Sokean miehenelämäntyö

Kapteeninkatu 11- Ensimmäiset sata vuotta 1901 - 2001

Kapteeninkatu 11 onsokean miehen elämäntyö

Vuorenlinnan eli nykyisen As.Oy Kapteenin-katu 11:n historia on jo sadan vuoden pitui-nen. Talon kohtaloista vastasi ensimmäiset50 vuotta talon rakennuttanut Herman Wa-lentin Schalin. Hänen muistoaan ja talonhenkeä on vaalinut hänen nuorin poikansaOlavi Schalin, joka on toiminut taloyhtiönisännöitsijänä vuodesta 1950 lähtien. Tämä julkaisu on Kapteeninkatu 11:n -Tehtaankatu 9:n - Vuorimiehenpuistikko 8:neli alkuperäiseltä ”työnimeltään” Vuoren-linnan historiikki, vaikkakaan ei perinteises-sä mielessä. Julkaisu kertoo lähes yhtä pal-jon Herman Schalinista itsestään kuin hänen

talostaan. Schalinin vaikutus on nimittäinollut niin hallitseva talon historiassa, ettähänen persoonaansa olisi ollut mahdotonsivuuttaa. Schalin tunnettiin kansan suussakutsumanimellä ”Sokea Schalin” tai ”Kai-vopuiston patruuna”. Herman Schalin oli 12-vuotiaasta lähtientäysin sokea, joten Vuorenlinnan ensimmäi-siltä 50 vuodelta on tallella hyvin vähänasiakirjoja tai muuta kirjallista aineistoa.Historiikki perustuu pääasiassa Olavi Scha-linin haastatteluihin vuoden 2000 aikana.

Helsingissä 18.5.2001

2

Herman Walentin Schalinsokeasta mökkiläisen pojastakivitalon omistajaksiHerman Walentin Schalin syntyi12.1.1865 mökkiläisen poikana Ilma-joella. Hänen lapsuutensa oli niin köy-hä, että hänen äitinsä kiersi nälkä-vuonna 1867 lapsineen talosta taloonkerjäämässä ruokaa. KuusivuotiaanaH.W. Schalin sairastui tulirokkoon,jonka seurauksena hän oli 12-vuoti-aana täysin sokea. Hän kävi koti-kuntansa Ilmajoen taloudellisellaavustuksella Kuopion sokeainkoulun,josta valmistui luokkansa priimuksenapianonvirittäjäksi 20-vuotiaana jamuutti Helsinkiin.

Schalin teki Helsingistä käsinopintomatkoja ainakin Ruotsiin jaSaksaan. Hänen maineensa pianon-virittäjänä levisi laajalle, joten hän saimestaripianisteilta kutsuja virittämäänkonserttiflyygeleitä esimerkiksi Pieta-riin. Useimmat matkansa hän teki yk-sin, joten sokeus ei ollut hänelle este.Schalinin matkustelua helpotti se, ettähän opetteli ruotsin kielen, muttavenäjän kielestä hän kieltäytyi.

Alkupääoma taloonpianoja myymällä

H.W. Schalin oli yhteistyössä OskarMerikannon kanssa. He asuivat sa-massa huoneessa Uudenmaankadullaja perustivat yhteisen pianomakasiinin1885 Eteläesplanadille. Merikanto olimukana tosin vain vuoden. Schalin sa-noi hänestä: ”Merikanto on erinomai-nen säveltäjä, mutta huono liikemies.”

Schalin keräsi alkupääoman talon-sa rakentamiseen myymällä ympäriSuomea pianoja ja muita soittimia.Liiketoimintansa edistämiseksi hän loilähes koko maan kattavan myynti-edustajaverkoston. Hänellä oli muunmuassa tunnetun saksalaisen Bech-steinin flyygelien edustus Suomessa.Rahaa oli kertynyt vuosisadan vaih-teeseen mennessä noin 150.000 mark-kaa. Hyvän menestyksen salaisuute-na oli muun muassa se, että monipietarilainen osti pianonsa tai flyy-gelinsä Helsingistä. Saksalaisen pia-non tulli oli nimittäin huomattavastikorkeampi Pietarissa kuin Helsingis-sä. Helsinki oli osa Venäjää, joten

Suomen ja Pietarin välissä ei tulliatarvinnut maksaa.

Kapteeninkatu 11:n talon lisäksihän omisti elämänsä aikana pari maa-tilaa ja talvisodan syttyessä viisi kivi-taloa, joista kolme jäi Viipuriin. Hä-nen omistuksessaan oli lyhyen aikaamyös niin sanottu Primulan talo Man-nerheimintien varrella Stockmannintavarataloa vastapäätä, ensimmäisenmaailmansodan aikana talo Vuori-miehenkatu 5 ja vuosina 1938-51Keravan suurin asuin-liiketalo Valta-tie 17. H.W. Schalin kuoli 89-vuoti-aana 23.2 1954.

Vuonna 1987 ilmestynyt De Blin-das Vänner - Sokeain Ystävät ry:n his-

toriikki kuvaa H.W. Schalinia harvi-naiseksi persoonallisuudeksi, jonkaelämäntietä viitoitti horjumaton luot-tamus ja usko itseensä sekä yksityis-yritteliäisyyden voimaan. Hän ei ol-lut yksinomaan etevä liikemies, vaanmyös monitietoinen, kuivaa joskinosittain pistävää huumoria viljelevä,lujatahtoinen kulttuurihenkilö, jotasokeus ei estänyt olemasta keskipis-teenä kaikkialla, missä hän liikkui.

Hallitsevapersoona

Herman Schalin oli hallitseva persoo-na niin kotonaan, omassa talossaankuin missä tahansa seurassa, missä

3

Albert Gebhardtin maalaus ystävästään H.W.Schalinista. Taulun vasemmassareunassa on omistuskirjoitus: “à mon ami Herman Schalin 1893”.

hän vietti aikaansa. Hänen suosikki-ravintolansa oli 1900-luvun alussaGambrini, mutta myös Kämpissä hän-tä nähtiin silloin tällöin.

Kämpissä Schalin istui joskus sa-massa seurassa kuin Jean Sibelius.Schalinista ja Sibeliuksesta ei kuiten-kaan koskaan tullut ystäviä. Schalin olihyvin tarkka rahasta ja Sibelius oli tyy-pillisenä taiteilijana usein vähissävaroissa. Schalin tokaisikin kerranSibeliukselle huomattuaan laskunsakohtuuttoman suureksi nauttimaansavirvokemäärään nähden: ”Minä ryyp-pään omilla rahoillani. Ryyppää sinä-kin omillasi.”

Säveltäjämestari Otto Kotilainenoli jo 1910-luvulla Schalinien perhe-tuttava. Kerran herrat olivat juhlineetreippaasti Gambrinissa. Kotilainen let-kautti jotain alentavaa Schalinin omis-tamasta talosta. Tämä loukkasi Scha-linia niin syvästi, että herrat joutuivatkäsikähmään. Schalinin käteen osuivälienselvittelyssä ravintolan eteisenseinältä suuri peili. Käsivoimiltaanvahvana miehenä hän repäisi peilin sei-nältä ja heitti sen yli koko eteisen. Seu-rauksena oli putkareissu, josta hänenvaimonsa sai käydä lunastamassa her-rat vapaiksi. Herrojen ystävyys ei ta-pahtumasta kolhiintunut.

1930-luvulla herraseura tapasi ko-koontua lähes päivittäin Kapteeninka-tu 11:n talossa ravintola Sea Horsessapelaamassa pajatsoa. Mukana oli useinmuiden muassa yli-insinööri, myö-hemmin vuorineuvos Hugo Malmi,Imatran Voiman luoja, joka oli OlaviSchalinin kummisetä. Joskus harvoinseuraan tuli mukaan myös pääminis-terinä lyhyen aikaa vuonna 1944 vai-kuttanut Antti Hackzell.

Ministerikin saikuulla kunniansa

Herman Schalin oli niin hallitseva hen-kilö, että talon vuokralaiset paria poik-keusta lukuunottamatta suorastaanpelkäsivät häntä. Hän ei ”kumartanut”ketään ja esiintyi aina omalla nimel-lään niin, että vastapuoli tiesi kenenkanssa oli tekemisissä. Vuokrananta-jalle myrkkyä olleen vuokrasäännös-telyn aikana säännöstelystä vastaavatvirkamiehet saivat kuulla kunniansa jaarvion heidän kyseenalaisesta henki-sestä tilastaan.

Kerran Schalin soitti puhelimellasilloisen valtioneuvoston ministerilleYrjö Murrolle, jonka vastuualueisiinvuokrasäännöstely kuului. Schalin il-maisi kantansa selvin sanoin, jolloinMurto ilmoitti lopettavansa keskuste-lun. Tähän Schalin vastasi: ”Kuulkaa,herra Murto, kun minä puhun teille, tekuuntelette!” Ja ministeri kuunteli.

Kun Schalin oli selvittänyt sään-nöstelyn typeryyttä ja sen toteuttajienhenkisiä kykyjä ymmärtää kiinteistön-omistajien mahdollisuuksia selviytyävuokrasäännöstelyn sidonnaisuuk-sista, hän päätti keskustelun napakas-ti: ”Saatanan lankkuvaras.”

Vuokrasäännöstelykaudella olisihuoneistossa pitänyt asua yhtä montaihmistä kuin huoneistossa on huonei-ta. Schalin asui kuitenkin seitsemänhuoneen asunnossaan kotiapulaistalukuunottamatta yksin. Kun tarkasta-ja tuli selvittämään tilannetta, Schalinhaukkui tämän niin pahasti, ettei tämäuskaltanut tulla sisään. Seuraavallakerralla tarkastajat kysyivät asioidentilaa Olavi Schalinilta, kun ”vanha her-ra on niin häijy”. Lopulta päästiin

Helsinki vuonna 1900

Helsingissä asuva todellinen väes-tö 7. tammikuuta 1900 oli 93 217

Naisenemmistö eli sataa miestäkohti oli naisia 114

Paljasjalkaisten helsinkiläistenosuus todellisesta väestöstä 32,3 %

Helsingissä asuvien pääkieli:- Suomi 50,7 %- Ruotsi 42,5 %- Venäjä 4,7 %- Saksa 0,8 %- Muu tai tuntematon 1,3 %

Luku- ja kirjoitustaitoisten osuus:Miehistä 75,7 %, Naisista 73,8 %

Asuntoja oli yhteensä 17 951

Asumistiheys 209 henkilöä 100huonetta kohti

Lämmitettäviä rakennuksia oli yh-teensä 3837

Kivitalojen osuus oli 27,4 %

Yksikerroksisten osuus oli 63,5 %

(Helsingin kaupunginarkisto)

kompromissiin, jonka mukaan H.W.Schalinin piti ottaa yksi alivuok-ralainen, jonka hän sai itse valita.

Lapsiaankin kohtaanerittäin kova

Myöskään omiin lapsiinsa Schalinillaei ollut isällistä vaan lähinnä kurin-pitäjän suhde. Vasta sotien jälkeen lap-set uskalsivat puhutella isäänsä. Esi-merkiksi ruokapöydässä ei saanut pu-hua ja ruoan jälkeen piti kiittää kädes-tä pitäen. Lapsiaan kohtaan hän olierittäin kova, mutta ei käynyt koskaanheihin kiinni. Lapset eivät saaneet kos-kaan taskurahaa. Olavi Schalin muis-taa tehneensä jo kuusivuotiaana talos-sa lumitöitä sekä heittäneensä halkojakellarin luukuista taskurahojensaeteen.

Sota oli vedenjakaja Olavi Schali-nin itsenäistymisessä. Hänen isänsäpurki katkeruuttaan sodan lopputulok-sesta sanomalla sodasta kotiin palaa-valle pojalleen: ”Olisit jäänyt rintamal-le, kun Viipurikin meni.” Schaliniltajäi kolme taloa Viipuriin. Olavi Scha-lin sanoo, että hän tunsi isänsä senverran hyvin, ettei tällaisesta purkauk-sesta tarvinnut pahoittaa mieltään.”Isäni piti isänmaastaan niin paljon,että olisi olut valmis uhraamaan senpuolesta oman poikansakin”, OlaviSchalin toteaa.

4

Herman Walentin Schalinin passi vuodelta 1919.

Talo sai alkunsa myttyynmenneestä kosinnastaVuosisadan vaihteessa Helsingissä olialle 100 000 asukasta. Kaupunkiinmuutti jatkuvasti uutta väkeä, silläteollistuminen oli nopeata. KunVuorenlinnan taloa rakennettiin, kau-pungin asutuksen eteläraja oli nykyis-ten Roobertinkatujen tienoilla, muttajuuri vuosisadan vaihteessa asutus al-koi levitä etelään päin.

Koko Tehtaankadun eteläpuoli olikaavoitettu teollisuusalueeksi, mikäselittää kadun nimen. Vuosisadan vaih-teessa kaavaa muutettiin ja alue varat-tiin asunnoille. Näihin aikoihin olimuotiin tulossa keskieurooppalaisenjugend-tyylin suomalainen muunnel-ma, jota Kapteeninkatu 11:kin edus-taa.

Mistä H.W. Schalin sai ajatuksenniin suureen hankkeeseen, kuin kivi-talon rakentamiseen? Päätös talon ra-kentamisesta oli kypsynyt vuosienmyötä, mutta toteuttamisen ajankohtaviipyi. Schalin on itse kertonut, ettälopullisen sysäyksen antoi hänennaisseuralaisensa, joka oli tokaissutvastaukseksi kosintaan: ”Ei taloa, einaimisiin!” Tästä suuttuneena H.W.Schalin hankki tontin Tehtaankadun jaKapteeninkadun kulmasta vuonna1900. Kun talo oli valmis, kyseinen

naisseuralainen oli nyt pyrkimässä ta-lon emännäksi. Siihen Schalin vasta-si: ”Minulla on nyt talo, joten en minäsinusta enää välitä.”

Tontti kaupungilta38.912 markalla

Helsingin kaupungilta ostetun tontinn:ro 9, korttelissa 127, VII kaupungin-osassa hinta oli 38.912 markkaa. H.W.Schalin halusi juuri tämän tontin, vaik-ka koko korttelissa ei ollut vuosisadanvaihteessa rakennettuna yhtään taloa.Syitä tontin valintaan oli useita. En-sinnäkin Korkeavuorenkadusta jaKapteeninkadusta puhuttiin tulevinaliikekatuina. Toiseksi meren läheisyysmiellytti häntä. Tärkeä tekijä oli myösvireillä ollut hanke raitiovaunulinjanvetämisestä Tehtaankadulle, mikä oli-si tarkoittanut toteutuessaan talon ar-von kohoamista.

Schalin sai talonsa päärahoittajaksiNordiska Aktiebankin, joka myönsihänelle 375.000 kultamarkan lainan.

Viisi miestä ja kaksihevosta

Talon rakentaminen alkoi 18.5.1901,jolloin tontille tuli viisi miestä ja kak-si hevosta. Rakennusajasta ei valitet-

tavasti ole tallella kovin paljon tietoa.Tontti oli tiettävästi kaavoitettu neli-kerroksiselle rakennukselle.

Miten sitten on mahdollista, ettätalossa on viisi kerrosta? Tämä selit-tyy sillä, että talosta laadittiin kahdetpiirustukset, yhdet viranomaisille jayhdet työkuviksi. H.W. Schalin arvioi

5

H.W.Schalinin Bechsteinilta saamaliikekirje vuodelta 1912.

ihan oikein, ettei ”ylimääräistä” ker-rosta purateta pois, kun talo on valmis.Sakot tästä piti kuitenkin maksaa.Schalin oli vain tokaissut ylimääräises-tä kerroksesta rakennustarkastus-viranomaisille: ”Kappas vaan, raken-nusmestari on tulkinnut piirustuksiaväärin.”

H.W. Schalinin sokeus vaikuttiluonnollisesti hänen ja arkkitehti UskoNyströmin väliseen työnjakoon. Ra-kennuttaja vaati kaikesta tarkat suulli-set selostukset, mutta jätti ulkonäölli-set seikat arkkitehdin harkinnan va-raan. Päämääränä oli, että talo raken-netaan herrasväkivuokralaisille, mikämääräsi pitkälti rakentamisen tason.Tähän aikaan ei asunto-osakeyhtiöitäjuuri ollut, vaan Helsingin kerrostalotolivat suurimmaksi osaksi yksityistentalonomistajien vuokrataloja.

Näin korkean talon rakentaminenei ollut vuosisadan vaihteessa ihan ta-vallinen työ. Tästä kertoo myös se, ettävastaavana mestarina toiminut Ema-nuel Aalto pelästyi sen verran pahastimeinattuaan pudota jyrkältä katolta,että hän muutti talon valmistumisenjälkeen Kuopioon rakentamaan mata-lampia taloja.

Kun rakentaminen alkoi, tontineteläkulmassa oli syvä vesikuoppa jatakana korkea kallio, joka louhittiinkäsiporalla. Töissä oli rakennusvai-heessa tiettävästi jopa 100-150 henkeä.Naisten tehtävänä oli muun muassakantaa tiiliä.

Kattoon liittyi eräs rakennuttajan jaarkkitehdin välinen erimielisyys. Ny-ström oli piirtänyt katosta hyvin mo-nimuotoisen ja näyttävän, kuten se onedelleenkin. H.W. Schalin sanoikinhänelle: ”Katto tulee maksamaan yhtäpaljon kuin koko muu talo”. Katto teh-tiin kuitenkin Nyströmin suunnitelmi-en mukaan.

Onneksi näin tehtiin, sillä vielä1920-luvulla ilma oli niin puhdasta,että kattoikkunoista saattoi pimeänvuodenajan selkeinä iltoina erottaaTallinnan valot. Samoista ikkunoistaoli suora näköyhteys Lauttasaareen.Talon vastakkaisella puolella nyt ole-vaa korkeata taloa ei ollut vielä silloinpeittämässä näköalaa.

Arkkitehti Nyström korosti talonjulkisivujen kauneutta erilaisin kivis-tä tehdyin kuvioin. Myös varsinaistaseinärappausta on käytetty taitavastihyväksi. Esimerkiksi Tehtaankadunpuoleisten ikkunoiden väliseen rap-paukseen on osittain ensimmäisessä,mutta etenkin toisessa kerroksessa

muovattu taiteellisesti lehtipuita, joitaohikulkija ei helposti huomaa. Aurin-gonpaisteessa nämä kuviot tulevat sel-vemmin esille ja antavat seinälle eri-tyisen kauniin ilmeen.

Nyström piirsi huoneiston A9 itsel-leen. Huoneisto poikkesi eräiltä osinmuista saman linjan huoneistoista.Nyström asui tosin talossa vain lyhy-en aikaa.

Tiilet tuotiinVirosta

Talon rakennusmateriaaleista on jäljel-lä sen verran tietoa, että tiilet tuotiinlaivalla Virosta, puutavara Suolahdensahalta ja suuri osa kiviaineksestalouhittiin omalta tontilta. Rakennustar-vikkeiden kuljetus oli helppo järjes-tää, kun tontti sijaitsi lähellä merenrantaa. Laivat pääsivät Kapteeninka-dun päähän Merisatamaan, josta tar-vikkeet kuljetettiin perille hevosilla.

Talon tontti oli alun perin kallio-pohjainen, mutta epätasainen. Tontineteläpäässä sijainnut lammikko täytet-tiin tontin pohjoisosasta louhitulla ki-vellä. Kiveä jouduttiin tuomaan myösmuualta, muun muassa Fabianinkadul-ta, sillä oman tontin kivet eivät riittä-

6

Urakkasopimus 4.7.1901 kallion louhinnasta ja perustuksien tekemisestä.

Emanuel Aallon palkkakuitin pohjanakäytettiin H.W.Schalinin Nuotti- jaSoittokonekaupan lomaketta.

Usko Nyström,Kapteeninkatu 11:n arkkitehtiVirroilla 1861 syntynyt Usko Nyström on suomalaisen jugend-arkkitehtuu-

rin tunnetuimpia nimiä. Hänen näyttävin luomuksensa on Imatran Valtion-

hotelli, mutta myös Helsingissä on

useita hänen suunnittelemiaan taloja.

Vuonna 1888 polyteknillisestä

opistosta arkkitehdiksi valmistunut

Nyström syvensi tietojaan ja taitojaan

Keski- ja Etelä-Euroopassa valtion

apurahan turvin 1890-luvun alussa.

Palattuaan hänet kutsuttiin polytek-

nilliseen opistoon antiikin arkkitehtuu-

rin sekä piirustuksen opettajaksi. Tä-

män lisäksi hän kirjoitti artikkeleita

tietosanakirjaan ja opetti Ateneumis-

sa ornamentiikkaa ja tyylioppia.

Vuonna 1894 Nyström perusti ark-

kitehtitoimiston kahden muun arkki-

tehdin, Vilho Penttilän ja Albert

Petreliuksen kanssa. Toimiston työn tu-

loksia on rakennettu Kapteeninkatu

11:n lisäksi Pietarinkadulle, Katajanokalle ja Kruununhakaan. Myös

Kampissa ja keskustassa on Nyströmin piirtämiä taloja, muiden muassa

niin sanottu Koiton talo.

neet talon perustuksiin ja lammikko-kuopan täyttämiseen. Perustuksiinmeni tiettävästi kiveä yhteensä 1.400kuutiometriä.

Talon korkeasta tasosta kertoo se,että kaikissa asunnoissa oli alusta al-kaen vesiklosetti. Ajan kuvaan kuuluise, ettei palvelusväki saanut käyttäänäitä, vaan heille oli pihan perälle ra-kennettu puinen ”piikojen pikkula”.Samassa rakennuksessa oli myös ta-lon pesutupa. Palvelusväki ei myös-kään saanut käyttää kadun puoleisiaporraskäytäviä, niin sanottuja paraati-rappuja, vaan heidän piti kulkea pihanpuolelta keittiön portaiden kautta.

Talossa oli alusta alkaen siis vesi-johdot ja viemärit sekä myös sähkötja kaasuverkosto. Tiettävästi rappu-käytävissä oli kaasuvalot ainakin ala-kerrassa.

Talo on edelleen tontunsuojeluksessa

Kapteeninkatu 11 on ollut sata vuot-tansa hyvässä suojeluksessa. OlaviSchalin kertoo nimittäin 5-6-vuotiaa-na ”nähneensä” vintillä talon tontun.Hänen mukaansa talo on edelleen tä-män tontun suojeluksessa. Tonttu, jon-ka oleskelupaikka on edelleen Schali-nin tiedossa, on myös taannut talonainutlaatuisen hengen.

7

“Taksvärkkilista” 6.12.1902. Julius Tallbergin kauppalasku 19.1.1903.

Vapaussota oli talonalkuvuosien suurin tapahtumaTalon alkuvuosista ei ole paljon ker-rottavaa, sillä asiakirjoja eikä muuta-kaan kirjallista aineistoa ole löydetty.Rakennustyöt valmistuivat marras-jou-lukuussa 1902. Ei ole tietoa siitä, kukaoli talon ensimmäinen asukas. Toinenasukas oli merikapteeni Victor Bock-ström perheineen. Kun hän muutti15.11.1902 huoneistoon C 28, por-taikossa ei vielä ollut kaiteita. Onnet-tomuuden välttämiseksi merikapteenijoutui muuton yhteydessä kantamaantyttärensäkin viidenteen kerrokseen.

Bockströmin perhe, lähinnä tytärasui huoneistossa aina vuoteen 1956asti. Vanhemmat olivat kuolleet aikai-semmin. Perheen suojeluskuntaankuuluneen pojan punaiset hakivat tä-män kotoaan sairasvuoteelta vuonna1918. Hänet vietiin Tähtitornin mäel-le, jossa hänet ammuttiin lääkäri Paulv. Bonsdorffin estämisyrityksistä huo-limatta.

Talossa oli alun perin vain kaksimyymälähuoneistoa Kapteeninkadunpuolella nykyisen ravintolan ja C-por-taan välissä. Pohjakerroksen asuin-huoneistoja muutettiinkin liikehuo-neistoiksi niin, että vuonna 1915 oliviimeinenkin nykyisistä liikehuo-neistoista muutettu uuteen käyttöön-sä.

Talon alkuvuosien vuokralaisistaosa oli korkea-arvoisia venäläisiä up-seereita. Talossa asui muun muassaVenäjän Itämeren laivaston Helsinginlaivastoaseman komentaja, ruhtinasTšerkask ja hänen lähin miehensä,komentajan apulainen, paroni A. vonMirbach.

Schalinin talo valkoistentukikohtana

Suomen vapaussota vaikutti talon his-toriaan merkittävästi. Koko kaupun-ginosassa oli vain neljä taloa säilynytvalkoisten hallussa. Schalinin talo olieräänlainen valkoisten tukikohta. Ta-lossa piilotteli 23 suojeluskuntalaistaeri huoneistoissa.

Talon huoneistossa B19a oli myösasevarikko. Huoneistossa asui tällöinenglannin kansalainen, joka tosin olisodan aikana Englannissa, eivätkä pu-naiset halunneet tunkeutua asuntoon,joka oli vieraan vallan edustajan hal-linnassa. Huoneistossa oli piilotettuna

169 kivääriä, yli sata pistoolia ja lisäksi23.000 ammusta sekä käsipommeja,joista Schalin oli kuljettanut huomat-tavan osan pitkän turkkinsa alla kes-kikaupungilta Kapteeninkadulle. So-keaa miestä ei osattu epäillä aseidenkuljettajaksi.

Punaiseksi osoittautunut kotiapu-lainen paljasti Schalinin, jota tultiinhakemaan ammuttavaksi. Hänen vai-monsa säilytti malttinsa ja sai kuiten-kin hakijat luopumaan aikeistaan ky-symällä: ”Miten sokea mies voi tehdävastarintaa?” Tämä tehosi, vaikkaSchalin oli käytännössä ainakin talonhenkinen johtaja.

Vapaussodan aikana taloon tehtiinmyös yksi hyökkäys. Punaiset hyök-käsivät B-rappuun vallatakseen kokotalon. Viidennestä kerroksesta heidänpäälleen pudotettiin kranaatin tapainenkäsipommi, jonka seurauksena yksimies kuoli ja 3-4 haavoittui, mikä riit-ti lopettamaan valtausyrityksen. Pom-mi vaurioitti pahasti alakerran huoneis-

tojen ovia, varsinkin huoneiston B11ovea, joka jouduttiin osittain uusi-maan.

Eräänä päivänä, kun punaiset kier-telivät pahoissa aikeissa Kapteenin- jaTehtaankadun risteystä, Schalinin ruo-kasalin ikkunasta ammuttiin naispuo-linen punasotilas vastapäisen talon,Tehtaankatu 22:n jalkakäytävälle.

Punaiset vuorostaan ampuivatkiväärillä Tehtaankadun kansakoulultaSchalinien asunnon ikkunasta sisään.Luoti meni salin ja ruokasalin välises-tä oviaukosta ruokasalissa olevan ir-rallisen astiakaapin oven ja takaseinänläpi. Tapahtumahetkellä kaappia olijärjestämässä Schalinin perheen lasten-hoitajana ollut H.W. Schalinin käly,jonka korvan ohitse luoti suhahti.

Kun punaisten hyökkäys ei onnis-tunut, taloa aiottiin ampua Korkeavuo-renkadulta tykeillä. Niitä oltiin jo tuo-massa asemiin, mutta tulitoiminta jäivain aikeeksi, sillä saksalaiset tulivatHelsinkiin samana päivänä.

8

Kapteeninkadun ja Vuorimiehenpuistikon kulma ennen Sea Horsen aikaa. (KuvaSuomen Rakennustaiteen Museo, kuvaaja Nils Wasastjerna)

Kapteeninkatu 11 selvisisodista vähin vaurioinKapteeninkatu 11 ei kärsinyt suuriavaurioita talvi- ja jatkosodassa. Talvi-sodan aikana talolle ei tapahtunut mi-tään vahinkoa, mutta jatkosodassa,helmikuun 6. päivänä 1944 sen vie-reen Kapteeninkadulle putosi yksipommi. Pommi putosi lähemmäksikadun toisella puolella olevaa taloa,minkä takia naapuritalon julkisivu kär-si pahoja vaurioita.

Kapteeninkatu 11:sta menivät rik-ki kaikki kadunpuoleiset ikkunat ja C-portaan ulko-ovi. Ovesta irronneetpuuleikkaukset onneksi löytyivät ke-väällä ehjinä lumihangesta. Löytyneetkoristeet upotettiin lopulta uuteenoveen. Myös saman portaan huoneis-tojen ulko-ovet vaurioituivat räjähdyk-sen paineesta. Lisäksi ulkoseiniin tulivähäisiä halkeamia ja ulkokattoon rei-kiä.

Tämä helmikuun yö oli ainoa ker-ta, kun Herman Schalin suostui mene-mään pommisuojaan. Suojassa häntotesi pommin räjähdyksen aiheutta-man tärähdyksen seurauksena: ”Kyllänyt kellarin katosta lähti pölyt.”

Talon ikkunat saatiin uusituksikohtuullisen nopeasti. Korjausten ai-kana ei lasittomissa huoneissa voinutasua kovien pakkasien vuoksi. Scha-lin nukkui tämän ajan turkki päälläkylpyammeessaan.

Seinien halkeamien korjaaminenkesti pitkään, kun saatavilla ei ollutmateriaaleja eikä työvoimaa. Tarkkaatietoa vahinkojen suuruudesta ei ole,mutta kokonaishinta oli noin 680.000- 700.000 silloista markkaa. Sota-vahinkoyhdistys korvasi vahingoistavähän yli 450.000 markkaa.

Eräänä päivänä sodan aikana Scha-lin kuuli, miten sirpaleet löivät hänenasuntonsa yläpuolella olevalle katol-le. Hän kiipesi erinomaisen paikallis-vaistonsa ja rohkeutensa turvin sokeu-destaan ja 79 ikävuodestaan huolimat-ta yksin jyrkälle katolle, ja manaili alastullessaan: ”Nyt ne saatanan ryssät te-kivät reikiä minun kattooni.” Tämäkinepisodi kertoo osaltaan siitä, että talooli Schalinille kaikki kaikessa.

9

Lumihangesta ehjinä löytyneet C-portaan pommituksessa rikkoutuneet ulko-oven puuleikkaukset istutettiin uuteen oveen.

Talomuutettiinasunto-oy:ksivuonna 1951

Sodan jälkeinen vuokrasäännöstely-kausi koitui raskaaksi vuokra-asun-tojen omistajille, niin myös Kaptee-ninkatu 11:n omistaminen H.W.Schalinille. Tässä vaiheessa hän tekilahjakirjan, jossa osa huoneistoistalahjoitettiin De Blindas Vänner -Sokeain Ystävät ry:lle. Talo muutet-tiin samalla asunto-osakeyhtiöksi.

Paperilla toimenpide oli yksin-kertainen, mutta talon historiassa seoli rakentamisen jälkeen suurinmuutos. Entisistä vuokra-huoneis-toista tuli kerralla omistushuoneis-toja. Schalin lahjoitti tässä vaihees-sa yhdistykselle 21 huoneistoa. Yh-distys omistaa tällä hetkellä talossa26 huoneistoa eli noin puolet talonhuoneistoalasta, 2.465 taloyhtiön4.826 osakkeesta. Suuri osa lopuistahuoneistoista myytiin vähän kerral-laan vuosien mittaan.

Samassa yhteydessä AsuntoOsakeyhtiö Kapteeninkatu 11:ksinimetty yhtiö sai ensimmäisen jatoistaiseksi ainoan isännöitsijänsä,Herman Schalinin pojan, OlaviSchalinin (s.1920). Yhtiön yhtiö-järjestys hyväksyttiin 28.8.1951 jase vahvistettiin 4.9.1951. Perustavayhtiökokous pidettiin 7.11.1951 jayhtiö rekisteröitiin kaksi päiväämyöhemmin. Perustavan yhtiökoko-uksen puheenjohtajana toimi profes-sori Ilmari Caselius.

Korjaustöitä on te

Talonomistaja Schalin piti hyvää huol-ta talostaan. Tuhlailua hän ei sietänytmissään muodossa. Kerran rauhan ai-kana, kun jalkakäytävälle kerääntyneetlumivallit kohosivat liian korkeiksi,poliisi tuli siitä huomauttamaan. Scha-lin suuttui nuoren poliisimiehen huo-mautuksesta niin, että hän tokaisi:”Haistakaa hananne, ei siellä mitäänlunta ole.” Poliisi poistui vastauksestanolona, ja lumi ajettiin pois vasta sit-ten, kun kinokset olivat kasvaneet niinkorkeiksi, että ne häiritsivät Schalinin-kin mielestä talon arvokkuutta.

Kapteeninkatu 11:sta taloa on kor-jattu jatkuvasti kautta vuosikymmeni-en. Viime vuosikymmeniä on leiman-nut jatkuva korjaustoiminta tai oike-astaan restaurointi. Etenkin porras-käytävien näyttävät koristemaalaukseton pidetty moitteettomassa kunnossa.Samoin on huolehdittu A-portaankerrostasanteiden kuvioista ”Vapahta-jan jalanjäljet” ja porrashuoneensisäovien puukoristeista ”Elämänpuu”.

Joitakin poikkeuksiakin on, silläjulkisivujen rappaus ja ikkunat ovatvielä alkuperäiset. Ikkunoiden puuta-vara on tuotu Suolahden sahalta. Sa-tavuotias puu-aines on niin hyvälaa-tuista, ettei ikkunoiden vaihtaminenole edessä vielä pitkään aikaan.

Ikkunoiden kunto tarkistettiin1990-luvun alussa ja katselmuksenpitäjä ilmoitti tällöin: ”Tavataan taas90 vuoden kuluttua.” Ikkunoiden uu-siminen olisi hyvinkin kallis toimen-pide, sillä ikkunat pitäisi suurimmak-si osaksi teettää käsityönä. Sitä paitsi,kunkin kerroksen ikkunat ovat erilai-set.

Ullakkoasuntoja japiharakennus 1920-luvulla

Ensimmäisten kahden vuosikymme-nen aikana korjaus- ja muutostyöt kes-kittyivät myymälähuoneistojen muu-toksiin. 1920-luvulla tehtiin suuriauudistuksia. Herman Schalin oli kym-meniä vuosia aikaansa edellä, sillä hänrakennutti jo vuonna 1924 talon ulla-kolle kolme pientä asuntoa. Nykyisin-

hän nämä ullakkoasunnot ovat suurtamuotia.

Talon piharakennus valmistuivuonna 1923. ArkkitehtuuritoimistoKauno S. Kallion suunnitteleman kak-sikerroksisen rakennuksen yläkerras-sa on alusta alkaen ollut asuntoja. Ala-kerros oli aluksi puusepän verstaana.Sitten tiloihin muutti leipurinliike, jon-ka erikoisuutena olivat Viipurinrinkelit. Leipurinliikkeen lopetettuatiloihin muutti suutarin verstas. Ala-kerran tilat jaettiin 1930-luvulla väli-seinällä kahdeksi asunnoksi. Vuonna1933 myös yläkerran tilat muutettiinkahdeksi asunnoksi. Nyt nämä asun-not on yhdistetty yhdeksi asunnoksi,joka on tällä hetkellä talonmiehenasuntona.

Schalin seurasi tarkkaan piha-rakennuksen rakentamista. Hän käviyksinkin yläkerran rakennustelineillävalvomassa työn edistymistä. Uhka-rohkeudesta oli seurauksena, ettätasapainoillessaan telineillä hän astuityhjään ja putosi. Kerrosten puolivä-lissä oli kaksi rinnakkaista parrua lä-hellä toisiaan. Schalin putosi niidenväliin ja jäi riippumaan niiden varaankainaloistaan. Pari työntekijää riensiirrottamaan hänet vaarallisesta tilan-teesta. Hänellä ei ollut auttajilleenmuuta sanottavaa kuin: ”Olisittepesseet kätenne ennen kuin koskitteminuun. Nyt paitani likaantui.”

10

Talon emäisenportaahankinmus vu1932.

C-porta

hty läpi vuosikymmenien11

Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulman luonnonkivikoristelu on koko Hel-singin kauneimpia.

Piharakennus nykykunnossaan ja yksityiskohta pihan seinältä.

ensim-n eli B-an hissinntasopi-uodelta

aan interiööriä. (ylh. ja alh.)

Vuonna 1926 maalattiin B-portaanala-aulan seiniin maalauksia Helsinginnäkymistä:

1. Vanha helsinkiläinen rakennus2. Pitkäsilta3. Kansallismuseo4. Suomen Sokeritehdas (Tontilla on nyt Oopperatalo)5. Kaivohuone6. Uunisaari7. HSS:n purjehduspaviljonki8. Klippan9. Särkän linnake10.Piperin puisto Suomenlinnassa

Porraskäytävien maalaukset uusit-tiin ”tauluja” lukuun ottamatta 1930-luvulla. Talon kaikista maalaustöistävastasi monien vuosikymmenien ajanMaalausliike Yrjö Pilvi. Pilven poika,Eino Pilvi (nykyisin talousneuvos) olimukana talon maalaustöissä 9-vuoti-aasta lähtien eli vuodesta 1914 aina1970-luvulle asti.

Eino Pilvi oli Herman Schalinin”luottamusmies. Hän oli erittäin rehel-linen ja kertoi sokealle kiinteistönomistajalle, mikä sopii mihinkin. Hänosasi hoitaa asioiden esittelyn taitavas-ti, sillä hän tiesi, että päätös tulee kui-tenkin lopulta Schalinilta. Pilvi maa-lasi 21-vuotiaana B-portaan hienot tau-lut vuonna 1926.

Hissit ja keskus-lämmitys 1930-luvulla

Talon modernisoiminen alkoi 1930-luvulla vaikka vuosikymmenen alkuunosui pula-aika. Pulavuodet olivat kiin-teistöjen omistajillekin raskasta aikaa.Kapteeninkatu 11:ssä oli vuonna 1931yhteensä 17 huoneistoa tyhjilläänkoko talven. Vuokratuloja ei näistäkertynyt, mutta huoneistoja piti läm-mittää kakluuneilla, kun keskus-lämmitystä ei vielä ollut. Lämmityk-

sestä samoin kuin siivouksesta vasta-si Aina Jäntti, joka muutti pulavuosi-en jälkeen taloon. Hän teki talossa us-kollisesti erilaisia siivoustöitä noin 30vuoden ajan.

Ensimmäinen hissi rakennettiin ta-lon B-portaaseen vuonna 1932. Kaksimuuta hissiä saatiin vuonna 1935.Vuonna 1933 taloon tehtiin keskus-lämmitys, jonka suunnitteli Vesijohto-liike Onninen ja valvojana oli raken-nusmestari Emanuel Ikäläinen.

12

Näkymä talon pohjoispuolelta Vuorimiehenpuistikon suunnalta.

B-portaan ovi on vielä alkuperäinen. Kyläsepän taidetta A-portaan ovessa.

H.W. Schalin seurasi keskus-lämmitystöitä tarkoin. Eräässä vaihees-sa ei lämpöputken asennuspaikka ol-lut hänen mielestään oikea. Työnjoh-taja ilmoitti, että työpiirustusten mu-kaan oikea paikka on ”tämä ja tämä”.Schalin otti aina kodin ulkopuolellamukanaan olleen kävelykeppinsä, mit-tasi seinää ja ilmoitti, että putken oi-kea paikka on ”tässä” eli vajaa puolimetriä sivussa aiotusta paikasta. Työ-piirustukset katsottiin uudestaan, jol-loin ne todettiin tältä osin virheellisik-si. Sokean miehen keppinsä avullamäärittämä paikka oli oikea.

Putkien uusiminenalkoi 1950-luvulla

Sitten olivatkin edessä sotavuodet,joista talo selvisi suuremmitta vau-rioitta. Pian sodan jälkeen talo täytti50 vuotta ja edessä oli väistämättä suu-riakin korjaustöitä. 1950-luvulla talonsähköt muutettiin vanhasta 120 voltinjännitteestä nykyaikaiseen 220 volt-tiin. Tämä edellytti muun muassanousujohtojen uusimista.

1950-luvun vaihteessa aloitettiinvesi- ja viemärijohtojen uusiminen,olihan talo jo lähes 60-vuotias. Työtteki Vesijohtoliike E.A. Kanerva jamyöhemmässä vaiheessa muiden mu-assa Airaksisen Vesijohtoliike.

Kun talon pohjaviemäriä purettiin,sen alta löytyi kirkasvetinen lähde,jonka vesi todettiin hyvänmakuiseksi.Kaupunki ei kuitenkaan salli alueel-laan lähdeveden käyttöä. Tämä on tie-tysti järkevää, sillä pohjavedessä onkaupunkialueella omat riskinsä.

Myös maalaustöitä tehtiin runsaas-ti. Pihanpuoleiset seinät maalattiin1957, ikkunanpuitteet 1959, jolloinmyös parvekkeiden ovet uusittiin. D-porras maalattiin samana vuonna.Maalaustöistä vastasi taas Maalaus-liike Yrjö Pilvi omistajanaan Eino Pil-vi.

Televisio tuli taloon 1960-luvun alussa

Vesi- ja viemärijohtojen uusiminenjatkui 1960-luvun ja 1970-luvunkinpuolella. Vanhanaikainen hajotuskaivopoistettiin käytöstä ja talon viemäri-verkko yhdistettiin kaupungin verkos-toon suoralla liitoksella 1990-luvulla.

13

Myös A-portaan koristemaalauksetovat alkuperäisen mallin mukaisia.

F-porras oli alunperin “piikojen por-ras”, mikä selittää paraatiportaitavaatimattomamman ilmeen

B-portaan “taidegalleriaa”.

Eino Pilven taideteoksia B-portaan ala-aulassa. Tässä maisema Klippanilta.

Keskuslämmityksessä luovuttiinvanhasta koksi- ja hiilijärjestelmästä.Talo liittyi kaupungin kaukolämpö-verkkoon 31.8.1965.

Lohjan Pelti ja Kaide Oy uusi ta-lon peltikaton 1964-65. Työ kesti kah-deksan kuukautta ja oli asiantuntijoi-den mukaan eräs kaupungin vaativim-mista kattotöistä. Katto maalattiin uu-simisen jälkeen vuonna 1969. Piha-rakennuksen tasakatto uusittiin 1968.

Kaasujohtojen uusiminen aloitet-tiin E-portaasta 1966 ja töitä jatkettiinniin, että piharakennuksenkin kaasu-johto uusittiin 1968. Työ oli piha-rakennuksen osalta hankala, sillä ala-kerroksen lattiat piti eräiltä osin avata,jotta johtojen vaihto olisi ollut mah-dollista.

1960-luvun vaihteessa televisioteki tuloaan suomalaiskoteihin. Tämäntakia taloon jouduttiin asentamaanantenniverkko vuosikymmenen alus-

sa. Nousujohtojen asennuksessa käy-tettiin hyväksi käytöstä poistettujahormeja. Jo tätä ennen Frenco Radionmyymälässä oli yksi TV, joka toimiomalla antennillaan.

Vuonna 1962 sähkönousujohdotuusittiin niin, että putkitus upotettiinportaikkojen seiniin. Samassa yhtey-dessä seiniin upotettiin myös puhelin-verkon putkitukset. Oy HelsinginSähkötyö uusi samalla myös talonsähköpääkeskuksen. Tässä vaiheessamyös ullakolle asennettiin sähkö-johdot.

Osa puhelinkaapeleista siirrettiinulkoseiniltä portaikkojen puhelinput-kistoihin. Loput siirrettiin 1972. Myöstalon puhelinkeskus uusittiin täydel-lisesti, ja keskuksen paikkaa muutet-tiin.

Vuonna 1966 pihalle merkittiinneljä maksullista autopaikkaa.

Hissit uusittiin1970-luvulla

Kadunpuoleiset parvekkeet uusittiinkaiteita lukuun ottamatta kokonaanvuonna 1971. Työn teki Rakennuslii-ke Hugo Wuorio.

Hissikoneistot uusittiin osittainkokonaan ja osittain peruskorjattiin1972-74. Tässä yhteydessä jouduttiinlain asettamien velvoitteiden mukaanmyös korottamaan hissikuilujen suoja-verkkoja. Samalla maalattiin A-porras.D-porras maalattiin 1976.

Pihanpuoleiset ulkoseinät maalat-tiin 1974. Samassa yhteydessä pois-tettiin seinien pinnassa kulkeneet van-hat puhelinjohdot. Pihan portti uusit-tiin talousneuvos Eino Pilven piirus-tuksien mukaan. Rakennustarkastus-viranomaiset antoivat tunnustuksensaportista, joka oli säilyttänyt alkuperäi-sen tyylinsä.

14

Talon julkisivut ovat alkuperäiset. Hel-singissä ei ole kovin monta vanhem-paa näin hyvin säilynyttä rapattua jul-kisivua.

Julkisivudetalji Vuorimiehenpuistikonpuolelta.

Vuonna 1975 tehtiin tuuletushor-mien perusteellinen puhdistus ensim-mäisen kerran talon historiassa. Sama-na vuonna maalattiin E-porras ja uu-sittiin sähköjohdot.

Vuoden 1944 pommitukset olivataiheuttaneet vähäisiä halkeamia julki-sivujen rappauksiin. Korjatut halkea-mat olivat vuosikymmenien kuluessaeräiltä osin avautuneet. Halkeamatkorjattiin uudestaan kesällä 1978.

1980-luku olirauhallista aikaa

1980-luvulla korjaustoiminta oli edel-lisiä vuosikymmeniä huomattavastirauhallisempaa, olihan suuret perus-korjaukset jo tehty. Pihan ulkoseiniäpaikkakorjailtiin ja maalattiin 1984.Samassa yhteydessä uusittiin pihan-puoleiset parvekkeet kaiteita lukuun-ottamatta.

Samana vuonna eli 1984 talo lii-tettiin HTV:n kaapeliverkkoon. Satel-liittiaikaan siirtyminen toi mahdolli-suuden katsoa peräti 20 eri TV-kana-vaa.

1980-luvulla maalattiin myös ka-dun puoleisten ikkunoiden puitteita jatehtiin vähäisiä vesijohtojen ja vie-märeiden uusimisia. Vuosikymmenentoisella puoliskolla maalattiin D-por-ras. Maalauskustannuksista vastasivatpoikkeuksellisesti porraskäytävänhuoneistojen osakkaat.

1990-luvulla keskityttiinkorjaus- ja huoltotöihin

1990-luvun korjaus- ja huoltotöihinkuuluivat peltikaton maalaus 1993sekä neljän eri porraskäytävän maalaa-minen. B-porras maalattiin 1992, C-porras 1994, A-porras 1998 ja F-por-ras 1999. A- ja B-portaan maalaami-

sessa noudatettiin pieteettisen tarkastialkuperäistä maalausta. C-portaanmaalaus noudatti samaa ilmettä kuinporrasta toista kertaa maalattaessavuonna 1914. Työt teki MaalaamoWuorio Oy. Myös pihan ulkoseinätmaalattiin.

Erikoisuutena voi myös mainita,että talvi 1998-99 oli lumitöiden osal-ta talon historian kallein. Lumitöihinmeni yhteensä 73.187 markkaa eli 7,4prosenttia vuoden kokonaishoitokus-tannuksista.

Vuoden 2000 puolella tehtiin lä-hinnä vähäisiä korjaus- ja huoltotöitä.Lisäksi syksyllä Esko NurmisenMaalaamo Oy maalasi E-portaan.

15

“Vapahtajan jalanjäljet” A-portaankerrostasanteella.

“Talon tontun” asuma-aluetta talonvintillä. Vintille saatiin sähköt vasta1960-luvun alussa.

F-portaan luonnonkivi- ja tiilimuu-rauksia kellarissa.

Talon peltikatto on monimuotoisuudessaan kaupungin hienoimpia.

Talon kymmenenmyymälähuoneistoa

Tehtaankadun puoleisetmyymälät:

Myymälä I

1920-luvulta alkaen myymälässä ITehtaankadun puolella oli pitkään kan-gas- ja lyhyttavaroita myyviä liikkei-tä. 1950-luvulta vuoteen 1997 huo-neistossa oli liike Eila Niemi. Tästälähtien siinä on ollut lastenpuoti Bam-Bam ja koriste-esineitä myyvä Maru-selli.

Myymälä II

Tässä huoneistossa oli 1920-luvultalähtien pääasiassa erilaisia vaatetus-liikkeitä ja 1950-luvulta alkaen muoti-liikkeitä. Kauimmin on toiminutMuotiliike Anna-Liisa Kuukka (hattu-kauppa) 1950-luvulta 31.12.1990 asti.Huoneistossa on vuodesta 1993 alka-en toiminut Ullanlinnan Sähkö Oy.

Kapteeninkadun puoleisetmyymälät:

Myymälä III

Myymälässä oli 1920-luvun alkupuo-liskolla useita vuosia SilmälasiliikeSylvan. Vuosikymmenen lopullaKansallis-Osake-Pankki perusti Kai-vopuiston haarakonttorinsa tähän huo-neistoon. KOP siirtyi 1930-luvun alus-sa kadun toiselle puolelle valmistu-neeseen taloon. Tämän jälkeen huo-neistoon tuli Uuden Suomen haara-konttori. Sen toiminta loppui 1950-60-lukujen vaihteessa. Tämän jälkeenhuoneistossa oli vaatetusliikkeitä jaantiikkiliike. Vuodesta 1988 alkaenmyymälässä on toiminut kiinteistön-välitysliike Centrocasa.

Myymälä IV

Ensimmäisen maailmansodan jälkeenmyymälässä oli vuosikymmenien ajanPauligin kahvikauppa. Sotien jälkeenhuoneistossa toimivat Viipurista muut-tanut Heitto Oy:n sekatavarakauppa,vaatetusliike, kauneushoitola BlueDream ja tähänkin huoneistoon laajen-tanut Centrocasa. Tämän jälkeen vuo-rossa oli Legendaarinen Kirjakauppaja lopulta edelleen toimiva suunnittelu-toimisto Ars Bureau Oy.

Myymälät V ja VI

Tiloissa oli 1920-luvulla ravintolaVerus, joka meni konkurssiin 1930-luvun alun pulavuosien aikana. Myy-mälät V ja VI erotettiin toisistaan väli-seinällä, jonka jälkeen niissä toimiuseita erilaisia yrittäjiä. Sotien jälkeentulivat Oinosen Kenkäkauppa jaJalkinekorjaamo ja kenkäkauppaKalossi-Kolo (1974-88) sekä huone-

16

kaluliike La Cabane (1988-93). Mai-nitun vuoden jälkeen myymälässä Von toiminut Kauneus- ja Soft-laser-hoitola Terttu Thomé.

Myymälä VII

Myymälässä oli monta vuotta Elannonrohdoskauppa sekä sen jälkeen yksi-tyinen rohdoskaupan pitäjä. Vuonna1953 Helsingin Säästöpankki avasikonttorin, joka yhdistettiin myöhem-min myymälään VI ja sen takana ole-vaan tilaan VIa, entisen ravintolaVeruksen keittiöön. Pankki siirtyi1988 Vuorimiehenkadulle. Huoneistonvuokrasi huonekaluliike La Cabane,joka toimii edelleen tiloissa VI, VIa jaVII.

Myymälä VIII

Alkuvuosina myymälässä oli eri alo-jen pienyrittäjiä, muun muassa Han-senin kampaamo. Myöhemmin tilois-sa on ollut pari urheiluvälinekauppaa,antiikkiliikkeet Sarvikuono ja Bro-cante Antiques sekä vaatetusliikkeitä.

Myymälä IX

Helsingin Meijerin maitokauppa, olihuoneistossa kauan. Vuosina 1951-91myymälässä toimi laajalti tunnetturadiokorjaamo Frenco-Radio. Sittem-min tiloissa oli muun muassa sisustus-liike Lilla-Willan. Vuonna 1999myymälähuoneistot VIII ja IX yhdis-tettiin ja niihin muutti kangastavaroitamyyvä Pikku-Palmu, jonka nimi muu-tettiin vuonna 2001 Marickeniksi.

Myymälä X

Myymälässä X sijaitsee ravintola SeaHorse, josta kerrotaan tarkemmin seu-raavalla aukeamalla.

Muut huoneistot

Varsinaisten myymälähuoneistojen li-säksi talossa on ollut muutakin yritys-toimintaa. 1920-luvulla rakennetussapiharakennuksessa oli puusepän vers-tas, leipurinliike ja suutarinverstas,ennen kuin tilat muutettiin asunnoiksi.

Talon A-portaassa eli Tehtaanka-dun puolella oli vuosisadan alussa pie-ni sairaala. Sairaala käsitti yhden huo-neiston ensimmäisessä kerroksessa jakaksi huoneistoa toisessa eli yhteensä

12 huonetta. Tämän yksityisen sairaa-lan nimestä ei valitettavasti ole jäänytmerkintöjä talon asiakirjoihin, eikä sii-tä myöskään löydy tietoja viranomais-ten arkistoissa.

Huoneistossa A3 oli vuosina 1941-79 Eiran sairaalan sairaanhoitajienasuntola. Huoneistossa asui kerrallaan5-6 hoitajaa.

Huoneistossa B11 toimii Arkkiteh-titoimisto Sari Roiha ja taiteilija Kim-mo Kaivannon ateljeehuone. Osassahuoneistoa B13-13a toimi 1930-luvunalusta alkaen aina vuoteen 1989 astiHavemanns Röntgenfirma. Talon kel-larissa on kaksi työhuonetta ja yhdek-sän erikokoista varastoa.

17

Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulma vuonna 1958. Vielä tässä vaiheessakulman myymälähuoneistossa oli Uuden Suomen haarakonttori. (Kuva Suo-men Rakennustaiteen museo, kuvaaja Asko Salokorpi)

Vuosisadan alussa, vuonna 1904 yh-distettiin alakerran asunnot C 21 ja osaD31:stä, joiden ikkunat avautuivatVuorimiehenpuistikkoon päin. Yhdis-tetyn huoneiston takaosassa asuttiin jaetuosassa otettiin vastaan asiakkaita.Räätälimestari Nieminen piti huoneis-tossa räätälinverstasta, ja asui perhei-neen takaosassa. Hänen jälkeensä ti-loihin muutti antiikkiliike, jonka omis-taja oli syyrialainen. Vuonna 1934 ti-loihin perustettiin ravintola Sea Horse.Sea Horse on eräs Helsingin vanhim-mista samassa paikassa ja samalla ni-mellä toimineista ravintoloista.

“Hyppy aikaan ennencrosskitcheniä”

Seuraavassa Helsingin SanomienNyt-viikkoliitteen ravintola-arviointiSea Horsesta:

Sea Horse on hämmentävän “ai-to”. Se on kuin aikahyppy kuvitteelli-seen suomalaiskapakkaan epämääräi-sessä menneisyydessä, aikaan ennencrosskitcheniä, kohderyhmiä ja tupak-kalakia.

Aika on pysähtynyt remontoi-mattoman näköiseksi viime vuonnauudistetussa tilassa. Univormuun pu-keutunut portsari laskee kanssammekepeää, miehekästä leikkiä. Valkoisiinpaitoihin ja mustiin mekkoihin pukeu-tuneet tarjoilijattaret ovat ystävällisiäviattoman poissaolevalla tavalla.

Vierailuiltamme asiakaskunta onkuin taitavasti valikoitu joukko statis-teja mustavalkoisessa elokuvassa.Joukko isokokoisia miehiä syö lihaa,juo olutta ja nauraa. Nurkkapöydänhyvin pukeutunut rouva on väsähtänytviinilasinsa äärelle. Loosissa istuva

nuorukainen toljottaa tuoppinsataittavaa viistettä ja kauhoo suuhun-sa valtamerihöyryn kokoista pyt-tipannuannostaan. Hän nostaa pää-tään vasta, kun ravintolaan pelmahtaalauma riehakkaita opiskelijoita.

Kanta-asiakkaat hakevat rauhalli-seen tahtiin olutta tiskiltä, jonkatupakkavalikoimaa koristaa neljä ri-viä punaista Norttia. Olo on kuinteemapuistossa, jonka konsepti on SeaHorsen mainoslauseen tapaan “Suo-malaista ruokaa ja kulttuuria vuodesta1934”.

(Helsingin Sanomat 31.3.2000)

Sea Horse aloitti jovuonna 1934Helsingin vanhimpia samassa paikassa ja samalla nimellätoimineita ravintoloita

18

Sata-vuotis-juhliensaatteeksiKapteeninkatu 11 – Teh-taankatu 9 eli Vuorenlinnaon sadasta ikävuodestaanhuolimatta säilynyt elinvoi-maisena ja sekä ulkoasul-taan että hengeltään arvok-kaana. Sen kuntoa voi kulu-neesta, monivaiheisestavuosisadasta huolimatta pi-tää hyvänä.

Tekniikan kehitystä ontalossa seurattu ja uutta tek-niikkaa on otettu käyttöönnopeasti. Talo oli tiettävästikaupunginosassaan neljäsrakennus, joka siirtyi koksi-lämmityksestä kaukoläm-pöön. Kaapelitelevisioverk-koon liittymisessä talo näyttiesimerkkiä naapureilleen.Kuluvan vuoden aikanakäynnistyvän digitaali-TV:nedellyttämät asennustyöt onjo aloitettu.

On myös pidettävä huol-ta siitä, että talon kunto säi-lyy. Kapteeninkatu 11:n ra-kennuttajan, H.W. Schalininperiaatetta on syytä nou-dattaa tänäkin päivänä:”Talo on pidettävä kunnos-sa, mutta turhuuksiin ei saatuhlata”. Tästä pitäneemyös ”talon tonttu” huolta.

Satavuotiaalle talolle voitoivoa hyvää ja pitkää ikää.Toivotaan myös, että vuon-na 2101 silloista merkkipäi-vää viettävät asukkaat anta-vat kotitalolleen yhtä suurenarvon kuin sen nykyisetasukkaat.

19

Kapteeninkatu 11Rakennettu 1901-1902

Rakennuttajana Herman Schalin

Suunnittelijana arkkitehti Usko Nyström

Tilavuus 32.850 m3

Huoneistoala 4.981 m2- asunto-osakkeita 4.826 m2

- taloyhtiöllä 155 m2

Asuntoja 38 kpl- A-portaassa 10- B-portaassa 9 + 1 toimistohuoneisto- C-portaassa 8- D-portaassa 5- G-portaassa 4 + talonmiehen asunto- H-portaassa 1

Liikehuoneistoja 10 kpl- Tehtaankadulla 2- Kapteeninkadulla 7- Sea Horsen ravintola

Asunto Osakeyhtiö Kapteeninkatu 11 perustettiin 1951- yhtiöjärjestys hyväksyttiin 28.8.1951- yhtiöjärjestys vahvistettiin 4.9.1951- perustava yhtiökokous pidettiin 7.11.1951

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajat:- Varatuomari K.K. Kankaanranta 1951-65- Lääk. tri Gunnar Brandt 1965-69- Oikeusneuvosmies Holger Boije 1969-78- Rovasti Tapio Tähtinen 1978-87

- Hammaslääkäri Pertti Calonius 1987-88- Rovasti Tapio Tähtinen 1988-94- Dipl. ekonomi Ture Tähtinen 1994–

Taloyhtiön pitkäaikaisia toimihenkilöitä:- Isännöitsijänä valtiot. maist. Olavi Schalin 1950-- Kirjanpitäjänä siht. Liisa Caselius 1952-- Talonmiehenä pisimmän ajan pariskunta Harald ja

Anna Westerberg 1959-82

Taloyhtiön pitkäaikaisimpia, ei vakituisessa työsuhteessaolleita työntekijöitä:- Maalarimestari, talousneuvos Eino Pilvi 1914 läh-

tien 1970-luvulle asti- Lukkoseppä A. Salonen 40 vuotta- Siivooja Aina Jäntti noin 30 vuotta- Isä Rolf ja poika Kaj Boström 1952-

Talossa asuneita ja asuvia tunnettuja kansalaisia:- Pääjohtaja Werner Weckman, Suomen ensimmäinen

olympiavoittaja, raskaan keskisarjan painissa Atee-nan ”välikisoissa” 1906 ja Lontoon kisoissa 1908.Weckman asui talossa 1930-luvulla.

- Suomen Kansallisteatterin maineikas näyttelijätärHelmi Lindelöf asui talossa 1920 ja -30-luvuilla.

- Vuorineuvos Hugo Malmi, Imatran Voiman luoja,asui talossa 1920-luvulla

- Taiteilija, kuvanveistäjä ja taidemaalari KimmoKaivanto on asunut talossa vuodesta 1991.

- Eversti Alexander Procopé, valkoisen kaartin ko-mentaja asui talossa 1920-luvulla.

Historiikin tekstit, kuvat ja ulkoasu: Arto Rautiainen

20

Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulma vuon-na 1960. (Kuva Suomen Rakennustaiteen mu-seo, kuvaaja Pertti Ingervo)

Pai

noju

ssit

Oy,

Ker

ava,

200

1