32

Didit 1/2015

  • Upload
    didit

  • View
    237

  • Download
    3

Embed Size (px)

DESCRIPTION

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjesta antaen tukea menneisyyteen menemättä. Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1.6., 7.9. ja 7.12. www.didit.fi

Citation preview

Page 1: Didit 1/2015

Ruoka-aine-riippuvuus

Minuntarinani

Sarja-arvostelu:Orphanblack

81028

Page 2: Didit 1/2015

Tietoa lehdestä

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjestaantaen tukea menneisyyteen menemättä.

Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1 .6., 7.9. ja 7.12

Tietoa ryhmästä

Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit ontarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmäottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa.

Vuoden 2015 uusien tapaamiset pidetään 16.3. ja 28.9.klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1 . Jäsenien tulee olla

täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.

Ota yhteyttä

Päätoimittaja, aineistot:[email protected]

Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]

Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]

Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]

Lehden sisältö eiaina sovellu lapsilleeikä lapsiosille.Pelottavat tai

muistoja herättävättekstit merkitäänNalle-symbolilla.

www.didit.fi

Page 3: Didit 1/2015

MEISTÄ ON

MONEKSI

Viela kolme vuotta

sitten en tiennyt, mika

minulla on. En

ymmartanyt, miksi

yhdessa hetkessa

saatan kayda

sivistyssanoilla

hoystettya alyllista

keskustelua, kun seuraavassa hetkessa loydan itseni

nurkasta kauhun vallassa vapisemasta ja kirkumasta.

Diagnoosiepailyja on ollut kaksisuuntaisesta

mielialahairiosta skitsofreniaan. Lopulta kuitenkin

valkeni, etta sekava, aarilaidasta toiseen vellova

nykyisyyteni on lapsuuden painajaisteni tulos. Selvisi,

etta minulla on dissosiaatiohairio. Ei ole vain yksi mina,

vaan toisistaan irrallaan olevia ja toimivia minan osia.

Yksiloterapian lisaksi paasin vakavasti

traumatisoituneiden vakauttamisryhmaan ja sain

tutustua muihin samanlaisten ongelmien kanssa painiviin

ihmisiin. Meista ryhmalaisista hitsautui vajaan vuoden

kestaneen ryhmaterapian aikana erottamaton tiimi. Tama

uusi lehti onkin tuon ensimmaisen yhteisen vuoden tulos,

kun jatkoimme saannollista

yhteydenpitoa perustamamme

vertaistukiryhman merkeissa ja

kesakuisena paivana 2014

keksimme, etta alamme tehda

yhdessa dissosiaatiohairioita

kasittelevaa lehtea. Tartuimme

toimeen ja jaoimme kullekin

vastuualueensa. Nain nelja kertaa

vuodessa ilmestyva lehti on

saanut alkunsa. Lehti on

tarkoitettu kaikille niille,

joita dissosiaatiohairio ja

lapsuuden vakava

traumatisoituminen

jollain tavalla koskettaa: dissosiaatiohairioiselle itselleen,

hanen laheisilleen ja myoskin tuomaan ammattilaisille

uutta perspektiivia dissosiaatiohairiosta. Painopisteen

pidamme julkaisuissa nykyisyydessa uppoamatta

menneisyyden kipeisiin traumoihin. Jokaisessa

numerossa on oma teemansa, ja nyt ensimmaisessa

lehdessa kasittelemme ruokaan ja syomiseen liittyvia

asioita. Aihepiiri kokonaisuudessaan on niin arka,

tarvitsemme viela aimo- annoksen lisaa rohkeutta tulla

valoon ja nakyvaksi omilla nimillamme. Tama vuoksi

toimituksen kirjoittamat jutut julkaistaan anonyymeina.

Historiani on yha edelleen rankka taakka kantaa, ja

tapahtuneiden asioiden seurauksena jokapaivainen

elamani on minuuden osieni jatkuvaa keskinaista

kamppailua. Enaa en kuitenkaan haluaisi vaihtaa

elamaani kenenkaan toisen elamaan, silla ilman

menneisyyttani en olisi kohdannut noita upeita naisia,

joiden kanssa saan jakaa elamaani ja tehda tata lehtea.

Yhdessa pystymme vaikka mihin. Meista on moneksi.

Paatoimittaja

Pääkirjoitus

Maaliskuu 2015 3

Hiljainen kansa

Lehden teema:

Ruoka

Page 4: Didit 1/2015

Sisällysluettelo3 Pääkirjoitus

Fakta5 Rikottu mieli - tietoadissosiaatiohäiriöistä8 Asiantuntijan palsta - Ruoka-aineriippuvuus

Minun tarinani10 Satakieli

Arjessa12 Läheiset kertovat13 Niksinurkka14 Ensi kertaa - Kipu, joka kaipaakunnon kastajaiset?16 My Fake ID

Taide18 Maalauksia20 Lukijoiden runoja22 Lukijoiden musiikkivalinnat22 Valokuvia

Mielen suvanto25 Lukijoiden unet - Matouni, Toistuvapainajainen

Ajankohtaista26 Kolumni - Oikein syömisen taito28 Sarja-arvostelu: Orphan black29 Kirjaesittely: Tapetinvärinen30 Kalenteri

"Ihmismielikehittyy ja

joustaa, mutta sensietokyvyllä on

myös rajansa. Kunlapsi joutuu

kokemaan liianpaljon liian

varhain, saattaasyntyä sirpaleinen

minuus,dissosiaatiohäiriö"

Page 5: Didit 1/2015

FaktaRikottu mieli- tietoadissosiaatio-

häiriöistä

Maaliskuu 2015 5

Kun lapsi kasvaa turvallisessa ja vakaassa

ympäristössä ja saa tukea kehityksen eri vaiheissa,

syntyy eheä persoonallisuus, joka toimii yhtenäisellä

tavalla. Tällaisen ihmisen on mahdollista kertoa

kokonaisuuden muodostava elämäntarina ja kyetä

erottamaan menneisyys nykyisyydestä. On olemassa

yksi minä, jolle asiat ovat tapahtuneet ja tapahtuvat.

Tällaisessa optimaalisessa tilanteessa puhutaan

persoonallisuuden integraatiosta.

Integraation vastakohta on dissosiaatio, joka

häiritsee stabiilin minäkokemuksen muodostumista.

Kun pieni lapsi kokee toistuvasti yli sietokyvyn

meneviä asioita, ei synny eheää minäkokemusta, jolla

olisi yhtenäinen elämänkerrallinen tarina, vaan

elämäntapahtumat jakaantuvat persoonallisuuden

eri osille. Usein käy niin, että yksi osa jatkaa elämää

näennäisen normaalisti eteenpäin, kun puolestaan

osa minuudesta jää kantamaan traumaattisia asioita

ja asiat ikään kuin tapahtuisivat yhä uudelleen ja

uudelleen, vaikka häiriintyneessä olosuhteissa

kasvanut lapsi olisi ulkoisesti jo aikuinen ihminen

eikä varsinaista vaaraa enää ole. Dissosiaatio onkin

suojamekanismi, joka mahdollistaa elämän jatkuvan

henkeäkin uhkaavista tilanteista huolimatta. Tällä

eloonjäämisstrategialla, dissosiaatiohäiriöllä, on

kuitenkin kova hintansa, kun

eri elämänvaiheiden

minuudet elävät omaa

elämäänsä ja ottavat vallan

kukin omista syistään

yllättävissäkin tilanteissa.

PERSOONALLISUUDEN DISSOSIATIIVISET OSAT

Dissosiaatio on keino selvitä ylivoimaisista

kokemuksista, ja suuri osa ihmisistä kokee erilaisia

dissosiatiivisia oireita joskus elämässään: mielelle tuo

suojaa, kun etäännyttää itsensä kipeistä

tapahtumista. Varsinainen häiriö se on silloin, kun

dissosiaatio on osa jokapäiväistä elämää eikä vain

suoja yksittäisissä elämänvaiheissa ja -kokemuksissa.

Dissosiaatiohäiriöissä yksilön minuus koostuu

erilaisista, toisistaan poikkeavista minäkokemuksista

ja reagointimalleista, ja näitä kutsutaan

persoonallisuuden dissosiatiivisiksi osiksi. Näiltä

osilta puuttuvat sidokset ja yhteydet toisiinsa

nähden. Dissosiaatiohäiriöinen ihminen saattaa

sanoa, ettei minulle ole tapahtunut menneisyydessä

mitään pahaa, vaan kaikki oli hyvin. Toisaalta sama

henkilö saattaa kokea nykyisyyden ja aikuisen

elämänsä valheeksi tai näytelmäksi ja elävänsä yhä

menneisyydessä kauhujen keskellä. Osat saattavat

ottaa vallan täysin yllättäen yksilön toiminnassa, ja

niiden toimintamallit ja -kyvyt voivat olla hyvin

erilaisia keskenään toisten ollessa äärimmäisen

Page 6: Didit 1/2015

rajallisia, kun puolestaan toiset ovat erittäin kehittyneitä

ja hallitsevat monimutkaisia ja vaikeita asioita.

Ulkopuolisen silmin osien vaihdokset saattavat olla kovin

hämmentäviä eikä usein ymmärretä, mistä on kyse.

Useimmiten ei kuitenkaan ole niin, että

dissosiaatiohäiriöisen elämässä yksi osa on kulloinkin

vallassa, vaan osat saattavat toimia kussakin tilanteessa

yhtä aikaa. Tämä yhtäaikaisuus ilmenee esimerkiksi

ristiriitaisina ajatuksina ja päässä kuuluvina ääninä ja

kommentteina. Jos henkilö itsekään ei tiedä, mistä on

kyse, hän usein tuntee häpeää kertoa mielensä sisällöstä

ja pelkää tulevansa leimatuksi hulluksi.

DISSOSIAATIOHÄIRIÖN ERI MUODOT

Traumaperäiset häiriöt ovat jaettavissa erilaisiin

diagnooseihin potilaan patologian mukaisesti. Näistä

tavallisin on traumaperäinen stressihäiriö, ja se voi

ilmaantua missä iässä tahansa traumaattisen

tapahtuman jälkeen. Toisessa ääripäässä on puolestaan

dissosiatiivinen identiteettihäiriö, joka on laaja-alainen

kehityksellinen ratkaisu lapsuuden traumoihin.

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä

henkilöllä on vähintään kaksi erilaista identiteettiä tai

persoonallisuuden tasoa. Kullakin näistä on suhteellisen

kiinteä tapansa hahmottaa itseään ja ympäristöään ja

suhtautua niihin. Tyypillistä on, että DID-potilaalla on

erittäin kehittyneitä ja pärjääviä osia ja tämän

vastakohtana hyvin rajallisia osia, jotka käyttäytyvät

pienen lapsen, jopa vauvan tavoin. Osat saattavat vaihtua

yhtäkkiä, ja tämä ilmenee muun muassa puhetavan ja

käsialan muutoksina. Häiriöön kuuluu myös kiinteästi

laajaa muistamattomuutta ollakseen tavallista unohtelua.

Laajoja muistiongelmia aiheuttaa myös dissosiatiivinen

muistinmenetys, joka on erillinen diagnoosinsa

verrattuna dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön.

Keskeistä tässä häiriössä on, että henkilöllä on yksi tai

useampi jakso, jonka aikana hän ei kykene palauttamaan

mieleensä hänelle tärkeää, useimmiten luonteeltaan

traumaattista tietoa.

Epävarmuus omasta identiteetistä tai kokonaan uuden

identiteetin kokeminen sekä odottamaton

matkustaminen pois tutusta ympäristöstä kuuluvat

dissosiatiiviseen pakkovaellukseen. Tilan loppuessa

äkillisesti, potilas voi muistaa aiemmat elämänvaiheensa,

mutta ei elämäänsä vaellusvaiheen aikana. Joskus

muistin palautuminen voi tapahtua vasta useiden vuosien

kuluttua.

Fakta

Rikottu mieli

Page 7: Didit 1/2015

Maaliskuu 2015 7

Dissosiaatiohäiriöihin kuuluvaan depersonalisaatiohäiriöön kuuluvat

toistuvat kokemukset olemisesta omien henkisten toimintojensa tai

oman ruumiinsa ulkopuolella ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana.

On tavallista, että depersonalisaatiosta kärsivät kuvaavat elävänsä

kuin unessa. Pelottavan tuntuisesta kokemuksesta huolimatta

todellisuudentaju säilyy kokemuksen aikana.

Sellaisia dissosiatiivisia häiriöitä, joissa hallitsevana piirteenä on

jokin dissosiatiivinen oire tai oireita, mutta jotka eivät kuitenkaan

täytä minkään spesifisen dissosiaatiohäiriön kriteeriä, sanotaan

tarkemmin määrittelemättömäksi dissosiaatiohäiriöksi. Tähän

viimeisimpään ryhmään kuuluvat useimmat dissosiaatiohäiriön

vuoksi hoitoon hakeutuvista henkilöistä.

KUINKA TOIPUA

Tapahtuneita kauhuja ei saa tekemättömiksi, mutta

dissosiaatiohäiriöisen on mahdollista voida paremmin ja saada elämä

haltuunsa. On harvinaista, että potilas hakeutuu alun perin hoitoon

tietäen kärsivänsä dissosiaatiohäiriöstä, vaan sen sijaan hän hakee

apua muun muassa masennukseen ja ahdistukseen. Tärkeintä on,

että ammattilainen tunnistaa, mistä on kyse, mutta usein siihen

kuluu vuosia ja potilas on saatettu diagnosoida väärin

skitsofreenikosta epävakaaseen personaan.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa terapiamuotoa dissosiaatiohäiriön

hoitoon, ja olennaisempaa on luottamus hoitosuhteessa. Tärkeää

terapiatyössä on, että aluksi vakautetaan tilanne sellaiseksi, että

potilas erottaa nykyisyyden menneisyydestä ja näin kykenee

olemaan läsnä tässä hetkessä. Vasta sitten, kun vakautus on

varmalla pohjalla, on turvallista alkaa käsitellä menneisyyden

traumoja rauhallisessa tahdissa ilman, että ne lamaannuttavat

potilaan. Hoito kestää useita vuosia.

Dissosiaatiohäiriöihin ei ole olemassa mitään täsmälääkettä, mutta

erilaisia oireita, kuten ahdistusta voidaan lievittää lääkehoidolla.

Potilaan hoito voi vaatia myös moniammatillista yhteistyötä ja myös

vertaistuella on tärkeä osansa. Matka dissosiaatiosta integraatioon

on pitkä, mutta ei mahdoton.

- Päätoimittaja

Lähteet:

Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno: Traumaperäisen

dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja

terapeuteille. 2011 . Traumaterapiakeskus.

Lauerma, Hannu: Psykiatria (toim. Jouko Lönnqvist, Markus

Henriksson, Mauri Marttunen ja Timo Partonen). Dissosiaatiohäiriöt.

301 - 311 . 2011. Duodecim.

Fakta

Rikottu mieli -tietoa

dissosiaatio-häiriöistä

7

Page 8: Didit 1/2015

TässänumerossaTraumatisoituminen jariippuvuudet tuntuvatkulkevan käsi kädessä.Toimitus haastoi Avominnentyöntekijöitä avaamaanlukijoille riippuvuuksien erimuotoja.

Ensimmäisenä kynääntarttuiMarja Kanu,Avominnen päihdeklinikanHelsingin toimipisteenvetäjä ja 12-askeleenohjaaja.

Asiantuntijan palstallakäsitellääntraumatisoitumisenseurauksia alanammattilaisten johdolla.Palstan kirjoittajavaihtuu joka numerossa.

Ruoka-aineriippuvuus

Salakavalasti pikkuhiljaakehittyvä ongelma

Kuulostaako tutulta? Suklaalevy päivässä, jäätelörasiatyhjenee illassa, lasten karkkipäivän karkit on syöty moneenotteeseen, sipsejä ei voi vastustaa. Herkkuja syödään muultaperheeltä salaa. Karkkilakot eivät onnistu ja jos onnistuvatkin,niin lakon jälkeen syödäänkin kaksin käsin. Arkea hallitsevaterilaiset kuurit, rajoitteet, dieetit, kova kuntoilu jakaikenlainen itsensä kurittaminen. Väsyttää, masentaa,turvottaa, paikkoja särkee ja mielialat vaihtelevat. Päivittäisetitsesyytökset nakertavat elämäniloa ja -laatua. Miksi minä enpysty kohtuudella syömään näitä tiettyjä ruokia? Heikkoaitsekuria? Tahdonvoiman puutetta?

Asiantuntijanpalsta

Riippuvuussairauden ymmärtäminen. DSM-5:n mukaanriippuvuussairauteen kuuluvat fyysinen himo, kontrollinmenetys, toleranssin kehittyminen, vierotusoireet jariippuvuus. Kuten alkoholismissa ja muissa huume- japäihdeiippuvuuksissa, ruoka-aineriippuvuudessakinominaista on kieltäminen. Ruoka-aine ei ainoastaan vääristänälän tunnetta, vaan se myös vääristää niiden aivojen osientoimintaa, jotka käsittelevät mielihyvää, hyvinvointia, muistiaja kontrollia. Jokaisella näistä alueista ruoka-aineriippuvainen, jonka sairaus kehittyy kriittiselle tasolle, eipysty erottamaan totuutta väärästä. Tätä tarkoitetaan, kunsanotaan, että on voimaton ruoka-aineen suhteen ja myöntää,että se joskus, ei aina, aikaansaa merkittävää hallinnankyvynmenetystä.

Fakta

Page 9: Didit 1/2015

Ruoka-aineriippuvuudestaon kysymys silloin,kun ihminenmenettääbiologisista syistäkontrollikyvyntiettyihin ruoka-aineisiin nähden,

esim. sokeriin, rasvaan, suolaan. Yleisimminriippuvuuden kohde on makea.Nykytietämyksen mukaan meillä kaikilla oneriasteinen herkkyys riippuvuuksiin ja ajankuluessa joillekin meistä kehittyy aivoissavoimakas tarve syödä näitä ruoka-aineita.Näiden ruoka-aineiden lisääntynyt syöminenalkaa aiheuttaa kokonaisvaltaisia negatiivisiaseurauksia ja alkaa näkyä itselleenhaitallisena ajatteluna sekä itsensä vastaisenakäyttäytymisenä. Negatiivisista seurauksistahuolimatta näiden ruokien syöminen jatkuukerta toisensa jälkeen.

Avominnen ruoka-aineriippuvuushoidossa eiole kysymys uudesta dieetistä tailaihdutusohjelmasta. Ruoka-aineriippuvuuson vakava ja monimutkainen aivosairaus.Ensimmäinen tehtävä on jättää kokonaan poisaddiktoivat ruoka-aineet ja vertaistuen avullakäsitellä vääristynyt, addiktoitunutajattelutapa. Ruoka-aineriippuvuuteensuuntautunut 12 askeleen ohjelma on yksihelpommin saatavilla oleva tuen muoto,vaikkakaan ei ainoa. Puoli vuotta kestävänhoito-ohjelman aikana vieroittumisen lisäksilaaditaan yksilölliset ruokasuunnitelmat.Opetellaan syömään hyvin ja nimenomaanoikeaa ruokaa. Tärkeä osa hoito-ohjelmaa onvertaistuki.

Omakohtainen toipumiskokemus. Itsellenisokeririippuvuus hiipi pikkuhiljaa vuosiasitten, kun olin toipumassaalkoholiriippuvuudesta.Suklaasta ja jäätelöstä tuliminulle uusi huume, jatämä kamppailu kestimonta vuotta. Ongelmanaei ollut ainoastaanpäivittäinen makeansyönti vaan se, ettämakean syöminen ja

Maaliskuu 2015 9

kontrollointi alkoivat hallita elämääni javaikuttaa käyttäytymiseeni. Söin salaa,piilottelin suklaitani ja valehtelin muillesyömisestäni, varsinkin määristä. Huononomantunnon siivittämänä liikuin paljon jakuritin itseäni erilaisilla kuureilla. Yritinvaientaa sisäistä ääntäni, joka yritti kertoaminulle, että tässä on jostain muusta kysymyskuin pelkästä luonteen heikkoudesta. Käännetapahtui kun hyvä ystäväni Norjassahakeutui hoitoon sokeririippuvuutensa takia.Seurasin hänen esimerkkiään ja aloin ottaatosissaan selvää ruoka-aineriippuvuudestasekä hoidoista.

Ja tosiaankin, kuten myös vertaistukiryhmiä,on olemassa jo hoitoja Ruotsissa, Norjassa jaIslannissa. Myös tutkimuksia aiheesta löytyykoko ajan lisää (ks. FAI-Food AddictionInstituten sivut, sieltä löytyy linkkejäkansainvälisiin tutkimuksiin aiheesta.)Helpotus oli suuri ja pikkuhiljaa aloin päästäirti koukuttavista ruoka-aineista. Täysinsokeritonta elämäni on ollut nyt viimeisetpuolitoista vuotta. Samoihin aikoihin aloitinmyös ravintovalmentajan opinnot. En olisimuutama vuosi sitten uskonut, että ilmanmakeita herkkuja voisi elää, mutta nyt enniitä edes kaipaa.

Marja Kanu, Avominnenpäihdeklinikan Helsingin toimipisteen vetäjäja 12 askeleen ohjaaja.

Lisää tietoa Avominnen ruoka-aineriippuvuushoidosta ja –ryhmistä löytyynettisivuiltamme www.avominne.fi

"Söin salaa, piilottelinsuklaitani ja valehtelinmuille syömisestäni"

Page 10: Didit 1/2015

Minun tarinani

Saatteeksi “Minun tarinani - Satakieli” lukijalle

Yksi minua. Niin ajattelin, vaikka tunsin suurta epauskoa

vellovan maailmani keskella, ylakouluni portailla. Ystavani sekavuus

huolehti minusta, piti jarjissaan, kun en jaksanut. Pelastajani logiikka

upotti mieleni kiinni kahleisiin, jotta en sortuisi. Minusta piti tulla kaikki

ja samalla ei mitaan. Paassani kajahti tuttu aani “Sina teet kuten sanon

tai kuolet nuorena.”

Yksitoista minua. Nain laakari totesi, kun kirjoitti todistuksen

elakettani varten. Olin vasta kolmenissa kymmenin aloittaessani

elakepaivistani nauttimisen. Selittamattomat kohtaukset

kouristeluineen, heraamiset metsan keskelta. Halvaantuneet jalat ja

psykologiset pelit. Olin vyyhti paskaa kimallenauhalla, jolta vedettiin

matto loyhkan alta.

Jos jotain tahtoisin jakaa, se olisi yhdestoista osani, tytto, joka

piileskeli lahes kaikilta muilta minussa. En voinut uskoa, etta minussa

asuisi jotain niin heikkoa ja haurasta, syvalla itsessani vain hiljaa istuen.

Tama tytto kantoi ja kantaa edelleen kaiken hapean seka syyllisyyden,

mita sisallani on, noyrana ja uskollisena. Miten hammastyttava

ihmismieli onkaan taitoineen salata itse itseltaan jotain niin tarkeaa.

Sinulle, kanssakulkijani, jaan oppimastani pienen toiveen.

Kulkiessasi et voi koskaan tietaa, mita kokemuksia ja millaisia osasia

vastaasi tulleen mielessa asustaa. Katso silmiin ja annat hanelle

mahdollisuuden nakya. “Olen olemassa” pieni tytto sisallani kuiskaa

nahdessaan silmasi. Puhu hanelle, vaikka vain tervehdyksen verran.

“Oliko se minulle, tervehdyksesi” huokaa tytto toiveikkaasti. Laske kasi

olalle tai kadelle. Ja tytto on hetken poissa liasta ja tuskasta.

- Nainen, tyttö ja yhdeksän muuta

Satakieli

Kaksi vuotta, nelja kuukautta ja seitsemantoista paivaa.

Pitkat sammalenvihreat verhot jaykistelivat nakokenttani

edessa, vuodet nakyivat kankeassa kankaassa. Sita oli paljon, ja

se oli valttamatonta. Minun on kestettava viela, vaikka ajatukset

kantoivat jo kolmen kilometrin paahan, kaupungin nuorten

valtaaman sorapohjaisen rannan laineille saakka, mutta en

siltikaan ollut valmis. Avasin hiljalleen tiukassa nyrkissa

nihkennytta kammentani ja puristin sen pian takaisin kiinni.

Vapaus on ruma sana – vapaus on mustanpuhuva kanki jumissa.

Tuttu polypilvi sumensi entuudestaan harmaata

kaytavaa puulattian narskuessa askeleitteni alla. Kuvat seinilla

muistuttivat ulkomaailmasta, Jim Carreyn poikamainen hymy sai

minut aina hirnahtamaan huvittuneesti – Obama Barackin

kohdalla tervehdin kunnioittaen nyokkaamalla kevyesti. Mutta

parasta oli eteisen koira Collie, sen turkki oli ainaisessa

kilpatanssissa tuulen kanssa. Silla oli tehtava, ja mina olin siita

kovin ylpea.

Avasin makuuhuoneeni oven, kahvan tahmea pinta jatti

joka kerta peukalontyveen tuoksun, jonka saatoin painaa

poskelleni silmieni vasyessa pitkaan paivaan. Siina oli aavistus

jasmiinia, ehka hieman keltaruusun teralehtien vivahdetta.

Tuoksu sai minut tuntemaan hetkeksi uskomatonta onnellisuutta

– samalla mieleni jakamaan syyllisyytta ja piiskaamaan

satakieleni laulusointuja. Odotin yha. En ollut valmis. Tiedan etta

pystyn siihen viela. Mutta minun oli oltava varma. Nukahdin

ajatukseeni keskelle punkkeriani, sotalinnoitusta, jonka olin

rakentanut vuosien varrella avatuista tolkeistani. Se peitti jo

lansipuolen seinan ikkunan, etelan suunnasta nakyva vaaksan

mittainen valonsaie kummitteli yha oissani.

Kolme vuotta, kymmenen kuukautta ja kaksi paivaa.

Sammalenvihreat kankeat verhoni ja tuttu varjo nyrkista niiden

pinnalla. Avasin hetkeksi laiskittynytta kammentani, kynnet

olivat taas painaneet ihon rikki kellanruskeista arvistani.

Laitoin nyrkin takaisin kiinni. “Jim Carrey, olet sinakin hilpea

veikko”, hymahdin ja nyokkasin Obaman arvokkaalle katseelle.

Collie kerasi sympatiani, ja minusta tuntui kuin sen katseessa

olisi ollut tanaan hitusen turkoosin varista nestetta – olikohan

Colliella sydansuruja.

Page 11: Didit 1/2015

Saatteeksi “Minun tarinani - Satakieli” lukijalle

Yksi minua. Niin ajattelin, vaikka tunsin suurta epauskoa

vellovan maailmani keskella, ylakouluni portailla. Ystavani sekavuus

huolehti minusta, piti jarjissaan, kun en jaksanut. Pelastajani logiikka

upotti mieleni kiinni kahleisiin, jotta en sortuisi. Minusta piti tulla kaikki

ja samalla ei mitaan. Paassani kajahti tuttu aani “Sina teet kuten sanon

tai kuolet nuorena.”

Yksitoista minua. Nain laakari totesi, kun kirjoitti todistuksen

elakettani varten. Olin vasta kolmenissa kymmenin aloittaessani

elakepaivistani nauttimisen. Selittamattomat kohtaukset

kouristeluineen, heraamiset metsan keskelta. Halvaantuneet jalat ja

psykologiset pelit. Olin vyyhti paskaa kimallenauhalla, jolta vedettiin

matto loyhkan alta.

Jos jotain tahtoisin jakaa, se olisi yhdestoista osani, tytto, joka

piileskeli lahes kaikilta muilta minussa. En voinut uskoa, etta minussa

asuisi jotain niin heikkoa ja haurasta, syvalla itsessani vain hiljaa istuen.

Tama tytto kantoi ja kantaa edelleen kaiken hapean seka syyllisyyden,

mita sisallani on, noyrana ja uskollisena. Miten hammastyttava

ihmismieli onkaan taitoineen salata itse itseltaan jotain niin tarkeaa.

Sinulle, kanssakulkijani, jaan oppimastani pienen toiveen.

Kulkiessasi et voi koskaan tietaa, mita kokemuksia ja millaisia osasia

vastaasi tulleen mielessa asustaa. Katso silmiin ja annat hanelle

mahdollisuuden nakya. “Olen olemassa” pieni tytto sisallani kuiskaa

nahdessaan silmasi. Puhu hanelle, vaikka vain tervehdyksen verran.

“Oliko se minulle, tervehdyksesi” huokaa tytto toiveikkaasti. Laske kasi

olalle tai kadelle. Ja tytto on hetken poissa liasta ja tuskasta.

- Nainen, tyttö ja yhdeksän muuta

olivat taas painaneet ihon rikki kellanruskeista arvistani.

Laitoin nyrkin takaisin kiinni. “Jim Carrey, olet sinakin hilpea

veikko”, hymahdin ja nyokkasin Obaman arvokkaalle katseelle.

Collie kerasi sympatiani, ja minusta tuntui kuin sen katseessa

olisi ollut tanaan hitusen turkoosin varista nestetta – olikohan

Colliella sydansuruja.

Avasin makuuhuoneen kahvan ja siirsin lattialle

kaatunutta viiden tolkin tornia syrjaan.” Kasaan sen

huomenna”, ajattelin painaessani posken tyynyyn

kammeneni paalle. Hiljaisuus valtasi mieleni ja muistelin

lapsuuden ystavani Mikaelin onnistunutta maalia

kaksintaistelussa keltaniitylla aseena kulahtanut jalkapallo.

Nukahdin keskelle punkkeriani pimeaan huoneeseen, jonka

valoisuutta olisi voinut mitata vain aarimmaisen herkilla

tunnistimilla.

Laajentuneet pupillit ja nyrkit ilman puristavaa

tunnetta. Ruhoni makasi paikoillaan, selka tiiviisti kiinni

jousen karjissa ja paksut pohkeet uponneina patjan rakoihin.

Mutta pupillit. Ja keveys. Ja se hetki. Kaansin varovaisesti

paatani, etten vahingoittaisi niskani kipeita hermoja. Olinko

jo valmis. En muistanut mielikuvia, en tunnistanut taistelua.

Olin saanut aseet maailmaani vastaan.

En olisi malttanut nukkua enaa, mutta pidin pintani

ja pysyin sangyssa kahdeksaan asti. Narinani sai luvan

odottaa ja Collien tuuhea turkki olisi kaytavalla aa

mullakin. Viimeinen kaannos viisarin valkeassa

karjessa ja saatoin ruhjoa itseni pois li

nnoituksestani. En nostanut kumottuja tolkkeja.

“Teen sen illalla”, ajattelin. Minulla olisi loppuelama

aikaa.

Minun oli saatava tama ummehtunut

haju viela pois. Katselin ymparilleni etsien

jotain, jolla peittaa se, en halunnu t liikaa

pyylevia katseita ymp arilleni.

Paadyin hieromaan

katkennutta kaktusta

kainaloon ja nivusiin, se oli ainoa

kasvi, joka oli selvinnyt kanssani

vuosien tiimellyksessa. Muistin, etta

minulla oli ollut joskus ruskea

metallisolkinen vyo, etsin sita 12

minuuttia olohuoneeni laatikostoista – jopa

siita, jota en ollut avannut kahteen vuoteen. Solki

kimmelsi yha, ja metallin kilina korvissani sai minut

hymahtamaan kuin Jimille.

Hengitys syvaan ja ryhdin oikominen, kaksi

tarkistusta etta kengat olivat oikeissa jaloissa. Nain sen olin

aina kuvitellut, tosin uskoin aina, etta paivani olisi sateen

tihkuinen – tanaan kuitenkin paistoi. Ja mina avasin oven.

Punainen postilaatikkoni samassa kohdassa aitaa oli

kuvitelmissani tayttynyt lehdista, mutta pohja olikin

ratkennut ja lehtikasan sijaan laatikossa oli vain mustan

tussin tuherruksia ja yksi mainos kiinteistonvalittajalta.

Kiitin jatefirmani uskollisuutta, vaikken ollut vuosiin

maksanut laskujani. Hyvat ihmiset.

Katukivetys muodosti tuttuja kuvioita,

kuusikulmaisista lohkareista rakennettuja riveja. Askeleeni oli

vahva, vaikka raskas jo. Silmani tarkkaavaiset huolimatta

auringon pistavasta poltteen tunteesta. Vihrea talo, jossa ovessa

sama kyltti kahden hattupaisen miehen veljeilyista. Kadun

toisen puolen keltainen rivitalo, jossa yhta vaille sama maara

autoja parkkipaikalla, kuten aina. Jostain syysta keltainen talo

naytti tanaan kullanhohtoiselta.

Kadun paatteessa pieni kirjastotalo. Harmikseni se oli

kesan ajaksi puomitettu ruskealla laudalla ja valtavalla

avainlukolla. Olisin kovasti halunnut menna sinne. Kaannyin

kuitenkin vastakkaiseen suuntaan kohteenani pieni kylakioski

ja sen kirjavat seinat. Muistelin niiden olevan enemman

oranssin kuin violetin savyisia, mutta mielikuvani oli hamara.

Kadun kulmassa seisoi pikkutytto, jonka siro kasi piteli

tikkunektaria. Tiesin kioskin olevan jo lahella. Kateni tirskahti

veresta, joka tahri metallisen vyon solkeeni mustanpunaisen

tummentuman. Vyo oli pitka ja sen nahka jo kovin kulunut.

Vanhat hampaanjaljet saivat koristeeksi kahdeksan pienta

val koista purkkatyynya vyon kiristyessa vaaleiden

h aihtuvien ymparille. Tikkunektarin varsi katkesi ja

loiskahti kulman lammikon kuraveteen. Takkini

pieluksen taytti jasmiinin tuoksu, kun sulloin tyton

haarojeni valiin pumppailevan kaktuksen hajuisen

miehisyyteni rinnalle.

Satakieli lauloi elamani savelia.

11

Page 12: Didit 1/2015

Arjessa

Läheiset kertovatOn arkeamme, että vaimo alkaa

yhtäkkiä hihittää hysteerisesti. Enää

en edes kysy, mikä niin naurattaa,

sillä tiedänhän minä, että joku hänen

osistaan on sanonut jotain hassua.

-Puoliso

Ystäväni tekee lähtöä eteisessä ja

huikkaa: “Mepä tästä lähdemme! ”

Ihmettelen, että ketkä te, yksinhän

sinä tulit. “Minä ja kaikki

sivupersoonani”, ystävä naurahtaa.

-Taina, 28v

Suu käy, kun hän juttelee niitä näitä.

Yhtäkkiä on hiljaista ja hän näyttää

hämmästyneeltä. Kysyn, mikä tuli.

“No, päässäni on yhtäkkiä hiljaista,

kukaan ei puhu mitään.” Kuluu

kymmenisen sekuntia ja tilanne on

kuulemma ohi. Tuttu päänsisäinen

porina on palannut.

-Lapsuudenystävä

Tulin kotiin pitkän työpäivän

jälkeen. Vaimoni makasi lattialla

raajat halvaantuneena. Hänen

ystävänsä katsoi lasteni kanssa

olohuoneessa piirrettyjä. Päästin

kylävieraan kotiin ja kannoin

vaimoni yläkertaan. Kun olin

laittanut lapset yöunille, menin

syöttämään vaimolleni mehukeittoa

ja peittelin hänetkin yöpuulle.

-Mies

Potilaallani on emätintulehdus.

Hoito-ohjeet ovat selkeät, mutta

ongelmia aiheuttaa hänen Saatana-

osansa, joka terrorisoi kaiken

neuvomani. En tiedä miten sanani

asettelisin, jotta tilanne ei menisi

pahemmaksi.

-Gynekologi

"Neljäs kerta toden sanoo", totesi

tyynesti tyttäreni ajonopettaja inssin

jälleen epäonnistuttua.

-Äiti

Page 13: Didit 1/2015

Maaliskuu 2015 13

Arjessa

Vauhti päällä ja syöminen taas unohtunut?Voi olla, että jotkut osistasi eivät koe nälkää -toisten ollessa jatkuvassa syömiskierteessä. Tämävinkki sopii sinulle, jolla syöminen tahtoo useinunohtua. Aseta aamulla vasempaan ranteeseesiviisi pampulaa tai kumilenkkiä. Voit käyttää useitatai yhtä väriä, kunhan osasi tekevät päätöksenyhdessä. Kun syöt päivän ensimmäisen ateria,siirrä yksi pampuloista oikeaan ranteeseen. Toisenaterian jälkeen siirrä toinen pampula oikeaanranteeseen ja jatka samalla tavalla koko päivä. Voittarkistaa illalla tilanteen itse tai pyytäälähimmäistäsi huolehtimaan, onko pampulatliikkuneet tarpeeksi. Koeta syödä päivän aikanajokainen pampula oikeaan ranteeseen ja siirräaamulla ne takaisin vasempaan ranteeseesi.Värikästä kokeilua ja hyvää ruokahalua!

Niksinurkka

Selkeät ohjeet syömisen helpottamiseksi:Minun on ylitsepaasemattoman hankalaa tunnistaaperustarpeeni enka tieda, onko minulla nalka taijano. Saatan katsoa kelloa ja todeta, ettei nyt voi ollanalka, koska kello on vasta tuon verran. Pelkaanmyos syovani vaarin ja liikaa. Taman pelon vuoksiminimoin ravinnon maaran - hoitavien henkiloidenimielesta anorektiseksi. Jotta soisin riittavasti enkatuntisi kauhua lihomisesta, minulla on oltavattarkat struktuurit, mita syoda milloinkin. Selkeatlaaditut ohjelmat helpottavat ruokailutilanteita jatakaavat ainakin minimimaaran ravintoa. Useinkylla haluaisin ja toivoisin, etta oppisin syomaanilman lukujarjestysta. Tama kuitenkin vaatii pitkanprosessin. Sen, etta osani ovat riittavastikontaktissa toisiinsa enka tarvitse ulkoisia,neuroottisia saantoj a pitamaan mielensisaisenkaaokseni edes jossain hallinnassa.

Page 14: Didit 1/2015

Ensi kertaa

Kipu, joka kaipaakunnon kastajaiset?

Kell dissosiatiivinen identiteettihäiriö on, sehäiriönsä kätkeköön. Huhhuh, on se nimittäinsen verran vierasta ja outoa, että vähänvahvempaakin hirvittää. Psykiatrianerikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaaasiasta Terveyskirjaston internetsivuilla näin:”Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle elisivupersoonahäiriölle on ominaista se, ettähenkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eriidentiteettiä. Varsinaisessasivupersoonahäiriössä kullakin näistähenkilön persoonallisuuksista onkokemuksellisesti oma, usein täysin erillinenhenkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskusmyös nimensä.”

Vieras ja outo pelottavat ihmistä. Huttustakannattaa kuitenkin lukea pidemmälle.Vieraasta tulee hiljakseen tuttua ja asiatalkavat saada ymmärrettävän muodon. Kundissosiatiivista identiteettihäiriötä katsoo siitänäkökulmasta, että kyse on ihmiselletyypillisestä selviytymismekanismista, jokasuojaa yksilöä niiltä traumoilta ja vääryyksiltä,joita hän on joutunut kokemaan lapsena,saavutetaan taitekohta, jossa varautuneisuusvieraan asian edessä kääntyy myötätunnoksi.Ei taida olla helppoa häiriöstä kärsivällä.

Tutustumiseni aiheeseen jatkuu teoreettiseltatasolta yksilön kokemustasolle, kun törmäänKaninkoloon(www.kapsahduskaninkoloon.blogspot.fi).Luen Painavaa asiaa dissosiaatiohäiriöstä(teitä on varoitettu) -tekstin, jossa kuvataanhäiriöstä kärsivän kokemuksia. Mutta mitäihmettä? Tekstin kirjoittaja ei tarkkaan ottaenkoe kärsivänsä dissosiatiivisestaidentiteettihäiriöstä vaan sekamuotoisesta

Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotainheille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisentoimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehdentekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Ensimmäisenätoimeen tarttuu nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Tehtävä 1 / 4.Puoli tuntia aikaa, vain internet käytössä- etsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö

Page 15: Didit 1/2015

Arjessadissosiaatiohäiriöstä. Käy selville, ettädissosiaatiohäiriötyyppejä on vähintäänkinuseita ja niiden luokittelu ja diagnosointi onenemmän kuin hankalaa.

Kaninkolossa on lainaus joka pysähdyttää:"Tietämys dissosiaatiohäiriöistä onSuomessa heikko. Koska häiriön oireetlisäksi muistuttavat tai siihen liittyy joukkomuita psykiatrisia oireita, se diagnosoidaanusein väärin. – –tyypillinen DID-potilasviettää psykiatrisessa hoitojärjestelmässäkeskimäärin seitsemän vuotta ennen oikeaadiagnoosia. Tätä ennen hän on saanuttavallisesti kolme vaihtoehtoistataudinmääritystä." Kaninkolon kirjoittajatoteaa itsellään menneen paljon enemmänkuin seitsemän vuotta.

Ymmärrän, että Kaninkolo avaa vain yhdenikkunan dissosiaatiohäiriöiden maailmaan,mutta luulen, että se tarjoaa osuvanesimerkin siitä, millaisten ongelmien kanssanyt painitaan. Vaikuttaa siltä, että oireisiinliittyy paljon sanatonta ja nimetöntä pahaaoloa sekä ahdistusta. Päädyn pohtimaansitä, kuinka vaikeaa on, kun ihminen poteeoireita tai kärsii kivuista, joille ei ole selkeitänimiä. Miten ongelmia voi silloin käsitellä,jakaa muiden kanssa ja tulla nähdyksi – janäin välttää yksin jäämisen? Asiaa eilainkaan helpota, jos ympäristö onennakkoluuloinen ja varautunut kuullessaanpikaisen määritelmän dissosiatiivisestaidentiteettihäiriöstä.

Lyhyen teoreettisen tutkimusretkenijälkeen, minulle on piirtynyt mielikuvaongelmasta, jonka kanssa eläminen onsuoraan sanottuna melkoista kärvistelyä.Tämä jos mikä tuntuu epäreilulta. Kelldissosiatiivinen identiteettihäiriö on, sehäpeättä kulkekoon ja häiriöineenhyväksyttäköön.

-Miesopettaja

"Päädyn pohtimaan sitä, kuinkavaikeaa on, kun ihminen poteeoireita tai kärsii kivuista,joille ei ole selkeitä nimiä"

15

Page 16: Didit 1/2015

Arjessa

My Fake ID

Persoonallisuuden

dissosiatiiviset

osat

Päivittäisessäelämässä toimivatpersoonallisuudenosat

Traumatisoiviakokemuksiakantavatpersoonallisuudenosat

-Lapsiosat-Nuoret osat-Sisäiset auttajat-Kaltoinkohtelijoitajäljittelevät osat-Taistelevat osat-Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:Maija paljastaa, kuka pisti

pyykinpesujauheenjääkaappiin ja kenen kadut

ovat punaisia mattoja täynnä

1 / 4

Page 17: Didit 1/2015

Maaliskuu 2015 17

Arjessa

Tutkittavan nimiMaija Mallikas-RantakuomaLausunnon tarkoitusTyökyvyttömyyseläke /

KuntoutustukiSairaustiedot

1 .1 . Työkykyyn vaikuttavat

sairaudet tärkeysjärjestyksessäF44.81 Dissosiatiivinen

identiteettihäiriö

LÄÄKÄRINLAUSUNTO

My Fake ID

Maija Mallikas-Rantakuomasyntyi vuonna 1977 Peace andlove -rakkauden seurauksena.Rauha ja rakkaus jäi kuitenkinMaijalta väliin ja lapsuus olirankka. Nyt 2010-luvulla Maijapaiskii töitä selvittääkseenongelmiaan ja rakentaakseenparempaa elämää itselleen japerheelleen.

My Fake ID tutustuttaa lukijatMaijan arkeen ja hänenmielensisäiseen maailmaansa.

Page 18: Didit 1/2015

Taide

Taiteilijannäkemysdissosiaatio-häiriöstäennen jajälkeenvakauttamis-hoitojen

Page 19: Didit 1/2015

19

NNeeuuvvootttteelleemmaallllaa kkoohhttii oommaaaa ttaappaaaa!!

Itsensä ilmaiseminentaiteen eri tavoin voihelpottaa oloasi.

Maalaaminen,piirtäminen,valokuvaus ja runojenkirjoittaminensaattavat antaakanavan osille, joidenon muutoin hankalatuoda itseään esille.

Myös musiikinkuuntelu voi auttaaitsensärohkaisemisessa tairauhoittamisessa.

Page 20: Didit 1/2015

Pohdintoja on monia, ajatuksia

tusina,

onko nain vai toisin.

Hakoteilla, oikealla. Osa siella

toinen taalla,

jotkut luistelevat liukkaalla

jaalla.

Vastauksia, arvotuksia.

Tosia vai hopinaa. Satua, fiktiota.

Ei ota elamaa suurempaa.

Viisautta mielen syovereista,

hulluus, liero viemareista.

Kummajaiseksi laitokseen,

kukaan ei huomaa poissa olevaa.

Totuus vai tehtava, todetaan,

sita piirissa leikisti luetaan.

Kiusaa, outoa, syrjii

kummajaista,

jolla paassa monta maisemaa.

Sotilasarmeija, pomppulinna,

ihmemaa varikartta,

Marttamummo

ja monta muuta miljoonaa.

Aukeaako lukot koskaan,

jokainen sotkee, jokainen

haukkuu,

mutta lohduttaa.

Kukaan ei voita tata armeijaa,

maan mahtavaa hallitsijaa.

Hahaa! Mulle nimi antakaa, en

puhu sanaakaan.

Satua vai tarua, joukossa

totuus,

se on salaisuus ovessa

mieleen.

Mielikuvitus

huviretkessa,

jossa ei ole vastauksia.

Leiki totuus vai tehtava,

keksi itse totuus

salaisuuksista, joita

kuiskimme.

Taa on mielen ihmemaa,

jonne voi hukkua tai

selvita.

Psyyke kestaa vai ei,

vahva selviaa.

Tiedamme sen. Haaste!

Lukijoiden runoja

Page 21: Didit 1/2015

Han,joka hallitsee sivistyssanat

a posteriorista odeemaan.

Hymyillen paljon aikaan saa,

muutkin innostumaan.

Ilman meikkeja ja korvakoruja hanta nahda ei saa,

vaatteet oranssia, keltaista ja vihreaa.

Han, joka kolme tervetta lasta on maailmaan

synnyttanyt.

Tietaa, mista kaupasta halvimman maidon loytaa,

uskollisesti pyykkikoneen aamulla laittaa tyotaan

tekemaan,

puhtaat pyykit kuivausrummun kautta kaappeihin

kiikuttaa.

Muistaa d-tipat, harjata hampaat,

kertoo, etta nyt aika on kayda nukkumaan.

Ottaa syliin, lohduttaa,

ohimennen paata pienta suukottaa.

Han, jolla on lihakset kiinteat, tiukat.

“Ei ikina uskoisi! Kolme lasta kohdussaan

kantanut, naille elaman antanut”,

ihaillen huokaillaan.

Juoksee, jumppaa, paikasta toiseen helteessa,

pakkasessa pyorailee,

ihanteellisesti syo, leukoja kevyesti joka aamu

vetelee.

Vai han?

Lapsi seksia

rakkaudeksi luuli,

nyt mieli musta ja sielu

sisalta rikki.

Uskoo syntyneensa

kuolemaan,

pimeassa metsassa

hankeen valkoiseen

verellansa kirjoittaa:

I LOVE YOU.

Kuka,mika on totta?

21

Taide

Page 22: Didit 1/2015

Pakkovaellus pakkovaellusPakkovaellus pakkovaellusPakkovaellus pakkovaellusPakkovaellus pakkovaellus

Pillerihimo pillerihimoPillerihimo pillerihimoPillerihimo pillerihimoPillerihimo pillerihimo

Taide

Lukijoiden musiikkivalinnatSonata Arctica - I have a rightVoimalaulu lapsen oikeuksista rakkauteen, turvallisuuteen, uskoon javapauteen.

Indica - Linnansa vankiNuoren naisen huuto ilmaan, miksi mieli itseään vankina pitää?

Eminem feat. Rihanna - The monster"You're trying to save me, stop holding your breath"

Page 23: Didit 1/2015

Lukijoiden musiikkivalinnat

Hauskuus hulluus hauskuus hulluusHauskuus hulluus hauskuus hulluusHauskuus hulluus hauskuus hulluusHauskuus hulluus hauskuus hulluus

23

Page 24: Didit 1/2015

Mielen suvantoMielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien merkitystä.

Olen itseoppinut unientulkitsija. Tama harrastus on auttanut minua ymmartamaanongelmiani, mielta askarruttavia asioita seka kehittänyt itsetuntemustani.

Unet ovat tarkeita alitajunnan viesteja. Naemme monenlaisia unia, muun muassatoiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, etta traumatisoituneet voivatnahda myos takaumia, jotka eroavat tavallisista unista.

Pyrin vastaamaanlukijoiden viesteihinkuukauden sisälläsaapumisesta.Julkaisen mielellänijoitakin unientulkintoja, tästäpyydän aina erikseenluvan.

-Mielen suvannontulkitsija

[email protected]

Page 25: Didit 1/2015

Mielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien merkitystä.

Olen itseoppinut unientulkitsija. Tama harrastus on auttanut minua ymmartamaanongelmiani, mielta askarruttavia asioita seka kehittänyt itsetuntemustani.

Unet ovat tarkeita alitajunnan viesteja. Naemme monenlaisia unia, muun muassatoiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, etta traumatisoituneet voivatnahda myos takaumia, jotka eroavat tavallisista unista.

MATOUNI...olin retkella ystavani kanssa, toisessa maassa mokkiymparistossa.

Kavelimme ulkona ja paadyimme uimaan paikalliseen jokeen. Ystavani

kuivatteli minua pyyhkeella, kunnes havaitsi minussa jotain erikoista:

ihooni oli pesiytynyt elaimia. Ystavani kertoi minulle rauhallisesti, etta eliot

on otettava pois ja naytti ihollani olevaa pienta liparetta, josta olisi

vedettava.. Ottaessaan kiinni eliosta ihon alta alkoi nousta kymmenen sentin

mittainen, sormen paksuinen mato, joka lopulta irtosi minusta. Mina

ajauduin paniikkiin ystavani jatkaessa matojen vetamista. Osa madoista oli

pesiytynyt kohtuun, josta han sai irti kolme. Kun illalla palasimme mokille,

mina olin ihan rupinen. Ystavani kertoi matokannan asuvan vedessa, ja olin

huojentunut sen olevan kaukana. Menin peiton alle ja hetken paasta tunsin

taas kutinaa. Sangyssani oli samoja matoja, ja ystavani heitti peiton paaltani

pois ja puisteli enimmat ja tarkasteli sankya lahempaa. Han esitteli minulle matoja. Naytti pienimman ja kertoi

sen olevan naaraspuolisen. Ystavani selitti, etta jokaisessa matokannassa on oltava myos urospuolinen, jotta

madot voivat pesiytya ihoon. Tovin etsittyaan han loysi uroksen, jolla kokoa oli kymmenisen senttia, naaraiden

ollessa vain sormenpaan kokoisia. Urosmadolla oli vahva kuori ylapuolella ja alapuolella nakyi ihoa. Silla oli isot

sarvet. Ystavani mutisi proteiinista ja yhtakkia asetti uroksen kuori alaspain tyynylle ja alkoi syomaan sita. Han

kaantyi minuun pain, kasvojensa ollessa taynna valkeaa mohnaa, jota irtosi olion vatsasta...ja mina herasin.

Hei,Lapsuuden koti on yleinen

paikka unelle, onhan siellä

vietetty tärkeä osa elämästä.

Se,että palaat toistuvasti sinne,

kertoo siellä olevan tapahtuma

tai tapahtumia jotka vaivaavat

sinua, alitajuntaasi. Ehkä

lapsena on tapahtunut jotain

pelottavaa? Lapsiosasikin

pelkää unta.. Koet olevasi

vaarassa, uhri, yksin vaikeassa

tilanteessa. Edes poliisi ei auta

sinua. Piha symbolisoi

elämänvaihetta tai henkilöitä

jotka liittyvät siihen aikaan.

Suljettuna oleva ovi (pakotie) ,

25

TOISTUVAPAINAJAINENOlen nähnyt vuosikausia,

koko aikuisuuteni ajan

toistuvaa painajaista enkä löydä sille

selitystä. Sen vain ymmärrän, että

tuo uni haluaa viestiä minulle jotain

tärkeää ja tiedän, että se lakkaa

esiintymästä vasta sitten, kun tajuan

sen merkityksen. Asuin lapsuuteni kivisessä kerrostalossa, jossa on kolkko betonipiha.

Sisäänkäynti rappuihin on viiden askelman korkeassa syvennyksessä. Tuossa

samassa syvennyksessä sisäänkäynnin lisäksi on lukittu pyörävarasto.

Kadusta pihan erottaa harmaa kiviaita. Unen karmivat tapahtumat

tapahtuvat aina tuolla lapsuuteni pihalla, ja lähestulkoon aina on yö. Pihalla

tapahtuu rikoksista julmimpia, eli raiskauksia ja murhia - ja uhri olen aina

minä itse. Yritän paeta, mutta juuri tuossa syvennyksessä pyörävaraston oven

vieressä pako epäonnistuu. Muut unien henkilöt ovat julmia ja uhkaavia.

Joskus unessa parveilee poliisiautoja, mutta kukaan ei kuitenkaan auta

minua. Toissa yönä todellisuudessa kiltti veljenikin muuttui minulle pahaa

tekeväksi. Eniten minua askarruttaa, mitä tuo piha ja syvennys viestivät.

Miksi vuodesta toiseen tämä sama painajainen? Jos olen menossa nukkumaan

erityisen dissosivatiivisessa lapsiosassa, on varmaa, että tuo uni tulee.

-Syyllinen

Hei!Varmasti tosi ahdistavaa nahda tama uni. Tulkitsisin sennain. Unen paikka voi viitata haluun olla muualla, joselamantilanne on liian haastava. Huolehtiva ystava on myosisossa roolissa, han huomaa sinussa muutoksen, "pelastaa"sinut ja hankkii itselleen voimaa syodessaan urospuolisenmadon. Asetatko ystavasi itsesi ylapuolelle, olemattatasavertaisia? Pelkaatko/tunnistatko, oman itsesi kehon,elaman tai julkisen puolen, heikkoutta ja/tai muutosta?Huomaatko, etta torjut tai siirrat pois ongelmaa?

kertoo että joku asia on tiedostamatta, käsittelemättä. Tuo ovi voi

joskus raottua tai jopa aueta, sitten kun olet siihen itse valmis. Kun

uneen liittyvät asiat saavat ymmärryksen, selvyyden, ne lakkaavat

toistumasta. "Asia on loppuun käsitelty" Ann Faraday: "Toistuvat

painajaisunet vihjaavat unennäkijän sielun pirstoutumiseen"

Page 26: Didit 1/2015

Ajankohtaista

OIKEINSYÖMISEN

TAITOAikuinen lapsi

Osaan monia asioita. Olen ainaparjannyt opinnoissa, ja minulla onmaisterintutkinto suoritettu erinomaisinarvosanoin. Seuraan uutisia ja aina joku kirjaon luvun alla, joten tiedan paljon monistaasioista. Myos liikunnan arvosana minulla onollut aina kymmenen todistuksessa jahallitsen (ulkoisesti ainakin) sosiaalisettilanteet: kuuntelen, ymmarran ja saan toisetnauramaan. Elaman perusasioiden kanssasitten onkin vaikeampaa. Yksi vaikeimmistaasioista on syominen. Olen 33-vuotias kolmenlapsen aiti, jolla on korkeakoulututkinto,mutta mina en osaa syoda.

Dissosiaatio- ja syomishairio tekevatsyomisesta todella monimutkaisen asian. Onoltava selkea ammattilaisten kanssa laadittulukujarjestys, mita mihinkin aikaan syon jajos tulee syysta tai toisesta poikkeama,tuntuu, etta kaikki elaman rakenteetsortuvat. Psyykkisesti tasapainoisellaihmisella ei ruoka aiheuta samanlaista

taistelua, mutta kuunnellessani jaseuratessani toisten, paaasiassa terveidenkinkeskustelua syomisesta, olen havainnut, ettase on monelle vaikea asia. Ei voi vain syodapoistaakseen nalan ja nauttia samallaerilaisia makuja, vaan joka puolella onohjeita, kuinka syoda Oikein.

Dieettien ristipaineessa

Page 27: Didit 1/2015

Kolumni

27

Oikein syömisentaito

Eri aikoina erilaisia ruokavalioita pidetaanhyvina ja oikeaoppisena, mutta myos samassaajassa on toisistaan kaukana olevia ideaaleja. Ei saasyoda hiilihydraatteja, muttahiilihydraattipitoisista ruoista saa elintarkeankuidun. Proteiini on 2010-luvun sana, muttatoisissa keskusteluissa kerrotaan lihanhaitallisuudesta niin syoj alle kuin maailmanluonnonvaroille. Toisaalla sanotaan, etta ruokien E-koodit ovat turvallisia, kun sitten toisessalahteessa kehoitetaan valttamaan noita myrkkyja.Hedelmia pitaa syoda, mutta kuitenkin niissa onliikaa sokeria - onhan hedelmasokeri ihan yhtapahasta ihmiselle kuin karkkien ja muidenherkkujen sokerit. Kahvi on myos vaarallista, jamoni lahipiirissani on ollut kahvilakossa. Onkuitenkin myos tutkimuksia, joiden mukaan kahvikohtuumaarin kaytettyna on terveytta edistavatuote.

Erityisesti raskausajat ovat taynna saantoj aja kieltoja, ja erityisen vaikeaa asiasta tekee, etteiole vastuussa ainoastaan itsestaan, vaan omastalapsestaan. Jokaisen raskauden aikana minusta ontuntunut, etta kaikessa ruoassa on jotain vikana jaetta ainoastaan vesi on turvallinen aine. Paitsi ettasitakin voi juoda liikaa. Kun lapseni ovat syntyneet,olen viettanyt itsekseni ruokabileita, joidenjaakaapin oven kiinnitetyn ruokalistan olenlaatinut hyvissa ajoin synnytysta. Lista on taynnaaineita, jotka ovat raskaana olevalle kiellettyja. Onpastoroimattomia tuotteita ja monenlaisiasokeriherkkuja, joita olen valtellyt ihan siltavaralta, etten kasvata vatsassani jattilaismaistasokerivauvaa. Olisihan ihan kamalaa, jos omallaholtittomalla kaytoksellani olisin vaarantanutlapseni hengen.

Haluan olla hoikka ja haluan olla lihaksikas.Haluan myos sailyttaa naisellisuuteni: rinnat jaraskauksien seka synnytysten muovaaman naisenlantion. Halut olla jotakin ovat usein kaukanatoisistaan, ja monipersoonallisuudestanihuolimatta minulla on vain yksi keho. Siksi ennenkaikkea haluaisinkin oppia syomaan ilman tiukkojasaantoj a ja dieetteja. Haluaisin, etta tulisi paiva,ettei makaroonilaatikko ja tavallinen sampyla saisiaikaan syyttavien aanien sekamelskaa paassani. Jakahvilakkoon en ala, vaan aion nauttia ne kaksikupillistani vailla huonoa omaatuntoa.

Page 28: Didit 1/2015

“Nopeatempoinen trilleri viattomasta ohikulkijasta Sarahista,

joka vedetaan mukaan kloonauksen maailmaan?”

Ehka, jos sarjan tuottajiin on uskominen. Omat silmani

nakivat ensihetkesta alkaen aivan toisenlaisen maailman.

Orphan Black on mielestani uskomattoman taidokkaasti tehty

sarja dissosiatiivisesta identiteettihairiosta eli DID:sta.

Nakemykseni mukaan paahenkilo Sarah karsii tietamattaan

DID:sta ja sarja kertoo hanen matkastaan kohti oman itsensa

tuntemusta, vakautumista ja mahdollisesti parantumista eli

osien yhdistymista (toisin sanoen Integraatiota). Oli kyseessa

sitten kloonit tai DID, voidaan sarjassa nahda monia

yhtenevaisyyksia dissosiaatiohairioiden kanssa.

Sarjan kaksi ensimmaista tuotantokautta paljastavat

11 eriluontoista kloonia. Paaroolia naytteleva Tatiana Maslany

muuntautuu loistavasti jokaiseen rooliin ja saa eleillaan,

vaatetuksellaan ja alati muuttuvalla karismallaan kaikki

kloonit vaikuttamaan omanlaiselta ihmiseltaan. Dissosiatiivisia

hairioita tunteva nakee kuitenkin ensisilmayksella jokaisen

kloonin olevan ikaan kuin vajaa henkilo. On aarimmaisen

jarjestelmallisia, hyvin hektisia, raivokkaita ja erityisen

empaattisia klooneja.

Dissosiatiivisessa identiteettihairiossa henkilon

persoona jakaantuu jo lapsena osiin vakavien traumaattisten

kokemusten myota. Jokainen osa kantaa omaa kokemustaan, ja

jotkut osista voivat jaada tunne-elamaltaan ja toiminnaltaan

hyvin yksipuolisiksi. Mita enemman aikaa osa paasee

vaikuttamaan ulkomaailman kanssa, sen vahvemmaksi ja

monipuolisemmaksi osa voi kehittya. Hairiosta karsiva henkilo

ei laheskaan aina tieda osiensa olemassaolosta. Kun yksi

aktivoituu, keraa tama osa kokemuksia usein vain omaan

maailmaansa. Nain ollen voi yhdella ihmisella voi olla useampi

elama eika hanella seka ymparilla olevilla ulkomaailman

ihmisilla ole tasta ymmarrysta.

Sarah ja kymmenen muuta kloonia ovat syntyneet

vuonna 1984. Pikkurikollinen Sarah viettaa omaa elamaansa,

kunnes silminnakee nuoren naisen itsemurhan juna-asemalla.

Tama kokemus avaan uuden maailman Sarahille, silla kuollut

nainen nayttaa taysin hanelta. Dissosiatiivista hairiosta

karsivan nakokulmasta voidaan puhua toisen osan

tunkeutumisesta omaan maailmaan tai niin sanotusta

derealisaatio-kokemuksesta, jossa nahdaan maailma ikaan kuin

itsensa ulkopuolelta. Joka tapauksessa, tama on sarjan

kannalta tarkea kokemus, silla se asettaa ensimmaista kertaa

Sarahille mieleen kysymyksia, kuten “olenko yksin?”, “onko

maailmassani tai minussa jotain vialla?”.

Sarjan edetessa Sarah tekee tutkimusmatkaansa

etsiessaan muita klooneja. Dissosiatiivisessa

identiteettihairiossa on tarkeaa loytaa hiljalleen kaikki

sisallansa asuvat osat seka lahestya niita lempeasti ja

ymmartaen. Kuten Sarah, niin myos kuka tahansa tata matkaa

tekeva, tormaa taatusti epamiellyttaviin osiin, vahvoihin ja

vaativiin osiin seka vaikeasti tulkittaviin piilotteleviin osiin.

Tama salapoliisimatka on yhta aikaa hyvin pelottava ja

jannittava kokemus. Luovuus ja uskaliaisuus aseinaan ihminen

tormaa esteisiin, ottaa takapakkia ja tekee samaa tyota monta

kertaa yha uudelleen ja uudelleen. Vahvat osat ovat usein

viekkaampia kuin etsiva itse, joten mikaan mita loytaa tai mita

ajattelee etsivansa, ei pysy joiltakin osilta salassa.

Neuvottelutaidot ovatkin yksi tarkeimmasta keinoista matkan

varrella.

Salapoliisimatkansa varrelta Sarah loytaa useita

saman ulkonaon omaavia klooneja. Katsojalle esitellaan muun

muassa Elisabeth, sarjan alussa itsemurhan tehnyt rikostutkija,

joka vietti viimeiset paivansa psyykelaakkeissa

kestamattomien tuntemusten takia. Elisabethilla on

poikaystava Paul ja Sarah uteliaisuuttaan nayttelee Paulille

Elisabethia. Paul tunnistaa jonkin olevan vialla, mutta silti

suhde paatyy intiimiksi. Ulkomaailmalle DID onkin hankala

kasittaa, kun oma puoliso saattaa tuntua toisena hetkena

vieraalta ihmiseltä ja toisena olla taas tuttu henkilo. Tallainen

ailahtelu on DID- henkilolle hyvin tyypillista, ja sen rinnalla

kulkee oma hammennys, kun ei ymmarra, miksi asioita

tapahtuu koko ajan tietamattaan.

Myohemmin tutustutaan Alisoniin, jarjestelmalliseen ja

konservatiiviseen kotiaitiin. Alisonilla on kaksi adoptiolasta ja

tavallinen aviomies. Han huolehtii hanhiemon lailla

pakkomielteisesti perheestaan. Riippuvuudet ovat Alisonin

riesana, alkoholia ja laakkeita nahdaan lahes joka paiva. Myos

tunne-elaman kylmyys vaivaa Alisonia, ja hanella on suuri

tarve olla varuillaan ja valppaana koko ajan. Epamukavat

tilanteet rajayttelevat Alison mielta, ja han yrittaakin kaikin

keinoin valttaa todellisuutta. Ylivireys kuvaa parhaiten tata

osaa.

Cosima, biologiaa opiskeleva tutkijanalku sairastuu

sarjassa hengitystiesairauteen. Han yskii valilla verta ja karsii

ahdistuksen tunteesta kurkussa. Cosiman kautta sarjassa

avataan ahdistuksen lisaksi myos DID-henkilon tunne-elaman

monimuotoisuutta, silla han rakastuu naiseen. Tama voi olla

yleista joillekin osille ja hammentaa entisestaan hairiosta

karsivan arkipaivaa. Sarjassa esitellaan myos Tony, yksi

klooneista, joka on tehnyt sukupuolenvaihdosleikkauksen

naisesta mieheksi. Dissosiatiivisessa identiteettihairiossa on

usein myos toista sukupuolta edustavia osia. Tony vaikuttaakin

Ajankohtaista

"Hämmennys, kun ei ymmärrä,miksi asioita tapahtuu

koko ajan tietämättään"

Sarja-arvostelu: Orphan black

Page 29: Didit 1/2015

Maaliskuu 2015 29

royhkeydesta huolimatta vahvalta, itsevarmalta ja suojelevalta

miesosalta.

Viimeisimmat nyt esiteltavat osat ovat hyvin vaikeita ja

usein vaarinymmarrettyja. Rachel, ison konsernin johtaja,

vaikuttaa taysin kylmalta ja raa'alta kloonilta. Han etenee

suunnitelmissaan haikailemattomasti kaikkien kustannuksella.

Tavoitteet tuntuvat olevan toisesta maailmasta. Sarjan aikana

naemme kuitenkin kohtauksen, jossa Rachel itkee salassa. Hanen

tuomitseminen pelkkien tekojen ja silminnahtavan kylmyyden

perusteella on salapoliisimatkan alussa vaistamatonta, mutta

integraatiota tavoittelevalle lopulta vaara oletus. Myotatunnon

tulee koskea jokaista osaa.

Vaikean taakan kantaakseen on saanut myos klooni

Helena, joka nayttaytyy ensimmaisen kerran sarjan kolmannessa

jaksossa. Kyseinen jakso voi laukaista katsojalla vahvoja

tuntemuksia, joten suosittelenkin sen nakemista turvallisessa

seurassa ja ymparistossa. Myohemmin Helenaan ikaan kuin

tottuu ja hanen avullaan voi loytaa itsestaan epamaaraisia osia ja

lisata ymmarrysta heita kohtaan. Helena on arvaamaton ja

vakivaltainen muita osia ja ulkomaailmaa kohtaan. Eniten

pahuutta han tekee kuitenkin itselleen. Selkaan omin kasin

viilletyt siivet kertovat maailmasta, jonne en toivoisi kenenkaan

eksyvan. Helena ei useinkaan toimi omien ajatustensa pohjalta,

vaan tottelee muita osia, lahinna pahaa miesosaa Tomasia. Taman

osan kohdalla nahdaan poikkeava ulkonako ja siksi se saattaakin

jaada dissosiaatiota tuntemattomalle huomaamatta. DID-

henkilolla voi olla niin sanottuja imitoivia osia, jotka eivat oikeasti

ole hanta itseaan. Nama osat syntyvat lapsuuden pahoista

ihmisista ja jatkavat nain julmia tekojaan ihmisen sisaisessa

maailmassa. Helena ja Tomas ovat kietoutuneet yhteen. Vaikka

sarja ei sita suoraan myonna, nakee kohtauksissa viitteita

pitkasta lapsuuden seksuaalisesta hyvaksikaytosta.

Orphan Black-sarja kuvaa hyvin DID-henkilon sisaista

maailmaa. Osien muutokset ja sisainen kaaos seka tutkimusmatka

avautuvat tarkkasilmaiselle katsojalle mielenkiintoisena ja

mukaansa tempaavana kokemuksena. Lisaksi sarjassa sivutaan

osuvasti DID-henkiloa ymparoivien laheisten kohtaloa. Sarahin

kasvattiveli Felix oppii tuntemaan muita osia ja viihtyy heidan

kanssaan seka huolehtii dramaattisella, mutta empaattisella

tavallansa. Sen sijaan Sarahin biologinen tytar Kira, joutuu

sarjassa hyvin usein heitteille. Sisaisen maailman ristiriidat ja

osat, jotka eivat ymmarra Kiran olevan heidankin lapsensa, vievat

yhteisen ajan kaytannossa minimiin. Sarahin ja Felixin

kasvattiaiti Mrs. S huolehtii Kirasta kuin omastaan. Tama on

lohdullista, etta tytto on turvassa edes osan lapsuudestaan. Mutta

millainen maailma kasvaakaan Kiran

sisalla, kun aiti on usein poissa,

vaarassa tai ei edes aina tunnista

tytartaan?

Orphan Black-sarjan tuotantokaudet

myynnissa internetissa ja useiden

kauppojendvd-osastolla.

-Oman elamansa tutkimusmatkailija-

Virpi Hameen-Anttilan Tapetinvarinen-romaanissa (Otava,

2012) kirjailija tormaa sattumalta menneisyytensa parhaan

ystavansa lehtihaastatteluun. Ystavyys alkoi hyvin, mutta

muuttui vahitellen painajaiseksi, jota teoksen paahenkilon on

yha edelleen vaikea kohdata ja kasitella.

Ystavysten valinen suhde katkesi aikuisuuden

kynnyksella, ja nyt Anna-niminen Mimi on ottanut uuden nimen

ja on muuttunut myos ulkoisesti niin vieraaksi, etta hantä on

vaikea tunnistaa. Yhteista entisten ystavysten nykyisyydessa

on kirjoittaminen. Paahenkilo paattaa etsia Mimin kasiinsa ja

selvittaa, onko tama varastanut hanen vanhat paivakirjansa,

jotka sisaltavat kirjoituksia, joiden sisaltoa han ei enaa muista.

Nain alkaa hurja etsinta ja takaa-ajo, joka muuttuu koko ajan

pelottavammaksi, ja etsintamatkalla paahenkilo joutuu

kohtaamaan omituisia vastaantulijoita, jotka tuntuvat tuntevan

hanen menneisyytensa paremmin kuin han itse.

Selviaa kuitenkin, etta toisistaan irralliset, omaa

elamaansa elavat hahmot Mimia myoten ovat yksi ja sama:

kirjan paahenkilo itse, jonka minuus on traumaattisen

lapsuuden vuoksi lohkoutunut erillaan oleviin osiin, ja kukin osa

kantaa omia muistojaan. Kun osat saadaan kokoontumaan

yhteen, syntyy yksi tarina, yhden ihmisen elama ja minuus.

Kertomus kuitenkin osoittaa, ettei minan eri osien

integroituminen ole mikaan helppo ja yksinkertainen juttu.

Luin Hameen-Anttilan Tapetinvarisen silloin, kun se

ilmestyi vuonna 2012 ja hammastelin, kun kirja-arvioinneissa

ja -esittelyissa ei mainittu dissosiaatiosta. Itselleni oli

paivanselvaa, etta tama on kertomus nimenomaan

dissosiaatiosta ja siita, kuinka kay lapselle, joka ei saa kasvaa

rauhassa ja turvassa. Tama puute tunnistaa dissosiaatiohairiota

teoksessa kertonee myos yleisella tasolla dissosiaatiohairion

asemasta: usein kuluu vuosikausia, etta ymmarretaan, mika

ihmisella on hatana ja hanta luetaan vaarin milloin minkakin

diagnoosin ja selityksen kautta.

Toimitus huomauttaa! Virpi Hameen-Anttilan oma kirjoitus

dissosiaatiohairiosta lehden ensi numerossa!

Kirjaesittely:Tapetinvärinen

Page 30: Didit 1/2015

Kalenteri

Katse eteenpäin

Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu

11.3. Mielialahäiriötkello 17-19

El, psykiatri Tero Raiskila, PPSHP

Oulun Diakonia-ammatti-

korkeakoulu, auditorio (6.krs),

Uusikatu 46

16.3. Didit -vertaistuki-ryhmän avoin tapaaminenkello 12-14

Punaisen Ristin Oulun osasto,

Kainuuntie 1

24.3. Luentoriippuvuuksistakello 17.30-20

Avominnen luento päihde-, läheis-

ja ruoka-aineriippuvuudesta.

Tiina Suvala, Anu Pörhö ja Marja

Kanu

Hotelli Cumulus, Kajaaninkatu 17

25.3.Persoonallisuushäiriötkello 17-19

Psykiatri Virpi Leppänen, Ouka ja

kokemuskouluttaja

Oulun Diakonia-ammatti-

korkeakoulu, auditorio (6.krs),

Uusikatu 46

20.5. Traumatisoitumisenmonet kasvotkello 17-19

Vakava traumatisoituminen ja

vanhemmuus-projekti,

Traumaterapiakeskus

Oulun Diakonia-ammatti-

korkeakoulu, auditorio (6.krs),

Uusikatu 46

15.4. Psykoosisairaudetkello 17-19

Ylilääkäri, psykiatri Tiina

Tuominen, Ouka

Oulun Diakonia-ammatti-

korkeakoulu, auditorio (6.krs),

Uusikatu 46

Kokeillaan uutta!

MIELEN TUSKA SOI MUSIIKKINA

Suomenkielistä metallimusiikkia esittävältä Mokoma-bändiltä onilmestynyt uusi albumi Elävien kirjoissa. Levyn kappaleissa soimasennus ja ahdistus, mutta kappaleissa on kuultavissa myöstoivo ja optimismi. Laulujen lyriikat syntyvät bändin perustajanMarko Annalan omista kokemuksista.

LUKUKOKEMUKSIA YHDESSÄ

Mielenterveysongelmista kärsivät voivat kohdata toisiaanOulussa Hyvän mielen talolla. Talo järjestää monipuolistaohjelmaa viikon jokaisena päivänä. Uutena toimintamuotona onkirjallisuuspiiri. Tietoa toimintaryhmistä:http://www.hyvanmielentalo.fi/toiminta/kevat-2015-toimintakalenteri.html

Page 31: Didit 1/2015

Lukijalle

Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiinkokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta

dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaanaina vertaistuen näkökulmasta.

Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta.Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi?

Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa?Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä.

Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista,unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja

musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivatteokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataan

tulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.

Ota yhteyttä

Päätoimittaja, aineistot:[email protected]

Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]

Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]

Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]

www.didit.fi

Kokeillaan uutta!

31

Page 32: Didit 1/2015