Ruoka-aine-riippuvuus
Minuntarinani
Sarja-arvostelu:Orphanblack
81028
Tietoa lehdestä
Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjestaantaen tukea menneisyyteen menemättä.
Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1 .6., 7.9. ja 7.12
Tietoa ryhmästä
Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit ontarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmäottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa.
Vuoden 2015 uusien tapaamiset pidetään 16.3. ja 28.9.klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1 . Jäsenien tulee olla
täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.
Ota yhteyttä
Päätoimittaja, aineistot:[email protected]
Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]
Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]
Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]
Lehden sisältö eiaina sovellu lapsilleeikä lapsiosille.Pelottavat tai
muistoja herättävättekstit merkitäänNalle-symbolilla.
www.didit.fi
MEISTÄ ON
MONEKSI
Viela kolme vuotta
sitten en tiennyt, mika
minulla on. En
ymmartanyt, miksi
yhdessa hetkessa
saatan kayda
sivistyssanoilla
hoystettya alyllista
keskustelua, kun seuraavassa hetkessa loydan itseni
nurkasta kauhun vallassa vapisemasta ja kirkumasta.
Diagnoosiepailyja on ollut kaksisuuntaisesta
mielialahairiosta skitsofreniaan. Lopulta kuitenkin
valkeni, etta sekava, aarilaidasta toiseen vellova
nykyisyyteni on lapsuuden painajaisteni tulos. Selvisi,
etta minulla on dissosiaatiohairio. Ei ole vain yksi mina,
vaan toisistaan irrallaan olevia ja toimivia minan osia.
Yksiloterapian lisaksi paasin vakavasti
traumatisoituneiden vakauttamisryhmaan ja sain
tutustua muihin samanlaisten ongelmien kanssa painiviin
ihmisiin. Meista ryhmalaisista hitsautui vajaan vuoden
kestaneen ryhmaterapian aikana erottamaton tiimi. Tama
uusi lehti onkin tuon ensimmaisen yhteisen vuoden tulos,
kun jatkoimme saannollista
yhteydenpitoa perustamamme
vertaistukiryhman merkeissa ja
kesakuisena paivana 2014
keksimme, etta alamme tehda
yhdessa dissosiaatiohairioita
kasittelevaa lehtea. Tartuimme
toimeen ja jaoimme kullekin
vastuualueensa. Nain nelja kertaa
vuodessa ilmestyva lehti on
saanut alkunsa. Lehti on
tarkoitettu kaikille niille,
joita dissosiaatiohairio ja
lapsuuden vakava
traumatisoituminen
jollain tavalla koskettaa: dissosiaatiohairioiselle itselleen,
hanen laheisilleen ja myoskin tuomaan ammattilaisille
uutta perspektiivia dissosiaatiohairiosta. Painopisteen
pidamme julkaisuissa nykyisyydessa uppoamatta
menneisyyden kipeisiin traumoihin. Jokaisessa
numerossa on oma teemansa, ja nyt ensimmaisessa
lehdessa kasittelemme ruokaan ja syomiseen liittyvia
asioita. Aihepiiri kokonaisuudessaan on niin arka,
tarvitsemme viela aimo- annoksen lisaa rohkeutta tulla
valoon ja nakyvaksi omilla nimillamme. Tama vuoksi
toimituksen kirjoittamat jutut julkaistaan anonyymeina.
Historiani on yha edelleen rankka taakka kantaa, ja
tapahtuneiden asioiden seurauksena jokapaivainen
elamani on minuuden osieni jatkuvaa keskinaista
kamppailua. Enaa en kuitenkaan haluaisi vaihtaa
elamaani kenenkaan toisen elamaan, silla ilman
menneisyyttani en olisi kohdannut noita upeita naisia,
joiden kanssa saan jakaa elamaani ja tehda tata lehtea.
Yhdessa pystymme vaikka mihin. Meista on moneksi.
Paatoimittaja
Pääkirjoitus
Maaliskuu 2015 3
Hiljainen kansa
Lehden teema:
Ruoka
Sisällysluettelo3 Pääkirjoitus
Fakta5 Rikottu mieli - tietoadissosiaatiohäiriöistä8 Asiantuntijan palsta - Ruoka-aineriippuvuus
Minun tarinani10 Satakieli
Arjessa12 Läheiset kertovat13 Niksinurkka14 Ensi kertaa - Kipu, joka kaipaakunnon kastajaiset?16 My Fake ID
Taide18 Maalauksia20 Lukijoiden runoja22 Lukijoiden musiikkivalinnat22 Valokuvia
Mielen suvanto25 Lukijoiden unet - Matouni, Toistuvapainajainen
Ajankohtaista26 Kolumni - Oikein syömisen taito28 Sarja-arvostelu: Orphan black29 Kirjaesittely: Tapetinvärinen30 Kalenteri
"Ihmismielikehittyy ja
joustaa, mutta sensietokyvyllä on
myös rajansa. Kunlapsi joutuu
kokemaan liianpaljon liian
varhain, saattaasyntyä sirpaleinen
minuus,dissosiaatiohäiriö"
FaktaRikottu mieli- tietoadissosiaatio-
häiriöistä
Maaliskuu 2015 5
Kun lapsi kasvaa turvallisessa ja vakaassa
ympäristössä ja saa tukea kehityksen eri vaiheissa,
syntyy eheä persoonallisuus, joka toimii yhtenäisellä
tavalla. Tällaisen ihmisen on mahdollista kertoa
kokonaisuuden muodostava elämäntarina ja kyetä
erottamaan menneisyys nykyisyydestä. On olemassa
yksi minä, jolle asiat ovat tapahtuneet ja tapahtuvat.
Tällaisessa optimaalisessa tilanteessa puhutaan
persoonallisuuden integraatiosta.
Integraation vastakohta on dissosiaatio, joka
häiritsee stabiilin minäkokemuksen muodostumista.
Kun pieni lapsi kokee toistuvasti yli sietokyvyn
meneviä asioita, ei synny eheää minäkokemusta, jolla
olisi yhtenäinen elämänkerrallinen tarina, vaan
elämäntapahtumat jakaantuvat persoonallisuuden
eri osille. Usein käy niin, että yksi osa jatkaa elämää
näennäisen normaalisti eteenpäin, kun puolestaan
osa minuudesta jää kantamaan traumaattisia asioita
ja asiat ikään kuin tapahtuisivat yhä uudelleen ja
uudelleen, vaikka häiriintyneessä olosuhteissa
kasvanut lapsi olisi ulkoisesti jo aikuinen ihminen
eikä varsinaista vaaraa enää ole. Dissosiaatio onkin
suojamekanismi, joka mahdollistaa elämän jatkuvan
henkeäkin uhkaavista tilanteista huolimatta. Tällä
eloonjäämisstrategialla, dissosiaatiohäiriöllä, on
kuitenkin kova hintansa, kun
eri elämänvaiheiden
minuudet elävät omaa
elämäänsä ja ottavat vallan
kukin omista syistään
yllättävissäkin tilanteissa.
PERSOONALLISUUDEN DISSOSIATIIVISET OSAT
Dissosiaatio on keino selvitä ylivoimaisista
kokemuksista, ja suuri osa ihmisistä kokee erilaisia
dissosiatiivisia oireita joskus elämässään: mielelle tuo
suojaa, kun etäännyttää itsensä kipeistä
tapahtumista. Varsinainen häiriö se on silloin, kun
dissosiaatio on osa jokapäiväistä elämää eikä vain
suoja yksittäisissä elämänvaiheissa ja -kokemuksissa.
Dissosiaatiohäiriöissä yksilön minuus koostuu
erilaisista, toisistaan poikkeavista minäkokemuksista
ja reagointimalleista, ja näitä kutsutaan
persoonallisuuden dissosiatiivisiksi osiksi. Näiltä
osilta puuttuvat sidokset ja yhteydet toisiinsa
nähden. Dissosiaatiohäiriöinen ihminen saattaa
sanoa, ettei minulle ole tapahtunut menneisyydessä
mitään pahaa, vaan kaikki oli hyvin. Toisaalta sama
henkilö saattaa kokea nykyisyyden ja aikuisen
elämänsä valheeksi tai näytelmäksi ja elävänsä yhä
menneisyydessä kauhujen keskellä. Osat saattavat
ottaa vallan täysin yllättäen yksilön toiminnassa, ja
niiden toimintamallit ja -kyvyt voivat olla hyvin
erilaisia keskenään toisten ollessa äärimmäisen
rajallisia, kun puolestaan toiset ovat erittäin kehittyneitä
ja hallitsevat monimutkaisia ja vaikeita asioita.
Ulkopuolisen silmin osien vaihdokset saattavat olla kovin
hämmentäviä eikä usein ymmärretä, mistä on kyse.
Useimmiten ei kuitenkaan ole niin, että
dissosiaatiohäiriöisen elämässä yksi osa on kulloinkin
vallassa, vaan osat saattavat toimia kussakin tilanteessa
yhtä aikaa. Tämä yhtäaikaisuus ilmenee esimerkiksi
ristiriitaisina ajatuksina ja päässä kuuluvina ääninä ja
kommentteina. Jos henkilö itsekään ei tiedä, mistä on
kyse, hän usein tuntee häpeää kertoa mielensä sisällöstä
ja pelkää tulevansa leimatuksi hulluksi.
DISSOSIAATIOHÄIRIÖN ERI MUODOT
Traumaperäiset häiriöt ovat jaettavissa erilaisiin
diagnooseihin potilaan patologian mukaisesti. Näistä
tavallisin on traumaperäinen stressihäiriö, ja se voi
ilmaantua missä iässä tahansa traumaattisen
tapahtuman jälkeen. Toisessa ääripäässä on puolestaan
dissosiatiivinen identiteettihäiriö, joka on laaja-alainen
kehityksellinen ratkaisu lapsuuden traumoihin.
Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä
henkilöllä on vähintään kaksi erilaista identiteettiä tai
persoonallisuuden tasoa. Kullakin näistä on suhteellisen
kiinteä tapansa hahmottaa itseään ja ympäristöään ja
suhtautua niihin. Tyypillistä on, että DID-potilaalla on
erittäin kehittyneitä ja pärjääviä osia ja tämän
vastakohtana hyvin rajallisia osia, jotka käyttäytyvät
pienen lapsen, jopa vauvan tavoin. Osat saattavat vaihtua
yhtäkkiä, ja tämä ilmenee muun muassa puhetavan ja
käsialan muutoksina. Häiriöön kuuluu myös kiinteästi
laajaa muistamattomuutta ollakseen tavallista unohtelua.
Laajoja muistiongelmia aiheuttaa myös dissosiatiivinen
muistinmenetys, joka on erillinen diagnoosinsa
verrattuna dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön.
Keskeistä tässä häiriössä on, että henkilöllä on yksi tai
useampi jakso, jonka aikana hän ei kykene palauttamaan
mieleensä hänelle tärkeää, useimmiten luonteeltaan
traumaattista tietoa.
Epävarmuus omasta identiteetistä tai kokonaan uuden
identiteetin kokeminen sekä odottamaton
matkustaminen pois tutusta ympäristöstä kuuluvat
dissosiatiiviseen pakkovaellukseen. Tilan loppuessa
äkillisesti, potilas voi muistaa aiemmat elämänvaiheensa,
mutta ei elämäänsä vaellusvaiheen aikana. Joskus
muistin palautuminen voi tapahtua vasta useiden vuosien
kuluttua.
Fakta
Rikottu mieli
Maaliskuu 2015 7
Dissosiaatiohäiriöihin kuuluvaan depersonalisaatiohäiriöön kuuluvat
toistuvat kokemukset olemisesta omien henkisten toimintojensa tai
oman ruumiinsa ulkopuolella ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana.
On tavallista, että depersonalisaatiosta kärsivät kuvaavat elävänsä
kuin unessa. Pelottavan tuntuisesta kokemuksesta huolimatta
todellisuudentaju säilyy kokemuksen aikana.
Sellaisia dissosiatiivisia häiriöitä, joissa hallitsevana piirteenä on
jokin dissosiatiivinen oire tai oireita, mutta jotka eivät kuitenkaan
täytä minkään spesifisen dissosiaatiohäiriön kriteeriä, sanotaan
tarkemmin määrittelemättömäksi dissosiaatiohäiriöksi. Tähän
viimeisimpään ryhmään kuuluvat useimmat dissosiaatiohäiriön
vuoksi hoitoon hakeutuvista henkilöistä.
KUINKA TOIPUA
Tapahtuneita kauhuja ei saa tekemättömiksi, mutta
dissosiaatiohäiriöisen on mahdollista voida paremmin ja saada elämä
haltuunsa. On harvinaista, että potilas hakeutuu alun perin hoitoon
tietäen kärsivänsä dissosiaatiohäiriöstä, vaan sen sijaan hän hakee
apua muun muassa masennukseen ja ahdistukseen. Tärkeintä on,
että ammattilainen tunnistaa, mistä on kyse, mutta usein siihen
kuluu vuosia ja potilas on saatettu diagnosoida väärin
skitsofreenikosta epävakaaseen personaan.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa terapiamuotoa dissosiaatiohäiriön
hoitoon, ja olennaisempaa on luottamus hoitosuhteessa. Tärkeää
terapiatyössä on, että aluksi vakautetaan tilanne sellaiseksi, että
potilas erottaa nykyisyyden menneisyydestä ja näin kykenee
olemaan läsnä tässä hetkessä. Vasta sitten, kun vakautus on
varmalla pohjalla, on turvallista alkaa käsitellä menneisyyden
traumoja rauhallisessa tahdissa ilman, että ne lamaannuttavat
potilaan. Hoito kestää useita vuosia.
Dissosiaatiohäiriöihin ei ole olemassa mitään täsmälääkettä, mutta
erilaisia oireita, kuten ahdistusta voidaan lievittää lääkehoidolla.
Potilaan hoito voi vaatia myös moniammatillista yhteistyötä ja myös
vertaistuella on tärkeä osansa. Matka dissosiaatiosta integraatioon
on pitkä, mutta ei mahdoton.
- Päätoimittaja
Lähteet:
Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno: Traumaperäisen
dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja
terapeuteille. 2011 . Traumaterapiakeskus.
Lauerma, Hannu: Psykiatria (toim. Jouko Lönnqvist, Markus
Henriksson, Mauri Marttunen ja Timo Partonen). Dissosiaatiohäiriöt.
301 - 311 . 2011. Duodecim.
Fakta
Rikottu mieli -tietoa
dissosiaatio-häiriöistä
7
TässänumerossaTraumatisoituminen jariippuvuudet tuntuvatkulkevan käsi kädessä.Toimitus haastoi Avominnentyöntekijöitä avaamaanlukijoille riippuvuuksien erimuotoja.
Ensimmäisenä kynääntarttuiMarja Kanu,Avominnen päihdeklinikanHelsingin toimipisteenvetäjä ja 12-askeleenohjaaja.
Asiantuntijan palstallakäsitellääntraumatisoitumisenseurauksia alanammattilaisten johdolla.Palstan kirjoittajavaihtuu joka numerossa.
Ruoka-aineriippuvuus
Salakavalasti pikkuhiljaakehittyvä ongelma
Kuulostaako tutulta? Suklaalevy päivässä, jäätelörasiatyhjenee illassa, lasten karkkipäivän karkit on syöty moneenotteeseen, sipsejä ei voi vastustaa. Herkkuja syödään muultaperheeltä salaa. Karkkilakot eivät onnistu ja jos onnistuvatkin,niin lakon jälkeen syödäänkin kaksin käsin. Arkea hallitsevaterilaiset kuurit, rajoitteet, dieetit, kova kuntoilu jakaikenlainen itsensä kurittaminen. Väsyttää, masentaa,turvottaa, paikkoja särkee ja mielialat vaihtelevat. Päivittäisetitsesyytökset nakertavat elämäniloa ja -laatua. Miksi minä enpysty kohtuudella syömään näitä tiettyjä ruokia? Heikkoaitsekuria? Tahdonvoiman puutetta?
Asiantuntijanpalsta
Riippuvuussairauden ymmärtäminen. DSM-5:n mukaanriippuvuussairauteen kuuluvat fyysinen himo, kontrollinmenetys, toleranssin kehittyminen, vierotusoireet jariippuvuus. Kuten alkoholismissa ja muissa huume- japäihdeiippuvuuksissa, ruoka-aineriippuvuudessakinominaista on kieltäminen. Ruoka-aine ei ainoastaan vääristänälän tunnetta, vaan se myös vääristää niiden aivojen osientoimintaa, jotka käsittelevät mielihyvää, hyvinvointia, muistiaja kontrollia. Jokaisella näistä alueista ruoka-aineriippuvainen, jonka sairaus kehittyy kriittiselle tasolle, eipysty erottamaan totuutta väärästä. Tätä tarkoitetaan, kunsanotaan, että on voimaton ruoka-aineen suhteen ja myöntää,että se joskus, ei aina, aikaansaa merkittävää hallinnankyvynmenetystä.
Fakta
Ruoka-aineriippuvuudestaon kysymys silloin,kun ihminenmenettääbiologisista syistäkontrollikyvyntiettyihin ruoka-aineisiin nähden,
esim. sokeriin, rasvaan, suolaan. Yleisimminriippuvuuden kohde on makea.Nykytietämyksen mukaan meillä kaikilla oneriasteinen herkkyys riippuvuuksiin ja ajankuluessa joillekin meistä kehittyy aivoissavoimakas tarve syödä näitä ruoka-aineita.Näiden ruoka-aineiden lisääntynyt syöminenalkaa aiheuttaa kokonaisvaltaisia negatiivisiaseurauksia ja alkaa näkyä itselleenhaitallisena ajatteluna sekä itsensä vastaisenakäyttäytymisenä. Negatiivisista seurauksistahuolimatta näiden ruokien syöminen jatkuukerta toisensa jälkeen.
Avominnen ruoka-aineriippuvuushoidossa eiole kysymys uudesta dieetistä tailaihdutusohjelmasta. Ruoka-aineriippuvuuson vakava ja monimutkainen aivosairaus.Ensimmäinen tehtävä on jättää kokonaan poisaddiktoivat ruoka-aineet ja vertaistuen avullakäsitellä vääristynyt, addiktoitunutajattelutapa. Ruoka-aineriippuvuuteensuuntautunut 12 askeleen ohjelma on yksihelpommin saatavilla oleva tuen muoto,vaikkakaan ei ainoa. Puoli vuotta kestävänhoito-ohjelman aikana vieroittumisen lisäksilaaditaan yksilölliset ruokasuunnitelmat.Opetellaan syömään hyvin ja nimenomaanoikeaa ruokaa. Tärkeä osa hoito-ohjelmaa onvertaistuki.
Omakohtainen toipumiskokemus. Itsellenisokeririippuvuus hiipi pikkuhiljaa vuosiasitten, kun olin toipumassaalkoholiriippuvuudesta.Suklaasta ja jäätelöstä tuliminulle uusi huume, jatämä kamppailu kestimonta vuotta. Ongelmanaei ollut ainoastaanpäivittäinen makeansyönti vaan se, ettämakean syöminen ja
Maaliskuu 2015 9
kontrollointi alkoivat hallita elämääni javaikuttaa käyttäytymiseeni. Söin salaa,piilottelin suklaitani ja valehtelin muillesyömisestäni, varsinkin määristä. Huononomantunnon siivittämänä liikuin paljon jakuritin itseäni erilaisilla kuureilla. Yritinvaientaa sisäistä ääntäni, joka yritti kertoaminulle, että tässä on jostain muusta kysymyskuin pelkästä luonteen heikkoudesta. Käännetapahtui kun hyvä ystäväni Norjassahakeutui hoitoon sokeririippuvuutensa takia.Seurasin hänen esimerkkiään ja aloin ottaatosissaan selvää ruoka-aineriippuvuudestasekä hoidoista.
Ja tosiaankin, kuten myös vertaistukiryhmiä,on olemassa jo hoitoja Ruotsissa, Norjassa jaIslannissa. Myös tutkimuksia aiheesta löytyykoko ajan lisää (ks. FAI-Food AddictionInstituten sivut, sieltä löytyy linkkejäkansainvälisiin tutkimuksiin aiheesta.)Helpotus oli suuri ja pikkuhiljaa aloin päästäirti koukuttavista ruoka-aineista. Täysinsokeritonta elämäni on ollut nyt viimeisetpuolitoista vuotta. Samoihin aikoihin aloitinmyös ravintovalmentajan opinnot. En olisimuutama vuosi sitten uskonut, että ilmanmakeita herkkuja voisi elää, mutta nyt enniitä edes kaipaa.
Marja Kanu, Avominnenpäihdeklinikan Helsingin toimipisteen vetäjäja 12 askeleen ohjaaja.
Lisää tietoa Avominnen ruoka-aineriippuvuushoidosta ja –ryhmistä löytyynettisivuiltamme www.avominne.fi
"Söin salaa, piilottelinsuklaitani ja valehtelinmuille syömisestäni"
Minun tarinani
Saatteeksi “Minun tarinani - Satakieli” lukijalle
Yksi minua. Niin ajattelin, vaikka tunsin suurta epauskoa
vellovan maailmani keskella, ylakouluni portailla. Ystavani sekavuus
huolehti minusta, piti jarjissaan, kun en jaksanut. Pelastajani logiikka
upotti mieleni kiinni kahleisiin, jotta en sortuisi. Minusta piti tulla kaikki
ja samalla ei mitaan. Paassani kajahti tuttu aani “Sina teet kuten sanon
tai kuolet nuorena.”
Yksitoista minua. Nain laakari totesi, kun kirjoitti todistuksen
elakettani varten. Olin vasta kolmenissa kymmenin aloittaessani
elakepaivistani nauttimisen. Selittamattomat kohtaukset
kouristeluineen, heraamiset metsan keskelta. Halvaantuneet jalat ja
psykologiset pelit. Olin vyyhti paskaa kimallenauhalla, jolta vedettiin
matto loyhkan alta.
Jos jotain tahtoisin jakaa, se olisi yhdestoista osani, tytto, joka
piileskeli lahes kaikilta muilta minussa. En voinut uskoa, etta minussa
asuisi jotain niin heikkoa ja haurasta, syvalla itsessani vain hiljaa istuen.
Tama tytto kantoi ja kantaa edelleen kaiken hapean seka syyllisyyden,
mita sisallani on, noyrana ja uskollisena. Miten hammastyttava
ihmismieli onkaan taitoineen salata itse itseltaan jotain niin tarkeaa.
Sinulle, kanssakulkijani, jaan oppimastani pienen toiveen.
Kulkiessasi et voi koskaan tietaa, mita kokemuksia ja millaisia osasia
vastaasi tulleen mielessa asustaa. Katso silmiin ja annat hanelle
mahdollisuuden nakya. “Olen olemassa” pieni tytto sisallani kuiskaa
nahdessaan silmasi. Puhu hanelle, vaikka vain tervehdyksen verran.
“Oliko se minulle, tervehdyksesi” huokaa tytto toiveikkaasti. Laske kasi
olalle tai kadelle. Ja tytto on hetken poissa liasta ja tuskasta.
- Nainen, tyttö ja yhdeksän muuta
Satakieli
Kaksi vuotta, nelja kuukautta ja seitsemantoista paivaa.
Pitkat sammalenvihreat verhot jaykistelivat nakokenttani
edessa, vuodet nakyivat kankeassa kankaassa. Sita oli paljon, ja
se oli valttamatonta. Minun on kestettava viela, vaikka ajatukset
kantoivat jo kolmen kilometrin paahan, kaupungin nuorten
valtaaman sorapohjaisen rannan laineille saakka, mutta en
siltikaan ollut valmis. Avasin hiljalleen tiukassa nyrkissa
nihkennytta kammentani ja puristin sen pian takaisin kiinni.
Vapaus on ruma sana – vapaus on mustanpuhuva kanki jumissa.
Tuttu polypilvi sumensi entuudestaan harmaata
kaytavaa puulattian narskuessa askeleitteni alla. Kuvat seinilla
muistuttivat ulkomaailmasta, Jim Carreyn poikamainen hymy sai
minut aina hirnahtamaan huvittuneesti – Obama Barackin
kohdalla tervehdin kunnioittaen nyokkaamalla kevyesti. Mutta
parasta oli eteisen koira Collie, sen turkki oli ainaisessa
kilpatanssissa tuulen kanssa. Silla oli tehtava, ja mina olin siita
kovin ylpea.
Avasin makuuhuoneeni oven, kahvan tahmea pinta jatti
joka kerta peukalontyveen tuoksun, jonka saatoin painaa
poskelleni silmieni vasyessa pitkaan paivaan. Siina oli aavistus
jasmiinia, ehka hieman keltaruusun teralehtien vivahdetta.
Tuoksu sai minut tuntemaan hetkeksi uskomatonta onnellisuutta
– samalla mieleni jakamaan syyllisyytta ja piiskaamaan
satakieleni laulusointuja. Odotin yha. En ollut valmis. Tiedan etta
pystyn siihen viela. Mutta minun oli oltava varma. Nukahdin
ajatukseeni keskelle punkkeriani, sotalinnoitusta, jonka olin
rakentanut vuosien varrella avatuista tolkeistani. Se peitti jo
lansipuolen seinan ikkunan, etelan suunnasta nakyva vaaksan
mittainen valonsaie kummitteli yha oissani.
Kolme vuotta, kymmenen kuukautta ja kaksi paivaa.
Sammalenvihreat kankeat verhoni ja tuttu varjo nyrkista niiden
pinnalla. Avasin hetkeksi laiskittynytta kammentani, kynnet
olivat taas painaneet ihon rikki kellanruskeista arvistani.
Laitoin nyrkin takaisin kiinni. “Jim Carrey, olet sinakin hilpea
veikko”, hymahdin ja nyokkasin Obaman arvokkaalle katseelle.
Collie kerasi sympatiani, ja minusta tuntui kuin sen katseessa
olisi ollut tanaan hitusen turkoosin varista nestetta – olikohan
Colliella sydansuruja.
Saatteeksi “Minun tarinani - Satakieli” lukijalle
Yksi minua. Niin ajattelin, vaikka tunsin suurta epauskoa
vellovan maailmani keskella, ylakouluni portailla. Ystavani sekavuus
huolehti minusta, piti jarjissaan, kun en jaksanut. Pelastajani logiikka
upotti mieleni kiinni kahleisiin, jotta en sortuisi. Minusta piti tulla kaikki
ja samalla ei mitaan. Paassani kajahti tuttu aani “Sina teet kuten sanon
tai kuolet nuorena.”
Yksitoista minua. Nain laakari totesi, kun kirjoitti todistuksen
elakettani varten. Olin vasta kolmenissa kymmenin aloittaessani
elakepaivistani nauttimisen. Selittamattomat kohtaukset
kouristeluineen, heraamiset metsan keskelta. Halvaantuneet jalat ja
psykologiset pelit. Olin vyyhti paskaa kimallenauhalla, jolta vedettiin
matto loyhkan alta.
Jos jotain tahtoisin jakaa, se olisi yhdestoista osani, tytto, joka
piileskeli lahes kaikilta muilta minussa. En voinut uskoa, etta minussa
asuisi jotain niin heikkoa ja haurasta, syvalla itsessani vain hiljaa istuen.
Tama tytto kantoi ja kantaa edelleen kaiken hapean seka syyllisyyden,
mita sisallani on, noyrana ja uskollisena. Miten hammastyttava
ihmismieli onkaan taitoineen salata itse itseltaan jotain niin tarkeaa.
Sinulle, kanssakulkijani, jaan oppimastani pienen toiveen.
Kulkiessasi et voi koskaan tietaa, mita kokemuksia ja millaisia osasia
vastaasi tulleen mielessa asustaa. Katso silmiin ja annat hanelle
mahdollisuuden nakya. “Olen olemassa” pieni tytto sisallani kuiskaa
nahdessaan silmasi. Puhu hanelle, vaikka vain tervehdyksen verran.
“Oliko se minulle, tervehdyksesi” huokaa tytto toiveikkaasti. Laske kasi
olalle tai kadelle. Ja tytto on hetken poissa liasta ja tuskasta.
- Nainen, tyttö ja yhdeksän muuta
olivat taas painaneet ihon rikki kellanruskeista arvistani.
Laitoin nyrkin takaisin kiinni. “Jim Carrey, olet sinakin hilpea
veikko”, hymahdin ja nyokkasin Obaman arvokkaalle katseelle.
Collie kerasi sympatiani, ja minusta tuntui kuin sen katseessa
olisi ollut tanaan hitusen turkoosin varista nestetta – olikohan
Colliella sydansuruja.
Avasin makuuhuoneen kahvan ja siirsin lattialle
kaatunutta viiden tolkin tornia syrjaan.” Kasaan sen
huomenna”, ajattelin painaessani posken tyynyyn
kammeneni paalle. Hiljaisuus valtasi mieleni ja muistelin
lapsuuden ystavani Mikaelin onnistunutta maalia
kaksintaistelussa keltaniitylla aseena kulahtanut jalkapallo.
Nukahdin keskelle punkkeriani pimeaan huoneeseen, jonka
valoisuutta olisi voinut mitata vain aarimmaisen herkilla
tunnistimilla.
Laajentuneet pupillit ja nyrkit ilman puristavaa
tunnetta. Ruhoni makasi paikoillaan, selka tiiviisti kiinni
jousen karjissa ja paksut pohkeet uponneina patjan rakoihin.
Mutta pupillit. Ja keveys. Ja se hetki. Kaansin varovaisesti
paatani, etten vahingoittaisi niskani kipeita hermoja. Olinko
jo valmis. En muistanut mielikuvia, en tunnistanut taistelua.
Olin saanut aseet maailmaani vastaan.
En olisi malttanut nukkua enaa, mutta pidin pintani
ja pysyin sangyssa kahdeksaan asti. Narinani sai luvan
odottaa ja Collien tuuhea turkki olisi kaytavalla aa
mullakin. Viimeinen kaannos viisarin valkeassa
karjessa ja saatoin ruhjoa itseni pois li
nnoituksestani. En nostanut kumottuja tolkkeja.
“Teen sen illalla”, ajattelin. Minulla olisi loppuelama
aikaa.
Minun oli saatava tama ummehtunut
haju viela pois. Katselin ymparilleni etsien
jotain, jolla peittaa se, en halunnu t liikaa
pyylevia katseita ymp arilleni.
Paadyin hieromaan
katkennutta kaktusta
kainaloon ja nivusiin, se oli ainoa
kasvi, joka oli selvinnyt kanssani
vuosien tiimellyksessa. Muistin, etta
minulla oli ollut joskus ruskea
metallisolkinen vyo, etsin sita 12
minuuttia olohuoneeni laatikostoista – jopa
siita, jota en ollut avannut kahteen vuoteen. Solki
kimmelsi yha, ja metallin kilina korvissani sai minut
hymahtamaan kuin Jimille.
Hengitys syvaan ja ryhdin oikominen, kaksi
tarkistusta etta kengat olivat oikeissa jaloissa. Nain sen olin
aina kuvitellut, tosin uskoin aina, etta paivani olisi sateen
tihkuinen – tanaan kuitenkin paistoi. Ja mina avasin oven.
Punainen postilaatikkoni samassa kohdassa aitaa oli
kuvitelmissani tayttynyt lehdista, mutta pohja olikin
ratkennut ja lehtikasan sijaan laatikossa oli vain mustan
tussin tuherruksia ja yksi mainos kiinteistonvalittajalta.
Kiitin jatefirmani uskollisuutta, vaikken ollut vuosiin
maksanut laskujani. Hyvat ihmiset.
Katukivetys muodosti tuttuja kuvioita,
kuusikulmaisista lohkareista rakennettuja riveja. Askeleeni oli
vahva, vaikka raskas jo. Silmani tarkkaavaiset huolimatta
auringon pistavasta poltteen tunteesta. Vihrea talo, jossa ovessa
sama kyltti kahden hattupaisen miehen veljeilyista. Kadun
toisen puolen keltainen rivitalo, jossa yhta vaille sama maara
autoja parkkipaikalla, kuten aina. Jostain syysta keltainen talo
naytti tanaan kullanhohtoiselta.
Kadun paatteessa pieni kirjastotalo. Harmikseni se oli
kesan ajaksi puomitettu ruskealla laudalla ja valtavalla
avainlukolla. Olisin kovasti halunnut menna sinne. Kaannyin
kuitenkin vastakkaiseen suuntaan kohteenani pieni kylakioski
ja sen kirjavat seinat. Muistelin niiden olevan enemman
oranssin kuin violetin savyisia, mutta mielikuvani oli hamara.
Kadun kulmassa seisoi pikkutytto, jonka siro kasi piteli
tikkunektaria. Tiesin kioskin olevan jo lahella. Kateni tirskahti
veresta, joka tahri metallisen vyon solkeeni mustanpunaisen
tummentuman. Vyo oli pitka ja sen nahka jo kovin kulunut.
Vanhat hampaanjaljet saivat koristeeksi kahdeksan pienta
val koista purkkatyynya vyon kiristyessa vaaleiden
h aihtuvien ymparille. Tikkunektarin varsi katkesi ja
loiskahti kulman lammikon kuraveteen. Takkini
pieluksen taytti jasmiinin tuoksu, kun sulloin tyton
haarojeni valiin pumppailevan kaktuksen hajuisen
miehisyyteni rinnalle.
Satakieli lauloi elamani savelia.
11
Arjessa
Läheiset kertovatOn arkeamme, että vaimo alkaa
yhtäkkiä hihittää hysteerisesti. Enää
en edes kysy, mikä niin naurattaa,
sillä tiedänhän minä, että joku hänen
osistaan on sanonut jotain hassua.
-Puoliso
Ystäväni tekee lähtöä eteisessä ja
huikkaa: “Mepä tästä lähdemme! ”
Ihmettelen, että ketkä te, yksinhän
sinä tulit. “Minä ja kaikki
sivupersoonani”, ystävä naurahtaa.
-Taina, 28v
Suu käy, kun hän juttelee niitä näitä.
Yhtäkkiä on hiljaista ja hän näyttää
hämmästyneeltä. Kysyn, mikä tuli.
“No, päässäni on yhtäkkiä hiljaista,
kukaan ei puhu mitään.” Kuluu
kymmenisen sekuntia ja tilanne on
kuulemma ohi. Tuttu päänsisäinen
porina on palannut.
-Lapsuudenystävä
Tulin kotiin pitkän työpäivän
jälkeen. Vaimoni makasi lattialla
raajat halvaantuneena. Hänen
ystävänsä katsoi lasteni kanssa
olohuoneessa piirrettyjä. Päästin
kylävieraan kotiin ja kannoin
vaimoni yläkertaan. Kun olin
laittanut lapset yöunille, menin
syöttämään vaimolleni mehukeittoa
ja peittelin hänetkin yöpuulle.
-Mies
Potilaallani on emätintulehdus.
Hoito-ohjeet ovat selkeät, mutta
ongelmia aiheuttaa hänen Saatana-
osansa, joka terrorisoi kaiken
neuvomani. En tiedä miten sanani
asettelisin, jotta tilanne ei menisi
pahemmaksi.
-Gynekologi
"Neljäs kerta toden sanoo", totesi
tyynesti tyttäreni ajonopettaja inssin
jälleen epäonnistuttua.
-Äiti
Maaliskuu 2015 13
Arjessa
Vauhti päällä ja syöminen taas unohtunut?Voi olla, että jotkut osistasi eivät koe nälkää -toisten ollessa jatkuvassa syömiskierteessä. Tämävinkki sopii sinulle, jolla syöminen tahtoo useinunohtua. Aseta aamulla vasempaan ranteeseesiviisi pampulaa tai kumilenkkiä. Voit käyttää useitatai yhtä väriä, kunhan osasi tekevät päätöksenyhdessä. Kun syöt päivän ensimmäisen ateria,siirrä yksi pampuloista oikeaan ranteeseen. Toisenaterian jälkeen siirrä toinen pampula oikeaanranteeseen ja jatka samalla tavalla koko päivä. Voittarkistaa illalla tilanteen itse tai pyytäälähimmäistäsi huolehtimaan, onko pampulatliikkuneet tarpeeksi. Koeta syödä päivän aikanajokainen pampula oikeaan ranteeseen ja siirräaamulla ne takaisin vasempaan ranteeseesi.Värikästä kokeilua ja hyvää ruokahalua!
Niksinurkka
Selkeät ohjeet syömisen helpottamiseksi:Minun on ylitsepaasemattoman hankalaa tunnistaaperustarpeeni enka tieda, onko minulla nalka taijano. Saatan katsoa kelloa ja todeta, ettei nyt voi ollanalka, koska kello on vasta tuon verran. Pelkaanmyos syovani vaarin ja liikaa. Taman pelon vuoksiminimoin ravinnon maaran - hoitavien henkiloidenimielesta anorektiseksi. Jotta soisin riittavasti enkatuntisi kauhua lihomisesta, minulla on oltavattarkat struktuurit, mita syoda milloinkin. Selkeatlaaditut ohjelmat helpottavat ruokailutilanteita jatakaavat ainakin minimimaaran ravintoa. Useinkylla haluaisin ja toivoisin, etta oppisin syomaanilman lukujarjestysta. Tama kuitenkin vaatii pitkanprosessin. Sen, etta osani ovat riittavastikontaktissa toisiinsa enka tarvitse ulkoisia,neuroottisia saantoj a pitamaan mielensisaisenkaaokseni edes jossain hallinnassa.
Ensi kertaa
Kipu, joka kaipaakunnon kastajaiset?
Kell dissosiatiivinen identiteettihäiriö on, sehäiriönsä kätkeköön. Huhhuh, on se nimittäinsen verran vierasta ja outoa, että vähänvahvempaakin hirvittää. Psykiatrianerikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaaasiasta Terveyskirjaston internetsivuilla näin:”Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle elisivupersoonahäiriölle on ominaista se, ettähenkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eriidentiteettiä. Varsinaisessasivupersoonahäiriössä kullakin näistähenkilön persoonallisuuksista onkokemuksellisesti oma, usein täysin erillinenhenkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskusmyös nimensä.”
Vieras ja outo pelottavat ihmistä. Huttustakannattaa kuitenkin lukea pidemmälle.Vieraasta tulee hiljakseen tuttua ja asiatalkavat saada ymmärrettävän muodon. Kundissosiatiivista identiteettihäiriötä katsoo siitänäkökulmasta, että kyse on ihmiselletyypillisestä selviytymismekanismista, jokasuojaa yksilöä niiltä traumoilta ja vääryyksiltä,joita hän on joutunut kokemaan lapsena,saavutetaan taitekohta, jossa varautuneisuusvieraan asian edessä kääntyy myötätunnoksi.Ei taida olla helppoa häiriöstä kärsivällä.
Tutustumiseni aiheeseen jatkuu teoreettiseltatasolta yksilön kokemustasolle, kun törmäänKaninkoloon(www.kapsahduskaninkoloon.blogspot.fi).Luen Painavaa asiaa dissosiaatiohäiriöstä(teitä on varoitettu) -tekstin, jossa kuvataanhäiriöstä kärsivän kokemuksia. Mutta mitäihmettä? Tekstin kirjoittaja ei tarkkaan ottaenkoe kärsivänsä dissosiatiivisestaidentiteettihäiriöstä vaan sekamuotoisesta
Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotainheille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisentoimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehdentekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Ensimmäisenätoimeen tarttuu nuori miesopettaja. Haaste on annettu!
Tehtävä 1 / 4.Puoli tuntia aikaa, vain internet käytössä- etsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö
Arjessadissosiaatiohäiriöstä. Käy selville, ettädissosiaatiohäiriötyyppejä on vähintäänkinuseita ja niiden luokittelu ja diagnosointi onenemmän kuin hankalaa.
Kaninkolossa on lainaus joka pysähdyttää:"Tietämys dissosiaatiohäiriöistä onSuomessa heikko. Koska häiriön oireetlisäksi muistuttavat tai siihen liittyy joukkomuita psykiatrisia oireita, se diagnosoidaanusein väärin. – –tyypillinen DID-potilasviettää psykiatrisessa hoitojärjestelmässäkeskimäärin seitsemän vuotta ennen oikeaadiagnoosia. Tätä ennen hän on saanuttavallisesti kolme vaihtoehtoistataudinmääritystä." Kaninkolon kirjoittajatoteaa itsellään menneen paljon enemmänkuin seitsemän vuotta.
Ymmärrän, että Kaninkolo avaa vain yhdenikkunan dissosiaatiohäiriöiden maailmaan,mutta luulen, että se tarjoaa osuvanesimerkin siitä, millaisten ongelmien kanssanyt painitaan. Vaikuttaa siltä, että oireisiinliittyy paljon sanatonta ja nimetöntä pahaaoloa sekä ahdistusta. Päädyn pohtimaansitä, kuinka vaikeaa on, kun ihminen poteeoireita tai kärsii kivuista, joille ei ole selkeitänimiä. Miten ongelmia voi silloin käsitellä,jakaa muiden kanssa ja tulla nähdyksi – janäin välttää yksin jäämisen? Asiaa eilainkaan helpota, jos ympäristö onennakkoluuloinen ja varautunut kuullessaanpikaisen määritelmän dissosiatiivisestaidentiteettihäiriöstä.
Lyhyen teoreettisen tutkimusretkenijälkeen, minulle on piirtynyt mielikuvaongelmasta, jonka kanssa eläminen onsuoraan sanottuna melkoista kärvistelyä.Tämä jos mikä tuntuu epäreilulta. Kelldissosiatiivinen identiteettihäiriö on, sehäpeättä kulkekoon ja häiriöineenhyväksyttäköön.
-Miesopettaja
"Päädyn pohtimaan sitä, kuinkavaikeaa on, kun ihminen poteeoireita tai kärsii kivuista,joille ei ole selkeitä nimiä"
15
Arjessa
My Fake ID
Persoonallisuuden
dissosiatiiviset
osat
Päivittäisessäelämässä toimivatpersoonallisuudenosat
Traumatisoiviakokemuksiakantavatpersoonallisuudenosat
-Lapsiosat-Nuoret osat-Sisäiset auttajat-Kaltoinkohtelijoitajäljittelevät osat-Taistelevat osat-Häpeää kantavat osat
Ensi numerossa:Maija paljastaa, kuka pisti
pyykinpesujauheenjääkaappiin ja kenen kadut
ovat punaisia mattoja täynnä
1 / 4
Maaliskuu 2015 17
Arjessa
Tutkittavan nimiMaija Mallikas-RantakuomaLausunnon tarkoitusTyökyvyttömyyseläke /
KuntoutustukiSairaustiedot
1 .1 . Työkykyyn vaikuttavat
sairaudet tärkeysjärjestyksessäF44.81 Dissosiatiivinen
identiteettihäiriö
LÄÄKÄRINLAUSUNTO
My Fake ID
Maija Mallikas-Rantakuomasyntyi vuonna 1977 Peace andlove -rakkauden seurauksena.Rauha ja rakkaus jäi kuitenkinMaijalta väliin ja lapsuus olirankka. Nyt 2010-luvulla Maijapaiskii töitä selvittääkseenongelmiaan ja rakentaakseenparempaa elämää itselleen japerheelleen.
My Fake ID tutustuttaa lukijatMaijan arkeen ja hänenmielensisäiseen maailmaansa.
Taide
Taiteilijannäkemysdissosiaatio-häiriöstäennen jajälkeenvakauttamis-hoitojen
19
NNeeuuvvootttteelleemmaallllaa kkoohhttii oommaaaa ttaappaaaa!!
Itsensä ilmaiseminentaiteen eri tavoin voihelpottaa oloasi.
Maalaaminen,piirtäminen,valokuvaus ja runojenkirjoittaminensaattavat antaakanavan osille, joidenon muutoin hankalatuoda itseään esille.
Myös musiikinkuuntelu voi auttaaitsensärohkaisemisessa tairauhoittamisessa.
Pohdintoja on monia, ajatuksia
tusina,
onko nain vai toisin.
Hakoteilla, oikealla. Osa siella
toinen taalla,
jotkut luistelevat liukkaalla
jaalla.
Vastauksia, arvotuksia.
Tosia vai hopinaa. Satua, fiktiota.
Ei ota elamaa suurempaa.
Viisautta mielen syovereista,
hulluus, liero viemareista.
Kummajaiseksi laitokseen,
kukaan ei huomaa poissa olevaa.
Totuus vai tehtava, todetaan,
sita piirissa leikisti luetaan.
Kiusaa, outoa, syrjii
kummajaista,
jolla paassa monta maisemaa.
Sotilasarmeija, pomppulinna,
ihmemaa varikartta,
Marttamummo
ja monta muuta miljoonaa.
Aukeaako lukot koskaan,
jokainen sotkee, jokainen
haukkuu,
mutta lohduttaa.
Kukaan ei voita tata armeijaa,
maan mahtavaa hallitsijaa.
Hahaa! Mulle nimi antakaa, en
puhu sanaakaan.
Satua vai tarua, joukossa
totuus,
se on salaisuus ovessa
mieleen.
Mielikuvitus
huviretkessa,
jossa ei ole vastauksia.
Leiki totuus vai tehtava,
keksi itse totuus
salaisuuksista, joita
kuiskimme.
Taa on mielen ihmemaa,
jonne voi hukkua tai
selvita.
Psyyke kestaa vai ei,
vahva selviaa.
Tiedamme sen. Haaste!
Lukijoiden runoja
Han,joka hallitsee sivistyssanat
a posteriorista odeemaan.
Hymyillen paljon aikaan saa,
muutkin innostumaan.
Ilman meikkeja ja korvakoruja hanta nahda ei saa,
vaatteet oranssia, keltaista ja vihreaa.
Han, joka kolme tervetta lasta on maailmaan
synnyttanyt.
Tietaa, mista kaupasta halvimman maidon loytaa,
uskollisesti pyykkikoneen aamulla laittaa tyotaan
tekemaan,
puhtaat pyykit kuivausrummun kautta kaappeihin
kiikuttaa.
Muistaa d-tipat, harjata hampaat,
kertoo, etta nyt aika on kayda nukkumaan.
Ottaa syliin, lohduttaa,
ohimennen paata pienta suukottaa.
Han, jolla on lihakset kiinteat, tiukat.
“Ei ikina uskoisi! Kolme lasta kohdussaan
kantanut, naille elaman antanut”,
ihaillen huokaillaan.
Juoksee, jumppaa, paikasta toiseen helteessa,
pakkasessa pyorailee,
ihanteellisesti syo, leukoja kevyesti joka aamu
vetelee.
Vai han?
Lapsi seksia
rakkaudeksi luuli,
nyt mieli musta ja sielu
sisalta rikki.
Uskoo syntyneensa
kuolemaan,
pimeassa metsassa
hankeen valkoiseen
verellansa kirjoittaa:
I LOVE YOU.
Kuka,mika on totta?
21
Taide
Pakkovaellus pakkovaellusPakkovaellus pakkovaellusPakkovaellus pakkovaellusPakkovaellus pakkovaellus
Pillerihimo pillerihimoPillerihimo pillerihimoPillerihimo pillerihimoPillerihimo pillerihimo
Taide
Lukijoiden musiikkivalinnatSonata Arctica - I have a rightVoimalaulu lapsen oikeuksista rakkauteen, turvallisuuteen, uskoon javapauteen.
Indica - Linnansa vankiNuoren naisen huuto ilmaan, miksi mieli itseään vankina pitää?
Eminem feat. Rihanna - The monster"You're trying to save me, stop holding your breath"
Lukijoiden musiikkivalinnat
Hauskuus hulluus hauskuus hulluusHauskuus hulluus hauskuus hulluusHauskuus hulluus hauskuus hulluusHauskuus hulluus hauskuus hulluus
23
Mielen suvantoMielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien merkitystä.
Olen itseoppinut unientulkitsija. Tama harrastus on auttanut minua ymmartamaanongelmiani, mielta askarruttavia asioita seka kehittänyt itsetuntemustani.
Unet ovat tarkeita alitajunnan viesteja. Naemme monenlaisia unia, muun muassatoiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, etta traumatisoituneet voivatnahda myos takaumia, jotka eroavat tavallisista unista.
Pyrin vastaamaanlukijoiden viesteihinkuukauden sisälläsaapumisesta.Julkaisen mielellänijoitakin unientulkintoja, tästäpyydän aina erikseenluvan.
-Mielen suvannontulkitsija
Mielen suvanto aukaisee unien ja mielenmaisemien merkitystä.
Olen itseoppinut unientulkitsija. Tama harrastus on auttanut minua ymmartamaanongelmiani, mielta askarruttavia asioita seka kehittänyt itsetuntemustani.
Unet ovat tarkeita alitajunnan viesteja. Naemme monenlaisia unia, muun muassatoiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, etta traumatisoituneet voivatnahda myos takaumia, jotka eroavat tavallisista unista.
MATOUNI...olin retkella ystavani kanssa, toisessa maassa mokkiymparistossa.
Kavelimme ulkona ja paadyimme uimaan paikalliseen jokeen. Ystavani
kuivatteli minua pyyhkeella, kunnes havaitsi minussa jotain erikoista:
ihooni oli pesiytynyt elaimia. Ystavani kertoi minulle rauhallisesti, etta eliot
on otettava pois ja naytti ihollani olevaa pienta liparetta, josta olisi
vedettava.. Ottaessaan kiinni eliosta ihon alta alkoi nousta kymmenen sentin
mittainen, sormen paksuinen mato, joka lopulta irtosi minusta. Mina
ajauduin paniikkiin ystavani jatkaessa matojen vetamista. Osa madoista oli
pesiytynyt kohtuun, josta han sai irti kolme. Kun illalla palasimme mokille,
mina olin ihan rupinen. Ystavani kertoi matokannan asuvan vedessa, ja olin
huojentunut sen olevan kaukana. Menin peiton alle ja hetken paasta tunsin
taas kutinaa. Sangyssani oli samoja matoja, ja ystavani heitti peiton paaltani
pois ja puisteli enimmat ja tarkasteli sankya lahempaa. Han esitteli minulle matoja. Naytti pienimman ja kertoi
sen olevan naaraspuolisen. Ystavani selitti, etta jokaisessa matokannassa on oltava myos urospuolinen, jotta
madot voivat pesiytya ihoon. Tovin etsittyaan han loysi uroksen, jolla kokoa oli kymmenisen senttia, naaraiden
ollessa vain sormenpaan kokoisia. Urosmadolla oli vahva kuori ylapuolella ja alapuolella nakyi ihoa. Silla oli isot
sarvet. Ystavani mutisi proteiinista ja yhtakkia asetti uroksen kuori alaspain tyynylle ja alkoi syomaan sita. Han
kaantyi minuun pain, kasvojensa ollessa taynna valkeaa mohnaa, jota irtosi olion vatsasta...ja mina herasin.
Hei,Lapsuuden koti on yleinen
paikka unelle, onhan siellä
vietetty tärkeä osa elämästä.
Se,että palaat toistuvasti sinne,
kertoo siellä olevan tapahtuma
tai tapahtumia jotka vaivaavat
sinua, alitajuntaasi. Ehkä
lapsena on tapahtunut jotain
pelottavaa? Lapsiosasikin
pelkää unta.. Koet olevasi
vaarassa, uhri, yksin vaikeassa
tilanteessa. Edes poliisi ei auta
sinua. Piha symbolisoi
elämänvaihetta tai henkilöitä
jotka liittyvät siihen aikaan.
Suljettuna oleva ovi (pakotie) ,
25
TOISTUVAPAINAJAINENOlen nähnyt vuosikausia,
koko aikuisuuteni ajan
toistuvaa painajaista enkä löydä sille
selitystä. Sen vain ymmärrän, että
tuo uni haluaa viestiä minulle jotain
tärkeää ja tiedän, että se lakkaa
esiintymästä vasta sitten, kun tajuan
sen merkityksen. Asuin lapsuuteni kivisessä kerrostalossa, jossa on kolkko betonipiha.
Sisäänkäynti rappuihin on viiden askelman korkeassa syvennyksessä. Tuossa
samassa syvennyksessä sisäänkäynnin lisäksi on lukittu pyörävarasto.
Kadusta pihan erottaa harmaa kiviaita. Unen karmivat tapahtumat
tapahtuvat aina tuolla lapsuuteni pihalla, ja lähestulkoon aina on yö. Pihalla
tapahtuu rikoksista julmimpia, eli raiskauksia ja murhia - ja uhri olen aina
minä itse. Yritän paeta, mutta juuri tuossa syvennyksessä pyörävaraston oven
vieressä pako epäonnistuu. Muut unien henkilöt ovat julmia ja uhkaavia.
Joskus unessa parveilee poliisiautoja, mutta kukaan ei kuitenkaan auta
minua. Toissa yönä todellisuudessa kiltti veljenikin muuttui minulle pahaa
tekeväksi. Eniten minua askarruttaa, mitä tuo piha ja syvennys viestivät.
Miksi vuodesta toiseen tämä sama painajainen? Jos olen menossa nukkumaan
erityisen dissosivatiivisessa lapsiosassa, on varmaa, että tuo uni tulee.
-Syyllinen
Hei!Varmasti tosi ahdistavaa nahda tama uni. Tulkitsisin sennain. Unen paikka voi viitata haluun olla muualla, joselamantilanne on liian haastava. Huolehtiva ystava on myosisossa roolissa, han huomaa sinussa muutoksen, "pelastaa"sinut ja hankkii itselleen voimaa syodessaan urospuolisenmadon. Asetatko ystavasi itsesi ylapuolelle, olemattatasavertaisia? Pelkaatko/tunnistatko, oman itsesi kehon,elaman tai julkisen puolen, heikkoutta ja/tai muutosta?Huomaatko, etta torjut tai siirrat pois ongelmaa?
kertoo että joku asia on tiedostamatta, käsittelemättä. Tuo ovi voi
joskus raottua tai jopa aueta, sitten kun olet siihen itse valmis. Kun
uneen liittyvät asiat saavat ymmärryksen, selvyyden, ne lakkaavat
toistumasta. "Asia on loppuun käsitelty" Ann Faraday: "Toistuvat
painajaisunet vihjaavat unennäkijän sielun pirstoutumiseen"
Ajankohtaista
OIKEINSYÖMISEN
TAITOAikuinen lapsi
Osaan monia asioita. Olen ainaparjannyt opinnoissa, ja minulla onmaisterintutkinto suoritettu erinomaisinarvosanoin. Seuraan uutisia ja aina joku kirjaon luvun alla, joten tiedan paljon monistaasioista. Myos liikunnan arvosana minulla onollut aina kymmenen todistuksessa jahallitsen (ulkoisesti ainakin) sosiaalisettilanteet: kuuntelen, ymmarran ja saan toisetnauramaan. Elaman perusasioiden kanssasitten onkin vaikeampaa. Yksi vaikeimmistaasioista on syominen. Olen 33-vuotias kolmenlapsen aiti, jolla on korkeakoulututkinto,mutta mina en osaa syoda.
Dissosiaatio- ja syomishairio tekevatsyomisesta todella monimutkaisen asian. Onoltava selkea ammattilaisten kanssa laadittulukujarjestys, mita mihinkin aikaan syon jajos tulee syysta tai toisesta poikkeama,tuntuu, etta kaikki elaman rakenteetsortuvat. Psyykkisesti tasapainoisellaihmisella ei ruoka aiheuta samanlaista
taistelua, mutta kuunnellessani jaseuratessani toisten, paaasiassa terveidenkinkeskustelua syomisesta, olen havainnut, ettase on monelle vaikea asia. Ei voi vain syodapoistaakseen nalan ja nauttia samallaerilaisia makuja, vaan joka puolella onohjeita, kuinka syoda Oikein.
Dieettien ristipaineessa
Kolumni
27
Oikein syömisentaito
Eri aikoina erilaisia ruokavalioita pidetaanhyvina ja oikeaoppisena, mutta myos samassaajassa on toisistaan kaukana olevia ideaaleja. Ei saasyoda hiilihydraatteja, muttahiilihydraattipitoisista ruoista saa elintarkeankuidun. Proteiini on 2010-luvun sana, muttatoisissa keskusteluissa kerrotaan lihanhaitallisuudesta niin syoj alle kuin maailmanluonnonvaroille. Toisaalla sanotaan, etta ruokien E-koodit ovat turvallisia, kun sitten toisessalahteessa kehoitetaan valttamaan noita myrkkyja.Hedelmia pitaa syoda, mutta kuitenkin niissa onliikaa sokeria - onhan hedelmasokeri ihan yhtapahasta ihmiselle kuin karkkien ja muidenherkkujen sokerit. Kahvi on myos vaarallista, jamoni lahipiirissani on ollut kahvilakossa. Onkuitenkin myos tutkimuksia, joiden mukaan kahvikohtuumaarin kaytettyna on terveytta edistavatuote.
Erityisesti raskausajat ovat taynna saantoj aja kieltoja, ja erityisen vaikeaa asiasta tekee, etteiole vastuussa ainoastaan itsestaan, vaan omastalapsestaan. Jokaisen raskauden aikana minusta ontuntunut, etta kaikessa ruoassa on jotain vikana jaetta ainoastaan vesi on turvallinen aine. Paitsi ettasitakin voi juoda liikaa. Kun lapseni ovat syntyneet,olen viettanyt itsekseni ruokabileita, joidenjaakaapin oven kiinnitetyn ruokalistan olenlaatinut hyvissa ajoin synnytysta. Lista on taynnaaineita, jotka ovat raskaana olevalle kiellettyja. Onpastoroimattomia tuotteita ja monenlaisiasokeriherkkuja, joita olen valtellyt ihan siltavaralta, etten kasvata vatsassani jattilaismaistasokerivauvaa. Olisihan ihan kamalaa, jos omallaholtittomalla kaytoksellani olisin vaarantanutlapseni hengen.
Haluan olla hoikka ja haluan olla lihaksikas.Haluan myos sailyttaa naisellisuuteni: rinnat jaraskauksien seka synnytysten muovaaman naisenlantion. Halut olla jotakin ovat usein kaukanatoisistaan, ja monipersoonallisuudestanihuolimatta minulla on vain yksi keho. Siksi ennenkaikkea haluaisinkin oppia syomaan ilman tiukkojasaantoj a ja dieetteja. Haluaisin, etta tulisi paiva,ettei makaroonilaatikko ja tavallinen sampyla saisiaikaan syyttavien aanien sekamelskaa paassani. Jakahvilakkoon en ala, vaan aion nauttia ne kaksikupillistani vailla huonoa omaatuntoa.
“Nopeatempoinen trilleri viattomasta ohikulkijasta Sarahista,
joka vedetaan mukaan kloonauksen maailmaan?”
Ehka, jos sarjan tuottajiin on uskominen. Omat silmani
nakivat ensihetkesta alkaen aivan toisenlaisen maailman.
Orphan Black on mielestani uskomattoman taidokkaasti tehty
sarja dissosiatiivisesta identiteettihairiosta eli DID:sta.
Nakemykseni mukaan paahenkilo Sarah karsii tietamattaan
DID:sta ja sarja kertoo hanen matkastaan kohti oman itsensa
tuntemusta, vakautumista ja mahdollisesti parantumista eli
osien yhdistymista (toisin sanoen Integraatiota). Oli kyseessa
sitten kloonit tai DID, voidaan sarjassa nahda monia
yhtenevaisyyksia dissosiaatiohairioiden kanssa.
Sarjan kaksi ensimmaista tuotantokautta paljastavat
11 eriluontoista kloonia. Paaroolia naytteleva Tatiana Maslany
muuntautuu loistavasti jokaiseen rooliin ja saa eleillaan,
vaatetuksellaan ja alati muuttuvalla karismallaan kaikki
kloonit vaikuttamaan omanlaiselta ihmiseltaan. Dissosiatiivisia
hairioita tunteva nakee kuitenkin ensisilmayksella jokaisen
kloonin olevan ikaan kuin vajaa henkilo. On aarimmaisen
jarjestelmallisia, hyvin hektisia, raivokkaita ja erityisen
empaattisia klooneja.
Dissosiatiivisessa identiteettihairiossa henkilon
persoona jakaantuu jo lapsena osiin vakavien traumaattisten
kokemusten myota. Jokainen osa kantaa omaa kokemustaan, ja
jotkut osista voivat jaada tunne-elamaltaan ja toiminnaltaan
hyvin yksipuolisiksi. Mita enemman aikaa osa paasee
vaikuttamaan ulkomaailman kanssa, sen vahvemmaksi ja
monipuolisemmaksi osa voi kehittya. Hairiosta karsiva henkilo
ei laheskaan aina tieda osiensa olemassaolosta. Kun yksi
aktivoituu, keraa tama osa kokemuksia usein vain omaan
maailmaansa. Nain ollen voi yhdella ihmisella voi olla useampi
elama eika hanella seka ymparilla olevilla ulkomaailman
ihmisilla ole tasta ymmarrysta.
Sarah ja kymmenen muuta kloonia ovat syntyneet
vuonna 1984. Pikkurikollinen Sarah viettaa omaa elamaansa,
kunnes silminnakee nuoren naisen itsemurhan juna-asemalla.
Tama kokemus avaan uuden maailman Sarahille, silla kuollut
nainen nayttaa taysin hanelta. Dissosiatiivista hairiosta
karsivan nakokulmasta voidaan puhua toisen osan
tunkeutumisesta omaan maailmaan tai niin sanotusta
derealisaatio-kokemuksesta, jossa nahdaan maailma ikaan kuin
itsensa ulkopuolelta. Joka tapauksessa, tama on sarjan
kannalta tarkea kokemus, silla se asettaa ensimmaista kertaa
Sarahille mieleen kysymyksia, kuten “olenko yksin?”, “onko
maailmassani tai minussa jotain vialla?”.
Sarjan edetessa Sarah tekee tutkimusmatkaansa
etsiessaan muita klooneja. Dissosiatiivisessa
identiteettihairiossa on tarkeaa loytaa hiljalleen kaikki
sisallansa asuvat osat seka lahestya niita lempeasti ja
ymmartaen. Kuten Sarah, niin myos kuka tahansa tata matkaa
tekeva, tormaa taatusti epamiellyttaviin osiin, vahvoihin ja
vaativiin osiin seka vaikeasti tulkittaviin piilotteleviin osiin.
Tama salapoliisimatka on yhta aikaa hyvin pelottava ja
jannittava kokemus. Luovuus ja uskaliaisuus aseinaan ihminen
tormaa esteisiin, ottaa takapakkia ja tekee samaa tyota monta
kertaa yha uudelleen ja uudelleen. Vahvat osat ovat usein
viekkaampia kuin etsiva itse, joten mikaan mita loytaa tai mita
ajattelee etsivansa, ei pysy joiltakin osilta salassa.
Neuvottelutaidot ovatkin yksi tarkeimmasta keinoista matkan
varrella.
Salapoliisimatkansa varrelta Sarah loytaa useita
saman ulkonaon omaavia klooneja. Katsojalle esitellaan muun
muassa Elisabeth, sarjan alussa itsemurhan tehnyt rikostutkija,
joka vietti viimeiset paivansa psyykelaakkeissa
kestamattomien tuntemusten takia. Elisabethilla on
poikaystava Paul ja Sarah uteliaisuuttaan nayttelee Paulille
Elisabethia. Paul tunnistaa jonkin olevan vialla, mutta silti
suhde paatyy intiimiksi. Ulkomaailmalle DID onkin hankala
kasittaa, kun oma puoliso saattaa tuntua toisena hetkena
vieraalta ihmiseltä ja toisena olla taas tuttu henkilo. Tallainen
ailahtelu on DID- henkilolle hyvin tyypillista, ja sen rinnalla
kulkee oma hammennys, kun ei ymmarra, miksi asioita
tapahtuu koko ajan tietamattaan.
Myohemmin tutustutaan Alisoniin, jarjestelmalliseen ja
konservatiiviseen kotiaitiin. Alisonilla on kaksi adoptiolasta ja
tavallinen aviomies. Han huolehtii hanhiemon lailla
pakkomielteisesti perheestaan. Riippuvuudet ovat Alisonin
riesana, alkoholia ja laakkeita nahdaan lahes joka paiva. Myos
tunne-elaman kylmyys vaivaa Alisonia, ja hanella on suuri
tarve olla varuillaan ja valppaana koko ajan. Epamukavat
tilanteet rajayttelevat Alison mielta, ja han yrittaakin kaikin
keinoin valttaa todellisuutta. Ylivireys kuvaa parhaiten tata
osaa.
Cosima, biologiaa opiskeleva tutkijanalku sairastuu
sarjassa hengitystiesairauteen. Han yskii valilla verta ja karsii
ahdistuksen tunteesta kurkussa. Cosiman kautta sarjassa
avataan ahdistuksen lisaksi myos DID-henkilon tunne-elaman
monimuotoisuutta, silla han rakastuu naiseen. Tama voi olla
yleista joillekin osille ja hammentaa entisestaan hairiosta
karsivan arkipaivaa. Sarjassa esitellaan myos Tony, yksi
klooneista, joka on tehnyt sukupuolenvaihdosleikkauksen
naisesta mieheksi. Dissosiatiivisessa identiteettihairiossa on
usein myos toista sukupuolta edustavia osia. Tony vaikuttaakin
Ajankohtaista
"Hämmennys, kun ei ymmärrä,miksi asioita tapahtuu
koko ajan tietämättään"
Sarja-arvostelu: Orphan black
Maaliskuu 2015 29
royhkeydesta huolimatta vahvalta, itsevarmalta ja suojelevalta
miesosalta.
Viimeisimmat nyt esiteltavat osat ovat hyvin vaikeita ja
usein vaarinymmarrettyja. Rachel, ison konsernin johtaja,
vaikuttaa taysin kylmalta ja raa'alta kloonilta. Han etenee
suunnitelmissaan haikailemattomasti kaikkien kustannuksella.
Tavoitteet tuntuvat olevan toisesta maailmasta. Sarjan aikana
naemme kuitenkin kohtauksen, jossa Rachel itkee salassa. Hanen
tuomitseminen pelkkien tekojen ja silminnahtavan kylmyyden
perusteella on salapoliisimatkan alussa vaistamatonta, mutta
integraatiota tavoittelevalle lopulta vaara oletus. Myotatunnon
tulee koskea jokaista osaa.
Vaikean taakan kantaakseen on saanut myos klooni
Helena, joka nayttaytyy ensimmaisen kerran sarjan kolmannessa
jaksossa. Kyseinen jakso voi laukaista katsojalla vahvoja
tuntemuksia, joten suosittelenkin sen nakemista turvallisessa
seurassa ja ymparistossa. Myohemmin Helenaan ikaan kuin
tottuu ja hanen avullaan voi loytaa itsestaan epamaaraisia osia ja
lisata ymmarrysta heita kohtaan. Helena on arvaamaton ja
vakivaltainen muita osia ja ulkomaailmaa kohtaan. Eniten
pahuutta han tekee kuitenkin itselleen. Selkaan omin kasin
viilletyt siivet kertovat maailmasta, jonne en toivoisi kenenkaan
eksyvan. Helena ei useinkaan toimi omien ajatustensa pohjalta,
vaan tottelee muita osia, lahinna pahaa miesosaa Tomasia. Taman
osan kohdalla nahdaan poikkeava ulkonako ja siksi se saattaakin
jaada dissosiaatiota tuntemattomalle huomaamatta. DID-
henkilolla voi olla niin sanottuja imitoivia osia, jotka eivat oikeasti
ole hanta itseaan. Nama osat syntyvat lapsuuden pahoista
ihmisista ja jatkavat nain julmia tekojaan ihmisen sisaisessa
maailmassa. Helena ja Tomas ovat kietoutuneet yhteen. Vaikka
sarja ei sita suoraan myonna, nakee kohtauksissa viitteita
pitkasta lapsuuden seksuaalisesta hyvaksikaytosta.
Orphan Black-sarja kuvaa hyvin DID-henkilon sisaista
maailmaa. Osien muutokset ja sisainen kaaos seka tutkimusmatka
avautuvat tarkkasilmaiselle katsojalle mielenkiintoisena ja
mukaansa tempaavana kokemuksena. Lisaksi sarjassa sivutaan
osuvasti DID-henkiloa ymparoivien laheisten kohtaloa. Sarahin
kasvattiveli Felix oppii tuntemaan muita osia ja viihtyy heidan
kanssaan seka huolehtii dramaattisella, mutta empaattisella
tavallansa. Sen sijaan Sarahin biologinen tytar Kira, joutuu
sarjassa hyvin usein heitteille. Sisaisen maailman ristiriidat ja
osat, jotka eivat ymmarra Kiran olevan heidankin lapsensa, vievat
yhteisen ajan kaytannossa minimiin. Sarahin ja Felixin
kasvattiaiti Mrs. S huolehtii Kirasta kuin omastaan. Tama on
lohdullista, etta tytto on turvassa edes osan lapsuudestaan. Mutta
millainen maailma kasvaakaan Kiran
sisalla, kun aiti on usein poissa,
vaarassa tai ei edes aina tunnista
tytartaan?
Orphan Black-sarjan tuotantokaudet
myynnissa internetissa ja useiden
kauppojendvd-osastolla.
-Oman elamansa tutkimusmatkailija-
Virpi Hameen-Anttilan Tapetinvarinen-romaanissa (Otava,
2012) kirjailija tormaa sattumalta menneisyytensa parhaan
ystavansa lehtihaastatteluun. Ystavyys alkoi hyvin, mutta
muuttui vahitellen painajaiseksi, jota teoksen paahenkilon on
yha edelleen vaikea kohdata ja kasitella.
Ystavysten valinen suhde katkesi aikuisuuden
kynnyksella, ja nyt Anna-niminen Mimi on ottanut uuden nimen
ja on muuttunut myos ulkoisesti niin vieraaksi, etta hantä on
vaikea tunnistaa. Yhteista entisten ystavysten nykyisyydessa
on kirjoittaminen. Paahenkilo paattaa etsia Mimin kasiinsa ja
selvittaa, onko tama varastanut hanen vanhat paivakirjansa,
jotka sisaltavat kirjoituksia, joiden sisaltoa han ei enaa muista.
Nain alkaa hurja etsinta ja takaa-ajo, joka muuttuu koko ajan
pelottavammaksi, ja etsintamatkalla paahenkilo joutuu
kohtaamaan omituisia vastaantulijoita, jotka tuntuvat tuntevan
hanen menneisyytensa paremmin kuin han itse.
Selviaa kuitenkin, etta toisistaan irralliset, omaa
elamaansa elavat hahmot Mimia myoten ovat yksi ja sama:
kirjan paahenkilo itse, jonka minuus on traumaattisen
lapsuuden vuoksi lohkoutunut erillaan oleviin osiin, ja kukin osa
kantaa omia muistojaan. Kun osat saadaan kokoontumaan
yhteen, syntyy yksi tarina, yhden ihmisen elama ja minuus.
Kertomus kuitenkin osoittaa, ettei minan eri osien
integroituminen ole mikaan helppo ja yksinkertainen juttu.
Luin Hameen-Anttilan Tapetinvarisen silloin, kun se
ilmestyi vuonna 2012 ja hammastelin, kun kirja-arvioinneissa
ja -esittelyissa ei mainittu dissosiaatiosta. Itselleni oli
paivanselvaa, etta tama on kertomus nimenomaan
dissosiaatiosta ja siita, kuinka kay lapselle, joka ei saa kasvaa
rauhassa ja turvassa. Tama puute tunnistaa dissosiaatiohairiota
teoksessa kertonee myos yleisella tasolla dissosiaatiohairion
asemasta: usein kuluu vuosikausia, etta ymmarretaan, mika
ihmisella on hatana ja hanta luetaan vaarin milloin minkakin
diagnoosin ja selityksen kautta.
Toimitus huomauttaa! Virpi Hameen-Anttilan oma kirjoitus
dissosiaatiohairiosta lehden ensi numerossa!
Kirjaesittely:Tapetinvärinen
Kalenteri
Katse eteenpäin
Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu
11.3. Mielialahäiriötkello 17-19
El, psykiatri Tero Raiskila, PPSHP
Oulun Diakonia-ammatti-
korkeakoulu, auditorio (6.krs),
Uusikatu 46
16.3. Didit -vertaistuki-ryhmän avoin tapaaminenkello 12-14
Punaisen Ristin Oulun osasto,
Kainuuntie 1
24.3. Luentoriippuvuuksistakello 17.30-20
Avominnen luento päihde-, läheis-
ja ruoka-aineriippuvuudesta.
Tiina Suvala, Anu Pörhö ja Marja
Kanu
Hotelli Cumulus, Kajaaninkatu 17
25.3.Persoonallisuushäiriötkello 17-19
Psykiatri Virpi Leppänen, Ouka ja
kokemuskouluttaja
Oulun Diakonia-ammatti-
korkeakoulu, auditorio (6.krs),
Uusikatu 46
20.5. Traumatisoitumisenmonet kasvotkello 17-19
Vakava traumatisoituminen ja
vanhemmuus-projekti,
Traumaterapiakeskus
Oulun Diakonia-ammatti-
korkeakoulu, auditorio (6.krs),
Uusikatu 46
15.4. Psykoosisairaudetkello 17-19
Ylilääkäri, psykiatri Tiina
Tuominen, Ouka
Oulun Diakonia-ammatti-
korkeakoulu, auditorio (6.krs),
Uusikatu 46
Kokeillaan uutta!
MIELEN TUSKA SOI MUSIIKKINA
Suomenkielistä metallimusiikkia esittävältä Mokoma-bändiltä onilmestynyt uusi albumi Elävien kirjoissa. Levyn kappaleissa soimasennus ja ahdistus, mutta kappaleissa on kuultavissa myöstoivo ja optimismi. Laulujen lyriikat syntyvät bändin perustajanMarko Annalan omista kokemuksista.
LUKUKOKEMUKSIA YHDESSÄ
Mielenterveysongelmista kärsivät voivat kohdata toisiaanOulussa Hyvän mielen talolla. Talo järjestää monipuolistaohjelmaa viikon jokaisena päivänä. Uutena toimintamuotona onkirjallisuuspiiri. Tietoa toimintaryhmistä:http://www.hyvanmielentalo.fi/toiminta/kevat-2015-toimintakalenteri.html
Lukijalle
Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiinkokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta
dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaanaina vertaistuen näkökulmasta.
Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta.Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi?
Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa?Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä.
Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista,unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja
musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivatteokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataan
tulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.
Ota yhteyttä
Päätoimittaja, aineistot:[email protected]
Tiedotus, markkinointi, taitto:[email protected]
Kuvataide, itseilmaisu:[email protected]
Mielenmaisemia, unia, heijasteita:[email protected]
www.didit.fi
Kokeillaan uutta!
31