Läheis-riippuvuus

Minäuskallan!

Mittareistaeroon

81926

Tietoa lehdestä

Didit-verkkolehti kertoo traumatisoituneiden arjestaantaen tukea menneisyyteen menemättä.

Vuoden 2015 julkaisut: 2.3., 1 .6., 7.9. ja 7.12

Tietoa ryhmästä

Punaisen Ristin Oulun osaston vertaistukiryhmä Didit ontarkoitettu lapsuudessaan traumatisoituneille. Ryhmäottaa vastaan uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa.

Vuoden 2015 seuraava uusien tapaaminen pidetään 28.9.klo 12-14 osoitteessa Kainuuntie 1 . Jäsenien tulee olla

täysi-ikäisiä ja hoitosuhteessa ammattilaiseen.

Ota yhteyttä

Päätoimittaja, aineistot:toimitus@didit.fi

Tiedotus, markkinointi, taitto:tiedottaja@didit.fi

Kuvataide, itseilmaisu:taide@didit.fi

Mielenmaisemia, unia, heijasteita:mielensuvanto@didit.fi

Lehden sisältö eiaina sovellu lapsilleeikä lapsiosille.Pelottavat tai

muistoja herättävättekstit merkitäänNalle-symbolilla.

www.didit.fi

SAA KAATUA

Sadevesi kiriiikkunanpintaa alasja hihansuut ovatyhä märätpyörämatkasta.Lehden toimituspitää ylimääräistätapaamistakotikeittiössä ja

puuhaa hiljaisesti jokainen omaa osuuttansa.Lähipiirin apukädet on kutsuttu mukaan,kuvien sekä tekstien suhteen ollaanarmeliaita.

Hiljaisuudessa vallitsee ymmärryksen tila.Yksi lehden kirjoittajista on tänään poissa,ikäänkuin kaatunut hetkeksi. Huoli hänestäon jokaisen mielessä.

Saa kaatua ja pitää kaatua, kun mieli taikeho ilmoittaa varoituksen merkkejään.Ennen emme tätä tienneet. Kun mieli juoksimaratonia, jatkoimme juoksemista japolkemista ja sukeltamista javuorikiipeämistä niinkauan, että mielemmepoksahti emmekä enääliikkuneet yhtään. Kuntätä oli jatkunuttarpeeksi, kerääntyitiskipöytä kuivuneista

kahvikupeista sohvapöydän notkuessajäätelölaatikoista lattian ollessa tahmainenkumotuista mehulaseista. Viimein yhtäkkiänousimme ja aloimme taas juoksemaan.

Tänään, vakautuneemmassa mielentilassa,ymmärrämmevaroa ennenkuin olemmeliiankierroksilla tailiian lamaantuneina. Kun yksi kaatuu,tiedämme olla apuna ja ottaa vastuuta. Ja kunaika on oikea, katamme taas yhden paikanlisää ja kiedomme halaukseen.

Didit-lehti on aina omanlaisensa javoimavarojemme näköinen. Olemme ylpeitäsen jokaisesta tekijästä ja jokaisestanumerosta, jonka olemme saaneet julkaista.Tämä numero on omistettupäätoimittajallemme, jota ilman emme olisikoskaan siinä, missä olemme nyt.

Kiittäen, toimitus ja apurit

Pääkirjoitus

Syyskuu 2015 3

Yhteiseen liekkiin

Lehden teema:Liikunta ja terveys

Sisällysluettelo3 Pääkirjoitus

Fakta5 Yli- ja alivireys - Tietoa vireystilasta jasietoalueessa pysymisestä8 Asiantuntijan palsta -Läheisriippuvuuden ydin

Minun tarinani10 Minun tarinani

Arjessa12 Läheiset kertovat13 Niksinurkka14 Ensi kertaa - Haavoittuvaisuudenvoima16 My Fake ID

Taide18 Valokuvia - Minä uskallan!20 Lukijoiden runoja22 Lukijoiden musiikkivalinnat23 Maalauksia

Mielen suvanto25 Lukijan uni

Ajankohtaista26 Kolumni - Mittareista eroon28 Sarja-arvostelu: House of Cards29 Elokuvaesittely: Kalteva torni30 Kalenteri

"Ihmiselleominaista on, ettäjoutuessaan liian

rankankuormituksenalle, hän saattaa

ajautuaylikierroksille taimurtua. Tällöinpuhutaan yli- taialivireydestä,

joissa ns. koetaanliikaa tai liian

vähän."

FaktaYli- ja al ivireys- Tietoavireystilasta jasietoalueessa

pysymisestä

Syyskuu 2015 5

Vireystilalla tarkoitetaan sitä, mitenherkästi ihminen reagoi ulkopuolisiinärsykkeisiin. Näitä ovat esimerkiksiympäristön muutokset, uudet henkiset jafyysiset kokemukset sekä sisäiset ajatukset.Ihmiselle sopivaa vireystilan aluettakutsutaan sietoalueeksi. Sen sisälläpysyessään ihminen pystyy oppimaan,tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kokemaantäysipainoista elämää. Sietoalueemme onyksilöllinen ja siihen vaikuttavatsynnynnäinen temperamenttimme sekäfysiologinen reaktiivisuutemme. Myöskokemuksillamme on merkitystä.

Ihmiselle ominaista on, että joutuessaan liianrankan kuormituksen alle, hän saattaaajautua ylikierroksille tai murtua. Tällöinpuhutaan yli- tai alivireydestä, joissa ns.koetaan liikaa tai liian vähän. Ihminenkuitenkin pystyy oppimaan säätelemäänvireystilaansa ja palaamaan takaisinsietoalueelle. Itsesäätelyn alkeet opitaanlapsuusaikana, jolloin vanhempi tai muuläheinen aikuinen auttaa vauvaa taipikkulasta monin tavoin. Aikuinenrauhoittelee lasta, hoivaaja kannustaa sekälohduttaa häntä.Kasvaessaan lapsi voisiten käyttää näitäkeinoja rauhoitellakseenitseään esimerkiksimielipahan tai vihanhetkellä.

Itsesäätelyssä on kysymys muun muassaoman tunnetilan ymmärtämisestä, itsensärauhoittelusta sekä asioiden punnitsemisesta.Joutuessamme koville, voimme ottaa aikalisänja käsitellä mielessämme tapahtunutta.Tekemällä mukavia asioita ja rauhoittelemallahätäämme, voimme selvitä kriisistämme.Interaktiivisesta säätelystä puhutaan, kunselvitämme tilaamme muiden ihmistenavustuksella. Puolison, ystävien tai lähisuvunkanssa käydyt keskustelut auttavat meitänäkemään olotilamme ja sitä parantavatratkaisut uudesta näkökulmasta. Elämänperustaitoihin kuuluu kummankinsäätelytavan oppiminen, sillä kohtaamme jokatapauksessa tilanteita, joissa yksi tapa ei riitä.

HAASTAVA LAPSUUS

Kun lapsi joutuu toistuviin koviin jaylitsepääsemättömiin vaikeuksiinkasvuaikanansa, voi hänelle kehittyädissosiatiivinen häiriö, jossa ihmisen persoonaikäänkuin jakaantuu osiin (kts. Didit nro 1 & 2).Läheisten aikuisten puuttuessa taikäyttäytyessä ristiriitaisesti, vaarantuu myösaikuisuuden vireystilan säätelytaitojenkehittyminen. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivänpersoonan dissosiatiivisten osien sietoikkunatovat erikokoisia, mikä omalta osaltaanvaikeuttaa myös koko vireystilan ilmiönymmärtämistä.

Sietoikkunan rajojen ulkopuolella kivut ja särytsaattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä taipuuttua kokonaan kokemuksista. Kipua eivälttämättä tunneta onnettomuushetkellä jakeho voi tuntua täysin turralta.Dissosiaatiohäiriöinen saattaa hakeutuajatkuvasti jännittäviin elämyksiin jopavaarallisilla tavoin tai lukittautua kotiinsapientenkin elämänkokemusten pelossa.Ajatuksien tulva voi yllättää keskenkauppareissun ja lopulta autossa mieli voituntua täysin tyhjältä. Kaikki ympäristönvirikkeet voidaan kokea hyvin suurellaintensiteetillä tai olla täysin huomaamattamitään lähistöllänsä tapahtuvaa.

Oman erityisen piirteensä ongelmaan antaa se,että yksilö voi olla hyvinkin laajan osan aikaasietoikkunassaan ja katoaa sieltä vain tiettyjenkokemusten tai tapahtumien kautta. Voi olla,että lääkärilläkäynnit ovat hänelle erityisenvaikeita tai riidat tietyistä aiheista saavathänen säätelynsä murtumaan. Aina ei löydyselkeitä syitä reaktioille, sillä dissosiatiiviset

osat voivat tunkeutua toistensa tietoisuuteentuoden menneisyyden tunteita jaydinuskomuksia nykypäivään.Dissosiaatiohäiriöstä kärsivän onkin hyväjossain vaiheessa pohtia kokemiansa tunteita janiitä syitä, mitkä aiheuttavat hänenvireystilaansa poikkeamia. Lisäksi hyvässäterapiassa voidaan harjoitella keinojasietoikkunaan palaamiseen sekä yli- ettäalivireydestä.

On ymmärrettävää, että traumatisoituneenmieleen tunkeutuu kokemuksia ja muistoja,jotka tuntuvat niin vaikeilta ja pahoilta, ettäniiden välttelemiseen ryhdytään keinoillamillä hyvänsä. Ajan kanssa tämä välttelytapaalkaa kuitenkin vaikuttamaan yhä laajemminelämänlaatuun ja usein lopulta estää yksilönmielekkään elämän. Dissosiaatiohäiriöstäkärsivä voi yrittää aluksi vain huomioida omatosiensa sietoikkunoiden rajat ja ikäänkuinsäilöä pahat kokemukset turvapaikkaanvälttelyn sijaan. Sietoikkunoiden hahmottuessavoi opetella pysyttelemään niissä. Myöhemmin,kun aika on suotuisa ja omat rauhoittelukeinotovat vahvemmat, voi henkilö kokeilla laajentaasietoikkunoitansa turvallisessa terapiassa.Jokaisen osan on opittava uusia keinojasäädellä itseään. Osat, jotka turvautuvatyleensä ulkopuolisiin ihmisiin, voivat oppia

Fakta

Maaliskuu 2015 7

aluksi rauhoittumaan toisten osien avulla. Sellaiset osat, jotkaeivät kykene ottamaan vastaan apua muilta ihmisiltä, voivatharjoitella tätä terapeutin kanssa ja myöhemmin ehkä löytävätelämäänsä turvallisia ihmisiä, jotka antavat tukeansa osallesopivan maltillisesti.

Tavoitteena on oppia yhtenä persoonana pysymään omassahenkilökohtaisessa sietoikkunassa, nykyhetkessä. Tämänsaavuttamiseen pystytään tarpeeksi hitaalla tahdilla jarauhallisella sekä turvallisella harjoittelulla. Taitojen kasvamisenvoi huomata sisäisen rauhan lisääntymisestä sekä voimakkaidenkokemuksien sietokyvyn kehittymisellä.

Lähde: Boon, Suzette, Steele Kathy ja Van Der Hart, Onno:Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen - Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. 2011 . Traumaterapiakeskus.

Fakta

Yli- ja alivireys -Tietoa

vireystilasta jasietoalueessapysymisestä

7

Ylivireydessä saatat

-kokea pelon, tuskan tai häpeän tunteita

-tuntea vihaa tai kiihtymystä

-olla herkkä ja hermostunut

-ottaa liian vakavasti pienetkin

vastoinkäymiset tai käydä kierroksilla

-olla herkkä suunnitelmien muutoksille

-menettää arviointikykysi

-juoda alkoholia tai käyttää päihteitä

-hakeutua tappeluihin, vahingoittaa

itseäsi, liikkua liikaa

-tehdä asioita, joita et muista jälkikäteen

Päästäksesi takaisin sietoalueelle voit kokeilla

-kiinnittää huomiotasi hetkeksi muualle, säilöä kokemuksen joksikin aikaa

turvapaikkaan tai neuvotella puuhakkaan osan kanssa lepoajasta

-katsella ympärilläsi olevia esineitä ja luetella niitä ääneen

-rauhoitella itseäsi lämpimin sanoin tai käydä kävelyllä tai juoksemassa

-katsoa levollista tv-ohjelmaa tai pelata tietokonepeliä

-kuunnella musiikkia, piirtää, maalata tai soittaa ystävälle

Alivireydessä saatat

-vältellä tunteitasi, koska ongelmasi

tuntuvat liian suurilta

-paeta tilanteita eristäytymällä

-ikäänkuin kadota ihmisten keskellä

omaan maailmaasi

-vältellä ihmissuhteita ja läheisyyttä

-nukahtaa äkillisesti tai menettää kyvyn

ajatella

-kokea olevasi vain piste nurkassa

-olla turra ja liikkumaton

Päästäksesi takaisin sietoalueelle voit

kokeilla

-kehon osien liikuttelua tai koskea niitä osia kehostasi, joissa on tuntoaistia

-katseesi liikuttamista ympäristössäsi

-itsesi lohduttamista ja toisen osan lempeitä sanoja itsellesi

-laskea sataan tai käydä lämpimässä suihkussa

-samoja keinoja kuin ylivireystilanteessa

TässänumerossaTraumatisoituminen jariippuvuudet tuntuvatkulkevan käsi kädessä.Toimitus haastoi alantyöntekijöitä avaamaanlukijoille riippuvuuksien erimuotoja.

Tällä erää kynään tarttuiAnu Pörhö Avominnenpäihdeklinikalta.

Asiantuntijan palstallakäsitellääntraumatisoitumisenseurauksia alanammattilaisten johdolla.Palstan kirjoittajavaihtuu joka numerossa.

Läheisriippuvuudenydin

E lämämme ensihetkistä alkaen elämme yhteydessä ympäröiviin ihmisiin jamaailmaan. Lapsi tarvitsee ihmisen, vanhemman, jotta säilyy hengissä ja

saa tarpeensa tyydytettyä. Tarpeeksi hyvässä vuorovaikutussuhteessa

lapsesta kasvaa tunne-elämältään tasapainoinen nuori ja aikuinen.

Läheisriippuvainen on tunne-elämältään paljolti pienen lapsen kaltainen

hänen tarvitessaan ihmisen, jonka kautta hän pystyy elämään elämäänsä.

Hänen suhteensa ympärillä oleviin ihmisiin ei ole kuitenkaan luonnollinen

eikä tasapainoinen. Läheisriippuvainen kärsii pakonomaisista käytös- ja

ajatusmalleista, jotka kerta toisensa jälkeen ohjaavat hänet toimimaan

”järjettömästi”. Hän kontrolloi, ylisuojelee, huolehtii liikaa, sekaantuu ja

takertuu, pelastaa ja puuttuu asioihin ja näin aiheuttaa kaaosta,

hämmennystä, turhautumista ja haittaa muille. Hän toteuttaa vahingollista

tapaa suhteissaan mutta ei pysty lopettamaan sitä. Yleensä hän ei edes

käsitä toimintaansa eikä näe siinä mitään väärää. Toiminta, joka alunperin

on lähtenyt huolesta, välittämisestä ja pelosta, tuottaa kuitenkin jatkuvasti

tuskaa itselle ja muille.

Asiantuntijanpalsta

Läheisriippuvuuteen sairastutaan perheissä, joissa eletään jonkin

voimakkaan ja negatiivisen ilmiön läheisyydessä, jota perheen jäsenet

eivät pysty käsittelemään, vaan ilmiön läsnäoloon lähdetään sopeutumaan.

Tämä ilmiö voi olla esimerkiksi päihderiippuvuus, ahdasmielinen

uskonnollisuus, vanhemman mielenterveysongelma tai vanhemman

kylmyys tunnetasolla. Ilmiö tuottaa valtavaa emotionaalista tuskaa

perheenjäsenille ja sopeutumisen myötä kehittyy tietynlaisia

puolustusmekanismeja, toimintamalleja, joilla on kauaskantoisia ja

negatiivisia vaikutuksia läheisen elämään ja ympäristöön.

Esimerkiksi alkoholistiperheissä alkoholisti oireilee sairauttaan ulospäin

monin eri tavoin. Oireiden lisääntyessä ja pahentuessa, puoliso tuntee

hätää, hämmennystä ja huolta. Kun järkipuhe ja keskustelu ei alkoholistille

auta, läheinen kokee ainoaksi mahdollisuudekseen alkoholistin

kontrolloimisen, joka hiljalleen muuttuu juomisen mahdollistamiseksi.

Läheinen pehmentää juomisesta aiheutuneet haitat ja siivoaa jäljet. Hän

ottaa alkoholistin juomisesta itselleen vastuun, sen, joka alkoholistin

Fakta

Riippuvuus on pakonomaista käyttäytymistä.

Läheisriippuvuudessa ihminen toteuttaa pakonomaisesti

itselleen ja muille vahingollista tapaa. Vaikka muut

turhautuisivat ja suuttuisivat läheisriippuvaiselle, hän ei

kykene lopettamaan sitä. Tapa on lähtenyt huolesta ja

pelosta ja on joskus ollut keino selviytyä ja tuottanut

toivottua tulosta mutta se on kääntynyt itseään vastaan.

Läheisriippuvainen laittaa muut aina itsensä edelle ja

huolehtimisesta on tullut pakonomaista toimintaa.

Koska läheisriippuvuus on tunne-elämän sairaus, on sen

taustalla monenlaiset käsittelemättömät negatiiviset ja

tuhoisat tunteet. Koetut pettymykset, hylkääämiset,

laiminlyönnit, pelko, viha, katkeruus, häpeä, syyllisyys

jne. ovat jääneet läheisriippuvaisen sisimpään

ohjaamaan tunne-elämää ja sitä kautta käyttäytymistä

ja ajatuksia.

Läheisriippuvainen kokee toivottomuutta, masentuu,

ahdistuu eikä näe tai löydä ulospääsyä tilanteesta. Hän

sairastuu fyysisesti sekä henkisesti. Unihäiriöt,

ahdistushäiriöt, masennus- ja syömishäiriöt ovat

läheisriippuvaisilla yleisiä. Heillä on myös vaarana

sairastua muihin riippuvuuksiin kuten työ-, seksi-, ostos

-tai päihderiippuvuuteen. Kroonisena ja asteittain

etenevänä sairautena se voi johtaa jopa itsemurhaan.

Läheisriippuvuudesta voi toipua hyvään, eheään

elämään. Se vaatii tietoa riippuvuudesta, oman tilanteen

tunnistamista ja tunnustamista. Siihen on saatavissa

hoitoa, jossa pala palalta on mahdollista luopua vääristä

luonteenpiirteistä ja käyttätymismalleista ja löytää oma

ainutkertainen itsensä, oma persoonallisuutensa.

Anu PörhöFM, sosionomi, PAThoitokoordinaattoriläheisohjaaja

Avominne päihdeklinikka+358 (0)45 1069800anu.porho@avominne.fiwww.avominne.fi

kuuluisi itse kantaa. Läheinen ottaa myös vastuun kodista,

lapsista, koko arjesta. Näin alkoholistin ei tarvitse kokea

päihteidenkäytön seurauksia. Samalla katoaa puolison

kosketus omaan sisimpään ja kokemus minuudesta

muuttuu. Hän ei enää näe itseään, ei tunnista tunteitaan ja

tarpeitaan eikä ole varma omista ajatuksistaan, vaan on

pakonomaisesti keskittynyt päihderiippuvaiseen, jonka

kautta määrittelee oman persoonallisuutensa.

Läheisen elämä kulkee lopuksi alkoholistin juomisen

syklin mukaan. Hänestä tulee ulkoaohjautuva reagoija,

jolloin hän reagoi läheisen tunneilmapiiriin, sanomisiin,

tekemisiin jne. Hän lähtee toteuttamaan huolehtimista ja

pelastamista muissakin suhteissa. Loppujen lopuksi hän

pyrkii ennakoimaan tilanteita ja toisten haluja ja tarpeita

ja niiden täyttämisestä tulee hänen elämäntyönsä. Jos

joku kieltäytyy läheisriippuvaisen takertuvasta

huolehtimisesta, voi läheisriippuvaisen käyttäytyminen

muuttua marttyyrimaiseksi itsesääliksi, jossa hän

heittäytyy uhrin asemaan. "Voi, miksi annettu apu ei

kelpaa! " tai "Olen kaikkeni tehnyt ja mikään ei riitä! ”

Läheistä ajaa kuin riivattuna sisäinen pakko: ”Pakkohan

minun on toimia tai muuten..”, ”Pakkohan minun on

huolehtia.”

Aikuisena läheisriippuvuus voi ilmetä niin vahvuutena

kuin heikkoutenakin. Läheisriippuvaisesta voi tulla mm.

miellyttämisenhaluinen, marttyyri, tyranni, takertuja,

ylihuolehtiva, ylireagoija. Hän ei löydä onnea itsestään,

vaan elää toisen puolesta ja ennakoi tilanteita ja

tapahtumia. Muiden ihmisten mielialat hallitsevat hänen

tunteitaan ja hän yrittää hallita muiden tunteita. Toinen

ääripää läheisriippuvaisesta on hyvin omavoimainen,

jäykkä, muurit itselleen rakentanut henkilö, joka pyrkii

välttämään solmimasta sosiaalisia suhteita ja todistelee

käytöksellään olevansa riippumaton muista ihmisistä.

Puolison lisäksi alkoholismi perheessä sairastuttaa myös

lapset. Perheessä ei ole peilejä lasten kasvun ja

persoonallisuuden syntymisen tueksi, koska vanhemmat

ovat emotionaalisesti tavoittamattomissa

päihderiippuvuuden viedessä heidän huomionsa ja

energiansa. Lapset kokevat ahdistusta, pelkoa ja häpeää

mutta joutuvat kieltämään ja hautaamaan tunteensa,

koska tunteisiin ja tarpeisiin ei vastata. Päihdeperheiden

lapsille pätevät säännöt; älä puhu, älä luota, älä tunne.

Lapset pyrkivät erilaisin lasten

keinoin selviytymään

kaaosmaisesta arjesta ja

tunnevajeesta, jossa elävät. Näin

heille kehittyy vahingollisia rooli-

ja käyttäytymismalleja, jotka

tuottavat tuskaista tunne-elämää

aikuisena, läheisriippuvuutta.

Syyskuu 2015 9

Minun tarinani

"Niinkin tavallinen esinekuin pelinoppa.

Sen mustat pisteetsyvenevät

ja tuntuvat pitävänkiinni katseeni,upoten niihin..

Symmetriset kuvioinnit,kuten katukivetys,tekee hankalan,ahdistavan olon

ja tunnen liukuvaniosittain jonnekin.. ."

Olen yli nelikymppinenkolmen lapsen äiti, jolla ontodettu (muun muassa)dissosiaatiohäiriö.

Aikuisiällä olen ollut rankoissaihmissuhteissa (nykyistäturvallista suhdettalukuunottamatta).

Erään narsistin kanssa olleestasuhteesta päästyäni olinmasentunut ja selvittelinsuhteen aikana tulleita traumoja,kävin jonkun aikaa terapiassa.Silloinen lääkärini totesi, ettenkuitenkaan sairastanutmasennusta, olin vain hiukanuupunut ja että reipas liikuntaauttaa.

Olin väsynyt koko ajan, mikäänei tuntunut antavan iloa. Kuluivuosia ja elämäni tuntui olevanselviytymistä ja suorittamistajatkuvien vaikeuksien tullessatielleni.

Noin seitsemän vuotta sittenaloin saamaanjähmettymiskohtauksia, joidenaikana en pystynyt liikuttamaanjäseniäni, en mitään kehossani.Tunsin vajoavani pieneksimustaksi pisteeksi jonnekin päänsisällä, kehoani en tuntenut.

Näitä kohtauksia opinennakoimaan pikku hiljaa,tunnistamaan niitä aiheuttavattriggerit, jotka muun muassatuntuivat näyttävän"pahoilta" ahdistavilta, esim jokutavallinen kuviointi tavarassa.

Silloinen terapeuttini, joka oliopiskellut traumaterapiaa alkoikanssani tutkiskelemaan olisikomahdollista, että nämä oireet, joitaminulla oli, olisivat traumaoireita.Mitä ihmettä, minun jo läpikäytylapsuuteni oli lähes täydellisenhyvä.. vai oliko..

(No ei ollut.)

Onnekseni oli alkamassaryhmäterapiaa lapsuudessaantraumatisoituneille. Ennenkuin sinne valittiin osallistujatminua haastateltiin, täytinkaavakkeita yms. Alanammattilaisten valvonnassalääkäri totesi minulla olevanDid.

Noin 3 vuotta sitten saindiagnoosin, ryhmä- jayksilöterapiaa, ja nyt tällähetkellä voin jo paremmin,pysyn paremmin tässähetkessä ja olen hyvävanhempi lapsilleni. Monetasiat ja hankaluudet ovatsaaneet selityksiä näinjälkeenpäin ja vähentäneethäpeääni ja syyllisyyttä.

11

Läheiset kertovat

Kun lähden juoksulenkille, minullaon rutiinini. Juoksen katse alaspäin,haen turvaa asfaltista ja teidenreunoista. En koskaan poikkeatutulta reitiltäni. Matkan ajan leikinajatusleikkejä - ennen kuvittelinhautajaisiani, nykyään haaveilenelämänkumppanista.

-Kotiurheilija

Puolisoni kiljuu paljonuskottavammin kuin minä!

-Hämmästynyt nainen

Pinkit kumihanskat. Ne onoltava käsissä, jotta voinalkaa siivoamaan.

-Tyttö 18v

"Äiti ulkoilee"Tyttö 7v

Arjessa

OMAOLOTILA

Aamuni alkoi potkaisemallatoissapäivänä lattialletipahtanutta leivänpalasta.Koirani söi sen iltapalaksi janukahti kanssani 14 tunninyöunille.

-Jaksamaton

Syyskuu 2015 13

Ylivireänä tuntuu usein

kuin voisi juosta

maratonin - ja voikin.

Liika liikunta johtaa

kuitenkin romahdukseen,

joten kokeile rauhoittaa

tahtiasi. Vinkkejä:

- liikuntaa 2-3 krt/vko

- muista lepopäivät

Yksin:

- juoksu, pyöräily, uinti

- hiihto, luistelu, nyrkkeily

Ryhmässä:

- aerobic, zumba

- kuntosali, yleisurheilu

- tennis, jalkapallo

NiksinurkkaArjessa

OMAOLOTILA

YLIVIREÄ

ALIVIREÄ

Alivireässä olotilassa keho voi

tuntua raskaalle ja mieli estelee

liikkumista. On kuitenkin

tärkeää, että koetat nousta ylös

edes muutaman kerran

päivässä. Jos voimat riittävät,

kannattaa ulkoilla hetki joka

päivä. Vinkkejä:

- 5 min on hyvä alku

- kokeile hieroa jalkojasi jne

Yksin:

- kävely, sauvakävely

- kevyt hölkkä, venyttelyt

- Wii-pelit, esim jooga

Ryhmässä:

- bodybalance, jooga

- kevyesti kuntosalilla

Liikkuminen voi tuottaa iloa ja on tärkeäosa arkea. Dissosiaatiohäiriön kanssa

elävälle oman liikkumistavan löytäminenon usein haastavaa monesta syystä.

Toivomme, että vinkkimme auttavat sinuaymmärtämään haasteitasi ja löytämäänuusia vaihtoehtoja arjen liikkumiseen.

Erilaisia haasteita:

- LIIKKUVAT ESINEETJoillekin dissosiaatiohäiriöstä

kärsiville ei sovi liikunta

liikkuvien esineiden parissa.

Nopeasti liikkuvat esineet

voivat pelottaa lapsiosia,

lamaannuttaa kehoa sekä

hämmentää mieltä. Vältä

mm.jalka-, lento- ja koripalloa,

jääkiekkoa ja frisbeen heittoa ja

kokeile näiden sijaan

esimerkiksi kävelyä, tanssia,

uintia tai hiihtoa.

- LIIKKUVAT IHMISETJoillekin myös nopeasti

liikkuvat ihmiset on vaikea

asia. Aloita harjoittelu yksin ja

kokeile myöhemmin esim

kuntosaliharjoittelua.

- ALASTOMUUSJos alasti olo on sinulle

hankalaa, niin vältä mm.

uimista ja yleisiä suihkuja.

Iloaliikunnasta

Ensi kertaa

Haavoittuvaisuudenvoima

Luettuani Didit -lehden ensimmäisen numeron

mielessäni on kolme asiaa: neoliittinen vallankumous,

suoritusyhteiskunta ja luokkahuone. Kyllä, asiat ovat

kaukana toisistaan. Antakaas, kun selitän.

Neoliittisella vallankumouksella viitataan siihen

historiallisten tapahtumien sarjaan, joiden seurauksena

ihminen - tuo paljolla älyllä, mutta vähällä viisaudella

paiskattu kädellinen - siirtyi liikkuvasta metsästys- ja

keräilykulttuurista pysyvään asutukseen ja alkoi viljellä

maata. Olen kironnut esi-isäni moneen otteeseen, kun

lähtivät tähän leikkiin mukaan. Itse en nimittäin ole

koskaan kokenut olevani se, joka lyö aitatolpan

tantereeseen ja alkaa rakentaa - siitä kun seuraa

monenlaista harmia, niin kuin yhteiskunnan yhä

pidemmälle etenevää spesialisaatiota. Pysyvän

asutuksen ensimmäiset ammatit - sepät ja papit ja muut

- lienevät vielä menetelleet, mutta jossain vaiheessa

homma karkasi käsistä. Ei osattu olla enää tyytyväisiä

siihen, että oli ruokaa, perhettä ja jonkinlainen katto

pään päällä, vaan tähyttiin korkeammalle ja alettiin

haluta aina vain enemmän. Paradoksaalista kyllä se,

että perustarpeet saatiin tyydytettyä, johti ehkä jopa

yleisen onnellisuuden tunteen kaventumiseen. Miksi?

Koska elämä muuttui sosiaaliseksi kilpailuksi ja

suorittamiseksi.

Kehitys on toivottavasti saavuttanut lakipisteensä

nykyisessä markkinalogiikassa, joka hypettää

tehokkuutta ja tuottavuutta siinä määrin, että niistä on

tullut sivistyksenkin (kerettiläinen) mitta: kokeet,

todistukset, ylppärit, gradut ja dippatyöt ovat ne, joita

tuijotetaan; aidolle kohtaamiselle ja ymmärtämiselle on

yhä vähemmän aikaa, koska niitä ei voi noin vain

muuttaa bruttokansantuotetta mittaaviksi luvuiksi.

Toisin sanoen elämme täydellisen idiotismin aikaa.

Parempi olisi ollut, jos esi-isäni olisivat kuuluneet siihen

porukkaan, joka kalasti lähilammen ahvenet ja siirtyi

syönnin loputtua seuraavalle.

Edellä piirtämäni historian suuntaviivat ja näkemykseni

nyky-yhteiskunnan tilasta ovat toki kärjistäviä. Mutta

on niissä vahvoja yhtymäkohtiakin siihen

Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotainheille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisentoimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehdentekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Vuoden 2015numeroissa seikkailee nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Tehtävä 3 / 4. Lehti.

Arjessatodellisuuteen, jonka jaamme. Lehteä lukiessani huomasin, että

ajatukseni palaavat työmaalle, luokkahuoneeseen, oppilaisiin. Lehden

tekstit muistuttavat minua siitä, kuinka erilaisissa elämäntilanteissa

ihmiset elävät. Ne ovat erilaisia myös oppilaillani, joiden lukumäärä

yhden lukuvuoden aikana on lähellä sataa viittäkymmentä - ja

omatkin elämäntilanteeni vaihtelevat. Erilaisista taustoista,

taipumuksista, ruumiinrakenteista, temperamenteista ja lahjoista

huolimatta teini-ikäisiä ja aikuisuuden kynnyksellä olevia oppilaitani

yhdistää vahva normaaliuden paine. Koulussa pitää suorittaa ja

suoriutua, vapaa-ajalla pitää suorittaa ja suoriutua, normaalista ei

uskalla poiketa - missä on tila ja aika tulla nähdyksi sellaisena kuin

on?

Me aikuisetkin teemme elämänvalintojamme ja elämme arkeamme

normaaliuden paineen alla. Sivuutamme todelliset tunteemme,

tarpeemme ja kokemuksemme, koska ulkoatulevat paineet ovat

muodostuneet usein niin koviksi, että on turvallisempaa - olkoonkin

että väljähtyneempää, vaisumpaa ja mauttomampaa - vain suoritua.

Mitä minä opettajana teen, kun oppilaani rohkenee poiketa

normaalista vaikkapa ongelmallisen käyttäytymisen muodossa?

Pyrinkö kohtaamaan hänet aidosti ja ajan kanssa, vai ohjaanko

pelkkien sanktioiden kautta takaisin suoritumaan? Entä mitä minä

teen, jos epämääräinen ahdistus ja väsymys ottavat vahvan otteen

omasta elämästäni? Pyrinkö antamaan tunteille aikaa ja tilaa,

yritänkö kohdata itseni, vai hiljennänkö äänet mahdollisuuksien

mukaan ja palaan niitä kuulematta normaaliuden autuaalle

tyyssijalleni, suoriutuksillaan räpistelevien kanssaihmisten pariin?

Viime syntymäpäivänäni sain linkin Ted Talkiin, jonka aiheena oli

haavoittuvaisuuden voima (The Power ofVulnerability, löytyy

Youtubesta). Esitelmöitsijän mukaan emme ole täällä suoriutumassa,

sen sijaan tärkeää on kohtaaminen ja yhteys toisiin ihmisiin. Häpeä

riittämättömäksi koetuista puolista itsessä ja pelko torjutuksi

tulemisesta kasvavat kuitenkin helposti niin suuriksi, että me

torjumme aidon kohtaamisen ja tyydymme suoritusyhteiskunnan

suomaan palkintoon siitä, että olemme ainakin jollain tapaa

hyväksyttyjä, kun emme poikkea liiaksi normaalista - vaikka se

valjua olisikin.

Mitenhän oli metsästäjä-keräilijällä, elikö hän yhteisössä, jossa oli

hieman vähemmän normaaliuden painetta? Voi olla, että

idealisoimani ajatus puoliprimitiivisen yhteisön harmonisesta

yhteiselosta on vain oma romanttinen päivänuneni normaaliuden

paineiden riivaamassa päässäni, mutta kiitos Didit -lehden ensi

numero! Te teitte sen, sanallistitte jotain sellaista, josta toivoisi

kuulevan ja puhuttavan enemmänkin. Lehteä olisi syytä lukea

jokaisen.

-Miesopettaja

"Pyrinkö antamaantunteille aikaa ja tilaa,yritänkö kohdata itseni?"

15

Arjessa

My Fake ID

Persoonallisuuden

dissosiatiiviset

osat

Päivittäisessäelämässä toimivatpersoonallisuudenosat

Traumatisoiviakokemuksiakantavatpersoonallisuudenosat

-Lapsiosat-Nuoret osat-Sisäiset auttajat-Kaltoinkohtelijoitajäljittelevät osat-Taistelevat osat-Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:"Jos edessä on kukkanen, kaunis nuppu aukeneva,

näkeekö sen sisimmän pintaa katsomalla?Jos kukasta värit erilleen nitoo,saa voimakasta viettiä kokoon,mut minkä jälkeen jättää kukka,

on hennoin ääriviiva ja surumielinen nukka."

3a / 4

Syyskuu 2015 17

Arjessa

Matti Mallikas-RantakuomaKuntosalikäynnit 3 krt/vko

Aerobinen harjoittelu, 2 krt/vkoHauis, 8kg, 15 toistoaJalkaprässi, 30kg, 20 toistoa

Hartialihakset, 25kg, 15 toistoaPepputreeni pallolla, 20 toistoa

Selkälihashuolto, 15kg, 20 toistoa

Vatsatreenilaite, 25kg, 20 toistoaKolme kierrosta per kuntosalitreeni

TREENIOHJELMA

My Fake ID

Matti on aina suojellut Maijaa. Matilla on isot

lihakset, mutta lempeä sydän. Mitä se Matti miettii?

Se murisee, kun sitä ärsyttää ja pullistelee mielellään

lihaksia salilla muiden äijien kanssa. Matti tykkää

sätkistä. Ja joskus myös jätkistä. Mutta yleensä

Mattia viehättää naiset, varsinkin kun saa niitä

suojella. Nuo pienet turvattomat luontokappaleet.

Niitähän Matilla riittää. Suojeltavia. Naisten lisäksi

on noita lapsia. Pieniä ja herkkiä. Kuin kevyt hento

lumivalkea talvimaassa. Uskaltaako siitä edes astua.

Keräisi hellästi kämmeniin ja veisi puun alle turvaan.

Kerran se lapsi vapisi mytyssä pöydän alla. Ääntä

siitä lähti ja kasvot oli piilottanut. Ulvoi kuin kuusta

hulluksi tullut, silmät pienet vettyneet. Matti otti ja

kantoi metsään piiloon. Pisti tupakaksi ja antoi toisen

nukkua. Lepoahan se tarvi. Ja jonkun joka vahtii,

että voi sulkea silmät.

MMiinnää uusskkaallllaann!!Uskaltaminen vaatii joskus

meiltä enemmän kuin voimmeedes ajatuksin kuvitella.Dissosiaatiohäiriön kanssa

eläminen saattaa lukita meidätjoskus koteihimme, jolloin ulko-oven aukaiseminenkin vaatiirohkeaa uskallusta. Monellerutiininomaiset askeleetlähikauppaan tuntuvat

ylivoimaisilta ja kaupassaoleminen kuin eläisi keskellä

miinakenttää.

Et ole yksin, etkä jää yksin.Toisen oven takana

kanssaihminen hapuilee kahvaatoivoen, että rohkeus riittäisi. Ja

silloin kun se riittää, mikävoittajatunne!

Minä uskallan!

19

Taide

Lukijoiden runoja

“Välissä”Jumissa ihmisyyden välissä - selkeästi terve vai täysin sairas?

En enää ymmärrä minne kallistun, mitkä kivut vastaanotan.

Mustaa ja valkoista.

Lähestyessäni vajaata minussa, päädyn lopulta kuolemaan.

Kivutessani kuntoni huippuun,

jatkuvaan unettomaan toimintaan,

päädyn lopulta kuolemaan.

Olemme kaikki in between - välissä.Sinun aikasi. Kuka tekee?

Kuka on vailla, kuka apuasi äänettömästi huutaa?

Piirrämme rajojamme jalkojen alle, jossa nuora venyvästi horjuu.

Katsoessa tarkasti eteenpäin emme tunne enää tyhjän hohkaa.

Ajaudumme lähemmäksi tarkkuutta,

kadotamme joustavuutta.

Voimme joko vahvistua oikeasta tai kokea vääryyden tunnetta,

aina voimme kääntyä katsomaan taas tyhjyyttä.

"Rakkaus"Ilman sinua rakkain,

olen vain puolikas,

kun viereltäni olet pois,

on minustakin puolet pois.

Sitä ei kukaan voi edes aavistaa,

miten raskasta puolikkaana on elää.

Jos elämä käy liian raskaaksi elää,

silloin ei välttämättä jaksa tehdä mitään.

Valopilkku löytyy ja suuremmaksi kasvaa,

kun saa taas olla vierellä rakkaan,

älä toivoasi pimeään nakkaa,

minä täällä odotan yhä vain ja toivon,

että saisin pitää taas kädestä rakkaan.

21

TaideEn pyytänyt taivaalta tähtiä enkä kuuta,

sain jotain paljon tärkeämpää,

sain jotain todella suurta,

sain elämäni rakkauden,

sain tunteen aidon välityksen,

sain naisen parhaimman,

minulle armollisimman,

toivon vain aina,

että saisin enemmän aikaa,

nainen sinun täytyy olla täyttä taikaa,

en uskoa malta et totta olisi tämä,

tunteen minulle kuitenkin annoit,

totta tämä on aitoa elämää,

kulta tahdon sinua pyytää luokseni jää.

Läpi tulen ja jään,

tulen luoksesi jäämään.

AnsQu 13-15v

Herkkä,haaksirikkoutunut sielu

TaideLukijoiden musiikkivalinnatJanna - Sä et ole hullu

Voimaa toivottomaan hetkeen.

Somby - Ránisvuohta (Greyness)Voimaton. Liikkumaton. Sydämestä kurkunpäähän koetuksella.

Samuli Edelmann - Ei mitään hätääVoimabiisi hylätyille, itsensä erilaiseksi kokeville.

Florence and the machine - Ship to wreckRakensinko laivani haaksirikkoutumaan?

Herkkä,haaksirikkoutunut sielu

Lukijoiden musiikkivalinnat

Relaxing yoga 23

Mielen suvanto aukaiseeunien ja mielenmaisemienmerkitystä.

Olen itseoppinutunientulkitsija. Tamaharrastus on auttanut minuaymmartamaan ongelmiani,mielta askarruttavia asioitaseka kehittänytitsetuntemustani.

Unet ovat tarkeitaalitajunnan viesteja. Naemmemonenlaisia unia, muunmuassa toiveunia,painajaisunia ja enneunia.Olen huomannut, ettatraumatisoituneet voivatnahda myos takaumia, jotkaeroavat tavallisista unista.

Pyrin vastaamaan lukijoidenviesteihin kuukauden sisälläsaapumisesta. Julkaisenmielelläni joitakin unientulkintoja, tästä pyydän ainaerikseen luvan.

-Mielensuvannon tulkitsija

mielensuvanto@didit.fi

Mielen suvanto

Hei,

unessani olin yksintalossa, kun alointuntea outoja kipujajaloissani. Ensin ennähnyt mitään, muttahetken päästä huomasinalavatsassani pienenreiän. Se alkoisuurenemaan.Ymmärsin, että jokinminussa syövyttialapäätäni sisältäpäin.Sormissani oli jälkiäpalamisesta, kuin olisinpidellyt happoakäsissäni.

En tiennyt mitä tekisin.Reiät suurenivatvatsallani, hapuilinpuhelinta. Sormenisyöpyivät enkä voinutenää näppäillänumeroita. Kokeilinkädelläni tyhjää vatsaa,näin enää luita janahkaa lantiollanisuuren reiän ympärillä.Tässä kohtaa heräsin.

Osaatko avata untaniminulle?

25

Ensi lukemalla tuntuu kauhealtapainajaiselta nähdä. Uni yrittää kuitenkinkertoa sinulle asioita.

Unesi tapahtumat keskittyivät lähinnäkehossasi tapahtuviin asioihin.Syövyttävää happoa, reikiä vatsanalueella. Nämä kertoisivat siitä, että koetsuurta ahdistusta, pahaa mieltä. Et löydävihantunteillesi poistumistietä vaan sekääntyy sisälle päin. Torjutko tunteitasi?Uskotko tai onko toiveesi kovastiristiriidassa todelliseen tilanteeseen?Oletko kenties tyytymätönaikaansaannoksiisi? Unen lopussa näet joluuta, ohuelti nahkaa ja yrität soittaa apua.Tämä kertoo siitä, että alitajuntasi vaatiisinua olemaan rehellinen itsellesi. Uskallanäyttää tunteitasi myös ulospäin.

Toivottavasti tämä aukaisee sinulle jotainja helpottaa oloasi.

Lukijan uni

Ajankohtaista

Aikuinen lapsi

Sosiaalisessa mediassa useatjakavat liikuntasuorituksiaan. Joku onjuossut kymmenen kilometria 47 minuuttiin,toinen juossut ennatyksensa maratoonilla jakolmas kertoo, kuinka paljon enemmanrautaa nousee nyt kuin puoli vuotta sitten.Tuloksia ja omaa kehitystaan ei ole vaikeaseurata, silla on olemassa vaikka minkalaisiamitttareita, joilla mitata liikkumisiaan. Voisaada eksakteja lukuja, monta kilometria onliikuttu missakin ajassa ja millaisella tahdillasydan on paukuttanut treenin aikana. Moniseuraa erilaisilla aktiivisuusmittareilla,monta askelta on paivan aikana tullutkaveltya. Kymmennentuhatta askelta olisihyva vahintaan hyva taivaltaavuorokaudessa.

Itse olen ollut kilpaurheilija ison osanelamastani. Moni laji on tullut tutuksi, muttapisimman urheilijauran olen tehnytkilpajuoksijana. Treeneja oli viikossakymmenkunta, ja kaikkea mitattiin.Sekunnin sadasosat nayttelivat paarooliaelamassani. Tarkeinta oli juosta sata metriayha nopeammin ja nopeammin. Saavutuksiintahdattiin mittaamalla ja seuraamallaharjoitusmatkoja ja sykkeita. Toisinaan pitisuorittaa harjoitus sataprosenttisellasykkeella, toisinaan kahdeksankymmenisellasykkeella ja joinakin rennompina paivinaholkotella leppoisalla sykkeella.

Olen kilpaillut myos lajeissa, joissa painollaoli merkitys. Tein kaikkeni, ettakilpailupaivan aamuna painaisin tietynverran ja paasisin kilpailemaan minullekaikkein optimaalisimmassa luokassa. Sointuotteita, joiden tiesin poistavan nesteita,istuin jopa saunassa untuvatakki paalla, ettasaisin poistettua ylimaaraiset grammatkehostani. Tiesin myos tarkkaankehonkoostumukseni. Rasvatonta nuortakehoani ihasteltiin.

Yhtena kesaisena paivana kaikelle tallemittaamiselle tuli totaalinen loppu. Olintelineissa valmiina juoksemaan sata metria.Tavoitteet olivat korkealla: nyt alittaisin senajan, jolla paasisin juoksemaan Suomenmestaruus kilpailuissa. Lahtolaukauskajahtaisi ihan juuri. Mutta sitten tapahtui

MITTAREISTAEROON

Kolumni

27

Mittareistaeroon

jotain. Pyssy kajautti kilpailijat matkaan, muttamina jainkin vain paikoilleni. Nousin hitaastipystyyn ja katsoin maaliviivaa lahestyvienjuoksijoiden selkia. Valmentaja tuli huolissaanluokseni kysymaan, mita tapahtui. Mutisin jotainrevahtaneesta takareidesta. En saanut sanottuaaaneen todellista syyta: olin saanut tarpeeksenisekunnin sadasosista. Halusin elamaani jotainmuuta.

Tuosta hetkesta alkoi suuri muutos elamassani.Lopetin valmennuksessa. Vetosinopiskelukiireisiin. En uskaltanut sanoa aaneen,etta olen lopen kyllastynyt mittamaan jokaistaliikettani. Liikkumisesta en missaan vaiheessahalunnut luopua. Halusin vain paasta eroonluvuista ja mittareista. Havitin sykemittarin,lopetin kuljettamasta kelloa mukanani lenkeilla.Halusin oppia tuntemaan, mita kehoni kertoo. Josjalat tuntuvat kevyilta, juoksen pitkia matkojamusiikkia kuunnellen. Kun vasyttaa, juoksenvahemman. Vahitellen olen alkanut oppiakuulemaan ja tuntemaan, mita ja millaistaliikuntaa kehoni kulloinkin kaipaa ja tarvitsee.Joinakin paivina pelkka ajatuskin harjoituksestatuntuu ylivoimaiselta. Yritan luottaa myos naihinviesteihin, että nyt on levon aika. Helppoa tama eikylla ole myontaa, etten nyt jaksa. Ianikuisetsyomishairioiset ajatukset ja pelot lihomisestakummittelevat myos paivittain mielessa. Haluankuitenkin oppia tunnistamaan itse taman tunteenilman erilaisia mittareita. Haluan oppia tekemaankehostani kaikkein parhaimman fyysisen kunnonmittarin.

Nyt on kulunut yhdeksan vuotta noistakilpailuista, kun jain paikoilleni lahtotelineisiin.Joinakin hetkina mietin, montakohan askeltalapsilaumani kanssa tulee paivan aikana kaveltya.En ole kuitenkaan hankkinut enka aio hankkiaaskelmittaria, vaan tyydyn vastaukseen, ettatodella monta. Minua on kysytty monta kertaamukaan juoksemaan maratoneja, ja joka kertavastaan, etta ei kiitos. Minulla ei ole mitaantarvetta juosta tiettya matkaa jossain tietyssaajassa ja viela maksaa siita, etta paasenjuoksemaan tuon tietyn matkan ihmismassanmukana. Sellainen ei ole minua varten. Minullekaikkein parasta on tehda lenkkini yksin aamulla,kun muut viela nukkuvat. Kun minulta kysytaan,kuinka pitkan lenkin teit, vastaan: “Eiaavistustakaan, mutta tuntuu hyvalta.”

“Luuletko, etten halua särkeä jotain? Tunnen vihasi

paremmin kuin luulet. - - Aina kun ajattelen itseäni

siinä pinteessä, kuristan sen naisen, ettei hän kurista

minua” - Claire Underwood

Minussa asuu tyyppivika-paha tapa-maneeri. Istun ja

katson sarjaa, ehkä yritän viihdyttää itseäni, mutta

todellisuudessa jokin minussa vain odottaa. Tiedän, että

vastaani astelee vielä se kohtaus, jossa päähenkilö tai

hänen läheisensä kertoo kohtalostaan. Ja se tarina ei ole

sulosointuja korvillemme.

Menestyvä Claire näyttäytyy sarjassa aina

parhaimmissaan; musta, punainen ja valkea pukevat

häntä dramaattisen hyvin. Kauniit jakkupuvut,

kotelomekot ja korkeakorkoiset kengät kätkevät alleen

vahvan naisen, melkeinpä täydellisen sellaisen. Kukapa

meistä ei olisi joskus nähnyt itseään mielikuvissansa

upeassa mekossa, tyrmäävän kekseliäällä

ajatuksenjuoksulla, lähiympäristön hurmaavalla

olemuksellaan. Aistin kuvaruudussani jopa parfyymin

voimakkaan, mutta naisellisen tuoksun. Minut on napattu

lumoukseen.

Jakso toisensa perään Claire kannattelee ohjelman

älykästä kaartia. Aviomies ja hänen salakavalat apurinsa

kietovat juoneen niin paljon manipulointia, valtaa sekä

rahaa, että katsojan on melkein vaikeaa löytää

kohtauksista inhimillisiä tunteita. Miten tämä pari voikin

olla yhtäaikaa täydellinen ja täysin vajaa.

Vallanpitäjä, Suorittaja, Jakkupukunainen.

Rakkaalla(-ko?) osalla on monta nimeä. Sen vallatessa

mielemme, emme enää koe nälkää emmekä unen tarvetta.

Vasen aivolohkomme terästäytyy huippuunsa ja

astelemme ajatuksesta toiseen itsevarmasti ja

uhmakkaasti. Itse asiassa usein tiedämme jopa

kymmenen askelta eteenpäin! Ja myönnettäköön, että

joskus astumme tietämättämme johonkin, mutta

salamannopeasti nivomme selityksen motiiveihimme.

Eikä kukaan pääse käsiksi meihin.

“House of Cards” on taidokkaasti tehty sarja ihmisen

sisäisistä piiskureista. Sellaisista, jotka ovat alkujaan

olleet meille hyödyksi; saaneet ylös, kun jalat on lyöty

poikki. Räkyttäneet vastaan, kun vaihtoehtona on ollut

tajunvievä isku. Laittaneet nilkkoihin moottorit, kun

pelko on ilmoittanut mustan hahmon tulosta lähellemme.

Nämä ovat olleet elintärkeitä puolustuksen hetkiä, niistä

olemme ikuisesti kiitollisia piiskureille.

Tässä hetkessä, aikuisuudessa ja (toivottavasti)

turvallisemmassa ympäristössä, Claire, hänen miehensä

ja monet muut sarjan tunnekylmistä hahmoista,

osoittautuvat hankaliksi. Miten käydä kaupassa, kun

piiskuri tahtoo olla niskan päällä ja valittaa jokaisesta

mieltymyksestäsi. Miten mennä ulos levollisesti

kävelemään, kun hänellä on kesken kymmenen muuta

tärkeämpää asiaa. Miten ylipäätään olla olemassa, jos

varjo on sata kertaa suurempi kuin itse ihminen.

Claire pysyy uskollisena omille ja miehensä tavoitteille

lähes koko sarjan. Muutaman horjahduksen taustalla

loistaa empatian puute, jonka tilalla on vahvat mustat

tunteet. Aviomies kävelee hänen ylitseen, nostaa oman

asemansa tärkeämmäksi. Claire ei mieti kahdesti, vaan

tekee oman siirtonsa, jossa aviomiehen tavoitteet

kaatuvat. Askeleet ovat laskelmoituja, eikä edes

lähimmän puolison rakkaus ole niiden tiellä. Jos sitä voi

rakkaudeksi sanoa.

Tämän jakkupukuisen naisen rajojen rikkomuksista

mainittakoon myös rakastajatar, joka saa Clairen

hullaantumaan oikean aivolohkon viettelykseen,

katoamaan maan alle jopa viikoksi. Tunne on vahva ja

aito, mutta ei missään nimessä tarpeeksi kumoamaan

piiskurin vaatimuksia, joten Claire kävelee tilanteesta

pois heti ensimmäisen loogisen ajatuksen tultua. Kohtaus

on hyvin nopea ja pyyhkii taaksensa kaiken tapahtuneen.

Sisäisen vallanpitäjän mustavalkoisuudesta huolimatta,

piilee hänen olemuksessaan myös hieman uteliaisuutta.

Yllykkeet ovat Clairen elämässä koko ajan läsnä. Hyvän

tahdon lähettiläänä hän pelastaa kolmatta maailmaa

vesikriisiltä. Kävelee tietoisesti käsi kädessä hyvän

kanssa - kuin laadukas proteesi jalassaan - toivoen, ettei

kukaan näkisi sen olevan epäaitoa. Claire yrittää

uteliaisuuttaan jopa luoda empatiaa. Hän näkee

kodittoman miehen työpaikkansa ovella useana päivänä

ja kiehtoutuu auttamisen ajatuksesta. Päätyessään

ratkaisuun syntetisoidusta empatiasta, hän ojentaa

miehelle setelin. Hämmästyksekseen mies myöhemmin

antaa saman rahan takaisin, joutseneksi taiteltuna.

Empatian mysteeri jää vainoamaan Clairea, joka

epätoivoisesti yrittää projisoida sitä rakentamalla lisää

paperijoutsenia kotiinsa, autoonsa ja työpaikallensa.

Olkaamme armeliaita Clairelle – ja kuristetulle naiselle.

Ajankohtaista

Sarja-arvostelu: House of Cards

Syyskuu 2015 29

“JOSPA SE EN OLLUTKAAN MINA”

ELOKUVA JAKAANTUNEESTA MIELESTA

Timo Koivusalon ohjaama ja kasikirjoittama vuonna

2006 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva Kalteva

torni on kertomus miehesta, jonka mieli on jakaantunut.

Koivusalo on kirjoittanut elokuvan alun perin

skitsofreniasta, mutta paahenkilon oirekuva muistuttaa

huomattavan paljon dissosiatiivista identiteettihairiota.

Elokuvan paahenkilon, Johannes Piiparin (Martti

Suosalo), mieli on lapsuuden traumaattisten

tapahtumien seurauksena jakaantunut kahteen osaan.

Toinen osa on heikko ja hiljainen ja toinen on vahva ja

maanisen puhelias, joka ilmaantuu sosiaalisesti

stressaavissa tilanteissa suojaamaan heikompaa

persoonaa. Toisaalta persoonaallisuuden vahvan osan

aanet solvaavat arkaa osaa.

Johanneksen persoonallisuuden osat toimivat siten,

ettei heikoilla oleva osa muista vahvan osan tekemisia,

mutta vahva osa muistaa heikon. Muistinmenetykset

aiheuttavat kovin hammentavia tilanteita

Johannekselle, ja hanelle selviaa esimerkiksi hanen

varanneen itselleen matkan Italiaan. Matka ei

peruunnu, ja sekava seikkailu Etela-Euroopassa alkaa.

Elokuvaesittely:Kalteva torni

Sarja-arvostelu: House of CardsPROTOTYYPPI MIELISAIRAASTA

Johanneksen jakaantunut elama on kovin tuttua

dissosiatiivisesta identiteettihairiosta karsivalle.

Paassa melskaavat aanet ovat tuttuja, ja katsoessani

elokuvaa nauran helpotuksesta: nain voi todella

tapahtua enka ole yksin. Myos elaman sekavuus ja

osien vaihtelut ovat tuttu osa jakaantuneen mielen

arkea. Myos se, mika on todellisuutta ja mika ei,

ilmenee hienosti elokuvassa: “Onko tama totta? Ei

tama ole totta?”, miettii Johannes hataantyneena.

Kuinka usein tama kysymys on itsellanikin mielessa.

Elokuvassa on hienoja aineksia, mutta siina on myos

kompastuskivensa ja heikkoutensa. Graavein erehdys

on sekoittaa toisiinsa skitsofrenia ja dissosiatiivinen

identiteettihairio. Naiden kahden sekoittaminen on

todellisuudessakin yleista, ja Kalteva torni toistaa

tamän virheen. Johannes on myos kuvattu

prototyyppisena mielisairaana, joka kayttaytyy ja

pukeutuu kummallisesti. Dissosiatiivisesta

identiteettihairiosta karsivasta jakaantunutta mielta

kun ei ulospain nae, vaan hairiosta karsiva vaikuttaa

ulkopuolisista varsin tavalliselta, aarimmaisen

lahjakkaaltakin yleensa.

“SINA OLET MINA, MINA OLEN SINA”

Erheistaan huolimatta elokuva valottaa, mita

hauraalle lapsen mielelle voi tapahtua, kun se joutuu

kokemaan liikaa. “Meilla kaikilla on kaksi eri puolta

vahintaan. Toisilla ne ovat erillaan”, toteaa Johannes.

Tassa tiivistyy se, mita traumat aarimmillaan voivat

aiheuttaa - kun persoonalisuuden osat erkanevat

totaalisesti toisistaan.

Vaikeasti sairastunut mieli voi kuitenkin toipua, ja

myos Johannes paasee paranemisen tielle.

Ensimmainen askel tassa on se, kun Johanneksen

heikko osa alkaa myos muistaa toisen puolensa

tekemisia. Kun alkaa muistaa, personaallisuuden osat

voivat alkaa tulla yhdeksi. Lapsena sarkynyt mieli on

kuin Pisan kalteva torni: “Ei siita suoraa tule, mutta se

pysyy pystyssa. Vahan kallellaan, mutta pystyssa.”

KalenteriSyyskuu Lokakuu Marraskuu

8.9. Päihdeinfokello 17-19:30

Luennoitsija: Tiina Suvala

Avominne päihdeklinikka, Rintintie

20, Oulu

10.9. Narsistien uhrien tukiOletko joutunut narsistin uhriksi

kotona, työssä, lähipiirissä? Olet

tervetullut narsistienuhrien

vertaistukiryhmään. Ryhmä on

luottamuksellinen.

Vertaistukiryhmä kokoontuu

Oulussa syyskaudella torstaisin

13.8., 10.9., 15.10., 12.11 . ja 3.12.

Yhteydenotot:

oulu@narsistienuhrientuki.fi

23.9. Syömishäiriöönsairastuneidenvertaisryhmäklo 17.30-19.00

Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4

(olohuone Helmi)

28.9. Didit-vertaistukiryhmän avointapaaminenKello 12-14

Punaisen Ristin Oulun osasto

Kainuuntie 1

20.11. APOCALYPTICAKoe musiikin huuma!

klo 22

Areena Oulu

2.10. Hyvän mielen talonlukupiiriklo 12.00-13.30

Ennen tapaamista on hyvä

tutustua teokseen Lokki Joonatan

(Richard Bach)

Hyvän mielen talo, Puusepänkatu 4

(olohuone Helmi)

Jumppaa syksyn iloksi!

OULUN PYRINTÖOulun Pyrintö tarjoaa asiakkailleen jumppaa aina zumbastapilatekseen. Liikuntapaikat ovat keskustassa ja sen lähistöllä.

Syyslukukauden hinta 70e-85e. www.oulunpyrinto.fi/oulujumppa.

OULU-OPISTOOulun kaupunki tarjoaa asukkailleen sekä rauhallisia

joogatunteja, että nopeampitempoista tanssia. Kurssien hinnatvaihtelevat, mutta jäävät alle viidenkymmenen euron.

Ilmoittautuminen: www.opistopalvelut.fi/oulu.

OULUNNAISVOIMISTELIJATNaisille suunnattuja liikuntatunteja kahvakuulasta latinomix-tunteihin saakka. Sijainti näppärästi keskustasta lähiöihin.

Jumppakortin lunastaa 65e-75e:n hintaan, lisätietoawww.oulunnaisvoimistelijat.fi.

Lukijalle

Didit-verkkolehti perustuu toimituksen omakohtaisiinkokemuksiin traumatisoitumisesta ja siitä seuranneesta

dissosiaatiohäiriöstä. Lehden rakenne ja teemat suunnitellaanaina vertaistuen näkökulmasta.

Toimitus ottaa vastaan materiaalia myös lukijoilta.Koskettaako dissosiaatiohäiriö sinua tai läheistäsi?

Opiskeletko alaa tai työskentelet traumatisoituneiden parissa?Kokemuksesi, tunteesi ja ajatuksesi ovat meille tärkeitä.

Toimitukselle lähetetyistä aihe-ehdotuksista, omista tarinoista,unista, valokuvista, maalauksista, runoista ja

musiikkivalinnoista julkaistaan lehden teemaan sopivatteokset. Mielen suvantoon lähetettyihin uniin vastataantulkinnan kera kuukauden kuluessa saapumisesta.

Ota yhteyttä

Päätoimittaja, aineistot:toimitus@didit.fi

Tiedotus, markkinointi, taitto:tiedottaja@didit.fi

Kuvataide, itseilmaisu:taide@didit.fi

Mielenmaisemia, unia, heijasteita:mielensuvanto@didit.fi

www.didit.fi

20.11. APOCALYPTICAKoe musiikin huuma!

klo 22

Areena Oulu

Jumppaa syksyn iloksi!

31

Taivaanrannan taa