Kuvat ja mediakriittisyys kansainvälisyyskasvatuksen haasteena

Suomen Pakolaisavun ja Suomen YK-liiton Kuvat ja mediakriitti-syys kansainvälisyyskasvatuksen haasteena on yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on käsitellä pakolaisuuden ja vähemmistökysymys-ten sekä köyhyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja nälän tee-moja kuvien avulla sekä herättää keskustelua kuvien käytöstä. Projekti antaa uusia välineitä edellä mainittujen kysymysten käsittelyyn opetuksessa, kannustaa nuoria mediakriittisyyteen kehitysmaita koskevassa uutisoinnissa ja auttaa ymmärtämään arkipäivän journalismin haasteita. Hanke tukee luontevasti ope-tussuunnitelmaan kirjattujen viestintä ja mediataitojen tavoittei-den saavuttamista.

Kuvat ja mediakriittisyys –hanke pitää sisällään seminaarin ja kolme koulutuspäivää sekä kaksi julkaisua: seminaariraportin ja valokuvatyökirjan. Järjestöjen internet-sivuille tulee myös jatko-työskentelymateriaalia. Visuaalisen viestinnän lähettiläät vierai-levat projektipaikkakuntien lukioissa, ammattikorkeakouluissa ja perusopetuksen vuosiluokilla 7-9.

Hanke toteutetaan ulkoasiainministeriön tiedotustuella.

Suomen YK-liitto ry

Suomen YK-liitto on kansalaisjärjestö, joka tekee Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa tunnetuksi sekä tukee YK:n toimintaa ja periaatteita. YK-liitto edistää toiminnallaan kansainvälistä ymmärrystä ja kansojen rau-hanomaista yhteistoimintaa. Samalla YK-liitto edesauttaa suomalaisten järjestöjen ja yksi-tyishenkilöiden osallistumista YK:n toimin-taan.

Suomen YK-liitto perustettiin vuonna 1954. YK-liitto järjestää yhteistyössä jäsenjär-jestöjen sekä myös muiden tahojen kanssa YK:hon tai kansainvälisyyteen liittyviä tapah-tumia, koulutusta ja tiedotusta. Liiton toi-minnassa on mukana noin 60 suomalaista järjestöä. Liitolla on myös henkilöjäseniä.

YK-liitto julkaisee neljä kertaa vuodessa Maailmanpyörä lehteä. YK-liiton internet-si-vuilta (www.ykliitto.fi) löytyy ajankohtaista tietoa YK:sta, kansainvälisyydestä sekä myös YK-liiton toiminnasta. YK-liitto myös julkai-see kansainvälisyyteen liittyvää opinto- ja koulutusmateriaalia.

YK-liitolla on oma kansainvälisyyskas-vatushanke, Maailmankansalaisen kypsyys-koe. Kypsyyskoetta suoritetaan eri kouluissa, oppilaitoksissa ja järjestöissä mutta myös osana itseopiskelua.

Liiton työntekijät kiertävät mahdollisuuk-sien mukaan eri järjestöjen ja oppilaitosten tilaisuuksissa kertomassa ja kouluttamassa kansainvälisyyteen. Suomen YK-liitto palve-lee YK:hon ja kansainvälisyyteen liittyvissä asioissa kaikkia suomalaisia: jäsenjärjestöjä, hallintoa, tiedotusvälineitä, oppilaitoksia, kir-jastoja sekä myös yksityishenkilöitä ja opis-kelijoita.

E n e m m ä n k u i n t u h a t s a n a a ?– v a l o k u v a t y ö k i r j a

Suomen Pakolaisapu ry

Suomen Pakolaisapu ry on 1965 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Sen keskeisimmät tehtävät ovat tiedotus, koulutus, pakolaistyö Suo-messa ja maailmalla sekä varainhankinta. Pakolaisavulla on 26 jäsenjärjestöä. Järjes-töön voi liittyä myös henkilöjäseneksi.

Suomen Pakolaisapu toimii yhteistyössä erilaisten kansainvälisten järjestöjen, ennen kaikkea YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sekä pohjoismaisten pakolaisjärjestöjen kanssa. Pakolaisavun toiminnan keskiössä on koulu-tus sekä Suomessa että ulkomailla.

Pakolaisavun kotimaan toiminnan pää-määränä on taustoittaa pakolaisuutta maa-ilmanlaajuisena ongelmana ja parantaa pakolaisten mahdollisuuksia suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisessa ja sitoutu-misessa.

Kansainvälisyyskasvatus keskittyy toi-saalta pidempiaikaisiin yhteistyöhankkeisiin eri oppilaitosten ja opiskelijaryhmien kanssa ja toisaalta lyhytkestoisempiin ajankohtais-aiheisiin. Osana kansaivälisyyskasvatusta Pakolaisapu tarjoaa koulutusmateriaalia päi-väkodeista ammattikorkeakouluihin ja yli-opistoihin.

Pakolaisavun sosiaalityönprojektit tuke-vat pakolaisten omaehtoista kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ulkomaantyössä tuetaan pakolaisten ja paluumuuttajien omaehtoisuutta ja osallis-tuvuutta aikuiskoulutushankkeiden kautta. Vuonna 2004 ulkomaanprojekteja toteutetaan Kosovossa, Liberiassa, Liettuassa, Sierra Leo-nessa ja Ugandassa.

Pakolaisapu (www.pakolaisapu.fi) julkai-see neljä kertaa vuodessa Pakolainen -lehteä, joka ainoana suomenkielisenä julkaisuna kes-kittyy kansainvälisiin pakolaiskysymyksiin.

En

em

mä

n k

uin

tuh

at s

an

aa

? – v

alo

ku

va

työ

kir

ja

Kansi 200904 14.4.2005, 13:411

E n e m m ä n k u i n t u h a t s a n a a ?– v a l o k u v a t y ö k i r j a

Taitto 200904 14.4.2005, 13:371

E n e m m ä n k u i n t u h a t s a n a a ?– v a l o k u v a t y ö k i r j a

Taitto 200904 14.4.2005, 13:372-3

E n e m m ä n k u i n t u h a t s a n a a ?– v a l o k u v a t y ö k i r j a

Taitto 200904 14.4.2005, 13:372-3

Toimittajat:

Hanna Nurmi ja Tiina Salmio

Graafinen suunnittelu:

Petteri Lehtinen

Paino:

Gummerus, 2004

Julkaisijat:

Suomen Pakolaisapu r.y.

Ludviginkatu 3-5 B 42

finnref@pakolaisapu.fi

00130 Helsinki

www.pakolaisapu.fi

Suomen YK-liitto r.y.

Unioninkatu 45 B

00170 Helsinki

toimisto@ykliitto.fi

www.ykliitto.fi

Julkaisun tuottamiseen on saatu ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöille suunnattua tiedotustukea.

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön, Suomen Pakolaisavun tai Suomen YK-liiton kantaa.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:374-5

S i s ä l l y s :

E s i p u h e

Pentt i Arajärvi

J o h d a n t o

Hanna Nurmi & Tiina Salmio

L e h t i v a l o k u v a j a k u l t t u u r i e n k o h t a a m i n e n

- Miten kuva ja teksti vaikuttavat toisiinsa?

Anssi Männistö

M i t ä n ä k y y j a m i t ä j ä ä p o i s ?

Maila-Katri ina Tuominen

K a u k a n a l ä h e l l ä , l ä h e l l ä k a u k a n a

Matkakertomus Afganistanista ja Suomesta

Hanna Wesel ius

K u v i e n v a l l a s s a ?

Pirjo Roponen

H a r j o i t u k s i a

Kaisa Toiviainen, Hanna Nurmi & Tiina Salmio

K i r j o i t t a j a t

7

9

1 1

1 7

2 3

2 9

3 5

UNHCR/Ranska/1986/H. Gloaguen

5 8

Taitto 200904 14.4.2005, 13:374-5

6

UNHCR/Iran/1993/A. Hollmann

Taitto 200904 14.4.2005, 13:376-7

7

E s i p u h e

Tämän valokuvatyökirjan nimi viittaa tunnettuun sananlaskuun. Elämme kuvan maailmassa. Ne vyöryvät joka puolelta ylitsemme. Siksi taito lukea kuvia ja arvioida niitä on yhä tärkeämpää. Kuva paitsi kertoo myös tarvittaessa valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvilla voidaan tuottaa ja on tuotettu tietoa, ymmärrystä ja oivallusta asioista ja niiden suhteista, herätetty tunteita ja muutenkin vaikutettu maailmaan. Mutta niillä on myös luotu suvaitsemattomuutta, fanaattisuutta ja stereotypi-oita. Kaikkia asioita kuvakaan ei kerro. Tunnetun esimerkin mukaan kuvalla on vaikea sanoa: tässä huoneessa ei eilen ollut yksivuotiasta vinttikoiraa.

Valokuvatyökirja ja opettajille tarkoitettu taustamateriaali sekä mediakasvatukseen liittyvät koulutuspäivät ja internetsivut osoittavat monipuolista pyrkimystä saada kuva hallintaan ja ymmär-retyksi. Kansalaiskeskustelu pakolaisuudesta, köyhyydestä, nälästä ja tasa-arvon tarpeesta kosket-taa teemoja, joilla on erityistä merkitystä meidän aikanamme. Kirjaan on koottu tehtäviä, jotka oivalla tavalla aktivoivat, lisäävät kriittisyyttä, saavat pohtimaan maailman tilaa ja tulevaisuutta sekä herättävät kysymyksen omista vaikuttamisen mahdollisuuksista ja toivottavasti myös aktivoi-vat toimimaan.

Lisääntyvän tiedon ja monipuolistuvien tiedonhankintatapojen aikana kriittisyys ja usein nimenomaan lähdekriittisyys on olennainen osa toimivaa funktionaalista lukutaitoa. Oma lukunsa vielä on kyky ja taito havaita, miten kuva vaikuttaa julkilausutun tavoitteensa mukaisesti ja mikä on sen mahdollinen piilomerkitys.

Toivon, että tämä kirja kuluu oppilaiden, opiskelijoiden ja opettajien sekä kansalaisjärjestöak-tiivien käsissä. Kirja on tärkeällä asialla.

Pentt i ArajärviOikeust ieteen tohtori

Taitto 200904 14.4.2005, 13:376-7

8

UNHCR/Zaire/1994/H. J. Davies

Taitto 200904 14.4.2005, 13:378-9

9Viestintä- ja mediaosaaminen on perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmiin kirjattu tavoite. Kehityskysymyksiä käsittelevien kuvien käyttö, niiden synnyn ymmärtäminen ja niiden välittämien viestien tulkinta on kansainvälisyyskasvatuksen tulevaisuuden haaste. Syvimmillään kansainväli-syyskasvatuksen tavoitteeksi muodostuu arvoihin ja asenteisiin vaikuttaminen sekä sitä kautta toi-mintaan kannustaminen: kuinka minä voin vaikuttaa niin, että muutos olisi mahdollinen.

Enemmän kuin tuhat sanaa? –työkirja on pakolaisuuden ja vähemmistökysymysten sekä köy-hyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja nälän teemojen ympärille rakennettu opas. Kuvat ja niihin liittyvät tehtävät tarjoavat monipuolisen ja haasteellisen mahdollisuuden käsitellä nuorten kanssa vaikeita teemoja, pohtia kriittisesti yhtä hyvin eri kulttuureihin liittyviä stereotypioita kuin myös nuorten omia ennakkoluuloja ja median vaikutusta niiden syntyyn.

Kuvien kulttuurisidonnaisuuden ja niiden taustan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan maailmaa monipuolisemmin ja näkemään erilaisia totuuksia. Samoin arkipäivän sanomalehtijour-nalismin käytäntöjen tunteminen auttaa ymmärtämään sitä, mitkä tekijät vaikuttavat esimerkiksi kuvavalintoihin ja –rajauksiin.

Valokuvatyökirjan ensimmäinen osio koostuu asiantuntija-artikkeleista. Osa niistä sisältää myös syventäviä tehtäviä. Anssi Männistö syventyy artikkelissaan siihen, miten kuvat ja teksti vai-kuttavat toisiinsa. Maila-Katriina Tuominen tarkastelee sitä, miten suomalaisen päivälehden reali-teetit vaikuttavat kuvavalintoihin, miksi lehdet suosivat konfliktien ja katastrofien kuvia ihmisten normaalin arjen sijaan. Hanna Weselius käsittelee vieraassa kulttuurissa valokuvaamisen ja paine-tun median toiminnan problematiikkaa käytännön kokemusten kautta. Pirjo Roponen pohtii artik-kelissaan, mitä haasteita kuvatulva tarjoaa opettajille ja oppilaitoksille.

Työkirjan toinen osa sisältää harjoituksia, joita voidaan käyttää yksittäisinä harjoituksina, osana sanomalehtipäivää tai rakentamalla läpi lukuvuoden kestävä opetuskokonaisuus. Tämän osion tehtävien tarkoituksena on kannustaa valokuvatyökirjan pääteemojen jatkopohdiskeluun. Kirjan käyttäjä voi rakentaa haluamansa kokonaisuuden ja käyttää siihen haluamansa ajan.

Harjoitusosion tukena toimii järjestöjen omille internet-sivuille tuleva lisäaineisto (www.pakolaisapu.fi, www.finnref.org tai www.ykliitto.fi). Aineisto mahdollistaa nuorten itsenäi-sen työskentelyn kuvien ja projektin teemojen tiimoilta. Sivuilta löytyy valokuvatyökirjan lisäksi myös nuorten ajatusmaailmaan soveltuvia kuvia ja harjoituksia. Niiden avulla lähestytään nuorten toisenlaista - ja niin samanlaista - todellisuutta eri puolilla maailmaa.

Valokuvatyökirja on suunnattu ensisijaisesti lukioikäisten opettajille. Sitä voivat kuitenkin käyttää yhtä hyvin myös opettajiksi opiskelevat, kansalaisjärjestöaktiivit, nuorisotyöntekijät kuin muut kuvien käytöstä ja mediakriittisyydestä kiinnostuneet. Aineisto on helposti sovellettavissa myös muille ikäryhmille sopivaksi.

J o h d a n t o

Taitto 200904 14.4.2005, 13:378-9

1 0

UNHCR/Bangladesh/1997/A. Hollmann

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3710-11

L e h t i v a l o k u v a j a k u l t t u u r i e n k o h t a a m i n e n

- Miten kuva ja teksti vaikuttavat toisiinsa?

Vihaiset ihmiset huitovat käsiään lehtikuvassa. He osoittavat mieltään ja heiluttavat iskulauseita. Pääkaupunki näyttää kiehuvan. Mutta kuohuuko kaupunki tai edes sen aukio? Vai onko kuvaan vain rajattu ne kymmenkunta vihaisen näköistä ihmistä, jotka tilanteessa olivat?

Lehtivalokuvan perustehtävän pitäisi olla todellisuuden dokumentoiminen, vääristelemättä. Valokuvan neutraalisuus tai objektiivisuus on kuitenkin suhteellista ja osin kyseenalaista (ks. enem-män Tuomisen artikkelista tässä teoksessa). Viattomana ja arkipäiväisenä lehdessä esiintyvä valo-kuva on päätynyt sivulle lukuisten tietoisten ja tarkoituksellisten valintatilanteiden jälkeen.

Teksti lataa kuvan merkityssisällön. Lehtijuttujen välittämiä merkityksiä ja mielikuvia analy-soitaessa olisikin tärkeä pureutua jutun visuaalisten ja verbaalisten osien vuorovaikutukseen. Tämä on olennaista erityisesti tutkittaessa juttuja, joiden aiheet sijoittuvat jokapäiväisen elämän ja arkisen havaintopiirin ulkopuolelle tai reuna-alueelle. Tällaisia aiheita ovat tyypillisesti kansainvälisen poli-tiikan ilmiöt ja henkilöt, etäiset kulttuurit, pakolaisuus ja maahanmuuttajuus.

Valinnat lehtikuvan takana

Nykyaikaiseen sanoma- tai aikakauslehteen on valittu periaatteessa koko maailman äärettömien tapahtumien joukosta tiukasti rajattu otos esityksiä. Jokainen kuva joutuu lähtö-kohtaisesti kilpaile-maan olemassa-olostaan lehdessä ja jokaisen kuvan julkaisua edeltää suuri joukko valintatilanteita.

Kuvan ottaja on jo kuvaustilanteessa tehnyt monia ratkaisuja. Hän on päättänyt kuvakulman, rajauksen, sommittelun ja käyttänyt muita valokuvan ilmaisukeinoja. Uutiskuvan kyseessä ollen kuvaajalla on yleensä ainakin jonkinlainen käsitys tilanteen, tapahtuman tai toimijoiden merkityk-sistä.

Jutun kirjoittajalla on sitten oma näkökulmansa aiheeseen, joka voi olla täysin riippumaton kuvaajasta ja kuvaustilanteesta. Äärimmillään tämä ilmenee silloin, kun toimittaja kirjoittaa jutun ja joku muu (esimerkiksi toimitussihteeri, kuvatoimittaja tai taittaja) valikoi siihen kuvatoimiston arkistosta kuvan.

Anssi Männistö YTT, kuvajournal ismin lehtori

1 1

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3710-11

1 2

Toimitusten työnjaosta johtuvat syyt edesauttavat toisinaan vinoutuneiden käsitysten tai pai-notusten leviämistä: vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee. Tämä ilmenee vaikkapa silloin, kun hyvää tarkoittavan toimittajan juttuun voidaan valita asiaa vääristelevä kuva – kirjoittajan tai kuvaa-jan tietämättä. Yhtä hyvin vilpittömän kuvaajan otos voi päätyä hänelle epämieluisaan yhteyteen. Mitä poliittisemmasta tai muuten kannanottoja tai puolenvalintoja sisältävästä aiheesta on kysymys, sitä enemmän kirjoittajan näkökulma heijastelee lehden tai kustantajan omia linjanvetoja ja sitä huo-lellisemmin mietittyjä ovat kuvavalinnat.

Valokuvaa luetaan suljetusti

Lehtivalokuva kertoo jostain juuri nyt tärkeästä uutisesta, asiasta tai ilmiöstä. Ajankohtaisuuden lisäksi sanoma- ja aikakauslehden valokuva poikkeaa monista muista valokuvatyypeistä myös siksi, että siihen liittyy aina tekstiä.

Valokuva näyttää riippumattomalta näkökulmalta lehdessä, kun taas teksti tiedetään ihmi-sen rakentamaksi. Kuva itsessään on yleensä kykenemätön ilmaisemaan tapahtumien sisältöjä ja toi-mijoiden välisiä suhteita. Brittiläisen kulttuurintutkija Stuart Hallin mielestä uutiskuvilla on aivan erityinen tapa sanoa olevansa ”luonnon” näkökantoja. Ne tukahduttavat ideologisen ulottuvuu-tensa tarjoutumalla ”tosimaailman” visuaalisiksi jäljennöksiksi ja ne kuljettavat mukanaan sano-maa: ”Tämä tapahtuma todella tapahtui ja tämä valokuva on sen todiste”.

Hall pitää hyvin tavallisena, että valokuvaa luetaan suljetusti. Näin esimerkiksi uutiskuvien kuvatekstit kertovat meille täsmälleen, miten kohdehenkilön ilme pitäisi lukea. Hall toteaa, että kuvatekstin ensitoiminto on ankkurointi, joka ohjaa lukijaa merkitysviestien välillä, saa hänet otta-maan vastaan toisia ja hylkäämään toisia merkityksiä. Usein hienovaraisin ilmoituskeinoin kuva-teksti ohjaa lukijan kohti tiettyä merkitystä, joka on etukäteen valittu.

Perinteisen käsityksen mukaan lehtivalokuva lähinnä kuvittaa tekstiä ja myötäilee jutun näkö-kulmaa ja merkityksiä. Nykyisin lehtijutun sanallisten, kuvallisten ja graafisten osien suhde ymmär-retään paljon monipuolisemmin. Jotkut tutkijat korostavat kuvan asemaa lehtijutun merkitysten rakentamisessa. Esimerkiksi ruotsalainen valokuvatutkija Karin Becker pitää kuvaa keskeisenä jour-nalismissa. Journalistinen teksti on hänestä ensi sijassa visuaalinen rakennelma.

Visuaalinen ja verbaalinen kertomus

Lehtijutun visuaaliset ja verbaaliset osat ovat merkityksiä muodostaessaan aktiivisessa vuorovaiku-tuksessa. Suomalainen valokuvatutkija Leena Saraste havainnollistaa asiaa todetessaan, että kuva-tekstien roolia lehdessä vähätellään, jos ne luetaan kuuluvaksi vain ulkoasuun: ”lehden oletettu lukija on selaaja (...) leipätekstiä lukee harva (...) mutta kaikki näkevät otsikot, kuvat ja useimmiten myös kuvatekstit”. Sarasteen ajatus tulee lähelle professori Ulla-Maija Kivikurun määrittelemää vil-kaisuluentaa. Kivikurun mukaan: ”Jos asia ei kansalaista kovin läheisesti kosketa, hän saattaa hyvin-kin tyytyä vilkaisemaan otsikon ja ingressin (...) ja pudottautua sitten omaan maailmaansa”.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3712-13

1 3

Tutkittaessa lehden lukemista ns. eye track -menetelmällä on saatu vahvistusta vilkaisuluen-nalle. Tuossa menetelmässä videokamera tallentaa koehenkilön silmänliikkeet tämän lukiessa lehteä. Tulosten mukaan lukija katsoo yli puolta sanomalehden otsikoista ja alkaa lukea puolta noiden otsi-koiden jutuista. Loppuun asti luetaan kuitenkin vain joka kahdeksas juttu.

Voidaan ajatella, että jokainen kuvitettu journalistinen juttu sisältää kaksi rinnakkaista, eri tavoin vaikuttavaa ja hahmotettavaa kertomusta. Kutsun niitä visuaaliseksi ja verbaaliseksi kerto-mukseksi.

Visuaalisen kertomuksen osatekijöitä ovat kuvat ja niihin välittömästi liittyvät tekstit (kuva-teksti, otsikko, ingressi ja väliotsikot). Jutun verbaalisen kertomuksen taas muodostavat jutun kaikki sanalliset osat. Tärkein näistä on luonnollisesti varsinainen juttu, eli ”leipäteksti”. Sitä tukevat ja jäsentävät tekstin ”visuaaliset” osat (kuvateksti, otsikko, ingressi ja väliotsikot). Kuvan laaja kon-teksti, joka sisältää myös graafiset elementit ja taiton sekä aukeaman muiden osien vaikutukset, raja-taan tässä pelkistyksen vuoksi pois.

Verbaalisen kertomuksen päätehtävä on kertoa jutun faktatiedot. Perinteisesti ajatellen jutun visuaaliset elementit vain kuvittavat näitä faktoja. Kun visuaaliseen kertomukseen sisällytetään myös kuviin liittyvät tekstit, visuaalisen kertomuksen luonne muuttuu: jutun olennaiset faktat ovat tiivistyneet otsikoihin ja kuvatekstiin.

Näiden tiivistymien ansiosta lukija saa jo pelkästään lehteä selailemalla käsityksen jutun kes-keisestä sisällöstä, kannanotoista ja lehden linjanvedoista. Koska visuaalinen kertomus havaitaan ja jäsennetään ensimmäisenä ja yhtenä kokonaisuutena, toisin kuin hitaasti etenevä ja avautuva ver-baalinen kertomus, ohjaa tämä visuaalinen kertomus jutun leipätekstin sisällön tulkintaa.

Vertailemalla usean lehden samasta tapahtumasta laatimia artikkeleita, saamme usein moni-puolisemman käsityksen kokonaisuudesta kuin vain yhtä lehteä lukemalla. Vertailuja tehdessä on helppo huomata, että kuvavalinnoilla ja visuaalisia kertomuksia painottamalla lehti kykenee otta-maan kantaa, vaikka itse jutussa faktat sinänsä olisi esitetty journalismin ihanteiden ja ohjeiden mukaisesti objektiivisesti.

Symbolikuvat liit tyvät kertomuksiin

Pitkäkestoisissa uutisaiheissa tai suurissa katastrofeissa tietyt arkkityyppiset kuvat alkavat elää omaa elämäänsä. Niistä voi tulla jonkin tapahtuman tai aikakauden symboleita. Tällöin yksittäinen valokuva näyttää kykenevän kertomaan jopa ilman tekstiä tilanteesta ja toimijoiden suhteista ja tar-koituksista. Esimerkkeinä mainittakoon: Robert Capan kuva päähän ammutusta taistelijasta Espan-jan sisällissodassa vuonna 1936, useiden kuvaajien tallentama ilmalaiva Hindenburgin tuho vuonna 1937, Joe Rosenthalin kuva Iwo Jimalle pystytettävästä tähtilipusta vuodelta 1945, Alberto Kordan kuva vakavasta Che Guevarasta vuodelta 1960 ja Nick Utin kuva napalmihyökkäyksessä haavoittu-neesta, tiellä juoksevasta vietnamilaistytöstä vuodelta 1972.

Tällaisiin kuviin tiivistyy sodan tai katastrofin mielettömyys, sankareiden urheus, ihmis-elämän hauraus tai kauneus. On kuitenkin huomattava, että kuvien symboliarvo ei mitenkään automaattisesti ole yleismaailmallinen. Päinvastoin, kuvien tulkinta, ja vaikkapa sankaruuden ja

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3712-13

1 4

urheuden määritelmät, ovat kulttuuri- ja tilannesidonnaisia. On myös hyvin hankalaa ennustaa, mistä nimenomaisesta kuvasta tulee aikakauden symboli. Jokainen kuva, joka on noussut symboli-asemaan, on tarvinnut tuekseen jonkin merkittävän uutisen, kertomuksen tai kollektiivisesti jaetun yhteisen kokemuksen.

Tämän artikkelin kannalta tärkeä esimerkki on islamin ja muslimien esittäminen länsimai-sessa mediassa 1980-luvulla. Aihe nousi ensi kerran laajamittaiseen julkisuuteen Iranin vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen. Kuvista, jotka esittivät tuimailmeisiä mullaheja, mielenosoitus-joukoissa huutavia tai yksittäisiä hunnutettuja naisia ja silmät sidottuina kuljetettavia Teheranin suurlähetys-tön panttivankeja, tuli islamin maiden vanhoillisuuden ja uhkaavuuden symboleita.

Lännessä oltiin koko 1980-luvun ajan hanakoita tulkitsemaan islamin maailman tapahtumia Iranin vallankumouksen kuvaston luoman viitekehyksen turvin. Iranin fanaattisuuden oletettiin luonnehtivan koko islamilaisen maailman tilannetta, mutta näin ei todellisuudessa ollut. Islamin maiden tapahtumien ja elämäntavan rauhallinen valtavirta jäi länsimaisissa viestimissä miltei tyys-tin ääri-ilmiöiden kuvaston taakse ja asetelman mainingit tuntuvat yhä.

Päinvastainen tilanne koettiin 1990-luvulla. Silloin muslimisiviilit saivat kärsiä Bosnian sodan aikana vuosikausia, ilman laajempaa ulkopuolista väliintuloa. Vähittäin nimenomaan kuvat mus-limisiviilien, erityisesti naisten, kärsimyksistä levisivät viestimissä. Kuvat, joissa yksinäiset naiset itkevät omaistensa hautojen äärellä Sarajevossa ja muualla Bosniassa, nostattivat ennennäkemättö-mästi myötätuntoa ja kansainvälistä tukea. Samalla nämä kuvat muuttivat laajemminkin suhtautu-mista muslimeihin ja katkaisivat Iranin vallankumouksesta alkaneen yksioikoisen esitystavan.

Uutiskuviin on sisäänrakennettu eräänlainen journalistinen ekologia: vain vahvimmat aiheet pärjäävät kiivaassa kamppailussa palstatilasta. Näissä päivittäisissä (sanomalehdet ja tv-uutiset) ja viikottaisissa (aikakauslehdet) palstatilakamppailuissa todentuu pitkällä aikavälillä se lehtien ja muiden tiedotusvälineiden funktio, jota Saraste kuvaa siten, että ne toimivat ”kansakunnan albu-mina”. Tähän albumiin on valikoitu periaatteessa vain sellaiset kuvat, joita tietyn yhteiskunnallisen tilanteen ja tietyn lehden journalistisen ja ideologisen linjan mukaan pidetään tärkeinä.

Viestimien tulviessa yhä nopeammin kuvia miltä maailman kolkalta hyvänsä korostuu valin-nan ongelma: kuvan ja tekstin kohdatessa syntyy aina merkityksiä, joita voidaan ratkaisevasti ohjailla kuvavalinnoilla. Kuvat ovat ratkaisevassa asemassa mielikuvien synnyttäjänä ja merkitysten tulkintatason ohjaajana. Näin on etenkin aiheissa, jotka sijoittuvat lukijan omakohtaisen kokemus-piirin ulottumattomiin.

Esimerkki: Jutun mielikuvien painottaminen visuaalisen kertomuksen avulla

Timen laajan reportaasin kuvitus vuodelta 1987 osoittaa, miten voimakkaasti jutun välittämiä mieli-kuvia voidaan ohjailla hätkähdyttävien kuvavalintojen avulla. Kaikkiaan kuudelle aukeamalle levit-täytyvässä juttukokonaisuudessa perehdytään lehden kannen ilmaisemaan teemaan ”Iran vastaan muu maailma”.

Juttukokonaisuuden kaikki visuaaliset kertomukset on johdonmukaisesti ja tiukasti raken-nettu tiettyä asennoitumista tukevaksi: Sotaisuus on hallitseva teema. Näin on myös artikkelissa

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3714-15

1 5

”Living with war and revolution” (ks. kuva ohessa). Jutun teksti itsessään on varsin maltillinen ja sovitteleva. Tekstin rauhalliset tunnelmat ja pikkukuvien arkinen puuhastelu tai hartaus on tiukasti alistettu jutun suurelle ja sotaisalle pääkuvalle. Siinä mustakaapuiset naiset harjoittelevat ampu-mista – aihepiiri, jota ei mitenkään tuoda esille tekstissä. Myös toisen artikkelin pääkuva on muser-tavan uhkaava mielenosoituskuva.

Jutun sotaisaan naiskuvaan on tiivistynyt olennainen joukko niistä islamilaista maailmaa kos-kevista tyypillisistä kielteisistä käsityksistä, joita viljeltiin länsimaisissa viestimissä koko 1980-luvun ajan. Juttu itsessään olisi antanut mahdollisuudet tyystin erilaisille valinnoille. Mutta muunlainen ratkaisu tuskin olisi ollut suotava silloisessa poliittisessa ilmapiirissä yhdessä Yhdysvaltain johta-vista yhteiskunnallisia asioita käsittelevistä aikakauslehdistä.

Asian kiinnostavuutta lisää se, että kuvavaihtoehtoja olisi epäilemättä ollut runsaasti. Pää-kuvaksi elokuiseen ajankohtaisjuttuun oli kuitenkin haluttu Jean Gaumyn edellisvuonna ottama ampumiskuva. Alkuperäistä kuvaa on lisäksi rajattu vasemmalta, kaiketi tehokkaamman vaikutel-man luomiseksi.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3714-15

1 6

Tehtäviä

1. Pohtikaa, minkälaisia mielikuvia Euroopan muslimeista herättävät kahden kansikuvan hyvin erityyppi-

set visuaaliset kertomukset. Molemmat lehdet on julkaistu syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, Suomen

Kuvalehti 19.10.01 ja Time 24.12.01.

2. Vertailkaa usean sanoma- tai aikakauslehden juttujen visuaalisia kertomuksia samasta kaukaisesta

uutistapahtumasta tai ajankohtaisaiheesta. Sisällyttäkää valikoimaan mieluusti myös ulkomaisia lehtiä.

Millä tavoin visuaaliset kertomukset poikkeavat toisistaan? Mitkä ovat niiden hallitsevia painotuksia ja

näkökulmia?

3. Pohtikaa, mitkä ovat olleet viime vuosien kuvia, jotka ovat nousseet jonkin tapahtuman symboleiksi.

Onko kuvien merkitys muuttunut, kun tapahtumasta on kulunut aikaa ja siitä on saatu uutta tietoa?

Kirjal l isuutta:

• BARTHES, Roland (1984 (1961)), ”Sanoma valokuvauksessa”, teoksessa Kuvista sanoin 2, toim. Matti Lintunen,

Porvoo: Valokuvataiteen museon säätiö.

• BARTHES, Roland (1986 (1964)), ”Kuvan retoriikka”, teoksessa Kuvista sanoin 3, toim. Matti Lintunen,

Porvoo: Valokuvataiteen museon säätiö.

• BECKER, Karin (1996), ”Pictuers in the Press: Yesterday, Today, Tomorrow”, teoksessa CARLSSON, Ulla (toim.),

Medierna i samhället, Igår, idag, imorgon, Göteborg: Nordicom.

• FAIRCLOUGH, Norman (1997), Miten media puhuu, Tampere: Vastapaino.

• FISKE, John (1992a), Johdatus viestinnän tutkimukseen, Tampere: Vastapaino.

• HALL, Stuart (1984 (1972)), ”Uutiskuvien määräytymisprosessi”, teoksessa Kuvista sanoin 2, toim. Matti Lintunen,

Porvoo: Valokuvataiteen museon säätiö.

• HALL, Stuart (1992), Kulttuurin ja politiikan murroksia, Jyväskylä: Vastapaino.

• KIVIKURU, Ullamaija (1998), ”Epilogi. Koskaan et muuttua saa?”, teoksessa KIVIKURU, Ullamaija ja PIETILÄINEN, Jukka (toim.),

Uutisia yli rajojen, ulkomaanuutisten maisema Suomessa, Tampere: Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.

• LEONARD, Thomas C. (1995), News for all: America’s coming-of-age with the press, New York: Oxford University Press.

• MÄNNISTÖ, Anssi (1999), Islam länsimaisessa hegemonisessa diskurssissa: Myyttis-ideologinen ja kuva-analyyttinen näkökulma

sivilisaatioiden kohtaamiseen, Taprin tutkimuksia no. 87, 1999, Tampere: Tapri.

• SARASTE, Leena (1992), ”Pakolaiskuvista, Somaleista tammikuulta 1991”, teoksessa SIHVOLA, Jukka (toim.)

Toimittaja ja Pakolaiskysymykset, Tampere: Tampereen Yliopiston Täydennyskoulutuskeskus.

• SARASTE, Leena (1996), Valokuva tradition ja toden välissä, Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B 45, Helsinki: Musta Taide.

• SEPPÄNEN, Janne (2001), Katseen voima, kohti visuaalista lukutaitoa, Jyväskylä: Vastapaino.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3716-17

1 7M i t ä n ä k y y j a m i t ä j ä ä p o i s ?

Teheranin keskustassa on hieno ostoskeskus, jossa naiset sovittelevat hehkuvanvärisiä muotivaat-teita. Liikeiden ulko- ja sisäpuolella peilit heijastavat naisten eleganssin moninkertaisena. Kyse ei ole suinkaan juhlavaatteista, vaan asuista, joita naiset käyttävät kotona. Tällaista kuvaa eivät suuret uutis- ja kuvatoimistot lähetä maailmalle.

Sen sijaan toistuvasti julkaistaan kuvia mustaan chadooriin verhoutuneista naisista, jotka istu-vat puheita kuunnellen tai marssivat käsiään kohottaneiden miesten kanssa suurina ryhminä pitkin katuja. Nämä kuvat ylläpitävät virheellistä käsitystä, jonka mukaan elämä Iranissa on jatkuvasti levotonta ja täynnä uhkaa.

Pieni tansanialaispoika kaataa muoviastaista vettä päälleen ja nauttii vesileikeistään. Hänellä on astiat täynnä vettä ja hän lotraa sillä surutta. Ei tällainenkaan kuva leviä maailman uutistoimisto-jen välityksellä. Afrikasta kertovat uutiset ovat yksipuolisia ja tarjoavat suuresta maanosasta yleensä erilaisia katastrofiuutisia kuvineen.

Ovatko yllä olevat esimerkit Iranista ja Tansaniasta totta, ja mistä tietää, miten toden ja oikean kuvan lehtikuvien välityksellä maailmasta saa? Kaksi esimerkkiä ja niistä ottamani ja Aamulehden julkaisemat kuvat ovat totta. Olen ostoskeskuksen ja leikkivän pojan silminnäkijätodistaja, joka on kamerallaan rajannut yhden arkisen silmänräpäyksen. Joku toinen olisi tehnyt rajaukset ja kohtei-den valinnat toisin.

Suomalaiset tiedotusvälineet ovat 1990-luvulta lähtien muuttuneet aiempaa Eurooppa-kes-keisemmiksi. Tämä käy ilmi Ulla-Maija Kivikurun ja Jukka Pietiläisen (1998) toimittamasta teoksesta Uutisia yli rajojen. Kun kirjan mukaan 67 % ulkomaanuutisista käsittelee Pohjoismaita tai muita Euroopan maista, 10 % Pohjois-Amerikkaa, 13 % Aasiaa, 3 % Afrikkaa ja 1 % Latinalaista Amerik-kaa, ei ole yhdentekevää, millaisia uutiskuvia uutistoimistot ja sanomalehdet maailman eri puolilta lukijoilleen tarjoavat. Lehtivalokuvat voivat vahvistaa stereotyyppisiä näkemyksiä, mutta ne voivat myös purkaa niitä ja avata ihmisten tavalliseen elämänmenoon kuuluvia asioita monipuolisesti.

Lehtivalokuva ja todellisuussuhde

Professori Janne Seppänen (2001) käsittelee kuvan erilaisia olemassaolon tapoja teoksessaan Katseen voima. Hän toteaa, että ”kuva voi olla todellisuuden heijastuma, peittää tai vääristää todellisuutta,

Maila-Katri ina Tuominen kulttuuri- ja ihmioikeustoimittaja

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3716-17

1 8

peittää todellisuuden poissaolon tai olla kantamatta mitään suhdetta todellisuuteen.” Hän tutkii kuvaa sinänsä, mutta näkemykset ovat relevantteja myös lehtivalokuvasta puhuttaessa.

Ongelmalliseksi uutiskuvien totuusarvon tekee se, että maailman eri puolille leviävät kuvat esimerkiksi Sudanista, Irakista tai Israelista ovat muutaman suuren kansainvälisen kuvatoimiston kuvaajien ottamia ja heistä jokainen tekee jo kuvaustilanteessa omat valintansa. Vain harvoin suo-malaisilla tiedotusvälineillä on mahdollisuus lähettää omat kuvaajansa sinne, missä tapahtumat ovat kuumimmillaan.

Neutraalia ja yksiselitteisen objektiivista lehtivalokuvaa ei ole olemassa. Se on aina yhtey-dessä ottajaansa, kuvatoimistossa ja lehtien toimituksissa tapahtuvaan monivaiheiseen valintapro-sessiin siitä huolimatta, että etenkin uutiskuvalta edellytetään ajankohtaisuutta.

Lehtivalokuvaa ei yleensä katsota irrallaan siihen liittyvästä tekstistä. Lehden sivu itsessään on visuaalinen kokonaisuus, jossa kuvat ja tekstit ottavat mittaa toisistaan. Kuvan ja sanan välillä vallitsee side, jossa kumpikin saa merkityslisän toiseltaan.

Lehtivalokuvaa voi tarkastella an sich, itsenään, omana todellisuutenaan aivan samoin kuin mitä muuta kuvaa tahansa. Siihen pätevät sommittelun yleiset periaatteet, vertikaali- ja horisontaa-litasojen painotukset sekä diagonaalijaon vaihtelut, kuvassa olevien ihmisten välinen vuorovaiku-tus, katseen suunta ja kuvakulma, jota vaihtamalla kohde saadaan näyttämään voimakkaalta tai heikolta.

Uutiskuvissa alhaalta päin kuvatut ihmisjoukot näyttävät suurilta ja uhkaavilta, ylhäältä päin ne kutistuvat ja menettävät voimaansa. Etäällä toisistaan istuvat rauhanneuvottelijat viestivät tor-juntaa ja pidättyvyyttä, toistensa lähellä olevat halua vuorovaikutukseen.

Kun uutiskuva astuu ihmisen kodin seinien sisäpuolelle, sen merkitys sopeutuu John Berge-rin (1991) mukaan siihen, minkä merkityksen ihmiset itse siinä näkevät. Kuva on tullut ihmisten luokse, eikä päin vastoin. Ja se merkitsee myös sitä, että ihmiset vastaanottajina ovat tilanteessa, jossa valinnan heidän puolestaan on tehnyt joku muu.

Teoksessa Kuvat, teksti ja kulttuurinen näkeminen Hannu-Pekka Huttunen (1995) kirjoittaa Pohjois-Irlannin konfliktin visualisoitumisesta: ”Ensinnäkin se voi olla luonteeltaan ulkoista, jolloin viesti on pääosin suunnattu suurelle, itse varsinaisen konfliktin fokuksen ulkopuolella olevalle ylei-sölle. Viestin tarkoite voi olla tällöin propagandistinen, viihdeteollisuuden vaatimuksista lähtevä tai yhtä aikaa molemmat. Kuvakielen on silloin oltava mahdollisimman universaalia, interkulturaa-lista.” Viestin ulkoinen ja sisäinen visualistiikka ovat ideaalityyppejä, jotka vaikuttavat toisiinsa, ”niissä on murteita, slangeja ja lainasanoja.” Tämä pätee myös lehtivalokuvaan ja sen tekstiympäris-töön.

Uutistarjonta määrää kuvavalinnat

Uutinen ja uutiskuvat ovat aina monenlaisten valintojen tuloksia. Karkea nyrkkisääntö on, että kata-strofit, sodat, luonnonmullistukset, epidemiat, pakolaisuus, suuronnettomuudet tai maailmanjohta-jien kuolemat ajavat muiden uutisten ohi.

Lähellä olevat tapahtumat uutisoidaan näkyvämmin kuin etäällä olevat. Niinpä esimerkiksi Sudanin joukkosurmiin johtanut pitkäaikainen poliittinen konflikti herätti uutistoimistot vasta

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3718-19

1 9

sitten, kun tapahtumassa oli kansanmurha. Lähemmiksi ja tutummiksi koetut Israel ja Palestiina ovat jatkuvasti mukana ulkomaan uutistarjonnassa, kun taas Sierra Leonen tai Sri Lankan tapahtu-mien seuranta on laantunut.

Vaikka eri lehtitaloissa on erilaiset toimituskulttuurit ja erilaiset työkäytännöt, päivittäiset uutisvalinnat tehdään jokseenkin samanlaisten kriteereiden ja periaatteiden mukaan: ajankohtai-suus, läheisyys (maantieteellinen ja kulttuurinen), epätavallisuus, merkittävyys, yllätyksellisyys, koskettavuus jne. Jokaisella välineellä on myös omia uutiskriteereitään.Seuraavan päivän lehden sisällön rakentumiseen osallistuvat monet eri toimijatasojen tekijät, jotka myös päättävät lehtiku-vista. Päätöksen teossa voivat olla mukana päätoimittajat, uutispäälliköt, kuvatoimittaja(t), valoku-vaajat, toimittajat, graafikot.

Keskeinen kysymys on: kuka kuvaa? Mutta mistä kuvat, jos omaa kuvaajaa ei ole käytössä. Kansainväliset kuvatoimistot välittävät jatkuvana kuvavirtana kuva-aineistoa niin kriisialueilta, olympialaisista kuin viihdemaailman tapahtumistakin. Kuvavalinnat ilmentävät välineen omia uutiskriteereitä ja eettisiä periaatteita. Kun valittavana on useita hyvälaatuisia ja uutisen sisältöä avaavia kuvia, ratkaisu on yleensä mutkaton: paras kuva lehteen.

Kun kuvia on niukasti tai ei lainkaan, joudutaan etsimään ns. aihekuvia tai tukeutumaan kuva-arkistojen tarjontaan. Toimitustyössä eivät läheskään aina uutispäällikkö, toimitussihteeri, toi-mittaja, kuvaaja, kuvatoimittaja ja taittaja ole yhtä aikaa ongelmaa ratkaisemassa. Jos toimitukselli-set arvot ja pelisäännöt ovat riittävän selvät, ongelma ratkeaa, jos esimerkiksi kuvatoimittajalla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä juttu käsittelee, kuvan ja tekstin välille voi syntyä syvä ristiriita. Sama koskee myös kuvan ja otsikon yhteen pelaamista. Tiukat toimitukselliset aikataulut voivat johtaa siihen, että kuvavalinnat epäonnistuvat.

Nämä tekijät jäävät aamutuoreen lehden lukijan tavoittamattomiin ja hän, kuten myös jälki-maailman tutkijat, näkevät sen, mitä sivulla tarjotaan. Siksi jokaisen kuvavalinnan pitäisi olla perus-teltu ja harkittu.

Mitä selvemmin uutinen käsittelee lukijakunnan elämänpiirin ulkopuolelle sijoittuvia asioita, sitä tarkempi ja huolellisempi kuvavalinnoissa on oltava. Kuvan voima on suuri silloin, kun vas-taanottajan mahdollisuus omakohtaisiin ja omin silmin tehtäviin havaintoihin on olematon. Kuvan manipulatiivinen voima kasvaa sitä suuremmaksi, mitä etäisemmistä asioista on kyse.

Eri medioiden tarjoamat toistensa kaltaiset kuvat esimerkiksi iranilaisista naisista tai afrikka-laisista lapsista vahvistavat stereotypioita ja niistä syntyviä käsityksiä erilaisuudesta ja toiseudesta.

Niin sanotun toiseuden käsittely on vaativaa, olkoonpa sitten kyseessä kulttuurinen, uskon-nollinen, poliittinen tai maantieteellinen erilaisuus tai toiseus. Uutisvaliokuvien viesti voi olla rasis-tinen, vaikka uutinen ei sitä itsessään ole, tai kuva voi antaa kohteestaan halventavan käsityksen vastaanottajalle, vaikka teksti ei sitä tarjoakaan. Kuvan ja tekstin syntaksin pitäisi kuulua samaan kielioppiin.

Kuvan ottaja tietää sen, mitä kuvassa ei näy, kuvan valitsija tai kuvatoimittaja sen, miksi tietty kuva on valittu julkaistavaksi ja sivun taittaja sen, mitä kuvasta on taittoprosessissa mahdollisesti rajattu pois ja miksi. Kuvan katsoja tai lukija ei siis yleensä tiedä mitään siitä, mitä kuvassa ei näy.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3718-19

2 0

Kenen ääni kuuluu ja kuka näkyy?

Aamulehti on julkaissut 6.12.1999 lähtien kerran kuussa ilmestyvää Maahanmuuttajat-sivua. Ni-mensä mukaisesti se on sivu, jonka kirjoittajat ovat maahanmuuttajia.

Vastaan sivun toimittamisesta, kirjoittajien hankkimisesta, yhteistyön ja pelisääntöjen muo-toutumisesta, kuva- ja juttuaiheiden kehittelystä, siis sivun kokonaisuudesta. Palkittu Maahan-muuttajat-sivu on osa Aamulehteä ja sen visuaalinen ilme on johdonmukaisesti lehden yleisilmeen kaltainen.

Sivun syntyyn vaikutti se, että 1990-luvun alusta lähtien Suomeen on muuttanut ihmisiä eri puolilta maailmaa. Monet viime vuosisadan lopulla tehdyt tutkimukset osoittivat, että suomalais-ten asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat kielteisiä ja että tiedotusvälineet ovat osaltaan syypäitä asenneilmaston hyytävyyteen. Avoin ja peitelty rasismi sai Suomessa kasvot, kun Somalian valtion romahduksen jälkeen maahamme saapui somalialaisia pakolaisia.

Aamulehti päätti omalla toiminnallaan asettua rasistisia pyrkimyksiä vastaan ja hyväksyi suunnitelmani Maahanmuuttajat-sivusta. Sen tavoitteena oli alun alkaen toimia kaikkien maahan-muuttajien avoimena kanavana, jonka välityksellä he voivat tuoda esiin omia näkemyksiään niin suomalaisesta yhteiskunnasta kuin siihen sijaantumisestaan ja kaikesta siitä, mistä he haluaisivat omalla äänellään kertoa valtaväestölle ja toisilleen.

Kyseessä ei ole ollut minkäänlainen, eriseuraisuuden rakentaminen, kuten joissakin kriitti-sissä kommenteissa on epäilty, vaan siitä, että suomalainen tiedotusvälineistö ei ole toistaiseksi osoittanut halukuuttaan avata oviaan maahanmuuttajataustaisille toimittajille. Aamulehti käsitte-lee maahanmuuttoon ja esimerkiksi vähimmistöjen asemaan liittyviä asioita ja uutistapahtumia nor-maalin uutislehden tavoin. Erikoissivun tarkoitus on omalla tavallaan raivata tietä moniääniselle Suomelle, jonka tiedotusvälineissä maahanmuuttajille pitää löytää tilaa.

Sivun avustajat ovat sekä omassa maassaan journalisteina toimineita että vasta Suomessa kir-joittamisen löytäneitä. Jutuissa on käsitelty kaikkia mahdollisia aiheita politiikasta kasvatukseen, rasismista runouteen, naisten asemasta rakkauteen. Sivulla julkaistaan myös runoja, tarinoita ja sar-jakuvia sekä tapahtumauutisia. Juttutyypit ovat samoja kuin muillakin sivuilla.

Maahanmuuttajat-sivu vastaa kysymykseen, kuka puhuu, kun toinen puhuu? Puhuja/kirjoittaja ei ole viranomainen eikä toimittaja, vaan ihminen itse, se toinen, joka yleisen tavan mukaan on joutunut luopumaan omasta äänestään.

Pentti Raittila ja Tommi Kutilainen (2002) ovat osoittaneet tutkimuksessaan Rasismi ja etni-syys suomalaisessa lehdistössä, että lehdistömme on säyseää ja kontrolloitua eikä se syyllisty jyrk-kiin syrjiviin ja rasistsiin asenteisin.

Aamulehden Maahanmuuttajat-sivun tavoitteena on edelleenkin toimia niin, että toiseuden kokemisen sijasta Suomeen muuttavat voivat kokea kumppanuutta ja yhteenkuuluvuutta valtavä-estön kanssa.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3720-21

Tehtäviä:

1. Millaisia mielikuvia nousee iranilaisesta perheestä, joka on istahtanut valoa tulvivaan tilaan. Verratkaa

sivulla 51 olevaan kuvaan ja miettikää millaisia viestejä kuvat välittävät.

Kuva iranilaisperheestä Ajatollah Khomeinin moskeijassa on julkaistu

Aamulehdessä 15.2. 2001. Kuvaaja Maila-Katriina Tuominen

2. Etsikää sanomalehdistä Irania käsitteleviä juttuja ja tutkikaa, kuinka moni niistä kertoo arjen asioista

ja esimerkiksi perhesuhteista. Etsikää myös Afrikasta tehtyjä juttuja ja miettikää, millaisen kuvan ne

välittävät maanosan eri puolilla elävien lasten asemasta.

Kirjal l isuutta:

• BERGER, John (1991) Näkemisen tavat, suom. Mirja Rutanen, Helsinki: Love-kirjat.

• HALL, Stuart (1998) Identiteetti, suom. ja toim. Mikko Lehtonen ja Juha Herkman, Tampere: Vastapaino.

• KELLNER, Douglas (1998) Mediakulttuuri, suomennostyön ohjannut Riitta Oittinen, Tampere: Vastapaino.

• KIVIKURU, Ullamaija ja PIETILÄINEN, Jukka (toim.) (1998) Uutisia yli rajojen, ulkomaanuutisten maisema Suomessa, Tampere:

Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutusyksikkö.

• KIVISTÖ, Jari, PESONEN, Jaakko, SAARINEN, Erja ja Pirjo WEST (1999) Keskellä konfliktia, Vaihtoehtoja maailman jäsentämiseen,

Helsinki: Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön osasto.

• KRISTEVA, Julia (1992) Muukalaisia itsellemme, suom. Päivi Malinen, Helsinki: Gaudeamus.

• LEHTONEN, Mikko ja LÖYTTY, Olli (toim.) (2003) Erilaisuus, Tampere: Vastapaino.

• MALMELIN, Nando (2003) Mainonnan lukutaito, mainonnan viestinnällistä luonnetta ymmärtämässä, Helsinki: Gaudeamus.

• MÄNNISTÖ, Anssi (1999) Islam länsimaisessa hegemonisessa diskurssissa: Myyttis-ideologinen ja kuva-analyyttinen näkökulma

sivilisaatioiden kohtaamiseen, Taprin tutkimuksia no. 87, Tampere: Tapri.

• NORDSTRÖM, Gert Z. (1984) Bildspräk och bildanalys, Stockholm Bokförlaget Posma.

• RAITTILA, Pentti ja KUTILAINEN, Tommi (2002) Rasismi ja etnisyys suomalaisessa lehdistössä, Tampere: Tampere University Press.

• SEPPÄNEN, Janne (2001) Katseen voima, kohti visuaalista lukutaitoa, Tampere: Vastapaino.

• SUORANTA, Juha (2003) Kasvatus mediakulttuurissa, Vastapaino: Tampere.

• TUOMISTO, Anja ja UUSIKYLÄ, Heli (toim.) (1995) Kuva, teksti ja kulttuurinen näkeminen, Helsinki: SKS.

2 1

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3720-21

2 2

Isän sylissä. Afgaani-isä ja tytär Shamshatoon pakolaisleirillä helmikuussa 2002. Kuva: Hanna Weselius.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3722-23

2 3K A U K A N A L Ä H E L L Ä , L Ä H E L L Ä K A U K A N A

Matkakertomus Afganistanista ja Suomesta

Matkustin toimittaja Katri Merikallion kanssa Pakistaniin ja Afganistaniin talvella 2002. Viivyimme matkalla pari viikkoa. Suomen Kuvalehdessä julkaistiin kolme laajaa reportaasia ja yksi henkilö-haastattelu. Onnekkaiden sattumien ansiosta saimme tehdä materiaalista myös ison näyttelykoko-naisuuden Helsingin kaupungin taidemuseo Tennispalatsiin (3 x Afganistan - Kuvia todellisuuksista, 2003).

Tässä artikkelissa puran vieraassa kulttuurissa valokuvaamisen ja painetun median toimin-nan problematiikkaa käytännön kokemusteni kautta. Sivuan myös sitä, miten kuvan vastaanotto muuttuu, kun se siirretään printtimediasta taidekontekstiin.

Kabul, Afganistan, helmikuu 2002

Viimeisenä päivänä Kabulissa istuimme teellä Idreesin ja Jawidin kanssa. Idrees näytti juhlalliselta. ”It has been a pleasure to meet you”, hän sanoi. Hymyilimme liikuttuneina. Idrees jatkoi haparoi-valla englannillaan Katrille: ”Katri, you are such a warm person and you have been so nice and talked to all people”. Ja minulle: ”Hanna, you are also nice but you are very timid and worried all the time. You are different than Katri.”

Lentokentällä aurinko porotti, lumet sulivat. Kaikki voitava oli tehty. Täysiä filmejä oli repussa kahdeksankymmentä rullaa. Joutilaat rauhanturvaajat käärivät maastopukujensa hihoja, ja tuijotin kirvelevillä silmillä heidän ruskeita ihmisen käsivarsiaan kuin taivaan ihmettä. Viikkoon oli voinut ajatella vain kuvia, kiirettä, ryhmän perässä pysymistä, hetkien hukkaamista, vastavaloa, salaman ja vallitsevan valon suhdetta, sitä, että ehkä jostain syystä kamera ei valotakaan filmille mitään, ehkä olen unohtanut valotuksen korjailunappulan plus kahteen, ehkä olen unohtanut kokonaan kuvata jonkin tärkeän kohteen, ja läpivalaisulaitteet, niissä ei lue mitään edes dariksi tai persiaksi, kuka ker-toisi minulle englanniksi voiko filmit laittaa siitä läpi kun sotilaspukuiset hätistelevät meitä eteen-päin, ja huivit, kameran nyörit sotkeentuvat, kompastun pitkään helmaan, miehiä ei pidä katsoa silmiin mutta entä jos niitä pitää kuvata? Ja taskut, filmit ovat sadan huivinlaskoksen alla, ja entä

Hanna Wesel iusvalokuvaaja

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3722-23

2 4

se vanha nainen, josta ehdin ottaa vain kaksi ruutua ja se perhe jonka pystyin kuvaamaan vain liik-kuvasta autosta, oliko siinä silloin 1/30 vai 1/60, se on kiinni todellakin yhdestä kuudeskymmenes-osasekunnista. Ja Idreesin mielestä minä olen kireä ja huolestunut ihminen, auta armias! Katrin työ on kommunikoida ja ymmärtää toisia heti, kun minun on pakko saada ne kuvat ensin ja sitten vasta ehdin ruveta seurustelemaan. Minun ja maailman välissä on tämä viheliäinen kamera.

Niin minä lähdin Kabulista haavoittuneena.

Helsinki, joulukuu 2001

Vastaan puhelimeen kesken näyttelyn pakkaamisen. Puhelimessa on toimittaja Katri Merikallio Suomen Kuvalehdestä. Minkälainen valokuvaaja sinä olet, kysyy Katri. En ole koskaan tavannut koko ihmistä. Lähtisitkö kanssani Afganistaniin tammikuussa, kysyy Katri. Kyllä kai, pitää kysyä perheeltä, vastaan.

Myöhemmin ymmärsin, miksi Katri kysyi minkälainen valokuvaaja olen. Yleensähän kriisi-alueelle matkustava valokuvaaja on monien samantyyppisten keikkojen karaisema mies. On paljon kriisialueisiin erikoistuneita kuvaajia, yksi suomalainenkin: Ilkka Uimonen, joka on pitkään työs-kennellyt Irakissa. Kun kriisialueilla työskentelee sama länsimainen porukka, monissa liemissä kie-huneet toimittajat ja rutinoituneet kuvaajat, syntyy tilanne, jossa vain alue vaihtuu, uutisointi pysyy ennallaan. Tv-raportteja luetaan samojen hotellien katoilta, ja taustalle valitaan näyttävimmät räjäh-dykset. Uutiset ja muut artikkelit keskittyvät hätään ja kauhuun, koska siinä on eniten draamaa. Ja kuvaajat ovat useimmiten miehiä. Se vaikuttaa mediatekstien sisältöön paljon, ei ainoastaan mus-limimaissa, joissa se suorastaan tekee mahdottomaksi viisikymmentä prosenttia raportoinnista eli kaikki naisten elämään liittyvät aiheet.

Luulen, että Katri siis halusi mukaansa paitsi naisen, myös vähän vähemmän sentyyppiseen työhön tottuneen ihmisen.

Matkamme tarkoitus oli selvä: piti kertoa tavallisen afgaaninaisen elämästä. Olen aina pyrki-nyt journalistin ja taiteilijan työssäni tavallisuuden ”glorifiointiin”, jota kutsun ihmeellistämiseksi. Se sopi Katrille. Teimme strategian: yritän kuvata mahdollisimman samalla tavalla kuin kuvaisin naisia Suomessa suomalaiseen lehteen. Etsisin yhtäläisyyttä pikemmin kuin erillisyyttä (toiseutta). Hakisin sitä, mikä afgaaninaisessa ja suomalaisnaisessa on samaa (minuutta) kaiken kulttuurisen eri-laisuuden alla.

Peshawar, Pakistan, helmikuu 2002

Tulemme illalla peshawarilaiseen motelliin. Tapaamme suomalaisen kuvausryhmän: Yleisradion Kristiina Tuura on aamulla menossa pakolaisleiriin, jonka hän jo hyvin tuntee. Päätämme lyöttäytyä seurueeseen, koska niin meille helposti järjestyy tulkki ja muita hyviä suhteita leirissä.

Kehitysmaissa tapahtuu usein niin, että kun valokuvaaja ottaa kameran esille, hänet ympä-röi sekunnissa sata lasta. Olen kuullut kuvaajien herjapuheita siitä, miten niistä helpoiten pääsisi eroon. Kun tulen Shamshatoon pakolaisleiriin ja lapset ilmestyvät, haluan olla kiertelemättä todel-

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3724-25

2 5

lisuutta: päätän kuvata lapsia siinä missä patriarkaalisesti ”oikeitakin” asioita. Lapset ovat minun todellisuuttani, miksi he sitten olisivat vähäisempiä aiheita? Siinä tilanteessa, kun totiset lapset tule-vat ympärille, on helppo kuvata heitä ylhäältäpäin, lapsiraukkoina. Yritän kuvata heitä myös toi-mijoina, koululaisina tai perheen miehinä. Ja kun lapsille vähän pelleilee, ne alkavat virnuilla ja irvistellä ihan samalla tavalla kuin kaikki lapset, ihan kuin tutut suomalaiset lapset. Sitä haen.

Muuten pakolaisleiripäivät ovat täynnä käytännön hankaluutta: kielen puuttuminen tekee erityisesti Katrin riippuvaiseksi tulkista, ja joudun juoksemaan tulkin ja Katrin perässä etten eksyisi. Kateellisena muistelen lukeneeni valokuvaaja Seppo Saveksen viettäneen 1960-luvun alussa kolme kuukautta Uudessa Guineassa fiilistelemässä Apu-lehden laskuun. Ajat ovat muuttuneet. Aika on rahaa. Vähässä ajassa ei voi tehdä monipolvista reportaasia suvantokohtineen. Saveksen aikaan kuvajournalismi oli epiikkaa, nyt se on runoutta ja tunnelmapaloja, lyhyttä ja ytimekästä. Sanottava on sanottava äkkiä. Ei voi jäädä tekemään tulkintoja, puhumattakaan esteettisestä pohdiskelusta.

Myöhemmin Suomessa minua arvosteltiin kepeästä naistenlehtityylistä. Kepeydestä en tiedä, mutta kuvaustapani (salama, voimakkaat värit, pieni syväterävyys, naisille edulliset kuvakulmat) oli tietoinen valinta, koska sen länsimainen nainen tunnistaa itseään lähellä olevien asioiden kuvaa-misen tyyliksi. ”Kriisialuetyyli” on myös olemassa, mutta siihen arvostelijat harvoin tarttuvat, koska se on vallitseva retoriikka; se on muuttunut osaksi kriisialuedokumentoinnin sisältöä. Sen tuntee luonnonvalosta, paljosta laajakulman käytöstä, dynaamisesta toiminnallisuudesta ja poseeraamatto-muudesta eli pyrkimyksestä näyttää siltä kuin kuvaajan läsnäolo ei vaikuttaisi mitenkään käynnissä olevaan tilanteeseen. Viimeisintä pyrkimystä pidän surullisella tavalla koomisena ja valheellisena, koska kuvaustilanteet on usein järjestetty nimen omaan kuvaajia varten - kuvaajia kuljetetaan bus-seilla ”tapahtumasta” toiseen, ja kuvaajan kuuluu muistaa rajata toiset kuvaajat kuvasta pois.

Shamshatoossa olen epävarma siitä, miten pitäisi käyttäytyä paikallisten miesten kanssa (tamperelainen Afganistanissa ollut valokuvaaja Carina Appel on neuvonut minua käyttäytymään ”siveellisesti”, siinä kaikki ennakkotietoni). Kuvaan miehiä pitämässä pieniä lapsiaan sylissä ja hoi-tamassa heitä hellästi. Paikallisilla markkinoilla kuvaan miehiä kaupanteossa. Miehet virnuilevat minulle, mutta ovat ystävällisiä. Ajaudun jossain vaiheessa kauas seurueesta ja huomaan etääm-mällä miehiä, jotka tuijottavat minua avoimen vihamielisesti. Kuorma-auton lavalta joku turbaani-päinen sylkäisee.

Tuon markkinakokemuksen jälkeen en kuitenkaan koko matkan aikana kertaakaan tuntenut itseäni uhatuksi enkä pelännyt mitään. Tapasin ja kuvasin tavallisia ihmisiä. Olisin voinut etsiä ja kuvata myös uhkaavan näköisiä partaisia mieslaumoja, niitä, joita olemme tottuneet näkemään mediassa.

Kabul, helmikuu 2002

Laskeudumme YK:n koneella Kabuliin. Kenttä on täynnä lentokoneiden puolikkaita ja hylkyjä. Vuoret seisovat kentän ympärillä hiljaa. Lentokenttärakennus on täynnä luodinreikiä. Tajuan, mihin olen tullut. Haluan katsoa tämän julkisivun taakse.

Tapaamme Katrin etukäteen järjestämän fixerin ja autonkuljettajan. Fixeri on henkilö, jota toi-mittaja ja kuvaaja tarvitsevat kriisialueilla. Hän puhuu paikallisia kieliä ja tietää paikat, reitit ja hen-

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3724-25

2 6

kilöt. Siinäkin mielessä länsimaisen journalismin vapaus ja objektivisuus on illuusio: fixerihän se käytännössä päättää, mihin mennään ja ketä tavataan. Meidän fixerimme Jawid osoittautuu hyvää englantia taitavaksi, sivistyneeksi mieheksi. Jawid tekee fixerinhommia, koska on äitinsä, sotainva-lidi-isänsä ja sisarustensa ainoa elättäjä. Autonkuljettaja-Idrees on oikeasti lääketieteen opiskelija ja apteekkari. Ilman heitä emme pärjäisi, koska emme voi liikkua kahden. Hekään eivät pärjäisi ilman meitä.

Pian meillä on tiedossa naislääkäri, jota voimme kuvata ja haastatella. Saamme mennä Idree-sin kotiin kuvaamaan hänen perhettään: äitiä, vaimoa ja lapsia. Saamme tavata naisministeri Sima Samarin. Saamme käydä synnytyssalissa ja naislääkärin keittiössä. Pääsemme jopa hammamiin, kyl-pylään, mutta siellä naiset eivät anna kuvata. Naiset ottavat kaikkialla meidät avosylin vastaan. Joskus vain kieli on ongelma, koska tulkkimme Jawid ei saa tulla mukaan naisten huoneisiin, vain saattaa meidät ovelle.

Kuvatessani näitä ihmisiä tajusin jotakin median naiskuvasta. Palataan Seppo Saveksen Gui-nean-matkaan vuonna 1962. Yksi kuuluisimpia kuvia Saveksen laajasta reportaasista on paljasrintai-nen, jurosti kameraan tuijottava tyttö. Kuva on painettu kymmeniin kirjoihin ja lehtiin, ja se on ollut näyttelyissä vielä 2000-luvullakin. Mitä kuva kertoo? Se kertoo enemmän meidän journalistisesta kulttuuristamme, asenteestamme muihin kansallisuuksiin ja miesten asenteesta naisiin kuin kuvan tytöstä. Kuvaaja on hakenut erilaisuutta, eksotiikkaa. Ja erotiikkaa: nykyjournalismissa kuva olisi seksistinen ja poliittisesti totaalisen epäkorrekti. Tytön nimeä ja asemaa vaadittaisiin kuvatekstiin.

Aloin myös miettiä National Geographic -lehden kaikkien aikojen kuuluisinta valokuvaa. Kuvassa kaunis afgaanityttö katsoo kameraan suurilla, pelosta vauhkoilla vihreillä silmillään. Kuva on otettu Afganistanin ja Neuvostoliiton sodan aikaan 1984, ja siitä tuli sellainen hitti, että sen kuvannut Steve McCurry lähti 2002 etsimään samaa tyttöä Afganistanista ja löysikin hänet. Toisesta kuvasta, jossa keski-ikäinen nainen tuijottaa epäluuloisena kameraan, ei tullut enää niin suosittua. Mikä tuo McCurryn ensimmäinen kuva oikeastaan on? Ymmärsin sen Shamshatoon pakolaisleirillä ja kuvatessani nuoria opettajaopiskelijoita Peshawarissa: se on se helpoin kuva.

Kyetäkseen kommunikoimaan vieraassa kulttuurissa elävän ihmisen kanssa niin, että hän näyttää kuvissa itseltään eikä joltakin kolonialistis-antropologiselta prototyypiltä, on tehtävä töitä. Se kuva, jossa nainen tai lapsi - harvoin mies - tuijottaa säikähtäneenä linssiin, on ensimmäinen kon-takti, epäkontakti. Kuvaajan kohde on epätietoinen siitä, mitä tapahtuu. Hänet on yllätetty. Häntä tähdätään ja sitten painetaan liipaisinta. On oikeastaan rikollista, että niin monet kiitetyt lehtikuvat ovat sellaisia. ”Onneksi minä en ole tuossa” ei ole mikään hedelmällinen ajatus kaukaisesta lähim-mäisestä.

Se, että journalisteissa on nykyään entistä tasaisemmin miehiä ja naisia, muuttaa tällaisten naiskuvien julkaisemista ja vastaanottoa. Joka tapauksessa asetelman tajuaminen sai minut hake-maan kuvattavistani hymyä ja iloa, jonkinlaista yhteistä ja mahdollisimman tasa-arvoista leikkiä.

Helsinki, maaliskuu 2003

Taidemuseo Tennispalatsissa on avajaiset. 3 x Afganistan - kuvia todellisuuksista -näyttely koostuu kol-mesta osasta: Afganistanin maanalaisen naisjärjestön RAWA:n salaa kuvatuista dokumenttikuvista,

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3726-27

2 7

talebanien itsestään salaa otattamista hätkähdyttävän homoeroottisista väripotreteista ja minun ja Katrin osuudesta. Katri on kirjoittanut tekstiplansseja, ja kuvista on tehty suurennokset. Olen myös nimennyt kuvat itse. Paikalla on paitsi suomalaisia kulttuurihenkilöitä, RAWA:n edustaja. Pelkään kuollakseni loukkaavani häntä värikkäillä kuvillani, kun hänen todellisuutensa on noissa hirveissä dokumenteissa, joita ei voi itkemättä katsoa. Pääsen puheisiin hänen kanssaan, ja hän sanoo ystäväl-lisesti: Not at all. Your pictures are also true.

Lehtikuva haluaa kuvata minut pönöttämässä kuvieni edessä. En suostu. En voi ratsastaa täl-laisella asialla. Seinän takana RAWA:n videolla tapetaan naista, ja vaikka tämä onkin taidemuseo, en nyt näe itseäni taiteilijana ja kunnian kerääjänä. Taidemuseo mietityttää minua. En voi sietää sitä, että dokumentti, jossa naista ammutaan päähän, esitetään taidemuseossa, elitismin pesässä. Toi-saalta näyttelykokonaisuus on vaikuttava: ihmisen pahuus, arki ja unelmat kauneudesta samassa tilassa. Kolme todellisuutta simultaanisesti, juuri kuin elämässäkin. Ei tätä olisi voinut tehdä mis-sään muualla kuin juuri museossa. Painettu media on lineaarinen teksti ja kyvytön asioiden saman-aikaiseen esittämiseen.

Afganistanissa kuvatessani etäännytin tyylillä ja käsitteellisellä ajattelulla. Viemällä mikä tahansa asia ensin kauas (muokkaamalla se arkihavainnosta tai tyypillisimmästä käsittelytavasta poikkeavaksi) asiasta syntyy uusi havainto, ja se koskettaa. Lehdistön käyttämä ”kriisialuetyyli” ja virallinen uutistyyli pyrkivät jättämään pois tai ainakin piilottamaan etäännyttämisen. Ikään kuin olisi muka mahdollista tai yleensäkään järkevää representoida joku asia sellaisenaan. Lehdenlukijan pitäisikin aina muistaa, että (niin kuin kuvamanipulaatio tai lavastaminen) etäännyttämättä jättämi-nenkin on tyylikeino.

Taidemuseossa etäännyttäminen sen sijaan on kotonaan. Isot kuvasuurennokset ja varsinkin kuvien uudet nimet lehden asiapitoisten kuvatekstien sijasta - ylipäänsäkin kontekstin muuttumi-nen - vaikuttavat kuvien tulkitsemiseen enemmän kuin uskoisikaan.

Vartiosaari , elokuu 2004

Rene Magritten kuuluisa teos Tämä ei ole piippu (1929) esittää piippua. Se ei kuitenkaan ole piippu vaan piipun kuva.

Lehdistössä on kuvan kannalta monia ongelmia. Kuvien määrään nähden niihin halutaan käyttää liian vähän rahaa. Freelancekuvaajat (joita on kasvava osuus kuvaajista) ovat ulkoistettuja eivätkä osallistu toimitusten päätöksentekoon. Kuvaajilla on harvoin mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten kuvia käytetään, koska kuvaajista on ylitarjontaa ja ovi on lähellä jos vaatii liikaa. Lehtikuvaaja on tämän ajan riistotyöläinen. Lehdillä ja niiden omistajilla ja mainostajilla on kaikki valta. Mainossisällöt lisääntyvät lehdissä, ja se vaikuttaa myös journalistisen kuvan tyylivaatimuk-siin (sisällöt on tuotava esiin nopeasti ja iskevästi ilman sivulauseita ja kuvallista jaarittelua).

Tavallaan jouduin Afganistan-seikkailussani käsitteelliseen noidankehään. Koska en pidä lehdistön harrastamasta hädän ja tuskan konventionaalisesta visualisoinnista, halusin tehdä omat kuvani eri lailla ja valitsin ”kriisialuetyylistä” poikkeavan visuaalisen tyylin ja lähestymistavan. Pyrin tuomaan henkilöitä todellisemmiksi kuvaamalla heitä kuin kuvaisin meitä. Meidän todelli-suutemme on paljolti sama kuin mediamme todellisuus (suomalainen seuraa mediaa tuntikausia

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3726-27

2 8

joka ikinen päivä), eli kuvalehtien kiillotetut henkilöt ja tv-sarjojen hahmot saattavat näyttää meille tutummilta kuin kadulla oleva ”todellinen todellisuus”. Kun estetisoin aiheeni tämän ajatuksen kautta, sain huomautuksia naistenlehtityylistä. Kovassa kiireessä en kuitenkaan pystynyt kuvaa-maan niin selkeästi naistenlehtityylillä, että teon tarkoituksellisuus ja todellisuuksien pohdinta olisi selvinnyt heti kaikille katsojille. Niinpä käsitteellinen kokeiluni meni vähän sinne päin.

Myös ensimmäisen kontaktin kysymys on hankala (esimerkkinä Steve McCurryn kuva). Vaikka ensimmäinen kontakti saattaa olla kuvattavan säikähdys, toisaalta tuo tilanne näyttää ihmi-sen alastomimmillaan. Voidaan siis myös sanoa, että juuri se on ainoa oikea kuva ihmisestä. Säi-kähtäneinä kaikki näyttävät samalta, vastasyntyneeltä. Se on äärimmäisen humanistinen näkemys. Mutta silti voidaan kysyä, miksi sellaisia kuvia ei koskaan näe keski-ikäisistä saksalaisista yritysjoh-tajista tai keskiluokkaisista suomalaisista perheenäideistä. Heillä on oikeus koota itsensä, määrätä miten kuva otetaan. Länsimaiden asukkaista pelästyskuvissa poseeraavat joskus lapset, narkomaa-nit, vanhukset ja köyhät, joskus myös halveksitut poliitikot.. Ongelma ei siis ehkä ole lähestymista-vassa, vaan lähestymistavan valinnan konventioissa.

Ehkä länsimaisella medialla on kolme todellisuutta: kriisitodellisuus, joka kuuluu represen-toida mahdollisimman ankeana ja esittää totena, ”todellinen todellisuus”, joka sijaitsee tuolla ulkona ja on useimmissa maailmankolkissa melko samanlainen ja jota ei kuulu representoida ollenkaan, ja kotoisa viihdetodellisuus, joka kuuluu representoida mahdollisimman loisteliaasti ja imartelevasti ja esittää leikkinä.

Olen kaikesta harhailusta huolimatta hyvässä asemassa. Sain nähdä paljon omilla silmilläni. Jos minun ja maailman välissä onkin viheliäinen kamera, lehtikuvan katsojan ja maailman välissä on sen lisäksi paljon muutakin. On kamera, minä (ja minun äitini iltasadut, työparini, kunnioit-tamieni ihmisten mielipiteet, kiireeni, väsymykseni, rakkauteni tai ilkikurisuuteni), länsimainen visuaalinen vasemmalta-oikealle -kulttuuri, konteksti (lehti, kirja, näyttely), lehtien omistajat ja osak-keenomistajat, mainostajat, muoti, kuvatoimittajat, taittajat, raha, työvoimapolitiikka, tietokone ja painotekniikka, journalismin säännöt ja etiikka, vallitsevat tottumukset ja käytännöt ja inhimillinen yksinkertaisuus.

Kirjal l isuutta:

• HAAPIO, Olli (1995), Seppo Saves, valokuvaaja, Oulu: Pohjoinen.

• KOIVIKKO, Kati, MONTONEN, Outi ja Hanna WESELIUS (2002-2004), Vihreä Lanka, Kuvankääntäjät-palsta.

• MERIKALLIO, Katri ja WESELIUS, Hanna (2002), Suomen Kuvalehti 9/2002, 11/2002, 13-14/2002.

• POLLARI, Riitta (2002), Arjen huippuhetket naisten kuvaamina, Kodin Kuvalehti 9/2002.

• Taidemuseo Tennispalatsi 1/2003, näyttelyjulkaisu, Helsingin kaupungin taidemuseo.

• UIMONEN, Anu (2003), Monen totuuden Afganistan, näyttelykritiikki, Helsingin Sanomat 13.2.2003.

• VANHANEN, Hannu (2004). 10 + 1, keskusteluita reportaasista, (mm. Ilkka Uimosen ja Markus Jokelan haastattelut

kriisialueilla kuvaamisesta), Sanomalehtien Liitto.

• VÄÄRÄNEN, Seija (2003), Taide-lehti 2/2003, näyttelykritiikki.

Osoitteita:

• www.nationalgeographic.com

• www.magnum.com (mm. Ilkka Uimosen kuvia)

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3728-29

2 9K u v i e n v a l l a s s a ?

Räjäytettyjä autoja, verta, vihaisia nyrkkejä, naisten ja lasten kyyneleitä, kaaosta, luuranganlaihoja lapsia... Kuvien virtaa erilaisissa medioissa. Fiktio ja todellisuus ovat joskus hyvin lähellä toisiaan. Ovatko kuvat vain mediavirtaa, jotka tekevät median tarinat uskottaviksi? Mitä kuvia voimme uskoa? Mitkä kuvat meitä koskettavat? Miten valokuvat voivat toimia osana opetusta ja oppimista?

Mediakuvat ja visuaalisen viestinnän tulva luovat kuvaa todellisuudesta ja muokkaavat maa-ilmankuvaamme. Kuvien vaikutus ja merkittävyys riippuvat katsojien tiedoista, kokemuksista, asenteista ja taidoista katsoa ja lukea näitä kuvia. Informaatio ja tieto vyöryvät ohitsemme tai ylit-semme, samalla kun tiedon pirstaleisuus tekee yhä vaikeammaksi ymmärtää todellisuutta. Opet-tajan, opiskelijan ja oppilaitoksen yhteinen tehtävä onkin pyrkiä ymmärtämään todellisuutta ja löytämään välineitä ymmärryksen aikaansaamiselle.

Oppimisen kannalta mielenkiintoisia ovat uudet näkemykset oppimisesta ja haasteet, joita globalisoitunut maailma meille asettaa. Viestinnän ja kulttuurin visualisoituminen ovat joidenkin mielestä jo uhka lukutaidolle ja ymmärryksellemme, mutta samalla meille on tarjolla rajattomasti materiaalia opetuskäyttöön. Kuvat ja valokuvat sisältävät runsaasti ”pakattua” tietoa, voimme pysähtyä niiden äärelle, analysoida todellisuutta ja myös itseämme kuvien avulla.

Etiikka – taide – tiede

Kouluissa ja opetuksessa on vallalla tieteen ja järjen ensisijaisuus. Tieteen katsotaan edustavan objek-tiivista tietoa, kun taas taide ja etiikka on nähty perinteisesti oppimisessa subjektiivisina ja toisar-voisina, tunteen alueina. Käsityksemme todellisuudesta eivät voi kuitenkaan perustua vain tietoon. Tutkija Jaana Venkulan mukaan ajattelemisen ja toiminnan taidot eivät kehity vain tiedon varassa, vaan tarvitaan muitakin mielen ulottuvuuksia. Globaalien kysymysten ymmärtämiselle on tärkeää nostaa esiin tiedon rinnalle yhtä tärkeinä todellisuuden alueina myös eettiset kysymykset ja taiteen välittämä omakohtaisuus. ”Suurin tulevaisuuden toivo nousee arvojen muutoksesta, joka tapahtuu ruohonjuuritasolla”, todettiin Rion kansainvälisessä ympäristökokouksessa 1992.

Pirstaleinen tieto ja ulkoa opitut määritelmät jättävät meidät helposti tarkkailijoiksi, sivusta katsojiksi. Emme myöskään pysty tällöin oivaltamaan omaa merkitystämme globaalissa taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa. Globaalin etiikan lähtökohtana on ajatus maailmankansalaisuudesta, joka ei ole pelkästään matkustelua ja pinnallista tutustumista muihin kulttuureihin, vaan ihmisyy-

Pirjo Roponenkuvataideopettaja

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3728-29

3 0

den kunnioittamista ja sitoutumista pitämään jokaista toista ihmistä alkuperästä ja asemasta riip-pumatta tasaveroisena kumppanina. (ks. Sihvola 2004). Suvaitsevaisuuden teemat ovat tyhjiä, jos emme samalla pysty luomaan syvempää ymmärrystä ja toimintaa oppimiseemme. Toiminta voi olla toiminnallisia oppimistilanteita ja kauaskantoisempaa toimintaa tulevaisuudessa, tietoisia valintoja ymmärryksen pohjalta.

Ymmärryksen etsiminen on (elinikäinen) prosessi, kulkemista tiedon virrassa.

Valokuva ja todellisuus

”Todellisuudesta näemme, mitä olemme tottuneet näkemään.” (Venkula, 2003)

Ja myös sen, mitä meille halutaan näyttää. Todellisuus tarjoaa kuvaajalle aina lukuisia vaihtoehtoja, kuva on valinta.

Monilla ihmisillä ympäri maailmaa on samanlaisia kokemuksia esimerkiksi sodanvastaisten mielenosoitusten uutisoinnista. Yhteistä näille uutiskuville ovat usein olleet valokuvat, joissa näy-tetään tuhansien ihmisten mielenosoitus muutaman ihmisen tai pienen ryhmän kulkueena. Tap-pelunpoikanen kulkueessa voi olla myös suurempi uutinen kuin itse mielenosoitus. Toisaalta, jos tiedonvälitys ja valokuva eivät välitä tietoa tapahtumasta, sitä ei ikään kuin ole ollut olemassa. Mediakuva on siis tärkeä vaikuttamisen kenttä. Kuva pysäyttää ja ohjaa lukijan mielenkiintoa. Valo-kuvaaja on tärkeä tapahtuman todistaja.

Kuva voi tukea valokuvaajan tai hänen taustansa tavoitteita ja ideologiaa. Emme välttämättä kiinnitä huomiota normaalina pitämiimme valokuviin, kuvavirtoihin. Tuo ”normaalius” voi estää meitä näkemästä valokuvan taustoja, sen tavoitteita ja ideologisia yhteyksiä. Valokuvaajan tärkeä työkalu on myös etiikka. Etiikka ilmentää kuvaajan ja kuvattavien suhdetta ja vuorovaikutusta. Kun tutkimme tarkasti valokuvassa olevien ihmisten /ihmisen asentoja, ilmeitä ja katseita, tuo vuorovai-kutuksen laatu paljastuu meille. Mitä valokuvat meille lopulta kertovat? Valokuva voi olla inhimil-linen silta, päästääkö valokuva katsojan tuon sillan yli?

Tehtäviä:

1. Tutkikaa tässä kirjassa olevia valokuvia: kuvaajan ja kuvattavien vuorovaikutusta. Millaisia tavoitteita

kuvaajalla on ollut? Tutkikaa samoja kysymyksiä myös sanomalehtien valokuvista kiinnittäen huomiota

tämän valokuvakirjan teemoihin. Vertailkaa kuvaajien tavoitteita ja suhdetta kuvattaviin.

2. Valitkaa kuva ja pohtikaa, mitä kuva-alueen ulkopuolella tapahtuu. Mitä arvelette näkevänne, jos

kamera käännettäisiin toiseen suuntaan? Tässä yhteydessä voidaan pohtia myös kuvan manipulointia ja

propagandakuvia. Miksi joku henkilö poistetaan kuvasta tai miksi jokin rajaus tehdään, mikä merkitys

sillä on?

Tutkija Richard Dyer (2002) puhuu kolonialistisesta katseesta elokuvan historiassa. Valkoinen mies on sankari ja tarinan kertoja, musta mies on villi luonnonlapsi, arvaamaton ja alkukantainen. Perinne

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3730-31

3 1

jatkuu vahvana. Viholliskuvien esittämiseen kuuluu perinteisesti inhimillisen arvon riistäminen, vihollisia on helppo käsitellä numeroina ja lukuina. He eivät ole sodassa yksilöitä, joilla on inhimil-lisiä ominaisuuksia. Miten tämä kolonialistinen asenne ja katse tulevat esille tämän ajan median kuvissa ?

Näemme, mitä olemme tottuneet näkemään. Köyhyys ja rikkaus ovat eri aikoina ja eri kulttuu-reissa merkinneet erilaisia asioita. Köyhyyttä ja omistamattomuutta on pidetty joissakin uskonnoissa ja kulttuureissa jopa hyveenä. Katolisen kirkon pyhimys Franciscus Assisilainen julisti köyhyyden ihannetta, uhrautuvaisuutta ja lähimmäisen rakkautta. Alkuperäiskansojen kulttuureissa maata ei voinut omistaa. Länsimainen talousjärjestelmä perustuu talouden kasvulle, arvomme ja ihanteemme on valjastettu palvelemaan kasvua. Näin myös valokuvat köyhyydestä ja rikkaudesta voidaan nähdä eri tavoin.

Tehtäviä:

3. Etsikää valokuvia köyhyydestä ja rikkaudesta.

Mitä perusteita löytyy uskonnoista tai etiikasta köyhyyden ja rikkauden käsittelemiseen?

Arvioikaa valokuvia köyhyydestä ja rikkaudesta Franciscus Assilaisen ja ympäristöaktivistin

näkökulmasta.

4. Pohtikaa käsitteitä rikkaus, köyhyys, henkinen rikkaus, henkinen köyhyys. Etsikää aiheeseen sopivia

valokuvia.

5. Kuvat ovat voimallisesti kulttuuriensa tuotteita. Valitkaa kuvia eri oppikirjoista. Miksi kirjaan on valittu

juuri siinä olevat kuvat? Tehkää kuvakollaasi Suomesta ja suomalaisista esim. maahanmuuttajan näkö-

kulmasta. Arvioikaa, mikä vaikutus henkilön kulttuuritaustalla on kuvavalintaan.

Valokuvat, tulkinta ja oppiminen

Oppiminen pohjautuu omiin mielikuviimme ja kokemuksiimme. Mielikuvien taustalla voivat olla tiedotusvälineiden kuvavirrat ja viihdeteollisuuden luomat käsitykset esimerkiksi sodasta ja san-kareista. Pysähtyminen, kysymysten teko, yhteinen ja avoin keskustelu voivat antaa välineitä mie-likuvien purkamiselle ja oppimiselle. Sokraattista kysymysten tekoa voisi pitää jopa oppimisen tavoitteena.

Suomalaisilla ei enää juuri ole kokemuksia sodasta, pakolaisuudesta ja nälästä, isovanhem-pien kokemuksetkin ovat jo kaukaisia. Miten kokemuksellista oppimista voisi tällöin tukea eri oppi-aineissa? Voisivatko erilaiset taiteen ilmaisukeinot edistää syvempää oppimista tuomalla siihen lisää omakohtaisuutta? Voiko eettinen pohdiskelu tuoda kaukaisilta näyttävät asiat meitä lähemmäksi? Miten ymmärrämme oman paikkamme globalisoituvassa maailmassa?

Tiede- ja taideaineet eivät ole ristiriidassa tai vastakkaisia. Taiteellinen kokemus voi auttaa omakohtaista, tiedollista oivallusta ja tuoda tiedolle merkitystä. Taide tarvitsee lähtökohdakseen myös tietoja, ongelmien käsittely syvenee. Tieteen ja taiteen taustalla on arvoista riippuvaisia valin-toja.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3730-31

3 2

Valokuvat voivat olla koulussa lähtökohta oppimiselle tai ainakin osa tuota prosessia. Mitä on kuvien takana? Valokuvia analysoimalla voidaan tarkastella kuvan tavoitteita, taustoja ja ilmai-sukeinoja. Valokuva, niin lehti- kuin taidekuvakin, voi olla osana myös kokemuksellista oppimista ja tuoda opiskeluun omakohtaisuutta ja eettisiä pohdintoja. Vanhuksen tai lapsen katse valokuvassa voi sysätä meissä liikkeelle kysymyksiä, joihin haluamme vastauksia. Taideteoksen toteuttaminen valokuvan pohjalta (esim. draaman keinoin, tilateoksena, performanssina) voi lisätä ymmärrys-tämme ja tuoda mukanaan uusia oivalluksia. Eettinen kysymysten pohdiskelu valokuvan yhtey-dessä voi jopa mullistaa todellisuudenkuvaamme.

Tehtäviä:

6. Analysoikaa valokuvia seuraavilla kysymyksillä:

• Mitä kuva esittää? Mikä on kuvan huomiopiste?

• Ketä/keitä varten kuva on otettu?

• Mitä kuvaan on rajattu, mitä kuvasta on rajattu pois?

• Mitä mielleyhtymiä ja tuntemuksia kuva sinussa herättää?

• Mitä kuvassa ja kuvan ulkopuolella tapahtuu?

Kokemuksellista oppimista valokuvien osalta voidaan edistää esimerkiksi Marjo Räsäsen (1993) kehittämällä tavalla tarkastella taidekuvia. Lyhyesti lainattuna menetelmän voisi pelkistää seuraa-viin tehtäviin.

7. Valitkaa yksi tämän kirjan valokuva ja miettikää Räsäsen (1993) seuraavia kysymyksiä:

• Katso valokuvaa hetki kaikessa rauhassa.

• Mitä näet kuvassa? Mitä se tuo mieleesi?

• Tee luonnoksia/kirjoita ajatuksiasi valokuvan kokonaisuudesta ja yksityiskohdista,

myös kuvan ulkopuolella olevista asioista

• Miksi valitsit nämä aiheet luonnokseesi/kirjoitukseesi? Löytyykö valokuvasta jotain,

jonka voisit liittää omaaan elämääsi? Assosioi nopeasti, tee kuvallisia ja kirjallisia muistiinpanoja.

• Keskustelkaa valinnoistanne ja tuotoksistanne. Voit jatkaa työskentelyä, luoda uusia

taideteoksia/kirjoituksia sinussa virinneiden kysymysten avulla.

Keskustelu ja yhteinen asioiden pohdiskelu on osa oppimisprosessia. Voimme oppia tällöin paljon myös itsestämme ja voimme etsiä vastauksia kysymyksiin, jotka meitä koskettavat.

Voiko valokuva koskettaa?

Vietnamin sodan napalmpommituksen uhri, itkevä lapsi järkytti katsojia 70-luvulla. Valokuvan sanottiin jopa muuttaneen maailman yleisen mielipiteen sotaa vastaan. Mikä järkyttää yleisöä tai yleistä mielipidettä 2000-luvun alussa?

Sodat, kriisit, köyhyys ja katastrofit näyttävät loputtomilta. Uutinen on vain huono uutinen. Vääristävätkö negatiiviset uutiset ja uutiskuvat myös maailmankuvaamme? Tutkijat puhuvat ”myö-

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3732-33

3 3

tätuntouupumuksesta”, katsojien ja lukijoiden väsymisestä kriiseihin keskittyvään tiedonvälityk-seen. Myötätunto herättää meissä ahdistusta ja voimattomuutta.

Mielikuvamme esimerkiksi Afrikasta rakentuvat usein noille negatiivisille media- kuville. Positiivisia kuvia on vaikeampi löytää. Afrikkalainen arki ja elämänilo jäävät meille tuntematto-miksi. Tarvitsisimmeko enemmän arjen kuvia, jotta tutustuisimme afrikkalaisiin ja heidän arki-päiväänsä? Myönteiset, positiivisiksi koetut kuvat rikkovat vallitsevan länsimaisen uutisoinnin kriteereitä. Kuvan myönteisyys on myös katsojan asenne kuvaa kohtaan. Sotaakäyvien maiden kan-salaisten näkemykset samasta sodan valokuvasta ovat todennäköisesti hyvin erilaisia.

Tiedotusvälineisiin ilmestyy joskus valokuvia, joilla voi olla suuri vaikutus yleiseen mielipi-teiseen ja jopa politiikkaan. Vuonna 2004 näkyvimpänä esimerkkinä tästä olivat valokuvat kidute-tuista ja nöyryytetyistä irakilaisvangeista. Ne eivät enää vahvistaneet sitä mielikuvaa Irakin sodasta, joka oli haluttu luoda. Voimakkaasti tunteisiin vaikuttavat kuvat tiedotusvälineissä voivat tukea myös ideologiaa tai käytännön politiikkaa. Toistuvat kuvat tuhoutuvista World Trade Centerin tor-neista v. 2001 loivat valmiutta sotaan. Reaktiot jäivät suurelta osin tunnekuohujen tasolle.

Tehtäviä:

8. Keskustelkaa tutkijoiden ”myötätuntouupumusta” koskevasta väitteestä. Voiko tilanteeseen miten-

kään vaikuttaa?

9. Tehkää piirroskollaasi (hiili, halutessasi värit, jos ne tukevat ideaasi) jostain teitä hätkähdyttäneestä

uutiskuvasta. Voitte käyttää apuna lehtikuvaa, esim. suurentaa siitä osan, ja liittää siihen omia ajatuksi-

anne sekä tunteitanne. Verratkaa Picasso, Guernican pommitus. Picasso maalasi työnsä vastalauseena

järkyttyneenä Guernican kaupungin pommituksesta 30-luvulla.

10. Hätkähdyttäkää kuvalla! Käyttäkää kuvankäsittelyohjelmaa ja sekoittakaa ympäristöjä ja ihmisiä.

Voitte esimerkiksi siirtää omat valokuvanne sota- ja konfliktialueelle tai pakolaislapsen omaan ympäris-

töön.

Kirjal l isuutta:

• ALLAHWERDI, Helena (1995) ”Köyhyys kulttuurisena hyveenä ja paheena”, teoksessa Arvot, hyveet ja tieto,

Elämänkatsomustiedon opetuksen 10-vuotisjuhlakirja, toim. Elo, Pekka ja Simola, Hannu, Helsinki: Painatuskeskus Oy.

• DYER, Richard (2002) Älä katso, Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastossa, Jyväskylä: Vastapaino.

• HEINONEN, Reijo E.(1993) Perhosen perspektiivi, Mielikuvat ja arvot opetuksessa,Porvoo: WSOY.

• HIETALA, Veijo (1993) Kuvien todellisuus, Johdatusta kuvallisen kulttuurin ymmärtämiseen ja tulkintaan, Jyväskylä:

Kirjastopalvelu Oy, Gummerus.

• LEHTONEN, Mikko (2001) Syyskuun yhdennentoista merkitys, Jyväskylä: Vastapaino.

• RAITTILA, Pentti (toim.) (2002) Etnisyys ja rasismi journalismissa, Suomen Journalistiliitto, Mediakriittinen julkaisusarja 6., Vammala.

• RÄSÄNEN, Marjo (1993) Kuvasta kokemukseksi, Kokemuksellinen oppiminen taidekuvan tarkastelussa, Helsinki,

Taidekasvatuksen osaston julkaisuja 4, Taideteollinen korkeakoulu.

• SIHVOLA, Juha (2004) Maailmankansalaisen etiikka, Keuruu: Otava.

• VENKULA, Jaana (2003) Taiteen välttämättömyydestä. Jyväskylä: Kirjapaja Oy.

Kiitokset keskusteluista ja kommenteista kuvataideopettaja Mervi Niemitalolle ja äidinkielenopettaja Sirkka Veikkolaiselle. Sekä Venlalle ja Karille.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3732-33

3 4

UN/Nigeria/1974/GammaUNHCR/Kenia/1992/P. Moumtzis

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3734-35

3 5H a r j o i t u k s i a

Tavoite: Nuorten tehtävänä on miettiä, millä kuvilla ja lööpeillä lehtiä myydään, mihin otsikoin-nilla ja kuvilla pyritään vaikuttamaan sekä mitä valitaan ingressiin.

1. Valitkaa oheisista kuvista toinen. Kirjoittakaa siitä lööppi. Löytäisittekö samanlaisen kuvan suomalai-

sen sanomalehden ulkomaansivuilta? Kuinka arvelisitte alueen päälehden otsikoivan uutisen?

Kesto: 1/2 oppituntia

Tarvikkeet: kynä, paperia, kopio sivusta 34

Ryhmän koko: 1 henkilö

2. Kirjoittakaa itsenäisesti kyseisestä kuvasta ingressi. Perustelkaa sana- ja sisältövalintanne.

Keskustelkaa pareittain valinnoista.

Kesto: 1/2 oppituntia

Tarvikkeet: kynä, paperia

Ryhmän koko: 1 + 1 henkilöä

Erityistä: Tehtävä voidaan tehdä kotona ja purkaa yhdessä.

3. Kootkaa sanomalehtien kehitysmaita käsitteleviä ingressejä sekä etusivun kuvia ja kuvatekstejä

esimerkiksi viikon ajalta. Millaiset asiat niissä nousevat esiin? Miksi arvelette näin olevan?

Kukin ryhmä esittää oman näkemyksensä muille ryhmille.

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kyniä, paperia, sanomalehtiä

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

4. Kerätkää mielestänne vaikuttavimmat uutiskuvat viikon varrelta. Valitkaa viikon uutiskuva.

Perustelkaa valintanne.

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: sanomalehtiä, sakset, liimaa, paperia, kyniä

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Erityistä: Tehtävän voi laajentaa koskemaan koko koulua, jolloin jokainen luokka valitsee vuorollaan uutisen tai uutisku-

van. Nämä laitetaan esimerkiksi koulun ilmoitustaululle.

5. Valitkaa uutiskuvia, joihin teette itse kuvatekstit. Verratkaa niitä lopuksi alkuperäisiin kuvateksteihin.

Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löydätte?

Kesto: 1/2 oppituntia

Tarvikkeet: sanomalehtiä, kyniä, paperia

Ryhmän koko:1-2 henkilöä

Kaisa Toiviainen, Hanna Nurmi & Tiina Salmio

!

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3734-35

3 6

6. Nuorille jaetaan sanomalehtiartikkeli, joka liittyy joko pakolaisuuteen, köyhyyteen, nälkään tai tasa-

arvokysymyksiin. Valitkaa tekstiin parhaiten sopiva kuva, ja laatikaa sille kuvateksti. Kuvan voi valita

sanomalehtien uutiskuvista tai sen voi itse piirtää. Keskustelkaa ryhmässä valinnoista ja kuvatekstien

sisällöistä.

Kesto: 1/2-1 oppituntia

Tarvikkeet: kyniä, paperia, sanomalehtiartikkeleita

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

7. Valitkaa ryhmässä uutinen ja kuvitelkaa sen pohjalta tilanne, jonka joko piirrätte tai valokuvaatte.

Tarkastelkaa kuvia yhdessä. Kuinka valitsitte kuvakulman, kuvauskohteen ja kuvattavat? Mikä vaikutti

valintaanne?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: sanoma- ja aikakauslehtiä, piirustustarvikkeet, kamera

Ryhmän koko: 4-6 henkilöä tehtävän annosta riippuen

Tavoite: Nuoret joutuvat miettimään, miten eri tavoin he voivat katsoa ja tulkita kuvia.

8. Analysoikaa vapaasti valitsemaanne kuvaa. Mitä kuva kertoo ja mistä tilanteesta se on otettu? Arvioi-

kaa, kertooko kuva mielestänne olennaisen asian tilanteesta. Mitä muuta sen mielestänne pitäisi kertoa?

Perustelkaa. Missä muualla voitte nähdä samantyyppisiä kuvia?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: sanomalehtiä, kopioituja kuvia valokuvatyökirjasta, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Erityistä: Ryhmätyöt puretaan koko luokan kesken. Pohtikaa, miksi ryhmien analyysit poikkeavat toisistaan.

9. Pohtikaa, mitkä tapahtumat ovat johtaneet kuvan tilanteeseen. Jos kyseessä on sotakuva, arvioikaa

millainen kuvauskohde oli viisi vuotta sitten. Entä millaiselta uskotte sen näyttävän esimerkiksi kymme-

nen vuoden kuluttua?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kyniä, paperia, edellisen harjoituksen kuva

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Erityistä: Jos kuvat liittyvät pakolaisuuteen ja konflikteihin, pohtikaa mitkä tekijät voivat johtaa pakolaisuuteen ja/tai maan

sisäiseen pakolaisuuteen kehitysmaissa.

Tavoite: Nuorten tehtävänä on miettiä kuvien tunteisiin vetoavuutta.

10. Keskustelkaa ryhmissä kuvien herättämistä tunteista. Millainen kuva herättää empatiaa kuvattavia

kohtaan? Entä millainen taas antipatiaa? Mikä vaikutus on esimerkiksi kuvakulmalla, rajauksella ja som-

mittelulla? Entä kuvattavan iällä ja etnisellä taustalla? Arvioikaa millainen vaikutus kuvalla olisi, jos etu-

alalla olisi esimerkiksi kameraan katsova ihminen. Verratkaa tehtävän kuvaa harjoituksen numero 12

rannekellotytön kuvaan.

Kesto: 1/2 oppituntia

Tarvikkeet: kyniä, paperia, kopio valokuvatyökirjan kuvasta sivulta 37

Ryhmän koko: 4-6 henkilöä

!

!

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3736-37

3 7

UN/Eritrea/1993/M. Grant

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3736-37

3 8

11. Järjestäkää ryhmäkeskustelu, jossa käsitellään tehtävien 10 ja 12 kuvien tilanteita. Keskustelkaa esi-

merkiksi seuraavista väittämistä: ”Jokainen maa on vastuussa omista katastrofeistaan”, ”Kehitysapu-

määrärahoja tulisi lisätä”, ”On parempi, että ihmiset asuvat kotimaassaan vaikeissakin olosuhteissa

kuin pakenevat”, ”Suomen pitäisi ottaa vastaan enemmän pakolaisia”, ”Tietyt kulttuurit ovat väkival-

taisempia kuin toiset”. Kootkaa eri ryhmien mielipiteet yhteen. Mitkä ovat ryhmän jäsenten yleisimpiä

perusteluja?

Kesto:1-2 oppituntia

Tarvikkeet: kyniä, paperia, kopiot kuvista sivuilta 37 ja 38

Ryhmän koko: 4-6 henkilöä

Erityistä: Lukekaa käsitteet sivulta 39 ja hankkikaa tietoa YK:n vuosituhatjulistuksesta ja –tavoitteista internet-sivuilta:

www.ykliitto.fi/mdg2003, www.kepa.fi, www.undp.dk, global.finland.fi ja pakolaisuudesta seuraavilta sivuilta:

www.pakolaisapu.fi, www.finnref.org, www.unhcr.ch, www.mol.fi.

Tavoite: Nuoret joutuvat miettimään sanomalehtikuvien, kansalaisjärjestöjulkaisujen ja näytte-lykuvien eroja sekä niiden erilaisia käyttötarkoituksia.

12. Miksi mielestänne oheinen kuva on otettu? Miten kuvalla pyritään vaikuttamaan? Mitä se kertoo

alueen todellisuudesta? Arvioikaa, onko kuva sanomalehti-, kansalaisjärjestöjulkaisu- vai näyttelykuva.

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kopio valokuvatyökirjan kuvasta, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Erityistä: Lukekaa Hanna Weseliuksen artikkeli ennen ryhmätöitä.

!

UNHCR/Tadzhikistan/1995/A. Hollmann

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3738-39

Pakolainen

Pakolainen on henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella. Hän on joutunut jättämään kotinsa ja

kotimaansa siksi, että hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Pakolaista vainotaan hänen rotunsa, kansallisuutensa,

uskontonsa, yhteiskuntaryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä perusteella.

Vuoden 2004 alussa maailmassa arvioitiin olevan noin 17 miljoonaa pakolaista, valtaosa heistä Aasiassa ja Afrikassa. Suuri osa

pakolaisuudesta onkin liikettä köyhien maiden välillä; vain pieni osa pakenemaan joutuvista saapuu vauraisiin länsimaihin.

Kiintiöpakolainen

Suomen valtio varautuu vuosittain talousarviossaan ottamaan vastaan tietyn määrän pakolaisia. Tässä budjetissa vahvistetussa

pakolaiskiintiössä Suomeen tulevia ihmisiä kutsutaan kiintiöpakolaisiksi. Osa kiintiöstä varataan hätätapauksille. Vuoden 2004

pakolaiskiintiö oli 750. Turvapaikanhakijoista poiketen kiintiöpakolaiset ovat saaneet YK:n pakolaisstatuksen jo ennen Suomeen

tuloaan.

Maan sisäinen pakolainen

Maan sisäiset pakolaiset ovat ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, mutta eivät kotimaataan. Osa maan sisäisistä pako-

laisista on pakkosiirretty kotiseudultaan, osa on paennut väkivaltaa ja konflikteja tai etnisiä vainoja. Tällä hetkellä maan sisäisiä

pakolaisia arvioidaan olevan noin 25 miljoonaa.

Lisätietoja: www.pakolaisapu.fi

3 9

Vuosituhatjul istus ja –tavoitteet

Vuonna 2000 YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät YK:n vuosituhannen huippukokouksessa vuosituhatjulistuksen. Maailman johtajat

sitoutuivat kamppailemaan oikeudenmukaisemman, turvallisemman, tasa-arvoisemman ja inhimillisemmän maailman puolesta.

Julistuksen pohjalta on laadittu kahdeksan vuosituhattavoitetta, jotka pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Vertailu-

kohtana on aina vuosi 1990. Julistuksen myötä YK:n jäsenvaltiot, mukaan lukien Suomi, sitoutuivat niiden toteuttamiseen.

Seitsemässä ensimmäisessä tavoitteessa sovittiin siitä, mitkä ovat keskeisiä tekijöitä köyhyyden vähentämisessä yksilö- ja maata-

solla. Kahdeksas tavoite puolestaan määrittelee, kuinka teollistuneiden maiden ja avunantajayhteisön tulisi osallistua tarvittavien

resurssien turvaamiseen sekä myötävaikuttaa kehitykselle suotuisan ympäristön syntymiseen. Lisätietoja: www.ykliitto.fi/mdg ja

global.finland.fi.

Vuosituhatjulistuksessa asetetut kehityspäämäärät:

• Äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen

• Peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille

• Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen

• Lapsikuolleisuuden vähentäminen

• Parantaa odottavien äitien terveydentilaa

• Hiv/aidsin, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu

• Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen

• Luoda globaali kumppanuus kehitykselle

Lisätietoja: www.ykliitto.fi/mdg; www.undp.dk

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3738-39

4 0

Tavoite: Nuoret joutuvat pohtimaan avustustyötekijän roolia valokuvassa ja työntekijän taustan vaikutusta katsojaan.

13. Tarkastelkaa oheista kuvaparia. Mikä on kuvan päähenkilön rooli (aktiivinen tekijä-passiivinen vas-

taanottaja, uhri-toimija, tekijä-tekemisen kohde)? Keitä muita kuvissa on ja mikä on heidän roolinsa? Mil-

lainen olemus, ilme ja mieliala kuvattavista välittyy?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kopio valokuvatyökirjan kuvaparista, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

14. Kumpi kuva mielestänne kannustaa katsojaa toimintaan? Perustelkaa valintanne. Pohtikaa, millainen

toiminta olisi tehokkainta ja hyödyllisintä kuvien henkilöiden tukemiseen (vaihtoehtoina esim. kansalais-

ten oma aktiivisuus, valtion tuki, kansainvälinen avustustoiminta). Mitä kielteisiä ja myönteisiä puolia eri

avustusmuodoilla on? Millaista avun tai toiminnan tulisi mielestänne olla sisällöltään?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kuten edellä

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

WFP/Zambia/2004/B. Barton

!

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3740-41

4 1

15. Valitkaa jompikumpi aukeaman kuvista. Kirjoittakaa pieni uutinen. Verratkaa uutisointianne. Millai-

sia sanavalintoja (verbit, adjektiivit) käytitte? Kuinka uutiset poikkeavat toisistaan ja mitä yhtäläisyyksiä

niillä on?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kynä, paperia, kopiot aukeaman kuvista

Ryhmän koko: 1 henkilö

16. Kerätkää pakolaisuuteen liittyvää kuvamateriaalia, ja tehkää niistä kollaasi luokan seinälle. Verrat-

kaa kuvitusta. Millainen on pakolaisten rooli kuvissa (aktiivinen tekijä-passiivinen vastaanottaja, uhri-

toimija)? Mihin kuvattava kohdistaa katseensa: mitä tämä kertoo kuvattavasta ja mahdollisesti myös

kuvaajan näkökulmasta? Millaisia erilaisia näkökulmia löysitte? Keitä muita kuvissa on ja mikä on heidän

roolinsa? Millainen olemus, ilme ja mieliala kuvattavista välittyy?

Kesto: 1-2 oppituntia

Tarvikkeet: sanoma- ja aikakauslehtiä sekä järjestöjulkaisuja, kartonkia, liimaa, sakset, kyniä, teippiä

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

UNHCR/Kenia/1992/P. Moumtzis

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3740-41

4 2

Tavoite: Nuoret pohtivat kuvattujen roolia ja oikeuksia kuvaustilanteessa.

17. Miettikää, millaisia eri vaihtoehtoja on kuvata kriisitilanteita ja ihmisiä niissä. Millaisen kuvan, kenestä

ja mistä tilanteesta ottaisitte itse? Millaisessa tilanteessa haluaisitte itseänne kuvattavan? Mitä seikkoja

tulee ottaa huomioon lapsia kuvattaessa?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kynä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

18. Etsikää sanomalehdistä kehitysmaiden lapsiin ja naisiin liittyviä uutiskuvia. Pohtikaa, kuinka lapsia ja

naisia yleensä käytetään sanomalehtikuvituksessa.

Kesto: 1/2 oppituntia

Tarvikkeet: kynä, paperia, sanomalehtiä

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

19. Mielikuvaharjoitus. Valitkaa yksi työkirjan kuva ja kirjoittakaa nopeasti 10 ensimmäistä sanaa, jotka

kuvasta tulevat mieleen. Millaisia erilaisia tai yhteisiä mielikuvia kuva herätti? Pohtikaa, mistä mielikuvat

syntyivät.

Kesto: 1/2 oppituntia

Tarvikkeet: kynä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

!

UNHCR/Makedonia/1999/R. LeMoyne

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3742-43

4 3

Tavoite: Nuoret joutuvat miettimään lasten ja nuorten erilaisia maailmoja.

20. Vuonna 2000 maailmassa oli 113 miljoonaa lasta, jotka jäivät peruskoulutuksen ulkopuolelle. Heistä

lähes kaikki asuivat kehitysmaissa ja kaksi kolmasosaa oli tyttöjä. Tarkastelkaa kuvan opetustilannetta.

Etsikää sanomalehdistä eri maista olevia lasten ja nuorten elämää kuvaavia kuvia. Pohtikaa ryhmissä

tyttöjen ja poikien koulutusmahdollisuuksia. Miten tyttöjen koulunkäyntiä voisi mielestänne lisätä?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kynä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Erityistä: Hankkikaa lisätietoja seuraavilta internet-sivuistoilta: www.ykliitto.fi/mdg, www.pakolaisapu.fi, www.unesco.org,

www.unifem.org, www.unhcr.ch, www.ihmisoikeudet.net

Sukupuolten väl inen tasa-arvo

Sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että naisilla ja miehillä on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet kaikilla

elämänalueilla. Vuonna 2000 lukutaidottomia aikuisia oli noin 860 miljoonaa, joista kaksi kolmasosaa oli naisia. Suurimmassa osassa

niistä maista, joissa tyttöjen koulutus on matalimmalla tasolla, on myös suurimmat lasten kuolleisuusluvut.

YK:n vuosituhatjul istus:

”Edistämme sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten aseman vahvistamista köyhyyden, nälän ja sairauksien vastaisen taistelun tehokkaina

välineinä ja todellisesti kestävän kehityksen edistäjinä.”

!

UNHCR/Somalia/1994/B. Press

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3742-43

4 4

Tavoite: Nuoret joutuvat pohtimaan, mitä aiheita uutiskuvissa painotetaan ja mistä painotus johtuu sekä kuinka kriisitilanteita kuvitetaan sanomalehtien ulkomaanuutisissa.

21. Tehkää mediatutkimus. Tarkastelkaa alueellisia ja valtakunnallisia lehtiä esimerkiksi viikon ajalta. Mil-

laisia uutiskuvia löydätte? Lajitelkaa uutiskuvat sopiviin ryhmiin esimerkiksi seuraavasti: arjen kuvat,

sota- ja konfliktikuvat. Mitä kuvia löytyy eniten? Miettikää syitä jakaumaan. Verratkaa kotimaan ja ulko-

maan uutiskuvia.

Kesto: 1-2 oppituntia

Tarvikkeet: sanomalehtiä

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

!

WFP/Malawi/2004/O. A. Saltbones

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3744-45

4 522. Kerätkää kehitysmaa-aiheisia lehtikuvia näyttelyksi. Ryhmitelkää kuvat esimerkiksi nälkä-, köyhyys-

ja tasa-arvoteemojen mukaisesti. Verratkaa kuvaryhmiä edellisen tehtävän kysymysten pohjalta.

23. Pohtikaa, mihin sivujen 44 ja 45 kuvat liittyvät. Miksi kuvien tilanteet ovat mielestänne syntyneet ja

kuinka niitä voisi ehkäistä ennalta? Kuinka sinä, kansalaisjärjestöt tai valtio voisivat vaikuttaa?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kopio valokuvatyökirjan kuvaparista, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

WFP/Somalia/2004/C. LaRuffa

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3744-45

4 6

24. Verratkaa oheista kuvaa tehtävän numero 23 kuviin. Minkälaisen vaikutelman kuvat antavat? Miten

arvioisitte vastaavanlaisten kuvien toimivan sanomalehtien ulkomaanuutisoinnissa?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kopiot valokuvatyökirjan kuvapareista, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

25. Maailmassa elää jatkuvasti miljardi ihmistä alle dollarilla päivässä. Mitkä voisivat olla keskeisiä syitä

tehtävien 23 ja 24 kuvien tilanteisiin? Pohtikaa, miten köyhyys määritelmänä eroaa eri maissa ja maan-

osissa.

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kyniä, paperia

Ryhmän koko: 2 henkilöä

Erityistä: käyttäkää hyväksenne esimerkiksi seuraavia www-sivuja: www.ykliitto.fi/mdg, www.fao.org ja

http://www.wfp.org/

FAO/Intia/2004/G. Bizzarri

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3746-47

4 7

UNHCR/Pohjois-Ossetia, Venäjä/1996/T. Bølstad

Köyhyys

Köyhyys on elinehtojen kurjistumista ja toimeentulon vaikeutumista aina siihen pisteeseen, että ihmisten elossa säilyminen on

uhattuna. Absoluuttisella eli äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan olosuhteita, joissa ihmiset elävät alle dollarilla päivässä. Maail-

man yli kuudesta miljardista ihmisestä arviolta 1,2 miljardia elää tällaisissa olosuhteissa.

YK:n vuosituhatjul istus:

”Päätämme puolittaa vuoteen 2015 mennessä niiden ihmisten osuuden, joiden päivittäinen tulo on alle yksi dollari päivässä sekä puolittaa

niiden ihmisten osuuden, jotka kärsivät nälästä.”

Nälkä

Nälkä tarkoittaa sitä, että elimistö saa vähemmän ravintoa kuin päivittäin kuluttaa. Pitkään jatkuva nälkä johtaa aliravitsemukseen,

sairauksiin ja pahimmillaan kuolemaan. Köyhyyden ja nälän mittareina YK pitää alle viisivuotiaiden lasten alipainoa. Aliravitsemus

on erityisesti kehitysmaiden ongelma. Vuosituhannen vaihteessa nälästä kärsi arviolta 800 miljoonaa ihmistä.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3746-47

4 8

Tavoite: Nuoret joutuvat asettumaan toisen henkilön asemaan ja miettimään, kuinka eri henkilöt tulkitsevat kuvia sekä miten esimerkiksi asema, tausta ja menneisyys vaikuttavat tulkintaan.

26. Pohtikaa oheisen kuvan aiheuttamia reaktioita. Arvioikaa, kuinka kuvaan reagoisivat a) kohdehenki-

lön lähiomainen, b) maanmies, c) sodassa olevan naapurivaltion edustaja ja d) suomalainen lehden lukija.

Kirjoittakaa ryhmissä lyhyt teksti kuvan tilanteesta eri ihmisten näkökulmasta. Miten näkökulmat ja

asenteet poikkeavat toisistaan?

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Pakolaisleiri

Kun pakolainen hakee turvaa naapurimaasta, hän usein saapuu pakolaisleirille. Pakolaisleirit ovat YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n

ylläpitämiä. Oleskelu pakolaisleirillä saattaa venyä vuosiksi. Valtaosa pakolaisista elää kehitysmaissa sijaitsevilla leireillä, joissa asuu

sadoista jopa satoihin tuhansiin ihmisiin.

!

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3748-49

4 9

UNHCR/Tansania/1994/P. Moumtzis

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3748-49

5 0

WFP/Afganistan/2004/F. Pagetti

Tavoite: Nuoret joutuvat pohtimaan, miksi kiinnitämme vieraissa kulttuureissa usein huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka ovat meille vieraita ja jätämme yhteiset piirteet huomiotta.

27. Tarkastelkaa aukeamalla olevia kuvia. Löydättekö vastaavia kuvia usein sanomalehdistä? Millaisissa

tilanteissa eri maista kotoisin olevat ihmiset esitetään? Miksi? Millä tavoin media voisi laajentaa käsitys-

tämme vieraista kulttuureista? Millä tavalla tavalliseen arkeen liittyvät kuvat voisivat muuttaa näkemyk-

siämme?

Kesto: 1 oppitunti

tarvikkeet: kyniä, paperia

ryhmän koko: 3-4 henkilöä

!

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3750-51

5 1

WFP/Afganistan/2004/C. Shirley

Tavoite: Nuoret oppivat arvioimaan, miten paljon kuvakulma vaikuttaa katsojan saamaan tie-toon tilanteesta ja mitä jää kertomatta.

28. Nuorille jaetaan puolitettu kuva analysoitavaksi. Mistä maasta kuva on? Keitä kuvan henkilöt ovat?

Millainen mieliala ja tunnelma kuvasta välittyy? Mitä kuvassa tehdään? Kukin kirjoittaa tarinan kuvasta.

Seuraavaksi jokainen saa oman kuvansa toisen puolen. Keskustelkaa toisen puoliskon herättämistä

uusista vaikutelmista. Muuttuvatko mielipiteenne kuvasta, kun näette sen kokonaan? Mitä tapahtuu, kun

katsotte kuvaa uudesta näkökulmasta?

Kesto: 1, 5 oppituntia

Tarvikkeet: kynä, paperia, sanoma- ja aikakausilehtiä

Ryhmän koko: 1 henkilö

Erityistä: Ryhmän ohjaajan tulisi etukäteen etsiä sopivat kuvat ja leikata ne haluamallaan tavalla. Ennen tehtävää ohjaaja

voi jakaa Anssi Männistön tai Maila-Katriina Tuomisen artikkelit luettavaksi.

!

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3750-51

5 2

Tavoite: Nuoret joutuvat miettimään, mitkä asiat kuvassa herättävät heidän mielenkiintonsa, mikä jää ensi katsomalla mieleen ja mikä heidän valikoivuuteensa vaikuttaa.

29. Katsokaa aukeaman kuvia esimerkiksi kalvolta vaikkapa puolen minuutin ajan. Listatkaa muista-

manne yksityiskohdat. Verratkaa listojanne. Mitkä asiat toistuvat? Mitkä asiat on havaittu, mitkä kirjattu

puutteellisesti ja mitkä unohtuneet kokonaan? Purkakaa tehtävä yhdessä ja arvioikaa, miksi ryhmien

kuvahavainnot eroavat toisistaan.

Kesto: 1 oppitunti

Tarvikkeet: kalvo, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 4 henkilöä

!

UNHCR/Serbia ja Montenegro/1998/R. LeMoyne

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3752-53

5 3

UNHCR/Tansania/1996/R. Chalasani

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3752-53

5 4

Syventäviä tehtäviä

30. Valitkaa yksi valokuvatyökirjan tai päivälehden kuva, ja kirjoittakaa siitä tarina. Mikäli kuvasta sel-

viää maa, niin etsikää siitä lisätietoa. Kuinka paljon lisätieto muuttaa käsitystänne kuvasta saamastanne

ensivaikutelmasta? Keskustelkaa näkemyksistänne ryhmässä. Onko poikien ja tyttöjen käsitysten välillä

eroja?

Kesto: kotitehtävä + 1/2 oppitunti

Tarvikkeet: kynä, paperia, lehti- tai valokuvatyökirjan kuvia

Ryhmän koko: 1 henkilö

31. Viettäkää koulussa sanomalehtipäivä ja tilatkaa kouluunne esimerkiksi valtakunnallinen päivälehti

sekä maakuntalehti. Verratkaa lehtien ulkomaansivujen uutisia. Mihin aiheisiin ja maihin lehdet keskitty-

vät? Millaista taustatietoa aiheista annetaan ja ketkä toimivat jutuissa asiantuntijoina? Keitä jutuissa on

haastateltu? Kuka on kirjoittanut uutisen? Etsikää tietoa esimerkiksi ulkomaankirjeenvaihtajan ja kan-

sainvälisen uutistoimiston työstä. Tehkää omat ulkomaanuutissivut.

Ryhmäläiset voivat myös verrata toistensa ulkomaansivuja. Kuinka ne poikkeavat informatiivisesti ja

teemallisesti toisistaan? Välittyvätkö kirjoittajien omat asenteet ja näkemykset teksteistä? Ryhmäläiset

voivat myös pohtia sitä, miksi ulkomaanuutisista suuri osa tulee isoilta, kansainvälisiltä uutistoimistoilta

ja kuinka tämä vaikuttaa lukijan maailmankuvaan.

Kesto: 1 päivä

Tarvikkeet: sanomalehtiä, paperia, kyniä, mahdollisesti kamera, tietokone.

Ryhmän koko: 5 henkilöä

32. Verratkaa eri tyyppisten lehtien pakolaisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyviä kuvia. Lähteinä

voivat olla esimerkiksi maakuntalehti, Helsingin Sanomat, Anna, Me Naiset tai pakolaisuutta, maahan-

muuttajuutta ja monikulttuurisuutta käsittelevät lehdet kuten Monitori, Pakolainen, Maailmanpyörä,

Kumppani ja Kehitys. Valitkaa yksi kohderyhmä, esimerkiksi muslimit tai tietty turvapaikanhakija- tai

pakolaisryhmä. Verratkaa lehtityyppien kuvitusta, ja miettikää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä; Millai-

sessa roolissa ja tilanteessa kuvan kohdehenkilöt ovat? Kuinka kuvamateriaalit poikkeavat toisistaan?

Minkä kuvan olisitte itse halunneet ottaa?

Kesto: 3 tuntia

Tarvikkeet: lehtiä, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 3-5 henkilöä

Erityistä: Kaikissa lehtikuvaa käsittelevissä tehtävissä voi miettiä myös kuvakokoa, rajausta, valon ja varjon käyttöä sekä

kuvakulmaa. Lukekaa Maila-Katriina Tuomisen ja Hanna Weseliuksen artikkelit ennen työskentelyn aloittamista.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3754-55

5 5

WFP/J. VanAcker

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3754-55

5 6Ulkomaalainen

Ulkomaalaisella tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole Suomen kansalainen. Hän voi olla joko jonkin toisen maan kansalainen tai vailla

kansalaisuutta. Alkuvuodesta 2004 Suomessa asui pysyvästi noin 107 000 ulkomaan kansalaista. Suurin osa heistä on tullut entisen

Neuvostoliiton alueelta.

Maahanmuuttaja

Suomeen vuodeksi tai pidemmäksi ajaksi asettuvia ulkomaalaisia kutsutaan maahanmuuttajiksi. Maahanmuuttajiin kuuluvat kaikki

ulkomailta muuttavat, niin pakolaiset kuin EU-kansalaisetkin. Maahanmuuttajien oletetaan jäävän Suomeen pysyvästi tai pitkäksi

ajaksi ja heidän kotoutumistaan ja kotouttamistaan ohjataan lainsäädännöllä.

Turvapaikanhakija

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Suomesta turvapaikkaa hakeva voi hakea sitä heti rajalta tai

pian maahantulon jälkeen. Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään Geneven sopimuksen mukainen pakolaisstatus,

joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon. Sen sijaan turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan suojelutarpeen perusteella, kun

häntä uhkaa epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu kotimaassaan. Oleskeluluvan voi saada myös humanitaarisin perus-

tein. Verrattuna useisiin länsimaihin Suomeen tulee vuosittain vähän turvapaikanhakijoita. Vuonna 2003 Suomesta haki turvapaik-

kaa 3221 henkilöä. Turvapaikan voi myöntää ulkomaalaisvirasto. Vuonna 2003 turvapaikka tai oleskelulupa myönnettiin yhteensä

494 hakijalle. Heistä 7 sai pakolaisstatuksen.

Lisätietoja: www.pakolaisapu.fi, www.mol.fi, www.unhcr.ch

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3756-57

Harjoitusten taustaaineistoa

• AIRAKSINEN, Kirsi ja HONKANEN, Jussi (2003) Maailmankansalaisen kypsyyskoe. Oppijan ja ohjaajan opas. Helsinki: Suomen YK-liitto.

• AIRAKSINEN, Kirsi ja JAUHOLA, Marjaana (2002) Minun Afrikkani. Harjoituksia. Helsinki: Suomen YK –liitto.

• Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia (1998) Koulutusaineisto. Ideoita, keinoja, menetelmiä ja aktiviteetteja nuorten ja aikuisten

parissa tapahtuvaan epämuodolliseen kulttuurien väliseen kasvatukseen. Helsinki: Allianssi.

• KIVISTÖ, Jari ja WEST, Pirjo (2002) Mustaa valkoisella - Afrikka Eurooppalaisen katseen kohteena.

Helsinki: Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto.

• KIVISTÖ, Jari, WEST, Pirjo ja Erja SAARINEN (1999) Keskellä konfliktia. Opettajan opas.

Helsinki: Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto.

• LIUKKO, Seija ja KANGASSALO, Marjatta (1998) Mediaa muruille. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

33. Tarkastelkaa omien oppikirjojenne kehitysmaihin ja pakolaisuuteen liittyvää kuvamateriaalia kriitti-

sin silmin. Mitä kuvat kertovat ja millaisen kuvan ne antavat alueen ihmisistä? Millainen mieliala kuvat-

tavista välittyy (ilmeet, eleet, asennot)? Missä tilanteissa kuvat on otettu? Muodostaako kuva ehjän

kokonaisuuden kuvatekstin kanssa?

Kesto: 2 tuntia

Tarvikkeet: oppikirjoja, kyniä, paperia

Ryhmän koko: 1-5 henkilöä

Erityistä: Teemaa voi myös syventää miettimällä, mitä historian oppikirjoissa kerrotaan eri kansoista. Entä mistä asioista

annetaan informaatiota ja mistä saa vähemmän tietoa? Miksi näin on?

34. Vierailkaa sanomalehden kuvatoimituksessa, ja haastatelkaa kuvatoimittajaa tai lehtikuvaajaa.

Millä perusteella kuvitus valitaan juttuihin? Mitkä uutiskuvat ovat erityisesti jääneet kuvaajan mieleen?

Millaista lehtikuvaa kuvaajat pitävät onnistuneena? Millainen lehtikuva ei ole onnistunut?

Kesto: 2 tuntia

Tarvikkeet: muistiinpanovälineet

Ryhmän koko: kuvatoimitus määrittelee ryhmän koon

35. Tehkää pakolaisaiheisista lehtikuvista kuvanäyttely, jossa on kuvia erilaisista pakolaisista (ikä, suku-

puoli, etninen tausta). Millaisissa tilanteissa (pakomatka, pakolaisleiri, vastaanottokeskus, uusi kotimaa)

kuvattavat on yleensä kuvattu? Millaisia kuvia oli helpoin löytää? Arvioikaa, miksi näin on.

Kesto: 1-2 oppituntia

Tarvikkeet: lehtiä, kartonkia, liimaa, sakset, kyniä, teippiä

Ryhmän koko: 5 henkilöä

36. Toteuttakaa vastaava näyttely niin, että valitsette köyhyyttä kuvaavaa kuvamateriaalia.

Kesto, tarvikkeet ja ryhmän koko: kuten edellisessä tehtävässä

37. Pitäkää mediapäiväkirjaa viikon ajalta. Kirjoittakaa ylös, mistä mediasta seuraat uutisia, milloin ja

kuinka kauan aikaa. Mitkä uutiset jäävät mieleesi? Mitkä kuvat jäävät kultakin päivältä mieleen ja miksi?

Kuinka tarkkaan luette lehden päivittäin (otsikot, ingressit, jutut)? Mitä pakolaisuuteen, köyhyyteen, näl-

kään ja tasa-arvoon liittyviä uutisia olette lukeneet viimeksi kuluneen viikon aikana?

Kesto: kotitehtävä

Tarvikkeet: kynä, paperia

Ryhmän koko: 1 henkilö

Erityistä: Nuoret voivat myös haastatella ystäviään, sukulaisiaan tai tuttaviaan näiden mediatottumuksista.

5 7

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3756-57

5 8 K i r j o i t t a j a t

Arajärvi , Pentti

Pentti Arajärvi on oikeustieteen tohtori. Hänen pääasialliset tehtävänsä vuodesta 1984 ovat sosiaa-lioikeuden professori/ Joensuun yliopisto 2003-2005; aikuisopiskelun toimeentulojärjestelmien ja maksujen sekä aikuiskoulutuksen verotuksen selvitysmies 2003; johtava tutkija/Kansaneläkelaitos 2000-2002; eduskunnassa vuodesta 1984 mm. valiokuntasihteerinä, sittemmin valiokuntaneuvok-sena, sosiaalivaliokunnan, sittemmin sosiaali- ja terveysvaliokunnan sihteerinä sekä talousvaliokun-nan sihteerinä; toimeentuloturvan selvitysmies 1996-97; poliittinen sihteeri 1986-87.

Männistö, Anssi

Anssi Männistö, YTT, työskentelee Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksella kuvajournalismin lehtorina. Aiemmin hän on ollut tutkijana mm. Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa ja Tieto-yhteiskuntainstituutissa. Männistön erikoisalue on islamin ja muslimien esittäminen länsimaisessa mediassa. Hänen väitöskirjansa selvitti aihepiiriä painottuen kylmän sodan aikakauteen. Tämän ohella Männistö on tutkinut Egyptin poliittisen islamin liikkeiden historiaa.

Roponen, Pirjo

Pirjo Roponen on kuvataideopettaja. Hän on tällä hetkellä virkavapaalla Kemin Karihaaran koulusta ja työskentelee Kemin työväenopistossa kuvataideopettajana. Pirjo Roponen toimii Kulttuurivoi-mala - Culture Power Station ry:ssä, jossa toimintakenttänä ovat mm. kansainväliset taidekasvatus-projektit.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3758-59

5 9

Toiviainen, Kaisa

Kaisa Toiviainen on filosofian maisteri (Oulun yliopiston Kulttuurin tutkimuksen koulutusohjelma). Hän on toiminut kansainvälisyyskasvatustehtävissä, maahanmuuttajaopettajana ja pakolaistyönte-kijänä sekä free lance –toimittajana usean vuoden ajan.

Tuominen, Maila-Katriina

Maila-Katriina Tuominen on Aamulehden kulttuuri- ja ihmisoikeustoimittaja. Hän on vastannut vuodesta 1999 lähtien Aamulehdessä julkaistavasta Maahanmuuttajat-sivusta, joka ilmestyy kerran kuukaudessa. Sivun kirjoittajat ovat muuttaneet Suomeen maailman eri puolilta.

Weselius, Hanna

Hanna Weselius on taiteen maisteri ja valokuvaaja, joka on työskennellyt freelancerina lehdistössä 1993-2004. Hän toimii tällä hetkellä kuvataiteilijana ja valokuvauksen opettajana mm. Taideteolli-sessa korkeakoulussa ja Lahden Muotoiluinstituutissa.

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3758-59

M u i s t i i n p a n o j a

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3760-61

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3760-61

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3862-63

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3862-63

Taitto 200904 14.4.2005, 13:3864

Kuvat ja mediakriittisyys kansainvälisyyskasvatuksen haasteena

Suomen Pakolaisavun ja Suomen YK-liiton Kuvat ja mediakriitti-syys kansainvälisyyskasvatuksen haasteena on yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on käsitellä pakolaisuuden ja vähemmistökysymys-ten sekä köyhyyden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja nälän tee-moja kuvien avulla sekä herättää keskustelua kuvien käytöstä. Projekti antaa uusia välineitä edellä mainittujen kysymysten käsittelyyn opetuksessa, kannustaa nuoria mediakriittisyyteen kehitysmaita koskevassa uutisoinnissa ja auttaa ymmärtämään arkipäivän journalismin haasteita. Hanke tukee luontevasti ope-tussuunnitelmaan kirjattujen viestintä ja mediataitojen tavoittei-den saavuttamista.

Kuvat ja mediakriittisyys –hanke pitää sisällään seminaarin ja kolme koulutuspäivää sekä kaksi julkaisua: seminaariraportin ja valokuvatyökirjan. Järjestöjen internet-sivuille tulee myös jatko-työskentelymateriaalia. Visuaalisen viestinnän lähettiläät vierai-levat projektipaikkakuntien lukioissa, ammattikorkeakouluissa ja perusopetuksen vuosiluokilla 7-9.

Hanke toteutetaan ulkoasiainministeriön tiedotustuella.

Suomen YK-liitto ry

Suomen YK-liitto on kansalaisjärjestö, joka tekee Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa tunnetuksi sekä tukee YK:n toimintaa ja periaatteita. YK-liitto edistää toiminnallaan kansainvälistä ymmärrystä ja kansojen rau-hanomaista yhteistoimintaa. Samalla YK-liitto edesauttaa suomalaisten järjestöjen ja yksi-tyishenkilöiden osallistumista YK:n toimin-taan.

Suomen YK-liitto perustettiin vuonna 1954. YK-liitto järjestää yhteistyössä jäsenjär-jestöjen sekä myös muiden tahojen kanssa YK:hon tai kansainvälisyyteen liittyviä tapah-tumia, koulutusta ja tiedotusta. Liiton toi-minnassa on mukana noin 60 suomalaista järjestöä. Liitolla on myös henkilöjäseniä.

YK-liitto julkaisee neljä kertaa vuodessa Maailmanpyörä lehteä. YK-liiton internet-si-vuilta (www.ykliitto.fi) löytyy ajankohtaista tietoa YK:sta, kansainvälisyydestä sekä myös YK-liiton toiminnasta. YK-liitto myös julkai-see kansainvälisyyteen liittyvää opinto- ja koulutusmateriaalia.

YK-liitolla on oma kansainvälisyyskas-vatushanke, Maailmankansalaisen kypsyys-koe. Kypsyyskoetta suoritetaan eri kouluissa, oppilaitoksissa ja järjestöissä mutta myös osana itseopiskelua.

Liiton työntekijät kiertävät mahdollisuuk-sien mukaan eri järjestöjen ja oppilaitosten tilaisuuksissa kertomassa ja kouluttamassa kansainvälisyyteen. Suomen YK-liitto palve-lee YK:hon ja kansainvälisyyteen liittyvissä asioissa kaikkia suomalaisia: jäsenjärjestöjä, hallintoa, tiedotusvälineitä, oppilaitoksia, kir-jastoja sekä myös yksityishenkilöitä ja opis-kelijoita.

E n e m m ä n k u i n t u h a t s a n a a ?– v a l o k u v a t y ö k i r j a

Suomen Pakolaisapu ry

Suomen Pakolaisapu ry on 1965 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Sen keskeisimmät tehtävät ovat tiedotus, koulutus, pakolaistyö Suo-messa ja maailmalla sekä varainhankinta. Pakolaisavulla on 26 jäsenjärjestöä. Järjes-töön voi liittyä myös henkilöjäseneksi.

Suomen Pakolaisapu toimii yhteistyössä erilaisten kansainvälisten järjestöjen, ennen kaikkea YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sekä pohjoismaisten pakolaisjärjestöjen kanssa. Pakolaisavun toiminnan keskiössä on koulu-tus sekä Suomessa että ulkomailla.

Pakolaisavun kotimaan toiminnan pää-määränä on taustoittaa pakolaisuutta maa-ilmanlaajuisena ongelmana ja parantaa pakolaisten mahdollisuuksia suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisessa ja sitoutu-misessa.

Kansainvälisyyskasvatus keskittyy toi-saalta pidempiaikaisiin yhteistyöhankkeisiin eri oppilaitosten ja opiskelijaryhmien kanssa ja toisaalta lyhytkestoisempiin ajankohtais-aiheisiin. Osana kansaivälisyyskasvatusta Pakolaisapu tarjoaa koulutusmateriaalia päi-väkodeista ammattikorkeakouluihin ja yli-opistoihin.

Pakolaisavun sosiaalityönprojektit tuke-vat pakolaisten omaehtoista kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ulkomaantyössä tuetaan pakolaisten ja paluumuuttajien omaehtoisuutta ja osallis-tuvuutta aikuiskoulutushankkeiden kautta. Vuonna 2004 ulkomaanprojekteja toteutetaan Kosovossa, Liberiassa, Liettuassa, Sierra Leo-nessa ja Ugandassa.

Pakolaisapu (www.pakolaisapu.fi) julkai-see neljä kertaa vuodessa Pakolainen -lehteä, joka ainoana suomenkielisenä julkaisuna kes-kittyy kansainvälisiin pakolaiskysymyksiin.

En

em

mä

n k

uin

tuh

at s

an

aa

? – v

alo

ku

va

työ

kir

ja

Kansi 200904 14.4.2005, 13:411