Upload
others
View
2
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja
opetuksen kehittäminen –hanke
Eri uskonnot ja uskonnolliset yhdyskunnat
pähkinänkuoressa -seminaari 13.10.2011,
Kontiolahti
Sisältö
Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa –seminaari 13.10.2011, Kontiolahti ................. 1
Yhtä erilaiset – Islamista ja suomalaisesta kulttuurista, lakimies, kirjailija Husein Muhammed ................. 2
Uskonto muslimien arkielämässä .................................................................................................................................. 2
Muslimit työelämässä ja asiakkaana ............................................................................................................................ 6
Muslimit ja perhe-elämä .................................................................................................................................................... 9
Katsaus katolilaiseen ja ortodoksiseen maailmankuvaan, FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen ............... 11
Katolinen kirkko................................................................................................................................................................. 11
Ortodoksinen kirkko ........................................................................................................................................................ 13
Pastori Kaarina Villa, Joensuun adventtiseurakunta ...................................................................................................... 15
Jehovan todistaja Reima Kasurinen, Jehovan todistajat, Joensuun srk ................................................................... 16
Pastori Pentti Impivaara, Joensuun vapaaseurakunta ................................................................................................... 18
1(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa –
seminaari 13.10.2011, Kontiolahti
Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa –seminaarissa käsiteltiin uskonnon
vaikutusta ihmisen arjen toimintaan ja ajatteluun. Seminaarin aluksi Monikko-hankkeen
suunnittelija ja asiantuntija Sari Hammar-Suutari perusteli seminaarin alustajien valintaa. Päivän
sisältö oli suunniteltu kentältä tulleiden toiveiden perusteella. Näin seminaarissa kuultiin sekä
kokemusasiantuntijoita ja taustayhteisönsä edustajia että saatiin myös tutkijanäkökulmaa.
Eri uskonnot –seminaarissa kuultiin aluksi lakimies ja kirjailija Husein Muhammedin näkemystä
siitä, kuinka islamin uskonto vaikuttaa muslimien elämään arjessa, esimerkiksi töissä ja kotona.
Hänen oli tarkoitus käsitellä peruskysymysten jälkeen poleemista kysymystä ”islamilaistuuko
Suomi” liittyen viimeaikaiseen monikulttuurisuuskeskusteluun, mutta tähän ei seminaarin aika
kuitenkaan riittänyt. Monikko-hankkeen sivuilta löytyy kuitenkin seminaarin alustajien käyttämät
diaesitykset. Husein Muhammedin diasarjassa käsitellään Suomen islamilaistumiskysymystä
muutaman sivun verran. Islamista ja muslimeista kiinnostuneen kannattaa tutustua Husein
Muhammedin kirjaan Yhtä erilaiset - islam ja suomalainen kulttuuri (2011). Husein Muhammedin
osuutta väritti aktiivinen keskustelu hänen ja seminaariyleisön välillä. Tätä keskustelua on pyritty
toistamaan tässä seminaarin yhteenvedossa, koska keskusteluun käytettiin paljon aikaa. Lisäksi
ihmiset nostavat keskustelun kautta esiin heitä kiinnostavia tai heissä kysymyksiä herättäviä asioita.
Tuija Saarisen esityksessä tarkasteltiin katolilaista ja ortodoksista maailmankuvaa uskontotieteilijän
näkökulmasta, minkä jälkeen tutustuttiin pikaisesti muutamaan suomalaisen uskonnollisen
yhdyskunnan ajattelumaailmaan. Joensuun adventtiseurakunnan pastori Kaarina Villa pohti omaa
ajattelumaailmaansa ja mietti, mihin pohjautuu se, mitä hän ajattelee ja miten hän toimii. Jehovan
todistajien Joensuun seurakunnasta Reima Kasurinen esitteli Jehovan todistajien näkemystä
maailmasta ja siitä, miten se vaikuttaa heidän arkeensa. Lopuksi Joensuun vapaaseurakunnan
pastori Pentti Impivaara kertoi vapaaseurakunnan synnystä sekä sen toiminnasta ja
toimintaperiaatteista.
Yleisenä huomiona todettiin, että jokaisesta päivän aiheesta olisi voinut kuulla enemmänkin, mutta
yhden seminaarin aika on aina rajallinen. Seminaarin diaesitykset ovat luettavissa Monikko-
hankkeen sivuilta: Monikko-hankkeessa tuotettu aineisto. Islamilaisesta perhe- ja tapakulttuurista
kiinnostuneen kannattaa tutustua myös sivuilta löytyvän islamilaisen perhe- ja tapakulttuuri –
seminaarin yhteenvetoon, jonka ovat kirjoittaneet kyseisen seminaarin alustajat FT Sylvia Akar ja
FT Marja Tiilikainen.
2(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Yhtä erilaiset – Islamista ja suomalaisesta kulttuurista, lakimies, kirjailija
Husein Muhammed
Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed aloitti esityksensä pohtimalla, mitä islam ja muslimit ovat.
Islamilla on periaatteessa samat juuret kuin juutalaisuudella ja kristinuskollakin. Kyseessä on
monoteistinen uskonto, jossa monet opinkappaleet ovat samoja kuin kristinuskolla.
Merkittävimpänä erona on Jeesuksen asema; islamissa Jeesusta ei pidetä Jumalan poikana.
Maailmassa on 1,5 miljardia islamin uskoista ihmistä pääasiassa Lähi-idässä, Afrikassa sekä Etelä-
ja Keski-Aasiassa. Euroopassa muslimeja on noin 50 miljoonaa, joista Länsi-Euroopan (EU:n)
alueella asuu noin 8 miljoonaa. Länsieurooppalaiset muslimit ovat pääosin maahanmuuttajia,
itäeurooppalaiset ovat osa paikallista kantaväestöä. Suomessa muslimeja on noin 40 000-45 000.
Muslimien määrän arvioiminen on hankalaa, koska ihmisen määritteleminen muslimiksi vaihtelee.
Muslimiksi voidaan laskea ihminen, joka on muslimivanhempien jälkeläinen ja joka ei ole
irtisanoutunut islamista tai vaihtanut uskontoa. Toisaalta muslimeiksi lasketaan kaikki ne, jotka ovat
tulleet muslimienemmistöisistä maista. Näistä maista tulee kuitenkin paljon kristinuskoisia ihmisiä.
Suurin osa Suomen muslimiväestöstä on maahanmuuttajia. Valtaosa Suomen muslimeista on
muuttanut Suomeen 1990- ja 2000–luvuilla työntekijöinä, perheenjäseninä, elinkeinonharjoittajina
tai pakolaisina ja heidän perheenjäseninään. Suurimmat muslimiryhmät ovat somalit (noin 12 000),
arabit (noin 9000), kurdit (7000–8000) ja albaanit (7000–8000). Tataarit ovat asuneet Suomessa jo
1800-luvun puolestavälistä lähtien. Tataariyhteisö on hyvin järjestäytynyt, he pitävät paljon yhteyttä
keskenään ja pääosa heistä asuu pääkaupunkiseudulla. Heillä on paljon yhteistä tekemistä, mutta
samaan aikaan he ovat erittäin aktiivisia myös laajemmassa yhteisössä.
Uskonto muslimien arkielämässä
Islamin uskontoon kuuluu viisi olennaista asiaa, viisi velvollisuutta, jotka ovat uskontunnustus,
päivittäiset rukoukset, paasto, almuverojen maksaminen ja pyhiinvaellus. Mitä ylempänä tässä
pilarissa oleva velvollisuus on, sitä todennäköisemmin muslimi pyrkii sitä noudattamaan. Husein
Muhammedin mukaan tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvat harjoittavat uskontoa aktiivisemmin kuin
toiset; samoin arabit ja somalitaustaiset muslimit harjoittavat uskontoa paljon aktiivisemmin kuin
irakilaiset tai kurdit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmien sisällä on suurta vaihtelua.
Velvollisuuksista ylimpänä on uskontunnustus. Uskovaisen muslimin tulisi ainakin kerran
elämässään lausua uskovansa yhteen ainoaan Jumalaan ja että Muhammed on hänen
sanansaattajansa.
Arjen toiminnan kannalta erittäin olennainen asia ovat päivittäiset rukoukset. Muslimin kuuluisi
rukoilla viidesti päivässä. Yksi rukous kestää noin parista minuutista kymmeneen minuuttiin.
3(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Rukoushetket sijoittuvat eri kellonaikoihin: ensimmäisen rukouksen aika on ennen auringonnousua,
toinen on keskipäivällä, kolmas iltapäivällä, neljäs auringonlaskun jälkeen ja viimeinen rukoushetki
on ennen nukkumaanmenoa. Suomessa vuorokausivaihtelu asettaa omat haasteensa rukoushetkien
noudattamiselle, etenkin kesäaikana. Eri islamilaisilla yhdyskunnilla onkin laadittu
rukouskalentereita, joiden avulla voi rukouksia suorittaa vähän sopivampaan aikaan. Joka
tapauksessa aamurukous on suoritettava ennen auringonnousua. Muiden rukousten kohdalla
aikataulu on vähän väljempi. Muslimien ja oppineiden näkemykset eroavat toisistaan siltä osin,
minkä vuorokausirytmin mukaan rukoushetket tulisi viettää. Toiset ovat sitä mieltä, että pohjoisessa
ei voi noudattaa luonnollista auringonrytmiä vaan rukoukset tulisi suorittaa islamin pyhien
kaupunkien mediaaniaikataulujen mukaan. Toisten mukaan muslimien tulisi rukoilla lähimmän
muslimiuskoisen maan pääkaupungin aikataulujen mukaan. Joidenkin mielestä rukousaikataulussa
pitäisi mennä asuinkaupungin mukaan kaupungin sijainnista ja vuorokausivaihtelusta riippumatta.
Rukoukset ovat periaatteessa aikuisten noudatettavia eli käytännössä rukoukset kuuluvat murrosiän
saavuttaneen arkeen. Kuitenkin päivittäisten rukousten ja paaston opetteleminen aloitetaan jo
nuorempana, vaikka mitään ehdotonta velvollisuutta tähän ei ole. Joidenkin vanhempien mielestä
on sitä parempi, mitä aikaisemmin lapset aloittavat uskonnonharjoittamisen. Vanhemmilla on
vastuu lapsistaan ja siitä, että lapset oppivat rukoukset ja paastoamisen.
Almuverojen maksaminen oli alun perin verotussysteemi hyvinvointiyhteiskunnan
rakentamiseksi. Uskovainen muslimi maksaa omista tuloistaan ja varallisuudestaan noin 2,5 %
hyväntekeväisyyteen. Myös almuverojen maksamisesta hyvinvointiyhteiskunnassa on eri
näkemyksiä. Osa muslimeista on sitä mieltä, että almuveroa tulisi edelleen maksaa. Osa puolestaan
katsoo, että he maksavat jo veroja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi ja että heidän ei enää
sen vuoksi tarvitse maksaa erikseen samaan tarkoitukseen pohjautuvaa almuveroa. Husein
Muhammed muistutti, että kyseessä on viime kädessä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Almuveron
voi maksaa omantunnon mukaan suoraan hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi SPR:n hätäaputilille tai
muslimiyhteisön toiminnan ylläpitämiseen.
Viimeinen velvollisuuksista on pyhiinvaellus islamin pyhiin paikkoihin Mekkaan ja Medinaan,
mikä jokaisen fyysisesti ja taloudellisesti siihen kykenevän muslimin tulisi tehdä. Tätä, kuten
muitakaan velvollisuuksia, ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos siihen ei fyysisesti kykene.
Velvollisuuksista paasto herätti eniten keskustelua. Paasto tarkoittaa käytännössä sitä, että
muslimin pitäisi olla syömättä, juomatta ja tupakoimatta sekä pidättäytyä seksistä Ramadan-
kuukauden ajan auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Paastoa toteutetaan siten, että syödään
aamulla varhain ennen auringon nousua ja illalla auringon laskun jälkeen. Paasto ei koske sairaita,
raskaana olevia tai muuten fyysisesti paastoon kykenemättömiä. Auringon laskun ja nousun
välisenä aikana saa toimia vapaasti yleisten muulloinkin vallitsevien sääntöjen puitteissa.
Yleisöstä kysyttiin paaston syytä ja Ramadan-kuukauden ajankohtaa. Paaston tarkoituksena on
hiljentyä sekä muistaa köyhiä, varattomia ja nälässä olevia. Ramadan-kuukauden perustana on
muslimien virallinen kalenteri, joka perustuu kuun eikä auringon kiertoon. Kalenteri on reilu 10
päivää lyhyempi kuin länsimainen kalenteri. Tästä syystä Ramadan tulee aina noin 10–12 päivää
aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. Tällä hetkellä Ramadan-kuukausi sijoittuu elokuun tienoille,
4(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
ja vuorokaudet ovat kovin pitkiä. Juuri tästä syystä on pohdittu, pitäisikö paastossa noudattaa
Saudiarabian tai lähimmän muslimienemmistöisen maan aikataulua eikä pohjoista auringonkierron
rytmiä. Näkemykset vaihtelevat tämän asian suhteen. Seminaariyleisöä kiinnosti kuitenkin tietää,
kuka asian viime kädessä ratkaisee. Husein Muhammed totesi, että muslimeilla ei ole sellaista
hallintorakennetta, joka lopullisesti määräisi oikean aikataulun. Hänen mukaansa islamia pidetään
jäykkänä sääntökokoelmana, jota pitäisi orjallisesti noudattaa. Islamin uskonnossa, sunnalaisuuden
suuntauksessa, ei kuitenkaan ole samanlaista hierarkkista pappijärjestelmää kuin katolisessa
kirkossa eikä heillä näin ollen ole yleistä linjausta, jota pitäisi noudattaa. Jokainen oppinut on
oikeutettu tulkitsemaan ja olemaan yhtä oikeassa kuin toinen. Uskonoppineilta voi hakea neuvoja,
joita voi noudattaa tai olla noudattamatta. Soveltaja itse viime kädessä ratkaisee asian. Tärkeintä
olisi toimia siten, että voi hyvällä omallatunnolla seisoa tulkintansa takana.
Muslimien uskonnon harjoittamisessa nousee esille vielä kaksi yleistä arjen toimintaan vaikuttavaa
asiaa: ruokavalio ja pukeutuminen. Ruokavalion suhteen on käytännössä kaksi yleistä asiaa ja
monia pienempiä rajoituksia, joista kaikki muslimitkaan eivät välttämättä tiedä. Tärkeimmät
ruokavalioon liittyvät rajoitukset ovat pidättäytyminen sianlihasta ja alkoholista, joita pitäisi islamin
mukaan välttää. Pienempiin rajoituksiin kuuluu esimerkiksi liivatteen käyttö silloin, kun siinä on
käytetty siasta peräisin olevia ainesosia. Pukeutuminen koskee periaatteessa sekä naisten että
miesten kohdalla sopivaa, riittävän peittävää, maltillista ja vaatimatonta pukeutumista.
Aikaisemmin niin miehet kuin naisetkin käyttivät päähineitä ja peittivät päänsä, mutta tämä tapa on
miesten kohdalla poistunut käytöstä ja lisääntynyt naisten kohdalla.
Yleisö oli kiinnostunut islamin uskonnon harjoittamiseen liittyvistä asioista, kuten tarvitaanko
rukoilemiseen rukousvälineitä ja harjoittavatko naiset uskontoa kodeissaan ja miehet moskeijoissa.
Muslimimiehet käyvät moskeijoissa enemmän kuin naiset, mutta heillä ei ole velvollisuutta käydä
siellä. Perjantai on muslimien pyhäpäivä. Vain perjantain keskipäivän rukoukseen on osallistuttava,
muuten rukoiluun käy yhtä lailla koti, koulu tai mikä tahansa paikka. Naisilla ei ole rajoitteita vaan
he saavat käydä moskeijassa. Toisaalta heillä ei ole velvollisuutta osallistua perjantain keskipäivän
rukoukseen, mutta he saavat osallistua siihen. Mitään tekstejä tai pakollisia välineitä ei tarvita
rukoilun tueksi. Ainoastaan tarvitaan jokin puhdas pinta, jolla voi rukoilla. Monesti tähän käytetään
puhdasta, käärittävää mattoa, joka nostetaan pois rukouksen jälkeen. Mitään maalausta, kuten
ikonia, ei edes saa olla edessä. Monesti moskeijan seinällä on Koraanin pätkiä, tiettyjä säkeitä, jotka
on koristeltu. Islamin puolesta muslimi saa rukoilla vaikka kirkossa, kunhan ristiä ei näy.
Yleisö: Jos muslimi voi rukoilla missä vain, voivatko kristitytkin mennä moskeijaan rukoilemaan
omaa Jumalaansa?
Husein Muhammed: Jos moskeijaan mennään rukoilemaan, että Jeesus on Jumalan poika, on se
harhaoppisuutta islamin mukaan.
Muslimien Jumalan kuvaaminen ja olemus herättivät myös kysymyksiä. Jumalaa ei saa maalata
eikä Hänestä saa olla kuvaa. Myöskään profeetta Muhammedista ei ole kuvaa eikä häntä kuvata.
Jumala on olento, henki, joka on luonut ihmisen. Muslimien mielestä kaikessa ilmenee Jumala,
esimerkiksi kaunis kukka on heijastus Jumalasta. Hän ei kuitenkaan ole mikään hahmo tai henkilö
tuolla jossain vaan enemmän voima tai energia. Toisaalta esimerkiksi kaunis rakennus on ihmisille
annetun voiman kautta rakennettu, ei kuitenkaan Jumala itse. Joidenkin islamin mystisten
5(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
suuntausten mukaan kaikessa on Jumala ja niissä uskomuksissa päästään esimerkiksi lähelle
kiinalaisten taolaista näkemystä. Yleisöstä kysyttiin myös profeetta Muhammedista sekä muslimien
Jumalan nimestä ja kuolemattomuudesta. Muhammed ei ole jumala vaan tavallinen ihminen, jolla ei
ole muita yliluonnollisia kykyjä. Hän on saanut viestejä Jumalalta välitettäväksi. Muhammed ei ole
kuolematon eikä häntä palvota vaan Jumalaa. Muslimien Jumala on kuolematon ja Hänen nimensä
on Allah. Allah on arabiaa ja tarkoittaa Jumalaa.
Keskustelun jälkeen palattiin muslimien pukeutumiseen. Musliminaisten huivikielto voisi johtaa
naisten kotiin jäämiseen. Alun perin pään peittäminen oli bysanttilaisuuden merkki ja myös kristityt
peittivät päänsä, kuten katoliset nunnat tekevät vieläkin. Myöhemmin siitä on tullut islamilaisuuden
merkki ja koko asia on kääntynyt vähän erilaiseksi. Nykyisin voisi ehkä sanoa, että osoitus
vaatimattomasta pukeutumisesta olisi olla ilman huivia. Tämän jälkeen yleisökeskustelu jatkui
ennen kaikkea huivin käyttöön liittyen. Husein Muhammed myönsi yleisön johdattelemana, että
jollain tavalla huivin käyttöön liittyy seksuaalisuus, mutta toisaalta myös soveliaisuus.
Kulttuureittain vaihtelee se, miten paljon saa olla paljaana ennen kuin se tulkitaan rivoksi.
Alkuperäisen ajatuksen mukaan suhteellisen maltillinen ja vaatimaton pukeutuminen koski sekä
miehiä että naisia. Naisten kohdalla tämä on myöhemmin viety äärimmilleen.
Yleisö: Onko huivin käyttö naisten alistamista? Eikö se vaikuta naisten yhteiskunnalliseen asemaan,
kuten naisten rankaiseminenkin? Mikä on islamilaisissa maissa naisen asema arkipäivässä?
Husein Muhammed: Pukeutuminen vaikuttaa naisten yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja myös
naisten asemaan. Samoin vaikuttaa vaatimus riisua huivi pois. Turkissa on kiellettyä olla huivi
päässä, jos opiskelee yliopistossa tai työskentelee julkisessa virassa. Tämä on vähentänyt naisten
osallistumista. Naisen tulee saada käyttää huivia, jos hän haluaa, mutta häntä ei saa pakottaa
käyttämään huivia.
Hiukan huivin käytön vapaaehtoisuutta epäillen yleisöstä ihmeteltiin naisten huivin käyttöä
nimenomaan kodin ulkopuolella, mutta ei kotona. Huivin käyttö ja sovelias pukeutuminen koskee
vieraiden miesten läsnä ollessa pukeutumista. Naisten kanssa tai omissa kotioloissa voi olla ilman
huivia.
Huivin käyttö nähtiin myös turvallisuuskysymyksenä uskonnollisen kysymyksen lisäksi. Todettiin,
että huivin käyttäjän identiteettiä ei voi jälkikäteen tunnistaa ja että burkhan sisään on helppo kätkeä
räjähteitä. Husein Muhammed suhtautui puolestaan tähän väitteeseen epäillen todeten burkhan
herättävän aina epäilyksiä. Hän jatkoi: ”Jos terroristilla olisi vähänkään älyä, hän ei pukeutuisi niin
huomiota herättävästi tavalla, joka jo itsessään herättää paljon huomiota ja epäilyksiä. Hän käyttäisi
ennemmin urheilukassia.” Huivin käyttöön liittyen yleisöstä pohdittiin vielä huivin käyttöä
Suomessa. Aikaisemmin myös Suomessa peitettiin pää, etenkin maaseudulla. 1990-luvulla huivin
käyttö politisoi lyhyessä ajassa. Ennen huivin käyttöön esimerkiksi talvella ei kiinnitetty huomiota,
yhtäkkiä se herättikin huomiota ja liitettiin islamiin. Burkhan päällään kantaminen vaatii rohkeutta,
koska ihminen joutuu silloin huomion kohteeksi ja erityistarkastuksiin. Samoin naisen hiuksiin
liittyy voimakkaita eroottisia käsityksiä kulttuurissa kuin kulttuurissa. Naisen pään peittäminen ei
ole Suomessakaan niin vieras asia, kun asiaa ajattelee vähän pidemmälle.
6(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Muslimit työelämässä ja asiakkaana
Huivikeskustelun jälkeen Husein Muhammed esitteli muslimeja työelämässä ja kertoi uskonnon
harjoittamisesta eri elämän alueilla. Uskonnon harjoittaminen kotona (ruokavalio ja rukoukset) on
jokaisen oma asia, oikeus ja velvollisuus. Kysymykset liittyvätkin niihin eri elämänalueisiin ja
ihmisiin, jotka ovat tekemisissä muslimien kanssa, kuten opettajat ja työnantajat. Osa päivittäisistä
rukouksista sijoittuu opiskelu- ja työaikaan. Husein Muhammed pohtikin, pitäisikö muslimin saada
harjoittaa uskontoaan työaikana ja työpaikalla, tulisiko hänen saada keskeyttää oma työnsä ja onko
se työnantajan ajasta pois. Hänen mukaansa työaikaa ei periaatteessa tarvitse saada käyttää
uskonnon harjoittamiseen, koska työntekijä voi käyttää omia lakisääteisiä taukojaan siihen. Hän
jatkoi miettimällä, saako koulussa tai työpaikalla rukoilla ja kysyi, mikä on työnantajan velvollisuus
antaa tiloja tällaiseen käyttöön. Jos muslimilla on oma työhuone, on tuskin suuri este käyttää
rukoiluun muutama minuutti. Jos hänellä ei ole omaa huonetta tai tilaa, kuten koululuokassa tai
avokonttorissa, hänen kannattaa keskustella asiasta ja yleensäkin työajalla rukoilemisesta
työnantajan kanssa. Työnantaja voi halutessaan ja jos se ei vaadi häneltä suuria uhrauksia antaa
luvan ja näyttää rukoiluun sopivan tilan. Jos työnantajalla ei ole tarjota rukoiluun tilaa tai jos
rukoileminen tapahtuu äänekkäästi, niin viimeisimmän syrjintälautakunnan antaman päätöksen
mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota tilaa rukoilua varten. Joillakin työnantajilla on tätä
nykyä omat rukoustilat, joita voidaan käyttää jopa houkuttimena työntekijöiden saamiseksi.
Työaikana voi periaatteessa paastota. Työnantajalla on kuitenkin oikeus vaatia, että työntekijä on
tietyssä kunnossa ja kykenee suoriutumaan hänelle määrätyistä tehtävistä eli paasto ei saa heikentää
työkykyä. Islamin mukaan velvollisuudet (uskonnon peruspilarit) väistyvät pakon edessä. Myös
rukoilu koulu- tai työajalla herätti aktiivista keskustelua. Yleisön mielestä perjantain moskeijassa
tapahtuva keskipäivän rukous vaikuttaa väistämättä työaikaan. Samoin mietittiin, onko rukousten
kohdalla tärkeämpää noudattaa koulun sääntöjä vai Jumalan sanaa. Husein Muhammedin mielestä
ei ole tarpeen verrata, kumpi on tärkeämpää. Rukoilla saa siitä hetkestä, kun rukoushetki alkaa aina
siihen saakka, kun seuraava rukoushetki alkaa. Oppilaat voivat olla erinomaisia manipuloimaan
siinä, miten oppitunnilta pääsee pois ja monet saattavat käyttää kulttuuria tai uskontoa siinä
hyväkseen. Jos vaatimus tulee vanhemmilta ja kyseessä on useampia oppilaita koskeva kysymys,
kannattaa asiasta keskustella rehtorin kanssa ja tehdä sekä oppilaille että heidän vanhemmilleen
selväksi tämä asia. Avuksi voi kutsua lähimmän moskeijan imaamin kertomaan, että mitään
velvollisuutta ei ole rukoilla heti rukoushetken alkaessa.
Työnantajan ei tarvitse suostua päästämään työntekijää rukoilemaan keskellä päivää työnantajan
ajalla. Mutta työntekijä voi selvittää, saako asian sovittua korvaamalla työajan myöhemmin tai
tehtyä rukoukseen kuluvan ajan omalla ajallaan. Vuorotyössä voi sopia, että omaa vuoroa ei olisi
perjantain keskipäivän rukouksen ajankohtana. Joustavan työajan kohdalla voi rukousta varten
kirjautua omalle ajalle. Viime kädessä, jos järjestelyistä tai poissaolosta koituu kohtuuttomia
vaikeuksia työnantajalle, työnantajan ei ole pakko suostua rukouksen mahdollistamiseen. Husein
Muhammed muistutti, että velvollisuudet väistyvät pakon edessä. Asiaan tietysti vaikuttaa myös
moskeijan sijainti suhteessa työntekijän työpaikkaan: tunti voi mennä jo pelkästään
matkustamiseen.
7(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Yleisö: Sanoit, että nuoret käyttävät hyväkseen uskontoa ja kulttuuria. Mitkä islamissa ovat hyveitä
ja paheita, esimerkiksi varastaminen, valehtelu, terrorismi ja tappaminen?
Husein Muhammed: Islamin mukaan muslimin pitäisi toimia rehellisesti eli valehtelu ei ole
hyväksyttävää. Varastamiseen suhtaudutaan erittäin vakavasti. Saudiarabiassa voidaan katkaista
jopa käsi toistuvasta varastelusta. Terrorismiin valtavirtaislam suhtautuu kielteisesti, koska
kenelläkään ei ole oikeutta ottaa toisen henkeä pois ellei se ole lain mukaan oikeutettua tietyille
henkilöille (kuolemantuomio rangaistuksena). Terrorismi on islamin tulkinnan vastainen, mutta
ääriliikkeet tietysti tulkitsevat asian, miten haluavat. On kuitenkin muistettava, että suurin osa
islamistiterroristien harjoittamasta väkivallasta kohdistuu nimenomaan muslimeihin, ei muun
uskoisiin. Länsimaisiin kohdistuneet näyttävät iskut ovat häviävän pieni määrä siihen verrattuna,
miten paljon iskuja kohdistuu muslimeihin muslimiuskoisissa maissa. Tietoa ääriliikkeisiin
kuuluvien määrästä ei ole. Ylipäätään suoriin iskuihin osallistuvia on vähän, mutta heillä on
ymmärtäjiä. Nämä ajattelevat, että terrorismi on heikomman ase vahvempaa vastaan ja pitävät siksi
tällaista väkivaltaa oikeutettuna.
Islamista ja talouselämästä puhuttaessa kysyttiin Husein Muhammedilta islamin suhtautumisesta
korkoon. Islamin mukaan koron kiskonta on periaatteessa kiellettyä. Alun perin, keskiajalla
kristitytkään eivät ottaneet korkoja. Ei pidetty oikeana ottaa kovaa korkoa sellaiselta, joka tarvitsi
tietyllä hetkellä rahaa lainaksi. Myös koron maksamiseen suhtaudutaan kielteisesti. Jotkut muslimit
päättävät olla ottamatta asuntolainaa ennen kuin koko rahasumma on säästettynä. Toisaalta toiset
muslimit ottavat asuntolainaa. Osa muslimioppineista on edelleen sitä mieltä, että koron ottaminen
ja maksaminen on oltava kiellettyä; osa puolestaan ajattelee, että on oikeutettua ottaa korkoa
asuntolainassa, mutta ei esimerkiksi sijoitusmielessä. Valtaosa muslimeista ei suhtaudu korkoon
kielteisesti, jos on mahdollisuus ottaa asuntolainaa.
Muslimi voi kokea, että hän ei halua olla tekemisissä kiellettyjen ruoka-aineiden tuottamisen ja
käsittelyn kanssa eikä myöskään myydä alkoholia. Uskovainen muslimi ei edes hakeudu Alkoon
töihin. Husein Muhammed ei kuitenkaan uskonut, että muslimi jättäytyisi pois vähittäiskaupan
kassan työstä sen vuoksi, että asiakas saattaa ostaa alkoholia.
Työpaikalla tarjoilussa olisi hyvä ottaa huomioon muslimit siinä mielessä, että muutakin kuin
alkoholia olisi tarjolla. Husein Muhammed kuitenkin totesi, että nykyään alkoholitarjoilu
työpaikoilla alkaa olla aika vähäistä. Toisaalta yleensä aina on vettä tarjolla. Ruoan kohdalla voisi
muslimien ruokavalion ottaa huomioon. Tämä onnistuu kätevästi siten, että muslimit voivat käyttää
samaa ruokaa kuin kasvisruokailijat, joiden ruokavalio täytyy kuitenkin tarjoiluissa huomioida.
Muslimit osaavat myös itse kysyä ja kieltäytyä tarvittaessa kiellettyjä ruoka-aineita sisältävästä
tarjoilusta.
Huivin käytöstä työpaikalla Husein Muhammed kertoi, että työtehtävät eivät saa kärsiä burkhan tai
niqabin käytöstä. Työntekijän on velvollisuus suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät. Toisaalta missään
tehtävissä ei ole välttämätöntä ottaa huivia pois eikä huivi todennäköisesti estä tekemästä erilaisia
työtehtäviä. Työnantajat saattavat vedota huivin käytön kohdalla asiakkaiden järkyttymiseen tai
näiden kielteiseen suhtautumiseen huivia kohtaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kantana
8(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
kuitenkin on, että asiakkaiden mielipide työntekijöiden asusta ei voi olla peruste tietyn vaatteen
kieltämiselle vaan työvaatteiden tulee olla työn vaatimusten mukaisia, esimerkiksi univormujen
käyttö.
Yleisöä kiinnosti tietää, miten tarkkaan uskonto määrittelee naisen pysyttelemään vieraista miehistä
erossa työpaikalla. Keskustelussa tuli esille tapauksia, joissa nuoret naiset halusivat itselleen
ammatin, jossa tapaisi vain naisia. Tällaisena ammattina pidettiin esimerkiksi kätilön ammattia.
Husein Muhammed vastasi kätilöidenkin kohtaavan miehiä, nimittäin isiä. Hän jatkoi, että ei ole
mitään sellaista sääntöä, joka kieltäisi naista näkemästä miestä työpaikallaan. Hänestä tällaisissa
tapauksissa on rajoitteita ylitulkittu. Hän neuvoi myös selvittämään, mistä nuoret naiset ovat saaneet
sellaisen ajatuksen, että eivät haluaisi olla missään tekemisissä toista sukupuolta olevien ihmisten
kanssa. Muutenkin nuorten kanssa kannattaa keskustella koulutukseen sekä työharjoittelu- ja
työpaikkoihin liittyen kiellettyjen ruoka-aineiden ja toisen sukupuolen välttämisestä.
Keskusteluavuksi voi kutsua paikallisen imaamin tai uskonoppineen. Suomalaisessa yhteiskunnassa
ei ole mahdollista välttää täysin toisen sukupuolen kohtaamista ja sianlihan käsittelyä tavalla tai
toisella. Lisäksi sianlihan kanssa tekemisissä oleminen on eri asia kuin itse syödä sianlihaa. Husein
Muhammed ehdotti keskustelemaan näistä asioista viranomaistasolla sekä uskonnollisten yhteisöjen
kanssa. Näin tiukoista säännöistä kiinnipitäminen tulee hänen mielestään muuten aiheuttamaan
ihmisten syrjäytymistä suomalaisesta työelämästä. Yhtenä mahdollisuutena on koota erilaisia
konfliktitilanteita ja käydä niitä läpi uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Keskustelua aiheesta on
käytävä, vaikka se ei olisi helppoa. Husein Muhammedin kirjasta löytyy joitakin ratkaisuehdotuksia
konfliktitilanteisiin.
Muslimista asiakkaana ei yleensä ole ongelmia. Joissakin tapauksissa asiakas saattaa toivoa tai
vaatia samaa sukupuolta olevaa lääkäriä tai hoitajaa. Nämä ovat aina harkinnanvaraisia ja
tapauskohtaisia tilanteita sen suhteen, kannattaako ja voiko näihin toiveisiin tai vaatimuksiin
suostua. On tilanteita, jolloin on ymmärrettävää, että asiakas vaatii samaa sukupuolta olevaa
hoitajaa tai lääkäriä, esimerkiksi intiimien asioiden kohdalla. Ei kuitenkaan ole perusteita sille, että
hammas- tai silmälääkärin tulisi olla samaa sukupuolta. Joidenkin viranomaisten saattaa olla
helpointa vaihtaa hoitaja tai lääkäri konfliktin välttämiseksi. Aina tämä ei kuitenkaan ole
mahdollista. Vaihtaminen voi olla myös kovin vaikeaa tai samaa sukupuolta olevan hoitajan
vastaanotolle pääsyssä kestää kauan. Tällöin konfliktin välttäminen ei ole ratkaisu vaan asiasta
kannattaa käydä keskustelua. Kaikki ihmiset eivät saa hoitoa samaa sukupuolta olevalta lääkäriltä
tai hoitajalta muslimimaissakaan. Yleisöstä tiedusteltiin hämmentyneenä, eivätkö naiset siis saa
samaa hoitoa kuin miehet. Husein Muhammed tarkensi, että perinteisesti muslimimaissa miehet
ovat lääkäreitä ja naiset hoitajia. Tämän vuoksi hoitoa ei ole itsestään selvästi saanut omalta
sukupuoleltaan.
Tässä vaiheessa seminaaria muutettiin seminaarin aikataulua siten, että Tuija Saarisen esitysajasta
siirrettiin puolisen tuntia Husein Muhammedin käytettäväksi. Yleisötoiveen perusteella ehdittiin
käydä läpi vielä arjen työn kannalta tärkeää aihetta eli muslimeja ja perhe-elämää.
9(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Muslimit ja perhe-elämä
Muslimit ja perhe-elämä –aiheessa pohdittiin muslimien käsitystä muun muassa seurustelusta ja
lasten kasvattamisesta. Periaatteessa islam, kuten muutkin uskonnot aikaisemmin, suhtautuu
kielteisesti esiaviolliseen seksiin ja sitä sisältävään seurusteluun. Tavoitteena olisi mennä ensin
avioon ja harrastaa seksiä vasta sen jälkeen. Tavallisesti nuoret eivät asu yhdessä ennen avioliittoa
vaan voivat jäädä asumaan vanhempiensa luokse ennen naimisiinmenoa. Käytännössä sekä
muslimimaissa että länsimaissa ihmiset seurustelevat ennen avioliittoa, vaikka osa ihmisistä
suhtautuukin asiaan kielteisesti ja osa vanhemmista voi vaatia lapsiaan olemaan seurustelematta. Jos
nuori ei kuitenkaan noudata vanhempien vaatimusta, vanhempien on suostuttava siihen. Joskus tästä
ristiriidasta voi seurata konflikteja, jolloin lapsi voidaan lähettää pois tai nuori saattaa salata
seurustelun. Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa luvattomasta seurustelusta voi seurata
kunnia- tai häpeäväkivaltaa.
Muslimien kohdalla on puhuttu järjestetyistä avioliitoista ja pakkoavioliitoista. Pakkoavioliitoksi
kutsutaan liittoa, jossa ainakin toinen osapuoli on joutunut avioitumaan ilman osaa suostumustaan.
Järjestetyssä avioliitossa puolestaan vanhemmat järjestävät muodollisesti avioliiton, jonka taustalla
on morsiamen tai sulhasen pyyntö tai näillä ei ole mitään avioliittoa vastaan. Jotkut hankkivat
puolisonsa kotimaastaan. Syitä tähän voi olla useita. Tuleva puoliso on voinut jäädä kotimaahan.
Tämän kanssa on myöhemmin menty naimisiin ja puoliso muuttaa Suomeen. Voi olla, että
Suomesta ei ole löytynyt sopivaa kumppania ja kotimaasta haetaan sopivaa puolisoa. Avioliitto
myös toisuskoisen kanssa alkaa olla kuitenkin olla tavallista. Islamissa ei ole velvollisuutta kääntyä
muslimiksi avioliiton myötä, vaikka monet (niin muslimit kuin ei muslimitkin) niin luulevat.
Periaatteessa avioliitto toisuskoisen kanssa on sallittua muslimimiehille, mutta ei naisille.
Suomessakin on kuitenkin musliminaisia naimisissa muunuskoisen kanssa. Tämä periaate liittyy
kulttuuritekijöihin: miehillä on enemmän vapautta ja valinnanvapautta, lisäksi väestössä on paljon
enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia.
Mediassa on keskusteltu alaikäisten vihkimisistä. Husein Muhammedin mielestä avioliittoon
alaikäisten kohdalla täytyy suhtautua tiukan kielteisesti. Lisäksi täytyy todella perusteellisesti
selvittää lapsen oma vapaa tahto ja selvittää lapselle, että tällä ei ole velvollisuutta mennä
avioliittoon. Suomessa on myös mahdollista ja oikeus elää avoliitossa. Moniavioisuudesta
puhuttaessa tarkoitetaan, että islam sallii monivaimoisuuden, ei monimiehisyyttä. Miehellä saa olla
enintään neljä vaimoa. Käytännössä monivaimoisuuteen on todella tiukat ehdot eri kohdissa
Koraania. Uuden vaimon ottamiseen pitää olla muiden vaimojen suostumus ja kaikkia vaimoja tulee
kyetä elättämään. Husein Muhammedin mukaan Koraani tosiasiassa suhtautuu moniavioisuuteen
hyvin penseästi. Suomessa moniavioisuus on kiellettyä. Kysymystä on kuitenkin herättänyt, ovatko
ihmiset tosiasiassa moniavioisia. Pitäisikö yhteiskunnan puuttua siihen, että ihminen on virallisesti
naimisissa yhden kanssa ja suhteessa muihinkin tai eronnut yhdestä ja on suhteessa muihin? Husein
Muhammedin mielestä asiaan pitää puuttua silloin, jos joku on pakotettu sellaiseen tilanteeseen.
Mutta jos tilanne on kaikille osapuolille vapaaehtoinen valinta, pitäisikö siihen puuttua ja millä
tavoin? Husein Muhammedin kirjassa pohditaan näitä kysymyksiä enemmän.
10(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Homoseksuaalisuus on islamin uskonnon mukaan kiellettyä. Myös islamilaisissa maissa
homokulttuuri on kukoistanut ja on paljon niin sanottua homokirjallisuutta. Toisinaan
homokulttuuri on hiljaisesti hyväksytty, toisinaan siihen on reagoitu väkivaltaisesti.
Perheen rooleihin ja perhe-elämään liittyen Husein Muhammed kertoi, että perinteisesti nainen on
ollut kotona ja mies on käynyt töissä. Perheen miehellä voi myös olla kohtalainen koulutus, toisin
kuin perheen naisella, mikä rajoittaa naisen yhteiskunnallista osallistumista. Nainen voi kuitenkin
sopeutua uuteen kulttuuriin paremmin, koska hän on miestä sosiaalisempi ja koska hän oppii
paremmin kieliä. Uudessa yhteiskunnassa perinteiset arvoasetelmat eivät ole pysyviä, jolloin
naisella ja miehellä on eri käsitykset rooleista. Perheen sisällä voi seurata konflikteja siitä, kun
nainen ei enää asetukaan miehen hänelle antamaan rooliin. Ainakin osa naisista on Husein
Muhammedin mukaan hyvin tietoisia omasta asemastaan ja roolistaan länsimaissa. Joissakin
tapauksissa tämä voi johtaa ylilyönteihin ja on myös johtanut avioeroihin. Edelleen muslimimaissa
avioero on ollut kohtalaisen harvinaista, vaikka islam on sen sallinutkin. Joissakin kulttuureissa
avioero koetaan häpeällisenä. Joidenkin tutkimusten mukaan Suomessa somalinaisista lähes puolet,
yli 40 % on yksinhuoltajia. Syynä voi avioeron lisäksi olla se, että mies on menehtynyt sodassa tai
hän ei ole päässyt Suomeen.
Islam ei kiellä ehkäisyä, vaikka jotkut muslimit suhtautuvatkin ehkäisyyn osittain kielteisesti.
Aborttiin suhtaudutaan kielteisesti, joskaan ei samalla tavalla kuin katolilaiset. Tavallisesti
muslimiperheet ovat suurperheitä, joissa on 5-6 lasta. Tämä ei niinkään liity kulttuuriin vaan on
tavallista kehitysmaissa. Myös vanhempien ja lasten välisissä rooleissa voi olla ristiriitoja, etenkin
jos vanhemmat ovat syntyneet ja kasvaneet toisenlaisessa arvomaailmassa ja lapset Suomessa.
Lapset osaavat kieltä paremmin kuin vanhempansa ja saavat ehkä vähän liikaa vastuuta sekä
kehitystasoonsa nähden että perhedynamiikan kannalta. Vanhemmat ovat saattaneet lähettää
”länsimaistuneita” lapsiaan ja nuoriaan kotimaahan. Joskus tarkoituksena voi olla se, että lapsi
tutustuu sukulaisiinsa ja oppii omaa äidinkieltään. Toisinaan kuitenkin nuorella voi olla uudessa
maassa ongelmia, kuten päihdeongelma tai rikollista käyttäytymistä, jolloin lapsi lähetetään
kotimaahan rauhoittumaan ja oppimaan tavoille.
11(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Katsaus katolilaiseen ja ortodoksiseen maailmankuvaan, FT,
uskontotieteilijä Tuija Saarinen
FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen aloitti oman vuoronsa kertomalla käsittelevänsä aihetta
kulttuurintutkijan näkökulmasta. Kristinuskon juuret ulottuvat 2000 vuoden taakse, jolloin kirkko
jakautui roomalaiskatoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon. Toinen jako itäiseen ja läntiseen kirkkoon
tapahtui myöhemmin uskonpuhdistuksen yhteydessä.
Katolisella ja ortodoksisella kirkolla on joitakin eroavaisuuksia. Katolisessa kirkossa puhutaan
pyhimyksistä, ortodoksisessa pyhistä. Katolinen kirkko suhtautuu kielteisesti syntyvyyden
säännöstelyyn, mutta Tuija Saarisen mukaan ortodoksisuus, etenkin karjalainen ortodoksisuus, on
elämänmyönteistä, sallivaa, ymmärtävää, armahtavaa ja anteeksiantavaa. Syntyvyyden säännöstely
jätetään avioparin itsensä päätettäväksi. Myös lapsetonta avioliittoa pidetään merkityksellisenä eikä
lapsettomuus ole häpeä. Jumala antoi ihmiselle kumppanin, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Puoliso on tärkeä, vaikka yhteisiä lapsia ei olisikaan. Katolinen ja ortodoksinen kirkko eroavat
toisistaan myös avioeron suhteen. Ortodoksinen kirkko hyväksyy avioeron siinä mielessä, että
eronnut ihminen voidaan vihkiä uudelleen. Avioeroa pidetään kuitenkin syntinä, jota täytyy katua ja
pyytää anteeksi Jumalalta ennen kuin vihkiminen voidaan suorittaa.
Katolista ja ortodoksista kirkkoa yhdistää usko pyhiin henkilöihin, pyhimyksiin ja ihmeisiin sekä
siihen, että nämä voivat toimia välittäjinä ihmisen ja Jumalan välillä. Kirkkoja yhdistävät myös
rippi ja Neitsyt Marian keskeinen asema luterilaisuuteen verrattuna.
Katolinen kirkko
Katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkko. Tuija Saarisen mukaan on vaikea puhua katolisesta
maailmankuvasta, koska katolisen kirkon kannatusalueella asuu niin erilaisia ihmisiä ja kulttuureita.
Katolisuus toteutuu eri tavoin eri mantereiden ja eri maiden välillä sekä katolisuuden sisällä.
Uskonto ilmenee arjessa eri tavoin kulttuurista ja ihmisen asemasta riippuen. Vanha katolinen
kirkko on vain yksi versio katolisesta kirkosta. Noin puolet katolisista elää Etelä- ja Pohjois-
Amerikassa ja noin neljännes Euroopassa, lähinnä Etelä-Euroopassa ja Puolassa. Suomessa on yksi
katolinen hiippakunta Helsingissä. Tuija Saarinen ei käyttäisi yhteisö-käsitettä puhuttaessa
suomalaisesta katolisesta ”yhteisöstä”, koska ihmiset asuvat eri puolilla Suomea.
Ongelmaksi todettiin se, että aina on niin vähän aikaa käydä läpi jokin uskonto. Tällöin siitä
voidaan nostaa esiin vain joitakin seikkoja. Tuija Saarisen esityksessä on keskitytty kaikkien
maiden katolisille yhteisesti jaettuihin asioihin, joita ovat esimerkiksi sakramentit. Katolisen kirkon
sakramentit ovat kaste, vahvistus, eukaristia, parannus (rippi), pappisvihkimys, sairaiden voitelu ja
avioliitto. Sairaiden voitelu tarkoitti aikaisemmin viimeistä voitelua.
12(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Kaste annetaan mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Nimenanto on kasteesta erillinen,
ennen kastetta tehtävä toimitus. Suomessa katoliseen uskoon kastettavaa lasta ei pääsääntöisesti
pystytä kastamaan kirkossa, koska kirkko on niin kaukana. Tapana onkin, että pappi tulee kotiin
kastamaan lapsen. Useimmat suomalaisista katolisista perheistä ovat sekaperheitä, joissa vain toinen
vanhempi on katolinen. Jos lapsi kastetaan katoliseksi, tulisi hänellä olla vähintään yksi
vahvistuksen saanut katolinen kummi. Hänen lisäkseen voi olla kristitty, ei-katolinen todistaja.
Tämä on yleistä seka-avioliitoissa, joissa halutaan todistaja myös ei-katolisen vanhemman
puoleisesta suvusta.
Hätäkaste toimitetaan välittömästi, jos lapsen henki on vaarassa. Sen voi toimittaa kuka tahansa
kristitty puhtaalla vedellä. Puhtaaksi vedeksi käy kraanavesi; veden ei tarvitse olla pyhitettyä.
Hätäkasteessa on kyse käytännön sanelemasta toimenpiteestä. Kasteenvahvistus-sakramentti on
verrattavissa konfirmaatioon. Nuori saa vahvistuksen sakramentin, kun hän ottaa vastuun omasta
hengellisestä elämästään. Vahvistuksen jakaa piispa.
Katolilaisten tulee osallistua eukaristian viettoon eli pyhään messuun ainakin sunnuntaisin ja
velvoittavina juhlapyhinä, kuten jouluna, loppiaisena ja Kristuksen taivaaseen astumisen
juhlapyhänä. Ehtoollisaineet eivät katolisessa uskossa edusta Kristuksen ruumista ja verta
symbolisella tasolla vaan ne muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi ehtoollisen asetussanojen
myötä. Keskustelua herätti kysymys kirkossa alaikäiselle tarjottavasta viinistä Suomen
alkoholilainsäädännön kiellosta huolimatta. Tuija Saarinen totesi kysymyksen olevan
mielenkiintoinen ja perusteli ehtoollisalkoholia annettavan vain pienen tipan. Lisäksi katolisessa
ajattelussa kyse ei ole viinistä vaan Kristuksen verestä. Evankelisluterilaisessa kirkossa todettiin
olevan käytössä alkoholitontakin viiniä. Tuija Saariselta tiedusteltiin myös, mitä viinille ja
ehtoollisleivälle tapahtuu seremonian jälkeen, jos ne ovat Kristuksen ruumista ja verta. Tuija
Saarinen totesi, että tällaisiin kysymyksiin tarvittaisiin vastaajaksi pappi. Hän tiesi kuitenkin kertoa,
että ainakin ortodoksisessa kirkossa käytäntönä on laittaa tarjolle yli jääneet ehtoollisleivät niin, että
ehtoollisella käyneet voivat viedä niitä perheenjäsenilleen tilaisuuden jälkeen.
Parannuksen sakramentti tarkoittaa rippiä. Katumustyö voi olla tiettyjä rukouksia. Ripillä käyminen
herätti yleisössä kysymyksiä ja myös keskinäistä keskustelua. Pappi ei voi ilmoittaa ripin
yhteydessä kuulemastaan rikoksesta, mutta hän voi antaa uskovalle ohjeen tehdä virallinen
tunnustus tekemästään rikoksesta. Vaitiolovelvollisuus koskee myös suunnitelmia ja aikeita. Pappi
ei saa kertoa kenellekään mitään, mitä hän kuulee. Toki hänen pitää pyrkiä siihen, että suunniteltu
teko ei toteudu. Syntiä tehnyt ei saa anteeksi papilta vaan papin välityksellä Jumalalta. Pappi toimii
ihmisen ja Jumalan välikappaleena ja hänen tulisi tukea ihmistä pyrkimään henkiseen kasvuun.
Käytännön perustana on kirkon erottaminen maallisesta vallasta, jolloin ihmisellä oli toinenkin
vaihtoehto sovittaa tekemänsä rikos. Tämä ei kuitenkaan poista maallisen vallan vaatimusta sovittaa
rikos. Yleisenä kristillisenä käsityksenä on, että ihminen tekisi katumustyön avulla parannuksen
eikä jatkaisi pahan tekoaan. Jos ihminen tekee parannuksen, hänelle annetaan anteeksi ja uusi
mahdollisuus. Myös ripillä käymiseen liittyy henkinen kasvu ja pyrkimys parannukseen. Ihminen
saattaa oikeasti kärsiä pienistä paheistaan ja hän voi yrittää päästä niistä irti. Jos ihminen on
uskonnollisesti niin aktiivinen, että käy ripillä, hän pyrkii kohti parannusta koko ajan. Tuija
Saarinen pohti, että ehkä vankilatunnustuksien yhteydessä kuullaan tunnustuksia myös murhista.
13(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Ortodoksinen kirkko
Kuten muidenkin isojen uskontojen kohdalla, myös ortodokseille yhteisten asioiden nimeäminen on
vaikeaa. Uskonnon ilmenemiseen vaikuttavat toisaalta perhe ja kulttuuri, toisaalta yksilön omat
asenteet ja mieltymykset. Ortodokseja on kaikissa maailman maissa. Eniten heitä on Itä-Euroopan
maissa, Kreikassa, Venäjällä, Bulgariassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Myös Venäjällä ortodoksinen
uskonto säilyi, vaikka Neuvostoliitossa ei ollut uskonnon opetusta ja uskovaisia vainottiin.
Suomessa ortodokseja on hieman enemmän kuin muslimeja eli noin 1,5 % väestöstä. Suomessa on
ortodoksinen Lintulan naisluostari ja Valamon miesluostari.
Ortodoksit ovat olleet Suomessa viime maailmansodan jälkeen marginaaliasemassa. Heitä on
”ryssitelty” ja pidetty aatteellisesti Venäjän lähellä olevina. Moni evakkokarjalainen vaihtoikin
kirkkokuntaa ortodoksisesta luterilaiseksi ja kastoi lapsensa luterilaiseksi. Nykyään kääntymistä
tapahtuu toisin päin ja käännynnäisten määrä on kasvanut ortodoksisessa kirkossa. Usein
käännynnäiset ovat hyvin koulutettuja kaupunkilaisia. Ortodoksisten avioliitot ovat tavallisesti
seka-avioliittoja (yli 90 % liitoista). Tämä vaikuttaa arkeen ja uskonnon harjoittamiseen. Ihmiset
tuntevat käytännön pakosta – pienenä vähemmistönä eläessään - kahden valtakirkon perinteet ja
tavat noudattaen niitä sujuvasti. Usein samaan sukuun ja jopa perheeseen kuuluu eri kirkkoon
kuuluvia jäseniä, joten käytännön perhe-elämässä tulee soveltaa molempien kirkkojen tapoja.
Yleensä ortodoksit haudataan luterilaisten kanssa samoille hautausmaille. Hautamuistomerkit ovat
vaatimattomia. Tarkoituksena on muistuttaa elämän katoavaisuudesta: kun muistomerkki lahoaa, on
myös vainaja unohdettu siihen mennessä.
Ortodoksit viettävät nimipäivää syntymäpäivän sijasta. Lapsi saa perinteisesti nimensä sen
perusteella, kenen pyhän muistopäivänä hän on syntynyt tai jonka nimipäivä on lähellä hänen
syntymäpäiväänsä. Jos lapsella on useampi etunimi, voi ensimmäinen nimi olla muodikkaampi ja
uskonnollinen nimi toisena tai kolmantena nimenä. Ortodoksien kristinoppikoulu on samantapainen
kuin rippikoulu eli siihen kuuluu leiri ja konfirmaatiota muistuttava perhejuhla. Kyseessä on
kuitenkin pelkkä aikuistumisriitti, joka on syntynyt luterilaisen perinteen vanavedessä.
Kristinoppikoulun käyminen ei ole edellytys kummina toimimiselle eikä avioliittoon menemiselle.
Keskeisiä ortodoksisen uskon piirteitä ovat muun muassa paidan alla pidettävät kaularistit ja ikonit,
joita voi olla kotona, autossa tai työpaikalla. Myös matkalla voi olla mukana matkaikoni. Koti,
työvälineet ja kulkuvälineet voidaan siunata. Myös luterilaisilla saa olla ikoneja. Ikonimaalaus
onkin suosittua. Ortodoksi pyrkii aina viemään ikonin siunattavaksi, niin voi luterilainenkin tehdä.
Tärkein ortodoksien pyhä toimitus on ehtoollinen. Ennen ehtoollista paastotaan eli aamulla ennen
ehtoollista ei saa syödä. Kirkossa seistään liturgian aikana. Mikäli paasto aiheuttaa fyysisiä
vaikeuksia jaksaa liturgian ajan seisomisen, saa ehtoolliselle mennä paastoamatta. Nainen ei saa
mennä ehtoolliselle kuukautisten aikana, koska hän on silloin epäpuhdas.
14(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Ortodoksien tärkein juhla on pääsiäinen. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät osallistumaan
pääsiäisyön liturgiaan. Virpomaperinteeseen ei kuulu Pohjanmaalta kotoisin oleva ja
virpomistapoihin sekoittunut trulliperinne. Pääsiäiseen kuuluu myös pääsiäispaasto, jolloin
pidättäydytään lihasta ja maitotuotteista. Paaston tarkoitus ei ole olla laihdutuskuuri vaan paastolla
on sekä hengellinen että diakoninen ulottuvuus. Ajatuksena on syödä vaatimattomasti ja
yksinkertaisesti sekä lahjoittaa näin säästyneet varat köyhille. Kuten todettua, ortodoksisissa
perheissä on usein eri uskontoon kuuluvia ihmisiä, mikä on yhtenä syynä siihen, että paastoa ei enää
nykyään noudateta kuten ennen. Paastoa viettäville on kuitenkin tehty ruokaohjeita. Asiasta
kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi Kaarina Kaurinkosken Paastonajan keittokirjaan.
15(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Pastori Kaarina Villa, Joensuun adventtiseurakunta
Joensuun adventtiseurakunnan pastori Kaarina Villa kertoi adventtiseurakuntalaisen ajatteluun ja
toimintaan vaikuttavasta adventistisesta maailmankuvasta. Adventisteja on Suomessa noin 5000,
joista Joensuussa noin 200 henkilöä. Vaikka seurakunta on Suomessa pieni, on Seventh Day
Adventist Church levinnyt ympäri maailmaa samoin kuin esim. katolilaisuus. Adventisteja on
maailmassa noin 16 miljoonaa ja vahvimpia vaikutusalueita ovat mm. Filippiinit ja Väli-Amerikka.
Adventistinen näkemys perustuu Raamattuun. Adventtikirkko lähtee siitä, että vanha ja uusi
testamentti muodostavat kokonaisen jumalallisen ilmoituksen siitä, kuka Jumala on ja miksi
olemme täällä. Adventistin toimintaan vaikuttava merkityksellinen asia on nähdä Jumalan pelastava
toiminta läpi ihmiskunnan historian punaisena lankana koko Raamatun läpi. Yleisöstä kysyttiin,
näkevätkö adventistit Raamatun vertauskuvina vai kirjaimellisesti. Kaarina Villa vastasi, että esim.
profeetalliset kirjat puhuvat vertauskuvien kautta. Niiden sanoma on kuitenkin sopusoinnussa
kirjaimellisesti ilmaistuin sanoman kanssa. Adventistit uskovat, että Jumalalla on suunnitelmana
lähettää pelastaja korjaamaan rikkoutuneet suhteet: ihmisen suhteen itseensä, toisiin ihmisiin ja
Jumalaan. Heidän ajattelutapansa vahvana pohjana onkin toivo. He myös uskovat, että suhde
kuolemaan muuttuu siinä vaiheessa, kun ihminen tulee uskoon. Usko Jeesukseen tuo mukanaan
iankaikkisen elämän (kuolevaisuus muuttuu kuolemattomuudeksi Jeesuksen tulon yhteydessä;
kuolon uneen nukkuneille ylösnousemuksen muodossa, elävät muutetaan) Ne, jotka eivät välitä
Jeesuksen sovitustyöstä, pysyvät kuoleman alaisina. Yleisöä kiinnosti tietää, onko kuolemattomuus
varattu vain adventisteille. Kaarina Villan mukaan asia ei ole niin, vaan Jumala antaa
kuolemattomuuden kaikille niille, jotka ovat halunneet ottaa Jeesuksen vastaan.
Seminaariin osallistuvia kiinnosti myös tietää, miten adventtikirkkoihin pääsee tai miten niihin
valikoituu pastoreita. Pastori Kaarina Villa kertoi olevansa ainoa Joensuun seurakunnan palkattu
työntekijä, muut toimijat työskentelevät vapaaehtoistoimin. Seurakunnan pastorit saavat vähintään
neljävuotisen koulutuksen ulkomailla. Heidän palattuaan Suomeen heitä jossain välissä kysytään
pastoreiksi. Vaikka myös naisten on mahdollista toimia Suomessa pastoreina, ei esimerkiksi
Kaarina Villaa itseään ole vihitty pastoriksi. Syynä on se, että pastoriksi vihkiminen antaisi oikeudet
toimia pastorina kaikkialla maailmassa, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikkialla
kulttuurillisista syistä.
Kiinnostusta herätti myös adventistien näkemys sapatin vietosta: ratkaiseeko sapatti pelastuksen.
Kaarina Villa totesi, että ihmiset ovat tästä montaa mieltä, mutta hänen mielestään Jumala näkee
ihmisen sydämeen ja tietää tämän todellisen uskon sitä kautta. Adventistien sapatin vietto on
lähempänä pyhityselämäopillista näkemystä kuin pelastusopillista näkemystä. Aikaisemmin
sapattikysymys oli iso asia ja ihmiset jopa jättivät työnsä voidakseen pyhittää seurakuntayhteyden ja
yhteyden Jumalaan sapattina. Töiden jättämistä ei tapahdu enää samassa määrin kuin ennen, vaikka
lauantaityöt kuuluvat useilla aloilla työnkuvaan. Toisaalta esimerkiksi hoitoalalla katsotaan, että se
on palvelevaa työtä ja näin ollen sopusoinnussa adventistien maailmankuvaan vaikuttavan
palvelemisen ja rakastamisen ajatuksen kanssa.
16(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Jehovan todistaja Reima Kasurinen, Jehovan todistajat, Joensuun srk
Jehovan todistaja Reima Kasurinen esitteli, mihin Jehovan todistajat uskovat. Hänen mukaansa sitä
kautta on helpompi hahmottaa, miten usko vaikuttaa heidän elämässään. Myös Jehovan todistajien
näkemys maailmasta perustuu Raamattuun, josta voi oppia Jumalasta ja hänen luomakunnastaan.
Jehovan todistajia on Suomessa noin 19 000, ja maailmanlaajuisesti heitä on noin 7,5 miljoonaa eri
puolilla maailmaa. Joensuussa on noin 200 Jehovan todistajaa.
Reima Kasurinen kertoi seminaariyleisölle, mitä usko on Jehovan todistajien näkökulmasta ja miten
uskoon liittyvä voimakas tunne sisältää myös vakuuttuneisuuden, tiedon uskomisen perustasta. Hän
esitteli myös, mihin Jehovan todistajat uskovat ja mitkä asiat eri puolilla maailmaa eläville Jehovan
todistajille ovat yhteisiä kulttuurieroista riippumatta. Yksi tällainen asia on Isä meidän –rukouksen
kolme pyyntöä: pyyntö Jumalan persoonanimen Jehova pyhittämisestä, pyyntö Jumalan
valtakunnan tulemisesta sekä pyyntö Jumalan tahdon tapahtumisesta, jonka saa aikaan lopulta
hänen valtakuntahallituksensa.
Myös Jehovan todistajien ajattelutapaan vaikuttaa toivo ja myös heidän mukaansa Raamatun täytyy
olla sisällöllisesti sopusointuinen. Maailman nykyisen tilanteen uskotaan olevan tällainen, koska
ihmiset halusivat kokeilla maailman alussa riippumattomuutta, jolloin Jumala salli sen. Näin ollen
Jumala on nyt antanut ajan kulua ennen kuin hän tulevaisuudessa lupauksensa mukaan puuttuu
jälleen maailman asioihin. Raamattu kuitenkin antaa ihmisille vastauksia heidän kysymyksiinsä.
Jehovan todistajat pyrkivätkin kertomaan toisille Jumalan tarkoituksesta, sekä sanoillaan että
elämäntavallaan. Tärkeänä elämässä pidetään toisten ihmisten kunnioittamista.
Jehovan todistajuus valitaan tietoisesti, vaikka toki perheiden lapset ovat mukana yhteisön
toiminnassa. Seminaariyleisöstä kysyttiin, voiko lapsi tehdä ratkaisun Jehovan todistajaksi
ryhtymisestä vasta täysi-ikäisenä. Reima Kasurinen vastasi, että Jehovan todistajaksi tulemiseen ei
ole selkeää ikärajaa, mutta nuoren on ymmärrettävä, mistä on kyse ja päätöksen täytyy lähteä hänen
omasta halustaan, ei kavereiden tai vanhempien halusta. Yleisöä kiinnosti tietää, mitä sitten
tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät valitse yhteisöä. Suljetaanko heidät pois yhteisöstä? Reima
Kasurisen mukaan heitä ei suljeta pois yhteisöstä, mutta koska yhteisöllä on paljon yhteistä
toimintaa, siitä pois jääminen voi merkitä siten myös vähäisempää yhteydenpitoa. Vanhemmat
saavat pitää lapsiinsa yhteyttä.
Kaikki työ Jehovan todistajien yhteisössä perustuu vapaaehtoisuuteen eikä heillä ole arvoasetelmia
vaan kaikki ovat veljiä keskenään. Työtä täytyy kuitenkin ohjata ja sitä varten tarvitaan välineitä,
kuten seurakunnan asioita ohjaava ja päätöksiä tekevä vanhimmisto. Vanhimmistoon ei kuitenkaan
voi kuulua naisia. Jehovan todistajat noudattavat samanlaista järjestörakennetta kuin millaista
Raamatussa kuvataan eli miehet tekevät päätökset. Naisten yhteisön hyväksi tekemää työtä
kuitenkin arvostetaan suuresti. Yleisöstä kysyttiin lasten toiminnasta Jehovan todistajien yhteisössä:
”Jos lapset voidaan kastaa ja toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, mitä odotuksia lapsille voidaan
asettaa?” Reima Kasurinen totesi, että vaatimukset ovat iän mukaisia ja että lapsilta ei odoteta
17(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
samoja asioita kuin aikuiselta. Lapsi ei voi ymmärtää täysin koko Raamattua – kuten ei kukaan
muukaan – mutta lapsetkin voivat omissa olosuhteissaan tehdä sen minkä voivat ja saada siitä iloa.
Yleisökysymykset jatkuivat. Kysyttiin, mikä on Jehovan todistajien suhde Jeesukseen pelastumisen
näkökulmasta ja uskovatko he Pyhään henkeen. Reima Kasurinen vastasi Jehovan todistajien
uskovan Jeesukseen ja että hän on Jumalan poika, kuningas ja pappi. Sovinto on tärkeä ajatus
heidän uskossaan. Pyhää henkeä Jehovan todistajat eivät kuitenkaan pidä persoonana vaan se
liitetään läheisesti Jumalaan ja Hänen vaikuttavaan voimaansa. Jeesuksen asema Jehovan todistajien
uskonnossa kiinnosti kuitenkin yleisöä vielä myöhemminkin. Yleisöstä haluttiin tarkennusta siihen,
mikä rooli Jeesuksella on uskontunnustuksessa, onko Jeesuksen tehtävä pelastaa ihminen ja
maailma sekä oliko Jeesus jumala ja ihminen sataprosenttisesti. Reima Kasurinen selvensi
Jeesuksen olleen mallin ja esimerkin, jota pyritään seuraamaan. Hän oli ihmisen pelastaja, minkä
lisäksi hänellä on hallinnollinen tehtävä pyyhkiä ikävät asiat pois. Hän on Jumalan kuva, mutta ei
sama persoona kuin Jumala. Jeesus on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä ja ilman häntä meillä ei
olisi elämää. Taivaassa ollessaan Jeesus oli jumalallinen, mutta maanpäällä eläessään täydellinen
ihminen.
Jehovan todistajat kokoontuvat kahdesti viikossa käsittelemään raamatullisia puheita. Heillä on
myös kolme kertaa vuodessa suurempia tilaisuuksia, joissa eri puolilta maata asuvat Jehovan
todistajat kohtaavat. Välillä on myös kansainvälisiä konventteja, joihin saapuu Jehovan todistajia
useista eri maista. Kokouksia pidetään viikon kohokohtina ja suurin osa pyrkii käymään niissä
säännöllisesti. Kaikkialla maailmassa opetusohjelma on samankaltainen sisältäen samojen teemojen
käsittelyn yhtä aikaa. Joensuussa on kerran viikossa englanninkielinen ja kerran viikossa
venäjänkielinen kokous. Kokoukset avoimia tilaisuuksia, joita voi tulla seuraamaan. Kokouksissa ei
kerätä kolehtia eikä mihinkään tarvitse osallistua, mikäli ei halua. Reima Kasurinen neuvoi, että
sunnuntain kokouksessa on helppo seurata ohjelmaa.
Reima Kasurinen esitteli vielä Jehovan todistajien kehittämän pikarakennusmenetelmän, jota on
sovellettu katastrofialueilla. Vapaaehtoisuuteen ja järjestelmällisyyteen perustuvan
pikarakennusmenetelmän avulla saadaan rakennettua valtakunnansali kahtena perättäisenä
viikonloppuna.
Yleisöä jäi vielä kiinnostamaan, millä tavalla uskonto näkyy Jehovan todistajien arjessa ja
poikkeaako heidän elämänsä valtaväestön elämästä millään tavoin. Reima Kasurisen mukaan he
pyrkivät lukemaan Raamattua päivittäin ihan ajatuksen kanssa. Lisäksi he käyvät kokouksissa ja
korostavat ajasta ja paikasta riippumattomia ajattomia periaatteita. Ihmiset voivat tehdä omia
ratkaisujaan vapaan tahdon seurauksena. Jehovan todistajien pyrkimys on tehdä ratkaisuja, joissa he
ottavat huomioon toiset ihmiset sekä suhteen Jumalaan ja omaan itseensä. Heidän kaikkea
toimintaansa ohjaavat Raamatun periaatteet.
18(18)
MONIKKO – Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen –hanke
Pastori Pentti Impivaara, Joensuun vapaaseurakunta
Katsaukset uskonnollisten yhdyskuntien ajattelumaailmaan päätti Joensuun vapaaseurakunnan
pastori Pentti Impivaaran osuus. Hän kertoi vapaaseurakunnan olevan ihan kotimaista perua, jonka
juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Vapaaseurakunnan jäsenmäärä on vajaa 15 000, ja
Joensuun vapaaseurakunta on perustettu vuonna 1921.
Vapaakirkollisuudessa painotetaan henkilökohtaista uskoa eli jokainen ratkaisee henkilökohtaisesti
uskonsa Jeesukseen. Vapaaseurakunnassa korostetaan myös uskonnon vapautta. He olivat aikanaan
ensimmäisiä uskonnollisen vapauden kannattajia ja pyrkivät saamaan luterilaisessa kirkossa aikaan
niitä uudistuksia, joita katsoivat kirkon vaativan.
Joensuun Vapaaseurakunnan toimintaperiaatteina on pyrkimys elää ja toimia avoimesti sekä olla
luotettavia eli pitää sanansa ja lupauksensa. Lisäksi pyrkimys on kunnioittaa ja rohkaista toinen
toisiaan sekä tarjota mahdollisuus palvella. Vapaaseurakunnan toiminta pohjautuu yhteistoimintaan
ja vapaaehtoisuuteen. Heidän pyrkimyksensä ei ole tulla täydellisiksi vaan he sallivat ihmisen
virheellisyyden. Vapaaseurakunnassa tuetaan myös ahdingossa olevia. Tämä periaate on ohjannut
toimintaa vapaakirkon syntyajoista saakka. Henkilökohtaisen uskon löytämisen lisäksi toinen tärkeä
asia oli ja on diakoninen auttamistyö, esimerkiksi Helsingissä rakennettiin ensimmäinen yömaja sitä
tarvitseville. Auttaminen on edelleen tarpeellista tänä päivänä, vaikka ihmisten tarpeet ovat
muuttuneet.
Kaikki vapaaseurakunnan tilaisuudet hallinnollisia tilaisuuksia lukuun ottamatta ovat ulospäin
suuntautuneita eli kaikille avoimia. Vapaaseurakunnassa ylintä päätäntävaltaa käyttää
seurakunnankokous, jossa jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänioikeus. Vanhimmisto, yhdessä
työntekijöiden kanssa, toteuttaa seurakunnankokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman
hyväksytyn talousarvion puitteissa. Vapaaseurakunnan talous perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin.
Vapaakirkon seurakuntayhteyden edellytyksenä on usko Jeesukseen. Jäsenistö jaetaan varsinaisiin
jäseniin, alaikäisiin jäseniin ja ulkojäseniin. Jäsenyydelle ei ole alaikärajaa, mutta ulkopuolisella
(siis ei vapaaseurakuntalaisen perheeseen kuuluvalla) alle 15-vuotiaalla lapsella on oltava
huoltajiensa suostumus seurakuntaan liittymiseksi. Ulkojäseniä ovat 18 vuotta täyttäneet entiset
alaikäiset jäsenet, jotka eivät halua olla tai joita ei voida hyväksyä varsinaisiksi jäseniksi. He ovat
silti tervetulleita mukaan toimintaan. Varsinaisen jäsenyyden edellytyksenä on oman uskonsa
tunnustaminen ihmisten edessä. Seurakuntaan liittymisen edellytyksinä ovat usko Jeesukseen
Kristukseen ja sen tunnustaminen ihmisten edessä. Jumala antaa voiman tulla todistajakseen.
Vapaakirkolliset eivät voi pelastaa ketään vaan ainoastaan usko Jeesukseen Kristukseen voi
pelastaa.
Naisten asema vapaakirkossa on tärkeä. Jo vapaakirkon syntyaikoina naiset olivat kärkijoukoissa
toimimassa. Tämä ei siihen maailman aikaan miellyttänyt kaikkia, mutta vapaakirkon puolelta
puolustauduttiin, että Jumala hyväksyy myös naisten työn. Tästä todisteena oli se, että lukuisat
ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan naisten työn kautta.