�

ESPOON SOTAVETERAANI

3/2007

Tatu Möttölä (93) ja Vilho Mäenpää (103) ovat eläneet melkein läpi yhden vuosisadan, kirjoittaa Anja Katavisto (sivulla 8) tavattuaan Hopeakuun ikämiehet. Kerromme myös 90-vuotiaasta Kauko Kuismasta, joka on pelannut tennistä yli 50 vuotta (sivu 15). - Kuva Niilo Ihamäki

�

ESPOONSOTAVETERAANIT ry

Perustettu �959Jäseniä �533,lisäksi naisjaostossa �34 jäsentä

Toimisto ja postiosoite:Ukonvaaja 4 0��30 Espoo

Toimistonhoitaja Liisa NyforsToimistosihteeri Kirsti IlveskeroToimisto avoinnaarkisin klo 9.00–��.00Puh./faksi 45� 57��Sähköposti: espoon.sotaveteraanit@luukku.com

KorsuOtsonkallio 3 R kerhohuone TapiolaPuh./faksi 464 6�5

TOIMIHENKILÖT 2007

Eero-Juhani Juhola, toiminnanjohtaja 80� 650�Merivirta �3 C, 0�3�0 Espoo

Marja Nurmisalo. taloudenhoitaja 5� �55�Kruununkuja 5 A, 0��80 Espoo

Leo Tonttila, jäsensihteeri 46� 584Kontiontie 3 A 8, 0���0 Espoo

Eero Mansén, lippu-upseeri 0400 46�770

Unto Poutala, Korsun isäntä 46 3768

TILINTARKASTAJATEero Koskivaara 45� 4�47Mellstenintie ��, 0��70 Espoo

Arnold Stubin 803 9544Koukkuniementie �7 M, 0��30 Espoo

TUKINEUVOSTO pj Hannu Särkiö 8�3 733�si Harri Ala-Kulju 884 5004

TIEDOTTAJA Pertti Sassi 050 369 49�5Sepetlahdentie 7 A ��, 0��30 Espoo

VALIOKUNNAT JA JAOSTOT

Puheenjohtaja (pj), sihteeri (si) jarahastonhoitajat (rh), tiedottaja (ti))

Vaalivaliokunta: :pj Pekka Tuomisto 884 3��4si Olli Ollila 040 500 ��87, �96 �093Työvaliokunta: pj Eino Luostarinen 455 4535si Eero-Juhani Juhola 80� 650�Leo Tonttila 46� 584, 04� 46� 5584Paavo Salo 050 555 907�Huomionosoitussihteerit (HS): Mauri Anttila46 73�4 tai 050 556 930�si Laila Särkkä 5�0 �37Perinteensiirron kouluryhmä (PK): pj Jarmo Nyström 46� 9�0si Eero-Juhani Juhola 80� 650�Eteläinen toimintajaosto (ET):pj Auvo Räsänen 46� 063si Mauri Anttila 46 73�4ti Marjatta Friman 46 3�8�rh Sylvi Virtanen 80� ��6�Hengellinen jaosto (HE): pj Lenno Järvi 80� 4�33si Kerttu Rajala 466 050rh Esteri Vuorio �56 5889Kalakerho (KA): pj Toivo Grönlund 863 �97�si Martti Ojala 5� �3�6rh Anja Pettersson 804 �836Kirkkonummen jaosto (KI):pj Raimo Elonsalo �96 37�5si Jorma Hakala �98 830�rh Jussi Luutonen �98 8506Kulttuurijaosto (KJ):pj Raimo Riikonen 809 �603si Aija Toivonen 4�� 7045rh Sirkka Lumme 54� 4854

Kuntoliikuntajaosto (KU):pj Aulis Lintunen 803 ���0si Raimo Tavi 050 59� �88�rh Pertti Sirén 4�� 55�9Lehtijaosto (LE): pj Niilo Ihamäki 040 5�8 ��93toimitussi Marjatta Konttinen 4�0 80�8si Hilkka Tamminen 46 �448Naisjaosto (NA): pj Sylvi Virtanen 80� ��6�si Aila Luotonen 4�� �746rh Maj-Lis Mustonen 46 35��Pohjoinen toimintajaosto (PT): pj Toivo Nikander 54� 4�94si, rh Pirkko Heikkinen 596 86�Seppelejaosto (SE): pj Jouni Rainto 8� 0�48Soitinyhtye (SY): pj Eino Luostarinen455 4535, 050 590 4�35si, rh Aulis Javela 54� 8�70Sosiaalijaosto (SO): pj Paavo Salo 050 555 907�si Marita Antila 4�� 6848kuntoutusasiat Pertti Sirén 044 030 3�4�rh Irma Ruuskanen-Sere 884 0075Oikeusneuvonta si Pentti Lehtola 684 83�0Sotaveteraanikuoro (KR): pj Kalevi Kauranne 803 �740kuoronj Kai Vahtola 5� 4787kuoron varaj Pekka Kontu 455 6768,050 379�06�si Ilpo Nousiainen 888 �870vpj Erkki Äärynen 548 5�30rh Irja Kosonen 884 9334Kuoron naistoimikunta: pj Kaija Nieminen 5�9 57�Valistusjaosto (VJ): pj Hannu Särkiö 8�3 733�si ja rh Erkki Sipilä 7�4 7�53, 040 764 0���

Osoitteenmuutokset tehdään toimistoonUkonvaaja 4, 0��30 Espoo, puh. 45� 57��

Aineisto lehteen os:(Päätoimittaja) Mäntyviita �0 F 0���0 Espootai (toimitussihteeri) Kotitontuntie �30��00 Espoo

ESPOONSOTAVETERAANI

ESPOON SOTAVETERAANIT ry:nJÄSENLEHTI ISSN 0786−�540

JulkaisijaEspoon Sotaveteraanit ry

ToimitusPäätoimittaja Niilo Ihamäki 040 5�8 ��93Toimitussihteeri Marjatta Konttinen 4�0 80�8Kotitontuntie �3, 0��00 Espoo 040 743 ��63piakonttinen@kolumbus.fiTaitto Raimo Forstén 4�� 6�8�

ToimitusneuvostoNiilo Ihamäki, lehtijaoston pjHilkka Tamminen, siRaimo Forstén Paavo FrimanMarjatta KonttinenAnna LaasolaRauno Riisalo

IlmoitushankintaMarja-Terttu Kuittinen 040 546 ��0�marjaterttu.kuittinen@saunalahti.fi

KirjapainoPunaMusta Oy, Joensuu �006

HALLITUS 2007

Eino Luostarinen, puheenjohtaja455 4535, 050 590 4�35Kaskenkaatajant. 9 C �7, 0��00 Espoo

Leo Tonttila, �. varapuheenjohtaja 46 �584, 04� 46� 5584Kontiontie 3 A 8, 0���0 Espoo

Paavo Salo, �. varapuheenjohtaja 050 555 907�Harjutie �3 A, 0�730 Espoo

Pirkko Arminen 46 3707Iltaruskontie 3 C �6, 0���0 Espoo

Kyösti Kaskirinne 804 ����Meteorinkatu 5 A �4, 0���0 Espoo

Aarno Lampi 463 �6�Sepontie 3 F 35, 0��30 Espoo

Toivo Nikander 54� 4�94Harakantie 4 D 44, 0�650 Espoo

Terttu Puhakka 4�� 8693Westendintie 9� F 4�, 0��60 Espoo

Raimo Riikonen 809 �603Aallonhuippu 3 D 36, 0�3�0 Espoo

Hannu Särkiö 8�3 733�Alakartanontie �5 D ��, 0�360 Espoo

Yrjö Velakoski 54� 5�84Jaakkimantie �0, 0��40 Espoo

Eero-Juhani Juhola, hallituksen sihteeri 80� 650�Merivirta �3 C, 0�3�0 Espoo

3

3/2007

vk 38 �004

3 Juhlien vuosi4 Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja Kutsu syyskokoukseen5 Kanttiinin lotat �0 vuotta Piirileikin pyörteissä6 Läntisen Suomen kirkkopäivä Ilmari Korpi �9�4-�007 7 Pahan vangiksi ei ole syytä jäädä8 Hopeakuun ikämiehet9 Kulttuurijaosto tiedottaa10 Kouluvierailusta jäi herkkä

muisto Kohtaaminen11 Sotaveteraaniliiton juhlakon-

sertti Hannu Särkiö johtaa valistusjaostoa12 Eläkeläisten veronpidätystau-

lukot13 ”Ota vastaan meidät – Suomi” Desanttijahti14 Päämajan vartiokomppania Sotaveteraanikuoron kevätma-

tinea15 Upea helleparaati Mannerhei-

min syntymäpäivänä18 Kanttiinilottana Valkeasaares-

sa20 Veikko Huovinen ja hänen uu-

simmat21 Hitlerin ulkomaanmatkat22 Riistetty ihmisarvo Kaksi krenatööriä23 Kenttäpostia Vetres-toimikunnan edustajat24 Sosiaalijaosto on työteliäs ja-

osto Pikapuhelu25 Sosiaalijaosto26 Nizzalaista salaattia28 Vaalivaliokunnan ehdotukset 29 Toimintakalenteri30 Valistusjaoston maanantaiesi-

telmät

Tämän numeron piirroksetNora Luoma

Lehti 4/2007 postitetaan viikolla 48Aineisto toimitukselle08.10.2007

Kuluvaa vuotta vietetään itse-näisen Suomen 90-vuotisjuh-lavuotena. Suurin osa veteraa-neista on syntynyt itsenäisessä Suomessa, mutta joukossamme on niitäkin, joilla on joitakin muistikuvia Suomen itsenäisty-misen hetkistä, ovathan muuta-mat yhdistyksemme jäsenetkin ylittäneet 90 vuoden iän. Tässä lehdessä kerrotaan heistä.

Kuluva vuosi on myös Suo-men Sotaveteraaniliiton juhla-vuosi. Liitto täyttää 50 vuotta. Maaliskuussa alkaneita alueel-lisia juhlia on pidetty jo kym-menellä paikkakunnalla ja ne jatkuvat vielä lähes kahdella-kymmenellä juhlalla. Viimei-simmät pidetään marraskuussa ja kauimmaiset Kanadassa. Uu-denmaan alueen juhlakonsert-ti pidettiin keväällä Helsingin Kulttuuritalossa. Pekka Kontu kertoo tästä juhlakonsertista lä-hemmin.

Valtiotieteen tohtori Kaarle Sulamaan kirjoittama Sotave-teraaniliiton 50-vuotishistoria Veteraania ei jätetä julkistettiin keväällä.

Marraskuun 3. päivänä on Turun messukeskuksessa suu-ri isänmaallinen juhla. Tuhat-lukuinen sotaveteraanien kuo-ro nousee estradille esittämään laulutervehdyksen 90-vuotiaal-le Suomelle.

Näiden suurten merkkitapah-tumien ohella kannattaa maini-ta myös eräs vähäisempi saavu-tus; tämä meidän lehtemme on

säännöllisesti ilmestynyt kaksi-kymmentä vuotta.

Suppeana tiedotuslehtenä jä-senlehti oli ilmestynyt jo muu-tamia kertoja aikaisemminkin, mutta syksystä �987 lehteä ryh-dyttiin toimittamaan säännölli-sesti neljä kertaa vuodessa. Ak-tiivisina puuhamiehinä toimivat Unto Joensuu ja Väinö Rantio.

Lehden tehtäväksi tuli toimia laajalla alueella asuvan jäsenis-tön tiedotuskanavana ja keski-näisenä yhdyssiteenä.

Sama tavoite lehdellä on py-synyt kaksikymmentä vuotta. Tekijät ovat vaihtuneet, mutta tehtävä on sama. Tiedotamme veteraanien etuuksista ja yhdis-tyksen toiminnoista ja kerrom-me, miten veteraanit voivat ja mitä ajattelevat.

Muutaman kerran on pohdittu lehden lakkauttamistakin. Vaik-ka toimitustyö on palkatonta eikä kirjoittajille makseta, ker-tyy painatus- ja postituskuluis-ta vuosittain iso summa, jota ilmoitustulot vain osittain peit-tävät. Aina on kuitenkin päädyt-ty siihen, että lehden julkaise-mista on jatkettava. Veteraanien ikääntyessä oma lehti on tullut entistä tärkeämmäksi.

Merkkitapahtumaa juhlim-me työn merkeissä. Kiitän läm-pimästi kaikkia lehden hyväksi toimineita ja toimivia! Muista-kaa lehteä vastakin kirjoituksil-la ja kuvilla! Yhdessä te ja me lehden teemme. Niilo Ihamäki

Juhlien vuosi

4

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja

Etelä-Suomen läänin veteraaniasi-ain neuvottelukunta saattaa olla monelle varsin vieras yhteisö.Neuvottelukunta on koottu sotave-teraanipiirien ja muutamista muis-ta veteraanijärjestöjen edustajista. Viime kokouksessa läsnäolijoita oli kolmisenkymmentä.

Toimikunta pitää vuosittain kol-me-neljä varsinaista kokousta sekä lisäksi muutamia ns. työkokouk-sia. Pitopaikkakuntina ovat useim-miten Helsinki, Hämeenlinna ja Kouvola. Näissä kaupungeissa on lääninhallituksen pysyvät toimi-pisteet.

Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu mm. edistää veteraanijär-jestöjen keskinäistä ja julkisen val-lan välistä yhteistyötä sekä tehdä ehdotuksia, aloitteita, suosituksia ja selvityksiä yhteistyön kehittä-miseksi ja veteraaniasiain hoidon monipuolistamiseksi ja yhtenäistä-miseksi Etelä-Suomen läänin kun-nissa. Kuntoutus, terveydenhuolto sekä sosiaalihuolto pyritään saa-maan samantasoiseksi asuinkun-nasta riippumatta.

Tärkeimpiä kysymyksiä ovat sotaveteraaneille tarjottava mah-dollisuus säännölliseen, vuosittai-seen kuntoutukseen ja avopalvelu-jen kehittämiseen.

Monissa kunnissa on sotavete-raanien kuntoutusasiat asiat hoi-dettu hyvin, kuten esim. Espoossa. Meillä on useita etuisuuksia kuten ilmainen pysäköinti, terveyskes-kusmaksusta vapautus, ilmainen hammashoito jne. Saadut määrära-hat on osattu käyttää hyvin ja har-kiten.

Joissakin läänimme kunnissa on jäänyt paljon kuntoutusrahaa käyt-tämättä, jopa kymmeniätuhansia.

Koko läänin alueella on palautettu käyttämättä jäänyttä rahaa satoja-tuhansia. Kiinnitin huomiota vii-me kokouksessa tähän seikkaan.

Etelä-Suomen lääninhallitus on lähettänyt määrärahan palautusasi-asta tiedotteen kunnanhallituksille, terveyskeskuksille, terveyskeskus-ten kuntayhtymille ja veteraani-

On tulossa muuttoja ja muutosten aika

Ihmiset vanhenevat mutta niin van-henevat talotkin. Siitä on seurauk-sena remontteja ja peruskorjauksia ja hankaluuksia asukkaille. Näin on käymässä meidän yhdistyksel-lekin.

Talo, jossa Korsu sijaitsee sekä talo, jossa toimistomme sijaitsee, joutuvat peruskorjaukseen ja se merkitsee muuttoa, sillä niin perus-teellisen työn aikana talossa ei voi-da asua eikä toimia. Korsun koh-dalla kävi onni onnettomuudessa, sillä meille tarjottiin korvaavaa ti-laa hyvältä paikalta ja niin kor-su muuttaa syyskuun alusta �007 Menninkäisentie � A:ssa sijaitse-vaan kellaritilaan.

Toimistollemme on myös isän-nöitsijän toimesta varattu korvaa-va tila Kaskenkaatajantieltä, mutta se muutto tapahtuu vasta myöhem-min, ehkä vuoden päästä.

Kuten aikaisemmin on jo ker-rottu, yhdistyksen sääntöihinkin on tulossa muutoksia. Ne asiat ovat sitten esillä seuraavassa syys-kokouksessa.

Eero-Juhani Juhola

K U T S U

Espoon Sotaveteraanit ry:nsyyskokoukseen

Espoon Sotaveteraanit ry:n syyskokous pidetään maanantaina �6.��.�007 klo �4.00 Tapiolan palvelukeskuksessa, Itätuulenkuja 4.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen �0 §:ssä syyskokouksenkäsiteltäväksi määrätyt asiat ja mahdollisesti jäsenten vähintään neljää viikkoa ennen syyskokousta hallitukselle kirjallisesti ilmoit-tamat asiat.Yhdistyksen sääntöjen muuttaminen.Mahdollisten kunniajäsenten kutsuminen sekä mahdollisten ansio- ja kunniamerkkien jako.Henkilöllisyyden osoittama kortti mukaan.Naisjaoston järjestämä kahvitarjoilu on ennen kokouksen alkua.

HALLITUS

vastuuhenkilöille. Jäädään odot-telemaan, minkälaisia vastauksia tulee.

Käyttämättömät, palautetut määrärahat saattavat antaa budje-tin tekijöille aihetta vähentää koko kuntoutusmomenttia.Se onkin jo huono juttu!

Eino Luostarinen

5

Lauluyhtye Kanttiinin Lotat toiminut 10 vuotta

Aidoissa Lotta-asuissa esiinty-vä lauluyhtye Kanttiinin Lotat on perustettu v. �997. Espoon kama-rikuoron, Suomen laulun, Radion sinfoniakuoron ym. entisistä lau-lajista ja lottien tyttäristä muodos-tunut laulava ryhmä täyttää tänä vuonna �0 vuotta.

Säestäjiksemme olemme onnis-tuneet saamaan hyviä, nuoria muu-sikoita Espoon musiikkiopistosta.

Kymmenen vuoden kuluessa yhtyeen tavoitteet ovat asettuneet paikoilleen. Olemme panostaneet pääasiassa sotavuosina �939-�944 sanoitettuihin ja sävellettyihin lau-luihin, joita on yhtyettämme var-ten sovitettu 3- ja 4-äänisiksi.

Varsinkin veteraani- ja lottapii-reissä näitä ”Muistojen lauluja” pyydetään meiltä jatkuvasti.

Olemmekin esiintyneet eri puolilla Suomea mm. loppuun-myydyissä valtakunnallisissa asemiesilloissa vv. �00�-�004, lu-kuisissa Finnairin lentävän henki-lökunnan sotaveteraaneille järjes-tämissä rosvopaistitapahtumissa ja vuoden �006 vaihteessa pidetyissä Lottakonserteissa Helsingissä, Tu-russa, Tampereella ja Lahdessa.

Suomen itsenäisyyspäivänä v. �003 lauloimme Unkarin Suomen Suurlähetystön vastaanotolla Bu-dapestissä ja v. �005 Suomen Poi-kien järjestämässä Suomen itse-näisyyden juhlassa Mustapäitten talolla Tallinnassa jne.

Kymmenen vuoden aikana on esiintymisiä kertynyt runsaasti toista sataa.

Lauluillaan Kanttiinin Lotat ha-luavat kiittää ja kunnioittaa Suo-men itsenäisyyden puolesta tais-telleita sukupolvia ja ylläpitää arvokasta lottaperinnettä.

Kanttiinin Lotat ovat koonneet sotavuosiemme ”Muistojen lau-lut” cd-levylle, jonka vuonna �004 on tuottanut Tatsia-MusiikkiOy. Maamme ankeina aikoina laulut piristivät taistelevia joukkoja ja ra-dion välityksellä rakensivat siltoja kotien ja korsujen välille.

Yhtyeessä laulavat Tuula Kohi, Rauni Kontu, Marja-Lea Pöyh-täri, Airi Riisalo, Marja-Leena Suila ja Ritva Syrjämäki.

KANTTIININ LOTATKanttiinin Lotat pitävät juhlakonsertin lauantaina �0. marraskuuta �007 Sellosalissa Leppävaarassa, os. Soittoniekanaukio � A.Liput �0 €, hintaan sisältyy munkkikahvit ”lottakanttiinissa”.

Lippujen ennakkomyynti: puh. 050 36� 9336 tai 0500 8�4 087.

Piirileikin pyörteissä

�9�0-luvun alkupuolella harrastet-tiin piirileikkejä. Meillä päin niitä järjesti Antrean nuorisoseuran ky-läosasto. Sen järjestämissä ohjel-mallisissa tilaisuuksissa oli lopuk-si tunti piirileikkejä. Niitä pyörittiin juhannuksena Vuoksen rantakalli-olla kokon luona ja muulloinkin so-pivan joukon yhteen tullessa. Piiri-leikissä tytöt muodostivat toisiaan kädestä pitäen ympyrän, joka pyö-ri myötäpäivään, sen ulkopuolelle muodostunut poikien ympyrä pyöri vastapäivään. Laulun alkaessa ym-pyrät lähtivät liikkeelle. Määrätys-sä laulun kohdassa pyörimisliike pysähtyi, ja poika pyysi kohdalleen pysähtyneen tytön parikseen jatka-maan tanssia laulun tahdissa. Alku-ympyrän pyörimisvauhtia lisäten tai hidastaen voi järjestää pysähty-misen mieleisen henkilön kohdal-la. Piirileikki oli mahdollista ilman tanssilattioita ja soittajia, tahdin pyörimiselle antoi laulun rytmi.

– Voisiko joku kertoa nuoriso-seuraliikkeen merkityksestä kan-samme sivistystason ja maanpuo-lustustahdon lisääjänä?

Uljas Marttinen

ma

rit

a k

ivir

an

ta

6

nii

lo

ih

am

äk

i

Kauniin sään vallitessa vietettiin Espoossa �3.5.�007 kirkkopäivä, johon osallistui yli � 500 henkeä eri puolilta läntistä Suomea. Pää-osa tapahtumasta vietiin läpi Län-siAuto Areenassa, joka oli huolel-lisesti suunniteltu sekä messua että vaikuttavaa päiväjuhlaa varten. Messussa isänmaallista tunnelmaa loi piispa Leino Hassisen saarna, joka käsitteli laajasti päivän tee-maa. puhetiivistelmä on lehdes-sämme toisaalla.

Koristeellisen kauniin alttarira-kenteen äärellä vietettiin myös yh-teinen ehtoollinen messun yhtey-dessä.

Messun kokonaisuuteen kuu-lui myös runsaasti musiikkia. Yh-teisten virsien lisäksi Jousenkaa-ren koulun kuoro ja orkesteri sekä Espoon Sotaveteraanikuoro esitti-vät lukuisia kauniita ja vaikuttavia sävellyksiä.

Tapiolan kirkossa toimitettiin samanaikaisesti ruotsinkielinen ju-malanpalvelus ja Pyhän Herman Alaskalaisen kirkossa ortodoksi-nen liturgia suomeksi ja ruotsiksi.

Keskipäivän aikaan oli järjestet-ty ruokailu tyylikkäästi verhojen toiselle puolelle areenaa. Tarjoi-lun hoitivat varusmiehet kiitettä-vällä tavalla.

Päiväjuhlan upeitten musiikki-esitysten tarjonnasta huolehtivat Kaartin soittokunta johtajanaan musiikkimajuri Elias Seppälä ja Espoon ja Helsingin Sotavete-raanikuorot. Myös Kanttiinin Lo-tat esittivät kaikkien tunteita kos-

kettavia tuttuja sävelmiä.Perinteisiin kuuluva seppelpar-

tion lähettäminen oli myös juhla-va toimitus.

Veteraanit pelastivat maanJuhlapuheen piti teologian tohtori Hannu Välimäki. Hänen omakoh-tainen kokemuksensa sotaorvoksi jäämisestä sisaruksineen isän kaa-tumisen jälkeen antoi voimakkaan vakavan sävyn puheen alkaessa. Teologian, filosofian ja kasvatustie-teen tohtori Välimäki kertasi Suo-men historiaa varhaisemmaltakin ajalta ja päätyi käsittelemään viime sotiemme syttymistaustoja ja tapah-tumia. Hän korosti vahvasti nykyis-ten veteraanien sitkeyttä ja itsepäis-tä kestämistä, jonka ansiosta nyt olemme itsenäisiä. Taistelut suurta, ylivoimaista vihollista vastaan syn-nyttivät kuulun talvisodan hengen: lujan ja yksimielisen tahdon pitää

Läntisen Suomen kirkkopäivän teemana koti uskonto ja isänmaa

tämä maa omanamme. Tohtori Vä-limäki painotti myös kotirintaman rukouksien ja toiminnan merkitys-tä. Lopuksi hän vielä korosti Vete-raaneista, kunniakansalaisistamme huolenpitämistä kunnia-asiana.

Kodin merkitysPäätössanat lausui rovasti Väinö Salokorpi. Hän korosti puhees-saan kodin merkitystä niin rau-han kuin sodankin aikana. Kuin-ka onkaan hyvä lähteä kotiin nytkin täältä kirkkopäivätapahtu-masta, vaikka toivottavasti tunne on, että olihan hyvä olla taas mu-kana. Rovasti Salokorpi toi mie-liin korkeammankin määränpääm-me, ikuisen kodin Jumalan luona taivaassa. Lopuksi hän kiitti läm-pimästi työryhmiä ja tukijoita, jot-ka mahdollistivat tämän kirkkopäi-vätapahtuman, ja lausui lähtijöille matkasiunauksen. Pertti Sassi

Ilmari Korpi 1924-2007

Eteläisen toimintajaoston sihteeri-nä, Korsun isäntänä ja lehtijaostos-sa valokuvaajana toiminut Ilmari Korpi kuoli Espoossa �7.7.07. Tapi-olan kirkossa pidetyssä siunaustilai-suudessa pastori Aarne Laasonen muistutti elämän katoavaisuudesta profeetta Jesajan sanoin: Kuin pai-menen teltta minun majani pure-taan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämä-ni kankaan ja nyt minut leikataan loimilangoista irti (Jes. 38:��).

Espoon sotaveteraanien havu-seppeleen laskivat Eino Luostari-nen, Leo Tonttila ja Mauri Ant-tila Liisa Malkamäen soittaessa uruilla Veteraanin iltahuudon.

Muistotilaisuudessa entiset työ-toverit ja ystävät muistelivat Il-mari Korpea miehenä, joka oli il-miömäisen keskittymiskykyinen, tarkka ja hyvähermoinen.

Niilo Ihamäki

Kirkkopäivän sanan kuuloon saapui 1 500 veteraania, monet kaukaakin.

p e r t t i s a s s i

Ilmari Korven siunaustilaisuudesta – arkun ääressä Leo Tonttila, Eino Luostarinen ja Mauri Anttila.

7

Pahan vangiksi ei ole syytä jäädäPiispa Leino Hassinen puhui veteraanien läntisen Suomen kirkkojuhlassa 23.5.07 päivän tunnuksesta Koti – uskonto – isänmaa.Julkaisemme puheesta tiivistel-män.

Kovin paljon ei tarvitse käyttää ai-kaa sen pohtimiseen, mitä tehdään, kun koti ja perhe on uhattuna. Tot-ta kai kotia puolustetaan tunkei-lijaa vastaan, ensin neuvotteluin, sitten voimakeinoin, lopulta asein. Eläimetkin puolustavat pesäaluet-taan, mikseivät sitten suomalaiset rauhansopimuksessa sovittuja ra-jojaan. Koditon on autioimpia äi-dinkielemme sanoja.

Kotiin verrattuna isänmaa on oi-keastaan sama asia, vain mittakaava on toinen. Isänmaa on kansakunnan koti. Se on suomalaisen yhteiskun-nan elinpiiri, kansan yhteiset kielet ja kulttuuri. Suomalainen yhteis-kunta, isänmaamme, on lähes tu-hatvuotisen kehityksen tulos. Sel-laista saavutusta puolustetaan.

Ongelmallisin näistä kolmesta on uskonto, joka meillä Suomessa tarkoittaa yleensä kristillistä uskoa ja kristittyjen elämäntapaa. Sen mukaan on kasvatettu lapsia, ope-teltu ymmärtämään elämää kou-lussa ja rippikoulussa. Se on imey-tetty lainsäädäntöön ja hallintoon. Vaikka töyssähdellen, niin kuiten-kin tähän maahan syntyi demo-kraattinen yhteiskunta, joka oli puolustamisen arvoinen.

Meidän �900-luvun alkupuo-

lella syntyneiden raskas taakka oli elää maailmanhistorian väkivaltai-simmalla vuosisadalla. Sen muis-toja kannamme elämän loppuun saakka. Mutta jos jäämme katke-roitumaan, me myrkytämme oman elämämme.

Kaikkeen mikä kouraisee mei-tä syvältä, voimme soveltaa apos-toli Paavalin kehotusta kristitylle: ”Rakkaus ei muistele kärsimään-sä pahaa.” Tietää kyllä ja tuntee kokemansa pahan, muttei jää sen vangiksi. Historiaa ei pyyhkäistä pois jäniksenkäpälällä. Se on mikä on. Mutta pyrimme kasvamaan irti tuskallisen menneisyyden ot-teesta. Sanomme entiselle vastus-tajalle: Te olette luopuneet – tai luopumassa – maailmanvalloitus-ideologiastanne ja opettelette elä-mään rauhassa naapureiden kans-sa. Te olette suuri kansa, me pieni. Teitä ja meitä kristillinen kirkko on opettanut vuosisatoja apostolisel-la sanalla: ”Älkää pitäkö itseänne muita parempana, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Jos mahdol-lista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa ihmisten kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne.” Rm ��:�6-�8. Näin avaamme yh-dessä tulevaisuutta. Elämä on kyl-liksi vaikeaa ilman selin seisomis-ta, vihanpitoa ja sotiakin.

Tätä sovinnon tien kulkemista yhdessä Venäjän kansojen kanssa me suomalaiset opettelemme rau-hanoloissa, vaikka se on työlästä. Ortodoksien ja baptistien rinnalla me luterilaiset todistamme sanoin

ja teoin Vapahtajastamme Jeesuk-sesta Kristuksesta. Ei ole olemas-sa sellaista Uutta testamenttia, jos-sa Jeesus sanoo: Menkää ja tehkää kaikki kansat – paitsi venäläisiä – minun opetuslapsikseni - - -. Riip-pumatta kansallisuudesta tai rodus-ta tarvitsemme kaikki armahdusta ja kehotusta elämään lähimmäisi-nä. Jos en olisi ollut tästä vakuuttu-nut, en olisi jaksanut uurastaa mo-nien suomensuomalaisten kanssa Inkerin luterilaisen kirkon jälleen-rakennustalkoissa vuosikaupalla.

Virressä 59� rukoilemme ”ai-kaa onnellista”. Vaikkei koskaan tule valmista eikä täysin tervettä yhteiskuntaa ja kansojen lopullis-ta sovintoa, sen hyväksi työsken-nellään koko ajan. Emme suos-tu jättämään Jumalan maailmaa ja ihmiskuntaa, omaa suomalais-ta yhteiskuntaa emmekä omaa elä-määmme pilaantumaan ja tuhou-tumaan. Kamppailu jatkuu, sillä nyt eletään onnellista aikaa. Nyt eletään suomalaisen hyvinvoin-nin aikaa, eurooppalaisen ja ihmis-kunnan terapian aikaa. Kun me ko-koonnumme jumalanpalvelukseen ja osallistumme Herran pyhään ehtoolliseen, me olemme tervehty-misen lähteellä. Siitä virkistynei-tä ihmisiä, miehiä ja naisia lähtee hoitamaan tätä maata, yhteistä Eu-rooppaa, tätä ihmiskuntaa.

Veljet ja sisaret, tätä kannatti puolustaa. Samaa rohkeaa sinnik-kyyttä rauhan keinoin toivotam-me nyt ja tulevaisuudessa vastuu-ta kantaville suomalaisille!

pe

rt

ti

sa

ss

i

Piispa Leino Hassinen.

8

Hopeakuun ikämiehet – todelliset veteraanit

He sauvakävelevät joka päi-vä reippaan lenkin. He osallis-tuvat joka viikko tuoli- ja tasa-painojumppaan, syövät hyvin ja nukkuvat kohtalaisesti. Toinen heistä, 102-vuotias nappaa päi-vittäiset kaksi lääketablettian-sa aamulla, toinen, 93-vuotias nauttii pari tablettia enemmän, mutta hän tarvitseekin ne, sil-lä hän toimii ”oman toimensa” ohella lievää dementiaa sairasta-van Greta-vaimonsa omaishoita-jana. Kaiken lisäksi he keskuste-levat terävästi ja muistavat asiat. He ovat Espoon vanhimmat rin-tamaveteraanit ja asuvat Espoon Eläkekotisäätiön palvelutalo Ho-peakuussa upean Friisinkallion bulevardin varrella.

Nämä miehet ovat varsinaisia teräs-vaareja ja todellisia ikäveteraane-ja. Toinen on kansakoulunopetta-ja, �0�-vuotias Vilho Mäenpää ja toinen 93-vuotias metsänhoi-taja Tatu Möttölä. Viimemaini-tun kotipitäjä on Karstula, missä Möttölän suku on omistanut tilan �500-luvulta asti. Mäenpäällä on siellä ”oma” koulu, jossa hän opet-ti koko työikänsä ja toimi välillä monta vuotta paikkakunnan kant-torinakin. Hänen harrastuksenaan

on yhä sähköurkujen soitto.Möttölän toimialueena on ol-

lut ”koko Suomi”, mitä jo hänen ammattialansakin on edellyttänyt. Hän on liikkunut kaikkialla Lappia myöten. Vuonna –5� toimipaik-ka siirtyi Jyväskylästä Helsinkiin. Molemmat ovat viettäneet eläke-vuosiaan Espoossa ja muuttivat jo-kunen vuosi sitten Hopeakuuhun. Istumme Möttölän kauniissa kak-siossa, ja Greta-rouva on koko ajan mukana keskustelussa.

Näillä miehillä on kummalla-kin vielä suhteellisen hyvä terveys. Molemmat ovat kokeneet kaihi-leikkauksen, Möttölä alkuvuodesta ja Mäenpää jo vuosia sitten, jolloin hän sai toiseen silmään muovilins-sin ja näkee sillä oikein hyvin. Tatu Möttölä haavoittui rintamalla, joten se tietenkin joskus muistut-taa. Ihmeen hyvä muisti heillä vie-lä on. Etenkin sota-ajat muistuvat mieleen erittäin hyvin.

Tatu Möttölä kertoi värikkääs-ti, kuinka hänen suomalainen di-visioonansa peräytyi pitkin Laa-tokan rantoja venäläisten tieltä sodan loppuvaiheissa. Sillä reis-sulla Lemetissä Möttölä haavoittui ja maattuaan kolme kuukautta so-tasairaalassa sai vapautuksen sota-hommista.

Vilho Mäenpää kuvaili myös

perääntymisvaiheen tapahtumia. Oltuaan mukana Petroskoin val-tauksessa hänen joukkueensa oli joutunut mottiin rintamalinjan ja venäläisten taakse ja heidän yrit-täessään päästä läpi Suomea kohti komppanianpäällikkö, jolla ainoa-na oli pistooli, ampui laukauksen suoraan kohti vihollisia, jotka ha-josivat kuin lakovarikset, ja suo-malaiset juoksivat läpi omien puo-lelle. – Eihän me muut voitu edes ampua niin lähelle kun meillä oli vain kiväärit aseina, Mäenpää sa-noi. Hän selviytyi sodasta haavoit-tumattomana.

Takana melkein vuosisata elämääHaastateltavani ovat eläneet mel-kein läpi yhden vuosisadan. Vie-läpä vuosisadan, jonka aikana on tapahtunut maailmanhistorian voi-makkain kehitys: teollinen, tekni-nen ja kulttuurinen sekä ammat-tien ja elinkeino- ja liike-elämän kehittyminen. Tiedustelen, mitä nämä noin sata ikävuotta ovat suo-dattaneet kokemuksen ytimeksi ja miten he, sodan käyneet miehet ovat kaikesta selvinneet. Oman kä-sityksensä mukaan hyvin ovat sel-vinneet, kun ovat kerran näin kau-an eläneet.

Möttölä toteaa, että vaikka hänen lapsuudessaan lapsikuolleisuus oli yleistä, hän selvisi hyvän kasva-tuksen avulla vaikka jäikin 3-vuo-tiaana orvoksi. Hän kävi oppikou-lun kuudessa vuodessa ja suoritti

Hopeakuun ikä-miehet.Tatu Möttölä toi-mii Greta-vaimon-sa omaishoitajana. Vilho Mäenpään mieleen jäi opetta-ja, joka 1918 pois-ti luokan seinäl-tä Venäjän keisarin kuvan

nii

lo

ih

am

äk

i

9

ylioppilastutkinnon sekä opiskeli sen jälkeen metsänhoitajaksi. Mä-enpää sen sijaan kävi kansakoulun ns. osastokoulussa, missä yhdessä luokassa oli neljän vuoden oppi-laat, suoritti Jyväskylän seminaa-rissa kansakoulunopettajan tutkin-non ja opiskeli myöhemmin myös urkuriksi. Opiskeluajalta on mie-luisana muistona Jyväskylän ym-pärijuoksun voittaminen seminaa-rin edustusjoukkueessa.

Mäenpään muistiin on eläväs-ti jäänyt kansakouluajalta tapaus, kun opettaja tuli luokkaan vuon-na �9�8, otti seinältä Venäjän kei-sarin kuvan ja sanoi: ”Suomi on nyt vapaa maa.” Se oli suuri hetki, joka jäi ikiajoiksi koulupojan mie-leen. Tatun muistissa taas koros-tuu, kuinka Suomen puu- ja metal-liteollisuus alkoi vuosisadan alussa kehittyä.

Sekä Tatu että Vilho ovat mo-lemmat harrastaneet urheilua, juosseet, hiihtäneet ja hypänneet korkeutta. – Tuolla niitä on kaapis-sa kippoja ja kappoja, lusikoita yli 30, Tatu hymähtää.

Hyvä talo ja hyvä ruokaIhastelen Hopeakuun kauniita ja raikkaita tiloja ja mukavan tuntuis-ta ilmapiiriä ja tiedustelen harras-tuksia. Vieläkö niitä on?

- Kyllä, kyllä! Osallistumme tasapaino- ja tuolijumppaan ja käymme sauvakävelyllä päivittäin. Möttölä kertoo käyneensä myös uimassa aika pitkään Olarin ur-heilukeskuksessa, mutta nyt se on jäänyt. Samoin autolla ajaminen, vaikka hänellä on vielä voimas-sa oleva ajokortti. Omaishoitajana hänen on huolehdittava vaimostaan Gretasta, joka istuu seurassamme koko haastattelun ajan ja reagoi käymäämme keskusteluun reip-paasti.Tiukkaan lisää harrastuksia,-Syöminen! tulee vastaus yhteen ääneen. – Ruoka on hyvää, mutta sitä tahtoo kyllä olla liian paljon. Annokset voisivat olla pienempiä.

Aamukahvit keitetään itse, – teen kanssa ei olla missään teke-misissä, Tatu naurahtaa.

Myös Vilho laittaa sekä aamu- että iltapalan itse.

Tervetullutta vilkkautta elämään tuovat lasten ja lastenlasten vie-

railut. Heitä onkin runsaasti, Tatu Möttölällä jo neljännessä polvessa. Vanhin tytär väitteli vielä eläkkeel-lä ollessaan lääketieteen tohtorik-si, ja kun vävy Juhani Idänpää-Heikkilä on myös lääkäri, hoituvat pienemmät vaivat heidän pistäy-tyessään tervehtimässä. – Kiitet-tävästi käyvät moikkaamassa, Tatu Möttölä sanoo, – Vaikka aina ovat lentämässä jonnekin. Se on nyky-aikaa.

Ajankohtaisiin asioihin emme juuri puutu. Se olisi turhaakin, sil-lä tämä haastattelu tehtiin alku-kesästä, ja lehtemme ilmestyy vas-ta syksyllä. Mutta käy ilmi, että myös tämän päivän tapahtumat in-nostavat näitä veteraaneja. Niitä he seuraavat päivittäin Helsingin Sa-nomista.

Näin he elelevät silminnähden reippaina ja tyytyväisinä eloonsa Hopeakuun suojissa. Kun pyytelen

lähtiessäni anteeksi, että viivyin ehkä turhan kauan ja mahdoin vä-syttää heitä, Greta-rouva sanoi pir-teästi: - Voi, ei toki, sehän piristää meitä kun joku käy juttelemassa. – Niinpä. Yksinäisyyden sanotaan olevan pahinta, mitä voi vanhuk-sen osaksi tulla. Minulle jäi kuva, että näitä veteraaneja ei yksinäi-syys pahemmin vaivaa. Etenkin kun ympärillä on vilkkaasti elä-vä talo ja erilaisia yhteisiä tiloja, joissa voi istuskella ja tavata mui-ta asukkaita. Ja suuri ilmoitustau-lu tuloaulan seinällä kertoi, että il-taisin löytyy Hopeakuusta erilaista ohjelmaa. Ei ihme, että palvelutoi-men johtajattarella Irene Valolla ja talon kanslistilla Liisa Laukka sella on pitkä lista Hopeakuuhun jonottajista. Kukapa ei tuollaises-sa talossa haluaisi viettää vanhuu-den päiviään.

Anja Katavisto

KANSALLISTEATTERIN Willensaunassa torstaina ��.��.�007 klo �9.00 Ronald Harwoodin menestysnäytelmä

P U K I J A Tähtinäyttelijänä Esko Salminen ja hänen pukijanaan Eero Aho

Lippu �0 euroa Varaukset 12.10.2007 mennessä Terttu Puhakka 4�� 8693j Lotta Riisalo 4�� 8948

KANSALLISOOPPERASSA maanantaina 3.��.�007

Kaikkien aikojen suosituin ooppera, Georges Bizet’n

C A R M E N Ko. näytöksessä Carmen / Lilli Paasikivi, Don José / Mario Malagnini ja Escamillo / Tommi Hakala.

Oopperalippu 60 euroa.

Koska joudumme vahvistamaan ryhmävarauksen Ooppe-ralle jo �8.9.�007, tarvitsemme sitovat ilmoittautumiset jo 26.syyskuuta 2007 mennessä eli tee VARAUS HETI: Lotta Riisalo 4�� 8948 Terttu Puhakka 4�� 8693

KULTTUURIJAOSTO TIEDOTTAA

�0

Kouluvierailusta jäi herkkä muisto

Kansallisen veteraanipäivän mer-keissä sain Veikkolan koulun reh-torilta kutsun saapua �5.4.07 heidän kouluunsa puhumaan op-pilaille sotaveteraanin näkemyksiä viime sodistamme. Kuvittelin jou-tuvani puhumaan �4 –�5-vuotiail-le peruskoulua lopetteleville nuo-rille, jonka ikäisille olin aikanaan työelämässä ollessani pitänyt op-pitunteja �0 vuoden ajan nuoriso-rikollisuuden torjumiseksi.

Yllätykseni oli melkoinen, kun kuulijoinani olikin kolme ala-as-teen luokkaa. Piti äkkiä soveltaa sanottavani näille lapsille sopivak-si. Palaute tuli noin viikon kuluttua rehtorin kiitellessä tuntieni onnis-tumista. Samalla hän kertoi yhden luokan valmistaneen minulle kor-tin, joka hänen mielestään oli niin hyvä, että he halusivat lähettää sen minulle muistoksi. Saatuani kor-tin olin samaa mieltä. Se symbo-loi veteraanisukupolven ja koulu-

jen ala-asteen oppilaiden herkkää suhdetta. Keskustelussa moni op-pilas kertoi veteraani-isovanhem-mistaan lämpimästi.

Väinö Rantio

Kohtaaminen

Liikuntatieteiden maisteri Kata-riina Järveläinen on edessämme valoisasti hymyilevänä. Taustal-la nousee kohti korkeuksia beto-nimuuri, joka varmasti ei hymyile, mutta joka betonisella massiivisuu-dellaan herättää suurta kunnioitus-ta. Mikä se tällainen paikka oikein on? LänsiAuto Areena – tietenkin ja Katariina on järjestelijä, vastaa-va opas, koordinaattori LänsiAuto Areenan palveluksessa.

Kohtasimme hänet, koska ta-lossa oli Sotiemme Veteraani-en Läntisen Suomen Kirkkopäivä �3.5.�007. Kirkkopäivä on vuo-sittain eri paikkakunnilla. Tänä vuonna järjestämisvuorossa oli-vat Espoon Sotaveteraanit. Järjes-telytoimikuntaan kuuluivat mm. puheenjohtajana Eino Luostari-nen, varapuheenjohtajana Rai-mo Riikonen, sihteerinä Martti Toivanen. Taloudesta vastasi M-L. Noren, kirjanpidosta Sinikka Watjus, tiedottamisesta Pertti

Sassi sekä ohjelmatoimikunnasta Väinö Salokorpi.

Päivän tunnus oli: Kodin, uskon-non ja isänmaan puolesta.

Päivän arvokas ohjelma alkoi messulla. LänsiAuto Areenaan oli rakennettu hartaan tunnelman luo-va alttari. Messun jälkeen tarjottiin kaikille osanottajille lounas, jonka jälkeen seurasi päiväjuhla.

Ja kun sadat ihmiset häärivät ja hyörivät, niin paikalle pystytet-tiin myös yleisinfopiste, auki klo 8-�6, ja siellä istuivat kulttuurija-oston tytöt neuvoa ja ohjausta an-tamassa. Allekirjoittaneellakin oli info-kyltti rinnassa ja kävelin si-säänkäyntien luona ja tulihan niitä kysymyksiä. Paras oli kun Sauvon

Sotaveteraanien puheenjohtaja tuli luokseni ja kysyi: ”Mitä h….tiä sinä täällä teet?” (Selvitys lukijal-le: Minulla on Sauvo-Karunassa kesähuvila.)

Oman leimansa tilaisuuteen an-toivat sotapoliisit virka-asuissaan. Oikeastaan he vastasivatkin järjes-tyksestä Areenan sisällä. Nämä lä-hes kaksimetriset miehen vonka-leet herättivät jo olemuksellaan melkoista kunnioitusta. On muis-tettava, että tilaisuuden turvalli-suudesta vastaa järjestäjä.

Jotta kaikki olisi aitoa, niin totta kai: sotilaskoti oli paikalla osanot-tajien vapaassa käytössä.

Järjestelytoimikunnan puheen-johtaja Eino Luostarinen voi rau-hassa nukkua yönsä, sillä kirk-kopäivän järjestelyt onnistuivat kiitettävästi.

Katariina, veteraanien sydämel-linen kiitos Sinulle! Olet ilmeisesti oikea henkilö vaativaan tehtävään. Joustava, mutta silti tiukka. Et sa-nonut ehdottomasti ei, vaan annoit uusia ehdotuksia, vaihtoehtoja jär-jestelyjen sujumiseksi. Niin sitä pitää. Rauno Riisalo

��

Suomen Sotaveteraaniliitonjuhlakonsertti

Sotaveteraaniliiton täyttäessä ku-luvana vuotena 50 vuotta oli Hel-singin Seudun Sotaveteraanipiiri ry järjestänyt Kulttuuritaloon juh-lakonsertin �6.3. Poikkeuksellisen lämmin ja kaunis sää lienee osal-taan vaikuttanut siihen, että ylei-söä ei tuona maanantai-iltana ollut liikkeellä kovin runsaasti, mutta ken oli liikkeelle lähtenyt, hän sai nauttia hyvästä musiikista ja isän-maallisesta tunnelmasta.

Konsertin aloitti Kaartin soitto-kunta Artturi Ropen uljaalla mars-silla Marsalkan hopeatorvet, jonka syntyhistoriaa juontaja Niilo Iha-mäki taidokkaasti esitteli. Soitto-kuntaa johti musiikkimajuri Elias Seppälä.

Eversti Pentti Laamasen ter-vehdyksen jälkeen kuultiin Jean Sibeliuksen Karelia-alkusoitto, Leevi Madetojan Sarja oopperas-ta Pohjalaisia sekä Uuno Kupari-sen marssi Uljaat sotaveteraanit.Aitoihin lotta-asuihin pukeutunut lauluyhtye Kanttiinin Lotat esitti sikermän Muistojen laulut, joista erityisesti Joe Lyonsin säveltämä ja Usko Hurmerinnan sanoitta-ma Kodin kynttilät herkisti ylei-sön jopa yhtymään lauluun, ja siel-lä täällä kiilsi kyynel.Sotilaskotisisarten väliajalla tar-joamien kahvien jälkeen Kaar-tin soittokunta jatkoi Edward El-garin Pomp and Circumstance -marssilla.

Helsingin sotilasläänin komen-taja kenraalimajuri Jaakko Oksa-nen esitti juhlayleisölle puolus-tusvoimien tervehdyksen, jonka jälkeen kuultiin puhallinmusiikkia parhaimmillaan. Gioacchino Ros-sinin Wilhelm Tell –alkusoitto oli oiva näyte soittokunnan korkeasta ammattitaidosta.

Espoon ja Helsingin Sotavete-raanikuorojen oli vaikea ahtautua Kulttuuritalon pienehkölle laval-le, mutta kun ne sinne onnistui-vat puikkelehtimaan, koossa olikin komea ja ryhdikäs yli 80-vuotiai-den veteraanien suurkuoro: 8� lau-lajaa. Kuoroa johtivat vuorotel-len Kai Vahtola ja Arvo Kuikka. Fredrik Paciuksen Suomen laulu ja Urpo Jokisen Adolf Ehrnroothin puheteksteihin pohjautuva sävel-mä Suomi on hyvä maa eivät tut-tuudestaan huolimatta ole aivan ongelmattomia kuorolauluja. Ne on osattava hyvin jotta säveltäji-en sanoma menisi perille. Vahtola ja Kuikka ovat kuitenkin sen tason muusikoita ja kuoronjohtajia, että tälläkin kertaa lopputulos oli nau-tittavaa mieskuorolaulua.

On hyvä, että myös nuoremman polven musiikintekijät ovat alka-

Joulujuhlamme

Hanasaaressa perjantaina �6.��.�007Yhdistyksen perinteistä joulujuhlaa vietetään jälleen

Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessaperjantaina �6.��.�007 alkaen kello �8.00.

Runsaat joulupöydät odottavat herkuttelijoita.Tarjolla myös monipuolista viihdeohjelmaa:

Soitinyhtye musisoi ja tanssittaa,joulupukki vierailee, arpajaiset jännittävät ja

yhteiset joululaulut luovat tunnelmaa.Lisätietoja lähempänä juhlaa

mm. maanantaitilaisuuksissa ja ilmoitustauluilla.Illalliskortteja 30 euroa/hlö myyvät pöytäkarttojen mukaan

Anttila 467 3�4, Arminen 463 707, Friman 463 �8�,Särkkä 5�0 �37, Tiainen 5�� 7795 ja Virtanen 80� ��6�.

Tervetuloa jouluiseen yhdessäoloon!Eteläinen toimintajaosto & Kulttuurijaosto & Soitinyhtye.

net arvostaa sotaveteraanien aika-naan isänmaan hyväksi tekemää työtä. Kalervo Halosen Vexi Sal-men sanoihin säveltämä Me teim-me sen kajahti komeasti Alvar Aal-lon luomassa akustiikassa: ”Vapaa Suomi nyt lapsille jää,” kuten Vexi Salmen julistus kuuluu.

Kalervo Hämäläisen Veteraa-nin iltahuuto sotaveteraanikuoro-jen ja soittokunnan yhteisesitykse-nä ja musiikkineuvos Arvo Kuikan vankalla johdolla päätti varsinai-sen konserttiosuuden vakuutuk-seen: ”Himmetä ei muistot kos-kaan saa”.

Sotaveteraaniliiton kunniamars-si, joka tunnetaan sanoittajansa mukaan Sillanpään marssilaulu-na, päätti juhlakonsertin kuorojen ja soittokunnan sekä yleisön yh-teisesitykseen.

Pekka Kontu

Juhlakonsertin järjestäjät kiittä-vät kaikkia konsertin järjestämi-seen osallistuneita sotilaskotisi-saria, sinibaretteja, sotilaspoikia, varusmiehiä ja Kulttuuritalon hen-kilökuntaa sekä kukkalaitteen lah-joittanutta Georg Liemolaa, joka maksua tiedusteltaessa ilmoit-ti: ”Nämä kukat on maksettu jo �940.”

Juhlakonsertin järjestelytoimi-kunta

Hannu Särkiö johtaa valistusjaostoa

Valistusjaoston syyskokous 8.8.�007 valitsi jaoston pu-heenjohtajaksi Hannu Sär-kiön ja varapuheenjohtajaksi Jaakko Seiron. Sihteerinä jat-kaa Erkki Sipilä.

��

Eläkeläisten veronpidätystaulukot ovat kireämmät kuin palkansaajilla

Verotoimistoilla on verolaskentaa varten veronpidätysprosenttitaulu-kot. Ne eivät ole julkisessa jake-lussa. Vuoden �00� taulukon sain tiukan väännön jälkeen verotoi-mistostani.

Aho-Viinasen hallituksen ajoilta alkaen ja edelleenkin eläkeläisillä on ankarammat veronpidätystau-lukot kuin palkansaajilla. Muuta-ma esimerkki koskien vuotta �007 Helsingissä:– �� 000 euron vuositulosta pal-kansaaja maksaa veroa �0,0 %, naimaton �3,5 % ja naimisissa ole-va �6,5 %.– �6 000 euron vuositulosta pal-kansaaja maksaa veroa �3,5 %, yk-sinäinen eläkeläinen ��,0 % ja nai-missa oleva ��,00 %.– �8 000 euron vuositulosta pal-kansaaja maksaa veroa �5,5, %, yksinäinen eläkeläinen ja naimi-sissa oleva eläkeläinen �3,0 %.– 35 000 euroa vuositulosta pal-kansaaja maksaa veroa �5,5,%, yksinäinen ja naimisissa oleva elä-keläinen 3�,00 % (Lähde: Vero-

korttilaskennan pikaopas �007/Hki 6.��.�006, sivu �).

Eduskuntavaalien �007 aika-na Helsingin Metalli 5 pyysi mi-nua mukaan tilaisuuteen, jossa oli myös kansanedustaja Rakel Hil-tunen. Heti tilaisuuden alussa jaoin monisteen, jossa olivat nuo Helsingin esimerkit epätasa-arvoi-sesta verotuksesta palkansaajien ja eläkeläisten kesken. Hiltunen jou-tui kuin shokkiin. Hetken kuluttua hän pyysi anteeksi, että hänen pitää poistua. Yleisö oli hyvin hämmäs-tynyt. Syntyi kiivas puheensorina kysymyksin, eikö kansanedusta-ja todellakaan ollut tietoinen vero-tuksen eriarvoisuudesta.

Runsaan viikon kuluttua valtio-varainministeri Heinäluoma uuti-soi, että eläkeläisten veronpidätys-prosentit saatetaan samalle tasolle kuin palkansaajilla on. Myös pää-ministeri Vanhanen ilmoitti, että näin tulee tapahtumaan. Kuitenkin jo viikolla �0 Vanhanen kiirehti il-moittamaan, ettei näitä lupauksia voida täyttää, jos tuponeuvottelut

eivät toteudu hallituksen kaavailu-jen mukaisesti. Eduskunnan täys-istunnossa ��.5.�007 valtiovarain-ministeri Jyrki Katainen ilmoitti, että verotaulukoiden tarkistukset siirretään vaalikauden loppupuo-lelle.

Hallituksen taholta ei tämän eri-arvoisuuden korjaamista koske-vissa hallituksen tiedotteissa ole missään vaiheessa mainittu, että verotaulukkojen yhdenmukaista-minen korjattaisiin taannehtivasti. Tämä toimenpidehän on johdon-mukainen lisävaatimus, koska pe-rustuslakimme ja Euroopan Uni-onin perusoikeuskirjan vastainen vakava yhdenvertaisuuden rikko-mus on tapahtunut, minkä rikko-muksen valtiovaltakin on viimein-kin myöntänyt tapahtuneen.

Mainittakoon vielä eräs veron-pidätystaulukoiden laadinnassa ta-pahtunut moka. Hämmästykseni oli suuri, kun vuoden �003 veronpidä-tysprosenttitaulukossa naimisissa olevien ja yksinäisten eläkeläisten sarakkeistot oli veronpidätystaulu-kossa otsikoitu eläketulovähentei-siksi aina pienimmästä eläkkees-tä suurimpaan eläkkeeseen saakka. Tämähän ei pidä lainkaan paik-kaansa. Eläketulovähennys koskee vain pieniä kansaneläkkeen tasoi-sia työeläkkeitä. Eläketulovähen-nystä koskeva lakihan laadittiin Miettusen virkamieshallituksen esityksestä �98� poistamaan pel-kän verovapaan kansaneläkkeen varassa sinnittelevän ja vastaavan suuruisen verotettavan työeläk-keen varassa olevan eläkeläisen kesken vallinnutta verotuksen eri-arvoisuutta. Soitin korkealle vero-virkailijalle veronpidätystaulukon virheellisyydestä. Hän myönsi ta-pahtuneen virheen.

Esko Posti

Pohjoinen toimintajaosto

Syyskauden toimintaa:

Lauantaina �0.��. kello �4.00 Iloinen iltapäivä Laaksolahden monitoimitalossa.

Torstaina ��.��. teatteriretki Riihimäelle. Kello �4.00 Anita Hirvosen elämästä musikaali, jossa hän itse esiintyy.

Tiistaina ��.��. kello �4 joulujuhla hotelli Lepolammissa.

Tiedustelut: Toivo Nikander, puh. 54� 4�94 tai Pirkko Heikkinen, puh.596 86�.

�3

Desanttijahti

Vuonna �939 olin keväällä täyttä-nyt �5 vuotta ja siirtymässä Kemin lyseon lukioon. Lukurauhan turvaa-miseksi minulle annettiin oma huo-ne, entinen. palvelijan huone talon keittiön puoleisesta päästä. Keittiön ja huoneeni välissä oli pieni etei-nen, josta ovi ulos takapihalle. Jo kolmekymmenluvulla oli huhuiltu ”kummituslentokoneista”. Ylimää-räisten kertausharjoitusten aikana meidän koululaisten keskuudessa levisi pelottavia huhuja ilmasta las-keutuvista vakoilijoista. Kun talvi-sota sitten alkoi, oli tienvarsilla ja julkisten paikkojen seinillä varoi-tuksia vakoilijoista, jotka kuunte-levat kaikkea mitä puhutaan. Olin miettinyt valmiiksi monia keinoja, mitä tekisin, jos kohtaisin desantin.

Eräänä pakkasyönä sinä sota-talvena makasin huoneessani lu-kemassa. Kello lähenteli jo kahta-toista.

Ulkoa rappusilta alkoi kuulua pakkaslumessa narisevia askeleita. Kohta tulija olikin jo rapputasan-

teella kolisuttelemassa siellä säi-lytettävää laskiämpäriä. Ei se voi-nut olla muu kuin se desantti, joka nälissään hakee syötävää. Yksi sel-lainen oli huhujen mukaan saatu-kin kiinni jostakin Kemin alueelta. Päätin ajaa sen pois, pelotti vähän, mutta hiivin eteiseen, otin lujas-ti käteeni siellä säilyttämäni pesä-pallomailan ja avasin abloy-lukon, työnsin oven salamannopeasti auki maila koholla ja huusin ”ruki veer”

(oli opetettu, että se merkitsi kädet ylös).

Onneksi en lyönyt. Sisältä tul-viva valo sokaisi ulkona seisovan, joka tuijotti minua silmät yllätyk-sestä pyöreinä. Hän olikin aivan tuttu lähiseudun pienviljelijä Jäm-sä, joka työskenteli myös tehtaas-sa ja iltavuoronsa jälkeen puolen yön aikaan kävi noutamassa äitini kanssa sopimansa sianruoan kas-vatettavalle porsaalle. En ollen-kaan ollut muistanut sitä asiaa.

Voi kamala, kun minua hävetti! Niin menetin mahdollisuuteni

tulla kuuluisaksi sotasankariksi.Marjatta Konttinen

”Ota vastaan meidät – Suomi”Virolaiset ystävämme muistivat meitä kirjeellä. Liitteenä oli kak-sisivuinen lehtijuttu kulttuurimat-kasta talvisodan taistelupaikoil-le Kannakselle sekä Itä-Karjalaan. Mielenkiintoisinta artikkelissa kenties oli venäjänkielinen lau-lu: ”Prinimai nas, Suomi – krasa-vitsa” = ota vastaan meidät Suomi – kaunotar. Sen olivat säveltäneet Danil ja Dmitri Pokrass ja sanoit-

tanut Anatoli d’Aktil (Frenkel). Sen levytti elokuussa �939 A. Ani-simovin johdolla Puna-armeijan Leningradin sotilaspiirin laulu- ja tanssiyhtye.Maaleht-lehden no �9, �0.5.�007 sivulla 35 olevat laulun venä-jänkieliset sanat suomensi Urho Penttinen ja niitä koetti riimitellä allekirjoittanut.

Vironkielisen jutun voisi joku kiel-tä taitava kääntää kokonaankin. Veljet Suomenlahden eteläpuo-lella voivat nyt vihdoinkin avata suunsa ja kertoa mm talvisodan ta-pahtumista. Tämä laulukin osoit-taa, että Neuvostoliitto suunnitteli Suomen valloittamisen ja valmis-ti sotaväkeään marssille Helsinkiin kesällä �939 jo ennen kuin neuvot-telut sen vaatimista alueluovutuk-sista edes alkoivat. Tietoon on tul-lut myös, että Molotov jo kauppasi meidän Petsamoa nikkelikaivoksi-neen Saksalle ennen alueluovutus-neuvottelujen alkua. Niin ne suu-ret päättivät ja päättävät meidän asioista, yksin me olemme avutto-mia.

Kalevi Kauranne

KeskiviikkotanssitTANSSIT Tapiolan kulttuurikeskuksessa

alkavat keskiviikkona 5.9.2007 kello 14.00ja jatkuvat keskiviikkoisin kello �4.00

vuoden loppuun seuraavasti: �9.9., 3.�0.,�7.�0., 3�.�0., 7.��., �4.��. ja �8.��.

Pääsymaksu 3 euroa.

� �Männikkö kihartuu laidoilla mäkien Tankit uraa jo murtavat metsissäyli rajan kun sinne ma katselen. lentokoneemme kaartavat pilvissäOta meidät vastaan Suomi kaunoinen syysauringon häikäisy silmissähelminauhaasi kirkkaitten järvien. kirkas säihke meidän on pistimissä.3 4Me olemme tottuneet voittamaan. Suomen kansaa on valheilla ruokittuTaas lähdössä olemme taistelemaan pahoin hämmennykseen se tuomittuteillä taattojen jälkiä seuraamaan siis ota vastahan ystäväs luottavastipunatähtistä lippua kunniaan. avaa porttisi laveat rohkeasti.5 6Narrit ei pääse enää sua huijaamaan Avun annamme rankaisuun roistojeneikä sydäntäs valheilla vaivaamaan häpeän maksatamme me kalliisti sen.hehän teiltä ne ottivat isänmaan Ota meidät vastaan Suomi kaunoinensen saavumme takaisin antamaan. helminauhaasi kirkkaitten järvien.

�4

Päämajan vartiokomppaniaPäämajan vartiokomppania oli si-joitettu Mikkelin palokunnanta-loon, joka toimi rauhan aikana teatterina. Talon toisessa kerrok-sessa katsomon puolelle oli sijoi-tettu useita kerrossänkyjä siten, että huoneen keskelle oli jätetty melko leveä kulkuväylä.

Näyttämön takana oli komp-panianpäällikön toimisto ja toi-miston takana aliupseerien huone vuoteineen. Palokunnantalon poh-jakerroksessa eli teatterin lämpiös-sä oli komppanian ruokasali. Ruo-ka-annokset jaettiin tilasta, jossa rauhan aikana oli säilytetty pääl-lysvaatteita. Ruoan jakelutilasta oli suora yhteys pihalle, josta lotti-en valmistama ruoka tuotiin.

Lotat valmistivat vartiomiehil-le ruokaa palokunnantalon pihalle rakennetussa avokatoksessa, joka oli talvisin epäinhimillinen paikka työskentelylle.

En kuitenkaan milloinkaan kuullut lottien valittavan suojaton-ta työpaikkaansa.

Talon pihapuolen itäpään ala-kerrassa sijaitsi vartiotupa, johon oli vangituille rakennettu selli.

Päämaja-alueella vartiopaikko-ja oli neljä ja kukin vartiomies jou-tui vuorokauden aikana seisomaan vartiossa neljästi. Vartiovuoro oli kahden tunnin pituinen ja lepoaika neljä tuntia.

Päämaja-alueella työskentele-villä siviileillä piti olla sotilas- tai lottapuku. Kansakoulun vanhalla vahtimestari Kovasella oli sotilas-

Espoon Sotaveteraanikuoron kevätmatinea Tapiolasalissa

Jokin vuosi sitten Espoon sotave-teraanikuoro julisti: ”Laulamme kunnes meille lauletaan!” – niin sitä pitää. Laulu mielet nuoren-taa – ja pitää äänet kunnossa. Sen saimme jälleen todeta kuoron ke-vätmatineassa. sunnuntaina viime huhtikuun ensimmäisenä. Mukana oli myös laulajia Esmilasta ja kon-sertissa avustivat Kanttiinin Lotat sekä Jousenkaaren IV ja V mu-siikkiluokat. Nuorempien ikäpol-vien osallistuminen vanhempien rientoihin on tavallaan perinteen siirtoa: laulumme eivät jää unho-laan, kun nuoremmatkin niitä itse oppivat.

Kuoroa johti Kai Vahtola, Jou-senkaaren musiikkiluokkia Erica Walli säestäjänä Seppo Walli. La-van kukkakoristelusta saimme kiit-tää jälleen Jori Liemolaa.

Kuoro aloitti juhlavasti Jean Sibeliuksen Isänmaalle Paavo Cajanderin sanoin.

Kuoron johtajan Kalevi Kau-

ranteen toivotettua esiintyjät ja yleisön tervetulleiksi yleisö ka-jautti yhteislauluna vanhan tutun Arvon mekin ansaitsemme (san. Jaakko Juteini). Sen jälkeen oh-jelmaan sopikin hyvin Joseph Stuntzin elämäniloinen Ylioppi-laslaulu (san. A.H.Weismann).

Lauri Ikosen Laulu Karjalal-le (san. Lauri Pohjanpää) herkis-ti. Muisto Karjalasta elää mieles-sämme, emmekä soisi milloinkaan unohtuvan, että se on ollut osa Suomea. Varhaisimpia suomenkie-lisiä runoja isänmaanrakkaudes-ta on Aleksis Kiven usein myös lausuttuna esitetty Suomenmaa (säv. Väinö Pesola). Ennen väliai-kaa kuultiin vielä viisi osaa Aulis Sallisen vuonna �974 lapsikuo-rolle säveltämästä Lauluja mereltä kirkasäänisten lasten esittämänä. Ihailin näiden lasten musikaali-suutta ja sointujen puhtautta vai-keissakin intervalleissa.

Kanttiinin Lottien esitettyä iki-

puvun kauluslaatoissa vääpelin ar-vomerkit.

Päämajan huoltopäällikkönä toimi eversti Bruncrona. Hänen rauhanaikainen asuntonsa sijaitsi Tammisaaressa, josta hän toimitti useita tammentaimia istutettavak-si koulun alueelle. Taimet istutet-tiin aidan viereen Ristimäenkadun suuntaisesti. Taimille varatut pai-kat olivat kuitenkin sopimattomat kasvulle, sillä ne eivät aluksi näyt-täneet kasvavan juuri lainkaan. Nykyään tammien tyvipaksuus on noin �0 cm, joten kasvu 65 vuoden aikana on ollut hyvin hidasta.

Rudolf Wikberg

ru

do

lf

Wik

be

rg

ihanasta ohjelmastaan tunnetut (Lottien laulu, Oi muistatko vie-lä sen virren, Iltalaulu ja Kyntti-löiden syttyessä) yleisö sai purkaa tunteensa yhteislauluun Sininen ja valkoinen (Jukka Kuoppamä-ki). Veljes- ja naapurikansojen lau-luista kuoro esitti latvialaisen kan-sanlaulun Puhu tuuli purjeeseen (suom. Heikki Kalliala), virolai-sen kansanrunon Hakkame me-hed minema (Gustav Ernesaks) ja ruotsalaisen kansanlaulun Kristal-len den fina (sov. Kullberg).

Viimeisiksi numeroiksi kon-serttiin oli valittu kolme ko-timaista ehkä ikäpolvemme keskuudessa tunnetuinta ja rakas-tetuinta laulua: P.J.Hannikainen, Kulkeissani vainiolla(san. Kal-lio), F.A. Ehrström, Lähteel-lä (san. J.L.Runeberg, suom. Elias Lönnroth) ja Emil Ge-netz, Terve, Suomeni maa!, (san. P.J.Hannikainen), jonka reipas rytmi jäi kovissamme soimaan kohti valkenevaa kevättä.

Ohjelma valoi mieliin muistojen kultaa, säveliä juuri meidän, ikäih-misten nautittavaksi. Ja me nau-timme, kiitos!

Marjatta Konttinen

Mikkelin päämaja palokunnantalon nurkalta.

�5

Upea helleparaati Mannerheimin syntymäpäivänä

Kielekkeinen siniristilippumme ja jääkärilippu olivat � 800 sotilaan ja yli 30 ajoneuvon kärjessä puo-lustusvoimiemme lippujuhlapäivä-nä ja Suomen marsalkka Manner-heimin syntymäpäiväparaatissa 4.6.

Joukkojen katselmus ja paraa-ti olivat Helsingin Senaatintorilla upeita katseltavia. Mutta voidaan myös yhtyä amiraali Juhani Kas-kealan toteamukseen, että suo-malaiset sotilasparaatit ovat ”yk-sinkertaisen karuja ja toivottavasti siksi myös vaikuttavia”.

Paraatisää ei ainakaan ollut yk-sinkertainen. Senaatintorilla taisi olla kesän kuumin hellepäivä. Tä-hänkin oli valpas armeijamme va-rautunut. Tuomiokirkon rappusilla olevalle yleisölle jaettiin ilmaisia vesipulloja, jotka olivat todella tar-peen.

Paraatiin osallistuivat maa- ja il-mavoimat sekä laivasto. Kahdek-san Hornet -torjuntahävittäjää ja kahdeksan Hawk-harjoitushävittä-jää suorittivat paraatin aikana yli-lennon tiiviissä timanttimuodostel-massa. Ylilennon teki myös kuuden helikopterin muodostelma.

Moottoroiduissa prikaateissa oli mukana mm. rynnäkköpanssari-vaunuja ja ilmatorjuntaohjuksia.

Paraatin musiikista vastasi mai-neikas Kaartin soittokunta, jonka perinteet ovat lähes �90 vuoden ta-kaa. Musiikiksi oli valittu mm. Sil-lanpään marssi, Muistoja Pohjolas-ta, Suomi-marssi ja Oolannin sota.

Veteraani- ja maanpuolustusjär-jestöjen lippulinnat ovat aina sy-kähdyttävä näky. Lippulinnassa liehui myös Espoon Sotaveteraani-en lippu. Euroopan Unionin lippu puolestaan kertoi puolustusvoimi-emme kansainvälisestä rauhantur-vatyöstä. Armeijamme on kulke-nut melkoisen tien jääkärilipusta EU:n lippuun.

Paavo Friman

TKK:n kokeiluvene.Teknillisen korkeakoulun kuuluisa Laivalaboratorio oli yli kahdenkymme-nen Espoon sotaveteraanin vierailukohteena 15.3. Professori Petri Varsta esitteli veteraaneille laboratorion toimintaa ja sen tutkimustyötä ja vastaili useisiin kysymyksiin. Erikoista ja mielenkiintoista oli seurata, kuinka labo-ratoriossa uitetaan kokeiluveneitä, joista kuvassa yksi halkoo vettä. –Kuva Eero-Juhani Juhola.

90 vuotta viime toukokuussa täyttänyt Kauko Kuisma on pelannut tennis-tä Tapiolassa 50-luvulta lähtien. Pelitoverit myönsivät hänelle suurpallo-neuvoksen Nro I arvon ”tinatuopilla”. Reippaat tenniksen harrastajat Atte Nyman, Mauri Nokelainen, Kauko Kuisma, Lasse Westerstråhle ja Jouko Valpola.

�6

HAUTAUSPALVELU

KIELONKUKKASotaveteraaneille arkuista ja uurnista -10 % alennusEspoonlahden toimisto Yläkaupinkuja 2 (soukka)Leppävaaran toimisto konstaapelinkatu 3 (gallerian lähellä)avoinna ma-pe klo 9-16.30. muina aikoina sopimuksesta.maksuton ohjevihko ja kustannusarvio noudettaessa.Vi betjänar även på svenska.

puhelinvaihde (09) 2709 3500 • päivystys 0500 512 942kielonkukka@kolumbus.fi www.kielonkukka.fi

JALKOJEN HOITOA Jalkahoitola Kaisa Järveläinen taavinkoti, nauhakuja 2 , espoo

puh. (09) 4521005

Jalkahoitola Teija Tuohinomerikartano, tyrskyvuori 6, espoo

puh. 045 139 35 95

ESPERI CARE OYpuh. 010 4088 000

villa lyhde, puh. 591 57310opri ja oleksi, puh. 412 7236

Jänismäen hoivakoti, puh. 010 4088 200

KAUKLAHDEN FYSIOTERAPIA Fysioterapia, lymfaterapia,

fysikaaliset hoidot

aJanvaraus puh. 811 818kotikäynnit lääkärin lähetteellä

kuninkaankartanontie 5, 02780 espoo

�7

Leppävaaran Uusi Apteekkiliikekeskus sello, 02600 espoo

puh. (09) 8492 550

avoinna: ma-pe 9.00 - 21.00 la 9.00 - 18.00 su 12.00 - 18.00

E.M. Pekkinen Oypl 36, 02921 espoopuh. (09) 849 4070www.empekkinen.fi

Tapiolan Apteekkikauppamiehenkatu 6

02100 espoopuh. (09) 452 0130

Revontulen Fysioterapiaveteraanikuntoutusta

revontulentie 802100 espoo

puh. (09) 455 3595

VARATTU

Espoon Fysikaalinen Hoitolaitos

tapiolan keskustorni 5.krs02100 espoo

puh. (09) 466 019

Asianajotoimisto Bergholm Oy

nihtisillankuja 3 a, 02630 espoo puhelin 09-522 966, telefax 09-522 901

Taksi Jyrki MäntyEnnakkotilaukset, Kela-kyydit,

laskutusajot

puh. (09) 444 111 ja 0445-444 111

ESPOON TANSSIOPISTO

www.espoontanssiopisto.fi

Fysikaalinen hoitolaitos MATIN KUNTO

Fysioterapia, veteraanikuntoutus,akupunktio

satukuja 1, matinkyläpuh. 0500-452165

�8

Kanttiinilottana Valkeasaaressa ja Aleksandrovskassa

Oli kesä �943 ja äiti vihdoin antoi luvan lähteä lottahommiin rajalle päin. Hän oli siihen asti ollut sitä mieltä, että lähtiessä lotaksi pitää ryhtyä huonoksi naiseksi. Niin sit-ten elokuussa jyskytin junalla Vii-purista Raivolaan päin. Raivolassa oltiin yötä ja nukuttiin puusängys-sä, joka vilisi lutikoita. Yritin teh-dä lattialle nokkoskranssin, kun olin kuullut sen estävän lutikoita. Aamulla matkattiin Valkeasaareen jyskyttäen Mainilan mukulaki-vitietä. Siellä kerrottiin muonan-hakumatkalla olleen lotan Helmi Niemisen kuolleen Kronstadtista tulleessa keskityksessä, joten vä-hän pelotti. Valkeasaareen oli ke-vään mittaan rakennettu rinteeseen suuri kanttiini ja rinteen toisella puolen oli asevelitalo Valkeahovi (��.4.�943), jossa kävi viihdytys-kiertueitakin.

Aluksi asuimme teltassa. Muis-tan naapuriteltassa asuneen Revon veljekset. Melko pian lotille val-mistui oma korsu rinteeseen ja pai-noin perunalla sinne tapetit: kuusi ja kissa. Viereisessä korsussa asui JR 6:n toisen pataljoonan pasto-ri Olavi Airas, joka puhdetöinään valmisti lapsilleen sänkyjä laulel-len ”Jos minä oisin ryytimaassa lai-timmainen kukka”. Meitä lottia oli useampikin, Marjatta Virtanen, sittemmin Niemi, oli esimiehem-me, mutta eniten olin tekemisis-sä Helvi Ilosen ja Kati Haapalan kanssa. Yhteydenpitoa jatkui hei-dän kuolemaansa asti.

Melko pian Helvi Ilonen ja mi-nut siirrettiin JR 8:n toisen patal-joonan etulinjakanttiiniin Aleksan-drovskaan. Se oli kaksi kilometriä ”eikenenkäänmaalta” ja pihalle ylti joka aseella. Jälkeenpäin olen lukenut Kannaksen kahlaajis-ta, että Lotta-Motti perustettiin ��.��.�94�. Se meni sittemmin lyttyyn ja hajosi, mutta �5.7.�94� avattiin ensimmäisenä etulinja-kanttiinina. Ikkunoissa oli kana-häkkiverkot, ja kun kysyin miksi, minulle kerrottiin, että käsikra-naatti räjähtäisi verkossa. Katto

ei syksysateella pitänyt vettä, ja vain sängyn alla korsussamme oli kuivaa. Rottia oli vimmatusti. Jos unohdit ruokapalasi ruokakome-roon ilman suojausta, se oli het-kessä kadonnut. Saimme viikossa vanikkalaatikon 50x30x30 täyn-nä leipää, panimme sen keskelle pöytää palavan karbiidituikun vie-reen, mutta kyllä se vain viikossa meni pilalle.

Pojat olivat tavattoman mukavia. He kutsuivat itsensä illalla korvik-keelle. Luutnantti Isko Jahnsson oli vaatimaton, joten me kutsuim-me usein hänet korvikkeelle. Ruo-ka oli vaatimatonta. Oli perun-alastuja keitossa, oli hirssipuuroa jonkin punaisen kastikkeen kans-sa, josta tuli pysyvä punainen väri emalikippoon, oli makaronilaatik-koa eli hihnasta olalle ja perästä kuuluu eli hernekeittoa. Erikois-

herkkua oli milkkipurkki, jos-ta saattoi keittämällä kolme tuntia saada oivaa kakunpäällistä.

Sota palasi uniinOli melko rauhallinen vaihe, mut-ta Suli -poika kaatui kuitenkin soppajonossa. Elokuun öinä len-si matalalla lentokone – porako-ne, kuten me sanoimme. Se heitti laskuvarjopommin joka puoli tun-ti jonnekin. Se oli niin hermoille käypää, että kaksikymmentä vuot-ta myöhemmin sairaana ollessani näin siitä unta. – Kerran Kuusen-pesän keittiöpoika kutsui meidät aivan eteen lättykutsuille ja me lu-vatta menimme. Matkalla oli mut-ka, johon ryssä näki. Alkoihan se ampuakin sitten. Menin maihin, vaikkei kukaan ollut koskaan neu-vonut. Takaisin tullessa pelotti ko-vasti. Sillä paikalla venäläiset oli-vat ampuneet jonkun ruotsalaisen vierailemassa olleen upseerin.

Olin opiskelun välissä melko lyhyen ajan Kannaksella elokuun kuudennesta lokakuun kuudenteen ja sain olla melko rauhallisen jak-son lottahomissa. Opiskelu alkoi taas sodasta huolimatta, mutta seu-raavana kesänä pyrin taas samoi-hin töihin ja porukoihin. Silloin oli jo raskas Kannaksen läpimur-to tapahtunut ja pienen pyrähdyk-sen jälkeen Greif-divisioonassa pääsi samoihin joukkoihin kant-tiiniin Antrean Viskarin kylään. Naapurinavetassa oli joskus iltai-sin elokuvia ja lottatoverini Syl-vi Hippeläinen esitti minulle ko-tipaikkakunnaltaan Kivennavalta Reino Honkasen, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Hän jopa kosi mi-nua ja sanoin, etten ”ikinä mene sun kanssas naimisiin”, mutta niin siinä kuitenkin vuosien kuluttua kävi.

Kerran me lotat olimme pan-neet kaikki eväämme yhteen ja lei-poneet viinerleipiä. Ne olivat keit-tiön kaapissa, kunnes yöllä yksi luutnantti, jolla oli valkoiset rat-suhousut ja niissä nahkapaikka, tuli ikkunasta ja vei meidän kort-

Kati Haapala ja Helvi Ilonen

�9

tiannospullamme. Minähän kirjoi-tin Kannaksella ilmestyvään Kii-la-lehteen, jossa muuten sattui olemaan toimittajana Niilo Iha-mäki, että tunnettu luutnantti pa-lauttakoon pulla-ainekset lotille. Luulen luutnantin saaneen siirron, kun häntä ei enää näkynyt.

Angervo ystävän muistolleMinulla oli hyvä ystävä opiskelu-ajalta Eero Repo, joka kuului ole-van lähistöllä. Yritin soittaa hänel-le. Turhaan. Seuraavanakin iltana yritin turhaan. Kolmantena soitin johonkin esikuntaan, sanoin nime-ni ja pyysin Eero Revon keskukset. Sainkin ne. Eero oli tavattoman iloinen. Oli perjantai ja hän sanoi huomenissa pääsevänsä pois rin-tamalta, mutta tulee viikolla kant-tiinille. Lopettaessani puhelun mi-nulle tuli kauhean paha olo Eeron puolesta. Minulla oli yksi muna, vähän sokeria ja jauhoja ja leivoin heti maanantaina. Mutta tiistaina tuli sanomalehti, jossa kerrottiin Eeron kaatuneen sinä iltana. Podin huonoa omaatuntoa vuosikaudet ajatellen, jos Eero oli innostunut liikaa ja nostanut päänsä poterosta, kunnes joku tiesi kertoa minulle, ettei siinä ollut mitään tehtävissä. Osuma oli tullut poteroon, jossa oli kaksi miestä ja molemmat me-nivät. – hautajaisiin minä lähdin, sillä Eero oli Parikkalasta kotoi-sin. Ei minulla kukkia ollut, mutta tiesin Eeron rakastaneen angervoi-ta ja ihme kyllä, löysin vielä yh-den angervon syyspellolta. Panin sen limsapulloon. Hautajaisissa ta-pasin Päivi Koskisen, joka myös oli ollut Eeron ystäviä. Päivistä tuli sittemmin Ahti Karjalaisen puoli-so. Tullessa piti käyttää kaikenlai-sia sattumakyytejä ja Käkisalmes-ta pääsin vähän matkaa eteenpäin veturilla. Veturinkuljettaja kertoi, että Suomi ja Venäjä olivat tänään tehneet välirauhan. Niin tipalla Eero Revon kaatuminen oli.

Sittenhän ne joukot alkoivat pur-kautua rajalta. Emme millään ehti-neet keittää korviketta tarpeeksi. Keittiön ikkuna oli maantien vie-rellä ja sieltä tarjoilimme. Vesi las-ki kaivosta �½ metriä sinä päivä-nä. Panimme tonkkaan mehua ja otimme sitä pakilla. Kun markat loppuivat vaihtorahana, annoimme

tikkuaskin, joka oli markan arvoi-nen. Kerran tuli pyöräilijä ikkunan taakse ja kysyin, onko jonoa vielä pitkältäkin. ”No, ainakin �7 kilo-metriä!” hän sanoi.

Vielä tovin olin Eva Jytilän kanssa Ruokolahdella. Veimme pojille hevosella maastoon kanttii-nitavaraa ennen siviiliin lähtemis-tä. Oli vaikeaa sopeutua siviiliin. Sodassa oli ollut paikallaan ja tar-peen. Sitten oli kuin suureen tunte-mattomaan heitetty, kun piti alkaa etsiä omaa paikkaansa. Kirput, jot-ka olivat rakastaneet minua, seura-sivat äitini kauhuksi siviiliin aina-kin kahdeksi viikoksi.

Vielä pieni peräkaneetti. Viimek-si ilmestyneessä valtakunnallises-sa veteraanilehdessä Urho Kar-vonen (Julinsvägen �5 68493 Ransäter) kyseli jotakuta Valkea-saaressa palvellutta. Minä, joka joka paikkaan nenäni pistän, vas-tasin. Karjalainen Urho Karvonen oli asunut Öljymäen alapuolella ennen sotia, mutta sodan alettua evakuoitu Suomeen, josta perhe oli

muuttanut Ruotsiin. Hänen kou-lunsa oli sijainnut Aleksandrovs-kan kirkkoa vastapäätä. Häneltä sain tietää E. I. Häkkisen kirjoit-taman kirjan Kannaksen kahlaajat – JR 6 jatkosodassa, Turku �986.Sain sen lainaksi kirjastosta ja sain tietää, että ulkomailtakin saa sen kaukolainauksena. Häkkinen oli tehnyt suuren työn. Oli tarkkaan kerrottu hyökkäysvaihe, Suursaa-ren valtaus, asemasotavaihe ja lop-purytistys. Itse kun luin, en voinut muuta kuin ihmetellä, että yleen-sä kukaan selvisi sieltä hengissä. Tuli paljon tuttuja nimiä vastaan – lottia sellaisia kuin Anja Kääpä, Impi Kurppa, Mirjami Hauk-ka, Ilta Poutanen, puhumatta-kaan miesten nimistä Ekman, Pa-jari, Elovaara, Lauri Rauhala ja moni muu. Kävi ilmi, että tämän lehden päätoimittaja oli koko ajan JR 6:n esikunnassa.- Sielläpäin ol-leen kannattaa lukea kirja vaikka lainaamalla kirjastosta. Ja vaikka-pa kirjoittaa Urho Karvoselle.

Helmiriitta Honkanen

Kuusenpesän lottia: Kati Haapala, Helmi Ryyppö, Eva Jytilä, Aino Rossi ja ryhmäpäällikkö Marjatta Niemi.

�0

Kirjallisuus

Veikko Huovinen ja hänen uusimmat teoksensa

hiljainen, vaikutti melkeinpä ujol-ta enkä kuullut hänen koskaan las-kevan leikkiä. Hänen huumorinsa kukoisti kai vain kirjallisesti. Ko-tonaan hän oli vieraille kohtelias ja huomaavainen isäntä. Huovisen kolmen lapsen kanssa jouduin te-kemisiin koulussa.

Luontoa rakastava korpifilosofiKonsta Pylkkänen tuli Suomen kansalle tutuksi Veikko Huovi-sen vuonna �95� ilmestyneessä teoksessa Havukka-ahon ajatte-lija. Konstasta hän kirjoitti myös vuonna �96� ilmestyneessä Kons-tan pylkkerö –nimisessä kirjas-sa. Konsta Pylkkänen oli suuria ajatuksia ajatteleva korpifilosofi, joka rakasti luontoa. Kun Kons-ta Pylkkänen etsii kortteeria, hän oli päässyt eläkkeelle. Hän oli ol-lut pitkään töissä Lapissa ja päät-tää palata vanhuudenpäiviksi ko-tiseudulleen jonnekin Sotkamon ja Kuhmon rajamaille. Konstal-la ei ole enää kotia Sotkamossa eikä juuri sukulaisiakaan. Kun ei ole varaa oman mökin ostamiseen, täytyy koettaa löytää vuokra-asun-to. Konsta lähtee reppu selässään kävelemään metsiä pitkin enti-siä kotitanhuitaan kohti ja poik-keaa kohdalleen tuleviin taloihin kyselemään vuokrattavaa huonet-ta. Kortteerin lisäksi hänen toivee-naan on yksi lämmin ateria päiväs-sä ja vaatteidenpesu.

Vihdoin sopiva koti löytyy. Syrjäisessä pikkutalossa kauka-na naapureista asuu iäkäs lapseton pariskunta. Heillä on ulkoraken-

nuksessa lämmitettävä huone tyh-jänä. Isäntä osoittautuu Konstan entiseksi savottakaveriksi. Emäntä lupaa ruoan ja pyykinpesun. Kons-ta auttelee aikansa kuluksi talon töissä ja viihtyy. Konstan huumori on tallella, mutta nuoruuden suu-ret ajatukset ovat tainneet muuttua realistisemmiksi.

Minua viehättää tässä teokses-sa metsäluonnon kuvaus, kun olen aikoinani kulkenut niillä tienoil-la marjamatkoilla ja Konstan ta-voin istuskellut kannon nokassa nauttimassa eväitä ja ihailemassa metsäluontoa. Tosin Konsta näkee matkallaan yhtä ja toista, joka ei ilahduta hänen mieltään: korpeen on tullut metsäautoteitä, taloja on autioitunut ja moottorin ääniä kuu-luun milloin mistäkin.

Toinen minua koskettanut asia on Konstan sopeutuminen vanhe-nemiseen ja luopumiseen. Talvel-la on aikaa miettiä vanhenemis-taan. Konsta ei pahemmin kapinoi, vaikka hän toteaakin: “Vanhuus on pöljää aikaa, vaan kehuvathan ne jotkut vanhojen viisautta ja elämän ymmärtämistä. Missä lienee oikea totuus?”

Kirja päättyy melkein liiankin idyllisesti: ”Kolme vanhaa ihmistä elivät täällä hiljaisesti kuin myyrät lumen peitossa. Täällä he aikovat-kin olla niin kauan kuin jaksavat. Sitten haihtuisivat unohduksiin. Kohiseva maailma ei heitä kyse-le.”

Pojan kuolemaPojan kuolema on erilainen luetta-va. Se kertoo Pekasta, Huovisten kuopuksesta, joka teki lokakuussa �005 itsemurhan 4�-vuotiaana. Pe-kan omalaatuisuus ilmeni jo lapse-na. Hän oli lahjakas,

Hänellä oli vilkas mielikuvi-tus ja hän luki paljon. Isä arvelee, että häntä kiusattiin koulussa isän maineen takia. Hänen vanhempaa veljeään nimitettiin koulussa ai-koinaan Konstaksi, mutta se ei il-meisesti tätä poikaa haitannut. Pe-kalla oli koulun alaluokilla jonkin verran kahnauksia opettajien kans-sa. Koulu sujui kuitenkin hyvin. Tulin tekemisiin Pekan kanssa hä-nen tultuaan lukioon. En opettanut häntä, mutta rehtorina puhuttelin häntä pari kertaa. Hän oli tunneil-

Vierailu Teknillisessä korkeakoulussa

Matalien lämpötilojen laboratorio on kutsunut Espoon sotaveteraaneja vierailemaan ja tutustumaan sen toimintaan tiistaina �5. päivänä syyskuuta kello �4.00.Professori Mikko Paalanen on lupautunut kertomaan mm.siitä, kuinka maailman kylmyysennätys saavutettiin Otaniemessä.Kuulemme myös mielenkiintoisesta, ainutlaatuisestaaivotutkimuksesta.

Kokoontuminen kello �3.50 laboratorion aulassa 3A. Mukaan mahtuu 30 henkilöä.Ilmoittautumiset Marjatta Friman puh. 463 �8� viimeistään maanantaina �4.9.�007 .

Veikko Huovinen, Konsta Pylkkä-nen etsii kortteeria, 160 s. WSOY 2004.Veikko Huovinen, Pojan kuolema, 115 s. WSOY 2007.

Veikko Huovisen (s. �9�7) laa-jasta tuotannosta minua ovat kos-kettaneet erityisesti hänen kaksi uusinta teostaan, v. �004 ilmesty-nyt Konsta Pylkkänen etsii kort-teeria ja talvella �007 ilmestynyt Pojan kuolema. Häneltä ilmestyi myös vuonna �005 kertomusko-koelma Bakulainen pahlava, jo-hon on koottu ennen julkaistuja juttuja, mutta siihen en ole tutustu-nut. Tunsin Sotkamossa asuessani Veikko Huovisen niin kuin tunne-taan samassa kirkonkylässä vuosi-kausia asuneet ihmiset: tapasimme silloin tällöin yhteisten tuttavien luona ja kävimme toistemme per-hejuhlissa. Viimeksi tapasimme kesällä �005 käydessäni Sotka-mossa. Hilkka Huoviseen tutus-tuin jo 50-luvulla, kun hän nuorena vasta valmistuneena hammaslää-kärinä tuli Sotkamoon ensimmäi-seen työpaikkaansa. Myöhemmin tapasimme yhteisissä harrastuksis-sa. Veikko Huovinen oli seurassa

��

la hankala joillekin opettajille. Hä-nen tapanaan oli mennä välitun-nilla käymään kotona ja sitten hän myöhästyi seuraavalta tunnilta. Siitä eivät opettajat pitäneet. Kou-lun alueelta poistuminen oli täy-sin luvallista, ja kotiin oli matkaa �50-�00 metriä. Kun yritin puhua Pekalle ja selittää, että häntä kos-kivat samat säännöt kuin muitakin oppilaita, hän vain kuunteli vas-taamatta mitään. Isä kirjoittaa, että Pekka ei halunnut syödä koulus-sa, vaan tuli ruokatunnilla kotiin ja hän teki pojalle ruokaa. Äiti ruo-kaili työpaikassaan. Isä sanoo, että siinä hän teki virheen, kun ei vaati-nut poikaa ruokailemaan koulussa. Emme tainneet opettajainhuonees-sa syventyä pojan käyttäytymisen syihin, totesimme vain, että poika oli omalaatuinen. Koulu sujui hy-vin, ja hänestä tuli laudaturyliop-pilas. Kun nyt yli kaksikymmen-tä vuotta myöhemmin muistelen Pekkaa, mieleeni tuli, että hänel-lä ei tainnut olla luokalla toverei-ta ja hän ehkä pakeni kotiin yksi-näisyyttään.

Pekka meni Oulun yliopistoon opiskelemaan teoreettista fysiik-kaa, ja opinnot sujuivat aluksi hy-vin, mutta rahaa kului. Hän il-meisesti etsi tuttavuuksia Oulun ravintoloista. Sitten opinnot alkoi-vat takellella, ja hän meni välillä Helsinkiin opiskelemaan ja oli vä-lillä jonkin aikaa työssä. Hän pa-lasi Ouluun, jossa juhlinta jatkui, mutta pakeni sitten Hailuotoon isän kalamajaan asumaan. Maja on avomeren rannalla, eikä siinä ollut

sähköä, ei liioin ollut kaivoa, jo-ten elämä oli siellä talvella melko hankalaa. Myöhemmin, kun Pekka vuodesta toiseen jatkoi Hailuodos-sa asumista, isä laitatti sinne säh-kön ja kunnostutti majaa muuten-kin. Pekka kulutti siellä aikaansa etupäässä lueskellen ja klassista musiikkia kuunnellen. Hän kir-joitteli runoja ja ajatelmia paperi-lappusille. Kotiin hän piti yhteyttä harvakseen puhelimitse ja kävi jos-kus Sotkamossa. Vanhemmat kävi-vät poikaansa katsomassa Hailuo-dossa ja totesivat, että poika käytti alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä. Äiti tilasi hänelle psykiatrin vas-taanottoja, mutta hän kieltäytyi menemästä lääkäriin.

Pekka sai vihdoin melko iäkkää-nä suoritettua luonnontieteen kan-didaatin tutkinnon, mutta ei saanut työtä. Hän masentui yhä enemmän, ja omaiset joutuivat toimittamaan hänet tahdonvastaiseen psykiatri-seen hoitoon ensi kerran vuonna �003. Diagnoosina oli masennus ja psykoosi. Hoitojaksojen jälkeen hän palasi saarelleen, ja puhumat-tomuus vain lisääntyi.

Lokakuun �6. päivänä �005 Pekka oli käymässä kotona Sotka-mossa ja pyysi lainaksi äidin au-toa mennäkseen uimaan. Hän oli hyvä uimari ja kävi silloin tällöin uimahallissa. Häntä ei kuulunut ta-kaisin, ja oli jo uimahallin sulke-misaika. Isä ajoi uimahallille kat-somaan, näkyisikö autoa. Kotona vanhemmat huomasivat, että kesä-mökin avain oli poissa, ja ajoivat sinne. Auto oli pihalla, mökki pi-

meänä ja avain ovessa. Sisällä he löysivät Pekan vaatteet siististi ka-sattuina tuolilla, mutta poikaa ei missään. Isä hälytti apua ja naa-rauksia ja muita etsintöjä jatket-tiin monta päivää turhaan. Veikko Huovinen kiittää kirjassaan polii-sien, etsintämiehistöjen ja vapaa-ehtoisten toimintaa: Ihmisyyden kauneimmat ilmentymät ja aut-tamisen henki jäi ikään kuin asu-maan Kiimasjärven myöhäissyk-syn maisemien ylle.

Raskas talviTalvi �005-�006 oli tietenkin van-hemmille raskas. Ruumis löytyi keväällä huhtikuun lopulla noin kahden kilometrin päästä mök-kirannasta. Kuolinsyytutkimus osoitti kuoleman syyksi hukkumi-sen. Pekka siunattiin Sotkamossa isovanhempien hautaan. Kuolinil-moituksessa oli katkelma Pekan runosta: Puiden kevätlehdet ovat kuinlukematon joukko kirjeitäkaikilla kielillä.Ja niiden sisällys onrakastakaa toisianne.Veikko Huovinen kertoo ajatel-leensa usein yöllä valvoessaan Pe-kan lähtöä. Hän kirjoittaa: Alas-ti hän oli tullut tähän maailmaan ja alasti hän myös lähti lapsuuden uimarannasta kylmään veteen.Teoksen kannen liepeessä on totea-mus, että Veikko Huovinen ei anna tämän kirjan tiimoilta haastattelu-ja ja pyytää, ettei häneen otettaisi yhteyttä.

Pirkko Heikkinen

Hitlerin ulkomaanmatkat

Espoon Sotaveteraanilehden vii-me numerossa �/�007 on kirjoitus Hitlerin onnitteluvierailusts Suo-meen Mannerheimin 75-vuotis-päivänä. Kirjoituksessa sanotaan muun muassa, että ”se oli hbänen ensimmäinen ja viimeinen ulko-maanmatkansa koko hänen valta-kautenaan”.

Ei se ollut hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa.

Kesäkuun �4. Päivänä �940 al-lekirjoitettiin Saksan ja Ranskan aseleposopimus Compiegnen kau-pungin läheisyyteen Ranskassa tuodussa ravintolavaunussa. Hitler oli saapunut paikalle tavatakseen ranskalaiset neuvottelijat.

Lokakuun �4. päivänä sama-na vuonna Hitler saapui uudelleen Ranskaan, Montoiren kaupunkiin, jossa hän tapasi Ranskan marsalk-ka Philippe Pétainin, niin sanotun Vichyn tasavallan päämiehen.

En ole yrittänytkään selvittää tarkemmin, oliko Itävalta jo muo-dollisesti liitetty Saksaan �938, kun

Hitler riensi Wieniin juhliak-seen tätä liitosta – Anschlussia.. Siinähän oli kaksi vaihetta, maa-liskuussa julistus liitosta, huhti-kuussa liitoksen vahvistanut kan-sanäänestys. Minulle on siis jäänyt avoimeksi, matkustiko Hitler tuol-loin Itävaltaan, siis ulkomaille, vai Saksaan kuuluvaan Ostmarkiin.

Esko Kosunen

��

Kirjallisuus

Tarja Tallqvist, Kuka vierelles jää (toim. Elina Simonen), Otava 2007

”Kuka vierelles jää” kertoo jo ni-menä paljon. Samalla kun se viit-taa yksinjäämiseen, se esittää kysymyksen, johon kätkeytyy hy-vinvointiyhteiskuntamme tämän päivän suuri häpeätahra: ihmis-arvonsa laitoshoidossa menettä-neet vanhukset. Mutta miksi asi-oista päättäjät ovat tästä vaienneet – paitsi eduskuntavaalien edellä? Tätä kysyy Tarja Tallqvist päi-väkirjamerkintöihin pohjautuvas-sa Elina Simosen toimittamassa teoksessa.

Mutta kuka on Tarja Tallqvist? Ehkä joku muistaakin nimel-tä tämän viime maalisvaaleissa eduskuntaan valitun espoolaisen kristillisdemokraatin. Hän on val-mistuttuaan työskennellyt sekä koti- että pitkäaikaispotilaiden lä-hihoitajana, mutta myös puhutellut televisiokatsojia dokumenttiohjaa-jana kahden vuosikymmenen ajan

ja saanut työstään myös valtion tie-donjulkistamispalkinnon. Ja ehkä joku muistaa, kuinka hän ennen eduskuntavaaleja keräsi runsaas-ti 400 000 nimeä adressiin, jossa vaadittiin vanhusten alipalkatuille laitos- ja kotihoitajille, noille ris-tinkantajille, raskaasta työstään li-säpalkkaa. Tarja Tallqvist on käsi-tellyt hoitoalan polttavia ongelmia myös Tehy-lehden kolumneissaan.

Tarja Tallqvistin päiväkirjamer-kinnöistä välittyy hätkähdyttäviä kokemuksia vuoteeseen sidotuis-ta vaikeista ja helpoista potilaista, jotka vuosikausiin eivät saa käydä ulkona, joiden vaippamäärille on asetettu katto ja joiden luona ke-nelläkään ei ole aikaa olla lähellä. Myös seksi ja väkivalta eivät aina ole poissuljetut vanhusten pitkä-aikaishoidossa. Eikä parempi osa ole aina myöskään kotona yksin asuvilla vanhuksilla, joiden ainoa kontakti ulkomaailmaan on ala-ti vaihtuvat kotihoitajat. ”Paholai-nenkin helvetistä olisi kauniimpi näky kuin alati vaihtuva kodinhoi-taja”, Tarjaa tervehtii hänen ensim-mäinen asiakkaansa.

Mutta samaan aikaan kun Tar-ja Tallqvist (ja myös media) on to-dennut, että hoitoalan henkilökun-nasta otetaan kaikki irti ja vähän ylikin, Kuopion yliopiston pro-fessori Juha Kinnunen on näh-

Riistetty ihmisarvo

nyt terveydenhoidossamme mas-siivisen ylikapasiteetin! Äskettäin peruspalveluministeriksi valit-tu Paula Risikko onkin myöntä-nyt, ettei ole uskallettu tehdä ra-kenteellisia ratkaisuja. Mutta hän lupaa, että on valmis toimiin (ks. HS �6.6.�007). Kaivattaisiin eet-tistä keskustelua. Missä on ihmis-arvon mitta?

Tarja Tallqvistin tulevaisuuden-näkemys on masentava, kun hän kuulee paneelikeskustelussa ter-veydenhoitoalan ja sosiaalityön ammattilaisille insinöörien ja kek-sijäin esittämät puheet tulevaisuu-denmummonmökistä: ”Monito-rin avulla valvotaan, ettei mitään odottamatonta pääse tapahtumaan. Internetin kautta mummon olete-taan pystyvän tilaamaan ruoat ja muut tarvitsemansa tavarat sekä katsomaan teatteria, kuuntelemaan musiikkia, soittelemaan sukulai-silleen ja ystävilleen.— Itsekseen kulkeva ostoskassikin on jo kek-sitty ja sekin esitellään yleisölle. Laukku jopa osaa kulkea portai-ta ylös ja alas. Robotti on jo kek-sitty. Se tekee, mitä sille ohjelmoi-daan.”

Tarja Tallqvist ei päästä luki-jaansa helpolla. Hän kysyy: ”Osaa-ko robotti lohduttaa? Sekö vanhuk-sen viereen jää?”

Sulo Niskanen

Kaksi krenatööriä

Viestikoelaitoksen Kilta ry kut-sui 13.3.2007 PM.Rad.Pat. Ev Hal-lamaan joukon sotaveteraanit lounaskokoukseen Helsinkiin Suo-malaiselle Klubille.Kuvassa kaksi vireää yli yhdeksän-kymppistä veteraania, espoolainen Artturi Kaltokari ja Väinö Rantanen Helsingin Lauttasaaresta.

�3

Kavaltajan rahatRaamatussa kerrotaan, että Juudas kavalsi Jeesuksen 30 hopearahas-ta. Minkähän arvoinen tuo raha-määrä mahtoi olla ja mitä sille lo-pulta tapahtui?

Helmi

30 hopeasekeliä oli orjan alhaisin hinta ja paimenen palkka. Ylipapit päättivät ostaa rahoilla savenvala-jan pellon muukalaisten hautapai-kaksi (Matt. �7:6).

Vanhoista seteleistäMinulla on joitakin vanhoja tsaa-rin Venäjän seteleitä. Voiko toimi-tus selvittää, minkä arvoisia tällai-set setelit ovat?

Eero

Rahaliike Holmastosta kerrotaan, että ennen vuotta �898 julkaistuil-la seteleillä on hyväkin arvo. Myö-hempiä on paljon jäljellä, joten ar-vokin on sen mukainen.

Frans Eemil Sillanpään nobelistaJoulukuussa �939 F.E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.Paljonkohan tuo summa mahtoi olla?

Martti

Palkintosumma oli � 800 000 markkaa. Se ei tehnyt Sillanpääs-tä rikasta miestä, sillä hän oli nos-tanut kustantajaltaan Otavalta niin paljon ennakkoa, että oli Otavalle velkaa Nobel-rahojen jälkeenkin. Talvisodan jälkeen Otava lahjoitti Sillanpäälle 500 000 markkaa.

Kieltolakiajasta kysytäänKaverien kanssa muisteltiin kiel-tolakiaikaa. Joku oli muistavinaan, että silloinkin alkoholia myytiin luvanvaraisesti joillekin. Kukaan ei tiennyt, kutka sitä saivat. Päätet-tiin kysyä kaikkitietävältä tämän lehden toimitukselta, ketkä silloin olivat oikeutettuja alkoholia saa-maan.

Viljo

Toimituskaan ei ole kaikkitietävä, mutta hyvät tietolähteet kertovat, että kieltolain voimassa ollessa al-koholia ja alkoholipitoisia ainei-ta myytiin valtion varastoista ap-teekeille, sairaaloille, tieteellisille opetuslaitoksille, eräille yksityisil-le tieteenharjoittajille ja teknisille laitoksille.

es

a J

är

ve

lä

ine

n

Kunniakäynti yhdistettiin��.5.�007 tehtyyn tutustumisret-keen Kaunialan sotavammasairaa-laan. Puheen jääkaudelta peräisin olevan siirtolohkareen muodosta-malla muistomerkillä piti toimi-kunnan puheenjohtaja Matti Passi. Paikallisena oppaana tilaisuudes-sa, jossa kaupunginjohtaja Torsten Widén oli läsnä, toimi Kauniaisten eläkkeellä oleva kaupungininsi-nööri Arne Lindholm, joka vuonna �996 myötävaikutti kivijärkäleen siirtoon kaupungintalon edustalle.Kuva Esa Järveläinen, toimikun-nan sihteeri

Ossi Granlund

Vetres-toimikunnan edustajat ja vantaalaiset veteraanit kunniakäynnillä Kauniaisten veteraanien muistomerkillä

�4

Paavo Salo kehottaa käyttämään veteraaneille kuuluvia etuuksia.

”Sosiaalijaostoon kuuluvalla pitää olla sosiaalinen mieli ja ymmärtä-misen kyky”, sanoo sosiaalijaoston puheenjohtaja Paavo S a l o. ”Ja se meidän jäsenillä on”, hän painot-taa. ”Lisäksi on tärkeää osata olla sen luottamuksen arvoinen, jota jäsenet meille hakupapereissaan osoittavat. Monesti esimerkiksi ta-loudelliset tai terveydentilaan liit-tyvät asiat, jotka käyvät ilmi jä-senten hakemuksista eri hoitoihin, ovat luottamuksellisia.”

Espoon Sotaveteraanien sosiaa-lijaosto on kenties yhdistyksem-me työteliäin jaosto. Se kokoontuu kuusi kertaa vuodessa ja käsittelee jo sovitut kuntoutukset sekä haet-tavana olevat anomukset erilai-siin kuntoutuksiin. Näitä kuntou-tusmuotoja ovat, kuten kaikki me tiedämme: avokuntoutus, kylpylä-kuntoutus, fysiatrinen hoito, hie-ronnat, jalkahoidot yms. Jaosto suunnittelee myös kokouksissaan uusia kuntoutusmuotoja ja kohtei-ta.

Espoolaisilla sotaveteraaneil-la onkin tätä nykyä erittäin hyvät kuntoutusmahdollisuudet. Paavo Salo, joka on nyt johtanut jaostoa neljä vuotta, palaa historiaan ja an-taa tunnustuksen nyt jo edesmen-neelle jaoston perustajalle ja mo-nivuotiselle puheenjohtajalle Viljo

Kasaselle: ”Hänellä oli erittäin hy-vät yhteiskuntasuhteet, joita hän käytti meidän jäsenistömme hy-väksi. Hänen aikanaan monet ny-kyisistä kuntoutusmuodoista luo-tiin. Tietysti vuosien mittaan on tullut uusiakin muotoja ja entisten lukumäärää jäsentä kohden on li-sätty. Mutta Kasasen aikana luo-tiin pohja yhdistyksemme sosiaa-litoiminnalle.”

Tutki sosiaalijaoston palstaaYhdistyksen monivuotisena kun-toutus- ja sosiaaliasioiden hoitaja-na toimi aikaisemmin Lea Viianto, jonka suurin osa jäsenistöstä oppi tuntemaan henkilökohtaisesti. Hä-nen kuoltuaan kuntoutusasioiden hoitajana toimii Pertti Sirén. Hä-nen puhelinnumeronsa on arkisin 044 030 3�4�, ja se on lehtemme jokaisessa numerossa sivulla �.

”Meillä toimii myös tärkeä elin V e l j e s a p u, jonka rahastoa kartutamme keräyksin ja lahjoi-tuksin”, Salo kertoo. ”Sen avul-la voimme tukea kuntoliikuntaa, erilaisia retkiä ja jopa veteraanien leskiä ja aktiivisia kannattajajäse-niämme. Esim. kuluneena kesänä järjestimme Veljesavun tuella nel-jä ilmaista virkistysmatkaa Palsta-rinteelle.”

”Tärkein sosiaalijaoston toi-minta-alue on avokuntoutus”, Paa-vo Salo sanoo. ”Sitä myönnetään vuosittain noin sadalle veteraanil-le. Määrä tietysti vaihtelee. Joskus käy niin, että eri alojen määräraho-ja jää käyttämättä, kun jäsenet ei-vät hoksaa hakea näitä hoitoja.”

Kehottaisinkin jäseniä seuraa-maan tämän Espoon Sotaveteraa-ni -lehden sivuilta sosiaalijaoston palstaa, missä tarkkaan kerrotaan kaikki saatavissa olevat palvelut. Useimmiten, kuten viime nume-rossakin, tuo palsta on koko sivun mittainen. Siinä on erikseen mai-nittu yhdistyksen antamat vete-raanipalvelut, Espoon kaupungin veteraanipalvelut ja lisäksi mm.

Sosiaalijaosto on työteliäs jaosto

oikeusneuvonta sekä Kaunialan avustajatoiminta. Sieltä löytyvät myös kaikki tärkeät puhelinnume-rot. Käyttäkää niitä”, kehottaa Paa-vo.

”Me toivomme sosiaalijaostos-sa, että jäsenet käyttäisivät vuosit-tain mahdollisuuksiensa mukaan näitä monia etuuksia, joita jo lain-kin mukaan veteraaneille kuuluu”, Paavo Salo sanoo lopuksi. ”Se on tärkeää sen tähden, että kunkin vuoden määrärahat pitäisi käyttää sinä vuonna, jona ne on myönnet-ty käyttöömme. Jos määrärahoja ei käytetä, voi olla se vaara, että seu-raavana vuonna niitä myönnetään aikaisempaa vähemmän. Hakekaa siis reippaasti etuuksia, jotka so-tiemme veteraaneille on myönnet-ty, etteivät määrärahat pienene.”

Anja Katavisto

Veteraani pysäköi autonsa pai-kalle, jossa oli kahden tunnin määräaika. Autossa oli näkyvillä veteraanipysäköintiin oikeuttava todistus. Kiekkoa ei ollut esillä. Pysäköinnistä tuli virhemaksu. Oliko se oikein, Espoon kaupun-gin pysäköinnin valvontasihteeri Pirjo Maria Palosaari?

– Kyllä virhemaksu oli asiaan kuuluva. Veteraanitunnushan oi-keuttaa maksuttomaan pysäköin-tiin maksullisilla paikoilla, siis sel-laisilla, joilla käytetään kolikoita. Maksuttomilla paikoilla veteraa-nitunnus ei vapauta pysäköinnin määräaikaisuudesta. Kiekko on siis asetettava näkyville.

Tietävätkö veteraanit riittävästi näistä määräyksistä?

– Kyllä heidän pitäisi tietää. Vete-raanitunnuksia annettaessa kaikil-le kerrotaan, mihin tunnus oikeut-taa, mihin ei.

Niilo Ihamäki

Pikapuhelu

�5

Yhdistyksen antamat veteraanipalvelut

- maksuvapaus terveyskeskus-maksuista

- maksuton joukkoliikenne- kaupungin uimahallien ja kunto-

salien maksuton käyttö- ilmaiset parkkipaikat määrätyil-

lä alueilla

OikeusneuvontaPiirin lakimies varatuomari Pentti Lehtola neuvoo lakiasioissa puh. 684 8320. Puhelinneuvonta on maksutonta.

Kaunialan avustajatoiminta

Yhteyden otto: Ritva Vestenius, projektipäällikköKaunialan vaihde 09-505 921, 09-50592240, 050-587 1463

Avustajia kotiinJos tarvitsette avustajaa jossakin alla mainitussa toiminnassa, voitte ottaa yhteyttä.Avustajan työtehtäviin kuuluu:– päivittäisessä kodinhoidossa

avustamiseen– piha- ja ulkotyöt avustajan taito-

jen ja työturvallisuuden mukai-sesti

– asiointiapu– saattajapalvelu– kotimiesapu– keskustelu, lehdenluku ym. hen-

kinen tuki.Avustajatoiminnan asiakasmaksu on �8 euroa �½ tuntia.Kauniala laskuttaa avustajatoimin-nan asiakasmaksut joko kuukausit-tain tai kahden kuukaudenvälein.

Sosiaalijaosto

KÄYTTÄKÄÄ HYVÄKSENNE EDUT !

Kuntoutusasioiden hoitajaPertti Sirénpuh arkisin 044 03 03 142Osoite Suvikuja 3 B ��0���0 Espoo

HUOM: Kuntoutusta hakeva: ota ensin yhteys puhelimitse! Myös Oulunkylän kuntoutusasioissa.

Fysikaalinen avokuntoutus

Avokuntoutus (hieronta fysiote-rapia yms.) kuuluu yhdistyksen kustannuksella kerran vuodes-sa jokaiselle sotaveteraanijäsenel-le mukaan lukien omaishoitajat ja yhdistyksen toiminnassa aktiivi-sesti olevat.

Ilman lääkärin lähetettä korva-taan toistaiseksi kulut 350 euroon asti per kalenterivuosi. Hoidot voi ottaa useampaankin kertaan, kun-han summa ei ylitä 350 euroa. Li-sähoidoista otettava yhteys ensin P. Siréniin. Yhdistykselle lähetettä-vään anomukseen on liitettävä mu-kaan nimellä varustettu kuitti itse maksamasta laskusta. Merkitkää tilinumeronne!

Oulunkylän kuntoutus laskuttaa yhdistystä suoraan saatuaan mak-susitoumuksen. Yhteydenotto Ou-lunkylään puh. 7�8 �475 klo 8 –�� ajanvarausta varten.

Lääkärin lähetteellä itse maksa-masta laskusta tulee ensin hakea Kelasta Kelan taksojensa mukais-

ta korvausta. Sen jälkeen voi ha-kea erotuksen yhdistykseltä erilli-sellä hakemuksella enintään 350 euroon saakka.Kaupungin myöntämän jalkahoi-don lisäksi yhdistys voi korvata perustellusta syystä lisähoidon.

SilmälasitKaupungin myöntämän avustuk-sen (�00 euroa) lisäksi yhdistys myöntää hakemuksesta avustusta silmälasien hankintaan. Lähettä-kää kuntoasioiden hoitajalle tili-numeronne ja liitteeksi nimellä va-rustettu kuittijäljennös.

Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n sosiaalineuvoja

Anita Koskinen neuvoo ja opas-taa sosiaali- ja terveydenhoidon kysymyksissäpuh. 0400 410659Sähköposti: anita.koskinen@luukku.comPiirin toimistossa torstaisin klo �0-�4 puh. �709 3495

Espoon kaupungin veteraanipalvelut

Kuntoutusohjaajat:Merja Tavi-Räisänen puh. 816 42376Mari Visakko puh. 816 42380Postiosoite: Espoon sosiaali- ja terveystoimiVeteraanipalvelutPL �3�� 0�070 Espoon kaupunki

PALVELUT:- Jorvin ja Puolarmetsän päivys-

tyskäynti poliklinikalla on mak-suton

- avo- ja laitoskuntoutusta vuosit-tain

- jalkahoitoavustusta kolme ker-taa vuodessa 35 € kerta

- avustusta silmälasihankintaan joka toinen vuosi �00 €

- maksuton hammashoito

S ä i l y t ä t ä m ä s i v u – leikkaa irti !

�6

Nizzalaista salaattia

Tämän vuoden veteraanipäi-vää vietin Välimeren rannalla aurinkoisessa Nizzassa. Seisoin tyttäreni Hannelin kanssa Niz-zan rantakadun Promenade des Anglesin varrella kohoavan en-simmäisen ja toisen maailman-sodan upean monumentin äärel-lä ilman mitään juhlallisuuksia, sillä ranskalaiset eivät vietä vete-raanipäivää yhtä aikaa meidän kanssamme. Hiljennyimme.

Sain syyn ihmetellä, missä Suo-messa on jo ja onko talvi- ja jat-kosodan suuret muistomerkit. En tarkoita sankarihautoja, niitähän on jokaisella paikkakunnalla, vaan suurta yhteistä sotamonumenttia. Jos joku lukijoista tietää. Ottaisin mielelläni tiedon siitä. Yritin soit-taa Sotamuseoonkin tiedustellak-seni asiaa, mutta museon puhelin ei koskaan vastannut. Itse olin 50-luvun lopulla Suomussalmella, kun siellä vihittiin Alvar Aallon Liek-ki-monumentti Suomussalmen taistelujen muistoksi. Ehkä noita eri taistelujen tai eri joukko-osas-tojen muistomerkkejä on muualla-kin Suomessa. Niitä voisi kenties joku joskus esitellä tässä meidän-kin lehdessämme. Kyllähän talvi-sota ja jatkosota ansaitsisivat yh-teisen monumentin. Etenkin kun jopa Nizzassa on sellainen. Oli-han se toisen maailmansodan aika-na miehitetty kaupunki. Saksalais-ten miehittämä.

Aurinkoa ja mertaMutta Nizzaan. Kuinka voikaan Luojan –tai ihmisen – luoma paik-ka olla niin ihana! Aurinkoinen, hymyilevä, kukkia pursuava Pro-vencen helmi sinisenä välkkyvän meren äärellä. Sinne paljon mat-kustava tyttäreni minut lennät-ti virkistymään lentoyhtiön jaka-milla pisteillä. Se oli hieno keikka eläkeläiselle, joka näinä ikävuosi-na matkustaa lähinnä vain veteraa-nien kylpylämatkoille. Eipä silti, oli meren äärellä sijaitsevassa ho-tellissammekin terveysosasto kyl-pylöineen, hierontoineen, uima-altaineen ja omine rantoineen. Sinnekin meitä veteraaneja voi-

taisiin joskus viedä, etenkin kun lentomatkat ovat nykyään erittäin halpoja, jos osaa tilata matkan oi-keasta osoitteesta.

Nähtävyyksiin tutustuminen on turistin työtä. Aion säästää lukijat niiden luettelemiselta etenkin kun Nizzan huomattavin nähtävyys Matissen museo oli remontin ta-kia kiinni. Kävi nimittäin niin, että juuri kun olin sopinut Niilo Iha-mäen kanssa että teen juttua Niz-zan-matkasta kylpylämatkakuva-usten vaihteeksi, kirjoittikin muuan Hesarin pakinoitsija, että ”Nykyi-siä nettimatkapäiväkirjoja ja -blo-geja selatessa tulee mieleen, että matkakokemuksia dokumentoi-daan nykyään jo liikaa. Julkaisu-vimmassa nähtävyydet selostetaan puhki, ja elämysten kokeminen jää sivuseikaksi. Kun on perehty-nyt matkailijan nivelvaivoihin ja vatsan toimintaan, on vaikea haa-veilla upeista kokemuksista ja elä-myksistä!”

Puhun siis elämyksistä, sillä me näimme, koimme ja nautimme.

Nizza on uskomattoman kaunis paikka. Komeita esplanadeja, vih-

reitä puistoalueita, ruusuja, upeita vanhoja rakennuksia, vilkasta ka-tuelämää, hymyileviä vastaantuli-joita, hieno seitsemän kilometrin pituinen rantabulevardi, jolla hotel-leja vieri vieressä kaiken kruununa maailmankuulu hotelli Negresco (jonka baarissa nautimme lasil-liset valkoviiniä), ystävälliset ih-miset, huokeat hinnat etc. Hintoja olikin helppo vertailla, kun valuut-tana oli tuttu euro. En halua esit-tää mitään hintalistoja, mutta kaik-ki vihannekset, hedelmät, juustot yms. Olivat kalliiksi kuvitellussa Ranskassa huomattavasti halvem-pia kuin meillä ja kukat olivat mel-kein ilmaisia.

Ranskalaista gastronomiaaOli ihana istua huhtikuun kesäises-sä, plus 34 astetta, lämmössä katu-kahviloissa tai brasserioissa, seu-rata iloisten ihmisten ohimarssia, kuunnella vilkasta puheensorinaa, nauttia mureista pihveistä ja pro-

Nizza hotellin ikkunasta.

Aito nizzalainen salaatti, jonka kruunasi kuuma tonnikalafilee.

�7

vencelaisilla yrteillä maustetuista raikkaista salaateista tai läheises-tä patisseriasta kantautuvista her-kullisten leivonnaisten tuoksuista. Myös pikkupaikoissa sai parhai-den gastronomian perinteiden mu-kaan laitettua todella hyvää ruo-kaa ja erittäin ystävällistä palvelua. Elämystä kaikki!

Oli mukava katsella hyvin pu-keutuneita kansalaisia tai tehdä ikkunaostoksia Louis Vuittonin, Versacen ja muiden kuuluisien muodinluojien liikkeissä. Yhtä mukavaa oli tehdä ostoksensa pie-nestä sivukadun putiikista, missä kaikki oli edullisemmin hinnoitel-tua. Ranskan kuuluisin tavaratalo Gallerie Lafayette oli sekin edus-tettuna Nizzan muotikaduilla. Kuk-katorilla kävimme ihmettelemässä värien runsautta ja hintojen huoke-utta. Valtava, noin parinkymmenen kukan sylin täyttävä puska maksoi kahdeksan euroa!

Ainakin eräässä asiassa nizza-laiset ovat käytännöllisempiä kuin suomalaiset: siellä ei kaduilla ole metallisia tai muovisia roskapönt-töjä eikä siis myöskään niiden me-luisaa ja koluavaa tyhjentämistä roska-autoon, vaan metrin korkui-nen kehikko, johon kiinnitetään vaaleansininen suuri muovisäkki. Sen autonkuljettaja irrottaa kehyk-sistä, heittää auton lavalle ja pis-tää tilalle uuden. Näppärää ja ää-netöntä.

Nizzan satojen ravintoloiden joukossa on suomalaisen Jou-ni Törmäsen omistama Atelier du Gout eli Maun ateljee, joka on kuulemma erittäin tunnettu ja niz-zalaisten suosima. Valitettavasti se oli muuton takia suljettu, joten emme voineet tutustua suomalais-ranskalaiseen gastronomiaan.

Hotellin oma pienoisbussi vei asiakkaita joka täystunti Nizzan sydämeen eli Massenan aukiol-le, josta oli hyvä lähteä vaeltele-maan läheiseen jättiläispuistoon; se päättyi suureen kongressipalat-siin ja jatkui vielä urheilupalatsiin. Siellä vietin aikaa tyttären istuessa kokouksessaan. Illat vietimme yh-dessä nauttien kaupungin tunnel-masta. Istuimme parvekkeella ja katselimme muutaman kymmenen metrin päästä alkavaa merta. Me-riliikenne oli hiljaista. Vain silloin

tällöin satamasta irtosi risteily-alus, joka suuntasi matkansa Kor-sikan tai Sisilian saarille. Merellä liikkui myös pieniä kalastaja-aluk-sia, sen sijaan koko aikana ei näky-nyt yhtään suurta valtamerialusta. Illan päätteeksi horisonttiin las-kevan auringon säteet heijastuivat kultaisina juovina tumman meren pintaan. Yömyöhään asti rantatie oli täynnä kävelijöitä, juoksijoita ja rullaluistelijoita.

Viikonlopun päätteeksi ajoim-me hotellin pienoisbussilla Ezen parfyymikaupungin kautta pelot-tavan mutkaista ja mäkistä ser-pentiinitietä Monacoon, jonne oli vain muutaman kymmenen kilo-metrin matka. Matkalla kuski esit-teli mutkan, jossa ruhtinatar Gra-ce ajoi kuolemankolarin. Ajoimme ohi kuuluisan Cap Ferratin nie-men, jonka kohdalla naiskuskim-me lausahti arvokkaasti: –Tällä niemellä ei asu miljonäärejä, siellä asuu miljardöörejä. –Niinpä. Asi-alla ON eroa. Siellä on mm. maail-man rikkaimman miehen Bill Ga-tesin loistohuvila.

Vähän ennen Monte Carloa bussi pysähtyi suurelle näköala-tasanteelle, josta näimme selvästi, kuinka Ranskan ja Monacon raja polveili alhaalla kaupungin hal-ki. Kaikki punakattoiset talot oli-vat Ranskan ja keltakattoiset talot Monacon puolella. Aukion laidal-la istuskeli kaksi vanhaa miestä, kumpikin pyörätuolissaan. Puhut-telin heitä ja kuulin heidän olevan ranskalaisia sotaveteraaneja. Ker-roin olevani suomalainen veteraa-ni. Yhteisymmärrys oli täydelli-nen.

Bussi jätti meidät koko maail-

man tunteman Kasinon hämmäs-tyttävän pienelle aukiolle, missä taivastelimme hienoa Hotel de Pa-risia, Formula ykkösen puotia ja upeita kukkaistutuksia. Katukäy-täviä ei ole ja kaduilta, jotka ovat tosi kapeita, poistetaan F�-kisan ajaksi keskiviiva. Käytäntöön kuu-luu, että turistien kanssa ajetaan noin kolmen kilometrin kilparata läpi, ja siellähän mekin ajoimme oman huikean kisamme! Hieman pelotti siinä tunnelissa, johon For-mulat sujahtavat tuhatta ja sataa.

Monacossa on 65 000 asukas-ta, joista vain �0 % on syntyperäi-siä monacolaisia ja 80 % on ”häk-kisiä” eli Monacon kansalaisuuden ostaneita ulkomaalaisia. Mika Häkkinen oli kuskimme mukaan mukava mies, sitä toista suoma-laista hän ei noteerannut.

Kasinon aukiolta nousimme Kalliolle eli ruhtinaanpalatsin pi-haan ja sen viereiseen mahtavaan katedraaliin, missä myönnytyk-senä’ turismille kävimme katso-massa sekä Gracen että Rainierin haudat.”Centre Hospitalier prin-cesse Gracen” shopista juuttui mu-kaani musta ohut villatakki. Siinä matkan ostokset muutamien juus-tojen ohella. Katedraalin vieressä sijaitsevat prinsessojen Caroline ja Stefanie vaatimattoman kokoi-set palatsit esiteltiin tunnollisesti.

”Nice la Belle” ja la Cote d’ Azur jäivät mieleeni kaikessa kau-neudessaan. Olisi mukava päästä sinne uudestaan. Kun koulurans-kakin palautui mieleen. A Bientot!

Kuvat ja teksti Anja Katavisto

Monte Carlon kuuluisalle mutta pienen pienelle keskusaukiolle ei juuri muuta mahtunut, kuin Kasino ja Hotel de Paris.

�8

Vaalivaliokunnan ehdotukset

Yhdistyksen kevätkokoukses-sa �6.03.�007 asetettu vaalivalio-kunta on valiokunnan ohjesäännön mukaisesti valmistellut ehdotuk-sen syyskokouksessa �007 toimi-tettaviin vaaleihin.

Valiokunta, johon ovat kuulu-neet Pekka Tuomisto puheenjoh-tajana ja muina jäseninä Maj-Lis Mustonen, Unto Poutala sekä Olli Ollila jäsenenä ja sihteerinä on ko-koontunut � kertaa.

Vaalivaliokunta on tehnyt jäl-jempänä olevat ehdotuksensa yk-simielisesti. Päätöksentekoon ovat osallistuneet kaikki vaalivaliokun-nan jäsenet.

1 Yhdistyksen puheenjohtajaYhdistyksen puheenjohtajana on vuonna �007 toiminut Eino Luos-tarinen.

Ehdotus vuodelle �008: Eino Luostarinen

2 Hallituksen jäsenmäärä

Valiokunta ehdottaa, että hallituk-sen jäsenmäärä säilytetään nykyi-sellään kymmenenä jäsenenä vuo-delle �008.

3 Hallituksen jäsenet erovuo-roisten tilalle

Erovuorossa ovat:Pirkko ArminenKyösti KaskirinneTerttu PuhakkaHannu SärkiöLeo Tonttila

Ehdotus vuosille 2008 – 2009:

Pirkko ArminenTerttu PuhakkaIrma Rruuskanen-SereHannu SärkiöLeo Tonttila

Edellä mainituilta henkilöiltä on saatu suostumus tehtävään.

Hallituksessa jatkavat aikai-semman vaalin perusteella

Aarno LampiToivo NikanderRaimo RiikonenPaavo SaloYrjö Velakoski

4 Tilintarkastajat

Sääntöjen mukaan valitaan kak-si varsinaista ja kaksi varatilintar-kastajaa.

Varsinaiset tilintarkastajat vuonna 2007:

Eero KoskivaaraArnold Stubin

Ehdotus varsinaisiksi tilin-tarkastajiksi vuodelle 2008:

Eero KoskivaaraArnold Stubin

Varatilintarkastajat vuonna 2007:

Maija KaukorantaMartti Hakomaa

Ehdotus varatilintarkastajik-si vuodelle 2008:

Maija KaukorantaMartti Hakomaa

Sekä varsinaisiksi että varatilintar-kastajiksi ehdotetut henkilöt ovat antaneet suostumuksensa mainit-tuihin tehtäviin.

5 Yhdistyksen edustajat ja varaedustajat piirikokouk-sessa

Edustajat vuonna 2007:

Pirkko ArminenReijo JärviAuvo RäsänenErkki SipiläHenrik Westerstråhle

Ehdotus vuodelle 2008:

Pirkko ArminenReijo JärviAuvo RäsänenErkki SipiläHenrik Westerstråhle

Varaedustajat vuonna 2007:

Paavo Friman Aulis JavelaAnna-Kreeta LoukolaToivo NikanderIrma Ruuskanen-Sere

Ehdotus vuodelle 2008:

Paavo FrimanAulis Javela Anna-Kreeta LoukolaToivo NikanderKerttu Ruohonen

6 Liittokokousedustajat ja varaedustajat

Edustaja vuonna 2007:

Yhdistyksen puheenjohtaja Eino Luostarinen

Ehdotetaan edustajaksi vuo-delle 2008:

Yhdistyksen puheenjohtaja vuon-na �008

Varaedustaja vuonna 2007:

Hallituksen �. varapuheenjohtaja Leo Tonttila

Ehdotetaan varaedustajaksi vuodelle 2008:

Hallituksen �. varapuheenjohtaja vuonna �008

Espoossa �4.08.�007

Espoon Sotaveteraanit ryVaalivaliokunta

Pekka Tuomisto Olli OllilaPuheenjohtaja Sihteeri

�9

TOIMINTAKALENTERI

Syksy 2007

ToimintaryhmätSoitinyhtyeen harjoitukset tors-taisin klo 18 (tarvittaessa) Aar-nivalkean koululla. Kuoron harjoitukset perjantaisin klo 15.45-18.30. Tapiolan palvelukes-kuksessa (TPK). Kuntovoimistelua: Tapiolan kun-tosali (Kauppamiehentie) maa-nantaisin klo 11-12 ja perjan-taisin klo 14-15 (Väinö Rantio). Tapiolan urheiluhalli (Urheilu-puistontie �) keskiviikkoisin klo 10-11. Leppävaaran liikuntahalli (Veräjävahdintie 8 B) tiistaisin ja torstaisin klo 10-11 (Aimo Virk-ki). Tapiolan palvelukeskus (TPK) tiistaisin ja torstaisin klo 9.30-11. Lentopalloa Tapiolan urheilu-halli maanantaisin ja perjantai-sin kl 10.30-12.00 (Pertti Sirén). Hiihtotapahtumat (Teuvo Nari-nen). Ilma-aseammunta Tuuli-mäen liikuntatilat maanantaisin ja torstaisin klo 13-14. Kuntoliikuntajaoston erikoista-pahtumista Länsiväylässä. Toi-mintaryhmät kokoontuvat koko vuoden kesäkuukausia lukuun ot-tamatta.Toimintakalenterissa käytetyt lyhenteetELES Espoonlahden Eläkkeen-saajat, ET Eteläinen toimintajaos-to, HA Hallitus, HE Hengellinen jaosto, HS, JS Huomionosoitus-jäsensihteerit, KA Kalakerho, KI Kirkkonummenjaosto, KJ Kult-tuurijaosto, KR Kuoro, KU Kun-toliikuntajaosto, LE Lehtijaosto, NA Naisjaosto, PKT Perinteensiir-ron kouluryhmä, PT Pohjoinen toi-mintajaosto, SO Sosiaalijaosto, SY Soitinyhtye, TU Tukineuvosto, VJ Valistusjaosto, EKK Espoon kult-

tuurikeskus, HHT Haukilahden Haukitalo, SPT Soukan palvelu-talo, TPK Tapiolan palvelukeskus, TUU Tuulimäen väestönsuoja, UKV Ukonvaajan toimitila, Wee-Gee -talo.

SYYSKUU

Jaostojen ensi vuoden toiminta-suunnitelmat toimistoon syyskuun loppuun mennessä.

Viikko 38

Espoon Sotaveteraani - lehti 3/�007 ilmestyy. LE

Ma �7. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. Esitelmien aiheet: ks. erillinen ilmoitus. VJ

Ti �8. 8 Lähtö kalastusretkelle Gullön saarelle Tammi- saareen. KA

Ke �9. �4 Tanssit Espoon kulttuu- rikeskuksessa (EKK). ET, SY

Su �3. �5 Koti-ilta Johanneksen kirkon seurakunta- salissa. HE

Viikko 39 Leiri Espoon seura- kunnan leirikeskuk- sessa. HE

Ma �4. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ �5.30 Naisjaoston sisarilta. Tuote-esittely. NATi �5. 9 Veneen telakointi Nuottaniemessä. KA Siivoustalkoot Palsta- rinteellä. Hoitokunta.

�4 Tutustuminen matalien lämpötilojen labora- torioon TKK:ssa Otaniemessä. Ks. erillinen ilmoitus. ET

30

Ke �6. �9 ”Seela Sella seisaallaan”-esitys Tapiolan Louhisalissa. Ks. erillinen ilmoitus kulttuuritapahtumista. KJ

LOKAKUU

Viikko 40Ma �. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ

Ke 3. �4 Tanssit EKK:ssa. Muinaiset. ET

Su 7. �0 Piirin kirkkopyhä Korson kirkossa. HE

Viikko 4�Ma 8. Espoon Sotaveteraani- lehden 4/2007 aineis- ton ehdottomasti viimeinen jättöpäivä toimitukselle. LE

Ma 8. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ

�5.30 Naisjaoston sisarilta. Jalkojen hoito. NATi 9. Retki Velskolaan. HE 13 Kirkkonummen jaos- ton syyskokous ja vete- raanitapaaminen seurakuntatalolla. KI �5 Sykettä syksyyn-tapah- tuma EKK:ssa. KR, SY

Viikko 4�Ma �5. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJKe �7. �4 Tanssit EKK:ssa. ET, SY

Viikko 43

Ma ��. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ 15.30 Naisjaoston syyskoko- us. NATi �3. �6 Iltamat Karjalatalossa. Soitinyhtye. SY

Viikko 44Ma �9. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ

Ke 3�. �4 Tanssit EKK:ssa. Muinaiset. ET

MARRASKUU

Viikko 45Ma 5. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJKe 7. �4 Tanssit Soukan palvelu- talossa (SPT). ET

La �0. �4 Iloinen iltapäivä Laaksolahden monitoi- mitalossa. PT

Viikko 46

Ma ��. �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ

�5.30 Naisjaoston syntymä- päiväjuhla sisarille. NATi �3. �3 Kirkkonummen vete- raanitapaaminen. KI

Ke �4. �4 Tanssit EKK:ssa. Soitinyhtye. ET, SY

Pe �6. �8 Yhdistyksen joulujuhla Hanasaaressa. ET, KJ, NA, SY

Su �8. �5 Koti-ilta Johanneksen kirkon seurakunta- salissa. HE

3�

Maanantaiesitelmät syksyllä 2007Valistusjaoston esitelmätilai-suudet Tapiolan palvelukes-kuksessa, Itätuulenkuja 4 maa-nantaisin klo 14. VJ

�0.09. Ylijohtaja Mika Purho-nen

Huoltovarmuus moder-nissa yhteiskunnassa.

�7.09. Ylijohtaja Jarkko Eskola Maailman terveysuhat ja maailman Terveysjärjes-

tö (WHO).�4.09. Kenraaliluutnantti Ari

Puheloinen Ajankohtaista puolustus-

voimista, rakennemuu-tosten taustatekijöitä.

0�.�0. Pääjohtaja Jukka Laak-sonen

Olkiluoto 3:n rakentami-nen, säteily- ja ydintur-vallisuus

08.�0. Professori Antti Aro Terveellinen ravinto�5.�0. Tohtori Pekka Sutela Venäjän tulevaisuuden

kehityksen poliittiset ja taloudelliset näkymät

sekä mahdolliset vaihto-ehdot.

��.�0. Kenraalimajuri Pertti Salminen

Suurvallat ja energia-alueet.

�9.�0. Professori Reijo Norio Suomalaisten omalei-

maiset geenit.05.��. Prikaatikenraali Pentti

Airio Elämänkerta kenraali

Yrjö Keinosesta��.��. Rikoskomisario Hannu

Hännikäinen Tilanne Afganistanissa.�9.��. Sisätautien ja geriatrian

erikoislääkäri Yrjö Mä-hönen

Asahi-Health ikäihmis-ten uusi liikuntamuoto.

�6.��. Espoon Sotaveteraanien syyskokous

03.��. Isä Mitro Repo Yksin oleminen ei ole

yksin jäämistä.

Viikko 47Ma �9 Perinneviesti 2/2007 ilmestyy. PKT �4 Valistusjaoston esitel- mätilaisuus TPK:ssa. VJ

To ��. �9 Willen saunassa näytelmä ”Pukija”. KJ

Viikko 48 Espoon sotaveteraani - lehti 4/�007 ilmestyy. LEMa �6. �4 Yhdistyksen syysko- kous TPK:ssa. HA

�5.30 Naisjaoston sisarilta. Muistiharjoituksia. NA

Ke �8. �4 Tanssit EKK:ssa. Muinaiset. ET Naisjaoston kynttilänmyyntiä. NA

JOULUKUUViikko 49 Naisjaoston kynttilänmyyntiä. NA

Ma 3. �4 Valistusjaoston esitel mätilaisuus TPK:ssa. VJ

�9 Ooppera Carmen. KJ

To 6. �0 Itsenäisyyspäivän juma- lanpalvelus Espoon tuomiokirkossa.

Seppelten lasku sanka- rihaudoille, jonka jäl- keen juhla ja kirkkokah- vit seurakuntatalossa. HE

��.30 Itsenäisyyspäivän juhla Kirkkonummella.

Seppelten lasku sankariristille. KI

Itsenäisyyspäivän juhla LänsiAuto Areenalla

3�

Tapiola, Kaupinkalliontie �0, 0��00 Espoopuh. 09-8�6 505�, lipunmyynti 09-8�6 57�34

www.espoo.fi/kulttuurikeskus

Insinööritoimisto Konstru Oy

ahventie 4 b02170 espoo

puh. 09-435 5950