RIIPPUMATON SOTILASAIKAKAUSJULKAISU VUODESTA 1919

F-35 LIGHTNING II: KÄYTTÄJÄN TARPEIDEN MUKAINEN TYÖKALU

F-35-ERIKOISLIITESuomen Sotilas on kuluneen sadan vuoden ajan

seurannut Puolustusvoimiemme materiaalihankintoja.

Nyt meneillään olevaa Puolustusvoimiemme historian

suurinta suorituskyvyn uusimista – Ilmavoimien

taktisten monitoimihävittäjien HX-hanketta – olemme

seuranneet erityisen tarkasti pyrkien kertomaan

selkokielellä ja kansantajuisesti sen, miksi ja mitä

ollaan hankkimassa.

Tarjolla olevien vaihtoehtojen tarkastelussa

painotamme sitä, mitä eroa on eri HX-vaihtoehdoilla ja

miten ne sopivat Suomen ainutlaatuisiin tarpeisiin.

Tässä erikoisliitteessä on luupin alla HX-viisikosta

eniten mediahuomiota herättänyt Lockheed Martin

F-35 Lightning II -häivehävittäjä, ja lopputuloksena

on yksiin kansiin koottuna eräs maailman laajimmista

sotilas- ja ilmailuaikauslehdissä julkaistuista F-35-

analyyseistä, joka ilmestyi alun perin Suomen Sotilaan

numerossa 04/2020.

Jaakko Puuperä päätoimittaja

SUOMEN SOTILAS 54 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

F-35Ihmekone vai kompromissi?

Lockheed Martin F-35 Lightning III

lmavoimien uuden taktisen monitoimihävittäjän HX-hankintaohjelma on loppusuoralla kuten Suomen Sotilaan HX-hävittäjäkandidaattien esitte-lykierroskin. Säästimme viimeiseksi julkisuudessa eniten huomiota he-rättäneen HX-kandidaatin, amerikkalaisen viidennen sukupolven tak-tisen Lockheed Martin F-35A Lightning II -häivehävittäjän. Maailman

kallein yksittäinen aseohjelma on jo toista vuosikymmentä hallinnut suveree-nisti alan median otsikoita, eivätkä siltä ole säästyneet Suomen Sotilaankaan lukijat. F-35-hävittäjän kannattajien mukaan koneen suorituskyky on vallanku-mouksellinen ja vastustajien mukaan se on täynnä kompromisseja, puutteita ja lastentauteja. Mikä tilanne on todellisuudessa? Miksi F-35-hävittäjäperhe kehi-tettiin, mitkä olivat kehittämisen tavoitteet, miten niissä onnistuttiin, millainen on F-35A-hävittäjä syksyllä 2020 ja miten se sopisi Suomen ilmavoimien tarpeisiin vuodesta 2025 alkaen? Suomen Sotilas otti selvää.

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN KUVAT: LOCKHEED MARTIN, USAF, US NAVY, USMC

LOC

KHEE

D M

ART

IN

SUOMEN SOTILAS 76 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

USA

F

Tammikuussa 2020 saatiin hävittäjätoimittajilta tar-kennetut alustavat tarjouk-set, joten 7–10 miljardin eu-ron HX-hanke on edennyt loppusuoralle.

Alkuperäisen, koronae-pidemian takia noin 6 kuu-kautta myöhässä olevan ai-kataulun mukaan lopulliset tarjouspyynnöt lähtivät val-mistajille heinäkuussa 2020

ja joulukuussa 2020 saadaan vastauksena nii-hin lopulliset tarjoukset. Lopullisten tarjo-usten analysoinnin jälkeen Puolustusvoimat esittää hankittavaksi sen HX-kandidaatin, jolla on tarjotuista korkein sotilaallinen suo-rituskyky ja hallitus tekee hankintapäätöksen 2021 aikana.

Valittu HX-kalusto korvaa nykyisen Hor-net- kaluston kautta saavutetun suoritusky-vyn ja se saadaan Ilmavoimille 2025-2030.

Viidennen sukupolven taktinen häivemo-nitoimihävittäjä Lockheed Martin F-35 Light-ning II on Yhdysvaltojen asevoimien kol-men eri puolustushaaran toisistaan eroavien tarpeiden sanelema kompromissi. Konet-ta valmistetaan kolmena erilaisena versiona: ilmavoimien maissa sijaitsevista lentotuki-kohdista perinteisesti nousevana ja laskeu-tuvana A-mallina, merivoimien tukialus-käyttöön katapulttiavusteisesti nousevana ja vaijeripysäytyksellä laskeutuvana C-mal-lina sekä merijalkaväen erittäin lyhyen kii-totien nousun ja pystysuoran laskeutumisen (STOVL) B-mallina.

Suomen HX-hankkeessa on mukana vain maatukikohdista käsin toimiva, perinteises-ti nouseva ja laskeutuva (CTOL) Lockheed Martin F-35A Lightning II, joka on optimoi-

tu pääkäyttäjänsä Yhdysvaltain ilmavoimien (United States Air Force, USAF) tarpeisiin.

Lentävä tietsikkaMuiden HX-kilpailijoiden tapaan F-35 on ”sii-villä varustettu tietokone”, jonka kokonais-suorituskyky muodostuu kolmesta osateki-jästä: elinkaaren aikana hitaasti, jos lainkaan muuttuvasta lentorungosta (itse lentokone rakenteineen, moottoreineen ja aerodynaa-misine pintoineen), nopeammin kehittyvistä ja päivitettävistä sensoreista ja aseistuksesta sekä kokonaisuuden toimintaa ohjaavasta IT-järjestelmästä sulautettuine ohjelmistoineen.

Lockheed Martin F-35A Lightning II -hä-vittäjän Suomelle tarjotun Yhdysvaltain ilma-voimien CTOL-tukeutumisympäristöversion sotilaallisen suorituskyvyn arviointi tuli mah-dolliseksi vasta 2.8.2016 tapahtuneen alusta-van operatiivisen toimintakyvyn (IOC) saa-vuttamisen myötä.

F-35A-hävittäjä ei ole vielä saavuttanut seuraavaa täyden operatiivisen toimintaky-vyn (FOC) statusta.

LentorunkoF-35A on Ilmavoimiemme klassista F/A-18C/D Hornet -monitoimihävittäjää ulkomi-toiltaan jopa harhaanjohtavasti pituudeltaan 9 %, kärkiväliltään 6 % ja korkeudeltaan 6 % pienempi, mutta sillä on 12 % suurempi sii-pipinta-ala. Häivepintamuotoilusta ja häi-veominaisuuksien edellyttämästä asekuor-man ja polttoaineen sisäisestä sijoittamisesta johtuen F-35A on rungoltaan huomattavas-ti tanakampi, ja sen tyhjäpaino on 25 %, nor-maalilentopaino 34 % ja suurin lentoonlähtö-paino 34 % suurempi kuin Hornetin.

Vaikka työntövoimaa F-35A:lla on ilman jälkipoltin-ta 13 % ja jälkipoltolla 14 % enemmän, painavamman F-35:n tehopainosuhde on 5 % alempi (50 %:n polttoai-nemäärällä vain 1,07). Lisäksi F-35A:lla on 15 % korke-ampi siipikuormitus.

F-35A:n valtava sisäinen polttoainemäärä on 67 % suurempi kuin Hornetilla ja jopa 4 % suurempi kuin Hornetin suurin mahdollinen sisäinen ja ulkoinen polt-toainemäärä.

Kummankin koneen lakikorkeus on 15 000 metriä. Hornet on hieman nopeampi: sen huippunopeus kor-kealla on Mach 1,8, pinnassa Mach 1,2 ja matkalento-nopeus 1 060 km/h. F-35A:n huippunopeus täydellä si-säisellä 2 600 kilon asekuormalla korkealla on Mach 1,6, pinnassa Mach 1,06 ja matkalentonopeus 850 km/h. Kumpikaan kone ei kykene yliäänilentoon ilman jälki-poltinta (supercruising-kyky).

SuorituskykyäHornetissa on yhdeksän ulkoista ripustinta ja F-35A:ssa neljä (pian kuusi) sisäistä ja kuusi ulkoista ripustinta. F-35A:lla on sisäinen 2 600 kilon asekuorma ja Horne-tia 32 % suurempi sisäinen ja ulkoinen 8 200 kilon mak-simiasekuorma. F-35A:lla on sisäinen neliputkinen 25 mm:n GAU-22/A-Gatling-automaattikanuuna 180 lau-kauksen taisteluannoksella ja Hornetilla 20 mm:n kuu-siputkinen M61A1-Gatling-automaattikanuuna 578 laukauksen taisteluannoksella.

Ilmasta ilmaan -tehtävässä Hornetin asekuorma-na voi olla korkeintaan 10 keskikantaman tutkahakuis-ta AIM-120C AMRAAM- ja kaksi lyhyen kantaman läm-pöhakuista AIM-9X Sidewinder -ilmataisteluohjusta. F-35A:n sisäisenä asekuormana on neljä (pian kuusi) AMRAAM-ohjusta ja ulkoisena kahdeksan AMRAAM- ja kaksi Sidewinder-ilmataisteluohjusta eli kaksi tai neljä AMRAAM-ohjusta enemmän.

F-35A:n 1 093 kilometrin taistelutoimintasäde on 51 % suurempi kuin Hornetin 720 kilometriä. Maksimilii-kehdintäkyky F-35:llä on 9 G:tä ja Hornetilla 7,5 G:tä, joskin Hornet on korkeamman tehopainosuhteensa ja

F-35A:lla on sisäinen 2 600 kilon asekuorma ja Hornetia 32 % suurempi sisäinen ja ulkoinen 8 200 kilon maksimiasekuorma.

YLLÄ MERIJALKAVÄEN

lyhyen nousukiidon ja pys-tysuoran laskeutumisen (STOVL) F-35B-malli las-keutumassaa. Ohjaamon takana olevat etunosto-puhaltimen ilmanotto- ja suihkuluukut ovat auki, ja koneen moottorin suihku-suutin on käännetty alas L-asentoon.

ALLA PERINTEISESTI NOUSEVA

ja laskeutuva (CTOL) ilma-voimien F-35A-malli har-joituslennolla Luken len-totukikohdassa Arizonassa 28.1.2019 F-35-esittelyryh-män komentajan kaptee-ni Andrew Olsonin ohjaa-mana.

SUOMEN SOTILAS 98 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

alhaisemman ilmanvastuksensa takia ket-terämpi, pystyy jatkamaan tiukkaa liikeh-dintää pidempään ja kiihtyy ärhäkkääm-min.

Koska F-35A:n aerodynamiikka on op- timoitu noin 1 Machin nopeuden tran- sooniseen liikehtimiskykyyn, se jää kor-keammilla nopeuksilla liikehtimiskyvyssä jälkeen muille HX-kilpakumppaneilleen paitsi Super Hornetille, ja sama pätee myös kiihtyvyyteen ja nousunopeuteen. Kokonaisuutena F-35A:n lento-ominai-suudet ja liikehtimiskyky ovat kuitenkin HX-hankinnan kannalta täysin riittäviä, varsinkin kun koneen merkittävimmät vahvuudet ovat aivan muussa kuin taito-lento-ominaisuuksissa.

HäiveF-35A ei ole pelkästään ainoa HX-hank-keen häivehävittäjä, vaan toistaisek-si ainoa vientiasiakkaille tarjottava häi-vehävittäjä maailmassa. Hävittäjän tutkahavaittavuuden mitta on tutkapoik-kipinta-ala (RCS), joka ilmoitetaan pin-ta-alana. HX-hankkeen muiden osittaista häiveteknologiaa hyödyntävien kilpailijoi-den RCS-arvot etusektorissa ovat noin 1-3 m2. Eri “akateemisten veikkausten” mu-

kaan F-35A:n RCS-arvo lienee 0,02-0,1 m2.Tutkahavaittavuuden lisäksi F-35:ssä

pyritään alentamaan myös infrapunaha-vaittavuutta sekä vaikeuttamaan viestilii-kenteen ja tutkan aktiivisen säteilyn ha-vaitsemista.

F-35A-hävittäjän tutkahäiveominai-suudet on optimoitu etusektoriin lyhyen ja keskikantaman ilmatorjuntajärjestel-mien sekä hävittäjien käyttämien taa-juusalueiden alhaisen lähetystehon tut-kia vastaan. JSF-kaluston alkuperäisen 1990-luvun käyttökonseptin mukaises-ti ennen F-35-hävittäjien käyttöä suori-tuskykyisemmät ja vaikeammin havaitta-vat F-22A Raprorit lamauttaisivat ja/tai tuhoaisivat ensin pidemmän kan-taman ilmatorjuntajärjestelmien ja il-mavalvonnan korkeamman lähetyste-hon tutkat sekä estäisivät vastustajan hävittäjien toiminnan.

TaikasauvaKoska F-117 Nighthawk -häivekoneen 1990 Persianlahden sodan julkinen tais-teludebyytti käynnisti etenkin Venäjällä ja Kiinassa vastahäiveteknologioiden kehit-tämisen, tutkahäive ei ole enää 2020-lu-vulla samanlainen kiistaton taikasauva-

ominaisuus kuin 1990-luvulla. Kaikki tutkahäiveteknologiat (muotoilu, ma-teriaalit ja pinnoitteet) toimivat vain määrätyn taajuusalueen tutkasignaalia vastaan ja vain määrätystä suunnasta. Häivekoneistakin on tehty aivan hyvin havaittavia käyttämällä useampien eri taajuusalueiden tutkia yhteen verkottu-neena, nostamalla tutkien lähetystehoa, parantamalla vastaanotinten herkkyyt-tä sekä käyttämällä samanaikaisesti tut-kia eri sektoreista. Venäjän jo käytössä olevissa Suhoi Su-35 -monitoimihävit-täjissä ja lähivuosina palveluskäyttöön tulevissa Suhoi Su-57 -häivemonitoimi-hävittäjissä on jopa erilliset pidemmän aallonpituuden L-taajuusalueen lisätut-kat nimenomaan häivekoneiden havait-semiseksi.

Mikäli F-35-kalustoa käytetään sel-laista tahoa vastaan, jolla ei ole vastahäi-veosaamista, tilanne on tietenkin aivan toinen. F-35-hävittäjän tutkahäiveomi-

naisuuksien tuoman lisäarvon, etenkin vastahäivekykyjen johtavan kehittäjä-valtion Venäjän naapurissa, määrittely on parasta jättää Puolustusvoimien HX-tiimin asiantuntijoille.

Koska F-35A-hävittäjän lämpöha-vaittavuuden alentamiseksi on tehty huomattavasti vähemmän kuin F-22A Raptor -hävittäjässä, se on luultavasti havaittavissa etenkin takasektorista mo-dernien hävittäjien IRST-sensoreilla ai-van yhtä hyvin kuin klassiset Hornetit ja muut HX-kilpailijat.

Toisaalta jos F-35A:n katsotaan ole-van paras HX-valinta muiden suoritus-kykyjensä perusteella, niin eipä sen häi-veominaisuuksista ole haittaakaan.

Tilannekuva,…Todellisuudessa merkittävin F-35A:n myyntivalteista on sen ainutlaatuisen monipuolinen tilannekuva: lentäjä voi kypäränäyttönsä avulla nähdä virtu-aalisesti jopa hävittäjänsä rakenteiden läpi 360 asteen sektorissa. Itse asiassa F-35-hävittäjäperheen tilannekuvaideolo-gia perustuu 1980-luvun teoreettiseen konseptiin täydellisestä hävittäjäohjaa-mosta, ja sen tärkein tarkoitus on pa-lauttaa lentäjälle taktikon rooli.

F-35:n tasokas sensorikattaus koos-tuu aktiivisesti elektronisesti keilaavas-ta AN/APG-81-AESA-tutkasta, AN/ASQ-239-ELSO- ja omasuojajärjestelmästä, optronisesta AN/AAQ-40-maalinosoi-tusjärjestelmästä (EOTS), hajautetusta moniapertuurisesta optronisesta AN/AAQ-37-järjestelmästä (DAS) ja AN/ASQ-242-viesti-, navigointi- ja tunnis-tusjärjestelmästä (CNI). Näiden viiden

USA

F

F-35A on toistaiseksi ainoa vienti-asiakkaille tarjottava häivehävittäjä maailmassa.

■ Suhoi Su-57 -häivemonitoimihävittä-jissä on erilliset pidemmän aallonpituu-den L-taajuusalueen lisätutkat häiveko-neiden havaitsemiseksi.

■ F-35:n alaeturungossa sijaitseva AN/AAQ-40-maalinosoitusjärjestel-mä on koneen tärkeimpiä passiivi-sia sensoreita, jonka avulla F-35 voi vaikuttaa ilma-, maa- ja pintakoh-teisiin tutkaa käyttämättä, mikä vaikeuttaa sen havaitsemista.

SUOMEN SOTILAS 1110 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

sensorin avulla F-35-hävittäjä voi omavaraises-ti havaita ja mitata eri kohteita radiotaajuus- ja

infrapunaspektreissä.Omien sensorien lisäksi tilannekuvaa täy-

dentävät Link 16- ja kehittyneemmän MADL-datalinkkien kautta saatavat ulkoisten lähtei-

den tiedot, ja niiden avulla F-35-hävittäjä voi myös jakaa omat havaintonsa ja datansa ver-

kostopohjaisen sodankäynnin muiden toimijoi-den kesken.

Suorituskykyinen AN/APG-81-AESA-tutka on ke-hitetty F-22A Raptor -hävittäjän AN/APG-77-tut-kan pohjalta pienentämällä sen apertuuria sekä vä-hentämällä TR-yksiköiden määrää. JSF-projektin CAS-optimoinnin takia siinä on edistykselliset il-masta ilmaan- ja ilmasta maahan -tehtävien, terä-väpiirtotutkakartoituksen, useiden samanaikaisten liikkuvien maakohteiden havaitsemisen ja seuraa-misen (GMTI), IFF-tunnistamisen, viestiliikenteen ja ELSOn suorituskyvyt. Tutkaa on kehitetty vuodesta 2001 alkaen eli huomattavasti pidempään kuin mui-den HX-kilpailijoiden AESA-tutkia, ja se on odotetun tuotantosarjan perusteella maailman suurin tutka-ohjelma. Tutkalla on AESA-teknologialle 120 asteen havainnointisektori hieman etuyläviistoon kallistet-

tuna, eikä siinä ole havainnointisektoria laajentavaa lisäkallistusjärjestelmää.

…sensorit…Etusektorin optinen AN/AAQ-40-EOTS-järjestelmä on karkeasti kuvattuna mui-den HX-kilpailijoiden IRST-järjestelmä yhdistettynä Hornetista tutun ulkoisen Li-tening-maalinetsintä- ja maalinosoitussäi-liön toiminnallisuudella. Sen päivänvalo- ja lämpökamerat sekä laseretäisyysmittari ja lasermaalinosoitin voivat etsiä, havaita, tunnistaa, mitata, seurata ja osoittaa maa-leja ilmassa, maassa ja merellä tutkaa käyt-tämättä.

Ainutlaatuinen 360 asteen sektorin op-tinen AN/AAQ-37-DAS-järjestelmä luo kuuden hajautetun MWIR-sensorin avulla koneen ympäristön virtuaalisen infrapu-nakuvan suoraan lentäjän kypäränäyttöön. Käytännössä se korvaa pimeänäkölait-teet ja lisäksi varoittaa ohjuslaukaisuista. DAS-järjestelmän juuret ovat JSF-ohjel-man vaatimuksessa kyvystä havaita oma-

varaisesti maamaaleja 360 asteen sektoris-sa CAS-tehtävissä.

F-35-hävittäjän sensoripaketin suurin etu on siinä, että sen maksimaalisen syner-gistä yhteiskäyttöä on kehitetty vuodesta 2001 lähtien sangen vakuuttavin tuloksin. Lisäksi se ei ole jälkikäteen kehitetty lisä-suorituskyky vaan eräs JSF-ohjelman tär-keimmistä alkuperäisistä sisäänrakenne-tuista suorituskyvyistä. Vaikka vastaavan järjestelmän kehittäminen kilpailevaan hävittäjään ei ole tänä päivänä ongelma, niin F-35-hävittäjän sensorien havainnot yhdistävällä sensorifuusiolla ja sen poh-jalta muodostetulla tilannekuvalla säilyisi kuitenkin vähintään 19 vuoden etumatka tuotekehityksessä.

…ja sensorifuusio.F-35-hävittäjän ohjaamo on elegantin pel-kistetty. Etupaneeli on yhtä 21-tuumaista ultralaajakulmaista teräväpiirtokosketus-näyttöä, jonka resoluutio on 2 560 x 1 024 pikseliä. Kaikki informaatio tulee näytöl-

■ F-35A ilmatankkaamas-sa Meksikonlahden yllä 2.3.2016. Ilmavoimien klas-sisesta Hornetista poiketen F-35A:ssa käytetään puomi-tankkausmenetelmää.

YLLÄ F-35:N OHJAAMO

Elegantin minimalistinen oh-jaamo yhdessä kypäränäytön kanssa antaa koneen lentäjäl-le erittäin kattavan, koneen omien ja ulkoisten sensorien havainnot yhdistävän senso-rifuusion muodostaman tilan-nekuvan taktisen päätöksen-teon pohjaksi.

VASEMMALLA KYPÄRÄNÄY T TÖ

Kypäränäytön avulla F-35-pi-lotti voi taktisen tilanneku-van lisäksi myös nähdä virtu-aalisesti 360 asteen sektorissa jopa oman koneensa rakentei-den läpi.

SUOMEN SOTILAS 1312 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

le omiin ikkunoihinsa. Etupaneelin yläpuolelta puuttuu perinteinen HUD-heijastenäyttö, kos-ka kypäränäyttö sisältää sen toiminnallisuuden. Laajakulmanäytön lisäksi ohjaamossa on vain muutama käyttöpainike sekä kaasu ja -ohjaus-sauvat.

F-35-hävittäjän IT-järjestelmä (informaatio-teknologia) on toteutettu alun perin F-22A Rap-toria varten kehitetyllä edistyksellisellä Pave Pil-lar -avioniikka-arkkitehtuurilla, jossa sensorit ja muu avioniikka on yhdistetty erittäin nopeal-la väylällä keskitettyihin IT-resursseihin, joissa hoidetaan kaikki signaalinkäsittely ja laskenta.

IT-resurssit perustuvat avoimeen arkkiteh-tuuriin ja COTS-rautaan (Commercial off-the-shelf eli kaupallinen hyllytavara tai hienommin kahtaisteknologia). F-35-hävittäjän reaaliaikainen sulautettu ohjelmisto on kirjoitettu valtaosin suosituilla C- ja C++ -ohjel-mointikielillä, se uusiokäyttää osittain aiemmin F-22A Raptor -hävittäjälle Ada-ohjelmointikielellä kirjoitettua koodia ja on kooltaan mykistävät yli 10 miljoonaa koodiriviä.

Käytännössä F-35-hävittäjän ohjelmistokehitys määrittelee koko F-35-ohjelman kehityksen, koska uudet suorituskyvyt ja ominaisuudet integroidaan sen avulla. HX-hankkeen kannalta sopivasti vuodelle 2024 luvattu, seuraava laajempi 80 %:n oh-jelmistopohjainen ja vain 20 %:n laitepohjainen Block 4 -suo-

rituskykypäivitys onkin uusimpien toukokuun 2020 tietojen mukaan kaksi vuotta myöhässä. Block 4 -suorituskykypäivitys tulee myös laajen-tamaan F-35A-hävittäjän amerikkalaiskoneeksi suppeahkoa aseistusvalikoimaa.

TulevaisuusF-35-hävittäjillä on myös ehditty osallistua tais-telutoimiin. Ensimmäisenä Israel suoritti F-35A -hävittäjillään toukokuussa 2018 ilmasta-maa-han-iskuja Syyriaan. Yhdysvaltain merijalkaväki (USMC) teki F-35B-hävittäjillään ilmasta maa-han -iskuja Afganistanissa syyskuussa 2018 tu-keutuen USS Essex -maihinnousualukseen. Yh-dysvaltain ilmavoimat iski F-35A-hävittäjillä

huhtikuussa 2019 Islamilaista valtiota vastaan Irakissa ja RAF lensi aseistettuja tiedustelulentoja Irakissa ja Syyriassa F-35B-hävittäjillä kesäkuussa 2019. F-35:n taistelukäyttö on toistai-seksi tapahtunut alhaisen uhkatason ympäristössä.

Vaikka F-35-ohjelma kolmine tukeutumisympäristöversi-oineen, kunnianhimoisine suorituskykytavoitteineen, pää-tähuimaavine yli 3 291 koneen tilauskirjoineen ja vuoteen 2070 saakka jatkuvine pääkäyttäjien elinkaarineen on hyväs-sä mielessä suuruudenhullu über-hanke, niin juuri valtavan mittakaavan ja laajuuden aiheuttamat toistuvat viivästymiset

uusien suorituskykyjen toimittamisessa ja havaittujen lasten-tautien korjaamisessa herättävät kysymyksiä.

Amerikkalaisnäkökulmasta F-35-hävittäjät ovat ainakin il-mavoimien ja merijalkaväen kannalta valintoja ilman vaih-toehtoja. Yhdysvaltain ilmavoimat päätti vuosituhannen vaihteessa lähivuosina alkavien F-22- ja F-35-sarjatuotanto-toimitusten takia lopettaa uusvanhan edellisen sukupolven kaluston tilaukset, minkä seurauksena sen monitoimihävittä-jien, hävittäjäpommittajien ja rynnäkkökoneiden keski-ikä on nyt yli 29 vuotta. Ainoa Yhdysvaltain ilmavoimien aktiivinen hävittäjähankinta F-35-hankintojen lisäksi on 233 keskimää-rin jo 35-vuotiaan F-15C/D-hävittäjäkannan nuorennusleik-kaus viimeisimmän F-15EX-kehitysversion 144 koneen uus-tuotantohankinnalla.

Merijalkaväen klassinen Hornet- ja AV-8B Harrier II -kalus-tokaan ei käytössä nuorene.

Yhdysvaltain merivoimat (US Navy) onkin ainoa puolus-tushaara, joka voisi pakon edessä pärjätä ilman F-35-hävittä-jiä.

Koska Yhdysvalloilla ei ole ainakaan 2040-luvulle saakka mitään muitakaan vaihtoehtoja vanhenevan hävittäjäkantan-sa uudistamiseksi, niin F-35-hävittäjien 2 456 koneen amerik-kalaishankinnat toteutetaan joka tapauksessa, satoi tai paistoi.

Suomelle?Julkisten lähteiden perusteella ei ole mitään tietoa, jonka mu-kaan F-35A ei olisi sopiva valinta Suomen HX-hankinnassa. Toisaalta sitä salaista tietoa, jonka pohjalta HX-vaihtoehto-jen sotilaallisen suorituskyvyn voisi laittaa faktapohjaisesti pa-remmuusjärjestykseen, ei ole kuin HX-hankkeen Puolustus-voimien asiantuntijoilla.

F-35:n valmistajan kannattaisi ehkä muuttaa HX-mark-kinointiviestintäänsä siten, että hehkutettujen häiveominai-suuksien lisäksi kerrottaisiin enemmän koneen muistakin vah-vuuksista. Niitä kun kuitenkin piisaa.

Vaikka F-35-hanke on edennyt 19 vuodessa pitkälle, se ei ole vielä ylittänyt maaliviivaa. Koneen uskottavuutta kohot-

F-35-hävittäjän IT-järjestelmä on

toteutettu alun perin F-22A Raptoria varten kehitetyllä

edistyksellisellä Pave Pillar -avioniikka-arkkitehtuurilla.

MERIJALKAVÄEN JA RAF:N F-35B

-hävittäjät ilmatankkaamassa Etelä-Carolinassa merijalka-väen KC-130J-ilmatankkaus-koneesta 18.3.2015. F-35B- ja F35C -versioissa käytetään Il-mavoimien Horneteista tut-tua letkutankkausmenetel-mää.

Alinna F-22A Raptor -häive-hävittäjä.

SUOMEN SOTILAS 1514 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Ilmaa raskaampi sotilasilmailu alkoi Yhdysvalloissa 1.8.1907 maavoimien viestijoukkojen ilmailuyksiköstä ja toimi osa-na maavoimia (US Army) vuoteen 1947. Erilliseksi puolustus-haaraksi Yhdysvaltojen ilmavoimat muuttui vasta 18.9.1947. Aiemmin ilmavoimien toteuttamat sotilaalliset tehtävät ava-ruudessa, mukaan lukien 170 sotilassatelliittia, siirretään lä-hivuosien aikana uudelle vuonna 2019 perustetulle puolus-tushaaralle, Yhdysvaltain avaruusvoimille (United States Space

Force, USSF). Tänä päivänä Yhdysvaltain ilmavoimien avaintehtäviä ovat ilma-

herruus, maailmanlaajuinen integroitu tiedustelu, valvonta, nopea liikkuvuus, iskukyky sekä johtaminen.

Maailman suurin Yhdysvaltain ilmavoimat on maailman suurin ilmailualan toimija niin siviili- kuin sotilaspuolellakin. Henkilöstöön kuuluu 332 800 sotilasta, ja siviilien työpanos täysipäiväisiksi työntekijöiksi muutettuna on 174 600. Reserviorganisaatioissa ilmavoimien reservissä (Air Force Reserve,

taisi aikaisintaan alkuvuodesta 2021 ta-pahtuva pääkäyttäjien täyden operatiivi-sen toimintakyvyn saavuttaminen sekä sen myötä alkava täysimittainen sarjatuo-tanto.

KysymyksiäOman varjonsa F-35-hankeen uskotta-vuudelle langettavat Suomen valtion-talouden tarkastusvirastoa vastaavan, liittovaltion rahankäyttöä seuraavan ame-rikkalaisen Government Accountability Officen (GAO) viranomaisten julkaisemat raportit F-35-hankkeen etenemisestä. Vaikka GAO on julkaissut vastaavia ra-portteja kaikista muistakin hävittäjähank-keista, eikä mikään niistä ole säästynyt lastentautien, saavuttamatta jääneiden suunnittelutavoitteiden, budjetin ylittä-misten tai aikataulun viivästymisen aihe-uttamalta kritiikiltä, niin F-35-hanke ete-nee tuskallisen hitaasti kohti tilannetta, jolloin kaikki puutteet olisi jo korjattu.

Tästä johtuen eräs merkittävimmistä kysymyksistä F-35-hävittäjän HX-arvioin-nissa onkin: mikä tulee olemaan F-35A-hävittäjän puutelistan tilanne mahdol-listen toimitusten tapahtuessa Suomeen vuosina 2025–2030? Saadaanko puutteet korjattua ennen sitä, vai jääkö jotakin Il-mavoimien korjattavaksi? Vai velvoite-

taanko hävittäjätoimittaja korjaamaan ne? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, koska HX-hävittäjäkalustonhan pitäisi olla käyt-tövalmis Ilmavoimien työkalu eikä tuote-kehitysprojekti.

Olennainen kaikkia HX-kilpailijoita koskeva kysymys on se, onko HX-valinnan arviointiperusteena kilpailijoiden toden-nettu sotilaallinen suorituskyky vuonna 2020 vai valmistajan aikavälille 2025–2030 lupaama sotilaallinen suorituskyky. Mikä-li arviointiperusteena on tulevaisuuden suorituskyky, niin miten varmistetaan se, että se myöskin toimitetaan määräajassa, koska aikataulujen venähtämistä tapah-tuu kaikilla HX-kilpailijoilla?

Viimeinen tärkeä kysymys on se, mi-ten F-35-hävittäjän nykyinen kansainvä-lisesti hajautettu huolto- ja ylläpitomal-li, jonka mukaan toimenpiteitä A voidaan tehdä vain paikassa X ja toimenpiteitä B vain paikassa Y, jotka ovat kumpikin Suo-men ulkopuolella, saadaan istutettua HX-hankkeen kynnysehtona oleviin kriisiajan huoltovarmuusvaatimuksiin.

Valittiinpa HX-kilpailijoista hankit-tavaksi mikä tahansa, mahdollisuus pe-rehtyä perinpohjaisesti F-35-hävittäjän suorituskykyyn on todella arvokas lisä Il-mavoimiemme osaamiseen, koska F-35:stä joka tapauksessa tulee maailman yleisin hävittäjä.

MERIVOIMIEN C-TUKIALUSVERSIO

Salty Dogs VX-23 -laivueen ka-tapulttiavusteisesti nouseva ja pysäytysvaijeriavusteises-ti laskeutuva (CATOBAR) F-35C Lightning II -hävittäjä laskeutu-massa USS George Washington (CVN 73) -lentotukialukselle At-lantin valtamerellä 16.8.2016.

Mikä tulee olemaan F-35A-hävittäjän puutelistan tilanne mahdollisten toimitusten tapahtuessa Suomeen vuosina 2025–2030?

Suomeen tarjolla oleva F-35:n versio on räätälöity maailman suurimman ilmavoiman Yhdysvaltain ilmavoimien (United States Airforce , USAF) tarpeisiin. Maailman kalleimman asejärjestelmäohjelman ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuntea sen tilaaja. Millainen organisaatio USAF oikein on ja millaisia ovat sen tarpeet? Sellainen on F-35.

USAFF-35 ja

Käyttäjän tarpeiden mukainen työkalu

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

SUOMEN SOTILAS 1716 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

AFR) on 70 000 henkeä ja ilmakansalliskaartissa (Air National Guard, ANG) lisäksi 107 700 henkilöä.

Yhdysvalloissa on siis pelkästään yhdessä ilmasodankäyn-nin puolustushaarassa (kun Yhdysvaltain merivoimien ja me-rijalkaväen erilliset ilma-aseet ja niiden reserviorganisaatiot jätetään huomioimatta) henkilöstöä noin 685 100 eli yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomen puolustusvoimien sodan ajan 280 000 henkilön vahvuudessa. Toinen tapa hahmot-taa Yhdysvaltain ilmavoimien ja sen reserviorga-nisaatioiden henkilöstömäärää on se, että se vastaa kahdeksasosaa Suomen koko väkilu-vusta.

Tänä päivänä ilmavoimien käytössä on 5 182 (94 %) miehitettyä ja 381 miehittämä-töntä (6 %) ilma-alusta. Taistelukäyttöön korvamerkityssä hävittäjillä, hävittäjäpom-mittajilla ja/tai pommittajilla aseistetussa ja sodan ajan tehtäviin soveltuvassa 41 laivu-eessa on yhteensä 1 991 hävittäjää ja/tai hävit-täjäpommittajaa. Lisäksi ilmavoimien reservissä on kolme laivuetta ja 53 taistelukonetta ja ilmakan-salliskaartin 21 laivueessa 493 taistelukonetta. Yhteensä maa-ilman suurimmalla ilmavoimalla on siis tätä lukiessasi noin 2 537 taistelukonetta 65 laivueessa, mikä on konemääräises-ti 40 kertaa enemmän kuin Suomen ilmavoimien 64 HN/HX-monitoimihävittäjää.

Kylmän sodan päättyessä vuonna 1991 Yhdysvaltain ilma-voimien hävittäjä- ja/tai hävittäjäpommittajavahvuus oli noin kaksi kertaa suurempi: 4 000 konetta. Lähivuosina ilmavoi-mien vahvuutta suunnitellaan nostettavan noin 25 % eli ny-kyisestä 312 operatiivisesta laivueesta 386:een.

Maailman taivaillaYhdysvaltain ilmavoimat toimii ympäri maailmaa: Yhdys-valtojen manneralueella sillä on 59 aktiivista tukikohtaa (li-säksi AFR:llä ja ANG:llä 89), Karibianmeren sekä Keski- ja Etelä-Amerikan alueella kuusi, Tyynenmeren sekä Itä- ja Kaak-kois-Aasian alueella 14, Euroopan ja Afrikan alueella seitse-män päätukikohtaa ja 114 maantieteellisesti erillistä yksikköä

ja Lähi-idän sekä Keski- ja Etelä-Aasian alueella 10 tu-kikohtaa, mikä tekee ilmavoimista erään maail-

man suurimmista kiinteistö-, kuljetus ja logis-tiikkatoimijoista.

Tällä hetkellä ilmavoimien henkilöstös-tä Yhdysvaltojen ulkopuolella toimii 179 eri kohteessa noin 21 000 sotilasta.

Amerikkalaisen sotilasdoktriinin mu-kaisesti ilmavoimien olisi samanaikaisesti

pystyttävä aiheuttamaan tappio yhdelle ver-taisvastustajalle, hillittävä muita lähes-ver-

taisvastustajia sekä jatkamaan ilmaoperaatioita ei-valtiollisia ääriliikkeitä vastaan. Viimeksi mai-

nitut aiheuttivat ilmavoimille vuonna 2018 pääasiassa Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa yli 94 000 tehtävää.

Yhdysvaltain ilmavoimien parhaillaan neuvoteltava bud-jetti on 1.10.2020 alkavalle ja 30.9.2021 päättyvälle FY2021-budjettikaudelle noin 153,6 miljardia dollaria, jolla on tarkoi-tus lentää yhteensä 802 654 lentotuntia – noin 17,7 tuntia per miehistö kuukaudessa pommikoneilla ja 15,4 tuntia hävittäjil-lä, mikä tarkoittaa korkeahkoa operaatiotahtia. Ilmavoimien FY2021-budjetin hankintojen painopiste on hävittäjä-, ilma-tankkauskone- sekä UCAV-kaluston (miehittämätön taistelu-kone) uudistamisessa.

Isot ja pienetKoko Yhdysvaltojen asevoimien ilmasodankäyntikyvystä tava-taan sanoa, että kaikkein suurimmat ilmavoimat maailmassa ovat Yhdysvaltain ilmavoimat, Yhdysvaltojen maavoimat ja Yh-dysvaltojen merivoimat merijalkaväkineen.

Ilmavoimat on todellisuudessakin vain osa koko Yhdysval-tojen asevoimien laajempaa ilmasodankäyntikykyä, jota täy-dentävät myös maan maavoimien 4 400, merivoimien 2 600 ja merijalkaväen 1 300 ilma-alusta – yhteensä noin 13 500 ilma-alusta, joista etulinjan kiinteäsiipiset monitoimihävittä-jät, pommi- ja rynnäkkökoneet muodostavat tosin vain pie-nen osan. Maavoimien lentokalusto kostuu valtaosin kuljetus-, rynnäkkö- ja monitoimihelikoptereista.

Vertailun vuoksi todettakoon, että maantieteellisesti huo-mattavasti alueellisemmin – jos kohta valtavalla pinta-alal-la – toimivilla Venäjän ilmavoimilla on 148 000 miestä ja 4 163 ilma-alusta ja Kiinan ilmavoimilla 398 000 miestä ja 5 200 il-ma-alusta.

Jälleen vertailuna ennen koronakriisiä maailman suurim-malla lentoyhtiöillä American Airlinesilla oli 129 000 työnteki-jää sekä 956 konetta ja toiseksi suurimmalla Delta Air Linesilla oli 89 000 työntekijää sekä 879 konetta.

Suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna Yhdysvaltain il-mavoimat valtavine resursseineen ja kansainvälisine vastui-neen on kuin keskivertoduunarin yllättäen ilmestynyt mo-nimiljardöörisukulainen. Koska meillä on vain murto-osa Yhdysvaltain ilmavoimien resursseista ja tehtävistä, lienee syy-tä pohtia tarkasti sitä, onko sen tarpeisiin optimoitu hävittä-jäkalusto kaikkein sopivin ja optimoiduin valinta pienten alu-eellisesti toimivien Ilmavoimiemme tarpeisiin ja resursseihin vai ei.

HopealuotiLehtemme viime numerossa kerroimme hopealuodista eli teknologia- ja edistysuskosta ja sen vaikutuksista. Yhdysval-

lat yhteiskuntana ja erityisesti sen asevoimat ovat perusfilo-sofialtaan huipputeknologiakeskeisiä, uskotaan teknisiin rat-kaisuihin, ja sota nähdään matemaattisesti mallinnettavana ilmiönä. Ajattelu on ratkaisukeskeistä, ja ratkaisuksi haetaan uusia teknisiä innovaatioita.

Sotilaspuolella tämä ilmenee niin kutsuttuna hopealuoti-ilmiönä eli pyrkimyksenä löytää haasteisiin huipputeknolo-ginen ratkaisu silloinkin, kun asia voitaisiin ratkaista helpom-min, nopeammin ja edullisemmin muilla keinoin (Suomen Sotilas 3/20 ss. 42–43). Periaatteessa tämä ei ole ongelma, jos aikaa, varoja ja resursseja riittää, mutta se näkyy yhä korkeam-pina puolustusmenoina, yhä pidempinä tuotekehityssykleinä ja asejärjestelmien kohoavana monimutkaisuutena jopa käy-tettävyyden ja kenttäkelpoisuuden kustannuksella.

Monimutkaisemmat asejärjestelmät vaativat osaavampaa henkilöstä, ja kaikki tämä johtaa siihen, että uuden ja parem-man asejärjestelmän taival kehittämispäätöksestä aina siihen saakka, kun sitä on käytössä tarvittava määrä ja sen käyttö on ihan oikeasti opeteltu, saattaa venyä vuosikymmenten pitui-seksi.

RiskiMitä pidempi on uusien sotilaallisten suorituskykyjen kehit-tämis- ja käyttöönottosykli, sitä korkeampi on riski siitä, että kilpailevat valtiot ehtivät kehittämään nopeammin ja edulli-semmin symmetrisiä tai epäsymmetrisiä keinoja joko korke-amman suorituskyvyn saavuttamiseksi tai uusien suoritusky-kyjen tuoman kilpailuedun neutralisoimiseksi.

Amerikkalaisen yhteiskunnan kannalta sotilaspuolen huip-puteknologiakeskeisyys hopealuoti-ilmiöineen saattaa olla jopa positiivinen asia, koska korkeilla puolustusbudjeteilla kehitetty ennennäkemätön huipputeknologia tulee nopeas-ti käyttöön myös siviilipuolella nostaen maan kilpailukykyä. Eräinä esimerkkeinä tästä ovat alun perin sotilaspuolella kehi-tetyt mikropiirit, IT-teknologiat ja Internet.

USA

F

Lähivuosina ilmavoimien vahvuutta suunnitellaan nostettavan noin 25 % eli nykyisestä 312 operatiivisesta

laivueesta 386:een.

SUOMEN SOTILAS 1918 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Amerikkalaisissa asevoimissa kaik-kein huipputeknologiapainotteisem-pia puolustushaaroja ovat meri- ja ilmavoimat, mutta niissä hopealuoti-ilmiö ilmenee eri tavoilla. Miltä vaati-mukset näyttävät merellä?

Maailman merillä Yhdysvallat on maailmanvalta vain niin kauan kuin se on merivalta. Yh-dysvaltojen puolustusjärjestelmää tai puolustushaaroja, kuten Yhdysvalto-jen ilmavoimia, ei voi hahmottaa kirk-kaasti tuntematta suurvallan meri-komponenttia ja sen tarpeita.

Yhdysvaltojen 355 aluksen vah-vuuteen pyrkivissä merivoimissa (US Navy) ei ole yksittäistä avainasejärjes-telmää eikä edes avainasejärjestelmä-ryhmää, koska merivoimat on taval-laan pienoisasevoimat, jolla on omat merivoimat, ilmavoimat (merivoimien ja merijalkaväen ilma-aselajit) ja maa-

voimat (merijalkaväki). Kaikkia suo-rituskykyjä joudutaan ylläpitämään, käyttämään ja kehittämään yhtenä toimintakykyisenä kokonaisuutena, jossa esimerkiksi merivoimien ilmaso-dankäynnin suorituskyky on vain yksi asia muiden joukossa. Yhteen suori-tuskykyyn ei voida panostaa liian pal-jon kokonaisuuden kustannuksella.

Merivoimien ilmasodankäyntiky-vylle ei löydy haastajia muiden valti-oiden merivoimien joukosta. Yhden amerikkalaisen ydinkäyttöisen len-totukialuksen 48+ -monitoimihävit-täjän, viiden ELSO-koneen ja neljän tutkavalvontakoneen lentotukialus-lennosto vastaa materiaalisesti vähin-tään kahden intialaisen, kiinalaisen tai venäläisen lentotukialuksen iskuky-kyä. Koska Yhdysvaltojen merisodan-käyntiin ohjaamat resurssit ovat omaa luokkaansa, voidaan myös osaamisen ja iskukyvyn otaksua olevan vieläkin suurempi.

Kokonaisuudessaan Yhdysvaltain meri-voimien 12 lentotukialuksen ylivoima ulko-maalaisiin merivoimiin on toistaiseksi kiis-taton.

Lisäksi yhden amerikkalaisen lentotu-kialuksen lennosto on hävittäjävahvuudel-taan usein suurempi kuin monien valtioi-den ilmavoimat.

Ankkurit ylösMerivoimien ilmasodankäyntikyvyn ke-hittämisessä on viime vuosikymmeni-nä keskitytty pienten harkittujen askelten toimintatapaan eli panostettu jatkuvaan kehitykseen korkeita teknologiariskejä välttäen. Lopputuloksena ovat tasaisesti kasvavat ilmasodankäynnin suorituskyvyt alhaisella riskillä ja maltillisella kustannus-tasolla mutta ilman selkeitä tiikerinloik-kia. Ne on päätetty säästää seuraavan, jo kuudennen sukupolven Next Generation Air Dominance (seuraavan sukupolven il-mayliherruus, NGAD, aiemmin F/A-XX) -il-maherruushäivehävittäjän kehittämiseen 2040-luvulle tähdäten.

Tällä hetkellä tulevan hävittäjän, jon-ka ilmavoimien vastineen nimitys on Pe-

netrating Counter Air (tunkeutumiskykyinen vas-tailmatoiminta, PCA), konseptia ja pe-rusteknologiaa kehitetään yhteistyössä il-mavoimien ja alan teollisuuden kanssa.

NGAD-hävittäjien palveluskäyttöön tu-lemiseen saakka tyypillinen amerikkalai-sen lentotukialuksen tukialuslennosto tu-lee koostumaan kahdesta Super Hornet -laivueesta, kahdesta F-35C-laivueesta, yh-destä Growler-ELSO-laivueesta ja yhdes-tä Hawkeye-tutkavalvontakonelaivueesta sekä helikoptereista.

Tarpeet ja työkalutIlmavoimat on instituutiona aivan eri tilan-teessa kuin merivoimat, koska sen avain-kompetenssi – kyky vaikuttaa ilmasta käsin tapahtumiin ilmassa, maalla ja merellä – voidaan saavuttaa vain kolmella tavalla tai niiden yhdistelmillä:

1. laadullisella ylivoimalla (korkeammalla suorituskyvyllä),

2. määrällisellä ylivoimalla tai korkeammalla osaamisella ja

3. johdettavuudella.

Yhden amerikkalaisen lentotukialuksen lennosto on hävittäjä-vahvuudeltaan usein suurempi kuin monien valtioiden ilmavoimat.

YLLÄ

Merivoimien seuraavan, kuudennen sukupolven NGAD-hävittäjäkalusto on kehitteillä 2040-luvun pal-veluskäyttöön tähdäten. F-35 tulee jatkamaan pal-veluskäytössä kuudennen sukupolven kaluston rin-nalla vuoteen 2070 asti.

ALLA

Merijalkaväen F-35B-hävit-täjiä USS America (LHA-6) -komento- ja maihinnou-sualuksen lentokannella 18.11.2016. Tämä helikop-teritukialus voi toimia myös kevyenä lentotukialuksena, ja siihen voi tukeutua 20 F-35B-hävittäjää.

SUOMEN SOTILAS 2120 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Koska ilmavoimien toimialueena on koko maailma ja mahdollisina vas-tustajina ovat myös sotilasteknologi-sesti ja sotilaallisesti kehittyneet su-pervallat (vertaisvastustajat) ja lähes yhtä kehittyneet suurvallat (lähes-vertaisvastustajat), niin laadullisen, määrällisen ja osaamisen ylivoiman tai niiden yhdistelmien saavuttami-nen pelkän korkeita teknologiaris-kejä karttavan evoluution avulla on epätodennäköistä.

Teknologinen räjähdysLaadullinen ylivoima eli korkeampi sotilaallinen suorituskyky perustuu sotilasteknologiseen kilpailuetuun, jota yksikään valtio tai liittoutu-ma ei tänä päivänä pysty ylläpitämään, vaikka sen väliai-kainen saavuttaminen ei ole pelkästään mahdollista vaan jopa arkista. Pulmana on se, että tietyn valtion hetkellinen johtoasema sotilasteknologian määrätyillä osa-alueilla voi vaihtua nopeasti tasaväkisyydeksi tai perässähiihtäjän ase-maksi.

Määrällisen ylivoiman saavuttamista sotanäyttä-mötasolla vaikeuttaa rajallinen tukeutumiskapasiteet-ti eli esimerkiksi vain osa ilmavoimien taktisesta hävittä-jäkalustosta voi tukeutua Yhdysvaltain liittolaisten alueelle Euroopassa tai Aasiassa. Koska modernin länsimaisen tak-

tisen hävittäjäkaluston taistelutoi-mintasäde asekuormasta ja tehtä-västä riippuen ilman ilmatankkausta on vain 500–1 850 kilometriä, sen on tukeuduttava maantieteellisesti ra-jalliselle alueelle. Lisäksi vertais- ja lähes-vertaissodankäynnissä sekä vastustajan tukeutumiskapasiteetti että ilmatankkauskoneet ovat ensisi-jaisia maaleja, joiden määrä vähenee konfliktin aikana – ainakin jos se on lyhytkestoinen.

Lisäksi myös ilmasodankäynnis-sä kotikenttäedulla on tänäkin päi-vänä merkitystä. Esimerkiksi siir-tosodankäynnin merkeissä uudelle tuntemattomalle toiminta-alueelle siirtyvä osapuoli on epäedullisessa asemassa, koska vastapuoli voi val-

mistella oman, hyvin tuntemansa alueen ilmasodankäyn-tiin sopivammaksi salatusti vielä rauhan aikana.

Ylivoimainen osaaminen ja johdettavuus ovat sotilastek-nologisen etumatkan lailla väliaikaisia kilpailuetuja, koska johtavissa sotilasvaltioissa kaikki ovat ammattilaisia ja seu-raavat tarkasti toistensa edistymistä. Erityisen nopeasti ris-tiin oppiminen tapahtuu sotilaallisten konfliktien aikana.

Näiden asioiden syvällinen hahmottaminen asettaa myös F-35-hankkeen siihen viitekehykseen, jossa se Suo-mesta katsoen pitäisi nähdä ja toivottavasti myös näh-dään.

Yhdysvallat on maailmanvalta vain niin kauan kuin se on merivalta.

US

NA

VY

Onko häiveestä ilmasodan viisasten kiveksi? Voiko huipputeknologialla saavuttaa kustannustehokkaasti pysyvän etumatkan kilvassa paikasta taivaalla? Modernin

ilmasodankäynnin luonteen hahmottamista hankaloittaa merkittävästi se, että tuoreimmat sotilasteknologisesti ja sotilaallisesti symmetriset ilmasotakonfliktit ovat Israelin ja Syyrian väliset Bekaanlaakson ilmataistelut (operaatio Maamyyräsirkka 19) vuonna 1982 Libanonin

sodan aikana sekä Argentiinan ja Ison-Britannian välinen vuoden 1982 Falklandin sota. Niistä on jo liian kauan. Miten tiikerinloikat ja takaa-ajoleikki johtivat F-35:een ja onko se vastaus

huomisen ilmasodan haasteisiin?

TIIKERINLOIKKIAUSAF, F-35

F-35C JA F/A-18A++

Merijalkaväen (merivoimien) uusimman viiden-nen ja edellisen, neljännen sukupolven lentotuki-alushävittäjät yhteisessä muodostelmassa Lemoo-ren lentotukikohdassa 5.6.2019.

SUOMEN SOTILAS 2322 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Pienen liittoutumattoman maan ilmapuolustuk-sen ja ilmasodankäynnin tarpeet ja mahdolli-suudet ovat erilaiset kuin maailman johtavan suurvallan tarpeet ja kyvyt. Siksi se, mikä on Yh-dysvaltain ilmavoimille kustannustehokasta ja parasta, mitä voi olla, ei ole sitä edes teoriassa pienelle ilma-aseelle.

Haasteet korkeamman sotilaallisen suo-rituskyvyn saavuttamisessa ja ylläpitämises-sä korostuvat erityisesti Yhdysvaltain ilmavoi-mien ilmayliherruuden avaintehtävässä, jonka

saavuttaminen on vuorostaan ennakkoedellytyksenä kaikki-en muiden ilmavoimien avaintehtävien toteuttamiselle: maa-ilmanlaajuiselle integroidulle tiedustelulle ja valvonnalle, no-pealle liikkuvuudelle, iskukyvylle sekä johtamiselle

Tästä johtuen ilmavoimat on hävittäjäkaluston korkeamman sotilaallisen suorituskyvyn tavoittelemisessa käytännössä pako-tettu turvautumaan yhä enemmän korkean riski- ja kustannus-tason teknologisiin tiikerinloikkiin. Verkkaisemman teknologi-sen kehityksen ja nopeamman teknologisen vallankumouksen (tiikerinloikan) erona on se, että jälkimmäistä varten joudutaan ensiksi kehittämään täysin uusia perusteknologioita. Myös tek-nologiseksi sukupolvenvaihdokseksi kutsutun tiikerinloikan etuna on se, että sen avulla eri suorituskykyarvoja voidaan pa-rantaa tuntuvasti ja/tai saavuttaa täysin uusia suorituskykyjä.

Suomen ilmavoimille HX-hankinnassa tarjottava amerikka-lainen viidennen sukupolven taktinen Lockheed Martin F-35A Lightning II -häivehävittäjä on yritys tehdä edellä mainitun kal-tainen korkean kustannus- ja riskitason teknologinen tiikerin-loikka hävittäjäkaluston sotilaallisen suorituskyvyn kasvami-sessa. Uuden kevyen viidennen sukupolven taktisen hävittäjän kehitysprojekti alkoi virallisesti vuonna 1996.

Mitä oli ennen?Aiemmin Yhdysvaltain ilmavoimat oli tehnyt jälkikäteen neljän-neksi hävittäjäsukupolveksi nimetyn teknologisen tiikerinloi-kan aloittamalla raskaan kaksimoottorisen ilmaherruushävit-täjän, jolla on ennennäkemättömän hyvät lento-ominaisuudet, kehittämisen vuodesta 1965 lähtien.

Eversti John Richard Boydin ja matemaatikko sekä puo-lustusanalyytikko Thomas P. Christien vuonna 1964 julkaise-man energia-liikehtimiskyky-teoria-tutkimuksen (ks. Suomen Sotilas 3/2020) hävittäjävisioon perustuva F-X-kehitysprojek-tin lopputuloksena syntyi raskas McDonnell Douglas F-15 Ea-gle -ilmaherruushävittäjä, jolla oli ennennäkemättömän kor-kea sotilaallinen suorituskyky. Sen ensilento oli vuonna 1972 ja palveluskäyttö vuodesta 1976 alkaen. (Lisää koneesta ja sen kehittämisestä voit lukea Suomen Sotilaan Hävittäjät -erikois-julkaisusta, jonka saat vain irtonumerona Lehtipisteistä.) Tiike-

rinloikka saavutettiin entistä paremmalla aerodynamiikalla, kehittyneemmillä moottoreilla ja suorituskykyisemmillä sen-soreilla. F-15 Eagle -ilmaherruushävittäjän yksi- ja kaksipaik-kaisia A-, B-, C- ja D-kehitysversioita valmistettiin ilmavoimille vuosina 1972–1985 yhteensä 894 konetta. Sen pohjalta kehitet-tiin kaksipaikkainen F-15E Strike Eagle -hävittäjäpommittaja (ensilento 1986, palveluskäyttö 1988 alkaen), jota valmistettiin ilmavoimille 236 kappaletta vuosina 1985–2001.

Koska suorituskykyisen ja kalliin kaksimoottorisen raskaan hävittäjän rinnalle haluttiin edullisempi mutta lähes yhtä suo-rituskykyinen kevyempi hävittäjä, Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti vuonna 1972 LWF-hankkeen, jonka lopputuloksena oli hankinta- ja käyttökustannuksiltaan kaksi kertaa edullisem-pi kevyt monitoimihävittäjä General Dynamics F-16 Fighting Falcon (ensilento 1974, palveluskäyttö 1978 alkaen). Kaikkiaan ilmavoimille toimitettiin vuosina 1978–2005 F-16-hävittäjän yksi- ja kaksipaikkaisia A-, B-, C- ja D-kehitysversioita 2 256 ko-netta. F-16-hävittäjästä tuli maailman yleisin sotilaslentokone, jota on toimitettu yli 25 valtioon yli 4 600 konetta.

Yhdysvaltain merivoimille kehitettiin LWF-hankkeen kim-mokkeena Suomen ilmavoimienkin käyttämä McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -hävittäjä (ensilento 1978, palvelus-käyttö 1983 alkaen).

Tänä päivänä ilmavoimien, ilmavoimien reservin ja ilma-kansalliskaartin käytössä on vielä noin 894 F-16- ja 242 F-

15-hävittäjää sekä 211 F-15E-hävittäjäpommittajaa.

Kissa ja hiiriSamoihin aikoihin 1980-luvun ilmavoimiaan visioineessa Neuvostoliitossa seurattiin amerikkalaisia F-X- ja LWF-hank-keita ja päätettiin kehittää vastaavalla konseptilla vielä suo-rituskykyisemmät uuden (neljännen) sukupolven hävittäjät. Lopputuloksena olivat raskas Suhoi Su-27 -hävittäjä (ensilen-to 1977, palveluskäyttö 1985 alkaen) ja kevyt Mikojan MiG-29 -hävittäjä (ensilento 1977, palveluskäyttö 1983 alkaen).

Kahta supervaltaa seurasi ensimmäisenä Ranska, joka en-sin kehitti neljännen sukupolven Dassault Mirage 2000 -hä-vittäjän (ensilento 1978, palveluskäyttö 1984 alkaen) ja sitten kehittyneemmän Dassault Rafale -hävittäjän (ensilento 1986, palveluskäyttö 2001 alkaen).

Seuraavana oli vuorossa vain kahdesta modernin hävittäjän kehittämiseen pystyvästä Euroopan valtioista toinen – Ruotsi – kehittämällä neljännen sukupolven Saab JAS 39 Gripen -hävit-täjän (ensilento 1988, palveluskäyttö 1996 alkaen). Seuraavana tulokkaana neljännen hävittäjäsukupolven kerhoon oli Ison-Britannian, Saksan, Italian ja Espanjan yhteistyössä kehittämä Eurofighter Typhoon -hävittäjä (ensilento 1994, palveluskäyt-tö 2003 alkaen).

■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

■ Etualalla F-15E-hävittäjä-pommittaja ja taaempana kaksi F-15C-hävittäjää Ison-Britannian Gloucestershiren yläpuolella.

■ Ensimmäinen neljännen sukupolven länsi-eurooppalainen hävittäjä, ranskalainen Das-sault Mirage 2000.

SUOMEN SOTILAS 2524 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Kylmän sodan voittajatJos tätä tapahtumaketjua tarkastellaan kilpailuedun saavut-tamisen ja ylläpitämisen näkökulmasta, niin Yhdysvaltain il-mavoimat saavutti neljännen sukupolven hävittäjäkaluston teknologisella tiikerinloikalla korkeamman sotilaallisen suori-tuskyvyn kilpailuedun, jota se pystyi ylläpitämään Neuvosto-liittoon nähden raskaissa hävittäjissä yhdeksän vuoden ja ke-vyissä hävittäjissä viiden vuoden ajan, minkä jälkeen tilanne muuttui tasaväkiseksi. Euroopan osalta kilpailuetu Ranskaan nähden oli kahdeksan vuotta, Ruotsiin 20 vuotta ja Eurofighter-jäsenvaltioihin 27 vuot-ta. Eurooppalaisten puolustukseksi on mai-nittava, että kylmän sodan päättymisen takia puolustushankkeet Euroopassa muuttuivat vuonna 1991 kiireellisistä projekteista kiireet-tömiksi. Alettiin nostaa rauhan optioita…

Neljännen sukupolven hävittäjäkaluston palveluskäytön alkamisen myötä alkoi suori-tuskyvyn hitaampi jatkokehitys uusien kehi-tysversioiden, modernisointien ja evoluuti-oiden muodossa. Suorituskykyä parannettiin etupäässä kehittyneempien sensorien ja aseis-tuksen avulla sekä parantamalla hävittäjien monitoimisuutta. Lopputuloksena oli neljä ja risat -hävittäjäsukupolvi. Super-valtojen ilmavoimissa vakiintui suhdeluku yksi raskas hävittä-jä kolmea neljää kevyttä hävittäjää kohtaan.

Yllä mainittu neljännen ja sen pohjalta jatkokehitetty nel-jä ja risat -sukupolven kalusto muodostaa tänäkin päivänä val-taosan maailman hävittäjäkannasta. Lisäksi viidestä HX-hävit-täjäkandidaatista kaksi on tuon sukupolven hävittäjäkaluston uusimpia kehitysversioita (Eurofighter Typhoon ja Rafale) ja kaksi siihen perustuvia evoluutioita (JAS 39E/F Gripen ja Su-per Hornet).

Näin 2020-luvulta katsottuna amerikkalaisella neljännen sukupolven hävittäjäkalustolla oli myös merkittävä geopoliit-tinen ja historiallinen merkitys kylmän sodan loppukirissä. Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan (hallintokausi 1981–1989) halusi voittaa kylmän sodan ajamalla Neuvostoliiton vararikkoon kiihtyvän kilpavarustelun avulla. Kilpavarustelu vuorostaan toteutettiin Pentagonin toisen kompensaatiostra-tegian keinoin vuosina 1979–1989 kehittämällä sotilaalliselta suorituskyvyltään ylivoimaisia, huipputeknologisia konven-

tionaalisia asejärjestelmiä, joista neljännen sukupolven hävittäjät olivat täsmäaseiden ohella tärkeimpien joukossa.

Kohti viidettä hävittäjäsukupolveaYhdysvaltain ilmavoimat aloitti jo vuonna 1981 raskaan McDonnell Douglas F-15 Ea-gle -ilmaherruushävittäjän seuraajan kehittä-miseen tähtäävän Advanced Tactical Fighter (kehittynyt taktinen hävittäjä, ATF) -kehitys-ohjelman, jonka ensisijaisena tavoitteena oli neuvostoliittolaisten Su-27- ja MiG-29-hävit-

täjien suorituskyvyn ylittäminen.Aluksi keinoina nähtiin parempi aerodynamiikka ja sen

mukanaan tuoma korkeampi liikehtimiskyky, käännettävät suihkusuuttimet, digitalinen fly-by-wire-ohjausjärjestelmä, kyky toimia lyhyiltä 610 metrin kiitoradoilta, uusimpien mate-riaalien käyttö ja korkeamman työntövoiman moottorit. Kone piti varustaa eteen suunnatusta päätutkasta ja kahdesta sivuli-sätutkasta koostuvalla moniapertuurisella tutkajärjestelmällä ja kehittyneellä IRST-järjestelmällä.

Vallankumouksellisen ATF-hankkeen alkuperäisistä tavoit-teista teki pyrkimys supercruising-kykyyn eli pidempiaikai-

seen lentoon ääntä nopeammin ilman jälkipoltinten käyttä-mistä noin Mach 1,4–1,5 nopeudella.

Aluksi häiveominaisuudet eli varsinkin alennettu tutka-havaittavuus eivät olleet osana ATF-hanketta, vaan ne tulivat siihen mukaan vasta myöhemmin huippusalaisen Lockheed F-117 Nighthawk -häivepommittajan (ensilento 1981, palve-luskäyttö 1983 alkaen) käyttökokemusten karttuessa.

Loppujen lopuksi ATF-ohjelman tavoitteet nousivat en-nätyksellisen korkeaksi; siinä yhdistyivät supercruising-kyky, poikkeuksellisen hyvä liikehtimiskyky, seuraavan sukupolven sensorit ja ennennäkemättömän hyvän tilannekuvan anta-va sensorifuusio sekä häiveominaisuudet. Haasteena oli kui-tenkin se, että tavoitteiden saavuttamiseksi jouduttiin kehittä-mään täysin uutta huipputeknologiaa monella eri alalla, mikä näkyi ennätyksellisen korkeina kustannuksina ja pahasti lip-sahtaneina aikatauluina.

F-22ATF-ohjelman lopputuloksena oli vuonna 1990 ensilenton-sa tehnyt Lockheed Martinin, Boeingin ja General Dynamic-sin yhdessä kehittämä YF-22 Raptor -prototyyppi ja siitä jat-

kokehitetty viidennen sukupolven Lockheed Martin F-22A Raptor -ilmaherruushäivehävittäjä (ensilento 1997, palvelus-käyttö 2005 alkaen). Sittemmin monitoimiseksi kehittynyt F-22A Raptor on tänäkin päivänä maailman suorituskykyisin taktinen hävittäjä.

F-22:sta on myös tullut eräänlainen viidennen sukupol-ven hävittäjän esikuva, johon kaikkia muita verrataan ja jonka myötä viidennen sukupolven hävittäjän vähimmäisvaatimuk-sina pidetään seuraavia ominaisuuksia:

• häiveominaisuudet eli alennettu tutkahavaittavuus• suorituskykyiset sensorit (vähintään yhden apertuurin

elektronisesti keilaava AESA-tutka) ja niiden havainnot yhdistävän sensorifuusion antama parempi tilannekuva

• supercruising-kyky eli yliäänilento ilman jälkipolttimia• häiveominaisuuksien vaatima sisäinen asekuorma• korkeampi liikehtimiskyky• monitoimisuus.

Kilpailuedun näkökulmasta Yhdysvaltain ilmavoimat saavutti suorituskykyedun, jota se pystyi ylläpitämään Kiinaan nähden 12 vuoden ajan (kiinalainen viidennen sukupolven Chengdu J-20 -hävittäjä teki ensilentonsa 2011 ja tuli palveluskäyttöön

F-16-hävittäjästä tuli maailman yleisin sotilaslentokone, jota on toimitettu yli 25 valtioon yli 4 600

konetta.

Tavoitteena oli neuvostoliittolaisten Su-27- ja MiG-29-hävittäjien suorituskyvyn ylittäminen.

SUOMEN SOTILAS 2726 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

2017 alkaen) ja Venäjään nähden 15–16 vuoden ajan (venäläi-nen viidennen sukupolven Suhoi Su-57 -hävittäjän ensilento oli 2010, ja se tulee palveluskäyttöön 2020–2021). Euroopas-sa viidennen sukupolven hävittäjien kehittäminen on päätetty jättää väliin ja kehittää suoraan seuraavan, kuudennen suku-polven hävittäjät 2040-luvun palveluskäyttöön tähdäten.

Hinta karkaaATF-hanke ei kuitenkaan saavuttanut alkuperäistä tavoitet-taan F-15-kaluston korvaamista liian korkeiden tuotekehitys-, hankinta- ja käyttökustannusten takia.

Amerikkalaiskäytännön mukaiset ATF-ohjelman pelkät tuotekehityskulut, joita ei jyvitetä sarjatuotantokoneiden kap-palehintoihin, olivat 67 miljardia dollaria, ja sarjatuotanto-hävittäjän kappalehinta ilman tuotekehityskuluja oli vuonna 2009 noin 150 miljoonaa dollaria ja tuotekehityskustannusten kanssa 379 miljoonaa dollaria.

Koko 24 vuoden ATF-ohjelma tuotekehityskuluineen ja 195 koneen tuotantosarjoineen maksoi 74 miljardia dollaria. Vuonna 1975 yksi edellisen sukupolven kevyt F-16A-sarjatuo-tantohävittäjä maksoi noin viisi miljoonaa dollaria ja raskas F-15A-hävittäjä noin 10 miljoonaa dollaria ilman tuotekehi-

tyskustannuksia, eli 34 vuoden aikana raskaan ilmaherruus-hävittäjän yksikköhinta oli ilman inflaatiokorjausta noussut 15-kertaiseksi ja inflaatiokorjattuna viisinkertaiseksi (ostovoi-mainflaatio Yhdysvalloissa vuosina 1975–2009 oli 298 %).

Tämän takia alun perin suunniteltu 750 F-22A-hävittäji-en hankinta kutistui vuoteen 2008 mennessä vain kahdeksaan testikoneeseen ja 187 operatiiviseen hävittäjään.

Koska Yhdysvaltojen kongressi kielsi F-22A-hävittäjän vien-titoimitukset, sen tuotanto päättyi vuonna 2011. Aluksi vienti-kieltoon asetetusta mutta myöhemmin vientiin sallitusta ame-rikkalaisesta M1 Abrams -taistelupanssarivaunusta poiketen vientikielto pitää yhä, vaikka F-22-hävittäjälle olisi ollut kysyn-tää Japanissa ja Australiassa.

Edelleenkin erittäin suorituskykyistä F-22-hävittäjää on kuitenkin tarkoitus käyttää 2060-luvulle saakka, ja tällä hetkel-lä sitä modernisoidaan Increment 3.2 -tasolle.

Pommikoneen tiikerinloikkaSamanlainen Yhdysvaltain ilmavoimien teknologinen suori-tuskykyloikka tapahtui vuonna 1979 käynnistyneen Advanced Technology Bomber (huipputeknologinen pommikone, ATB) -kehitysohjelman puitteissa, joka johti lopulta raskaaseen stra-

tegiseen Northrop Grumman B-2A Spirit -häivepommittajaan (ensilento 1989, palveluskäyttö 1997 alkaen) ja jonka lopputu-los oli kutakuinkin sama kuin ATF-ohjelmassa.

Koska 22 vuoden ATB-ohjelman tuotekehityskulut olivat 44 miljardia dollaria ja yhden häivepommittajan kappalehin-ta nousi lopulta huimaan 2,1 miljardiin dollarin, alkuperäisen 132 pommikoneen hankinta kutistui vain 21:een.

B-2A Spirit on tänäkin päivänä ainutlaatuinen pommikone, jonka avulla ilmavoimat on ylläpitänyt saavuttamaansa suori-tuskykyetua jo 23 vuoden ajan. Moneen kertaan modernisoitu 68-vuotias B-52H Stratofortress -kalustokin lentää yhä rinnal-la. B-2A Spiritin suorituskykyisempi mutta ”vain” 550 miljoo-nan dollarin hintainen seuraaja Northrop Grumman B-21 Raider -häivepommittaja on tulossa palveluskäyttöön 2020-lu-vulla, ja sitä hankittaneen 100–200 konetta nykyisen strategi-sen B-1B Lancer-, B-52H- ja B-2A-kaluston korvaamiseksi.

Yön haukatVuonna 1996 alkaneen F-35-hävittäjän kehittämisen viimei-senä aikalaisprojektina on syytä mainita vuonna 1989 operaa-tio Just Causessa Panamassa, 1992 Persianlahden sodassa ja 1999 Naton Jugoslavian pommituksissa (operaatio Allied For-ce/Noble Anvil) julkisuutta saanut taktinen häivepommikone Lockheed F-117 Nighthawk, jonka kehittäminen alkoi 1970-lu-vun Have Blue -teknologiaohjelmasta. F-117 Nighthawk teki ensilentonsa vuonna 1981, tuli palveluskäyttöön 1983 alkaen ja poistui palveluskäytöstä vuonna 2008. Konetta valmistettiin vuosina 1983–1990 yhteensä 64 kappaletta, ja sen kappalehin-ta oli noin 110 miljoonaa dollaria.

Tämän kaiken valossa voidaan todeta, että Yhdysvaltain il-mavoimien panostus häivekoneisiin 1970-luvulta alkaen johti niiden tulemiseen palveluskäyttöön jo 1980-luvulla. 1990-lu-vulle tultaessa usko häiveen tuomiin suorituskykyetuihin oli järkkymätön ja johti visioon siitä, että ilmavoimien kaikkien

etulinjan taistelukoneiden pitäisi olla häivekoneita. Häive vai-kutti olevan eräänlainen ilmasodankäynnin viisasten kivi.

Siksi jo ennen vuonna 1996 alkanutta F-35-hävittäjän ke-hittämistä oli päivänselvää, että vuodesta 1981 kehitettävän viidennen sukupolven raskaan ATF-häivehävittäjän taistelu-pariksi olisi 1990-luvulla kehitettävä myös edullisempi kevyt häivehävittäjä F-16-kaluston korvaamiseksi.

Myös muut Yhdysvaltojen puolustushaarat, merivoimat ja merijalkaväki olivat kiinnostuneita häivekoneista kuten Yh-dysvaltojen lähimmät sotilaalliset liittolaisetkin.

Häiveominaisuudet ovat tärkeitä tulevaisuuden taivailla, mutta yksin niiden varaan suorituskykyä ei voi laskea. Näky-mättömiä koneita ei ole, ja teknologisen etumatkan ottaminen ja pitäminen osoittautuvat toisinaan mahdottomaksi tai aina-kin kustannustehottomaksi.

B-2A Spirit on tänäkin päivänä ainutlaatuinen pommikone, jonka avulla ilmavoimat on ylläpitänyt

saavuttamaansa suorituskykyetua jo 23 vuoden ajan.

■ Ensimmäisenä maailmassa vuonna 2005 palveluskäyttöön otettu viidennen sukupolven F-22-häivehävittäjä, jonka kilpailijoita tänä päivänä ovat kiinalai-nen J-20 ja venäläinen Su-57.

B-2A SPIRIT

Häiveominaisuuksiltaan tänä-kin päivänä ainutlaatuinen stra-teginen pommikone B-2A mak-soi vaatimattomat 2,1 miljardia dollaria kappale.

ALLA F-117 NIGHTHAWK ,

josta 1970-luvulla alkoi miehi-tetyn häivesotilasilmailun 1980- ja 1990-lukujen menestystarina. Tähän päivään mennessä pel-kästään Yhdysvalloissa häive-sotilasilmailun kehitykseen on käytetty 50 vuotta ja yli 50 mil-jardia dollaria.

SUOMEN SOTILAS 2928 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Merkittävin rajaus on luettavis-sa suoraan projektin nimes-sä, koska strike fighter eli suo-malaisittain vanhahtavasti hävittäjäpommittaja tarkoit-taa lentokonetta, jonka tär-kein tehtävä on toiminta maa- ja merikohteita vastaan mutta jolla on myös itsepuolustuk-seen tarvittava toissijainen il-masta ilmaan -suorituskyky.

JSF-kehityksen tavoitteena ei siis missään vaihees-sa ollut optimointi ensisijaisesti ilmasta ilmaan -teh-täviin, vaikka tänä päivänä sen valmistajan HX-mark-kinointiviestintä antaa ymmärtää toisin.

JSF-kaluston kolmesta amerikkalaisesta pääkäyt-täjästä kahden ja vaikutusvaltaisimman ulkomaisen kumppanin Ison-Britannian kannalta tämä ei ollut ongelma, koska vuoden 1996 tilanteesta katsottuna käytössä oli runsaasti muuta ilmasta ilmaan -tehtä-viin optimoitua kalustoa ja sen seuraavan sukupolven korvaajat olivat kehitteillä. Ainoa alkuperäinen JSF-kehittäjätaho, jolle F-35 tulee olemaan ainoa ratkai-su kaikkiin ilmasodankäynnin tarpeisiin, on Yhdys-valtain merijalkaväki (USMC). Vuonna 1996 alkanut F-35-hävittäjäperheen kehitysprojekti eli Joint Strike Fighter (yhteinen

hävittäjäpommittaja, JSF) -ohjelma perustui sekä aiempiin kehitysprojekteihin että kaikkien kolmen tulevan pääkäyttäjän – Yhdysvaltojen ilmavoimien, merivoimien ja merijalkaväen – tarpeisiin ja visioon siitä, millaista 2000-luvun ilmasodankäynti tulisi olemaan. Toisena

vaikuttavana tekijänä oli kolmen puolustushaaran muut jo käynnissä olevat uuden taktisen lentokaluston kehityshankkeet, jotka päällekkäisyyden välttämiseksi rajasivat JSF-projektin

tavoitteet tiettyihin raameihin.

Kuinka F-35 syntyi? ■ TEKSTI: ALEKSEI KET TUNEN

JSF

30 SUOMEN SOTILAS SUOMEN SOTILAS 31

F-35 LIGHTNING II F-35 LIGHTNING II

Lockheed Martin F-35A Lightning II -hävittäjän ke-hityskaarta on hankalampaa hahmottaa kuin esimer-kiksi sen eurooppalaisten HX-kilpakumppaneiden kehitystä, joissa yhden tai useamman maan resurs-sit valjastettiin yhteen ainoaan projektiin. Jopa toinen amerikkalainen HX-kilpailija Super Hornet on hel-pompi ymmärtää, koska se valittiin muutaman kes-kenään kilpailevan projektin joukosta. F-35-hanke on vuorostaan kiteytymä neljän eri toimijan useammas-ta kehitysprojektista, joilla oli eri tavoitteet ja jotka to-teutettiin eri aikoina.

USMC ja UKKaikkien vanhin F-35-hankkeeseen lopulta integroi-tunut projekti oli Yhdysvaltain merijalkaväen ja Ison-Britannian ilma- ja merivoimien aliääninopeuksisen, pystysuoraan nousuun ja laskeutumiseen pystyvän British Aerospace/McDonnell Douglas Harrier/Sea Harrier -hävittäjäpommittajan yliäänisen korvaa-

jan kehittämisen Advan-ced Short Take-Off/Vertical

Landing (ASTOVL) -hanke, jonka DARPA toteutti yhteis-

työssä Ison-Britannian kanssa vuosina 1983–1994 sekä siihen liit-

tyvä vuosien 1993–1994 Common Affor-dable Lightweight Fighter (CALF) -har-monisointihanke, johon osallistuivat myös Yhdysvaltain merivoimat ja ilma-voimat.

Katapulttilaukaisu- ja pysäytysvaije-rijärjestelmien sijaan lyhyttä hyppyri-avusteista nousua ja pystysuoraa laskeu-tumista lentotukialuksille käyttävän Sea Harrierin seuraajaa kaipaavat britit käy-tännössä ylipuhuivat samanlaista konet-ta tarvinneen maksukykyisen Yhdysval-tain merijalkaväen hankkeen sponsoriksi.

Merijalkaväen halu korvata AV-8 Har-rier- ja F/A-18 Hornet -kalustonsa uudel-la yliäänisellä V/STOL-koneella perustui historialliseen pyrkimykseen omavarai-

suuteen merivoimien lentotukialuk-sista. Vuonna 1942 Guadalcanalin

taistelun aikana merivoimat jätti maihinnousun teh-

neet merijalkaväen jou-kot ilman huoltoa sekä tuli- ja ilmatu-kea muutamaksi kuu-

kaudeksi jouduttuaan perääntymään Japanin

keisarillisen laivaston vas-taiskun tieltä.

Maihinnousujoukot, joilla oli vain viiden päivän muonava-

rat mukanaan, joutuivat

ensin taistelemaan saarta puolustavilta ja-panilaisjoukoilta elintarvikkeet itselleen. Sen jälkeen he joutuivat suojautuakseen jatkuvilta pommituksilta valtaamaan ja sitten rakentamaan loppuun keskeneräi-sen lentokentän.

Tästä viisastuneena merijalkaväki ha-luaa ehdottomasti pystyä lentokaluston-sa omavaraiseen käyttöön tukeutumalla nopeasti perustamiinsa kenttätukikohtiin myös vuonna 1985 alkaen palveluskäyt-töön otetun AV-8B Harrier II V/STOL -ka-luston elinkaaren päätyttyä.

Poliittisesti vaikutusvaltaisen Yhdys-valtain merijalkaväen ja ainoan ulkomaa-laisen korkeimman tason yhteistyökump-panin Ison-Britannian ainutlaatuiset V/STOL-tarpeet tulisivat myöhemmin muodostumaan ratkaiseviksi F-35-hank-keen kehityksessä.

Merivoimien edeltäjähankkeetYhdysvaltain merivoimien puolelta F-35-hankkeeseen myöhemmin integroitu-ja edeltäjähankkeita olivat pitkän toimin-tasäteen raskaan Grumman A-6 Intruder -pommikoneen seuraajan McDonnell Douglas/General Dynamics A-12 Aven-ger II -häivepommikoneen kehittämisen Advanced Tactical Aircraft (ATA) -hanke vuosina 1983–1991 ja ilmavoimien F-22A Raptor -häiveilmaherruushävittäjän tuki-alusvastineen kehittämisen Naval Advan-ced Tactical Fighter (NATF) -hanke vuosi-na 1988–1991.

Kolmas merivoimien F-35-hankkee-seen integroitu edeltäjähanke oli pe-

YLLÄ F-111

USAF:n pitkän toiminta-säteen pommikoneella oli 14 300 kg asekuorma, ja se oli optimoitu BAI-tehtäviin (taistelukentän eristämi-seen). Kone oli palveluskäy-tössä 1967–1998.

■ Vasemmalla loppujen lo-puksi F-35B-SVOL-hävit-täjään johtaneen USMC:n ja Ison-Britannian vuosien 1983–1994 ASTOVL-kehitys-ohjelman prototyypppi tuu-litunnelikokeissa.

■ Yllä US Navyn pitkän toi-mintasäteen raskas Grum-man A-6 Intruder -pommiko-ne, joka oli palveluskäytössä 1960–1997.

AV-8B HARRIER II

vuosina 1981–2003 valmistettu pysty-suoraan nouseva ja laskeutuva rynnäk-kökone oli jo toisen sukupolven ratkai-su merijalkaväen Guadalcanalin taistelun traumoihin. AV-8B on niin vaativa len-nettävä, että niistä on menetetty onnet-tomuuksissa yli kolmasosa.

SUOMEN SOTILAS 3332 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

ruutettujen ATA- ja NAFT-hankkeiden seuraajana syntynyt ilmavoimien ja me-rivoimien Advanced-Attack/Advanced/Fighter-Attack (A-X/A/F-X) -yhteishanke vuosilta 1992–1993. Hankkeen tavoittee-na oli raskaiden pitkän toimintasäteen merivoimien A-6 Intruder- ja ilmavoi-mien F-111-pommikoneiden sekä F-15E Strike Eagle -hävittäjäpommittajien kor-vaaminen uudella raskaalla, suoritusky-kyisellä häivemonitoimihävittäjällä. Lo-pulta A-X/A/F-X hanke kaatui korkeisiin kustannuksiin ja pitkään tuotekehitys-aikatauluun, koska vuonna 1992 tilatun Super Hornetin ja F-15E Strike Eaglen jatkokehittäminen osoittautui lyhyellä aikavälillä edullisemmaksi.

Tämän kaiken seurauksena merivoi-mat jäi toistaiseksi ilman 1990-luvulla kriittiseksi nähtyä häivelentokalustoa.

USAF:n edeltäjähankkeetKaikista F-35-hankkeen neljästä yhteis-työkumppanista ilmavoimat oli tavallaan kaikkein vahvim-massa asemassa, koska sen viidennen sukupolven raskaan, ilmasta ilmaan -tehtäviin optimoidun häivehävittäjän ATF-hanke eteni ripeästi 1990-luvun alkupuoliskolla ja tuotti uutta, erittäin suorituskykyistä ja vallankumouksellista perustekno-logiaa, jota voitiin käyttää muihinkin kehityshankkeisiin.

Yhdysvaltain ilmavoimien F-35-hankkeeseen integroitu edeltäjähanke oli kevyiden F-16-monitoimihävittäjien ja A-10-rynnäkkökoneiden suhteellisen edullisen seuraajan, uuden monitoimihävittäjän Multi-Role Fighter (MRF) -kehityshanke vuosilta 1990–1993.

Ilmavoimien 1980- ja 1990-lukujen suurimpana haasteena oli omien maa-joukkojen taistelun tukeminen – riittä-mättömäksi koettu taktinen ja opera-tiivinen ilmasta maahan -suorituskyky, mikä korostuu amerikkalaisessa sodan-käyntitavassa. Maavoimilla on suhteel-lisen vähän kenttätykistön tulivoimaa ja ilmatorjuntaa, mikä korvataan ilmavoi-man laajemmalla käytöllä.

CASMaajoukkojen toiminnan tukeminen il-masta jaetaan perinteisesti jo tai lähes taistelukosketuksessa olevien joukko-jen taistelukentän taktiseen lähi-ilma-tukeen (Close Air Support, CAS) ja ope-ratiiviseen vaikuttamiseen syvemmällä vastustajan selustassa oleviin joukkoi-hin niiden vasta edetessä taistelualueel-le (Battlefield Air Interdiction, BAI, tais-telukentän eristäminen).

Koska kylmän sodan Keski-Euroopan ahtaalla sotatoiminäyttämöllä BAI-toiminnan kaluston tais-telutoimintasäteeksi vakiintui vähintään 1 200 kilometriä ja CAS-kalustolle noin 750 kilometriä, ensimmäiseen käytettiin suorituskykyisempää raskaampaa kalustoa, kun taas jälkim-mäinen hoitui kevyemmälläkin, vähemmän suorituskykyisel-lä kalustolla.

BAI-tehtäviin Yhdysvaltain ilmavoimilla oli runsaasti suori-tuskykyistä kalustoa (F-111, F-15E ja monitoimiseksi jalostuva F-22A Raptor) jo ennestään, mutta CAS-tehtävissä nykyisellä F-16- ja A-10A-kalustossa oli puutteita.

Suurimpia CAS-haasteina olivat maalien omavarainen ha-

vaitseminen etulinjan dynaamisesti vaihtuvassa ympäristössä sekä vastus-tajan lähi- ja keskikantaman ilmator-junnan aiheuttamat korkeat tappiot. Juuri näiden kahden pulman ratkai-semiseen JSF-kalusto päätettiin opti-moida, koska kaikkiin muihin haastei-siin ratkaisut olivat jo olemassa.

Ratkaisuksi maalien havaitsemi-seen nähtiin kehittynyt 360 asteen infrapunasensorijärjestelmä. Lähi- ja keskikantaman ilmatorjunnan lyhy-en aallonpituuden ja alhaisen lähetys-tehon tutkat neutralisoitaisiin häive-ominaisuuksilla.

Kylmän sodan loppuKylmän sodan päätyttyä vuonna 1991 ja republikaanien George H. W. Bushin hävittyä vuoden 1992 presidentinvaa-lit demokraattien Bill Clintonille Yh-dysvalloissa alkoi rauhanosingon ja-kaminen eli puolustusbudjetin sekä asevoimien kalusto- ja henkilöstövah-vuuksien leikkaukset.

Varapuolustusministeri William Perry ilmoitti heinäkuussa 1993 Viimeinen ehtoollinen -tilaisuudessa amerikkalaisen so-tilasmateriaaliteollisuuden edustajille, ettei maan hallitus pys-ty enää maksamaan alan teollisuuden tuotekehityksen ja tuo-tannon ylikapasiteetista ja kehotti alaa keskittymään.

Merkittävänä uuden tarkan dollarin aikakauden linjaukse-na oli luopuminen rinnakkaisten ja päällekkäisten asejärjes-telmien kehittämisestä erikseen eri puolustushaaroille, ellei se ole aivan välttämätöntä.

Taloudellisten syiden perusteel-la vuonna 1993 Yhdysvaltain puolus-tusministeriö lopetti kaikki erilliset puolustushaarakohtaiset kevyen hä-vittäjän/hävittäjäpommittajan kehi-tyshankkeet.

JAST Vuonna 1993 alkaneen ennennäke-mättömän kunnianhimoisen Joint Advanced Strike Technology (yhtei-nen kehittynyt hävittäjäpommittaja-teknologia, JAST) -ohjelman tavoit-teena oli kaikkien puolustushaarojen kevyen hävittäjän/hävittäjäpommit-tajahankkeiden toteuttaminen yhden yhteisen perushävittäjän kolmella minimaalisesti räätälöidyillä tukeu-tumisympäristökohtaisella versiolla: normaalisti nousevalla CTOL-versiol-la ilmavoimille, katapulttiavusteises-ti nousevalla ja pysäytysvaijerin avulla laskeutuvalla CATOBAR-tukialusversi-olla merivoimille sekä lyhyen nousun

ja pystysuoran laskeutumisen STOVL-versiolla merijalkaväel-le ja Isolle-Britannialle.

Integroimalla yhteiseen peruskoneeseen aiemmissa hank-keissa kehitettyä ja tulevaisuudessa kehitettävää huipputekno-logiaa oli saavutettava kaikkien tukeutumisympäristöversioi-den sotilaallisen suorituskyvyn sukupolvitason tiikerinloikka.

Yhteisen perushävittäjän kolmen tukeutumisympäristöver-sion tuotekehitys-, hankinta- ja käyttökustannusten olisi olta-va selkeästi alemmat kuin erillisinä puolustushaarakohtaisina hankkeina toteutettuna.

Ilmavoimien 1980- ja 1990-lukujen suurimpana haasteena oli omien maajoukkojen taistelun tukeminen.

A-10C THUNDERBOLT II

-rynnäkkökone ilma-tankkaamassa Idahon yllä 7.12.2019. Koska Yhdysvaltojen senaat-ti ja kongressi vastus-tavat A-10-rynnäkkö-koneiden käytöstä poistamista, niihin on viime vuosina tehty elinkaarta pidentä-vät ja suorituskykyä parantavat moderni-soinnit.

■ Modernisoidun A-10C-rynnäkkökoneen ohjaamo.

■ Kylmän sodan päätyttyä Yhdysvalloissa al-koivat puolustusbudjetin leikkaukset. Kuvassa varapresidentti George H. W. Bush, presidentti Ronald Reagan ja pääsihteeri Mihail Gorbatšov New Yorkissa 1988.

SUOMEN SOTILAS 3534 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Kun vuonna 1994 JAST-ohjelmaan yhdis-tettiin DARPAn toteuttama merijalkaväen ja Ison-Britannian ASTOVL-ohjelma, hankkeen nimeksi vaihtui Joint Strike Fighter (yhteinen hävittäjäpommittaja, JSF).

Yhden peruskoneen kahden tukeutumis-ympäristöversion samanaikaisesta kehittämi-sestä Yhdysvalloissa oli aiempaa negatiivista kokemusta: puolustusministeri Robert Mc-Namaran ajama TXF-ohjelma vuodelta 1961 hajosi muutamassa vuodessa erillisiksi ilma-voimien F-111 Aardvark -pommikoneen ja merivoimien F-14 Tomcat -hävittäjän hankkeiksi, joita yhdis-tivät vain yhteisessä ohjelmassa kehitetyt muuttuvageometri-nen siipiteknologia, moottorit, sensorit ja aseistus.

CTOLKokemusta CTOL-versioiden onnistuneesta kehittämisestä jälkikäteen ilmavoimille alun perin merivoimille kehitetyis-tä CATOBAR-tukialuskoneista oli runsaasti, esimerkiksi F-4 Phantom II -monitoimihävittäjä ja kevyt A-7 Corsair II -pom-mikone.

Ilmavoimien CTOL-koneista oltiin myös jälkikäteen kehi-tetty onnistuneesti, joskin huomattavasti suuremmalla vai-vannäöllä, merivoimien CATOBAR-tukialuskoneita, kuten Yh-dysvaltain merivoimien ja Suomen ilmavoimien käyttämä klassinen F/A-18A/B/C/D Hornet -monitoimihävittäjä, jonka juuret ovat Yhdysvaltain ilmavoimien kevyen hävittäjän LWF-hankkeen YF-17 Cobra -prototyypissä.

Ranskassa eteni Dassault’n Rafale-monitoimihävittäjähan-ke, joka JSF:n lailla perustui yhteisen perushävittäjän kahteen tukeutumisympäristöversioon: Rafale C/B -CTOL-versioon il-mavoimille ja Rafale M -CATOBAR-tukialusversioon merivoi-mille.

JSF-vision pullonkaulaksi muodostuikin Yhdysvaltain me-rijalkaväen ja Ison-Britannian lyhyen nousun ja pystysuo-ran laskeutumisen STOVL-versio, koska kukaan maailmassa ei ollut aiemmin onnistunut STOVL-koneiden kehittämises-sä muuten kuin puhtaalta pöydältä ja vain siihen käyttötar-koitukseen. Lisäksi perinteisesti STOVL-koneiden sotilaallinen

suorituskyky oli selkeästi vaatimattomampi CTOL- ja CATOBAR-aikalaiskalustoon verrat-tuna varsinkin vaatimattoman aliääninopeu-den, lyhyemmän toimintasäteen sekä pie-nemmän hyötykuorman osalta.

KompromissiOman haasteensa muodostivat tulevan ka-luston pääkäyttäjien ristiriitaiset ja jopa toi-nen toisensa pois sulkevat ominaisuustoiveet ja suorituskykyvaatimukset, joiden harmoni-

soinnissa JSF-yhteensopiviksi oli iso urakka.Aiempien erillisten hankkeiden osaamisen kokoaminen

yhteen teknologiasalkkuun ja uuden huipputeknologian ke-hittämistarpeen kartoittaminen olivat oma urotekonsa.

Kaikkein suurin tappelu syntyi tulevan JSF-kaluston harmo-nisoidun tavoitesuorituskyvyn ja sen vaatimien teknologioi-den kehittämistarpeiden optimoinnista panos–tuotos-kritee-rillä. Vaikka JSF-hankkeen tavoitteena oli suorituskykyloikka, niin JSF-kaluston pitäisi olla kokonaiskustannuksiltaan nyky-kalustoa edullisempaa. JSF-hankeen suunnittelu annettuun tavoitehintaan -toteutusperiaate (design to cost) oli Yhdysval-tojen sotilasilmailuteollisuudessa vallankumouksellinen.

JSF-hankkeen tavoitteeksi kiteytyi lopulta huipputeknolo-ginen, suorituskykyinen, häiveteknologiaa hyödyntävä mutta suhteellisen edullinen yhteinen viidennen sukupolven kevyt perushävittäjä/hävittäjäpommittaja kehittyneillä sensoreilla ja aseistuksella kolmena tukeutumisympäristöversiona:

• USAF:in ilmasta-maahan-tehtäviin optimoitu CTOL-monitoimihävittäjä, jolla olisi F-16 -monitoimihävittäjän tasoinen ilmasta-ilmaan suorituskyky. Se korvaisi F-16 -monitoimihävittäjät ja A-10A -rynnäkkökoneet. Suorituskyky ja kehittyneet sensorit sopisivat myös CAS -tehtäviin.

• Merivoimien Super Hornet -monitoimihävittäjiä täydentävä CATOBAR-tukialusversio, jolla olisi peruutetun A-12-häivehävittäjäpommittajan taistelukestävyys korkean uhkatason ympäristössä sekä poistuvan A-6 Intruder -kaluston ja A-12:n pitkä

toimintasäde ja kehittyneiden sensorien mahdollistama ympärivuorokautinen toimintakyky ilmasta maahan- ja ilmasta pintaan -tehtävissä. CATOBAR-tukialusversion erona peruskoneeseen olivat vankemmat laskutelineet ja rakenteet sekä pinta-alaltaan suuremmat siivet ja ohjauspinnat.

• Merijalkaväen (ja Ison-Britannian) STOVL-versio, joka korvaisi AV-8B Harrier II -hävittäjäpommittajat ja klassiset F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät. STOVL-version erona peruskoneeseen olisi lyhyen/pystysuoran nousun ja laskeutumisen vaatima erillinen propulsio- ja ohjausjärjestelmä.

Koska kaikki versiot käyttäisivät yhteis-tä perusteknologiaa, peruslentorunkoa, aerodynamiikkaa, moottoria, avioniik-kaa, sensoreita ja aseistusta sekä kai-ken tuon yhdistävää sulautettua ohjel-mistoa, peruskoneen kehittämisessä oli ylitettävä aita korkeimmasta kohdas-ta varmistamalla, että peruskoneeseen voitaisiin integroida niin CATOBAR-tu-kialusversion vankemmat rakenteet, laskutelineet ja suuremmat aerodynaa-miset pinnat kuin STOVL-version pro-pulsio- ja ohjausjärjestelmä.

Tavoitteena olivat eri tukeutumis-versioiden mahdollisimman identtinen korkea suorituskyky ja elinkaaren aikai-nen jatkokehittäminen yhtenä kokonai-suutena mittakaava- ja synergiaetujen saavuttamiseksi.

Kukaan ei ollut yrittänyt vastaavaa ai-emmin.

■ Yllä Lockheed Martin X-35 -prototyyppi. Alla Boeing X-32- ja Lockheed Martin X-35 -pro-totyypit.Kukaan ei

ollut yrittänyt vastaavaa aiemmin.

KilpailutusJSF-hanke eteni ripeästi teknologiade-mostraattorikoneiden CDP-kilpailu-tukseen, johon päättivät osallistua Mc-Donnell Douglas, Northrop Grumman, Lockheed Martin ja Boeing eli kaikki toimialan keskittymisestä selviytyneet amerikkalaiset sotilaslentokonevalmis-tajat.

Marraskuun 16. päivänä 1996 jat-koon eli CDP-prototyyppien suunnit-telemiseen, valmistamiseen ja testaa-miseen valittiin Lockheed Martin ja Boeing. Lockheed Martinin JSF-tiimiin liittyivät yhteistyökumppaneina North-rop Grumman ja brittiläinen British Ae-rospace (tänä päivänä HX-kilpailussa

Eurofighter Typhoon -hävittäjää edusta-va BAe Systems).

Kummankin kilpailijan piti raken-taa kaksi prototyyppiä ja esitellä niillä muun suorituskyvyn lisäksi niin CTOL-, CATOBAR- kuin STOVL-versioiden nou-su ja laskeutuminen.

Ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen asejärjestelmäkehityksessä kilpailijoi-ta kiellettiin käyttämästä tuotekehityk-seen muita kuin puolustusministeriön myöntämiä 750 miljoonan dollarin va-roja, millä haluttiin varmistaa, että JSF-hankkeessa käytettäisiin alusta alkaen mahdollisimman kustannustaloudelli-sia suunnittelu- ja tuotantomenetelmiä.

■ US Navyn VF-11 Red Rippers -lai-vueen F-14B Tomcat -ilmaherruus-hävittäjä Oceanan lentotukikohdan lentonäytöksessä 25.9.2004.

SUOMEN SOTILAS 3736 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

X-35Lockheed Martinin X-35-prototyyp-pi teki ensilentonsa 24.10.2000 ja Bo-eingin X-32-prototyyppi 18.9.2000. Bo-eing X-32 oli kilpailijoista futuristisempi ja sisälsi enemmän teknologiariskejä. Lockheed Martin X-35 oli melkein kuin saman valmistajan F-22A Raptor -häive-hävittäjä pienennettynä, ja se käytti tes-tatumpaa teknologiaa.

X-32:n ja X-35:n merkittävämpänä erona oli STOVL-version lyhyen/pysty-suoran nousun ja laskun vaatimien pro-pulsio- ja ohjausjärjestelmien erilaiset toteutustavat.

Lockheed Martin ratkaisi STOVL-ver-sion propulsio- ja ohjausjärjestelmän pullonkaulan nerokkaan yksinkertai-sesti: yhteisen perushävittäjän ohjaa-mon takana sijaitsevan polttoainesäili-ön tilalle sijoitettiin moottorin ulosoton käyttämä etunostopuhallin, ja normaa-lin suihkusuuttimen tilalla käytettiin alas L-kirjaimen muotoon kääntyvää ohjattavaa suihkusuutinta. CTOL- ja CA-TOBAR-versioissa STOVL-järjestelmien tilalle asennettiin takaisin polttoainesäi-liö ja normaali suihkusuutin.

Kautta linjan korkeampi suorituskyky ja STOVL-version luotettavampi toimin-ta ratkaisivat JSF-kilpailun Lockheed

Martinin X-35:n voitoksi 26.10.2001.Samana päivänä Lockheed Martin

sai F-35:n 126 kuukauden kestoisen 18,9 miljardin dollarin SDD-jatkotuotekehi-tystilauksen.

IT-projektin aikataulu…CDP-kilpailussa varmistuttiin vain siitä, että JSF-konseptin mukainen yhteisen peruskoneen kehittäminen kolmena minimaalisesti räätälöitynä tukeutumis-ympäristöversiona on ylipäätänsä mah-dollista lentokoneen tasolla.

JSF-ohjelman SDD-vaiheessa CDP-teknologiademostraattorit piti jatkoja-

lostaa alustavaan palveluskäyttöön val-miiksi asejärjestelmiksi.

Alkuperäisen erittäin optimistisen ai-kataulun mukaisesti SDD-vaihe piti saa-da valmiiksi vuoteen 2010 mennessä, jolloin F-35-koneen kaikki kolme tukeu-tumisversiota tulisivat Yhdysvaltain il-mavoimissa, merivoimissa ja merijalka-väessä alustavaan palveluskäyttöön.

SDD-vaiheeseen sisältyi yhteensä 14 lentävän tuotekehityskoneen suunnit-telu, tuotanto ja testaus (viisi ilmavoi-mien F-35A-, viisi merivoimien F-35C- ja neljä merijalkaväen F-35B-versiota) sekä kahdeksan ei-lentävän tuoteke-hityskoneen tuotanto ja testaus. En-simmäisen F-35A-tuotekehityskoneen ensilento oli 15.12.2006, ja koneen viral-liseksi nimeksi tuli F-35 Lightning II toi-sen maailmansodan legendaarisen P-38 Lightning -hävittäjän kunniaksi.

Täysin odotetusti SDD-ohjelman ai-kataulu venähti ja myös budjetti ylitet-tiin. Jo vuonna 2009 ohjelman arveltiin olevan 30 kuukautta myöhässä, ja vuon-na 2011 alustavan palveluskäytön alka-mista siirrettiin suosiolla viidellä vuo-della vuoteen 2015.

Syinä olivat klassiset koneiden tyh-jäpainon nousu, viivästykset sulautetun ohjelmiston kehittämisessä sekä tiet-

tyjen teknologiariskien toteutuminen. Pelkästään ylipainon karsimiseen kului 18 kuukautta ja 6,2 miljardia dollaria.

Lopulta merijalkaväki otti F-35B-STOVL-version alustavaan palvelus-käyttöön 31.7.2015, ilmavoimat F-35A-CTOL-version 2.8.2016 ja merivoimat F-35C-CATOBAR-tukia lusvers ion 28.2.2019. SDD-ohjelman yli 9 200 testi-lennosta viimeinen oli 12.4.2018.

LRIPTällä hetkellä F-35-ohjelma on vuonna 2007 alkaneessa alhaisen alkutuotan-non (Low Rate Initial Production, LRIP) tilassa. Vuoden 2020 aikana valmiste-taan jo 12 LRIP-tuotantoerää.

Vaikka perinteisesti amerikkalaisissa hävittäjähankkeissa sarjatuotanto alkaa vasta SDD-ohjelman päätyttyä tai olles-sa loppusuoralla, JSF-ohjelmassa pää-tettiin hankkeen nopeuttamiseksi käyt-tää samanaikaisuuden (concurrency) periaatetta, eli tuotekehitys ja tuotanto tapahtuvat samanaikaisesti.

Tästä johtuen osa tähän mennessä 530 toimitetusta F-35-koneesta on taval-laan tuotekehityskoneita, joita tarvitaan Yhdysvalloissa ja muissa käyttäjävalti-oissa lento- ja huoltohenkilöstön koulu-tukseen sekä testaukseen.

LRIP-statuksen merkittävin haitta sekä valmistajan että ostajan kannalta on se, että se estää pidemmät, useam-

man budjettivuoden hankintasopimuk-set, joilla voidaan alentaa hankinta- ja käyttökustannuksia.

FRPLRIP-statuksesta seuraava on täysimit-taisen sarjatuotannon (Full Rate Pro-duction, FRP) tila. F-35-ohjelman piti vuoden 2001 alkuperäisen aikataulun mukaan saavuttaa se jo vuonna 2012, mutta se on toistuvasti lipsunut tulevai-suuteen.

Maaliskuussa 2020 F-35-ohjelman johtaja kenraaliluutnantti Eric Fick ker-

toi, että F-35:n operatiivisen testaami-sen ja evaluoinnin päättäminen edel-lyttää vielä loppukesästä/alkusyksystä 2020 yhteisessä simulaatioympäristössä tapahtuvaa F-35:n testaamista korkeim-man tason uhkia vastaan, neljää lennet-tävää testiä ja neljää asetestiä, joiden jälkeen F-35-ohjelmalle voidaan myön-tää FRP-status aikaisintaan alkuvuodes-ta 2021.

FRP-status on asiakkaan kannal-ta tärkeä virstapylväs, sillä se merkitsee koneen olevan valmis pääkäyttäjiensä mielestä.

Kautta linjan korkeampi suorituskyky ja STOVL-version luotettavampi toiminta ratkaisivat

JSF-kilpailun Lockheed Martinin X-35:n voitoksi.

38 SUOMEN SOTILAS

F-35 LIGHTNING II

Kohti 2030-lukuaKoska vuonna 1996 alkanut F-35-kehitysohjelma on vasta nyt edennyt täyden operatiivisen valmiuden kyn-nykselle amerikkalaisten pääkäyttäjien joukossa ja yli 555 asiakkaalle toimitetulla F-35-monitoimihävittäjällä toimitaan jo yhdeksässä tilaajavaltiossa, F-35-ohjelma on jättänyt taakseen 2000- ja 2010-lukujen vastoinkäy-miset viivästyksineen ja on kovassa loppukirissä koh-ti maaliviivaa eli täyttä operatiivista valmiutta ja täysi-mittaista sarjatuotantoa.

Samalla yhdeksässä valtiossa kertyvä F-35-käyttöko-kemus jalostuu uusiksi toimintatavoiksi ja taktiikoiksi, jotka ovat nekin tärkeä osa HX-toimituskokonaisuutta.

Mutta miten F-35-ohjelma tulee kehittymään ensi vuosikymmenellä?

Kahden kerroksen väkeäF-35A-hävittäjätoimitusten myötä Yhdysvaltain ilma-voimien sotilaallinen suorituskyky on tavallaan jakau-tunut kahtia: raskaista F-22A Raptor- ja kevyistä F-35A Lightning II -häivemonitoimihävittäjistä sekä B-2A Spi-rit -häivepommikoneista koostuvaan suorituskykyi-sempään ”häiveosaan” sekä edellisten sukupolvien kevyistä F-16- ja raskaista F-15-monitoimihävittäjistä sekä B-52H Stratofortress- ja B-1B Lancer -pommiko-neista koostuvaan vähemmän suorituskykyisempään mutta toistaiseksi runsaslukuisempaan perinteiseen osaan.

Koska F-22A-hävittäjien valmistus on päättynyt, ai-noa keino ilmavoimien ”häiveosan” suorituskyvyn nos-tamiseen on F-35A-kaluston suorituskyvyn jatkokehit-täminen aina siihen saakka, kun 2040-luvulla käyttöön tulee kuudennen sukupolven PCA-hävittäjäkalustoa.

Tämän takia Yhdysvaltain ilmavoimien suoritusky-ky on 20 seuraavan vuoden ajan F-35A-kaluston jat-kokehityksen varassa. Itse asiassa Yhdysvaltain koko asevoimien tulevaisuuden kannalta F-35-ohjelman jat-kokehitys on eräs kaikkien kriittisimmistä hankkeista.

Useampia kehityspolkujaTämän takia F-35-ohjeman Block 4 -suorituskykypäi-vityksen nopeuttamiseksi se on jaettu neljään osaan eli Block 4.1-, 4.2-, 4.3- ja 4.4-osapäivityksiin ja siirryt-ty ohjelmistokehityksessä ketteriin menetelmiin. Mer-kittävin suorituskykyloikka tulee olemaan vuonna 2023 valmistuva Block 4.3 -päivitys, johon sisältyy myös Tech Refresh 3 (TR-3) -laitteistopäivitys tehokkaampine pro-sessoreineen, laajennettuine muisteineen ja ohjaamon panoraamanäyttöineen. Tällä kaikella päästään mo-nipuolisempaan ja tarkempaan tilannekuvaan, mo-nipuolisempaan ELSO-kykyyn sekä laajempaan ja modernimpaan aseistusvalikoimaan. Osana Block 4 -päivitystä tulee olemaan sisäisten asekuilujen Side-kick-järjestelmä, joka nostaa koneen tutkahakuisten keskimatkan AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjusten asekuorman neljästä kuuteen.

Alun perin Israelin ilmavoimien tarpeisiin ovat ke-hitteillä toimintasädettä merkittävästi kasvattavat ul-koiset konformaaliset (koneen muotoilua noudatta-vat) lisäpolttoainesäiliöt, jotka eivät heikennä F-35:n häiveominaisuuksia.

F-35:lle kehitetään myös uutta adaptiivista Pratt & Whitney X-101 -ohivirtaussuihkumoottoria AETP-oh-jelman puitteissa, jonka tavoitteena ovat 25 % alhai-sempi polttoainekulutus sekä 10 % enemmän työntö-voimaa.

Muita kehityspolkuja ovat F-35:n mahdollisuuksi-en laajentaminen sen johtaessa miehittämättömiä il-ma-aluksia ja toimiessa niiden kanssa yhdessä muo-dostelmassa esimerkiksi Skyborg UCAV -ohjelman puitteissa.

F-22A Raptorin tasolle ja jopa sen yli?Vaikka F-35-hävittäjä jää nopeudessa, liikehtimisky-vyssä ja supercruising-kyvyssä jälkeen isoveljelleen F-22A Raptorille, sen muun suorituskyvyn jatkoke-hittäminen on edullisempaa, perustellumpaa ja po-tentiaalisempaa, koska se tulee olemaan tuotannos-sa ainakin 2040-luvulle saakka, käytössä ainakin 2070 asti, ja sillä on globaalit vientimarkkinat. Tästä johtu-en F-35-hävittäjän sotilaallinen kokonaissuorituskyky tulee tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin jopa ylittämään maailman toistaiseksi suorituskykyisim-män monitoimihävittäjän F-22A Raptorin tason.

F-35-hävittäjän sotilaallinen kokonaissuorituskyky tulee tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin jopa ylittämään maailman toistaiseksi suorituskykyisimmän monitoimihävittäjän F-22A Raptorin tason.

WWW.SUOMENSOTILAS.FI