1

Helsingin Rudolf Steiner –koulu

Perusopetuksen opetussuunnitelma

1.8.2016

2

Sisällysluettelo

1 Opetussuunnitelma Helsingin Rudolf Steiner-koulussa .................................................... 8

1.1 Opetussuunnitelman rakenne .................................................................................... 8

1.2 Paikallisen opetussuunnitelman arviointi ja kehittäminen ........................................... 9

1.3 Paikallisen opetussuunnitelman laadinta ja keskeiset opetusta ohjaavat ratkaisut .... 9

2 Perusopetus yleissivistyksen perustana ......................................................................... 10

2.1 Opetuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet ........................................................... 10

2.2 Perusopetuksen arvoperusta ................................................................................... 10

2.2.1 Oppilaan ainutlaatuisuus ja oikeus hyvään opetukseen .................................... 10

2.2.2 Ihmisyys, sivistys ja demokratia ......................................................................... 11

2.2.3 Kulttuurinen moninaisuus rikkautena ................................................................. 12

2.2.4 Kestävän elämäntavan välttämättömyys ........................................................... 12

2.2.5 Arvopohjan toteutumisen seuranta ja arviointi ................................................... 13

2.2.6 Steinerpedagoginen ihmiskäsitys ...................................................................... 13

2.3 Oppimiskäsitys ......................................................................................................... 15

2.3.1 Oppimisympäristö, motivaatio ja opettajan roolit................................................ 15

2.3.2 Oppilaan oma aktiivisuus, sosiaalisuus ja vuorovaikutustaidot .......................... 16

2.3.3 Lähestymistavat ja vaiheittain oppiminen .......................................................... 17

2.3.4 Oppiminen on päämääräsuuntautunutta toimintaa ............................................ 17

2.3.5 Oppiminen nähdään tiedon jäsentymisenä aiemmin opittuun ............................ 17

2.3.6 Oppiminen eri ikävaiheissa ja kehitysvaiheiden sekä ikäkauden huomioiminen 18

3 Perusopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet ................................................................... 20

3.1 Perusopetuksen tehtävä ....................................................................................... 20

3.2 Opetuksen ja kasvatuksen valtakunnalliset tavoitteet ........................................... 20

3.2.1 Helsingin Rudolf Steiner -koulun painotukset tavoitteisiin .................................. 21

3.3 Tavoitteena laaja-alainen osaaminen ................................................................... 21

3.3.1 L1 - Ajattelu ja oppimaan oppiminen .................................................................. 22

3.3.2 L2 - Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu ...................................... 23

3.3.3 L3 - Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ........................................................... 24

3.3.4 L4 – Monilukutaito .............................................................................................. 25

3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen .................................................. 26

3.3.6 L6 - Työelämässä tarvittava osaaminen ja yrittäjyys .......................................... 27

3.3.7 L7 - Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ... 28

4. Yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuri ................................................................ 30

3

4.1 Toimintakulttuurin merkitys ja kehittäminen .............................................................. 30

4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet................................................. 30

4.2.1 Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä ......................................................... 31

4.2.2 Hyvinvointi ja turvallinen arki.............................................................................. 31

4.2.3 Vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely ....................................................... 32

4.2.4 Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus ........................................................ 32

4.2.5 Osallisuus ja demokraattinen toiminta ............................................................... 33

4.2.6 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ............................................................................ 33

4.2.7 Vastuu ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautuminen ................... 34

4.3 Oppimisympäristöt ja työtavat .................................................................................. 34

4.3.1 Oppimisympäristöt ............................................................................................. 34

4.3.2 Työtavat ............................................................................................................. 36

4.3.3 Leikki, draama ja teatteri .................................................................................... 37

4.3.4 Taiteellinen toiminta, kerronta ja kuvaopetus ..................................................... 37

4.3.5 Tutkiva oppiminen .............................................................................................. 38

4.3.6 Tieto- ja viestintätekniikka .................................................................................. 40

4.3.7 Oppikirjaton opetus ............................................................................................ 41

4.3.8 Keskusteleva opetus .......................................................................................... 42

4.3.9 Rytmi oppimisessa ............................................................................................. 42

4.3.10 Lukujärjestys .................................................................................................... 43

4.4 Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet .............................. 43

4.4.1 Monialaiset oppimiskokonaisuudet vuosiluokittain ............................................. 45

5. Oppimista ja hyvinvointia edistävä koulutyön järjestäminen .......................................... 49

5.1 Yhteinen vastuu koulupäivästä ................................................................................. 49

5.2 Yhteistyö .................................................................................................................. 49

5.2.1 Oppilaiden osallisuus ......................................................................................... 50

5.2.2 Kodin ja koulun yhteistyö ................................................................................... 50

5.2.3 Koulun sisäinen yhteistyö ja yhteistyö muiden tahojen kanssa .......................... 52

5.3 Kasvatuskeskustelut ja kurinpidollisten keinojen käyttö ........................................... 52

5.4 Opetuksen järjestämistapoja .................................................................................... 53

5.4.1 Vuosiluokkiin sitomaton opiskelu ....................................................................... 53

5.4.2 Yhdysluokkaopetus ............................................................................................ 54

5.4.3 Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus ....................................................................... 54

5.4.4 Joustava perusopetus ........................................................................................ 54

Helsingin Rudolf Steiner -koulu ei järjestä joustavan perusopetuksen toimintaa. ....... 54

4

5.4.5 Opetus erityisissä tilanteissa.............................................................................. 55

5.5 Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita tukeva muu toiminta. ..................................... 55

5.5.1 Kerhotoiminta ..................................................................................................... 55

5.5.2 Kouluruokailu ..................................................................................................... 55

5.5.3 Välitunnit, päivänavaukset ja muut koulun yhteiset tapahtumat ......................... 56

5.5.4. Aamu- ja iltapäivätoiminta ................................................................................. 56

5.6 Lukuvuosisuunnitelma .............................................................................................. 56

6 Oppimisen arviointi ......................................................................................................... 57

6.1 Arvioinnin tehtävät ja oppimista tukeva arviointikulttuuri .......................................... 57

6.2 Arvioinnin luonne ja yleiset periaatteet ..................................................................... 58

6.2.1 Arvioinnin perustuminen tavoitteisiin ja kriteereihin ........................................... 58

6.2.2 Itsearvioinnin edellytysten kehittäminen ............................................................ 58

6.2.3 Oppilaiden ikäkauden ja edellytysten huomioon ottaminen sekä monipuoliset

arviointikäytännöt ........................................................................................................ 59

6.3 Arvioinnin kohteet ..................................................................................................... 60

6.3.1 Oppiminen arvioinnin kohteena ......................................................................... 61

6.3.2 Työskentely arvioinnin kohteena ........................................................................ 61

6.3.3 Käyttäytyminen arvioinnin kohteena .................................................................. 61

6.4 Opintojen aikainen arviointi ...................................................................................... 62

6.4.1 Arviointi lukuvuoden aikana ............................................................................... 62

6.4.2 Arviointi lukuvuoden päättyessä ja nivelkohdissa .............................................. 63

6.4.2.1 Vuosiluokat 1-3 ............................................................................................... 63

6.4.2.2 Vuosiluokat 4-6 ............................................................................................... 64

6.4.2.3 Vuosiluokka 7 ................................................................................................. 64

6.4.2.4 Vuosiluokat 8-9 ............................................................................................... 64

6.4.3 Opinnoissa eteneminen perusopetuksen aikana ............................................... 65

6.5 Perusopetuksen päättöarviointi ................................................................................ 65

6.5.1 Päättöarvosanan muodostaminen ..................................................................... 66

6.5.2 Johonkin oppiaineeseen tai erityiseen tehtävään painottuva opetus ja

päättöarviointi ............................................................................................................. 67

6.6 Perusopetuksessa käytettävät todistukset ja todistusmerkinnät ............................... 68

6.6.1 Lukuvuositodistus .............................................................................................. 68

6.6.2 Välitodistus ........................................................................................................ 69

6.6.3 Erotodistus ......................................................................................................... 70

6.6.4 Perusopetuksen päättötodistus.......................................................................... 70

6.7 Erityinen tutkinto ja siitä annettavat todistukset ........................................................ 72

5

7. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki ................................................................................... 73

7.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet .................................................................... 73

7.1.1 Ohjaus tuen aikana ............................................................................................ 74

7.1.2 Kodin ja koulun yhteistyö tuen aikana ................................................................ 74

7.2 Yleinen tuki ............................................................................................................... 75

7.3 Tehostettu tuki .......................................................................................................... 75

7.3.1 Pedagoginen arvio ............................................................................................. 76

7.3.2 Oppimissuunnitelma tehostetun tuen aikana ..................................................... 77

7.4 Erityinen tuki ............................................................................................................. 78

7.4.1 Pedagoginen selvitys ......................................................................................... 79

7.4.2 Erityisen tuen päätös ......................................................................................... 80

7.4.3 Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma ...................... 81

7.4.4 Oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen ja opetuksesta vapauttaminen ......... 83

7.4.5 Pidennetty oppivelvollisuus ................................................................................ 84

7.4.6 Toiminta-alueittain järjestettävä opetus ............................................................. 85

7.5 Perusopetuslaissa säädetyt tukimuodot ................................................................... 85

7.5.1 Tukiopetus ......................................................................................................... 85

7.5.2 Osa-aikainen erityisopetus................................................................................. 86

7.5.3 Opetukseen osallistumisen edellyttämät palvelut ja apuvälineet ....................... 86

7.6 Tuen painotukset Helsingin Rudolf Steiner -koulussa .............................................. 87

8. Oppilashuolto ................................................................................................................. 91

8.1 Monialainen oppilashuollon yhteistyö ....................................................................... 91

8.2 Yhteisöllinen oppilashuolto ....................................................................................... 93

8.3 Yksilökohtainen oppilashuolto .................................................................................. 93

8.4 Oppilashuoltosuunnitelmat ....................................................................................... 95

9. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä erityiskysymyksiä .............................................................. 97

9.1. Saamelaiset ja saamenkieliset ................................................................................ 97

9.2. Romanit ................................................................................................................... 98

9.3. Viittomakieliset ........................................................................................................ 98

9.4. Muut monikieliset oppilaat ....................................................................................... 98

10. Erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuva

opetus .............................................................................................................................. 100

10.1 Opetuksen järjestämisen periaatteet .................................................................... 100

11. Valinnaisuus perusopetuksessa ................................................................................ 101

11.1 Taide- ja taitoaineiden valinnaiset tunnit .............................................................. 101

6

11.2 Valinnaiset aineet ................................................................................................. 101

11.3 Vieraiden kielten vapaaehtoiset ja valinnaiset oppimäärät ................................... 102

11.4 Valinnaisuus Helsingin Rudolf Steiner -koulussa ................................................. 102

12. Opetus vuosiluokilla 1-9 ............................................................................................. 103

12.1 Siirtymävaiheet ..................................................................................................... 103

12.1.1 Siirtymä esiopetuksesta perusopetukseen sekä vuosiluokkien 1-2 tehtävä ... 103

12.1.2 Vuosiluokkien 2 ja 3 välinen siirtymävaihe ja vuosiluokkien 3-6 tehtävä ........ 105

12.1.3 Vuosiluokkien 6 ja 7 välinen siirtymävaihe sekä vuosiluokkien 7–9 tehtävä .. 109

12.2 Laaja-alainen osaaminen ..................................................................................... 113

12.3 Oppiaineet Helsingin Rudolf Steiner -koulussa .................................................... 113

12.3.1 Äidinkieli ja kirjallisuus ................................................................................... 113

12.3.2 Toinen kotimainen kieli, ruotsi (A-oppimäärä) ................................................ 160

12.3.3 Toinen kotimainen kieli, ruotsi (B1-oppimäärä) .............................................. 185

12.3.4 Vieraat kielet, englanti (A-oppimäärä) ............................................................ 196

12.3.5 Vieraat kielet, saksa (A-oppimäärä) ............................................................... 229

12.3.6 Vieraat kielet, venäjä (A-oppimäärä) .............................................................. 245

12.3.7 Vieraat kielet, saksa (B2-oppimäärä) ............................................................. 261

12.3.8 Vieraat kielet, englanti (B1-oppimäärä) .......................................................... 266

12.3.9 Matematiikka .................................................................................................. 278

12.3.10 Ympäristöoppi .............................................................................................. 304

12.3.11 Biologia ........................................................................................................ 331

12.3.12 Maantieto ..................................................................................................... 342

12.3.13 Fysiikka ........................................................................................................ 355

12.3.14 Kemia .......................................................................................................... 369

12.3.15 Terveystieto ................................................................................................. 385

12.3.16 Uskonto, evankelis-luterialainen .................................................................. 396

12.3.17 Elämänkatsomustieto .................................................................................. 414

12.3.18 Uskonto, ortodoksinen ................................................................................. 427

12.3.19 Historia......................................................................................................... 455

12.3.20 Yhteiskuntaoppi ........................................................................................... 468

12.3.21 Musiikki ........................................................................................................ 481

12.3.22 Kuvataide ..................................................................................................... 501

12.3.23 Käsityö ......................................................................................................... 515

12.3.24 Liikunta ........................................................................................................ 531

12.3.25 Kotitalous ..................................................................................................... 550

7

12.3.26 Oppilaanohjaus ............................................................................................ 557

12.3.27 Eurytmia....................................................................................................... 566

13. Liitteet ........................................................................................................................ 593

8

1 Opetussuunnitelma Helsingin Rudolf Steiner-koulussa

1.1 Opetussuunnitelman rakenne

Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetussuunnitelman pohjana on Steinerkasvatusliiton

organisoiman valtakunnallisen steinerkoulujen opetussuunnitelmien kehittämis- ja

uudistamisprojektin tuotoksena syntynyt steinerkoulun opetussuunnitelmarunko1.

Steinerkasvatusliiton opetussuunnitelmarunko yhdistää suomalaista koululainsäädäntöä

kuten opetussuunnitelman perusteet2 ja steinerpedagogisia lähtökohtia esimerkiksi

Steinerkoulun kansainvälinen opetussuunnitelman. Opetussuunnitelmarunko on

valtakunnallisten perusteiden pohjalta laadittu steinerpedagoginen kokonaisuus ja Suomen

steinerkoulujen opetussuunnitelman laadintaan avuksi tarkoitettu työkalu. Sen laadintaan

ovat osallistuneet Suomen steinerpedagogiset opetuksenjärjestäjien edustajat ja sitä on

ollut mukana laatimassa myös vanhempien ja oppilaiden edustajat.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetussuunnitelma koostuu yleisestä osasta luvut (1-12) ja

ainekohtaisista luvuista, joissa oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt on kuvattu vuosiluokittain

luvut (13- 15).

Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetussuunnitelman ovat kirjoittaneet koulun opettajat ja

sitä on ollut mukana laatimassa myös vanhempien sekä oppilaiden edustajat.

Opetussuunnitelman ja siihen myöhemmin tehtävät muutokset ja lisäykset hyväksyy

Helsingin Rudolf Steiner –koulun kannatusyhdistys ry:n hallitus opettajakunnan esityksestä

kuultuaan kannatusyhdistyksen suomenkielisen osaston johtokuntaa.

Opetussuunnitelmatyön tehtävänä on edistää opetuksen jatkuvaa kehittämistä ja vahvistaa

koulutuksellista jatkumoa. Se luo perustan esiopetuksesta perusopetukseen ja

perusopetuksesta seuraavaan koulutusvaiheeseen siirtymiselle. Laadinnassa otetaan

huomioon muut paikalliset suunnitelmat, kuten esimerkiksi:

Varhaiskasvatuksen suunnitelma

Esiopetuksen opetussuunnitelma

Aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelma3

Lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma4

Yhdenvertaisuuslain mukainen yhdenvertaisuussuunnitelma5

Kestävän kehityksen suunnitelma

Helsingin Rudolf Steiner –koulun kansainvälisyyssuunnitelma6

1 http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=opsrunko 2 http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 3 http://www.hel.fi/static/opev/virasto/ip-toimintasuunnitelma_2013.pdf 4 Lastensuojelulaki (417/2007) 12 § ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) 12 § 5 Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 4 § 6 www.

http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=opsrunkohttp://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdfhttp://www.hel.fi/static/opev/virasto/ip-toimintasuunnitelma_2013.pdf

9

Kaikki oppilaiden yksilölliset suunnitelmat perustuvat yhteiseen opetussuunnitelmaan.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun lukuvuosisuunnitelmalla täsmennetään, miten

opetussuunnitelmaa toteutetaan lukuvuoden aikana. Oppilaille ja näiden huoltajille

tiedotetaan keskeisistä lukuvuosisuunnitelmassa päätetyistä asioista.

1.2 Paikallisen opetussuunnitelman arviointi ja kehittäminen

Helsingin Rudolf Steiner -koulu suunnittelee ja arvioi toimintaansa vuosittain

lukuvuosisuunnitelmassa sekä vuosittaisessa lukuvuoden arviointitilaisuudessa. Yhtenä

osana arviointia toteutetaan myös opetussuunnitelman arviointi sekä sen päivittäminen.

Arviointi perustuu opetussuunnitelmaan sekä Helsingin Rudolf Steiner -koulun asettamiin

vuosittaisiin tavoitteisiin. Arvioinnissa käytetään hyväksi perusopetuksen laatukriteereitä

sekä Kansallinen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) laatimia opetuksenjärjestäjän itsearviointi- ja laadunhallintakäytänteitä. Arvioinnin tarkoitus on koulutuksen kehittäminen

ja oppimisen edellytysten parantaminen.

1.3 Paikallisen opetussuunnitelman laadinta ja keskeiset opetusta ohjaavat ratkaisut

Käytännön koulutyötä ohjaavat erityisesti perusopetuksen tuntijako (LIITE 1) ja koulun

kieliohjelma (LIITE 2). Tämän opetussuunnitelman mukainen uusi tuntijako ja siten koko

uusi opetussuunnitelma astuu porrastetusti voimaan luokkien 1-6 osalta 1.8.2016, luokan 7.

Osalta 1.8.2017, luokan 8. osalta 1.8.2018 ja 9. luokan osalta 1.8.2019.

10

2 Perusopetus yleissivistyksen perustana

2.1 Opetuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet määrittelevät perusopetukselle rakentuvat

yhteisen arvoperustan ja käsityksen oppimisesta ja luo perustan oppilaiden

yleissivistykselle.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa annetussa opetuksessa noudatetaan koulun

opetussuunnitelmaa, joka perustuu valtakunnallisesti yhtenäisiin perusteisiin ja koostuu

koulukohtaisista osuuksista. Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten

mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden terveyttä, kasvua ja kehitystä. Helsingin

Rudolf Steiner -koulussa korostuu kotien kanssa tehtävä yhteistyö ja lisäksi oppilaita

kuullaan koulun päätöksenteossa. Oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman

mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti

tuen tarpeen ilmetessä. Opetusryhmät muodostetaan siten, että opetuksessa voidaan

saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Opetus ja oppilashuolto ovat

maksuttomia.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun kannatusyhdistys ry:lle on myönnetty Opetus- ja

kulttuuriministeriöltä perus- ja lukiokoulutuksen järjestämislupa7. Perusopetuksessa

noudatetaan perusopetuslain 6§:n tarkoittamaa erityistä kasvatusopillista järjestelmää, jolla

viitataan steinerpedagogiikkaan.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja siis myös Helsingin Rudolf Steiner -

koulun arvoperustassa on huomioitu Suomen perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki, tasa-

arvolaki, YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus sekä YK:n lapsen oikeuksien

sopimus ja niitä noudatetaan koulussa annettavassa opetuksessa.

2.2 Perusopetuksen arvoperusta

2.2.1 Oppilaan ainutlaatuisuus ja oikeus hyvään opetukseen

Steinerpedagogiikka on lapsilähtöistä. Steinerpedagogisessa ihmiskäsityksessä jokainen

lapsi nähdään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena. Lapsilähtöisyys määritellään

pyrkimyksenä ymmärtää lasta ja ihmistä sekä haluna rakentaa lasta aktivoiva opetus sen

mukaan, mitä lapsen ja nuoren kehitysvaiheista tiedetään ja voidaan havaita.

Lapsilähtöisyydellä ei tarkoiteta lapsijohtoisuutta eikä myöskään lapsen itsensä varaan

jättämistä. Lapsuutta pidetään ainutlaatuisena ja suojeltavana ikävaiheena. Keskeisenä

lähtökohtana on, että kasvatuksen ja opetuksen käytännöt perustellaan lapsesta käsin.

Jokaisella oppilaalla on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan

jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä,

että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja että hänen oppimisestaan ja

7 Dnro OKM/40/530/2015. Lupa on myönnetty 11.3.2016

11

hyvinvoinnistaan välitetään. Yhtä tärkeä on kokemus osallisuudesta ja siitä, että voi yhdessä

toisten kanssa rakentaa yhteisönsä toimintaa ja hyvinvointia.

Jokaisella Helsingin Rudolf Steiner -koulua käyvällä oppilaalla on oikeus hyvään

opetukseen ja onnistumiseen koulutyössä. Oppiessaan oppilas rakentaa identiteettiään,

ihmiskäsitystään, maailmankuvaansa ja -katsomustaan sekä paikkaansa maailmassa.

Samalla hän luo suhdetta itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan, luontoon ja eri

kulttuureihin.

Opetus luo edellytyksiä elinikäiselle oppimiselle, joka on erottamaton osa hyvän elämän

rakentamista. Helsingin Rudolf Steiner -koulussa oppimaan oppimisen lisäksi pyritään

saattamaan oppilaita kasvamaan kasvamiseen.8

Arvokasvatuksen merkitys korostuu maailmassa, jossa monimediainen tiedonvälitys,

globaalit tietoverkot, sosiaalinen media ja vertaissuhteet muokkaavat lasten ja nuorten

arvomaailmaa. Arvokeskustelu oppilaiden kanssa ohjaa oppilaita tunnistamaan ja

nimeämään kohtaamiaan arvoja ja arvostuksia sekä pohtimaan niitä myös kriittisesti.

Oppilaita tuetaan rakentamaan omaa arvoperustaansa. Koulun ja kotien yhteinen

arvopohdinta ja siihen perustuva yhteistyö luovat turvallisuutta ja edistävät oppilaiden

kokonaisvaltaista hyvinvointia. Henkilöstön avoin ja kunnioittava suhtautuminen kotien

erilaisiin uskontoihin, katsomuksiin, perinteisiin ja kasvatusnäkemyksiin on rakentavan

vuorovaikutuksen perusta.

2.2.2 Ihmisyys, sivistys ja demokratia

Koulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvattaminen. Ihmisenä kasvamisessa keskeistä on

pyrkimys totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Totuus, kauneus ja hyvyys ovat Helsingin

Rudolf Steiner -koulun keskeisimmät arvot. Ihmisyyden edistäminen perustuu näihin

arvoihin ja eri ikävaiheissa painottuvat kunkin arvon korostaminen. Kouluikään tullut lapsi

kohtaa estetiikan ja kauneuden maailman; murrosikään ehtinyt nuori alkaa ajattelullaan

koetella elämän ja maailman mielekkyyttä ja eettisyyttä. Lapsen mielikuvitusvoimia

ruokitaan, nuorta tuetaan kohtaamaan maailma ja rohkaisemaan aktiiviseen

kansalaisuuteen maailman muuttamiseksi tasa-arvoisemmaksi ja

oikeudenmukaisemmaksi.

Sivistykseen kuuluu taito käsitellä pyrkimysten ja vallitsevan totuudellisuuden välistä

ristiriitaa eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää. Sivistys merkitsee

yksilöiden ja yhteisöjen taitoa tehdä ratkaisuja eettisen pohdinnan, toisen asemaan

asettumisen ja tietoon perustuvan harkinnan perusteella. Eettisyyden ja esteettisyyden

näkökulmat ohjaavat pohtimaan, mikä elämässä on arvokasta. Sivistys ilmenee tavassa

suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia.

Sivistynyt ihminen pyrkii toimimaan oikein, itseään, toisia ihmisiä ja ympäristöä arvostaen.

Hän osaa käyttää tietoa kriittisesti. Sivistykseen kuuluu myös pyrkimys itsesäätelyyn ja

vastuunottoon omasta kehittymisestä ja hyvinvoinnista.

Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se ohjaa niiden

puolustamiseen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Perusopetus edistää hyvinvointia,

demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa. Tasa-arvon tavoite ja laaja

8 Katso luku 3.3.1.

12

yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat opetuksen kehittämistä. Opetus edistää osaltaan

taloudellista, sosiaalista ja sukupuolten tasa-arvoa. Opetus on oppilaita uskonnollisesti,

katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Koulua ja opetusta ei käytetä

kaupallisen vaikuttamisen kanavana.

Steinerpedagogisessa kasvatustraditiossa korostuu moraalisen hyveen kehittäminen

kasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä. Taloudellisen ja mitattavan tehokkuuden sijaan

kasvatus ja opetus suunnitellaan edistämään moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden

hyveitä.

2.2.3 Kulttuurinen moninaisuus rikkautena

Opetusministeriön Helsingin Rudolf Steiner -koulun kannatusyhdistykselle myöntämässä

opetusluvassa on oikeus antaa opetusta sekä suomen että ruotsin kielellä. Sekä

suomenkielinen ja ruotsinkielinen osasto toimivat samoissa tiloissa ja osastot tekevät tiivistä

yhteistyötä. Helsingin Rudolf Steiner -koulussa käytännössä korostuu yhteiskuntamme

kaksikielisyys.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa annettava opetus rakentuu muutenkin moninaiselle

suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Kulttuuriperintö on muodostunut ja muotoutuu eri

kulttuureiden vuorovaikutuksessa.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa opiskelevien oppilaiden kulttuuritausta on

monimuotoistunut ja koulussa annettava opetus tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin

rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä

kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan. Samalla opetus vahvistaa luovuutta ja kulttuurisen

moninaisuuden kunnioitusta, edistää vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä ja

luo siten pohjaa kulttuurisesti kestävälle kehitykselle.

Erilaisista kulttuurisista, kielellisistä, etnisistä, uskonnollisista ja sosiaalisista taustoista

tulevat oppilaat muodostavat tiiviin luokkayhteisön, jossa tutustutaan yhdessä erilaisiin

tapoihin, yhteisöllisiin käytäntöihin ja katsomuksiin. Helsingin Rudolf Steiner -koulussa

opitaan tarkastelemaan elämää ja sen ilmiöitä eri näkökulmista ja oppiminen yli kieli-,

kulttuuri- ja katsomusrajojen luo edellytyksiä kunnioittavalle vuorovaikutukselle ja aidolle

yhteistyölle. Opetus ja erilaisten oppilaiden välinen yhteistyö antavat perustan

ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen ja rohkaisee toimimaan

myönteisten muutosten puolesta.

Steinerkoululiike on kansainvälinen koululiike ja steinerkouluja on ympäri maailmaa yli 1000.

Helsingin Rudolf Steiner -koulu tekee kansainvälistä yhteistyötä ulkomaalaisten koulujen

kanssa mikä edistää koulun kansainvälistymistä ja kulttuurien tuntemusta.

2.2.4 Kestävän elämäntavan välttämättömyys

Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Tämän

ymmärtäminen on keskeistä ihmisenä kasvussa ja vastuullisen luontosuhteen

kehittymisessä.

Opetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen

välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan

omaksumiseen. Kestävän kehityksen ja elämäntavan ulottuvuudet ovat ekologinen ja

13

taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena

on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta,

ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa

osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle

kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti

ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi.

Ihminen kehittää ja käyttää teknologiaa sekä tekee teknologiaa koskevia päätöksiä

arvojensa pohjalta. Hänellä on vastuu teknologian ohjaamisesta suuntaan, joka varmistaa

ihmisen ja luonnon tulevaisuuden. Perusopetuksessa pohditaan kulutus- ja tuotantotavoissa

ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen sekä etsitään ja toteutetaan

yhteistoimin ja pitkäjänteisesti elämäntapaamme korjaavia ratkaisuja. Oppilaita ohjataan

tuntemaan myös kehitykseen vaikuttavia yhteiskunnallisia rakenteita ja ratkaisuja ja

vaikuttamaan niihin. Perusopetus avaa näköalaa sukupolvien yli ulottuvaan globaaliin

vastuuseen.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa ympäristö- ja luontokasvatus on varsinkin alaluokilla

pitkälti luonnossa tapahtuvaa. Lisäksi oppilaat kasvatetaan kierrätys- ja lajittelukulttuuriin.

Inhimillisen tulevaisuuden takia oppilaiden on tärkeää sisäistää eettinen ja tiedostava

kuluttajuus. Eri oppiaineissa käsitellään jatkuvan talouskasvun ideologian ja

kulutuskeskeisen elämäntavan korvaamista kestävän kehityksen ja vihreän talouden

arvomaailmalla. Luonnon kunnioittaminen edellyttää henkilökohtaista luontosuhdetta,

ympäristöherkkyyttä ja vastuullisuutta. Pelkät yksilön omat arvovalinnat eivät riitä, vaan

elämän edellytysten turvaamiseksi opetuksessa luodaan tahto yhteiskunnalliseen

aktiivisuuteen ja vaikuttamiseen.

2.2.5 Arvopohjan toteutumisen seuranta ja arviointi

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa seurataan ja arvioidaan arvopohjan toteutumista

opettajien, muun henkilöstön, vanhempien edustajien sekä oppilaiden edustajien kesken

käydyissä keskusteluissa. Lisäksi arvopohjan toteutumista arvioidaan kerran vuodessa

toteutettavissa arviointitilaisuuksissa.

2.2.6 Steinerpedagoginen ihmiskäsitys

Steinerpedagogiikan taustalla vaikuttaa Rudolf Steinerin (1861-1925) aikanaan luoma ja nyt

jo usean opettajasukupolven soveltama ja edelleen kehittämä kokonaiskuva ihmisen

kehityksestä ja kasvusta.

Ihmiskäsityksessä keskeisestä on, ettei ihmisyksilöä käsitetä ainoastaan perimänsä ja

ympäristötekijöidensä tuotteeksi, vaan ihmisellä on myös yksilöllinen ydinminuus, joka

jäsentyy osaksi kokonaispersoonallisuutta. Ihmisellä on persoonallisuuden sisällä monta

minuutta. Ydinminän lisäksi voidaan erottaa sosiaalinen minä, kulttuurinen minä ja

kasvatettu minä. Myös yksilöllinen temperamentti on osa ihmisen persoonallisuutta.

Lapsessa on ainutlaatuista yksilöllisyyttä jo syntyessään. Kasvatuksella autetaan lasta

kasvamaan eli tuomaan esiin yksilöllisyyttä ja tulemaan enemmän omaksi itsekseen.

Jokaista oppilasta pidetään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena.

14

Yksilöllisyyden huomioiminen konkretisoituu myös opetusmenetelmissä, ikäkausien

huomioimisessa ja esimerkiksi oppilasarvioinnissa. Yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen

kasvaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

Steinerpedagogiikan mukaan ihmisessä on paitsi fyysis-kehollinen taso myös tajunnallinen

taso. Kolmantena ihmisellä on vielä itsetajunta, johon liittyy keskeinen kokemus

ajattelevasta minästä, joten sitä voidaan kutsua myös minätajunnaksi. Toisin sanottuna

ihminen on sekä fyysinen, sielullinen että henkinen olento.

Kaiken kaikkiaan ihminen on monikerroksinen kokonaisuus, ja eri näkökulmia painottamalla

saadaan erilaisia luonnehdintoja. Steinerpedagogisen ihmiskäsityksen kannalta keskeistä

on erottaa neljä ihmisen perusominaisuutta, jotka ovat:

Fyysinen taso

- Käsin kosketeltava ja silminnähtävä alue (fyysinen rakenne)

Elollinen taso

- Kasvuprosessit ja elämän toiminnot (hengitys, aineenvaihdunta jne.)

Tajunnallinen taso

- Tietoisuuden, mielen taso (aistiminen, kokeminen, tunteminen, tahtominen)

Itsetajunnallinen taso

- Yksilöllisyys, itsetietoisuus (kyky tarkastella itseä ja omia ajatuksia)

Steinerin kehitysnäkemyksessä kasvun painopiste siirtyy iän mukana tasolta toiselle. Silloin

puhutaan kasvatuksen herkkyyskausista ja opetusta toteutetaan ikäkausiopetuksena.

Rudolf Steinerin kehittelemää antroposofiaa voidaan soveltaa steinerkouluissa opettajan

yksityisenä ja kollegiaalisena itsekasvatusvälineenä, mutta sitä ei opeteta koulussa

oppilaille.

2.2.7.1 Ajattelu, tunne ja tahto

Jäsentäessään ihmisen moninaisuutta Rudolf Steiner käytti Antiikin filosofiasta peräisin

olevaa tajunnan toimintojen klassista perusjakoa kolmeen perustoimintoon: ajatteluun,

tunteeseen ja tahtoon. Näistä tietoisin, ajattelu, ohjaa kaikkea ihmisen tietoista toimintaa.

Emotionaalinen eli tunteen alue taas sisältää ainakin arvostelukyvyn, arvot ja sosiaalisen

vastuun. Vaikeimmin tiedostettava eli alitajuisin näistä alueista on tahdon eli

toiminnallisuuden alue, joka on kaiken inhimillisen toiminnan liikkeellepaneva voima.

Kasvatuksen tulee kehittää monipuolisesti koko ihmistä eli ajattelua, tunnetta ja tahtoa, ja

siten kasvatukseen tulee tiedon lisäksi sisältyä paljon taidetta ja toimintaa.

15

Kokonaisvaltaisuus on valinnaisuutta korostavan yksipuolistavan erikoistumisen sijaan

erikoistumista monipuolisuuteen, tasapainoisuuteen ja laaja-alaiseen yleissivistykseen.

Inhimillistä kasvatus- ja opetuskäytäntöä rakennettaessa on oleellista tarkastella ihmisen eri

kerrostumia toisiaan täydentävinä, ei toisiaan poissulkevina. Pyritään tasapainoisesti koko

ihmistä kehittävään pedagogiikkaan. Ihminen on fyysis-kehollis-elollinen olento, ja siksi

myös koulussa pitää harjoittaa fyysistä, liikunnallista ja elämänvoimia vahvistavaa puolta.

Oppiminen ja kasvu tapahtuvat yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tajunnallisena ja

itsetajunnallisena olentona kehittymiseen tarvitaan taiteen, tieteen ja toiminnallisuuden

läpäisemää koulua.

2.3 Oppimiskäsitys

Oppilas- ja opiskelija-käsitteitä käytetään toistensa synonyymeina. Oppiminen on erilaista

eri ikäkausina. Alkuopetuksessa hyödynnetään hyvin paljon mielikuvaoppimista, kun taas

ylemmille luokille ja lukioon siirryttäessä opetuksessa painottuu enemmän oppisisältöjen

tietoaines.

2.3.1 Oppimisympäristö, motivaatio ja opettajan roolit

Oppimisympäristöissä korostetaan ihmisten vuorovaikutuksen mahdollisuutta, kohtaamista,

kuulluksi tulemisen kokemusta ja kokonaisvaltaista oppimista mahdollisimman monien

aistien kautta. Tavoitteena on, että oppilas voi tasapainoisesti käyttää ajatteluaan,

tunnettaan ja tahtoaan niin koulupäivän kuin oppitunnin aikana.

Oppimisprosessissa vaihtelevat tasapuolisesti primaarikokemus, keskustelu, kuuntelu,

yhteistoiminnallisuus ja yksin työskentely. Yhdessä saadut oppimiskokemukset vahvistavat

oppimista entisestään. Uusia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä otetaan käyttöön eri

ikävaiheissa, esimerkiksi opetussuunnitelman nivelvaiheissa ja siirryttäessä 7-8 -luokalla

luokanopettajavaiheesta aineenopettajavaiheeseen. Oppimisympäristöksi luetaan oppilaan

koko elinpiiri, kuten lähiympäristö, luontokohteet, kaupunkiympäristö, kulttuurikohteet,

liikuntapaikat, tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamat ympäristöt.

Oppilaan motivoiminen on opettajan suurimpia haasteita. Ratkaisevaa on positiivisen

ilmapiirin luominen. Ohjauksessa ja palautteenannossa korostetaan kannustavaa ja

rohkaisevaa näkökulmaa. Opetus pyritään järjestämään siten, että oppilas kokee oppimisen

itselleen mielekkääksi.

Opettaja toimii monessa roolissa, hän on opettaja, suunnittelija, tutkija, ohjaaja ja tukija; hän

osallistuu tavoitteiden määrittelyyn yhdessä opiskelijoiden kanssa; auttaa tiedon

muodostuksessa, vaikuttaa elävän sosiaalisen vuorovaikutuksen syntyyn; käyttää sellaisia

opetusmenetelmiä, jotka perustuvat yhteistoiminnallisuuteen; kannustaa

itseohjautuvuuteen ja tarjoaa näkökulmia; rohkaisee ja kannustaa sekä oppimiseen että

yhteistyöhön; kehittää yhteistoiminnallisuutta ja sosiaalisia taitoja; on oppilaan tukena eikä

rankaise virheistä.

Opettaja nähdään sekä taiteilijana että tutkijana, aloitteellisena, maailmasta ja ympäristöstä

kiinnostuneena, totuudellisena, uudistumiskykyisenä ja harjoittelevana ihmisenä.

16

Opettajuuden lähtökohtana on opettajan itsekasvatus. Opettaja vaikuttaa lapseen ja

nuoreen koko olemuksellaan. Taiteilija- ja tutkijaopettaja, omaa työtään tarkkaileva ja

opetustaan reflektoiva opettaja, kehittää ja soveltaa omaa näkemystään; aloitteellinen

opettaja innostaa, motivoi ja poistaa tekijöitä, jotka kuormittavat liikaa sekä antaa haasteita;

maailmasta ja ympäristöstään kiinnostunut opettaja ymmärtää oppilasta; totuudellinen

opettaja on aito ja uskottava; uudistumiskykyinen opettaja edistää kokeilua ja soveltamista;

harjoitteleva opettaja seuraa oppimista ja rohkaisee itseohjautuvuuteen.

Lapsilähtöinen pedagogiikka lähtee liikkeelle siitä, että kasvattaja ei voi etukäteen tietää,

mitä lapsesta ja nuoresta tulee myöhemmässä elämässään. Hän voi kuitenkin mielessään

nähdä, millaiseksi nuori aikuisena voi tulla. Tarvitaan tasa-arvoa, joka

oppilaiden/opiskelijoiden ja opettajien kesken näkyy pyrkimyksenä siihen, että oppilas kokee

olevansa tasa-arvoinen keskustelija opettajansa rinnalla, vaikka hänen tiedollinen

osaamisensa ei olisikaan samalla tasolla. Tältä pohjalta yhteistoiminnallisuus tukee

oppilaan sosiaalista kehitystä ja itsetuntemusta.

Olennaista oppimisessa on, että oppilas kokee yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä, että maailma

koetaan mielekkäänä ja ymmärrettävänä. Tämä johtaa siihen, että oppilas haluaa ymmärtää

maailmaa; hän uskoo voivansa osallistua ja sitoutua maailmaan ja hänellä on siihen tietoa

ja taitoa. Lisäksi oppilas kokee osallistumisen ja sitoutumisen merkitykselliseksi.

Opetuksessa lisätään oppilaan aktiivisuutta ja vähennetään opettajajohtoista opetusta.

Tämä edellyttää opettajalta oppilaan yksilöllisyyden kunnioitusta sekä luovaa

lähestymistapaa opetukseen.

Oppiaineiden välinen integraatio ja poikkitieteellinen ja -taiteellinen lähestymistapa tukevat

oppimista. Siksi on hedelmällistä kehittää niitä taitoja, joita voi siirtää oppiaineesta toiseen;

tällaisia taitoja ovat esimerkiksi kädentaidot, vuorovaikutustaidot ja ajattelun taidot.

2.3.2 Oppilaan oma aktiivisuus, sosiaalisuus ja vuorovaikutustaidot

Oppiminen on sekä yksin että yhdessä kokemista, tekemistä, ajattelemista, suunnittelua ja

näiden prosessien monipuolista arvioimista ikäkauteen sopivalla tavalla, ja oppilaan omaa

aktiivisuutta korostetaan kaikessa oppimisessa. Näihin pyritään määrittelemällä oppimisen

tavoitteita yhdessä oppilaan kanssa, sillä tällöin autetaan oppilasta motivoitumaan ja

suuntamaan energiaansa oppimisen kannalta oikeisiin asioihin. Oppilaiden/opiskelijoiden

mukaan ottaminen opetuksen suunnitteluun nähdään tärkeänä arvostuksen ja kuulluksi

tulemisen kokemuksen antamisena, mikä vaikuttaa oppimismotivaatioon.

Sosiaalisten vuorovaikutustaitojen (kuuntelu, yhteistoimintakyky, neuvottelutaito, luovuus,

esiintymistaito, avoimuus, viestintätaito, tilanneherkkyys ja empatia) kehittäminen edistää

oppimista. Kommunikaatiolla, näkemysten vaihtamisella, vuoropuhelulla ja väittelyllä on

oma paikkansa oppitunneilla. Alaluokilla näille taidoille luodaan pohja, kun kertomusten

avulla esitellään vuoropuhelun rakenne, näytetään, miten kokemukset voi sanallistaa ja

kehitetään kuuntelun taitoa. Yhteistoiminnallisuus nähdään välinearvona pyrittäessä kohti

ymmärrystä omasta itsestä ja tietoisuutta ihmisenä olemisesta.

Steinerpedagogiikka painottaa holistista ja kokemuksellista, taiteellista ja esteettistä,

aktiivista tai toimintasuuntautunutta oppimista sekä ikäkausioppimista.

17

2.3.3 Lähestymistavat ja vaiheittain oppiminen

Vuosiluokilla 1–8 steinerkoulussa on useita oppimista tukevia käytäntöjä: pitkäkestoiset

oppilas-opettaja-suhteet, opetuksen rytmittäminen päivä- ja viikko- ja vuositasolla luku-,

taito- ja taideaineiden vuorottelu, vuodenaikojen vaihtelu ja erilaiset lukuvuotta

rytmittävät juhlat.

Rytmittämisellä pyritään kaikilla vuosiluokilla aktivoimaan oppilaan tarkkaavaisuutta,

kehittämään keskittymiskykyä ja sisällönhallintaa. Yksittäisissä oppiaineissa myös

oppisisältöjä rytmitetään erityisesti alkuopetuksessa, esimerkiksi kertotauluja opetellaan

rytmittämällä kehollisesti. Aiemmin opittuja asioita ja kokemuksia, syvennetään tietoa

aiemmin opitun pohjalta, vaihtelemalla itsenäistä, käytännöllistä ja yhteistoiminnallista

työskentelytapaa.

Oppiminen tapahtuu aina vaiheittain. Opetus järjestetään niin, että opittavan asian

annetaan levätä ennen uuden kokonaisuuden opettelua. Tauon aikana aiemmin opittu tieto

alkaa muuttua kyvyksi, joka voidaan myöhemmin nostaa esiin seuraavalla jaksolla tai

seuraavana vuonna. Noin neljän viikon pituiset jaksot, jossa oppiainetta opetetaan päivän

kaksoistunneilla, tukevat vaiheittain oppimista. Samoin oppilaan oman kokemuksen

nostaminen esiin uudelleen laajemmassa yhteydessä tukee oppimista. Muistamisen

luonteita on erilaisia: rutiinit vahvistavat tilannemuistia, rytmistä muistamista tarvitaan

esimerkiksi ulkoa opettelussa. Aktiivista muistiin palauttamista harjoitellaan joka päivä.

Pääasiassa oppimisen vaiheita on kolme: uuden aiheen esittely ja käsittely, sen

muisteleminen ja aiheesta keskustelu. Opiskelijoita kannustetaan ilmaisemaan ajatuksiaan,

ja opettaja ohjaa oppilaita ja opiskelijoita löytämään kokemusten, arviointien ja näkökulmien

joukosta synteesin ja löytämään käsitteitä ja tieteellisiä lainalaisuuksia ikäkautensa

mukaisesti. Toinen vaihe seuraa pian ensimmäistä seuraavalla tunnilla. Kolmas

käsitteenmuodostusta edistävä vaihe voi toteutua joko kolmannella tunnilla tai myöhemmin

samana tai jopa seuraavana vuonna.

2.3.4 Oppiminen on päämääräsuuntautunutta toimintaa

Helsingin Rudolf Steiner –koulun opetussuunnitelma on laadittu perustuen

oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppiminen perustuu oppilaan omiin, henkilökohtaisiin,

kokemuksiin. Kokemuksella tarkoitetaan oppilaan sisäistä suhdetta kohteeseen, joka voi

ilmetä esimerkiksi näkemyksenä, tunteena, havaintona tai konkreettisena

tilanteena. Kokemuksiinsa nojaten, vuorovaikutuksessa ympärillä olevien ihmisten kanssa,

oppilas muodostaa näkemyksistään käsityksiä ja tulee näin tietoisemmaksi opittavista

ilmiöistä ja itsestään. Oppiminen on siten päämääräsuuntautunutta toimintaa, jossa

ikäkauden mukaisesti kokemusten havainnoiminen edellyttää tietoista havainnontekoa,

omien ajattelutapojensa tunnistamista ja niiden arviointia.

2.3.5 Oppiminen nähdään tiedon jäsentymisenä aiemmin opittuun

Oppiminen nähdään tiedon jäsentymisenä aiemmin opittuun. Oppiminen tapahtuu

vaiheittain ja dynaamisesti. Oppitunneilla kuljetaan tästä syystä yhteisöllisestä kokemusten

jakamisesta kohti yksilöllistä oppimista, holistisesta koko ryhmän jäsenten kokemusten

joukosta kohti pohdintaa oman kokemuksen jäsentymisestä ryhmän jäsenten kokemusten

joukkoon. Tällä tavoin oppilas saa mahdollisuuden syventää ymmärrystään, oppia

18

käsitteellistämään kokemuksiaan ja reflektoimaan oppimisprosessiaan, kokemuksiaan ja

tunteitaan. Toisten kanssa keskustelemalla oppilas tulee tietoiseksi myös omista

kokemuksistaan, mikä puolestaan auttaa oppimista. Kieli mahdollistaa kommunikaation,

kommunikaatio dialogin ja dialogi itseymmärryksen. Ihmisen minuus siis syntyy

vuorovaikutuksessa, jossa oppilas oppii tuntemaan oppisisällön lisäksi myös itseään.

Oppimisessa hyödynnetään oppilaan aiempaa tietoa, taitoa, toimintaa, tunteita, havaintoja

ja kokemuksia. Oppilas etenee omista kokemuksistaan kohti sisäistynyttä tietoa ja

ymmärrystä. Tässä prosessissa teoria ja käytäntö kytkeytyvät toisiinsa ja antavat

oppimiselle ja ihmisenä kasvamiselle merkityksen. Oppimisprosessiin vaikuttavat myös

kulttuuri, kieli ja aikaisemmat kokemukset. Yhteistoiminnallinen ja turvallinen

oppimisympäristö ja -ilmapiiri nähdään kaiken oppimisen edellytyksenä.

2.3.6 Oppiminen eri ikävaiheissa ja kehitysvaiheiden sekä ikäkauden huomioiminen

Steinerpedagogiikassa korostuu kasvavan ihmisen ikäkauden huomioiminen ja ikäkaudelle

tyypillisten kehitysvaiheiden kuvaaminen. Näiden eri kausien huomioimista opetuksessa

kutsutaan ikäkausiopetukseksi.

Steinerpedagogisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen kehityksessä on havaittavissa niin

sanottuja seitsenvuotiskausia. Ensimmäinen ikäkausi syntymästä koulukypsyyteen on

tahdon ja toiminnallisuuden kehityksen päävaihetta, jolloin lapsi suurelta osin jäljittelee

toiminnassaan aikuista. Kasvun painopiste on fysiologisessa kehityksessä. Aika

koulukypsyydestä murrosikään eli 6–7 vuoden iästä 13–14-vuotiaaksi on emotionaalisen

kehityksen päävaihetta. Opetuksessa suositaan taiteellista lähestymistapaa, ja kasvun

painopistealueena on tunne-elämän kehitys. Kolmannessa kehitysvaiheessa, joka kestää

murrosiästä täysi-ikäisyyteen eli 13–14-vuotiaasta 18–21 vuoteen, painottuu omakohtaisen

ajattelun kehittyminen. Todellisuudessa lapsen kehitys ei ole yksiselitteistä ja

opetussuunnitelmissa kuvattuja yleisiä lainalaisuuksia noudattelevaa. Yksilölliset erot ovat

suuria, ja erilaista kasvua ja oppimista tapahtuu koko ajan. Steinerpedagoginen

opetussuunnitelma huomioi kuitenkin kehitysvaiheiden ja ikäkausiajattelun perusviisauden.

Opetusmenetelmien täytyy muuttua, kun oppilas muuttuu ja kehittyy. Varhaiskasvatuksessa

maailmaa tehdään ymmärrettäväksi ensisijaisesti toiminnan avulla. Alakouluikäisen

kehitykselle on hyväksi ymmärtää maailmaa enemmän sydämellä. Tällöin opetuksen

kannattaa pyrkiä vaikuttamaan erityisesti tunnekokemuksiin. Yläkoulussa ja lukiossa

maailmaa pyritään ymmärtämään yhä enemmän ajattelulla todeksi. Lahjakkuus kehittyy

tietyssä järjestyksessä eikä vaiheiden yli ole viisasta hyppiä.

2.3.6.1 Kehitysvaiheajattelun peruspainotuksia

Ikäkausi syntymästä koulukypsyyteen eli 6–7 ikävuoteen asti

- Tahto, toimintaan aktivointi

- Hyvyys

- Kehollisuus

19

Konkreettisen ajattelun vaihe

- Leikki, turvallisuus, toiminnallisuus, lämpö, ilo, vilpitön rakkaus, ympäristön vaikutus,

mielikuvitus

- Mallioppiminen ja jäljittely

- Kasvattaja on turvallinen esikuva ja auktoriteetti

Ikäkausi koulukypsyydestä murrosikään eli 6–7 vuodesta 13–14-vuotiaaksi

- Tunne, tunteen ja mielikuvituksen aktivointi

- Kauneus

- Elollisuus, rytmisyys

- Taiteellisuus, elävät mielikuvat

- Opettaja on luonnollinen auktoriteetti ja kanssaoppija

- 8–9 vuoden iässä ajattelu alkaa muuttua konkreettisemmaksi, itsearviointitaidot

kehittyvät ja yksilöllisyys vahvistuu

Ikäkausi murrosiästä aikuisuuteen eli 13–14-vuotiaasta 18–21 vuoden ikään

- Ajattelu, älyn aktivointi

- Totuus

- Sielullisuus

- Oman minuuden löytäminen, itsearviointikyky

- Opettaja on asiantuntija, joka osaa jakaa asiantuntijuuttaan

- 13–14 vuoden iässä ajattelu alkaa muistuttaa enemmän aikuisen ajattelua. Tämän

ikäiselle on kuitenkin vielä tyypillistä ajattelun mustavalkoisuus, tunne-elämän

ailahtelevaisuus ja rajojen etsiminen.

20

3 Perusopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

3.1 Perusopetuksen tehtävä

Helsingin Rudolf Steiner -koulu toteuttaa kasvatus- ja opetustehtäväänsä osana

suomalaista julkista koulujärjestelmää sekä osana kansainvälistä steinerkoululiikettä.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun tehtävä on rikastaa ja monipuolistaa yleistä

koulujärjestelmää soveltamalla lapsilähtöistä ja vaihtoehtopedagogista kasvatusajattelua

käytäntöön.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti tehtävänä on kaikkien oppilaiden oppimisen,

kehityksen ja hyvinvoinnin tukeminen, oppilaiden myönteisen identiteetin rakentaminen

ihmisinä ja oppijoina. Koulun tehtävänä on tukea oppilasta oman itsensä ja oppimispolkunsa

rakentamisessa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. Tulevaisuustehtävänä on myös

edistää osallisuutta ja kestävää elämäntapaa sekä tukea oppilaan kasvua demokraattisen

yhteiskunnan jäsenyyteen. Oppilaan myönteistä identiteettiä ihmisinä, oppijoina sekä

yhteisön jäseninä vahvistetaan.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetus tarjoaa oppilaille mahdollisuuden laajan

yleissivistyksen perustan muodostumiseen sekä oppivelvollisuuden suorittamiseen. Se

antaa myös valmiudet ja kelpoisuuden toisen asteen opintoihin.

3.2 Opetuksen ja kasvatuksen valtakunnalliset tavoitteet

Opetushallituksen opetussuunnitelman perusteissa kuvataan valtakunnalliset tavoitteet

jaottelemalla kolme aluetta:

a. Kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen

Keskeisenä tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen

yhteiskunnan jäsenyyteen. Opetuksen ja kasvatuksen tulee myös tukea kasvua

tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi. Opetus edistää kulttuurien sekä

aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden

sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä. Elämän, toisten

ihmisten ja luonnon kunnioittamisen rinnalla korostetaan ihmisarvon loukkaamattomuutta,

ihmisoikeuksien kunnioittamista ja suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kuten

yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Sivistykseen nähdään kuuluvaksi myös yhteistyö ja

vastuullisuus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, kasvu hyviin tapoihin sekä kestävän

kehityksen edistäminen.

b. Tarpeelliset tiedot ja taidot

Opetus luo perustan oppilaan laajan yleissivistyksen muodostumiselle sekä maailmankuvan

avartumiselle. Tähän tarvitaan sekä eri tiedonalojen tietoja ja taitoja että tiedonaloja

läpileikkaavaa ja yhdistävää osaamista. Taitojen merkitys korostuu. Opetettavan tiedon

tulee perustua tieteelliseen tietoon.

c. Sivistyksen, tasa-arvoisuuden ja elinikäisen oppimisen edistäminen Kaiken toiminnan tulee vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä

parantaa oppimaan oppimisen taitoja ja edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen. Helsingin

Rudolf Steiner -koulussa kiinnitetään huomiota vuorovaikutteisten oppimisympäristöjen

hyödyntämiseen sekä koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen huomioimiseen

21

opetustyön resurssina. Samoin korostuu kasvua ja oppimista edistävän toimintakulttuurin

sekä toimivan oppilashuollon merkitys.

3.2.1 Helsingin Rudolf Steiner -koulun painotukset tavoitteisiin

Helsingin Rudolf Steiner -koulun toteuttama pedagogiikka perustuu ihmisen

kasvutapahtuman kokonaisvaltaiseen havainnoimiseen ja kohtaamiseen. Pedagogiikan

tulee perustua yleisinhimilliseen kehityksen tiedostamiseen eivätkä erilaiset

hyötynäkökohdat saa vaurioittaa kasvavan oikeutta monipuoliseen sivistykseen ja

ihmisyyteen.

Steinerkoulu on yhtenäiskoulu, jossa kaikenikäiset oppilaat ovat osa koulun kulttuuria.

Ihanteena ja tavoitteena on laaja-alainen yleissivistys ja osaaminen, joka tiedollisen

valmiuden lisäksi on luovuutta, kohtaavuutta sekä käytännön elämänhallintaa.

Kasvu vapauteen edellyttää itsetuntoa ja toisten kunnioittamista. Sille hyvän pohjan luo

lapsen luontaiseen auktoriteettitarpeeseen vastaava luokanopettaja, joka ylemmille luokille

tultaessa antaa tilaa asiantuntija-auktoriteetille. Ihmisen syvimpään olemukseen on istutettu

ihmettelyn taito. Sitä vaalien syntyy rakkaus tietämiseen, ymmärtämiseen ja maailmaan.

Steinerpedagogiikan tiedonkäsitys on lähinnä aristoteelista. Se pyrkii luonnehtimaan

perusilmiöitä ja niiden välisiä suhteita. Se on fenomenologista pikemmin kuin matemaattista.

Käsitteenmuodostus pysyy havaittujen ilmiöiden äärellä. Ilmiössä itsessään piilevä selitys

avautuu havainnoivalle arvostelukyvylle. Yleisesti voidaan sanoa, että fenomenologinen

tutkimusote merkitsee kasvu- ja kasvatusilmiön välitöntä ja ajallisesti jatkuvaa havainnointia

ja käsitteenmuodostusta, joka ei pyri pakottamaan havaintoja jonkin käsitteistön tai

taksonomian alle. Se kasvaa esiin havainnoista itsestään. Havainnoitsijan, esim. opettajan

jatkuva, elinikäinen opiskelun tukeminen on kouluyhteisön tärkeimpiä hankkeita.

3.3 Tavoitteena laaja-alainen osaaminen

Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon

muodostamaa kokonaisuutta. Osaaminen tarkoittaa kykyä käyttää tietoja ja taitoja tilanteen

edellyttämällä tavalla. Siihen, miten oppilaat käyttävät tietojaan ja taitojaan, vaikuttavat

oppilaiden omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen

lisääntynyt tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen,

opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon-

ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Steinerpedagogisessa opetuksessa

valtakunnallisten laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden toteutus rakennetaan lapsen ja

nuoren kehitysvaiheisiin ja ikäkausiopetukseen perustuvista tulkinnoista. Laaja-alaisten

osaamiskokonaisuuksien yhteisenä tavoitteena on tukea ihmisenä kasvamista sekä edistää

demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyden ja kestävän elämäntavan edellyttämää osaamista

oppilaiden ikäkausi huomioiden. Erityisen tärkeää on rohkaista oppilaita tunnistamaan oma

erityislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvostamaan

itseään. Laaja-alaisen osaamisen alueita tarkastellaan enemmän persoonallisuuden

monipuolisen ja tasapainoisen kehittymisen kannalta kuin esimerkiksi kilpailuyhteiskunnan

ja elinkeinoelämän tuottavuusnäkökulmasta.

22

Laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden toteutumista tukevat opetusjärjestelyt, jotka suosivat

kiireetöntä, rauhallista ja turvallista ilmapiiriä, aikuisen läsnäoloa, kunnioittavaa,

keskustelevaa ja sosiaalista vuorovaikutuksen kulttuuria.

Sekä laaja-alaiset osaamisalueet että monialaiset oppimiskokonaisuudet vahvistavat

oppiainerajat ylittävää osaamista ja edellyttävät oppiaineiden ja opettajien välistä tiivistä

yhteistyötä. Helsingin Rudolf Steiner -koulun toimintakulttuurissa erityisesti säännölliset

opettajankokoukset, kouluyhteisön jäsenten yhteiset tapaamiset eri kokoonpanoissa ja

kodin ja koulun välinen tiivis yhteistyö antavat mahdollisuuksia arvioida ja toteuttaa laaja-

alaisen osaamisen alueita.

Laaja-alaisen osaamisen kuvaukset L1-L7 on otettu perusopetuksen opetussuunnitelman

perusteista. Helsingin Rudolf Steiner -koulun lisäykset näkyvät kunkin laaja-alaisen

osakokonaisuuden lopussa.

3.3.1 L1 - Ajattelu ja oppimaan oppiminen

Ajattelun ja oppimisen taidot luovat perustaa muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle

oppimiselle. Ajatteluun ja oppimiseen vaikuttaa se, miten oppilaat hahmottavat itsensä

oppijoina ja ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Olennaista on myös, miten he

oppivat tekemään havaintoja ja hakemaan, arvioimaan, muokkaamaan, tuottamaan sekä

jakamaan tietoa ja ideoita. Oppilaita ohjataan huomaamaan, että tieto voi rakentua monella

tavalla, esimerkiksi tietoisesti päättelemällä tai intuitiivisesti, omaan kokemukseen

perustuen. Tutkiva ja luova työskentelyote, yhdessä tekeminen sekä mahdollisuus

syventymiseen ja keskittymiseen edistävät ajattelun ja oppimaan oppimisen kehittymistä.

Opettajien on tärkeä rohkaista oppilaita luottamaan itseensä ja näkemyksiinsä ja olemaan

samalla avoimia uusille ratkaisuille. Rohkaisua tarvitaan myös epäselvän ja ristiriitaisen

tiedon äärellä olemiseen. Oppilaita ohjataan pohtimaan asioita eri näkökulmista, hakemaan

uutta tietoa ja siltä pohjalta tarkastelemaan ajattelutapojaan. Heidän kysymyksilleen

annetaan tilaa ja heitä innostetaan etsimään vastauksia, kuuntelemaan toisten näkemyksiä

sekä samalla pohtimaan myös omaa sisäistä tietoaan. Heitä rohkaistaan rakentamaan

uutta tietoa ja näkemystä. Koulun muodostaman oppivan yhteisön jäseninä oppilaat saavat

tukea ja kannustusta ideoilleen ja aloitteilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua.

Oppilaita ohjataan käyttämään tietoa itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa

ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen sekä uuden

keksimiseen. Oppilailla tulee olla mahdollisuus analysoida käsillä olevaa asiaa kriittisesti eri

näkökulmista. Innovatiivisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että oppilaat oppivat

näkemään vaihtoehtoja ja yhdistelemään näkökulmia ennakkoluulottomasti ja voivat käyttää

kuvittelukykyään olemassa olevien rajojen ylittämiseen. Leikit, pelillisyys, fyysinen

aktiivisuus, kokeellisuus ja muut toiminnalliset työtavat sekä taiteen eri muodot edistävät

oppimisen iloa ja vahvistavat edellytyksiä luovaan ajatteluun ja oivaltamiseen. Valmiudet

systemaattiseen ja eettiseen ajatteluun kehittyvät vähitellen, kun oppilaat oppivat näkemään

asioiden välisiä vuorovaikutussuhteita ja keskinäisiä yhteyksiä sekä hahmottamaan

kokonaisuuksia.

23

Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan oma tapansa oppia ja kehittämään

oppimisstrategioitaan. Oppimaan oppimisen taidot karttuvat, kun oppilaita ohjataan

ikäkaudelleen sopivalla tavalla asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan työtään, arvioimaan

edistymistään sekä hyödyntämään teknologisia ja muita apuvälineitä opiskelussaan.

Oppilaita tuetaan rakentamaan perusopetuksen aikana hyvä tiedollinen ja taidollinen

perusta sekä kestävä motivaatio jatko-opinnoille ja elinikäiselle oppimiselle.

Steinerkoulun sivistyskäsityksen pohjana ovat holistinen ihmis- ja arvokäsitys, erityisesti

perusarvot totuus, kauneus ja hyvyys. Steinerkoulun sivistyskäsitykseen kuuluvat

sivistyksen eri ulottuvuudet. Tiedollisen osaamisen, ajattelun ja oppimaan oppimisen alueen

rinnalla painotetaan yhtä tärkeänä tunteen sivistyksen (sydämensivistys) aluetta, johon

kuuluvat myös kauneuden kokemus ja kauneudentaju sekä tahdon ja toiminnan alueen

sivistys. Tämä sydämensivistyksen korostaminen laajentaa oppimaan oppimisen käsitteen

kasvamaan kasvamiseksi.9

3.3.2 L2 - Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja

katsomuksellisesti moninainen. Kulttuurisesti kestävä elämäntapa ja monimuotoisessa

ympäristössä toimiminen edellyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamiselle perustuvaa

kulttuurista osaamista, arvostavan vuorovaikutuksen taitoja ja keinoja ilmaista itseään ja

näkemyksiään.

Perusopetuksessa oppilaita ohjataan ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamiseen

ja arvostamiseen sekä oman kulttuuri-identiteetin ja myönteisen ympäristösuhteen

rakentamiseen. Oppilaat oppivat tuntemaan ja arvostamaan elinympäristöään ja sen

kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja

kielellisiä juuriaan. Heitä kannustetaan pohtimaan oman taustansa merkitystä ja

paikkaansa sukupolvien ketjussa. Oppilaita ohjataan näkemään kulttuurinen moninaisuus

lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana. Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten

kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media

muokkaa kulttuuria sekä pohtimaan myös, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien

vastaisena hyväksyä. Kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä

oppilaat oppivat havaitsemaan kulttuurisia erityispiirteitä ja toimimaan joustavasti eri

ympäristöissä. Heitä kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti muita ihmisiä sekä

noudattamaan hyviä tapoja. Oppilaat saavat mahdollisuuksia kokea ja tulkita taidetta,

kulttuuria ja kulttuuriperintöä. He oppivat myös välittämään, muokkaamaan ja luomaan

kulttuuria ja perinteitä ja huomaamaan niiden merkityksen hyvinvoinnille.

Koulutyöhön sisällytetään runsaasti tilaisuuksia harjaantua esittämään mielipiteensä

rakentavasti ja toimimaan eettisesti. Oppilaita ohjataan asettumaan toisen asemaan ja

tarkastelemaan asioita ja tilanteita eri näkökulmista. Koulutyössä edistetään

suunnitelmallisesti ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien tuntemista ja arvostamista

sekä niiden mukaista toimintaa. Kunnioitusta ja luottamusta muita ihmisryhmiä ja kansoja

kohtaan vahvistetaan kaikessa toiminnassa, myös kansainvälistä yhteistyötä tehden.

9 Katso esimerkiksi Skinnari 2008: Elämän koulu s. 297

24

Kouluyhteisössä oppilaat saavat kokemuksia vuorovaikutuksen merkityksestä myös omalle

kehitykselle. He kehittävät sosiaalisia taitojaan, oppivat ilmaisemaan itseään eri tavoin ja

esiintymään eri tilanteissa. Opetuksessa tuetaan oppilaiden kasvua monipuolisiksi ja

taitaviksi kielenkäyttäjiksi sekä äidinkielellään että muilla kielillä. Oppilaita rohkaistaan

vuorovaikutukseen ja itsensä ilmaisemiseen vähäiselläkin kielitaidolla. Yhtä tärkeätä on

oppia käyttämään matemaattisia symboleita, kuvia ja muuta visuaalista ilmaisua, draamaa

sekä musiikkia ja liikettä vuorovaikutuksen ja ilmaisun välineinä. Koulutyöhön sisältyy myös

monipuolisia mahdollisuuksia käsillä tekemiseen. Oppilaita ohjataan arvostamaan ja

hallitsemaan omaa kehoaan ja käyttämään sitä tunteiden ja näkemysten, ajatusten ja

ideoiden ilmaisemiseen. Koulutyössä rohkaistaan mielikuvituksen käyttöön ja

kekseliäisyyteen. Oppilaita ohjataan edistämään toiminnallaan esteettisyyttä ja nauttimaan

sen eri ilmenemismuodoista.

3.3.3 L3 - Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot

Elämässä ja arjessa selviäminen edellyttää yhä moninaisempia taitoja. Kyse on terveydestä,

turvallisuudesta ja ihmissuhteista, liikkumisesta ja liikenteestä, teknologisoituneessa arjessa

toimimisesta sekä oman talouden hallinnasta ja kuluttamisesta, jotka kaikki vaikuttavat

kestävään elämäntapaan.

Kouluyhteisö ohjaa ymmärtämään, että jokainen vaikuttaa toiminnallaan niin omaan kuin

toistenkin hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. Oppilaita kannustetaan huolehtimaan

itsestä ja toisista, harjoittelemaan oman elämän ja arjen kannalta tärkeitä taitoja sekä

lisäämään ympäristönsä hyvinvointia. Oppilaat oppivat perusopetuksen aikana tuntemaan

ja ymmärtämään hyvinvointia ja terveyttä edistävien ja sitä haittaavien tekijöiden sekä

turvallisuuden merkityksen ja hakemaan niihin liittyvää tietoa. He saavat mahdollisuuden

kantaa vastuuta omasta ja yhteisestä työstä sekä kehittää tunnetaitojaan ja sosiaalisia

taitojaan. Oppilaat kasvavat huomaamaan ihmissuhteiden ja keskinäisen huolenpidon

tärkeyden. He oppivat myös ajanhallintaa, joka on tärkeä osa arjenhallintaa ja itsesäätelyä.

Oppilaat saavat tilaisuuksia harjoitella toimimaan omasta ja muiden turvallisuudesta

huolehtien eri tilanteissa, myös liikenteessä. Heitä ohjataan ennakoimaan vaaratilanteita ja

toimimaan niissä tarkoituksenmukaisesti. Heitä opetetaan tunnistamaan keskeiset

turvallisuuteen liittyvät symbolit sekä suojaamaan yksityisyyttään ja henkilökohtaisia

rajojaan.

Oppilaat tarvitsevat perustietoa teknologiasta ja sen kehityksestä sekä vaikutuksista eri

elämänalueilla ja ympäristössä. He tarvitsevat myös opastusta järkeviin teknologisiin

valintoihin. Opetuksessa tarkastellaan teknologian monimuotoisuutta ja ohjataan

ymmärtämään sen toimintaperiaatteita ja kustannusten muodostumista. Perusopetuksessa

oppilaita ohjataan teknologian vastuulliseen käyttöön ja pohditaan siihen liittyviä eettisiä

kysymyksiä.

Oppilaita opastetaan kehittämään kuluttajataitojaan sekä edellytyksiään omasta taloudesta

huolehtimiseen ja talouden suunnitteluun. Oppilaat saavat ohjausta kuluttajana toimimiseen,

mainonnan kriittiseen tarkasteluun sekä omien oikeuksien ja vastuiden tuntemiseen ja

eettiseen käyttöön. Heitä kannustetaan kohtuullisuuteen, jakamiseen ja säästäväisyyteen.

25

Perusopetuksen aikana oppilaat harjaantuvat kestävän elämäntavan mukaisiin valintoihin ja

toimintatapoihin.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa pyritään tukemaan ja kehittämään oppilaan ja opiskelijan

aktiivisuutta kaikilla elämän osa-alueilla. Perusajatuksena on se, että oman aktiivisuuden

kautta löytyy tie kestävään ja turvalliseen elämäntapaan. Mitä enemmän ihminen pystyy

vaikuttamaan siihen, mitä tässä maailmassa tekee, oppii hän tuntemaan itseään ja

yhteiskuntaa ja tätä kautta kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Turvallisuuden tunnetta voi

kokea vertaisryhmien lisäksi myös omassa ajattelussaan.

Aktiivisuutta tuetaan erityisesti yhteistoiminnallisin menetelmin. Esimerkiksi

keskustelutaitoja harjoittaessaan opiskelijat kehittävät itseään ja kokevat olevansa

ajattelevia yksilöitä. Vertaistensa joukossa, erilaisia mielipiteitä arvostavassa ympäristössä

turvallisuuden tunne luo tilanteen, jossa omia näkemyksiä on helppo puolustaa tuntematta

tulleensa tai edes tulematta tuomituksi mielipiteensä perusteella.

Omien tunteiden tunnistamisen harjoittelu nähdään tärkeänä osana oman itsensä

tuntemista. Esimerkiksi humanistisissa aineissa keskustelujen pohjalta esseitä

kirjoittamalla, draaman keinoin opiskelijalle mahdollistuu keskustelu itsensä kanssa ja siten

omien ajatusten selkiytyminen ja jäsentyminen. Näin opiskelija voi ymmärtää paremmin

omia tunteitaan.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa pyritään inhimillisesti toimivaan kouluyhteisöön mikä

ohjaa pedagogisia ratkaisuja, jotka koskevat oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen lisäksi

myös yleistä hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Teknologia nähdään hyödyllisenä

välineenä silloin, kun se aktivoi oppilasta ja opiskelijaa.

3.3.4 L4 – Monilukutaito

Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen

taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja

sekä rakentamaan omaa identiteettiään. Monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen

tekstistä. Teksteillä tarkoitetaan tässä sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja

kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa.

Tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa,

audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.

Oppilaat tarvitsevat monilukutaitoa osatakseen tulkita maailmaa ympärillään ja hahmottaa

sen kulttuurista monimuotoisuutta. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää,

muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa

sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tukee kriittisen ajattelun ja oppimisen taitojen

kehittymistä. Sitä kehitettäessä tarkastellaan ja pohditaan myös eettisiä ja esteettisiä

kysymyksiä. Monilukutaitoon sisältyy monia erilaisia lukutaitoja, joita kehitetään kaikessa

opetuksessa. Oppilaiden tulee voida harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että

monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä.

Oppilaiden monilukutaitoa kehitetään kaikissa oppiaineissa arkikielestä kohti eri

tiedonalojen kielen ja esitystapojen hallintaa. Osaamisen kehittyminen edellyttää rikasta

26

tekstiympäristöä, sitä hyödyntävää pedagogiikkaa sekä oppiaineiden välistä ja muiden

toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Opetus tarjoaa mahdollisuuksia erilaisista

teksteistä nauttimiseen. Oppimistilanteissa oppilaat käyttävät, tulkitsevat ja tuottavat

erilaisia tekstejä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Oppimateriaalina hyödynnetään

ilmaisultaan monimuotoisia tekstejä ja mahdollistetaan niiden kulttuuristen yhteyksien

ymmärtäminen. Opetuksessa tarkastellaan oppilaille merkityksellisiä, autenttisia tekstejä

sekä niistä nousevia tulkintoja maailmasta. Näin oppilaat voivat hyödyntää opiskelussa

vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä ja käyttää niitä myös osallistumisessa ja

vaikuttamisessa.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa pääasiassa oppikirjaton opetus luokilla 1-9 tukee sitä,

että opetuksessa käytetään autenttisia tekstejä niiden oikeissa esiintymisympäristöissään.

Tällä tavoin perinteistä luokkahuonetta oppimisympäristönä laajennetaan myös tekstilajien

osalta. Erilaiset museokäynnit ja vierailut tuovat oppiaineksen lähelle oppilaan ja opiskelijan

omaa kokemusta. Tekstin, kuvan, äänen ja niiden yhdistelmien tuottamisessa pyritään

siihen, että ne tehdään aina jotain varten. Opiskelija kokee mielekkääksi aiheet, jotka hän

voi liittää omaan henkilökohtaiseen elämäänsä. Oppilaiden tulee voida harjoitella taitojaan

myös monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä.

3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen

Tieto- ja viestintäteknologinen (tvt) osaaminen on tärkeä kansalais- ja työelämätaito ja osa

monilukutaitoa. Perusopetuksessa se on oppimisen kohde ja väline. Kaikilla oppilailla on

mahdollisuudet tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämiseen. Digitaalisuutta

hyödynnetään suunnitelmallisesti kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa

oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.   Tieto- ja viestintäteknologista

osaamista kehitetään neljällä pääalueella:   - tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja

toimintaperiaatteiden ja keskeisten käsitteiden ymmärtäminen sekä käytännön

tietoteknologisten taitojen kehittäminen.   - tieto- ja viestintäteknologian vastuullinen,

turvallinen ja ergonominen käyttö. - tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen

tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.   - tieto- ja

viestintäteknologian käyttö vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa. Työskentelyssä

tuetaan oppilaiden omaa aktiivisuutta ja ohjataan itselle sopivien työtapojen ja

oppimisstrategioiden löytämiseen. Tieto- ja viestintäteknologian avulla oppilaat voivat tehdä

omia ajatuksiaan, ideoitaan ja oppimistaan näkyväksi sekä kehittää ajattelun ja oppimisen

taitoja. Oppilaita ohjataan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa myös kansainvälisessä

vuorovaikutuksessa.  Oppilaat oppivat tuntemaan erilaisia tietoteknologian sovelluksia ja

käyttötarkoituksia. Yhdessä pohditaan, miksi tieto- ja viestintäteknologiaa tarvitaan

opiskelussa, työssä ja yhteiskunnassa ja miten näistä taidoista on tullut osa yleisiä

työelämätaitoja. Oppilaat oppivat arvioimaan tietoteknologian vaikutusta kestävään

kehitykseen ja toimimaan vastuullisina kuluttajina. He oppivat hahmottamaan digitalisaation

merkitystä, mahdollisuuksia ja riskejä globaalissa maailmassa.

Helsingin Rudolf Steiner -koulussa tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe

huomioiden. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suositaan oppilasta aktivoivia

ja osallistavia tapoja. Teknologian vaikutusta erityisesti oppilaan ja opiskelijan omaan

elämään tutkitaan yhdessä muun muassa mediapäiväkirjojen avulla ja erilaisilla

27

projektitöillä. Tieto- ja viestintäteknologialla on tärkeä tehtävänsä tiedon hankinnan ja

jäsentelyn näkökulmasta.

Tietoteknologista osaamista tukevia järjestelyitä ja painotuksia kuvataan tarkemmin

oppimisympäristöt ja työtavat -luvuissa sekä ainekohtaisissa osioissa, mm. eurytmian

kohdalla kuvataan, miten tietojenkäsittelytieteen/koodauksen perusasioita opetellaan

toiminnallisesti ihmisiä ja ihmisryhmiä liikuttamalla.

3.3.6 L6 - Työelämässä tarvittava osaaminen ja yrittäjyys

Työelämä, ammatit ja työn luonne muuttuvat mm. teknologisen kehityksen ja talouden

globalisoitumisen seurauksena. Työn vaatimusten ennakointi on vaikeampaa kuin ennen.

Oppilaiden tulee perusopetuksessa saada yleisiä valmiuksia, jotka edistävät kiinnostusta ja

myönteistä asennetta työtä ja työelämää kohtaan. Oppilaiden on tärkeä saada kokemuksia,

jotka auttavat oivaltamaan työn ja yritteliäisyyden merkityksen, yrittäjyyden mahdollisuudet

sekä oman vastuun yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Koulutyö järjestetään niin, että

oppilaat voivat kartuttaa työelämätuntemustaan, oppia yrittäjämäistä toimintatapaa ja

oivaltaa koulussa ja vapaa-ajalla hankitun osaamisen merkityksen oman työuran kannalta.

Perusopetuksen aikana oppilaat tutustuvat työelämään ja saavat kokemuksia työnteosta

sekä yhteistyöstä koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Tällöin harjoitellaan työelämässä

tarvittavaa asianmukaista käyttäytymistä ja yhteistyötaitoja sekä huomataan kielitaidon ja

vuorovaikutustaitojen merkitys. Itsensä työllistämisen taidot ja yrittäjyys sekä riskien arviointi

ja hallittu ottaminen tulevat tutuiksi myös erilaisten projektien kautta. Koulutyössä opitaan

ryhmätoimintaa, projektityöskentelyä ja verkostoitumista.

Koulussa harjaannutaan työskentelemään itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa sekä

toimimaan järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti. Yhteisessä työssä jokainen oppilas voi

hahmottaa oman tehtävänsä osana kokonaisuutta. Siinä opitaan myös vastavuoroisuutta ja

ponnistelua yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Toiminnallisissa opiskelutilanteissa

oppilaat voivat oppia suunnittelemaan työprosesseja, asettamaan hypoteeseja,

kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja tekemään johtopäätöksiä. He harjoittelevat työhön

tarvittavan ajan arviointia ja muita työn edellytyksiä sekä uusia ratkaisujen löytämistä

olosuhteiden muuttuessa. Samalla on tilaisuus oppia ennakoimaan työskentelyn mahdollisia

vaikeuksia ja kohtaamaan myös epäonnistumisia ja pettymyksiä. Oppilaita kannustetaan

sisukkuuteen työn loppuunsaattamisessa sekä työn ja sen tulosten arvostamiseen.

Oppilaita rohkaistaan suhtautumaan uusiin mahdollisuuksiin avoimesti ja toimimaan

muutostilanteissa joustavasti ja luovasti. Heitä ohjataan tarttumaan asioihin aloitteellisesti ja

etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Oppilaita tuetaan tunnistamaan ammatillisia kiinnostuksen

kohteitaan sekä tekemään jatko-opintovalintansa perustellusti ja omista lähtökohdistaan,

perinteisten sukupuoliroolien ja muiden roolimallien vaikutukset tiedostaen.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun käytännöt ja tavoitteet sekä työelämän perimmäiset edut

ovat keskenään yhteneväiset. Luova, eettisesti toimiva yksilö sopii sekä humaanin

sivistyskoulun että työelämän yhteiseksi tavoitteeksi. Yhä harvempi on koko työuransa

samalla alalla tai samoissa työtehtävissä. Siksi työelämässä tarvittavaan osaamiseen

vastaa parhaiten laaja-alaisesti sivistynyt ja monipuolinen ihminen, jolla on vahva pohja

28

luoda ja omaksua uutta sekä hyvät vuorovaikutustaidot. Erilaisten projektien avulla

harjoitellaan itsensä työllistämisen taitoja ja hallittua riskien ottamista.

Vanhempien osaamista ja verkostoja hyödynnetään erityisesti työelämässä tarvittava

osaaminen ja yrittäjyys -alueella. Steinerkouluissa työelämään tutustumisen käytännöt

liittyvät esimerkiksi kolmannen luokan vanhat ammatit -opintokokonaisuuteen, neljännen

luokan kotiseudun historiaan liittyy oman perheen historian kartoitus, vanhempien ja

isovanhempien ammatit jne.

Työelämässä tarvittavaa osaamista harjoitellaan läpi perusopetuksen erilaisilla talkootyön

muodoilla. Varainhankinnalla, kahvilan pidolla, erilaisilla projekteilla tehdään työtä yhteiseksi

hyväksi. Toisinaan työskentelyssä rajoitutaan oman luokan piiriin, toisinaan työprojekti tai

varainhankinta liittyy koulun tasolle, toisinaan yleismaailmallisempaan

hyväntekeväisyysprojektiin. Pidempiä työharjoittelujaksoja toteutetaan luokilla 7-9.

3.3.7 L7 - Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen on demokratian toimivuuden perusedellytys.

Osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä vastuullista suhtautumista tulevaisuuteen voi

oppia vain harjoittelemalla. Kouluyhteisö tarjoaa tähän turvalliset puitteet. Samalla

perusopetus luo osaamisperustaa oppilaiden kasvulle demokraattisia oikeuksia ja

vapauksia vastuullisesti käyttäviksi, ak