aallon Ylioppilaslehti #3/2010

tenn

arim

inis

teri

alex

ande

r stu

bb •

Var

audu

elä

kepä

iviis

i, op

iske

lija!

• p

aljo

n m

elua

aal

toes

ista

• t

erve

tulo

a m

aksa

maa

n aa

ltoon

!

hilla Rudanko ja muut aallon toiVot eiVät odota keski-ikäisten heittäVän palloa nuoRille.

He ovat ottaneet sen jo.

Accenture on Suomen paras työpaikka.

Neljättä kertaa.

Arkea huippusuoritusten tekijöille.

©2010 Accenture. A

ll rights reserved.

Hae nyt accenture.fi/tyopaikat

Jos haluat työn, jonka monet mahdollisuudet ja haasteet antavat sinulle tilaisuuden tehdä merkityksellisiä asioita joka päivä, tule Accenturelle. Kehität kykyjäsi ja kasvat ammatillisesti työskentelemällä yhdessä lahjakkaiden kollegojen kanssa. Opit vertaistaan vailla olevasta kokemuksesta samalla kun autat asiakkaitamme huippusuoriutujiksi. Työskentelet yrityksessä, joka on valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi neljänä vuonna peräkkäin. Jos haluat tämän olevan arkeasi, Accenture on paikkasi.

sisällYs / #3/2010 — 3

#3/2010

5 pääkirjoitus

6—7 aallonharjaYläluokan kettupoika anton hinkonen suunnittelee vaatteita turkiksesta, koska se on kaunista.

8—13 helmenkalastustänä keväänä osoitetaan mieltä. sorbusmimmi riemuitsee: vihdoinkin actionia edarissa! ulkkariopiskelijat joutuvat maksamaan, varsinkin aallossa. kY:n arkisto puhututtaa. aallon viestintä ei vastaa.

14—16 aaltoes ulkopuolisen silminensikertalainen löysi startup-talkoista paljon myyntipuhetta ja idealismin siemenen.

17 koukussa kaiken takana on sihteeri: harriet jehkonen, tuulan tuki ja turva.

18—21 köyhänä kiikkutuoliinkyllä, 25-vuotiaana on juuri hyvä aika alkaa säästää eläkepäivien varalle.

22—26 tennariministerialexander stubbin ei kuuluisi olla poliitikko. miten tässä näin kävi?

28—35 melukylästä kajahtaatulevaisuuden tekijät tietävät olevansa hyviä.

36—39 naisasia = kainalokarvatjokaisen naisen pitäisi olla feministi, kirjoittaa tiina-mari haka.

40—41 huhtikuumitä tapahtuu? aurinko?

2236 28

42—43 kotisatamaCharlotta liukas paljastaa tärkeimmät kirjat.

44 sarjis ja runotyttöPerässälaahaajat alkaa.

45 opiskelumihin kirjat kannattaa laskea?

46—47 kulttuuriamatöörit valtaavat ammattilaisten tontin.

49 gallupturhauttaako?

50—51 in englishthe truth about Finnish violence… and boozing.

53 messages in a bottlepower of power

54—55 iltasatujenni laskee opintoputkessa, sen pituinen se.

4 — #3/2010 / miehistÖ

päätoimittajaanna munsterhjelm

art directormirka suikkanen

toimittajatuuti piippo

kirjoittajaterna Bodström, tiina-mari haka, tuukka hetemäki, katri järvinen, heidi kähkönen, Reetta nurmo, antti j. peltonen, kaisa pohjonen, sanna Räty, ida Valpas

kuvaajat ja kuvittajatmatti ahlgren, maija astikainen, tom engström, aukusti heinonen, timo idänheimo, anna-leena kilpeläinen, joo-nas lehtimäki, Veera lipasti, noomi ljungdell, minna mä-kipää, maija savolainen, jaakko suomalainen, Yichen Wu

muut tekijätjohanna kouva (käännökset)

kustantajaaalto-yliopiston ylioppilaskunta (aYY)

toimitusneuvostohanne haapoja, tuomas jääskeläinen, aku-Ville lehtimäki, juhani mykkänen, jouni mölsä, tuomas niskakangas (pj),

antti oksanen, maija töyry

ilmoitusmyynti: RC-kustannus oy, 044 5000450 valtakunnalliset kampanjat: pirunnyrkki oy, 020 7969582mediakortti: www.ainolehti.fi/media paino art print oypainos 8 000 sisäsivujen paperi: dito 100g/m2 kannen paperi: Galerie art Gloss 250g/m2

ylioppilaslehti ainolämpömiehenkuja 3 02150 espooetunimi.sukunimi@ayy.fi050 5209447www.ainolehti.fiissn-l 1798-4394 issn 1798-4394

kannen kuva maija astikainen

reetta nurmo

”olen 24-vuotias, toivottavasti kohta val-mistunut toimittaja. nautin hyvästä ruuas-ta, viineistä, mieltä avartavista keskuste-luista, älykkäästä huumorista, kesäisestä puistoilusta, kissan kehräyksestä, kyntti-läilloista, sykäyttävistä keikoista ja mat-kustelusta. Viimeisen vuoden aikana olen haksahtanut itänaapurimme kieleen, kult-tuuriin ja yhteiskuntaan.

huhtikuussa suosittelen seuraa-maan aurinkoa. mene ulos ja moikkaa sitä kun se tulee esiin! aina on aikaa kävellä lähikorttelin ympäri.”

Reetta kirjoitti sivulta 18 alkavan jutun eläkeiän kauhuskenaarioista.

mari mäkiö

”opiskelen valokuvausta kolmatta vuot-ta. tykkään tällä hetkellä aika paljon au-ringosta, joka osuu silmiin aamulla kun herään.

suosittelen kaikille lämpimäs-ti lentoharjoituksia. ekologista ja hauskaa. suunta kohti aurinkoa!”

Mari kuvasi vaatesuunnittelija Anton Hin-kosen Aallonharjalla, sivu 6.

tom engström

”opiskelen tietotekniikkaa n:ttä vuotta ja paiskin töitä siinä sivussa. tykkään kave-reistani, sarjakuvista, chiptunes-musasta, tuomas-grillin pienistä ransuista ja nos-talgiasta. huhtikuussa aion käydä katsas-tamassa escherin näyttelyn amos ander-sonissa.”

Tom piirtää Ainon uutta Perässälaahaajat-sarjakuvaa. Lue sivulta 44!

1

2

3

pääkiRjoitus / #3/2010 — 5

emil

Bert

ell

Töiden saaminen suhteilla on niin väärin ja äl-löttävää. Vihaan niitä käyntikorttipellejä, jot-ka kulkevat tapahtumasta toiseen käsi ojossa ja VERKOSTOITUVAT, tilittää nettikeskustelija.

jos saat itsesi kiinni samanlaisesta mus-sutuksesta, lopeta heti. töitä saadaan suhteil-la eikä ilman verkostoja pärjää kukaan – se on fakta. ja vielä tärkeämpää: se on ihan oikein.

tänä keväänä olen kuullut jo useam-man työnantajan kertovan, kuinka vaivalloista valtavan kesätyöhakemuspinkan läpikäyminen on. siksi he ottavat puhelimen käteen ja soit-tavat suoraan luottotyypeilleen. suhteilla han-kitut työntekijäthän ovat useimmiten niitä par-haita. silloin työnantaja ei osta sikaa säkissä tai nättiä naamaa ansioluettelon yläkulmassa, vaan taattua laatua. ja silloin myös työntekijäl-lä on enemmän paineita osoittaa olevansa luot-tamuksen arvoinen.

Aino kyseli maaliskuussa, keitä ovat aal-lon toivot. siis ne supertyypit, joiden olisi tar-koitus tulevaisuudessa pelastaa vähintään kan-santalous ja suomi-brändi. haastateltuamme heistä muutamia (sivu 28) kävi selväksi, ettei-vät he ole supertyyppejä ainakaan yliopiston

ansiosta: useimmat nimittäin pitivät järjestö-toiminnan ja harrastusten antamia eväitä huo-mattavasti tukevampina kuin koulutusta. kym-pintyttökin valitsisi mieluummin kiltatoiminnan kuin opinnot. opiskelija-aktiivi kun oppii toimi-maan erilaisten ihmisten kanssa, ottamaan vas-tuuta, tarttumaan toimeen ja argumentoimaan uskottavasti. siinä sivussa hän tutustuu kym-meniin samanhenkisiin ihmisiin.

korkeakoulujärjestelmä on vääristänyt ajattelumme. kun kaikilla on tasavertaiset mah-dollisuudet opiskella, ajatellaan opinnoissaan parhaiten menestyvien pääsevän myös työelä-män parhaille paikoille. oikeasti työhönoton pe-rusteet ovat pysyneet aivan samoina jo satoja vuosia, koulutuksesta riippumatta. kun ihminen tiedetään hyväksi työntekijäksi, hänet halu-taan töihin. niin kävi koskelan akselille Pohjan-tähdessä ja niin kävi stubbin alexille (sivu 22 ) kaksi vuotta sitten.

hyväksi työntekijäksi tietäminen edellyt-tää tietysti sitä, että hänen taitonsa tunnetaan jo valmiiksi. onhan jorma ollilalla ja lauri kivi-selläkin nokian lisäksi toinen yhteinen CV-mer-kintä: partiolippukunta Vaasan metsäveikot.

anna munsterhjelmpäätoimittaja

lopeta yliopisto, liity partioon

6 — #3/2010 / aallonhaRja

tekotuRkis on Rumaa ja epäekoloGista, sanoo anton hinkonen. tuRkista tYÖstäVä Vaatesuunnittelun opiskelija on jo saanut ulkomaiset muotitalot Raottamaan oViaan.teksti: ida valpas kuva: mari mäkiö

yläluokan kettupoika

se on muhkea, punainen ja a-linjainen. anton hinkosen suunnittelema minkkiturkki sai tur-kistuottajien liiton kilpailussa paljon kiitosta ja poiki yhteistyösopimuksen, joka on jatkunut jo pari vuotta. parhaillaan hinkonen tekee näyttö-työnä miestenvaatemallistoa, jossa hän käyttää liiton sponsoroimia turkiksia.

Viidettä vuotta vaatesuunnittelua taikis-sa opiskelevalla hinkosella ei ole koskaan ollut ennakkoluuloja aitoja karvoja kohtaan.

– turkis on kaunista. sitä voi leikata mi-ten vaan ja sillä voi tehdä paljon juttuja, johon kangas ei pysty. nykytekniikalla turkiksesta saa kevyen ja sen värimaailmasta fantastisen.

luonnonkuituja suosiva hinkonen ihmet-telee tekoturkisten suosiota, sillä keinomateri-aali on hänestä epäekologinen ja ruma vaihto-ehto. hän uskoo, että turkisten symboloima sta-tusarvo on monelle suurempi ongelma kuin itse materiaali.

– turkis on luksusta ja kallis materiaa-li, mihin sen vastustuskin mielestäni perustuu. sitä pidetään yläluokan juttuna.

taikkilaiset – turkistarhausta paheksu-vat kasvissyöjät – eivät taida lämmetä hinkosen suosikkimateriaalille? hinkonen tyrmää yleis-tykset ja kertoo, ettei ole koskaan saanut huo-noa palautetta koululta tai lähipiiriltä. kettu-tytöt spraymaaleineenkaan eivät ole aiheutta-neet ongelmia.

– ei siinä ole mitään ihmeellistä. ei meil-tä kysytä myöskään, miksi käytämme silkkiä. en näe mitään eroa silkin ja turkiksen välillä.

Viime aikoina kohua herättäneet turkis-tarhavideot saavat kuitenkin suunnittelijan tun-teet kuumenemaan.

– televisiossa näytetyt videot vääristä-vät totuutta. niissä näkyy muun muassa ste-reotyyppistä käyttäytymistä, jossa kettu kier-

tää kehää tai hyppii sekopäisenä. tällaista ku-vaa on helppo saada mistä tahansa, jos menee yllättäen keskellä yötä valonheittimien kans-sa paikalle.

hinkonen käyttää itse ainoastaan koti-maista turkista, koska hän tietää, miten se on tuotettu.

– mietin nykyään eettisiä asioita, mut-ta se on vähän kaksinaismoralistista. turkisten ja ylipäätään muodin kohdalla ei voi puhua eet-tisyydestä, koska kaikki materiaalin ja vaattei-den tuotanto on epäeettistä. esimerkiksi kan-kaiden värjäys, painatus ja logistiikka aiheutta-vat päästöjä.

hinkosen modernit turkisvaatteet ovat herättäneet kiinnostusta myös suurissa ulko-maisissa muotitaloissa. esimerkiksi Gianfranco Ferré tarjosi muutama vuosi sitten hänelle työ-harjoittelupaikkaa. ainakaan vielä hinkonen ei kuitenkaan aio karata saapasmaahan. •

aallonhaRja / #3/2010 — 7

8 — #3/2010 / helmenkalastus

kevät toi miekkarinpraha 1968, peking 1989, helsinki 2010. hyvinä keväinä harrastetaan romansseja, huonompina mielenosoituksia.

alkuvuoden uhkailut opiskelun tehosta-misesta, lukukausimaksuista ja työurien piden-tämisestä on jäädyttänyt opiskelijoiden ja ope-tusministeriön välit kylmemmiksi kuin koskaan. ministeriön työryhmät julkaisevat esityksiään ja opiskelijajärjestöt suoltavat vastaukseksi kan-nanoton viikossa, muutaman parhaassa.

maaliskuun 18. päivä helsingin yliopis-ton ainejärjestöläiset organisoivat ensimmäisen maksullista koulutusta vastustavan mielenosoi-tuksen. senaatintorilla banderolleja heilutteli vain kolmisensataa opiskelijaa – ja tietysti tuo-mioja, vanha Vanhan-valtaaja.

kuukautta myöhemmin aiotaan rähistä näyttävämmin: sYlin ja samokin valtakunnalli-sen mielenosoituksen olisi tarkoitus tuoda hel-sinkiin tuhansia opiskelijoita.

kun proletariaatti pari sataa vuotta sit-ten osoitti mieltään tosissaan, tutisivat kunin-kaat ja senaattorit pitsipöksyissään. nälkäinen kansa kun saattoi vimmoissaan vaikka tuikata linnan tuleen tai viskata vallanpitäjät giljotiiniin. mitä pelättävää on nykykansanedustajilla? huh-tikuun mielenosoituksessakin aiotaan vain ”tuo-da maksuttomuuden hyviä puolia esille iloisessa hengessä”. hyvä varaslähtö vappuun, siis. • am

Valtakunnallinen opiskelijamielenosoitus mak-suttoman koulutuksen puolesta järjestetään 21.4. Helsingissä.

aino laulaa kansainvälistä!pitäisikö kaikki opetus tarjota englanniksi? Voisiko vaihdosta

tehdä opiskelijoille pakollisen? mikä ulkkariopiskelijoissa ärsyttää?toukokuun Ainossa nostetaan

kansainvälisyys tapetille. osallistu lehdentekoon vastaamalla kyselyyn

osoitteessa www.ainolehti.fi. kysely on auki 9.–20.4..

vieraissa / helmenkalastus / #3/2010 — 9

taikkilaisen lukukausimaksu laskee, kylterin nousee

edustajisto päätti maaliskuun kokouksessaan olla nostamatta ylioppilaskunnan jäsenmak-sua kevään 2011 osalta. hallitus esitti mak-suun kahden ja puolen euron korotusta budje-tin alijäämäisyyteen vedoten. esitys hylättiin äänin 29–11.

lukuvuonna 2010–2011 aallon perustut-kinto-opiskelijat saavat siis pulittaa jäsenmak-sua 92 euron verran. summaan sisältyy 42 eu-ron Yths-maksu. suomen ylioppilaskuntien liit-to sYl:n jäsenyys vie maksusta viitisen euroa.

kolmessa entisessä ylioppilaskunnassa jäsenmaksut ovat riippuneet pitkälti niiden va-rallisuudesta. kuluvana lukuvuonna 2009–2010 ylioppilaskunnan jäsenmaksu on taikkilaisille 94 euroa, teekkareille 91,50 euroa ja kyltereil-le 78 euroa. eriarvoisuus johtuu siitä, että viime syksyn osalta jäsenmaksut päätti kukin ylioppi-laskunta itse. kaikkiin kolmeen summaan on si-sältynyt Yths:n osuus 40 euroa.• am

näpertelyn ammattilaiset

opiskelijat: puuhelmiä ja taiteilijakaapuja, oh yes. taidekasvattajia pidetään keskimääräis-tä aktiivisempina taikkilaisina ja eniten taitei-lijoina. kuusi kymmenestä tokYo ry:n hallitus-laisesta opiskelee kuvisopeksi. moni tekee si-vutyökseen tai harrastuksekseen sarjakuvaa, graafista suunnittelua tai vaikka koruja. koulun työtiloista löytyy pysäyttäviä maalauksia, jotka ovat taidekasvattajien käsialaa.

opiskelu:muotoilua, arkkitehtuuria, kuvatai-detta, visuaalista mediaa, uudenlaisia oppimis-ympäristöjä… kaikkien pääaine on visuaalinen kulttuurikasvatus, joten kaikki opiskelevat vä-hän kaikkea. opetustavat vaihtelevat romutyö-pajasta teorialuentoihin (oodista löytyy muun muassa kurssi Aistisuus, keho ja liha). aallon ainoa opettajankoulutusohjelma.

tulevaisuus: kuvataiteen aineenopettajaksi tul-laan maisterin tutkinnolla. peruskoulujen ja lu-kioiden lisäksi taidekasvattajia tarvitaan myös museoissa sekä muissa kulttuurilaitoksissa ja

-organisaatioissa.

ulkopuolisille: arabian kampuksen kuudennen kerroksen Galleria elintilassa voi ihailla taide-kasvattajien taidetta. monet opiskelijat myyvät tuotoksiaan joulumyyjäisissä ja design marke-teissa – lähes kaikkea löytyy sarjakuvakirjoista pikkuhousuihin. muutamalle kurssille voi pääs-tä vuosittain avoimen yliopiston kautta.• tp

niin epäaaltolaiselta kuin kuVisopettaja kuulostaakin, taidekasVatuksessa aloittaa joka Vuosi enemmän opiskelijoita kuin missään muussa taideteollisen koRkeakoulun ohjelmassa.

kuva

: Yich

en W

u

kuvi

tus:

mirk

a su

ikka

nen

sarjassa esitellään aallon koulutusohjelmia pinnan alta.

ayy <3 syl: pannaanko poikki?

syvän budjettikuopan reunalla hoippuvassa yli-oppilaskunnassa on väläytelty jo suomen yli-oppilaskuntien liitosta eroamista. keskustelun avaajina toimi joukko teekkariedustajia.

eroa ajavat nostivat esille sYl-jäsenyy-den hintavuuden ja sen, pystyykö valtakunnal-linen organisaatio edistämään juuri aaltolais-ten asiaa. Vajaan 140 000 opiskelijan kokoises-sa liitossa kun joudutaan väistämättä tekemään kompromisseja. aYY:n sYl-jäsenmaksu on suu-ruusluokaltaan 80 000 euroa vuodessa eli noin kahden henkilötyövuoden verran.

esitys nostatti arvattavasti myös voima-kasta vastustusta. jäsenyyden puolustajat ar-vioivat kansallisen edunvalvonnan ja kansain-välisten yhteyksien heikkenevän huomattavasti, jos liitosta erotaan. samalla luovuttaisiin syl-liläisestä osaamisesta ja liiton ”yhteiskunnalli-sesti tunnustetusta asemasta”.

oikeus esimerkiksi Yths:n palveluihin ja julkisen liikenteen opiskelija-alennuksiin ei ole sYl:n jäsenyydestä riippuvaista. • am

10 — #3/2010 / soRBusmimmi / pakinoitsija tarkkailee ayy-politiikkaa pöydän alta.

pikkusormi maksulliselle koulutukselle

moRalisointia ja masinointia tissiBaaRissa

aalto-yliopisto edustaa opetusministeriön ase-tuspaperissa vaikuttavasti: yhteensä 130 luku-kausimaksukokeiluun valitusta koulutusohjel-masta 46 löytyy aallosta. paperi antaa yliopis-tolle mahdollisuuden kerätä lukukausimaksuja näihin koulutusohjelmiin eu/eta-alueen ulko-puolelta tulevilta maisteriopiskelijoilta vuoteen 2014 saakka. Vararehtori martti raevaaran mu-kaan lista kasvaa vielä.

– ministeriöstä pyydettiin lähtökohtaises-ti kaikkien englanninkielisten maisteriohjelmi-en nimet, jotta yliopistot voivat itse valita, mis-tä keräävät maksuja. opm tulee pyytämään lis-taan vielä täydennystä.

lukukausimaksuja kerätäkseen yliopis-ton täytyy ensin kehittää toimiva stipendijär-jestelmä. opetusministeriön kokeilun idea on muuttaa lukukausimaksut laadukkaammak-si opetukseksi byrokratiatanssin keinoin: raha kiertää valtiolta yliopistoille, niiden kassasta stipendien muodossa opiskelijoille ja heiltä ta-kaisin yliopistoille.

– ajatus on, että maksuista jäisi korkea-koululaitokselle tuloja, joilla vieraskielisen ope-tuksen tasoa voitaisiin parantaa, sanoo opetus-neuvos birgitta vuorinen.

martti Raevaara suhtautuu ajatukseen varauksella, vaikka kokeilua kannattaakin.

– olen pikkuisen pessimistinen opiskeli-jamäärien suhteen varsinkin alkuvaiheessa. jos 25:sta opiskelijasta viisi maksaa, syntyy jännite: pitäisikö ohjelman opetus järjestää paremmin, koska maksavat opiskelijat ehkä niin odottavat?

Ylioppilaskunnan kansainvälisten asi-oiden vastaavilta löytyy heti kymmeniä syitä tuomita kokeilu. aYY:n hallituksen kv-vastaa-va jarno lappalainen ja kv-sihteeri hanna sauli pitävät kummallisena erityisesti sitä, että ope-tuksen parantamiseen täytyy kerätä maksuja – loogisempaa olisi, että jo valmiiksi laadukas koulutus maksaisi.

– todennäköisesti kv-opiskelijoiden mää-rä romahtaa kuten tanskassa kävi. samalla suo-malaistenkin opiskelijoiden opiskeluympäris-tö kuihtuu. kansainvälistymisstrategian mukaan ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pitäisi tuplata vuoteen 2015 mennessä, mutta samalla tutkinnoille lätkäistään maksut, lappa-lainen ihmettelee.

Vararehtori Raevaaraa kansainvälisten opiskelijoiden väheneminen ei huoleta, päin-vastoin. Raevaaran kotikentällä taideteollises-

jäsenistön kiinnostus ylioppilaskuntaa kohtaa näyttää olevan korkeam-malla kuin koskaan, eikä se muuten johdu BB-sosiaalipornon laadusta tai tavallista järkevämmistä päätöksistä. aYY kuohuttaa, koska se ainakin yrittää vaikuttaa jäsenistönsä elämänlaatuun. oo!

talouskriisiin partaalle ajettu ylioppilaskunta yrittää räpistellä kui-ville irtautumalla riippakivistään, joista ruminta ei tarvitse kauan etsiä. sYl on kuin entinen mäkikotka: takavuosina pokkailtiin prenikoita, nyt ta-pellaan lähibaarin tiskillä. mitalia ei irtoa ainakaan ”sitten ette saa opis-kelijakortteja tai Yths:ää”-itkupotkuraivarista tai sYl:n pääsihteeri viska-rin ruusunpunaisista puolustuspuheista. Yrittäkää nyt edes – aYY on kal-sarit päässäkin uskottavampi. otetaan ero, saatana!

tätä uskottavuutta tarvittiinkin taas budjettipöydässä. siellä eda-ri spekuloi hallituksen kännykkämalleista – siis ”taloudellisista väärinkäy-töksistä” – samalla, kun taikurit yrittivät 25 000 euron härskiä vempau-tusta. savun hälvettyä teekkariedaattoreilta alkoi kuulemma kadota Face-book-kavereita. ja aivan erityisesti mimmiä ilahdutti thaimaan pusikoista palanneen edaattorin kiihkeä tarve etsiä omia tuulimyllyjään – aplodeja antille, don kronqvistin tyhjiksi jättämät saappaat odottavat!

taloudesta puheen ollen: BB-viihteelle ei näy vieläkään loppua. kY:n arkisto ja joulukuun rahalimbo eivät oikein innosta liputtamaan vas-tuuvapauden puolesta. lisää arkistopapereita jatkuvasti tivaaville teekka-reille ja taikkilaisille kerrotaan aina kysyttäessä, että nYt on ihan jokainen liite liitteineen toimitettu. kummasti jotain kuitenkin aina löytyy pääsih-teerin (ilmeisesti äärettömän) pöydän kulmalta. huomio iltapäivälehdet: pohjoiselta Rautatiekadulta kannattaisi tiedustella myös tiitisen listaa.

puheenjohtaja kannisen posket hehkuivat sorbuksenpunaisina, kun arkistonhoitaja suoritti edarin kokouksessa aYY:n lyhyen historian parhaan suolauksen. mimmi tyynnyttelee kohua: on ihan ymmärrettävää järkyttyä, kun oman äidin ikäinen täti nappaa kiinni suorassa lähetyksessä valehtelusta ja tylyttää täyslaidallisen. melko röyhkeää toimintaa, tähän astihan hiekkalaatikolla on saanut leikkiä aivan rauhassa!

kuulemma kY:n tilintarkastuskin on jo tehty. sen arvosta voi olla montaa mieltä, ellei paikalle ole tilattu meedioapua kadonneita papereita varten. tämä taisi huolestuttaa jussiakin siinä määrin, että piti oikein ti-lata vaatekaupasta ponsi erityistilintarkastuksesta. ja kas: tyylipuhtaasti edarin kokous muuttuikin farssista hallituksen taidokkaasti masinoimaksi nukketeatteriksi. hallituksen moralisointi jäsenmaksun nostamiseksi sujui kehnommin kuin sen virkistysmatka etelänaapurin naiskauneuden äärelle. ehkä tissibaareissa jokin sentään nousi?

niemen fasistitkin pääsivät nauttimaan, kun pyhän peltosen pa-taljoona ryhmittyi aina suorastaan hellyttävästi uusien muutosesitysten taakse. erityisesti liedes näyttäisi kannattavan ihan kaikkea, mitä herätys-liike pöytään mäjäyttää. toista on Gandalfin kulkueessa, jossa tsunameis-ta, ritareista ja museovirastosta sujuvasti julistava työn sankari heiluttaa miekkaa punalipun puolesta. mike taitaa pian olla edarin profiiliin yhtä sopimaton kuin kebabilta tuoksuva tietoteekkari.

onneksi aurinko paistaa aYY:llekin: jatkukoon rakkauden kevät!

sorbusmimmimustavalkoinen ja pölyinen strippari

edellisessä numerossa julistettu drinkkikilpailu on ilmeisesti otettu innolla vastaan ainakin ruudukkaissa piireissä (sorbusjallu on namia),

mutta vielä ehtii osallistua! kisa päättyy 20. huhtikuuta.

helmenkalastus / #3/2010 — 11

pikkusormi maksulliselle koulutuksellekun lukukausimaksukokeilu panee hinta-lapun kansainVälisille maisteRiohjelmille, uhkaaVat opiskelijaViRRat eu:n ulkopuolel-ta tYRehtYä. aalto ja opetusministeRiÖ kiis-täVät poRttiteoRian, mutta lupaaVat samal-la pidentää maksukokeiluun osallistuVien koulutusohjelmien listaa.teksti: tuuti piippo kuvitus: anna-leena kilpeläinen

sa korkeakoulussa 65 prosenttia hakijoista tu-lee ulkomailta.

– intressi olisi saada enemmän suomalai-sia opiskelijoita maisteriohjelmiin, mutta he ei-vät pärjää ulkomaisille hakijoille hakutilantees-sa. minusta on rohkeaa, että lukukausimaksu-ja kokeillaan. muuten keskustelu pysyy edelleen periaatetasolla, Raevaara sanoo.

opetusneuvos Vuorisen mielestä suomen kilpailuvaltiksi kuuluisi nostaa koulutuksen laa-tu, ei maksuttomuus. aYY:n hanna sauli koros-taa, että tällä hetkellä maksuttomuus kuiten-kin on yksi suurimmista houkuttimista suurim-malle osalle suomen valitsevista opiskelijoista. moni ulkomaalainen opiskelija sanoo, että oli-si tuskin tullut suomeen, jos koulutuksesta oli-si pitänyt maksaa.

sekä opetusministeriöstä että aallosta vakuutetaan, ettei kokeilua motivoi raha, vaan tiedon kerääminen. aallossa sekä maksullisten ohjelmien valinta että maksujen suuruus ovat

”Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä pitäisi tuplata vuoteen 2015 mennessä, mutta samalla tutkinnoille lätkäistään maksut.”

vielä kysymysmerkkejä. myös apurahajärjestel-män ja seurannan suunnittelu alkavat vasta nyt. aYY:n edustaja tulee osallistumaan suunnitte-luun tiiviisti. Raevaaran mukaan ensimmäiset maksulliset ohjelmat voivat alkaa aikaisintaan syksyllä 2011.

poliitikot ovat kiirehtineet vakuuttele-maan, ettei suomalaisesta koulutuksesta ole tu-lossa maksullista, vaikka kansainvälisten opis-kelijoiden maksuja kokeillaankin. Raevaaran mielestä lukukausimaksukokeiluun ei voi sovel-taa porttiteoriaa, koska siinä liikutaan niin pie-nessä skaalassa. aYY:n lappalainen taas varoit-telee, että pienestä kokeilusta voi huomaamatta kasvaa laajempi ilmiö.

- kyllä tämän voi nähdä sellaisena anne-taan pahalle pikkusormi –tyylisenä asiana. esi-merkiksi saksassa maksullisuus levisi moneen kandiohjelmaan ja myös suomessa valitettavan monelta vaikutusvaltaiselta taholta löytyy in-toa lukukausimaksujen yleiseen käyttöönottoon. opiskelijoiden kannattaa olla tarkkana. •

12 — #3/2010 / helmenkalastus

ano

nyy

mit

elä

imet

joon

as l

ehtim

äki

kiista entisen ky:n asiakirja-arkistosta on kuu-mentanut talven mittaan erityisesti teekkari- ja kylteriaktiivien tunteita. Vielä ylioppilaskunta-na ollessaan kY lahjoitti arkistonsa kauppatie-teen opiskelijoiden etuja valvomaan perustetul-le kY ry:lle. aYY on pitänyt päätöstä laittomana, sillä arkistosta vastaaminen ja sen asianmukai-nen hoitaminen on lain ylioppilaskunnalle sa-nelema velvollisuus ja aYY jatkaa ylioppilaskun-tana kY:n työtä.

kY ry taas katsoo arkiston olevan yhdis-tykselle aatteellisesti tärkeää omaisuutta. alku-peräiskappaleita ei siksi haluttu luovuttaa yli-oppilaskunnalle, mutta sen jäsenille luvattiin kopiointi- ja vierailumahdollisuus kampissa si-jaitsevaan arkistoon.

Ratkaisun saamiseksi aYY konsultoi kan-sallisarkistoa, jonka pääjohtaja jussi nuorteva vahvisti lausunnossaan ylioppilaskunnan näke-myksen oikeaksi. Vastavetona kY ry pyysi selvi-tystä asianajotoimistoltaan, joka nokkelasti yrit-tikin kumota viranomaisten antamaa lausuntoa. samaan aikaan aYY päätyi pyytämään vir-ka-apua poliisilta. pohjoiselle Rautatiekadulle

suuntautuvan rynnäkön sijasta hallitusten välis-tä keskustelua päätettiin kuitenkin jatkaa.julkisuuslain nojalla ylioppilaskunnan asiakir-jat ovat julkisia. taikkilais- ja teekkariedaatto-rit pyysivätkin helmi-maaliskuun aikana usei-ta kY:n hallituksen ja edustajiston pöytäkirjo-ja nähtäväkseen, mutta osaa niistä ei kyetty toimittamaan tai ne toimitettiin huomattaval-la viiveellä.

huhtikuisessa edustajiston kokouksessa aYY:n arkistonhoitaja tiina metso jysäytti pöy-tään pommin ja ilmoitti, että kY-talolla sijaitse-va arkisto on puutteellinen. kaikkia papereita ei löytynyt ja joistakin yhteen nidotuista materiaa-leista oli poistettu salaisiksi julistettuja osia.

kY ry:n puheenjohtaja tiina kannisen mukaan metson ilmoitus tuli hänelle yllätyk-senä.

– kY:llä ja tkY:llä on ollut hyvin erilai-set käytännöt arkistoinnin suhteen: esimerkik-si puhtaasti valmisteluun liittyviä muistioita ei laiteta pöytäkirjojen liitteiksi. arkistonhoitajal-la on kuitenkin avaimet kaikkiin niihin tiloihin, joissa arkistoa säilytetään. pidän hänen reaktio-

arkistosodassa julistettiin välirauha

jos hallitus saa nuijittua tahtonsa läpi, luovu-taan yliopistojen pääsykokeista osittain jo ensi vuonna. silloin hakija täyttäisi yhteen nettilo-makkeeseen ylioppilasarvosanansa ja pistäi-si veikkauksen vetämään. lottokupongin perus-teella opiskelija ohjataan siihen kouluun, jonka pääsyvaatimukset hän täyttää.

opetusministeri virkkunen muistutti, että yliopistot saavat päättää valintamenette-lystään itse. hän uskoi silti, että koulut kallistu-vat pääsykokeista luopumisen kannalle.

teknillisessä korkeakoulussa hallituksen esitys osui hyvään saumaan. hakutiimin päällik-kö milla vaisto-oinonen kertoo, että opiskelija-valinnasta ei ole ollut aiemmin sisäistä keskus-

taan todella erikoisena.sekä kanninen että aYY:n puheenjohta-

ja jussi valtonen toivovat, että arkistofarssista päästäisiin nopeasti yli.

– Yksinkertainen asia on saavuttanut tol-kuttomat mittasuhteet. tilanne, jossa ylioppi-laskunta ei pysty vastaamaan lain sille asetta-miin velvollisuuksiin on kuitenkin kestämätön, Valtonen kommentoi.

kY ry:n hallitus on sittemmin taipunut siirtämään arkiston otaniemeen uuden yliop-pilaskunnan yhteiseen arkistoon. esittäessään asiaa edustajistolleen kY ry:n hallitus ei tosin puuttunut arkiston omistajuuskysymykseen, ai-noastaan sen säilytyspaikkaan. kY ry:n edusta-jisto ei Ainon painoon lähtiessä ollut vielä sine-töinyt päätöstä • am

Ai mikä säätiöinti, pakkoliitos, pimittämissyy-tökset? Oletko jo tipahtanut ylioppilaskuntapo-litiikan rattailta? Toukokuun Aino kertoo, kuinka kovaa peliä AYY:n alkumetrit ovatkaan olleet.

pääsykoekuponki päästäisi teekkarin kahden kokeen loukusta

telua ja useamman vuoden ajan on vain menty vanhalla kaavalla.

– johtava dekaani on jo pitkään ollut sitä mieltä, että todistusvalinnalla sisään otettavien määrää pitäisi kasvattaa.

nyt 15 prosenttia teekkarifukseista on tullut otaniemeen papereiden perusteella. mak-simimäärä olisi 40 prosenttia, minkä muut tek-nilliset yliopistot ovat jo saavuttaneet.

aYY:n puheenjohtaja jussi valtonen ja koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen janne peltola jättäisivät taikin opiskelijavalin-nan entiselleen, lisäisivät kauppikseen hakeville soveltuvuushaastattelun ja päästäisivät teekka-rit kahden kokeen loukusta.

– on aivan älytöntä kirjoittaa ensin mate-matiikka ja fysiikka ylppäreissä ja heti sen jäl-keen uudestaan pääsykokeissa, Valtonen sanoo.

peltola vaatii myös, että aallon koulujen, erityisesti tkk:n, markkinointia pitää petrata. nyt mainonta on kohdistettu niille, jotka eivät ole tkk:sta lähtökohtaisesti kiinnostuneita.

– siksi moni teknillisesti lahjakkaimmista valitsee tampereen teknillisen yliopiston. eten-kin jos mielenkiinnon kohteena on esimerkik-si konetekniikka tai maanmittaus – niihin tkk:n viestintäkärjet eivät pure. • am

sarjassa otetaan selvää siitä, onko aallossa kaikki paremmin. tällä kertaa tarkastelussa viestintä. / helmenkalastus / #3/2010 — 13

hyvistä ideoista tulee käytännön floppeja

jos Yksi asia olisi kannattanut uudessa Yliopistossa hoitaa Valmiiksi, niin Viestintä ja eRitYisesti tietojäRjestelmät. niin ei tehtY – ja nYt opiskelijoita kiukuttaa.teksti: tuuti piippo kuvitus: mirka suikkanen

– aallosta on ollut tähän asti vaan harmia, kirosi kauppislainen keskellä tenttiviikkoa. toinen va-litti Facebookissa, ettei pääse ilmoittautumaan tentteihin. Weboodiin ei pystynyt kirjautumaan, ja ne jotka pääsivät, eivät löytäneet sieltä enää omia opintosuorituksiaan.

Vastauksen sai, kun sitä jaksoi tarpeeksi monesti oodin ylläpidolta kysyä. kaikkien käyt-täjätunnukset olivat vaihtuneet kolmen oodin yhdistyessä yhteiseen tietokantaan, mutta opis-kelijoiden mukaan siitä ei tiedotettu etukäteen.aallon opintopalvelujen päällikön anneli lap-palaisen mukaan kauppiksen päässä sattui tie-tokatkos.

– tavallisesti tietohallinnon työntekijöillä on työparina opintopalvelujen työntekijä. jos-sain tiimissä tieto ei kulkenut perille asti, eikä hse:lla osattu varautua muutokseen.kerrottiinko opiskelijoille, että heidän tieton-sa katosivat?

– ennen kaikkea ongelmaan on puutut-tu ja sitä on pyritty korjaamaan, lappalainen kiertelee.

suurin floppi lappalaisen mielestä oli kuitenkin joopas-järjestelmän toiminnan lak-kaaminen väärinkäsityksen vuoksi. opiskeli-jat eivät enää vuodenvaihteen jälkeen päässeet toisten aallon koulujen kursseille joo-opinto-jen kautta, koska järjestelmä oli ympännyt kou-lut yhdeksi yliopistoksi – ja joku aallossa oli unohtanut varautua siihen. Ylioppilaskunta tart-tui asiaan netissä leviävän mielipidekirjoituk-sen nähtyään.

Aalto-yliopiston viestintä sekä korkea-koulujen viestintäpalvelut auttavat tiedon ja asiantuntijoiden etsimisessä, lukee yliopiston sivuilla. alla on kolmen viestintäpäällikön ja tiedottajan yhteystiedot. kukaan ei vastaa pu-helimeen. täytyy kirjoittaa nimet Googleen saa-dakseen selville, kuka tekee mitäkin. kun saa yhden kiinni, hän ei vastaakaan näistä sisäisis-tä asioista. Google oli väärässä. oikea henkilö on lomalla.

aYY:n hallituksessa viestinnästä vastaa-va lassi hämäläinen sanoo, että yliopiston vies-tintätiimillä riittää ideoita, mutta se kaipaa niitä eteenpäin vievää ja päätöksiä tekevää johtajaa.

tiimi on kuitenkin vahvistumassa hen-kilöllä, joka vastaa opiskelijoille suunnatusta viestinnästä. sitä koskevan suunnitelman pitäi-si valmistua syksyyn mennessä. tiedotuspääl-likkö lotta knuutisen mukaan sisäiseen palve-luun, aalto insideen, tulee sisältöä opiskelijoil-le ”ehkä syksyllä”.

Vuonna 2015 Aalto-yliopisto on viiden parhaan Euroopan yliopiston joukossa tieto- ja viestintätekniikan käyttäjänä, aallon visiossa maalaillaan. alku ei ainakaan lupaa paljoa. •

14 — #3/2010

aaltoes on tunnetumpi kuin aYY. kasVuYRittä-jYYsYhdistYs kuRkottaa kohti mainetta, menes-tYstä ja uusia kYkYjä – eikä sen sisäpiiReihin johtaVa kYnnYs näYtä ulkopuolisen silmissä ko-Vin matalalta. ensikeRtalainen lÖYsi hYpetYksen Ytimestä pisaRan piRistäVää idealismia.teksti: sanna räty kuvitus: mirka suikkanen

#3/2010 — 15

punatiilinen design Factory uinuu lauantain aamuauringossa. Täällä VTT:n vanhassa laboratoriohallissa, nyt värikkään sisustuk-sen keskellä, toimii AaltoES – Aalto Entrepreneurship Society – jon-ka toimintaa promotaan ja hypetetään vimmatusti niin Faceboo-kissa, yliopiston ilmotustauluilla kuin mediassakin. Tehokkaan mainostamisen myötä seura on saanut nimeä – jopa niin paljon, että opiskelijoiden korvissa se kuulostaa uutta ylioppilaskuntaa tutum-malta. Poikkitieteellinen yhdistys on päässyt paistattelemaan kol-men koulun yhdistämisen parrasvaloissa mallioppilaana, tiedotus-välineiden ja rehtorin suosikkina.

Moni aaltolainen on siis tietoinen yhdistyksestä ja kiinnos-tunut sen toiminnasta — silti vain harvat ovat mukana. Tuntuu, että tapahtumissa pyörii vain sisäpiiri: ne myyntihenkiset tulevaisuu-teen tähtääjät, jotka haluavat luoda merkittävän suhdeverkoston jo opiskeluaikana. He järjestävät tapahtumia ja ekskursioita, joissa pu-hutaan bisneskieltä ja käyttäydytään kuin pienet sarasvuot. Voiko tavallinen aaltolainen osallistua, vaikkei tunne kasvuyritystoimin-taa, ei hallitse markkinointislangia tai pukeudu pukuun kuin häissä ja hautajaisissa?

Haluan ottaa siitä selvää.

talkooaamuna paikalla istuu noin 50 aamuvirkkua, vapaita tuoleja olisi toiselle mokomalle. Heti avaussanoista lähtien kaikki solkataan sujuvasti englanniksi. AaltoES:n puheenjohtaja Jens Sørensen esit-telee yrittäjä Marko Parkkisen, joka tempaa kuulijat mukaansa ker-

tomalla värikkäitä tarinoita kasvuyritysmaailmasta. Parkkinen on nokkela, hauska ja rento. Osa kuulijoista tekee muistiinpanoja.

Nostatuksen jälkeen perehdytään viikonlopun talkooaska-reisiin. Powerpointit vaihtuvat ja Sørensen huutelee tiimejä laval-le. Esitykset ovat muutaman minuutin mittaisia pitchejä, houkutte-levia myyntipuheita, joiden tarkoitus on selkeyttää aihe kuulijoille ja myöhemmässä myyntivaiheessa vakuuttaa sijoittajat puolelleen. Osa pitcheistä menee täysin ohi ja piirtelen paperiini kysymysmerk-kejä. Mietin, olisiko kielimuuri ymmärryksen esteenä. Vaikka valta-osa jäsenistä on täysin suomenkielisiä, käytetään kaikessa viestin-nässä ehdottomasti englantia.

– Muuten ei oltaisi uskottavia maailmalla, perustelee Søren-sen, jonka oma englanti taipuu kiitettävästi.

sitten levittäydytään design Factoryn sokkeloihin. Täällä talkoo-työ tarkoittaa kiertelyä tiimien esittelypisteissä, yritysideoiden ke-hittämistä yhdessä ja palautteen antamista. Kukin auttaa parhaan-sa mukaan: minutkin kaapataan testaamaan Shobble.comia. Eteeni avataan nettisivu, joka listaa verkkokauppoja, niiden toimituskäy-täntöjä sekä maksutapamahdollisuuksia. Pääsen latelemaan mielipi-teitä käytettävyydestä, kehitysmahdollisuuksista ja aiemmista verk-kokauppakokemuksistani.

Viereisessä loosissa sykähtelee jo isommin. Team Hanke-nin Olli Gunstin ja Rudi Skogmanin pitch on tehonnut täydelli-sesti: talkoisiin pyörimään jäänyt Marko Parkkinen on myyty mies.

Paikalla on lähinnä aaltoes:n hallitus lähipiireineen. Missä ovat muut ensikertalaiset? tai taikkilaiset?

16 — #3/2010

Ja mies, joka haluaa sijoittaa rahaa. Parkkinen uskoo hankenlais-ten ideaan kehittää friendfeed-tyyppinen ohjelmisto yrityksen si-säiseen verkkoon. Hän tahtoo sopia liiketapaamisen heti seuraaval-le arkipäivälle.

Gunst ja Skogman jäävät hämmästelemään. Toki he olivat odottaneet ja toivoneet AaltoES:n tapahtumalta paljon, mutta lähin-nä idean jalostamiseen liittyviä vinkkejä. Lupaus sijoittamisesta saa adrenaliinin liikkeelle ja kielenkannat laulamaan.

– Uskomaton juttu, leijutaan omissa pilvissä! Gunst ja Skog-man hehkuttavat.

Tästä siis on kyse. Esitellään ideoita, joista parhaat nouse-vat siivilleen ja lopulta kaikki hyötyvät, niin ideoijat kuin sijoittajat. Koulutyöstä lähtenyt ajatus poikii parhaimmillaan vapaan tulevai-suuden yrittäjänä.

Oikeastaan olen himpun verran kateellinen näille idealisteille, joista välittyy palava halu tehdä itse ja vaikuttaa samalla yhteiskun-taan. He myös tukevat toisiaan yrittäjyyden alkutaipaleella, ilman pelkoa epäonnistumisesta.

– Yksi konkurssi sinne tänne, letkauttavat hankenlaisetkin.

aaltoesillakin on omat ongelmansa. Mukaan tarvittaisiin enem-män tutkijoita ja muita huippuosaajia, joilla menestyksen edelly-tykset ovat riviopiskelijoita paremmat. Kaikkein kirkkaimmat kul-tamunat kun houkuttelevat lisää sijoittajia, sparraajia ja muita isokenkäisiä mukaan.

Tutkijat ovat haluttuja, koska heidän vahva teoriapohjansa auttaa yritysmahdollisuuksien hahmottamisessa. Niinpä: Japanis-sa viisi vuotta kuvantunnistusta opiskellut Iulian Florea suorastaan pulppuaa oman tutkimusalansa ideoita. Lennokkaat visiot havain-

eikö tätä todellakaan ole keksitty missään aiemmin? Ideahan on yksinkertaisen nerokas!

nollistamistekniikan uudistuksista saavat vielä odottaa, sillä talkois-sa Florea esittelee Marian Bicăn kanssa Luentia. Sovelluksen idea kypsyi japanin kielen kursseilla, missä länsimaiseen kirjoitukseen tottuneelle koko kirjoitusmerkkien kirjon opettelu tuntui turhaut-tavalta. Käännettävissä teksteissä oli aina joku merkki, jota Florea ei muistanut. Silloin koko lauseen merkitys saattoi jäädä hämäräksi.

Luentin käyttö on yksinkertaista: kännykällä napataan kuva tuntemattomasta kirjoitusmerkistä ja puhelin näyttää käännöksen. Pääsen kokeilemaan ja ihmettelen, eikö tätä todellakaan ole keksit-ty missään aiemmin. Ideahan on yksinkertaisen nerokas! Niin nero-kas, että rahoitusta on jo luvattu. En ylläty, kun talkoiden päättyessä voittajaksi julistetaan juuri Luenti.

aaltoes:n ensi vuoden tavoite on kasvattaa toimintaansa. Tarkat keinot ovat vielä miettimättä, mutta ainakin uudet opiskelijat aio-taan imaista mukaan heti lukukauden alussa. Jäsentyytyväisyyttä yl-läpidetään muihin opiskelijatapahtumiin nähden runsailla tarjoiluil-la: pitkän talkoopäivän aikana väki ruokitaan aamiaisella, kevyellä lounaalla sekä talkoomakkaroilla.

– AaltoES:n voima on ihmisissä, toistelevat Sørensen ja perus-tajajäsen Kristo Ovaska illalla talkoojuomien äärellä. Varmasti, mut-ta ainakin tämä talkooväki vaikuttaa kovin homogeeniselta. Paikalla on lähinnä AaltoES:n hallitus lähipiireineen, ulkopuolisia asiantun-tijoita ja muista yliopistoista tulleita seuraajia. Missä ovat muut ensi-kertalaiset? Tai taikkilaiset?

Talkoohenkeä kuitenkin piisaa, tamperelaisten vieraiden mie-lestä jopa hurmokseen saakka. Vastaavaa kasvuyrittäjyystoimintaa ol-laankin potkimassa käyntiin Mansen lisäksi Helsingissä ja Turussa.

oma panokseni jää hääppöiseksi. En kykene sparraamaan tiimejä, en ymmärrä riittävästi ansaintamalleista saati osaa koodata. Toimin lähinnä koekaniinina ja jakelen autenttisen testihenkilön mielipi-teitä niitä kaipaaville. Kokeneemman sparraajan saapuessa paikalle jään heti kakkoseksi. Katson vierestä, kun tiimien ryhti kohenee ja puhekieli muuttuu. Alkaa keskustelu, jossa yritysten nimiä ja kaup-patieteen termejä pudotellaan puolin ja toisin.

Lähden Design Factorylta hämmentyneenä. Toisaalta innos-tus oli tarttuvaa, toisaalta en saanut toiminnasta juuri mitään itsel-leni. Tarvitsisin oman idean. Ja ehkä suomi-myyntimies-suomi-sa-nakirjan.

Seuraavalla viikolla törmään arkiseen ongelmaan, mikä kai-paa ratkaisua: kadotan muistitikkuni. Huolestumisen sijaan alan haistella markkinaraon mahdollisuuksia. •

#3/2010 — 17

kaiken takana on sihteerimitä assistentti oikeastaan tekee? tarkoitukseni on helpottaa tuulan työtä. tavoit-teeni on olla aina pari askelta tuulaa edellä: mitä papereita hän tarvitsee kokoukseen, pitääkö hä-nen ehtiä tutustua johonkin materiaaliin, mitkä sähköpostit tarvitsevat hänen henkilökohtaista huomiotaan ja niin edelleen.

monen käsitys henkilökohtaisen assistentin työstä taitaa olla peräisin kirjasta ja elokuvas-ta Paholainen pukeutuu Pradaan?kävimme assistenttiporukalla aikanaan katso-massa tuon elokuvan. se oli todella hauska mut-ta ei kuvaa tosielämää lainkaan. Vaikka kuin-ka mietin, en keksi yhtäkään omituista tehtävää omassa työssäni. teen ihan tavallista, mutta ar-vokasta toimistotyötä.

onko sinulla valtaa?työni sisältö määräytyy hyvin pitkälti tuulan toi-veiden mukaan, mutta tietysti saan käyttää val-taa toteuttaessani asioita. esimerkiksi jos minul-la on hyviä kokemuksia jostain paikasta, on help-po järjestää tapahtuma siellä. Vastaavasti huono palvelu takaa sen, etten harkitse paikkaa enää toista kertaa.

onko aalto huippupaikka hallintotyöläiselle?ainakin oma työni on huippumielenkiintoista. ta-paan ihmisiä yhtä lailla opetusministeriöstä, yri-tyselämästä kuin akateemisesta maailmastakin. juuri vähän aikaa sitten vierailulla kävi ensim-mäisen vuoden kemian opiskelijoita. Fukseiksi-han heitä kutsutaan?

en koe olevani hallintotyöläinen, koska yliopiston johto on oma yksikkönsä. uuden yli-opiston perustaminen on haastavaa, ja välillä asioiden keskeneräisyys harmittaa meitäkin.

ylioppilaskunta muuttaa yliopiston johdon kanssa samaan rakennukseen piakkoin. mitä toivot ja odotat yhteiselolta?odotan sitä innolla! on ihanaa saada taloon li-sää elämää. Vaikka kummallakin taholla on omat toiminta-alueensa, yhteishenki kehittyy, kun voi käydä yhdessä lounaalla tai kahvilla.

olet vapaa-ajallasikin melkoinen organisointi-ihme. anna vinkki kaaoksesta kärsivälle opis-kelijalle.kannattaa luoda toimivat rutiinit elämän organi-sointiin. itse hyödynnän paljon sähköpostiohjel-man tehtävälistaa; sinne voi laittaa muistiin asi-oita, jotka pitää tehdä vaikka vasta parin kuu-kauden päästä. lisäksi kirjaan asioita mukana kulkevaan muistikirjaan.

kaiken takana on sihteeri tai matin ja tepon mukaan tunnetusti nainen. kuka on naissihtee-rin takana?perhe, ystävät ja harrastukset. ideoita ja sparra-usta saan niiltä ystäviltäni, jotka ovat itsekin as-sistentteja. energiaa saa myös siitä, kun ei viikon-loppuisin tai lomalla ajattele töitä ollenkaan. •

tuula teeRin henkilÖkohtainen assistentti haRRiet jehkonen on RehtoRin tuki ja tuRVa. YRitYsmaailmassa toimineelle Yo-meRkonomille akateeminen YmpäRistÖ on uusi tuttaVuus. teksti: kaisa pohjonen kuva: timo idänheimo

18 — #3/2010

iedätkö, kuinka paljon eläkettä isovanhempiesi tilille kilah-taa? Aika vähän, on pikagallupin arvio.

Viime vuonna eläkettä napsahti keskivertosuomalai-selle 1 344 euroa kuukaudessa: miehille 1 530 euroa ja nai-

sille 1 196 euroa kuukaudessa. Suurin osa eläkeläisistä saa 800–999 euroa kuukaudessa. Arviona ”aika vähän” osuu siis nappiin.

Ensimmäisen vuoden kylteri Antti Melander, 23, ja kera-miikka- ja lasitaidetta opiskeleva Mari Kekkonen, 28, eivät osaa kumpikaan arvioida tulevia eläkkeitään.

Melander toivoo ansaitsevansa viimeisinä työvuosina noin 8 000 euroa kuukaudessa.

– 6 000 euroa kuukaudessa eläkepäivinä on tavoite, lasken-taekonomiksi tähtäävä Melander maalailee.

Hän toivoo, että rahaa on sen verran, ettei sen käyttöä tarvit-se miettiä. Ajatus elintason laskemisesta eläkepäivinä ei tunnu mie-luisalta.

Karkean arvion mukaan työeläke on noin 50 prosenttia vii-meisestä palkasta vanhuseläkkeelle siirryttäessä. Nousujohteista urakiitäjää järjestelmä kuitenkin rankaisee: Melanderille eläkettä kertyy annetuin ehdoin vain 2 680 euroa kuukaudessa.

Kekkonen on haaveissaan vaatimattomampi. Hän haluaa tai-dekäsityöläiseksi ja yrittäjäksi, ja realistinen palkkatoive on noin 1 600 euroa kuukaudessa. Yrittäjä huolehtii itse, että eläkekassaan tulee maksettua riittävästi rahaa vuosittain. Jos Kekkonen hoitaa maksut asianmukaisesti, eläkettä karttuisi 1 240 euroa kuukaudessa.

Virallinen vanhuseläkeikä on toistaiseksi 63 vuotta, mutta sekä Melander että Kekkonen uskovat työskentelevänsä 65-vuoti-aaksi. Ja valtiovalta tuulettaa: nuoria aikuisia, jotka haluavat tehdä pitkän työuran!

ongelmia tulevissa eläkkeissämme on nimittäin kaksi. Ensinnäkin elinaika pitenee jatkuvasti. Nykyisistä kolmi-

kymppisistä naisista joka viides ja miehistä joka kymmenes juhlii vielä satavuotispäiväänsä, arvioi tutkija Mikko Myrskylä Helsingin Sanomissa helmikuussa. Vuonna 2025 suomalaisten elinikä on lä-hes neljä vuotta pidempi kuin nyt.

Ongelma numero kaksi ovat ne paljon parjatut suuret ikä-luokat, babyboomerit. Sotien jälkeen syntyneet kuusikymppiset pamahtavat eläkkeelle lähivuosina. Silloin Suomen huoltosuhde heittää häränpyllyä. Huoltosuhteella tarkoitetaan karkeasti työssä-

kun minä jään eläkkeelletYÖelämä ei ole Vielä edes alkanut, mutta eläkeVuosista pitäisi huolehtia jo nYt. aino selVitti, miltä pankkitilisi saldo näYttää 40 Vuoden päästä.teksti: reetta nurmokuvitus: jaakko suomalainen

Kylteri asettaa eläketavoitteekseen 6 000 euroa kuukaudessa. sori, sanoo laskuri ja näpäyttää ennusteeksi yli puolet pienemmän luvun.

t

#3/2010 — 19

20 — #3/2010

eläkettä karttuu:

• 18–25-Vuotiaana 1,5 % palkasta• 53–63-Vuotiaana 1,9 % palkasta• 63-Vuotiaasta eteenpäin 4,5 % palkasta

opintojen ajalta karttuu työeläkettä. ehtona on, että opinnot päättyvät tutkinnon suoritta-miseen. eläkettä kertyy ylemmästä korkeakou-lututkinnosta enintään viideltä vuodelta, ikään kuin opiskelija saisi reilun 644 (v. 2010) euron kuukausipalkkaa.

elinaikakerroin sivaltaa eläkkeistä osan. se on eläkejärjestelmän tapa varautua elinajan pitenemiseen. kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä käyttäen viiden edellisen vuoden kuolevuustilastoja. •

Laskelmat: Juha Knuuti, EläketurvakeskusLisätietoa ja laskureita: www.tyoelake.fi, www.etk.fi

mari kekkonen, synt. 1982

opiskelu: opiskelee kolmatta vuotta keramiikka- ja lasitaidetta

tähän asti kertynyt eläke: 66 e/kkurahaaveet: taidekäsityöläinen ja yrittäjä

toivepalkka: 1600 euroa palkkatuloon rinnastettavaa tuloa

tuleva perhe: ei lapsiatauot työelämässä: Yksi sapattivuosi

jossain vaiheessaeläkkeelle: 65-vuotiaana

tuleVa eläke V.2010 Rahassa: 1 240 euroa/kk.

antti melander, synt. 1987

opiskelu: opiskelee ensimmäistävuotta kauppakorkeakoulussa, suuntautuu laskentatoimeen

tähän asti kertynyt eläke: 22 e/kkurahaaveet: nousujohteinen ura työntekijästä

johtotasolletoivepalkka: alkupalkka 3 200 e/kk, kokemusvuosien

myötä 8 000 e/kktuleva perhe: kaksi lasta, molempien

kohdalla isyysvapaatauot työelämässä: Vuosi vuorotteluvapaalla

eläkkeelle: 65-vuotiaana

tuleVa eläke V.2010 Rahassa: 2 680 euroa/kk

#3/2010 — 21

säästötilille vai sukanvarteen?

pitkäaikainen säästötili (ps-tili)olen kiinnostunut sijoittamisesta, haluan itse vaikuttaa säästöihini ja rakentaa sopivan koko-naisuuden erilaisista vaihtoehdoista. hyväksyn, että rahani on sidottu eläkeikään asti. minulle on tärkeä tietää, mitä palvelusta maksan.

eläkevakuutusen halua leikkiä rahoillani, ei kiinnosta eikä hu-vita. säästäminen on fiksua ja annan rahani mieluusti osaaviin käsiin. hyväksyn, että rahani on sidottu eläkeikään asti. jonkun verran hupe-nee kaikenlaisiin kuluihin, mutta tiedän saavani eläkkeellä vähintään sen, mitä olen säästänyt.

osakkeetolen sijoittajaguru tai minulla on loistava sal-kunhoitaja ja siedän sekä olen valmis ottamaan riskejä. minulle on tärkeää, että voin muuttaa sijoitukset rahaksi tarpeen niin vaatiessa.

asuntohaluan vakaata, hyvää tuottoa. minulle on tär-keää, että voin muuttaa sijoitukset rahaksi tar-peen niin vaatiessa. siedän kuitenkin riskejä, sil-lä en voi koskaan tietää millaisia hulttioita saan vuokralaisiksi. olen varautunut myös huolehti-maan omaisuudestani.

sukanvarsien luota kehenkään, vaan tungen säästöt pat-jan alle tai hilloan ne tavalliselle tilille. inflaa-tio tosin rokottaa säästöjäni koko ajan armotta ja riihikuivalle käy köpelösti, jos asuntoni vaik-ka palaa. olen oman elämäni herra. •

– oletko miettinyt eläkepäiviä?– Öö, en ole. Mä olen 25-vuotias.– Mutta just nyt sun on paras aika aloittaa säästäminen!

käyvän (eli verotuloja kartuttavan) väestön osuutta suhteessa mui-hin ryhmiin eli esimerkiksi lapsiin ja eläkeläisiin.

Kataiset, vanhaset ja kumppanit tutisevat pöksyissään: mil-lä taataan suomalaisille nykyisen eläkejärjestelmän mukaiset eläk-keet, kun nuoret uskovat eläköityvänsä keskimäärin 59,4-vuotiaina ja eläkkeitä on maksettavana enemmän kuin koskaan?

Kun pääministeri Vanhanen väläytti alkuvuonna 2009 Ru-kan hangilla keksimänsä ajatuksen eläkeiän korottamisesta, nou-si hulabaloo. Nuoret alkoivat kiukutella ja kirjoittivat banderolliin

”Epistä!”. Työmarkkinajärjestöt jylähtivät, etteivät niele moista.Valtioneuvosto ja Vanhanen perääntyivät. Työmarkkinajär-

jestöjen kanssa paiskattiin kättä ja yhdessä sovittiin, että vuoteen 2025 mennessä pyritään eläkkeelle siirtyvien keski-ikää nostamaan kolmella vuodella. Jokainen eläkeikää nostava vuosi toisi valtion pussiin kolme prosenttia lisää verotuloja vuosittain. Työrukkasiksi perustettiin kaksi työryhmää, alkuvuoden uutisista tutuiksi tulleet Ahtela ja Rantala.

Kissanpäivät, mainostaa sampo pankki. Mitä aikaisemmin aloitat, sen pienemmillä kuukausisäästöillä saat eläketavoitteesi täyteen, vink-kaa Osuuspankki.

Valtion pussista tuleva eläke ei siis riitä tyydyttämään esi-merkiksi Antti Melanderin rahankaipuuta eläkepäivinä. Mutta eipä huolta: pankit ovat soittaneet varmasti sinullekin.

– Oletko miettinyt eläkepäiviä?– Öö, en ole. Mä olen 25-vuotias.– Mutta just nyt sun on paras aika aloittaa säästäminen!Esimerkkiparistamme kumpikaan ei tunnustaudu eläkesääs-

täjäksi. Melander uskoo aloittavansa säästämisen jossain vaiheessa, Kekkosesta ajatus tuntuu vastenmieliseltä.

– Elän mieluummin päivän kerrallaan. En suunnittele hirveäs-ti, Kekkonen toteaa.

Pankit ja vakuutusyhtiöt kaupittelevat eläkesäästämiseen eläkevakuutuksia ja huhtikuun alusta myös pitkäaikaisia säästötile-jä. Eläkevakuutuksen ottaja maksaa kuukausittain tietyn summan, jonka pankki sijoittaa. Kun lakisääteinen vanhuseläkeikä 63 vuot-ta tulee täyteen, voi pottia alkaa nostaa. Vakuutus-sana tulee sii-tä, että lopullinen potti on ainakin sen verran, kun siihen on laitta-nut rahaa.

Ps-tili puolestaan tarjoaa mahdollisuuden suurempiin voit-toihin ja tappioihin. Sijoittamansa potin voi hajauttaa laajemmin ja sijoittaa esimerkiksi osakkeisiin. Kuten eläkevakuutuksen, myös ps-tilin säästöjä pääsee mälläämään vasta virallisen eläkeiän myötä.

Mitäpä jos laittaisi eläkevakuutukseen 50 euroa kuukausit-tain 24-vuotiaasta alkaen 63-vuotiaaksi? Osuuspankki ja Nordea lu-paavat minulle 270 euroa lisätuloja kuukaudessa 12 vuoden ajan. Kokonaispottia kertyisi noin 40 000 euroa. Nordea ilmoittaa myös kohteliaasti, että tänä aikana he ovat leikanneet säästöistäni vajaan 5 000 euron suuruisen siivun kuluihin.

Mutta hetkinen – säästöthän riittävät vain 12 vuodeksi. Sil-loin ikää olisi vasta 75 vuotta. Ennusteiden mukaan vuonna 2050 suomalaiset naiset elävät jo keskimäärin 85-vuotiaiksi ja elinikä pi-tenee jatkuvasti.

Entä jos lusikka lentääkin nurkkaan ennen eläkkeelle jäämis-tä tai kaikkien säästöjen rellestämistä? Harmi, toteavat pankit. Sil-lä jollei vainaja ole tajunnut hankkia erillistä vakuutusta kuoleman varalle, jäävät säästöt pankin holviin eikä omaisilla ole mitään oike-utta pottiin.

Kultainen nuoruus ei siis jääne unholaan vanhainkodissa-kaan, vaan opiskeluajan opettamaa pihistelyä pääsee soveltamaan sielläkin. Kannattaa säästää ne nuudelireseptit! •

22 — #3/2010

Vähän niinku mä

se lenkkeilee, sillä on teRäVä pää. se puhuu enGlantia Yhtä sujuVasti kuin suomea. sille BloGGaaminen ja tennaRit oVat tutumpia kuin talVisota. se ei tiedä, mitä taRkoittaa maan tapa. kuulostaako tutulta?

kun siltä kysyy, saako sinutella, se sanoo tottakai, hemmetti sen-tään ja kiskoo kravatin kaulasta.

Kun se menee entiseen yliopistoonsa, kunnialliseen London School of Economicsiin puhumaan, se laittaa otsikoksi Who says World Politics is boring?

Kun se tekee harvinaisen avointa politiikkaa ja julkaisee dip-lomaattien Venäjä-analyysejä Hesarissa, ärähtävät eläkeikäiset Paa-sio ja Väyrynen: eihän näin saa tehdä! Ihan hyvin on pärjätty ilman-kin.

Kun se haluaa brändätä kotimaansa ja valjastaa kansakunnan menestyneimmän miehen tehtävää suorittamaan, älähtävät kollegat varpaille astumisesta ja naiskiintiöistä.

Ja kun poliitikko valitaan vuoden positiivisimmaksi suoma-laiseksi, jonkun on pakko olla pielessä.

30 on uusi 50! Iskulauseella tarkoitetaan 30-vuotisjuhlien paisu-mista valtavaksi merkkipäivävastaanotoksi, mutta ironisesti se so-pii isompaankin kuvaan. Työelämässä, erityisesti politiikassa, joh-tavaan asemaan nostettu kolmekymppinen kun yleensä vaihtaa farkut prässihousuihin, suoran puheen diplomatiaan ja naurun ot-sakurttuihin. Oma persoona valetaan siihen muottiin, joka olete-taan ainoaksi oikeaksi ja toimivaksi. (Nimiä ei tässä tarvitse mainita, vain verkkosukkahousut.)

Kaikki eivät sentään ole suostuneet opettelemaan käytöstään YouTuben Kekkos-videoista. On ainakin yksi, joka vetää niskaansa teinipojille suunnitellun toppatakin, lykkää nenälleen oranssit au-rinkolasit ja puhuu samalla eurooppalaista ulkopolitiikkaa.

teksti: anna munsterhjelm & tuuti piippo kuvat: matti ahlgren

#3/2010 — 23

24 — #3/2010

#3/2010 — 25

– Kaikki lähtee siitä, että mä haluan olla oma itseni. Tiedostan sen ja pelkään, että muutun. Kyynisyys on asia, jota vastaan taiste-len jatkuvasti. Olisi hirveän helppo muuttua kyyniseksi, kun kuiten-kin joka aamu herää jonkinlaiseen kriisiin ja sotatilanteeseen.

Näin puhuu Suomen ulkoministeri mallia 2010, merkkiä Ale-xander Stubb.

kädenpuristus on napakampi kuin pääministeri Vanhasella. Kun Stubb astuu huoneeseen, hän skannaa sitä muutaman sekunnin ja ottaa tilanteen haltuun. Stubbia tuntemattomillekin tulee varmasti selväksi, kuka on johtaja.

Hänet kuitenkin tunnetaan, koska vastapäätä ei istu pelkkä ulkoministeri, vaan brändi nimeltä Alex Stubb: hampaat ja kaikki. Ja brändi melkein tuohtuu, kun häneltä kysyy brändistä:

– Mun mielestä brändiä ei voi rakentaa. Ihminen ei voi olla mainostoimisto tai kiiltokuva. Sä oot just sellainen kuin olet, ja se on sitten sun brändi. On pakko tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuu hyvältä, ja kun sä teet niitä, siitä muodostuu jonkinnäköinen kuva. Mä tulen kaksikielisestä taustasta, mun nimessä on yksi x ja kaksi b:tä, olen asunut 18 vuotta ulkomailla, eikä sillä ole mitään tekemis-tä mun brändin rakentamisen kanssa. Se vaan on minä.

Silti: Stubb toistelee haastattelussa asioita, joita on selittänyt yhä uudelleen ensimmäisestä ulkoministeripäivästään lähtien. Hän ei suostu poseeraamaan ”lavastetuissa kuvissa”, vaikka omilla netti-sivuilla sellaisia tarjotaan pressikuviksi enemmän kuin tarpeeksi.

Jos IRC-galleria olisi ollut olemassa Stubbin teiniaikana, Alexxx68:n kuvassa olisi todennäköisesti virnuillut lippispäinen lö-kapöksy, valkoiset Lacoste-tossut hohtaen ja golfmailaan tai iskän bemariin nojaillen. Käyttiköhän se koskaan hammasrautoja?

maailman mahtavimman valtion ulkoministeri vieressä ja kansain-väliset kamerat kahden metrin päässä. Kovempaakin tyyppiä jännit-täisi, mutta ei Alexander Stubbia. Hän vääntää vitsiä. Kun Hillary Clinton on kehunut Stubbin ja Stubb vastannut kohteliaasti, hän li-sää leveällä etelävaltioiden aksentilla: If the negotiations get tough, I’ll put on my southern drawl and we’ll get everything through, no problem. Sitten nauretaan.

Silloinkin varmasti nauratti, kun ekaluokkalainen pikku-Alex tunki banaanin opettajansa auton pakoputkeen. Sen ja monta muu-ta tarinaa voi lukea ulkoministerin omilta nettisivuilta. Hauskojen juttujensa lisäksi Stubb esittelee sivuilla garderobiaan: löytyy filla-ritrikoota, Suomi-verkkaria, slimmiä pukua ja rentoa tennaria. Lu-kijamäärissä www.alexstubb.comilla tosin riittää vielä kirittävää. Esimerkiksi Blogilistan suosituimmalla muotiblogilla No Fashion Victims on yli 2200 tilaajaa. Stubbin suomenkielisiä päivityksiä seu-raa listan kautta vain 130 henkilöä. Ehkä ulkoministerinkin kannat-taisi massoja vetääkseen opetella kuuluisa muotibloggariposeeraus: jalkaterät sisäänpäin ja katse söpösti maahan?

Postaustensa kommentoijat Stubb kyllä huomioi yhtä hyvin kuin aktiivisinkin tyylibloggari. Ensimmäisestä ulkoministerivuo-desta kertova kirja Ei, herra ministeri viittaa hänen blogissaan käy-tävään keskusteluun, joka ei aina hivele itsetuntoa. Silti sitä käydään avoimesti ja sensuroimatta.

– Mä olen vahvasti sitä mieltä, että ulkopolitiikka on ihan sa-maa kuin kunnallispolitiikka tai mikä tahansa: siitä pitää voida kes-kustella avoimesti, Stubb sanoo. Hän ei myönnä möläyttelevänsä ta-hallaan tai ajattelevansa, suuttuuko joku. Yleensä suuttuu. Viimeksi hän menetti faneja kutsuessaan suomalaista maahanmuuttokeskus-telua ”pölhöpopulismiksi” Hesarissa maaliskuussa.

Tämän hän on sanonut ennenkin, mutta nauraa itse samal-le litanialle yhä:

– Mä olen omasta mielestäni liian avoin, mä olen mielestä-ni liian innokas, liian iloinen ja liian urheiluhullu, mutta sille mä en voi mitään. Sanon joskus asioita liian jyrkästi ja olen aika huono sor-dinon kanssa. Jos ihan järkeviä ollaan, niin eihän mun ikinä pitäisi olla politiikassa.

Valokuvaaja ja taustalla heiluvat pukumiehet hihittävät myös. Kunnes pomo vakavoituu.

– Mutta keskustelun herättämisessä mun pitäisi olla vielä avoimempi ja rohkeampi. Kun olin europarlamentaarikko, pystyin

ehkä ulkoministe- rinkin kannattaisi opetella kuuluisa muotibloggari- poseeraus?

26 — #3/2010

tuulettamaan ajatuksia vapaammin. Mepillä oli niin sanotusti valtaa, mutta loppujen lopuksi vain vähän vastuuta – paitsi tietysti äänes-täjille. Ulkoministerillä on paljon valtaa, mutta myös vastuuta halli-tukselle ja eduskunnalle. Siksi olen varmasti ollut hirmuisen avoin ulkoministeriksi, mutta omasta mielestäni mulla on edelleen sordi-no päällä. Olen hirveän varovainen. Enks mä oo?

Lehdistöavustaja Sanni Grahn-Laasonen vastaa: – No juu, tosi.

80-luvulla syntyneiden vanhemmat ovat opiskelleet yhden am-matin, hankkineet mukavan työpaikan ja istuvat siellä, kunnes lei-maavat itsensä viimeisen kerran ulos ja eläkkeelle. 80-luvulla synty-neet pitävät välivuosia, seilaavat koulutusalalta toiselle ja horisevat downshiftingistä. 80-luvulla opiskellut Alexander Stubb opiskeli ensin urheilua, tyttöjä ja keskiolutta, sen jälkeen taloutta sekä kan-sainvälistä politiikkaa ja on sittemmin tehnyt töitä tutkijana ja po-liitikkona. Melkein puolet elämästään hän on viettänyt ulkomailla, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Jos kasin keskiarvolla ja M:n papereil-la pääsee ulkoministeriksi, kannattaako edes pingottaa?

– Kannattaa opiskella sellaisia asioita, joista saa kiksejä. Mun mielestä Suomessa ollaan liian kaavamaisia opiskelussa: diplomi-in-sinööreistä voi muka tulla vaan diplomi-insinöörejä ja arkeologeis-ta arkeologeja. Mä olen ihan eri mieltä. Musta arkeologeista voi yhtä hyvin tulla pankkiireja ja filosofeista taloustieteilijöitä.

Omaa uraansakaan Stubb ei ole vielä luonut valmiiksi. Halli-tuskausi päättyy keväällä 2011.

– Nautitaan nyt tästä vielä tämä vuosi ja katsotaan sitten, missä mennään. Mun mielestä pitää aina olla unelma-ammatis-sa. Toistaiseksi mulla on aina käynyt säkä: kun mä olin tutkijana ul-koministeriössä, se oli mun unelma-ammatti. Kun mä olin Prodin neuvonantajana, se oli mun unelma-ammatti. Meppi oli mun unel-ma-ammatti ja nyt mä olen ulkoministeri. Tää todellakin on mun unelma-ammatti. Jos on 42 vuotta ja Suomen ulkoministeri, ei ole tietä kuin alaspäin, Stubb nauraa.

coolit tyypit eivät rentoudu lepäämällä, vaan joogaamalla, juokse-malla tai purjehtimalla. Kukapa ei lisäisi liikunta & ulkoilua ansioluet-teloonsa? Tunti liikuntaa päivässä antaa kaksi tuntia lisää energiaa, toistelee Stubbkin kirjoituksissaan. Urheiluhulluus näkyy ulkomuo-dossa, mielentilassa ja julkisuuskuvassa: suorituksia ei kannata pitää omana tietonaan, vaan olennaisena osana ulkoministerin elämää.

Terveysintoilu on Stubbin kaudella levinnyt koko ulkomi-nisteriöön, mikä ei sekään miellytä kaikkia. Pitkän linjan merika-sarmilainen ja historioitsija Juhani Suomi pilkkasi helmikuussa il-mestyneessä elämäkerrassaan ulkoministerin urheiluharrastuksen korostamista ja suosiohakuisina lenkillä perässä puuskuttavia työn-tekijöitä. Stubb sanoi: En jaksa nyt kommentoida tuollaisia väitteitä. Ja toivotti Suomelle arvokkaita eläkepäiviä.

Eläkepäiviä Stubb toivottaisi ehkä useammallekin ulkominis-teriön työntekijälle, jos vain voisi. Ennen Katajanokalla elettiin sys-teemissä, jossa lähettiläspaikat jaettiin virkaiältään vanhimmille ja kokeneimmille, mutta Stubb on kieräyttänyt ruletin uuteen asen-toon: nyt vaativimpia pestejä annetaan nuorille ja innostuneille. Hyllylle unohdetut konkarit ovat arvattavan katkeria.

Stubb tunnistaa itsestään uuden ajan johtajan.– Mä olen aina uskonut hirveän epähierarkkiseen järjestel-

mään, koska olen nähnyt Ranskassa ja Brysselissä hierarkkisen mal-lin läheltä. Mä uskon yksilön vastuuseen ja siihen, että jokainen mun 2 700 työntekijästä tuntee, että saa tehdä itsenäisesti päätöksiä ja että häntä ei käskytetä.

– Mun filosofia lähtee omasta esimerkistä: siitä että on itse avoin, positiivinen, että kannustaa ja antaa vastuuta. Kun mä luen hyvän maailmalta tulleen raportin, kirjoitan marginaaliin kiitos, ja me lähetetään viesti sen tekijälle. Toivottavasti se sitten motivoi sitä tyyppiä Addis Abebassa tai jossain tekemään lisää hyvää duunia.

Harva vanhan koulun ministeri kertoo rakastavansa johta-maansa taloa. Stubb kehuu väkeään estoitta niin haastatteluissa kuin blogissaankin, mutta ei mielestään pysty arvioimaan, miten ul-koministeriö on työpaikkana muuttunut hänen aikanaan.

audienssi on lopussa. Ulkoministeri Stubb kiittää kohteliaasti. kääntyy avustajansa puoleen ja kysyy loppupäivän agendasta.

Seuraavaksi se menee tapaamaan ministerikollegaa ja paria muuta poliitikkokaveria, päivittää blogiinsa päivän kuulumiset ja lähtee lenkille.

Tapiolan rantaraitilla on jo melkein kevät. Kuraisilla poluil-la juoksee moni muukin nuori mies tai nainen, näppäillen iPodinsa soittolistoja ja tyhjentäen päätään työasioista. Läheisen ostarin sisä-pihalla seisoo ehkä puolueen telttakatos, jonka luona tarjat, pirjot ja erkit tarjoilevat lippalakeissaan mariannekarkkeja.

Kukin omiensa parissa. Alexander Stubb taisi vain syntyä kaksikymmentä vuotta liian aikaisin. •

”Musta arkeologeista voi yhtä hyvin tulla pankkiireja ja filosofeista taloustieteilijöitä. Kannattaa opiskella sellaisia asioita, joista saa kiksejä.”

Do you speak design?

Anna-Mari Saari IDBM koordinaattori tel. 040 353 8333 anna-mari.saari@hse.fi

http://idbm.aalto.fi

LISÄTIETOJA Markku Salimäki IDBM-ohjelman johtaja tel. 09-4313 8505 salimaki@hse.fi

International Design Business Management-sivuaineohjelma on Aalto-yliopiston kolmen korkeakoulun yhteinen sivuaine, jonka tavoitteena on yhdistää tekniikan, kaupallisen alan ja muotoilun osaajat esimerkiksi uusien tuotteiden ja liiketoimintakonseptien kehityksessä ja painottaa designin tärkeyttä kilpailu-tekijänä. Ohjelmaan valitaan vuosittain noin kymmenen opiskelijaa jokaisesta korkeakoulusta.

IDBM-sivuaineohjelman kesto on 1-2 vuotta ja se sisältää:

Kursseja kahdessa muussa Aalto-yliopiston »korkeakoulussa, kummassakin 9-12 op3-5 opiskelijan ryhmässä tehtävä, lukuvuo- »den kestävä teollisuusprojekti, 6-15 opYhteensä noin 24-40 op, yritysprojektin »sijoituksesta riippuen.

IDBM-ohjelmassa on myös mahdollisuus lopputyön tekemiseen.

Pääsyvaatimukset ohjelmaan:150 op tai kandi suoritettu. Hakuaika päättyy 15.4.2010 Lähetä vapaamuotoinen hakemus (liitteenä CV ja opintosuoritusote) osoitteeseen: IDBM-ohjelma/ Anna-Mari Saari Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu PO Box 21230 FI-00076 AALTO

IDBM Hae nyt!

can yousegmentfashion?

can youdrawprofit?

can youengineeran identity?

One to Watch:World’s Best Design ProgramsBusiness Week, Oct 2009

ammattilainen ei tarvitse olla, tärkeintä on innostus ja kiinnostus tulla tekemään ainosta aalto-opiskelijoiden näköinen, oloinen ja makuinen ylioppilaskuntalehti. kerran kuussa järjestämme yhteisen avustajatapaamisen ja juttuja suunnitellaan ja käsitellään yhdessä toimituksen kanssa.

aino on aikakauslehti, johon mahtuu monenlaista juttu- ja kuvatyyppiä: kerro siis, mitä mieluiten tekisit. myös juttu/kuvausideat ovat erittäin tervetulleita. maksamme avustajille pienen palkkion.

ilmoittaudu päätoimittajalle: anna.munsterhjelm(a)ayy.fi

tai tule käymään ainon toimituksessa: lämpömiehenkuja 3, otaniemi. tervetuloa!

sinä aaltolainen valokuvaaja, toimittaja, kuvittaja, lavastaja, kolumnisti, sarjakuvapiirtäjä, stailaaja, sadunkirjoittaja, kriitikko, graafikko, gallupintekijä, lehtinainen tai -mies – liity ainon avustajaporukkaan!

28 — #3/2010

#3/2010 — 29

tuleVaisuuden YkkÖsnimet tekeVät nYt sitä, mis-tä eniten pitäVät. he eiVät halua samoja asioita kuin heidän Vanhempansa haluaVat. he tietäVät oleVansa hYViä – ja osaaVat pitää itsestään me-teliä. aino onki selVille, keitä he oVat. teksti: anna munsterhjelm & tuuti piippo kuvat: maija astikainen kuvitus: mirka suikkanen

keitä ovat aallon toivot, kysyi Aino maaliskuussa. Tarkoituksena oli löytää nipullinen tulevaisuuden nimiä tieteen ja tutkimuksen, bisneksen, taiteen, tuotekehityksen, politiikan ja kan-salaisvaikuttamisen aloilta. Oman arvionsa antoi yhteensä 310 Aal-to-yliopiston opiskelijaa, henkilökunnan ja työelämän edustajaa. Li-säksi pyysimme kommentteja eri alojen asiantuntijoilta.

30 — #3/2010

eräänä helmikuisena iltapäivänä Jukka Liukkonen perustaa Fa-cebookiin ryhmän nimeltä Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi! Seuraavaan iltaan mennessä ryh-mään liittyy yli 20 000 ihmistä. Nyt ryhmässä on yli 37 000 jäsentä ja satoja, ehkä tuhansia kommentteja. Ryhmää käsitellään eduskun-nassa. Puolueet rientävät vakuuttamaan olevansa maksuttomuuden puolella. Maksullisuuden puolesta puhuneet työryhmät korjailevat lausuntojaan.

Liukkosen nimi pomppasi Ainon kyselyssä esiin niin tulevai-suuden poliitikkona, taiteilijalupauksena kuin kansalaisaktivistina-kin. Liukkosesta itsestään taide tuntuu eniten omalta kutsumuk-selta – se vetää puoleensa sekä tutkijana että tekijänä. Moni tuntee karhulaukkumiehen kuitenkin opiskelija-aktiivina ja vahvojen po-liittisten mielipiteiden lausujana. Into opiskelija-aktivismiin syn-tyi vasta yliopistossa ja silloin, kun TaiK uhattiin ensin pilkkoa ja sit-temmin liittää Aaltoon.

Taide sen sijaan on kuulunut Liukkosen elämään melkein alusta asti, vaikkei ala kuljekaan suvussa. Lahtelaisperheen äiti työs-kenteli maistraatissa ja isä ajoi omaa taksia.

Jukka Liukkonen pääsi suoraan lukiosta sekä TaiKiin opiske-lemaan graafista suunnittelua että Lapin yliopistoon parhailla pis-teillä. Lukiolaisella ei ollut selvää kuvaa yliopistojen opetukses-ta, mutta TaiK kuulosti parhaalta. Liukkonen valmistui joulukuussa Media Labista taiteen maisteriksi ja pohtii nyt jatko-opiskelupaik-kaa. Tulevaisuudentutkimus ja taide kiinnostavat, joko ulkomailla tai Suomessa. Maisteriopintojensa lopputyössä hän loi skenaarioita taiteesta vuonna 2060.

– Mä olen tosi huono miettimään askeleita. Toimin aika kaoot-tisesti. Mulla on monia mahdollisuuksia tulevaisuudelle, mutta en laskelmoi, että tästä seuraa tuota, kuten jotkut kauppislaiset ja teek-karit tuntuvat tekevän. Asiat vaan jotenkin tapahtuu, ja löydän it-seni luonnollisesti mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ehkä siksi, että olen äärettömän utelias.

Mielekäs elämä voisi Liukkoselle olla sitä, että muuttaa maas-ta toiseen vuoden tai parin välein, tekee taidetta, työskentelee yli-opistoissa, kirjoittaa ja opettaa. Moni asia viehättää, eikä hän halua keskittyä vain yhteen. Liukkoselle ei oikeastaan ole olemassa mai-den välisiä rajoja: hän näkee kaiken yhtenä ympäristönä, ihmiset ja eläimet tasa-arvoisina, ja toivoo että maapalloa ajateltaisiin ekologi-sena kokonaisuutena laajemminkin.

Ei yllätä, että näin puhuu kasvissyöjä. Liukkonen haluaa edis-tää omien arvojensa mukaista maailmaa kaikella toiminnallaan, muttei keskity yksilön tekoihin.

– Jos voisin yksin pelastaa maailman, olisin jo tehnyt sen. • tp

jukan metku numero 325

taide

» jukka liukkonen (1983), taiteen maisteri media labista ja gradua vaille valmis graafisesta suunnittelusta. hakeutumassa tohtoriopintoihin tutkimaan taidetta ja tulevaisuutta. opintoja myös helsingin yliopistossa, kuvataideakatemiassa, sibelius-akatemiassa ja tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemiassa. aYY:n edustajiston jäsen. päätoimittanut torso-lehteä, istunut taikin sekä ylioppilaskunta tokYon hallituksessa ja ollut arvioimassa monia yliopistoja maailmalla. european university asso-ciationin ja european students’ unionin asiantuntijaryhmien jäsen. edustanut opiskelijoita useissa aallon valmistelutyöryhmis-sä ja paljon muuta.

anni leppälä (1981) Valokuvauksen opiskelija, valittu vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2010. ”tekee omaa jut-tuaan, ei juokse trendien perässä. nykyään aika har-vinaista.” • oskari sipola (1984) opiskelee elokuva-ohjaajaksi. ”pysäyttämätön mies. avoin ja aktiivinen vaikuttaja, joka rakentaa yhteistyötä joka suuntaan.”

järjestötoiminta: Ylioppilaskunta tokYon hal-lituksen varapuheenjohtajana 2009 ja hallituk-sen jäsenenä 2008 ja 2007, aktiivinen kansain-välisessä toiminnassa, 30-40 luottamustehtävää viimeisen kolmen vuoden aikana. aYY:n edusta-jistossa punavihreiden ryhmässä.koulumenestys: peruskoulun keskiarvo 8,4 lu-kematta koskaan kokeisiin, lukiossa vähän vä-hemmän. Yliopistossa annettujen arvosanojen keskiarvo noin 4/5. taikissa ei anneta pääsään-töisesti arvosanoja.perhe: Vanhemmilla ei korkeakoulututkintoa. sisko opiskelee valtiotieteitä.sosiaalinen media: aktiivinen netissä, erityises-ti Facebookissa. kirjoittaa neljää blogia, muttei pidä niitä olennaisina. ”ne menee siinä sivussa.”kaveripiiri: kavereita ympäri maailmaa, tapaa satoja uusia ihmisiä vuosittain suomessa ja ul-komailla. useimmat aktiivista yliopisto- ja tai-deväkeä tai vaikuttajia. 663 Facebook-kaveria.

» aino listasi kYselYssä eniten ääniä saaVuttaneet aaltolaiset. nimet oVat aakkosjäRjestYksessä.

#3/2010 — 31

32 — #3/2010

henri muuttaa pois kotoa

ihan perverssiä! oli henri Weijon reaktio Ainon kyselyn tulok-siin. Markkinoinnin laitoksella tutkijana ja opettajana työskentelevä Weijo laski meriittejään: nolla julkaisua, ei juurikaan kansainvälistä kokemusta, ei vielä väitöskirjaakaan.

Weijo edustaa kuitenkin uutta tutkijapolvea. Hän menee sa-nomaan tuntemattomalle, muiden pelkäämälle huippuproffalle ter-ve, terve. Hän saa opiskelijoiltaan treffipyyntöjä Facebookin kautta eikä istu aiheensa päällä vaan pohtii tutkimusaiheitaan myös julki-sesti sosiaalisissa medioissa.

– Hyvä paperi julkaisee itse itsensä, väitetään. Ei julkaise. Tut-kijankin pitää osata verkostoitua, markkinoida ja myydä itsensä. Kammiotutkija on kuoleva ilmiö, Weijo linjaa.

Kuulostaa aika amerikkalaiselta, siis epäpätevältä. Tutkimuk-sen laatu on kuitenkin Weijolle kaikkein tärkeintä.

– Meidän laitoksella on otettu Henrikki Tikkasen johdolla se asenne, että nyt ollaan oikeasti huippuyliopistossa. Se tarkoittaa, että tehdään huippulaatua. Tutkijoiden pitää julkaista tekstejään huippulehdissä ja asettaa rimansa todella korkealle. Tämä ajattelu on alkanut juurtua nuoriin tutkijoihin.

Oma vaikutuksensa on varmasti silläkin, että markkinoinnin laitoksella keski-ikä on Weijon mukaan himpun verran yli kolme-kymmentä.

» henri Weijo (1982), markkinoinnin ktm, tekee digitaaliseen markkinoin-tiin liittyvää väitöskirjaansa hse:n markkinoinnin laitoksella, lähtee elo-kuussa tutkijavaihtoon kanadaan. ollut töissä mainostoimistossa ja tutki-jana aalto-yliopiston media Factoryssa. ”ei todellakaan mikään perinteinen tutkija – mikä laskettakoon vain eduksi. hiton fiksu.”

järjestötoiminta: ollut aktiivinen kY:llä ja urheiluseuroissa.koulumenestys: ”kun motivoiduin, olin hyvä”. muuten pänttäämistä riitti minimimäärä ja vähän päälle.perhe: kaikki ekonomeja. ”en edes harkinnut muuta kuin yliopistoon menemistä.”sosiaalinen media: Bloggaa, facebookkaa, twiittaa.kaveripiiri: kY:ltä saatu vahva verkosto. 719 Facebook-kaveria.

Menestyvän tutkijan ominaisuuksiin kuuluu myös kansainvä-lisyys: siksi Weijokin lähtee syksyksi tutkijavaihtoon Yorkin yliopis-toon Torontoon. Myöhemmin hän saattaa jatkaa uraansa osittain tai vaikka kokonaankin ulkomailla.

Mainostoimistossa vietetty vuosi opetti, että alalla nopeas-ti edetäkseen olisi pitänyt panostaa enemmän käsien heilutteluun ja uskottavaan ulosantiin kuin asioiden ymmärtämiseen. Weijo al-koi kaivata graduvaiheen tutkijaelämää: sitä, että sai miettiä ja ton-kia pohjaa myöten. Akateemisiin piireihin ei kuulu myöskään hie-rarkkinen lokerointi.

– Bisnesmaailmassa markkinointiassarin ja -johtajan välillä on ihan mieletön kuilu. Tohtorikoulutettavat ja konkaritutkijat taas kil-pailevat samalla kentällä. • am

#3/2010 — 33

bisnes

iiris osaa mitä vaan

olarin lukiosta otaniemeen on kulkenut aika monen nykyteekka-rin tie. Niin myös Iiris Kolun, jonka tuotantotalouden diplomi-in-sinöörin tutkintotodistus on enää yliopiston leimaa ja diplomityön viimeistelyä vailla. Sen lisäksi todistuskansiota täyttävät monista matemaattisen alan kilpailuista saadut palkinnot.

Kolu kuulostaa siis aivan kympin tytön malliesimerkiltä. Mutta:

– Jos pitäisi valita opintojen ja opiskelijatoiminnan välillä, va-litsisin jälkimmäisen. Järjestötoiminta on ollut todella tärkeä osa TKK-aikaani ja myös lempiharrastukseni. Olen oppinut ihmisten kanssa toimimista, vastuunottoa ja esiintymistaitoa. Edustajistos-sa olen myös oivaltanut, mitä politiikka on käytännössä ja alkanut kiinnostua siitä isommassakin mittakaavassa.

1980-luvulla syntyneiden otsaan väkisin painetun uuskonser-vatiivi-leiman Kolu kiistää kokonaan.

– Emme todellakaan halua palata 50-luvulle. Muutenkin mediassa annetaan Kolun mielestä väärä kuva nuorten haluista ja arvoista.

– Jopa pätkätöissä on paljon hyvää, jos vain sosiaaliturva hoi-detaan kuntoon. En usko, että ikäpolvemme tulee tekemään elä-mänmittaista uraa yhdessä tai kahdessa yrityksessä. Lähtökohtana pitäisi olla vapaus siirtyä aina uusiin ja kiinnostaviin tehtäviin.

Valmistumisen jälkeen Iiris Kolun to do -listalla on töiden aloittaminen Boston Consulting Groupissa.

– Yritysstrategiat ja johdon konsultointi on juuri sitä, mitä olen aina halunnut tehdä ja mikä eniten kiinnostaa. Sen tiesin jo yläas-teella. • am

» iiris kolu (1986), keväällä valmistuva tuotantotalouden diplomi-insinööri. ollut töissä konsulttifirmoissa ja yliopistolla. me-nestynyt useissa matematiikka-, fysiikka- ja kemiakilpailuissa. ”isona on varmasti sähäkkä, tehokas ja voittoa takova pomo isossa kansainvälisessä konsulttiyrityksessä.”

järjestötoiminta: aktiivinen killassaan prode-kossa. tkY:n ja aYY:n edustajistojen jäsen. lukio-aikana euroopan nuorten parlamentissa (eYp).koulumenestys: ollut aina erinomainen koulus-sa. Voittanut sekä bisnes- että luonnontieteel-listen aineiden kilpailuja. perhe: akateemisesti koulutetut vanhem-mat. ”päätin jo yläasteella hakea tutalle opis-kelemaan, mutta kotona ei painostettu korkea-kouluun.”sosiaalinen media: tavallinen Facebook-käyttä-jä. ”työelämässä sosiaalisten medioiden käyttö on kasvavassa määrin tärkeää.”kaveripiiri: lähes kaikki kaverit ovat akatee-misia. ”arvomaailmat voivat silti olla erilaisia.” 421 Facebook-kaveria.

otto hilska (1985) tietoteekkari, yrittäjä, aYY:n edusta-jiston varapuheenjohtaja. ”oma firma, jota ei voi enää kutsua start-upiksi”. • elli leppisaari (1986) kansan-taloustieteen kandi, aYY:n hallituksen jäsen. ”inhimil-linen, mutta tiukka ote.” • kristo ovaska (1983) kyl-teri, aaltoesin perustajajäsen ja puheenjohtaja 2009.

”saanut vuodessa enemmän aikaan kuin kymmenet shokin, elY:t, Yes-keskukset ja eu-ohjelmat vuosikausi-na.” • matti sivunen (1985) Rakentamistalouden opis-kelija, yrittäjä. ”pystyynkuolevan rakennusalan todel-linen uudistaja.” • petri vilén (1987) kylteri, markki-nointitoimisto Bolder helsingin perustajia ja entinen toimitusjohtaja. ”suomen seuraava sarasvuo”.

tiede & tutkimus

katri karjalainen (1982) Vuosi sitten hse:n historian nuorimmaksi naistohtoriksi, logistiikka. Yliassistentti-na manchester Business schoolissa. • tapani alasaare-

la (1987) tohtorikoulutettava tkk:lla, sähköfysiikka. maisteri lontoon imperial Collegesta. aalto entrepre-neurship societyn hallituksen jäsen.

• jaakko aspara (1981) loppututkinto kaikista aallon kouluista. liiketaloustieteen dosentti hse:llä.

• elia liitiäinen (1984) tutkijana tkk:lla, väitöskirja koneoppimisesta. ”kuulemma proffatkin kunnioittaa.”

• ”ihan mahdoton sanoa, kun akateemisesti taitavia opiskelijoita ei oikein tuoda mitenkään esiin.”

34 — #3/2010

mestarietsivä lasse männistö

jokainen tahtoo tietysti tehdä sitä, missä tuntee olevansa hyvä. Otetaan esimerkiksi vaikka Lasse Männistö, joka huomasi olevansa aikamoisen pätevä yhteisten asioiden hoitamisessa ja päätti sen ta-kia lähteä aktiivisesti mukaan politiikkaan.

– Päätös lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi muovautui kesän 2008 aikana. Sitä ennen en ollut edes minkään puolueen jäsen.

Pitkän puolueuran puuttumista Männistö pystyi kuitenkin kompensoimaan mukavalla tukulla järjestökokemusta. Kun sekoit-taa yhteen SYL:n, KY:n, oppilaskunnat ja nuorisovaltuustot (kaikkia paljon), syntyy keitos, jonka voimalla pärjää vaikka valtakunnanpo-litiikassa.

Perinteisesti poliitikot paitsi tulevat puolueen nuorisojärjes-töistä, myös hankkivat koulutuksensa valtio- tai yhteiskuntatietei-den alalta. Siinä porukassa kauppatieteilijä Männistö on outolintu.

– Politiikka on mitä suurimmassa määrin rahan jakamista. Kauppis on antanut mulle valtavan edun ajatella sitä rationaalises-ti ja analyyttisesti.

Mikkoalataloja ja tonyhalmeitakaan Lasse Männistö ei tuo-mitse.

– Politiikkaan voi ja pitää voida tulla millä kokemuksella hy-vänsä. Vain ne edustajat ärsyttävät, jotka eivät mandaattinsa saami-sen jälkeen viitsi enää nähdä vaivaa eivätkä tee tosissaan töitä. • am

järjestötoiminta: opiskelijajärjestöissä tehnyt kaikkea mahdollista ala-asteen oppilasneuvos-tosta sYl:n puheenjohtajuuteen asti. Vanha par-tiolainen ja nuorisovaltuustolainen. koulumenestys: hyvä koulussa. ”hse:ssä me-nestyin paremmin kuin ala-asteella.”perhe: akateemisesti koulutetut vanhemmat. kihlattu kY:n pääsihteeri jenni laakso. ”korkea-koulun jälkeen perhetaustalla ei ole enää merki-tystä. eteenpäin mennään itse – jos mennään.”sosiaalinen media: Facebook, twitter ja blogi aktiivisessa käytössä. ”täytyy kuitenkin muistaa, että Facebookissa on vain tosi pieni prosentti esimerkiksi helsinkiläisistä.” ”käytän Faceboo-kia ihan normaalisti: en ajattele, että päivitänpä tässä nyt statustani ja rakennan samalla henki-lökohtaista brändiäni.”kaveripiiri: suurin osa akateemisia, kaksi-kol-mekymppisiä pääkaupunkiseutulaisia. 1193 Fa-cebook-kaveria.

Aallo

n to

ivot

kuv

attii

n Ha

kani

emen

leik

kilu

olas

sa.

» lasse männistö (1982), rahoituksen ktm, helsinkiläinen kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, mediverkko oy:n markkinoin-ti- ja viestintäpäällikkö. ehdolla eduskuntaan 2011. ”männistö osaa tuoda julki hyvässä valossa ne asiat, joita hänen kannat-tajansa arvostavat ja jättää negatiiviset asiat piiloon.”

tuotesuunnittelu & innovaatiot

lauri ahonen (1982) Visuaalisuuteen ja viestin-tään erikoistunut kylteri. taiteilija, Bolder hel-singin perustajia. • sebastian jansson (1986) kansainvälisesti menestynyt muotoilija taikis-ta. ”suunnittelijana hyvä, itsensä markkinoija-na vielä parempi.” • tuuli utriainen (1985) in-formaatioverkostojen opiskelija, design Factoryn vakiokalustoa. • ”ei oo näkynyt ketään joka tä-hän pystyisi aallossa. liian jämähtänyttä ja kon-servatiivista menoa.”

jokerit

mikko ikola (1986) aalto on tracksin, aaltoes:n ja monen muun puuhamies. ”aktiivinen ja ai-kaansaava tyyppi, johon luotetaan. toteuttaja vai johtaja?” • tuomas kronqvist (1985) kan-santaloustiede, aYY-edaattori. ”Vaikea luoki-tella mihinkään sektoriin, pärjää kaikessa mi-hin ryhtyy.” • erik mashkilleyson (1982) ”kY-kulttuurin henkilöitymä, josta kuullaan aivan varmasti.”

politiikka

henri lönn (1986) koneteekkari, aYY:n johtoryh-män puheenjohtaja 2009. ”henkkaa ei ehkä kiin-nosta, mutta kansaa kiinnostaisi.” • mike pohjola (1978) elokuvakäsikirjoittamisen opiskelija, kirjai-lija, aYY:n edustajiston jäsen. ollut Vasemmistolii-ton ehdokkaana. ”taiteilijapoliitikko, joka on koto-naan molemmissa maailmoissa.” • miikka putto (1985) teekkari, aYY:n edustajiston jäsen, Varus-miesliiton puheenjohtaja 2008. • joonas turunen (1985) kansantaloustieteen opiskelija, aYY:n edus-tajiston puheenjohtaja. kokoomus. ”kaikki hyvän poliittisen broilerin ominaisuudet täyttyvät.”

#3/2010 — 35

aika hyvä idea! Ja onpa tyhmää, jollei kukaan sitä toteuta, ajattelee Hilla Rudanko usein ja tarttuu itse toimeen. Viimeisen vuoden ark-kitehtiopiskelija on oman alansa lisäksi ehtinyt kokeilla vähän kaik-kea: kaupunkisuunnittelua ja -tutkimusta, lehdentekoa, huonekalu-suunnittelua, yhteisöllisen työtilan perustamista…

Viimeisimpänä Rudanko on tuonut Helsinkiin Public Schoo-lin, kansainvälisen oppimis- ja opettamiskonseptin. Kevään aikana on tarkoitus järjestää yleisön netissä ehdottamia opetustapahtumia mitä erilaisimmista aiheista.

Eikö virta koskaan lopu?– Innostavatkin asiat muuttuvat ajan myötä arjeksi. Arkkiteh-

din projektit saattavat kestää helposti kymmenen vuotta, ei siinä olla koko ajan sataprosenttisen innoissaan. Muutenkin mun innos-tukseni on aina niin ylitsepursuavaa, ettei se voi kestää loputtomiin. Moniin hauskoihin juttuihin kuuluu myös niitä ikävämpiä hommia: esimerkiksi apuraha-anomusten kirjoittamista.

Jatkuva uudessa eläminen on yleensä niin kivaa, ettei Rudan-ko edes ajattele tekevänsä työtä, vaan ”puuhastelevansa”.

– Meidän sukupolvella on vaikeuksia olla tavallisessa päivä-työssä, ajatuskin kahdeksasta viiteen -rytmistä ahdistaa. Työn pitää olla vapaasti määriteltävissä.

Ystävät kuvailevat Hilla Rudankoa luovaksi supertytöksi, jon-ka kanssa ”kaikki haluaisivat tehdä töitä”. Supertyttö itse ei tulisi toimeen ilman laumaansa.

– Yhdessä tehdyt projektit ovat niitä parhaita ja opettavaisim-pia. Olen tehnyt kaikenlaista esimerkiksi poikakaverini kanssa, kos-ka hänen vahvuutensa täydentävät omiani.

Ja hyvä uutinen itseään ideattomina kuivapalloina pitäville: Rudangon mukaan luovuus on asenne ja innostumistakin voi ope-tella.

– Pitää vaan uskaltaa sanoa keskeneräisiä ja hölmöjä ajatuksia ääneen ja jatkaa niiden kehittämistä. Ajattelen itse niin, että miksen kirjoittaisi näitäkin ideoita paperille ja lähettäisi niitä johonkin kil-pailuun. Eihän siinä häviä mitään. • am

hilla, maailman vahvin tyttö» hilla Rudanko (1987), arkkitehtiopiskelija. ollut vaihdossa sveitsissä ja töissä new Yorkissa. tehnyt töitä arkkitehtitoimistoissa, tutkijana ja suun-nittelijana, perustanut oman työhuonekollektiivin ja tuonut public school

-konseptin suomeen. osallistunut moneen ja voittanut muutaman ideakil-pailun. ”jatkuvasti uusia ideoita ja aloitteita, koko ajan monta jännää pro-jektia käynnissä”.

järjestötoiminta: mukana kansalaisjärjestö public schoolissa ja ammattiliitto saFassa. par-tiossa ja killassa ei enää aktiivisesti. lukioaika-naan suomen lukiolaisten liitossa.koulumenestys: ei mikään tunnollinen pänttää-jä, mutta hoitaa tehtävät nopeasti – ja hyvin. perhe: juristivanhemmat, poikaystävä arkkiteh-tiopiskelija.sosiaalinen media: profiili Facebookissa ja linkedinissa. ei superaktiivinen, käyttää Face-bookia yhteydenpitoon.kaveripiiri: nykyisin lähinnä työ- ja opiskelu-kavereita suomesta ja ulkomailta. kaikki kor-keakoulussa tai -koulutettuja. 518 Facebook-kaveria.

36 — #3/2010

#3/2010 — 37

nainen ei saa olla hauskempi kuin mies. tYtÖt eiVät tYkkää autoista. tehtäVästään luopuVan naisen pitää selittää, että päätÖs oli hänen omansa eikä miehen. ja Feminismi on tuRhaa hapatusta? teksti: tiina-mari hakakuvitus: maija savolainen

olen viettänyt reilut kaksi vuotta elämästäni avoliitossa miehen kanssa. Siinä ajassa pääsee vaiheeseen, jossa ei enää tarvitse olla kohtelias. Sainkin kerran – jonkun turhahkon priorisointikinastelun päätteeksi – kuulla olevani epänaisellinen ja että feministinen maa-ilmankatsomukseni on aikamoinen turn-off. Se oli kuin viikoiksi tis-kialtaaseen unohtunut märkä rätti suoraan kasvoille. Häpesin.

Idiootti, ajattelin – määrittelemättä sen tarkemmin, kummal-le meistä sanan kohdistan. Miksi olin muuttanut yhteen sellaisen ih-misen kanssa, jolle sukupuoli on kaksinapainen muotti ja kaikki sii-hen mahtumaton epäviehättävää? Odottaako se minun hankkivan silikonit ja alkavan pukeutua pitsitoppeihin?

Parin päivän kuluttua tajusin, mistä raivoni johtui. Avopuoli-soni kommentti oli ärsyttävä oikeastaan lähinnä siksi, että siihen si-sältyi niin vahvasti oletus halustani olla ilman muuta jotain, minkä hän määrittelee naiselliseksi. Ja epäonnistumisesta on tietysti hyvä huomauttaa.

isäni väittää, että minut on kasvatettu sukupuolineutraalisti. Pas-kan marjat, sanon minä, vaikka en kai ennen teini-iässä herännyt-tä viehkeysmaniaa ollutkaan erityisen tyttömäinen tai söpö. Tämä ulkoisten attribuuttien neutraalius lienee syy isäni näkemykseen, mutta hän ei näekään asiasta kuin lopputuloksen, joka on kuulem-ma seurausta omista, vapaista valinnoistani. Isä ei suostu myöntä-mään rohkaisseensa – joskin varmasti tiedostamattaan – veljiäni po-jille sopivien harrastusten pariin, kun taas minun vapaa valintani tarkoitti lupaa vaihtaa baletista taitoluisteluun. Jos minä möykkäsin rattaista auton nähdessäni, tulkittiin se todennäköisesti tavalliseksi tyttöreippaudeksi, mutta veljieni kohdalla vastaava toiminta oli tie-tenkin osoitus luontaisesta kiinnostuksesta äänekkäitä menopele-jä kohtaan.

Nainen pääsee helpommalla, kun täyttää mukisematta vallit-sevat tyttöyden odotukset eikä älähdä tyttöspesifistä kohtelusta ko-tona ja koulussa. Yhtälailla pojilta odotetaan tietynlaista käyttäyty-mistä. Sukupuoliroolithan ovat niin itsestään selvä asia, ettei niitä

kuulu kyseenalaistaa! Sehän olisi luonnonvastaista, sanovat tieteen nimiin vannovat. Raamattunsa taakse rationaalista keskustelua pa-kenevat taas vaientavat esitykset salonkikelvottomien sukupuoli-roolien olemassaolosta Jumala loi miehen ja naisen - mantrallaan.

Se, joka toista väittää, leimataan vähintäänkin feministiksi. F-sanalla paiskaaminen taas vastaa suurin piirtein inkvisition ai-kaista noidaksi julistamista.

Joten, jalkapuun uhallakin: olen feministi. Uskoni aatteen mielekkyyteen on tosin ollut monesti koetuksella.

nykyinen Feminismi on suunnilleen yhtä radikaalia kuin tämän päivän vasemmistolaisuus, mutta toisin oli ennen. Feminismistä tuli kirosana 1960-luvun lopulla, jolloin kaikki muutkin poliittiset liik-keet liekehtivät. (Hassua, että esimerkiksi opiskelijaliike ei kuiten-kaan kärsi vastaavasta uskottavuus- ja ärsyttävyysongelmasta – tai

tämän päivän feminismi on suunnilleen yhtä radikaalia kuin tämän päivän vasemmistolaisuus.

se tylsempi sukupuoli

38 — #3/2010

#3/2010 — 39

jos kärsii, ei se johdu ainakaan hullujen vuosien radikalismista.) 1960-luvulla kukoistaneen, vasenta laitaa myötäilleen radikaalifemi-nismin jälkeen naisasialiikkeelle kävi sama, mikä oli tapahtunut jo aikaisemmin mustien vapautusrintamalle ja tapahtui myöhemmin gay-liikkeelle: se valtavirtaistui ja keskiluokkaistui.

Rintaliivirovioiden sammuttua konservatiiviset äänet pääsi-vät kuuluviin. Tunnustettiin, että naisten – myös feministien – välil-lä on eroja eikä koko liike aja yhtä agendaa. Vapaus valita ei tarkoita, että kaikkien naisten tulee haluta työelämään miesten paikoille.

Silti femmari ja femakko toimivat edelleen negatiivissävyt-teisenä synonyymina miesvihaajalle, eikä monikaan feministisiä arvoja kannattava nainen uskalla vielä kutsua itseään feministik-si. Kainalokarva- ja kaulinvitsejä lauotaan melkein aina, kun kerron poliittiseen portfoliooni kuuluvasta sukupuolikriittisestä ajattelusta.

useimpien määritelmien mukaan minut luokiteltaneen naiseksi. Se itsessään on jo riittävä peruste olla tuudittautumatta tasa-arvoilluu-sioon, sillä yhä edelleen puhutaan kategorisesti “naisen asemasta” niin yksityiselämässä kuin julkisuudessakin. Sari Sarkomaan eroa-minen ministerin tehtävästään ja Paula Lehtomäen vetäytyminen puoluejohtajakisasta perhesyiden vuoksi ovat siitä tuoreita esimerk-kejä. Kaappikonservatiivisen yhteiskuntamme tasa-arvokäsitystä-hän kuvaa osuvasti se, kuinka mediassa oli tarpeen korostaa, että päätös oli vahvasti naisten oma, eikä heidän puolisoidensa. Edistyk-sellistä.

Ei tarvitse olla kovin poliittinen havaitakseen sukupuolitet-tua eriarvoisuutta. Itseäni häiritsee kovasti esimerkiksi hauskan naisen problematiikka. Ei ole mitään järkiperäistä syytä sille, miksi hauska nainen on tyypillisesti jollain tapaa sukupuoleton tai vähin-täänkin epäseksuaalinen. Ylioppilaslehden takavuosina julkaisemas-

Kainalokarva- ja kaulinvitsejä lauotaan melkein aina, kun kerron poliittiseen portfoliooni kuuluvasta sukupuolikriittisestä ajattelusta.

sa Empiirisen erotiikan laitos -kolumnissa kirjoittaja pohtii seksin ja naurun yhtälöä ja päätyy siihen, että ne kuuluvat erottamattomasti yhteen – tosin sillä reunahuomautuksella, että nainen on se miehen jutuille naura, reagoiva osapuoli. Tämä on kuin eräänlainen esileik-ki, johon nainen hauskana subjektina ei sovi. Ovatko kaikki hauskat naiset sitten pakotettuja sinkkuuteen tai lesbosuhteeseen?

Kolumni oli tietenkin tahallisen kärjistävä, mutta totuuden siemen siinä silti on. Kun mietin tuntemiani heteropareja, huomaan, että nainen on poikkeuksetta silmienpyörittelijän tai kikattelijan roolissa miehen täyttäessä omille vitseilleen hörähtelevän naisten-naurattajan saappaat. Samat silmienpyörittelijät ja kikattajat saat-tavat kuitenkin parisuhteen ulkoisessa kontekstissa olla maailman hauskimpia. Kyse on vain aikojen saatossa parkkiintuneista käsi-tyksistä siitä, mikä on sopivaa aluetta miehille ja naisille. Enkä väitä, että miehen osa olisi tässä jaossa sen ruusuisempi – tiedättehän ne itsensä turhan vakavasti ottavien pikkuvaimojen keskenään vaihta-mat merkitsevät katseet: ai teilläkin asuu tuollainen juntti, pojat on aina poikia, hohhoijaa.

miksi kaikista identiteetin osa-alueista juuri sukupuolella pi-täisi olla erityisen paljon merkitystä? Judith Butler esitteli teokses-saan Hankala sukupuoli näkemyksen performatiivisesta sukupuo-lesta. Ajatus biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta ei liene enää 2000-luvulla kovin radikaali, mutta Butlerin mukaan koko sukupuo-li on lähtökohtaisesti tyhjä taulu, joka täyttyy ympäröivän kulttuu-rin sukupuoliesityksistä.

Tällainen ajattelu on jo sitä extreme-osastoa, joka saa yleisön tuohtumaan. Eikä mikään ihme: kukapa haluaisi myöntää olevansa aivopesty? Oikeasti olemme kuitenkin kaikki osa valtavaa sukupuo-likoneistoa, joka sylkee sisuksistaan tarkasti normitettua sukupuol-ta, tyttöjä ja poikia.

avopuolisoni raivostuttavan kommentin jälkeen aloin itsekin ky-seenalaistaa postmoderneja sukupuolikäsityksiäni. Pääsisinhän pal-jon helpommalla, jos vain sulkisin silmäni ja täyttäisin naisen de-fault-roolin heteronormatiivisessa ydinperheinstituutiossa. Tajuan aikaisempienkin riitojemme johtuneen lähes poikkeuksetta type-rästä, feministisestä rimpuilustani. Olen politisoinut rakkauselämä-ni, ikään kuin se olisi yhtä mikrotason taistoa patriarkaattia vastaan. Olenko mennyt liian pitkälle? Pitäisikö minunkin Sarkomaata seu-raillen asettaa perhe politiikan edelle, kun feministiset prinsiippini saavat aikaan vain riitoja?

Ajatus alistumisesta ja luovuttamisesta kalvavat mieltä-ni. Näen unia, joissa Simone de Beauvoir siteeraa itseään ja aikansa muita liberaalifemmareita: yksityinen on poliittista.

Ei. Miten kukaan voisi niellä rakkauden nimissä sellaista, mitä isommassa mittakaavassa pitäisi sortona? Jos feminismini on ongelma, niin olkoon sitten jonkun muun kuin minun. •

40 — #3/2010 / kuukauden kuVa

9.4.loiskis! mene uuden Ainon kanssa sänkyyn tai kylpyyn. liput liehuvat muuten suomen kielelle.

10.4.kiinnostaako kalja? helsinki Beer Festival tarjo-aa sitä kaapelitehtaalla.

11.4. tee sunnuntaikävely metsään ja bongaile he-räileviä otuksia. mikä voisi olla jännempää kuin pöllöjen kiimainen huhuilu tai sammakoiden kuteminen? linnutkin palaavat etelästä.

14.4. Viimeinen tilaisuus haalia kokoon joukkue ja osallistua teekkarikulttuurin vaalimiseen jäynä-kilpailun kautta. Vain puolikkaan joukkueesta tarvitsee olla teekkari. pääsisikö tänne siis myös teekkariäidin tai -isän lapsi?

15.4. poikkitieteellinen hukkaputki suhauttaa met-rolla itään ja baarikierroksen kautta takaisin. mahdollisuus bilettää kY-talolla auringonnou-suun asti!

16.4. Festarikevät aukeaa Funky elephantin tahtiin. pyllyt heilumaan!

17.4. Coccare, en huisig fest, långa jatkon… teknolo-gorkestern humpsvakar ger ut sin tolfte skiva på urdsgjallar.

22.4.naura vatsa kipeäksi vuoden parhaiden jäyni-en esittelyssä. nauti sen jälkeen teekkaripalo-kuntaorkesteri Retuperän WBk:n konsertista ta-piolasalissa.

23.4.jos kaupunkiseikkailu kiehtoo, syöksy kY City Challengeen suunnistamaan ja melomaan läpi yön.

24.4. joko sima kehittyy? kiehuvatko tippaleivät jo padassa?

28.4. aika hankkia serpentiinit ja vappukukat!

30.4.nyt saa juoda sitä simaa. Valkolakkikin kannat-taa kaivaa naftaliinista ennen kuutta, teekka-reiden tapauksessa ennen puoltayötä. tehdään-kö treffit kuudeksi mantalle, siihen ratikkapy-säkin luo?

1.5. eväät koriin ja ullikselle! lukemiseksi yksi julk-ku, kiitos.

3.5. jos naapurin ekaluokkalaiselta ostettu kevät-pörriäinen on vielä tallessa, sen parissa voi olla nyt armollista toipua.

9.5. laula äidille ja leivo kakku. onnittele myös mummia. ja eurooppaa!

10.5. juhli ainon päivää uuden Ainon kanssa ainon kevätjuhlassa! •

keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

kuukauden kuVa / #3/2010 — 41

timo idänheimo kuvasi lumiukkoja jäällä. ”Va-lokuvaajana tulee aina suunniteltua uusia kuva-kulmia ja valotuksia. tähtitaivas, lumiukot, pit-kä valotusaika ja yksi salama. muuta ei tarvitse.”

42 — #3/2010 / kotisatama / palstalla seurataan opiskelijaa alusta nykyhetkeen.

tarinoiden etsijäChaRlotta liukas on saanut ni-mensä astRid lindGRenin pikku lotta -hahmolta. täRkeimpiin kiRjoihin kansainVälisen lii-ketoiminnan opiskelija palaa aina uudestaan ja uudestaan. teksti: heidi kähkönen kuva: noomi ljungdell

”minulla on lukihäiriö ja opin lukemaan hirveän myöhään. ekaluokkalaisena luin joka ilta äidin kanssa Peppi Pitkätossua itkien, koska se oli niin vaikeaa. kuuntelin lapsena kirjoja kasetilta. olen kuunnellut Ronja Ryö-värintyttären varmaan 60 kertaa läpi. se on ollut tosi tärkeä kirja. en omista paljon kirjoja. isoäitini oli kirjas-tonhoitaja, ja meidät on sisarusten kanssa opetettu käymään kirjastossa pienestä asti.

kolmannella luokalla lukeminen hel-pottui tosi paljon. luin ala-asteella Roald dahlin Matildaa. matilda oli suuri idolini. ma-tilda on lapsinero, jolla on tosi hankala per-he. matilda alkoi lukea 5-vuotiaana Charles dickensin Loistavaa tulevaisuutta. matildan innoittamana luin dickensiä ja kerroin siitä opettajalle hirveän tärkeänä. olin vähän pik-kuvanha, enkä tiedä, ymmärsinkö kirjasta hir-veästi.

victor hugon kurjat luin 11-vuotiaana. luin sitä ja itkin ihan hysteerisesti. äiti kielsi lukemasta kirjaa pariin viikkoon, että rauhoit-tuisin. se oli järkyttävä teos lapselle. äiti on silti antanut minun ja sisareni lukea tosi en-nakkoluulottomasti.

luen monia kirjoja uudelleen. kaarina helakisan Annan seitsemän elämää luin en-

”sovittiin, että luetaan Kadonnutta aikaa etsimässä jollei päästä opiskelemaan. Kirja on vieläkin lukematta.”

simmäisen kerran ala-asteella. anna päättää, että elämä on niin hirveän pientä ja yksitoik-koista, että hän haluaa monta elämää. anna käy monissa paikoissa ja elää erilaisia elämiä.

nuorempana ihailin annaa, mutta ylä-asteella kirjaa uudelleen lukiessani tajusin, kuinka julma se on. tarina loppuu aina niin, että anna hylkää kaiken: hän perustaa juuret johonkin ja lähtee sitten pois.

sovin kaverini mariannen kanssa, että jos me ei päästä lukion jälkeen opiskelemaan, me luetaan proustin Kadonnutta aikaa etsi-mässä. me molemmat päästiin, joten se on vieläkin lukematta.

mikkelissä kulttuurienvälisen johtami-sen kurssilla opettaja antoi luettavaksi kiinalais-amerikkalaisen maxine hong kingstonin The Woman Warriorin. kirjan jälkeen tunsin, mitä on olla ulkopuolinen.

kun luen hyvää kirjaa, luen sen kerralla, aina. se on aika kokonaisvaltaista. saatan hel-posti aloittaa jonkun kirjan ja vielä helpommin jättää sen kesken.

en lue paljoakaan runoja. en niinkään ajattele tekstin kauneutta tai lue kirjoja sanojen tai lauseiden takia, vaan haen kirjoista tarinoita. ja samastumiskohteita, esikuvia ja roolimalleja. olen kiinnostunut ihmisistä tosielämässäkin.” •

kotisatama / #3/2010 — 43

44 — #3/2010

pilVilinna joka suli

kolmannen vuoden keväällä linnut heräilivät ja lumet humpsahtelivat katolta maahan. en enää tanssinut jatkoilla, tanssin pääni sisällä. olin löytänyt jotain. löysin jotain lisää joka päivä ja jokainen päivä tuntui viikon mittaiselta, koska päässäni heilui niin monia tanssijoita, niin mo-nia erilaisia tansseja, käsiä ja jalkoja, pumppaa-via lantioita.

kun kurssi alkoi, olin valmis. ne aiheet minä tunsin ja minusta piti tulla myrskyn Zeus, puhua muut pyörryksiin innostuksellani, saada ne tuijottamaan suut auki. olin löytänyt oman aiheeni ja vihdoin sain olla siitä varma. siitä voisi tulla ihan mitä vain. se oli minun.

Viikkokaudet olin pyöritellyt ensimmäis-tä kurssitapaamista päässäni ja miettinyt, mis-tä kulmasta lähtisin asiantuntemustani purka-maan. tai innostustani, koska en ollut varma, kumpi niistä oli suurempi. tai olennaisempi.olin suunnitellut repliikkini valmiiksi ja nosta-nut leukani pystyyn. tiesin, että tänään minua katsotaan ylöspäin.

kun kävelin tilaan, minua vastaan ei hyökynytkään muutosten myrskyävä meri, vaan luentosalillinen zeuksia. muut olivat löytäneet saman kuin minä. myrsky pyyhkäisi minut taka-riviin ennen kuin ehdin sytyttää loisteeni. opis-kelija toisensa jälkeen avasi suunsa lausuakseen sen timanttisen ajatuksen, jonka piti olla mi-nun, minun! ajatuksen, jota minä olin syöttänyt ja kasvattanut tuijottaen ensimmäisen yksiöni ikkunasta katolta putoavaa märkää lunta.

märkä lumi putosi niskaani, valui pitkin selkärankaa.

nämä tyypit varastivat pilvilinnani enkä ollut enää mitään. tunnin aikana muutuin kirk-kaasta mainostaulusta harmaaksi hiilipiirroksek-si. olin yksi muista. Yksi muiden joukossa enkä edes eturivissä.

Viimeisen rivin hiljaisuudesta on pitkä matka jumalaksi.

silja proosa

opiskelijatyttö etsii tähteään.

opiskelijatyttö etsii tähteään.

jämpti lukusali:rento kotikoulu:

sukellus parempaan oppimiseen / opiskelu / #3/2010 — 45

näin viet kodikkuuden kouluun: omalla läp-pärillä on helppo työskennellä koulussakin ja edulliset juomat kulkevat mukana termarissa. hakeudu lukusaliin hiljaisuuteen tai varaa mp3-soittimeen lempimusiikkia rauhoittamaan opis-keluympäristöä. kartoita myös kampuksesi soh-vat ja nojatuolit.

Yksi pänttää mieluiten kotisohValla lojuen, toinen taRVitsee koulun jäRjestäYtYnYttä YmpäRistÖä. entä sitten, kun et Voikaan opiskella mielipaikassasi? teksti: erna bodström kuva: aukusti heinonen

näin viet koulukurin kotiin: pidä opiskelualue järjestyksessä ja orientoidu opiskelemaan jo kaivaessasi koulutarvikkeita esille. laita puhe-lin hälyttämään, kun on aika aloittaa, niin et jä-mähdä internetin ihmeelliseen maailmaan. pidä kahvitaukoja kuten kirjastossakin, mutta lope-ta ne ajoissa.

jokapaikan opiskelija

kaatuvatko seinät silti päälle? • Valmistaudu loppukevään tentteihin puistossa linnunlaulu seuranasi. Raitis ilma ja aurinko

virkistävät ja antavat uutta virtaa opiskeluun. • uppoudu tenttikirjaan käydessäsi kampaajalla. saat kauniin kampauksen lisäksi paljon aikaan,

kun aloillaan pysyminen on pakollista. • älä hukkaa aikaa kassajonossa, suihkussa tai lenkillä, vaan käy mielessäsi läpi edellisen luennon

sisältöä ja yritä keksiä, miten sen yhdistäisi oikeaan elämään. • Cyclomania-leffassa lauri nurkse luki ihastuksensa pääsykoekirjat nauhalle, jota sopi sitten

kuunnella korvalapuista non-stoppina. Vinkkaa elämäsi naiselle tai miehelle samanlaisesta lemmenteosta! •

• omalta koneelta löydät kaikki tarpeelliset tie-dostot, eikä muistitikun hukkaamista tarvitse pelätä. • Voit lueskella myös mukavasti sohval-la tai kylpyammeessa. • kahvin keität helpos-ti ja edullisesti.

• koti tarjoaa rajattomasti houkutuksia. Yksi jää nyhjöttämään telkkarin ääreen, toinen haltioi-tuu Facebookista.

• kun koulun rajattuun ympäristöön tulee varta vasten opiskelemaan, on suunnitelmista help-po pitää kiinni.

• Rauhallinen nurkkaus ja vapaa tietokone ovat usein kiven alla. • koulun kuhinassa opiskelu voi jäädä seurustelun jalkoihin.

44 — #1/2010 46 — #3/2010 / kulttuuRikokemus

katu täyttyy askelista ja – jos todella huono tsägä käy – sävelistä myös. syytän murphya sii-tä, että nuo nuotin vierestä loilottajat, kita-raansa rämppäävät puolijuopot ja muut musii-kin raiskaajat tuntuvat osuvan aina juuri minun tielleni. narinkkatorilla parveilevista tekoremp-seistä feissareista katumuusikot ovat vielä pii-run verran pahuuteen päin: heitä ei voi ohittaa kerralla. naukuminenhan ulottuu vähintään pa-rinkymmenen metrin säteelle! jos kannettava cd-soitin on ostettu jostain muualta kuin Clas ohlsonilta, niin vieläkin pidemmälle.

en todellakaan tiedä, kumpuaako katu-muusikon motivaatio hillittömästä esiintymis-halusta vai kiinnostaako homma vain ansainta-keinona. jos kyse on jälkimmäisestä, ehdotan perustettavaksi katumusikanttien kummit ry:tä, joka pitäisi nuokin kurjat pois kaduilta ja pa-hanteosta. lahjoittajaksi lupautuu ainakin alle-kirjoittanut. maksan erittäin mielelläni muuta-man roposen siitä hyvästä, että saan kulkea töi-hin ja yliopistolle rauhassa.

aloitan kuuntelukokeiluni kaisaniemen metroasemalta kluuviin kulkevassa tunnelis-sa. puoleenväliin betoniputkea on leirinsä pys-tyttänyt kolmekymppinen farkkutakkimies, jon-ka esiintymistapa on suunnilleen yhtä rasvainen kuin hänen kappalevalintansakin. e viva españa ei istu helsingin harmaaseen maaliskuuhun tai kitaristin löysään ääneen. musikaalisuutensa puutetta hän ei onnistu peittelemään sen pa-remmin kuin ohimokaljujaan.

olen päättänyt jököttää paikoillani vä-hintään vartin. kukaan muu ei pysähdy. Viiden-toista minuutin aikana yksi teinityttö käy heit-tämässä kitaralaukkuun kaksikymmensenttisen. olen jo luisumassa säälin puolelle. mietin, pitäi-sikö minun hakea trubaduurille kahvia ihan ih-misoikeuksien nimissä.

ha! setä menetti juuri kahvinsa, sillä hän erehtyi vinkkaamaan minulle silmää.

aleksanterinkadulla kuulen heti katu-muusikkovihani ehdottoman ykköskohteen. nu-mero uno on tietysti nauhurista tulvivan mu-siikin päälle kiekuva tyyppi. halloo hei, helsin-gissä riittää kyllä karaokebaarejakin, ei tarvitse tulla julkisille paikoille joikaamaan. etenkään aida-oopperan aarioita, joita ei vedetä ihan pe-ruskoulun musatuntien pohjalta. tätä tyyp-piä en kestä edes varttia, mutta aasialaisturis-tit kestävät. he piirittävät pienen pavarottin ja näppäilevät sormet tulessa kuvia.

kolmen sepän patsaalta kuuluu bongo-rumpujen paukuttelua, mutta mittani vuotaa jo yli. pistelen puolijuoksua torin toiselle puolella, kirkon taakse turvaan. siellä ratikka kirskuu, ih-miset puhuvat toisilleen ja kännyköilleen, auto tööttää. ah, musiikkia korville!

katri järvinenKatumuusikoita tavattavissa Helsingin keskus-

tassa päivittäin, myös huonolla säällä. Kirjoitta-ja harkitsee siksi yksityisautoilun aloittamista.

pahempi kuin FeissaRi

/ pianisti kuunteli katusoittajaa.

tästä piti tulla särmikäs ja tulinen keskustelu kahden täysin erilaisen elokuvaohjaajan välillä. lähtökohdat lupailevat dramatiikkaa:

oskari sipola, 26, opiskelee neljättä vuotta taideteollisessa korkeakoulussa. hän on tehnyt lyhytelokuvia koko ikänsä ja tullut alalle 17-vuotiaana Salattujen Elämien valomiehenä ja työskentelemällä myöhemmin aku louhimie-hen assistenttina Käskyn kuvauksissa.

miika ullakko, 22, opiskeli arkkitehdiksi, kunnes päätti tehdä kokopitkän elokuvan ilman alan opintoja ja ammattilaisten apua. ullak-ko ohjasi, käsikirjoitti, näytteli, leikkasi ja osit-tain tuotti elokuvan Mitä meistä tuli, joka pääsi Finnkinon levitykseen ja useille kansainvälisil-le filmifestivaaleille. Kauppalehti Optio ja moni muu nimesi ullakon yhdeksi suomen nuorista tulevaisuuden elokuvavaikuttajista. myös ullak-ko on tehnyt leffoja pienestä asti.

käsikirjoituksen mukaan ullakon piti siis astella polleana yhteiseen tapaamiseen ja sipo-lan korvista piti nousta savua. toisin kävi.

nuoret ohjaajat istuvat pöydän ääres-sä, juovat rauhassa kokista, ovat enimmäkseen samaa mieltä ja vaikuttavat innostuvan toisis-taan koko ajan enemmän. sipola nojaa tuolis-saan taakse ja pudottelee harvakseltaan harki-tun oloisia ajatuksia rauhallisen matalalla ää-nellä. ullakko taas puhuu käsillään: selostaa fiiliksiään ja kokemuksiaan nopeasti suuremmin miettimättä.

Vaaleat kikkarat heiluvat silloinkin, kun ullakko selittää, miksi päätyi opiskelemaan jo-tain ihan muuta kuin elokuvaa:

– jos olisin ollut tosi rock’n’roll, olisin lo-pettanut jo yläasteen kesken ja alkanut tehdä vaan leffoja. lukion jälkeenkään en ollut. leffo-jen tekeminen tuntui leikiltä, ei työltä.

elävään kuvaan liittyviä projekteja on tarjoiltu lautaselle siihen malliin, ettei hän ehdi eikä halua tällä hetkellä opiskella.

kuka tahansa voi siis nykyteknologian ansiosta päättää olevansa suuri elokuvaohjaa-ja, kun taas toiset hikoilevat verta elokuvatai-teen laitoksen pääsykokeiden vuoksi useampa-na vuonna. eikö se ärsytä?

– alalla on niitäkin, joiden mielestä Mitä meistä tuli halventaa suomalaista elokuvaa. musta se on päinvastoin, sipola sanoo.

hänen mielestään Finnkino voisi ottaa teattereihin enemmänkin valtavirrasta poikke-

luoVan alan ammattilaisen tYÖpaikkaa ei uhkaa maahanmuuttaja Vaan haRRastelija: BloGGaaja koRVaa toimittajan ja sunnuntaitaittaja GRaaFikon. RÖYhkeimmät amatÖÖRit ValtaaVat Ylikilpailtua elokuVa-alaa. teksti & kuvat: tuuti piippo

amatöörien vallankaappaus

amatöörien vallankaappaus

kulttuuRi / #3/2010 — 47

1

1. Miika Ullakko teki elokuvan kymppitonnilla, mutta jäi sadoille kavereille palveluksen velkaa.2. Oskari Sipola tarvitsisi kokoillan leffaan miljoona euroa, koska ammattilaisille maksetaan palkkaa.

2

avia leffoja, erityisesti lyhytelokuvia. sipolan omat lyhärit keskittyvät hahmoihin ja ihmisten välisiin suhteisiin – kuten perinteiset kokoillan draamaleffatkin tekevät.

ullakko ja sipola eivät ajattele tulleen-sa alalle kovin erilaisia polkuja pitkin, sillä ama-tööreistä tulee usein ammattilaisia ennemmin tai myöhemmin. Yhdestä asiasta he voisivat olla eri mieltä. sipola uskoo vahvasti, että ly-hytelokuvia tekemällä oppii tehokkaimmin, sil-lä ohjaaja näkee työnsä tuloksen kunnolla vas-ta valmiissa elokuvassa. ullakko tunnustautuu pitkän elokuvan faniksi ja haluaa mennä projek-tiin päistikkaa, miettimättä oppimista sen tar-kemmin.

– intohimo edellä. siinä ei ole mitään vi-kaa, sipola hymyilee isällisesti.

harrastelijataustaan verrattuna taikin tuomasta statuksesta paljastuu monenlaisia

”joidenkin mielestä Mitä meistä tuli halventaa suomalaista elokuvaa. Musta se on päinvastoin.”

hyötyjä: alan opiskelija tutustuu oman sukupol-ven tekijöihin jo koulussa, saattaa saada harjoi-tusprojekteihin ammattinäyttelijöitä ilmaiseksi ja saa helpommin tukea elokuvasäätiöltä. suu-rimmaksi eduksi sipola ilmoittaa epäröimät-tä sen, että saa viettää kaiken aikansa eloku-van parissa.

ullakko myöntää, ettei yrittäisi tois-ta kertaa yhdistää opiskelua ja leffantekoa. ku-vausten aikana tuli mietittyä, oliko tässä mi-tään järkeä.

mutta: ei järjellä olekaan mitään teke-mistä elokuva-alan valitsemisen kanssa. siitä-kin ohjaajat ovat jo valmiiksi yhtä mieltä.

– Fakta on se, että tällä alalla on suo-messa tilaa tosi pienelle määrälle ammattilaisia, sipola myöntää. ullakko nyökkäilee ja hymyi-lee vuorostaan:

– siksi mä myrkytin sun kokiksen. •

2 3

5 6

Gallup / #3/2010 — 49

lasista läpimilloin tunsit tuRhautumista sYsteemiin?teksti & kuvat: veera lipasti

1

4

7 8 9

1. ilmaRi, taidekasvatus: aYY:n edustajiston kokouksissa.2. mikko, automaatio- ja systeemitekniikka: kun kurssien valinta ei sujukaan kuten luulin.3. miska, konetekniikka: kun jonossa yritetään kiilata.4. annika, kansantaloustiede: kun tenttiin ilmoittautuminen ei suju kuten pitäisi.5. topi, konetekniikka: kun maksuvälineeni ei kelpaa.6. kaRina, valokuvaus: kun aivot eivät toimi.7. antti, kansantaloustiede: kun printterit eivät kertakaikkiaan toimi, eikä valittaminenkaan auta8. anna, tekstiilitaide: eilen, kun kuulin taikin kampusta kaavailtavan otaniemeen.9. jussi, mursu: Viime viikolla tulostinten pettäessä, ja kun tietokoneet eivät riitä.

50 — #3/2010 / in enGlish / busting the Finnish myths.

“so where are all the violent people?” asked a Chilean guy walking in the helsinki city center. the Finn, to whom this question was addressed, felt puzzled.

most Finns feel that Finland is quite a safe place to live. still, Finland is home to a time-honoured culture of violence, professor emeritus of Criminal law eero backman writes in the largest newspaper of Finland, helsingin sanomat.

a common belief is that because Finns keep silent about their feelings, the problems are solved with fists. that’s why you see fighting students all over the school, right? no doubt the limitations in verbal communication contribute to the violence rates in Finland, but so does kuningas alkoholi, the ’king alcohol’. in Finland, alcohol has always been a drink for special occasions rather than something to be consumed every day, argues British anthropologist edward dutton in hs.

in the old days, alcohol was seen as a gateway from the humdrum everyday life to a sacred world. letting yourself go took you closer to god. in Finland today, the function of alcohol is often still to get you drunk as fast as possible. drinking enables letting the ego go and entering a sacred world of small-talk, laughter and friendly intimacy, which the

“normal” society might object.Getting drunk on a regular basis could

almost be seen as a ritual most young Finns go through. however, most people move on becoming regular, civilized people who choose a pint of beer or a glass of wine over a bottle of vodka.unfortunately, not everybody get over it. For some, drinking becomes a lifestyle, like for the legendary ski-jumping champion matti nykänen. since his glorious days he has become the favourite antihero of the Finnish yellow press. ultimately, he seems to be just a guy who opted to stay in the sacred world permanently.

a few years ago, matti nykänen served

the media in the role of typical violence criminal, as he was convicted for the typically Finnish violence crime. that is, take two unemployed, middle-aged buddies. put them in a private apartment, give them vodka and wait. after hours of heavy drinking, an argument is likely to arise. probably, the argument ends with one of the men stabbing the other.

the closest you’ll probably ever come to the “time-honoured culture of violence” is meeting a “typical violent criminal” at the bus stop asking for a euro to get home to some not-so-nice neighbourhood in eastern helsinki. For you, he is hardly dangerous – at most, a bit awkward. •

Finns aRe Violent people, sCholaRs saY. the staBBinG seems to happen WheReVeR the BooZe has taken oVeR.text: erna bodström illustration: mirka suikkanen

violent criminals at the bus stop

in enGlish / #3/2010 — 51

a lot to juggle

FoR saRah alden, 25, the student CounCil and a seat on tokYo RY BoaRd aRe WaYs oF extendinG heR ComFoRt Zone. the aCtiVe Canadian still Feels she Could do moRe.text & photo: tuuti piippo

Why helsinki?Finland has been on my map since i was young – it was where my father’s family came from before moving to america. i visited taik on a trip to helsinki and i chose the masters’ programme in environmental art since it seemed a step towards figuring out how to naturally combine studies from my former degree in Geography and Fine arts. helsinki struck me as a city where i could see myself living for a longer period of time, and i had encouragement from others to apply.

you’ve been very active in student life. how has it been?i was looking for a way to extend beyond myself and my comfort zone. the tokYo staff has been extremely supportive in making my participation possible, among others – even when i was unsure if it made any sense, for example when i did not understand a word of Finnish… But i ran as a student council representative and was elected.

i really felt clueless in the beginning, so set out to learn more, especially with the advent of aalto and other changes in the system here. i’ve been writing articles for tokYo’s torso magazine and i was also the student rep on the equality Committee at

taik, asking for translations constantly. now i understand way more Finnish than before and i’m on our student association board with an amazing group of inclusive people. it is an unexpected and positive part of my life.

albeit between this and my studies there is a lot to juggle, and i always have the feeling that there is more i could do, for example getting others involved.

What’s your favourite place in Finland?since last winter i have been contented with being out in the middle of frozen snow-covered waters – not a familiar place for me – first in rural eastern Finland, and lately while cross-country skiing in helsinki. there is something about being surrounded by a vast white expanse, far-off landscape and long-distance sounds, knowing that you are still in an urban environment with plenty of people nearby.

your dreams?Falling madly in love, building a little house in a small community in a big city, being able to support myself doing what i enjoy… in general being a part of the shift towards a system that recognises the value of resources and all living things, including humans – where art is integral to life and not apart. •

aalto university is impressively represented in the decree paper of the ministry of education: from the 130 degree programmes selected for the tuition fee trial, 46 programmes are available in aalto. the paper gives the university the opportunity to collect tuition fees in these programmes for the master’s students coming from outside the eu/eea countries until 2014. according to Vice president martti raevaara, the list is still expanding.

– the ministry basically asked the names of all the english-language master’s programmes, so that the universities could choose the programmes in which they collect the fees. the ministry of education still wants to complement the list.

in order to collect the tuition fees, the university must first create a functioning scholarship scheme. the idea of the trial of the ministry of education is to transform the tuition fees into better quality teaching through bureaucracy: money is circulated from the state to the universities, from their treasury to students in the form of scholarships, and from students back to the universities.

martti Raevaara considers this idea with caution, even though he supports the trial.

– i am slightly pessimistic about the numbers of students at an early stage, in particular. if five students out of 25 pay, there will be tension: should the teaching of the programme be organised better because the paying students might expect that?

aYY Board member in charge of international affairs jarno lappalainen and secretary for international affairs hanna sauli consider it particularly odd that the fees have to be collected to improve teaching – it would be more logical if students paid for the education which is already of a high quality.

– most likely the number of international students will collapse as happened in denmark. at the same time, the study environment of Finnish students will shrink. according to the internationalisation strategy, the number of international students should be doubled by 2015 but at the same time the tuition fees are being introduced, lappalainen wonders.

– this is like giving an inch on tuition fees. in Germany, for example, tuition fees spread to most Bachelor’s programmes. students should pay attention to this. • tp

Read more at www.ainolehti.fi

giving an inch to tuition Fees

”the number of international students should be doubled by 2015 but at the same time the tuition fees are being introduced.”

AALTO PEOPLE

WAPPUWAPPU

PYSY KUULOLLA

WAPPUWAPPU!

On stage:

THE CAPITAL BEATPUHURIDJ Diglet

etc.

Dont forget to purchase your ticket to

The Dipoli Wappu Party 30.4.!

Everything you need to know about 22.4.-1.5.

AALTOLAISET

VAPPU LÄHESTYYVAPPU IS NEAR

STAY TUNED

www.wappu.fi

Stats: 8/10€ K-18 klo 21-02

messaGes in a Bottle / #3/2010 — 53

poWeR oF poWeR

i hate guns ‘n bullets.in fact, i hate them guns and bullets

more than i hate the new incarnation of Guns ‘n Roses. and that, folks, is some sweet Child ‘o mine -kind of hate. enough to start a Civil War really. still.

the guy who invented the concept of power should be shot. the guy who invented the concept of money should be shot twice.

and then they both should be forced to listen to 148-year old W. axl Rose singing Chinese democracy just to make sure that the guys suffer greatly.

okay. let’s get serious for a while, because i have yet to met a rich (or/and powerful) person with a sense of humor.

Relaaaaaaax don’t do it.that one right there was a joke. What i

meant to say was that personally i have never met a powerful (and/or rich) person with a true sense of self-irony.

therefore, let’s ask a 12-word question. What good have power (and/or money) ever brought to this world?

Well, in the year zero jesus Christ the superstar, apparently the son of God, was killed. around the same time the Roman empire raped the world. then came along the crusades and again people, mostly women and children, suffered. a little bit later the great incas and aztecs (along with half a dozen civilizations around the globe) were destroyed. in north america, the land of free, the indians were killed or tortured for the sake of land (and land is never free, folks, but it equals both money and power). in 1789-1799 the French were famously fighting so that we all could be free.

(and in the middle of all this, even though no one actually cared, the swedes and the Russians ruled our very own Finland until we gained independence and naturally started to kill each other, because killing, folks, is power and power brings money and money brings power).

then began the WW i, the WW ii, the conflicts in the middle east, in korea, in iran, in Cuba, in Bolivia, in Vietnam, in the Balkans, in indonesia, in iraq… and in the summer of 2010 the newly born GnR will perform live here in helsinki.

Got the point? not everyone gets the point. there are

people who believe that money should run the world. politically those people are usually on the right. humanly they are wrong.

Granted, the world could not function without a certain kind of economical system

based on free markets, stocks, Wall streets, jp morgan’s, Fed’s and all that pathetic crap.

Granted, sometimes money does create opportunities and jobs and brings true happiness even to ordinary people.

But way too often the green or whatever color of money simply corrupts the societies, makes the rich happily richer and the poor sadly poorer.

how can that be good? in fact, the only thing more harmful to this planet than money is the power.

it is amazing how often even the tiniest of promotions changes a man or a woman towards satan herself. the superiors usually claim that it is their position that alienates them from workers they used to drink beer with on Friday nights.

it is not the position that alienates superiors from anyone but the way the use their power.

power of power. power of being an idiot. power of being a boss. power of being someone who decides alone and listens to no one. power of being someone who wants more power and more money.

and the bigger the promotion, the bigger the power of power.

just think about the politics, even here in Funland. We have a president who just cannot stand the idea that she would need to give up her power.

We have a milk fighting prime minister who somehow has managed to stay in power despite the fact the he believes that his power has given him legal and moral rights to do whatever he feels like despite how illegal or immoral his actions may be.

not to mention the fact that for 25 odd and sad years we had a president who was basically a dictator pretending to lead a democratic nation. more than any other person in the history of Finland, it was kekkonen himself who fell in love with the power of power.

i admit it. this entire column, each and every word of it, is naive as the concept of peace, love and understanding, pure milk and a warm november Rain.

still, do you dare to disagree?

antti j. peltonenThe columnist is a Helsinki-based

freelance journalist and Editor-At-Large for Kasino A4 magazine

54 — #3/2010 / iltasatu

iltasatu / #3/2010 — 55

jenni ja opintoputki

kuvi

tus:

min

na m

äkip

ää

Jenni piirsi kuution lävistäjän. Taustalla narskuvat kymmenet lyijyky-nät kertoivat, että muut auditoriossa istuvat 14-vuotiaat olivat myös tasokokeen kimpussa. Kynien synnyttämä äänimatto tuntui painosta-valta, kymmenet muut kilpailivat samoista paikoista.

Tasokoe oli tärkeä, sen perusteella jaettiin paikat lukioihin ja yliopistoihin. Viisi vuotta sitten läpi nuijittu uudistus oli muokannut lukio-opintoja: kokeen perusteella oppilaat sijoitettiin toisen asteen valmistaville linjoille, kuten kauppatieteelliseen tai luonnontieteelli-seen lukio-ohjelmaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen ohjelmista siir-ryttiin automaattisesti yliopistoon.

Uudistus oli saanut laajalti kiitosta. Tehottomat välivuodet oli saatu karsittua ja yliopisto-opintojen suoritusaika rajattua kolmeen ja puoleen vuoteen, peruskurssit kun käytiin nyt jo lukiossa.

Kriitikot tosin väittivät, että varhaisteinit eivät vielä olleet riit-tävän kypsiä päättämään elämänsä suuntaa. Mikä olikin ihan tot-ta, siksipä päätäntävalta jätettiin kokeet tarkastavalle lautakunnalle, joka osoitti oppilaat niihin ohjelmiin, joihin he kokeen perusteella so-veltuivat. Nuoren mielen tehoton epäröinti oli vihdoin saatu sysättyä kansantuotteen kasvu-uran tieltä!

Jenni palautti kokeen ja lähti pyöräilemään kotia kohti. Mate-maattiset yhtälöt tuntuivat jääneen tarakalle, koe pyöri edelleen mie-lessä. 24-vuotias isoveli Markus oli jo kotona ja teki graduaan keittiön pöydän ääressä.

Markus asui vielä kotona. Opintojen aikana työskenteleminen oli äskettäin kielletty, eivätkä opintotuki ja laina lukukausimaksun jäl-keen tahtoneet riittää vuokraan. Opiskelijoiden verotiedot tarkastet-tiin säännöllisesti – pienetkin tulot johtivat merkintään luottotiedois-sa. Uudistuksen oli todettu jouduttavan tehokkaasti valmistumista.

Markuksen piti muutenkin opiskella ahkerasti, sillä reputettu-aan pari tenttiä hän oli maaliskuussa joutunut opetusministeriön jul-kaisemalle Listalle. Ministeriö seurasi opiskelijoiden edistymistä nel-jännesvuosittain. Jos riittävää määrää opintopisteitä ei kertynyt, nimi julkaistiin ministeriön verkkosivuilla. Työnantajat seurasivat Listaa tarkasti ja useampi Lista-merkintä olisi työllistymisen kannalta tu-hoisaa. Tämän oli todettu kannustavan opiskeluihin keskittymiseen.

Jenni katsoi ahdistuneen näköistä isoveljeä. Syynkin hän tiesi: ensimmäisen vuoden jälkeen Markus oli huomannut, etteivät kaup-patieteet sopineet hänelle. Valitettavasti alan vaihto oli hankalaa. Op-pilaitoksen paikoista viisi prosenttia varattiin muille kuin uusille yli-oppilaille, joten kilpailu alanvaihtajien kesken oli kova. Uudistuksen oli todettu hillitsevän alan vaihtoa tehokkaasti.

Mutta onneksi olivat vapaat opinnot! Uuden säädöksen myö-tä opiskelijat saivat valita kuusi opintopistettä oman ohjelmansa ul-kopuolelta. Aiemman tiukan moduulirakenteen jälkeen tämä oli Mar-kukselle yhtä ekstaattista kuin siivu jallua vanhalle opiskelijajuopolle.

Liian vapaavalintaisuuden oli kuitenkin todettu johtavan rat-taisiin ilman ajuria. Parhaimmallakin OOPS:illa (Ohjelmakohtainen Opintosuunnitelma) suitsitut opinnot suistuivat liian usein melkoi-seen kelirikkoon. Tästä syystä sivuaineet valitsi nykyään jokaisen kor-keakoulun opintotoimisto. Järjestelmän oli todettu tehokkaasti lisää-vän elinkeinoelämän toivomia aineyhdistelmiä.

Markus selaili tilinpäätösstandardeja käsittelevää perusteosta sillä samalla lämmöllä, jolla Parnasson toimituksessa lehteillään Seis-kaa. Jenni istahti veljen viereen ja ryhtyi arvailemaan ääneen, mille valmistavalle linjalle päätyisi.

Sisarukset totesivat olevansa onnekkaita, kun saivat opiskella. •

tuukka hetemäkiKirjoittajan ’voimalaulu’ on nyt Tommi Läntisen Kevät ja minä.

AYY:n YhteYstiedotAYY:llä on palvelupisteet kaikilla kampuksilla: Arabianrannassa, Kampissa ja Otaniemessä. AYY:n keskustoimisto toimii väliaikaisissa tiloissa Otaniemessä osoitteessa Lämpömiehenkuja 3. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät myös AYY:n internet-sivuilta http://www.ayy.fi: AYY > Yhteystiedot.

ArAbiAnrAntAHämeentie 135 C00560 Helsinkiarabia@ayy.fi09 756 30431

Avoinna: ma–pe klo 11.30–14

KAmppiKY-talopohjoinen rautatiekatu 21b00100 Helsinkikamppi@ayy.fi040 353 8283

Avoinna: ma–to 10–16, pe 12–14

KY-pALveLupisteHse:n päärakennus, pohjakerroksen A-siipi040 353 8275 tai 040 353 8272

Avoinna: ma–to 10.30–14.30, pe suljettu

OtAniemiOtakaari 1102150 espoootaniemi@ayy.fi09-4681

Avoinna: ma–pe klo 9–16.Asuntotoimisto on avoinna arkisin klo 12–16 sekä jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä klo 9-16.

KesKustOimistOLämpömiehenkuja 302150 espooayy@ayy.fi

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) jӓrjestӓӓ 29.3. - 3.5.2010 kalenterin kannen suunnittelukilpailun. AYY julkaisee syksyllӓ 2010 ensimmӓisen aaltoajan opiskelijakalenterin. Kalenteri on jaossa kaikille AYY:n jӓsenille, eli kannen suunnittelijan teos pӓӓtyy monien tuhansien aaltolaisten kӓsiin! suunnittelukil-pailu on avoin kaikille AYY:n jӓsenille.

Maineen ja kunnian lisӓksi parhaan kannen suunnitellut saa palkinnoksi 100 euron lahjakortin stockmannille.

Kilpailutyӧt:Kansi voi olla kuvitettu tai valokuva. Kansi on vӓrillinen (4/4). Pakollisina elementteinӓ suunnitelmissa on oltava teks-ti: ”Kalenteri 2010-2011” sekӓ AYY:n logo. AYY:n logon saa vek-tori- ja jpeg -muodossa verkkosivuilta osoitteesta www.ayy.fi/viestintӓ.

Kukin suunnittelija voi osallistua enintӓӓn kolmella (3) kansi-suunnitelmalla.

Kannen koko on 90 mm x 167mm. Lisӓksi wire-sidonnalle on varattava vasemmasta reunasta 10 mm ja oikealle on jӓtettӓvӓ 10 mm kӓӓntӧvaraa.

suunnitelmat tulee toimittaa viimeistӓӓn 3.5.2010 painovalmii-na pdf-tiedostoina sӓhkӧpostilla osoitteeseen tiedottaja@ayy.fi (maksimikoko 10 mb).

suunnitelmatiedosto tulee nimetӓ niin, ettӓ siitӓ kӓy ilmi suunnitelman numero sekӓ suunnittelijan nimi (esim. 1_Aesimerkki.pdf).

Kilpailua koskevat tekijӓnoikeuskysymykset: tekijӓt sӓilyttӓvӓt suunnitelmiensa tekijӓnoikeudet. Voittajatyӧn tekijӓ sitoutuu antamaan ylioppilaskunnalle val-tuudet kӓyttӓӓ suunnitelmaansa ylioppilaskunnan kalenteris-sa sekӓ mahdollisiin omiin ei-kaupallisiin tarkoituksiin ilman erillistӓ anomusta. Valokuvaajalla tulee olla oikeudet kuvaan ja sen julkaisemiseen. Kuvaaja vastaa, ettӓ kuvassa mahdollises-ti esiintyvӓt henkilӧt tai muut oikeudenhaltijat ovat antaneet suostumuksensa kuvan julkaisemiseen. Ylioppilaskunta ei kysy lupaa erikseen, ja mahdolliset valitukset tulevat tekijӓn vastuul-le. Jӓrjestӓjillӓ on oikeus julkaista palkittu suunnitelma kilpai-lun tulosten julkistamisen ja muun kilpailusta tiedottamisen yhteydessӓ sekӓ verkkosivuillaan.

suunnitteLe AYY:n KALenterin KAnsi!