Hämeenkyrön kunnanvarhaiskasvatussuunnitelma

SIVLA 22.5.2019 §48

1

Sisällys1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ................................ 3

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus ........................................................ 3

1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma ............................................................................................. 4

1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ................................................................................................... 6

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet .....................................................................................10

2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet ......................................................................10

2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ................................................................................................14

2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua ................................................................17

2.4 Arvoperusta ......................................................................................................................................18

2.5 Oppimiskäsitys ..................................................................................................................................21

2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus .......................................22

2.7 Laaja-alainen osaaminen ...................................................................................................................25

Ajattelu ja oppiminen ..........................................................................................................................26

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu ..............................................................................27

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ...................................................................................................27

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen ............................................................29

Osallistuminen ja vaikuttaminen .........................................................................................................30

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri .....................................................................................................30

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet ............................................................31

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä .........................................................................................32

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö ...............................................................................32

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo .............................................................................................33

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus .........................................................................................34

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa...................................................................................35

3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt .............................................................................................37

3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa .........................................................................................................38

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ....................................................................................................38

Monialainen yhteistyö.........................................................................................................................39

4. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen .............................................41

4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys.....................................................................................................41

4.2 Pedagoginen dokumentointi .............................................................................................................42

4.3 Monipuoliset työtavat .......................................................................................................................44

4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä ......................................................................44

2

4.5 Oppimisen alueet ..............................................................................................................................47

Kielten rikas maailma ..........................................................................................................................47

Ilmaisun monet muodot ......................................................................................................................49

Minä ja meidän yhteisömme ...............................................................................................................51

Tutkin ja toimin ympäristössäni ...........................................................................................................52

Kasvan, liikun ja kehityn ......................................................................................................................54

4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia ........................................................................55

Kaksikielinen varhaiskasvatus ..............................................................................................................57

5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet ............................................................................................59

5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana .......................................61

5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa ........................................................................................63

5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana ...............................................................................66

6. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva varhaiskasvatus ......................68

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa ......................................................................69

7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen ..............................................................................69

3

1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikallisetvarhaiskasvatussuunnitelmat

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain1 perusteella Opetushallituksenantama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmatlaaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimistaohjaa erityisesti varhaiskasvatuslaki, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen sekävarhaiskasvatuksen tavoitteista. Esiopetus, jota säätelee perusopetuslaki, on osavarhaiskasvatusta2. Esiopetusta ohjaa Opetushallituksen määräyksenä annettu Esiopetuksenopetussuunnitelman perusteet.

Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää sekä tärkeä vaihe lapsen kasvun jaoppimisen polulla. Huoltajilla on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta. Varhaiskasvatus tukee jatäydentää kotien kasvatustehtävää ja vastaa omalta osaltaan lasten hyvinvoinnista.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisen ohjauksen tarkoituksena on luoda yhdenvertaisetedellytykset varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle jaoppimiselle.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden lähtökohtana ovat lasten kasvuympäristön javarhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset. Lisäksi perusteissa on otettu huomioonlainsäädännön muutokset. Perusteita on valmisteltu sidosryhmäyhteistyössä hyödyntäenuusimpien tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia.

Varhaiskasvatussuunnitelmakokonaisuus on kolmitasoinen. Se koostuu valtakunnallisestavarhaiskasvatussuunnitelman perusteista, paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista sekä lastenvarhaiskasvatussuunnitelmista.

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksenjärjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisenvarhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan

1 Varhaiskasvatuslaki (540/2018)2 Perusopetuslaki (628/1998) ja perusopetusasetus (852/1998)

4

suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta,jossa painottuu erityisesti pedagogiikka3.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määrätään varhaiskasvatuksen toteuttamisenkeskeisistä tavoitteista ja sisällöistä, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja lasten huoltajien välisestäyhteistyöstä, monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä4.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuksen järjestäjiä oikeudellisestivelvoittava määräys. Perusteasiakirja sisältää määräysten lisäksi kokonaisuuden ymmärtämistäavaavaa tekstiä. Jokaisen luvun päätteeksi on koottu paikallisesti päätettäviä asioita, jotkaohjaavat paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista ja varhaiskasvatuksen toteuttamista.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on myös viittauksia lainsäädäntöön. Viittaustentarkoituksena on selventää perustetekstin yhteyttä lainsäädännölliseen perustaan.

Tässä perusteasiakirjassa tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestäjällä kuntaa, kuntayhtymää taiyksityistä palveluntuottajaa 5. Käsitettä huoltaja käytetään tarkoitettaessa lapsen vanhempaa taimuuta huoltajaa.

1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia ja hyväksyä valtakunnallistenvarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat.Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisvelvoite koskee myös kunnan hankkimaa avointavarhaiskasvatustoimintaa ja kunnan valvomaa yksityistä lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistäperhepäivähoitoa6. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioidaja kehittää. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotojakoskevaksi (päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatustoiminta) tai kullekintoimintamuodolle erikseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat sopia järjestäjärajat ylittävästäyhteistyöstä varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä.7

Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukeevarhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioonpaikalliset erityispiirteet, mahdolliset pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekävarhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmat

3 Varhaiskasvatuslaki 2 §4 Varhaiskasvatuslaki 21 §5 Varhaiskasvatuslaki 1 §

Varhaiskasvatuslaki 22 §

5

voivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksentai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä.

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muut paikallisella tasolla tehtävätsuunnitelmat, kuten

• varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset• esiopetuksen opetussuunnitelma• perusopetuksen opetussuunnitelma• mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma• lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma8

• kotoutumissuunnitelma9.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajille sekälapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen jakehittämiseen10.

Lapsen kasvun ja oppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksenedustajat osallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Paikallistavarhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa tehdään yhteistyötä kunnan eri hallinnonalojen sekäsosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa (luku 3.3).

Varhaiskasvatuksen järjestäjä hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä,ruotsinkielistä, saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatustavarten11.

Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekäosallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin12. Paikallisen varhaiskasvatuksen arvioinnissavoidaan hyödyntää kansallista varhaiskasvatuksen tietovaranto Vardaa13 sekä Kansallisenkoulutuksen arviointikeskuksen arviointimateriaalia ja laadun indikaattoreita14. Arviointiakäsitellään tarkemmin luvussa 7.

8 Lastensuojelulaki (417/2007) 12 § (1292/2013)9 Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 15 §10 Varhaiskasvatuslaki 20 §11 Varhaiskasvatuslaki 8 §12 Varhaiskasvatuslaki 24 §13 Varhaiskasvatuslaki 65-73 §14 Laki kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta (1295/2013); Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet jasuositukset, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 24:2018

6

Hämeenkyrön varhaiskasvatussuunnitelma perustuu varhaiskasvatuslakiin ja valtakunnalliseenVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 -asiakirjaan.

Tämä asiakirja on velvoittava koskien sekä kunnallista että yksityisten palveluntuottajientarjoamaa ja kunnan valvomaa varhaiskasvatusta. Se kattaa varhaiskasvatuksen päiväkodeissa,perhepäivähoidossa ja vuorohoidossa sekä mahdollisen avoimen leikkitoiminnan. Hämeenkyrönvarhaiskasvatussuunnitelma laaditaan suomen kielellä ja sähköisessä muodossa. Tämä versio onlaadittu valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalle. Kuntakohtaisettäydennykset on eritelty tekstiin Hämeenkyrön sinisellä logolla.

Hämeenkyrön varhaiskasvatussuunnitelma koostuu valtakunnallisistavarhaiskasvatussuunnitelman perusteista, perusteiden edellyttämistä paikallisista näkökohdistasekä hämeenkyröläisen varhaiskasvatuksen ominaispiirteitä ja toimintatapoja kuvaavastasisällöstä.

Hämeenkyrön varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on, että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksiomana itsenään saadessaan tarpeitaan vastaavaa kasvatusta. Tavoitteena on myös, että lapsitoimii kasvattajien hellässä huomassa osana ympäristöään ja yhteisöään.

Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman perusteella toimintayksiköt laativat yksikkökohtaisentoimintasuunnitelman vuosittain. Jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainenvarhaiskasvatussuunnitelma yhdessä huoltajien kanssa.

Kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu siten, että henkilöstöllä, huoltajilla ja lapsillaon ollut mahdollisuus vaikuttaa suunnitelman sisältöön. Paikallisissa linjauksissa on otettuhuomioon Hämeenkyrön kunnan strategia sekä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma.

1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saadasuunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaanjokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma15.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu16 ja tarpeet.Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle toiminnalle. Lastenvarhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet otetaan huomioon lapsiryhmän toiminnan

15 Varhaiskasvatuslaki 23 §16 Varhaiskasvatuslaki 4 §, HE 40/2018 vp: hallituksen esitys Eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihenliittyviksi laeiksi, luku 2.

7

suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämisessä.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan lapsen aloitettua päiväkodissa taiperhepäivähoidossa. Suunnitelmaa tarkennetaan lapsen tarpeiden mukaan säännöllisesti,vähintään kerran vuodessa17.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessiin sisältyy eri vaiheita. Prosessiin osallistuvat lapsenopetuksesta, kasvatuksesta ja hoidosta vastaavat henkilöt yhdessä huoltajan ja lapsen kanssa.Päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta ja arvioinnista vastaavarhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamistavoidaan hyödyntää erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tuntemuksen osalta.Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niidentoteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuutta voidaankäyttää perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen osallistuvat tarpeen mukaan lapsen kehitystä jaoppimista tukevat asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot.18

Lapsen mielipide ja toiveet tulee selvittää ja huomioida lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaprosessissa. Henkilöstön vastuulla on etsiä sopivat keinot lapsennäkökulmien selvittämiseksi. On tärkeää, että sekä huoltajan että henkilöstön havainnot janäkemykset lapsen kehityksen ja oppimisen vaiheista sekä ryhmässä toimimisesta otetaanhuomioon suunnitelmassa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa on tärkeä tuntea lapsen osaaminen, vahvuudet,kiinnostuksen kohteet sekä yksilölliset tarpeet. Lisäksi laatimisessa otetaan huomioon lapsenkielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Suunnitelmaa laadittaessa tai päivitettäessähyödynnetään lapsen mahdollista aiempaa varhaiskasvatussuunnitelmaa sekä pedagogistadokumentointia (luku 4.2) Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattavat tavoitteet kuvaavatsiitä, miten pedagogisella toiminnalla tuetaan lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen mahdollinen kehityksen ja oppimisen tukija sen toteuttaminen (luku 5.4) 19. Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus, joka vaatiilääkehoitoa laaditaan hänelle terveydenhuollossa lääkehoitosuunnitelma20.21. Siltä osin kuinlääkehoitosuunnitelmaan sisältyvät tiedot ovat välttämättömiä lapsen varhaiskasvatuksenjärjestämiseksi, kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan22. Lääkehoidon toteuttamisestavarhaiskasvatuksessa sovitaan paikallisesti.

17 Varhaiskasvatuslaki 23 §18 Varhaiskasvatuslaki 23 § ja HE 40/2018 vp s. 99

19 Varhaiskasvatuslaki 23 §

21 Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §22 Varhaiskasvatuslaki 41 §

8

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista sekä lapsen tuen tarvetta, tuen riittävyyttä jatarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerranvuodessa. Suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen on lapsen tarpeista johtuvasyy.23 Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voi tulla lapsen kanssa työskenteleviltä henkilöiltä tailapsen huoltajalta24. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuuerityisesti toiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan toteutumiseen.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää seuraavat asiat:• lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet• lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet sekä toimenpiteet

tavoitteiden toteuttamiseksi ja toteutumisen arviointi• lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki (luku 5)• mahdollinen suunnitelma lääkehoidoista• lapsen, henkilöstön ja huoltajan yhdessä sopimat asiat• suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat• tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan

seuraavan kerran.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on salassa pidettävä25. Varhaiskasvatuslain mukaan lapsenvarhaiskasvatuksesta vastaavilla henkilöillä ja tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niidentoteuttamisen arviointiin osallistuvilla henkilöillä on salassapitovelvollisuuden estämättäoikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle ja tuottajallesellaiset tiedot, jotka ovat varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinninkannalta välttämättömiä. Tiedonsiirron tavoitteena on turvata lapsen edun mukaisenvarhaiskasvatuksen toteutuminen.

Tietojen saamista ja luovuttamista koskeva säännös koskee myös tilanteita, joissa lapsi siirtyykunnan tai yksityisen palveluntuottajan järjestämästä varhaiskasvatuksesta toisen kunnan taipalveluntuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen tai joissa varhaiskasvatuksesta siirrytäänesiopetukseen tai perusopetukseen. Lapsen asiakkuus varhaiskasvatuksessa on julkinen tieto.Lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseen voi kuitenkin liittyä tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä.26

23 Varhaiskasvatuslaki 23 §

25 Varhaiskasvatuslaki 40 §26 Varhaiskasvatuslaki 41 § sekä esimerkiksi laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §

9

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma eli lapsen vasu on prosessi, joka syntyy huoltajien javarhaiskasvatuksen henkilökunnan yhteistyönä. Vasun rakentaminen alkaa, kun perhe tuleevarhaiskasvatuksen asiakkaaksi lapsen saadessa paikan päiväkodista tai perhepäivähoidosta.Perheen kanssa käydään aloituskeskustelu, jonka tarkoituksena on antaa huoltajille mahdollisuuskertoa tärkeitä asioita omaan lapseensa ja perheen kasvatusperiaatteisiin liittyen. Tämänkeskustelun voi käydä kuka tahansa lapsen oman ryhmän henkilökunnasta. Aloituskeskusteluvoidaan käydä myös lapsen vaihtaessa ryhmää varhaiskasvatusyksikön sisällä tai yksiköstä toiseen.Olennaista on, että tuntemus ja tieto lapsesta kulkee mukana myös mahdollisissasiirtymävaiheissa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman merkeissä kokoonnutaan keskustelemaan vähintään kerranvuodessa, lapsen syntymäpäivän aikaan. Keskustelun toteutuksesta vastaa ryhmänvarhaiskasvatuksen opettaja. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma muodostaa kokonaisuuden, jokatäydentyy lapsen kanssa päivittäisissä kohtaamisissa tehtävien havaintojen ja huoltajien kanssakäytävien keskustelujen myötä. Näitä keskusteluja voidaan toimintakauden aikana käydäuseampia tarpeen mukaan. Aloite keskustelulle voi tulla lapsen huoltajalta tai varhaiskasvatuksenhenkilökunnalta aina, kun lapsen arkeen liittyy asioita, jotka jostain syystä mietityttävät. Myöslapsen oman äänen kuuleminen ja ajatusten esiin tuominen varhaiskasvatussuunnitelmassa ontärkeää. Tämä toteutuu lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden esimerkiksi lasten piirustusten sekähaastattelujen avulla.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet sekäyhteisesti sovitut toimintatavat, joilla lapsen kasvua ja kehitystä sillä hetkellä tuetaan.Suunnitelmaan kirjatut asiat muodostavat jatkumon, jossa näkyy lapsen kasvu, kehitys jaoppiminen. Lapsen vasuun kirjatuista asioista toimitetaan huoltajien suostumuksella koostelastenneuvolan ikävuosikäynneille. Myös lapsen siirtyessä esiopetukseen siirretään lasta koskevattiedot, jotka opetuksen järjestämisen kannalta ovat tarpeellisia, huoltajien kanssa yhteistyössätulevalle esiopettajalle.

Esiopetusikäiselle lapselle järjestetään huoltajien niin valitessa varhaiskasvatusta aamulla ennenesiopetuksen alkua sekä iltapäivällä esiopetuksen jälkeen. Tällöin lapselle laaditaan esikoululaisenoppimissuunnitelma, mikä sisältää lapsen varhaiskasvatussuunnitelman. Oppimissuunnitelmanlaatii esiopettaja yhdessä huoltajien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa. Tavoitteena on,että kunkin lapsen oppimisen polku varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja edelleenperusopetukseen jatkuu joustavasti lapsen tarpeista lähtevänä. Lapselle turvataan ehyt päivätoiminnan erillisyydestä huolimatta.

Lasta koskevia tietoja voidaan siirtää varhaiskasvatuslain määrittämällä tavalla lapsen siirtyessäkunnallisesta varhaiskasvatuksesta yksityiseen, yksityisestä varhaiskasvatuksesta kunnalliseen tai

10

lapsen siirtyessä esiopetukseen. Tietoja siirretään myös lapsen siirtyessä kunnasta toiseenkunnalliseen tai yksityiseen varhaiskasvatukseen. Siirtymävaiheessa lähettävä yksikkö tai kuntaottaa yhteyttä tarvittaessa uuteen varhaiskasvatuspaikkaan ja sopii tietojen siirtämisestä.Huoltajat ovat aina tietoisia tietojen siirrosta ja ovat läsnä mahdollisessa palaverissa. Lastakoskevaa tietoa, jotka ovat varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinninkannalta välttämätöntä, voidaan siirtää myös muulla tavalla ja lapsen edun nimissä tietoa voidaansiirtää vaikka huoltajat tiedonsiirron kieltäisivät.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma lukeutuu pysyvästi säilytettäviin asiakirjoihin (arkistolaki,831/1994). Alkuperäinen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ei siirry lapsen mukana, vaan jääarkistoon siihen kuntaan, jossa se on laadittu. Kunnan alueella toimivat yksityiset palveluntuottajat toimittavat lasten vasuasiakirjat kuntaan arkistoitavaksi lapsen hoitosuhteen päätyttyä.Sosiaali- ja terveydenhuollosta saapuvia lausuntoja ei säilytetä erikseen varhaiskasvatuksenasiakirjakokonaisuudessa, vaan ne arkistoidaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollonasiakirjakokonaisuuksissa.

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, jolla on monia tehtäviä. Varhaiskasvatuksen tehtäväon edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa.Varhaiskasvatus edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä.Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivistatoimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössä sekämahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään tai opiskeluun.

2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet

Kunta on velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta niin laajasti ja sellaisin toimintamuodoin kuinkunnassa on tarvetta. Varhaiskasvatus on pyrittävä järjestämään lähellä palvelun käyttäjiä japaikallisia tarpeita vastaavina aukioloaikoina27. Varhaiskasvatusta voidaan varhaiskasvatuslainmukaan toteuttaa päiväkotitoimintana, perhepäivähoitona tai avoimenavarhaiskasvatustoimintana 28 Laissa säädetty lapsen oikeus varhaiskasvatukseen koskeepäiväkodissa tai perhepäivähoidossa annettavaa varhaiskasvatusta. Huoltaja päättää lapsen

27 Varhaiskasvatuslaki 5 § 4 momentti28 Varhaiskasvatuslaki 1 §

11

osallistumisesta varhaiskasvatukseen. Esiopetuksessa olevalla lapsella tulee olla mahdollisuusosallistua varhaiskasvatukseen lain oikeuttamalla tavalla29.

Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää varhaiskasvatuksen itse tai hankkia varhaiskasvatuspalvelujajulkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Hankittaessa varhaiskasvatuspalveluja muiltapalvelujen tuottajilta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelutvastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskeviensäädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti30. Yksityisenpalveluntuottajan ohjauksesta, neuvonnasta ja valvonnasta vastaavat kunnan toimielin tai senmääräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto31.

Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevallasuomen, ruotsin tai saamen kielellä32. Muista kielistä määrätään luvussa 4.6.

Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin,varhaiskasvatuslakiin annettuun valtioneuvoston asetukseen33 sekä Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös hallintolakia34 ja lakia viranomaisen toiminnanjulkisuudesta35. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustettaasettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen,terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella36.Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotka tulevat muustalainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovatmuun muassa yhdenvertaisuuslaki37, tasa-arvolaki38, Euroopan ihmisoikeussopimus39, YK:n lapsenoikeuksien sopimus40, YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista41, YK:n julistusalkuperäiskansojen oikeuksista42 sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet43. Varhaiskasvatustakehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikki lapset voivat osallistua yhdessävarhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudesta tai kulttuurisesta taustastariippumatta.

29 Varhaiskasvatuslaki 1 ja 12 §30 Varhaiskasvatuslaki 5 § 2 momentti31Varhaiskasvatuslaki 52 §32 Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp s. 8933 Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)34 Hallintolaki (434/2003)35 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999)36 Suomen perustuslaki (731/1999) 6 §37 Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014)38 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) ja sen muutokset (1329/2014; 915/2016)39 Euroopan ihmisoikeussopimus 199040 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 198941 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 200742 YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista 200743 Kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030. YK:n yleiskokous 2015

12

Kun lapsi tarvitsee kehitykseensä ja hyvinvointiinsa tukea ja saa sosiaali- ja terveydenhuollontukitoimia ja palveluja, tällöin sovelletaan sosiaalihuoltolakia44, vammaisuuden perusteellajärjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia45, kehitysvammaisten erityishuollostaannettua lakia46 ja terveydenhuoltolakia 47 sekä mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluistamuualla laissa säädetään.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteetohjaavat perusteiden sekä paikallisen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa,toteuttamista ja arviointia.

Varhaiskasvatuslain48 mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä,

terveyttä ja hyvinvointia;2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen

tasa-arvon toteuttamista;3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa

monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen

varhaiskasvatusympäristö;5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet

lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää

yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää jakunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista jakatsomuksellista taustaa;

7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukeavarhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;

8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimistavertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toistenihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen

tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsenvanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

44 Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)45 Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki (380/1987)46 Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)47 Terveydenhuoltolaki (1326/2010)48 Varhaiskasvatuslaki 3 §

13

Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille varhaiskasvatuksen tavoitteista jatoiminnasta sen eri toimintamuodoissa. Huoltajalle järjestetään mahdollisuus osallistua javaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lisäksihuoltajille järjestetään säännöllisesti mahdollisuus osallistua paikallisen ja yksikkökohtaisenvarhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen vaihtelee perheiden valinnan, lasten lakisääteisenoikeuden ja varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaan49. Tämä tulee ottaa huomioonpaikallisten suunnitelmien laatimisessa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinenja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltavaasianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys50. Päiväkodissa tai perhepäivähoidossaolevalle lapselle on tarjottava täysipainoista ravintoa. Ruokailun on oltava tarkoituksenmukaisestijärjestetty ja ohjattu.51 Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisestisitouttamatonta. Varhaiskasvatusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana.Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvaa varhaiskasvatustatarkennetaan luvussa 6.

Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja mitoituksestaannettuja säädöksiä52Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvettavastaavasti erityislastentarhanopettajan varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja53.Henkilöstön kelpoisuuksia koskevista siirtymäsäännöksistä säädetään varhaiskasvatuslaissa54.

Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon työsuojeluun ja turvallisuuteen liittyvät säännökset,henkilötietojen käsittelyä ja tietosuojaa koskevat säännökset sekä lasten kanssa työskentelevienrikostaustan selvittämistä55 ohjaavat lait. Lapsia suojataan väkivallalta, kiusaamiselta ja muultahäirinnältä suunnitelmallisen ennaltaehkäisemisen sekä välittömän puuttumisen avulla (Luku3.1)56. Turvallisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua.

Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta jakulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollostavastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa.57 Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavat

49 Varhaiskasvatuslaki 12 ja 19 §50 Varhaiskasvatuslaki 10 §51 Varhaiskasvatuslaki 11 §52 Varhaiskasvatuslaki 25 – 33 § ja 75 § ja valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)53 Varhaiskasvatuslaki 25 §54 Varhaiskasvatuslaki 75 §

56 Varhaiskasvatuslaki 10 §57 Varhaiskasvatuslaki 7 §

14

myös säännökset, jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja lastensuojeluilmoituksentekemistä58.

2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot

Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoinvarhaiskasvatustoiminta59. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteidentavoitteet ohjaavat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. Varhaiskasvatuslaissamääritellään, mitkä lain kohdat koskevat avointa varhaiskasvatusta60. Varhaiskasvatuksentoimintamuodot eroavat toisistaan. Esimerkiksi oppimisympäristöt, resurssit, henkilöstön koulutusja kelpoisuusvaatimukset, henkilöstörakenne, lapsiryhmien koko sekä lasten ja henkilöstön välinensuhdeluku vaihtelevat. Eri toimintamuotojen ominaispiirteet otetaan huomioon paikallistavarhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa ja tavoitteita täsmennetään toimintamuodoittain.

On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistä jaominaispiirteistä. Kunnan on järjestettävä ohjausta ja neuvontaa huoltajille tarjolla olevistavarhaiskasvatuspalveluista. Tarvittaessa huoltajan kanssa keskustellaan siitä, mikävarhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita ja etua. Neuvontaa jaohjausta annetaan palvelujen piiriin hakeuduttaessa, sekä lapsen jo ollessavarhaiskasvatuspalvelujen piirissä. 61 62

Päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista.Päiväkodeissa toiminta on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaenhuomioon esimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisestitarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseen jaryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset63. Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus onlaadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut,tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Päiväkodeilla tulee ollatoiminnasta vastaava johtaja64.

Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla varhaiskasvatuksen opettajien jaerityisopettajien pedagogista vastuuta65. Kokonaisvastuu lapsiryhmien toiminnan suunnittelusta,toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista

58 Sosiaalihuoltolaki 35 § (1301/2014) ja lastensuojelulaki 25 ja 25 a § (417/2007)59 Varhaiskasvatuslaki 1 §60 Varhaiskasvatuslaki 1 §61 Varhaiskasvatuslaki 4 a 16 §

63 Varhaiskasvatuslaki 34-36 §64 Varhaiskasvatuslaki 25 §65 Varhaiskasvatuslaki 2, 25 ja 35 §

15

ja kehittämisestä on varhaiskasvatuksen opettajilla. Varhaiskasvatuksen opettajat, erityisopettajat,sosionomit, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavattoimintaa yhdessä.

Perhepäivähoito on pienessä ryhmässä toteutettavaa varhaiskasvatusta. Sitä järjestetäänperhepäiväkodissa, joka voi olla yksityiskoti tai muu kodinomainen hoitopaikka66.Perhepäivähoitoa voidaan järjestää yhden tai kahden hoitajan toteuttamana tai erityistapauksissakolmen hoitajan yhteisesti toteuttamana varhaiskasvatuksena67. Perhepäiväkotienhenkilöstömäärässä sekä muodostettaessa lapsiryhmiä tulee ottaa huomioon vammaiset jamuuten tukea tarvitsevat lapset68. Perhepäivähoitajat vastaavat oman ryhmänsä toiminnasta.Pedagoginen johtaminen ja toiminnan ohjaus tukee perhepäivähoitajien tavoitteellista toiminnansuunnittelua ja toteuttamista.

Avoimen varhaiskasvatustoiminnan toteutus ja painopisteet vaihtelevat varhaiskasvatuksenjärjestäjän päätösten mukaan. Avointa varhaiskasvatustoimintaa voidaan järjestää esimerkiksileikkipuisto- tai kerhotoimintana. Toiminta on ohjattua ja tavoitteellista. Avoinvarhaiskasvatustoiminta voi tarjota esimerkiksi ulkoilua, leikkiä, taide- tai liikuntakasvatusta.Lisäksi muu avoin varhaiskasvatustoiminta voi tarjota huoltajille ohjattua yhdessäoloa lastenkanssa sekä muita sosiaalisia kontakteja. Avoimen toiminnan tulee olla suunniteltua, jottavarhaiskasvatuslain tavoitteet voidaan ottaa siinä huomioon. Tavoitteet tulee ottaa sitäkattavammin ja laaja-alaisemmin huomioon, mitä säännöllisemmin ja useammin lapset toimintaanosallistuvat. Toiminnan luonteen mukaan tietyt tavoitteet voivat painottua muita enemmän.69

Vuorohoitoa on järjestettävä tarpeen mukaisessa laajuudessa lapselle, joka tarvitsee sitä huoltajantyössäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Vuorohoitoa voidaan järjestää iltaisin, viikonloppuisin ja öisinpäiväkotitoimintana tai perhepäivähoitona. Vuorohoidossa lasten osallistuminenvarhaiskasvatukseen on usein epäsäännöllistä. Tämä tulee huomioida pedagogisen toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa.70

Hämeenkyrön kunnassa toimii kolme kunnan päiväkotia ja kaksi yksityistä palvelusetelipäiväkotia.Perhepäivähoitajia työskentelee kunnallisina neljä ja yksityisinä 2-3. Päiväkodeissa tarjotaan hoitoa 0-6 -vuotiaille lapsille ja perhepäivähoidossa pääsääntöisesti 0-5 -vuotiaille lapsille. Esioppilaiden esiopetustatäydentävä toiminta järjestetään pääosin perusopetuksen toimesta kerhotoimintana.

Vuorohoito ei ole subjektiivinen oikeus, mutta kunnalla on velvollisuus tarjota lapselle sellaista hoitoa, jotahän tarvitsee vanhempien työssä käymisestä johtuen. Hämeenkyrössä vuorohoitoa järjestetään Kirkonkylän

66 Varhaiskasvatuslaki 1 §67 Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018) 2 §68 Varhaiskasvatuslaki 38 §69 Varhaiskasvatuslaki 3 § 2. momentti HE 40/2018 vp, s.8570 Varhaiskasvatuslaki 13 §

16

päiväkodissa, Monitoimikeskus Sillassa. Pedagogiikka on tavoitteellista, suunnitelmallista ja ennakoituakasvun, kehittymisen ja oppimisen tukemista. Jokaisen lapsen oikeus on saada laadukasta ja monipuolistavarhaiskasvatusta hoitoajoista riippumatta.

Varhaiskasvatuslain tavoitteisiin peilaten vuorohoidossa toteutettavan pedagogiikan vahvuuksina voidaannähdä mm. lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen monien eri työntekijöiden sekä eri-ikäisten lasten kanssa sekä lapsen osallisuuden ja mahdollisuuden vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Lapsillaon mahdollisuuksia vaikuttaa toiminnan kulkuun erityisesti pienissä lapsiryhmissä iltaisin ja viikonloppuisin.Lapsen elämän kokonaisuus hahmottuu työntekijöille paremmin kuin tavanomaisessavarhaiskasvatuksessa, koska se suunnitellaan vanhempien kanssa yksilöllisesti hoitoajoista lähtien.Keskustelut vanhempien kanssa tapahtuvat usein muina kuin ns. ruuhka-aikoina, jolloin mahdollistuutiiviimpi vuorovaikutus.

Vuorohoidolle ominainen piirre on lapsiryhmän heterogeenisyys, se että ryhmässä on samaan aikaan eri-ikäisiä lapsia, joilla on mahdollisesti erilainen vireystila. Lasten vaihtuvien hoitoaikojen vuoksi lastenoppimisen ohjaaminen vaatii yksilöllistä huomiointia ja eri arjen tilanteiden hyödyntämistä pedagogisesti.Vuorohoidossa on tavoitteena luoda lapsille turvallinen, rauhallinen ja kiireetön ilmapiiri, jossa aikuinenkannattelee lasta.

Varhaiskasvatuksen perheohjaus on ennaltaehkäisevää, matalan kynnyksen ohjausta yhteistyössävanhempien, varhaiskasvatuksen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa, mikäli perhe antaayhteistyöluvan. Palvelu on maksutonta, johon ei tarvitse lähetettä. Perhe voi ottaa yhteyden myös itse.Perheohjaaja toimii alle kouluikäisten lasten perheiden kanssa, joilla on voimassa asiakkuusvarhaiskasvatuksessa. Ohjaus voi olla keskustelua, pulmatilanteiden ääneen sanoittamista ja mallintamista,kuitenkin yhdessä vanhempien kanssa suunniteltua toimintaa. Vanhemman avioeron, epävarmanvanhemmuuden tai sairauden aikana perheohjaajan kuunteleminen, tuki ja ohjaus voi olla avuksi.Tapaaminen perheohjaajan kanssa voi tapahtua lapsen kodissa kotikäyntinä tai varhaiskasvatusyksikössäasiakastapaamisena.

Perheohjauksen ryhmätoiminta vaihtelee kunnassa ilmenevän tarpeen ja käytössä olevien resurssienmukaan. Esimerkkeinä kuvataan lasten Napero-kerhoa ja perhekerhoja, jotka ovat toimineet useammallatoimintakaudella.

Napero-kerhossa järjestetään 3—5-vuotiaille lapsille Hämeenkyrön kunnan varhaiskasvatussuunnitelmanmukaista toimintaa päivähoidon vaihtoehdoksi. Kerhossa lapsilla on mahdollisuus leikkiä ja osallistuamonipuoliseen ohjattuun toimintaan saman ikäisten lasten kanssa. Kerhon sisällössä huomioidaan kunnanvarhaiskasvatussuunnitelman sisältöjä: mm. kädentaitoja, taidekasvatusta, liikuntaa, tutkimista,osallistumista ja ulkoilua. toiminta on ulkoilupainotteista. Kerhossa vanhemmat ovat mukana kerrankuukaudessa, jolloin tehdään vanhempien ja lasten yhteisiä toimintoja.

Avoin perhekerho kohtaamispaikka, joka on tarkoitettu kaikille hämeenkyröläisille kotona olevillelapsiperheiden vanhemmille, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Perhekerhoon tullaan yhdessä lapsen kanssatai jo raskauden aikana. Mukaan voi ottaa vaikka isovanhemman tai muun perheen läheisen.

Perhekerhossa lapsen mukana oleva huoltaja on vastuussa lapsestaan kerhon aikana. Perhekerhossa onohjattua toimintaa noin klo 10. Muuten toiminta on vapaata yhdessäoloa, kahvittelua, keskusteluja,

17

yhteistä tekemistä omien lasten kanssa ja asiantuntija-vierailuja. Perhekerho on maksutonta matalankynnyksen palvelua kunnan lapsiperheille, sisäänpääsy on vapaa eikä erillistä ilmoittautumista tarvita.

2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua

Varhaiskasvatus on tärkeä osa lapsen kasvun ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatus luo perustaaelinikäiselle oppimiselle. Lapset tuovat varhaiskasvatukseen mukanaan aiemmanelämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lasten väliset vuorovaikutus-ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde lapseen. Huoltajienja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lasten elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Sovittaessalapsen varhaiskasvatuksen tavoitteista avoin, arvostava ja tasavertainen kohtaaminen on tärkeää.Säännöllinen yhteistyö on oleellista, jotta perheiden ja henkilöstön yhteinen kasvatustehtävämuodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.

Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisestaovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioonhänen yksilöllinen kehityksensä. Lapsen tunteminen edellyttää mahdollisimman pysyviävuorovaikutussuhteita henkilöstön ja lasten välillä71.

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen jaoppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselleoppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että varhaiskasvatuksen sekä esi- japerusopetuksen henkilöstö tuntee koulutusjärjestelmän sekä sen eri vaiheiden keskeisettavoitteet, ominaispiirteet ja käytännöt. Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisensujuvuuden vuoksi myös siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä luo yhteistyön rakenteet ja tiedon siirron käytännöt, joiden avullasiirtymät kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen aikana sekä varhaiskasvatuksestaesiopetukseen ja sieltä perusopetukseen ovat mahdollisimman sujuvia. Siirtymävaiheissa tehdäänhuoltajan kanssa yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Tietojen siirtämisessä voidaan hyödyntäävarhaiskasvatuksen aikana koottuja dokumentteja, joissa kuvataan lapsen kehitystä ja oppimista,sekä lapselle laadittua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tiedon siirrossa noudatetaan voimassa oleviasäädöksiä.72

71 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 5 kohta72 Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki 40–42 §

18

Kodista varhaiskasvatukseen. Lapsen siirtyessä tutusta kodista varhaiskasvatuksen maailmaantapahtuu suuria muutoksia lapsen ja perheen elämässä. Lapsen ja perheen on hyvä tutustuapäivähoitopaikkaan ennen hoidon aloitusta vaikka useammankin kerran. Perheitä tuetaanhuomioimaan lapsen yksilöllisyys siinä, kuinka monta tutustumiskertaa tarvitaan.Aloituskeskustelu käydään päiväkodissa siinä vaiheessa, kun lapsi on ollut hoidossa jo jonkunaikaa. Keskusteluun toivotaan molempien vanhempien osallistuvan. Keskustelussa käydään läpiperheen toiveita hoidon suhteen ja saadaan arvokasta tietoa lapsen tavoista, tottumuksista,päiväryhmistä, jne. Vanhemmat puolestaan saavat tietoa hoitopaikasta ja vastauksia mieltäaskarruttaviin kysymyksiin. Varhaiskasvatuksen aloitusvaiheessa on tärkeää, että työntekijä ottaalapsen vastaan ja kulkee mahdollisuuksien mukaan lapsen kanssa ensimmäiset hoitopäivät. Lastaohjataan ja opastetaan sanoittamalla ja mahdollisesti kuvittamalla siirtymätilanteita, päivärytmiäsekä päivähoidon käytäntöjä.

Pienten ryhmästä isojen ryhmään. Lapsi voi siirtyä joustavasti pienten ryhmästä isompienryhmään. Aloite siirtymisestä voi tulla sekä vanhemmilta että työntekijöiltä. Kun siirtyminen tuleeajankohtaiseksi, lapselle ja perheelle tarjotaan mahdollisuus tutustua uuden ryhmän toimintaanetukäteen. Lapsi voi käydä tutun työntekijän kanssa leikkimässä ja touhuamassa uudessaryhmässä. Keväällä, kun lapsia siirtyy elokuussa suurempi määrä ryhmästä toiseen, järjestetääntutustumisilta, jolloin perheet tapaavat toisensa ja uuden ryhmän työntekijät. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelma ja muu tiedonsiirto tapahtuu vanhempien luvalla uuteen ryhmään.

Varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Tavoitteena on lapsen turvallinen siirtyminenesiopetukseen. Hyvä yhteistyö perheiden kanssa varhaiskasvatuksessa luo hyvän pohjan tulevienkouluvuosien yhteistyölle. Toimenpiteenä on tiedonsiirtopalaveri keväällä ennen esiopetusvuodenalkua. Tämä palaveri toteutetaan vanhempien luvalla ja halutessaan vanhemmat voivat ollapalaverissa mukana. Palaverissa käsitellään mm. päiväkodin henkilökunnan ja neuvolanterveydenhoitajan huomioita lasten tuen tarpeista, päivähoidossa käytettyjä tukimuotoja sekämuita erityisesti huomioitavia asioita tukea tarvitsevien lasten osalta. Lapset ja huoltajattutustuvat esiopetustiloihin ja työntekijöihin heille järjestettävässä tutustumispäivässä.

2.4 Arvoperusta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edunensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioonottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:n

19

Lapsen oikeuksien sopimuksen73, varhaiskasvatuslain74 ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksiakoskevan yleissopimuksen mukaisesti75.

Lapsuuden itseisarvoVarhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseenlapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi onainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi,nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä.

Ihmisenä kasvaminenVarhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseensekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaapyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihinihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsiatoimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista.Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikäkeneltäkään.

Lapsen oikeudetLapsella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niilläilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen, huolenpitoonja kannustavaan palautteeseen. Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaansekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti.Lapsella on oikeus yhteisöllisyyteen ja ryhmään kuulumiseen. Lapsella on oikeus saada tietoamonipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita.76

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuusVarhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kutenyhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaanja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöönliittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri.Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuuedelleen lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa.

73 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 198974 Varhaiskasvatuslaki 20 §75 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 200776 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989

20

Perheiden monimuotoisuusAmmatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheidenerilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiinluo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle77. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaansiten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi.

Terveellinen ja kestävä elämäntapaVarhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin.Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan.Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, ettäsosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatusluo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyydenolevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti Hämeenkyrössätoteutettavan varhaiskasvatuksen arvopohja muodostuu kuudesta toisiinsa kietoutuvastaperusarvosta. Nämä arvot vaikuttavat jokaisen kasvattajan ajattelun taustalla ja kaikkivarhaiskasvatuksen toiminta tulee pystyä perustelemaan näihin arvoihin perustuen. Arvojennäkyväksi tekeminen arjen toiminnassa vaatii jatkuvaa arvokeskustelua työyhteisössä jatoimintatapojen kehittämistä yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.

Hämeenkyrön varhaiskasvatussuunnitelmaa työstettäessä arvokeskustelua on käyty jokaisessayksikössä kasvatushenkilöstöön kuuluvien työntekijöiden työilloissa ja huoltajien kanssavanhempainilloissa.

Hämeenkyröläisen varhaiskasvatuksen tehtävä on valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelmanmukaisesti edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia; siihen oleellisesti kuuluu, että lapsinauttii yhdessäolosta lasten ja kasvattajien yhteisössä sekä kokee iloa ja toimimisen vapauttakiireettömässä ja turvallisessa ilmapiirissä. Tämä tieto ohjaa meitä kaikkia kasvattajiatoiminnassamme. Pienryhmätoiminta edesauttaa arvojen toteutumista ja näkyväksi tulemistavarhaiskasvatuksen arjessa. Lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen pienetkin hetket ovattärkeitä.

77 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta

21

ARVOT HÄMEENKYRÖLÄISEN VARHAISKASVATUKSEN ARJESSA

Aikuinen on omalla toiminnallaan malli lapsille kaikessa. Myös siinä, miten puhuu toisille tai kohteleetoisia.

Jokainen lapsi kohdataan ja hänen asioidensa äärellä pysähdytään arjen pienissä hetkissä.

Lapsen vastaanottamiseen aamuisin kiinnitetään huomiota.

Nostetaan esiin lapsen yksilöllisiä vahvuuksia ja huomioimaan positiiviset asiat - Huomaa hyvä!

Tiedostetaan, että jokaisella lapsella on yksilöllinen kehitystahti ja oppimistyyli. Herätellään lastapohtimaan ja ajattelemaan. Aikuiselta ei tarvitse löytyä valmiita vastauksia lasten kysymyksiin.

Luotetaan lapsiin - annetaan sopivasti vastuuta ja mahdollisuus tehdä ja oivaltaa itse.

Annetaan lapselle oikeus kaikkiin tunteisiin ja näissä aikuinen on tukena ja turvana ohjaamassa.

Annetaan aikaa leikille.

Vahvistetaan lapsen osallisuuden kokemusta.

Terveellisen ja kestävän elämäntavan arvo toteutuu arjessa Vihreän lipun toiminnassa.

Lapsia pidetään sylissä.

Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmaa käytetään arjen työkaluna.

Vastuu kasvatusyhteistyön toteuttamisesta kaikkien perheiden kanssa kuuluu henkilökunnalle.

2.5 Oppimiskäsitys

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaanlapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristönkanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovatsynnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen onkokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet,aistihavainnot, keholliset kokemukset, kieli ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lastenhavainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivatmyös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiinperustuvassa toiminnassa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidänmielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla on yhteyslasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuriseen taustaan. Lapsetoppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteisettunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemus

22

yhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lasten tuleesaada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivastihaastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisen kokemuksiaja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana.

Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloatuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa.Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitysoppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

Hämeenkyröläisessä varhaiskasvatuksessa korostetaan vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja leikinmerkitystä lapsen oppimisessa. Oppivassa yhteisössä kaikki arjen tilanteet ja yhteiset kokemuksetnähdään tärkeinä oppimiskokemuksina. Kaikki yhteisöön kuuluvat lapset ja aikuiset tarjoavattoisilleen oppimiskokemuksia ja oppivat asioita toisiltaan. Lapsen omalle ajattelulle annetaan aikaaarjen eri tilanteissa. Aikuisen ei tarvitse antaa asioihin suoria vastauksia vaan asioita pohditaanyhdessä. Aikuisen tehtävänä on kannustaa lasta tekemään havaintoja ja kysymään asioita.

Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapsi oppii asioitaleikin ja toiminnan kautta tutkien ja kokeillen. Aktiivinen toimijuus näyttäytyy erilaisena lastenyksilöllisten persoonallisuuden piirteiden mukaan. Tärkeintä on lapsen oma kokemusosallisuudestaanoppimisprosessissa. Oppimista tapahtuu myös lapsen tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessämuiden toimintaa. Siksi varhaiskasvattajan on tiedostettava toimivansa mallina lapselle kaikessatoiminnassaan.

Oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on turvallinen ilmapiiri, jonka luomisessakasvatushenkilöstöllä on merkittävä rooli. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri sallii yrittämisen jaerehtymisen. Mahdolliset epäonnistumisetkin nähdään tärkeinä oppimiskokemuksina, joidenavulla yksilön ja yhteisön on mahdollista kehittää toimintaansa.

2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidonkokonaisuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan,käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen,erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua jaammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten hyvinvoinninja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa,oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikan

23

painottuminen78 varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää pedagogista asiantuntemusta79

sekä sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointiavoidaan parhaalla tavalla edistää.

Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus,opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaan tarkastellakäsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämä mahdollistaakokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisessä.Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassa sekävarhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa.

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvat jauudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvojaja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omiamielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaaneettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisenidentiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutuksettoisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekäkäyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys.Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään,toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaan jamotivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisen tapoja.Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua.Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet, ja vahvuudet jayksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille (luku 3.2), laaja-alaiselle osaamiselle (luku 2.7) ja pedagogiselle toiminnalle (luku 4) asetetut tavoitteet.

Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteena on,että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessä toisiinihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketus jaläheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet,kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen, ovat keskeinen osalapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- jaopetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajanhallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia.

78 Varhaiskasvatuslaki 2 § ja 23 §

24

Lapsen päivä on kokonaisuus, jossa laaja-alaisen osaamisen alueet toteutuvat kaikissa arjentilanteissa. Etukäteen suunnitellut arjen tilanteet vahvistavat lapsen laaja-alaista osaamista. Miksiteemme, niin kuin teemme ja mihin toiminnallamme tähtäämme.

Liikkuminen ja ulkoilu

Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa noudatetaan varhaiskasvatuksen liikuntasuosituksia - linkkilisätään. Riittävä fyysinen aktiivisuus on edellytys lasten kasvulle ja kehitykselle. Viimeisimpienliikuntasuositusten mukaan alle 8-vuotiaiden lasten päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntialiikuntaa, joka koostuu kevyestä liikunnasta, reippaasta ulkoilusta sekä vauhdikkaasta fyysisestäaktiivisuudesta. Pienen lapsen liikuntakasvatus tapahtuu suurimmaksi osaksi muissa arjen hetkissäkuin ohjatuissa liikuntahetkissä liikuntasalissa. Siksi varhaiskasvatuksen arjessa kaikkien tilojen japäivittäistilanteiden hyödyntäminen liikunnan lisäämiseksi on tärkeää. Kasvattajan tulee tukea jatarjota mahdollisuuksia monipuolisiin liikkumismahdollisuuksiin ja rohkaista lapsia kokeilemaan jaoppimaan.

Ulkoilu on olennainen osa varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. On tärkeää muistaa, ettäulkoilu ei ole vain ajantäytettä ohjattujen tuokioiden välissä. Ulkoillessa lapset saavat luontaisesti

25

liikkua ja purkaa energiaansa. Ulkona on tilaa vauhdille ja äänelle. Aikuisen tehtävä ulkoilussa onhavainnoida lasten sosiaalisia suhteita ja varmistaa, että oppimisen alueiden keskeiset pedagogisettavoitteet toteutuvat osaltaan myös päivittäisten ulkoilujen yhteydessä. Tavoitteena on, että jokaryhmässä osa toiminnoista tapahtuu ulkona. Ulkoilulla on tutkitusti myös terveyttä edistävävaikutus. Ulos lähdetään säällä kuin säällä ja ulkoillessa hyödynnetään hoitopaikan pihan ohellapaljon myös lähiluontoa ja -ympäristöä.

Ruokailu

Varhaiskasvatuksessa ravintokasvatus on yksi osa kokonaisvaltaista hyvinvointikasvatusta.Ravintokasvatus on osa jokaisen varhaiskasvatusyksikön toimintaa. Ravintokasvatuksentoimintamuotoja ovat esimerkiksi eri makujen maistaminen, pöytätapojen opettelu, kattaminen,leivonta, retket, mahdollinen kaupassakäynti ja erilaiset keskustelut ravintoon liittyen.Ruokapöytäkeskustelua harjoittelemme varmistaen ruokarauhan säilymisen kaikilla.

Ravintokasvatuksen avulla pyritään kehittämään lapsen omia edellytyksiä omatoimiseenruokailuun ja monipuoliseen, riittävään ravitsemukseen. Varhaiskasvatus tukee lastenruokamieltymysten kehittymistä terveelliseen suuntaan. Lasta kannustetaan ja rohkaistaanmaistamaan kaikkia tarjolla olevia erilaisia makuja, mutta lapsi saa valita itse mitä maistaa.

Päivälepo

Päivälevolla on perusteltu paikkansa osana varhaiskasvatuksen arkea. Aikainen aamuherätys jahoitopäivän aktiivisessa arjessa toimiminen kuormittavat lasta. Vaikka lapsi ei kotona enäänukkuisikaan päiväunia, hoidossa lepohetki on tarpeen päivittäin. Näin vireystaso pysyyhoitopäivän ajan kyllin korkealla. Päivälevolle mennessä lapsilla on oikeus päättää, haluaako hänvähentää vaatetusta. Päivälevolla kuunnellaan mahdollisesti satu ja unimusiikkia. Levättyääntarpeeksi hereillä olijat saavat nousta hiljaisiin tehtäviin ja nukahtaneille annetaan vielä uniaikaa.

Perushoitotilanteet

Siisteys- ja hygieniakasvatus on osa päivittäistoimintaamme ja seuraamme lapsen herkkyyskausiaesim. kuivaksi oppimisen suhteen. Ohjaamme lasta kehitystaso huomioiden myösomatoimisuuteen ja omista tavaroista huolehtimiseen.

2.7 Laaja-alainen osaaminen

Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Laaja-alainen osaaminenmuodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta. Osaaminen

26

tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.Tietojen ja taitojen käyttämiseen vaikuttavat lasten omaksumat arvot ja asenteet sekä tahtotoimia. Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenäkasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävättiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminenedistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä. Osaamisen kehittyminen alkaavarhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumonavarhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmienperusteisiin. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ovat ohjanneet tämän asiakirjan valmistelua, ja netulee ottaa huomioon paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa.

Laadukas pedagoginen toiminta vahvistaa lasten laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisen osaamisenkehittymiseen vaikuttaa se, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan, miten eri oppimisympäristöjäkäytetään sekä miten lasten hyvinvointia ja oppimista tuetaan. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteetotetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa,opetuksessa ja hoidossa. Luvussa 4.5 kuvattujen oppimisen alueiden tehtävänä on edistää lastenlaaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisen osaamisenosa-aluetta:

· ajattelu ja oppiminen· kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu· itsestä huolehtiminen ja arjen taidot· monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen· osallistuminen ja vaikuttaminen.

Seuraavaksi kuvataan, mitä laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueilla tarkoitetaan. Lisäksimääritellään varhaiskasvatuksen tehtävä kullakin osa-alueella.

Ajattelu ja oppiminenAjattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristönkanssa ja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonkaperustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun jaoppimisen taitoja.

Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla.Ihmettelylle, oivaltamiselle sekä oppimisen ilolle tulee olla tilaa. Leikissä lapsilla on mahdollisuuskäyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, kokeilla yhdessä ideoitaan ja tutkia maailmaa. Lastentaitoja jäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan lasten iän ja kehityksenmukaisesti. Lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan. Heidän kanssaan iloitaan

27

onnistumisista ja opetellaan kannustamaan toisia. Lapsia kannustetaan myös sinnikkyyteen jaolemaan lannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Heitä ohjataansuuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan. Päivittäinen, riittävä fyysinen aktiivisuus tukeelasten ajattelua ja oppimista. Toiminnan pedagoginen dokumentointi (luku 4.2) sekä yhteinenpohdinta auttavat lapsia havaitsemaan oppimistaan ja tunnistamaan vahvuuksiaan. Tämävahvistaa lasten uskoa omiin kykyihinsä.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisuLapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa maailmassa. Tämäkorostaa sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä.Osaamiseen kuuluu taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoidaomia arvoja ja asenteita. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita ontärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Toimiva vuorovaikutus erilaisistakulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden kulttuurin jakatsomuksellisen taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Varhaiskasvatuksen tehtävä onedistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan.

Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilöstö toimii mallinalapsille toisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuudenmyönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhönperustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa jaerilaisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan, opetellaantarkastelemaan asioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti. Tämävahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Lapsia tuetaan kulttuuri-identiteettien rakentamisessa.Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä vahvistavat lapsenkykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Esimerkiksi leikit, ruokailuhetket ja juhlat tarjoavattilaisuuksia jakaa kokemuksia erilaisista perinteistä ja tavoista. Lapsia tuetaan myönteisen suhteenluomisessa moninaiseen ympäristöön.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidotItsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä.Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitojasekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessatuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen.

Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan ja heitä kannustetaanpyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten pukeutumista,ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista. Lapsia ohjataantoimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä kutenlähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioitakuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Lapsia autetaan tunteiden

28

ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaanhavaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan jasuojelemaan omaa ja toisten kehoa.

Kehotunnekasvatus

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia - kunnioittaenyksilöllisyyttä ja korostaen terveen itsetunnon vahvistamista. Lapsuuteen kuuluu omaan kehoontutustuminen ja tunnetaitojen harjoittelu. Kehotunnekasvatus vahvistaa myönteistä minäkuvaa,hyvää tunnetta omasta kehosta ja halua pitää itsestä huolta. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lastenkehotunnekasvatuksen eri osa-alueita, lasten kehontuntemusta, kehoon tutustumista, lastenvalmiuksia pitää huolta terveydestä, henkilökohtaisesta hygieniasta ja opetetaan turvataitoja.Koskettamisen säännöt ja leikin rajat on tärkeä opettaa lapsille. Lapselle tulee tulla tunne, ettäkeho on oma, arvokas ja tärkeä. Lapsen seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin suhtaudutaannormaaleina asioina eikä niillä aiheuteta lapselle häpeää. Aikuisella on vastuu siitä, että lapsiuskaltaa kääntyä kaikissa kysymyksissä ja ongelmissa aikuisen puoleen.

Turvataidot

Turvataitoja opetetaan lasta loukkaavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti sekä turvataitoja.Turvataitokasvatuksessa lapselle opetetaan tärkeimmät turvataidot kuten kosketuksen säännöt,uimapukusääntö ja kolmen kohdan sääntö:

1. Sano ei2. Lähde pois3. Kerro aikuiselle, johon luotat.

Koskettamisesta lapselle opetetaan, että toista ihmistä saa koskettaa vain, jos se tuntuu toisenmielestä mukavalta ja sallitulta. Lapsen kanssa harjoitellaan tunnistamaan hyviä ja huonojatunteita: Toisen kehosta ei saa puhua rumalla tavalla, sillä se voi satuttaa ja tuntua toisestapahalta. Kosketus ei saa tuntua pahalta. Hyvästä kosketuksesta tulee turvallinen ja hyvä olo eikähyvä kosketus ole salaisuus. Huono kosketus sattuu, pelottaa ja suututtaa. Kaikilla on oikeusmäärätä omasta kehostaan ja sitä pitää aina kunnioittaa. Uimapukusääntö tarkoittaa sitä, ettäuimapuvun alla olevat kehon osat ovat lapsen omia alueita, joita lapsi saa määrätä itse. Kukaan eisaa koskea uimapuvun alla olevia paikkoja, katsoa niitä tai puhua niistä ilman lapsen lupaa. Josjoku rikkoo sääntöä, lapsi osaa sanoa ei. Kehossa on erityisiä, yksityisiä ja arvokkaita paikkoja. Niitäpitää ja saa suojata. Niitä ei näytetä kaikille, vaikka ne ovat hyviä ja arvokkaita.(Väestöliitto, Kehotunnekasvatus)

29

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminenMonilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden arjessa,ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Monilukutaitosekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja koulutuksellistatasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen kehittymistä.

Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekävuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaistenviestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonkamukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa taidigitaalisessa muodossa. Siihen sisältyy erilaisia lukutaitoja kuten kuvanlukutaito, numeerinenlukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisentaitoihin. Lasten kanssa nimetään asioita ja esineitä sekä opetellaan erilaisia käsitteitä. Lapsiainnostetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä erilaisissa, myös digitaalisissa,ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikastatekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsille soveltuvia kulttuuripalveluja.

Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekätutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Digitaalistadokumentointia hyödynnetään leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessakokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudet kokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä muidenlasten kanssa käyttäen apuna tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten luovan ajattelun jayhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologianmonipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.

Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa on kirjattu viisi laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta sekä viisi oppimisen aluetta. Lapsella on oikeus saada monipuolisia kokemuksia oppimiseneri alueista. Toimintasuunnitelmaa laadittaessa kasvattaja huolehtii, että kaikki nämä osa-alueethuomioidaan. Hämeenkyrön varhaiskasvatussuunnitelmassa näistä osa-alueista uutena asiana onhaluttu nostaa esiin monilukutaito ja tieto-ja viestintäteknologinen osaaminen.

Monilukutaito on muuttuneessa yhteiskunnassamme tärkeä taito. Varhaiskasvatuksessa pyrimmetarjoamaan lapselle valmiuksia tunnistaa ja tulkita moninaisia puhuttuja ja kirjoitettuja tekstejä.Lapselle luetaan monipuolisia ja vaihtelevia tekstejä, hänen kanssaan riimitellään, lorutellaan,hassutellaan. Lasta kannustetaan myös itse käyttämään kieltä rikkaasti ja rohkeasti. Lasten kanssakäytetään myös kuvia, ääniä sekä multimediaa.

30

Nykypäivänä media on vahvasti läsnä lasten elämässä kaikkialla. Media pitää sisällään niin painetutkirjat ja lehdet kuin myös yhä laajenevassa määrin internetin ihmeellisen maailman. Lastakiinnostavan median hyödyntäminen on osa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Lapsella onvarhaiskasvatuksessa mahdollisuus turvallisesti tutustua myös kaikkialla läsnä olevaan mediaansekä erilaiseen teknologiaan.Teknologiakasvatuksessa tärkeää on, että lapsille annetaan mahdollisuus kokeilla ja tutkia sekäsaada ohjausta erilaisten teknologisten välineiden käyttämiseen ja sitä kautta uuden oppimiseen.Teknologiakasvatus on uusi osa-alue myös kasvattajille, mutta se tarjoaa hyvän mahdollisuudenkokeilla, oivaltaa ja oppia yhdessä lasten kanssa.

Osallistuminen ja vaikuttaminenAktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle jakestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaansekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksituleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaannäitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukealasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminenvahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat jaarvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekäyhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, ettäjokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kauttalasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidotmuovautuvat.

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri

Toimintakulttuuri on historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutunut tapa toimia, joka muovautuuyhteisön vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja varhaiskasvatusta johtavienhenkilöiden tehtävänä on luoda edellytykset toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnillevarhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja yksiköissä.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu muun muassa· arvoista ja periaatteista· työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta· oppimisympäristöistä ja työtavoista· yhteistyöstä ja sen eri muodoista

31

· vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä· henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta· johtamisrakenteista ja -käytännöistä· toiminnan organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista.

Toimintakulttuuria muovaavat tiedostetut, tiedostamattomat ja joskus myös tahattomat tekijät.Yhteisön kaikki jäsenet vaikuttavat toimintakulttuuriin, ja se puolestaan vaikuttaa kaikkiin jäseniinriippumatta siitä, tunnistetaanko sen merkitys vai ei.

Varhaiskasvatuksessa kaikkien työtapojen tulee tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Ne tulee myöspystyä pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, että heidän tapansa toimiaja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat varhaiskasvatusyhteisönarvoja, asenteita ja tapoja.

Toimintakulttuuri vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun. Sillä on keskeinen merkitysvarhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Varhaiskasvatustyöntavoitteita tukeva toimintakulttuuri luo suotuisat olosuhteet lasten kehitykselle, oppimiselle,osallisuudelle, turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle.

Johtaminen vaikuttaa keskeisesti varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin, sen kehittämiseen jalaatuun. Varhaiskasvatuksen johtamisen lähtökohtana on jokaisen lapsen hyvinvoinnin jaoppimisen edistäminen. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista, jokaon varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia jakehittämistä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyvilletyöolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekäpedagogiselle toiminnalle (luku 4.1).

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet

Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää. Yhteisiintavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista.Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen jakorjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisenperusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen,tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisiaarvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Varhaiskasvatustasuunniteltaessa, ja järjestettäessä ja kehitettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsenetua on harkittava yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- jatilannekohtaisesti.80

80 Varhaiskasvatuslaki 4 § ja HE 40/2018 vp, s. 85

32

Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun.Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistätoimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamistakehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteetnäkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja ettäniitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukanatoimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenäVarhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan.Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaanrohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvastitoimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntäävahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisörohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessätekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.

Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseenkehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinenarviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisönoppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedonhyödyntäminen.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisöLeikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille jaoppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviätoimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessätekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksenkäyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille,kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisillemahdollistetaan keskittyminen leikkiin.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekävuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan jaarvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaanryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita.Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niidenratkaisemiseen.

33

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvoInklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta81 ja tasa-arvoakaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitäarvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoistakehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksistakehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen jamyönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminentoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin edistää osallisuutta. Jokainen henkilöstönjäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöönliittyvistä tekijöistä82. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurinkehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteistakeskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen,katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvätpuheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavattoimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus onsukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen taimuihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia.Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihinhienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaanlapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.

81 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta82 Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 7 ja 8 §

34

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuusVarhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinenmoninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen,kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan jahyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristönkulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoatoisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monestanäkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaanrakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisestikestävää kehitystä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla.Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa,vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaankuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisestimoninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, jakiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä

35

monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa jamahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

Varhaiskasvatuksessa lapset oppivat kieltä tavallisissa arjen tilanteissa puhuen, kuunnellen,laulaen ja leikkien. Kielen oppiminen tukee myös kotoutumista ja osallistumista. Suomen kielen(S2) opetusta annetaan myös erillisinä tuokioina pienemmissä ryhmissä.

Erilaiset kulttuurit ja uskonnot kohdataan kunnioittaen, niistä keskustellen ja niihin tutustuen. Neovat voimavara ja rikkaus.

Kaikille lapsille laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma, johon kirjataan asioita kielestä,kulttuurista, perheelle ja lapselle tärkeistä asioista. Palavereissa ja vanhempainilloissa käytetääntarpeen vaatiessa apuna tulkkipalveluita.

Täysin ruotsinkielinen opetus toteutetaan tällä hetkellä ostopalveluna Tampereella.

Vanhemman tehtävä on antaa lapselle hyvä malli omasta äidinkielestään, joten puhu, lue tai laulalapselle omalla kielelläsi. Jos vanhemmilla on keskenään eri äidinkieli, kummankin vanhemmantehtävä on puhua lapselle omaa äidinkieltään. Perheen sisäisten kielten osaaminen on kaikenoppimisen perusta, mikä tukee muiden kielten oppimista. Anna lapsellesi aikaa ja rauhaa oppia jasopeutua ja kerro perheesi ja kulttuurisi perinteistä ja tavoista kasvattajille: kuinka haluat niitähuomioitavan ja toteutettavan.

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapaVarhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja.Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetäänpitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikanarauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa.Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä jakeskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivänrakenne edistää hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisestaturvallisuudesta. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä83. Lapsella onoikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaaeikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja

83 Varhaiskasvatuslaki 10 §

36

suunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisenennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia. Henkilöstöllä onkeskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisentukemisessa. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti.Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitäänyhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinenehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatusedellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaahenkilöstöä.

Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisestikestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullistasuhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojenyhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.

Kestävä elämäntapa on käsitteenä paljon laajempi kuin ympäristökasvatus. Sen päämääränä on kasvattaatulevaisuuden ympäristökansalaisia. Osana kestävän elämäntavan kasvatusta kaikki Hämeenkyrönvarhaiskasvatusyksiköt kuuluvat Vihreä Lippu-ohjelmaan. Kestävä kehitys jaotellaan neljään osa-alueeseen,joita myös varhaiskasvatuksen toiminnassa toteutamme.

Sosiaalisesti kestävä kehitys

Tämä osa-alue pitää sisällään lapsen osallisuuden, kaveri- ja tunnetaitojen harjoittelun sekä tasa-arvon jayhdenvertaisuuden sisäistämisen. Lapset oppivat, että kaikki ovat tärkeitä omina itsenään ja yhteistyössäon voimaa. Leikki on iso osa sosiaalisesti kestävän kehityksen oppimista. Siinä opitaan luontevastijakamista, kompromisseja sekä auttamista. Sosiaalisesti kestävän kehityksen kasvatukseen liittyen kunnanvarhaiskasvatuksessa on laadittu kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma

Ekologisesti kestävä kehitys

Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa luonnonvarojen kunnioittamista, säilyttämistä sekä säästämistä. Senäkyy mm. Ruokailuissamme; ohjeistamme lapsia ottamaan sopivan määrän ruokaa. Lapset oppivat myösmuun muassa välttämään ylimääräistä veden kulutusta, sammuttamaan valot sekä piirtämään paperinmolemmille puolille.

Taloudellisesti kestävä kehitys

Tämä kestävän kehityksen osa-alue painottuu luonnonvarojen säästämiseen ja sitä kauttataloudellisuuteen. Panostamme mm. Mahdollisimman vähäiseen kulutukseen sekä sähkön- javedensäästöön. Askartelemme mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleista ja uusiokäytämmemateriaaleja. Tavoitteena on tehdä vähemmästä enemmän!

Kulttuurillisesti kestävä kehitys

37

Vietämme juhlapäiviä ja toimimme arjessa jakaen samalla lauluja, leikkejä sekä toimintatapoja tulevillesukupolville. Pohdimme, miten huomioida eri juhlapäiviä samalla kotimaamme kulttuuria kunnioittaen.Tutustumme eri kulttuureihin ja opimme, että kulttuureita on monenlaisia ja asioita voi tehdä monella,yhtä arvokkaalla tapaa.

3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen jaturvallinen sekä esteetön oppimisympäristö84. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja,yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista javuorovaikutusta. Oppimisympäristön käsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen,psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, ettävarhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja että ne tukevat lasten terveenitsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus,viihtyisyys ja esteettömyys sekä tilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaanhuomioon oppimisympäristöjä rakennettaessa ja kehitettäessä.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lastenluontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen,tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkiamaailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtojamieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekärauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvätoppimisympäristöissä.

Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvattarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilöllisettaidot ja tarpeet sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet (luku 4). Varhaiskasvatuksenoppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisönjäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisestitarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistätoimintaa.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muitakunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaistentunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa jaitsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.

84 Varhaiskasvatuslaki 10 §

38

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta jasukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen.Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaannäkyväksi kulttuurista moninaisuutta.

Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksenoppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksialeikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.

Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissäon tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Tieto- ja viestintäteknologia on osamonipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään tieto- javiestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia tieto- ja viestintäteknologisialaitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla, janiiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon,kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lastenoppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevanyhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.

3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa

Yhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saa omankehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyöntoteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat myössiitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti.

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyöHuoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa85. Yhteistyöntavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisenkasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinenvuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä.

Kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan sekä henkilöstön keskenettä huoltajien kanssa. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksenhenkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus,

85 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 10 kohta

39

lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessakeskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi86.

Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Lastenpäivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Kannustavat ja lapsen kehitystäja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Huoltajan ja henkilöstön havainnot jakeskustelut lapsen päivästä luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle.

Yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa, kuten lapsen aloittaessavarhaiskasvatuksessa ja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä, lapsen vaihtaessa päiväkotia taialoittaessa esiopetuksen. Yhteisellä keskustelulla on erityinen tehtävä laadittaessa lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaa (luku 1.3). Yhteistyön merkitys huoltajien kanssa korostuu, lastenkehityksen ja oppimisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa (luku 5). Luottamuksellinenilmapiiri mahdollistaa huoltajien ja henkilöstön välisen yhteistyön myös haastavissa tilanteissa,esimerkiksi huolen herätessä lapsen hyvinvoinnista.

Lasten huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyöntavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. Huoltajienkanssa tehtävässä yhteistyössä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa. Yhteistyö voi tukeamyös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toimintaerilaisissa tilaisuuksissa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tukea henkilöstön työlle.

Monialainen yhteistyöMonialaisen yhteistyön tavoitteena on varmistaa varhaiskasvatuksen toteuttaminentoimintayksiköissä lasten tarpeita vastaavasti. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan onvarhaiskasvatusta järjestäessään toimittava monialaisessa yhteistyössä ja luotava tarvittavatyhteistyörakenteet87.

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita,joiden kanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksiopetuksesta, liikunnasta, kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristöntoimijoiden kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksentavoitteita. Yhteistyö Kunnan varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityistenvarhaiskasvatuspalvelujen tuottajien yhteistyö välillä on tärkeää. Muita varhaiskasvatuksenyhteistyötahoja ovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut.

Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä myös neuvolan ammattilaisten, lastensuojelun sekämuiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kanssa. Yhteistyön merkitys korostuu,kun jollain näistä tahoista herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapsen tukea

86 Kielilaki (423/2003) 18 § ja ulkomaalaislaki (301/2014) 203 §87 Varhaiskasvatuslaki 7 ja 22 §

40

suunnitellaan ja järjestetään. Laajaan terveystarkastukseen sisällytetään varhaiskasvatuksenhenkilöstön arvio alle kouluikäisen lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessahuoltajan kirjallisella suostumuksella. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvio on tärkeäosa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arviointia sekä tuen tarpeidenvarhaista tunnistamista monialaisessa yhteistyössä. 88

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita, joidenkanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksi opetuksesta, liikunnasta,kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristön toimijoiden kanssa lisääoppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksen tavoitteita. Yhteistyö kunnanvarhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien välillä ontärkeää. Muita varhaiskasvatuksen yhteistyötahoja ovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekäravitsemus- ja siivouspalvelut.

Lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi sekä laadukkaan varhaiskasvatuksen takaamiseksitoimintaamme liittyy useita yhteistyökumppaneita. Osa kumppaneista on läsnä arjessamme päivittäin jatoiset tarvittaessa. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat kuvattuina alla.

88 Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) 7, 9 ja 13 § sekä varhaiskasvatuslaki 7 §

41

4. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu jatoteuttaminen

4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys

Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus.Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista (kuvio 1).Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessätoiminnassa. Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdollasuunniteltu toiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäiseekasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden.

Kuvio 1. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan viitekehys

Tavoitteellisen toiminnan perustan luovat arvoperusta (luku 2.4), oppimiskäsitys (luku 2.5), niihinpohjautuva toimintakulttuuri (luku 3) sekä monipuoliset oppimisympäristöt (luku 3.2), yhteistyö(luku 3.3) ja työtavat (luku 4.3). Lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet sekä heidän

42

kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnan suunnittelun lähtökohtana.Lähtökohtana ovat myös luvussa 4.5 kuvatut oppimisen alueet. Laadukkaan pedagogisentoiminnan edellytyksenä on suunnitelmallinen dokumentointi, arviointi ja kehittäminen (luvut 4.2ja 7). Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua (luku 2.7).

Pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita tarkennetaan paikallisissavarhaiskasvatussuunnitelmissa. Tavoitteita tarkennettaessa otetaan huomioon varhaiskasvatukseneri toimintamuodot, niiden henkilöstörakenne ja muut ominaispiirteet. Paikallinenvarhaiskasvatussuunnitelma sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat (luku 1.3) ovat lapsiryhmäntoiminnan suunnittelun lähtökohtia. Toimintaa toteutetaan niin, että jokaisella lapsella on oikeusedetä oppimisessaan siten, että varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta muodostuu lapsellemielekäs jatkumo.

4.2 Pedagoginen dokumentointi

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen jakehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit janiiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta.Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin,suunnitteluun ja kehittämiseen.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista,ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella jamonipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten taihenkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään jaoppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevatnäkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistälasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisenvuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaavarhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystähyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmienja sisältöjen jatkuvassa muokkaamisessa jatkuvasti lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (luku 1.3).Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myös lasten kehityksen ja oppimisen tuentarpeiden arvioinnissa (luku 5).

43

Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia jahenkilöstön toiminnan itsearviointia (luku 7.1).

Jotta jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduiksi eikä mitään tärkeää jäisikehityksessä huomaamatta, on Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa käytössä jokapäiväisenhavainnoinnin lisäksi erilaisia havainnointi- ja dokumentointivälineitä. Päivittäinen arjenhavainnointi lapsiryhmässä on ensiarvoisen tärkeää ja se kuuluu kaikille kasvatushenkilöstöönkuuluville työntekijöille. Havainnointi toteutuu olemalla läsnä tilanteissa ja seuraamalla lastenkommunikointitilanteita, ryhmäkäyttäytymistä, leikkitaitoja sekä muita kehityksen osa-alueita.Kasvattajat keskustelevat tekemistään havainnoista keskenään sekä vanhempien kanssa.Luonnollisesti tärkeää on, että lapsi itse tietää, mitä havaintoja hänestä tehdään ja hän on osanaoman toimintansa arviointia.

Lapsen ikävuosikäynnille neuvolaan toimitetaan lapsen varhaiskasvatusryhmästä palaute, johonkirjataan arjen havaintoihin perustuvia huomioita lapsesta. Lapsen täyttäessä kolme vuottatehdään hänelle yleistä kehitystä kartoittava Hali-tehtävistö. 5-vuotiaille puolestaan on käytössäKehu-tehtäväsarja. Tarpeen tullen otetaan havainnoinnin tueksi yksityiskohtaisempiahavainnointimenetelmiä. Yksi dokumentoinnin keskeinen osa on lapselle tehtävävarhaiskasvatussuunnitelma, joka muodostuu jokaisella lapsella erilaiseksi.

Varhaiskasvatuksen arkea dokumentoidaan monin eri tavoin. Käytettävätdokumentointimenetelmät vaihtelevat yksiköiden ja lapsiryhmien välillä. Jossakin voidaan käyttääkasvun kansioita, joissakin pidetään viikoittaista blogia. Jossakin voidaan panostaa erityisen paljonsiihen, että lasten tekemät työt ovat esillä tai lapset itse muokkaavat oppimisympäristöään. Lastenmielipiteitä kuullaan aktiivisesti arjessa ja tähän on kehitetty myös joitakin työvälineitä (esim.Toiveiden puut), joihin lasten toiveita kirjataan ja josta niitä konkreettisesti toteutetaan. Lapsiamyös haastatellaan ja heidän omia tarinoitaan tallennetaan sadutuksen keinoin.

Dokumentointia käytetään osana pedagogisen toiminnan suunnittelua sekä arviointia. Lapsia ei oletarkoituksenmukaista kohdella samalla tavalla, vaan yksilöllisesti. Kun henkilökunta tuntee lapsen,havainnoi ja kuulee häntä, selviää, mitä kyseinen lapsi milloinkin tarvitsee ja mitä ei. Toiminnansuunnittelun kannalta on tärkeää, että havainnointi ja dokumentointi kohdistuu myös kasvattajientoimintaan ja aikuisten ja lasten välisen vuorovaikutukseen arjen tilanteissa. Tämän tiedon avullavoidaan suunnitella toimintatapoja, jotka tukevat varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumista jalapsen yksilöllistä kehitystä.

44

4.3 Monipuoliset työtavat

Työtapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lasten ikä,tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuuttaedistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lastenomaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaisu.Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään toiminnassa. Monipuoliset työtavat ovat sekäoppimisen väline että opettelun kohde. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöstö ohjaa lapsiakokeilemaan ja käyttämään erilaisia työtapoja erikokoisissa ryhmissä sekä itsenäisesti.Työskenneltäessä lapsia rohkaistaan kyselemään ja ihmettelemään sekä päättelemäänja ratkaisemaan ongelmia yhdessä.

Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisiamahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekämuuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Pienempien lasten aloitteet ovat useinkehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen edellyttäväthenkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista.

Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun ja valintaan omien edellytystensä mukaisesti.Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan sekä kokeillaerilaisia työtapoja. Työtapojen vaihteleva käyttö tarjoaa eri-ikäisille ja eri tavoin oppiville lapsilleonnistumisen kokemuksia. Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjä.Työtapojen käytössä hyödynnetään henkilöstön ja lasten osaamista sekä kokeillaan ja kehitetäänuusia työtapoja.

4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä

Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjotalapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista jahyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen välinevaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita,uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.

Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää.Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovatsosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavatkäsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta jamuuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan. Mielikuvitusmahdollistaa sen, että lapset voivat kokeilla erilaisia rooleja ja ideoita, joita he muuten eivät voisi

45

toteuttaa. Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallistakokeilla, yrittää ja erehtyä.

Leikissä yhdistyvät keskeiset oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omientaitojen haastaminen. Leikki kehittyy ja saa eri muotoja kokemusten karttuessa. Henkilöstön jalasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehitykselle sekäkehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjä leikissä.Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekä huomioimaantoisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaa myönteistätunneilmastoa.

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikin juonenkehittelyssä ja leikkimaailmojen rakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa, improvisaatiota taisatuja. Henkilöstön tulee tiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaanin luovan ilmaisun sekävauhdikkaiden liikunta- ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Eritilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinen hassutteluvahvistavat myönteistä ilmapiiriä, mikä tukee oppimista ja hyvinvointia.

Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä,että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa javalmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lastenleikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä.Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäiseeristiriitatilanteiden syntymistä.

Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisää henkilöstönymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan jakokemuksistaan. Havaintoja käytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa.Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaitalasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla.

Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia ja lasten saatavilla olevialeikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivätvälttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.

Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa henkilöstöä ymmärtämäänlasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisiamahdollisuuksia. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Henkilöstökeskustelee leikin merkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajien kanssa. Tällätavoin voidaan edistää leikkien jatkumista kotona tai varhaiskasvatuksessa.

46

Varhaiskasvatuksessa kaikki toiminta on leikinomaista ja leikki onkin tärkein oppimismenetelmä.Leikin kautta lapsi hahmottaa maailmaa ja leikkitilanteissa on läsnä monia ulottuvuuksia.Esimerkiksi matemaattisia taitoja voi harjoitella leikkien, kun taas toisaalta leikki antaa lapsellemahdollisuuden olla jotakin muuta kuin itse on.

Varhaiskasvatuksen arjessa leikki saa näkyä ja kuulua. Silti leikkirauhan säilyttämistä jamahdollisuutta pitkäkestoiseen leikkiin pidetään tärkeänä. Päiväkodeissa kaikki tilat ovatkäytettävissä lasten leikkiä varten, jolloin myös leikkiin keskittyminen omassa rauhassa onmahdollista. Pienryhmätoiminnalla ja päivittäistoimintoja (ulkoilut ja ruokailut) porrastamallamyös leikille voidaan antaa enemmän tilaa ja aikaa. Aina ei leikkiä tarvitse siivota pois vaan lapsetvoivat halutessaan jatkaa leikkejään esimerkiksi seuraavana päivänä.

Lasten leikkejä havainnoimalla kasvattajat saavat tärkeää tietoa lapsen taidoista ja oppivattuntemaan lapsen yksilölliset luonteen piirteet. Aikuisen läsnäolo lasten leikeissä on tärkeä muttalasten yksilölliset tarpeet määrittävät aikuisen roolia lasten leikeissä. Lapsen ikä-ja leikkitaitotasonmukaan aikuinen on joko kiinteästi mukana toiminnassa tai enemmän havainnoija ja tarkkailijaohjaillen tarpeen tullen leikin suuntaa. Myös leikki voi olla aikuisen ohjaamaa toimintaa, jossaharjoitellaan vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja. Lapsen kasvaessa kaverit ja heidän kanssaanleikkiminen tulevat yhä tärkeämmiksi.

47

4.5 Oppimisen alueet

Oppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteita jasisältöjä. Ne ohjaavat henkilöstöä monipuolisen ja eheytetyn pedagogisen toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä lasten kanssa. Lapsilla on oikeus saada monipuolisiakokemuksia oppimisen eri alueista. Oppimisen alueet eivät ole erikseen toteutettavia, toisistaanirrallisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään ja sovelletaan lasten mielenkiinnonkohteiden ja osaamisen mukaisesti. Oppimisen alueet on ryhmitelty esiopetussuunnitelmanperusteiden89 mukaisesti viideksi kokonaisuudeksi:

· Kielten rikas maailma· Ilmaisun monet muodot· Minä ja meidän yhteisömme· Tutkin ja toimin ympäristössäni· Kasvan, liikun ja kehityn.

Eheytetty pedagoginen toiminta mahdollistaa asioiden ja ilmiöiden laaja-alaisen tarkastelun jatutkimisen. Lasten mielenkiinnon kohteet ja kysymykset ovat toiminnan keskeinen lähtökohta.Aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista, retkistä tai spontaaneistavuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa.Tapa, jolla oppimisen alueiden tavoitteita käsitellään, vaihtelee valittujen aihepiirien, tilanteiden jalasten oppimisen mukaan. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa, että pedagoginen toiminta edistääeri-ikäisten lasten kehitystä ja oppimista.

Kielten rikas maailmaVarhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekäkielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuutta jakiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsenmonilukutaidon kehittymiseen (luku 2.7). Lisäksi se on yhteydessä muun muassa lastenkulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvätkielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen jaaktiiviseen toimijuuteen.

Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteitaja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Lastenkielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyöhuoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaistapalautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan.

89 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

48

Lapset voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä, joiden kehittyminen ja käyttäminen voi ollatilanteittain eriytynyttä. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavat erilaisissakielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa vaihtelevat, jakodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta tehdäänvarhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukee lastenkielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmiavarhaiskasvatuksessa käsitellään luvussa 4.6.

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että saman ikäiset lapset voivat olla eri vaiheissakielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan ja tuetaankielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla.

Kuvio 2. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa

Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä, ettäheidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myös lastennon-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaankannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla.Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannonkehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä.Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia.

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaanpuhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsia käyttämäänja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiota myösäänensävyihin ja äänenpainoihin.

Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssa eritilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssaharjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttösekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiin

49

teksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun jakirjoitetun kielen eroja.

Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsalaajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistätukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaaviensanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetönkeskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen jatekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.

Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstöntehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellenmyös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataanlasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin jaäänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti.

Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaanmonipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itsekeksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoatukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisia jaaudiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä.

Ilmaisun monet muodotVarhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekäsanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin jakulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun erimuotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lastenoppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää jajäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapset tutkivat,tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kyky kuvitella ja luodamielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle. Kulttuuriperintöön,taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamista myösmonilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla.

Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaanmahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja muuta kulttuuria. Taiteeseen jakulttuuriin liittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria.Samalla lapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa.

Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevalla jainnostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen, tunteiden ja

50

luovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaan moniaistisesti, erilaisiatyötapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaa hyödyntäen.Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuoliset välineet jamateriaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa.

Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun ja oppimisenprosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niidendokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseilleannetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisenhyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.

Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisia kokemuksiasekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataan elämykselliseenkuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaa musiikkia sekääänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisen toiminnan kautta.Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaan musiikkia jaliikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistä jakehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikinherättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapsetsaavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitystenharjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta.

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhun visuaaliseenkulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestä sekä saadaesteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallista ajatteluaan,havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvan tekemisen taitojakehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä muihin ilmaisun muotoihin rakentaen. Lapset kokeilevaterilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaaleja esimerkiksi maalaamalla, piirtämällä,rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssa havainnoidaan heidän itse tekemiäänkuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekä rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita.Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaan ajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessakiinnitetään huomiota esimerkiksi väreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen jakuvien herättämiin tunteisiin.

Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemustaharjoitellaan käsityöllisen toiminnan kuten muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla.Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen jaoivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsilletarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia pehmeitä ja kovia materiaalejasekä opetella työskentelyssä tarvittavia tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisia

51

teoksia ja esineitä. Lasten käsityöllisessä toiminnassa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekä lastentaustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä.

Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikinkeinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseenkielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksesta nouseviatai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavat kokemuksia sekäspontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidusta luovastaprosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta,sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.

Minä ja meidän yhteisömmeLasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodinperinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisia tapojaajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisönmonimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisen ajattelun,katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä mediannäkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia,kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristöntapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseenosaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaistaosaamista (luku 2.7).

Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviätai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean javäärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiäkäsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lastenkanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat ensisijaisestilapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaanmuiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä erikatsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettienkehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin.Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat jatapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylleannetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa,katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lasten

52

kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyväälaaja-alaista osaamista (ks. luku 2.7).

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lastenmielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksi tarkastellaanlasten kasvuympäristöjen moninaisuutta.

Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitä tiedonlähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt ja ympäristöt.Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omastakulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempienlapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostaviaajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitäkunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheidenmoninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia muttasamanarvoisia.

Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimmevaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksitulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaanesimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavienammattien kautta.

Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimiaaktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin ja kokeillaanmedian tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyväämediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaankehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaenhuomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssaesimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.

Tutkin ja toimin ympäristössäniVarhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtääympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä.Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistäsuhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta jateknologiakasvatusta. Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset jaelämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoina ja

53

oppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistäämonilukutaitoa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisenajattelunsa eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiinhavainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiotapäivittäisissä tilanteissa ja lähiympäristössä ilmeneviin muotoihin, määriin ja muutoksiin. Lapsiainnostetaan pohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan ilmaisemalla ja tarkastelemallaniitä esimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksialuokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaasäännönmukaisuuksia ja muutoksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvienongelmien löytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä.

Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksileikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaanlukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihintaitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimienavulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksiliikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla.

Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaantutkimaan kappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelunvahvistamiseksi heille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun.Aikakäsitettä avataan esimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimistaympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatus sisältää kolmeulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminen ympäristönpuolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita ettäoppimisympäristöjä.

Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeä osavarhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta jalähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eriaistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöönliittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaaluonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista.Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.

Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksella edistetäänkestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista. Näitä

54

käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyydenopettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminenesimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsiaohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.

Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaantyötapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omia luoviaratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksia jatekemään päätelmiä.

Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan tietoteknologisiinlaitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteidenturvalliseen käyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksirakennellen eri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaankuvailemaan tekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on,että lasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärryssiitä, että teknologia on ihmisen toiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntäälähiympäristön teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi leluja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita.

Kasvan, liikun ja kehitynKasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen,terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohjalasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalleyhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjentaitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaanliikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina.Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksiapäivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tulee ollasäännöllistä, ja lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus ontärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysiselläaktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kutenleikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminenkehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuudentulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaan liikkumaanmyös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisiaperustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetään

55

eri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lastenliikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tuleesaada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapset saavatkokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- taimusiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksiaopetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle jamotoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointion tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnansisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa.Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana.Varhaiskasvatuksessa huomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus.

Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekätukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuun jamonipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässäilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eriaistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen jamakuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanastonkehittymistä.

Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviäasioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaantuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestähyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissätilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet.Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviäsääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksiapyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien katsotaankoskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. Lasten vaihtelevat kielelliset jakulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Kieli- jakulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa kielet, kulttuurit ja katsomukset nivoutuvat osaksivarhaiskasvatuksen kokonaisuutta.

56

Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatustalapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä90. Viittomakieltä käyttävällelapselle voidaan antaa varhaiskasvatusta viittomakielellä. Varhaiskasvatusta voidaan antaa myösromanikielellä. 91 Varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää myös muita kieliä, kun se ei vaarannavarhaiskasvatussuunnitelman perusteissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällöin tuleehuolehtia myös lasten äidinkielenä olevan suomen/ruotsin kielen taidon kehittymisentukemisesta. Henkilöstön, huoltajien ja eri kulttuuriyhteisöjen keskinäisellä yhteistyöllä edistetäänlasten ja perheiden kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lasten mahdollisuutta ilmentää omiakulttuuritaustojaan. Kaksi- ja monikielisissä ympäristöissä lapsia rohkaistaan vuorovaikutukseen.

Varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia, jotka puhuvat äidinkielinään sekä ruotsia että suomea.Näiden kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä identiteettien kehityksen kannalta ontärkeää, että molempia kieliä tuetaan ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön.

Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaistaidentiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetellasaamelaisia perinnetietoja ja -taitoja. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka oikeuksista omaankieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa92. Toiminnassa hyödynnetään lähiympäristöä sekäyhteistyötä huoltajien ja saamelaisyhteisön kanssa. Silloin kun varhaiskasvatus järjestetään jollakinkolmesta saamen kielestä, sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa kielen kehittymistä,ymmärtämistä ja käyttöä. Tavoitteena on lisätä lasten valmiuksia toimia saamenkielisessäympäristössä, oppia saamen kieltä ja saamen kielellä. Henkilöstö vahvistaa saamen kieli- jakulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistäidentiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lastenosallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan lasten kielellistä kehitystä yhteistyössä lastenhuoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksiakäyttää ja omaksua romanikieltä. Henkilöstö vahvistaa romanien kieli- ja kulttuuriperinnönsäilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessäryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista.Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Viittomakieltä käyttävät lapsetvoivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteenaon tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttää jaomaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä yhteistyössä huoltajien kanssa.

91 Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp, s. 88-89 sekä viittomakielilaki (359/2015)92 Suomen perustuslaki (731/1999) 17 § 3 momentti

57

Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä sekä vahvistaalasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan monipuolisesti vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidonsekä kieli- ja kulttuuri-identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielen taidonkehittymistä edistetään tavoitteellisesti kielellisten taitojen ja valmiuksien osa-alueilla lastentarpeista ja edellytyksistä lähtien. Monipuolisten vuorovaikutustilanteiden ja oppimisympäristöjenavulla lapsille tarjotaan mahdollisuuksia käyttää ja omaksua suomea/ruotsia toisena kielenä.Suomen/ruotsin kielen omaksumisen lähtökohtana on arkielämän konkreettinen kieli ja senilmaisuvaranto. Kielen ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa. Lapsisaa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensäilmaisemiseen tilanteeseen ja itselleen sopivalla tavalla. Osa lapsista tutustuu suomalaiseenkulttuuriin ja suomen/ruotsin kieleen vasta tullessaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus tukeelapsen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Huoltajille kerrotaan suomalaisenvarhaiskasvatustoiminnan tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Huoltajien kanssa keskustellaanperheen kielellisestä ympäristöstä, kielivalinnoista, monikielisten ja -kulttuuristen identiteettienmuodostumisesta sekä äidinkielen tai –kielten kehityksen vaiheista ja merkityksestä.

Lapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaaäidinkieltään tai omia äidinkieliään. Oma äidinkieli sekä suomen/ruotsin oppiminen toisena kielenärakentavat pohjaa lasten toiminnalliselle kaksi- ja monikielisyydelle. Vastuu lasten omanäidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisestiperheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jollavarmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.

Kaksikielinen varhaiskasvatusKaksikielisen varhaiskasvatuksen järjestäminen perustuu kunnan tai yksityisen toimijanpäätökseen. Kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyödyntää lasten varhaisenkielenoppimisen herkkyyskautta tarjoamalla lapsille tavanomaista monipuolisempaakielikasvatusta. Lapsille tarjotaan tilaisuuksia omaksua kieliä ja käyttää niitä toiminnallisesti jaleikinomaisesti. Samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Tavoitteena on, ettätoiminta monikielisessä ympäristössä herättää lasten kielellisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun.Myös monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti tällä tavoin järjestetyssä varhaiskasvatuksessa.

Kaksikielinen varhaiskasvatus jaetaan laajamittaiseen ja suppeampaan. Suppeamman kaksikielisenvarhaiskasvatuksen tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliäkohtaan. Laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa pyritään luomaan lapsillevalmiuksia toimia kaksi- tai monikielisessä ympäristössä.

Laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatusKotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy varhaiskasvatuksessa

58

Ruotsinkielistä kielikylpyä voidaan järjestää suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa jasuomenkielistä kielikylpyä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi sekä suomen- ettäruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa voidaan järjestää saamenkielistä kielikylpyä. Kotimaistenkielten varhainen täydellinen kielikylpy on ohjelma, joka alkaa varhaiskasvatuksessa ja jatkuuperusopetuksen loppuun. Varhaiskasvatuksen kieli, esiopetuksen ja koulun opetuskieli sekä toinenkotimainen tai saamen kieli muodostavat kokonaisuuden. Varhaiskasvatus toteutetaan pääosinkielikylpykielellä. Lasten äidinkielen tai äidinkielten taitojen kehittymistä tuetaan yhteistyössäkotien ja huoltajien kanssa. Toiminnassa pyritään siihen, että kukin henkilöstöön kuuluva käyttääjohdonmukaisesti vain yhtä kieltä: joko kielikylpykieltä tai kieltä, jolla varhaiskasvatus onjärjestetty. Lapsia kannustetaan kielikylpykielen käyttöön, mutta heillä tulee olla mahdollisuustulla ymmärretyksi myös äidinkielellään. Tavoitteena on valmius siirtyä kielikylpynä toteutettuunesiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.

Muu laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatusMuussa laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa osa toiminnasta (vähintään 25 %)toteutetaan jollakin muulla kielellä kuin varhaiskasvatuslaissa säädetyllä varhaiskasvatuksenkielellä. Jotkut lapsista voivat puhua kyseistä kieltä äidinkielenään. Toiminta suunnitellaan siten,että eri kieliryhmät saavat kielen kehitykselleen tarvittavaa tukea. Ryhmissä voi olla myös lapsia,joille kumpikaan varhaiskasvatuksessa käytettävä kieli ei ole äidinkieli. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä harkitsee tapauskohtaisesti huoltajan kanssa keskustellen, milloin tällainen järjestelytukee lapsen kehitystä.

Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellä toteutetustavarhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnä ja kehittyvätvähitellen henkilöstön mallintamisen ja lasten aktiivisen toiminnan kautta. Mikäli mahdollista,kukin henkilöstöön kuuluva jäsen käyttää vain jompaakumpaa kieltä aktiivisesti. Lapsella tulee ollamahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lapsia kannustetaanmolempien kielten käyttöön. Tavoitteena on valmius siirtyä joko kaksikieliseen tai suomen-/ruotsinkieliseen esiopetukseen ja perusopetukseen.

Suppeampi kaksikielinen varhaiskasvatusKielirikasteinen varhaiskasvatusKielirikasteisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jossa alle 25 prosenttiatoiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varhaiskasvatuslaissamääritellyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Tavoitteena on kieltenoppimisen tukeminen, lastenmotivoiminen ja kielivalintojen monipuolistaminen. Lisäksi tavoitteena voi olla siirtyminenkielirikasteiseen tai muuhun kaksikieliseen esi- ja perusopetukseen tai muulla tavallavarhennettuun kieltenopetukseen.

Kielipesä

59

Kielipesätoiminnalla tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa toimintaa, jossa vahvistetaan lastentietämystä omasta kulttuuristaan ja tarjotaan mahdollisuus oppia perheessä tai suvussa puhuttuauhanalaista vähemmistökieltä tai alkuperäiskansan kieltä. Kielipesätoiminnan periaatteet voivatolla kielikylvyn kaltaisia.

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki

Varhaiskasvatuksessa lapsen kehitystä ja oppimista tuetaan lapsen tarpeiden edellyttämällätavalla. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumonvarhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esiopetuksen.

5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet

Kehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikille sitätarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen tuen tarve ja järjestetääntarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä, tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä93. Riittävänaikaisella ja oikein kohdennetulla tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista jahyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistä lapsen ongelmien syntymistä, kasvamista jamonimuotoistumista. Varhaiskasvatusta toteutetaan inkluusion periaatteiden mukaisesti.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvättarpeet. Kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekäyhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaansiitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä.Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaanlapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä.

Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa, ja toteuttamisessa ja arvioinnissayhteistyö lapsen, huoltajan, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajansekä varhaiskasvatuksen muun henkilöstön kanssa on tärkeää. Tuen tarpeen havainnointi ja tuenantaminen kuuluvat koko henkilöstölle heidän koulutuksensa, työnkuviensa ja vastuidensamukaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien osaamista hyödynnetään tuen tarpeessa olevienlasten erityisopetus- ja kasvatustehtävissä sekä muun henkilöstön konsultoinnissa jaohjauksessa94. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat henkilöstö osallistuvat tarpeen mukaan

93 Varhaiskasvatuslaki 7 §94 Varhaiskasvatuslaki 30 § ja HE 40/2018 vp, s.103

60

lapsen tuen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.95 Varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstäheidän tulee osallistua arvioinnin tekemiseen, jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sitä96.

Lapsen tarvitsema tuki kirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaan. Siihen kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen tukeen liittyvätvastuut ja työnjako, tukitoimenpiteet sekä niiden toteuttamistapa ja arviointi97.

Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa.Tuki annetaan ensisijaisesti erilaisin joustavin järjestelyin lapsen omassa päiväkoti- taiperhepäivähoitoryhmässä. Lapsiryhmän kokoa arvioitaessa huomioidaan tukea tarvitsevien lastenetu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa98.

Varhaiskasvatuksessa voi olla lapsi- tai ryhmäkohtaisia avustajia, joiden tehtävänä on tukea lastatai lapsia ryhmässä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa toimintaan. Lapsen edun vaatiessatukea voidaan järjestää myös osittain tai kokonaan erityisryhmässä99

Tukea voidaan antaa myös avoimessa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen järjestäjänpäättämällä tavalla. Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan myös sopia, että lapsi siirtyypäiväkotiin säännölliseen varhaiskasvatukseen saadakseen tarvitsemaansa tukea.

Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa lapsen tuen järjestämiseen liittyvät ratkaisut on jaoteltuvaltakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti pedagogisiin-,rakenteellisiin ja hyvinvointia tukeviin muihin järjestelyihin. Tuki lisääntyy asteittain lapsentarpeiden mukaisesti.

Yleinen tuki kuuluu kaikille varhaiskasvatuksessa oleville lapsille. Yleistä tukea on kaikki vahvaan jamonipuoliseen peruspedagogiikkaan pohjautuva varhaiskasvatuksen suunnitelmallinen toiminta.Siihen sisältyy lapsen yksilöllinen huomioiminen ryhmänsä jäsenenä. Tarvittaessa yleiseen tukeenkuuluu myös varhaiskasvatuksen ulkopuolisten ammattihenkilöiden konsultaatiot pedagogistenratkaisujen tueksi.

Lapsen tukea tehostetaan lisäämällä arkeen yksilöllisiä tukeen liittyviä ratkaisuja ja toimintatapoja.Tällöin voidaan hyödyntää myös varhaiskasvatuksen ulkopuolisen ammattilaisen tutkimuksia ja/tai

95 Varhaiskasvatuslaki 7 §96 Varhaiskasvatuslaki 23 §97 Varhaiskasvatuslaki 23 §98 Varhaiskasvatuslaki 34 ja 35 § ja HE 40/2018 vp, s.105-10699 Varhaiskasvatuslaki 34 ja 35 §

61

arviota lapsen kehityksestä, jotta pystytään vastaamaan tarkemmin lapsen tuen tarpeisiin.Tärkeäksi osaksi tehostettua tukea nousee lapsen osallisuuden mahdollistaminen tuen tarpeistahuolimatta.

Mikäli tehostetun tuen menetelmillä ei pystytä vastaamaan riittävästi lapsen tarpeisiin, lapsella onoikeus erityiseen tukeen. Erityisessä tuessa korostuvat toiminnan yksilöllisempi suunnittelu,seuranta ja arviointi sekä moniammatillisen yhteistyön tärkeys.

5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuenaikana

Varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa siten, että jokainen lapsi saaoman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa100. Huoltajan kanssatehtävän yhteistyön merkitys korostuu erityisesti, kun lapsella on tuen tarvetta. Lapsi voi saadatukea myös muiden lapsia ja perheitä koskevien palvelujen kautta, kuten lastenneuvolasta,kasvatus- ja perheneuvolasta tai vammaispalveluista. On tärkeää, että paikalliset lasten japerheiden palvelut muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden lapsen tuenjärjestämisessä.101

Huoltajan kanssa keskustellaan tuen saamisen mahdollisuudesta ja tuen keskeisistä periaatteista.Hänen kanssaan sovitaan lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisen muodoista. Lapsiosallistuu yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella, ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla.

Huoltajaan ollaan yhteydessä heti, kun lapsella ilmenee kehityksen tai oppimisen haasteita taihenkilöstöllä herää huoli lapsen hyvinvoinnista. Huoltajalle annetaan tietoa lasta koskevienasioiden käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta sekä salassapidosta102. Lapsentuen tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten silloin, kun kaikki osapuolet osallistuvat yhteistyöhön.Varhaiskasvatuksessa lapsi saa tarvitsemaansa kehityksen ja oppimisen tukea etunsa mukaisesti,vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön.103

Monialaista yhteistyötä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyökäytännöt ja periaatteet tuleesopia lastenneuvolan, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan ja muiden sosiaalitoimenpalvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista tai edellytetäänviranomaisten puuttumista104. Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajan

100 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti kohdat 1 ja 10101 Varhaiskasvatuslaki 7 § ja HE 40/2018 vp, s. 87-88

103 Varhaiskasvatuslaki 3, 4, 40 ja 41 §

62

suostumuksella. Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskeviasäännöksiä105.

Varhaiskasvatusta järjestetään myös erikoissairaanhoidon piirissä. Varhaiskasvatuspalvelujen jasairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä varmistetaan varhaiskasvatuksen jatkuvuuslapsen kunnon ja jaksamisen mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallistenihmissuhteiden säilymiseen.

Vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset voivat tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta106. Päätöspidennetyn oppivelvollisuuden aloittamisesta tehdään pääsääntöisesti ennen oppivelvollisuudenalkamista. Lapsen huoltajalle tulee antaa ajoissa tietoa pidennetyn oppivelvollisuudentoteuttamiseen liittyvistä seikoista. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyvistä päätöksistä jatoteuttamisen vaihtoehdoista määrätään Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa107.

Kun lapsen kasvusta, oppimisesta tai kehityksestä herää huoli, asiasta keskustellaan huoltajankanssa. Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa on käytössä eri ikäkausiin liittyviä kokonaiskehityksenarviointimenetelmiä. Näiden lisäksi käytetään tarvittaessa tarkempia tuen seuloja, esimerkiksilapsen kielellisten taitojen arvioimiseksi.

Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa tehdään lapsen tukeen liittyen tiivistä yhteistyötälastenneuvolan, perheneuvonnan ja sosiaalipalvelujen asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyövarhaiskasvatuksen ulkopuolisten tahojen kanssa aloitetaan yhteisellä VASU-keskustelulla.Tarvittaessa yhteistyötaho, esimerkiksi psykologi tai puheterapeutti, voi tulla havainnoimaan lastamyös lapsiryhmään. Lähete puheterapeutin arvioon tehdään joko neuvolasta taivarhaiskasvatuksesta. Toimintaterapeutin arvioon haetaan neuvolan terveydenhoitajan taiperheneuvonnan psykologin kautta. Perheneuvonnan psykologille huoltaja varaa ajan ilmanlähetettä. Psykologien kautta pääsee tarvittaessa perheneuvonnan lastenpsykiatrille.Erikoissairaanhoidon palveluja haetaan tarvittaessa lääkärin lähetteellä perheneuvonnassatehtyjen tutkimusten jälkeen.

Tukea tarvitsevan lapsen koulupolkua aletaan suunnitella yhdessä huoltajien ja yhteistyötahojenkanssa viimeistään esiopetusta edeltävänä syksynä. Esiopetuksen erityisopettajat kutsutaanmukaan lapsen VASU-keskusteluun. Jos lapsi tarvitsee esiopetuksessa erityistä tukea, laaditaan

105 Varhaiskasvatuslaki 40 - 42 §106 Perusopetuslaki (628/1998) 25 § 2 momentti107 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, luku 5.5 Erityinen tuki

63

varhaiskasvatuksessa pedagoginen selvitys. Tällä asiakirjalla anotaan tukeen tarvittavia resurssejasekä haetaan siirtoa erityiseen tukeen ja/tai pidennettyyn oppivelvollisuuteen.

5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle jahyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla.Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustavamuuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäistentoimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto taijärjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osalapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaantäydentävinä.

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja jaoppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältääpedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjäovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan108 konsultoiva tai jaksottainen tuki,lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekätieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö taimuu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmänlapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut.Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollonasiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä taisosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista,jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita taijollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässäedellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä taiapuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaaperustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen taisairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- jaterveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

108 Varhaiskasvatuslaki 30 §

64

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia,dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista jariittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjäsekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamallatoteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvantuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa lapsen tarvitsema kasvun ja oppimisen tuki toteutetaanlapsen omassa päiväkoti- tai perhepäivähoitoryhmässä. Kaikissa lapsen tukeen liittyvissä asioissatoimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa.

Pienryhmätoimintatapa mahdollistaa tuen toteuttamisen varhaiskasvatuksen arjessa. Tuentoteuttaminen kuuluu kaikille varhaiskasvatuksen työntekijöille. Varhaiskasvatuksenerityisopettaja (veo) toimii tiiviissä yhteistyössä ryhmän henkilökunnan ja huoltajien kanssa lapsentukeen liittyvissä kysymyksissä. Lapsen yksilöllisistä tarpeista riippuen tuen suunnitteluunosallistuvat myös muut mahdolliset yhteistyökumppanit Lapsen kasvun ja oppimisen tuki onperheen, varhaiskasvatuksen ja muiden mahdollisten yhteistyötahojen muodostama kokonaisuus.

Lapsen kasvun ja oppimisen tukeen liittyvät toimintatavat ja yhteiset sopimukset kirjataan lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaan. Tuen suunnittelussa lähdetään liikkeelle lapsen vahvuuksista jamielenkiinnonkohteista. Tavoitteet tuen toteutumiseksi asetetaan arjen toiminnalle kotiin javarhaiskasvatukseen. Kasvattajan vastuulla on mahdollistaa lapsen osallistuminen tuen kaikissavaiheissa ikä- ja kehitystaso huomioiden. Lapsella on oikeus saada tietoa omista tuen tarpeistaanja niihin liittyvistä toimintatavoista. Suunnitelmaan kirjataan näkyviin, miten lapsen kiinnostuksenkohteet otetaan huomioon toiminnassa. Tuen toteutumista ja toimintatapojen vaikuttavuuttaarvioidaan säännöllisesti lapsen vasukeskusteluissa.

65

Varhaiskasvatuksen perheohjaus on perheen vanhempien ja perheohjaajan välistä yhteistyötäyhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Perheohjaajan maksuttomaan palveluun ovatoikeutettuja kaikki Hämeenkyrön varhaiskasvatuksen asiakasperheet.

Perheohjaaja käy kotikäynneillä perheiden luona tai sopii tapaamisen päiväkodin tiloihin.Perheohjaaja toimii yhteistyössä varhaiserityisopettajan kanssa ja on mukana henkilökunnantiimipalavereissa tarpeen mukaan. Hän osallistuu myös lasten varhaiskasvatuskeskusteluihinvanhempien luvalla. Tämä ei tarkoita perheohjauksen alkamista, vaan siitä sovitaan vanhempienkanssa aina erikseen.

Työtehtäviin kuuluu myös erilaisia lasten ja aikuisten yhteisiä vertaisryhmätoimintoja, jotka ontarkoitettu koko kunnan alueen lapsiperheille sekä avoimen perhekerhon ohjaaminen.

66

5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana

Lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuut jatyönjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnista vastaavarhaiskasvatuksen opettaja ja/tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhteistyössä muunhenkilöstön ja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessaja arvioinnissa tuetaan. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa jasitä arvioitaessa (luku 1.3).

Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetuntuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeen mukaan.Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen tulee kirjata ja tavoitteita muuttaa uutta tarvettavastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuentarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun jaoppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Kun lapsi saa kehitykseensä ja oppimiseensa tukea, hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa tuleekirjata luvussa 1.3 kuvatun lisäksi seuraavat asiat:

Pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut· oppimisympäristöihin liittyvät ratkaisut· henkilöstön mitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut

67

· lapsen tukeen liittyvät ratkaisut esimerkiksi, toiminnan eriyttäminen, lapsikohtainenohjaaminen, pienryhmätoiminta tai viittomien ja kuvien käyttö

· tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä apuvälineiden käyttö

Tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut· yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa· lapsen tuen toteuttamisen vastuut· erityisasiantuntijoiden, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelujen käyttö· sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio· mahdollisten kuljetusten järjestelyt ja vastuut

Tuen seuranta ja arviointi· tavoitteiden toteutumisen seuranta· tukitoimien vaikutusten arviointi sekä arviointiajankohdat.

Lapsen kasvun ja oppimisen tukeen liittyvät yksilölliset toimintatavat ja yhteiset sopimuksetkirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tavoitteet tuen toteuttamiseksi asetetaankasvattajan pedagogiselle toiminnalle. Lapsen osallisuus toteutuu, kun suunnitelmaan kirjataannäkyviin, miten lapsen vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja tuen tarpeet otetaan huomioontoiminnassa. Lapsi osallistuu VASU-keskusteluihin ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsella onoikeus saada tietoa omista tuen tarpeistaan ja niihin liittyvistä toimintatavoista.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan toimintakaudeksi kerrallaan. Lastentarhanopettajanvastuulla on lapsen varhaiskasvatussuunnitelman kirjaaminen ja päivittäminen toimintakaudenaikana kasvattajatiimin havaintojen pohjalta. Kun lapsen kehityksessä tai sovituissatoimintatavoissa tapahtuu muutoksia, tulee nämä muutokset kirjata näkyviin lapsen vasuun.Lisäksi tuen toteutumista ja toimintatapojen vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti lapsenvasukeskusteluissa yhdessä huoltajien kanssa.

Tulkkaus- ja avustajapalvelut

Huoltajalla on oikeus tulkkipalveluun, jos hänen kykynsä keskustella ja sopia lapsensavarhaiskasvatuksen sisällöstä, on äidinkielen, puhe- tai kuulovamman vuoksi hyvin vaikeaa taimahdotonta. Tulkkipalvelun käytöstä sovitaan samalla, kun huoltajien kanssa sovitaanvarhaiskasvatuskeskustelulle aikaa. Tulkin varhaiskasvatuskeskusteluun tilaa ryhmänlastentarhanopettaja.

Varhaiskasvatusryhmän aikuisten ja lasten välinen suhdeluku on laissa määritelty. Yhtä aikuistakohden yli kolmevuotiaita lapsia voi olla kahdeksan tai alle kolmevuotiaita lapsia neljä. Joskuslapsi voi tarvita enemmän yksilöllistä aikuisen valvontaa, tukea ja ohjausta turvallisuuden,terveyden, oppimisen tai kehityksen turvaamiseksi kuin, mitä suhdeluvun määrittelemällä

68

henkilöstömitoituksella voidaan antaa. Tällöin joko lapselle tai ryhmään voidaan hakealisäresurssina avustajaa. Avustajaa haetaan lapsiryhmän kasvattajien ja varhaiskasvatuksenerityisopettajan esittämien perustein ryhmän lastentarhanopettajan toimesta. Jos lapselle onvarhaiskasvatuksen ulkopuolisen erityisammattilaisen lausunto avustajan tarpeesta, se liitetäänhakemukseen. Avustajaresurssista päättää yksikön johtaja.

6. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuva varhaiskasvatus

Kaikessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan laissa, sopimuksissa ja näissä perusteissavarhaiskasvatukselle asetettuja yleisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Nämä tavoitteet jatoimintaperiaatteet koskevat myös vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuvaa varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi tarjota varhaiskasvatuspalvelua, joka perustuu vaihtoehtoiseenpedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Steiner-, Montessori-,Freinet- ja Reggio Emilia -pedagogiikat tai tiettyyn katsomukseen perustuvavarhaiskasvatuspalvelu.

Huoltajan valitessa lapselleen vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuvan varhaiskasvatuspalvelun, tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa riittävästi tietoatoiminnan erityistavoitteista ja arvoista.

69

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa

Toiminnan arvioinnin tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelmientoteuttamista sekä varhaiskasvatuksen kehittämistä. Varhaiskasvatuslain mukaanvarhaiskasvatuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistuaulkopuoliseen toimintansa arviointiin.109 Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin tulee olla,suunnitelmallista ja säännöllistä. Systemaattinen arviointi edellyttää järjestäjältä toimivaaarviointijärjestelmää. Arvioinnin avulla edistetään varhaiskasvatuksen laatua, tunnistetaantoiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita ja kehitetään toimintaa.

7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen

Pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lastenkehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen110. Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman jalasten varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen seuranta, säännöllinen arviointi ja kehittäminenovat osa tätä tehtävää. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään kansallisen tasonsekä järjestäjä-, yksikkö- ja yksilötason näkökulmista.

Kansallisen tason arvioinnin tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen järjestäjiä arviointia jalaadunhallintaa koskevissa asioissa111. Kansallisen tason arvioinnit palvelevat varhaiskasvatuksenkehittämistä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti112. Arviointitietoja voidaan hyödyntäämyös kansainvälisissä vertailuissa.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä seuraa ja arvioi säännöllisesti varhaiskasvatussuunnitelmia ja niidentoteutumista eri toimintamuodoissa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- jayksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. On tärkeää, että paikallisilla päättäjillä,huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksentoteutumisesta ja sen laadusta. Keskeiset arviointitulokset tulee julkistaa113. Järjestäjä- jayksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistä paikallisesti.Lapsille ja heidän huoltajilleen on järjestettävä mahdollisuus säännöllisesti osallistuavarhaiskasvatuksen arviointiin114.

109 Varhaiskasvatuslaki 24 §110 Varhaiskasvatuslaki 24 §

112 Laki kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (1295/2013) 1 § ja Varhaiskasvatuksen laadun arvioinninperusteet ja suositukset, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisu 24:2018113 Varhaiskasvatuslaki 24 §114 Varhaiskasvatuslaki 20 §

70

Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassavarhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voi olla muunmuassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogisettyötavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt.

Yksilötason arviointi tarkoittaa lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen senpäivittämistä tai uuden laatimista. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivatomalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja mitenne ovat toteutuneet varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmanarviointi on myös osa lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tukea. Tätä arviointitehtävää kuvataantarkemmin luvuissa 1 ja 5.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kunkin luvun lopussa, olevat paikallisesti päätettävätasiat ohjaavat paikallisen suunnitelman laatimisessa sekä sen arvioinnin suunnittelussa jatoteuttamisessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä tarkistaa varhaiskasvatussuunnitelmaansa japarantaa sen laatua ja toimivuutta. Lisäksi paikalliset tarpeet ja kehittämistyön tulokset ohjaavatarviointia.

Kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta jokainen varhaiskasvatusyksikkö,perhepäivähoito ja yksityinen varhaiskasvatus laativat yksikölleen vuosittain pedagogisentoimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelman hyväksyy sivistyslautakunta (syksyllä samaan aikaankuin perusopetuksen lukuvuosisuunnitelmat).

Kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään viidenvuoden välein. Yksiköiden toimintasuunnitelmaa arvioidaan jokaisen toimintakauden aikana jakäytetään arvioinnin tuloksia toiminnan kehittämiseen. Huoltajille tehdäänasiakastyytyväisyyskyselyt yksiköissä vuosittain. Koko kunnan varhaiskasvatusta arvioidaanlaajemmalla huoltajille osoitetulla palautekyselyllä kolmen vuoden välein. Palautteen tuloksetjulkistetaan asiakkaille ja sivistyslautakunnalle. Tulokset ovat pohjana varhaiskasvatuksenkehittämistyölle.

Varhaiskasvatuksen arvioinnin tulokset ovat toiminnan kehittämisen lähtökohtana. Arvioijinatoimivat henkilöstö, huoltajat ja lapset. Kunta ja yksikkötason arviointi kohdistuu toiminnanlaadun, menetelmien ja vaikuttavuuden arvioimiseen. Toimintayksiköissä arvioidaan pedagogisentoiminnan suunnittelua ja toteutumista arvioimalla lasten varhaiskasvatussuunnitelmaankirjattujen tavoitteiden ja menetelmien toimivuutta. Huoltajat arvioivatvarhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden toteutumista varhaiskasvatuksessa.

71

Lapsen henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman arvioinnissa tukena käytetään pedagogisendokumentoinnin kautta saatua tietoa, huoltajilta ja yhteistyökumppaneilta saatua palautetta sekälasten tuottamia tallenteita ja materiaaleja Tulosten perusteella selvitetään oppimisen tarpeet jasuunnitellaan tarvittava henkilöstön täydennyskoulutus.

Pedagogisen toiminnan, varhaiskasvatussuunnitelmien ja toimintasuunnitelmanarvioinnin vuosikello Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa (kaavio)

Hämeenkyrön kunnan taso (kansallinen taso OPH, Karvi): Varhaiskasvatustoiminta/ kaikkivarhaiskasvatuksen muodot.

Yksikkötaso: Toimintasuunnitelma

Yksilötaso: Lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsiryhmänvarhaiskasvatussuunnitelma

Henkilöstön taso: pedagogiikka, osaaminen, kehittäminen, koulutus

72