Iltapäiväkerhon luovista ja toiminnallisista toiminta-

tuokioista lapselle Minä olen! kansio

Kehittämishanke 29.4.2016

Edupoli

Koulunkäynnin ja aamu- ja

iltapäivätoiminnan ohjauksen

erikoisammattitutkinto

Charlotta Lindroos

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO 1

2 MINÄ OLEN KANSION LUOMINEN 2

3 LUOVA JA TOIMINNALLINEN TOIMINTA 2

3.1 Mitä luovuus on? 2

3.2 Luovat ja toiminnalliset menetelmät 3

3.2.1 Draama 3

3.2.2 Kuvataide 4

3.2.3 Sadutus 5

3.2.4 Sanataide 5

3.2.5 Musiikki 6

3.2.6 Tanssi ja rytminen liikunta 6

3.2.7 Käsi- ja puutyö 7

4 IDEOITA KANSION MATERIAALIIN 8

5 LÄHTEET 18

1

1 JOHDANTO

Tämän kehittämishankkeen tarkoitus olisi luoda iltapäiväkerhoihin toimiva ja laajasti erilaisia

menetelmiä huomioonottava konsepti, jossa lapset voisivat tuoda osaamisensa monipuolisesti

esille, Minä olen kansion muodossa. Lapsille tarjottaisiin mahdollisuus ilmaista itsensä

toiminnallisilla ja luovilla menetelmillä ja heidän töistään koottaisi kansio. He saisivat luovien ja

toiminnallisten menetelmien avulla myös harjoitella erilaisia taitoja, kuten sosiaalisia ja motorisia

sekä tunne elämän taitoja, joita aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteissa mainitaan.

Idean työlleni sain päiväkodeissa käytetystä kasvun kansiosta. Ajattelin että miksi ei

iltapäiväkerhossakin voisi käyttää vähän samantapaista välinettä, jolla voidaan tukea lapsen

kasvua ja kehitystä. Kansio olisi myös oiva tapa tuoda esille iltapäiväkerhon monipuolista

toimintaa ja kansio toimisi tietysti myös dokumentointi välineenä. Keskustelin aiheesta

työpaikallani ja tulimme siihen tulokseen että tällaista kansiota tarvittaisi ehdottomasti.

Näistä menetelmistä muodostuisi jokaiselle lapselle oma kansio, Kuka minä olen? kansio. Käytän

sanaa kansio vaikka ulkomuoto voi olla mikä vaan. Kansioon kerättäisi sitten näitä konkreettisia

muistoja kerhovuodesta, taideteoksia, tarinoita ja kuvia. Jokainen voisi luoda omaan kerhoon

sopivan kansion.

Sähköiseen ideapankkiin olisi tarkoitus kerätä ideoita ja vinkkejä luovaan ja toiminnalliseen

toimintaan kaikista kerhoista. Ohjaajat voisivat käydä lisäämässä harjoituksia, tiedon lähteitä ja

kommentoimassa ja arvioimassa menetelmiä. Näin saataisi laajaa tietämystä ja kokemusta

hyödynnettyä ja voitaisi taata todella monipuolista toimintaa lapsille.

Tässä kirjallisen työn alussa kerron lyhyesti niistä luovista ja toiminnallisista menetelmistä joiden

harjoituksista ja menetelmistä olen työn lopussa koonnut pienen ideapankin alkuun pääsemiseksi.

2

2 MINÄ OLEN KANSION LUOMINEN

Minä olen kansio voisi olla eräänlainen lapsen portfolio, jonka avulla lapsi saisi tuoda osaamisensa,

vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa esille. Materiaalin kansioon lapsi saisi itse valita, eli lapsi

laittaa talteen ne työt joita hän kokee jollain tapaa tärkeiksi. Ohjaaja ohjaa lasta hienovaraisesti

tässä, koska jokainen piirustus tai helmityö ei välttämättä mahdu kansioon ja kansiosta olisi myös

tarkoitus saada mahdollisimman monipuolinen.

Lapsi olisi tässä kaikin puolin osallisena ja hänellä olisi valta päättää asioista. Tehdessään ja

täyttäessään kansiota hän saa yksilöllistä huomiota ja positiivista palautetta töistään,

onnistumisen ilo kasvattaa mitä suuremmassa määrässä lapsen itsetuntoa.

Kansion avulla voitaisi seurata lapsen kehitystä eri osa alueilla ja mielenkiinnon kohteita. Lapset, ja

ne joiden kanssa yhteistyötä tehdään, voisivat helpolla tavalla ihastella kansiossa olevia töitä ja

saada ideoita siitä mistä toiminnasta lapsi erityisesti pitää.

Kansion runkona voisi toimia vuodenajat tai oman kerhon toimintasuunnitelman kokonaisuudet,

sisältäen työssäni mainitut luovat ja toiminnalliset menetelmät. Näin ollen kansiossa huomioitaisi

monipuolisuus ja kulttuuri.

Niin kuin aiemmin jo mainitsin kansion ulkomuoto voi olla millainen vaan, se voi olla perinteinen

kartonkinen kansio johon voi lisätä vähän tilaa vieviä töitä ja vaikka valokuvia ja kertomuksia

isommista töistä. Kansio voi olla myös aarrearkun tapainen laatikko jossa voi säilyttää

enemmänkin tilaa vieviä töitä. Kansiota säilytetään paikassa jossa lapsen on helppo käydä

ihastelemassa ja lisäämässä töitään. Kansio on kuitenkin henkilökohtainen ja ohjaaja pitää huolen

siitä että luvatta ei katsota toisten töitä. Lapsi itse antaa luvan katselemiseen.

3 LUOVA JA TOIMINNALLINEN TOIMINTA

3.1 Mitä luovuus on?

Ihminen on luonnostaan luova olento. Jokainen meistä luo jatkuvasti jotain. Joskus luominen on

käytännön pakottamaa, tarvitsemme jotakin joka helpottaa elämäämme tai takaa

selviytymisemme. Talomme, automme, huonekalumme, vaatteemme ja tietokoneemme ovat

kaikki luovuuden tulosta. Luova toiminta voi myös olla sellaista että sitä tehdään vaan tekemisen

ilosta, silloin itse luovuusprosessi on pääasemassa, ei lopullinen tuote. Luovuus on mahdollista

jokaiselle jos siihen vaan annetaan lupa, eikä sitä tukahduteta ennakkoluuloilla ja negatiivisella

asenteella. (Phillips s.8, Karppinen y.m s.14-16)

Luova ja toiminnallinen toiminta on tärkeässä asemassa iltapäiväkerhossa. Työskennellessään

värien, muotojen, sanojen, musiikin ja liikkeiden parissa lapsi harjoittelee monia erilaisia taitoja

jotka tukevat hänen kehitystään. Kun lapsi uppoutuu luomiseen ja sen iloon hän usein myös löytää

3

itsestään uusia piirteitä ja vahvuuksia. Luovassa ja toiminnallisessa toiminnassa lapsi pääsee

käyttämään kaikkia aistejaan, kognitiivisia taitojaan ja motoriikkaa tavalla joka vapauttaa ja siten

edesauttaa luovuutta. Luovassa toiminnassa lapsi saa myös sekä luoda omaa, että tutkia ja

tarkastella muiden luomuksia. Tällä tavalla pääsee peilaamaan omia ja toisten tunteita itseään ja

muita kohtaan. (Phillips s.9-13)

3.2 Luovat ja toiminnalliset menetelmät

Luovat menetelmät on laaja käsite koska luovuus pitää sisällään niin paljon erilaista toimintaa.

Positiivisessa ilmapiirissä ja positiivisella pedagogiikalla jokainen tilanne ja ympäristö antavat

mahdollisuuden luovaan ja toiminnalliseen toimintaan. (Heikkinen s.19-20) Työssäni keskityn

iltapäiväkerhoihin ja sen ikäisille lapsille sopiviin menetelmiin, eli draamaan, musiikkiin,

kuvataiteeseen, sadutukseen, puu- ja käsityöhön sekä tanssiin/rytmisiin harjoituksiin. Huomasin

tätä kehittämishanketta tehdessäni että jotkut menetelmistä, kuten draama ja musiikki, jäävät

ainakin omassa kerhossani vähemmälle huomiolle.

3.2.1 Draama

Lapsella on luonnostaan halu luoda uusia maailmoja ja leikkiä. Draaman avulla lapsi voi kertoa

tarinoita itsestään, toisista ja maailmasta jossa hän elää. Draamaopetuksen tavoite on opettaa

lasta ymmärtämään itseään, ympäristöä, uusia asioita sekä sitä miten toimitaan yhdessä yhteisen

päämärän eteen. Draama tehdessä tarvitaan sosiaalisia ja esteettisiä taitoja (esim. neuvottelu ja

muodon etsiminen). Tarvitaan myös mielikuvitusta ja kykyä muuntaa asioita omassa mielessä,

ihminen, aika ja tila muuntautuvat draamassa joksikin toiseksi. Draamassa opitaan kertomaan

tarinoita monilla eri tavoilla, sanallisesti, kehollisesti, ja visuaalisesti. Asioita opitaan

kokonaisvaltaisella ja osallistuvalla tavalla joka jää huomattavasti paremmin mieleen kuin se että

seuraa sivusta. Roolien kautta koetaan tunnetiloja ja ymmärretään roolihahmojen asenteita,

motiiveja, tunteita ja draaman estetiikkaa. Draamassa oppiminen on asioiden tutkimista,

yhdistelyä ja oivaltamista. (Heikkinen s.23-33)

Leikkiteoria kehittäjän Lev S. Vygotskyn ja psykoanalyytikko Bruno Bettelheimin mukaan tarinat,

jotka ovat avainasemassa draamaa tehdessä, syventävät ja laajentavat lapsen tunne-elämää ja

myös selkiinnyttää sitä. Tarinassa esiintyvät hahmot auttavat lasta ymmärtämään toisten tunteita

ja reaktioita. Tarina antaa myös lapselle mahdollisuuden samaistua johonkin hahmoon. (Martinez-

Abarca & Nurmi s.17)

Onnistuneen draama maailman luomiseksi tarvitaan seuraavia elementtejä:

- Draamallinen tilanne – se voi olla tarina, arvoitus, konflikti tai joku muu tilanne joka toimii

mielenkiinnon herättäjänä. Lapsi kiinnostuu draama maailman luomisesta ja siellä

toimimisesta.

4

- Sopimus siitä että toimitaan yhdessä sovitun ajan, paikan, roolihahmojen ja toiminnan

puitteissa

- Draaman maailmassa toimitaan roolissa ja toimintaa tukevat eleet, liikkeet, äänet, valot ja

tila.

- Ohjaajan täytyy olla läsnä ja heittäytyä tilanteeseen jotta lapsen mielenkiinto säilyy.

Tunteet saavat näkyä ja kuulua.

- Lopuksi tarkastellaan draaman merkitystä omiin ja toisten kokemuksiin ja tunteisiin.

Ohjaaja varmistaa että nämä elementit löytyvät, että sopimuksia noudatetaan ja että jokainen

osallistuja tulee nähdyksi ja kuulluksi. (Heikkinen s.23-33, Martinez-Abarca&Nurmi s.26-34)

Lasten kanssa kun tehdään draamaa, on hyvä pitää mieli avoinna koska draamatekniikoita on

paljon. Tässä alla muutama iltapäiväkerhoon sopiva tekniikka:

- Leikit- ne johdattelevat draaman aiheeseen

- Aistiharjoitukset- haistellaan, maistellaan, kuunnellaan ja kosketellaan eri asioita jotka

liittyvät aiheeseen.

- Tilannekuva- ryhmä muodostaa tilanteesta johdetun pysäytyskuvan, jota muut ryhmän

jäsenet voivat tarkastella. Voidaan tehdä myös patsaita jotka symboloivat hetkeä ja

tilannetta.

- Improvisaatio- ryhmät esittävät omia lyhyitä tulkintojaan tilanteesta/tarinasta. Etukäteen

annetaan vain muutama elementti, varsinainen toiminta syntyy tilanteeseen eläytyen.

- Puvut ja rekvisiitta- auttaa syventämään toimintaa ja ymmärtämään roolihenkilön osaa ja

asemaa.

- Nuket ja naamiot- ovat turvallinen keino lähestyä käsiteltävää aihetta ja

draamatyöskentelyä. Itse kun lapsi valmistaa näitä hänelle annetaan mahdollisuus tottua

draaman tekoon.

- Seremoniat ja juhlat- Tapahtumana voidaan käsitellä erilaisia kulttuureja ja juhlapäiviä.

(Pätäri-Rannila y.m s.17-19)

3.2.2 Kuvataide

Kuvataidetta ohjatessa tavoitteena ei ole valmistaa lasta taiteilijan uraa varten, vaan antaa hänelle

mahdollisuus kokea kuvien ja värien tuomaa iloa. Tämä tukee lapsen emotionaalista kasvua ja

antaa onnistumisen kokemuksia sekä parantaa lapsen kykyä ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja

havaintojaan. Kuvataide kehittää myös lapsen arviointikykyä ja kykyä analysoida asioita. Lasten

taide on luonteeltaan kokeilevaa ja tutkivaa ja se tarjoaa lapselle mahdollisuuden myös henkiseen

kasvuun. Kuvat ovat myös keino kommunikoida aikuisten ja muiden lasten kanssa. Kuvataide on

laaja alue ja pitää sisällään kaiken maalaamisesta valokuvaukseen(Apell&Ikonen s.28-29)

5

3.2.3 Sadutus

Sadutus on menetelmä jonka avulla lapsi muokkaa ajatuksensa tarinaksi. Ohjaaja kehottaa lasta

kertomaan oman kertomuksen antamatta aihetta ja esittämättä lisäkysymyksiä. Lapsi/lapsiryhmä

kertoo tarinansa ja ohjaaja kuuntelee ja osoittaa ilmeillä ja äänillä kiinnostusta, sen jälkeen hän

kirjaa sen sana sanalta juuri niin kuin lapsi tarinan kertoo. Ohjaaja voi toki pyytää lasta

odottamaan hetken jotta hän ehtii kirjoittaa, tämä ei pilaa tarinaa millään tavalla vaan voi jopa

auttaa lasta joka saa hetken miettimisaikaa. Lopuksi tarina luetaan lapselle, ja hän voi vielä

halutessaan muuttaa sitä. Eli sadutuksessa on kyse aikuisen ja tässä tapauksessa lapsen

vuorovaikutuksesta joka on avointa, kuuntelevaa, tasavertaista, vapauttavaa, luovaa ja ennen

kaikkea osallistavaa. Lapselle on tärkeää saada tehdä ja luoda itse sekä olla aktiivinen ja saada

arvostusta siitä ja sadutus on oiva työväline tähän. Lapselle syntyy tunne että hän osaa tehdä

aloitteen ja että hän voi luottaa omiin näkemyksiinsä ja ajatuksiinsa. Tarinaa ei arvostella eikä

arvioida vaan se hyväksytään juuri niin kuin se on. Kertojaa ei tarinan kautta tulkita eikä hänen

ongelmia tai luovuutta analysoida, kuunnellaan vaan mitä lapsi haluaa kertoa. Sadutuksessa

aikuinen oppii lapsesta mielettömän paljon uusia asioita ja siksi se onkin oiva tapa tutustua

lapseen ja hänen mielenkiinnon kohteisiinsa. (Karlsson s.24-35)

Kun tarina on valmis on aika julkaista se, jos lapsi niin haluaa. On erittäin tärkeää pyytää ensin

tekijältä, eli lapselta, lupa tarinan julkaisemiseen ja julkaisemistapaan. Yleensä lapset ovat iloisia

saduistaan ja heistä on mukava kuulla oma ja muiden satu luettuna. Julkaisemalla tarina aikuinen

osoittaa lapselle että hänen työtään arvostetaan ja että hänen työnsä on tärkeä. Lapsen itsetunto

nousee ja hänellä lisääntyy usko omiin kykyihinsä. (Karlsson s.37-38) Työn lopussa löydätte ideoita

julkaisumenetelmistä.

3.2.4 Sanataide

Opetushallitus on määrittänyt sanataideopetusta seuraavasti: ”Sanataideopetuksessa käsitellään

kirjoitettua, puhuttua ja kuvitettua kieltä” eli sanataide ei ole pelkkää kirjoittamista paperille.

Sanataiteen perusta on keksityt tarinat, tekstit, runot ja kertomukset, niiden tekeminen ja

kokeminen. Periaate on että millaisesta tarinasta vaan saadaan aikaan sanataidetta. (Krutsin y.m

s.30-31, Haanpää s. 13)

Sanataiteessa, kuten muissa luovissa menetelmissä, ei ole oikeaa tai väärää tapaa vaan pääasiassa

on ilo, luovuus, mielikuvitus ja mielenkiinto sanalliseen kokeiluun. Lapsi saa kerätä materiaalia

omiin tarinoihin ja runoihin, tutustua kirjallisuuteen ja kirjailijoihin sekä kokeilla tehdä eri tyylisiä

tekstejä. Näihin voidaan sitten yhdistää muut taiteen lajit. Sanoihin voi esimerkiksi yhdistää kuvia,

musiikkia, teatteria, tanssia ja käsitöitä, mitä vain haluaa. (Krutsin y.m s. 30-31)

6

3.2.5 Musiikki

Musiikkihetkien ohjaus koetaan usein haastavaksi koska omaa musikaalisuutta vähätellään ja

omaa kykyä tuottaa musiikkia aliarvioidaan. Musiikillisia kykyjä jokainen voi kuitenkin kehittää ja

vahvistaa, sekä löytää musiikista uusia ulottuvuuksia. Tämä koskee sekä lapsia että ohjaajia. Pitää

vain uskoa itseensä ja heittäytyä johonkin uuteen joka ei välttämättä kuulu omaan

mukavuusalueeseen. Musiikkikokemus tulee olla lapselle mieluinen ja positiivinen kokemus jossa

ei synny suorituspaineita. Musiikin pitää olla lapsilähtöistä ja siihen pitää liittää leikki. (Hongisto-

Åberg y.m s.16-19)

Monipuolinen musiikin tekeminen ja kuunteleminen iltapäiväkerhossa on tärkeä osa toimintaa.

Musiikin avulla lapsi pääsee leikkimään ja käyttämään mielikuvitustaan, hänelle avautuu uusia

ajattelutapoja sekä tunteita. Lapsi oppii musiikin kautta esteettisiä valintoja ja hän oppii

perustelemaan mielipidettään siitä mikä on hänen mielestään kaunista. Tekemällä musiikkia ja

esittämällä sitä muille myös itsetunto kohenee. Musiikkia tehdessä harjoitellaan lapsen kanssa

myös suunnittelua ja pitkäjänteistä työskentelyä. (Mäkinen s.14-16)

Musiikillista itseilmaisua lapsi voi tehdä laulamisen, soittamisen, tanssimisen, liikkumisen,

dramatisoinnin ja maalaamisen kautta. Positiivisessa tunnelmassa musiikkituokio onnistuu. On

tärkeää, että lapsi saa turvallisessa ilmapiirissä kokea onnistumisen elämyksiä. Tuokiota

suunnitellessa voi miettiä myös, että miksi ja mitä opetan? Mietitään tavoitteiden merkitystä, sekä

mihin opetuksella pyritään. Mitä hyötyä toiminnasta on lapselle sekä mitä lapsen on tarkoitus

oppia. (Mäkinen s.17-18)

3.2.6 Tanssi ja rytminen liikunta

Liikunnan vaikutus lapsen niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin kehitykseen on

merkittävä. Liikkeen avulla lapsi kasvaa ja kehittyy. Liikkuessaan lapsi muun muassa ilmaisee

tunteitaan, oppii sosiaalisia taitoja, tutustuu itseensä ja toisiin ihmisiin sekä ympäristöönsä.

Aktiivisesti toimimalla lapsi harjoittelee myös itsenäisen elämän kannalta tarkoituksenmukaisia

motorisia perustaitoja, kuten kävelyä, juoksua, seisomista ja hyppäämistä. Liikkuessaan lapsi

kehittää samalla tasapainoa, notkeutta, liikenopeutta ja kestävyyttä. Lapsi oppi myös kehostaan

paljon ja tämä kehotietoisuuden herättely voi auttaa häntä tulemaan tietoiseksi tunteistaan, koska

erilaiset tunteet eivät ole vain mielessämme vaan myös kehossamme. Myös tilanhahmotuksen ja

motoristen taitojen perusta on kehon hahmotuksessa. Liikkuessaan lapsi voi saada myös

kokemuksen kehonsa kontrollista, mikä on ensimmäisiä askelia kohti keskittymisen kehitystä.

Tanssi ja rytminen liikunta sopii kaikille koska oma keho on tärkein instrumentti ja jokainen voi

käyttää sitä miten haluaa ja mihin pystyy. (Hongisto-Åberg s. 156-157)

Rytmi taas tekee liikkumisesta luonnollisempaa, musiikin rytmi tekee sen että kehossa syntyy halu

liikkua. Varsinkin lapsilla tämä näkyy hyvin koska lapset käyttävät kehoaan työvälineenä

kaikenlaisessa toiminnassa paljon enemmän kuin aikuiset. (Phillips s.126-127)

7

Tanssi ja rytminen liikunta voi olla spontaania toimintaa tai sitten etukäteen suunniteltua jolloin

tärkeää on valita sopiva aika ja paikka. Ryhmän kokoonpanokin on erityisen tärkeää jotta lapset

uskaltautuvat heittäytyä toimintaan täysillä. (Phillips s.128-130)

3.2.7 Käsi- ja puutyö

Käsityöllä tarkoitetaan käsin tai käsissä pidettävin työkaluin tehtyä työtä. Käsityö voi olla lapselle

mielihyvää tuottava, keino ilmaista itsensä ja viihtyä. Eri materiaaleja käsiteltäessä lapsi saa

mahdollisuuden työskennellä kaikilla aisteillaan. Hän esimerkiksi tuntee kankaan pehmeyden,

puun karheuden, nahan ja maalin tuoksut ja näkee väriskaalat ja kauneutta. Hän kokee myös

onnistumisen ja välillä pettymyksen tunteita ja harjoittelee pitkäjänteisyyttä. Kokonaisen käsityön

prosessiin kuuluu koko suunnittelu- ja valmistusprosessi: työn ideointi, suunnittelu,

ongelmanratkaisu, työn valmistus sekä tuotteen ja prosessin arviointi ja testaus. Käsi- ja puutyössä

lapsi pääsee myös käsittelemään kulttuuria ja perinteitä. (Mäki-Vaurio s.10-12)

8

4 IDEOITA KANSION MATERIAALIIN

Draama

Draamaleikki

Draamaleikkiä ei välttämättä tarvitse valmistella, se voi syntyä spontaanisti vaikka

pukeutumistilanteessa tai ulkoilutilanteessa missä ohjaaja keksii alkaa kertomaan lapsille satua tai

laulaa laulua aiheesta. Tästä innostuneena lapset kehittävät itselleen leikin.

Draamaleikkiä voi myös valmistella etukäteen. Eräs tapa on kerätä draamaleikkejä varten, ja

erilaisia teemoja käyttäen, esineitä ja vaatteita johonkin leikkiin sopivaan paikkaan. Näin lapset

voivat itse niin halutessaan rauhassa kehittää omaa draamaleikkiä. Tästä voi myös sitten syntyä

jotain jota lapset haluavat esitellä koko ryhmälle. Tilan antaessa myötä voi myös lasten kanssa

rakentaa vaikka kierrätysmateriaaleista leikkipisteitä joissa syntyy leikkejä. Tällaisia voi olla

esimerkiksi jäätelökioski, ravintola ja postitoimisto.

Taikamatto

Taikamatto on maaginen ja siinä voi tapahtua mitä tahansa. Se on portti mielikuvituksen

maailmaan. Istutaan tai maataan matolla ja kuvitellaan miten se jättää tilan jossa ollaan ja

noustaan yhä ylemmäs ja ylemmäs. Matolla on hyvä ja mukava olla ja lähtöpaikka jää kauas

pois. Katsellaan yhdessä ja kerrotaan (ei tarvitse katsoa oikeasti, vain mielikuvituksessa)

mitä alapuolella näkyy. Ohjaaja johdattelee tarinaa. Aluksi kaupunki ja maa josta lähdetään

jää taakse ja keksitään minne sitten tullaan. Ohjaaja johdattelee kysymyksin: - Minne nyt

ollaan tultu? Mikä tämä paikka on? Mikä tämän paikan nimi on? Mitä täällä on? Haluatteko

tutkia tätä paikkaa? Päätetään halutaanko jäädä vai jatkaa matkaa. Lopulta laskeudutaan.

9

Joo, ollaan vaan!

Pelissä kuka vain voi ehdottaa tekemistä sanomalla esimerkiksi ”Ollaanko kaloja?” tai

”Ollaanko robotteja?”. Loput osallistujat hyväksyvät ehdotuksen huutamalla yhteen ääneen

”Joo, ollaan vaan!” ja alkavat esittää ehdotettua asiaa kunnes seuraava ehdottaa jotakin

tekemistä.

Amerikan tädin matka-arkku

Amerikan täti on tuonut meille kaikille tuliaisia matkaltaan. Lahjat ovat piirin keskellä

mielikuvitus-matka-arkussa. Matka-arkku on maaginen ja siellä voi olla mitä vain.

Istutaan piirissä arkun ympärillä. Kukin saa vuorollaan nostaa arkusta yhden tuliaisen ja

näyttää pantomiimisesti miten sitä käytetään. Arkussa voi olla pientä, suurta, elävää

(sormus, tomaatti, sukset, frisbee, jäätelö jne). Kannusta esittämään jo nostaessa paketin

kokoa ja painoa. Katsojat arvaavat vasta kun vuorossa oleva on esittänyt valmiiksi.

Tunnetilat

Otetaan parit. Toinen pari nostaa lapun, jossa on jokin tunnetila (surullinen, viaton,

huvittunut). Hän yrittää näytellä ilmeillään tunnetilaa ja toinen yrittää arvata, mikä

tunnetila on kyseessä.

Elokuvan dubbaus

Valitaan elokuva tai TV-ohjelma, jossa ei ole tekstitystä (tai tekstitys peitetään). TV:stä

laitetaan äänet pois. Dubbaajia otetaan yhtä monta kuin kohtauksessa on näyttelijöitä.

Dubbaajat puhuvat näyttelijöiden päälle samaan aikaan, kun he aukovat suutaan.

Kaikki näytellään

Valitaan näyttelijät ja yleisö. Yleisö kertoo tarinan ja näyttelijät näyttelevät kaiken.

Esimerkiksi: Kadulla kulki vanha mies jolla oli iso nenä ja kyttyräselkä. Näyttelijät kävelevät

hitaasti selkä kumarassa ja tekevät käsiliikkein isoa nenää.

Musiikkikappaleen näytteleminen

Valitaan jokin laulu jossa on selkeät sanat ja selkeä tarina. Kuunnellaan laulu muutaman

kerran ja keskustellaan siitä mitä laulussa sanotaan. Kun kaikki ovat ymmärtäneet sanat ja

10

tarinan alkaa näytteleminen. Voidaan sopia etukäteen ryhmäläisille roolit ta i sitten jokainen

näyttelee improvisoiden laulun sanomaa.

Tunneimprovisaatio

Seinille on kiinnitetty lappuja missä lukee tunnetiloja. Ryhmäläiset liikkuvat tunnelapusta

toiseen ja pysähtyvät jokaisen kohdalle ja näyttelevät tunteen.

Kuvataide

Lankamaalausta

Valkoinen A4 paperi taitetaan keskeltä ja tämän jälkeen lanka (n.20cm pitkä) kastetaan

maaliin. Lanka laitetaan kiemurtelemaan toiselle paperi puoliskolle, langan päät yltävät

paperin reunojen yli. Lopuksi paperi taitetaan kiinni ja lanka vedetään pois paperin välistä.

Tätä voi tehdä monta kertaa ja eri väreillä samalle paperille.

Piirtäminen silmät peitettynä

Silmät peitettynä piirtäminen on hauskaa ja opettavaista, se vaatii paljon keskitty mistä.

Ohjaaja voi pyytää lapsia piirtämään jotain heille tuttua aihetta, esim. talo, auto tai eläin.

Lopuksi ihastellaan yhdessä syntynyttä taidetta ja mietitään mikä tehtävässä oli helppoa ja

mikä vaikeaa.

11

Kaveri kertoo

Tämän menetelmän avulla lapset saavat harjoitella kuuntelemista, keskittymistä ja ohjeiden

mukaan toimimista. Tämä harjoitus opettaa myös lapsia huomaamaan miten eri tavalla eri

ihmiset kokevat näkemäänsä.

Lapset työskentelevät pareittain. Toisella on paperi ja kynä, toisella on kuva. Ku van pitää

olla mahdollisimman yksinkertainen piirustus, valokuva tai lehdestä leikattu kuva. lapset

istuvat niin etteivät he näe toistensa kuvaa, esim. selät vastakkain. Se jolla on kuva selittää

nyt mahdollisimman tarkasti parilleen mitä kuvassa on ja missä päin kuvaa selitettävä asia

sijaitsee. Pari piirtää sitten omalle paperille mahdollisimman tarkan kuvan. Tämän jälkeen

vaihdetaan osia ja lopuksi vertaillaan kuvia.

Lehtimosaiikki

Tehtävä aloitetaan sillä että ohjaaja näyttää lapsille muutaman kuvan mosaiikeista. Samalla

ohjaaja kertoo että mosaiikki tarkoittaa sitä että tehdään taideteos pienistä erivärisistä

palasista. Lapset saavat ensin piirtää helpon kuvan, esim. kukka, kala, kissa, ääriviivat. Sitten

he saavat repiä lehdistä pieniä (n.1cmx1cm) paloja. Palat liimataan sitten paperille ja

lopuksi työ lakataan liima-vesi seoksella jotta saadaan hieno kiiltävä pinta mosaiikkityölle.

Pikainen sarjakuva

Jokainen saa tyhjän A4-paperin. Jakaannutaan 4–8 hengen ryhmiin. Paperit jaetaan

viivoittimella yhtä moneen ruutuun kuin pienryhmässä on osallistujia. Osallistujat istuvat

saman pöydän ääressä. Kukin aloittaa ensimmäisen ruudun omasta paperistaan.

Menetelmässä on 30 tai 60 sekuntia aikaa piirtää yhtä ruutua, mitä vain mieleen tulee. Ajan

loputtua paperia kierrätetään aina vasemmalla olevalle ja otetaan taas aikaa. Seuraava

piirtää uuden ruudun tarinaan, jatkaen ja täydentäen edellistä. Viimeisen piirtäjän j älkeen

12

voidaan yhdessä täydentää puhekuplia kaikkiin ruutuihin. Lopuksi sarjakuvat esitetään

muille

Minä olen…

Voimaanuttava valokuvaus on menetelmä, jossa kuvattava määrittelee itse kuvan asettelun,

sen missä tahtoo tulla kuvatuksi ja kuinka haluaa kuvassa näkyä. Valokuvassa oleminen on

merkityksellistä, ja valokuvatessa on hyvä työskennellä pareittain. Parin kanssa sovitaan

missä kuvataan. Toinen kuvaa ohjeiden mukaan, eikä kuvaaja puutu kuvan asetteluun. Parit

vaihtavat osia, jotta kaikkia kuvataan. Valokuvataan itseä tai toisia itse val itussa

ympäristössä, sisätiloissa, pihalla tai luonnossa. Parit voivat ottaa rekvisiittaa tai erilaisia

vaatteita mukaan tai luoda haluamaansa lavastusta kuvauspaikalla. Valokuvia käytetään

esittelytaulun tekemisessä. Tauluun saa piirtää, maalata ja kirjoittaa faktaa itsestään ja

lisätä valokuvan ympärille itselleen tärkeitä asioita.

Sadutus & sanataide

Satukirjeenvaihto

Voidaan tehdä esim. toisen kerhon, koululuokan tai esikoulun kanssa. Tässä on kyse siitä

että sadutettuja tarinoita lähetetään postissa toisille. Näin lapset saavat mahdollisuuden

vaihtaa laajemmin ajatuksia. Postissa tullut kirje innostaa usein kertomaan lisää.

Isommat saduttaa pienempiä

Koulusta voi kysyä kummioppilaita jotka sitten tulevat saduttamaan pienempiä, tai sitten

järjestää kerhoon sadutuspäivän jolloin lapset voivat kutsua vaikka isovanhemmat

saduttamaan.

13

Kuvasta satu

Lapsi saa ensin tehtäväksi miettiä/kehittää satua jonka hän sitten piirtää. Kun piirustus on

valmis lapsi saa kertoa siitä sadun.

Paikka/esine sadutukseen

Joskus lapsen voi olla hankala keksiä satua. Tähän auttaa usein se että kerhoon on yhdessä

lasten kanssa tehty sadutuspaikka, se voi olla koristeltu, mukava tuoli, huopa tai vaikka

tyyny minkä päällä voi istua tai maata. Sadutuksen apuna voi myös käyttää esinettä jota

lapsi saa tunnustella ja puristaa samalla kun kertoo sadun.

Runopostikortit

Lapset kirjoittavat (tarvittaessa aikuisen avustamana) itse tekemilleen postikorteille runoja

ja aforismeja vaikka johonkin juhlapäivään sopivalla teemalla. Kortteja voidaan sitten

lähettää tai antaa tai säästää kansiossa.

Oma lehti

Lapset tekevät yhdessä kerholehden. Jokainen tekee yhden sivun jostain itsel leen

mielenkiintoisesta aiheesta. Lehti monistetaan ja jokainen saa oman kappaleen lehdestä.

Runo/tarina videot

Kuvauskalustona voidaan käyttää puhelinta. Kuva ja ääni tuovat kirjoituksiin lapselle uusia

tasoja. Videoista voidaan tehdä kooste ja sitten ryhmä voi yhdessä katsoa, kuunnella ja

miettiä mitä tunteita videopätkät herättivät.

14

Musiikki

Luova musiikin kuuntelu

Kuunnellaan musiikkia ja samalla ilmaistaan sen herättämiä tunteita ja mielikuvia liikkuen,

tanssien, piirtäen tai maalaten. Apuvälineinä voi käyttää huiveja, palloja, käsinukkeja sekä

tietysti piirtämiseen ja maalaamiseen tarkoitettuja välineitä.

Tunnistetaan soittimia

Keskitytään kuuntelemaan tuttujen soittimien ääniä. Ohjaaja soittaa soitinta hetken niin

että ryhmäläiset eivät näe sitä, sitten arvaillaan, mikä soitin oli kyseessä. Tästä voi tehdä

myös ryhmä tietovisan.

Eri maiden musiikkia

Etsitään musiikkia ja musiikkivideoita eri maiden tyypillisestä musiikista. Ryhmä voi sitten

yhdessä pohtia mitä soittimia musiikissa käytetään ja millaisia tunteita musiikki herättää.

Voidaan myös ihastella esiintyjien vaatetusta ja esiintymistä.

Musiikkisatu

Keksitään yhdessä lasten kanssa tarina joka sopii vaikka kerhon silloiseen teemaan. Otetaan

esimerkiksi vaikka syksy. Ennen tarinan keksimistä otetaan esille soittimet, ja mietitään,

mikä soitin kuulostaa miltäkin syksyyn sopivalta ääneltä, esim. tuuli, sade ja lehdet. Kun

tarina on keksitty sovitaan kuka soittaa mitäkin soitinta ja minkä sanan yhteydessä.

Musiikki taikoo sinut…

Ohjaajalla on esim. marakas ja rytmikapula. Leikkijät ovat selin ohjaajaa päin eivätkä siis näe

soittimia. Ohjaaja kertoo leikin kulun ja kertoo mitä pitää tehdä kun kuulee kyseisen

soittimen äänen. ”Kun kuulette tämän äänen (marakas), muututte räsynukeiksi ja keksitte

kuinka ne liikkuvat. Tämän äänen (rytmikapula) aikana teistä tuleekin robotteja tai sotilaita

ja liikutte heille sopivalla tavalla.

15

Yhteinen ääni

Sovitaan parit. Parit keksivät yhteisen äänimerkin toisensa tunnistamista varten ja menevät

eri puolille tilaa. Toinen etsitään silmät kiinni tilassa liikkuen, äännellen ja kuunnellen

tarkkaan. Kun parit löytävät toisensa, he siirtyvät huoneen sivuille, kunnes kaikki parit ovat

löytäneet toisensa.

Pullo-orkesteri

Aloitetaan sillä että kokeillaan miltä tyhjään pulloon puhaltaminen kuulostaa, sitten ohjaaja

täyttää lasten pullot eri määrällä vettä ja jokainen saa vuorotellen puhaltaa pulloonsa ja

kuunnellaan miltä ääni kuulostaa. Tämän jälkeen kaikki puhaltavat yhdessä orkesterina.

Tanssi ja rytminen liikunta

Lumivyöry

Lapset seisovat isossa piirissä, yksi oppilas keskellä aloittamassa tanssia. Musiikin soidessa

keskellä oleva tanssii omaa tanssiaan, kun musiikki pysähtyy, hän hakee itselleen parin.

Musiikin soidessa pari tanssii keskenään omaa tanssiaan, kun musiikki taas pysähtyy

molemmat hakevat itselleen uuden parin → jatketaan, kunnes kaikki ovat päässeet

tanssimaan

Superliima

Ohjaajalla on ”superliimaa” jolla voi liimata eri kehonosia joko lattiaan tai toisiin

tanssijoihin. ”Superliima” voi olla myös jokaisen tanssijan omassa taskussa

Yksin: liimataan käsi lattiaan ja tanssitaan siten, että se pysyy lattiassa koko ajan; liimataan

kyynärpää, polvi jne. → tanssitaan omaa tanssia ohjaajan valitsemaan musiikkiin. Liima voi

olla myös ”liisteriä”, jonka avulla tanssija voi liikkua ti lassa siten, että liisteröity kohta on

koko tanssin ajan kosketuksissa lattiaan.

16

Pareittain: liimataan esim. peukalot yhteen ja tanssitaan → liimataan kyynärpäät, polvet,

kyljet, vatsat, otsat jne.

Lopuksi annetaan lasten valita itse liimattava kohta; esim: ”Lasken kolmeen, valitse se kohta

jonka haluat liimata yhteen parisi kanssa. Kun sanon KOLME, osoita kohtaa sormella”

Tekstiili- ja puutyö

Avaimenperän huovutus

Tarvitset villaa, huovutusneulan, huovutusalustan ja muotin sekä koristeluun esimerkiksi

nappeja. Esimerkkityössä on käytetty muottina piparkakkumuottia, joka toimii oikein

mainiosti neulahuovutuksessa.

1. Aseta muotti huovutusalustalle - riittävän kauas alustan reunoista.

2. Laita villaa ohuina kerroksina muotin sisälle, noin kolmeen kerrokseen.

3. Aloita huovuttaminen pistelemällä neulalla villaa eri kohtiin käyden läpi koko muotin alan

moneen kertaan.

4. Irrota välillä työ huovutusalustasta ja käännä se toisinpäin muotin sisällä.

5. Lisää villaa ohuina kerroksina.

6. Pistele niin kauan kunnes olet saanut huovutettua haluamasi paksuisen työn. Huomioi

ennen työn lopettamista, että villakuidut ovat sitoutuneet toisiinsa ja työ kestää koossa.

7. Kiinnitä työhän lankalenkki, johon voit kiinnittää avaimenperärenkaan.

8. Koristele avaimenperä haluamallasi tavalla.

17

Kepeistä kylä

Tähän työhön tarvitaan keppejä, saha ja liimaa. Lapset saavat sahata kepeistä haluamansa

pituisia ja liimaavat sen jälkeen ne yhteen taloiksi. Valmiit talot muodostavat sitten kylän tai

kaupungin. Tästä saa ryhmälle yhteisen projektin jota voi sitten käyttää leikkimiseen,

draaman tai videoiden tekoon.

Hauskat puuhahmot

Ylijääneistä puupalasista lapset voivat rakentaa erilaisia hauskoja hahmoja. Tarvitaan va in

puupaloja, nauloja ja maalia. Kerhossa voidaan sitten pitää puuhahmo näyttely.

18

Lähdeluettelo

Apell L. & Ikonen J. 2013. Viisivuotiaan taidekasvatus pienryhmätoimintana varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyö. Diakonia ammattikorkeakoulu. Sosionomi+lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.

Haanpää P. 2015. Sanantaideohjaajan opas. BTJ Finland OY. Vantaa.

Heikkinen H. 2005. Draamakasvatus-opetusta, taidetta, tutkimista! Minerva kustannus.

Hongisto-Åberg M. y.m. 1993. Musiikki varhaiskasvatuksessa. Fazer musiikki. Espoo.

Karlsson L. 2014. Sadutus-Avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS kustannus. Jyväskylä.

Kivimäki S. & Pietilä H. 2002. Unihuppias-Metsän tarinapolkuja. Grafia Oy. Turku.

Krutsin P. y.m. 2005. Sanaista taidetta – Mäkelä P.(toim.) BTJ Kirjastopalvelu Oy. Saarijärvi.

Liukko S. 1999. 2.painos. Ilmaisua ipanoille. Kirjayhtymä. Helsinki.

Martinez-Abarca T. & Nurmi R. 2015. Loikaten leikkiin-rohkeasti rooliin! Lasten keskus. Helsinki.

Mäki-Vaurio V. 2015. Mitä käsityö opettaa? Opinnäytetyö. HAMK-Ohjaustoiminnan

koulutusohjelma.

Mäkinen J. 2012. Musiikki päiväkodissa. Opinnäytetyö. Vaasan ammattikorkeakoulu-sosiaali ja

terveysala.

Phillips T. 2014. Skapande verksamhet. Gleerups. Malmö.

Pätäri-Rannila T. y.m. 2005. Draamakasvatuksen käsikirja koululaisten iltapäivätoimintaan. HAMK.

Hämeenlinna.

www.siperia.info/luovuutta.opas.nettiin.pdf (luettu 19.4.2016)

www.punomo.fi (luettu 25.4.2016)

www.puuinfo.fi (luettu 25.4.2016)