Elimäen lukio 2011–2012

Vauhdikas vuosi

Ryhdyin keräämään kuvakoostetta kuluneesta

lukuvuodesta tähän vuosikertomukseen. Paljon

on vuoden aikana tapahtunut, kun kaikesta ei

edes kuvia oteta. Lukiossa on viisi jaksoa (joissain

lukioissa kuusi) ja kahdet ylioppilaskirjoitukset

vuodessa. Yksi jakso on noin kuusi viikkoa ahke-

raa tai vähemmän ahkeraa opiskelua – valinta on

opiskelijan – sekä noin viikon koeviikko. Nuo ele-

mentit tuovat lukuvuoteen rytmin, joka usein

tuntuu liiankin tiukalta.

Väliin yritetään sovittaa myös jotain arjesta poik-

keavaa, ja

kyllä sitä on

ollutkin: ryh-

mäytymispäi-

vä ykkösille,

ARS2011-

näyttely kai-

kille, Kaa-

mosgaala,

retki kulttuu-

ripääkaupun-

kiin Turkuun,

Studia-

messut, koko

koulukeskuk-

sen kulttuuri-

ilta, Nuori

Yrittäjä 24H –

leiri, talvilii-

kuntapäivä,

kansainvälisen Up With People -ryhmän vierailu,

Lontoon matka ja yksittäisillä tunneilla käyneitä

vierailijoita. Unohtamatta jokavuotisia huippu-

hetkiä eli potkiaisia, penkkareita ja vanhojen

tansseja. Tekniikkaa tuli myös taloon. Ensimmäi-

nen älytaulu ruotsin luokkaan ja iPadeja opetuk-

seen. Lisäksi oli tietysti myös oppilaskunnan itse

järjestämät tapahtumat ja retket. Ilmeisesti tätä

oheistoimintaa oli riittävästi, kun viimeiselle kou-

luviikolle oppilaskunnan retkelle ei enää riittänyt

lähtijöitä.

Viimevuotiseen tapaan opiskelijoilla oli mahdol-

lista arvioida mennyttä lukuvuotta Wilman kyse-

lyssä, ja puolet opiskelijoista siihen vastasi. Palau-

te oli mukavaa. Linkki koosteeseen löytyy opiske-

lijoille ja huoltajille Wilmasta, jos ette ole vielä

käyneet tutustumassa.

Kiitos jälleen kaikille kouluyhteisön jäsenille men-

neestä lukuvuodesta! Jokaisen työpanos on tär-

keä. Siivoojat, talonmies, kanslisti, keittiöhenkilö-

kunta, avustajat, tervey-

denhoitaja, koululääkäri,

koulupsykologi ja opet-

tajat muodostavat koko-

naisuuden, joka mahdol-

listaa opiskelun. Kun

hommat sujuvat, siihen

ei kiinnitetä huomiota.

Jos joku lenkki ketjussa

pettää, niin kaikki sen

huomaisivat. Siksi kiitos-

ta harvoin kuuluu - vali-

tettavan suomalainen

tapa. Kiitos siis vielä

kerran kaikille! Kiitos

myös opiskelijoille! Em-

mehän me olisi täällä

töissä ilman teitä.

Tuula Ylikangas siirtyy töihin Elimäen seurakun-

taan. Leena Taina lähtee eläkkeelle syyskuussa ja

Marja Putus joulukuussa. Kiitos jo tässä vaiheessa

kaikille työstänne lukiomme hyväksi! Kaikista

heistä on juttua tässä vuosikertomuksessa.

Hyvää, kaunista, lämmintä, rentouttavaa ja kaikil-

la muillakin tavoilla mukavaa kesälomaa!

Kari Rajala

rehtori

Rehtori oli toukokuussa opiskelijoiden kanssa Lontoossa. Taustalla uusi olym-piastadion. Kuva on otettu kauppakeskus Westfield Stradford Cityssä.

Ylioppilastutkinto täyttää 160 vuotta

Kevätjuhlapäivänä uudet ylioppilaat erottuvat

joukosta lakkinsa ansiosta. Valkolakki kuvastaa

ylioppilastutkinnon suorittaneisuutta.

Ylioppilastutkinnon alkuna voidaan pitää Turun

Akatemian pääsykokeita, joissa mitattiin oppilai-

den latinan ja kristillisen opin osaamista. Kun

Turku sittemmin paloi, siirtyi käytäntö viralliseksi

pääsykokeeksi Helsingin yliopistoon. Vuonna

1852 tutkinto sidottiin lukion oppimäärään, ja

tästä katsotaan ylioppilaskirjoitusten historia

alkaneeksi. Nykyään ylioppilastutkinto kertoo,

kuinka hyvin

opiskelija on

omaksunut

lukiossa opete-

tun tiedon ja

onko hänellä

riittävästi kyp-

syyttä ja taitoja

jatko-

opintoihin esi-

merkiksi kor-

keakouluissa

tai yliopistois-

sa.

Tänä vuonna

2012 juhlimme siis Suomessa ylioppilastutkinnon

160-vuotispäivää. Vuosien myötä paljon on muut-

tunut ylioppilastutkinnossa. 1850-luvulla Helsin-

gin yliopiston pääsykokeessa eli ylioppilastutkin-

nossa koe oli suullinen. Koska sitä ei mitenkään

valvottu, saattoivat opettajat kysyä oppilailta

melkein mitä tahansa, jopa aivan henkilökoh-

taisiakin asioita. Ylioppilastutkinnon sisällöstä ei

siis vielä silloin ollut tarkkoja määräyksiä.

Ylioppilastutkinnon arvo on myös jatkuvasti

muuttunut. Kun se 1800-luvun puolivälissä aloi-

tettiin, se oli hankala, ja vain harva uskalsi yrittää.

Suorittaneita oli silloin vain 70, 1920-luvulla heitä

oli 1 000, 1950-luvulla 4 000 ja yhä kasvuaan jat-

kaen 50 vuotta myöhemmin luku on kasvanut yli

kahdeksankertaiseksi, eli nykyään se on jo noin

35 000.

Koko Suomessa ylioppilastutkinnon suorittaneita

on jo noin 2,1 miljoonaa. Ylioppilastutkinto tarjo-

aa siis nykyisellään sivistystä koko kansalle. Yliop-

pilastutkintolautakunnan puheenjohtaja Aatos

Lahtinen sanookin tutkinnon toimineen suoma-

laisessa yhteiskunnassa sosiaalisen nousun väli-

neenä, sillä se on antanut lahjakkaille oppilaille

mahdollisuuden osallistua suomalaisen yhteis-

kunnan ja kulttuurin luomiseen ja kehittämiseen

varallisuudesta ja

säätyperästä riip-

pumatta.

Ylioppilastutkin-

tomme muuttuu

jatkuvasti. Vuonna

1852 otettiin käyt-

töön ensimmäistä

kertaa kirjalliset

kokeet suullisten

lisäksi, ja ne suori-

tettiin yliopistolla.

Vasta vuonna 1874

ylioppilastutkinto

siirtyi lukioihin. Suul-

listen kokeiden rinnalla oli nyt myös kirjalliset

kokeet, mutta vasta vuonna 1919 Suomen it-

senäistymisen jälkeen kirjalliset kokeet tulivat

pakollisiksi ja suulliset kokeet lakkautettiin. Silloi-

nen tutkinto sisälsi matematiikan, äidinkielen,

toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen ja yhden

reaaliaineen kokeen. Hieman aikaisemmin oli

otettu käyttöön myös erityiset pitkän ja lyhyen

matematiikan oppimäärän kokeet – alkuaan ma-

tematiikan koe oli sama kaikille.

1940-luvulla tuli erityislaatuinen sotilasylioppilas-

tutkinto, joka sisälsi vain kolmen aineen kokeen:

äidinkielen, vieraan kielen ja matematiikan tai

reaaliaineen kokeen. Sotilasylioppilastutkinto sai

aikaan vuoden 1947 muutoksen, jossa vakinais-

tettiin matematiikan ja reaaliaineen kokeen va-

linnaisuus, ja siten kokeiden määrä putosi nel-

jään, mutta samalla myös sallittiin useamman

aineen kirjoittaminen. Paras tulos yo-kokeessa oli

tämän jälkeen monen vuosikymmenen ajan kuusi

laudaturia. Nykyään kirjoitettavien aineiden mää-

rää ei ole rajoitettu ja paras tulos on keväältä

2010, jolloin eräs Tornion yhteiskoulun opiskelija

kirjoitti yhden eximian ja yksitoista laudaturia.

Viimeisin suuri muutos onkin tapahtunut vuonna

1994, jolloin tuli mahdolliseksi hajauttaa kokeen-

sa. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkinnon voi suorit-

taa kolmen perättäisen kirjoituskerran aikana.

Koska myös syksyisin järjestetään kirjoitukset,

tämä tarkoittaa ajallisesti hajauttamista enimmil-

lään puolentoista vuoden ajalle. Ylioppilastutkin-

tolautakunnan mukaan hajauttaminen on todella

suosittua ja hajauttajia on kaksi kolmasosaa tut-

kinnon suorittajista. Juuri hajauttaminen mahdol-

listaa myös vaikkapa tuon kahdentoista oppiai-

neen kirjoittamisen.

Hajauttamisen taustalla on ajatus antaa mahdolli-

suus lukion nopeaan suorittamiseen vain kahdes-

sa vuodessa tai vastaavasti pidentää suorittami-

nen neljään lukuvuoteen, mikä saattaa sopia

vaikkapa aktiiviurheilijalle.

Vuonna 2005 otettiin koko maassa käyttöön va-

linnaisempi tutkinnon suorittaminen. Pakollisena

tulee jokaisen suorittaa siis edelleenkin neljä ai-

netta, mutta äidinkieltä lukuun ottamatta muut

aineet saa valita – tiettyjen ehtojen täyttyessä -

oman osaamisen ja taitonsa perusteella itse.

Vuonna 2006 siirryttiin vanhasta reaalikokeesta

erillisiin ainereaaleihin ja reaalin kirjoituspäiviä

lisättiin yhdellä. Äidinkielen kokeesta tuli kaksi-

osainen vuonna 2007, sillä kirjoitelman lisäksi

opiskelijoita haluttiin testata myös tekstitaidois-

sa. Nykyisen hallitusohjelman mukaan äidinkielen

koetta aiotaan uusia jälleen varsin nopealla aika-

taululla niin, että ensi syksynä aloittavilla olisi jo

uudenlainen äidinkielen yo-koe.

Suuri muutos jatkossa on ilmeisesti myös se, että

osa ylioppilaskirjoituksista tehtäisiin tietokoneel-

la. Ylioppilastutkintoa pyritään siis koko ajan uu-

simaan myös tekniikan muutosten mukana.

Innokasta valkolakin ja punaisen ruusun odotus-

ta!

Eveliina Purho (11A)

Ylioppilastutkinnon arvosanat

L Laudatur (ylistäen) “kiitettävä”

E Eximia cum laude approbatur “erityisin kiitoksin hyväksytty”

M Magna cum laude approbatur “suurin kiitoksin hyväksytty”

C Cum laude approbatur “kiitoksin hyväksytty”

B Lubenter approbatur “mielihyvin hyväksytty”

A Approbatur “hyväksytty”

i Improbatur ”hylätty”

Lainatuin lausein?

”Lainatuin lausein me puhuimme vapaudesta, elämänjanoa itkimme omin kyynelin.” Tuo lainaus on kaukaa

jostain nuoruudestani Kim Lönnholmin esittämästä laulusta hyvin muistiini jäänyt. Kuuntelin tuota laulua

aika paljonkin silloin opiskeluaikoinani. Kaipa se kosketti silloisia nuoren ihmisen elämäntuntoja. Opiskelu-

aikanaan ihminen saa kirjoittaa aika monia lauseita tentteihin, esseetehtäviin, portfolioihin ja ties mihin.

Aina kynä ei luista eikä muistikaan pelaa. Kuinka kirjoittaa hyvä esseevastaus – siihen olen yrittänyt antaa

neuvoja, tiedä sitten kuinka hyviä ne ovat olleet. Hallitsemaansa tietoa pitäisi muokata, ei kirjoittaa sana-

tarkasti ulkoa. Mutta mikä on sitä omaa tekstiä?

Oletko joskus luullut keksineesi jotain ihan uutta – jonkin uuden tavan ilmaista jokin tunnetila tai vastaava?

Minä olen luullut. Monta kertaa. Useimmiten iloni on ampunut alas hyvä puolisoni lakonisella tyylillään:

”Niin, no – Kares kirjoitti noin jo 60-luvulla.” ”Ei voinut kirjoit-

taa, intän. Minä keksin tuon juuri äsken, ihan itse!”

Miksi kaikki loistavat ajatukset on kirjoitettu jo ennen minua?

Voisimme osoittaa syyttävällä sormella kulttuurievoluutiota.

”Kulttuurievoluution teki mahdolliseksi kirjoitustaidon keksimi-

nen. - - Jokaisen sukupolven ei tarvitse keksiä tulta ja pyörää

uudestaan, vaan meillä on käytössämme menneiden sukupol-

vien hankkima tietämys, jonka pohjalta me toimimme omassa

elämässämme. Siihen me lisäämme oman panoksemme ja siir-

rämme sen edelleen lapsillemme.”

Edelliset lauseet on lainattu suoraan psykologian ensimmäisen

kurssin oppikirjasta. Eräs Suomen viimekeväisen presidentin-

vaalin ehdokkaista määritteli jossain haastattelussa elämän

tarkoitukseksi juuri kulttuurievoluution edistämisen. Onhan siinä tehtävää itse kullakin. Ei tässä elämässä

ehdi monikaan tehdä mitään suuria ja ihmeellisiä asioita, mutta jokainen voi tehdä jotakin.

Kun entinen lapseni, nykyinen nuoreni, oli pieni, käytin ilmeisen usein ilmaisua ”Typeryys ihmisen tyhmen-

tää.” (Stupid is what stupid does.) Monet meistä muistanevat, että tuo repliikki on Forrest Gump -

elokuvasta vuodelta 1994. Kun tyttäreni näki tuon elokuvan ensi kertaa, hän suorastaan tyrmistyi: ”Sehän

on tästä elokuvasta; tuo, mitä sä aina hoet!” Niin on, sanoin. En oikein ymmärtänyt hänen tyrmistystään;

enhän ollut koskaan väittänytkään, että lause olisi omaa tuotantoani.

Aivoni hakivat kuitenkin muististani sen kaukaisen hetken, kun kimpaannuin isälleni samasta aiheesta. Kaik-

ki ne lauseet, joilla isäni oli minun elämääni ohjaillut, olivatkin pelkkiä lainoja Tuntemattomasta sotilaasta ja

Täällä Pohjantähden alla –trilogiasta. ”Mikset käyttänyt omia sanojasi?” – tivasin. Vastaukseksi sain jotain

Suomen kansan yhteisestä perinnöstä. Jotain minussa sekä särkyi että syntyi tuolloin. Me olemme osa suur-

ta kokonaisuutta, ei sille voi mitään eikä tarvitsekaan voida. Se, että olen osa jotakin, ei vie minulta pois

omaa ainutkertaisuuttani tässä elämässä.

Tämä pieni elämäni muuttuu varsin paljon ensi syksynä. Joudun luopumaan paljosta, mutta uskon saavani

tilalle vähintään yhtä paljon. En minä Elimäeltä mihinkään lähde, työnantaja vain vaihtuu. Palaan takaisin

sinne, mistä olen tullutkin – seurakuntaan ja seurakuntatyöhön Elimäen seurakunnan kappalaiseksi. Tiedän,

millainen mullistus on tulossa, sillä samanlaisen mullistuksen koin tullessani koulutyöhön. Oli outoa, että

tekemisiäni määräsi nyt koulun kellon pirinä. Oli outoa olla jokaisena arkipäivänä töissä. Oli outoa, että

loma oli aina samaan aikaan, siitä ei voinut neuvotella. Jouduin miettimään, millä ajalla kaikki virastoasiat

hoidetaan. Vähitellen aloin tottua tähän kaikkeen. Aloin tottua myös ”perjantai-ilmiöön” eli siihen, että

viikonloput olivatkin vapaa-aikaa. Tunsin kuuluvani siihen suureen väestönosaan, joka jakaa kanssani tun-

teen ”Thank God, it’s Friday”. Nyt tämä kaikki mullistuu taas lähes päälaelleen. Vapaapäiväni ajoittunee

torstai-perjantai–akselille. Uuden elämänrytmin löytämisessä on aina haasteensa, mutta onnellista on se,

että olen kokenut sen jo aiemmin.

Niin, miksi halusin vaihtaa työtä? En niinkään vaihtanut, vaan palasin takaisin. Ajatus taisi lähteä liikkeelle

eräänä viime syksyn myöhäisenä iltana. Ja sitä ajatusta vatkasin, käänsin, pyörittelin, kierittelin - kunnes

päätös oli valmis. Elämässä täytyy olla tilaa tehdä monenlaisia asioita. Ne voivat olla pieniä asioita, ei kaik-

kien pidä vaihtaa alaa moneen kertaan elämänsä aikana. Joskus on vain hyvä pysähtyä ja lähteä uudestaan

liikkeelle uusin eväin. Vielä saan viettää yhden pitkän opettajan kesäloman, sitten on sekin paljon kadehdit-

tu etuisuus poissa. Mutta ihminen on sopeutuvainen olio; muistan vieläkin, kuinka aivan tuskailin ensim-

mäistä opettajan kesälomaa viettäessäni: kuinka pitkä tämä loma oikein on, eikö tämä pääty koskaan? Sit-

temmin siihen loman pituuteen tottui ja aloin jopa pitää lomaa aikamoisen lyhyenä.

Kiitän sydämestäni kaikkia tässä koulukeskuksessa vuosien saatossa tapaamiani ihmisiä ja toivon sekä uskon

tapaavani teitä vielä monta kertaa. Täällä on ollut hyvä olla. Ensimmäisen työpäiväni täällä muistan vielä

oikein hyvin. Jos oikein yritän, saatan jopa muistaa ensimmäisen luokan, jonka täällä kohtasin. Mukavia

muistoja ne kaikki ovat.

Mitä teille tuoreille ylioppilaille ja kaikille lukiolaisille toivoisin? Puhukaa, kirjoittakaa. Lainatuin lausein tai

ihan omin. Se, että sinä keksit mestarillisen lausahduksen vain löytääksesi sen jo valmiiksi painettuna, ei

merkitse, ettet keksisi jotain uutta. Joku toinenkin on vain keksinyt saman sinun kanssasi, eri aikaan. Sinä

olet sinä, mutta samalla myös minä. Sillä se, minkä koemme olevan meille kaikkein tiukimmin yksityistä,

juuri se on mitä suurimmassa määrin meille kaikille yhteistä. Siinä on yksi elämän mysteereistä. (Huoh,

varmaan tämänkin lainasin jostain, voi ei! )

Iloista kesää ja tasapainoista elämää!

Toivoo Tuula aka Tuitsi aka Yliannostus sekä kaikki ne muut lempinimet, jotka minulta jäivät kuulematta :D

Enää pari päivää kouluvuotta jäljellä! Mai Kopper ja Tuula Ylikangas

Profiilikuvaksi ei mitä tahansa Facebook sai alkunsa vahingossa, kertoo Ari Haasio kirjassaan Facebook-opas (2009). Aluksi Facebook oli suljettu yhteisö, koska se oli tarkoitettu vain opiskelijoille. Vuonna 2006 sitä laajennettiin siten, että erilai-set työyhteisöt pääsivät mukaan palveluun. Pian tämän jälkeen Facebook avattiin kaikille. Suomessa Face-bookia alettiin käyttää enemmän vuonna 2007. Elokuussa 2009 Facebookilla oli jo 250 miljoonaa rekisteröi-nyttä käyttäjää eri puolilla maailmaa. Nykyään käyttäjämäärä on kohonnut yli puolen miljardin – ja Face-bookista on tullut tänä keväänä pörssiyhtiö. Kun kirjautuu Facebookiin, saa käyttäjätilin. Käyttäjätili on käyttäjän oma henkilökohtainen tili, jota hän voi muokata niin usein ja niin monta kertaa kuin haluaa. Profiilin ja tietojen näkymistä voi myös rajoittaa niin, että vain ystävät näkevät sen. Käyttäjällä on kuva-albumi, johon voi tehdä niin monta erillistä albumia kuin haluaa. Yksi albumeista on nimeltään profiilikuvat. Sinne voi ladata niin monta kuvaa kuin haluaa ja vaihtaa profiilikuvaa mielensä mukaan. Profiilikuva on kuva, joka nähdään ensimmäisenä, kun katsotaan kyseisen henkilön profiilia, ja se näkyy myös, kun henkilö kirjoittaa Facebookissa. Profiilikuvan voi vaihtaa aina, kun siltä tuntuu. Profiilikuvaa ei kuitenkaan ole pakko laittaa, jolloin kuvaksi tulee automaattisesti sini-valkoinen ihmisen hahmo – nainen tai mies. Profiilikuvia on monenlaisia. Suurin osa ku-vista on valokuvia, ja monella käyttäjällä on profiilikuvana omat kasvonsa, mutta ei aina. Kuvaksi voi laittaa minkä haluaa. Jotkut lait-tavat kuvan idolistaan, toiset taas jostakin hienosta maisemasta tai tavarasta – tai vaikka lemmikistään. Profiilikuvaksi yleensä ei laiteta mitä tahan-sa kuvaa. Jotkut harkitsevat tarkkaan, minkä kuvan laittavat, ja toiset eivät. Toiset mietti-vät, miten pukeutuvat, miten ja missä otta-vat kuvan. Jos he harrastavat jotain, niin he ottavat kuvan siitä, kun ovat itse harrastuk-sen parissa. Jotkut laittavat profiilikuvaksi oman lapsuudenkuvan. Kuvat, missä on jonkin merkkipäivän sankari, ovat yleisiä, esimerkiksi rippi- ja ylioppilasjuhlakuvat. Kuva voi olla myös olla täysin muokattu, värit on voitu laittaa täysin erilaisiksi, kasvoja on voitu muokata ja kuva voi olla jopa väärinpäin. Toisille kuvan tausta on tärkein asia, mikä halutaan kuvassa näyttää. Esimer-kiksi jos ollaan lomalla etelässä ja kuvan taustalla on hieno maisema, mikä halutaan näyttää muillekin, niin kuva laitetaan profiilikuvaksi, vaikka itse ei näkyisikään kuvassa hyvin. Kaikki kuvat ovat erilaisia, koska kuvan väri, rajaus, kuvan muoto ja kuvakulma ovat erilaisia. Kuvan väriä ei pysty Facebookissa vaihtamaan, joten kuva täytyy muokata tietokoneella tai säätää kameran asetuksia. Profiilikuvan rajaus riippuu kuvan muodosta. Yleensä se on rajattu siten, että kasvot ja vartalo näkyvät vyö-täröön asti. Totta kai on myös poikkeuksia. Esimerkiksi jos profiilikuvaksi halutaan sellainen kuva, missä henkilö on kavereiden kanssa, mutta ei haluta kavereiden näkyvän, niin sitten kuva rajataan siten, että vain itse näkyy kuvassa. Yleensä profiilikuvat ovat lähikuvia tai puolikuvia, mutta totta kai myös muitakin kuvakokoja käytetään. Aika

usein näkee myös erikoislähikuvia, joissa on vain osa kasvoista tai vaikkapa vain varpaat – ja näin henkilön tunnistaminen pelkän kuvan perusteella on hankalampaa. Profiilikuvalla viestitään usein eri asioita, ja niitä ainakin tulkitaan eri tavoin. Esimerkiksi jos profiilikuvana ei ole omaa kuvaa vaan vaikka jonkun kuuluisuu-den kuva, niin toinen ihminen voi saada sellaisen käsityksen, että kyseinen hah-mo on tilinkäyttäjän idoli. Silloin hän voi vaikkapa lähettää kaverikutsun saman tykkäyksen vuoksi, vaikka ei tuntisikaan ennalta käyttäjää. Facebook on Internetissä toimiva yhteisöpalvelu, joten kaikki, minkä laitamme Internetiin, on kaikkien näkyvillä ja käytettävissä. Kun profiilikuva ladataan, niin se pysyy Internetissä aina, vaikka kuva poistettaisiin albumista tai koko käyttäjä-tili poistettaisiin. Profiilikuvan lataamisessa on siis hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on esi-merkiksi se, että ihmiset voivat löytää vanhoja koulukavereitaan kuvien ja nimi-en avulla. Toinen hyöty on työnhaussa ja mainostamisessa. Jos toimii mallina, niin ken tietää, jos mallitoi-miston toimitusjohtaja kiinnostuu kuvasta ja ottaa yhteyttä. Kansanedustajalle taas Facebook on oiva paik-ka mainostaa itseään ja näkemyksiään. Myös Elimäen lukiolla on omat Facebook-sivut. Koska Facebook on maailman suosituin yhteisöpalvelu, myös profiilikuva on saanut uuden merkityksen - se voi toimia jopa käyntikorttina. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, millaisen kuvan profiilikuvakseen laittaa, jos edes laittaa. Ajattele, mitä haluat kuvalla kertoa ja millaisen kuvan haluat antaa itsestäsi kuvan perusteella. Muista kuitenkin, että kaikki, mikä Internetiin laitetaan, jää sinne. Tiina Ahtiainen (11B)

Koruilla on pitkä historia

Korujen historia on lähes yhtä vanha kuin ihmi-senkin. Eri kulttuureissa on kehittynyt erilaisia koruja ja niihin liittyviä uskomuksia. Vaikka ihmi-sellä on aina ollut tarve koristaa ympäristöään ja itseään niin koruilla kuin muillakin esineillä, on niillä alun perin pyritty torjumaan pahoja henkiä, tuomaan suojaa ja osoittamaan sekä asemaa että vaurautta, kertoo Kansallismuseon sivusto. Toisaalta joitain koruja on myös käytetty alkujaan töissä, sitoutumisessa tai uskonnollisissa rituaa-leissa. Esimerkiksi muinaisista haudoista joskus vainajan ylle tai viereen aseteltujen korujen mer-kitys liittyi usein uskomuksiin tai asemaan. Tie-teen Kuvalehdessä julkaistujen tutkimustulosten ja argeologisten löytöjen mukaan etenkin muinai-sen Egyptin kulttuureissa tapa oli hyvin yleinen - etenkin korkeammissa asemissa olevien ihmisten keskuudessa. Ensimmäiset tiedot korujen käytöstä viittaavat

Monacoon (25 000-18 000 eKr.). Alkuperäiskan-soilla oli luultavimmin aika yksinkertaisia kivestä tai puusta tehtyjä koruja. Myöhemmillä varhais-kulttuureilla alkoi näkyä, miten korujen hienotai-toinen muotoilu kehittyi mitä erilaisimpiin mate-riaaleihin. Esimerkiksi juuri Egyptissä kullan ja jalokivien käsittely oli hyvin hienostunutta ja ar-vostettua. Etenkin kultaa pidettiin jumalallisena. Viikinkien koruissa taas näkyi usein kestävyys ja heidän uskontoonsa liittyvät uskomukset. Etenkin valtaa ja voimaa korostettiin korujen avulla. Tho-rin vasaraa, heidän käyttämäänsä korua, käyte-tään vielä nykyäänkin ja se on miehillä ylei-

nen.(Thor oli viikinkien ukkosenjumala.) Kiinassa koruissa tuli varhain näkyviin hyvin vah-vasti uskonnot ja hengen korostaminen (esimer-kiksi Jing ja Jang). Intiassa korujen symboliikka kehittyi omanlaisekseen. Koru kertoi kantajastaan paljon (esim. kastin, uskonnon ja heimon alkupe-rän), ja se oli huolella valittu niin materiaaliltaan kuin symboleiltaan. Pienillä heimokansoilla oli taas omanlaisensa korut, jotka liittyivät heidän uskomuksiinsa ja legendoihinsa (esimerkiksi maorien symbolit). Historia of Afrika jewerly -sivusto kertoo, kuinka Afrikassa ensimmäisiä havaintoja koruista on löydetty peräti 75 000 vuoden takaa. Vaikka siellä käytettiin paljon luonnon perusmateriaaleja, ei sovi unohtaa, että Afrikan maaperässä on valtava määrä jalokiviä ja eri metalleja ja ne vaikuttivat myöhemmin koruteollisuuteen. Ne ovat edel-leenkin yksi Afrikan tärkeimmistä vientituotteista. Niin naisten kuin miestenkin korujen käytöllä on pitkä historia. Naisten korujen käyttö perustui alussa siihen, että haluttiin osoittaa asema ja siviilisääty. Jos naisella oli korkeassa asemassa oleva puoliso, se näkyi tietenkin myös emännän koruissa. Kuninkaallisen naisen jumaluutta sym-bolisoivat sulka, kotka ja korppikotka. Miehillä yleisiä olivat erilaiset riipukset ja soljet, joissa oli usein valtaan tai statukseen liittyviä symboleita. Etenkin viikingit ja egyptiläiset miehet käyttivät koruja yllättävän paljon. Miehillä korujen käyttö väheni kuitenkin 1800-luvulla, Bulevardilehti mainitsee. Materiaalit ovat vaikuttaneet alusta alkaen korui-hin ja niille on kehitetty omia uskomuksia. Myös aikakaudet näkyvät koruissa oleellisesti (esim. pronssikaudella useimmat korut tehtiin pronssis-ta). Historian elävöittämisyhdistys kertoo, että villieläinten luut ja hampaat toivat uskomusten mukaan voimaa ja mahtia. Sen sijaan kesyjen kotieläinten luita vältettiin. Poikkeuksena pide-tään poroa.

Myös linnun sulat edustivat mahtia ja voimaa, mutta niihin liittyi myös hedelmällisyyttä ja vau-

rautta symboloiva merkitys. Kivistä ametistikiveä on pidetty suojelevana ja rauhoittavana. Vihreää aventuriinista pidetään taas parantumisen kive-nä. Myös korujen eri muodoilla on ollut uskonnollisia merkityksiä. Amuletilla on pyritty vaikuttamaan yliluonnollisiin asioihin, riippuen sen materiaalis-ta. Myös heilurilla on pitkät perinteet. Sitä on käytetty muun muassa tuhansia vuosia malmin ja vesilähteiden etsintään. Myös uskonnoista on syntynyt klassikkokoruja, ja niiden legendat ovat jääneet elämään korujen myötä. Esimerkiksi elä-mänpuuta kuvaavat korut kuvaavat vertauskuval-lisesti maailmaa. Hyvin suositut silmäkorut kos-kevat valaistumista. Ristikorut ja enkelikorut ovat myös hyviä esimerkkejä uskonnosta tulleista ko-ruista.

Vanhojen aikojen koruperinteitä on jäänyt elä-mään nykypäivään. Esimerkiksi sormukset ovat vanha keksintö. Tosin ennen sormuksella osoitet-tiin vain sitoutumista tai korkeaa asemaa. Nyky-ään sen merkitys on lieventynyt, vaikka sormus toki kuuluukin naimisiin menoon ja kihlaukseen. Koruilla kuvataan usein siirtymistä ikävuodesta toiseen. Ennen vanhaan vasta rippikoulun suorit-taneella oli lupa käyttää korvakorua. Nykyään korvakorut voi hankkia milloin vain, jos vain ha-luaa, mutta korun antaminen lahjaksi on jäädyt elämään. Kuninkailla ja mahtihenkilöillä on usein ollut aina ne omantyyliset korunsa ja symbolinsa. Lävistyskorut ovat alkuperältään luultavasti Inti-

asta tai Afrikasta lähtöisin. Niitä pidettiin johon-kin heimoon tai uskontoon sidonnaisina. Nykyään ne ovat yleistyneet nopeasti niin vanhempien kuin nuortenkin keskuudessa.

Joitain korujen käyttötarkoituksia on kritisoitu. Esimerkiksi Afrikassa edelleen joissain heimoissa on tapana laittaa tyttöjen kaulaan renkaita sitä mukaa kuin niitä vain menee. Renkaitten takia kaula venyy pitkäksi - jopa vaarallisen pitkäksi, jolloin kaulan lihakset eivät pysty kannattelemaan päätä ilman renkaita. Nykyteknologia on tuonut myös koruteollisuu-teen uusia tuulia. Esimerkiksi hammaskorut ovat varsin uusi keksintö. Tosin kullattuja hampaitahan on käytetty puuttuvien hampaiden tilallakin jo jonkin aikaa. Myös nykyaikaisia eri apuvälineitä, kuten hammasrautoja tai vaikka silmälasien san-koja, on pyritty koristelemaan tai tekemään niistä korujen tyyppisiä väriltään tai kuvioiltaan. Korut ovat mukava tapa ilmaista omaa per-soonaansa, uskontoa tai mieluisia asioita. Ne ovat osa taidetta ja käsityökulttuuria.

Heini Pekkola (11A)

Kuvat: Kultaseppä Kultasirkku, Kouvola http://www.kultasirkku.fi/

Jokainen päivä on erilainen

Sekä Leena Taina, pitkän

matematiikan lehtorimme,

että englannin kielen lehto-

rimme Marja Putus ovat

molemmat toimineet opetta-

jina varsin kauan: molemmat

yli kolmekymmentä vuotta.

Vuosien myötä niin koulut,

oppisisällöt kuin työtavatkin

ovat muuttuneet.

Seitsemänkymmentäluvulla

pitkän matematiikan yo-

kokeessa sallittuna apuväli-

neenä olleesta laskutikusta

on tekniikan kehityksen myö-

tä siirrytty aina vain tehok-

kaampiin laitteisiin. Tämän

kevään ylioppilaskirjoituksis-

sa sai ensimmäistä kertaa

käyttää sellaisia laskimia,

joilla laskeminen näyttäisi

vaativan opaskirjan, henkilö-

kohtaisen avustajan tai ainakin useamman tunnin

käyttöönottokoulutuksen. Tällä hetkellä tuntuu-

kin, että laskimen hyvin hallitseva saa kokeessa

etua eli tekninen osaaminen korostuu. Opetuk-

sessa tähän asti painotetut asiat muuttuvat las-

kimen myötä sivuasioiksi, esimerkiksi taito deri-

voida itse. Laskimen pitäisi Leena Tainan mukaan

kuitenkin olla vain apuväline eikä pääasia.

Nykyisten symbolisten laskinten käyttö vie Leena

Tainan mukaan siihen, että matematiikan yo-

kirjoitusten tehtävien on muututtava, koska ei-

hän niin voi olla, että kaikki tehtävät voisi laskea

laskimella. Myös puhtaasti mekaanisista laskuista

tulisi kirjoituksissa luopua. Ehdotettu kahden

kokeen malli voisi olla ihan hyvä vaihtoehto: toi-

sessa käytettäisiin laskimia ja toisessa ei. On kui-

tenkin vaikea vielä sanoa, onko uudistus hyvä vai

ei.

Myös kielten opetus on muuttunut. Englannin

kielen tunneilla on siirrytty perinteisestä opetta-

jajohtoisesta yhteislausunnasta kielistudioihin ja

langattomiin kuulokkeisiin. Marja Putus kertoo,

että suurin tai merkittävin muutos englannin

kielen opetuksessa on varmasti oppilaskeskeisten

työtapojen käyttö. Aiemmin oli paljon opettaja-

keskeisempää ja opetus painottui tekstien luke-

miseen ja kääntämiseen. Nykyään kielten opiske-

lu ja opetus ovat muuttuneet monipuolisemmiksi

ja kuunteleminen, kirjoittaminen, puhuminen ja

lukeminen ovat tasapuolisesti mukana oppisisäl-

löissä. Työtavoissa oppilaskeskeisyys näkyy esi-

merkiksi siinä, että parityöskentely on osa jokai-

sen oppitunnin työharjoittelua. Työpari toimii siis

tärkeänä apuna kielen harjoittelussa.

Leena Taina kertoo, että hänelle sellainen työ,

jossa saa olla lasten tai nuorten kanssa, oli itses-

tään selvyys alusta lähtien, ja aika pian hän tiesi

ryhtyvänsä opettajaksi. Leena Taina piti käsitöistä

ja matematiikasta, mutta ammatinvalinnanohjaa-

ja kehotti häntä valitsemaan matematiikan. Mar-

ja Putuksen työsuunnitelmiin on nuorena kuulu-

nut muun muassa hammaslääkäri tai kirjaston-

hoitaja. Kirjastonhoitajan työtä hän pääsi myös

kokeilemaan, mutta kun hän pääsi opiskelemaan

englannin kieltä Skotlannissa olleen työrupeaman

jälkeen, alan valinta oli selvä. Molemmat lehtorit

ovat olleet kuitenkin tyytyväisiä opettajan työhön

eivätkä koe kadehtineensa muiden ammattiryh-

mien edustajia. Opettajilla on haastateltavien

mukaan varsin tasa-arvoinen työyhteisö ja itse-

näinen työ. Lisäksi jokainen päivä on erilainen,

koska saa työskennellä ”elävän materiaalin”

kanssa.

Opettajan ammatti herättää monissa vahvoja

tunteita, muodostaahan koulu opettajineen tär-

keän kasvuympäristön. Opettajilta on perinteises-

ti vaadittu paljon, mutta nykyään onneksi moni

opiskelija tajuaa opettajan olevan tavallinen ih-

minen ja työntekijä, joka ”ostaa marketin tarjouk-

sesta jauhelihaa viikonlopun ruokapöytään”. Aika

Leena Taina Helsingin lyseossa 1973-74

monen nuoren haaveammattina on nykyäänkin

opettaja.

Opettajan työssä vaadittavista ominaisuuksista

Marja Putus mainitsee tärkeäksi joustavuuden ja

jämptiyden sopivassa suhteessa. Myös huumorin-

tajua ja innostusta opetettavaan asiaan tarvitaan.

Opettajan pitää pystyä olemaan luokassa se vas-

tuullinen aikuinen. Tärkeä taito on sekin, että

osaisi ja jaksaisi kannustaa, vaikka opiskelija epä-

onnistuisi. Ilo opiskelijan pärjäämisestä puoles-

taan kantaa opettajaa kauan.

Myös Leena Taina mainitsee opettajan tärkeäksi

ominaisuudeksi jämptiyden ja lisäksi loogisuuden.

Tärkeää on hänen mukaansa myös empaattisuus.

Opettajan pitää haluta saada opiskelijat pärjää-

mään elämässä. Lisäksi opettajan pitää pystyä

tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Molemmat haastateltavat katsovat, että opetta-

jan työn antoisin puoli on ihmisläheisyys. Onnis-

tumisen tunteita syntyy silloin, kun luokassa alkaa

”iloinen yhdessä tekemisen meininki”. Totta kai

on myös hienoa kuulla, jos entinen opiskelija on

päässyt johonkin opiskelemaan. Leena Tainan

mukaan nämä uutiset ovat aina ”helmiä nauhas-

sa”. Vaikeinta opettajan työssä on oppia tunte-

maan uudet opiskelijat ja ottaa huomioon opiske-

lijoiden erilaiset persoonallisuudet. Esimerkiksi

arat ja räväkät vaatisivat erilaista kohtaamista

tuntitilanteissa.

Opettajan työn raskas osuus on Leena Tainan

mukaan kotitöiden määrä. Kokeneenkin opetta-

jan tulee valmistella tuntinsa etukäteen. Koska

ryhmät ovat aina erilaisia, täytyy etukäteen poh-

tia, miten asiat opettaa, jotta kaikki ymmärtäisi-

vät. Sekin vaikeuttaa opetusta, jos opiskelija ei

ole motivoitunut tai jos hänen perustaidoissaan

on aukkoja. Myös Marja Putus kokee, että vaike-

aa voi olla juuri se, että opiskelijat ovat ikään kuin

eri vaiheessa omassa oppimisessaan. Silloin

”täsmäopetus” on hankalaa.

Kielen opettamisen vaikeus on sekin, että siihen

kuuluu niin monia osa-alueita, jotka pitäisi saada

limitettyä toisiinsa ja mahtumaan kurssiohjel-

maan: kirjoittaminen, puhuminen, kuullun ym-

märtäminen, kielioppi, sanasto. Lisäksi kielen

opetus on myös kulttuurin opettamista. Kursseilla

joutuukin miettimään tarkasti, miten eri asioita

kunkin ryhmän kanssa painottaa.

Opettajauran alkutaipaleelta Tainan Leena muis-

taa tilanteen Helsingin Ressusta, poikakoulusta,

kun tunnin alussa kaikki oppilaat olivat luokan

perällä ringissä ja siellä tapeltiin: toinen poika

kuristi toista kurkusta. Nuori opettaja meni ja otti

kuristajan kiinni ja käski toista juoksemaan kar-

kuun käytävään. Käytävälle selvinnyt poika oli

ollut lähes henkihievereissä ja paikalle sattunut

toinen opettaja oli joutunut tätä elvyttämään.

Leena Taina kertookin, että nuorena, sinisilmäi-

senä opettajana vielä uskalsi puuttua rohkeasti

tilanteisiin.

Marja Putus muistaa, miten opettajauran alkuai-

koina hänen työskennellessään Mäntyharjussa

häntä pidettiin kovin nuorena, ja se paljastui hä-

nelle itselleen aika hauskalla tavalla. Hän käveli

kerran erään Jari-oppilaan kanssa koulusta kotiin

päin ja tämä kysyi yllättäen: ”Asuvatko sinun

vanhempasikin täällä?” Muisto tilanteesta on

naurattanut häntä monta kertaa.

Marja Putus ensimmäisessä työpaikassaan Mäntyharjussa.

Leena Tainaa neuvottiin nuorena opettajan ole-

maan ankaran näköinen opiskelijoille. Hänet va-

paa-ajan vietossa nähneet opiskelijat sitten ky-

syivätkin, miksi hän käyttäytyi koulussa niin eri

tavalla kuin vapaa-ajalla. Tästä nuori opettaja

muistaa oppineensa, ettei saa olla liikaa missään

opettajan roolissa, vaan pitää olla kuitenkin oma

itsensä. Marja Putus muistaa harjoittelukoulussa

painotetun sitä, että koko ajan pitäisi puhua eng-

lantia – alaluokillakin - ja olla innostava ja luoda

myönteinen ilmapiiri luokkaan. Myöhemmin sal-

littiin taas käyttää suomeakin opetuksessa.

Tainan Leena muistaa ihailleensa kouluajalla omia

matematiikan opettajiaan, koska he olivat paitsi

hyviä opettajia myös tykättyjä ja lämpimiä ihmi-

siä. Marja Putus muistaa taas aina Goethen Keiju-

jen kuningas –runoon liittyvän laulun kuullessaan

saksan opettajansa, joka liikuttui kyyneliin heidän

kuunnellessaan lapsen kuolemasta kertovaa lau-

lua. Opettajan liikuttuminen tarttui ja opetti var-

sin hyvin heille oppilaille elämän perusasioita. Se

pysähdytti miettimään kuolemaakin ja tajua-

maan, että suru on osa elämää.

Leena Taina kertoo olleensa nuorena oppikoulu-

laisena ”aika villi”, mutta kuitenkin tunnollinen-

kin. Mikään hiirulainen ei voinut olla, koska

omassa luokassa oli vain kolme tyttöä ja 17 poi-

kaa… Hänen lukioajan luokkansa Laukaan lukiosta

pitää yhteyttä toisiinsa edelleenkin: tänä keväänä

oli taas yhteinen tapaaminen, edellisen kerran

kokoonnuttiin viisi vuotta sitten. Marja Putus

muistelee, että hänen koulussaan Porvoon yhteis-

lyseossa arvostettiin luovaa tekemistä paljon. Hän

olikin innokkaasti mukana ohjelmanumeroissa ja

toimintaryhmissä: näytelmissä, kuoroissa, orkes-

terissa.

Myös hauskoja koulumuistoja on jäänyt mieleen.

Marja Putus muistaa kansakoulusta tilanteen,

jossa hän esiintyi Mikki Hiirenä korvien kanssa ja

lauloi merihädässä. Leena Tainan mieleen taas on

jäänyt tilanne, jossa vanha miesopettaja veti hän-

tä letistä ja sanoi: ”Kellos on jäänyt vetämättä.”

Opiskelijat ovat opettajille aina tärkeitä. Marja

Putus iloitsee mielessään, jos opiskelijat eivät

lannistu, heillä on itseluottamusta ja heidän asen-

teensa opiskeluun on positiivinen. Opiskelijan

pitäisi myös jaksaa kantaa vastuuta omasta opis-

kelustaan. Leena Taina on samaa mieltä: opiskeli-

jan pitää ottaa itsekin vastuuta omasta oppimi-

sestaan, opettaja ei voi ”kaataa ämpärillä pää-

hän”. Hän ihailee eläväisiä nuoria, jotka haluavat

oppia. Molemmat opettajat painottavat, etteivät

luokittele opiskelijoita paremmuusjärjestykseen,

vaan jokainen on oma yksilönsä.

Lukio-opintojen päättövaiheessa olisi molempien

lehtoreiden mielestä hienoa, jos ylioppilaat olisi-

vat oppineet vastuunkantoa, aikataulujen nou-

dattamista ja työntekoa. Leena Taina toivoo, että

lukion jälkeen opiskelijoilla olisi rohkeutta lähteä

omien haaveidensa perään. Hän muistuttaa, että

pitää olla sinnikäs, ei saa heti luovuttaa ja luopua

siitä, minkä kokee omaksi tavoitteekseen tai alak-

seen. Marja Putus korostaa sitä, miten vieraan

kielen opiskelun kautta avautuu ovi toiseen kult-

tuuriin. Kieli ei siis ole pelkkä väline, vaan se ri-

kastaa elämää laajemminkin.

Haastattelu: Sinikka Nopanen

Suviruno

Suvi tulee sukkelaan Kesä kovin nopeaan nyt omaa lomaa viettämään säntää oppilaskin tää on kesäloma tullut taas voi oppiaineet unohtaa ei läksyjä ei kokeitkaan on syytä alkaa juhlimaan nyt mahti kesä vietetään onhan tämä elämää.

Aleksi Palomäki (10A)

Miehetkin meikkaavat Meikit ja kosmetiikka ovat jo vuosituhansien ajan olleet naisten keino ehostaa ulkonäköään, mutta nykyisin tuotannon kehityttyä tästä on tullut myös miesten tapa korostaa parhaimpia piirtei-tään. Markkinoille on tuotu erilaisia miesten kosmetiikkatuotteita, joita myyvät esimerkiksi suomalainen kosmetiikkayritys Lumene ja Nivea. Kyseisten yritysten sivuilla miehille mainostetaan erityisesti väsyneen ihon virkistäjiä sekä hius- ja parranajotuotteita. Suomessa miesten eniten käyttämät ihonhoito-tuotteet ovat deodorantti, joka on käytössä 82 prosentilla, ja suihkusaippua, joka on 53 prosen-tin käytössä. Vähiten käytetyt tuotteet ovat kui-tenkin meikkivoide, kasvoseerumi ja kasvojen anti-aging-tuotteet. Ruotsissa ja Venäjällä tuot-teilla on paljon enemmän suosiota, kerrotaan MTV3:n Helmi-sivustolla. Iltalehden verkkosivuilla sanotaan, että Brittilehti Daily Mailin tekemässä gallupissa Britannian mie-histä 3,3 miljoonaa kertoo käyttävänsä meikkiä tai muuta kosmetiikkaa. Joka neljäs heistä meik-kaa vähintään kerran viikossa ja joka kahdeksas päivittäin. Kyselyssä tuli ilmi myös, että miesten kesken suosituimpia meikkituotteita ovat hiusvä-rit, silmänrajauskynä ja – ympärysvoiteet sekä erilaiset rusketustuotteet. Iltalehden sivuilla paljastuu myös Opinium Re-cearch – tutkimusyhtiön teettämä tutkimus, jon-ka mukaan kosmetiikkaa käyttävistä miehistä 20 prosenttia korostaa ulkonäköään meikillä töihin mennessään ja joka neljäs kertoo, etteivät mie-luusti näyttäydy kapakassa ilman meikkiä. Joka kolmas miehistä lainaa tuotteita vaimolta tai tyt-töystäviltä. Näistä naisista suuri osa myös mielel-lään lainaa meikkejään ja auttaa miestään laittau-tumisessa (Daily Mail). Miesten meikinkäyttöön suhtaudutaan hyvin eri tavoin, mutta pääasiassa kielteisesti. Etelä-Suomen Sanomien verkkosivuilla oli kooste kyse-lystä, jossa kysyttiin ihmisten mielipiteitä miesten laittautumisesta. Kyselyyn vastanneista 62,5 pro-senttia on sitä mieltä, että miestä ei ole luotu meikkaamaan. Ehostumisen salli 37,5 prosenttia. Heistä lähes kaikki sallivat värivoiteen ja kulma-

kynän. Vain joka viides vastaaja hyväksyy luomi-värin, poskipunan ja kynsilakan. Samankaltainen kysely on tehty myös MTV3:n Helmi- sivustolla. Suurin osa kyseiseen kyselyyn vastanneista kertoi, ettei pidä meikistä miehillä, mutta tapa ei heitä erityisesti häiritse. 28,2 pro-senttia vastaajista oli sitä mieltä, että meikkaami-nen ei sovi miehille ja tekee miehestä naisellisen. Naisten mukaan liian meikattu mies ei ole yhtä viehättävä kuin luonnollinen. Kuitenkin pieni osa vastaajista sanoi pienen laittautumisen korosta-van mukavasti parhaimpia puolia.

Adam Lambert. Creative Commons -lisenssi

Me Naiset -lehden numerossa 9/2011 terveys-toimittaja Elina Jäntti haastatteli neljää suoma-laismiestä, jotka kertoivat meikinkäytöstään. Yksi miehistä on median parissa tunnettu Janne Kata-ja, jolle meikki ja erilaiset ihonhoitotuotteet ovat arkisia työasioita. Kataja kertoo omistavansa enemmän kosmetiikkaa kuin hänen oma vaimon-sa, sillä tv-maskeeraus on kuluttanut hänen iho-aan. Haastattelussa kerrotaan, että nykytekniikka vaatii näyttelijöiltä ja juontajilta entistä huolitel-lumpaa maskeerausta, sillä teräväpiirto paljastaa pienimmätkin virheet analogista kuvaa parem-min.

Me Naiset – lehden toimitus seurasi Katajan mas-keerausta Idols Studio – ohjelman nauhoituksiin. Olennaista oli parran siistiminen, ja koska monilla miehillä parta ei kasva tasaisesti, kohtia, joista iho paistaa läpi, väritetään luomivärillä. Kasvoille levitettiin reilusti myös meikkivoidetta, valoväriä, puuteria ja aurinkopuuteria. Vapaa-ajalla Kataja ei meikkaa, mutta ei kuitenkaan suostu lehtiku-viin ilman meikkiä. Hän kertoo meikkaamisen silloin tällöin koettelevan hänen miehisyyttään, kun maskeeraajat innostuvat hieman liikaa hänen ehostamisestaan. Meikkaaminen ja ihonhoito tunnetaan lähinnä naisten tapoina, mutta tästä huolimatta monet alan ammattilaiset ovat kuitenkin miehiä. Meik-kaaja Riku Campo kertoo kirjassaan Meikkiopas (2005) erilaisia neuvoja ihonhoitoon ja meikkaus-vinkkejä eri ikäluokkien naisille ja erilaisiin tilai-suuksiin. Oppaassa kerrotaan myös erilaisista meikeistä ja kuinka erilaisia ihotyyppejä tulisi

hoitaa. Vaikka teos onkin suunnattu lähinnä nai-sille, mikään ei estä miehiä hyödyntämästä sen tarjoamia neuvoja. Vaikka ulkonäöstä huolehtiminen on monille suomalaismiehille jo itsestäänselvyys, he ovat silti hyvin arkoja käyttämään meikkejä. Monet pitävät meikkaamista vain tyypillisten rokkareiden ja homojen hommana, ellei maski kuulu työnku-vaan. Pientä laittautumista saatetaan siis pitää hieman homomaisena tapana ja se merkitsee monelle miehelle taistelua miehisyyden kanssa. Kuitenkin osa teini-iän iho-ongelmista kärsivistä pojista käyttää hieman peiteväriä finnien ja nii-den jälkien peittoon. Raskaammat laittautumiset jätetään kuite nkin suosiolla jonkun tietyn stereo-typian edustajille ja tv-persoonille.

Laura Takala (11A)

Valokuva muuttamassa maailmaa

Ihmisen tärkein aisti on näköaisti, ja suuri osa

jokapäiväisestä uudesta tiedostamme tulee sen

kautta. Ihminen on lähes koko historiansa ajan

pyrkinyt tallentamaan näkemäänsä maailmaa

kuviin. Ajan kuluessa tekniikat kehittyivät luola-

maalauksesta maalauksiin. Eräs tärkeimmistä

kuvan tallentamiseen liittyvistä keksinnöistä teh-

tiin 1800-luvun alkupuoliskolla, kun valokuvaus

syntyi. Tämä mullistava menetelmä mahdollisti

ennen näkemättömän tarkkojen kuvien tallenta-

misen todella nopeasti.

Vuonna 1888 George Eastman kehitti ensimmäi-

sen kameran, joka sopi hintansa puolesta suurelle

yleisölle ja oli helppokäyttöinen ja tarpeeksi pie-

nikokoinen ja kevyt kuljetettavaksi. Nykypäivänä

hänen perustamansa yritys tunnetaan nimellä

Kodak. Yhtiön verkkosivuilta selviää, että tämän

kyseessä olevan kameran hinta oli aikanaan noin

yksi Yhdysvaltain dollari, jota voidaan pitää pie-

nenä hintana niinkin merkittävästä ja suuresta

keksinnöstä.

Valokuvat kertovat tapahtumat paljon tarkemmin

ja yksityiskohtaisemmin kuin maalaukset, ellei

niitä muokata. Tästä johtuukin, että suurin osa

oikeita tapahtumia esittävistä on nimenomaan

valokuvia. Joistain kuuluisista ja keskustelua he-

rättävistä valokuvista voidaankin sanoa, että ne

muuttavat olemassaolollaan maailmaa.

Tärkeä valokuvien laji on sotaa esittävät valoku-

vat. Kun niitä ensimmäisen maailmansodan aikoi-

hin alkoi ilmestyä lehtiin, astui sota kuvainnolli-

sesti suuren harppauksen siviiliväestöä kohti.

Sodan raadollisuus paljastui kaikessa suuruudes-

saan ja omalla tavallaan poisti sodankäynniltä

sille ennen niin ominaista kunniakkuutta ja ritaril-

lisuutta. Esimerkiksi Peter Stepanin kokoamassa

Photos that changed the world -kirjassa (2000)

sivulla 30 ja sen liitteenä seuraavalla sivulla ole-

vassa kuvassa kerrotaan konekiväärin tuhovoi-

masta ensimmäisen maailmansodan taisteluken-

tillä. Myös sodan tuhon vaikutukset siviiliväes-

töön tulivat laajan yleisön tietoon sodan aiheut-

tamaa kurjuutta kuvaavissa kuvissa.

Myös monia onnettomuuksia, luonnonkatastrofe-

ja ja terroritekoja on tallentunut filmille, esimerk-

keinä Persianlahden sodassa palamaan sytytetyt

öljylähteet, Thaimaan tsunami tai Tshernobylin

ydinvoimalaonnettomuuden jättämä tuho.

Vähemmän järkyttäviä kuvia ovat luontokuvat.

Ne ovat tärkeä osa luonnon kartoittamista ihmi-

sen tavoittamattomissa olevista merenpohjista

vuoristoihin ja mikroskooppisiin leviin tai baktee-

reihin. Luontokuvauksen aihetta sivuavat muun

muassa maisema- ja tähtivalokuvaus. Tähtivalo-

kuvaus kattaa oikeastaan myös planeettojen ja

muidenkin universumin taivaankappaleiden ku-

vauksen. Yksi tunnetuimpia avaruusaiheisia valo-

kuvia on Apollo 17:n miehistön ottama ”The blue

marble”, josta on NASA:n mukaan myös monia

jälkeenpäin tehtyjä jäljitelmiä.

Creative Commons lisenssillä

Julkisuuden henkilöitä ja hallitsijoita on niin ikään

kuvattu jo pitkän aikaa. Ihmiset eri puolilla maa-

ilmaa tunnistavat vaikkapa Che Guevaran tai Elvis

Presleyn kuvat ja niistä tehdyt mukaelmat. Mer-

kittävimpiä näistä kuvista ovat usein ne, joihin on

saatu ikuistettua jokin henkilön elämään liittynyt

tapahtuma, kuten kuva Muhammad Alista tyr-

määmässä vastustajansa nyrkkeilykehässä tai

kuva Yhdysvaltain presidentin auton kiihdyttäessä

kohti sairaalaa heti John F. Kennedyn salamurhan

jälkeen. Eräs ihmiskunnalle merkittävä kuva on

Buzz Aldrinin kuva vuodelta 1969. Kyseisessä

kuvassa Aldrin on Kuun pinnalla ensimmäisellä

kuulennolla.

Julkisuuden henkilöistä, erityisesti hallitsijoista ja

diktaattoreista, on aina yritetty ottaa myös kuvia,

jotka näyttävät heidät normaalia huonommassa

valossa. Nykypäivänä entistä suositumpaa on,

että lehtikuvaajat vaanivat julkisuuden henkilöitä

jopa heidän kotiensa lähistöllä saadakseen sen-

saationhakuisia kuvia.

Taiteellisempaa puolta edustavat tilannekuvat

ovat myös tärkeä osa valokuvauksen kirjoa. Esi-

merkiksi voidaan nostaa vaikkapa kuva valoku-

vaajasta kuvaamassa länteen pakenevaa itäsaksa-

laissotilasta hyppäämässä piikkilankaesteen yli.

Tyypillistä näille kuville on, että ne on otettu sat-

tumalta aivan tavallisella perusluokan kameralla

ilman jalustaa tai muita etukäteisjärjestelyjä.

Valokuva on varmasti vastaisuudessakin yksi tär-

keimmistä tavoista vaikuttaa asioihin tieteestä

taiteeseen. Digitaalikameran yleistyminen on

tuonut aivan uudenlaiset mahdollisuudet kuvaa-

miseen, mutta samalla kuvienvaltavan määrän

takia yksittäiset kuvat harvemmin pääsevät enää

samanlaiseen julkisuuteen kuin esimerkiksi 1900-

luvun alussa.

Myös kuvauskalusto on muuttunut. Kamerat ovat

tätä nykyä lähes yksinomaan digitaalisia ja niiden

valmistajien lukumäärä on noussut merkittävästi.

Edellä mainitun Kodakin rinnalle ovat tulleet Ca-

nonin ja Nikonin kaltaiset todella suositut kame-

ravalmistajat

Juho Norema (11B)

Lontoo 16.–20.5.2012

Bussimatka keskiviikkona meni sujuvasti Elimäen Liikenteen bussilla. Antero Uosukainen toi meidät turvallisesti ja aikataulussa kentälle. Kentällä oli paljon porukkaa, mutta laukkujen luovutuksessa ja turva-tarkastuksessa oli tarpeeksi henkilökuntaa.

Kone lastattiin ajallaan, mutta nousuun lähtö kesti jonkin aikaa ruuh-kan vuoksi. Koneessa oli tarjolla kinkkusämpylä aika tuhdilla sinapilla maustettuna. Englannintunnilla täytyy varmaan hieman laajentaa juomasanastoa, koska käytetyin sana oli "Coke with or without ice”.

Kentältä siirryimme hotelliin metrolla. Yksi reissun ideoista olikin opiskella metron ja bussien käyttöä. Siksi emme hankkineet tilausajoja Lontoon päähän. Kukapa siellä omilla matkoillaan tilausbusseilla kulkee?

Hotelli ei ollut kovin laadukas - itse asiassa päinvastoin. Aamupalakin oli kovin kepeän mannermainen eli continental. Hotellin si-jainti oli kuitenkin loistava. Yhteydet metrolla

Central Linen varrella ja runsaat bussiyhteydet tekivät liikkumisesta helppoa.

Torstai alkoi bussimatkalla läpi Oxford Streetin kohti British Mu-seumia. British Museumin mieletön koko hahmottui matkalaisille. Sitä ei voi ymmärtää ja selittää, ennen kuin sen itse kokee. British Mu-seumin jälkeen jakauduimme pienemmissä ryhmissä syömään ympäri Bloomsburya.

Osa opiskelijoista lähti etsi-mään King's Crossille laituria 9 ja 3/4. Löytyihän se. Valitetta-

vasti pääsy Tylypahkan junaan osoittautui ylivoimaiseksi... Ruokapai-koista sen sijaan ei ollut pulaa.

Lounaustauon jälkeen lähdimme bussilla Russel Squarelta Trafalfar Squarelle, josta jatkoimme kävellen Buckingham Palacelle. Lontoo valmistautui Elisabeth II:n vallassaolon 60-vuotisjuhliin. Päätapahtumat ovat 2.-5. kesäkuuta, mutta erilaisia tapahtumia on ollut pitkin kevättä.

Buckinham Palacella tehtiin jo valtavia katsomorakennelmia. Kun kävelimme Wellington Barracksin ohi, näimme soit-tokunnan ja sotilaiden marssiharjoituk-sen. Kävelyreittiimme kuului myös Westminter Abbey, parlamentti, Big Ben ja Downing Street 10. Jatkoimme kävel-len Horse Guardsin ohi takaisin Trafalgar Squarelle ja sieltä katsomaan Piccadilly

Circuksen kuuluisaa valomainosseinää. Picadilly Circuksella näimme upean katutaide-esityksen jalkapallon käsittelytaidosta.

Sen jälkeen hajauduimme kahteen ryhmään. Suurin osa lähti metrolla kauppakeskus Westfield Stradford Cityyn, joka on uuden rakenteilla olevan olympiastadionin vieressä. Osa lähti tutustumaan tavaratalo Har-rodsiin ja juomaan siellä kahvia öljysheikkien kanssa. Porukka oli liikkeellä yhtäjaksoisesti 11–12 tuntia, ja se kyllä jaloissa tuntui!

Perjantaiaamuna kävelimme hotellilta läpi kauniin Hyde Parkin prinsessa Dianan muistolähteelle. Portti lähteelle aukesi vasta klo 10, ja tulimme hieman etuajassa. Olikin sopiva aika ottaa läheisestä kahviosta aamupa-lan täydennystä hotellimme kevyeen aamupalaan.

Kun muistolähteellä oli otettu tarpeeksi kuvia, jatkoimme matkaa muu-taman sadan metrin päässä olevalle museokeskittymälle. Valittavina oli Science Museum, Natural History Museum ja Victoria&Albert Museum.

Suurin suosio oli tiedemuseolla.

Pikaisten museovierailujen matka suuntautui vaihteeksi bussipysäkil-le, josta bussilla C1-lähdettiin White Cityn bussiasemaa kohti. Se on välittömästi toisen valtavan ostoskeskuksen, Westfield Londonin, vieressä. Matkalaiset kävivät syömässä eri paikoissa kauppakeskusta ennen siirtymistä kahtena ryhmänä opastetulle kierrokselle BBC:n TV-keskukseen.

Kierros on rakennettu hyvin. Ensin käydään uutistoimituksessa ja kuullaan sen valtavasta koosta ja 24/7/365 valmiudesta. Se ei nuku koskaan. Studiokierroksilla tulee selväksi, miten meitä TV-tekniikoilla huijataan. Pääsimme istumaan urheilustudiolla samoille sohville, josta tehdään "Päivän ottelu" -lähetys. Samalla sohvalla ovat istuneet Sami Hyypiä, Ronaldo, David Beckham, Wayne Rooney ja monta muuta maailman parhaat pelaajat.

Tähtien pukuhuoneessa kuulimme tarinoita artistien mielikuvitukselli-sista vaatimuksista kuin myös asiallisista toiveista. Harry Potterin nä-kymättömyysviittakin sai selityksen. Kierros päättyi uutisten lukemi-seen, jonka Laura ja Iiro hoitivat hienosti englanniksi. Samassa yhtey-

dessä oli myös "Heikoin lenkki" - kisa. Aivan lopuksi oli vielä mahdollista tehdä ostoksia BBC:n myymälässä. Hyvän kierroksen jälkeen palattiin BBC:n vieressä olevaan Westfield Londoniin, joka ainakin tuntuu suu-remmalta kuin uudempi torstaina tutuksi tullut Westfield Stradford City.

Lauantain ykkösuutinen on olympiatulen matkan alkaminen kohti olympialaisia. Aamulla BBC lähetti tapahtumasta pitkän suoran lähetyksen. Olympiatuli lähti liikkeelle Englannin lou-naisosasta, ja kulkee 70 päivää kohti olympialaisia 8000 kan-tajan viemänä eri puolella Iso-Britanniaa ja Irlantia. Me puo-lestaan suuntasimme kohti kuuluisia Portobello Roadin lau-antaimarkkinoita. Sieltä väki hajaantui eri puolille Lontoota katsomaan nähtävyyksiä ja hoitamaan loput ostokset. Sun-nuntaina olikin sitten enää vuorossa pelkkä kotimatka.

Opettajina ja valvojina arvosana opiskelijoista reissulla oli 10+!

Kari Rajala, rehtori Lisää kuvia matkalta reissun blogissa http://ellu-to-london.blogspot.com/ ja koulun Facebook-sivulla.

Elimäen lukion stipendit 2011–2012

Elimäki-säätiön stipendi parhaalle ylioppilaalle, 250 euroa Anette Henttu Timo Sinisalon rahaston stipendi ylioppilaalle, joka on osoittanut erityistä harrastusta ja taitoa äidinkielen käyttäjänä ja keskustelijana, 250 euroa Jenni Suursalmi Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön stipendi hyvin arvosanoin yo-tutkinnon suorittaneelle ylioppilaalle, 200 euroa Hyytiäinen Jani Kostiainen Nikke Elimäki-säätiön yleisstipendi, 150 euroa Paju Jaana Länsi-Kymen Osuuspankin ryhtipalkinnot, 2 kpl 150 euroa Rahikka Hanna Miilumäki Mikael Helsingin Sanomien vuosikerta äidinkielen taitajalle Anniina Hannula Vuoden 1982 ylioppilaiden stipendi, aktiiviselle opiskelijalle, joka on tehnyt työtä oman lukion puolesta, 100 e Annamari Käki Kymenlaakson Sähköosakeyhtiön stipendi matemaattisissa aineissa hyvin menestyneelle ylioppilaalle, 100 euroa Hyytiäinen Jani Elimäki-säätiön taidestipendi, 100 euroa Anna Malminharju Kouvolan Sanomien stipendi äidinkielen yo-kokeen parhaiten kirjoittaneelle, 100 euroa Henttu Anette Elimäen Yrittäjien stipendi, 100 euroa Roppola Helmi Elimäen MLL:n stipendi 70 euroa ylioppilaalle, joka on ollut muille hyvä kaveri ja ollut mukana lasten ja nuorten harrastustoiminnassa vetäjänä Katajisto Sanna Elimäen Liikenteen stipendi, 50 euroa Ala-Outinen Maria Länsi-Kymen Osuuspankin tekniikkastipendi, 50 euroa Willström Ville

Oppilaskunnan stipendi, 50 euroa ylioppilaalle Anette Henttu Hymy-patsaat Tyttö: Pirhonen Johanna Poika: Voutilainen Sami Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön stipendi hyvin menestyneille 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille, 100 euroa 2. vuosikurssi 10A: Rajala Pilvi

10B: Töyrylä Elina 1. vuosikurssi

11A: Kokkonen Tiia 11B: Lustman Vili

Elimäen Lions Clubin neljä stipendiä, 70 euroa

10A: Salmi Auli, Koskenniemi Petteri 10B: Ollas Alisa, Laaksonen Taneli

Kirjastipendi, Sverigekontakt i Finland ja Söderströms, ylioppilaalle, joka on osoittanut erityistä kiinnostusta ruotsin opiskeluun Niemi Ilona Saksan suurlähetystön sanakirjapalkinto ahkeruudesta saksan opiskelussa Kokkinen Konsta Pohjola-Nordenin kirjastipendit 3 kpl 1. vuosikurssin opiskelijoille Ripatti Miia, Lustman Vili, Huusko Niko

Lukuvuoden kuluessa 2011–12 palkittuja

Studia-jatkokoulutusmessuilla 30.11.2012 jaettiin perinteisesti lukiolaisstipendejä 5000 euron

edestä ansioituneille lukiolaisille ja oppilaskunnalle. Stipendin saamisen perusteina olivat menestyminen

lukio-opinnoissa suurista haasteista huolimatta ja yhteisöllisyyden edistäminen kouluyhteisössä. Elimäen

lukiosta 1000 euron stipendillä palkittiin Tuukka Ojala.

Datatähti 2012 –kilpailussa jaetulle 7. sijalle sijoittui Konsta Kokkinen. Hän sai palkinnoksi lukion jälkeen

opiskelupaikan Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselle.

Opiskelua mobiilisti –kilpailussa Pilvi Rajala jakoi voiton kahden muun opiskelijan kanssa. Palkintona oli

Samsungin tablettitietokone.

Auli Salmi voitti lukion uuden logon suunnittelukilpailun ja sai palkinnoksi 100 euron lahjakortin Suomalai-seen kirjakauppaan.

Eteenpäin on menty "On se tekniikka vaan kehittynyt kauheasti." Siinä kommentti, jonka olen kuullut monesti joltain kanssaeläjistäni hänen nähdessään minut istu-massa tietokoneen ääressä tai lukemassa teksti-viestejä puhelimestani - ja tottahan se on. Viimei-sen parinkymmenen vuoden ajan tietotekniikka on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin. Internet on löytänyt tiensä tutkimuskeskusten työasemis-ta lähes jokaiseen kotitalouteen, ja klapin kokoi-sesta rikkaiden liikemiesten statussymbolista on tullut jokaisen kansalaisen tulitikkulaatikon ko-koinen kännykkä.

Lähes samaa vauhtia tietoyhteiskunnan portit ovat auenneet myös näkövammaisille. Minäkin kuuntelen musiikkia Spotifysta, bloggaan silloin tällöin ja roikun Facebookis-sa vähintään yhtä aktiivi-sesti kuin kuka tahan-sa keskiver-toteini. Mut-ta miten olivat asiat parikym-mentä vuot-ta sitten

aikana ennen elämää helpottavia tietoteknisiä laitteita ja apu-välineitä? Millaisia työtapoja ja -välineitä kuvit-teellinen minäni olisi tuolloin käyttänyt opiske-luun? Harvoin sitä tulee ajateltua, vaikka oma koulutieni sattuukin juuri tekniikan mukaantulon murrosvaiheeseen. Olen peruskoulun aikana ko-kenut sekä vanhan että uuden tavan opiskella.

Tällä hetkellä ainoat tarvitsemani opiskeluväli-neet ovat tietokone ja pistenäyttö, joista viimeksi mainittua ilman voin elää tarvittaessa. Kirjat ja muistiinpanot kulkevat kätevästi kovalevyllä, eikä laitteisto paina paria kiloa enempää. Kuvitteelli-sella minälläni ei olisi ollut aivan näin helppoa 1990-luvun alussa. Kirjat olivat joko pisteillä tai

äänikirjoina c-kaseteilla.

Käytännössä jako olisi mennyt niin, että kielten ja matematiikan kirjat olisivat olleet pisteillä ja loput kasetteina. Mikäs ongelma tässä sitten olisi ollut? Pisteteksti vie karkeasti arvioituna noin kolme kertaa enemmän tilaa kuin painettu teksti. Esi-merkiksi 366-sivuinen äidinkielen kirjani veisi pisteillä noin 1098 pistesivua. Kokonaisuudessaan kirja koostuisi siis kuudestatoista kierrevihkosta, joista jokainen olisi paksumpi kuin tavallinen kir-ja!

Myöskään kasettikirjojen käyttö ei olisi erityisen nopeaa tai tehokasta. Jos minun tulisi lukea kir-

jasta esimerkiksi sivut 65-74, tulisi minun ensin kat-soa, minkä kase-tin millä puolella kyseiset sivut ovat, ja sen jäl-keen kelata kaset-ti oikeaan koh-taan. Tätä helpot-tamaan äänikir-joihin lisättiin onneksi äänimer-kit, jotka kuuluvat pikakelattaessa, mutta nopeasta hakemisesta ei silti voitane pu-

hua.

Muistiinpanojen tekemisestä ei luulisi muodostuvan ongelmaa kellekään. Vaimea tietokoneen näppäimistön naputus tuskin häiritsisi olennaisesti kenenkään työrauhaa - vaan aina ei ole näin ollut. Ennen käytännössä ainoa opiskelijan kirjoitusväline oli mekaaninen pistekirjoituskone, jonka massalla olisi hyvinkin voinut saada potentiaaliselta koulu-kiusaajalta tajun kankaalle ja jonka tuottama meteli olisi saanut uneliaimmassakin oppilaassa aikaan hermovaurion. Yritä siinä keskittyä kirjoit-tamiseen saati opettajan kuuntelemiseen, kun parin metrin päässä opiskelija hakkaa iloisesti menemään koneella, jonka räminän desibelitasot eivät ole kaukana yleiskoneesta. Uskon helpotuk-

Tuukka aloitti tietojenkäsittelytieteiden opinnot lukion aikana.

sen tunteen olleen molemminpuolinen, kun il-moitin luopuvani pistekirjoituskoneen käytöstä yhdeksännellä luokalla.

Entä mitä olisi kuulunut kouluvarustukseeni? Tällä hetkellä reppuni ei sisällä juuri muuta kuin edellä mainitsemani tietokoneen ja pistenäytön. Sen sijaan kuvitteellisen minäni repussa olisi to-dennäköisesti ollut kunkin kurssin kirjasta se osa, jota hän olisi kulloinkin tarvinnut. Lisäksi siellä lienee ollut muutama muistiinpanovihko, näkö-vammaisten keskusliiton julkaisema taskukalen-teri sekä pistetaulu ja naskali, jolla pistekirjoituk-sen kirjoittaminen luonnistuu perinteisesti pape-riin reikiä pistelemällä. Paperi sovitetaan piste-taulun väliin, ja naskalilla painellaan tekstin peili-kuva taulussa olevia muotteja apuna käyttäen.

Nykyään ainaisten farkkujeni taskut ovat vallan-neet puhelin sekä mp3-soitin kuulokkeineen. Samaiset taskut olisivat muinoin olleet todennä-köisesti tyhjät. Kuvitteellisen minäni repussa oli-sivat olleet perinteiset korvalappustereot sekä jokin äänikirja koulumatkoja varten. Äänikirja on aina mukanani nykyäänkin, tosin kasettikotelon sijasta mp3-soittimen sisäisellä muistilla. Puhelin on toimittanut minulla kellon virkaa jo viimeiset kuusi vuotta, mutta tuolloin ranteessani olisi ollut perinteinen pistekello, jonka viisareita pystyi tut-kimaan nostamalla kellon kansi.

Tekniikka on tuonut minut lähemmäksi muita opiskelijoita kuin mihin yksikään toinen keino olisi pystynyt. Pistekirjoineen, -vihkoineen ja -koneineen sekä kaiken tämän myötä suurine pöy-

täryhmineen tulisi näkövammaisesta opiskelijasta väkisinkin luokassa oma saarekkeensa. Kun mi-nulla on tietokone, tarvitsen lähes aina vain yh-den pulpetin. Voin siis istua muiden joukossa ja olla kuten muutkin. Hieman kärjistäen voisi sa-noa, että tietotekniikan ollessa apuna ei näkö-vammaisen oppilaan todelliselle integraatiolle ole rajana kuin taivas - niin, ja tietokoneen virtajoh-don pituus.

Tuukka Ojala (10A)

Tuukka on jakanut kokemuksia opiskelusta myös blogissaan http://blipad.wordpress.com/

CERN 27.3.–1.4.2012

Tiistaina 27. maaliskuuta lähti viisi Elimäen lukion

opiskelijaa viidentoista muun kouvolalaisen lukio-

laisen kanssa kohti

Sveitsiä. Päämääränä

oli Genevessä sijaitse-

va Euroopan hiukkas-

fysiikan tutkimuskes-

kus CERN (Conseil Eu-

ropéen pour la

Recherche Nucléaire).

Ennen lentomatkaa

Geneveen oli kuitenkin

tapahtunut jo paljon

muutakin kuin turva-

tarkastus Helsinki-

Vantaan lentoasemal-

la.

Koko prosessi oli alka-

nut siitä, kun Elimäen,

Kuusaan, Valkealan ja

Kouvolan yhteiskoulun lukio hakivat yhdessä pää-

syä leirikouluun. Opetushallituksen organisoimiin

leirikouluihin ei huolittu vain yhtä koulua, vaan

reissuun täytyi lähteä useamman koulun voimin.

Valkealan lukiosta tällaisella reissulla oli jo oltu-

kin. Nytkin Kouvolan lukioita lykästi. Jokaisesta

neljästä lukiosta

viisi fysiikan opis-

kelijaa pääsisi

matkalle mukaan.

Haku leirikouluun

tapahtui kouluissa

keväällä 2011,

mutta varsinainen

valmistautuminen

ja CERN-kurssi

aloitettiin syksyllä.

Projektiin kuului

nimittäin itse matkan, jolle lähdettiin maalis- ja

huhtikuun vaihteessa 2012, lisäksi hieman muu-

takin. Varsinaisesti projekti

avattiin kaikille Suomen tulevil-

le CERN-leirikoululaisille pide-

tyssä tilaisuudessa Jyväskylän

yliopistolla. Päivään sisältyi

käytännön asioiden ja leirikou-

luintoilun lisäksi fysiikan luen-

toja ja kierros yliopiston tilois-

sa. Lisäksi näimme muun mu-

assa leijuvia magneetteja ja

hieman pienemmän puoleinen

hiukkaskiihdyttimen.

Lisäksi kurssiin sisältyi useampi

lauantaikoulupäivänä, joiden

aikana valmistauduttiin leiri-

kouluun opiskelemalla hiukkas-

fysiikkaa. Tarkoituksena oli,

että meillä olisi hieman pohja-

tietoa, jotta pysyisimme ainakin suurin piirtein

kärryillä CERN:ssä pidettävillä luennoilla. Opiskelu

tapahtui lähinnä ryhmätöiden työstämisen mer-

keissä. Kurssi päättyikin vanhemmille pidettyyn

tilaisuuteen, jossa esiteltiin kaikki ryhmätyöt sekä

hieman kuvia matkalta.

Projektin tärkein - ja

ehdottomasti paras

osuus - oli itse matka.

Vietimme kolme erittäin

mielenkiintoista päivää

itse CERN:ssä ja yhden

päivän muuten Gene-

vessä. Suurin osa luen-

noista ja kiertokävelyistä

oli CERN:ssä työskente-

levien suomalaisten

pitämiä, mutta pääsim-

Kuva: Auli Salmi

me kuuntelemaan lisäksi kahta englanninkielistä

luentoa. Yhden luennon meille piti fysiikan Nobe-

lin saaneessa ryhmässä työskennellyt Martti Pi-

miä. Harmillista oli ettemme päässeet maan alle

katsomaan suurinta hiukkaskiihdytintä LHC:tä.

Toki matkaan sisältyi muutakin ohjelmaa kuin

luennot CERN:ssä. Kävimme muun muassa hie-

man ostoksilla Ranskan puolella ja vierailulla YK:n

päämajassa. Geneve tuli tietysti myös tutuksi

kaupunkisuunnistuksessa ja ennen kaikkea vapaa-

ajalla. Pitihän sitä luonnollisesti ottaa ilo irti ma-

japaikasta ilmaiseksi saaduista lipuista, joilla sai

ajella vapaasti kaikilla kaupungin julkisilla kulku-

välineillä.

(Liikaan nukkumiseen ei varmasti sortunut mat-

kalla kukaan. Tuli myös todettua, että vajaat 20

ihmistä mahtuvat aivan hienosti ja mukavasti

pieneenkin huoneeseen istumaan iltaa. On myös

totta, että vaikka 20 suomalaista saattaa olla ää-

nekäs porukka, 20 espanjalaista saa aikaan vielä

paljon enemmän ääntä. Metelistä ei todellakaan

ollut puutetta, kun nuorisohostellin samassa ker-

roksessa oli iso joukko espanjalaisia luokkaretke-

läisiä.

Ainakin minulle CERN-projekti tarjosi fysiikan

oppien lisäksi tilaisuuden tutustua uusiin mielen-

kiintoisiin ihmisiin. Tietysti matkakohteemme oli

myös hyvin ainutlaatuinen. Ei sitä ihan tavallisella

lomamatkalla CERN:iin pääse.

Pilvi Rajala (10A)

Pilvi Rajala, Auli Salmi, Leena Kekkonen, Ville Willström, Jani Hyytiäinen, Nikke Kostiainen

Vuoden 1982 ylioppilaat vierailulla Elimäen lukiossa toukokuussa 2012

Kuva: Tiina Pussinen, Elimäen Sanomat

Abit 1971–1972

Opiskelijat lukuvuonna 2011–12

Ylioppilaat 5.12.2012

Lehtinen Veli-Matti Manninen Elina

Taina Jesperi

09A

Bottas Silja Eskola Villemarkus

Haapala Arttu Hannula Anniina

Heikkilä-Grön Nicholas Hyytiäinen Jani

Kokkonen Mona Kostiainen Nikke Malmiharju Anna

Mannila Kia Miilumäki Mikael

Mäkelä Tuomo Paju Jaana

Raanoja Matti Rahikka Hanna

Salmi Juha Seppälä Topias Suursalmi Jenni Willström Ville

Voutilainen Sami

09B

Ala-Outinen Maria Anttila Oona

Henttu Anette Hämäläinen Roosa Jääskeläinen Milla

Katajisto Sanna Käki Annamari Luotio Johanna

Niemi Ilona Pirhonen Johanna

Roppola Helmi Saarela Nina

Suikkanen Ville Toikkanen Janika

10A

Heino Jyri Kirjola Eero

Kokkinen Konsta Koskenniemi Petteri

Ojala Tuukka Paananen Jenna Palomäki Aleksi

Pekkola Ville Priha Roosa Rajala Pilvi

Ruokolainen Mikko Salmi Auli

Seppänen Sakari Suikkanen Lauri

Takala Mikko

10B

Ahtiainen Jenny Hakala Sanni

Heimonen Antton Hellstén Tuomas Hyvärinen Jere Koskiranta Iina

Laaksonen Taneli Martikka Sara

Ojala Roni Ollas Alisa

Roivas Janne Ruuska Mikko Salpamäki Ville Tähtinen Jani Töyrylä Elina

Viljanen Jouni

11A

Ahtiainen Atso Antila Vili

Gafforio Sofia Huusko Niko

Koivusaari Viivi Kokkonen Tiia

Korte Iiro Kähkönen Meri

Mahamed Abdullahi Mynttinen Vilma

Orava Jonna Pekkola Heini Purho Eveliina

Ranta Salla Rinne Teemu Takala Laura

Tammentie Niko Toikka Taru

Tähtinen Riku Vainio Annika

11B

Ahtiainen Tiina Hellstén Annika

Ikävalko Inka Leino Veera Lustman Vili Mäkelä Juho Mäkinen Joni Norema Juho Raanoja Arto Rajala Jennica Rajamäki Iida

Repo Salla Ripatti Miia

Salminen Susanna Seppälä Niklas Sivonen Oona

Sorvo Ida Utti Roope

Äijö Pilvi

30

Henkilökunta Lukion opettajat ja ryhmänohjaajat Hinkkanen Tero, ATK Häyry Satu, ruotsi, RO 10B Kekkonen Leena, matematiikka, fysiikka Kopper Mai, kuvataide Liljeqvist Sanna, historia, yrittäjyysopinnot, ya-lukio apulaisrehtori, RO 10A Lundqvist Jouni, biologia, maantiede Mattsson Allan, ya-rehtori, kemia Nikkinen Jouko, musiikki Nissilä Riikka, kemia Nopanen Sinikka, äidinkieli, ilmaisutaito Putus Marja, englanti, RO 09A Rajala Kari, rehtori, yhteiskuntaoppi Rautio Varpu, eritysopettaja Rommi Timo, liikunta, terveystieto Suuronen Annika, liikunta, terveystieto

Taina Leena, matematiikka, fysiikka, RO 11B Varis Marja, saksa Vierula Reijo, filosofia Viljakainen Tommi, ranska Vinogradova Elena, opinto-ohjaus Ylikangas Tuula, uskonto, psykologia 09B

Muu henkilökunta Irmeli Takala, koulusihteeri Aimo Jokivuori, kiinteistöhoitaja Teija Auranen, terveydenhoitaja Sari Hyvärinen, koulunkäyntiavustaja Maija Kokkonen, ravitsemistyönjohtaja Tarja Uusnäkki, ravitsemistyöntekijä Annikki Nurminen, siivooja Terttu Paananen, siivooja Oili Salokangas, siivooja

Omenapuut kukassa koulun takana 30. toukokuuta 2012

31

Ylioppilasjuhla 2. kesäkuuta 2012

Tulomarssi ja ylioppilaiden tulo saliin

Tervetuliaissanat lehtori Tuula Ylikangas

Kymenlaakson laulu 1. säkeistö, yhteislaulu

Stipendit

Elukat Ilmaisutaidon ryhmän esitys

Rolling In The Deep (Adele) opiskelijat

Ylioppilastodistusten ja lakkien jako Rehtori Kari Rajala ja

ryhmänohjaajat Marja Putus (09A) ja Tuula Ylikangas (09B)

Gaudeamus igitur

yhteislaulu

Puhe ylioppilaille

rehtori Kari Rajala

Hallelujah (Leonard Cohen) opiskelijat

Ylioppilaan puhe ylioppilas Mikael Miilumäki

Suvivirsi yhteislaulu

Uusien ylioppilaiden onnittelut

***

32