Embed Size (px)
DESCRIPTION
Kotimainen, käsin maalattu värityskirja. Kaunein kaikista!
Citation preview
t a m m i
J o k a i s e s t a h e t k e s t äv o i t e h d ä i t s e l l e e n
o n n e l l i s e n ,j o s v a i n t a h t o o .
kä
tk
et
ty
o
nn
i
k ä t k e t t y o n n io n v ä r i t y s t a r i n a ,
j o k a h e r ä t t ä ä e t s i m ä ä np i e n i ä o n n e n h e t k i ä
a r j e n k e s k e l t ä .
79.8 ISBN 978-951-31-8891-7
sa
tu
k
on
ti
ne
nv
är
it
ys
ta
ri
na
k ä t k e t t y o n n i
s a t u k o n t i n e n
k u s t a n n u s o s a k e y h t i ö t a m m i
h e l s i n k i
k ä t k e t t y o n n i
s a t u k o n t i n e n
k u s t a n n u s o s a k e y h t i ö t a m m i
h e l s i n k i
k ä t k e t t y o n n i
s a t u k o n t i n e n
© s a t u k o n t i n e n j a k u s t a n n u s o s a k e y h t i ö t a m m i 2016
m a a l a u k s e t: s a t u k o n t i n e n
G r a a f i n e n s u u n n i t t e l u j a t a i t t o: s a t u k o n t i n e n
i s B n 978-951-31-8891-7
P a i n e t t u e u:s s a.
Joskus elämä alkaa tukahduttaa itseään. Se kiertyy ja köynnöstyy, versoaa liian
moneen suuntaan ja alkaa lopulta kuristaa, kunnes kaikki peittyy peikkojen alle.
Valo katoaa. Onni kätkeytyy.
Kätkettyä onnea on vaikea löytää. Se tuntuu pakenevan ikään kuin se ei koskaan
enää tahtoisikaan tulla takaisin. Mutta siellä se on. Siellä se on.
Minä ajattelen sitä metsäisenä polkuna. Päätän astua sille. Päätän, että valo
löytää minut uudelleen. Astun, hyvin pienesti, kuin tunnustellen. Katson
vain alas, en ollenkaan vielä ylös. Katson. Hengitän. Katson. Ja vähitellen alan
nähdä pieniä valoja. Ihan pieniä. Pilkahduksia. Ja tunnen, miten peikot alkavat
vetäytyä, peittyä johonkin uuteen ja valoisaan. Nostan katsettani vähän ylöspäin,
ihan vähän kerrallaan, ja valo alkaa voimistua. Se kertautuu, valaisee polkuani,
ja uskallan ottaa suurempia askeleita. Sitten nostan katseeni ihan ylös, kohti
kukkivia puunlatvoja. Näen, miten valo siivilöityy niiden lävitse ja tavoittaa
minut, paljastaa minut, löytää minut viimein uudelleen ja antaa minulle sen,
mikä peikkojen alle kätkeytyi. Enkä minä luovu siitä enää uudelleen.
o n n i .
m i n ä
a i o n e t s i ä o n n e n ,
j o k a o n m i n u l t a
k ä t k e t t y
Joskus elämä alkaa tukahduttaa itseään. Se kiertyy ja köynnöstyy, versoaa liian
moneen suuntaan ja alkaa lopulta kuristaa, kunnes kaikki peittyy peikkojen alle.
Valo katoaa. Onni kätkeytyy.
Kätkettyä onnea on vaikea löytää. Se tuntuu pakenevan ikään kuin se ei koskaan
enää tahtoisikaan tulla takaisin. Mutta siellä se on. Siellä se on.
Minä ajattelen sitä metsäisenä polkuna. Päätän astua sille. Päätän, että valo
löytää minut uudelleen. Astun, hyvin pienesti, kuin tunnustellen. Katson
vain alas, en ollenkaan vielä ylös. Katson. Hengitän. Katson. Ja vähitellen alan
nähdä pieniä valoja. Ihan pieniä. Pilkahduksia. Ja tunnen, miten peikot alkavat
vetäytyä, peittyä johonkin uuteen ja valoisaan. Nostan katsettani vähän ylöspäin,
ihan vähän kerrallaan, ja valo alkaa voimistua. Se kertautuu, valaisee polkuani,
ja uskallan ottaa suurempia askeleita. Sitten nostan katseeni ihan ylös, kohti
kukkivia puunlatvoja. Näen, miten valo siivilöityy niiden lävitse ja tavoittaa
minut, paljastaa minut, löytää minut viimein uudelleen ja antaa minulle sen,
mikä peikkojen alle kätkeytyi. Enkä minä luovu siitä enää uudelleen.
o n n i .
m i n ä
a i o n e t s i ä o n n e n ,
j o k a o n m i n u l t a
k ä t k e t t y
t a m m i
J o k a i s e s t a h e t k e s t äv o i t e h d ä i t s e l l e e n
o n n e l l i s e n ,j o s v a i n t a h t o o .
kä
tk
et
ty
o
nn
i
k ä t k e t t y o n n io n v ä r i t y s t a r i n a ,
j o k a h e r ä t t ä ä e t s i m ä ä np i e n i ä o n n e n h e t k i ä
a r j e n k e s k e l t ä .
79.8 ISBN 978-951-31-8891-7
sa
tu
k
on
ti
ne
nv
är
it
ys
ta
ri
na
k ä t k e t t y o n n i
s a t u k o n t i n e n
