Upload
others
View
1
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
XI
KULTTUURI- JA KOULUPOLIITTINEN VALIOKUNTA
73. SDP:N KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA
Puoluetoimikunnan esitys
I KOULUTUSPOLIITTISET YLEISTAVOITTEET
Sosialidemokraattisen puolueen koulutuspoliittisena perustavoitteena on koulutuksellisen tasa-arvon saavuttaminen. Kapitalistisen, yksityiseen eduntavoitteluun perustuvan yhteiskuntakehityksen vaikutuksesta koulutusjärjestelmässä on vielä paljon vääristymiä, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta. Taloudellinen, tieteellinen ja tekninen kehitys on voimakkaasti lisännyt koulutuksen merkitystä yhteiskunnalliseen kehitykseen ja yksilön elämänolosuhteisiin vaikuttavana tekijänä. Koulutusjärjestelmän kehittämistä on jatkettava yhteiskunnan demokraattisessa ohjauksessa tukien sellaista yhteiskuntakehitystä, joka
— edistää kansalaisten demokraattisten toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä;
197
— edistää kansojen välistä yhteisymmärrystä ja solidaarisuutta;
— edistää hyvinvoinnin lisääntymistä takaamalla tuotantovoimien kehitys ja tasainen taloudellinen kasvu ja oikeudenmukainen tulonjako;
— parantaa alikehittyneiden alueiden kehitysmahdollisuuksia sekä turvaa aineellisten ja henkisten voimavarojen tasapainoisen alueellisen jakautumisen;
— ylläpitää luonnontasapainoa sekä luo edellytykset luonnonvarojen järkiperäiselle ja kestävälle käytölle;
— lisää inhimillisen työvoiman suojelua ja vapauttaa sen kuluttavista ja raskaista tehtävistä;
— edistää kansalaisten mahdollisuuksia kulttuuripalvelujen hyväksikäyttöön ja kansankulttuurin luovaan kehittämiseen;
— edistää kansalaisten kaikinpuolista henkistä ja ruumiillista kehitystä, virkistäytymistä ja harrastustoimintaa.
Koulutusjärjestelmän määrällinen, rakenteellinen ja sisällöllinen kehittäminen edellyttää yhteiskunnalta koulutukseen käytettävien voimavarojen jatkuvaa lisäämistä. Koulutuspoliittisen uudistusohjelman toteuttaminen merkitsee koulutusmenojen kansantulo-osuuden kasvua. Koulutustutkimuksen edellytyksiä on parannettava ja sen tuloksia on järjestelmällisesti käytettävä hyväksi koulutuksen kehittämisessä.
1. Koulutusjärjestelmän rakennetta koskevat kehittämis-vaatimukset
Yleissivistävä koulutusjärjestelmä jakaa väestön kolmeen keskenään jyrkästi eriarvoiseen ryhmään: kansakoulu-, keskikoulu- ja ylioppilastutkinnon suorittaneisiin. Yleissivistävä peruskoulutus määrää yksilön jatko-opiskelukelpoisuuden ja vaikuttaa erittäin ratkaisevasti koko elämänuran ja yhteiskunnallisen aseman muodostumiseen. Myös edellytykset ja mahdollisuudet kehittää aikuisena itseään erityisesti ammatillisen pätevyyden kohottamiseksi riippuvat keskeisesti yleissivistävän peruskoulutuksen määrästä.
Peruskoulun toteutuessa yleissivistävä koulutus muuttuu pituudeltaan kaksiportaiseksi, mutta peruskoulun yläasteen tasokurssi-valintojen huomioon ottaminen jatko-opintokelpoisuutta määriteltäessä merkitsee käytännössä kolmiportaisuuden säilymistä. Aikuiskoulutusjärjestelmän puutteellisuuden vuoksi pelkän kansakoulun suorittaneet ovat peruskoulun toteutuessa vaarassa jäädä suhteellisesti yhä huonompaan asemaan.
Nykyisessä koulutusjärjestelmässä eteneminen ammattikoulutuksen portaalta toiselle eli työntekijäasteisesta koulutuksesta ylem-piasteiseen koulutukseen tapahtuu yleissivistävän koulutusjärjestelmän kautta. Ammatilliset opinnot eivät muodosta järjestelmää, jossa alemman asteen suorittaminen toimisi käyttökelpoisena väylänä edes saman alan ylemmänasteisiin opintoihin.
198
Tämän takia ammatillisessa koulutuksessa ilmeneekin umpiperiä ja siirtyminen työntekijäasteisesta opistoasteiseen koulutukseen ja siitä eteenpäin vie huomattavasti enemmän aikaa kuin yleissivistävää koulutusväylää käytettäessä.
Koska maamme koulutusjärjestelmä ei rakennu jatkuvan koulutuksen periaatteille, ei se turvaa kerran hankitun ammattikoulutuksen ajanmukaisuuden säilymistä. Myös tästä syystä korostuu lapsuudessa tapahtuneen valikoitumisen ratkaiseva merkitys.
Väestön koulutustason kohottaminen ja koulutuserojen pienentäminen vaativat koulutusjärjestelmän rakenteen perinpohjaista uudistamista. Yleissivistävän koulutuksen nykyinen eriarvoistava vaikutus ammatillisen koulutuksen tasoon on poistettava siirtymällä kaikille yhteiseen yleissivistävään koulutukseen ja sellaiseen ammatilliseen koulutusjärjestelmään, jossa opetus alkaa ammattialakohtaisena ja kaikille samalta tasolta. Tällöin ammattiopintojen taso määräytyy ammatillisen eikä yleissivistävän koulutuksen perusteella.
Koko ikäluokalle yhteisen yleissivistävän koulutuksen tulee alkaa niin varhaisessa iässä ja olla niin pitkä sekä pyrkiä niin korkeisiin vähimmäistavoitteisiin, että yleissivistävän oppivelvollisuuskoulun suorittaminen tuottaa kelpoisuuden pyrkiä kaikkiin jatko-opintoihin. Samalla sen tulee antaa yleisvalmiudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja demokraattiseen päätöksentekoon, luoda suotuisat edellytykset jokaisen yksilön persoonallisuuden kaikinpuoliselle kehitykselle sekä antaa kestävät valmiudet ja halukkuus myöhemmälle opiskelulle ja itsensä jatkuvalle kehittämiselle.
Samanaikaisesti kiinteämuotoisen koulutuksen uudistamisen kanssa on toteutettava aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. Uudistuksen avulla tulee taata tosiasialliset mahdollisuudet pelkän oppivelvollisuuskoulun suorittaneille, pääasiassa työläisille ja pienviljelijöille yleissivistävien ja ammatillisten valmiuksien järjestelmälliseen kohottamiseen sekä kaikille mahdollisuudet tietojen ja taitojen jatkuvaan uusintamiseen ja kriittiseen arviointiin. Järjestelmän on myös taattava mahdollisuudet koulutustason kohottamiseen jatkokoulutuksen avulla.
2. Opetuksen sisältöä ja menetelmiä koskevat kehittämisvaatimukset
Nykyisille opetussisällöille on tunnusomaista tavoitteettomuus, pirstaleisuus, eriarvoisuutta tukeva arvo- ja asennesisältö, pysyvien oppimisvalmiuksien sekä aktiivisuuden, kriittisyyden ja yhteistyövalmiuksien heikko korostuminen opetuksen tavoitteissa ja menetelmien valinnassa sekä heikko yhteys yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
Puolueen koulutuspoliittisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää, että opetuksen sisältöä kehitetään jatkuvasti kiinnittäen huomiota seuraaviin näkökohtiin:
199
— Oppimisen tulee liittyä vallitsevaan ja tavoiteltavaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
— Jokaiselle tulee taata valmiudet tieteen keskeisten perusteiden ymmärtämiselle ja tieteen tuloksiin perustuvan kokonaisvaltaisen maailmankuvan muodostumiselle.
— Tiedon tulee liittyä käytännölliseen soveltamiseen, ja käytännössä ilmenevien ongelmien ratkaisemisen tulee olla teoreettisen tiedon hankinnan peruslähtökohta.
— Kaikessa oppimisessa on kiinnitettävä keskeistä huomiota luovuuden, itsensä ilmaisemisen ja monipuolisten kielellisten valmiuksien kehittämiseen. Varsinkin taide- ja muut ilmaisuaineet ovat tässä suhteessa erityisasemassa.
Koulutusjärjestelmän rakennetta koskeviin vaatimuksiin yhdistettynä edellä esitetyt pyrkimykset merkitsevät sitä, että yleissivistävän koulutuksen tulee ydinosiltaan olla koko ikäluokalle yhteistä. Samoin puutteellisen yleissivistävän koulutuksen saanut aikuisväestö on keskeisten yleissivistävien valmiuksien osalta pyrittävä kohottamaan vastaavalle tasolle sekä luotava kaikille mahdollisuudet vanhentuneiden tietojen ja taitojen jatkuvaan uusintamiseen.
Ammatillisen koulutuksen opetussisältöjen kehittämiseksi on luotava työn rakenteen kehittämisen tavoiteohjelma, johon perustuen laaditaan varsinaiset opetussuunnitelmat. Vasta erikoistumiskoulutus sekä työtehtävään liittyvä täydennyskoulutus perustuvat ensisijaisesti välittömästi työelämästä tulevien erityisvaatimusten pohjalle. Työväestön kannalta muodostuu olennaiseksi vaatimus, että jokaisen ammattitaitoon sisältyy kyky ymmärtää oman työnsä yhteydet tuotantolaitoksen, koko elinkeinohaaran ja yhteiskunnan toimintaan. Tätä varten opetuksen kytkemistä työelämään on toteutettava jo peruskoulutuksessa, ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmiin kiinteästi niveltyvää työharjoittelun asemaa on vahvistettava.
Yksilön kaikinpuolisen persoonallisen kehityksen turvaamiseksi, yhteiskunnallista todellisuutta koskevan tiedotuksen lisäämiseksi, yksilön jatkuvan valinnanvapauden turvaamiseksi sekä kestävien oppimisvalmiuksien luomiseksi on välttämätöntä, että yleissivistävät ja ammatilliset sisällöt muodostavat kaikilla asteilla kiinteän kokonaisuuden, jossa niiden suhteelliset osuudet vaihtelevat opintojen erikoistumisasteen mukaisesti.
Opiskelumotivaatio, oppimisvalmiudet ja oppimistulokset ovat nykyisin varsin erilaiset. Erot eivät kuitenkaan johdu pelkästään synnynnäisestä älykkyydestä tai ajatteluprosessissa olevista eroista. Oppimisessa ilmenevät vaikeudet johtuvat pääasiassa oppimisen kannalta keskeisten perustietojen ja valmiuksien puutteesta sekä virikkeettömän ympäristön lamauttavasta vaikutuksesta. Oppimisvaikeuksien voittamiseen tähtäävän toiminnan tulee siten mahdollisimman tehokkaasti pyrkiä näiden puutteiden poistamiseen.
200
Opetusmenetelmien kehittämisessä tulee kiinnittää keskeistä huomiota ydinsisällöltään kaikille yhteisen yleissivistävän koulutuksen ja laaja-alaisen ammatillisen koulutuksen takaamiseen koko ikäluokalle. Pelkän kansakoulun suorittaneen aikuisväestön yleissivistävän ja ammatillisen koulutustason kohottamisesta on tehokkaasti huolehdittava. Tämä asettaa opetusmenetelmien kehittämisen tärkeimmäksi tehtäväksi opiskelumotivaatioltaan ja oppimisvalmiuksiltaan heikoimpien oppimisedellytysten parantamisen; ts. oppimisvaikeuksien voittamisen.
Oppimisvaikeuksien voittamisperiaatteen toteuttamisessa on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:
— Opetuksen voimavarojen jakamisessa tulee pyrkiä oppimisvaikeuksien vähentämiseen siten, että nykyistä enemmän voimavaroja suunnataan oppimisvalmiuksiltaan heikompien oppilaiden koulutukseen.
— Yhteisen tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on opettajien ja oppilaiden kollektiivinen vastuu; yhteistoiminta ja keskinäinen avunanto.
— Opiskelun motivaatiota kohotetaan opetussisältöjen ajankohtaisuutta ja opiskelun yhteissuunnittelua lisäämällä sekä teorian ja käytännön vuorovaikutusta tehostamalla.
—• Kasvatustieteellistä tutkimusta ja kokeilutoimintaa suunnataan oppimisvaikeuksien voittamisperiaatteen mukaisten käytännöllisten toimenpiteitten kehittämiseen.
—• Opetuksellisen yhteissuunnittelun ja opettajien kollektiivisen yhteistyön toteuttaminen edellyttää opettajien työaikaa koskevien järjestelyjen tarkistamista.
11 KOULUTUSJÄRJESTELMÄN UUDISTAMINEN
3. Koululaitoksen uudistaminen
3.1. VEchaiskasvauksen uudistaminen
Pyrittäessä koulutukselliseen tasa-arvoon on varhaiskasvatusta voimakkaasti kehitettävä. Yhteiskunnan on sen avulla tuettava kotikasvatusta ja annettava riittävä sosiaalinen tuki. Koska on todettu, ettei syntyneitä kehitysviitteitä, oppimisvaikeuksia ja oppimisvalmiuksien puutteita voida lyhyessä ajassa korjata, tulisi koko varhaiskasvatus suunnitella siten, että sen aikana mahdollisimman vähän syntyisi näitä ongelmia ja että niitä koko varhaiskasvatuksen (0—6-vuotiaat] aikana pyrittäisiin poistamaan.
Varhaiskasvatuksen tehtävänä on lapsen ympäristöstä ja kasvatuksesta johtuvien kehitysviiveiden ja oppimisvaikeuksien poistaminen sekä erilaisten valmiuksien tasapuolinen kehittäminen. Valmiudet on varhaiskasvatuksessa käsitettävä avarasti niin, että
201
ne liittyvät lapsen koko persoonallisuuden tasapuoliseen kehittymiseen.
Päiväkodeissa tapahtuvaa varhaiskasvatusta tulee tehokkaasti kehittää. Erityisesti tulee parantaa kokopäivähoidossa olevien lasten toiminnallista ohjelmaa vastaamaan nykyistä paremmin kasvatuksellisia vaatimuksia. Päiväkotien sisäistä toimintaa järjestettäessä on pyrittävä koko- ja puolipäivähoidossa olevien lasten yhteistoimintaan ja varottava lasten erottelua päivähoitotarpeen ja muiden sosiaalisten seikkojen mukaan. Päivähoitopaikkojen määrää on lisättävä ja niiden päivittäistä toiminta-aikaa jatkettava vastaamaan nykyistä paremmin vuorotyössä käyvien vanhempien lasten tarpeita.
Koska kodin merkitys varhaiskasvatuksen antajana on suuri ja erot kotien virikerunsaudessa ja muissa kehitysympäristötekijöis-sä aiheuttavat eroja lasten kehitykseen, on perhekasvatusta peruskoulutuksessa parannettava sekä annettava vanhemmille ohjausta esimerkiksi joukkotiedotusvälineiden ja erilaisten kurssien välityksellä. Yhteiskunnan toimesta on tuotettava kotien käyttöön valmiuksia kehittävää materiaalia ja ohjeita. Edellä mainittu koskee myös perhepäivähoitoa. Perhepäivähoitajien koulutukseen, perhepäiväkotien virikemateriaalin lisäämiseen ja hoidon valvontaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Alle oppivelvollisuusikäisten varhaiskasvatus tapahtuu sosiaaliviranomaisten toimeenpanemana ja valvomana. On kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää päivähoidon kasvatuksellisessa järjestämisessä myös kouluviranomaisten asiantuntemusta hallinnon kaikilla tasoilla, erikoisen tärkeää tämä on kunnissa. Kuusivuotiaiden kasvatus pitää siirtää kouluhallinnon piiriin oppivelvollisuusikää alentamalla.
3.2. Peruskoulu
Peruskoulun ala-asteella on pyrittävä kouluun tulevien lähtötaso-erojen pienentämiseen. Opetusresursseja on keskitettävä oppimisvaikeuksien voittamiseen, oppimisvalmiuksien parantamiseen ja erityisesti kehitysviiveistä kärsivien tukemiseen. Oppilashuollon painopiste on sijoitettava sosiaalisesta taustasta johtuvien erojen tehokkaaseen vähentämiseen. Ala-asteen opetussuunnitelmaa kehitettäessä on otettava huomioon esikoulu-uudistus. Kielellisille vähemmistöille olisi annettava äidinkielen ja äidinkielistä opetusta, koska vain se luo tasavertaiset oppimisvalmiudet.
Peruskoulun alkuopetus on pyrittävä järjestämään suhteellisen pienissä kouluyksiköissä ja lähellä oppilaiden kotia.
Peruskoulun yläasteen nykymuotoinen tasoryhmittely on johtamassa oppilaiden sosiaalisesta taustasta johtuvien erojen kasvamiseen ja kärjistymiseen. Näin peruskoulun sisälle on muodostumassa entisen rinnakkaiskoulujärjestelmän kaltainen oppilaita eriarvoistava mekanismi, joka heijastelee vaikutuksensa myös lukioon ja peruskoulun jälkeiseen ammatilliseen koulutukseen.
202
Peruskoulun toimeenpanon edistyessä on korvattava oppilaiden saavutuseroja korostavat järjestelyt sellaisilla opetuksellisilla järjestelyillä, jotka turvaavat kaikille peruskoulun käyneille oppilaille yhteisen perusvaatimustason keskeisissä oppiaineissa. Perinteistä koulutyötä leimaavasta kilpailuajattelusta ja oppilaiden jatkuvasta keskinäisestä vertailusta on päästävä persoonallisuuden kypsymisen kannalta myönteisempään ja kannustavampaan opiskeluilmapiiriin.
Peruskoulun sisäinen hallinto on muutettava demokraattisten periaatteiden mukaiseksi. Oppilaiden on peruskoulussa voitava yhdessä opettajien kanssa osallistua luokan tasolla ja ikävaiheen mukaan myös koko koulun tasolla opetuksen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Oppilaita on peruskoulun alusta saakka koulutettava yhteisvastuulliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Lukio
Lukiokoulutuksen suunnittelematonta kasvua tulee säännellä, koska siitä aiheutuu jatkuvasti vaikeutuvia ongelmia ammatillisen koulutuksen puolella. Kasvun sääntelyn tulee tapahtua alueellista ja sosiaalista tasa-arvoisuutta edistävällä tavalla. Tämän edellytyksenä on ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistus.
Lukion opetussuunnitelma on pikaisesti uudistettava liittämällä se peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ylioppilaskirjoitusten sijaan tulee kehittää lukion uuteen opetussuunnitteluun liittyvä lukion päättötutkinto. Samalla on korkeakoulujen ja muiden jatko-oppilaitosten oppilasvalintamenetelmiä uudistettava.
Lukion sisäistä hallintoa on demokratisoitava parantamalla suunnittelun edellytyksiä, demokratisoimalla kouluneuvostojen valintatapa ja lisäämällä kouluneuvostojen toimintamahdollisuuksia.
3.3. Ammatillisen koulutuksen uudistaminen
Moniportainen ja suppea-alaisiin opintolinjoihin eriytynyt ammatillinen koulutusjärjestelmä on porvarillisen koulutuspolitiikan tulosta, jonka keskeisenä tavoitteena on ollut työvoimakustannusten, sekä palkka- että työkustannusten pitäminen mahdollisimman alhaisina.
Jokaisella ammatillisen koulutuksen tasolla koulutus johtaa umpiperään. Koulutustasolta toiselle siirtyminen tapahtuu nopeimmin ja usein ainoastaan yleissivistävän koulutuksen kautta.
Nykyisen ammatillisen koulutuksen rakenne on sellainen, että parhaat jatkokoulutusmahdollisuudet on niillä, joilla on varaa lukiokoulutukseen. Tämä kehityssuunta on ollut työväestön kannalta epäedullinen, koska se on samalla rajoittanut oppivelvollisuuskoulun pohjalta avautuvia jatkomahdollisuuksia. Tämä merkitsee mm. sitä, että peruskoulunkaan suorittaneilla ei tule olemaan käytännössä mahdollisuuksia muihin kuin työntekijäasteisiin ammattioppilaitoksiin. Koulutusjärjestelmää tulee kehittää siten, että oppivelvollisuus-
203
koulu antaa kelpoisuuden kaikkiin ammatillisiin, myös korkeakouluopintoihin. Koska nykyinen peruskoulu ei tuota riittävää kelpoisuutta väylien avaamiseksi korkeakouluihin, on peruskoulua pidennettävä ja yleissivistävää ainesta lisättävä ammatillisessa koulutuksessa.
Ammatillisen koulutuksen kehitys on seurannut välittömästi työtehtävien eriytymistä siten, että uusia tehtäviä varten on perustettu omat opintolinjansa. Näin on syntynyt erittäin monilukuinen ja kirjava ammatillisten opintolinjojen joukko, mikä vaikeuttaa yksilön ammatinvalintaa ja estää ammattialalta ja tasolta toiselle siirtymisen.
Ammatillinen koulutus tulee tarjota koko ikäluokalle, ja sen uudis-tustavoitteiden tulee perustua tuotantovoimien suunnitelmalliseen kehittämiseen.
Kun tutkimus yhä kasvavassa määrin vaikuttaa käytännön työtehtävien kehittymiseen, tulee näitä työtehtäviä suorittavien henkilöiden voida perehtyä myös oman alansa tutkimuksen teoreettisiin perusteisiin ja keskeisiin menetelmiin.
Tasoltaan korkea, laaja-alainen yleissivistävä koulutus muodostaa ammattitaidon olennaisen perustan. Ammattitaidolla ei voida ymmärtää pelkästään yksityisten työtehtävien taitavaa ja nopeaa suorittamista ja tämän taidon elinikäistä ylläpitämistä. Ammattitaito merkitsee yhä enenevässä määrin laajoja tiedollisia ja taidollisia valmiuksia, jotka tekevät mahdolliseksi varsin monimutkaistenkin suoritusten nopean ja vaivattoman omaksumisen. Samoin se merkitsee valmiuksia uusien tietojen ja taitojen jatkuvaan omaksumiseen sekä tätä kautta edellytyksiä työtehtävien ja tarvittaessa ammatinkin vaihtamiseen.
Ammatillisen koulutuksen kehittäminen edellyttää lähivuosina koulutuksen rakenteeseen ja sisältöön seuraavia muutoksia:
— Yhtä pitkään yleissivistävään koulutukseen perustuvat ammatilliset opinnot suunnitellaan laaja-alaisiksi, joustaviksi ja avoimiksi ottamalla kuitenkin huomioon työelämän asettamat vaatimukset ja niissä tehtävät muutokset. Tämä koskee sekä työntekijäasteista ja opistoasteista ammatillista koulutusta että korkea-asteen koulutusta.
— Väylien avaaminen työntekijäasteisesta ammattikoulutuksesta opistoasteiseen edellyttää, että ammatillinen koulutus jaetaan työtehtävien vaatimusten ja elinkeinoelämän rakenteen mukaan laaja-alaisiksi opintolinjoiksi, jotka ovat yhteisiä sekä työntekijäasteen että opistoasteen tehtäviin pyrkiville. Yhteisen perusopintovaiheen jälkeen alkavat erikoistumisopinnot, jotka johtavat erilaisiin ja eri asteisiin ammatteihin.
—• Ammatillisista oppilaitoksista on luotava lukion kanssa kilpailukykyiset jatkomahdollisuudet korkeakouluihin siten, että molempia väyliä edenneet opiskelijat voivat suorittaa korkeakoulututkinnon suurin piirtein samanikäisinä.
204
—• Uudistuksen toteuttaminen edellyttää peruskoulun yläasteen ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmien sekä korkeakoulujen tutkintojen uudistamista.
— Peruskoulun tulee tuottaa yhtenäinen kelpoisuus sekä työn-tekijäasteiseen että opistoasteiseen koulutukseen.
— Ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmat on uudistettava mm. lisäämällä niihin yleissivistävien aineiden, kuten äidinkielen, vieraiden kielien, matematiikan ja luonnontieteellisten aineiden osuutta. Samalla on avattava todelliset jatkomahdollisuudet korkeakouluihin. Korkeakoulujen oppilasvalintoja on kehitettävä mm. varaamalla riittävät kiintiöt opistoasteisen ammatillisen koulutuksen suorittaneille.
— Opetuksen sisältöä suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ammattikoulutuksen yhteiskunnallisiin yhteyksiin.
— Ammattikoulutuksen kaikilla tasoilla oppilaita on pyrittävä perehdyttämään työtehtävien muuttumisen pohjana olevaan uuteen tietoon ja sen soveltamiseen. Samalla oppilaat on harjaannutettava käytettyjen menetelmien ja asetettujen tavoitteiden kriittiseen arviointiin. Tästä syystä ammatillisen koulutuksen kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla tulee olla yhteiskunnallista opetusta, joka on erityisesti suunniteltu ammattialan ja erikoistumistehtävien yhteiskunnallisten yhteyksien arviointia silmällä pitäen. Opetuksen tulee välittää tietoa tuleva nalan ja tehtävien kannalta oleellisista työyhteisöistä, tuotantolaitoksista, yrityksistä, hallintojärjestelmistä ja ammatillisista järjestöistä.
— Opetuksessa tulee välittää tietoa työpaikka- ja yritysdemokratiasta ja niiden toteuttamisen keinoista, ammatillisesta järjestäytymisestä ja järjestöjen toiminnasta. Opetukseen tulee sisältyä tietoa myös palkanmuodostuksesta, työsuhteisiin liittyvistä muista oikeuksista, sosiaaliturvasta sekä työsuhteisiin liittyvistä ehdoista. Tämän lisäksi on annettava tietoja yrityksen rahoituksesta ja tulonmuodostuksesta sekä tuottojen käytöstä ja siinä noudatettavista periaatteista.
Ammatillista koulutusta antavissa oppilaitoksissa tulee toteuttaa sisäistä demokratiaa siten, että opettajat ja oppilaat osallistuvat yhdenvertaisina opetuksen kehittämiseen. Siksi ammatillisten oppilaitosten sisäiset hallintoelimet tulee valita yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvilla vaaleilla.
3.4. Korkeakoulujen uudistaminen
Korkeakoulujen yhteiskunnallisena tehtävänä on tiedon järjestelmällinen kokoaminen, tuottaminen ja jakaminen. Korkeakouluissa suoritetaan tutkimustyötä sekä annetaan tieteellistä ja ammatillista koulutusta, minkä lisäksi niillä on muitakin yhteiskuntaa palvelevia tehtäviä.
Tutkimuksen ja opetuksen on oltava erottamaton kokonaisuus. Tämä ei kuitenkaan saa estää tarkastelemasta korkeakouluope-
205
tusta koulutusjärjestelmän osana. Korkeakouluihin on oltava yhtäläiset pääsymahdollisuudet kaikista peruskoulun jälkeisistä oppilaitoksista.
Korkeakouluissa suoritettava tutkimustyö ja niissä annettava tieteellinen ja ammatillinen koulutus vaikuttavat monimuotoisesti yhteiskunnan, tuotantojärjestelmän ja ihmisen elinympäristön kehittymiseen. Tieteellisteknisen kumouksen myötä tieteestä on tullut tärkeä tuotantovoima. Tämän vuoksi tutkimusta ja korkeakouluopetusta koskevaa tavoitteenasettelua ei voida tarkastella erillään muusta yhteiskunnan poliittisesta tavoitteenasettelusta.
Korkeakoulut ovat omassa toiminnassaan pyrkineet kieltämään tutkimuksen ja opetuksen yhteiskunnallisen luonteen. Niissä on syntynyt harhakuva sitoutumattomasta ja arvovapaasta tieteestä, johon vetoamalla korkeakoulut ovat toistaiseksi pystyneet estämään toimintansa kansanvaltaisen valvonnan.
Korkeakoulujen nykyinen hallintojärjestelmä on osa kapitalistista yhteiskuntarakennetta. Korkeakoulujen sisällä päätösvaltaa käyttää oikeistolainen, itseään täydentävä professorikunta. Sen vuoksi on työväenluokan näkemykset syrjäytetty korkeakouluopetuksessa ja -tutkimuksessa. Korkeakouluista on näin muodostunut yhä merkittävämpi porvarillisia valtarakenteita ja omistavan luokan etuja tukeva yhteiskunnallinen voimatekijä.
Sosialidemokraattien tavoitteena on korkeakoulujen yhteiskunnallistaminen. Tämä edellyttää, että kaikki korkeakoulut ovat yhteiskunnan hallussa ja että korkeakouluhallinto on kansanvaltainen. Yksityisten pääomapiirien pyrkimykset valjastaa korkeakoulujen tutkimus ja opetus palvelemaan vain tuotantoelämän välittömiä tarpeita on torjuttava. Korkeakouluissa suoritettava tutkimus ja niissä annettava opetus on saatava palvelemaan monipuolisesti kansan valtaenemmistön etuja. Korkeakoulut on myös saatettava palvelemaan oman alueensa väestön tarpeita ja erityisongelmia.
Korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen suuntaamisen on tapahduttava valtakunnallisesti, kansanvaltaisten elinten toimesta. Uuden tiedon tuottajina ja välittäjinä korkeakouluilla on oltava riittävä itsenäisyys tutkimusta ja opetusta koskevassa päätöksenteossa. Sen puitteissa opettajilla, tutkijoilla ja opiskelijolla on oltava opetuksen, tutkimuksen ja tieteellisen kritiikin vapaus.
Korkeakoulujen sisäinen hallinto on järjestettävä kansanvaltaisten periaatteiden mukaisesti. Tämä voidaan toteuttaa vain korkeakouluyhteisön kaikkien jäsenten tasa-arvoisen osallistumisen pohjalta. Sen vuoksi korkeakoulun hallintoelinten jäsenet on valittava yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden perusteella.
Korkeakouluopetusta on kehitettävä osana yleistä koulutusjärjestelmää tavoitteena kansalaisten koulutuksellisen tasa-arvon toteuttaminen. Muuta ammattikoulutusta kehittämällä saatetaan
206
muut ammatilliset tutkinnot tasavertaisiksi korkeakoulututkintojen kanssa.
Porvarillisen koulutuspolitiikan tuloksena nykyinen korkeakouluopetus on jaettu kapea-alaisiin lohkoihin. Opiskelijat opetetaan ratkaisemaan kaavamaisesti rajoitettuja ja yhteiskunnallisista yhteyksistään erotettuja ongelmia. Tällä tavoin porvarillinen koulutuspolitiikka pyrkii kouluttamaan vallitsevat valtarakenteet hyväksyviä, kapea-alaisia asiantuntijoita.
Korkeakoulututkinnot tulee muodostaa suunnitelmallisiksi, yhteiskunnan tarpeista lähteviksi kokonaisuuksiksi. Opetuksen tulee olla ongelmakeskeisltä ja perustua yhteiskunnallisessa todellisuudessa esiintyviin ongelmiin. Tämä edellyttää tutkintojen monitieteellisyyttä, koska yhteiskunnalliset ongelmat vain harvoin noudattavat ahtaita tieteenalarajoja. Tutkiimusnäytteinä on hyväksyttävä myös ryhmätutkimuksia, koska yksinäistutki-muksilla on yhä rajoitetummat mahdollisuudet selvittää mittavampia ja merkittävämpiä tutkimusprojekteja.
Tieteellisen opetuksen on oltava kiinteässä yhteydessä käytäntöön. Tutkimuksen perustana olevia teorioita ja tutkimusmenetelmiä koskevan koulutuksen ohella opiskelijat on perehdytettävä näiden avulla hankitun tiedon käytännön sovellutuksiin. Tämä voidaan toteuttaa siten, että opiskelijat opintojensa kestäessä työskentelevät oman alansa eri ammattitehtävissä. Käytännön harjoittelua ei tule rajoittaa vain perinteisiin akateemisen henkilöstön tehtäviin, vaan opiskelijoiden on opittava tuntemaan työmenetelmissä tehtävien uudistusten merkitys niiden suorittajan kannalta.
Koulutuksen tavoitteena tulee olla yleisten tiedollisten ja taidollisten valmiuksien antaminen. Kapea-alaisen erikoistumisen sijasta tulee saada sellaiset yleisvalmiudet, joiden avulla pystytään tulevissa työtehtävissä joustavasti kehittämään työskentelymenetelmät ja tarvittaessa myös omaksumaan uudenlaiset tehtävät. Koulutuksen olennaisimpana osana tulee olla valmiuksien kehittäminen tiedon hankkimiseen, soveltamiseen ja hyväksikäyttöön.
Korkeakoulujärjestelmää kehitettäessä on varmistettava maan eri alueiden asukkaiden koulutuksellinen tasa-arvoisuus. Korkeakoululaitoksen kehittäminen ei saa tapahtua ahdasalaisia eril liskorkeakouluja muodostamalla, vaan korkeakouluyksiköstä tulee muodostaa monialaisia ja toimintakykyisiä kokonaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan saa estää korkeakoulujen välistä järkevää työnjakoa. Opiskelijoille on taattava oikeus koota eri korkeakouluissa suoritetut tutkinnot yhtenäiseksi loppututkinnoksi.
Opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksia kansainvälistyvään korkeakouluopiskeluun ja tutkimustyöhön varsinkin sosialistisissa maissa on voimakkaasti tuettava.
3.5. Opintososiaalisen toiminnan uudistaminen Opintososiaaliset toimenpiteet ja oppilashuollon kehittäminen
207
ovat tärkeä osa koulutukselliseen tasa-arvoisuuteen ja oppimisvaikeuksien voittamiseen tähtäävää koulutuspolitiikkaa.
Opintososiaalisella toiminnalla tulee luoda kouluyhteisöstä viihtyisä, turvallinen ja terveellinen ympäristö monipuoliselle ja tulokselliselle koulutyölle.
Opintotuki
Opintotukeen kuuluvat opintolaina- ja opintorahajärjestelmä, erilaiset stipendit ja ilmaispalvelut.
Tavoitteena on, että opintotukijärjestelmällä turvataan kaikille tasavertaiset mahdollisuudet asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta niin pitkään ja korkeatasoiseen koulutukseen kuin kukin haluaa.
Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun osalta tulee tarjota kaikille koulutettaville mahdollisimman täydelliset ilmaispalvelut. Yhteiskunnan yleisillä talous- ja sosiaalipoliittisilla keinoilla on tuettava lapsiperheitä, jotta kasvavien kehitysympäristö saataisiin muodostumaan mahdollisimman virikkeiseksi ja kaikinpuolista kehitystä aktivoivaksi. Välillistä opintotukea tulee asteittain lisätä kaikessa koulutuksessa.
Lukiossa ja keskiasteen ammatillisessa koulutuksessa on välittömästi lisättävä sosiaalisin perustein jaettavan opintorahan suuruutta ja opintorahaa saavien lukumäärää. Korkeakouluopiskelijoiden osalta on opintorahamuotoisen opintotuen osuutta suhteessa lainaosuuteen lisättävä.
Opintotukijärjestelmän tavoitteeksi tulee asettaa opiskelukustannukset ja opiskeluajan elinkustannukset kattavan opintorahan maksaminen. Opiskelijapalkkajärjestelmään voidaan siirtyä sitten, kun yhteiskunnalla on tarvittavat resurssit kaikkien opiskelijoiden yhdenmukaiseen ja riittävään tukemiseen.
Oppilaanhuolto
Kouluja rakennettaessa ja vanhoja kouluja uusittaessa tulee huolehtia erityisesti koulutilojen pedagogisesta tarkoituksenmukaisuudesta, viihtyisyydestä, turvallisuudesta ja terveellisyydestä.
Koulurakennusten sijoittelussa on pääratkaisuna pidettävä koulujen viemistä oppilaiden luokse siten, ettei varsinkaan peruskoulun ala-asteella jouduta turvautumaan oppilasasuntoloihin eikä pitkiin kyydityksiin.
Opiskelija-asuntoloita rakennettaessa olisi estettävä irrallisten opiskelijayhdyskuntien syntyminen. Pitkällä tähtäimellä opiskelija-asuntotuotanto tulee saattaa normaalin asuntorakentamisen yhteyteen.
Oppilaiden kokonaistyöaika on mitoitettava oppilaiden ikäkauden mukaan siten, etteivät ylipitkät työpäivät aiheuta terveydellisiä eikä mielenterveydellisiä haittoja.
208
Kouluruokailun tulee tarjota tärkeimpien ravintoaineiden riittävyys oppilaiden täysipainoiselle henkiselle ja fyysiselle kehitykselle.
Kouluterveydenhoidossa tulee pääpaino kiinnittää ennaltaehkäisevään toimintaan ja terveyskasvatukseen.
Psyykkinen oppilaan huolto on kehitettävä elimelliseksi osaksi oppimisvaikeuksien voittamiseen tähtäävää toimintaa.
Oppilaan ohjauksella on huolehdittava kaikkien oppilaiden opiskelumenetelmien ja opiskeluolosuhteiiden mahdollisimman tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä. On kiinnitettävä erityistä huomiota niihin oppilaisiin, joiden kotona ei pystytä tukemaan oppilaita opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Yleensäkin kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja tiedonvälitystä on tehostettava.
Koulukuraattoritoiminnalla tulee seurata oppilaiden elinolosuhteita ja suunnata toimenpiteitä epäinhimillisten ja koulutyötä haittaavien olosuhteiden korjaamiseen niin kotona kuin koulussakin.
Koulupsykologisen toiminnan tulee olla perustana oppimisvaikeuksien analysoimisessa ja vaikeuksien voittamiseen tähtääviä toimenpiteitä suunniteltaessa.
Koulupsykoiogitoiminta ja koulukuraattoritoiminta on kytkettävä osaksi koululaitoksen koko toimintaa ja järjestettävä se kouluhallinnon alaisuudessa.
Aikuiskoulutuksen uudistaminen
4.1. Peruslähtökohdat ja yleistavoitteet
Koko yhteiskunnan ja sen jokaisen jäsenen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edellytys on jatkuva tietojen ja taitojen uudistuminen. Koulutusta ei tule rajata vain lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan se on koko eliniän jatkuva, toistuva tapahtuma.
Aikuiskoulutuksemme on tähän asti kehittynyt sattumanvaraisesti ilman kokonaisvaltaisia suunnitelmia, eikä sille ole asetettu täsmällisiä tavoitteita, mikä on aiheuttanut monia vakavia puutteita ja epäkohtia. Aikuiskoulutus ei ole kyennyt vähentämään koulutuseroja, vaan on lisännyt eri väestöryhmien välistä koulutuksellista eriarvoisuutta. Tekeillä olevat koulutusjärjestelmää koskevat laajat uudistukset, erityisesti peruskoulun ja keskiasteen koulutuksen uudistaminen merkitsevät sukupolvien välisten koulutuserojen kasvamista, ellei samanaikaisesti ryhdytä voimakkaisiin toimenpiteisiin aikuiskoulutuksen kehittämiseksi.
Aikuisväestön enemmistö, vain pelkän oppivelvollisuuskoulun käyneet, ovat käyttäneet vähiten aikuiskoulutuspalveluja. Aikuiskoulutukseen ovat eniten osallistuneet pitkän koulutuksen saaneet hyvässä taloudellisessa asemassa olevat väestöryhmät. Maamme aikuiskoulutus ei ole olennaisesti kohottanut aikuisväestön enemmistön yleissivistävän tiedon tasoa.
209
Ammatillinenkin aikuiskoulutus on etupäässä kohdistunut korkean ammatillisen koulutuksen saaneisiin ryhmiin. Ammatillista koulutusta ilman oleville tarjottu ammatillinen aikuiskoulutus on ollut määrällisesti ja laadullisesti riittämätöntä.
Aikuiskoulutus ei ole myöskään pystynyt kohottamaan aikuisten yhteiskunnallista tietämystä eikä aktivoimaan aikuisväestöä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Työväen kulttuuritoimintaa edistävä aikuiskoulutus ei ole saanut sille kuuluvaa huomiota maamme aikuiskoulutuksessa.
Yhtenä aikuiskoulutuksen keskeisenä tehtävänä on väestön keskuudessa vallitsevan koulutuksellisen eriarvoisuuden poistaminen. Tämä merkitsee sitä, että keskeinen huomio kiinnitetään pelkän oppimisvelvollisuuskoulun käyneiden aikuisten yleissivistävän koulutuksen tason kohottamiseen. Yhtä tärkeä tavoite on laaja-alaisen ammatillisen peruskoulutuksen antaminen sille työelämässä toimivalle aikuisväestön enemmistölle, joka ei ole saanut ammatillista koulutusta.
Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus on toteutettava aikuiskoulutuksessa siten, että ne nivoutuvat mielekkäästi yhteen ja tukevat toisiaan. Näiden aikuiskoulutuksen päätehtävien piiriin on saatava riittävän suuret väestöryhmät.
Jokaiselle työntekijälle on taattava yhtäläiset oikeudet ammattitaidon ylläpitoon ja jatkuvaan kehittämiseen täydennyskoulutuksen avulla.
Yleissivistävässä peruskoulutuksessa ja aikuisten ammatillisessa koulutuksessa on yhteiskunnallista opetusta lisättävä.
Poliittinen koulutus on osa aikuiskoulutusta. Se pyrkii lisäämään yhteiskunnallista tietoutta ja valmiuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Kulttuuriin osallistumista edistävän aikuiskoulutuksen on suuntauduttava ensi sijassa niihin laajoihin työläis- ja pienviljelijä-joukkoihin, jotka tähän asti on suurelta osin jätetty kulttuuritoimintojen ulkopuolelle.
Yleissivistävä peruskoulutus Riittävän laaja ja ydinsisällöltään kaikille yhteinen yleissivistävä koulutus, joka luo oppimisvalmiuksia ja antaa tiedolliset ja taidolliset välineet jatkuvaan koulutukseen, on kaikkien kansalaisten perusoikeus. Lyhyen koulutuksen saaneen aikuisväestön asema työ-, yhteiskunta- ja kulttuurielämässä on muuttumassa entistäkin vaikeammaksi. Aikuisten yleissivistävän koulutuksen puutteellisuuksien poistamiseksi on luotava valtakunnallinen kokonaisjärjestelmä, joka antaa lyhyen yleissivistyksen saaneille aikuisille riittävät yleissivistävät tiedot ja perusvalmiudet. Yleissivistävien perustietojen ja -valmiuksien osuutta on lisättävä aikuisten ammatillisessa koulutuksessa.
210
Ammatillinen aikuiskoulutus
Ammatillinen peruskoulutus on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Maamme ammatissa toimivasta väestöstä on kuitenkin kaksi kolmannesta ilman ammatillista koulutusta. Työn rationalisaatio, työtehtävien pilkkominen pieniksi erillisiksi yksiköiksi sekä kiihtyvä työrytmi ovat lisäksi tehneet työssä tapahtuvan oppimisen mahdottomaksi useimmissa ammattiryhmissä. Siksi työn järjestelyä on muutettava siten, että työtehtävät muodostavat riittävän laajoja ja mielekkäitä kokonaisuuksia, jolloin työssä oppiminen ja työssä tapahtuva ammattitaidon kehittäminen tulevat kaikille mahdollisiksi.
Ammattikoulutusta vaille jääneen aikuisväestön tulee edelleenkin voida hankkia ammattitaito varsinaista ammatillista peruskoulutusta kapea-alaisemmilla ammattikursseilla. Kun kaikille työntekijöille on voitu antaa ammatillinen peruskoulutus, jää ammattikurssitoiminnan tehtäväksi ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen antaminen.
Kaikilla työelämässä toimivilla on oltava yhtäläiset ammattitaidon ylläpidon ja kehittämisen mahdollisuudet. Siksi ammatillinen täydennys- ja jatkokoulutus on liitettävä jokaisen työntekijän perusoikeuksiin.
Aikuisten ammatillisen täydennys- ja jatkokoulutuksen järjestämistä ei voida jättää yksin työnantajien vastuulle. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjonta on riittävää ja ulottuu kaikille koulutusaloille ja -asteille.
Työntekijöiden ja heidän ammatillisten järjestöjensä vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä täydennys- ja jatkokoulutuksesta päätettäessä.
Yhteiskunnallinen koulutus
Yhteiskunnallisen opetuksen osuutta on lisättävä kaikissa yhteiskunnan tarjoamissa aikuiskoulutuspalveluksissa. Poliittisten ja muiden kansalaisjärjestöjen harjoittamalle yhteiskunnalliselle koulutukselle on suotava riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Poliittisten ja kansalaisjärjestöjen harjoittama yhteiskunnallinen koulutus on yleensä yhteiskunnallisen demokratian tehostamiseen tähtäävää koulutustoimintaa.
Erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustoimissa oleville henkilöille annettavaa yhteiskunnallista koulutusta on lisättävä. Poliittisten ja ammatillisten järjestöjen jäsenistön yhteiskunnallista ja järjestöllistä koulutusta on tehostettava.
Kulttuuriin osallistumista edistävä koulutus
Aikuiskoulutuksessa tulee kulttuuriin osallistumista edistävä koulutus suunnata ensi sijassa niille väestöryhmille, jotka joko puutteellisen peruskoulutuksen, työn rasittavuuden, syrjäisen asuinpaikan tai muun syyn vuoksi eivät ole päässeet osallisiksi siitä
211
koulutuksesta, joka tähtää koko väestön aktivoimiseen kulttuuritoimintaan. Kulttuuritoimintaa edistävän koulutuksen tulee olla luonteeltaan ja toteutukseltaan sellaista, että se perustuu väestön enemmistön elämän olosuhteisiin ja arvomaailmaan. Tällöin on erityisesti huolehdittava työväenkulttuurin sekä kielellisten ja kulttuuristen vähemmistöjen kulttuuritoiminnan kehittämisestä ja laajentamisesta.
4.2 Organisaatiot ja menetelmät
Tavoitteettomuus on leimannut maamme tähänastista aikuiskoulutusta ja sitä säätelevää lainsäädäntöä. Se on heijastunut myös aikuiskoulutuksen organisointiin ja opetusmenetelmiin. Monilla tehtäväalueilla toimii useita päällekkäisiä koulutusorganisaatioita. Toisaalta eräät aikuiskoulutuksen keskeiset tehtävät ovat jääneet täysin hoitamatta.
Opetusministeriön aikuiskoulutuksen johto- ja suunnittelutoimintaa on tehostettava. Itsenäisten aikuiskoulutusorganisaatioiden tukea on säädeltävä siten, että niiden tehtävät tulevat aikuiskoulutuksen tavoitteiden pohjalta selkeästi rajatuiksi ja täsmennetyiksi. Eri aikuiskoulutuslaitosten voimavarat on jaettava tarkoituksenmukaisesti, ja aikuiskoulutuslaitosten toiminnat on nivellettävä yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Eri aikuiskoulutusorganisaatioiden välistä yhteistyötä on tehostettava siten, että olemassa olevien koulutuslaitosten voimavarat tulevat tehokkaasti käyttöön.
Aikuiskoulutuksen tiedotustoimintaa ja opinto-ohjausta on kehitettävä. Aikuiskoulutuspalvelut on ulotettava yhtäläisesti maan eri alueille.
Opetusmenetelmiä on tehokkaasti kehitettävä eri koulutustavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä merkitsee mm. hakevan toiminnan harjoittamista, jolloin koulutustoimintaa on pyrittävä mm. viemään työpaikoille. Aikuiskoulutusta on entistä enemmän pyrittävä välittämään työväenjärjestöjen kautta, koska niillä on jo ennestään työntekijöiden luottamus.
4.3 Rahoitus ja opintososiaaliset kysymykset
Yhteiskunnan aikuiskoulutukselle antaman taloudellisen tuen tulee olla porrastettu sen mukaan, kuinka koulutus edistää yleisiä yhteiskuntapoliittisia päämääriä. Yhteiskunnan taloudellinen tuki on suunnattava erityisesti vähän koulutusta saaneille ryhmille sekä sellaisiin opintoihin, jotka tyydyttävät koulutuksellisia perustarpeita.
Korkein valtion tuki tulee suunnata opinnoille, joiden tavoitteena on antaa yleissivistäviä ja ammatillisia perusvalmiuksia. Samoin yhteiskunnallisia perusvalmiuksia antavan aikuiskoulutuksen sekä kansalaisten yhteiskunnallista osallistumista edistävän aikuiskoulutuksen tulee saada riittävää taloudellista tukea yhteiskunnalta. Työnantajien osuuden koulutuksen rahoituksesta on oltava sitä
212
suurempi, mitä enemmän koulutus palvelee työnantajien ja yrityksien omia tavoitteita.
Koulutukseen osallistuminen ei saa vaarantaa työntekijöiden taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia. Koulutukseen osallistumista on pidettävä tuottavana työnä, josta on maksettava samanlaiset palkka- ja muut edut kuin varsinaisesta työnteosta. Erityisesti on pidettävä huoli siitä, että yhteiskuntapoliittisesti tärkeiden koulutustavoitteiden saavuttaminen tehdään yksilöille taloudellisesti mahdollisesti riittävän pitkän koulutusloman myöntämisellä. Palkallisen koulutusvapaan tulee kuulua kaikille työntekijöille. Koulutusloman pituuden tulee kuitenkin olla riippuvainen siitä, kuinka keskeisistä opinnoista koulutuspolitiikan tavoitteiden kannalta on kysymys.
III KOULUTUSPOLIITTISET ERITYISKYSYMYKSET
5. Opettajakoulutuksen uudistaminen
Opettajakoulutuksen nykytilanne
Opettajakoulutuksen rakenne ja sisältö eivät vastaa demokraattisen yhteiskunnan eivätkä kehittyvän koululaitoksen vaatimuksia. Pääosa opettajista on koulutettu erillään yliopistoista, suppeissa opettajanvalmistuslaitoksissa. Lisäksi koulutus on jakaantunut lähes kahdellekymmenelle eri koulutuslohkolle, joiden yhteys toisiinsa ja yliopistoihin on varsin heikko.
Opettajisto on perinteisesti valtaosaltaan ollut poliittisilta asenteiltaan porvarillista ja opetuksen välityksellä ylläpitänyt muuttumatonta olotilaa edustavaa porvarillista ideologiaa.
Työväestöstä lähtöisin olevan opettajiston osuus on ollut vähäinen. Opettajakoulutuksen oppilasvalintaa onkin pyrittävä voimakkaasti muuttamaan siten, että työväestöstä lähtöisin olevien ja työväenhenkisten sekä edistyksellisten opettajien suhteellinen osuus selvästi kasvaa. Vastaavasti on opettajakoulutuksen aatteellista sisältöä uudistettava siten, että myös työväenliikkeen aatemaailma tulee nykyistä myönteisemmällä tavalla käsitellyksi.
Opettajakoulutukselle asetettavat vaatimukset
Opettajakoulutuksen tavoitteet on johdettava yleisistä koulutuspoliittisista tavoitteista. Opettajakoulutuksen on annettava valmiudet myötävaikuttaa jatkuvaan yhteiskunnalliseen muutosprosessiin.
Opettajakoulutuksen rakenne tulee uudistaa siten, että esi-, perus- ja keskiasteen opettajiston koulutus muodostaa yhden kokonaisuuden.
Opettajakoulutuksen tutkinnonuudistus on nivellettävä korkeakoulujen tutkinnonuudistukseen, jonka mukaan opinnot jakaantuvat yleis-, aine- ja syventäviin opintoihin.
213
Opettajakoulutuksen tulee perehdyttää koulutettavat perusteellisesti jatkuvan kasvatuksen periaatteeseen ja antaa perusvalmiudet myös aikuisten opettamiseen.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppimisvaikeuksien voittamis-periaatteelle rakentuvaan pedagogiikkaan.
Opiskelijoita tulee perehdyttää käytännön opetustilanteisiin, erityisesti yhdysluokkien opettamiseen.
Opettajakoulutuksen on oltava sisällöltään joustavaa, opettajan tehtävien jatkuvaa kehittämistä tukevaa. Opettajakoulutuksen tehtävänä ei ole tehdä opettajista opetusteknikoita.
Koulutukseen tulee sisällyttää aineita, jotka antavat opettajalle edellytykset toteuttaa ja kehittää koulun ja kodin välistä yhteistyötä, suunnitella pitkäjänteisesti ja demokraattisesti sekä oppilaiden että toisten opettajien kanssa koulun toimintaa ja oppimistapahtumaa, oppia ymmärtämään ihmisen koulutettavuuden laajat mahdollisuudet ja sitä kautta omaksuttava oppimisvaikeuksien voittamisperiaatteeile rakentuva pedagogiikka.
Opettajille tulee antaa mahdollisimman monipuolista tietoa yhteiskunnan rakenteesta, sen kehityksestä, työ- ja tuotantoelämästä. Edelleen hän tarvitsee tietoja siitä, miten taloudelliset, maantieteelliset ja muut yhteiskunnalliset seikat vaikuttavat koulutukseen ja miten koulutuksen avulla päästään vaikuttamaan takaisin yhteiskuntaan.
Opettajille tulee antaa mahdollisimman monipuolista tietoa yh-jota jo nykyinen opettajakoulutuslaki edellyttää. Jatkokoulutuksen on liityttävä saumattomasti peruskoulutukseen.
Jatkokoulutuksen on tuettava koulu-uudistusta. Sen tulee perustua opetuksen suunnitelmallisuuden, demokraattisuuden, edistyksellisyyden ja kokonaisvaltaisuuden periaatteelle.
Ammatillisten oppilaitoksien opettajien koulutukselle asetettavat erityisvaatimukset
Ammatillisen koulutuksen tavoitteiden toteuttaminen sekä opetuksen ja opetusmenetelmien kehittäminen edellyttää, että ammatillisten oppilaitosten opettajat saavat mahdollisimman perusteellisen yleissivistävän koulutuksen, hyvän teoreettisen koulutuksen ja käytännön ongelmien tuntemuksen omalla erikoistumisalallaan.
Nykytilanteelle on ominaista, ettei ammattikoulutusjärjesteimäile ole luotu ammattipedagogiikkaa. Käytännössä tämä merkitsee sitä. että valtaosa ammatillisista oppilaitoksista toimivista opettajista ei ole saanut minkäänlaista pedagogista koulutusta.
Ammatillisten oppilaitosten opettajien koulutusta on ryhdyttävä kiireellisesti uudistamaan, ja sen tulee tapahtua muun opettajakoulutuksen yhteydessä.
Ammatillisten opettajien tulee saada samanlainen pedagoginen perusvalmius kuin peruskoulujen opettajien. Myös heidän opetus-
214
harjoittelunsa tulee olla yhtä laaja kuin peruskoulun opettajilla, ja sen tulee tapahtua mahdollisimman suuressa määrin normaaleissa ammatillista koulutusta antavissa yksiköissä.
Korkeakoulujen opettajilta tulee edellyttää opetuksellisen pätevyyden hankkimista yhtä lailla kuin muiltakin ammatillista opetusta antavilta henkilöiltä.
Ammatillisten oppilaitosten opettajille tulee luoda hyvät edellytykset sekä erikoisalan että pedagogisten tietojen ja taitojen ylläpitoon ja kehittämiseen. Kun tavoitteena on, että opettajien välittämät tiedot ja taidot olisivat mahdollisimman tuoreita, opettajille tulee luoda myös kiinteä omakohtainen yhteys oman alan tutkimukseen.
Ammatillisten oppilaitosten opettajien jotkokoulutuksen tulee rakentua samoille periaatteille kuin peruskoulun opettajien jatkokoulutus.
Aikuiskouluttajien koulutus
Suurin osa maamme aikuiskouluttajia on kokonaan vailla aikuispedagogista koulutusta tai toimii puutteellisen tai vanhentuneen pedagogisen koulutuksen varassa.
Aikuiskoulutuspoliittisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää aikuiskouluttajien koulutuksen perusteellista uudelleenarviointia. Aikuiskouluttajien nykyinen ja tuleva koulutustarve on määriteltävä kiireellisesti ja luotava kouluttajaryhmittäin määrällisiin ja laadullisiin koulutusvaatimuksiin perustuva valtakunnallinen koulutusohjelma. Minimitavoitteena on aikuispedagogisen valmiuden antaminen kaikille aikuiskouluttajille.
Kouluttajakoulutuksen suunnittelun tulee tapahtua opetusministeriön toimesta yhteistyössä korkeakoulujen, muun opettajakoulutuksen ja aikuiskoulutuslaitosten kanssa. Koulutuksen toteutuksen päävastuu on asetettava korkeakouluille.
Opintokerhojen toveriohjaajien koulutuksessa on päävastuu kansalaisjärjestöillä, jotka ovat oikeutetut saamaan tälle toiminnalle yhteiskunnan täysipainoisen rahoituksellisen ja muun tuen.
Kaikessa aikuiskouluttajakoulutuksessa on korostettava tiedon yhteiskunnallista merkitystä sekä kouluttajien sosiaalisten valmiuksien tärkeyttä.
6. Oppimateriaalin uudistaminen
Oppimateriaalituotanto on nykyisin hajanaista ja irrallaan muusta koulutuksen kehittämisestä. Tuotannosta vastaavat yksityiset kustantajat. Tästä syystä porvariston arvomaailma korostuu sekä materiaalin laatijoiden että sisällön valinnassa. Yhteiskunnan vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat oppimateriaalin hyväksymiseen keskusvirastoissa, mikä on yksittäistapauksellista ja kohdistuu valmiisiin käsikirjoituksiin. Kielellisten ja kulttuuristen vähemmistöjen oppimateriaalia eivät kaupalliset kustantajat tuota.
215
Oppimateriaalin tulee vastata koulutuksen tavoitteita. Sen tulee olla sopusoinnussa yhteiskunnan asettamien oppisisältöjen kanssa ja pedagogis-psykologisilta ominaisuuksiltaan sellaista, että se turvaa asetetut oppimistavoitteet. Nämä vaatimukset täyttävän oppimateriaalin tuotannon turvaamiseksi on oppimateriaalin suunnittelu saatava kiinteään yhteyteen muun koulutussuunnittelun kanssa.
Oppimateriaalin tuottamista varten on laadittava koulutuksen tavoitteista lähtevät tuotantosuunnitelmat. Oppimateriaalituotantoa edistävää tutkimusta on voimakkaasti lisättävä. Oppimateriaalituotantoa johtamaan, valvomaan ja suunnittelemaan on asetettava opetusministeriöön poliittisin perustein muodostettu elin.
Sitä mukaa kuin yhteiskunta ottaa koulutusjärjestelmän kehittämisen myötä vastatakseen yhä suuremmasta osasta oppimate-riaalikustannuksia, on yhteiskunnan mahdollisuuksia oppimateriaalituotannon ohjaamiseen lisättävä.
Valtion oman kustannustoiminnan osuutta on asteittain lisättävä sekä kirjallisen että audiovisuaalisen oppimateriaalin tuotannossa. Myös vähemmistöjen oppimateriaalin tuottamisesta on tällöin tehokkaasti huolehdittava. Tavoitteena on, että koko oppimateriaalituotanto siirretään yhteiskunnan haltuun.
7. Koulutushallinnon uudistaminen
Hallinnon kehittämisessä on yleisesti pyrittävä kansanvaltaisuuteen, hajakeskitykseen, kokonaisvaltaisuuteen ja tehokkuuteen.
Maamme koulutusjärjestelmän keskushallinnon keskityttyä opetusministeriön alaisuuteen on ministeriön mahdollisuuksia koulutuspolitiikkaa johtavana organisaationa kehitettävä vastaamaan koulutuksen rakenteen ja sisällön uudistamiselle asetettavia vaatimuksia. Ministeriön ja sen alaisten viranomaisten organisaatio on kokonaisuudessaan uudistettava niin, että ministeriö voi käsitellä koulutusasioita eheän kokonaisuuden osina. Oppilaitokset on saatettava yhteiskunnan omistukseen eräitä kansalaisjärjestöjen aikuiskoulutusmuotoja lukuun ottamatta.
Kokonaisuutena tarkasteltuna koulutushallinto ei nykyisin täytä niitä vaatimuksia, joita sille koulutuksen tasapuolisen saatavuuden ja kansanvaltaisten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta on työväenliikkeen päämäärien toteuttamista ajatellen asetettava. Sen vuoksi on luotava alueellinen koulutushallinto, jonka tehtävänä on turvata eri koulutusasteiden palvelujen tarpeen tyydyttäminen.
Alueellisella tasolla koulutushallinto on uudistettava aluehallinnon kansanvaltaistamiseen tähtäävän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Kaiken peruskoulun jälkeisen koulutuksen tulee olla sen alaista. Myös alueen korkeakoulut tulee koulutussuunnittelun osalta saattaa kiinteään yhteyteen alueellisen koulutushallinnon kanssa.
216
Kunnallisen kouluhallinnon kehittäminen ja demokratisoituminen edellyttää riittäviä hallinnollisia resursseja kunnissa, luottamusmiesten nykyistä parempaa kouluttamista tehtäväänsä, kunnallisen kouluhallinnon, suunnittelun ja päätöksenteon entistä parempaa yhteensovittamista sekä riittävää ja kyllin aikaista tiedottamista suunnitelmista.
Oppilaitosten sisäinen hallinto tulee järjestää opettajien ja opiskelijoiden kansanvaltaisen osallistumisen pohjalle. Demokratian toteuttaminen kaikkien oppilaitosten sisäisessä toiminnassa liittyy välttämättömänä osana koulutuksen demokraattiseen ja sosiaaliseen uudistamiseen.
Yleisperiaatteen valinnaisten hallintoelinten vaaleissa tulee olla se, että yleisen ja yhtäläisen vaalitavan mukaisesti äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia ovat kaikki oppilaitoksissa opiskelevat ja työskentelevät henkilöt. Pääpaino ei luonnollisestikaan kohdistu hallinnon muodolliseen toteuttamiseen, vaan itse opiskelutoimin-nan kehittämiseen. Hallinnon käytännöllinen toteuttaminen voi poiketa muodollisesti eri oppilaitoksien kohdalla esim. oppilaitosten kokoerojen ja oppilaiden ikärakenteen vuoksi. Myös vanhempien vaikutusmahdollisuutta kouluun tulee lisätä.
Koulutusalueiden sijoittaminen koulutushierarkian eri tasoille on ratkaistava koulutuksen luonteen perusteella. Erityisesti on vältettävä ratkaisuja, joiden perusteella suoritusasteisiin tehtäviin johtava ammattikoulutus jäisi erilleen korkeakoulu- ja opistotasolla annettavasta ammatillisesta koulutuksesta.
Aikuiskoulutuksen kiinteää yhteyttä muuhun koulutusjärjestelmään on myös hallinnon osalta jatkuvasti vahvistettava kaikilla koulutushallinnon tasoilla. Opetusministeriön mahdollisuuksia aikuiskoulutuksen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen on vahvistettava.
74 KOULUTUSPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN
Tampereen Sosialidemokraattinen Klubi ry:n esitys
Koulutusasiat ovat parhaillaan käymässä lävitse varsin merkittävää uusiintumisvaihetta. Yhdistyksemme esittää,
että muutosvaiheen aikana kiinnitetään tässä asiassa huomio koulutuspoliittisessa ohjelmassa alla oleviin seikkoihin:
Yleissivistävän osuuden ylimitoitusta tulisi välttää perus-ruskoulutasolla, koska laajempien yhteyksien ymmärtäminen ei siinä vaiheessa ole yleistä. Peruskoulutukseen päätarkoitus lienee enemmän teknillisten oppivalmiuksien antaminen.
Koulutuksen sisällön nykyistä parempi yhteys käytäntöön olisi saatava aikaan kaikessa koulutuksessa peruskoulun
217
alkuasteen jälkeen. Tämä koskee erityisesti myös korkeakouluopetusta. Tieteellinen tutkimustyö olisi suunnattava palvelemaan enemmän käytäntöä. Tieteenteko pelkän tieteen vuoksi jääköön nykyistä vähemmälle.
Käytännöllisiin tehtäviin suuntautuvien oppilaiden opintomahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa on turvattava, jotta he eivät jäisi lukioasteelta tulevien jalkoihin.
Myös vammaisten ja heikompitasoisten koulutus on muistettava. Apua enemmän sinne missä sitä todella tarvitaan.
Käytännöllisen koulutuksen arvostusta tulisi nostaa informaation ja toisaalta tulopolitiikan keinoin.
Enemmän kansanvaltaa byrokraattisen kouluhallituksen ja ministeriön toimintaan.
Sosialidemokraattisessa koulutusohjelmassa tulisi ottaa huomioon myös koululaitoksen talous- ja hoitohenkilökunnan asiat.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen lukuun ottamatta sen ensimmäisessä kappaleessa esitettyä vaatimusta, jossa tähdätään yleissivistävän opetusaineksen kaventamiseen peruskouluasteella. Puoluetoimikunnan käsityksen mukaan tasa-arvoon johtava koulutuspolitiikka edellyttää yleissivistävän opetusaineksen lisäämistä kaikilla koulutuksen asteilla ja erityisesti peruskoulussa.
75 KUNNALLINEN DEMOKRATIA ARVOON KOULUJEN JOHTAMISESSA
Hämeenlinnan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ry:n esitys
Maamme koulujen opettajisto on perinteisesti ollut yksipuolisesti porvarillista ja tämä on myös näkynyt koulujen opetus- ja kasvatustyössä. Se on merkinnyt myös sitä, etteivät työväenliikkeen näkemykset ole päässeet vaikuttamaan riittävästi koulujen työskentelyyn. Toisaalta on viime aikoina työväenliikkeen näkemyksen omaavia henkilöitä valittu ehkä aiempaa enemmän koululaitoksen opetus- ja hallintotehtäviin, mikä on aiheuttanut monenlaisia kiistoja.
Maassamme oli lukuvuonna 1973—74 oppivelvollisuuskouluja noin 5 000 kpl. Näiden koulujen johtajat ovat miltei poikkeuksetta yhteiskunnallisilta asenteiltaan porvareihin tai ns. sitoutumattomiin, mutta kuitenkin porvarillisiin ryhmiin kuuluvia, mikä ei alkuunkaan vastaa maassamme vallitsevaa yhteiskunnallista näkemystä. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että koulujen opettajat ovat käytännössä valinneet myös koulun hallinnollisen johtajan.
218
Koulunjohtajan tehtävä on hallintotehtävä eikä suinkaan opettajiston luottamusmiehenä toimiminen. Tehtävä on yksi tärkeä lenkki siinä hallintoketjussa, joka koulutointa johtaa ja on erityisen tärkeä sen vuoksi, että koulunjohtaja toimii yksittäisen koulun ja luokan tasolla. On välttämätöntä, että kunnallisen demokratian ja tätä kautta työväenliikkeen näkemysten ja toimintatapojen vaikutukselle annetaan mahdollisuus yksittäisen koulunkin tasolla. Maassamme on oppivelvollisuuskoulujen lisäksi runsaasti muita
oppilaitoksia, joissa tulisi päästä vastaavanlaiseen käytäntöön. Opettajien luottamusmiehen tulee olla nimenomaan opettajien ammatillisten ja muiden vastaavien asioiden ajamista varten eikä opettajien mielipiteellä tule olla ratkaisevaa merkitystä kou-
todelliset vaikutusmahdollisuudet ammatillisiin asioihin, iun hallintoon ja tavoitteenasetteluun.
Edellä mainittuun viitaten Hämeenlinnan sosialidemokraattinen kunnallispärjestö esittää, että
puoluekokous velvoittaisi puolue-elimiä ja puolueen jäseniä toimimaan siten, että opettajien luottamusmiesjärjestöä kehitettäisiin sillä tavalla, että luottamusmiehelle luodaan jolloin koulun hallinnollinen johtaja (koulunjohtaja) jää lähinnä kuntaa edustavaksi virkamieheksi.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous hyväksyisi esityksen ja velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhtymään toimenpiteisiin sen toteuttamiseksi.
76 KYSYMYS KORVAAVASTA KOULUSTA
Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys
Koulujärjestelmäkin 14 §:n muutos merkitsisi myönteistä kehitystä kohti koulunuudistuksen perustavoitteiden toteutumista, kohti yhteiskunnan välittömässä hallinnassa olevaa yhtenäistä koululaitosta. Yksityisoppikoulujen Liiton taustavoimana olevat taantumukselliset piirit ovat kuitenkin käynnistäneet ankaran hä-mäyskampanjan ns. korvaavien koulujen puolesta. Porvariston hallussa oleva suurilevikkinen päivä- ja aikauslehdistö on tarjonnut runsaasti palstatilaa näiden suurelta osin vääristeltyjen tietojen esittämistä varten. Hämmästyttävimpiä ovat väitteet siitä, että korvaava koulu olisi kunnalle ja yksityiselle kuntalaiselle taloudellisesti edullisempi ratkaisu kuin koulun liittäminen kunnan koululaitoksen osaksi. Erityisen huolestuttavaa on myös se, että kouluyhteisön valtavan enemmistön, oppilaiden ja heidän huoltajiensa sekä opettajien ääntä ei haluta kuulla, vaan ratkaisun sanelevat itsevaltiaasti muutamat harvat kannatusyhdistyksen johtokunnan tai säätiön hallituksen jäsenet. Mikäli eräillä paikka-
219
kunnilla esitetyt uhkailut koulutoiminnan kokonaan lopettamisesta ja koulukiinteistön myymisestä tai vuokraamisesta kokonaan muihin tarkoituksiin toteutuvat, on kysymys yksityisen kuntalaisen ja veronmaksajan oikeusturvan törkeästä loukkaamisesta, yhteiskunnan ylläpitämän koulun omaisuuden siirtymisestä yksityisille henkilöille.
Kunnallisjärjestön koulupoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,
että puolue ryhtyisi pikaisesti toimiin sen varmistamiseksi, että koulujärjestelmäkin perusteluissa mainittu periaate siitä, että peruskoulu on yhteiskunnan, nimenomaan kunnan hoitama ja omistama koulu, toteutettaisiin tarvittaessa nykyistä lainsäädäntöä tarkistamalla. Vaihtoehto:
Lisäys koulutuspoliittisen ohjelman 7. kappaleeseen »Koulu-tushallinnon uudistaminen»:
»Koulujärjestelmälain perusteluissa mainittu periaate, että peruskoulu on yhteiskunnan, nimenomaan kunnan hoitama ja omistama koulu, on pikaisesti tarvittaessa nykyistä lainsäädäntöä tarkistamalla toteutettava.»
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta yhtyy esityksessä esitettyihin näkökohtiin, mutta toteaa, että lainsäädännölliset toimenpiteet eivät ole enää tarpeen korvaavan koulun suhteen, vaan tavoitteen mukaiset ratkaisut on saatava aikaan kunnallisen demokratian puitteissa.
77 ALUEELLISEN ERITYISOPETUKSEN KEHITTÄMINEN
Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys
Laki ja asetus kunnallisista kuulovammaisten kouluista astuivat voimaan viime vuoden aikana ja ensimmäiset näiden säännösten mukaiset kouluyksiköt aloittivat toimintansa syksyllä 1973. Koulujen toiminnasta saadut kokemukset ovat olleet siinä määrin myönteisiä, että alueellista erityisopetusta myös muita poikkeavien lasten ryhmiä varten tulisi pikaisesti järjestää organisatorisesti samojen periaatteiden mukaan kuin kuulovammaisten kohdalla on menetelty. Kysymys ei ole suurista oppilasmääristä ja opetuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ovat suhteellisen vaatimattomat. Kysymys on lapsista, jotka vammansa takia ovat joka tapauksessa huomattavasti heikommissa semissa muihin ikätovereihinsa nähden. Suurimpien asutuskeskusten osalta on CP-vammaisten lasten opetus kyetty järjestämään, mutta ympäristön maalaiskunnissa asuville lapsille voidaan opiskelupaikka osoittaa vain silloin jos koulussa tai kyseeseen tulevalla
220
luokalla sattuu olemaan tilaa. Koska kuulovammaisten kohdalla jo tällä hetkellä tapahtuu oppilaskuljetuksia oppilasalueen kunnista koulun sijaintipaikkakunnalle, voitaisiin näihin kuljetuksiin yleensä ottaa mukaan myös CP- ja näkövammaisia oppilaita. Valmiit säännösesitykset CP- ja näkövammaisten lasten erityisopetusta varten ovat jo olemassa, tarvitaan vain aloite, hallituksen esitys tms. asian eteenpäin viemiseksi.
Kunnallisjärjestön koulupoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,
että koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseksi myös erityisopetuksen tarpeessa olevien oppilaiden osalta on kiireellisesti vietävä päätökseen olemassa olevat suunnitelmat alueellisen erityisopetuksen järjestämiseksi myös CP-vammaisia ja näkövammaisia oppilaita varten.
Lausuntoon koulutuspoliittisesta ohjelmasta tehdään yllä mainittu esitys lisäyksenä kohtaan 3.2. Peruskoulu (sivu 7).
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous hyväksyisi esityksen ja velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhtymään toimenpiteisiin sen kiireelliseksi toteuttamiseksi.
78 KLINIKKAOPETUS KÄYTÖSHÄIRIÖISTEN LASTEN JA NUORTEN OHJAUKSESSA
Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys
Tunne-elämältään häiriintyneiden ja sosiaalisesti sopeutumattomien opilaiden erityisopetusta varten on etenkin viime vuosina lisääntyvästi perustettu ns. tarkkailuluokkia. Näiden luokkien tehtävä on ollut kahdenlainen; toisaalta helpottaa normaaliluokan opetusta poistamalla sieltä kokonaisuuden kannalta häiritsevät yksilöt ja toisaalta pyrkiä aikaansaamaan normaaliluokkaa tarkoituksenmukaisempi kasvatus- ja opetusympäristö poikkeaville oppilaille.
Tarkkailuluokkia ei kasvatuksellisesti eikä myöskään koulutuksellisen tasa-arvon kannalta voi pitää ainakaan suositeltavina. Vaikeudet saattavat kasautua, kun useita häiriintyneitä sijoitetaan samaan luokkayhteisöön. Opettaja ei kymmenen häiriintyneen oppilaan kanssa sittenkään pääse riittävän yksilölliseen, puhumattakaan terapeuttiseen ohjaukseen. Sijoitukset saattavat muodostua liian pitkäaikaisiksi, millä voi olla haitallinen vaikutus nimenomaan jatko-opintojen ja koulunkäyntimotivaation kannalta.
Etenkin sosiaalisesti heikoista lähtökohdista tulevat oppilaat saattavat muita herkemmin tulla sijoitetuiksi ko. luokille. Nykyisen pedagogisen käsityksen mukaan pidetään tärkeänä, että oppilaat mahdollisimman paljon voisivat olla normaalissa luokkayhtei-
221
sössä. Tarkkailuluokkien rinnalla tulisi kehittää kiinikkamuotoista ohjausta ja opetusta, mikä voisi olla yksilöllistä, mutta tekisi samalla mahdolliseksi kuulumisen normaaliin luokkayhteisöön.
Edellä esitetyn perusteella koulutuspoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,
että viipymättä ryhdyttäisiin hallinnollisiin ja lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka tekisivät mahdolliseksi käytöshäiriöitä omaavien lasten ja nuorten klinikkamuotoisen erityisopetuksen.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä koulutuspoliittiseksi ohjelmaksi sekä esittää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhtymään toimenpiteisiin esityksessä esitettyjen käytännön ratkaisujen aikaansaamiseksi.
79 VAPAA-AIKATOIMINNAN OHJAUS JA KOULUN OPPILASHUOLTO
Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n kunnallis-toimikunnan esitys
Oppilashuoltokomitea (KM 1973:151) on tehnyt laajan ja kokonaisvaltaisen ehdotuksen koulun oppilashuoltotoiminnan järjestämistä varten. Komitea korostaa suunnittelun ja ennalta ehkäisevän työn merkitystä. Komitean ehdotus on laajasti ottaen sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan periaatteiden mukainen ja niitä toteuttava.
Koulun oppilashuoltoa suunniteltaessa ja järjestettäessä on kuitenkin syytä myös korostaa sitä etteivät ongelmat ole vain koulun sisäisiä vaan hyvin suurelta osalta peräisin ympäröivästä yhteiskunnasta, siinä ilmenevien epäkohtien seurausta. Koulun tulisi ylläpitää yhteyksiä yhteiskuntaan ja tietenkin monella tapaa nimenomaan valmistaa oppilaita siirtymään yhteiskuntaan.
Koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaus olisi mainitussa suhteessa merkityksellinen. Koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaaja antaisi tietoa mm. nuoriso- ja vapaa-aikapolitiikkaan littyvistä kysymyksistä, nuorisolautakunnan ja eri järjestöjen toiminnasta. Hän voisi nuorten käyttäytymisen asiantuntijana osallistua tehokkaasti mm. klinikkamuotoiseen käytöshäiriöisten nuorten ohjaukseen.
Edellä esitetyin perustein koulupoliittisen jaoston esityksestä Tampereen Sos.-dem. Kunnallisjärjestö ry:n kunnallistoimikunta esittää,
että oppilashuollon toteutuksessa yhteydet koulun ja yhteiskunnan kesken lisääntyisivät ja että koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaus nähtäisiin osana koulun oppilashuoltoa ja
222
koulun piiriin perustettaisiin mainittua tehtävää toteuttavia koulun vapaa-aikatoiminnan ohjaajan virkoja.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että kouluikäisten lasten ja nuorten vapaa-aikatoiminnan ohjaus on erittäin tärkeä asia. Toimikunnan käsityksen mukaan tämä toiminta voidaan kuitenkin suurelta osin hoitaa olemassa olevan nuoriso-työorganisaation ja nuorisotyölain tarjoamissa puitteissa. Siltä osin kuin se on koululaitoksen tehtävä, tarvittavat säännökset ovat jo olemassa.
80 TERVEYDENHUOLTOHENKILÖSTÖN KOULUTUS
Suolahden Työväenyhdistys ry:n esitys
Suolahden Työväenyhdistys esittää,
että puoluekokous velvoittaa puolueen hallintoelimiä siten toimimaan, että terveydenhuoltohenkilöstön koulutus saadaan käyntiin pikaisesti ns. Noron komitean mietinnön pohjalta, ja
että mielisairaanhoitajien koulutuksessa suunnattaisiin enemmän huomiota avohoidon tehtäviin niin kuin esim. kehitysvamma-alalla on jo tapahtunut vajaamielishoitajien kohdalla.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että suurelta osin sosialidemokraattien aloitteellisen toiminnan johdosta on opetusministeriö asettanut syksyllä 1974 lukuisia toimikuntia uudistamaan perusteellisesti maamme keskiasteen koulutuksen niin, että ammatillisesta koulutuksesta todella kyettäisiin luomaan lukiolle kilpailukykyinen väylä. Asetettujen toimikuntien joukossa on myös Terveydenhuollon opetussuunni-telmatoimikunta, joka laatii uudistetut tuntikohtaiset opetussuunnitelmat terveydenhuollon oppilaitoksiin. Samassa yhteydessä tullaan myös mielisairaanhoitajien koulutus uudistamaan. Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen ja kehottaa asian parissa toimivia sosialidemokraatteja työskentelemään esityksen näkökohtien toteuttamiseksi.
81 KULTTUURITOIMINTOJEN KEHITTÄMINEN
Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys
Työväenliike on koko olemassaolonsa ajan vaikuttanut merkittävästi kulttuuritoiminnan kehitykseen. Työväen amatöörinäyttä-
223
moista ovat kehittyneet monet nykyiset ammattiteatterit, musiikki-ja kuorolauluharrastus sekä opintokerhotoiminta ovat työväestön piirissä keränneet runsaasti osanottajia. Näitä kulttuuriperinteitä tulisi edelleen vaalia ja toimia niin, että kunnat saatettaisiin mahdollisimman tasavertaiseen asemaan kulttuuripalvelusten jakamisessa. Tästä syystä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulisi toimia niin, että myös työväenliikkeen kulttuuripyrkimykset ja tavoitteet entistä selvemmin korostuisivat maassamme harjoitetussa kulttuuripolitiikassa.
Käytännön tavoitteina Vaasan läänin Sosialidemokraattisen Piirin piiritoimikunta esittää,
että Arvo Salon johtaman komitean mietintö toteutettaisiin mahdollisimman pian ainakin niiltä osin kuin se koskee kuntien kulttuurihallintolain säätämistä ja kunnallinen kulttuuritoiminta saataisiin valtionavun piiriin.
Lisäksi esitämme,
että kulttuuritoimintoja kehitettäessä otettaisiin huomioon myös lasten kulttuuritoiminta. Jo olemassa olevien kanavien kautta voitaisiin lapsille tarjota erilaisia kulttuuripalveluja ja myös erilaiset kulttuuritoimintaa harjoittavat laitokset tulisi velvoittaa kulttuuripalvelusten jakamiseen myös lapsille.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Kuten SDP:n Kulttuuritoimintakomitean mietinnöstä antamassa lausunnossa todetaan, puolue pitää tärkeänä kunnallisen kulttuuritoiminnan ja siihen myönnettävän valtionavustuksen lakisääteistämistä. Vastaava esitys sisältyy myös puoluetoimikunnan käsiteltävänä olevaan taidepoliittiseen ohjelmaan. Myös lasten kulttuuritoiminnan tukeminen tulisi tapahtumaan näissä puitteissa.
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen.
224
X
KUNNALUSASIAIN VALIOKUNTA
82 OSALLISTUMISMAHDOLLISUUS KUNNALLISEEN LUOTTAMUSTOIMINTAAN
Seinäjoen Työväenyhdistys ry:n esitys
SDP:n kunnallispoliittisessa tavoiteohjelmassa on tuotu selkeästi vaatimus kunnallisen demokratian täydellisestä toteuttamisesta. Lain kirjaimen mukaan voidaan todeta näin tapahtuneen. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole näin yksiviivainen. Osallistumismahdollisuuksien suhteen me olemme edelleen hyvin eriarvoisia, sillä kiinteämpi mukanaolo kunnallisessa luottamustoiminnassa riippuu edelleenkin siitä, minkälainen työsuhde luottamustoimenhaltijalla on. Yleisesti on tiedossa, ettei yksityinen työnantaja suosi sellaista työntekijää, joka on aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa. Tämän haitan lisäksi tulee tällaiselle luottamushenkilölle toiminnastaan taloudellista tappiota. Maksettavat kokouspalkkiot eivät korvaa menetettyä työansiota.
15 225
Edellä kerrottuun viitaten esitämme puoluekokoukselle,
että se käsittelisi kysymystä ja velvoittaisi puoluetoimikunnan asettamaan työryhmän, jonka kiireellisenä tehtävänä olisi selvittää, millä tavalla jokaiselle kansalaiselle mahdollistetaan tasapuolinen osallistumismahdollisuus kunnalliseen luottamustoimintaan.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että kunnallishallintokomitea on esittänyt luottamusmiesten työansion menetysten korvaamisen sisällyttämistä kunnallislakiin. Säädökset eläke-edun järjestämisestä ovat myös valmisteltavana.
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen ja esittää, että kuntien keskusjärjestöissä ja muuallakin toimivat sosialidemokraat i t velvoitetaan edellä mainittujen toimenpiteiden edistämisen lisäksi toimimaan siten, että jokaiselle kansalaiselle yhdenvertaisesti taattaisiin mahdollisuus osallistua kunnalliseen luottamustoimintaan.
83 KUNTAUUDISTUKSEN TOTEUTTAMINEN
Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys
Kunnallishallinnolle uskottujen tehtävien määrä on jatkuvasti lisääntynyt ja suuri osa yhteiskunnan tarjoamista palveluksista jaetaan kuntien toimesta. Jotta lisääntyvät tehtävät voitaisiin hoitaa demokraattisesti ja samalla tehokkaasti on kuntauudistuksen loppuun saattamista kiirehdittävä. Näin voidaan tehokkaasti lisätä tasa-arvoa kunnallisten palvelusten tarjonnassa, koska voimakkaammat kuntayksiköt pystyvät paremmin selviämään niille kuuluvista tehtävistä. Kuntauudistuksen suunnittelussa tulee huomioida alueelliset erityispiirteet ja kuntien mahdollisuudet selvitä velvoitteistaan. Lopullisena tavoitteena tulee olla alueellisesti yhtenäisten ja elinvoimaisten kuntayksiköiden aikaansaaminen, jotta kunnallinen itsehallinto voisi edelleen kehittyä ja täyttää sille uskotut tehtävät.
Vaasan läänin Sosialidemokraattisen Piirin piiritoimikunta esittää,
että puoluekokous vaatisi päättäväisesti kuntauudistuksen nopeaa toteuttamista, jotta ihmisläheinen ja lähidemokratian kannalta keskeisessä asemassa oleva kunnallishallinto voisi kehittyä yhteiskunnan nykyisiä vaatimuksia vastaavasti.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen ja toteaa, että puolue on jatkuvasti tarmokkaasti ajanut kuntauudistuksen toteut-
226
tamista. Puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous sisällyttäisi kuntauudistuksen jouduttamista koskevan lausunnon sisäpoliittiseen julkilausumaan.
84 MAAREFORMIN TOTEUTTAMINEN
Keravan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n esitys
Sosialidemokraattisen puolueen tavoitteena on jo pitkään ollut maareformin toteuttaminen. Tällaisen reformin tarve on käynyt yhä polttavammaksi elinkeinorakenteen muuttuessa ja kaupungistumiskehityksen jatkuessa. Maakysymyksen ennakkoluuloton ratkaiseminen olisi välttämätöntä, jotta maamme kaupungit, kauppalat ja muut yhdyskunnat voisivat kehittyä sosiaalisesti ja taloudellisesti terveellä tavalla ja jotta asumiskustannuksia kohottava maan nopea hinnannousu saataisiin hillityksi. Samalla on kuitenkin kysymys myön tulonjakopolitiikasta ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta. Yhdyskuntien kasvaessa syntyvä maan arvonnousu on tulosta kaikkien sen asukkaiden työstä ja toimeliaisuudesta. Sosialidemokraattinen puolue ei voi hyväksyä sitä, että tämä arvonnousu siirtyy muutamien harvojen maanomistajien käsiin, jotka itse eivät ole sitä omalla työllään ansainneet.
Sosialidemokraattinen puolue on ollut yhtäjaksoisesti hallitusvastuussa viimeiset 9 vuotta. Koko tänä aikana puolue ei ole saanut mitään lainsäädäntöä aikaan kaupunkien maakysymysten ratkaisemiseksi ja siihen liittyvien ilmiselvien epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseksi. Ainoa tulos on ollut hallituksen vuoden 1974 syyskuussa antamat maapoliittiset lakiesitykset, jotka keskustapuolueen sanelupolitiikan johdosta saatiin eduskunnalle pahasti vesitettynä. Kaiken lisäksi näyttää tällä hetkellä siltä, että nämäkin lakiesitykset raukeavat sen johdosta, että uudistuksen vastustajat jarruttavat eduskunnassa lakipaketin käsittelyä. Jos näin käy, saadaan vaalien jälkeen aloittaa taas kerran alusta, uudistukset lykkäytyvät vielä yhdellä vaalikaudella eteenpäin ja puolueen arvovalta on kärsinyt pahan kolauksen.
Sosialidemokraattisen puolueen tavoitteiden näkökulmasta tarkasteltuna on selvää, että mainitut lakiesitykset voivat olla vain ensimmäinen vaatimaton askel maapoliittisen lainsäädännön uudistamisessa. Tarvitaan huomattavasti pitemmälle meneviä uudistuksia, mikäli maan yksityisomistuksesta johtuvat epäkohdat halutaan välttää. Lunastuslainsäädännön uudistamisen lisäksi on päästävä käsiksi rakennusoikeuteen ja irrotettava se yhteydestään maanomistukseen. Rakennusoikeus, jonka kunta kaavalla myöntää, kuuluu kunnalle, ei yksityiselle maanomistajalle.
Uudistuksia valmisteltaessa voitaisiin pitää esimerkkinä paitsi Ruotsia, myös Englantia, jossa työväenpuolueen hallitus on laatinut yksityiskohtaisen ohjelman maapoliittisen lainsäädännön uudistamiseksi. Sen mukaan kaikki kaupunkimainen rakentaminen,
227
omakotitaloja lukuun ottamatta, tulisi vastedes tapahtumaan yhteiskunnan omistamalla maalla. Kunnilla olisi laajat oikeudet ja myös velvollisuus tietyn siirtymäajan kuluessa hankkia omistukseensa maa, jolle rakennetaan uustuotantoa tai jolla toteutetaan huomattavia saneeraustoimenpiteitä. Kunnat saisivat oikeuden lunastaa maan sen tosiasiallista käyttöä vastaavasta arvosta eli pellosta maksettaisiin pellon hinta, metsästä metsän hinta jne. Sama kanta on omaksuttu myös SDP.n puolueohjelmissa. Työväenpuolueen ehdotuksiin kuuluu myös kaavoitusmaksun periminen yksityisiltä, joiden maille ennen uudistuksen täysimittaista toteuttamista annetaan rakennusoikeutta.
Maapoliittisten, kuten muidenkin suurten yhteiskunnaillisten reformien toteuttamisessa puoluettamme on haitannut se, ettei ole ollut selviä ja konkreettisia suunnitelmia siitä, miten puolueohjelmissa hyväksytyt tavoitteet pyritään lainsäädännöllä ja muilla keinoin toteuttamaan. Jotta maapoliittisissa uudistuksissa meidänkin maassamme päästäisiin nopeasti ja johdonmukaisesti etenemään, olisi tämän vuoksi välttämätöntä, että puolue laatisi itselleen selväpiirteisen ohjelman siitä, mitä maapoliittisia lainsäädäntöuudistuksia olisi saatava aikaan ja minkä aikataulun mukaisesti. Tämä toteuttamisohjelma voitaisiin saattaa puolueneuvoston hyväksyttäväksi ja sen toteuttamista olisi jatkuvasti seurattava esimerkiksi puolueneuvostolle määräajoin annettavin selvityksin.
Edellä esitetyin perustein Keravan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry, esittää,
että puoluekokous kehottaisi puoluetoimikuntaa ryhtymään toimenpiteisiin sellaisen konkreettisen ja aikatauluun sidotun maapoliittisen lainsäädäntöohjelman laatimiseksi, jonka avulla kaikki kaupunkimainen rakentaminen, tavanomaista omakotirakentamista lukuun ottamatta, saadaan tapahtumaan kunnan omistamalla maalla, rkennusoikeus irrotetaan maanomistuksesta ja kunnille annetaan oikeus lunastaa tarvittava maa sen tosiasiallista käyttöä vastaavasta arvosta. Ohjelma olisi saatettava puolueneuvoston hyväksyttäväksi vuoden 1975 loppuun mennessä ja sen toteuttamista olisi jatkuvasti seurattava.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Sosialidemokraattinen puolue on ponnistellut voimakkaasti esityksessä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi vaatimalla mm. rakennuslainsäädännön perusteellista uudistamista ja ns. maapoliittisen lakipaketin lakiesitysten hyväksymistä, mikä merkitsee lainsäädännön kehittämistä esityksessä tarkoitettuun suuntaan. Näin menetellessään puolue on toiminut johdonmukaisesti jo kauan sitten omaksumallaan linjalla.
Puoluetoimikunta suhtautuu periaatteessa myönteisesti esi-
228
tyksessä tehtyyn ehdotukseen lainsäädäntöohjelman aikaansaamisesta.
85 KUNNALLINEN PUOLUETUKI
Riihimäen Läntinen Sos.dem. Yhdistys ry:n esitys
Nyky-yhteiskuntaa pyörittävät pääasiallisesti eri poliittiset etujärjestöt järjestöjensä päätösten mukaisesti, joko kuntalaisten vaalien kautta valitsemien tai järjestöjen valitsemien edustajiensa välityksellä. Tänä päivänä ei voitaisi ajatellakaan yhteiskunnan toimintaa ilman poliittisten järjestöjen päätöksiä.
Lähes kaikki edellä mainittu toiminta suoritetaan vapaaehtoisuuden varassa vapaa-aikoina. Yhä kiihtyvä toiminta yhteiskunnan kaikilla sektoreilla on kiihdyttänyt myös poliittista toimintaa. Kuntalaisten toivomukset ja vaatimukset kasvavat kaiken kehityksen myötä ja aikaisempaa enemmän työllistävät poliittista toimintaa ylläpitäviä järjestöjä ja henkilöitä.
Yhteiskunta on viimeksi kuluneina vuosina yhä enenevässä määrin alkanut tukemaan talousarvioon ottamiensa määrärahojen turvin eri harrastusaloja ylläpitäviä järjestöjä. Kaikesta tästä ovat kuitenkin jääneet ulkopuolelle ne järjestöt mitkä toimivat kaiken toiminnan käynnistävänä voimana: poliittiset järjestöt kuten esim. kunnallisjärjestöt, poliittiset perusjärjestöt jne.
Asian tilaan olisi mitä pikimmin saatava korjaus aikaan. Ei ole oikein eikä kohtuullista, että nykyaikana, jolloin vaatimukset ovat korkeita ja työ hyvien tavoitteiden läpiviemiseksi entistä kovemman työn takana työ jää harvojen suoritettavaksi, palkkioinaan parhaassa tapauksessa ankara arvostelu toiminnasta. Kaiken tämän epäkohdan korjaamiseksi olisi mitä pikimmin saatava kunnallinen puoluetuki, tai jollain muulla nimikkeellä kulkevan yhteiskunnan suorittama toimintatuki. Asia ei ole kuitenkaan mahdollista erikseen tehtävin päätöksin yksittäisin tapauksin.
Kaikkeen edellä esitettyyn viitaten esittääkin yhdistyksemme puoluekokoukselle seuraavaa:
— Puoluekokous toteaa, että puoluejärjestöt ovat yhteiskuntaa, sen eri sektoreita käynnistävä voima, mitä ilman nyky-yhteiskuntaa ei voida kehittävästi hoitaa,
— puoluekokous toteaa edelleen, että tähänastinen yhteiskunnan tuki ei kuntasektoreilla ole yltänyt puoluetoiminnan piiriin,
— että puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan toimimaan siten että joko kunnallislain turvin tai lainsäädäntöteitse saadaan aikaan suhteellisuuden mukaan jaettava kunnallinen puoluetuki, tai jollain muulla nimikkeellä kulkeva yhteiskunnan suorittama toimintatuki poliittista toimintaa harjoittaville järjestöille auttamaan kunnallista puo-
229
luetoimintaa käytettäväksi poliittisissa järjestöissä kunnallista toimintaa ylläpitäviin tarkoituksiin.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että kunnallinen puoluetuki on eräs niistä tavoitteista, jotka sisältyvät XXIX puoluekokouksen hyväksymään kunnallispoliittiseen ohjelmaan. Tämän vuoksi puoluetoimikunta suhtautuu myönteisesti esitykseen.
86. VALTION JA KUNTIEN YLEMPIEN VIRKOJEN MUUTTAMINEN MÄÄRÄAIKAISIKSI
Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys
Nykyisten säännösten mukaan vakinaiset virkamiehet voivat nimityksen saatuaan yleensä pysyä virassaan loppuikänsä. Tästä aiheutuu monenlaista haittaa yhteiskunnan kehittämiselle.
Valtioneuvoston ja kunnallisten luottamuselinten tahdon toteutuminen riippuu usein virkamiesten aktiivisesta myötävaikutuksesta. Käytännössä on kuitenkin jouduttu havaitsemaan, että virkamiehillä ei aina ole ollut tähän riittävää halua. Päinvastoin heillä näyttää olevan lukuisia keinoja jarruttaa kansanvaltaisten elinten pyrkimyksiä tai peräti estää niiden toteutuminen. Jos virat olisivat määräaikaisia, tämä voitaisiin välttää, silla virkamiehet joutuisivat kaikessa toiminnassaan ottamaan huomioon, että määräajan päättyessä poliittiset päätöksentekijät arvioisivat heidän toimintaansa, ja tästä riippuisi mahdollinen nimitys uudeksi kaudeksi.
Korkeiden virkojen haltijoilla on suuret mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen omalla toiminnallaan. Tämän vuoksi heiltä on edellytettävä aloitteellista uudistusmieltä, uusien tietojen hallintaa ja ajanmukaisia asenteita. Joissakin tapauksissa näiden vaatimusten kanssa ristiriidassa on se, että korkeimmat virkamiehet ovat saattaneet istua virassaan jopa kymmeniä vuosia. Usein heidän tietonsa, taitonsa ja asenteensa ovat vuosi vuodelta yhä heikommin vastanneet asetettavia vaatimuksia. Tältä vältyttäisiin, jos virat olisivat määräaikaisia. Virkakauden päättyessä voitaisiin arvioida virkamiehen edellytykset jatkaa tehtävässään.
Virkojen muuttaminen määräaikaisiksi tulee toteuttaa siten, että samalla ei aiheuteta nykyistä suurempia hallinnollisia epäkohtia eikä tehdä virkamiesuraa niin epävarmaksi, että tarvittavien henkilöiden saaminen yhteiskunnan palvelukseen vaarantuu.
Esitetyn perusteella Suur-Helsingin Sosialistiseura esittää
että puoluekokous velvoittaisi puolueen edustajat valtioneuvostossa ja kunnallisissa luottamuselimissä toimimaan siten, että
230
1. selvitetään, miten vastuunalaisten virkojen muuttaminen määräaikaisiksi tulisi hallinnon suorituskykyä vaarantamatta toteuttaa sekä
2. selvityksen jälkeen tarvittavat muutokset pannaan käytännössä toimeen.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että esityksen ehdotukset sisältyvät XXIX puoluekokouksen hyväksymään kunnallispoliittiseen ohjelmaan (100/72) ja valtionhallinnon kansanvaltaistamista koskevaan päätökseen (24/72).
87 KUNNALLISJOHTAJIEN VIRAT MÄÄRÄAIKAISIKSI
Sosialidemokraattinen Väinö Voionmaa-Seura r.y:n esitys
Kunnallishallinnosta suoritetut tutkimukset ja yleinen kokemus osoittavat, että kunnallisessa päätöksenteossa kunnallishallituksen ja erityisesti siihen kuuluvien kaupunginjohtajien/ kunnanjohtajien asema on erittäin vahva ja keskeinen. Tällaista virkaa pitkään hoitava henkilö saavuttaa usein henkilökohtaista valtaa tavalla, joka vaarantaa demokraattisesti valittujen, vaihtuvien luottamusmiesten vaikutusmahdollisuuden. Näin ollen tulisi kuntalaisille varata tähänastista parempi mahdollisuus ilmaista tyytyväisyytensä tai tyytymättömyytensä noudatetun kunnallispolitiikan yleislinjasta.
Yhdistyksemme ehdottaa,
että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan ja edus-eduskuntaryhmän pyrkimään kunnallisjohtajien virkojen määräaikaistamiseen kunnallislain uudistamisen yhteydessä.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että tavoite sisältyy XXIX puoluekokouksen hyväksymään kunnallispoliittiseen ohjelmaan.
88. KUNNALLISJOHTAJA KANSANEDUSTAJANA
Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys
Käytännön asioiden hoidon kannalta on pidettävä epäsuotavana sellaista asiantilaa, että kunnallisjohtaja ja kansanedustaja yhdistyvät samassa persoonassa.
Ehdotamme puoluekokouksen päätettäväksi,
että sääntöihin otetaan määräys, taikka jos se sääntöjen määräyksellä on epäsoveliasta, niin menettelymääräyksiin
231
lausuma siitä, että kansanedustaja tultuaan valituksi kunnallisjohtajaksi on velvollinen eroamaan kansanedustajan toimestaan ja kunnallisjohtaja tultuaan valituksi kansanedustajaksi on velvollinen eroamaan kunnallisjohtajan virastaan.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että kansanedustaja- ja kunnallis-johtajaehdokkuus ovat järjestöjen päätäntävaltaan kuuluvia asioita. Piiri- ja kunnallisjärjestöjen asiana on päättää, millä perusteella henkilö asetetaan ehdokkaaksi ja millä perusteella tämä ehdokkuus häneltä voidaan evätä. Näin ollen puoluetoimikunta ei yhdy esitykseen.
232
XI
JÄRJESTÖASIAIN VALIOKUNTA
89 PUOLUEEN OHJELMATYÖN TAVOITTEET
Puoluetoimikunnan esitys
Sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelma vuodelta 1952 muodostaa edelleen käyttökelpoisen perustan yhteiskunnan käytännölliseen uudistamiseen tehtäville ohjelmille. Sosialidemokratian ideologisten lähtökohtien uudelleen arviointiin ei ole aihetta. Ideologisen ja ohjelmallisen keskustelun tulee kohdistua periaateohjelman soveltamiseen yhteiskunnan nykyisessä kehitysvaiheessa.
Määrätietoinen poliittinen ohjelmointi on välttämätöntä kehityk-sesti. Puolueen ohjelmatyössä on viime vuosina suoritettu laaja yhteiskunnan kartoitustyö ja laadittu erityisohjelmat yhteiskuntapolitiikan eri aloille. Ohjelmat ovat vaikuttaneet voimakkaasti suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen.
Ohjelmatyötä jatkettaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti ohjelmista muodostuvaan kokonaiskuvaan. Yhteiskunnallista kehi-
233
tystä on tarkasteltava kehittyneiden kapitalististen maiden yleisen ohjaamiseksi demokratian ja sosialismin periaatteiden mukai-telmän murrosvaiheessa keskinäinen riippuvaisuus lisääntyy entisestään ja muutokset heijastuvat herkästi myös Suomen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ohjelmatyössä on selviteltävä näitä vaikutussuhteita.
Ajankohdan keskeisiä ongelmia, joihin ohjelmatyössä on etsittävä vastauksia, ovat mm. seuraavat kysymykset:
— taloudellisen kasvupolitiikan tulevaisuus erilaisten rajoittavien tekijöiden valossa;
•— suunnitelmatalouden tarve ja sosialistisen talouspolitiikan tavoitteet;
— ns. hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, verotuksen ja tasa-arvoon tähtäävän tulonjaon ongelmat;
— tieteen ja teknologian merkitys yhteiskunnallisessa muutoksessa;
— demokratian laajentaminen työelämässä ja hallinnossa; — tasapainoinen alueellinen kehitys;
— Suomen sopeutuminen kansainväliseen taloudelliseen yhteistyöhön;
— Suomen panos kansainvälisten kehitysongelmien ratkaisemisessa.
On ilmeistä, että puolueen nykyiset erityisohjelmat antavat vain osittaisia vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Ne sijoittuvat ikään kuin periaateohjelman ja erityisohjelmien välimaastoon. Niitä on myös tarkasteltava pitemmän aikavälin puitteissa kuin erityisohjelmia.
Ohjelmatyössä olisi suoritettava yhteenveto voimassa olevista erityisohjelmista ja sen pohjalta laadittava pitkän tähtäyksen suuntaviivoja käsittelevä ohjelma-asiakirja. Sen tulisi tarkastella selvitysluontoisesti edellä mainittuja kysymyksiä ja esittää tulevan kehityksen suuntaviivoja 10—15 vuoden tähtäyksellä.
Erityisohjelmien laatiminen yhteiskuntapolitiikan tärkeimpiä alueita varten on edelleen välttämätöntä. Vastaisuudessa olisi pyrittävä yhtenäistämään ohjelmia teknisesti. Ohjelmien tulee olla 1—2 vaalikauden tavoiteohjelmia. Niiden ei tule sisältää periaateohjelman tulkintaa tai muita laajoja periaatteellisia tarkasteluja.
Puoluekokoukselle esitettävien ohjelmien järjestökäsittelylle tulee varata riittävästi aikaa. Tarvittaessa ohjelmia ja niiden tarkistuksia vodaan käsitellä puolueneuvostossa.
Ohjelmatyön organisaatiosta ja kokoonpanosta päättää puoluetoimikunta, jonka apuelimiä puolueen työryhmät ovat.
Puoluetoimikunta esittää puoluekokoukselle seuraavia toimenpiteitä:
234
— Puoluetoimikunta suorittaa yhteenvedon voimassa olevista erityisohjelmista;
— Puoluetoimikunta laatii sosialidemokraattisen puolueen ohjelmallisia suuntaviivoja 10—15 vuoden tähtäyksellä käsittelevän asiakirjan, joka esitetään 31. puoluekokoukselle. Asiakirjaluonnos alistetaan järjestökäsittelyyn;
— Puolueen ohjelmatyötä kehitetään puoluetoimikunnan toimesta.
90 AATTEELLISEN SELVITYSTYÖN KÄYNNISTÄMINEN
Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys
Puolueessamme on noussut esiin kysymys ideologisesta selvyydestä. Jatkuvasti vaaditaan keskustelua ideologiasta. On käynyt melko selvästi ilmi puolueeltamme puuttuvan vankan aatteellisen ja teoreettisen ajatusrakennelman sosialistisesta ja nimenomaan sosialidemokraattisesta yhteiskuntamallista (valtioteoriasta). Tällainen tilanne ei liene puolueemme edun mukaista. Puolueemme on laatinut ansiokkaita erillisohjelmia, joiden toteuttamisessa ei aina ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Erillisohjelmat tuntuvat jäävän usein irrallisiksi. Osasyynä tässä lienee puolueemme teoreettisen yhteiskunnallisen näkemyksen määrittelemättömyydellä. Puolueessamme tarvitaan puolueohjelman lisäksi selkeä ja jatkuvasti uudistuksen alla oleva teoreettinen malli yhteiskunnasta. Olkoon tämä malli sosialistinen so-sialidemokraattiisesti nähtynä. Tällainen teoria kiinteyttäisi aatteellista keskustelua ja antaisi pohjaa strategiselle poliittiselle suunnittelulle.
Ehdotamme puoluekokouksen päätettäväksi että sosialidemokraattisen puolueen on käynnistettävä aatteellinen selvitystyö, jossa luodaan puolueelle selkeä sosialistinen yhteiskuntamalli. Edelleen puolueen olisi käynnistettävä pitemmän tähtäyksen tavoitepolittinen suunnittelu, jonka avulla puolueen erillisohjelmat sopeutetaan palvelemaan edellä mainitussa mallissa ja puolueohjelmassa määrättyjä yhteiskunnallisia muutosnäkemyksiä entistä voimakkaammin.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelmatyön tavoitteista.
91 PUOLUEDEMOKRATIA TURVATTAVA
Keravan Sosialistikilta ry:n esitys
Se käsitys demokratiasta, joka sisältyy SDP:n periaateohjelmaan käsittää näkemykset vapaasta mielipiteenmuodostuksesta, kes-
235
kustelun vapaudesta, järjestäytymisen vapaudesta, demokraattisista päätöksentekomuodoista sekä vapaudesta tehtyjen päätösten arvostelemiseen. Näin sosialidemokraattinen käsitys demokratiasta eli kansanvallasta poikkeaa tuntuvasti bolsevistisesta demokratiakäsityksestä.
Johdonmukainen ajattelutapa edellyttää sitä, että järjestön yleistä demokratiakäsitystä sovelletaan sen sisäisessä elämässä. Herättääkseen luottamusta kansan enemmistön keskuudessa on puolueen itse tarkoin noudatettava julistamiaan periaatteita.
Vuoden 1974 aikana ja monasti aikaisemminkin on esiintynyt epäselvyyttä siitä, kuinka vapaasti tavalliset puolueen jäsenet voivat osallistua puolueen tavoitteiden hahmoittamiseen sekä missä määrin he saattavat arvostella johdossa olevia henkilöitä, ilman että heitä vastaan kohdistetaan syytteitä ryhmäkuntalaisuudesta tai puolueen vastaisuudesta. Näyttää siltä, että em. asiantilan toistuminen on seurausta puolueen tavallisten jäsenten oikeuksien epäselvästä määrittelystä. Maan suurimpana parlamentaarisena puolueena ja suurimpana kansanvaltaisena joukkoliikkeenä SDP tarvitsee tällaista määrittelyä erittäin kipeästi.
puolueena ja suurimpana kansanvaltaisena joukkoliikkeenä SDP tarvtsee tällaista määrittelyä erittäin kipeästi.
Edellä olevan perusteella esitämme puoluekokoukselle,
että se päättäisi velvoittaa puoluetoimikunnan laatimaan luonnoksen SDP:n tavallisen rivijäsenen oikeuksia koskevaksi julistukseksi seuraavalle puoluekokoukselle.
Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelmatyön tavoitteista.
92 SDP:LLE TAVOITEOHJELMA
Keravan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry:n esitys
Puolueen periaateohjelman mukaan »sosialismi ei ole enää kaukainen teorioihin perustuva thanne, vaan käytännön politiikan avulla toteutettua ja jatkuvasti toteutettavaa yhteiskunnan uudistamista sosialististen periaatteiden mukaisesti». Tälle ohjelmamme toteamukselle on antanut erityistä kantavuutta viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana tapahtunut SDP:n yhteiskunnallisen merkityksen kasvu. Puolueella olisi nykyoloissa todella suuret mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntakehitykseen sekä ajaa lävitse uudistuksia, jotka muuttavat yhteiskuntajärjestelmämme luonnetta.
Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, että työväenluokan vastavoima — suurpääoma ja poliittinen porvaristo — pystyy varsin hyvin vastaamaan kansanvaltaisen työväenliikkeen esittämään haasteeseen. Pääoman taloudelliset ja poliittiset organisaatiot
236
kehittävät jatkuvasti toiimintamuotojaan ja menetelmiään. Ajoittain näyttää jopa siltä, että pääomapiirit mukautuvat kapitalismin kehitykseen työväenjärjestöjä nopeammin.
Syynä tähän asiantilaan on ainakin osittain pidettävä puutteellisuuksia SDP:n politiikan suunnittelussa ja puoluetoiminnan johtamisessa. Puolueen päätöksentekijöillä ei ole riittävän selkeää strategista kokonaisnäkemystä siitä, mihin suuntaan kulloinkin esillä olevilla erillisuudistuksilla tulisi edetä. Tämä näkyy politiikan lyhytjännitteisyytenä sekä käytännön toimenpiteiden ja ohjelmallisten tavoitteiden välisenä ristiriitana. Mitä tulee sitten puolueen ohjelmiin niin usein ne ovat keskenään ristiriitaisia eikä monessakaan tapauksessa erillisohjelmia ole perustettu periaateohjelmassa esitettyihin sosialidemokratian päämääriin.
Edellä esitetyistä kriittisistä huomautuksista huolimatta kunnallisjärjestömme antaa täyden tunnustuksen sille työlle, jota puolueessa on tehty kuluneina vuosina [erityisesti vuodesta 1967 lähtien) tavoitteidemme määrittelemiseksi erillisohjelmien puitteissa. Tämä työ on johtanut joinakin aikoina jopa yleiseen poliittis-ideologiseen keskusteluun sekä sd. lehdistössä että järjestöissä. Samoin se johti puoluetoimiston organisaation uudistamiseen, jolloin ainakin muodollisesti perustettiin suunnitteluosasto politiikan koordinointia varten.
Emme pidä kuitenkaan tähänastisia toimenpiteitä riittävinä. Siksi esitämme, että puoluekokous päättäisi seuraavaa:
A. Puoluetoimikunta asettaa erillisen työryhmän, jonka tehtävänä on tarkistaa kaikkien SDP:n erillisohjelmien yhteensopivuus puolueen periaateohjelman kanssa;
B. Puoluetoimikunta esittää tehtäväksi työryhmän lausunnon pohjalta tarpeelliset muutokset aikaisemmin hyväksyttyihin erillisohjelmiin;
C. Tästä eteenpäin ennen ohjelman lopullista hyväksymistä esitetään päätöksen tekevälle elimelle työryhmän lausunto erillisohjelman suhteesta periaateohjelmaan;
D. Seuraavaan puoluekokoukseen tuodaan puoluetoimikunnan esitys keskipitkän aikavälin tavoiteohjelmaksi, jossa noin kahden eduskuntakauden tarkasteluvälillä esitetään SDP:n näkemys välttämättömistä yhteiskunnallisista uudistuksista sellaisessa muodossa, että ohjelma muodostaa harkitun ja johdonmukaisen kokonaisuuden;
E. Puoluetoimikunnan esitys tavoiteohjelmaksi tuodaan laajaan järjestökäsittelyyn vuotta ennen puoluekokousta;
F. Puoluetoimiston suunnitteluosastosta kehitetään jatkuvaan SDP:n politiikan koordinoivaan suunnitteluun pystyvä puoluetoimikunnan apuelin.
237
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelmatyön tavoitteista.
93 SDP:N POLITIIKAN SUUNNITTELUN KEHITTÄMISESTÄ JA TAVOITEOHJELMAN LAATIMISESTA
Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.-dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Koposen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeenlinnan Sosialistinuoret), Ilpo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluodon Sos.-dem. Työväen Yhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemokratiska Ungdomsklubb) ja Hannu Vesan (Keravan Sosialistikilta) esitys
Puolueemme politiikan suunnittelussa ja tavoiteasettelussa on tähän asti ollut lähinnä kaksi kiinnekohtaa: puolueen periaateohjelma sekä lukuisat erillisohjelmat. Usein on oikeutetusti todettu, ettei periaateohjelmaa ole läheskään aina pidetty riittävän lähellä puolueen poliittista käytäntöä: puolueen kulloisiakin toimenpiteitä ei ole määritelty sillä perusteella, miten ne edesauttavat periaateohjelman mukaista käytännön politiikan avulla toteutettua ja jatkuvasti toteutuvaa yhteiskunnan uudistamista sosialististen periaatteiden mukaisesti. Tämä on johtanut siihen, etteivät myöskään puolueen erillisohjelmat muodosta mitään johdonmukaista kokonaisuutta: niiden yhteys periaateohjelmaan on monessa tapauksessa epäselvä, samoin niiden keskinäinen yhdenmukaisuus ei useinkaan ole tyydyttävä. Lisäksi puuttuu järjestelmällinen suunnitelma — strategia — siitä, miten ohjelmien toteuttamiseksi tulisi toimia, missä järjestyksessä puolueen tulisi edetä uudistuspolitiikassaan.
Kokonaisvaltaisen suunnitelmallisuuden puuttuminen tuo lyhytjännitteisyyttä puolueen politiikkaan. Oikea vastaus esitettyyn kritiikkiin erillisohjelmien suuresta määrästä onkin se, että ohjelmat järjestetään kokonaisuudeksi siten, että kunkin ohjelman asema puolueen poliittisen strategian kannalta tarkasti määritellään.
Puuttumatta Saksan Liittotasavallan SPD:n harjoittaman politiikan sisältöön, haluamme viitata kyseisen puolueen omaksumaan ohjelmatyön muotoihin ja menettelytapoihin. Periaateohjelmamme ja poliittisten erillislohkojen tavoitteiden johdonmukainen yhdistäminen edellyttää keskipitkän aikavälin politiikka-suunnittelun kehittämistä. Tässä suhteessa SPD:n harjoittama Langzeitspro-gramm-ohjelmatyö (»pitkän tähtäimen ohjelma», joka tähtää vuoteen 1985) muodostaa erään mielenkiintoisen menettelytapamallin. On selvää, että puolueen ohjelmatyön laadullinen kehittäminen edellyttää entistä suurempien voimavarojen keskittämistä
238
puolueen suunnittelu-organisaation ja puoluetoimiston suunnitteluosaston toimintamahdollisuuksien lisäämiseen.
Edellisen perusteella allekirjoittaneet SNK:n iiittotoimikunnan jäsenet esittävät
että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa asettamaan työryhmän tutkimaan puolueen periaateohjelman sekä erillisohjelmien keskinäistä yhdenmukaisuutta ja laatimaan siltä pohjalta esitystä keskipitkän aikavälin tavoiteohjelmaksi, joka tuotaisiin seuraavan puoluekokouksen käsiteltäväksi.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esitykseensä puolueen ohjelmatyön tavoitteista.
94 SDP:n JÄRJESTÖTOIMINTA
Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.-dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Koposen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeenlinnan Sosialiistkiuoret), Ilpo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluodon Sos.-dem. Työväenyhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemokra-tiska Ungdomsklubb) ja Hannu Vesan (Keravan Sosialistikilta) esitys
Sosialidemokraattisen puolueen järjestötoiminnallisessa tilassa on erityisesti perustasolla todettu vallitsevan monia puutteita. Valtaosa puolueen nykyisistä jäsenistä osallistuu erittäin passiivisesti puolueen toimintaan. Tämän johdosta vakava keskustelu puolueen toimintaan. Tämän johdosta vakava keskustelu puolueen perustason toiminnan voimistamisesta on todella tarpeen puoluekokouksessa. Erityisen tärkeää olisi, että puoluekokouksessa keskityttäisiin puolueen koko organisaatiossa ilmeneviin ongelmiin, joista yksityisen puolueosaston toiminnalliset ongelmat muodostavat osan. Keskeinen ongelmahan ei ole jäsenten viihtyvyyden lisääminen puolueosastossa, vaan se että jäsenistö saa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa puolueen politiikan tavoiteasetteluun ja päätöksentekoon.
Me allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton Iiittotoimikunnan jäsenet esitämme siksi, että puoluekokous huomioisi ainakin seuraavat esitykset tehdessään päätöksiä puolueen järjestöllisen tilan parantamisesta:
1. Puolueen jäsenmäärää on nostettava, mutta ei ole aiheellista asettaa mitään numerollista jäsenmäärätavoi-tetta; jäsenhankinnan rinnalla on nähtävä yhtä tärkeänä
239
nykyisen jäsenistön poliittinen ja toiminnallinen kouluttaminen.
2. Puolueosastoja ei ole syytä rajata yksinomaan alueelliselle pohjalle. Puolueen jäsenoikeuksia ei pidä myöskään sitoa asuinkuntaan, sillä se aiheuttaisi erittäin suuria vaikeuksia työpaikka- ja opiskelijaosastoille.
3. Puoluedemokratian kehittämisen kannalta olisi tärkeätä, että puoluetoimikunta velvoitettaisiin antamaan piiri-kokouksille yksityiskohtainen selvitys suunnitteilla olevista keskeisimmistä poliittisista ratkaisuista, jolloin piirijärjestöt voivat sanoa sanansa puolueen kulloinkin noudattamasta linjasta. Tätä tarvetta ei voida korvata jäsenlausuntomenettelyillä.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että esityksen kohdassa yksi (1) oleva asia sisältyy järjestötoiminnan uudistustavoitteisiin ja kohdassa kaksi (2) mainittu asia on huomioitu sääntöjen uudistamisen yhteydessä.
Kohtaan kolme [3} liittyvä esitys on mahdollisuuksien mukaan sisällytetty piirikokouksissa esitettäviin poliittista-ja eduskuntatoimintaa koskeviin alustuksiin.
95 DEMOKRAATTISEN SOSIALISMIN OPINTORYNNÄKKÖ
Uudenmaan Sos.-dem. Piiri ry:n piiritoimikunnan esitys
Sosialidemokraattisen työväenliikkeen perusvoiman muodostaa yhteiskunnallisesta asemastaan tietoiseksi tullut työväenluokka. Paljossa kansanvaltaisen työväenliikkeen toiminta on juuri taistelua ihmisten tietoisuudesta.
Yhteiskunnallinen muutos, johon olennaisina piirteinä näyttää liittyvän yhä suurempi vallan keskittyminen sekä tiedotus ja informaation tuotantotekniikan kehittyminen, asettaa työväenliikkeen toimintamuodoille alati suurempia vaatimuksia, Työväenliikkeen toimintamuodoille alati suurempia vaatimuksia. Työväenliikkeen on vastattava porvariston pyrkimyksiin kiristää henkistä ylivaltaansa. Työväenliikkeen on tehostettava sisäistä koulutustoimintaansa, ulospäin suuntautuvaa tiedotustoimintaansa sekä erityisesti sitä poliittista työtä, jota yksittäiset sosialidemokraatit tekevät välittömässä elinympäristössään: työpaikoilla, oppilaitoksissa, armeijassa, asuinalueilla jne. Puolueessa on muutamina viime vuosina pantu alulle koulutustoiminnan kehittäminen, jossa opintokerhoille on kaavailtu keskeistä osuutta. Uudenmaan Sos.-dem. Piiri tervehtii tätä tyydytyksellä. Mielestämme kuitenkin koulutustoimenpiteiden sekä järjestötoiminnan muotojen kehittämisen tarve on kasvanut niin nopeasti, että puolueella ei ole varaa jäädä odottelemaan laaja-alaisten suun-
240
nittelutoimenpiteiden saattamista täytäntöön vasta joskus tulevina vuosina. Pidemmän ajan suunnittelutoiminnan ohella tarvitaan pikaisia ja tuntuvia käytännöllisiä toimenpiteitä.
Eräs tapa päästä nopeasti laadultaan tyydyttäviin — mutta laajuudeltaan mittaviin — tuloksiin on useampivaiheisen, kertautuvan opintorynnäkön suorittaminen. Tätä menettelytapaa on sovellettu menestyksekkäästi mm. Ruotsin työväen sivistysliitossa ja Ruotsin sosialidemokraattisessa työväenpuolueessa. Myös sosialidemokrattisen nuorisoliikkeen kokemukset ovat olleet varsin positiivisia. Vuoden 1975 aikana puoluepiirijärjestömme tarkoituksena on kokeilla rynnäkköajatusta. — Mielestämme hyvin soveltuva on SDP:n opintoaineisto, Demokraattisen sosialismin perusteita, joka valmistui vuonna 1974.
Edellä olevan perusteella Uudemaan Sos.-dem. Piiri ry esittää puoluekokoukselle, että se
1] velvoittaisi puoluetoimikunnan valmistamaan vuoden 1975 loppuun mennessä suunnitelman DEMOKRAATTISEN SOSIALISMIN OPINTORYNNÄKÖN toteuttamiseksi koko puolueen mittakaavassa,
2) velvoittaisi puoluetoimikunnan esittämään suunnitelman puolueneuvoston hyväksyttäväksi viimeistään keväällä 1976,
3) kehoittaisi puolueväkeä toteuttamaan vuoden 1977 aikana puolueneuvoston hyväksyttäväksi viimeistään keväällä 1976,
4) kehoittaisi puolueväkeä toteuttamaan vuoden 1977 aikana puolueneuvoston tekemien päätösten pohjalta demokraattisen sosialismin opintorynnäkön.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että v. 1974 valmistui puolueen ja TSL:n yhteistyönä laadittu »Demokraattisen sosialismin perusteita». Opintoaineisto aatteellisen koulutustoiminnan tehostamiseksi erityisesti paikallisella tasolla. Tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet, että kurssin valmistuminen ja siihen liittyneet muut toimenpiteet ovat huomattavasti lisänneet puolueen jäsenten kiinnostusta aatteellisiin kysymyksiin. Puoluetoimikunta toteaa kuitenkin, että ideologisen opiskelutoiminnan laajentaminen edellyttää piirijärjestöjen aktiivista toimintaa ja tukea.
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen siinä muodossa, että puoluetoimikunta yhdessä piirijärjestöjen kanssa velvoitetaan ryhtymään toimenpiteisiin opintotoiminnan tehostamiseksi.
16 241
96 SDP:N KOULUTUSTOIMINNAN TEHOSTAMINEN
Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.-dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Koposen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeenlinnan Sosialistinuoret), lipo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluodon Sos.-dem. Työväenyhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemo-kratiska Ungdomsklubb) ja Hannu Vesan (Keravan Sosialisti-kilta) esitys
SDP:n koulutustoiminta on kuluneella puoluekokouskaudella sisällöllisesti selvästi kehittynyt. AatteelIis-poliittisiakin kysymyksiä on nyt — päinvastoin kuin 60-luvulla — varsin paljon ollut koulutustoiminnassa esillä. Tämä on myönteinen seikka, sillä puolueemme voi olla johdonmukainen luokkataistelujärjestelmä vain, jos sillä onpäämäärätietoinen, aatteellisesti ja poliittisesti korkeasti valistunut jäsenistö.
Kuitenkaan ei koulutustoiminta ole vielä puolueessamme saavuttanut riittävän kiinteitä muotoja. Koulutustoiminta on ollut sangen sattumanvaraista, vain vuodeksi eteenpäin suunniteltua. Erilaiset vaalit ym. päivänpolitiikkaan liittyvät toimet ovat vieläkin liiaksi olleet hallitsevia tekijöitä puolueen koulutustoiminnassa. Siksi ehdotamme, että puolue ryhtyisi suunnittelemaan kolmiasteista kiinteätä koulutusjärjestelmää, jollaista periaatteessa toteutetaan Ruotsin sosialidemokraattisessa työväenpuolueessa ja Ruotsin työväen sivistysliitossa. Myös sosialidemokraattisen nuorison keskusliiton piirissä on ryhdytty rakentamaan uutta samantyyppistä koulutusjärjstelmää nuorisoliittolaiskoulun nimellä, ja tähänastiset kokemukset ovat olleet varsin myönteisiä. Tämäntyyppisessä koulutusjärjestelmässä koulutetaan ensimmäisessä asteessa valtakunnan tasolla piiritason kouluttajia varsin pitkän ja vaativan ohjelman puitteissa. Puolueen puitteissa olisi harkittava olisiko tässä mahdollista toteuttaa kolmen kuukauden kurssi. Toisessa asteessa koulutetaan piiritasolla osastojen opintovastaavia. Tämä aste on ensimmäistä suppeampi, puolueen puitteissa se voisi olla esimerkiksi viikon mittainen kurssi. Kolmannessa asteessa työ tapahtuu opintokerhoissa: perusopintoaineisto, jollainen on Demokraattisen sosialismin perusteet -kirja.
Edellä hahmotettu kolmiasteisen koulutusmallin ajatus lähtee siitä, että koko koulutusjärjestelmä pyrkii laajaan joukkovaikutuk-seen. Korkeimmillakaan tasoilla ei tovereita kouluteta koulutuksensa itsensä vuoksi vaan siksi, että he myöhemmin voisivat palvella puolueen koulutustoimintaa propagandisteina ja agitaattoreina.
Me allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton liittotoimikunnan jäsenet esitämme edellisen perusteella,
että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa ryhtymään toimenpiteisiin edellä kuvatun koulutusjärjestelmän
242
rakentamiseksi puolueelle siten, että se voisi käynnistyä jo vuoden 1976 aikana.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että sen toimesta on asetettu sosialidemokraattisen työväenliikkeen koulutusjärjestelmää suunnitteleva projektiryhmä, jonka tehtävänä on määritellä sosialidemokraattisen työväenliikkeen koulutuksen yleis-sekä kohderyhmittäiset tavoitteet, kartoittaa olemassaolevat mahdollisuudet luoda em. tavoitteiden ja olemassaolevien voimavarojen pohjalta koulutusjärjestelmä sekä määrittää kunkin koulutusyksikön kokonaistavoitteet koulutusjärjestelmän osana. Ottaen huomioon tehtävän laajuuden puoluetoimikunta toteaa, että suunnittelutoimintaa on syytä jatkaa seuraavalla puoluekokouskaudella.
Edellä olevaan viitaten puoluetoimikunta esittää puoluekokoukselle, että se velvoittaisi puoluetoimikunnan ryhtymään toimenpiteisiin sosialidemokraattisen työväenliikkeen koulutusjärjestelmän suunnittelun saattamiseksi loppuun ja tekemään tarvittavat esitykset käytännön toimenpiteiksi. Lisäksi puoluetoimikunta esittää, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikuntaa tutkimaan aloitteessa esitetyn ratkaisumallin toteuttamismahdollisuudet ja ottamaan huomioon veljespuolueista saadut kokemukset.
97 AMMATTIYHDISTYSKOULUTUKSEN LISÄÄMINEN PUOLUEEN KOULUTUSOHJELMASSA
Turun Ammattiyhdistysväen Sos.-dem, Yhdistys ry:n esitys
Viime aikoina on varsinkin suuremmilla työpaikoilla voimistunut SAK:n palkkapolitiikkaa vastaan suunnattu toiminta. SAK:n tekemät yleissopimukset ja niiden pohjalla tehdyt työehtosopimukset on yritetty leimata suorastaan työväen elinehtoja vastaan tehdyiksi hyökkäyksiksi. Varsinkin viimeksi tehty talouspoliittinen kokonaisratkaisu on ollut erikoisen pahansuovan arvostelun kohteena. Näin on ollut ilmeisesti siksi, että siinä on merkittävä osuus myös sos.-dem. puolueen johtamalla hallituksella.
Toimintaa työpaikoilla ovat organisoineet äärivasemmiston hyvin koulutetut luottamus- ja työpaikkayhdysmiehet. Sosialidemokraateilla ei ole ollut riittävästi vastaavan koulutuksen saaneita henkilöitä työpaikoilla kyetäkseen torjumaan SAK.n sos.-dem. johtoa ja sos.-dem. puoluetta vastaan suunnattuja hyökkäyksiä, ja näin ollen on äärivasemmisto liikutellut merkittävää osaa ammatti-yhdistyskentästä lähes mielensä mukaan.
Korkeampitasoinen ammattiyhdistyskoulutus on puolueessamme ollut liian vähäistä, ja koulutuksen saaneet eivät useinkaan ole palanneet toimimaan työpaikoilla, vaan ovat siirtyneet muihin
243
tehtäviin. Lyhyillä kursseilla saatu tieto ei nykyoloissa enää riitä takaamaan sitä, että ammattiyhdistysliike säilyy sos.-dem. joh-toisena.
Edellä olevaan viitaten ehdottaa Turun Ammattiyhdistysväen Sos.-dem yhdistys puoluekokoukselle,
että se päättäisi pidemmän ja korkeampitasoisen ammattiyhdistyskoulutuksen lisäämisestä puolueen koulutusohjelmassa. Opiskelijain toimeentulo on myös turvattava niin, että perheenhuoltajankin asemassa oleva henkilö voi riittävän pitkäksi ajaksi irrottautua ansiotyöstä opiskelua varten. Koulutukseen otettavien kanssa on myös sovittava siitä, että he opintojen päätyttyä palaavat ainakin muutamiksi vuosiksi työpaikoille toimimaan puolueen ammattiyhdistyspolitiikan hyväksi.
Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 96 antamaansa lausuntoon.
98 SDP:N JOHTAVIEN VIRKAILIJOIDEN OSALLISTUMINEN HALLITUSTYÖHÖN
Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys
Puolueemme osallistumista hallitusvastuuseen ei pidä nähdä kielteisenä, mutta epäsuotavaa on se, että puolueen johtavat virkailijat osallistuvat hallituspolitiikkaan ministereinä. Viime aikoina tällainen asiantila on ollut aiheuttamassa turhautumaa, koska kaikin ajoin ei täysin selvästi käy ilmi mikä on ero sosialidemokraattisen politiikan ja kulloisenkin hallituspolitiikan välillä. Lisäksi on puolueen edun kannalta suotavaa, että puoluevirkailijat ovat täysipäiväisiä puoluetyöntekijöitä.
Ehdotamme puoluekokouksen päätettäväksi,
että puolueessamme otetaan käytäntöön periaate, jonka mukaan puoluesihteeriä ei saa valita ministeriksi, tai jos hänet sellaiseen tehtävään puolueen edun vuoksi kuitenkin joudutaan valitsemaan on hän velvollinen eroamaan puoluesihteerin tehtävästä.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että sen on vaikea omaksua käyttöön otettavaksi esitettyä periaatetta. Puoluetoimikunta katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa puolueneuvoston päätösvaltaa asiassa. Toisaalta puolueen edustajia hallitukseen valittaessa ei kehenkään jäseneen nähden voida harjoittaa syrjintää.
Puoluetoimikunta toteaa edelleen, että puoluesihteerin valinnasta valtioneuvoston jäseneksi on tiettyä haittaa puo-
244
luetoimiston työskentelylle, mutta toisaalta tilanne on sen verran poikkeuksellinen, ettei ole syytä sen johdosta päättää esitetystä periaatteesta.
Mikäli puolueen johtava virkailija tulee valituksi hallituksen jäseneksi, on hänen tehtäviensä hoitamisesta tuona aikana päätettävä puoluetoimikunnan päätöksellä puoluetoimiston organisaation puitteissa. Puoluetoimikunta ei yhdy esitykseen.
99 SDP:n TOIMINNAN AJOITTAMINEN
Järvenkylän työväenyhdistys ry:n esitys
Järvenkylän työväenyhdistys Jämsästä on käsitellyt kokouksessaan 15:pnä joulukuuta 1974 puolueen sisäisestä toiminnan kehittämisestä seuraavaa.
Sos.-dem. puolueen on ajoitettava toimintansa niin, ettei ajoiteta päällekkäin ja että järjestöväellekin jää kesällä vapaata aikaa.
Vuoden alkupuoli tammi-, helmi- ja maaliskuu olisivat puolueen valtakunnallista jäsenhankinta-aikaa. Huhti-, touko- ja kesäkuu olisivat ne kuukaudet jolloin suoritettaisiin ulkomaiset ja muut keräykset, muulloin keräyksiä ei suoriteta. Heinä-elokuu on loma-aikaa ja valtakunnallisten juhlien aikaa. Syys-lokakuu on puolueen arpajaisten ja muun puolueen taloudellisen toiminnan kehittämisen aikaa. Loppuvuosi on lehtikampanjan aikaa.
Järvenkylän työväenyhdistys vetoaa puoluekokoukseen ja toivoo, että aloite parantaisi puolueen taloudellista ja kansainvälistä toimintaa.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että puolueen toimintasuunnitelmia laadittaessa on silmällä pidetty esityksessä mainittuja seikkoja. Toimintoja suunniteltaessa on pyrkimykseksi asetettu se, etteivät ne ole päällekkäisiä eivätkä saata jäsenistöä kohtuuttomien vaatimusten eteen.
100 PÄÄTOIMISEN ALUETOIMITSIJAN SIJOITTAMINEN KAINUUSEEN
Kajaanin Sos.-dem. Yhdistys ry:n esitys
Kun Kainuun aluesihteeri keväällä 1974 erosi virastaan, puolue-dem. piiriin, pidettiin selvänä, että Kainuun sosialidemokraattien järjestötoiminta kärsisi heikentyneistä toimintamahdollisuuksista.
Tämän vuoksi piirin sulauttamiseen suostuttiin sillä nimenomaisella ehdolla, että Kajaanissa säilytetään jatkuvasti toimitsija.
245
Kun Kaianuun aluesihteeri keväällä 1974 erosi virastaan, puoluetoimisto ei ole suostunut palkkaamaan hänen tilalleen päätoimista toimitsijaa. Vuoden 1975 alusta on tehtävää pyritty hoitamaan Kainuussa oto-voimin.
Kainuun kehitys on viime aikoina lähtenyt käyntiin ripeästi. Vuosia kestänyt väestökato on muuttunut väestökasvuksi.
Syynä on ollut voimakas elinkeinorakenteen muutos, joka on tiennyt mm. noin 1.500 uuden teollisen työpaikan syntymistä Kainuuseen kahden vuoden aikana.
Kostamus-projekti Kainuun korkeudella Neuvostoliitossa työllistää kymmenen vuoden aikana keskimäärin 5.000 suomalaista. Huippuvuonna 1977 on arvioitu tarvittavan peräti 6.000—6.200 työntekijää. Ja pelkästään Kostamus-työmaat tarvitsisivat erillisen sasialidemokraattisen toimitsijan.
Kainuun läänihanke on myös edistynyt ripeästi. Kainuun lääniä ja mahdollisesti omaa vaalipiiriä muodostettaessa tulee puolueen harkittavaksi jopa SDP:n Kainuun piirin perustaminen uudelleen. Aluetoimitsijan menettäminen tässä tilanteessa olisi erittäin vahingollinen taantumavaihe.
Pitkien etäisyyksien takia Kainuun sosialidemokraattisen järjestötoiminnan hoitaminen ei ole mahdollista oto-voimin ja/tai Oulusta käsin. Kainuulaiset sosialidemokraatit näkevät oman päätoimisen aluetoimitsijan säilyttämisen Kainuussa elintärkeänä. Vertailun vuoksi todettakoon, että kansandemokraattisilla ja kommunistisilla järjestöillä on Kainuussa yhteensä 18 toimitsijaa.
Edellä olevaan viitaten esitämme SDP:n puoluekokouksen hyväksyttäväksi kannanottoa, jonka mukaan
Oulun Sos.-dem. piiriin on palkattava välittömästi päätoiminen aluetoimitsija, jonka pysyvä sijoituspaikka on Kajaani.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että alueellisten tai puolueen sisäisten erillisryhmien toimitsijain palkkaamisessa ei ole syytä poiketa puolueessa yleisesti noudatetusta käytännöstä: jonka vuoksi esitys ei anna aihetta puoluekokouspäätökseen.
101 TOIMITSIJAN PALKKAAMINEN KRISTILLISTEN SOSIALIDEMOKRAATTIEN LIITOLLE
Helsingin Kristillisten Sosialidemokraattien Yhdistys ry;n esitys
Sosialidemokraattisella puolueella on runsaasti kristillistä elämänkatsomusta arvostavia kannattajia. Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa valittiin 13 sosialidemokraattista kansanedustajaa, jotka olivat ennakolta ilmoittaneet haluavansa esiintyä kristillisten sosialidemokraattien ehdokkaina.
246
Sosialidemokraattisen puolueen kannalta on kristillisten sosialidemokraattien toiminta tullut entistä tärkeämmäksi siitä lähtien, kun Suomen Kristillinen Liitto muodostui poliittiseksi puolueeksi. Suomen Kristillinen Liitto korostaa puhtaasti kristillisten tunnusten ohella sosiaalisuuttaan ja kamppailee näin ollen samojen valitsijoiden äänistä kuin kristilliset sosialidemokraattiset ehdokkaat. Suomen Kristillinen Liitto voi puoluetukensa avuin huomattavasti vahvistaa työtään.
Sosialidemokraattisessa puolueessa on kristillisestä sektorista vuodesta 1946 lähtien huolehtinut Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto, sen toiminta on kuitenkin varojen puutteessa jäänyt vaatimattomaksi verrattuna sosialidemokraattisesti ajattelevien ja kristillisyyttä arvostavien kansalaisten määrään. Liitolla on vasta muutamia vuosia ollut puolueen palkkaama osatoiminen sihteeri. Hänen työnsä on suuntautunut pääasiallisesti tiedotus-ja julkaisutoimintaan, josta esimerkkinä mainittakoon hänen toimittamansa kirjat »Kristitty sosialisti», »Näissä merkeissä» sekä »Rakkaus ja oikeudenmukaisuus».
Puolueemme tulisi kaikin voimin pyrkiä säilyttämään kristillisesti ajattelevat äänestäjänsä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että puolueen varoin palkataan Kristillisten Sosialidemokraattien Liitolle ainakin yksi toimitsija, joka voi omistaa koko aikansa kenttätyöhön, vierailla liiton osastoissa ja perustaa uusia sekä puheja esitelmätoiminnallaan levittää tietoa siitä, että juuri sosialidemokraattisen puolueen toistakymmentä kristillismielistä kansanedustajaa kykenevät tehokkaimmin ajamaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista Kristuksen hengessä. Kun ottaa huomioon sosialidemokraattisen puolueen työvoiman eräillä la erikoisaloilla on tämä ehdotus peräti kohtuullinen. Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimiston viipymättä myöntämään Kristillisten Sosialidemokraattien Liitolle riittävästi varoja ainakin yhden toimitsijan palkkausta varten.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 100 antamaansa lausuntoon.
102 TOIMITSIJAN PALKKAAMINEN KRISTILLISTEN SOSIALIDEMOKRAATTIEN LIITOLLE
Oulun Kristillisten sosialidemokraattien yhdistys ry:n esitys
Oulun Kristillisten sosialidemokraattien yhdistys esittää puoluekokoukselle,
että puolue ryhtyisi toimenpiteisiin päätoimisen liittosihteerin (toimitsijan) palkkaamiseksi Kristillisten sosialide? mokraattisen liiton käyttöön. Aloitteensa perusteluiksi yhdistyksemme esittää seuraavaa:
247
1) Liittosihteerin tärkeimpänä tehtävänä näkisimme uusien perusjärjestöjen perustamisen. Nämä perusjärjestöt olisivat samalla uusia puolueen perusjärjestöjä ja tätä kautta saataisiin puolueen jäsenmäärää lisätyksi.
2) Seurakuntien sos.-dem. luottamushenkilöiden koulutus ja muu yhteydenpito heihin.
3) Seurakuntavaalien kehittäminen ja niiden yleiset järjestelyt. 4) Veljeys-lehden kehittäminen.
5) Yhteydenpito kristillisiin järjestöihin, kuten opiskelija-teologi-, diakoni» ym. järjestöt.
6) Ohjelmointityön suoritus, liiton perustamien työryhmien työn edelleen tiedottaminen ja kehittäminen.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 100 antamaansa lausuntoon.
103 PÄÄTOIMISEN LIITTOSIHTEERIN PALKKAAMINEN KRISTILLISTEN SOSIALIDEMOKRAATTIEN UITOLLE
Lieksan Kristillisen Työväenyhdistyksen esitys
Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto ja siihen kuuluvat kristilliset työväenyhdistykset ovat merkittävällä tavalla olleet rakentamassa ja ylläpitämässä yhteyttä mm. kirkon hallintoelimissä toimivien sosialidemokraattien välillä, kuten mm. vuoden 1972 puoluekokous on edellyttänyt. Työssä on ollut kuitenkin vaikeutena se, ettei liitollamme ole ollut päätoimista työntekijää. Lieksan kristillinen työväenyhdistys on vasta hiljattain toimintansa aloittaessaan kokenut välttämättömäksi tuen liiton taholta. Käsityksemme mukaan liiton tarkoituksenmukainen toiminta puolueemme hyväksi edellyttää ainakin yhtä päätoimista työntekijää, liittosihteeriä, jolla on aikaa paneutua sekä valtakunnallisesti' merkittäviin tehtäviin että myös yksityisten yhdistysten toiminnan tukemiseen. Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto on toiminut käytännössä puolueen erityisorganisaationa kirkollisten ja kristinuskoa koskevien asioiden hoitamisessa. Tämäkin tehtävä edellyttää päätoimista työntekijää.
Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto on harjoittanut merkittävää julkaisutoimintaa sekä liittoon kuuluvat yhdistykset yhteistoimintaa Työväen Sivistysliiton kanssa. Näiden molempien toimintojen edistämiseksi on pätäoiminen työntekijä välttämätön. Tämä toiminta palvelee merkittävällä tavalla myös koko puolueen pyrkimyksiä sosialidemokratian aatteellisessa ja järjestöllisessä rakennustyössä. Varsin suuri osa eri puolueosastoissa aktiivisesti mukana olevista on kirkosta ja kristinuskosta kiinnostuneita. Kun lisäksi seurakuntien hallinto on löytänyt samanaikaisesti entistä
248
demokraattisempia muotoja ja sosialidemokraattien vaikutus kirkkomme elämässä on vahvistunut, on myös nämä liittoomme kuulumattomat henkilöt huomioitava puhuttaessa liiton työn laajuudesta.
Edellä olevaan viitaten esitämme siksi,
että arvoisa puoluetoimikunta ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sekä esittää edelleen anomuksemme seuraavalle puoluekokoukselle päätoimisen liittosihteerin palkkaamiseksi Kristillisten Sosialidemokraattien Liitolle.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa esityksestä n:o 100 antamaansa lausuntoon.
104 SIIRTOTYÖMAIDEN YMS. TYÖNTEKIJÖIDEN OSALLISTUMISMAHDOLLISUUKSIA PUOLUETOIMINTAAN LISÄTTÄVÄ
Sosialidemokraattinen Väinö Voionmaa-Seura ry:n esitys
Yhä useampi työntekijä joutuu nykyisin työnsä tai ammatillisen koulutuksensa vuoksi oleskelemaan pitkiäkin aikoja toisella paikkakunnalla. Lukuisten muiden hankaluuksien lisäksi tällaisella työntekijällä on erityisen vaikeaa osallistua poliittiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.
Yhdistyksemme ehdottaa,
että puoluekokous kehottaisi kunnallisjärjestöjä ja puolueosastoja aktiivisesti hakemaan yhteyksiä paikkakunnalla tilapäisesti oleviin työntekijöihin, kuten siirtotyömaiden työntekijöihin, tarjotakseen näille mahdollisuuden osallistua sosialidemokraattiseen puoluetoimintaan kokousten, opintokerhojen ja muiden yhteisten tilaisuuksien muodossa.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta näkee, että esityksessä on puututtu ongelmaan, joka tunnetaan kipeänä ei yksinomaan siirtotyö-mailla työskentelevien keskuudessa, vaan myös muissa ryhmissä, jotka joutuvat elämään kotipaikkakuntansa ulkopuolella.
Puoluetoimikunta kehottaakin kunnallisjärjestöjä ja puolueosastoja toimintasuunnitelmiaan laatiessaan huomioimaan yhteydenpito ko. ryhmiin järjestämällä erilaisia tilaisuuksia sekä yhteistyössä TSL:n tai sen paikallisen opintojärjestön kanssa varaamaan mahdollisuudet erilaisille opintotoiminnoille.
249
105 PUOLUEKOKOUSTEN KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT JA OHJELMALLINEN SISÄLTÖ
Töölön Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n esitys
Puoluekokousten tekemiseksi sosialidemokraattisen puolueväen laajoiksi joukkotilaisuuksiksi esitämme,
että puoluekokouksen käytännölliset järjestelyt hoidetaan siten, että mahdollisimman laajat jäsenjoukot voivat seurata itse kokousta paikan päällä. Yhdistyksen esityksen mukaisesti tulisi ainakin kokouksen avajaiset ja päättäjäiset järjestää sellaisissa tiloissa, joihin periaatteessa kaikilla halukkailla puolueen jäsenillä on pääsy.
Puoluekokouksen ohella tulee järjestää sosialidemokraattista ideologiaa ja poliittista käytäntöä pohtivia avoimia seminaareja, järjestää vapaamuotoisempia laajojen sos.-dem. joukkojen yhdessäolotilaisuuksia, joissa tulee elvyttää työväenliikkeen kulttuuri- ja lauluperinnettä. Jokaisesta puoluekokouksesta tulee muodostaa laajojen jäsenjoukkojen yhteinen tilaisuus.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että esityksessä mainittu pyrkimys puoluekokousten tekemiseksi sosialidemokraattisen puolueväen laajoiksi joukkotilaisuuksiksi on ollut puoluetoimikunnan tavoitteena suunniteltaessa puoluekokousta ja sen yhteyteen järjestettäviä erilaisia yleisö-, luento- ja yhdessäolotilaisuuksia.
Puoluekokouksen järjestäminen siten ja sellaisissa tiloissa, joissa laajoilla jäsenjoukoilla olisi tilaisuus seurata kokousta paikan päällä, ei puoluetoimikunnan mielestä ole mahdollista. Mitä tulee puoluekokouksen avajais- ja päättäjäistilaisuuksiin on todettava, että puoluekokouksen pääjuhla on nimenomaan nähtävä suurena puoluekokouksen päättäjäistilaisuutena.
106 SOSIALIDEMOKRAATTISEN NUORISOTOIMINNAN EDISTÄMINEN
Jouko Erkkolan (Tampereen Sähköalan Sos.-dem. Yhdistys), Harri Kivenmaan (Kokemäen Sos.dem. Nuorisoyhdistys), Ulla Koposen (Kuopion Sos.-dem. Naisyhdistys), Reijo Lindroosin (Hämeenlinnan Sosalistinuoret), Ilpo Mannisen (Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys), Matti Putkosen (Mäntän Työväenyhdistys), Pekka Sarkkisen (Joensuun Työväenyhdistys), Ritva Savelan (Veitsiluodon Sos.-dem. Työväenyhdistys), Jouko Sillanpään (Helsingin Sosialidemokraatit), Folke Sundmanin (Helsingfors Socialdemo-kratiska Ungdomsklubb), ja Hannu Vesan (Keravan Sosialistikil-ta) esitys
250
Sosialidemokraattisen puolueen joukkovaikutuksen lisäämisessä on toiminnan voimistaminen nuorison keskuudessa keskeisimpiä tehtäviä. Nuorisotoiminnasta vastaa sosialidemokraattisessa liikkeessä Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto. Nuorisoliiton toiminta kohdistuu nuoriin ihmisiin juuri siinä iässä, jolloin he muodostavat pysyvämpiä poliittisia melipiteitiä. Erityisesti nuorisopolitiikan alalla on viime aikoina ehkä voimakkaimmillaan esiintynyt sosialidemokratian vastaisia hyökkäilyjä. Tällainen tilanne edellyttää sitä, että SDP luo nuorisoliikkeelle mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Tärkeätä on myös nuorisoliiton vaikutusmahdollisuuksien lisääminen SDP:ssa, joka varmasti lisäisi nuorison aktiivisuutta toiminnassa SDP:n päämäärien puolesta.
Allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton liit-totoimikunnan jäsenet esittävät edellisen perusteella
että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan yhdessä SNK:n kanssa suunnittelemaan sellaisen järjestelmän kehittämistä, jolla puolueen kaikki alle 30-vuotiaat jäsenet tulisivat myös jäseneksi heti liittyessään SDP:hen, ja että puoluekokous samalla kehottaa kaikkia puolueen nykyisiä nuoria jäseniä liittymään SNK:n jäseneksi, että puoluekokous tekisi puolueen sääntöihin lisäyksen, jolla SNK saisi oikeuden tehdä aloitteita puoluekokoukselle,
että puoluekokous kehottaisi puolueen piirijärjestöjä kantamaan kaikilta jäseniltään tukimaksua, joka annettaisiin paikalliselle SNK:n piirijärjestölle,
että puoluekokous julistaisi vuoden 1976 puolueen nuoriso-vuodeksi, jolloin puoluejärjestöt kaikilla tasoilla keskittyisivät nuorisoliiton toiminnan tunnetuksitekemiseen ja tukemiseen. Vuoden päätapahtuma olisi sosialidemokraattisen nuorisoliiton perustamisen 70-vuotisjuhlallisuudet, jotka SNK ja SDP järjestäisivät yhdessä.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta pitää toivottavana mahdollisimman monen nuoren liittymistä SNK:n jäseneksi mutta katsoo, että esityksessä mainitun sidonnaisjäsenyyden toteuttaminen on vastoin yhdistyslakia.
Jokaisella puolueeseen kuuluvalla jäsenellä ja jäsenyhdistyksellä on oikeus puoluekokousaloitteen tekoon. Edelliseen viitaten puoluetoimikunta ei pidä mahdollisena, että rekisteröidylle keskusjärjestölle, jollainen SNK on, voidaan myöntää puoluekokousaloiteoikeus.
Puoluetoimikunta pitää taloudellisten toimintaedellytysten parantamista SNK:n piirijärjestätasolla tarpeellisena. Esitetyn tukimaksun perinnästä päättänevät piirijärjestöt samalla tavalla kuin vuoden 1966 puoluekokouksen jälkeen on päätetty varhaisnuorisotoiminnan tukemisesta. Puolue-
251
toimikunta viittaa yhtenäisjäsenmaksua koskevaan kannanottoon.
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen nuorisovuodesta.
107 OPISKELIJANUORISON ASEMA
Musa-Liinaharjan Sosialidemokraatit r.y:n esitys
On ilahduttavaa, että nykyään myös vähävaraisemmilla nuorilla on mahdollisuudet jatko-opiskeluun erittäin pitkälle. Vaikkakin pääasiassa lainojen turvin tapahtuva opiskelu on tiukkaa ja vaatii kovaa itsekuria, on sillä myös hyvät, kehittävät puolensa. Siihen, että tähän on päästy, on puolueellamme erittäin suuret ansionsa. »Politiikka on tullut kouluihin», valitetaan oikeiston taholta, koska aikaisemmin ei ole ollut politiikkaa, on ollut vain porvarillista yksinvaltiutta. Politiikan tulo koulumaailmaan on terve ilmiö tasapainon saavuttamiseksi myös tällä alalla. Valittaen on kuitenkin todettavissa sosialidemokraattien liian maltillinen, heikko esiintyminen sekä toiminnan että vaalitulosten suhteen. Muut puolueet, lähinnä kokoomus, keskustapuolue ja SKDL, sekä aivan erityisesti »taistolaiset» ovat löytäneet nuorison piiristä hedelmällisen maaperän, missä kannattaa työskennellä tarmokkaasti ja tulosta tuottavasti. On järkyttävää todeta harvojen sos.-dem. nuorten tulevan pyytämään aktiivin kenttäväen tukea pyrkimyksilleen koulujen johtajien ja rehtorien sekä muitten ryhmittymien painostuksen ja yliotteen torjumiseksi. Tämän tuenhan pitäisi olla itsestään selvää. Esitämme,
että puoluekokous välittömästi toteaisi työn koululais- ja opiskelijatason piirissä puolueen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeäksi ja velvoittaisi puolueen ylimpien elinten ryhtyvän kiireellisesti entistä aktiivisempiin toimenpiteisiin jo menetettyjen ja menettämässä oltavien asemien ja luottamuksen palauttamiseksi myös nuorison parissa. Painetut Puoluetoimikunta katsoo erittäin tärkeäksi sen työn, jota koululais- ja opiskelijanuorison piirissä suoritetaan. So-
Hyvät Toverit! Tämä on hätähuuto nuorison ja tulevaisuuden puolesta. Meillä on syytä uskoa tukeenne.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikuta katsoo erittäin tärkeäksi sen työn, jota koululaias- ja opiskelijanuorison piirissä suoritetaan. Sosialidemokraattisen liikkeen toiminnallisen työnjaon mukaisesti on käytännön toimenpiteiden suorittamisen katsottu kuuluvan Suomen Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliittolle (SONK) ja Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitolle (SNK), joiden toimintaa puolue on käytettävissä olevien mahdollisuuksiensa puitteissa tuke-
252
nut. Tältä perustalta on pyrittävä esityksessä mainittua toimintaa tekemään.
108 POISTO PUOLUEEN LIIKUNTAPOLIiniSESTA OHJELMASTA
Suur-Helsingin Sosialistiseura ry:n esitys
Erityisesti vuoden 1972 puoluekokouksen — jossa vuoden 1969 puoluekokouksessa hyväksytyt puolueen liikuntapoliittinen tavoiteohjelma jätettiin enalleen — jälkeen on selvästi osoittautunut, että Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon kuuluvat urheilun eri-koisliitot eivät suostu SVULsta eroamaan, mikä oli 1969 puoluekokouksen edellytys Työväen Urheiluliiton erikoisliittoihin liitty-mislinjalle. TUL:n taholla taas on lähes yksimielisesti todettu, että porvarien kanssa yhteiset erikoisliitot olisivat TUL:lle ja sen itsenäisyydelle vahingollisia siinäkin tapauksessa, että ne suostuisivat eroamaan SVULsta.
On siis entistäkin suuremmalla syyllä aihetta todeta, että puolueen ei ole soveliasta millään tavalla sekaantua toisen työväenliikkeen sektorin, työläisurheilun, järjestösuhdeasioihin. Itsenäisen työläisurheilu on välttämätön, kunniakas työväenliikkeen osa ja ylivoimaisesti vetävin kanava nuorison saamiseksi sosialismin aatteen ja työväenliikkeen piiriin.
Edellä sanottuun perustuen Suur-Helsingin Sosialistiseura esittää
että vuoden 1969 puoluekokouksessa hyväksytystä tavoiteohjelmasta »Liikuntapolitiikan linjat» kohdasta »Urheilun organisaatio» kokonaan poistetaan »Järjestöt» otsikkoi-nen osa.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi, ettei vuoden 1969 puoluekokouksen hyväksymää liikuntapoliittista ohjelmaa ole aihetta muuttaa.
Puoluetoimikunta viittaa samalla marraskuussa 1974 Suomen Kommunistiselle Puolueelle jättämäänsä työläisurheilun eheyttämistä koskevaan aloitteeseen, jolle kummankin työläfsurheilujärjestön sosialidemokraatit ovat antaneet tukensa. Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että puolue pyrkii edelleen mahdollisuuksiensa mukaan luomaan edellytyksiä työläisurheilun eheyttämiselle tavoitteena yksi yhtenäinen järjestö.
109 URHEILUJÄRJESTÖJEN KATTO-ORGANISAATION LUOMINEN
Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen Piiri — Egentliga Fin-lands Socialdemokratiska Distrikt ry:n iPiiritoimikunnan esitys
253
Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen Piiri — Egentliga Fin-lands Socialdemokratiska Distrikt ry:n piiritoimikunnan esitys sessaan 17.12. 1974 käsitellyt maamme urheilupolitiikkaa, ja toteaa siitä seuraavaa:
Kansainvälisten urheiluliittojen säädökset ja niitä toteuttavat maat antavat vain yhdelle kunkin jäsenmaan liitolle päättämisoikeuden osallistumisesta kansainvälisiin kisoihin. Tämän seurauksena maamme kansainvälisessä edustusurheilussa on SVUL:n erikois-liitoilla monopoliasema. Tämä asiantila vaikeuttaa tuntuvasti maamme työväenliikkeen urheilutoimintaa ja vähentää sen arvovaltaa sekä kansainvälisesti että myös kansallisesti.
Koska työväen kansainvälinen urheilutoiminta on näin ollen julkisen päätäntävallan ulkopuolella, tulisi maamme valtiovallan lähteä luomaan järjestelmää, jossa työväen urheilujärjestöjen edustajat tulisivat samanarvoiseen asemaan SVUL:n edustusurheili-jain kanssa.
Edellä olevan perusteella piiritoimikunta esittää puoluekokoukselle,
että se velvoittaisi päättävissä elimissä työskenteleviä sosialidemokraatteja toimimaan niin, että valtiovalta loisi uuden elimen, joka eräänlaisena katto-organisaationa saattaisi eri urheilujärjestöjen edustuksen tasa-arvoon perustuvalle pohjalle.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta viittaa kantanaan Turun puoluekokouksessa vuonna 1969 hyväksyttyyn puolueen urheilupoliitti-seen ohjelmaan.
110 TYÖVÄENLIIKKEEN YHTEISIIN VAPPUJUHLIIN
Sosialidemokraattinen Väinö Voionmaa-Seura ry:n esitys
Edellinen, 29, puoluekokous päätti pitää vasemmistopuolueiden yhteistyötä tärkeänä kaikissa niissä konkreettisissa kysymyksissä, joista voidaan kulloinkin erikseen sopia säilyttäen kummankin osapuolen järjestöllinen ja aatteellinen itsenäisyys.
Vappu on koko työväenliikkeen perinteinen juhlapäivä. Tästä syystä työväenliikkeen eri osapuolten yhteisesiintymistä vappu-kulkueiden ja -tilaisuuksien järjestämisessä olisi pidettävä sellaisena konkreettisena yhteistyön muotona, josta puolueen tulisi pyrkiä sopimaan toisten työväenliikkeen osapuolten kanssa. Yhdistyksemme ehdottaa,
että puoluekokous kehottaisi puoluetoimikuntaa ryhtymään tarpeellisiin valmisteluihin työväenliikkeen yhteisten vappujuhlallisuuksien toteuttamiseksi.
254
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi, että se valtuuttaisi puoluetoimikunnan antamaan vappujuhlista vuosittain puoluejärjestöille ohjeet, joita laadittaessa otetaan huomioon kaikki tarpeelliset näkökohdat.
111 PUOLUEEN OSALLISTUMINEN SEURAKUNTAVAALEIHIN
Musa-Liinaharjan Sosialidemokraatit ry:n esitys
Seurakuntavaalit koskettavat välittömästi yli 90 % Suomen kansasta ja välillisesti tavalla tai toisella koko kansaa. Puolueen virallinen, julkinen kanta vaaleja kohtaan on ollut erittäin kylmän passiivinen, eikä tätä asennoitumista ymmärrä asioihin enemmän tai vähemmän perehtynyt järjestöväki, koska kysymyksessä on työläisten ja veronmaksajien myötävaikutuksella toimiva kansankirkkomme, jonka toimintaa pitäisi pyrkiä entistä enemmän kehittämään seurakuntalaisten so. ihmisen hyväksi. Miten me voimme arvostella ja vaikuttaa suunnanmuutoksiin, ellemme tunne edes sen verran mielenkiintoa, että kävisimme äänestämässä. »Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.» Mikäli Sos.-dem. Puolue aikoo vastaisuudessakin osallistua seurakuntavaaleihin oman tunnuksensa alla, esitämme,
että puoluekokous velvottaisi puolueen ylimmän johdon, ylimpien elinten, virkamiesten ja luottamusmiesten, siitä huolimatta, kuuluvatko kirkkoon vai eivät, eivätkä itse olisikaan ehdokkaina, osallistumaan vastaisuudessa myös seurakuntavaalien yhteydessä täysipainoisesti vaalityöhön, nimenomaan PR-mielessä ja pyrkivän myös erittäin pontevasti vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa seurakuntavaalit suoritetaan tähänastisia asiallisemmin ja nykyaikaisemmin ja nimenomaan julkisesti ja virallisesti selvin puoluetunnuksin ilman hämäriä ja harhaanjohtavia vaaliliittoryhmittymänimityksiä.
Mikäli näin olisi toimittu jo aikaisemminkin, olisi sos.-dem. toverien osuus seurakunnallisissa luottamuselimissä nyt huomattavasti suurempi ja vaikutusmahdollisuudet paljon paremmat. Tämä ei voisi olla vaikuttamatta myös muilla sektoreilla myönteisesti Sos.-dem. Puolueen asemaan ja sen kannatukseen. Kenttäväki seuraa erittäin herkästi »silmäntekevien» esimerkkiä. Silloin, kun tavalla tai toisella viitataan sosialidemokratiaan, ei ole varaa nukkua! Toivottavasti puoluekokous suorittaa ikimuistettavan herätyksen!
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että kirkko on merkittävä instituutio yhteiskunnassa. Siksi on myös sosialidemokraattien yhteiskunnallisten tavoitteiden ja toiminnan kannalta tär-
255
keätä tarkoin seurata, minkälaisella hallinnolla sen toimintaa ohjataan. Vasta viime vuosina on otettu ensi askeleita pyrkimyksessä seurakuntien hallinnon demokratisoimiseksi. Puoluetoimikunta yhtyy vaatimukseen, että seurakuntavaaleissa hyväksyttäisiin vaaliliitoille poliittiset tunnukset ja edellyttää, että myös kirkon ylimmällä hallintoasteella toteutetaan demokratian edellyttämät vaatimukset.
112 PUOLUEOHJELMISTA JA KANNANOTOISTA TIEDOTTAMINEN PUOLUEEN JÄSENINÄ OLEVILLE VIRKA- JA LUOTTAMUSMIEHILLE
Järvenpään Työväenyhdistyksen esitys
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue maan suurimpana ja johtavana puolueena joutuu osallistumaan yhä kasvavassa määrin erilaisten asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon sekä valtion-että kunnallishaHiinnossa. Lähtökohtana tulisi olla se, että näissä päätöksissä heijastuisi selvä sosialidemokraattinen linja ja puolueen ohjelmien tuntemus.
Sosialidemokraattisella puolueella on viime vuosina ollut käynnissä ansiokas ja runsas erilaisten ohjelmien valmistelutyö. Kun valtion ja kuntien palveluksessa olevat virkamiehet samoin kuin kunanlliset luottamusmiehet eivät aina ole näistä ohjelmista ja puolueen kannanotoista perillä, Järvenpään Työväenyhdistys ry esittää:
että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimiston, piiri- ja kunnallisjärjestöt järjestämään jatkuvia informointi- ja tiedotustilaisuuksia, joissa virka- ja luottamusmiehille esitettäisiin omaan alaan liittyviä ohjelmia ja kannanottoja ja jotka samalla olisivat koulutustilaisuuksia, maila olisivat koulutustilaisuuksia.
ja että puoluekokous kehottaisi myös kaikkia näissä tehtävissä toimivia puolueen jäseniä osallistumaan näihin t i laisuuksiin.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta pitää tärkeänä esityksessä mainittua virka- ja luottamusmiehiin kohdistuvan tiedotustoiminnan tehostamista. Puoluetoimikunnan hyväksymässä piirijärjestöjen jaostojen yhteisistä toimintaohjeista selviää, että tämänlaisen toiminnan suunnittelu piiriportaassa kuuluu erityisesti koulutus- ja tiedotusjaostojen tehtäväpiiriin. Myös kunnallisjärjestöjen tulisi omatoimisesti huolehtia siitä, ett äaloitteessa mainittua toimintaa tarpeelliseksi kat-sottavasa määrin järjestetään. Puoluetoimiston on omalta osaltaan valvottava, että uusien ohjelmien valmistuttua niistä tehokkaasti tiedotetaan puolueen jäsenille, erityisesti myös virka- ja luottamustehtävissä toimiville. Puo-
256
luetoimikunta yhtyy myös esityksen siihen osaan, jossa kaikkia virka- ja luottamustehtävissä toimivia puolueen jäseniä kehotetaan osallistumaan esityksessä mainittuihin tilaisuuksiin.
113 JÄSENKIRJA JÄLLEEN KÄYTTÖÖN
Riihimäen Työväenyhdistys ry:n esitys
Puoluetoimistossa on otettu käyttöön uusi menettely, joka kaiken lisäksi on sääntöjen vastainen. Tilattaessa jäsenkirjoja on lähetetty vain kansia, ja mukaan laitettu muoviset tuplat. Näyttää siltä että pyritään selvä sääntöjen määräys korvaamaan tup-lakansilla. Sääntöjen 3 § kohta 5 on seuraava: »Puolueosaston jäseneksi hyväksytylle henkilölle on johtokunnan annettava puoluetoimikunnalta saatava jäsenkirja, joka on perustana jäsenoikeuk-sien käyttämiseen.» Ei liene juridisestikaan mahdollista tulkita asiaa niin, että käyttöön otetut tuplakannet vastaisivat säännöissä määrättyä jäsenkirjaa. Korkeintaan voidaan olettaa, että ne mar-keeraavat jonkinlaista jäsenkortin korviketta. Jäsenkirjan tarkoituksena on ja on aina ollut osoittaa sen haltijan olevan puolueen jäsen, jonka itse myöhemminkin on voinut toteen näyttää. Käytännön toiminnassa on näitä näyttötapahtumia monasti tullut esiin. Mutta varsinkin jäsenkirjalla, johon on merkitty maksutapahtumat, on merkitystä kun jäsen joutuu jostain syystä olemaan komennuksella muutamia kuukausia, taikka ammatti vaatii matkatyötä jatkuvasti kuten on laita eräissä ammateissa.
Kansilla tietysti on helppoa todistaa, että on joskus liittynyt puolueen jäseneksi, mutta sitä ei enää, että onko jäsen sillä hetkellä kun pyrkii vieraan yhdistyksen suljettuun tilaisuuteen.
Sen sijaan jäsenkirjalla, joka on jäsenkirjurin leimauksella ja nimellä varmistettu voi osoittaa olevansa jäsen.
Lisäksi jäsenkirja siinä koossa jona se on ollut, on hyvin käyt-tökokoinen. On suuri merkitys käytännössä sillä, että jäsenkirjassa on puolueosastojen mallisäännöt, jotka jokaisessa puolueosastossa tulee olla voimassa. Vaikka elämmekin tietokoneiden aikaa ja jäsenmaksut kannetaan uusia tapoja käyttäen, ei tämä ole poistanut tarvetta säilyttää toimintaamme jäsenkirja sellaisena kuin se on vuosikymmeniä ollut. Yhdistyksemme kokouksessa on tämä yksimielisesti todettu. Nykyisen runsaan muuttoliikkeen aikana tapahtuu huomattavan paljon poismuuttoja, jolloin hoitavat jäsenkirjaansa leimauksen maksuista. On mukava ammattinsa on sellainen, joka on pelkkää matkatyötä. Kaikissa osoittaa olevansa puolueen jäsen ja että kirja on merkintöihin nähden kunnossa. Lisäksi on niitäkin tovereita, jotka joutuvat käymään useampia kuukausia kestävillä komennuksilla, taikka ammattinsa on sellaianen, joka on pelkkää matkatyötä. Kaikissa näissä tapauksissa on tarpeellista että on jäsenyyttä olevin merkinnöin jäsenkirja, jolla voi vieraalla paikkakunnalla tarpeen-tullen osoittaa olevansa juuri sillä hetkellä puolueemme jäsen.
17 257
Jos omistaa jäsenkirjasta vain kannet antaa se aina mahdollisuuden epäilyille, että olikohan se kaveri jäsen lainkaan, vaikka 15 vuotta sitten on kansien mukaan liittynytkin jäseneksi.
Edellä oleviin perusteluihin viitaten esitämme puoluekokouksen päätettäväksi:
1) Että puolueen jäsenkirja säilytetään sellaisena kuin se ennen kansien käyttöön ottoa on ollut, kokoon ja muotoon nähden.
2) Erikoisesti on tärkeää, että jäsenkirjassa on puolueosaston (yhdistyksen) säännöt. Se on helpoin tapa jakaa jäsenille puolueosastojen säännöt ja on myös varmin taja, että säännöt on saatavissa tarvittaessa.
3) Tietysti ei vastusteta puolueen periaateohjelman liittämistä jäsenkirjaan, mutta sivumäärää siiliä lisätään, joka puolestaan lisää kustannuksia.
4) Elävä elämä on osoittanut, että järjestötoiminnassakin on kaikenlaisia onnen onkijoita, joilla on tarvetta päästä puolueosastojen kokouksiin paikkakunnilla, joissa ei henkilöä tunneta. Kansilla pääsy on yksinkertaista, mutta sillä ei taata, että pyrkijä on puolueen jäsen.
5) Jäsenkirja on jäsenyyteen niin läheisesti liittyvä, jonka vuoksi ei sitä käytäntöä pidä muuttaa. Nyt käyttöön otetulla kansisysteemillä ei saavuteta mitään hyötyä, ei kustannuksiin, eikä käytäntöön nähden.
Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta toteaa, että nyt käytössä olevaa puolueen jäsenkirjaa ei ole muutettu muuten kuin jäsenmaksujen merkintää koskevalta osalta. Uuden jäsenmaksujen perintäjärjestelmän mukaan jäsenmaksut suoritetaan jäsenmaksujen keräilytilille, josta suorituksesta jäsen saa pos-tisiirtokuitin, joka on todisteena jäsenmaksun suorittamisesta. Näiden kuittien säilyttämistä varten jäsenkirjassa on muoviset kannet. Puolueosaston mallisääntöjen puuttuminen jäsenkirjasta johtuu siitä, että puoluekokouksessa on käsiteltävänä myös puolueosastojen sääntöjen muutosesitys, minkä vuoksi säännöt painatetaan ja liitetään jäsenkirjaan puoluekokouksen jälkeen. Jäsenkirjasta käy edelleen selville jäsenyyttä koskevat tiedot ja periaateohjelma. Myöhemmin liitteeksi tulevat puolueosaston mallisäännöt sekä tila puolueäänestystä koskeville merkinnöille. Puoluetoimikunta ei yhdy esitykseen.
114 SDP:n LIITTYMINEN SUOMEN RAUHANPUOLUSTAJAT -JÄRJESTÖÖN
Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry:n esitys
258
Maamme rauhanliikkeen keskeinen voima on Suomen Rauhanpuolustajat -järjestö. Se on yhteistyöjärjestö, joka kokoaa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä omaavia kansalaispiirejä ja yksityisiä henkilöitä toimimaan niiden periaatteiden puolesta, jotka yleisesti on hyväksytty jännityksen lieventämiskehityksen ja maailmanrauhan turvaamisen perustaksi.
Yhä useammat kansalaiset kokevat Suomen Rauhanpuolustajien työn tärkeäksi. Lukuisat sosialidemokraatit ovat yksityishenkilöinä ja erilaisten järjestöjen kautta mukana Suomen Rauhanpuolustajien toiminnassa. Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto ja Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto ovat Suomen Rauhanpuolustajien jäsenjärjestöjä. Maailman Rauhan neuvoston suomalaisena jäsenjärjestönä Suomen Rauhanpuolustajat on toiminnallaan saavuttanut laajaa kansainvälistä tunnustusta ja arvonantoa.
Edellä olevan perusteella Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY ry pitää välttämättömänä,
että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tekisi päätöksen liittymisestä Suomen Rauhanpuolustajat -järjestöön.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta toteaa, että kyseistä asiaa on käsitelty sekä vuoden 1966 että vuoden 1972 puoluekokouksessa, jolloin puoluekokoukset ovat päättäneet, että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on jo itsestään rauhanjärjestö ja ohjelmansa mukaisesti toimii maailman rauhan puolesta.
Puoluetomikunta esittää, että edellisten puoluekokousten päätökset pidettäisiin voimassa ja että puoluekokous kehottaisi kaikkia puolueen jäseniä aktiiviseen työskentelyyn maailman rauhan puolesta sosialidemokraattisten periaatteiden mukaisesti.
115 NEUVOSTOLIITTOA KOSKEVAN TIETOUDEN JATKUVA TEHOSTAMINEN SDP:N JÄSENISTÖN KESKUUDESSA
Suur-Helsingin Sosialistrseura r.y:n esitys Sosialistiseura r.y:n esitys
SDP:n ja Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen sekä Neuvostoliiton johdon kesken on jo usean vuoden ajan ollut jatkuvaa ja lämpimän ystävällistä kanssakäymistä. On vaihdettu valtuuskuntia ja käyty monia hyödyllisiä neuvotteluja. Samoin puolueen kentällä on yhteistyössä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kanssa tehostettu jäsenhankintaa ja yhteistoimintaa Neuvostoliittoa koskevan tietouden lisäämiseksi. Tämän kaltaisesta vuorovaikutuksesta on ollut hyötyä naapurivaltioiden ja niiden asukkaiden keskeisten ystävyyssuhteiden ja vilpittömän luottamussuhteen myönteiselle kehitykselle.
259
Toisaalta on tunnusettava, etä samalla tavalla kuin puolueen jäsenistön keskuudessa esiintyy välinpitämättömyyttä yleensä kansainvälistä työväenehtoista kanssakäymistä ja solidaarisuustyötä kohtaan, tämän tapainen suhtautuminen saataa koskea myös edellä selostettua kehittyvää yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa.
Suur-Helsingin Sosialistiseura ry edellä todetun johdosta esittää, että puoluekokous kehottaisi puolueen jäseniä ja kannattajia liittymään Suomi-Neuvostoliitto-Seuran jäseneksi ja laajentamaan opinnoin ja matkoin tietouttansa ja kokemuk-siansa Neuvostoliitosta.
Puoluetoimikunnan lausunto:
Puoluetoimikunta yhtyy esitykseen.
260