1

Liittovaltio. Nyt?Liittovaltio. Nyt?Liittovaltio. Nyt?Liittovaltio. Nyt?Liittovaltio. Nyt?

2

3

Esko Seppänen

Liittovaltio. Nyt?

4

Esko Seppänen: Liittovaltio. Nyt?

©: Esko Seppänen 2001Taitto: Risto UljasPainopaikka: UCP-Print Oy,Vaasa 2001ISBN 952-91-3071-6

Tämä kirja on Euroopan parlamentinYhtyneen vasemmiston/Pohjoismaidenvihreän vasemmiston (GUE/NGL) tiedo-tusaineistoa.

Kirjan kanteen kuvattu patsas sijaitseeEuroopan parlamentin toimitalon edes-sä Brysselissä.

5

Liittovaltio. Nyt?

Sitoutumista yhteiseenhankkeeseen

Olin Brysselissä Euroopan nuoriso-orkesterin konsertis-sa monien komissaarien ja muiden meppien kanssa. En-simmäisenä kappaleena soitettiin Ludwig van Beethove-nin 9. sinfonian pohjalta sovitettu Euroopan hymni.

Kun musiikki alkoi, pääkomissaari Romano Prodi jamuut ukot eturivistä ponnahtivat pystyyn. He toimivatikään kuin orkesteri olisi alkanut soittaa EU:n kansallis-laulua!

Mutta ei EU ole mikään kansa. Eikä se ole myöskäänvaltio. Ei sillä voi olla omaa kansallislaulua.

Seuraavana päivänä lähetin komissiolle kirjallisen ky-symyksen: miksi herrat nousivat pystyyn musiikin alka-essa soida. Pääkomissaari vastasi itse. Koska vastauskuvaa hyvin EU:n toimintatapoja, siteeraan sen tähänkokonaisuudessaan:

Eurooppa-hymnin valitseminen oli yhtenä aiheena ra-portissa, jonka kansalaisten Eurooppaa käsitellyt Piet-ro Adonninon johtama tilapäinen komitea esitti Euroop-

6

pa-neuvostolle 28.-29. kesäkuuta 1985. Eurooppa-neu-vosto hyväksyi virallisesti komitean ehdotukset, mm. eh-dotuksen Eurooppa-hymniksi, ja sen päätökselle antoi-vat tukensa myös Euroopan parlamentti (13. marras-kuuta 1985) ja komissio (10. joulukuuta 1985).

Euroopan parlamentin puhemiehen sekä neuvostonja komission puheenjohtajien epävirallisessa tapaami-sessa 12. maaliskuuta 1986 päätettiin valtuuttaa näi-den toimielinten pääsihteerit vahvistamaan Eurooppa-neuvoston vahvistamia eurooppalaisia symboleja kos-kevat käytännön järjestelyt. Järjestelyistä päätettiin 20.maaliskuuta 1986, ja Eurooppa-hymni on sittemminvakiintunut yhdeksi Euroopan unionin symboleista.Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että se pitäisi rinnas-taa kansallislauluun tai että unioni olisi “valtio tai kan-sa”.

Siksi on aivan paikallaan, että Eurooppa-hymni esi-tetään tietyissä toimielinten (myös Euroopan parlamen-tin) tilaisuuksissa ja että komission jäsenet, kuten muut-kin kansalaiset niin halutessaan, nousevat seisomaanosoittaakseen sitoutumistaan yhteisen hankkeeseen.

Keskusvalta tuottaa vallalleen uusia tunnuksia, riitte-jä ja rituaaleja. Yhteiset symbolit ovat yhteisöllisen val-lan merkkejä. Keskusvallan yleistä hyväksyttävyyttä (elilegitimiteettiä) yritetään lisätä tunnuksin, jotka kasaa-vat lauman poliittisesti yhteen ja luovat uudenlaisen EU-itsetuntemuksen. Uusi valta kutsuu EU:ta - aika roh-keasti ja väärin perustein - Euroopaksi. Sille on aivansama - ja yhtä huono - peruste kuin USA:ta kutsutaanAmerikaksi.

Kun soitettiin “Euroopan” hymniä, minäkin nousin sei-somaan, vaikka en ole sitoutunut hankkeeseen. Minutyllätettiin istualleni. Joukon paine veti minut ylös. Kunnyt tiedän, että ylösnousu merkitsee sitoutumista, ensikerralla jään istumaan. Ettäs tiedätte.

Keskusvallan lonkerot ulottuvat kaikkialle elämääm-me.

Kun esimerkiksi jokaisen EU-lehmän molempiin kor-viin pitää kiinnittää läpyskä tunnistamista varten, ihmi-set saavat vielä kulkea vapaina ilman pakollisia korva-merkkejä. Passit ovat kuitenkin yhteisöpasseja.

7

Suomen viranomaiset vaativat, että myös Miina Äkki-jyrkän EU-vapaaksi julistamalla kaupungin vuokraton-tilla Helsingin Vuosaaressa hänen suomenlehmänsä pitikorvamerkitä muoviläpysköillä, vaikka Miina ei pyydä eikäsaa lehmilleen EU-tukia. Esitin syksyn alussa EU:n ko-missiolle kirjallisen kysymyksen asiasta. Kysyin, eikösäännöstä saa poiketa, jos karjan omistaja ei halua EU-rahaa eikä ole siinä tarkoituksessa valmis vahingoitta-maan alkuperäiskarjan herkkiä tuntoelimiä.

Komissaari David Byrne vastasi, että merkit on kiinni-tettävä kaikkien EU-lehmien molempiin korviin. Kunsääntöä ei ole kaikilta osin noudatettu, valvontaa pitäätehostaa. Poikkeuksia ei sallita, ei Miinalle eikä muille.

Tuli mieleen vanha juttu siitä, miten jossakin Italiassapäin karjankasvattajat huijasivat EU:lta tukiaisia ilmoit-tamalla teurastetuksi lehmiä, joita ei ollut lahdattu. Tu-kihuijareiden toiminnan vaikeuttamiseksi annettiinmääräys, jonka mukaan korvausten maksua varten leh-mänomistajan piti viedä tukipalkkiotoimistoon korva va-kuudeksi siitä, että nauta oli teurastettu. Pian olivat toi-mistojen nurkat täynnä korvia.

Samaan aikaan näkyi satelliittikuvissa, että Italian lai-tumilla käyskenteli miljoona yksikorvaista lehmää.

Jutussa on totta toinen puoli. EU:lta huijataan mitäluovimmin keinoin kaikenlaisia maataloustukiaisia. Suo-meenkin on saatu miljoonia markkoja rahaa sioista, joi-ta ei ollut olemassakaan. Loton jättipotti sekin, tämä EU-tukiainen.

On vaarallista syyttää väärintekemisistä kokonaisiakansakuntia, esimerkiksi italialaisia. Siitä on unionin oi-keusasiamies Jacob Söderman saanut hyvän opetuksen.

Hän kirjoitti lehteen, että Italiassa ja muualla etelässälait eivät ole niin kuin ne kirjoitetaan vaan niin kuin netulkitaan. Komission puheenjohtaja Romano Prodi luki,suuttui ja kävi sellaisella voimalla Södermanin kimppuun,että tällä oli suuria vaikeuksia selvitä jutusta ulos va-hingoittumattomana. Suomessa annettiin ymmärtää, ettäSöderman oli ollut oikealla asialla EU:n avoimuuden jajulkisuuden puolesta, niin kuin oli ollutkin, mutta jutun

8

juuri ei ollut se. Kysymys oli kokonaisen kansakunnanleimaamisesta lain kiertäjiksi, ja se oli sopimatonta.

Kun sotalaivastot käyvät vieraiden maiden satamissanäyttämässä lippua, EU omasta puolestaan näyttää po-liittista voimaa. Siinä tarkoituksessa toimittiin ilman lail-lista toimivaltaa, kun 14 jäsenmaata julistivat Itävallanmaan vaalituloksen perusteella diplomaattiseen boikot-tiin. Sille ei ollut EU:n peruskirjoissa laillista perustaapuhumattakaan siitä, että entisen Jugoslavian alueenpommittaminen olisi ollut sopusoinnussa kansainvälisenoikeuden kanssa.

Jos on poliittista voimaa, laillisuuden kanssa ei tarvit-se olla kovin tarkkoja, ja voimaa on aina vain suurillajäsenmailla. Pienten maiden päälle ajetaan poliittisillajyrillä, jos niitä edustavat vain henkilöt eivätkä laillisettoimielimet.

Kun Lipposelle soitettiin, että Itävalta pitäisi panna boi-kottiin, hänen ei olisi pitänyt ottaa asiaan kantaa yksin.Kukaan yksilö ei pysty vastustamaan valtaa, joka pai-naa päälle täydellä voimalla. Pienessä maassa yhteisölli-sistä asioista kannattaa päättää porukalla. Yhteisö onaina vahvempi kuin yksilö. Sitä paitsi se on demokrati-aa.

Olen törmännyt europarlamentissa yhdenmukaista-vaan ja samanlaistavaan paineeseen, joka tulee jostain.Mistä se tulee, sitä ei tiedä kukaan. Europarlamentti onsosiologisesti kummallinen sekoitus omaa ajattelua japuolueiden ajattelua, hyväksytyksi tulemista ja arvostustatoisaalta kollegoiden parissa ja toisaalta oman maanomien äänestäjien keskuudessa, omasta työ- ja reagoin-titavasta johtuvia toimintamahdollisuuksia tai niidenpuutetta, liittoutumisia ja välistävetoja. Yhdenmukais-tavaa painetta ei pääse karkuun. Vaikka on tiedossa, ettäteon alla oleva päätös on väärä, joukon paine samanlais-taa käyttäytymistä. Joukosta poikkeamisella on aina hin-ta.

Esimerkiksi laitonta Itävalta-boikottia vastaan oli to-della vaikea olla parlamentin äänestyksessä. Vaikka oli-si ollut yksinomaan laillisuuden puolella, saattoi näyt-tää, että oli Haiderin puolella. Yksin oikeassa oleminen

9

on paljon vaikeampaa kuin väärässä oleminen isolla po-rukalla.

Kun europarlamentissa äänestettiin pari vuotta sittenyli 2 miljardin ruoka-avusta Venäjälle, silloinkin oli vai-kea olla vastaan. Tiedettiin, että Venäjällä oli ollut huonosato ja että ruualle oli tarvetta. EU:lla taas oli omaa tar-vetta antaa apua, kun sen maanviljelijöiden hintatueksiperustetut interventiovarastot olivat täynnä. Ikään kuinsattumalta EU tarjosi Venäjälle ruoka-apua juuri senverran kuin varastoissa oli ylijäämää. Sillä tavalla saa-tiin jäsenmaiden rahoin kaupaksi elintarvikkeet, joille eiollut muuta maksukykyistä kysyntää. Avulle ei kuiten-kaan ollut Venäjällä jakelukanavia, mikä tiedettiin pää-töstä tehtäessä, ja niin nälkätalveksi tarkoitettu ruoka-apu ei mennyt kokonaisuudessaan perille vielä seuraa-vanakaan talvena.

Piti äänestää tällaista apua vastaan. Ulospäin asia oli-si kuitenkin näyttäytynyt niin, että äänesti Venäjän näl-käisiä vastaan. Ei niin voi tehdä.

Tavattoman suuri vastuu otettiin parlamentissa myöskesällä 2000, kun päätettiin Montenegron vaaleja vartenantaa tälle entisen Jugoslavian osavaltiolle talousapua90 miljoonaa markkaa. Se oli vaaliapua osavaltion itse-näisyyttä ajavalle hallitukselle. Rahat oli tarkoitus käyt-tää poliisivoimien palkkaukseen ja varustamiseen armei-jaksi. Sitä ei kuitenkaan voitu sanoa ääneen.

Vaikka oli tiedossa, että apu meni salakuljettajien pa-ratiisina tunnetun osavaltion hallituksen tarpeisiin ja osasiitä vuosi paikalliselle mafialle, sitä vastaan oli vaikeaäänestää. Montenegron avun vastustaminen olisi katsottuMilosevicin tukemiseksi, mitä taas ei kukaan sivistynytihminen voi tehdä. Kuitenkin kyseessä oli mitä poliittisinja tarkoitushakuisin apu: Montenegrolla on 100 kilomet-riä sellaista rantaviivaa, joka ei vielä ole NATO:n hallin-nassa. Sen takia on katsottu läpi sormien, että tämä Ju-goslavian miniosavaltio saa puolet tuloistaan tupakan sa-lakuljetuksesta Länsi-Euroopan markkinoille.

EU:n komissio on haastanut suuria amerikkalaisia tu-pakkatehtaita oikeuteen yhteistyöstä muun muassa Mon-tenegron mafian kanssa. Perustana ovat tullitilastot: tu-

10

pakkaa viedään USA:sta viidenneksen enemmän kuin sitätuodaan muihin maihin. Ketju kulkee niin, että tupakkarahdataan Belgian ja Hollannin satamiin ja lastataan siel-lä kuorma-autoihin, joilla se kuljetetaan esimerkiksi Slo-venian tai Serbian kautta Montenegron Bariin. Siellä selastataan pikaveneisiin, joita on käytössä 50-70, ja siir-retään niillä yöaikaan Italiaan. Sikäläisen mafian jake-luorganisaatio levittää sen Italian satamista erityiskulje-tuksin koko EU:n alueelle.

EU-maat menettävät tällä tavalla verotuloja eri arvioi-den mukaan 6-30 miljardia markkaa joka vuosi.

Kun on kysymys suurpolitiikasta, Montenegron sala-kuljetushallitusta avustettiin vaalien alla sen pysyttämi-seksi vallassa EU-tuella, jolle ei asetettu mitään ehtoja.Parlamenttikin hyväksyi avun lähes yksimielisesti. Useim-mat mepit eivät tienneet, mihin raha menee.

Europarlamentin äänestyksissä nostetaan usein käsiylös yhtä aikaa. Siltä se varmaankin näyttää kuvissa,vaikka joku olisi eri mieltä. Niin toimittiin myös muinai-sessa Neuvostoliitossa, jossa kaikki eivät olleet aina sa-maa mieltä asioista, vaikka siltä näytti. Oli vaarallistaerottua joukosta siellä, ja sitä se on täällä. Kun käytössäon listavaali, (euro)puolue tekee eri tavalla äänestävästämepistä seuraavissa vaaleissa entisen mepin. Tämän liit-tovaltion marxismi-leninismi on federalistinen eetos.Euroopassa kummittelee liittovaltion aave.

Parlamentin istuntoselostuksiin merkitään taputuksetaivan niin kuin tehtiin mainitussa entisessä liittovaltios-sa. Kun pääkomissaari Romano Prodi piti lokakuun alus-sa parlamentissa liittovaltiohenkisen puheen, pöytäkir-jojen mukaan se keskeytettiin 8 kertaa suosionosoituk-sin, ja puheen lopussa yhdeksännellä kerralla ne olivat“pitkään jatkuvia”.

Myös “meidän puolella” kyse on usein raa´asta suur-valtapolitiikasta.

Jos joku luulee, että Kosovo kävi sotaa ilman EU-mai-den poliittista ja aseapua, luulo on väärä. Jos joku luu-lee, että Vojislav Kostunica oli vain entisen Jugoslaviankansan valinta maan presidentiksi, luulo on väärä. Hän

11

oli myös Saksan ja muiden EU-maiden asettama ehdo-kas, jonka vaalikampanja rahoitettiin maan rajojen ul-kopuolelta. Sillä tavalla kukistettiin diktaattori, muttasiinä yhteydessä EU:lle syntyi täysvastuu Serbian oppo-sition toiminnasta. Se on mitä suurimmassa määrin ta-loudellinen vastuu. On vastattava huutoon.

Elämä on sillä tavalla ihmeellistä, että Jugoslavian vaa-lin tulos oli varmaankin oikea ja maalle hyväksi. Sala-avun avulla oli luotu organisaatio, joka pystyi paljasta-maan Milosevicin vaalivilpin. Mutta demokratia on avoi-muutta ja julkisuutta, ja siksi pitää olla pelisäännöt myössille, miten sitä saa loukata.

Monissa maissa sanotaan avoimesti, että EU-jäsenyysvaatii kansallisvaltioita luopumaan täysivaltaisuudesta.Meillä poliittinen eliitti puhuu ja puuhastelee ihan muu-ta. Ei myönnetä, että osavaltiohan tässä aletaan jo olla.Kun alkaa näyttää siltä, että EU on ollut Suomelle liuku-mäki liittovaltioon, pitäisi alkaa keskustelu, tuleeko osa-valtiolla olla oikeus päättää itse joistakin muistakin asi-oista kuin vain Euroopan Keskuspankin haarakonttorineli Suomen Pankin johtokunnan jäsenistä.

Euroopassa on viime vuosisatoina ollut vallalla kaksivaltiojärjestelmää. On ollut valtakuntia ja on ollut pyrki-mystä itsenäisiin kansallisvaltioihin. Suuret kansakun-nat ovat mielellään valtakuntia, joissa keskusvalta asuuhallitsevan kansan pääkaupungissa. Pienet kansakun-nat taas ovat olleet enemmän valtioita ja arvostaneet it-senäisyyttä ja täysivaltaisuutta omissa asioissaan. Ne ovatsitä tarvittaessa myös sankarillisesti puolustaneet. Val-takunnilla on armeijat myös hyökkäystä varten, kansal-lisvaltioilla puolustusvoimat.

On sanottu, että kansallisvaltiot ovat tulleet suurilleongelmille liian pieniksi ja pienille ongelmille liian suu-riksi. Totta. Sähköinen kapitalismi on häivyttänyt mai-den väliltä taloudelliset rajat, eikä siihen pääse käsiksikansallisvaltion kautta.

Kansallisvaltiot ovat EU:ssa luovuttaneet suvereniteet-tia tarkoituksiin, joista ne eivät tiedä, mihin se on men-nyt.

12

Pääministeri Paavo Lipposen puhe lokakuussa 1999meppipäivällisellä Strasbourgissa on jäänyt mieleeni. Ku-kaan ei hänen mukaansa tiedä, mihin suuntaan Euroop-paa pitää kehittää. Siis kukaan ei tiedä! Kuitenkin Lip-ponen on luovuttanut tärkeitä osa-alueita Suomen itse-näisyydestä EU:lle ilman, että hänellä on ollut tietoa, käy-tetäänkö sitä meidän puolesta vai meitä vastaan. Ei tie-detä, kun ei ole käyty keskustelua EU:n päämäärästä,joka on liittovaltio. Tulollaan ei kuitenkaan ole mikäänerityisen demokraattinen liittovaltio, vaan keskusvalta jareunamaat.

EU on sieluton rakennelma, kemiallisesti puhdasta ka-pitalismia. Itse asiassa se käy hyvin reaalisosialidemo-kratiasta, joka on politiikkaa ilman intohimoa paremmas-ta maailmasta. Se on demareiden poliittinen puuhamaa,jossa on kivoja elimiä. Niinpä demareilla ei ole tarvettapuhua paluusta siihen entiseen, jossa liike oli tärkeämpikuin päämäärä ja oleminen määräsi tajunnan. Tilalle ontullut steriili politiikka, toiminnan sijasta toimitseminen.Mutta haluavatko kansat ja kansalaiset sitä? Ainakaanvapaiden vasemmistolaisten ihmisten - tai ihmisten yli-päätään - ei tulisi haluta.

Euroopalle ominainen vallankäytön malli on tänäänkorporatismia. Se on valtion, työnantajien ja työntekijöi-den ykseyttä, vasenoikeaa. Se on toimintaa ylhäältä alas.Sen järjestelmän vakiinnuttamiseksi tarvitaan vahva kes-kusvalta?

Toisaalta on vaikea palata vasemmiston varhaisihan-teisiin: demokratiaan, vapauteen ja tasa-arvoon. Tämänpäivän “moderni” on nimittäin onnistuttu valtaamaanyksinomaan markkinoiden ominaisuudeksi, ja kukapaei haluaisi olla moderni, ajassa kiinni, elää tätä päivää?Jos on mahdotonta yhdistää sosiaalisuus ja solidaari-suus globalisoitumiseen, jossa vahvoille kuuluu kaikki,vasemmisto on tehnyt itsensä mahdottomaksi?

EU:ssa “uudistukset” ovat yleensä markkinareforme-ja, jotka merkitsevät pohjoismaisten turvaverkkojen pois-repimistä trapetsin alta, yhteiskunnan turvaaman hyvin-vointimallin purkamista. Pohjoismaat ovat olleet toinen

13

tie: kansallisesti organisoitua solidaarisuutta, yhteisöl-listä vastuuta ja kanssaihmisistä välittämistä. Että onollut solidaarisuutta kansallisvaltioiden sisässä, on ollutaivan uskomattoman upea saavutus. Mitään vastaavaasolidaarisuutta ei ole ollut muualla kapitalismissa. Eikäehkä ole kauan pohjoismaissakaan, joissa on käynnissäyhteiskuntien yksilöistyminen ja atomistuminen. Se onmarkkinoiden henki.

Suomen kannattaisi puolustaa omaa mallia yhdessämuiden pohjoismaiden kanssa. Lipponen on kuitenkintehnyt liiton muiden voimien kanssa. Kun hän sanoo,että “Suomen tehtävä on edustaa muita pohjoismaita”,hän on väärässä. Muut pohjoismaat ovat parempia edus-tamaan itseään ja Suomea kuin Suomi muita. Jos asiaon Lipposesta kiinni, Suomi on Saksan neitsytkuitumaa.Paluumahdollisuus pohjoismaiseen yhteistyöhön on,mutta se vaatii, että Lipponen ja lipposet pannaan vaih-toon. Se ei ole ihan helppoa, sillä ei Lipponen ole yksin.

EU ei ole kansa eikä valtio. Sillä ei ole historiaa, kult-tuuria eikä kieltä. Sillä ei ole oikein mitään, mikä muo-dostaisi sen itsetuntemuksen, paitsi tietysti passi, lippuja pyrky liittovaltioon. Siinä tarkoituksessa EU politisoiEurooppaa. Se haluaa määrätä symbolit ja tapahtumi-sen järjestyksen omaa olemistaan ja olemisen kuvaansavarten. Laajeneminen on Euroopan reuna-alueiden siir-tomaistamista markkinavoimia varten ja keskusvallantarpeisiin. Laajeneminen on EU:n sääntöjen ja normienvientiä muihin maihin. Se on kokonaisten maiden sito-mista EU:n talutusnuoraan jäsenyyshakemusten kautta

EU:hun integroitu kansallisvaltio joutuu määrittele-mään kansalliset ratkaisunsa EU-viitekehyksessä ja senkautta. Ei riitä, että puretaan kansallisia normeja. Nii-den tilalle tulee (yli)normitus ja (yli)sääntely, joka ei oleluonteeltaan taloudellista vaan poliittista. Niin voidaanluoda suuri epäjärjestys - tai pakkovalta.

EU:ssa halutaan eritahtista kehitystä: että olisi yksiensisäpiiri ja toisten ulkokehä. Se merkitsisi, että olisi kah-den tavoitteen eikä vain kahden nopeuden Eurooppa, ettäolisi EU(A) ja EU(B). Jos etujoukko saa tehdä EU:lle ko-

14

van ytimen, jota johtaisi EU:n perustajaisiin kuuluvanJean Monnetin ja hänen hengenheimolaisensa entisenpääkomissaarin Jacques Delorsin hengessä suurten val-tioiden johtoryhmä, directoire, pienten valtioiden johta-jilla on mahdoton tehtävä puolustaa kansakuntaansasellaista voimainkeskitystä vastaan. Se toimisi kuin mag-neetti. On liki mahdotonta pysytellä poissa liittovaltioju-nasta, jos EU:lle kovalle ytimelle annetaan valtakirja toi-mia junankuljettajana.

Vaikka Saksa ja Ranska vannovat ikuista ystävyyttä,ne eivät ole näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa aitojaystäviä. Niiden välillä on käyty aivan liian monta sotaa.Yhdessä niillä on hegemoninen asema. Sen johdosta EU:nkeskusvalta ei ole mikään yksittäinen maa, vaan sen kovaydin: Saksa-Ranska tai Ranska-Saksa, ihan miten päinvaan. Sillä ei ole merkitystä. Muita tarvitaan, jotta ei sytysota niiden kesken. Jos ne ajautuvat erilleen, muut maatjoutuvat valitsemaan puolensa. Lipponen on valinnutSaksan puolen.

Euroopassa poliittiset standardit ovat markkinanorme-ja, joille poliitikot eivät pysty tuottamaan älyllistä vaihto-ehtoa. Euroopan yliopistot ja sitä kautta tiede on restau-roitu hengen tyyssijoista markkinahuoneiksi. Yliopistois-sa saarnaavat leipäpapit. He laulavat samasta virsikir-jasta kuin eurokraatit, tuo uuden vallan nomenklatura-luokka.

Sivistyneistön aatteellisen joukkoitsemurhan takia va-semmisto on menettänyt sen luomisvoiman, jota tarvit-taisiin vaihtoehdon tuottamiseen uudelle sähköiselle,maailmanlaajuiselle ja reaaliaikaiselle kapitalismille. EUei sitä ole. EU on sen puolella. Se on kirjoitettu EU:n pe-russopimuksiin.

EU on kapitalismin nykyinen olomuoto Euroopassa.Kun kapitalismissa markkinoiden pitää kasvaa, EU laa-jenee. Kun kapitalismi tarvitsee sisäisen rauhanturva-järjestelmän, EU liittovaltioituu.

Tarvitaan vahva (liitto)valtio pitämään massat kuris-sa?

15

Syys-lokakuu

Torstai 28.9.TTTTTanskassa ei oli kylläanskassa ei oli kylläanskassa ei oli kylläanskassa ei oli kylläanskassa ei oli kyllä

Tämä oli hiostavan kuuma päivä Toulousessa, Etelä-Ranskassa.

Tanskassa oli toisella tavalla kuumaa, mutta siellä eikysymys ollut säästä. Maassa äänestettiin omasta rahas-ta. Vaihtoehtoina olivat joko luopua kruunusta tai liittyäEU:n talous- ja rahaliittoon (EMU). KYLLÄ-puolen mie-lestä vaihtoehdot olivat järjestys tai kaaos, kun taas EI-puoli ei uskonut kaaosteoriaan.

Oli kansanäänestys omasta rahasta luopumisesta. Tar-jolla sen tilalle oli euro, joka ei ole vain joku matkustus-valuutta, jonka ansiosta lomamatkoilla ei tarvitse vaih-taa rahaa, vaan myös EMU, joka on yhteisöllistä rahapo-litiikkaa eikä siis minkään maan omaa. Siihen onEMU:ssa monopoli Euroopan Keskuspankilla (EKP). Kunse tekee päätöksiä, se ei ajattele Tanskan etua.

Eri maissa voi olla erilainen suhdannetilanne ja senkautta tarve erilaiseen rahapolitiikkaan. EKP ei voi tyy-dyttää kerrallaan kuin yhden tarpeen, eikä aina sitäkään,

16

minkä on osoittanut euron vapaa pudotus suhteessaUSA:n dollariin. EKP:n ainoa julki lausuttu tavoite ontaistella inflaatiota vastaan, mutta euron devalvoitumi-sen myötä se häviää sen taistelun. Halpa euro tuo muka-naan kalliin öljyn ja tuonti-inflaation.

Kun Suomen taloustilanne olisi pitkään vaatinut ki-reämpää rahapolitiikkaa kuin mihin oli tarve Saksallatai Ranskalla, meillä ei ollut omaa vaihtoehtoa. Piti istuaisojen maiden kyydissä. Sen sijaan Ruotsi ja Tanska ovatsaaneet päättää rahapolitiikastaan itse, eivätkä ne oleajautuneet euron mukana yhtä suureen pakkodevalvaa-tioon suhteessa dollariin kuin mihin Suomi ajettiin. Sak-sa ja Ranska tarvitsivat kilpailukykyään varten devalvaa-tion sekä elvytysrahaa työttömyyden torjuntaan. Sellai-sen vieraan tarpeen takia on Suomen teollisuudelle vir-rannut ilmaiseksi löysää devalvaatiorahaa.

Kuka vielä muistaa, että EMU:ssa meille luvattiin va-kaa markka?

Vakautta ei ole 25-28 prosentin devalvaatio. Ei se ai-nakaan silloin ollut, kun markka edellisen kerran 1990-luvun alussa pakkodevalvoitiin. Silloin sen tekivät mark-kinavoimat taloudellisen perustein, mutta nyt sen on teh-nyt Lipposen valtiovalta poliittisin perustein.

Toulousessa meillä oli europarlamentin yhtyneen va-semmistoryhmän (GUE/NGL) opintopäivät. GUE on rans-kankielinen lyhennys sanoista Euroopan yhtynyt vasem-misto ja NGL on lyhennys tanskankielisestä nimestä poh-joismaiden vihreä vasemmisto. NGL olemme me, viisi poh-joismaista vasemmistomeppiä, kolme Ruotsista sekä yksiTanskasta ja Suomesta. Me esiinnymme GUE:ssa kuinyhden puolueen edustajat.

Pari kertaa vuodessa jokainen europarlamenttiryhmäpitää ryhmäkokouksen muualla kuin Brysselissä taiStrasbourgissa. Me pyrimme menemään kulloiseenkinpuheenjohtajamaahan, ja siksi oltiin Ranskassa. Keväällämennään Ruotsiin.

Ruotsalainen kollegani Jonas Sjöstedt oli tullut Tou-louseen puhetilaisuudesta Kööpenhaminasta, ja hän oliluottavaisella mielellä: tanskalaiset äänestäisivät EI.

17

Itse en ollut asiasta niin varma. Ennusmerkit olivaterilaiset kuin edellisten voitollisten kansanäänestystenalla. Nyt oli EI-puoli niukassa gallup-johdossa, kun taasaina ennen se oli kirinyt voittoon vasta viime hetkellä epä-varmojen äänestäjien ottaessa kantaa tanskalaisen de-mokratian puolesta.

Pelkäsin, että EI oli nyt siirtynyt johtoon liian aikaisin.Vastapuoli osasi olla varuillaan, ja JAA-puolen vyörytystiedotusvälineissä oli ennennäkemätön. Toimittajat toi-mittivat häikäilemättömästi KYLLÄ-puolen lukuun. Se eimuuten ole ollut vierasta Suomenkaan EU-propagandas-sa. Kun asiaa tutkittiin EU-kansanäänestyksen jälkeen,toimittajat jopa ylpeilivät asialla. Niin teki televisiossaainakin Kalle Heiskanen, joka toimittaa kännykkäasioi-ta Yleisradion tv-uutisiin, vaikka hänen 50-vuotispäivän-sä tarjoilun hänen kavereilleen kustansikin Elisa, enti-nen Helsingin Puhelinyhdistys ja nykyinen Radiolinjanpääomistaja. Heiskasen mielestä Suomen EI-puolella eiollut uskottavia henkilöitä, joita olisi voinut haastatella.Sen sijaan KYLLÄ-puolelta voitiin haastatella myös epä-uskottavia edustajia, koska he olivat vallassa.

Kun Tanskassa oli kysymys myös Englannin ja Ruot-sin rahan kohtalosta, EI-puoli sai tuontirahaa. Europar-lamentissa toimivaan SOS-Demokratia-ryhmäämme kuu-luva Daniel Hannan oli toimittanut Englannin konser-vatiivien keskuudessa kansalaiskeräyksen, josta kertyitanskalaisille toista miljoonaa markkaa. EI-puoli ei otta-nut muodollisesti rahoja vastaan, vaan ne ohjattiin mai-nostoimistoille käytettäväksi EI-tiedottamiseen. Englan-tilainen IT-miljonääri Paul Sykes osti EI-mainoksia use-alla miljoonalla.

KYLLÄ-propaganda oli kuitenkin ylivoimainen. Tans-kalainen porvarilehti oli laskenut, että EMU-äänestyk-sen alla KYLLÄ-puoli voitti lehtien maksetun mainonnan14-1.

Työttömyys on Tanskassa ollut pitkään vain 4-5 %, jasosiaaliturva on ollut parempi kuin Suomessa. Tiedet-tiin, että Tanskan naiset äänestäisivät siksi yleisesti EI,yksityisen sektorin miehet sen sijaan KYLLÄ.

18

Jonas Sjöstedt oli tullut myöhässä Toulouseen Köö-penhaminasta, minä Brysselistä.

Edustan ryhmäämme europarlamentin budjettivalio-kunnassa, ja siellä äänestettiin EU:n vuoden 2001 bud-jetista. Käsittelyn pohjana oli komission esitys, johonneuvosto oli ottanut kantaa, ja äänestettävänä olivat par-lamenttiryhmien ja meppien tekemät muutosesitykset.Niitä oli yli tuhat.

Äänestin useiden sellaisten Englannin konservatiivienmuutosesitysten puolesta, joissa vaadittiin EU:n rahan-käytön julkisuutta siihen tapaan, että “alamomentista ra-hoitusta saavissa hankkeissa on oltava selkeä mainintasiitä, että ne ovat saaneet taloudellista tukea Euroopanunionilta ja että unionin varat ovat veronmaksajien va-roja kansalaisten omasta maasta” ja että “hallinnon olisivarmistettava, että tuetuissa hankkeissa ei suoraan taiepäsuorasti kannateta mitään poliittista näkemystä Eu-roopan tulevasta muodosta tai sen nykyisiä toimintalin-joja”. Huomiotani kiinnitti, että Ulpu Iivari äänesti näitäehdotuksia vastaan ja kaikenlaisten EU-propagandara-hojen puolesta. EU-tiedottaminen on EU-propagandaa.

Budjetista päättävät jäsenmaiden valtiovarainministe-reistä koostuva neuvosto ja parlamentti yhdessä. Bud-jettivaliokunnassa valmisteltiin esitys parlamentin kan-naksi, ja sen mietinnöstä äänestetään lokakuun lopuntäysistunnossa ns. ensimmäisessä käsittelyssä. Sieltäparlamentin esitys budjetiksi menee uudelleen neuvos-toon, josta se palaa parlamentin joulukuun täysistun-toon toista eli lopullista käsittelyä varten.

EU:n budjetti jakautuu pakollisiin menoihin ja ei-pa-kollisiin menoihin.

Pakollisiin menoihin, joihin kuuluvat maatalous- jaaluerahat ja joita on budjetista noin kolme neljäsosaa, eiparlamentilla ole päätösvaltaa. Myös ei-pakollisten me-nojen osalta se on sangen rajallinen.

On tehty - ja mielenkiintoista on että se tehtiin edelli-sessä parlamentissa kuukautta ennen eurovaaleja - tätäparlamenttia sitova instituutioiden välinen sopimus, jossakomissio, neuvosto ja parlamentti sitoutuivat “budjetti-kuriin”. Budjetin eri pääluokille, jokaiselle erikseen, on

19

sovittu vuosiksi 2000-2006 tiukat katot, eikä parlament-ti voi niitä ylittää.

Budjettimenoilla pitää aina olla ns. laillisuusperusta.Sen antaa niille neuvosto (eli jäsenmaiden ministereidenelin). Parlamentti voi lisätä budjettiin menoja, mutta josniillä ei ole neuvoston antamaa laillisuuspohjaa, komis-sio ei pane rahoja maksatukseen.

Edellä on jo esitetty kolmenlaiset rajoitukset budjetti-vallan käytölle: 1) neuvosto päättää pakollisista menois-ta, 2) ei-pakollisissa menoissa on eri pääluokilla, jokai-sella erikseen, menokatto, minkä lisäksi koko budjetillaon yläraja (se saa olla enintään 1,27 % jäsenmaidenBKT:sta) sekä 3) jokaisella menoerällä pitää olla neuvos-ton antama laillisuuspohja.

Parlamentti budjettipuumerkkejä kutsutaan poliittisik-si painotuksiksi.

Varsinkin ulkosuhteiden alalla parlamentti on jaka-nut avokätisesti vallassaan olevia rahoja Välimeren alu-een auttamiseen (MEDA-ohjelma) sekä kehitysapuunEuroopan ulkopuolelle. Näihin tarkoituksiin on annettumaksusitoumusmäärärahoja, joilla rahat varataan kysei-siin tarkoituksiin. Tuen maksatukset eivät seuraa parla-mentin budjettipäätöksiä. Jos komissio sanoo, että silläei ole henkilökuntaa jakaa rahaa tai että vastaanottajillaei ole kykyä käyttää rahaa EU:n tärkeänä pitämiin tar-koituksiin, se ei pane päätöksiä täytäntöön. Parlamenttiei voi tehdä muuta kuin kiukutella.

Kun parlamentti kiukuttelee, se panee rahoja varauk-siin. Silloin komissio ei saa maksaa niitä ulos ilman par-lamentille toimitettavia lisäselvityksiä, ja se on tapa hi-dastaa asioita.

Parlamentti vastustaa usein periaatteen vuoksi sellai-sia leikkauksia budjettiin, joilla aikaisemmin päätettyjämutta maksuun panemattomia menoja leikataan mui-hin tarkoituksiin. Esimerkiksi Välimeren alueen MEDA-ohjelmassa on käyttämättömiä määrärahoja niin paljon,että ohjelma pyörisi kahdeksisen vuotta ilman että senmomenteille annetaan senttiäkään uutta rahaa. Parla-mentti ei kuitenkaan ole valmis siirtämään rahoja poisMEDA-momenteilta, koska etelässä katsotaan, että se olisi

20

viesti Välimerelle päin siitä, että EU ei pidä sanojaan; eiauta, vaikka on luvannut.

Komissaari Chris Patten on vaatinut kolmansille mail-le jaettavan rahan käytön tehostamiseksi komissioon 200uutta eurokratian toimitsijaa eli virkamiestä. Se on osapakettia, jonka mukaan komissio haluaa tehostaa toi-mintaansa panemalla toista tuhatta eurokraattia ennen-aikaiselle eläkkeelle, koska heistä ei saa enää koulutta-mallakaan kyvykkäitä toimitsijoita uudenlaisiin tehtäviin.Erottamattomien virkamiesten eläköittäminen joudutaantekemään isolla rahalla.

Suurin budjettiriita parlamentin ja neuvoston keskenedellisenä vuonna oli kiista siitä, miten rahoittaa Koso-von ja muun Balkanin alueen jälleenrakentaminen pom-mitusten jäljiltä. Jäsenmaiden ministerit halusivat rahoit-taa sotansa tekemällä leikkauksia muiden maiden apuun,kuten MEDA:an ja kehitysapuun. Parlamentti taas halu-si sodan vahinkojen korjaamiseen tuoretta rahaa. Sota-han olisi ollut EU-maille ilmainen, jos EU:n budjettiasupistettaisiin vastaavasti muista kohteista.

Minä olen ollut parlamentin linjalla: uutta rahaa jäl-leenrakentamistarpeisiin ei saa ottaa niiden maiden avus-tamisen budjettikohdista, jotka olivat täysin syyttömiäKosovon sotaan ja pommituksiin.

Edellisenä vuonna ongelmat siirrettiin vuodella eteen-päin, ja ne olivat vastassa nyt, kun tehtiin vuoden 2001budjettia. Jäsenmaat eivät ole taaskaan suostuneet an-tamaan tuoretta rahaa sotatuhojen jälleenrakennukseen.Ongelma oli vaikeampi kuin edellisenä vuonna, koska Ser-biassa Milosevicin valta oli rapautumassa ja rahaa oliluvattu myös sinne. EU-maiden on rahoitettava ns. de-mokraattisten voimien toiminta vallankumouksen jäl-keen, koska vallanvaihtokin tehdään osin länsirahalla.Sen tekevät serbialaiset itse, mutta he eivät tule sen jäl-keen omillaan toimeen.

Se, mitä budjettivaliokunta esittää, menee läpi täysis-tunnoissa sellaisenaan. On nimittäin vielä yksi parlamen-tin budjettivallan rajoitus: muutokset budjettiin vaativataina parlamentin enemmistön (314 ääntä). Muussa ta-pauksessa menee läpi neuvoston esitys. Kaikkien bud-

21

jettivaliokunnasta tulevien esitysten on niin ollen oltavasellaisia, että ne saavat taakseen 314 ääntä. Vaatimusnäin suuresta enemmistöstä, kun paikalla on aina vain500-550 ääntä (626:sta), vähentää tehokkaasti muutos-paineita.

Neuvosto on vahva osapuoli EU:n budjettiasioissa, par-lamentti heikko.

GUE/NGL-ryhmän kokouksessa Toulousessa ei käsi-telty budjettia. Se on useimmille mepeille meidän ryh-mässä ja muissakin ryhmissä liian monimutkainen asia.

Alkuviikolla, kun olin Brysselissä, ranskalaiset kom-munistiministerit olivat esitelleet ryhmällemme puheen-johtajamaa Ranskan valmistautumista syksyn suuriinkoitoksiin, Biarritzin ja Nizzan huippukokouksiin. Viimei-senä kokouspäivänämme oli käsittelyssä tulollaan olevaperusoikeuskirja.

Ne, jotka haluavat tehdä EU:sta liittovaltion, haluavatsille perustuslain. Niinpä federalistit vaativat perusoikeus-kirjan liittämistä EU:n perussopimuksiin. Jos niintehdään, silloin siitä tulee perustuslaki.

Perusoikeuskirjan valmistelu oli tapahtunut hyvin eri-koisessa yhteisöllisessä elimessä, perusoikeuskonventis-sa, jossa on ollut kustakin jäsenmaasta yksi hallituksenja kaksi parlamentin edustajaa sekä kuusitoista ylikan-sallisen europarlamentin edustajaa ja yksi komissaari.Tällainen yhteisöllinen valmistelutapa edustaa liittoval-tioitumista: vallansiirtoa kansoilta ylikansallisen päätök-senteon suuntaan. Jos perusoikeuskirja jää Nizzassa vainjulistuksen tasolle ilman, että siitä tulee oikeudellisestivelvoittava, on pelättävissä, että perustuslain valmiste-lua jatketaan samanlaisessa elimessä.

Käsillä oli valmis teksti, ja arvioimme sitä ryhmäko-kouksessamme.

Yleisin kanta näytti olevan äänestäminen sitä vastaantai äänestyksestä pidättyminen. Asiakirjaa ei yleisesti pi-detty tarpeeksi hyvänä niin että se kelpaisi EU:n perus-tuslain pohjapaperiksi. Sen koettiin laillistavan ennenmuuta työnantajien ja virkamiesten valtaoikeudet EU-kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

22

Yleisesti ihmeteltiin, mihin perusoikeuskirjaa tarvitaan,kun kaikki jäsenmaat ovat hyväksyneet yleismaailmalli-sen ihmisoikeuksien julistuksen, Euroopan neuvostonyleissopimuksen ihmisoikeuksista sekä Euroopan sosi-aalisen peruskirjan.

Kahden maan edustajien kanta jäi ryhmässämme epä-selväksi. Saksalainen Sylvie-Yvonne Kaufmann, joka olimukana perusoikeuskonventissa, oli myönteisin. Todel-lista perustettaan hän ei sanonut ääneen, mutta hänkertoi sen minulle edellisenä iltana, kun söimme päiväl-listä pohjoismaalaisten ja saksalaisten meppien kesken.He, jotka ovat entisen DDR:n entisen valtapuolueen SED:njälkeläisiä ja joilla on synkkä menneisyys ihmisoikeuksi-en ja -vapauksien loukkaamisessa, eivät voi äänestäämitään sellaista vastaan, joka koskee ihmisten oikeuk-sia. Peruste on ymmärrettävä. Heidän taakkansa on pai-nava kantaa, eikä siihen mahdu enää mitään uutta.

Itäsaksalaiset kollegamme tekevät itseään hyväksyt-täviksi uudessa maassaan. Kun puoluejohto on alkanutpuhua hallitukseen osallistumisesta, silloin ei EU-asia-kirjoista ole varaa olla eri mieltä. Demokraattisen sosi-alismin puolue (PDS) oli äänestänyt EMU:a vastaan,mutta nyt sillä on uudet tavoitteet.

Myös ranskalaiset olivat mietteissään. He arvioivatasiaa siitä näkökulmasta, että Nizzan huippukokous saat-taa epäonnistua eikä toimielinten uudistaminen toteuduniin että se avaisi ovet laajenemiselle. Monien hallitustenetujen mukaista on lykätä laajenemista ja kaataa se EU:nomaan valmistautumattomuuteen ottaa vastaan uusiajäseniä. Ranskalaiset hallituskommunistit ovat siinä mer-kityksessä isänmaallisia, että he haluavat saada Rans-kan puheenjohtajakaudesta historiaan edes jonkun tu-loksen. Sellaiseksi käy perusoikeuskirjan hyväksyminen.

Hallitusvastuu ei kuitenkaan sido ryhmämme ranska-laiskommunisteja samalla tavalla kuin vasemmistoliit-tolaiset ovat kuuliaisia Lipposelle. Puolue äänesti halli-tuksessa olosta huolimatta kansalliskokouksessa sekäAmsterdamin sopimusta että EMU:a vastaan. Veikkaan,että he äänestävät perusoikeuskirja-asiassa tyhjää. Sensijaan ryhmämme kilpailevien kommunistien eli ranska-

23

laisten trotskilaisryhmien viisi edustajaa äänestävät tätätyöväenluokan etuja kaventavaa esitystä vastaan.

Puolelta päivin lähdin Toulousesta paluumatkalle Hel-sinkiin.

Meppielämän hankalin osa on matkailu Euroopan il-matilassa, ja taas oli yksi niistä päivistä, jolloin oli ongel-mia. Brysselin päässä oli lentokenttä ollut jumissa ja sieltätuleva lento oli myöhässä pari tuntia. Mekin myöhästyim-me saman verran. Ei siinä mitään, olen tottunut myö-hästelyihin. Mutta nyt oli kuuma päivä ja lentokentälläoli ilmastointi epäkunnossa. Sillä ei olisi ollut merkitystämuuten, mutta se oli epäkunnossa väärään suuntaan:se puski odotushalliin liian kylmää ilmaa. Siinä sitä sit-ten istuttiin passintarkastuksen väärällä puolella kokoBrysselin koneellinen väkeä vankeina odottamassa len-tokonetta ilman että välillä pääsi ulos lämmittelemään.

No, kotiin Helsinkiin ehdin kuitenkin seuraamaanTanskan kansanäänestyksen tulosta, ja se oli selvä EI.Katselin tuloksen syntyä ja kommentointia Ruotsin ne-loskanavalta, jossa asiaa seurattiin toisin kuin Suomentelevisiossa. Ruotsin vasemmistopuolueen puheenjohta-ja Gudrun Schyman oli studiossa yhdessä demaripää-ministeri Göran Perssonin ja kokoomuksen puheenjoh-taja Bo Lundgrenin kanssa. Pitkälle on päästy, kun Ruot-sissa vasemmistopuolue on gallup-kannatuksellaan (15-16 %) maan kolmanneksi suurin puolue eikä sen edus-tajaa voida syrjäyttää kommentoitaessa poliittisesti tär-keitä tapahtumia!

Suuri osa vasemmistopuolueen kannattajien lisäykses-tä on ilmeisesti tullut oman puolueensa EU-myönteiseenlinjaan tyytymättömistä demareista päin. Vasemmisto-puolue on Ruotsissa uskottavasti EU-kriittinen, niin myöspuolueen puheenjohtaja.

Vaikka Ruotsin puolueella on naispuheenjohtaja ja pal-jon naisäänestäjiä, johtamistyyli on miehinen, jos sellai-sena voidaan pitää pyrkimystä vallan keskittämiseen.Rautarouva Schyman, joka vanhana alkoholistina onsaanut kovaan imagoonsa inhimillisiä piirteitä useistarepsahtamisistaan, on aikamoinen itsevaltias. Schymanhaluaa päättää poliittisen uransa ministerinä - eli tasol-

24

ta jolla Suvi-Anne Siimes aloitti Suomessa uransa. Sii-hen vaaditaan jättiläismäinen vaalivoitto demareista.Toisin kuin Suomen vasemmistoliittolaiset, Ruotsin kol-legat haluavat vaikuttaa demareiden politiikkaan eivät-kä vain olla apupuolue.

Tämä oli kaiken kaikkiaan päivä, jolloin EI oli KYLLÄ.Se oli KYLLÄ Tanskan täysivaltaisuudelle omissa asiois-saan, itsenäisyydelle ja demokratialle. Meillä Suomessatarvitaan EI NATO:lle, joka on KYLLÄ itsenäiselle puo-lustukselle ja liittoutumattomuudelle. Muiden ei pidäantaa vetää meitä mukaan aiheuttamiinsa konflikteihinja sotiin vastoin meidän tahtoamme.

Perjantai 29.9EurEurEurEurEurolandiassa on eurolandiassa on eurolandiassa on eurolandiassa on eurolandiassa on eurovihrovihrovihrovihrovihreäteäteäteäteät

Tanskalaiset olivat muka äänestäneet väärin, ja Suomenpääministerin kommentit olivat sen mukaisia. Närästi,kun Tanska ei ollut tullut Eurolandiaan. Lipponen ei kui-tenkaan ehdottanut Tanskan julistamista diplomaattiseenboikottiin niin kuin Itävallalle tehtiin väärän vaalitulok-sen johdosta.

Lipposen ei ole helppo myöntää, että Suomi on irral-laan muista pohjoismaista ja että lähimmät ystävät löy-tyvät Saksasta. Kuka olikaan se valtiomies, jonka mie-lestä piti etsiä ystäviä läheltä eikä kaukaa?

Minulla oli kotimaapäivä, ja kävin eduskunnassa kuu-lostelemassa mielialoja. Siellä sain käsiini tekstin puhees-ta, jonka Riitta Uosukainen oli pitänyt parlamenttienpuhemiesten kokouksessa. Kanta perusoikeuskirjaan oliyllättävän kriittinen, kun ottaa huomioon, että eduskun-nassa sitä kohtaan ei ollut esittänyt kritiikkiä muut kuinVeijo Puhjo.

Näin Uosukainen:

Minä epäröisin kuitenkin sanoa, että valmistelujärjeste-ly lisäisi neuvotteluprosessin legitiimiyttä tai että se vah-vistaisi kansallisten parlamenttien asemaa. Pikemmin-kin voisi sanoa, että konventit jatkavat sitä perinnettä,

25

jossa “viisaat ja suurmiehet” vievät unionia eteenpäin,niin kuin tapahtui Maastrichtin sopimuksen, talous- jarahaliiton ja, tietenkin, unionin perustamisen osalta.

On olemassa vaara, että parlamentit voivat vesittäävaikutusvaltaansa osallistumalla liian monen, toimival-laltaan epämääräisen parlamentaarikkokokouksen toi-mintaan. Kussakin elimessä toimivan muutaman edus-tajan tuoma vaikutusvalta saattaa olla hyvinkin näen-näinen. Samaan aikaan tällaisten toimielinten olemas-saolo voi olla tekosyynä sille, että todellista valtaa omaa-via oikeita parlamentteja ohitetaan.

Hyvin puhuttu ja oikeaa asiaa.Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta oli valin-

nut perusoikeuskirjaa valmistelevaan perusoikeuskon-venttiin edustajikseen hyvät ihmiset Gunnar Janssonin(RKP) ja Tuija Braxin (vihreät). Heillä ei kuitenkaan olluttakanaan poliittista voimaa; olihan heidän puolueissaanvain vähän toistakymmentä prosenttia eduskunnan jä-senistä. Niin pienen vähemmistön edustajien hyväksy-mä teksti pitää Suomen eduskunnan hyväksyä jälkikä-teen pilkunkaan paikkaa muuttamatta, ja itse asiassasekin teksti, jonka Brax ja Jansson olivat hyväksyneet,oli tehty heidän selkiensä takana. Isojen maiden halli-tuksilla oli omat kuvionsa, eikä julkisen valmistelun kaik-kia asiapapereita ollut aina ollut saatavilla kaikilla kielil-lä, vain englanniksi ja ranskaksi.

Viime kädessä perusoikeuskirja on perusoikeuskon-ventin puheenjohtajan Roman Herzogin diktaatti. Sii-hen tehdyistä tuhannesta muutosesityksestä ei äänes-tetty. Se hyväksyttiin ns. kvasikonsensuksella.

Minun mielestäni perusoikeuskonventin työllä ei ollutSuomessa kunnollista juridis-poliittista perustaa. Se eiollut EU:n instituutio, eikä siihen niin muodoin voitu so-veltaa EU:n peruskirjan määräyksiä. Eduskunnassa sitäon kuitenkin käsitelty ns. E-asiana ikään kuin se olisiEU-asia, mitä se ei ole ollut, koska kukaan valtioneuvos-ton jäsen ei ole ollut siitä vastuussa eduskunnalle taisuurelle valiokunnalle; hallitustahan edusti konventissavihreä oikeuskansleri Paavo Nikula. Konventin lopputu-los ei voi sitoa juridisesti eduskuntaa, koska parlamen-

26

tin yksien edustajien käyttäytyminen ei koskaan sido toi-sia parlamentaarikkoja.

Kun perusoikeuskirja on paketti, jota ei saa aukaista,se merkitsee, että kukaan ei kanna parlamentaarista vas-tuuta tästä sekä EU:n instituutioiden että kansallisenvalmistelun ulkopuolelta tulevasta esityksestä eduskun-nalle. Niinpä sen valmistelutapa edustaakin edustuksel-lisen parlamentarismin kriisiytymistä. Tässä asiassa lop-putulos ei pyhitä keinoja, vaikka se olikin Riitta Uosu-kaisen viimeinen kanta asiaan.

Eduskunnassa olin käymässä siksi, että olimme va-semmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksenkanssa varanneet aikaa keskustelulle. Syytä olikin, sillävuoden aikana minulla oli puheenjohtajasta vain puolentusinaa näköhavaintoa, ja olen sentään jostakin kum-mallisesta syystä vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.Ehkä syy on se, että Siimes ei tahtonut sitä.

Puolueessa ei ole kollektiivista johtotyöskentelyä. Pu-heenjohtajien ja puoluesihteerin muodostama työvalio-kunta ei kokoonnu, ja puoluehallituksen kokoukset jär-jestetään aina torstaisin, jolloin olen vuorenvarmasti pois-sa maasta. Niin ollen olen ollut vain nimellinen varapu-heenjohtaja. Olen antanut nimeni käyttöön, ja se vähänkaduttaa.

Tulemme mielestäni hyvin juttuun Suvi-Annen kans-sa, ainakin olemme tulleet. Meillä on ollut leppoisia jut-tuhetkiä niinä parina kertana vuodessa, jolloin tapaam-me, mutta toisaalta niissä keskusteluissa puhutaan vä-hän politiikkaa. Sen on Suvi-Anne varannut yksityisalu-eekseen, eikä sinne ole ulkopuolisilla asiaa.

Ensimmäisen kerran olin avoimesti tyytymätön tapaan,jolla puolueen asioita hoidetaan. On vain yksi kärki, eikäsen takana ole mitään.

Olen arvellut Suvi-Annen - älykkäänä ihmisenä - vä-hitellen tympääntyvän ympärillään parveileviin jees-ih-misiin, mutta ehkä niihin ei valta-asemissa tympäänny-tä; olenhan nähnyt turhan monen poliitikon ruvenneenihailemaan itseään, kun he katselevat kuvaansa hännys-telijöiden peilistä. Toisaalta Suvi-Annenkin pitää turvata

27

asemansa samaan tapaan kuin puoluejohtajat sen teke-vät. Pitää osata kiittää ja palkita.

Olin hyvillä mielin Tanskan kansanäänestyksen tulok-sesta ja innoissani siitä, miten nuori sukupolvi nostaapäätään - ja nyrkkiään - ylös. Prahassa oli juuri päätty-nyt maailmanpankkiryhmän vuosikokous, ja sinne oliSuomesta matkannut neljä bussilastillista nuorisoa mie-lenosoituksiin. Se oli oikea paikka toimia maailmanka-pitalismia vastaan. Epäoikeudenmukaisuus on kapita-lismin syytä, eikä se ainakaan sosialismin syytä ole. On-han enää markkinat ja kapitalismia.

Tänä päivänä epäpoliittiset nuoret ajavat vasemmis-ton ohi vasemmalta. Vasemmisto on laitostunut ja kes-kittynyt säilyttämään murenevia valta-asemia, eikä pe-riksiantaminen ja aatteettomuus voi herättää kunnioi-tusta nuorissa ihmisissä, eikä vanhoissakaan, paitsi tie-tysti niissä virallisissa valtionapunuorissa, joiden pape-rijäsenillä aktivoitua toimintaa valtiovalta tukee miljoo-nilla markoilla joka vuosi.

Suomen hallitusvasemmistolta puuttuu kapitalismi-kritiikki.

Suvi-Anne kertoi aloittaneensa perehtymisen EU:n so-tilasasioihin. Huolestuin, kun hän arveli perehtymisenlopputuleman olevan se, että hän on NATO-asioista erimieltä minun kanssani. Siitä ei voi olla seurauksenamuuta kuin että ensi kesäkuun puoluekokouksessa va-semmistoliiton puolueohjelmasta halutaan ottaa pois koh-ta, jonka mukaan vasemmistoliitto ei kannata SuomenNATO-jäsenyyttä. Se olisi johdonmukainen kanta sitävarten, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa turvataanvasenoikean jatko.

Yhteinen vasemmiston ongelma on, että perusta pet-tää alla, että vasemmistorakennus on pystytetty sosialis-min hiekalle. Sosialismi on vasemmiston pohjapaino, jokaestää venettä keikkumasta mutta jonka takia vene uisyvällä. Kun joku Milosevic tai Lukashenka vannoo sosi-alismin nimeen, vene ui entistäkin syvemmällä.

On vaikea saada uusia ihmisiä innostumaan Stalinin,Maon, Pol Potin ja Milosevicin perinnöstä. Mutta sosia-listisen perinteen kanssa tässä on elettävä, eikä uutta

28

vasemmistoa voida luoda tyhjästä. Jos vasemmisto onhistoriaton, se ei ole vasemmisto. Suvi-Anne on histo-riattoman linjan vasemmistolainen, luokkataistelun lo-pun ajan puoluejohtaja. On alettu luottaa markkinoihinja uskotaan ja toivotaan, että EU olisi uusi tie kulkea.

Vasemmisto turvaa Euroopassa asemansa ay-liikkee-seen niin pitkälle että siitä on syntynyt poliittinen riippu-vuus. Ammatillinen työväenliike on aina ollut poliittisenliikkeen koulu, mutta niillä molemmilla on toimintata-poja, jotka eivät enää puhuttele kansalaisia. Ei ole enääentisenlaista työväen kohtalonyhteyttä eikä yhteisöllisyyt-tä. Sen sijasta ay-liike pönkittää kaikkein etuoikeutetuim-pien ihmisten valtaa, niiden joilla on vakinainen työ jatallella kyky tehdä työtä. He saavat mahdollisuuden näyt-tää osaamista ja oppia uutta työstä.

En halua sanoa ay-liikkeestä muuta kielteistä kuin ettäse puolustaa vain jäseniään eikä työttömiä, eläkeläisiä,invalideja tai hyvää sosiaalista vointia kaikille. Se on Eu-roopan viimeinen vastarintapesäke, kun vasemmistopuo-lueiden aatteellinen pohja on murentunut. Sen kuuluupuolustaa jäseniään, mutta se ei saa olla kaikki. Ay-liik-keenkin on alettava vihertää puhtaan luonnon ja terveel-lisen ruuan puolesta.

Vasemmiston pitäisi alkaa muuttumisleikkiin ja ruve-ta punavihertämään. Kun maailma ei muutu itsestäänvihreäksi, vasemmiston on muututtava punavihreäksi.

Vihreää puoluetta sen ei tarvitse muistuttaa. Vihreätovat puoluetuesta elävä valtionvihreä liike, joka palveleemarkkinoita ja jota markkinat tarvitsevat. Vihreät ovatmarkkinoiden suunnan eli trendin haistelijoita toisin kuinvasemmisto, joka ei niissä asioissa voi olla trendikäs.Vaikea on tosin toimia trendiä vastaankin. Siinä on va-semmistolla itsetutkiskelun ja uuden itsetuntemuksenpaikka - ja markkinarako.

Kun entisaikaan älymystö löysi innoituksensa vasem-malta, nyt on yliopistoväki vihreää. Sillä tavalla sivisty-neistö on opportunistinen, eikä tiede ole yhteiskunnanomatunto.

Vihreät puolueet ovat monissa maissa - laitostuttuaanja keskitettyään vallan samoille ihmisille - marginalisoi-

29

tumassa. Suomi on poikkeus, koska meillä politiikka onmössöä ja vihreät ovat uuden ajan mediapelin taitureita.Vielä suurempi poikkeus on Ranska, jossa äänestäjät ovatihastuneet entiseen äärivasemmistoaktivistiin DanielCohn-Benditiin. Meppinä hän on ollut liittovaltioitumi-sen populistinen puuhahenkilö.

Vihreät ovat europarlamentissa meitä (GUE/NGL) suu-rempi ryhmä, mutta se johtuu siitä, että heidän ryhmän-sä ei koostu vain vihreistä vaan myös ns. regionalisteista(Walesin, Skotlannin, Baskimaan, Katalonian, Belgianflaamien jne. edustajista). Heille on edelleen pieni kau-nista, vihreille ei enää.

Valtiovihreät eivät haasta kapitalismia maapallon on-gelmien ratkaisuun toisin kuin radikaalinuoriso tekee.Valtiovihreät ovat pikkuporvarillista, hyvin koulutettuaväkeä, jolla on huono omatunto ympäristön mutta ei yh-teiskunnallisen vääryyden takia.

Vihreys ei ole aate vaan tapa reagoida mediakeskuste-luun.

Monet Euroopan vihreät perustavat aatteensa EU:n liit-tovaltioitumiseen. Esimerkiksi meppitoverini Heidi Hau-tala, jonka kanssa on yhtä vaikea rakentaa riitaa kuinErkki Liikasen kanssa (vaikka keskenään he ovat sen on-nistuneet saamaan aikaan), on minun mielestäni liitto-valtion edustaja Suomessa eikä Suomen edustaja liitto-valtioituvassa EU:ssa. Heidi on taitava ja fiksu, ja sentakia hän on kuin liittovaltiosaippua, josta ei oikein saaotetta.

Vaikka valtiovihreiden johtajat ovat elitistisiä, he tur-vaavat liikkeensä perustan muodollisesti kansalaisliik-keisiin. Vasemmisto taas turvaa ay-liikkeeseen. Sitä kaut-ta se ei puhuttele älymystöä uuden opin tarpeisiin tairadikaalia nuorisoa suoran toiminnan ja demokratiantarpeisiin. Uudet sukupolvet opettelevat tekemään itse,eivätkä he tarvitse tekemisiinsä jäsenmaksujen verovä-hennyskelpoisuutta ja toimitsijoiden palkka-armeijaa.

Illalla oli eräiden ikätovereideni 100-vuotisjuhlat, näi-nä vuosina yhdet monista. Tilaisuuksissa muistellaanmennyttä, ja sen myötä on minulle näissä pippaloissaselvinnyt se, että uutta uljasta 1960-lukua ei tule. Sille

30

pohjalle on mahdotonta rakentaa 2000-luvun punavih-reää vasemmistoliikettä. On tehtävä uudet arviot tule-vasta. Ihanteiden pitää säilyä, toimintatapojen muuttua.Kapitalismi on tänään julmempi kuin koskaan, koska silläei ole enää Neuvostoliiton kaltaista pidäkettä. Mutta eineuvostososialismia voi puolustaa, vaikka se kuinka estikapitalisteja valloittamasta vanhaa maailmaa.

Juhlissa olimme elintarvikeliiton entisen puheenjoh-tajan Jarl Sundin kanssa samaa mieltä SAK:n vasem-mistoliittolaisista, sosialidemokratisoituneista johtajista.

Lauantai 30.9“EU:ta militarisoidaan ja se“EU:ta militarisoidaan ja se“EU:ta militarisoidaan ja se“EU:ta militarisoidaan ja se“EU:ta militarisoidaan ja seliittovaltioituu”liittovaltioituu”liittovaltioituu”liittovaltioituu”liittovaltioituu”

Minulla oli viikolla ollut Helsingin Sanomissa kirjoitus.Olin saanut jutun oikein pääkirjoitussivulle otsikoitunaihan asiallisesti: “EU:ta militarisoidaan ja se liittovaltioi-tuu”. Jos käy hyvä onni, saan seuraavan kerran jutunHesariin ehkä vuoden kuluttua.

Tällaisen jutun julkaisivat:

Alkavan syksyn aikana ratkaistaan kysymys siitä, mil-laisessa EU:ssa Suomi on mukana eli kuinka täysi-valtainen kansakunta Suomi on omissa asioissaan.

EU liittovaltioituu ja militarisoituu. Jäsenmaat osa-valtioituvat, jos niiden oma päätöksenteko korvataanylikansallisilla toimielimillä ja politiikoilla.

Niissä EU-rakennelman I pilarin asioissa, joissaEU:lla on toimivalta, sen lait ovat jo ylempiä kuin Suo-men lait. Sen lisäksi EMU-mailla on yhteinen raha-politiikka (josta on seurannut Suomelle 25 prosentinpakkodevalvaatio ja sen mukaiset inflaatiopaineet),ja tulollaan on yhteinen liittovaltioraha.

II pilarin asiat ovat perinteisesti olleet jäsenmai-den toimivallassa. Amsterdamin sopimuksen mukai-nen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)on kuitenkin muutettu Kölnin ja Helsingin huippu-kokouspäätöksin - ilman jäsenmaiden parlamenttienkäsittelyä - yhteiseksi turvallisuus- ja puolustuspoli-

31

tiikaksi (YTPP). Siihen sitouduttiin Feirassa, jossa pää-tettiin, että myös II pilarissa voidaan ottaa käyttöön jous-tavuus. Se tekee mahdolliseksi EU:n kehittämisen soti-lasliitoksi nopeimpien johdolla hitaampien tulla peräs-sä.

Nyt myös II pilariin ovat tulossa määräenemmistö-päätökset, ja ulkopolitiikan yhteisöllistämisen kautta jä-senmaiden mahdollisuus ajaa omaa etua kaventuu.Esimerkiksi yhteinen Venäjä-politiikka estää Suomea,jolla ainoana jäsenmaana on yhteinen raja Venäjän kans-sa, harjoittamasta omaa naapuripolitiikkaa.

EU:n yhteisöllistämistä - ja sitä kautta liittovaltioitu-mista - ovat mitä suurimmassa määrin Tampereen huip-pukokouksen päätökset lisätä yhteistyötä III pilarin asi-oissa: EU:sta halutaan tehdä yhteinen turvallisuus- jaoikeusalue. Se merkitsee yhteistä turvapaikka- ja siir-tolaispolitiikkaa, liittovaltioituvaa poliisitointa (europol)sekä yhteisiä syyttäjäviranomaisia ja jopa rikoslakienyhteensovittamista. Niin yhteisöllistetään väkivaltako-neistoja.

Liittovaltioitumista on vallansiirto jäsenmaiden val-tioelimiltä yhteisön toimielimille.

Kun Euroopan parlamentille ollaan säätämässäenimmäisjäsenmäärä (700), EU:n laajeneminen mer-kitsisi suomalaismeppien määrän vähenemistä sa-maan aikaan kun parlamentin valta kasvaa; yhteis-päätösmenettelyn lisääntyessähän siitä tulee entistäenemmän lainsäädäntöelin. Suomalaisedustusta vä-hentäisi niin ikään paikkojen täyttäminen ylikansal-lisilta listoilta, jolloin mepeistä päättäisivät europuo-lueet.

Määräenemmistöpäätösten lisääntyessä EU:n neu-vostoissa jäsenmaiden veto-oikeus vastaavasti vähe-nee. Suurten maiden ministerien käytössä olevaa ää-nimäärää ollaan lisäämässä ja käyttöön ovat tulossakaksoisenemmistöt: lait on hyväksyttävä sekä ään-ten että jäsenmaiden asukasluvun määräenemmis-töllä.

Perussopimusmuutoksia valmistelevan hallitusten vä-lisen konferenssin (HVK) rinnalla on käynnissä erityi-sen perusoikeusasiakirjan valmistelu. Se tapahtuu uu-denlaisessa yhteisöllisessä elimessä, jossa edustettuinaovat jäsenmaiden hallitukset ja parlamentit sekä euro-

32

parlamentti. Kun sosialidemokraatit, vihreät ja muutfederalistit haluavat EU:lle perustuslain, tämä valmis-teluprosessi pohjaa sitä.

Helsingissä aloitettu EU:n militarisoiminen jatkuumarraskuussa voimavarasitoumuksia käsittelevässäkonferenssissa. Siellä jäsenmaat osoittavat EU:n käyt-töön - sekä NATO:n/EU:n komentoon - kollektiivisenkriisinhallinnan joukkoja, jotka ovat tosiasiassa 200000 henkilön vahvuisen euroarmeijan ydin. Euroar-meija on NATO-yhteensopiva, ja siihen saattaa kuu-lua suoraan NATO:n käskyvaltaan alistettuja jouk-ko-osastoja.

Samaan aikaan on ratkaisematta olennaisia kysy-myksiä: mihin tarkoituksiin ja millä mandaatilla eu-roarmeijaa käytetään.

EU:n sotilaallista luonnetta vahvisti se, että senrakenteisiin päätettiin Helsingissä lisätä poliittistenja turvallisuusasioiden pysyvä komitea, sotilaskomi-tea ja sotilasesikunta. Sotilaskomitea on puolustus-voimain komentajain kokous, jonka väliaikoina heitäedustavat EU:n toimitiloissa toimivat pysyvät edus-tajat (NATO-maista mahdollisesti NATO-edustajat,Suomestakin kenraali).

EU muuttuu Euroopan sotilaallis-teolliseksi komp-leksiksi Länsi-Euroopan puolustusteollisuuden fuu-sioin ja yhteishankkein. Tulollaan ovat yhteiset tut-kalentokoneet, kuljetuslentokoneet sekä avaruusyh-teistyö myös vakoilu- ja tiedustelutarkoituksiin.

Lähivuosien avainsana on “joustavuus”. Se on EU:neritahtista kehitystä, sitä että jäsenvaltioiden ei tar-vitse tehdä kaikkea yhdessä. Se on federalistien po-liittinen vipusin liittovaltiotavoitteen saavuttamiseksi.

Federaatiokeskustelua Suomessa alustanut PaavoVäyrynen haluaa hylätä ns. Monnet-metodin, jonkamukaan liittovaltiota kohden edetään vaiheittain yh-teisessä rintamassa yhteistä tavoitetta ääneen lau-sumatta. Sen sijalle Väyrynen kannattaa joustavuu-den käyttöönottoa kaikilla aloilla. Hän haluaa antaaEU:n NATO-maille mahdollisuuden muodostaa EU:nsisään sotilasliiton, jonka ulkopuolelle Suomi jäisi.

Europarlamentissa Väyrynen on yksin. Me muutantifederalistit vastustamme yleisesti lisäjoustavuuttaja lisämilitarisoitumista. Suomessa taas Väyrysen pyr-

33

kimys päästä federalistisen “sipulimallin” avulla uudel-leen hovikelpoiseksi haittaa liittovaltion vastaisen yh-teis- ja kansalaisrintaman muodostamista.

On vain federalistista joustavuutta. Joustavuus on fe-deralistien sementtiä siinä liittovaltion rakennustyössä,jossa jäsenmaat ovat hiekkaa. Jos muuta sementtiä eiole, presidentti ja Lipposen hallitus ajautuvat ennen pit-kää Väyrysen linjalle?

Joustavuus-sanan sijasta on yhä enemmän alettu käyt-tää englannin kielellä termiä “enhanced cooperation”. Silleei ole vakiintunutta käännöstä, mutta se tarkoittaa tii-viimpää yhteistyötä, vahvistettua tai vahvennettua yhteis-työtä. Se on sitä, että EU:hun tulee, kun tuodaan, eritah-tinen kehitys. Tiiviimpi yhteistyö ei ole enemmän vaan vä-hemmän demokratiaa.

Kuten Feiran huippukokouksessa kesällä 2000 pää-tettiin, joustavuus voidaan ulottaa myös EU:n turvalli-suuspolitiikkaan ja puolustukseen. Se oli Suomen poliit-tiselle eliitille poliittinen tappio. Siihen saakka oli Suo-men hallinnossa puolustettu kantaa, jonka mukaan EUei ole sotilasyhteisö eikä sellaiseksi tule. Suomella ei kui-tenkaan ollut Feirassa enää henkistä voimaa vastustaaEU:n militarisoimista (varsinkin kun se oli pantu alullenimenomaan Helsingin huippukokouksessa). Se osoittaa,miten voimakas on suurten maiden virta, joka vie pienenmaan mukanaan.

EU:n militarisoimispäätöksen perustana on NATO:nWashingtonin huippukokouksessa (huhtikuussa 1999)hyväksytty strateginen konsepti. Sen mukaan NATO ei olevain puolustusliitto vaan se voi myös hyökätä. Se voi tehdäniin ilman kansainvälisen yhteisön eli YK:n turvallisuus-neuvoston tai ETYJ:in päätöksiä. Hyökkäysten laillista-miseksi keksittiin sanapari humanitäärinen interventio.Sen avulla hyökkäyksiä, joita puuttuu laillisuus, perus-tellaan yhteisellä arvopohjalla, siis yksinomaan poliitti-sesti, vahvemman oikeudella.

EU:lle rakennetaan sotilaallista ulottuvuutta NATO-yh-teensopivan kriisinhallinnan savuverhon suojassa, ja savukätkee sisäänsä asioiden salaisen valmistelun. EU:ssa

34

sotilaallisten asioiden valmistelu on niin salaista, että eisaa sanoa edes sitä, onko joku asiakirja olemassa vai ei.

Syyskuun lopussa oli pidetty ensimmäinen virallinentapaaminen EU:n ja NATO:n valtuuskuntien kesken. Tie-dotteen mukaan kokouksessa oli ollut “laaja yhteisym-märrys” ja oli yleisesti sovittu siitä, miten edetään koh-den EU:n sotilaallisten elinten käyttöönottoa ja yhteistäpuolustusta. NATO:n pääsihteerin George Robertsoninmukaan kokous oli ollut “merkittävä ja historiallinen”,kun “kaksi strategista pelaajaa ovat nyt löytämässä toi-sensa”. Kun heti tämän kokouksen jälkeen oli asioistavielä informoitu EU:hun kuulumattomia NATO-maita,oltiin löytämässä “globaalinen lähestyminen kriisinhal-lintaan”.

Tätä merkittävää ja historiallista ensitapaamista jaEU:n NATO-suhteiden virallistamista eivät suomalaisettiedotusvälineet huomanneet, paitsi että Helsingin Sa-nomissa oli siitä yhden palstan uutinen. Historiaa kirjoi-tetaan Suomessa pienin kirjaimin.

Tärkeä päivämäärä on 20.11.2000. Silloin EU-maidenpuolustusministerit, Suomesta Jan-Erik Enestam, ko-koontuvat päättämään siitä, millaisen määrän henkilös-töä ja varustusta maat ovat valmiit antamaan vuonna2003 aloittavan euroarmeijan käyttöön. Jotkut maat oli-vat jo ilmoittaneet käyttöön antamistaan joukoista ja stra-tegisesta kuljetuskalustosta, Suomi ei vielä. Tiedetäänkuitenkin, että Suomessa on puolenkymmentä vuottakoulutettu erityisiä valmiusjoukkoja, joista euroarmei-jan käyttöön osoitetaan 1500 miestä.

Prosessin aikana on kenraali kenraalinpoika GustavHägglund ehdottanut, että valmiusjoukkojen miehet janaiset saisivat palkkaa myös valmiuden ajalta, ja jos sii-hen mennään, Suomeen tulisi puolittainen palkka-armei-ja.

Tämä 1500 miestä voi olla suurempikin joukko. Mar-raskuun kokouksessa maat ilmoittavat, kuinka suurenmäärän sotilaita ne ovat valmiita varustamaan euroar-meijalle yhden vuoden ajan. Yksi joukko on taisteluteh-tävissä neljä kuukautta, toinen lepää ja varustautuuuusiin tehtäviin ja kolmas kouluttautuu ja valmistautuu

35

siirtymään taistelupaikoille. Tämän ajattelun mukaan60 000 sotilaan euroarmeija tarkoittaa 200 000 sotilas-henkilöä kuljetuksineen ja töpinöineen.

Suomesta ei lähetetä ulos varusmiehiä ja -naisia tais-telutehtäviin, mutta valmiusjoukoissa varusmiehistä ja-naisista koulutetaan ammattitappajia.

Sunnuntai 1.10.Miniperusoikeuskirja on EU:nperustuslain alkio

Suomessa toimittajat ovat paljon vartijoita. Heidän ohit-seen ei lehtien palstoille pääse. He monistavat lukijoillemieluummin omia mielipiteitään kuin niistä poikkeaviamuiden mielipiteitä.

Kun mietin, miten suomalaisille voisi yrittää kertoa pe-rusoikeuskirjan ongelmista, kansallista julkisuutta ei olepaljon tarjolla. Sähköinen media on tukossa. Jäljelle jää-vät vain Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet.

Iltalehdessä ei ole avonaisia asiapalstoja, mutta Ilta-Sanomissa on. Iltapäivälehdet ovat yleisesti Suomen um-mehtuneen poliittisen ilmapiirin henkireikiä, mutta niis-sä pääsevät sitten läpi pierutkin.

Valmistelin Ilta-Sanomille, maan toiseksi suurimmal-le lehdelle, jutun perusoikeuskirjasta. Vertasin sitä kir-kon uuteen katekismukseen, jonka piispa Eero Huovi-nen oli juuri lähettänyt meille kotiin lämpimäiskappalee-na. Muistutin, että köyhät tarvitsevat perusoikeuksia, kuntaas rikkailla ne ovat omasta takaa. Pidin perusoikeus-kirjaa hallitsevan eliitin poliittisena uskontunnustukse-na eurokratian ihmeitä tekevään voimaan.

Perusoikeuskirja on EU:n perustuslain alkio. Perusoi-keuksia ei olla keksimässä vasta nyt. Yli puolensadanvuoden ajan ihmiskunnalla on ollut käytössä ihan kel-vollisia yleismaailmallisia julistuksia, joissa ihmisoikeu-det on määrätty absoluuttisiksi, loukkaamattomiksi. Eu-rooppalaisilla on ollut mahdollisuus viedä asiansa Eu-roopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen.

36

EU haluaa kuitenkin käsitellä EU-kansalaisten oikeu-det EY-tuomioistuimessa, joka on enemmän poliittinenkuin juridinen elin.

Kyseessä ei ole painovirhe. Se on todella “EY”- eikä EU-tuomioistuin. Se johtuu siitä, että EU ei ole juridinen oi-keustoimihenkilö. Samasta syystä EU:n nimiin ei voidahyväksyä kansainvälisiä sopimuksia. Ne tehdään ainajäsenmaiden tai EY:n nimissä.

EU:lla ei ole resursseja, eli siis rahaa, turvata tai taataEU-kansalaisille edes miniperusoikeuksia. Ne eivät oleEU:n toimivallassa, vaikka jotkut oikeudet tunnustetaanperusoikeuskirjassa vain, jos EU niin erikseen päättää.

Muistutin, että esityksen mukaan ei EU-kansalaisellaole oikeutta työhön, vaan vain oikeus “tehdä työtä” jasaada maksuttomia työnvälityspalveluja. Ketään ei kui-tenkaan “saa pitää orjuudessa tai orjuuden kaltaisessapakkotyössä”.

Kenellekään ei luvata oikeutta asuntoon, vaan vain oi-keus sosiaaliapuun ja asumistukeen “yhteisön oikeudenja kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaises-ti”.

Viime hetkellä luonnoksesta poistettiin sellainenkinteksti, että “joukkoviestinten vapaus ja niiden moniar-voisuus taataan”. Niitä ei taata vaan ainoastaan “kunni-oitetaan”.

Hyvin erikoinen artikla on se, että vain “Euroopan ta-son poliittiset puolueet vaikuttavat unionin kansalaistenpoliittisen tahdon ilmaisemiseen”. Kun kansallisista puo-lueista ei ole mitään mainintaa, kansalaisten kuulemi-nen ollaan EU:ssa siirtämässä ylikansallisille puolueille.

Ylikansallista lakkoa sen sijaan ei tunnusteta työtais-telukeinoksi.

Jäin elämään toivossa, että Ilta-Sanomat julkaisisi jut-tuni.

37

Maanantai 2.10Pitkät siivet kantavat parPitkät siivet kantavat parPitkät siivet kantavat parPitkät siivet kantavat parPitkät siivet kantavat paremminemminemminemminemmin

Edessä oli matka Strasbourgiin. Tällä kerralla menin sin-ne Zürichin kautta. Lentokentältä on Swissairin bussi-kuljetus Strasbourgiin.

Lentokoneessa istuin Astrid Thorsin ja bussissa PaavoVäyrysen vieressä. Se oli sattuman satoa. Kun tällaisiasattumia esiintyy aika ajoin, me mepit tunnemme toi-semme kohtuullisen hyvin.

Astrid Thorsin kanssa puhuimme perusoikeuskirjas-ta. Hän oli tavannut Leif Sevonin, joka korkeassa A 1-palkkaluokan virassa yhdessä eteläeurooppalaisten ka-tolilaisten tuomareiden kanssa jakaa oikeutta EY-tuomio-istuimessa Luxembourgissa. Muistaakseni Leif Sevonosallistui Suomen kansanäänestyksen alla johonkin It-senäisyysseuran kokoukseen, joten ei hän ole voinut ollakaikkein innokkaimpia EU-faneja. Sellainen ei olisi tul-lut Itsenäisyysseuraan.

Sevon oli sanonut Astridille perusoikeuskirjan juridi-sesta merkityksestä sen, mitä olen pelännyt. Vaikka pe-rusoikeuskirjasta ei tulisi sitovaa perussopimusta vaanse hyväksyttäisiin ainoastaan julistuksena, EY-tuomiois-tuin rupeaisi tulkitsemaan sitä ja elämään sen henges-sä. Vaikka siitä ei tulisi heti alkuun perustuslakia, siitäkehittyisi sellainen tuomioistuinkäytännön kautta.

Bussin takapenkillä pohdimme Paavo Väyrysen kans-sa syntyjä syviä.

Paavo ei ollut pitänyt siitä, kun olen lehdissä arvostel-lut hänen joustavuus-kantaansa, sitä että hän on valmishyväksymään EU:lle eritahtisen kehityksen. Se johtaisiEU:n jakautumiseen ylemmän ja alemman kerroksenväeksi. Paavo hyväksyy sen, koska “ne tekevät sen jokatapauksessa”. Hän haluaa pitää Suomen irti siitä ytimes-tä, jossa kuulutaan NATO:on.

Näkemys on perusteltu. Pari asiaa puhuu kuitenkinsitä vastaan.

Ensiksikin sen saman strategian ovat valinneet myöskiihkeimmät EU:n liittovaltioitumisen kannattajat. Toi-

38

sekseen kova ydin toimii kuin gravitaatiokeskus, jokavetää jäsenkappaleita puoleensa, eikä gravitaatiota voiestää.

Jos sallitaan se, että muodostuu kova ydin, siinä ovatmukana EU:n federalistisimmat voimat. Se saa sitten lu-van käyttää - ilman eri korvausta - EU:n instituutioita,EU:n nimeä ja EU:n arvovaltaa samaan tapaan kuinEuroopan Keskuspankkia (EKP) pidetään EU:n pankki-na, vaikka siinä ovat mukana vain EMU-maat.

Itse olen valinnut linjani sen mukaan, että samalla puo-lella on muitakin EU-kriitikkoja ja että en jää olemaanyksin oikeassa.

Vastustan lisäjoustavuuden sallimista eli tiiviimpää yh-teistyötä varsinkin puolustuksen alalla. Jos joustavuut-ta lisätään, siitä pitää mielestäni päättää mahdollisim-man suurella enemmistöllä. Omille teilleen lähtevienmaiden lukumäärän pitää olla mahdollisimman suuri,jotta lähteminen olisi vaikeaa. Federalistit taas haluavatalkaa rakentaa tiiviitä liittovaltiorakenteita hyvinkin pie-nellä porukalla. Jos tulee kova ydin, se merkitsee, ettäNATO tuodaan EU:n rakenteisiin.

Näillä samoilla Strasbourgin matkoilla tarjosin keväälläPaavo Väyryselle kotimaista yhteistyötä ja ehdotin sellai-sen yhteisrintaman rakentamista, jossa eri puolueidenEU-kriittiset tahot yhdistävät voimansa painostusjärjes-töksi Suomen täysivaltaisuuden säilyttämiseksi. Paavoei ollut valmis lähtemään mukaan. Hän on vanhan maa-laisliiton mies, joka vierastaa vapaata kansalaistoimin-taa. Siinä merkityksessä Paavo on poliittinen eläin. Hänei ota riskejä eikä hänestä niin ollen saa kaveria sellai-seen yhteiseen puuhasteluun, jossa hän olisi vain yksijoukosta. Silti Paavo on kiinnostava keskustelukumppa-ni, lukenut ja kokenut.

Kun Väyrysen kanssa ei synny yhteistä toimintaa, ontoimittava niiden kanssa, jotka ovat valmiimpia puolue-rajat ylittävään yhteistyöhön.

Europarlamentissa meillä on eri maiden itsenäistä pää-töksentekoa puolustava toimintaryhmä SOS-Demokratia.Se käynnistettiin jo edellisen parlamentin aikana, muttatällä kaudella se on saanut enemmän ilmaa siipiensä alle.

39

Pitkät siivet kantavat paremmin. Englantilaisten EU-kiel-teisten konservatiivien vaalivoitto toi europarlamenttiinkymmeniä uusia EU-kriitikoita. SOS-Demokratiassa, jon-ka puheenjohtajistoon kuulun, on edustajia kaikista puo-lueryhmistä paitsi kepun liberaaliryhmästä ja melkeinkaikista maista. Itävallasta ei ole edustusta, kun sikä-läistä äärioikeistoa ei huolita mukaan kuten ei myöskäänRanskan, Italian ja Belgian rasisteja. Ryhmän perusta-miskirjaan kirjoitettiin pari lausetta, joita rasistit eivätvoi hyväksyä.

Olen houkutellut Väyrystä ryhmään, mutta hän ei tule.Kun Väyrynen ei tule, eivät myöskään hänen adjutanttin-sa Kyösti Virrankoski ja Samuli Pohjamo tule. Muitasuomalaisia en voi edes kuvitella tulevan. Väyrynen näkee,että ryhmämme vastustaa kaikkea. Se “kaikkea” on EU:nliittovaltioitumista. Paavolle EU-kriittisyys on teorian eikäkäytännön kysymyksiä.

Itse aion ruveta puhumaan nykyistä enemmän soti-laallisen liittoutumattomuuden säilyttämisen tarpeesta.Suomea ei pidä antaa viedä NATO:on. Ehkä en pysty sitäestämään, mutta voin yrittää muiden kanssa vaikuttaasiihen, että projekti ei ole salakuljetusta. NATO:lle sanot-tu EI on Suomelle sanottu KYLLÄ.

Olisikohan mahdollista herättää henkiin VaihtoehtoEU:lle-järjestö NATO-jäsenyyden vastustamisen tarpei-siin tilanteessa, jossa EU:lle rakennetaan sotilasulottu-vuutta?

Kun puhuimme Strasbourgin bussin takapenkillä Väy-rysen kanssa EU:n militarisoimisesta, hänellä oli valis-tunut mielipide, jonka jaoin hänen kanssaan.

Suomessa ei ilmeisesti olla tekemässä yhtä NATO-pää-töstä, johon voisi ottaa kantaa tai jota voisi vastustaa,vaan Suomi yhteensovitetaan NATO:on EU:n rakentei-den kautta. Ei siis tule selkeää NATO-päätöstä, tulee vainpäättymätön sarja EU-päätöksiä? Asemaamme voidaankuvata Helsingin Sanomien ideologiavastaavan Max Ja-kobsonin ilmaisemassa hengessä siihen tapaan, että “ase-voimat liittyvät Natoon, hallitus säilyy liittoutumattomana”.Kun Gustav Hägglund sanoo, että “EU:sta ei tule NATO:nkorviketta”, hän on oikeassa: EU:sta ei tule Eurooppaan

40

NATO-vapaata aluetta, vaan EU:n sotilasyhteistyön pe-rustana on NATO ja USA:n ydinaseläsnäolo Euroopassa.

Kolmen tunnin bussimatka Zürichistä Strasbourgiintekee mahdolliseksi lehtien perusteellisen lukemisen. Ai-kaa on.

Der Spiegel-lehti tiesi kertoa, että pääkomissaari Ro-mano Prodi käyttäisi seuraavana aamuna Strasbourgissaparlamenttia puhujakorokkeena liittovaltiomyönteisillekannanotoille. Hänen puheestaan oli saksalaislehdelläennakkotietoa; niillä usein on tietoa. Hän sanoisi, ettähallitusten välinen konferenssi (HVK) on epädemokraat-tinen valmistelutapa EU:n perussopimusten muuttami-seksi verrattuna siihen, että asiat valmistelee komissio.Hän kävisi näin vastahyökkäykseen Saksan ulkominis-teriä Joschka Fischeriä ja Ranskan presidenttiä JacquesChiracia vastaan, joiden suunnitelmissa on ollut antaakomissiolle sivurooli talouspolitiikassa sekä turvallisuus-ja puolustusasioiden valmistelussa. Saksalaislehti tiesikertoa, että jäsenmaiden ja komission keskinäisessäväännössä pienet maat tukevat Prodia.

Lipposella - ja Helsingin Sanomilla - on Suomessa sel-lainen käsitys, jota ne kilvan levittävät, että liittovaltio-henkinen komissio on pienen maan paras ystävä ja ettävaltioiden liitossa EU:n isot maat kävelevät pienten mai-den yli. Päätin aamulla kuunnella Prodin puhetta myöställä korvalla, siis pitäen mielessä, että Suomen viralli-nen kanta on kääntymässä liittovaltion puolelle. Rotattulevat vähitellen ulos koloistaan.

Illalla hotellissa katsoin, miten Saksan televisiossa esi-tettiin maan jälleenyhdistymisen 10-vuotispäivän kun-niaksi dokumentti niistä tapahtumista, joiden ansiostase tuli mahdolliseksi. Yhdistymisestä sovittiin Saksanulkopuolella ilman että saksalaiset olivat itse paikalla.

Mielenkiintoisin tässä ZDF-yhtiön ohjelmassa oli Mi-hail Gorbatshovia koskeva osuus. Annettiin ymmärtää,että Gorbatshov teki - venäläisten näkökulmasta - histo-riallisen munauksen puolivahingossa neuvotellessaanUSA:n presidentin George Bushin kanssa.

Bush ja Gorbatshov olivat keskustelleet uuden Sak-san tulevasta kansainvälis-poliittisesta asemasta. Pu-

41

heeksi oli tullut Saksan suhde NATO:on. Sen aikainenNeuvostoliitto oli vaatinut yhdistyneeltä Saksalta liittou-tumattomuutta. Bush oli nostanut esille ETYK:in pää-tösasiakirjan, jossa sanottiin jokaisen maan voivan itsevalita liittosuhteensa. Gorbatshov jäi kiinni ETYK:in kouk-kuun eikä rimpuillut päästäkseen irti. Kun hän luopuivaatimasta NATO-vapaata Saksaa, muut neuvostoliitto-laisedustajat olivat raivoissaan, niin myös mukana ollutmarsalkka Sergei Ahromejev. Hän oli sittemmin mukanasuunnittelemassa vallankaappauksia ja yhden epäonnis-tuttua elokuussa 1991 hän teki itsemurhan.

Venäläisten paras Saksa-asiantuntija ja Bush-keskus-teluun osallistunut Valentin Fahlin kuvasi tv-ohjelmas-sa Gorbatshovia “äärimmäisen itserakkaaksi poliitikok-si, jolle lännen imartelu oli tärkeämpää kuin tietoihinnojaava harkinta”.

Ajatusleikkinä voidaan kysyä, millainen maailma meillänyt olisikaan, jos toisen maailmansodan voittajavaltioi-hin kuulunut Neuvostoliitto olisi asettanut Saksan yh-distymisen hintalapuksi sen, että se eroaa NATO:sta javalitsee liittoutumattomuuden. Olisikohan Saksa mak-sanut yhdistymisestä sen hinnan?

Gorbatshov ei ole Venäjän vapaissa presidentinvaaleis-sa saanut kuin alle 1 prosentin kannatuksen. Hän halu-aa kuitenkin olla presidentti. Niinpä hän on alkanut Ve-näjän demareiden puoluejohtajaksi eli presidentiksi. Mikäkuolemansuudelma Venäjän demareille!

Tiistai 3.10.EurEurEurEurEuroparlamentissaoparlamentissaoparlamentissaoparlamentissaoparlamentissaon federalistinen hegemoniaon federalistinen hegemoniaon federalistinen hegemoniaon federalistinen hegemoniaon federalistinen hegemonia

Ranskan politiikan rahoitussotkuissa näytti aamun leh-tien mukaan polttaneen näppinsä myös kommunistisenpuolueen johtaja Robert Hue. Hänet ja 19 muuta puo-luevirkailijaa oli haastettu kuultaviksi oikeuteen asias-sa, jossa syyttäjä katsoi puolueen opintojärjestön Cifconsaaneen maanlaajuiselta vesilaitokselta CGE:lta rahoi-tusta sitä vastaan, että puolueen kunnanvaltuutetut oli-

42

vat eri paikkakunnilla äänestäneet tiettyjen vesisopimus-ten puolesta. Hue tietysti kiisti kaiken.

Porvareilla ja sosialidemokraateilla on pahempi ongel-ma.

Presidentti Chiracin puolueen entinen rahastonhoita-ja Jean-Claude Méry oli ennen kuolemaansa kasetoinut“kaiken varalta” videonauhan, jossa hän kertoi, että Chi-racin toimiessa Pariisin pormestarina julkisia töitä olijaettu sen mukaan, miten urakoitsijat olivat kartuttaneetavustuksin puolueen kassaa. Haudan takaa julkisuuteentulleella nauhalla hän muun muassa sanoi antaneensahenkilökohtaisesti Chiracille 5 miljoonaa frangia käteis-tä välitettäväksi puolueelle.

Sama kasetti tuottaa kummallisia ongelmia myös de-maripääministeri Jospinille, joka oli presidentinvaalissaChiracin vastaehdokas. Jospinin ongelma on nimeltäänDominique Strauss-Kahn. Hän oli ollut pääministerinluottohenkilö demareissa jo siihen aikaan kun Jospin olipuoluesihteeri, ja hän oli pitkään Jospinin hallituksessavaltiovarainministerinä ennen kuin joutui eroamaan ra-hoitussotkujen takia.

Kosmetiikkakuningas Karl Lagerfeldin asianajaja oliantanut Strauss-Kahnille aidon kopion Méryn nauhastaaikaan, jolloin tutkittiin Lagerfeldin verorötöksiä. (Myö-hemmin hän sai anteeksi 34 miljoonan frangin lisäve-rot.) Strauss-Kahn oli jostain syystä hukannut nauhansitä “katsomatta tai kuuntelematta”. Videonauha olisiollut demareille poliittinen paukkupommi Chiracia vas-taan siinä tapauksessa, että puolueen omassa pussissajauhot olivat puhtaat. Herää epäilys, että jollakin kum-mallisella tavalla ne eivät olleet, kun meni hukkaan nau-ha, jossa oli materiaalia Chiracin mutta ei Jospinin päänmenoksi. Miksi nauha hukattiin, ketä suojeltiin?

Chiracille on maan perustuslakituomioistuin antanutjuridisen koskemattomuuden poliisitutkintaa vastaan sik-si ajaksi, kun hän on presidentti. Kun koskemattomuusmyönnettiin, oikeutta johti muuan herra Roland Dumas,jota - ja jonka rakastajatarta - valtion omistaman Elf-öljyhtiön sanotaan lahjoneen miljoonilla frangeilla niin

43

ylitsevuotavasti, että siihen aikaan herra Dumasin ken-gätkin maksoivat 10 000 markkaa pari.

Ranskan poliittisen eliitin toimintatapaa kuvaa hyvinse, että aikoinaan demaripresidentti Francois Mitterrandpalkkasi Jospinin korkeaan virkaan ulkoministeriöön il-man työntekovelvollisuutta. Presidentinvaalien voittajaChirac antoi vastaehdokkaansa Jospinin palkanmaksunjatkua ulkoministeriöstä ilman työvelvollisuutta. Tällätasolla henkilösuhteet toimivat.

Kommunistien surkean pieniin kansallisiin rahasot-kuihin verrattuna porvaripuolueiden ja demareiden epä-selvyydet ovat kansainvälistä tasoa.

On taas alettu kysellä sen 256 miljoonan frangin pe-rään, jonka valtion öljy-yhtiö Elf oli maksanut kahdellekonsultille välityspalkkiota siitä, että yhtiö sai uudistaaentisen DDR:n alueella sijainneen Leunan öljynjalosta-mon. Silloin oli Ranskan presidenttinä Jacques Mitter-rand ja Saksan liittokanslerina Helmut Kohl.

Mitterrand on kuollut ja Kohl on menettänyt maineen-sa, kun hän on itsepintaisesti kieltäytynyt paljastamastakristillisdemokraattisen puolueen piilorahoittajien nimiä.Elfin ja Leunan kaupat on yhdistetty salaiseen rahoituk-seen.

Elfin lahjusrahoja maksettiin Sveitsin kautta. Siellä asi-aa on tutkinut innokas tuomari Paul Perraudin. Jostainsyystä saksalainen oikeuslaitos ei ole tuntenut mielen-kiintoa hänen työhönsä.

Mainittu 256 miljoonaa frangia oli maksettu komissi-oina kahdelle liikemiehelle Pierre Léthjerille ja Dieter Hol-zerille. He olivat kierrättäneet rahat tuntemattomaan paik-kaan veroparatiisiketjun (Liechtenstein, Panama, Sveit-si, Monaco ja Luxembourg) kautta. Sveitsiläistuomarinmukaan jäljet saattavat johtaa Saksan kristillisdemo-kraattiseen puolueeseen.

Ranskan rahasotkuista europarlamentin istuntopäivänepistolaan.

Romano Prodi puhui sen, minkä Der Spiegel oli tien-nyt ennalta.

44

Hän aloitti pahoittelemalla Tanskan kansanäänestyk-sen tulosta ikään kuin olisi ollut virkamiehistön asia va-littaa itsenäisen jäsenmaan vapaasta päätöksestä.

Puheessaan hän hyökkäsi jäsenmaiden hallitusten vä-lisen työtavan kimppuun. Paikka oli valittu oikein. Euro-parlamentissa on federalistinen ylivalta ja siinä merki-tyksessä se on tällaisten hyökkäilyjen puolella. Se on -niin kuin Prodikin - asioiden yhteisöllisen valmistelun elins. Monnet-metodin puolella, koska sellaisessa se on itsemukana.

Prodi puolustaa aina - oman ja komission vallan lisää-miseksi - päätöksenteon yhteisö-metodia “epädemokraat-tista ja tehotonta” HVK-metodia vastaan. Hänen mieles-tään asioiden valmisteluvastuu pitää olla komissiolla, jokatarvitsee sitä varten hallituksen valtuudet; lakialoitemo-nopolihan sillä jo on. Sellainen sopii parlamentille, jokaoman valtansa lisäämiseksi haluaa lisää EU-parlamen-tarismia. Jäsenmaiden veto-oikeutta pitää sekä komissi-on että parlamentin mielestä rajoittaa ja mieluiten pois-taa se kokonaan.

Kun Prodi puhui laillisesta päätöksenteosta (rule oflaw), hän tarkoitti, että päätökset pitää tehdä unioninlakien mukaan eikä hallitusten välisissä elimissä, jotkavoivat toimia riippumattomasti komissiosta ja parlamen-tista. Tässä yhteydessä hän arvosteli - aivan perustellus-ti - Itävalta-päätöksen demokratiaa. Se ei ollut laillinenpäätös.

Prodi nosti esille uhkakuvan siitä, että jäsenmaat al-kavat tehdä talouspolitiikkaa ulko- ja turvallisuuspoli-tiikassa omaksutulla linjalla, että neuvosto tekee poli-tiikkaa ilman komissiota. Hänen mielestään vain komis-sio edustaa vakaata talouspolitiikkaa, jota pitää tehdäkomissiossa eikä suoraan jäsenmaiden kesken. Sen koor-dinoimista varten ei saa nimetä samanlaista “korkeaaedustajaa” kuin on Mr. Ulkopolitiikka Javier Solana,NATO:n entinen pääsihteeri. Prodi - tietysti - kiitteli yh-teistoimintaa Solanan kanssa, mutta pitemmän päällehommaa on hänen mielestään mahdotonta hoitaa nykyi-sellä tavalla. Siksi Solanan virka pitää saada komissi-oon.

45

Prodi asettui joustavuuden ja tiiviimmän yhteistyön puo-lelle. On oltava mekanismi jäsenten läheiselle yhteistyöl-le. Unionin sisälle pitää saada perustaa unionin elimiä,joissa kaikki eivät ole mukana, mutta nopeimpien täytyypitää ovet auki hitaampien tulla myöhemmin mukaan.Viesti oli, että tiiviimpää yhteistyötä pitää tehdä unioninrakenteiden sisässä ja komission mukanaollen.

Prodi puhui “kaksinkertaisesta legitimiteetistä” yleisenhyväksyttävyyden lisäämiseksi. Kun hän sanoi, ettäEU:ssa pitää olla valtioiden edustus ja kansojen edus-tus, hän nuoleskeli parlamenttia, joka on “unionin de-mokraattinen sydän” ikään kuin demokratiaa olisi se, ettäitsenäistä Saksaa edustaa satakunta meppiä ja itsenäis-tä Suomea kymmenkunta meppiä ja liittoutumalla mui-den isojen maiden kanssa Saksa saa tahtonsa aina läpi,Suomi ei koskaan.

Parlamentti, joka on isojen maiden edustajien hallit-sema liittovaltiomyönteinen instituutio, innostui Prodinpuheesta.

Prodi puhui italiaksi, ja sanatarkan istuntoselostuk-sen mukaan puhe keskeytettiin kahdeksan kertaa suo-sionosoituksin (Applausi). Sen päätyttyä hän sai pitkätsuosionosoitukset (Prolungati applausi). Hänen jälkeen-sä puhuneet liittovaltiomiehet kansanpuolueen Pötteringja demareiden Barón Crespo keskeytettiin niin ikäänmonin suosionosoituksin, saksalainen Pöttering kuusikertaa (Beifal) ja Barón Crespo neljä kertaa (Aplausos),ja tietysti lopputaputukset päälle.

Neuvoston puheenjohtajamaan edustajana parlamen-tille puhui Ranskan Eurooppa-ministeri Pierre Mosco-vici (joka ei tiettävästi ole sukua saman nimiselle venä-läiselle autotehtailijalle). Hän oli ihan eri linjoilla, ja niin-pä hänet keskeytettiin suosionosoituksin vain kaksi ker-taa (Applaudissements). Itse asiassa sitä toistakaan ker-taa ei ollut, koska se oli vain puheen jälkeinen taputus.Europarlamentissa jokaisella puheella on aina joku ta-puttaja.

Moscovici halusi varmistettavan, että joulukuussa Niz-zan kokouksessa syntyy edes joku yhteinen asiakirja. Sen

46

takia hän kehui perusoikeuskirjan ja sen valmistelupro-sessin. Hän sanoi ääneen sen, mitä olen pelännyt:

Olen varma, että perusoikeuskirja ei tule voimaan vainviittauksena unionin arvoihin vaan on myös inspiraati-on lähde Luxembourgin EY-tuomioistuimelle.

Suomen puolueettomuutta arvostaneen kansan olisi ol-lut hyvä kuulla, että “ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eiole enää paluuta kansalliseen suvereniteettiin”.

Kun Prodi halusi heikentää Solanan asemaa, Mosco-vici oli valmis vahvistamaan sitä. Hänen mukaansa tii-viimpi yhteistyö ei ole tapa mennä kohden kovaa ja sul-jettua ydintä vaan vaihtoehto edetä määräenemmistölläsiihen, mitä jotkut maat haluavat. Yksittäiselle jäsenmaal-le tai muutamalle maalle ei pidä antaa oikeutta sen estä-miseen.

Entinen pääkomissaari Jacques Delors, joka on fede-ralistien henkinen isä, haluaa jakaa EU:n kahteen osaan.Olisi unioni, joka olisi nykyisenlainen EU, ja olisi erityi-nen sisäpiirin federaatio. Ydinjoukon muodostaisivat ns.avantgarde-maat, ja niillä olisi yhteistä päätöksentekoavarten EU:n sisässä omat instituutiot.

Myös marxismi-leninismissä oli etujoukkoteoria, jos-sa kommunistinen puolue edusti avantgardea eli etujouk-koa. EU:n avantgarde-ryhmä ovat federalistit, eivätkä heole vain yksi puolue vaan monen maan monta puoluetta.

Myös Ranskan presidentti Jacques Chirac on etujouk-komiehiä. Hän haluaa joustavuuden eli EU:n eritahtisenkehityksen etenevän “pioneerimaiden” johdolla. Hänellekäy liittovaltio, jos muut ovat Saksan ja Ranskan tande-min kyydissä.

Saksan vihreän ulkoministeri Joschka Fischer, jon-ka mielestä ei ole vihreää ulkopolitiikkaa vaan vain Sak-san ulkopolitiikkaa, haluaa avoimesti muuttaa EU:n “val-tioliitosta liittovaltioksi”, jolla olisi liittovaltion perustus-laki ja liittovaltion instituutiot, mukaan lukien EU:n laa-juisilla vaaleilla valittu ja vahvoin valtaoikeuksin varus-tettu liittovaltiopäämies.

47

Kun Paavo Väyrynen kysyy, millainen liittovaltio se olisi,kysymys on hyvä ja oikein asetettu. On eri lajeja liittoval-tioita, ja erilaista mallia voidaan ottaa esimerkiksiUSA:sta, Venäjältä, Saksasta tai Sveitsistä. On pakkovähitellen määrittää Suomen suhtautuminen liittovalti-oon. EU:n lopullinen päämäärä on liittovaltio.

Jos suuret maat eivät saa Nizzassa EU:hun lisäjousta-vuutta, pitää kysyä, tekevätkö ne EU:n ulkopuolelle avant-gardistisen federaation, jolla on sotilaallinen NATO-ulot-tuvuus. Painostavatko ne sillä tavalla pieniä liittoutumat-tomia maita hyväksymään EU:n natottamisen?

Strasbourgin täysistuntopäivän illalla meidän GUE/NGL-ryhmäämme puhututtivat Tanskan kansanäänes-tyksen EI-tulos, perusoikeuskirja sekä EU:n laajenemi-nen.

Siteerattiin, mitä perusoikeuskonventissa hallitustaanedustanut ranskalainen Guy Braibant oli sanonut: kon-ventti on instrumentti, jota voidaan käyttää myös tule-vaisuudessa EU-asioiden valmisteluun. Se olisi taas yksiuusi naula edustuksellisen parlamentarismin arkkuun.

SOS-Demokratia-ryhmäämme kuuluva ranskalainengaullisti Georges Berthu oli ollut konventissa selkeästiperusoikeuskirjan hyväksymistä vastaan, samoin itäval-talainen demari Hans-Peter Martin, jonka mukaan vii-me vaiheessa tekstistä oli “skandaalimaisesti” poistettukohta lehdistön vapauden turvaamisesta. Oikeallakin oliollut tyytymättömyyttä, eikä vain Englannin konservatii-veissa. Baijerin kristillisdemokraatteja ei ollut tyydyttä-nyt se, että tekstissä oli liian vähän heidän uskonnollis-henkisiä arvojaan sekä yksityisen omaisuuden ja perhe-elämän suojaa. He kuitenkin laskivat voitokseen, että olitorjuttu “vallankumouksellisten modernistien” pyrkimyk-set homoseksuaalien, pakolaisten ja syrjäytettyjen ihmis-ten oikeuksien parantamisesta sekä “sosiaaliromantik-kojen” halu ankkuroida asiakirjaan EU:n sosiaalistenoikeuksien sopimus.

Laajenemisesta oli ryhmäkokouksessamme esillä seu-raavana päivänä käsittelyyn tuleva saksalaisen mepinElmar Brokin raportti. Tämä Brok oli Helmut Kohlin luot-

48

tomies, jolle vanhasta muistista on kasautunut valmis-teltavaksi joukko parlamentin tärkeimpiä raportteja. Hänon edustanut parlamenttia HVK:ssa, ja hän oli myös saa-nut laajenemisraportin.

Ilkka Suomisen vanha kaveri Elmar Brok ei ole pää-toiminen meppi. Hän saa paljon korkeampaa palkkaa sak-salaisen, maailman suurimpiin kuuluvan mediajätin Ber-telsmannin Brysselin toimiston johtajana. Hänen pää-toimensa on lobata etuisuuksia mediatyönantajalleen. Si-vutoimenaan hän edistää EU:n liittovaltioitumista.

Täysistunnoissa puhutaan myös yöaikaan, ja illanpäätteeksi kävin salin puolella esittämässä oman kanta-ni laajenemiseen. Sitä kuunteli vain laajenemiskomissaariGünter Verheugen sihteeristöineen sekä muutama jäl-keeni puhunut meppi, mutta kirjaututinpa kantani pöy-täkirjaan.

Mielestäni laajeneminen ei toteudu hallitusti eikä jär-jestyneesti komission asettaman pika-aikataulun mu-kaan. Neuvotteluja ei pidä saada päätökseen vuoden 2002lopussa vain poliittisista syistä, jos ongelmia ei siihenmennessä ole ratkaistu. Niitä ei ole. Suurin ongelma onmaiden erilainen kehitystaso. Saksan yhdistyminenkintuli paljon kalliimmaksi kuin oli annettu ymmärtää, jatämä tulee vielä suunnattoman paljon kalliimmaksi. Onsiis torjuttava poliittinen kiire.

Minä esitin, että laajenemisen malli olisi sama, jokatoteutui Itävallan, Ruotsin ja Suomen tapauksessa. Ha-kijamaiden tulisi liittyä ensin Euroopan talousalueeseen(ETA), joka olisi EU:n taloudellinen jäsenyys ilman poliit-tisia pakkoja. Siinä maat voisivat yhteensovittaa työmark-kinansa ja maataloutensa EU:hun tasapainoisesti ja hal-litusti.

49

Keskiviikko 4.10.“Me olemme laajenemisen“Me olemme laajenemisen“Me olemme laajenemisen“Me olemme laajenemisen“Me olemme laajenemisensuhteen kärsimättömiä”suhteen kärsimättömiä”suhteen kärsimättömiä”suhteen kärsimättömiä”suhteen kärsimättömiä”

Dresdenissä oli ollut edellisenä päivänä Saksan yhdisty-misen 10-vuotisjuhlat.

Saksan lehdissä puhuttiin vain siitä, miten HelmutKohlia oli ylistetty (vaikka hän oli itse jäänyt pois juhlis-ta, kun häntä ei ollut - maineensa menettäneenä entise-nä puoluejohtajana - kutsuttu puhujaksi). Pääpuheen pitiRanskan presidentti Jacques Chirac, jota SüddeutscheZeitung siteerasi etusivullaan niin että “Chirac kiittääKohlia ansioista yhdistämisen aikaansaamisessa”. “His-toria muistaa hänet suurena saksalaisena ja suurenaeurooppalaisena.”

Mitä itse asiaan tulee, Chiracin mielestä EU:n täytyylaajeta niin nopeasti kuin mahdollista itään. “Me toteu-tamme laajenemisen. Me olemme sen suhteen kärsimät-tömiä.”

On mielenkiintoista, että Ranskan presidentti puhuinäin. Muistetaanhan, miten nimenomaan Ranska her-mostui Saksan yhdistämisestä, koska se rikkoi maidenkeskinäisen voimatasapainon. Sen lisäksi tiedetään, mi-ten laajeneminen on nimenomaan Saksan intresseissä.Taustalla täytyy olla joitakin salaisia sopimuksia näidenmaiden kesken. Ranska on jo saanut EMU:n, mutta onkose sen lisäksi saanut myös lupauksen tasavertaisestajohtoasemasta Saksan kanssa tulevan liittovaltion kovas-sa ytimessä? Sen näyttää Nizza.

Englannin lehdissä Chiracin puheesta siteerattiin ihaneri kohtaa kuin Saksassa.

Financial Timesin mukaan Chirac oli ehdottanut, ettäRanska ja Saksa johtavat ydinmaat kohden syvempääintegraatiota laajentuvan EU:n sisällä ja niiden “yhtei-nen velvollisuus” on toimia kahden nopeuden Euroopanpuolesta. Saksan liittokansleri Gerhard Schröder olisäestänyt Chiracia: Ranskan ja Saksan on yhdessä taat-tava EU:n institutionaalinen uudistus ennen laajenemis-ta.

50

Pojilla on käynnissä projekti vallan uusjaosta omaksihyväkseen.

Strasbourgin keskiviikkopäivä näytti aamusta alkaenpahalta. Monet tilaisuudet olivat päällekkäin. “Stressbour-gin” päiväohjelmista antaa kuvan aikatauluni:

Klo 8.00 aamiainen Liikasen ja muiden suomalaismep-pien kanssa, klo 9.00 istunto, klo 9.30 Neuvottelu ITRE-valiokunnan edustajien kanssa WTO-asioista, klo 11.00pohjoismaisen NGL-ryhmämme kokous omista äänestys-listoista, klo 11.30 parlamentin äänestykset, jotka kes-keyttäisi Italian presidentin puhe, jonka jälkeen äänes-tykset jatkuvat, klo 13.00 Helsingin kaupungin lounassuomalaismepeille elintarvikeviraston sijaintipaikasta, klo14.30 eräiden jalkapalloliittojen tilaisuus lajin siirtokor-vauksista, klo 15.00 Eestin ja EU:n parlamentaarisen se-kavaliokunnan kokous yhdessä virolaisten kanssa,klo17.30 Venäjä-sekavaliokunnan kokous ja samaan ai-kaan klo 17.30 kyselytunti komission jäsenille. Yleensäkeskiviikkopäivä päättyy johonkin yhteiseen meppipäi-välliseen, usein suomalaisen teollisuuden edustajienkanssa.

Aamun avauksen suoritti Erkki Liikanen, joka kertookerran kuukaudessa aamiaisella ajankohtaisista komis-sion asioista. Liikanen puolusti omaan toimialaansa kuu-luvan teleliikenteen avaamista täydelle kilpailulle ja ar-veli siitä koituvan hyötyä puhelinten käyttäjille. Itse enole yhtä toiveikas. Jos valtiot myyvät uusia kännykkä-taajuuksia 1000 miljardilla markalla puhelinyhtiöille,nämä perivät rahansa takaisin puhelujen hinnoissa. Sitäennen ne saattavat sekoittaa maailman rahamarkkinatjättiläismäisillä lainanottotarpeillaan. Ne eivät kestä pörs-siromahdusta.

Elämme kummallista aikaa. Entinen vasemmistode-mari Erkki Liikanen, joka äänesti eduskunnassa tyhjääSuomen EEC:n kanssa tekemästä vapaakauppasopimuk-sesta, puolustaa EU:n komissaarina kilpailun ihmeitätekevää vaikutusta ja markkinoita yhteiskunnan ainoa-na taloudellisena toimikenttänä. Mikä mahtaa olla ide-ologia hänen toimintansa takana? Vai elämmekö me kaik-ki ideologioiden lopun aikaa? Onko demareilla muuta

51

ideologiaa kuin EU:n liittovaltioituminen? Sitä, että ondemari, ei määritä aate vaan se että on henkilösuhteet?Demari on se, jolla on asema demariverkostossa.

Erkin elämä on vaikeaa. Työn puolesta pitää olla oi-kealla eli siis markkinoiden ja vapaakaupan puolella jul-kisen vallan vaikutusmahdollisuuksia vastaan, ja vasem-malla demokratian ja ihmisten hyvän sosiaalisen voin-nin puolesta hän voi olla vain vapaa-aikoina. EU-byro-kratiassa ei ole vapaa-aikoja.

ITRE-valiokunnan työryhmässä keskustelimme maa-ilman kauppajärjestön (WTO) asioista.

Järjestön demokratisoimiseksi on ehdotettu, että koollekutsuttaisiin WTO-maiden parlamentaarikkojen kokous.Kun mepit kokevat itsensä muita paremmiksi alan asian-tuntijoiksi ja haluavat opettaa muita, ongelma on, ettämuut eivät halua oppia. EU:n seuraavaan budjettiin onvarattu muutama miljoona markkaa tällaisen kokouk-sen valmisteluun. Kokous ei kuitenkaan oikein voi ollaBrysselissä, jotta muut eivät kokisi EU:n yrittävän saadasitä kautta itselleen etuja. Samasta syystä koollekutsu-jakaan ei oikein voi olla EU, vaan sen pitää olla YK, jokusen järjestö tai parlamenttien välinen liitto (IPU). Kol-mas ongelma, ja sitä pelätään eniten, on se, että tällai-nen kokous voisi olla uusi foorumi uusille mielenosoi-tuksille kapitalismia ja maailmankaupan epäoikeuden-mukaisuutta vastaan.

Mihin tarkoitukseen ja miksi kokous pitäisi järjestää?Aktiivisimpien meppien mielestä sitä tarvitaan tuke-

maan EU:n tavoitteita luonnon ja sosiaaliturvan mukaan-ottamiseksi kaikkiin kaupan lisävapauttamisneuvottelui-hin. Ei ole itsestään selvää, että kehitysmaat haluavatolla mukana sellaisessa kokouksessa. Intia ja Argentiinaovat jo ilmoittaneet, että ne eivät osallistu kokoukseen,jos se järjestetään.

Helsingin kaupungin koolle kutsumalla lounaalla pu-huttiin EU:n elintarvikeviraston saamisesta Suomeen.Muita isäntäehdokkaita ovat Italian Parma ja EspanjanBarcelona. Helsingin edustajat arvelivat voittavansa nämäkilpailijat, mutta eurokraattien ehdokas on Bryssel, jasille saatetaan hävitä. Lounaskeskustelujen seuraukse-

52

na pyysin hollantilaista ryhmätoveriani tekemään komis-siolle kysymyksen asiasta, joka on Parmalle epäedulli-nen: Prodin sisäpiirissä on Parman projektiin sitoutunutavustaja. En tehnyt kysymystä itse, koska piti häivyttääjäljet teolta, joka palveli Helsingin asiaa.

Iltapäivällä ehdin piipahtaa Hollannin jalkapalloliiton,Ajaxin ja Arsenalin sponsoroimassa lobbaustilaisuudes-sa jalkapallon siirtokorvausten puolesta. Asiaa käsitel-lään EY-tuomioistuimessa. Jos siirtomaksut poistetaan,siitä hyötyisivät ennen muuta pelaajat ja agentit. Häviä-jiä olisivat seurat ja nuorisotyö.

Potkupalloilijoilla ei mene Euroopassa huonosti. Vuo-sina 1996-1999 ovat pelaajapalkkiot nousseet Hollannis-sa 143 %, Englannissa 131 %, Espanjassa 126 %, Itali-assa 99 %, Ranskassa 87 % ja Saksassa 69 %. Suuretpalkkiot maksetaan lajin tv-rahoista. Liigat saavat vuo-sittain tv-rahaa Italiassa 1 900, Saksassa 1 800, Englan-nissa 1 700, Espanjassa 1 350, Ranskassa 1 200 ja Hol-lannissa 180 miljoonaa markkaa. Taistelu siirtokorva-usten puolesta on sitä, että tätä kaikkea rahaa ei halutasiirtää pelaajille.

Viro-valtuuskunnassa käsiteltiin Eestin ja EU:n suh-teita. Virolaiset kertoivat EU-jäsenyyden kannatuksenolevan Itävalta-boikotin tuottaman pudotuksen jälkeentaas noususuunnassa ja että puolet väestöstä kannat-taa jäsenyyttä. Toimivin peruste jäsenyyttä vastaan onihmisten mielissä se, että Viro päästyä vapaaksi yhdestäunionista sen ei heti pidä mennä toiseen unioniin.

Virossa on tehty poliittinen päätös jäsenyyttä koske-vasta kansanäänestyksestä, jonka tulos ei kuitenkaanolisi sitova. Ei se muuten ollut sitä Suomessakaan.

Kokouksessa kävi laajenemiskomissaari Verheugen,joka antoi virolaisten EU-pyrkimyksille tunnustusta.Valuutta on jo EU-vakaa, kun se on ollut sidottuna Sak-san markkaan eli mutkan kautta euroon. Kielilakejakinon muutettu EU:n toivomaan suuntaan. Ilman EU-jäse-nyyshakemusta ei olisi muutettu. Baltian maissa EU-jä-senyys parantaisi venäläisvähemmistöjen asemaa?

Verheugenin mukaan laajeneminen voi tapahtua eri-tahtisesti, eli yksiä ei pidä panna odottamaan toisia. “Minä

53

luotan täydellisesti siihen, että Viro ylittää maalilinjanensimmäisten joukossa.” Muita paalupaikan maita lie-nevät ainakin Puola ja Unkari.

Eniten mutkia uusien maiden jäsenyyden tielle voi syn-tyä EU:n omassa valmistautumisessa laajenemiseen. Sik-si ei Nizzan päätöksiä saa Verheugenin mielestä lykätä,vaan EU:n on annettava selkeä viesti halustaan uudis-tua laajenemisen hyväksi. Tätä virttä veisaavat kaikkimuutkin saksalaiset ja ranskalaiset.

Virolaisten puolelta riikikogun varapuhemies Tunne Ke-lam kertoi, että Tanskan EMU-kansanäänestyksen tulosei ollut vaikuttanut EU-mielipiteisiin Eestissä, mutta Itä-valta-boikotti oli koettu erittäin kielteiseksi.

Muutamassa minuutissa siirryin pitkin europarlamen-tin käytäviä Virosta sen entiseen emämaahan Venäjään.

Venäjä-valtuuskunnassa oli esillä vierailu Venäjälle jaKaliningradin alueelle. Alun perin oli suunniteltu mat-kaa Tshetsheniaan, mutta se oli lykkääntynyt, kun mei-dän turvallisuuttamme ei pystytä takaamaan.

Saksalaiset olivat innoissaan vierailusta Kaliningradiin(Königsbergiin), jonka monet heistä olivat valmiita otta-maan jonkinlaiseksi EU:n ulkojäseneksi Liettuan jäse-nyyden mukana. Saksalaisilla on perinteisesti valvotta-vana etuja eri puolilla Itämerta.

Kesken Venäjä-kokouksen oli juostava kuulemaan ko-missaari David Byrnen vastausta yhdessä Jonas Sjö-stedtin kanssa tekemäämme ja hänen nimissään esitet-tyyn suulliseen kysymykseen EU:n uuden hygieniadirek-tiivin vaikutuksesta hirvenmetsästykseen pohjoismais-sa. Oli ollut liikkeellä huhuja, joiden mukaan hirvet pi-tää alkaa kuljettaa metsistä teurastamoihin lihojen kä-sittelyä varten. Porojakaan ei saa enää teurastaa erotuk-silla luonnossa, vaan niitä varten on oltava erityisiä liik-kuvia teurastamoita.

Byrnen mukaan uusi direktiivi ei vaikuta tapaan, jollavalvotaan metsästäjien omaan käyttöön tulevaa lihaa. Sensijaan hirvenmetsästäjiä vaaditaan ottamaan suurempivastuu myyntiin tulevasta lihasta. Sillä ei ole vaikutustaSuomeen, jossa jo nyt myyntiin tulevan hirvenlihan tar-kastaa eläinlääkäri. Byrne antoi takuun: “Olen onnelli-

54

nen voidessani antaa kunnianarvoisalle jäsenelle vakuu-tuksen siitä, että nämä säännöt eivät koske hirvenlihanyksityiskäyttöä.”

Torstai 5.10.Tyyny pyllyn alla

Aamun ryhmäkokouksessamme raportoitiin matkoista:ranskalais-algerialainen Yasmin Boudjenah oli ollut Sa-harassa, saksalainen kurdi Feleknas Uca Turkissa, ita-lialainen Louisa Morgantini Palestiinassa ja hollantilais-juutalainen Erik Meijer Prahassa.

Ryhmäämme ei yhdistä mikään aate, vaan se koostuumonista puolueiden ja kansalaisliikkeiden aktivisteista.Rasismille ei ole ryhmässämme sijaa.

Erik Meijer kertoi maailmanpankkiryhmän kokouksenmielenosoituksista Prahassa. Näkyvimmin olivat esiin-tyneet italialaisen Ya Basta-liikkeen edustajat sekä kreik-kalaiset ja saksalaiset anarkistit. Oli totta, että McDo-nalds oli tuhottu, autoja oli vandalisoitu ja seiniä oli tuh-rittu. Pidätettyjä oli niin paljon, että Prahan putkat olivattäyttyneet ja osa mielenosoittajista oli kuljetettu Vlkovansotilasleiriin Plsenin lähelle.

Tshekissä oli mielenosoitusten johdosta kaadettu li-kasanko paikallisten kommunistien niskaan. Katutais-telijat olivat muka olleet liikkeellä heidän kutsustaan. Seei ollut totta. Maailmalla fiksu nuoriso on järjestäytymässäkapitalismia vastaan, eivätkä laitostuneet kommunistitole niissä asioissa mikään etujoukko. Radikaali nuorisosen sijaan on. Heidän tilaisuuksiaan käyttävät hyväksijotkut anarkistiryhmät, joiden tavoite on epäjärjestys, jasen saavuttamisessa ovat kaikki keinot luvallisia. Olinkauhuissani, kun jotkut provokaattorit olivat Prahassaheitelleet poliiseja polttopulloilla. Poliisit edustavat sys-teemiä, mutta he ovat ihmisiä, eikä kenelläkään ole oike-utta vahingoittaa heitä - eikä heillä omasta puolestaanole oikeutta vahingoittaa ja pahoinpidellä mielenosoitta-jia niin kuin nyt oli tehty.

55

Prahan tapahtumia koordinoi kansainvälinen organi-saatio INPEG (Initiative Against Economic Globalisation),joka tuomitsi väkivaltaisuudet. Vastaavan mielenosoituk-sen järjestänee seuraavalla kerralla joku uusi organisaa-tio, joka ei sekään ole kommunistien peitejärjestö. Kapi-talismia vastustavat tänään tehokkaimmin ihan muutvoimat kuin kommunistit.

Iltapäivällä oli parlamentin asialistalla meidän ryh-mämme vaatimuksesta Israelin tilanne. Istunto kääntyiSerbiaksi, kun siellä oli juuri käynnistynyt kansannou-su Milosevicia vastaan. Javier Solana oli paikalla, muttahänet hälytettiin kesken istunnon Pariisiin neuvottele-maan puheenjohtajamaan kanssa EU:n toimista Serbi-assa. Pois lähtiessään hän ehdotti, että parlamentti an-taisi julkilausuman Serbian tilanteen johdosta. Julistet-tiin kokoustauko. Sen aikana konservatiivien kansanpuo-lue ja demarit sopivat, että puhemies Nicole Fontaineantaisi omissa nimissään kannanoton.

Kun puhemies palasi paikalleen lukemaan kovasanais-ta tekstiä Milosevicia vastaan ja Kostunican puolesta, sa-tuin kiinnittämään huomioni siihen, miten yksi vahti-mestari asettaa aina puhemiehen istuutuessa tyynynhänen alleen niin että Fontaine näyttää pöydän takanaisommalta. Isotkin ihmiset ovat usein pikkumaisia, saatipienet. Taisi olla Antero Kekkosellakin tyyny pyllyn alla,kun hän toimitti poliittisia ohjelmia televisioon ennen nou-suaan eduskuntaan ja SDP:n varapuheenjohtajaksi. Lip-posen vieressä on tyynyille käyttöä.

Meppiurani alussa minua valistettiin perimätiedolla,jonka mukaan europarlamentissa ei kannata olla läsnäperjantaisin. Torstai-iltapäivät ja perjantaiaamut ovat kui-tenkin parlamenttityötä, jota meidät on valittu tekemään,ja torstai-illatkin voi Strasbourgissa käyttää hyödyksi.Kun perjantain esityslista on muita päiviä kevyempi, tors-tai-iltaisin tehdään politiikkaa muiden maiden meppienkanssa.

Parhaat ystäväni EU:ssa ovat ruotsalaismepit HermanSchmidt ja Jonas Sjöstedt. Aakkosjärjestys on heittä-nyt meidät istumaan vierekkäin.

56

Käymme usein torstai-iltaisin yhdessä syömässä tälläja vähän isommallakin joukolla. Nyt keskustelimme Ruot-sin vasemmistopuolueen sisäisestä tilanteesta ja tulevastapuheenjohtajaratkaisusta. Jonas on todennäköinen eh-dokas.

Itse asiassa me mepit tunnemme usein muiden vasem-mistopuolueiden - ja monien muidenkin puolueiden - si-säiset asiat paremmin kuin asianomaisten puolueidenjäsenet.

Perjantai 6.10.EKP valvoo itse itseään

Puhehenkilö Nicole Fontainen kannanottoa Serbian ti-lanteeseen ei ollut siteerattu mediassa. Olivat olleet liik-keellä parlamenttia isommat voimat ja oli annettu mer-kittävämpiä kannanottoja.

Päiväjärjestyksen ainoa asia oli minun laatimani mie-tintö Kroatian valtion lisäämisestä Euroopan Investoin-tipankin (EIP) sellaisten lainansaajien joukkoon, joidenluotot EU takaa.

Olen budjettivaliokunnassa pysyvä lainojen ja takaus-ten esittelijä. Siinä ominaisuudessa raportoin muulle par-lamentille tästä asiasta ja ehdotin hyväksyttäväksi neu-voston esityksen.

Kroatiassa tapahtui vallanvaihdos, kun presidenttiFranco Tujdman kuoli joulukuussa 1999. Sillä tavallaalueelle jäi yksi kansallismielinen diktaattori vähemmän.Kroaattien kansallinen historia ei ole vähemmän verinenkuin nyt vallasta syrjäytettävän Milosevicin. Tujdman olioikeisto-, Milosevic kommunistidiktaattori.

Maailmanpankkiryhmä on pannut Kroatian laihdutus-kuurille “talouden tervehdyttämiseksi”. Se merkitsee yliviidenneksen työttömyyttä sekä sosiaalista turvattomuut-ta. Talouden elpymisen vauhdittamiseksi neuvosto halu-si antaa EIP:n Kroatia-lainoille EU:n takaukset. Sillä ta-valla Kroatia saisi halvempaa lainarahaa.

Teknisesti ei käsillä olleeseen takauspäätökseen voi-nut lisätä ehtoja. Jos olisi voinut, olisin esittänyt, että

57

parlamentti olisi muistuttanut Kroatiaa massatyöttömyy-destä ja vaatinut lainojen käyttämistä myös sosiaalisiintarkoituksiin.

Marraskuun täysistunnossa esittelen parlamentin pää-tettäväksi Turkin liittämisen samanlaisten EIP-takuidensaajiin. Kun tiedän parlamentin olevan täynnä intohimoja- eikä vähiten kreikkalaisia - Turkkia kohtaan, olen itseasiassa iloinen, että näihin takuisiin ei voi lainsäädäntö-tekniikan takia esittää poliittisia ehtoja. Sen ansiosta entahtomattani ajaudu kreikkalaisten viholliseksi.

Mietintöni hyväksyttiin 120 äänellä, ei yhtään vastaanja kolme tyhjää. Saksalainen ryhmätoverini Helmut Mar-kov totesi osuvasti äänestyksen jälkeen, että minä sainhyvän käsityksen siitä, millaista heillä oli entisen DDR:nparlamentissa.

Lyhyeksi jääneessä istunnossa mietintöni oli ainoa asia.Perjantain istunnossa nimensä läsnäololistaan kirjoittaayleensä parisen sataa meppiä, ja nyt äänestykseen osal-listui 123 meppiä. Täytyypä tarkastaa jälkikäteen, moni-ko oli kuitenkin kuitannut läsnäolopäivärahan osallis-tumatta varsinaiseen istuntoon. (Myöhemmän tarkastuk-sen tulos: 199 meppiä oli kirjoittanut nimensä listaan.)

Istunnon jälkeen olin valmis lähtemään kotiin. MatkaStrasbourgista Helsinkiin ei kuitenkaan ole vain hyväntahdon asia. Kotimatka kestää parhaimmillaankin 7-8tuntia, ja lentokoneiden myöhästellessä olen tehnyt jopa14 tunnin matkan. Kun Strasbourgiin on näin huonotyhteydet, sinne ei mielellään tulla, vaikka nyt lokakuus-sa sinne pitää tulla vielä toinenkin kerta. EU:n perusso-pimuksessa nimittäin sanotaan, että parlamentti kokoon-tuu 12 kertaa vuodessa täysistuntoon Strasbourgiin, jakun elokuu ollaan lomalla, lokakuussa on kaksi täysis-tuntoa, olipa asioita tai ei.

Mepit keksivät tänä vuonna tavan, jolla tehdään kiu-saa ranskalaisille. Vuoden 2001 istuntokalenterista pois-tettiin perjantai kokouspäivien joukosta. Strasbourgissaollaan 12 kertaa, mutta vain neljän päivän ajan kerral-laan. Sillä tavalla parlamentti säästää vuodessa miljoo-na euroa eli 6 miljoonaa markkaa. Suurin häviäjä onStrasbourgin kaupungin elinkeinoelämä.

58

Kaupunki tekee parhaansa, jotta mepit eivät lähtisiavoimeen kapinaan Strasbourgia vastaan. Niissä merkeis-sä se käyttää samaa keinoa, jolla niin monet tahot usko-vat löytävänsä tien mepin sydämeen: vatsan kautta. Sejärjestää kerran vuodessa parsajuhlat, joista ei puututuoretta parsaa, sianlihaa ja elsassilaista viiniä, ja se myöstarjoaa mepeille ilmaislippuja paikalliseen oopperaan jakonsertteihin. Suurinta iloa on siitä, että kaupunki jär-jestää mepeille (samoin kuin kolme kertaa vuodessa kau-punkiin kokoontuville Euroopan neuvoston parlamentaa-rikkokokouksen osanottajille) ilmaisen autokuljetuksenFrankfurtin lentokentälle. Käytin sitä hyväkseni ja läh-din Frankfurtiin.

Kun oli aikaa, käväisin kaupungilla. Sirkka Hämäläi-sen nykyinen ja Sinikka Salon entinen työpaikka Euroo-pan Keskuspankki (EKP) on Eurotower-pilvenpiirtäjässäkaupungin keskustassa. Olivat edellisenä päivänä taasnostaneet keskuspankin viitekorkoja inflaation vastaises-sa taistelussaan.

Tarja Halonen teki kohtalaisen kompromissin nimit-täessään Sinikka Salon Suomen Pankin johtokunnan uu-deksi jäseneksi. Sitä ennen oli tapahtunut paljon.

Esityksen johtokunnan jäsenistä tekee Suomen Pan-kin pankkivaltuusto, enkä entisenä valtuutettuna muis-ta, että siitä olisi poikettu, saati että hallitus olisi poiken-nut. Hallitus on tässä eduskunnan pankin asiassa ollutvain kumileimasin, ja sitä sen on kuulunutkin olla.

Kun Sirkka Hämäläinen nimettiin johtokuntaan, sil-loin ei kyselty, oliko nimitettävä henkilö sopiva, pätevävai nainen. Nyt kyseltiin. Hämäläinen oli ollut yksi kovanmarkan politiikan arkkitehdeista yhdessä Puntilan, MattiVanhalan ja Johnny Åkerholmin kanssa, mutta muun-laisia ehdokkaita ei silloin ollut tarjolla, kun koko poliit-tinen eliitti kaikkine virkamiehineen oli ollut väärässä.Meitä sen pakkodevalvaation kannattajia ei ollut monta,ja yhtä vähän on meitä nykyisen pakkodevalvaation vas-tustajia. Meillä on tehty tuplapakkodevalvaatio, ja siinäon yksi kerta liikaa.

Kovan markan politiikan vastuuhenkilöistä Hämäläi-selle ja Vanhalalle on käynyt hyvin, jos sellaisena asiana

59

pidetään Suomen Pankin pääjohtajuutta. Åkerholmille-kaan ei ole käynyt huonosti. Hän on valtiovarainministe-riön korkea virkamies, joka edustaa Suomea EU:n sala-peräisessä raha- ja talouskomiteassa erittäin vaikutus-valtaisella paikalla.

Nyt Sauli Niinistö oli halunnut Johnny Åkerholmintakaisin Suomen Pankkiin. Hän sopi asiasta Lipposenkanssa. Jotta nimitys olisi varmistunut, kääräistiin pa-ketti, johon sisällytettiin myös keskustan kansanedus-taja Mauri Pekkarinen. Hän oli toiseen avoinna olleeseenvirkaan vähintään yhtä pätevä kuin oman aikansa po-liittiset virkanimitykset Harri Holkeri ja Ele Alenius yh-teensä.

Halonen ei kuitenkaan halunnut nimittää Åkerholmia.Se oli linjakas ratkaisu siinä tapauksessa, että se ei

ollut pelkästään kosto Vaasan ruotsinkielisen lyseonmafian yhdelle jäsenelle (muut ovat Matti Vanhala ja Six-ten Korkman) Johnny Åkerholmille siitä, että tämä olimenettänyt väärään aikaan muistinsa ns. Arja Alhon ta-pauksessa eikä ollut tärkeällä hetkellä muistanut silloi-sen valtiovarainministerin soittoa kotiinsa.

Halonen ilmoitti kannastaan Paavolle ja Saulille. Tar-jan luottohenkilö hallituksessa oli Suvi-Anne Siimes, jokateki likaisen työn poikkeamalla pankkivaltuuston esityk-sestä ja ehdottamalla johtokuntaan nuorta Anne Bruni-laa.

Pojat joutuivat paniikkiin, mutta sitten he keksivät mie-lestään oivan tempun. Lipponen ja Niinistö, jotka kävele-vät päivittäin eduskunnan ylitse, ilmoittivat yllättäen puo-lustavansa eduskunnan valtaa ja vaativat, ettei pankki-valtuuston esityksestä pidä hallituksessa poiketa; Suo-men Pankkihan on eduskunnan pankki. Kysymys ei kui-tenkaan ollut siitä vaan Åkerholmista.

Tarja Halonen piti päänsä ja pyysi Siimestä esittele-mään Salon. Niin tapahtui, ja niin Halonen saattoi ni-mittää hänet.

Tapaus oli ensimmäinen näkyvä konflikti uuden pre-sidentin ja vanhan pääministerin kesken. Lipposelle tu-lee vielä monta tilaisuutta kostaa. Hallituksen tahto onnormaalisti presidentin tahoa ylempi.

60

Euroopan Keskuspankin pääkonttoria Frankfurtissakatselee yötä päivää, tosin vähän takaviistoon, itse herrakirjailija Johann Wolfgang von Goethe, jonka patsas onsopivasti puiston laidalla. Hän ei kuitenkaan valvo pank-kia, vaan se valvoo itse itseään. Keskuspankin 17-jäse-nisessä neuvostossa istuvat nimittäin pankin 6 johtokun-nan jäsentä sekä 11 (Kreikan tullessa mukaan 12) pan-kin omien kansallisten haarakonttoreiden pääjohtajaa,eikä muuta valvontaa ole.

Huonompaa demokratian muotoa on lähes mahdotontakeksiä.

Kun aikoinaan selvisi, että Sirkka Hämäläinen saarunsaat 50 000 markkaa eläkettä Suomen Pankista jarunsaat 100 000 markkaa palkkaa Euroopan Keskus-pankista, tutkin asian laillisuuden niin pitkälle kuin seon EU:ssa mahdollista.

Selvisi, että järjestely on laillinen, koska Euroopan Kes-kuspankkiin ei sovelleta EU:n työsuhdeohjesääntöä. Jossovellettaisiin, järjestely olisi ollut laiton. EU:ssa ei olemahdollista se, mikä on mahdollista EKP:ssa. Eikä EU:ssavoida maksaa virkamiehille optioitakaan, mitä keskus-pankki on tehnyt. Tai ei se ole maksanut optioita vaanylimääräisiä palkkioita. Budjetin valvontavaliokunnassameille kerrottiin, että virkamiehille oli annettu ennenEKP:n varsinaisen toiminnan käynnistymistä ylimääräi-nen 38 prosentin lisäpalkka ilman pankin itsevalvontaahoitavan neuvoston lupaa. Niin toimii Euroopan keskus-pankkiväki.

Kun olin kirjeenvaihdossa pankin edustajien kanssa,he lähettivät minulle asiallisesti pankin oman työsuhde-ohjesäännön. Siinä oli palkkataulukko, joka ei täsmän-nyt sen pääjohtaja Wim Duisenbergin europarlamentis-sa käyttämän puheenvuoron kanssa, jonka mukaan pää-johtaja saa 40 % ja muut johtokunnan jäsenet 10 % kor-keampaa palkkaa kuin on EU:n korkein palkkaluokka.Palkkataulukosta, jonka vahvistavat johtokunnan jäse-niä varten heidän alaisensa haarakonttoreiden pääjoh-tajat, kävi ilmi, että EKP:ssa oli sanottua korkeammatpalkkaluokat. Kun kysyin pankista, keitä varten ne oli-vat, vastausta ei enää tullut. EKP:n ei tarvitse vastata

61

europarlamentaarikkojen kirjeisiin. Euroopan parlamen-tilla ei ole valtuuksia valvoa pankin toimintaa, sillä setehtävä on varattu sille itselleen.

Iltapäivällä lensin Frankfurtista kotiin.Seuraavana päivänä piti lähteä työmatkalle Tessaloni-

kiin yhtenä jäsenenä ITRE-valiokunnan 8-henkisessä de-legaatiossa. Nämä matkat ovat valiokuntien rutiinia. Jokavuosi jokainen valiokunta saa lähettää jäsenmaihin 25jäsentään tutustumismatkoille. Teollisuus, ulkomaan-kauppa, tutkimus ja energiavaliokunta (ITRE) on iso valio-kunta, ja siinä tällainen matka osuu kohdalle noin ker-ran parissa vuodessa. Matkoilla oppii tuntemaan mui-den maiden meppikollegoja. Se on hyödyllistä, sillä yllät-tävän monet asiat hoidetaan EU:ssa henkilökohtaistensuhteiden kautta.

Miksi en mennyt Tessalonikiin suoraan Strasbourgis-ta, lähempää?

Meppien matkakulukorvausjärjestelmän takia.Se tuottaa sellaisia kummallisuuksia, että minun ei

kannattanut lentää suoraan Kreikkaan vaan piti käydävälillä kotona. Meille mepeille nimittäin maksetaan työ-matkoista kalleimman business-luokan lentolipun mu-kaan, mutta jos me matkustamme turistiluokassa, mesaamme pitää lippujen hintojen erotuksen itse. Meidänpitää vain esittää parlamentin kassalla maihinnousukortitsiitä, että olemme käyneet kotona, ja sellaisen saamisek-si matkustin perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Suo-meen. Kun systeemi on tämä, on tosi kallista olla käy-mättä viikonloppuna kotona.

Kaikki mepit eivät saa pitää lippujen hinnan erotustaitsellään. Ainakin ruotsalaiset ja kreikkalaiset ryhmäto-verini tilittävät rahat puolueelleen, joka taas hoitaa heil-le tarpeelliset matkaliput. Muissa maissa puolueet valit-sevat mepit sijoittamalla heidät listavaalissa puolueen lis-tan kärkeen, eikä kukaan ole meppi ilman puoluettaan.Puolueet perivät siitä korvauksen.

Palkkiojärjestelmää ollaan parlamentissa uudistamas-sa, itse asiassa on oltu koko sen ajan kuin olen ollutmukana. Nyt on pohjana Elisabeth Rehnin johtamanviiden “merkittävän” henkilön työryhmän muistio, jossa

62

tärkeää on, että matkakulut korvataan todellisten kus-tannusten mukaan.

Työryhmän jäsenille itselleen maksettiin palkkauudis-tuksen pohtimisesta europarlamentin päiväraha 1 440markkaa, palkkaa kultakin noin 20 työpäivältä 2 400markkaa sekä matkakulut. Puhemiehistön päätös kulu-jen korvauksesta voidaan lukea niin, että heille korvat-tiin matka samalla tavalla kuin mepeillekin: tietty könt-täsumma maihinnousukorttia vastaan.

Tämä työryhmä oli laskenut, että neljän väkirikkaim-man EU-maan parlamenttien keskimääräinen palkka on6 225,76 euroa (37 400 markkaa). Jos siitä maksettai-siin EU-vero, käteen jäävä nettosumma olisi 4 843 euroa(29 200 markkaa). Sillä perusteella, että meppien työnerityinen luonne on runsas matkustelu, työryhmä ehdottimepeille palkaksi 7 420 euroa (45 000 markkaa) kuu-kaudessa. Se olisi kaikille sama toisin kuin nykyisin, jol-loin meppien palkka on sama kuin kunkin jäsenen omanmaan kansanedustajan palkka.

Työryhmä oli valmis säilyttämään nykyisen päivära-han, joka on 240 euroa (1 440 markkaa) työpäivältä. Sii-tä maksetaan asuminen Strasbourgissa ja Brysselissä.

Työryhmä oli valmis säilyttämään ns. yleisen kulukor-vauksen, joka on 3 385 euroa (20 300 markkaa) kuu-kaudessa, mutta sen käytön valvontaa haluttiin kiristääniin että meppien on toimitettava kerran vuodessa parla-mentille tositteet siitä, että vähintään 50 % kulukorva-uksesta on käytetty asianmukaisella tavalla.

Suomessa meppi maksaa kotimaan matkat eli kokomaan laajuisen vaalipiirin hoidon omasta pussista, janäitä rahoja käytetään muun muassa siihen tarkoituk-seen. Monissa muissa maissa mepeillä on ilmaiset koti-maan matkat niin kuin suomalaisillakin kansanedusta-jilla.

Työryhmä oli valmis säilyttämään ns. täydentävän mat-kakorvauksen, joka on 3 000 euroa (18 000 markkaa)vuodessa. Sillä korvataan viranhoidosta aiheutuneitamatkoja, joita parlamentti ei muuten korvaa. Useimmillamepeillä tämä etu jää käyttämättä, sillä ei ole aikaa mat-kustaa lisää, vaikka olisi haluakin.

63

Työryhmä on valmis säilyttämään avustajakorvaustenmäärärahan 9 765 euroa (58 500 markkaa) kuukaudes-sa. Näitä rahoja meppien ei kuulu nähdä, sillä ne mene-vät suoraan avustajien palkkojen ja matkakorvaustenmaksajille.

Kun monissa EU-maissa (Ruotsissakin) on käytäntö,jonka mukaan työnsä päättäville kansanedustajille mak-setaan erityinen siirtymäkauden korvaus, Rehnin työryh-mä ehdotti sitä myös europarlamenttiin. Parlamentti onitse ehdottanut, että sitä maksetaan vähintään 6 ja enin-tään 12 kuukautta, mutta työryhmä halusi laskea alara-jan 3 kuukauteen. Siitä maksettaisiin yhteisövero.

Eläkejärjestelmä olisi europarlamentissa uuteen jär-jestelmään siirryttäessä sotkuinen, eikä työryhmä teh-nyt yksiselitteistä ehdotusta siitä, miten se pitää järjes-tää.

Nykyisin palkanmaksaja (Suomessa ulkoministeriö)vastaa kansallisista eläkemaksuista, minkä lisäksi käy-tössä on europarlamentin vapaaehtoinen eläkejärjestel-mä. Suurin osa suomalaisedustajista kuuluu siihen. Memaksamme kuukausittain eläkerahastoon noin 4 600markkaa, ja eläke, jota aletaan saada 60-vuotiaana, onsitten runsaat 6 000 markkaa kuukaudessa.

Ei ole varmaa, että tämä systeemi on meille edullinen.Se riippuu eläkkeen yhteensovittamisesta muiden koti-maisten eläkkeiden kanssa sekä verotuksesta (suoma-lainen vai EU-verotus). Ennen meppikauden päättymis-tä on itse kunkin harkittava, onko kannattavampaa irti-sanoa eläke ja ottaa maksamansa rahat pois 3 prosentinkorolla kuin ruveta saamaan 60-vuotiaana mainittua elä-kettä.

Parlamentti itse on ehdottanut, että uudessakin sys-teemissä eläkettä saadaan 60-vuotiaana ja että sitä ker-tyy 3,5 % meppipalkkiosta jokaista täyttä jäsenyysvuottakohden. Työryhmä ehdotti harkittavaksi eläkeiän nosta-misen 65 vuoteen. Se ehdotti myös, että eläkkeistä mak-setaan yhteisövero, joka on alempi kuin kansalliset ve-rot, ja että meppien tulee itse osallistua eläkkeidensä ra-hoittamiseen maksamalla palkkiostaan 12 prosentin suu-ruinen eläkemaksu.

64

On jonkin verran epäselvää, mikä yhteisvaikutus kai-kella sillä, mitä edellä esitettiin, olisi suomalaisen mepinetuisuuksiin. Palkka nousisi yli puolella, mutta käteenjäävät tulot saattaisivat alentua jopa kolmanneksella.Siihen johtaisi matkakulujen korvaaminen tositteidenmukaan.

Lauantai 7.10.Poliittinen ja taloudellinenPoliittinen ja taloudellinenPoliittinen ja taloudellinenPoliittinen ja taloudellinenPoliittinen ja taloudellinensupersupersupersupersupervaltavaltavaltavaltavalta

Aamu Helsingissä alkoi menneen viikon lehtien luvulla.Strasbourgiin emme saa kotimaisia lehtiä. Yleisradionkansainvälinen televisio-ohjelma näkyy parlamentin si-säisillä kanavilla.

Kaksi asiaa kiinnitti huomiotani.Kansan Uutisissa ei ollut lainkaan mainintaa siitä, että

Tanskassa EI-puoli oli voittanut EMU-kansanäänestyk-sen. Se oli kai pettymys lehden linjan vetäjille.

On ikävää, kun vasemmistoliiton pää-äänenkannatta-ja eristää puoluetta pohjoismaisesta vasemmistosta.Enemmän pitäisi ottaa oppia. Ruotsin puolueen gallup-kannatus on 15-16 %. Yksi sen kannatuksen kasvunperusteista on ollut kansallisen itsenäisyyden säilyttä-minen liittovaltioituvassa EU:ssa.

Toinen asia, joka jäi mieleen, oli se, että liittovaltioitu-van EU:n perustuslain luonnos eli perusoikeuskirjan val-mistuminen vaiettiin. Vain Helsingin Sanomissa oli siitäpieni maininta kotimaan politiikan sivuilla. Uutinen olikahdella palstalla. Sen päällä huomion varasti kolmenpalstan otsikko suhteellisen yhdentekevästä asiasta “Lip-ponen ei huolestunut Paperiliiton lausumasta”. Asiaanperehtymättömän lukijan oli mahdotonta ymmärtää täs-tä taitosta, että EU:lle oli valmistunut asiakirja, josta yri-tetään tehdä sen perustuslaki. Monet isot maat yrittävät.

Ilta-Sanomien vapaassa sanassa oli kirjoitukseni pe-rusoikeuskirjasta. Eläköön vapaa sana!

Matkalla Kreikkaan oli aikaa perehtyä ulkomaan leh-tiin. Englannin pääministeri Tony Blair oli pitänyt edel-

65

lisenä päivänä puheen. Kun tärkeällä puheella pitää ollakansainvälistä kaikupohjaa, puhepaikka ei ollut Lontoovaan Varsova. Ennalta oli kuiskuteltu, että tulossa olijotain tärkeää ja että puheesta oli informoitu Prodiakin.

Blairilla oli mukanaan Varsovassa sangen köyhät eväät.Hän puhui Euroopasta, mutta hän tarkoitti ilmiselvästi

EU:ta. Oli laskettu, että puheesta jäisi elämään lause:“Eurooppa voi olla poliittinen ja taloudellinen supervaltailman että se muuttuu supervaltioksi.” Sitä varten Eu-roopalla pitää Blairin mukaan olla ja sen pitää näyttääkollektiivista voimaa.

Sitten alkoi sotku. Blair sallisi jonkun maaryhmän teh-dä keskenään tiiviimpää yhteistyötä, mutta se ei hänenmukaansa saa johtaa sellaisen ydinryhmän muodostu-miseen, joka sanelisi politiikan muille maille.

EU:ssa kuuluu ottaa kantaa tiiviimmän yhteistyön puo-lesta, vaikka olisi sitä vastaan, ja siksi Blair kannatti sitä.Kun Saksan ja Ranskan ydinryhmälle ei kuitenkaan pidäantaa saneluvaltaa, Blair puolusti vahvaa Eurooppa-neu-vostoa eli valtionpäämiesten kokousta.

Englannin konservatiivit kävivät heti vastahyökkäyk-seen. Miten EU muka voi olla supervalta olematta super-valtio?

Sitten heillä itsellään menivät askelmerkit sekaisin. Hekutsuivat Blairin mallia federalistiseksi. Itse he olivat kui-tenkin samalla viikolla esittäneet, että pitää sallia mo-nen nopeuden Eurooppa. Se taas ei eroaisi federalisti-sesta joustavuudesta eli tiiviimmästä yhteistyöstä milläänmuotoa. He olivat tulleet Väyrysen linjalle! Vain Väyry-nen on johdonmukainen, mutta muut eivät, ja silloin se,joka on oikeassa, saattaakin olla väärässä. Englanninkonservatiiveja on epäreilua syyttää johdonmukaisuudes-ta.

Omaa joustavuus-myönteistä kantaansa brittitorytpuolustelevat sillä, että joustavuutta pitää olla molem-piin suuntiin, myös ajassa taaksepäin. Heidän mukaan-sa EU-juna ei saa ajaa vain yksisuuntaista raidetta. Liik-kuvastakin junasta pitää voida hypätä pois.

Saavuin iltapäivällä Tessalonikiin, Kreikan Makedoni-aan.

66

On toinenkin Makedonia. Jugoslavian raunioille on syn-tynyt itsenäinen Makedonian tasavalta. Kreikkalaistenmielestä se ei ole mikään oikea Makedonia. Vain Krei-kassa on Makedonia. Heidän vaatimuksestaan pohjoi-sen naapurivaltion nimi on virallisesti FYROM eli lyhen-nys englanninkielisistä sanoista Entinen JugoslavianTasavalta Makedonia.

FYROM:in asukkaat ovat etnisesti eri väkeä kuin Krei-kan makedonialaiset. He ovat tulleet sinne Bulgariastapäin ja puhuvat kieltä, jota muut slaavit ymmärtävätmutta kreikkalaiset eivät. Entinen Jugoslaviahan oli -nimensä mukaisesti - ennen muuta jugo/slaavien tasa-valta, vaikka Serbiassa slaavit ovatkin eri slaaveja kuinFYROM:issa. Molemmat ovat uskonnoltaan ortodoksejatoisin kuin Kroatian katoliset slaavit. Kosovon ja Bosnia-Herzegovinan muslimit taas eivät ole slaaveja, mutta niis-sä tasavalloissa puolet väestöstä on ortodokseja. Heitäon yhdistänyt entiseen Jugoslaviaan enemmän uskontokuin etninen alkuperä.

Olin vuonna 1968 kesätöissä Zagrebissa, Kroatiassa.Asuin opiskelija-asuntolassa, jossa oli väkeä kaikkialtaJugoslaviasta. Nuorten kesken ei ollut merkkejä vihan-pidosta. Sillä, mitä etnistä alkuperää kukin oli, ei ollutsosiaalisesti merkitystä. Tai sitten oli. Sitä vaan ei näy-tetty.

Silloin oli kulunut vain neljännesvuosisata niistä hir-mutöistä, joita saksalaiset paikallisine liittolaisineen oli-vat tehneet. Etnisissä puhdistuksissa he tappoivat sato-ja tuhansia serbejä. Ne haavat eivät umpeudu nopeasti,vaikka minusta näytti silloin siltä, että kaikki jugot oli-vat yhtä isoa perhettä.

Jugoslavia ei ole hajonnut vain sisäisistä paineista,vaan sitä on siinä autettu ulkoa käsin. Saksa sooloili tun-nustamalla vuonna 1991 Kroatian itsenäisyyden, ja muutEU-maat olivat pakotettuja seuraamaan perässä. MitäKosovon sodan rahoittamiseen tulee, albaanisissit ovatsaaneet merkittävää ase- ja talousapua lännestä. Sisäl-lissotia ei käydä ilman ulkomaisia aseita. Eurooppalai-sen rahoituksen aseiden hankintaa varten myönsi avoi-

67

mesti USA:n ulkoministeriön tiedottaja James Rubin Fi-nancial Times-lehdessä julkaistussa sotapäiväkirjassaan.

No, nyt olin Kreikassa, jonka tavoite on ollut liittyäEMU:un eli Eurolandiaan vuoden 2001 alussa. Pian senjälkeen otetaan kierrosta pois maailman vanhin käytös-sä oleva raha: Kreikan drakma. Olympiakisoissa vuonna2004 maksetaan euroilla.

Kreikassa on erikoinen vaalijärjestelmä. Se puolue, jokasaa eniten ääniä, saa enemmistön parlamenttipaikoistariippumatta siitä, paljonko ääniä se on saanut. Sosiali-demokraattinen Pasok-puolue voitti niukasti viimeksikäydyt vaalit ja sai enemmistön parlamenttiin. Se onkreikkalaista demokratiaa.

Ennen näillä seuduin kutsuttiin demokratiaksi sitä,että oli vapaita miehiä ja oli orjia ja että vain vapaat ää-nestivät. Silloin ei ollut oikeistoa ja vasemmistoa.

Liekö demokratia saanut nimensä lähes kaksi ja puolituhatta vuotta sitten eläneestä Demokritoksesta? Häntäpidetään ensimmäisenä ns. materialistina. Hän väitti, ettäkaikki olemassa oleva ja sen mukana myös sielu koos-tuu atomeista. Äänestäjien sielu on demokratiaa?

Ilman kysymysmerkkiä voidaan sanoa, että demokra-tia on valtaa väkivaltakoneiston hallintaan, poliisiin jaarmeijaan. En tiedä, onko parempaa vai huonompaa de-mokratiaa se, että Suomeen on perustettu mellakkapo-liisi ja valmiusjoukot, mutta demokratia riippunee nii-den tapauksessa siitä, kenen käskyjä ne tottelevat.

Tällaisessa merkityksessä Kreikka on sangen nuori de-mokratia.

Syksyllä vuonna 1968 olin Lundissa Ruotsissa, ja sa-massa hotellissa asui muuan kansantaloustieteilijä An-dreas Papandreou. Yhtenä päivänä uutisissa kerrottiin,että kenraalit ovat kaapanneet vallan Kreikassa. Pääsinsattumoisin illalla keskustelemaan Papandreoun kans-sa, ja muistan pelokkaan miehen. Sen näki silmistä. Hänpelkäsi ihan perustellusti, sillä kun hän palasi kotiin,hän joutui vankilaan. Liekö syy ollut muun muassa se,että hän oli entisen sosialistipääministerin poika.

Samanlainen kokemus minulla oli Moskovassa kesäl-lä 2000, jolloin EU:n parlamenttivaltuuskunnan kanssa

68

tapasimme mediaoligarkki Vladimir Gusinskin. Tapaa-misen oli järjestänyt meppi, joka oli aikaisemmin työs-kennellyt Englannin vakoilujärjestön MI6:n palvelukses-sa. Hänellä oli yhteyksiä.

Gusinski oli juuri päässyt vankilasta. Pidätyksen ai-kana hänelle oli sanottu, että hänen pitäisi luovuttaa hal-lituskriittinen NMT-televisiokanava Putinin valtiolle. Hä-nelle oli luvattu, että jos hän tekee niin, hän saa pitäävapautensa, rahansa ja sanomalehtensä. Gusinskin sil-missä oli aistittavissa pelko väkivaltakoneistoa kohtaan.Pian sen jälkeen hän matkusti maanpakoon.

Niille, jotka muistavat muinaisen Neuvostoliiton tapo-ja ja käytäntöjä, kerrottakoon pieni yksityiskohta. Kunoli tavattu Gusinski virallisen ohjelman ulkopuolella, seu-raavana päivänä ohjelman mukaiset tapaamiset oli sai-rastumistapausten vuoksi peruttu.

Andreas Papandreousta tuli myöhemmin Kreikan pää-ministeri, vaikka hänen isänsä, joka siis oli ollut päämi-nisteri, oli sanonut, että se olisi Kreikalle turmion tie.Oikeistolaiset sanovat, että sitä se olikin, mutta oikeistoei ole vakuuttava. Kansa nimittäin valitsi heidän sijas-taan valtaan sosialistit, ja nyt on ulkoministerinä taasyksi Papandreou, Andreaksen poika.

Kun sotilasvalta päättyi Kreikassa vaaleihin vuonna1974, pääministeriksi valittiin oikeistolainen KonstantinKaramanlis. Nykyisellä oppositiojohtajalla on sama nimi,ja hän on entisen pääministerin veljenpoika. Kreikan si-säpolitiikka näyttää suomalaiselta savusaunalta.

Illalla katselin televisiosta jalkapallo-ottelun Kreikka-Suomi. Kreikka teki maalin ja voitti. Se oli parempi, mut-ta parempi ei aina voita.

Ottelun jälkeen Vojislav Kostunican vannoi suorassalähetyksessä neljällä kreikkalaisella televisiokanavalla(noin kymmenestä) virkavalansa. Lähetys tuli Belgradis-ta.

Olen sataan kertaan tarkistanut, onko paikkakuntaBeograd vai Belgrad, mutta koskaan en sitä muista. Suo-meksi se on “valkoinen kaupunki”, ja sen muistan. Kos-tunica oli valittu valkoisen puolen edustajana Jugoslavi-

69

an (mutta ei Serbian) presidentiksi, ja Serbialla on omapresidenttinsä. Jugoslavian tynkäliittovaltioon kuuluvatSerbian lisäksi vain itsenäisyyttä haluava Montenegrosekä ennen pitkää itsenäistyvä Kosovo. Serbian presiden-tillä, parlamentilla ja hallituksella on enemmän valtaakuin vastaavilla Jugoslavian elimillä, mutta nyt oli käyn-nissä vallankumous, jolla näitä valtasuhteita muutetaan.

Kun en ymmärtänyt mitään kielestä tai tulkkaukses-ta, katselin Kostunicaa televisiokuvassa. Sanotaan, ettäkuva ei valehtele. Näin kuvan miehestä, joka vaikuttiavoimelta ja rehelliseltä. Hänen missionsa on liittää Ju-goslavia takaisin “kansojen yhteisöön”. Kostunica ei ol-lut nautiskellut muiden oppositiojohtajien tapaan Milo-sevicin tarjoamista vallan rippeistä, ja siksi hän oli ollutuskottava vastaehdokas. Hän oli vasta edellisenä iltanatavannut Milosevicin ensimmäistä kertaa.

Milosovic istuu nyt pelkääjän paikalla. Balkanilla päinon sellaisia tapoja, että vakuutusyhtiön miehenä en möi-si hänelle henkivakuutusta. Sen lisäksi maan YK-jäse-nyyden palauttamisen ehtona saattaa olla se, että Milo-sevic tukijoineen luovutetaan Haagin sotarikostuomiois-tuimeen. Sieltä hän ei palaisi takaisin vapaana miehenä.

Toisaalta vaikka Milosevic on ollut roisto, hän ei oleBalkanilla päin ainoa laatuaan. Puhtaita pulmusia ei oleollut vallassa, mutta toivottavasti Kostunica on. Tämänvallankumouksen myötä alkoi Kostunican aika.

Vallankumouksissa ajoitukset ovat tärkeitä. Venäjällämaaorjuus kypsyi vallankumoukseksi vuonna 1917. Alkuoli lähes veretön, sillä ns. Talvipalatsin valtauksessa lie-nee mahtavista historiallisista lavasteista huolimattakuollut vain kymmenkunta ihmistä. Sen jälkeen sisällis-sodissa kuoli kyllä miljoonia, osa nälkään.

Prahassa vuonna 1968 oli niin ikään vallankumouk-sellinen tilanne, mutta silloin historian suuren käänteenesti ulkomaiden sotilaallinen väliintulo. Puolassa yritet-tiin vallanvaihtoa 1980-luvun alussa, mutta se lykkään-tyi, kun julistettiin sotatila. Kommunismin korttitalo ro-mahti vasta Berliinin muurin kaatumiseen ja Saksojenyhdistymiseen. Tilanne oli silloin siihen kypsä.

70

Serbiaan vallankumous saapui kymmenen vuotta myö-hässä. Oli onnellista, että Milosevicin aika päättyi veret-tömästi.

Milosevic oli vienyt serbialaiset kolmeen sotaan, syyl-listynyt kokonaisen kansan massakarkotukseen kodeis-taan, tehnyt vaaliväärennöksiä, kerännyt perheelleen mil-joonaomaisuuksia ja syyllistynyt ylelliseen elämäntapaan.Oikeiden sosialistien elämäntapojen kuuluu olla vaati-mattomat. Ainakin Marxin elämäntavat olivat, paitsi kunhän sai Engelsiltä rahaa. Hän tuhlasi ne - perheensäsosiaalisen arvostuksen säilyttämisen hyväksi - yläluok-kaiseen elämään, mutta suurimman osan aikaa hänelläei ollut sellaiseen varaa. Jos on hyvä sosialisti se, jokaelää köyhyydessä ja velassa, Marx oli sitä.

Entisen Jugoslavian alueella länsi on tukenut moniaroistoja ja murhaajia, aikanaan myös Milosevicia. Länsipuolustaa lännen liittolaisia. Mitenkähän olisi muutenvillissä lännessä reagoitu siihen, jos oma mies Jeltsin,joka ammututti panssarivaunujen tykeillä tuleen omanparlamenttinsa niin kuin nyt sytyttiin tulitikuilla Beo-gradin parlamentti, olisi pannut vuonna 1996 toimeensuunnittelemansa vallankaappauksen? Hän pelkäsi tap-piota presidentinvaalissa ja uuden muistelmakirjansamukaan hän valmisteli vallankaappauksen tappion va-ralta.

Sunnuntai 8.10.Suomen nuori itsenäisyysSuomen nuori itsenäisyysSuomen nuori itsenäisyysSuomen nuori itsenäisyysSuomen nuori itsenäisyys

Tessaloniki oli Aleksanteri Suuren sisaren nimi. Hän olinaimisissa erään herra Kassandroksen kanssa. Kysei-nen mahtimies halusi muutama sata vuotta ennen ajan-laskun alkua saada itsensä ja vaimonsa nimen histori-aan, ja siinä tarkoituksessa hän perusti molempien ni-mellä oman kaupungin. Tänään Tessalonikissa on mil-joona asukasta ja se on Kreikan toiseksi suurin kaupun-ki, mutta Kassandros on jäänyt pieneksi kyläpahaseksi.

Muutamaa sataa vuotta myöhemmin Paavali-niminenlähetyssaarnaaja käännytti näillä seuduilla väestöä kris-

71

tinuskoon ja kirjoitti tessalonikilaiskirjeensä, joissa to-sin puhuttiin enemmän uskon kuin maakunnan asiois-ta.

Kun Kreikassa kenraalit kaappasivat vallan, sotilas-diktatuuria kesti seitsemän vuotta. Sen päättymisen ai-koihin alkoi tapahtua Kyproksella. Ensin äärikreikkalai-set yrittivät vuonna 1974 vallankaappausta. Se epäon-nistui, mutta sillä varjolla Turkki miehitti saaren poh-joisosan ja pitää sitä miehitettynä tänäkin päivänä.

On vaikea kuvitella, miten miehitetty Kypros voidaanottaa EU:n jäseneksi. Siinä on kaikki suuren kreikka-lais-turkkilaisen konfliktin ainekset. Kreikka kuitenkinpitää Kyproksen jäsenhakemusta yhtä hyvänä kuin jo-tain muutakin. Saaren kreikkalaisosan vaaleissa muu-ten kolmannes äänestäjistä antaa tukensa Akel-vasem-mistopuolueelle, GUE-ryhmämme pikkuserkuille.

Kreikassa vapauduttiin diktatuurista runsas neljän-nesvuosisata sitten. Vähän sitä ennen Espanja vapautuiFrancon diktatuurista ja vähän sen jälkeen syöstiin val-lasta Portugalin äärioikeisto neilikkavallankumoukses-sa.

Näissä Etelä-Euroopan maissa EU edustaa demokra-tiaa vastapainoksi vain neljännesvuosisadan takaisillediktatuureille. Siitä syystä monet eteläeurooppalaiset ovatinnokkaita EU:n kannattajia. Yhteisössä ei vallan ja ra-han väärinkäytöksiä voida peitellä ja salata niin kuinomien maiden oikeisto teki vuosikymmeniä. Tosin kylläEU:ssakin salattaisiin ja peiteltäisiin, jos se olisi Etelä-Euroopasta kiinni.

Kreikka, Espanja ja Portugali ovat olleet kansakuntiaja valtioita vuosisatojen ajan, kun taas Suomi on EU:ntoiseksi nuorin itsenäinen maa. Vain Irlanti on itsenäis-tynyt myöhemmin. Siitä syystä me olemme enemmän ala-maisia kuin esimerkiksi kreikkalaiset, espanjalaiset taiportugalilaiset, ruotsalaisista puhumattakaan?

72

Maanantai 9.10.Belgiassakin väärä vaalitulosBelgiassakin väärä vaalitulosBelgiassakin väärä vaalitulosBelgiassakin väärä vaalitulosBelgiassakin väärä vaalitulos

Valtuuskuntamme belgialaisjäsen, maan pitkäaikainenministeri Eduard Beysen tiesi kertoa, että edellisen päi-vän paikallisvaaleissa oli voittanut äärioikeisto eli ns.Vlaamse Blok. Tieto oli mielenkiintoinen. Olihan Belgianpääministeri ollut yksi päällepäsmäreistä, kun 14 maatajulisti Itävallan diplomaattiseen boikottiin väärän vaali-tuloksen johdosta. Emme kai me nyt julista Belgiaa boi-kottiin väärän vaalituloksen johdosta?

Jollakin päivän viidestä ateriasta juttelimme Itävalta-boikotista kansanpuolueeseen kuuluvan itävaltalaisme-pin Paul Rübigin kanssa. Hän piti selvänä, että EU:ssaoli kokeiltu uutta toimintatapaa, jolla testattiin EU:n val-lankäytön rajoja. Jos boikotti olisi toiminut, suuret maatolisivat olleet valmiita tekemään poliittisella voimalla li-sää laittomia päätöksiä. Näihin uusiin laillisuuden rajo-ja hipoviin toimintatapoihin kuului myös perusoikeus-konventti.

Tessalonikissa meidän delegaatiomme edusti teolli-suus-, kauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa (ITRE).Ohjelmassamme oli esityksiä kaikilta näiltä aloilta.

Selvisi, että 70 % Kreikan energiasta tuotetaan hiilel-lä, että maahan tulee kaasuputki Venäjältä ja että ener-gian lisätarve tuotetaan kaasulla. Atomivoimaa ei raken-neta (eikä vähiten maanjäristysten pelon takia).

Tessalonikin satama on alueen keskeinen kauppatie,ja sitä kautta Kreikka hyötyy koko Balkanin alueen kau-pasta. Satamasta on suuria osia yksityistetty. Meille eikerrottu, mutta tiedän, että jättisatama on myös Balka-nin alueen salakuljetuskeskuksia.

Tessalonikissa on pari EU:n toimistoa. On CEDEFOB,jossa työskentelee satakunta ihmistä kehittelemässäEU:lle ammatillisen koulutuksen malleja, ja on Euroo-pan jälleenrakennusvirasto, jonka palveluksessa on Tes-salonikissa 15-20 ja Kosovossa 80 ihmistä ja jonka joh-dolla Kosovoa jälleenrakennetaan.

73

Jälleenrakennusvirasto perustettiin, kun Bosnian so-dan jälkihoitoa hallinnoi EU:n komissio huonolla menes-tyksellä. Rahankäytössä syntyi suuria mittatappioita.Tällainen toimintamalli saattaa olla oikea. On perustettuorganisaatio, joka panee toimeen rajallista tehtävää jajoka jossain vaiheessa lakkauttaa itsensä. Sen henkilös-töä ei pidä jättää EU:n hallinnon kiviriipaksi.

Kosovossa on pari miljoonaa albaania ja ehkä 100 000serbiä. Albaanit eivät äänestäneet presidentinvaalissa,koska he katsoivat maansa olevan itsenäinen eikä heilläollut halua vaikuttaa toisen maan asioihin. Kun Kostu-nica voitti, heille saattoi syntyä poliittinen ongelma. Mi-losevicin voitto olisi nimittäin taannut heille sekä länti-sen rahavirran että poliittisen tuen. Nyt rahantulo jat-kuu, mutta poliittinen tuki saattaa siirtyä Kostunicantaakse. Hän ei voi luopua Kosovossa serbien oikeuksis-ta.

Kosovossa EU:n rahoilla rakennetaan taloja ja teitäsekä pidetään yllä energiantuotantoa. Siellä oli heti so-dan jälkeen 600 kansalaisjärjestöä erilaisissa avustamis-tehtävissä. Monille niistä se oli kuulemma business eikähumanitaarinen operaatio. Oli seksikästä olla Kosovos-sa, sitten tuli ajankohtaiseksi Itä-Timor ja sitten taas jokumuu kansojen karttuisaan käteen tarttuva kriisi. Koso-vossa on jäljellä enää 200 avustusjärjestöä.

Tiistai 10.10.InforInforInforInforInformaatioyhteiskuntamaatioyhteiskuntamaatioyhteiskuntamaatioyhteiskuntamaatioyhteiskuntaon sähköistä kapitalismiaon sähköistä kapitalismiaon sähköistä kapitalismiaon sähköistä kapitalismiaon sähköistä kapitalismia

Delegaatiomme päivä oli omistettu tieteelle ja tutkimuk-selle. Vierailtiin sekä edellä mainitussa CEDEFOP:issaettä Aristoteleen yliopistossa. Yliopisto on Kreikan suu-rin, 60 000 opiskelijaa.

Selvisi, että informaatioteknologia on tunkemassa op-pimisen jokaiselle osa-alueelle. Nykyisin vaaditaan elin-iän jatkuvaa uuden oppimista. Tieto vanhenee.

74

Tajunnantuotantovälineitä väärinkäytetään istuvan taiomistavan vallan pönkitykseen. Tiedonvälitys, joka on yk-sisuuntaista, ei ole vapaata.

Informaatioyhteiskunta on näyttäytynyt kansalaisillemediassa kaoottisina pörssikursseina ja kuplataloutena,sosiaalisena eriarvoisuutena ja epätasa-arvona. Se on ol-lut sosiaalinen vallankumous, jossa vanhojen kapitalis-tien vallan kyseenalaistivat uudet miljonäärit ja miljar-döörit. He ovat tuhonneet vanhan vallan rakenteet. Hei-dän vallankumouksensa on ollut myydä koneita, ohjel-mia ja pelejä kaikille.

Sähköisessä kapitalismissa syntyy kaiken aikaa uu-sia tuotantovoimia ja tuotantosuhteita. Yhteiskunta jär-jestyy uudelleen teknologisten muutosten kautta. Infor-maatioyhteiskunta on sähköisen kapitalismin uusi ilmi-asu, ja taistelu kapitalismia vastaan voi olla taistelua tie-toyhteiskunnan puolesta. Pitää tietää myös sosiaalisestieikä vain teknisesti.

Tietoyhteiskunta kaikille on informaatiovallankumouk-sen vastavallankumous. Kysymys ei ole siitä, että jokai-sella on oikeus kännykkään, sähköpostiin ja ostoksiin e-kaupasta. Tietoyhteiskunta kaikille on uuden ajan de-mokratiaa, sitä, että on ja osataan käyttää tietoa ja ettäei olla sisältöteollisuuden armoilla.

Kun kuuntelin Aristoteleen yliopiston professoreidenesityksiä tiedon valtateistä ja verkoista, ajatukseni har-hailivat tieteen roolissa nykyisen järjestyksen ylläpidos-sa. Tiede on menestyjien maailma. Korkeasti koulutetutihmiset ovat saaneet hegemonian tiedotusvälineissä japäässeet päärooleihin yhteiskunnan sähköisellä näyttä-möllä. Kansalaisten vastaisku ei tule tieteen tai tiedon-välityksen vaan katujen kautta. Parhaassa tapauksessase tulee vaaleissa, mutta sitä varten pitäisi olla poliittisiavaihtoehtoja, ja niitä ei esimerkiksi Suomessa ole.

Tessalonikin yliopistossa todisteltiin sitovasti, että tie-deyhteisö on päässyt koneiden käytön opettelusta ylös-päin seuraavalle tieteen askelmalle ja on tarttumassakiinni sisältöihin. Tietovallan perusta on kansainvälinenverkostuminen, joka ei tunne kansallisia rajoja. Vaikkatieteen päätuote on tieteellinen tieto, sen sivutuote on

75

arkitieto, joka on arkiuskomusten kohde. Tieteellä onsuuri vaikutusvalta siihen, mikä koetaan uskottavaksija mikä ei.

Tiedeyhteisössä tuntui olevan huolia tekijänoikeuksis-ta, joiden säilyttämiseksi näyttää keksityn salauksen(kryptaus) ohella myös tuotteiden vesileimaus (watermar-king): sähköiseen tuotteeseen lisätään näkymättömiä osiamyöhempää tunnistamista varten.

Illalla matkustin Wienin kautta Brysseliin. Itävallanlentoyhtiön kone oli pari tuntia myöhässä. Parempi se-kin kuin heitteinen sää. Sekin kuuluu meppielämään.

Oli aikaa lukea Der Spiegeliä, jossa oli kiinnostava jut-tu Saksan salaisesta avusta Serbian oppositiolle. Kuu-kausien ajan ennen presidentinvaalia oli Saksan halli-tus tukenut oppositiota sekä rahalla että ideoilla. Oppo-sitio oli saanut “massiivista tukea” sekä Berliinistä ettämuista lännen pääkaupungeista.

Toiminta käynnistyi tarkalleen 17.12.1999 Berliinin In-tercontinental-hotellissa, jonne USA:n ja Saksan ulko-ministerit olivat kutsuneet opposition johtajat salaiseentapaamiseen. Siellä päätettiin, että yhteiseksi president-tiehdokkaaksi asetetaan Vojislav Kostunica. Vaalikam-panjaa ruvettiin käymään toimittamalla talousapua op-position johtamiin kaupunkeihin ja antamalla ymmär-tää, että vallanvaihdos toisi lisää rahaa lännestä.

Budapestissa sijainneen peitetoimiston kautta oppo-sitiolle ohjattiin salarahoitusta Euroopasta 200 miljoo-naa markkaa. Apua koordinoi EU:n Balkanin vakausso-pimustoimisto Szeged-prosessin salanimellä. Szeged oliunkarilainen kaupunki Jugoslavian rajan tuntumassa,ja avun antamista johti EU:n Balkanin vakaussopimus-ta valvovan toimiston saksalainen päällikkö Bodo Hom-bach. Tämän firman toimistossa Brysselissä työskentelikesään saakka Martti Ahtisaaren aivot Alpo Rusi; aivotsiinä merkityksessä että Rusia ottivat aivoon Ahtisaartavastaan kohdistuneet kuvitellut salaliitot. Hombach ei an-tanut Rusin johtaa toisin kuin Ahtisaari.

Muistan keskusteluni Rusin kanssa Martti Ahtisaa-ren vieraillessa Strasbourgissa. Kun moitiskelin häntäAhtisaaren puheen tekstistä ja syytin häntä Suomen na-

76

tottamisesta, Rusi lupasi minulle, että Suomi liittyyNATO:on vain hänen ruumiinsa. Tätä estettä ei enää ole,kun Rusista on tullut poliittinen ruumis. Kaiken kukku-raksi hän on vielä ruvennut vaatimaan Suomen NATO-jäsenyyttä! Peruste on se, että tilanne olisi sillä tavallaselkeämpi. Poliittisen eliitin linjahan on sumea NATO-jäse-nyys: ei jäsen, mutta yhteensopiva.

Mitä salaiseen jugoapuun tulee, Unkarin Szegedistärahoja ei toimitettu Serbiaan oikealla lähettäjänimellä,vaan 135 miljoonaa markkaa avusta tuli muka eri mai-den kummikaupungeilta. Siitä 40 saksalaisen “kummi-kaupungin” osuus oli tarkalleen 16 951 800 demaria eliyli 50 miljoonaa Suomen markkaa. Kaupungit saivat ra-hat takaisin Saksan valtiolta.

Serbialaisia journalisteja koulutettiin vallanvaihtoteh-täviin salaa Saksassa, ja opposition perustamille ja hal-litsemille tiedotusvälineille annettiin materiaalista apuapaperina, painokoneina ja radiolähettiminä. Muodollisestiavun antajana oli radio- ja tv-yhtiö Deutsche Welle, mut-ta viime kädessä rahat tulivat Saksan hallitukselta.

USA antoi poliittista rahaa saman verran kuin EU-maat. Lisäksi se antoi opposition käyttöön tieteellisentarkkoja mielipidekartoituksen menetelmiä ja osaajia, joi-den tuotteet olivat mielikuvia ja vastarintaa. Amerikka-laiset maksoivat jopa Milosevic-vastaisten graffitien jatagien maalit!

Keskiviikko 11.10.EurEurEurEurEuroparlamenttioparlamenttioparlamenttioparlamenttioparlamenttihaastettiin oikeuteenhaastettiin oikeuteenhaastettiin oikeuteenhaastettiin oikeuteenhaastettiin oikeuteen

Brysselissä kokoontuivat kaikki kolme valiokuntaaniITRE-, budjetti- sekä budjetin valvontavaliokunta.

Budjetin valvontavaliokunnassa keskusteltiin mietin-nöstä, joka koski asiakirjojen julkisuutta.

Siinä valiokunnassa monet meistä jäsenistä ovat ol-leet tyytymättömiä, kun europarlamentti teki komissionkanssa kesällä puitesopimuksen tiedon kulusta. Meidän

77

mielestämme kyse oli tiedon salaamisesta. Valiokunnas-samme valmistellaan vastuuvapauden myöntäminen ko-missiolle, ja meidän näkökulmastamme komissiolle an-nettiin sopimuksessa oikeus salata vastuuvapauteenvaikuttavia asiakirjoja. Parlamentti hyväksyi salausso-pimuksen äänin 365 puolesta, 145 vastaan ja 40 tyhjää.

Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että kansanedustajanostaisi oikeudessa kanteen eduskuntaa vastaan. Edus-kunta on nimittäin oikea parlamentti eli korkein valtio-elin, mitä taas Euroopan parlamentti ei ole. Sen on nou-datettava toimissaan EU:n perussopimuksia, joita se eiole itse laatinut. Oikeissa parlamenteissa päätetään pe-rustuslaeista, mutta europarlamentin toimenkuvan ja ko-koontumispaikankin määräävät jäsenvaltiot.

Perussopimuksen artiklan 230 mukaan yhteisön tuo-mioistuin tutkii “Euroopan parlamentin sellaisten sää-dösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oi-keusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin” jaluonnollinen henkilö voi nostaa kanteen, jos “se koskeeensin mainittua henkilöä suoraan tai erikseen”.

Tältä pohjalta 22 Euroopan parlamentin jäsentä, jois-ta minä olin yksi, nosti syyskuun alussa EY:n ensimmäi-sen asteen tuomioistuimessa kanteen komissiota ja par-lamenttia vastaan puitesopimuksesta. Meidän mielestäm-me se rikkoi EU:n perussopimusta.

Me lähdimme siitä, että perussopimuksen artikla 197(3)antaa mepeille mahdollisuuden saada parempaa tietoakomission toimista kuin mistä parlamentti meni sopi-maan komission kanssa.

Asianomainen artikla kuuluu seuraavasti:

Komissio vastaa suullisesti tai kirjallisesti parlamentintai sen jäsenten sille esittämiin kysymyksiin.

Puitesopimuksella yritetään yhteisöllistää meppien työ.Sen mukaan meppejä ei kohdella yksittäisinä jäseninäsuhteessa komissioon, vaikka edellä olevassa lauseessaon sana “tai”. Parlamentti ottaa puitesopimuksessa oi-keuden valvoa ja rajoittaa yksittäisten meppien toimin-taa puhemiesten ja valiokuntien puheenjohtajien kaut-

78

ta. Perussopimuksen mukaan jokaisella pitää kuitenkinolla samat oikeudet, ja ainoa keino taistella tiedonhan-kinnan rajoittamiseen suuntautunutta ja tiukkaa puo-luekuria kannattavaa enemmistöä vastaan oli viedä par-lamentti ja komissio oikeuteen. Me kantajat edustimmekahdeksaa maata ja kaikkia poliittisia ryhmiä.

Puitesopimuksessa asetetaan muita parempaan ase-maan myös raporttien laatijat, mutta kun raportit jae-taan ryhmien ja meppien kesken epätasaisesti, sopimuson syrjivä.

Me kantajat emme hyväksy sitä, että mepeillä ei olisiparempia tiedonsaantioikeuksia kuin on yleensä kansa-laisilla, koska meppien tehtävä on näiden muiden kan-salaisten puolesta valmistella ja myöntää komissiolle vas-tuuvapaus. Komissiolle, jota valvotaan, ei pidä antaa oi-keutta päättää sitä, mitä asiakirjoja se luovuttaa käyt-töön ja mitä ei.

Samaan aikaan budjetin valvontavaliokunnan kanssapidetyssä budjettivaliokunnan kokouksessa äänesteltiintalousarvion vihoviimeisistä hännistä. Kun molemmissavaliokunnissa on paljon samoja jäseniä, kokousten pääl-lekkäisyys on osoitus europarlamentin tehottomasta ta-vasta organisoida oma toimintansa.

Meidän ryhmämme oli edellisenä vuonna saanut läpi2 miljoonan euron (12 miljoonan markan) määrärahanperheviljelmien tukemiseen. Rahamäärä ei ollut suuri,mutta asia oli tärkeä. Haluttiin kiinnittää huomio perhe-viljelmiin, joiden asemaa agrobisneksen markkinavoimatuhkaavat.

Komissio ei ollut pannut maksuun tämän budjettikoh-dan tukia. Niille ei muka ollut ollut oikeusperustaa. Sum-ma oli kuitenkin niin pieni, että valiokuntamme tulkin-nan mukaan oikeusperustana olivat ns. pilottihankkeet.

Kun komissio ei halua käyttää rahoja parlamentinhaluamaan tarkoitukseen, sen tavanomaisin peruste onlaillisuuspohjan puuttuminen. Jos sen kantaan ollaantyytymättömiä, asia pitää viedä EY-tuomioistuimeen.Kanne viipyy matkalla useita vuosia. Kun pienissä asi-

79

oissa ei helposti mennä oikeuteen, komissio voi näin ol-len käyttää näillä tulkinnoilla valtaa parlamentin ylitse.

Kokouksessamme komission edustaja sanoi, että par-lamentin ei pitäisi ottaa samaa rahaa uuteen budjettiin.Monet mepit suuttuivat: budjettivaltaa käyttää parlament-ti eikä komissio. Rahat otettiin uudelleen budjettiin. Joskomissio ei edelleenkään pane päätöstä toimeen, on ris-ki, että se viedään EY-tuomioistuimeen. Tässä tapauk-sessa se on aika pieni.

Eräistä muistakin asioista äänestettiin, mutta mieleenjäi vain keskustelu ennenaikaisista eläkkeistä.

Komissiossa on 17 087 vakinaista työpaikkaa, joistakolmannes on käännös- ja tulkkaustöissä. Jos lasketaanmukaan neuvoston ja parlamentin virkamiehet ja muuteurokraatit, EU:ssa on yli 31 000 työntekijää. Helsinginkaupungilla on enemmän, 38 700.

Komissio ilmoitti syyskuun alussa, että 600 eurokraat-tia on väärissä hommissa eikä heistä saa uudelleenkou-lutuksellakaan irti uutta työtehoa. Heidät pitää pannajoko vapaaehtoisesti tai pakolla ennenaikaiselle mutta hy-vin palkatulle eläkkeelle. Se maksaa Euroopan veronmak-sajille yli 300 miljoonaa markkaa vuodessa.

Parlamentti näytti olevan myöntämässä rahat kyvyt-tömien virkamiesten eläköittämiseen. Muita potkuja eieurokratiassa anneta.

Päivän käytäväpuheiden aihe oli viikon lopulla pidet-tävä EU:n epävirallinen huippukokous Biarritzissa Rans-kan puheenjohdolla.

Saksa ja Italia olivat olleet liikkeellä puuhaamassa hy-väksyntää tiiviimmälle yhteistyölle. Ranskakin oli muka-na taustalla, mutta puheenjohtajamaana se piti matalaaprofiilia.

Espanja, jossa on 40 miljoonaa asukasta, on mukanasuurten maiden kerhossa. Se on pienempi kuin suuret,mutta suurempi kuin pienet. Se on yksi varmimpia HVK-prosessin häviäjiä. Nimittäin liittyessään unioniin se saivalita, ottaako se suurten maiden kiintiön mukaan 2 jä-sentä komissioon vai 8 ääntä neuvostoon. Vaihtoehto oli1 komissaari ja 10 ääntä. Se otti kaksi komissaaria. Seon HVK:ssa menettämässä toisen. Sopu vaatii, että kaik-

80

kien jäsenmaiden äänimäärää neuvostossa lisätään.Suurten äänimäärää lisätään siinä yhteydessä suhtees-sakin paljon enemmän kuin pienten. Espanjan äänimää-rää lisätään 8 äänen eikä 10 äänen perusteella, ja tässäkatsannossa sen olisi aikoinaan kannattanut valita kah-den komissaarin sijasta 10 ääntä.

Kolme pientä Benelux-maata oli nostanut kokouksenalla esille kysymyksen suurten maiden vallasta. Pieniämaita ei niiden mukaan saa syrjiä eikä siirtää marginaa-liin. Nämä maat ovat yhteisövallan maita, jotka haluavatliittovaltion ja joita ei huoleta ylikansallinen päätöksen-teko tai täysivaltaisuuden menettäminen. Ne ovat sopeu-tuneet osaansa Saksan ja Ranskan välisen rauhan tur-vaajina, ja niiltä etujen metsästäminen siinä välimaas-tossa vaatii itsenäisyydestä luopumista.

Paavo Lipponen näytti liittoutuneen näiden maidenkanssa ohi pohjoismaiden!

Lipponen on liittovaltiomies, kun taas Ruotsin ja Tans-kan kansat haluavat pitää EU:n vain valtioliittona.

Ranska oli Biarritzia varten nostamassa HVK-keskus-teluun kysymyksen perussopimuksen artiklasta 133. Sekoskee jäsenmaiden toimivaltaa kansainvälisissä kaup-paneuvotteluissa. Ranska ei ole valmis yhteisöllistämäänkauppaneuvotteluja komission monopoliksi kuten komis-sio haluaisi. Se saa tukea niiltä kansalaisjärjestöiltä, jot-ka mielenosoituksillaan kaatoivat WTO:n Seattlen koko-uksen. Kansalaisaktivistit eivät luota EU:n komissioonniin että se ottaisi neuvotteluissa huomioon muutkin asiatkuin vain vapaakaupan vaatimukset. Maat toimivat de-mokraattisemmin kuin EU.

Torstai 12.10.KieliteollisuuttaKieliteollisuuttaKieliteollisuuttaKieliteollisuuttaKieliteollisuuttaja kielellistä räätälöintiäja kielellistä räätälöintiäja kielellistä räätälöintiäja kielellistä räätälöintiäja kielellistä räätälöintiä

Budjettivaliokunnassa esittelin kirjoittamani lausunto-luonnoksen komission ehdottamasta eContents-ohjelmas-ta, jolla yritetään lisätä median ja tietotekniikan euroop-palaista sisältöä ja monikielisyyttä. Kulttuurit köyhtyvät,

81

jos internetin sisällöstä 70-80 % on englannin kielellä.Euroopan vahva kielellinen rikkaus ei pääse arvoon vainenglanniksi.

Mepit saavat valmisteltavakseen kahdenlaisia pohja-papereita: raportteja ja lausuntoja. Raportit esitellään kokoparlamentille, kun taas lausunnot ovat yhden valiokun-nan kannanottoja toiselle (pää)valiokunnalle.

Tämä oli budjettivaliokunnan lausunto ITRE-valiokun-nalle. Se hyväksyttiin ja lähetettiin päävaliokuntaan.

Traditionaaliset sanomalehdet ja aikakauslehdet sekäsähköinen media ovat avoimen ja demokraattisen yhteis-kunnan selkäranka. Ne ilmentävät kielellistä ja kulttuu-rillista rikkautta. Elektronisessa sisältöteollisuudessarajat eri medioiden väliltä ovat katoamassa.

Informaation määrä kasvaa, kun informaation välittä-miselle ei ole enää entisiä rajoitteita. Digitaalinen sisältöon ollut vielä toistaiseksi enemmän määrää kuin laatua.Se samanlaistaa ja typistää kulttuurista ja sosiaalistamonimuotoisuutta. Vaikka kielellisistä eroista aiheutuukustannuksia, monikieliset sisällöt ovat demokratian tär-keä edellytys. On tuettava sellaisen kieliteollisuuden syn-tyä, joka keskittyy kielelliseen räätälöimiseen ja moni-puolistaa digitaalisten sisältöjen kieli-infrastruktuuria.On tärkeää, että sisältötuotantoa mukautetaan kielellis-ten ja kulttuuristen tarpeiden mukaan.

Sisältöteollisuudessa määrän maksimointi saattaa ta-pahtua kielellisen sekä kulttuurisesti ja sosiaalisesti ar-vokkaan sisällön kustannuksella. Sen takia EU:n tuki-toimien tavoitteena pitää olla korkean sivistystason jamonimuotoisen kulttuurin saavuttaminen. Tärkeitä ei-vät saa olla vain välineet, joilla informaatiota käsitelläänja tietoa tuotetaan ja välitetään, vaan myös viestien si-sältö. Sisältö on työvaltaisempi tuote kuin väline.

Tämä lausunnon hyväksymisen jälkeen kiirehdin ITRE-valiokuntaan, jossa oli käsittelyssä lausuntoni eläinko-keiden kieltämisestä kosmetiikan testaamisessa sekäeläinkokeilla testatun kosmetiikan markkinointikiellostaEU:n alueella.

Euroopassa on saanut jalansijaa yleinen eettinen vaa-timus elämän kunnioittamisesta, ja siksi monissa mais-

82

sa kansalaismielipide on kääntynyt tarpeettomia eläin-kokeita vastaan. Englannissa on vapaaehtoisesti koko-naan luovuttu eläinkokeista kosmetiikan testaamiseksi.Se on aiemmin ollut myös Euroopan parlamentin kanta.Tuottajien käytössä arvellaan olevan 8 000-10 000 ai-nesosaa ilman uusiakin eläinkokeita.

EU:ssa hyväksyttiin jo vuonna 1992 tavoite koe-eläin-ten kaikkinaisen käytön puolittamisesta. Puutteellistentilastomenetelmien vuoksi ei tiedetä, mitä on tapahtu-nut, mutta ilmeisestikään koe-eläinten käyttö ei ole vä-hentynyt.

Kosmetiikan iho- ja terveysvaikutuksia pitää testata,mutta kokeet pitää europarlamentin mukaan tehdä mie-luummin vaihtoehtoisilla koemenetelmillä kuin eläimil-lä. Vaihtoehtojen kehittäminen on kuitenkin ollut hidas-ta. Siihen ovat epäilemättä vaikuttaneet myös eläimiämyyvien, kokeita tekevien ja niitä tulkitsevien yritystenkaupalliset edut.

Komissio oli uudessa direktiiviesityksessä luopunuteläinkokeilla testatun kosmetiikan yleisestä myyntikiel-losta ja esitti eläinkoekiellon EU-alueella koskemaan vainvalmiiden tuotteiden testaamista. Sitäkin lykättiin 3-5vuodella. Kemikalioita ja raaka-aineita saisi edelleen tes-tata eläimillä.

Kun komissio ei ehdottanut eläinkokeilla testattujentuotteiden markkinointikieltoa, eurooppalaiset yhtiöt voi-sivat viedä kiellettäviksi tulevien valmiiden tuotteideneläinkokeet EU:n ulkopuolelle. Kokeet eivät loppuisi, vaanainoastaan niiden paikka vaihtuisi. Yhtiöillä ei olisi kii-hoketta siirtyä vaihtoehtoisiin menetelmiin.

Päävaliokunta tässä asiassa oli ympäristövaliokunta,ja ITRE:ssä keskityin arvioimaan direktiivin teollisia, tut-kimuksellisia sekä kauppasopimusvaikutuksia.

Olin tehnyt alan komissaarille Erkki Liikaselle kirjalli-sen kysymyksen komission kannasta eläinkokein testa-tun kosmetiikan markkinointikiellon kauppapoliittisistavaikutuksista.

Komissio katsoo, että olivatpa tuotteet yhteisössä val-mistettuja tai kolmansista maista tuotuja, tuonnin kiel-

83

täminen sillä perusteella, että tuotteet on testattu eläin-kokeilla, ei olisi WTO:n sääntöjen mukaista (tullitariffe-ja ja kauppaa koskevan GATT:in 1994 yleissopimuk-sen III ja XX artiklan ja kaupan teknisistä esteistä teh-dyn TBT-sopimuksen 2 artiklan mukaan).

Yhteisö on velvollinen hyväksymään kolmansissamaissa eläinkokeilla saadut tulokset, koska tietojen vas-tavuoroisesta tunnustamisesta on tehty sopimus. Toi-sin sanoen, kosmeettisten ainesosien testaaminen eläin-kokeilla yhteisössä voidaan kieltää, mutta jos joku ha-luaa saattaa yhteisön markkinoille kosmetiikkatuottei-ta, joiden ainesosia on testattu kolmannessa maassaniiden ominaisuuksien määrittämiseksi noudattaen hy-väksyttyjä OECD:n ohjeita ja hyvää laboratoriokäytän-töä, yhteisön olisi hyväksyttävä nuo tulokset.

Jos kosmetiikkaa on USA:ssa tai Japanissa testattueläimillä, se on valmistustapa, ja kielto myydä sellaisiatuotteita EU:n alueella rikkoisi kansainvälisen kaupansääntöjä. Sen takia komissio halusi uudessa esitykses-sään luopua eläinkokein testattujen valmiiden kosme-tiikkatuotteiden markkinointikiellosta, joka oli kirjattuhyväksyttyyn vanhaan direktiiviin (ilman että se oli vieläpantu täytäntöön). Se muka “syrjii” eläinkoemaita. Niintoimii kansainvälinen vapaakauppa, jota valvoo kansain-välinen kauppajärjestö (WTO).

Läntisten maiden talousliitossa OECD:ssä ei voida senparemmin puolustaa eläinten - eikä ihmistenkään - oi-keuksia, sillä OECD:ssä edetään aina hitaimpien mai-den tahdissa. Sen päätöksille vaaditaan aina yksimieli-syys.

Toinen tärkeä kysymys ITRE-valiokunnan näkökulmas-ta oli se, pitäisikö kuluttajien voida niin halutessaan tun-nistaa ns. cruelty free-tuotteet, joita ei ole testattu eläi-millä. Jos pitää, heidän pitää saada asianmukaista in-formaatiota.

Komission mukaan sen hyväksymissä tuotemerkin-nöissä pitää olla maininta, jos jotakin ainesosaa on jos-kus testattu eläinkokein.

On kuitenkin melkein mahdotonta löytää tuotetta, jon-ka jotain ainesosaa ei olisi joskus testattu sillä tavalla.

84

Niinpä eläinten oikeuksien puolustajillekin riittäisi, ettätuoteselostuksen maininta eläinkokeettomuudesta voisipitää sisällään sen, että tuotteen valmistaja on sitoutu-nut olemaan käyttämättä ainesosia, joita on testattu eläi-millä jonkun tietyn päivämäärän (esimerkiksi direktiivinvoimaantulonajan) jälkeen.

Komissio ei näytä olevan valmis sallimaan tällaisia tuo-temerkintöjä. Se puhuu tuotemerkintöjen väärinkäytök-sistä. Saattaa olla, että sellaista esiintyy. Ainakin ns. BodyShop-tuotteita syytetään väärästä informaatiosta.

Minun mielestäni merkinnät ovat tarpeellisia eikä täs-sä asiassa pidä tyytyä komission tahtoon. Kuluttajillapitää olla oikeus eettiseen valintaan.

Asia on parlamentissa yhteispäätösmenettelyssä, ja sik-si europarlamentilla on tässä asiassa aitoa lainsäädän-tövaltaa. Asian mutkallisuuden takia on selvää, että lo-pullinen säädös päätetään vasta ns. sovittelumenettelys-sä, jossa neuvoston eli eri jäsenmaiden valtuuskunta japarlamentin valtuuskunta yhdessä sopivat direktiivinsisällöstä. Jos sopimusta ei synny, säädöstäkään ei syn-ny.

Yhteispäätösmenettelyyn tulevat asiat lisääntyivät mer-kittävästi Amsterdamin sopimuksessa ja lisääntynevätedelleen viimeisimmän HVK:n seurauksena. Se merkit-see, että europarlamentin valta kasvaa. Suomen näkö-kulmasta vallan kasvuun liittyy ongelma: vallan kasvuon yhteydessä sekä oman eduskunnan vallan että suo-malaismeppien määrän vähenemiseen.

Illaksi kotiin Helsinkiin.

Perjantai 13.10.Tiiviimpi yhteistyö on juoni juttuTiiviimpi yhteistyö on juoni juttuTiiviimpi yhteistyö on juoni juttuTiiviimpi yhteistyö on juoni juttuTiiviimpi yhteistyö on juoni juttu

Biarritzin huippukokous oli alkanut. Siellä oli keskus-teltu hallitusten välisen kokouksen (HVK) asialistasta:määräenemmistöpäätösten lisäämisestä, tiiviimmästä yh-teistyöstä, komission jäsenluvusta sekä jäsenmaiden veto-oikeuden supistamisesta. Pakollisiin poliittisiin kuvioi-

85

hin kuului tapaaminen Jugoslavian uuden presidentinkanssa. Hänestä pitää tehdä “meidän mies”.

Kansanpuolueen europarlamenttiryhmän puheenjoh-taja saksalainen Hans-Gert Pöttering näytti ottaneen ko-kouksen kulkuun ennalta kannan, jonka mukaan EU:ssapitää lisätä määräenemmistöpäätöksiä, vahvistaa komis-sion asemaa ja siirtää lisää valtaa europarlamentille. Se,joka saa puhua muiden nimissä, käyttää valtaa. Tuskin-pa kaikki hänen ryhmänsä kokoomuslaiset jakoivat nämäsaksalaisedustajan terveiset valtionpäämiehille Biarrit-ziin. Ainakaan Englannin konservatiivit eivät jakaneet.

Demareiden Enrique Barón-Crespo omasta puolestaanhalusi vahvistaa päätöksenteon yhteisö-metodia. MonetSuomen demarit ovat hänen kanssaan ihan eri linjalla,mutta eivät kuitenkaan puolueen päättäjät eivätkä mis-sään tapauksessa ainakaan julkisesti. Lipponen on tiu-kasti eurodemareiden linjalla.

Selvältä näytti, että tiiviimpi yhteistyö on tulollaan eikäsitä voi enää estää. Uutta on se, että se tulee puolustuk-seenkin ja että Suomi ei pane vastaan. Meillä on yhdenkerran veto-oikeus tähän asiaan. Jos Nizzassa ei käytetävetoa, sen jälkeen sitä ei enää ole tässä eikä monissa muis-sakaan asioissa.

Gerhard Schröder oli yllättäen sanonut, että Saksasuostuu komissaarien kierrättämiseen. Nyt heillä on kaksikomissaaria, mutta he olisivat muka valmiita olemaanjonkun ajanjakson kokonaan ilman komissaaria. Ei vai-kuta uskottavalta. Jos näin tehtäisiin, saksalaiset mak-sattaisivat siitä meillä ja muilla kalliin hinnan muussapäätöksenteossa, esimerkiksi neuvoston äänissä ja par-lamentin paikkaluvussa. Saksalaisethan hyötyvät enitensiitä, jos neuvoston päätöksenteko perustetaan kaksois-enemmistöön niin että voittaneiden ehdotusten takanapitää olla enemmistö sekä maiden äänistä että niidenasukasluvusta. Se myös helpottaisi mahdollisuutta es-tää epämieluiset päätökset määrävähemmistön kautta.

Kun olivat tulossa kuntavaalit ja olin Suomessa, kävinJyväskylän kävelykadulla jakamassa vaalimainoksia yh-dessä Mauri Ojasen ja Arvi Hakkaraisen kanssa. Katuta-son mielenkiinto politiikkaan tuntui aikaisempaan ver-

86

rattuna niin vähäiseltä, että on ihme, jos äänestyspro-sentti nousee paljon yli viidenkymmenen. Mitään ei oleasialle enää tehtävissä. Nyt maksetaan hintaa siitä, mitäon tehty tai jätetty tekemättä valtakunnan politiikassa.Kaikki vaalit kaikissa puolueissa ratkaistaan pääsään-töisesti Helsingin pään tekemisillä. On poikkeuksellista,jos valtuutetut äänestetään kuntiin heidän omien teke-mistensä perusteella.

Iltahartaudessa Yleisradion tv-uutisissa raportoitiinBiarritzista suomalaisten keskinäisistä linjaerimielisyyk-sistä. Sai sen vaikutelman, että Halonen ja Lipponen oli-vat olleet eri linjoilla. Jos olivat olleet, mikä ei ole var-maa, olen asiakohtaa tuntematta Halosen puolella. Tie-dän, että Lipposen mielipiteet liittovaltion puolesta eivätvastaa omiani, eivätkä välttämättä Halosenkaan mielipi-teet, mutta kukaan toinen suomalainen ei voi olla EU:ssayhtä paljon liittovaltion ja sen NATO-yhteensopivuudenpuolella kuin on Lipponen.

Vain kahdella maalla on kaksi edustajaa huippukoko-uksissa, Suomella ja Ranskalla. Tärkein meidän edusta-jamme on pääministeri. Niinpä suurimman osan kokous-ajasta Tarja Halonen voi viettää ostoksilla, mikä on hä-nen hobbynsa. Kun hän oli ulkoministeri, suurlähetti-läät tiesivät lisätä hänen vierailuohjelmiinsa riittävästiaikaa shoppailuun.

Chirac oli Biarritzissa uhkaillut, että pienet maat ovatvastuussa laajenemisen viivästymisestä, jos Nizzassa eisaavuteta suurten maiden haluamia tuloksia. Olihanröyhkeästi sanottu!

Lauantai 14.10.Suomi on joutunutSuomi on joutunutSuomi on joutunutSuomi on joutunutSuomi on joutunutalennusmyyntiinalennusmyyntiinalennusmyyntiinalennusmyyntiinalennusmyyntiin

Tein valmiiksi kirjoituksen suomalaisten yhtiöiden ulko-maalaisomistuksesta kirjaan, jonka kustantaa Itsenäi-syyseura. Jan-Magnus Jansson on Nokia-miljoonillaanluvannut maksaa kirjan tekemisen.

87

Monien muiden osakkeenomistajien tapaan Janssonon joutunut viime päivinä todistamaan Nokia-osakkeiden-sa arvon sahaamisen alas ja ylös. Pudotuksesta huoli-matta niiden hinta on edelleenkin niin ylhäällä, että kyl-lä Jansson 47 000 osakkeella yhden kirjan tekemisenkustantaa.

Nyt käsissä olevan meppipäiväkirjan 7000 kappaleenpainattaminen maksaa runsaat kolmekymmentä tonnia.Se on halpaa lystiä, eikä sananvapaus kaadu Suomessakirjojen painatuskustannuksiin. Sen sijaan se kaatuu leh-tien ja television toimittajiin, joilla on sensuuri päällä.On käynnissä liittovaltiosumutus. Siitä ei puhuta.

Itsenäisyysseura perustettiin EU-kansanäänestyksenalla uuden ulkopoliittisen keskustelun forumiksi ja vaih-toehdoksi poliittisesti pystyynkuolleen Paasikivi-seuranliturgiselle toiminnalle EU-jäsenyyden puolesta. Alussamukana oli suuri joukko eri puolueiden kansanedusta-jia, mutta vähitellen he ovat jättäytyneet pois. Suomenpolitiikassa ei näytä enää olevan tilaa EU-kriittisyydelle.

Tyypillinen esimerkki siitä on kepun kansanedustajaJukka Vihriälä Etelä-Pohjanmaalta. Mies ja koko sukuolivat maan itsenäisyyden puolella EU:ta vastaan, muttanyt puolenkymmentä vuotta myöhemmin Jukka jo junt-tasi kepun puoluekokousvalmisteluissa puheenjohtajaksiliittovaltiomies Olli Rehniä, toisen savolaisen Erkki Lii-kasen ylemmän palkkaluokan kabinettipäällikköä Brys-selistä.

Itsenäisyysseuran kirjan toimittaa Thomas Wallgren,joka on ottanut EU-kriittisyyden tosissaan. Soitin hänel-le, kun jutustani saattoi tulla liian pitkä, ja annoin val-tuudet lyhentää tekstiä hänen hyväksi katsomallaan ta-valla. Samalla sovimme tapaamisesta. Minun intresseis-säni on yrittää elvyttää kansalaistoimintaa poliittisen toi-minnan sijasta, kun Suomessa ei ole uskottavaa liitto-valtiokriittistä poliittista puoluetta. Wallgrenin tiesin yh-deksi harvoista Vaihtoehto EU:lle-liikkeen vielä jäljelläolevista aktivisteista.

Tässä lyhennetty versio työotsikolla “Ulkomaalaisomis-tus Suomessa” Itsenäisyyseuran kirjasta:

88

Ennen varsinaisia jäsenyysneuvotteluja Suomea pantiinEU-kuntoon. Sitä varten toteutettiin pääomamarkkinoi-den liberalisointi. Pääomien maahantuonnilta ja maas-tavienniltä alettiin poistaa rajoituksia 1980-luvun puo-livälissä. Suomen Pankki liberalisoi markkinat ilmaneduskunnan uusia päätöksiä.

Isänmaattomat pääomat tulevat ja lähtevätHallitsematon liberalisointi oli ortodoksista kovan mar-kan politiikkaa, ja ulkomaisten sijoittajien kannatti niis-sä oloissa - yliarvostetulla markan vaihtokurssilla - tuodamaahan ulkomaista velkaa. Rahalle sai 1980-luvun lo-pussa hyvän tuoton suomalaisista koroista, joille “vaintaivas oli kattona”. Kun velka annettiin ja otettiin ulko-maan valuutoissa, velanmyyjillä ei ollut valuuttakurs-siriskiä. Ostajilla sen sijaan oli, ja kovan markan poli-tiikka päättyi konkurssien konkurssiin: “pakkodevalvaa-tioon”.

Pankkikriisi oli sitä, että yhteiskunta turvasi kansa-laisten säästöt, joita pankit eivät pystyneet turvaamaanannettuaan sekä omat että säästäjien rahat ja vielä tuon-tirahaakin riittämättömillä vakuuksilla lainaksi maksu-kyvyttömille velallisille. Pankkikriisin hinta yhteiskun-nalle on ollut - laskutavasta riippuen - 40-50 miljardiamarkkaa. Sen lisäksi KOP:n ja SYP:n yksityiset omista-jat menettivät luottotappioina pankkiensa vanhoja voit-toja 32 miljardia markkaa, eivätkä ne pystyneet säily-mään itsenäisinä vaan joutuivat ulkomaiseen omistuk-seen.

Mistä tulivat nämä rahat, jotka menetettiin luottotap-pioina, konkursseina ja henkilökohtaisina murhenäy-telminä?

Rahat tulivat ulkoa sen saman periaatteen mukaan,jolla alikehittyneet maat velkaannutettiin myöhem-min 1990-luvulla. Malesialle, Etelä-Korealle, Indone-sialle, Thaimaalle, Brasilialle, Venäjälle ja monellemuullekin maalle kävi silloin niin kuin Suomelle.Yhdet ottivat velkoja ja toiset pantiin niiden maksa-jiksi yhteiskuntien kriisiytyessä.

Taas väärä valuuttakurssi ja pakkodevalvaatioKymmenen vuotta edellisen pesänselvityksen jälkeen ontaas ollut väärä valuuttakurssi ja on taas ajauduttu pak-

89

kodevalvaatioon. Se on ollut tuontidevalvaatio, peräisinSaksan ja Ranskan tarpeesta säilyttää kilpailukykynsämaailman markkinoilla. Kun ne eivät ole voineet mai-den sisäisen poliittisen tilanteen takia devalvoida, ne ovattehneet sen EMU:n kautta. EMU:un kiinnittyneelle Suo-melle se on ollut tuplapakkodevalvaatio; mehän olimmedevalvoineet jo vuosikymmenen alussa toisin kuin Sak-sa ja Ranska.

Valuuttakurssi oli ollut 1990-luvun lopussa väärätoiseen suuntaan kuin vuosikymmenen alussa. EMU-peräinen pakkodevalvaatio on ollut sitä, että euro - jamarkka - on heikentynyt 25-28 % suhteessa dollariin.Kun markka on ollut sidottu EMU:un, öljy on kallistu-nut ja kuluttajahinnat ovat nousseet, eivätkä palkan-korotukset ole olleet tämän uuden devalvaatio-inflaa-tio-kierteen syy.

Pakkodelvaation johdosta pörssiosakkeet ovat ol-leet Suomessa halpoja amerikkalaisille eläkesäätiöil-le ja muille suuria tuottoja havitteleville institutio-naalisille sijoittajille. Isänmaattomat suomalaisetosakkeenomistajat ovat myyneet niille osakkeitaantukkumitassa.

Se, että ulkomaalaisilla on vapaa omistusoikeusSuomessa ja Suomeen, ei periydy kovinkaan vanhas-ta historiasta. Pantaessa Suomea EU-kuntoon muo-dostettiin ensin Euroopan talousalue (ETA), joka mer-kitsi EU:n taloudellista jäsenyyttä ilman poliittisiasitoumuksia. Silloin, vain kymmenkunta vuotta sit-ten, Suomi avasi rajansa niin että ulkomaalaiset saat-toivat omistaa Suomea samoin oikeuksin kuin alku-peräiskansakin.

Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuonna 1995.EU-jäsenyyden aikana markkinat ovat astuneet

Suomen johtoon tavalla, jota EU-oloissa ei voida es-tää. Ei sitä olisi ehkä voitu estää ilman EU-jäsenyyt-täkään, mutta EU-ilmapiiri on joka tapauksessa vaih-toehdoton, eikä tunnelin päässä ole valoa: kestävääkehitystä ja hyvää sosiaalista vointia. Maassa ei olepuoluetta, joka puolustaisi köyhän asiaa.

Kaikki, mitä Suomelle tapahtuu, ei ole EU:n syy. EUsattuu kuitenkin olemaan uuden sähköisen kapitalis-min uusi olomuoto Euroopassa. Se on eurooppalaista

90

reaalikapitalismia, eikä se ole mikään punavihreä tasa-arvoprojekti.

Ulkomainen velkaEnsimmäisen EU-vuoden päättyessä Suomessa oli ul-komaisia portfoliosijoituksia 60 miljardin markan ar-vosta. Ne olivat rahoja, joiden maihinnousun kannus-timena oli ollut pörssiosakkeiden arvonnousu. Myy-jiä olivat ne, joiden hallussa oli aikaisemmin kasau-tunutta ja osakkeiksi esineellistynyttä työtä.

Viiden EU-vuoden aikana ulkomaiset sijoittajat ovattuoneet Suomeen uutta pörssirahaa 175 miljardiamarkkaa (netto).

Rahat on jaettu suomalaisille osakkeenomistajillemyyntivoittoina tavalla, joka on tehnyt yhteiskunnantuloerot ennenkokemattomiksi. Viiden vuoden aika-na suurituloisin viidennes kotitalouksista on rahas-tanut yhteiskunnassa tuloja yli 30 kertaa enemmänkuin pienituloisimmat kotitaloudet. Tulonjakotilastonmukaan niille on ollut jaossa lisätuloja 20 miljardia,pienituloisimmille runsaat puoli miljardia.

Myytävä on loppumassaKun ulkomaalaiset ovat ostaneet EU-vuosina 175 mil-jardilla markalla suomalaisia osakkeita, he ovat saa-neet maahan tuomillaan rahoilla 1 350 miljardinmarkan arvoon nousseet osakkeet. Tieto on viimei-simmästä maksutasetilastosta kesäkuulta 2000.

On siis ostettu 175 miljardilla 1 350 miljardia!Pörssiyhtiöiden osakkeiden arvosta on 72 % joutu-

nut ulkomaisiin käsiin, eikä uutta rahaa näin ollen oleenää kovin paljon tarjolla suomalaisten tulla uusrikkaik-si. Tästä eteenpäin ulkomaiset omistajat alkavat jakaavoittoja ja tappioita ennen muuta keskenään. Suoma-laisilla on enää vähän uutta myytävää.

Osa näistä voitoista on virtuaalisia eivätkä ne to-teudu pörssi-ilmapallon tyhjetessä (mitä on tapahtu-nut maaliskuusta alkaen). Ulkomaalaisten sijoittaji-en ja jäljellä olevien suomalaisomistajien täytyy osa-ta muuttaa virtuaalivoittonsa todelliseksi rahaksi ennenseuraavaa romahdusta. Sen tulosta ei ole varmaa tie-toa. Ei tiedetä, kenen käteen jää Musta Pekka.

91

Suomessa ajetun osakerallin lopputulokset tuntuvatyhteiskunnassamme vielä vuosikymmeniä. Tuontirahallaon tuhottu suomalaisen työn ja suomalaisen pääomanhistoriallinen hintasuhde. Maapohja ja asunnot ovat kal-listuneet, kun löysä pörssiraha on etsinyt uusia sijoi-tuskohteita ja kilpaillut reaaliomaisuudesta sen työpe-räisen rahan kanssa, jota suomalaiset kotitaloudet ovatsäästäneet asumistaan ja vapaa-aikaa varten.

Seuraavassa taulukossa on maksutasetilaston tieto-ja portfoliosijoituksista eli löysän rahan liikkeistä. Onerotettava toisistaan virrat ja varannot (kanta). Virtatie-dot perustuvat rahan liikkeisiin, kun taas kantatiedoton päivitetty vastaamaan kulloisiakin pörssikursseja.Vuoden 2000 luvut ovat tammi-kesäkuulta.

Taulukko: Portfolio-osakkeet (30.6.2000, mrd.mk)(a) Virta Suomesta ulkomaille, (b) Virta ulkomailta Suo-meen, (c) Suomalaissijoitusten kanta ulkomailla, (d) Ul-komaisten sijoitusten kanta Suomessa

Vuosi (a) (b) (c) (d)

1990 0,0 0,41991 -0,4 0,0 0,4 4,11992 0,0 0,4 0,5 5,11993 0,9 12,7 1,8 30,41994 0,4 13,4 2,0 60,61995 0,9 8,7 3,2 63,71996 3,4 8,9 7,3 108,91997 8,8 20,8 17,6 156,51998 11,1 41,1 26,8 406,31999 26,6 58,2 73,2 1 223,52000 34,7 37,4 120,9 1 351,7

Tilasto kertoo, että on myyty vajaalla parilla sadalla mil-jardilla 1 350 miljardia.

Suomalaiset rahan viejinäEi ole vain tuotu rahaa Suomeen, vaan sitä on myösviety ulos. Puolenkymmenen vuoden aikana ovat suo-malaiset tehneet ulkomaille portfoliosijoituksia 85 mil-jardilla markalla. Asialla ovat olleet isänmaattomat ka-pitalistit. Näillä rahoilla on edellä esitetyn maksutaseti-laston mukaan saatu ulkomailta 121 miljardin markanosakkeet.

92

Luvut kertovat, että ulkomailla pörssihinnat olivat jotaivaissa suomalaisten kapitalistien alkaessa ostaa osak-keita ulkomailta.

Suorat sijoituksetErotukseksi portfoliosijoituksista, jotka ovat nopeas-ti liikkuvan isänmaattoman rahan virtoja, on myöspitkäaikaisempia sijoituksia: suoria sijoituksia. Neovat vakaampia, työllistävämpiä ja tarpeellisempia kuinosakesalkkurahat.

Perinteisesti Suomi on ollut näiden rahojen osalta net-toviejä, eli suomalaisyritykset ovat tehneet ulkomailleenemmän sijoituksia kuin ulkomaalaiset Suomeen. Josruotsalaisten kanssa tehtyjä Meritan, Stora-Enson jaOutokummun omistusjärjestelyjä ei oteta huomioon,sijoitusvirta saattaa olla kääntynyt akanvirraksi. Onkuitenkin käynyt niin, että ulkomaalaisomistus on kas-vanut olemassa olevissa suomalaisyrityksissä, eikä maa-han ole tuotu uusia työllistäviä investointeja.

Taulukko: Suorat sijoitukset (30.6.2000, mrd.mk)(a) Virrat Suomesta ulkomaille, (b) Virta ulkomailta Suo-meen, (c) Suomalaissijoitusten kanta ulkomailla, (d) Ul-komaisten sijoitusten kanta Suomessa

Vuosi (a) (b) (c) (d)

1990 10,3 3,0 40,8 18,71991 - 0,5 - 1,0 44,8 17,41992 - 3,4 1,8 44,9 19,31993 8,0 4,9 53,1 24,41994 22,4 8,2 59,5 31,91995 6,5 4,6 66,1 36,91996 16,5 5,1 82,0 40,81997 27,4 11,0 110,0 51,71998 99,6 64,9 149,9 83,91999 32,6 26,3 186,5 107,72000 43,0 38,5 231,9 132,2

Näiden tietojen perusteella työtä viedään enemmän kuintuodaan.

Tapaus NokiaNokia työllistää Suomessa yli 23 000 työntekijää. Semaksoi vuodelta 1999 Suomeen yhteisöveroa 4 400 000

93

000 markkaa. Se maksoi vuonna 2000 omistajilleen osin-koja 5 500 000 000 markkaa. Sen jäljellä olevat suoma-laisomistajat saivat omansa verottomina; osingothan ovatSuomessa saajilleen verovapaita. Sen osuus Suomenviennistä on yli 30 %.

Nokia on suomalainen menestystarina. Se on suurinyhtiö, jolla on pääkonttori Suomessa, mutta omistajatulkomailla.

Nokiassa on ollut yli 11 000 sellaista suomalaistaomistajaa, joilla on ollut hallussaan yli miljoonan mar-kan osakkeet. Näiden virtuaalimiljonäärien lisäksi tu-hannet suomalaiset ovat tulleet kovan rahan miljonää-reiksi myymällä osakkeensa pois, ulkomaalaisille. Heovat Suomen demokraattisimpia miljonäärejä, jotka ovatsaaneet rahansa sukuun tai syntyperään katsomatta.Heidän ei ole tarvinnut tehdä mitään, ei riistää tai va-rastaa. Ulkomaiset sijoittajat ovat tulleet omasta aloit-teestaan Suomeen tarjoamaan heille muhkeat voitot.

Siitä, miten Nokiasta on tullut ulkomaalaisomistei-nen yhtiö, jossa enää kymmenkunta prosenttia osak-keista antaa suomalaisille puhevaltaa (kun vielä suo-malaisomisteisiin osakkeisiin kiinnittynyttä suurempaaäänimäärää vapaaehtoisesti alennettiin!), antaa kuvanseuraava taulukko. Siinä esitetään ensin Nokian ulko-maalaisomistus (vuoden päättyessä) ja sen jälkeen kaik-kien osakkeiden yhteinen pörssiarvo.

1992 11,1 % 5 mrd.mk1993 23,4 % 19 mrd.mk1994 56,2 % 49 mrd.mk1995 63,3 % 48 mrd.mk1996 64,9 % 75 mrd.mk1997 70,5 % 110 mrd.mk1998 76,5 % 355 mrd.mk1999 85,6 % 1 240 mrd.mk2000 90 % ? 1 500 mrd.mk?

Tässä on osaselitys sille, miten ulkomaalaisomistajat ovatvoineet saada Suomesta alle 200 miljardilla markalla 1350 miljardin osakkeet.

Ulkomaalaisomistus kasvaaNokia on Suomen kansantalouden veturi, mutta metsä-yhtiöt ovat edelleen enemmän kuin resiinoita. Ne ovat

94

edelleen taloutemme monimuotoinen selkäranka, vaik-ka muodissa onkin sähköinen talous. Stora-Ensosta ul-komaalaiset omistavat 69 %, UPM-Kymmenestä 57 % jaMetsä-Serlasta 35 %.

Metallin suuryhtiöstä Metsosta ulkomaalaiset omis-tavat 46 %.

Entisistä suurista valtion yhtiöistä (Stora-Enson ohel-la) ulkomaalaisilla on seuraavat osuudet: Sonera 31 %,Outokumpu 26 %, Kemira 18 %, Rautaruukki 14 % jaFortum 4 %. Valtio ei enää pidä kiinni strategisista eduis-ta. Vastikään meni määräysvalta Outokummun moder-niin jaloterästuotantoon, ja uhattuna on kaiken aikaavaltion omistus Sonerassa. Yhtiö on kaappauskohde.

Merita on ruotsalaispankki. Toinen suurpankki Leo-niakin on siirtymässä vieraisiin käsiin tultuaan fuu-sioiduksi Sampoon. Vakuutusyhtiöistä mainitussaSammossa on ulkomaalaisten osuus 46 % ja Pohjo-lassa 31 %.

Helpointa on rahastaa ulkomaisia sijoittajia erilai-silla IT-yhtiöillä, joiden osakkeiden hinnoilla ei näytäolevan mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Run-saan kolmanneksen ulkomaalaisomistus on esimer-kiksi JOT:issa, jonka osakkeita Veikko Lesonen möiyli miljardilla. Nyt niiden samojen osakkeiden arvoon pudonnut puoleen. Toivottavasti raha oli tullutulkomailta.

Poliittinen saldoKun suomalaisomistajat ovat myyneet EU-vuosina ul-komaalaisille 175 miljardilla markalla 1 350 miljar-din osakkeet, pörssin osakkeista 70 % on ulkomaisissakäsissä.

Mitä pahaa siinä on?Historia osoittanee joskus jälkikäteen, että EU-jäse-

nyyden alkuvuosina suomalaisten keskinäinen solidaa-risuus, yhteisöllisyys ja kanssaihmisistä välittäminen onmurennut auki reväistyihin tuloeroihin ja poliittisen elii-tin piittaamattomuuteen ihmisten tunnoista.

Varsinaisessa jutussa oli vielä kertomus Masa-Yard-sin, Pohjolan ja Soneran tapauksista, mikä kiinnostu-neille Itsenäisyysseuran kirjan mainoksena kerrottakoon.

95

Sitä olisi ehkä vielä pitänyt täydentää tiedoilla suoma-laisten eläkerahastojen sijoitustoiminnasta ulkomaille.Joka kolmas eläkemarkka, yhteensä 120 miljardia mark-kaa, on viety maasta ulos. Onneksi kuitenkin kaksi kol-mannesta rahoista on kiinni joukkovelkakirjoissa ja vainyksi kolmannes osakkeissa.

Sunnuntai 15.10.VVVVViririririrta vie nukkuvien puolueeseenta vie nukkuvien puolueeseenta vie nukkuvien puolueeseenta vie nukkuvien puolueeseenta vie nukkuvien puolueeseen

Kunnallisvaalityöni jatkui. Kävin useammassa vaalitilai-suudessa Satakunnassa ja Hämeessä. Väkeä oli hyvinliikkeellä Huittisissa mutta huonommin Hämeenkyrön jaViljakkalan suunnalla sekä Kangasalla.

Jos ennustan syksyn aikana käymieni parinkymme-nen vaalitilaisuuden perusteella äänestysprosentin, ar-vioin, että se laskee selvästi. Siitä huolimatta vasemmis-toliitto säilyttää asemansa. On paljon tyytymättömiä,mutta on myös tyytymättömiä ehdokkaita, jotka voivatsaada tyytymättömien ääniä. Virta nukkuvien puoluee-seen, joka on vaalien suuri voittaja, vie mukanaan enem-män tyytymättömiä kuin tyytyväisiä, vaikka äänestämi-nen on köyhiä varten ja rikkaat hoitavat asiansa ilmanpolitiikkaakin.

Maanantai 16.10.Kuningas onKuningas onKuningas onKuningas onKuningas onpedofiilirpedofiilirpedofiilirpedofiilirpedofiilirenkaan jäsen?enkaan jäsen?enkaan jäsen?enkaan jäsen?enkaan jäsen?

Aamulla Belgiaan.Pääkaupunki Bryssel alkaa tulla tutuksi. Useimmilla

mepeillä on siellä asunto, itselläni pieni kaksio. Olisinvoinut äänestää edellisen pyhän kunnallisvaaleissa,mutta kun äänestää saa vain yhdessä maassa, äänestänSuomessa.

Belgia on kummallinen liittovaltio. Sitä asuttaa 10 mil-joonaa asukasta, jotka ovat joko ranskankielisiä (köyhem-piä) vallooneja etelässä tai hollanninkielisiä (rikkaampia)

96

flaameja pohjoisessa. Erimielisyydet maan asukkaidenkesken tuntuvat yhteensovittamattomilta. Siitä seuraahallinnon heikkous: uskomaton byrokratia. Se alkaa liit-tovaltion hallituksesta, mutta ei lopu siihen. Vallooneil-la, flaameilla sekä Brysselillä on omat hallituksensa, jot-ka sotkevat toinen toistensa asioita.

Federaation hallituksessa on 15 jäsentä, ja pääminis-terin lisäksi siihen kuuluu 7 valloonia ja 7 flaamia. Val-loonien hallituksessa on 17, flaamien hallituksessa 9 jaBrysselin hallituksessa 6 ministeriä. Jokaisella ministe-rillä on oma sihteeri sekä tietysti auto ja autonkuljettaja.Niinpä maassa on yksinomaan ministereiden autonkul-jettajia 47, ja varakuskit päälle. Eikä tässä vielä kaikki,ei alkuunkaan. Jokaisella ministerillä on 30-50 hengenpoliittinen sihteeristö eli kabinetti. Valtion palkkalistoil-la on Belgiassa yli 1000 poliittista toimitsijaa.

Ei ole ihme, että pedofiilejä ei saada kiinni, kuriinsaa-misesta puhumattakaan. Hallinto ei toimi. Maassa kato-aa jatkuvasti lisää lapsia.

Valloonien äärioikeistoa edustava meppi Olivier Du-puis pitää meitä muita meppejä hyvin informoituina ku-lissien takaisista asioista lähettelemällä kiertokirjeitä.

Hän on kirjoittanut kuningas Albertista, jolla on ollutmieltymys nuoriin huoriin. Kuningatar Paolan kanssa hä-nellä ei ole lapsia, mutta avioliiton ulkopuolella on poikaDelphine Boël, joka elää Lontoossa taitelijana. Monet leh-det ovat tienneet asiasta, mutta kuningasperheen mo-raalisen auktoriteetin säilyttämiseksi tietoa ei julkaistuennen kuin asia tuli julki eräässä kirjassa. Sen kirjoitta-ja oli niin nuori mies, että hän ei tuntenut vaikenemisenperinnettä. Toisaalta, vaiettiinhan Ranskassakin presi-dentti Mitterrandin avioton tytär, ja Suomessa presidenttiKekkosen sairaus.

Jos on luottaminen Dupuisiin, kuningas Albertin sek-sielämä on poikkeavaa jopa Belgian mittapuun mukaan.Hän on osallistunut belgialaisen eliitin pippaloihin, joi-hin on hankittu lapsia hyväksi käytettäviksi “sillä taval-la”. Heitä on orgioiden jälkeen kadonnut jäljettömiin. Onollut monia kummallisia kuolemantapauksia, ja puhu-taan eroottisista hirttä(yty)misistä (mikä ei ole ollut ihan

97

vierasta Englannin entisen konservatiivihallituksen mi-nistereille).

Tiedetään, että joku cannesilainen huora oli varasta-nut kuninkaalta shekkivihon tämän lähtiessä keskenkaiken kiireesti Belgiaan, kun hänelle välitettiin tieto pe-dofiilimurhaaja Marc Dutrouxin pakoyrityksestä. Kunin-kaalla on ollut syytä hermostua ja yrittää vaikuttaa ta-pahtumien kulkuun.

Sodan aikainen saksalaisjoukkojen turvallisuuspääl-likkö Canaris kirjoittaa muistelmissaan joutuneensahankkimaan kuningas Leopold III:lle (1901-1983) tämänhuvitukseksi prostituoituja, mutta tämä kohta kirjastasensuroitiin Belgiassa kuningasperheen pyynnöstä.

Olivier Dupuis väittää nykyisen kuninkaan syyllisty-neen lapsiseksiin. Asian selvittämisen taustalta löytyyainakin kymmenen “itsemurhaa” tai murhaa. Kadonnei-den lapsien puolesta toimivat kansalaisjärjestöt ovat löy-täneet suoria yhteyksiä pedofiiliorganisaation päätekijänMarc Dutrouxin ja kieroutuneen eliitin välillä, mutta po-liisi on lahjottu lopettamaan tutkimukset. Tehtävänsävakavasti ottaneita poliiseja on siirretty syrjään tutkimuk-sista samaan aikaan kun salailevia ja todisteita hukan-neita poliiseja on palkittu ja ylennetty.

Jos Dupuisin syytökset eivät pidä paikkaansa, häntävastaan kuuluisi nostaa oikeusjuttuja kuningasperheenja maan poliisijohdon kunnian loukkaamisista, muttaBelgiassa hänet vaietaan. Niin tehdään kuningasperheensuojelemiseksi? Sellainen heikentää kansalaismoraaliaja ravitsee äärioikeiston kasvualustaa.

Kuvan “Belgian hengestä” antaa se, että kun varas tun-keutui asuntooni ja vei sieltä pikkuesineitä ja vähän ra-haakin, poliisi neuvoi ilmoittamaan vakuutusyhtiölle va-rastetuksi enemmän tavaraa, jotta saisin korvauksen ra-hoista, joita ei muuten korvata. En ilmoittanut. Parla-mentissa katoaa niin paljon tavaraa lukituista huoneis-ta, että epäilemme varkaiden olevan töissä yksityistetyissäturvapalveluissa.

Parlamentissa meillä oli jälleen budjettivaliokunnan ko-kous, jossa päätettiin vielä keskeneräisistä budjettikoh-dista. Niihin kuului europuoluetuki.

98

Koko sen neljän vuoden ajan, jonka olen ollut Euroo-pan parlamentin jäsen Brysselissä, on puhuttu europuo-luetuesta. Taas kerran se on tulollaan, eikä sitä enäävoitane estää.

Federalistiset europuolueet, joiden tarkoituksena onmyötävaikuttaa “eurooppalaisen tietoisuuden” muodos-tumiseen, eivät voi päättää puoluetuesta itse. Sitä vartenei ole tarvittavaa laillista perustaa. Siihen tarvitaan hal-litusten päätös.

Sitä varten komissio on nostamassa laillisuuskysymyk-sen hallitusten välisen konferenssin (HVK) asialistalle.Komissaarit tietävät, että konflikti suurpuolueiden kanssavoisi haitata heidän omien asioidensa hoitoa. Näin heostavat itselleen parlamentin myötämielisyyttä.

Euroopan parlamentissa on neljä Euroopan tason po-liittista puoluetta. Kokoomuslaiset, demarit, kepulaisetja vihreät edustavat siellä kukin omaa europuoluettaan.

Europuolueita on rahoitettu salaa europarlamenttiryh-mien varoista. Siitä jäätiin kiinni mutta selvittiin vähäl-lä. Rahojen väärinkäyttöä ei ollut sanktioitu ja europuo-lueiden omat jäsenet myönsivät parlamentissa itse itsel-leen vastuuvapauden.

Erikoisin on ollut vihreiden tapaus. Heidän europarla-menttiryhmällään, joka on pyörittänyt miljoonien liike-vaihtoa, ei ole ollut kunnollista kirjanpitoa saati että olisipidetty erillään parlamenttiryhmän rahat ja europuolu-een menot.

Europuolueiden ajattelutapaa kuvaa se, että sosiali-demokraatti Richard Corbett pyrki parlamentin toimien-tapoja koskevassa mietinnössään saamaan käyttöön sel-laisen puoluekurin, jonka mukaan kukin europarlament-tiryhmä saisi asettaa äänestykseen vain yhdenlaisia esi-tyksiä. Europuolueissa kaikkien pitää siis olla samaamieltä jo siitä, mistä äänestetään eikä vain äänestyksis-sä?

Suomen suurimmat puolueet ovat europarlamentissapienpuolueita. Ei ole kuin kaksi maata, joilla on suurteneuropuolueiden eli kansanpuolueen ja sosialidemokraat-tien ryhmissä vielä vähemmän edustajia kuin kokoomuk-sella ja demareilla.

99

Vasemmistoryhmämme GUE/NGL vastustaa europuo-luetuen käyttöönottoa. Varsinkin pohjoisessa nähdään,ettei Euroopan parlamentin tehtävänä ole maksaa puo-luetukea tarkoituksiin, jotka kaventavat vapaiden mep-pien toimintamahdollisuuksia.

Europarlamentti on federalistinen. Se on vaatinut, ettävuoden 2009 eurovaaleissa 10 % europarlamentin edus-tajista pitää valita ylikansallisella listavaalilla. Listalleeneuropuolueet saisivat asettaa ehdokkaat siihen järjestyk-seen, jossa heidät valitaan. Jos vasemmistolla ei olisiomaa europuoluetta, jota me emme ole halunneet, se eivoisi asettaa ehdokkaita valittavaksi tästä ylikansallisestakiintiöstä.

Budjettivaliokuntaan oli tuotu esitys, jonka mukaaneuropuoluetukia rahoitetaan komission budjetista. Sitävarten budjettiin avattiin uusi nimike, jolle siirretään ra-haa joulukuussa Nizzan kokouksen jälkeen, jos valtion-päämiehet hyväksyvät asian ja valtiovarainministerit hoi-tavat sille laillisuuspohjan sekä myöntävät rahat. Neu-vosto päättää budjetista määräenemmistöllä, joten SauliNiinistö ei voi yksin estää europuoluetuen tuloa. Voi olla,ettei hänellä ole haluakaan niin tehdä. Onhan hän itse-kin yhden oikeistolaisen europuolueen puheenjohtaja, eikuitenkaan sen jolle puoluetukea ruvettaisiin maksa-maan.

Kysyin budjetin esittelijältä Jutta Haugilta (sos.dem),mistä summasta on ollut puhetta, ja hän vastasi, ettätässä vaiheessa 7 miljoonasta eurosta (42 miljoonastamarkasta).

On kummallista, että vihreä budjettikomissaari Michel-le Schreyer ehdotti puoluetukea komission budjettiin. Eu-ropuolueet toimisivat parlamentissa, mutta rahat ja nii-den valvojat olisivat ihan muualla, komissiossa. Onkinmahdollista, että puolueet suunnittelevat hyötyvänsä sekäkomission että parlamentin rahoista.

Budjettivaliokunnassa keskusteltiin Serbian auttami-sen budjettitekniikasta. Nopean avun osalta ei ollut on-gelmia. Jälleenrakennuksen rahoituksesta taas ollaan eri-mielisiä, mutta näytti siltä, että parlamentti antaa perik-si omasta kannastaan ja suostuu leikkaamaan muita

100

määrärahoja. Voimakeinoja oman kannan puolesta ei ole.Suuressa salissa parlamentin omien esitysten taakse onsaatava 314 mepin enemmistö.

Itse esittelin valiokunnalle mietintöni Turkille annet-tavista Euroopan Investointipankin (EIP) luottojen takuis-ta. Mietintö hyväksyttiin marraskuun täysistuntoon.

Euroopan Investointipankki on yksi maailman viimei-siä julkisen pankkitoiminnan suojasatamia. Sen toimin-taa valvoo hallintoneuvosto, jossa ovat jäsenmaiden val-tiovarainministeriöiden edustajat. He eivät saa työstäänpalkkaa. He kokoontuvat kerran kuussa Luxembourgiinhyväksymään johtokunnan esitykset.

Ihmettelin, mistä Euroopan Keskuspankkiin keksittiinmaailman epädemokraattisin hallintomalli. Johtokuntaavalvoo neuvosto, jossa täysivaltaisia jäseninä ovat myösvalvonnan kohteena olevat johtokunnan jäsenet. Kun tu-tustuin EIP:n hallintoon, keksin, että sieltähän se on saat-tanut tulla: pankin johtokunnan jäsenet ovat myös itse-ään valvovan hallintoneuvoston jäseniä.

Kun EIP jakaa lähivuosina 150 miljardia markkaa EU:ntakaamia rahoja itse valitsemiinsa tarkoituksiin, se onriskitöntä toimintaa. Pankki ei kuitenkaan suostu kerto-maan takaajalle, millaisin kriteerein luottoja myönnetään,ja siksi on nousussa kansalaisliike, joka haluaa valvoarahojen käytön ehtoja esimerkiksi ympäristö- ja sosiaali-näkökulmasta. Parlamenttikin haluaa osallistua luotto-jen kohdentamisen tehokkuuden arviointiin. Parlamen-tin mielestä EU:n antamaa apua myönnetään aivan lii-kaa Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahas-ton (IMF) kovilla ehdoilla.

Minun tehtäväni on vaatia parlamentin puolesta avoi-muutta, julkisuutta ja tehokkuutta EIP:n toimintaan.

Illalla kävin kämpillä läpi monen eri maan lehdet Biar-ritzin kokouksen tuloksista. Huippukokous oli jäänyt pa-hasti Israelin tapahtumien varjoon, mutta se olikin vainNizzan kokouksen kuivaharjoittelua.

Kun kunkin maan puheenjohtajakaudella pidetäänkaksi huippukokousta, epävirallinen ja virallinen, tämäoli se epävirallinen.

101

Suomen ollessa puheenjohtajamaa federalistit saivatläpi isoja asioita molemmissa kokouksissa. Tampereellayhteisöllistettiin oikeusasioita ja Helsingissä käynnistet-tiin EU:n sotilasyhteistyö eli aloitettiin unionin militari-sointi. Suomen jälkeen Portugalin puheenjohtajuudellaei tapahtunut mitään merkittävää, mutta Nizzassa ta-pahtuu, jos siellä jotain tapahtuu. Siellä ollaan EU:statekemässä eri EU kuin se on ollut.

Biarritzissa sovittiin, että perusoikeuskirjasta ei käy-dä enää uusia neuvotteluja vaan se hyväksytään sanaa-kaan muuttamatta Nizzassa.

Saksa, Ranska ja muut alkuperäiset EEC-maat sekäKreikka ja yllättäen myös Portugali haluavat tehdä pe-rusoikeuskirjasta sitovan, mutta muun muassa Englan-ti ei halua. Kun sen kirjaaminen perussopimukseksi vaatiiyksimielisyyden, sitä ei saavuteta, ja niin siitä tulee vainjulistus.

Komissaari Antonio Vitorino, joka edusti komissiotaperusoikeuskonventissa, hermostutti minua taas uudel-leen lausunnollaan:

Kun on poliittinen tahto, tuomarit voivat alkaa soveltaaperusoikeuskirjaa siitä, mitkä ovat perusoikeudet.

Tällaisilla tulkinnoilla asiakirjasta tehdään perustus-lain veroista lakia.

Helmut Schröder oli vaatinut Biarritzissa, että komis-sion pitää olla superkansallinen elin mutta oli ollut val-mis kierrättämään myös saksalaiskomissaaria. Hän eikuitenkin ollut malttanut olla muistuttamatta, että muis-sa elimissä Saksa on väestöönsä nähden aliedustettu.Saksalaisten mukaan “on tunnustettava demograafisetrealiteetit”.

Ajatus myös saksalaiskomissaarin kierrättämisestä onpoliittista kauppatavaraa. Pelin lopputulos on se, että jo-kainen maa säilyttää oman komissaarin, mutta siitä jou-dutaan maksamaan joku “hinta”. Se tapahtunee neuvos-ton äänimäärien muuttamisena isojen hyväksi sekä kak-soisenemmistön käyttöönottona.

102

Biarritz merkitsi isojen ja pienten maiden välisen kon-fliktin julkistumista. Kun Prodi kielsi sen, hän vahvistisen.

Tiistai 17.10.NANANANANATO:n pomminheittäjäTO:n pomminheittäjäTO:n pomminheittäjäTO:n pomminheittäjäTO:n pomminheittäjä

Aamupäivällä oli budjettivaliokunta, iltapäivällä ryhmänbyroo.

GUE-ryhmän työvaliokunnassa hyväksyimme keskus-telutta parlamentin päätöksen perustaa tilapäinen valio-kunta tutkimaan ihmisgeeniteknologian kehitystä. Poli-tiikassa on otettava kantaa, saako ihmissikiöitä käyttäätieteellisiin tarkoituksiin tai sallitaanko (tautien ehkäi-syssä ja lääkkeiden kehittelyssä) ns. terapeuttinen kloo-naus (eli kloonaus ilman lisääntymistarkoituksia). Ky-seessä ovat eettiset ja sosiaaliset ongelmat, eikä niitä voidajättää tiedeyhteisön itsensä ratkaistaviksi. Kysymys onihmisen perimmäisestä oikeudesta, joka on oikeus omaanidentiteettiin.

Sen sijaan puhetta riitti kotitarpeiksi asti Kiinan halli-tuksen ryhmällemme esittämästä kutsusta lähettäävaltuuskunta Kiinaan. Pohjosmaiset toverini suhtautui-vat kutsuun kielteisesti, koska Kiinassa ei kunnioitetaihmisoikeuksia. Minä pidin tärkeänä mennä paikan päälletutkimaan tilanne. Olen ollut Kiinassa Suomen eduskun-nan ympäristövaliokunnan kanssa, ja matka herätti mi-nut Kiinan ympäristötodellisuuteen: maan talouskasvutapahtuu ympäristön kustannuksella. Kiina on liian suurimaa eristettäväksi.

Ryhmä päätti ottaa kutsun vastaan. Myös jotkut muuteuroparlamenttiryhmät olivat saaneet aikaisemmin sa-manlaisen kutsun ja lähettäneet valtuuskunnan mat-kaan.

Keskusteltiin asiakirjojen julkisuudesta. Ryhmän oliotettava kantaa siihen, halusimmeko me parlamentinhaastavan neuvoston oikeuteen ns. Solana-päätöksestä,jolla kaikki neuvoston komissiolle toimittamat asiakirjatEU:n puolustusulottuvuuden rakentamisesta oli päätet-

103

ty julistaa salaisiksi. Sillä tavalla NATO:n annetaan mää-rätä, mikä on EU:ssa julkista ja mikä ei. NATO:n luon-teesta antaa hyvän kuvan se, että se on määrännyt myössiviilikriisinhallinnan valmistelun EU:ssa salaiseksi.

Amsterdamin huippukokouksen jälkeen edustajammemainostivat Suomen saaneen asiakirjojen julkisuusasi-assa suuren voiton: kaikki, mikä ei ole salaista, olisi jul-kista. Eteläisemmissä maissa kaikki, mikä ei ole julkis-ta, on salaista.

Kansalaisilla on oikeus saada nähtäväkseen EU:n asia-kirjoja. Vuosittain komissiolta pyydetään nähtäväksi noin6000 asiakirjaa. Pyynnöistä 900 evätään. Kielteisestä pää-töksestä saa valittaa oikeusasiamiehelle, joka tutkii ta-pauksen. Virkamiesten on kerrottava, miksi asiakirjaa einäytetä, ja oikeusasiamies arvioi perusteet.

Olin yllättynyt siitä, miten eteläisten maiden vasem-mistomepit puolustivat hallinnon oikeutta salata asia-kirjoja. He eivät tiedä muuta tapaa toimia. Työllä ja tus-kalla ryhmä käännettiin sille kannalle, että parlamentinon vietävä neuvosto EY-tuomioistuimeen. NATO ei meitämääräile!

Asiakirjasalailun isä on neuvoston nykyinen ja NATO:nentinen pääsihteeri Javier Solana, joka on EU:n ulkopo-litiikan korkea edustaja. Edellisessä elämässä parikym-mentä vuotta sitten hän kirjoitti ryhmätoverini AlonsoPuertan kanssa kirjasen “51 hyvää syytä erota NATO:sta”.Kun Espanja ei eronnut, takki kääntyi ja Solanalle urke-ni ura NATO:n pomminheittäjänä.

Keskiviikko 18.10.Suomi tiivistäisi yhteistäSuomi tiivistäisi yhteistäSuomi tiivistäisi yhteistäSuomi tiivistäisi yhteistäSuomi tiivistäisi yhteistäpuolustustapuolustustapuolustustapuolustustapuolustusta

Aamulla oli sähköpostissa viesti, että minulla laadittava-na ollut raportti EU:n metsäteollisuuden kilpailukyvystäoli saatava käännätykseen saman päivänä aikana. Siitäsyntyi päivän mittainen ongelma.

Komissio oli laatinut metsäasioista tiedonannon. Siitävastasi suomalainen komissaari Erkki Liikanen. Virka-

104

miesvalmistelija komissiossa oli suomalainen Kim Holm-ström. Parlamentissa minä oli ottanut raportin itselleni,ja suurissa ryhmissä sen varjoesittelijöinä toimivat Mar-jo Matikainen ja Reino Paasilinna. Maatalousvaliokun-nan lausunnon laati Mikko Pesälä.

Sen täydellisempää suomalaisketjua ei ole tainnut ollamissään muussa asiassa. Isoilla mailla on paljon tällai-sia ketjuja.

Kyseessä oli komission tiedonanto mutta ei lainsää-däntöesitys. Siitä tehdään parlamentissa erityinen COS-raportti. Sitä koskivat muotomääräykset, joista kukaanei ollut muistanut kertoa minulle. Johdanto ja johtopää-tösosuus saivat olla valiokuntakäsittelyyn tulevassa ra-porttiluonnoksessa yhteensä enintään 4200 merkkiä elirunsaat kaksi liuskaa, ja minä puolestani olin tehnytluonnoksen, jossa niitä oli viisi liuskaa. Ei kun lyhentä-mään! Siirsin pitkin päivää johtopäätöksiä perusteluihin,joita sai olla muotomääräyksen mukaan viisi liuskaa. Kunmietinnön lopullisessa versiossa ei enää ole pituusrajoi-tuksia, osa perusteluista pitää käsittelyn kuluessa uit-taa johtopäätöksiin. Vain niistä päätetään parlamentis-sa.

Parasta olisi, jos minulle tärkeitä johtopäätöksiä lisä-tään raporttiin muiden ryhmien ehdotuksina. Sitä var-ten suomalaisten pitää tehdä yhteistyötä, ja yleensä meteemmekin.

Mietinnön valmisteluun tullutta yllättävää kiirettä häi-ritsivät monet rutiinit. Meillä oli pohjoismaisten toverienikanssa NGL:n ryhmäkokous, jossa valmistauduimmeGUE:n ryhmäkokoukseen. Oli myös työkokous budjetinvalvontavaliokuntaan keväällä tulevasta mietinnöstäni,joka koskee vastuuvapautta Euroopan hiili- ja teräsyh-teisön tileistä. En ehtinyt, vaikka olisin halunnut, Eng-lannin konservatiivien koollekutsumaan kokoukseen,jossa he tarjosivat muille yhteistoimintaa sellaisten muu-tosesitysten tekemiseksi suuren salin budjettiäänestyk-siin, joilla estettäisiin sekä avoin että salainen rahanjakoliittovaltiomiesten ja -naisten tarkoituksiin.

Oli myös meppilounas Suomen EU-edustustossa.

105

Jos joku taho hoitaa yhteydenpitoa meppeihin kiitet-tävästi, se on suurlähettiläs Antti Satuli. Hän kutsuumepit joka kuukausi informoitaviksi Suomen kannoistaneuvoston asioihin. Nyt oli esillä Biarritzin kokouksenasialista.

Paikan päällä olleena Satuli ei ollut havainnut mitäänerimielisyyttä Halosen ja Lipposen linjojen välillä, muttaei hänen tässä seurassa ollut kuulunut niitä havaitakaan.Kokouksessa oli näyttänyt siltä, että suuret maat olivatkoordinoineet toimintaansa, ja mukana siinä joukossaoli nyt myös Saksa toisin kuin ennen. Satuli vahvisti,että oli ollut paljon valmiutta siirtyä määräenemmistö-päätöksiin ja ottaa käyttöön joustavuus ja tiiviimpi yhteis-työ myös turvallisuuspolitiikassa ja puolustuksessa. Sak-sa oli todella ollut valmis komissaarien täyskierrätykseen,mutta kaikki olivat tienneet, että komissio ilman Saksan- tai Ranskan - komissaaria olisi liian heikko.

Vallan uusjakoon kuuluu myös parlamentin jäsenmää-rä. Saksa myy mallia, jossa sen meppien määrä olisi sa-takunta ja Suomen meppien määrä kymmenkunta. Seolisi Suomessa katastrofi EU:n yleiselle hyväksyttävyy-delle. Vaalimatematiikka nimittäin huolehtisi silloin sii-tä, että Suomesta europarlamenttiin valittaisiin vain kol-men puolueen edustajia ja että suomalaisedustuksessaei olisi demokraattisia särmiä.

Määräenemmistöllä jää Satulin mukaan Nizzan jäl-keenkin päätettäviksi veroasiat, sosiaaliasiat, kauppapo-litiikka, oikeusasiat ja turvapaikkakysymykset. Kauppa-politiikan osalta on Suomessa ollut toisenlaistakin tie-toa. Eurooppa-ministeri Kimmo Sasi on näyttänyt ole-van valmis luovuttamaan komissiolle yksinomaisen toi-mivallan kaupan lisävapauttamisneuvotteluissaWTO:ssa. Se on liittovaltiohenkinen kanta: EU:n toimi-valtaa lisätään kansallisvaltioiden kustannuksella. Eripuolilla Eurooppaa, Suomessakin, on noussut kansalais-liikehdintää sitä vastaan, että perussopimuksen artik-lan 133 mukaiset kauppaneuvottelut kävisi maiden puo-lesta EU:n komissio. On enemmän luottamusta valtioi-hin kuin yhteisöön asioissa, joissa vapaakauppa ei oleongelmien ratkaisu.

106

Suomi voi Satulin mukaan suostua tiiviimmän yhteis-työn käyttöönottoon myös turvallisuus- ja puolustusasi-oissa, EU-rakennelman II-pilarissa. Se oli ollut SuomeltaFeirassa selvä myönnytys liittovaltion tekijöille. Poliitti-nen eliittimme on pannut merkille, että liittovaltio tulee.Suomen johtajilla ei siinä tilanteessa ole tahtoa eikä ha-lua puolustaa siviili-EU:ta.

Esillä ovat myös maiden väliset jännitteet. Voiko Sak-salla olla enemmän valtaa kuin Ranskalla? Jos voi, sil-loin Hollannin pitää saada enemmän valtaa kuin on Bel-gialla. Luxembourgilla taas on kokoonsa nähden ihan liianpaljon valtaa. Jos Viro liittyy unioniin, Suomella pitääolla selvästi enemmän valtaa kuin se saa. Sen taas pitääsaada enemmän ääniä kuin on Luxembourgilla, Maltallatai Kyproksella. Ja niin edelleen. Tällainen palapeli voihyvinkin johtaa siihen, että kaikkien tarpeita ei tyydyte-tä ja että Nizzan kokous hajoaa käsiin.

Iltapäivällä GUE/NGL-ryhmän kokousta hallitsi suuriintohimo. Esillä olivat Biarritzin kokouksen jälkeen HVK-prosessi ja perusoikeuskirja.

Ranskalaiset ja saksalaiset meppimme puhuivat halli-tustensa suulla, suurten maiden äänenpainoilla. Meidänkokouksissamme ensimmäistä kertaa saattoi puheistakuulla myös sen kansakunnan äänen, jota itse kukinedustaa.

Saksalaismeppi halusi perusoikeuskirjasta Euroopanlaajuisen kansanäänestyksen (jossa saksalaisilla on pal-jon ääniä) ja EU:n rakenteiden tehostamista (= lisää val-taa Saksalle). Espanjalaiset puolustivat federalistisia ar-voja ja ilmoittivat tuntevansa itsensä eurooppalaisiksienemmän kuin espanjalaisiksi. He haluavat liittovaltion,ja siksi he ovat valmiita hyväksymään perusoikeuskir-jan. Espanjassa se merkitsee sosiaalista edistystä. He oli-sivat uskottavampia, jos Espanja ei olisi EU:n suurin net-tohyötyjämaa. Portugalilaiset olivat meidän pohjoismaa-laisten kanssa samalla linjalla; Euroopan koillinen ja lou-nainen kolkka löytävät ainakin meidän ryhmässämmehyvin usein toisensa. Italian puoluejohtaja Fausto Berti-notti edustaa EU:n federalistisinta maata, mutta hän oliperusoikeuskirjan hyväksymistä vastaan: asia on hyvä,

107

mutta asiakirja huono, ja koska se on huono, se pitäähylätä. Hänen mukaansa se ei ole vain riittämätön vaanse on väärä ja tuottaa kansalaisille vääriä mielikuvia oi-keudenmukaisesta Euroopasta.

Minä puolustin pienten maiden oikeuksia. Jos tuleetunne, että isot sanelevat, se tunne on aito, vaikka isoillamailla olisi eri tunne. Demokratiassa syntyy yleinen hy-väksyttävyys vain, jos vähemmistöillä on ollut todellinenvaikutusmahdollisuus asioiden kulkuun.

Ranskalaiset ryhmätoverini olivat päätyneet vaatimaanuusia neuvotteluja perusoikeuskirjan parantamiseksi.Ranskassa on nousemassa liike, jossa on kommunistienlisäksi demareita ja vihreitä ja joka pitää asiakirjaa liianuusliberalistisena.

Tiedän, että perusoikeuskirja ei enää muutu ennen Niz-zaa. Päätin siksi kannattaa lämpimästi ranskalaista vas-tarintaliikettä. Kun he vaativat, että sitä pitää muuttaaja kun se ei muutu, ranskalaiset ryhmätoverini voidaansaada äänestämään sitä vastaan, vaikka siitä päätetään-kin Ranskan puheenjohdolla. Ryhmämme musta miesFode Sylla on Ranskassa tunnettu ihmisoikeusaktivisti,ja hän äänestää varmuudella vastaan samoin kuin ryh-mämme viisi ranskalaista trotskilaista.

Johtopäätös päivästä oli, että Nizzan kokous saattaaepäonnistuakin. Pienten ja suurten maiden erimielisyy-det ovat todellisia, ja Nizzassa tarvitaan yksimielisyys.

Saksalaiset jakoivat kokouksen päätteeksi paperin puo-luekokouksensa tuloksista. Oli valittu uusi naispuheen-johtaja Gabi Zimmer, joka oli asettanut tavoitteeksi vie-dä Demokraattisen Sosialismin Puoluee (PDS) seuraavi-en vaalien jälkeen hallitukseen. Puolueessa on sukupuo-likiintiö: 50 % päättävien elinten jäsenistä pitää olla nai-sia. Naispuheenjohtajan ohella siihen kiintiöön kuuluipuoluehallituksessa vasemman laidan eli ns. kommunis-tisen platformin edustajana Sahra Wagenknecht, kauniskolmikymppinen itäsaksalainen filosofi, joka on muutta-nut asumaan länteen. Hän on teräväsärmäinen kivi puo-lueen hallituskengissä.

Zimmer selitti, että huolimatta hallituspyrkimyksestäei ole vaaraa puolueen sosialidemokratisoitumisesta, kos-

108

ka demarit eivät kannata sosialismia. PDS ei hänen mu-kaansa ole kommunistinen eikä sosialidemokraattinenmutta on niiden välissä ja kannattaa demokraattista so-sialismia. Mitähän se sellainen sosialismi on? Pelkkääsanahelinää. Jos se ei ole tuotantovälineiden yhteisomis-tusta, vaikea on sosialismi joksikin muuksikin määritel-lä.

Puheenjohtajalla näytti olleen suuri tarve todistella, ettäPDS ei ole sosialidemokratisoitumassa. Se on kysymys,jota on pohdittu muuallakin, muun muassa puoluettalähellä olevassa lehdessä (www.sozialismus.de).

Uusi demokraattinen sosialismi on Zimmerin mielestähyvää sosiaaliturvaa, työtä, parempia eläkkeitä, terveyt-tä ja koulutusta kaikille, toimintaa rikkaita ja suuryri-tyksiä vastaan sekä yhteistyötä keskusta-vasemmistonkanssa äärioikeistoa, nationalismia, muukalaisvihaa,rasismia ja väkivaltaa vastaan. Se ei ole budjettileik-kauksia, marginalisoitumista, ihmisten oikeuksien rajoi-tuksia eikä toimintaa Saksan suurvaltapyrkimysten puo-lesta.

Että sellaista sosialismia.

Torstai 19.10.EurEurEurEurEuroopalleoopalleoopalleoopalleoopalleyksi yhteinen ääniyksi yhteinen ääniyksi yhteinen ääniyksi yhteinen ääniyksi yhteinen ääni

Aamun avaukseksi amerikkalaiset kosmetiikka-alankauppamatkustajat kävivät työhuoneessani näyttämäs-sä lippua. He olivat sitä mieltä, että EU:n ei pitäisi sää-tää markkinointikieltoa kosmetiikalle, jota - tai jonka ai-nesosia - on testattu eläimillä. Tuli selväksi, että jos sää-dämme kiellon, nahkurin orsilla tavataan: asiat viedäänmaailman kauppajärjestön (WTO) käsittelyyn, ja siitä eiEU:lle hyvä seuraa.

Mieleni teki yksin tämän käynnin perusteella ehdottaavaliokunnassa koe-eläimillä testatun kosmetiikan myyn-nin kieltämisestä EU:n kaupoissa. Asia on kuitenkin mo-nimutkainen, eikä valistunutta kantaa voi muodostaa pel-

109

kästään joidenkin ihmisten öykkärimäisen esiintymisenperusteella.

Aamupostissa tuli päivittäinen Bulletin Quotidien Eu-rope-moniste, joka edustaa parasta saatavilla olevaa EU-informaatiota. Punaisille A 4-monisteille on koottu edel-lisen päivän tärkeimmät EU-tapahtumat. Päätoimittajaon federalismin ystävä, mutta alan miehiä, mitä tulee in-formaation tuotantoon.

Euroopan federalistien unioni, jonka puheenjohtaja onparlamentin mietinnön hallitusten välisen kokouksestalaatinut saksalainen demari Jo Leinen, näytti onnitel-leen Prodia hänen Strasbourgin puheestaan. Onniteltiinnimenomaan siitä, että hän oli puolustanut yhteisöme-todia hallitusten välistä metodia vastaan. Federalistienunioni vaati, että komissiosta pitää tulla Eurooppaanhallitus, ja että “Euroopan pitäisi puhua yhdellä äänelläsekä yhteisön sisässä että ulkopuolisessa maailmassa”.

Jos puhutaan yhdellä äänellä, ei ole kansallisia ää-nenpainoja. Ja taas puhuttiin Euroopasta, vaikka tar-koitettiin EU:ta.

Länsi-Euroopan unionin (WEU) - eli EU:n nykyisen so-tilasliiton - sotilaskomitea oli pitänyt kokouksen Parii-sissa. Siellä oli hyväksytty suunnitelma, jonka mukaanWEU:sta tehdään paperiorganisaatio. Sen sotilaallisettehtävät annetaan EU:n omille pysyville sotilaselimille,kun ne saadaan toimintakuntoon vuonna 2001. Ns. vii-des artikla, jonka mukaan WEU myöntää jäsenilleen -NATO:n lukuun - sotilaalliset turvatakuut, jäädytetääntoistaiseksi odottamaan aikaa, jolloin kaikki EU-maat ovatNATO:ssa. Espanjan Torrejossa sijaitseva satelliittikes-kus ja Pariisin turvallisuustutkimuskeskus siirretäänEU:n alaisuuteen. Lisäksi säilytetään WEAG-yhteistyö,jonka mukaan Suomikin toimittaa NATO:lle tiedot sota-väen materiaalitarpeista mahdollisia NATO-yhteensopi-via yhteishankintoja varten.

Europe-tiedotteessa kerrottiin edelleen, että parlamen-tin perusasiain komiteassa oli hyväksytty mietintö, jossaoli vaadittu EU:ta valmistelemaan perustuslaki sillä sa-malla metodilla, jota oli käytetty perusoikeuskonventis-

110

sa. Perusoikeuskirja olisi uuden perustuslain ensimmäi-nen luku. Uudesta perustuslaista haluttiin järjestää kan-sanäänestykset eri maissa jo ennen seuraavia eurovaa-leja.

Mitä minä olenkaan aina sanonut: europarlamentti onfederalistinen! Valiokunnan kanta oli sitä itseään, ja va-liokunnan mietinnön hyväksymisen kautta sama kantatulee koko parlamentin kannaksi.

GUE-ryhmän kokouksessa meillä oli laajenemispäivä.Sitä varten oli jaossa materiaalia, jonka saksalaiset oli-vat valmistelleet.

Kun PDS on Saksassa liittopäiväpuolue, sillä on käy-tössä runsaat taloudelliset resurssit. Jokainen puolue saavaltiolta rahoituksen sitä lähellä olevan säätiön toimin-nalle. Säätiöt tekevät tutkimuksia, ja niillä on myös va-roja ylläpitää omia edustustoja muissa maissa. Useam-mallakin Saksan puolueella esimerkiksi on oma toimistoMoskovassa. Kristillisdemokraattien säätiö on nimettyKonrad Adenauerin mukaan, demareilla on FriedrichEbert-säätiö, vihreillä Heinrich Böll-säätiö ja PDS:llä RosaLuxemburg-säätiö.

Ryhmämme laajenemisvastaava on Hans Modrow, yliseitsemänkymppinen kiltti ukkeli, joka oli DDR:n viimei-nen pääministeri. Häntä ei ole kukaan syyttänyt ihmis-oikeusrikkomuksista. Hänellä on vanhalta ajalta hyvätyhteydet Itä-Euroopan maihin, ja niitä oli käytetty hy-väksi valmisteltaessa asiakirjoja laajenemisesta.

Oli torstai, ja se merkitsi, että illaksi ehti kotiin.Suomessa televisiosta tuli puoluejohtajien kuntavaa-

likeskustelu. Kesken kaiken tuli uni silmään. Sen takia,että politiikka on Suomessa yhtä kuin puoluejohtajienkeskustelut, monet nukkuvat vaalien yli. Ei ole näkösäl-lä vaihtoehtoja.

111

Perjantai 20.10.Heikko eurHeikko eurHeikko eurHeikko eurHeikko euroooootupoteatterin sivurtupoteatterin sivurtupoteatterin sivurtupoteatterin sivurtupoteatterin sivuroolissaoolissaoolissaoolissaoolissa

Euron alamäki oli jatkunut. Oli käyty suhteessa dolla-riin alempana kuin koskaan. Parissa vuodessa euro ondevalvoitunut 28 prosenttia.

Markkinat kyselevät, onko se Euroopan Keskuspan-kin syy. Ne osoittavat sormella pääjohtaja Wim “Tuisku-vaara” Duisenbergia (65 vuotta). Kesken puolustustais-telun tämä oli mennyt sanomaan, että “ikäni takia ontuskin todennäköistä, että jatkan kahdeksan vuoden toi-mikauteni loppuun”. Se oli viimeisin selitys euron ala-mäkeen.

Tiedossa on, että Duisenbergin vastaehdokas pankinpääjohtajaksi oli Ranskan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet. Kielletään, että Duisenbergin nimityk-sen yhteydessä oli sovittu hänen pyytävän vapaaehtoi-sesti eroa tehtävästään puolivälissä kahdeksan vuodentoimikautta. Kielletään, että hänen tilalleen tulee Trichet.Niin kuitenkin tapahtuu? Ongelma on se, että Ranskas-sa Trichetiä epäillään väärinkäytöksistä aikana, jolloinhän 1990-luvun alussa oli suuren liikepankin pääjohta-ja, eikä häntä ainakaan tutkinnan aikana voida nimittääEuroopan Keskuspankkiin. Ranskassa on harvoin savuailman tulta.

Nokia oli aikaistanut osavuosikatsauksensa julkista-misen. Sen edellisenä päivänä julkistama voitto oli en-nustettua suurempi, ja yhtiön pörssikurssi nousi rajus-ti. Eikä vain Nokian pörssikurssi, vaan Nokia veti kaikenmaailman pörssikurssit nousuun.

Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut uskomaton asiase, että suomalaisen yhtiön tuloksella on vaikutusta NewYorkin pörssiin. Nyt oli. Toisaalta Nokia ei ole enää suo-malainen yhtiö. Sehän on 90-prosenttisesti ulkomaises-sa omistuksessa. Jos sen pörssikurssi nousee, se nou-see ulkomaisten omistajien hyväksi.

Suomalaiset ovat 1990-luvun aikana myyneet 4/5 No-kian osakkeista ulkomaille runsaalla 100 miljardilla mar-

112

kalla. Nyt yhtiön osakkeiden arvo on 1 300 miljardinmarkan suuruusluokkaa. Hyöty kymmenkertaisestakurssinoususta on mennyt Suomen rajojen ulkopuolel-le.

Kymmenen vuotta sitten Nokian jokaisen osakkeen ni-mellisarvo oli 20 markkaa. Nykyisin se on 6 eurosenttiäeli vain noin 36 penniä.

Osakkeiden nimellisarvot on vuosien varrella splitattu- eli kukin osake on jaettu pieniin osiin - niin että yksivuoden 1990 osake vastaa 64 vuoden 2000 osaketta.Uusia osakkeita on jaettu vanhoille omistajille ilmaisek-si.

Jos joku osti vuonna 1990 pörssistä yhden Nokianosakkeen, sen sai siihen hintaan vapailla markkinoilla48 markalla. Nyt se sama osake on muuttunut itsestään64 osakkeeksi, ja niistä jokaisen arvo on näinä aikoinaollut noin 300 markkaa. Näin laskettuna yhden osak-keen hinta on noussut kymmenessä vuodessa noin 400 -kertaiseksi. Viisikymppinen on kasvanut itsestään vajaak-si 20 000 markaksi, ja osingot päälle.

Kurssinousu on hyödyttänyt myös Nokian johtajia, op-tioherroja. Miljardien markkojen optioherrat (ja yksi -rou-va) yhtiön johtokunnassa ovat Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä, Sari Baldauf, Mikko Heikkonen, Olli-Pekka Kal-lasvuo, Yrjö Neuvo, Jorma Ollila, Veli Sundbäck ja AnssiVanjoki. Näistä nimistä vielä kuullaan, kun vuoden 1999verotiedot julkistetaan marraskuun alussa. Viime vuon-na olivat Nokian optioiden ensimmäiset isommat rahak-simuuttoviikot.

Johtokunnan jäsenet ovat saaneet yhtiöltä palkanli-sänä oikeuden merkitä osakkeita tiettynä ajankohtanaennalta määrättyyn hintaan, ja sitä oikeutta kutsutaanoptioksi. Marraskuun alussa 1999 useimmat johtajatrahastivat optioitaan. Heidän kollektiivinen arvionsa pörs-sikurssien kehityksestä näyttää olleen se, että silloin olisaavutettu huippuhinta. Pörssikurssi oli silloin noin 650markkaa.

Arvio oli väärä. Myymällä osakkeita 650 markalla joh-tajat menettivät mahdollisuuden myydä niitä muutamaa

113

kuukautta myöhemmin kaksi kertaa kalliimmalla eli1 300 markalla ja vieläkin kalliimmalla.

Johtokunnan jäsenet ovat parin vuoden aikana myy-neet optioita miljardilla, ja sen lisäksi heillä on vielä myy-tävää arviolta 5 miljardin markan arvosta. Yhtiön run-saan 5000 “avainhenkilön” hallussa on 40 000 000 000markan optiot.

Se on aikamoinen tulopotti Nokian kanssaihmisillem-me kuukausittaisen - hyvän - palkan lisäksi! He tosinmaksavat siitä tuloveroa toisin kuin JOT-miljonääri Veik-ko Lesonen miljardistaan (josta meni vain 14,5 % pää-omaveroa). Lesonen oli tehnyt hyvät kaupat. Nyt hän eisaisi miljardilla myymistään osakkeista kuin puoli mil-jardia. Vielä nokkelammin olivat osakkeitaan rahastaneetTJ Groupin Jyrki Salminen ja Tuomo Tilman, jotka mo-lemmat saivat IT-osakkeidensa myynnillä aliverotettuatuloa yli 400 miljoonaa markkaa. IT-kuplan tyhjennyttyäei niistä samoista osakkeista saisi enää kuin 50 miljoo-naa.

Alkuviikolla oli Helsingin Sanomissa Tuomo Pietiläi-sen keräämä taulukko yhtiöistä, joiden sisäpiiriläisetomistajat ovat myyneet osakkeita juuri ennen tulosva-roitusta ja kurssien laskua. Sisäpiiriosakkeita oli myytyJOT Automationissa, Salmisen ja Tilmanin TJ Groupis-sa, Satama Interactivessa, Paanasten Eimossa, Stonesof-tissa, Perloksessa ja jonkin verran myös Novossa ja Liinok-sessa. Ketkä ovat myyneet, sitä ei lehdessä kerrottu. Pi-tää ottaa selvää.

(Myöhemmän selvilleoton tulos: Sisäpiiriläisistä osak-keitaan olivat myyneet erityisen nokkelasti TJ GroupinEspen Halvorsen ja Markku Montonen, JOT Automatio-nin Jukka Sipilä ja Mikko Kettula Veikko Lesosen lisäk-si, Liinoksen Matti Häll ja Juha Saikkonen sekä SatamaInteractiven Kim Weckström, Samu Mielonen ja MarjutRandelin. Kun sanon, että nokkelasti myyty, muiden teh-tävä on selvittää asioiden laillisuuspuoli. TJ Group saijoka tapauksessa pörssiltä isot sakot tulosvaroitustensaviivästyttämisestä. Miksi näitä nimiä ei ole missään jul-kaistu niin että heidän toimintaansa voitaisiin julkisestiarvioida?)

114

Nokian osakkeiden kurssit nousevat ja laskevat. Pörs-sipelistä on tullut siksakkia. Siihen vaikuttaa varmaan-kin se, että osakkeiden kurssinousu on ollut Euroopas-sa liian nopea. Se, mikä vei USA:ssa 5 vuotta, on tapah-tunut Euroopassa runsaassa vuodessa. Myös alas tul-laan nopeammin? Ainakin euro on tullut.

Jotta osakkeista saa suuren hyödyn, niitä pitää osataostaa ja myydä. Kurssinoususta ei ole iloa, jos osakkeitaei myy kalliiseen aikaan ja osta takaisin halpaan aikaan.Se, joka ei myy, on vain virtuaalimiljonääri.

On käymässä ilmi, että e-ajan IT-yhtiöt ovat olleet di-nosauruksia, jotka kasvoivat liian nopeasti liian isoiksija joille ei riitä reaalitaloudesta ravintoa. Niiden jääkausion pörssikurssien lasku. En ennusta sitä, koska sitä eivoi ennustaa, mutta arvelen lopun pään olevan näkyvis-sä. Pitää osata katsoa tarpeeksi kauas.

Optiot ja osakekurssit ovat yhteiskunnan hyväosais-ten tupo. Vasenoikealla hallituksella taas on ollut teonalla kolmen vuoden tupo. Se rauhoittaisi suomalaisenyhteiskunnan tulonjakotaisteluilta aikana, jolloin EU:tamilitarisoidaan ja Suomen yhteensovitetaan NATO:nkanssa EU:n liittovaltioituessa. Se myös estäisi optioso-dan syttymisen yritysten johtajien ja työntekijöiden kes-ken tupo-neuvottelujen kautta. Lähivuosina Suomessasaattaa tulla jakoon muutamalle tuhannelle ihmiselleusean kymmenen miljardin markan optiotulot, ja sellaistatulonjaon vääristymää joillakin saattaisi tehdä mieli kor-jata kansantulon uusjakoneuvotteluissa tupoteatterissa.

EMU on paljon enemmän inflaation syy kuin palkat.Ja jos irtonaiset vientivoitot jätetään yrityksiin, ne kier-rättävät ne osakkeenomistajilleen, eivätkä verottomatosingot ole mitään työllistämistukea.

Pörssikurssien nousu on rahoitettu tuomalla maahanpari sataa miljardia markkaa keinottelurahaa. Se on mu-rentanut yhteiskuntamme tulonjaon perusteet: asunnot,maapohja, kesämökit ja muut pääomahyödykkeet ovatkarkaamassa työn tekijöiden saavuttamattomiin.

Palkkojen osuus kansantulosta on alempi kuin kos-kaan.

115

Seuraavat luvut kuvaavat palkkojen osuutta kansan-talouden arvonlisäyksestä:

1975 62,1 %1980 60,5 %1985 61,5 %1990 63,8 %1995 56,3 %1999 53,5 %

Yhteiskuntapelin säännöt ovat 1990-luvulla tulleetSuomessakin amerikkalaisiksi. Voitot, jotka jäävät yri-tyksiin palkkojen osuuden pienetessä, otetaan yhtiöistäulos osinkoina, jotka ovat verottomia, ja myyntivoittoina,jotka ovat aliverotettuja. Kaikki irtonainen raha tyhjen-netään yhtiöistä osakkeenomistajien plakkareihin.

Kaiken tämän seurauksena Suomessa on tänään ken-ties suuremmat tuloerot kuin koskaan.

Illalla olin samassa kyläpaikassa Suomalaisen Yhteis-koulun (SYK) opettajan Heikki Pohjalan kanssa. Hän kut-sui minut luennoimaan EU:n laajenemisesta. Se sopi;olimmehan juuri edellisenä päivänä käyttäneet koko GUE-ryhmän kokouksen sen asian monipuoliseen tarkaste-luun. Lupasin mennä kouluun marraskuun alussa, jol-loin meillä olisi europarlamentissa vaalipiiriviikko ja jol-loin en olisi Brysselissä.

Näitä vaalipiiriviikkoja on vuonna 2000 ollut kolme,vuonna 2001 niitä on viisi. En oikein pidä niistä. Meidänon tehtävä niiden takia kaikki valiokuntatyöt tiivistetys-sä aikataulussa. On paljon päällekkäisiä kokouksia jaon ainainen kiire. Kukaan ei meitä kaipaa vaalipiireissä?

Lauantai 21.10.Laajeneminen tuleeLaajeneminen tuleeLaajeneminen tuleeLaajeneminen tuleeLaajeneminen tuleeuskomattoman kalliiksiuskomattoman kalliiksiuskomattoman kalliiksiuskomattoman kalliiksiuskomattoman kalliiksi

Lehdessä luki, että Elisan yhtiökokouksessa oli kiristet-ty johtajien optioiden ehtoja.

Teleyhtiöt ovat nauttineet monista paikallisista mono-polieduista, ja ne ovat tuottaneet jättivoittoja. Vaikka nii-

116

den ei ole tarvinnut tehdä suuria investointeja vanhoihinverkkoihin, ne ovat korottaneet puheluhintoja.

Tilastojen mukaan ovat kauko- ja matkapuhelut vuo-sina 1995-2000 halventuneet, mutta puheluista tavalli-simmat eli paikallispuhelut (joilla internet-yhteydet hoi-detaan) ovat samana aikana kallistuneet neljänneksellä!

Siitä pitäisi sitten vielä jakaa optioita entisen Helsin-gin Puhelinyhdistyksen herroille. He ovat yhtiöittäneet yh-distyksen, ja kaikki uusien osakkeenomistajien voitot hemaksattavat lankapuheluiden hinnoissa.

Martti Ahtisaari porskuttaa maailmalla omine Elco-teq-optioineen, joiden ehtoja ei ole kiristetty.

Kun oli arvosteltu hänen optiokäyttäytymistään, illantelevisiohaastattelussa Ahtisaari nimesi suomalaisten pe-rimmäisiksi ominaisuuksiksi kateuden ja pahasuopai-suuden. Hän ei ollut omien sanojensa mukaan odotta-nutkaan, että hänestä tulisi Nobel-mies; harvoinhan pal-kinto on jaettu viisaille. Hän on viisas mies, koska omanilmoituksensa mukaan hän oli “yhdessä kahden muunviisaan miehen” kanssa ratkaissut EU:n Itävalta-ongel-man.

On vahinko, että Ahtisaari ei ole edes säälittävä, jottahäntä kohtaan voisi tuntea sympatiaa.

Koska mepillä on aikaa vähän ja töitä paljon, kävinläpi viikolla pidetyn GUE-ryhmän laajenemisseminaarinaineiston ja tein edellisenä iltana sovitun SYK:in luen-non pohjapaperin. Tällainen oli lyhennetty versio näkö-kulmastani EU:n laajenemiseen:

EU-maiden ja monien itänaapureiden välillä on syvä elin-tasokuilu. Suurimmat tuloerot Euroopassa ovat Suomenja Venäjän rajalla. Jotta vältyttäisiin suurilta väestöliik-keiltä elintason perässä, on tehty poliittinen päätös EU:nlaajentamisesta itään ja etelään. Siitä, kuinka kauasitään laajennutaan, ei keskustella.

Kaikkien maiden on mahdollista hakea EU:n jäsenyyt-tä. Sitä varten niiden pitää täyttää ns. Kööpenhaminankriteerit. Maissa pitää olla sellaiset vakaat instituutiot,jotka takaavat demokratian, laillisuusperiaatteen toteu-tumisen, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojelun sekä

117

niillä pitää olla kyky selvitä kilpailun ja markkinavoimi-en paineesta unionin sisällä. Sisäänpääsykriteerit ovattaloudellisia ja poliittisia, mutta eivät sosiaalisia. Josniistä seuraa epätasaista tulonjakoa tai ihmisille huo-noa sosiaalista vointia, sitä ei lasketa.

Jokaisella jäsenmaalla on uusiin jäseniin veto-oike-us. Asioita ei kuitenkaan päästettäne niin pitkälle, ettäjoku vanha jäsenmaa kaataisi uusien mukaantulon veto-oikeudella. Epämieluisan uuden tulijan asia kaadetaanjohonkin muuhun asiaan.

EU:n pitää olla “valmis” ottamaan uusia jäseniä. Semerkitsee, että EU:n rakenteita uudistetaan niin, ettävalta säilyy vanhoilla suurilla. Pienet jäsenmaat maksa-vat EU:n laajenemisen oman valtansa vähennyksellä.

Poliittinen aikataulu laajenemisen toteuttamiseksi onylikireä. Tavoitteeksi on asetettu, että neuvottelut en-simmäisten hakijamaiden kanssa saatetaan päätökseenvuoden 2002 lopussa.

Laajenemisesta aiheutuu suunnattomat taloudellisetkustannukset. Arvellaan, että ne on helpompi pannamaksuun vanhojen jäsenmaiden veronmaksajille, joslaajeneminen tehdään ensin peruuttamattomaksi ja vas-ta sen jälkeen ruvetaan puhumaan rahasta. Niin toi-mittiin, kun Saksat yhdistettiin. Taloudellista ja sosiaa-lista hintaa ei uskalleta selvittää ennalta, koska se hi-dastaisi poliittista prosessia.

Laajenemista haluaa erityisesti Saksa, jonne koh-distuu ulkoa kovin muuttopaine. Siellä asuu 2/3 EU-alueelle tulevista maahanmuuttajista.

Laajenemisen kustannuksetBudjettipolitiikan suuntaviivat laajenemista varten onmääritelty ns. Agenda 2000-ohjelmassa vuosiksi 2000-2006. Hakijamaille on varattu suurin piirtein samanverran rahaa kuin EU:n omille köyhille, ns. koheesio-maille. Se on vain noin seitsemäs osa siitä summasta,mitä DDR:n uudelleenrakentamiseen on käytetty, ja laa-jenemisessa on sentään kysymys monta kertaa suurem-masta ihmisjoukosta kuin oli 17 miljoonaa ossia.

Itäsaksalainen tulotaso oli vuonna 1990 kolmanneslännen tasosta. Kymmenen vuotta myöhemmin se onnoin 60 % lännen tasosta. Työttömyys on edelleen yli 10

118

%. Suurellakaan rahalla ei ole saatu aikaan järjestelmi-en parempaa yhteensovitusta.

Hakijamaat yhteensovitettava EU:n kanssa EU:n avul-la sekä sosiaalisesti että alueellisesti.

Jos hakijamaiden taloudellinen kasvu olisi 6 % ja EU-maiden kasvu 2% vuodessa, hakijamaissa BKT-osuushenkeä kohden saavuttaisi EU:n keskimääräisen tasonTshekissä ja Unkarissa vuonna 2035 ja Puolassa vuon-na 2045. Jos kasvuluvut ovat alhaisemmat, esimerkiksi4,5 % ja 1,5 % vuodessa, EU:n taso saavutettaisiin vas-ta vuosina 2050 ja 2060.

Nämä arviot ovat optimistisia. Vanhojen jäsenmaidenpitäisi tukea uusia jäsenmaita valtaisilla summilla ai-nakin puoli vuosisataa.

Kun laajenemisen keskeisin peruste on eurooppa-laisten solidaarisuus muita eurooppalaisia kohtaan, on epä-varmaa, onko solidaarisuus niin suurta, että vanho-jen jäsenmaiden kansalaiset ovat valmiita maksamaanlaajenemisesta vuosikymmenten ajan solidaarisuus-veroa, joka tulisi maksuun EU:n (kohoavan?) jäsen-maksun muodossa.

Kapitalismin rehabilitointiKun sosialistinen leiri hajosi, markkinat maiden vä-lillä sulkeutuivat eikä monille tuotteille ollut enääentistä kysyntää. Monet tuotantolaitokset ajautuivatkonkurssiin. Vallankumous oli niin nopea, että ei ol-lut aikaa miettiä alueellisia ratkaisuja tuotannon yl-läpitämiseksi.

Siitä johtuen elintaso on useissa Itä-Euroopan ha-kijamaissa alentunut. Kansalaisten tulot alenivat1990-luvun alussa 20-50 %, työttömyys ja sosiaalinenkurjuus kasvoivat, rikollisuus lisääntyi ja jäljelle jää-nyttä tuotantoa jatkettiin usein ympäristön kustannuk-sella. Monet hakijamaat ovat olleet poliittisesti epäva-kaita. Monet hallitukset ovat hakeneet tukea oman kan-san sijasta lännestä.

Hakijamaiden keskimääräinen kansantuote asukas-ta kohden oli vuosina 1995-1997 Sloveniassa 66 %. Tshe-kissä 64 %, Unkarissa 47 %, Slovakiassa 44 %, Puolas-sa 39 %, Romaniassa 37 %, Virossa 34 %, Liettuassa 29%, Latviassa 25 % ja Bulgariassa 25 % EU:n keskimää-rästä. Vuonna 1999 Tshekin teollisuustuotanto oli 85

119

% ja Bulgarian 20 % kymmenen vuoden takaisesta ta-sosta.

Vallankumousten jälkeen ero EU-maihin on kas-vanut. Samoin on maiden sisässä polarisoitunut eropienen uusrikkaiden joukon ja köyhän kansan välil-lä. Varsinkin eläkeläisillä on vaikeaa, sillä inflaatioon syönyt heidän säästönsä pahojen päivien varalta.Monet hakijamaat ovat velkaantuneet, ja pääomatvirtaavat ulos korkoina ja voittoina länteen.

Kun tähän saakka sopeutuminen mahdolliseen EU-jäsenyyteen on tapahtunut hakijamaiden omalla kus-tannuksella ilman merkittävää ulkopuolista apua, niinei voi jatkua. Sellaista sisäistä kehitystä, mitä on ta-pahtunut, kansat eivät helposti kestä loputtomiin. JosEU-jäsenyys ei toteudu tai jos se ei vastaa kansalais-ten odotuksia, se merkitsee lisää poliittista epävakaut-ta.

Unkari on ensimmäisiä hakijamaita, joka lähestyy EU-kuntoa. Siellä kapitalismin kunnia palautettiin nopeim-min ja markkinauudistukset toteutettiin täydellisimmin.Siitä on maksettu hinta sosiaalisena ja poliittisena ra-pautumisena.

Kun vuonna 1991 oli 15 % unkarilaisista köyhyysra-jan alapuolella, vuoden 1995 jälkeen vastaava luku onollut 35-40 %. Unkarissa työssä käyvien osuus työikäi-sestä väestöstä on vain 52 % (kun se on Suomessa 70%), ja siihen nähden 10 prosentin työttömyys on hyvinkorkea; alle puolet väestöstä käy töissä. Sosiaalista pa-hoinvointia kuvaa miesten keskimääräisen eliniän ale-neminen 64 vuoteen. Se on tosin korkeampi kuin Venä-jällä, jossa se on 57 vuotta, mutta Suomessa vastaavaikä on lähes 80 vuotta.

On tehty monia virheitä. Kapitalismin palauttamineneli privatisaatio ei ole ollut mikään ihmelääke kaikkiintauteihin, koska sen eduista ovat päässeet nauttimaanvain röyhkeimmät ja taitavimmat oman edun tavoitteli-jat. He ovat hoitaneet asioita niin, että kannattavinta onollut sulkea tuotantolaitoksia, myydä niiden omaisuuk-sia ja nauttia pääomalle myönnetyistä veroeduista.

On ollut vain yksi malli. Kaikki on tehty samalla ta-valla kuin lännessä. Ei ole kysytty, onko malli sopiva.Siihen ovat näitä maita sitä paitsi neuvoneet ylikansal-liset instituutiot Maailmanpankin ja Kansainvälisen

120

Valuuttarahaston johdolla. Ne eivät ole ottaneet huomi-oon alueellisia, taloudellisia, kulttuurisia tai alueelliseenturvallisuuteen liittyviä erityispiirteitä.

Ainoa tuotannontekijä, jolla hakijamaat voivat kilpaillavanhojen jäsenmaiden kanssa, ovat palkat. Hakijamais-sa ne vaihtelevat Tshekin keskimääräisestä 2 600 mar-kasta kuukausipalkasta Bulgarian 700 markkaan.Vuonna 1997 työnantajan keskimääräinen työtuntikus-tannus oli Saksassa 144 (Suomen) markkaa, mutta Slo-veniassa 33, Puolassa 16,50, Tshekissä 15, Virossa 11,Romaniassa 6 ja Bulgariassa 4,50 markkaa. Jos ote-taan huomioon rahan ostovoima, kehittyneimmissä ha-kijamaissa Puolassa ja Tshekissä työvoimakustannuson neljännes EU:n keskimääräisestä tasosta.

Työntekijöiden keskimääräinen kuukausipalkkavuonna 1996 oli eräissä Itä-Euroopan maissa seuraa-vanlainen: Puola 2 470, Kroatia 2 400, Tshekki 1 700,Unkari 1 400, Viro 1 250, Venäjä 1 040, Liettua 960,Romania 580, Ukraina 520, Bulgaria 450 ja Serbia 250markkaa.

Jos jäsenyyden myötä EU-työmarkkinat avautuvat ha-kijamaiden kansalaisille, palkkaerot johtaisivat monienammattilaisten maastamuuttoon ja sitä kautta vakavaanaivovuotoon. Niinpä hakijamaiden etujen mukaista oli-si saada kehittynyttä tuotantoa tulemaan työvoimanperässä eikä päinvastoin. Se veisi työpaikkoja niistämaista, joista yritykset lähtevät. Sillä taas olisi vakaviapoliittisia seuraamuksia lähtömaissa.

Alhaiset työvoimakustannukset ovat hyvä kilpailute-kijä, mutta niiden pitäisi saada nousta, jotta alemmankehitystason maissa tapahtuisi pääomanmuodostustaja hakijamaat kykenisivät auttamaan itse itseään.

Lienee mahdollista vetää sellainen johtopäätös, ettälänsi on ollut innokkaampi avaamaan markkinoitaomille tuotteilleen kuin myötävaikuttamaan ihmistenelintason nousuun hakijamaiden markkinoilla. Samoinon uskottava arvio, jonka mukaan hakijamaiden mark-kinoiden täysavaus lännestä tulevalle kilpailulle on niilletuhoisaa ja saattaa johtaa näiden maiden kolonialisoi-tumiseen, uusien alusmaiden syntyyn Euroopan sisäl-lä.

121

Ylipääsemätön ongelma: maatalous?Maatalous on jäsenyysneuvottelujen suurin ongelma.Siitä neuvotellaan viimeisenä, ja jos neuvottelut ovat ju-miutuakseen, niin tapahtuu tässä neuvottelukohdassa.

Hakijamaat tarvitsevat pitkiä siirtymäaikoja. Muus-sa tapauksessa niiden maatalouden alasajo johtaasuurtyöttömyyteen. Yksinomaan Puolalla on 120-si-vuinen toivomuslista maatalouspoikkeuksista. Maassaon 2 miljoonaa tilaa, joista puolet tuottavat elintarvik-keita vain omaan käyttöön. EU:n näkökulmasta maas-sa on hygieniavaje, kun vain 10 myllyä 400:sta ja 19meijeriä 2743:sta on EU-kelpoisia. Näistä lähtökohdis-ta käsin Puolan maataloudesta ei tule halvalla EU-yh-teensopiva.

Maatalous on mitä poliittisin asia, sillä Puolan vaa-leissa 40 % äänestäjistä on jollakin tavalla riippuvainenmaanviljelyksestä.

Hakijamaissa asuu paljon ihmisiä maalla ja vilje-lee maata. EU:ssa alan osuus BKT:sta on 2 %, kuntaas hakijamaissa se on keskimäärin 7 % (Bulgarias-sa 21 % ja Romaniassa 17 %). Hakijamaissa maataviljelee keskimäärin 22 % työvoimasta (Romaniassa37 %, Puolassa 28 %, Bulgariassa 28 %, Liettuassa21 %, Unkarissa 7 % ja Tshekissä 5 %), kun taasunionimaissa vastaava luku on vain 5 %. Puolassaon maatalousväestön osuus kasvanut, kun kaupun-kien työttömyys on ajanut ihmisiä sukulaisiin maaseu-dulle.

Hakijamaissa maanviljelyksen tuottavuus on huo-no. Maiden yksityistäminen on merkinnyt tilojen pirs-taloitumista ja tuotannon alenemista. Kun entisenDDR:n maatalous ajettiin alas, työllisyys maatalou-dessa aleni 85 %.

EU-maihin verrattuna työn tuottavuus hakijamaidenmaataloudessa on ehkä vain 1/10. Jos se paranee puo-lella (mikä vaatii lisää pääomia eli koneita), se merkit-see 6 miljoonaa uutta työtöntä maaseudulla, yksin Puo-lassa 2 miljoonaa. Näillä ihmisillä ei ole paikkaa, mihinmennä ja missä työllistyä uudelleen, ja siksi nämä kus-tannukset tulevat ennemmin tai myöhemmin maksuunEU:lle. Vaikka EU:n rahoin kaikille näille ihmisille löy-dettäisiinkin uudet työpaikat, sillä olisi vaikutuksensakoko unionin toimintaan: energiakriisi ja muut talou-

122

dellisen kasvun rajat tulisivat vastaan entistä aikaisem-min.

EU:n kanssa tehdyissä tullisopimuksissa maatalous-tuotteet on otettu vapaakauppaan. Sen seurauksena EUon maataloustuotteiden nettoviejä kaikkiin muihin ha-kijamaihin paitsi Unkariin. Vastakkain ovat joutuneetEU:n - ja varsinkin Saksan - agrobisnes ja hakijamai-den pienet tuottajat. Tiedetään, kuka voittaa sellaisessakilpailussa.

Maatalousneuvotteluissa on kaksi hintaongelmaa:tuottajahinnat ja kuluttajahinnat.

EU:ssa tuottajahinnat ovat - varsinkin Ranskan etujenmukaisesti - paljon korkeammat kuin ns. maailman-markkinahinnat. Maatalous olisi niillä hinnoilla hakija-maissa erittäin kannattava tuotannonala, mutta se ta-pahtuisi sen kustannuksella, että modernimmat alat ei-vät kehittyisi ja että kuluttajahinnat nousisivat kaupun-kiväestön näkökulmasta sietämättömän korkeiksi.

Jos tuottajahinnat nousisivat, ruuan hinta nousisi ha-kijamaissa ilman että palkat ja eläkkeet vastaavasti nou-sisivat. Se saisi aikaan yhteiskunnallista levottomuut-ta.

Yhden vaihtoehdon politiikka: EU-jäsenyysYksi pääministeri sanoi vuonna 1990, että Unkarilleoli luvattu EU-jäsenyys vuonna 1996. Seuraava sa-noi vuonna 1994, että 1998. Kolmas sanoi heti perään,että vuonna 2002.

Jos Unkarin EU-jäsenyys ei toteudu vuosituhan-nen alussa, ns. yleinen mielipide alkanee osoittaahermostumisen merkkejä. Uhraukset, joita EU-jäse-nyyden eteen on tehty, ovat olleet mittavia. Teollisuus-yritykset ovat siirtyneet 80-prosenttisesti ulkomaa-laisomistukseen, ja suurimmista 25 yrityksestä on 22ulkomaalaisten hallussa. Maataloustuotannosta on uh-rattu kolmannes. Seuraavaksi menee maapohja.

Silti unkarilaisista 2/3 on EU-jäsenyyden puolella.Sen sijaan Puolassa ja Tshekissä kannatus on ollut ale-nemaan päin. Esimerkiksi Puolassa kansallistunne onuskonnon veroinen sieluntila, ja jos siitä tulee EU:ssaB-luokan maa, puolalaisten itsetunto ei sitä kestä. Mitäuskontoon tulee, monissa maissa on hyvä peruste EU:njäsenyydelle se, että se koetaan kristilliseksi yhteisöksi.

123

Tshekissä kansan enemmistö saattaa olla - eri syistä- jäsenyyttä vastaan. Esimerkiksi uuskapitalistit pelkää-vät EU:n tuovan mukaan sellaisen laillisuuden, että ru-vetaan tutkimaan tapoja, joilla he ovat hankkineet omai-suutensa. Toisaalta EU:ta vastustetaan siksi, että halu-taan kunnioittaa toisen maailmansodan lopputulostaeikä olla valmiita palauttamaan saksalaisille heidän van-hoja tshekkiomaisuuksiaan.

On kiistämätöntä, että monet jäsenhakijamaat ovatkaaostilassa, poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalises-ti. Omin voimin ei tulla toimeen.

Niinpä EU-jäsenyydessä houkuttaa eniten se, ettäsilloin ollaan mukana jossain isommassa: jossain, jokaantaa toivoa paremmasta. Toivo on talousapua, ja senodotuksessa hakijamaat ovat valmiita hyväksymäänjäsenyydelle lähes mitä tahansa ehtoja ilman että jä-senyyden perusteet saatetaan julkiseen keskusteluun.Poliitikot pääsevät piiloutumaan EU:n selän taaksesanomalla, että kyllä he, mutta ei EU.

Jos hakijamaissa käytäisiin keskustelua siitä, mikäniitä EU:ssa saattaa odottaa, kansalaiset saattaisivat ollajäsenyyttä vastaan. Se taas merkitsisi poliittisen tyhjiönsyntyä. EU:n jättämän tyhjän tilan saattaisi täyttää oi-keistoradikalismi, joka olisi traditionalismia, nationa-lismia sekä länsi- ja kapitalismivastaisuutta.

Keski-Euroopassa on jo nousussa äärioikeistolainen“Alppien populismi”. Se on muukalaisvihamielisyyttä jaEU-vastaisuutta. Sen enemmän tai vähemmän EU-vas-taisia johtohahmoja on jo vallassa Baijerissa (Stoiber),Itävallassa (Schlüssel ja Haider) ja Unkarissa (Orbán),ja on sillä jalansijaa Sveitsissäkin.

Jos jäsenyys viivästyy, se murentaa niiden liikkeidenpoliittisen pohjan, jotka ovat olleet EU-jäsenyyden kan-nalla. Jokainen kielteinen toimi, jonka EU tekee, on käy-teainetta jäsenyyttä vastaan. Esimerkiksi EU-maiden ju-listama Itävallan diplomaattinen boikotti oli merkittävätekijä EU-vastaisuuden kasvussa. Näytti siltä, että muutrupeavat määräilemään, mitä itsenäisessä jäsenmaas-sa voidaan tehdä.

Hyvässä tapauksessa uusien maiden jäsenyys mer-kitsee rauhaa ja vakautta sekä lakia ja demokratiaa.Jos kansat tulisivat toimeen keskenään ilman nationa-lismia ja etnistä vihaa, Euroopan jako ja vanhat rinta-

124

malinjat jäisivät historiaan ja syntyisi uusi eurooppa-lainen tila ja tietoisuus. EU olisi silloin aidommin koko“Eurooppa” kuin tänään.

Puolesta ja vastaanEU:lle laajeneminen on ollut hyvä bisnes. Sen varjollaon saatu rajat auki omille elintarvikkeille ja investointi-tavaroille (joiden ei tarvitse olla laadullisesti ihan prii-maa). EU:lla on kymmenien miljardien markkojen kaup-paylijäämä hakijamaiden kanssa.

Hakijamaiden markkinoita on toistaiseksi suojel-lut heikko valuutta (jonka vakaus on monissa mais-sa turvattu sitomalla se Saksan markkaan). Se on -yhdessä alhaisten työvoimakustannusten kanssa -antanut muuten kilpailukyvyttömille talouksille kil-pailuedun. Jos hakijamaat liittyvät EMU:un (mihinniiden ei tarvitse heti alkuun sitoutua), se lisäisi def-laatiopaineita niiden talouteen.

Hakijamaat saattavat tarvita suojalausekkeita kiin-teän omaisuuden vapaakauppaa vastaan. Hakijamais-sa maapohjan ja kiinteistöjen hinnat eivät vastaa län-nen markkinoiden tasoa. Jos niitä ei suojella, länsi-maiset sijoittajat tulevat ja nostavat hintatason kotimais-ten tarvitsijoiden ulottumattomiin. Jos ulkomaalaisetostavat maapohjan ja asunnot omien kansalaisten ulot-tuvilta, syntyy poliittisesti kestämätön tilanne.

Monista maista on löysä raha lähtenyt pääomasijoi-tuksiksi länteen samaan aikaan kun maahan on tuotuuutta länsirahaa velaksi. Eri ihmiset ovat näissä mais-sa ottaneet velkaa ja eri ihmiset joutuvat maksamaanvelat pois. Jos omasta maasta lähtenyt raha ei palaatakaisin sijoituksiksi, ei ole paljon toivoa saada vieraitapääomia. Rikkaat eivät ole erityisen isänmaallisia.

Saksassa ja Itävallassa tehtyjen mielipidetutkimus-ten mukaan Unkarin EU-jäsenyyttä kannattaa vain vä-hän yli puolet väestöstä, Baltian maiden jäsenyyttä allepuolet, Slovenian ja Tshekin jäsenyyttä vain 40 % sekäRomanian, Bulgarian, Puolan ja Slovakian jäsenyyttävain kolmannes kansalaisista. On luultavaa, että kau-empana hakijamaiden rajoista Pyreneiden niemimaallapäin jäsenyyden kannatus on vielä alhaisempi, varsin-kin jos joku sanoo ääneen, että EU-tuet näille mailleromahtavat.

125

Kansanäänestykset laajenemisesta tuhoaisivat käyn-nissä olevan prosessin, ja siksi niitä ei järjestetä.

Niinpä EU:n laajeneminen on eliittien projekti, puo-lin ja toisin.

On EU:n laajeneminen ja NATO:n laajeneminen. Uu-det NATO-maat (Puola, Tshekki ja Unkari) joutuvat -NATO:n vaatimuksen mukaan - käyttämään vuosittainsotilasmenoihin 2 % BKT:sta. Varustelurahat ovat poissosiaaliturvasta ja muusta kehityksestä. EU:sta toivotaansaatavan rahaa takaisin.

Syystä, että se tulee kalliiksi, Liettua ei näytä enää ole-van innokas NATO:on menijä. Sen EU-jäsenyyshaluakinkoetellaan, kun EU vaatii Liettuaa luopumaan ydinsäh-köstä, jolla tuotetaan 77 % maan energiatarpeesta. EU eirahoittaisi vaihtoehtoista tuotantoa, vaan Liettua joutui-si maksamaan ydinvoimaloiden alasajon pääosin itse. Siissekä NATO- että EY-jäsenyys maksaa.

Komissiossa laaditaan listoja siitä, millaisessa EU-kun-nossa hakijamaat ovat. Jäsenvalmiuden mukaan maaton ryhmitelty suurin piirtein seuraavalla tavalla: 1) Kyp-ros ja Malta, 2) Eesti, Unkari ja Puola, 3) Tshekki ja Slo-venia, 4) Latvia, Liettua ja Slovakia, 5) Bulgaria ja Roma-nia sekä 6) Turkki. On selvää, että nämä kaikki maateivät tule jäseniksi yhdessä suuressa pamauksessa.

Jos jotkut pääsevät sisään ja toiset eivät, EU:n ympä-rille nousee helposti Schengenin muuri, jolla voi olla po-liittisesti samoja vaikutuksia kuin Berliinin muurilla. Sillämuurilla ei ammuta, mutta sillä pudotaan elintasokui-luun.

Sunnuntai 22.10.VVVVVasemmisto hävisiasemmisto hävisiasemmisto hävisiasemmisto hävisiasemmisto hävisitaas uudet vaalittaas uudet vaalittaas uudet vaalittaas uudet vaalittaas uudet vaalit

Kunnallisvaaleissa nukkuvien puolue sai eniten ääniä,joissakin vasemmistovahvoissa kaupungeissa yli puolet.Keskusta voitti maaseudulla sekä juppipuolueet kokoo-

126

mus ja vihreät kaupungeissa. Vasemmisto menetti sata-tuhatta äänestäjää.

Demareille tämä oli viimeinen vaalihäviö Lipposen joh-dolla? Kun hänelle ei ole näköpiirissä vahvaa seuraajaa,SDP:lle on tulossa johtajapula.

Vasemmistoliitolle tämä oli kolmas perättäinen vaali-häviö Suvi-Anne Siimeksen puheenjohtajuudella. Onhävitty eduskuntavaalit, eurovaalit ja nyt kuntavaalit. Senlisäksi on tuhlattu tilaisuus nostaa omaa profiilia presi-dentinvaalissa, joissa Siimes meni ilman omaa ehdokas-ta Halosen leiriin.

Tämä oli vaalihäviö siksi, ettei ole torjuttu tulonjaonvääristymistä, ei itsekkyyttä eikä oman edun tavoittelunrehabilitointia, ei yhteiskunnan militarisoimista eikä EU-propagandaa. Ei ole puolustettu köyhän asiaa. Kuka ää-nestää puoluetta, joka ei ole oikein mitään?

Aamulla on taas edessä lähtö Strasbourgiin. Ranskas-sa oli löytynyt hullun lehmän tautia melko läheltä Stras-bourgia, Voskeeseilta. Taitaa olla viisasta alkaa ruohon-syöjäksi Belgian ohella myös Ranskassa.

Meppipäiväkirjan osalta pidän nyt kuukauden mittai-sen tauon. Säästän tilaa niille tapahtumille, jotka edeltä-vät tärkeää Nizzan huippukokousta.

127

Marras-joulukuu

Maanantai 20.11.Kuukauden aikana on tapahtunutKuukauden aikana on tapahtunutKuukauden aikana on tapahtunutKuukauden aikana on tapahtunutKuukauden aikana on tapahtunut

USA:ssa on valittu presidenttiä huonolla menestyksellä.Vaalit antavat oikean kuvan USA:sta asianajajien pa-

ratiisina: presidentin valitsevat viime kädessä lakimie-het eikä kansa. On vahinko, että venäläiset eivät lähettä-neet paikalle vaalitarkkailijoita, mitä oli mietitty duumas-sa. Heillä olisi ollut antaa hyviä neuvoja ääntenlaskuun.Olimme vuosi sitten Paavo Väyrysen kanssa tarkkaile-massa duuman vaaleja Moskovassa ja näimme, että ää-nestyskoneet tulostivat siellä ehdokkaiden äänimäärätminuutissa äänestyksen päättymisen jälkeen.

Vielä paremmin systeemi toimi neuvostoaikaan. Sillointiedettiin vaalitulokset jo ennen äänestystä.

Totta toinen puoli on siinäkin jutussa, jossa kerrotaan,miten (tunnetusti Putiniin päin kallellaan olevan) Mos-kovan keskusvaalilautakunnan puheenjohtajaa pyydet-tiin apuun Floridan ääntenlaskuun. Muutaman päivänkuluttua hänelle soitettiin Moskovasta ja kysyttiin ettämiten menee. Vastaus oli, että hyvin menee: Putin joh-taa.

128

Venäjän vihreät ovat vuoden aikana keränneet 2,5miljoonaa nimeä vetoomukseen, jossa vaadittiin kansan-äänestystä käytetyn ydinpolttoaineen maahantuontiavastaan, jotta Venäjästä ei tule ydinjätteen kaatopaikka.Lain mukaan äänestys on järjestettävä, jos 2 miljoonaakansalaista sitä vaatii. Kylmän rauhallisesti mainittuputinilainen keskusvaalilautakunta kuitenkin hylkäsi700 000 nimikirjoitusta, ja niin ollen ei tule kansanää-nestystä. Putinin Venäjä haluaa tuontirahaa ja on val-mis säilömään maaperäänsä myös muiden maiden sä-teilyjätteen - ikään kuin omissa jätteissä ei jo olisi tar-peeksi vaaraa.

Europarlamentissa äänestettiin marraskuun puolivä-lissä perusoikeuskirjasta. Se hyväksyttiin äänin 410-93,27 tyhjää. Suomalaismepeistä vastaan äänestivät lisäk-seni Matikainen-Kallström ja Väyrynen, kun taas Pesäläja Pohjamo äänestivät vain tyhjää.

Perusoikeuskirja sinänsä on vaaraton. Se ei tuo mi-tään eikä vie mitään. Se on kuitenkin askel liittovaltionsuuntaan, ja sellaista askelta me kaikki mepit emme ol-leet valmiita ottamaan. Konventti-metodi, jolla EU:lle teh-tiin - ja tehdään - perustuslakia, ei edusta kansan- taikansojenvaltaa.

Ennen europarlamentin äänestystä olivat perusoike-uskirjalta vetäneet tukensa pois Euroopan merkittävim-mät ympäristöjärjestöt, mm. BirdLife, Greenpeace, Eu-roopan ympäristötoimisto (EEF), Maan ystävät ja Maail-man luonnonsäätiö (WWF). Niiden mielestä asiakirja saat-toi jopa heikentää mahdollisuuksia puolustaa ympäris-töä.

Perusoikeuskirjasta päätetään lopullisesti Nizzassa.Europarlamentin istuntosalien ulkopuolella esiteltiin

marraskuun alussa puhemies Nicole Fontainen nimiinkirjattu ehdotus parlamentin jäsenten ohjesäännöstä, jol-la määrätään meppien palkoista. Kaikille - seuraavan -parlamentin jäsenille ehdotettiin samaa, korkeata palk-kaa ja sille alhaista EU-verotusta.

Pohjoismaat ovat halunneet panna omien meppiensäpalkat EU:n yhteisöveron lisäksi myös kansalliselle ve-rolle. Jos siitä kannasta pidetään kiinni, esitys saattaa

129

juuttua parlamenttiin. Vaikka pohjoismaiset mepit itsehyväksyisivät kansallisen lisäverotuksen, parlamentissaon (federalistisia) voimia, jotka haluavat kaikille samatedut.

Parlamentissa uusi ohjesääntö vaatii taakseen 314(626:sta) meppiä. Jos suurten maiden meppien edut huo-nonevat liikaa, he kaatavat sen. Silloin säilyy voimassanykyinen järjestelmä, josta mepit hyötyvät eniten.

Fontainen esitykseen liittyisi ilmeisesti kulukorvaus-järjestelmä, joka olisi yhdenmukainen sivuilla 62-63 esi-tellyn Rehnin työryhmän esityksen kanssa.

Jos uudistus toteutuu, tapahtuisi mitä ilmeisimminseuraavaa:

1) Parlamentti maksaa kaikille jäsenille samansuuruis-ta 8 420 euron eli noin 50 000 markan suuruista palk-kaa, josta maksetaan yhteisövero ja eläkemaksu. Niidensuuruus olisi runsas kolmannes bruttopalkasta.

2) Matkat korvataan todellisten kustannusten mukaan.3) Parlamentin jäsenille maksetaan eläkettä 65 vuo-

den iässä. Sen suuruus olisi 3,5 % palkasta jokaiseltaparlamenttivuodelta, enimmillään 70 % palkasta.

4) Parlamentin jäsenet saavat ns. siirtymäkauden kor-vauksena 6-12 kuukauden palkan (yhteisöverolla) mut-ta eivät kulukorvauksia.

Vaikka seuraavien suomalaismeppien palkka näyttäänousevan 72-76 % ja olisi huikeat 50 000 markkaa kuu-kaudessa (muutosesitykset, joilla palkkaa yritetään alen-taa, eivät ilmeisesti mene läpi), matkakulujen korvaus-tavan uudistamisen johdosta meppien käteen jäävät tu-lot kuitenkin alenevat 15 000-25 000 markkaa kuukau-dessa. Siis palkka nousisi, tulot alenisivat!

Eniten alenisivat niiden tulot, joiden kotipaikka onSuomen pohjois- ja itäosissa tai jotka käyttävät lennoillahalpoja opiskelijalippuja.

Marraskuun puolivälissä EY:n tilintarkastustuomioistuinjulkisti raportin vuoden 1999 tileistä ja sen mukaan löy-dettiin taas sama määrä “epäselvyyksiä” kuin aina en-nenkin: 30 miljardia markkaa. Siitä varsinaisten petos-ten osuus on ehkä 6 miljardia, minkä lisäksi valtiot ra-portoivat löytäneensä omia petoksia saman verran.

130

Tilintarkastajat eivät katsoneet tälläkään kerralla voi-vansa ehdottaa vastuuvapauden myöntämistä komissi-olle. Sellaista suositusta ei ole annettu puoleenkymme-neen vuoteen. Sitä, miten vastuuvapauteen suhtaudu-taan, selvitämme kevään ajan budjetin valvontavaliokun-nassa.

Tilintarkastajien raportin perusteella on mahdollistaarvioida EU:n nettomaksajia ja -saajia vuonna 1999.

“Hävikistä” maksetaan hallintomenot sekä avustuk-set kolmansille maille. Siinä, miten se jakautuu maidenkesken, on suuria eroja.

Maat jakautuvat nettomaksajiin (-) ja nettosaajiin (+)seuraavasti:

Saksa - 68 100 milj.mkEnglanti - 31 700 milj.mkHollanti - 19 100 milj.mkItalia - 10 500 milj.mkBelgia - 7 600 milj.mkRuotsi - 7 300 milj.mkRanska - 7 000 milj.mkItävalta - 5 000 milj.mkSuomi - 1 850 milj.mkTanska - 850 milj.mkLuxembourg - 100 milj.mkIrlanti + 10 900 milj.mkPortugali + 16 000 milj.mkKreikka + 21 800 milj.mkEspanja + 39 900 milj.mk

Suomalaisten Brysseliin lähettämistä rahoista jäi silletielleen 1 850 miljoonaa markkaa. Valtiontalouden tilin-pidon mukaan hävikki on vähän suurempi, runsaat 2miljardia, mutta se lasketaan hieman eri perustein.

Englanti, Hollanti ja Belgia ovat tässä suurempia net-tomaksajia kuin todellisuudessa. Näissä maissa on ni-mittäin suuria satamia, joiden kautta EU-alueelle tuleepaljon muiden maiden tavaroita. Kun tullit peritään tu-losatamissa, nämä maat tilittävät EU:lle omina varoina -eli jäsenmaksuina - myös muiden maiden puolesta perit-tyjä tulleja. Englanti esimerkiksi tilittää tulleja 90 mil-

131

jardia markkaa, samankokoiset Ranska ja Italia vainpuolet siitä.

Sitten vielä asia, jota ei voi ohittaa. Paavo Lipponenoli pitänyt Brüggessä puheen, jota ei ole mahdollista tul-kita muuten kuin liittovaltiohenkiseksi. Euroopan fede-ralistien puheenjohtaja Jo Leinen sanoi, että hän yhtyyjoka sanaan.

Kommentoin Lipposta ja liittovaltiota kirjoituksessaniTurun Sanomissa muun muassa seuraavalla tavalla:

Kun pääministeri Paavo Lipponen tunnustautui liitto-valtiomieheksi, hänen ei pitäisi alkaa heti selitellä, etteihän tarkasti ottaen tiedä, mikä on liittovaltio. HänenBrüggen puheensa osoitti, että hän kyllä tietää.

Liittovaltio on valtioliitto, jossa käytetään ylikansal-lista valtaa. Kaikkien on noudatettava yhteisiä päätök-siä, joita tehtäessä maat ovat eriarvoisia: isoilla maillaon iso ja pienillä mailla pieni äänimäärä. Liittovaltiossakansallisvaltiot menettävät täysivaltaisuutensa keskus-vallalle, joka ei ole yksi maa. EU:ssa se on Saksa-Rans-ka akselivaltioineen.

Liittovaltio on vallansiirtoprojekti kotimaasta ulko-maille. Se ei ole mikään demokratia- tai tasa-arvo-pro-jekti.

EU:ssa kaikki federalistit haluavat päätöksenteonpohjaksi yhteisömetodin. Se on sitä, että päätöksetEU:n kehittämisestä tehdään EU:n elimissä eikä jä-senmaissa. Federalistit haluavat, että komissio olisiliittovaltiohallitus, joka nauttisi europarlamentin luot-tamusta.

Jos komissio olisi hallitus, siellä tehtäisiin enem-mistöpäätöksiä ilman että yhdelläkään komissaarillaon veto-oikeus. Hallitustenvälisessä yhteistyössä jä-senmailla sen sijaan on veto-oikeus joissakin tärkeissäasioissa Nizzan jälkeenkin, vaikka Suomi on ollutkinvalmis luopumaan siitä jopa eräissä ulko- ja turvalli-suuspolitiikan kysymyksissä.

Jos me saamme Nizzassa pitää oman komissaarin, setarkoittaa, että me emme saa mitään lisää, mutta meil-tä ei oteta pois sitä, mikä meillä jo on.

Sen vastineeksi, että on komissaari, hallituksemmeon hyväksymässä sen, että isojen maiden äänimäärää

132

neuvostossa lisätään ja käyttöön otetaan niitä suosivakaksoisenemmistömenettely: määräenemmistöön vaadi-taan sekä äänten että asukkaiden enemmistö. Samallamäärävähemmistökynnys alenee suurille maille. Suo-men edustajien määrää europarlamentissa suostutaanniin ikään vähentämään.

Lipposen ja Helsingin Sanomien mukaan vahva ja it-senäinen komissio palvelee parhaiten pienten maidenetua.

Pienet maat eivät kuitenkaan ole aina samaa miel-tä, eivätkä varsinkaan, jos niillä on erilaiset edut.Oman komissaarin ja muiden pienten maiden komis-saarien saaminen samalle puolelle ajamaan omaa asiaaon mahdotonta. Jokainen komissaari on antanut virka-valan, jonka mukaan hän ei aja minkään maan etua, jasuuret maat osaavat aina hajottaa pienten maiden yh-teisrintaman.

Kun Lipponen tekee liittoumaa eli eräänlaista Be-nefinluxia, on muistettava, että Benelux-maat turvaa-vat etujaan liittovaltion hengessä. Ne edustavat naa-puruutta, tasapainoa ja rauhantilaa Saksan ja Rans-kan kesken. Jos tehdään liitto niiden kanssa, etsi-tään ystäviä kaukaa. Lähempänä olisivat pohjoismaateli valtioliittomaat. Olisi hienoa, kun Ruotsin tai Tans-kan pääministeri voisi sanoa, että “emme me tain-neet olla eri mieltä mistään”. Nyt niin sanoi federalis-tisen Belgian pääministeri Guy Verhofstadt.

Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan olikirjattu tavoite, jonka mukaan Euroopan unionia pi-tää kehittää itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä. Seotettiin pois Lipposen toisen hallituksen ohjelmasta. Sillätavalla tehtiin tilaa kannanmuutokselle, jonka Lippo-nen esitti Brüggessä.

Toiseenkin linjantarkistukseen varauduttiin Lippo-sen toisen hallituksen ohjelmassa. Siitä on jätetty poisedellisen hallitusohjelman kohta, jonka mukaan Suo-mi nojaa itsenäiseen puolustukseen. Se, että halli-tusohjelmaa muutettiin, oli ns. NATO-optio. Suomestatehdään nyt sotilaallisesti NATO-yhteensopivaa (asevoi-mat natotetaan, hallitus säilyy liittoutumattomana), javarsinainen NATO-jäsenyys tulee vasta myöhemmin po-liittiseksi välttämättömyydeksi EU:n rakenteiden kaut-ta.

133

EU:ta militarisoidaan. Sitä varten unionissa otetaanvuonna 2003 käyttöön kollektiiviset kriisinhallintajou-kot, jotka ovat käytännössä euroarmeija. Suomi antaaEU:n käyttöön 1500 sotilasta Brysselissä 20-21.11.2000,jolloin pidetään EU:n puolustusministereiden suuri jouk-kojenluovutuskokous.

Euroarmeija, jonka suuruus on teoriassa 60 000 jakäytännössä 200 000 sotilasta, on NATO-yhteensopiva.Se panee toimeen rauhaanpakottamista, mikä merkit-see, että näille interventiojoukoille voidaan antaa myöshyökkäystehtäviä. Mitä kaikkea ne saavat tehdä, sitä eiole vielä päätetty. Joka tapauksessa on selvää, että suo-malaisten komentokieli näissä uusissa tehtävissä on eng-lanti. Sitä varten suomen uudesta perustuslaista otet-tiin pois määräys, jonka mukaan sotaväkemme komen-tokieli on suomi.

Kesällä Feirassa Suomi hyväksyi ensimmäisen ker-ran sen, että ns. joustavuus tai tiiviimpi yhteistyö (en-hanced cooperation) ulotetaan myös turvallisuuspo-litiikkaan ja puolustukseen. Lipposen puheen perus-teella voidaan päätellä, että Suomi ei halua olla EU:nsotilaallisen (NATO-)yhteistyön ulkopuolella. Suomihaluaa olla kovassa ytimessä. Mutta miksi Suomihaluaa olla kovassa ytimessä ja liittovaltiossa?

Kun Lipponen haluaa olla tekemässä EU:sta su-pervaltaa, joka perustaa tulevaisuudessa voimansamyös aseisiin, se näyttää olevan EU:n lopullinen pää-määrä. EU-kansanäänestyksen alla se, mitä nyt ontapahtumassa, kiellettiin. Oliko se vaalipetos?

Pääministeri ansaitsee joka tapauksessa suurkiitok-sen. Hän kertoo avoimesti, missä EU:ssa mennään, vaik-ka hänellä ei ole halua eikä riitä voima sen vastustami-seen.

Entä Halonen ja Tuomioja?Kun liityttiin EU:hun, Erkki Tuomioja nojasi No jaa-

liikkeeseen. Sen liikkeen suuri saavutus oli eduskun-nan lausuma, jonka mukaan EMU:sta päätettäisiinerikseen. Ei päätetty, vaan siitä sanottiin päätetyn EU-kansanäänestyksessä.

Rohkenen epäillä, että nyt käy samoin.

EU:ssa on valta, voima ja kunnia federalisteilla, jotkahaluavat tehdä siitä liittovaltion. He haluavat liittoval-

134

tiolle perustuslain. He haluavat myös liittovaltiohallituk-sen (komissio), jonka on nautittava liittovaltioparlamen-tin (europarlamentti) luottamusta. Liittovaltion asioistahe haluavat päättää yhteisö-metodilla (community met-hod) niin, että päätökset tehdään unionin - eli siis liitto-valtion - elimissä eikä viime kädessä kansallisissa parla-menteissa.

Kaikkea tätä ilmoitti Brüggessä haluavansa Paavo Lip-ponen, Suomen pääministeri.

Paine käyttäytyä tällä tavalla on suuri ja kasvaa jokakerran, kun annetaan lisää periksi. Pidän selvänä, ettäsellaista demaripainetta ei pysty pitkän päälle vastusta-maan kumpikaan demaritoivoistamme, ei Halonen eikäTuomioja.

Minun mielestäni Lipponen on tehnyt suuren virheen,kun hän kurkottaa “Eurooppaan” Ruotsin ja Tanskan ylieikä rakenna EU:sta valtioliittoa yhdessä niiden kanssa.Me tarvitsemme pohjoismaista yhteistyötä emmekä mi-tään BENEFINLUX:ia. Valitettavasti Lipponen on sellai-seen yhteistyökyvytön.

Tiistai 21.11.Joukkojenluovutusta à la NAJoukkojenluovutusta à la NAJoukkojenluovutusta à la NAJoukkojenluovutusta à la NAJoukkojenluovutusta à la NATOTOTOTOTO

EU:ssa kokoontuivat puolustusministerit. Ennen eivätkokoontuneet. Tämä kolmas kokous jää merkitykseltäänhistoriaan: luovutettiin sotajoukkoja EU:n käyttöön.

Brysselin kokouksen malli oli lainattu NATO:lta. Sota-liiton puolustusministerit kokoontuvat määräajoin vas-taavanlaisiin joukkojenluovutustilaisuuksiin.

EU:n kriisinhallintajoukot ovat NATO-yhteensopivat,osin samoja joukkoja, jotka on alistettu NATO:n johtoonja komentoon, ja niitä käytetään yhteistyössä NATO:nkanssa. Niin tehdään käyttäen hyväksi NATO:n sodan-johto-, vakoilu-, viestintä- ja esikuntaresursseja.

Sotaväkeä tarvitaan niin sanottuun sotilaallisen krii-sinhallintaan, joka voi olla myös rauhaanpakottamista.Se taas on sotaa. Siinä ammutaan kohti.

135

Pohjoismaista Tanska ei ollut antanut lainkaan soti-laita yhteiskäyttöön. Vaikka Ruotsi on suurempi maa kuinSuomi, sen osuus euroarmeijasta on sama kuin Suomen:1500 sotilasta. Suomi on innokas höökimään. Suhteelli-nen osuutemme joukoista olisi ollut vain alle tuhat mies-tä.

EU:ssa Suomi on kummajainen: pieni, pohjoinen, liit-toutumaton maa. Lipposen hallitusohjelman mukaan liit-toutumattomuus säilytetään vallitsevissa oloissa. Saat-taa tulla muitakin oloja.

Vaikka Helsingin huippukokouksessa päätettiin, ettäeurojoukot eivät ole euroarmeija, tietysti ne ovat. Kunasiaa myydään kansalaisille, puhutaan kauniimmin.Samoista (NATO-)sotilaista on eurojoukoissa kyse kuineuroarmeijassakin.

Siltä osin kyseessä on vain paperiarmeija, että joukoil-la ei ole yhteisiä kasarmeja, että niiden operaatiot on ra-joitettu ns. Petersbergin tehtäviin eli kriisinhallintaan (jo-hon sitten kuuluu myös rauhaanpakottaminen) ja ettätäyden rintaman taistelut hoitaa NATO. EU:n NATO-maillaon sen lisäksi varastossa myös Länsi-Euroopan unionis-sa (WEU) naftaliiniin säilötty V artikla keskinäisistä tur-vatakuista: jos yksi joutuu sotaan, muut alkavat samaansotaan.

Vaikka euroarmeijalle luovutettiin korvamerkityt jou-kot, tärkein asia jäi vielä täsmentämättä: missä pääte-tään ja kuka päättää eurojoukkojen lähettämisestä taiste-luun ja mihin kaikkiin tehtäviin niitä lähetetään. Mikä onniiden mandaatti?

Kansainvälisen oikeuden mukaan hyökkäys jotakinmaata vastaan on laillinen vain, jos sen perustana onkansainvälisen yhteisön päätös. Sillä siis pitää olla YK:ntai ETYJ:in mandaatti. NATO kuitenkin päätti Washing-tonissa huhtikuussa 1999 yksipuolisesti, että sitä eivätsido kansainvälisen oikeuden määräykset ja että se päät-tää itse omista hyökkäyksistään. Tätä päätöstä pannaantoimeen euroarmeijassa?

Kun eurojoukkoja voidaan käyttää rauhaanpakottami-seen, on epäselvää, mitä se on. Suomen rauhanturva-laista on - varmuuden vuoksi - otettu pois määräys, jon-

136

ka mukaan rauhaanpakottaminen oli suomalaisilta kiel-letty. Olipa se mitä tahansa, Suomen laissa ei ole enääsille täyskieltoa.

Lain mukaan Suomen osallistumisesta laajennettuunrauhanturvaamiseen päättää aina eduskunta, eikä nii-hin tehtäviin käytetä varusmiehiä. Niissä tehtävissä eimyöskään puolusteta Suomea. Sitä varten meillä on ol-lut kansanarmeijana omat puolustusvoimat.

Euroarmeijaa eivät sido Euroopan rajat.Lissabonin huippukokouksen asiakirjoissa oli mainin-

ta, jonka mukaan armeija voidaan lähettää konfliktei-hin, joissa on kyse etnisten tai uskonnollisten ryhmienvälisistä kiistoista, kilpailusta vähistä resursseista valti-oiden välillä tai kansojen liikkeistä pois kotiseudultaan.

Laaja-alaisin on tulkinta, jonka mukaan euroarmeijapuolustaa unionin “yhteisiä etuja ja arvoja”.

Voimavarojen luovutustilaisuudeksi kutsutun puolus-tusministereiden kokouksen jälkeen ei julkisuuteen ker-rottu, mitä oli päätetty. Niin avointa ja julkista on EU:nsotilaallinen toiminta.

Luotettavia lienevät olleet arviot siitä, että euroarmei-jaan oli luvattu 100 000 sotilasta, 400 taistelulentoko-netta ja 100 laivaa. EU:hun kuulumattomilta NATO-mail-ta saadaan joukkoihin täydennyksiä.

Kokouksen päätteeksi annetussa julkilausumassa sa-nottiin, että kyseessä ei ole euroarmeija. Jos poliitikotsanovat niin, kyllä sen täytyy olla euroarmeija. Myös eng-lantilainen laatulehti The Times kirjoitti suoraan, että“tämä on merkittävä askel kohden itsenäistä eurooppa-laista puolustusvoimaa, joka työskentelee sekä NATO:nkautta että sen ulkopuolella”.

Ruotsin puolustusvoimain komentajan Johan Heder-stedtin mukaan Ruotsi menettää tätä kautta vähitellenpuolueettomuutensa uskottavuuden, kun taas demari-puolustusministeri sanoi, että ei menetä. Poliitikot myy-vät sotaa kansalaisille kauniimmassa paketissa kuin so-tilaat.

Julkilausumassa sanottiin, että päävastuu (mutta eipäätösvaltamonopoli) rauhanturvaamisesta ja kansain-välisestä turvallisuudesta on YK:n turvallisuusneuvos-

137

tolla. Se oli tapa kiertää perusasia, eli tämä sanamuotopitää sisällään sen, että joukkoja voidaan käyttää myösilman YK:n mandaattia. Suomen rauhanturvalaissa on -vielä toistaiseksi - määräys, että sellainen pitäisi olla.

Puolustusministerit ilmoittivat rakentavansa EU:n so-tilaallis-taloudellista kompleksia yhteishankkein. Kehite-tään WEU:n satelliittikeskusta vakoilua varten ja HeliosII-satelliittijärjestelmää sekä rakennetaan yhdessä kul-jetuslentokoneita, laivoja ja kuljetushelikoptereita (joitasuojataan taisteluhelikoptereilla).

Kaikkea tätä palvelevat EU:n uudet pysyvät sotilaalli-set elimet, joiden johtotehtäviin Suomi on tarjonnut ken-raaleitaan. Ei ole kelvannut, ei tietystikään.

Samaan aikaan, kun puolustusministerit ja heidänkenraalinsa suunnittelivat Brysselissä euroarmeijaa,muutaman korttelin päässä niistä esikunnista oli meilläkansojen valituilla tavallinen työpäivä.

Budjetin valvontavaliokunnassa puhuttiin tiedon sa-laamisesta, ja esille nousi sen johdosta oikeusjuttummeparlamenttia (ja komissiota) vastaan.

Luxembourgin alemman tason oikeusistuimessa asi-aa oli käsitelty ensimmäisen kerran lokakuun lopussa.Sen jälkeen oikeuden puheenjohtaja ehdotti sopua, jokaperustuisi seuraavanlaiseen yhteiseen julkilausumaan:

Puitesopimus Euroopan parlamentin ja komission suh-teista, erityisesti sen kohdat 17, 29 sekä sen liite 3 kos-kien luottamuksellisten tietojen välittämistä Euroopanparlamentille, ei muuta EU:n perustamissopimuksenartiklan 197 kolmannen alakohdan määräyksiä.

Tämä puitesopimus ei loukkaa jokaisen Euroopanparlamentin jäsenen oikeutta omissa nimissään tehdäkomissiolle kysymyksiä ja saada niihin vastauksia, jot-ka edellyttävät tarvittaessa luottamuksellisten tietojenvälittämistä, mikä on ollut tilanne ennen puitesopimuk-sen hyväksymistä.

Me kantajat olimme valmiita lopettamaan jutun tähänjulkilausumaan, mutta parlamentissa ryhmien puheen-johtajien enemmistö ei hyväksynyt sitä. Kun parlamen-tin tehtävä ei saisi olla salailun maksimointi, me yritäm-

138

me saada tämän kannan nurin ja jatkamme oikeuspro-sessia.

Iltapäivällä oli ITRE-valiokunta ja illalla sen koordinaat-toreiden kokous.

Valiokuntien työtä johtavat parlamenttiryhmien nime-ämät koordinaattorit. He jakavat mietinnöt ryhmien kes-ken ja ryhmien sisällä. On etuoikeus olla koordinaattori,koska se tekee mahdolliseksi syödä kuormasta. OlenGUE-ryhmän koordinaattori virallisesti ITRE-valiokun-nassa ja budjetin valvontavaliokunnassa sekä päivystä-vä koordinaattori myös budjettivaliokunnassa.

Mietinnöt jaetaan erityisen pisteytysjärjestelmän mu-kaan. Se on eri valiokunnissa erilainen. ITRE:ssä on jo-kaiselle ryhmälle sen suuruuden mukaan annettu tiettypistemäärä kahden ja puolen vuoden ajaksi. Puolivälissäviiden vuoden parlamenttikauttamme valiokuntien ko-koonpanot tarkistetaan ja pistelasku aletaan alusta.

Jokainen mietintö ja lausunto on pisteytetty, ja senottaminen ryhmälle syö käytettävissä olevia pisteitä. Ryh-mä, jolla on jäljellä eniten kiintiöpisteitä, valitsee ensim-mäisenä.

Pistetilanne oli sellainen, että meidän ryhmämme kiin-tiöstä oli käytetty 58,33 % ja demareiden 58,82 %. Minäolin ensimmäinen, joka sai valita.

Valittavana oli todellinen herkkupala: kuudes tutki-muksen ja tieteen puiteohjelma vuosiksi 2003-2007. Seon yksi parlamentin supermietintöjä.

Ilmoitin, että me otamme sen. Olin ryhmätovereidenikanssa sopinut, että jos se tulisi meille, se tulisi minulle.

Tiesimme, ettei parlamentti toimi niin, että keskiko-koinen ryhmä saisi näin helpolla supermietinnön. Lähin-nä oli tarkoitus katsoa, mitä tapahtuu.

Demarikoordinaattori Eryl McNally kauhistui. Hän olivalmistautunut ottamaan mietinnön itselleen.

Hän alkoi toimia vähän kuin oli tehty Floridan äänten-laskussa. Piti voittaa aikaa. Hän ehdotti asian panemis-ta pöydälle. Samalla demarit ilmoittivat luopuvansa yh-destä aikaisemmasta mietinnöstään ja vaativat itselleenpalautettavaksi sen “ostoon” käytetyt pisteet. Se toisi heille

139

ensimmäisen valintamahdollisuuden, kun asiasta pää-tettäisiin uudelleen pöydällepanon jälkeen.

Prosessin jatko on mielenkiintoinen. Tekeekö demariMcNally kaupat kansanpuolueen koordinaattorin GilesChichesterin kanssa vai minun kanssani? Vanhan “os-ton” peruutukseen vaaditaan konservatiivien tuki.

Ei ole varmaa, että konservatiivit, jotka eivät itse saamietintöä, ovat valmiita kaupankäyntiin. He saattavatnähdä hyväksi, että supermietintöä ei saa sen samaneuropuolueen henkilö, jolla on asianomainen komissaa-ri. Tiedekomissaari on belgialainen demari Philippe Bus-quin. Hän on ihan asiallinen henkilö, vaikka olikin nimi-tyksensä yhteydessä vahvasti korruptioepäilyjen kohtee-na, koska silloin tuntui uskomattomalta, ettei hän puo-lueen puheenjohtajana tiennyt mitään puolueen saamistakorruptiorahoista.

Torstai 23.11.Saksan ja Ranskan tandemSaksan ja Ranskan tandemSaksan ja Ranskan tandemSaksan ja Ranskan tandemSaksan ja Ranskan tandem

Aikaa Nizzan huippukokoukseen oli pari viikkoa. Olivatkäynnissä ratkaisuviikot.

Tilanne päätöksentekorintamalla ei näyttänyt helpol-ta. Valmistelussa oli vielä kymmenen erilaista mallia ään-ten yksinkertaisesta painotuksesta (ilman että asukas-luku otetaan huomioon) ja kolme kaksoisenemmistömal-lia (niin että on määräenemmistön - ja erityisesti määrä-vähemmistön - ratkaisee myös asukasluku). Jäljelle onjäätävä vain yksi malli.

Saksa oli ehdottanut komissioon hierarkiaa niin, ettäsille valittaisiin puolen tusinaa varapresidenttiä. Se eri-arvoistaisi komissaarien aseman. Tarkoitus varmaankinon, että sillä tavalla komissioon syntyisi suurten maidenpolitbyroo. Gerhard Schröder näytti myös ehdottaneenuutta hallitusten välistä konferenssia, joka alkaisi vuon-na 2004.

Näillä pojilla ei ole koskaan missään asiassa mitääntakarajaa. Jos jotain ei tapahdu tänään, se yritetään saa-da tapahtumaan huomenna. Näissä asioissa ei aika lopu.

140

Isojen maiden hyväksi toteutettavan vallan uusjaonmuodollinen peruste on EU:n laajeneminen, johon onaidoimmin sitoutunut Saksa.

Uskotaan, että kun Saksa yhdistyi, Ranska asetti sillehinnan. Se oli yhteinen raha. Sen takia Saksan markka(eli demari) yhteisöllistetään EMU:ksi ja euroksi. Usko-taan, että Saksa sai siinä yhteydessä Ranskalta sitoutu-misen EU:n itälaajenemiseen.

Sekä Saksa ja Ranska ajavat aidon tuntuisesti laajen-tumista, kun taas EU:n budjettivarojen suuret eteläisetnettosaajamaat ovat kulisseissa sitä vastaan. Ne pelkää-vät menettävänsä miljardien koheesiorahat.

EU perustettiin rauhanliitoksi Saksan ja Ranskan vä-lille. Valtaa jaettaessa ne saivat tasavertaisen aseman.Saksa joutui kuitenkin sovittamaan natsihistoriaansa jatoimeenpanemaansa Ranskan miehitystä niin, että siitätuli suuri nettomaksaja muun muassa Ranskan maata-louden hyväksi. Kun Saksa on sittemmin yhdistynyt, seon tänään voimakkaampi ja vauraampi maa kuin Rans-ka. Siksi yksi Nizzan kiintoisimpia asioita onkin se, voi-ko Saksa saada suuruuttaan vastaavan aseman EU:ssavai pitääkö Ranska kiinni siitä, että ne ovat loppuun saak-ka tasavertaisia.

Jos EU laajenee ja kaikki jäsenmaat saavat samanlai-set oikeudet, Saksa ja Ranska eivät voi säilyttää milläändemokraattisella tavalla tandem-valtaansa. Jos EU laa-jenee niillä mailla, jotka ovat nyt jonossa, Saksassa onsen jälkeen yhtä paljon asukkaita kuin 17 pienimmässäjäsenmaassa yhteensä. Sellaisessa tilanteessa ei päätök-siä tehdä maaluvun mukaan.

Niin ollen EU:ssa ei voi olla maiden tasa-arvoa!Kun sitä ei ole ja kun se voidaan saada aikaan vain

yksimielisin päätöksin, sitä ei tule. Siihen ei suostu Sak-sa eikä Ranska. Ranskalaiset ovat tottuneet puhumaanEU:ssa osuuttaan kovemmalla äänellä, ja se voi tapah-tua vain, jos se on yhteistyössä Saksan kanssa.

Luxembourgin pääministerin Jean-Claude Junckerinmukaan nämä suuret maat löisivät päitään yhteen niinettä paukkuisi, jos samassa liitossa niiden kanssa ei oli-si muita maita. Juncker tietää, mistä puhuu. Hän sovit-

141

teli suurten maiden kannat Maastrichtin sopimukseksi.Jos Nizzaa hallitsee “Biarritzin henki”, se on sitä, ettäChirac ja Schröder estävät kaikissa olosuhteissa pieniämaita saavuttamasta sellaisen enemmistön, jolla äänes-tetään kumoon suurten maiden - mielellään kolmen suu-ren - vähemmistö. Jos sitä ei turvata Nizzassa, kokouspäättyy surkeaan epäonnistumiseen.

Jos Nizzan kokous “onnistuu”, Lipponen hyväksyy ko-kouksessa seuraavaa:

1) Jokainen maa saa pitää oman komissaarin.2) Neuvostossa kaikkien jäsenmaiden äänimäärää nos-

tetaan, mutta suurten maiden suhteessa enemmän kuinpienten. Suomen painoarvo vähenee.

3) Europarlamentti saa enemmän valtaa, kun uusiaasioita siirretään yhteispäätösmenettelyyn, mutta Suo-men ja muiden pienten maiden meppien määrä vähenee.

4) Yhä useampi neuvoston päätöksistä tehdään mää-räenemmistöllä. Suomi menettää niillä aloilla veto-oikeu-tensa. Helpotetaan suurten maiden määrävähemmistönkäyttöä.

5) Unionin toiminnaksi hyväksytään puolustuksenkinalalla tiiviimpi yhteistyö eli joustavuus, joka tekee pienillemaaryhmille mahdolliseksi tehdä EU:lle politbyroon eliSaksan ja Ranskan johtaman kovan ytimen. Suomi ha-luaa siihen mukaan, kun taas muut pohjoismaat halua-vat säilyttää täysivaltaisuutensa.

6) EU:ta militarisoidaan hyväksymällä lisää määrä-enemmistöpäätöksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekäpuolustuksen aloille. Suomen liittoutumattomuus on en-tistä epäuskottavampaa.

7) EU:n toimivaltaa kauppapolitiikassa lisätään muut-tamalla perussopimuksen artiklaa 133 niin että komis-sio voi entistä paremmin edistää vapaakauppaideologi-aa.

8) Vahvistetaan laillisuuspohja sille, että ylikansalli-sille europuolueille voidaan ruveta maksamaan europuo-luetukea komission rahoista.

Jos kokous “onnistuu”, Suomi on Nizzan suuria hä-viäjiä. Meillä ei ole mitään voitettavaa.

142

Europarlamentissa olivat esillä arkisemmat asiat kuinvallan uusjako jäsenmaiden kesken.

ITRE-valiokunnassa äänestettiin lausunnostani, jokakoski eläinkokeita kosmetiikan testaamisessa.

Esitykseni näytti putoavan jokaiseen mahdolliseen ra-koon. Sitä vastusti eläinsuojelulobby, kun en halunnutkiellettäväksi muissa maissa eläinkokein testatun kos-metiikan myyntiä EU:ssa (vaan jätin asian voimasuhteil-taan erilaisen päävaliokunnan eli ympäristövaliokunnankäsiin) ja kun pidin tuotemerkintöjä parempana vaihto-ehtona kuin markkinapakkoja. Sitä vastusti kosmetiik-kateollisuus, koska halusin kieltää eläinkokeet kosme-tiikan ja sen ainesosien testaamiseksi EU:ssa. Sitä vas-tusti myös komissio, joka halusi kieltää eläinkokeet vainjos oli tarjolla vaihtoehtoisia menetelmiä (ja jolle eivät rii-tä käytössä jo olevat 8000 ainesosaa) ja joka ei halunnutselkeitä tuotemerkintöjä siitä, onko tuotteita tai niidenaineosia testattu eläimillä jonkun tietyn päivämääränjälkeen.

Äänestyksissä valiokunta hyväksyi lausuntoni viimei-sen päälle: eläinkokeet kosmetiikan testaamiseksi kielle-tään EU-alueella ja tuotemerkinnät sallitaan. Muissamaissa testatun kosmetiikan markkinointikielto jäi pää-tettäväksi ympäristövaliokunnassa. Jos kielto halutaan,sen taakse on saatava 314 meppiä. Sen jälkeen se meneesovitteluun neuvoston kanssa. Kiellon aikaansaaminenon tarkan taktikoimisen takana.

Illalla myöhään Helsinkiin.

Perjantai 24.11.EU, tietoyhteiskunta ja tutkimusEU, tietoyhteiskunta ja tutkimusEU, tietoyhteiskunta ja tutkimusEU, tietoyhteiskunta ja tutkimusEU, tietoyhteiskunta ja tutkimus

Oli koko päivä aikaa tehdä alustus EU:n tiedepolitiikas-ta seuraavaksi päiväksi Kiikalaan.

ITRE-valiokunnassamme käsitellään tiede- ja tutki-musasiat, ja niissä merkeissä olen pyytänyt joitakin tie-demiehiä avustamaan minua. Yhdelle heistä, patologianprofessori Ari Rinteelle, olin luvannut tulla alustamaan

143

hänen EU-tutkimusprojektinsa päätöstilaisuuteen Kiika-laan. Tällainen tuli alustuksestani:

Elämme suurten tieteellisten löytöretkien aikaa. Infor-maatioteknologia on mullistanut maailman markkinat.Yhteiskunnallinen muutos ei kuitenkaan ole pelkkää tek-nologiaa. Yhteiskunnat joutuvat sopeutumaan uuteentilanteeseen järjestäytymällä uudelleen, ja tieteen uusi-en maanosien löytäjien pitäisi tietää entistä enemmänmyös sosiaalisesti eikä vain teknisesti.

Yhteiskunnallinen muutos on myös sosiaalinen. No-kia-optioilla on enemmän yhteiskuntapoliittisia vaiku-tuksia kuin yhtiön tuotteilla? Kännykkäsukupolvet vaih-tuvat, mutta optioilla aikaansaatu tulonjakomuutos onpysyvä. Sillä on vaikutusta perintöihin.

Politiikka on tänä päivänä viihteellistä, subjektii-vista - ja samalla subjektitonta - sekä elämyshakuis-ta. Se johtuu median, ei politiikan, tarpeista. Jos tut-kijat antavat periksi, tiede kehittyy samaan suuntaan.Ihanne olisi tiedeperustainen ja tiedevetoinen politiik-ka, mutta se on liikaa vaadittu. Politiikassa ei oleyhtäältä/toisaalta-ulottuvuutta.

Tiede on perusolemukseltaan epädemokraattista.Ei voida päättää äänestämällä, mikä on tiedettä taimikä tutkimustulos on oikea. Tieteen demokratiaa onse, että sen tulokset ovat julkisesti arvioitavissa. Useinne ovat. Siinä merkityksessä julkisesti rahoitettu tiedeon demokraattisempaa kuin yritysten rahoittama tiede,jossa tutkijoille maksetaan siitä, että he eivät julkistatutkimustuloksia.

Julkisesti kustannetun tutkimuksen maksajien elikansalaisten on perusteltua vaatia, että tiede on eet-tisesti korkeatasoista, vaikkakin yrityksissä sen val-vonta on vaikeaa. Tutkimuksen eettiset normit eivätvoi olla vain tutkijayhteisön sisäinen asia. Kaikki eivoi olla sallittua silloin, kun punnittavana on ihmis-lajin erityispiirre: moraalinen selkäranka.

Politiikan on oltava konservatiivisempaa - eli siisvarovaisempaa - kuin tieteen.

Suurimman osan soveltavan tieteen rahoituksestamaksavat yksityiset yritykset, ja niillä on kiire saadarahansa takaisin. Yhteiskunnalla ei saa olla vastaa-vaa kiirettä, kun tutkitaan esimerkiksi geenimanipu-

144

loitujen lajikkeiden risteytymistä luonnonlajikkeidenkanssa tai arvioidaan karjankasvatuksessa käytettyjenhormonien tai antibioottien vaikutusta luonnon eliöihin,ihmisiinkin.

Tieteellinen tieto vanhenee nopeammin kuin arkitietouudistuu. Jos esimerkiksi tieteen viimeinen sana BSE-taudin eli hullun lehmän taudin tartuntavoista on tosi,maatalousministeri Kalevi Hemilän - epäilemättä johon-kin vanhempaan tieteelliseen käsitykseen pohjaava - tietosiitä, että Suomessa ei ole BSE-tautia, on vaaraksi ih-misten terveydelle. Tiede ei kerro, onko vaarallisia prio-neja jo Suomessa. Sen kertoo käytäntö.

EU:ssa tavoitellaan tietoyhteiskuntaa.On erotettava toisistaan informaatio ja tieto.Informaatio on tiedon raaka-ainetta. Tieto on tuote:

informaatiosta johdettu väite, totta tai ei. Inhimilli-sen ajattelun korkein taso on tietämys, tietoisuus jatajunta.

Informaatiota voi olla ilman subjektia, vapaana, il-man järjestystä. Tiedolla on subjekti: se jonka tietoase on. Tieto ei ole koskaan täysin valmis lopputuote,vaan se on aina myös informaatiota, uuden tiedonraaka-ainetta.

EU:ssa tavoitteeksi asetetun tietoyhteiskunnan pi-tää olla nimenomaan tieto- eikä informaatioyhteis-kunta. Sen pitää olla myös sosiaalisen järjestyksen, kult-tuurisen monimuotoisuuden ja ihmisten keskinäisen so-lidaarisuuden yhteiskunta. Se ei saa olla vain teknolo-giaa, vain välineitä, vaan sen pitää olla myös sisältöjä.Sisältö on työvaltaisempi tuote kuin väline.

Demokratiaa on se, että tietoyhteiskunta ulotetaankaikkien saataville. Tietoyhteiskunta on sitä, että ontietoa. Sitä varten ihmisiltä vaaditaan uutta digitaa-lista uuslukutaitoa. Pitää osata lukea uusia sisältöjäuusista välineistä. Aivan yhtä tärkeä on tieteellisentiedon lukutaito. On opittava epäilemään tietoa. Tie-de on myös huuhaata.

Eurokratia köyhdyttää kielellistä rikkautta ja mo-nimuotoisuutta. Muuten ei niin suuri byrokratia toi-mi 370 miljoonan ihmisen hallinnoinnissa. Jos EUlaajenee, sen alueella asuu pian puoli miljardia ih-mistä, ja silloin se on liian iso olemaan poliittisestiyhtä. Se on jo nyt?

145

Euroopan unionin budjetista runsas 40 % käytetäänmaatalouteen eli pannaan uusjakoon maanviljelijöidenhyväksi. Myös hengen viljelyyn käytetään valtavia raha-määriä. Niitä ohjataan tavalla, josta on päätetty tutki-muksen viidennessä puiteohjelmassa vuosiksi 1999-2002.Rahaa käytetään parikymmentä miljardia markkaa vuo-dessa.

EU-raha on jäsenvaltioiden rahaa, jota EU jakaa EU:ntärkeinä pitämiin tarkoituksiin. Rahanjakoa toteutetaanprojekteina, joissa pitää olla mukana vähintään kaksijäsenmaata. Tutkimuksen puiteohjelmaa on täydennet-ty sopimuksin, joilla se on avattu jäsenhakijamaille jamyös muille maille, Venäjällekin. Tiedeyhteisöä eivätrajoita EU:n rajat.

Paraikaa valmistellaan tutkimuksen kuudetta puite-ohjelmaa eli rahanjakoa tieteellisiin tarkoituksiin vuo-desta 2003 alkaen. Komissio saanee valmiiksi ensim-mäisen luonnoksen maaliskuussa. Siinä otetaan huo-mioon EU:n poliittiset päätökset yhteisöllisen, siis liit-tovaltiohenkisen, tietoyhteiskunnan rakentamisestaUSA:n ja Japanin teknologisen etumatkan tavoitta-miseksi. EU haluaa olla tieteen suurvalta.

Euroopassa tutkimukseen käytetään varoja 1,8 %BKT:sta, kun Japanissa vastaava luku on 2,9 % jaUSA:ssa 2,8 %. Amerikan ja Japanin etumatkan saa-vuttamiseksi tarvitaan lisää rahaa, mutta ei siinä kaik-ki.

Rahan ohella keskustellaan myös tutkimustoimin-nan kohdentamisesta. Sitä varten komissio on laati-nut tiedonannon eurooppalaisesta tutkimusalueesta, itseasiassa kaksikin. Tavaroiden yhteismarkkinoita ha-lutaan täydentää tieteen yhteismarkkinoilla ja vapaa-kaupalla.

USA:ssa yksityinen tutkimustoiminta toimii tieteel-lisen kehityksen veturina, ja sitä rahoitetaan julkisinase- ja avaruustutkimuksen varoin. USA:ssa varus-teluteollisuuden tutkimustarpeisiin käytetään vuosit-tain yli kymmenen kertaa enemmän varoja kuin onEU:n tiedebudjetti: lähes 250 miljardia markkaa.USA:ssa julkisen vallan osuus yksityisen tutkimuk-sen rahoituksesta on 15 %. Kun OECD:ssa vastaavaluku on 12 %, EU:ssa se on niin muodoin alhaisem-pi.

146

Ei ole itsestään selvää, että EU-rahaa kannattaa ot-taa vastaan aina, kun sitä on tarjolla. Aina ei ole puuterahasta. Usein on enemmän puutetta tiedemiesten ja -naisten ajasta, ja jarruna ovat enemmän yksittäisten ih-misten fyysisen kapasiteetin kuin rahan tai henkistentoimintamahdollisuuksien rajat.

Kun EU-projekteihin tarvitaan yleensä 50 prosentinkansallinen omavastuuosuus, pitää miettiä, löytyykösamalle rahalle parempaa käyttöä kotimaisissa kohteissatai saadaanko sille suurempi hyöty yhteistyössä EU:nulkopuolisten tiedeyhteisöjen kanssa. Voi olla kannat-tavampaa hankkia kumppaneita Amerikasta tai vaik-kapa Norjasta kuin EU:sta.

EU-rahoja jaetaan löysäkätisesti, eikä EU valvotarkasti niiden käyttöä. Sillä voidaan tarkoittaa tilin-pidon ohella myös valvontaa, joka liittyy tieteen tu-loksiin: mitä rahoilla on saatu aikaan. Tulokset jää-vät tutkijoiden omaisuudeksi. Jos niitä ei arvioidaulkoa päin, on vaara, että kuluu liikaa rahaa hallin-toon ja nollatutkimukseen. Valvonnassa EU:n käy-täntö on salaileva ja mitä ilmeisimmin tehoton. Eu-rokratia on luovuusrajoitteinen valvonta- ja hallin-nointitapa.

Valtaosa tutkimuksesta rahoitetaan eri maissa kan-sallisesti. Vaikka tiede on kansainvälistä, korkeataso-isin tutkimus on ollut kansallista. Olisikin tärkeää ava-ta suurten jäsenmaiden kansallisia projekteja pienem-mille maille, jotta saataisiin yhteiskäyttöön huipputut-kimusta, mutta silloin vastaan tulevat varusteluteolli-suuden rajat.

EU:n varoilla ei pidä rahoittaa vain niitä jäämiä,jotka eivät saa muuta rahoitusta.

Tieteen ja sen maksajien keskinäinen vuorovaiku-tus on liian vähäistä. Tieteellisen lukutaidon kehittä-miseksi tarvitaan uusia menetelmiä. Saksassa onkoottu Amerikan oikeuskäytännön malliin kansalai-sista juryjä, joiden edessä tieteellinen tieto pannaanjulkiseen kansalaisarviointiin. Tanskassa ja Hollan-nissa järjestetään oikeusistuntojen tapaisia tilaisuuk-sia, joihin eri osapuolet kutsuvat kantansa tueksi to-distajia. Maallikkotuomarit päättävät, mikä on näyt-tö.

147

On yleisesti tarve kaventaa byrokraattisen tieteen jakansalaisyhteiskunnan välistä kuilua, ja tieteen on myösopittava eikä vain opetettava. Arkitajuntaa pitää vetäämukana, mutta tieteen sosiaalistaminen vaatii tutkijoi-ta itseään sosiaalistumaan.

Tieteessä maailmankatsomusten rakennusaineita voi-daan panna järjestykseen, mutta sen tuottama nykyi-nen järjestys on elitistinen. Rakennetaan tieteen sisäi-siä verkkoja, mutta ei yhteiskunnallista demokratiaa.Kovissa yhteiskuntatieteissä ei tunneta huolta syrjäyty-vistä kanssaihmisistä. Pahin on kansantaloustiede, jossaollaan aina voittajien puolella. Se on voittajien teologi-aa.

Tieteessä olisi syytä pohtia enemmän sen omaa it-setuntemusta, moraalia ja eettisiä rajoja. On määri-teltävä, mitä halutaan, ettei tehdä sellaista, mitä eihaluta. Tiedeyhteisön jäsenillä pitää olla sosiaalinenomatunto.

Lauantai 25.11.VVVVVasemmalta puuttuu “joku juttu”asemmalta puuttuu “joku juttu”asemmalta puuttuu “joku juttu”asemmalta puuttuu “joku juttu”asemmalta puuttuu “joku juttu”

Kukonlaulun aikaan aamulla lähdimme eduskunnan ym-päristövaliokunnan puheenjohtajan Pentti Tiusasen kans-sa Kiikalaan. Siellä patologi Ari Rinne puhui kuolemastatieteen näkökulmasta.

Eliöt ja oliot, joiden solut ovat erikoistuneet, ovat en-nen pitkää kuoleman omia. Luonto toimii enemmän so-lujen lisääntymisen kuin niiden tuottamien “tekovirhei-den” korjaantumisen suuntaan, ja lopulta koko erikois-tuneiden osien rakennelma romahtaa kuolemaksi. Kaik-ki solut eivät kuole samaan aikaan, ja se tekee mahdolli-seksi elinsiirrot.

Näitä asioita oli tutkittu EU:n varoilla yhteistyössänorjalaisten ja saksalaisten kanssa kaloilla.

Oman alustukseni jälkeen matka jatkui Turkuun va-semmistoliiton puoluevaltuuston kokoukseen.

Olin päivän Iltalehdessä esittänyt suhteellisen näky-västi tyytymätöntä Paavo Lipposen liittovaltiolinjauksiinja samalla patistellut Suvi-Anne Siimestä ottamaan etäi-

148

syyttä Lipposeen. Ensimmäistä kertaa arvostelin Suvi-Annea julkisesti. Pidin häntä kelvollisena puoluejohtaja-na mutta en vasemmistojohtajana.

Kokouksessa ei Suvi-Anne ottanut kantaa Lipposenlinjaa vastaan. Hänen puheessaan oli paljon löysää, eikävähiten EU-asioissa. Ministerin aika ei riitä uusien lin-jausten valmisteluun.

Pentti Tiusanen kiteytti asian puheenvuorossaan niin,että vasemmistoliitolta puuttuu “joku juttu”. Itse asiassavasemmistoliitolta puuttuu monia juttuja.

Jos minulta olisi kysytty, mikä on vialla, olisin vastan-nut seuraavaa.

Köyhät tarvitsevat politiikkaa, kun taas rikkaat tule-vat toimeen omillaan. Vasemmiston on oltava köyhienpuolella, mutta viime vuosina se on ollut mukana mu-rentamassa sosiaaliturvaa eikä sen sosiaalinen paatosole enää uskottava. Viime vuosina ovat tuloerot kasva-neet Suomessa ennätyssuuriksi.

Pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa ollaan solidaa-risia kanssaihmisille ja on pystytetty sosiaalisia turva-verkkoja. Viime vuosina vasemmisto on repinyt niitä alas.

Vasemmistolaisen pitää tunnistaa riisto. Tänä päivä-nä riisto on sitä, että annetaan osakkeenomistajien ottaaitselleen koko tuotos tyhjentämällä yhtiöt rahasta. Va-semmistopamput ovat tulleet markkinauskovaisiksi japyhittäneet markkinat. Kuitenkaan markkinat eivät tuo-ta työtä, leipää, asuntoja ja hyvää sosiaalista vointia kai-kille. Vasemmiston on puolustettava julkista valtaa mark-kinavoimia vastaan.

Eduard Bernsteinin mielestä sosialismi on sama asiakuin demokratia. Sillä tavalla määriteltynä vasemmistontulee olla sosialistinen liike.

On vain kansallisvaltion demokratiaa - eli sosialismia?Ei ole ylikansallista demokratiaa. On puolustettava sitä,mitä on. EU ei ole demokratia-projekti. Jäsenkirjadema-rit ja eurovihreät tekevät siitä liittovaltiota, joka ei olesosiaalinen eikä demokraattinen.

EU ei ole mikään rauhanyhdistys. EU:ta militarisoi-daan, ja sitä varten liittovaltiovasemmisto tekee Suomes-ta NATO-yhteensopivaa.

149

Vasemmistolla ei ole asettaa mitään reaalikapitalismintilalle. Sen ei kuulu puolustaa valtiomonopolistista sosi-alismia eikä valtiouskontoa, mutta silti on perusteltuapuolustaa valtion omistusta. On ajettava kansallista etuatilanteessa, jossa yli 70 % pörssiyhtiöiden arvosta on siir-tynyt ulkomaiseen omistukseen ja 1/3 eläkerahoista onsijoitettu ulkomaille.

Vasemmistolaisuus on yhteisöllisyyttä: kanssaihmis-tä ei jätetä. Viime vuosina sen on korvannut korporatiivi-nen kolmikantamalli, jossa valtiovalta, työnantajat jaammattiyhdistysliike ovat samaa suurta perhettä. Vasem-misto on hylännyt ne, joita ei johdeta työehtosopimuk-sin.

Vasemmistolaisuus on ollut kansainvälistä liikettä riis-tovapaan maailman puolesta. Viime vuosina liike on py-sähtynyt. Taistelua paremmasta maailmasta käy enäävain edistyksellinen nuoriso vasemmistopoliitikkojenhuippukokousten barrikadeilla. Valtiokirkon piispatkintajuavat kapitalismin ristiriidat selkeämmin kuin vasem-misto.

Vasemmistolaisuus on tasa-arvoa. Viime vuosina nai-set ovat nousseet vaatimaan ja puolustamaan sukupuol-ten tasa-arvoa. Siinä mielessä vasemmistolaisuus onpoliittista feminismiä.

Vasemmiston kuuluisi tasata alueellisia kehityseroja.Sitä eivät markkinavoimat tee. Vasemmisto on kuitenkinhylännyt maaseudulla asuvat suomalaiset.

Vasemmistolaiset osaavat puolustaa ihmisiä toistenihmisten riistolta. Mutta ihmiset riistävät myös luontoa.Uuden vasemmiston pitäisi olla punavihreää liikettä ter-veellisen ruuan ja puhtaan ympäristön puolesta.

Vasen on tänään oikea, ihan oikeasti, eikä ole näköpii-rissä uutta vasemmistoa.

Vaikka olen puolueen varapuheenjohtaja, minulle eitarjota puolueessa tilaisuutta saada ääntä kuuluviin saatitoimia. Jos minulle ei ole tilaa, monille ei ole.

150

Sunnuntai 26.11.Haagissa itsekkyys voittiHaagissa itsekkyys voittiHaagissa itsekkyys voittiHaagissa itsekkyys voittiHaagissa itsekkyys voitti

Kioton sopimuksen jälkiseurantaa varten koolle kutsu-tussa Haagin ilmastokokouksessa ei ollut löytynyt sopuakäytännön toimista kasvihuonekaasujen vähentämisek-si. Elämme itsekästä aikaa.

Maanantai 27.1.Putin on politiikan tsaari?Putin on politiikan tsaari?Putin on politiikan tsaari?Putin on politiikan tsaari?Putin on politiikan tsaari?

Europarlamentin ja Venäjän duuman yhteistyövaltuus-kunnalla oli kokous Brysselissä. Kesäkuussa me olimmeolleet Moskovassa.

Valtuuskunnassa on kolme suomalaista, minun lisäk-seni Reino Paasilinna ja Paavo Väyrynen. He edustavatnäissä asioissa vanhempaa valtiomiessarjaa, Paasilinnaentisenä ulkoministeriön miehenä ja Väyrynen entisenäulkoministerinä. Heistä vain Väyrysellä on edelleen dip-lomaattipassi. Entisillä ulkoministereillä on.

Me suomalaiset olemme aktiivisimpia kaikista ja pi-dämme Venäjä-yhteistyötä tärkeänä. Silloin tällöin käym-me tällä porukalla aamiaisella Venäjän Suomen suurlä-hetystössä, ja viime tapaamisessa esillä oli ainainenTshetshenia. Kävi taas selväksi, että venäläiset eivät annatuumaakaan periksi: terroristit on tuhottava.

Erkki Tuomioja näytti jossain sanoneen, että Suomel-la on oma yhteistyöohjelma Venäjän kanssa. Se oli liianpaljon sanottu. Suomi on nimittäin hyväksynyt EU:ssayhteisen Venäjä-strategian, josta ei poiketa. Siitä ei poi-keta, koska se on yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiik-kaa. Jos poikettaisiin, se ei olisi yhteistä. Suomi kuuluujoukkoon.

Venäjä sen sijaan ei kuulu mihinkään joukkoon. Jelt-sin taisi joskus ehdottaa sille NATO:n ja EU:n jäsenyyt-tä, mutta hänen puheistaan ei ole ollut väliä. Pysyvä estejäsenyydelle on Venäjän koko. EU ei kestä sellaista de-

151

mokratiaa, että Venäjällä olisi EU:n päätöksenteossaenemmän ääniä kuin Saksalla ja Ranskalla yhteensä.

Duuman valtuuskuntaa johti Vladimir Lukin, joka onentinen Venäjän Washingtonin suurlähettiläs. Duumas-sa oikeisto-opposition Jabloko-ryhmää edustava Lukinei nähnyt maansa keskipitkän aikavälin strategiassa si-jaa EU-jäsenyydelle.

Pitkällä aikavälillä Venäjän tavoite on tehdä Venäjästäeurooppalainen, ei EU-valtio. Se ei ole mikään helppo teh-tävä.

Karl Marx kirjoitti aikoinaan pamfletin 18. vuosisadansalaisen diplomatian historiasta. Siinä hän piti venäläi-siä lähes aasialais-mongolialaisena paimentolaiskansa-na, jolla on erilainen yhteisöllinen kulttuuritausta kuinMarxin tuntemilla eurooppalaisilla sivistysvaltioilla. Pie-tari Suuren kavala salajuoni oli ollut se, kun Venäjää olilähdetty eurooppalaistamaan. Francis Wheenin syksylläsuomeksi ilmestyneen elämänkerran mukaan tohtoriMarxilla oli russofobia, (tsaarin)venäjäkauhu. Marxismi-leninismin aikaan sitä selvittiin niin, että kirjaa salaises-ta diplomatiasta ei käännetty venäjän kielelle eikä siihenesitetty viittauksia kirjallisuudessa.

Ongelma Venäjästä eurooppalaisuuden ja aasialaisuu-den välimaastossa on edelleen ajankohtainen. Maa ha-kee edelleen omaa itsetuntemustaan. Se ei ole mikääntavallinen EU:n jäsenhakija, joka on valmis mihin tahansamuutoksiin päästäkseen EU:hun luopumaan kansalli-sesta itsemääräämisoikeudesta.

EU:n puolelta piti puheen entinen Hongkongin kuver-nööri, nykyinen komissaari Chris Patten. Hän halusiturvata energian saannin Venäjältä ja kehittää kauppa-suhteita niin että myös Venäjä saadaan mukaan maail-man kauppajärjestöön (WTO). Kiina on juuri tullut mu-kaan 14 vuoden neuvottelujen jälkeen, ja EU:n tavoittee-na on hoitaa Venäjän asia nopeammin.

Keskustelussa venäläiset esittelivät vuoden vanhaaduumaansa. Se on poliittisella kartalla keskemmällä kuinedellinen. Siihen on suuri vaikutus presidentti Putinilla,jonka presidentinvaalikampanjan tueksi luotiin tyhjästä

152

muutamassa kuukaudessa ennen duumanvaalia valtionomistamien televisiokanavien häikäilemättömän propa-gandan avulla puolueen tapainen organisaatio, jedintsvo(yhtenäisyys), joka sai vaaleissa - kommunistien jälkeen- toiseksi eniten ääniä. Kun Venäjällä kansalaisyhteis-kunta on edelleen lapsenkengissä, sen korvaavat poliitti-sen eliitin organisaatiot, joilla ei ole todellista perustaakansan parissa. Niiden suosionkaan ei tarvitse kestääkuin vaalin verran. Kommunistit ovat Venäjällä ainoakansanpuolue, jolla on maanlaajuinen organisaatio.

Putinia tukee duumassa hänen vaalipuolueensa lisäksitoista sataa sitoutumatonta, alueellista tai puolueisiinkuulumatonta kansanedustajaa. Niin ollen on selvää, ettäuusi duuma antaa enemmän periksi hallitukselle kuinkommunistien hallitsema vanha. Oikeisto-oppositiomiesLukin piti ongelmana sitä, että Venäjällä demokratiaavoidaan ohjailla - ja ohjaillaankin - Kremlistä. Hänestäse oli jopa pelottavaa. Jos Putin haluaa Suur-Venäjää,vasemmistokin tukee häntä.

Putin on vahvan keskusvallan miehiä. Hän keskittäävaltaa itselleen valtion televisiokanavien täyshallinnallaja hakee liittolaisensa väkivaltakoneistosta: armeijasta,salaisesta poliisista ja vanhoista takinkääntäjäbyrokraa-teista. Hän puhuu oikeusvaltiosta mutta pitää tuomarei-ta väliaikaisissa viroissa, joista heidät on helppo irtisa-noa väärien päätösten jälkeen. Pelkällä presidentin ukaa-silla hän lopetti parlamentin toisen kamarin eli liittoneu-voston vallan ja lähetti paikalliset kuvernöörit takaisinalueille. Siellä heidän valtaansa rajoittaa seitsemän Mos-kovan nimeämää superkuvernööriä, joista viisi on soti-laita. Alueellisissa vaaleissa hän tukee ehdokkaita, joillaon kuvaan kuuluva tausta. Jos valitaan väärä henkilö,sitä pahempi asia alueelle: keskusvalta ei anna rahaa.Putin on keskusvalta.

Lukinin mukaan Jeltsin ei kyennyt integroimaan maatakansainväliseen talouteen, mutta Putinilla on sellainenyritys. Siinä tarkoituksessa hän on tehnyt sinunkaupatuseimpien EU-johtajien kanssa: Volodja vaan.

Mielenkiintoinen uusi henkilö europarlamentin duu-ma-kuvioissa oli oikeistopuolueen edustaja Irina Kha-

153

kamada, taloustieteen tohtori, jota pidetään Venäjän tun-netuimpana naispoliitikkona. Hänen isänsä oli sodanjälkeen Venäjälle loikannut japanilaiskommunisti.

Hänkään ei halua Venäjää EU:hun, vaan sen tavoit-teena tulee olla talouskasvu ja aseman vakiinnuttami-nen valtiona. Kun halutaan tehdä maasta eurooppalai-nen valtio, tarvitaan vuoropuhelua EU-maiden kanssa,eikä Venäjää saisi syrjiä. Hänen viestinsä oli aika yksi-viivainen: jos jatkatte NATO:ssa, ei ole edellytyksiä yh-teistyölle.

Kokouksen jälkeen luin päivän postit, joiden joukossaoli mielenosoituskutsu Nizzaan. Me olemme GUE-ryhmäs-sä valmistelleet yhdessä eteläeurooppalaisen ay-liikkeen(pohjoiset ay-pamput taas ovat EU-miehiä) ja kansalais-järjestöjen kanssa mielenosoituksia EU:ta vastaan, mut-ta järjesteillä näyttää olevan myös vastamielenosoitus senpuolesta. Heidi Hautala oli yhdessä EU:n tiukimpien fe-deralistien kanssa kutsunut mielenosoittajia Nizzaanvaatimaan säädettäväksi EU:lle perustuslaki. Heidi onruvennut liputtamaan avoimesti liittovaltion puolesta.Siitä vaan! Näin äänestäjät saavat oikean kuvan myöshänestä.

Illalla oli päivällinen venäläisten kunniaksi paikallises-sa hyvänpuoleisessa ravitsemusliikkeessä. Oli salaattiaLes coquilles St.James sautés à l´ail, kalaa Les ailes deraie au confit de chicons ja jälkiruuaksi pikkuleivoksiaLes mini-tartelettes á la ananas et à la mandarine. Juo-mina oli valkoviiniä Pouilly-Fumé de Ladourette 1998 japunaviiniä Margaux Chateau Siran 1997.

Istuin samassa pöydässä useiden duumalaisten sekämeppikollegani paronitar Emma Nicholsonin kanssa.Briteille, jotka on aateloitu, tuntuu olevan tärkeä käyt-tää arvonimiä.

Paronitar oli seurannut Romanian vaaleja, ja hän tie-si, että presidentinvaalissa oli toiseksi eniten ääniä - so-sialidemokratisoituneen kommunistijohtaja Ion Iliescunjälkeen (38 %) - saanut äärioikeistolainen/zhirinovski-mainen Vadim Tudor (28 %), joka oli luvannut käyttääkonepistooleja romanialaisen, venäläisen, turkkilaisen jakreikkalaisen mafian kukistamiseen ja luoda 500 000

154

uutta työpaikkaa myymällä tavaraa kehitysmaihin. Miesoli asunut 20 vuotta USA:ssa ja tuonut sieltä mukaanuskonnollisen paatoksen ja myös ripauksen antisemitis-miä, vaikka juutalaisvastaisuuden hän kieltääkin. Hä-nen asenteillaan ei Romaniasta tule EU:n jäsentä, muttavoipi tulla Balkanin oikeistodiktatuuri. Jos EU laajenee,kaikki eivät tule sisään yhtä aikaa. Romania on jäsenyys-jonon peräpään valvoja (Ranskan yksipuolisesta tuestahuolimatta).

Illan mittaan kävi ilmi, että venäläisille vieraillemmeoli käynyt Brysselissä kuten eräälle entiselle avoparille,jolle ei ollut löytynyt sijaa majatalosta. Kaupungissa oliuseita konferensseja, ja niin vieraamme oli jouduttu ma-joittamaan Antwerpeniin. Kahvit calvadoksineen jäivätjuomatta, kun heidän piti lähteä kesken kaiken pitkänmatkan päähän nukkumaan.

Tiistai 28.11.VVVVVenäjä tukee eurenäjä tukee eurenäjä tukee eurenäjä tukee eurenäjä tukee euroaroaroaroaroarmeijaa!meijaa!meijaa!meijaa!meijaa!

Kokouksen alku myöhästyi aamulla tunnin, kun ruuhkamaantiellä oli viivästyttänyt venäläisvieraiden paluutaBrysseliin. Se lyhensi keskusteluun varattua aikaa, mikäoli vahinko, sillä nyt olivat esillä perusasiat.

Hollantilainen konservatiivi Ari Oostlander raportoiEU:n yhteisestä Venäjä-strategiasta. Hän oli laatinut asi-asta parlamentille mietinnön, joka olisi äänestyksessäjoulukuun täysistunnossa. Ranskalainen demari Cathe-rine Lalumiere puolestaan raportoi uusista eurojoukoistasekä EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.Siitä oli määrä olla äänestys alkaneella viikolla.

Oostlanderin raportti oli yhteistyöhakuinen. Sai ku-van, että haavoittuneenakin Venäjä on voimakas valta,johon eivät boikotit pure. Ihmisoikeudet eivät ole min-kään maan sisäinen asia, mutta Venäjän kanssa niitähalutaan korjata vuoropuhelulla. Tärkein yhteistyön alueon energiapolitiikka. Siihen liittyy suurvaltapolitiikkaa:mitä kautta öljy ja kaasu kuljetetaan idästä länteen.

155

Venäjän etujen mukaista on, että rakennetaan uusikaasuputki ohi Ukrainan, jossa on kaasulle liian suurihävikki. Siitä ovat valtion kaasuyhtiöt Gazprom sekä ita-lialainen, saksalainen ja ranskalainen yhtiö alustavastisopineet. Puola ei kuitenkaan halua, että sen ystävä janaapuri Ukraina ohitetaan, ja se tuo mutkia kaasuput-ken matkaan. Venäjälle tuottaa arvaamattomia ongelmiatällainen Puola-Ukraina-yhteistyö, ja pitkän päälle onodotettavissa muunkinlaisia konflikteja Ukrainan ja Ve-näjän suhteissa. NATO:ssa on pantu nämä asiat merkil-le, ja sen kenraalit ovat alkaneet pitää yhteiskokouksiaukrainalaisten kanssa.

Madame Lalumiere on byrokraattipoliitikko, joka onuransa aikana ehtinyt loikata demareista ja demareihin.Hän on ennen kaikkea ranskalainen, ja niinpä hän alus-ti - meidän muidenkin nimissä - siitä, mitä tavoitteitaRanskalla on EU:n ulkopolitiikassa. Hän haikaili EU:lleNATO:sta riippumatonta autonomiaa, kun perustetaaneurojoukkoja, tehdään päätöksiä niiden käyttämisestäsekä vakoillaan, tiedustellaan ja analysoidaan tietoja so-tilastarkoituksiin.

Käyttämässäni puheenvuorossa ilmoitin edustavaniparlamentin sitä neljänneksen tai kolmanneksen suu-ruista vähemmistöä, joka vastustaa EU:n militarisoimis-ta. Kävi ilmi, ettei Venäjällä ole mitään sitä vastaan eikämitään EU:n liittovaltioitumistakaan vastaan. Heistähänon luonnollista, että valtaa keskitetään. Heilläkinhän onliittovaltion joukkoja käytössä Tshetshenian tapaistenpaikallisten konfliktien hoitoon.

Minä näin, ettei euroarmeija ole NATO-vapaa armeija-kunta, kun taas venäläiset näkivät, että euroarmeija onvaihtoehto NATO:lle ja USA:n läsnäololle Euroopassa.Heille uhka on USA, ei Eurooppa tai euroarmeija. He vas-tustavat kiivaasti NATO:n laajenemista. He eivät - aina-kaan vielä - osaa vastustaa NATO:n salakavalaa laajene-mista EU:n rakenteiden kautta.

Venäläiset arvelevat euroarmeijan perustamisen hei-kentävän NATO:a ja johtavan USA:n sotilaallisen läsnä-olon päättymiseen Euroopassa. Erityisen myönteisesti he

156

suhtautuvat Ranskan kantoihin, koska se on sotilasasi-oissa eniten eurooppalainen ja vähiten atlanttinen.

Se, mikä on venäläisten näkökulmasta viisas strategiaheille, ei tee siitä hyväksyttävää meille. Meidän näkökul-mastamme EU:ta militarisoidaan ja sen myötä Suomijoutuu suurvaltojen pelinappulaksi. Jos eurooppalaisetNATO-maat haluavat pitkällä aikavälillä USA:n ulos Eu-roopasta, tehkööt keskenään sotilasliiton, mutta EU:nsisälle sitä ei pidä antaa tehdä. Se veisi meidät muka-naan. Konfliktitilanteessa yleiset ja yhteiset paineet sai-sivat meidät käyttäytymään tavalla, joka saattaisi ollaristiriidassa pienen maamme kansallisen edun kanssa.

On selvää, että entiset siirtomaavallat haluavat suo-malaisia nuoria miehiä kuolemaan EU:n arvojen puoles-ta Afrikassa, minkä Lalumiere esitti erääksi euroarmei-jan toimintakohteeksi, mutta meidän ei pitäisi olla niissäaseleikeissä mukana.

Euroopan rauhanvoimien ei pidä tanssia Venäjän taieurokenraalien pillin tahtiin. Suurvalloilla on suurvalta-edut.

Rauhanturvatehtävissä meilläkin pitää voida käydä jakäydäänkin, mutta niitä tehtäviä voidaan hoitaa ilmanosanottoa euroarmeijaan. On ollut meille turvallista, ettäon ollut itsenäinen puolustus eikä ole oltu sotilasliitos-sa. Vähän tosin on vallattu Itä-Karjalaa ja oltu liitossaSaksan natsien kanssa, mutta niiden kokemusten jäl-keen on opittu seisomaan tukevasti omalla kamaralla japuolustamaan omaa maata. Euroarmeija ei ole maan-puolustusarmeija.

Lounaalla venäläisten kanssa nautittiin alkuruuaksihanhenmaksaa La Tourelle de Foie Gras d´Oie au Gandaet sa Rougaille de Mangue et Papaye, pääruuaksi kalaaLe Saint-Pierre aux Pleurottes et Confit de Poireau Sa-bayon au Louis Roederer ja jälkiruuaksi sorbettia La Tu-lipe d´Amande Glacée de nos Sorbets Maison, viineinäolivat Muscat Leon Beyer 1998 ja shamppanja Louis Ro-ederer. Hyvää. Mutta tätä hyvää saa joka päivä mahantäydeltä, ja sitä kautta se muuttuu painolastiksi. Olinpari viikkoa aikaisemmin päättänyt alkaa syödä vähem-

157

män, mutta päätös ei ole pitänyt. Pitäisi olla enemmänaikaa itselle.

Illalla oli vastaanotto Venäjän suurlähettilään asun-nolla. Se ei ole Brysselissä mikään pikku juttu. Herratasuvat yleensä kaukana kaupungin ulkopuolella, ja tun-nin vastaanotto vie matkoineen niin paljon aikaa, ettäsiinä menee koko ilta pilalle. Mutta käytävä on. Näissäkuvioissa on opittava tuntemaan ihmiset niin että myöshe tuntevat, ja sitä ei saa ilmaiseksi. On annettava vasti-neeksi pois omaa aikaa.

Keskiviikko 29.11.Suomella on edelleen puujalatSuomella on edelleen puujalatSuomella on edelleen puujalatSuomella on edelleen puujalatSuomella on edelleen puujalat

Päivän työasiana olivat parlamenttiryhmämme järjestä-mä kuulemistilaisuus meriturvallisuudesta, ryhmäko-kous sekä parlamentin mini-istunto.

Euroopan parlamentin virallinen kokouspaikka onStrasbourg. Siellä pidetään EU:n peruskirjan mukaantäysistunnot. Sääntöön on saatu sellainen poikkeus, ettäpuolen tusinaa kertaa vuodessa Brysselissä voidaan pi-tää mini-istunto, kahden päivän kokous.

Suuressa salissa puhuttiin venäläisille esitellystä La-lumieren mietinnöstä. Äänestykset ovat aina mini-istun-tojen toisena päivänä, niin tämäkin.

Euroarmeija-äänestyksessä vastakohdat löytänevättoisensa. Monet meistä vasemmistolaisista vastustavatEU:n yhteistä puolustusta, koska se lähentää meitäNATO:on. Toisella laidalla brittikonservatiivit vastusta-vat, koska se heikentää NATO:a. Kannoissamme ei oleristiriitaa. Kysymys on erilaisesta arviosta siitä, voiko EUolla NATO-vapaa alue. Meistä siitä ei tule sellaista euro-armeijan kehityksen kautta, vaan NATO pikemminkinvahvistuu. Brittitoryt taas uskovat, että euroarmeijaheikentää NATO:a. Kummallakin laidalla on syynsä vas-tustaa euroarmeijaa.

Illalla oli eurooppalaisen metsäteollisuuden vuosiko-kouksen juhlapäivällinen Hiltonissa. Listalla oli ankan-maksaa Panaché de volaille et foie gras de canard, kalaa

158

Filet de bar roti sur peau, jus de crustacés au basilic,(hullun?) lehmän lihaa Grenadins de veau à la crème demorilles, farfalles aux petits légumes ja jäätelöä Parfaitglacé au Génépi, coulis de myrtilles sauvages ja juominavalkoviiniä “Caves du Gué d´Argent 1998 ja punaviiniäChateau Pechaurieux, Bergerac 1998. Taas tuli yksi tur-ha ateria, mutta se oli hinta uusien ihmisten tapaami-sesta.

Olin paikalla, koska parlamentissa on tulossa äänes-tykseen raporttini metsäteollisuuden kilpailukyvystä.

Puuhun perustuva teollisuus tuottaa kymmenennenosan koko EU:n arvonlisäyksestä. Yli kolmannes EU:njäsenmaiden maa-alasta on metsiä, kaikkiaan 130 mil-joonaa hehtaaria. Siitä Suomen osuus on vajaa kuuden-nes. Maailman mitassa EU:ssa on vähän metsiä, vain1/25 metsistä.

Venäjällä on maailman suurimmat puuvarat. Sieltätuodaan puuta Suomeenkin, vaikka maamme omissametsissä puuston kasvu on suurempi kuin puun hyöty-käyttö. Kapitalisti ajaa sillä tavalla alas puun hintaa.

EU-maissa halutaan lisätä uusiutuvan energian tuo-tantoa. Puuta halutaan myös polttaa. Viisaampaa saat-taa olla käyttää puu ensin paperiin ja polttaa sitten pa-peri.

Metsiä tarvitaan maapallon hengityselimistöksi. Vapaahiilidioksidi lämmittää maapalloa. Metsät ovat nieluja,jotka sitovat hiilidioksidia. Metsien maapohja sitoo sitäjopa enemmän kuin puusto. Maapallo lämpenee liikaa,jos metsiä hakataan liikaa.

Puolet paperista kierrätetään EU-maissa takaisin uu-siokäyttöön. Ilman neitsykuitua ei kuitenkaan tulla toi-meen. Suomi on EU:n neitsytkuitumaa.

Metsäteollisuus on energiavaltaista tuotantoa. Läheskolmannes kustannuksista on energian hintaa. Sen ohellayhtiöiden kannattavuus riippuu ratkaisevasti raakapuunhinnasta, siis kantohinnoista.

Kuitupuusta, josta tehdään paperia, kalleinta on kuu-si. Sellupuun kantohinnat ovat 1990-luvulla nousseetmaltillisesti. Itse asiassa ne ovat olleet jopa alemmat kuin

159

10 vuotta sitten. Näin ollen yhtiöistä ei ole vuotanut voit-toja metsänomistajille, jos ei lasketa vuotamiseksi sitä,että jollekulle ylipäätään maksetaan luojan eli luonnontyöstä. Amerikassa puu maksaa puolet Suomen hinnois-ta.

Metsäteollisuus on lyhyessä ajassa menettänyt ase-mansa maamme suurimpana vientialana Nokialle. No-kia vie Suomen viennistä 32 %, metsäteollisuus enää vain27-28 %. Metsäteollisuudella on kuitenkin Nokiaa tuke-vammin juuret Suomen maaperässä, mutta ei enää niintukevasti kuin ennen.

Nokia on maailman suurin kännykkätehdas, muttaeivät ole pieniä mainitut metsäjätitkään. AmerikkalaisenInternational Paper-yhtiön jälkeen Stora-Enso on maail-man toiseksi suurin paperi- ja kartonkiyhtiö, UPM-Kym-mene on neljäs ja Metsä-Serla viidestoista. Jos otetaanmukaan myös sellu ja sahatavara, Metsä-Serlakin onmaailman kymmenen suurimman metsäyhtiön joukos-sa. EMU-pakkodevalvaation ansiosta sellulla vuollaantänään maailman markkinoilla kultaa. Sen hinta on 40prosenttia korkeampi kuin vuotta aikaisemmin, ja kunteollisuuden kulut eivät ole nousseet läheskään samas-sa tahdissa, suurin osa hinnannoususta on voittoa, jon-ka nykyajattelun mukaan omistajat katsovat kuuluvankokonaan itselleen.

Torstai 30.11.Mini-istunnon maxi-asia:Mini-istunnon maxi-asia:Mini-istunnon maxi-asia:Mini-istunnon maxi-asia:Mini-istunnon maxi-asia:eureureureureurojoukotojoukotojoukotojoukotojoukot

Suuressa salissa äänestettiin.Äänestysten alkaessa paikalla oli 545 meppiä. Kun

kokopäiväraha läsnäolosta maksetaan vain niille, jotkaosallistuvat puoleen äänestyksistä, mepit ovat istunnonalussa pääsääntöisesti paikalla. Puolivälin jälkeen poruk-ka rupeaa harvenemaan, ja viimeisessä äänestyksessäoli sitten mukana enää 323 meppiä.

Monet italialaiset mepit ovat myös kansallisessa par-lamentissa ja monet ranskalaiset ovat omien paikkakun-

160

tiensa pormestareita. Listavaali tuottaa niissä maissasellaisia meppejä. He ovat usein kokonaan pois parla-mentin työstä.

Italiasta on europarlamentissa poliittisesti huipputa-soinen edustus, mutta se on vain kulissi. Erittäin har-voin paikan päällä käyvät mediakeisari, Euroopan rik-kaimpiin kuuluva Silvio Berlusconi ja Rooman pormes-tari Francesco Rutelli, jotka kevään vaaleissa kilpaile-vat Italian seuraavan pääministerin paikasta. Meidänryhmämme puoluejohtajat Fausto Bertinotti ja ArmandoCossutta ovat niin ikään harvinaisia vieraita, samoinpohjoisen Italian itsenäisyyttä ajava Umberto Bossi.

Meppejä on moneen lähtöön.Entisiä komissaareja ovat Jacques Santer ja Emma

Bonino, kun taas nykyisen komissaarin Neil Kinnockinvaimo Gladys on meppi, samoin heidän tanskalainenminiänsä Helle Thorning-Schmidt. Ana Palacio Valleler-sundi on komissaarin sisar.

Portugalin entinen presidentti Mario Soares on parla-mentin ikäpuhemies. Ranskan entisen presidentin Char-les de Gaullen samanniminen poika on äärioikeistolai-nen meppi, jonka puolueen johtaja Jean-Marie Le Pensai potkut parlamentista menetettyään Ranskassa vaali-kelpoisuutensa sen johdosta, että hän tuli pahoinpidel-leeksi kilpailevan ranskalaispuolueen kansanedustajaa.

Entisiä pääministereitä ovat Ranskasta Michael Rocard,Belgiasta Willy de Clercq ja DDR:stä Hans Modrow. Tans-kalaismeppi Lone Dybkjaer on pääministerin vaimo. Kai-kenlaisia salavaimoja ja -sukulaisia saattaa mepeistä löy-tyä runsain mitoin, sillä muissa maissa listavaali tuot-taa paljon erilaisia epäsuoria etuoikeuksia puolue-elii-teille.

Nimekkäitä meppejä ovat Pohjois-Irlannista ääripro-testantti Ian Paisley ja samalta saarelta Nobelin rauhan-palkinnon kuitannut katolilaisjohtaja John Hume. Rans-kalainen Vihreä- (entinen Punainen-) Dany eli DanielCohn-Bendit veti mukanaan europarlamenttiin 8 muutavihreää Ranskasta. Hän on superfederalisti päin vastoinkuin tanskalainen kansanliikemies Jens-Peter Bonde,joka on ollut kivenä parlamentin kengässä vuodesta 1979

161

lähtien. Yhtä kauan on mukana ollut vain tusinan ver-ran meppejä.

Tärkein äänestys koski madame Lalumieren mietin-töä. Siinä erottuivat suomalaiset liittovaltiojyvät akanois-ta.

Mietinnössä haluttiin todeta, että keskinäisen yhteis-vastuullisuuden henki “johtaa tulevaisuudessa siihen,että YUTP:lla taataan sekä jäsenvaltioiden rajat että uni-onin ulkorajat”. Huh huh. Se on turvallisuus- ja puolus-tuspolitiikan (YTPP) täydellinen liittovaltio-ulottuvuus!

Tämän puolesta äänestivät Hautala, Iivari, Kauppi,Matikainen-Kallström, Myller, Suominen ja Vatanen. EU-henkisistä mepeistä oli Thors poissa äänestyksistä jaKorhola lienee toheloinut äänestyskoneensa kanssa. Vih-reistä Hautalan euroarmeijamyönteisyys sai tässä äänes-tyksessä eri sisällön kuin Wuoren militarismi-kielteisyys.

Vihreiden ryhmä oli tehnyt muutosesityksen, jonkamukaan parlamentti “katsoo, että EYTPP:n ei tulisi pa-kottaa jäsenvaltioita, jotka pitävät puolueettomuutta ja/tai sitoutumattomuutta myönteisenä, mukaan aseellisiinkonflikteihin vastoin niiden tahtoa”.

Tätä vastaan äänestivät Iivari, Kauppi, Matikainen-Kallström, Suominen ja Vatanen. Jostakin uskomatto-masta syystä Pesälä ja Pohjamo äänestivät vain tyhjää.

GUE-ryhmämme muutosesityksen mukaan Euroopanparlamentti “edellyttää, että sotilaallisesti liittoutumat-tomien valtioiden on edelleen voitava säilyttää erikois-asemansa ja että niiden oikeutta harjoittaa itsenäistäpolitiikkaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikanaloilla kunnioitetaan”.

Tällaista Suomen linjaa vastustivat Iivari, Matikainen-Kallström, Suominen ja Vatanen. Korhola ja Myller ää-nestivät sentään tyhjää.

Mietintöön hyväksyttiin ensin maininta heikkouksistaja puutteista tulevan euroarmeijan “viestinnässä, johta-misessa, valvonnassa ja tiedottamisessa, strategisessaliikkuvuudessa (raskaat lentokuljetukset, tankkaus il-massa), tiedustelussa, kyvyssä läpäistä vihollisen ilma-puolustus, kyvyssä hyökätä joka säässä päivällä ja yöl-lä, täsmäaseissa ja risteilyohjuksissa” Sitten äänestet-

162

tiin siitä, että nämä puutteet pitää poistaa varustamallanäihin EU:n tarkoituksiin lisää aseistusta. Siinä tarkoi-tuksessa parlamentti päätti ehdottaa, että “kriisinhallin-taan osoitettavia voimavaroja käsittelevän konferenssinjälkeen jäsenvaltiot ryhtyvät korjaamaan näitä puuttei-ta, kuten ne jo ovat tehneet strategisten ilmakuljetusten(Airbus A400M), ilmataisteluohjusten (Metéor), risteily-ohjusten (Scalp/Storm Shadow) ja tiedustelu- ja navi-gointisatelliittien alalla”.

Tämän sotaisan vaatimuksen puolesta äänestivät Ii-vari, Korhola, Matikainen-Kallström, Myller, Paasilinna,Pesälä, Pohjamo ja Vatanen. Haukoista Kauppi ja Suo-minen äänestivät vastaan.

Kun oli todettu, että jäsenvaltioiden tulee kehittää“ilma- ja meritoimintavalmiuksiaan neljän jäsenvaltionkäytössä olevien lentotukialusten pohjalta”, parlamenttipäätti kehottaa Euroopan maita yhdistämään “laivastonilmavoimien operaatioiden saatto- ja tukivalmiudet Eu-roopan lentotukialusten asianmukaisen suojaamisenvarmistamiseksi”.

Suomalaisia laivoja muiden lentotukialuksia suojaa-maan olivat valmiita lähettämään Iivari, Kauppi, Korho-la, Matikainen-Kallström, Myller, Paasilinna, Pesälä, Poh-jamo, Suominen, Vatanen ja Virrankoski.

Parlamentti päätti “palauttaa mieleen, että toiminta-kykyisen EYTPP:n täytäntöönpano edellyttää päättäväi-syyttä ja sitoutumista yhteiseen poliittiseen visioon jayhteisten etujen määrittämiseen, mutta korostaa samal-la, että sen tehokkuus perustuu jäsenvaltioiden hankki-miin yhdenmukaisiin väliintulovalmiuksiin ja huipputek-nologian kehittämiseen”.

Mieliin päättivät tämän asian palauttaa Iivari, Kauppi,Matikainen-Kallström, Myller, Pesälä, Pohjamo, Suomi-nen, Vatanen ja Virrankoski. Haukoista Korhola äänestityhjää.

Tässä oli muutamia esimerkkejä siitä, miten europar-lamentissa äänestetään. Suomalainen media ei sitä seu-raa, joten ilmeisesti näillä asioilla ei ole merkitystä Suo-messa. EU:ssa niillä on.

163

Loppuäänestyksessä Lalumieren mietintö hyväksyttiinäänin 326-119, 49 tyhjää. Kaiken hyväksyivät Iivari,Kauppi, Korhola, Matikainen-Kallström, Myller, Suomi-nen ja Vatanen. Suomea edustaa europarlamentissa epä-isänmaallinen oikeisto!

Iltapäivällä kotiin isänmaahan.Kotimatkalla luin lentokoneessa Wall Street Journa-

lista, että Venäjä tahtoo hajottaa NATO:a sisältäpäin jatukee sen takia toimia euroarmeijan perustamiseksi.

Siitä kirjoittanut amerikkalainen professori Sean Kayperusti kantansa ulkoministeri Igor Ivanovin lausuntoi-hin, joten duumalaiset olivat edustaneet asiassa maan-sa virallista linjaa. Ivanov haluaa Venäjän ja EU:n välille“strategisen liittoutuman”.

Jeltsinin aikaan EU:ssa veisattiin itkuvirttä siitä, mi-ten venäläiset hoitavat ulkoasiansa ohi Brysselin suo-raan jäsenmaiden kanssa. Nyt ovat venäläiset alkaneetkumartaa EU:n suuntaan. EU:n toivotaan kumartavantakaisin niin että sen selkä kääntyy NATO:n suuntaan.Venäjä haluaa yksinapaisen, USA-keskeisen maailmansijalle moninapaisuuden. Euroarmeija ei ole heille ongel-ma, jos sen mandatointi sekä poliittinen johtojärjestelmäovat NATO-vapaita.

Sitä ne eivät ole, ja siksi venäläisillä on nyt väärä ana-lyysi. Saahan sitä kuitenkin yrittää.

Perjantai 1.12.EU on riippuvainenEU on riippuvainenEU on riippuvainenEU on riippuvainenEU on riippuvainenVVVVVenäjän kaasustaenäjän kaasustaenäjän kaasustaenäjän kaasustaenäjän kaasusta

Matkustin Moskovaan Venäjän kommunistisen puolueenpuoluekokoukseen europarlamenttiryhmämme edustaja-na.

Olin halunnut matkustaa, vaikka pohjoismaiset ryh-mätoverini eivät pitäneet meidän edustustamme tarpeel-lisena. Minun mielestäni meidän pitää toimia niin, etteivenäläisiä kommunisteja eristetä omiin oloihinsa, että onkeskusteluyhteys.

164

Vuonna 2020 92 % maailman energiatarpeesta saa-daan fossiilista polttoaineista.

Öljylle ei ole vaihtoehtoa varsinkaan liikenteessä. Sentakia sen kulutus kasvaa parissakymmenessä vuodessa65 %. Se on uusiutumaton luonnonvara.

Nykyisin 30-40 % EU-maiden kaasusta tulee Venäjäl-tä, ja kymmenen vuoden kuluttua EU on lähes täysinriippuvainen Venäjän kaasusta. Kun EU-maissa ener-giankulutus lisääntyy, kasvu tyydytetään lähes yksin-omaan venäläisen kaasun lisätuonnilla. Ei ole tarjollapohjoista, länttä tai etelää, mistä tuoda.

Venäjällä on maailman suurimmat kaasuvarat, joitahallinnoi lähes monopoliasemassa yksityinen yhtiöGazprom. Se käy 27 % maailman kaasukaupasta ja silläon hallinnassaan 38 % maapallon reserveistä.

Venäjän valtio omistaa Gazpromista enää 38 %. Viimevuosikymmenen privatisoimisvuosina sen osakkeita siir-sivät itselleen yhtiön entinen pääjohtaja, entinen päämi-nisteri ja entinen Kosovo-neuvottelija Viktor Tsherno-myrdin (joka otti Kosovo-ohjeensa Kremlistä samaantapaan kuin Ahtisaari sai ne Pentagonista) ja nykyinenpääjohtaja Rem Vyakhirev. Amerikan CIA:n mukaanTshernomyrdinin omaisuuden arvo on 30 000 000 000markkaa.

Kaasu kulkee putkissa, ja putkien reititys on maail-manpolitiikkaa. Gazprom tekee kaasudiplomatiaa senohella, että se vastaa kaasuntuotannosta Venäjällä.

Länsi-Eurooppaan tulevat johdot kulkevat Ukrainanläpi. Sattumoisin tuli juuri uutisista tieto siitä, että Uk-raina on luvannut lopettaa kaasun varastamisen näistäputkista sitä vastaan että Venäjä antaa sen vanhoillemaksurästeille kymmenen vuoden maksuajan ja myyuuden kaasun puoleen hintaan. Ukrainan läpikulustariippuvainen Gazprom on luvannut tätä sopimusta vas-taan toimittaa lähes puolet Ukrainan kaasutarpeesta.Toinen puoli tulee Turkmenistanista. Millähän rahallakaasuriippuvainen Ukraina, joka on luvannut sulkeaTshernobylin ydinvoimalan joulukuussa, maksaa laskun-sa?

165

Politiikkaa ja kaasudiplomatiaa on myös se, että Kos-tunican vaalivoiton jälkeen Gazprom lopettelee kaasutoi-mituksiaan Jugoslaviaan. Se on luvannut turvata jake-lun vain joulukuun loppuun saakka. Saattaa olla, ettäJugoslavian uusi hallitus pyytää neuvotteluja Venäjänhallituksen kanssa, ja silloin varmaankin keskustellaankaasun ohella myös Jugoslavian uudesta suunnasta. Joskaasua on tähän saakka myyty alehintaan Milosevicille,mahtaako länsi nyt joutua markkinahintaisen kaasunmaksajaksi? Jugoslaviallahan ei ole omaa rahaa selvitätalven yli.

Toisissa strategisissa putkissa kuljetetaan öljyä.Venäjän öljyntuotanto on puolittunut sitten Neuvosto-

liiton aikojen. Samaan aikaan on sen entisistä osatasa-valloista löydetty esiintymiä, joiden hyväksikäyttöä var-ten tarvitaan uusia putkia.

Suurimmat uudet öljylöydöt on tehty Kaspian merenalueelta, jossa strategisia tuottajia ovat Azerbaidzan jaKazakstan.

Niiden alueelta lyhin ja halvin putki kulkee Iranin läpiIntian valtamerelle, mutta sen rakentaminen merkitsisi,että länsiyhtiöiden olisi tehtävä yhteistyötä Iranin halli-tuksen kanssa. Sitä ei USA:n hallitus ole sallinut.

Toiseksi paras vaihtoehto olisi kuljettaa öljy Venäjänalueen läpi Mustan meren satamiin. USA:n hallitus onmyös sitä vastaan, sillä se turvaisi Venäjälle monopoli-aseman öljyn kauttakulussa.

Huonoin ja kallein vaihtoehto on se, että putki kulkisireittiä Bakusta Georgian läpi Turkkiin ja Ceyhanin sata-maan Välimerelle. Se sopisi USA:lle, sillä se olisi strategi-nen linjaus putken kauttakulkumaiden vapauttamisek-si Venäjän vaikutuspiiristä. Maailmanpolitiikkaa on, ke-nen poliittisessa vaikutuspiirissä ovat Kaukasus ja Kas-pian meren alue. Suurin uhka Venäjälle ei ole tänäänmikään sotilasliitto, vaan sen hidas poistyöntäminen alu-eilta, joita se pitää itselleen tärkeinä.

Kansainväliset öljy-yhtiöt, jotka putken rakentavat,vaativat länsihallituksilta tukiaisia, jos putki vedetäänja öljy pumpataan poliittisista syistä kallista reittiä pit-kin.

166

Alueen uudet itsenäiset valtiot ovat suuntautumassalänteen, vaikka Azerbaidzanissa on vallassa neuvosto-ajan KGB-mies Geidar Alijev ja Georgiassa saman fir-man mies Eduard Shevarnadze. He ovat hoitaneet valti-oidensa asioiden ohella myös omia asioitaan niin kuinmyös heidän toverinsa NKP:n politbyroosta Kazakstaninpresidentti Nursultan Nazarbajev.

Alijevin poika Ilkham on Azerbaidzanin valtion öljy-yhtiön varapääjohtaja. Juuri käytyjen vaalien voittajanahän pyrkii maansa parlamentin puhemieheksi. Hän onhyvä muslimi seuraajaksi isä-Geidarille!

Kazakstanissa on tehty maailman merkittävin öljylöy-tö vuosikymmeniin: Kashaganin kenttä. Se tekee maastaalueen suurvallan ja sen johtajista rikkaita.

Vuoteen 1996 saakka Kazakstanin valtiolla ei ollutyhtään ulkomaista pankkitiliä, vaan kaikki öljyrahatkulkivat sen johtajien henkilökohtaisten tilien kautta.Siinä on mitä ilmeisimmin syntynyt hävikkiä, jota on alet-tu tutkia - lahjusepäilyjen takia - USA:ssa ja Sveitsissäsen jälkeen kun Nazarbajev ajautui välirikkoon entisenpääministerinsä Ahezda Kazhegelgin kanssa. Kashegelgion muuttanut maasta ja syyttää presidenttiä korruptios-ta, jossa osallisina ovat lännen öljy-yhtiöt ja niiden agent-tina yhdysvaltalainen liikemies James Gaffen. Öljyrahaaon virrannut ainakin puoli miljardia markkaa erilaistenkuoriyhtiöiden kautta kansainvälisiin veroparatiiseihinperustetuille säätiöille, joita hallitsevat johtavat poliiti-kot.

Kuvaavaa on, että Kazakstanin valtion suurimpia kaup-pakumppaneita ovat Bermuda ja Neitsytsaaret, jotka ei-vät ole tulleet tunnetuiksi tuotannollisesta toiminnastavaan rahanpesusta.

Öljyn hinnannousu (ynnä dollarin revalvoituminen) onnostanut kaikkien öljyntuottajien tuloja. Venäjäkin onsaanut 30 miljardia markkaa ilmaista rahaa. Sitä ei ha-luta antaa duuman käyttöön jaettavaksi köyhille, vaansillä tuetaan Putinin valtaperustaa. Jonkinlainen yllätyslienee ollut Kremlille se, että Kansainvälinen Valuuttara-hasto (IMF) on ollut sitä mieltä, ettei Venäjälle pidä myön-tää uusia luottoja ja että öljyrahoilla pitäisi alkaa mak-

167

saa vanhoja velkoja takaisin. Kukaan ei koskaan muistaVenäjän köyhiä!

Voi olla niinkin, että öljyn hinta alenee markkinoilla jaettä Venäjän ilmaiset öljytulot eivät jatku. Silloin on val-tion ollut viisasta vähän säästää. On mahdollista, ettäöljyn hinnannousu on ollut seurausta onnistuneesta kei-nottelusta ns. futuurimarkkinoilla Lontoon öljypörssissäja New Yorkin raaka-ainepörssissä (NYMEX) ja että jos-sakin vaiheessa joillekin keinottelijoille jää Musta Pekkakäteen ja hinnat kääntyvät laskuun. Kun OPEC-maattuottavat maailman tuotannosta vain runsaan kolman-neksen, ne eivät yksin hallitse öljyn kysyntä- ja tarjonta-voimia. Niiden yhteinen toiminta-ajatus tuntuu olevanmäärän eikä hinnan maksimointi.

Rahaa tulee Venäjälle myös aseviennistä. Se meneevanhojen tehtaiden ylläpitoon ja uusien aseiden kehitte-lyyn. Venäjä on USA:n, Englannin ja Ranskan jälkeenmaailman neljänneksi suurin aseviejä, jonka markkina-osuus on kasvanut viime vuosina puolella: 6,6 prosent-tiin. Rahaa on sitä kautta virrannut Venäjälle 30 miljar-dia markkaa.

Venäjän tilaa arvioitaessa eivät rahasuureet toimi. Kunvaltion budjetti on vain puolitoistakertainen Suomeenverrattuna ja kun sen sisällä puolustusbudjetti on yhtäsuuri (eli pieni) kuin pikkuruisen Singaporen, raha eiratkaise sotaa ja rauhaa. Venäjällä on edelleenkin aseis-sa miljoona miestä, heistä kolmannes varusmiehiä (13 %ikäluokasta) ja valiojoukkoina palkka-armeija. Venäjäturvaa suurvalta-asemansa strategisiin ohjuksiin ja ydin-aseisiin. On luovuttu siitä periaatteesta, että ei käytetäensin ydinaseita. Jos kaikki tavanomaiset keinot on käy-tetty loppuun hyökkääjän torjumiseksi eikä hyökkäystaltu, Venäjä voi uusimman sotilasdoktriininsa mukaankäyttää ydinaseita myös ensi-iskuun.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on julkistettu tieto-ja salaisista biologisten aseiden ohjelmista. Läntisen tie-dustelun mukaan niitä jatketaan edelleen. Vanhoja myrk-kyjä on varastossa kaikkiin kuviteltavissa oleviin käyttö-tarkoituksiin. Yksin pernaruttobakteeria on tallella 300

168

tonnia, ja pienikin annos sitä tappaa kaiken kotona (muttaei puutarhassa).

Monet bioasetiedemiehet ovat joutuneet työttömiksi il-man lakkautuspalkkaa, ja siksi monilla voi olla suurihoukutus etsiä uusia työnantajia ulkomailta. Se on län-nelle turvallisuusuhka. Toinen turvallisuusuhka Venä-jälle itselleen on se, mihin pannaan aseriisuntaneuvotte-lujen seurauksena hävitettäviksi tulevista ohjuksistapoistettava jäteplutonium. USA:n kanssa on tehty sopi-mus siitä, että se antaa apua hävittämisen kustannuk-siin, mutta rahaa on käytössä liian vähän valtavan suur-ten - ja tappavien - plutoniummäärien eristämiseksi maa-pallon luonnon kiertokuluista.

Tutkaillessani näitä asioita illalla hotellihuoneessapuhelin soi pariinkin kertaan. Venäjänkielisestä puheestaerotin muutaman englanninkielisen sanan, kuten hey,hey, Russian girl, sex. Venäjällä on vapaa markkinatalo-us. Yrittänyttä ei laiteta.

Lauantai 2.12.“T“T“T“T“Toveri, älä pelkääoveri, älä pelkääoveri, älä pelkääoveri, älä pelkääoveri, älä pelkääolla patriootti”olla patriootti”olla patriootti”olla patriootti”olla patriootti”

Venäjän federaation kommunistisen puolueen (KPRF) 7.edustajakokous alkoi minuutilleen ilmoitettuun aikaankello 9.00 kristallikruunujen loisteessa ammattiliittojentalossa Moskovan keskustassa. Naapurissa on Bolshoi-teatteri, jonka salissa pidettiin 80 vuotta sitten maail-man ensimmäinen suunnitelmatalouskokous. Siellä ase-tettiin tavoitteeksi Venäjän sähköistäminen (Kommunis-mi = neuvostojen valta ja koko maan sähköistäminen)GOELRO-suunnitelman avulla. Tilaisuuteen saatiin säh-kö katkaisemalla se samaan aikaan naapurista, Krem-listä. Siellä ei tarvittu valoja, kun Lenin oli läsnä koko-uksessa.

Myös tässä kokouksessa oli Lenin paikalla. Suuriko-koinen pääveistos oli kunniapaikalla salin edessä, ja ko-kous hyväksyi yksimielisesti sen, että kokouksen osan-ottajakortti numero 1 varattiin hänen nimelleen. Muita

169

valtuutettuja oli 401 ympäri laajan maan Karjalasta Kal-mukiaan ja Tshetsheniasta Tjumeniin.

Venäjällä on tuntematon määrä kommunistipuolueitaja -ryhmittymiä. Tämä oli se, jolla on yhdessä liittolais-tensa (teollisuus- ja maatalousryhmän) kanssa 160 paik-kaa 450-jäsenisessä duumassa.

Puolueen tunnus riippui katosta. Siihen oli avoimenkirjan päälle kuvattu perinteinen sirppi ja vasara ja sitäreunusti teksti: Venäjä, työ, kansanvalta, sosialismi.

Kokouksen alkajaisiksi kovaäänisistä soitettiin “Suurija mahtava Neuvostoliitto”, ja osoittaakseen sitoutumis-taan yhteiseen asiaan kaikki nousivat ylös.

Kokouksen puheenjohtajistoon valittiin nelisenkym-mentä edustajaa, heistä 4 naista. Presidium edusti jä-merää miesenergiaa.

Kun käytettiin puheenvuoroja, puhujien joukossa oliyllättävän vähän takataigojen miehiä ja yllättävän paljonensimmäisiä sihteereitä. Puheaika oli 7 minuuttia, mut-ta yleensä siitä vähät välitettiin.

Kokouksessa oli vieraita 82 maan puolueista sekä edus-tus Euroopan parlamentin GUE-ryhmästä (minä) ja Eu-roopan neuvoston vasemmistoryhmästä (ruotsalainenkansanedustaja Mats Einarson).

Kokouksen alkupuolella joku Putinin virkamies kävilukemassa presidentin tervehdyksen, jolle taputettiin.Edellisessä kokouksessa oli vihelletty Jeltsinin terveh-dykselle.

Vladimir Putin on kommunisteille paha kilpailija, jokapohjaa valtansa samaan perustaan kuin kommunistit-kin: vahvaan valtioon, armeijaan ja turvallisuuselimiin. Neovat myös kommunisteille kova luu, jonka ympärille yri-tetään löytää poliittista lihaa.

Puolueessa on yli puoli miljoonaa jäsentä. Niinpä olimahdollista asettaa sekä duuman että presidentin vaa-lissa joka ainoalle vaalipaikalle tarkkailija, ja sen ansi-osta kommunistit pystyivät raportoimaan laajasta vaali-vilpistä putinilaisten hyväksi. Vaalien tulosta se ei muut-tanut.

Keskuskomitean puheenjohtaja Gennadi AndrejevitsZuganov esitti toimintaselostuksen, jossa kuului köyhi-

170

en ja syrjäytettyjen ääni: puolet venäläisperheistä elääköyhyysrajan alapuolella. Kymmenen kapitalismin vuo-den jälkeen kansan menetykset alkavat jo olla isompiakuin suuressa isänmaallisessa sodassa. Zuganoville kan-sainvälinen kapitalismi oli globaalista imperialismia, jossaulkomaiset voimat ovat venäläisten talousoligarkkien jamuiden varkaiden puolella.

Kommunistien vaihtoehto Venäjän nykyvallalle on pat-rioottinen ideologia.

Siihen kuuluu välttämättömänä osana maan sosiaali-sen jälleenrakennuksen ohjelma. Yhteistyötä muidenpatrioottisten voimien kanssa tehdään Venäjän Isänmaal-lisessa Unionissa, jonka perustamisen idea on vähänsama kuin se että Suomessa oli SKP ja SKDL.

Näytti siltä, että kommunistiset arvot ovat Venäjälläpatrioottisia, isänmaallisia arvoja. Puolue asettaa tavoit-teeksi tuottaa moderni versio venäläisestä patriotismista.Oikeisto on kansallismielinen, vain vasemmisto isänmaal-linen.

Puolueen ydin on työväenluokka. Se on palkkatyöväenmutta ei yrittäjien puolue, paitsi tietysti maatalousyrit-täjien, joiden äänitorvi sen pitää olla, jotta se säilyttäisikannatuspohjansa entisten kollektiivitilojen väen keskuu-dessa. Puolueen pitää Zuganovin mukaan toimia aktiivi-semmin ay-liikkeessä, koska siellä on vastarintavoimia.Olin kuulevinani, että Zuganov piti joitakin maansa uu-sien “vapaiden” ay-liittojen johtajia työväen omina oligark-keina, mutta kirjoitetussa puheessa ei ollut sellaistamainintaa. Sen sijaan vaadittiin ay-liikkeen neuvostoai-kaisen omaisuuden palauttamista työläisten sosiaalietu-jen parantamiseksi.

Kun edustajat pääsivät puhumaan, monet antoivatpalaa. Puolue on parlamentarisoitu, sillä on epälojaaliparlamenttiryhmä, duumassa on petetty marxismi-leni-nismi, puoluejohtajan ei pidä toimia parlamenttiryhmänjohdossa eikä puolueen aluesihteereiden pidä toimia vainduumasta käsin. Esitettiin, että puolue on duumaryh-män jatke eikä päinvastoin.

171

Päivä päättyi kulttuuriohjelmaan, jossa esiintyi moniaentisen Neuvostoliiton kansantaiteilijoita. Hyvin esiintyi-vät, upea konsertti.

Sunnuntai 3.12.”On korruptoitu venäläinen sielu””On korruptoitu venäläinen sielu””On korruptoitu venäläinen sielu””On korruptoitu venäläinen sielu””On korruptoitu venäläinen sielu”

Aamulla kokousedustajat jatkoivat siitä, mihin oli edel-lisenä iltana jääty. Duuman edustajien lisäksi kyytiä saimyös keskuskomitea, tuo taistelussa ujo joukko, jonkapitäisi olla protestiliikkeen etujoukko. Tuontiaatteille, joi-den avulla kansallinen kulttuuri korvataan tuontisisäl-löillä ja joihin nuoriso tuntee viehätystä, pitää tuottaavastavoimaksi patriotismi. Työ nykynuorison parissa onkuin uusi Stalingradin taistelu, jonka käymiseksi tarvi-taan Venäjän sekä fyysinen että henkinen elpyminen.

Useilla puhujilla oli huolena moraali, joka on kuinSodomassa ja Gomorrassa. HIV-positiivisten määrän pe-lätään lähivuosina nousevan lähemmäksi 600 000, jatauti on iskemässä nuorisoon; nykytartunnoista 80 % onalle 25-vuotiailla. Syntyvyys alenee ja kuolleisuus kas-vaa, ja Venäjän asukasluvun nettomenetys on miljoonaihmistä vuodessa. On alueita, joilla vain 20 % vauvoistasyntyy terveinä. Viidesosa Venäjän sairaaloista on ilmanjuoksevaa vettä, kaksi viidennestä ilman lämmintä vet-tä. Lääkkeitä ei ole, ja jos on, ne ovat sairaille liian kallii-ta. Hoitohenkilökunta on alipalkattua ja etsii muita töi-tä.

Öljyn kallistuminenkin puhutti. Kouluja pidetään kiin-ni öljypulan takia. Liikennevälineet eivät toimi. Ennenmaanviljelijä joutui antamaan tonnista öljyä tonnin vil-jaa, nyt kolme.

Putin edustaa vahvaa valtiota ja isänmaata, muttahäntä arvosteltiin siitä, että hänen tärkein tekonsa onollut korvata yhdet oligarkit toisilla. Niitä, jotka ovat me-nettäneet Kremlin suosion, ei kaivata takaisin. Pahin kai-kista tuntui olevan kahden passin mies (lue: juutalai-nen) Boris Berezovski. Samanveroinen vihollinen oli pää-

172

ministeri Mihail Kasjanov hallituksineen. Putin ja halli-tus eivät ole sama asia.

Entisen kommunistin Putinin suhde nykyisiin kom-munisteihin on monimutkainen. Putin tarvitsee kommu-nisteja, mutta kommunistit eivät tarvitse Putinia. Presi-dentti silittää puoluetta myötäkarvaan, mutta samaanaikaan hän on tehnyt erikoisen (sala)liiton duuman pu-hemieheksi valitun Gennadi Seleznjovin kanssa. Tämäon perustanut oman Venäjä (Russija)-liikkeen, jonkamonet arvelevat olevan - tarvittaessa - uuden puolueensikiö. Kokouksessa Seleznjov selitteli tekemisiään par-hain päin. Russija-liike on liittynyt kommunistien Isän-maalliseen Unioniin. Jännite kuitenkin elää kommunis-tien keskuudessa Putinin-Seleznjovin linjan suhteen.

Kun kokouksessa vaadittiin sosialismia, sillä tarkoi-tettiin sekä valtion että muunlaista (ay-liikkeen) kollek-tiivista omistusta. Kun Jeltsin - pelätessään häviävänsävuoden 1996 presidentivaalit - siirrätytti juuri ennen vaa-lia jättiläismäiset omaisuudet valtiolta yksityisomistuk-seen, hänen tarkoituksensa oli tehdä yhteiskunnallinenmuutos peruuttamattomaksi. Oli kiire, ja siksi privati-soinnit toteutettiin valtion näkökulmasta alihintaan. Jelt-sinin aikana kaiken kaikkiaan 75 % yrityksistä privati-soitiin. Tekemisen tapa ei kestä oikeudenmukaista tut-kimista. Siihen perustuu kansan viha oligarkkeihin.

Johtopäätöksenä kommunistien kokouksesta voi sa-noa, että sille oli leimaa antavaa valtio-usko: usko vah-vaan valtioon. Sille oli leimaa-antavaa myös se, että valtapuolueessa näyttää siirtyneen duumaan. Se jättää ken-tän auki kritiikille ja puolueen sirpaloitumiselle, silläkaikki eivät voi samaan aikaan olla duuman hyväetuisiajäseniä. Ne puoluejohtajat, jotka olivat paikalla (tai jotkaovat duumassa), ovat enemmän hallinnoinnin ja teoriankuin suoran toiminnan miehiä.

Gennadi Zuganov on yksiselitteinen johtaja, muttaongelmaksi on tulossa se, ettei seuraajaa ole näköpiiris-sä. Hän ei ole enää seuraavissa presidentinvaaleissa eh-dokas, jonka voittoon voitaisiin uskoa.

Venäjän kommunistinen puolue (KPRF) on keski-ikäis-ten miesten, sosiaalisen hyvinvoinnin, muistojen suur-

173

ten saavutusten, sosialististen ikonien, järjestyksen, kan-santerveyden sekä palkkatyöläisten ja eläkeläisten puo-lue. Sen ideologia on sosialistinen patriotismi: ilman, ettäon sosialistinen Venäjä, ei ole toivoa moninapaisestamaailmasta, jossa voitaisiin murtaa USA:n ylivalta.

Patriotismi ei ole mikään ideologinen systeemi. Se ontunne. Siteerattiin Leniniä, jonka mielestä se on sitä, ettävenäläiset tuntevat yhteenkuuluvuutta, joka on synty-nyt vuosisatojen ja -tuhanten aikana. Joku edustaja puo-lusti patriotismia sillä, että aikoinaan jo Trotski oli ollutsitä vastaan (ja internationalismin puolesta). Toinen päättipuheensa taisteluterveisiin: voitto ei tule patriooteille it-sestään. Ei todellakaan tule, eikä ole varmaa, että yli-päätään tulee voitto. Kun Neuvostoliitossa jaettiin köy-hyys tasaisemmin kuin nyky-Venäjällä rikkaus, monethaluavat takaisin entisen jaon, jossa kansa voi parem-min, mutta kun siihen liittyy muistoissa myös kommu-nistisen puolueen yksin-, mieli- ja hirmuvalta, puolueentarjoama vaihtoehto saattaa edustaa entisen paluuta tu-levaisuuteen.

Nämä ihmiset olivat kuitenkin tosissaan isänmaansaasialla, isänmaan, jossa monilla ei voi mennä huonom-min kuin menee tänään. Pitää voida sanoa ääneen, ettäkaikki ei ollut Neuvostoliitossa päin helvettiä ja että nytsuurella osalla kansaa menee huonommin kuin silloin.Minä en ehkä itse olisi kestänyt silloista tapaa tukahdut-taa ajattelua ja keskustelua ja olisin ehkä neuvostokan-salaisena ajautunut kansanviholliseksi, mutta jos tar-jolla on vain nykyinen vaihtoehto, monet katsovat peruu-tuspeiliin. Kymmenen vuotta kapitalismia on murenta-massa venäläisen yhteiskunnan kestokyvyn.

Kokouksessa oli tilaisuus keskustella ulkomaisten vie-raiden kanssa. Kävi ilmi, että vasemmistoa on muualla-kin kuin Euroopassa. Japanissa kommunistien kanna-tus on yli 10 %, ja se on suurempi kuin demaripuolue.

Länsieurooppalainen vasemmisto on Venäjän näkökul-masta niin arvaamaton, ettei meille tarjottu puhemah-dollisuutta. Puheen piti - myrskyisten suosionosoitustensaattelemana - Kiinan puolueen edustaja, ja myös Uk-

174

rainan, Unkarin, Vietnamin ja arabiliiton edustajia kuul-tiin.

Lähtiessäni kokouspaikalta ostin kokoustorilta vuoden2001 kalenterin, jossa jokaisen kuukauden kohdalla olikuva Stalinista hänen monissa työtehtävissään.

Zuganov oli vaatinut puheessaan jokaista puolueorga-nisaatiota ottamaan käyttöön internetin kotisivun. Myöspuolue on netissä. Kun yritin kotona tarkistaa kokouk-sen tulokset (luvatussa) englanninkielisessä muodossaosoitteesta www.kprf.ru, sivujen latautuminen näytti vie-vän niin kauan, ettei kärsivällisyyteni riittänyt odotta-maan kyrillisen kirjaimisto-ohjelman latautumista. Muttasiellä se varmaankin on, Venäjän kommunistinen puo-lue, informaatioajan palvelimilla mainitussa osoitteessa.

Lentokentällä törmäsin erikoiseen byrokratiaan. Läh-din suunniteltua aikaisemmin pois ja halusin vaihtaaFinnairilta ostamani lentolipun Aeroflotin lippuun. Se eionnistunut, koska lipussa ei ollut Finnairin leimaa. Pitiostaa uusi lippu. Jos en olisi ostanut, Aeroflot olisi me-nettänyt muutaman tonnin.

Jäin miettimään, kuinka monta lippua on Aeroflotinpitänyt myydä näin byrokraattisella tavalla, jotta on saa-tu kokoon se 6 000 000 000 markkaa, jonka kahden pas-sin miehen Boris Berezovskin sanotaan puhaltaneen Ae-roflotilta sveitsiläisille yhtiöilleen Farukselle ja Andaval-le.

Nämä yhtiöt antoivat rahaa Putinin vaalikampanjaansamoin kuin Berezovski itse. Berezovski, joka omien sa-nojensa mukaan teki television avulla Jeltsinistä presi-dentin vuonna 1996, kuvitteli saavansa rahan avulla os-tetuksi suhteet kuntoon Putinin kanssa. Ei saanut. Pu-tin on jättänyt Jeltsinin rauhaan mutta ruvennut vai-noamaan hänen oligarkkejaan, ei tosin ihan kaikkia. Yksisen sukuinen mies on nimittäin hänen henkilöstöpääl-likkönsä Aleksander Voloshin. Yhdessä Berezovskin kans-sa hän on ollut privatisoimassa Togliattin Lada-tehtaita,jotka Berezovski on - ulkomailta käsin maanpaosta - juurikaapannut AVVA-yhtiölleen. Kun Berezovski sanoo, ettävaltiobyrokratian KGB-miehet ovat nyt kaappaamassaliikemiesten rikkaudet valtiolle, näyttää siltä, että hän

175

itse pystyy toimimaan sangen tehokkaasti ihan toiseensuuntaan.

Putinilla on kansa takanaan, jos hän palauttaa edellämainittuja omaisuuksia valtiolle eikä ota niitä itselleen.Syntyy kuitenkin demokratiaongelma. Venäjällä ollaanpalaamassa totalitaarisen valtion valtaan, jossa mediaon keskusjohdon käsissä.

Maanantai 4.12.Suomesta käytetynSuomesta käytetynSuomesta käytetynSuomesta käytetynSuomesta käytetynydinpolttoaineen hautuumaa?ydinpolttoaineen hautuumaa?ydinpolttoaineen hautuumaa?ydinpolttoaineen hautuumaa?ydinpolttoaineen hautuumaa?

Brysselissä oli kolme valiokuntieni kokousta.ITRE-valiokunnan koordinaattorien kokouksessa sel-

visi, että demarit olivat keksineet keinon saada itselleentutkimuksen kuudennen puiteohjelman mietintö. He oli-vat luopuneet yhdestä aikaisemmasta kiistellystä mie-tinnöstä antamalla sen vapaaehtoisesti toisen valiokun-nan toimivaltaan. Niin he ovat nyt ensimmäisellä valin-tasijalla, kun pöydälle pannun tutkimusmietinnön jakotulee uudelleen esille.

Mutta demareille syntyi uusi ongelma: myös vihreäthalusivat tehdä demareiden tempun ja luopua yhdestävanhasta mietinnöstä toisen valiokunnan hyväksi! Josse onnistuu, vihreät saavat ottaa seuraavassa jaossaensimmäisenä uuden mietinnön, ja he puolestaan saat-tavat ottaa tutkimusohjelman.

Taistelu mietinnöistä on europarlamentin merkittävinkamppailulaji.

Illalla oli parikin päivällistilaisuutta.Kävin alkuruualla Euroopan energiasäätiön tilaisuu-

dessa, jossa puhuttiin ydinjätteestä.Kävi ilmi, että EU-alueella ei ole vielä yhdessäkään

maassa ratkaistu ongelmaa käytetyn ydinpolttoaineenikuisvarastoimisesta. Kävi ilmi, että eurooppalainen ydin-voimalobby odottaa Suomen hallituksen tekevän ensim-mäisenä päätöksen loppuvarastoinnista jo lähiviikkoina.Kävi ilmi, että Euroopan koko ydinvoimalobby odottaasitä päätöstä. Halutaan, että aletaan tehdä kansallisia

176

päätöksiä, joiden perusteella omat jätteet säilötään omaanmaaperään.

Kun muutamia tällaisia kansallisia päätöksiä on teh-ty, näitä säteileviä hautuumaita ruvetaan sen jälkeenyhteisöllistämään. Sellaisia ratkaisuja saatetaan tarvitamyös hakijamaiden, muun muassa Liettuan, käytetynydinpolttoaineen ikuissäilytykseen.

Kävi siis ilmi, että on todellinen riski siitä, että Suomeensäilötään EU:n tulevilla päätöksillä myös muiden maidenkäytettyä ydinpolttoainetta.

Ongelmallisin osa käytetystä polttoaineesta, jossa on99 % sen radioaktiivisuudesta, vie sen tilavuudesta vain5 %. Tilanpuute ei ole ongelma, vaan se, että monet kan-salaiset eivät halua oman maansa maaperään muidenmaiden jätteitä. Se on politiikkaa.

Pääruuan söin Euroopan aikakauslehdenkustantaji-en tilaisuudessa. Seuraavana päivänä olisi ITRE-valio-kunnassa äänestys metsäteollisuusmietinnöstäni, ja niis-sä merkeissä minun on pitänyt kuulla kaikkia osapuo-lia.

Tilaisuudessa tapasin lobbarin, joka kertoi toiminnas-taan julkisuuden saamiseksi sitä Suomen hallituksenpäätöstä vastaan, jolla lopetettiin olutralli Tallinnasta.

Tiedettiin, että silloinen kilpailukomissaari Mario Montiolisi tulossa tiettyyn valiokuntakokoukseen, jossa hänenoli määrä vastata meppien kysymyksiin. Kysyjäksi han-kittiin irlantilainen meppi. Sen jälkeen komissaarin ka-binettiin ilmoitettiin etukäteen kysymyksestä, jotta ko-missaari osasi siihen varautua. Suomalaismedialle vuo-dettiin, että tulossa olisi Montin kannanotto Suomen olut-politiikkaan. Valiokunnassa kilpailukomissaari otti Suo-men hallituksen päätökseen kielteisen kannan, joka Suo-men tiedotusvälineissä monistettiin EU:n kantana.

Elämään Suomessa yritetään vaikuttaa myös tällä ta-valla ulkoparlamentaarisesti: saadaan esitetyksi oma asiaEU:n asiana.

177

Tiistai 5.12.Suomi on Nizzassa ajopuuSuomi on Nizzassa ajopuuSuomi on Nizzassa ajopuuSuomi on Nizzassa ajopuuSuomi on Nizzassa ajopuu

Budjettivaliokunnassa oli vieraana komissaari VivianeReading, jolla ei ollut mitään sitä vastaan, että komissi-on käyttöön päätettiin antaa lähes 200 miljoonaa mark-kaa liittovaltioraha euron propagoimiseen ja että päätet-tiin edelleen ostaa myönteisiä uutisia Euronews-yhtiöl-tä. Uutisia on Euroopassa mahdollista myös ostaa.

ITRE-valiokunnassa äänestettiin metsäteollisuusmie-tinnöstäni, johon oli tehty yli 60 muutosesitystä. Se hy-väksyttiin yksimielisesti sen ansiosta, että meidän suo-malaisten yhteistyö oli ollut hyvä.

Iltapäivällä keskusteltiin suurlähettiläs Antti Satulintarjoamalla meppilounaalla aivan huulilla olevasta Niz-zan kokouksesta. Satuli on johtanut Brysselissä Suomenvalmistautumista kokoukseen.

Vapaassa keskustelussa tuli esille, että Ranska on ol-lut huonompi puheenjohtaja kuin kenties koskaan mi-kään muu maa. Epäjärjestys on ollut suuri eivätkä asiatole edenneet. Se johtuu myös siitä, että presidentti Chi-rac ja pääministeri Jospin kilpailevat maan seuraavanpresidentinvaalin paalupaikasta. Niinpä muka tiedetään,että Ranskan pääministerin virastossa on valmiiksi kir-joitettuna kaksi televisiopuhetta. Jos kokous onnistuu,Jospin sanoo Chiracin myyneen Ranskan edut. Jos seepäonnistuu, Jospin sanoo Chiracin olleen kykenemä-tön saamaan aikaan tuloksia.

Tapahtuipa kokouksessa mitä tahansa, se markkinoi-daan menestyksenä. Niin aina tehdään. Ei ole vielä ollutepäonnistunutta huippukokousta.

Kokouksen tulokset olivat pari päivää ennen sen al-kua enemmän auki kuin on näyttänyt ulospäin ja enem-män kuin Amsterdamin alla.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla EU:n II pilarissahyväksytään kuulemma joustavuus yhteisten päätöstentoimeenpanossa ja puolustusteollisessa yhteistyössä,vaikka saman päivän Financial Times-lehti tiesi Blairinpanevan - konservatiivien puolustaessa NATO:a - kapu-

178

loita rattaisiin. Ulkoministeri Cook oli esittänyt, että jous-tavuus sopii vain varusteluyhteistyöhän mutta ei varsi-naiseen puolustukseen.

Puolustuksen alalla Chiracin Ranska haluaa yhdessäSaksan, Italian ja Itävallan kanssa täyttä EU:n laajuistapuolustusyhteistyötä, kun taas muun muassa JospininRanska panee vastaan. Suomi ei pane. Valitettavasti.

Suomen virkamiehillä ei ollut tietoa, kumpi edustaaHVK-asioissa Suomea, presidentti vaiko pääministeri. Joson kaksi linjaa kuten Ranskassa, Ranskan osalta soisinpääministerin voittavan, Suomen osalta presidentin.

Totta puhuen Halosen ja Lipposen linjoissa ei ole näh-tävissä suurta eroa.

Koko kriisinhallinnan euroarmeija-ajatus, joka mää-rittää tulevaisuudessa EU:n yhden ulottuvuuden liitto-valtiona, on Halosen ehdotus, jonka hän esitti ulkomi-nisterinä yhdessä ruotsalaisen demarivirkasisarensakanssa. Voi myös olla, että Halonen ei ole vain idean äitivaan rakastaa armeijaa kuin äiti lastaan. Naiset pitävätusein kenraaleista.

Suomi ei näyttele Nizzassa mitään roolia. Lipponen onjo antanut periksi kaikessa.

Oltiin pitkään vastaan kaksoisenemmistöä, koska sesuosii suuria maita. Nyt on siirrytty sitä kannattamaan.Oltiin pitkään vastaan sitä, että puolustusasioissa ote-taan käyttöön joustavuus sisäpiirin (NATO-yhteensopi-vaa) sotilasydintä varten, mutta siihen suostuttiin jo Fei-rassa. Kuukausi sitten vielä naureskeltiin Saksan ehdo-tukselle komissaarien tasapuolisesta kierrättämisestä,koska sitä pidettiin vain neuvottelujuonena, mutta nytsekin hyväksytään, vaikka siitä joudutaan maksamaanhinta suurten maiden äänimäärien kasvuna ja menetet-tävinä europarlamenttipaikkoina.

Nyt hyväksytään jopa se, että Suomella ei ole aina omaakomissaaria!

Perusteena sille, että kaikki käy, on Suomen kanta EU:nlaajenemiseen: ollaan laajenemisen puolesta. Mutta mi-hin Suomi tarvitsee laajenemista niin, että sitä vastaanollaan valmiita myymään täysitsenäisyys ja täysivaltai-suus?

179

Nizzassa sovitaan ennakkotietojen mukaan siitä, ettäeuropuolueet saavat komission rahoista europuoluetu-kea. Sille hyväksytään laillisuusperusta.

Lähellä hyväksymistä on periaate, jonka mukaan jä-senmaat menettävät itsenäisyytensä kappaneuvotteluis-sa niillä aloilla, joilla komissiolla on toimivalta sisämark-kinoilla. Tätä vastaan monet kansalaisjärjestöt osoitta-vat mieltä Nizzassa.

Nizzassa ei ilmeisesti sovita mitään sellaista, josta pi-täisi jossakin maassa järjestää kansanäänestys. Sellai-nen rajoitteen Nizzan liittovaltioitumiskokouksen asialis-taan sai aikaan Tanskan EMU-äänestyksen tulos!

Mitä tulee Nizzan jälkihoitoon, on pelättävissä, että li-säliittovaltioitumista aletaan jatkossa valmistella silläsamalla konventti-metodilla, jolla tehtiin perusoikeuskir-ja. Schröder on kuitenkin toistaiseksi puhunut vain uu-desta HVK:sta.

Iltapäivällä europarlamentissa Ranskan puolalais-bul-garialainen Eurooppa-ministeri Pierre Moscovici alkoiennakoida Nizzan tuloksia. “On parempi, ettei tule sopi-musta olleenkaan kuin että tulee huono sopimus.” Myöspienten syyllistäminen jatkui. “Jos Nizzassa epäonnistu-taan, se ei mene ilman vaikutuksia laajenemiseen.”

Illalla matkalla kotiin luin lehdestä, että Putin oli eh-dottanut “Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton” palautta-mista Venäjän kansallishymniksi.

Toisessa lehdessä arvioitiin osuvasti euroarmeijaa:“Eurooppalaiset eivät oikein tiedä (tai eivät myönnä), mitävarten heillä on tällaiset joukot. Heistä vain tuntuu, ettäheillä pitää ne olla.”

Huolestuttava oli kotimaan lehden uutinen siitä, ettäBjörn Wahlroosista on tulossa Sampo-Leonian uusi pää-johtaja. Sen kauemmaksi oikealle ei Suvi-Anne Siimespääse nimityspolitiikassa. Siimeksen hyväksynnälläWahlroosin Mandatum-yhtiö fuusioidaan Sampo-Leoni-aan ja siitä maksetaan huikaiseva 2,5 miljardin markankauppa(yli)hinta. Siitä Wahlroosin osuus on päivän pörs-sikurssein runsaat 700 miljoonaa markkaa noin 14,5prosentin pääomaverolla.

180

Kauppahinnasta oli sopinut ostajan eli Sampo-Leoni-an puolesta Stora-Enson pääjohtaja Jukka Härmälä,vanha opiskelukaverini, joka hoiteli Kouri-kauppojaKOP:in puolesta ja osallistui KOP:in tuhoamiseen. SYP:inpuolella taas Wahlroos oli yksi tuhoamisvastaavia.

Pankkilaman vuosina KOP:ille ja SYP:ille syntyi luot-totappioita 32 miljardia, säästöpankeille 29 miljardia,osuuspankeille 16 miljardia ja Postipankille 6 miljardiamarkkaa. Näitä tappioita valtio maksoi veronmaksajienrahoista 40-50 miljardia. KOP:in sekä SYP:in omistajatmenettivät pankkiensa itsenäisyyden.

Näyttää siltä, että Härmälän, joka nautti viime vuodel-ta 13 miljoonan markan optiotulot, ja Wahlroosin, jokaon muuttanut tulonsa aliverotetuiksi pääomatuloiksi, onvasemmisto rehabilitoinut kotimaisten suurpankkienhävittämisestä. Että sellainen vasemmisto.

Keskiviikko 6.12.Itsenäisyys- vai kansallispäivä?Itsenäisyys- vai kansallispäivä?Itsenäisyys- vai kansallispäivä?Itsenäisyys- vai kansallispäivä?Itsenäisyys- vai kansallispäivä?

Haluavat tehdä itsenäisyyspäivästä kansallispäivän. Tottaon, että ei olla enää itsenäisiä, mutta muistoja pitää siltiolla siitä, mikä on yhdistänyt Suomen kansakunnaksi.Itsenäisyyspäivä on mieleenpainuva muisto.

Suomen itsenäisyyspäivänä pitää muistaa myös köy-hiä ja osattomia kanssaihmisiämme. On hyvä lainataKansan Uutisten esittely Anneli Anttosen ja Jorma Sipi-län kirjasta suomalaisesta sosiaaliturvasta:

Viime vuosikymmeninä vallinnut käsitys korkeista so-siaalimenoista ei pidä enää paikkaansa eikä varsinkaanjos tarkastellaan nettomenoja. Terveydenhuollon rahoi-tus suhteessa bruttokansantuotteeseen on eurooppalais-ta minimitasoa. Sairausvakuutus on heikko ja potilaanon maksettava terveyspalveluista poikkeuksellisen suuriosuus. Peruspäivärahan vaihtuminen työmarkkinatuek-si ei enää takaa kansalaisille yleistä työttömyysturvaa.Kansaneläkettä ja sairausvakuutuksen päivärahaa eienää makseta kaikille. Marginaalisen toimeentuloturvan

181

eli toimeentulotuen rooli on korostunut. Leipäjonot ovatjääneet osaksi toimeentuloturvaa. Ikääntyneiden laitos-hoito on supistunut vanhainkotien vaihtuessa palvelu-asuntoihin. Kotiäitien taloudellista tukea on supistettu.Yksityisten sosiaalipalvelujen osuus on kasvanut nope-asti.

Presidentin linnan vastaanotolta jäi mieleen, kun AatosErkon kanssa keskustellessani Lipponen rynni tervehti-mättä ohitse Erkkoa tönäisten. “Taisin olla tiellä”, totesiErkko.

Torstai 7.12.EurEurEurEurEuropommi vai ei?opommi vai ei?opommi vai ei?opommi vai ei?opommi vai ei?

Brysselissä oli Euroopan rauhanvoimien kokous, jossavalmisteltiin mahdollista yhteistä konferenssia poliitik-kojen, rauhanliikkeiden, muiden kansalaisjärjestöjen jakirkon edustajien kesken. Koolla oltiin Bertrand Russell-säätiön puheenjohtajan, viime kauden demarimepin KenCoatesin aloitteesta.

Liikkeellä olivat vanhat pasifistit, jotka haluavat uu-det sukupolvet mukaan rauhanliikkeeseen. Se olisi toi-von kulttuuri nuorille.

Haluttiin vähentää varustelumenoja sen sijasta, ettäniitä ollaan nostamassa valmisteltaessa EU:n uutta puo-lustusulottuvuutta ja euroarmeijaa. Haluttiin vallataEuroopassa takaisin se aloitteiden tila, joka ennen olipuolueettomilla mailla.

Esille nousi myös kysymys europommista. Jos tuleeeuroarmeija ja USA karkotetaan Euroopasta, pitääkö EU-maiden ottaa käyttöön oma ydinasepelote? Jos niin teh-dään, on valmistettava europommeja. Tehdäänkö Nizzas-sa, jossa alkoi EU:n huippukokous, poliittista esivalmis-telua myös europommille?

Tapaamisessa mietittiin, millä teemoilla on lähdettäväuudelleen liikkeelle. Jos puhutaan vain europommista jamuista uhkista, pelättiin, että pelko lamaannuttaa eikämobilisoi.

182

Uusien nuorisoliikkeiden kanssa on myös strategia-ongelma. Kun radikaalit nuoret haluavat usein olla - jaovatkin - vanhaa valtaa ja istuvia eliittejä vastaan, perin-teisen rauhanliikkeen toimintatavat ovat ns. sivistynei-tä. Kun nuoret puolustavat kaduilla rauhaa ja ympäris-töä yhteistä vihollista eli kapitalismia vastaan, vanhatistuvat turvallisissa seminaareissaan.

Syntyy ongelma myös laitosvasemmistolle. Mitä tekeevasemmisto, kun vasemmalta ajetaan sen ohi sen perin-teisin toimintatavoin? Siinä ei lisälaitostuminen auta.

183

Nizzassa isojenmaiden Coup d´Etat

EU:ssa on erilaisia kansakuntia, joilla on monenlaisialakeja ja määräyksiä sekä omintakeisia tapoja ja käytän-töjä. EU yhdenmukaistaa ja samanlaistaa kaiken samal-la tavalla kuin teki kristinusko, paitsi että EU ei ole us-kon asia eivätkä kaikki kristityt halua olla tämän maalli-sen vallan poliittisia sotilaita. Sen lisäksi monissa EU-maissa on vielä tekemättä uskonpuhdistus.

Hakijamaille EU ei ole mikään pelastusarmeija. Se eiedusta maiden välistä demokratiaa.

Jotta uusi keskusvalta tulisi hyväksytyksi ihmistenmielissä, se tarvitsee yhteisiä symboleja. EU:n tähtiku-vio on kaikille tuttu. EU:lla on oma lippu, jolle on Suo-messa määrätty yleinen liputuspäiväkin. EU:n kansal-lislaulu on Euroopan hymni, ja sitä kuunneltaessa EU:ssanoustaan seisomaan. Tunnuksillaan EU käy taisteluaihmisten tajunnasta: on vain yksi vaihtoehto. Pitää tun-tua siltä, että se on “läsnä”.

EU:ssa kaiken pitää olla yhteisöllistä eli EU-yhteenso-pivaa, ja sotilasasioissa yhä enemmän NATO-yhteenso-

184

pivaa. Jopa Euroopan historiankin pitää olla EU-yhteen-sopiva. Siinä tarkoituksessa Euroopan parlamentti onpäättänyt esittää komissiolle, että se valmistelisi yhtei-sen historian oppikirjan kaikkiin EU:n kouluihin.

Liittovaltio on projekti ylhäältä alas, hallitsevilta halli-tuille. Arveluttavin liittovaltion tekemisen tapa on ns.yhteisömetodi, se että päätökset tehdään EU:n omissatoimielimissä niiden voimasuhteiden mukaisesti, niin ettäsuuret maat määräävät. Perusoikeuskirjan valmisteluunkäytettiin konventtimetodia, joka suosii, jos mahdollista,vieläkin enemmän suuria maita. Se on on sovittu-vaihto-ehto: kansallisvaltioissa ei saa muuttaa sanaakaan siitä,mitä on sovittu ylikansallisesti ja epäparlamentaarisesti,epäselvästikin.

Perusoikeuskirja on liittovaltioasiakirja. Yritetään saa-da näyttämään, että EU antaa ihmisille oikeuksia, joitaheillä ei ole kansallisvaltiossa. Halutaan kertoa, että EUon oikeuksien antaja. “Hyvä” EU on hyvä köyhille.

EU on jo liittovaltio maataloudessa, aluepolitiikassa jakilpailun valvonnassa. Muun muassa niillä aloilla silläon yksinomainen toimivalta.

EU-liittovaltiolle on myös tulollaan oma raha, jonkaarvoa kaitsee keskuspankki, jolla ei ole minkäänlaistademokraattista valvontaa.

EU:lla on EY-tuomioistuin, joka synnyttää sille perus-oikeuskirjan, asetusten ja direktiivien tulkinnan kauttaoman yhteisöllisen oikeuskäytännön. Usein se on uuttalainsäädäntöä. Tuomioistuin tulkitsee 20 000 laillistapäätöstä, joita varten on kirjoitettu 85 000 sivua ylikan-sallista, osavaltioita sitovaa lakitekstiä.

EU:lle on tulollaan liittovaltion poliisi Europol. Sen li-säksi on päätetty oikeuslaitosten ja lakien yhteisöllistä-misestä, ja tulollaan on EU:n yleinen syyttäjä.

Liittovaltiolla pitää olla oma ulkopolitiikka. EU:ssa seon yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP).EU:lle ollaan kokoamassa euroarmeijaa pysyvien sotilaal-listen EU-elinten johdettavaksi.

Liittovaltiolla on oma kansanedustuslaitos. EU:ssa seon Euroopan parlamentti, jossa isoilla mailla on paljonedustajia ja pienillä mailla vähän. Parlamentissa toimii

185

neljä ylikansallista europuoluetta, joiden toimintaa EUrupeaa rahoittamaan europuoluetuella. Niiden hallitse-ma europarlamentti on vaatinut, että osa europarlamen-tin jäsenistä pitää valita ylikansallisilta eurovaalilistoil-ta, joille europuolueet asettavat ehdokkaat läpimenojär-jestykseen. Isojen maiden edustajat valitsisivat silloinmyös pienten maiden edustajat.

Liittovaltiolla pitää olla oma hallitus. Paavo Lipponenja muut federalistit haluavat komission nauttivan euro-parlamentaarista luottamusta ikään kuin se olisi halli-tus, vaikka komissaarit ovat vain virkamiehiä.

Tiedon saanti jäsentää yhteisön tietäviin ja tietämättö-miin. Demokratiaa olisi julkisuus. EU taas on kuuluisatiedon salaamisesta. Päätöksiä puolustusasioiden salaa-misesta ei kuitenkaan tee aina EU, vaan myös NATO.Tiedon salaaminen on osa liittovaltion vallankäytön jär-jestelmää.

Mitkä olivat Nizzan kokouksen tärkeimmät tulokset liit-tovaltion lisääntymisen odotuksiin verrattuna?

Sivulla 141 esitetty ennakointi kokouksen tuloksistaei ole kaikilta osin täsmällinen.

Kaikki komissaarinpaikat menevät myöhemmin kier-rätykseen - toisin kuin ennalta uskottiin. Europarlamenttiei saanut lisää valtaa - toisin kuin se itse halusi. Sentakia europarlamentissa oli kokouksen jälkeen sellaistahenkeä, että europarlamentti sivuutettiin tyystin ja ettäNizzan sopimus täytyy tästä syystä hylätä.

EU:n militarisointikaan ei lisääntynyt niin paljon kuinsuurista maista Ranska, Saksa ja Italia olisivat halun-neet, mutta muilta osin joustavuus eli tiiviimpi yhteistyölisääntyy näiden maiden toivomalla tavalla.

Muuten edettiin ennakkonuottien mukaan kohden liit-tovaltiota, mutta lyhyin askelin. Kirjoitin siitä Aamuleh-teen ja Savon Sanomiin 17.12.2000. Tässä Aamulehdenkirjoitus:

Paremmissa piireissä vallankaappauksista käytetään ni-mitystä Coup d´Etat. Nizzan huippukokouksessa Por-tugalin pääministeri António Guterres syytti suuria maita

186

Nizzan kokouksen päätökset vuodelle 2005(suluissa maiden varallisuusasema):

Jäsenmaat Asukasluku, Äänet Mepit (Kansantuote milj. henk. (%) ennen nyt ennen nyt /hlö, mk)

Saksa 82,0 (17,05) 10 29 99 99 (149 000)Englanti 59,2 (12,32) 10 29 87 72 (154 000)Ranska 59,0 (12,26) 10 29 87 72 142 000)Italia 57,6 (11,97) 10 29 87 72 (121 000)Espanja 39,4 (8,19) 8 27 64 50 (91 000)Hollanti 15,7 (3,28) 5 13 31 25 (148 000)Kreikka 10,5 (2,19) 5 12 25 22 (70 000)Belgia 10,2 (2,12) 5 12 25 22 (144 000)Portugali 10,0 (2,07) 5 12 25 22 (70 000)Ruotsi 8,9 (1,84) 4 10 22 18 (162 000)Itävalta 8,0 (1,68) 4 10 21 17 (150 000)Tanska 5,3 (1,10) 3 7 16 13 (193 800)Suomi 5,2 (1,07) 3 7 16 13 (153 000)Irlanti 3,7 (0,78) 3 7 15 12 (152 200)Luxembourg 0,4 (0,09) 2 4 6 6 (260 000)

Hakijamaat:Puola 38,7 (8,04) 27 50 (25 200)Romania 22,5 (4,67) 14 33 (10 000)Tshekki 10,3 (2,14) 12 20 (31 000)Unkari 10,0 (2,10) 12 20 (32 000)Bulgaria 8,2 (1,71) 10 17 (9 500)Slovakia 5,4 (1,12) 7 13 (21 000)Liettua 3,7 (0,77) 7 12 (17 000)Latvia 2,4 (0,51) 4 8 (17 000)Slovenia 2,0 (0,41) 4 7 (65 000)Viro 1,4 (0,30) 4 6 (23 000)Kypros 0.8 (0,16) 4 6 (84 000)Malta 0.4 (0,08) 3 5 (62 000)

Nizzan huippukokouksen jälkeen oli pitkään epäselvää, mitä siellä pää-tettiin. Tulkintaongelmat ratkaistaan ehkä vasta helmikuussa 2001.

Neuvostossa on nykyisin yhteensä 87 ääntä, vuonna 2005 niitä on345.

Määräenemmistöön vaaditaan nykyisin 62 ääntä ja vuonna 2005 sii-hen vaaditaan 255 ääntä. Määrävähemmistö, jolla päätökset voidaan estääeli blokata, on nykyisin 26 ääntä ja vuonna 2005 se nousee 91 ääneen.

Määräenemmistöön vaaditaan vuonna 2005 kolminkertainen enem-mistö: mainittu enemmistö äänistä, tietty määrä jäsenmaita ja 62 % asuk-kaista.

Olennainen muutos on se, että vuonna 2005 Saksa ja kaksi muutasuurta jäsenmaata voivat blokata päätöksenteon. Niissä on yli 38 % asuk-kaista.

187

siitä, että niiden tavoitteena oli ollut institutionaalinenCoup d´Etat.

Portugalin pääministerillä oli kokouksessa syytä kat-keruuteen samoin kuin Belgian pääministerillä. Niidensuuret naapurit Espanja ja Hollanti kasvattivat niihinnähden äänikaulaa, ja siitä syystä nämä herrat nostivatprofiilia. Sen sijaan Suomi oli tiukasti ruodussa.

Suomi on EU-luokan kiltein oppilas. Kun vuoden 1996jälkeen on tehty päätöksiä määräenemmistöllä, Suomion äänestänyt voittavaa ehdotusta vastaan tai tyhjääyhteensä vain 5 kertaa. Muiden maiden osalta vastaa-vat luvut ovat: Saksa 51, Italia 37, Hollanti 26, Tanskaja Englanti 22, Espanja ja Ranska 18, Belgia 16, Portu-gal 15, Ruotsi 14, Kreikka 11, Itävalta 10 sekä Irlanti jaLuxembourg 8. Mikään muu maa ei anna EU:ssa yhtäpaljon periksi kuin Suomi.

Suomi oli Nizzassa yksin. Lipponen ei halua tehdäpohjoismaista yhteistyötä, jonka tuloksena yksi ynnäyksi ynnä yksi olisi enemmän kuin kolme. Benelux-maat osoittivat Nizzassa, että summa on suurempikuin kolme.

Kun Suomella ei ollut mitään voitettavaa, mitäänei voitettu. Sen sijaan hävittävää oli, ja Suomen asen-teella hävitään aina.

Kokous näytti liittovaltiokehitykselle suunnan, vaik-ka tiukimpien federalistien ei annettukaan ottaa pit-kiä askeleita siihen suuntaan.

Sitä, että EU:sta tehtäisiin sotilasliitto, ei kuitenkaanestänyt liittoutumaton Suomi vaan NATO:n heikkene-mistä pelkäävä Englanti. Suomihan oli jo aikaisemminantanut periksi siinä asiassa, että EU:n sisään saadaanmuodostaa sotilaallinen ydin.

Varsinaiset EU-puolustusvoimat antavat vielä odo-tuttaa itseään, mutta EU:n militarisointi jatkuu. Sii-tä päätettiin Nizzassa. EU:ssa jatketaan isku- eli in-terventiojoukkolinjalla. Tarja Halonen on tämän krii-sinhallinta- ja rauhaanpakottamisidean äiti, ja sitä var-ten on jo alettu panna kokoon euroarmeijaa.

Lipposen mielestä pienen maan etu on vahva ja itse-näinen komissio. Se on hänen mielipiteensä, joka ei olesen arvokkaampi kuin että sanotaan vahvan, itsenäi-sen ja eduskunnan tukea nauttivan hallituksen olevan

188

Suomen etu EU:ssa. Itsenäisen Suomen etu olisi, ettähallitus ei olisi liittovaltiohenkinen.

Kun Saksa ehdotti ennen Nizzaa, että kaikkien mai-den pitää panna vuorollaan komissaarin paikka kierrä-tykseen, Suomi torjui sen. Sanottiin, että jos komissios-sa ei ole Saksan ja Ranskan edustusta, se on liian heik-ko. Nizzassa Suomi kuitenkin hyväksyi komissaarienkierrätyksen ja heikon komission. Kun mukaan tulee27. jäsenmaa, alkaa kierrätys.

Lipponen oli viimeisen yön pimeinä tunteina hyväk-synyt periaatteen siitä, että eri maiden komissaarit vali-taan yksimielisyyden sijasta määräenemmistöllä ja ettävalinta tehdään pääkomissaarin hyväksymistä jäsenmai-den ehdokkaista.

Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Siellä venä-läiset valitsivat monopolipuolueen keskuskomiteaan japolitbyrooseen myös muiden kansakuntien edustajat.Niin saatetaan tehdä myös EU:ssa. Maat saavat ehdot-taa omaa komissaaria, mutta muut päättävät, onko eh-dokas sopiva näille muille. Niin toimii liittovaltioväki.

Äänet eivät ole yhtä tärkeitä kuin se, mihin niitä käy-tetään.

Määräenemmistöpäätöksille vaaditaan tästä eteenpäinkolminkertainen enemmistö: yli 70 % äänistä, 62 % asuk-kaista ja joku enemmistö maista. Päätösten torpedoimi-seen riittää pieni vähemmistö, kun kolmessa suuressamaassa on yli 38 % asukkaista. Niinpä mainitut pro-senttiluvut eivät olekaan syntyneet tyhjästä. Niitä ei olekirjoitettu matematiikan vaan vallan kielellä.

Lisäksi suuret maat säilyttivät pieniä paremmin suh-teellisen osuutensa europarlamentin paikoista, joita tu-lee jakoon 732. Viimeisenä yönä oli Kreikalle ja Portu-galille vielä annettu 2 lisäpaikkaa, kun Belgia oli saa-nut saman korvaukseksi Hollannin suuremmasta ääni-määrästä neuvostossa. Yhtä suurille Unkarille ja Tshe-kille näitä hyvityspaikkoja ei enää riittänyt. Että sellais-ta demokratiaa.

Moni asia oli jäänyt Nizzassa epäselväksi. Kokouksentulokset olivat ensimmäisellä viikolla sen jälkeen käy-tössä vain ranskaksi, ja niihin liittyi suuria tulkintaon-gelmia. Näytti siltä, että neuvoston uudet äänimäärätsekä enemmistö- ja vähemmistöperiaatteet astuvat voi-maan vuoden 2005 alussa, vaikka EU ei laajenekaan.

189

Silloin pienet maat ovat maksaneet valtansa menetyk-senä hinnan laajenemisesta, jota ei tapahdukaan. Sevasta olisi todellinen Coup d´Etat isojen maiden hyväk-si!

Europuoluetuelle hyväksyttiin Nizzassa laillisuus-perusta. Siitä päätetään tämän jälkeen määräenem-mistöllä, eikä Suomi niin ollen voi estää europuoluei-den rahoitusta meidän veronmaksajiemme varoin.Esimerkiksi sen olisi voinut estää Nizzassa, muttaenää sen jälkeen ei voi.

Suomen ei pitäisi tulevaisuudessa kurkottaa Euroop-paan ohi pohjoismaiden. Meidän pitää tehdä yhteistyö-tä, sillä yksin ollessamme - tai Saksan kainalossa - meolemme aina vallankäytön suuria häviäjiä. Suomalai-sen ei ole hyvä olla alamainen.

Jos EU laajenee, Suomi on samassa sarjassa kuin Slo-vakia ja Liettua. Jos me olemme yksin, se on meille oikeasarja. Asukasluvun perusteella meidän kuuluu olla sii-nä joukossa, vaikka geopoliittisesti meidän pitäisi kuu-lua pohjoismaihin.

Jos EU ei laajenekaan, suurten maiden vallankaappa-us on onnistunut paremmin kuin kuviteltiin. Kuviteltiin,että EU:n uudet jäsenmaat vähän tasapainottaisivat Niz-zassa syventynyttä epätasapainoa.

Hyvän kuvan asenteesta, jonka perusteella synnyte-tään EU(A) ja EU(B), antaa vuoto Jacques Chiracin käyt-tämästä puheenvuorosta: “On oikeutettua, että vanhatjäsenmaat, jotka ovat antaneet unionille niin paljon, saa-vat enemmän äänivaltaa kuin uudet jäsenet, jotka tuo-vat ongelmia.”

Suuret maat säilyttivät pieniä paremmin suhteellisenosuutensa myös europarlamentissa eivätkä vain neu-vostossa. Europarlamentti, johon Suomesta valitaan tu-levaisuudessa vain 13 meppiä, edustaa ylikansallistavaltaa: päätökset tehdään jäsenten enemmistöllä ilmanniitä suojalausekkeita, joita neuvostossa vielä on Nizzanjälkeenkin tarjolla monissa elintärkeissä asioissa.

Neuvoston päätettäväksi määräenemmistöllä siirrettiinkolmisenkymmentä uutta asiaryhmää, mutta ei kuiten-kaan yhtään sellaista asiaa, josta isot maat halusivat

190

päättää yksimielisesti - eli siis kansallisen veto-oikeudensäilyttäen. Suomi oli hämmästyttävän innokas luopu-maan veto-oikeudesta ja kannatti oman valtansa vähe-nemistä enemmän kuin mihin muut olivat valmiita suos-tumaan.

Kun päätettiin liittää kauppaneuvottelut palveluksis-ta, tekijänoikeuksista ja investoinneista komission teh-täviin, Suomi toimi Nokian juoksupoikana mutta oli myöskomissiolle mieleen. Kimmo Sasin mukaan komissio voiolla Suomeen tyytyväinen, ja niin se onkin, mutta monetmaailman ympäristö- ja kansalaisjärjestöt eivät ole.

Saksa voitti Nizzan vallanuusjakokisat ylivoimaisesti.Kokouksen jälkeen Saksan ulkoministeriö lähetti kaikil-le mepeilleen kirjeen, jossa iloittiin Nizzan menestykses-tä. Espanja oli kisan hyvä kakkonen, jos Luxembourgiaei lasketa mukaan; sehän voittaa aina. Englantikin voit-ti, kun se peesasi likaista työtä tehneen Ranskan peräs-sä.

Kun puhuttiin Espanjan ja Englannin menestyksestä,eräs suomalaisten tuntema komissaari arveli niiden teh-neen ennen kokousta liiton puheenjohtajamaa Ranskankanssa. Ei Espanja nimittäin voinut sattumalta saadaveto-oikeutta EU:n rahanjakoon vuoden 2006 rakenne-tukineuvotteluissa. Se sai, ja sillä tavalla se turvaa ra-han juoksutuksen Espanjaan myös laajenemisen olois-sa. Sen takia Espanjan ei tarvinnut torpedoida Nizzanyksimielisyyttä laajenemisen pelossaan.

Kokouksen suuria häviäjiä oli Ranska. Se ajoi itsek-käällä esiintymisellään itsensä eristykseen tavalla, jossase ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Paljastui, että kei-sarilla on suuri suu mutta ei lainkaan vaatteita. Joiden-kin mielestä Ranskan elefantti synnytti Nizzassa hiiren,mikä on Nizzan sopimuksen äidille aika lievä tuomio.

On mahdollista, että Nizzassa Saksan ja Ranskan ak-seli murtui muttei vielä katkennut. Saksa nousi johtoon.Sillä on todellista voimaa.

Lipponen oli kokoukseen tyytyväinen, kun Suomentärkeimmäksi asiaksi nostettu tavoite - joku tärkeä ta-voitehan pitää aina olla - eteni: EU laajenee ja laajenemi-

191

nen vauhdittui. Mutta ollaanko meillä yleisesti sitä miel-tä, että Suomen piti uhrata lisää täysivaltaisuuttaan EU:nlaajenemisen eteen? Kenen tavoite se oikein on?

No, on se ainakin Nizzan suuren voittajan Saksan ta-voite.

Sen ehdotuksesta päätettiin, että EU:ssa järjestetäänuusi hallitusten välinen kokous vuonna 2004 toimival-lan uusjaosta unionin, jäsenmaiden ja niiden valtioelin-ten välillä. Silloin keskustellaan varmaankin perustus-laista, jonka tuleminen alkoi Nizzassa perusoikeuskirjanhyväksymisellä.

EU:ssa saattaa pian olla lähes 500 000 000 ihmistä,mutta ei demokratiaa eikä edes mallia tulollaan olevanliittovaltion demokratian mahdollisuudesta. Jos EU ha-kisi EU:n jäsenyyttä, sitä ei voitaisi ottaa, koska se ei oleriittävän demokraattinen.

20.12.2000

192

uusi vasemmistoGUE/NGL-europarlamenttiryhmän tiedotuslehti uusivasemmisto pitää Sinut ajan tasalla EU-tapahtumista 4-5kertaa vuodessa. Tilaus on maksuton (tilauskortti alla).

Lähetä tämä lipuke kirjeenä osoitteella Esko Seppäsen toimisto,Euroopan parlamentti, ASP 08-H 349, Rue Wiertz, B-1047Bruxelles, Belgique. Kuoreen 3 markan 50 pennin postimerkki.

❏ Haluan, että nimeni ja osoitteeni lisätään lehden postituslistal-le. Siitä ei aiheudu minulle mitään kustannuksia.

Nimi:

Osoite:

YHTEYDENOTTOKORTTI

Ota yhteyttä:Ota yhteyttä:Ota yhteyttä:Ota yhteyttä:Ota yhteyttä:Internet-sivut: www.kaapeli.fi/seppanen

Sähköposti: seppanen@kaapeli.fi

Kommentit: Esko Seppäsen toimisto, Euroopan parlamentti,ASP 08 H 349, Rue Wiertz, B-1047 Bruxelles, Belgique.