Linnanniemestä satama-alueeksi Turun museokeskus, Kaarin Kurri 11.9.2019 Kronikkatiedon mukaan ensimmäinen Aurajokisuuta vartioinut maavarustus pystytettiin jo 1100-luvulla. Historiallisten tietojen mukaan Turun linnaa alettiin rakentaa sittemmin Aniniemenä tunnetulle saarelle vuoden 1280 vaiheilla. Ensimmäisessä vaiheessa se oli suljettu suorakaiteen muotoinen kastelli, jonka molemmissa päissä kohosi torni. Leiri rakennettiin suljetuksi linnoitukseksi 1300-luvun kuluessa. Nykyi-sen laajuutensa esilinnoineen se sai 1500-luvun jälkipuoliskolla. Aurajoen vedenpinta oli 1200-luvun lopulla noin 3,5 metriä nykyistä korkeammalla, ja seudut joen suun vaiheilla olivat avoimet. Vuosisatojen kuluessa saari laajeni ja yhtyi lopulta mantereeseen. Linnan muu-rien ympärille syntyi vesijätön ja maatumisen ansiosta kaiken aikaa kasvava linnankenttä, joka palveli linnan taloudellisia etuja. Siellä oli mm. kruunun veneveistämö ja linnan ryytimaa. 1634

1734

Linnakenttä vuonna 1793 ja 1808, jolloin multasaari alkaa saada muotoaan. Kuvat TMK. Linnan alue kasvoi 1700-luvulla aloitetun laivaväylien ruoppauksen myötä. Ensimmäinen, ilmeisesti he-voskierrolla toiminut ruoppauslaitos hankittiin vuonna 1730. Sitä käytettiin jokisuun purjehdusväylän eli kanaalin ruoppaamiseen. Alueen nimeksi vakiintuikin Kanavaniemi. Laivaväylältä ruopattu massa kas-vatti vähitellen niemen, linnan edustan Multasaaren ja Kalastajasaaren eli Ruutisaaren yhtenäiseksi ken-täksi. Linnan loistokkain hovikausi päätyi 1500-luvun jälkipuoliskolla, minkä jälkeen linna palveli mm. maaher-ran virka-asuntona, varastona ja lääninvankilana. Maaherrat jatkoivat Juhan Herttuan aloittamaa puutar-hakulttuuria (Juhana-herttualla oli Turun linnan läheisyydessä kirsikoita ja omenapuita kasvava puutarha ja ryytimaa yrtteineen) ja vielä 1800-luvun alkupuolella oli vallihaudan sisäpuolella renessanssipuutarha suorine käytävineen. Turkulaisen puistotaiteen pioneereihin kuuluu myös laivaston vara-amiraalin Victor von Stedinkin 1790-luvulla linnankentän täyttömaalle rakentama englantilainen puutarha obeliskeineen ja kiemurtelevine käytävineen. Jo keskiajalla jokisuussa alkanut laivanrakennustoimi muuttui 1740-luvulla teolliseksi tuotannoksi englan-tilaisen Robert Fithien linnankentälle Aurajokirantaan rakentaman laivaveistämön ja köysipunomon myötä. Linnankentällä asettui asumaan myös Ruotsi-Suomen laivaston käsityöläisiä ja kirvesmiehiä.

Aurajokisuu 1790-luvulla, jolloin jokirantaa reunustamaan on piirretty tykkivenesuojien rivistö. Todellisuudessa ne sijaitsivat hieman ylempänä jokivarressa. Aurajokivarren eroosiolle alttiita töyräitä tiedetään tuetun paalutuksin ai-nakin 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Paikka paikoin puupaalutuksia vahvistettiin myös kivilatomuksin, sillä etenkin kevättulvat syövyttivät rantatöyräitä. Linnalla oli oma laituri keskiajalta lähtien. Kuva TMK.

Linnankenttä 1800, amiraali von Stedinkin 1793 kaupunkilaisten säädylliseksi kävelypaikaksi perustaman puutarhan istutuksiin kuului ilmeisesti jaloja lehtipuita ja hedelmäpuita, mutta mahdolli- sesti myös perisuomalaisia koivuja. Alueen

keskellä oli Ruotsinsalmen taisten muistoksi pystytetty obeliski. Kuva TMK.

C. L. Engel 1828. TMK. T. Legler 1833 (ylh.) ja J. Reinberg 1852-1853.

Turun palon jälkeen laadittu asemakaava (C. L. Engel 1828) liitti linnankentän osaksi kaupunkiraken-netta. Kaupunki sai lisämaata kruunulle kuuluneen Iso-Heikkilän virkatalon maista. Ruutukorttelijako ulo-tettiin vesijättömaalle ja yli Linnanaukon, josta muodostettiin X kaupunginosa. Sinne oli tarkoitus tehdä alueen täyttämisen myötä mm. kalasatama. Linnan ympäristö vuonna 1877 (vas.) ja 1884. Kanavaniemen rantojen varustaminen puulaitureilla alkoi rinnan rautatien rakentamisen (1876) kanssa. Kanavaniemen kärjestä oli silta Ruissaloon 1800-luvun puolivälistä 1910-luvun alkuun. KA, digit./TMK.

Ruoppaustoimi jatkui koko 1800-luvun ja 1880-luvulle tultaessa joen ja linnan välinen maa-alue oli kas-vanut jo lähes nykyisiin mittoihinsa, mutta linnan ja Kanavaniemen toisella puolella lainehti edelleen Lin-nanaukko. Niemen kärjestä rakennettiin 1800-luvun puolivälissä silta Ruissalon Hevoskariin. Sillanvarti-jalle pystytettiin sen kaupunginpuoleiseen päähän asuinrakennus, josta käsin hän keräsi siltamaksut. Vuonna 1883 vartiotupa purettiin ja paikalle rakennettiin uusi tilava asunto ja matkatupa.

Linnankenttä oli pääosin luonnontilassa 1870-luvulla, jolloin rautatie vedettiin Kakolanmäen takaa ruutu-kaava-alueen ja jo hävinneen ”Stedinkin puutarhan” leikaten sekä Linnan kiertäen Kanavaniemelle. Ra-dan takaiset IX ja X kaupunginosat muutettiin kartalla satama- ja varastoalueeksi. Rautatien myötä rahti-liikenne siirtyi Kanavaniemelle. Kaupunki rakensi syvällä kulkeville aluksille 500 jalkaa pitkän kivilaiturin ja hankki sinne kaksi nosturia. Vuonna 1898 Kanavaniemeltä alkoi säännöllinen talvimatkustajaliikenne Tukholmaan ja vuonna 1901 ulkomaanmatkustajalaivaliikenne siirtyi kokonaisuudessaan Kanavanie-melle.

Aurajokirantaa käytettiin 1890-luvulla puutavaran varastoalueena. Kuva TMK

Linnan ympäristöön alettiin rakentaa 1900-luvun alussa ulkoilmamuseota. Vanhoja rakennuksia siirrettiin puistoksi muotoiltuun ympäristöön ympäri Varsinais-Suomea. Kuva Ernst Gustaf Arvidsson 1913, TMK.

Museotoimi alkoi Turun linnan esilinnassa vuonna 1881. Aluksi käytössä oli muutama huone. Lääninvan-kilan muutettua vuonna 1890 linnasta Kakolanmäelle, siirtyi koko esilinna historiallisen museon haltuun. Päälinnan restauroinnin suunnittelu alkoi jo 1800-luvun lopulla ja sai vauhtia 1930-luvulla. Linna restau-roitiin museo- ja juhlatilakäyttöön arkkitehti Erik Bryggmanin suunnitelmin vuosina 1946-1961. Juhlalliset avajaiset pidettiin toukokuussa 1961. Linnan ympäristö rakennettiin 1900-luvun alussa englantilaistyyliseksi puistoksi ja sinne lähdettiin toteut-tamaan myös ulkomuseota. Ulkomuseon puistosuunnitelman laati L. M. F. Hammarberg vuonna 1901. Alueelle siirretyistä rakennuksista iso osa tuhoutui sota-ajan pommituksissa ja ulkomuseohanke lopahti. Ensimmäiset laajat satama-alueen kehittämissuunnitelmat laadittiin jo 1800-luvun lopulla. Insinöörien Verner Lindbergin ja Herman Norrménin suunnitelmissa satama-allas esitettiin ruopattavan 120 metrin levyiseksi ja kiviset rantalaiturit jatkettavan kruununmakasiinille (nyk. Forum Marinum) asti. Laiturialue jaettiin varastotontteihin. Ensimmäisenä uudelle varastoalueelle nousi Turun Makasiini Oy:n tiilinen Var-ranttimakasiini vuonna 1899. Kaupunki rakennutti sen edustalle joen puolelle katetun tavarasuojan, jonka päähän tuli tullipaviljonki ja kaksi vientitavarasuojaa. Satama-alue 1905 (vas.) ja 1912. Linnanaukolle rakennettiin 1909–1912 uusi puulaituri ruotsinlaivoja varten.

Satama vuonna 1915. Varranttimakasiinin (1899) koristeellinen pääty näkyy vasemmalla. Sen ja joen välissä on 1900-luvun alussa pystytetty tavaramaksiini. Kaarikattoinen rakennus keskellä oikealla on Rettigille vuonna 1910 rakennettu tupakkamakasiini, joka on nykyisin ravintola- ja toimistokäytössä. Varranttimakasiini uudistettiin hotel-liksi 1980-luvulla. Pääosa kuvassa näkyvistä rakennuksista on jäänyt nykyisten parkkialueiden alle. TMK.

Sataman syventäminen toteutettiin 1900-luvun puolella. Turun linnan ja Aurajoen väliset puutavaran va-rastointipaikat siirrettiin täyttömaalle ja niiden pohjoispuoli varattiin öljysatamalle. Öljysäiliöt sijoitettiin vanhan ruutisaaren kohdalle, jossa oli kantava maaperä. Ruissalon silta siirrettiin 1910-luvun alussa pohjoisemmaksi Iso-Heikkilän rantaan. Jo ensimmäiseen maailmansotaan mennessä satama-alueella tapahtui lukuisia uudelleenjärjestelyjä: Tukholman-laivoille nousi nimenkärkeen uusi laituri tavarasuojineen ja raidejärjestelyineen. Kanavanie-melle pystytettiin mm. uusi tullipaviljonki. Satamatoimi rautatiekiskoineen valloitti Linnan ja Kanavanie-men kärjen välisen tienoon.

Satama 1920-1930-luvulla.

Asemakaava-arkkitehti Bertel Jungin vuonna 1921 laatimassa yleissuunnitelmavisiossa linnan ja yliopistolle siirty-neen Iso-Heikkilän kartanon (purettu 1950-l.) välinen puisto- ja bulevardiakseli muodosti rungon kaupungin vastai-selle kasvulle. KA, digit.

Jungin suunnitelmasta jäi elämään katulinja, joka nimettiin Juhana Herttuan puistokaduksi. Matkailukartta vuodelta 1959. Oikealla satamanmakasiineja 1950-luvulla. TMK.

Satama-alue rakentui insinööri Lasseniuksen laatiman yleissuunnitelman mukaan ja nk. täyttömaa-alue asemakaava-arkkitehti Sutisen yleisasemakaavaehdotuksen pohjalta. Vuonna 1933 hyväksytyn järjeste-lyehdotuksen mukaisesti toteutettiin ”linnanaukon” pääkadut – Juhana Herttuan puistokatu ja Vaasan-katu – ja alueelle nousi muutama teollisuus- ja varastorakennus. Muutoin alueen sisäosat pysyivät miltei rakentamattomana aina 1960-luvulle asti. Erittäin suuri urakka oli vaiheittain toteutettu Kanavaniemen puulaitureiden korvaaminen betonilaitureilla ja uusien samalaitureiden rakentaminen Linnanaukolle. Työ kesti 1930-luvulta vuoteen 1970. Aurajokivarren ja Linnanukon kärjen välinen osuus uusittiin vuosien 1933 ja 1945 välillä.

Kilpailualueen rakennettu ympäristö

Kilpailualueen rajaus

Turun museokeskuksen inventoinneissa arvotettu kilpailualueen rakennettu ympäristö:

Turun Linna puistoineen ja puukujineen. Turun ensimmäinen julkinen puukujannekin johti linnanveräjältä – nykyisen Turku Energian tontin tienoilta – Turun linnan pääsisäänkäynnille. Keskieurooppalaisten esi-kuvien mukaisen monirivisen lehmus-alléen avulla luotiin 1600-luvun vaihteessa loistokas sisääntulo residenssipalatsiin. Sen tekijänä pide-tään puutarhakulttuurin edistäjänä tunnetun Juhana III:n puutarhuria Per Nilssonia, joka toteutti myös Turun linnankentälle Aurajoen ran-taan rakennetun linnan uuden puutarhan. Lehmus-alléeta on vaalittu nykypäiviin saakka, joskin se on ollut välillä poissa. Nykyiset puut is-tutettiin 1900-luvun vaihteessa, jolloin Veistämöntorin ja linnan väli-nen tie uudistettiin vuoden 1897 asemakaavan mukaiseen linjaan. Linnan asema kaupunkikuvallisena dominanttina tulee säilyttää myös Aurajoen ja meren suuntaan. Puistoon ei saa ulottaa rakentamista.

Satama-alueen rakennuskanta liittyy tavalla tai toisella satamatoimen vaiheisiin ja tarpeisiin.

Linnankatu 83. Linnan pohjoispuolella sijaitsevat neljä hirsirunkoista makasiinia edustavat satama-alueen vanhinta, yksittäisten liikemies-ten huolintatoimintaa. Ne rakennutti 1888-89 kauppias C. A. Doepel.

Linnankatu 87, Satamankatu 16. Alkujaan vuonna 1911 J. Eskil Hin-derssonin suunnitelmin rakennettu ruokala, myöhemmin myös meri-mieskoti ja poliisiasema. Nykyisin yksit. asuinkäytössä.

Neljäs linja 1, Palovartioasema ja ulkorakennus, 1920 Turun kaupun-gin rakennuskonttori, J. Eskil Hindersson

Neljäs linja 3, VR:n tavaratoimisto, 1923-24, Turun satamarakennus-konttori K. A. Lassenius. Nykyisin päiväkotikäytössä.

Neljäs linja 5, Alkujaan siltavahdin asuinrakennus 1883, siirrettiin ny-kyiselle paikalle ja muutettiin jugendtyyliseksi ja korotettiin taitekat-toiseksi 1912-1913 J. Eskil Hinderssonin piirustuksin. Rakennukseen tehtiin asunnot tullin virkamiehille.

Neljäs linja 7, kauppaneuvos Anders Ahlströmin rakennuttama työka-luvaja, jonka suunnitteli Arthur Kajanus 1890. Rakennus muutettiin tullitarkastaja asuintaloksi n. 1907.

Linnankatu 82, Huolintaliike A. E. Ericksson & Co:n asuin- ja konttori-rakennus, Albert Richardtson 1920-21

Linnankatu 84, Osuusliike Tarmolan ravintola, Pauli Salomaa 1939.

Linnakatu 86, satamavoudin, satamakapteenin asuinrakennus, J. Es-

kil Hindersson 1913-1915.

Hotelli Sea Port, Toinen linja 8. Vuonna 1899 rakennettu Varrantti-makasiini, Elia Heikel ja Stefan Michailov. Muutettu 1986 hotelliksi Arkkitehtitoimisto Ilkka Salon suunnitelmin.

Linnankatu 93, Matkustajapaviljonki, Turun kaupungin rakennuskont-tori 1956. Vuonna 1972 valmistuneen Silja Linen terminaalin jälkeen rakennus on palvellut satamavalvontaa tullitointa. Julkisivun pronssi-reliefi: Jussi Vikainen, Rannalla odottajat, 1956. Toinen Sataman tai-dekilpailun kautta toteutettu teos on sisällä. Se on poikkeuksellisesti freskotekniikalla toteutettu Hilkka Toivolan seinämaalaus Portti itään ja länteen.

Myrylä, arkkitehti Veijo Kahra 1953. Toinen poikkikatu 5. Sataman huolto-, huolinta- ja varastorakennukset. Huoltorakennuksessa on en-tinen työntekijöiden ruokala, jonka seinällä on niin ikään kilpailun voit-tanut Irja Soinin suurikokoinen mosaiikkiteos "Kirkkautta Auran ran-noilla" vuodelta 1954.

Myrylä oli Mauno Koiviston työpaikka hänen työskennellessään ah-tausliike Ericksonin työvoimakonttorin hoitajana.

Satamakonttori, Linnankatu 90. Turunkaupungin talorakennusosasto 1968 (Helena Merikanto, A. S. Sandelin). Nykyisin Kaupunkiympäris-tötoimialan virastokäytössä.

Toinen poikkikatu, Linnankatu 88. Entinen Rettigin tupakkavarasto (Alex. Nyström 1910), saneeraus 1990-l. toimistoksi (Arkkitehtitoi-misto Sigge). Rakennuksessa Toimii mm. ravintola Kolmas linja.

Forum Marinum, Linnankatu 70-72. Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkki-nen-Raunio 2001-2002 / LPR-arkkitehdit 2005-

Entinen S.O.K:n varasto, 1930-31 ja 1936-37, S.O.K:n rakennus-osasto, Valde Aulanko / Valtion viljavarasto, 1894, Helge Rancken. Varastosiipi 1936 (nyk. Ravintola Göran).

Linnankatu 74-76. Radan kahden puolin sijaitsevat asuinrakennukset liittyvän vuonna 1876 valmistuneen radan toimintaan. Forum Marinu-min puoleinen asuintalo palveli ratavartijan vahtitupana. Linnan puo-leisessa oli lennätin.

Vallihaudankatu 10. Vientikulma Munan funktionalistinen toimisto- ja varastorakennus, 1937-39 arkkitehti Ilmari Ahonen. Suunnitteilla sa-neeraus ja korotus asuinkäyttöön.

Rakennuksia, joiden suojelulle ei ole asetettu tavoitteita, mutta jotka luonnollisesti vahvistavat alueen omaleimaista identiteettiä:

Viking Line. Vuosina 1940-1941 rakennetut tullisuojat, jotka saneerat-tiin 1982-1983 ja 1988 Viking Linen matkustajaterminaaliksi Arkkiteh-titoimisto Sigvard Eklund Ky:n suunnitelmien mukaan. Silja Line. Linnankatu 95. Vuonna 1972 satama-alueelle valmistunut Silja Linen terminaali, joka valmistuessaan korvasi 1950-luvulla ra-kennetun matkustajapaviljongin. terminaalin suunnitteli göteborgilai-nen toimisto F.O. Peterson & Söner, Byggnadsaktiebolag KB, Arki-tektkontoret. Juhana Herttuan puiston kioski (1965/2019) ja sähkömuuntaja (Totti Sora 1943). Vallihaudankatu 2 – Linnankatu 83a. Vuonna 1953 Juhana Herttuan puistoksi nimetty viheralue jatkaa pai-kalla 1700-luvulta 1860-luvulla olleen maaherran puutarhan tarinaa. Kioski rakennettiin palvelemaan Turun linnan vuonna 1961 restau-roinnin jälkeen yleisölle avautuneen päälinnan kasvanutta matkusta-javirtaa. Muuntaja kyljessä on yleinen wc. Muuntajan takana näkyvä rakennus (Vallihaudankatu 4) on 1930-1950-luvulla rakennettu varasto. Vallihaudankatu 6:ssa sijaitseva teol-lisuusrakennus pystytettiin V. Santasaaren konepajarakennukseksi T. U. Nurmion laatimien piirustusten mukaan.

Linnankatu 85. Höyrylaivaosakeyhtiö A/B Lindholm & Petersenin ra-kennusmestari August Karlssonin piirustuksin vuonna 1930 rakennut-tama autotalli. Rakennus saneerattu 2000-luvun alussa ravintolakäyt-töön. Kiinteistö Oy Meripalatsi, Toinen linja 5. Vuosina 1947-1948 Vike-ström & Krogiukselle arkkitehti Thor Lagerrosin piirustusten mukaan rakennettu konttori- ja makasiinirakennus Kiinteistö s. s. Navigare Oy. Toinen linja 3. Vuonna 1967 Rakennus- ja piirustustoimisto K. Arasolan piirustusten mukaan Huolintakeskus Oy:lle rakennettu varasto.

Kiinteistö oy Turun Satamankulma. Toinen linja 1. J. W. Paulinille ark-kitehti Thor Lagerrosin vuonna 1940 laatimien piirustusten mukaan pystytetty varasto- ja konttorirakennus.

Suojelutilanne: Nk. oikeusvaikutteinen suojelupäätös eli asemakaava- tai erityislakisuojelupäätös on seuraavilla koh-teilla:

- Linnankatu 70-72, Forum Marinumin rakennukset, suojeltu asemakaavalla - Linnakatu 74, ent. vahtitupa, jota koskee myös Sopimus rautatierakennusten suojelusta, suojeltu

asemakaavalla - Linnankatu 76, ent. rautatiehen liittyvä lennätin, Sopimus rautatiealueiden suojelusta - Turun linna, Asetuksella suojeltu valtion rakennus (Asetus 480/85)

Muita (osittain päällekkäisiä) suojelupäätöksiä ovat:

- Turun linna (Linnankatu 88), makasiinit (Linnankatu 83) ja ent. lennätin (Linnakatu 76); Linnakau-pungin osayleiskaavan suojelukohde

- Turun linna ympäristöineen, Rakennettu kulttuuriympäristö 2009 (RKY) sekä Maakuntakaavan suojelualue; Linnankatu 70-86, Linnankatu 83-78; Neljäs Linja 1-7

- Hotelli Sea Port (ent. Warranttimakasiini), Toinen linja 8, Linnakaupungin osayleiskaavan suojelu-kohde

Museokeskus on näiden lisäksi inventoinneissaan arvottanut kohteet:

- Satamatoimisto ja ent. Rettigin varasto; Linnakatu 88-90, Toinen poikkikatu, Kolmas linja - Myrylä; Toinen poikkikatu 5 - Ent. matkustajapaviljonki, Linnakatu 93