Lut 05 11-12 - luterilainen.com · MARTTI LUTHER Kuinka monesti kertaantuukaan psalmeissa tämä sana: “Odota Herraa, ole luja ja vahva olkoon sinun sydäme-si. Odota Herraa.”

318 Luterilainen 11-12/ 2005

MARTTI LUTHER

Kuinka monesti kertaantuukaanpsalmeissa tämä sana: “Odota Herraa,ole luja ja vahva olkoon sinun sydäme-si. Odota Herraa.” (Ps. 27:14) “Rakas-takaa Herraa, kaikki hänen hurskaan-sa. Herra varjelee uskolliset, muttaylpeileville hän kostaa monin kerroin.Olkaa lujat ja olkoon teidän sydä-menne rohkea, te kaikki, jotka Herraaodotatte” (Ps. 31:24s). Kaiken tämänme tiedämme ja joka päivä sitä esite-tään meille; siltikään emme sitä uskoemmekä noudata Jumalaa, kun hänkutsuu meitä tunnustamaan sanaansaluvaten meille apunsa ja pelastuksen.Eikä suinkaan ole niin kuin kuvitte-lemme, että Jumala ilahtuu epävar-muudestamme ja uskon puutteesta.Päinvastoin, se on eräs kaikista syn-neistä pahimpia, joka tulee tuomit-seman maailman ja epäuskoiset. Voi-daanhan synnin suuruus arvioida senperusteella, kuinka suuri on lupaus,vala ja Jumalan sen vakuudeksi anta-ma pantti ja hänen kirouksensa.

Jos siis joku on saanut vaikka pisa-ran verran tai kipinänkin tuosta hen-gellisestä luottamuksesta, hän tietä-köön, että se on Jumalan lahja ja hänenerityinen siunauksensa. Mutta jos lu-jasti ja epäröimättä suostuisimme näi-hin lupauksiin, meille annettaisiin pal-jon suurempi väkevyys kuin että mei-

dän tarvitsisi pelätä maailmaa taiPerkelettä tai mitään helvetin portteja.

Siitä syystä näihin kannustetaankintavallista useammin, jotta me kohen-tuisimme ja alkaisimme viimeinkintätä opetella ainakin aakkosia opet-televien penkillä. Tohtoreiksi ja rab-beiksi emme tässä viisaudessa milloin-kaan pääse, kunpa sentään olisimmeKristuksen opetuslapsia. Sitten on ky-symys myös siitä, että pitäisimme mie-lessämme sen, että Pyhä Raamattuopettaa meille muista ja verrattomastikorkeammista asioista kuin viisaus-tieteen filosofiset kirjat. Nehän eivätmitään tiedä Jumalan suunnattomastalaupeudesta ja totuudesta. Ne eivät ta-jua sen synnin suuruutta, jolla kaikkiihmiset syyttävät Jumalaa valheesta.Hehän eivät tiedä mitään lupauksista,jotka olemme Jumalan armosta saaneet.

Nämä valaa koskevat sanat on mei-dän siis tarkoin laskettava sydämel-lemme. Jumala muistuttaa meitä kuinlempeä isä, ravistelee meitä ja yllyttääkaikin mahdollisin keinoin: lupaa,vannoo, pane pantiksi kiroten itsensä-kin, jos niin voi sanoa, tehden kaikentämän vain sitä varten, että uskoi-simme.

Kirjasta Ensimmäisen Mooseksen kirjan se-litys 18-24. Hämeenlinna 2005. SuomennosHeikki Koskenniemi. s. 314-315.

Odota Herraa

ISSN 0355-7685N:o 11-12 Marras- Joulukuu 2005

Jouluna kristikunta keskittyy juhlimaan Kristuksen syntymää.Syy juhlaan on suuri. Muistammehan sitä, että Jumalan Poika syntyipelastajaksi meille syntisille.

Kristuksen syntymä on aivan ainutkertainen tapahtuma kokomaailman historiassa. Jumala tuli ihmiseksi. Korkeinkaanihmisviisaus ei voi saada sitä aikaan. Ihminen ei voi saada edes tois-ta ihmistä syntymään, vaan siihen tarvitaan Jumalan luomisteko.Vielä suurempana ihmeenä pidämme syystäkin sitä, että Jeesuksensyntymässä Jumala tuli ihmiseksi. Jouluna saamme kiittää tästä ih-meestä Jumalan sanaa muistaen: “Tämä kaikki on tapahtunut, ettäkävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:‘Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annetta-va nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssam-me’.” (Matt. 1:22,23)

Jumala lähetti Poikansa pelastamaan meidät syntiset. Tämän onkristillinen kirkko aina nimenomaisesti lausunut Nikean uskon-tunnustuksessa. Siinä sanotaan Kristuksesta: “Meidän ihmisten täh-

Juhli jouluna Jumalan Pojan syntymistä pelastajaksesi


den ja meidän autuutemme tähden astui alas taivaista ja ottimiehuuden Pyhän Hengen kautta neitsyt Mariassa ja tuli ihmiseksi.”Nämä sanat johdattavat meidät vakavien totuuksien äärelle. Meilläei ole mitään keinoa omin voimin päästä autuuteen. Syntimme estä-vät sen. Meidän maallinen syntymämme vaikuttaa vain joitakinvuosikymmeniä ja sitten kuolemme. Ilman Vapahtajaa joutuisimmeiankaikkiseen kadotukseen. Meidän autuutemme, pelastumisemmeiankaikkiseen elämään vaati sen, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi.Hän syntyi vailla syntiä ja täytti elämässään täydellisesti Jumalankäskyt. Hän otti päällensä syntivelkamme ja kärsittyään kuolemannousi kuolleista voittajana. Tämä on tapahtunut, ei jonkinlaiseksimaallisen tunnelman nostattamiseksi vaan meidän autuudeksemme.Juhlikaamme siis joulua samalla mielellä kuin Maria, joka sanoi: ““Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitseeJumalasta, vapahtajastani; … Sillä Voimallinen on tehnyt minullesuuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyypolvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.” (Luuk. 1:46,47,49,50)

Kristuksen ihmiseksi tuloa juhliessa on syytä tehdä ero ainakinkahteen suuntaan. On tarpeen hylätä sellainen juhlinta, jossa huo-mio kiintyy vain ulkonaisiin tapoihin eikä itse asiaan. Juhla-ajat an-tavat tilaisuuden ja vapaapäivien myötä myös usein aikaa Jumalansanan tutkimiseen ja itse juhlan aiheeseen paneutumiseen. Tämäkoituu uskon vahvistukseksi ja autuudeksi.

On myös tarpeen teroittaa mieliin sitä, että meille on syntynytyksi ainoa Vapahtaja pelastajaksemme. Roomalaiskatolisuudenkasvattaessa vaikutustaan on oikeasta joulun juhlinnasta tehtävämyös se johtopäätös, että kukaan ihminen ei ole Vapahtajamme taihänen sijaisensa. Näin ollen kun tunnustamme Kristuksen ihmiseksitulleeksi Vapahtajaksemme, samalla hylkäämme opetuksen siitä,että paavi olisi asetettu hänen sijaisekseen.

Olkoon siis meillä jouluna oikea Jumalan sanan ja syntienanteeksiantamuksen juhla. Juhlan aihetta sydämiimme teroittavatmm. vanhan jouluvirren sanat: “Ainut Poika Jumalan / Tuli tännevaivahan, / Synnittä on syntynyt, / Syntein tähden kärsinyt. Jumalaja ihminen / Auttajamme armoinen, / Rauhan ompi rakkahan / Tuo-nut luota Jumalan.” (Vk 1938 12:3,4)

Kimmo Närhi

321Luterilainen 11-12/ 2005

Kristuksen syntymän alhai-suus ja hänen työnsä korkeatarkoitus

(Katkelma prof. C.F.W.Waltherinjoulusaarnasta, Ev. Postille s. 29)

Kun viisas mies käyttää työssäänsuuria ja moninaisia työvälineitä, pal-jon työntekijöitä ja uhraa työhönsä pal-jon varoja, niin on hänen tarkoitukse-naan tehdä jotakin suurta ja saavuttaasuuri tulos. Mutta kuka on Jumalaa vii-saampi? Ja mikä voi olla suurempi vä-likappale ja uhri kuin se, että hän lähet-tää ainokaisen Poikansa maailmaan jaantaa hänen tulla lihaksi!

Ja mikä on Jumalan tarkoitus, kunhän näin tekee? Jumalan tarkoitus onensinnäkin se, että hänelle tulisi kunniataivaassa, ja toiseksi, että kaikille ihmi-sille tulisi rauha ja Jumalan mieli-suosio maan päällä eli toisin sanoen:kaikkien ihmisten pelastus ja iankaik-kinen autuus. Sillä näin laulaa kokotaivaallisten sotajoukkojen lauma sei-men yllä: “Kunnia olkoon Jumalallekorkeuksissa ja maan päällä rauha ih-misten kesken, joihin hänellä on mieli-suosio!”

Eikö sitten tämä jumalallisen val-taistuimen palvelijain ylistyslaulu ole-kaan totta? Oi, kyllä se on totta! KunJumala antoi ainokaisen Poikansa tullaihmiseksi, on hän sen kautta avannutkaikille ihmisille jumalallisen isän-

Joulunsuurisanoma

(Luterilainen nro 11-12 /1929)

sydämensä sisimmän sopen. Sen kaut-ta on hän myös ilmoittanut olevansa,jollaista ei aikaisemmin kukaan luotuvoinut aavistaakaan olevaksi, olevansaitse rakkaus, joka kaikki täyttää heh-kullaan, kuten ääretön tulenkuumuus,ja joka kiitää läpi taivaan ja maan kuinrannaton, kaikkialle ulottuva, kaik-kipeittävä ja kaikki syliinsä sulkevameri. Kyllä maailmakin – nähdessäännuo jumalalliset rakkaudenkipinät, jot-ka kimmeltävät näkyvässä luoma-kunnassa – huudahtaa tyhjästä, kyl-mästä sydämestään: Jumala on rakka-us! Mutta se ei tiedä, mitä se puhuu,sillä se ei usko sitä ihmettä, jonka kaut-ta Jumala on ilmoittanut rakkautensatosi suuruuden. Se ei usko, että Jumalaon tullut ihmiseksi, jossa ei pala vainjoitakin tuon jumalallisen rakkaudenkipinöitä tai liekkejä, vaan jossa sätei-lee sen koko heleä aurinko. Mutta ker-ran katsahtivat taivaat riemulla tähänJumalan Ilmoitukseen maan päällä jakaikkien uskovien sielut katsovat ainahäneen palavin sydämin – ja katso! –kaikkien enkelien ja ylienkelien jakaikkien kerubien ja serafien ja kaikki-en taivaallisten valtaistuinten ja herra-


uksien ja hallitusten täytyy tulla laula-maan ihmiseksi tulleelle Jumalanrakkaudelle tätä suurta ylistysvirttä:“Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksis-sa!” Ja kaikki uskovat täällä ja kaikkiautuaat siellä yhtyvät siihen virteen jatulevat kerran yhdessä kuorossa laula-maan ylistysvirttä Jumalan Armolleiankaikkisesta iankaikkiseen.

Mutta kuinka me ihmiset, joittensilmät ovat niin himmeät havaitsemaanihmiseksitulleen Kristuksen jumalal-lista kirkautta, voimme ja mistä syystämeidän täytyykin jo täällä maan päälläyhtyä tuohon virteen? Sentähden, ettätämä rakkauden ihme on meille kaik-kein tärkein, sillä se tarkoittaa juurisitä, että kaikki ihmiset saisivat oman-tunnonrauhan maan päällä ja iankaik-kisen Jumalan mielisuosion, se on: pe-lastuksen ja iankaikkisen autuuden.Juuri se alhaisuus ja kurjuus, jonkaalaisena Jumalan Poika tulee tännemaailmaan, on meidän syntiemme syy-tä ja kurjuutta, jonka hän silloin ottipäälleen. Hänen hartioillaan se nyt on,mutta meiltä se on otettu pois ja on ole-va ja pysyvä poisotettuna iankaikki-sesti. Sen kautta, että Jumalan Poikaasettuu seimeen, hankkii hän meille ju-malallisen vanhurskauden loistavanpuvun. Sen kautta, että Jumalan Poikatulee ihmislapseksi, tulemme me hä-nen veljikseen ja sisarikseen ja sitenmyös hänen taivaallisen Isänsä lapsik-si. Se, että Kuninkaan Poika tuleeihmisperheen jäseneksi, tuottaa sillesellaisen aateluuden, jota ei edes enke-leilläkään ole – ihmiset ovat sen kauttajumalallisia, ovat kuninkaallista sukua.Se, että Jumalan Poika tulee alas tai-vaasta ja ilmestyy maan päälle maankansalaisena, tekee tästä ihmisten pie-

nestä asuma-alasta koko näkyvän luo-makunnan loistavan keskuksen, Juma-lan lempipaikan, johon hän sanomat-tomalla rakkaudella ja mielisuosiollakatsahtaa. Niin, tämän kautta tuleemaasta sellainen paikka, joka on tai-vaan rajojen sisällä ja jota ei enää erotataivaasta mikään väliseinä, niin ettänyt enkelit voivat laskeutua sinne alasja taas kohota taivaaseen. Lyhyesti:kun Jumalan Poika on itsensä niin sy-välle alentanut, kohottaa hän meidättomustamme ja nostaa meidät aina Ju-malan kirkkauden istuimelle asti.

Eikä tämä kuulu vain jollekulle ih-miselle. Ei suinkaan! Sillä jos kaikkiihmiset olisivat olleet paimenten kans-sa kedolla, olisi enkeli sanonut kaikilleihmisille, meillekin, minulle ja sinulle,kuka lienetkin: “Älkää peljätkö; katsominä ilmoitan teille suuren ilon” – sil-lä hän jatkoi: “joka on tuleva kaikellekansalle”. Juuri sentähden täytyi Jee-suksen syntyä pimeässä tallissa eikäihmisasunnossa, ettei kukaan voisi sa-noa, että hän on vain määrätynlaisilleihmisille syntynyt, vaan että päinvas-toin jokainen voisi nähdä, että heilläkaikilla on sama oikeus Jeesukseen.

Jos Jumala vain olisi sanonut, ettäkaikille ihmisille on pelastus valmis-tettu, niin saattaisi yhä vielä joku epäil-lä, olisiko Jumala häntäkin tarkoitta-nut, mutta nyt, kun Jumalan Poika ontullut ihmiseksi, täytyy jokaisen, jokavain on ihminen, sanoa: Jumalan Poikaon myös minun veljeni, Jumala on mi-nullekin suosiollinen, Jumalan on täy-tynyt myös minuunkin nähden leppyä,Jumalan täytyy olla minullekin armol-linen – sekin täytyy olla Jumalan tahto,että minäkin uskoisin, että hän on mi-nun Isäni ja minä hänen rakas lapsensa.


Oi, kaikkein autuaallisin syntymä!Kuten näkyvä aurinko päivittäin kaik-kien ihmisten kohdalla nousee ja las-kee, niin pahain kuin hyväinkin, niinlapsen kuin vanhuksen, niin köyhäinkuin rikkaitten, niin kerjäläisen kuinkuninkaankin kohdalla, niin on tänäänKristuksen syntymän kautta Betle-hemissä kaikkien ihmisten kohdallanoussut pelastuksen, armon ja autuu-den iankaikkinen aurinko. Mutta se eikoskaan – ei milloinkaan laske! Kutensyntiemme kohdalla sanomme: tässä eiole mitään eroitusta, kaikki ovat synti-siä ilman poikkeusta, niin on myös tä-män auringon kohdalla sanottava: täs-säkään ei ole mitään eroitusta, kaikkiovat lunastettuja, kaikki armahdettuja,kaikki autuaaksitehtyjä – eikä ole yh-tään poikkeusta. Tämän lapsen synty-mä on tuonut pelastuksen kaikille, mil-joonille ja taas miljoonille, jotka ovateläneet kuusituhatta vuotta aina vii-meksisyntyvään ihmiseen saakka maa-ilman lopulla.

Eikö tämä ole ilonaihe? Eikö se oleiloa meille vaivaisille syntisille? Eiköse ole iloa ilon lisäksi, yltäkylläistä rie-mua? – Oi, rakas kanssalunastettu velija sisar, älä enää sano: Kuinka voisintulla Jumalan luo? Katso, Jumalahanon tullut sinun luoksesi ja sentähdenolet sinäkin nyt hänen luonaan; uskovain ja sinä saat sitä kokea. Älä sano:Miten pääsisin synneistäni? Katso, neovat jo poisotetut: Betlehemin lapsi onne päälleen ottanut ja siirtänyt ne poisJumalan edestä; usko vain ja sinä saatsitä kokea. Älä sano: Miten mahtaa Ju-mala minuun suhtautua? Katso, joBetlehemissä on Jumala antanut sinul-le tähän vastauksen: siellä on hän anta-nut sinulle todistuksen siitä, että hänsinua rakastaa. Tästä todistuksesta en-kelit riemuitsevat ja helvetti vapisee,sillä Betlehemissä on hän jo lahjoitta-nut sinulle parasta ja rakkainta, mitähänellä on: oman sydämensä kalleim-man aarteen, ainosyntyisen rakkaim-man Poikansa!

Oi, että kaikki, jotka ovat tätävälinpitämättöminä katselleet tai sitähalveksineet, vihdoin tänään siihen us-koisivat! Kuinka he olisivatkaan autu-aita! Sillä vaikkapa tuhannet, vaikkapamiljoonat ovat tätä iankaikkisen rak-kauden korkeinta ihmettä jo kuusi-tuhatta vuotta halveksineet, pulppuaatästä vapaan armon ja autuuden läh-teestä yhäti sama mahtava armonvirtaja yhä vieläkin Jumala – silmät luo-tuina Betlehemiin – lausuu meille tai-vaasta näin: “Joka janoaa, tulkoon, jajoka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämänvettä”. Oi tulkaa siis – tulkaa ja kanssa-ni huoatkaa näin:

Oi, anna mun Sinuhun uskoa varmaanja näin Sinust‘ iloita lapsena taivaan!


Jouluevankeliumista luemme:“Heidän (paimenten) edessään seisoiHerran enkeli, ja Herran kirkkaus lois-ti heidän ympärillään, ja he peljäs-tyivät suuresti. Mutta enkeli sanoiheille: “Älkää peljätkö; sillä katso,minä ilmoitan teille suuren ilon, jokaon tuleva kaikelle kansalle: teille ontänä päivänä syntynyt Vapahtaja, jokaon Kristus, Herra, Daavidin kaupun-gissa. Ja tämä on teille merkkinä: telöydätte lapsen kapaloituna ja seimes-sä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enke-lin kanssa suuri joukko taivaallista so-taväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sa-noivat: “Kunnia Jumalalle korkeuksis-sa, ja maassa rauha ihmisten kesken,joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”(Luuk.2:9-14) Enkeli ilmoitti paime-nille Vapahtajan syntyneen. Hän myöskertoi tarkoin asian luonteesta. Olikoittanut ilo kaikelle kansalle. Suurijoukko taivaallista sotaväkeä julistiJumalan kunniaa ja Se ilmoitti, ettäsyntien anteeksiantamuksen rauha ontullut. Tahdomme tällä kerralla tarkas-tella laajemmin, mitä Jumalan sanaopettaa enkeleistä.

1. Enkelit ovat luotuja olentojaEnkelit kuuluvat luomakunnan nä-

kymättömään osaan. Tämän asiankirkko on vanhastaan tunnustanut. Sii-hen viitataan Nikean uskontunnus-tuksen sanoissa: “Me uskomme yh-teen ainoaan Jumalaan, Isään kaikki-valtiaaseen, taivaan ja maan, kaikkiennäkyväisten ja näkymättömien Luo-jaan.”

Enkelit ovat luodut kuuden luomis-päivän aikana. Raamattu ei kerro, minäpäivänä enkelit luotiin. Heitä ei oleluotu ennen aikojen alkua, koska sil-loin oli vain Jumala. Heitä ei ole myös-kään luotu kuuden luomispäivän jäl-keen, koska luomisen suoritettuaan Ju-mala lepäsi luomistyöstään.

Koska enkelit ovat luotuja olento-ja, heitä ei saa palvoa. Kun apostoli Jo-hannes näki taivaallisia asioita, hän ai-koi rukoilla hänelle puhunutta enkeliä.Enkeli kuitenkin sanoi: “Varo, ettet sitätee; minä olen sinun ja sinun veljiesikanssapalvelija, niiden, joilla on Jee-suksen todistus; kumarra ja rukoile Ju-malaa.” (Ilm. 19:10) Enkelit ovat siisluodut erityisesti uskovien palve-lijoiksi, ei kuitenkaan rukouksen taipalvonnan kohteiksi.

2. Enkelten nimiSana “enkeli” viittaa heidän vir-

kaansa. Enkeli tarkoittaa sanoman tuo-jaa. Tämän huomaamme monin koh-din, jouluevankeliumissa erityisen sel-västi. Sanan “evankeliumi” loppuosaon samaa kantaa kuin enkeli-sana. Tuoloppuosa merkitsee sanomaa. Alkuosa“ev” (“eu”) tarkoittaa hyvää. Usein en-kelit Raamatussa juuri ovatkin ilosano-man tuojia.

Erisnimillä Raamattu mainitseeGabrielin (Jumalan mies) ja Miikaelin(Kuka on niin kuin Jumala). Gabrieltoi sanoman Danielille (Dan. 8:16),Sakariaalle (Luuk. 1:19) ja Marialle(Luuk. 1:26). Miikaelia nimitetäänylienkeliksi (Juuda 1:9).

Suuri joukko taivaallista sotaväkeäEnkeleistä


3. Enkelten olemus ja kyvyt

Enkelit ovat aineettomia ja siismyös ruumiittomia olentoja. He ovathenkiä. Kuitenkin Jumalan ja enkeltenvälillä vallitsee sama ero kuin Luojanja luotujen välillä. Kun enkelit ovat nä-kyvässä hahmossa ilmestyneet ihmisil-le (esim. 1 Moos. 18 ja 19), on kyse ol-lut tilapäisestä näkyvän hahmon otta-misesta.

Enkelit ovat hyvin voimakkaita.Hyvät enkelit ovat ihmisten suojeli-joita. Erityisesti mainitaan se, että en-kelit suojelevat lapsia(Matt.18:10) jakuolevia (Luuk.16:22). He ovat “palve-levia henkiä, palvelukseen lähetettyjäniitä varten, jotka saavat autuuden pe-riä.” (Hebr. 1:14) Pahat enkelit sen si-jaan hyökkäävät Jumalan sanaa ja seura-kuntaa vastaan erityisesti pyrkimällä saat-tamaan ihmisen epäuskoon (1 Piet. 5:8).


Hyvät enkelit voivat tehdä myösihmeitä, kuten esimerkiksi Pietarin va-pauttaminen vankilasta (Apt. 12). Pa-hat enkelit eivät voi tehdä varsinaisiaihmeitä. Kuitenkin Jumalan sallimuk-sesta erityisesti antikristuksen vaiku-tuksesta tapahtuu ihmeellisiä asioitatuomioksi niille, jotka eivät ole usko-neet totuuteen (2 Tess. 2:9). Uskovatvoivat kuitenkin vastustaa perkeleenhyökkäyksiä Jumalan sanalla, sillä en-kelien valta on alistettu Jumalan vallanalle.

4. Enkelien lukumäärä ja keski-näiset erot

Enkeleitä on hyvin paljon. Raama-tussa käytettävistä eri nimityksistä voipäätellä, että niitä on eri asteisia ja niil-lä on erilaisia erityistehtäviä. Kerubitvartioivat, etteivät Adam ja Eeva voi-neet palata paratiisiin sieltä karkoit-tamisen jälkeen ( 1 Moos. 3:24).Ilmestysmajassa oli armonistuimenkummallakin puolella kultainen keru-bin kuva. Näin ne kuvasivat Herranläsnäoloa. Myös Ilmestysmajan teltta-kankaaseen oli kudottu kerubien ku-via. Salomon temppeliin tehtiin kaksisuurta kerubia. Jesajan kutsumus-näyssä kerubit ja serafit ylistivät Ju-malaa (Jes. 6:2). Myös pahoja enke-leitä on eri arvoasteisia (Matt. 25:41).Tarkkaa tietoa enkeleiden lukumääräs-tä ja niiden keskinäisistä eroavaisuuk-sista ei kuitenkaan ole.

5. Hyvät ja pahat enkelitKaikki enkelit luotiin hyviksi. Ne

ovat luomakuntaa, johon kokonaisuu-tena liittyy Jumalan sana: “Jumala kat-

soi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja kat-so, se oli sangen hyvää.” (1 Moos.1:31) Osa enkeleistä lankesi, ja näin hetulivat syntisiksi. Pahan alkuperästäRaamattu ei kerro tarkasti. On kuiten-kin torjuttava se, että pahan olisi saa-nut alkunsa Jumalasta tai hänen luo-mistyöstään. Pahat enkelit eivät voikääntyä ja tulla autuuteen (Matt.25:41)

Hyvät enkelit puolestaan ovat vah-vistuneet hyvässä niin, etteivät enäävoi langeta. Kaikki hyvät enkelit tule-vat viimeisenä päivänä Kristuksenkanssa tuomiolle (Matt. 25:31).

6. Hyvät enkelit ja heidän toimensaHyvät enkelit ovat autuuden tilassa

ja saavat katsella Jumalaa. Hyvät enke-lit varjelevat uskovia heidän kutsu-muksessaan. Erityisesti mainitaan las-ten (Matt. 18:10) ja kuolevien (Luuk.16:22). Varmaa vastausta siihen, onkojokaisella uskovalla oma suojelusen-keli, ei Raamattu anna.

Hyvät enkelit toimivat lainanta-misen yhteydessä Siinailla ja julistivatilosanomaa mm. Kristuksen sikiä-misen, syntymisen ja ylösnousemuk-sen yhteydessä. Samoin he palvelevatKristus hänen tullessaan tuomiolle. en-kelit myös iloitsevat jokaisesta, jokakääntyy uskomaan Kristukseen (Luuk.15:10). Samoin he ovat läsnä jumalan-palveluksissa (1 Kor. 11:10). He myösvarjelevat uskovia heidän perhe-elä-mänsä asioissa (1 Moos. 24:7) ja varje-levat yhteiskunnallista järjestystä(Dan. 10:13).

Meidän on syytä iloita enkeleidenpalveluksesta ja varottava mureh-duttamasta heitä. Sen sijaan enkelien


avuksi huutaminen ja rukoileminen onharhana torjuttava.

7. Pahat enkelit ja heidän toimensaPerkele enkeleineen tekee kaikkea

pahaa ja siis vastakohtaista hyvien en-kelien teoille. Erityisesti he pyrkivätviettelemään ihmisiä epäuskoon (1Piet. 5:8,9) ja johdattamaan heitäkadotukseen. Perkele hyökkää seura-kunnan toimintaa vastaan ja pyrkii ot-tamaan Jumalan sanan pois sitä kuule-viltakin (Luuk. 8:12). Jobin (Job 1:7)ja Paavalin (2 Kor. 12:7) tapauksetosoittavat, että Jumala voi käyttää pa-hoja enkeleitä myös uskovien kurit-tamiseen. Koska pahojen enkelien val-ta on Jumalan vallalle alistettu, eivät hekuitenkaan voi saada aikaan mitään to-dellista pahaa uskovalle.

Raamatun opetus pahoista enke-leistä muistuttaa meitä siitä, että mei-dän tulee elää katumuksessa ja uskossa

ja näin omistaa Kristuksen armo itsel-lemme.

8. Luomaton enkeli, HerrammeKristus

Raamattu puhuu välistä myös Kris-tuksesta enkelinä. Koska enkeli tarkoit-taa sanansaattajaa, liittyy tämä Vapah-tajan virkaan siten, että hän saarnasi jaopetti Jumalan sanaa. Yksi esimerkkiKristuksen ilmestymisestä tällä tavoinon 1 Moos. 22:11-18. Herran enkelivannoi itse kauttansa, että hän siunaaAabrahamia (jae 16). Aabraham antoipaikalle nimen “Herra näkee”. Nämäyksityiskohdat osoittavat, että kyseessäon Kristus, tosi Jumala, josta käytetäännimitystä “Herran enkeli.”

9. JohtopäätöksiäKoska enkelit ovat luotuja olentoja,

emme saa niitä kumartaa emmekä ru-koilla. On myös torjuttava sellainenharha, että ihmiset tulisivat kuoltuaanenkeleiksi. Raamattu kyllä sanoo, ettäiankaikkisessa elämässä ollaan kuinenkelit taivaassa (Matt. 22:30), muttatämä maininta tarkoittaa sitä, että tai-vaassa ei ole avioliittoa. Enkelit ovatruumiittomia henkiä, mutta meidänosamme on ruumiin ylösnousemus.Tämä osoittaa selvän eron myös enke-lien ja iankaikkiseen autuuteen tulevi-en uskovien välillä.

Artikkelia kirjoitettaessa on käytet-ty hyödyksi prof. Franz Pieperin Kris-tillistä dogmatiikkaa. Enkeleitä koske-va osuus on lyhennetyn laitoksen vuo-den 1961 suomennoksessa sivuilla195-200.

Kimmo Närhi


Apostoli Paavalin toinen kirjeTimoteukselle on hänen testament-tinsa. Se on testamentti nuorelle seura-kunnan kaitsijalle ja samalla kokokristilliselle kirkolle ja kaikille kristi-tyille kaikkina aikoina. Paavali tiesikirjettä kirjoittaessaan, että hänellä olienää vain vähän aikaa. “Minut jo uhra-taan, ja minun lähtöni aika on jo tul-lut”, hän kirjoitti (2 Tim. 4:6). Hän tie-si suorittaneensa hänelle annetun työn.Vielä viimeiset neuvot, ja sitten hänolisi vapaa tullakseen ehkä piankinmarttyyrikuoleman kautta otetuksiHerransa tykö ja pelastetuksi hänentaivaalliseen valtakuntaansa.

Apostoli neuvoo Timoteusta ja ke-hottaa häntä kuin omaa poikaansa te-kemään evankeliumin julistajan työnja toimittamaan virkansa tunnollisestikaikin tavoin - kaikin puolin. Timo-teus oli apostolin oppilas. Samoin jo-kaisen pastorin tulee olla apostolien japrofeettojen oppilas ja seurata viran-hoidossaan heitä. Iloiten Paavali saat-toi sanoa työnsä jatkajasta, Timo-teuksesta: “Mutta sinä olet seurannutminun opetustani, vaellustani, aivoi-tustani, uskoani, pitkämielisyyttäni,rakkauttani, kärsivällisyyttäni, vai-noissa ja kärsimyksissä” (2 Tim. 2:10–11). Onnellinen se seurakunta, jonkapastori samalla tavoin seuraa apos-toleja ja profeettoja ja itse HerraaKristusta opissa ja elämässä.

Kun olen miettinyt kansankirkonhengellistä tilaa, minulle on valjennuteräs sen puutoksista. Sieltä puuttuu se,mikä on olennaista luterilaisen uskon-puhdistuksen kirkolle, nimittäin evan-keliumin opin tuntemus sen kaikissakohdissa ja yksimielisyys siinä. Sepuuttuu julistajilta ja se puuttuu seura-kunnilta. Ja se puuttuu yleensä myösyksittäisiltä kristityiltä. Ja kun se puut-tuu, heillä ei ole uskonoppia eikäohjeellista tunnustusta. Jos se olisi jajos se tunnettaisiin, heti havaittaisiin,jos joku poikkeaa siitä. Se opetettaisiinnuorille, alkaville sananpalvelijoille, janiin heillä olisi opetukseensa ja saar-noihinsa opillinen perusrunko, johonhe voisivat liittää havaintokuvia ja us-kon ja elämän sovelluksia. Mutta kuntämä puuttuu, niin vilpittömimmätkinhoitavat virkaansa haparoiden ja tus-kin pääsevät täyteen opin tuntemiseenennen kuolemaansa. Ja käy myös niin,että monet jotka vilpittöminä alkavat,menettävät senkin, mitä heillä on,tottelemattomuutensa ja varomatto-muutensa tähden, koska vähäinenhapatus hapattaa koko taikinan.

Entä me? Entä oma jäsenkuntam-me? Entä omat julistajamme? Pastoril-la on suuri, vaativa työ opettaa evanke-liumin koko oppi kaikille. Se on jo it-sessään hyvin vaativa tehtävä, muttaerittäin vaikeaksi sen tekee ihmistenpenseys ja välinpitämättömyys oppia

Koko kirkon ja sen kaikkien opettajientulee pysyä oikeassa opissa

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppi-nut ja mistä olet varma, koska tiedät,keiltä olet sen oppinut. 2 Tim. 3:14.


Jumalan sanaa ja haluttomuus sitäkuulla. Mutta Jumalan tahto on niinkuin tekstistämme käy ilmi, että pol-vesta toiseen pysymme Kristuksenopissa. Tekstimme lausuu: “Muttapysy sinä siinä, minkä olet oppinut jamistä olet varma, koska tiedät, keiltäolet sen oppinut.”

Jos emme halua oppia, menetämmeopin varmuuden ja meistä tulee kaikki-ruokaisia kuljeksijoita tai omapäisiäkorpifilosofeja, joista Raamattu sanoo:“Ulkopuolella ovat koirat… ja kaikki,jotka valhetta rakastavat ja tekevät”(Ilm. 22:15).

Muistakaamme, että vihollinentunkeutuu sisään heikoimmasta koh-dasta. Vain Jumalan sana voi suojatameidät. Sen vuoksi tarvitsemme kokoJumalan sanan opin ja täyden Kristuk-sen armon.

Oppia ei voida uudistaa. Sellaistauskonpuhdistusta ei voi tulla, koskaKristus on jo tullut eikä Jumala muutu.Niin kuin Jumala ei lausu uutta luomis-sanaa, vaan vanhat luomisjärjestyksetpysyvät voimassa, niin hän ei myös-kään anna uutta evankeliumia, vaanvanha ilosanoma on pelastuksen sananäille vihoviimeisillekin ihmiskunnankohtalon ajoille ja sen hetken täytty-miselle. Sen tähden painakaamme tar-koin mieliimme: “Valvo itseäsi jaopetustasi, ole siinä kestävä; sillä jossen teet, olet pelastava sekä itsesi ettäne, jotka sinua kuulevat” (1 Tim. 4:16).

Meitä siis kehotetaan pysymäänsiinä, mistä olemme varmoja, koskatiedämme keiltä olemme sen oppineet.Mitä olemme siis oppineet? Olemmeoppineet tuntemaan Kristuksen, Juma-lan Pojan, joka tuli lunastamaan mei-dät ja kuuliaisuutensa, kärsimyksensä,kuolemansa kautta vapahti meidät kai-

kista synneistä. Olemme oppineet sen,minkä apostoli sanoo: “Jumala oliKristuksessa ja sovitti maailman itsen-sä kanssa, eikä hän lukenut heille hei-dän rikkomuksiaan ja hän uskoi meillesovituksen sanan.” Olemme oppineettuntemaan Jumalan rakastavana tai-vaallisena Isänä, jonka vihan syntiä jasynnintekijöitä vastaan Kristus on lo-pullisesti sovittanut. Tätä vihaa pää-semme pakoon armon alle, uskon kaut-ta Herran Jeesukseen Kristukseen.Olemme tästä varmoja ja koko siitäopista, joka tämän asian ympärille liit-tyy. Sillä tiedämme keiltä olemme senoppineet. Saamme sanoa Jumalan Sa-nan mukaisesti: “olemme tulleet Juma-lan opettamiksi.” Olemme rakennetutsille perustalle, jonka kulmakivenä onitse Herra Jeesus Kristus. Ja tämä pe-rustus on apostolien ja profeettojenlaskema.

Niin kuin Timoteus oppi näitä asi-oita paitsi apostolilta, hän oli lapsuu-dessaan oppinut ne myös äidiltään jaisoäidiltään. On meilläkin varmasti itsekullakin monia opettajia, joista olem-me kiitollisia, ehkä äiti, ehkä isä. Olen-naista ei ole se, keiltä olemme sen op-pineet, vaan se, että opetus pitää yhtäJumalan Sanan kanssa. Ja me tiedäm-me, että tämä sana, Pyhän Raamatunsana ei ole ihmisten sana, vaan se onJumalan sana meille. Ja niin me voim-me myös olla varmoja sanan nojallasiitä, minkä olemme oppineet. Meilleon avattu tie rauhaan Jumalan kanssaja myös samalla kirkkauteen Jumalantykö. Pysy siis siinä, minkä olet oppi-nut ja mistä olet varma koska tiedät,keiltä olet sen oppinut. Amen.

Iltahartaus Aikuisten raamattu-leirillä tiistaina 5.7.2005.

Markku Särelä


Apostoli Paavali kirjoittaa Rooma-laiskirjeen ensimmäisessä luvussa:“Minä en häpeä evankeliumia; sillä seon Jumalan voima, itsekullekin usko-valle pelastukseksi, juutalaiselle ensin,sitten myös kreikkalaiselle.” (Room.1:16)

Jumalan sana on lakia ja evankeli-umia. Molemmilla on suuri voima.Laki osoittaa, että olemme rikkoneetJumalaa vastaan. Sen osoittavat kym-menen käskyä, jotka näyttävät Juma-lan hyvän tahdon ja vaatimuksen mei-tä kohtaan. Me emme ole näitä käskyjäpitäneet. Laki osoittaa, että sen rikko-nut ihminen on ansainnut kuoleman.Tällä tavoin laki näyttää, että emmeomasta voimastamme voi päästä peril-le autuuteen. Kun laki tämän todistaa,on sillä hyvä tarkoitus. Päämäärä on,että laki pakottaa meidät turvautu-maan toiseen voimaan.

Tekstissämme apostoli Paavali pu-huu siitä toisesta voimasta, nimittäinevankeliumista. Hän sanoo sitä Juma-lan voimaksi. Mistä syystä evanke-liumi on Jumalan voima? Se on sitäsiksi, että se perustuu niihin asioihin,jotka Jumala on tehnyt meidän pelas-tukseksemme ja kertoo niistä. Evanke-liumi on iloinen sanoma siitä, että Jee-sus on kärsinyt ja kuollut meidänsyntiemme tähden ja noussut ylös hau-dasta. Tämä hänen tekonsa sisältäävoiman, joka koituu pelastukseksi jo-kaiselle uskovalle. Vapahtaja ei tehnyt

sovitustyötään itsensä tähden, siksi,että hän olisi jotakin tarvinnut tai ettähänen olisi pitänyt pelastaa itse itsensä.Ei niin, vaan hänen kärsimyksensä jakuolemansa tapahtui meidän synti-emme sovitukseksi. Tämä Jumalan ar-mon voima on suurempi kuin lain jatuomion voima. Siksi usko JeesukseenVapahtajana tuo syntien anteeksi-antamuksen ja iankaikkisen elämän.

Koska evankeliumin sisältö onnäin ihana, on tarpeen, että me käytäm-me sitä. Uskonpuhdistaja Martti Lut-her oli havainnut omakohtaisesti, ettäsielunvihollinen usein syyttää synneis-tä ja pyrkii saamaan ihmisen toivotto-maksi. Tätä asiaa vastaan hän käyttiJumalan sanaa ja evankeliumin lohdu-tusta. Luther kehotti toisiakin teke-mään näin ja sanoi: “Jo pelkästään täs-tä syystä sinun pitäisi iloisesti lukea,puhua, ajatella ja käsitellä näitä asioita,vaikka sinulla ei olisi muuta hedelmäätai hyötyä kuin kyky ajaa pois sielun-vihollinen ja pahat ajatukset. Sillä se eivoi kuulla eikä kestää Jumalan sanaa.Eikä Jumalan sana ole kuin tyhjä taru..., vaan, kuten Paavali sanoo, se on Ju-malan voima, niin, todellakin, Jumalanvoima, joka … vahvistaa, lohduttaa jaauttaa meitä rajattomasti.” (SL 10, 26f)

On suuri asia, että meidän käytös-sämme on evankeliumin voima. Lop-pumaton syntien anteeksiantamusKristuksen työssä on totta. Kun meajattelemme, onko meillä syntien

Evankeliumi on Jumalan voimameille pelastukseksi


anteeksiantamusta ja puolustusta lainsyytöstä vastaan, voimme olla varmat,että on. Vapahtaja on sovittanut kaik-kien ihmisten kaikki synnit. Evanke-liumin sanassa Jumala jakaa tätä voi-maansa meidän turvaksemme. Koskakyseessä on Jumalan voima, voi katu-va syntinen turvata lohdutuksen sa-naan siinäkin tapauksessa, että hänensydämensä olisi kovin murheellinenulkonaisestikin suurten syntien täh-den. Jumalan laupeus on suurempikuin meidän syntimme ja myös suu-rempi kuin sydämemme. Jumala antaaevankeliuminsa voiman loistaa niille,jotka ovat kilvoitelleet uskon tiellä jokauan. Hekään eivät voi elää omassavarassaan, vaan elämä on monin ta-voin puutteellista ja synnin tahraamaa.Tätä varten Jumala teroittaa evanke-liumin sanassa syntien anteeksianta-musta sielun turvaksi päivä päivältäsiihen saakka, kun meidän on lähdettä-

vä tästä elämästä. Näin tulee pelastusjokaisen uskovan osaksi joka päivä.

Evankeliumin antama pelastusnäyttää lopullisen voimansa silloin,kun elämämme täällä päättyy. Syntienanteeksiantamus merkitsee vapauttakuolemasta. Niinpä kuolema ei oleKristukseen uskovalle mikään pelotta-va asia, vaan päinvastoin se merkitseesiirtymistä ajan vaivoista iankaikki-seen iloon. Pelastuksen tietä kulkenutihminen saa taivaassa omistaa ilon jariemun. Hän saa katsella Jumalaa kas-voista kasvoihin. Hän saa liittää äänen-sä autuaitten riemulliseen virteen: “Pe-lastus tulee meidän Jumalaltamme,joka valtaistuimella istuu, ja Karit-salta.” (Ilm. 7:10) Mikä riemu onkaansiitä, että iankaikkinen autuus anne-taan meille yksin Kristuksen teon pe-rusteella. Hänen armotyönsä Jumalaon hyväksynyt herättämällä hänetkuolleista. Näin on pelastus tullutmeille. Saamme sen omistaa lahjanayksin uskon kautta ja viimein nähdäuskovien päämäärän, iankaikkisen au-tuuden. Olkoon Jumalalle kiitos hänensanomattomasta lahjastaan.

Rukoilemme: Rakas taivaallinenIsämme! Me kiitämme sinua, ettäsaamme uskossa Jeesukseen olla sinunvoimasi varassa. Pidä meidät uskossaJeesukseen kaikkina elämämme päivi-nä ja johdata meidät hänen tähtensäiankaikkiseen autuuteen. Amen.

Virsi 260:1-3 (1986 virsikirjasta)“Niin suuresti on Jumala”, vastaavavirsi vuoden 1938 virsikirjassa numero135.

Iltahartaus Radio YLE 1:ssä 4.10.2005, pastori Kimmo Närhi


Herra Jeesus, kun sinä kerran tä-nään synnyit tähän maailmaan, tulitsinä omiesi luo, mutta sinun omasieivät ottaneet sinua vastaan. Maail-ma, jonka autuudeksi sinä tulit, oliaivan vaiti. Ei mitään tervetulon sa-naa, ei mitään ilohuutoa kuulunutsen huulilta. Taivaallisten enkeli-joukkojen täytyi tulla tänne alas,jotta maan päällä tulisi vietetyksisinun autuaallisen syntymäsi juhlapyhin ylistysvirsin. Mutta katso!Ethän sinä kääntynyt kuitenkaantakaisin. Sillä sinä et ollutkaan tul-lut sentähden, että ihmiset olisivatsinua halunneet, vaan sentähden,että sinä halusit ihmisiä – etsiäksesija autuaaksi tehdäksesi – et pyhiä,vaan syntisiä, et löydettyjä vaankadotettuja. Ja tämä sanoma: “Teil-le on tänään syntynyt Vapahtaja”,ei ollut tarkoitettu kaikumaan vaansilloin, vaan aina edelleen julis-tettavaksi kaikille tuleville suku-polville päivien loppuun asti. Ja si-nähän tiesit kyllä sen, ettei tämä sa-noma tule aina kaikumaan turhaan.Sinä tiesit sen, että vielä miljoonatasettuvat hengessä sinun seimesiääreen, kumartavat sinua ja rie-muitsevat ja iloitsevat sinun synty-mästäsi. Niin on, Herra Jeesus,tämä sanoma: “Teille on tänäänsyntynyt Vapahtaja”, vihdoin pääs-syt meidänkin luoksemme ja sen

suloinen ääni kaikuu tänään meidänkaikkien korvissamme. Jollei sinuakuitenkaan kukaan tahtoisi tänään-kään vastaanottaa, niin tahdommeme kuitenkin vastaanottaa sinut jahuutaa sinulle ilolla täytetyin sydä-min ja kuuluvalla äänelle: Ole meil-le tervetullut, ole meille tervetullut,sinä rakkahin, armollisin, suloisinVapahtajamme! Se maja, joka meil-lä on sinua varten, on tosin kovinhuono asumus, sehän on meidän pi-meä tyhjä sydämemme. Ja se mitäme voimme sinulle antaa, on kovinkehno anti, sillä eihän se ole mi-kään muu kuin meidän suuri synti-velkamme. Mutta sentähden sinäolet tullutkin tähän maailmaan, ettätulisit syntisen sydämeen ja pois-ottaisit synnit. Niin rukoilemmehaluisalla ja turvallisella mielellä:

Ah Herrani, mun Jeesuksen´,Tee asunnokses sydämen´!Äl ylön anna tuskassa,vaan vahvista ainúskossa.

Ah sinuss´jos ainílonóis,Enkúnhottais sua koskaan pois!Suo siihen apus armosta.Niin kiitän aina riemulla!

Amen, amen.

(C.F.W. Walther)

Rukous jouluaamuna


Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra ol-koon sinun kanssasi." Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitätämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria;sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi jasynnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, jahänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelleDaavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen ku-ningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."(Luuk. 1: 28-33)


Ja niin he kivittivät Stefanuksen,joka rukoili ja sanoi: “Herra Jeesus,ota minun henkeni!”. Ja hän laskeutuipolvilleen ja huusi suurella äänellä:“Herra, älä lue heille syyksi tätä syn-tiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkuipois.” Apt. 7:59-60.

Joulun aikaan liittyy erikoinen vas-takohtaisuus. Ensimmäisenä joulupäi-vänä kuulemme: “Maassa rauha ja ih-misiä kohtaan hyvä tahto.” Jumalanrauha astuu sydämiimme jouluevan-keliumin myötä, sillä olemme saaneetVapahtajan, syntiemme sovittajan.

Kuitenkin Jeesus-lapsen oli lähdet-tävä maanpakoon julman Herodeksenahdistaessa hänen henkeään ja surma-tessa Beetlehemin pienet poikalapset.

Tämä vastakohtaisuus pysyy maa-ilman loppuun. Sen selkeästi tajutenkristityt ovat liittäneet toiseen joulu-päivään veritodistajien muistopäivän.Stefanus, ensimmäinen Uuden liitonajan marttyyri, antaa nimen tapanin-päivä toiselle joulupäivälle. Se onmuistuttamassa meitä siitä, ettei uskonja epäuskon välille voida rakentaa rau-haa. Ne ovat keskenään kuin tuli javesi.

“Herra Jeesus, ota minun hen-keni”

Kivien sinkoillessa ja tuottaessatuskaa Stefanus uskoo itsensä Jeesuk-sen huomaan: “Herra, Jeesus, ota mi-nun henkeni.” Kun oma kansa ja isienkirkko hylkäsi Stefanuksen hänen oi-

Toinen joulupäivä on marttyyrien muistopäivä

kean uskonsa tähden, hänellä oli ystä-vä, jonka puoleen hän saattoi kääntyä.Tämä ystävä oli kokenut kuoleman ki-vut ja voittanut. Hän oli Jeesus, kunni-an kuningas, jolla on valta ja voima ot-taa luoksensa.

Kun risti painaa ja jopa kuolemaahdistaa, mekin saamme rukoilla Ste-fanuksen rukouksen: “Herra Jeesus,ota minun henkeni.” Saamme olla var-moja siitä, että Jeesus ottaa uskovatluoksensa, sinne, missä on autuus.

“Herra, älä lue syyksi heille tätäsyntiä”

Evankeliumi on rauhan sanoma.Ne, jotka sen uskolla omistavat, rukoi-levat rauhaa ja anteeksiantamustamyös vihamiehilleen. Näin teki Ste-fanus. Hän ei poiminut kiviä, jotka oli-vat tulleet häntä kohden, eikä heittänytniillä vastustajiaan, vaan hän rukoiliheille kääntymyksen armoa. “Herra,älä lue heille syyksi tätä syntiä”, hänpyysi vaikka hän tiesi, että he syyl-listyivät hänen vereensä ja että hänenverensä huusi maasta kostoa. Siellä olipaikalla ainakin yksi, jonka kohdallatämä harras rukous toteutui. Hän oliSaulus, josta tuli apostoli Paavali. Hänkirjoittaa: “Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, ettäKristus Jeesus on tullut maailmaansyntisiä pelastamaan, joista minä olensuurin. Mutta sentähden minä sain lau-peuden, että Jeesus Kristus minussaennen muita osoittaisi kaiken pitkä-


mielisyytensä, esikuvaksi niille, jotkatulevat uskomaan häneen, itsellensäiankaikkiseksi elämäksi.” (1 Tim. 1:15-16)

Miten ihanaa olisi, kun vastustajatkääntyisivät elävän Jumalan puoleen jatekisivät samanlaisen tunnustuksenkuin Paavali ja liittyisivät ja tunnus-tautuisivat niihin, joista ennen puhui-vat “kaikkinaista pahaa” (Matt. 5:11).

“Ja sen sanottuaan hän nukkuipois”

“Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu”(Luuk. 8:52), Jeesus sanoi tyttölap-sesta, jota hänen vanhempansa itkivät.Mutta ihmiset nauroivat Jeesukselle.Kun Stefanus nukkui pois, hän nukkuiherätäkseen kirkastettuna viimeisenäpäivänä Jeesuksen äänen kaikuessa javiimeisen pasuunan soidessa. Nau-raako joku silloin Jeesukselle? Heit-tääkö silloin joku kiviä Stefanusta koh-den? Vastauksen tiedät.

Silloin heräävät myös ne käänty-myksen armon saaneet, jotka rohkeastitodistivat Vapahtajastaan vainojen kes-kellä. Heidän joukossaan on myös tuoentinen Saulus, joka vartioi Stefa-nuksen surmaajien vaatteita tämänkuollessa (Apt. 22:20). Ja Paavali onoleva todistuksena siitä, että Jumalanarmo on toden totta armo ja että se us-kon sana kävi toteen, minkä hän lausuimarttyyrikuoleman uhatessa: “Täst-edes on minulle talletettuna vanhurs-kauden seppele, jonka Herra, van-hurskas tuomari, on antava minullesinä päivänä, eikä ainoastaan minulle,vaan myös kaikille, jotka hänen ilmes-tymistään rakastavat.” (2 Tim. 4:8).

Veritodistajien muistopäivä onmeille tärkeä muistutus, ettei uskommekävisi penseäksi ja ettemme mukau-tuisi tämän nykyisen maailmanajanmukaan. Marttyyrien esimerkki myöskannustaa meitä tunnustamaan usko-amme ja kestämään ajan vaivoissa.

Markku Särelä

Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapsetnuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Salli-kaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Juma-lan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakun-taa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani käten-sä heidän päällensä ja siunasi heitä.

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistuihänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, ettäminä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanotminua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älätapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiseltaanasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'" Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitäkaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti." Niin Jeesus katsoi häneen jarakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä si-nulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraaminua." Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hä-nellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoiopetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Ju-malan valtakuntaan!" Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. MuttaJeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan nii-den, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on ka-melin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Niinhe hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle;sillä Jumalalle on kaikki mahdollista." (Mark. 10:13-27)


L U T E R I L A I N E N - L A S T E N O S A S T O

JOULU 2005

Lue Luuk.1:8-20!

337Luterilainen lastenosasto11-12/ 2005

Pastorin kirje

Muistat varmasti Marian, Jeesuksen äidin. Hänen joulunsa oli täynnä työtä javaivaa. Hän joutui sulhasensa Joosefin kanssa tekemään pitkän matkanBeetlehemiin. He joutuivat eläinten talliin, kun majataloissa ei ollut tilaa. Kun Jee-sus syntyi, Marian täytyi pitää huolta pienokaisesta. Paljon oli tekemistä.

Vaikka Marialla oli kädet täynnä työtä, hän oli hyvin iloinen. Hänen ilonsa alkoi,kun hän sai enkeliltä kuulla tulevansa Jeesuksen äidiksi. Hän sanoi: ”Minun sielunisuuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani.”(Luuk. 1:47) Maria iloitsi, että hänellä oli Vapahtaja. Hän siis tunnusti itsensä synti-seksi. Ei hän luullut, että hän teoillansa voisi päästä taivaaseen. Hän riemuitsi siitä,että hänellekin tuli syntien anteeksiantamus.

Kun Jeesus oli syntynyt, enkelit kertoivat paimenille, että Herra oli syntynyt.Paimenet menivät talliin ja sanoivat Joosefille ja Marialle ne asiat, jotka enkelit oli-vat puhuneet. Raamattu sanoo Mariasta: ”Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkiste-li niitä sydämessänsä.” (Luuk. 2:20) Maria painoi siis mieleensä sen, mitä paimenetpuhuivat. Hän myös mietti niitä sanoja myöhemmin. Tee sinäkin niin. Ehkä joulunaikana kuulet jouluevankeliumin moneen kertaan. Paina tarkoin sydämeesi nämäsanat: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tulevakaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Her-ra, Daavidin kaupungissa… “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ih-misten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:10,11,14) Nämä sa-nat kertovat, että Jeesus on tullut meillekin Vapahtajaksi. Sillä tavoin Jumala osoit-taa armonsa ja antaa rauhan jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen omana Vapahtajan-aan.

Maria iloitsi Vapahtajasta koko elämänsä ajan. Kun Jeesus oli kärsinyt, kuollutja noussut haudasta, seurakunta kokoontui yhteen. Siellä joukossa oli myös Maria(lue Apt. 1:14). Hän iloitsi nyt jo noin 30 vuoden päästä siitä samasta asiasta kuinalun perinkin: hänellä oli Vapahtaja. Haluathan sinäkin uskoa Jeesukseen nyt, sitten,kun olet kasvanut aikuiseksi ja aivan elämäsi loppuun asti? Usko Jeesukseen antaaoikean ilon ja rauhan. Häneen turvaten pääset perille taivaaseen.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua uskossa Vapahtajaan!

Kimmo Närhi

Iloitse joulustaniin kuin Maria

338 Luterilainen lastenosasto 11-12/ 2005

Enkeli, taivaallinen sanansaat-taja, sanoi paimenille, Betleheminkedoilla laumaansa paimentaville:”Älkää peljätkö, sillä katso, minä il-moitan teille suuren ilon, joka on tu-leva kaikelle kansalle: teille on tänäpäivänä syntynyt Daavidin kaupun-gissa Vapahtaja, Kristus, Herra. Jatämä on teille merkkinä: te löydättelapsen kapaloituna ja seimessä ma-kaamassa.”

”Älkää pelätkö,” sanoo Herranytkin kaikille meille, jotka uskom-me Jeesukseen. Saamme olla turvas-sa. ”Sinua kannattavat iankaikkisetkäsivarret,” sanotaan Raamatussa.Meillä on kyllä monenlaisia murhei-ta, lapsillakin. Mutta saamme ruko-uksissa puhua niistä Jeesukselle. Javaikka jotain pahaa meille tapahtui-sikin kuten sairastumista tai muuta

ikävää, Taivaallinen Isämme tietääkaiken. Saamme heittää murheem-me hänen päälleen. Hän pitää meistähuolen. Hän tietää, mitä me tarvit-semme. Meidän ei tarvitse pelätä.

Mutta on kuitenkin jotain, mitämeidän pitää pelätä. Meidän pitääpelätä syntiä ja myös niitä, jotkahoukuttelevat meitä syntiin, pahojaihmisiä. Oikea pelko on pahan vi-haamista. Sananl.8:13 Jos joku,vaikkapa koulutoveri sanoo meille:”Raamattu on satua,” älä sitä usko.Silloin meillä on todella syytä pelä-tä. On suuri synti, jos alamme epäil-lä Jumalan sanaa. Silloin olemmeaivan eksyksissä. Silloin emme ha-lua kuulla emmekä lukea Raamat-tua, Jumalan sanaa. Alamme vähi-tellen suostua myös muihinkin pa-hanhengen houkutuksiin. Olemmevaarallisella tiellä. Silloin tulee kii-reesti pyytää anteeksi: ”Jeesus, annaanteeksi, auta minua, päästä minutpahasta.” Herra Jeesus pyyhkii syn-nit pois omaltatunnolta.

”Jos me tunnustamme syntimme,on Jumala uskollinen ja vanhurskasniin että hän antaa meille synnit an-teeksi ja puhdistaa meidät kaikestavääryydestä.” Näin kertoo Raamat-tu. (1Joh.1:9)

EP

Älkää peljätkö!

339Luterilainen lastenosasto11-12/ 2005

Pieni poika syntyi maailmaan.Hän tuli taivaasta Jumalan luota.Hän oli Jumalan poika. Samalla hänoli täydellinen ihminen, jossa ei ol-lut yhtään syntiä. Hänen äitinsä olijuutalainen, nuori Maria, hurskasneitsyt Nasaretin kaupungista. Ma-ria ja hänen miehensä Joosef olivatmatkalla, kun pieni poika syntyi.Heidän piti ilmoittautua verotetta-vaksi keisarin käskystä, kuten niinmonet tänä päivänä. Sitä varten hemenivät pieneen Betlehemin kau-punkiin. Heille ei ollut tilaa maja-talossa, joten he joutuivat majai-lemaan eläinten suojassa. Siellä sit-ten pieni poika tuli maailmaan pi-meänä yönä.

Pienelle pojalle annettiin Juma-lan käskystä nimi Jeesus, joka mer-kitsee Vapahtajaa. (Matt.1:21)

Maria kapaloi pienen Jeesus-lapsen ja asetti hänet seimeen, jossaoli heiniä eläimiä varten. Se oli Jee-sus-lapsen ensimmäinen vuodetäällä maailmassa. Ja niin laulam-

me: ”Heinillä härkien kaukalonnukkuu lapsi viaton—” Osaat ehkäkoko laulun. Näinkin siinä sano-taan: ”Helmassa äitinsä armahannukkuu Poika Jumalan. Enkel-parven tie kohta luokse vie rakkaut-ta suurinta katsomaan.”

Jeesus-lapsesta, Vapahtajasta olimonia ihania ennustuksia Raama-tussa. Nyt ne alkoivat toteutua. Jee-sus, Maria-äiti ja Joosef muuttivatmyöhemmin monien vaiheiden jäl-keen takaisin Nasaretiin, josta tuli-kin Jeesuksen kotikaupunki. Häntäkutsuttiin siksi myös Jeesus Nasa-retilaiseksi. Kun Jeesus kasvoinuoreksi mieheksi, hän työskentelipuusepän ja rakentajan ammatissa.Hän oli varmasti myös äitinsä apu-na. Ehkä hän kantoi vettä kaivosta,joka siellä Nasaretissa vieläkin onja jota kutsutaan Marian kaivoksi.

Miksi Jumala lähetti oman, ai-noan Poikansa tähän syntiseen, pa-haan maailmaan? Se sanotaan tässäraamatunlauseessa: ”Niin on Juma-

Jeesus,meidänVapahtajamme


la maailmaa rakastanut, että hän an-toi ainokaisen Poikansa, ettei yksi-kään, joka häneen uskoo, joutuisikadotukseen, vaan hänellä olisi ian-kaikkinen elämä. (Joh. 3:16)

Jeesus tuli pelastamaan meidätsynnin ja pahanhengen vallasta jaantamaan kaikille, jotka uskovat hä-neen iankaikkisen elämän taivaas-sa.

Kolme viimeistä vuottaan HerraJeesus vaelsi täällä maan päällä teh-den hyvää, parantaen sairaita, jopaherättäen kuolleita. Hän teki Juma-lan voimalla suuria ihmeitä, koskahän oli Jumala. Hän opetti ihmisiäpuhuen heille Jumalan Sanaa kulki-en kylästä kylään ja kaupungistakaupunkiin Israelin maassa.

Suuret ihmisjoukot kulkivathäntä kuulemassa ja saamassa hä-neltä apua. Monet seurasivat jarakastivat häntä. Mutta hänellä olimyös paljon vihamiehiä. Nämä luu-livat olevansa niin hyviä, etteivät hetarvinneet Jeesusta. He eivät usko-neet, että hän oli Jumalan Poika.Jeesus nuhteli heidän kovuuttaan,ahneuttaan ja ylpeyttään. He viha-sivat ja kadehtivat yhä enemmänJeesusta ja lopulta päättivät surmatahänet. Heillä oli vain vääriä todis-tuksia Jeesusta vastaan. Mutta niinoli jo Raamatussa ennustettu, ettänäin tulee tapahtumaan.

Niin tuli päivä, jolloin Jeesustuomittiin ristinkuolemaan kuin pa-hantekijä, vaikka hän oli täysin syy-tön. Mutta hän otti kaikki meidänsyntimme päälleen eikä ainoastaanmeidän, vaan myös koko maailmansynnit. Hän maksoi koko ihmiskun-nan syntivelan. Näin siitä sanoo Ju-malan Sana, Raamattu: ”Jumala oli

Kristuksessa ja sovitti maailman it-sensä kanssa, eikä lukenut heilleheidän rikkomuksiaan, ja hän uskoimeille sovituksen sanan.” (2Kor.5:19) Siksi me saamme joka päiväsyntimme anteeksi, kun tunnustam-me ne, emmekä niitä salaa ja puo-lusta. Raamattu todistaa: ”Jos mevalkeudessa vaellamme.. JeesuksenKristuksen Jumalan Pojan veri puh-distaa meidät kaikesta synnistä.(1Joh1:7)

Tiedämme, että Herra Jeesus,Vapahtajamme nousi ylös kuolleis-ta kolmantena päivänä. Raamattukertoo, että hän neljänkymmenenpäivän aikana ilmestyi opetus-lapsilleen puhuen Jumalan valta-kunnasta. Sitten Jeesus otettiin ylöstaivaaseen. Sieltä hän kerran tuleetuomitsemaan eläviä ja kuolleita.Hän herättää kaikki kuolleet. Kaik-ki ihmiset kootaan Herran Jeesuk-sen eteen. Hänen omansa, jotka us-kovat häneen ja rakastavat häntä,pääsevät hänen kanssaan taivaaniloon. Mutta eivät pääse ne, jotkaeivät ole välittäneet Jeesuksesta,vaan he joutuvat kadotukseen.”Joka uskoo ja kastetaan, se pelas-tuu, mutta joka ei usko, se tuomi-taan kadotukseen.” Näin sanoo Ju-malan sana. Sen tähden on kaikkeintärkeintä uskoa Jeesukseen ja eläähänen ystävänään. Kiitetään HerraaJeesusta. ”Nyt Jumalalle kunnia,kun antoi ainoonPoikansa. Siitä en-kelitkin riemuitenveisaavat hänellekiitoksen.”

EP

Luterilainen lastenosasto11-12/ 2005

Laulakaa Herralle!

Joulu on laulujen aikaa. On ole-massa paljon hyviä joululaulujaJeesuksesta. Mutta on myös joulu-lauluja, joissa puhutaan vain joulu-pukista ja tontuista ja lahjoista, mut-tei sanaakaan Jeesuksesta. Ne vievätajatukset pois tärkeimmästä asiasta,Jeesuksesta.

Pieni poika, joka ei vielä käynytkoulua, oli oppinut lukemaan. Hä-nelle olivat tärkeitä myös joulu-laulut ja virret. Hän otti virsikirjanja sanoi, että nyt lauletaan virsi 21.Tiedät kai, mikä virsi se on? Vaikkasiinä on monta säkeistöä, pieni poi-ka lauloi ne kaikki siitä kirjasta.Sitten lisäksi muitakin! Se oli ilo.

Eräs pieni tyttö, jolle isoäiti lau-loi illalla ihan mukavia lastenlaulu-ja, sanoi mummille niitä kuultuaan:“Laula Jeesus-lauluja, niistä minäpidän!”

Laulatko sinä mielelläsi Jeesuk-sesta? Jos laulat, se on varmaanmerkki siitä, että Jeesus on sinulletärkeä ja rakas. Jos muut laulut ovatsinulle mieluisampia, on syytä pyy-tää Vapahtajalta anteeksi välin-

"Enkeli taivaan lausui näin..."


pitämättömyyttäsi. Hän antaaanteeksi ja antaa myös uudenhalun laulaa Jeesus-lauluja.

”Kiitos sulle Jeesuksemme,kallis Vapahtajamme, kun sä tu-lit vieraaksemme, paras joulu-lahjamme! Tullessasi toit sämeille lahjat rikkaat, runsahat:autuuden ja anteeks’annon,kaikki taivaan tavarat!

Anna, Jeesus, Henkes valonjälleen loistaa sieluumme, syty-tellä uskon palon – siunaa Jee-sus joulumme!”

EP

"Laula Jeesus-lauluja, mummi!"

LUMIHIUTALEITA

Pienet lumihiutaleethiljaa leijailee.Syksyn tumman pinnanmaanhankeen peittelee.

Kaunis talvimaisemasaa taas muistuttaa,kuinka Isä taivahanmeitä rakastaa.

Synnit veriruskeatlumivalkeiksiteki Jeesus ristillään,meidät pelasti.

Siksi saamme olla nyttaivaan lapsia.Jeesus meitä johdattaakohti kotia.

Kiitos Jeesus joulusta,jouluilosta.Auta meitä elämäänaina armosta.

Outi-täti

Luterilainen lastenosasto11-12/ 2005

Erika, Maria ja Henrik askartelevat jouluenkeleitä. Tässä on ohje sinullekin.

JOULUASKARELUA

Ohje:1. Piirrä valkoiselle paperille

puoliympyrä. Jos sinulla ei oleharppia, voit käyttää lautasta taikattilankantta apuna. Leikkaa seirti.

2. Taita puoliympyrä niin, ettäsuorat sivut menevät päällekkäin.Syntyy kartio. Käytä kiinnittä-miseen nitojaa tai liimaa.

Tarvikkeet: piirustuspaperiA4, 2 leivospaperia, styroks-pallo ja valkoista villalankaa jaliimaa.

Työvälineet: nitoja, sakset, kynä

3. Taita kaksi leivospaperiakahtia. Kiinnitä ne siiviksi nito-jalla.

4. Liimaa styrokspallo pääksija liimaa siihen hiuksiksi val-koisia villalankoja.


Joululeiri lapsille ja nuorilleTeema: Maria ja Joosef uskon esikuvina

Joulun ja vuodenvaihteen välillä pidetään jälleen joululeiri lapsille januorille. Tämänkertainen teemamme on “Maria ja Joosef uskonesikuvina”. Tarkastelemme aiheeseen liittyviä Raamatun opetuksia.Opettajina ovat pastorit Markku Särelä ja Kimmo Närhi. Ryhmien ohjaa-jina, keittiössä sekä muissa tehtävissä on todella mukavaa joukkoa.Leirimaksu on 52 euroa, ja se peritään samasta perheestä korkeintaankahdesta lapsesta. Ota mukaasi ainakin Raamattu, yöpymis- japeseytymisvälineet sekä ulkoiluun sopivaa vaatetta.

Ilmoittautuminen viimeistään ti 20.12.Kimmo Närhille, puh. 03 - 7823 097, 040 - 7567 659 tai

sähköpostilla: “[email protected]”

Ke 28.12.. 13.00 Ruokailu

13.45 Avaus 14.00 Ohjaajien tunti/

Nuorten tunti15.00 Ulkoilua17.00 Ruokailu18.00 Joululauluja19.00 Iltahartaus ja

iltaohjelma20.00 Iltapala21.30 Hiljaisuus

To 29. ja pe 30.128.00 Aamupala8.45 Aamuhartaus

Huom! Yhteisiin tilaisuuksiin, jumalanpalvelukseen, laulu-tunneille, hartauksiin ja päätösjuhlaan kutsumme kaikkia.

Tervetuloa !

9.10 Pastorin tunti10.00 Ohjaajien tunti/

Nuorten tunti10.30 Ulkoilua11.00 Ruokailu13.00 Ulkoilua14.15 Päivämehu16.00 Ohjaajien tunti/

Nuorten tuntiLa 31.12.8.30 Aamupala9.15 Aamurukous

Pakkausta ja siivousta11.15 Välipala12.00 Ehtoollisjumalanpalvelusn. 13.00 Ruokailu

Luterilainen 11-12/ 2005


Kysymys: Aiheemme liittyy toisaalta joulun sanomaan eli Kristuksensyntymään. Toisaalta se johdattaa meidät ajattelemaan edessä olevaa vuosi-tuhannen vaihdetta ja luo katseemme pitkälle tulevaisuuteen. Millä tavoinKristuksen maailmaan tuleminen ja hänen tulevaisuuteenkin ulottuva val-tansa liittyvät yhteen?

Vastaus: Kun Jeesus syntyi maailmaan, hän tuli osoittamaan, että hän on Ju-malan valtakunnan hallitsija. Jeesuksen tulo maailmaan merkitsi Uuden liiton eliviimeisen ajan alkamista. Hän ilmaisi valtansa josta jo Vanhan liiton profeetatennustivat. Profeetta Jesaja sanoi: “Aikojen lopussa on Herran temppelin vuoriseisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikkipakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa,nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisimeille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki,Jerusalemista Herran sana.” Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oi-keutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsävesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele soti-maan.” Tämän rauhaa koskevan lupauksen ja Jeesukseen maailmaan tulemisenvälinen yhteys näkyy enkeleiden laulussa, kun he ilmoittivat Jeesuksen syntymäs-tä paimenille. Enkelit sanoivat: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauhaihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:14) Nämä sanatosoittavat, että Jeesus on perustanut rauhan valtakunnan maan päälle.

K: Millainen on se rauha, jonka Jeesus on tuonut maailmaan?V: Jeesuksen tekemä rauha merkitsee rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä. Tä-

män asian suuruus käy ilmi, kun vertaamme sitä ihmisten välillä saavutettavaanrauhaan. Kun kaksi ihmistä on joutunut suuriin vaikeuksiin toistensa kanssa jajoku kolmas, usein molempien luotettu henkilö, voi auttaa heitä sopuun, on tapah-tunut suuri ja kaikkia hyödyttävä asia. Jos joillakin neuvotteluilla voidaan ohjatakaksi keskenään sotivaa kansaa rauhaan, annamme noille neuvotteluille suurenarvon. Jeesuksen tekemä rauha on vielä paljon suurempi asia kuin nämä maallisetesimerkit. Hän on tehnyt rauhan Jumalan ja ihmisten välille.

Ihminen ei omin voimin voi saavuttaa rauhantilaa Jumalan kanssa. Synnintähden jokainen on luonnostaan Jumalan vihollinen. Rikkomukset hänenkäskyjänsä vastaan ovat vakavia asioita. Niiden sovittamiseen ja korjaamiseen eikukaan ihminen kykene. Kenelläkään ei ole puolustusta Jumalan edessä.

Radio Moreenila 11.12.1999 klo 13.00-13.30

Kristus Herrammejouluna jatulevaisuudessa


Tätä varten, ihmisen synnin sovittamisen tähden, Jeesus tuli maailmaan. Va-pahtajan tekemä rauha merkitsee juuri syntien anteeksiantamista. Tätä tarkoittienkelien julistus paimenille. Tätä rauhaa Jeesus julisti kaikille syntiensä tähdenvaivatuille. Tämä rauhan evankeliumi on Jumalan sanan pääoppi, ja sen rauhanJumala kehottaa uskossa omistamaan. Tässä mielessä joulu on suuri rauhan juhla.Kristuksen syntyminen maailmaan osoittaa Jumalan rauhan tahtoa ja rakkauttameitä kohtaan. Meillä syntisillä on Vapahtaja, joka on tehnyt rauhan Jumalankanssa meidän puolestamme.

K: Millä tavoin Jeesuksen herruus ja hänen tekemänsä rauha suojelevatmeitä tulevana aikana?

V: Jeesuksen valtakunta ja hänen tekemänsä rauha on luonteeltaan iankaikki-nen. Raamattu sanoo hänen vallastaan: “Hänen valtansa on iankaikkinen valta,joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:14)Kaikki valta siis pysyy Kristuksen käsissä. Mikään maallinen mahti ei voi riistäävaltaa häneltä. Koska syntien anteeksiantamuksen rauha on pääkohta hänenvaltakunnassaan, on hyvin lohduttavaa omistaa sydämelle Vapahtajan sanat:“Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä annateille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinenälköönkä peljätkö.” (Joh. 14:27)

Kristuksen tekemä rauha on siis todellinen ja horjumaton turvautumisenkohde. Siihen perustuu oikea jouluilo. Se on myös Jumalan lapsen turvallisuudenydin tulevaisuutta ajatellen.

K: Piakkoin on paitsi joulu myös vuosituhannen vaihde. Monet ihmisetja uskonnolliset ryhmät kiinnittävät vuoden 2000 alkuun suurta huomiota.Joku on peloissaan, toinen odottaa jotain erityisen suurta hyvää asiaa ta-pahtuvaksi. Miten meidän tulee ajatella tästä asiasta?

V: Ensinnäkin on tarpeen tietää, että Jumalan sanan perusteella vuoden 2000alkaminen ei ole mitenkään erityinen asia. Tämän vuoden viimeinen ja ensi vuo-den ensimmäinen päivä ovat siinä mielessä aivan tavallisia päiviä, että Raamattuei ilmoita mitään niihin liittyvää erityistä asiaa. Historiallisena tietona on hyväolla selvillä siitä, että ajanlaskumme perustuu inhimillisiin laskelmiin ja sopi-muksiin. Kristus on syntynyt maailmaan mitä todennäköisimmin noin 4—8 vuot-ta ennen ajanlaskumme alkua. Toisin sanoen hänen maailmaan tulostaan on kulu-nut 2000 vuotta jo joitakin vuosia sitten.

Mitä erilaisiin laskelmiin ja erityisesti Vapahtajan tulemisen ennakointiin tu-lee, on sellaiset hylättävä. Kristus sanoi: “Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä ku-kaan.” (Mark. 13:32) Kristuksen paluun päivä on siis ihmisiltä salattu, eikä ku-kaan voi laskea sen tapahtumisen hetkeä. Pikemminkin on niin, että silloin, kunmonet odottavat Kristusta palaavaksi, hän todennäköisesti ei palaa.

Kristityn ei siis pidä mennä mukaan mihinkään laskelmiin, niistä ei pidä in-nostua eikä niiden perusteella ole mitään syytä pelkoon. Asian ydin on aivan


muualla. Kristus lohduttaa rauhallaan, jonka hän on meidän puolestamme tehnytja kehottaa meitä olemaan valmiina sitä päivää varten, kun hän palaa, tapahtuipase milloin tahansa.

K: Mitä on sanottava sellaiselle ihmiselle, joka uskoo vuosituhannenvaihteen merkitsevän uskonnollisesti jotain suurta tai sitten ajattelee ajankulumista pelokkaana?

V: Sitä, joka odottaa jotain suurta tapahtuvaksi siksi, että vuosiluku vaihtuu,on varoitettava. Hänen ajatuksensa kulkee vääriä ratoja ja hänen toivonsa Juma-lan edessä on vääristynyt. Edellä tuli jo esille, että vuosituhannen vaihteeseen eiliity Jumalan sanan mukaan mitään erityistä. Siksi se, että tuon tapahtuman tähdenkuvitellaan jotain erityisen suurta tapahtuvaksi, on vastoin Raamatun sanaa: “Eiyli sen, mikä kirjoitettu on.” (1 Kor. 4:6) Ihmismielen mukanaan tuomat kuvitel-mat on tunnustettava Jumalan edessä synniksi ja turvattava uskossa Vapahtajantuomaan anteeksiantamukseen.

Sitä taas, joka pelkää vuosiluvun vaihtumista, on ohjattava turvaamaan Juma-lan sanaan ja Kristuksen iankaikkiseen valtaan. Ei ajan kuluminen eivätkä mit-kään maalliset tapahtumat mitenkään vähennä sitä, että Kristuksella on kaikkivalta taivaassa ja maan päällä. Tärkeitä kysymyksiä on loppujen lopuksi vainyksi, nimittäin se, että olemme Kristuksen omia, toisin sanoen se, että turvaamme


häneen omana Vapahtajanamme. Kun tämä asia on oikealla tolalla, koskee meitä-kin Kristuksen lupaus: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maail-man loppuun asti.” (Matt. 28:20) Tässä lupauksessa on sanottu olennaisetajanmääreet: “joka päivä” ja “maailman loppuun asti”. Nämä sanat tuovat todelli-sen turvan sydämelle. Se turva on voimassa jokaisena päivänä tässä ajassa ja Kris-tuksen paluun päivänä eli maailman lopun hetkellä.

K: Mikä vaikutus sillä, että turvaamme Kristuksen armoon ja hänen val-taansa on käytännön kristillisen elämän kannalta?

V: On oikein kiinnittää huomio varmoihin ja pysyviin asioihin, jotka Vapahta-ja on säätänyt omiensa turvaksi. On siis turvattava hänen sanaansa. Jumalan lainvalossa itse kunkin on tunnustettava syntinsä Jumalan edessä. Jokaisen on etsittä-vä turvaa sielulleen ainoastaan evankeliumin sanasta ja Vapahtajan säätämistäsakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta. Nämä ovat niitä välineitä, joiden kauttaJumala tekee ihmisistä lapsiaan ja vahvistaa meitä hänen ominaan. On hylättäväkaikki mielikuvitukseen perustuvat haihattelut ja tartuttava siihen armoon, jonkaJumala sanassaan ilmoittaa.

Varmaa on myös se, että Jumalan armo riittää tänä päivänä ja jokaisena päivä-nä maailman loppuun saakka. Se rauha, jonka Kristus on sovitustyössään tehnyt,ei raukea. Tämä on vakava kehotus jokaiselle uskoa Vapahtajaan. Hänen teke-mänsä rauha on vahva turva jokaiselle syntinsä tähden hätääntyneelle, jonka sy-dän epäilee, olisiko Jumala minullekin armollinen. Varmasti on, sillä niin kuinKristus tuli ihmiseksi ollakseen kaikkien Vapahtaja, samalla tavoin koskee hänentekemänsä rauha Jumalan kanssa kaikkia ihmisiä.

K: Onko seurakunnan ja kirkon syytä ottaa vuosituhannen vaihde joten-kin erityisesti huomioon toiminnassaan?

V: Seurakunnan ja kirkon tärkeä tehtävä on levittää Jumalan sanaa kaikkienkuultavaksi. Vuosituhannen vaihde ei tuo tähän mitään muutosta. Kuitenkin ajankuluminen muistuttaa siitä, että Kristuksen paluu päivä päivältä lähenee. Tämäasia innostakoon meitä olemaan entistä uutterampia ja uskollisempia evanke-liumin työssä. Mitään uutta ei tarvitse eikä saakaan keksiä. Sen sijaan on turvatta-va Vapahtajaan, julistettava hänen sanaansa seurakunnassa täällä ja levitettäväsitä kaikkien kuultavaksi. Peruste tälle asialle on, että Jumala armosta on antanutPoikansa syntyä Vapahtajaksemme ja se, että hän hallitsee nyt ja iankaikkisesti.Aika saa kulkea kulkuaan. Me saamme ottaa jokaisen päivän vastaan Jumalanlahjana ja uskossa Jeesukseen elää hänen valtakunnassaan täällä ja kerran taivaanilossa.

(Lukijaa pyydetään ottamaan huomioon, että ohjelma on kirjoitettu ja lähetet-ty radiossa juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Vuoteen 2000 liittyvät mainin-nat soveltuvat kaikkiin ajankohtiin, joille pyritään antamaan erityistä hengellistämerkitystä. Toim. huom.)

Kimmo Närhi


Ilm. 2:1-5: “Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo hän, joka pi-tää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitse-män kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi jakärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovatitseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja si-nulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden,etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensim-mäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitäensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinunlampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” (Uudenvuodenpäivä, 3.vsk. epistola)

Kalliit kristityt Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa! Vuodenvaihteen olles-sa käsillä me katsomme mielessämme sekä eteen että taakse. Tarkastelemme men-neitä vaiheita. Kiitämme Jumalaa hänen huolenpidostaan tänäkin vuonna. Ajatte-lemme, mitä hyvää olemme saaneet seurakunnissamme kokea. Murehdimme sitä,missä näemme heikkoutta ja taaksepäin menoa. On syytä tehdä myös henkilökoh-taista tilintekoa. On hyvä kysyä, missä minä olen tehnyt väärin. Missä olen lou-kannut lähimmäistäni? Mikä on asia, jota minun tulisi erityisesti katua Jumalanedessä ja pyytää anteeksi? On hyvä vakavasti pysähtyä Jumalan edessä ja ajatella,olenko oikealla, taivaaseen vievällä tiellä. Samalla katsomme tietysti eteenpäin.Ajattelemme edessämme olevaa vaellusta. Varmasti sydämessä pyydämme sitä,että Jumala säilyttäisi sanansa puhtaana seurakunnissamme etsien kadonneita,lohduttaen murheellisia ja johdattaen kaikkia taivaaseen. Näin Jumala tahtoo teh-dä. Tätä tehdessään hän tekstissämme kehottaa meitä pitämään kiinni ensimmäi-sestä rakkaudestamme, riemullisesta uskosta Herraan Kristukseen ja rakkaudesta,joka perustuu Vapahtajan tuntemiseen ja hänen omanaan elämiseen.

Tekstissämme on kaunis kuvaus siitä, kuinka Vapahtaja pitää seurakunnastaanhuolta. Hän puhuu seurakunnista lampunjalkoina. Niiden keskuudessa loistaa Ju-malan sanan valo. Se valaisee sekä sisälle että ulos. Seurakunnan jäsenet saavatoikean opetuksen Jumalan sanan kautta ja voivat pysyä uskossa. Jumalan sana jaevankeliumi kutsuvat toisiakin elämään armosta ja turvaamaan Herraan. Näinkoko seurakunnan olemassaolo on todella suuriarvoista ihmisten autuuden kan-nalta. Kun seurakunta toimii näin, se pitää tarjolla Kristuksen sanaa ja toteutuuapostolin opetus: “Te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänneelämän sanaa.” (Fil. 2:15,16) Tällaisten seurakuntien keskellä sitten käyskente-lee Herramme ja Vapahtajamme. Tämä on kuvaus siitä, että hän toteuttaa

Uudenvuoden päivänä

Pidä kiinni ensimmäisestä rakkaudesta


lupaustaan: “Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”Kristus käski Johanneksen osoittamaan sanansa Efeson seurakunnan

enkelille. Enkeli merkitsee sanansaattajaa ja tässä yhteydessä seurakunnanpastoria. Hänen tehtävänään oli pitää huolta sanan saarnaamisesta jasakramenttien toimittamisesta. Tämä tehtävä ja virka on hyvin merkittävä.Pastoreista on kysymys myös siinä, kun sanoo pitävänsä seitsemää tähteä oikeas-sa kädessään. Efeson seurakunnalle kirjoitettu kirje on ensimmäinen seitsemälleseurakunnalle kirjoitetuista lähetyskirjeistä, ja tähdet kuvaavat näiden seurakun-tien pastoreita. Kristuksen oikea käsi usein viittaa siihen voimaan ja työhön, jollaJumala vie valtakuntansa asiaa eteenpäin. Toiselta puolen muistamme myös sen,että Kristuksen kädessä oleminen merkitsee varmuutta pelastuksesta. Vapahtajasanoo omistaan: “Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku,eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” (Joh. 10:28) Näin ollen kuvalliset il-maukset tekstimme alussa teroittavat mieliimme sitä, että seurakunnan toiminnal-la ja saarnaviralla on Jumalan silmissä suuri arvo. Havaitsemme myös sen, ettäJumala uskollisesti pitää omiaan kädessään, tahtoo palauttaa heitä lankee-muksista, vahvistaa oikealla tiellä ja johtaa perille saakka taivaaseen.

Efeson seurakunnasta Vapahtajalla oli paljon hyvää sanottavaa. Seurakuntaoli ollut uskollinen siinä mielessä, että se oli torjunut valheopettajien tulon seura-kuntaan. Tämä oli ollut tärkeä asia Jumalan sanan puhtauden säilyttämisen kan-nalta. Kuitenkin Vapahtajalla oli sanottavanaan vakava moitteen sana. Hän joutuisanomaan: “Se minulla on sinua vastaan, että sinä olet hyljännyt ensimmäisenrakkautesi.”

Efeson seurakunnalle kirjoitetut asiat ovat meillekin mitä ajankohtaisimpia.Meillekin on tärkeää, että meillä säilyy usko ja rakkaus Kristukseen. Tärkeää onmyös, että seurakunta varjeltuu harhaopettajilta. Tarkastelemme nyt tekstiämmeensiksi kiinnittäen huomion siihen, että rakkaus Kristukseen johtaa väärien opet-tajien hylkäämiseen. Toiseksi kiinnitämme huomion siihen, että meidän on kan-nettava huolta siitä, että uskomme Vapahtajaan säilyy.

1. Rakkaus Kristukseen johtaa harhaopettajien hylkäämiseen

Millaista oli Efeson seurakuntalaisten ensimmäinen rakkaus? Tiedämme, ettäseurakunta oli syntynyt apostoli Paavalin toiminnan tuloksena. Apostoli myöskirjoitti kirjeen efesolaisille. Voimme siitä jossain määrin ymmärtää, kuinka seu-rakuntalaiset rakastivat Kristusta ja hänen sanaansa. Kun apostoli Paavali kirjoittiefesolaisille, hän sanoi: “Kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on HerrassaJeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lak-kaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani.” (Ef. 1:15,16)Seurakunnassa vallitsi usko Kristukseen. Tämä usko vaikutti rakkautta kaikkiapyhiä kohtaan. Siitä syystä apostoli oli hyvin kiitollinen muistellessaan seurakun-taa ja sen jäseniä.


Efeson seurakunta oli saanut myös perusteellista opetusta uskonopinkeskeisimmästä asioista. Heille osoitetussa kirjeessä ovat sanat: “Armosta te olet-te pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojenkautta, ettei kukaan kerskaisi.” Seurakunnalla oli tiedossaan pelastuminen yksinarmosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Samaa asiaa osoitti se, ettäseurakunta oli päässyt Kristuksen perheväkeen ja tunnusti Jumalan sanan arvo-vallan. Apostoli sanoi heille: “Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia,vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettainperustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” Näissä opetuksissaon sanottu kristillisen uskon ja tunnustuksen ydin. Jumalan sana on perustus,pelastumme yksin Kristuksen tähden, Jumalan armosta uskon kautta. Autuu-temme perustus ja seurakunnan elämän sisältö tulee tässä selvästi ilmi. Tässä onmyös perusta oikealle rakkaudelle. Samoin pelastuksen tien tunteminen ja yksinJumalan sanaan luottaminen johtavat siihen, että seurakunta voi varjeltuaharhaopeilta.

Apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille oli kulunut jo kauan ennen kuin Jo-hanneksen ilmestys kirjoitettiin. Tällä välin seurakunta oli joutunut kovalle koe-tukselle. Kun apostoli Paavali piti Efeson vanhimmille jäähyväispuheen, hän sa-noi: “Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmiasusia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä,jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sen-tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivääkyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” (Apt. 20:29-31) Apostolin ennustukset olivattoteutuneet. Seurakuntaan oli tullut valheapostoleja, jotka olivat opettaneet väärin.

Kun Efeson seurakunta oli joutunut väärien opettajien takia koetukseen, se olikestänyt. Tekstimme sanoo, että seurakunta oli koetellut niitä, jotka sanoivat ole-

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuk-sen Jeesuksen apostoli, Efesossa ole-ville pyhille ja uskoville KristuksessaJeesuksessa. Armo teille ja rauha Ju-malalta, meidän Isältämme, ja Her-ralta Jeesukselta Kristukselta!(Ef. 1:1-2)


vansa apostoleja, mutta eivät olleet. Asia oli käynyt ilmi. Seurakunnalta oli vaa-dittu paljon kärsivällisyyttä, että se oli selviytynyt noista tilanteista. Voimme ym-märtää, millaisia vaikeuksia sisään pyrkivät väärät opettajat tuovat. Seurakuntaon vaarassa hajaantua. Väärien opettajien paljastaminen vie aikaa ja vaatii voi-mia. Heidän varaansa on kenties rakennettu suunnitelmia ja tehty valmistuksia.Kaikki tällaiset valuvat hukkaan. Väärien opettajien torjuminen harvoin tuo mu-kanaan ulkonaista menestystä. Kuitenkin niin on pakko tehdä. Niin pitiEfesossakin tehdä. Niin täytyy tehdä myös nykyaikana.

Harhaopettajien torjumiseen liittyy kärsivällisyys ja paljon kantaminen. Neovat hyviä asioita, ja Vapahtaja sanoo, että on ollut oikein tehdä niin. Tämä onerilaista kuin nykyaikainen ajatus kärsivällisyydestä. Jotkut puhuvat kärsivälli-syydestä siten, että se merkitsisi erilaisten, väärienkin oppien sietämistä. Asia eiole niin, sillä silloin sisältö ei ole oikea. Seurakunnalla ei ole lupaa antaa tilaa vääräl-le opille. Se olisi Kristuksen ikeestä luopumista ja väärän rakkauden harjoittamista.

Mistä oli sitten tullut voima, jonka avulla Efeson seurakunta oli voinut torjuaharhaopettajat? Tämä on mahdollista vain siten, että he tunsivat Kristuksen,turvasivat yksin Jumalan sanaan, osasivat erottaa oikean opin väärästä jarakastivat Vapahtajaa ja hänen omiaan. Kärsivällisyys, jota Efeson seurakunnaltaoli vaadittu hyvin raastavissa tilanteissa, oli peräisin Kristuksen armosta ja hänensanastaan. Tästä Vapahtaja puhuu myönteisesti ja pitää suuressa arvossa, että seu-rakunta oli selvinnyt sen eteen tulleista taistelutilanteista. Tästä tiedämme, ettäKristuksen seurakunnan kulkeminen täällä ajassa ei ole riemusaatossa kulkemista,vaan välistä hyvinkin vaikeiden kysymysten selvittämistä seurakunnan parhaaksi.

Efeson seurakunta oli siis selviytynyt monista uhkaavista tilanteista. Se ei ol-lut ajautunut väärien oppien vietäväksi. Kuitenkaan kaikki ei ollut hyvin. Vapah-taja moitti seurakuntaa ensimmäisen rakkauden hylkäämisestä. Asia on niin vaka-va, että seurakunnan oli tehtävä parannus. Muuten sen olemassaolo oli uhattuna.Sanoihan Vapahtaja: “Tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et,niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellettee parannusta.” Tästä ymmärrämme sen, että on tarpeen pitää kiinni ensimmäi-sestä rakkaudesta.

2. On pidettävä huolta siitä, että usko ja rakkaus Vapahtajaan säilyyMillä tavoin efesolaiset olivat joutuneet vaaralliseen tilanteeseen? Raamattu

ei kerro sitä yksityiskohtaisesti, mutta jotain voimme päätellä. Huomionarvoistaon, että Vapahtaja sanoi: “Muista, mistä olet langennut ja tee parannus, ja tee niitäensimmäisiä tekoja.” Tässä puhutaan sillä tavoin, että kuulijat tarkemminselittämättäkin tietävät, mistä on kysymys. Heillä oli siis tiedossaan se ero, jokavallitsi entisen hyvän tilanteen ja nykyisen huonon tilanteen välillä. Heille ei tar-vinnut selittää, mistä oli kysymys. Muistutus muutoksen tarpeellisuudesta riitti.

On hyvin mahdollista, että efesolaisten usko oli muuttunut tai muuttumassakuolleeksi totena pitämiseksi. Aikanaan evankeliumin julistus ja Jumalan sanan


opetus olivat ravinneet sydämiä. Seurauksena oli ollut uskon tunnustaminen, kes-kinäinen rakkaus, joka ulottui oman seurakunnan ulkopuolelle kaikkiin pyhiin.Oli yksityisesti ja yhdessä pidetty huolta Jumalan sanan runsaasta käytöstä. Kaik-ki tämä on evankeliumin vaikutusta. Efesolaiset olivat kuitenkin lankeamassa täl-laisesta. Kenties he ajattelivat: “Kyllä me tunnemme evankeliumin.”, mutta se eiliikuttanut enää heidän sydäntään. He saattoivat tuntea sen ulkokohtaisesti, kysyt-täessä jopa kuvata sitä, mutta he eivät eläneet siitä.

Tällaisen tapahtuman kanssa käy usein yksiin se, että ihminen ei elä arallamielellä Jumalan sanan edessä. Hän ei sydämessään tunnusta syntiänsä Jumalalle.Hän luisuu Jumalan armon ja rakkauden etsimisestä maailman rakkauden etsimi-seen. Se, mitä toiset sanovat, tulee tärkeämmäksi kuin se, mitä Jumala sanoo. Joställainen ihminen kuulee oikeaa Jumalan sanan opetusta, hän ei ota sitäsydämelleen. Jos tällainen henki valtaa seurakunnan, on tuloksena uskonsammuminen. Jumalalla on myös valta kokonaan siirtää sanansa pois sellaisestaseurakunnasta. Tämä juuri uhkasi Efeson seurakuntaa, kun Jumala sanoi: “Jos et(tee parannusta), niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasipois paikaltaan.”

Meidän on tärkeää havaita se, että uskonelämästä on pidettävä huolta. On var-jeltava sydäntä siltä, että tulisimme Efeson seurakuntalaisten kaltaisiksi. Mikä tä-hän on lääkkeenä? Ydin on se, että me itse kukin käsitämme Jumalan sanan jaevankeliumin kuuluvan meille omakohtaisesti. Juuri minä olen vaivainen synti-nen, joka tarvitsen Jumalan armoa. Mikään muu kuin lahjaksi saatavaanteeksiantamus Kristuksen tähden ja uskon kautta ei kelpaa. Tämän armon tar-vitsen joka päivä. Tänään ei auta se, että olen aiemmin uskonut. Tänään on turvat-tava siihen, että minulla on anteeksiantamus juuri omista synneistäni Kristuksentähden tässä ja nyt. Jumalan sanan pohjalta voimme olla varmat, että niin onkin.Vaikka olemme paljon syntiä tehneet, on Jumala armollinen. Hän pitää jokaisenomansa kädessään. Hän kutsuu takaisin sitä, joka on eksymäisillään harhaan japitää taivaan tiellä. Kun tällaisessa katumuksessa ja uskossa elät, silloin elätparannuksessa, Herran omana ja taivaan tiellä.

Omakohtaisessa uskossa eläminen vaikuttaa laajalti. Efesolaisten keskuudes-sa se vaikutti rakkautta kaikkia pyhiä kohtaan. Se merkitsee käytännössä seura-kunnan sisäisen ja ulkoisen toiminnan edistämistä. Kun turvaamme Herraan jarakastamme häntä, ovat sydämellämme tärkeinä kysymykset: Kuinka voisin aut-taa toisia elämään Jumalan sanasta? Kuinka voisin edistää sitä, että seurakuntavoisi entistä laajemmin levittää sanaa muuallekin? Tällaiset kysymykset nousevatuskosta. Jumala antaa niihin vastauksia. Sillä tavoin hän on omiensa luona, käys-kentelee omiensa keskellä heidän Herranaan ja pitää heistä kiinni niin, että jokai-nen häneen turvaava tulee perille autuuteen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidänsydämenne ja ajatuksenne Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Amen.

Saarna Siitamajalla 31.12.2000 ja Lahdessa 1.1.2001, pastori Kimmo Närhi


Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niinkatso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Missä on se äs-ken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillämailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." (Matt. 2:1-2)


Jae 3. Tyyro on rakentanut itsel-lensä linnoituksia ja kasannut ko-koon hopeata kuin tomua ja kultaakuin katujen lokaa.

8. Tästä näet millaista tyyrolaistenviisaus oli. He olivat nimittäin viisaitalinnoittamaan kaupungin vihollisiavastaan ja keräämään paljon kultaa jatavaraa tulevia tarpeita varten. He siishuolehtivat asioista mitä parhaitenajallisen hallinnan piirissä. Sillä se tar-koittaa myös viisasta hallitsemista,kun maassa ja kaupungeissa pannaanvarastoon ja niistä huolehditaan hyvin.Mutta Jumalaa vastaan ei auta rakenta-minen eivätkä varastot. Siksi seuraa:

Jae 4. Katso, Herra saattaa senperikatoon ja lyö alas sen mahdin,joka on meren varassa, ja se itse pol-tetaan tulella.

9. Tämä on se kuorma, josta hänpuhui edellä [j. 1], että se on käyvä ylitämän maan ja sen kaupunkien. Silläkoska niin käy Tyyron, joka oli mahta-vin ja lujin niistä kaikista, paljoa en-nemmin niin käy myös muille. Tämänperikadon ja hävityksen sai todellakinaikaan Aleksanteri Suuri. Sillä hänpani toimeen sellaisen kuorman, var-sinkin Tyyrossa, jonka edustalla hänoli pitkään ja kävi sotaa. Ja sen jälkeennämä maat ovat kaiken aikaa käyneetsuurta sotaa ja juuri koskaan niillä eiole ollut rauhaa niiden kuninkaiden ta-holta, jotka Aleksanterin jälkeen hallit-

sivat Egyptissä ja Syyriassa, kunnesroomalaiset ottivat maan haltuunsa.Nyt siellä, missä on paljon ja pitkällisiäsotia, siellä maan ja kaupunkien täytyytuhoutua; muu ei ole mahdollista. Niinon siis tältä aralta ja repaleiselta maaltaotettu pois kihelmöinti, kun kaikki sel-laiset mahtavat kaupungit ovat tulleetheidän valtakuntansa ympärille ja heovat lopuksi pakotetut roomalaistenalle ja siten nöyryytetyt, että he voisi-vat tulevaisuudessa kärsiä Kristusta jaottaa hänet vastaan.

Jae 5. Sen näkee Askelon ja pe-ljästyy, ja Gassa masentuu ja Ekrontulee surulliseksi, kun sellaista näkee[sillä niiden turva joutuu häpeään].

10. Tässä hän tuo mukaan myösfilistealaisten maan, joka kaiken aikaaon ollut juutalaisia vastaan ja jolla tä-hän asti on ollut omat herrat, mutta nytAleksanterista seuraajineen tulee senherra ja hän voittaa sellaiset mahtavatkaupungit kuten Siidonin ja Tyyron,joita kukaan ei voinut sitä ennen voit-taa. Heidänkin täytyy pelästyä sen näh-dessään. He huomaavat, että heidänvaltansa on päättyvä, kuten sitten kävi-kin. Niinpä seuraa:

Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikäAskelonissa enää asuta.

11. Kuten sanottu, tähän asti filis-tealaisten maalla oli omat kuninkaat jaherrat, ja se oli hyvin asuttu ja mahtavamaa. Mutta tämän jälkeen se hävitet-

Profeetta Sakarjan selitysUskonpuhdistaja Martti Lutherin selittämä ja hänen itsensä saksaksi julkaisema vuoden 1527joulukuun lopussa. W2 XIV, 1768-1975. Suomentanut Markku Särelä. Jatkoa viime numeroon.

9. LUKU, jatkoa


tiin ja tuhottiin sodilla, kun Aleksante-rin seuraajat valloittivat sen eivätkäfilistealaiset saaneet sen jälkeen omiakuninkaita eikä herroja, ja vielä tänä-kin päivänä samat kaupungit ovat lä-hes autioita, kuten myös Apt. 8:26 sa-noo Gassaa autioksi. Mutta kun hänsanoo hepreaksi: “Asdodissa tulevatasumaan huoripenikat”, on se samaakuin: Adsod tulee siinä määrin vieraanvallan alle, etteivät sen omat asukkaatenää hallitse eivätkä asu siellä, vaanvain vieraat. Mutta nytpä vieraat eivätole enää tuon kaupungin oikeita lapsia,vaan huoripenikoita, jotka eivät ole ta-lossa syntyneitä eivätkä kuulu siihen.Siis filistealaisten loistolle, ylpeydelle,vallalle ja mahdille (hän sanoo) tuleeloppu. Ja näin tapahtui Kristuksen tu-lon ja tuon temppelin rakentamisen vä-lisenä aikana, kuten kaikki, jotka ovatlukeneet historiaa, sen tietävät. JaSakarja on tämän kaiken ennustanut jaosunut oikeaan.

Jae 7. Mutta minä poistan verethänen suustansa ja heidän iljetyk-sensä hänen hampaittensa välistäniin, että hänestäkin jää jäännös mei-dän Jumalallemme.

12. Vaikka filistealaiset olivat ol-leet kaikkia muita itsepintaisempia vi-hollisia, kuitenkin (hän sanoo) kunheidät noin tuhotaan ja nöyryytetään,etteivät he enää ole mitään, heistä tuleeminulle hyviä. Minä otan heidät silloinvastaan ja heidät säilytetään minulle,kun minä tulen, niin että heistä tuleehyviä kristittyjä ja kansani parhaita ys-täviä. Mutta sen, kun hän sanoo otta-vansa veren pois heidän suustaan jailjetyksen heidän hampaistaan, ym-märrän tarkoittavan sitä, että hän tekee

heistä kansansa ystäviä. Tähän saakkase oli ollut näet raivoisa kansa juutalai-sia vastaan haluten tuhota sen veren-himoisesti. Sen tähden heidän suutaansanotaan verenhimoiseksi ja heidänhampaitaan iljetystä täynnä olevaksi,koska he söivät juutalaisia sodalla javihalla, toisin sanoen, he vuodattivatlakkaamatta verta ja tappoivat, ja olivatsiihen himokkaita ja petomaisia kutenkarhut ja leijonat. Tämä kaikki tulee nytlakkaamaan. He eivät tule enää heitäsyömään ja vuodattamaan heidän ver-taan. Minä nöyryytän heidät niin, ettäheistä tulee iloisia tullessaan kansaniystäviksi ja heillä tulee tästä lähin ole-maan heidän verestään ja lihastaanpuhdas suu ja puhtaat hampaat.

Ja he ovat oleva niin kuin ruhtinasJuudassa, ja Ekron on oleva niin kuinjebusilaiset.

13. Toisin sanoen, minä valitsenheille myös piispoja ja saarnaajia, sa-moin kuin Juudaan. Ruhtinaasta tässätaas käytetään sanaa aluuf. Se on ruhti-nas, joka esiintyy opettaen kansaa, ku-ten opettajien, saarnaajien ja piispojentulee tehdä. Ja Ekron on oleva kutenjebusilaiset, toisin sanoen, ekronilaisettulevat olemaan kuten jerusalemilaiset,joita hän tässä kutsuu vanhan pakanal-lisen nimen mukaan jebusilaisiksi. Sillämuinoin Jerusalemia sanottiin Jebu-siksi, kuten luemme Joosuan kirjasta[Joos. 15:8]. Ja hän käyttää vanhaa ni-meä ehkä hämärtääkseen ennustusta tainäyttääkseen, että Kristuksen aikanaJerusalemia sanotaan oikeutetusti Jebu-siksi sen epäuskon tähden, ja toisinkinpäin: Ekronia sanotaan oikeutetuksiopettajaksi ja kristityksi eli syystäJerusalemiksi sen uskon tähden. Tämäkaikki on kerrottu, että filistealaisia


valmistetaan ennen Kristuksen tuloa sii-hen, että silloin, kun hän tulee, he otta-vat hänet vastaan.

Jae 8. Minä miehitän huoneenisotaväellä, joka tulee sisään ja lähteeulos, eikä käskijä enää käy heidänkimppuunsa, sillä nyt olen minä senomin silmin nähnyt.

14. Tätä tekstiä ei voi ymmärtää Je-rusalemin temppeliä koskevaksi. Sillä sesanotaan (kuten tässä tekstistä ilmenee)ajasta, jolloin filistealaisten on määräolla kristittyjä, jolloin temppeli onhävitettynä tai lähellä hävitystään. Senvuoksi se on jokin muu huone, nimittäinkristikunta, jossa myös filistealaisten onmäärä olla, kuten apostolien aikana ta-pahtui. Silloin Kristus miehitti huoneen-sa sotaväellä eli apostoleilla ja pyhilläopettajilla, jotka varjelivat tätä taloaulos- ja sisäänkäymisellään, kuten oike-at, hyvin varustetut sotilaat, Jumalanaseilla ja Hengen miekalla, perkelettä,harhaa, syntiä ja kuolemaa vastaan [Ef.6:17].

15. Se, että käskijä ei enää kävisiheidän kimppuunsa eikä vallitsisi heitä,on samaa kuin, ettei kukaan panisi hei-dän kannettavakseen lakia ja ihmis-tekoja. Käskijät eivät näet ole muitakuin opettajia, jotka pyrkivät tekemäänihmiset hurskaiksi teoilla ilman uskoa.Tällaisia opettajia Kristus ei laskekristittyjensä niskaan, vaan lähettää so-taväkeä, joka vastustaa käskijöitä jataistelee urhoollisesti heitä vastaan, ku-ten näemme pyhästä Paavalista ja py-hästä Pietarista. Ja tämä kaikki senvuoksi, että “minä olen sen omin silminnähnyt”. Toisin sanoen, minä itse huo-lehdin siitä ja olen piispa enkä usko sitäenää Moosekselle enkä profeetoille ku-

ten tuolloin, kun katselin sitä vieraillasilmillä. Mutta nyt minä itse pidän sitäsilmällä ja hallitsen itse talossani, ettei-vät käskijät pidä siinä valtaa.

Jae 9. Iloitse suuresti, tytär Siion,riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinunkuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskasja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsas-taa aasilla, aasintamman varsalla.

16. Tämän riemullisen, kauniinraamatunlauseen olen parhaani mu-kaan selittänyt kirkkopostillassa en-simmäisenä adventtisunnuntaina. Sitäei ole nyt tässä tarpeen toistaa lyhyy-den vuoksi. Mutta on ihmeellistä, etteikun hän oli luvannut miehittää huo-neensa sotaväellä, yksikään käskijävallitsisi siinä, ja kaikki sanat kuulos-tavat niin sotaisilta, kuin hän varustaisikomean, suuren maallisen sotajoukonmahtavan keisarin tapaan. Hepreassanäet on sana zaabaa, ’militia’, ’sotavä-ki’ ja chaaniitii on ’vallabo’, ’castrametabor’, eli: Olen ympäröivä huo-neeni sotavoimalla jne. Sen vuoksi hä-nen nimenään on Herra Sebaot, se on,sotajoukkojen Herra. Ja heti tämänmahtavan sotapuheen päälle hän tuoesille tämän sotajoukon kuninkaanmitä yksinkertaisimmin ilman loistoaja sotaa, vieläpä köyhänä ja aasillaratsastavana. Onko tämä sotaisa kunin-gas? Onko tämä talonsa ympäröimistäsotavoimin? Mutta tämä kaikki on ta-pahtunut, jotta edellä olevat sanat sota-väestä käsitettäisiin hengellisesti ja ett-eivät juutalaiset odottaisi Kristuksenvaltakuntaa ruumiillisena tai maal-lisena ulkonaisena loistona maailmas-sa, vaan ulkonaisesti köyhyydessä janöyryydessä ilmestyvänä, mutta sisäi-sesti ja hengellisesti suuressa kunnias-sa, kuten hän tässä sanoo tulevansa


vanhurskaana ja vapahtajana, ja siltiköyhänä ja aasilla ratsastaen.

Jae 10. Ja minä hävitän vau-nut Efraimista ja hevoset Jerusale-mista. Sodan jousi hävitetään.

17. Tässä hän selittää edelleen, etteiKristuksen valtakuntaa varusteta ulko-naisesti aseilla, koska hän sanoo, etteihalua vaunuja eikä hevosia eikä jousiavaltakuntaansa. Niin myös Jesaja sa-noo 2:4:ssä: “He eivät enää sodi” jne.Ja hän mainitsee tässä myös vanhanEfraimin valtakunnan eli Israelin, jokaoli Efraimin suvussa. Kristuksen allamolempien valtakuntien on määrä yh-distyä, kuten Hoosea sanoo 1:11:ssa.

Ja hän opettaa rauhaa kansoille.18. Sen tähden hän ei myöskään

tarvitse vaunuja, hevosia, jousia eikäsotimista. Hän on näet oleva rauhan-ruhtinas, kuten myös Jes. 9:6 sanoo;eikä hän saata voimaan tällaista rauhaavain juutalaisten keskuuteen, jotka vä-hemmässä määrin tulevat sen ottamaanvastaan, vaan myös pakanoiden kes-kuuteen. Siksi hänen hallintansa on sa-nassa eli puheessa, koska hän sanootässä puhuvansa eli opettavansa rauhaapakanoiden keskuudessa.

Ja hänen hallituksensa ulottuu me-restä mereen, vedestä hamaan maanääriin.

19. Tämä kohta on otettu Psalmista72:8, jotta ymmärrettäisiin, ettei tätävoi ymmärtää sanotun Salomosta, ku-ten juutalaiset luulevat, vaan se täytyykäsittää itse Kristuksesta sanotuksi.Sillä tässä kohdassa koko maanpiirialistetaan Kristukselle: yhdestä meres-tä, siis Kuolleesta merestä Juudeassakaikkiin muihin meriin asti ja Jordan-virrasta maailman ääriin. Hänen valta-

kuntansa näet alkoi Juudeassa ja levisisieltä ympäriinsä koko maailmaan.

Jae 11. Ja myös sinun vankisiminä sinun liittosi veren tähden pääs-tän pois vedettömästä kuopasta.

20. Hän on tähän mennessä sano-nut, ettei tämän kuninkaan valtakuntaole oleva ulkonaisessa, maallisessaloistossa, vaan köyhyydessä, ja kuiten-kin hän on hankkiva vanhurskauden japelastuksen kansalleen ja tuova samal-la pakanoille rauhan, ei yksinomaansovittaakseen pakanat juutalaistenkanssa ja tehdäkseen molemmista yh-den kansan niin pitkälle kuin maailmaaon, jotka tähän asti olivat aina olleetverivihollisia, kuten pyhä Paavali Ef.3:8-9 myös sanoo, vaan myös tuodak-seen rauhan Jumalan ja meidän välille,Room. 5:1. Ehkä joku kysyy: Millähän sen kaiken toteuttaa, mitä kukaanei ole millään maallisella mahdillakyennyt saamaan aikaan? Niin hän nyttässä vastaa ja sanoo: liiton verelläjne., ja asettaa tämän veren Vanhan lii-ton eli testamentin veren vastakohdak-si ja kumoaa sen myös samalla. Kuinhän sanoisi: Mooses johdatti kansansaEgyptistä testamenttinsa veren kautta,mutta sinä, uusi kuningas, asetat Uu-den liiton ja poistat Vanhan liittosiverellä viedäksesi ulos – et Israelinkansaa Egyptistä – vaan johdattaaksesipois vangittusi eräästä toisesta Egyp-tistä, nimittäin “vedettömästä kuo-pasta”. Toisin sanoen, se voima, jollasinä saat aikaan tämän vanhurskauden,pelastuksen ja rauhan, ilman miekkaaja haarniskaa, on näet sinun kärsi-myksesi, veresi ja kuolemasi.

21. Teksti ilmaisee siis ensiksikinsen, että tämä kuningas on kuoleva javuodattava verensä hankkiakseen kan-


salleen vanhurskauden, pelastuksen jarauhan eli syntien anteeksiantamisenja iankaikkisen elämän. Toiseksi, ettähän on jälleen nouseva kuolleista jaelävä iankaikkisesti, koska tämän pe-rästä seuraa, mitenkä hän on levittävätätä testamenttiaan ja hallitseva omi-aan evankeliumilla, kuten tulemmekuulemaan. Sitä ei voi kuollut tehdä.Niin meillä on nyt tässä, että Kristuk-sen piti kuolla ja nousta ylös ja mennäkirkkauteensa, kuten Luukas 24:26kirjoittaa.

22. Ammoin jotkut taas ymmärsi-vät tämän kohdan siten, että tämä hau-ta olisi helvetin esilinnake, jossa van-hat isät olisivat olleet, ja että Kristusolisi tullut heidän luokseen, kun hänmeni alas helvettiin, ja olisi tuonut hei-dät sieltä pois. Sen jätän heidän yksin-kertaisen hartautensa ja mieltymyk-sensä asiaksi. Sitä ei voi Raamatustaeikä tästä kohdasta osoittaa oikeaksi,koska Sakarja ei ota tässä eteensä niinpientä kohtaa isistä, vaan koko Kris-tuksen valtakunnan niin laajalti kuinmaailmaa on, ja kaikkien pyhien kokolunastuksen ja koko Uuden testamen-tin veren kaikella voimallaan ja hyö-dyllään. Ja hän puhuu siitä kaikestahyvin ihanasti, sillä tekstin sanat liitty-vät toinen toiseensa ja kaikki koskeekoko pyhien lunastusta.

23. Siksi hän on sanonut vedet-tömäksi kuopaksi syntien vankilaalaissa, jossa me kaikki olimme vangit-tuja perkeleen alaisuuteen, jota on ku-vattu Egyptin vankeudella. Siinä einäet ole elämän vettä, jossa sieluvirkistyisi ja saisi lohdutusta, vaanikuinen jano ainaisessa kuumuudessa.Tämän vankilan mainitsee myös Ps.68:19 sanoessaan: “Sinä astuit ylös

korkeuteen ja vangitsit vankeuden”jne. Ja hepreassa hän asettaa sen hie-nosti Vanhaa liittoa vastaan, kun hänsanoo: “Sinä olet myös verellä” jne.,toisin sanoen, Mooseskin tosin veipois liiton verellä kansansa, muttasinullakin, sinulla on myös veri, jokaon sinun liittosi veri eikä Mooseksenetkä sinäkään halunnut viedä kansaasipois ilman verta jne. Samoin hän sa-noo: “sinun vankisi”, ei Mooseksenvangit, sillä Mooseksen kansa oli van-keina ruumiillisesti. Mutta “sinunvankisi” eli ne, jotka sinä viet poisverelläsi, ovat toisenlaisia vangittuja,kuten sinun veresi on eri veri, eri liitto,ja sinä myös olet eri mies kuin Mooses.Tämän kaiken näytän tekstistä todeksi,että jokainen voisi itse nähdä, kuinkaSakarja ei tässä ennusta kuolleita kos-kien, vaan ymmärtääkseni koko lunas-tusta koskien, minkä Kristus on hank-kinut verellään. Mutta jos jotakutamiellyttää jokin muu selitys, tehköönvain niin. jatkuu


Nanchangin suosituimman ostos-kadun varrella Pizza Hutin, McDo-nald´sin ja Wal Mart -kauppakes-kuksen ympäröimänä seisoo huikaise-van suuri joulukuusi. Sen oksat taipu-vat valojen, nauhojen, pallojen, pikkulahjapakettien ja lelujen painosta. Os-toksilla kävijät ovat kirjoittaneet toi-veitaan menestyksestä, varallisuudenkasvusta, terveydestä ja hyvistä ihmis-suhteista keltaisiin lappuihin, joitaripustellaan kuusen oksille. Viereisenliikerakennuksen oven yläpuolellahetkuu ja keikkuu punanuttuinen, eng-lanniksi laulava joulupukkinukke. Senpitämä metakka sointuu hyvin kiina-laisten rakastamiin vilkkaan kaupun-gin arkisiin ääniin.

Kiinan suurimpiin kaupunkeihinvauhdilla levinneet kaupallisen nyky-joulun länsimaiset ikonit ovat kaukanaperinteisistä hatarista tiilimökeistä jariisipelloista. Silti niissä on mukanajotakin yllättävän kiinalaista. Reissu-työmiesten jouluillallisellakin tarjo-taan paikallista versiota joulukinkusta,jonka koristeena on suomalaistensinapin ja neilikoitten sijaan kukkia.

Vaikka ulkomailla jää kaipaamaanjoulurauhan julistusta, saa perisuoma-laistenkin lahjapakettien, siivouskii-reiden ja tonttuleikkien keskeltä useinetsimällä etsiä oikeaa joulurauhaa. Eisitä löydy vehreästä kuusen tuoksusta,

TE LÖYDÄTTE LAPSENKAPALOITUNAJA SEIMESSÄ MAKAA-MASSA

jouluruokien tutuista mauista, rakkai-den perheenjäsenten tarinoinnista eikätunnelmallisesta lumisateesta hämä-rässä illassa, niin ihania kiitoksen ai-heita kuin ne ovatkin. Joulun todelli-nen merkitys kaikuu yhä enkeleidenilosanomassa: “Teille on tänä päivänäsyntynyt Vapahtaja, joka on Kristus,Herra, Daavidin kaupungissa.”

REISSUMIEHEN PÄIVÄKIRJAjatkoa

“Mä kanssa paimenten käynseimen äärehen,

käyn lasta katsomaan mä,olkivuoteessaan.

Mun tähteni syntyi hän tänne.

Mä kanssa enkelten myös lau-lan kiitoksen,

kun Herra armossaan tuorauhan maailmaan.

Myös mulle hän rauhansa an-toi.

Sun, Jeesus, kanssasi mä vie-tän jouluni.

Käy, seimen lapsonen, käyjouluvieraaksen,

Niin jouluni ei lopu koskaan.”

(Siionin kannel 22:1,2,5)

Rauhallista joulua!Outi Lappalainen


Kirjassa Oikea näkyvä kirkko Walther tuoesille, että evankelisluterilainen kirkko on oikeanäkyvä Jumalan kirkko maan päällä. Evankelis-luterilaisella kirkolla hän tarkoittaa sellaistakirkkoa, joka opettaa ja toimii käytännössä lute-rilaisen opin mukaan. Oikean näkyvän kirkonWalther määrittelee näin: “Oikea näkyvä kirkkosanan rajoittamattomassa merkityksessä väärä-uskoisten kirkkojen eli lahkojen vastakohtanaon vain sellainen kirkko, jossa Jumalan sanasaarnataan puhtaasti ja pyhät sakramentit jae-taan evankeliumin mukaisesti”. Waltherin kirjo-jen ilmestyminen osuu sopivaan aikaan tukemaan ja vahvistamaan uskossaanniitä, jotka eivät halua mennä ajan eksytysten mukana.

Kirjan sisältää myös Waltherin Avauspuheen, jonka hän piti vuonna 1866kirkkokunnan kokouksessa ja joka on samalla johdantoa tähän kirjaan. Kirjassaon myös henkilö- ja asiahakemisto. Kirja käsittää yli 200 sivua. SuomentajatHannu Lehtonen, Risto Relander ja Markku Särelä (myös toimittaja).Kirjan hinta on vain 17,- euroa

Tärkeä ja ajankohtainen

Teol. tri C.F.W. Walther tunnetaan Suomessakinerityisesti hänen Laki ja evankeliumi kirjastaan.Oppi kirkosta ja virasta on aina tärkeä ja ajankohtai-nen, niin nytkin. Mitä pyhä Raamattu opettaa näistäasioista? Entä luterilaiset uskontunnustukset, uskon-puhdistaja Martti Luther ja muut luterilaiset 1500 -1700 -luvuilla? Entä vanhan kirkon todistus?Walther käsittelee perusteellisesti tässä kirjassa ky-symyksiä, mikä on kirkko ja mikä virka ja mikä onniiden välinen suhde. Hän tuo taitavasti esille ylei-sen hengellisen pappeuden oikeudet ja säilyttää sa-malla viran Jumalan säätämänä järjestyksenä. Kir-jasta löytyy mielenkiintoista ja rakentavaa opetus-ta monen moneen asiaan. Se ohjaa tarkistamaan kä-sityksiä myös ekumeenisista kysymyksistä. Esim. voiko luterilainen yhtyä reformoi-tuun ehtoollisoppiin tai harjoittaa kirkollista yhteyttä paavikirkon kanssa?Antakoon Herra siunauksensa tälle todistukselle.Kirjan hinta on vain 18,50- euroa

Waltherin pääteosKirkko ja virka

Oikea näkyvä kirkkoC.F. W. Waltherin


Paikallis-seurakunta

Tri C.F. W. Waltherin kirkko-opillis-ten teosten kolmas kirja, Paikallis-seurakunta selvittelee Raamatun, luteri-laisen tunnustuksen sekä tri Lutherin jamuiden johtavien luterilaisten opettaji-en valossa, millainen valtiosta erilläänoleva ev.lut. paikallisseurakunta on ole-mukseltaan, oikeuksiltaan ja velvolli-suuksiltaan ja kuinka sen toiminta onjärjestettävä, että kaikki tapahtuu sää-dyllisesti ja järjestyksessä.

C.F. W. Waltherin

Kirjan hinta on 17 euroaTaustaa 2,Kehitysopin kulisseista,Esipuhe: professori Matti Leisola.Kirjassa käsitellään aiheita, jotka ovat viime vuosinatulleet esille eri maissa tieteen opetuksen ja uudenhistoriantulkinnan alueella. Artikkelit ovat muutamanaukeaman mittaisia ja helposti ymmärrettäviä. Sisäl-tö voi antaa virikkeitä sekä koulun että kodin piirissäkäytävään keskusteluun elämän synnystä ja ihmiskun-nan historiasta.Lankasidos/kartonkikansi, 240 sivua, A5, (ISBN 96599-4-3) Ovh 10,- euroa

Aikaisemmin julkaistu:Taustaa 1,Tekijänoikeudesta maailmaan(ISBN 951-96599-2-7) 2. painosKirjassa on kaksi osaa:Kehitysoppia, sen opetusta ja siihen liittyviä kiistanalai-sia kysymyksiä käsittelee Kimmo Pälikkö.Kirjan toisen osan on kirjoittanut tri Markku Säreläaiheesta miten Raamatun ilmoitus ottaa kantaa maailmanja elollisen luonnon syntyyn ja ylläpitoon.Kovakantinen, 240 sivua, A5, Ovh 8,- euroaMolemmat kirjat voi lukea myös verkkosivuilta:www. t a u s t a a . f i



Hyvä lukija! Luterilainen oppi, usko ja tunnustus ovat juuri nyt kautta maail-man keskustelun aiheina oman maamme tilanne mukaan lukien. Mie-lipiteet jakautuvat; toiset haluavat uutta, toiset haluavat pysyä uskollisi-na uskonpuhdistukselle. Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (STLK) pitäytyy py-hään Raamattuun Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneenä erehty-mättömänä ja luotettavana Jumalan sanana sekä Luterilaistentunnustuskirjojen oppiin Raamatussa ilmoitetun opin oikeana seli-tyksenä. STLK julkaisee luterilaista kirjallisuutta ja tarjoaa sitä roh-kaisuksi uskossa Herraan Kristukseen ja vahvistukseksi luterilaises-sa opissa.Luterilainen-lehti on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925.Vuosi-kerta on sisältänyt 12 numeroa (3 kaksoisnumeroa). Lehdessä käsitel-lään ajankohtaisia asioita tunnustuksellisen luterilaisen näkökulmas-ta.Tule mukaan seuraamaan tapahtumia Luterilaisen välityksellä. Käytäsähköpostia tai lähetä tilauksesi alla olevaan osoitteeseen:

Luterilainen, c/o Eeva Voima, Sopukantie 3, 45720 Kuusankoski,Sähköposti: [email protected] on luettavissa myös verkkosivuiltamme:www.luterilainen.com

Lutherin Vähä katekismus ja siihen liittyvä Kristin-oppi on tärkeä perusteos tunnustuksellisesta luteri-laisesta opista kiinnostuneille. Se antaa kattavan esi-tyksen siitä, mitä uskomme Raamatun mukaan. Sepaitsi vastaa moniin ihmisillä mahdollisesti ollei-siin kysymyksiin, myös sellaisiin kysymyksiin, joitaihmiset eivät osaa tehdä ja jotka kuitenkin ovat heilletärkeitä.

Ovh. 10 e

Martin Luther

VÄHÄ KATEKISMUSja sen laaja selitys,Kristinoppi295 sivua


Irene Anielka Lehtonen Tampereen Tunnustuksellisesta LuterilaisestaSeurakunnasta ja Jouni Markus Kela (10.9.2005 Hämeenlinnassa)

Jarno-Tapani Rikhard Pälikkö Helsingin Tunnustuksellisesta Luterilai-sesta Seurakunnasta ja Marja Anneli Sipilä (17.9.2005 Turussa)

Nostan reppuni tuolille vieree-ni. Huokaisen. Luentomuistiin-panot kaipaavat kertausta, tentti-kirja odottaa lukijaa, ja nälkäkinkurnii kiireisen opiskelijan mahas-sa. Aika tuntuu kiirehtivän kuinmetro asemalta seuraavalle, nope-asti kiihdyttäen ja vielä nopeam-min hidastaen, puuhasta toiseen.Vilkaisen keittiön ikkunasta taka-pihalle. Lumihiutaleet leijuvatrauhassa ja maisema sinertyy hä-märässä illassa. Mietin kaikkeasitä, mitä pitäisi ehtiä tehdä, ja yht-äkkiä huomaan: en ole pitkään ai-kaan ehtinyt hidastaa, hiljentyä.Kaiken elämänhulinan keskelläpainan pääni Taivaan Isän kiireet-

Luntavalkeampaa

tömään syliin. Lepään illan tum-muvan hetken siinä rakkaudessa,joka on jo kaiken tehnyt puolestani.Tehokkuudella ja suorittamisellaolen yrittänyt ansaita lisäarvoa mui-den silmissä, ylpeillä sillä, mitä kaik-kea olenkaan saanut aikaan. Hiljaise-na käännyn katsomaan Häntä, joltaolen saanut kaiken. Elämän, ystävät,mahdollisuuden opiskella ja käyttääHänen antamaansa aikaa. Ojennanitsekkään, suorituspaineissa väsähtä-neen sydämeni Hänen käteensä.“Puhdista minut, että minä luntavalkeammaksi tulisin.”

“Tule, sillä kaikki on jo valmiina.”

Nimim. Pisara

Avioliittoon vihitty:

“Armossa, Herra, suojele, Myös tätä pariskuntaas,Vaaroissa auta, varjele, vie heidät valtakuntaas.

Suo, Herra, että ainiaan He rakastavat toisiaan, Sinua ylistävät.”(Vk 1938 252:7)

JOULUKALENTERI VERKKOSIVUILLA Avaa lahja joka päivä! Uuden kalenterin lisäksi käytettävissä ovatmyös edellisten vuosien suositut kalemterimme. Käy tutustumassa:

www.luterilainen.com


Helsinki, Fabianinkatu 13 A 1: Juma-lanpalvelus sunnuntaisin klo 11. HPE13.11. ja 8.1. Lasten iltapäivä la 19.11.klo 14. Joulujuhla jumalanpalveluksenyhteydessä su 4.12. klo 11.Turku, Vähä-Hämeenkatu 12: Juma-lanpalvelus Ke 16.11. (HPE) klo 18, la3.12. klo 10 ja la 14.1. klo 10.Tampere, Hämeenpuisto 39 A: Juma-lanpalvelus su 13.11., 27.11. (HPE),11.12., 8.1. ja 22.1. (HPE) klo 12. Jou-lujuhla jumalanpalveluksen yhteydes-sä 11.12. klo 12.Siitamaja: joulukirkko su 25.12. klo12. Joululeiri lapsille ja nuorille 28.-31.12. Jumalanpalveluse (HPE) 31.12.klo 12.Hämeenlinna, Saaristenkatu 22: Ju-malanpalvelus su 20.11. ja pe 6.1.(HPE) klo 11.Pori, Gallen-Kallelankatu 12: Juma-lanpalvelus la 12.11. (HPE), 3.12. ja21.1. klo 15.30. Esirippikoulu joka ker-ralla tilaisuuden yhteydessä. Lasten il-tapäivä 12.11. klo 11.Kokkola: Jumalanpalvelus to 24.11.(HPE) ja 19.1. (HPE) klo 18.Joensuu / Kontiolahti: Jumalanpalve-lus ke 23.11. ja 18.1. klo 18.Koskenpää pe 9.12. (HPE) klo 13.Tiensivussa.Kyyjärvi la 19.11. klo 13 Martti ja Kyl-likki Lehtolalla.

Haapamäki pe 18.11. klo 13.Karstula la 10.12. klo 13 (HPE) Tatuja Katri LahdellaJyväskylä La 10.12. klo 18 (HPE).Lahti, Rajakatu 7. Jumalanpalveluksetsu klo 16. HPE 13.11., 18.12. (huom!tässä muutos aiemmin ilmoitettuunnähden) ja 8.1. Raamattutunti to 17.11.klo 15. Seurakuntailta ke 7.12. ja 11.1.Pyhäkoulu torstaisin klo 18 8.12. asti ja12.1. alkaen. Lasten iltapäivä la 17.12.klo 14. Joulujuhla to 15.12. klo 18.Kuusankoski, Kettumäentie 2: Juma-lanpalvelus Kettumäentie 2 su 20.11.(HPE), 18.12. ja 15.1. (HPE) klo 11.Seurakuntien joulujuhlatHelsinki: jumalanpalveluksen yhtey-dessä 4.12. klo 11.Lahti: to 15.12. klo 18.Tampere: jumalanpalveluksen yhtey-dessä 11.12. klo 12.Yhteisiä tapahtumia:Joululeiri lapsille ja nuorille 28.-31.12. Siitamajalla.Talvileiri Siitamajalla 9 - 12.3.2006.Pääsiäisjuhla Lahdessa 16.4. 2006

TunnustuksellinenLuterilainenKirkko

Yhteystiedot:Pastori Kimmo Närhi,Rajakatu 7, 15100 Lahti,puh. 03-7823097, 040-7567659,Fax: 03- 734 2484, Sähköposti:[email protected]

Pastori Markku Särelä,Kaukapellonkatu 9, 33710 Tampere, puh/fax. 03-3176565. Sähköposti:[email protected] puh.: 03-3345371 (käytössävain Siitamajan toiminta-aikoina)

www.luterilainen.com

Toimintatietoja

Luterilainen-lehti ilmestyy kerran kuussa, kolme kaksoisnumeroa.Julkaisija: Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko.Tilaushinta 2005: Kotimaassa 22 e vuosikerta, ulkomaille 30 eToimitus: Päätoimittaja: Kimmo Närhi, Rajak. 7, 15100 Lahti, puh. 03 -7823097, 040-756 7659, fax 03-734 2484.Sähköposti: [email protected]: Tuula Matikainen (Vesa), Kimmo Pälikkö (taitto, kuvitus)

Tilaukset, maksut, osoitteenmuutokset yms. os.:Luterilainen c/o Eeva Voima, Sopukantie 3, 45720 Kuusankoski .Sähköposti: e e v a . v o i m a @ p p . i n e t . f iLuterilainen-lehden pankkitilin numero: 800017-303309.

Kirkon internet-sivut: www.luterilainen.com

Hinta 2,50 euroa Oriveden Sanomalehti Oy

Seurakuntien tilinumeroita: Tampere: 570002-240523. Lahti: 151930-6101857,Helsinki: 127030-18973. Luterilainen -lehti : 800017-303309Kirkkokunta: 1) 220518-21559. Pyydetään merkitsemään viitenumerot seuraavasti:kotimaan työ 70302, ulkolähetys 75006, opintorahasto 75103,lahjoitukset Luterilaiselle 54108. 2) Tilit/ kirjamyynti 800018-1477085.

Sisällys:Odota herraa, Martti Luther........................................................318Juhli jouluna Jumalan Pojan syntymistä pelastajaksesi, KN..................319Joulun suuri sanoma/Yli 75 vuotta sitten........................................................321Suuri joukko taivaallista sotaväkeä - enkeleistä, KN.......................324Koko kirkon ja sen kaikkien opettajien tulee pysyä oikeassa opissa, MS....328Evankeliumi on Jumalan voima meille pelastukseksi............330Rukous jouluaamuna, C.F.W.W....................................................332Toinen joulupäivä on marttyyrien muistopäivä, MS..................................334Mark. 10:13-27......................................................................336Vesa lastenosasto, TM..............................................................................337Kristus Herramme jouluna ja tulevaisuudessa, Radio Moneeni,...........346Pidä kiinni ensimmäisestä rakkaudesta, KN ................................350Profeetta Sakarjan selitys, Sak 9:3-,10 Martti Luther...........................356Reissumiehen päiväkirja, jatkoa, OL...................................................361Lunta valkeampaa, Pisara................................................................366Tapahtumia ja ilmoituksia..........................................................362-367Kansi: Paimenet seimen äärellä, Kimmo Pälikkö

Documents

Lut 05 11-12 - luterilainen.com · MARTTI LUTHER Kuinka monesti kertaantuukaan psalmeissa tämä sana: “Odota Herraa, ole luja ja vahva olkoon sinun sydäme-si. Odota Herraa.”