Pekka Visuri

Maailmanpolitiikan muutosja Suomi

Arvio syksyn 2001 terrori-iskujenvaikutuksista

Kustantaja: Taloustieto OyKansi: MainosMayDay Oy, VantaaPainopaikka: Yliopistopaino 2002ISBN 951-628-371-3

www.eva.fiEVAn kotisivuilla raportteja, puheita ja

artikkeleita suomeksi ja englanniksi

ESIPUHE

Heti New Yorkiin ja Washingtoniin 11.9.2001 tehtyjen terrori-iskujentapahduttua oli selvää, että Yhdysvallat vastaisi niihin haavoitetunsuurvallan koko voimalla, ja näillä tapahtumilla tulisi olemaan voi-makkaita vaikutuksia myös laajemmin maailmanpolitiikalle.

EVAn piirissä ryhdyttiin seuraamaan tilanteen kehitystä ja arvi-oimaan, mitä kansainvälisen politiikan uusimmat kehityskulut voisi-vat merkitä Suomen poliittisille ja taloudellisille toimintaedellytyksil-le. Keskusteluihin osallistui EVAn valtuuskunnan jäseniä, kansainvä-lisen politiikan ja talouden tutkijoita sekä muita asiantuntijoita.

Muutaman kuukauden kuluessa vahvistui käsitys, että kyseessäsaattaa olla syvällinen muutosprosessi, jonka laadun ja mittasuhteidenselvittämiseen tarvitaan monipuolista tutkimusta. Päätettiin teettääraportit sekä maailmanpolitiikan luonteen muutoksesta että tilanteenvaihtoehtoisista kehitysmahdollisuuksista eli skenaarioista ja lisäksiliittää molempiin arvio Suomeen kohdistuvista vaikutuksista.

Nyt valmistuneen tutkimuksen Maailmanpolitiikan muutos ja Suo-mi tekijä valtiotieteen tohtori Pekka Visuri on osallistunut alusta lähti-en syksyllä 2001 EVAssa alkaneisiin tilanteen arviointeihin ja niidenpohjalta käytyihin keskusteluihin mahdollisista vaikutuksista Suomel-le. Tutkimuksen tekijä valtiotieteen tohtori Pekka Visuri on toiminutvierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa ja dosenttinaMaanpuolustuskorkeakoulussa.

Raportin tarkoituksena on ensi sijassa kuvata vuoden aikanatapahtunutta kehitystä, selittää sen syitä, arvioida seurauksia sekänostaa esiin kysymyksiä havaitun kehityslinjan jatkumismahdollisuuk-sista.

Tämän tutkimuksen kanssa rinnakkaisena on valmistunut Aar-ne Nurmion ja Risto Karisen tekemä skenaariotarkastelu Hegemoniavai yhteistyö?, jossa analysoidaan eri kehitysvaihtoehtoja ja niiden poh-jalta hahmotettavissa olevia erilaisia Suomen toimintaympäristöjä. Mo-lemmilla raporteilla pyritään ennen kaikkea ravistelemaan esille kes-kustelua siitä, miten Suomessa pitäisi reagoida uusiin haasteisiin. Maa-ilmalla on tapahtunut ja tapahtuu edelleen niin moninaista kehitystä,

ettei Suomessakaan kansallisia poliittisia ja taloudellisia etuja voidaedistää tehokkaasti vain jatkamalla entisiä käytäntöjä.

Kiitän kaikkia tilannearvioihin ja raportin luonnosten kommen-tointiin osallistuneita henkilöitä sekä erikseen vielä Ulkopoliittista ins-tituuttia, jonka kanssa tehty yhteistyö on merkittävästi myötävaikut-tanut lopputulokseen. Vastuu raportin sisällöstä ja siinä esitetyistä joh-topäätöksistä on luonnollisesti tekijän.

Helsingissä 15.8.2002

Pentti Vartiatoimitusjohtaja

1 MUUTOKSEN MERKIT 7

2 MAAILMANPOLITIIKAN TRENDIT JAPARADIGMAT KYLMÄN SODAN JÄLKEEN 11

Tärkeimmät koulukunnat 11Kylmän sodan jälkeinen vuosikymmen 16Muutoksen enteet 18

3 SYYSKUUN TERRORI-ISKUJEN VAUHDITTAMAKEHITYSVAIHE: VOIMAPOLITIIKAN PALUU 23

Suuren liittokunnan muodostaminen 23Afganistanin sota lokakuusta 2001 alkaen 27

4 TERRORISMIN VASTAISEN SODAN TOINENVAIHE 33�Bushin doktriini� 33Yhdysvaltojen strateginen uudistusohjelma 38Geopolitiikka ja geostrategia erityisesti sotilaalliseltakannalta 46Lähi-idän tilanteen kehitys 50Tilanne kesällä 2002 61

5 SELITYKSIÄ JA SKENAARIOITA 68

Mistä on kysymys? 68Sivilisaatioiden sota vai rauha? 68Geopolitiikka, geostrategia ja energiakysymys 72Globalisaatio ja sen vastustajat 79Yhdysvaltojen roolin pohdinta jatkuu 82Haastajat ja kumppanit: Venäjä, Kiina ja Intia 91Transatlanttiset suhteet: USA - EU - Nato 106Euroopan unionin näkymät 119Yksinapainen vai monenkeskinen maailma? 136

SISÄLLYS

6 VAIKUTUKSET SUOMEEN 142Välittömiä vaikutuksia 142Mihin nyt pitää varautua? 144Politiikan ja talouden yhteys 153Suomen yhteiskunnalliset ja taloudelliset näkymät 158

7 TULEVAISUUS ON AVOIN 161Kuinka kansainvälinen järjestelmä muuttuu? 162Valtapoliittinen kilpailu 163Suomen valinnat? 165

7

1 MUUTOKSEN MERKIT

Dramaattiset terrori-iskut New Yorkiin ja Washingtoniin syyskuussa2001 provosoivat esille voimakkaan reaktion, jossa näkyvintä on ollutYhdysvaltojen johtama �sota terrorismia vastaan�. Terroriteot eivätvälttämättä aloittaneet uutta kehitysvaihetta kansainvälisissä suhteis-sa, vaan ne pikemminkin kiihdyttivät muutosta, joka oli alkanut nä-kyä jo parin edellisen vuoden kuluessa.

Syksyllä 2002 on jo perusteltua puhua �trendin� tai �paradig-man� muutoksesta, sillä maailmanpolitiikkaan on tullut paljon uu-sia piirteitä verrattuna kylmän sodan päättymistä seuranneeseen vuo-sikymmeneen (1989 - 1999). Muutoksen luonteen ja laajuuden mää-rittäminen ei silti ole mahdollista vielä kovinkaan tarkasti. On yhätyydyttävä potentiaalisesti vaikuttavien �heikkojen signaalien� tark-kailuun ja analysointiin, jotta voitaisiin hahmottaa kehityksen vaihto-ehtoja ja pohtia niistä seuraavia vaikutuksia myös Suomelle.

Kylmän sodan jälkeiselle paradigmalle1 oli tunnusmerkillis-tä usko integraation ja instituutioiden voimaan jatkuvan myöntei-sen kehityksen moottoreina. Maailmanpolitiikassa tärkeä selittäjä oliglobalisaatio hyvin myönteisesti käsitettynä ja taloudellisia tekijöitäpainottaen. Sen piti mahdollistaa vapaakauppa kaikissa muodoissaanja tuottaa neoliberalistisen teorian käsitysten mukaisesti kasvavaa hyö-tyä eri osapuolille ilman voimakasta taloudellisen toiminnan poliittis-ta ohjausta. Poliittisessa kielenkäytössä puhuttiin �maailmanyhteisös-tä� tai �kansainvälisestä yhteisöstä�, jossa suvereenien valtioiden roo-li heikkeni yhteisöllisyyden hyväksi. Kansainvälisessä politiikassa tuotaajattelua on kuvattu myös �liberaaliksi internationalismiksi�, joka pe-rustuu klassisille �poliittisen idealismin� opeille. Yhdysvalloissa sel-lainen ajatustapa tunnetaan lähinnä �wilsonilaisuutena� muistuttamas-sa presidentti Wilsonin ajatuksista, joihin perustui muun muassa Kan-sainliitto.

Presidentti Clintonin kaudella (1993 - 2001) sekä Yhdysvalto-jen että Euroopan unionin politiikassa oli nähtävissä selvä wilsonilai-

1 Paradigman käsitteestä ks. Thomas Kuhn, Tieteellisten vallankumousten rakenne (Art House, Juva1994), s. 10, 30 ja 184 - 219. Paradigmat maailmanpolitiikan tutkimuksessa tarkoittavat �perustaviakäsityksiä, joilla tutkijat tarkastelevat maailmaa ja joita joudutaan muuttamaan uuden kehityksenselittämiseksi�. Ks. Charles W. Kegley - Eugene R. Wittkopf, World Politics. Trend and Transformation (8.edition, Bedford/St. Martin�s, Boston MA, 2001), s. 27. Paradigman käsitettä voidaan käyttää myöslaajemmin kuvaamaan yleistä näkemystä maailmanpolitiikan luonteesta.

8

nen painotus. Vakavaksi haastajaksi vuosituhannen vaihtuessa nousijälleen �klassinen realismi�, jota amerikkalaisessa politiikassa voi luon-nehtia myös republikaaniseksi ajatussuunnaksi. Noiden mallien väli-nen kamppailu on ollut nähtävillä myös laajemmin maailmanpolitii-kassa, mikä aiheutuu paljolti Yhdysvaltojen valta-asemasta ja kyvystävaikuttaa yleisiin kehityslinjoihin

Syyskuun 2001 terrori-iskut ja niihin reagointi aikaansaivat �glo-baalin sotatilan�, joka ainakin toistaiseksi pysäytti kylmän sodan jäl-keisellä vuosikymmenellä alkaneen kehityksen kohti maailmanlaajuistayhteisöllisyyttä tai instituutiokeskeistä �globaalia hallintaa� (engl. glo-bal governance). Silti voidaan myös olettaa, että maailmanlaajuisestion ehditty jo omaksua monia yhteisiä normeja, jotka kestävät ajan-kohtaisten �takaiskujen� yli. Näyttää joka tapauksessa selvältä, ettäpolitiikka on saanut yliotteen �vapaasti ohjautuvasta taloudesta�, jasiltä osin voidaan jopa puhua �normatiivisesta globaalista vallanku-mouksesta�.2

On odotettavissa, että globalisaatio jossain muodossa jatkuu,mutta sillä ei ole enää entistä merkitystään myönteisenä selittäjänämaailman nykyiselle ja lähiajan kehitysvaiheelle. Globalisaation kri-tiikki on saanut uusia virikkeitä ja myös entistä järjestyneempiä muo-toja. Viime kuukausien yllätysten ja monimuotoisen väkivallan sävyttä-mät tapahtumat ovat ehkä johtamassa ratkaisuihin, jotka jälleen �lo-keroivat� maailmaa ja yhteiskuntien sisäistä elämää.

Viime syyskuussa alkanut kansainvälisen politiikan kriisivaihenosti esille perinteisen suurvaltojen voimapolitiikan, joka keskeisissäkysymyksissä syrjäytti edellisen vuosikymmenen integraatio- ja insti-tuutiokeskeisen �yhteisöllisen� politiikan mallin. Alueellisesti, esimer-kiksi Euroopan unionin puitteissa, silti jatketaan yhteisöllistä politiik-kaa ja pyritään jopa laajentamaan sen alaa, mutta globaalitason voi-mapoliittiset käytännöt tuottavat sille uusia vaikeuksia.

Tässä raportissa pyritään selvittämään maailmanpolitiikan luon-teen muutokseen vaikuttaneita tekijöitä ja etsitään viitteitä trendinkestävyydestä. On selvää, että vasta huomattavasti laajempi jatko-tutkimus ja pitempi tarkastelujakso voivat antaa perusteita tarkem-mille päätelmille maailmanpolitiikan muutoksesta.

2 Paradigman muutostekijöistä ks. esim. Richard Falk, The First Normative Global Revolution? TheUncertain Political Future of Globalization, Princeton University, 5.2.2002. Saatavilla: www.transnational.org/forum/meet/2002/Falk_Globalisation.html.

9

Myöskään vanhat kokemukset suurvaltojen hallitsemasta voi-mapolitiikasta eivät anna vastausta kysymykseen, miten sitä nyt uu-dessa tilanteessa sovelletaan. Teknologian kehitys, joka tärkeältäosaltaan mahdollisti globalisaation, on luonut kansainväliselle politii-kalle uudenlaisen toimintaympäristön. Kehittynyt tiedonvälitys onantanut entistä parempia mahdollisuuksia kriittisille, valtioiden rajatylittäville kansalaisliikkeille mutta myös tehokkaita välineitä �infor-maatiosodan� käymiseen. Lisäksi kansainväliset normit, esimerkik-si käsitykset ihmisoikeuksista, ovat kehittyneet etenkin kylmän sodanjälkeisen vuosikymmenen aikana ja vaikuttavat tapaan, jolla suurval-tapolitiikkaa tehdään.

Ajankohtaisten maailmanpolitiikkaan vaikuttavien konfliktienluonteen selittämiseksi on tarpeen tarkastella myös uuden terroris-min syitä ja toimintatapoja. Tältä alalta on julkaistu verraten paljonperuskirjallisuutta ja tehty pika-arvioita vanhojen oppien soveltami-sesta uuteen tilanteeseen. Tapahtumien nopea tempo näyttää kuiten-kin jyräävän alleen parhaatkin yritykset tehdä tieteellisiin julkaisuihinperusteellisia analyyseja, tilanteen kehitysennusteista puhumattakaan.3Siksi tämänkin raportin teossa on pakko turvautua verraten paljonlehdistössä julkaistuihin artikkeleihin ja internetistä poimittuun uu-tisaineistoon.

On nähtävissä, etteivät pelkästään terrorismi ja sen vastainentoiminta riitä jäsentämään maailmanpolitiikkaa ja syrjäyttämään valti-oiden muita tärkeitä intressejä. Ei myöskään ole itsestään selvää, ettänimenomaan uskontoon tai kulttuurieroihin perustuvat selitykset4

olisivat päteviä kuvaamaan tapahtunutta ja meneillään olevaa kon-fliktia. Analyysiin on syytä sisällyttää usein piilevinä vaikuttavat geo-poliittiset tekijät, jotka ovat ennenkin olleet suurvaltapolitiikankäyttöaineena. Uudessa tilanteessa keskeiseen asemaan on noussutLähi-itä ja Keski-Aasia, koska sillä alueella sijaitsee yli kaksi kol-masosaa maailman öljyperäisistä energiavaroista ja se on myös eri sivi-lisaatioiden kohtauspaikka. Käyttökelpoinen lähtökohta näiden teki-jöiden tarkastelulle on vertailu viime vuosisadan suurten konfliktienalkamiseen Euroopassa. On perusteltua arvioida, että maailmanpoli-

3 Syyskuun 2001 terrori-iskujen johdosta julkaistuista artikkelikokoelmista ks. esim. Survival,Vol. 43, Winter 2001.4 Ks. Samuel Huntington, The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order (Simon &Schuster, 1996).

10

tiikan tärkein konfliktialue tulee pysymään pitkään tuolla �uudellaBalkanilla�.5

Olennaista on myös selvittää, miten uusi maailmanpolitiikanluonne vaikuttaa taloudelliseen toimintaan. Tässä vaiheessa siitävoidaan esittää lähinnä vain kysymyksiä ja eräitä näkökohtia, joita ontullut esille viimeaikaisessa keskustelussa. On syytä kuitenkin olettaa,että vaikutukset tulevat olemaan huomattavia, sillä politiikka ja ta-lous kietoutuvat jälleen tiukasti yhteen.

Suomen poliittisia ja taloudellisia toimintaedellytyksiä tutkittiin1990-luvulla perusteellisesti muun muassa Suomi-skenaarioiden6

puitteissa. Sopeutuminen uusiin oloihin onnistui hyvin, joten suoma-laiset kuuluvat globalisaatiosta ja integraatiosta hyötyneisiin kansoi-hin. Nyt on tarpeen tehdä muutostekijöistä erillinen arvio, jossa verra-taan tapahtunutta kehitystä viime vuosikymmenen skenaarioiden olet-tamuksiin.

Tässä yhteydessä pyrin lähinnä esittämään kysymyksiä, joitaherää maailmanpolitiikan muutoksesta Suomen osalta. On esimer-kiksi syytä kiinnittää huomiota ristiriitoihin, joita on jo syntynyt Yh-dysvaltojen ja Euroopan unionin maiden välille. Siihen liittyy sotilas-liitto Naton syrjäytyminen tärkeimmästä ajankohtaisesta konfliktistaja tästä kokemuksesta edelleen virinnyt pohdinta yleensäkin liiton tu-levaisuuden näkymistä.Voidaan odottaa, että Euroopan unionin mer-kitys myös turvallisuuspoliittisena tekijänä kasvaa, samalla kun Na-ton rooli ainakin Euroopassa suhteellisesti heikkenee sekä toisaaltaYhdysvaltojen ja Venäjän lähentyminen tuo uuden elementin asetel-maan. Tämän kaltaisilla kehityspiirteillä tulee luonnollisesti olemaanvaikutuksia Suomenkin turvallisuuspolitiikalle.

Maailmanpoliittisen kehityksen vaikutuksista Suomen taloudentoimintaedellytyksiin voidaan esittää lähinnä viitteitä, joita on saa-tavilla kansainvälisestä keskustelusta. Niiden jatkotutkimus tulee ole-maan oma haastava tehtävänsä. On tarpeen varautua useihin erilaisiinskenaarioihin eikä odottaa vain trendin jatkumista.

5 Ks. esim. Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard: American Primacy and its GeostrategicImperatives (Basic Books, New York 1997). Keski-Aasian konfliktialueeseen voidaan sisällyttää alueitaMustalta mereltä itään aina Kiinan ja Intian rajoille saakka.6 Yleiskuvauksena ks. Tapani Ruokanen - Aarne Nurmio, Entä jos... Suomi ja mahdolliset maailmat(Sitra - WSOY, Juva 1995). Talousennusteista ks. Pentti Vartia - Pekka Ylä-Anttila, Kansantalous 2017(ETLA - Taloustieto Oy, Helsinki 1992).

11

2. MAAILMANPOLITIIKAN TRENDIT JAPARADIGMAT KYLMÄN SODAN JÄLKEEN

Kansainvälisen politiikan (kansainvälisten suhteiden) tutkimuksessaon todettu, ettei alalle ole pystytty kehittämään kaiken kattavaa, �suurtateoriaa�, jolla voitaisiin yleispätevästi selittää syy-seuraus -suhteita jatehdä eksakteja ennusteita luonnontieteiden tapaan. Tosin �positivis-tisten� näkemysten mukaan myös politiikan tutkimuksessa olisi vai-keuksista huolimatta välttämätöntä soveltaa luonnontieteiden omak-sumia metodeja ja pyrkiä kehittämään yleistämiskelpoisia teorioita,jolloin myös ennustaminen olisi mahdollista. �Antipositivistit� kieltä-vät mahdollisuuden löytää poliittisesta toiminnasta, johon sodankäyn-tikin kuuluu, luonnonlakien kaltaisia säännönmukaisuuksia sekä ke-hittää niihin perustuvia teorioita ja ennustusmenetelmiä.

Kulloinkin maailmanpolitiikassa vallitseva tilanne on vaikutta-nut merkittävästi myös tutkimuksellisiin lähestymistapoihin, joilla ta-pahtumia ja poliittisia ratkaisuja analysoidaan. Havaittavissa olevienkehityskulkujen ja niiden selityksien kokonaisuudesta kehittyy para-digmoja, näkemys- ja selitysmalleja, joiden uskotaan parhaiten ku-vaavan todellisuutta ja joita mielellään käytetään myös poliittistenpäätösten yleisenä perusteluna. Esimerkiksi toisen maailmansodanjälkeen vallitsevaksi suuntaukseksi nousi �poliittinen realismi�, jokatuntui parhaiten selittävän vallitsevaa todellisuutta.7 Kylmän sodanpäättyessä muotiin tulivat ensi sijassa kansainvälisen yhteistyön jainstituutioiden merkitystä korostaneet opit.

Tärkeimmät koulukunnat

Suhtautumisessa kansainvälisen politiikan luonteeseen on erityi-sesti kansainvälisen järjestelmän hahmottamisen ja turvallisuuspoli-tiikan kannalta kylmän sodan päättymisvaiheesta alkaen ollut erotet-

7 Koulukuntien nimityksiin ja �oikeassa olemiseen� on syytä suhtautua varauksin, sillä tutkijatja poliitikot ovat olleet taipuvaisia käyttämään vastapuolistaan yleistäviä luonnehdintoja, joita nämäitse eivät välttämättä hyväksy. Lisäksi todistelussa käytetyt historiantulkinnat ovat usein värittyneet ao.koulukunnan käsityksien mukaisiksi. Ks. Cameron G. Thies, �Progress, History and Identity inInternational Relations Theory: The Case of the Idealist�Realist Debate�, European Journal ofInternational Relations, Vol. 8, No 2, June 2002, s. 147 - 185.

12

tavissa kaksi pääkoulukuntaa:8

* Klassinen realismi (tai poliittinen realismi) hahmottaa maail-man jakautuneeksi kahteen tai useampaan kilpailevaan ryhmittymään,jolloin jakolinjana ovat geopoliittiset tekijät, erilaiset historiat ja kult-tuurit (sivilisaatiot). Politiikan käyttövoimana ovat valta ja intressitsekä viitekehyksenä valtiot ja liitot. Kieli on konkreettista ja perintei-sen voimapolitiikan sävyttämää. Analyysit tehdään rationaalisista kus-tannus/hyöty -lähtökohdista. �Realistinen politiikka� ei pyri muutta-maan koettua maailmanpolitiikan perusluonnetta vaan pikemminkinsopeutuu siihen ja yrittää edistää omaa �kansallista etua� kilpailuti-lanteessa.

* Liberaali internationalismi (tai poliittinen idealismi) käsittäämaailman yhteisöksi, jossa vallitsee yhteinen moraali. Konfliktit ai-heutuvat lähinnä �väärinkäsityksistä�, jotka voidaan korjata, koskaedut ovat perimmiltään yhteiset. Tutkimuksen tehtävänä on löytääkonfliktien syyt, jotta �ymmärrettäisiin� toimia oikein. Käyttövoima-na ovat moraalisuus, järki ja laki. Viitekehyksenä on maailmanyhtei-sö. Kieli on usein abstraktia ja sosiologian teorioista lainattua. Sodataiheutuvat �ismeistä� paremminkin kuin etujen yhteentörmäyksestä.Epävakaisuutta esiintyy, mutta se on hallittavissa. Mekanismit, raken-teet ja prosessit vaimentavat eturistiriitoja eivätkä siis ole niiden hei-jastumia. �Idealistinen politiikka� pyrkii luomaan maailmanpolitiikas-sa entistä paremmat edellytykset yleiselle hyvinvoinnille ja demokraat-tiselle kehitykselle. Eurooppalainen sosialidemokratia on usein aat-teellisesti yhdistetty tähän ajatussuuntaan.

Klassisen realismin rinnalle kehittyi kylmän sodan aikana erityi-sesti kansainvälisen järjestelmän rakenteita ja voimatasapainoa koros-tanut neorealismi, joka kuitenkin kylmän sodan päättymisen myötäjoutui paljolti syrjäytetyksi. Realismin perinteen pohjalta on edelleenkehittynyt uusia ajatussuuntia, jotka pyrkivät entistä paremmin selit-tämään kylmän sodan jälkeistä, globalisaation leimaamaa maailmaa.Vastaavasti liberalismi (tai neoliberalismi) kansainvälisen politiikanalalla on jakautunut moniin haaroihin, joista tärkeimpiä viime vuosinaovat olleet instituutioiden merkitystä painottaneet suuntaukset.98 Perusteista lähemmin teoksessa Pekka Visuri, Turvallisuuspolitiikka ja strategia (WSOY, Porvoo- Helsinki - Juva 1997), s. 203 - 214.9 Ks. esim. Charles W. Kegley (ed.), Controversies in International Relations Theory. Realism and theNeoliberal Challenge (St. Martin�s Press, New York 1995), erityisesti s. 1 - 24. Realismin ja liberalisminvälisen �suuren debatin� synnystä, kehityksestä ja kritiikistä ks. myös Heikki Patomäki, After Internatio-nal Relations. Critical realism and the (re)construction of world politics (Routledge, London - New York 2002),erityisesti s. 34 - 42.

13

Lähelle liberaalia koulukuntaa sijoittuu myös konstruktivismi,joka korostaa kansainvälisen järjestelmän rakenteita ja normeja val-tiollista käyttäytymistä muovaavina ja selittävinä tekijöinä. Vallitse-vat normit ja säännöt muovaavat silloin myös valtioiden identiteettiä.Valtioiden käyttäytymiseen vaikuttavia normatiivisia rakenteita ovatkansainvälinen oikeus, regiimit sekä kulttuuri ja moraali. Näin voi-daan selittää myös �demokraattisen rauhan� teoriaa, jonka mukaandemokratiat eivät sodi keskenään. Siksi demokratiaa edistämällä voi-taisiin myös parantaa rauhanomaisen maailman toteutumisen edelly-tyksiä.10 Ongelmaksi jää, kenen ehdoilla se voisi tapahtua. Yrityksetlevittää pakolla Yhdysvaltojen ja yleensäkin �lännen� sanelemia arvo-ja maailmanlaajuisesti johtanevat uusiin sotiin.11 Myös demokratianmäärittäminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi.

Kulttuurierojen merkitystä painottava tutkimussuuntaus onlähellä konstruktivismia. Se sopii sekä realistisen että idealistisen (li-beralistisen) perusfilosofian täydentäjäksi ja selittäjäksi, kun pitäisiymmärtää erilaisten valtioiden tai ei-valtiollisten ryhmittymien käyt-täytymisessä havaittavia suuria eroja. Kulttuurieroista löytyy selityk-siä myös �kansallisen edun� määräytymiselle muun muassa �kansalli-sen identiteetin� kokemisen vaikutuksesta.12

Valtioiden ulkopolitiikan kuvaaminen edellä mainituilla teo-rioilla ei ole yksinkertaista, koska julkilausutut päämäärät ja keinotsaattavat poiketa hyvinkin paljon todellisesta tavoitteenasettelusta jakäyttäytymisestä. Doktriinien ja yksittäisten hankkeiden takana olevi-en motiivien selvittäminen on epävarmaa sekä salaamisen että koko-naisuuksien hahmottamisvaikeuksien vuoksi. Toisaalta päätöksiä tus-kin koskaan tehdään tietoisena jonkun teorian tai poliittisen filosofian

10 Ks. esim. Klaus Törnudd, �Globaalistuva maailma Suomen turvallisuuspoliittisena ympä-ristönä�, teoksessa Pekka Visuri (toim.), Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset (Otava, Keu-ruu 2001), s. 38 - 39. Rauhanteorioista ks. Tuomas Forsberg, NATO-kirja (Ajatus, Helsinki - Jyväskylä2002), s. 27 - 36. Konstruktivismin perusteista lähemmin Aleksander Wendt, �Constructing Interna-tional Politics�, International Security, Vol. 20, No 1, Summer 1995, s. 71 - 81. Ks. myös Kegley -Wittkopf (2001), s. 45 - 48.11 �Demokraattisen rauhan� teoria pohjautuu Immanuel Kantin kirjoittamaan utopiaan ikui-sesta rauhasta (Zum Ewigen Frieden, 1795), joka voisi vallita demokraattisten tasavaltojen välillä. Tulkin-taongelmista ks. Joseph Nye, Understanding International Conflicts (Longman, New York 2000), s. 44 - 45.Nykyaikaan sovellettuna oppi sisältää ajatuksen Yhdysvaltojen yhdessä liittolaistensa kanssa hallitse-masta maailmanjärjestyksestä, joka kuitenkaan ei olisi aito, kaikkien hyväksymä �turvallisuusyhteisö�.Patomäki (2002), s. 205 - 209 ja Heikki Patomäki, �Dogmaattinen demokratisaatio on väärää rauhanpo-litiikkaa�, Ulkopolitiikka 2/1995, s. 23 - 48.12 Then Farrell, �Constructivist Security Studies: Portrait of a Reasearch Program�, Internatio-nal Studies Review, Vol. 4, No 1, Spring 2002, s. 49 - 72. Kansallisten identiteettien muodostumisesta ks.myös Vilho Harle, Hyvä, paha, ystävä, vihollinen (Gummerus, Jyväskylä 1991).

14

oikeaoppisesta seuraamisesta, mutta niillä saattaa silti olla suuri vai-kutus tilanteenarvioinnissa ja päätöksien perustelemisessa.

Realistisen tulkinnan mukaan suurvalloilla on yleensä taipu-mus lisätä suhteellista valtaansa, mutta siinä käytettävät keinot vaih-televat tilanteen mukaan. Tästä näkökulmasta nähtynä, esimerkiksiJohn Mearsheimerin mukaan, Yhdysvaltojen strategiaa on viime vuo-sisadan alusta lähtien luonnehtinut pyrkimys hankkia ja säilyttää val-ta-asema (hegemonia) maailmassa. Amerikkalaisessa sisäpolitiikassaon kuitenkin suosittu liberaalia ideologiaa, jossa korostetaan moraa-lia, optimismia ja kansalaisvapauksia. Tämä on siirretty ulkopoliitti-seen retoriikkaan riippumatta siitä, ovatko käytössä olleet realisminvai liberalismin opin mukaisesti painotetut keinot. Yhdysvaltojen ha-lukkuus ryhtyä interventioihin maailmalla ja pyrkiä kontrolloimaanmaailmanpolitiikkaa ei ole katkennut lukuun ottamatta lyhyttä, en-simmäisen maailmansodan jälkeistä eristäytymisen kautta, vaikka hal-litukset ovat vaihtuneet ja esittäneet erilaisia perusteluja politiikal-leen. Huolimatta syvään juurtuneesta, moraaliarvoilla perustellusta an-tikommunismista Yhdysvalloilla ei ollut mitään vaikeuksia liittoutuatoisen maailmansodan aikana Josif Stalinin johtaman Neuvostoliitonkanssa. Vastaavasti kylmän sodan aikana, kun entinen liittolainen ni-mettiin �pahan valtakunnaksi�, uusiksi liittolaisiksi kelpasivat myöshäikäilemättömät diktaattorit. Silti liberaalin ja realistisen lähestymis-tavan välillä on suhteessa keinovalikoimaan myös selviä painotusero-ja, vaikka amerikkalainen realismin oppeja noudattava valtapolitiikkausein retorisesti verhotaan liberalismin mukaisiin termeihin.13

Edellä mainitun ristiriidan selitys löytyy ulko- ja turvallisuus-politiikan kerroksellisuudesta, josta on paljon historiallista koke-musta ja joka jatkunee edelleen. Ylimpänä retoriikan tasolla voidaanpuhua kauniisti ystävyydestä ja yhteistyöstä ja hieman alempana poli-tiikan tasolla solmia liittoja tai yhteistyösopimuksia, samalla kun �al-haalla varjoissa� salainen tiedustelu ja strateginen suunnittelu varau-tuvat vihollisuuksien puhkeamiseen ja voimakeinojen käyttöön vaka-van kriisin yhteydessä myös poliittisia ystäviä ja liittolaisia vastaan.Näin nähtynä valtioiden ulkopolitiikan ja strategisen suunnittelun välil-lä ei vallitse mitään epäluonnollista ristiriitaa, vaan se realistisen tul-

13 John Mearsheimer, The Tragedy of Great Power Politics (W.W. Norton & Company, New York -London 2001), s. 22 - 27. Yhdysvaltojen suurstrategisen doktriinin jatkuvuutta riippumatta vallassaolleesta puolueesta korostetaan myös artikkelissa Benjamin Schwarz - Christopher Layne, �A NewGrand Strategy�, The Atlantic Monthly, January 2002. Saatavilla: www.theatlantic.com.

15

kinnan pohjalta onkin kansainvälisen politiikan normaalitila.

Myös strategia voidaan käsittää logiikaltaan kerrokselliseksi.Edward Luttwakin mukaan alimpana on �tekninen taso�, joka nou-dattaa suoraviivaista luonnontieteellistä logiikkaa, seuraavana �takti-nen taso�, jossa kiertoliikkeet saattavat viedä päämäärään nopeam-min ja varmemmin kuin suora eteneminen, ja �operaatioiden tasolla�tulee mukaan erilaisten voimien ja liikkeen yhteisvaikutus. Ylemmillä,�strategisilla� ja �poliittisilla� tasoilla suuret puitteet ja politiikan vai-kutus tuottavat vaatimuksen monivaiheisesta ja pitkäjänteisestä toi-minnasta. Tarkoituksenmukaisen strategian valinnassa kutakin tilan-netta ja toimintaperiaatetta varten on syytä ottaa huomioon eri tasoil-la vallitseva erilainen ja usein jopa keskenään ristiriitainen logiikka.Varsinkin suurvallat mutta myös pienet valtiot toimivat yhtäaikaisestieri tasoilla ja pyrkivät noudattamaan kullekin tasolle parhaiten sopiviamenettelyjä.14

Viime vuosina kansainvälinen keskustelu on paljolti kohdistu-nut globalisaatio-ilmiön seurausten pohdintaan. Globalisaatio perus-tuu teknologian kehityksen mahdollistamaan yhteyksien parantumi-seen, tiedonvälityksen nopeutumiseen ja vapaakaupan idean leviämi-seen koko maapallolle. Seurauksena on myös valtioiden ja kansojenpoliittisen keskinäisriippuvuuden kasvu ja edelleen �maailmanyhtei-sön synty�. Taloudelliset tekijät ovat tulleet keskeisiksi selittäjiksikansainvälisen politiikan kehitykselle ja valtioiden turvallisuuspoliit-tisille ratkaisuille. Suomi onnistui 1990-luvulla hyvin sopeutumaannoihin puitteisiin ja hyötymään globalisaatiosta taloudellisesti.15

Aasian talouskriisi vuodesta 1997 alkaen sekä Venäjän valuut-ta- ja osakekurssien äkillinen romahdus elokuussa 1998 herättivät johuolestuneita kysymyksiä globalisaation hyödyllisyydestä ja riskeistämyös turvallisuuspolitiikan kannalta.16 Yhdysvaltojen ja yleensäkin�lännen� hegemoniaa ja siihen liittyväksi käsitettyä globalisaatiotavastaan alkoi kehittyä yhä voimistuvaa joskin yhä hajanaista ja eri alu-eilla vaihtelevista syistä alkanutta liikehdintää. Siitä ilmauksia olivat

14 Ks. Edward Luttwak, Strategy. The Logic of War and Peace (Harvard University Press, 1987). Ks.myös Visuri (1997), s. 76 - 77.15 Ks. Raimo Väyrynen, Globalisaatio. Uhka vai mahdollisuus? (Sitra - Atena, Juva 1998) ja RaimoVäyrynen, Suomi avoimessa maailmassa. Globalisaatio ja sen vaikutukset (Sitra - Taloustieto, Helsinki 1999),s. 1 - 39 ja 277 - 279. Ks. myös Törnudd (2001), s. 37 - 81.16 Ks. esim. Fareed Zakaria, �So much for Globalization�, Newsweek 7.9.1998, s. 19.

16

Venäjällä uudelleen voimistunut kommunistien17 ja kansallismielisten�euraasialaisten� vaikutus, radikaalit muslimiliikkeet Lähi-idässä jaKeski-Aasiassa sekä toisaalta länsimaissa vuosituhannen vaihteessaalkanut näyttävä mobilisaatio suuria, maailmantalouden ja integraati-on koordinaatiota tavoitelleita valtionpäämiesten kokouksia vastaan.Esille nousivat erityisesti mellakat Seattlessa, Göteborgissa ja Geno-vassa. Protestiliikkeiden ei uskottu horjuttavan globalisaatiota ja sii-hen kuuluvaksi miellettyjä instituutioita, mutta ne antoivat aiheenkeskustella kritiikin syistä ja etsiä havaittuihin ongelmiin vastauksia.Tähän liittyi läheisesti pohdinta siitä, mitä tieto- ja viestintäteknolo-gian kehitykseen perustunut �uusi talous� vaikuttaa maailman talou-dellisiin ja poliittisiin järjestelmiin.18

Kylmän sodan jälkeinen vuosikymmen

Kylmän sodan päättymistä seurannut vuosikymmen oli voittoisan län-nen saneleman �uuden maailmanjärjestyksen� juhlaa, johon myös hävin-neelle puolelle jääneet itäblokin maat tulivat vähitellen mukaan. Niis-sä yhteiskuntaa ja taloutta pyrittiin muuttamaan nopeasti kommunis-tisesta järjestelmästä liberaalin demokratian ja markkinatalouden pe-riaatteilla toimiviksi, mutta käytännössä muutosprosessi osoittautuivaivalloiseksi ja aikaa vieväksi.19 Lännen ehdoilla myös luotiin vapaa-kauppaan ja yleensäkin neoliberalistiseen poliittiseen filosofiaan pe-rustuvan �globalisaation� säännöt, eikä siihen liittyvistä epäkohdistatai riskeistä aluksi paljon puhuttu.20

Viime vuosikymmen oli myös instituutioiden ja integraatio-muodostelmien kulta-aikaa. Eurooppaan ja myös muihin maanosiinniitä perustettiin yhä lisää sekä talouden että politiikan aloille. Insti-tuutioista on ollut paljon hyötyä, mutta niistä saattoi tulla myös itse-tarkoitus ja usein jopa keino välttää kansallisten poliittisten ratkaisu-jen tekoa. Valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden johtajat kier-

17 Ks. esim. Terence Nelan, �Back to Communism?�, ABC News 29.8.1998.18 Ks. esim. Jouko Paunio, �Synnyttääkö uusi talous paremman maailman?, Helsingin Sanomat18.9.2000.19 Kylmässä sodassa lännen vastapoolina oli varsinaisesti Neuvostoliitto ja osaksi myös Kiina,mutta myös niiden liittolais- ja satelliittivaltiot joutuivat 1990-luvulla kärsimään �ideologisesti hävin-neen puolen� osaksi tulleista heikoista lähtökohdista ja leimautumisesta riippumatta siitä, kuinkasitoutuneita liittolaisia ne olivat olleet.20 Ks. esim. Falk (2002), s. 10 - 12.

17

sivät kokouksesta toiseen, ja puheet vilisivät instituutioiden nimily-henteitä (�aakkossoppaa�) sekä käsitteellisiä muotitermejä, kuten�kansainvälinen yhteisö�, �integraatio�, �yhteistyö� ja �ihmisoikeu-det�. Ottamatta kantaa noiden käsitysten oikeutukseen tai hyödylli-syyteen oli myös havaittavissa, että ne alkoivat kulua käytössä ja sa-nojen merkityssisältö ohentui.

Turvallisuuspolitiikassa vahvistui kollektiivisen turvallisuudenoppi, ei kuitenkaan käsitteen alkuperäisessä merkityksessä voimakei-nojen avulla yhteisesti ylläpidetyn vakauden oppina vaan lähinnä yh-teisiä normeja ja �pehmeän turvallisuuden� keinoja painottavana.Tähän liittyivät yritykset vahvistaa kylmän sodan järjestelmän purka-misessa hyödyllisiksi osoittautuneiden YK:n ja Ety-järjestön asemaa.Aluksi kollektiivisen turvallisuuden oppi näytti toimivan, kun YK:npuitteissa suurvallat pääsivät jopa sopimukseen asevoiman käytöstävuonna 1990 Kuwaitin vallannutta Irakia vastaan. Kuitenkin Jugosla-vian hajoamissodat kesästä 1991 alkaen heikensivät jälleen uskoa kol-lektiivisen turvallisuuden idean kestävyyteen vakavassa kansainväli-sessä kriisissä.

Kollektiivisen turvallisuuden opista kehittyi jo kylmän sodanloppuvuosina yhteisen turvallisuuden käsite, jonka mukaan �tur-vallisuus on jakamaton� sekä luottamuksen lisääminen ja yhteistyöedullisempaa kuin blokkien vastakkainolo. Kylmän sodan päätyttyälähinnä liberaalin institutionalismin ajatuksia mukaillen korostettiin�yhteisöllistä turvallisuutta�, ensi sijassa poliittista ja taloudellistakeskinäisriippuvuutta sekä yhteisiä (demokratian ja markkinatalouden)arvoja keinoina rauhan vahvistamiseen. Tähän liittyi �vakauspolitiik-ka�, jolla länsieurooppalaiset maat ja Yhdysvallat pyrkivät levittämään�arvoyhteisöä� itään. Etyk/Etyj, EU ja Nato sisällyttivät nuo opit toi-mintastrategiaansa.

Euroopan turvallisuuden merkittävimmäksi tekijäksi nousiNato, joka sai vuonna 1995 Bosnia-Hertsegovinan sodan päättämi-sestä ja sen jälkeisestä Daytonin rauhansopimuksen toteuttamisestamyös uuden oikeutuksen olemassaololleen. Samalla Nato alkoi hiljal-leen muuntua puhtaasta puolustusliitosta kohti kollektiivisen turvalli-suuden organisaation mallia. Venäjä hyväksyi Naton toiminnan Bos-niassa mutta vastusti sen sijaan sotilasliiton laajennuspyrkimyksiä itään.Naton merkityksen kasvuun vaikutti myös Euroopan unionin epä-onnistuminen itälaajennuksen nopeassa käynnistämisessä, kun EU

18

keskittyi sisäisten hankkeiden, ennen kaikkea talous- ja rahaliiton, to-teuttamiseen. Kyseessä oli EU:n kannalta ymmärrettävä strategianvalinta, mutta se heikensi itäisessä Euroopassa uskoa länsieurooppa-laisten todelliseen halukkuuteen avata unionia entisille sosialistimail-le.

Suurvallat pystyivät sopimaan monista instituutioiden kehittämi-seen liittyvistä kysymyksistä, vaikka Venäjällä epäilykset lännen yli-valtapyrkimyksiä kohtaan jatkuivat ja jopa voimistuivat 1990-luvunlopulla. Toisaalta merkkinä uudenlaisesta, talouspainotteisesta �suur-valtakonsertista� oli tärkeimpien läntisten teollisuusmaiden ja Japaninkeskinäisen yhteistyön vahvistuminen G7-ryhmittymän puitteissa. Senkokouksiin otettiin vuosikymmenen lopulla mukaan myös Venäjä, ensin�ulkojäseneksi� ja vuonna 2002 vakinaiseksi, joten on ollut perusteitaryhtyä puhumaan G8:sta.

Muutoksen enteet

Kosovon sota keväällä 1999 näyttää muodostuneen kansainvälisenjärjestelmän ja maailmanpolitiikan kehityksen vedenjakajaksi, joskaanse ei heti tullut selvästi esille. Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset teki-vät syksystä 1998 alkaen intervention serbihallinnon ja Kosovon al-baanien väliseen konfliktiin, joka sitten maaliskuussa 1999 laajeniNaton 78 päivää kestäneeksi pommitussodaksi Jugoslaviaa vastaan.Sen piti olla myönteinen esimerkki �humanitaarisesta interventiosta�ja toimia myös laajemmin mallina kansainvälisille suhteille.21 Tuonkäsityksen mukaisesti julistettu �Clintonin doktriini� oli idealistiseenmaailmankuvaan perustunut muunnos presidentti Woodrow Wilsoninensimmäisen maailmansodan lopulla tunnetuksi tekemästä opista, jonkaperustalle luotiin Kansainliitto. Arvostelijoiden mielestä Clintonin oppi�humanitaaristen interventioiden�oikeutuksesta oli lähinnä ilmenty-mä uudenlaisesta �humanitaarisuuden kaapuun puetusta imperialis-mista�, jolla rikottiin vanha kansainvälisen oikeuden periaate inter-vention kiellosta.22 Toisaalta humanitaaristen interventioiden tarvevaikeissa tilanteissa yleisesti tunnustettiin, mutta monien valtioiden ja

21 Lähemmin Pekka Visuri, Kosovon sota (Gaudeamus, Helsinki - Tampere 2000), s. 161 - 162.22 Ks. esim. Noam Chomsky, Uusi sotilaallinen humanismi. Kosovon opetukset (Like, Tampere 2000;alkuteos: The New Military Humanism: Lessons from Kosovo, Pluto Press, London 1999).

19

kansainvälisten organisaatioiden edustajien mielestä tiukkojen kan-sainvälisen oikeuden kriteerien, etenkin YK:n valtuutuksen, noudat-taminen nähtiin edelleen välttämättömäksi.

Clintonin oppi jäi lyhytaikaiseksi, sillä useat merkittävät val-tiot ja hänen kotimaassaan republikaaninen oppositio alkoivat haratavastaan. EU-maat saivat Kosovon konfliktin kokemuksista aiheenryhtyä kehittämään Yhdysvalloista riippumatonta poliittista ja sotilaal-lista kriisinhallintakykyä. Toisaalta Amerikassa pääteltiin, ettei enääpitäisi uhrata suuria resursseja eurooppalaisiin kriiseihin.23 Amerikka-laisten kokemuksena oli myös, ettei sotatoimissa kannattaisi sitoutuaNaton kaltaiseen jäykkään päätöksentekojärjestelmään. Pentagonissaoli alun perinkin vallinnut käsitys, että Kosovon tilanteen vuoksi eiolisi kannattanut aloittaa sotaa, sillä strategisesti tärkeämmät suunnatolivat Aasiassa ja Persianlahdella.24

Republikaanisen puolueen ja Pentagonin piirissä ei haluttu tu-kea Clintonin �humanitaaristen interventioiden oppia�, koska sitä pi-dettiin liiaksi �wilsonilaisena� idealismina. Yhdysvaltojen strategistenintressien pitäisi yksinomaan määrätä, mihin asevoimia käytetään.Toisaalta kun sotaan oli jouduttu tai se muuten katsottiin välttämät-tömäksi, �voitto on ainoa konfliktista poistumisen strategia�, kutenHenry Kissinger asian määritteli. 25

Venäjän ja Kiinan protesteista ei ehkä monienkaan läntisten vai-kuttajien mielestä tarvinnut välittää, vaikka ne jo kohtalaisella me-nestyksellä ryhtyivät muodostamaan laajaa rintamaa �monenkeskisenmaailman� puolesta vastustamaan Yhdysvaltojen hegemoniaa (�yksi-napaisuutta�). Myös arabimaailmassa ilmeni kasvavaa lännenvastai-suutta, eikä Persianlahden sodan 1991 aikaisesta laajasta Irakin vas-taisesta liittokunnasta ollut enää paljon jäljellä.

Amerikan sisäinen kehityskin viittasi trendin muutokseen. Pre-sidentti George W. Bushin vaalivoitto vuoden 2000 lopulla oli täpä-

23 Ks. Strobe Talbott, �Transatlantic Ties�, Newsweek 18.10.1999, s. 34 - 35. Kyseessä oli katkelmaLontoossa pidetystä puheesta.24 Naton joukkojen ylipäällikkönä Kosovon sodassa toiminut kenraali Wesley Clark joutuikokemaan Yhdysvaltojen hallinnon sisäiset ristiriidat ja Naton sotilaallisen johtamisen ongelmat. Ks.Wesley Clark, Waging Modern War. Bosnia, Kosovo, and the Future of Combat (PublicAffairs, New York2001), erityisesti johtopäätökset s. 417 - 436.25 Ks. Henry Kissinger, �Doing Injury to History�, Newsweek 5.4.1999, �New World Disorder�,Newsweek 31.5.1999, s. 26, �As the Cheers Fade�, Newsweek 21.6.1999, s. 34 - 36 ja �The End of NATOas We Know It?�, Los Angeles Times, 15.8.1999.

20

rä, mutta hänen edustamansa republikaaninen ideologia26 sitäkin vah-vempi. Jo vaalikampanjan aikana republikaanit olivat luvanneet tehdäselvän eron Clintonin kauden liberalismiin. Ulkopoliittisissa kannan-otoissa etusijalle asetettiin asevoimien vahvistaminen, sotilaallistensitoumusten vähentäminen ulkomailla sekä huomion kohdistaminensuurvaltasuhteisiin, erityisesti kilpailijaksi koettuun Kiinaan ja yleensä-kin Aasiaan.27 Lupausten toteuttaminen pääsi alkamaan vuoden 2001alusta, kun uusi presidentti aloitti kautensa.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa puhuttiin entistä vähemmänyhteistyöstä ja liittosuhteiden tärkeydestä, samalla kun etusijalle nos-tettiin �kansallinen etu� sekä valikoiva suhtautuminen kansainvälisiinsopimuksiin ja organisaatioihin. Maailmalla alettiin päivitellä Yhdys-valtojen �unilateralismia� eli yksipuolista päätöksentekoa kansainvä-lisissä suhteissa. Ulkopolitiikan alalla aluksi eniten huomiota herätti-vät Yhdysvaltojen hallituksen irtisanoutuminen Kioton ilmastosopi-muksesta ja ilmoitukset, ettei vuonna 1972 Neuvostoliiton kanssa tehtymannertenvälisten ohjusten torjuntaa rajoittanut sopimus (ABM-so-pimus) ollut enää sitova eikä myöskään tultaisi noudattamaan presi-dentti Clintonin aivan virkakautensa lopussa tekemää päätöstä osal-listua kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen.

Suhtautuminen ohjustentorjuntajärjestelmän kehittämi-seen oli lähtökohdiltaan ristiriitaista Yhdysvaltojen sisällä ja liitto-laisten keskuudessa. Kriitikoiden mielestä se on poliittisesti provoka-tiivinen hanke korostaessaan Yhdysvaltojen oman alueen suojaami-sen ensisijaisuutta ja rikkoessaan avoimesti jo kauan sitten ydinase-suurvaltojen välille kehittyneen yhteisymmärryksen �molemminpuo-lisen pelotuksen� opista, jonka mukaan ydinaseiden ensikäyttäjä olisiaina myös alttiina vastaiskulle. Lisäksi hanketta on pidetty teknisestiepäluotettavana ja liian kalliina. Puoltajat ovat painottaneet torjunta-ohjusten merkitystä estämässä vastuuttomien ydinaseiden haltijoiden(�roistovaltioiden�) käyttämästä vähäistä ydinasearsenaaliaan kiristyk-seen tai terrori-iskuun Yhdysvaltoja vastaan.

26 Ideologian lähtökohdista ks. esim. essee �American Republican Ideology�. Saatavilla:www.cyberessays.com/History/149.htm. Avainkohtia on käsitys, että Amerikka on luonteeltaan eri-lainen kuin �vanha Eurooppa� ja Jumala on valtiollisen ja henkilökohtaisen vapauden puolella.Amerikka toimii koko maailmalle esimerkkinä vapaan yhteiskunnan eduista.27 Ks. esim. �How Would George W. Bush Govern in Foreign Policy?�, Proceedings inAmerican Enterprise Institute 22.6.2000. Saatavilla: www.aei.org/past_event/conf0622.htm.

21

Republikaanien vaalikampanjassa �kansallinen ohjuspuolustus�(NMD) nostettiin tärkeään asemaan, ja sen toteutusta edistämään uu-den hallituksen puolustusministeriksi nimitettiin Donald Rumsfeld, jokaoli toiminut ohjustentorjuntajärjestelmän rakentamista suositelleen ko-mitean johdossa. Presidentti Bushin hallitus ilmoittikin kannattavan-sa ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämisen kiirehtimistä osana laajem-paa Yhdysvaltojen sotilasstrategian uudistusta, jonka tarkoituksena olisaattaa asevoimat vastaamaan entistä paremmin uuden vuosituhan-nen vaatimuksia. Tähän liittyi maantieteellisen painopisteen siirtoselvästi Aasiaan ja Lähi-itään sekä avaruuspuolustuksen kehittämi-nen. Ohjelman toteutus alkoi hyvin hitaasti lähinnä asevoimien byro-kraattisen vastustuksen vuoksi.28 Toisaalta väittely ohjustentorjunta-järjestelmästä liittolaisten kesken vähitellen vaimeni kesän 2001 ku-luessa. Siihen myötävaikutti hankkeen ulottaminen �kansallisesta�myös laajemmin liittolaisia kattavaksi. Odotettiin myös projektin tek-nisten ja rahoituksellisten toteuttamismahdollisuuksien selkiintymis-tä.29

Suurpoliittisesti merkittävintä oli kuitenkin presidentti Bushinhallinnon jyrkentynyt kanta Kiinaa kohtaan. Presidentin avustajatolivat jo ehtineet viestittää, että Kiinaan suhtaudutaan vakavana �stra-tegisena kilpailijana�, kunnes välikohtaus amerikkalaisen tiedustelu-koneen ja kiinalaisen hävittäjän välillä huhtikuussa 2001 aiheutti suh-teisiin todellisen kriisin. Lisäksi presidentti Bush sanoi haastattelussaantavansa Taiwanille täyden tuen myös mahdollisia hyökkäyksiä vas-taan, mikä Kiinassa tulkittiin muutokseksi jo 30 vuoden ajan nouda-tettuun �yhden Kiinan politiikkaan�.30 Tätä käsitystä vahvisti Taiwa-nin suurten asetilausten hyväksyminen Yhdysvalloissa. Vaikka tiedus-telukoneen pakkolaskusta Hainanin saarelle alkanut kriisi saatiinkinvihdoin pois päiviltä, Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteita rasittaneetmonet ongelmat eivät silti poistuneet.31

28 Ks. �Pentagon: A Game of Priorities�, Los Angeles Times 31.1.2001, �Consequences of a NewU.S. Defense Strategy�, Stratfor-raportti 1.3.2001 ja �For Rumsfeld, Many Roadblocks�, The WashingtonPost 7.8.2001.29 Ks. Michael Moran, �The hard sell gets even harder�, NBC-News 5.6.2001 ja artikkelisarja�Debating Missile Defence�, Survival, Vol. 43, No 3, Autumn 2001, s. 60 - 128.30 �Klassista realismia� edustavat maltilliset republikaanit, esim. Henry Kissinger, ovat arvos-telleet �kovan linjan� republikaaneja Kiinan tarpeettomasta ärsyttämisestä, joskin Bushin hallintoonnistui heidän mielestään selviytymään lentokonekriisistä verraten pienin vaurioin. Ks. HenryKissinger, �Face to Face With China�, Newsweek 16.4.2001, s. 28 - 31.31 Ks. esim. Linda Jakobson, �Kiina�USA -suhteen musta huhtikuu�, Ulkopolitiikka 2/2001, s.50 - 56.

22

Kiinassa erityisesti Kosovon sota keväällä 1999 ja sen yhtey-dessä tapahtunut Kiinan Belgradin lähetystön pommitus olivat anta-neet aiheen pelätä, että samantapaisia menettelyjä voitaisiin käyttääKiinaa vastaan esimerkiksi Taiwanin konfliktin tai rajamaakunnissaehkä alkavien kapinoiden yhteydessä. Reaktio näkyi jo Kiinan sotilas-menojen nostamisena ja strategisten suhteiden parantamisena Venä-jään. Nämä toimet liittyivät �Yhdysvaltojen hegemonian vastustami-seen� ja pyrkimyksiin luoda sen vastapainoksi �moninapainen maail-ma�.32

Venäjällä Kosovon sodan jälkeen kesällä 1999 oli myös aihettaperustavaan tilanteen uudelleenarviointiin. Taloudellinen heikkous eisallinut Yhdysvaltojen suoraa haastamista, mutta myös vaikuttami-sesta kansainvälisten organisaatioiden, lähinnä YK:n ja Ety-järjestön,kautta oli saatu huonoja kokemuksia. Heti Kosovon sodan päätyttyäVenäjän asevoimat näyttivät voimaansa ensimmäisen kerran kylmänsodan päättymisen jälkeen järjestetyssä suuressa sotaharjoituksessa�Länsi-99", jonka kuvitteellisessa tilanteessa torjuttiin Naton taholtatullutta hyökkäystä Kaliningradiin. Useiden satojen muslimitaistelijoi-den tunkeutuminen Tshetshenian puolelta Dagestaniin elokuussa 1999laukaisi Venäjän voimakkaat sotilaalliset vastatoimet, joita perustel-tiin sillä, että Nato oli juuri toiminut samoin Kosovossa. Uuden Tshet-shenian sodan alkaminen sai Venäjällä laajan kannatuksen ja nostipääministeriksi ja kohta myös presidentiksi Vladimir Putinin. Hän tu-keutui maassa virinneeseen vahvaan kansallismielisyyteen, kiristi Bo-ris Jeltsinin valtakaudella löystynyttä hallintoa ja pyrki kohottamaanasevoimien kolhiutunutta arvovaltaa.

32 Lanxin Xiang, �Washington�s Misguided China Policy�, Survival, Vol. 43, No 3, Autumn 2001,s. 7 - 23.

23

3 SYYSKUUN TERRORI-ISKUJEN VAUHDIT-TAMA KEHITYSVAIHE: VOIMAPOLITIIKANPALUU

Maailmanpolitiikkaa ravistellut kriisivaihe alkoi muslimifundamen-talistien 11. syyskuuta 2001 kaappaamillaan matkustajalentokoneillatekemästä tuhoisasta terrori-iskusta New Yorkiin ja Washingtoniin.Siihen Yhdysvallat vastasi heti puolustusvalmiuden nostamisella, jouk-kojen keskityksillä ja monilla muilla toimilla. Vaikka presidentti Bush-in hallinto joutuikin yllätetyksi ja aluksi suuren hämmingin valtaan,vastatoimia ryhdyttiin pian johtamaan sotilaallisena operaationa. Puo-lustusministeri Donald Rumsfeld sai presidentiltä tehtävän mobilisoi-da riittävästi asevoimia sotatoimia varten. Pikainen laskelma osoitti,että tehokkaan hyökkäyksen aloittaminen maapallon toisella puolellasijaitsevia terroristien tukialueita vastaan vaatisi moninaiset, noin kah-den kuukauden ajan kestävät valmistelut.33

Yhdysvallat julisti sodan terrorismia vastaan ja kokosi senkäymiseen suuren liittokunnan. Varsinaiset sotatoimet kohdistettiinAfganistanissa valtaa pitäneen Taliban-hallinnon kukistamiseen ja sensuojeluksessa toimineen terroristiorganisaation toiminnan lamauttami-seen.

Suuren liittokunnan muodostaminen

Yhdysvaltojen toiminta syksyllä 2001 noudatteli heti alusta lähtienvastaavista kriiseistä, esimerkiksi kesältä 1914 ja kylmän sodan alku-vaiheista 1940-luvulta, saatujen kokemusten mukaista mallia. Uhkaa-vaksi koetun tilanteen ja �kansallisen edun� perusteella määritettypuolustustehtävä nostettiin kaikkea toimintaa hallitsevaksi, ja�voimankäytön logiikka� syrjäytti muut menettelytavat. Tähän kuuluisuoraviivaisen toiminnan ja päättäväisyyden korostaminen, päätösval-lan pidättäminen omissa käsissä sekä suorien yhteyksien ylläpitämi-nen muihin valtioihin painotettuina sen mukaan, miten ne voivat osal-listua sotatoimiin tai antaa poliittis-taloudellista tukea Yhdysvaltojen

33 Ks. esim. Dan Balz - Bob Woodward, �America�s Chaotic Road to War�, Washington Post27.1.2002.

24

määrittämien tehtävien puitteissa. Kansainväliset organisaatiot ja muutinstituutiot todettiin Yhdysvaltojen kannalta tärkeiksi tuen antajiksimutta ne käytännössä saivat palvella lähinnä apuvälineen roolissa.34

Kriisin kuvaan on kuulunut myös perinteisen suurvaltapolitii-kan merkityksen kasvu pienten valtioiden sekä kansainvälisten orga-nisaatioiden tai muiden instituutioiden merkityksen kustannuksella.Kansainvälinen politiikka sai selkeitä �suurvaltakonsertin� mallin35

piirteitä, kuitenkin niin, että Yhdysvalloilla on siinä kiistaton johto-asema.

Yhdysvaltojen johtama terrorismin vastainen toiminta käynnis-tyi heti globaalissa puitteissa,36 sillä vastustajakin toimi maailman-laajuisesti. Kuitenkin alueellisesti toiminta heti alkuvaiheessa painot-tui lounaiseen ja eteläiseen Aasiaan. Syylliseksi terrori-iskuihin syys-kuussa 2001 nimettiin pian Osama bin Ladenin ja häntä avustaneidenarabien johtama organisaatio al-Qaida37, jonka tiedettiin pitävän Af-ganistania pääasiallisena tukialueenaan. Järjestöä on syytetty myös osal-lisuudesta moniin aikaisempiin terroritekoihin, ennen kaikkea Yhdys-valtojen lähetystöjä vastaan Keniassa ja Tansaniassa vuonna 1998 teh-tyihin iskuihin.

Osama bin Laden oli 1980-luvulla Yhdysvaltojen tukemana toi-minut Neuvostoliittoa vastaan mutta kääntyi Persianlahden sodan ai-kaan vastustamaan amerikkalaisten tuloa Saudi-Arabiaan. Hän piti tu-kikohtiaan Sudanissa ja Balkanilla, kunnes vuonna 1996 asettui Afga-

34 Ks. �Statement by the President in His Address to the Nation� 11.9.2001 ja �Address toa Joint Session of Congress and the American People� 20.9.2001, saatavilla: www.whitehouse.gov. Ks.myös �Bush pledges decisive response�, BBC News 15.9.2001, �Bush�s Battle Cry�, Newsweek, 1.10.2001,s. 22 - 24, John Ikenberry, �American Grand Strategy in the Age of Terror�, Survival, Vol. 43, No 4,Winter 2001 - 02, s. 27 - 30 ja David Gombert, �An American Perspective on 11 September�, Survival,Vol. 43, No 4, s. 137 - 139.35 Suurvaltakonsertin malli vastaa lähinnä Euroopassa Wienin kongressin 1815 jälkeen vallin-nutta, suurvaltojen keskinäisellä neuvonpidolla hallitsemaa kansainvälistä järjestelmää, nyt kuitenkinsovellettuna globaalisti. Ks. esim. Risto Penttilä, �The Concert is Back, and it Seems to Be Working�,International Herald Tribune 28.12.2001.36 Keväällä 2002 paljastuneiden tietojen mukaan Yhdysvaltojen presidentille oli jo syyskuun2001 alussa tehty hyväksymisvalmiiksi suunnitelma al-Qaida-organisaation tuhoamiseksi laajalla ope-raatiolla. Ks. �U.S. planned for attack on al-Qaida�, NBC News 16.5.2002.37 Al-Qaida tarkoittaa �tukikohtaa�. Kyseessä on verkkomaisesti noin 60 maan alueella toimivaorganisaatio, jonka johto kuitenkin on ollut tiukasti islamilaisilla fundamentalisteilla. Liikkeen hen-kisenä johtajana toimi saudiarabialainen Osama bin Laden, jonka ohjelmaan on kuulunut amerikka-laisten ajaminen pois islamin pyhältä maalta Saudi-Arabiasta ja yleensäkin islamin vallan palauttami-nen niille alueille, jotka länsimaat olivat onnistuneet alistamaan valtansa alle. Ks. esim. Steven Simon- Daniel Benjamin, �The Terror�, Survival, Vol. 43, No 4, Winter 2001 - 02, s. 6 - 10 ja Barry R. Posen,�The Struggle against Terrorism�, International Security, Vol. 26, No 3, Winter 2001 - 02, s. 39 - 42.

25

nistaniin. Yhdysvallat kamppaili Osama bin Ladenin organisaatiotavastaan usean vuoden ajan salaisissa operaatioissa.38 Syyskuussa 1998amerikkalaiset ampuivat kostoksi lähetystöjä vastaan tehdyistä terro-ri-iskuista 70 ohjusta al-Qaidan tukikohtaan Afganistanissa, muttatulokset jäivät vähäisiksi. Sen jälkeen keskustiedustelupalvelu CIA yrittilamaannuttaa järjestön toiminnan muun muassa murhayrityksillä Osa-ma bin Ladenia vastaan ja painostamalla Afganistanissa valtaa pitä-neitä talibaneja karkottamaan terrorismista epäillyt ulkomaalaiset. CIAmyös tuki talibaneja vastaan taistellutta Pohjoista liittoa jo ennen syys-kuuta 2001, ja amerikkalaiset agentit olivat Afganistanissa muutenkinvalmistelemassa sotilaallisia toimia.39

Yhdysvallat sai YK:ssa helposti hyväksytyksi päätöslauselman(1373/28.9.2001), jossa tuomittiin terroriteot, vahvistettiin oikeus it-sepuolustukseen ja kehotettiin toimintaan terrorismia vastaan. YK:lleei kuitenkaan suotu mitään käytännön operatiivisia johtamisvaltuuk-sia.40 Monet muutkin kansainväliset organisaatiot antoivat tukensa ter-rorismin vastaiselle toiminnalle.

Kun alueellinen painopiste muodostui Lähi-itään ja Keski-Aasiaan, jäi Eurooppaan ja Pohjois-Atlantille sidottu sotilasliitto Natosivuun päätöksenteosta. Natossa tehtiin tosin päätös tukea Yhdys-valtoja artiklan 5 puolustusvelvoitteen mukaisesti, mutta käytännöntoimet jäivät paljolti jäsenmaiden harkintaan. Naton päätöksenteko-elimet antoivat suosituksia Yhdysvaltojen johtamien toimien tukemi-seksi. Niihin kuului lähinnä tiedusteluyhteistyötä, huollollisia tukitoi-mia ja liiton yhteisten ilmavalvontalentokoneiden (AWACS) käyttöäPohjois-Amerikan ilmapuolustuksen apuna.41 Useat Naton jäsenmaattarjosivat myös asevoimiensa tukea suoraan Yhdysvalloille. Niidenkäyttö jäi kuitenkin aluksi hyvin vähäiseksi, mikä aiheutti pettymystäja jopa suuttumusta apua tarjonneissa maissa.

Yhdysvallat hoiti suhteita uusiin liittolaisiinsa ensi sijassa kah-denvälisesti. Sotilaallisissa toimissa instituutiot ja organisaatiot sai-

38 Ks. esim. John K. Cooley, Unholy Wars. Afghanistan, America and International Terrorism (2.ed i -tion, Pluto Press, London 2001), s. 120 - 125 ja 219 - 229.39 Ks. Bob Drogin, �U.S. Tells of Covert Afghan Plans Before 9/11", Los Angeles Times 18.5.2002.40 Ks. Steven Edwards, �Security Council Gives U.S. go-ahead�, National Post 25.9.2001.41 Ks. Philip Gordon, �NATO After 11 September�, Survival, Vol. 43, No 4, Winter 2001 - 02,s. 89 - 93.

26

vat väistyä tai kelpasivat korkeintaan apuelimiksi, kun taas siviilialoil-la, esimerkiksi poliisitoimissa42 ja talouden alalla, kansainväliset orga-nisaatiot toimivat tehokkaasti amerikkalaisten liittolaisina. Yleisestivallitseviksi kuitenkin tulivat perinteiset voimapolitiikan käytännötkuten ennenkin vastaavissa kriisilanteissa. Silloin valtioiden asemaaja merkitystä määrittää ajankohtainen tai potentiaalinen strateginentärkeys. Merkittäväksi arvioitu maa houkutellaan tai painostetaan liit-tosuhteeseen tai ainakin pidättymään vihollisen tukemisesta.

Oli myös selvästi havaittavissa vapaaehtoista hakeutumista vah-vemman osapuolen leiriin joko palkkioiden toivossa tai turvallisuu-den parantamiseksi. Koska meneillään oli harvinaisen epäsymmetri-nen konflikti �globaalin suurvallan� ja ei-valtiollisen, hajautetusti toi-mivan organisaation tai �liikkeen� välillä, kriisialueen hallitukset jou-tuivat ottamaan huomioon sisäisen opposition ja tekemään salassa so-pimuksia, joista julkisuuteen saatettiin kertoa vain �yleisesti hyväk-syttävissä oleva� osa, esimerkiksi humanitaarisen avustustyön tuke-minen. Toisaalta tämäkin käyttäytymismalli vastaa aikaisempia koke-muksia kansainvälisistä kriiseistä.

Kansainvälisen liittokunnan muodostamisen ohella Yhdysval-lat ryhtyi nopeasti tehostamaan kotimaan puolustusta ja etsimäänterrorismista epäiltyjä henkilöitä. Kongressi myönsi presidentille suu-ret valtuudet parantaa suojaamistoimia. Niihin kuului valvonnan javartioinnin ohella muun muassa laajennettu pidätysoikeus. Kiistaa al-koi herättää kansalaisvapauksien kaventaminen ja pidätettyjen kohte-lu,43 mutta presidentti säilytti silti suuren kansansuosionsa. Yhdysval-loissa 26.10. säädetty laki rahansiirtojen valvomiseksi, minkä tarkoi-tuksena on estää terrorismin taloudellinen tuki, on ulottanut vai-kutuksensa maailmanlaajuisesti rahaliikenteeseen.44 Tulokset terroris-tijahdista Yhdysvaltojen maaperällä ja muualla maailmassa ovat olleetverraten laihoja. Syyskuussa New Yorkiin ja Washingtoniin tehdyistäiskuista jäi hyvin vähän johtolankoja, eivätkä myöhemmin tehdyt et-

42 �EU Counter-Terrorism Efforts Superb, State�s Taylor Says�, Yhdysvaltojen ulkoministeri-ön lehdistötilaisuus Brysselissä 29.1.2002. Saatavilla: http://usinfo.state.gov/topical/pol/terror/02012907.htm.43 Salaisten sotilastuomioistuinten arvostelusta ks. Uwe Schmitt, �Das Ende eines ehrwürdi-gen Prinzips�, Die Welt 17.12.2001. Terrorismilta suojautumista tehostamaan tarkoitettu laki �USAPatriotic Act� (26.10.2002) säädettiin nopeutetulla menettelyllä. Akateemisten kriitikkojen lisäksimyös senaattoreita alkoi epäilyttää sen kansalaisvapauksia kaventava vaikutus. Ks. esim. The Hill 2.5.2002.44 Ks. �Global Implications of U.S. anti-Terrorism Law�, Stratfor-raportti 29.10.2001.

raportti 29.10.2001.

27

sinnät ole tuoneet paljonkaan lisävalaistusta.45

Tiedustelun epäonnistuminen terrori-iskuista varoittamisessakäynnisti myös pohdinnat ongelmien syistä. Yhdysvalloissa toimi kaik-kiaan 13 erillistä tiedusteluorganisaatiota, joilla oli ollut pelkästäänterrorismin vastaiseen toimintaan käytössään 10 miljardia dollaria.Syytöksiä kuultiin sekä huonosta yhteistoiminnasta että liiasta luotta-misesta korkean teknologian kykyyn tuottaa merkittävää tietoa.46

Pelkoa terrori-iskujen jatkumisesta lietsoivat erityisesti kir-jepostin mukana levinneet pernaruttobakteerit. Useita postin lajitte-lukeskuksia jouduttiin sulkemaan, ja myös kongressi ajoittain lamau-tui bakteerihälytyksien takia. Mitään yhteyttä ei kuitenkaan löytynytbakteerien levittämisen ja al-Qaidan tai yleensäkään syyskuisten ter-rori-iskujen välille. Muutaman kuukauden kuluessa vahvistui epäilys,että viisi ihmistä surmanneiden bakteerikirjeiden lähettäjä oli löydet-tävissä Yhdysvaltojen omista laboratorioista. Kansalaisten luottamusYhdysvaltojen valmiuteen kohdata biologisin asein tehtyä hyökkäystähorjui, samalla kun epäilys tutkimuksien tahallisesta hidastamisestakasvoi.47

Afganistanin sota lokakuusta 2001 alkaen

Jo syyskuun puolenvälin aikoihin Yhdysvallat aloitti joukkojen keski-tyksen Lähi-itään ja Intian valtamerelle ja ryhtyi entistä voimakkaam-min painostamaan Afganistanissa valtaa pitäneitä talibaneja lopetta-maan tukensa al-Qaidalle. Afganistanissa oli sodittu keväällä 1978tapahtuneesta marxilaisesta vallankaappauksesta ja joulukuussa 1979alkaneesta Neuvostoliiton miehityksestä lähtien. Sen loppuvaiheissa,

45 Ks. Josh Meyer - Eric Lichtblau, �None Jailed Appear Linked to Attacks�, Los Angeles Times16.11.2001 ja Daniel McGrory, �FBI fails to expose al-Qaeda networks�, Times 11.3.2002. Siinä kerro-taan, että kotimaan turvallisuudesta vastaavan Tom Ridgen ilmoituksen mukaan pidätettyjä oli Yhdys-valloissa yli 1 300, mutta yhtään al-Qaidan solua ei ollut paljastunut, vaikka niitä tiedettiin olleentoiminnassa. Lisäksi al-Qaidan johto oli melkein kokonaan pysynyt tavoittamattomissa. MyöskäänAfganistanista löydetyt asiakirjat eivät kertoneet mitään olennaista yhteyksistä terroritekoihin 11.9.2001.Ks. myös Eric Lichtblau - Josh Meyer, �Details of Sept. 11 Plot Elude U.S. Investigators�, Los AngelesTimes 30.4.2002.46 �Bob Drogin, �Ex-President Bush Says CIA Is Too Reliant on Technology�, Los Angeles Times14.9.2001.47 Ks. Jerry Seper, �Suspect worked in U.S. lab�, The Washington Times 25.2.2002, �Anthrax scarein St. Louis�, CNN (on-line) 6.5.2002 ja Scott Shane, �Scientist theorized anthrax mail attack�,Baltimore Sun 27.6.2002.

28

vuoden 1988 aikana Afganistan ajautui tuhoisaan sisällissotaan, jokajatkui Neuvostoliiton joukkojen vetäydyttyä seuraavana vuonna. Ääri-islamilainen Taliban-liike voimistui vuodesta 1994 alkaen lähinnä Pa-kistanin ja Saudia-Arabian tuella ja pääsi 1990-luvun lopulla valtaanlähes koko Afganistanissa.48 Merkittävät länsimaatkin aluksi tukivattalibaneja, koska he pystyivät palauttamaan maahan järjestystä. Tali-banit puolestaan sallivat al-Qaidan perustaa harjoitusleirejä alueelleenasianmukaista rahallista korvausta vastaan.49

Saudi-Arabian ja Pakistanin osoittauduttua vastahakoisiksi tu-kemaan Afganistaniin suunnattavia sotatoimia50 amerikkalaiset kään-tyivät tukipyynnöillä Keski-Aasian maiden puoleen. Ne lupasivat yli-lento-oikeuksia ja lentokenttiä Yhdysvaltojen johtaman liittokunnankäyttöön sotatoimien ajaksi. Motiivina arveltiin olleen omien terroris-tiongelmien torjumisen ohella myös lupaus taloudellisesta avusta jahalu saada vastapainoa Venäjän valta-asemalle Keski-Aasiassa.51 Ve-näjä antoi kuitenkin yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa merkittävääaseellista ja koulutusapua afgaanikapinallisten �Pohjoisen liiton� jou-koille.52

Yhdysvallat aloitti 7. lokakuuta hyökkäyksen Afganistania hal-linneiden talibanien ja heidän suojeluksessaan toimineen al-Qaida-jär-jestön kukistamiseksi. Taliban-hallinto oli yhä kieltäytynyt luovutta-masta Osama bin Ladenia ja hänen johtamansa organisaation johto-henkilöitä Yhdysvaltojen haltuun.53 Aluksi hyökkäykset tapahtuivatlähinnä ilmapommituksina, mutta alueella toimi myös erikoisjoukkojavalmistelemassa maasotatoimia.

48 Ks. lähemmin Neamatollah Nojumi, The Rise of the Taliban in Afganistan (Palgrave, New York2002), s. 117 - 170.49 Talibaneista ja suhteesta al-Qaidaan lähemmin esim. Ahmed Rashid, Taliban. The Story of theAfgan Warlords (Pan Books, 2001), erityisesti s. 132 - 133. Osama bin Laden rakennutti 1980-luvunlopulla lähinnä saudien ja CIA:n rahoituksella tukikohta-alueen luolastoineen ja asevarastoineenAfganistaniin Khostin alueelle lähelle Pakistanin rajaa. Sitä käyttivät myös arabivapaaehtoiset, jotkaolivat taistelleet Neuvostoliiton joukkoja vastaan. Ks. myös �CIA armed Bin Laden�s terrorists to fightSoviets�, The Scotsman 14.9.2001.50 On myös huomattava, että Saudi-Arabia ja monet muut arabimaat sekä Pakistan olivat yhäsuhteissa Taliban-hallintoon. Noissa maissa sisäiset oppositioryhmät toisaalta tukivat al-Qaida-järjes-töä, jota voitiin pitää saudien johtamana. Tästä ongelmasta ks. esim. Fareed Zakaria, �The Allies WhoMade Our Foes�, Newsweek 1.10.2001, s. 19.51 Ks. �Central Asian states back US campaign, but motives mixed�, AFP 24.9.2001.52 Ks. �US gets crucial support from Russia, as Taliban call general mobilization� AFP/YahooNews, 24.9.2001.53 Ks. presidentti Bushin puhe sotatoimien alkaessa, �Bush Announces Strikes Against Tali-ban�, Washington Post 7.10.2001.

29

Amerikkalaisten tukena oli alusta lähtien myös pienehköjä eng-lantilaisia osastoja ja myöhemmin monia muitakin liittolaisia, muttailmasotatoimet olivat melkein kokonaan Yhdysvaltojen vastuulla. Nealoitettiin talibanien (lähes olemattoman) ilmapuolustuksen ja viesti-yhteyksien tuhoamisella. Ilmahyökkäyksiin käytettiin suurvallan kaik-kein parasta kalustoa ja uusimpia menetelmiä. Aluksi toimintaa hidas-tivat pitkät lentomatkat ja hyvien maatukikohtien puute. Toisaalta ka-lustollinen ylivoima takasi sen, että pommitukset voitiin toteuttaa te-hokkaasti. Tammikuun 2002 loppuun mennessä Yhdysvallat oli jo teh-nyt Afganistaniin enemmän pommituslentoja kuin Jugoslaviaa vastaankeväällä 1999.54

Maataistelut tapahtuivat ensi sijassa Afganistanin pohjoisosis-ta peräisin olleiden kapinallisten (Pohjoisen liiton) ja talibanien jouk-kojen välillä. Vajaan kuukauden ilmapommitusten jälkeen Pohjoinenliitto aloitti hyökkäykset kaupunkien ja pääteiden valtaamiseksi. Tali-baneilla oli aluksi komennossaan noin 60 000 sotilasta, mutta monetalipäälliköt �ostettiin� pian kapinallisten puolelle.55 Ulkomaalaisia va-paaehtoisia ja terroristiryhmien jäseniä oli talibanien tukena muutamatuhat. Pohjoisen liiton joukoilla oli alkuvaiheessa noin 20 000 sotilas-ta, mutta määrä kasvoi pian hyökkäyssotatoimien alettua. Amerikka-laiset ja englantilaiset erikoisjoukot tukivat hyökkäystä lähinnä osoit-tamalla maaleja pommikoneille, jotka tuhosivat havaittuja talibanienasemia verraten helposti. Talibanien vetäydyttyä nopeasti pohjoisenkaupungeista, taistelut eteläisessä Afganistanissa jatkuivat kiivaina vieläparin viikon ajan. Joulukuun puolivälissä Taliban-hallinto oli kukistu-nut, mutta merkittäviä osastoja oli väistynyt vuorille ja Pakistaninpuolelle valmiiksi jatkamaan sissisotaa.

Afganistanin poliittista tulevaisuutta hahmoteltiin Saksassa jou-lukuun alussa pidetyssä konferenssissa. Tilapäisen hallituksen päämi-nisteriksi nimitettiin Hamid Karzai, joka syntyperältään edustaa ete-läisiä pashtuja ja tasapainottaa muuten vahvaa pohjoisten kansanryh-mien edustusta hallituksessa.56 Hän on saanut myös Yhdysvaltojen ja

54 Michael E. O�Hanlon, �A Flawed Masterpiece�, Foreign Affairs, Vol. 81, No 3, May/June 2002,s. 48 - 52. Afganistanin ilmasodan alkuvaiheista ks. myös Jarmo Lindberg, �Ilmanherruus 15 minuu-tissa. Yhdysvaltojen operaatio �Enduring Freedom� Afganistanissa�, Sotilasaikakauslehti 3/2002, s. 9 -16.55 Kokonaiskuvauksena ks. Peter Beaumont et al, �The rout of the Taliban�, The Observer18.11.2001. Ks. myös. Rone Tempest - Bob Drogin, �CIA Weapon: A Fistful of Dollars�, Los AngelesTimes 2.6.2002.56 Ks. �Guide to Afghan deal�, BBC News 5.12.2001.

30

yleensäkin lännen vahvan tuen.

Uutta hallitusta avustamaan järjestyksenpidossa ja jälleenraken-nuksessa perustettiin YK:n valtuutuksella kansainvälinen rauhantur-vajoukko ISAF, joka on keskittynyt toimimaan erityisesti pääkaupun-gin Kabulin alueella. Rauhanturvajoukon kokoaminen ja tehtävistäsopiminen osoittautui alkuun hankalaksi. Monivaiheisten neuvottelu-jen jälkeen afgaanit sallivat vuodenvaihteessa noin 5 000 länsimaisenrauhanturvaajan pääsyn maahan. Britit ottivat operaation johtaakseenja asettivat siihen pääosan henkilöstöstä, mutta Yhdysvallat kieltäytyiottamasta suoranaisesti osaa rauhanturvajoukon toimintaan.57

Pitkään jatkuneiden Afganistanin sotien viimeisin vaihe syksys-tä 2001 on ollut tyypillistä �epäsymmetristä� sodankäyntiä, sillä vas-takkain olivat aivan erilaiset voimat. Sodan strateginen asetelma olimuutenkin poikkeuksellinen muistuttaen lähinnä Kiinassa vuonna 1900puhjenneen �boksarikapinan� kukistamista kansainvälisillä joukoilla.Silloin suurvallat hetkeksi lopettivat keskinäisen kilpailunsa ja yhdis-tivät voimansa kansallis-kumouksellisia kiinalaisia vastaan. Kiina pa-kotettiin hyväksymään suurvaltojen hallinta ja vapaakauppa alueel-laan, mutta voittoisat suurvallat jatkoivat pian kilpailuaan eri puolillamaailmaa.

Voimasuhteiden erot ja poikkeuksellinen asetelma �terro-rismin vastaisessa sodassa� on otettava huomioon arvioitaessa kaik-kia Afganistanin sotatoimista saatuja kokemuksia. Oli harvinainen yh-teensattuma, että suurvalloilla oli yhteinen intressi kukistaa Taliban-hallinto ja lopettaa tuki al-Qaidalle. On vaikea kuvitella, että saman-lainen yksimielisyys aina jatkuisi.

Yhdysvalloissa Taliban-hallinnon kukistaminen koettiin suu-rena voittona ja osoituksena maan asevoimien ylivoimaisesta suori-tuskyvystä.58 Afganistanin sotaa alettiin pitää käyttökelpoisena malli-na myöhemmille toimille, ennen kaikkea Saddam Husseinin johtamanIrakin hallituksen kaatamishankkeelle. Kriitikot ovat kuitenkin huo-

57 Ks. esim. �Europe and America in bitter row over peace force�, The Independent 19.12.2001 jaPhilipp Eder - Günter Hofbauer, �Operation Enduring Freedom�, Österreichische Militärische Zeitschrift2/2002, s. 184 - 185.58 Ks. esim. Donald Rumsfeld, �Transforming the Military�, Foreign Affairs, May/June 2002, s.20 - 22. Hänen mukaansa ratkaisevaa oli Mazar-i-Sharifin kaupungin valtaaminen talibanien selustaantapahtuneella yllätyshyökkäyksellä. Siinä taistelussa voiton toivat amerikkalaiset erikoisjoukot, ilma-hyökkäykset täsmäaseilla ja Pohjoisen liiton ratsain liikkuneet sotilaat. Rumsfeld kuitenkin varoittikopioimasta tuota mallia suoraan muihin tilanteisiin. Ks. myös �Satellites and horsemen�, The Econo-mist 9. - 15.3.2002, 27 - 29.

31

mauttaneet vaikeuksista, joita seuraa Afganistanissa käytettyjen me-netelmien kopioimisesta. Afganistanin sotaa ei myöskään voida pitääsiihen sidottujen suurten resurssien vuoksi yksinomaan �häikäisevänävoittona�, joskin se strategisen johtamisen osalta oli �mestarillinensuoritus�. Sodan tärkeäksi päämääräksi ilmoitettu Osama bin Ladeninja hänen lähimpien apulaistensa ja liittolaistensa eliminoiminen jäi saa-vuttamatta, eikä ole varmuutta sodan pikaisesta päättymisestä.59

Yhdysvallat liittolaisineen ryhtyi maaliskuussa 2002 aktiivisestipuhdistamaan sissien tukialueita kokien aluksi myös pahoja vastoin-käymisiä. Keväällä 2002 hajanaisia taisteluja käytiin edelleen Afga-nistanin itäosissa lähellä Pakistanin rajaa ilman mainittavia tuloksia.Yhdysvaltalaisen, Lounais- ja Keski-Aasian sekä koillisen Afrikan ran-nikot kattavan johtoportaan (Central Command) alaisuudessa toimiyhteensä 16 000 liittokunnan sotilasta, joista 6 600 oli Afganistanis-sa.60 Kaikkiaan liittokunnan sotilaita oli Afganistanissa 11 000, joistaYhdysvaltojen osuus oli 5 000, Kanadan 2 200 ja Britannian 1 700sotilasta.61 Taistelu sissejä vastaan Afganistanin ja Pakistanin rajaseu-duilla jäi keväällä yhä enemmän brittien vahvennuksena lähettämienmerijalkaväen sotilaiden ja heitä tukeneiden liittolaisjoukkojen vas-tuulle.62 Kesällä 2002 kahakat jatkuivat eri puolilla maata, samalla kunYhdysvaltojen ja liittolaisten maavoimien taistelujoukkoja siirrettiinhuollettaviksi kotimaahansa tai toimintaan muille sota-alueille. Run-saasti siviiliuhreja vaatineet ilmahyökkäykset kiristivät paikallisen väes-tön asenteita amerikkalaisia kohtaan.63

Afganistanin tilanteen rauhoittaminen ja jälleenrakentaminentulee olemaan vaikea tehtävä yhtä lailla maan omille asukkaille kuinapua tarjoaville kansainvälisille organisaatioille, vaikka hallinnonyleisjärjestelyistä päästiinkin sopimukseen Kabulissa kesäkuussa pi-detyssä kokouksessa. Hallituksen johtoon valitulla Hamid Karzaillaei ole paljonkaan valtaa pääkaupungin ulkopuolella. Hallinnon sisäis-tä valtataistelua on käyty eri heimojen ja alueellisten sotapäälliköiden

59 Ks. O�Hanlon (2002), s. 47 - 63.60 General Tommy Franks, Central Command, Operation Enduring Freedom, Briefing 11.4.2002.61 �News blackout on Afghan battle�, BBC News 17.5.2002.62 Ks. Michael Evans, �UK�s Afghan role greatly expanded�, The Times 19.3.2002.63 Ks. esim. Thomas Ricks, �War Shifts From Combat Sweeps to Small Units Probing Sha-dows�, Washington Post 7.7.2002, Kim Sengupta, �Afghan civilians pay heavy price for faulty intelli-gence�, The Independent 2.7.2002 ja �UN hands over �bomb blunder� report�, BBC News 30.7.2002.

32

valtapiirien välillä. Afganistanin suurin väestönosa pataanit (pashtut)ovat tyytymättömiä Pohjoisen liiton (lähinnä tadzhikkien ja uzhbekki-en) saamaan valta-asemaan, ja Karzai on joutunut yhä enemmän tu-keutumaan Yhdysvaltojen ja kansainvälisten suojajoukkojen apuun.64

Terrorismin vastaisen sodan kustannukset ovat nousemassasuuriksi. Budjettivuodeksi 2002 Pentagon esitti varattavaksi noin 30miljardia dollaria, ja Kongressi hyväksyi 24.7.2002 kaikkiaan 29 mil-jardin dollarin määrärahan terrorismin vastaisiin toimiin.65 Yhdysval-tojen budjettia rasittaviksi kokonaiskustannuksiksi (sotamenot ja si-säisen turvallisuuden parantaminen) ensimmäisen sotavuoden osaltaon arvioitu 85 miljardia dollaria. Se vastaa vajaata prosenttia brutto-kansantuotteesta ja on tarkoitus kattaa budjetin alijäämällä, lähinnämyymällä obligaatioita markkinoille.66

64 Ks. esim. Ahmed Rashid, �Weak Karzai hands power to warlords�, Telegraph on-line 24.6.2002,�Afganistan: Letzte Kränkung�, Der Spiegel 29/2002, s. 122 ja Paul Wieseman, �Frustration boils inAfghanistan�s Pashtuns�, USA Today 29.7.2002.65 Alan Fram, �Pentagon: War Costs $ 30 B for Year�, Washington Post 25.2.2002 ja �CongressSends Anti-Terror Bill to Bush�, AP/Los Angeles Times 24.6.2002.66 �Anti-Terrorism War To Slow Economic Growth�, Stratfor-raportti 6.5.2002.

33

4 TERRORISMIN VASTAISEN SODAN TOINENVAIHE

Afganistanin Taliban-hallinnon kukistamisen ja al-Qaida-järjestön tu-kialueiden valtaamisen jälkeen olennainen laajennus terrorismin vas-taisessa sodassa kevättalvella 2002 oli Yhdysvaltojen julistama kamp-pailu joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan. Yhdysvallat on syyttä-nyt erityisesti �pahuuden akseliin� kuuluvia valtioita (Irakia, Irania jaPohjois-Koreaa) sekä terroristien tukemisesta että joukkotuhoaseidenkehittämisestä. Kyseessä on pääpiirtein sama maaryhmä, joka oli mai-nittu usein �roistovaltioiden listalla�. Kuitenkin presidentti Clintoninkauden lopulla oli tuosta nimityksestä jo luovuttu ja ryhdytty paranta-maan yhteistyötä ydinaseistuksen rajoittamiseksi.

Presidentti Bushin puhe liittovaltion tilasta tammikuun lo-pussa selkeytti uutta doktriinia. Koko maailma kuuli republikaanisenjulistuksen kansainvälisen politiikan uusista pelisäännöistä, ja toimen-piteiden Saddam Husseinin kukistamiseksi piti alkaa viipymättä.

Keväällä 2002 Lähi-idässä kärjistynyt Israelin ja palestiinalais-ten välinen konflikti on kuitenkin monimutkaistanut ja laajentanutedellisenä syksynä alkanutta kriisitilannetta, jossa yhä keskeisellä si-jalla ollut terrorismin vastainen sota siirtyi Yhdysvaltojen ilmoituksenmukaan jo �toiseen vaiheeseen�. Sen on määrä olla entistä aktiivisem-paa toimintaa ennalta ehkäiseviksi tarkoitetut iskut mukaanluettuina.

�Bushin doktriini�

Presidentti Bush piti kongressissa 29.1.2002 vuotuisen liittovaltiontilaa koskeneen puheen, josta odotetusti tuli terrorisminvastaisensodan käymisen poliittisen ja strategisen doktriinin julistus. Hän aloittidramaattisesti sanomalla: �Kokoontuessamme tänä iltana kansakun-tamme on sodassa, taloutemme kärsii taantumasta ja koko sivistynyt-tä maailmaa uhkaavat ennennäkemättömät vaarat. Kuitenkin liitto-valtiomme on nyt vahvempi kuin koskaan ennen.� Presidentti jatkoikuvaamalla syyskuisten terrori-iskujen aiheuttamaa shokkia ja toisaal-ta torjunnan päättäväisyyttä sekä Afganistanissa saavutettuja menes-tyksiä. Kuitenkin sota terrorismia vastaan oli vasta alkuvaiheessaan.

34

Vaikka useita satoja epäiltyjä oli pidätetty, kymmeniä tuhansia terro-risteja oli levittäytynyt eri puolille maailmaa valmiiksi jatkamaan tu-hotekojaan.67

Sitten presidentti siirtyi käsittelemään terrorismin vastaisen so-dan jatkoa. Yhdysvalloilla oli kaksi suurta päämäärää: (1) Tuhotaterroristien harjoitusleirit, rikkoa heidän suunnitelmansa ja tuoda ter-roristit oikeuden eteen. (2) Estää terroristeja ja valtioita, jotka pyrki-vät hankkimaan kemiallisia, biologisia tai ydinaseita, uhkaamasta Yh-dysvaltoja ja maailmaa. Ensimmäisen tehtävän suoritus oli jo Afganis-tanissa saatu hyvään alkuun, mutta muualla oli yhä terroristiorgani-saatioita, kuten Hamas, Hizbollah, Islamilainen jihad ja Jais-i-Moham-med, jotka toimivat syrjäisillä paikoilla. Niitä vastaan tultaisiin käy-mään kaikkialla. Yhdysvallat odotti myös muiden valtioiden asettu-van terroristeja vastaan. Bushin sanoin: �Jos jotkut ovat liian arkojaeivätkä toimi, Yhdysvallat toimii.�

Toisen päämäärän mukaisesti estetään terroristeja tukevia halli-tuksia uhkaamasta Amerikkaa tai sen liittolaisia joukkotuhoaseilla. Nuovaltiot, Pohjois-Korea, Iran ja Irak, ja niiden kanssa liittoutuneet ter-roristit muodostavat maailmanrauhaa uhkaavan �pahuuden akselin�.�Pidämme liittolaistemme kanssa huolta siitä, etteivät ne saa haltuun-sa tarvittavia resursseja joukkotuhoaseiden tuotantoa varten. Kehi-tämme tehokkaan puolustuksen ohjuksia vastaan itsemme ja liitto-laistemme suojaksi. Kaikkien tulee tietää, että Amerikka tekee sen,mikä on välttämätöntä kansakunnan puolustamiseksi.�

Presidentti Bush lisäksi totesi, ettei aikaa ole hukattavissa, sillävaarat kasvavat. Yhdysvallat ei jää odottamaan tuhon lähestymistäeikä salli uhkaamista joukkotuhoaseilla. Toimintaa terroristeja ja hei-dän tukijoitaan vastaan ei keskeytetä. �Historia on kutsunut Ameri-kan liittolaisineen toimintaan, ja meidän velvollisuutemme ja etuoi-keutemme on taistella vapauden puolesta.�

Myös budjetissa presidentin mukaan tulisi näkymään, että tär-kein asia on kansakunnan turvallisuus. Budjetissa on kolme tavoitet-ta: �Me voitamme tämän sodan, suojaamme kotimaamme ja elvytäm-me taloutemme.�

67 �President Delivers State of the Union Address�, 29.1.2002. Saatavilla: www.whitehouse.gov.

35

Loppuosan laajasta puheestaan Bush omisti koulutukselle, ta-louden elvytykselle ja työllisyydelle sekä amerikkalaisen kulttuurin jayhteiskunnan ylistykselle. Hän mukaansa Amerikka puolustaa lujasti�ei-neuvoteltavissa olevia� arvojaan: laillisuutta, valtion vallan rajoi-tusta, kunnioitusta naisia kohtaan sekä yksityisomaisuutta, sananva-pautta, tasavertaisuutta oikeuden edessä ja uskonnollista suvaitsevai-suutta. Näitä arvoja tullaan edistämään myös muualla, muslimimaail-ma mukaan luettuna.

Noita tehtäviä suorittamaan (asevoimien ja poliisin lisäksi) Bushkutsui amerikkalaisia liittymään uuteen organisaation USA FreedomCorps. Sen tehtäviin tulee kuulumaan kodinturva, yhteiskunnan raken-taminen ja myötätunnon herättäminen Yhdysvaltoja kohtaan eri puo-lilla maailmaa. Tarkoituksena on värvätä �vapausjärjestöön� 200 000vapaaehtoista. Uudistettu Peace Corps pyritään kasvattamaan jäsen-määrältään kaksinkertaiseksi ja suuntaamaan toimintaan erityisesti is-lamilaiseen maailmaan.

Konkreettisena mainintana terrorismin vastaisen sodan suures-ta liittokunnasta hän vielä totesi, että nyt oli tilaisuus poistaa vanhojakilpailuasetelmia ja työskennellä yhdessä Venäjän, Kiinan ja Intiankanssa rauhan ja vaurauden edistämiseksi. Joka puolella vapaat mark-kinat ja vapaat yhteiskunnat osoittavat kykynsä nostaa elintasoa. Erimaanosissa toimivien liittolaisten kanssa osoitetaan, ettei terrorismikykene pysäyttämään vapautumista.

Erityistä huomiota maailmalla herätti puheen osa, joka käsitteli�pahuuden akselia�. Koko puhetta leimasi vahva ideologinen julis-tus, doktriini, jonka puitteissa ei olisi sijaa kompromisseille. Siinä py-rittiin esittämään ohjelma, joka olisi helposti miellettävissä, samaantapaan kuin presidentti Wilsonin julistama �14 kohdan ohjelma� Yh-dysvaltojen lähtiessä ensimmäiseen maailmansotaan, presidentti Roo-seveltin �Atlantin julistus� toisen maailmansodan alkuvaiheissa taipresidentti Trumanin kylmän sodan alkaessa vuonna 1947 julistama�kommunismin patoamisoppi�.

Kansainvälisissä kommenteissa puheen sanomaa myös moitit-tiin liiaksi yksinkertaistavaksi, �mustavalkoiseksi� julistukseksi (�hy-vän puolesta pahaa vastaan�), joten olisi odotettavissa vaikeuksiakäytännön ulkopolitiikan hoidolle. �Pahuuden akseliin� nimetyt maateivät monien mielestä paljonkaan poikenneet Yhdysvaltojen liittolai-sikseen kelpuuttamista muslimimaista. Toisaalta lukuisten liittolais-

36

ten saaminen hyväksymään kaikki Yhdysvaltojen julistamat päämää-rät ja arvot näytti vaikealta, mutta kritiikki ei tuntunut huolettavanamerikkalaisia � ainakaan toistaiseksi.68

Kriittisissä analyyseissa kiinnitettiin myös huomiota Bushin pu-heesta puuttuneisiin seikkoihin. Siinä ei ollut mitään mainintaakansainvälisistä järjestöistä (Nato, EU, OECD, WTO ja YK) eikä yleis-maailmallisista ihmisoikeuksista tai kansainvälisestä oikeudesta, vaankaikki nähtiin Yhdysvaltoihin keskittyneenä ja sikäläisten arvojenlevittämisenä maailmalle peräti �historian antamalla oikeutuksella�.Oli odotettavissa, että kun amerikkalainen patriotismi nyt oli selvästimuuttunut nationalismiksi, monet vanhat Amerikan ystävät tuntevatolonsa vaivautuneeksi.69

Länsi-Euroopassa kummasteltiin sitä, ettei presidentti Bushmaininnut Natoa tai Euroopan unionia luetellessaan terrorismin vas-taisen sodan liittolaisia. Tähän saatiin lisävalaistusta heti seuraavanviikonlopun aikana 2.-3. helmikuuta pidetyssä turvallisuuspolitiikankonferenssissa Münchenissä. Siellä Washingtonin kannan toivat julkiPentagonin edustajat ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajiin kuuluvat se-naattorit. Keskustelujen sävy oli ajoittain kireä, sillä saksalaispoliiti-kot protestoivat sanoen, etteivät he hyväksy Yhdysvaltojen sanelua.70

Münchenin konferenssissa turvallisuuspoliittinen neuvonantajaRichard Perle painotti sitä, että Yhdysvaltojen oma turvallisuus onasetettu kaiken muun, myös liittolaissuhteiden, edelle. �Yhdysvallattoimii tarvittaessa yksin, jos muut eivät uskalla tai halua.� Toisenahallinnon edustajana puhuneen varapuolustusministeri Paul Wolfowit-zin mukaan Naton täytyi kehittyä terrorismin vastaiseen sotaan sovel-tuvaksi, jotta sillä olisi olemassaolon oikeutus. Siitä ei voi jäädä si-vuun, jos aikoo olla Yhdysvaltojen puolella, eikä puolueettomuuttahyväksytä. Lisäksi hän sanoi, että terrorismin vastaisessa sodassa onsiirrytty vaiheeseen, jossa �tähtäämme ennalta ehkäisyyn, emmekä enäävain rankaisuun... Paras puolustus on hyvin järjestetty hyökkäys.�

68 Ks. esim. �George Bush and the axis of evil�, The Economist 2. - 8.2.2002, �US dismissesEuropean charge of simplisistic world�, AFP 8.2.2002 ja Uwe Schmitt, �Die USA nehmen keineNotiz von der Kritik Europas�, Die Welt 12.2.2002.69 Ks. perusteellinen analyysi puheen sisällöstä artikkelissa Jan Oberg, �Bush�s State of WarAddress�, TFF Pressinfo 143, 30.1.2002. Saatavilla: www.transnational.org.70 Ks. Henning Bartels, �Dunkle Wolken über den transatlantischen Beziehungen�, Europäi-sche Sicherheit, s. 3.

37

Yhdysvallat ei myöskään aio sitoutua olemassa oleviin liittoihin. �Tehtä-vän täytyy määrittää liittokunnan rakenne, eikä olemassa oleva liittosaa määrätä tehtävää�. Hän valaisi asiaa toteamuksella: �Emmehänme tarvitse nyt Natoa Filippiineillä�.71

Naton tulevaisuuden kyseenalaistaminen oli useiden leh-distökommenttien aiheena. Länsieurooppalaisissa arvioissa toistuikäsitys, että Yhdysvalloista oli kuultu vakava huomautus Naton muu-tostarpeista eikä liiton syrjäytyminen uusimmasta kehitysvaiheesta ol-lut muutenkaan jäänyt huomaamatta. Ongelmien syistä vallitsi sen si-jaan eriäviä käsityksiä. Pääsihteeri George Robertsonin mukaan eu-rooppalaisten jäsenmaiden tuli lisätä sotilasmenojaan ja muuntaa ase-voimansa käyttökelpoisiksi Yhdysvaltojen rinnalle Naton alueen ul-kopuolisiin toimintoihin.72 Eräissä muissa kommenteissa huomautet-tiin, että kysymys on enemmänkin intressien eroista ja suurista periaa-teongelmista kuin vain �teknologiakuilusta� Yhdysvaltojen ja liitto-laisten välillä.73

Talven kuluessa presidentti Bush ja hänen avustajansa selvensi-vät vielä useissa tilaisuuksissa �Bushin doktriinia�. Vahvistui käsitys,että terrorismin vastainen sota ja siihen liittyvä kotimaan puolustusolivat todella tulleet kaikkea poliittista päätöksentekoa hallitseviksitehtäviksi. Aivan julkisesti ryhdyttiin myös puhumaan Irakin hallituk-sen kaatamisesta tarvittaessa asevoimin. Yhdysvallat ei myöskään su-vainnut arvostelua, jota kuului ymmärrettävästi �pahuuden akseliksi�nimettyjen valtioiden taholta mutta myös monilta liittolaisilta. Esi-merkiksi Ranskan ulkoministeri Hubert Vedrine nimitti Bushin linjaa�liiaksi yksinkertaistavaksi� ja jopa EU:n ulkoasiainkomissaari, enti-nen englantilainen konservatiivipoliitikko Chris Patten sanoi, että�emme halua tulla kohdelluksi satelliitteina�. Useilla Euroopan unio-nin mailla oli erityisesti suhteissa Iraniin ja Pohjois-Koreaan huomat-tavasti joustavampi linja kuin Yhdysvalloilla, mutta myöskään jyrkkiätoimia Irakia vastaan ei EU:n piirissä hyväksytty.74

71 Ks. �US �ready to go alone��, BBC News 2.2.2002, �U.S. ready for pre-emptive strikes in terrorwar�, The Mercury News 2.2.2002 ja �Anti-Terror fight may mean shifting alliances: US official�, AFP3.2.2002.72 Ks. esim. Severin Weiland, �Die Nato � selbstsicher und selbstkritisch�, Der Spiegel online,3.2.2002 ja George Robertson, �Die Zukunft der NATO�, Europäische Sicherheit 3/2002, s. 26 - 28.73 Ks. esim. �NATO�s need for reform�, Financial Times 8.2.2002.74 �Who needs whom?�, The Economist 9. - 15.3.2002, s. 30 - 31.

38

Presidentti Bushin talvella 2002 julistamaa ja myös käytännössänoudattamaa oppia voi luonnehtia �ideologiseksi republikanismiksi�,vaikka eroa demokraatteihin ei haluttu kansallisen yksimielisyydenvuoksi mitenkään korostaa. Se merkitsi selvää irtautumista aiemminjulistetusta klassisen realismin mukaisesta ajattelusta, jossa strategi-nen tarkoituksenmukaisuus oli etusijalla. Yhdysvaltojen politiikkaanoli tullut syyskuun terrori-iskujen ja niitä seuranneiden sotatoimientuloksena selvästi ideologisempi ja konservatiivisempi nationalis-tinen sävy, jolloin perinteisiä amerikkalaisia arvoja korostanut taiste-lu �hyvän puolesta pahuutta vastaan� nousi keskeiselle sijalle. Se poik-keaa �wilsonilaisesta liberalismista� painottaessaan voimaa ja Yhdys-valtojen kansallisia etuja, vaikka samalla pyritään maailmalla edistä-mään �amerikkalaisia arvoja�. Ne on määritetty republikaanisen tul-kinnan mukaisista amerikkalaisista lähtökohdista eivätkä siis pohjau-du yleismaailmallisiin demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteisiin.�Ideologisessa republikanismissa� pelkistyy ajatus: �Mikä on hyväksirepublikaanien johtamalle Amerikalle, on myös hyväksi maailmalle�.

Yhdysvaltojen strateginen uudistusohjelma

Yhdysvaltojen hallitus julkaisi syyskuussa 2001 puolustuspoliittisenohjelman (QDR)75, jossa kerrottiin siirrytyn �uhkiin� perustuvastaajattelusta �suorituskykypohjaiseen� ajatteluun. Enää ei pidetty tär-keänä varautua tiettyjen, verraten selvästi määritettyjen uhkien tor-juntaan, vaan oli luotava kyky vastata hyvin erilaisiin tilanteisiin tar-vittaessa ennalta ehkäisevällä toiminnalla. Myöskään �kahden sodanoppia� (kykyä käydä yhtäaikaisesti kahta �alueellista� sotaa, lähinnäLähi-idässä ja Koreassa) ei enää pidetty tärkeänä painottaa, vaikkakäytännössä ylläpidetään kykyä yhtäaikaisiin sotatoimiin jopa useam-malla alueella. Ohjelma oli muotoiltu paljolti perusteluksi ohjuspuo-lustushankkeen edistämiselle, eikä siinä otettu huomioon juuri lain-kaan tarvetta varautua �epäsymmetriseen sodankäyntiin�.76

Syksyn 2001 ja Afganistanin sodan kokemuksia pyrittiin otta-

75 Quadrennial Defense Review Report (QDR 2001) 30.9.2001. Saatavilla: www.defenselink.mil/pubs/qdr2001.pdf.76 Ks. Lawrence Freedman, �The Third World War?�, Survival, Vol 43, No 4, Winter 2001 - 02,s. 76.

39

maan huomioon uuden puolustusbudjetin laatimisessa. Sitä kuvas-tavat lisäykset aseistukselle ja toiminnoille, joilla pyritään estämäänterroristeja hankkimasta itselleen tukialueita (lisäys 157 %), ja vies-tintäteknologiaan (lisäys 125 %). Kuitenkin merkittävä lisäys määrä-rahoissa on avaruuspuolustusohjelmille (lisäys 145 %), joilla suojau-dutaan nimenomaan suurvaltojen mahdollisia avaruushyökkäyksiävastaan esimerkiksi suojaamalla tiedustelu- ja viestisatelliitteja.77

Budjettivuodelle 2003 presidentti Bush esitti puolustusmenoi-hin 379 miljardia dollaria, jossa lisäystä on 48 miljardin dollaria verrat-tuna vuoden 2002 budjettiin.78 Pelkkä korotus on selvästi suurempikuin Saksan tai Britannian puolustusbudjetit, mutta se on tarkoitettuvain laajan varustautumisohjelman aluksi. Viiden vuoden kuluessa so-tilasmenoihin on tarkoitus käyttää yli 2 000 miljardia dollaria. Kokokansallisen turvallisuuden budjetti (puolustusministeriö + energia-ministeriöstä ydinaserahoitus) on 396 miljardia dollaria eli huomatta-vasti suurempi kuin varsinainen Pentagonin budjetti. Sen on määränousta 470 miljardiin dollariin vuonna 2007. Lisäksi on turvallisuu-den vaatimia menoja useilla muillakin budjettikohdilla. Yhdysvalto-jen puolustusbudjetti on suuri verrattuna mihin tahansa kilpailijaan tailiittolaiseen, noin 40 prosenttia koko maailman yhteenlasketuista so-tilasmenoista. Kuitenkin siitä huomattava osa on mennyt käyttö- jaylläpitokustannuksiin. Lisäyksillä on tarkoitus tehostaa erityisesti tut-kimus- ja kehittämistoimintaa ja uuden materiaalin hankintaa. Arvos-telijoiden mielestä budjettiesitykseen sisältyi yhä paljon sellaisia hank-keita, jotka oli pantu alulle kylmän sodan aikaisilla perusteilla, eivätkäne hyvin palvele uusia tehtäviä. Raha ei riitä uudistuksien tehokkaa-seen läpiviemiseen, vaan kuluu suureksi osaksi vanhojen rakenteidenylläpitämiseen ja vanhentuneiden projektien toteutukseen.79

Yhdysvaltojen puolustusbudjetti vuodelle 2003 hyväksyttiin kon-gressissa lähes presidentin esityksen mukaisena. Kansallisen turvalli-suuden menoihin osoitettiin 393 miljardia dollaria. Kävi kuitenkin ilmi,etteivät kongressiedustajat olleet halukkaita hyväksymään kaikkia

77 Donald Rumsfeld, �Transforming the Military�, Foreign Affairs, May/June 2002, s. 24 - 27.78 �President Calls for $ 48 Billion Increase in Defense Spending�, 4.2.2002. Saatavilla:www.whitehouse.gov.79 Ks. esim. �Transformation postponed�, The Economist 16.2.2002, s. 46 - 47, �Armed to theteeth�, Observer 10.2.2002, O�Hanlon (2002), s. 61 - 63 ja Elliot Cohen, �A Tale of Two Secretaries�,Foreign Affairs, May/June 2002, s. 40.

40

puolustusministeri Rumsfeldin esityksiä. Hän oli esittänyt aseistuksenmodernisointia muun muassa lopettamalla kalliin (11 miljardia dolla-ria maksavan) tykistöjärjestelmän kehittelyn. Kongressi silti myönsisiihen varoja ja vähensi ohjuspuolustuksen kehittämismenoja.80

Terrorismin vastaisen sodan aiheuttamia kuluja on myös erilli-sissä lisäbudjeteissa ja eri hallinnonhaarojen rahoitusvastuulla. Mai-nittakoon vain tiedusteluorganisaatioiden salaiset budjetit, joihinarvioidaan sisältyvän noin 30 miljardin dollarin vuotuiset määrärahat.Viestiliikennettä eri puolilla maailmaa seuraavalla NSA:lla on palve-luksessaan noin 30 000 henkilöä, ja CIA:lla on nyt enemmän agenttejakuin koskaan. Viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna CIA:nkenttähenkilöstön lisäys on ollut kymmenkertainen. Tiedusteluorga-nisaatiot ovat saaneet lisää rahaa mutta myös joutuneet viime syksynhuonojen kokemuksien vuoksi toimintojensa tehostamisvaatimustenkohteeksi.81

Kansallisen turvallisuuden strategia (turvallisuuspoliittinendoktriini) on hahmotettavissa presidentin, ministerien ja heidän avus-tajiensa puheista. Uuden hallinnon aloittaessa toimintaansa on myösollut tapana kirjoittaa erillinen asiakirja, joka selvittää kansallisen tur-vallisuuden strategiaa. Sen laatimisesta vastaa kansallinen turvallisuus-neuvosto, mutta viime syyskuussa alkaneen kriisivaiheen takia strate-giapaperin viimeistely on kuitenkin jäänyt kesken. Lisäksi ulkosiain-hallinnon ja Pentagonin keskinäinen kilpailu on vaikeuttanut työtä.Ongelmakohtia ovat ulko- ja puolustuspolitiikan suhteet, kannanotto�kansakunnan rakentamiseen� (nation-building), johon republikaani-hallinto ei aluksi halunnut ryhtyä mutta joutui Afganistanissa kuiten-kin mukaan sen toteutukseen, sekä kysymys Yhdysvaltojen suhteistaliittolaisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin.82

Terrorismin vastaisen sodan tehtävät ovat leimanneet Yhdys-valtojen turvallisuuspolitiikkaa niin voimakkaasti, ettei pidemmänaikavälin strategiasta ole ehditty paljon edes keskustella. Puheista jakäytännön toimista on voitu hahmotella käsitys, että puolustus on

80 Jennifer Loven, �Defense Spending Bill Passes House�, Washington Post 10.5.2002 ja JimAbrams, �Senate and House Pass Defense Bills�, Washington Post 27.6.2002.81 Ks. �Top CIA official warns next terror attack unavoidable�, Yahoo News 28.4.2002.82 Presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Condoleezza Rice, joka johtaa myös kan-sallisen turvallisuuden neuvoston (National Security Council = NSC) työtä, ilmoitti, että ko. asiakirjasaataisiin valmiiksi vielä keväällä 2002. Ks. CDI Weekly Defense Monitor 4.4.2002, s. 2 - 3.

41

etusijalla ja ulkopolitiikka sille alisteista. Tästä myös seuraa, ettäYhdysvallat suhtautuu erittäin vihamielisesti kaikkiin niihin valtioi-hin, jotka eivät tue sen terrorismin vastaisia toimia. Niistä tärkeim-mällä sijalla oli al-Qaidan murskaaminen, mutta heti sen jälkeen pai-nopiste on ollut siirtymässä joukkotuhoaseiden leviämisen vastaiseentoimintaan, jolloin tärkeimpänä kohteena on Irak. Tähän liittyi kysy-mys, pitäisikö jatkoa varten asettaa liittokunnan rakentaminen etusi-jalle vai pitäisikö Yhdysvaltojen valmistautua toimimaan yksin. Hal-linnon sisällä tästä käytiin ankaraa väittelyä, sillä ulkoministeriö puol-si liittokunnan muodostamista, kun taas varapresidentti Dick Cheneyja Pentagonin johto korostivat Yhdysvaltojen oman, päättäväisen toi-minnan vaatimusta.83

Yhdysvaltojen ydinaseopin muutos tuli julkisuuteen maalis-kuussa, kun Los Angeles Times julkaisi uutisen haltuunsa saamasta, yli50 sivun laajuisesta salaisesta asiakirjasta Nuclear Posture Review, jokaoli toimitettu kongressin komitealle 8. tammikuuta. Sitä kommentoi-nut tunnettu ydinasetutkija William Arkin piti dokumenttia merkit-tävänä osoituksena ydinasestrategian muutoksesta puhtaasta kylmänsodan aikaisesta �pelotusopista� (deterrence) kohti ydinaseiden pa-rempaa käytettävyyttä taisteluvälineinä. Vaikka pienten, monipuo-lisesti käytettävien ydinräjähteiden kehittämisestä oli ollut ajoittainpuhetta ja kokeita oli tehty, ajatuksesta oli kuitenkin aina luovuttu,kun ei haluttu madaltaa �ydinasekynnystä�. Uudessa suunnitelmassaperusteluna mainittiin käytettävyyden ja samalla myös pelotuskyvynparantaminen siten, että mahdollisiksi kohteiksi nimettiin Kiina, Ve-näjä, Irak, Pohjois-Korea, Iran, Libya ja Syyria. Ydinaseita tulisi val-mistautua käyttämään myös tavanomaisten aseiden jatkeena, jos näi-den teho ei riitä esimerkiksi maanalaisia luolia vastaan.84

Yhdysvaltojen ydinasedoktiinin uudistusohjelmaa arvosteltiinvoimakkaasti sekä kansainvälisesti että maan omissa asiantuntijapii-reissä.85 Irtauminen kylmän sodan aikaisesta �molemminpuolisen ydin-asepelotuksen� opista oli Bushin hallinnolta tärkeä strateginen linjan-valinta alusta alkaen. Siihen kuului ballististen ohjusten torjuntajär-

83 Ks. �The Great Debate: Washington�s Coalition Dilemma�, Statfor-raportti 12.2.2002 ja �Emer-ging Bush Doctrine Reshaping U.S. Strategy�, Stratfor-raportti 25.2.2002.84 Paul Richter, �U.S. Works Up Plan for Using Nuclear Arms�, Los Angeles Times 9.3.2002 jaWilliam Arkin, �Secret Plan Outlines the Unthinkable�, Los Angeles Times 10.3.2002.85 Ks. esim. �Bushs riskanter Flirt mit der Atombombe�, Der Spiegel, online 10.3.2002 ja JimLobe, �Fallout fierce over Washington�s new nuclear policy�, Asia Times 13.3.2002.

42

jestelmän kehittäminen, luopuminen sitovien ydinasesopimusten te-osta (esim. START-sopimusten jatkosta) ja kattavan ydinaseiden koe-kiellon (Comprehensive Test Ban) sopimuksen jättäminen ratifioimat-ta vastoin monien asevalvonnan asiantuntijoiden suosituksia.86 Tal-vella 2002 julkisuuteen tullut suunnitelma oli johdonmukainen jatkovalitulle linjalle. Se siis merkitsee, ettei enää ollut puhettakaan ydin-aseiden radikaalista riisunnasta tai täydellisestä hävittämisestä, kutenpresidentit Ronald Reagan ja Mihail Gorbatshov näkivät yhteisessävisiossaan Reykjavikin kokouksessa vuonna 1986.87

Arvosteluun vastattiin Yhdysvaltojen hallituksen taholta vä-hättelemällä muutoksen merkitystä verrattuna aikaisempaan ydinase-oppiin, sillä Yhdysvallat ei ollut koskaan luvannut olla käyttämättätarvittaessa ydinaseitaan myös ensimmäisenä. Toisaalta vakuutettiin,että kyseessä oli vain muistio ydinaseistuksen kehittämisestä eikä vie-lä päätös. Ydinaseiden päätehtävänä olisi edelleen ylläpitää pelotet-ta.88 Toisaalta kuitenkin puolustusministeri Rumsfeld on ilmoittanut,että Nuclear Posture Review merkitsee uutta lähestymistapaa strategi-seen pelotusoppiin, sillä �turvallisuus lisääntyy, kun riippuvuutta stra-tegisista ydinaseista vähennetään�.89 Myös tietoja miniydinaseidenkehitystyöstä on tihkunut.90 Lisäksi näyttää selvältä, että Yhdysvallatei ole valmis sitoutumaan ydinaseiden koeräjäytykset kieltävään sopi-mukseen.

Kriittisenä yhteenvetona Yhdysvaltojen ydinasepolitiikan uudis-tussuunnitelman vaikutuksista esitti aseidenriisunta-asiantuntijaRichard Butler seuraavat seikat: (1) Jo pitkään tunnustettu ydinasei-den perustava ero tavanomaisiin aseisiin nähden pyritään nyt häivyt-tämään, mikä sopii huonosti Yhdysvaltojen hallituksen kristillismo-raalisiin korostuksiin. (2) Laajalti tunnustettu ja myös toistaiseksi ver-raten hyvin menestynyt pyrkimys saada ydinaseiden leviäminen este-

86 Tilanteesta v. 2001 ks. Jim Wurst - John Burroughs, �Ending the Nuclear Nightmare: AStrategy for the Bush Administration�, World Policy Journal, Vol. XVIII, No 1, Spring 2001. Saatavilla:www.worldpolicy.org/journal/wurst.html.87 Reykjavikissa lokakuussa 1986 pidetyn kokouksen merkityksestä ydinaseriisunnalle ks. Mau-no Koivisto, Historian tekijät. Kaksi kautta II (Kirjayhtymä, Helsinki - Juva 1995), s. 202 - 203. President-ti Reagan perusteli useissa yhteyksissä ohjustentorjuntaohjelmaansa (SDI) näkymällä, että se tekeeydinaseet tarpeettomiksi.88 David Savage, �Nuclear Plan Meant to Deter�, Los Angeles Times 11.3.2002 ja �US keeps allnuclear options open: Bush�, Yahoo News 14.3.2002.89 Rumsfeld (2002), s. 30.90 Gay Alcorn, �Bunker-busting nukes on Bush drawing board�, Herald/SMH 20.3.2002 jaRichard Norton-Taylor, "The new nukes", The Guardian 6.8.2002.

43

tyksi ja ydinaseet lopulta hävitetyiksi sopimusvaraisesti kaikkia yhtä-läisesti koskevilla perusteluilla uhrataan amerikkalaisten oman eduntavoittelulle. (3) Tästä syntyy huono esimerkki muidenkin joukkotu-hoaseiden leviämisen estämisen ja hävittämisen kannalta. (4) Ydin-asepolitiikan muutoksen perusteleminen terrorismin vastaisella toimin-nalla vaarantaa sen yleistä uskottavuutta.91

Uuden ydinaseopin arviointi jatkui lähinnä siltä pohjalta, ettäkysymys ei ole vallankumouksellisesta uudistuksesta ja ydinaseidenroolin palauttamisesta strategiassa keskeiseksi kylmän sodan alkuvai-heiden tapaan, vaan uudistuksilla pyritään vastaamaan tilannekehityk-seen. Varautuminen yksinomaan Venäjän ydinaseiden käyttöä estämäänei voi olla enää järkevää, vaan tilalle on tullut vaatimus kyetä vastaa-maan erilaisiin uhkatilanteisiin joustavasti erilaisilla aseilla. Tässä suh-teessa ydinaseopin uudistus on selvästi osa laajempaa Yhdysvaltojensotilasstrategian �paradigman muutosta�.92

Mahdollisina ydinaseiden kohdemaina mainituissa Kiinassaja Venäjällä reagoitiin voimakkaasti. Kiinan hallitus julisti, etteivät kii-nalaiset enää koskaan tule alistumaan ulkomaisiin uhkauksiin. Saman-aikaisesti Kiina protestoi Yhdysvaltojen ja Taiwanin välisten suhtei-den lämmittämistä vastaan.93 Venäjällä vastatoimet liittyvät ennen kaik-kea varautumiseen Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmään, mut-ta sen arveltiin tulevan valmiiksi vasta 2015 - 2020.94

Talvella 2002 Yhdysvallat koki olevansa ylivoimainen sotilas-mahti, jonka ei tarvinnut kovin paljon pelätä joutumista vastentah-toisesti vakavaan sotilaalliseen selkkaukseen suurvaltaa tai liittoutu-maa vastaan. Sota terrorismia vastaan sen sijaan jatkui ja tuotti epä-varmuutta. Syyskuu 2001 oli osoittanut, kuinka suuret yllätykset ovatmahdollisia. Strateginen uudistusohjelma on tarkoitettu parantamaantehokkuutta käydä sekä terrorismin vastaista että tavanomaista sotaa.Käytännössä niiden välille on vaikea tehdä eroa, koska mahdollisethyökkäykset esimerkiksi Irakia tai Irania vastaan sisällytettiin terroris-min vastaisen toiminnan piiriin. Sotilasbudjetin suurimmat menoerät

91 Richard Butler, ��Why nuclear is not the answer�, The Age 17.3.2002. Saatavilla:www.theage.com.au/articles/2002/03/16/1015909912193.html. Butler on Australian entinen YK-suurlähettiläs ja toimi YK:n asetarkastajiston johtajana Irakissa 1990-luvulla.92 Ks. Joachim Krause - Benjamin Scheer, �Eine �neue� Nuklearstrategie der USA?�, Internatio-nale Politik 7/2002, s. 35 - 42.93 Michael Battye, �China Accuses U.S. of �Nuclear Blackmail��, Reuters 16.3.2002.94 �Russia planing to counter US missile shield: defence minister�, Yahoo News 28.3.2002.

44

kohdistuvat joka tapauksessa sellaisiin toimintoihin ja materiaalihan-kintoihin, joilla luodaan kykyä taistella tarvittaessa suurvaltaa (esi-merkiksi Kiinaa ja Venäjää) tai niiden muodostamaa liittokuntaa vas-taan. Budjettiperusteluistakin ilmenee, että amerikkalaiset kokevatolevansa haavoittuvia monella alalla. Esimerkiksi avaruuteen sijoite-tut valvonta-, tiedustelu- ja viestintäjärjestelmät ovat alttiina tuho-amiselle, jos vastassa on suurvalta.

Yhdysvallat ei kaikilla sotilaallisen toiminnan aloilla erikseen olesuinkaan ylivoimainen. Neuvostoliiton peruja Venäjällä on erittäin kor-keatasoista osaamista ja myös valmistuskapasiteettia etenkin avaruus-ja ilmapuolustusalalla95, maavoimien aseistuksessa sekä sukellusvene-aseistuksessa.

Yhdysvallat pyrkii säilyttämään materiaalisen ja taidollisen yli-voiman myös suhteessa mahdollisiin suurvaltahaastajiin, ja se tuleemaksamaan paljon. On myös hyvä muistaa, että voimasuhteita ei voi-da pätevästi arvioida mittaamalla vain kaluston ja henkilöstön määrääja laatua, sillä ratkaisevaa on tilanne, jossa voimia käytetään. Yhdys-valloillakaan ei ole kokemusta taistelutilanteesta suurvaltaa vastaansitten toisen maailmansodan. Suurvaltayhteenoton todennäköisyys onnyt pieni, mutta suunnittelussa siihen varaudutaan, vaikka asiasta eipaljon puhuta. Terrorismin vastaiseen sotaan käytettävät resurssit ovatmyös osoittautuneet hyvin rajallisiksi, ja tarve liittolaisten hankkimi-seen on tullut selvästi ilmi.

Kevään 2002 kuluessa vahvistuivat merkit siitä, että Yhdysval-tojen strateginen doktriini saisi myös virallisesti tunnustetun offensii-visen leiman. Puolustusministeri Rumsfeld sanoi puheessaan Kan-sallisen puolustuksen yliopistossa (National Defense University) 31.tammikuuta, että tarkoituksena on �ylläpitää pelotetta neljällä tärkeälläsuunnalla ja tukea sitä kyvyllä lyödä nopeasti kaksi hyökkääjää sa-manaikaisesti sekä samalla säilyttää mahdollisuus suureen vasta-hyökkäykseen, jonka päämääränä olisi hyökkääjään pääkaupunginmiehittäminen ja hallituksen vaihtaminen�. Vihollismaan tuntomerkitsopivat hyvin Irakiin, Iraniin tai Pohjois-Koreaan, mutta niitä voidaan

95 Yhdysvallat seuraa tiiviisti venäläisen sotatekniikan kehitystä, erityisesti ohjuksia. Ks. �CIAWill Continue Search for Russian Technologies�, Stratfor-raportti 15.4.2002 ja �Russia �target� formore foreign spies�, BBC News 6.5.2002. Venäläiset ilmapuolustusohjukset ovat maailman huippu-luokkaa. Ks. esim. �US Might Buy Russian Missiles�, SpaceDaily 19.3.2002, saatavilla:www.spacedaily.com/news/russia-military-general-02g.html. Siinä kerrotaan, että amerikkalaiset ovatostamassa Venäjältä 18 000 ilmataisteluohjusta F-15 ja F-18 -hävittäjiinsä.

45

soveltaa muihinkin maihin. Uutta doktriinia on luonnehdittu �strate-giseksi kontrolliksi�, koska siihen sisältyy ajatus jatkuvasta epäilyttä-vien alueiden valvonnasta ja nopeasta iskusta ajankohtaisen tai po-tentiaalisen uhkan ilmetessä. Painopiste on siirtynyt samalla terroris-tien etsimisestä vihollisen joukkotuhoaseiden valmistuksen ja käytönennalta ehkäisyyn. Iskut voivat olla tarkoin rajoitettuja, mutta tarvit-taessa viholliselta tuhotaan täydellisesti sotilaallinen, teollinen ja po-liittinen voima, jotta vastustaja pakotettaisiin peräytymään tai antau-tumaan. Näiden päämäärien saavuttamiseksi Yhdysvallat tulee teke-mään kaikkensa pitäen voimankäyttöä legitiiminä ja hankkien siihentarvittavat resurssit.96

Presidentti Bush tarkensi uuden strategian linjauksia erityisestipuheessaan 1.6.2002 West Pointista valmistuneille upseereille. Hänkuvaili laveasti Yhdysvaltojen �suurta tehtävää� maailmassa ja erityi-sesti amerikkalaisille upseereille varattua roolia sen toteuttajina. Pre-sidentin mukaan �sotamme terrorismia vastaan on vasta alussa, muttase alkoi Afganistanissa hyvin.� Kylmän sodan aikana toiminut pelo-tuksen ja patoamisen oppi (doctrine of deterrence and containment)toimii yhä eräissä tapauksissa, mutta se ei enää ole pätevä estämäänuusia uhkia, joiden torjuminen vaatii uutta ajattelua. Terroristeja eivoi pelottaa uhkaamalla massiivisella vastaiskulla, koska heidän ver-kostoillaan ei ole kiinteää tukialuetta eikä puolustettavanaan kansa-kuntaa tai kansalaisia. �Patoaminen ei toimi, kun epätasapainoiset dik-taattorit voivat ampua joukkotuhoaseita ohjuksilla tai toimittaa niitäsalaa terroristiliittolaisilleen.� Terrorismin vastaista sotaa ei voitetapuolustautumalla, vaan taistelu on vietävä vihollisen alueelle. Asevoi-mat on muunnettava kykeneviksi lyhyellä varoitusajalla hyökkäämäänmihin tahansa maapallolla. Amerikkalaisten on oltava valmiit myösennaltaehkäiseviin iskuihin. Kuten kylmän sodan aikanakin vihollise-na on totalitarismi. On menossa taistelu hyvän ja pahan välillä, eikäAmerikka kaihda kutsumasta pahaa sen oikealla nimellä. �Me johdam-me koko maailman vastustamaan pahaa�.

Lehdistökommenteissa kiinnitettiin huomiota siihen, että useis-sa muissakin yhteyksissä oli korostettu uuden doktriinin hyökkäyksel-

96 Paul-Marie de la Gorce, �Offensive New Pentagon Defence Doctrine: Making Enemies�,Le Monde diplomatique, March 2002.

46

lisyyttä. Oppi oli tarkoitus toimittaa kongressin vahvistettavaksi, muttakäytännössä asia oli jo selvä. �Presidentti Bush kuvasi puheessaan vaa-rallisen uuden maailman, missä yllätyshyökkäys olisi paras tapa puo-lustautua�.97

Pian presidentti Bushin West Point -puheen jälkeen lehdistöönilmestyi tarkentavia tietoja uudesta doktriinista. Se on tarkoitus viral-listaa kansallisen turvallisuusneuvoston (National Security Council)asiakirjalla syksyn 2002 aikana. �Pelotuksen ja patoamisen strategia�on tarkoitus säilyttää, mutta keinovalikoimaan lisätään �ennaltaehkäi-sy� ja �puolustuksellinen interventio�. Niiden suoritusperiaatteistakäydään ilmeisesti vielä keskustelua, mutta sotilaallinen suunnittelutoimii jo siltä pohjalta. Käytännössä se kuvastuu myös uuden nopeaaniskuun tai interventioon kykenevän joukkomuodostelman kehittämi-senä. Siihen liitetään tutkakuvassa huonosti näkyviä lentokoneita, eri-koisjoukkoja ja risteilyohjuksia ampuvia sukellusveneitä. Isku voidaantehdä ilman varoitusta, jos Yhdysvaltojen johto katsoo sen tarpeelli-seksi. Hyvin suojattuja kohteita vastaan voidaan käyttää kehitteilläolevia erikoispommeja ja ydinaseita, joita voidaan varustaa erilaisillataistelukärjillä.98.

Puolustusministeri Rumsfeld esitteli lehtitietojen mukaan uuttaoppia Naton puolustusministereille 6.6.2002. Se ei tuntunut saavankannatusta eurooppalaisilta liittolaisilta, mutta myös Etelä-Korea tun-tee joutuvansa vaikeaan asemaan, jos päätösvalta yllätyshyökkäyksestäaloittamisesta sen alueelta naapurimaata vastaan on amerikkalaisilla.99

Geopoliitiikka ja geostrategia erityisesti sotilaalliseltakannalta

Syksyn 2001 terrori-iskuista kärjistyneessä kriisissä tärkeänä tausta-tekijänä on koko ajan arvioitu olevan geopoliittinen kamppailu vai-kutusvallasta Lähi-idässä ja Aasiassa. Sen keskeisenä kysymyksenä onenergiavarojen merkitys maailmanpolitiikassa ja erityisesti suurval-

97 Andrew Gumbel, �Bush warns of �first strike� against rogue nations�, The Independent 3.6.2002.98 Washington Post 10.6.2002.99 Sama ja �New U.S. Defense Doctrine May Stress South KoreaTies�, Stratfor-raportti 10.6.2002.

47

tasuhteissa. Maailman energiavaroista pääosa sijaitsee muslimimaissaja erityisesti vielä Persianlahden alueella. On hyviä perusteita määrit-tää Saudi-Arabia meneillään olevan konfliktin keskeiseksi alueeksi.Siihen verrattuna Afganistan sekä Israelin ja palestiinalaisten välinenkonflikti ovat sivunäyttämöitä.100

Myös Kaspianmeren energiavarat ovat tulleet kasvavan mielen-kiinnon kohteiksi. Kuitenkin on tutkimisen arvoista, mikä merkitysöljyllä ja maakaasulla on eri maiden � ennen kaikkea suurvaltojen jatuottajamaiden � taloudelle ja miten noiden energiavarojen saatavuusvaikuttaa hinnanmuodostukseen. Arviot vaihtelevat sekä lähteen luon-teesta että ajankohdasta riippuen.

Energiakysymystä on vaikea erottaa muista geopoliittisista taigeostrategisista tekijöistä. Niinpä Yhdysvaltojen työntyminen Keski-Aasiaan on nähty sekä energiavarojen saannin varmistamisena ettäsotilasstrategisena toimena, jolla valmistaudutaan Afganistanin so-dan ja muiden terrorismin vastaisten toimien ohella myös tarvittaessaKiinaa, Venäjää, Irakia ja Irania vastaan suunnattaviin operaatioihin.Näiden tekijöiden yhteisvaikutus tukee arvioita, joiden mukaan Lähi-itä ja Keski-Aasia pysyisivät pitkään keskeisinä konfliktialueina ja sa-malla maailmanpolitiikassa erityisen huomion kohteina.101

Yhdysvalloissa vuonna 2001 aloitetun strategisen uudistusoh-jelman puitteissa piti alun perin vähentää riippuvuutta ulkomaisistaeteentyönnetyistä tukikohdista. Tilalle oli määrä kehittää kaukovai-kutteisia aseita ja parantaa joukkojen siirtokykyä suoraan Amerikastakulloisellekin kriisialueelle. Terrorismin vastainen sota kuitenkin panialulle kehityksen, jonka puitteissa amerikkalaisia joukkoja on jälleenrunsaasti toiminnassa eri puolilla maailmaa, ennen kaikkea Lähi-idäs-sä ja Keski-Aasiassa mutta lisääntyvästi myös Kaakkois-Aasiassa. Toi-saalta kylmän sodan jäljiltä Yhdysvaltojen asevoimia on yhä sijoitet-tuina Eurooppaan noin 100 000, Koreaan noin 35 000 ja Japaniin noin20 000 sotilasta. Persianlahdella ja Turkissa on toimintavalmiina kym-

100 Ks. Michael Klare, �The Geopolitics of War�, The Nation 5.11.2001. Laajassa artikkelissaKlare perustelee, miksi Saudi-Arabia on keskeinen geopoliittinen ongelma: Sen öljyvarat ovat omaaluokkaansa, ja Osama bin Ladenin johtama järjestö al-Qaida on saudien johtama sekä ottanut pää-määräkseen Yhdysvaltojen ajamisen pois islamin pyhiltä paikoilta Saudi-Arabiasta.101 Ks. esim. Brzezinski (1997), s. 52 - 56.

48

meniä tuhansia amerikkalaissotilaita.102

Uusia Yhdysvaltojen tukikohtia on perustettu ennen kaikkeaKeski-Aasiaan, missä Afganistanin ja Pakistanin lisäksi on Kiinan ra-jalle Kirgisiaan tehty tukikohtia noin 3 000 sotilaalle sekä hieman pie-nempiä tukikohtia Uzbekistaniin ja Tadzhikistaniin. Myös Kazakstanon sallinut aluettaan käytettävän Afganistaniin suunnattuihin sotatoi-miin, kun taas Turkmenistan on pysynyt puolueettomana eikä ole osal-listunut myöskään entisten neuvostotasavaltojen muodostaman Itse-näisten valtioiden yhteisön (IVY:n) sotilaalliseen yhteistyöhön. Ame-rikkalaisia sotilasneuvonantajia on sijoitettu muun muassa Kaukasianalueelle Georgiaan. Venäjällä puolestaan on ollut noin 20 000 sotilas-ta ryhmitettyinä Tadzhikistaniin torjumaan lähinnä Afganistanin alu-eelle tukeutuneiden radikaalien muslimikapinallisten hyökkäyksiä.103

Venäjä ja Kiina ovat reagoineet rajojensa läheisyyteen ilmesty-viin tukikohtiin toistaiseksi varovasti. Ne ovat silti selväsanaisesti il-moittaneet, ettei Yhdysvaltojen pitäisi jäädä noille alueille Afganista-nin sodan päätyttyä.104 Epäselvää vain on, milloin sota ehkä päättyy jaonko odotettavissa, että kalliisti rakennetuista tukikohdista lähdettäi-siin kovinkaan nopeasti. Venäjällä ja Kiinassa varsinkin sotilaallisestasuunnittelusta vastaavat henkilöt seuraavat huolestuneina uuden saar-torenkaan kehittymistä rajoilleen.105

Kiinaa huolestuttaa myös Kaakkois-Aasiaan kehittyvä liitto-kunta, joka on tavallaan kylmän sodan aikaisen liiton (SEATO:n) uu-delleenmuodostamista. Erityisesti Yhdysvaltojen joukkojen paluu Fi-lippiineille terrorismin vastaisen sodan merkeissä ja Japanin osallistu-minen yhteisiin sotilaallisiin toimiin ovat olleet merkkejä uudesta liit-toutumasta, jonka tärkeimpiä valtioita ovat Yhdysvallat, Australia ja

102 The Military Balance 2001 - 2002 (IISS, London 2001), s. 26 - 27 ja �Southwest Asia � Forcesin the Area�, CDI Terrorism Project 25.4.2002. Saatavilla: www.cdi.org/terrorism/swa-pr.cfm.103 Ks. Jean-Christophe Peuch, �Central Asia: Military Buildup Shifts Spheres of Influence�,RFE/RL 11.1.2002, Nadeem Malik, �US military seeks deeper roots in Pakistan�, Asia Times 30.1.2002,Ewen MacAskill, �From Suez to the Pacific�, Guardian 8.3.2002 ja Sally Buzee, �U.S. ExpandsInfluence in Central Asia�, AP/Yahoo News 12.3.2002.104 Vernon Loeb, �Regional giants wary of US digging in�, SMH 11.2.2002 ja Rupert Cornwell,�Russia sees red as US forces plan for Georgia�, The Independent 28.2.2002.105 Ks. esim. �Russia �Encircled� by US, NATO When Afgan Operation Over�, RossiyskayaGazeta 22.1.2002, lainattu CDI Russia Weekly No 6/2002, �US Campaign Poses Threat to Central Asia�,IWPR 8.2.2002, Chris Stephen, �Russia tells the US to keep out of its back yard�, The Scotsman28.2.2002 ja Willy Wo-Lap Lam, �China opposes U.S. presence in Central Asia�, CNN 22.4.2002.

1

49

Japani.106 Australia on osallistunut aktiivisesti Afganistanin sotaan, jaJapani lähetti sen tukemiseen laivasto-osaston. Japanin uusi sotilaalli-nen rooli ei kuitenkaan ole saanut varauksetonta hyväksymistä, sillätoisen maailmansodan jälkeen perustuslakiin kirjoitetut rajoitukset ha-lutaan edelleen pitää voimassa.107

Toisaalta Indonesiasta on tulossa yhä vaarallisempi ja vaikeam-min hallittava kriisialue, jossa muslimiryhmittymät tukevat Osama binLadenia ja muita läntisen vallan haastajia, samalla kun useat paikalli-set sotapäälliköt kasvattavat valtaansa. Myös valtakunnallisessa poli-tiikassa on asevoimien vaikutusvalta jälleen kasvussa, mutta silti Yh-dysvallat palauttaa Itä-Timorin väkivaltaisuuksien takia katkenneitasotilaallisia suhteitaan. Yhdysvallat on painostanut Indonesian halli-tusta tehostamaan terrorismin vastaisia toimia ja on luvannut antaasiihen apua. Tähän sisältyy luonnollisesti vaara joutua kiedotuksi jät-tiläismäisen saaristovaltion sisäisiin selkkauksiin. Erilaisten sissiryh-mittymien ja separatistien kukistaminen ei olisi helppo tehtävä, silläIndonesiassa on 200 miljoonaa muslimia ja yli 6 000 asuttua saarta.Alueen täydellinen valvonta sitoisi erittäin suuria resursseja.108

Eteläiseen Aasiaan jäi Brittiläisen imperiumin jäljiltä tärkeitä tu-kikohtia, joista aikoinaan hallittiin meriä ja siirtomaita. Yhdysvallaton saanut niitä haltuunsa tai hankkinut käyttöoikeuksia sekä ilmaope-raatioihin että merialueiden valvontaan. Uusia tukikohtia on raken-nettu Turkkiin kylmän sodan aikana ja Persianlahdelle sen jälkeen.Tuorein tilannekehitys on pakottanut Yhdysvallat jälleen laajenta-maan tukikohtaverkkoa Persianlahden suun ja Intian valtamerenalueille sekä uusien sotatoimialueiden että eräissä arabimaissa kasva-neiden riskien vuoksi.

Ydinaseet ovat saamassa yhä tärkeämmän sijan eteläisen Aasi-an strategiassa ja sotilaspolitiikassa. Vuonna 1998 sekä Intia että Pa-kistan nousivat ydinasemaiksi, ja yleisesti tiedetään Israelilla olleen jokauan ydinaseita käyttövalmiina. Iranilla ja Irakilla on perustavaa val-

106 �U.S. Keeps Eye on China With Balikatan Expansion Proposal�, Stratfor-raportti 15.3.2002 ja�New Defense Triangle Forming in Asia-Pacific?�, Stratfor-raportti 1.5.2002. �Balikatan� oli Filippii-neillä huhtikuussa pidetyn sotaharjoituksen koodinimi.107 Ks. �Time to come home�, Ashahi Shimbun 11.5.2002.108 Jonathan Weisman, �Pentagon wants to send troops to Indonesia�, USA Today 19.3.2002,�Indonesia Presenting Numerous Obstacles to U.S. Action�, Stratfor-raportti 22.4.2002 ja �IndonesiaTorn Between Stability, U.S. Appeasement�, Stratfor-raportti 29.4.2002.

50

miutta ydinaseiden kehittämiseen sekä jo käyttövalmiina niiden am-pumiseen tarvittavia lyhyen ja keskikantaman ohjuksia. Viimeisin kär-jistyminen Intian ja Pakistanin välisessä konfliktissa toi alueellisen ydin-aseongelman kaikkien näkyville. Yhdysvallat on tiettävästi valmistau-tunut toimimaan tarvittaessa ennaltaehkäisevästi ydinaseita vastaan.

Lähi-idän ja Keski-Aasian energiavaroja geostrategisina tekijöi-nä tarkastellaan jäljempänä.

Lähi-idän tilanteen kehitys

Yhdysvalloissa Irakin vastaiset toimenpiteet saivat vauhtia presi-dentti Bushin tammikuisen puheen jälkeen. Yleisesti arvioitiin, ettäBush oli päättänyt kukistaa Saddam Husseinin ja toiminta voisi alkaahyvinkin nopeasti. Lehdistöön vuodatettiin Washingtonin hallituspii-reistä arvioita erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaatimista voimista.Yhteistä niille oli käsitys, että Irakille piti pian (huhti�toukokuussa)esittää uhkavaatimus asetarkastajien päästämiseksi tutkimaan mah-dollisia joukkotuhoaseita ja niiden valmistusmahdollisuuksia. Irak eisiihen ehkä suostuisi tai se asettaisi ehtoja, joita Yhdysvallat ei hyväk-sy, jolloin seuraisi aseellinen hyökkäys. Se saattoi alkaa vielä kevään2002 kuluessa tai viimeistään syksyllä. �Afganistanin mallin� käyttöedellytti Irakin oppositiovoimien tukemista, mutta se ei tarkemmintutkittaessa näyttänyt helpolta tehtävältä. Liittokunta tarvitsi ydinjou-kokseen Yhdysvalloista ilmavoimien lisäksi vähintään 200 000 soti-laan maavoimat. Niiden keskittäminen ja ilmavoimien taistelukyvynpalauttaminen Afganistanin sodan jäljiltä vaati usean kuukauden ajan.Afganistan sitoi vielä joukkoja, ja pommivarastoja piti täydentää uu-della täsmäaseiden tuotanto-ohjelmalla. Silti asevoimien johto vakuuttiolevansa valmis uusiin sotatoimiin.109

Useissa tutkijoiden analyyseissa kiinnitettiin huomiota Lähi-idänkokonaistilanteen merkitykseen ja sotatoimiin liittyviin suuriin riskei-hin sekä epäiltiin Yhdysvaltojen resurssien riittävyyttä nopeaan toi-mintaan. Myöskään väitteitä Irakin ja etenkin sen johtajan SaddamHusseinin vaarallisuudesta ei täysin hyväksytty, sillä Irak oli ollut jo

109 Ks. esim. Robin Wright, �Bush�s Team Targets Hussein�, Los Angeles Times 10.2.2002, JulianBorger - Ewen MacAskill, �US targets Saddam�, The Guardian 14.2.2002, Walter Pincus - KarenDeYoung, �Anti-Iraq Rhetoric Outpaces Reality�, Washington Post 24.2.2002 ja �Myers: U.S. Ready toAct Against Iraq�, AP/Yahoo News 24.2.2002.

51

kauan tarkan seurannan ja saarron alaisena. Lisäksi sitä oli jatkuvastipommitettu.110

Varapresidentti Dick Cheney teki maaliskuussa laajan kiertomat-kan Eurooppaan ja Lähi-itään tarkoituksella saada aikaan Irakin vas-tainen liittokunta. Hän sai kaikkialla kuulla epäileviä ääniä ja kohtasijopa suoranaista vastarintaa.111

Irakin naapurimaat torjuivat johdonmukaisen jyrkästi alueensakäytön sotatoimiin Irakia vastaan. Arabimaiden kannanotoissa keho-tettiin Yhdysvaltoja ensin lopettamaan tukensa Israelille ja vasta sit-ten keskustelemaan muista toimista.112 Arabiliiton kokouksessa Bei-rutissa maaliskuun lopulla tuki Irakille ilmaistiin hyökkäämistä vas-tustavalla julkilausumalla. Huomiota herätti etenkin Saudi-Arabianpoliittisen johtajan prinssi Abdullahin veljeily Irakin edustajan kanssa.Irak puolestaan tunnusti Kuwaitin itsenäisyyden ja lupasi pidättyähyökkäämästä sinne, mihin sitten Kuwait vastasi samanlaisella vakuu-tuksella.113

Myös eurooppalaiset liittolaiset Britanniaa ehkä lukuun ottamattasuhtautuivat kielteisesti asevoiman käyttöön. Sitä ei olisi pidetty enääsyyskuun 2001 terrori-iskujen oikeuttamana itsepuolustustoimena. Ai-nakin vaadittiin pitäviä näyttöjä Irakin yhteyksistä al-Qaidaan, muttaniitä ei löytynyt.114

Ankara kiista jatkui aina maaliskuun lopulle, mutta sitten kysy-mys Irakin vastaisista toimista jäi taka-alalle sekä Lähi-idän yleistilan-teen kehityksen että Yhdysvaltojen hallinnon sisäisten erimielisyyksi-en vuoksi.115 Kulisseissa suunnitelmien kehittely kuitenkin jatkui.116

110 Ks. Michael Isherwood, �U.S. Strategic Options for Iraq: Easier Said than Done�, The Wa-shington Quarterly, Spring 2002, s. 145 - 159, Mark Strauss, �Think again: Attacking Iraq�, FT Foreign Policy31.3.2002. Saatavilla: http://66.113.195.237/issue_marapr_2002/strauss.html ja Immanuel Wallers-tein, �Iraq War: The Coming Disaster�, Los Angeles Times 14.4.2002.111 Ks. �The Cheney Tour: A Confrontation of Fears�, Stratfor-raportti 18.3.2002 ja �CheneysTürkei-Besuch endet mit Eklat�, Der Standard 20.3.2002.112 Ks. esim. Robert Fisk, �Arab states united in rejecting attack on Saddam�, The Independent18.3.2002 ja �Kuwait says it does not want military strikes to target Iraq�, The Jordan Times 24.2.2002.113 Neil MacFarquhar, �Baghdad-Kuwait Accord � Support Is Rebuff to Bush�s Efforts�, TheNew York Times 29.3.2002.114 Ks. Stephen Castle - Anne Penketh, �Britain fails to persuade EU to back war on Iraq�, TheIndependent 16.3.2002 ja �Rot-grün gegen deutsche Beteiligung�, Der Spiegel on-line 16.3.2002.115 Ks. esim. �US strategy against Iraq�, Jane�s Intelligence Digest 3.4.2002 ja Michael Gordon, �U.S.Action on Iraq Slowed by Rift Over Whom to Support�, The New York Times, 10.5.2002.116 Ks. esim. �U.S. May Be Reviving Iraq Issue as Smoke Screen�, Stratfor-raportti 26.4.2002 jaThom Shanker - David Sanger, �U.S. Blueprint to Topple Hussein Envisions Big Invasion NextYear�, The New York Times 28.4.2002.

52

Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa oli eletty�toisen intifadan� väkivaltaisuuksien aikaa jo vuoden verran, kun Yh-dysvaltoihin tehdyt terrori-iskut toivat tilanteeseen aivan uusia ulot-tuvuuksia. Presidentti Bushin hallinto oli arvostellut edeltäjiensä si-toutumista Oslon rauhanprosessiin ja pyrkinyt pysymään siitä irti.Yhdysvallat joutui nyt rakentaessaan suurta liittokuntaa tasapainoile-maan Israelin tukemisen ja arabimaiden tuen hankkimisen välillä. Sik-si Washingtonista vihjattiin myös palestiinalaisten valtion muodosta-misen näkymiin. Kuitenkin terroritekojen aiheuttaman suuttumuksenja toisaalta terrorismin vastaisen doktriinin korostuksien takia amerik-kalaisten mielipiteet kallistuivat entistä selvemmin Israelia ymmärtä-viksi. Pääministeri Ariel Sharon käytti tätä hyväkseen voimistaessaantoimia palestiinalaishallintoa vastaan, mutta Jasser Arafatin painosta-minen ei näyttänyt tuottavan tulosta, koska radikaalit ryhmittymät ei-vät olleet hänen kontrollissaan.117

Tilanne kärjistyi jälleen maaliskuussa palestiinalaisten itsemur-haiskujen ja Israelin kostotoimien seuratessa toisiaan. Saudi-Arabiaesitti arabiliiton tukemana rauhansuunnitelman, jonka mukaan arabi-maat tunnustaisivat Israelin valtion olemassaolon oikeuden, jos Israelpuolestaan vetäytyisi vuonna 1967 miehittämiltään Jordanin länsiran-nan ja Gazan alueilta sekä sallisi palestiinalaispakolaisten palata myösIsraelin valtioalueella kotiseuduilleen, mistä heidät oli karkotettu Isra-elin itsenäistymistä vuonna 1948 seuranneen sodan aikaan. Israelinhallitus ei suoraan tyrmännyt esitystä mutta ei myöskään kannatta-nut.118

Israelin vastaus pääsiäiskauden alkaessa tehtyihin tuhoisiin itse-murhaiskuihin oli suurella voimalla toteutettu hyökkäys Jordanin län-sirannalle ja siellä kuukauden ajan jatkettu operaatio �terroristieninfrastruktuurin tuhoamiseksi�. Kansainvälisissä reaktioissa Israelintoiminta yleisesti tuomittiin, mutta Yhdysvaltojen hallitus asettui aluksipuoltamaan sitä oikeutettuna terrorismin vastaisena toimena, ja presi-dentti Bush syytti Jasser Arafatia terroritekojen sallimisesta.119 Vasta-

117 Ks. Strategic Survey 2001/2002 (IISS, London - Oxford University Press 2002), s. 182 - 186 jaStephen Shalom, �Background to the Israel-Palestine Crisis�, Z Magazine, May 2002, saatavilla:www.zmag.org/shalom-meqa.htm. Konfliktin ratkaisumahdollisuuksista ks. myös Richard Falk, �En-ding the Death Dance�, The Nation 29.4.2002.118 �Sharon und das Angebot von Beirut�, Neue Zürcher Zeitung, Online 1.4.2002.119 Ks. Anrew Buncombe, �US ignores international mood and blame on Palestinians�, TheIndependent 1.4.2002 ja Barry Schweid, �U.S. Backs Israel Defense Rights�, AP/Yahoo News 3.4.2002.

53

lauseet arabimaista panivat kuitenkin Bushin epäröimään, sillä nyt uh-kana oli koko Yhdysvaltojen Lähi-idän strategian kaatuminen. Jäykkäpitäytyminen yksinkertaiseen jakoon �hyviin ja pahoihin� ei kelvan-nut enää menestyksellisen ulkopolitiikan ohjeeksi.120 Myös Israelinpääministeriä Ariel Sharonia ja hänen johdollaan toteutettua miehitys-politiikkaa arvosteltiin Yhdysvalloissa strategisen tarkoituksenmukai-suuden näkökulmasta, ja asevoimaan turvautuminen nähtiin osoituk-sena umpikujaan joutuneesta politiikasta, johon Yhdysvaltojen ei pi-täisi sitoutua.121 Newsweek-lehden pääkirjoituksessa arvioitiin, että pre-sidentti Bush oli tukemalla Sharonia onnistunut luomaan arabimaidenliiton Irakin tueksi eli päätynyt juuri päinvastaisen tulokseen, kuin oliollut tarkoitus. Lisäksi Yhdysvaltojen hallitus oli vierottanut euroop-palaisia liittolaisia terrorismin vastaisesta liittokunnasta.122

Presidentti Bush piti siinä vaiheessa sovittelevan puheen, jossahän hahmotteli rauhanratkaisua paljolti Saudi-Arabian esittämältä poh-jalta. Siihen sisältyi myös näkymä palestiinalaisten valtion muodosta-misesta. Presidentti kehotti Israelia lopettamaan heti voimatoimet pa-lestiinalaisia vastaan (�Israel should take immediate action to ease clos-ures and allow peaceful people to go back to work... I ask Israel to haltincursions into Palestinian-controlled areas and begin the withdrawalfrom those cities it has recently occupied�) ja lähetti ulkoministeri ColinPowellin välitysmatkalle Lähi-itään aikaansaamaan aselepoa.123 KunIsrael ei osoittanut aikomustakaan vetäytyä, Bush toisti parin päivänajan kehotuksia lopettaa miehitys �viipymättä�.124 Se ei kuitenkaantehonnut.

Israel jatkoi operaatioitaan kuukauden verran välittämättä ul-komaisista vetoomuksista. Tärkeänä taustatukena Ariel Sharonin joh-tamalle hallitukselle oli Yhdysvalloista saatu kannatus, sillä vaikutus-valtainen kristillis-konservatiivinen painostusryhmä näytti nyt voiman-

120 Campbell Brown, �Mixed message on Mideast�, NBC News 1.4.2002 ja Dan Balz - DanaMilbank, �Bush Doctrine Begins to Blur�, Washington Post 3.4.2002.121 �Strategisesta näkökulmasta� esitetystä arvostelusta esim. �Brzezinski: U.S. mishandling Mide-ast�, CNN 29.3.2002 ja �Israel�s Desperate Offensive�, Stratfor-raportti 2.4.2002.122 Michael Lind, �Israel Is Not America�s Greatest Ally�, Newsweek 8.4.2002.123 �President to Send Secretary Powell to Middle East�, The Rose Garden 4.4.2002. Puheenteksti on saatavilla presidentin kotisivulta: www.whitehouse.gov.124 Andrew Buncombe - Andrew Grine, �Bush tells Israel: enough is enough�, The Independent5.4.2002.

54

sa.125 Kongressi asettui lähes varauksetta tukemaan Israelin toimia, jayleinen mielipidekin oli vielä vahvasti Israel-myönteinen.126 Nyt näh-tiin selvästi sisäpolitiikan ja �yleisen mielipiteen� suuri merkitys Yh-dysvaltojen ulkopolitiikkaa muovaavana tekijänä.

Sotatoimien jatkuessa Jordanin länsirannalla presidentti Bushjoutui jälleen perumaan puheitaan israelilaisjoukkojen nopean vetäy-tymisen välttämättömyydestä ja palestiinalaisvaltion näkymistä. Bushasettui lähes varauksetta tukemaan Sharonia nimittäen tätä �rauhanmieheksi�.127 Ulkoministeri Powellilta vietiin selkänoja, ja hän palasi-kin kiertomatkaltaan lähes tyhjin toimin. Monet kokivat sen vakavananöyryytyksenä,128 ja vaikutelmaa vielä täydensi Israelin kieltäytyminenyhteistyöstä YK:n asettaman ja presidentti Martti Ahtisaaren johta-man tutkimusryhmän kanssa. Sen oli määrä selvittää Jeninin pakolais-leirin valtaukseen liittyneitä tapahtumia, mutta YK joutui peruutta-man tehtävän, sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, ettei perusteellista tut-kimusta ollut mahdollista tehdä itse tapahtumapaikalla.129

Tässä vaiheessa Yhdysvaltojen johto katsoi aiheelliseksi pyrkiäpalauttamaan Lähi-idän tilanteen selvittely jälleen laajemmalle poh-jalle. Kun YK ei sopinut hyvin amerikkalaisille ja Israelin hallitus olisitä kohtaan suorastaan vihamielinen, foorumiksi valittiin yhdistelmäniistä suurvalloista ja kansainvälisistä organisaatioista, joilla oli vahvaintressi tilanteen rauhoittamiseen. Yhdysvaltojen, Venäjän, EU:n jaYK:n muodostama �kvartetti� aloitti neuvottelut sopivan menettely-tavan löytämiseksi ja päätti esittää Lähi-idän rauhankonferenssin pi-tämistä. Jäi kuitenkin epäselväksi, missä puitteissa ja milloin se tapah-tuisi. Jälleen heräsi epäilyksiä, että kyseessä olikin vain taktinen vii-vyttely ja ongelman �pallottelu�, mikä oli tuttua jo aikaisemmista Lähi-idän ja Balkanin kriisitilanteista.130

125 Allison Mitchell, �U.S. conservative groups unite to support Israel. Move marks shift inRepublican Party�, International Herald Tribune 22.4.2002 ja Toby Harden, �Israel wins support onChristian Right�, Daily Telegraph 8.5.2002.126 Janet Hook, �Lawmakers Press Bush to Stand Up for Israel�, Los Angeles Times 10.4.2002, VickiAllen, �Lawmakers to Push Measures Backing Israel�, USA Today 18.4.2002 ja Ken Guggenheim,�Daschle: U.S. Must Support Israel�, AP/Yahoo News 22.4.2002.127 Ks. esim. Peter Beaumont, �We fight on says defiant Sharon�, Guardian 9.4.2002 ja UweSchmitt, �Bush stellt sich hinter Ariel Sharon�, Die Welt 20.4.2002.128 Fareed Zakaria, �Secretary of State Sharon�, Newsweek 15.4.2002 ja Fareed Zakaria, �ColinPowell�s Humiliation�, Newsweek 29.4.2002, s. 13.129 James Bone, �Objections by Israel may force UN to give up mission�, The Times 30.4.2002ja Jaakko Kangasluoma, �Ahtisaari: Kaikki hävisivät Jenin-kiistassa�, Helsingin Sanomat 4.5.2002.130 Ks. Todds Purdum, �Administration�s Plans for Mideast Talks Face Obstacles�, The NewYork Times 4.5.2002.

55

Yhdysvaltojen hallitus tarvitsi aikaa pohtiakseen, miksi suora-viivainen �Bushin doktriini� ei toiminut Lähi-idän monimutkaisessatilanteessa.131 Toimintastrategiasta vallitsi yhä melkoisia erimielisyyk-siä, joita käsiteltiin avoimesti lehdistössä.132

Myös Saudi-Arabia esiintyi jälleen aktiivisena oman rauhansuun-nitelmansa edistämiseksi, mutta sen ongelmana oli jännittynyt suhdeYhdysvaltoihin. Vaikeuksia lisäsi Saudi-Arabian sisäisen tilanteenepävakaus ja paljolti siitä seurannut jyrkkä vastustus amerikkalaistensuunnittelemia uusia sotatoimia kohtaan.133

Kesällä vahvistui käsitys, että rauhanhanke ei edennyt arabienhaluamalla tavalla. Yhdysvaltojen hallitus tuki Sharonin johtaman hal-lituksen toimia ja ilmaisi epäluulonsa Jasser Arafatia kohtaan. Israeli-laisten siirtokuntien rakentaminen vuonna 1967 miehitetyille alueillejatkui, mikä merkitsee ehkä vakavinta estettä rauhanprosessille.134 Pa-lestiinalaisten itsemurhaiskujen ja Israelin yhä kiristyvien miehitystoi-mien jatkuessa presidentti Bush esitti Palestiinan valtion muodosta-mista kolmen vuoden siirtymävaiheen jälkeen, mutta hän asetti eh-doksi Jasser Arafatin syrjäyttämisen ja hallinnon demokratisoimisen.135

Vaikka puheen pääsisältö olikin odotettu, tiukka linja Arafatia koh-taan herätti torjuntaa. Reaktiot etenkin arabimaissa ja Euroopassa oli-vat varauksellisia, joskin ajatusta palestiinalaisvaltiosta yleisesti kan-natettiin. Yhdysvallat oli nyt joka tapauksessa esittänyt oman vision-sa, mutta sen käytännön toteutus näytti yhä epäselvältä.136

Israelissa Yhdysvaltojen aloite otettiin vastaan lähinnä tiedoksiilman suurta innostusta. Pääministeri Sharonin hallitus ryhtyi tehosta-

131 David Bromwich, �Bush�s terror doctrine failed in ME conflict�, DAWN 25.4.2002. Presi-dentti Bush oli vielä maaliskuussa julistanut hyvin jyrkkiä kantoja terrorismin vastaisen sodan käymi-seksi. Ks. �No neutrality, warns Bush�, BBC News 11.3.2002 ja Rupert Cornwell - Andrew Grice, �Themessage from Bush is clear: War against Saddam is inevitable�, The Independent 12.3.2002.132 Paul Knoring, �Bush team split over Middle East policy�, The Globe and Mail 9.5.2002,Howard LaFranchi, �Indecision hampers US policy on Mideast�, The Christian Science Monitor 10.5.2002ja Julian Borger, �Policy changes and splits inside administration add to confusion�, Guardian9.5.2002.133 Ks. esim. �Saudis issue blunt warning to Bush�, BBC News 25.4.2002, Evangelos Antonaros,�Es kriselt in der Zweckehe zwischen Riad und Washington�, Die Welt 26.4.2002 ja Scott Peterson,�Relation with Saudis gets trickier�, The Christian Science Monitor 31.5.2002.134 Ks. Marwan Bishara, �West Bank settlements obstruct peace�, Le Monde diplomatique 11.6.2002.Ks. myös Reijo Rutanen, �Luvattu maa�, Suomen Kuvalehti 18/2002, s. 29 - 31.135 �President Bush Calls for New Palestinian Leadership�, President Bush, White House, TheRose Garden 24.6.2002. Saatavilla: www.whitehouse.gov.136 Patrick Tyler, �Bush�s Turn Against Arafat Signals a Big Strategy Shift�, The New York Times30.6.2002.

56

maan Länsirannan eristämistä massiivisella muurilla, mikä herätti maas-sa ristiriitaisia tunteita. Monet konservatiivit katsoivat Länsirannan jaJerusalemin eristämisen merkitsevän samalla suur-Israelin ajatuksenhautaamista, kun taas lähinnä opposition piirissä hanketta pidettiinhäpeällisenä turvautumisena �uuden Berliinin muurin� rakentamiseen.Käytännössä Länsiranta ja Gaza alkoivat olla täynnä piikkilankojen jabetonin eristämiä saarekkeita, joiden välillä liikkuminen oli vaikeaa.YK:n päätöslauselmien mukaan laittomaksi katsottava ja ulkomaillalaajalti tuomittu Israelin asutustoiminta palestiinalaisalueilla on jatku-nut eräistä päinvastaisista väitteistä huolimatta. Monet Israelissakinsuhtautuvat kriittisesti Ariel Sharonin ja hänen hallituksensa takanaolevien puolueiden pyrkimyksiin ratkaista palestiinalaisongelma ja sa-malla Israelin lisämaan tarve lisääntyvällä voiman käytöllä ja miehi-tysalueiden laajennuksella.137

Sekä israelilaisten että palestiinalaisten tulevaisuudennäkymätovat muutenkin synkentymässä, sillä pitkittynyt kriisi on lamaannut-tanut taloutta. On selvästi nähtävissä, että ajan kuluminen ei parannatilannetta, vaan konfliktin perusta säilyy entisenä. Palestiinalaiset ko-kevat entistä selvemmin olevansa vankeina omassa maassaan, ja Isra-elissa pelätään, että palestiinalaisten voimakas väestönkasvu saattaisijuutalaisväestön vähemmistöasemaan Välimeren ja Jordanin väliselläalueella. Arvion mukaan vuonna 2020 alueella asuisi 15 miljoonaaihmistä, joista 55 prosenttia olisi arabeja.138

Myöskään Yhdysvalloista ei kesällä tullut enää Israelille niin va-rauksetonta tukea kuin keväällä. Erityisesti siviileille tuhoisa, amerik-kalaisvalmisteisella F 16 -hävittäjällä heinäkuussa tehty ilmahyökkäystaloryhmää vastaan Gazassa herätti laajalti protesteja.139 Koston kier-re jatkui ilman toivoa nopeasta rauhanratkaisusta.

Muslimimaailman räjähdyksen vaara arvioitiin suureksi Af-ganistanin sodan alkaessa. Yhdysvaltojen onnistui taitavalla diploma-tialla ja myönnytyksiä tekemällä pitää tilanne hallinnassa, mutta pe-rustavat ongelmat eivät ole mihinkään poistuneet. Israelin ja palestii-nalaisten välisen konfliktin kärjistyminen jälleen lisäsi muslimien si-

137 Ks. esim. Jackson Diehl, �Making a Palestinian state impossible. Sharon�s stealth plan�,International Herald Tribune 23.7.2002.138 �Security Council chief warns of dwindling Jewish majority�, Ha�aretz 11.6.2002.139 Tony Karon, �Why Israel�s Air Strike Worries the U.S.�, Time 23.7.2002.

57

säisen kuohunnan ja siitä ehkä seuraavien vallankumousten uhkaa.Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat tärkeät arabimaat Saudi-Arabia,Egypti ja Jordania, jos yleistilanne Lähi-idässä kiristyy esimerkiksi Ira-kiin tehtävän hyökkäyksen vuoksi. Myöskään Pakistanin ja Indonesi-an sisäinen tilanne ei ole säilynyt vakaana, vaan paikalliset väkivaltai-suudet jatkuvat. Nykyisessä tilanteessa onkin perusteltua tarkastellaLähi-itää sekä keskistä ja eteläistä Aasiaa, siis pääpiirtein VälimerestäKaakkois-Aasiaan ulottuvaa vyöhykettä, yhtenäisenä konfliktialuee-na, sillä energiakysymykset, muslimimaailman sisäiset ongelmat ja Yh-dysvaltojen interventiot sitovat noita alueita turvallisuuspoliittisestikeskinäisriippuvuuteen joko liittolaisina tai vastustajina.

Kaikkein vaarallisin on Intian ja Pakistanin välinen kiistaKashmirista, mihin liittyvät laajemminkin maiden väliset kiistakysy-mykset. Suuret joukkojen keskitykset rajaseuduille ja uhkailut ydin-aseilla horjuttavat koko eteläisen Aasian vakautta ja ovat pakottaneetmyös ulkopuoliset maat toimiin sodan uhkan vähentämiseksi. Onnis-tumisen mahdollisuudet ovat näyttäneet vähäisiltä, kun otetaan huo-mioon kriisin mittasuhteet.140 Keväällä 2002 jälleen kiristyneen tilan-teen johdosta ulkomaat ja kansainväliset järjestöt aktivoituivat kui-tenkin poikkeuksellisen vilkkaaseen välitystoimintaan, kun avoimensodan vaara oli ilmeinen. Sodan alkaminen olisi vaarantanut Yhdys-valtojen johtamat toimet al-Qaidaa vastaan, joten se ryhtyi painosta-maan voimakkaasti kriisin osapuolia luopumaan sotatoimista.141 Vas-taavasti oppositiovoimat Pakistanissa pyrkivät horjuttamaan hallitus-ta provokaatioilla, jotka tarjosivat Intialle syitä hyökkäykseen.142

Kesäkuun alussa jännityksen nopea kiristyminen antoi aiheenuusille varotoimille, joiden puitteissa Yhdysvallat, Iso-Britannia jamonet muut maat ryhtyivät evakuoimaan kansalaisiaan.143 Ensimmäi-sen kerran sitten Kuuban kriisin 1962 oli olemassa välitön vaara ydin-sodan alkamisesta, joten kriisin hallitsemiseksi suositeltiin myös sa-

140 Ks. esim. Sulta Shahin, �Looking into the nuclear abyss�, Asia Times, online 24.5.2002,saatavilla: http://atimes.com/ind-pak/DE24Df03.html ja �Triangle of Tension: India, Pakistan andthe United States�, Stratfor-raportti 28.5.2002.141 On myös perusteita näkemykselle, että Intia käytti hyväkseen tilannetta, jossa Yhdysvaltojenoli ryhdyttävä painostamaan Pakistania lopettamaan muslimisissien toiminta Kashmirissa. Ks. �Wa-shington a Factor in India�s War Calculus�, Stratfor-raportti 5.6.2002.142 Robin Wright, �U.S. Concerns About Musharraf Are Mounting�, Los Angeles Times 2.6.2002.143 Ks. Rahul Bedi, �India plans war within two weeks�, Daily Telegraph 6.6.2002 ja �West stepsup alert over Kashmir�, BBC News 5.6.2002.

58

man tapaisia keinoja, jotka silloin tehosivat.144 Intian uhkaukset näyt-tivät tuottaneen tulosta, joten saattoi syntyä vaarallinen mielikuva,että ydinasekiristys toimii ja sitä kannattaa käyttää toistekin.145

Kesällä 2002 jännitys Kashmirin ja Intian välillä jatkui, miljoo-na sotilasta pysyi asemissaan taisteluvalmiina ja välikohtauksia tapah-tui päivittäin. Kansallismieliset ja uskonnollisesti radikaalit ryhmitty-mät ovat tulleet vaikutusvaltaisiksi noissa molemmissa ydinasemais-sa. Pakistanin presidentti Pervez Musharraf pyrki lujittamaan valtaansadiktatorisin ottein, mutta häntä pidettiin yhä selvemmin amerikkalais-ten tuesta riippuvaiseksi tulleena vasallina. Tilannekehitys ei kaikki-aan näyttänyt suotuisalta Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen sodankäymisen kannalta.146

Tiedot Saudi-Arabian kehityksestä kertovat, ettei yhteiskun-nallisen kuohunnan vaara suinkaan ole poistunut. Yhdysvallat on jou-tunut jo syksystä 2001 alkaen varautumaan siihen, että Saudia-Arabi-aa ei enää voi varmuudella käyttää sotilaallisiin toimiin ja jopa öljyntoimitukset saattavat vaarantua.147 Tärkeänä syynä muidenkin Persi-anlahden maiden kriisiherkkyyteen ovat taloudelliset ja väestön kas-vusta aiheutuvat ongelmat. Öljytulot ovat suhteellisesti vähentyneetverrattuna parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, samalla kunniillä elätettävien ihmisten määrä kasvaa. Yhteiskunnallista epävakauttalisää vierastyöläisten suuri määrä. Näissä oloissa viha helposti kääntyyulkomaalaisia ja vieraita kulttuureita sekä länsimaiden kanssa veljeile-viä autoritaarisia hallituksia kohtaan.148

Saudi-Arabian ongelmia ei siis kannata lähteä selittämään yk-sinomaan uskonnollisilla ja kulttuurisilla tekijöillä, jotka puolestaanovat myötävaikuttaneet äärimmäisen jäykän ja epädemokraattisenhallinnon syntymiseen. Taloustilanteen heikkenemiseen vaikutti

144 Ks. esim. Henry Kissinger, �Gibt es eine Chance auf Frieden?�, Welt am Sonntag 9.6.2002.145 Stephen Farrell - Richard Beeston, �Delhi�s nuclear scare tactics pay off � for now�, TheTimes online 12.6.2002.146 Ks. esim. �Musharraf �s real enemies�, Jane�s Intelligence Digest 8.7.2002 ja Daniel Kestenholz,�Mehr und mehr wird Musharraf zum Arafat Pakistans�, Die Welt 25.7.2002.147 Ks. Elaine Sciolino - Eric Schmitt, �U.S. Rethinks Its Role in Saudi Arabia�, The New YorkTimes 10.3.2002 ja �Circle of Opposition Forming Around Saudi Government�, Stratfor-raportti16.4.2002.148 �A survey of the Gulf: Middle Earth, People pressure, No taxation, no representation�, TheEconomist 23. - 29.3.2002, s. 7 - 19 ja Barbara Crosette, �UN wake-up call for Arab societies�, Internatio-nal Herald Tribune 2.7.2002.

59

merkittävästi vuonna 1991 käyty Persianlahden sota, joka maksoi Sau-di-Arabialle 60 miljardia dollaria. Siitä suuri osa meni amerikkalaistensotakulujen korvaamiseen. Sen jälkeen saudit ovat ostaneet kymme-nillä miljardeilla dollareilla amerikkalaista sotakalustoa, jolla ei ole ol-lut paljonkaan käyttöä. Suurelta osin näistä syistä Saudia-Arabian val-tiolla on nyt velkaa 236 miljardia dollaria, mikä merkitsee 107 pro-senttia bruttokansantuotteesta. Kansalaisten tulotaso on pudonnutsitten öljykriisien päivien 1980-luvun alusta maailman huipulta nel-jäsosaan, selvästi alle Persianlahden pienten öljyntuottajamaiden.Työttömyys on samalla lisääntynyt. Talouden alamäki on ruokkinutsisäpoliittista tyytymättömyyttä ja amerikkalaisvastaisuutta. Osama binLaden nousi vastarinnan symboliksi mutta ei erityisesti uskonnollisek-si vaikuttajaksi. Hänen edustamallaan poliittisella suuntauksella onlaaja kannatus köyhtyneiden saudien keskuudessa.149

Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen välinen kitka on jatkunut jopaentistä vakavampana. Erimielisyyksiä on ollut etenkin suhteesta Ira-kiin ja amerikkalaisten tukikohtiin, mutta myös laajalti levinnyt epäi-lys, että saudit suojelevat al-Qaidan jäseniä aiheutti jännitystä jo syk-syllä 2001. Saudi-Arabian heikentynyt taloustilanne ja sisäpoliittinenkuohunta antoivat aihetta ennusteille, että maa on �vallankumouksel-lisessa tilanteessa�.150 Saudi-Arabiaa ei voi missään tapauksena pitäävarmana liittolaisena mahdollisessa sodassa Irakia vastaan. Yhdysval-lat onkin jo siirtänyt varotoimena sotilaallisia laitoksia ja materiaaliva-rastoja pois Saudia-Arabiasta, ensi sijassa Qatariin. Tähän liittyy kysy-mys saudien ja Qatarin poliittisten suhteiden kiristymisestä, koska nuokooltaan hyvin erilaiset valtiot ovat ulkopoliittisesti suuntautumassaeri teille.151

Iran on pysynyt törmäyskurssilla Yhdysvaltojen kanssa � nytsyytettynä joukkotuhoaseiden kehittelystä sekä Afganistanin opposi-tioryhmien ja Israelia vastaan toimivien sissien tukemisesta. Iran tukiusean vuoden ajan Taliban-hallintoa vastaan taistelleita ryhmittymiä

149 Eric Rouleau, �Trouble in the Kingdom�, Foreign Affairs, Vol, 81, No 4, July/August 2002, s.78 ja 84 - 85.150 Tom Moran, �In Saudi Arabia, Concern About Rocky Relations With U.S.�, Newhouse 26.6.2002,�Bush Throws Gauntlet at Saudis With Middle East Plan�, Stratfor-raportti 25.6.2002 ja Martin Bright,�Britons left in jail amid fears that Saudi Arabia could fall to al-Qaeda�, Guardian 28.7.2002.151 �Souring Relations Between Qatar and Saudi Arabia Threaten U.S. Forces�, Stratfor-raportti29.7.2002. Suurta huomiota herätti Pentagonille esitetyn salaisen RAND-raportin vuotaminen julki-suuteen. Siinä esitettiin ryhdyttäväksi rankaisutoimiin Saudi-Arabiaa vastaan. Ks. Thomas Ricks,"Briefing Depicted Saudis as Enemies", Washington Post 6.8.2002.

60

ja ylläpitää edelleen läheisiä suhteita erityisesti läntisessä Afganista-nissa Heratin aluetta hallitsevaan Khaniin, jolla on Kabulin hallinnos-ta riippumaton talous ja 30 000 sotilaan yksityisarmeija.152

Iranin tärkeä geostrateginen asema, mittavat energiavarat ja suh-teellisen suuri väestö tekevät maasta merkittävän tekijän Lähi-idän jaLounais-Aasian tilannekehitykseen. Vanhoilliset ja uudistusmieliset voi-mat ovat kamppailleet vallasta melko tasaväkisesti, mutta Yhdysval-tojen esittämät uhkailut ovat vahvistaneet vanhoillisten asemaa ja li-sänneet uudistuksia ajaneiden ryhmittymien kansallismielisyyttä. Toi-saalta Iran on saanut teknis-taloudellista tukea Venäjältä ja eräistä EU-maista sekä kyennyt jossain määrin myös sopimaan kiistoja Kaspian-meren öljyvaroista.153

Suhtautumisesta Iraniin on tullut Yhdysvaltojen sekä sen liitto-laisten ja kumppanimaiden välisiä suhteita rasittava ongelma. Yhdys-vallat on tehnyt selväksi, ettei se usko siellä uudistusmielisten menes-tykseen, joten ulkopolitiikan �pehmeitä menetelmiä� ei kannata jat-kaa. Erityisen tiukka linja amerikkalaisilla on Iranin ydinvoimalaoh-jelmaa vastaan.154

Turkki on pyrkinyt palauttamaan entistä vaikutusvaltaansa Lähi-idän ja Keski-Aasian alueille. Tässä suhteessa sille eduksi ovat useatkeskiaasialaiset sukulaiskansat ja alueen hyvä tuntemus. Turkin stra-teginen arvo Yhdysvaltojen kannalta on nyt suhteellisesti ainakin yhtäsuuri kuin kylmän sodan päivinä, mutta siihen liittyy myös paljonepävarmuustekijöitä. Talous horjuu, ja sisäpoliittinen tilanne on ollutristiriitainen varsinkin pääministeri Bülent Ecevitin sairastumisen jäl-keen. Taloudelliset vaikuttajat haluaisivat läheisiä suhteita länteen janimenomaan EU-jäsenyyden varmistamista, kun taas kansalliset ja is-lamistiset ryhmittymät korostavat Turkin aasialaisuutta ja muslimimaa-ilman suhteiden tärkeyttä. Turkki on harjoittanut �strategista yhteis-työtä� Israelin kanssa sekä sotilasalalla että vesivarojen käytössä, muttatoisaalta maan hallitus on arvostellut ankarasti Israelin toimia pales-

152 Bill Gertz, �Iran working with Afghan rebels�, The Washington Times 19.2.2002, �Rice siehtIran direkt auf der � Achse des Bösens��, Der Spiegel online 30.4.2002 ja �Iran and US vie for influenceon the front line�, Telegraph, online 1.6.2002.153 Ks. esim. �What should we make of Iran? Does it merit a warm reassessment of a cold hardlook? Jane�s Foreign Report 9.5.2002, �Iran confirms testing Israel-range missile�, AP/International HeraldTribune 27.5.2002, �Iran �on course for nuclear status��, BBC News 26.5.2002 ja �Iran�s Factions Regrou-ping Around Anti-U.S. Policy�, Stratfor-raportti 30.5.2002.154 �Rift in view as US turns its back on Iran�, The Scotsman 24.7.2002 ja Dana Priest, �US may putIranian nuclear plant on hit list�, smh 30.7.2002.

61

tiinalaisalueilla ja parantanut suhteitaan Irakiin.155

Irakin ongelma nostettiin entistä selvemmin Yhdysvaltojen po-litiikan keskipisteeseen. Presidentti Bush ei halunnut ottaa sitä julki-sesti esille Euroopan kierroksellaan toukokuun lopulla, mutta salaisis-sa keskusteluissa asiaa kyllä käsiteltiin. Varapresidentti Cheney pitikesäkuun alussa voimakkaan puheen, jossa hän vakuutti Yhdysvalto-jen päättäväisyyttä taistelussa terroristeja ja �roistovaltioita� vastaan.Hänen mukaansa Irakin johtaja Saddam Hussein muodostaa vaaran,joka on poistettava. �Taistelu on vietävä vihollisen alueelle, ja tarvit-taessa on ryhdyttävä ennalta ehkäisevään iskuun.� Lisäksi Cheney kiistijulkisuudessa esillä olleet tiedot, joiden mukaan maan sotilasjohto jasen myötä alueellinen komentaja kenraali Franks olisivat haluttomiaaloittamaan hyökkäystä Irakiin, koska se vaatisi 200 000 sotilasta jatuottaisi suuret tappiot.156 Puolustusministeri Rumsfeld kertoi samoi-hin aikoihin Naton puolustusministereille Brysselissä, että voimakasasenne Irakia vastaan on välttämätön, ja korosti tarvetta muuntaa myösNato kykeneväksi torjumaan uusia uhkia. Lisäksi hän toisti kannan,että Yhdysvallat tarvittaessa ryhtyy ennaltaehkäiseviin iskuihin.157

Tilanne kesällä 2002

Tiedot terrorismin vastaisen sodan tilanteesta kesällä 2002 kerto-vat, ettei al-Qaidaa ole lyöty, vaan yhä uusia hälytyksiä tehdään japidätykset jatkuvat. Toisaalta myös kotimainen arvostelu Yhdysval-tojen hallitusta vastaan on kiihtynyt. Siihen vaikuttavat osaltaan mar-raskuussa lähestyvät kongressin vaalit, mutta myös paljastukset mo-nista tiedustelun ja poliisin laiminlyönneistä tai virhearvioista ennensyyskuun 2001 terrori-iskuja ovat herättäneet kovia kysymyksiä.158

Arvostelua on lisäksi herättänyt pidätettyjen kohtelu, joka ei vastaaaikaisemmin noudatettuja normeja, ei edes perustuslakia. Jatkuvien

155 Evangelos Antonaros, �Schlüssel für das Tor zum Islam�, Die Welt, Reportage 1.6.2002 jaOwen Matthus - Sami Kohen, �Eyes on Turkey�, Newsweek 5.8.2002, s. 12 - 15.156 Toby Harnden, �Cheney vow that US will take battle to Saddam�, The Daily Telegraph 8.6.2002.157 Ks. Michael Standaert, �Rumsfeld seeks alliance against Saddam�, The WashingtonTimes 6.6.2002.158 Ks. esim. �Sept. 11: What Did Bush Know and When Did He Know It?�, Stratfor-raportti20.5.2002 , �Avoiding the real question�, Jane�s Intelligence Digest 28.5.2002. Thomas Oliphant, �FBI�sshifting versions on missed 9/11 warnings�, Boston Globe Online 2.6.2002 ja Jonathan Alter, �What weReally Need to Know�, Newsweek 10.6.2002.

62

terrorihälytyksien ja epäiltyjen pidättämisestä kertovien uutisten ar-veltiin olevan tarkoitettuja lähinnä peittämään hallinnon tekemiä vir-heitä ja kääntämään keskustelua niistä pois. Erityisesti oikeusministe-ri John Ashcroftin Moskovan vierailullaan dramaattisesti kertomaauutista �likaisen ydinräjähteen� rakentamista suunnitelleen miehenpidättämisestä epäiltiin alusta lähtien liioitteluksi. Se myös aiheuttihämminkiä hallinnon sisällä, sillä ilmeisesti Ashcroft oli toiminut asi-assa huolimattomasti, tai presidentillä oli muuten syytä ottaa etäisyyt-tä oikeusministerinsä kohu-uutiseen, jota ei kyetty tukemaan pätevilläfaktoilla.159

Kotimaan puolustus on tarkoitus organisoida uudelleen siten,että samaan kokonaisuuteen (Department of Homeland Security)yhdistettäisiin useita tähän asti erillisinä toimineita tiedustelu-, poliisi-,pelastus- ja muita vastaavia organisaatioita. Sen henkilöstövahvuu-den on määrä nousta lähelle 200 000:ta ja budjetti olisi lähes 40 mil-jardin dollarin luokkaa. Esitys annettiin kongressin käsittelyyn keskel-le vaalikamppailua, mikä herätti epäilyksiä taktikoinnista eikä tarjoahyviä mahdollisuuksia eri näkökohtien perusteelliseen tarkasteluun.160

Uuteen hallintoyhtymään ei kuitenkaan sisällytetä suuria tiedustelu-ja poliisiorganisaatioita CIA:ta ja FBI:ta, vaan niiden uudelleenjärjes-tely on määrä tehdä myöhemmin.161

Viime syksyn jälkeen on terrorismista ja sen vastatoimista kes-kusteltu lukemattomissa yhteyksissä ja kirjoitettu myös monia tutki-musraportteja. Tietämyksen kasvaessa on vahvistunut käsitys, ettäterrori-iskut New Yorkiin ja Washingtoniin tehnyt organisaatio al-Qai-da toimi erittäin taitavasti ja rohkeasti, vaikka tekoa on syystä nimi-tetty myös pelkurimaiseksi ja moraalittomaksi. Taustalta erottui kui-tenkin selkeä strategia ja taktiikka sekä fanaattisen luja usko omanasian oikeutukseen. Oman hengen uhraaminen terrori-iskuissa on ol-lut uusi uhkaava piirre, joka ei suinkaan osoita pelkuruutta. Yhdysval-

159 �Terror suspect may be held indefinitely�, Associated Press 10.6.2002, �What Was TerrorSuspect Up To?�, CBS News 10.6.2002, Toby Harnden, �US climbdown over �dirty bomb� claim�, TheDaily Telegraph 13.6.2002, Bronwen Maddox, �Dirty bomber poses awkward questions for US�, TheTimes online 13.6.2002, Mark Jurkowitz, �Defusing the hype surrounding �dirty bomb��, Boston Globe13.6.2002 ja Gay Alcorn, �Dirty bomb alert was over the top, White House admits�, Herald/smh14.6.2002.160 Ks. Howard Fineman - Tamara Lipper, �Bush�s Homeland Shuffle�, Newsweek, 17.6.2002,David Corn, �Bush�s New Dept: Rushing for Security or Politics?�, The Nation 10.6.2002 ja TimCornwell - Jason Beattle, �Bush �bomber� disarray�, The Scotsman 13.6.2002.161 Walter Pincus, �Congress To Postpone Revamping Of FBI, CIA�, Washington Post 2.7.2002.

63

loilla ja liittolaismailla ei ole siis mitään syytä vastustajan vaarallisuu-den vähättelyyn, eikä pitäisi myöskään laiminlyödä terrorismin syidenennakkoluulotonta tutkimista. Globaalistuva maailma tarjoaa edulli-sen toimintaympäristön vapaakaupalle mutta myös globaalisti toimi-ville terroriorganisaatioille. Täydelliseen suojaamiseen on mahdoton-ta päästä, joten sitä tuskin kannattaa edes tavoitella.162

Kuvaavaa ongelman vakavuudelle on ollut jatkuva epätietoi-suus syksyllä 2001 levinneiden pernaruttobakteerien alkuperästä. Liit-tovaltion poliisi FBI vahvisti lopulta tiedon, että epäilykset kohdistu-vat USA:n armeijan omaan laboratorioon, josta on saattanut kadotabiologiseen sodankäyntiin tarkoitettuja materiaaleja, joukossa nuo kir-jeitse lähetetyt bakteerikannat. Kuitenkaan pätevää näyttöä asiasta eiollut.163

Presidentti Bush tarjosi kotimaan turvallisuuden tehostamisek-si yhä uusia ratkaisuja. Hän painotti puheessaan 16. heinäkuuta koti-maan turvallisuusstrategiaa ja toisti käsityksensä, että �Amerikan suo-jaaminen hyökkäyksiä vastaan on meidän tärkein kansallinen tehtä-vämme�. Hallinnon taholta ehdotettiin, että kansalaiset erilaistentyötehtäviensä puitteissa, esimerkiksi postinkantajina tai huoltomie-hinä, raportoisivat havainnoistaan, jotka viittaavat terrorismiin. Aloit-teesta käytettiin nimilyhennettä TIPS, joka tulee sanoista �TerrorismInformation and Prevention System�. Esitys sai vastaansa murskaa-vaa kritiikkiä sekä konservatiivien että liberaalien taholta, jotka pel-käävät perustavien kansalaisvapauksien ja �amerikkalaisten arvojen�vaarantuvan tuollaisten totalitaarisille valtioille tyypillisten käytäntö-jen omaksumisen vuoksi. Myöskään ehdotus sotilaiden käyttämisestäpoliisivaltuuksin sisäisen turvallisuuden tehtäviin ei vastannut käsi-tystä perustuslain hengestä ja pitkään hyväksytystä poliisin ja asevoi-man erottamisen tarpeesta. Asevoimien johto, monet sotilasasiantun-tijat ja valtalehtien pääkirjoitukset kertoivat julki epäilyksensä.164

Yhdysvaltojen sisäpoliittisen ilmaston kiristymisestä kertovatmerkit lisääntyivät kesällä muutenkin kuin suoranaisesti terrorismin

162 Barry Posen, �The Struggle against Terrorism�, International Security, Vol. 26, No 3, Winter2001/2002, s. 39 - 45.163 �FBI investigating whether anthrax was grown secretly in Army lab�, Startribune 13.6.2002 jaDave Altimari - Jack Dolan, �Anthrax Theory Emerges�, Ctnow 13.6.2002.164 Ks. esim. �Misusing the Military�, The New York Times 24.7.2002, Gene Healy, �Misguidedmission for military�, Washington Times 31.7.2002 ja Daniel Smith, �Our Continuing National Priori-ty�, CDI Weekly Defense Monitor 18.7.2002. Saatavilla: www.cdi.org/weekly/2002/issue22.html.

64

torjunnan keinoista käytyjen kiistojen ja vaalitaisteluun kuuluvien sisä-ja talouspoliittisten teemojen puitteissa. Luottamus presidentti Bush-in politiikkaa kohtaan laski ja läheni jo ennen 11.9.2001 mitattuja 60- 70 prosentin kannatuslukuja. Monet keskeneräiset hankkeet, talou-den kangertelu ja epäilykset terrorismin vastaisen toiminnan tehok-kuutta kohtaan vaikuttivat mielialoihin.165 Hämmennystä lisäsivät vi-ranomaisten antamat vaihtelevat arviot terroristien pyrkimyksistä jamääristä. Kun vielä muutama kuukausi aikaisemmin oli puhuttu kym-menistä tuhansista, yli 50 maahan levittäytyneistä ja Osama bin Lade-nin johtamista terroristeista, jotka väijyivät amerikkalaisten turvalli-suutta, FBI:n edustaja arvioi, että al-Qaidan ydinjoukkoon kuului vainpari sataa henkilöä.166

Koko Bushin kauden jatkunut mutta ajoittain hieman vaimen-nut hallinnon sisäinen kiistely ulkopolitiikan linjoista ja toimintata-voista nousi jälleen julkisen huomion kohteeksi. Presidentin, ulkomi-nisteriön ja puolustusministeriön johdon keskenään ristiriitaiset kan-nat Lähi-idän politiikkaan alkoivat jo horjuttaa uskoa Yhdysvaltoihinsuurvaltana, joka kykenee johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan.167

Julkisuuteen on vuotanut tai vuodatettu monia mahdollisia so-tasuunnitelmia Irakia vastaan. Ongelmat Afganistanin ja Lähi-idäntilanteen rahoittamisessa ovat viivyttäneet käytännön toimia ja ilmei-sesti tuottaneet Yhdysvaltojen hallitukselle vaikeuksia päättää, mitätodella olisi tehtävissä. Presidentti oli vakaasti päättänyt kukistaa Sad-dam Husseinin, mutta läheskään kaikkia vastuullisia virkamiehiä saatiulkomaisia liittolaisia ei saatu vakuuttuneiksi ylipäänsä hyökkäyksentarpeellisuudesta. Yhdysvaltojen senaatin aloittaessa asiantuntijoidenkuulemisen kävi ilmi, ettei näkyvillä ollut mitään yksiselitteisen päte-vää suunnitelmaa Saddam Husseinin hallinnon kaatamiseksi nopeallatoiminnalla, vaikka Washingtonissa oli jo pantu koko suurvallan voi-ma tukemaan tällaista hanketta.168

165 Richard Benedetto, �Confidence in war on terror wanes�, USA Today 25.6.2002 ja �Thedisappearing presidency�, The Economist 27.7.2002, s. 43 - 44.166 Milt Bearden, �Are Terrorist Suspect Duping Us?�, Los Angeles Times 30.7.2002 ja �FBI: Just200 hard core Al-Qaeda�, Palm Beach Post 27.7.2002.167 Ks. esim. Toby Harnden, �Powell and Bush drift apart on Middle East�, The Daily Telegraph13.6.2002 ja �Confusion over US Mideast policy deepends�, Reuters 13.6.2002.168 Ks. esim. Arnaud de Borchgrave, �The clash of battling war plans�, The Washington Times22.7.2002, David Sanger - Thom Shanker, �U.S. Exploring Baghdad Strike as Iraq Option�, The NewYork Times 29.7.2002, �The Iraq obsession�, St. Petersburg Times online 28.7.2002, Richard Norton-Taylor - Julian Borger, �Iraq attack plans alarm top military�, Guardian 30.7.2002, Michael Evans,�Dangers in gamble of going a city too far�, Times online 30.7.2002 ja Howard LaFranchi, �WhyHussein-toppling scenarios are proliferating�, The Christian Science Monitor 31.7.2002.

65

Myös entiset YK:n asetarkastajat ja virkailijat kertoivat epäilyk-sistään, ettei Irak lopulta ole kovin vaarallinen, ellei sitä vastaan aloi-teta hyökkäystä. Ei myöskään löytynyt viitteitä, että Irak antaisi jouk-kotuhoaseita terrorijärjestöjen käyttöön.169 Sotilasasiantuntijat puoles-taan kuvasivat yritykseen sisältyviä suuria riskejä, kun taas eräät Pen-tagonin siviilivirkamiehet ja konsultit syyttelivät sotilasjohtoa ja eten-kin maavoimien komentajia liiasta varovaisuudesta ja takertumisestavanhanaikaiseen ajatteluun.170

Käytännön valmistelut Irakia vastaan kuitenkin jatkuivat ilmei-senä tavoitteena valmius aloittaa tarvittaessa sotatoimet vuoden 2003alussa. Uusia tukikohtia oli rakenteilla Persianlahdelle, ampumatar-vikkeita valmistettiin korkeapaineella ja öljyä kerättiin Yhdysvaltojenstrategisiin varastoihin.171 Myös lisää reserviläisiä on kutsuttu palve-lukseen niin, että heidän kokonaismääränsä heinäkuussa oli 83 000sotilasta.172 Amerikkalaiset onnistuivat jo vakuuttamaan Persianlah-den maille ja ja laajemminkin liittolaisilleen, että hyökkäys todella al-kaa, vaikka aika ja tapa olivat vielä ratkaisematta. Kaikkien oli pakkoryhtyä miettimään, miten se tulee koskemaan asianomaisen intressejäja mitä toimenpiteitä sodan varalle tarvittaisiin. Ei siis näyttänyt ko-vin kannattavalta enää tehdä suuria ponnistuksia sodan välttämisek-si.173

Tähän vaiheeseen liittyy suuri kysymys diplomatian mahdolli-suuksista toimia tilanteessa, jossa aktiivisena osapuolena olevan suur-vallan tavoitteet on jo julkisesti määrätty ja vain keinoista on kiistaa.Historian kuluessa saadut kokemukset kertovat, ettei suurvalta yleen-sä peräänny konfliktissa heikommalle osapuolelle esittämistään �ei-

169 Scott Ritter, �What, If anything, Does Iraq Have to Hide?�, Newsday 30.7.2002 ja Carola Hyos,�Weapons inspections were �manipulated��, Financial Times 29.7.2002. Artikkelissa selostetaan mm.suurlähettiläs Ekéuksen kokemuksia amerikkalaisten vakoiluyrityksistä Irakin asetarkastuksien yhtey-dessä 1990-luvulla. Ks. myös �Zweifel an Iraks Terrorverbindung�, Der Spiegel online 1.8.2002.170 Stephen Baker, �The Iraq Game Plan�, The Washington Times 12.7.2002 ja Michael Rose, �Themadness of war with Iraq�, This is London 30.7.2002. Kiistan kokonaisarviona ks. Thomas Ricks,�Timing, Tactics on Iraq War Disputed�, Washington Post 1.8.2002.171 �Iraq: Pentagon Plan the Last One Standing�, Stratfor-raportti 28.6.2002, Robert Burns, �U.S.building up forces at obscure but important air base in Qatari desert�, AP 30.6.2002, �U.S. Res-tocking Attack Munitions May Presage Iraq Campaign�, Stratfor-raportti 17.7.2002 ja Roland Watson,�Bush stockpiles oil for multibillion-dollar war with Iraq�, Times online 31.7.2002.172 �National Guard and Reserve Mobilized as of July 17", Department of Defense, News Release17.7.2002.173 Ks. esim. �War on Saddam: �When, not if ��, Jane�s Intelligence Digest 18.7.2002 ja Mark Matthews,�Europe, Arab leaders see war on Iraq as inevitable�, The Baltimore Sun 31.7.2002.

66

neuvoteltavissa olevista� vaatimuksista. Saddam Hussein on siis var-masti tullut tietoiseksi siitä, että hänet on tarkoitus kukistaa, teki hänmitä tahansa. Tästä seuraa yksinkertainen johtopäätös, että hänen onnyt tehtävä kaikki mahdollinen hyökkäyksen viivyttämiseksi ja torju-miseksi sekä sen vaikutuksilta suojautumiseksi. Kysymys joukkotu-hoaseista ja niitä koskevista tarkastuksista alkoi siis muuttua toissi-jaiseksi, vaikka se amerikkalaisten taholta yhä esitettiin pääasiallisek-si syyksi vaihtaa Irakin hallitus Yhdysvalloille myötämieliseksi. Irakinhallitus tiesi, että kysymys on nimenomaan maan hallinnon ja kokomaan tulevaisuudesta, joten sillä olisi varsin vähän saavutettavissamyöntymällä kaikkiin Yhdysvaltojen esittämiin vaatimuksiin tarkas-tuksia koskevassa kiistassa. Sen sijaan asian ratkaisulla voitaisiin pe-lata aikaa ja yrittää hankkia pienillä myönnytyksillä taktisia etuja.Tällainen asetelma ei luonnollisesti ole parantanut mahdollisuuksiasaada YK:n johdolla aikaan kaikkia tyydyttävä sopimus kansainvälis-ten asetarkastajien palauttamisesta Irakiin.

Yhdysvaltojen talouden kehitys oli monia odotuksia hitaam-paa. Siihen vaikuttivat muun muassa eräiden suurten yritysten kon-kurssit ja kirjanpitoepäselvyydet. Tällä kaikella oli voimakkaita hei-jastusvaikutuksia koko maailman talousnäkymiin. Poliittiset paineetpresidentti Bushia vastaan kasvoivat, ja vaadittiin pontevia toimiatilanteen korjaamiseksi. Lehdistössä esitettyyn kritiikkiin sisältyi myösehdotuksia tehdä talouden piristämiseksi jotain näyttävää ulkopolitii-kan alalla, esimerkiksi nopea, voitollinen sota Irakia vastaan olisi ter-vetullut.174 Tällaisten ajatusten kriitikot näkivätkin jo merkkejä Bush-in yrityksistä kääntää huomio sisäisistä vaikeuksista ulkoiseen toime-liaisuuteen.175 On myös huomautettu vaaroista, joita taloudelle koi-tuisi kohoavien öljynhintojen ja suurten sotakustannusten vuoksi.Mahdollinen hyökkäys Irakia vastaan maksaa arviolta 80 miljardiadollaria, eikä kustannusten jakajiksi ole löytymässä paljonkaan liitto-laisia. Edellisellä kerralla Persianlahden sodasta 1991 aiheutuneistanoin 60 miljardin dollarin kustannuksista Saudi-Arabia, Japani ja Sak-sa maksoivat 80 prosentin osuuden.176

174 Ks. esim. Craig Roberts, �Wake-up signals from Wall Street�, The Washington Times 3.7.2002,Larry Kudlow, �Taking Back the Market � By Force�, National Review online 26.6.2002 ja �ClearPolitical Victory Needed To Exorcise Economic Demons�, Stratfor-raportti 12.7.2002.175 Ks. esim. Richard Gwyn, �Beleaguered Bush dragging U.S. into quagmire�, thestarcom 24.7.2002.176 Patrick Tyler - Richard Stevenson, �Profound Effect on U.S. Economy Seen in a War onIraq�, The New York Times 30.7.2002.

67

Kesällä 2002 Yhdysvaltojen hallituksen kannalta katsottunanäytti yhä ilmeisemmältä, että monimutkaiseksi käynyt ulko-, sisä- jatalouspoliittinen tilanne olisi parhaiten laukaistavissa päättäväisen suo-raviivaisella toiminnalla. Nopea hyökkäys Irakiin tarjoaisi siihen mah-dollisuuden. Se voisi ratkaista koko Lähi-idän tilanteen, ennen kaik-kea Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin, Yhdysvalloille edul-lisella tavalla sekä heijastua laajemminkin maailmantilanteeseen. Me-nestyksen myötä Yhdysvaltojen valta kansainvälisessä politiikassakasvaisi entisestään, eikä sen tarvitsisi sitoutua päätöksenteossa YK:nkaltaisiin, vaikeasti hallinnoitaviin järjestöihin. Irakin vastaisiin sota-toimiin liittyvät suuret riskit tuli luonnollisesti ottaa huomioon, muttamuitakaan hyviä vaihtoehtoja ei ollut näkyvillä.177 Suhtautuminen Yh-dysvaltojen ja Irakin välillä ratkaisuvaiheeseen kiristyneeseen konflik-tiin näyttää myös laajemmin määräävän maailmanpolitiikan luonnettalähivuosiksi. Siksi siihen joutuvat ottamaan kantaa muutkin kuin suo-ranaisesti kriisissä osallisina olevat valtiot.

177 Ks. esim. �A survey of America�s world role: Saddam and his sort�, The Economist 29.6.2002,s. 17 - 18.

68

5 SELITYKSIÄ JA SKENAARIOITA

Mistä on kysymys?

Syksyllä 2001 alkaneen maailmanpolitiikan kriisivaiheen tapahtumienja mahdollisten seurausten selityksiä on etsitty erityisesti sivilisaatioi-den tai kulttuurien yhteentörmäyksen, perinteisen suurvaltojen geo-poliittisen kilpailun sekä globalisaatioon liittyvien teorioiden pohjalta.Geopoliittisten tekijöiden oheen voidaan erottaa vielä omaksi ryhmäk-seen suurvaltasuhteiden rakenteiden tärkeyttä painottavat teoriat.Taloudelliset tekijät voivat sisältyä merkittävinä noihin kaikkiin seli-tyksiin. Näiden pohjalta on hahmoteltavissa myös tulevan kehityksenvaihtoehtoja kartoittavia skenaarioita, joille tässä raportissa kuitenkinesitetään vain suuntaviivoja.

Sivilisaatioiden sota vai rauha?

Samuel Huntingtonin 1990-luvulla kuuluisaksi tekemä teesi �sivili-saatioiden yhteentörmäys� hahmottaa maailman suurten sivilisaa-tioiden tai kulttuurialueiden kilpailukenttänä. Kylmän sodan aikainenmaailma eli kahden valtablokin � Yhdysvaltojen johtaman, liberaali-demokraattisen lännen sekä toisaalta Neuvostoliiton johtaman, leni-niläis-sosialistisen idän � vastakkainolon merkeissä, mutta sen jäl-keinen maailma on vähitellen ryhmittymässä vanhojen sivilisaatioiden(suurten kulttuurialueiden) rajojen mukaisesti. Tästä kehityksestä osoi-tuksena olivat jo sivilisaatioiden raja-alueilla, erityisesti 1980-luvullaAfganistanissa (�länsimais-marxilaisen� Venäjä/Neuvostoliiton jamuslimien välillä) sekä 1990-luvulla Balkanilla (länsieurooppalaisen/roomalaiskatolisen ja bysanttilais/ortodoksisen Euroopan sekä musli-mimaailman välillä) käydyt sodat. Kylmän sodan jälkeisessä maailmassaerottuvat tärkeimmiksi suuralueiksi �länsi� (kristillinen tai �euro-at-lanttinen� alue), muslimimaailma ja kiinalaisen sivilisaation alue. Muutsivilisaatiot eivät ole niin tärkeitä maailmanpolitiikan kannalta, sillävaikka esimerkiksi Afrikan selkkaukset ovat olleet sinänsä tuhoisia,ne eivät vaikuta määräävästi kehitykseen muualla eikä niistä nousemerkittäviä haastajia maailmantilanteelle. Myöskään Japani tai Intiaeivät näytä muodostuvan itsenäisiksi valtakeskuksiksi ainakaan lähi-

69

tulevaisuudessa. Tärkeää on todeta, että jos kulttuurieroja ei otetariittävästi huomioon käytännön politiikassa, ajaudutaan �sivilisaatioi-den yhteentörmäykseen� tai muihin vastaaviin vaikeuksiin.178

Huntingtonin teesit saivat vastaansa kovaa kritiikkiä, muunmuassa moitteita liiallisesta yksinkertaistamisesta, teorian sisäisistä ris-tiriitaisuuksista, yhden tekijän ylikorostuksesta ja determinismistä.179

Hän täsmensi väitteitä ja perusteluja toteamalla, ettei kyseessä ollutennustus väistämättömästä törmäyksestä vaan muistutus kulttuu-risten tekijöiden tärkeydestä. Uskonnot eivät välttämättä ole etnis-ten ryhmittymien perustana, mutta uskonnot ovat pitkän ajan kulues-sa vaikuttaneet voimakkaasti eri alueiden ja erilaisten etnisten ryhmit-tymien kulttuuriin ja instituutioihin. Maailmaa ei saisi pakottaa min-kään yhtenäiskulttuurin omaksumiseen, koska se herättää kovaa vas-tarintaa. �Lännellä� ei ole mitään oikeutta julistaa omia kulttuuriarvo-jaan yleispäteviksi koko maailmaan. Sellainen yritys on perustaltaanväärä, moraaliton ja vaarallinen. Läntisen hegemonian levittäminensynnyttää etenkin muslimimaailmassa ja Kiinassa niin kovan vastus-tuksen, etteivät voimat riitä sen murtamiseen. Kiinalainen kulttuuria-lue on erittäin vanha ja yhtenäinen, joten 1 300 miljoonan kiinalaisenvoima tämän maailmanselityksen mukaan tulee olemaan suuri haastelännelle. Joka tapauksessa on selvää, että menestyksellinen maailman-politiikka olisi rakennettava erilaisuuksien tunnustamiselle. Hunting-ton myös kehotti länttä suojautumaan erityisesti islamin vallan levit-tämisyrityksiä vastaan.180

Huntingtonin tilannearvio syksyllä 2001 tuotti jatkoteesin, ettäedessä olisi �muslimisotien aikakausi�. Muslimit ovat parin viime vuo-sikymmenen aikana taistelleet sekä keskenään että muuta maailmaavastaan terrorismin keinoin, sissisodissa, erilaisissa sisällissodissa javaltioiden välisissä sodissa. Muslimimaailman tietoisuus voimastaanon kasvanut, ja islamin leviäminen on jälleen tosiasia. Tästä saattaakehittyä suuri �sivilisaatioiden välinen yhteentörmäys�, jossa pääosa-puolena ovat muslimit �muita� vastaan.181

178 Samuel Huntington, �The Clash of Civilizations?�, Foreign Affairs, Vol. 72, No 3, Summer1993, s. 22 - 50.179 Ks. esim. Jacob Heilbrunn, �The Clash of the Samuel Huntingtons�, Prospect Vol. 9, No 39,1.7.1998.180 Samuel Huntington, The clash of Civilizations. Remaking of World Order (Touchstone, New York1997), erityisesti s. 13 - 14 ja 308 - 314.181 Samuel Huntington, �The Age of Muslim Wars�, Newsweek, Special Davos Edition, December2001 - February 2002, s. 6 - 13.

70

Kulttuuripohjainen selitysmalli � väljästi tulkittuna � sopiimyös �uuden maailmanjärjestyksen� kuvauksen pohjaksi, sillä arvo-jen puolustamista tai edistämistä voidaan käyttää valtapolitiikan ver-hona tai keinona peittää muiden, esimerkiksi taloudellisten ja sotilas-strategisten, tekijöiden vaikutusta. Yhteiskunnallisella kulttuurilla ontuntuvaa vaikutusta kansakuntien ja valtioiden taloudelliseen suori-tuskykyyn ja sotilaalliseen tehokkuuteen, mutta toisaalta �kulttuuri-determinismistä� eli kulttuurierojen ehdottomasta määräävyydestä eiole kovin vahvaa näyttöä.

Yhdysvallat läntisine liittolaisineen näyttää nyt pyrkivän � vas-toin Huntingtonin varoituksia � ylläpitämään itse määrittämäänsämaailmanjärjestystä �maailmanpoliisina� samaan tapaan, kuin Napo-leonin sotien jälkeen suurvallat päättivät puolustaa Westfalenin rau-hansopimusta 1648 seurannutta Euroopan valtiollista järjestystä sekävastustaa uusia vallankumouksia ja hegemoniapyrkimyksiä. Wienin kon-gressin 1815 jälkeisen järjestelmän tärkeä elementti oli Venäjän joh-dolla perustettu Pyhä Allianssi. Se oli tarkoitettu pitämään yllä po-liittisen järjestelmän status quo Euroopassa, siis tilanne, joka oli vallin-nut ennen Ranskan suurta vallankumousta ja joka oli Napoleonin so-tien jälkeen taas palautettu pääpiirteissään voimaan sekä uskonnonettä valtiollisen järjestelmän osalta. Ulkopuolisena vihollisena oli Ot-tomaanien valtakunta, joka siihen aikaan ulottui lähes koko Balkanil-le. Toimeenpanijoina olivat ennen kaikkea Venäjän keisari Nikolai I jaItävallan kansleri Metternich. Suurvallat antoivat toisilleen sotilaallis-ta ja poliisiapua kapinoita vastaan. Pyhän Allianssin näyttävimpiä jasamalla viimeisiä saavutuksia oli vuoden 1848 vallankumousyrityksi-en ja kansannousujen kukistaminen.

Anatol Lieven on kiinnittänyt huomiota siihen, että Yhdysval-tojen johtaman �uuden Pyhän Allianssin� ylläpito perustuu saman ta-paisille periaatteille, joiden mukaan vanhakin 1800-luvun alkupuolenallianssi toimi. Maailmaa pyritään nyt hallitsemaan �poliisiliitolla�, jokatoimii �terrorismia vastaan� tarkoituksenaan käytännössä säilyttää po-liittis-taloudellisen järjestelmän status quo maailmassa. Yhdysvallat le-vittää uutena uskontona amerikkalaisia arvoja, joissa sekoittuu juuta-lais-kristillinen uskonto, valistusajalta periytyvä liberalismi ja globaa-lit puitteet saanut kapitalismi. Järjestelmä suvaitsee silti erilaisuuttavaltioiden sisällä, jos siitä ei koidu vallankumouksellista uhkaa. Inter-ventiot ovat hyväksyttäviä � esimerkiksi Afganistaniin tai Somaliaan

71

� noiden periaatteiden ylläpitämiseksi, mutta ongelmaksi koetaanhyökkäys tai interventio toimivia valtioita vastaan, vaikka niiden toi-mintakyky olisi kyseenalaistettu, esimerkkinä Jugoslavia/Serbia, Irakja Iran. Yhteisenä vihollisena on muslimifundamentalismi, joka uhkaalaajeta ja ajaa �länttä� tieltään, kuten on jo osaksi tapahtunut Euroop-paan suuntautuvan muuttoliikkeen vaikutuksesta. Kaikki liittokun-taan osallistujat kuitenkin tulkitsevat omalla tavallaan, mitä ne tar-koittavat terrorismilla. Käsitteen sisälle mahtuvat oikeiden terroris-tien ohella kaikenlaiset separatistit ja muut kapinalliset aina poliitti-sesti vaarattomampia dissidenttejä myöten.182

Lievenin mainitsemassa interventio-opissa on selvä ero �Clin-tonin doktriinin� mukaiseen käsitykseen �humanitaaristen interventi-oiden� oikeutuksesta. Kylmän sodan aikoina vastakkaiset blokit vält-tivät puuttumasta toistensa sisäisiin asioihin mutta hyväksyivät omanideologisen blokin kurissa pitämisen kovinkin keinoin, kuten tapahtuiesimerkiksi Nato-maa Kreikassa vuonna 1967 �everstijuntan� nous-tessa valtaan torjumaan kommunistien vaikutuksen kasvua ja Tshek-koslovakiassa vuonna 1968 Varsovan liiton panssarien palauttaessamaata oikeaoppisen kommunismin tielle. Kylmän sodan jälkeisellävuosikymmenellä länsimaissa vallitsevaksi tuli jälleen �wilsonilainen�käsitys kansojen ja kansallisten vähemmistöjen itsemääräämisoikeu-desta sekä oikeudesta irtautua emämaastaan tai miehitysvallan alai-suudesta tarvittaessa voimakeinoin tuettuna. Se on nyt jäänyt (liitto-kuntaan kuuluvien) valtioiden eheyden säilyttämisen periaatteen jal-koihin. Siksi Yhdysvaltojen tukea ei enää tule esimerkiksi Tshetsheni-an irtautumiselle Venäjän federaatiosta, eikä Balkanin pirstoutumisenjatkaminen kansallisuusrajojen mukaiseksi saa suosiota. Uusi allianssion erittäin haluton tukemaan separatisteja muuten kuin ehkä taktise-na toimena �roistovaltiota� vastaan.

Teesit uskonnollisten ja muiden kulttuuristen tekijöiden merki-tyksestä tuntuvat selittävän suurelta osin syksyn 2001 terrori-iskujensyitä ja Yhdysvaltojen käynnistämiä vastatoimia. Lähi-idässä ja Kes-ki-Aasiassa meneillään olevaa kehitystä ei kuitenkaan voi selittää ko-konaan �sivilisaatioiden yhteentörmäyksellä�. Pikemminkin kysymyson perinteisestä valtakamppailusta, jonka puitteissa toimivat etniset

182 Anatol Lieven, �The Secret Policemen�s Ball: the United States, Russia and the internationalorder after 11 September�, International Affairs, Vol. 78, No 2 (2002), s. 245 - 259.

72

tai muulla perusteella syntyneet poliittiset ryhmittymät käyttävät hy-väkseen uskonnollisia ja muita kulttuuritekijöitä yhtenäisyytensä ja so-lidaarisuutensa varmistamiseksi sekä peittääkseen poliittisia valtapyr-kimyksiään tai taloudellisten etujen hankintaa. Samanlainen kehitysoli havaittavissa Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä.183 Riippumat-ta tapahtumien kulun alkuperäisistä syistä on nyt joka tapauksessa edet-ty vaiheeseen, jossa teoriat kulttuurialueiden tai sivilisaatioiden mer-kityksestä maailmanpolitiikan kululle ovat saaneet uutta vahvistusta.

Geopolitiikka, geostrategia ja energiakysymys

Kamppailu alueiden hallinnasta on osa geopolitiikkaa, joka myösoppina selittää syitä, miksi jotkut alueet ovat tärkeämpiä kuin toiset.Geopoliittisia päämääriä on usein myös pidetty määräävinä valtioidenulkopolitiikalle. �Uuden geopolitiikan� mukaisessa ajattelussa talou-delliset ja kulttuuriset seikat ovat tulleet tärkeiksi fyysisen maantie-teen tekijöiden oheen tai tilalle.184 Maantieteellisten seikkojen vaiku-tus strategisiin ratkaisuihin on geostrategiaa, jossa tärkeitä element-tejä ovat tukialueet ja liikenneyhteydet sekä taloudelliset, väestöllisetja sotilaalliset voimavarat.185 Sivilisaatiot ovat muodostuneet yleensägeopoliittisesti ehjille tai muulla tavalla edullisille alueille, joten kult-tuuriset sekä toisaalta geopoliittiset tai geostrategiset tekijät voivatyhtyä.

�Geopoliittinen kilpailu� kohdistuu nykytilanteessa lähinnäLähi-idän ja Keski-Aasian alueille, joista Zbigniew Brzezinski on ni-mennyt erityisesti Keski-Aasian uudeksi �Euraasian Balkaniksi�. Lähi-itä liittyy samaan kokonaisuuteen, jossa korostuu yhä selvemmin suur-valtojen välinen �energiapeli�. Se ei ole ainoa kilpailun aihe muttakylläkin tärkein. Vaikutusvallasta Keski-Aasiassa kamppailee �kah-den kerroksen valtioita�. Sisimmällä kehällä ovat alueelliset vaikutta-jat tai sellaisiksi pyrkivät Kazakstan ja Uzbekistan sekä ulommallakehällä Iran, Turkki, Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat. Brzezinskin mu-kaan ulkopuolisten suurvaltojen kannattaa hillitä kilpailua ja harjoit-

183 Ks. lähemmin Visuri (2000), s. 37 ja 47 - 48.184 Ks. John Agnew - Stuart Gorbridge, Mastering Space. Hegemony, territory and international politicaleconomy (Routledge, London 1995) ja Osmo Tuomi, Uusi geopolitiikka (Gaudeamus, Tampere 1996).185 Perusteista lähemmin Visuri (1997), s. 96 - 192.

73

taa yhteistoimintaa poliittisen tilanteen rauhoittamiseksi, koska alueon erittäin kriisiherkkä ja riskit ovat suuria. Yhdysvaltojen tulisi puut-tua peliin voimatoimin vasta silloin, jos jokin valtio pyrkii hegemoni-aan tuolla alueella, tai se uhkaa joutua sekasorron tilaan.186

Viimeaikainen kamppailu vallasta ja taloudellisista eduista Keski-Aasiassa on historiallisesti tarkasteltuna uusinta 1800-luvun �suures-ta pelistä�, jota käytiin Venäjän keisarikunnan ja Brittiläisen imperiuminsekä myös Turkin ja Japanin kesken. Nyt brittien tilalla ovat amerik-kalaiset ja Japanin sijaan ovat tulleet kiinalaiset. Lisäksi Intia ja Pakis-tan vahtivat siellä tarkoin etujaan.

Valtapelin kohteina ovat nyt erityisesti energiavarat Kaspian-meren alueella ja siitä itään aina Hindukush-vuoriston reunoille. Ener-gian raaka-ainelähteiden kartoittaminen ja käyttöönsaannin varmista-minen vaativat mittavia investointeja, joihin liittyvät taloudelliset japoliittiset riskit ovat suuria. Keski-Aasian ja Kaspianmeren alueen ta-savaltojen hallitukset ja niiden kanssa liittoutuneet liikemiehet kilpai-luttavat ulkovaltoja ja kansainvälisiä suuryrityksiä voittojen ja lahjus-ten kasvattamisen toivossa. Lisäksi nuo maat kilpailevat ankarasti kes-kenään, mikä luonnonvarojen epätasaisesta jakautumisesta aiheutu-vien ongelmien ohella on tuntuvasti lisännyt koko alueen epävakauta.Korruptio, rikollisuus ja sisäpoliittinen sorto ovat lisäksi vaikuttaneetsiihen, ettei taloustilanteen heikkeneminen ole pysähtynyt lupaavistaöljy- ja maakaasuesiintymistä huolimatta. Yhdysvaltojen tarvitessa liit-tolaisia ja tukikohtia Afganistanin sotaa varten Keski-Aasian maidenheikko poliittinen ja ihmisoikeustilanne jätettiin huomiotta ja jopa lainperusteella voimassa olleita boikottitoimia äkkiä mitätöitiin. Sisäisetoppositiovoimat ajettiin entistä ahtaammalle, mutta on silti epäto-dennäköistä, että niitä olisi saatu kukistetuksi.187

Arvioita energiavarojen ja energian tuotannon kehitykses-tä on esitetty hyvin vaihtelevilla perusteilla ja myös omia intressejäedistämään pyrkien. Kuvaavaa tilanteelle on, että laskelmat öljyvaro-jen riittävyydestä ovat jatkuvasti muuttuneet. Öljykriisien vuosina en-nusteltiin öljyn loppuvan hyvin pian, mutta ajankohta on aina vain

186 Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard. American Primacy and Its Geostrategic Imperatives(BasicBooks, New York 1997), erityisesti s. 123 - 150.187 Ks. esim. Erich Follath, �Jäger des schwarzen Goldes�, Der Spiegel 52/2001, s. 148 - 159 jaErich Follath, �Dealer, Drogen, Diktatoren�, Der Spiegel 1/2002, s. 126 - 136. Ks. myös Christian Caryl,�Central Asia: Turning a Blind Eye�, Newsweek 3.6.2002, s. 4.

74

siirtynyt eteen päin. Energiavarantojen ja kulutuksen suuruuden sekähinnanmuodostuksen arviointi on kaikkiaan osoittautunut epävarmaksitehtäväksi, sillä vaikuttavia tekijöitä on hyvin paljon.

Shell on arvioinut, että primäärienergian kulutus maailmassakasvaa vuoteen 2050 mennessä kaksin- tai kolminkertaiseksi. Uusiasuurkuluttajia on etenkin Kiina, joka joutuu turvautumaan kasvavas-sa määrin energian tuontiin. Korvaavien energialähteiden ja energiaasäästävän teknologian kehittäminen vähentää riippuvuutta öljyperäi-sistä energialähteistä, joten vuoteen 2025 mennessä ei ole odotetta-vissa vielä suuria kriisejä energian saatavuuden osalta. Kuitenkin öl-jyn niukkuus tulee olemaan merkittävää viimeistään vuonna 2040, jayhä tärkeämmäksi nousevan maakaasun saatavuudessa on myös usei-ta epävarmuustekijöitä.188

Öljyn kulutuksen ennustettu kasvu IEA:n (International Ener-gy Agency) mukaan on joka tapauksessa niin suuri vuoteen 2020 men-nessä, että sen tyydyttämiseen tarvittaisiin 130 prosentin lisäys OPEC-maiden nykyiseen tuotantokapasiteettiin. Jo vuoteen 2010 mennessäkulutuksen kasvu vastaa Saudi-Arabian nykyistä tuotantoa. Vain Per-sianlahden alueella on aikaansaatavissa merkittävää tuotannon lisäys-tä, eikä sekään riitä tyydyttämään kasvavaa kysyntää. Öljyn niukkuusja sen myötä seuraava hinnannousu on siis todennäköistä, vaikka tuot-tajat pyrkisivät hyvässä yhteistyössä pitämään hinnat vakaina, suun-nilleen nykyistä, suhteellisen alhaista tasoa eli tynnyrihintaa 25 USDvastaavana. Samalla öljyä tuovien maiden ja alueiden riippuvuus tuon-nista kasvaa vuoteen 2020 mennessä: Pohjois-Amerikka 45 prosentis-ta 58 prosenttiin, Eurooppa 53 prosentista 79 prosenttiin sekä itäisenAasian ja Tyynenmeren alue 89 prosentista 92 prosenttiin. Öljyntuon-ti tapahtuu ensi sijassa Lähi-idästä, vaikka myös läntinen Afrikka tu-lee olemaan tärkeä.189

Varautuminen öljyperäisten energiavarojen niukkuuteen ja siitäseuraaviin hintapaineisiin on taustalla kamppailussa energiahuollolletärkeiden alueiden hallinnasta. Useiden arvioiden mukaan se on tär-keä tekijä myös �terrorismin vastaisessa sodassa�, sillä molempia kamp-pailuja käydään paljolti samoilla alueilla. Huomiota on kohdistettu

188 Energy Needs and Possibilities. Scenarios to 2050, (Shell International 2001), s. 17 - 20 ja 58.189 Nicolas Sarkis, �Middle East retains supremacy in global oil supplies: bottomless wells�, LeMonde diplomatique 11.6.2002.

75

erityisesti Saudi-Arabian ja Venäjän väliseen kilpaan maailman suu-rimman öljyntuottajan asemasta, millä tulee olemaan vaikutusta maa-ilmantalouteen, Yhdysvaltojen energiahuollon turvaamiseen, Venäjänkansainväliseen asemaan sekä Saudi-Arabian ja OPEC-järjestön tule-vaisuuteen 190

Persianlahti tulee säilyttämään asemansa maailman tärkeimpä-nä öljyntuotantoalueena, mutta suuret kuluttajat joutuvat varautumaanalueen kriisiherkkyyden vuoksi hinnannousuihin ja toimitusten kat-koksiin. Yhdysvallat onkin ryhtynyt syyskuun 2001 yllätysten vuoksitosissaan varmistamaan öljynsaantiaan muista lähteistä, sillä Persian-lahden osuus oli päässyt kasvamaan jo vaarallisen suureksi. Kylmänsodan aikoihin amerikkalaiset eivät itse tarvinneet paljonkaan Persi-anlahden öljyä vaan keskittyivät estämään öljyvarojen joutumista vi-hamielisen valtion valvontaan. Viime vuosina öljyntuonnin tarve jat-kuvasti kasvoi. Yhdysvaltojen oma öljyntuotanto on verrattuna kokomaailman tuotantoon laskenut 1970-luvun 24 prosentin osuudesta alle12 prosenttiin. Samalla öljyntuonnin osuus on lisääntynyt 1970-luvun22 prosentin osuudesta yli 50 prosenttiin. Yhdysvallat imee maailmal-la kaupattavasta öljystä jo yli puolet.191

Syksyn 2001 terrori-iskut hälyttivät sekä valtiot että öljy-yhtiötvarautumaan toimitusvaikeuksiin ja hintashokkeihin, joita voi seurataboikoteista, terroristien hyökkäyksistä kuljetusjärjestelmien tuhoami-seksi ja Yhdysvaltojen sotilaallisista toimista �roistovaltioita� vastaan.On huomattava, että tuolla listalla olevista maista kolmen tärkeim-män öljyntuottajan, Irakin, Iranin ja Libyan, yhteinen osuus maailmanöljyvarannoista on lähes neljännes, siis samaa luokkaa kuin Saudi-Ara-bian osuus.192 Yhdysvallat on syksystä 2001 lisännyt tuntuvasti strate-gisia varastojaan, viime kuukausina jopa 150 000 tynnyrin päivävauh-tia, tavoitteena lähes 700 miljoonan tynnyrin suuruinen reservi mah-dollisen öljykriisin varalle. Näin suuri varastoitu öljymäärä antaa ame-rikkalaisille toimintavapautta ja helpottaa lieventämään mahdollisen

190 Edward Morse - James Richard, �The Battle for Energy Dominance�, Foreign Affairs, Vol. 81,No 2, March/April 2002, s. 16 - 31.191 George L. Perry, The War on Terrorism, the World Oil Market and the U.S. Economy, (BrookingsAnalysis Paper, revised 28.11.2001) ja Shibley Telhami, The Persian Gulf. Understanding the American OilStrategy, (Brookings Review, Spring 2002). Saatavilla: www.brook.edu/dybdocroot/press/REVIEW/spring2002/telhami.htm.192 Nicolas Sarkis (2002).

76

Irakin vastaisen sodan laukaisemaa hintashokkia.193

Vaikka Venäjä nousi viime tammikuussa Saudi-Arabian ohi maa-ilman suurimmaksi öljyntuottajaksi, sillä ei silti ole potentiaalia saudi-en ja muiden Persianlahden alueen tuottajien haastajaksi pitemmälläaikavälillä. Saudi-Arabian osuus on 25 prosenttia maailman öljyva-roista, Irakin 11 prosenttia sekä Kuwaitin, arabiemiraattien ja Iraninyhteensä yhdeksän prosenttia, mutta Venäjän suoranaisessa omistuk-sessa olevien esiintymien osuus on vain viisi prosenttia. Venäjä onkylläkin modernisoinut öljyteollisuuttaan erittäin kilpailukykyiseksisekä investoinneilla että yksityistämällä. Venäläiset öljy-yhtiöt ovathallinneet Keski-Aasian öljyvaroja ja levittäytyneet tehokkaasti maa-ilmanmarkkinoille, mistä ne ovat joustavuutensa vuoksi vallanneetsuuria osuuksia. Kuitenkin Venäjän omat öljyvarat ovat nyt suhteelli-sen niukat verrattuna Neuvostoliiton aikaan ja öljytuotteiden kulje-tustiet maailmanmarkkinoille edelleen verraten hankalat, joten siitä eiole OPEC-maiden valta-aseman horjuttajaksi. Sen sijaan maakaasu-varojen runsaus (32 % maailman varannoista) ja kehittyvät siirtomah-dollisuudet antavat Venäjälle valta-aseman erityisesti Euroopan mut-ta yhä enemmän myös Aasian markkinoilla.194

Kaspianmeren alueen energiavarojen arviointi on osoittautu-nut vaikeaksi tehtäväksi, sillä paljon on vielä tutkimatta ja kilpailunvuoksi tietoja myös salataan tai liioitellaan. Verraten varmalle pohjal-le rakennettu arvio on, että Kaspianmeren alueen öljy- ja maakaasu-varat olisivat vain 2-3 prosenttia maailman varannoista. Määrä ei siisvälttämättä ole suuri, mutta siellä on yhä potentiaalia uusille löydöilleja tilaa uusille yrittäjille. Turkmenistanilla on (Venäjän ja Iranin jäl-keen) maailman kolmanneksi suurimmat maakaasuvarat. Kazaksta-nilla on sekä öljyä että maakaasua suurissa kentissä. Sen öljyvarat ovatarviolta 75 prosenttia koko Kaspianmeren alueen öljyesiintymistä.Merkittävä ongelma on raaka-aineiden kuljetus maailmanmarkkinoil-le. Venäjä on hallinnut siirtoteitä, mutta alueen pienemmät valtiot ovatpyrkineet suuntaamaan uusia reittejä etelämmäksi suoraan Välimerel-le, Persianlahdelle tai Intian valtamerelle. Myös Kiina, Intia ja Pakis-tan pyrkivät varmistamaan itselleen energian tuonnin tuolta alueel-

193 The Times online 31.7.2002.194 Ks. Fiona Hill, �Much Ado About Russian Oil�, Orlando Sentinel, 15.4.2002 ja Fiona Hill -Florence Fee, �Fueling the Future: The Prospects for Russian Oil and Gas�, Brookings Institution,ilmestyy julkaisussa Demokratizatsya, Vol. 10, NO 3, Summer 2002. Saatavilla Brookings-instituutinkotisivuilta: www.brook.edu/

77

ta.195

Kesäkuussa 2002 Venäjä on päätynyt Kazakstanin kanssa sopi-mukseen öljyn siirrosta Euroopan ja maailman markkinoille lähinnäpohjoista reittiä eli Venäjän kautta. Sopimus parantaa Kazakstanin suh-teellista asemaa verrattuna Kaspianmeren alueen eteläisiin tuottaja-maihin. Saksa, Venäjä ja Ukraina ovat päättäneet parantaa energiansiirron kapasiteettia pohjoisilla reiteillä, samalla kun öljyputken raken-taminen Azerbaidzhanin kautta Välimerelle on käynnistynyt ja sen onmäärä olla valmis vuonna 2004. Noihin aikoihin valmistuu myös Ka-zakstanin uusi suuri öljykenttä Kashagan tuotantokuntoon. Siinämerkittävin osuus on ranskalaisella yhtiöllä.196

Kaspianmeren pohjassa piilevien energiavarojen jako on ollutkiistojen kohteena Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tshetsheniansodassa on paljolti kysymys öljyvarojen hallinnasta. Venäjän kannaltauhkaavaa on ollut erityisesti Dagestanin joutuminen sisäpoliittisen le-vottomuuden ja muslimifundamentalistien interventioiden kohteeksi,sillä maan pitkä rantaviiva Kaspianmerellä takaa myös suuren osuu-den alueen öljyvarojen jaossa. Vanha öljymaa Azerbaidzhan on avoi-mesti houkutellut läntisiä sijoittajia ja poliittisia suojelijoita, ja viimesyksystä alkaen myös Kaspianmeren itäpuoliset maat ovat toimineetsamoin � puolueettomuudestaan enemmän kiinni pitänyttä Turkme-nistania lukuun ottamatta. Ajoittain jopa välikohtausten asteelle kär-jistyneitä kiistoja Kaspianmeren talousvyöhykkeiden jaosta on yritet-ty ratkaista neuvotteluissa mutta laihoin tuloksin. Alueellinen kilpailuenergiavarojen hallinnasta siis jatkuu, ja ainakin Iran on osoittanutselvästi tyytymättömyyttään jakoehdotuksiin.197

Toisaalta Yhdysvaltojen ja Venäjän lähentyminen on vähentä-mässä suurpoliittista jännitystä Keski-Aasiassa, mutta länsimaidenläsnäolon lisääntyminen ei ole ainakaan vähentänyt tasavaltojen si-säpoliittista epävakautta ja yhteiskuntien sosiaalisia ongelmia. Kirgi-siassa on ollut avoimia yhteenottoja, ja Kazakstanissa on demokratiaa

195 Ks. esim. Regine Spector, The Caspian Basin and Asian Energy Markets (Background Paper,Brookings Institution 24.5.2001, Fiona Hill - Regine Spector, The Caspian Basin and Asian EnergyMarkets, (Conference Report, Brookings Institution, September 2001) ja Owen Matthews, �TheFuture of Oil: The Next Move Is Check�, Newsweek 8.4.2002.196 �Energy Transit Deal Puts Russia, Kazakhstan on New Footing�, Stratfor-raportti 10.6.2002 ja��Kazakh Windfall in TotalFinaElf �s Caspian Project Stake�, Stratfor-raportti 13.6.2002.197 �Russian Pipeline Participation May Help Ties with West�, Stratfor-raportti 2.1.2002 ja �HighStakes for Caspian Oil and Gas Development�, Stratfor-raportti 26.4.2002.

78

vaatinut oppositio nujerrettu viime kuukausina kovin ottein. MyösTurkmenistanissa jännitys kasvaa.198

Energiakysymys on tärkeä selittäjä syksyn 2001 terrori-iskuil-le ja niistä seuranneille reaktioille sekä maailmanpolitiikan muille ke-hityskuluille. Logiikka kulkee suunnilleen näin: Jos Lähi-itä olisi vainautiomaata, suurvallat eivät olisi siitä kiinnostuneita. Öljy on tuonutYhdysvallat Persianlahdelle ja etenkin Saudi-Arabiaan, mistä islami-laiset ja kansalliset vapautusliikkeet pyrkivät ajamaan länsimaalaisetpois ja siinä yhteydessä kaatamaan lännen kanssa liittoutuneet halli-tukset.

Kamppailu energiavarojen hallinnasta ei kuitenkaan välttämät-tä ole nykyisen konfliktin tärkein syy, koska energiaa on ollut riittä-västi saatavilla, eikä niukkuus uhkaa myöskään lähiaikoina. Minkäänvaltion tai liittokunnan ei ole helppoa saada monopoliasemaa, ja toi-saalta globaalistuvan maailman puitteissa on vaikea kuvitella, ettämerkittävät energian tuottajat pyrkisivät kovin paljon politisoimaanenergian toimituksia, eivät ainakaan pitempiaikaisesti. Edes Persian-lahden mailla ei ole varaa menettää tuntuvaa osaa energiatuloistaanpoliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Näin ajatellen ei olisi suurtaeroa sillä, millainen hallitus on vallassa öljyntuottajamaissa. Vastamahdollisuus jonkin valtion erittäin hallitsevaan asemaan koko Per-sianlahdella, kuten oli vaarana elokuussa 1990 Irakin vallattuna Ku-waitin, olisi uhka koko maailman energiahuollolle.

On kuitenkin yleisesti nähtävissä kiinteä yhteys merkittävienenergiavarojen hallinnan ja alueiden kriisiherkkyyden välillä. Monissaepävakaissa maissa öljyvarat ovat selvästi lisänneet vaaraa joutua si-säpoliittisten kiistojen ja ulkopuolisten interventioiden kohteeksi, eikätähän seikkaan ole odotettavissa muutosta. Se on näkynyt viime ai-koina eteläisessä Aasiassa, läntisessä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.Suurvallat vahtivat tarkoin, ettei niitä päästä kiristämään �energia-aseella�, ja toisaalta sitä pyritään itse käyttämään painostuskeinona.Energian saatavuuden varmistaminen laajassa kriisilanteessa luo myösuusia liittosuhteita ja katkoo entisiä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen jaVenäjän lähentymisessä syksystä 2001 alkaen on energiakysymyksilläollut merkittävä osuutensa.

198 Richard Slaughter, �Poor Kyrgyzstan�, The National Interest 14.6.2002 ja �U.S. Using TurkmenOpposition To Pressure President�, Stratfor-raportti 21.6.2002.

79

Globalisaatio ja sen vastustajat

Terrori-iskuja Yhdysvaltoihin 11.9.2001 on tulkittu varsin yleisestihyökkäykseksi Yhdysvaltojen ohella globalisaatiota vastaan, vaikkaamerikkalaiset ovat mielellään puhuneet hyökkäyksestä koko läntistäliberaali-demokraattista ja markkinataloutta suosivaa sivilisaatiotavastaan. Kohteena Pentagon edusti selvästi Yhdysvaltojen voimaa,joka on levinnyt maailmanlaajuisesti, mutta World Trade Center voi-tiin yhtä lailla mieltää koko globalisaation symboliksi.

Vaikka globalisaatio � tai yleensäkin moderni, länsimainen po-liittis-taloudellinen kulttuuri � ei olisi ollut terroristien ensisijainenkohde, isku joka tapauksessa vaikutti voimakkaasti maailmantalou-teen ja asetti globalisaatio-ilmiön uusiin puitteisiin. On mahdollista,mutta ei tietenkään varmaa, että syyskuussa 2001 sysättiin liikkeellekehitys, joka aiheuttaa syvän taantuman globalisaatiokehitykseen. �Muistettakoon, että ensimmäinen maailmansota katkaisi viime vuosi-sadan alussa vastaavan kehitysvaiheen peräti seitsemän vuosikymme-nen ajaksi. � Välittömät vaikutukset näkyivät jo syksyllä 2001 kan-sainvälisen lentoliikenteen taantumisena, tavaroiden ja ihmisten kul-jettamisen kustannusten kasvuna sekä suurempana ajantarpeena. Myöstiedonvälityksen vapaus kärsi heti uusista rajoituksista. Maailmanta-louden kasvu taantui ennätysmäisenä vuonna 2000 saavutetusta lähes13 prosentin kasvuluvusta vuonna 2001 lähelle nollaa tai noin kahdenprosentin luokkaan. Kehitys ei ole kuitenkaan ennalta määrätty, jotenglobalisaatiokehityksessa havaittujen virheiden korjaamisella voidaanluoda paremmat edellytykset entistä terveemmälle globalisaatiolle.Siitäkin saatiin heti merkkejä, kun Yhdysvallat lupasi nostaa suhteelli-sen alhaalla olleita kehitysapuosuuksiaan, suhtautua vakavasti WTO:nkehittämiseen entistä oikeudenmukaisemmaksi ja mahdollistaa muunmuassa Venäjän pääsyn sen jäseneksi.199

Talvella 2002 voitiin jo arvioida, että maailmantalouden näky-mät eivät olleet nopeasti paranemassa, vaan edellisen syksyn terrorite-ot ja niihin reagointi olivat vahvistaneet taantumaa ruokkivia muitaelementtejä. Maailman talousfoorumin New Yorkissa pidetyn koko-uksen aikaan oli nähtävissä, että tiukentunut kontrolli yleisesti hidasti

199 Lael Brainard, Globalization in the Aftermath: Target, Casualty, Callous Bystander? (BrookingsInstitution, Analysis Paper 28.11.2001).

80

kansainvälistä kauppaa ja aiheutti epävarmuutta, aivan kuin olisimäärätty uusia veroja tai tulleja. Samaan suuntaan vaikuttivat va-kuutusmaksujen ja turvajärjestelyjen vaatimien palkkojen korotukset.Taloustieteilijä totesi: �Globalisaation rattaissa on hiekkaa�.200

Yhteistä useille muillekin arvioille oli se, että globalisaatiokehi-tys oli voimakkaasti hidastunut ellei kokonaan pysähtynyt. Syynä ei-vät olleet yksinomaan terroriteot tai �sota terrorismia vastaan�, vaanjo edellisenä vuonna käynnistynyt kehitys. Keväällä 2000 alkanut osa-kekurssien yleinen lasku ja erityisesti �uuden talouden� piiriin kuulu-van informaatioteknologian jyrkkä romahdus olivat sen indikaattorei-ta ja samalla taantuman vahvistajia. Ideologiana globalisaatio oli jomenettänyt suuren osan hohdostaan, ennen kuin terrori-iskut raviste-livat sitä entistä vakavammin. Foreign Policy -lehden �globalisaatioindi-kaattorit�, jotka mittaavat laajalti kansainvälisiä yhteyksiä, kertoivatvuoden 2000 olleen todella poikkeuksellisen voimakkaan kasvun ai-kaa, kun taas vuosi 2001 osoitti selvää hidastumista tai jopa taantu-mista. Valtioiden rajat ylittävien suorien investointien supistuminenoli peräti 40 prosentin luokkaa. Samalla havaittiin globalisaation ke-hittymisen alueellisten painopisteiden siirtymää ja erojen kasvua.201

Francis Fukuyama, joka tuli kylmän sodan päätyttyä kuuluisak-si teesillään �historian lopusta�, arvioi terroristien maalina olleen �mo-dernin maailman�. Kysymys ei hänen mukaansa ollut islamin tai mus-limimaailman asettumisesta länttä vastaan, vaan radikaalit muslimitolivat uudenlaisia fasisteja, jotka protestoivat modernin maailman il-miöitä vastaan, kuten eurooppalaiset fasistit ja natsit tekivät ensim-mäisen maailmansodan jälkeen. �Vanhojen fasistien� tapaan musli-miradikaalit toimivat järjestelmän eli globalisaation sisällä ja käyttä-vät sen saavutuksia hyväkseen. Lännen voitonvarmuus on kokenutkolauksen. Edellisellä vuosikymmenellä maailma vielä toipui kylmänsodan ajasta Yhdysvaltojen johdolla. Kommunismi oli lyöty, ja Yh-dysvaltojen markkinavetoinen taloudellinen kasvu oli jopa 40 prosent-tia koko maailman talouskasvusta, mikä ylitti kaksinkertaisesti Yh-dysvaltojen tuotannon osuuden maailmantaloudesta. Liberaali demo-kratia näytti leviävän koko maailmaan globalisaation puitteissa. Kaik-

200 Stephen Roach, �Sand in the Gears of Globalization�, Newsweek 4.2.2002, s. 43. Roach onMorgan Stanley -investointipankin pääekonomisti.201 �Globalization�s Last Hurrah?�, Foreign Policy Magazine, January/February 2002.

81

ki tämä joutui hyökkäyksen kohteeksi syyskuussa 2001. Kyseessä eikuitenkaan ole �sivilisaatioiden yhteentörmäys� vaan sivilisaatioidensisäinen valtataistelu, kuten tapahtui �lännessä� fasismin haastaessademokratiat maailmansotien välillä. Fukuyaman mielestä lännen tulisitukea edistyneempiä muslimimaita, esimerkiksi Irania, jotta muslimi-maailma saisi myönteisen esimerkin modernisaation eduista.202

Keväällä 2002 näytti kuitenkin vahvasti siltä, ettei Fukuyamantoivomus Iranin tukemisesta modernisaation tielle ollut saanut Yh-dysvaltojen hallituksen kannatusta. Monet muutkin merkit, erityisestiLähi-idän ja eteläisen Aasian tilanne mutta myös Euroopan kehitys,ovat viitanneet kiristyviin asenteisiin ja sen myötä globalisaatiokehi-tyksen pysähtymiseen ainakin toistaiseksi. Yhdysvallat ei suinkaan oleesiintynyt kansainvälisyyden edistäjänä ja maailmankaupan vapautta-jana vaan on asettanut suojatulleja terästeollisuuden tuotteille ja saa-nut siitä kansainvälisten järjestöjen moitteita.203 Nationalismi on ollutyleisesti nousussa, eikä se suosi globalisaatiota.

Voidaan olettaa, että globalisaation perusta on jo niin vahva,että se kestää parhaillaan elettävät takaiskut eikä ajauduttaisi 1930-luvun kaltaiseen tilanteeseen. Globalisaation vastaisia tunnuksia ontosin monilla populistisilla ja äärioikeistolaisilla liikkeillä, mutta näky-vimmät globalisaation vastaiset liberaalit ja vasemmistolaisvaikuttei-set kansalaisliikkeet ovat julistaneet, etteivät ne halua kääntää kehi-tyksen pyörää taakse päin vaan muokata globalisaatiota demokraatti-semmaksi ja laajemmalti hyvinvointia tuottavaksi.204 Myöskään musli-mien uskonnollisten organisaatioiden tavoitteena ei välttämättä oleglobalisaation vastustaminen vaan sen uskonnolliselle puhtaudelle hai-tallisten vaikutuksien torjuminen.205

Useat globalisaation haittoja korjaamaan pyrkivät esityksettähtäävät maailmanlaajuisen taloudellis-sosiaalisen sääntelyjärjestel-män aikaansaamiseen, uudenlaisen �maailmanhallinnon� luomiseen.

202 Francis Fukuyama, �Their Target: The Modern World�, Newsweek, special Davos Edition,December 2001/February 2002, s. 58 - 63.203 Brian Love - Patrick Lannin, �U.S. Isolated as OECD Decries Protectionism� Reuters/YahooNews 16.5.2002.204 Ks. esim �Anti-Globalists Make a Play for Legitimacy�, Stratfor-raportti 8.2.2002. �Globaalinhallinnan� ja globaalin kansalaisdemokratian teoreettisista perusteista ks. esim. Falk (2002), Patomäki(2002) ja Heikki Patomäki - Teivo Teivainen - Mika Rönkkö, Global Democracy Initiatives: The Art ofPossible (NIGD Working Paper 2/2002), saatavilla: www.kaapeli.fi/mronkko/nigd.htm.205 Ks. Olivar Roy, �Search for a perfect world of Islam�, Le Monde diplomatique, May 2002.

82

YK monine erityisjärjestöineen voisi toimia siinä keskeisenä organi-saationa mutta muunnettuna demokraattisemmaksi, millä tarkoitetaanlähinnä valtiokeskeisyyden sijaan luotua �globaalia demokratiaa�, de-mokraattista maailmanyhteisöä. Tärkein ja samalla vaikein ongelmaon taloudellisen päätöksenteon saaminen demokraattisesti järjestet-tyyn poliittiseen ohjaukseen. Erityisesti olisi rajoitettava Maailman-pankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston suurta valtaa puuttua val-tioiden sisäpoliittisen kehitykseen. Myös Maailman kauppajärjestö(WTO) on kriitikoiden mielestä liiaksi suosinut rikkaiden länsimaidentaloudellisia etuja. Maailmanlaajuisten taloudellisten järjestöjen demo-kraattisen kontrollin lisäämisaloitteet muistuttavat läheisesti vasem-miston ja vihreiden suosimia Euroopan unionin kehittämislinjauksia.Monet noista esityksistä kuulostavat varsin utopistisilta, mutta niissäon myös yleisemmin tunnustusta saaneita elementtejä.206 Joka tapauk-sessa on selvää, että globalisaation toteuttaminen �globaalin demo-kratian� periaatteilla olisi jyrkässä ristiriidassa Yhdysvalloissa ja mo-nessa muussa länsimaassa vallitsevan ideologian kanssa.

Yhdysvaltojen roolin pohdinta jatkuu

Muutaman kuukauden ajan syksyn terrori-iskujen jälkeen kaikki Yh-dysvalloissa näytti selvältä: Voimakas kansakunta oli joutunut hyök-käyksen kohteeksi ja ryhtyi mittaviin vastatoimiin julistaen sodan ter-rorismia vastaan. Presidentin ja koko hallituksen suosio oli ennennä-kemätön, ja laajoihin vapauksiin ja mukavaan elämään tottunut kansasuostui nurkumatta ankariin turvatoimiin ja kansalaisvapauksien ra-joituksiin. Ulkopolitiikassa Yhdysvallat näytti menestyvän niin hyvin,että jopa liberaalien piirissä kasvoi usko asevoiman mahtiin sekäyleensäkin voitonvarma tunne oikeassa olemisesta ja historian ame-rikkalaisille antamasta moraalisesta oikeutuksesta alistaa koko maail-ma noudattamaan erinomaisiksi koettuja arvojaan. Liittolaisia kaivat-tiin lähinnä myötäilijöiksi, mutta niille ei ollut tarkoitus antaa mer-kittävää määräysvaltaa uuden maailmanjärjestyksen toteutuksessa.Tällaisen ajattelun mukaisen doktriinin kirkas julistus oli presidentti

206 Ks. esim. Leena Rikkilä - Katarina Sehm Patomäki (eds.), From a Global Market Place to PoliticalSpace - The North - South Dialogue continues (NIGD Working Paper 1/2002, Helsinki 2002) ja HeikkiPatomäki - Teivo Teivainen - Mika Rönkkö, Global Democracy Intiatives: The Art of Possible (NIGDWorking Paper 2/2002, Helsinki 2002). Ks. myös Sami Sillanpää, �Globalisaatiotutkijat ehdottavatkeinoja kansanvaltaisempaan politiikkaan�, Helsingin Sanomat 21.5.2002.

83

Bushin tammikuun lopussa pitämä puhe liittovaltion tilasta.

Aikaa myöten myös kritiikki luonnollisesti kasvoi, ja Yhdysval-tojen sisälläkin ryhdyttiin tosissaan kyselemään, mihin lähtökohtiin jamillaisiin päämäärän asetteluihin �Bushin doktriini� oikein perustui.Keskustelulle antoi omat sysäyksensä Lähi-idän politiikassa koetut ta-kaiskut ja paljastukset hallinnon toimien tehottomuudesta ennen syys-kuuta 2001, kun piti selvittää uhkatekijöitä ja torjua ennalta mahdol-lisia terrori-iskuja.

Presidentti Bushin kauden ensi kuukausina vuonna 2001 ulko-ja puolustuspolitiikka noudatteli vaalitaistelun aikana esitettyjä lin-joja. Siihen löytyy luonteva selitys jo avustajakunnan kokoonpanosta.Turvallisuuspoliittiseksi neuvonantajaksi nimitetty Condoleezza Ricekirjoitti ja puhui vaalikampanjan aikana selkein klassisen realismintermein Yhdysvaltojen linjauksista,207 jotka muistuttivat verraten hy-vin myös Henry Kissingerin kantoja. Lisäksi ulkoministerin paikansaanut kenraali Colin Powell oli tunnettu hyvin samankaltaisista aja-tuksista mutta myös varovaisuudesta asevoiman käyttämisessä poli-tiikan apuvälineenä.

Vähemmälle huomiolle jäi aluksi se, että puolustusministeriDonald Rumsfeld keräsi ympärilleen erittäin kokeneen ja kovan linjanturvallisuuspoliittista ajattelua edustavan joukon. Hekin ovat tunnet-tuja strategian asiantuntijoita ja ideologialtaan realismin kannattajiamutta siihen liittyi selvästi voimapolitiikkaa ja asevoiman roolia pai-nottava korostus.

Strategisen linjan uudelleenmuotoilu ei tapahdu hetkessä, eikähallitusvastuun vaihtumisen myötä välttämättä heti nähdä suuria muu-toksia. Kuitenkin erot Clintonin ja Bushin hallinnon välillä ovat mo-nissa kysymyksissä olleet tuntuvia. Niille löytyy myös selventäviä taus-toja, kun mennään tarkastelussa riittävän kauaksi taakse päin.

Selvä viite nykyiseen linjaan on jo luettavissa raportista Discri-minate Deterrence, joka ilmestyi vuonna 1988. Kyseessä oli Pentagoninja Kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) tuottama mutta riippu-mattoman asiantuntijakomitean tekemä työ pitkän aikavälin strategi-

207 Ks. esim. Condoleezza Rice, �Campaign 2000: Promoting the National Interest�, ForeignAffairs, January/February 2000. Artikkeli on tyylipuhdas klassisen realismin mukainen kuvaus ulko-politiikan linjauksista, jonka elementit rakentuvat kansalliselle edulle, suurvaltapolitiikalle ja voimientasapainon opille.

84

an hahmottamiseksi.208 Työryhmän johtajina toimivat Fred Iklé ja Al-bert Wohlstetter, ja jäsenistä tulkoon mainituiksi Zbigniew Brzezins-ki, Samuel Huntington ja Henry Kissinger.

Raportissa tarkasteltiin ensiksi voimasuhteiden kehitysarvioitaja todettiin, ettei Neuvostoliitto enää heikentyvän taloutensa vuoksikykene haastamaan Yhdysvaltoja, vaikka säilyttääkin asemansa mer-kittävänä sotilasmahtina. Haastajiksi oli taloutensa vahvistumisenvuoksi nousemassa ensin Japani ja sitten noin vuonna 2010 erityisestiKiina, joskaan niillä ei nähty olevan mahdollisuuksia saada kiinni Yh-dysvaltojen etumatkaa. Euroopan yhteisön maita ei pidetty tässä suh-teessa tärkeinä. Siihenastinen varautuminen ensi sijassa Neuvostolii-ton ydinaseiskuun tai Varsovan liiton massiiviseen hyökkäykseen Eu-roopassa ei enää ollut yhtä olennainen uhkakuva, joten huomio olikiinnitettävä uhkien kirjon laajentumiseen ja sen mukaisesti asevoi-mien rakenteen ja aseistuksen monipuolistamiseen � muun muassapistemäisten, kauaksi ulottuvien iskujen mahdollistamiseksi tavanomai-silla tai entistä pienemmillä ydinaseilla � sekä erityisesti ohjus- ja ava-ruuspuolustuksen kehittämiseen. Siitä seurasi raportin nimikin �vali-koiva pelotus�, joka oli saavutettavissa laajentamalla keinovalikoimaaja parantamalla aseiden tarkkuutta. Vaikka raportti käsitteli lähinnäaseistuksen ja sotilasstrategian uusimista, siitä oli myös luettavissamaantieteellisen painopisteen siirtäminen vähitellen Tyynen meren -Aasian suunnille säilyttäen kuitenkin kyvyn estää Neuvostoliitonhyökkäys Euroopassa ja muilla tärkeillä alueilla.

Presidentti George Bush vanhemman kaudella aivan 1990-lu-vun alussa Yhdysvaltojen kansallisen strategian ohjelmaa kylmänsodan jälkeiselle ajalle valmisteltiin silloisen puolustusministeri DickCheneyn asettamassa ja huomiota herättämättä toimineessa työryh-mässä, johon kuuluivat muun muassa Paul Wolfowitz, nykyinen apu-laispuolustusministeri, sekä Lewis Libby ja Eric Edelman, jotka nytovat johtavilla paikoilla varapresidentti Dick Cheneyn esikunnassa.Ryhmää on luonnehdittu ajattelultaan hyvin yhtenäiseksi ja maailman-kuvaltaan konservatiiviseksi. Puolustusministeri Donald Rumsfeld liit-tyy myös läheisesti tuohon joukkoon, kun taas ulkoministeri ColinPowell maltillisempana ja varovaisempana on pitänyt siihen etäisyyt-tä. Alustava raportti valmistui esittelyvalmiiksi presidentille jo kesällä

208 Discriminate Deterrence (Report of The Commission On Integrated Long-Term Strategy, Wa-shington 11.1.1988).

85

1990 mutta jäi elokuussa kärjistyneen Kuwaitin kriisin jalkoihin. Työ-tä jatkettiin sitten entiseltä pohjalta. Bushin tappio presidentinvaa-leissa kuitenkin pakotti hautaamaan paperit toistaiseksi arkistoon.Niistä tihkui jo vuonna 1992 tietoja lehdistöön, vaikkakin lähteidenaitous luonnollisesti viralliselta taholta kiistettiin. Lisävalaistusta tuli,kun työhön osallistunut Zalmay Khallilzad julkaisi vuonna 1995 kir-jan, joka perustui paljolti raporttiluonnoksen ajatuksille. 209

Mainitun työryhmän käsitysten mukaan oli siirryttävä �patoa-misesta globaaliin johtajuuteen� (From containment to global leader-ship), jolloin Yhdysvaltojen olisi esiinnyttävä rohkeasti maailman joh-dossa ja valmistauduttava pitkäaikaisesti estämään globaalin kilpaili-jan nousu haastajaksi. Tarvittaessa siihen on käytettävä asevoimaa.Presidenttiehdokas George W. Bush tunsi nuo ajatukset mutta ei ha-lunnut ehdottaa jyrkkiä doktriinimuutoksia, joskin republikaaneilletyypillinen �unilateralismi� nousi jo puheissa esille ja strategian muu-toksia enteiltiin. Hän korosti tarvetta toimia ulkopolitiikassa verratenvarovasti � �selkeän realistisesti� ja suositti sitä myös presidentti-kautensa alussa. Strategian uudistus lähti hyvin verkkaisesti käyntiin,ja enemmän esillä olivat veronsupistukset ja vastaavat sisäpoliittisettoimet. Syyskuussa 2001 kuitenkin tarjoutui tilaisuus ryhtyä ajamaantyöryhmän aikoinaan hahmottelemaa aggressiivisen rohkeaa, �globaa-lin johtajuuden� ulkopolitiikkaa ikään kuin ainoana vaihtoehtona. Seperustuu voimakkaalle republikaanis-nationalistiselle ideologialle, eisiis enää viileälle realismille. Presidentti Bushin hallinto � ulkominis-teriön johdon silti yhä jarruttaessa � alkoi työskennellä uuden, tam-mikuussa 2002 julistetun doktriinin periaatteiden mukaisesti. Liberaaliasuuntausta edustavien kriitikoiden mielestä �uuden maailmanjärjes-tyksen� luominen ja ylläpito kuitenkin kuluttaa liiaksi voimia ja sisäl-tää suuria riskejä.210

Myös akateemisesta tutkijayhteisöstä tuli sivustatukea uudelleopille. �Kovan realismin� edustajana tunnettu professori John Mear-sheimer julkaisi lokakuussa 2001 kirjan The Tragedy of Great Power Po-litics, jossa hän kuvasi kansainvälisen politiikan jatkuvaksi suurvalto-jen kamppailuksi vallasta ja piti liberaaleja käsityksiä �uudesta pitkäs-

209 Nicholas Lemann, �The Next World Order�, The New Yorker 1.4.2002 ja Zalmay Khallilzad,From Containment to Global Leadership?: America & the World After Cold War (Rand, 1995). Khallilzadnimitettiin tammikuussa 2002 Yhdysvaltojen lähettilääksi Afganistaniin.210 Lemann.

86

tä rauhan kaudesta� perusteettomina. Suurvallat ovat luonnostaanhyökkääviä, ja tästä �traagisesta kohtalosta� seuraa, että myös Yhdys-valtojen on säilyttääkseen suurvalta-asemansa oltava aktiivinen voi-man käyttäjä. Se ei voi tyytyä puolustukseen. Myöskään pehmeät kei-not, esimerkiksi Kiinan sitominen yhteistoimintaan (�engagement�)eivät tuota myönteistä tulosta, koska aikaa myöten taloudellisesti jasotilaallisesti vahvistunut haastaja muodostuu lopulta uhkaksi. Mear-sheimer nimittikin teoriansa �hyökkääväksi realismiksi� erotuksenamuiden neorealistien, esimerkiksi Kenneth Waltzin, tavanomaisestatavasta kuvata johtavan (hegemonisen) suurvallan roolia asemansapuolustajaksi haastajien hyökkäyksiä vastaan.211

Keskeisenä käsitteenä akateemisen yhteisön poliittista realismiaedustavien henkilöiden ja usein myös republikaanisen puolueen polii-tikkojen puheissa käytetty kansallinen etu on osoittautunut vaikeas-ti määriteltäväksi. Nationalistisen politiikan perustelemisessa se kuu-lostaa selkeältä, mutta kriitikoiden mielestä vain omaan � siis lähin-nä hallituksen ja puolueen kannattajien � etuun tuijottaminen jakansainvälisten velvoitteiden ja yhteistyömuotojen välttely saattaakääntyä nimenomaan todellista kansallista etua vastaan. Liberaalim-man suuntauksen kannattajien mielestä kansainvälisellä yhteistyölläja kansainvälisten organisaatioiden toimintakyvyn vahvistamisella saa-vutetaan �yhteisiä etuja�, jotka koituvat myös Yhdysvaltojen kaltai-sen maan kansalliseksi eduksi. Tällaisen kehityksen edistäminen eimyöskään heikentäisi Yhdysvaltojen johtoasemaa maailmassa.212

Liberaalin politiikan kannattajat ovat osoittaneet tavanomai-sesta voimapoliittisesta ajattelusta poikkeavia keinoja, joilla kyettäi-siin säilyttämään Yhdysvaltojen johtoasema maailmassa. Liberalismikansainvälisenä aatteena on yhdistävä tekijä, jolla amerikkalaiset voi-vat muodostaa itselleen suosiollisia liittokuntia ja säilyttää kannatuk-sen. Sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä pasifismin tai �pehmeidenkeinojen� strategian korostamisen kanssa, sillä Yhdysvaltojen käymiäPersianlahden, Kosovon ja Afganistanin sotia on perusteltu liberaalinmaailmanjärjestyksen puolustamisella. Poliittinen liberalismi ei myös-

211 John J. Mearsheimer, The Tragedy of Great Power Politics (W.W. Norton & Company, New York- London 2001).212 Joseph Nye, �The American national interest and global public goods�, International Affairs,Vol. 78, No 2 (2002), 233 - 244. Samoja ajatuksia on laajemmin esitetty kirjassa Joseph Nye, The Paradoxof American Power. Why the world�s only superpower can�t go it alone (Oxford University Press 2002).

87

kään ole suoranaisesti demokratian synonyymi, vaikka usein ne voivatyhtyä. Demokratian piirissä voi olla hyvinkin nationalistisia, konser-vatiivisia tai sosialistisia aatesuuntia, jotka eivät kuitenkaan sovi libe-ralismin määritelmän puitteisiin. Kun Yhdysvaltojen poliittinen jär-jestelmä on perusluonteeltaan yksilönvapauksia eli liberaaleja arvojakorostava, amerikkalaisten on helppo saada samanmieliset yhteiskun-nat tai valtiot kannattajikseen ja hyväksymään siten myös Yhdysval-tojen johtoaseman maailmassa. Esimerkiksi EU-maat voivat toimiakylläkin kilpailijoina mutta eivät muodosta vastavoimaa. Suoranaisiahaastajavaltioita ei voida ideologian vetovoimalla saada taipumaanomalle puolelle, mutta toisaalta vain ei-liberaalit valtiot, esimerkiksiKiina, ryhtyvät vastustamaan Yhdysvaltojen johtoasemaa. Myöskään�puolittain liberaalit� valtiot, kuten Venäjä, eivät voimavarojensa ra-joituksien vuoksi asetu suoraan haastajiksi mutta muodostavat kyllä-kin jatkuvan epävarmuustekijän. Olennaista on, että liberalismi jaYhdysvaltojen kansallisen edun mukainen valtapolitiikka eivät ole ris-tiriidassa keskenään, joten konservatiivisella republikaani-ideologial-lakaan ei olisi yksinoikeutta esiintyä kansallisten etujen vaalijana.213

Lähinnä keskitien realismia edustava, suurelta osalta George Bushvanhemman ja Bill Clintonin hallinnossa toimineiden vaikuttajien jouk-ko ehdotti talvella perusteellisten pohdintojen jälkeen, että Yhdysval-tojen tulisi omien geopoliittisten intressiensä edistämiseksi (1) Euroo-passa jatkaa aktiivista läsnäoloa, Naton laajennusta itään ja Venäjänsitomista yhteistyöhön, (2) pyrkiä sovittelemaan erimielisyydet Kii-nan kanssa hylkäämättä silti Taiwania, (3) Lähi-idässä hylätä siihenas-tinen passiivisuus ja sen sijaan toimia aktiivisena välittäjänä Israelin japalestiinalaisten konfliktissa sekä monipuolisella toimenpidesarjallapyrkiä ratkaisemaan Irakin kysymys, (4) tukea Iranin uudistusmielisiäpoiketen hallituksen tiukasta linjasta sekä (5) Etelä- ja Keski-Aasias-sa laajentaa läsnäoloa alueen rahoittamiseksi ja omien taloudellistenetujen edistämiseksi. Lisäksi pitäisi taata suuren liittokunnan tehokastoiminta terrorismia ja joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan.214

Yhdysvaltojen roolia maailmassa on maan sisäisessä keskus-telussa ja liittolaisten keskuudessa verraten yleisesti luonnehdittu

213 John Owen, �Transnational Liberalism and U.S. Primacy�, International Security, Vol. 26, No 3,Winter 2001/2002, s. 117 - 152.214 CSIS-Baker Institute Task Force on the Geopolitical Implications of the War Against Terrorism.Työryhmän jäseniä olivat mm. Samuel Berger, Zbigniew Brzezinski, Wesley Clark, Fred Icklé, SamNunn ja Brent Scowcroft. CSIS 2002.

88

�hyväntahtoiseksi hegemoniaksi�. Valta-aseman perustana olisivattaitava liittopolitiikka ja myönteinen esimerkkivaikutus, joka syntyyliberaali-demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä, toimivasta talo-udesta ja suositusta kulttuurista.215 Vielä toisen maailmansodan aikoi-hin Yhdysvallat esiintyi myös anti-imperialistisena maana, jonka pe-rinteet lähtivät valistusfilosofiasta ja taistelusta siirtomaaherruuttavastaan. Vallan kasvaessa imperialistiset ja interventionistiset piirteetymmärrettävästi vahvistuivat, mutta jatkuvasti amerikkalaisessa poli-tiikassa vaikuttavat myös eristäytymistä tai ainakin interventioistapidättymistä puoltavat voimat.216 �Aitoamerikkalaisia� kansalaisvapa-uksia puoltavia ja liberalististen arvojen levittämistä interventioillavastustaneita tutkijoita on toiminut erityisesti CATO-instituutin pii-rissä. Heidän näkemyksensä pohjautuvat verraten kovaan klassiseenrealismiin kansainvälisen politiikan selittäjänä.217

Republikaanien ulkopoliittisen doktriinin perustana oleva si-säpoliittinen ajattelu käy hyvin selville presidentti Bushin puheistaja kampanjoista. Hän on jatkuvasti korostanut kansalaisten vapaaeh-toistoiminnan merkitystä sekä sosiaalisella että turvallisuusalalla. Va-paaehtoiset voivat hoitaa myös opetustehtäviä, mitä on tarjottu lääk-keeksi havaitulle koululaitoksen rappiolle. Tällöin kristillisillä yhdis-tyksillä olisi aivan erityisen keskeinen merkitys. Liittovaltion ja osa-valtioiden ei pitäisi lisätä aktiivisuuttaan sosiaali- ja koulutuspolitii-kassa muuten kuin luomalla hyvät edellytykset yksityiselle aloitteelli-suudelle. Siten perustellaan myös tuloveron alennusten hyödyllisyyt-tä.218 Monet terrorisminvastaisen sodan mukanaan tuomat hankkeetovat kuitenkin lisänneet ja ovat yhä lisäämässä liittovaltion hallinnon

215 Owen.216 Eristäytymisen tai interventioista pidättymisen kannattajia on verraten paljon myös oikeisto-laisten konservatiivien joukossa. Heistä tunnetuimpia on Pat Buchanan. Ks. esim. kolumni �WoodrowW. Bush�, World Net Daily 10.6.2002, jossa hän syyttää presidentti Bushia presidentti Wilsonin ideolo-gisen lähetystehtävän (�Make world safe for democracy�) omaksumisesta ja Clintonin kauden libe-ralistisen interventiopolitiikan jatkamisesta.217 CATO-instituutin kommenteissa terrorismin vastaiseen sotaan on korostettu tarvetta py-syttäytyä irti pitkäaikaista sitoutumista vaativista rauhanturvatehtävistä ja �kansakunnan rakentamises-ta� (nation building) sekä on vastustettu sotatoimien laajentamista muita kuin nimenomaan todettujaterroristeja vastaan. CATO suhtautuu myös epäilevästi Naton ylläpitoon kylmän sodan päätyttyä jaarvostelee liiton laajennushanketta. Ks. esim. Ivan Eland, �Robust Response to 9/11 Is Needed butPoking the Hornets� Nest Is Ill-Advised�, Cato Policy Briefing 69, 18.12.2001 ja Ted Galen Carpenter,�On the Brink. The U.S. should be wary of Pakistani pleas�, Cato, Guest Comment, 12.6.2002. Saatavilla:www.cato.org/. Realismiin perustuvasta �kansallisen edun� politiikasta ks. esim. Benjamin Schwarz- Christopher Layne, �A New Grand Strategy�, The Atlantic Monthly, January 2002.218 Ks. esim. �President Emphasis Need for Welfare Reform�, Remarks by the President onFaith-Based Welfare Initiative Holy Redeemer Institutional Church of God in Christ, Milwaukee,Wisconsin 2.7.2002. Saatavilla: www.whitehouse.gov.

89

kontrollimahdollisuuksia ja Washingtoniin keskittyvän byrokratianvaltaa, mikä on jo alkanut ärsyttää konservatiivisia republikaaneja.219

Kesällä 2002 Bushin doktriinia kannattavat ja vastustavat nä-kemykset jakautuvat molempien valtapuolueiden sisällä paljolti suh-tautumisessa Lähi-idän politiikkaan ja erityisesti mahdolliseen hyök-käykseen Irakia vastaan. Myös terrorismin torjunnan tehostamiseksitarkoitetut mutta kansalaisvapauksia kaventavat toimet tulivat yhäkovenevien sisäpoliittisten kiistojen kohteiksi, varsinkin kun alkoikäydä ilmi, että eräät terroristihälytykset olivat suuresti liioiteltuja.Presidentti Bushin syyskuusta 2001 alkaen korkealla pysynyt kanna-tus alkoi heiketä jo kevään kuluessa ja mielipiteet polarisoituivat.220

Bushin äärikonservatiiviset kannattajatkin alkoivat huolestua, kunosakekurssit reagoivat negatiivisesti oikeusministeri Ashcroftin kohu-lausuntoihin �likaista pommia� rakentavista terroristeista. President-tiä kehotettiin panemaan rivinsä järjestykseen.221

Jyrkän linjan kannattajien logiikkaa valaisi professori Philip D.Zelikow, joka toimi George Bush vanhemman presidenttikaudella tur-vallisuuspoliittisena neuvonantajana ja on akateemisessa maailmassaedustanut �kovan realismin� oppeja: �Me alamme jo käsittää, ettäemme voi odottaa Saddam Husseinin kaltaisten ihmisten tuottavanjoukkotuhoaseita ja katsoa, mitä he niillä sitten tekevät. Meidän eipidä antaa etukäteisvaroitusta siitä, että olemme hyökkäämässä heitävastaan.�222

�Haukkojen� mielialoihin iski hyvin myös Robert Kaplanin vuo-den 2001 lopussa julkaisema kirja Warrior Politics223, joka suosittaa SunTzun, Thukydideksen, Machiavellin ja Hobbesin oppeja ohjenuoraksiYhdysvaltojen ulkopolitiikalle. Republikaanien jyrkän siiven edusta-jiin kuulunut Newt Gingrich kirjoitti siitä innostuneen arvion pitäenKaplanin näkemystä maailman sotaisesta tulevaisuudesta aivan oikeu-

219 Ks. esim. Neil Lewis, �Ashcroft�s Terrorism Politics Dismay some Conservatives�, The NewYork Times 24.7.2002.220 Ks. esim. �Here they go again�, The Economist 8. - 14.6.2002, Barbara Slavin, �Rivalry can makeU.S. policy look shaky�, USA Today 13.6.2002, �Dirty tricks�, smh.com 15.6.2002 ja �Analysis: Is USterror fight �overplayed�?�, BBC News 13.6.2002.221 Ks. Robert Nowak, �The Ashcroft slump�, townhall.com 13.6.2002.222 Ron Fournier, �Bush Considers Options in Iraq�, AP/Yahoo News 14.6.2002.223 Robert D. Kaplan, Warrior Politics: Why Leadership Demands a Pagan Ethos (Random House,New York 2001).

90

tettuna. Amerikan on varauduttava pitkään taisteluun kolmannestamaailmasta päällekäyvien miljoonien vihaisten miesten torjumiseksi.224

On selvää, että imperialistiseksi mielletty politiikka on omiaanherättämään avointa vastarintaa ja liittolaistenkin keskuudessa halut-tomuutta alistua johtovaltion määräysvaltaan. Vuonna 2002 nämä on-gelmat ovat olleet jatkuvasti esillä, kun Yhdysvallat terrorismin vas-taiseen sotaan viitaten on levittänyt asevoimaansa vieraisiin maihin japyrkinyt hankkimaan oikeutuksen päättää varsin itsenäisesti jatkotoi-mista. Myös �hyväntahtoinen imperialismi� tarjoaa maailmalle voima-poliittisen ja ekspansiivisen käyttäytymisen mallia, jonka seuraaminenon jo näkynyt Lähi-idän ja eteläisen Aasian konflikteissa.225

Toisaalta on huomautettu, että Yhdysvalloilla nykyisessä maail-mantilanteessa on todella ainutlaatuinen tilaisuus vahvistaa asemaan-sa kiistattomana johtovaltiona ja järjestyksen pitäjänä. Sillä on ylivoi-maiset resurssit ja selkeä ideologia, joka pitää perustanaan laajaltihyväksyttyä liberaali-demokraattista yhteiskuntafilosofiaa. Näillä edel-lytyksillä on verraten helppo hankkia riittävästi liittolaisia ja ryhtyäluomaan amerikkalaisten ehdoilla integroitua maailmaa.226

Presidentti Bushin hallinto onkin päättänyt ottaa haasteen vas-taan ja käyttää hyväkseen tilaisuutta levittää maailmalle sekä valtaan-sa että ideologiaansa. Sen pohjana on perinteinen amerikkalainen lä-hetystehtävä, �taivaallinen kohtalo� (manifest destiny), joka VilhoHarlen vuonna 1991 ilmestynyttä kuvausta lainaten tarkoittaa, ettäJumala on valinnut Amerikan �uudeksi Israelikseen�. Tämä valittukansa oli saanut suureksi tehtäväkseen levittää valistusta ja vapauttamaailmaan. Oma (hyvä) identiteetti joudutaan käytännön syistä määrit-telemään suhteessa muihin (pahoihin), jolloin suuri kertomus hyvän japahan välisestä taistelusta jatkuu vuosikymmenestä toiseen kulloin-kin pahaksi määriteltyä vihollista vastaan. Siinä asemassa ovat saa-neet olla vuoron perään venäläiset, saksalaiset, japanilaiset, kiinalai-set, neuvostoliittolaiset ja Saddam Husseinin johtamat irakilaiset. Kansaon joka kerta yhdistynyt näiden vastustajien edessä tehokkaaseen toi-mintaan.227

224 Ks. Newt Gingrichin arvio Kaplanin kirjasta, Amazon.com 24.2.2002.225 Ks. esim. �Neoimperialismus wider Willen�, Neue Zürcher Zeitung 20.4.2002.226 Ks. �A survey of America�s world role: Present at the creation�, The Economist 29.6.02, s. 3-6.227 Vilho Harle, Hyvä, paha, ystävä, vihollinen (Gummerus, Jyväskylä 1991), s. 99 - 121.

91

Syksyllä 2002 näyttää ratkaisevaksi muodostavan kysymys Sad-dam Husseinin johtaman Irakin hallituksen kukistamisesta. Jos Yh-dysvallat onnistuu siinä ilman kohtuuttomia tappioita sekä aineellisiaja poliittisia kustannuksia, johtoasema maailmassa on pitkäksi aikaaturvattu, ja potentiaaliset haastajavaltiot sekä muutkin monenkeskis-tä maailmanjärjestystä toivovat joutuvat kohtaamaan entistä suurem-pia vaikeuksia.

Kuvaavaa mielialakehitykselle on, että yleensä kriittisenä kom-mentaattorina pysytellyt Newsweek-lehden päätoimittaja Fareed Zaka-ria ilmoitti elokuun alussa ilmestyneessä kirjoituksessaan, että hän onkääntynyt kannattamaan hyökkäystä Irakiin, ellei Saddam Husseiniasaada muuten kukistetuksi. Perusteluksi hän mainitsi potentiaalisenuhan, joka aiheutuu Irakin joukkotuhoaseista ja Saddam Husseininkyvystä uhmata Yhdysvaltoja. Viime vuosikymmenen kestänyt Irakin�patoaminen� on ollut kohtalaisen tehokasta ja halpaa maksaen mil-jardi dollaria vuodessa, mutta se ei enää tuota tulosta, vaan on aikatoimia. Hyvin valmisteltu ja taitavasti johdettu sota ei välttämättä tulemaksamaan kuin 35 miljardia dollaria, mutta sen on saatava jatkeek-seen mittava, noin kolme vuotta kestävä ja 15 - 20 miljardia dollariamaksava jälleenrakennusohjelma. Sen jälkeen Irakista saatavat öljytu-lot kattavat jo kustannukset. Tärkein ehto onnistumiselle on kuiten-kin riittävän laajan liittokunnan muodostaminen. Jos tuo rohkea yritysonnistuu, Irakin ongelman ratkaisusta tulisi malli demokratiaa ja va-pautta edistävän muutoksen mahdollisuudesta koko arabimaailmalle,kuten sodan jälkeen demokratisoitu Japani toimi esimerkkinä Kauko-idässä.228

Haastajat ja kumppanit: Venäjä, Kiina ja Intia

Taloudellinen suorituskyky muodostaa perustan myös poliittiselle jasotilaalliselle voimalle, vaikka noiden tekijöiden suhteellisesta paino-arvosta käydäänkin jatkuvia koulukuntakiistoja. Valtioiden ja maa-ryhmien voimasuhteiden arvioinnissa käytetään yleisesti mittarina kan-santulolaskelmia siitäkin huolimatta, että ne eivät kaikissa maissavälttämättä ole yhteismitallisia ja yhtä lailla tuotantokykyä kuvaavia.

228 Fareed Zakaria, �Invade Iraq, But Bring Friends�, Newsweek 5.8.2002 , s. 11.

92

Taloudellisen voiman märittely on silti riittävässä määrin mahdollistavertaamalla eri maiden BKT-osuuksia maailman kokonaistuotannos-ta. Kuitenkin suurvalta-aseman muodostumiseen vaikuttavat myösmonet muut tekijät, kuten väestön määrä ja laatu (lähinnä koulutusta-so), alueen laajuus ja sijainti, luonnonvarat sekä asevoimien vahvuusja käytettävyys oman valtioalueen ulkopuolisiin tehtäviin. Nykyisenmaailmantilanteen kannalta merkittäviä valtioita ovat Yhdysvaltojenohella ennen kaikkea alueelliset suurvallat Kiina ja Venäjä sekä yhäenemmän myös Intia. Lisäksi Euroopan unionin jäsenmailla on run-saasti voimavaroja ja yhteisiä intressejä, jotka tekevät EU:sta mones-sa suhteessa suurvallan kaltaisen toimijan.

Bruttokansantuote (ostovoimapariteetin mukaan laskettuna)jakaantui maailmassa vuonna 1999 prosenttiosuuksina seuraavasti:USA 22, EU 20, Kiina 11, Japani 8, Venäjä 2, Keski- ja Itä-Euroopanentiset sosialistimaat (KIE) 2 sekä muut 35 prosenttia. EU:n itälaa-jennus ei merkittävästi kasvata unionin taloudellista voimaa ainakaanlähitulevaisuudessa eikä myöskään osuutta maailman tuotannosta. EUja Yhdysvallat pysynevät tuotantokyvyltään lähes samalla tasolla huo-limatta EU:n suuremmasta väestömäärästä.229 Venäjän ja Kiinan ta-lous on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa, mutta silti niiden ase-ma kansainvälisessä politiikassa perustuu pääosin muihin tekijöihinkuin suoranaisesti taloudelliseen voimaan.

Venäjä

Suuri koko ja sijainti strategisesti tärkeiden alueiden äärellä sekä maa-ilmanmitassa merkittävät luonnonvarat yhdistyneenä Neuvostoliitol-ta perittyihin ydinaseisiin ja asemaan YK:n turvallisuusneuvostonpysyvänä jäsenenä tekevät Venäjästä edelleen merkittävän tekijänmaailmanpolitiikassa.

Venäjän resurssit ovat huomattavasti pienemmät, kuin oli Neu-vostoliitolla, vaikka alue ei ole siihen verrattuna kovin radikaalisti su-pistunut. Venäjän talouden tila heikkeni lähes koko 1990-luvun, jos-kaan ei suhteellisesti aivan niin paljon, kuin on käynyt monien muidenentisten neuvostotasavaltojen taloudelle. Vuonna 1990 Venäjän osuusNeuvostoliiton tuotannosta oli noin 60 prosenttia, ja vuonna 1996 oli

229 Kari Alho, �Talous ja turvallisuuspolitiikka�, teoksessa Pekka Visuri (toim.), Suomen turvalli-suus- ja puolustuspolitiikan linjaukset (Otava, Keuruu 2001), s. 87.

93

tuotanto enää 36 prosenttia samaan vertailukohtaan suhteutettuna.Helpotusta siviilitaloudelle on tuonut sotilasmenojen jyrkkä vähen-täminen. Verrattuna Neuvostoliiton ajan tasoon Venäjällä käytettiinsotilastarkoituksiin 1990-luvun puolivälissä varoja enää 7 - 10 pro-senttia. Varustuksen hankintaan kulutettiin tuolloin rahaa vain kaksiprosenttia Neuvostoliiton ajan tasosta.230

Parin viime vuoden aikana talouskasvu on ollut ripeää, vuonna2000 lähes 10 prosentin luokkaa ja 2001 noin viisi prosenttia, lähinnäsyksyllä 1998 tapahtuneen ruplan devalvoitumisen seurauksena pa-rantuneiden yleisten tuotannon edellytysten sekä öljyn hinnannousunja sen kanssa samanaikaisesti tehostuneen energiantuotannon vuoksi.Ulkomaiset sijoittajatkin alkoivat luottaa taloudellisen toimintaympäris-tön vakiintumiseen ja tuotto-odotusten paranemiseen.231 Talouden on-gelmia kuitenkin riittää: yksipuolinen, raaka-ainetuotantoa ja vanhen-tunutta raskasta teollisuutta suosiva rakenne, yrittäjäkulttuurin ke-hittymättömyys ja tuotannollisten pääomien puute. Talouskasvun jat-kuminen ei siis ole mitenkään varmaa.232

Sisäpoliittinen kehitys oli varsinkin presidentti Boris Jeltsininkauden alkupuolella myrskyisää, eivätkä ulkopolitiikassakaan asiat tah-toneet sujua johdonmukaisesti. Kamppailua käytiin kommunistien jakansallismielisten sekä toisaalta liberaalien ryhmittymien välillä, ja sii-hen liittyi kiista Venäjän suuntautumisesta joko itään tai länteen. Kii-nan ja yleensäkin aasialaisten maiden tärkeyttä sekä Venäjän erityis-laatua ja suuruutta korostava euraasialainen suuntaus alkoi vahvistuavuosikymmenen puolivälin tienoilla233 ja oli voimakkaimmillaan Jev-geni Primakovin pääministerikaudella syksystä 1998 alkaen, jolloinmyös Kosovon kriisi kärjistyi ja vaikeutti suhteita länteen. Puheet �kyl-män rauhan� ajasta voimistuivat, kun liberaalien suosima länsisuunta-us ei näyttänyt tuovat Venäjälle kuin uusia nöyryytyksiä. Primakovinonnistui vakauttaa taloutta ja sisäpolitiikkaa, mutta Jeltsin erotti hä-

230 Ks. esim. Alexei Arbatov, �Military Reform in Russia: Dilemmas, Obstacles and Prospects�,International Security, Vol. 22. No 4, Spring 1998, s. 96 - 97 ja Dmitri Trenin, �Russia�s Military Recour-ces�, teoksessa Heinrich Vogel - Hans-Henning Schröder, Grossmacht Russland? (Bundesinstitut fürostwissenschaftliche und internationale Studien, Köln 1996), s. 58 - 60.231 Morse - Richard (2002), s. 24 - 29. Ks. myös Teppo Tiilikainen, �Mihail Hodorkovskinvenäläinen unelma�, Suomen Kuvalehti 29, 17.5.2002, 38 - 47.232 Ks. esim. Teppo Tiilikainen, �Talouden nykyinen kasvu ei riitä�, Suomen Kuvalehti 18/2002,s. 14 - 15.233 Ks. David Kerr, �The New Eurasianism: The Rise of Geopolitics in Russia�s ForeignPolicy�, Europe-Asia Studies, Vol. 47, No 6, 1995, s. 977 - 988.

94

net jo seuraavana keväänä.

Vladimir Putinin nousu vuonna 1999 pääministeriksi ja seuraa-vana vuonna presidentiksi vakiinnutti edelleen sisäpolitiikkaa, vaikkaTshetsheniassa jälleen alkanut sota ei sujunutkaan kunnolla. Venäläis-joukot saivat kylläkin Dagestanin tilanteen hallintaan ja pääpiirteinmyös Tshetshenian miehitetyksi, mutta tuhot olivat suuret ja poliitti-nen ratkaisu etääntyi. Putinin ulkopolitiikka alkoi suuntautua yhä sel-vemmin länsisuhteiden parantamiseen, ja euraasialainen ajattelu jäitaka-alalle, joskaan taloudellisia ja poliittisia suhteita Kiinaan ja Inti-aan ei laiminlyöty. Syksyn 2001 tapahtumista Venäjä sai useita etuja,sillä Yhdysvalloille oli siitä hyötyä poliittisen ja tiedustelualan tuenantajana taistelussa al-Qaidaa vastaan. Myös energian saatavuudenvarmistaminen tuonnilla Venäjältä alkoi houkutella amerikkalaisia.Poliittinen lähentyminen Yhdysvaltoihin ei kuitenkaan ole johtanutVenäjän tasavertaisuuden hyväksymiseen. Putin on ottanut suuren ris-kin, sillä kansa odottaa länsisuhteista saatavan konkreettista hyötyämahdollisimman nopeasti, eikä pitkän aikavälin visioilla ole paljonarvoa, jos venäläiset tuntevat tulleensa petetyiksi.234

Tuorein kehitys poliittisissa ja taloussuhteissa lupaa Venäjällevähitellen paranevaa kohtelua kansainvälisissä talousjärjestöissä ja tun-nustamista toimivaksi markkinatalousmaaksi.235 Euroopan unioni onollut jonkun verran Yhdysvaltoja edellä, ja myös venäläiset ovat pai-nottaneet laaja-alaisten taloussuhteiden aikaansaamista läntiseen Eu-rooppaan. Yhdysvaltojen mielenkiinto rajoittuu enemmänkin öljynsaantiin tai ainakin sen tarjoamiin kaupallisiin mahdollisuuksiin. Toi-saalta Venäjän merkitys maakaasun tuojana länteen on jatkuvasti kas-vamassa. Länsi-Eurooppa on tuonut öljystään noin 20 prosenttia jamaakaasusta peräti puolet Venäjältä. EU-maat pelkäävät kuitenkin ta-varoiden tuonnin vapauttamisen johtavan esimerkiksi teräksen ja alu-miinin halpatuontiin Venäjältä, koska siellä on runsaasti kilpailuky-kyistä kapasiteettia. Yhdysvaltojen määräämät terästullit eivät aina-kaan vähennä tätä pelkoa, sillä ne suuntaavat Venäjän vientipaineita

234 Oksana Antonenko, "Putin´s Gamble", Survival, Vol. 43, No 4, Winter 2001-02, s. 49-60.Clifford Gaddy - Fiona Hill, Putin�s agenda, America�s Choice: Russia�s Search for Strategic Stability, (Broo-kings, Policy Brief, May 2002), Jens Hartmann, �Putin hält sein Land systematisch auf Westkurs�, DieWelt 24.5.2002 ja �Von Gleichberechtigung. kann zwischen Russland und den USA keine Rede sein�,Die Welt 24.5.2002 (Aleksei Arbatovin haastattelu).235 Ks. esim. �G8 rewards Russia for anti-terror role with full G8 membership�, Yahoo News26.6.2002.

95

muille markkinoille.236

Keväällä 2002 Venäjän suhteita länteen ja erityisesti Yhdys-valtoihin parannettiin sopimuksilla Naton kanssa uudesta yhteistyö-neuvostosta sekä Yhdysvaltojen kanssa strategisten ydinaseiden su-pistamisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä.237 Presidentti Putin sai Yh-dysvaltojen presidentiltä julkisen tunnustuksen asemalleen varteen-otettavana kumppanina. Bushin kolme päivää kestänyt vierailu Mos-kovassa ja Pietarissa oli muutenkin täynnä suurvaltatapaamisen lois-ton symboliikkaa ja klassisen venäläisen kulttuurin saavutusten esit-telyä, ikään kuin muistutuksena siitä, että Venäjä jatkaa nyt keisari-kunnan perinteitä ja on jättänyt taakseen historiallisesti arvioitunaverraten lyhyeksi jääneen neuvostovaltion kokeilun välivaiheen.238

Eurooppalaisissa kommenteissa huomautettiinkin, että Putin ja Bushtulevat ilmeisen hyvin toimeen keskenään, mutta Venäjän reaaliset edutpiilevät suhteissa läntiseen Eurooppaan, jolloin myös taloudellinen japoliittinen yhteistyö Euroopan unionin maiden kanssa nousee erityi-seen arvoonsa.239

Venäjän sopimuksia Naton kanssa yhteisestä päätöksenteostaeräillä aloilla ja Yhdysvaltojen kanssa ydinaseiden supistamisesta on-kin pidetty lähinnä ilmauksena hyvistä aikeista parantaa suhteita mut-ta ilman todellisia takeita Venäjän tasavertaisuuden tunnustamises-ta.240 Talousyhteistyö lännen kanssa sen sijaan tarjoaa Venäjälle sel-västi konkreettisempia ja välittömämpiä etuja.241

236 �Russia�s Energy Plan To Rake in Cash for Gazprom, Kremlin�, Stratfor-raportti 30.5.2002 jaRussia: Market Status Will Fuel Integration With West�, Stratfor-raportti 30.5.2002.237 Ks. esim. Sinikukka Saari, �Venäjän ja Naton suhteen uljas uusi alku?�, Ulkopolitiikka 2/2002, s. 8 -18 ja Jon Boyle, �Russia, NATO Unite to Defend Security�, Reuters/Yahoo News 28.5.2002.238 Ks. esim. �Politische Symbolik in Sankt Petersburg�, Neue Zürcher Zeitung 26.5.2002.239 Derek Chollet, �Putin und Bush sahen sich in die Seelen. Die Vereinigten Staaten fokus-sieren zu sehr auf militärische Themen. Langfristig hat Europa daher einen stärkeren Draht zuRussland�, Welt am Sonntag 26.5.2002.240 Ks. esim. �Zur NATO-Kooperation�, APA/dpa/ Der Standard 28.5.2002. Uutisessa lainataanNezavisimaja Gazetan kannanottoa Venäjän ja Naton välillä solmittuun yhteistyösopimukseen. �Ve-näjä ja Nato aloittavat virtuaalisen ystävyyden. Neuvostoliiton jälkeinen aika tuotti Venäjälle epäedul-lisen geopoliittisen tilanteen... Venäjän ja Naton välillä on yhä vastakohtaisuuksia. Nato laajenee itään,ja Keski-Aasiassa Uzhbekistan kosiskelee myös Natoa. Yhteistyö Naton kanssa ajaa vain Venäjänentistä enemmän eristyksiin. Sotilaat eivät tuota yhteistyötä halua, mutta nyt ei ole voimaa sitäestääkään.� Venäjä on virallisestikin yhä Naton itälaajennusta vastaan. Ks. �Russland betont vor ROM-Gipfel Ablehnung der NATO-Osterweiterung: Wir betrachten sie als klaren Fehler�, Der Standard27.5.2002.

Venäläiset sotilasasiantuntijat pitävät ydinasesopimusta lähinnä julistuksena ilman konkreettista sisäl-töä. Ks. esim. Pavel Felgenhauer, �A Worthless Scrap of Paper�, The Moscow Times 16.5.2002.241 �New Political Dialogue Will Aid Russian Oil Exports�, Stratfor-raportti 29.5.2002 ja �Wa-shington Rewards Russia With Market Economy Status�, Stratfor-raportti 6.6.2002.

96

Pahana esteenä länsisuhteiden paranemiselle on ollut Tshetshe-nian sota, joka ei ota loppuakseen. Vaikka Venäjän toiminta on viimesyksyn jälkeen etenkin Yhdysvalloissa saanut osakseen kasvavaaymmärrystä oikeutettuna terrorismin vastaisena taisteluna, kertovatuutiset yhä venäläisjoukkojen väärinkäytöksistä ja suoranaisista ihmis-oikeuksien loukkauksista. Lisäksi sota kuluttaa Venäjän armeijanmoraalia samaan tapaan kuin Vietnam vaikutti amerikkalaisiin. Var-sinkaan Ranskassa ei Venäjän toimia ole hyväksytty, ja Saksassakinarvostelu on verraten äänekästä.242 Toukokuussa 2002 voiton päivänjuhlissa Dagestanissa sattuneet tuhoisat miinaräjähdykset antoivat ai-heen päätellä, ettei tshetsheenien vastarinta ole suinkaan loppumassa.Käsitys vahvistui heinäkuussa, kun Georgiasta soluttautuneet sissittunkeutuivat tekemään iskuja Tshetshenian puolelle.243 Pitkittyvästäkonfliktista voi vielä muodostua haitta Putinin politiikan onnistumi-selle, vaikka toistaiseksi Venäjällä on laajalti kannatettu kovia otteitatshetsheenikapinallisia vastaan.

Venäjän sotilaallinen voima on heikentynyt murto-osaan Neu-vostoliiton ajoista, mutta se riittänee nykyisten, entistä selvästi vaati-mattomampien tehtävien suoritukseen. Vaikka sotilasmenoja on parinviime vuoden aikana jonkin verran lisätty, ne eivät mahdollista ase-voimien kokonaisuudistusta. Asevoimien vahvuus on nykyisin noinmiljoona sotilasta, kun Neuvostoliitolla oli aseissa 4 - 5 miljoonaa so-tilasta, ja vahvuutta on tarkoitus vähentää vielä noin neljänneksellä.Painopiste on asetettu ydinaseistuksen säilyttämiseen toimintakuntoi-sena ja Tshetshenian sodan tyyppisten rajoitettujen sotien käymiseentarkoitettujen joukkojen kehittämiseen. Venäjän osuus maailman ase-tuotannosta on 3 - 4 prosenttia, ja siitäkin suurin osa menee vientiin.Käytännössä on kulutettu Neuvostoliitolta jäänyttä runsasta materi-aalia, jonka käyttökelpoisuus heikkenee kuitenkin nopeasti lähivuosi-en aikana. Venäjä ei siis kykene ainakaan vuosikymmeneen rakenta-maan itselleen alueensa ulkopuolisiin hyökkäyksiin kykenevää moder-nia asevoimaa, mutta pystynee kyllä hyvin puolustamaan omaa aluet-taan.244

242 Vicken Cheterian, �Chechnya: Russia, get out now�, Le Monde diplomatique, April 2002 ja JensHartman, �Tschetschenien ist ein vergewaltigtes Land�, Die Welt 3.7.2002.243 Maura Reynolds, �Russians� Conflict With Chechens Reignites�, Los Angeles Times 30.7.2002244 Ks. Georgij Alafuzoff, �Venäjän strategia ja sotilaspolitiikka� teoksessa Pekka Visuri (toim.),Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset (Otava, Keuruu 2001), s. 161 - 189.

97

Venäjän asevoimien sisältä kuullaan jatkuvasti valituksia resurs-sien puutteesta, eikä uudistuksien vauhti tyydytä ketään. Yleisesikun-nan päällikkö kenraali Anatoli Kvashin arvioi, ettei köyhyyden vuoksikorruptoitunut armeija pysty suoriutumaan tehtävistään. Poliittinenjohto ei ole hyväksynyt valitusta vaan on erottanut väkeä kyvyttö-myydestä syytettynä.245

Venäjän voimavarojen heikoin elementti on väestökehitys. Vä-kiluku laskee paljolti huonojen sosiaalisten olojen vuoksi, eikä nykyi-sellä yhteiskuntapolitiikalla siihen saada helposti korjausta, sillä pie-nen kansanosan ja rajoitettujen alueiden rikastuminen ei näytä heijas-tavan vaurautta kovin laajalti ympäristöönsä. Väkiluvun ennustetaanlaskevan nykyisestä noin 145 miljoonasta vuoteen 2020 mennessä 128- 131 miljoonaan. Talouden ja erityisesti asevoimien uudistamista nytjo haittaavat vakavasti työikäisen väestön monenlaiset sairaudet.246

Venäjän turvallisuus- ja sotilaspoliittisen tutkijakunnan ja po-liittisten vaikuttajien keskuudessa on tyytymättömyys Putinin länsi-suuntaukseen varsin laajaa. Hänen sisäpoliittista ja talousuudistuksiatukevaa linjaansa ymmärretään, mutta jatkuvia myönnytyksiä ulkopo-litiikassa ei kovinkaan laajalti hyväksytä. Arvostelijoiden joukossa onmyös liberaaleina tunnettuja poliitikkoja. Seurauksena on jatkuvaepävarmuus linjan kestävyydestä.247

Presidentti Putinin kaudella kommunistien, liberaalien ja ääri-nationalistien vaikutus politiikassa on vähentynyt. Vahvin ryhmäparlamentissa on määriteltävissä Putinin kannattajiksi. Kuitenkin onmerkkejä myös siitä, että Venäjän suuruutta, erikoislaatua ja sijaintiakahdella mantereella painottava �euraasialainen� aatesuunta voi edel-leen haastaa länsisuuntauksen. �Uusi euraasialaisuus� arvostelee Yh-dysvaltojen johtamaa globalisaatiokehitystä ja suhtautuu myönteisestiislamilaiseen maailmaan, koska se nähdään liittolaisena vastustettaes-sa amerikkalaisten ylivaltapyrkimyksiä.248

245 �Artem Vernidub, �Corrupt army incapable of defending Fatherland�, Gazeta. Ru 31.5.2002.246 Ks. esim. Pentti Forsström, Venäjä vuonna 2020: arvioita sotilaspolitiikasta ja sen perusteista,(Maanpuolustuskorkeakoulu, strategian laitos, julkaisusarja 2, No 15, Helsinki 2002), s. 27 - 39.247 Ks. esim. Francesca Mereu, �Improving Relations More Complicated Under the Surface�,CDI Russia Weekly 8.2.2002, Francesca Mereu, �Russia: Roundtable Discusses Benefits, Drawbacks ofU.S. Cooperation�, CDI Russia Weekly 9.4.2002 ja �Vladimir Putin�s long, hard haul�, The Economist 18.- 24.5.2002.248 Ks. esim. Gordon Hahn, �The rebirth of Eurasianism�, The Russia Journal, 12. - 18.7.2002.Saatavilla: www.cdi.org/russia/215.txt.

98

Myös ulkopuoliset tarkkailijat ovat kiinnittäneet huomiota Ve-näjän �perääntymiseen� Keski-Aasiasta, jolloin kenttä jäisi vapaaksiYhdysvaltojen ja Kiinan vaikutusvallan kasvulle. Aasian tuntijat pitä-vät suurvalta-aseman kannalta vaarallisena, jos ylipäänsä pääsee syn-tymään mielikuva heikkoudesta ja perääntymisestä perinteisiltä vai-kutusalueilta.249 Toisaalta on jo saatu tietoja Venäjän toimista, joillayritetään parantaa asemia Keski-Aasiassa silti ryhtymättä Yhdysvalto-jen kanssa vastakkainasetteluun.250 Venäjä ei ole hylännyt yhteistyö-muodostelmia entisten neuvostotasavaltojen kanssa, mutta Itsenäis-ten valtioiden yhteisö (IVY) ei ole kehittynyt kovin toimivaksi organi-saatioksi. Myös Kiinan ja eräiden Keski-Aasian maiden kanssa harjoi-tettua yhteistyötä �Shanghain ryhmän� merkeissä jatketaan, mutta sil-tä ei odoteta suuria saavutuksia.

Ehkä dramaattisin muutos on tapahtunut Venäjän johdon suh-tautumisessa Valko-Venäjään, jonka kanssa presidentti Jeltsin tekijopa valtioliiton. Presidentti Putin ei ilmeisesti halua sitoutua tähänliittoon niin paljon, että siitä tulisi taloudellisia rasitteita ja vaikeuksialänsisuhteiden hoidolle. Valko-Venäjän sisäpoliittinen tilanne on hy-vin latautunut, vaikka toistaiseksi maan johto on onnistunut pitämäänopposition kurissa tyypillisillä totalitaarisen valtion keinoilla. Toisaal-ta siteet Venäjän federaatioon ovat käytännön tasolla vahvat, jotenpoliittisetkaan suhteet eivät välttämättä katkea. Valko-Venäjä muo-dostaa myös sillan Venäjältä Kaliningradiin, eikä tätä yhteyttä halutavaarantaa. Vakava sisäinen kriisi Valko-Venäjällä pakottaisi sekä Ve-näjän että Euroopan unionin ja Naton nopeisiin toimiin kriisinhallin-nan alalla.

Vastaavia ongelmia Venäjällä on Euroopan puolella eteläistennaapuriensa kanssa. Tärkein on suhde Ukrainaan, joka välillä olivarsin kireä mutta alkoi parantua viime vuosien kuluessa. Kiistat Neu-vostoliiton perinnöstä saatiin pääpiirtein selvitetyksi. Ukraina on pyr-kinyt käyttämään hyväkseen �länsikorttia� vastavoimana Venäjän vai-kutuksen tasapainottamiseksi, mutta menestys on ollut heikohko lä-hinnä siitä syystä, että lännessä ei tällaiseen peliin ole haluttu lähteämukaan. Ukraina on kamppaillut niin suurissa taloudellisissa ja ajoit-tain myös sisäpoliittisissa vaikeuksissa, ettei länsimailla ole ollut va-

249 Ks. Peter Scholl-Latour, �Russland hat seinen Einfluss in Asien verloren�, Die Welt 9.6.2002.250 Sanobar Shermatova, �Moscow Steps up Central Asian interest�, IWPR 17.6.2002.

99

raa ryhtyä sen rahoittajaksi ja vakauttajaksi. Niinpä läntinen kiinnos-tus kesti voimakkaana vain lyhyehkön ajan 1990-luvun puolivälin jäl-keen ja tuottikin useita yhteistyösopimuksia, suunnilleen samassa tah-dissa Venäjän kanssa tehtyjen järjestelyjen kanssa. Kuitenkin vuosi-kymmenen lopulla vallitsi jo molemminpuolinen pettymys. Ukrainantalous ja sen myötä myös sisäpolitiikka ajautuivat vuonna 2000 hui-pentuneeseen kriisiin, jolloin hallituksen oli pakko tukeutua yhä enem-män Venäjään. Vuosisatoja kestäneet siteet eivät luonnollisesti hel-polla katkea, eivätkä monet edes pidä Venäjää, Ukrainaa ja Valko-Venäjää kokonaan erillisinä kansoina ja valtioina. Kuitenkin näyttäänyt selvältä, että Ukraina on jäänyt entistä enemmän oman onnensanojaan ja suurten maailmantapahtumien varjoon syksyn 2001 jälkeen.Ukraina ei enää voi taktikoida itselleen etuja puskurivaltion asemallaVenäjän ja lännen välissä, eikä se voi jatkaa runsaasti arvostelua osak-seen saanutta asevientiä länsimaiden kannalta epäilyttäviin maihin. Uk-rainan tilanne kaikkiaan sisältää monia aineksia potentiaalisiin kriisei-hin, joilla voi edelleen olla laajemminkin Euroopan turvallisuudenkannalta vaarallisia heijastusvaikutuksia. Läntinen huolenpito olisieräiden arvioitsijoiden mukaan nyt entistä tärkeämpää.251

Yhdysvalloissa on kylläkin ollut vaikutusvaltaisia Ukrainan jamyös Valko-Venäjän länteen sitomisen puolestapuhujia, esimerkiksiZbigniew Brzezinski, jolloin tarkoituksena olisi ollut lähinnä heiken-tää Venäjän mahdollisuuksia palauttaa entinen �imperiumi� valtapii-riinsä.252 Naton itälaajennuksen perusteena tuollainen ajattelu oli vielä1990-luvulla yleistä mutta on jo menettänyt merkitystään. Uuden laa-jennuskierroksen lähestyessä Ukraina on jälleen aktivoitunut ja esittä-nyt virallisesta halunsa liittyä Natoon. Aloite ei kuitenkaan tunnuherättävän vastakaikua lännessä.253

Venäjän turvallisuuspolitiikan vaikuttajiin kuuluva Sergej Ka-raganov selvitti tuoreessa artikkelissaan Putinin ulkopolitiikan stra-tegisia perusteita. Hänen mukaansa yhteistyöhenkinen länsisuunta-us voidaan perustella sekä nykyhetken tarpeilla että pitkän aikavälintavoitteilla. Tärkeää on saada Venäjän talous kuntoon ja kansainväli-

251 Ks. esim. Oleksandr Pavliuk, �An Unfulfilling Partnership: Ukraine and the West, 1991 -2001", European Security, Vol. 11, No 1, Spring 2002, s. 81 - 101.252 Ks. esim. Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard (1997), s. 93 - 117.253 �Ukraine launches bid to join NATO�, Yahoo News 24.5.2002 ja �Ukraine tries to joinNATO�, Jane�s Foreign Report 3.7.2002..

100

nen asema vakiinnutetuksi, jotta olisi mahdollisuus ylipäänsä edistääkansallisia etuja. Siksi on nyt edullista liittoutua maailman kehitty-neimpien valtioiden kanssa. Valittu linja ei Karaganovin mukaan mer-kitse Yhdysvaltojen määräysvallan tunnustamista eikä amerikkalais-ten asevarustelun pitämistä vaarattomana. Erityisesti ohjustentorjun-tahanke tuottaa vaarallisen varustelukierteen, ei suinkaan Venäjänvuoksi vaan eteläisessä ja kaakkoisessa Aasiassa. Kiina ei tule hyväk-symään amerikkalaisten ylivaltapyrkimyksiä vaan suojautuu ydinase-iskuja vastaan tehostamalla omaa ydinasepelotettaan. Siihen vastaa-vat Intia ja eräät muut Aasian maat. Venäjä joutuu sopeutumaan tur-vallisuuspoliittisen tilanteen lisääntyvään epävakauteen Aasiassaedistämällä joukkotuhoaseiden leviämisen estämistoimia sekä suojaa-malla monin eri keinoin selustansa Euroopassa. Se voidaan parhaitenhoitaa liittoutumalla muiden suurvaltojen kanssa terrorismin vastais-ten toimien tehostamiseksi. Erityisen tärkeää on yhä säilyttää hyvätsuhteet Kiinaan ja Intiaan, ydinaseistuksen pelotuskyky sekä vaiku-tusvalta Lähi-idän ja eteläisen Aasian suunnilla. Tähän liittyy pyrki-mys modernisoida Venäjän asevoimat uuden tilanteen vaatimalla ta-valla.254

On hyviä perusteita arvioida, että Karaganovin edellä esittämästrategia lepää huomattavasti lujemmalla pohjalla kuin Jeltsinin kau-den tempoilevat yritykset päästä yhteistyöhön lännen kanssa. Tästäosoituksena on ainakin se myönteisyys, jolla Yhdysvalloissa on ku-vailtu Moskovassa toukokuussa tehtyjä sopimuksia. Yhdysvaltojen ul-koministeriön mukaan ne perustuvat yhteisille eduille ja muodostavat�uuden strategisen kehyksen� (New Strategic Framework), jonka puit-teissa vähennetään hyökkäyksellisiä ydinaseita, luodaan puolustuksel-lisia järjestelmiä ohjushyökkäysten torjumiseksi, vahvistetaan toimiajoukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja tehdään yhteistyötä tais-telussa terrorismia vastaan. Tämä ohjelma on tarkoitettu pitkäaikai-seksi.255

254 Sergej Karaganow, �Vor neuen Herausforderungen. Die künftige Sicherheitspolitik Russ-lands�, Internationale Politik 7/2002, s. 43 - 50.255 John Bolton, �The New Strategic Framework: A Response to 21st Century Threats�, U.S.Policy Agenda, July 2002. Saatavilla: http://usinfo.gov/journals/itps/0702/ijpe/bolton.htm

101

Kiina

Suuren väestönsä ja laajan maa-alueensa puolesta Kiinalla on edelly-tykset nousta maailmanluokan vallaksi. Jo nykyisellään se on merkit-tävä alueellinen vaikuttaja, jolla kuitenkin on vähäinen kyky ulottaaasevoimiensa toimia rajojensa ulkopuolelle. Kysymys Kiinan talou-den ja poliittisen potentiaalin kasvunäkymistä on ollut keskustelunkohteena lähes koko kommunistisen kansantasavallan ajan, siis vuo-desta 1949 lähtien. Kiinan sisäiset ongelmat ovat pitäneet sitä enem-män heikkouden tilassa, kuin voimavarat muuten sallisivat.

Kiina on pitkän historiansa kuluessa ollut sisään päin kääntynytja joutunut usein sisäisten sotien runtelemaksi. Maa on väestöltään,kieleltään ja kulttuuriltaan verraten yhtenäinen, mutta ei aivan niinselkeästi kuin ulkoa päin näyttää. Mahdollisia irtautumaan pyrkiviävähemmistökansoja on yhteensä noin 15 miljoonaa uiguuria, tiibeti-läistä ja mongolia. Kiina on edelleen luonteeltaan imperiumi, joskinmonia aikaisempia eurooppalaisia suurvaltoja yhtenäisempi. Suureh-koja kielellisiä ja kulttuurisia eroja on ollut Kiinan eteläisten ja poh-joisten osien välillä, ja viimeisin taloudellinen kehitys on lisäämässäselvästi alueellista eriarvoisuutta, sillä eteläiset rannikkoseudut rikas-tuvat nopeasti laajojen sisämaan maakuntien kehityksen polkiessapaikallaan. Imperiumin hajoamisen mahdollisuus on siis jatkuvasti ole-massa, ja sen estämisellä on tärkeä sijansa Kiinan politiikassa.256

Suhteet Yhdysvaltoihin paranivat syyskuun 2001 tapahtumienvuoksi. Kiinalla oli hyviä syitä yhtyä amerikkalaisjohtoiseen kampan-jaan terrorismia vastaan, yksin jo Afganistaniin tukeutuneiden uiguu-rikapinallisten kukistamisen vuoksi. Kiina alkoi myös verraten aktii-visesti osallistua kansainvälisiin konferensseihin, joissa käsiteltiin ter-rorismin vastaisia toimia. Kuitenkaan mitään erityistä innostustakansainvälisen turvallisuusyhteistyön lisäämiseen ei Kiinan taholtaosoitettu. Kiinalaiset eivät toisaalta reagoineet kovin näkyvästi Yh-dysvaltojen suunnitelmiin rakentaa ballististen ohjusten torjuntajär-jestelmä. Yhtenä syynä tähän on arveltu olevan Kiinan kauaskantoi-sen ydinaseistuksen haavoittuvuus ennalta ehkäiseville iskuille, silläsuojaustaso on heikko Yhdysvaltoihin ja Venäjään verrattuna. Ei siisolisi edullista ryhtyä julkisesti käymään ydinasestrategista keskustelua

256 Ks. Jarmo Eronen, �A Geopolitical Approach to China�s Future as an Empire�, Tijdschrift voorEconomische en Sociale Geografie, Vol. 89, No 1, 1998, s. 4 - 14.

102

vaan kehitellä vastatoimia mieluummin hiljaisuudessa.257

Kiinan taloudellinen kehitys on ollut suotuisaa, joskin arviot siitävaihtelevat suuresti. Jäsenyys WTO:ssa tuottanee huomattavia etujamutta vaatii myös vaikeita sopeutumistoimia, joilla voi olla sisäpoliit-tisesti vakavia seurauksia. Maailmantalouden hidas kehittyminen eisuinkaan helpota tilannetta. Toisaalta sisäisesti hajauttavaa on kasvunkohdentuminen suuriin kasvukeskuksiin, ennen kaikkea Shanghaihinja eräisiin muihin rannikkokaupunkeihin.258

Kiinan perustavana ongelmana, joka heijastuu maailmalle laa-jemminkin, on energian saannin turvaaminen talouskasvun kehityk-sen myötä. Erityinen vaikeus on öljyn hankinta ulkomailta, sillä koti-mainen tuotanto jää jälkeen kulutuksesta. Arvioidaan, että Kiinan täy-tyy vuoden 2010 tienoilla tuoda öljyä yli miljardi tynnyriä vuodessa,mikä kattaa noin puolet kokonaistarpeesta. Nykyisin noin 60 prosent-tia Kiinan öljyntuonnista tapahtuu Lähi-idästä, mutta riippuvuutta tuonalueen öljystä ei haluttaisi lisätä. Kiina onkin viime vuosina tuntuvastiaktivoinut energian hankintapolitiikkaa eri puolilla maailmaa ja myöntä-nyt auliisti toimilupia ulkomaisille energia-alan yrittäjille.259 On odo-tettavissa, että energian saannin varmistaminen tulee vaikuttamaanmerkittävänä tekijänä myös Kiinan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.Läheisimmin tämä koskee naapureita Kaakkois- ja Keski-Aasiassa.

Talouden ja politiikan alalla kiinalaiset kokevat myös joutuneensaVenäjän ja länsivaltojen lähentymisen uhriksi, joskaan suhteita Venä-jään ei itse haluta lähteä heikentämään. Meneillään onkin selvästi val-tapeli suurvaltojen kesken sekä talouden että maailmanpolitiikan alal-la asemien varmistamiseksi uudessa asetelmassa. Tähän kaikkeen liit-tyy Yhdysvalloissa, etenkin konservatiivipiireissä, yhä voimakkaanaesiintyvä epäluulo Kiinan pyrkimyksiä kohtaan.260

Kiina pyrkii lähivuosina vahvistamaan asemiaan erityisesti aasi-alaisena suurvaltana mutta ei todennäköisesti maailmanpoliittisena kil-

257 Strategic Survey 2001/2002 (IISS, London 2002), s. 264 - 268.258 Ks, esim. �Special report Hong Kong and Shanghai: Rivals more than ever�, The Economist30.3.2002, s. 19 - 21.259 �China�s Quest for Energy Independence�, Stratfor-raportti 24.5.2002 ja Philip Andrews-Speed � Xuanli Liao � Robert Dannreuther, The Strategic Implications of China´s Energy Needs (IISS,Adelphi Paper 346, 2002).260 Leon Hadar, �American ambivalence towards China grows�, Business Times 27.2.2002, Vladi-mir Radyuhin, �Russia, China forge defence union?�, The Hindu 27.4.2002 ja �Moscow�s Shift For-cing China Into a Corner�, Stratfor-raportti 31.5.2002.

103

pailijana eikä Yhdysvaltojen globaalin roolin haastajana. Pitemmän ajantavoitteita on luonnollisesti vaikea arvioida, sillä edullisen tilanneke-hityksen puitteissa Kiinalla on kyllä luontaista potentiaalia noustamerkittäväksi tekijäksi parin vuosikymmenen kuluessa. Joka tapauk-sessa Kiina pitää tiukasti kiinni suurvalta-asemastaan eikä salli julki-sia nöyryytyksiä.261

On ilmeisen liioiteltua väittää, että uusi maailmantilanne � lähin-nä Yhdysvaltojen ja Venäjän lähentyminen � olisi saattanut Kiinanulkopoliittisesti kriisiin, joskaan kehitystä ei myöskään voi arvioidaKiinalle kovin suotuisaksi.262 Sotilaspoliittisesti Kiina jatkaa asevoi-miensa uudistuslinjaa, jossa painopiste on vaikuttamisessa Kiinaneteläisillä merialueilla ja Taiwanin painostamisessa. Tämä sopii hyvinmyös Venäjälle, joka pyrkii pitämään Kiinan mielenkiinnon suunnat-tuna kaakon suuntaan ja pois Venäjän rajoilta. Kiina on ostanut Ve-näjältä modernia meri- ja ilmavoimien aseistusta, jota ei siis voitaisikäyttää tehokkaasti Venäjän etuja vastaan. Yhdysvalloissa varsinkinPentagonin johto ja muut konservatiivit ovat vaatineet tiukempaa lin-jaa Kiinan suhteen paljolti sen merivoiman tehokkuuden kasvun vuok-si.263

Kiinan suuria haasteita on poliittisen vallanvaihdoksen saami-nen sujumaan ilman ristiriitojen puhkeamista. Kommunistinen puoluesäilynee vallassa, mutta sen kyky johtaa vanhoilla keskitetyn vallan-käytön menetelmillä kapitalistisen talouden periaatteilla toimivaa val-takuntaa on kyseenalaista. Siitä aiheutuvia ongelmia koko alueen va-kaudelle seurataan tarkoin ulkomailla. Ulkomaalaisten on myös vai-kea uskoa, että Kiina pitkään aikaan olisi valmis toimimaan kansain-välisessä taloudessa yhteisesti hyväksyttyjen normien puitteissa.264

Kaakkois-Aasian tilanteelle kokonaisuutena on Japanin ke-hityksellä edelleen tärkeä merkitys. Japani on kärsinyt jo vuosikymme-nen vakavista taloudellisista vaikeuksista ja poliittisesta epävarmuu-

261 �China will protect nations from bullies, says Hu�, The News International, Pakistan 25.4.2002.262 �New Global Order Poses Crisis for China�, Stratfor-raportti 4.3.2002.263 �Pentagon watching China naval modernization�, The International News 26.6.2002, �RussiaWarily Finess China Ties�, Stratfor-raportti 24.7.2002, Jim Wolf, �Pentagon Paints Picture of Mena-cing China�, Reuters/Yahoo News 12.7.2002 ja Jim Lobe, �US hawks unhappy at improving Beijingties�, atimes 13.7.2002. Saatavilla: www.atimes.com.264 Ks. esim. �The man in Jiang�s shadow�, Newsweek, 6.5.2002, s. 32 - 35 �Understanding China´sNew Regime�, Stratfor-raportti 19.6.2002 ja Joshua Kurlantzick, �China: Economic Power, PoliticalEnigma�, The Washington Quarterly Vol. 25, No 3, Summer 2002.

104

desta mutta ei ole menettänyt voimaansa yhtenä �uuden talouden�kärkiryhmään kuuluvana maana. Myös Taiwan ja monet muut pienem-mät maat ovat yhä taloudellisesti erittäin suorituskykyisiä. Kauko-idänja Kaakkois-Aasian maat varautuvat sisäisten kapinoiden ja ulkoistenhyökkäysten uhkiin tiivistämällä yhteistyötä ja hyväksyvät siinä suh-teessa Yhdysvaltojen johtoaseman.265 Kiinassa seurataan epäluulollaKaakkois-Aasian maiden ja Yhdysvaltojen jälleen tiivistyvää yhteis-työtä, joka alkaa jo muistuttaa kylmän sodan aikaista liittoutumista.Vaikka se on virallisesti suunnattu terrorismin vastaiseen taisteluun,samat järjestelyt toimivat myös Kiinan vallan patoamisessa.266

Intia

Miljardi asukasta ja suuren maa-alueen käsittävä Intia on kärsinyt ai-neellisesti ylikansoituksesta ja talouden kehittymättömyydestä sekämyös henkisesti pitkään jatkuneesta siirtomaan asemasta. Intia ei saa-nut YK:ssa yhtä merkittävää asemaa kuin Kiina, ja Kiinan kanssa Hi-malajalla käydyissä rajasodissa kävi huonosti. Parin viime vuosikym-menen kuluessa Intia on noussut yhä merkittävämmäksi taloudelli-seksi ja poliittiseksi tekijäksi, selvästi alueellisen suurvallan luokkaan.Oman ydinaseen hankinta liittyi näihin pyrkimyksiin. Näyttää siltä,että juuri ydinaseistus yhdistyneenä nykyiseen konfliktitilanteeseeneteläisessä Aasiassa on nostanut Intian myös maailmanpolitiikan va-lokeilaan.

Intia on pyrkinyt käyttämään hyväkseen perinteistä sitoutuma-tonta asemaansa suhteissa Yhdysvaltoihin ja muihin suurvaltoihin. Ni-menomaan myönteinen kehitys Amerikan-suhteissa on nostanut Inti-an arvostusta ja parantanut sen mahdollisuuksia konfliktissa Pakista-nia vastaan ja myös suhteissa Kiinaan. Venäjä on edelleen pysynyttärkeänä Intian aseistajana, mutta sen rinnalle on tullut muitakin, mikälisää poliittista toimintavapautta. Syyskuun 2001 tapahtumat nostivatedelleen Intian merkitystä ja antoivat aiheen unohtaa läntiset, ydin-asekokeiden aiheuttamat boikottitoimet. Samalla kuitenkin tilanne mut-kistui Intian Yhdysvaltojen suhteiden kannalta, koska Pakistan palasijälleen tärkeäksi amerikkalaisten liittolaiseksi. Silti Intian parantunut

265 �China�s Military Plans Will Drive Neighbors Closer to U.S.�, Stratfor-raportti 26.6.2002.266 Ks. esim. Ximena Ortiz, �Dominos in Southeast Asia�, Washington Times 27.6.2002 ja TimJohnston, �US wins licence to open second front in terror war�, Times online 30.7.2002.

105

asema lienee rohkaissut kansallismielisiä kiristämään Pakistanin kanssaKashmirista käytyä kiistaa ja luonut maaperää sisäisille muslimivai-noille.267

Intian geostrateginen asema on ulkomaisissa arvioissa kuvattuyleensä hyväksi ja sotilaalliset resurssit riittäviksi268, mutta intialaistenkannalta on yhä nähtävissä merkittäviä potentiaalisia uhkia. Siten voi-daan selittää se kiihkeys, jolla Intia pyrkii nyt selvittämään välinsäPakistanin kanssa. On nimittäin syytä pitää mielessä, että Kiina jaPakistan ovat edelleen keskenään verraten hyviä liittolaisia, ja mo-lemmilla on esitettävänä omia vaatimuksiaan Intialle. Konfliktin rat-kaisun ongelmana on, että Intiassa katsotaan ajan työskentelevän senetuja vastaan.Tämän asetelman hallinta on Yhdysvalloille hankalaa,koska molemmat pääosapuolet käyttävät tilannetta hyväkseen.269

Geopoliittisessa ja geostrategisessa tarkastelussa Intian voima-varojen arviointi on tuottanut jatkuvia vaikeuksia. Vielä pari vuosi-kymmentä sitten Intiaa pidettiin toivottoman takapajuisena, jatkuvas-ti liikaväestön ongelman kanssa kamppailemaan joutuvana maana.Intiassa on ollut vauraita alueita, joissa esimerkiksi terästeollisuus onkilpailukykyistä jopa maailmanmittakaavassa, mutta vasta tietoteknii-kan, lähinnä software-tuotannon, nousu tärkeäksi vientituotteeksi onselvästi parantanut Intian mahdollisuuksia kansainvälisen taloudenalalla. Vanhat ongelmat eivät silti ole poistuneet, eikä Intialla ole va-raa täysipainoisesti osallistua kilpaan energiamarkkinoilla, joten mi-tään äkkinousua ei ole odotettavissa. Joka tapauksessa nykyisessä jalähitulevaisuuden maailmanpoliittisessa tilanteessa Intia on hyvin kes-keisessä asemassa.

267 Strategic Survey 2001/2002, s. 253 - 264. Läntisessä Intiassa sijaitsevassa Gujaratin osavaltiossaalkuvuodesta 2002 sattuneissa muslimivainoissa kuoli ainakin 1000 ihmistä. Taloudellisesti menesty-neen Gujaratin osuus Intian kokonaistuotannosta on 6 %. Levottomuudet ovat tuhonneet taloudenrakenteita ja aiheuttaneet yli kahden miljardin dollarin menetykset. Ks. Ian MacKinnon, �Going Upin Flames�, Newsweek 6.5.2002, s. 57.268 Anthony Cordesman, The India-Pakistan Military Balance (CSIS, Washington, May 2002), Nir-mal Ghosh, �India is world´s No 3 arms importer and still buing�, The Straits Times, 3.8.2002 ja ScottBaldauf - V.K. Shashikumar, �India waits, but still war-ready�, The Christian Science Monitor 14.6.2002.269 �Triangle of Tension: India, Pakistan and the United States�, Stratfor-raportti 28.5.2002.

106

Transatlanttiset suhteet: USA - EU - Nato

Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten liittolaisten välisten suhteiden arvi-ointi tuli erityisen ajankohtaiseksi toukokuussa 2002, kun presidenttiBush teki kiertomatkan läntiseen Eurooppaan ja Venäjälle. Taus-talla oli kiivaaksi yltynyt väittely eurooppalaisten suhtautumisestaYhdysvaltojen johtamaan terrorismin vastaiseen sotaan ja toisaaltaamerikkalais-venäläisen lähentymisen syvyyden ja vaikutuksien arvi-oinnin tarve.

Jo ennen Bushin matkaa lehdistössä yltyi kirjoittelu sen mahdol-lisuuksista erimielisyyksien selvittämiseen. Oli helppoa luetella lukui-sia riidan aiheita ja vaikea keksiä uusia argumentteja suhteiden paran-tamiseksi. Yleinen näkemys Länsi-Euroopassa oli, että vanha kiitolli-suuden velka toisen maailmansodan ja kylmän sodan ajoilta alkaa ollaloppuun maksettu, joten sille ei enää voi rakentaa tulevaisuutta. Ter-rorismin vastainen sotakin tuntui kaukaiselta, ja arvioitiin amerikka-laisten liioittelevan sitä suuresti, koska he olivat tottumattomia hallit-semaan tilanteita, joissa kysymys oli oman maan konkreettisesta suo-jaamisesta ulkoisia ja sisäisiä vihollisia vastaan. Sellaiseen eurooppa-laiset olivat joutuneet tottumaan jo vuosisatojen ajan. Kyti epäilys,että Yhdysvallat pyrkii liioittelemalla terrorismin uhkaa vain laajenta-maan vaikutusvaltaansa ja saamaan eurooppalaiset pysymään uskolli-sina alamaisina maailmanlaajuisessa imperiumissaan. Toisaalta Itä-Euroopassa oli nähtävissä uudenlaista kiinnostusta saada Yhdysvallatvakuuttuneeksi siitä, että läsnäolo Euroopassa olisi amerikkalaisillejatkuvasti hyödyllistä. Venäjällä taas hallitus pyrki vanhan suurvalta-akselin neuvotteluyhteyden palauttamiseen, tällä kertaa aktiivisesti�länsimielisen� presidentti Putinin toimesta.270

Presidentti Bush aloitti kiertomatkansa esiintymiset puheella Ber-liinissä. Etukäteen oli tiedossa, että saksalaisten enemmistö suhtautuisekä häneen henkilönä että Yhdysvaltojen politiikkaa kohtaan varsinsuurin varauksin.271 Johtavat saksalaispoliitikot pyrkivät rauhoittele-

270 �Chilly in the west, warmer in the east�, The Economist 25. - 31.5.2002 ja Julian Borger - IanBlack - Patrick Wintour, �Bush comes face to face with Europe�s distrust�, (kirjoitussarja) TheGuardian 22.5.2002.271 Ks. �Mehrheit der Deutschen hält Bush für unfähig�, Der Spiegel online 17.5.2002. Laajassamielipidekyselyssä saksalaiset osoittautuivat kaikkein epäluuloisimmiksi Bushia kohtaan, sillä vain 19prosenttia arvioi hänen toimintaansa positiivisesti. Suurin kannatus Bushille mitattiin Italiassa, 46prosenttia.

107

maan mielialoja, ja toisaalta hallitus järjesti Berliiniin äärimmäisen tiu-kat turvatoimet.272 Vanhempi väki muisteli, kuinka aikaisemmille Yh-dysvaltojen presidenteille oli hurrattu Berliinin vierailuilla, mutta nytsellaisesta tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Vierailu sujui kylläkin rau-hallisesti ja presidentin puhe oli sovittelevaan sävyyn laadittu, vaikkasiinä ehkä tarpeettoman selväsanaisesti muistutettiin saksalaisia Ber-liinin piirityksen ja muurin rakentamisen aikoihin syntyneestä kiitolli-suudenvelasta amerikkalaisia kohtaan. Toisaalta Bush kehui, kuinkaSaksasta oli tullut demokratia ja Yhdysvaltojen liittolainen, joten ta-pahtuneesta kehityksestä voisivat muutkin ottaa oppia.273 Kaikkiaanpresidentti Bushin Saksan vierailusta jäi vaikutelmaksi jäykkyys ja lat-teus � ehkä paljolti juuri ylimitoitettujen turvatoimien ja isäntien sel-vän hermostuneisuuden vuoksi. Kovinkaan paljon ajankohtaisesti tär-keitä asioita ei julkisuudessa käsitelty.

Vierailuosuus Venäjällä oli kiinnostavan juhlava, sillä isäntänätoiminut presidentti Putin näytti entisen keisarivallan loistoa sekä Mos-kovassa että Pietarissa ja onnistui ilmeisen hyvin nostamaan Venäjänroolia jälleen tasavertaisemmaksi kumppaniksi Yhdysvaltojen rinnal-le. Sopimukset ydinaseiden supistuksesta ja taloudellisesta yhteistyös-tä oli jo etukäteen arvioitu paljolti hyvän yhteistyöhengen osoituksik-si ilman kovin merkittävää asiasisältöä sinänsä.

Bushin vierailu Pariisiin ja Roomaan tasapainotti maantieteelli-sesti suhteiden ylläpitoa Eurooppaan ja antoi tilaisuuden osoittaa liit-tokunnan eheyden olleen ainakin päällisin puolin kunnossa. Italia jaaivan erityisesti pääministeri Silvio Berlusconi, oli tehnyt paljon töitänostaakseen profiiliaan järjestämällä ensimmäisen Naton ja Venäjänvälisen huippukokouksen uuden yhteistyösuhteen merkeissä.274

Presidentti Bushin Euroopan matka ja sen yhteydessä järjeste-tyt juhlavat tilaisuudet hälvensivät joitain epäluuloja, joita oli ennät-tänyt kertyä kevääseen mennessä, mutta pitempiaikaista vaikutusta eiollut havaittavissa. Vaikka voidaan epäillä lehdistökirjoittelun kärjis-

272 Ks. esim. �Unheimlisches Gefühl�, Der Spiegel online 18.5.2002. Kyseessä oli ulkoministeriJoschka Fischerin haastattelu, jossa hän varoitti mielenosoituksista ja tunnusti ihailevansa amerikka-laista kulttuuria ja kannattavansa Yhdysvaltojen läsnäolon jatkamista Euroopassa, vaikka erimielisyyk-siä onkin ajankohtaisesta politiikasta. Ks. myös Uwe Schmitt, �Verhältnis mässig�, Die Welt 21.5.2002.273 �Remarks to a Special Session of the German Bundestag by President Bush�, Berlin23.5.2002, released by the White House. Kommenteista esim. Ted Widmer, �In shadow of the greats,president proves he�s no Berliner�, The Guardian 24.5.2002. Artikkelin kirjoittaja, entinen presidenttiClintonin avustaja, ei pitänyt yrityksistä matkia aikaisempien �suurten presidenttien� tyyliä.274 Ks. esim. Andreas Middel, �Historisches Treffen in Rom�, Welt am Sonntag 26.5.2002.

108

täneen molemminpuolista kritiikkiä ja puhuneen liioittelevan dramaat-tisesti �kuilusta� Atlantilla, on myös todettava selkeitä intressien erois-ta aiheutuvia ongelmia, joita ei voida poistaa pr-kampanjoilla. Edelläon jo käsitelty presidentti Bushin tammikuisen linjapuheen aiheutta-maa suuttumusta läntisen Euroopan poliitikkojen ja kansalaisten kes-kuudessa. Vaikka puhe olikin ehkä suunnattu ennen kaikkea kotimai-seen kulutukseen, sen sävy ja terävät linjaukset hälyttivät.

Suuri yksimielisyys vallitsi poliitikkojen ja tutkijoiden keskensiitä, että Atlantin yli ulottuvat erimielisyydet saattavat todella vaa-rantaa läntisen liittojärjestelmän jatkuvuuden. Siksi niiden analysointion tarpeen, ja jatkotoimista pitäisi pystyä keskustelemaan avoimesti.Näin on myös tapahtunut, sillä aiheesta on sanottu ja kirjoitettu pal-jon. Selkeitä ratkaisuja ei sen sijaan ole juuri tarjolla, koska kysymys eiensisijaisesti ole mistään ajankohtaisista teknisistä ongelmista, esimer-kiksi paljon puhutusta sotilaallisesta �teknologiakuilusta� amerikka-laisten ja eurooppalaisten välillä, tai ohimenevistä �väärinkäsityksis-tä� puutteellisen informaation vuoksi. Taustalla ovat maailmanpoliit-tisen tilanteen uudet kehityspiirteet ja niistä edelleen seuraavat intres-sien ja poliittisen kulttuurin aikaansaamat uudenlaiset eroavuudet näke-myksissä.

Kaikkea hallitsee kysymys, ovatko Yhdysvaltojen ja läntisen Eu-roopan maiden edut enää siinä määrin yhteiset, kuin ne olivat kylmänsodan vuosina kommunismia ja Neuvostoliittoa torjuttaessa. Voivat-ko �maailman epävakaus� ja ennen kaikkea �terrorismi� ylipäänsä tar-jota yhteistä uhkakuvaa ja suosittaa uhkien torjumiseen yhteisiä toi-mia? Toisaalta, ovatko Yhdysvallat ja Euroopan unioni kasvavassamäärin toistensa kilpailijoita vai onko yhä riittävästi yhteisiä etuja ta-kaamaan hyvän yhteistyön jatkuvuuden? Vastauksista näihin kysymyk-siin riippuu ennen kaikkea sotilasliitto Naton mutta myös Euroopanunionin tulevaisuus.

Realismin filosofiaan perustuva analyysi kiinnittää huomiota uh-kakuvien ja intressien eroavuuksiin ja voimavarojen suuntaamiseen.Tällöin on helppo todeta, ettei Yhdysvaltojen kannalta katsottuna Eu-roopassa ole enää merkittäviä uhkatekijöitä, jotka pakottaisivat sito-maan sinne voimia tai käyttämään varoja suuriin avustusohjelmiinMarshall-avun tapaan. Myöskään Länsi-Euroopassa ei koeta sellaistasotilaallista uhkaa, jonka torjumiseen kylmän sodan ajan käytännönmukaan tarvittaisiin amerikkalaisten apua. Olisi suorastaan absurdia

109

väittää, ettei noin 400 miljoonaa rikasta EU-kansalaista pystyisi puolus-tamaan itseään 150 miljoonaa köyhtynyttä venäläistä vastaan ilman280 miljoonan asukkaan Yhdysvaltojen apua kaukaa Atlantin takaa.Kysymys onkin sen määrittämisestä, mihin muihin tehtäviin euroop-palaiset mahdollisesti vielä tarvitsisivat Yhdysvaltojen asevoimia jamistä muista syistä amerikkalaiset ehkä kokevat sitoutumisen Euroop-paan yhä hyödylliseksi.

Puhtaasti geopoliittisesti luonnehdittu peruste Naton olemas-saololle kylmän sodan aikoihin oli yleisesti tunnettu mutta virallisissapuheenvuoroissa luonnollisesti vaiettu tarkoitus �pitää venäläiset ul-kona Länsi-Euroopasta, amerikkalaiset siellä sisällä ja saksalaiset ma-talana�. Kylmän sodan päättyessä Neuvostoliitto ja Varsovan liittohajosivat ja Venäjä vetäytyi heikentyneenä kauas itään vanhalle sy-dänalueelleen. Länsi- ja Keski-Euroopassa monet pelkäsivät yhdisty-neen Saksan muodostuvan liian hallitsevaksi, joten se oli edullista si-toa sekä perustamalla Euroopan unioni että antamalla amerikkalais-ten edelleen toimia Euroopassa voimien tasapainottajana. Tällainenajattelu elää vieläkin Saksan itäisten naapurimaiden keskuudessa, joi-den mielestä myös vastapaino Venäjän voimalle on yhä hyödyllinen.

Yhdysvalloissa verraten yleisesti vallitseva käsitys Naton ylläpi-don ja laajentamisen tarpeelle on viime vuosina ollut viittaaminenvälttämättömyyteen hallita Balkanin kriisejä ja vakauttaa poliittisestiItä-Eurooppaa. Samalla olisi hyvä pitää kyky Venäjän vaikutusvallan�patoamiseen�. Näin varjeltaisiin parhaiten myös Yhdysvaltojen etujasäilyttämällä poliittinen vaikutusvalta Euroopassa. Siitä edelleen koi-tuisi taloudellista hyötyä. Paras keino päämäärän saavuttamiseen onNaton ylläpito ja laajennus itään. Tuollainen ajattelu oli hyvin voima-kasta presidentti Clintonin hallinnossa ja on edelleen demokraattien jarepublikaanien �eurooppalaismielisten� keskuudessa. Syyskuun 2001jälkeiset tapahtumat eivät ole sitä perustaltaan vielä murtaneet, muttaon kuitenkin todettu tarve suunnata NATO uusiin tehtäviin, lähinnäterrorismin torjuntaan ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen.275

Kriitikot ovat vastanneet, ettei ole varmaa, suostuvatko euroop-palaiset heille tarjottuun rooliin Yhdysvaltojen globaali-mittakaavas-

275 Ks. esim. Richard Lugar, �Redefining NATO�s Mission: Preventing WMD Terrorism�, TheWashington Quarterly, Vol. 25, No 3, Summer 2002, s. 7 - 13, Richard N. Haass, �Charting New Coursein the Transatlantic Relationship�, Remarks to the Centre for European Reform, London 10.6.2002,U.S. Department of State. Saatavilla: http://usinfo.state.gov. Haass painotti sitä, että eurooppalaistentulisi olla kumppaneita maailmanlaajuisissa tehtävissä.

110

sa tekemien operaatioiden apuväkenä. Vain Englannista ja toisaaltaitäisestä Euroopasta sekä jossain määrin myös Italiasta löytyisi riittä-vän uskollisia liittolaisia, jotka lähtisivät liikoja kyselemättä tuollai-siin tehtäviin.276 Toiset taas arvioivat, että eurooppalaiset kyllä arvos-televat Yhdysvaltojen voimankäyttöä mutta suostuvat sen johdetta-viksi, kun muutakaan ei ole tehtävissä.277

Yhdysvaltojen ja länsieurooppalaisten maiden välisten ongelmi-en käytännön kantavuutta mitataan, kun marraskuussa 2002 Prahassapidettävässä huippukokouksessa on ratkottavana Naton tulevaisuus,lähinnä itälaajennuksen jatkaminen ja uudet tehtävät. Aiheesta käytä-vän keskustelun yhteydessä ovat monet muutkin periaatteelliset kysy-mykset tulleet pinnalle.

Naton itälaajennus on ollut koko kylmän sodan jälkeisen ajankiistojen kohteena, koska sitä ei voinut perustella aikaisemmalla logii-kalla eikä se sopinut kunnolla siihen henkeen, jonka puitteissa Saksanyhdistämisongelmat ratkottiin kesällä 1990. Silloin läntiset johtajat so-pivat Neuvostoliiton hallituksen kanssa, että Naton toimintaa ei tullalaajentamaan itään ja entinen DDR jätettiinkin Naton vakinaisten toi-mintojen ja ydinaseiden sijoittelun ulkopuolelle. Tämän välipuheen jaSaksan yhdistämisestä tehdyn sopimuksen sisältö joutui Naton osaltamuutaman vuoden kuluttua tulkintakiistojen kohteeksi, mikä kuvas-taa läntisten mielialojen muutosta itälaajennukselle myönteisiksi huo-limatta venäläisten vastarinnasta.278

Naton laajentaminen itään lähti hitaasti liikkeelle, sillä länsieu-rooppalaisilla ei siihen ollut halua ja Amerikassakin epäröitiin. Saksas-sa ei haluttu vaarantaa Venäjän-suhteita uusilla häiritsevillä avauksil-la, mutta myöhemmin Saksan kanta muuttui myönteisemmäksi, kunsaatiin aikaan sopimus Venäjän kanssa. Lähinnä Saksan itäisten naa-purien ja Yhdysvaltojen aloitteellisuuden vuoksi laajennushanke kui-tenkin eteni ja johti vuonna 1997 kolmen uuden jäsenen kutsumiseen.Puola ja Tshekin tasavalta otettiin jäseniksi lähinnä sijaintinsa ja his-toriallisten syiden vuoksi ja Unkari edullisen strategisen asemansa vuok-si. Slovenia, Slovakia ja Romania olivat silloin lähinnä mahdolliset

276 Ks. esim. Simon Tisdall, �Bush comes to shove�, The Guardian 28.3.2002.277 Stefan Theil - Michael Meyer, �Europe barks. But does it bite?�, Newsweek, 3.6.2002. s. 18 -22.278 Ks. lähemmin Pekka Visuri - Tuomas Forsberg, Saksa ja Suomi (WSOY, Juva 1992), s. 153 -158 ja siinä mainitut sopimukset. Ks. myös Forsberg, NATO-kirja (2000), s. 152 - 158.

111

kandidaatit, mutta ne jätettiin odottamaan. Nyt ne ovat edelleen mu-kana ehdokaslistalla, johon myös Baltian maat ovat hyvin sijoittuneet.Lisäksi Bulgaria on noussut vahvasti, koska sillä nykytilanteessa onamerikkalaisten kaavailuissa tärkeä geostrateginen asema. RAND:intutkijan Thomas Szaynan kesällä 2001 tekemässä analyysissa tode-taan, että sotilasstrategisin perustein Slovenia ja Slovakia olisivat Yh-dysvalloille ja Natolle uusina jäseninä hyödyllisiä, mutta Baltian mai-hin sisältyy huomattavia riskejä. Hän kuitenkin arvioi, että päätöksetviime kädessä tehdään poliittisin perustein. Syksyn 2001 jälkeen Bul-garian ja Romanian merkitys Yhdysvalloille on noussut tuntuvasti.279

Aikaa myöten tärkeyspainotukset siis vaihtuvat, kuten myös eh-dokasmaiden kansalaisten mielenkiinto koko hankkeeseen. Vielä muu-tama vuosi sitten Sloveniassa kannatettiin innokkaasti Nato-jäsenyyt-tä, mutta nyt vastustajilla on enemmistö. Syynä mielenmuutokseenpidetään Balkanin tilanteen rauhoittumista ja Naton luonteen muut-tumista.280

Naton itälaajennus varmaankin etenee julkisuudessa esitetyllätavalla, mutta mielenkiinto on nyt kohdistumassa ennen kaikkea lii-ton luonteen ja tehtävien muutokseen. Prahan huippukokouksen lä-hestyessä on käynyt ilmeiseksi, ettei laajennuskysymys enää juuri kiin-nosta länsieurooppalaisia ja kiinnostus on hieman laimennut Ameri-kassakin. Keskustelu kohdistuu siihen, mitkä tulevat olemaan liitontehtävät viime kuukausien kokemuksen perusteella ja millaisia raken-teellisia muutoksia ne edellyttävät. Naton toiminnan jatkamista enti-sillä perusteilla ei pidetä realistisena vaihtoehtona.281

Taustalla oleva pohdinta atlanttisten suhteiden tärkeydestä sekäYhdysvaltojen suhteesta Natoon ja Euroopan unioniin on saanut niinrunsaasti uusia aineksia, että asian sulattaminen veisi enemmän aikaa,kuin on käytettävissä ennen Prahan huippukokousta marraskuussa.

279 Ks. esim.George W. Grayson, Strange Bedfellows. NATO Marches East (University Press ofAmerica, Lanham - New York - Oxford 1999), Thomas S. Szayna, �NATO Enlargement: Forecastingthe �Who� and �When��, National Security Studies Quarterly, Vol VII, No 3, Summer 2001, s. 31 - 92 jaForsberg (2002), s. 159 - 169. Bulgarian noususta listan kärkisijoille ks. esim. �U.S. - Bulgaria Roundtable�,CSIS, 17.6.2002 ja Elizabeth Konstantinova, �Bulgaria�s NATO battle�, Jane�s Defence Weekly 28.6.2002.280 Ks. �Slovenia Sours on NATO�, Toronto Sun/Free Republic 28.4.2002.281 Howard J. Wiarda, �The Politics of European Enlargement: NATO, the EU, and the NewU.S.-European Relationship�, World Affairs, Vol. 164, No 4, Spring 2002, s. 178 - 197, Tomas Valasek��Coalitions of the Willing� Ease Way for NATO Enlargement�, CDI Weekly Defense Monitor 11.4.2002,�Congress Endorses NATO Expansion�, Washington Post 17.5.2002 ja James Goldgeier, �Not whenbut who�, NATO Review, Spring 2002. Saatavilla: www.nato.int/.

112

Useissa kommenteissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Naton ra-kenne ja toimintatavat eivät ole kovinkaan paljon muuttuneet kylmänsodan ajoilta. On kehittynyt valtava, jäykkäliikkeinen byrokratia, jokaei halua muutoksia, vaikka uusi tilanne vaatii toiminnoilta joustavuut-ta ja irrottautumista sidonnaisuudesta Eurooppaan. Yhdysvallat tar-vitsee yhä Natoa toimintansa tueksi, mutta silloin olisi saatava korja-us eurooppalaisten liittolaisten materiaalisiin ja henkisiin edellytyksiinosallistua sotilasoperaatioihin. Jos näitä uudistuksia ei tehdä, Natollaei ole tulevaisuutta.282

Konservatiivis-republikaanisia käsityksiä Yhdysvaltojen suhtees-ta Eurooppaan leimaa perustava epäluulo Euroopan unionin päämää-riä ja toimintaideoita kohtaan. Sekä Britanniassa että Yhdysvalloissaollaan taipuvaisia näkemään EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliti-kan kehittäminen ja varsinkin itsenäisen kriisinhallintakyvyn luomi-nen tarpeettomana kilpailuna atlanttisten rakenteiden kanssa ja jopatuhoisana Natolle. Liiton ylläpito ja toiminnan tehostaminen tilanteenmukaan on avainasemassa myös muille transatlanttisille suhteille. Sik-si ei saisi tehdä mitään sellaista, mikä heikentää Naton olemassaolonperusteita.283 Englannissa on myös vahvaa kannatusta ajatukselle, ettäNatoa ryhdyttäisiin viemään eteen päin lähinnä suurvaltojen voimin,jolloin pienet maat voisivat toimia ensi sijassa apu- ja tukitehtävissäilman merkittävää osuutta myöskään päätöksenteossa. Tilanteiden jatehtävien tulisi määrätä toimintaan osallistuvien kokoonpano, kutenYhdysvallat on esittänyt. Se takaisi myös amerikkalaisten mielenkiin-non Naton ylläpitoon.284

Eurooppalaisten ihmetellessä syitä amerikkalaisten jyrkkiin kan-toihin monissa viimeaikaissa kysymyksissä kolumnisti William Pfaffkertoi Britanniassa keväällä pidetystä suljetusta seminaarista, jossa ame-rikkalaiset konservatiivit selvittivät selkokielellä logiikkaansa: �Sotapahuutta vastaan� on peruuttamaton ristiretki, jonka yhteydessä ei tun-neta kompromisseja. Vain voitto ratkaisee. Tärkein päämäärä on nytIrakin hallituksen vaihtaminen mieleiseksi, koska se ratkaisee muut-

282 Ronald Asmus, �NATO in Nöten�, Süddeutsche Zeitung 15.5.2002, Paul Ames, �NATO SeeksNew Role After Sept. 11", Washington Post 1.5.2002, Jeffrey Gedmin, �The Alliance Is Doomed�,Washington Post 20.5.2002, Katja Ridderbusch, �US.-Militär: Nato ist �orientierungslos��, Die Welt22.3.2002 ja Bill Nichols, �Some observers questioning NATO�s mission� USA Today 28.5.2002.283 Ks. esim. Bernard Jenkin, �The War Against Terrorism, The EU�s Response, and the Futureof NATO�, The Heritage Foundation 7.3.2002.284 �Britain rethinks NATO�s role: do the Americans need it?�, Jane�s Foreign Report 25.4.2002.

113

kin ongelmat Lähi-idässä. Se palvelee myös esimerkkinä päättäväisyy-destä, jolla Yhdysvallat toteuttaa politiikkaansa. Kaikki näkevät, etteikannata tukea terroristeja. Kansat koko arabimaailmassa alkavat vaa-tia itselleen amerikkalaismyönteisiä hallituksia, jotka toteuttavat de-mokratiaa ja markkinataloutta. Silloin kurjuus päättyy arabimaissa. Joseurooppalaiset eivät tätä logiikkaa käsitä ja anna tukeaan, Yhdysval-lat toimii yksin ja jättää eurooppalaiset pohtimaan omia asioitaan. Samakoskee Natoa, jos se ei taivu tukemaan näitä tehtäviä. Eräät amerik-kalaiset osanottajat huomauttivat, että nykyisin Yhdysvalloilla, Israe-lilla ja Venäjällä on selvästi enemmän yhteisiä näkemyksiä terrorisminvastaisessa liitossa kuin länsieurooppalaisilla. Pfaff teki johtopäätök-sen: �Tuli aivan selväksi, ettei Yhdysvalloilla ja sen vanhoilla kylmänsodan aikaisilla liittolaisilla enää ole samanlaista käsitystä tämän päi-vän maailmantilanteesta ja sen uhkista.� Eurooppalaiset ovat tottu-neet omiin terroristeihinsa eivätkä ajattele sellaisia uhkia samassa mit-takaavassa amerikkalaisten kanssa.285

Monista amerikkalaisten ja eurooppalaisten ajatustapojen erojakäsittelevistä artikkeleista on syytä poimia lähempään tarkasteluunRobert Kaganin laaja essee Power and Weakness286, joka ilmestyi kesä-kuussa. Kagan on toiminut Yhdysvaltojen ulkoasiainhallinnon virka-miehenä, on nykyisin tutkijana ja kirjoittaa kolumneja muun muassaWashington Post -lehteen. Kun The New York Times -lehden toimittajakävi Euroopassa kyselemässä mielialoja, hän sai vaikutelman, ettäKaganin artikkeli oli tarkoin luettu ja pääpiirtein hyväksytty. EU:nkomissaari Pascal Lamy ilmoitti pitävänsä siinä esitettyjä havaintojaoikeina. Ranskalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Francois Heis-bourg puolestaan sanoi, että Kaganin kirjoitus kuuluu ajatusten he-rättäjänä samaan sarjaan kuin Samuel Huntingtonin teesi sivilisaatioi-den yhteentörmäyksestä ja Francis Fukuyaman mielipiteet kylmänsodan jälkeisestä �historian lopusta�.287

Kaganin käsityksen mukaan Eurooppa ja Yhdysvallat ovat to-della ajautuneet erilleen, eikä kyseessä ole vain ohimenevä vaihe vaanperustava poliittisten maailmankatsomusten ja niiden pohjana olevi-

285 William Pfaff, �The NATO allies are drifting apart�, International Herald Tribune 18.4.2002.286 Robert Kagan, �Power and Weakness�, Policy Review, No113, June 2002. Saatavilla:www.policyreview.org/JUN02/kagan_print.html287 Steven Erlanger, �U.S. disdain provokes new unity in Europe�, The International Herald Tribune22.6.2002.

114

en historiallisten kokemusten ero. Vaikka Euroopan poliittisella jär-jestelmällä ja Yhdysvalloilla on yhteinen valistusfilosofian perusta,valistuksen lapset ovat 200 vuoden kuluessa kulkeneet eri suuntiin.Euroopassa oli vallalla voimapolitiikka (Machtpolitik) niin kauan, kuinmaanosan suurvallat hallitsivat maailmaa, mutta raastavien sotien jamuiden karvaiden kokemusten kautta Euroopassa on edetty integraa-tioajatteluun. Yhdysvallat suosii edelleen suoraviivaisia, perinteisenkansainvälisen politiikan käytäntöjen mukaisia toimintaperiaatteita,jotka sisältävät suuria riskejä ja joista halutaan myös päättää itsenäi-sesti. Kysymys ei ole kuitenkaan kansanluonteiden eroista vaan voi-mavarojen erojen vaatimasta erilaisesta strategiasta. Amerikkalaisetluottavat voimaan, koska sitä heillä on, kun taas heikentyneet euroop-palaiset ovat luopuneet �imperiumin taakasta� ja joutuneet nöyryy-tyksien jälkeen opettelemaan �heikkouden strategiaa�, joka luottaaenemmän sovitteluun, laillisuuteen ja yhteisten etujen määrittelyyn.

Koska Eurooppa ei kylmän sodan jälkeen enää ole Yhdysvalto-jen kannalta strategisesti tärkeä, ajattelutapojen ero on tullut näkyviinja kasvaa Kaganin käsityksen mukaan edelleen. Se ilmenee erityisestisuhteessa voiman käyttöön interventioissa. Eurooppalaisten omaksu-man �strategisen kulttuurin� mukaisesti ei enää kannata lähteä soti-maan kaukaisille maille, kun taas amerikkalaiset ovat sotatoimiin val-miita luottaen suuriin voimiinsa. Euroopassa nykyisin vallitseva �post-moderni� ajattelu ei usko sankarikertomuksiin ja demokratian väki-valtaisen levittämisen lähetystehtävään vaan tyytyy maanosan integ-raation kehittämiseen hitaasti ja monien kompromissien avulla. Eu-rooppalaiset elävät vakiintuneissa oloissa, kun taas amerikkalaiset us-kovat elävänsä viidakossa, joka on täynnä vaaroja. Tätä tilannetta ei-vät amerikkalaiset pysty muuksi muuttamaan, eikä Euroopan maillapuolestaan ole riittävästi vaikutusvaltaa amerikkalaisten päidenkääntämiseen, joten ongelman kanssa on opittava elämään.

Johtopäätöksen erilleen ajautumisesta vievät eräät klassisen rea-lismin pohjalta lähtevät tutkijat vielä pitemmälle ja suosittavat Yh-dysvalloille palaamista selkeästi tasapainopolitiikan mallin mukaiseensuurstrategiaan. Maailmanlaajuisen �amerikkalaisen imperiumin� yl-läpito käy raskaaksi ja vaaralliseksi, koska vastustajia riittää. Olisiparempi omaksua brittiläisen imperiumin ylläpidossa aikoinaan käy-tetty menetelmä, jolloin �merentakaisena tasapainottajana� toiminutBritannia ei puuttunut manner-Euroopan asioihin muulloin, kuin ta-

115

sapainon järkkyessä liiaksi jonkun suurvallan hyväksi. Myös Yhdys-vallat sovelsi samanlaista strategiaa menestyksellä aina toisen maail-mansodan jälkeiseen aikaan asti. �Loistavassa eristyneisyydessä� ei olemitään hävettävää, jos se tuottaa hyvän tuloksen. Etenkin CATO-insituutin piirissä vaikuttaneen koulukunnan taholta on suositeltuEuroopan jättämistä eurooppalaisille ja Aasian aasialaisille, ja myösKosovon sodan tapaisia interventioita kannattaisi varoa, koska niistäseuraa vain lisää harmeja. �Maailmanlaajuisesti toimivan lastenkaitsi-jan� rooli tulee amerikkalaisille liian kalliiksi, eikä esimerkiksi Kiinaakannata yrittää muuttaa yhteiskuntajärjestykseltään amerikkalaiseksi.Ainoa, mistä pitäisi huolehtia, on merkittävän haastajan nousun es-täminen, joskin suurvalloille on suotava oma perinteinen vaikutuspii-rinsä. Tämän ajattelun mukaan myöskään Naton laajentumiseen si-toutuminen ei ole hyödyllistä, ja liiton jakaminen eurooppalaiseen jaamerikkalaiseen puoliskoon on luonnollinen asia, vaikka se saattaajohtaa Naton kuihtumiseen. Eurooppalaiset eivät enää suostu Yhdys-valtojen ylivaltaan, joten se on otettava lähtökohdaksi.288

Useat käytännön toimet ovat jo osoittaneet, että Yhdysvallatjärjestelee uudelleen asemaansa ja voimiaan Natossa odottamatta mar-raskuussa Prahassa mahdollisesti tehtäviä päätöksiä. Yhdysvallat onvelvoittanut Naton ja samalla Yhdysvaltojen Euroopan joukkojenkomentajan valmistelemaan amerikkalaisten asevoimien uudelleenjär-jestelyä pitäen silmällä tehtäviä terrorismin vastaisessa sodassa sekäon irrottamassa Atlantin laivastonsa Naton komennosta ja liittämässäsen uuden kotimaan puolustuksesta vastaavan johtoportaan alaisuu-teen 1. lokakuuta alkaen. Myös entisen Jugoslavian alueen rauhan-turvatehtävistä pyritään nyt entistä selvemmin irti. Nämä toimet mer-kitsevät siis Naton komennon päättymistä Atlantin takana ja toisaaltaamerikkalaisten voimien vähittäistä siirtoa Euroopasta kohti Lähi-itääja Aasiaa.289

Kiistat kansainvälisen rikostuomioistuimen muodostamisesta jaYhdysvaltojen siinä yhteydessä kesällä 2002 harjoittama kiristys uh-kaamalla lopettaa YK:n alaisen Bosnian rauhanturvaoperaation hälyt-

288 Ks. Benjamin Schwarz - Christian Layne, �A New Grand Strategy�, The Atlantic Monthly, June2002. Ks. myös Christopher Layne, �US Hegemony and the Perpetuation of NATO�, teoksessa TedGalen Carpenter (ed.), NATO Enters the 21th Century (Frank Cass, London 2001), s. 59-91.289 Ks. esim. Thomas Ricks, �Bush Backs Overhaul of Military�s Top Ranks�, Washington Post11.4.2002, Rupert Cornwell, �America may scale down European bases�, The Independent 12.4.2002 ja�NATO: Angst vor Abkopplung�, Der Spiegel 29/2002, s. 101.

116

tivät eurooppalaiset liittolaiset huomaamaan, kuinka vakavasta eri-mielisyydestä oli kysymys. Asian periaatteellinen merkitys kasvoi, kunverraten vähäiseksi arvioituun oikeuskiistaan kytkettiin koko YK:nrauhanturvaamistoiminnan tulevaisuus.290 Pian osoittautui, että kysees-sä oli Yhdysvalloille ideologisesti tärkeä, suurvalta-asemaa koskevakannanotto, josta amerikkalaiset eivät tulisi perääntymään. Käytän-nön johtopäätöksenä oli, että eurooppalaisten on todella valmistau-duttava hoitamaan oman ja lähialueensa rauhanturvaamisoperaatiotitse. Ensimmäisenä on otettava vastuu Balkanin rauhanturvaamises-ta, josta amerikkalaiset ovat poistumassa. Tähän sopiva suorittaja onjo olemassa, nimittäin Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvalli-suuspolitiikka ja sen piiriin kuuluva kriisinhallinta, jonka organisaatioon myös vähitellen pääsemässä jaloilleen.291

Pääsihteeri lordi Robertson oli pitkään johdonmukaisesti kiistä-nyt, että Nato olisi ajautumassa vakavaan identiteettikriisiin. Hänenmielestään kysymys oli lähinnä vain eurooppalaisten liittolaisten soti-laallisen kapasiteetin nostamisesta lähemmäksi amerikkalaisten tasoa,kuten jo useasti oli luvattu. Kesällä 2002 hän kuitenkin ryhtyi vaka-vammin pohtimaan uudistusvaatimuksia, jotka tulevat ratkaistaviksiPrahan kokouksessa marraskuussa. Robertson ryhmitteli tehtävät uu-distukset neljään pääryhmään: (1) liiton itälaajennuksen jatkaminen,(2) Naton ja Venäjän välisen neuvoston toiminnan käynnistäminen jasiihen liittyen rauhankumppanuusohjelmien (PfP) modernisointi, (3)liiton jäsenmaiden sotilaallisen kapasiteetin kasvattaminen ja muun-taminen uusiin tehtäviin sekä (4) terrorismin torjunnan tehostaminen.Lisäksi tulee vihdoinkin päästä sopimukseen Naton ja EU:n välisistäsuhteista ja käytännön järjestelyistä kriisinhallinnan alalla, mihin liit-tyy ratkaisu Balkanin rauhanturvaamisen jatkamisesta. Erilliskysymyk-sinä hän mainitsi vielä Naton komentorakenteen ohentamisen ja jous-tavuuden lisäämisen sekä suhteiden järjestelyn Ukrainaan.292

Entinen Naton sotilaskomitean puheenjohtaja, kenraali Klaus

290 Ks. �Stakes Too High for U.S. in Peacekeeping Threat�, Stratfor-raportti 1.7.2002, BarnabyMason, �Peacekeeping row deepens transatlantic rift�, BBC News 1.7.2002, Warren Hoge, �U.S. vetoon Bosnia vexes Britain�, The International Herald Tribune 2.7.2002 ja Uwe Schmitt, �USA stürzenWeltsicherheitsrat in eine Krise�, Die Welt 2.7.2002.291 Ks. esim. Qentin Peel, �Europe must now defend itself�, Financial Times 8.7.2002 ja BetsyPisik, �U.S. ready to pull out of Bosnia�, Washington Post 29.6.2002.292 Lordi Robertson, �Die Tragödie als Chance. Die NATO nach dem 11. September�, Interna-tionale Politik 7/2002, s. 1 - 6. Saman sisältöinen artikkeli on luettavissa myös Naton internet-sivuiltajulkaisusta NATO Review..

117

Naumann käytti konkreettisempaa ja terävämpää kieltä analysoides-saan Naton ongelmia ja kehittämisen vaihtoehtoja. Hänen mukaansaNato syyskuussa 2001 päätti kylläkin harvinaisen nopeasti tukeutuaartiklan 5 tarjoamiin mahdollisuuksiin tukea hyökkäyksen kohteeksijoutunutta jäsentä. Sitten ei kuitenkaan tapahtunut juuri mitään, mikäantoi aiheen epäillä läntisen Euroopan puolustamiseen Neuvostolii-ton uhkaa vastaan keskittyneen Naton olevan myöhemminkin toimin-takyvytön tuollaisissa tilanteissa. On siis ollut aivan aiheellista epäil-lä, kelpaako Nato enää mihinkään. Naumannin arvion mukaan �Natoon nyt käytännöllisesti katsoen kuollut�. Yhdysvallat muodostaa mie-luummin uuden liiton Venäjän ja muiden halukkaiden maiden kanssakuin nojaa vanhan Naton apuun. Naton henkiin herättäminen vaatiiperusteellista analyysia mahdollisista tehtävistä. Naton eurooppalai-set jäsenmaat kylläkin toivovat, että mitään ei tarvitsisi muuttaa, mut-ta se ei sovi amerikkalaisille, jotka puolestaan haluaisivat eurooppa-laisten Nato-maiden toimivan jonkinlaisena Yhdysvaltojen apujouk-kona terrorismin vastaisessa sodassa ja sotatoimien jälkeen rauhantur-vaajina. Euroopassa eivät kansalaiset sellaiseen alisteiseen asemaansuostu, joten ainoaksi käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi jää sopia kaik-kien täysipainoisesta osallistumisesta terrorismin vastaiseen toimin-taan ja siihen liittyvästä asevoimien modernisointiohjelmasta, jollaeurooppalaiset saatetaan yhteistyökelpoisiksi amerikkalaisten kanssa.Silloin taattaisiin myös eurooppalaisten vaikuttaminen päätöksente-koon. Tässä on siis selkeä kehittämisvaihtoehto, jos siihen vain Pra-hassa suostutaan.293

Myös toinen Bundeswehrin evp-kenraali, Kosovon rauhantur-vaoperaatiota johtanut Klaus Reinhardt asetti Naton samanlaisten va-lintojen äärelle. Hän ehdotti kuitenkin eurooppalaisille jäsenmaille kes-kittymistä erikoisjoukkojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen, koska eiole odotettavissa, että rahaa löytyisi asevoimien laajempaan moderni-sointiin. Lisäksi pitäisi kehittää johtamisjärjestelmiä ja strategista liik-kuvuutta lento- ja merikalustolla.294

Suuret odotukset kohdistuvat siis marraskuiseen Prahan huip-pukokoukseen, johon mennessä on määrä valmistella sekä Naton

293 Klaus Naumann, �Das Bündnis vor dem Aus? Gedanken über die Zukunft der NATO�,Internationale Politik 7/2002, s. 7 - 14. Samoja asioita sisältävä artikkeli löytyy myös Naton internet-sivuilta, julkaisusta NATO Review.294 �Die letzte Chance der Nato�, Die Welt 25.7.2002.

118

tehtävien ja rakenteiden uudistussuunnitelma että liiton laajennuseh-dotus. Kesän 2002 kuluessa on käynyt kuitenkin ilmi, etteivät näke-myserot Pohjois-Atlantin liiton piirissä ole suinkaan pienentyneet. Nekoskevat monia asioita alkaen Lähi-idän politiikasta ja varsinkin suh-tautumista Irakiin sekä päätyen tulevaan työnjakoon mahdollisissaNaton ulkopuolisissa tehtävissä. Näihin ongelmiin liittyvät erilaisetkäsitykset kansainvälisestä oikeudesta ja talouspolitiikasta. Brittiläi-nen kommentaattori John Simpson totesi mielialojen maassaan hei-kentyneen: �En ole 32 vuotta kestäneen kansainvälisen politiikan tark-kailuni aikana nähnyt koskaan Britannian ja Yhdysvaltojen olevan näinetäällä toisistaan kuin nyt�.295

Myöskään liiton laajennuskysymys ei ole vielä ratkaistu, vaikkaNato-maiden on onnistunut lieventää Venäjän vastarintaa. Ei nimit-täin ole saatu yksiselitteisen myönteisiä kokemuksia edellisestä laa-jennuskierroksesta, vaikka se kohdistui aikoinaan Varsovan liitosta ir-tautuneihin Keski-Euroopan �mallimaihin�. Uudet jäsenet eivät oleolleet kovinkaan innokkaita noudattamaan saamiaan asevoimien ja yh-teiskunnallisia kehittämisohjeita, sen jälkeen kun jäsenyys oli varmis-tunut. Koko itäisen Euroopan kehitys on ollut odotuksia heikompaa,joten uusista jäsenistä saattaa tulla Natolle raskas taakka.296 On ym-märrettävää, että monet Yhdysvalloissa katsovat vastuun Itä-Euroo-pan maiden demokratisoimisesta ja taloudellisesta jälleenrakennuksestakuuluvan lähinnä Euroopan unionille.

Monet ajankohtaiset kiistakysymykset liittyvät läheisesti Yhdys-valtojen suunnitelmiin kaataa Irakin hallitus tavalla tai toisella. Sitäkoskevien päätöksien valmistelun aikaan ajoittuu myös Saksassa vaa-litaistelu syyskuun lopulla pidettäviin liittopäivävaaleihin. Nykyinen�punavihreä� hallitus ei ole kaihtanut ottaa yhdeksi tärkeäksi teemak-si Saksan sotaan osallistumisen vastustamista. Liittokansleri Schröde-rin mukaan edes �maksumiehen � rooli ei nyt tule kysymykseen.297 Riip-pumatta tulevasta vaalituloksesta on tärkeän Nato-maan hallituksenottama kanta huomiota herättävän tiukka.

295 John Simpson, �Arrogant Bush shakes British bedrock of Atlantic Alliance�, Telegraphonline 30.6.2002.296 Ks. esim. Charles Gati, �All That NATO Can Be: To Prague and Beyond�, The NationalInterest No 68, 2002.297 Ks. �Schröder warnt vor Irak-Einsatz und lehnt Kostenbeteiligung ab�, Die Welt 5.8.2002 jaToby Helm, �Schröder stakes poll chances on Iraq peace vote�, Telegraph online 5.8.2002

119

Euroopan unionin näkymät

Kylmän sodan päättyessä Euroopan yhteisön pohjalle muodostetunEuroopan unionin oli määrä antaa talousyhteisölle selkeä poliittinentoimintakehys, ja sen tuli saada vähitellen myös itsenäistä toimivaltaavaltioiden perinteisesti hallitseman ulko- ja turvallisuuspolitiikan alal-la. Alku ei ollut lupaava, sillä etenkin Jugoslavian hajoamissotien yh-teydessä EY/EU osoittautui hyvin voimattomaksi toimijaksi, jonkapiirissä puhuttiin paljon ja tehtiin vähän. EU pysyi lähinnä talousyh-teisönä, ja Nato keskittyi hoitamaan Euroopassa asevoimaa vaativiaturvallisuuspoliittisia tehtäviä. Kosovon kriisi ja siitä keväällä 1999seurannut sota oli viimein riittävä sysäys EU:n oman kriisinhallinta-voiman kehittämishankkeille, mutta tuskin kukaan odotti siinä edet-tävän kovin nopeasti. Taloudellisella alalla sen sijaan asiat sujuivatparemmin suunnitelmien mukaan, sillä kunnianhimoisena pidetty si-sämarkkinaohjelma täydentyi aikataulun mukaisesti yhteisvaluuttaeuron käyttöönotolla. Oli siis aiheellista ryhtyä pohtimaan, mikä olisiunionille seuraava tärkeä kehittämiskohde.

EU:n laajennus itään on suuri ja tärkeäksi nähty tehtävä. Se onedennyt hitaasti, mutta kaikkien odotuksetkaan eivät ole olleet kovinkorkealla. Monien länsieurooppalaisten mielestä on ollut parempi, ettäEU keskittyi ensin integraation �syventämiseen� talouden ja politii-kan alalla, ennen kuin oli järkevää lähteä unionin laajentamiseen enti-siä Efta-maita Itävaltaa, Ruotsia ja Suomea kauemmaksi.

Tässä ei ole aiheellista ryhtyä käsittelemään EU:n kehittämisek-si tehtyjä lukuisia ehdotuksia ja parhaillaan työskentelevän tulevai-suuskonventin toimintaa muuten kuin siltä osin, kuin ne liittyvät suo-ranaisesti syksyn 2001 jälkeen tapahtuneeseen maailmanpolitiikankehitykseen. Euroopan unionia ei myöskään ole syytä pitää yhtenäise-nä poliittisena toimijana, vaan sen päätöksien teossa ja toimeenpanos-sa on jäsenmailla ratkaiseva merkitys.

Euroopan integraation päämäärä ja unionin luonteenlaatuon pysynyt pohdintojen kestoaiheena. Usein toistetun teesin mukaanintegraatio on ennen kaikkea �rauhan projekti�, joka alkoi Saksan jaRanskan suhteiden tiivistämisestä siinä määrin, että sota noiden mai-den välillä tulisi mahdottomaksi. Tuosta ytimestä � entiseltä, 1200vuotta sitten Kaarle Suuren hallitseman valtakunnan alueelta � liik-

120

keelle lähtenyttä rauhanomaista �turvallisuusyhteisöä� laajennettiinensin Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan ja pyritään nyt edelleen laajenta-maan kohti itää ja etelää aina läntisen Euroopan geopoliittisesti sopi-viksi katsotuille rajoille saakka. Ne löytynevät jostain entisen Neu-vostoliiton tai Venäjän keisarikunnan sydänalueiden länsirajan tienoilta,sillä on vaikea kuvitella, että EU pystyisi sulauttamaan itseensä Venä-jää ja Ukrainaa sekä leviämään ilman vakavia identiteettiongelmiaAasian puolelle.

Euroopan unioni ei ole ehjä valtakunta, ei edes monikansainenimperiumi tai nykyaikainen liittovaltio vaan aivan uudenlainen ja oma-peräinen integraatiomuodostelma. Siinä toimivalta on hajautettu eriasioissa eri lailla toimeen heikohkon, Brysselissä sijaitsevan �keskuk-sen� ja jäsenmaiden välille. Toimivallan jako ja siitä alinomaa käytä-vät kiistat ovat EU:n luonteenpiirre, jota ei voi selittää pätevästi kan-sainvälisen oikeuden ja valtiollisia suhteita tutkivan perinteen pohjal-ta. Maastrichtin sopimuksessa määriteltiin unionille tärkeä asioidenjako kolmeen �pilariin�. Niistä ensimmäinen käsittää �yhteisöasiat�,lähinnä Euroopan yhteisön ylikansalliseen päätöksentekoon kuuluvattaloudelliset kysymykset. Toiseen kuuluu yhteinen ulko- ja turvalli-suuspolitiikka, josta päätetään lähinnä hallitusten välisenä yhteistyö-nä. Kolmannen pilarin asiat ovat noiden päätöksentekomallien väli-maastoon sijoittuvia sisä- ja oikeusasioita, jotka tulivat syksyn 2001tilanteessa entistä tärkeämmiksi EU:n toiminnan kohteiksi.

Unionille asetetuista päämääristä ja integraation kehityshistori-asta seuraa, että EU on luonteeltaan siviilivalta. Se tarkoittaa myös,ettei EU voi toimia perinteisen suurvallan tapaan vaan tarvitsee pää-töksentekoon aikaa ja tuottaa kompromisseja, jotka eivät saa juuriketään kovasti innostumaan tehokkaaseen toimintaan. EU:lta puut-tuu kansallisvaltioille ja imperiumeille ominainen identiteetti, jokaherättäisi EU-kansalaisten motivaation ja saisi heidät tekemään uhra-uksia yhteisen hyvän vuoksi, jopa asettamaan henkensä alttiiksi puo-lustaessaan yhteisön etuja. Motivaatiota voidaan EU:ssa luoda rahallaja sosiaalisella turvallisuudella, ei siten kuin kansallisvaltioissa on ol-lut tapana liehuvilla lipuilla ja johtajien vetoomuksilla kansan solidaa-risuuteen. Nämä piirteet selvästi haittaavat pyrkimyksiä kehittää EU:statehokas ulkopoliittinen toimija, eivätkä sitä monet EU-kansalaisetmyöskään halua. Syyskuun 2001 jälkeen on ollut havaittavissa turval-lisuusnäkökohtien uusi painotus, mutta se kohdistuu ennen kaikkea

121

�kansalaisturvallisuuteen�, ei suojautumistarpeeseen ulkopuolisia so-tilaallisia hyökkäyksiä vastaan.

EU voi parhaiten vaikuttaa ulkopuolisiin maihin siviilimäisinkeinoin, lähinnä omalla esimerkillään rauhanomaisten, demokratiaanpohjautuvien ratkaisujen hyödyllisyydestä sekä tarjoamalla taloudel-lista ja asiantuntija-apua kuten myös avustamalla kriisien kohteiksijoutuneilla alueilla laajamittaisessa yhteiskuntarakenteiden vakiinnut-tamisessa. Tällaisesta toiminnasta esimerkkinä on Balkanin vakautta-missopimus, jota alettiin toteuttaa Kosovon sodan jälkeen. EU:n me-netelmät eivät yleensä ole tehokkaita akuutissa kriisitilanteessa, ku-ten on viimeksi nähty Lähi-idän kriisin yhteydessä.

Keskeinen kysymys EU:n ominaislaadun pohdinnassa on myösitse integraatioprosessin luonne. Integraatioteoriat eivät ole olleettähänastisten ratkaisujen pohjana vaan kulloisenkin tilanteen vaati-mat käytännön tarpeet, eivätkä ne pysty antamaan tyydyttäviä vasta-uksia esimerkiksi siihen, pitäisikö integraation ylipäänsä jatkua, jottaunioni säilyisi toimintakykyisenä. Yhden koulukunnan mukaan kehi-tyksen on vietävä kohti Rooman sopimuksessa aikoinaan mainittua�Euroopan kansojen yhä tiiviimpää unionia�, mikä tarkoittaisi euroop-palaista liittovaltiota. Toista päätä asteikolla edustaa käsitys, että joEuroopan tulliliitto on ollut riittävä päämäärä, joten ulko- ja turvalli-suuspolitiikka voidaan aivan hyvin jättää valtioiden keskinäisen yh-teistyön varaan. Euroopan unionilla ei myöskään olisi mitään sisäistäpakkoa aina vain �syventää� integraatiota, vaan ylikansallisia element-tejä voidaan myös purkaa, jos niitä ei pidetä legitiimeinä ja muutenkintarpeellisina.298 Tällaisten epäilyjen esittäminen ei kuitenkaan ole �po-liittisesti korrektia�, joten ne ovat jääneet lähinnä Länsi-Euroopanpopulististen pienpuolueiden vaalivalteiksi.

Euroopassa vuonna 2002 vallitsevassa tilanteessa on ollut ha-vaittavissa merkkejä valtiokeskeisyyden paluusta ja federalististenhankkeiden heikkenemisestä. Tämä vastaa maailmanpolitiikassa eri-tyisesti syksyn 2001 jälkeen vahvistunutta yleistä kehitystä. Selkeinnäyttö trendistä on kansallisia arvoja ja kansallista etua korostaneidenoikeistopuolueiden menestyminen useissa EU-maissa pidetyissä vaa-leissa, mikä on pakottanut myös integraatiomyönteiset vasemmisto-

298 Ks. esim. Laura Cram - Desmond Dinan - Neill Nugent (eds.), Developments in the EuropeanUnion (MacMillan Press, London 1999), s. 3 - 19 ja 353 - 365 ja Peter Ekholm - Aarne Nurmio,Suunnaton EU? Kysymyksiä Euroopan tulevaisuudesta (Sitra - Atena, Juva 1999), s. 37 - 57.

122

puolueet painottamaan enemmän kansallisia teemoja.299 Ilmiö liitty-nee myös sellaisen ilmapiirin vahvistumiseen Euroopassa, joka vas-tustaa kansainvälisen talouden ehdoilla edennyttä globalisaatiota jaYhdysvaltojen valta-asemaa. Kansalaiset haluavat entistä selvemminpitää päätösvallan oman kontrollinsa piirissä.

EU:n itälaajennus on edennyt hyvin verkkaisesti, jos vertailu-kohtana pidetään Naton laajennuksen alkua, eikä siihen kohdistu nyt-kään kovin innostuneita odotuksia sen paremmin vanhoissa EU-mais-sa kuin jäsenehdokasmaiden kansalaisten keskuudessa. Kysymys eivälttämättä ole EU-vastaisuudesta sinänsä vaan erilaisista integraa-tio-odotuksista ja laajentumisen ehdoista. Tärkeänä syynä vastahakoi-suuteen on lännessä pelko laajentumiseen liittyvistä kustannuksista jahalpatyövoiman saapumisesta, kun taas itäisessä Euroopassa peikkoi-na nähdään EU-byrokratian suuri valta ja uudet lainsäädäntövelvoit-teet. Hallituksien virallinen politiikka on yleensä kuitenkin laajennuk-selle myönteisempää.300

Hakijamaista EU:lle myönteisin mieliala on Unkarissa, Slova-kiassa ja Kyproksessa, kun taas Baltian maissa ja Maltalla kannatus einouse yli 50 prosentin.Verraten harvat uskovat hyötyvänsä siitä, ettähänen maansa liittyisi Euroopan unioniin, mutta tutkijoiden arvionmukaan kansanäänestykset tuskin antavat jäsenyydelle kielteistä tu-losta. On siis mahdollista, että vuonna 2004 unioniin liittyisi peräti 10uutta jäsentä, mutta yhtä lailla mahdollista on, että liittyminen kaikki-en tai useiden maiden osalta yhä lykkääntyy.301 Hallintorakenteiden japäätöksentekomekanismien suunnittelussa on joka tapauksessa läh-dettävä mahdollisuudesta, että unioniin kuuluisi vuosikymmenen pääs-tä mahdollisesti 27 jäsenmaata. Nykyiset rakenteet ovat paljolti yhäperuja alkuperäisestä kuuden maan talousyhteisöstä, eivätkä voi toi-mia tehokkaasti yli nelinkertaisesti laajentuneessa ja kulttuuriltaan he-terogeeniseksi muuttuneessa unionissa.

Perustava ongelma ja samalla tärkein haaste EU:n laajennus-hankkeelle on lopulta itäisen Euroopan kehityksen hitaus tai perä-ti takaperoisuus kylmän sodan päättymisen jälkeen. Odotukset kom-

299 Ks. esim. Ian Black - John Hooper, �Schröder alarm at speed of EU integration�, TheGuardian 1.5.2002300 Ks. esim. �Is the venture now in peril?�, The Economist 8. - 14.6.2002, s. 27 - 28.301 Ks. esim. Hans-Jörg Schmidt, �Prag steht ein harter Kampf mit den Euroskeptikern bevor. Nur 42Prozent der Tschechen wollen den Beitritt�, Die Welt 24.7.2002 ja Minna Nalbantoglu, �Innon puuteuhkaa EU:n laajentumista�, Helsingin Sanomat 1.8.2002.

123

munistivallan kukistumisen aikoihin olivat korkealla. Liberaalidemo-kraattisten ja markkinatalouden arvojen yleispätevyys kirjattiin luke-mattomiin asiakirjoihin. Vallitsi varsin yleinen käsitys, että sosialisti-sen suunnitelmatalouden romahduksen jälkeen pelkkä talousjärjestel-män muutos jo parantaisi tilannetta. Entisten sosialistimaiden talouk-sien liberalisointi johtaisi itsestään pienen siirtymäajan jälkeen uuteennousuun, jolloin elintaso kohoaisi kohta myös läntisen Euroopan ta-salle. Myönteisenä esimerkkinä haluttiin esittää Puolan �suuri pama-us�, jolloin hinnat vapautettiin kertarysäyksellä ja sitä seurannut in-flaatio saatiin lopulta pysäytetyksi ilman, että olisi nähty suurta yhteis-kunnallista kuohuntaa. Siellä kokeilua paljolti ideoi taloustietieteilijäJeffrey Sachs, jonka neuvojen mukaan samaa kokeiltiin myös Venäjäl-lä mutta huomattavasti heikommin tuloksin.

Runsaan kymmenen vuoden kokemuksella voidaan nyt todeta,ettei �siirtymätalouksien� edistyminen ole ollut läheskään toivotun kal-taista. Juuri missään ei ole saavutettu edes vuoden 1990 reaalista tuo-tannon tasoa. Yksityistäminen on tuottanut useissa tapauksissa kiel-teisiä tuloksia joko tuotannon tai omaisuuksien uusjaon kannalta. Tu-loerot ovat kasvaneet hillittömän suuriksi, mikä vaarantaa sosiaalisenturvallisuuden. Jeffrey Sachsin mukaan talouden edistyminen on kor-reloinut vahvasti etäisyyteen Länsi-Euroopasta. Tilanne huonontuu,mitä idemmäksi mennään. Se johtuu paljolti sijoittajien epävarmuu-desta, sillä EU:n läheisyys ja mahdollisuus jäsenyyteen houkuttelevatsijoittajia, kun taas kauas itään epävarmoihin oloihin ei uskalleta men-nä.302

Monista laajennukseen liittyvistä poliittisista ongelmista mainit-takoon Venäjän kansalaisten kauttakulun järjestäminen federaation eril-lisalueelle Kaliningradiin. Tähän asti se on sujunut Venäjän ja Liettu-an välisillä sopimuksilla, mutta EU on vaatimassa venäläisiltä kautta-kulkijoilta viisumia, jos Liettuasta tulee unionin jäsen. Venäjä ei tähänhelpolla suostu, mutta EU:n neuvottelijat ovat olleet tiukkoina, koskaei ole haluttu tehdä poikkeuksia Schengen-sääntöihin. Asia ratkenneeaikanaan poliittisella kompromissilla, mutta sitä ennen voidaan nähdävielä monta aloitetta ja sooloesitystä, kuten Ranskan presidentin lupa-

302 Jyri Raivio, �Sosialistimaiden tuskainen tie kapitalismiin�, Helsingin Sanomat 17.6.2002. Ks. myösMichael Ludwig, �Katerstimmung in Polen. Die Sehnsucht nach dem Sozialismus macht das Regie-ren schwer�, Frankfurter Allgemeine Zeitung 12.8.2002. Puolalaisista noin puolet katsoo olojen kommu-nistiaikana olleen paremmat kuin nyt. Vaikka mielipidemittaus ilmentäisi myös yleistä tyytymättö-myyttä, epäluottamus viime vuosien hallituksia ja protestimieliala kapitalismia kohtaan on selvästitodettu � EU:n läheisyydestä riippumatta tai juuri sen vuoksi.

124

us Venäjälle, ettei viisumeja tarvita. Toisaalta tilanne tarjoaa mahdol-lisuuksia kaupankäyntiin, johon saatetaan sotkea myös Suomen Vii-purin risteilyjen tapaisia viisumiongelmia.

Euroopan unionilla ja Venäjällä on ollut jo muutaman vuodenvoimassa kumppanuussopimuksia, jotka sisältyvät vuonna 1999 vi-rallistettuun EU:n yhteiseen Venäjän-strategiaan (EU Common Stra-tegy on Russia). Perustava ongelma EU:n suhteessa Venäjään on ollutse, että tavoitteeksi on asetettu Venäjän muuttaminen EU:n kaltai-seksi yhteiskunnaltaan ja toimintatavoiltaan. EU:n piirissä on yritettyharjoittaa eräänlaista �arvojen vientiä�, joka lähentelee �kulttuuri-im-perialismia�. Kun tulokset ovat olleet heikkoja, on koko kumppa-nuusprojektia vaivannut ponnettomuus. Venäjä puolestaan on pyrki-nyt taktikoimaan suhteillaan Euroopan unioniin tasapainottaakseenYhdysvaltojen voimaa. Kun molempien osapuolten tavoitteenasette-lu ja menetelmät ovat olleet näin ristikkäiset, ei tältä pohjalta ilmei-sesti voida jatkaa, vaan on saatava aikaan uudenlaisia, käytäntöä pa-remmin palvelevia ratkaisuja. Ne voivat pohjautua esimerkiksi alueel-liselle vuorovaikutukselle, vaikkapa EU:n pohjoisen ulottuvuuden mer-keissä, joskin silloin on myös odotettavissa ongelmia Venäjän aluei-den ja keskushallinnon välisissä suhteissa.303

Vaihtoehtona ja täydennyksenä EU:n yhteiselle Venäjän-strategialleluonnollisesti säilyy valtioiden tai alueiden välinen suora yhteistyö.Sellaista on harrastanut erityisesti Saksa, mutta myös Ranska pyrkiiylläpitämään suoria suhteita omilla ehdoillaan. Venäjän naapurimaaSuomi joutuu jo monista käytännön syistä hoitamaan suhteita ohi EU:n,mutta tämän toiminnan laajuus ja tarkoitusperät ovat jatkuvasti kes-kustelun kohteena.

EU:n laajennus tuo myös esille kysymyksiä suhtautumisestauusiin, itärajan takaisiin naapureihin. Ukraina, Valko-Venäjä ja Mol-dova ovat taloudellisten vaikeuksien ja sisäpoliittisen kuohunnan kou-rissa, mikä merkitsee turvallisuusriskejä ja laajamittaisen rikollisuu-den leviämisen vaaraa. Yleisesti epäillään, etteivät Puola, Slovakia,Unkari ja Romania pysty pitkään aikaan tiivistämään itärajojaan on-gelmien torjumiseksi, joten on löydettävä muita ratkaisuja tilanteen

303 Hiski Haukkala, Two Reluctant Regionalizers? The European Union and Russia in Europe�s North(Ulkopoliittinen instituutti, UPI Working Papers 32 (2001), erityisesti s. 6 - 9 ja 25 - 30. Ks. myös HiskiHaukkala - Aaro Toivonen, �The EU Common Strategy on Russia: in Search of the Foundations ofEuropean Foreign Policy�, The Yearbook of Finnish Foreign Policy 2002, s. 54 - 65.

125

hallintaan. Uudenlaisen �rautaesiripun� rakentamista EU:n itärajalleei muutenkaan pidettäisi suositeltavana.304

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut Maastrichtinsopimuksen teosta vuonna 1991 lähtien sekä kehittämisen että moni-en väittelyjen kohteena. Sen saavutuksiin ei yleensä ole oltu tyytyväi-siä, kun unionin toiminta on erilaisissa kriisitilanteissa ollut hidasta japonnetonta verrattuna tyypilliseen suurvallan kriisikäyttäytymiseen.Kontrasti on ollut erityisen selvä Yhdysvaltoihin nähden. Käytännös-sä EU:n suuret jäsenmaat ovat toimineet hyvin itsenäisesti kriisitilan-teen sattuessa, usein jopa selvästi EU:n yhteisiä päätöksiä vastustaen.On ollut tavanomaista, että Englanti, Ranska ja Saksa lähettävät kul-loisellekin konfliktialueelle omat edustajansa, jotka esittävät toisis-taan poikkeavia näkemyksiä ja antavat helposti lupauksia koko EU:nnimissä. Yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päätetään hallitustenvälisesti neuvostossa, mutta myös komissiolla on siinä osuutensa. Mi-nisterineuvoston alaisuudessa toimivan EU:n ulkopolitiikan �korkeanedustajan� viran perustaminen on jossain määrin vähentänyt unioninedustukseen liittyviä ongelmia.

Ulkopoliittisen päätöksenteon hajautuminen ministerineuvostonja sen puheenjohtajamaan sekä toisaalta komission ja vieläpä parla-mentinkin tahoille on aiheuttanut haitallista kilpailua ja tehottomuut-ta. On nähtävissä, että EU:n laajennuksen myötä nämä ongelmat vainkasvaisivat, jollei ainakin puheenjohtajakysymystä ratkaista uudellatavalla.

Monien epäonnistumisien jälkeen EU:n toiminta Makedoniankriisin selvittelyssä vuonna 2001 oli selvästi tehokkaampaa kuin ai-kaisemmissa tapauksissa Jugoslavian hajoamissotien aikana. Ansiokuuluu paljolti ulkopoliittiselle edustajalle Javier Solanalle, jonka ak-tiivisuus ja neuvottelutaidot tuottivat tulosta. Lisäksi Makedonia oliEU:lle �sopivan kokoinen kriisi, sopivalla alueella�, jotta unionin pää-töksentekokoneisto pystyi sen hallitsemaan. Myönteinen kokemus onantanut entistä paremman lähtökohdan EU:n aktiivisemmalle roolillenimenomaan Balkanilla.305

304 Ks. esim. Christian Caryl, �Trouble Next Door�, Newsweek 12.8.2002, s. 16 - 19.305 Ks. Claire Piana, �The EU�s Decision-Making Process in the Common Foreign and Secu-rity Policy: The Case of the Former Yugoslav Republic of Macedonia�, European Foreign Affairs Review7/2002, s. 209 - 226.

126

EU:n kriisinhallintakyvyn ja puolustuspolitiikan kehittämi-nen tapahtuu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaisena. Hank-keesta on käytetty nimitystä �eurooppalainen turvallisuus- ja puolus-tuspolitiikka� (engl. European Security and Defence Policy = ESDP)tai myös �yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka� (CESDP).Kehitystyö lähti liikkeelle varsinaisesti Helsingin Eurooppa-neuvos-tossa 1999 tehtyjen päätösten pohjalta, mutta monet keskeiset kysy-mykset ovat yhä avoinna eikä käytännön toimintakykyä ole saavutet-tu huolimatta sitä koskeneesta poliittisesta julistuksesta. Onkin aiheel-lisesti esitetty näkemyksiä, että vuosi 2001 ei vastannut odotuksia,vaan ESDP-ohjelmat etenevät liian hitaasti. Siihen tärkeänä syynä onratkaisematta jäänyt kysymys Naton resurssien käytöstä EU:n kriisin-hallintaoperaatioissa ja yleensäkin voimavarojen puute, mutta myösnäkemyserot koko hankkeen hyödyllisyydestä ja käytännön toteutuk-sesta ovat todellisia.306

On tehty verraten pitkälle meneviä ehdotuksia myös EU:n yh-teisen puolustuspolitiikan tiivistämiseksi, jopa alueen yhteiseen puo-lustukseen saakka, mikä käytännössä tarkoittaisi EU:n muuttumistasotilasliitoksi ja ehkä yhteisen Eurooppa-armeijan synnyttämistä. Tä-hän liittyisi jäsenmaiden puolustuspolitiikan vaiheittainen yhtenäistä-minen, samaan tapaan kuin tehtiin talouspolitiikassa siirryttäessä ta-lous- ja rahaliiton puitteissa yhteisvaluuttaan.307 Esitykset yhteisestäpuolustuksesta eivät kuitenkaan ole saaneet laajalti hyväksyntää, eikämyöskään tilannekehitys syksyn 2001 jälkeen ole puolustuspolitiikas-sa suosinut yhteisöllisyyttä. Pikemminkin on ollut nähtävissä paluutakansalliseen päätöksentekoon ja asevoimien käyttöön, vaikka se ta-pahtuisi liittoutuman puitteissa.

Syyskuussa 2001 Yhdysvaltoja vastaan tehdyt terrori-iskut sy-säsivät EU:n piirissä heti liikkeelle päätösprosessin, jolla haluttiin te-hostaa terrorismin vastaisia toimia. Valtioiden ja hallitusten pää-miesten muodostama Eurooppa-neuvosto piti 21. syyskuuta ylimää-räisen kokouksen, jossa ilmaistiin tuki Amerikan kansalle ja luvattiinyhteistyötä oikeuden saattamiseksi voimaan. EU korosti YK:n merki-tystä terrorismin torjunnassa ja päätti laajasta toimintaohjelmasta ter-

306 Ks. esim. Maartje Rutten, �Stagnation of the ESDP�, ISS Newsletter No 1, February 2002.307 Gilles Andréani - Christoph Bertram - Charles Grant, Europe�s Military Revolution (Centre forEuropean Reform, London 2001), Mark Schoeff, European Unity (CSIS 18.4.2002), ja ChristophSchwennicke, �Klose setzt sich für EU-Armee ein�, Süddeutsche Zeitung 6.6.2002.

127

rorismia vastaan. Siihen kuului ensinnäkin taloudellisia kontrollitoi-mia sekä �kolmannesta pilarista� muun muassa yhtenäinen epäiltyjenhenkilöiden pidätyskäytäntö. Hieman myöhemmin määritettiin myös,mitä tarkoitetaan �terrorismilla�. Yhteisen turvallisuus- ja puolustus-politiikan alaan kuuluvia valmisteluja päätettiin tehostaa mutta eimääritetty tehtäväksi erityisiä käytännön toimia ESDP-hankkeen pii-rissä. On arvioitu, että siinä on edelleen EU:n terrorismin vastaisentoiminnan heikoin lenkki, sillä valtiot eivät ole halunneet alistaa soti-laallista päätöksentekoaan EU:lle. Esimerkiksi Englanti ja Ranskaosallistuivat Afganistanin sotatoimiin sopimalla asioista suoraan Yh-dysvaltojen kanssa. EU:n vahvuudet ovat siviilimäisissä toiminnois-sa, ennen kaikkea taloudellisissa ja poliisitoimissa sekä kriisinhallin-nan että terrorismin torjunnan alalla.308

Euroopan unionin piirissä on kuitenkin tehty useita päätöksiä,joilla tehostetaan myös sotilaallista kriisinhallintakykyä. Jäsenmaatovat luvanneet asettaa kriisinhallintatehtäviin yhteensä vähintään 60000 sotilaan joukot. Yhteisiä hankkeita on muun muassa tiedustelu-kyvyn parantaminen omalla satelliittivalvonnalla, oman satelliittipai-kannusjärjestelmän rakentaminen ja ilmakuljetuskyvyn kehittäminenuusilla raskailla kuljetuskoneilla.

Mainitut hankintaohjelmat alkavat tuottaa tulosta vasta muuta-man vuoden kuluttua. Perustavana ongelmana on Naton resurssien,käytännössä lähinnä Yhdysvaltojen avun, saaminen EU:n oman alu-een ulkopuolelle ulottuviin tehtäviin, vaikka toisaalta Natoon kuulu-vat EU:n jäsenmaat voivat ristiriitatilanteessa kylläkin ottaa omat voi-mavaransa irti Naton määräysvallasta.

Yhdysvallat ja jossain määrin myös Englanti ovat pyrkineet jar-ruttamaan EU:n sotilaallisia yhteishankkeita pelätessään niiden hei-kentävän Natoa ja tuottavan päällekkäisyyttä amerikkalaisten järjes-telmien kanssa. Merkittävin kiista on käyty EU:n satelliittipaikannus-järjestelmästä Galileo, joka selvästi kilpailee amerikkalaisen GPS:nkanssa. Keväällä 2002 saatiin vihdoin aikaan päätös hieman yli kolmemiljardia euroa maksavan Galileo-järjestelmän kehittämisestä. Jos setoteutuu myös käytännössä, EU saa nykyistä tuntuvasti enemmän it-senäistä toimintakykyä sekä siviili- että sotilasteknologian aloilla, sillä

308 Ks. Simon Duke, �CESDP and the EU Response to 11 September: Identifying the WeakestLink�, European Foreign Affairs Review 7/2002, s. 153 - 169.

128

tarkan satelliittipaikannuksen merkitys on tullut erittäin tärkeäksi stra-tegiseksi voimavaraksi.309 Toinen avainalue on satelliittitiedustelu, jotaon päätetty tehostaa yhteisin toimin.

EU:n kehitykselle ratkaisevaa on, että kansalaisten hyväksy-minen (legitimiteetti) säilyisi sen keskeisille hankkeille. Niitä ei voidasaada ajetuksi eteen päin ilman laajan kansalaismielipiteen tukea. Li-säksi kolmen eurooppalaisen suurvallan Saksan, Ranskan ja Britanni-an sekä myös talousyhteisön perustajajäseniin kuuluvan Italian poliit-tisella kehityksellä tulee yhä olemaan suuri vaikutus hankkeiden ete-nemiselle. Näillä kaikilla on oma erikoislaatunsa: Ranska suosii yleen-sä �eurooppalaista�, usein federalismiin tähtäävää politiikkaa ja Saksaon ollut suunnilleen samoilla linjoilla, kun taas britit ovat olleet selke-ästi �atlanttisia� mielenlaadultaan. Italia on viime aikoina ollut näistäkaikkein amerikkalaismielisin ohittaen jopa Britannian.

Voimavaroiltaan suurimmassa ja Suomen kannalta tärkeimmäs-sä EU-maassa Saksassa on toisen maailmansodan jäljiltä yhä käyn-nissä oman kansallisen identiteetin etsintä. Valtaan on nousemassasukupolvi, joka ei ole kokenut sotaa eikä miehitysaikaa, ja kohta kyl-män sodan kausikin on nuoremmalle työikäiselle väestölle verratenkaukaista historiaa. Tällä kehityksellä tulee olemaan merkittävä vai-kutus Saksan politiikkaan ja suhteisiin liittolaismaihinsa. On odotet-tavissa, että Saksa �itsenäistyy� ja irtautuu Konrad Adenauerin aikoi-naan miehitetylle ja jaetulle maalle kehittämästä poliittisesta toimin-tamallista, joka pyrki vahvan länsisidonnaisuuden ja Ranskan kanssatehdyn yhteistyön avulla korjaamaan sodan tuottamia vaurioita.310

Oireellista on, että ensi kerran sodanjälkeisessä Saksassa liitto-kansleri on nyt kyseenalaistanut liittosuhteen Yhdysvaltoihin. Lisäksion ennen kuulumatonta, että sosiaalidemokraatit ottivat vaaliteemak-seen �saksalaisen tien�, jolla korostetaan maan politiikan, yhteiskun-tajärjestyksen ja talousjärjestelmän erikoislaatuisuutta erityisesti suh-teessa amerikkalaiseen malliin. Saksalaisessa keskustelussa viittaami-nen �Saksan erillistiehen� on ollut tabu, koska sitä pidettiin keskeise-nä syynä keisarikunnan ja �kolmannen valtakunnan� ajautumiseen

309 Ks. esim. �Europe: Going Where (Almost) No One Has Gone Before�, Stratfor-raportti28.3.2002 ja Petteri Tuohinen, �EU-satelliittien kehitys pääsee vauhtiin�, Helsingin Sanomat 24.3.2002.310 Werner Weidenfeld, �Thinktank: Abschied von Adenauer�, Die Welt 1.6.2002.

129

tuhoisiin maailmansotiin.311 Liittotasavallassa oli jo muodostunut käy-tännöksi välttää ulkopoliittisesti arkojen aiheiden käsittelyä puoluei-den välisissä kamppailuissa, kun ei haluttu uusia sellaisia repiviä kiis-toja, joita käytiin 1970- ja 1980-luvuilla idänpolitiikasta ja ydinaseis-ta. Ei ole ollut myöskään poliittisesti sopivaa tehdä myönteisiä viitta-uksia kansallismielisyyteen tai natsiaikaan.

Saksalaisessa mielipideilmastossa vuonna 2002 oli kuitenkin suh-tautuminen Yhdysvaltojen ja Israelin politiikkaan muuttunut siinä mää-rin kielteiseksi, että monet poliitikot eivät ole pystyneet vastustamaankiusausta koventaa kielenkäyttöään. Yhdysvalloissa Saksan liittokans-lerin kääntyminen jyrkän kielteiselle kannalle mahdollisiin Irakin vas-taisiin sotatoimiin312 on joka tapauksessa vakavasti otettava asia, vaikkase saatetaan myös kuitata vain vaalitaktiikaksi. Amerikkalaiskommen-teissa silti uskottiin, että syyskuun 22. päivänä pidettävien vaalien jäl-keen riippumatta vaalien voittajasta Saksa taipuisi Yhdysvalloille myön-teiseksi ainakin siinä määrin, että sen maaperää voitaisiin käyttää tär-keänä sotatoimien tukialueena. Saksassa on edelleen sijoitettuna noin60 000 amerikkalaissotilasta, joista yksin Ramsteinin lentotukikoh-dassa toimii 26 000 sotilasta.313

Ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että vaalien jälkeen kan-salaismielipide Saksassa ei olisi yhä sotatoimia vastaan. Saksan poliit-tiset johtajat muistavat edellisten liittopäivävaalien jälkeisen nöyryy-tyksen syksyllä 1998, kun uusi hallitus jyrättiin heti Yhdysvaltojen Ju-goslavialle Kosovon konfliktissa esittämän uhkavaatimuksen taakse.314

Toisaalta hallituksen yritykset pakottaa kansaa myöntymään amerik-kalaisille myönteiseen linjaan Irakin sodan suhteen saattaisivat tuot-taa vähintään yhtä jyrkän reaktion, kuin aikoinaan nähtiin protesteissaVietnamin sotaa ja ydinaseita vastaan.

Saksan liittotasavallan politiikka on noudatellut �siviilivallan�periaatteita, mikä on ollut hyvin sopusoinnussa EU:n luonteen kans-311 �Irak-Angriffspläne: Die uneingeschränkte Absage�, Der Spiegel online 3.8.2002, �Union undFDP warnen vor rot-grünen �Sonderweg�, Die Welt 7.8.2002 ja �Auf dem �deutschen Weg� zurNormalität? Mit ihrer neuen Wahlkampfparole greifen die Sozialdemokraten eine alte Historiker-These auf �, Die Welt 7.8.2002.312 Schröderin kanta oli jo aiemmin varauksellinen, mutta suoranainen jyrkkeneminen tapahtuivähitellen yhteisymmärryksessä Ranskan presidentin kanssa. Lopulta vaalitaistelu vaati selkeitä kanto-ja sosialidemokraattisten äänestäjien mobilisoimiseksi. Ks. esim. Toby Helm - Ben Fenton, �Germa-ny and France warn Bush on Iraq�, Telegraph 19.2.2002 ja �Deutschland und Frankreich warnen Bushvor Irak-Krieg�, Die Welt 31.7.2002.313 �Germany: Chanchellor�s U.S. Criticism Mainly For Show�, Stratfor-raportti 7.8.2002.314 Ks. Gunter Hofman, �Wie Deutschland in den Krieg geriet�, Die Zeit 12.5.1999.

130

sa. Siksi Saksalla ei myöskään ole ollut vaikeuksia kannattaa unioninkehittämistä Maastrichtin sopimuksen pohjalta.315 Kesällä 2002 mo-lemmat suurten puolueiden kanslerikandidaatit Gerhard Schröder jaEdmund Stoiber painottivat verraten selvästi kansallisia teemoja. Stoi-ber on tunnettu EU-kriittisempänä kuin Schröder, joten hänen mah-dollisen vaalivoittonsa myötä kansalliset korostukset todennäköisestilöisivät leimansa ulkopolitiikkaan. Stoiber on lisäksi antanut vahvantuen Saksan entisiltä itäalueilta karkotettujen ihmisten vaatimuksillesaada kotiseutuoikeutensa tunnustetuksi, mikä on aiheuttanut kireyt-tä Tshekin tasavallan ja Puolan kanssa.316 Uuden �saksalaisen� linjanei silti tarvitse erota �EU:n linjasta�, koska unionissa kaikki suuretmaat pyrkivät jo nyt pitämään huolta kansallisista eduistaan. Saksalai-set ovatkin omasta mielestään palaamassa �normaaliksi valtioksi� toi-sen maailmansodan tappion ja sitä seuranneen pitkän miehityskaudenjälkeen.

Saksan historian rasitteet317 estävät sitä nousemasta EU:n johto-valtioksi, vaikka maan sijainti ja taloudellinen voima antaisivat siihenmuuten hyvät edellytykset. EU:n edellinen laajennuskierros 1990-lu-vulla toi liiton jäseniksi kolme �germaanista� maata, Itävallan, Ruot-sin ja Suomen, ja seuraava laajennus vie maantieteellistä painopistet-tä yhä kauemmaksi itään Brysselistä, joten Saksan geopoliittinen ase-ma vahvistuu. Samaan suuntaan vaikuttaa Venäjä-suhteiden tiivisty-minen. Myös Saksan sisäisessä poliittisessa elämässä on pääkaupun-gin muutto Bonnista Berliiniin jo merkinnyt selvää alueellisen paino-tuksen siirtymää. Toisaalta Saksan talouden vaikeudet estävät sitä toi-mimasta itäisen Euroopan suhteen rahoittajana318 ja yhteiskunnallise-na suunnannäyttäjänä, kuten on jo pienoiskoossa tapahtunut Itä-Sak-san integroimisessa länteen. Siihen käytetyistä suurista rahasummista

315 Tom Dyson, �Civilian Power and �History-Making� Decisions: German Agenda-Setting onEurope�, European Security, Vol.11, No 1 (Spring 2002), s. 27 - 48.316 Hans-Jörg Schmidt, �Prager Politik reagiert empört. Zeman verteidigt erneut die Vertrei-bung der Sudetendeutschen�, Die Welt 21.5.2002 ja �In Polen wächst die Solidarität mit der tschechi-schen Haltung�, Die Welt 21.5.2002.317 On tyypillistä, että Italian fasistisista ilmiöistä ei EU:n piirissä kanneta huolta, mutta merkke-jä vastaavasta kehityksestä Saksassa vahditaan tarkoin sekä maan sisällä että ulkomailla. Itävallan osak-seen saama kova kohtelu Jörg Haiderin johtaman puolueen vaalivoiton jälkeen aiheutui paljoltiilmiön leviämisen vaarasta Saksaan. Italian fasismista ks. esim. Ignacio Ramonet, �Old Italy, newfascism�, Le Monde Diplomatique, February 2002.318 Ks. esim. �EU-Osterweiterung: Schröder auf Konfrontationskurs�, Der Spiegel online 16.6.2002ja �Europa: Schröders Schuld�, Der Spiegel 23/2002. Uutisissa kerrottiin Saksassa kasvavasta halutto-muudesta toimia itälaajennuksen maksajana. Kanslerinviraston laskelmien mukaan Saksan nettomak-sut maataloudesta EU:lle ovat nyt vuosittain 10 miljardia euroa, ja määrä kaksinkertaistuisi, jos nykyi-nen maatalous- ja rakennepolitiikka laajennettaisiin uusien jäsenmaiden alueille.

131

huolimatta tulokset ovat kuitenkin olleet heikohkot, sillä investoinnititäiseen Saksaan ovat pysyneet alhaisella tasolla ja työttömyysprosen-tit vastaavasti korkealla.

Suomen kannalta pohjoisen ja itäisen suunnan vahvistuminenEU-politiikassa lienee hyväksi, mutta toisaalta se tulee aiheuttamaanuusia jännitteitä, kun �latinalaiset�, �atlanttiset� ja Välimeren maatpyrkivät pitämään kiinni saavuttamistaan eduista. Geopoliittinen ha-jautuminen uhkaa EU:n yhtenäisyyttä uuden laajennuksen yhteydes-sä, ellei sen haittojen torjumiseksi pystytyä kehittämään sopivia, val-lan hajauttamisen ja aluepolitiikan keinoja käyttäviä vastalääkkeitä.Kylmän sodan aikaisen Euroopan itä/länsi-jaon tilalle on jo palannutvanha geopoliittinen jakautuminen Keski-Eurooppaan, atlanttiseenLänsi-Eurooppaan, Alppien eteläpuoliseen Välimeren Eurooppaan,Pohjois-Eurooppaan ja Itä-Eurooppaan. Noiden alueiden puitteissa eivarmaankaan synny uusia blokkeja, ehkä Venäjän hallitsemaa Itä-Eu-rooppaa lukuun ottamatta, mutta niiden kulttuuristen erityispiirteidenja taloudellisen omaleimaisuuden huomioonottaminen on välttämätöntä.

On merkille pantavaa, kuinka geopoliittiset näkökohdat ovatjääneet hyvin vähälle huomiolle meneillään olevassa unionin tulevai-suuskeskustelussa. Se on aivan liiaksi keskittynyt instituutioihin, jot-ka kylläkin EU-politiikassa ovat aina olleet keskeisessä asemassa. MyösSuomen tekemä aloite EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksion kärsinyt epäluuloista, jotka pohjautuvat paljolti geopoliittisiin on-gelmiin. Niitä ei kuitenkaan enää unionin merkittävän laajennuksenyhteydessä saisi lakaista maton alle.

Pienten maiden asemaan on kohdistunut kasvavia paineitasitä mukaan, kuin EU:n päätöksentekoa on yritetty virtaviivaistaa laa-jennusta silmällä pitäen. Myös �ajan henki� etenkin terrorisminvastai-sessa sodassa suosii suurvaltakeskeistä ajattelua. Tähän liittyy esimer-kiksi Italian pyrkimys kohota EU:n suurten joukkoon pääministeriBerlusconin hallituksen aikana. Toisaalta Irlannin kansanäänestys, jokatorjui toistaiseksi EU:n perussopimuksen uudistuksen, muistutti, et-tei suurten jyrääminen onnistu kovin helposti. Kansanäänestyksenuusimisen varalle Irlannin hallitus hankki jo takeet sotilaallisen liit-toutumattomuutensa jatkamisesta, jotta kansa kääntyisi EU-sopimuk-selle myötämielisemmäksi.319

319 Ks. �Ireland set for autumn EU vote�, BBC News 21.6.2002 ja Mika Kukkonen, �Irlanti hakeeEU:lta vakuutusta puolueettomuuden säilymisestä�, Helsingin Sanomat 13.6.2002.

132

Ongelmat eurooppalaisten suhteissa Yhdysvaltoihin ovat tuo-neet pohdinnat EU:n itsenäisyydestä entistä ajankohtaisemmiksi. Eiole odotettavissa, että taloudellisilta resursseiltaan Yhdysvaltojen kanssatasavertainen unioni � käytännössä sen jäsenmaat � alistuisi enäämillään alalla amerikkalaisten saneluvaltaan. Niinpä pyritäänkin par-haillaan kehittämään erilaisia tasavertaisuuteen pohjautuvia yhteistyö-muotoja.320 Joissain esityksissä pyritään tasoittamaan Yhdysvaltojen jaEU-maiden eroja muuttamalla �Yhdysvaltoja entistä poliittisemmaksija EU:ta entistä sotilaallisemmaksi�.321 Tehtävä ei tule olemaan help-po ja tuskin edes järkevä, kun otetaan huomioon tuorein tilannekehi-tys.

Lähi-idän politiikkaa, taloussuhteita ja ympäristökysymyksiä kos-keneiden amerikkalais�eurooppalaisten erimielisyyksien luetteloon olikesällä 2002 lisättävä ennen kaikkea kiista toimintansa 1.7.2002 aloit-taneen kansainvälisen rikostuomioistuimen muodostamisesta ja toi-mivallasta. EU-maat pitivät hanketta erittäin tärkeänä saavutuksenaja tuomitsivat jyrkästi Yhdysvaltojen harjoittaman painostuksen, jon-ka tarkoituksena oli amerikkalaissotilaiden suojaaminen mahdollisiltasyytetoimilta.322 Euroopassa mieliä kiihdyttivät erityisesti tiedot Yh-dysvaltojen kongressin aloitteista jopa väkivallan sallimiseksi liitto-laismaitaan vastaan, jos niissä tuetaan Haagiin sijoitetun rikostuomio-istuimen mahdollisia hankkeita amerikkalaisten syyttämiseksi.323 Vas-taavia kiistoja käytiin YK:n piirissä myös muista ihmisoikeuskysymyk-sistä. Yhdysvallat kieltäytyi hyväksymästä kidutuksen estämiseen liit-tyviä tarkastuskäyntejä, ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettu, Irlannin en-tinen presidentti Mary Robinson kertoi, että Yhdysvallat oli painosta-nut häntä useassa asiassa syyskuun 2001 jälkeen sekä pakottanut lo-pulta lähtemään virasta.324

320 Ks. esim. Egon Bahr, �Europa muss erwachsen werden�, Die Welt 6.4.2002.321 Ks. Julian Lindley-French, Terms of engagement. The paradox of American Power and the transatlan-tic dilemma post-11 September (ISS, Chaillot Papers No 52, May 2002).322 �Fischer kritisiert Blockade der USA bei Strafgerichtshof. Der Strafgerichtshof in denHaag sei ein �Meilenstein des Völkerrechts��, Die Welt 8.7.2002.323 Ks. Steven Geyer, �US-Kongress droht Niederlanden mit Invasion�, Der Spiegel online12.6.2002.324 Ks. Dafna Linzer, �United States loses fight to block U.N. vote on torture convention�,AP/Yahoo News 25.7.2002 ja Richard Waddington, �Robinson says U.S. wanted her out�, Reuters/YahooNews 30.7.2002.

133

Vaikka kamppailu amerikkalaissotilaiden syytesuojasta ratkais-tiin väliaikaisella kompromissilla,325 tulee koetulla kiistalla olemaan pit-käaikaisia vaikutuksia. Entisestään vahvistui käsitys, ettei Yhdysval-tojen nykyhallinto pidä YK:ta eikä erityisesti sen johtamaa rauhantur-vaamistoimintaa tukemisen arvoisena. Kamppailun välineeksi ame-rikkalaiset valitsivat nimenomaan Bosnian rauhanturvaamisen, jota re-publikaanit arvostelivat raskaasti Clintonin presidenttikaudella ja lu-pasivat irrottaa asevoimat sellaisista tehtävistä Balkanilta. Kesällä 2002esille noussut skisma oli sekä johdonmukainen seuraus Bushin hallin-non linjasta että muistutus tarpeesta järjestellä uudelleen työnjakoYhdysvaltojen/Naton sekä toisaalta EU:n välillä. Koetun jälkeen tun-tuu luontevalta, että EU ottaisi Balkanin vakauttamistehtävän omak-seen myös rauhanturvaamisen alalla toimien kuitenkin yhä yhteistyös-sä YK:n kanssa. Myös �eurooppalaistettua Natoa� voitaisiin käyttääedelleen noissa tehtävissä, joskin komentosuhteiden järjestelyyn tulisisilloin vaikeuksia, koska Yhdysvallat halunnee säilyttää johtoasemanmyös Eurooppaan sijoitetuissa Nato-joukoissa.

Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan kiistan sitkeyttäosoittaa, että Yhdysvalloissa todella säädettiin laki, joka sallii voiman-käytön tilanteissa, joissa Yhdysvaltojen tai liittolaismaan kansalainenjoutuu syytteeseen Haagissa sijaitsevan tuomioistuimen toimesta. Lainnojalla Yhdysvallat voi myös poistaa apujoukkonsa maista, jotka ovatratifioineet oikeussopimuksen. Samalla amerikkalaiset ovat alkaneettehdä erillissopimuksia, joilla estettäisiin sopijamaiden sotilaiden luo-vuttaminen tuomioistuimelle. Romania ilmoitti jo suostuneensa tällai-sen sopimukseen.326 On aivan selvää, että EU:n piirissä tuollaiset Haa-gin tuomioistuimen toiminnan estämistoimet nähdään vihamielisinätekoina.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla yhdeksi keskeiseksi ongel-maksi on tulossa EU:n suhde Natoon. Jos Natoa ei enää tulevaisuu-dessa tarvita Euroopassa varsinaisena puolustusliittona idän uhkaavastaan, sen toiminnat menevät yhä enemmän päällekkäin EU:n tur-vallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa. Silloin herää kysymys, onkotarpeen ylläpitää kahta organisaatiota samoissa tehtävissä.

325 Evelyn Leopold, �UN Council Votes 15-0 to Exempt U.S. from Court�, Reuters/Yahoo News12.7.2002.326 �Bush vahvisti lain, joka torpedoi Haagin sopimusta�, Helsingin Sanomat 5.8.2002.

134

Kylmän sodan aikana työnjako oli selvä: Nato oli sotilasliitto, jaEuroopan yhteisö keskittyi talouteen. Uudessa tilanteessa molemmatovat suuntautuneet samoille aloille, joten päällekkäisyys olisi puretta-va tavalla tai toisella.

Ratkaisuina päällekkäisyyksien ongelmaan voisivat olla jo edel-lä käsitelty Naton suuntautuminen alueen ulkopuolisiin, lähinnä Yh-dysvaltojen määrittämiin tehtäviin, joissa vaaditaan taistelukykyä, taimuuntuminen Amerikkaa ja Eurooppa yhdistäväksi �poliittiseksi lii-toksi�. On myös esitetty käsityksiä, että EU ja Nato voisivat jopa yh-tyä tai integroitua �arvoyhteisöksi�, kuten muun muassa kenraali Hägg-lund esitti.327 Tutkimuksista ei ole saatu tukea tällaiselle ratkaisulle.Olisi nimittäin hyvin epätodennäköistä, että Yhdysvallat antaisi EU:npäästä määräämään merkittävästi Naton asioista ja toisaalta EU alis-taisi tärkeän politiikan lohkonsa amerikkalaisten vaikutusvallan alleNaton kautta. Myös päätöksenteon laadulliset erot estävät yhdistymi-sen: EU:ssa puolustuspolitiikkakin käsitetään yhä enemmän yhteisöl-liseksi, kun taas Yhdysvallat on selvästi suuntautunut valtioiden väli-seen päätösprosessiin.328

Syksyn 2001 jälkeinen kehitys viittaa siihen suuntaan, että Eu-roopan unionin rooli vähitellen vahvistuu myös turvallisuuspolitiikantoimijana, kun taas Naton tulevaisuus on paljolti avoinna. Tärkeäämyös EU:n kannalta onkin saada selvyys Naton tuleviin tehtäviin jarakenteisiin, minkä odotetaan tapahtuvan ehkä jo marraskuussa 2002pidettävässä Prahan kokouksessa.

Euroopan unionin näkymiä luotaava jakso on paikallaan päät-tää Saksan entisen liittokanslerin ja yhä vahvan vaikuttajan HelmutSchmidtin puheenvuoroon. Häntä on pidetty �eurooppalaisena HenryKissingerinä�, sillä molemmat ovat esittäneet varsin samanlaisia, klas-siseen realismiin pohjautuvia näkemyksiä yleisesti maailmanpolitiikastasekä erityisesti Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten suhteista. HelsinginSanomissa 11.8.2002 näyttävästi julkaistu artikkeli Eurooppa ei tarvitse

327 Ks. esim. EU:n sotilaskomitean puheenjohtajan kenraali Gustav Hägglundin puhe Maanpuo-lustuskurssiyhdistyksen kokouksessa 2.5.2002. Hän totesi EU:n ja Naton toimintojen päällekkäisyydenkriisinhallintatehtävissä ja ehdotti työnjakoa, jonka mukaan ne yhdessä muodostaisivat kahden pila-rin, amerikkalaisen ja eurooppalaisen, varassa �arvoyhteisön�, joka toimisi selvän työnjaon pohjalta:amerikkalaiset hoitaisivat sotimisen ja eurooppalaiset lähinnä rauhanturvatehtävät.328 Ks. Hanna Ojanen, Theories at a loss? EU-NATO fusion and the �low-politicisation� of security anddefence in European integration (Finnish Institute of International Affairs, Working Paper 2002).

135

holhoojaa on alun perin kirjoitettu Die Zeit -lehteen, jossa Schmidt ontoiminut lähinnä päätoimittajaa vastaavana julkaisijana.329

Helmut Schmidt arvioi, että Yhdysvalloissa vallalle noussut,voimaa uhkuva ja kansallista etua yksipuolisesti korostava poliittinensuuntaus ei ole nopeasti ohimenevä ilmiö, vaan se saattaa kestää jopakymmeniä vuosia. Siksi eurooppalaisten on syytä tottua tulemaan toi-meen sen kanssa. EU:n johtajien reaktio on ollut väärä, kun he puo-lestaan alkoivat uhota asettuvansa yhtenäisenä unionina Yhdysvalto-jen sanelupolitiikkaa vastaan. Puheille ei ole katetta, koska EU ei ky-kene esiintymään tehokkaana toimijana maailmanpolitiikassa, eikä sii-hen välttämättä ole tarvettakaan. Eurooppalaisten ei tarvitse antau-tua Yhdysvaltojen vallan alle, ei suostua esimerkiksi Natolle tarjottui-hin alueen ulkopuolisiin tehtäviin, eikä lähtemään sotaan Irakia vas-taan. Suhteet on kyettävä hoitamaan tyylikkäämmin ja määrätietoi-semmin pitäen perustana realistisesti määritettyjä intressejä ja niihinriittäviä voimavaroja. Eurooppalaisten ei kannata seurata kyselemättämyöskään Amerikan tarjoamaa esimerkkiä talouden alalla, sillä viimeaikoina paljastuneet seikat kertovat, etteivät siellä asiat ole mallikel-poisessa kunnossa.

Euroopan unionin elintärkeänä etuna Schmidtin mukaan onhuolehtia siitä, ettei muslimimaailman ja lännen välille kehittyisi maa-ilmanlaajuista sotatilaa. Sen vaikutukset ulottuisivat tuhoisina Euroop-paan. Siksi EU:n tulisi keskittyä tilannetta kärjistävien syiden poista-miseen. Yhdysvallat ei voi pakottaa myöskään Naton jäseniä sotaanIrakia vastaan, eikä Saksa muutenkaan lähde sotatoimiin ilman YK:nvaltuutusta.

EU:n tilanteen Schmidt näki nyt heikkona mutta ei toivottoma-na: �Euroopan unioni on kymmenen vuoden takaisen, eurosta päättä-neen Maastrichtin kokouksen jälkeen juuttunut paikoilleen ja joutu-nut kriisiin; sen instituutiot ja menettelytavat eivätkä sen rahoitusjär-jestelyt ole vieläkään valmiit ottamaan vastaan kymmentä tai jopa kah-tatoista uutta jäsentä.... Euroopan unioni on valmis vasta kaukana tu-levaisuudessa � ehkä tarvitsemme siihen vielä toiset 50 vuotta. Sillävälin meidän ei pidä alistua Amerikan holhoukseen.�

329 Helmut Schmidt, �Eurooppa ei tarvitse holhoojaa�, Helsingin Sanomat 11.8.2002, alkupe-räisartikkeli �Europa braucht keinen Vormund�, Die Zeit 1.8.2002.

136

Yksinapainen vai monenkeskinen maailma?

Terroriteot ja niihin reagointi syksyllä 2001 antoivat runsaasti aihettamaailmanpolitiikan näkymien ja erityisesti Yhdysvaltojen roolin poh-dinnoille. Edellisen vuosikymmenen aikana läntisissä ja länteen suun-tautuneissa maissa vallinnut myönteinen kuva globalisaation muok-kaamasta maailmasta, jossa �uudella taloudella� oli keskeinen sijansasai yleisessä tietoudessa äkkiä tehdä sijaa vaarojen täyttämälle maail-mankuvalla. Muutos ei todellisuudessa ollut niin nopea, sillä merkkejäglobalisaation trendin voimakkaan nousun taittumisesta ja �uutta ta-loutta� kohtaavista ongelmista oli saatu jo vuoden verran, mutta mie-likuvissa terrori-iskujen dramatiikka vahvisti muutoksen äkillisyydenja yllätyksellisyyden tunnetta.

Terrori-iskut kohdistuivat varmaankin tietoisesti Yhdysvaltojentaloudellisen ja sotilaallisen mahdin symboleja vastaan, ja ne voitiintulkita iskuiksi laajemminkin globalisaatioilmiötä ja sitä edistäviä ra-kenteita vastaan. On ymmärrettävää, että tutkijapiireissäkin oltiin aluk-si varovaisia tapahtumien analyyseja tehtäessä. Ei tuntunut esimer-kiksi sopivalta pohtia kysymystä, miksi Yhdysvallat veti puoleensaterroritekoja. Muutamien kuukausien kuluttua noiden kysymysten jul-kinen tarkastelu oli Yhdysvalloissa jo täydessä käynnissä, mikä osal-taan kertoo vahvasta liberalismin perinteestä.330

Syyskuun 2002 tapahtumat ja niitä seurannut Afganistanin sotanostivat Yhdysvaltojen roolin maailmanpolitiikassa monien tarkas-telujen kohteeksi. Lähes kaikilla voimavaramittareilla arvioituna Yh-dysvallat on ylivertainen �supervalta�, mutta silti on syytä kysyä, kuinkakauan tämä tilanne voi jatkua? Voiman tunnosta helposti seuraa yli-mielisyyttä tai piittaamattomuutta muiden reaktioista. Etenkin viha-mielinen suhtautuminen Irakiin ja siitä ehkä seuraava sota on nähtyliian suurena riskinä, johon edes Yhdysvalloilla ei ole varaa.331 Toisaal-ta käyttämällä laajan strategian kaikkia elementtejä Yhdysvaltojen on

330 Varhaisista analyyseita ks. esim. Stanley Hoffmann, �Why Don�t They Like Us?�, The AmericanProspect 19.11.2001. Saatavilla: www.prospect.org/print/V12/20/hoffmann-s.html. Hän totesi: �Ame-rikkalaiset eivät olleet vielä oppineet historiasta, että juuri kukaan ei ole koskaan pitänyt hegemonises-ta valtiosta.�331 Ks. esim. Immanuel Wallerstein, �The Eagle Has Crash Landed�, Foreign Policy, July/August2002. Saatavilla: www.foreignpolicy.com/issue_julyaug_2002/wallerstein.html. Hänen mukaansaYhdysvaltojen voimaa on suuresti liioiteltu ja Irakin sotaan liittyviä riskejä aliarvioitu Amerikan�haukkojen� hallitsemassa viimeaikaisessa politiikassa.

137

mahdollista ylläpitää johtoasemansa ainakin 10 - 20 vuotta. Siihenvaaditaan muun muassa asennemuutosta suhteessa kehitysapuun jakansainvälisiin sopimuksiin, jotta globaalit uhat pysyisivät hallinnas-sa.332

Globalisaation kritiikki sai syksystä 2001 alkaen uusia, moni-puolisempia ja myös rakentavampia piirteitä. Maailman sosiaalifooru-min suurkokous Brasiliassa Porto Alegressa sujui sopuisassa hengessäverrattuna eräisiin aikaisempiin suurtapahtumiin. Talous nähtiin jäl-leen vahvasti poliittisena ilmiönä, eikä niinkään vapaasti �näkymättö-män käden� ohjaamana, kuten edellisellä vuosikymmenellä oli useintapana. Erilaiset käsitykset globalisaatiosta myös tarkensivat käsityk-siä poliittisten päätösten vaikutuksista, joskaan eivät välttämättä kiis-täneet itse globalisaation perusluonnetta.333

Amerikkalaisten politologien veteraaneihin kuuluva Stanley Hoff-mann kirjoitti kesällä 2002 välitaseen akateemisista arvioista syksyn2001 kehityksen johdosta.334 Hän totesi 1990-luvun kahden perusväit-tämän, Fukuyaman �historian lopun liberalismin voittoon� ja Hun-tingtonin realistisen teorian sävyttämän �sivilisaatioiden yhteentör-mäyksen�, kyenneen huonosti selittämään kylmän sodan jälkeistä maa-ilmaa, eikä niistä ole paljon apua nytkään.

Hoffmannin mukaan globalisaatiosta ei ole kehittynyt Fukuya-man kaltaisten perinteisten liberaalien tai amerikkalaisen Thomas Fried-manin tapaisten uusliberalistien toivomaa �ikuisen rauhan ja onnenprojektia�, sillä eriarvoisuus ja siitä seuraava katkeruus kasvoivat sekäyhteiskuntien sisällä että eri maiden välillä. Liberalistiset teoriat unoh-tivat kansallisuusaatteiden ja nationalismin voiman. Samalla liian yk-sipuolisesti informaatioteknologian ja kansainvälisen talouden ehdoillatoteutettu globalisaatio tuotti sivuvaikutuksia, joita Yhdysvaltojen jasen johtaman globalisaation vastustajat käyttivät hyväkseen ja jotkaräikeimmillään näkyivät terrori-iskuissa syyskuussa 2001. Valtioidenrajojen madaltaminen tai poistaminen mahdollisti tavaroiden ja pää-omien liikkuvuuden ohella myös terroristien ja muiden rikollisten liik-kumisen.

332 Ks. esim. Stephen Brooks - William Wohlforth, �American Primacy in Perspective�, ForeignAffairs Vol. 81, No 4, July/August 2002, s. 20 - 33.333 Ks. �Anti-Globalists Make a Play for Legitimacy�, Stratfor-raportti 8.2.2002334 Ks. Stanley Hoffmann, �Clash of Globalizations�, Foreign Affairs Vol. 81, No 4, July/August2002, s. 105 - 115.

138

Myöskään realismin käsitys valtioiden jatkuvasta, sotatilaa muis-tuttavasta kamppailusta maailman herruudesta ei Hoffmannin käsi-tyksen mukaan vastaa todellisuutta. Hallitusten kontrollin ulkopuo-lella toimivat kansainväliset organisaatiot eivät tosin ole vakavasti haas-taneet valtioita, vaikka monet politiikan teoreetikot sellaista olettivat,mutta moninaiset yhteistyöverkostot ja vahvistuneet kansainvälisetnormit ovat tulleet sekä valtioita sitoviksi että niille uusia mahdolli-suuksia antaviksi keinoiksi lisätä valtaansa. Valtioiden voimavarojenja geopoliittisten tekijöiden merkitystä painottava realismi aliarvioi po-litiikkaa ohjaavien ihmisyksilöiden ja aatteiden merkityksen. Pelkis-tetty realistinen teoria ei myöskään tarjoaa riittäviä keinoja taisteluunterrorismia vastaan. Sen mukaisesti voidaan kyllä hyökätä terrorismis-ta epäiltyjen valtioiden kimppuun ja pakottaa valtioita yhteistyöhön,mutta itse terrorismi-ilmiöön ja terroristien verkostoihin se ei välttä-mättä pure.

Hoffmannin arvion mukaan juuri tähänastisella tavalla toteu-tettu globalisaatio on monista hyödyistään huolimatta paljolti Lähi-idän ja Aasian ajankohtaisten levottomuuksien ja potentiaalisen so-danvaaran syynä. Siellä on paljon ihmisiä, jotka näkevät televisiois-taan lännen vaurauden ja tuntevat oman hallintonsa korruption. Heil-lä on myös motiivia ja mielestään riittävästi voimaa ryhtyä haastamaantätä järjestelmää. Heidän näkemyksensä mukaan epäoikeudenmukai-sesti lännen ehdoilla toteutettu taloudellinen globalisaatio ja siihen liit-tyvä läntisen kulttuurin ylivalta jyräävät paikallisen talouden ja kult-tuurin, ellei kehitystä ryhdytä pontevasti vastustamaan. Tästä tilan-teesta amerikkalaisilla on vaikeuksia päästä irti, koska taistelua ei voi-da käydä yksiselitteisesti �hyvän puolesta pahaa vastaan� tai toisaaltajättää tekemättä mitään globalisaatiosta seuraavien ongelmien korjaa-miseksi. Keinot olisi Hoffmannin mielestä löydettävä näiden vaihto-ehtojen väliltä.

Syksyllä 2001 Yhdysvallat ryhtyi käymään laajaa terrorisminvastaista sotaa maailmanlaajuisesti ja pitäen toiminnan johdon tiu-kasti omissa käsissään. Suurvaltojen oli verraten helppo saada YK:ssaläpi päätöksiä terrorismin vastaisista toimista, koska niillä kaikilla olioma terrorismiongelmansa, jonka hallintaan tarvittiin laajoja valtuuk-sia. Yhdysvaltojen toiminta noudatteli aikaisemmista vastaavista va-kavista kriisitilanteista saatujen kokemusten mukaisia voimapolitiikankäytäntöjä. Sotilaallisista toimista amerikkalaiset joko eivät neuvotel-

139

leet muiden kanssa lainkaan tai sopivat järjestelyistä kahdenvälisesti.Siitä edelleen seurasi Naton piirissä pettymys, koska eurooppalaisetliittolaiset olivat odottaneet, että asioista voitaisiin päättää yhteisesti.

Liittojen tulevaisuus uudessa maailmantilanteessa joudutaanyleisemminkin pohtimaan uudelleen. Kylmän sodan ajoilta periytynytkäsitys kiinteiden sotilasliittojen hyödyllisyydestä ei enää vastaa uusi-en olosuhteiden vaatimuksia. Naton erityisenä ongelmana on lisäksisen Eurooppa-keskeisyys, kun maailmanpolititiikan kannalta tärkeim-mät konfliktialueet sijaitsevat Lähi-idässä ja Aasiassa. On nähtävissä,että siirrytään joustavien liittokuntien aikaan, kuten maailmanpolitii-kassa on ollut jo kauan tapana, lukuun ottamatta paria lyhyttä ajanjak-soa � ensimmäistä maailmansotaa edeltäneitä vuosia ja kylmän so-dan aikaa. Yhdysvaltojen edustajat sanoivatkin sen selvästi: �Tehtäväja tilanne määräävät liittokunnan kokoonpanon, eikä suinkaan jokinvanha liitto tehtäviä, joihin Yhdysvallat ryhtyy.� Liittokuntia siis muo-dostetaan kuhunkin tehtävään �halukkaiden ja kykenevien� kanssa.335

Tilanteenmukaisuutta edustaa Yhdysvaltojen pyrkimys muodos-taa Kaakkois-Aasiaan jälleen toimiva liittojärjestelmä. Siitä tuskin tu-lee kiinteää, Naton tapaista organisaatiota vaan löyhä, kulloistenkintehtävien mukaan orientoitunut ja selkeään työnjakoon perustuva yh-teistyöverkosto. Tarkoitus on myös välttää vaikutelmaa, että se olisisuunnattu Kiinaa vastaan. Ulkoministeri Powell esitti kesäkuussa täs-tä aiheesta laajan katsauksen, joka kuitenkin jäi paljolti Lähi-idän ki-ristyneen tilanteen ja siihen liittyneiden presidentti Bushin puheidenvarjoon.336 Powellin puhe myötäili paljolti käsitystä, ettei Yhdysvalto-jen voimankäyttö sinällään näytä ratkaisevan Kaakkois-Aasian terro-rismiin liittyviä ongelmia, koska niiden syyt ovat paikallisia ja aluei-den laajuus estää tehokkaan toiminnan. Siksi tarvitaan pitkäjänteistäja alueen erityispiirteet huomioon ottavaa liittorakennetta, joka ennenkaikkea tukee paikallisia toimintoja terrorismia vastaan.337

Myös Venäjällä on pantu merkille, että painopiste on nyt kah-denvälisissä toimissa. Merkittävät asiat ratkaistiin viime kuukausina

335 Ks. Paul Dibb, �The Future of International Coalitions: How Useful? How Manageable?�,The Washington Quarterly, Vol. 25, No 2, Spring 2002, s. 131 - 144.336 Ks. Ralph Cossa, �Powell Speaks... Was Anyone Listening?�, Pasific Forum CSIS, ComparativeConnections 2/2002. Saatavilla: www.csis.org/pacfor/cc/0202¨Qoverview.html337 Ks. John Gershman, �Is Southeast Asia the Second Front?�, Foreign Affairs, Vol. 81, No 4,July/August 2002, s. 60 - 74.

140

venäläis-amerikkalaisissa neuvotteluissa, ei suinkaan kansainvälistenorganisaatioiden kokouksissa. Uusi yhteistyöneuvosto Venäjän ja Na-ton välillä sisältää ehkä enemmän symboliikkaa kuin käytännön toi-mista päättämistä. Venäjällä ei hyväksytä Naton laajennusta itään,koska se perustuu vanhentuneeseen tilannearvioon ja siitä seurannei-siin odotuksiin. Toisaalta arvioidaan, että Nato sotilaallisesti heikke-nee laajennuksen myötä. Poliittisesti se on vaikea asia, koska itälaa-jennus eristää Venäjää. Naton johto ei ole pystynyt selittämään venä-läisille vakuuttavasti syitä laajennuksen jatkamiseen eikä uuden yh-teistyöneuvoston päätöksenteon ongelmiin. Toisaalta sillä ei ehkä olesuurta merkitystä, kun tilannekehitys on jättämässä Naton sivuun tär-keistä tapahtumista. Kahdenväliset suhteet valtioiden välillä ovat tul-leet venäläisten käsityksen mukaan tärkeämmiksi.338

Syksyn 2001 terrorihyökkäysten kiihdyttämä maailmanpolitiikanmuutoskehitys muistuttaa jälleen myös siitä, että kehitysennustei-den rajoitukset on syytä aina ottaa huomioon. Monipuoliseen aineis-toon pohjautuvat skenaariot globaaleista trendeistä eivät kykene en-nakoimaan yllätystekijöitä, vaan ne yleensä perustuvat olettamuksilletrendien jatkumisesta pääpiirtein entisellään. Esimerkiksi CIA:n laa-jassa tulevaisuusarviossa, joka on laadittu viiden vuoden välein täh-däten 15 vuoden päähän, on esitetty aluksi edellisen ennusteen vää-riksi osoittautuneita näkemyksiä, ikään kuin muistutuksena virhemah-dollisuuksista myös uudessa tutkimuksessa. Vuoden 2000 arviossavalitettiin sitä, ettei osattu ottaa riittävästi huomioon tietotekniikanrajua kehitystä ja globalisaation nopeaa vahvistumista. Nyt on nähtä-vissä, että seuraavassa vastaavassa ennusteessa vuonna 2005 joudu-taan toteamaan, ettei osattu ottaa huomioon liiallisia odotuksia, jotkakohdistuivat tietoteknologian mahdollistamaan �uuteen talouteen� jaglobalisaatioon. Vieläkin varmempaa on, että sanotaan kansainväli-sen terrorismin aiheuttaneen niin suuren yllätyksen, että sillä on olluttuntuvia, joskin yhä vaikeasti hahmotettvia vaikutuksia maailmanpo-litiikan kehitykselle.339

Yhdysvalloissa toimiva, strategisia analyyseja tekevä Stratfor ar-vioi heinäkuussa ilmestyneessä neljännesvuosiennusteessaan edellise-

338 Francesca Mereu, �Analysts Pessimistic About NATO Enlargement, NATO-Russia Coun-cil�, CDI Russia Weekly 12.7.2002.339 Global Trends 2015, (CIA, National Intelligence Council, December 2000). Saatavilla:www.cia.gov/nic/pubs/2015_files/2015.htm

141

nä syksynä käyntiin lähtenyttä kehitystä seuraavasti: �Maailmanpoli-tiikan sävy on muuttunut syvästi ja laajasti. Mutta onko Yhdysvallatnyt edennyt yhtään turvallisuutensa varmistamisessa? Tämän vuodenkolmannen neljänneksen alkaessa maailma yhä etsii keinoja sopeutuaWashingtonin käynnistämään globaaliin ristiretkeen al-Qaidaa vastaan,mutta polttava kysymys kuuluu: Kuka iskee seuraavaksi ja milloin?�Stratforin käsityksen mukaan terrorismin vastaisen sodan tulosten ar-viointi on erittäin vaikea tehtävä, koska ei ole saatavilla näkyviin ko-via faktoja, joihin on totuttu tavanomaisten sotien yhteydessä. Voi-daan vain yrittää analysoida eri osapuolten intressejä ja käytettävissäolevia keinoja saamatta täyttä varmuutta niiden käytöstä.Tämän uu-denlaisen sodan operaatioalueena on koko maailma, josta kuitenkinLähi-itä laajennettuna eteläiseen Aasiaan muodostaa ratkaisevan tär-keän osan. Tähtäimessä on erityisesti Saddam Hussein ja Irak, muttasiellä tuskin vielä lähikuukausina tapahtuu ratkaisua. Kaikkialla, jopatalouden piirissä odotetaan jotain dramaattista tapahtuvaksi. Epävar-muus on oikea sana kuvaamaan tilannetta. Lisättäköön vielä, ettäEuroopalle Stratfor suositteli: "Kun on jäänyt sivuun terrorismin vas-taisen sodan painopisteestä, kannattaa pitää pää matalana ja keskittyäomien ongelmien ratkomiseen.340

340 �3rd Quarter 2002: one Year Later � Where Are We?�, Stratfor-raportti 8.7.2002.

142

6 VAIKUTUKSET SUOMEEN

Maailmanpolitiikan viimeaikaisen kehityksen ja tulevaisuuden näky-mien arviointi luo perustan myös Suomea koskeville pohdinnoille.Tämän raportin tavoitteenasettelun kannalta on erotettavissa kolmepääkysymystä, joiden puitteissa vastauksia kannattaa hakea:

1. Mitkä maailmanpolitiikan kehityspiirteet ovat Suomen kannalta eri-tyisen tärkeitä?

2. Miten eri skenaarioihin pitäisi Suomessa varautua?

3. Mikä on politiikan ja talouden yhteys viimeaikaisten kokemustenvalossa?

Välittömiä vaikutuksia

Syksyn 2001 terrori-iskut ja niistä seuranneet Yhdysvaltojen ja mui-den tärkeiden valtioiden tai kansainvälisten organisaatioiden reaktiotovat maailmanlaajuisesti pakottaneet ryhtymään terrorismin torjun-tatoimiin. Vaikka Suomessa ei ole todettu terrorismin uhan kasva-neen, on luonnollisesti seurattava tilanteen kehittymistä ja noudatet-tava erityisesti EU:n piirissä yhteisesti tehtyjä päätöksiä terrorismintorjunnan alalla.

Syksyllä 2001 Suomessa tehdyt poliittiset päätökset ja käytän-nön toimenpiteet terrorismin torjunnan suhteen vastasivat omakoh-taisen tilanteen ja kansainvälisten sopimusten asettamia vaatimuksia.Suomessa terrorismi on rinnastettu rikollisuuteen ja pidetty lähinnäsisäasiainministeriön alaisena poliisiasiana, vaikka EU:n jäsenmaissaterrorismin torjunnan johtamisen katsotaan yleensä kuuluvan oikeus-ministeriöiden vastuulle. Suomi on toiminut yhteistyössä erityisestiEU:n kanssa ja sopeuttanut lainsäädäntöä vastaamaan yhteisiä pää-töksiä. Terrorismin vastaiset toimet ovat jossain määrin ylityöllistä-neet poliisia ja muita viranomaisia eikä tottumattomuuden vuoksi olesäästytty pikku virheiltäkään, mutta mitään vakavia ongelmia ei oletullut esille. On hyviä perusteita arvioida edelleen, ettei Suomesta löydyjuuri lainkaan sellaisia tekijöitä, jotka kasvattaisivat terrorismin uh-kaa, mutta Suomi joutuu osallistumaan kansainvälisten sopimustenperusteella erilaisiin terrorismin vastaisiin toimiin. Niitä ovat esimer-

143

kiksi lentokenttien turvatarkastuksien tehostaminen ja poliisialan yh-teistyö. Näin pyritään myös estämään Suomen muuttuminen kansain-väliselle terrorismille houkuttelevaksi turvapaikaksi tai kauttakulku-maaksi. Kovin pitkälle meneviin, kansalaisvapauksia rajoittaviin toi-miin ei Suomessa kuitenkaan ole tarvetta ryhtyä.341

Suomen ulkopolitiikalle viime syksyn tapahtumat toivat mo-nia ongelmia ratkaistavaksi. Välittömästi oli määritettävä kanta sii-hen, miten ja missä sävyssä suhtautua Yhdysvaltoihin tehtyyn hyök-käykseen ja edelleen siitä seuraaviin vastatoimiin. Suomi valitsi pal-jolti perinteensä ja turvallisuuspoliittisen peruslinjansa mukaisestimatalan julkisen profiilin, mikä herätti jonkin verran huomiota verrat-tuna esimerkiksi Saksan ja Ruotsin hallitusten päämiesten retorisestivoimakkaisiin solidaarisuuden vakuutuksiin. Suomi tuomitsi terrori-teot ja osallistui kansainväliseen diplomatiaan terrorismin torjunnanalalla aivan normaalisti EU-maalta odotettavalla tavalla. Myöskäänkäytännön toimissa merkittäviä eroja esimerkiksi Ruotsiin ei ollut ha-vaittavissa. Kysymys oli siis ennen kaikkea julkisuuskuvaan tulleistasävyeroista.342

Suomen ja Ruotsin reagoinneissa oli retoriikkaa lukuun ottamattapaljon samanlaisia piirteitä. Molemmissa maissa hallitukset tukivat kan-sainvälisiä toimia korostaen EU:n ja YK:n merkitystä sekä päättivätosallistua muun muassa Afganistanin sotatoimien päätyttyä Kabuliinperustettuihin kansainvälisiin ISAF-joukkoihin. Suomen hallituksensisällä oli painotuseroja, kun oli kysymys suhteesta sotatoimien tuke-miseen, mutta niillä tuskin oli vaikutusta päätöksiin. Presidentti TarjaHalonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja korostivat sitä, ettei EU-jäsenyys velvoittanut Suomea sotilaallisiin tukitoimiin, kun taas pää-ministeri Paavo Lipponen puhui Yhdysvalloille hieman myönteisem-män linjan puolesta. Ruotsissa eräät ulkopolitiikan veteraanit, esime-riksi entinen pääministeri Ingvar Carlsson ja entinen suurlähettiläsSverker Åström, varoittivat asettumisesta tukemaan Yhdysvaltojensotilaspolitiikkaa. Yleinen mielipide molemmissa maissa oli verratenkielteinen Yhdysvaltojen sotatoimia kohtaan, mikä kuvastui myösepäsuorasti Nato-jäsenyyden kannatuksen laskuna. Tämä ilmiö oli

341 Ks. Riskien hallinta Suomessa (Sitralle tehty esiselvitys, loppuraportin käsikirjoitus, GAIAGroup, UPI ja RAND Europe, Helsinki 2002), s. 23 - 29.342 Ks. Tuomas Forsberg, September 11 as a Challenge to Understanding Transatlantic Relations. TheCases of Sweden and Finland (UPI Working Paper 2002).

144

343 Sama.344 Myöskään tutkijat eivät ole ehtineet reagoida, mikä näkyy esimerkiksi Ulkopoliittiseninstituutin vuosikirjasta The Yearbook of Finnish Foreign Policy 2002, joka ilmestyi keväällä 2002. Siinätarkasteltiin useissa artikkeleissa Natoa ja Euroopan unionia argumenteilla, jotka eivät lainkaan otta-neet huomioon syksyn 2001 jälkeistä dramaattista kehitystä.

sukua mielipidemittauksissa havaitulle Naton kannatuksen heikkene-miselle Kosovon sodan aikoihin keväällä ja kesällä 1999.343

Mihin nyt pitää varautua?

Yhdysvaltojen käymän terrorismin vastaisen sodan toinen vaihe,jonka voidaan katsoa alkaneen presidentti Bushin tammikuisesta pu-heesta ja siinä julistetusta laajennetusta kamppailusta joukkotuhoasei-den leviämistä ja �pahuuden akselia vastaan�, on asettanut Suomen-kin huomattavasti vaikeampien ja laajakantoisempien kysymyksienäärelle, kuin seurasi syksyllä 2001 tarpeesta reagoida välittömästi ter-roritekoihin ja niiden vastatoimiin.

Tilanteenarviointi voidaan aloittaa Suomen aseman määrittelyl-lä maailmanpolitiikan painopisteen siirtymän suhteen. Kyseessäon historiallisesti todella merkittävä muutos, jonka mittasuhteet ja seu-rausvaikutukset ovat kuitenkin suomalaisessa keskustelussa jääneetvarsin vähälle huomiolle.344

Yhdysvaltojen saavuttama johtava asema määrää nyt laadulli-sesti kansainvälisen politiikan luonnetta. Syksystä 2001 alkaen ovatrepublikaanihallinnon jo hieman aikaisemmin julistamat poliittisenrealismin opin mukaiset näkemykset vahvistuneet ja Yhdysvaltojenaktivoima maailmapolitiikka saanut yhä selkeämmin perinteisen suur-valtakeskeisen voimapolitiikan piirteitä. Vuoden 2002 alkupuolel-la Yhdysvaltojen politiikassa vahvistui lisäksi ideologinen, amerikka-laisia arvoja ja kansallista etua korostava sävy. Yhdysvaltojen hallitusei lainkaan peitellyt pyrkimystään esiintyä voimakkaana, suorastaanhegemonisena maailman johtajana, jolla on valtaa pakottaa muut val-tiot valitsemaan puolensa: joko amerikkalaisten arvojen ja poliittistenpäämäärien puolesta tai niitä vastaan. Valtiot yleensä ovat ilmaisseetainakin muodollisesti tukensa, sillä vastustajat luokitellaan samaan ryh-mään terroristien kanssa.

145

Tilannekehityksestä syksystä 2001 seurasi myös se, että maailman-politiikan maantieteellinen painopiste asettui Lähi-idän sekä kes-kisen ja eteläisen Aasian muodostaman laajan konfliktialueen ongel-mien selvittelyyn. Alueen merkitystä lisää maailman energiavarojenpääosan sijoittuminen pääpiirtein samoille seuduille ajankohtaistenkonfliktien kanssa. Näillä seikoilla lienee myös keskinäinen yhteys si-ten, että tärkeät energiavarat poliittisesti vakiintumattomalla alueellavetävät puoleensa suurvaltojen kilpailua ja interventioita. On nähtä-vissä, että vakavat konfliktit tulevat jatkumaan Lähi-idästä eteläiseenAasiaan ulottuvalla alueella ainakin pari vuosikymmentä riippumattasiitä, millaisia osaratkaisuja saadaan ehkä aikaan.

Vaikka presidentti Bushin julistama doktriini ei käytännössätoteutuisikaan aivan tammikuussa 2002 esitetyllä tavalla, kaikkienvaltioiden ja kansainvälisten organisaatioiden on määritettävä sii-hen kantansa ja otettava muuttuneet maailmanpolitiikan ehdot huo-mioon ulkopolitiikassaan.

Muutos on niin merkittävä, että voidaan jo puhua maailmanpo-litiikan perusluonteen eli �paradigman� muutoksesta verrattuna kyl-män sodan jälkeiseen vuosikymmeneen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettäolisi tapahtunut todellinen �vallankumous�, joka perin pohjin rikkoisimaailman poliittisen järjestelmän, mutta vähintään �tyylilaji� ja pai-nopisteet ovat kokeneet syvällisen muutoksen. Sen kestävyydestä eiluonnollisesti voi olla täyttä varmuutta, mutta myöskään pian ohime-nevästä ilmiöstä tuskin on kysymys.

Muutokseen reagointi on vasta alkuvaiheessaan. Ongelmaakuvasi englantilainen professori William Wallace kysymällä, mitenEuroopan unionin pitäisi oppia elämään hegemonisen valtion kans-sa? Hänen analyysinsa mukaan Yhdysvallat on kiistatta saavuttanut�hegemoniaksi� politiikan tutkimuksen alalla kutsuttavan aseman, javaikka amerikkalainen hegemonia olisikin liberaalia ja hyväntahtoistasiihen on reagoitava joko myötäilemällä (bandwagoning) tai vastavoi-man muodostamisella (balancing). Yhdysvaltojen keinovalikoimallajohtoaseman ylläpitämisessä on omat rajoituksensa. �Liberaali hege-monia� vaatii laajaa hyväksyntää, muuten se ei toimi. Syyskuun 2001jälkeiset tapahtumat ovat yhä selvemmin osoittaneet, ettei Yhdysval-lat käyttäydy kovinkaan liberaalisti maailmanpolitiikassa, ja nimen-omaan siksi EU-maiden on hyvin vaikea hyväksyä kyselemättä senjohtoasemaa. EU:ssa vaaditaan tasavertaista kumppanuutta, sillä unioni

146

katsoo olevansa sotilaallista voimaa lukuun ottamatta voimasuhteissasuunnilleen tasoissa Yhdysvaltojen kanssa ja eurooppalaiset intressitovat paljolti eriäviä. Jos amerikkalaiset eivät kykene perustelemaantoimintaansa siten, että myös EU-maat hyötyisivät sen liittolaisuudes-ta, seurauksena on ristiriitoja ja kilpailuasetelman kärjistyminen.345

Wallacen mainitsema tilanne sisältää useita paradokseja myösyhteiskunnalliselta kannalta. Kun Yhdysvallat ilmoittaa puolusta-vansa liberalistista yhteiskuntaa ja markkinataloutta, sen uusimmat käy-tännön toimet viittaavat eurooppalaisten näkemysten mukaan toiseensuuntaan. Jos pitää paikkansa arvio, että terroristit viime syyskuussahyökkäsivät Yhdysvaltojen ohella koko maailmanlaajuista �moderni-saatiota�346 vastaan, he onnistuivat provokaatiossaan ainakin suureltaosin, koska monet terrorismin torjuntaan liittyvät toimet ovat rajoitta-neet kansalaisvapauksia ja palauttaneet kansainväliseen politiikkaanperinteistä valtiokeskeisyyttä. Lisäksi voidaan nähdä, että Yhdysval-tojen sisä- ja ulkopolitiikassa ovat korostuneet selvästi konservatiivi-set, omaa yhteiskuntaa ja myös ulkomaita yhdenmukaistamaan pyrki-vät piirteet. EU-maissa tällaista kehitystä pidetään takaperoisena.Amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat arvojen kehityksessä kulkeneetviime aikoina eri teitä. Eurooppalaisten ei enää tarvitse valita viimevuosisadalla vallinneen tilanteen mukaisesti totalitaarisen (fasistisentai kommunistisen) ja demokraattisen järjestelmän väliltä, vaan hei-dän on määritettävä oma suhteensa Yhdysvaltojen edustamaankäsitykseen maailmasta. Kysymys kuuluu: kumman osapuolen,Yhdysvaltojen vai EU:n, edustamat arvot nyt hyväksytään päteviksi?

Myös Suomi joutuu vastaamaan tuon laatuisiin kysymyksiinunionin muiden jäsenmaiden mukana. Mikään ei osoita, että EU:n jaYhdysvaltojen väliset näkemyserot politiikan luonteesta ja omien ar-vojen edistämisestä olisivat kaventumassa. On hyviä perusteita uskoaedellä mainittujen Robert Kaganin ja Helmut Schmidtin esittämienkäsitysten tavoin, että näkemyseroissa ei ole kysymys tilapäisistä etu-ristiriidoista tai väärinkäsityksistä vaan erilaiseen historialliseen koke-mukseen ja vähitellen eriytyviin poliittisiin ja taloudellisiin intressei-

345 William Wallace, Living with the Hegemon: European Dilemmas (Social Science Research Coun-cil/ After Sept 11, London School of Economics, 2002). Saatavilla: www.ssrc.org/sept11/essays/wallace_text_only.htm346 Modernisaatio (laajasti ymmärrettynä) merkitsee yhteiskunnan eriytymistä erilaisiin ammat-teihin ja toimintoihin, monimutkaistumista sekä ihmisten erilaisuuden ja toisistaan poikkeavienintressien hyväksymistä. Ks. esim. Antti Hautamäki, Suomi muutosten edellä. Raportti Suomen haasteista(Sitran raportti 6, Kuopio 2001), s. 10 - 13.

147

hin pohjautuvista pysyväisluontoisista eroista. Siksi Suomessakaan eivoida luottaa siihen, että tärkeät EU-maat, ennen kaikkea Ranska jaSaksa, palauttaisivat pian kurssin takaisin kylmän sodan ajoilta tut-tuun atlanttiseen liittolaisuuteen. Tämän asetelman testi ajankohtais-tuu pian suhtautumisessa Irakiin ja laajemminkin Lähi-idän tilantee-seen, jossa kysymys energiavarojen hallinnasta on lopulta keskeiselläsijalla.Vain dramaattinen käänne suurvaltasuhteissa esimerkiksi Lähi-idän tilannekehityksen vuoksi voisi taas kuroa umpeen Amerikan jaEuroopan välille kehittyneitä poliittisia näkemyseroja.

Talouden osalta intressien yhteensovittaminen lienee helpom-paa, mutta on syytä kuitenkin kysyä, kuinka talous- ja kauppapolitiik-ka voidaan pitää irti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla kehittyvistäjännitteistä? Talouskysymyksissä etujen mittaaminen ja puolustami-nen on arkipäiväisempää kuin korkealle leiskuvia intohimoja herättä-vissä turvallisuuspoliittisissa konflikteissa. Politiikasta kuitenkin on-gelmat heijastuvat helposti talouteen.

Suomelle uusi tilanne on tuottamassa melkoisen paradoksin. Joshyväksytään käsitys, että Suomi liittyi Euroopan unioniin ja on pyrki-nyt lähelle sen päätöksenteon ydintä taloudellisten etujen turvaami-sen ohella �yksinjäämisen pelossa� hakemaan suojaa mahdollisia Ve-näjän painostusyrityksiä vastaan, nyt näyttää vahvasti siltä, että EU:nselkänojaa saatetaan tarvita suojautumiseen myös Yhdysvaltojen pai-nostustoimia vastaan. Toisaalta sitoutumiseen EU:n �yhteisrintamaan�sisältyy riski, että juuri sen vuoksi tultaisiin vedetyksi mukaan Euroo-pan alueellisten suurvaltojen ja globaalivalta Yhdysvaltojen välisiinintressiristiriitoihin. Paasikiviläistä oppia voidaan joutua soveltamaanuudella tavalla pysyttelemiseen erossa �euro-atlanttisen yhteisön� si-säisten suhteiden jännityksistä. Tämä ongelma koskee koko Pohjolaa,joka on pyrkinyt säilyttämään omat suhteensa Yhdysvaltoihin riippu-mattomina suhteista tärkeisiin EU-maihin.

Suomella on kokemusta talouden ja politiikan onnistuneista rin-nakkaisratkaisuista. Kylmän sodan kireimpinä aikoinakin Suomen hal-lituksen onnistui järjestää taloussuhteet länteen huolimatta Neuvos-toliiton poliittisten intressien huomioonottamisen tarpeesta. Siihen vaa-dittiin luovaa mielikuvitusta � esimerkkeinä 1960-luvun alussa Ef-taan liittyminen Finnefta-järjestelyllä ja EEC-vapaakauppasopimus1970-luvulla � ja myös kärsivällisyyttä, mutta tehtävä onnistui. Nytuudessa maailmantilanteessa voidaan jälleen joutua kehittelemään rat-

148

kaisuja, joiden puitteissa taloudelliset edut turvattaisiin erillään poliit-tisista kytköksistä.

Maailmanpolitiikan muutostrendit vaikuttavat luonnollisesti par-haillaan EU:n kehittämisestä käytävään keskusteluun ja Suomenkannanmäärityksiin, vaikka vaikutuksien laajuudesta ei ole ehditty muo-dostaa vielä kovin tarkkaa kuvaa. Suomi on vastustanut liittovaltio-kehitystä, mutta on samalla pyrkinyt olemaan mukana EU:n �kovassaytimessä�. Siitä osoituksena oli liittyminen yhteisvaluutta euroa käyt-tävään ryhmään jo ensimmäisessä vaiheessa. Päätös oli varmaankintaloudellisesti perusteltu ilman suuria turvallisuuspoliittisia odotuk-sia, vaikka sellaisiakin näkökohtia esitettiin. On myös ollut havaitta-vissa, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessäSuomen hallitus on suosinut yhteisöllistä linjaa ja vastustanut esimer-kiksi Britannian ajamaa näkemystä pysyttäytyä hallitusten välisessäpäätöksenteossa. Toisaalta Suomi on torjunut ajatuksen EU:n muut-tamisesta sotilasliitoksi.347

Suomi ei ole yksin torjuessaan yrityksiä EU:n militarisoimiseksi.Eri maiden motiivit kylläkin vaihtelevat, sillä kysymys on paljolti suh-teesta Natoon. Belgian pääministeri Guy Verhofstadt esitti äskettäin,että EU-maiden tulisi antaa toisilleen turvatakuut kirjattuna unioninperustuslakiin. Hänellä oli mielenkiintoinen perustelu: �Olen havain-nut, että puolustuspolitiikka on tulossa uudelleen kansalliseksi. Mie-lestäni on olemassa vaara, että sekä EU että Nato muuttuvat �työkalu-pakeiksi�, joista tilapäiset liittoutumat hankkivat apua.�348 Hänen eh-dotuksena torjuttiin vähin äänin, mutta se ei tarkoita, että perustelutolisivat olleet täysin väärät. Kyseessä olivat ainakin yhtä paljon me-nettelytavasta seuranneet ongelmat, sillä suuret jäsenmaat eivät olleethalukkaita antamaan Belgialle aloiteoikeutta ja pienemmät EU-maatsuuttuivat siitä, että ehdotuksesta kertova kirje lähetettiin vain suu-rimmille maille.

Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sii-hen sisältyvän �puolustusulottuvuuden� kehittäminen on tällä hetkel-lä hyvin sekavassa vaiheessa, vaikka instituutioita koskevia päätöksiäonkin tehty. Belgian pääministerin ehdotuksen kohtalo osoittaa, ettäsinänsä oikeisiin havaintoihin perustuvia ehdotuksia ei nyt ole helppo

347 Ks. Ojanen (2002).348 Minna Nalbantoglu, �Belgia haluaa EU:lle yhteisen puolustuksen�, Helsingin Sanomat 24.7.2002.

149

saada läpi. Suomen ja Ruotsin ajama linja, jonka mukaan kehitetäänEU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa ilman sen laajentamista yhteiseksipuolustukseksi, joutunee pian vaikeuksiin uusien ehdotusten ristitu-lessa. Siksi uutta kannanmääritystä on jo valmisteltava. On sanottu,että yhteisöllisyys, mikä tarkoittaisi muun muassa EU:n komissionvallan vahvistamista suhteessa neuvostoon, olisi pienten valtioidenkannalta edullisin päätöksentekomuoto. Viimeisin kehitys osoittaa kui-tenkin, ettei EU-maiden enemmistö tai ainakaan ratkaisevan tärkeätvaltiot suostu luopumaan hallitusten välisestä päätöksenteon paino-tuksesta komission hyväksi.

Kansallisesta identiteetistä ja itsemääräämisoikeudesta kiinni-pitäminen on osoittautunut niin vahvaksi voimaksi, ettei EU:n kehit-täminen tätä virtausta vastaan kulkien vaikuta mahdolliselta. Havain-nosta on edelleen mahdollisuus päätyä ajatukseen, että kansallistun-teen pohjalta kumpuavaa voimaa EU:n pitäisi käyttää myönteisessämielessä oman legitimiteettinsä vahvistamiseen. Vain siten olisi muo-dostettavissa riittävä eurooppalainen vastavoima Yhdysvaltojen he-gemonialle.349

EU:ssa tuskin on haluja eikä nähdä edes tarvetta ryhtyä yleisestivastustamaan Yhdysvaltojen ajamia hankkeita. Sehän merkitsisi sel-keää liittoutumista Yhdysvaltoja vastaan, mikä tapahtuisi voimapoli-tiikan säännöillä. Demokratiaan sitoutunut, laajaksi paisunut, pian ehkä500 miljoonan asukkaan EU voi olla vahva vain jäsenmaidensa kauttaja valitsemalla tarkoin asiat, joita unionin kannattaa yhteisesti ryhtyäedistämään.350 Onkin jo havaittavissa tiettyjä asiaryhmiä, joissa EU:nlinja on poikennut ja tulee edelleen poikkeamaan amerikkalaisten lin-jasta. Näitä ovat ennen kaikkea globaalit ympäristö- ja ihmisoikeusky-symykset sekä suhtautuminen kansainvälisiin sopimuksiin asevalvon-nan ja aseidenriisunnan alalla.

Monissa taloudellisissa kysymyksissä, esimerkiksi maailmankau-pan normien aikaansaamisessa ja energian hinnan alhaalla pitämises-sä, eurooppalaisten ja amerikkalaisten edut saattavat edelleen yhtyä,mutta eräillä aloilla, kuten ilmailuteollisuudessa, ne ovat usein keske-nään kilpailijoita maailmanmarkkinoilla. Talouden merkitys valtioita

349 Ks. esim. Olli Rehn, �Valistunut vastavoima Yhdysvalloille�, Helsingin Sanomat 4.8.2002.350 Ks. Henri Vogt, �EU:ta on rakennettava sekä pieneksi että suureksi�, Helsingin Sanomat11.8.2002 ja Henri Vogt, �Kehitys, vaatimattomuus ja Euroopan unioni�, Ulkopolitiikka 2/2002, s. 70- 75.

150

ja alueita poliittisesti erottavana tai yhdistävänä tekijänä alkoi heiketäglobalisaatiokehityksen myötä, kun yhä yleisemmin hyväksytty vapaa-kaupan periaate edellyttää kaikkien tasavertaista kohtelua. Toisaaltakuluneen vuoden aikana kehittynyt tilanne on jälleen näyttänyt pa-lauttavan politiikan ja talouden yhteyttä valtioiden välisiin suhteisiin.Tällöin esimerkiksi Lähi-idän politiikassa on vahva taloudellisten etu-jen dimensio, mikä näkyy erilaisessa suhtautumisessa Irakiin ja Iraniin.

Ajankohtaisessa EU:n kehittämiskeskustelussa suomalaisten onjoka tapauksessa otettava uudelta pohjalta kantaa kysymykseen, mi-hin suuntaan unionia pitäisi viedä? Halutaanko siitä tehdä poliittis-taloudellinen kilpailija Yhdysvalloille vai toisaalta tottelevainen liitto-lainen? Ehkä paras vaihtoehto kuitenkin löytyy keskitieltä, siis sopi-vasta yhdistelmästä kumppanuutta ja kilpailua.

Viimeaikainen kansainvälisen politiikan kehitys ei kokonai-suutena arvioiden ole ollut Suomen aseman kannalta haitallista. Po-sitiivisen muutoksen suuruus käy ilmi vertailusta viime vuosisadantilanteeseen. Silloin lähes kaikki suuret maailmanpolitiikkaa ravistel-leet konfliktit saivat alkunsa Euroopasta ja vielä varsin läheltä Suo-mea. Kaksi maailmansotaa ja kylmä sota kehittyivät Pariisin - Berlii-nin - Pietarin akselilla ja ulottivat pian vaikutuksensa myös Suomeen.Lisäksi on syytä mainita Venäjän bolshevikkivallankumous, joka alkoiPietarista syksyllä 1917 ja heijastui lähellä sijainneen Suomen tilan-teeseen nopeasti sekä hyvässä että pahassa. Nyt Eurooppa on rauhoit-tunut, vaikka alueellisia kriisejä voikin esiintyä ja Lähi-idän - Aasianalueen konfliktit saattavat heijastua myös läntiseen ja pohjoiseen Eu-rooppaan. Vertaus, jonka mukaan Lähi-idästä eteläiseen Aasiaan ulot-tuva alue olisi tämän vuosisadan �maailman uusi Balkan�, kuvaa ti-lannetta havainnollisesti.

Maantieteellisenä linkkinä noiden uusien konfliktialueiden jaSuomen välillä on edelleen Venäjä, jonka joutuminen mukaan uusiinselkkauksiin muiden suurvaltojen kanssa tuottaisi epäsuorasti uhkiamyös Suomelle. Venäjän sisäinen kehityskään ei ole välttämättä kul-kemassa kohti läntisen Euroopan tai Yhdysvaltojen yhteiskuntamal-leja, eikä se taloutensa tai ideologiansa puolesta kykene enää Neuvos-toliiton tavoin haastamaan länttä. Venäjän geopoliittinen asema onkuitenkin maailmanpolitiikassa tärkeä, joten myös suurvaltasuhteidenhäiriöt voivat sitä kautta ulottua Pohjois-Eurooppaan. Lisäksi Venä-jän suuret luonnonvarat ja Neuvostoliitolta periytyneet, edelleen ver-

151

raten vahvat asevoimat antavat sille edellytyksiä suurvalta-aseman säi-lyttämiseen.

Suomen suhteita Venäjään on arvioitu monissa tutkimuksissa,mutta viimeisintä maailmanpolitiikan kehitystä ei niissä ole ehdittyottaa huomioon. Kesäksi 2002 ilmestyneessä Christer Pursiaisen jaSinikukka Saaren tekemässä tutkimuksessa Suomen mahdollisestaNato-jäsenyydestä myös Venäjän kannalta katsottuna on erilaisia vaih-toehtoja ja venäläisten asenteita selvitetty laajalti. Raportin lähdeai-neisto ja johtopäätösten argumentaatio perustuvat lähes kokonaankylmän sodan aikaiseen ja 1990-luvulla kehittyneeseen tilanteeseen.Maailmanpolitiikan luonteen ja painopisteen muutoksien vaikutuksiaei työssä pohdita kuin viittauksella Venäjän viimeisimpään Nato-yh-teistyöhön. Siitä on tehty johtopäätös, että huolimatta Venäjällä tode-tusta lähes täydellisen kielteisestä asenteesta Suomen Nato-jäsenyy-teen uusi yhteistyösuhde ajan mittaan tekisi Suomen Nato-jäsenyydenVenäjälle edulliseksi. Suomelle tarjoutuisi eräänlainen uusi sillanraken-tajan rooli Venäjän totuttamisessa yhteistyöhön Naton kanssa.351

Tuon tapaisessa logiikassa ei oteta huomioon sitä, että Venäjähoitaa kaikki tärkeät suhteensa suoraan Yhdysvaltojen kanssa eikätarvitse siihen Naton kaltaisia välikäsiä. Toistaiseksi on aivan liianaikaista lähteä arvailemaan, miten uusi yhteistyöneuvosto lopulta toi-mii, sillä kokemukset aikaisemmasta yrityksestä olivat huonoja. Onsaatu paljon muitakin esimerkkejä siitä, ettei Venäjä suostu yhteistyö-hön, joka käytännössä merkitsisi Naton määräysvaltaa. Venäjän torju-va suhtautuminen Naton rauhankumppanuusohjelman mukaisiin har-joituksiin on kertonut siitä, ettei sotilaallisena suurvaltana itseään pi-tävä maa kaipaa ulkopuolisia, ei ainakaan pienistä maista tulevia neu-vojia. Paradoksaalisesti Venäjä on pitänyt Natoa uhkaavana, koska seon Yhdysvaltojen hallitsema, mutta toisaalta amerikkalaisten sotilai-den kanssa venäläissotilaat ovat tulleet verraten hyvin toimeen. Venä-jä pyrkii kaikin tavoin huolehtimaan siitä, ettei suoriin ydinasevalto-jen välisiin suhteisiin puututa ulkopuolisin toimin. Siksi ei myöskääntunnu uskottavalta, että Venäjä kaipaisi Suomea välittäjäksi suhteis-saan Natoon. Lisäksi ajatus siitä, että Baltian maat mahdollisesti uusi-na Naton jäseninä pääsisivät vaikuttamaan Naton Venäjää koskeviinpäätöksiin esimerkiksi uudessa yhteistyöneuvostossa, lienee Venäjälle

351 Christer Pursiainen - Sinikukka Saari, Et tu Brute! Suomen Nato-optio ja Venäjä (Ulkopoliitti-nen instituutti, UPI-raportti 1/2002).

152

äärimmäisen vastenmielinen. Ei ole odotettavissa venäläisten suostu-van sellaiseen vaan kiertävän koko ongelman.

Venäjällä on vahva perinne tarkastella turvallisuuspolitiikkaageopoliittisin ja geostrategisin perustein. Uusin, Yhdysvaltojenpolitiikan suuresti muokkaama maailmantilanteen kehitys ei anna ai-hetta olettaa, että Venäjällä nyt olisi tarvetta siinä suhteessa muuttaakäsityksiään. Suomen kannalta toteamus merkitsee sitä, että geopo-liittiset ja geostrategiset näkökohdat eivät ole korvautuneet �geoeko-nomialla�, vaan ne on edelleen syytä ottaa vakavasti huomioon poh-dittaessa turvallisuuspoliittisia linjanvalintoja. Uudessa tilanteessa J.K.Paasikiven harrastamalla geopoliittis-historiallisella, klassisen realis-min sävyttämällä ajattelulla on yhä tärkeää merkitystä Venäjän pienel-le naapurimaalle, vaikka monissa turvallisuuspoliittisen tilanteen osa-tekijöissä onkin tapahtunut muutoksia.

On selvää, että Suomen turvallisuuspoliittista asemaa ei kan-nata enää määritellä samoilla teeseillä, kuin tapahtui viime vuosikym-menellä. Jos Nato ulottaa vaikutuspiirinsä Baltian maihin, tilanteenmuutoksen ei välttämättä tarvitse johtaa Suomen linjan muutokseen,352

mutta linja on kyettävä perustelemaan uudella, maailmanpolitii-kan ja Euroopan tilanteen kehitystä vastaavalla tavalla. Doktrii-nin pätevyyden arviointi onkin meneillään, eikä siinä kannattaisi pitääturhaa kiirettä, koska tilannekehitys muun muassa Naton tehtävien jarakenteen muutoksien osalta on kovasti avoinna.

Pohjois-Euroopan maat, Suomi mukaan luettuna, eivät nyt oleturvallisuuspolitiikan kannalta missään pakkotilanteessa, joka vaatisinopeita linjanmuutoksia. �Pohjoismainen malli� on toisaalta viime syk-syn jälkeen saanut uutta hohtoa, kun se näyttää takaavan vakaat yh-teiskunnalliset olot ja hyvät edellytykset uudenaikaiselle taloudelle.Ongelmaksi onkin noussut suhde amerikkalaiseen kehitykseen, jokaei vastaa monelta osin pohjoismaisen mallin mukaista käsitystä yh-teiskunnasta, politiikasta ja taloudesta. Tämän ongelman ratkaisu edel-lyttää samanlaista viileää harkintaa ja johtopäätösten tekoa, kuin Suo-messa oli tehtävä edellisissä murrosvaiheissa toisen maailmansodan jakylmän sodan päätyttyä. Johtopäätöksiä ei saisi etukäteen lyödä luk-koon, kuten usein lehtien pääkirjoituksissa on tapana, sillä muuten-han koko tilanteenarvioinnin vaivannäkö olisi turhaa.

352 Ks. esim. Antti Kaski, �Baltian maiden Nato-jäsenyys ei johda Suomen liittoutumiseen�,Ulkopolitiikka 2/2002, s. 63 - 69.

153

Pohjoismaille lähinnä kysymykseen tulevia ulkopoliittisen orien-toitumisen vaihtoehtoja ovat: (1) EU-sidonnaisuus, (2) �atlanttisten�eli Yhdysvaltojen suhteiden painotus ja (3) pohjoismainen linja, jokapyrkisi edelleen säilyttämään tasapainon kahden edellisen mallin välil-lä.

�Kolmas tie� ei välttämättä tarkoittaisi pohjoismaisen blokinmuodostamista ja pohjoismaiden eroamista EU:sta tai Natosta, vaanpyrkimystä pysytellä erossa Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen välilletai Venäjän ja �lännen� välille mahdollisesti kehittyvistä eturistiriidoista.Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjat ovat tunnetusti ol-leet erilaisia, ja on hyviä perusteita uskoa, että Norja ja Tanska säilyt-tävät vahvan atlanttisen orientaation, erillään olevasta Islannista pu-humattakaan. Ruotsilla ja Suomella on hyviä kokemuksia pääpiirteinnykyisten linjausten jatkamisesta. Tämä asetelma syntyi jo toisen maa-ilmansodan kokemuksista, eikä kylmän sodan aika tuonut siihen pal-jonkaan uusia tekijöitä.

Jos maailmantilanne kiristyy nykyisen trendin jatkona, Poh-joismailla tai niistä ainakin Ruotsilla ja Suomella on mahdollisuus ta-voitella myös uudenlaista, Sveitsin kaltaista asemaa. Sveitsi kykeniviime vuosisadalla pysyttelemään suurvaltojen välillä käytyjen sotienja muiden konfliktien ulkopuolella tiukalla puolueettomuudella sekätarjoamalla maailmalle �hyviä palveluksia� ja kansainväliselle talou-delle suojattuja toimintamahdollisuuksia. Tällainen vaihtoehto on syytäkuitenkin pitää mielessä vain esimerkkinä vakavan tilannekehityksenvaralle, eikä siihen sisälly suositusta tai arviota toteutumisen todennä-köisyydestä.

Politiikan ja talouden yhteys

Kylmän sodan jälkeinen poliittinen ja taloudellinen kehitys oli 1990-luvun loppupuoliskolla Suomelle suosiollista, kun Suomi pääsi osalli-seksi globalisaation eduista oikein ajoitetulla ja mitoitetulla panostuk-sella uuden teknologian tuotteisiin. Nyt meneillään oleva maailman-politiikan yleissävyn muutos liittyy samanaikaiseen, talouden alallatapahtuneeseen globaaliin taantumaan tai ainakin kasvun hidastumi-seen. Globalisaatiokehityksen vauhti nousi huippuunsa vuosituhan-nen vaihtumista juhlittaessa, mutta jo silloin oli nähtävissä varoitus-

154

merkkejä tieto- ja viestintäteknologiaan perustuneen kasvun taittumi-sesta. Kasvun taantumisen tai hidastumisen merkit alkoivat ilmetäkeväällä 2000 Yhdysvalloista alkaneen teknologiaosakkeiden kurssi-en laskun myötä ja vahvistuivat selvästi seuraavana vuonna.

Voidaan hyvällä syyllä puhua �uuden talouden kuplan� puhkea-misesta, sillä siihen oli ladattu runsaasti epärealistisia voitto-odotuk-sia ja kuvitelmia pitkään jatkuvasta, suhdannevaihteluista vapaastaalan rajattomasta kasvusta. Nyt juuri kukaan ei enää usko tarinoihinkoko informaatioteknologian alan suurista menestymisen mahdolli-suuksista, vaikka jokin myönteinen Microsoftin ja Nokian tapainenesimerkki onkin yhä todellisuutta. Kesällä 2002 puheenaiheina ovatmaailmalla olleet jättiläismäisten fuusioiden, esimerkiksi AOL:n jaTime Warnerin, epäonnistumiset, kirjanpitorikokset ja kymmenienmiljardien dollarien katoamiset taseista liiketappioiden vuoksi.353

Suomessa käytävässä �Sonera-keskustelussa� on yhtenä olen-naisena kysymyksenä tullut esiin poliittisen ja taloudellisen vastuunjakautumisen ongelma. On saatu vaikutelma, ettei Suomessa valtionpääomasijoituksista kukaan ota vastuuta ainakaan siinä vaiheessa, kuntulee tappioita. Toisaalta eräiden EU-valtioiden toiminta jakaessaankolmannen sukupolven matkapuhelimien toimilupia oli vahvasti po-liittista, koska ne imivät huutokaupoilla suuria pääomia markkinoiltaomien budjettiensa vajeiden paikkaamiseen. Seurauksena oli koko alanjoutuminen vaikeuksiin EU-alueella. 354

Viimeaikaiset kokemukset ovat kaikkiaan kasvattaneet epäluu-loa poliittisen johdon ja liike-elämän yhteistä, kontrolloimatonta pää-töksentekoa kohtaan. Ehdotukset luopumiseksi kokonaan valtion lii-ketaloudellisista omistuksista eivät ole saamassa kannatusta. Saattaakäydä niinkin, että poliittista valvontaa ulotetaan taas tehokkaasti val-tion omaisuuteen eikä yhteiskunnallista omistamistakaan pidetä �ide-ologisesti� vääränä, koska yksityistämisestä on tullut myös huonojakokemuksia monella alalla, esimerkiksi Englannin rautateillä tai Yh-dysvalloissa lentoliikenteen turvatarkastuksissa. Samoista syistä ei

353 Ks. esim. Karen Lowry Miller, �The Giants Stumble�, Newsweek 8.7.2002, s. 14 - 19. Artikke-lissa kerrotaan, että viime vuosien kovasti kehutut suuret fuusiot ovat enimmäkseen epäonnistuneet.Esimerkiksi AOL:n ja Time Warnerin osakkeiden arvo oli heti fuusion jälkeen 165 miljardia dollaria,ja nyt se on pudonnut siitä puoleen. Selitykseksi ei kelpaa vain osakekurssien yleinen lasku, vaankyseessä oli myös vääräksi osoittaununut �muoti� ja kilpailun tuottama pakko.354 Ks. Antti Piippo, �IT-yritys globaalissa taloudessa. Ei pelkkää raakaa bisnestä�, teoksessaReino Paasilinna, Euroopan elektroninen vallankumous ja Suomen uho (Arvopaperi, Forssa 2001), s. 127 -129. Ks. myös Juhana Rossi, �Jotta eurooppalaiset voisivat hävitä enemmän�, Helsingin Sanomat 4.8.2002.

155

myöskään pidettäne enää tiukasti kiinni vaatimuksesta, että yhteis-kunnan omaisuuden, esimerkiksi valtion liikelaitosten tulisi tuottaaparhaiden yksityisten sijoitusten tavoin. Kokemukset yhtä lailla ame-rikkalaisten energiayhtiöiden kuin eurooppalaisten posti- ja telelaitos-tenkin vaikeuksista ovat lisänneet epäluuloa yhteiskuntien perustoi-mintojen yksityistämistä kohtaan ja ovat vieneet siltä �ideologista voi-maa�.

Toistaiseksi on ollut vaikea yleispätevästi hahmottaa politiikanja talouden yhteyttä viime aikojen kehityskuluissa. On kuitenkin epäil-tävissä, että syksyn 2001 terrori-iskuista käynnistynyt kehitys on tun-tuvasti hidastanut tai kokonaan estänyt Yhdysvaltojen ja monen muun-kin maan talouden elpymistä jo sitä ennen alkaneista vaikeuksista.Terrorismin aiheuttamat suuret vahingot, torjunnan kalleus ja yleinenepävarmuus kehityksen suunnasta ovat aiheuttaneet maailmantalou-delle sadoissa miljardeissa dollareissa mitattavat kulut, jotka osaltaannäkyvät yritysten tappioina ja taseiden heikennyksenä. Erityisen pa-hasti ovat kärsineet ilmailuteollisuus ja kansainvälinen lentoliikenne.Yhdysvalloissa terrorismi ja laskusuhdanne ovat yhdessä aiheuttaneet250 000 työpaikan katoamisen ilmailualalta ja tuottaneet 16 miljardindollarin tappiot.355 Terrorismin vastainen sota on kaikkiaan tullut kal-liiksi, vaikka siitä jotkut ovat hyötyneetkin.

On myös havaittu, että Yhdysvaltojen vaikutusvallan piirissäolevia kansainvälisiä rahoituslaitoksia on käytetty suuntaaman rahoi-tusta poliittisin perustein. Niinpä esimerkiksi pahojen talousvaikeuk-sien kanssa kamppaillutta mutta strategisesti tärkeää Turkkia on tuet-tu suurilla rahasummilla, kun taas syrjäisen Argentiinan talouden an-nettiin romahtaa. Sotakulut ovat pois siviilitalouden investoinneistaja rasittavat tuntuvasti Yhdysvaltojen budjettia, vaikka mistään kata-strofista ei toistaiseksi ole kysymys. Terrorismin vastaiset toimet ra-hoitetaan lainanotolla, mikä osaltaan lisää taseongelmia.356

Mahdollinen hyökkäys Irakiin tuottaa erittäin suuria riskejä myöstaloudellisesti, vaikka sen ehkä mahdollistaman Irakin vallanvaihdok-sen seurauksena taloudelliset vaikutukset voivat pitemmällä aikavä-lillä mitattuina olla myös länsimaiden kannalta myönteisiä. Kyseessäon siis tyypillinen korkean riskin yritys, joka voi tuottaa dramaattisesti

355 �Flygbranschen återhämtar sig�, Hufvudstadsbladet 10.8.2002.356 Ks. esim.�Anti-Terrorism War To Slow Economic Growth�, Stratfor-raportti 6.5.2002.

156

myönteisiä tai kielteisiä tuloksia sekä poliittisesti että taloudellisesti.Siksi sen seurausten arviointikin on erittäin vaikeaa. Yleisesti koke-muksena on ollut, että jotkut entisaikojen sodat olivat voittajalle tuot-toisia, mutta mitään varmaa sääntöä ei ole. Yhdysvallat hyötyi suures-ti toisesta maailmansodasta, mutta toisaalta ensimmäisen maailman-sodan voittajavallat Iso-Britannia ja Ranska köyhtyivät voittonsa myö-tä. Toinen maailmansota raunioitti koko Euroopan. Uudemmat sodatovat yleensä olleet taloudellisesti kannattamattomia, elleivät suoras-taan tuhoisia. Nykyisin pääomien sijoittajat karttavat kriisialueita japelkäävät sodan alkamisen mahdollisuutta. Sodan syttyessä hinnat nou-sevat ja valtiot tarvitsevat paljon lainarahaa.357

Globalisaation, politiikan ja talouden yhteyttä on pyritty selittä-mään monella tavoin. Viimeisimmät puheenvuorot ovat kiinnittäneethuomiota siihen, etteivät kansainväliset taloudelliset järjestöt ja ra-hoituslaitokset ole pysyneet irti poliittisluontoisista tai talousopillisis-ta ideologioista ja valtiollisista intresseistä. Rahanjakopäätökset ja nii-hin liitetyt ohjeet ovat sisältäneet usein poliittisia ja yhteiskunnan ra-kenteisiin vaikuttavia ehtoja, joita ei voida perustella yksiselitteisestitaloustieteellisillä opeilla, eivätkä esimerkiksi kokemukset IMF:n jaMaailmanpankin määräämistä toimista ole olleet pelkästään myöntei-siä.358

Suomi on muiden mukana kokenut Yhdysvaltojen ja Euroopantalouksien vaikeudet eikä ole ainakaan toistaiseksi kyennyt hyötymäänkriisitilanteesta, kuten vielä tapahtui Korean sodan aikoihin ja jossainmäärin myös myöhemmissä kriiseissä. Silloin erityisesti puutavaran jastrategisten raaka-aineiden kysyntä maailmalla kasvoi suomalaisillesuotuisasti. Nykyinen kriisi on merkinnyt globalisaatiokehitykseen liit-tyvän talouden hidastumisen myötä vaikeuksia Suomen kaltaisten,viennistä riippuvaisten maiden talouksille, eikä tulevaisuuskaan tässäsuhteessa näytä kovin hyvältä, koska kansainvälisen tilanteen epävar-muus jatkuu.

Suomen on varauduttava siihen, että jokin dramaattinen tapah-tuma, esimerkiksi Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin tai sen kiihtyvät val-

357 Ks. esim. Faisal Islam, �War: who is it good for?�, The Observer 11.8.2002358 Barry Eichengreen, �The Globalization Wars�, Foreign Affairs, Vol. 81, No 4, July/August2002, s. 157 - 164. Kyseessä on Joseph Stiglitzin kirjan arvosteluessee. Ks. myös Pertti Haaparanta,�Hallinnan magia ja demokratian väheksyminen�, Helsingin Sanomat 7.8.2002.

157

mistelut, Intian - Pakistanin välinen sota tai uusi merkittävä terrori-isku, tuottaa uuden shokin kansainväliselle taloudelle. Sellaisessa ti-lanteessa öljyn hinta saattaisi kaksinkertaistua ja strategiset tuotteet,esimerkiksi tärkeät elektroniikkakomponentit, todennäköisesti kato-aisivat markkinoilta tai kallistuisivat tuntuvasti. On siis edelleen pe-rusteita ylläpitää varmuusvarastoja, kuten Yhdysvallatkin tekee par-haillaan muun muassa täyttämällä jättiläismäisiä öljyvarastojaan. Nii-tä voidaan käyttää öljyn hinnan vaihtelujen tasaamiseen rauhallisem-pinakin aikoina.

Muuttunut maailmantilanne tarjoaa Suomelle myös uusia mah-dollisuuksia. Esimerkiksi rautatiekuljetukset Venäjän kautta Kauko-itään ovat tulleet kilpailukelpoisiksi. Suomesta lähtee nykyisin päivit-täin kilometrin pituisen junan verran rautatierahtia itään uudelle �rau-taiselle silkkitielle� kohti Kiinaa ja Koreaa.359 Monilla suomalaisillaturvallisuusalan tuotteilla on kasvavaa kysyntää, joskaan sellaisilla kei-noilla ei koko kansantaloutta voida kohentaa.

Itämeren satamien liikenteessä ja uudisrakentamisessa näkyyVenäjän talouden kasvu ja erityisesti polttoaineiden viennin lisäys.Tähän liittyy myös kansallisia turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia in-tressejä, joita venäläinen asiantuntija Juri Ivanov selvitti äskettäin seu-raavasti: �Venäjä on edelleenkin melkoisessa määrin riippuvainen Bal-tian läpikulkusatamista, mikä tuottaa vahinkoa maamme talous- sekäsosiaalieduille ja on suurena uhkana kansalliselle turvallisuudellem-me.� Hän totesi, että noista syistä rakennetaan uusia satamia Suomen-lahden pohjukkaan.360 Suomen kannalta merkittävää on, että Venäjä eisiis luota Baltian maiden satamien varmaan käytettävyyteen tai kan-santaloudelliseen edullisuuteen vaan pyrkii vähitellen suurempaan oma-varaisuuteen myös Itämeren alueella. Kauttakulkuliikenteellä Suomensatamien kautta lienee silti edelleen hyviä kehitysmahdollisuuksia, josasioista vain pystytään sopimaan kestävällä tavalla.

359 �Rautainen silkkitie�, Helsingin Sanomat 6.5.2002.360 �Satamien uudellenjako Itämerellä�, Moscow Diary 26/2002 (19.7.)

158

Suomen yhteiskunnalliset ja taloudelliset näkymät

Perustana kansalliselle selviytymisstrategialle on yhteiskunnan vakau-desta ja tehokkaasta toiminnasta huolehtiminen. Se edellyttää hallin-nolta kansalaisten aineellisten ja turvallisuustarpeiden tyydyttämistäainakin siinä määrin, ettei syntyisi kapinamielialaa tai taloutta horjut-tavaa sosiaalista levottomuutta. Suomessa on tässä suhteessa onnis-tuttu hyvin, varsinkin jos vertailukohtana pidetään lähes sadan vuo-den takaisia aikoja tai ajankohtaista tilannetta maailman eri puolilla.

Hyvinvointiyhteiskunnan toiminnan turvaaminen ei kuitenkaanole itsestäänselvyys. Sitran raportissa todettiin, että suomalaisen yh-teiskunnan uhkana on nyt monia potentiaalisia ongelmia alkaen vä-estön vanhenemisesta, korkeana pysyvästä työttömyydestä ja eriarvo-istumisen lisääntymisestä sekä päätyen alueellisen kehityksen tasapai-non järkkymiseen. Ne vaativat korjautuakseen jatkuvaa poliittista pää-töksentekoa, sillä aika ja vapaasti ohjautuva talous siihen tuskin pys-tyvät vaikuttamaan myönteisesti. Toisaalta vaarana on pitäminen kiinnijäykistyneistä sosiaalisista rakenteista ja toimintamalleista, joihin eienää riitä rahoitusta. Tutkimuksissa on todettu, että kansalaiset ar-vostavat hyvinvointiyhteiskuntaa mutta pelkäävät sen murenemista.Suomeen kertynyttä sosiaalista pääomaa, johon sisältyy sekä aineel-lisia että henkisiä arvoja, voidaan kuitenkin käyttää tehokkaasti uu-distuksien läpiviemiseen ilman pelkoa suurista mullistuksia.361

Ulkopolitiikan ja EU-politiikan pohjaksi on olennaisen tärkeäätietää, mitä kansalaisten keskuudessa ajatellaan. EU:n piirissä on to-tuttu laajaan keskusteluun turvallisuuspolitiikasta ja joissain EU-maissa järjestetään kansanäänestyksiä muun muassa EU:n ke-hitykseen liittyvistä kysymykistä. Suomessa ei ole hyvä toimia näissäasioissa entisaikojen tapaan, niin että uskottaisiin kansan kyllä aikaamyöden hyväksyvän johtajiensa ratkaisut. Perusteluiden tulee ollakestävät ja ne tulee alistaa avoimeen keskusteluun.

Suomalaisten asenteista ulkomaita ja Euroopan unionin toi-mintaa kohtaan tuorein tutkimustieto kertoo, että varautuneisuus onvoimakasta. Maailmanpolitiikan kehityssuunnan arveluttavuus näkyi

361 Antti Hautamäki, Suomi muutosten edellä. Raportti Suomen haasteista (Sitran raporttisarja 6, Kuo-pio 2001). Ks. myös Erilaisuuksien Suomi. Raportti suomalaisten asenteista 2001 (EVA, Taloustieto, Vantaa2001).

159

EVAn raportissa talvella 2002 lähinnä epäsuorasti,362 ja voidaan olet-taa, että viimeisin kehitys ei ainakaan ole saanut kansalaisia luottavai-semmiksi maailman tilan suhteen.

EU-kriittisyyden kasvu on myös merkillepantavaa, joskaan sensyiden analysointi ei ole helppoa. Suomalaiset toivovat, että Euroo-pan unionia kehitettäessä korostettaisiin rikollisuuden torjuntaa, pien-ten jäsenmaiden aseman vahvistamista, kansallisen kulttuurin elinkel-poisuuden säilyttämistä, suomalaisen maatalouden elinkelpoisuudenturvaamista sekä byrokratian vähentämistä. Kaksi kolmesta (65 %)vastusti kyselyssä EU:n kehittämistä liittovaltioksi.363

Kansakunnan identiteetti on todettu uudessa maailmantilan-teessa tärkeäksi voimavaraksi, jota voidaan käyttää politiikassa sekähyviin että huonoihin tarkoituksiin. Myös suomalaisten identiteetti onkasvanut pitkän ajan kuluessa tiettyyn suuntaan, eikä sitä ole helpostimuutettavissa millään poliittisilla tai kasvatuksellisilla toimilla. Ihmis-ten käsitykset ovat luonteeltaan konservatiivisia, vaikka sitä ei ainatunnusteta. Varsinkin kriisiaikoina syvälle kokemuksiin piirtyneet asen-teet tulevat pintaan tehtäessä poliittisia päätöksiä, mikä näkyi jälleenselvästi Yhdysvaltojen reaktioissa syksyn 2001 terrori-iskuihin, ja il-miö voidaan tunnistaa myös uusimmista Lähi-idän tilanteiden kään-teistä.

Merkittävänä ongelmana on identiteetin sisällön hahmottami-nen, sillä se ei ole luettavissa hallinnon tuottamista asiakirjoista vaanpikemminkin laajalta populaarin viihteen alalta. Tutkijat yrittävät pal-jastaa, millaisia identiteetin aineksia on julkisina tai piilevinä vaikut-tamassa. Esimerkiksi Suomessa asenteet näkyvät hyvin ajankohtai-sessa kirjallisuudessa, ja sieltä paljastuu muun muassa vanhoihin käsi-tyksiin perustuva, epäilevä suhtautuminen itää kohtaan.364 Riippumat-ta siitä, onko käsitys oikea tai väärä, voidaan todeta, ettei Suomi siisole poikkeus kansallisten epäluulojen maailmassa.

Suomalainen yhteiskunta on saavuttanut pääpiirtein vaiheen,joka on kuvattavissa termeillä �myöhäismoderni�, �post-moderni�, �jäl-kiteollinen�, �informaatioyhteiskunta� tai �tietoyhteiskunta�. Viimei-

362 Suomi, EU ja maailma. Suomalaisten EU-kannaotot 2002 (EVA, helmikuu 2002).363 Sama, s. 7 - 8.364 Ks. Vilho Harle - Sami Moisio, �Populaarista käytännölliseen geopolitiikkaan. Kansallisenidentiteettiprojektin teoria empirian valossa�, Politiikka 2/2002, s. 160 - 182.

160

simmät raportit tietoyhteiskunnan tilasta ovat asettaneet kyseenalai-seksi käsityksen, että Suomi olisi tällä alalla aivan ylivoimainen. Onkosiis suomalaiselle menestystarinalle enää katetta? Sitä saattaa löytyä,jos tekninen kehitys on pääasiallisena mittarina, mutta asiaa tutkineetvaroittavat yhteiskunnallisen ja poliittisen dimension unohtamisenvaaroista. Viimeisimmät tietoteknologian alan näyttävät epäonnistu-miset varjostavat kehitysnäkymiä ja saattavat tukahduttaa innovatii-visuutta. Epäonnistumisen pelko valtaa taas alaa, ja Pekka Himasenmukaan �munauksenestostrategia� on tullut tietoyhteiskunnan tulpaksi.Antti Kasvio puolestaan pitää Suomen �virallista optimismia� kat-teettomana, sillä taloudellinen taantuma ei ole lyhytaikainen notkah-dus eikä työttömyys enää laske. Suomi etenee kohti kahtia jakautu-nutta taloutta. Uusi talous on kansainvälisesti korkeatuottoista, muttamuilla sektoreilla tilanne ei ole niin hyvä. Suomi ei enää ole tietoyh-teiskunnan kehityksen kärkimaita. �Telekommunikaatioklusteri toimieilisen kasvun veturina, mutta näin ei välttämättä tapahdu huomen-na.�365

Muuttuneessa maailmantilanteessa suomalaisen yhteiskunnan jatalouden kehittämisessä tarvitaan siis ajanmukaista tilannearviota, silläedellisen vuosikymmenen menestyksen eväät on kohta syöty. Uuteentilanteeseen ei voida sopeutua samoilla keinoilla, jotka toimivat verra-ten hyvin mukauduttaessa globalisaation ja integraation leimaamaanmaailmaan. Silti Suomeen hankittua kokemusta sekä aineellista ja hen-kistä pääomaa voidaan ja pitääkin käyttää perustana uuteen sopeutu-miseen, eivätkä uuden menestymisen edellytykset kaikkiaan näytähuonoilta.

365 Jouko Kämärinen, �Huuman jälkeen tarkkailuluokalle�. Antti Kasvion ja Pekka Himasenhaastattelu, Aamulehti 4.8.2002.

161

7. TULEVAISUUS ON AVOIN

Maailmanpolitiikan laadullinen muutos ja maantieteellisten painopis-teiden siirtyminen verrattuna kylmän sodan päättymistä seuranneenvuosikymmenen aikaan on jo selvästi näkyvillä, vaikka uuden vaiheenkestävyydestä ei vielä ole mahdollista tehdä kovinkaan tarkkoja en-nusteita. Monien muutoksesta kertovien �heikkojen signaalien� vah-vistuminen vuoden 2002 kuluessa on antanut riittävästi aineksia maa-ilmanpolitiikan muuttuneen luonteen hahmottamiseksi, ja tulevaisuu-dennäkymien tarkastelulle voidaan hakea syvyyttä vertailemalla nytelettävää vaihetta aikaisemmin koettuun.

Pääpiirteet maailmanpolitiikan kahdesta mallista (1) �Yhteisöl-lisyyden ja integraation maailma� (1990-luvulla) ja (2) �Valtioidenvälisen kilpailun ja vaihtuvien liittokuntien maailma�, joka on nyt val-lalla, on sijoitettu historialliseen vertailuun seuraavassa asetelmassa.

Maailmanpolitiikan luonteen muutos historiallisenavertailuna

�EU:n maailma�: (läntinen) Euroop-pa integroituu ja pitää tavoitteena po-

liittisesti säädeltyä globalisaation jasosiaalisen oikeudenmukaisuuden

maailmaa

Tilannekuvaus 2000-luvun alussa

�Yhdysvaltojen maailma�: pyrkimysglobaalin johtajuuden vahvistamiseenja �Pax Americanan� aikaansaamiseen;muut reagoivat siihen sopeutumalla

tai vastarinnalla; merkkejä sivilisaatioi-den ja maailmankatsomusten konflik-

teista

Historiallinen esimerkki

Kylmän sodan jälkeisen vuosikym-menen (1989-2000) Eurooppa ja Yh-dysvallat �transatlanttisessa yhteisössäja lännen hallitsemassa globalisaatios-

sa�

Eurooppa 1815-1914: �suurvaltakon-sertti�, Pyhä allianssi, tasapainopoli-

tiikka, Brittiläinen imperiumi globaa-livaltana

Mallit

Yhteisöllisyyden ja integraation maailma Valtioiden välisen kilpailun ja vaihtu-vien liittoutumien maailma

162

Kuinka kansainvälinen järjestelmä muuttuu?

Selityksiä nyt hahmottuvalle 2000-luvun alun maailmanjärjestykselleja perusteita sen kestävyyden arvioinnille voidaan saada tarkastele-malla viimeksi kuluneiden 150 vuoden aatteellista ja kansainväli-sen järjestelmän kehitystä rinnakkain eri vaiheissa. Kehitys on eden-nyt pääpiirtein seuraavasti.

Kapitalismi alkoi 1800-luvun puolivälissä levitä maailmanlaa-juisena talousjärjestelmänä (silloisena globalisaationa), ja siihen yh-distyi imperialismi (länsimaissa kunnialliseksi ymmärrettynä, euroop-palaista valtaa ja sivistystä levittävänä aatteena). Nämä virtaukset sai-vat Euroopassa vastaansa sosialismin ja nationalismin, kun taasmuualla maailmassa vallitsi suurvaltojen imperialistinen kilpailu. Suur-valtojen yhteisymmärrys pelisäännöistä ja vallan tasapainon säilyttä-misestä (�suurvaltakonsertti�) alkoi särkyä, ja ne ajautuivat yhä enem-män keskinäiseen kilpailuun.

Nationalismi ja sosialismi voimistuivat 1900-luvun alussamutta eivät uhanneet kapitalismia. Ensimmäinen maailmansota (1914- 1918) romahdutti silloisen globalisaation eli kapitalismin, vapaa-kaupan ja eurooppalaisten suurvaltojen kilpailun leimaaman maailman-järjestyksen. Sodan jälkeen Euroopassa voimistuivat sosialistiset liik-keet ja kohta uudelleen myös nationalistiset virtaukset. Sosialismia jaliberalismia vastaan nousi manner-Euroopassa fasistisia ja kansallis-sosialistisia liikkeitä. Ne puolestaan kukistuivat toisessa maailman-sodassa, jonka jälkeen maailma jakaantui vastakkaisten blokkien kes-ken: toisella puolen läntinen, liberaalidemokraattinen ja markki-natalousalue sekä sitä vastassa itäinen, kommunistisen yhteiskun-nan ja sosialistisen suunnitelmatalouden ryhmittymä.

Kylmän sodan päättyessä sosialismi kukistui, ja sen jälkeenmaailmalla johtaviksi aatteiksi tulivat Yhdysvaltojen liberalistisenmallin mukainen demokratia, markkinatalous ja globalisaatio.Niitä haastamaan alkoi kohta nousta lännen poliittista, taloudellista jakulttuurista hegemoniaa sekä globalisaatiota vastustavia liikkeitä. Toi-saalta myös länsimaissa kehittyi integraation vastaisia ja kansallistaetua korostavia aatteita.

Uuden vuosituhannen alun aatekehitystä leimaa Yhdysval-tojen pyrkimys varmistaa johtoasemansa, jolloin muilla valtioilla

163

ja vastaavilla ryhmittymillä on tarve reagoida siihen joko sopeutu-malla tai vastavoiman muodostamisella. Yhdysvaltoja ja �länttä�(mm. Japani ja Australia mukaan luettuina) sekä niiden hallitsemaaglobalisaatiota vastustavat voimat tukeutuvat ensi sijassa muslimi-maailman tyytymättömyyteen mutta saavat tukea muualtakin �kol-mannesta maailmasta�.

Keskeinen kysymys kuuluu: Onko noista �vastustavista liikkeis-tä� tulossa laaja ryhmittymä, joka muodostaisi länsimaista (lähinnä�euro-atlanttista�) sivilisaatiota vastaan asettuvan sivilisaatio-blokin.Yhdysvallat on valmis käyttämään tarvittaessa asevoimaa vallitsevantilanteen vakauden säilyttämiseen, mutta siihen sisältyy suuria riskejä.EU-maat pyrkivät estämään maailman jakautumisen �laaja-alaisella�turvallisuuspolitiikalla, jossa tärkeä sija on �pehmeillä menetelmillä�.Vallitsevan maailmanjärjestyksen vastustajien liike on jo jakaan-tunut � samaan tapaan kuin sadan vuoden takainen sosialistinen lii-ke � reformeja suosiviin ja väkivaltaan turvautuviin siipiin. Äärim-mäisyyttä edustavat jälleen terroristit, jotka nyt toimivat maailman-laajuisena verkostona.

Tarkastelussa paljastuva muutoksen logiikka kertoo, että val-litsevaa järjestelmää haastamaan on aina noussut vastavoimia. Olisilyhytnäköistä nyt luottaa siihen, että meneillään oleva kehitysvaiheolisi vihdoinkin �lopullinen� tai ainakin hyvin pitkäikäinen. On synty-nyt erilaisia politologien koulukuntia muutoksen syiden selittämiseksija syklien keston laskemiseksi, mutta tässä riittänee kuvaus muutoksi-en pääpiirteisestä kulusta. Vaiheiden tarkastelu noin 150 vuoden ajal-ta myös kertoo, että aatteiden ja suurvaltojen väliset valtakamppailutovat edenneet suunnilleen 20 - 40 vuoden sykleissä, jolloin erot kes-tossa löytyvät lähinnä siitä, onko jakson aikana käyty suuria sotia.

Valtapoliittinen kilpailu

Poliittisen realismin oppien mukainen valtioiden välinen kamppailuvallasta jatkunee avoimesti perinteisiä voimapolitiikan käytäntöjä nou-datellen, joskin keinoja on kehittyneen informaatiotekniikan aikakau-della tarvetta kaunistella aiempaa enemmän. Geopoliittinen ja geo-strateginen kilpailutilanne vallitsee erityisesti tärkeiden energiavaro-jen hallinnan suhteen. Yhdysvallat on kyennyt mobilisoimaan terro-

164

rismin vastaiseen sotaan laajan liittokunnan, joka kuitenkin monillaaloilla jatkaa keskinäistä kilpailua, eikä ole mitään varmuutta liitto-kunnan pitkäaikaisesta koossapysymisestä.

Maantieteellisesti määritettyinä uudet, maailmanpolitiikan kan-nalta vakavat konfliktit keskittyvät �maailman uudelle Balkanille�, jokaalkaa Lähi-idästä ja ulottuu keskiseen, eteläiseen ja kaakkoiseen Aasi-aan.

Globaalin geostrategisen kilpailun johtavana voimana on Yh-dysvallat, jonka asemaa ei nyt mikään haastaja pysty vakavasti uh-maamaan. Kuitenkin amerikkalaisten on otettava huomioon kokemus,että hegemonialle kehittyy vastavoima. Yhdysvaltojen strategian suun-nittelijoita pelottaa mahdollisuus, että Kiinan suuri ja ahkera väestöliittoutuisi yhä mittavia ydinasevarastoja ja raaka-ainereservejä hallit-sevan Venäjän ja ehkä jonkun suuria öljykenttiä omistavan muslimi-maan kanssa. Sellainen �strateginen jättipotti� olisi vaarallinen vas-tustaja, joten Yhdysvaltojen strategia pyrkii estämään vastaliit-toutumien muodostumisen sopivalla yhdistelmällä diplomatiaa sekätaloudellisen ja asevoiman käyttöä. Sen mukaisesti Venäjää nyt sido-taan yhteistyöhön, Kiinaa yhtäaikaisesti houkutellaan taloussuhteisiinja padotaan sen asevoimaa rakentamalla naapuristoon tukikohtia jalisäämällä Kaakkois-Aasian maiden kanssa sotilaallista yhteistyötä.Samalla Yhdysvallat estää kilpailijoitaan saamasta jalansijaa Lähi-idänenergiavarojen hallinnan kannalta tärkeillä alueilla.

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat, Suomi mukaan luettuna,joutuvat määrittämään asemansa ja politiikkansa uudenlaisessa suur-valtojen strategisen yhteistyön ja kilpailun maailmassa, joka poikkeaamerkittävästi edellisen vuosikymmenen integraation ja globalisaationleimaamasta maailmanjärjestyksestä. EU pyrkii jatkamaan omalla alu-eellaan integraatiota ja muualla globalisaatiokehitystä, jolloin intressithelposti törmäämät Yhdysvaltojen etuihin ja ennen kaikkea sen erilai-seen tapaan hoitaa maailmanpolitiikkaa. Suomi ja muut pohjoismaatovat nyt verraten hyvässä asemassa, kaukana maailmanpolitiikan kon-fliktien painopistealueilta, joten orientoitumiseen uuteen tilanteeseenvoidaan käyttää huolellista harkintaa.

Maailmanpolitiikan tilannekehitys horjuttaa kylmän sodan ajal-ta periytyneitä liittorakenteita. Merkittävin ongelma koskee Natontulevaisuutta, koska sen vakiintuneet tehtävät ja rakenteet eivät Yh-dysvaltojen mielestä vastaa enää uuden tilanteen vaatimuksia. Muu-

165

tenkin on havaittavissa kehityssuunta, että kiinteistä sotilasliitoista siir-rytään kulloisenkin tehtävän ja tilanteen määrittämiin joustaviin liit-tokuntiin. Yhdysvallat toimiessaan globaalistrategian päämäärien mu-kaisesti ei voi sitoutua Naton kaltaisiin pysyviin liittoihin ja hyväksyäniihin sisältyviä toimintavapauden rajoituksia.

Monien ajankohtaisten poliittisten ja taloudellisten ratkaisujenyllä leijuu nyt Damokleen miekan tavoin uhkana Lähi-idän tilanteenjännitys, joka voi purkautua lähikuukausina sodaksi Yhdysvaltojen jaIrakin välillä. Yhdysvaltojen johto on sitoutunut Irakin nykyisen halli-tuksen kaatamiseen, eikä sen arvovalta kestä perääntymistä. Mahdol-linen hyökkäys Irakiin sisältää niin suuria riskejä, että sillä voi ollaratkaisevan tärkeä vaikutus � joko myönteinen tai kielteinen � kokomaailmanpolitiikan kehitykselle lähivuosina.

Suomen valinnat?

Suomi menestyi hyvin viime vuosikymmenen tilannekehityksessä, jotaleimasi Euroopan integraatio ja vielä laajemmassa mitassa globalisaa-tio. Nyt on tultava toimeen uudessa, kansallista etua ja strategista kil-pailua korostavassa maailmassa, jossa Suomen poliittista ympäris-töä muovaavia tekijöitä ovat ennen kaikkea Euroopan unioni � jasiellä erityisesti Saksa � sekä Yhdysvallat ja Venäjä, unohtamatta kui-tenkaan pohjoismaista yhteyttä.

EU:n jäsenmaana Suomen on otettava huomioon unioninyhteiset ja sen suurten jäsenmaiden erityisintressit, jotka voivatjohtaa konflikteihin myös Yhdysvaltojen tai Venäjän kanssa.

Suomella on sopeutumiseen hyvät poliittiset, yhteiskunnalli-set ja taloudelliset edellytykset, aivan selvästi paremmat lähtökoh-dat kuin viime vuosisadalla, jolloin useat suuret konfliktit alkoivatSuomen lähialueilta ja ulottivat nopeasti vaikutuksensa tänne. Poh-jois-Eurooppa ja Suomi sen osana muodostavat nyt levottoman maa-ilman reunalla yhteiskunnallisesti vakaan ja turvallisen alueen, jokatarjoaa myös taloudelle hyvät toimintaedellytykset.

Uusi maailmantilanne vaatii arvioimaan eri kehitysmahdollisuuk-sia ja reagoimaan ennakkoluulottomasti, mutta mistään poliittisestatai taloudellisesta pakkotilanteesta ei ole kysymys. Linjaukset voidaansiis tehdä huolellisesti harkiten ja käyttämällä hyväksi Suomelle kerty-

166

nyttä poliittisen arvostuksen, taloudellis-teknisen osaamisen ja vakaanyhteiskunnan tarjoamaa sosiaalista pääomaa. Sortumatta liialliseentyytyväisyyteen ja luottavaisuuteen kaiken hyvän jatkumisesta ennal-laan voidaan myös todeta, että ne ovat asioita, joiden puutteen vuoksimonin paikoin maailmassa poliittinen jännitys ja taloudellinen kurjis-tuminen parhaillaan jatkuvat.

167

EVAn työvaliokunnan jäsenet vuonna 2002

Työvaliokunnan puheenjohtajavaltuuskunnan puheenjohtaja vuorineuvosGeorg Ehrnrooth

Työvaliokunnan jäsenet:

EVAtoimitusjohtaja Pentti Vartia

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittotoiminnanjohtaja Paavo Mäkinen

Palvelutyönantajattoimitusjohtaja Arto Ojala

Pellervo-Seuratoimitusjohtaja Samuli Skurnik

Suomen Pankkiyhdistyslakiasiain johtaja Kari Suominen

Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliittotoimitusjohtaja Esko Kivisaari

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliittotoimitusjohtaja Jukka Koivistotoimitusjohtaja Johannes Koromatoimitusjohtaja Timo Poranen

EVAn toimisto

Yrjönkatu 13A00120 HelsinkiPuhelin (09) 6869 200Telefax (09) 608 713Internet www.eva.fiKatso myös www.etla.fi

toimitusjohtaja Pentti Vartiajohtaja Risto E. J. Penttiläsihteeri Sirkku Suominenasiamies Kai Torvi

Puheenjohtajavuorineuvos Georg Ehrnrooth

Varapuheenjohtajatvuorineuvos Matti Honkalapuheenjohtaja Esa Härmälävaratoimitusjohtaja Kari Jordanpääjohtaja Asmo Kalpalavuorineuvos Heikki Pentti

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittopuheenjohtaja Esa Härmälä

Palvelutyönantajathallituksen puheenjohtaja Henry Fagerströmvuorineuvos Matti Honkalapääjohtaja Jere Lahtitoimitusjohtaja Matti Lehtivuorineuvos Keijo Suilaministeri Antti Tanskanen

Pellervo-Seuramaanviljelysneuvos Marcus H. Borgström

Suomen Pankkiyhdistysvaratoimitusjohtaja Kari Jordanministeri Vesa Vainio

Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliittotoimitusjohtaja Eero Heliövaarapääjohtaja Asmo Kalpala

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliittotoimitusjohtaja Matti Alahuhtavuorineuvos Georg Ehrnroothvuorineuvos Stig Gustavsonvuorineuvos Jyrki Juuselavuorineuvos Heikki Penttipääjohtaja Tauno Pihlavapääjohtaja Juha Rantanentoimitusjohtaja Pekka Sairanenministeri Christoffer Taxell

EVAn valtuuskunnan jäsenet vuonna 2002