20.11.2013

Kulttuuri oppimisen kohteena ja välineenäLuento Juurihoitoa museosta -seminaarissa 20.11.2013 Nivalassa

Hiukan taustaa itsestäni. Olen työskennellyt lähes 20 vuotta tiedekeskuksissa Oulun Tietomaassa ihan aluksi ja pitkän ajanjakson Rovaniemen Arktisen keskuksen tiedekeskuksessa. Työskentelin näyttelysuunnittelija-pedagogisena suunnittelijana saman aikaisesti koko ajan. Tiedekeskusten jälkeen siirryin museoihin oppimisen ympäristön kehittämishankkeisiin. Tekniikan museossa työskentelin innovaatio- ja luovaa ajattelua kehittävässä InnoApaja-hankkeessa, jossa siirryin enemmän arviointitoiminnan pariin. Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö -hankkeessa, jota koordinoi Suomen museoliitto, mukana oli viisi eri museota mm. päivän toinen puhuja Ulla Rohunen Työväenmuseo Werstaalta, työskenteli samassa hankkeessa. Avara museo -hankkeessa työskentelin tutkijana ja arvioijana Helsingin yliopiston CICERO Learning -verkostossa. Kävin hoitamassa vuoden sijaisuuden Tampereen museopalveluiden Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEssa johtavana museolehtorina yhden vuoden. Tällä hetkellä työskentelen Suomen museoliitossa hankkeessa, jossa kehitetään ja edistetään museoiden ja kulttuurimatkailun toimijuutta.

Otsikkoni aihe Kulttuuri oppimisen kohteena ja välineenä tulee artikkelista, jonka kirjoitimme yhdessä museopedagogi Päivi Venäläisen kanssa joitakin vuosia sitten (2008). Esityksessäni käsittelen, kuinka voimme lähestyä kulttuuria, kulttuuri-instituutioita esimerkiksi museoita näistä kahdesta eri oppimisen näkökulmasta. Ydinajatukset voisi kiteyttää seuraavasti.

Kulttuuri oppimisen kohteena

Muutan otsikon termin kulttuuri sanaksi museo tässä yhteydessä. Museoita pidettiin pitkään vain tietoa välittävänä toimijana esim. näyttelyiden ja julkaisujen muodossa tai kokoelmien sisältämän tiedon hallitsijana. Tätä näkökulmaa voidaan kutsua tilaksi, jossa museota ja sen sisältämää tietoa ja tietämystä käytettiin pääasiallisesti (behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan) vain oppimisen kohteena. Museo nähtiin pääasiallisesti vain tiedon välittäjänä. Museopedagogiikan tulo suomalaisiin museoihin 1970-luvulta lähtien, vahvistuen ja vakiintuen kuitenkin vasta 1990-luvun lopulla ja erityisesti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on muuttanut tätä käsitystä huomattavasti ja vienyt ajattelua yhä enenevässä määrin otsikon toista näkökulmaa: museo oppimisen välineenä.

Leena Tornberg I projektikoordinaattori I Suomen museoliittoMuseot kulttuurimatkailun kärkeen Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki

tel. +358 444300706leena.tornberg@museoliitto.fi

http://www.museot.fi http://www.museums.fi

Museo on edelleenkin tietoa välittävä paikka, mutta sen voi nähdä myös oppimisen kohteena itsessään. Miten voit vierailla esim. Keski-Suomen museossa, jos et tiedä, missä se sijaitsee? Tässä kohdin oppimisena voi nähdä myös sen, että tietää tai ymmärtää, missä jokin museo fyysisesti sijaitsee. Monellako museoalan ulkopuolisella, ts. museoiden potentiaalisella kävijällä, menee sekaisin, kumpi isoista museorakennuksista Helsingissä on Kansallismuseo tai Ateneum? Fyysisen sijainnin havainnoimisen lisäksi, museon pääviesti tai -sisältö voi olla potentiaaliselle kävijälle (ei-aktiivi museokävijä) epäselvä. Esimerkiksi valtion kolmen taidemuseon tarkoituksena on palvella kansallisesti kaikkia, mutta museoiden sisällön painotukset voivat olla hyvin vieraita kävijälle. Kuinka tehdä siten valintaa, minne niistä lähteä, jos ei pysty hahmottamaan, mitä niistä jokainen tarjoaa ja mikä aiheista kiinnostaa juuri kävijää. Tässä voimme puhua yleisestä kulttuurisesta oppimisesta museoiden näkökulmasta. Museo voi olla oppimisen kohteena sen varsinaisen sisällön lisäksi myös siten, että se avaa kävijälle, mikä museo on instituutiona, miksi kokoelmia kerätään, mitä esimerkiksi lahjoitettavalle esineelle tapahtuu, miksi museo x:n toimintatapa on tämä kun taas y:n toimintatapa on toisenlainen. Onko kävijälle informoitu ja tiedotettu riittävän hyvin, jos museossa x kävijän toivotaan olevan aktiivinen toimija tai jos y-museossa kävijän osallisuutta ei ole ollenkaan. Museo voi siten toimia oppimisen kohteena museoalan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi.

Kulttuuri oppimisen välineenä

Kuten edellä mainitsin, museopedagogiikan tulo museoalalle on edistänyt oppimisen toista näkökulmaa, kulttuuri /museo oppimisen välineenä, museoissa huomattavasti. Menemättä nyt syvällisemmin pohdintaan, mitä on kulttuuri, totean, että museon käyttämistä oppimisen välineenä kulttuurisen ajattelun kehittäjänä on kulttuurikasvatusta parhaimmillaan. Toinen näkökulma eroaa ensimmäisestä lähinnä siinä, että museon sisältämä informaatio otetaan aktiiviseen käyttöön muustakin kuin vain perinteisen tiedon välittämisen näkökulmasta. Esimerkkinä käytän taideteosta, jota voi tulla tarkastelemaan museoon tietenkin sen taidehistoriallisesta tai taiteen tulkinnan välinein, mutta myös vaikka kemian näkökulmasta. Miten eri värit on saatu aikaiseksi kemiallisesti 1600-, 1700-,1800 luvulla tai mikä on kehyksen materiaali, miten se on todennäköisesti saatu aikaiseksi? Voisiko näin tehdä vielä tänä päivänä? Teos tulee käsiteltyä yleensä samalla sekä taiteen sisällön, mutta myös muun toiminnan näkökulmasta. Toinen esimerkki on saamelaiskulttuuriin kuuluva kuksa, joita on esillä vitriinissä useassa museossa. Kun museoesine on vain oppimisen kohteena, siitä voidaan kertoa faktatiedot ja kävijä pystyy (vain) katsomaan esinettä. Kun museoesine on oppimisen välineenä, pyritään kopioiden, ennallistamisen, toisinnon avulla pohtimaan kuksan valmistusprosessia. Millaisesta puusta se on tehty? Pitääkö puumateriaalilla olla

Leena Tornberg I projektikoordinaattori I Suomen museoliittoMuseot kulttuurimatkailun kärkeen Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki

tel. +358 444300706leena.tornberg@museoliitto.fi

http://www.museot.fi http://www.museums.fi

jokin erityinen ominaisuus, jotta se pystytään valmistamaan jne. Mikäli museon kokoelmissa on useita saman aihepiirin esineitä ja etenkin, jos niiden dokumentointitiedot puuttuvat - museoesineen yksi arvo kokoelmissa on sen sisältämät dokumentointitiedot tai niiden puuttuminen - museoissa on alettu luoda ns. pedagogisia kokoelmia, joissa aitoja esineitä voidaan käyttää todelliseen esineen tutkimiseen, tarkkailemiseen, pohtimiseen. Tällöin museoesinettä voidaan käyttää ns. geneeristen eli yleisten taitojen oppimiseen. Geneerisiä taitoja ovat mm. kriittisen ajattelun taidot, vuorovaikutustaidot, teoreettisen tiedon soveltaminen käytäntöön, tiedon jäsenteleminen ja uusien ideoiden kehittäminen. Nämä ovat taitoja, joita etenkin työelämään valmentautumisessa pyritään tukemaan.

Puheessani käsittelen myös lyhyesti miten Katvalan talonpoikaismuseota voidaan tarkastella näistä molemmista näkökulmista.

Minua pyydettiin puhumaan esimerkeistä, joita museopedagogiikan alalla on tullut vastaan, miten nuoria voitaisiin tai on pyritty kiinnostumaan museoon Käytän seuraavia esimerkkejä puheessani:

Arktisen keskuksen Viikingit -näyttely: yhteistyö Lapin yliopiston kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa, näyttelyn rakentamisessa tarvittiin kivialan, hopea-alan, sepän, ompelijan ammattitaitoa - aloja, joita opiskellaan mm. myös Nivalan ammattiopistossa

Kivikautinen Kierikkikeskus Yli-Iissä (nykyisessä Oulussa): kivikauden elämisen havainnollistaminen Kuttelo-ryhmän avulla: ryhmän jäsenet ovat opiskelleet arkeologiaa tai kivikautisia työtapoja käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksella

Espoon kaupungin museon uusittua perusnäyttelyä (avattiin tänä syksynä): kuka osaa käyttää tätä erikoista dieselmoottorikonetta (ei yliopiston käynyt museoammattilainen, vaan konealan ammattilainen, tehtiin video hänen avullaan havainnollistamaan koneen todellista käyttöä), myös esimerkki kivikautisen elämäntavan ennallistamisesta ja havainnollistamisesta

Tekniikan museon esimerkki ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa kemian perusnäyttelyn uudistamisessa: haluttiin saada kuvamateriaalia eri aikojen tavoista meikata (kemian näyttelyssä osuus kauneudenhoidon kemianteollisuus): estenomiopiskelijat tekivät meikkaukset toisille opiskelijoille, tekstiilialan opiskelijat historiallisen puvustuksen, media-alan opiskelijat valokuvasivat toisten oppilaiden tuotokset; lopputulos kuvista oma näyttelyosio näyttelyssä

Sinebrychoffin taidemuseo esimerkki, millaisella viedeolla he osallistuivat tänä vuonna Suomen museoliiton propagandaprojektiin http://www.youtube.com/watch?v=0RLyzktmtlQ . Video kertoo hyvin, mihin kaikkeen museo nuorten kanssa taipuu, mikäli museo on siihen ajattelussaan valmistautunut.

Leena Tornberg I projektikoordinaattori I Suomen museoliittoMuseot kulttuurimatkailun kärkeen Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki

tel. +358 444300706leena.tornberg@museoliitto.fi

http://www.museot.fi http://www.museums.fi

Lopuksi esittelen lyhyesti oman organisaatiosaationi Suomen museoliiton ja sen hankkeista aiheen tiimoilta mm. koulutukset ja kulttuurimatkailuun liittyvä hanke Museot kulttuurimatkailun kärkeen.

Leena Tornberg, projektikoordinaattori, Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hanke, Suomen museoliittoFM, ao ja asiantuntija oppimisessa kulttuuriorganisaatioissa ja yhteiskunnassa

Leena Tornberg I projektikoordinaattori I Suomen museoliittoMuseot kulttuurimatkailun kärkeen Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki

tel. +358 444300706leena.tornberg@museoliitto.fi

http://www.museot.fi http://www.museums.fi