NORSSI TIMES

Teemana stereotypiat

2014

Vastadokumentti

Signmark

Harrastukset

Lontoo ja Pietari

Lukusiesta

2 ● Norssi Times

02 PÄÄKIRJOITUS

03 24H-LEIRI

04 PYJAMAPÄIVÄ & IPADIT NORSSISSA

05 LUKUSIESTA

06 KIRJAMESSUT, LEIJONASYDÄN & KYYHKYSET

07 IB IN LONDON

08 EUROPEAN YOUTH PARLIAMENT

10 VERTIT & KERHOPÄIVÄ

12 ST. PETERSBURG

14 TURKU INTERNATIONAL SCHOOL TURNS 10

15 STEREOTYPES: AB & IB

16 NORSSIN MONET HARRASTUKSET

18 VASTADOKUMENTTI

20 SCHOOL LUNCH

21 NOVELLI

22 SIGNMARK

24 VAIHTOKOKEMUKSIA

Päätoimittajat

Susanna AhonenIlkka NumminenAnnele Saikkonen

toimituskunta

Sandra AirioHenri HaapanalaMichael HammSäde KankareRiitta KoluLaura KuokkanenElisabeth MäkiöHans NäsmanKirsti RaikoTessi RantanenOona RouvinenSuvi SoiniDžejla SžeboHenna TikkanenNhi TranHanna Tähtinen

kannen kuva

Kiara Homil

ulkoasu ja taitto

Susanna AhonenMichael HammIlkka NumminenHans NäsmanTessi RantanenAnnele Saikkonen

koordinaattorit

Elias HeikkonenNina Kotivesi

julkaisija

Turun normaalikoulutnk.utu.fi

Norssi Times on Turun normaalikoulun oma lehti. Se jaetaan kaikkien oppilaiden koteihin. Sen laativat koulun oppilaat yhdessä äidinkielen ja kirjallisuuden opetusharjoittelijoiden kanssa.

Paino

Paino-Kaarina. Painos 600 kpl.

Mielikuvat moukarin alla

Tämän vuoden Norssi Times -lehden teema, stereotypiat, ei syntynyt tyhjästä. Lehden sivuilla vaikuttaa aktiivisten nuor-

ten ääni ja halu rikkoa vakiintuneita olettamuksia ja mielikuvia.Teema sai kipinänsä, kun Yle esitti syksyllä Ajankohtainen kak-

konen -ohjelmassaan Varissuon lähiön hyvin negatiivisessa valossa. Asian vastapainoksi muutaman nuoren ryhmä päätti valmistella vas-tadokumentin, jonka tekemistä toimittaja Henna Tikkanen käsitte-lee jutussaan sivulla 18.

Stereotypioiden taakse katsotaan myös Sandra Airion kolum-nissa, joka käsitte-lee nuorten harteille asetettuja odotuksia. Norssin kahden lu-kiolinjan, AB- ja IB-lukioiden, oppilaiden olettamuksia toisis-taan käsitellään sarjakuvan keinoin. Kirsti Raiko puolestaan murjoo mielikuvia huonosta kouluruuasta jutussaan sivulla 20. Stereotypi-oiden käsittelyn päättää Henri Haapanalan laaja haastattelu sinnik-käästä Signmarkista.

Norssi Timesissa esitellään laajasti Turun normaalikoulun ta-pahtumia ja ilmiöitä niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Monipuolisella koulutoiminnalla on tarkoituksensa: ennakkoluuloiset mielikuvat murtuvat ja yhdessä tekemisen henki paranee.

Norssi Timesin päätoimittajina rohkaisemme kaikkia kyseen-alaistamaan mahdollisia ennakkoluulojaan sekä stereotypioitaan. Onni suosii rohkeaa!

Päätoimittajat

Pääkirjoitus

”Lehden sivuillavaikuttaa aktiivisten nuorten ääni ja halurikkoa vakiintuneita

olettamuksia jamielikuvia.”

Installaatio on kahdeksasluokkalaisten valinnaisen kuvataiteen projekti nimeltä Lasten oikeuksien julistus.

Norssi Times ● 3

Osallistuin 3.–4.10. Turun Ly-seon lukiossa Runosmäes-

sä järjestetylle NY 24h -leirille. Lisäkseni Norssista leirille osal-listuivat tuutorit Noora Mäki-Kullas, Tessi Rantanen ja Phi-lippa Rytkönen. NY 24h -leiri on Nuori Yrittäjyys ry:n luoma ohjelma, jonka tavoitteena on opettaa nuorille yrittäjyyttä sekä työelämässä tarvittavia taitoja yhdessä oppimisen ja hauskan-pidon voimin. Pähkinänkuoressa meidän tuli kehittää noin kym-menen oppilaan ryhmissä oma yrityksemme, joka markkinoi keksimäänsä käänteentekevää ja elämää helpottavaa liikeideaa. Valmiit yritykset esiteltiin muille leirin päätteeksi yhteisessä pää-töstilaisuudessa, jossa tuoma-risto valitsi parhaan idean voit-tajaksi. Arviointikriteerejä olivat muun muassa innovatiivisuus ja toteuttamiskelpoisuus.

Meidät jaettiin ryhmiin, ja tu-tustumisen jälkeen ryhdyimme pyörittelemään ajatuksia. Mikä asia ei ole kohdallaan? Mitä sel-laista maailmassa on, mitä ku-kaan ei ole vielä keksinyt? Mitä olemassa olevaa voitaisiin vielä parantaa? Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, kun keksitään uusia liikeideoita, koska juuri toimivan idean keksiminen on jokaisen aloittelevan yrityksen suurin haaste. Ryhmämme keksi monia lennokkaita ja hyviä aja-tuksia, joten jouduimme väitte-lemään pitkään, ennen kuin pää-simme yhteisymmärrykseen siitä, minkä liikeidean toteuttaisimme. Minun ja Nooran suunnittele-ma sensori, joka mittaisi koste-utta talojen seinistä ja ehkäisisi homevaurioita, ei valitettavasti voittanut enemmistöä puolel-leen. Suosikki-ideamme ratkaisi-si nimittäin ongelman, joka riivaa muitakin kuin pelkkiä talonomis-tajia. Ajattelimme, että aikuisten lisäksi myös kaikki nuoret voisi-vat ostaa tuotteemme.

Päätimme, että yrityksemme ryhtyisi valmistamaan kännykän akkuja. Ideamme lähtökohtana oli materiaali nimeltään polyani-liini. Siitä voisimme valmistaa taipuisia akkuja, jotka latautuvat vain viidessä sekunnissa ja kes-tävät useita kertoja pidempään kuin tämänhetkiset litiumakut,

Yrittäjänä yötä myöten

jotka tyhjenevät päivässä tai pa-rissa. Polyaniliinin muita etuja olisivat edullisuus ja luonnon-mukaisuus, joiden ansiosta val-miit akut olisivat halpoja ja perä-ti täysin biohajoavia! Internetistä löytämämme dokumentti, jonka mukaan tutkijat ovat oikeasti keksineet tällaisen aineen, va-kuutti meidät siitä, että ideam-me olisi toteuttamiskelpoinen.

Liikeidean ympärille alettiin rakentaa yritystä erilaisten rasti-tehtävien avulla. Aluksi suunnit-telimme tuotteelle markkinoin-tistrategiaa eli määrittelimme kohderyhmän sekä sen, missä tuotetta mainostetaan. Pää-timme, että uudenlainen akku kiinnostaisi eniten nuoria ja tek-nologiatietoisia ihmisiä, joten halusimme ehdottomasti saada tuotteestamme arvion Tekniikan Maailmaan. Seuraavalla rastilla analysoimme tuotteemme vah-vuuksia, heikkouksia, mahdolli-suuksia ja uhkia SWOT-analyysin avulla. SWOT tulee sanoista St-renghts, Weaknesses, Opportu-nities ja Threats. Sen tarkoituk-sena on katsella tuotetta kaikista näkökulmista ja auttaa ymmär-tämään, että bisnesmaailmassa päätöksentekoon vaikuttavat monet eri asiat. Yritykselle jär-jestettiin myös perustamiskoko-us, jossa sovimme ryhmäläisten titteleistä sekä yrityksen toimi-alasta samalla tavalla kuin oike-aa yritystä perustettaessa. Kaik-ki rastit eivät kuitenkaan olleet haudanvakavaa bisnestä, vaan vietimme myös liikuntasalissa leikkihetken ja päästimme sisäi-set mestarikokkimme irti Luova leipä -kilpailussa, jossa saimme tehdä unelmiemme voileivän.

Myös illanvietto oli tärkeä osa 24h -leiriä. Nimensä mukaisesti yhtenä leirin teemoista oli olla aktiivinen kellon ympäri. Työn-teko yrityksissä loppui aamukah-delta, ja sen jälkeen osallistujille oli tarjolla viihdykettä elokuvien ja pelikonsolien parissa. Nukku-maan sai mennä silloin, kun itse halusi, ja useimmilla yöunet jäi-vät kahteen tai kolmeen tuntiin. Aamulla olikin sitten aika kät-keä väsymys bisnespuvun alle piiloon ja valmistautua esittele-mään aikaansaannoksia satapäi-selle auditoriolle.

Ryhmien liikeideat kuvastivat hyvin sitä, mikä meille nuorille on maailmassa tärkeää: lähes jo-kainen yritys pyrki jollain tavalla säästämään energiaa tai ympä-ristöä! Todella moni idea liittyi myös tietotekniikan parantami-seen ja kännykän akun purkau-tumisongelman ratkaisemiseen. Tuomaristo ei valinnut voittajaksi meidän ryhmäämme eli Aikon-

yritystä, jonka nimeämisessä otimme inspiraatiota Nokialta. Voitto ei myöskään mennyt Tes-sin ja Philippan ryhmän kehittä-mälle vanhustenhoitoa helpotta-valle Helpperi-kaukosäätimelle, vaan parhaaksi ideaksi valittiin viemäriputkissa valuvan veden liike-energiaa taltioiva Watergy-juoksupyörä.

NY24 -leiri oli mielenkiin-toinen kokemus, jonka tärkein viesti minulle oli se, että meissä nuorissa on uskomaton määrä kekseliäisyyttä ja yhteistyökykyä. Jopa ihmiset, jotka alussa vaikut-

tivat kaikkein sulkeutuneimmilta ja haluttomimmilta, avautuivat ja tekivät ahkerasti työtä kah-den ventovieraan itäturkulaisen kanssa. Vain 24 tunnin aikana yhden lukion opiskelijat saivat kehitettyä täysin nollasta yh-teensä kaksitoista hienoa ja to-teuttamiskelpoista yritystä! Jos ja kun joku meistä ryhtyy aikui-sena oikeaksi yrittäjäksi, ainakin

pohjatiedot ovat erittäin hyvällä mallilla.

Kiinnostaako sinua yrittäjyys? Haluatko itse kokea, miltä tuntuu luoda ihmeitä tyhjästä? Tahdot-ko oppia uusia tietoja hyvässä porukassa? Nyt se on mahdol-lista, sillä NY24 -leiri tulee hiih-toloman jälkeisillä viikoilla myös Norssiin! Osallistumiseen ei tar-vita aiempaa bisneskokemusta, pelkästään avoin mieli ja hyvä fiilis riittävät! Lisätietoa leiristä tulee ennen hiihtolomaa.

Henri HaaPanala

Tessi Rantanen

Yöllä tutkailtiin vieraan koulun käytäviä. Makuupussissa vaelsi Philippa Ryt-könen.

4 ● Norssi Times

Lukiolaiset juhlistivat kolman-nessa kerroksessa sijaitsevan

Lukio Loungen avajaisia pukeu-tumalla pyjamiin. Tuutorit ja lukion oppilaskunta järjestivät tapahtuman, jonka aikana tarjot-tiin kahvia, teetä sekä muita lei-vonnaisia. Näistä nauttivat pitkin päivää sekä lukiolaiset että opet-tajat ja opetusharjoittelijat. Iloi-sen juhlinnan parissa lukiolaiset äänestivät myös oppilaskunnan hallituksen uudet jäsenet.

Pyjamapäivä-kokemuksis-taan meille kertoo lukion toi-sen vuoden opiskelija, Philippa Rytkönen. Rytkönen kommen-toi muiden muassa tapahtuma-paikan tunnelmaa, osallistujien määrää, ilmapiiriä sekä huomi-ota kiinnittäneitä asioita, kuten erikoisia pukeutumistyylejä.

Pyjamapäivä pidettiin Turun Normaalikoulussa, lukion puo-lella kolmannessa kerroksessa, joka on ainakin pääasiassa lukio-

laisten kerros. Tapahtumassa oli paljon osallistujia, mikä taas johti entistä kivempaan ja viihtyisäm-pään tunnelmaan sekä ilmapii-riin. Tapahtuman hyvinä puolina oli uuden Lukio Loungen avaa-minen sekä se, että oppilaskun-nan hallitus piti samanaikaisesti leivonnaismyyjäiset. Pääasiassa päivän teemana oli pyjamapäivä. Rytkösen mukaan erityisen kivaa oli nähdä, että niin moni lukio-lainen osallistui pyjamapäivään joko pukeutumalla pyjamaan tai oleskelemalla Loungen tilois-sa. Erikoisena Rytkönen piti sitä, että oppilaat pukeutuivat värik-käisiin pyjamoihin ja kantoivat mukanaan pehmoleluja. Hänen mukaansa tapahtuman tunnel-ma oli hyvä ja varsin kiva aloitus uudelle jaksolle.

Tapahtuma sujui kaikin puo-lin hyvin, myös myyjäisten osalta. Joka puolella oli iloisia kasvoja. Osallistujilta saatujen komment-

Unia, opiskelua vai molempia?

tien perusteella teemapäivä oli erittäin pidetty ja onnistunut tapahtuma. Tämä osoittaa sen, että teemapäiviä olisi hyvä jär-jestää koulun ilmapiirin ja tun-nelman kohottamiseksi. Rytkö-nen ehdottaakin, että tällaisten

tapahtumien suunnitteluun tulisi panostaa enemmän, vaikkakin kyseinen teemapäivä sujuikin varsin moitteettomasti.

Džejla Džebo

Jannika Sarimo

Pyjamapäivässä yhteishenki korostui, ja mukana kainalossa kulkivat myös pehmoeläimet.

Turun normaalikoulun lukiossa on tehty jo vuosien ajan töitä

digitaalisen teknologian ja eri-laisten sähköisten oppimisym-päristöjen parissa. Norssin uusin kokeilu tietotekniikan hyödyn-tämisessä ovat iPad-tabletit, joita on käytetty tänä syksynä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan oppiaineissa IB-oppilaiden kanssa. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Kirsi Sa-lokangas kertoo iPadien eduis-ta äidinkielen ja kirjallisuuden IB-opetuksessa:

- Ipadin iBooks-sovelluksessa

Tabletit monipuolistavat opiskelua Norssissa

oleva tekstien kommentointi-toiminto mahdollistaa esimer-kiksi romaaneihin tehtyjen mer-kintöjen tehokkaan jakamisen ja säilyttämisen pitemmälläkin aikavälillä. Laajojenkin teosten tulkinta on helposti opettajan ja oppilaitten läpikäytävissä, tarkis-tettavissa ja jaettavissa, sillä mer-kinnät ovat selkeitä, järjestelmäl-lisiä ja kätevästi muokattavissa uudelleen, Salokangas kertoo.

- Toisaalta analysoitavien te-osten erilaiset merkitystä raken-tavat, toistuvat asiat voidaan kätevästi koota yhteen ohjeman

hakutoimintoa apuna käyttäen ja saada näin tehokkaammin eri-laisia perspektiivejä teoksiin.

Ipadeja ei ole hyödynnetty oppilaiden kanssa pelkästään tekstien analysointiin ja tul-kintaan, vaan niitä on käytetty myös erilaisen uuden materiaa-lin tuottamisessa.

- Esimerkiksi iMovie-sovellus-ta voivat helposti käyttää sekä opettaja että oppilaat erilaisten opetusvideoiden koostamiseen. Videon tekeminen iMovien avul-la on vaivatonta ja nopeaa, ja videoihin voi helposti lisätä hy-vinkin monenlaista kuva- ja ää-nimateriaalia.

Opettajan on Salokankaan mukaan nähtävä vaivaa suunnit-teluvaiheessa uusien laitteiden kuten iPadien hyödyntämiseksi.

- iPadien käyttö tunneilla vaa-tii paljon omaa ideointia, koska valmiita pedagogisia malleja ei ole siinä määrin kuin perintei-sempien oppimisympäristöjen kanssa. Tunnit vuorokaudessa jäävät helposti vähiin uusia pe-dagogisia käyttötapoja suunni-tellessa, mutta toisaalta uuden luominen antaa myös paljon energiaa opettajalle.

Uuden teknisen laitteen ja

oppimisympäristön käyttöönot-to ei tapahdu kädenkäänteessä, mutta kokeileminen opettaa, ja käyttö tehostuu lopulta Salokan-kaan mukaan hyvinkin nopeasti.

- Alussa uuden tekniikan ja niiden toimintojen oppimiseen kuluu niin opettajalla kuin oppi-laillakin luonnollisesti aikaa. Tär-keintä on kokeiluvaiheessa etsiä toimivia pedagogisia ratkaisuja, ja niiden löydyttyä oppilaat ovat myös tehokkaasti niitä omaksu-neet.

Salokangas näkee erilaisten sähköisten oppimisympäristöjen käytössä tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia:

- Sekä kansallisten että IB-päättökokeiden digitalisoitu-misen suunta tulee varmasti vaikuttamaan siihen, millaisten laitteiden kanssa jatkossa työs-kennellään. Erilaisten laitteiden ja sovellusten maailma muuttuu ja kehittyy kuitenkin niin nope-asti, että koulu ei voi jumiutua yhteen formaattiin tai oppimis-ympäristöön, vaan sen on kokeil-tava rohkeasti uusia vaihtoehto-ja. Näin on varsinkin Norssissa.

elias Heikkonen

Elias Heikkonen

Norssi Times ● 5

1) Mitä mieltä olet Lukusiestasta?2) Mitä kirjaa luet?3) Terveisesi idean keksijälle?

Iida 7c1) Tosi kiva: tunnin alussa voi rauhoittua, saa kivan keskittymisen ja saa luettua jo-tain.2) Nälkäpeli: Vihan liekit3) Kiva idea, mutta joskus on vaikea muis-taa ottaa kirja mukaan.

Elvis 8b1) Tykkään siitä, ettei opiskella koko ajan vaan luetaan myös. 2) Nicolas Freeling: Tsing-Bum!3) Kaikkea hyvää!

Agron 8b1) On hyvä, koska voi keskittyä sen jälkeen paremmin.2) David Klass: Pelikentän soturit3) Fiksu äijä!

Bangtran 9e1) Hyvä, kun 15 min ajan tunnista ei tarvit-se opiskella.2) Sihis ja kummituskameli3) –

Anduena 9e1) Se on ihan hyvä idea, koska vuosien ai-kana lukeminen on vähentynyt.2) Luen Justin Bieberin kirjaa.3) Lukusiesta on kiva, kiitos!

Tänä syksynä Turun normaali-koulussa vietettiin lukusiestaa.

Koko 2. jakson ajan kestäneen kampanjan tavoitteena oli tukea lasten ja nuorten lukemista. Lu-kusiestan tarkoituksena oli myös rauhoittaa yläkoulun oppilaille vartin mittainen lukuhetki ruo-kailun jälkeisen oppitunnin al-kuun.

Idean äiti Rauni Kaskenvii-ta kertoo, että ajatus juuri ruo-kailun jälkeisestä siestasta lähti liikkeelle halusta saada pieni rentouttava hengähdystauko kiireiseen koulupäivään.

Turun normaalikoulu toimii valtakunnallisen Lukuinto-hank-keen pilottikouluna. Lukuinto-hanke on koko Suomen kattava projekti, jonka ensisijaisena tar-koituksena on vahvistaa lasten ja nuorten kiinnostusta lukemi-seen ja kirjoittamiseen. Turun normaalikoulussa hanke onkin poikinut yläkoulun lukusiestan lisäksi alakoululaisille suunnatun kirjastokerhon.

– Voimme rentoutua mainios-

ti kirjojen äärellä. Lukeminen ak-tivoi aivoja toisella tavalla kuin vaikka elokuvan katsominen, kertoo Rauni lukemisen tärkey-destä.

– Kertomuksia luettaessa ku-vitellaan pala palalta tapahtu-maympäristö ja rakennetaan elävä henkilöhahmo, jonka vai-heisiin eläydytään lukuprosessin aikana. Tietokirjat puolestaan tarjoavat kuvineen ja teksteineen syvempää ymmärrystä meitä kiinnostavasta asiasta. Tärkeintä on pitää yllä lukuharrastusta – lukutaito rapistuu käyttämättö-mänä, eikä nuorten sanavarasto kehity totuttuun tapaan, jos lu-keminen jää muun ajanvietteen jalkoihin.

Lukusiesta-kampanjan aikana lukemisen kynnystä oli madal-lettu sillä, että luettavien tekstien ei tarvinnut välttämättä olla suo-menkielisiä.

Monen tottumattoman lu-kijan voi olla silti aluksi vaikeaa keksiä, millaiseen kirjallisuuteen tarttua.

– Kannattaa hankkia oikeas-taan mitä vain mieluista luetta-vaa, jotta tulee pysyttyä tekstien äärellä; myös äänikirjat ovat oiva tapa saada aivot askartelemaan! Rauni vinkkaa.

Rauni Kaskenviita toivoisi, että lukemisesta jäisi oppilaiden mie-leen erityisesti pieni rento hetki keskellä koulupäivää. Lukusiesta onkin mukavasti rauhoittanut ruokailun jälkeistä oppituntia: parhaimmillaan levollinen mutta keskittynyt tunnelma on jatku-nut oppitunnin loppuun asti.

Lukusiestasta on tullut hyvää palautetta.

– Olen saanut niin oppilailta kuin opettajilta pääosin myön-teistä palautetta. Alussa toki saattoi turhauttaa se, jos vain muutamalla ryhmän oppilaalla oli lukeminen varattuna koulu-laukussa. Kaikkein paras palaute on ollut koulun käytävällä istuva oppilas, joka kaivaa Lukusiesta-kirjansa laukustaan ja alkaa lu-kea sitä kavereita odottaessaan.

Oppilaat saivat itse valita lu-

kemansa kirjan. Rauni itse valitsi palkitun italialaiskirjailijan Pa-olo Giordanon romaanin Alku-lukujen yksinäisyys. Sitä ennen hän luki oppilaan innostamana Aleksis Delikouroksen Nörtti-kirjasarjan ykkösosan.

– Välillä naureskelin väkisinkin ääneen luokan edessä sitä luki-essani. Tilasimme heti niitä lisää koulun kirjastoon.

Kirjaston palvelut olivat Luku-siestan aikana ahkerassa käytös-sä: pelkästään kolmena ensim-mäisenä päivänä kirjastosta oli lainattu jo parisataa kirjaa.

– Kiitos kirjastonhoitaja Leeni Lehtiölle hänen panostukses-taan!

– Hyvien kokemustemme vuoksi voisimme jatkaa vaikka saman tien. Tämä on yksi hyvä tapa selättää talvikaamosta ja in-nostaa oppilaita tarttumaan kir-jaan myös lomaviikkojen aikana.

laura kuokkanen, riitta kolu, säde kankare

Lukusiestalla sukelletaan lukemisen maailmaan

”Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.” - John Muir

Säde Kankare

Gallup

Rauni Kasken-viita kirjaston pauloissa.

6 ● Norssi Times

Norssilaiset Turun kansainvälisillä

Turun kansainväliset kirjames-sut järjestettiin Turun Mes-

su- ja Kongressikeskuksessa 4.-6. lokakuuta. Kirjamessuilla oli lauantaina 5. lokakuuta mukana myös norssilaisia, sillä joillakin lukiolaisilla oli tehtävänään haas-tatella suomalaisia kirjailijoita heidän uusimmista teoksistaan Turun seudun äidinkielenopetta-jat ry:n osastolla. Haastattelijoina toimi useita Turun normaalikou-lun lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita.

Haastateltavina olivat kirjailijat Pauliina Rauhala, Peter Franzén, Suvi Vaarla, Antti Heikkinen, Tuomas Kyrö sekä Antti Tuuri. Kirjailijoiden haastattelut olivat yleisölle avoimia tilaisuuksia, ja ne keräsivät hyvin yleisöä paikalle.

Opiskelijoille annettiin ensin tehtäväksi lukea Turun normaali-koulun äidinkielenopettajan Sara Eevan valitsema teos, minkä jäl-keen tuli pohtia teoksen mieleen

nostattamia kysymyksiä. Norssin haastattelijat saivat siis itse val-mistaa haastattelukysymyksensä kirjailijoille, ja niitä hiottiin vielä myöhemmin yhdessä opettajan kanssa.

Hetkeä ennen haastattelua kir-jailija tuli paikan päälle, ja lukio-laiset saivat keskustella vapaas-ti tämän kanssa tutustuakseen hieman. Opiskelijat saivat koke-musta haastattelusta, sekä lisäksi haastattelijaksi ryhtyminen myös nosti äidinkielen kurssiarvosanaa yhden numeron verran.

Vaikka yhden kirjailijan haas-tatteluaika oli vain 15 minuuttia, saatiin kysymyksillä silti melko paljon irti kirjailijoista. Opiskelijat saivatkin haastattelujen jälkeen kiitosta sekä kirjailijoilta että ylei-söltä erityisesti hyvistä haastatte-lukysymyksistä.

oona rouvinen

Leijona-sydän

Kansallisteatterissa esitettävä Kun kyyhkyset katosivat on

näytelmä, joka perustuu Sofi Oksasen samannimiseen romaa-niin. Sofi Oksanen ei pelkästään kirjoittanut kirjaa, vaan loi myös näytelmäkäsikirjoituksen. Teok-sen Kansallisteatterin näyttämöl-le ohjasi Raila Leppäkoski.

Näytelmä sijoittuu 1900-luvun Viroon ja sen vaiheisiin, vuoroin bolševikkien, vuoroin natsien kynsissä.

Esitys on kuvattu tavallisten vi-rolaisten näkökulmasta, mikä on Oksaselle tyypillistä.

Näytelmän päähenkilöihin lu-

keutuvat takkia kääntävä sosio-paatti Edgar Parts (Timo Tuomi-nen), hento ja tunteellinen Juudit (Matleena Kuusniemi) sekä elä-män potkima Roland (Jarmo Hyytiäinen).

Näytelmän toteutus ei ole jä-rin katsojaystävällinen. Se on no-peatempoinen, ja lavalla tapah-tuu paljon yhtä aikaa. Lavasteet koostuvat monesta eri tapahtu-mapaikasta, ja katsojan on usein vaikea hahmottaa eri kohtausten vaihtumista sekä siirtymiä ympä-ristöstä toiseen. Juonen seuraa-minen on siis paikoin haasteel-lista, varsinkin jos ei ole lukenut

kyseistä kirjaa tai ole Viron histo-rian asiantuntija. Lisäksi jatkuva raju äänenkäyttö ja loputon taus-tamusiikki muuttuvat ylikäytettyi-nä kiusallisiksi.

Vaikka lavastus aiheuttaakin epäselvyyksiä, mainitsemisen ar-voinen yksityiskohta ovat taus-talla syntyvät piirrokset, jotka selkeyttävät tarinaa. Joidenkin kohtausten aikana näyttämön taustalle ilmestyy paperin värinen videotaulu, johon piirtyy musta-valkoisia maalauksia liittyen esi-tettyyn tapahtumaan.

Kiitosta näytelmä saa teksti-tyksistään, jotka ovat sekä eng-

lannin että viron kielellä. Näytel-mään on upotettu myös monia metaforia, joskin osaa niistä oli vaikea hahmottaa.

Mikäli aikoo näytelmää mennä katsomaan, suosittelen lukemaan myös Oksasen romaanin, sillä se varmasti avaa monta yksityiskoh-taa ja tilannetta katsojalle. Mikäli ei ollut kirjaa lukenut, näytelmäs-tä jäi loppujen lopuksi melko sä-röilevä abstrakti kuva, jonka pa-lasia saa myöhemmin yhdistellä mielessään.

kirsti raiko

Dramatisoitu dokumentti Viron lähihistoriasta

Suomi 2013Ohjaaja: Dome KarukoskiKäsikirjoittaja: Aleksi BardyPääosissa: Peter Franzén, Lau-ra Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper PääkkönenKesto: 99 min

Dome Karukoski on tehnyt uransa aikana kiitettyjä ja

palkittuja elokuvia, kuten Tyttö sinä olet tähti ja Napapiirin san-karit. Myös ohjaajan uusin teos, ennakkoluuloja käsittelevä Leijo-nasydän, on saanut suitsutusta.

Leijonasydän kertoo Teposta, pikkukaupungin uusnatsijengin johtohahmosta (Peter Franzén), joka rakastuu Laura Birnin esit-tämään Sariin. Sarilla on kuiten-kin myös poika, tummaihoinen Ramu (Yusufa Sidibeh). Ahdas-mielisen kaveripiirin ja suuren rakkauden ristipaineessa elävän Tepon ja epäluuloisen Ramun suhde ei kehity aivan ongelmitta.

Leijonasydämen keräämät kehut eivät ole aiheettomia; te-kijöiden kunnianhimoinen yritys tavoittaa hahmojen inhimillisyys stereotyyppien takaa ansait-seekin kiitosta. Päähahmot ovat ihailtavan monisyisiä, ja Tepon kiihkomielisenä pikkuveljenä uransa parhaan roolityön teke-vä Jasper Pääkkönen onnistuu tuomaan Harri-veljen hahmoon vaikuttavaa syvyyttä. Sivuhah-mot jäävät valitettavasti vain koomiseksi joukoksi meuhkaa-via kaljupäitä.

Karukosken Leijonasydän on elämänmakuinen: se vihastuttaa, ihastuttaa, naurattaa, itkettää. Hetkittäiset epäuskottavuudet sekä tarinan että näyttelemisen tasolla pudottavat tähtimäärää.

***½

riitta kolu

Kuvat: Sara Eeva

kirjamessuilla

Norssilaiset pääsivät tapaamaan eturivin suomalaisia kirjailijoita.

Jaana Rannikko / Helsinki-Filmi

Norssi Times ● 7

IB Class of 2015 in London

20.-26.4. 2013

CheCk out more from our blog:

ib15inlonDon.blogspot.fi

‘‘Where should we head to next time?’’

The Four Buddhas

Some found ways to relax right in the middle of the city

The whole gang. Say cheese!

An impromtu Uno game with an improvised table

‘‘Are all 35 of us supposed to fit in there?!’’

8 ● Norssi Times

The European Youth Parliament EYP between friends

In short the European Youth Parliament (EYP) is a political-

ly independent organization, designed to meet the need of young European citizens. The EYP was founded in 1987. The EYP is one of the largest Europe-an platforms for young people of Europe to come together and engage in political debate, make intercultural relationships and exchange ideas among other young people in Europe usually in form of session. The EYP con-sists of a network of 36 European associations and organizations. The entire network organizes about 200 events every year.

The EYP is definitely your thing if you are interested in; ex-periences travelling during your school years at a reasonably low

price, improving your language skills (as EYP’s official languages are English and French), impro-ving your group working skills, developing your speech skills or just a lot of new European and internationally minded friends!

You can get into the EYP ea-sily by taking part in one of the EYP Finland’s Regional Sessions, organized each autumn. At your first session you will be taking part most likely in a delegation of four people (from your school for example) and will enga-ge yourself in committee work where you will discuss a political topic of your choice. After that you are a part of EYP alumni. Af-ter your first session, a selection of different EYP events is open for you.

EYP FinlandEYP Finland is one of the national branches of EYP operating under the international EYP organisati-on. In Finland EYP activities have been around since the begin-ning of 1990’s. EYP Finland was founded in 2001 and has since organized various events such as different kinds of trainings for alumni or even International Sessions, the flagship events of the international EYP.

In 2013 there have been many events, including National Session in Joensuu, four Regio-nal Sessions, journalist training, chairs training and various EYP Cafés. At the Cafés, you can meet up again with your old EYP friends as well as meet new like-minded people in your region.

EYP TurkuEYP Turku is a regional commit-tee of EYP Finland, operating in the Turku region. It offers its members the possibility to take part in EYP activity outside the official sessions. EYP Turku has organized several regional ses-sions, the last of which was this autumn. EYP Turku also organi-ses school tourings so informa-tion about the Regional Sessions can reach students.

The regional board is the easiest way to get involved in EYP activities. In 2013, several events have been organised by the regional board of EYP Turku, including the regional session of Turku at Turun lyseon lukio, cafés, and there was also a Chair’s trai-ning during the summer.

text: susanna ahonen, Hans näsman

piCtures: riCarDo pas-sarella, david solero,

sisanna aHonen

Norssi Times ● 9

The main attraction – How was it being a delegate?

EYP is all about the delegates. The sessions are organised, the events are held all for the benefit of the delegates, because of that Norssi Times asked two students, Patrik Räty and Philippa Rytkö-nen, from Turun normaalikoulu who were delegates at the Turku 2013 Regional Session how they had enjoyed the session.

What was the most memorable moment of the Turku Regional Sessions?Patrik: The most memorable moment from the session was the ge-neral assembly as it was to me the most interesting part of the session. It was what I came to the session for and that part of the session went great. Philippa: I really liked when we came to a conclusion and the re-solution booklet was finished.

What would you hope to see again at another session, if you attend one?Patrik: If I were to attend another session I would hope there to be more of an emphasis on the committee work side of the session and giving the people making the resolutions more freedom while making the resolutions. Philippa: More people and interesting debates as in Turku!

After attending an EYP session, how would you now describe EYP to a friend?Patrik: Not what you expect. You think it is something super-official, but in reality it is not. Not much more can be described as it really depends on the person, what EYP is. This is because EYP can be something to learn and grow from or a waste depending on the attitude of the individual. Philippa: A way to develop oneself and learn new things through debating, games and discussion

Did you feel the that the organisation of the session worked?Patrik: Organisation went kind of unnoticed for me. This is a testa-ment to the quality of the organisation as, if I would have noticed anything, they would have been flaws and the organisation would have been worse. Philippa: I think that the organisers did a very good job, everything went smoothly!

What did you like the most? Patrik: The general assembly was the part of the session I enjoyed the most.Philippa: I enjoyed the most the games and the teambuilding.

Behind the scenes – How was it being a session organiser?

All the official positions of the EYP are filled by volunteers. Chairs, journalists, and organisers are all more experienced EYPers who take on a more official role at sessions. Norssi Times asked one member of the organising team from Turun normaalikoulu, Roosa Eskola, how she had felt volunteering at the session.

What was the most memorable moment of the Turku Regional Session?Probably the moment in the closing ceremony when I actually rea-lized that we, an amazing organiser-team, had actually succeeded in organising a great session for delegates, officials and ourselves.

How would you, as more experienced EYPer, describe EYP to a friend?As one friend of mine once said, EYP is something which you have to experience yourself to fully understand how it works and how lovely of an organisation it actually is. But if I really had to describe EYP, I would definitely mention new friends, internationality, a lot of different roles, something for everyone, benefits for the future and unforgettable memories!

What is the most different in attending a session as organiser to being delegate?Responsibility. When you are a delegate, there is always someone to take care of you and someone is making everything as easy for you as possible. If you are an organiser, it is actually you yourself who is taking care of your own area of responsibility.

How did the delegates seem from this side of the session? Did it differ from your previous experiences?Delegates seemed pretty distant to us organisers. We had no perso-nal connection to them and the only time we realised their existen-ce was when they came to eat the food we had made for them. Also one reason for this could be that for us officials, the session started already one day earlier than the delegates. So, they were not there in the beginning, and when they came, they were so busy that we did not see them almost at all.

I have previously been a delegate myself, and now, as an official, I perceived delegates to be young and inexperienced, even though some of them were even older than me.

Would you like to organise again in the future?I would definitely like to organise in the future! I find organising a session really rewarding and pleasant experience, and I can say that organising is one of my favourite “positions” in EYP. I also feel that I got to know my team of organisers really well and made many extremely close friendships there.

susanna aHonen, Hans näsman

The official aims of the European Youth Parliament are to:

Raise awareness of European issues, encourage active European citizenship and motivate students to get en-

gaged in European politics.

Promote international understanding, intercultural dia-logue and diversity of ideas and practices.

Contribute to the personal skills development of Euro-pean youth.

Provide a forum in which young people of Europe can express their own opinions, without reverting to role

play.

10 ● Norssi Times

Vertit eli vertaistiedottajat ovat yläkoulun oppilaita, jot-

ka tiedottavat kouluissa nuoria koskevista asioista, toiminnas-ta ja lähiseudun tapahtumista. Vertti-toiminnan tavoitteena on lisätä tiedonkulkua kouluissa, saada oppilaita osallistumaan enemmän erilaisiin nuorille tar-koitettuihin tilaisuuksiin sekä yhdistää nuoria kivan tekemisen kautta. Tiedotuskanavina ovat koulujen ilmoitustaulut, keskus-radiokuulutukset, infotilaisuudet, internet ja julisteet.

Verteiksi on valittu nimen-omaan nuoria, koska nuoret voi-vat samastua helpoimmin mui-hin nuoriin.

Vertaistiedotusta alettiin ke-hitellä Turun seudulla vuonna 2007, mutta varsinainen tiedo-

tustoiminta käynnistyi vuonna 2009. Nykyään mukana on 9 Turun seutukuntaa; yksin Turus-sa Vertti-toimintaa on kuudes-sa eri koulussa. Kouluissa toimii kerrallaan 2–6 vertaistiedottajaa, Turun Normaalikoulussa Vertte-jä on tällä hetkellä 6. Vertiksi voi hakea joka lukuvuoden alussa yläkoulun aikana. Hakijoilta vaa-ditaan halua vapaaehtoistyöhön, kiinnostusta nuorten asioihin ja intoa saada uusia kokemuksia.

Aluksi vertaistiedottajaksi ha-luava täyttää hakulomakkeen, jonka perusteella parhaimmat hakijat valitaan haastatteluun. Haastattelijoina toimivat kou-lun Vertit. Haastattelun jälkeen valitaan toimintaan mukaan tarvittava määrä uusia Verttejä. Joka syksy Vertti-toiminta lähtee

käyntiin alueen kaikkien Vertti-en yhteisellä alkukoulutuksella Turun nuorten taide- ja toimin-tatalo Vimmassa. Lisäksi Turun Normaalikoulussa Verteille jär-jestetään koulun oma koulutus, jossa laaditaan Norssiin sopiva tiedotussuunnitelma. Halutes-saan Verttinä voi toimia koko yläkoulun ajan. Vertaistiedotus-toiminta onkin hyvin antoisaa:

- Mielestämme Verttitoiminta on erittäin kivaa ja tuntuu hy-vältä olla mukana vaikuttamassa nuorten asioihin, normaalikou-lun Vertit kertovat.

Vertti-toiminta toteutetaan koulujen ja nuorisotoimen väli-senä yhteistyönä, ja Vertit teke-vät tiivistä yhteistyötä paikka-kunnan nuorisotyöntekijöiden kanssa. Varsinais-Suomen kaikki

Häh?! Siis mikä Vertti?

Kun yläkoululainen kertoo olevansa Vertti, hän saa usein osakseen oudoksuvia katseita ja tulvan lisäkysymyksiä. Turun nor-maalikoulun oppilaat Alina Crismaru (8c) ja Marylyn Rosenqvist (7ckv) haluavat tehdä selväksi, mistä Vertti-toiminnassa on oikein kyse.

vertaistiedottajat kokoontuvat muutaman kerran vuodessa Tu-run Vimmaan Vertti-koulutuksiin. Koulutuksissa jaetaan kokemuk-sia eri paikkakuntien Verttien kesken, opitaan vuorovaikutus-taitoja ja uusia tiedottamisme-netelmiä.

Maaliskuun alussa järjeste-tään hyväntekeväisyyttä varten Vertti-konsertti Liedossa, jossa esiintyy monia kuuluisia suoma-laisia artisteja. Konsertti tulee olemaan muille nuorille mak-sullinen mutta Verteille ilmainen, sillä he työskentelevät konsert-tipaikalla vapaaehtoisina mm. backstagella.

alina Crismaru

marylyn rosenqvist

Vertti means verttitiedottaja, a teenage student who informs other teenagers in their schools about events and other activities for the youth.The different ways of informing the students include notice boards, announcements via the school radio, information events, in-ternet and posters. Teenagers have been chosen to be the informers so that other teens can relate better to someone their age. The main goal of the informers is to encourage teens to take part in different events and connect them through fun activities. New in-formers from seventh to ninth grade are interviewed and chosen at the start of every school year. Any upper comprehensive school student can apply during the beginning of the school year. Between two and six informers work at a time, and currently there are six informers in Norssi. The informers cooperate with the school and local youth workers. All the informers in the Varsinais-Suomi region gather in Vimma at the beginning of the school year and share their experiences and find different ways to communicate and inform.

- We think informing other teens is extremely fun and it feels good to be a part of affecting youth affairs, Norssi’s informers say.

At the beginning of March there will be a charity concert in Lieto, where many famous Finnish artists are going to perform. The informers will be working there voluntarily.

Turun normaalikoulun Vertit: Marylyn Rosenqvist (vas.), Fjona Ahmeti, Sara Bunjaku, Sima Rasuli, Lene Ruohomä-

ki ja Alina Crismaru.

Säde Kankare

Norssi Times ● 11

Kerhopäivä kuvinaAi onko täällä jotain kerhotoimintaakin?

No on! Kerho- ja harrastepäivää vietettiin Norssissa 12.9.2013. Oppilaat saivat katsella eri kerhopisteitä oman mielenkiintonsa mu-kaan. Tapahtumaan olivat tervetulleita oppilaiden lisäksi myös vanhemmat. Mukana toimintaansa esittelemässä oli sekä koulun kerhoja että ulkopuolisia harrastejärjestöjä.

alina Crismaru, marylyn rosenqvist, riitta kolu

kuvat: jesse kärki ja jere blomqvist

RC-lentokonekerho tutustuttaa yläkoululaiset radio-ohjattavien lennokkien rakentamiseen. Kerhoa vetää Pessi Salmela.

Vasemmalla: Norssin Kisa-visa-kerho tarjoaa alakou-lulaisille leikkien ja pelien riemua. Kerhon ohjaajana toimii Helen Sedighi.

Poikia shakkipeliin keskittyneinä. Tällä hetkellä shakkikerhoa vedetään Norssin alaluokkalaisille, kerhon ohjaaja on Abdirisak Ibrahim.

Oikealla: Syyskuussa ideoi-tiin myös Sisustuspaja-kerhoa suunnittelemaan Norssin kerhohuoneelle uutta ilmettä, mutta valitettavasti kerho ei ai-nakaan vielä tänä syksynä toteutunut.

12 ● Norssi Times

It was a dim, misty morning when my mother had woken

me up. You know that it’s not going to be an ordinary day (in this case, four days) when you don’t want to eat anything and your stomach feels like it’s been dropped out of a window from a 50 meter building. That morning I knew that I would have that kind of a day. That morning was the beginning of the first day of a five day project called “Fami-liarizing Russian Art/ Venäläinen taide tutuksi” between two sister schools. One of them was from Turku and it was called Norssi and the other one 500 kilomet-res east from Turku in St. Peters-burg, called School 204.

Out of all the four days which were given for the project, one (~10 hours) was spent in the bus. I, together with my classmates Paulo Machado, Irina Polishchuk and Riad Jakupovic had enjoyed socializing and an interesting

trip. We travelled together with our supervising teachers Sari Torvinen and Ilona Sammalkor-pi. On the same bus with our little group there were about 50 other students from another school in Turku called Puolalan koulu. They were travelling to St. Petersburg also to meet friends from their own sister school. We have arrived in St. Petersburg at around 8 p.m. Turku time which equals to 9 p.m. on the clocks of St. Petersburg. Families of our exchange students have picked each of us up and we drove to their homes in separate di-rections. When I arrived to my guest home I ate and went to sleep and so did everyone else (I believe).

The sun was shining and birds were singing as I woke up. It was the second day of the project and today we, together with our exchange students from School 204 and their teacher, have

scheduled a boat trip around St. Petersburg. As we dressed up and ate we hurried to our boat. As we arrived everyone were waiting for us. The trip was going to be unforgettable! Du-ring the trip we saw many of St. Petersburg’s landmarks which included Saviour on Blood, Her-mitage, Isaac’s Cathedral and many more. The boat trip was a success and everyone enjoyed it to the maximum. When we got out of the boat we headed to School 204 which is situated right over the corner.

At the school we were wel-comed with tea and different sweets including cookies and candies. As we ate the offered snacks and drank the warm be-verages our art teacher, Sari Tor-vinen, told us about what we will be working on, what places will we visit and what will we do in our free time from painting. We were given video cameras (since

we were going to make a movie later), hand-outs on Kandinsky, paint, brushes and two glass fra-mes. Our first task was to paint a view of the Moyka canal.

When we reached the canal (which took us 5 minutes) we separated into two groups. Each group had their own glass fra-me, a camera and the necessary paint. One person in the group was filming the procedure, anot-her was holding the frame and the third was painting. The fi-nal paintings turned out very beautiful and abstract just like the paintings of Kandinsky. Af-ter both groups had done their paintings we went further on into the city to paint more views. Where did we end up? In the Pa-lace Square.

The Palace Square is a hu-mongous area in between the Winter Palace and incredibly beautiful gates. From the Palace Square, the golden domes of the

St. PetersburgThe Great Kandinsky

Norssi Times ● 13

nikita aleksandr sormunen

kuvat: irina polishChuk, paulo maChaDo, nikita a. sormunen,

sari torvinen

Isaac’s Cathedral can be seen in-credibly well. We unpacked all of our equipment and started to paint again. In several hours we were done. The day was spent productively and everyo-ne felt tired but happy. All of us went home after returning the painting materials back to the school. Tomorrow was going to be another hard working day and we had to get some rest.

The following day we were again surprised with cookies and tea at school. As we were savouring the treats we planned more ideas. We came to a con-clusion that today we will be vi-siting the so called Mikhaylovs-kiy Sad. The Mikhaylovskiy Sad

is a breath-taking garden where trees can be viewed in their full beauty. Here in the Mikhaylovs-kiy Sad we were going to make the same kind of paintings as the day before. We also took pictures of the procedure.

We took pictures in a very special way. Whenever one drew something on the frame a shot would be taken. As the result we had hundreds of shots of the paintings which we drew. Later on back home we had assemb-led these paintings into short films.

After we were done painting our views of the mysterious yet refreshing Mikhaylovskiy Sad there was one more surprise

left for all of us. And that surpri-se was a visit to the legendary Hermitage. I’m not afraid to say that it would be enough to just examine the building itself wit-hout having to enter the exhi-bitions inside. The precision of statues and the colours of fairy tales brought the building of the Winter Palace alive therefor more enjoyable for one’s eyes.

Inside Hermitage we got to see multiple paintings, sculptu-res and different art works done by famous painters such as Pab-lo Picasso and even Kandinsky (whose paintings we based our work on) himself. After Hermi-tage we went bowling and back home to pack before going back

to Finland.Over all, the project “Fami-

liarizing Russian Art” had a very positive impact on all of the stu-dents and teachers contributing to it. It was an amazing cultural and learning experience. Four days in Russia felt like a blink of an eye. The students, including me and my classmates, stay in touch with the students from School No. 204. Everyone had a blast during this trip and we can’t wait to continue this pro-ject!

14 ● Norssi Times

10 Years of the

turku InternatIonal school

turku international sCHool

founded

The head of the school - An interview with the principalDuring its 10 year history, the Turku International school has had the same principal, Vesa Valkila. As the longtime principal,

Norssi Times interviewed him and asked about the history of the school, and how he has seen the school develop.

5th anniversary Celebration of

tHe turku

international sCHool

10th anniversary for tHe turku international

sCHool

Pictures: Turku International School

How do you feel the Turku International school was wel-comed here in Norssi or Turku when it was founded?

Well actually I remember those first days really well in 2003 when we started and I have said to so-meone that it only took about two weeks and then we were here. So people here in Norssi and te-achers, staff and students realized quite soon that “ahaa, there is an English speaking students here” and they started to call us enkku-laiset, and then it was normal. Of course to some teachers it was a big challenge to change their way of teaching when they realized that not only 25-50% of teaching has to be in English, but it has to be fully in English, but they took this challenge really well and the same thing also with the whole school staff.

How has it been sharing a school with Norssi instead of having your own building? Have there been any benefits or difficulties?

There have been clear bene-fits if we think of a financial point of view. We now have about 230 students. So if you have a school like this from the first grade to the twelfth year it would be really

expensive to create a school like that without any partner school. It would be too expensive to orga-nize the courses, especially all the languages and optional subjects and so on because it would mean that we would have temporary teachers who are having three or four lessons in our building and then having to move to another school somewhere.

Its also true that with this ar-rangement students, especially Finnish students who have lived abroad have the possibility to be integrated with Finnish speaking students because they are in the same building so they get a clear advantage, and the foreign fami-lies who will stay here in Finland for a longer time have a much better possibility to learn Fin-nish than if they were in a school which is their own.

Now that we are part of the bigger school it means that we are part of them and we have to compromise in certain things and we have to look at that what Norssi is doing and how we par-ticipate in that. This was also so-mething that was a bit more dif-ficult in the beginning. Nowadays this is working really smoothly, and we have our own role in this packages but it took some time

to find our place.

You already mentioned wor-king with Norssi and how that changed, but what would you say are the biggest changes over the ten years?

Well of course one thing is that the in beginning we started with less than 60 students and then in 2 years the school expanded already to 130 students, 2 years ago we had 240. So the growth has been quite fast. So in a way the growth of the school is one part of the change.

Another big change was in 2005 when the city of Turku fi-nally decided where our prima-ry will be located. The old youth center was renovated to become a school building so our primary got their premises from there.

I’m also very happy that we were able to start together with the faulty of education a program for international student teachers. That was the last bigger change in our history. So we have the only teacher trainee school in Finland. Here the teacher trainees study in the faculty in our school and they do their practice here. This has brought us a lot of young student teachers from different coun-tries, and it’s great for our stu-

dents. Right now we have student teachers from all over Europe so it’s quite nice package all in all.

What kind of an experience has being the principal of TIS been for you?

I have to say I have liked this work very much. Of course there has been a lot of challenges and hectic moments. But I really enjoy this type of work and I’ve been in international school earlier also abroad and then with Mr. Junnik-kala and some other people here we were the first ones who started the IB program here. I have also been working with international affairs at the university, so I have a long background in internation-al school before the TIS stated in 2003. So that’s why I think that why this was a great opportunity for me to start to work here.

I like very much that every week I learn something new and that is one of the advantages in this work, so that my days are not always similar, and I’m willing to learn, to know more about other cultures and their languages, so that makes the work itself very re-warding.

Hans näsman

5th anD 6th graDers visit yle studios

2003

DeCember 2006 2013

2008

Norssi Times ● 15

Mitä monelle tulee mieleen sanasta nuori? Kokematon, tietä-mätön, epävarma ja sitoutumaton. Nuoret eivät osaa pitää

huolta asioistaan, heitä pitää vahtia ja heidän tekemisiään pitää rajoittaa. Paikallislehdessä kerrotaan, miten jossain päin Turkua 15-vuotias joi liikaa alkoholia ja joutui ensiapuun ja 16-vuotias on koukussa huumeisiin. Tällaisista tapauksista syntyy helposti ikään liittyviä ennakkoluuloja, jotka myöhemmin aiheuttavat hallaa mo-nille nuorille.

Nuoria pyydetään poistumaan julkisilta paikoilta, kun yksi nuori on tehnyt jotain tyhmää kyseisessä tilassa. Joku toinen on varastanut jotakin kaupasta, ja seuraava nuori kyseisessä kaupas-sa saa ilkeän katseen myyjältä. Yleistäminen on ongelma, sillä ei-väthän kaikki nuoret joudu tällaisiin tilanteisiin.

Toisaalta nuorelta odotetaan jo paljon, hänhän ei ole enää lap-si. Pitää osata järjestää omat opiskelut ja harrastukset sekä hakea kesätöitä. Pitäisi antaa vanhempien huolehtia siitä, että nuori on ajoissa kotona turvassa maailman vaaroilta, mutta samalla itse kantaa enemmän vastuuta omasta elämästään, miettiä omaa tu-levaisuuttaan, päättää tuleva ammatti ja selviytyä opinnoista, jot-ka joidenkin kohdalla tulevat määrittämään loppuelämän suun-nan.

Nuoren näkökulmasta on vaikea päättää, mitä ihmiset halu-avat hänessä nähdä: pienen, kokemattoman lapsen vai aikuistu-neen, harkitsevan ongelmien ratkaisijan. Ristiriitaista, eikö?

Turun normaalikoulussa ennakkoluulojen kumoamisessa on onnistuttu hyvin. Lukion puolella opettajat ja oppilaat tekevät yh-teistyötä oppimisympäristön parantamiseksi ja nuorten mielipi-dettä kuunnellaan.

Koulun monikulttuurinen tausta ja suuri ikäjakauma on muu-tettu voimavaraksi, ja jokaisen kokemuksista voidaan oppia. Pi-detään tämä mielessä, ja jokaisen elämä on hitusen verran hel-pompaa!

Odotukset ja ennakko-luulot ovat ongelmasandra airio

TEEMA: STEREOTYPIAT”Molemmat ryhmät opiskelivat omia ainei-taan ja IB:läisiä pidettiin puhelinluettelon kokoisten kirjojen sekä englanninkielisen opetuksen takia omassa seurassaan viihty-vinä nörtteinä.

Aloin kuitenkin saada ystäviä myös IB:ltä ja sain jopa esimakua IB-opiskelus-ta, kun saksan ryhmässämme oli molem-pien linjojen opiskelijoita. Sen lisäksi olen suorittanut IB-aineen eli business mana-gementin kursseja ja tiedän siis nyt, miltä tuntuu opiskella englanniksi ja kantaa nii-tä kuuluisia kirjahirvityksiä selässään.”

- Henri Haapanala

”Muistan keskustelleeni ystävieni kanssa siitä, miten tuntuu siltä että IB:t tekevät kaiken työn ja suorastaan vetävät AB:ita pe-rässään. Nämä ennakkoluulot korostuivat myös toisen vuoden suunnitteluryhmissä, koska nyt IB:t saivat CAS:ia tapahtumien järjestämisestä.

Kuitenkin kolmannen vuoden alussa, kun kaikille lukiolaisille tarkoitettu Lukio Lounge avattiin, luulen, että selvä jako IB- ja AB-oppilaiden välillä on ainakin vähenty-nyt. On entistä tavallisempaa nähdä näiden molempien ryhmien edustajat viettämässä aikaa yhdessä ja juttelemassa.

Ennakkoluulot ja kaksi erillistä ryhmää ovat yhä olemassa, mutta positiivisemmas-sa mielessä kuin aikaisemmin.”

- Roosa Eskola

Mitä norssin lukiolaiset ajattelevat toisistaan?

Ella-Maria Lukala

Ida Nguyen

16 ● Norssi Times

TEEMA: STEREOTYPIAT

Turun Normaalikoulun L3IB-luokkaa käyvä Carla Pehrs-

son harrastaa greyhound ra-cingia eli vinttikoirakilpailuja. Monet ovat varmasti kuulleet lajista, mutta kaikki eivät silti tiedä, mitä se todellisuudessa pitää sisällään. Vinttikoirakil-pailuissa koiraa juoksutetaan vieheen perässä radalla sekä maastossa. Koira, joka on vint-tikoirakilpailussa joko whippet tai englanninvinttikoira, lähtee juoksemaan vieheen perään nii-

den luonnollisen metsästysvietin vuoksi. Yleensä koira nauttii suu-resti vieheen tuomasta metsäs-tyksen tunteesta.

Carla Pehrsson on harrasta-nut lajia jo pienestä pitäen, sillä hänen isänsä aloitti lajin harras-tamisen heidän ensimmäisen whippetinsä kanssa. Hän har-rastaa sekä rata- että maasto-juoksua koiriensa kanssa. Nyky-ään heillä on kolme whippetiä, Kiiturin NN-Talisman eli Tappi, Storktown’s Octopussy eli Sissi ja

Tauranga Iita eli Wilma, joka on sijoituskoira. Se siis asuu Carlan luona, ja on käytännössä heidän, mutta sen omistaja saa päättää sen kilpailutuksesta. Tappi on vuoden 2012 ylikokoisten uros-ten Suomen mestari. Sissi on Saksasta tuotu narttu, joka kil-paili viime kesänä, kesällä 2013 Euroopan mestaruudesta, mutta ei pärjännyt kilpailuissa.

Carla painottaa, että vaikka kaikki heidän koiristaan kilpaile-vat arvokisoissa, voittojen takia

hän ei lajia harrasta ja sen takia koiria ei ole myöskään hankittu. Koirarotuna whippet on help-pohoitoinen, sillä ne ovat hy-väluonteisia ja pitävät kilpailun tuomasta metsästyksen tuntees-ta. Kilpailuissa menestyminen on Carlalle vain pelkkää plussaa.

greyhounD

raCing

Norssia nyt kolmatta vuot-taan IB:llä käyvä Kalle Do

keräilee jotain, joka kaikille ei heti juolahda mieleen, nimittäin lautapelejä. Pelit eivät kuiten-kaan ole mitä tahansa lautape-lejä vaan Vuoden peli -tittelin ansainneita. Innostus pelien keräilyyn lähti muutama vuosi sitten, kun Kallen isosisko osti Carcassone -lautapelin. Pelail-lessaan sitä perheensä kanssa, Kalle totesi pelin olevan tittelin-

sä arvoinen ja siitä hän saikin in-nostuksen tutustua myös muihin vuoden peleihin. Nyt hän on ke-räillyt pelejä jo kolmisen vuotta.

Pelejä Kalle omistaa tällä het-kellä noin 8 ja määrä lisääntyy joka vuosi! Lempipelikseen Kalle kuitenkin yhä nimeää Carcasso-nen. Hän kuvailee peliä yllät-tävän strategiseksi lautapeliksi, joka on erittäin moniulotteinen.

“Sitä jaksaa pelata monta kertaa uudestaan kyllästymättä”, Kalle

toteaa. Ubongo-peli pääse toi-selle sijalle, häviten vain nippa-nappa Carcassonelle. Yleisesti hyvä peli on Kallen mielestä mo-nipuolinen ja sellainen, että sitä voi pelata monta ihmistä, mie-lellään koko perhe. Pelin pitää myös olla muuttuva, jotta sitä jaksaa pelata monta kertaa.

Parasta peliseuraa hänestä ovat ehdottomasti sisarukset. Kallen perheessä moni tunnus-tautuu melko kilpailuhenkiseksi

ihmiseksi ja siksi taisto on aina kova! Pelit ovat jotain, mitkä tuovat koko perheen yhteen, vaikka kaikki lapset asuvatkin jo omillaan. Yleensä Kallen perhe kokoontuu vanhempien luokse kerran viikossa, jolloin on aika vetää lautapelit hyllyistä. Kalle kokeekin, että pelaamisessa tär-keintä ei ole voitto vaan ehdot-tomasti yhdessäolo.

lautaPelit

oona rouvinen

susanna aHonen

Taru Lehtonen

Kalle Do

Esittelyssä norssilaisten

Norssi Times ● 17

TEEMA: STEREOTYPIAT

Turun Normaalikoulun IB2 luok-kaa käyvä Laura Reinilä har-

rastaa lajia, josta harvat tietävät. Iaido on japanilainen budo-laji, jossa harjoitellaan miekan käyt-töä. Aluksi harjoitellaan iaito- ni-misellä harjoitusmiekalla, jota ei teroiteta, ja myöhemmin aidolla katanalla. Katana on japanilainen terävä miekka, joka on varmaan monille tuttu lukuisista samurai-elokuvista.

Iaido on kärsivällisyyttä vaativa laji, jossa harjoitellaan pääasiassa yksin kataa tai liikesarjoja, jotka

koostuvat neljästä perusosasta: nukitsukesta eli ensimmäisestä lyönnistä, joka lähtee tupesta, kiri-oroshista eli leikkaavasta lyönnistä, chiburista eli verenravistuksesta ja notosta eli miekan palautuksesta tuppeen. Tämä laji vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja pitkäjän-teisyyttä. Suurin osa ajasta menee pienien asioiden hiomiseen. Niin pieniä, että niitä ei oikeastaan tule edes ajatelleeksi. Näitä tekniikoi-ta voidaan siis hioa loputtomiin. Koskaan täydellistä tekniikkaa ei ole.Haastavinta lajissa on itsensä

voittaminen. Mitä se sitten lop-pujen lopuksi tarkoittaa, riippuu myös harjoittelijasta itsestään. Se voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisil-le. Harjoittelijan pitää itse oivaltaa ajatus ja saada tekniikka nivottua yhteen niin, että siitä tulee harmo-ninen kokonaisuus.

”Omien rajojen tutkiminen ja kärsivällisyyden haastaminen on parasta Iaidossa, nimittäin suurin vastustajasi olet sinä itse”, mainit-see Laura. Täällä Turussa harjoi-tuksia on viidesti viikossa, joista kaksi on aamuharjoituksia puoli

seitsemästä puoli kahdeksaan aa-mulla.

Laura näkee lajin osana elä-mäntyyliään. Iaidoa ei harjoitella kilpailun tai kamppailun, vaan it-sensä vuoksi. Suomessa ei tois-taiseksi järjestetä kilpailuja Iaidon merkeissä. Harrastus sopii kärsi-vällisille ihmisille, jotka ovat valmii-ta tutkimaan oman kärsivällisyy-tensä rajoja, ja joita laji ylipäänsä kiinnostaa.

iaido

Lukion tänä syksynä IB-linjalla aloittaneella Jenni Lehtisel-

lä on omalaatuinen harrastus. Hän toimii ”cat-petsitterinä” eli eräänlaisena lapsenvahtina kis-soille. Harrastuksen hän aloitti kahdeksannen luokan keväällä käytyään hoitamiseen vaadit-tavan koulutuksen paikallisessa 4H-yhdistyksessä. Itseään eläin-rakkaaksi kuvaileva Jenni olisi alun perin halunnut ”dogsitte-riksi” eli hoitamaan koiria, mut-

ta kyseisen kurssin oltua täynnä hän päättikin mennä sen sijaan yleiseen petsitter-koulutukseen, joka antaa valmiudet toimia muidenkin eläinten kuin koirien kanssa.

Tärkeintä harrastuksessa Jen-nin mukaan on asiantuntevuus, jonka saa helposti käymällä 4H:n järjestämän koulutuksen sekä verkostot, joiden kautta löyde-tään asiakkaita. Tärkeää on tie-tysti myös eläinrakkaus. Kissojen

vahtimisesta maksetaan myös pientä palkkaa, mutta parasta harrastuksessa ovat kuitenkin eläimet itsessään. Hänen mieles-tään on helpottavaa, ettei eläin-rakkaana ihmisenä tarvitse itse hankkia heti omaa lemmikkiä, vaan voi ensin hoitaa muiden eläimiä ja saada näin kokemusta eläinten kanssa olosta.

Haastavinta on hänen mu-kaansa keikkojen mahdutta-minen arjen keskelle. Eniten

työtarjouksia Jennille tulee loma-aikoina ja arkenakin satunnai-sesti. Jenni suosittelee harrastus-ta vastuuntuntoisille, eläin- sekä ihmisrakkaille henkilöille, jotka haluavat kenties pieniä lisätuloja opiskelun oheen. Jennillä itsel-lään on ollut vaikeuksia mahdut-taa harrastustaan koulutöiden rinnalle, mutta uskoo pian taas jatkavansa toimintaa, niin muka-vaa se hänen mukaansa on.

Cat

Petsitter

nHi tran

elisabeth mäkiö

Nhi Tran

newevolutiondesigns.com

yllättäviä harrastuksia

18 ● Norssi Times

Vastadokumentti on nuorten aloittama projekti, joka sai

alkunsa Ajankohtaisen kakkosen syksyllä 2013 näyttämästä doku-mentista. Siinä Varissuo esitettiin yhtenä maailman huonomainei-simmista lähiöistä.

Nuoret eivät hyväksyneet do-kumentin esittämää negatiivista kuvaa Varissuosta vaan päättivät aloittaa oman projektinsa, jossa kerrottaisiin muun muassa Va-rissuon palveluista, Varissuon asukkaiden mielipiteistä sekä siitä, millainen Varissuo todel-lisuudessa on. Dokumentin yh-tenä tärkeimmistä tehtävistä on Varissuon maineen puhdistami-nen ja faktan erottelu huhuista ja oletuksista.

Vastadokumentin on tarkoi-tus ilmestyä vuoden 2014 alussa. Sain haastattelun Jessica Ranta-selta ja Juuso Virralta, kahdel-

ta vastadokumenttia tekevältä nuorelta.

Mikä teille molemmille teki-jöille on tärkeää vastadoku-mentissa?

– Varissuon positiivisten puo-lien esiintuominen sekä totuu-denmukaisen kuvan antaminen. Dokumentissa pyritään osoit-tamaan, että ihmisten yleinen, negatiivinen käsitys Varissuosta on laajalti huhuihin ja negatii-viseen uutisointiin perustuva ja vailla kummoista totuuspohjaa.Yritämme osoittaa, ettei jokin ole totta vain siksi, että Yle niin sanoo. Enemmän yritämme kyl-läkin tuoda esiin positiivista ku-vaa Varissuosta, media kun sitä ei ole tehnyt vaan pikemminkin päinvastoin, Juuso sanoo.

– Erilaisten mielipiteiden nä-kyminen sekä mahdollisimman

Nuoret heittävät vastalauseen Ylelle

kattavan kokonaiskuvan luomi-nen, Jessica lisää.

Mikä teille itsellenne on tär-keintä vastadokumentin teke-misessä?

– Minulle tärkeintä on saada dokumenttiin näkyviin Varissuon nuorten ja vanhusten näkökul-ma. Heitä pidetään Varissuosta eniten kärsivänä väestönosana, ja tätä käsitystä haluan rikkoa dokumentissamme. Monet niin vanhuksista kuin nuorista ovat todella tyytyväisiä asuinaluee-seensa eivätkä muuttaisi pois, Jessica vastaa.

– Itselleni tärkeintä on osoit-taa, ettei Ylekään ole erehtymä-tön ja että tuo edellä mainittu Ajankohtaisen kakkosen doku-mentti on joko karusti ylilyöty tai tahallaan tehty mahdollisim-man negatiiviseksi. Toki tahdon

myös parhaani mukaan auttaa luomaan positiivista kuvaa Va-rissuosta, Juuso kertoo.

Mikä Ajankohtaisen kakkosen dokumentissa innosti teke-mään vastalauseen?

– Negatiivisten puolien ko-rostaminen jopa niin pitkälle, että Varissuota tuntevan valtasi lähinnä ärsyyntyneisyys siitä, mi-ten asioita vääristellään ja kuinka yksipuolisen kuvan valtiollinen media on valmis antamaan jos-takin alueesta. Dokumentti vai-kutti kaikkiaan huonosti tehdyltä parodialta, paitsi ettei se ollut hauska. Kun tietää, miten valmii-ta ihmiset ovat uskomaan valta-mediaa ja etenkin valtion omis-tamaa mediaa, alkoi tuntua siltä, että jos asioiden oikeaa laitaa ei jollain tavalla osoiteta, kukaan ei pian uskalla asua lähelläkään Va-

TEEMA: STEREOTYPIAT

Antaako valtiollinen media tarpeeksi monipuolisen kuvan Varissuosta? Muun muassa sitä kysyvät vastadokumenttia tekevät nuoret.

Kuvat: Ilkka Numminen

Norssi Times ● 19

rissuota, Juuso sanoo.– Dokumentin sensaatiohakui-

suus sekä väärä kuva Varissuos-ta. Dokumentin ainoa tarkoitus tuntui olevan mollata Varissuota. Varissuosta nostettiin esiin kaikki sen jokaiseen kaupunginosaan kuuluvat piirteet ja niistä luotiin ikään kuin vain Varissuolla ilme-neviä ongelmia. Tuntui melkein siltä, että Varissuota verrattiin ai-emmin dokumenttisarjassa esi-

teltyihin jengien hallussa oleviin lähiöihin, Jessica toteaa.

Mihin vastadokumentilla täh-dätään eli mikä on tavoitteen-ne?

– Dokumentin tavoitteena on parantaa Varissuon mainetta ja tuoda esiin kehitysehdotuksia Varissuon eri osiin, lähiön yhteis-hengen kohottamiseen ja palve-lujen pitämiseen. Nimenomaan

pitämiseen, ei lisäämiseen: Va-rissuolla on hyvät palvelut! Jes-sica valaisee.

– Pyritään myös näyttämään, millaista Varissuolla oikeasti on ja osoittamaan, ettei Ylen maa-lailema yltiönegatiivinen kuva ole totta tai edes lähellä sitä, Juuso täydentää.

Mitä muuta haluatte sanoa?

– Muistakaa tämän esimer-

kin myötä, että media oikeasti voi vääristellä asioita ja ajoittain vääristeleekin. Oli se sitten mikä tahansa media, sensaatioleh-distö, valtiollinen TV-kanava tai vaikka paikallinen sanomalehti. Jokainen kertoo omasta näkö-kulmastaan ja värittää jutun sen mukaisesti. Olkaa mediakriittisiä! Juuso painottaa.

Henna tikkanen

Nimi: “Tessi” Jessica RantanenIkä: 17 vuottaMitä teet tällä hetkellä? Opiskelen lukiossa toista vuotta ja huite-len niin koulun kuin harrastusten parissa siellä sun täällä.Harrastuksia: Partio, lukeminen ja kirjoittelu.Jotain itsestäsi: Olen positiivinen, rohkea ja vaikuttamisintoinen nuori. Tykkään olla mukana vähän kaikessa ja tällä hetkellä toivon tulevaisuudelta joko luokanopettajan uraa tai työtä politiikan ja pää-töksenteon parissa.

Nimi: Juuso VirtaIkä: 17 vuottaMitä teet tällä hetkellä? Opiskelen Kerttulin lukiossa ICT-linjalla eli tietotekniikan ja digitaalisen viestinnän linjalla.Harrastuksia: Kirjoittaminen, piirtäminen ja isostyö.Jotain itsestäsi: Olen aika positiivinen ja yritän tehdä useimmat asi-at asenteella. Olen monessa mukana, usein vähän liiankin monessa, mutta teen kuitenkin sen, mitä lupaan. Työuralla työskentelen to-dennäköisesti tietoverkkojen parissa, mutta saa nähdä.

TEEMA: STEREOTYPIAT

Nora Niemi Teemu Haapalainen

Ketkä?

20 ● Norssi Times

In the 1940’s Finland became the first country in the world to

provide lunch for students free of charge. It has many effects in our society.

The policy promotes equali-ty, gives a thinking break in the middle of the school day and teaches students various diffe-rent skills, including social skills, table manners, and encourages tasting different foods. Most im-portantly, it has been designed to fill one third of the day’s nut-ritional requirements. I intervie-wed the restaurant service su-pervisor of Norssi, Liisa Peltola, to find out how does the staff of Norssi make all of this possible

with only a euro or two per stu-dent, depending on the way of calculation.

The menu in Norssi is rene-wed every year in co-operation with the kitchen staff. Foods that show apparent unpopularity among students are removed from the list, and replaced with something else. Since Norssi is an international school, the di-versity of religions and different diets provides a challenge rare to many smaller schools. This is the reason why, for examp-le, no pork used as an ingredi-ent. Exceptions to the list can be caused for example by themes or celebrations at school, but a

vegetarian option is always pro-vided. Students are also allowed, even requested to take part in determining the catering, and the best way to do so is through the student council. Students are also welcome to give their feedback directly to the staff.

The work done in a private kit-chen is different from the work done in a large kitchen, alike to the one of our school. The ing-redients arrive as components which are united, cooked, served and preserved by the kitchen staff at the school. The compo-nents can be in different stages of processing. For instance the meat is always cut and cooked

at larger facilities and are then transported to the school. This way it is more efficient, money-, and time saving, and more hy-gienic.

Hygiene is highly emphasized in such public kitchens. This can be illustrated by how the leftover food is preserved and served the next day. First of all, if the lid of the food tray has been opened for students, it cannot be ser-ved the following day due to the potential bacteria and con-tamination. The temperatures of the trays which have not been opened and the temperature is quickly dropped and moved to the cold room. The next day the food is re-heated hot enough to eliminate any potential patho-gens.

The price isn’t the only crite-ria considered when ordering the ingredients, but the origin of the food is given its own va-lue, due to ecological reasons. Always when the budget allows it, the ingredients are from Fin-land, and at least the meat is never from abroad. Frozen ve-getables are always provided by Apetit, which is a Finnish com-pany. Though no matter who is the provider, there are some ingredients which always come from abroad, such as corn and very often frozen paprika. The reason for always serving dark rice is because it’s Italian which is in Europe, whereas white rice always comes from eastern Asia. It is the school’s preference to often serve potatoes instead of rice in general, because potato-es are also always Finnish.

Also ethics is taken into ac-count, and the fish in the school restaurant is always MSC-labelled(a label given to fish caught fulfilling the standards of sustainable fishing). Organic milk and organic buttermilk are a permanent part of the menu due to ethical reasons, and other ingredients are occasionally or-ganic as well.

Altogether, the lunch pro-vided at school is healthy and made by professionals in cate-ring and it provides a large part of daily nutrition, as long a stu-dent gathers a balanced meal. The tax funded system is cheap, because it provides a full meal for students with a low cost. One couldn’t buy a similar meal with the same couple of euros from the store for their children.

kirsti raiko

School Lunch of Norssi – in a nutshell

The menu in Norssi is renewed every year. The lunch provided at school provides a large part of daily nutrition.

Kommentti

“Olen nauttinut jokaisesta ruokailusta”

“Mä kuulin, et siel on tänää pahaa ruokaa, vois mennä vaik Heselle.” Tällaisia kommentteja

kuulee yhden jos toisenkin ruo-kailua edeltävällä oppitunnilla, kummallista kyllä. Joskus näistä viisauden sanoista tulee tunne, että kouluruokamme olisi suu-rin piirtein myrkytetty.

Oikeasti ruokalistamme on suunniteltu tiukasti terveelli-syyttä ajatellen, kuten koulu-ruokaa koskeva juttukin kertoo. Mitä makuasioihin tulee, kou-lumme tarjoaa jokaiselle meille mahdollisuuden vaikuttaa ruo-

kalistaan. Muistakaamme siis, ettei

asioista kannata valittaa, jos niille ei aio tehdä mitään. Mi-nun mielestäni norssilaisilla ei ole aihetta nokan koputtami-seen, sillä itse olen nauttinut jokaisesta ruokailusta.

suvi soini

TEEMA: STEREOTYPIATSusanna Ahonen

Norssi Times ● 21

Roosa on tavallinen maalaistyt-tö. Hänellä on Elovena-tytön

tuuheat, kulllankeltaiset hiukset, pyöreät ja korkeat poskipäät ja tönköt sääret. Jaloista puuttui-vat kaupunkilaistyttöjen muodot. Huomaa kyllä, että pullat on voil-la leivottu eikä millään kevytlevit-teellä. Roosa ei riitele kenenkään kanssa, ei pane vanhemmilleen vastaan. Roosa pukeutuu polvipi-tuisiin kukkamekkoihin, ei värjää hiuksia, eikä meikkaa. Roosa ei melskaa, hölise tunneilla. Ja aina se kulkee perunanenänsä pystyssä. Luulee omistavansa tämän kou-lun, varmaan vähän niin kuin sen porukat omistavat jotain peltoja ja traktoreita. Välitunneilla se aina höpisee sokerijuurikkaista ja vit-sailee perunakellarista. Se yrittää saada meidät tykkäämään siitä. Mutta kukaan ei naura sen jutuil-le, musta ne on vaan tylsiä. Ehkä vähän yksinkertaisten maalaisten mielestä sen jutut on hauskoja ja mielenkiintoisia. Se kuvittelee olevansa minua parempi, koska sillä on oma porkkanamaa. Mun puolesta mussuttakoon porkka-noitaan ihan rauhassa. Minulla on Hesburgerin bonusklubikortti. On-neksi minä en ole maalta.

---

Astun sisään koulun ovesta iha-nan, rentouttavan viikonlopun jälkeen. Harkitsen ajatuksissani jo takaisin kotiin palaamista. Pää-tän kuitenkin ottaa itseäni niskas-ta kiinni. Vielä viimeinen rutistus ennen joululomaa, sitten saa taas kaksi viikkoa vain olla. Tunnistan heti käytävältä Anniinan hiuspeh-

kon ja hänen rakkaan reppunsa. Suuntaan kulkuni kohti kaveriani. Hipelöin hieman hermostuneena uutta takkiani. Olen innoissani sii-tä, se on kaunis, mutta sen kirkas väri hieman hermostuttaa minua. Joku muukin näyttää huoman-neen uuden takkini, sillä kuulen kimeän kiljahduksen takaani.

- Hei Roosa, siisti uus takki! Tolla sut ainakin erottaa sieltä lehmien jou-kosta. Huhhuh, sehän haisee lan-nalta tänne asti. Oisit voinu pestä sen ennen ku tuut kouluun.

Käännyn hitaasti Saraa kohti, vil-kaisen häntä halveksuen ja jatkan matkaani. Saapuessani Anniinan luo hän hihkaisee välittömästi

– Älä välitä Sarasta. Toi sun uus takki on upee! Sopii hyvin sun hiusten kanssa. Perään Anniina hymyilee minulle silmät loistaen lohduttamista. Sipaisen hiuksiani. Pitkät, silkkiset, luonnonkiharat ja kirkkaan blondit. Unelmahiukset. Yksi lempiasioistani ulkonäössäni.

– Jännä toi Saran ajatusmaailma maaseudusta. Mähän asun Naan-talissa, se ei oo nähnytkään maa-seutua, sanon edelleen hieman epävarmana Anniinalle.

– No ei olekaan, älä Sarasta väli-tä. Se on ilkeä vaan koska ite asuu huonomaineisessa asfalttiviida-kossa. Musta Naantalissa on mitä kaunein luonto, mutta peltoa sielä ei kyl ole! Naurahtaen Anniina halaa minua. Halaus sulattaa pois mielestäni Saran ilkeilyt. Saan pa-lan itsevarmuuttani ja astelen yh-dessä Anniinan kanssa oppitunnille.

Opettaja aloittaa tunnin ohjeis-

tamalla parityön. Käännyn jo valmiiksi Anniinan suuntaan ja kaivan penaalini ja vihkoni esiin. Pettyneenä käännyn kuitenkin takaisin taulun suuntaan, kun opettaja paljastaa sekoittavansa parit. Anniina sai parinsa ensim-mäisenä. Anniina hymyili minulle ja poistui Markon viereen istu-maan. Muut luokasta saivat parit, ja moni vaihtoi paikkaa uuden parin viereen. Minä en kuitenkaan vielä saanut paria.

- Ketkä jäivät ilman paria? Opet-taja kysyy pian haravoiden luok-kaa katseellaan. Nostan hitaasti käteni, samalla vilkuillen kuka muu on paritta. Huomattuani tulevan työparini huokaisen ras-kaasti ja lasken käteni. Sara viit-taa tekopirteästi hymyillen näprä-ten samalla kännykkäänsä. Yritän ajatella positiivisesti – ainakin saan tehdä työn kunnolla kun Saraa se tuskin kiinnostaa. Laahustan Sa-ran viereen istumaan, ja vedän tuolin mahdollisimman kauas hä-nestä. Istuessani alas Sara nyrpis-tää nenäänsä ja kääntää päänsä pois. Sara kuitenkin osallistuu työn tekemiseen ottamalla käsiteltä-väkseen osan tekstistä. Pian hän varovasti kääntyy puoleeni ja ky-syy hiljaa:

- Mikä kirjoittajan suhde siis on moottoriurheiluun? Mä en tajua tätä. Vilkaisen Saran ojentamaa paperia pikaisesti.

- Ymmärtääkseni hän pitää sitä ajanhaaskauksena ja epäympä-ristöystävällisenä, vastaan hänelle hiljaa, ja jo käännyttyäni oman työni puoleen lisään mumisten, ei

ole kyllä tainnut koskaan kokeilla.

- Mitä tarkoitat? Sara kysyy heti.

- Noh, olen harrastanut motocros-singia kohta 5 vuotta, ja se on niin rentouttavaa ja kehittävää, että mikään muu harrastus ei sitä kor-vaa! Vastaan ylpeästi Saralle. Hän silminnähden hämmentyy, ja ky-syy:

- Siis harrastatko sä… Wow! Siistiä! Millasta se on?

Uppoudun kertomaan harrastuk-sesta Saralle. Kerron harrastamisen alkuajoista, kisavoitoista ja kom-melluksiesta. Sara kyselee innos-tuneena lisää. Kertomukseni kes-keyttää opettajan vaativa ääni.

- Nyt palatkaa paikoillenne, annan läksyt ja sitten pääsette kotiin!

- Menikö koko tunti jo? Sara ih-mettelee vilkaisten kelloa luokan seinällä. Näköjään, mietin itsekse-ni, miten uppouduinkaan tunniksi keskusteluun Saran kanssa. Aiem-min emme olleet vaihtaneet tuskin sanaakaan.

Astellessamme ulos luokasta Sara ojentaa pienen lapun käteeni.

- Haluaisin kuulla lisää sun har-rastuksesta. Tota, jos haluut, pistä mulle viestiä, niin mennää vaikka kaakaolle ja kerro lisää. Sähän oot ihan sikahyvä tyyppi. Ja Naanta-lista. Kyl mä tiiän, et se ei oo mitää landea, mut…

Hymyilen Saralle vastaukseksi. Hypin ulos koulusta ja ihailen tai-vaalta leijuvaa uutta, puhdasta lunta.

tessi rantanen

Novelli: Uutta, puhdasta luntaTEEMA: STEREOTYPIAT

22 ● Norssi Times

Rakkaudesta omaan kieleensä

muistaa sen, että bilettämistä ei voi unohtaa ja bilebiisejäkin täy-tyy aina olla mukana!

- Seuraan myös monenlaisia artisteja, koska tarvitsen koko ajan uutta inspiraatiota. Silloin, kun päätin valita musiikkityylik-seni hiphopin, seurasin esimer-kiksi Public Enemyä, Cooliota ja Run-D.M.C.:tä. Nyt tällä hetkellä ei tosiaan ole yhtä ainoaa artistia, jota kuuntelisin, mutta viimeisin artisti, jota vähän enemmän olen seurannut, on Pitbull.

*Ennen kokopäiväistä muusi-

kon uraa Vuoriheimo oli erittäin menestyksekäs urheilija. Hän harrasti muun muassa yleisur-heilua ja jääkiekkoa. Hän pääsi jopa kuulovammaisten jääkiek-komaajoukkueeseen. Hän ei epäröi hetkeäkään vastatessaan kysymykseen siitä, mikä hänen varasuunnitelmansa olisi ollut, jos hänen musiikkinsa ei olisi lyönyt läpi.

- Huippu-urheilu. Minullahan oli se vahva yleisurheilu- ja jää-kiekkotausta. Niissä olisi ollut mahdollisuuksia myös mennä pidemmälle, mutta… No, on-neksi musiikki voitti! Urheilu oli-si vaatinut todella paljon töitä, vaikka tietenkin myös musiikki vaatii hirveästi. Kävin viime vuon-na Lontoossa paralympialaisissa katsomassa naisten alkusarjan pyörätuolikoripallo-ottelua. Pe-lissä olivat vastakkain Yhdysval-lat ja Saksa, ja ihan sattumalta sitten osuin sitä katsomaan. Se oli todella hieno kokemus! Ylei-sössä oli varmaan kuusi tuhatta

katsojaa, jotka kaikki huusivat ja kannustivat kovasti. Eikä siel-lä yleisössä ollut pyörätuolissa istuvia kuin ehkä viisikymmentä, loput olivat sitten ihan normaa-

listi käveleviä. Omilla keikoillani on samalla tavalla kuuroja aivan pieni ryhmä. Siellä voi siis olla ihan kuka tahansa keikalla kat-somassa. Urheilu ja musiikki siis yhdistävät ihmisiä samalla taval-la. Aika mielenkiintoista ajatella, että nuorena kiinnostuin niistä molemmista. En silloin oikein ta-junnut niiden yhteyttä, mutta kai minulla on jokin sellainen sisäi-nen tahto, että haluan yhdistää ihmisiä ja antaa ihmisille uusia kokemuksia.

Signmarkin keikoilla on aina monenlaisia ihmisiä, eikä Vuori-heimolle ole helppoa määritellä tyypillistä fania.

- No, globaali, kansainvälinen… Kaikenlaista sorttia löytyy! Fane-ja on Afrikassa, Aasiassa, Ame-rikassa ja Suomessakin. Sekä kuuroja että kuulevia, ja paljon eri-ikäisiä. Tänäänkin jonkun oppilaan äiti ja sitten ihan pik-kutytötkin tulivat halaamaan. Jos voisin yhdellä lauseella sanoa, millainen se fani olisi, niin ehkä sellainen henkilö, joka osaa ar-vostaa moninaisuutta ja haluaa myös saada inspiraatiota ja us-koa omiin unelmiinsa sekä halu-aa seurata niitä unelmia. Luulisin näin! hän selittää nauraen.

*Unelmien tavoittelu ja itseen-

sä uskominen ovat tärkeitä tee-moja Signmarkin kappaleissa ja ajattelutavassa. Hän korostaa monta kertaa, että oma ahke-ruus ja itsensä ymmärtäminen on ehdottoman tärkeää.

- Minulle oli tärkeää pystyä näyttämään, että kuurot voivat tehdä musiikkia, mutta en aja-tellut sillä tavalla, että “Hei nyt mä meen rikkomaan ennakko-luuloja”. Tein vaan omaa tehtä-vääni tai siis sitä, missä olin hyvä. Jaksoin uskoa itseeni niin kauan, että muutkin alkoivat uskoa te-kemiseeni. Yksi plus yksi on kaksi, ja siitä se porukka alkoi kasvaa, että aloimme yhdessä uskoa sii-hen yhteen asiaan.

- Monet nuoret ajattelevat niin, että elämä on joskus hir-veän vaikeaa ja että ei millään onnistu tuossa tai tuossa, mutta kyllä kaikki onnistuvat oikeasti, jos vain oikein haluaa ja tavoit-telee jotain.

- Mutta täytyy myös huoma-ta, että yhteistyön tekeminen on todella tärkeää. Välillä on vaan täysin turhaa yrittää yksin me-nestyä. Se on kuin löisi päätä sei-nään. Silloin täytyy osata pyytää apua ja myöntää, ettei kaikkeen pysty yksin.

Henri HaaPanala

Helsinkiläinen räppäri Sign-mark, oikealta nimeltään

Marko Vuoriheimo, kävi kou-lullamme 9.11.2013 pitämässä puheenvuoron uskomattomasta matkastaan maailmanlaajuises-ti tunnetuksi muusikoksi sekä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Hänen tarinansa on monille en-nakkoluuloja rikkova ja innos-tava, sillä hänellä on eräs piirre, minkä takia hän ei useimpien mielestä voisi koskaan tehdä työtä musiikin parissa: mies on syntymästään lähtien ollut kuu-ro. Vuoriheimo antoi puheen-vuoronsa jälkeen haastattelun Norssi Timesille.

*- Saamaani vastaanottoa on

vaikea kuvailla. Täällä oli paljon enemmän ihmisiä kuin odo-tin. Mahtava huomata, että niin monet ihmiset nyökyttelivät aina päätään tilaisuudessa, ja ymmärränkin tavallaan, että he samastuivat ja ymmärsivät, mitä tarkoitin. He ovat tietenkin mo-nikulttuurisia ja monikielisiä, jo-ten he ymmärsivät juttuni. On mahtavaa, että voi jakaa omia kokemuksiaan toisille, ja toiset saavat jotain siitä itselleen. Nyt on kyllä todella hyvä tunnelma siitä, että olen täällä.

- Olen käynyt monissa kouluis-sa, mutta tämä oli isoin ryhmä, jolle olen puhunut. Porukasta näki selvästi, että tänne on tullut kaikkialta maailmasta monitaus-taisia ihmisiä. En ole koskaan en-nen kokenut näin suurta ja mo-nitaustaista yleisöä. Alussa, kun kysyin, että kuka täällä on kak-sikielinen tai kaksikulttuurinen, niin käsiähän nousi ihan mah-tavan paljon. Tuntui siltä, että yhden huoneen sisällä oli koko maailma! Tiedän kyllä tämän koulun, tästä on monta kertaa menty ohi, mutta en ole koskaan saanut mahdollisuutta päästä kunnolla tutustumaan. Varmasti tämä on tosi mielenkiintoinen ja

rikas koulu, ja saatte olla onnel-lisia, että olette tällaisessa kou-lussa! Jos olisin teidän ikäisenne, niin olisin varmasti valinnut tä-män koulun.

*Signmarkin esitykset ovat

aina kaksikielisiä: hän itse räppää viittomakielellä, ja toinen esiinty-jä laulaa vierellä sanat suomeksi tai englanniksi. Vuoriheimo sa-noittaa kappaleensa itse.

- Usein kirjoitan henkilökoh-taisista kokemuksistani ja aja-tuksistani. Sitten on myös lähim-mäisten ja ystävien kokemuksia siitä, mitä he ovat kokeneet Suo-messa ja maailmalla kuurona tai ylipäätään erilaisena ihmisenä. Saan inspiraatiota sanoituksiin myös ulkomaankeikoilta. Esi-merkiksi kun esiinnyin Afrikassa, näin, kuinka kovaa elämä siellä maaseudulla on. Myös Ameri-kan-kiertueella olen nähnyt mo-nenlaista ja sain sieltäkin inspi-

raatiota. Esimerkiksi yhden biisin kirjoitin siitä, miten parisuhde on oikeastaan vähän kuin uhkapeliä. Tämän on varmasti jokainen ko-kenut. Mutta yritän aina myös

Nhi Tran

TEEMA: STEREOTYPIAT

Toimittaja pääsi myös kaverikuvaan Signmarkin kera.

Norssi Times ● 23

SusaNNa Ahonen

”Jaksoin uskoa itseeni niin kauan, että

muutkin alkoivat uskoa tekemiseeni.”

TEEMA: STEREOTYPIAT

24 ● Norssi Times

In touch with the worldEvery one of us dreams of travelling abroad at least at some point in our lives. One of the most popular reasons to travel is to see how different other cultures can be from what we’re used to, and gain new experiences. We decided to get in touch with a couple of people who have made their dreams about travelling come true by beco-ming exchange students, and ask them a couple of things about how different it actually is, far away from home.

MERI: In AustRAlIA duRIng thE 2013-2014 school yEAR

What were you expecting to experience or to see when you went for an exchange year in Australia?

I was hoping to have the time of my life, getting new friends from Australia, learning that cool Aussie accent and learning how to surf. I was hoping to spend a lot of time at the beach and I was expec-ting to see wild animals like kangaroos.

What were you expecting the local culture to be like?

I didn’t really have many expectations of the culture, I guess I was thinking it would be very similar to the one in Finland but more laid back and relaxed as everyone always says that Australians are so easy-going.

Were your expectations true or not?

Some of my expectations were true. I have got new friends, maybe not as easily as I would have thought, I guess have started to use some words and phrases they use in Australia, but the accent is not as strong here as I would have expected it to be. Though that again really depends on the region and many other factors.. I have been lucky enough to get to coastal part of Australia and to spend time on the beach and really see that surfing swell. I haven’t however been able to learn how to surf yet but hopefully summer will allow me to. I was expecting a lot more people to surf here than how many actually do and only the most dedicated ones do during winter time. And surprisingly almost all of them are boys! The most surprised I probably was of the culture, how diffe-rent everything is in another country and in a different family. The Australian culture really is different not necessarily in a bad way but just different.

Another thing that surprised me is really how close my Aust-ralian family has come to me, they really are like a second family to me and my host-sisters really are like real sisters to me!

VIllE: In BRAzIl duRIng thE 2012-2013 school yEAR

What did you expect to see or experience when you went to Brazil, and what did you expect from the local culture?

To be honest, I really did not know anything about Brazil as a country except that it is always hot over there, people there are open and that they love football. I think that is one of the reasons why I decided to go there for an exchange year, discovering and seeing things that you couldn’t even imagine existed. As I didn’t know too much about the country itself, I would say that I didn’t necessarily have that many expectations.

My dream year in Brazil? Well, I would picture it with sun 24/7, living by the beach while sipping on some Cai-pirinha, but that does not sound too realistic, does it now? Did your expectations match with reality, and if not, how was it different?

I actually got surprised by the fact that so few people actually spo-ke or understood English over there. Of course I was told befo-re going there that people there speak really poor English, but I wasn’t prepared for the fact that no-one in my new family knew English and that neither did their family friends.

So, the thing that hit me hardest was that I had to pick up a whole new language without really getting help from any-one. I didn’t expect communication to be such a big problem but it really became one when I didn’t understand what people around me wanted and they didn’t understand what I wanted. Eventually that problem disappeared as I started to control the language and it was really rewarding to understand everything. The tropical climate was also hotter than I expected and it forced me to wear shorts every day, (which I still wear up to this day) and I didn’t live too close to the sea so I didn’t get to go cool down every day.

One of the most memorable things I would say was the huge difference between social classes, whereas in Finland everyt-hing is more or less even. However, regardless of the social class I found almost everyone really warm hearted, hospitable and happy to show/share me their home country. sandra airio & kirsti raiko