NRO 3 2006 - helsinki.fi 2006... · taa luonnon monimuotoisuuden tilaa ... mennessä, kun talven väkisin istuu sisätiloissa. ” Janne: ... 2. 21 vee ja nainen 3

forstihuuto 3/2006 1

FORSTIHUUTO

NRO 3

2006

forstihuuto 3/20062

FORSTIHUUTONRO 3

Pääkirjoitus 3 Puheenjohtajalta 4Asiamiehelläsi on asiaa 5 Konttorista sammalpedille 6Identtiset kaksoset 9Fuksihallitus K-99 10Rakas päiväkirjani Komissa 14 Retkeilyä Pohjois-Suomessa ‘06 16Suomisisarukset Etelä-Amerikassa 18PM-kisat 2006 - “kisajournalistin” sinivalkoisin punaisin silmin 20Vaihdossa Kulttuurikatsaus: Kotikylillä Leningradin 23 1 viesti saapunut 25Elämää Forstilassa (osa III) 26Jahtivoudin ruokavinkit 27Tiedottajan palsta 28

LOKAKUU 2006

Forstihuuto on Metsäylioppilaat ry:n lehti, joka ilmestyy noin viisi kertaa vuodessa. Metsäylioppilas-lehti taas on Forstihuudon erikoisnumero.

Julkaisija: Metsäylioppilaat ry

Painopaikka: Yliopistopaino 2006

Toimituskunta: Päätoimittaja: Piia LauniainenTaittajat: Liisi Koivisto ja Anna Hyytiäinen

Kannen kuva: Piia Launiainen


PÄÄKIRJOITUS

Minulla on teille kaksi sanaa. Syksy ja fuksit. Ensiksi mainittu ei tule esiin tämän lehden sivuilla kuin sanana muutamassa jutussa. Fukseista on sen sijaan esittely

enkä malta itsekään olla heihin puuttumatta.

Olen tarkkaan harkinnut, täytyykö minun ottaa syksyä lainkaan käsittelyyn. Jos-tain syystä se tuntuu vastenmieliseltä. Johtuuko se kenties tästä? Luonto elää syk-lissä, jossa syksy on energian säästämisen aikaa ja viimeinen vaihe ennen täydel-listä lepoa talvella. Mitä me sitten teemme? Emme ainakaan lepää. Ei siis ihme,

jos syksyisin hieman ahdistaa, kun ympäröivä luonto elää toiseen tahtiin.

Tässä lukukauden ensimmäisessä numerossa jäimmekin mieluummin roikkumaan menneeseen. Suloisen myöhäissuven tunnelmat helpottakoot syksyn vastaanotta-

mista.

Lopuksi muutama sana fukseille: Lapset odottavat ensilunta. Metsäylioppilaat uusia fukseja. Hommaan kuuluu, että aluksi pälyillään. Pälyily on vain tapa tsek-kailla tulokkaita. Joku hövelimpi saattaa moikkailla jo ennen Hirvi&Taimi-juhlia. Pikkuhiljaa sitten edetään sanan vaihtoon, kiitos moninaisten juhlallisuustilai-

suuksien. Viimeistään vuoden päästä ollaankin jo vanhoja tuttuja.

Vielä yksi juttu. Metsäylioppilaiden keskuudessa elää vahva neuvomisen…tai pi-kemminkin ohjeistamisen perinne. Se johtuu vain siitä, että me kauemmin opis-

kelleet olemme jo kokeneet saman. Tästä seikasta ei pidä hermostua. ;)

RrrrakkaudellaPiiuska

PS. Menkää niiden kavereiden kanssa kaljalle, kun ne pyytää…

forstihuuto 3/20064

PUHEENJOHTAJALTA

Kulunut kesä vei minut luentosalista aikuisten ih-misten maailmaan. Sain nuuhkia ilmapiiriä suu-ren yhtiön metsäosaston työhuoneissa, käytävillä ja kahvihuoneissa. Metsäylioppilaan elämä ei ole pelkkää leikkiä, mutta myöskään metsänhoita-jaksi valmistuminen ei takaa muuta kuin entistä pulleamman kukkaron. Pulleampi kukkarokin on luvassa vain, jos onnistuu saamaan koulutusta-soaan vastaavaa työtä ja edes ”puolivakituisen” työpaikan.

Ottamatta kantaa siihen, onko sukupuolesta hyö-tyä tai haittaa työpaikan metsästyksessä, met-säosaston työntekijöiden sukupuolijakauma oli mielenkiintoinen. En juurikaan törmännyt nais-

Kesä töissä ja syksy opiskellessa

metsänhoitajiin. Sihteerijoukossa naisia sentään riitti, ja metsäylioppilasharjoitte-lijoista niukka enemmistö oli naispuolisia. Toisaalta metsäosaston työntekijöiden ikäjakauma on sellainen, että naisten puuttuminen ei ole suuri ihme: kolmekym-mentä vuotta sitten metsätieteitä opiskelleista naisia on häviävän pieni osa.

Organisaatiorakennemuutosten kourissa sinnittelevän yhtiön työntekijän on tur-ha kuvitella vakiintuvansa yhdelle paikkakunnalle. Jos kesä merkitsikin minulle matkustelua neljän eri paikkakunnan välillä, moni metsänhoitaja joutuu istumaan autossa huomattavasti enemmän. Omakotitalo metsänhoitajalla saattaa olla raken-teilla, mutta ei välttämättä työpaikkakunnalle, eikä edes naapurikuntaan.

Viikonpäivät erossa perheestään asuvalle ei liene ongelma, että työpäivät venyvät. Minäkin sain tottua paiskimaan lähes kymmentuntisia työpäiviä, jotta perjantaisin pääsisin muutamaa tuntia aikaisemmin läheisiä tapaamaan. Kellokortti sentään takasi sen, etten viettänyt yli 42,5 tuntia viikossa työpaikalla. Kellokortittomien ja korvaamattomuudestaan varmojen metsänhoitajien työviikon todellista pituutta voi vain arvailla!

Työelämässä vietetyn kesän jälkeen voin todeta olevani tyytyväinen siihen, että on jälleen syksy. Lopultakin saan asua Helsingissä, lopultakin saan viettää aikaa poikaystäväni kanssa. Myon luotsaaminen vie siivun vapaa-ajasta, mutta silti jää aikaa neljän tunnin kahvitteluhetkiin kertsillä. Opiskelijan elämä on helppoa – ai-nakin siihen asti, kunnes mieleen iskee huoli seuraavan kesän harjoittelupaikasta. (Ja tiedoksi kaikille: ainejärjestökokemus saattaa olla plussaa harjoittelupaikkaa hakevalle.)

Stressitöntä syksyä [email protected]


ASIAMIEHELLÄSION ASIAA

Kampuksella on taas tohinaa ja fuksitkin ovat varmaan jo päässeet sisälle kuvioihin. Tervetuloa metsäiseen porukkaan! Kesältä käteen jäi varmasti muistoja lomasta, reissuista ja festareista – varmaan aika monelle myös työtodistus kesätöistä. Työ- ja palkkatodistukset kannattaakin nyt säilöä hyvään paikkaan pahan päivän varalle. Ne ovat nimittäin niitä asiakirjoja, joilla voi tarvittaessa todistaa kuinka pitkään on ollut töissä ja millaisella palkalla.

Metsänhoitajaliittoon on tullut paljon kysymyksiä siitä, minne tehtyjen töiden kesto ja palkka pitäisi ilmoittaa. Opiskelujen aikaisten töiden kestoa ja palkkaansa ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa minnekään ennen kuin mahdollisen työttömyyden yllättäessä. Työttömyyden alkaessa työssäoloehdon täyttyminen tarkastetaan työtodistuksista Työvoimatoimistossa. Jos henkilö on myös työttömyyskassan jäsen, ansiosidonnaisen päivärahan määrä määritetään palkkatodistuksista. Muista siis säilyttää todistukset!

Monet tekevät töitä myös opiskelujensa ohella. Tällöin työt ovat usein osa-aikaisia ja ehkä myös hyvin epäsäännöllisiä. Toisinaan työtunteja kertyy viikossa kymmeniä toisinaan vain muutama. Osa-aikaisista töistä kertyneet hajanaiset tunnit on helppo kirjata muistiin Viikkotuntiselvitys-lomakkeen avulla. Tämä lomake löytyy Erityiskoulutettujen työttömyyskassan (ERKOn) verkkosivuilta, www.erko.fi , kohdasta Lomakkeet. Lomakkeeseen pitää pyytää työnantajalta tarvittavat tiedot mm. allekirjoitus, jotta lomaketta voidaan hyödyntää työssäoloehdon täyttymistä tarkistettaessa.

Muistathan, että Metsänhoitajaliitto on paljon muutakin kuin varautumista työttömyyteen. Opiskelijajäsenmaksulla, 15 euroa (ei sisällä työttömyyskassamaksua), saat mm. Metsänhoitaja-lehden luettavaksi neljä kertaa vuodessa. Joulun alla ilmestyvästä lehdestä löytyvät mm. Opiskelijoiden työmarkkinatutkimuksen tulokset. Lisäksi opiskelijajäsenille on tarjolla mentorointia, stipendejä, työmarkkinaseminaareja jne. Lisätietoja liitosta ja eduista saat osoitteesta www.metsanhoitajat.fi .

Muista myös, että olen täällä sinua varten, joten jos jokin asia mietityttää, ota ihmeessä yhteyttä!

Muista sitä ja muista tätä

Opiskeluintoa ja valoa syksyyn

[email protected]

forstihuuto 3/20066

Muutama onnekas sai viime kesäksi töitä alaltamme. Päätimme jakaa heidän kokemuksensa teidän kanssan-ne. Kuten hyvin tiedetään, forstin ensimmäinen kesä kuluu kenttäkursseilla. Todellinen koitos kesätöiden et-sintään avautuukin ensi kertaa vasta toisena opiskelu-kesänä. Haastattelimme tähän juttuun keskenään eri-laisten kesätöiden tekijöitä. Kesätöistään kertovat Vil-ma Issakainen (k-96), Janne Yrjönen (k-96) ja Markku Penttinen (k-97). Kysyimme muutamia olennaisia kysy-myksiä, joihin työläisemme vastasivat seuraavasti.

Konttorista

Kolmen metsäylioppilaan

sammalpedillepedille

kesätyökokemuksia

Vilma työskenteli Metsäntutkimus-laitoksella BioSoil-hankkeessa, joka toteutetaan kaikissa Euroopan unionin maissa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää metsien puuston, aluskasvil-lisuuden ja maaperän hiili- ja ravin-nevarastojen suuruutta ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtu-nutta muutosta. Lisäksi hanke kartoit-taa luonnon monimuotoisuuden tilaa keräämällä Suomessa 640:ltä 400 m2:n koealalta mm. tiedot kaikista putki-lokasvilajeista. Vilman työsuhde kesti 3kk, mutta metsässä tehtiin sen verran ylitöitä, että kenttäkausi ylsi yhdek-sään viikkoon.

Janne oli töiden etsinnässä varsin ah-kera, sillä hän työskenteli alkukesästä ME105-kurssilla assarina neljä viikkoa ja loppukesästä kuukauden Espoon

asuntomessuilla esit-telemässä parkette-ja tiedonjanoisille. Nyt keskityimme kuitenkin assariuden saloihin. Mark-ku teki töitään Skattalla siinä Alvar Aallon piirtämässä talossa, joka myös tunnetaan Stora Enson pääkonttorina. Markun löysi kesällä neljän kuukau-den ajan logistiikkaosastolta.Vilma löysi ilmoituksen työpaikasta METLAn nettisivulta ja myös opinto-neuvoja mainosti tätä ja muita vastaa-via hommia ahkerasti. Tämä oli ainoa ”oman alan” paikka johon hän haki, koska hänellä oli tiedossa jo muita töitä kesäksi. ”En edes odottanut enää minkäänlaista yhteydenottoa MET-LAlta, kun aika myöhään keväällä ilmoitettiin, että töitä olisi tarjolla jos vielä kiinnostaa.” Eli homman hän sai aika sattumalta. Janne kommentoi pai-

Piia Launiainen K-97Piia Launiainen K-97


kan saamista näin ”Laitoksen käytävil-lä kiiri keväällä huhu, jonka mukaan kesäksi palkataan assareita Hyytiä-lään. Alkuun mä olin ihan että WHAT, mitä ihmeen assareita? Kuitenkin huhu osoittautui paikkansa pitäväksi ja pis-tin ennakkoluulottomasti hakemuksen vetämään. Siitä se sitten lähti.” Mark-ku sai vinkin työpaikasta toiselta met-säylioppilaalta. Hommaan hän päätyi haastattelun kautta.

Tarkemmin Vilman työstä kertoo se, että hän oli biologin kenttäapulainen. Tehtävänä oli koealalle (VMI koealoja) saavuttaessa merkitä ympyräkoealan reunat ja kasvillisuusruutujen paikat biologille. Vilma keräsi näytteitä kent-tä- ja pohjakerroksen kasvillisuudesta

ja karikkeesta (kesän aikana n.430 näy-tettä), valokuvasi latvuspeittävyyttä ja keräsi muille hankkeille koealojen lä-heisyydestä mm. metsä- tai kerrossam-malta, maitikoita ja välillä mustikkaa tai katajaa. Jos omilta hommilta vielä jäi aikaa, hän auttoi biologia putkilo-kasvilajien etsimisessä. Ryhmällä oli koealoja yhteensä 87 ja jokaisella vie-tettiin vähintään pari tuntia, pahimmil-la jopa kuusi. Janne puolestaan opas-ti ensimmäisen vuoden opiskelijoita metsätieteiden saloihin. Aika paljon hän myös ajoi autolla ja oli mukana suunnittelemassa seuraavan päivän ohjelmaa. Markku taasen laivasi pa-peria Suomesta muualle maailmaan. ”Vastuullani oli tietyt markkina-alueet ja tiettyjen tehtaiden paperi. Lisäksi

pedille

Vilma ja Erkki koealalla.

Vilm

a Is

saka

inen

forstihuuto 3/20068

tehtäviin kuului laskujen tarkistamista sekä excel-hommia.”

Kysyttäessä, mikä työssä oli parasta, Vilma vastasi, että aurinkoisen kesän viettäminen ulkona ja sellaisten paik-kojen näkeminen Suomessa, joihin ei ikinä olisi muuten päätynyt. Jannen mukaan parasta hommassa oli-vat opiskelijat, opettajat, assaritoverit ja olut. Ja näiden kaikkien kanssa sai vielä olla metsässä. Markku nautti eniten aamun rauhalli-sista tunneista, jolloin saattoi saapua aamuseitsemältä lähes tyhjään raken-nukseen, istua koneen ääreen ja juoda kuppi kahvia. Tuohon aikaan päivästä sai tehdä hommia rauhassa, puhelin ei soinut eikä sähköpostia vielä tullut. Käytävätkin olivat hiljaisia. Muuta mukavaa oli logistiikkapuolen hyvä fi ilis. Kesätyöläiset otettiin siellä hy-vin vastaan.

Pakko oli myös kysyä työn huonoja

puolia. Vilmasta pahinta oli viettää au-rinkoinen kesä ulkona kumisaappaat jalassa ja usein sadevarusteet pääl-lä punkkien, hyttysten, mäkäräisten, paarmojen ja loppukesästä hirvikär-pästen torjumiseksi. Töitä tehdessä aika kului nopeasti, mutta vapaa-ajalla esim. Visulahden leirintäalueella ei. Janne koki uuvuttavimmaksi tekijäksi usein lähes 12-tuntisiksi venyneet työ-päivät. Eivätkä Hyytiälän aamut anna armoa assarillekaan. Markkua harmitti automaattikahvi ja se, että kesätyökol-legoiden kanssa ei ehditty kertaakaan bisselle, vaikka sitä monesti suunnitel-tiin.

Kuten Vilma totesi, taitaa metsäeko-logian opiskelijalla olla kenttätöitä tulevaisuudessa väistämättä edessään. Mutta maistuisiko ystävillemme sa-manlainen työ uudestaan? Vilma: ”Nyt tuntuu vielä siltä, että ihan heti ei ole tarvetta päästä metsään konttaamaan, mutta ehkä mieli muuttuu kevääseen

Jannen Jannen assaroitavia assaroitavia Hyytiälän Hyytiälän metsissä.metsissä.

Jann

e Yrjö

nen

Jann

e Yrjö

nen


Hehän ovat kuin kaksi käpyä

Kalle Vanhatalo K-97 Kalle Vanhatalo K-99

Identtiset kaksoset

mennessä, kun talven väkisin istuu sisätiloissa.” Janne: ”Totta Mooses! Ja itse asiassa olen jo ollutkin. Olin nimittäin mukana myös nyt syksyllä järjestetyllä ME101-kurssilla.” Markku: ”Ensisijaisesti tosiaan pyrin saaman jonkun toisen tehtävän, joko samasta tai jostain toisesta yrityksestä. Mut joo, menisin.”

Suomessa ei liene tapana kysellä toisten palkkoja, mutta päätin silti yrittää. Vilma ei ansainnut mielestään todellakaan paljon, mutta matkapäiväraha lohdutti häntä hieman. Janne koki ansainneensa tarpeeksi, ottaen huomioon että työpaikka tarjosi myös ruuan ja asumisen. ”Kouraan jäi ihan mukavasti, etenkin koska oma asun-toni oli samaan aikaan vuokrattuna eteenpäin eikä kuukauden aikana ollut juuri mitään muita kuluja.” Markku kertoo ansainneensa varsin mallikkaasti.

Tähän loppuun sopiikin hyvin Jannen viesti ensi kesää varten: ”Hakekaa forstit assariksi Hydeen! Se on rankkaa ja uuvuttavaa työtä, joka loppujen lopuksi voittaa 6-0 kaikki aikaisemmat kesätyöni, vaikka yhtä ja toista on tullut jo tehtyä.”

Kiitos Vilma, Janne ja Markku! Toivottavasti ensi kesä on kohdallanne yhtä valoi-sa töiden suhteen. fh

forstihuuto 3/200610

1. Nimi2. Ikä ja sukupuoli3. Pääaine4. Tehtävä hallituksessa5. Miksi metsä?6. Motto tai lemppari sananlasku7. Vapaa sana

1. Juha Honkaniemi2. 19 ja metsien mies3. Metsäekologia4. Isäntä5. Miksi ei? Metsässä on kivaa...6. ”Lihaa säästämättä, laadusta tinki-mättä!”

1. Suvi Viljaranta2. 19, tyttö3. Metsäekonomia ja markkinointi4. Emäntä5. En keksinyt yhtään hyvää syytä sille, miksi ei metsä :)6. Elämänohje: Mitä ei voi estää, se täytyy kestää.7. Heipparallaa kaikki forstit ja hyvää syksyn alkua! Toivottavasti pääsemme tulevan lukuvuoden aikana tutustu

Simo vaatehuoneelta hei,

Fuksihallitus K-99 esittäytyy

Juha - isäntä.

maan ja viihtymään kaikennäköisissä vauhdikkaissa tapahtumissa ja tilan-teissa, joita myös uuden hallituksem-me voimin koetamme teille (ja meille) parhaamme mukaan järkkäillä ;) Tör-mäillään!

1. Tiitu Bjårs2. 23 v, tyttö3. Metsäekonomia4. Tiedottaja5. Metsässä on kivaa, hyvässä seuras-sa…6. Mikään syy ei ole liian pieni syy juhlia7. Halataan kun tavataan!!!

Suvi -emäntä


1. Hanna Mikkonen2. 25-vuotias nuori nainen3. Puumarkkinatiede4. Taloudenhoitaja5. Olen jo niin pahasti sotkeutunut metsäalaan työni puolesta ja joutunut

1. Kaisa Haimi2. Täysi-ikäinen ja tyttöpuoleinen3. Metsäekonomia4. Taloudenhoitaja5. Koska kuusen katveesta olen läh-töisin6. Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin7. Metsä on kiva asia

Tiitu - tiedottaja.

Kaisa - taloudenhoitaja.

1. Jaana Korhonen2. 21 vee ja nainen3. Metsäekonomia4. Urheiluvastaava5. Metsä on ollut aina lähellä ja halu-an aina pitää sen lähellä.6. ”Hullu saa olla muttei tyhmä”7. Moi kaikille!

Jaana - urheiluvastaava.

metsänhoitajien vaikutukselle alttiik-si, että päätin antaa asioiden mennä metsään ihan kunnolla ja ottaa toisen kierroksen opiskelijaelämää. 6. Jos et voi voittaa, liity! Viitaten myös edelliseen kohtaan.7. Menestystä opintoihin kaikille teille metsän tytöille ja pojille!

1. Tero Tapio Sivonen2. Ikä 22 v. M.3. Mmeko4. Urheiluvastaava5. Viihdyn ulkona ja olen onnellinen metsässä. Samooja henkeen ja vereen.6. The greatest gift you can get is to be loved and love in return.7. Vapaata sanaa lykättäköön. Tulen varmaan avautumaan ihan tarpeeksi kokouksissamme. ;-)


1. Maija ”vapaavalintainen lempini-mi” Kymäläinen2. 21v nainen3. Metsävaratiede- ja teknologia4. Kaljamestari5. Mikäs muukaan? Puistahan me kaikki ollaan laskeuduttu.6. Älä syö keltaista lunta.7. Olkaas lapset kunnolla!

1. Teemu Paljakka2. 21 vuotias mies3. Metsäekologia4. Kaljamestari5. Paluu juurille.. esi-isiemme kotiym-päristöön, mikä perinteisesti on ollut hyvin oleellinen osa elämää.6. Niin kuin haluaisit omaan lasiisi kaadettavan, kaada myös muille.7. ”Freeeeeeedooooomm!!” (William Wallace, skotlantilainen vapaustais-telija)

1. Ari Lei-man2. -81, vaikka nimi viittaa mieheen niin vielä poika ja tatista ollaan.3. MMEKN Klapisti

4. Olla uljaiden ekonomien kaljames-tari, siis Herra kaljamestari ja muu-tenkin suostun melkein mihin vain – oikeastaan ihan mihin vain.5. Syitä on monia mutta kolme tär-keintä...

1. Meillä on sitä, sitä tulee koko ajan lisää ja sitä kysytään.

2. Sinne voi eksyä.3. Siellä voi olla alasti.

6. Ne piirtää kellä on liituu.7. Metskaan ja tsöraan skönellä silloin kun gamla voogu on bulii mut blosaa vaan snadisti.

Tero - urheiluvastaava. Maija - kaljamestari. Teemu - kaljamestari.

Ari - kaljamestari.


1. Jussi Posio2. 18v, Mies3. Metsäekonomia4. Haalarivastaava5. Pitkäaikainen harrastus ja intohi-mon kohde6. ”Miten onnellista elämme vielä”7. Metsäalan tulevaisuus on tulevien metsänhoitajien käsissä.

1. Martta Fredrikson2. 22 ja female3. Metsäekonomia4. Haalarivastaava eli tehtävänä ra-hankeruu5. Meissä jokaisessa asuu pieni puun-halaaja ;)6. Älä maire masennu7. Matti, do you want to party?

Jussi - haalarivastaava.

Martta - haalarivastaava.

Osmo- haalarivastaava.

1. Osmo Mattila2. 21 mies3. MMEKN4. Haalarivatsa5. Tarvis nähdä mäyrä.6. Tähtää korkealle: yksi osuma pää-hän riittää.7. (piilomainos: Syö jauhoja. Las-siekin syö.)

Fuksikurssin hallituksen kuvasi ja vastaukset kokosiPiia Launiainen K-97


12. - 29. elokuuta 200612. - 29. elokuuta 2006

La 12.8. Kuuluukohan sponsoreihim-me Savotta? Puuha-Pete on saanut edellispäivänä uuden, turkulaisen pas-sin. Ensimmäinen Juna. Venäjällä on sama raideleveys kuin Suomessa, kä-tevää! Rajalla seistään silti.

Su 13.8. Pyrähdys Moskovassa, rahan-pesua. Paikallinen opas, Punahanska, on avulias ja tietää paljon. Hän tulee mukaamme kun astumme Toiseen Ju-naan.

Ma 14.8. Olen junassa. Junassa on samovaari. Junassa on WC. Junassa on kaikki kaverit. Junassa voi syödä, juoda ja pelata korttia. En haluaisi milloinkaan poistua junasta. Illalla on kuitenkin mentävä hotelliin Sytkärin kaupungissa. Illallinen nautitaan istu-en punaisilla nahkaistuimilla diskopal-lon välkkeessä.

Ti 15.8. Vielä yksi juna, mutta se vaihtuu bussiksi. Iso Zenja on liitty-nyt joukkoon. Bussi vie meidät hur-jaa kyytiä laskuvarjopalosotilaiden majaan. Kaupungin nimi on Troitsko-Pechorsk. Taidetaan olla kaukana.

Ke 16.8. - ti 22.8. Jakshan kylässä ja siellä päin. Kaikenlainen homma täyt-tää päivämme: museot, kesyhirvet, tree penetration for scientifi c purpo-ses, ikimetsäkävelyt. Jaksha on kaunis, käymäläinnovaatioille tosin saattaisi löytyä kysyntää. Joka ilta saunotaan, käytössä on mm. pihtavihta. Viimei-senä iltana vannotaan ystävyyttä ja nostetaan maljoja. Kyläelämä huipen-tuu kuitenkin tiistaiaamuun, jolloin sa-meakatseiset sankarit rykivät sappeaan maastoon. Ei auta, lähdettävä on.

Henrik Schäfer k-96

Rakas päiväkirjani Rakas päiväkirjani KomissaKomissa

Piia

Lau

niai

nen


To 24.8. Päivän kohokohta on, kun marssimme erään alkoholisoituneen pariskunnan perinnepihapiiriin kuin eläintarhaan.

Pe 25.8. Minä ja jotkut ainaskin saim-me illalla nähdä tasavallan komeimmat sonnit.

Nämä 2 päivää teemana siis oli Komi Model Forest ja FSC-sertifi ointi.

La 26.8. Sama vanha juna. Sama van-ha matkaseura. Jopa sama vanha setä Aljosha on taas seurassamme.

Ke 23.8. Sytkärissä jälleen. Posliinille kakkaaminen on ihmeellistä! Excur-siones: Tutkimuslaitos ja paperitehdas. Rehelliset business-rosvot kertovat, miten täällä päin metsästä tahkotaan rahaa.

Su 27.8. Moskova. Ravintola Mu-Mu on oiva. Ilta vietetään venäläisten Hy-dessä. Koti-ikävä taitaa kaihertaa jo-kaisen rintaa, kun kuulemme liikutta-van tarinan Sorvan kylästä.

Jaksha on kaunis, käymäläinnovaatioille tosin saattaisi löytyä kysyntää.”

Ma 28.8. Taas Moskova, mutta lyhyt piipahdus Suomessa: juhlamokkaa arabiakupeista ja selväkielistä puhetta, jota oikeat immeiset viitsivät kuunnel-lakin.

Ti 29.9. Paluu Suomeen. Joukossa on vain kaksi ihmistä vähemmän kuin lähtiessä. Lasipalatsin edessä minulle tyrkytetään venäjäksi bussilippua Pie-tariin.

Liikuttuneita kuulijoita.

Piia

Lau

niai

nen Matkapäiväkirja on

subjektiivinen näke-mys opintomatkasta Venäjälle Komin tasa-valtaan, jolle osallistui 19 metsäylioppilasta, 2 historian opiskelijaa sekä 2 assistenttia met-säekologian ja metsä-varojen käytön laitok-silta. Matkan pohjalta tullaan julkaisemaan englanninkielinen kirja Komista, sen metsistä ja metsätaloudesta. fh


Retkeilyä Pohjois-Suomessa ’06 Paavo Ojanen k-96Tänä vuonna Pohjois-Suomen kurs-silla tutustuttiin Pohjois-Suomeen, ja hiukan Pohjois-Norjaan. Mukana oli 38 metsäylioppilasta, joista 22 oli kurssilta k-96, 16 vielä vanhempaa ja yksi suomen kieltä osaamaton. Jossu ei ollut mukana, vaikka kurssiohjel-massa niin lukeekin.

Retken alkaessa aamulla 31.8. Oulus-sa tunnelma oli odottava: kurssin joh-

tajaksi oli ilmoitettu mystisesti dos. Kubin, kurssiohjelmaa ei oltu kerrottu etukäteen, eikä bussin kyljessä lukenut Manninen. Hyvin matka kuitenkin läh-ti käyntiin ja sujui loppuun asti. Dos. Kubin johti retkeä tottuneesti, ties kuinka monen vuoden kokemuksella. Asiantuntemustakin löytyi moneen kysymykseen. Tosin sitä oli välillä vaikea havaita, koska dos. Kubinilla oli varmasti maailman hiljaisin ääni. Kurssille 97 vihjeeksi: viekää kurssin johtajalle megafooni, niin kuulette enemmän!

Retki kulki länsirajaa pitkin Aava-saksan (hienot maisemat tornista) ja Kolarin (mielenkiintoinen arboretum) kautta Raattamaan. Pallaksellakin (sumua, ei hienoja maisemia) käytiin.

...kurssin johtajaksi oli ilmoitettu mysti-sesti dos. Kubin, kurssiohjelmaa ei oltu kerrottu etukäteen, eikä bussin kyljessä lukenut Manninen.

”

Vähitellen päädyttiin Norjan Svanvi-kiin asti, missä isokokoinen norjalai-nen (ilmeisesti ruokittu öljyllä) kaivoi metsäpuron pohjalta näytille jokihel-misimpukoita. Takaisin etelään tultiin Kemijärven (sellutehdas) ja Oulangan (Kiutaköngäs oli hieno) kautta. Lopul-ta yhdeksänpäiväisen bussimatkan jäl-keen päädyttiin takaisin Ouluun.Ainakin juuri 17 päivän Komin-mat-kalta palannutta ilahdutti kurssin lep-

poisa ohjelma. Pitkien matkojen takia ei yhteen päivään mahtunut kovin montaa kohdetta, ja väliin jäi hyvin ai-kaa jutella kavereitten kanssa tai vain katsella ohikiitäviä maisemia. Iltaisin ohjelma loppui päivälliseen. Nukku-maan kerkesi vaikka 12 tuntia yössä, jos halusi.Metsäkohteita oli matkalla paljon ja kurssin aikana näki aika hyvän läpi-leikkauksen Hyytiälän pohjoispuolisis-ta metsistä. Vähintään yhtä mielenkiin-toista oli kuitenkin päästä tutustumaan hiukan metsätaloutta ja -teollisuutta laajemminkin pohjoisen elinkeinoihin ja luontoon. Eikä metsätalouttakaan käsitelty pelkkänä puuntuottamisena. Aika avartava retki!


Varp

u K

uutti

Dos. Kubin luennoi.

Kutsumme juuri Sinut juhlimaan kanssamme

mega- ördejä

pikkujouluja! Tarjolla

piparia, glögiä

ja muuta

mukavaa Seuraa V.I.P. postiasi...K-99


Suomisisarukset Etelä-Amerikassa

Homman nimihän oli se, että kansain-välisen metsäylioppilaiden järjestön IFSA:n vuotuinen symposium (IFSS = International Forestry Students’ Sym-posium) oli alkamassa Brasiliassa ja Argentiinassa, ja meidät onnekkaat oli valittu ylläpitämään Helsingin metsä-väen mainetta maailmalla. Tuuletukset saivat kuitenkin jäädä heti alkuunsa, sillä reissuhan ei alkanut ihan niin kuin piti: Sinin lento lykättiin seuraavaan päivään ja Hanna-parka jäi yksin soit-telemaan lehdelle Sao Paulon pimene-vään iltaan. Kun sitten lopulta saatiin koko konkkaronkka (allekirjoittaneet + Joensuun poikavahvistukset) samal-le mantereelle, iski Brasilian talvi vas-ten kokemattomien metsäylioppilaiden kasvoja. Narubikinit vaihtuivat viiteen villapaitaan ja äidin Suomesta lähettä-miin kalsareihin. Oltiin kuitenkin on-nekkaita. Toiset kun olivat lähteneet matkaan vain shortsit mukanaan.

Oli siis kylmä, niin helvetin kylmä, et-tei todeksi meinannut uskoa. Ja samaan aikaan paikalliset kertoilivat meille ta-rinoitaan ikivihreiden sademetsiensä runsaudesta. Suomessakin tuntui vain helle jatkuvan! Noh, lautasenkokoiset pihvit lämmittivät kuitenkin mieltä ja kieltä monesti päivässä, ja yllättäen sitä huomasikin jo omaavansa sel-laisen lämpökerroksen ihan omasta takaa, ettei villapaitoja enää tarvittu-kaan. Kerroksen syntymistä saattoi

tietysti edesauttaa myös liian vähäinen tamppauksen (kaikkihan toki tietävät teeveestäkin tutun Tampon) määrä, sil-lä paikan päällehän oltiin tosi asiassa menty vain istumaan. Istuttiin bussissa, istuttiin luennoilla, istuttiin yleiskoko-uksessa (jota tuttavallisemmin IFSA-piireissä GA:ksi (General Assembly) kutsutaan) ja istuttiin ravintoloissa niin, että tapahtuman ansiosta kesän aikainen vuosiluston kasvu takapuo-lissamme on silmin nähden normaalia huomattavasti leveämpää. Tietenkin tämän kaiken voi myös laittaa sen piikkiin, että Etelä-Amerikan seuduilla ylipäätäänkin vuosiluston paksuuskas-vu on aivan jotain toista luokkaa kuin meillä täällä pohjoisessa. Ällikällä oli

Narubikinit vaihtuivat viiteen villapaitaan ja äidin Suomesta lähettämiin kalsareihin. Oli siis kylmä, niin helvetin kylmä, ettei todeksi meinannut uskoa.

”nimittäin lyöty meidän lisäksemme myös moni muu pohjoisen opiskelija-toveri, kun paikalliset esittelivät meille kymmenvuotiasta männikköään, jonne Suomessa olisi lähinnä nopeasti tilattu vain harvesteria päätehakkuuta varten.

Puiden kasvunopeuden ymmärtämisen lisäksi paikallisten mañana-kulttuuriin oppiminen vei myös oman aikansa.

IFSS 2006Sini Makkonen K-95 Hanna Ohtonen K-97


Olihan se suuri järkytys kuriin ja Her-ran nuhteeseen tottuneille huomata, että myöhästyminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja matkaan sekä luentoihin va-rattu tuntimäärä kerrottiin aina kahdella, ellei sitten jopa kolmella, riippuen luen-noitsijan innostuneisuudesta ja matkan pi-tuudesta. Mutta kuten me vallan hyvin tie-dämme, elämä on, ja jos ei kerran ehditty ajoissa, niin oltiin sitten myöhässä. Aina joka tapauksessa paikan päälle päästiin, ja usein siellä ehdittiin myös hetki viet-tämään. (Viimeistään aina siinä vaiheessa niitä hetkiä riitti, kun olisi taas ollut seu-raavaan paikkaan lähtemisen aika.)

Puolessa välissä reissua Brasilia vaihtui Argentiinaan ja värikäs metsäylioppilas-joukko oli alun kylmyyden jälkeen lä-kähtyä. Oli yhtäkkiä kuuma, niin helvetin kuuma, ettei todeksi meinannut uskoa, ja bikinitkin löysivät vihdoin paikkansa maailmassa. Kuumuus oli onneksi kuiten-kin paikallisten puolesta otettu huomioon, ja muutaman iki-ihanan yön saimmekin

viettää teltoissa Argentiinan väärinpäin olevan kuun (ja satunnaisten kaatosatei-den) alla. Uimaankin siis myös päästiin: välillä kauniiden putouksien tuntumaan, toisinaan taas teltan pohjalle. Ja tuli-han sitä varsinkin noiden päivien aikana metsissä pyörittyä; niistä reissuista muis-tuttavat edelleen punaiset latosoliläiskät housunpunteissa ja lenkkitossuissa, sekä araukarian siemenet kirjahyllyn päällä.

Mutta kuten kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin sai myös tämä reissu tulla tiensä pää-hän. Tosin tämä tapahtui jälleen kerran vasta pitkän pitkän bussissa istumistuokion (tai oikeastaan yön) jälkeen, kun olimme matkustaneet Argentiinasta takaisin Brasi-lian puolelle reissumme aloituspisteeseen, Curitibaan. Tippa linssissä (taisimmekin olla ne ainoat) siis kiitettiin, kumarrettiin ja vannottiin ikuista ystävyyttä muiden maiden metsäopiskelijoiden kanssa, ja lu-pasimme tietenkin myös tavata nuo uudet ystävämme ensi vuonna Etelä-Afrikassa, jossa seuraava IFSS järjestetään. Näin

saatiin kaiken muun hyvän li-säksi myös ensi vuoden kv-vas-taavan ongelma-kin jo hoidettua. Enää ei tarvitse kissojen ja koi-rien kanssa etsiä vapaaehtois ia reissuun lähti-jöitä: kauniisti jos joku pyytää, niin me saatam-me uhrautua myös ensi vuon-na edustamaan Metsäylioppi-laat ry:tä. fh

Cryin’ babies, Fini from Sinland ja Hanna Otoñen

Sni M

akko

nen


PM-kisat 2006

Keskiviikko 20.9.2006:Vuosittaiset maatalous- metsätieteel-listen väliset Pohjoismaiden mesta-ruuskisat järjestettiin tänä vuonna jo 60. kerran. Juhlavuoden kunniaksi kisakaupungin valintakriteereitä oli entisestään tiukennettu, minkä vuoksi ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi, PM-kisojen kansainvälisen kisapaik-katarkasteluvaliokunnan kokouksessa, nousi luonnollisesti Pohjoismaiden pääkaupunki Helsinki.

Kisat saivat suorastaan huutavan läh-dön, kun lähes täpötäysi Viikin San Soran hornankattila osoitti mylvien suosiotaan arvovaltaisten kisajoukku-eiden saapuessa maittensa liput liehu-en jo legendaariseksi muodostuneelle areenalle. Soihtujen sammuttua matka jatkui välittömästi kohti SYK:n uima-stadionia, missä kisojen avauslaji näki päivänvalonsa ja odotusten mukai-sesti uinnissa edukseen osoittautuivat metsäylioppilaista ainakin erikoislaji-

”kisajournalistin” sinivalkoisen punaisin silmin

en erikoisosaaja Toni ”kisakirahvi” Kordelin ja yleisurheilun moni(t)aituri Kalle Simpanen joiden johdolla mie-het nappasivat viestikultaa ja taisipa Kallelle irrota myös yksi henkilökoh-tainen kiekko kaulaan.

Kalle kirmasi suoraan juoksuradalta korkeushyppy-kentälle ja niiasi ohimennen kauniisti taululle luke-

mat 160cm...”

Samanaikaisesti uimastadionin edus-talla kisaorganisaatio koki kovan ko-lauksen, sillä suuren katsojamäärän ja osanoton ylittäessä roimasti stadionin kapasiteetin joutuivat he kylmästi jättä-mään osan faneista (osa ulkomailta asti raahautuneita) kisapaikan ulkopuolelle odottelemaan kuljetusta takaisin kisa-kylään. Hätä ei kuitenkaan ollut juuri minkään näköinen, sillä paikalla sat-tui olemaan kuin luojan saattelemana, tiettävästi ainakin yksi metsäläinen. Tämä kyseinen metsäylioppilas oli va-rautunut kisareissuun niin kuin mihin tahansa reissuun aina pitääkin eli täys-pakkauksella nestemäistä ”pureskelta-vaa”. Ei voi kun todeta, että nohevaa toimintaa. Tällä tavoin ulosjääneillä kisajoukoilla oli mahdollisuus aloittaa avauspäivän päälaji ”iltakaljojen kis-konta” jo hyvissä ajoin, josta näyttikin illan mittaan koituneen etua. Kisojen avajaisbileet C-grundilla jäivät koh-tuullisen vaisuiksi ainakin ruotsalais-ten osalta, koska heille ei löytynyt alle

2 prosenttisia alkoholijuomia. Vieraan-varaisena kaverina yritin kuitenkin tar-joilla heille letkeästi vedellä laimen-nettua kaljaa, mutta syystä tai toisesta se ei kelvannut... Kohtalaisen nirsoa porukkaa siis!

Antti ”Andy” Alestalo K-97


Torstai 21.9.2006:Pallopelien ja yleisurheilun avajais-päivä avautui kohtuullisen kirkkaana, mutta jostain tuntemattomasta syystä ainakin omalta kohdaltani sumeni en-nen klo 08:30 jolloin kuningaslajin eli jalkapallon miesten kuninkuusottelu Ruotsia vastaan käynnistyi (kuulemma turpaan tuli, mut svedut ”skrinnas öö-gaan” promilleissa). Hädin tuskin sain raavittua pahimmat painajaiset pois silmistäni puoleen päivään mennessä. Raahauduttuani Monarin saddledo-meen alkoikin jo odotettu salibandyn MM-fi naalin uusinta Suomi-Ruotsi. Kaikki näytti hyvältä, kun valmennus-johtokin oli yksimielinen taktiikasta (verenmaku ruotsalaisten suuhun ja voitto hinnalla millä hyvänsä) ja yk-kössentterimme Aku ”Juupajoen Ju-mala” Mäkeläkin saapui paikalle. Peli sujui tasaisissa ja ainakin suomalaisten osalta suhteellisen sekavissa merkeis-sä koko ottelun ajan punaisten silmien välkähdellessä kaukalossa, mutta fi ilis oli olosuhteisiin nähden hyvä (ottaen huomioon eräänkin nimeltä mainitse-mattoman kisajournalistin värikkäät haukotukset monarin kaakkoiskulmal-la toisella erätauolla). Kunnes ”yllättä-en” kolmannessa erässä Hannu Hanhet luonnollisesti ”hillottivat” voittomaalin Akun ja muiden jäädessä nuolemaan sisällöttömiä ja sokerittomia munkke-jaan. Tästä alkoi kenties ensi vuoden revanssiin saakka kestävä keskimää-räistä keskivaikeampi masennusjakso suomalaisten keskuudessa. Kuulemani mukaan monet kuitenkin onnistuivat lievittämään mentaalista vajetilaansa keskiketterällä ja muilla iloliemillä il-lan ”kuuskytlukubileissä” Oopperassa, jopa siinä määrin ettei enää aamuyös-tä muistanut koko ottelua tappiosta nyt puhumattakaan. Iltaväännöissä ei Suomea päästy tälläkään kertaa yllät-tämään..

Perjantai 22.9.2006:Aamupäivällä kiillotimme kilpeämme jalkapallon osalta ryöpyttämällä Norjaa peräti 7-2, jonka jälkeen alkoi välittö-mästi salibandyottelu Tanskaa vastaan. Juuteista ei juuri vastusta ollut, mistä kertoo karua kieltään mm. allekirjoit-taneen tehot 6+5 kahden erän jälkeen ja lopputulos 28-2 vaikka kolmannen erän pelasimme fair play-hengessä kahdella viittä vastaan. Salibandymat-sin jälkeen Tanska korjasi tilanteen jalkapallo-ottelussa, joka näytti vielä toisen puoliajan alussa olevan täysin Suomen hallussa. Voitto Tanskasta oli-si riittänyt kruunaamaan Suomen täh-distön turnauksen kuninkaaksi, mutta tällä kertaa ei maistunut vaikka viimei-seen peliin oli kiidätetty aiemmissa ki-soissa jo legendan maineeseen noussut Ruotsin kaataja Tapio ”El magico” Luhtasaarikin. Suomalaisten suruja lievittämään riensivät yleisurheiluken-tälle todelliset metsä-ässät Ilari Pork-ka ja Kalle Simpanen, jotka ”puoli-valoillakin” olivat viestissä vähällä ohittaa kilpakumppaninsa kierroksella ja jättivät näin mm. ruotsalaiset rui-kuttamaan lähes valovuosien päähän kantapäistään. Ruotsalaisilla oli kui-tenkin varsin pätevä selitys karvaaseen tappioon, sillä edellisillan bileet olivat vetäneet veronsa kun erään viestijuok-sijan kurssikaveri oli tiettävästi juonut ainakin puolilasia siideriä oopperassa ja näin valmennustaktiikat menivät täysin penkin alle, kun juoksijoille ei kunnolla ohjeistettu edes piikkareiden sidontaa. Huimaan kisavireeseen yl-tyneelle Kalle ”spiidi” Simpaselle ei kolme kultaa vielä riittänyt. Syykin on selvä: koskaan ei voi päästä nöy-ryyttämään liian usein ”perssoneita ja fagerssoneita”. Kalle kirmasi suoraan juoksuradalta korkeushyppykentälle ja niiasi ohimennen kauniisti taululle lukemat 160cm, jonka jälkeen kanssa-


hyppääjät päättivät luovuttaa suosiolla, kun joku mainitsi Kallen ennätyksen lähentelevän ”Viikingin” kusirajaa. Kisojen multikultamitalisti antoi näin mukavan lähtölaukauksen illan latobi-leisiin. Latobileet sujuivat rauhallisis-sa merkeissä heinien seassa painiskel-len, jonka jälkeen kisajurris.. korjaan kisajournalistin ominaisuudessa olin velvoitettu lähtemään seu-raamaan seuraa-

Taas tuli todistettua, että suomalaiset naiset eivät ole vain länsinaapureitamme kauniimpia, mutta myös taitavampia ja strategisesti kypsempiä.”

via käänteitä jatkoille tuntemattomaan määränpäähän, jossa kaikki ihmisetkin osoittautuivat tuntemattomiksi tietysti ”kisakirahvi” Kordelinia lukuun ot-tamatta. Muistini tai siis muistiinpa-nolehtiöni musteni kuitenkin jossain vaiheessa pulloa, ja näin ollen kor-keamman luokan raportoitavaa ei näil-tä jatkoilta irronnut.

Lauantai 23.9.2006Viimeinen kisapäivä lähti liikkeel-le yllättävänkin virkeästi, lienevätkö edellisillan dopingit vielä vaikutta-neet asiaan. Salibandyssa viimeinen vastustajamme oli ilmeisesti Norja ja jostain syystä valmennusjohto halusi antaa allekirjoittaneelle vastuuta maa-lin suulla, joten päätin kokeilla aivan uutta torjuntametodia ja pitää turnauk-sen ensimmäisen nollapelin. Lansee-rasin siis tulevien vuosien kenties te-hokkaimman ja maailmaa mullistavan torjuntatyylin, jota voitaneen kutsua ”silmät seisoo - tekniikaksi”. Silmiäni liikuttamatta pidin norjalaishyökkääjiä pilkkanani lähes kaksi erää ”imuroi-den” vain yhden maalin, jota sitäkään en luonnollisesti nähnyt. Nollapelin rikkouduttua motivaationi maalin suulla laski siinä määrin, että pelasim-me kolmannen erän ilman maalivahtia voittaen ottelun näytösmäiseen tyyliin

12-2 tehoduon Mäkelä-Heikkilä pela-tessa kuin selvin päin. Kuin kirsikka-na kakun päällä kisat kruunasi naisten hegemonia ottelu Ruotsia vastaan Vii-kin San Soralla, joka sai huikaisevan päätöksen Suomen ottaessa täysin an-saitun voiton viime minuuttien voitto-maalilla. Taas tuli todistettua, että suo-

malaiset naiset eivät ole vain länsinaa-pureitamme kauniimpia, mutta myös taitavampia ja strategisesti kypsempiä. Kun vielä Kumpulastakin kantau-tui ilouutinen Suomen voitettua sekä miesten että naisten lentopallokultaa maatalouspuolen häikäisevien Korve-nojan sisarusten (Juho ja Outi) joh-dolla, oli tunnelma kohota taivaisiin jo iltapäivällä. Tästä oli hyvä jatkaa ban-ketin kautta helmeileviin jatkobileisiin Valkoiseen saliin. Viimeistään jatkoilla viimeisetkin kisapaineet karisivat har-teilta ja tunnelma oli sen mukainen. Sen suuremmin juomia kuin juoma-laulujakaan säästelemättä juhlaväki osoitti loistavaa veljeskansahenkeä värssyjen raikuessa ja letkajenkkojen jatkuessa aina Aleksanterinkadulle asti, josta muut skandinaavit pilkun jälkeen lähtivät busseillaan kohti terminaalia, ei niin vähin äänin. Viikissä jatkojen jatkot jatkuivat luonnollisesti aina aa-muun asti ystävällisten tanskalaisten jättämien mallasjuomien voimalla, ja paikalla oli kuinkas muutenkaan jäl-leen kerran myös PM-kisojen yhdek-sänkertainen kultamitalisti ”kisakirah-vi” Toni Kordelin.

Ensi vuoden kisoja odotellessa, näihin kuviin ja tunnelmiin.. fh


VAIHDOSSATästä alkaa uusi juttusarja, jossa vaihtoon lähteneet kollegamme kertoilevat tunnelmistaan. Eurooppa on jälleen ollut houkuttelevin kohde. Sieltä meille viestivät Ninni Itävallasta, Tiina Espanjasta ja Jouni Portugalista. Eeva sen sijaan lähti aina Kiinaan asti. Petteri ja Maiju valitsivat maantieteellisesti lähellä mutta henkisesti kaukana sijaitsevat Pietarin. Jokaisen kohteeseen pääsemme tutustumaan paremmin tekstiviestien ohella isommassa jutussa. Aloitamme perehtymisen Petterin ja Maijun Pietarista.

Elo Pietarissa on kuin lumpeen-lehti Nevassa. Tätä kaunista aforismia voisimme avata seu-raavilla pietarilaiselämää ku-vaavilla avainsanoilla:

Nähtävyydet. Pietarissa nähtä-vyyksiä ja kulttuuria on paljon, museoita, kirkkoja, monument-teja, teattereita, suihkulähdekon-sertteja, kahviloita, kirjakaup-poja ja kaunista arkkitehtuuria. Eremitaasin taidegallerioissa voi lenkkeillä viikon päivät ja mikä parasta, lysti on ilmaista opis-kelijalle. Japanilaisturistinähtä-vyyksien lisäksi suosittelemme käyntiä neuvostolähiöissä ja toreilla, jalkapallo-otteluissa ja lähibistrossa. Ehdottomasti kan-nattaa myös testata blinikiskoja, jotka ovat slaavilainen vastais-ku ylikansallisille pikaruokafi r-moille. Näitä myös Suomeen, kiitos!

Maiju Linkosalmi ja Petteri Mönkkönen K-96

Sillat. Pietarin sillat nousevat yöllä joiksikin tunneiksi ylös jäättömään aikaan. Ellei halua aamuun asti silto-jen kiinni menemistä vartoa, kannattaa olla oikealla puolella jokea. Näyttävää siltojen nousua voi ihailla joko romanttisesti graniittimuurilla istuen tai juhlahu-mussa yökerholaivassa.

Kulttuurikatsaus: Kotikylillä Leningradin

Mai

ju L

inko

salm

iM

aiju

Lin

kosa

lmi

Petteri


Käytöstavat ovat Pietarissa tärkeitä. Palvelu paranee saman tien kun päästää suustaan kiitoksen tai ole hyvän. Teitit-telyä ei saa unohtaa. Etuilu kuuluu osana tapakulttuuria. Ei ole toivoakaan suoma-laisesta säntillisestä jonosta, vaan täällä ehtii kuka nopeimmin rynnii.

Kontrolli. Yliopiston alueella kaikkien pitää kantaa kuvalla varustettua opiske-lijakorttia mukanaan ja todistaa henki-löllisyytensä joka vaksille. Asuntolaan ei vieraita päästetä ilman perusteellista kuulustelua ja pantiksi jää passi tai opis-kelijakortti. Videokameroiden tilalla on valvovat (tai nuokkuvat) silmäparit kaikkialla. Jalkapallo-ottelua ei pääse katsomaan ilman kolmea perusteellista ruumiintarkastusta.

Elintasoerot. Leveät kaupunkimaastu-rit öykkäröivät Pietarin kapeilla kaduil-la, eivätkä juuri kunnioita köpöttäviä mummoja eikä pappojen Ladoja. Raha on täällä valtaa, ja jos rahaa on, se myös näytetään. Eräskin opiskelija meidän yliopistostamme asuu tietojemme mu-kaan 700 neliön luksuspalatsissa yksin! Suurin osa meistä elää kituuttaa ahtaissa opiskelijakommuuneissa.

Lemmikit. Pietarilaisia joka kodin lem-mikkejä ovat viemäreistä nousevat äkäi-set hyttyset ja seinäeristyksissä majaansa pitävät rotat. Fumigator, eli kemiallinen töpseliin asetettava hyttysenkarkotin onkin oiva apuväline tässä piinavassa sodassa. Rottiin tepsii leikkuulauta tai listan pätkä.

Mummot. Pietarissa virkavaltaan ei voi luottaa, mutta mummoihin kyllä. Tätä kylää, niin kuin muutakin Venäjää, hal-litsevat mummot. Näitä Leningradin piirityksen nähneitä vanhuksia löytyy takuu varmasti joka museon nurkasta,

narikoista, yleisövessoista, metron liu-kuportaiden valvomoista, vihannes- ja kukkamyyjinä, kaikkialta. Mummot etuilevat röyhkeästi, ojentavat nuorta kansaa metrossa ja jakelevat neuvo-jaan. Mummot ovat myös hyvin tietoi-sia paikastaan. Mummoja on selvästi enemmän kuin pappoja, lienevätkö papat uhkarohkeasti kaahanneet La-doillaan Pietarin kymmeniin kanaviin? (Tilastojen mukaan Pietarin 539 sillal-ta kanaviin tippuu keskimäärin auto kuukaudessa.)Vai ovatko nämä etano-lipitoiset karpaasit syöneet liikaa Ne-

van kalaa, jota he onkivat muovipussi-en ja styroksinpalojen seasta.

Metro. Ainakin sadan metrin syvyy-dessä Pietarin soiden alla metrossa val-litsee harras tunnelma. Työmatkalaiset lukevat roskapokkareitaan tai nuok-kuvat penkillä. Jalaton sotaveteraani-kuoro pistäytyy silloin tällöin konser-toimassa keräten rahaa. Tämä maasto-pukuinen joukkio vaihtaa vaunua joka pysäkillä ja joikuaa parissa minuutissa jonkun kasakkalaulun. Metrolla mat-kustaminen on kätevää mutta myös jännittävää; ikinä ei voi tietää, mikä raaja tällä kertaa jääkään paukahtavien ovien väliin.

Marsut ja Tsastnikit. Toisia käteviä kulkuneuvoja Pietarissa ovat Marsut, eli Marshrutkat ja Tsastnikit eli kan-santaksit. Marsulla eli reittitaksilla ei ole lainkaan pysäkkejä, vaan niihin voi hypätä milloin tahansa vaikkapa lii-kennevaloissa. Ahtaudut pakettiauton takaosaan ja annat mummoille kädes-

Tilastojen mukaan Pietarin 539 sillalta kanaviin tippuukeskimäärin auto kuukaudessa.

”


tä käteen vietäväksi pari kympin seteliä. Lippu ja vaihtorahat palaavat taskuusi samalla tekniikalla. Poistuminen onnistuu samoin myös liikennevaloissa tai kovaan äänen karjaisemalla kohteliaan pyynnön. Tsasnikit ovat verrattomia kulkuneuvoja öiseen aikaan. Heilautat kättä, avaat kol-hiintuneen Ladan oven, tinkaat hinnan kolmesta sadasta ruplasta sataan ruplaan, ja hyppäät kyytiin. Normaali taksi onkin liian turvallinen ja tunnelmaltaan kovin lattea. Jos siis haluat vaikuttaa aidolta pie-tarilaiselta, tsasnikkeja kannattaa käyttää.

Bardak. Tätä tapahtuu täällä usein: sat-tuu jotain odottamatonta, kukaan ei tiedä mistään mitään, mikään ei toimi, ihmiset käyttäytyvät irrationaalisesti. Syntyy bar-dak eli hässäkkä. Mutta slaavilainen lavea luonne ei ole millänsäkään. Mikään ei mene suunnitelmien mukaan, mutta kaik-ki onnistuu.

Pietarilaistuminen. Tässä nahkatakkien, minihameiden ja korkokenkien luvatussa maassa suomalainen tallaaja erottuu liian-kin hyvin joukosta. Itsessämmekin olem-me jo havainneet pientä pietarilaistumista. Petterillä kasvaa takatukka jo nahkatakin kauluksen päälle ja Maijun korkokengät kopisevat mukulakivetyksellä. Ostoslis-talla ovat vielä suippokärkiset miesten-kengät ja minihame. fh

Terveiset Kiinan materiataivaasta - Shanghaista. Kaikki halpa täällä on paskaa. Joten jos et tingi, olet tyhmä :)

Lähettäjä: Eeva

Lähetetty: 29. syys 2006

klo 17:44:05

Juu, on täällä aika kulunu. Mut ihan neuvona, niin ei tänne kannata lähtee, aika kauheeta on ollu, et pysykää kotona vaan, ei kannata lähtee! Älkää tulko tänne!

Lähettäjä: Jouni


klo 00:17:10

Kaikki on täällä tuttua, mutta kuitenkin niin erilaista. Saksalainen järjestelmällisyys vaikuttaa, mutta itävaltalaisten rempseä ote keventää sitä huomattavasti

Lähettäjä: Ninni

Lähetetty: 4. loka 2006

klo 12:31:42

Tämä Espanja on kyllä mukava maa, kun kaiken voi tehdä vasta huomenna. Ainoa ongelma on, mitä tehdä tänään. No mennään tietysti rannalle niin kuin eilenkin.

Lähettäjä: Tiina


klo 23:39:27

1 VIESTI SAAPUNUT

Mai

ju L

inko

salm

iM

aiju

Lin

kosa

lmi

Maiju


Elämää

Ulkona on pimeää kun saavun ko-tiin. Istun ikkunan ääreen kannettava ”omena” sylissäni ja katson ulos, näen lehtien leijailevan kohti maata. Havah-dun. Syksy on saapunut. Minne katosi-vat yöttömät yöt, säännöllinen elämän-rytmi sekä säännölliset (opintotukea) huomattavasti suuremmat tulot??

Miten työelämä sitten eroaa opiskeli-jan arjesta? Suurin ero lienee ainakin siinä, että kaikki on uutta ja ihmeellis-tä. Jännä asia mitä semmoinen pieni asia kuin motivaatio tekee. Se mikä sitten on yhtäläistä, on yhteisen ajan löytymättömyys. Tutustumisvaiheen jälkeen ruvetaan muiden kesätyönteki-jöiden kanssa puhumaan tuopille me-nosta ja terassilla istumisesta. En ehti-nyt kesän aikana istua terassilla kertaa-kaan, en työkavereiden, enkä muiden kavereiden kanssa. Minne katosivat ne nuoruuden kesät, jolloin ei ollut muuta kuin aikaa?

Forstilassa (osa III)

Kesätyöt ovat oppimisen aikaa, niin työhön liittyvien asioiden suhteen kuin myös oman itsensä oppimiseen. Sa-malla tavalla kun katsoo Skunkkivuo-ren S-marketissa pitkään sitä äitiä, joka ostaa kiukuttelevalle lapselle karkkia (lapsen vaatimuksesta!!), niin samoin sitä ns. ”oikeissa töissä” huomioi niitä asioita, joita ei tulevaisuudessa näe it-sensä tekevän. Näkee käytännössä nii-tä korulauseita, joista meidän johtami-sen ja tiimityöskentelyn oppikirjoissa puhutaan. Aina asiat eivät mene kuten Boston Consulting Groupin tekemissä malleissa tai McKinsley & Co:n neli-

Kesä Forstilassa oli erilainen muista viettämistäni kesistä. Ympärillä olleet tutut ihmiset katosivat kukin omiin rientoihinsa...

”

kenttämatriiseissa. Rakkaat höpönas-sut, älkää nyt ymmärtäkö väärin!! Ke-sätyöt ovat positiivinen asia, mutta nii-den lomassa on enemmän kuin tervettä tehdä myös kriittistä itsetutkiskelua.

Kesä Forstilassa oli erilainen muista viettämistäni kesistä. Ympärillä olleet tutut ihmiset katosivat kukin omiin rientoihinsa, yksi oli töissä jalkapallo-huligaanien luvatussa maassa. Toinen nautti aurinkoisesta ja lämpimästä ke-sästä lomaa viettäen. Kolmas taas ajoi trukkia Juukeskuksen (Puukeskus) va-rastolla ja neljäs istui toimistossa, jos-sa ei ollut kuin koneellinen ilmanpois-to ja sekin toimi silloin kun sille sopi.. Toisiin törmäsi ja toisiin ei. Ajoittain naapurustosta tuli myös pyyntöjä al-koholin väärinkäyttöön, valitettavan usein keskelle viikkoa sijoittuneista ti-laisuuksista joutui lähes poikkeuksetta kieltäytymään (juomaan max 12-kes-kiolutta), sillä työt näyttelivät kesässä pääosaa. Töissä oli mielenkiintoista seurata kuinka ihmiset odottivat omien lo-miensa alkamista. Käsitys palkallinen kesäloma oli ainakin allekirjoittaneelle ihmeellinen asia.. sillä itse tulen viet-tämään ensimmäistä palkallista ke-

sälomaani joskus 2010 tai 2011 riippuen siitä miten saan opintoni pakettiin ja työpaikan. Kohtalaisen vieras asia

tuo kesäloma siis. ;-)

Syksystä kertoo Forstilassa alkanut muuttorumba.. K-97 kurssilaiset ovat hyvää vauhtia kasvamassa Forsti-lan suurimmaksi kurssiksi. Syksy on muutenkin ihanaa aikaa, on taas aikaa nauttia kavereiden seurasta, käydä shoppailemassa, istua kuppiloissa ja käyttää alkoholia, ehkä ajoittain myös väärinkäyttää.. sillä onhan opiskelu opiskelijan palkallista lomaa kesätyön-teosta!?!

B 22


Jahtivoudin

Syksy lähestyy kovaa vauh-tia, kuten myös hirvijahdit. Lehden ilmestyttyä on jo en-simmäinen jahti ainakin ta-kanapäin ja toivon mukaan silloin löytyy pakastimista jo lihaa. Vouti syötti viimeiset lihansa uudelle metsästyska-verilleen, joten nyt joudutaan tyytymään kasviskeittoon.

ruokavinkit

Sosekeitto lihan himossa

Pilko kasvikset pieniksi ja keitä kypsiksi kasvisliemikuution, pip-purin ja tietenkin veden seurassa. Kun kasvikset ovat kypsiä kaada neste ASTIAAN ja soseuta kasvik-set sauvasekoittimella. Lisää nes-tettä niin, että keitto on helposti lu-sikoitavaa. Lisää lopuksi smetana. Sekoita kokoajan. Koristele voissa paistetuilla leipä kuutioilla ja per-siljalla.

5 perunaa1 parsakaali2 porkkanaa1-3 sipulia maun ja koon mukaan

1 kasvisliemi kuutiohyppysellinen rouhittua mustapippurian.1 litra vettä

1 purkki smetanaa


PalauteTästä lähin meille saa antaa palautetta. Me suorastaan kaipaamme sitä. Mikäli olet ujo tai muuten vain häveliäs ihminen etkä tykkää huudella kommenttejasi käytä-villä, tartu näppäimistöösi ja anna palaa. Otamme vastaan kaikenlaista palautetta, myös juttuideoita. Teemme tätä lehteä teille, rakkaat lukijat, siksi olemme kiinnos-tuneita aatoksistanne.

TerveisinFH:n [email protected]

Tiedott ajan palstaHei kaikki uudet ja vanhat forstit! Tässä tietoa tulevasta:

Excu Maa- ja metsätalousministeriöön 31.10. klo 14-16.

Hirvi- ja taimijuhla 8.11. Bottalla. K98:n järjestämät jatkot myös Bottalla.

Teatteriretki Helsingin kaupunginteatteriin 14.11. klo 19. Näytelmänä ”Paratiisisaari”.

Hirvijahti nro 3 Hyytiälässä 25.-26.11.

Yrittäjyysinfo 27.11.

Itsenäisyyspäivän soihtukulkue 6.12.

Näiden lisäksi luvassa on vielä ainakin fuksikurssin järjestämät pikkujoulut, josta lisää tietoa myöhemmin.

Muistakaa myös, että Metsäylioppilaat ry:n uusi hallitus valitaan marras-joulukuussa. Asettukaa siis ehdolle! Myös fuksit ovat erittäin tervetulleita

mukaan hallitukseen.Samalla valitaan edustajia myös muihin luottamustehtäviin.

Kaikki kiinnostuneet rohkeasti mukaan!

Värikästä syksyä toivottaa Ilona.

Documents

NRO 3 2006 - helsinki.fi 2006... · taa luonnon monimuotoisuuden tilaa ... mennessä, kun talven väkisin istuu sisätiloissa. ” Janne: ... 2. 21 vee ja nainen 3