Upload
poleemi
View
254
Download
3
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Joulu-Poleemi
Citation preview
poleemiJoulu
4 / 2009
�� ��
Pääkirjoituspoleemi
Ilkka Kärrylä
Joulun monet merkitykset
Aku Ankka -lehti julkaisi jo ensimmäisenä ilmestymis-
vuonnaan 1952 Jouluparaati-nimisen erikoisnumeron
lukijoiden joulunodotusta piristämään. Jouluisista ankka-
tarinoista tuli jatkuva perinne, jota nykypäivän nostalgi-
kot muistelevat lämmöllä.
Poleemin toimituksella ei ole rahkeita ylimääräisen
joulunumeron tekoon, mutta nyt lehden 34. ilmestymis-
vuotena oli vihdoin aika ottaa juhla vuoden viimeisen
numeron teemaksi. Tahdomme osaltamme luoda joulu-
mieltä, mutta vaikka Ankkalinnan idyllinen joulu lähellä
sydäntäni onkin, eivät loppuvuoden juhlapyhät ole pelk-
kää piparintuoksua. Joulupoleemin tavoitteena onkin
tarjota aiheeseensa tavallisia jouluisia painotuotteita
laajempi näkökulma.
Perinteisistä joulun narratiiveista – lehtijutuista, tari-
noista ja sarjakuvista – löytyy joitakin yleisesti toistuvia
tirkistysaukkoja. Niissä korostuvat perhearvot, kaupal-
lisuus sekä kenties uudessa nousussa oleva uskonnolli-
suus. Eniten joulun kuvaa määrittää kuitenkin kertojan
oma suhtautuminen: puolesta vai vastaan, hyväksyvästi
vai kyynisesti? Joulu jos mikä jakaa mielipiteitä ja pakot-
taa usein mustavalkoiseen ajatteluun.
Perhearvoihin vetoaminen on luultavasti neutraalein
tapa tuottaa positiivista joulukuvaa. Disney-maailmassa
koko Ankan suku pääsee mahdottomienkin kommellusten
jälkeen kalkkunapöydän ääreen. Iltapäivälehdissä julki-
suuden henkilöt kertovat ihanimmista joulumuistoistaan
rakkaidensa seurassa. Joulukuvastoissakin näkee aika
suuren lauman hymyileviä perheitä.
Kuvat säröttömistä ydinperheistä eivät vakuuta kaik-
kia. Kyyninen kirjoittaja vastaa makeilevaan tekopyhyy-
teen viittauksilla itsemurhatilastoihin ja Alkon myyntilu-
kuihin. Jouluna yksinäiset ovat entistä enemmän yksin,
ja samaan aikaan viini ja terästetty glögi hajottavat
lukemattomia perheitä.
Lisää vettä kriitikko saa myllyynsä joulun kaupal-
lisuudesta. Jos juhlassa jotain positiivista olisikin, se
hautautuu tavaravuoren alle. Jopa Jouluparaati-lehtien
sarjakuvia analysoivan kirjoittajan on pakko kiinnittää
huomiota tavaranpalvontaan: ankanpojathan saavat
aina toivomansa joululahjat vaikka sukellusveneeseen
keskelle valtamerta.
Kun vielä muistaa, että kaikilla ei ole varaa osallistua
materialistisen joulun vaatimaan kilpavarusteluun, alkaa
moraalinen ahdistus hiipiä mieleen. Miten kaupallisuus
voikaan olla niin yksiselitteisen ikävä juttu?
Moni uskaltaa yhä puolustaa joulua Kristuksen synty-
mäjuhlana. Uskonnollinen joulu tuntuu kuitenkin vaike-
alta ja velvoittavalta ajatukselta. Maallistuneessa yhteis-
kunnassa on helpompi puhua yhdessäolosta perheen ja
sukulaisten kanssa, sillä se on paljon konkreettisempaa.
Silti joulukirkot ja laulutilaisuudet ovat vuodesta toi-
seen valtavia vetonauloja ja hautausmaatkin täyttyvät
kynttilöistä.
Epäilen vahvasti perimmäisten merkitysten olemassa-
oloa. Joulukaan ei näyttäisi palautuvan mihinkään yhteen
suureen tarkoitukseen, vaan se on kaikkea edellä mainit-
tua, hyvässä ja pahassa. Ennen kaikkea joulu on toistuva
rituaali, jossa suurin merkitys on omalla asennoitumisella.
Itse kallistun mielelläni joulumyönteisyyden puolelle,
sillä se on mukavampaa kuin epäkohtien märehtiminen.
Muualta Helsinkiin muuttaneelle pitkä loma, jonka aikana
ehtii tavata sukulaisia, ahmia kinkkua ja lukea romaaneja,
on enemmän kuin tervetullut.
Toivotankin lukijoille hyvää joulua, ja ennen kaikkea
kykyä nauttia joulun pienistä iloista. Piparinpaiston
lomassa kannattaa kuitenkin lukea Poleemin katsauksia
jouluun ja ottaa verrokiksi vaikkapa tämänvuotinen Aku
Ankan Jouluparaati. Kapeakatseisuus on nimittäin kyy-
nisyyttäkin pahempi taakka näin joulunaikaan.
�� ��
2 Pääkirjoitus
4 Gradupalsta
5 Vaihtopalsta
6 Onkos täällä kilttejä opiskelijoita?
8 Päättynyt kaikk’ on työ?
12 Anarkiaa, aktivismia ja rentoa menoa
16 Miehemme Joensuussa
19 Sarjakuva
20 Maa jatkuvassa muutoksessa
24 Tyrannin joulu
26 Joulu ilman sotaa
29 Minä ja talvi
30 Jatkokertomus
33 Puheenjohtajalta
34 Joulusatu: Vyötiäinen ja hauki
38 Joulumieltä levylautasella
Sisällys
poleemiJoulu
Poleemi 4/2009, 34. vuosikerta
JulkaisijaPoliittisen historian opiskelijat, Polho RyYhteiskuntahistorian laitos,PL 54 00014 Helsingin yliopisto
PainopaikkaPicaset OY
Painos 300 kplISSN 1235-4412
PäätoimituskuntaIlkka Kärrylä (vastaava), Antti J. Lehtinen, Maria Pirkkalainen, Akseli Peltola (Madridin kirjeenvaihtaja)
KirjoittajatAkseli Peltola, Toivo Martikainen, Teemu Antikainen, Mikko Virta, Elina Manninen, Joonas Ranta, Ilari Leskelä, Petteri Puustinen, J. von Schiller, Maria Pirkka-lainen, Ilkka Kärrylä, Antti J. Lehtinen
Palaute:[email protected]
�� ��
Gradupalsta
Polhon rahakirstua kaksi vuotta vartioinut Minna on edennyt myös opinnoissaan
kiitettävää vauhtia. Opinnot alkoivat vuonna 2006 ja nyt on jo gradu työn alla.
Katsotaanpa miten iso-G jaksaa näin joulun alla?
Minna Kuisma
Minnaa haastatteli Ilkka Kärrylä
Mikä on gradusi aihe ja miten päädyit siihen?Tämänhetkinen työotsikkoni on ”Työriitojen sovitte-
lujärjestelmän uudistus osana työmarkkinapolitiikan
murrosta”. Tutkin, miksi työriitojen sovittelujärjestelmä
haluttiin 1950-60-luvun vaihteessa uudistaa ja miten
uudistus tapahtui. Kytken uudistuksen osaksi työmark-
kinoilla tapahtunutta murrosta, jossa Suomi siirtyi vähi-
tellen kohti pohjoismaista työmarkkinamallia.
Olen tehnyt pari vuotta keikkatöitä valtakunnanso-
vittelijan toimistossa, minkä takia päädyin tekemään
kandityöni valtakunnansovittelijaorganisaation perus-
tamiseen johtaneesta kehityksestä. Gradussani halusin
jatkaa saman aiheen parissa ja laajentaa kandiani.
M i l l a i s i a l ä h d e a i n e i s t o j a k ä y t ä t tutkimuksessasi?Olen lukenut eduskuntatyöhön liittyviä asiakirjoja, kuten
täysistuntojen ja valiokuntien pöytäkirjoja ja puolueiden
eduskuntaryhmien pöytäkirjoja. Lisäksi olen käyttänyt
1960-luvulla toimineen Suomen Ammattijärjestön arkiston
aineistoja. SAK:n papereita en saanut, koska ay-arkisto on
ollut kiinni koko syksyn. Valtakunnansovittelijan toimis-
ton arkistosta luin lähinnä pohjoismaiseen yhteistyöhön
liittyviä asiakirjoja ja kirjeenvaihtoa. Kävin myös läpi
lehtien uutisointia aiheesta. Tutkimuskirjallisuudesta
tärkeimpiä minulle ovat olleet kirja työriitojen sovittelun
historiasta sekä SAK:n ja STK:n (Suomen Työnantajain
Keskusliiton) historiikit.
Missä vaiheessa urakkasi on?Loppusuoralla. Olen kirjoittanut graduani koko syksyn,
ja tarkoitus olisi saada se valmiiksi vuodenvaihteeseen
mennessä eli ennen kuin lähden vaihtoon.
Miten työprosessi etenee ja mitä gradusemi-naareissa oikeastaan tapahtuu?Minulla työprosessi alkoi kandityön kirjoittamisesta
viime syksynä. Olin valinnut aiheeni jo ennen prosem-
man alkamista, ja itse työ syntyi semman aikana melko
kivuttomasti. Kevään tutkimuskurssilla laajensin aihet-
tani graduun sopivaksi. Nyt syksyllä gradusemma 1:ssä
valmisteltiin ja opponoitiin tutkimussuunnitelma. Minä
tosin olin työssäni jo vähän pidemmällä. Toisen gradu-
seminaarin jätän väliin, jos vain pysyn aikataulussani ja
palautan graduni vuodenvaihteessa.
Onko sinulla jo suunnitelmia ajalle jälkeen valmistumisen?Eipä oikeastaan. Viestintähommia voisi olla kiva jatkaa,
tai sitten tehdä ihan jotain muuta. En tiedä vielä. Minulla
on opiskelupaikka Kauppiksessa, ja saatan aloittaa siellä
ensi syksynä, jos mitään mielenkiintoista työtä ei osu
kohdalle.
�� ��
Miltä syksy Madridissa on tuntunut? Kaikenkaikkiaan vauhdikasta menoa, Madridissa ei teke-
minen lopu kesken. Olen viihtynyt hyvin.
Millainen paikka Madrid on vaihtarin näkökulmasta?Oman kokemukseni mukaan varsin eläväinen vaihto-
kohde, jossa omaan vaihtarikokemukseen voi muokata
monin tavoin haluamakseen. Kulttuuria ja pieniä kahvi-
loita, matkailua, jazz-klubeja, flamencoa. Opiskelua?
Tyypillisempi vaihtokokemus taitaa koostua runsaasta
Erasmus-juhlinnasta vakiopaikoissa ja kotibileistä.
Opiskeluun keskittyminen voi olla vaikeaa, riehakkaat
kommuunit ja eläväiset barriot ja hyvät matkustusmah-
dollisuudet ovat kova haaste tunnollisimmallekin.
Onko paikallisiin helppo tutustua?Paikallisille on helppo jutella esimerkiksi baareissa.
Yliopistolla paikalliset oleskelevat useimmiten suurissa,
suljetuissa ja hyvin kovaäänisissä porukoissa, joihin on
vaikea päästä mukaan. Kun hiukan käyttää uskallusta ja
pelisilmää, voi löytää kavereita muualta muuttaneista,
porukoiden ulkopuolilla liikkuvista paikallisista. Uskon
silti, että espanjalaisiin on helpompi tutustua vaikkapa
Saksassa. Onneksi erasmusyhteisö on enemmän tai
vähemmän espanjankielinen ja kieli muutenkin helposti
tarttuva.
Millaisia luennot ovat? Miltä yliopistokulttuuri vaikuttaa Suomeen verratttuna?Luentokulttuuri on täällä vaihteleva. Toisilla luennoilla
proffa saattaa hyppiä tasajalkaa, huutaa, eläytyä,
toisaalta jotkut istuvat pöydän takana mikrofoniin omasta
elämästään höpisten. Myös avoin toisten akateemisten
mollaaminen on täällä tavallisempaa: ”Hän ei ole lukenut
lähteitä, eikä voisikaan, sillä on kielitaidoton”, ”Beevor on
valehtelija”. Itseäni on suuresti huvittanut paikallisten
kanssaopiskelijoiden muistiinpanotekniikka: näyttää, että
opiskelijat yrittävät litteroida luennon lennosta. Vitsitkin
kirjoitetaan ylös.
Miksi suosittelisit Madridia vaihtokohteeksi?Madridissa oppii takuuvarmaasti espanjaa, joka on tärkeä
maailmankieli. Se on keskellä Iberian niemimaata, josta
on erinomaiset matkustusmahdollisuudet kaikkialle
Espanjaan sekä Portugaliin ja Ranskaan. Madrid on
suurkaupunki, samaan aikaan espanjalainen ja kansain-
välinen. Miinuspuolia ovat ehkäpä elinkustannukset
ja epäterveellinen hengitysilma, merta olen kaipaillut.
Complutense on yliopistona elämys ja Madridissa poli-
tiikan ja historian opiskelu on kiinnostuneelle virikkeitä
täynnä.
Tuletko jouluksi kotiin?Tottahan toki, olen sen verran jouluihmisiä, etten mielel-
lään vietä sitä yksin! Syksyn jälkeen tulee muutenkin
mielellään kotiin lepäämään, pieniä asioita kuten puhtaita
lattioita ja savuttomia sisätiloja hieman jo kaipaa. Tammi-
kuussa uusin voimin takaisin ja nauttimaan vaihtoaika
loppuun täysin siemauksin!
Vaihtopalsta
Akseli Peltola
Akselia haastatteli Akseli Peltola
Akseli aloitti opintonsa syksyllä 2006 ja on sen jälkeen tullut monille yhisläisille tutuksi
niin hallituksessa, tuutorina kuin jalkapallokentälläkin. Poleemin päätoimittaja suun-
tasi syyskuussa vuodeksi Madridiin. Poleemi kysyi, miten elämä Espanjassa sujuu.
�� ��
Onkos täällä kilttejä
opiskelijoita?Teksti ja kuvat: Maria Pirkkalainen
Poleemi selvitti, mitä yhisläiset haluavat tänä vuonna joululahjaksi.
Satu, 21
I-pod -telakan ja pinkin hiustenkuivaajan.
Erno, 22
Watchmen-elokuvan Director’s Cut DVD:n ja
Alivaltiosihteerin uusimman kirjan.
Jouni, 23
Karkkia ja saksankielistä kirjallisuutta.
Y h d i s t ä o i k e a l a h j a o i k e a a n
päätoimittajaan!
-Marimekon Jääkarhu-lakanat ja internet.
-Kaikki tänä vuonna Finlandia-ehdokkaina
olleet kirjat, mutta rasia vihreitä kuuliakin
riittää.
-Ruokaa kaikille maailman lapsille, itselleni
levyjä ja lisää vapaa-aikaa.
- Lentolippu Suomeen.
Toimituskunnan toiveet:
�� ��
Poleemi selvitti, mitä yhisläiset haluavat tänä vuonna joululahjaksi.
Salla, 22
Sukkia, alushousuja ja valtavan
lakanan.
Sara, 20
Sadetakin.
Teemu, 23
Maailmanrauhan ja paljon orjia.
Joulu on vain kerran vuodessa!
�� ��
Päättynyt kaikk’ on työ?Ilkka Kärrylä
Jouluaattona maailma seisahtuu. Pari kuukautta paisunut hulina huipentuu iltaan, jolloin koko valtakunta napsauttaa saunat päälle ja kerääntyy perinneherkkuja notkuvien pöytien ääreen. Idyllinen kuva joulun yhtenäiskulttuurista on kuitenkin vain osittain todellinen. Poleemi päätti tutustua ihmisiin, jotka viettävät jouluaattonsa jossain muualla kuin kotona kuusen katveessa.
Kuva: Markus Koljonen
�� ��
Päättynyt kaikk’ on työ?
Jouluna eetterissä
Yhteiskunnan pyörien on pyörittävä myös yleisinä
juhlapäivinä. Kaikki tietävät, että poliisit, palomiehet ja
sairaanhoitajat jaksavat urheasti töissään muiden vaihta-
essa vapaalle. He ovat kuitenkin vain osa siitä ihmismää-
rästä, jonka tulee olla jatkuvassa valmiustilassa.
Aimo Nikulainen on viettänyt jo parikymmentä joulua
työn merkeissä. Ylen radiopuolen uutispäällikkönä hän on
osaltaan vastuussa siitä, että uutislähetys saadaan ulos
kerran tunnissa myös jouluaattona. Nikulaisen mukaan
Yleisradiossa on joulunpyhinä töissä normaali sunnun-
taimiehitys, joka on yllätystenkin sattuessa valmiina
toimittamaan uutisia nopeasti yleiseen tietoon.
Yleensä joulu on uutisrintamalla melko rauhallista
ja pyhien ohjelmat pyritään tekemään valmiiksi hyvissä
ajoin. Erilainen joulunvietto kiinnostaa myös Ylessä, ja
juttuja on tehty esimerkiksi rauhanturvaajien ja napa-
retkeilijöiden joulusta. Toisinaan joulurauha on myös
pettänyt. Erityisen kiireisenä ja ikävällä tavalla mieleen
jääneenä jouluna Nikulainen mainitsee vuoden 2004,
jolloin tsunami iski Kaakkois-Aasiaan.
Aimo Nikulainen nauttii uutispäällikön työstään eikä
häntä tunnu haittaavan se, että joulu kuluu pääosin
Yleisradion tiloissa. Jouluateriansakin hän syö yleensä
työpaikalla. “Jätän perinteisen joulunvieton perheellisille
ihmisille. Otan mielelläni tavallisia arkivapaita joulunpy-
hien sijaan”, Nikulainen toteaa.
1110 1110
Pyhät raiteillaJulkinen liikenne ei seisahdu kokonaan joulunpyhien
ajaksi, ja kun raitiovaunut liikkuvat, on jonkun myös
valvottava niiden kulkua. HKL:n raitioliikenteen ohjaajat
varmistavat mm. sen, että joka vuoroon löytyy kuljettaja
ja että sähkölinjoissa kulkee virta. He myös järjestävät
vaunut poikkeusreiteille yllätysten sattuessa.
Liikenteenohjaaja Jari Lukkarinen pitää tämän jou-
lun lomaa, mutta joulutyö on hänelle tuttua aiemmilta
vuosilta. Lukkarisen mukaan joululiikenne on yleensä
rauhallista, ja ihmiset vetäytyvät koteihinsa viimeistään
kauppojen mentyä kiinni. Sen jälkeen ajatetaan usein
tyhjiä vaunuja. Jouluaattona liikenne seisahtuu jo nel-
jän aikaan iltapäivällä, mutta joulupäivänä normaalit
sunnuntaivuorot alkavat kello yhdeltätoista. Lukkarinen
muistuttaa, että vaikka joulunaika hiljaista onkin, myös
silloin on oltava valppaana onnettomuuksien varalta.
Jari Lukkarinen ei omien sanojensa mukaan ole jou-
luihmisiä. ”Se on vähän liian kaupallinen juhla”, mies
toteaa. Kysyttäessä Lukkarinen kuitenkin myöntää
pitävänsä joistakin perinteistä kiinni. Jouluaterialle on
yleensä ehtinyt töiden jälkeen ja myös hautausmaalla
käynti ja saunan lämmitys kuuluvat aaton ohjelmaan.
”Koristeluista ei tarvitse huolehtia, koska vaimo hoitaa
sen puolen”, Lukkarinen naurahtaa. Kaiken kaikkiaan
joulunvietto sopii mukavasti liikenteenohjaajan vuorotyön
lomaan, eikä pyhiä välttämättä tarvitse rauhoittaa aivan
kokonaan.
Kuva: Ilkka Kärrylä
1110 1110
Temppelin jouluTyönteko rajoittaa monien joulunviettoa, mutta syyt koko juhlan väliin
jättämiselle ovat useimmiten uskonnollisia. Vaikka joulun välttely vaikeaa
onkin, voi ei-kristillistä joulunviettotapaa etsiä esimerkiksi Helsingin
Hietalahdessa sijaitsevasta Hare Krishna -temppelistä.
Krishnatietoisuus Suomessa, eli Hare Krishna -liike perustuu intia-
laiseen perinteeseen ja Veda-kirjoihin. Pyhät tekstit ovat samoja kuin
hindulaisilla, mutta krishna-liike ei ole yksiselitteisesti hindulainen liike.
Temppelikomentaja Tapo Divyam dasan (passinimeltään Tapio Paljakka)
mukaan muslimien luomaa hindulaisuus-termiä parempi nimitys intia-
laiselle uskonnolle ja kulttuurille olisi Veda-kulttuuri. Tässä kentässä
krishna-liike edustaa hyvin vanhoja oppeja, vaikka se onkin syntynyt
nykymuodossaan 1960-luvulla.
Helsingin krishna-temppelissä on tällä hetkellä 11 vakituista luosta-
riasukasta, jotka ovat omistautuneet Jumalan palvelemiselle ja elävät
pyhien kirjoitusten mukaisesti. Luostarissa herätään jo neljältä aamulla
ja päivän ohjelmassa on rukoushetkiä, luentoja ja tavallisia arkiaskareita.
Munkin tai munkkioppilaan elämään kuuluvat myös krishna-liikkeen kir-
jallisuuden tunnetuksi tekeminen, pyhiinvaellukset ja erilaiset juhlat.
Krishna-temppelissä ei vietetä joulua, mutta luostariasukkailla on jou-
lunpyhinä mahdollisuus lähteä käymään sukulaistensa luona. Temppelin
päiväohjelma on tuolloin normaalia vapaampaa ja aikaa jää runsaasti
esimerkiksi opiskelulle ja yhdessäololle. Tapo Divyam käy joulupäivänä
tervehtimässä isäänsä ja veljiään, mutta muuten hän viettää pyhät
pääasiassa temppelillä. Ne, joiden perheet asuvat kauempana, saattavat
pitää useammankin päivän loman jouluna. Temppelikomentajan mielestä
loma on hieman huono sana kuvaamaan hänen vapaa-aikaansa, sillä
munkkius ei ole työtä vaan elämäntapa. Se on itsessään niin mielekästä,
ettei siitä tarvitse ottaa lomaa. ”Oikeastaan sukulaisvierailut tuntuvat
enemmän edustustehtäviltä kuin lomalta”, hän toteaa.
Vaikka Tapo Divyam ei joulua varsinaisesti vietäkään, on hän myön-
teinen juhlaa, tai ainakin sen alkuperäistä merkitystä kohtaan. Hän
pitää Jeesusta tärkeänä Jumalan viestinviejänä ja joulun viettäminen
Jeesuksen syntymäjuhlana erittäin kannatettavaa. “Joulunajan rauhoit-
taminen, hartauksellisuus, Jumalan ja Jumalan pojan ylistäminen ovat
kaikki hyviä asioita”, temppelikomentaja luettelee.
Kysyessäni Tapo Divyamin mielipidettä suomalaisesta joulunvie-
tosta ja sen kaupallisuudesta hän sanoo: “Koko länsimainen kulttuuri
on kaupallista, se vain kulminoituu jouluun.” Joulun perusperiaatteet
ovat oikeanlaisia, mutta ne tuntuvat olevan hyvää vauhtia unohtumassa.
Ihmiset ovat kääntäneet kasvonsa pois Jumalasta eivätkä osaa enää
antaa omastaan tai vuorovaikuttaa. Joulun merkitystä perhejuhlana
Tapo Divyam toki arvostaa, mutta hänelle vielä tärkeämpää olisi hen-
gellisyys. Onhan krishna-liikekin omistautunut ennen kaikkea Jumalan
palvelemiselle.
Kuva: Ilkka Kärrylä
1�1� 1�1�
”Spain is different”. Yksi Francon ajan ulkomaille suun-
natuista sloganeista sisälsi sanoman, että Espanja on
eri puusta veistetty kuin muu Eurooppa. Sillä yritettiin
myös sisäpolitiikassa todistella diktatorisen järjestelmän
oikeutusta ja selittää Espanjan olemassaoloa demokraat-
tisessa ja rikastuvassa Euroopassa.
Kun kulkee Espanjan suurimman yliopiston kampuk-
sella vuonna 2009, Espanja on edelleen eri maata. Ainakin
jos vertaa Suomeen. Yliopiston kampuksella juodaan
vapaasti olutta ja mellastetaan pihalla kuin yläasteella
konsanaan. Ensimmäiset mielikuvat Universidad Comp-
lutensen opiskelijoista toivat mieleen ennemmin punk-
keikalle valmistautuvan nuorisomassan kuin luentojen
alkua odottavan innokkaan opiskelijalauman. Ei sillä, että
nämä olisivat jollain tavalla perustavassa ristiriidassa
keskenään.
Complutense on julkinen yliopisto ja siksi tietysti
paljon anarkistisempi ja poliittisempi paikka kuin kalliit
ja siloitellut yksityiset yliopistot. Politiikka ja erilainen
aktivismi ovat arkipäivää kampuksella. Rakennusten
ulkoseinät, penkit, lyhtypylväät, patsaat ja liikennemerkit
ovat kaikki enemmän tai vähemmän graffitien peitossa.
”Lucha antifascista”, ”Aborto gratuito y libre”, ”antica-
pitalistas” ”Stop Bolonia”, – kaikki toistuvat yliopiston
pääkampuksella niin usein, että kamerastani loppui
muisti ja akku niitä dokumentoidessa.
Graffitien, mielenosoitusten ja auktoriteetteja kun-
nioittamattoman käytöksen voi päällisin puolin tul-
Anarkiaa, aktivismia ja rentoa menoa
Teksti ja kuvat: Akseli Peltola
Espanjan suurimman yliopiston historiallisella kampuksella eletään poliittisesti, mutta otetaan myös rennosti
1�1� 1�1�
kita opiskelijoiden tavaksi käsitellä vielä kovin nuoren
demokratian kipupisteitä. Espanja oli vuodesta 1939
vuoteen 1975 kenraali Francon johtama diktatuuri, jonka
arvoperusta oli perinteisessä patriarkaalisessa perhe- ja
yhteiskuntamallissa, katolisessa uskossa, ja falangistien
”kaikki isänmaalle”-nationalismissa.
Diktatuurista demokratiaanFrancon kuolemasta 1975 alkoi kuusivuotinen transitio
kohti demokratiaa Francon seuraajan, kuningas Juan
Carlosin johdolla. Vuoden 1978 uusi perustuslaki teki
maasta perustuslaillisen demokratian ja takasi Fran-
con aikana sorretuille alueellisille identiteeteille laajan
taloudellisen itsehallinnon. 1981 vanhoillisten vallanku-
mousyritys uhkasi vielä nupullaan olevan demokratian
pysyvyyttä. Kuningas asettui kuitenkin vastustamaan
kaappausta vieden siltä uskottavuuden ja vahvistaen
omaansa. Tätä ennen diktatuurin sosiaalinen ja kulttuu-
rinen perusta ja poliittinen legitimiteetti olivat jo alkaneet
murtua rajojen vähitellen avauduttua ja uuden keskiluo-
kan alettua kiistää diktatuurin oikeutusta.
Kuusivuotista prosessia kutsutaan transitioksi, se
on yksi maan lähimenneisyyden avainkäsitteistä. Maa
muuttui demokratiaksi uudistusten kautta, ilman val-
lankumousta, ilman vanhojen vallanpitäjien tuomitse-
mista. Yliopistolla näkee kaikesta, että prosessi oli joillain
tapaa vaillinainen, ja jotain on jäänyt hampaankoloon.
Vuosien 1936-1939 verisen sisällissodan julmuuksia ei
ole käsitelty julkisesti, saati oikeudellisesti. Kouluissa
mieluummin yleistetään maan lähimenneisyyttä tyyliin
”Sisällissota oli paha asia, jossa molemmat osapuolet
sortuivat julmuuksiin”. Asioihin ei pureuduta ajan kanssa
ja perusteellisesti.
Mutta onko nuorten antifasistisessa taistelussa
keskellä demokraattista yhteiskuntaa kyse pelkästä
taistelusta olkipukkeja vastaan? Onko oikeaa fasismia
enää olemassa Espanjassa? ” Suuri osa valtionhallinnon
virkamiehistä ja paikallisistakin johtajista edustaa vielä
vanhoja Francon ajalta periytyneitä käsityksiä ja toimin-
tatapoja. He ovat tämän ajattelutavan kasvatteja”, sanoo
Santi, kurssikaverini Espanjan sisällissotaa käsittelevältä
kurssilta. Puhe fasismista on siis tätä taustaa vasten
ymmärrettävää.
1�1� 1�1�
Kun professori Angel Viñas hiljattain järjesti ulkomi-
nisteriön työntekijöille seminaarin ja havainnollistavan
näytelmän omasta sisällissotatulkinnastaan, vain neljä
virkamiestä saapui paikalle. ”Suhtautumistapa uuteen
tieteelliseen tutkimukseen sisällissodasta on suorastaan
vihamielinen. Eikä sovi unohtaa, että Angel Viñas on
itse arvostettu espanjalainen EU ja YK -diplomaatti!”,
kommentoi Santi. Espanjan valtaeliitissä on kaikesta
poliittisesta kehityksestä huolimatta vielä klikkejä, jotka
vaalivat vanhoja käsityksiä ja arvoja.
60-70-luvun levottomina vuosina moni demokratia-
aktivisti kuoli, katosi tai vangittiin. Poliisi teki väki-
valtaisia pidätyksiä myös Complutensen kampuksella.
Pahimmillaan opiskelijoita tai opettajia haettiin vankilaan
kesken luentojen. Symbolista arvoa on myös sillä, että Uni-
versidad Complutensen 1920-luvulla rakennettu kampus
oli tasavallan viimeisiä linnakkeita koko sisällissodassa.
Tasavaltalaisten kansainväliset prikaatit pitivät puoliaan
luentosaleissa ja käyttivät tuhansia sivuja Cervantesia ja
Ortega y Gassettia tulentekoon ja sirpalesuojina sodan
viimeisiin päiviin saakka.
Ei hämmästytä, että 1920-luvun arvoyliopisto on siis
nykyäänkin luonnollinen foorumi näkyvälle protestoin-
nille ja muulle poliittiselle aktiivisuudelle. Absurdia on
se, ettei yliopistolla näy jälkeäkään näistä taisteluista,
ei muistomerkkejä eikä muutakaan. Samalla kampuksella
opettaa nyt vanhoja francolaisia ja mellakoihin aikoinaan
osallistuneita entisiä demokratia-aktiiveja. Kahdella eri
luentokurssilla professorit saattavat opettaa aivan päivas-
taisia tulkintoja ja haukkua muita tutkijoita imbesilleiksi
tai valehtelijoiksi.
Itse olin huomaavani tiettyä epätasaisuutta espanja-
laisnuorten protestoinnissa: halutaan olla eurooppalaisia,
vapaamielisiä ja päästä eroon vanhasta sulkeutunei-
suudesta, mutta silti vastustetaan Bolognan prosessia
antaumuksella. Kampuksella pelätään ennenkaikkea sitä,
että nykyinen systeemi muuttaa koulutuksen hintoja.
Nykyjärjestelmässä opiskellaan viisi vuotta ja opinnot
ovat samanhintaisia. Siirryttäessä uuteen systeemiin
on vaarana, että maisteriopintojen hintoja nostetaan,
jolloin vähävaraisemmilla ei olisi mahdollisuutta opiskella
maisteriksi saakka. Madridissa on jatkuvasti meneillään
kiistoja yliopistojen rahanjaosta ja Bolognan järjestelmän
käytännön toimeenpanosta. Madridin kaupungin päätös
ylipistoille jaettavista tuista luettiin ääneen ennen tunnin
alkua ja siitä seurasi vilkas ja huolestunut keskustelu.
1�1� 1�1�
Vastakkainasettelujen valtakuntaSosiaalinen epätasa-arvo on edelleen vakava ongelma
Espanjassa, se on täysin paljailla silmillä nähtävissä.
Oman kotikatuni varrella näen joka päivä useita kerjäläi-
siä, joilta saattaa puuttua yksi tai useampi raaja. Aihetta
huoleen siis on ja vaatimuksiin paremmasta. Sukupuolten
välinen epätasa-arvo ja sukupuoleen liittyvä tekopyhyys
on edelleen yleistä Espanjassa. Abortin saaminen on
edelleen vaikeahkoa, uutta siihen liittyvää lakia valmis-
tellaan parhaillaan. Samaan aikaan prostituutiota siede-
tään; Madridista etelään johtavien maanteiden varrella
vastaan tulee tasaisesti bordelleja, joiden toiminta on
esteetöntä.
Monia mielenkiintoisia yksityiskohtia jää tästäkin
artikkelista pois, mutta olennaista on ymmärtää täysin
Suomesta poikkeava intellektuaalinen ympäristö. Kaikki
eivät tietenkään ole eivätkä halua olla kiinnostuneita
politiikasta, puhumattakaan aktiivisesta toiminnasta.
Kukaan ei kuitenkaan voi välttyä näkemästä maan rajua
historiaa.
Espanja on kaiken kaikkiaan ristiriitaisuuksien maa.
Toisaalta maassa on länsimainen demokratia, toisaalta
sen taustalla vaikuttaa yhä diktatuurin perintö. Monia
asioita on käsittelemättä, mikä tekee kaikesta poliittista
ja luo jatkuvan vastakkainasettelun ilmapiirin. Suuri osa
väestöstä on autuaan epäkiinnostuneita kaikesta. Harva
tietää kovinkaan tarkasti oman kotimaansa, tai edes
perheensä lähihistoriaa.
Tietämättömyys on johtanut myös sukupolvien väli-
seen kuiluun. Alun perin katalonialainen Santi kertoo
hänen isoisänsä taistelleen ”fasistiarmeijassa” ja haa-
voittuneen aivan lähellä historian tiedekuntaa, osoittaen
samalla ikkunasta ulos läheiselle mäelle. Asiasta ei kos-
kaan puhuttu. Aivan kuten Suomessa, sodan traumat
ja muistot jäävät käsittelemättä, eivätkä sukupolvet voi
ymmärtää toistensa maailmankuvia.
Tässä maassa moni mennyt asia on selvittämättä.
Myöskään maan yleinen suunta ei suinkaan ole sel-
villä. Demokratiasta huolimatta rauhallinen yhteiskunta
ilman alueellisia, ideologisia ja kulttuurisia vihanpi-
toja on Espanjassa vielä kaukana. Tämä ei tavallisessa
arjessa välttämättä näy, mutta yliopistolla sen aistii
kaikesta. Complutensen iskulauseiden täyttämiltä kam-
puksilta todennäköisesti löytyvät tämän Espanjan tulevat
johtajat.
Kirjoittaja viettää vaihtovuotta Madridissa.
1�1� 1�1�
Viiden tunnin junamatka perjantai-iltana Helsingistä
Joensuuhun oli varsin mieleenpainuva kokemus. Ei siksi,
että olisin törmännyt yhteenkään juoppoon, vaan koska
paikkani sijaitsi lasten leikkiosastolla. Voi sitä kilpaile-
vien palosireenien korvia pirstovaa huutoa. Ja vaikka
osasto jokaisen aseman kohdalla aina hieman tyhjenikin,
matkusti se kaikkein kovaäänisin palosireeni koko matkan
Joensuuhun asti. Onnistuin siis viidessä tunnissa luke-
maan ruhtinaalliset 50 sivua tenttikirjaa.
Saavuttuamme Joensuun asemalla oli näky kaunis. Laitu-
rilla meitä odottivat Aarni ja Varnitsan eli Joensuun
historianopiskelijoiden ainejärjestön hallituksen järjes-
tövastaava Jyrki Puikko. Taivalsimme juna-asemalta
paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, jossa sai opiskelija-
alennusta oluesta! Tai jos tarkkoja ollaan, niin opiskelijat
saivat enemmän olutta samalla hinnalla, mikä on vielä
paljon parempi!
Joensuun yöelämäPaikalla ravitsemusliikkeessä oli vahva edustus varnit-
salaisia, jotka olivat olleet siellä jo valmiiksi iltaa viettä-
mässä. Odotellessamme muiden kaupunkien delegaatioi-
den saapumista singahteli villi keskustelu aggressiivisen
mököttämisen metodeista historiateoksiin ja Akatee-
misten naisten Karjala-seuraan, joka on muuten todella
kuuma tutkimusaihe Joensuussa nykyään.
Varnitsalaisten lähdettyä kotiin nukkumaan ja turkulais-
ten sekä jyväskyläläisten saavuttua jatkoimme illanviet-
Miehemme Joensuussa
Kolme urhoollista yhis-miestä - Mikko Virta, Teemu Antikainen ja Aarni Suvitie - matkasi tiettömien taivalten taakse synkkään Joensuun maahan. Legenda kertoi siellä pidettävästä suuresta HOL-seminaarista.
Teksti ja kuvat: Mikko Virta
1�1� 1�1�
toa kohtalokkaan nimisessä hotelli Jokelassa. Kyseinen
paikka oli kuin Korean demokraattinen kansantasavalta.
Toinen puoli muistutti minua pahimmista Itä-Helsingin
räkälöistä, toisella puolella taas oli pöydissä valkoiset
pöytäliinat ja kynttilät, kun musiikista vastasi azerbaid-
zanilainen pianisti. Kahden vastakohtaisen puoliskon
välissä seisoi isokokoinen ovimies vahtimassa, ettei
kukaan vahingossa eksyisi väärälle puolelle.
Illan päätteeksi kävimme vielä pizzalla ja römysimme
nukkumaan paikallisten partiolaisten matalaan majaan.
Uni maistui vaikka miehinen huoneemme olikin kuvatta-
vissa parhaiten termillä sauna
Seminaaripäivä koittaaLauantaiaamuna pärähti tiukka herätys jo heti yhdeksän
paikkeilla ja tapahtui siirtyminen pikamarssia yliopistolle
luentoja seuraamaan. Seminaarin teemana oli “GET RICH
WITH HISTORY OR DIE TRYIN’? - HISTORIAN HINTA”.
Ensimmäinen puhuja oli paikallinen professori Kimmo
Katajala, joka kehotti opiskelijoita tekemään lokaalista
globaalia ja raahaamaan professoreita mukaan kansain-
välisiin konferensseihin.
Toisena puhujana Tiina Kinnunen pureutui kompromis-
seihin populaarissa historiankirjoituksessa ja tutkijan
vastuuseen muovata kansakunnan näkökulmia. Erittäin
kiinnostavan luennon jälkeen käytiin nopealla excursi-
olla Joensuun yliopiston ruokalassa. Ja kyllä se ruoho
on sittenkin vihreämpää aidan toisella puolen! Opiske-
lijaruoka maksoi vain 2,18e per laaki. Onneksi Amican
kasvispizzan maku ei kuitenkaan aivan pärjännyt Unica-
fen monimuotoisille kastikkeille.
Kolmannen ja viimeisen luennon piti erikoistutkija Ismo
Björn. Heti mahtavan puheenvuoron alkuun Björn analy-
soi kolme erittäin onnistunutta tutkijatuotetta; Anna
Kortelaisen, Heikki Ylikankaan ja Kaari Utrion. Tuntiin
mahtui tuskin kokonaista viisiminuuttista ilman, että koko
sali olisi revennyt nauruun vähintään kerran. Raikuvien
aplodien saattelemana palkittiin lopuksi Ismo Björn,
kuten aiemmatkin luennoitsijat, reilulla pullolla reilun
kaupan viiniä.
Luentojen jälkeen pidettiin päätösvallattomuudesta
huolimatta HOL:n hallituksen kokous. Kokouksen jälkeen
1�1� 1�1�
lähdettiin haahuilemaan Joensuun keskustastaan ja
lopulta retkikuntamme päätyi paikallisista kapakoista
pahimpaan, Takataskuun. Kyseinen kulmakuppila veti
vertoja jopa Kontulan ostarin legendaariselle Pub94:lle.
Matka jatkui yksien jälkeen kohti Skarppia eli yliop-
pilaskunnan omaa juhlapaikkaa eli täkäläistä Kannu-
laa/Kuppalaa. Skarppi paljastui yllättävän mukavaksi
paikaksi. Se oli täynnä sohvia ja nojatuoleja, lisäksi löytyi
niin keittiö kuin baaritiskikin. Kaiken kruunasi vielä
valtavan kokoinen saunatila, jolla DoGauksen sauna jää
helposti kakkoseksi.
Skarppi iltaIllanvietto sujui mukavan ohjelman merkeissä. Tradi-
tioista poiketen ei kolmiosaisessa ohjelmakilpailussa
kisattu tänä vuonna kaupunkien välillä, vaan verkostoitu-
misen nimissä jakaannuttiin viiteen joukkueeseen äitien
tyttönimien mukaan. Kilpailun ensimmäisessä osiossa
askarreltiin historiantutkijan apuvälineitä, toisessa arvail-
tiin vastauksia seksiaiheisen tietovisan merkeissä ja
kolmannessa pelattiin varsin omaperäistä twisteriä.
Twisterin seurauksena allekirjoittaneen reisi löytyi erään
nimeltä mainitsemattoman tasolaisen takapuolesta ja
pian olimme molemmat myös ilman vaatteita...
Kilpailun jälkeen kuuntelimme ja katselimme paikallisen
viihdemusiikkiorkesterin soittoa. Esitys oli varsin miellyt-
tävän oloinen. Tästä eteenpäin kului ilta pitkälti sauno-
misen merkeissä. Varnitsalaisista kukaan ei saunaan
uskaltanut! Se siitä joensuulaisesta saunakulttuurista.
Ilta päättyi nukkumisoperaation viimeisten lohduttomien
sielujen kadottua jatkoille hotelli Jokelaan.
Sunnuntaina aamulla lähdin parin turkulaisen kanssa
taivaltamaan kylmässä myrskytuulessa ja piiskaavassa
sateessa Skarpilta kohti Joensuun juna-asemaa. Edessä
oli viisi tuntia istumista ja 50 piin desimaalia ulkoa opetel-
taviksi. Sen pituinen se.
1�1� 1�1�
Sarjakuva
Piirtänyt: Elina Manninen
�1�0 �1�0
Maa jatkuvassa muutoksessa
Toivo Martikainen
Yhteiskuntahistorian opiskelijoiden perinteinen syysmatka suuntautui tänä syksynä Venäjälle ja sen valtavaan, mahtavaan ja käsittämättömään pääkaupunkiin Moskovaan. Kirjoittaja vieraili Moskovassa edellisen kerran neljä ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen maa ja kaupunki ovat kokeneet totaalisen muodonmuutoksen.
Kuva: Toivo Martikainen
�1�0 �1�0
Moskova on nykyään aivan eri kaupunki kuin vielä 2000-
luvun alkuvuosina, 1990-luvusta tai neuvostoajasta
puhumattakaan. Länsimaisten muotimerkkien kaupat
ja kansainväliset hotelliketjut ovat vallanneet keskus-
tan arvokorttelit, tiet ovat leveitä ja autot suuria. Oma
lukunsa on läntiseen kantakaupunkiin 2000-luvulla
noussut Moskva-City, lasipilvenpiirtäjistä koostuva uusi
bisneskeskusta. Vaikka venäjän kielen osaaminen on
vieläkin Moskovassa liikkuessa tärkeää, on englannintaito
moskovalaisten keskuudessa jatkuvassa nousussa.
Moskova vastaan Pietari?Moskova on yli kymmenellä miljoonalla asukkaallaan
Venäjän ylivoimaisesti suurin kaupunki. Suomesta Venä-
jää tarkasteltaessa Pietarin merkitys ehkä ylikorostuu
johtuen suomalaisyritysten suuresta määrästä Pietarissa
sekä Pietarin merkittävästä suomalaisvähemmistöstä.
Vaikka Pietarissa onkin viitisen miljoonaa asukasta ja
se on moderni metropoli, on se silti Venäjän mittapuulla
selvä kakkonen Moskovan jälkeen. Kuten Marja Koskela
Suomen Moskovan-lähetystön kauppapoliittiselta osas-
tolta asiaa kuvaili: Venäjällä rahasta 80 prosenttia ja
poliittisesta vallasta 100 prosenttia sijaitsee Moskovassa.
Venäläinen on jotain vasta päästyään Moskovaan. Miksi
Napoleon hyökkäsi aikanaan Moskovaan eikä silloiseen
pääkaupunkiin, tsaarin Pietariin? Valloittamalla Mosko-
van hän olisi saanut myös Pietarin, muttei toisinpäin.
Pietari on toki vahvassa nousussa, eikä vähiten sen
tähden, että sekä Venäjän istuva presidentti että päämi-
nisteri ovat molemmat kotoisin Pietarista. Myös valtiolli-
nen kaasuyhtiö Gazprom investoi voimakkaasti Pietariin.
Ero Moskovaan on silti suuri eikä Pietari ole sitä lähivuo-
sikymmeninä kuromassa kiinni.
Venäjäkuva Suomessa ja suomikuva VenäjälläSuurin osa suomalaisista tuntee ainakin jonkinasteista
epäluuloa Venäjää kohtaan. Puolustusministerimme näkee
Venäjän suurena haasteena. Yleinen asevelvollisuus
alkaa olla historiaa suurimmassa osassa demokraattisia
länsimaita, mutta Suomessa asevelvollisuus on ja pysyy.
Eittämättä merkittävin syy yleiselle asevelvollisuudelle
on Venäjä, vaikkei sitä ehkä ääneen sanotakaan. Tätä
kirjoitettaessa talvisodan alusta on kulunut tismalleen
70 vuotta, mutta päivän lehtiä lukemalla tulee sellainen
tunne, että välitön uhka itärajan takana on yhä olemassa.
Nationalismi on Suomessa paitsi suomalaisuuden koros-
tamista, myös Venäjän pelkäämistä. Suomen kansallista
kertomusta värittävät epäluulo ja hävityt sodat. Harvassa
maassa itsenäisyyteen liitettävät mielikuvat ovat näin
synkkiä.
Tilanne on aivan toisenlainen itärajan toisella puolella.
Nyky-Venäjällä Suomi nähdään esimerkillisen tasa-arvoi-
sena maana jossa korruptio loistaa poissaolollaan, mutta
sanan- ja lehdistönvapaus ovat vahvoissa kantimissa.
Suomessa tiet ovat tasaisia ja kansalla asiat hyvin. Venä-
läiset lomailevat Suomessa huomattavan paljon - Suomi
käsitteli vuonna 2008 noin 743 000 venäläisen viisumiha-
kemuksen - ja nauttivat lomillaan Suomen puhtaasta luon-
nosta, hyvistä ostosmahdollisuuksista ja laadukkaista
palveluista. Venäläiset ovat jatkuvasti avoimempia Suo-
men suuntaan, kun taas Suomessa epäluulo voimistuvaa
Venäjää kohtaan on yhä huomattavaa.
Suomessa Venäjään pitäisi suhtautua aiempaa suu-
remmalla avoimuudella ja ottaa maa vastaan mahdol-
lisuutena, ei uhkana. Viennin näkökulmasta Suomen
naapurimaita tarkasteltaessa Venäjä on lähestulkoon
ainoa, jossa on potentiaalia kasvulle.
Medvedev - Putinin käsikassara?Venäjän johdossa tapahtui henkilövaihdos maaliskuussa
2008, kun aiemman presidentin Vladimir Putinin tukema
Dmitri Medvedev valittiin maan presidentiksi. Sittemmin
Putin otti pääministerin pestin hoitaakseen ja lännessä
onkin uumoiltu hänen palaavan presidentiksi Medve-
devin jälkeen. Venäjän johdossa onkin tällä hetkellä
eräänlainen tandemjärjestelmä, kun Medvedev hoitaa
presidenttinä pääasiassa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
Putinin keskittyessä sisäpoliittisiin asioihin sekä talous-
ja energiapolitiikkaan.
Myös johtamistyyleissä on havaittavissa selkeitä
eroja. Kun Putin tunnetaan tiukkana johtajana, joka ei
siedä niskoittelua ja käyttää usein kovia sanankäänteitä,
���� ������ ��
on Medvedev huomattavasti lempeämpi, ystävällisempi
ja puhuu pehmeämmistä arvoista. Asetelma tuntuu tällä
hetkellä toimivan. Medvedevin tyyli sopii hyvin diplo-
matiaa vaativaan ulkopolitiikan hoitoon, ja esimerkiksi
Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet ovat lämmenneet
silminnähden Medvedevin-Obaman aikana aiempaan
Putinin-Bushin aikaan verrattuna. Putinin kovia otteita
kuitenkin kaivataan Venäjän vaikeassa sisäpoliittisessa
tilanteessa, ja tämä rooli sopii hänelle hyvin.
Mitä tapahtuu, jos Putin haluaa yhden kauden Med-
vedeviä presidenttinä ”katseltuaan” palata ykköspallille?
Onko luvassa valtataisto? Ulkomaailma saattaa pitää
Medvedeviä parempana vaihtoehtona Venäjän johtoon,
mutta Venäjällä Putinin suosio on erittäin korkea. Puti-
nista julkistetut tiikerinmetsästys- ja perhokalastuskuvat
ovat omiaan nostamaan hänen machoimagoaan valtiossa,
joka on arvomaailmaltaan erittäin maskuliininen, konser-
vatiivinen ja jopa sovinistinen. Venäläiset miehet pitävät
Putinia ”äijänä”, kun taas naisten silmissä Putin on kun-
non mies, harras kristitty ja raitis unelmavävypoika.
Mahdollisen valtataistelun tuoksinassa Putinilla on
käsissään yksi ylivertainen valttikortti: valtapuolue Yhte-
näinen Venäjä on tiukasti hänen hyppysissään ja vaaleissa
menestyäkseen puolueen tuki on ehdokkaalle elintärkeää.
Medvedev kritisoikin marraskuussa 2009 voimakkaasti
Putinin puoluetta ja siten epäsuorasti myös Putinia muun
muassa demokratiavajeesta ja vaalivilpistä sekä sanoi,
että ”puolue on vain väline, ei tarkoitus tai päämäärä”.
Teko oli rohkea ja onkin mielenkiintoista nähdä, jatkaako
Medvedev kiilan lyömistä Putinin rattaisiin.
Miksi demokratia ei toimi Venäjällä?Demokratia-sanalla on huono kaiku Venäjällä. Neuvos-
toliiton romahtamisen jälkeisessä 1990-luvun isojaossa
pahimpia rosvouksia (mm. valtionyhtiöiden osakkeiden
ostamista nälkäiseltä ja tietämättömältä kansalta leipää
vastaan) tehneet nimittivät itseään demokraateiksi.
Lisäksi Boris Jeltsinin presidenttikaudella 1990-luvulla,
kun Venäjä oli sanan- ja lehdistönvapauden sekä poliit-
tisen järjestelmän osilta kenties lähempänä modernia
demokratiaa kuin koskaan muulloin historiassa, Venäjällä
vallitsi totaalinen sekasorto. Ruokaa ei riittänyt kaikille,
talouskriisi heitteli ruplan arvoa ylös alas ja infrastruk-
tuuri oli hajoamispisteessä. Kun peruselinehdot ovat
uhattuna, ei ihminen välitä kovin paljoa siitä, elääkö
hän vapaassa yhteiskunnassa tai kansanvaltaisessa
maassa. Demokratia-sana tarkoittaa Venäjällä kansan
suussa kaaosta.
Demokratian ongelmallisuuden taustalla on nähtä-
vissä myös laajempia syitä. Näistä ehkä merkittävimpänä
voidaan pitää sitä, että valistusajattelu ei ole oikeastaan
ikinä lyönyt läpi Venäjällä. 1700-luvulla, kun ideat avoi-
mesta kansalaisyhteiskunnasta, sanan- ja uskonnonva-
paudesta sekä ihmisoikeuksista levisivät Euroopassa,
oli Venäjä sulkeutunut itäinen imperiumi. Koska valitus
ei ikinä saavuttanut Venäjää, kansa ei osaa vaatia sen
sisältämiä vapauksia itselleen. Ja jos ei vaadi mitään, ei
voi saada mitään.
Minne menet, Venäjä?Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa, mutta Venäjän
tapauksessa se on miltei mahdotonta. Maan kehitys on
tähänkin saakka ollut niin arvaamatonta ja tempoile-
vaa, että tulevaisuutta ei todellakaan voi tietää. Selvää
kuitenkin on, että globaali talouskriisi vaikuttaa Venäjään,
vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä kriisin alkuvaiheissa
esitettiin. Ennen kaikkea se muuttaa maata hallitsevien
henkilöiden ja suuryritysten välisiä voimasuhteita. Tule-
vaisuuteen piirtävät suuria kysymysmerkkejä myös Puti-
nin ja Medvedevin mahdollinen valtataistelu, Kaukasuk-
sen epävakaa tilanne sekä Kiinan mukaantulo Euroopan
energiamarkkinoille, joita Venäjä on pitkään hallinnut.
Venäjä-diskurssi rajoittuu lännessä usein vain johta-
jien välisiin tyyliseikkoihin, jolloin vältytään näkemästä
systeemiä henkilöiden ja epämääräisen valtapuolueen
takana. Venäjällä on voimakas tiedustelupalvelu, vallan-
himoisia kuvernöörejä ja pormestareita sekä äärettömän
syvälle juurtunut korruptio, joiden takia maan poliittinen
järjestelmä on sekava, vaikeasti hahmotettavissa ja mah-
doton kontrolloida. Venäjää ei voi ymmärtää, mutta juuri
tässä piileekin maan verraton kiehtovuus.
���� ������ ��
Kuva: Antti J. Lehtinen Kuva: Antti J. Lehtinen
Kuva: Toivo Martikainen
���� ����
Vuonna 1965 Romanian kommunistisen puolueen pääsih-
teeriksi valittu Nicolae Ceauşescu loi itsestään suureel-
lisen henkilökultin. Tämä alkoholisoituneen talonpo-
jan jälkeläinen ja Kim Il-sungin hyvä ystävä maalautti
itsestään muotokuvia, joissa hän esiintyi luonnollisena
seuraajana Romanian historian suurille kuninkaille ja
sankareille. Elena Ceauşescusta tuli ”Romanian tieteiden
kuningatar”, vaikka olikin lopettanut koulun kesken jo
14-vuotiaana.
Nicolae Ceauşescun politiikkaa hallitsi nationalismi.
Hän vastusti Neuvostoliiton ylivaltaa itäblokissa ja otti
tavoitteekseen nostaa romanialaisten syntyvyyttä. Ehkäi-
syä ja aborttia rajoitettiin, mikä johti lisääntyneeseen
köyhyyteen ja kodittomuuteen. Maa velkaantui
pahoin, ja velkojen maksamiseksi Ceauşescu
päätti varata kaikki maassa tuotetut laadukkaam-
mat elintarvikkeet vientiin. Sähkökatkoista tuli
arkipäivää ja romanialaiset saivat talvisin värjötellä
viileissä asunnoissa.
Timişoaran mielenosoituksetVuoden 1989 vallankumous lähti liikkeelle Romanian
unkarilaisalueelta Timişoaran kaupungista, kun monet
ohikulkijat päättivät liittyä spontaanisti mukaan mielen-
osoitukseen unkarilaisen toisinajattelija-pastorin karko-
tusta vastaan. Protesti muuttui yhä aggressiivisemmaksi
väkijoukon tunkeutuessa puolueen päämajaan. Murtau-
tujat polttivat Ceauşescun muotokuvia ja heittivät niitä
ulos ikkunoista. Seuraavana päivänä armeija sai käskyn
ampua mielenosoittajia oikeilla luodeilla. Siviiliuhrien
määrä kasvoi, ja ruumiita haudattiin nopeasti joukkohau-
toihin tai poltettiin. Ceauşescu syytti kapinasta unkarilai-
sia fasisteja, koska kuvitteli oman kansansa rakastavan
häntä syvästi.
Järkyttynyt diktaattoriJoulukuun 21. päivän aamuna Ceauşescu puhui suorassa
TV-lähetyksessä yleisölle Bukarestissa tuomitakseen
Timişoaran kansannousun. Hän kuvitteli, että satatuhat-
päinen joukko oli kerääntynyt Kansan palatsin edustalle
osoittamaan lojaaliuttaan parvekkeelta puhuvalle Johta-
jalle. Pian kuitenkin yleisöstä alkoi kuulua buuauksia ja
rytmikästä iskulausetta ”TI-MI-ŞOA-RA”. TV-kamerat
taltoivat kaiken: väkijoukon vihan, armeijan kyynelkaa-
sukranaatit ja Ceauşescun hämmästyksen. Epäuskoi-
nen diktaattori ei suostunut näkemään vallankumousta
edessään ja vetosi kärsimättömään yleisöön mitättömillä
palkankorotuslupauksilla. Buuaukset kuitenkin voimis-
tuivat, ja Ceauşescu joutui keskeyttämään puheensa.
Samalla sensuuri pimensi TV-ruudut. Ceauşescut pani-
koivat ja vetäytyivät parvekkeelta.
Yhä useampia ihmisiä kerääntyi kaduille ja vihellykset
muuttuivat mellakoiksi. Väkijoukko alkoi tarjota armeijan
sotilaille seuraavana päivänä tupakkaa ja kukkia, ja kon-
flikti näytti muuttuvan armeijan ja Ceauşescun salaisen
poliisin, Securitaten, väliseksi.
Pako Kansan palatsista
Joulukuussa 1989 Romanian kansa sai tarpeekseen Nicolae ja Elena Ceauşescun hirmuhallin-nosta ja ryhtyi kapinaan. Noin viikon kestänyt vallankumous johti lopulta pariskunnan teloit-tamiseen joulupäivänä.
Tyrannin joulu
Teemu Antikainen
���� ����
Joulukuun 22. päivänä keskipäivän aikoihin Ceauşescut
pakenivat helikopterilla Kansan palatsista, kun mella-
koitsijoita alkoi tunkeutua sisään. Pakokeino osoittautui
myöhemmin virheeksi. On ihmetelty, miksi Ceauşescut
lähtivät helikopterilla, kun heitä olisi palatsissa kuiten-
kin ollut suojelemassa 80-henkinen sotilasjoukko. Nico-
laen pakkomielle turvallisuuteen oli saanut hänet myös
rakennuttamaan laajan maanalaisen tunneliverkoston,
josta olisi päässyt huomaamatta livahtamaan Bukares-
tin keskustan ulkopuolelle ja sen jälkeen pakenemaan
maasta. Ceauşescuilla oli satoja miljoonia dollareita
säilöttyinä sveitsiläisiin pankkeihin ja ainakin neljä maata
(Iran, Kiina, Pohjois-Korea ja Albania) olivat valmiita
antamaan heille turvapaikan.
Ceauşescut pidätetäänBukarestissa armeija alkoi saada yliotetta Securitatesta.
Ceauşescu mietti helikopterissaan kuumeisesti jotain
aluetta, joka ei olisi vielä kapinoinut häntä vastaan.
Lopulta päädyttiin Târgovişten kaupunkiin Bukarestista
noin 70 kilometriä luoteeseen armeijan pakottaessa
helikopterin laskeutumaan lentokieltoon vedoten. Poliisi
pidätti Ceauşescut ja luovutti heidät armeijan haltuun.
Ollessaan vankeina kolme päivää he eivät myrky-
tyspelon vuoksi suostuneet syömään samoja ruoka-
annoksia, mitä sotilaatkin söivät vaan pidättäytyivät
vain leivässä, omenissa ja makeuttamattomassa
teessä.
Näytösoikeudenkäynti ja teloitusJoulupäivän aamuna Ceauşescuille järjestettiin oikeuden-
käynti. Sitä ennen heille oli määrä tehdä lyhyt lääkärintar-
kastus. Eräs teloituskomppaniaan kuulunut sotilas, joka
saattoi Ceauşescut tarkastukseen, kertoi myöhemmin
Nicolaen tuoksuneen henkilöltä, joka pitää huolen henki-
lökohtaisesta hygieniastaan, toisin kuin Elena, joka taas
haisi kiusallisen pahalta.
Oikeudenkäynnillä ei ollut mitään muuta tarkoitusta
kuin löytää laillinen tekosyy diktaattorien pikaiselle teloit-
tamiselle. Pelkona oli, että niin kauan kuin Ceauşescu olisi
hengissä, hän voisi palauttaa hirmuhallintonsa Romani-
aan. Romanian tuolloisen lain mukaan kuolemantuomiota
ei olisi saanut panna täytäntöön 10 vuorokauden aikana
tuomiosta, mutta Ceauşescuille nimitetyt puolustus-
asianajajat pysyivät hiljaa sotilastukikohdan pienessä
luokkahuoneessa.
Kuolemantuomioiden julistamisen jälkeen sotilaat
alkoivat sitoa Ceauşescujen käsiä selän taakse. Kyyneleet
virtasivat pitkin Nicolaen kasvoja Elenan vain kihistessä
raivosta. Kun heitä talutettiin pihamaalle, jossa teloi-
tuksen oli määrä tapahtua, alkoi Nicolae hyräillä
Kansainvälisen ensimmäisiä tahteja. Ilmei-
sesti hän kuvitteli teloituksen tapahtu-
van vasta Bukarestissa, mutta aukealle
pihalle tullessaan hän varmasti viimeistään
ymmärsi elämänsä viimeisten sekuntien koitta-
neen. Teloituskomppania oli saanut ohjeet, joiden
mukaan Nicolaeta ei saanut ampua rinnan yläpuolelle,
koska hänen kasvonsa täytyi pystyä tunnistamaan teloi-
tuksen jälkeen. Elenasta ei ollut niin väliä.
Vaikka monelle romanialaiselle avautuikin vapaus
diktaattoriparin spektaakkelimaisen kuoleman jälkeen,
niin jotkut muistelevat silti kaiholla diktatuurin aikoja.
Ceausescujen hauta säilyy hyvin hoidettuna ja on monien
vierailun kohde joulupäivänä.
Lähteet:Edward Behr: Kiss the Hand You Cannot Bite: The Rise
and Fall of the Ceauşescus. (Hamish Hamilton, Lontoo
1991)
Peter Molloy, Lucy Hetherington: The Lost World of
Communism: Socialism in One Family. (dokumenttielo-
kuva, BBC 2009)
www.ceausescu.org
www.wikipedia.org
���� ����
Vain viisi kuukautta jatkuneissa taisteluissa oli kaatunut
jo satoja tuhansia sotilaita. Varsinkin Ranska ja Iso-Britan-
nia olivat joutuneet tappioissaan karusti kohtaamaan
uuden sodankäynnin julmuuden. Saksalaisten koukkaus
lännessä Belgian yli kohti Pariisia oli juuttunut asema-
sodaksi – tunnetuimpana varmastikin liejuiset pellot
Belgian rajan tuntumassa. Lähimmillään 100 metrin
päässä olevista juoksuhaudoista noustiin vuorotahtiin
rynnäköimään konekiväärejä päin. Vielä muutama päivä
ennen joulua englantilaiset yrittivät ratkaisua rynnä-
köiden verissä päin mutakentillä, mikä muun muassa
maksoi kaukana kotoa oleville intialaisille lähes 10 000
kaatunutta.
Vihollisuudet unohtuvat…Rintamille lähetettiin joulun alla lahjapaketteja ja ylimää-
räisiä ruoka-annoksia. Saksalaisille saapui lukemattomia
pieniä joulukuusia kynttilöineen. Kynttilät sytytettiin ja
nostettiin useissa paikoissa ampuma-aukkoihin tai juok-
suhaudan reunalle. Ennekuulumattomassa hiljaisuudessa
joukot yrittivät asennoitua joulun viettoon.
Ypresin suunnalla Belgiassa englantilaiset olivat
ihmetelleet saksalaisten joulukuusirivistöjä ja kuunnel-
leet joululaulujen laulamista. Kun Jouluyö, juhlayö alkoi,
yhtyivät monet brititkin tuttuun säveleen. Vastavuoroinen
joululaulujen esittäminen oli ensimmäinen kädenojennus
aiemmin tavoittamattomissa olleelle naapurille. Kohta
uskaliaimmat nousivat käyskentelemään ei-kenenkään-
maalle huomaten myös vastapuolella liikettä. Eri puolilla
Joulu ilman sotaaIlari Leskelä
Jouluaatto 1914 armahti sotilaat liejusta. Kevyt pakkanen jäädytti mudan ja tulvivat juoksuhau-dat. Ohut lumipeite peitti revityn maan ja ruhjotut ruumiit tehden maisemasta idyllisen esiin tulleen auringon säteissä. Rintamat hiljentyivät ensi kertaa sitten elokuun ensimmäisen.
���� ����
rintamaa sotilaat jättivät aseensa hetkeksi ja juhlistivat
joulua yhdessä.
Joulun 1914 aselepo oli rintamajoukkojen spontaani
teko, josta esikunnat saivat järkytyksekseen kuulla vasta
seuraavien päivien aikana. Erityisesti englantilaiset ja
saksalaiset joukot, mutta myös muutamat ranskalaiset-
kin, viettivät joulua yhdessä. Muutamilla paikoilla etulin-
jan upseerit kävivät sopimassa aselevosta, ensimmäiset
jo 23.12., mutta useimmiten aselepo alkoi jouluaattoillan
hartaista hetkistä. Monilla paikoilla haudattiin ei-kenen-
kään-maalle jääneitä kaatuneita, mutta myös hilpeämpää
ohjelmaa seurasi.
Legendaarisin tarina lienee jalkapallo-ottelut englan-
tilaisten ja saksalaisten välillä. Näistä otteluista liikkuu
useita kertomuksia: perinteisimmät ovat saksalaisten
voitto 3-2 tai 2-1. Ainoita muistelmia joulupäivän ottelusta
on kertonut Kuninkaallisten Walesin Fusilieerien tuolloi-
nen korpraali Bertie Felstead. Sotilaat olivat sekoittuneet
keskenään kahteen noin 50 pelaajan joukkueeseen ja
pelasivat vain pelaamisen ilosta. Muut kertomukset ovat
hataria ja usein pelin muistetaan sattuneen aina sillä
naapurilohkolla.
Sotilaiden veljeily oli usein jutustelua ja elintarvikkei-
den sekä juomien vaihtamista. Myös hartauksia ja yhtei-
siä lauluhetkiä pidettiin ja jotkut vaihtoivat osoitteita
keskenään. Yleisesti oltiin samaa mieltä sodan järjettö-
myydestä ja yhteinen vihollinen tuntui olevan ennem-
minkin esikunnassa kuin viereisessä juoksuhaudassa.
Samaan aikaan kotirintamilla oli vallalla erittäin voimakas
vihollisviha ja propaganda. Rintamalla vihollinen oli ollut
kuitenkin vain kasvoton koneenosa ja samanlaisen koh-
talonjakaja kuin omat toveritkin, ja aseiden unohtuessa
ei vihanpidolle löytynyt syytä.
…mutta vain hetkeksi Aselepo alkoi useilla paikoilla jouluaattoiltana ja oli
huipussaan joulupäivänä. Kuitenkin jouluaattonakin
kirjattiin esimerkiksi 98 britin kaatuminen ja seuraavana
päivänä 81 – nämä varautuneemmilla lohkoilla tarkka-
ampujien toimesta. Tapaninpäivänä esikunnista juhli-
masta saapuneet esikuntaupseerit palauttivat jo kurin
joukkoihin ja vain paikoin veljeily jatkui. Brittien sodan-
johto mietti jopa veljeilyyn osallistuneiden rankaisua,
mutta ajatus haudattiin. Loppuvuonna ei sota ottanut
kuitenkaan jatkuakseen, eikä hyökkäyksiä tapahtunut.
Vielä uutena vuotena vaihdettiin viestejä ja laulettiin
yhdessä – tosin juoksuhaudoista käsin.
Seuraavana jouluna muutamat ranskalaiset ja saksa-
laiset pitivät pienempiä aselepoja, mutta mikään ei saa-
vuttanut vuoden 1914 mittasuhteita. Esimerkiksi brittien
���� ����
puolelta aselepo ulottui kuuden divisioonan lohkoille,
mikä tarkoitti kirjanpidollisesti 100 000 miehen palvelleen
näillä alueilla, mutta luodit olivat jo varmasti harventa-
neet rivejä. Etulinjassa joukoista oli kylläkin vain kolman-
nes, mutta mikäli 10 000 sotilasta unohtaa sodan, antaa
se aihetta miettimiseen. Myöhemmin joukkoja siirrettiin
useammin paikasta toiseen, ettei tutustumista viholliseen
voinut tapahtua ja joulupäivisin aloitettiin tykistökeski-
tykset joukkojen pysymiseksi omilla puolillaan.
Tällaista rintamalla olevien sotilaiden laajaa spontaa-
nia aselepoa ei viime vuosisatojen suursodissa ole esiinty-
nyt. Onko kyse sitten joulun taiasta – tai yksinkertaisesti
sotaan kyllästymisestä – en tiedä. Joulusta 1914 tulee
nyt kuluneeksi 95 vuotta. Talvisodassa 70 vuotta sitten
ei mitään aselepoja esiintynyt, ja mikä onkaan nykyään
otollisempi aika terrori-iskulle kuin toisen osapuolen pyhä
hetki. Jos ensimmäisen maailmansodan aikaan siviilejä
oli kuolleista 5 %, on nykysodankäynnissä vastaava
prosentti 75. Esimerkiksi tätä vuotta rauhallisempana
viime vuotena Afganistanissa kuoli noin kuusi siviiliä
päivässä YK:n mukaan. Eli tänä vuonna varmaankin
lähes yksi kolmessa tunnissa. Miettikäämme vaikka sitä
joulupöydän antimien ääressä. Rauhaisaa ja parempaa
joulua lukijoille.
Elokuva: Joyeux Noël (Päivä ilman sotaa) – 2005
Päivä ilman sotaa on yleisesitys joulun 1914 tapahtumista: puhtoiset sotapojat katsovat kaihoisina kaukaisuuteen ja
rintamalle karannut – sulhoaan ikävöinyt – saksalainen oopperalaulajatar laulaa suuri risti takanaan latinaksi kaikille
kansalaisuuksille. Kaikille on jotain! Elokuvassa on kauniit kuvansa ja herkkää musiikkia, mutta fiktiivisiä piirteitä
omaava tarina lähestyy tyyliltään dramatisoitua dokumettia. Tunnelma tavoitetaan hyvin, mutta jos sitä ei jaksa
fiilistellä puoltatoista tuntia, voi katsojan ajatus lähteä liitelemään kotkan lailla.
Täydellisen poliittisesti korrekti kiiltokuva, jonka ääressä voimme hymistellä eurooppalaisen yhtenäisyyden nimissä.
EU-rahoitusta?
���� ����
Teksti: Petteri PuustinenKuvitus: Antti J. Lehtinen
Minä ja talvi
Talven osa on melko epäkiitollinen. Shakespeare kirjoitti “tyytymättömyyden talvesta”, mahdollisen ydinsodan
seurauksia kutsutaan “ydintalveksi” ja Sinclair Lewisin mukaan talvi on pikemminkin vihamielinen miehittäjä kuin
vuodenaika. Talvi, kuten kesäkin, on totaalinen vuodenaika. Välivuodenaikoina keväällä ja syksyllä elämä on aina
kiinnostavassa muutostilassa, täynnä potentiaalia ja uusia mahdollisuuksia, lyhytkestoisella matkalla kohti jotain
jännittävää. Kevättä ja syksyä ei tarvitse ottaa täysin vakavasti, vaan ne antavat tilaa kokeiluille, sillä ne ovat ohi
niin äkkiä, sekä alku- että loppupäistään pehmeästi häilyvinä. Totaaliset vuodenajat kesä ja talvi ovat puolestaan
kevään ja syksyn jännittävien matkojen pysähtyneitä ja järkkymättömiä päätepisteitä, joiden alku määrittelee niiden
lopun. Kun totaalinen vuodenaika alkaa tietynlaisena, pysyy se sellaisena loppuunsa saakka. Tietysti tässä on myös
mahdollisuus uhkapeliin ja onnistumiseen, jos vuodenaikanopan silmäluku osoittautuukin suurinumeroiseksi, mutta
useimmiten tulos on pettymyksentäyteinen lässähdys: “Tätäkö tämä nyt on?” Syyskuun mahdollisuuksientäytei-
nen innostuneisuus jämähtää marraskuuhun mennessä uuvuttavaksi rutiiniraatamiseksi, joka kestää koko pitkän,
pimeän talven.
Ainoat talvesta pitävät ihmisryhmät ovatkin pienet lapset ja turistit. Lasten mielissä talvi muuttaa parhaimmillaan
koko ympäristön yhdeksi suureksi leikkikentäksi, jonka jokainen tasanko on potentiaalinen luistinrata ja jokainen kum-
pare mahdollinen pulkkamäki. Se, mikä olisi syksyllä tylsää ja märkää vesisadetta, onkin talven nollakeleissä otollista
lumiukonrakennusainetta. Ja jos pakkanen yltyy oikein kovaksi, saatetaan koulut parhaimmassa tapauksessa sulkea
kokonaan! Lasten talviriemu on siis ymmärrettävää: heillä on kyky uppoutua talveen täysin ja saada siitä irti kaikki
mahdollinen ilo. Entäpä turistit? He matkustavat sankoin joukoin tila-autoissaan Lappiin patsastelemaan päivisin
mauttomissa lasketteluasuissaan ja ryystämään iltaisin lonkeroa kuunnellessaan milloin mitäkin eppunormaalia Hullu
Poro Areenassa. Tai sitten he lentävät kansallisella kriisilentoyhtiöllämme turvallisen eksoottiseen “Thaimaaseen”
patsastelemaan päivisin mauttomissa helleasuissaan ja ryystämään iltaisin lohikäärmeolutta kuunnellessaan milloin
mitäkin chillout-ihmettä Sedu Koskisen Seduction-klubilla Phuketissa. Talvituristien päämäärä on siis luoda talvesta
jonkinlainen toiminnan- ja glamourintäyteisten kohtausten sarja siihen näytelmään, joka on heidän oma elämänsä.
Kun lapset pyrkivät talven sisään, turistit puolestaan etäännyttävät ja eristävät talven selkeisiin sarakkeisiin.
Millainen sitten on oma suhtautumiseni talveen? En ole enää lapsi, joten en koe loskalinnojen rakentelemista
kovin viehkeäksi puuhaksi, mutta en toisaalta niin aikuinenkaan, että Pyhätunturi tai Patong Beach houkuttelisivat
minua. Oma ratkaisuni onkin siis kieltää talven olemassaolo ja keskittyä mahdollisimman tiiviisti valittamiseen ja
marinaan. Marmatan kesäisin liiasta valosta, mutta talvinen pimeysvalitukseni saa muilta ihmisiltä paljon enemmän
ymmärrystä. Kasvojeni perusilme on aina ‘lievästi tuskastunut’, mutta talvisin se sointuu ympäristöön huomattavasti
sulavammin. Voivottelun ohessa yritän uskotella itselleni, että Etelä-Suomen talvet ovat nykyisin kuin yhtä pitkää
syksyä, ja syksy puolestaan on suosikkivuodenaikani. Ja viimeisenä lohdutuskeinona vaalin ajatusta siitä, että talvi
on oikeastaan ainoa Kentin ja Manic Street Preachersin kuuntelemiseen sopiva vuodenaika.
�1�0 �1�0
Janne ja minä
J. von Schiller
Jatkokertomus
Ja pimeä näytelmä etenee pelottavan varmoin askelin kohti karmaisevaa loppunäytöstään, kun libertaarin paheen
turmeleman metropolin sydämessä kylmässä salissa kaksi hahmoa kohtaavat toisensa ( ks. Poleemi 2009 1-3 ).
Paha-Janne ryömii vastahakoisesti sivuun neitsyen hailakan ruumiin yltä ja neitsyt värähtää kylmästä, kun puna-
hiuksinen luihu hahmo astuu häntä kohti. Salama lyö taivaalla ja valaisee hetkeksi salaperäisen Tulijan kirveellä
veistetyt piirteet. Hän on rohkeuttaan uhmaten matkannut neitsyttä pelastamaan. Nyt, kolkon palatsin portailla,
niin lähellä päämääräänsä, kulkee kylmä väre pitkin hänen selkäpiitään. Sade piiskaa katua ja pellavainen paita
liimautuu rintalihaksia myötäillen Tulijan ihoa vasten
Silloin musta taivas likaisen kaupungin yllä alkaa sylkeä tummia nuotteja. Laulaen siihen yhtyvät katujen kärsivät
massat. Se irvokas veisu on rakkauden sielunmessu:
On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin
kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin
Ja luihun hahmon varsin uhkeat huulet kiertyvät leveään hymyyn hänen silmätessään neitsyttä. “Liian kauan
on syksy levännyt minun ylläni. En ole voinut valaista kansaa laulullani, mutta sinä olet uusi ääneni ja lauluillani
näytät taas ihmisille miksi elämä on ihanaa. Mutta vain rakkauden siemenen kautta voit ymmärtää miten sanojani
tulkitaan. Siis valmistaudupa, koska minun täytyy nyt astua sinut.”
Valon lyödessä katon rajan ikkunasta yksinäisenä säteenä ja valaisten neitsyen punertavat posket, avautuvat
hänen viattomat silmänsä. Hauras olento, joka kauneudessaan ei kalpene kenenkään rinnalla, raottaa silmäluomiaan.
Vieno hymy hiipii neitsyen kasvoille ja pieni lämmin liekki syttyy hänen sisällään. Neitsyt on kasvanut pienessä
idyllisessä kylässään, jonka nurkille sivistyksen tuulet eivät liiemmin ole puhallelleet. Eivätkä harvat kosketukset
ulkomaailmaan taikka vähäinen asukasmäärä ole sukupolvien saatossa ainakaan kasvattaneet kyläläisten älyk-
kyysosamäärää. Niinpä monet illat latotansseissa serkkupoikien kanssa kuluivat Tommi Läntistä kuunnellen. Sen
musiikin säestämänä neitsyt kasvoi ja oppi elämään.
�1�0 �1�0
Suuri idoli, luihu punahiuksinen hahmo, seisoo nyt neitsyen edessä. Tommi astuu neitsyen viereen ja kuljettaa
kättään hänen poskipäänsä yli. Hellästi leuasta pidellen nostaa Tommi neitsyen, jonka silmät tuijottavat kirkkaina ja
sinisinä Läntisen syviin pupilleihin ja hukkuvat niihin kuin pohjattomaan lähteeseen. Ja yhdellä jännekkäällä liikkeellä
heiluttaa Läntinen neitsyen syliinsä ja hänen pitkät reitensä kiertyvät Tommin ympäri ja puristavat häntä. Neitsyen
valkean kaavun läpi kuultavat kuun valossa hänen piirteensä ja hänen uhkea povensa painautuu kansantrubaduurin
punaisten rintakarvojen värjäämää torsoa vasten. Neitsyt laskee päänsä taakse ja molempien pitkät hiukset hul-
muavat kuun säteissä Tommin pyörittäessä heitä jylhän salin kylmällä lattialla. Laulu ulkona kiihtyy ja kaukuu salin
seinissä, kun tuo pari kietoo vartensa toisiaan vasten ja yltyy pirulliseen ja kiihkeään tanssiin. Koristen alkaa äänensä
menettänyt laulaja tavailla sanoja ja neitsyt yhtyy hänen lauluunsa heleällä sydämet särkevällä äänellään:
Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisiä katuja
mm, kesä aikaan
Ja Tommin nahkahousut tippuvat nilkkoihin. Tuuli lennättää neitsyen läpikuultavan yökaavun hänen yltään. Hetken
aikaa se leijailee ilmassa kuin pakokauhun vallassa. Pois tuon tulevan yhtymisen tieltä. Salin pimeässä nurkassa sihi-
see Paha-Janne itseään hellien. Ulkona hoilaavat kansanjoukot kuin demoninen enkelkuoro ihmisen uuden syntymän
edellä. Pian täyttää taas vanha laulu kansan mielet ja Tommin sanat ohjaavat heidän arkeaan kuin 90-luvulla, mutta
nyt uuden entistä heleämmän äänen johdolla. Eikä kukaan tule enää muistamaan vuoden 2005 Euroviisukarsintoja.
Ja silloin, yhdynnän hetkellä, kohoaa kansanjoukkojen ääni viimeiseen mahtipontiseen kertosäkeeseen:
Kevät ja minä (4x)
Vielä viimeiset säkeet ja siemen on kylvetty neitsyeen, mutta silloin iskevät mustan marmorisalin suurten ovien
saranat kipinää ja pamahtaen avautuvat ovet sepposen selälleen. Salin lattialle piirtyy raamikas varjo, se kantaa
pitkää kalpaa kädessään ja ylettyy oviaukolta aina keskellä kuun säteiden valossa seisaaltaan muhinoivaan pariin
asti. Tulija on saapunut. Mutta sitä näkyä, joka hänen edessään nyt avautuu, ei salaperäinen sankarimme pahimmissa
painajaisissaankaan odottanut näkevänsä. Se iskeytyy hänen verkkokalvoilleen ja repii tiensä läpi hänen tajuntaansa.
Jokaisella aivosolullaan koittaa sankarimme kiistää tuon näyn olemassaolon ja todellisuuden hauras kangas repeytyy
hänen mielessään. Sankarimme sulkee hetkeksi silmänsä ja toivoo kuvittelevansa kaiken, mutta jälleen avatessaan
silmänsä seisoo hänen edessään housut kintuissa yllätetty Tommi neitsyt sylissään. Tommi ja neitsyt tuijottavat
Tulijaa hölmistynyt ilme kasvoillaan. Tulija oksentaa refleksinomaisesti. Marmorilattialle mäiskähtävät, “mäisk”,
Tulijan matkalla nakkarilta pikaisesti nappaamat makkaraperunat, ketsupilla.
���� ����
Sankarimme ei ole eilisen teeren poikia ja kerää pian itsensä kokoon. Se mitä Tulija edessään todistaa on vastoin
kaikkea, mille hän maailmankatsomuksensa perustaa. Tulija siristää silmiään, heilauttaa puolihuolimattomasti sateen
kastelemat tummat kutrinsa naamaltaan ja niistä roiskuvat vesipisarat kimaltavat takana mollottovan kuun valossa.
Lihaksikas käsi puristuu kalvan ympärille ja Tulija heilauttaa sitä kepeästi päänsä yllä. Kuun säteet heijastuvat sen
kimaltavasta pinnasta ja valaisevat hetkellisesti Pahan-Jannen, joka raukeana retkottaa nurkassa tultuaan juuri.
Sankari syöksyy kalpa tenässä kohti muhinoivaa paria ja karjaisee keuhkojensa koko voimalla. Kansanjoukot ulkona
hiljenevät, mutta Tommi ei aikaile ja pyyhkii hölmistyksen kasvoiltaan. Hän sitoo hetkessä hiuksillaan neitsyen
ympärilleen ja kiskaisee oman kalpansa huotrastaan. Teräksen kilke kaikuu synkän salin seinistä Tulijan ottaessa
Tommin kanssa yhteen. Kenties kerran vuosisadassa saatamme todistaa niitä hetkiä, jotka yksin voivat muuttaa
historian kulun.
Tommi syöksee kalpansa Tulijaa kohti, joka notkeasti väistää päätään kohti suunnatun iskun ja Tommin kalpa
vain halkaisee ilmassa sankarin hiuksista lennähtäneen vesipisaran. Jo ennen kuin pisaran puolikkaat edes iskeyty-
vät maahan, suuntaa Tommi jo potkun kohti Tulijaa. Potku osuu Tulijan vatsaan ja hän lennähtää selälleen maahan.
Läntinen syöksähtää nahkapöksyt yhä kintuissa kohti maassa makaavaa sankariamme. Neitsyt roikkuu yhä Tommin
sylissä tämän kohottaessa miekkansa iskuun. Tommi heilauttaa surmatakseen avuttomana makaavan Tulijan. Silloin,
viimeisellä hetkellä, hypähtää pahanhajuinen karvainen lihasmöhkäle miekan tielle. Paha-Janne ottaa iskun itseensä
ja pelastaa Tulijan hengen. Janne kaatuu miekka selästä törröttäen sankarimme päälle. Tulijan ja Pahan-Jannen
katseet kohtaavat, kun Paha-Janne, elämän hiipuessa sielustaan, painautuu Tulijaa vasten ja viimeisillä voimillaan
suutelee häntä. Kuin jumalallisen valaistuksen saaneena näkee Tulija hetken Jannen sieluun ja vastaa suudelmaan.
Mutta jo silmänräpäyksessä on sankarimme taas pystyssä ja kauniisti kuin balleriina pyörähtää ja heilauttaa voi-
mallisesti miekkansa kohti aseista riisuttua Tommia ja sylistä roikkuvaa neitsyttä.
Tummanpunainen veri kietoo mustan marmorilattian syleilyynsä irvokkaan parin yhä seistessä pystyssä himok-
kaassa syleilyssään. Vain päät vierivät pitkin salin pitkää lattiaa ja niiden kopina kaikuu sen seinistä. Salaperäinen
sankarimme, “Tulija”, on voitokas, mutta minkä uhrauksen se vaati. Hän kävelee kuunsäteiden saattelemana ulos
salista ja alas palatsin portaita. Kuu luo jälleen varjon sankaristamme, joka sylissään kantaa Pahan-Jannen kankeaa
ruumista. Tulija ei vuodata kyyneliä, mutta syvälle sydämeen sattuu. Sanomatta sanaakaan hän kävelee läpi kan-
sanjoukkojen ja ulos kaupungista. Nimetön Tulija, urhea sankari, häviää hiljalleen näköpiiristä, kun auringonnousu
peittää hänen loittonevan hahmonsa. Eikä Tulijasta opita koskaan muuta, kuin hänen paidan selkämyksessään
seisseet kirjaimet, “Torspo”.
Kaikesta tästä on nyt aikaa vuosi ja pitkästä aikaa puhaltaa raikas tuuli kaupungin kaduilla, joka herää vähitel-
len vuosia kestäneestä turmelluksestaan uuteen elämään. Tämä tarina tuon erään synkän yön tapahtumista leviää
nyt ympäri maankolkan. Ja sitä tarinaa kerrotaan ja kuullaan mielellään, sillä se on kaunis tarina. Se on tarina
Toivosta.
Poleemin jatkokertomus päättyy tähän.
Kirjoittaja juo kahvinsa mustana ja syö pullansa lämpimänä.
���� ����
Puheenjohtajalta
Toivo Martikainen
Kiitos Polho!
Valtaistuimet on tehty väliaikaisiksi ja vuoden loppuessa
on myös yllekirjoittaneen aika se todeta. Vuosi Polhon
puheenjohtajana on ollut kokemuksena vertaansa vailla
ja opettanut paljon elämästä, työstä ja ystävyydestä.
Kun tarkastelen Polhon kulunutta vuotta nyt, ennen
viimeistä ja suurinta ponnistusta Itsarisillistä, voin hyvillä
mielin todeta olevani tyytyväinen vuoteen 2009. Tapah-
tumien osalta painottuminen biletoiminnan ohella myös
alkoholittomien tapahtumien järjestämiseen onnistui
hienosti ja erilaisia tapahtumia järjestettiin runsaasti.
Edunvalvonnan saralla on ollut paljon tekemistä yliopisto-
uudistuksen ja kaksien vaalien vuonna. Vaikka työtaakka
on välillä haudannut alleen, olemme hallitukseni kanssa
varmasti tehneet kaikkemme polholaisten puolesta.
Juhlarintamalla vuoden erityisinä kohokohtina esiin
nousevat kaikkien aikojen suurimmat Hissasitsit helmi-
kuussa, toukokuussa vuoden tauon jälkeen Tason kanssa
järjestetyt Kevätsitsit sekä Dilemman ja Median kanssa
ensimmäistä kertaa järjestetyt Merisitsit. Ehdottomasti
mainitsemisen arvoinen asia on myös Polhon työelä-
mäesite, joka on tämän vuoden hallituksen aloittama ja
loppuun viemä projekti. Työnhaussa opiskelijaa avus-
tava esite saatiin kuin saatiinkin runtattua valmiiksi
ennen vuoden loppua ja sitä jaetaan opiskelijoille Polhon
tapahtumissa.
Vuodelle 2009 asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan
kokonaisuudessaan ole saavutettu. Ulkomaisia vaihto-
opiskelijoita ja tutkinto-opiskelijoita ei ole onnistuttu
integroimaan mukaan ainejärjestön toimintaan yrityksistä
huolimatta. Yritykset olisivat voineet olla kovempiakin,
mutta kritiikkiä ansaitsee mielestäni myös Helsingin
yliopiston vaihto-opiskelijakulttuuri, jossa Erasmus-opis-
kelijat tutustutetaan vain toisiinsa. Tämä johtaa siihen,
että Helsinkiin vaihtoon tuleva viettää aikaa pääasiassa
vain muiden vaihtareiden kanssa ja todellinen kosketus
suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen ihmisiin jää usein
pintaraapaisuksi.
Myöskään nuorempien ja vanhempien polholaisten
välisen kuilun kaventaminen tai umpeen kurominen ei
ole onnistunut. Ehkäpä fuksivuosikertojen hajoaminen
ajan myötä onkin väistämätöntä. Alkusyksystä julkaistu
Yhiksen tasa-arvoraportti kertoi myös, että ainejärjes-
töaktiivien ja muiden opiskelijoiden välinen kuilu on
huomattavan suuri, ja tämän asian korjaamiseen ensi
vuoden hallituksen tuleekin keskittyä.
Olo on vuoden lopussa haikea mutta helpottunut.
Pullojen palauttamista tai Kuppalan siivoamista en vält-
tämättä tule kaipaamaan, mutta hallituslaisiani sitäkin
enemmän. He ovat tehneet tästä vuodesta niin upean
kuin se on ollut ja samalla meistä on tullut hyviä ystäviä.
Hallituksessa on ollut poikkeuksellisen hyvä yhteishenki
ja se kantaa toivottavasti myös pitkälle ensi vuoden hal-
lituksen toimikaudelle.
Aivan tyhjän päälle en pystynyt vielä jättäytymään,
joten ensi vuonna minut nähdään tekemässä Poleemia
sekä valvomassa opiskelijan etua Valtsikan tiedekun-
taneuvostossa. Nähdään siis Klixillä ja toimituskunnan
kokouksissa!
���� ����
Joulusatu
Vyötiäinen ja haukiTeksti: Joonas Ranta, Kuvat: Antti J. Lehtinen
Vain talvisin toivoo olevansa pian perillä. Kesä- tai vaikkapa syysyössä taivaltaminen tuntuu kivalta eivätkä pienet
harhareitit haittaa niin paljon. Onpa vain enemmän nähtävää ja koettavaa. Näin ajatteli Vyötiäinen. Pieni Vyöti-
äinen oli lähtenyt kohti kotiaan hieman myöhässä ja tiesi sen nyt itsekin. Järvipoukaman posteljoonina toimivan
Vyötiäisen viimeinen työkomennus oli tullut yllättäen ja se oli käsky toimittaa joulupunssiainekset pikaisesti eräälle
päästäisperheelle vielä valoisan aikaan, jotta nämä näkisivät valmistaa joulujuomansa ajoissa. Päästäiset asuivat
Järvipoukaman eteläisessä kärjessä, tuhansien vyötiäisaskelten päässä tämän omasta kodista, joka taas sijaitsi
pienessä kannossa siinä metsän osassa, jossa ruoho on kesäisin vihreämpää kuin muualla ja josta löytää aina koko
metsän lämpimimmän sopukan vain istua ja unelmoida.
Vielä päivällä lumihankien ja rannassa hauskasti haarautuvien pienten purojen paljastamien kivien yli hyppiessään
ja rientäessään tunsi Vyötiäinen olevansa aikataulussa. Hän tunsi Järvipoukaman reitit kuin omat taskunsa, vaikkei
taskuja omistanutkaan. Nyt oli kuitenkin jo jouluaaton ilta ja lumesta heijastuneet heikot, mutta sitäkin tärkeämmät
auringonsäteet olivat nekin piiloutuneet emäntänsä kanssa ikään kuin varkain. Ihan kuin auringollakin olisi omat
joulukiireensä ja se olisi päättänyt poistua tästä päivästä hieman normaalia aiemmin. Vyötiäinen oli rientänyt toi-
mituksesta kiitollisen päästäisperheen luota kotiinsa jo tunnin verran ja se halusi sinne enemmän kuin koskaan. Ei
pimeän tai alati kiristyvän pakkasen takia, vaan siksi, että jouluna kuului olla kotona. Sanoi mitä sanoi, jos oli ulkona
yksin aattoiltana, ei sitä oikeasti halunnut. Näin ajatteli Vyötiäinen ja meinasi yllättäen liukastua ohuen lumikerroksen
peittämälle järven jäälle astuessaan. Jää oli mustaa ja se tarkoittaisi matkan viimeisen, mutta raskaimman vaiheen
alkavan. Jää ei ollut Vyötiäisen mielestä koskaan aiemmin ollut joen päällä näin mustaa. Vyötiäinen ei pitänyt joesta
erityisesti juuri nyt. Ikävän tästä matkan jääosuudesta teki joen päällä puhaltava ja innostuneesti viheltävä kylmä
tuuli, jolta ei voinut piiloutua niin kuin metsässä.
Reippaasti Vyötiäinen kuitenkin jatkoi matkaansa. Joki teki suuren U-kirjaimen muotoisen kaarteen, mutta koska
joenranta oli juuri tässä kohdassa täynnä tiivistä havumetsää, oli Vyötiäinen oppinut posteljoonin työssään jään yli
kävelemisen olevan pikaisin sekä talvella myös turvallisin oikotie.
Jää oli kovaa, kovempaa kuin kivi ja sen koostumus yllätti pienen Vyötiäisen. Siihen astuessaan tuntui ensin
ihan kivalta, sitten todella kylmältä. Se hengitti tummuudessaan jo kuukausien ajan varastoimaansa kylmyyttä eikä
epäröinyt ladata ja vapauttaa sitä suoraan jään yli kävelevän luihin ja ytimiin. Vyötiäinen oli kyllä oppinut, että joskus
hieman ikävältä tuntuvat asiat voivat muuttua jopa mukaviksi kun vain vähän odottaa. Ja olihan hän kylmemmäs-
säkin säässä kulkenut, nyt vaan oli joulu ja jouluna pitäisi olla kotona. Vyötiäinen ajatteli muita metsän asukkaita ja
sitä, miten he viettäisivät jouluaan. Peurat kokoontuisivat metsän länsiosan aukiolle kuuntelemaan peuravanhuksen
pitämää perinteistä (ja hieman tylsää) juhlapuhetta. Myyrät taas tanssisivat lammen jäällä punssia juoden, kunnes
juuri näihin aikoihin poistuisivat sisätiloihin syömään herkkuja rakkaidensa kanssa. Ja entäs piisamit.. niin, ne
piisamit, Vyötiäinen ajatteli.
���� ����
Joulusatu
Vyötiäisen sydänystävä Piisami oli se paras piisami kaikista eikä se viettäisi tätä joulua Järvipoukamassa, vaan
piisamien joukkomuuton myötä olisivat nämä kivat viiksekkäät velikullat muilla rannoilla joulukalastuksen merkeissä.
Vyötiäisestä tuntui pahalta, koska hänellä oli ikävä, mutta oudolla tavalla hyvältä, koska tiesi Piisamin varmasti
tuntevan samoin siellä jossain. Ikävä iski sydämeen, kuten mustan jään karu kylmyys ja valui sitten raajoja kohti
jäädäkseen sinne toviksi. Siellä ikävä saisi jalkojen omistaman tuntemaan siltä kuin olisi nukkunut niistä jokaisen
päällä koko edellisen yön. Sitten ikävä helpottaisi hetkeksi, mutta tulisi takaisin vielä monta kertaa. Vyötiäinen
pysähtyi ja huokasi. Sitten hän taisteli pienen hymyn kasvoilleen ja jatkoi matkaa. Tästä joulusta tulisi mukava,
vaikkakin hieman yksinäinen.
Jää oli pidemmälle kävellessä vieläkin mustempaa ja jos ei olisi sitä paremmin tiennyt, ei sitä voisi uskoa samaksi
jääksi, jonka päällä päivisin luistellaan, nauretaan ja juodaan punssia. Ei todellakaan. Nyt jää oli Vyötiäisen mielestä
tummuudessaan jopa vähäsen uhkaava eikä se pimeää kylmyyttä murjottaessaan suostunut edes heijastamaan
taivaan lukuisia tähtiä tai kuuta pinnastaan pieniä joen reunalle kertyneitä alueita lukuunottamatta. Vyötiäinen ei
pitänyt tästä jäästä ja toivoi matkan olevan pian jo lopussa. Joen alkaessa kaartua vasemmalle, olisi pahin jo ohi.
Ehkä Vyötiäinen ei olisikaan niin myöhässä ja ennättäisi aloittaa perinteiset joulutoimet vain hieman normaalia
myöhemmin, tämä ajatteli.
Vyötiäinen oli sitä paitsi oppinut, ettei elämässä mikään ollut ikuista – niin ikävät kuin kivatkaan asiat. Eivät
juhlat, eivät talvet - eivätkä varsinkaan pienet kesäiset jälkiruokahetket. Ne hetket, joista piti kaikista eniten ja jotka
halusi jakaa toisten kanssa, jotta nämä voisivat sanoa ”onpa kivaa, että olen tässä kanssasi.”
Tämä ei kuitenkaan saanut pientä Vyötiäistä surulliseksi, sillä myöskään suru, paha olo tai juuri se inhottava,
huonossa asennossa nukkumisesta johtuva puutumus käpälissä ei kestäisi ikuisesti. Vyötiäinen päätti valvoa tänä
jouluna hieman pidempään korvatakseen pitkän kävelymatkan takia menetetyt jouluhetket. Hän suunnitteli joulu-
ruokaansa (rusinoita, pähkinöitä sekä marmeladikorppuja jälkiruoaksi) ja oli juuri puisevaan vastatuuleen nojatessaan
aloittamassa joulujuoman pohtimista, kun näki jotain outoa jään alla.
Jää oli mustaa, mutta sen läpi näki juuri ja juuri, että jokin pieni liikkuva varjo teki kahdeksikkoa Vyötiäisen
jalkojen alla, jään alla. Se hädintuskin erottui, mutta taivaalla loistavien piskuisten tähtien ansiosta sen huomasi
���� ����
kohti omia jalkoja katsoessa. Vyötiäinen tiesi sen olevan kala ja pysähtyi. Hahmo jään alla jatkoi pientä sulavaa
tanssiaan innokkaana.
”Hei Vyötiäinen, ethän ole eksynyt?” se kysyi käheän reippaalla äänellä.
”En suinkaan. Minä olen kohta kotona. Kuka sinä olet?” Vyötiäinen tiedusteli ja yritti katsoa jään läpi tarkemmin.
Otus jään alla oli kyllä tarkkaavainen, kun tiesi tämän olevan juuri Vyötiäinen. Tämä oli huomaamattaan pysähtynyt
puhuessaan ja huomasi sen vasta, kun tuuli alkoi tunkeutua kaulahuivin läpi kuin tuhat jäistä neulaa.
”Minä olen Hauki. Voin saattaa sinut kotiin!” hahmo vastasi ja lähti kellumaan hitaasti Vyötiäisen menosuuntaan.
Vyötiäinen seurasi Haukea ja huomasi sen etenemistahdin olevan tälle juuri sopiva.
”Hei Hauki. Kiitos seurasta, erittäin ystävällistä sinulta. Mutta eikö sinulla ole joulumenoja? Sitä paitsi olen ihan
pian perillä ja tunnen kyllä Järvipoukaman reitit kuin..”
”Omat taskusi”, Hauki keskeytti ovelasti.
”Niin..”
”En minä joulusta välitä”, Hauki selitti. ”Ja tykkään uiskennella jäällä kävelevien seuralaisten kanssa. Joulu
nyt on vain yksi päivä talven keskellä”, Hauki totesi iloisen tarmokkaana. Sen reippaus pimeässä talviyössä tuntui
Vyötiäsestä hieman erikoiselta. Hyvällä tavalla. Vyötiäisestä tuntui silti hieman oudolta, ettei joku pitäisi joulua
erikoisena. Sehän oli vuoden hienoin juhla. Hän päätti kuitenkin udella Hauen mielipiteitä ystävälliseen sävyyn.
”Mistä sinä sitten pidät?” tiedusteli Vyötiäinen eikä sitten pystynytkään piilottamaan yllättyneisyyttään
puheessaan.
”Ai mistä päivästä pidän eniten, vai?”
”Niin..”, Vyötiäinen vastasi epäröiden, koska ei ollut tarkoittanut ihan tuota, ja huomasi Hauen hahmon hidasta-
neen vauhtia. Vyötiäinen teki samoin ja keskittyi toverinsa kuuntelemiseen. Ääni kantautui jään läpi käsittämättömän
selvästi. Ihan kuin jäätynyttä pintaa ei olisi lainkaan ja matkatoverit puhuisivat kasvotusten mättäällä.
”Hmm.. no minä pidän tästä päivästä ja eilisestä! Sitä ennen minulla oli muutama huono päivä, koska olin välillä
yksinäinen. Muistaakseni viikko sitten oli puolestaan yksi aivan loistava tiistai – saattoi se keskiviikkokin olla.. Se oli
se päivä, kun satoi lunta niin paljon, etten nähnyt jään läpi yhtään mitään! Löysin silloin kaksi sydämen muotoista
simpukkaa joen pohjasta ja piilotin ne hiekkaan. Minun pitäis varmaan etsiä ne simpukat pian..” Hauki totesi ja
Vyötiäinen kuuli hauen simpukkalöydöistään tunteman ylpeyden sekä niiden sijainnin pohtimisen jään läpi.
Hauen ylpeys simpukoista oli sellaista hyvänlaatuista ylpeyttä, joka saa sulkemaan silmät ja hymyilemään. Ei sitä
huonoa ylpeyttä, jolloin silmät ovat auki ja kaikki muut ylpeilijää kuuntelevat tuntevat olonsa huonoiksi. Vyötiäinen
oli iloinen, että Hauki oli löytänyt kaksi simpukkaa. Ja vielä sydämen muotoista, voihan sentään. Sitten tuli hiljaista.
Vyötiäinen yllätti itsensäkin esittämällä uuden kysymyksen nopeasti.
���� ����
”Eikö siellä jään alla ole ikävää näin talven aikaan? Sinähän olet kuin vanki”, Vyötiäinen sanoi ja huomasi koti-
matkan olevan pian jo ohi.
”Itse olet vanki!” Hauki naurahti. ”Minulle on aivan sama onko päälläni se, mitä kutsut vedenpinnaksi vai se,
mitä sanot jääksi. Enhän minä pääse sen yläpuolelle koskaan. Joskus olen kateellinen lentokaloille, sillä he pääse-
vät kesäpäivisin hyppimään ilmassa. En minä sitä tosin lentämiseksi kutsuisi.. Toisaalta he voivat tehdä sitä vain
kesäisin. Heidän talvensa on varmasti huonoa, koska kesä on niin mukavaa. Säälin myös sinua, koska tiedän, etteivät
vyötiäiset osaa uida..”
Se oli totta, mutta Vyötiäistä ei uimataidottomuus haitannut. Hän piti maasta paljon enemmän ja ainahan kesällä
pystyi menemään majavien rakentamalla lautalla purjehtimaan. Niin Vyötiäinen oli tehnyt Piisaminkin kanssa. Ikävä
kosketti Vyötiäistä taas, mutta katosi pian. Olisi myös outoa kaivata jotain, kuten uimista, jos ei ole sitä koskaan
koittanut. Paljon hyvää Vyötiäinen oli siitä kyllä kuullut! Hän huomasi Hauen lörpöttelevän jo ihan omiaan iloisen
huolettomaan tapaansa. Vyötiäinen piti tästä hauesta nyt erityisen paljon.
Hauen ajatuksen kulku sekä puhe poukkoili ja otti erikoisia sivureittejä palatakseen takaisin ja ottaen alkupe-
räisestä puheenaiheesta jälleen erikoisen kimmokkeen, joka aloitti taas aivan uuden jutustelun aiheen. Hän saattoi
pohtia sanaa vielä sitä lausuessaan ja tulla huvittaviin johtopäätöksiin. Muutaman askeleen aikana Hauen puhe
joesta ja uimisesta oli edennyt majaviin, patoihin, sateisiin kesäiltoihin sekä hilloon. Vyötiäinen mietti, miten kalat
voivat syödä hilloa, mutta päätti olla tiedustelematta asiasta lisää.
”Minä pidän kesästä ja talvesta”, totesi Vyötiäinen pikaisesti pienen hiljaisen hetken päätteeksi. Ikään kuin
lauseen viipyminen olisi loukannut vuodenaikoja.
”Vietätkö joulusi yksin?” uteli Hauki ja teki nopean kahdeksikon jään alla. Sen tekeminen näytti tyylikkäältä ja
vaivattomalta. Hauki oli selvästi mestariuimari ja taisi tietää sen itsekin.
”Kyllä, mutta ei se minua haittaa.”
”Niin. Joskus voi olla yksin, muttei yksinäinen. Joskus taas seurassa uidessa – tai sinun tapauksessasi tepastel-
lessa – tuntuu taas, ettei kukaan kuuntele.”
Nyt Vyötiäinen piti hassua Haukea jo viisaanakin. Juuri noin hän oli itsekin ajatellut. Nyt hän oli kuitenkin jo
perillä siinä kohdassa, missä jäältä tulisi poistua ja pysähtyi. Hauki pysähtyi välittömästi ja jäi pyörimään Vyötiäisen
jalkojen alle.
Vyötiäinen astui jäältä rantaan, hyvästeli Hauen ja lupasi tulla keväällä tervehtimään tätä vaikkapa pienen laut-
taretken muodossa. Hauki piti tästä ajatuksesta, hyvästeli Vyötiäisen ja lähti uimaan tulosuuntaa kohti kuin pieni
raketti. Matkan aikana oli selvästi tehty erittäin nopea ystävyyden sopimus!
Rannassa lumi tuntui ehkä jopa jäätä kylmemmältä, mutta se antoi enemmän periksi jalkojen alla. Siitä kohdasta
Vyötiäisen johdatti kotiin pieni polku, joka veisi tämän aina kotiovelle asti. Sen polun varrella kasvoi puolukanvarpuja,
jotka näyttivät nukkuvan tyytyväisinä pienen lumikerroksen peitellessä niitä uniinsa.
Vyötiäinen oli perillä. Hän avasi pienen ovensa ja astui kantokotiinsa sisään. Tupa oli mukavan lämmin ja Vyö-
tiäinen onnellinen. Hän ajatteli joulua, mustaa jäätä ja tähtitaivasta. Eniten kaikesta vyötiäinen kuitenkin ajatteli
Piisamia, Haukea ja sitä, miten ne molemmat olivat vekkuleita ja miten Hauen seura oli lieventänyt Vyötiäisen ikävää.
Hän ajatteli sydämen muotoisia simpukoita ja haluaisi kovasti nähdä ne vaikka kevään tullen, jos se vaan Hauelle
sopisi. Keväällä he ehkä katselisivat niitä, pyörittelisivät käsissään ja löytäisivät yhden ehkä Piisamillekin. Ehkä he
tekisivät kaiken yhdessä – kolmestaan! Hetken verran Vyötiäinen ajatteli vielä joulua ja sitä, miten oli tänään yksin
– muttei yksinäinen. Oli onni ikävöidä peräti kahta kaverusta jouluaattona.
Poleemi toivotaa kaikille lukijoilleen oikein rauhallista ja mukavaa joulua!
���� ����
Phil Spector – A Christmas Gift For YouTuottajaguru Phil Spectorin kokoamaa joululevyä on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana, eikä syyttä. Albumilla
esiintyvät monet Spectorin luottoartistit, kuten The Ronettes, The Crystals ja Darlene Love. Kappaleiden joukossa
on niin jouluklassikkoja (esimerkiksi Winter Wonderland ja Santa Claus is Coming to Town) kuin myös vähemmän
tunnettuja kappaleita. Albumi toimii loistavasti sekä kokonaisuutena, että yksittäisten kappaleiden tasolla. Oma
suosikkini on The Ronettesin I Saw Mommy Kissing Santa Claus.
Levy julkaistiin 22.11.1963, samana päivänä jolloin presidentti John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. A
Christmas Gift For You on Beach Boysin Brian Wilsonin suosikkialbumi - mitä mieltä sinä olet?
Vince Guaraldi Trio – A Charlie Brown ChristmasJazz-muusikko Vince Guaraldi yhtyeineen äänitti vuonna 1965 soundtrackin CBS-kanavan Tenavat-aiheiseen
jouluspesiaaliin. Lopputuloksena syntyi A Charlie Brown Christmas –nimeä kantava joululevy. Levystä on julkaistu
remasteroidut versiot vuosina 1988 ja 2006.
A Charlie Brown Christmas tarjoaa tervetullutta vaihtelua joka tuutista tunkevaan perinteiseen joululaulutulvaan.
Televisiota varten tehtyä musiikkia tuskin voi pitää kovin antikaupallisena, mutta tämä albumi tuo kuulijan kotiin
siitä huolimatta ripauksen rauhallista ja leppoisaa joulutunnelmaa. Ja sehän on joulussa kaikkein tärkeintä.
Glasvegas – A Snowflake Fell (And It Felt Like A Kiss)Skotlantilainen Glasvegas oli vuoden 2008 ehdottomia nimiä uuden musiikin rintamalla. Voimakasta ja yksinkertaisen
nerokasta rockia soittava yhtye nousi kertaheitolla musiikkia kuuntelevan maailman tietoisuuteen. Saman vuoden
joulukuussa yhtye julkaisi kuusi kappaletta sisältävän joulu-ep:n, joka äänitettiin transilvanialaisessa katedraalissa.
Ep julkaistiin yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbumin erikoispainoksen yhteydessä 1.12.2008.
Kuudesta kappaleesta viisi on yhtyeen nokkamiehen James Allanin omaa käsialaa, viimeisenä kuullaan yhtyeen
versio Jouluyö, juhlayö –klassikosta. Ep jatkaa debyyttialbumin linjoilla: kappaleita hallitsevat komeat kitaraääni-
vallit ja Allanin laulu. Tätä kelpaa kuunnella vielä pitkään joulun jälkeenkin. Kenties kaikkein koukuttavin kappale
on kuulaan kaunis kolmosraita Cruel Moon.
Joulumieltä levylautasellaAntti J. Lehtinen
Joululaulut ovat oleellinen osa joulutunnelmaa. Parhainta joulumusiikki on tietenkin itse soitet-tuna, mutta hätätapauksessa levykin kelpaa. Poleemi esittelee kolme joululevyä, joita kehtaa kuunnella vielä aaton jälkeenkin.
���� ����
Myös Polhon hallitus vuodelle 2009 on valittu. Ensi vuonna Kuppalaa siivoavat:
Elina Miettinen (puheenjohtaja)
Satu Välisalmi
Mikko Virta
Hanna Marjoranta
Simo Ortamo
Ilari Leskelä
Veikko Jarmala
Johanna Sorsa
Teemu Antikainen
Essi Koskinen
Lyydia Aarninsalo
Tuomas Lassinharju
Poleemin toimitus kiittää lukijoita ja tekijöitä kuluneesta vuodesta ja luovuttaa urakan helpot-tuneena seuraavalle joukkiolle. Vuonna 2009 Poleemin päätoimittajina toimivat:
Joonas Ranta
Eveliina Anteroinen
Toivo Martikainen
Elina Manninen
Ilari Leskelä
Mistä näitä lumihiutaleita oikein tulee?