Upload
poleemi
View
227
Download
0
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Värikäs Poleemi.
Citation preview
poleemi
�� ���
Pääkirjoituspoleemi
Antti J. Lehtinen
Lukuelämyksiä kaikille
Olen ollut kymmenen kuukautta Poleemin päätoimittaja ja
nauttinut lähes joka hetkestä. Oman lehden vertaaminen
taideteokseen on varmasti tyhmää, ylimielistä ja kornia,
mutta teen sen silti. Ainakin yhdessä suhteessa vertaus
varmasti pitää paikkansa. Sekä lehteä tehdessä että
vaikkapa öljyväreillä maalatessa tuntuu, ettei koskaan
tule valmista. Aina voi vielä vähän hioa. Viiva tuonne,
ehkä tuota tekstiä vähän oikealle? Joskus miettii, kuka
tätä lehteä edes lukee. Kenelle Poleemia oikeastaan
tehdään?
Jaksan sinisilmäisesti uskoa, että melko moni yhisläi-
nen ainakin poimii lehden mukaansa. Olisi kiinnostavaa
tutkia, kuinka kauan keskimääräinen lukija Poleemin
parissa viihtyy. Ylittääkö lukijoiden yhteenlaskettu luku-
aika päätoimittajien taittoluokassa viettämän ajan? Onko
kukaan lukenut jatkokertomuksen jokaista osaa? Huo-
maako kukaan, jos kuvien rajauksia ei ole jaksettu tehdä
kunnolla? Kuinka moni lukee lehden kannesta kanteen?
Ainejärjestöaktiivi elää helposti järjestökuplassa.
Oman tai muiden järjestöjen juhlissa ja muissa rien-
noissa vierähtää helposti vuosi jos toinenkin. Uusia
naamoja tapaa viikoittain. Aamuyön tunteina Alinassa
unohtuu kuitenkin helposti, että suuri osa yliopistomme
opiskelijoista elää täysin ainejärjestöjen toiminnan ulot-
tumattomissa. Yhtä ei sillikset tai kuppalabileet jaksa
kiinnostaa. Toinen ei innostu tieteestä eikä kaljasta.
Kolmas ei uskalla osallistua. Sama pätee aivan varmasti
myös järjestölehtiin.
Ainejärjestölehtien ja keskivertojen opiskelijahippo-
jen välillä on kuitenkin yksi keskeinen ero. Kuppalassa
on useimmiten kivaa, mutta tämä kiva rajoittuu vain
paikallaolijoihin. Lehdenteossa kiva ulottuu tekijöiden
lisäksi myös lukuisten aktiivisten ja uskollisten lukijoiden
joukkoon.
Ainejärjestölehti on monessa mielessä erikoinen ins-
tituutio. Poleemikin tarjoaa monelle lähes ainutlaatuisen
tilaisuuden testata siipiensä kantavuutta toimittajana.
Oman juttuaiheen voi valita vapaasti, kuvatakin saa itse,
jopa deadlinestä voidaan yleensä neuvotella. Tulosvas-
tuusta ei ole tietoakaan ja hyvä niin.
Viime aikoina Yhiksessä on keskusteltu järjestö-
toiminnan hallituskeskeisyydestä. Ainejärjestölehden
päätoimittaja määrittelee pitkälti itse oman toimival-
tansa. Halutessaan päätoimittaja voi olla oman lehtensä
yksinvaltias: valita lehden teeman, ehdottaa kirjoittajille
aiheita ja muokata jutut mieleisekseen. Tällöin kuitenkin
menetetään jotain ainejärjestölehdelle ominaista ja arvo-
kasta. Toisaalta lehti on ehkä lukijalle miellyttävämpi?
Kolikolla on aina kaksi puolta. Yksi lukee mielellään
huolellisesti toimitettuja juttuja ja arvostaa lehden yhte-
näistä ulkoasua. Toinen nauttii rönsyilevistä jutuista,
vaihtelevasta sisällöstä ja hiomattomasta kädenjäljestä.
Aina voi tehdä kompromisseja, mutta menetetäänkö
silloin molempien ääripäiden hyvät puolet?
Päätoimittaja touhottaa usein ylhäisessä yksinäi-
syydessään ja oma lehti on hämmästyttävän rakas.
Kriittistä keskustelua lehden sisällöstä tai muodosta
käydään valitettavan harvoin. Tämän, vuoden kolman-
nen numeron teemana on värikäs. Yritimme parhaamme
mukaan koota lehteen erilaisia ja erityylisiä juttuja eri-
laisista aiheista. Lukijan päätettäväksi jää, onko värikäs
Poleemi vain sanahelinää. Lukekaa, nauttikaa ja kertokaa
mielipiteenne vieruskaverille. Vieruskaverin puutteessa
päätoimittajakin kelpaa.
�
�� ��
2 Pääkirjoitus
4 Gradupalsta
5 Vaihtopalsta
6 Kaupunkien kaalimaat
7 Luento - mikä ihana tekosyy!
8 Tutkija ja taiteilija rakentavat esityksiä olevasta
12 Hassu sota
15 Pyöräretki Tukholmaan
18 Watergate, mon amour
20 Uskontojen ”hyvät” puolet
22 Uutta kannattajakulttuuria luomassa
25 Minä ja syksy
26 Jatkokertomus
28 Matka pimeyden sydämeen
30 Puheenjohtajalta
31 Erillissota? DDR? Huhtikausti?
34 Palopuhe
35 Opintopalsta!
� �
poleemi
Poleemi 3/2009, 34. vuosikerta
JulkaisijaPoliittisen historian opiskelijat, Polho RyYhteiskuntahistorian laitos,PL 54 00014 Helsingin yliopisto
PainopaikkaPicaset OY
Painos 300 kplISSN 1235-4412
PäätoimituskuntaAntti J. Lehtinen (vastaava), Ilkka Kärrylä, Maria Pirkkalainen, Akseli Peltola (Madridin kirjeenvaihtaja)
KirjoittajatTaavetti J., Ilkka Kärrylä, Antti E. Lehtinen, Antti J. Lehtinen, Ilari Leskelä, Elina Manninen, Toivo Mar-tikainen, Anni Mäkeläinen, Maria Pirkkalainen, Joonas Ranta, Elina Romppanen, Pekka Räsänen, Mikko Virta, Satu Välisalmi,
Kannen kuvitus:Antti J. Lehtinen
Palaute:[email protected]
�� ����
Gradupalsta
Mistä aiheesta teet graduasi?Aihe on niinkin seksikäs kuin ”jatkosodan jälkeiset
henkilövaihdokset Maalaisliiton johdossa”. Tutkin siis
Maalaisliiton sota-ajan johtavien poliitikkojen syrjäyttä-
mistä välirauhan jälkeisessä poliittisessa puhdistuksessa,
jolloin vanhat niin sanotut sotapoliitikot korvattiin uuden
ulkopoliittisen suuntauksen kannattajilla. Tarkastelen
syrjäyttämistä prosessina ja pohdin siihen johtaneita
syitä. Kiinnitän huomioni syrjäyttämiskeskusteluissa
käytettyyn retoriikkaan, ja siihen millaisiin teemoihin
vastapuolet vetosivat omaa näkemystään puolustaes-
saan. Syrjäytetyistä poliitikoista esiin nousevat Viljami
Kalliokoski, Tyko Reinikka, Antti Kukkonen ja E. M. Tarkka-
nen. Heidän vastapelurinaan kieroilee Urho Kekkonen.
Millaisia lähdeaineistoja käytät?Yksinomaan tätä aihetta käsittelevää tutkimusta ei ole,
joten lähteitäni ovat muun muassa Maalaisliiton puolue-
historiikki, monet sodanjälkeistä aikaa kuvaavat tutki-
mukset, henkilöhistorialliset tutkimukset ja elämäkerrat.
Arkistolähteistä tärkeimmät ovat Maalaisliiton puolueko-
kouksien, eduskuntaryhmän ja keskushallituksen koko-
usten pöytäkirjat. Eikä sovi unohtaa 16 maalaisliittolaista
sanomalehteäkään.
Miksi juuri tämä aihe?Sodanjälkeinen aika on lempiperiodini poliittisessa histo-
riassa. Lisäksi tunnen suurta suuttumusta siitä, miten
törkeästi Neuvostoliiton myötäjuoksijat kohtelivat velvol-
lisuutensa sota-aikana hoitaneita poliitikkoja.
Jo moneen kertaan tutkittuun sotasyyllisyyskysymykseen
en kuitenkaan halunnut mennä sorkkimaan, joten otin
tutkimuskohteeksi puolueen. Niistä valikoitui Maalais-
liitto, koska siellä uuden ja vanhan linjan yhteenotto
oli korostetun voimakas, mutta jotenkin helpommin
hahmotettavissa kuin esimerkiksi SDP:ssä käyty vastaa-
vanlainen kamppailu. Toki aihevalinnassa on se vaara,
että hukkaan objektiivisuuden ja annan työssä näkyä,
mitä ajattelen Kekkosen ja Paasikiven kaltaisista Kremlin
edessä konttaajista.
Missä vaiheessa työsi on?Hiljalleen kirjoittelen, tänään on 25 sivua kasassa. Tavoite
on mennä keväällä seminaari II:een ja tehdä sen aikana
gradu valmiiksi.
Oletko saanut laitokselta tarvitsemaasi ohjausta?Tutkimuskurssilla ja ykkösseminaarissa sain hyvät
vastaukset kysymyksiini. Tässä vaiheessa on mielestäni
kuitenkin jo kyettävä itsenäiseen työhön.
Joko valmistuminen alkaa siintää horisontissa? Onko elämää valmistumisen jälkeen?Ehkäpä vuoden 2010 loppuun mennessä häivyn valtsi-
kasta. Aivan varmasti aika työelämässäkin on elämää,
ehkä vain vähän vähemmän alkoholipitoista. No, eläk-
keellä ehtii sitten taas siemailla.
Viidettä vuotta Polhossa viihtyvä Poikosen Jaakko on edelleen helppo bongata
Uudelta ylioppilastalolta kiivaiden yöllisten väittelyiden merkeissä. Utelimme
Poleemin entiseltä päätoimittajalta miten gradu-urakka etenee.
Jaakko Poikonen
Jaakkoa haastatteli Antti J. Lehtinen
�
�� ���� �
Vaihtopalsta
Miten valitsit vaihtopaikaksesi juuri Maastrichtin?Kuka ei haluaisi nähdä ihania vanhoja tuulimyllyjä,
puukenkiä ja gouda-juustoa läheltä? Halusin myös opis-
kella englanniksi, mutta en halunnut Englantiin. Päädyin
Helsingin Yliopiston nettisivujen kautta tutkimaan Univer-
sity College Maastrichtia ja laitoin hakemukset vetämään.
Enkä ole katunut päätöstä! Monet ISHA-kaverini ovat
joko asuneet Hollannissa tai ovat hollantilaisia. Halusin
tutustua maahan kunnolla ja matkustella muuallekin kuin
vain Amsterdamiin. Maastricht on aivan mahtava vanha
kaupunki, jossa on myös ehkä Hollannin ainoa kukkula.
Mitä opintoja olet suorittanut? Suoritan tällä hetkellä ”Globalization and inequality”
-nimistä kurssia, joka on ollut todella antoisa. Tuutori on
aina hengessä mukana ja ryhmädynamiikka toimii! Otin
toisen kurssin tässä periodissa, joka ei ollut yhtä onnis-
tunut valinta, ”Contemporary World History”-kurssin.
Pelkkää toistoa, mutta tuutori on kiitettävä ja kurssikirja
erittäin viihdyttävä, täynnä hauskoja Mao-faktoja.
Miten opiskelu Hollannissa eroaa suomalai-sesta opiskelusta? Ehkä huomattavin ero on Problem Based Learning -
järjestelmä, joka perustuu pieniin seminaarihenkisiin
ryhmiin, jotka ovat edellisellä kerralla keksineet tutki-
muskysymyksiä, joihin etsitään vastauksia annetuista
artikkeleista ja kirjoista. Aika koulumainen aikataulu ja
läsnäolopakko häiritsivät aluksi, varsinkin kun kyseessä
oli 8.30 aamulla alkava kurssi. Kaikkeen kuitenkin tottuu
ja pikkuhiljaa tuntuu siltä, että alan ymmärtää yliopiston
käytäntöjä. Tentit ovat kuitenkin vielä edessä, saa nähdä
miten selviän.
Entä opiskelijaelämä? Onko juhlia riittänyt? ESN järkkäilee aktiivisesti joka tiistai bileitä kivassa
pienessä baarissa nimeltä De Twee Heeren. Meno on
aikalailla samanlainen kuin sitsien jälkeisessä Alinassa.
Maastrichtista löytyy kiitettävästi menomestoja ja jos
tuntuu, että aika käy pitkäksi, voi vaikka napata itsel-
leen saksalaisen kaverin ja kruisailla Autobahnia pitkin
Oktoberfestiin.
Joko hollannin kieli taittuu? Ei ollenkaan. Osaan perussanat, kuten kiitos ja ole hyvä.
Mietin koko ajan pitäisikö ottaa joku kielikurssi, mutta
aika ei ole riittänyt. Yliopisto tarjoaa skandinaaveille ja
saksalaisille erityisiä hollanninkursseja, koska samaan
kieliryhmään kuuluvien on helpompi oppia hollantia.
Englannilla pärjää hyvin, vaikka kommunikaatio vanho-
jen hollantilaisten miesten kanssa ei aina sujukaan kuin
eleillä. Usein se riittää.
Millaisia terveisiä lähettäisit vaihtoa suunnit-televille yhisläisille? Kyllä kannattaa! Itselläni ainakin on ollut todella riemu-
kas vaihtoaika, koko ajan tuntuu vain hauskemmalta ja
hauskemmalta. Mukavia ihmisiä kyllä löytyy, enkä enää
tiedä mitä tekisin ilman Guesthousen tyttöjuoruhetkiä
tai tsekkiläisen Janin kanssa teetauon aikana kertyneitä
viisauksia.
Elsa Mäki-Reinikka
Elsaa haastatteli Antti J. Lehtinen
Syksyllä 2006 opintonsa aloittanut Elsa on monivuotinen ainejärjestöaktiivi. Polhoa
ulkomailla kiitettävästi edustanut ilopilleri suuntasi syyslukukaudeksi vaihtoon
tulppaanien luvattuun maahan. Poleemi tiedusteli, mitä Elsalle kuuluu.
�� ��
Alepan vihanneshyllyllä notkuu rusehtava paprika,
alkuperä tuhansien kilometrien päässä. Muovipussiin
solahtaa kesäkurpitsa Espanjan sadettimien alta. Tarvit-
seeko kerrostaloasukkaan ruuan todella tulla kaukaa ja
muovikääreissä? Näin on ajateltu viime vuosikymmenet:
kaupungeissa asutaan ja maalla viljellään. Maailmalla
leviää kuitenkin uusvanha ajatus kaupunkiviljelystä.
Suomessa on totuttu vuokrapalstoihin ja siirtolapuu-
tarhoihin, mutta viljelyä ei tarvitse rajoittaa vain sille
osoitettuihin paikkoihin.
Tyhjät tontit, ratapihat, talojen kattotasanteet, par-
vekkeet, takapihat, ikkunalaudat ja kuorma-autojen lavat.
Kaupungista löytyy runsaasti käyttämätöntä, viljelyyn
kelpaavaa tilaa. Maailmalla kaupunkiviljely ei ole pelkkää
terapianomaista puuhastelua, vaan on huomattu, että
kaupunkien kaalimailla on todellista taloudellista ja eko-
logista merkitystä. Kun Chicagon pilvenpiirtäjien katoilla
rehottaa salaattia, juureksia, pensaita ja koristekasveja,
jäävät vihannesten kuljetuksessa syntyvät päästöt rek-
kojen tankkiin. Caracasin köyhien asuinalueiden mikro-
puutarhat taas tuovat kaivattuja työpaikkoja ja edullista
ruokaa kortteleiden perheille.
Kaupunkiviljelyn periaatteisiin kuuluu helppous ja
lähestyttävyys. Tarkoituksena on opetella uudestaan van-
hoja perustaitoja ja osallistua omaan ruuantuotantoon.
Samalla kaupunkitilaa muutetaan ihmisläheisemmäksi.
Liikenteen jylinän ja kovien materiaalien keskellä pilkot-
tava puutarha voi rauhoittaa kummasti, ja rohkeimmat
kaupunkiviljelijät päätyvät lapion varressa vaihtamaan
naapurin kanssa sanasenkin. Näin näyttää olevan myös
Helsingissä.
Pasilan ratapihalla pöllyää multa. Radanvarren syrjäi-
sessä kolkassa rakennetaan vielä välinevarastoa tulevia
satoja ajatellen, vaikka sää ennustaa jo routaa. Ympäristö-
järjestö Dodon kaupunkiviljelijät ovat kasvattaneet kesän
aikana vihanneksia ratapihalla maailmalla levinneen
guerrilla gardening -aatteen malliin. Nyt on aika valmis-
tautua ensi vuoteen. Kaupunkiviljelijät laittoivat keväällä
istutukset pystyyn periaatteessa lupia kyselemättä,
mutta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Mitä
nyt keskustelupalstoilla on pelätty suomalaisen maata-
louden kilpailukyvyn heikkenemistä.
Dodo-aktiivi Pinja Sipari kertoo, että joutomaalle
vihanneslaarit nousivat päivässä ja siitä lähtien ne ovat
saaneet seistä tukevasti ja rauhassa paikoillaan. Viljelijöi-
den sipulien, mangoldien, perunoiden ja porkkanoiden on
tarkoitus muistuttaa kaupunkilaisia globaalin ruuantuo-
tannon ongelmista ja tietysti tuottaa ruokaa dodolaisten
ja junamatkustajien iloksi.
Pienen viljelmän aloittaminen on helppoa ja edullista.
Aloitteleva puutarhuri tarvitsee vain suojaisan paikan,
multaa ja mieleisiään siemeniä. Kunnianhimoisimmat
suunnitelmat hahmottelevat pystysuoraa maataloutta,
maanviljelypilvenpiirtäjiä, mutta vaatimattomammallakin
viljelmällä pärjää. Talvella onkin nyt hyvää aikaa löytää
kaupungin joutomaat ja huomisen vihannestarhat.
Kaupunkien kaalimaatElina Romppanen
Poleemin ruokakorneri
�� ��
Take away -kahviToiset juovat pysyäkseen hereillä, toiset puhtaasti maun
vuoksi. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että koulun-
penkki ja mukillinen sumppia kuuluvat erottamattomasti
yhteen. Paitsi tietenkin ne, jotka suosivat teetä.
+Maukas ja sallittu päihde
+Reilu kauppa
- Toisinaan kuumaa
Arvosana: 5Ostopaikka: Unicafe Valtiotiede
Bonaqua metsämansikkaVedenkin pitää nykyään maistua joltakin. Bonaqua on
tyylikkään cityihmisen valinta ja sopii hyvin vaikka hedel-
mien kaveriksi. Mutta miksi ostaa vettä, kun samaan
hintaan saisi myös limun?
+Sammuttaa janon
-Käsittämätön hinta
Arvosana: 2Ostopaikka: Liisankadun Siwa
Reilun kaupan banaaniTerveellinen ja sporttinen klassikko. Banaani on helppo
napata mukaan kiiruhtaessa luennolle salilta tai jumpasta.
Kaiken lisäksi banskuja ostamalla voi edistää ympäristö-
arvoja ja vastustaa imperialistista riistoa.
+Biohajoava kääre
-Ei yhtä hyvää kuin karkki
Arvosana: 3Ostopaikka: Liisankadun Siwa
Eldorado-pillimehuKuka vielä kehtaa väittää, että pillijuomat ovat pikkulas-
ten juttu? Erinomaisen nopea ja huokea virvoke. Maku-
vaihtoehtojakin piisaa mansikasta päärynään.
+Hinta
-Kahden pennin ulkoasu
-Äänekkyys
Arvosana: 3Ostopaikka: Liisankadun Siwa
PätkisLuultavasti valtakunnan suosituin pikkupatukka. Perin-
teinen minttusuklaa on täysin voittamaton, eikä uusi
lakritsiversiokaan lainkaan pöllömpi. Tosimies hankkii
tietenkin koko pussin.
+Maku
-Yhdestä tulee vain äkäiseksi
Arvosana: 4Ostopaikka: Liisankadun Siwa
Makuunin irtokarkitLuentoherkkujen kuninkaasta ei ole epäilystäkään.
Makuunin karkkimaailma pesee muut vaihtoehdot sekä
monipuolisuudellaan että makoisuudellaan. Karkkisäkin
haltijalla on myös todistetusti paljon kavereita.
+Voit koostaa joka luennolle erilaisen säkin
+Jaettavaa riittää muillekin
+Karkki on aina karkkia
Arvosana: 5Ostopaikka: Liisankadun Makuuni
Luento - mikä ihana tekosyy!
Valtiotieteilijän päivät ovat usein sen verran hektisiä, että syödäkään ei ehdi kunnolla. Niinpä luentosaleihin sitten kiikutetaan jos jonkinlaista hiukopalaa. Poleemin arvovaltainen raati otti syyniin opiskelijan nopeat naposteltavat ja totesi, että oikea ja tasapainoinen ravinto kannattaa muistaa myös keskellä kiivainta tenttikautta.
Ilkka Kärrylä
Tutkija ja taiteilija rakentavat esityksiä olevasta
Teksti: Elina ManninenKuvat: Mikko Virta
� �
�
Tässä kirjoituksessa esittelen taiteilijan ja tutkijan töitä.
Solmin yhteen kaksi erillistä haastattelua.
Haastateltavani rakentavat työkseen ajatuksis-
taan kaikenlaista kiehtovaa. Ei ihme, että heidän miet-
teidensä kuunteleminen hykerrytti. Kysymykseni lipsui-
vat laajalle. Pääsin silti tavoitteeseeni kaivaa esille alojen
samankaltaisuuksia.
Pilvi Torsti on poliittisen historian tutkijatohtori eri-
tyisalanaan Balkanin alue ja historian käyttö. Juhana
von Bagh on teatteritaiteen kandidaatti, joka opiskelee
ohjaajaksi Teatterikorkeakoulussa.
Kutsumuksenko voimalla?Synkistä apurahapuheista huolimatta Suomessa taiteili-
jan tai tutkijan ammatin voi valita kuolematta nälkään,
muistuttaa Pilvi Torsti. Tutkijalle tärkeistä ominaisuuk-
sista Torsti mainitsee esimerkiksi pitkäjänteisyyden ja
analyyttisen mielenkiinnon.
Myös Juhana von Bagh uskoo sinnikkyyteen: ”On
niin paljon epäpalkitsevia hetkiä. Tämän työn etiikkaan
kuuluu itsensä peliin laittaminen, johon tarvitaan rohke-
utta ja avoimuutta.” Vuorovaikutus on teatterintekijälle
tärkeää: ”Ohjaajan tehtävä on nähdä muissa ihmisissä
potentiaalia ja saada heissä tapahtumaan.”
Vaikka lahjakkuutta koetetaan mitata koko ajan, haas-
tatellut tiedostavat onnekkuuden vaikutuksen pärjäämi-
seen. Mystistä kutsumusta ei korosta kumpikaan.
Myytit ja imagotMyytit ammattilaisista kaipaisivat murtamista. Kysy-
essäni luovuudesta Juhana von Bagh mainitsee yhtenä
taiteilijamyyttinä ”lappalaisen alkoholistin”. Pilvi Torsti
taas vierastaa historiantutkijoiden rinnastamista tieto-
sanakirjoihin: ”Olemme analyytikkoja ja prosessoijia.”
Pohtiessamme mielikuvia tutkijoista politiikassa-
kin toimiva Torsti heittää: ”Tulemista ’ulos kaapista’
SDP-poliitikkona ei tänä aikana varsinaisesti voi pitää
imagonkohotuksena.”
Poliitikkouteen verrattuna akateemisuus määrittää
laveammin: ”Yliopisto antaa tietyn leiman, joka on tes-
tattu asiantuntijuus.” Lisäksi yliopistotyössä yhdistyvät
vapaus ja arvostus.
Luovalla asenteella työskentelyäNiin pioneerihenkinen tutkija kuin taiteilijakin tarvitsee
luovuutta ja astuu luomisvaiheessa epävarmalle alueelle.
”Mitään muistamisen arvoista ei synny, ellei ole riskiä
epäonnistua”, von Bagh väittää.
Luova haastaa itseään jatkuvasti. ”Luovuus on elas-
tisuutta ja liikkeessä olemista. Se on asenne: pöytä on
aina putsattava”, kiteyttää von Bagh.
Ohjaaja saattaa toimia pitkään yksin ennen kuin
yhteistyö näyttelijöiden kanssa alkaa. ”Mutustelujak-
sossa jokin asia rupeaa riivaamaan henkilökohtaisesti, ja
alkaa selvitys, onko asialla kosketuspintaa laajemmalle,
yhteiskuntaan. Siitä alkaa materiaalin keräily.”
”Vapauden hallitseminen on haastavaa, siinä ihmiset
erottuvat”, toteaa Pilvi Torsti. Tutkijatohtori luottaa päivä-
järjestyksessään omiin systeemeihinsä. Kokemus hillitsee
paineita: ”On opittava luottamaan omaan prosessiin,
vaikka aluksi näyttää kaoottiselta.”
Taiteen erilaiset viestintäkeinotHyvän tutkimuksen on täytettävä tietyt kriteerit. Sitä
vastoin Juhana von Baghin mielestä taiteessa vain tylsä
teos lokeroituu ja kiinnostava taide on parempaa kuin
hyvä. “Taiteessa tavoite on välittää jotakin, mutta vies-
tin ei tarvitse olla selkokielinen”, tähdentää von Bagh.
Hänestä sanat ovat tarkka mutta turmeltunut taso.
Taideteoksen viestin välittämistapa on moniaistinen.
Tietoa tuotetaan muun muassa kollektiivisesti ja kehol-
lisesti. Parhaimmillaan taide irrottaa katsojan merkityk-
sistä ja jonglööraa niillä. Asiat voivat loksahtaa uusille
sijoille kiusallisillakin tavoilla.
Juhana Von Bagh rajaa, että liian laskelmoidun val-
miit tuotteet kuuluvat spektaakkeleihin: ”Jotta taide
ei olisi pelkkää kauppatavaraa, siinä on oltava jotakin
keskeneräistä.”
�
Työyhteisöt ja hierarkiatVon Bagh nostaa esille teatterialan yhteisöllisyyden
kaksijakoisuuden: ”Ensinnäkin teatteri on voimakkaan
yhteisöllistä. Se on työn luonne ja kirous, ja siihen kuuluu
erilaisuuden sietäminen. Toisaalta yhteisöllisyys on illuu-
sio, sillä intensiivisten työskentelyperiodien jälkeen
porukat hajoavat.”
Taiteen ja tutkimuksen kentät ovat samankaltaisia
työryhmien vapaassa muodostamistavassa. Pilvi Torsti
huomauttaa, että monien tutkimusryhmien syntyyn vai-
kuttavat ihmistenväliset kemiat.
Torsti vakuuttaa osallistuvansa mielellään proses-
seihin, jotka rakentavat yliopistoa ja pyrkivät tekemään
työympäristöstä mahdollisimman järkevän: ”On oltava
rakenteita.”
Tutkija ei koe suhdetta alan auktoriteetteihin jän-
nitteiseksi. Yhteiskuntahistorian laitoksen ilmapiiri on
kuulemma alusta asti ollut kollegiaalinen.
Von Bagh arvioi, että toisaalta valtataistelut ja toi-
saalta konsensushakuisuus rajoittavat kaikkialla. Guruja
joutuu haastamaan: ”Taiteen tekemiseen liittyy isän-
murha; taiteellisista esikuvista on vapauduttava. Ensin
pitää pelata samaa peliä, mutta lopulta on kuunneltava
itseä. On oltava valmis puremaan kaikkia käsiä.”
Pureskeltavaa eri yleisöilleJuhana von Bagh arvelee, että jokaisen pään sisällä istuu
raati, yksityinen yleisö. Moni taiteilija iloitsee erityisesti
silloin, jos esitystä eksyy katsomaan joku muu kuin taiteen
suurkuluttaja. Eräs taiteilemisen syy voi olla, että taide
vaikuttaa vahvasti itseen, von Bagh pohtii. Senkaltaista
kokemusta haluaa jakaa.
Pilvi Torsti sanoo eri tutkijoiden asettuvan eri asemiin
akateemisen ja suuren yleisön suhteen. Hänelle itselleen
suuren yleisön ajatteleminen on tärkeää, joskin työn aka-
teemisen pohjan on oltava kestävä.
Torstin mielestä tutkijan on uskallettava myös ottaa
kantaa. Asiantuntija katsoo, että ajankohtaisarvioiden
jakamisen tulisi olla lähes yhteiskunnallinen velvollisuus,
onhan työ usein julkisella rahalla rahoitettua.
Eettistä toimintaa”Eri esityksissä voi ajaa eri agendoja ja eri ismejä”,
von Bagh valaisee, ”mutta taiteen oikeutukseen kuuluu
kuitenkin aina jokin solidaarisuus ja heikoimman puolella
oleminen.”
”Aiheita ei niinkään valita, vaan niitä on pakko käsi-
tellä,” ohjaajaopiskelija kokee. Lisäksi aiheet täytyy uskal-
taa kaivaa tarpeeksi läheltä itseä. Omistautumista vaa-
ditaan: ”Jos et ole antanut kaikkea, et ole antanut oikein
mitään.”
Torstin tutkimisen lähtökohdista löytyy ideologioita
pasifismista feminismiin. Moniäänisyyden puolustus moti-
voi tutkijaa keräämään tietoa esimerkiksi historianäke-
myksistä Bosniassa, jossa lukuisat nuoret kyselivät sodan
jäljiltä identiteettiään. Ulkomaalaisuus suojasi vaarallisella
Balkanilla ja antoi tilaisuuden pitää kovempaa ääntä rau-
han puolesta.
”Kaikessa tehdyssä on täytynyt olla jokin mieli. Kun
asiat eivät toimi, niistä on tiedettävä lisää, jotta niitä voisi
muuttaa”, muotoilee Torsti.
Näköaloja todellisuuteen
Kummankin haastattelun lopussa utelen ajatuksia
todellisuudesta.
Pilvi Torsti myöntää, että todellisuuden käsite prob-
lematisoituu tieteilijänä ja taiteilijana. Silti hän vakuut-
taa siihen tarjoutuvan näkökulmia ”näillä tiedoilla, joita
minulla nyt on”.
Juhana von Bagh kyseenalaistaa sanojen ja todellisten
merkitysten suhteen: ”Sanat pitävät kiinni jostakin, joka
on heilumassa ja romahtamassa. Ne ovat muka lukittuja
merkityksiä – silti alla on tärinää ja värinää.”
Uskon, että tiede ja taide haastavat olemassa olevaa
ja tarjoavat mahdollisuuden oivaltaa asioita radikaalisti
uudella tavalla.
10 11
10
”Kaikessa tehdyssä on täyty-nyt olla jokin mieli. Kun asiat eivät toimi, niistä on tiedet-tävä lisää, jotta niitä voisi muuttaa”
11
1�
Typerin casus belli: Sikasota (“The Pig War”, ”The Pig and Potato War”)MISSÄ? San Juanin saaret, Yhdysvallat
MILLOIN? 15.6.1846
KETKÄ? Yhdysvallat VS. Yhdistynyt kuningaskunta
Vaikka latinankielisellä casus belli -termillä viitataan konfliktin kipinänä toimineeseen tapahtumaan, ei tämän kate-
gorian voittajan tapauksessa varsinaista yhteenottoa koskaan syntynyt. Lähellä se kuitenkin sikasodassa oli.
Vuoden 1846 kesäisenä päivänä Yhdysvaltain luoteisosassa sijaitsevassa San Juanin saaristossa asunut maanvil-
jelijä Lyman Cutler yllätti villisian syömästä tämän mailla kasvavia juureksia. Perinteiselle jenkkityylille uskollisena
Cutler ei tyytynyt rauhanomaiseen dialogiin röyhkeän possun kanssa, vaan surmasi tämän kylmäverisesti haulikollaan.
Pian villisikamarttyyrin omistajaksi osoittautui irlantilainen lammasfarmari Charles Griffin, joka Cutlerin kymmenen
dollarin korvaustarjouksesta kieltäydyttyään kanteli tapauksesta brittiviranomaisille. Kun Cutler uhattiin pidättää,
kutsuivat alueen uudisasukkaat yhdysvaltalaisarmeijan suojelijoikseen.
Myös sikasodan tapauksessa juuret olivat juuresvarkaissa olevaa sorkkaeläintä syvemmällä. San Juanin saaret
sijaitsevat strategisesti merkittävällä paikalla Pohjois-Amerikan rajalla. Karttatulkintojen eriävyyksien vuoksi sekä
yhdysvaltalais- että brittihallinto oli julistanut alueen omakseen, ja tilanne oli poliittisesti jännittynyt. Sikamurha
olikin lähellä käynnistää laajemman sotilaallisen operaation brittien lähettäessä alueelle peräti 2 140 miehen laivas-
ton vastauksena yhdysvaltalaisarmeijan puuttumiseen. Yhdistyneen kuningaskunnan amiraali Robert L. Baynes ei
kuitenkaan lopulta suostunut kuvernöörin maihinnousukäskyyn todeten syyn olevan typerä.
Ainoa todistettu väkivallan muoto oli sekin verbaalista paikalle saapuneiden osapuolten sorruttua pilkkaamaan
vastapuolta mitä röyhkeimmin sanavalinnoin ensimmäiseen laukaukseen provosoimisen toivossa.
Hassu sotaJoonas Ranta
Ahdistaako Darfurin käynnissä oleva kansanmurha? Pitääkö Irakin sota yöt valveilla vai oletko kyynikkona hyväksynyt maailman tilan? Ei huolta! Poleemi esittelee kolme typerää sekä hassua sotaa ja taistelua, jotka saavat paatuneimmankin pasifistin hymyilemään. Ja mikä parasta: tämän väkivallan Raspberry-gaalan ehdokaslistan yhteenotoissa ei ihan hirveästi veri virtaa eivätkä kumoukset status quoa hievauta.
1�
1�
Paras sodankesto-uhrimäärä-suhde: 335 vuoden sotaMISSÄ? Scillysaaret, Iso-Britannia
MILLOIN? 1651-1986
KETKÄ? Alankomaat VS. Scillysaaret
Lounais-Englannin uloimmassa kärjessä sijaitsevat Scillysaaret olivat vielä 1980-luvulla erikoisen diplomaattisen
statuksen alaisina. 335 vuotta kestäneen sodan taustalla oli Englannin vuosien 1642-1651 sisällissota rojalistien ja
raaoista otteistaan tunnetun sotilasjohtaja Oliver Cromwellin johtamien parlamentaristien välillä. Opportunistinen
Alankomaat liittoutui jo sodan aikana jälkimmäisen osapuolen kanssa tämän ollessa sisällissodan todennäköisempi
voittajapuoli.
30. maaliskuuta vuonna 1651 rojalisteja vastaan taistellessa pahasti kärsineen Alankomaiden laivaston amiraali
Maarten Harpertszoon Tromp julisti sodan pienille Scillysaarille. Rojalistijoukot oli ajettu sodassa alueelle, ja Alan-
komaat vaativat näiltä korvauksia ja taisteluissa kaapatun omaisuuden palauttamista. Kun gaalamme typerimmin
nimetty upseeri, herra Harpetszoon Tromp ei saanut tyydyttävää vastausta vaatimuksiinsa, julisti Alankomaat sodan
ainoastaan Scillysaarille, jonne asettautuneet rojalistijoukot antautuivat vielä samana vuonna. Ehkä juuri tämän
maantieteellisesti hyvin spesifin sodanjulistuksen diplomaattisesta erikoisuudesta johtuen Alankomaat yksinker-
taisesti unohti julistaa rauhan alueelta lopulta poistuttuaan.
Vaikkei sotatila tarkalleen ottaen maailmaa kauhun vallassa pitänytkään, saatiin yhtään laukausta todistama-
ton militaristis-diplomaattinen kummajainen vihdoin päätökseensä vuoden 1986 rauhanjulistuksen tuloksena. Yli
kolme vuosisataa kestänyt ja nolla uhria vaatinut 335 vuoden sota saakoon täten lisäksi gaalamme kunniamaininnan
”surkein sota ikinä”.
Hassuin taistelu: Halkokarin kahakkaMISSÄ? Kokkola, Suomen suuriruhtinaskunta
MILLOIN? 26.5.1854
KETKÄ? Yhdistynyt kuningaskunta VS. Suomen suuriruhtinaskunta & Venäjä
Palkittujen joukossa suomalaisedustuksesta vastaa Halkokarin kahakka vuodelta
1854. Vaikka Kokkolassa käyty Oolannin sodan taistelu suomalais-venäläisten
joukkojen ja Englannin laivaston välillä vaati palkituista konflikteistamme isoim-
man uhriluvun (18 englantilaissotilasta), on verilöyly kaiken kaikkiaan maamme
sotahistorian hulvattomin episodi.
Tieto Pohjanlahtea pitkin lähestyvästä englantilaislaivastosta herätti pako-
kauhua kokkolalaisväestössä kesällä 1854. Aiemmin vihollinen oli lähiaikoina
aiheuttanut suurta hävitystä Raahessa ja muun muassa polttanut 54 000 tynnyriä
oululaisten tervaa. Suuri osa kokkolalaisista pakeni maaseudulle, mutta yksi mies,
kauppaneuvos Anders Donner, päätti taistella imperialisteja vastaan juonella,
joka on kuin suoraan Kelju K. Kojootti -piirretystä. Kokkolalaiset rakentaisivat
ensin optisen lennättimen, jolla tieto vihollisen saapumisesta voitaisiin ilmoit-
taa eri lähialueille pystytettäviin pisteisiin. Seuraavaksi rantaan pystytettäisiin
”valemakasiini”, jonka taakse suomalaiset ja paikalle kutsuttavat venäläiset
asejoukot piiloutuisivat yllättäen englantilaiset täydellisesti harhauttavan seinän
kaadettuaan. Tämä kaikki siis muutaman päivän varoitusajalla.
Englantilainen neuvottelualus rantautui Kokkolaan 26. päivä toukokuuta ja
esitti vaatimuksensa satamassa olevien laivojen ja valtion omaisuuden luovuttami-
sesta rauhanomaisesti. Kun toista osapuolta edustaneet Donner ja pormestari Roos
kuitenkin kieltäytyivät ehdoista, joutui kuningaskunnan laivasto turvautumaan
väkivaltaan. Kokkolalaisten käsittämätön tempaus onnistui ja rakennettua vale-
seinää jatkuvaksi rantamakasiiniksi luulleet maihinnousujoukot sekä tykkitulta
ampuvat laivat oli pian lyöty.
Myös Halkokarin kahakka ansaitsee lisäksi kunniamaininnan, tällä kertaa
sotavankien hauskasta kohtelusta. Suomalaiset toivat taistelun jälkeen kaapatut
englantilaiset kaupunkiin, jossa nämä syötettiin ja erityisesti juotettiin sotasaa-
liiksi saadulla viinillä kahakan kunniaksi järjestetyssä iltatilaisuudessa. Englan-
tilaiset upseerit joutuivat lisäksi tanssittamaan kokkolalaisia naisia yömyöhään
jatkuneissa bileissä. Avuksi kutsutut kasakat puolestaan kännäsivät Keski-Poh-
janmaan Guantanamo Bayssa toista päivää eivätkä ryyppäämiseltään kyenneet
hoitamaan hevosiaan. Vajaat sata vuotta myöhemmin allekirjoitettu Geneven
sopimuksen uusin versio ei taida sekään tuomita kauhean krapulan aiheuttamista
sotavankien epäinhimillisenä kohteluna.
Kaatuneet kahdeksantoista englantilaissotilasta haudattiin Kokkolaan ja
tiettävästi historian ainoa kuninkaalliselta laivastolta kaapattu alus löytyy sekin
kaupungin puistosta. Sotasankari Anders Donnerin kuva koristaa puolestaan
seinää presidentin linnassa.
1� 1�
1�
Pyöräretki Tukholmaan
Helsinki väittää panostavansa pyöräilyyn. Jo 1990-luvun puolivälistä lähtien kaupungin tavoit-teena on ollut pyöräilyn määrän kaksinkertaistaminen, mutta tuloksista ollaan edelleen merkit-tävän kaukana. Poleemi selvitti, miksi Pohjanlahden toisella puolella asiat ovat toisin.
Ruotsalaisessa kansankodissa kaikki on jälleen parem-
min. Siinä missä Helsinki on vuosikausia puuhastel-
lut ympäristökysymysten, kuten joukkoliikenteen ja
pyöräilyn edistämisen kanssa, on Tukholmassa päästy
konkreettisiin tuloksiin jo aikoja sitten. Tukholma on
pyöräilykaupunkina kätevä ja mukava - liikennejärjes-
telyiltään ja ilmapiiriltään aivan eri luokkaa kuin oma
pääkaupunkimme.
Tutustuminen naapurin pyöräilyolosuhteisiin avasi
silmät monille Helsingin ongelmakohdille. Täällä jakse-
taan jatkuvasti kiistellä siitä, mitä osapuolta syyttää
pyöräilijöiden, autojen ja kävelijöiden välisistä ongelma-
tilanteista sen sijaan, että keskityttäisiin parantamaan
kaikkien edellytyksiä liikkua liikenteessä yhtä sujuvasti
ja turvallisesti.
Helsingissä pyöräilijät ovat jääneet väliinputoajiksi
pitkälti historiallisten ratkaisujen takia: kaupungin lii-
kennejärjestelmää on kehitetty lähtökohdasta, jossa
jalankulkijat ja pyöräilijät niputetaan samaan luokkaan,
jota kutsutaan ”kevyeksi liikenteeksi”. Viime aikoina
keskustelua on onneksi avannut erityisesti kaupunki-
suunnitteluviraston pyöräliikennesuunnittelija Marek
Salermo, joka on nostanut esille vanhentuneita käytän-
töjä ja peräänkuuluttanut tarvittavaa asennemuutosta.
Suunnittelussa ja käytännön tasolla pitäisi tajuta, että
pyörä on yhtä lailla ajoneuvo kuin autokin ja sillä kuljetaan
pitkiäkin matkoja myös korkeilla nopeuksilla.
Jo pienillä korjauksilla pyöräilyä saataisiin houkutte-
levammaksi Helsingissä: oman tilan osoittaminen pyöräi-
lijöille, huolellisesti ylläpidetty reitistö (joka ei pääty
Teksti ja kuvat:Anni Mäkeläinen
1�
1�1� 1�1�
keskellä kaupunkia kuin seinään), selkeät merkinnät ja
ihmisten huomion kiinnittäminen pyöräilijöihin luonnol-
lisena osana liikennettä antaisivat aimo sysäyksen kohti
kunnollisen pyöräilykulttuurin muodostumista. Mallia
voisi ottaa menestyksekkäistä pyöräilykaupungeista
muualla Euroopassa, kuten Amsterdamista tai Kööpen-
haminasta tai miksei niinkin läheltä kuin Tukholmasta.
Ruotsi 1 - Suomi 0Tukholman tarkastelu pyörän selästä oli nimittäin äärettö-
män helppoa. Vierailuun saaristoisessa kaupungissa saa
lisäksi aivan uutta perspektiiviä ja vipinää, kun pakkaa
laivaan itsensä lisäksi oman fillarin. Liikkuminen paikasta
toiseen oli jopa nopeampaa kuin metrolla, ja vapaat reit-
tivalinnat näyttivät kaupungista aivan uuden puolen.
Ajopelin voi toki vuokrata myös paikan päältä, mutta
lyhyellä visiitillä lienee yksinkertaisinta ottaa valmiiksi
saatavilla oleva tuttu kulkuväline alle. Pyörän kuljettami-
nen autokannella maksaa kympin suuntaansa, ja valmiina
satamassa tulee olla tuntia ennen lähtöä. Perillä jonotus-
aika on lähes olematon, ja pyörällä on helppo sujahtaa
suoraan laivasta baanalle ja kohti keskustaa.
Epäilevä luonne sai ensimmäisen näpäytyksen, kun
jopa karttaan merkityn jättimäisen E20-tien vierustalta
löytyi pyöräilijöille ja jalankulkijoille tilaa. Isonkin väylän
varressa tuntui turvalliselta pyöräillä, ja reitit jatkuivat
katkeamattomina aina keskustan läpi Södermalmille
saakka. Vilkkailla, nopeusrajoituksiltaan korkeilla teillä
pyöräilijät osoitettiin suomalaistyylisille kevyenliiken-
teen väylille, joissa kaistat kuitenkin erotettiin erikseen
kävelijöille ja pyöräilijöille. Tyypillisin ratkaisu oli kui-
tenkin varata autotien varresta oma tila pyöräilijöille
joko sulkuviivan avulla tai kokonaan omana kaistanaan.
Maahan oli maalattu suuria merkkejä, jotka osoittivat
esimerkiksi liikennevaloissa, mihin kohtaan pyöräilijöiden
oli määrä ryhmittyä odottamaan valojen vaihtumista tai
kääntymistä.
Kaiken kaikkiaan pyöräilijöiden oma tila oli merkitty
näkyvästi ja selkeästi. Opasteet olivat kohdallaan ja
liikennemerkit asetettu nimenomaan kävelijöiden ja
pyöräilijöiden kannalta optimaaliselle havainnointikor-
keudelle. Pyörätiet olivat vapaita esteistä, eikä kertaa-
kaan tarvinnut ihmetellä pysäköinti-, lastaus- tai muita
1�1� 1�1�
viritelmiä, jotka Helsingissä vaikuttavat olevan arkipäi-
vää. Kaistoilla pyöräiltiin aina vain yhteen suuntaan, ja
vastaantuleva liikenne oli sijoitettu luonnollisesti tien
toiselle puolelle.
Tukholmassa pyöräilyn ottaminen vakavasti yhtenä
liikenteen muotona näkyy muissakin pienissä asioissa.
Pyörätiet kulkevat esimerkiksi aivan Kuninkaanlinnan
edestä. Keskustasta voi bongata kaupungin hankkimia
pyöräpumppuja, joita kuka tahansa saa käyttää. Helsin-
kiin ensimmäinen pyöräpumppuasema tuli valtuustoaloit-
teesta vuonna 2009, mutta iloa kesti noin viikon, ennen
kuin juhlakansa katsoi aiheelliseksi puuttua pumppu-
aseman olemassaoloon hajottamalla siitä letkun. Myös
pyörätelineitä vaikuttaa Tukholmassa olevan enemmän
kuin Helsingissä. Pyörien parkitseminen ei vie hirveästi
tilaa, mutta hyvin järjestetty paikoitusalue säästää kau-
punkilaisia monelta vaivalta. Pyörävarkaudet vähenevät,
jos pyörän saa kiinni rungosta, kaupunkitila on siistimpi
eivätkä pyörät satu kenenkään tielle.
Pyörät pyörimään, Helsinki!Mitä Helsinki voi tästä oppia? Liikennejärjestelyiden
muuttaminen on alku pyöräilyn määrän kasvattami-
seen, mutta ennen kaikkea muutoksen täytyy tapahtua
asenteissa. Tukholmassa pyöräily tuntui turvalliselta, ja
omista törttöilyistä huolimatta pystyi luottamaan siihen,
että muut liikenteessä liikkujat sillä hetkellä joustavat.
Helsingissä pyöräilyn kasvua hillitsee jo pelkästään
se, etteivät monet uskalla ajaa arvaamattomasti rea-
goivien autojen seassa. Pyöräilyjohtaja Salermokin on
asiallisesti todennut Helsingin Sanomissa, että monista
pyöräilyyn liittyvistä turvallisuushuolista päästäisiin,
kunhan saataisiin pyöräily yleistymään. Tällöin muu
liikenne oppisi ottamaan pyöräilijät huomioon, ja turval-
lisuus lisääntyisi pelkästään tätä kautta merkittävästi,
mahdollistaen pyöräilyn määrän kasvun entisestään.
Pyöräilyn suosio on ollut kovassa nousussa eikä
vähiten opiskelijoiden keskuudessa. Myös Opiskelijoiden
Liikuntaliitto (OLL) on vaatinut suurten kaupunkien pyö-
räilyolosuhteiden monipuolistamista. Toivottavasti kukin
meistä, miten liikenteessä liikkuukin, jaksaisi olla omalta
osaltaan vaikuttamassa siihen, että Helsinkiin saadaan
luotua kaikkia osapuolia miellyttävä pyöräilykulttuuri.
Vapiskaa Valkoinen talo, Pentagon ja muut Washington DC:n kuuluisat monumentit. Yhdysvaltain pääkaupungin parhain nähtävyys on harmaa toimistorakennus, joka kaatoi presidentin ja antoi suomen kieleen legendaarisen päätteen.
Watergate, mon amour
Teksti ja kuva: Maria Pirkkalainen
1�1�
Kuka ei tietäisi Watergate-skandaalia? Kaksi Washing-
ton Post -lehden toimittajaa alkoi selvittää vuonna 1972
murtoa demokraattien Watergate-talossa sijainneeseen
puoluetoimistoon. Ansiokkaalla juttusarjallaan he aiheut-
tivat jopa Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin eron
kaksi vuotta myöhemmin. Eikä mikään tästä olisi onnistu-
nut ilman edessäni seisovaa massiivista toimistotaloa.
Watergate-rakennuksia on itse asiassa viisi ja yhdessä
ne muodostavat Watergate-kompleksin noin kymme-
nen minuutin kävelymatkan päässä Vietnamin sodan
muistomerkiltä. Taloista kolme on eritoten Condoleezza
Ricen kaltaisten poliittisten vaikuttajien suosiossa ole-
via asuinrakennuksia, yksi toimii hotellina ja viimeinen
toimistorakennuksena. Demokraattien puoluetoimisto
sijaitsi tämän talon seitsemännessä kerroksessa.
Ensisilmäyksellä on selvää, että jokainen modernista
arkkitehtuurista nauttiva tulee rakastamaan Watergate-
kompleksia - muille suomalaisille se tuo mieleen lähinnä
jenkkikokoisen Hakaniemen Ympyrätalon. Talojen raken-
taminen ei ollutkaan 1960-luvulla skandaaleja vailla,
sillä uudenlaisella betonikompleksityylillä oli myös omat
vastustajansa.
Selviydyttyäni hienoisesta liikutuskohtauksesta pääs-
tessäni viimein koskettamaan Richard Nixonin ykkösvi-
hankohteen lasiovea, uskaltaudun käymään myös raken-
nelman sisäpihalla. Hetken tuntuu, kuin olisin löytänyt
feng shui -keitaan betoniparatiisin keskeltä. Demokraat-
tien puoluetoimiston työntekijät pystyivät 1970-luvulla
pitämään kahvitaukonsa viherkasveilla täytetyllä sisä-
pihalla, jonka katseenvangitsijaksi on rakennettu iso,
kerrostettu suihkulähde. Kellarinovea, josta republikaa-
nipuolueen palkkaamat kelmit taloon murtautuivat, eivät
tavikset valitettavasti pääse valokuvaamaan.
Watergate-rakennuksesta on muodostunut monille
oleellinen osa perusteellista Washington DC:n tutkimus-
matkaa, eikä syyttä, sillä Amerikan poliittisen korruption
ykkösmuistomerkki on rauhallisimpia ja suositeltavimpia
nähtävyyksiä reissulla poliittisen historian Disneylandiin.
Ennen matkaa kannattaa myös tutustua skandaalin
paljastaneiden toimittajien Bob Woodwardin ja Carl
Bernsteinin mestariteokseen Kaikki Presidentin miehet
tai vaikka samannimiseen elokuvaan.
Matkavinkki
1�1�
�1�0 �1�0
”Ilman uskontoja meillä ei olisi moraalia. Jokainen toimisi kuinka lystää ilman pelkoa tuonpuoleisen rangaistuksesta.”
Kuulostaa loogiselta, ainakin niiden mielestä, jotka
uskovat, että vain poliisit saavat ihmiset noudattamaan
lakeja. Menemättä enempää siihen, kuinka moraalista
ylipäänsä on toiminta, joka perustuu rangaistuksen
pelkoon, voidaan uskontojen välttämättömyys moraali-
selle toiminnalle osoittaa helposti vääräksi.
Ihmislajille on syntynyt evoluutionsa kautta tarve
toimia toiset huomioon ottaen sekä kyky ymmärtää ja
samaistua toisten ihmisten emootioihin. Ilman näitä
ominaisuuksia ihmislajin menestyksen mahdollis-
taneet yhteistyö ja työnjako eivät olisi luonnistuneet
esi-isiltämme.
On totta, että lähes jokaisesta uskonnosta löytyy
jossakin muodossa Jeesuksen vuorisaarnasta tuttu kul-
tainen sääntö: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän
teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) Uskonto ei kuitenkaan
ole luonut tätä periaatetta, vaan kyseessä on klassinen
muna vai kana -kysymys. Kultaisen säännön universaali
luonne tukee oletusta sen biologisesta alkuperästä. Alt-
ruismia esiintyy ja on esiintynyt kaikissa kulttuureissa
niiden uskonnosta riippumatta.
Lähimmät sukulaisemme ihmisapinat käyttäytyvät
altruistisesti, vaikka niillä ei ole kykyä pohtia metafyy-
sisiä kysymyksiä tai kykyä suhteuttaa käyttäytymis-
tään uskonnollisiin dogmeihin. Tämänkin perusteella
moraalisen käyttäytymisen juuret näyttäisivät olevan
huomattavasti syvemmällä ihmislajin historiassa kuin
uskontojen.
”Uskonto tuo lohtua ihmisille ja toivoa sinne, missä sitä ei enää ole.”Tämä on kiistämättä totta, mutta samalla on kysyttävä,
kuinka paljon uskonnot tuovat ahdistusta ja pelkoa
ihmisten elämään. Oxfordin emeritusprofessori Richard
Dawkins on maininnut hyvän esimerkin tästä.
Katolisessa koulussa opiskelleen tytön paras ystävä
menehtyi auto-onnettomuudessa. Lapsen opettajana
toiminut pappi, sen sijaan että olisi lohduttanut, tuomitsi
menehtyneen ystävän helvettiin vain, koska hän ei ollut
katolinen vaan protestantti. Vastaavia tarinoita on lukui-
sia; uskontojen perusolemukseen kuuluu jonkinlainen
helvetillä pelottelu, ellei niiden dogmaattisia ja useim-
miten ikivanhoja sääntöjä totella. Helvettiin joutumisen
syyksi voi riittää pelkästään väärään kirkkokuntaan
kuuluminen.
Edellä mainittua vasten näen heikkona lohtuna mah-
dollisen ikuisen elämän. Kuinka voit uskovaisena olla
varma, että edustat juuri oikeaa uskontoa ja lahkoa, etkä
jotain niistä tuhansista vääristä? Mitä jos Myöhempien
Aikojen Pyhien kirkko on ainoa oikeassa oleva (kuten
loistavassa South Parkin jaksossa ehdotettiin), ja kaikki
muut joutuvat helvettiin?
Uskonnot eivät pelkästään tuo ahdistusta miljardien
uskovaisten elämään, vaan ne saavat heidät tekemään
Uskontojen ”hyvät” puoletPekka Räsänen
On aika yleistä, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät itse koe olevansa varsinaisia uskovaisia, ajattelevat uskonnon olevan yleisesti ottaen positiivinen elementti ihmiskunnan kannalta. Omasta mielestäni näin ei ole. Tässä jutussa tarkastelen kriittisesti paria keskeistä väittämää, joilla uskontoja puolustetaan.
�1�0 �1�0
äärimmäisiä väkivallan tekoja. Israelilaisten tekemät
kansanmurhat, kuten Jerikon hävitys, atsteekkien ja
monien muiden kansojen ihmisuhrit, ristiretket, inkvisitio,
lahkolaisten tekemät joukkoitsemurhat, aborttikeskusten
räjäytykset, 11.9.01 – lista on loputon. Kaikki nämä teot
on tehty uskoen niiden olevan jumalan/jumalien tahto.
Kuinka paljon nämä teot ovat tuoneet lohtua tai toivoa
maailmaan?
Entä nyt, kun varsinkin suomalaisessa valtionkirkossa
on yleistymässä näkemys kaikkien taivaaseen pääsystä?
Eikö tällainen usko voisi tuoda lohtua ilman pelkoa? Kiel-
tämättä ajatus vähemmän sadistisesta Jumalasta, joka
ei huvikseen tuomitse suurinta osaa ihmiskunnasta ikui-
siin kärsimyksiin heidän teoistaan riippumatta, tuntuu
mielekkäämmältä. Jos voit uskoa näin, hyvä niin. Tämä
liberaali uskontulkinta on kuitenkin hyvin marginaalinen.
Uskontojen pitäminen hyvänä asiana pelkästään sen
perusteella on kuin pitäisi natsien vaikutusta Saksalle
positiivisena, koska he vastustivat tupakanpolttoa ja
saivat nuoret urheilemaan.
Mielestäni on järkevämpää ajatella elämän kestä-
vän syntymästä kuolemaan ja olevan kertakaikkisesti
siinä. Voin keskittyä tekemään ainoasta elämästäni
mahdollisimman hyvän ja tuoda samalla toivottavasti
muidenkin elämään iloa. Minua ei sido uskonnollisten
sääntöjen viidakko ja pelko niiden väärintulkinnasta, vaan
voin tehdä päätökseni omaa järkeäni käyttäen, oppien
erehdyksistäni.
Kirjallisuutta:
Richard Dawkins: Jumalharha
Richard Dawkins: Sokea kelloseppä
Daniel Dennett: Lumous murtuu: uskonto
luonnonilmiönä
Christopher Hitchens: Jumala ei ole suuri:
kuinka uskonto myrkyttää kaiken
Matt Ridley: Jalouden alkuperä
����
Uutta kannattajakulttuuria luomassa
Teksti: Antti J. Lehtinen Kuvat: Olli Jantunen
Suomen jalkapallomaajoukkueen faniryhmä Suomen Jalkapallomaajoukkueen Kannattajat ry on kasvanut viime vuosina maamme suurimmaksi ja näkyvimmäksi kannattajajoukoksi. Poleemi pohti onko toiminnassa kyse nationalismista, huliganismista vai jostain ihan muusta?
Vuonna 2002 perustettu Suomen Maajoukkueen Kannat-
tajien yhdistys on kasvanut muutaman sadan hengen
porukasta laajaksi järjestöksi, jonka jäsenmäärä lähen-
telee jo kahta tuhatta. Vuonna 2008 alkaneissa MM-
karsinnoissa yhdistyksen kannattajakatsomo siirtyi
Olympiastadionin pohjoiskaarteeseen, jossa peliä on
seurannut parhaimmillaan lähes kaksituhattat kannat-
tajaa. Mikä saa tällaisen väkimäärän liikkeelle? Entä
millaiseksi maajoukkuefanit kokevat oman identiteet-
tinsä katsomossa?
Elämyksiä etsimässäTutkija Harri Heinonen jakaa jalkapallon kulttuurihisto-
rian kolmeen vaiheeseen. Ensimmäistä, modernisaation
vaihetta leimasi työväenluokkaisuus ja paikallisten iden-
titeettien vahva korostuminen. Toisen maailmansodan
jälkeen siirryttiin moderniin vaiheeseen, jota leimasivat
kansainvälinen tähteys ja vastarinta. Kansainväliset
televisiolähetykset nostivat huippupelaajat poptäh-
tien kaltaisiksi ylikansallisiksi idoleiksi. Samaan aikaan
seurajoukkueiden intohimoinen kannatus organisoitui
Etelä-Euroopassa ultra-ryhmiksi. Englannissa modernin
huliganismin synty kuvastaa samaa ilmiötä. Karnevaali-
maiset kannatusmuodot saivat usein nuorisokulttuureille
ja yhteiskunnalliselle vastarinnalle ominaisia piirteitä.
Heinosen mukaan 1990-luvulla on siirrytty niin
sanotun Bosman-säännöksen, ulkomaalaiskiintiöiden
poistumisen ja kaupallistumisen myötä uuteen, post-
moderniin vaiheeseen. Jalkapallosta on tullut globaalia
elämysteollisuutta, jossa pelaajat muuttuvat paikallisista
sankareista globaaleiksi tähdiksi, jotka ”tuikkivat vain
yötaivaan ja taivaskanavien kaukaisuudessa.” Myös
kannattaminen on irtautunut perinteisistä paikallisista
konteksteistaan. Monet kannattavat intohimoisesti tele-
vision välityksellä toiselta puolelta maailmaa tulevaa
seurajoukkuetta. ”Postfanius” on uudenlaista yhteisöl-
lisyyttä, jossa kannattajat kokoontuvat hetkeksi kentän
laidalle tai television äärelle etsimään yhteisiä elämyksiä
ja hajaantuvat sen jälkeen omille teilleen.
Suomen Maajoukkueen kannattajatoiminta tukee
hyvin Heinosen teesiä elämyksellisyyden korostumi-
sesta. Maajoukkueen kannattamiseen on helppo sitou-
tua, sillä pelejä pelataan kohtalaisen harvoin. Myös otte-
lutapahtumat ovat saaneet spektaakkelimaista luonnetta
useine oheisilmiöineen. Euroopasta on rantautunut tapa
marssia joukolla otteluihin näyttävästi ”soihduttaen”
ja laulaen. Itse katsomotoiminnassa visuaalisuus sekä
erilaiset katsomokoreografiat ja laulut ovat korostu-
neet joskus myös ottelun seuraamisen kustannuksella.
Otteluista on tullut karnevaalimaisia tapahtumia, joihin
��
����
ihmiset menevät tapaamaan kavereitaan ja pitämään
hauskaa.
Nationalismin viimeinen linnake?Suomen maajoukkueen kannattajat ovat hyödyntäneet
paljon perinteisesti nationalistiseksi miellettyä symboliik-
kaa, mikä on herättänyt myös keskustelua jäsenistössä.
Ennen ottelua on laulettu Maamme-laulua ja Sibeliuksen
Finlandiaa. Jotkut jäsenet ovat kokeneet kansallisten
symbolien liiallisen käytön ongelmallisena. Entä jos joku
ei samaistu Suomi-nimiseen kansakuntaan, mutta haluaa
silti kannattaa Suomen jalkapallomaajoukkuetta?
Maajoukkueurheilu ja siihen liittyvä kannattajatoi-
minta näyttäytyy helposti nationalistisempana kuin itse
asiassa onkaan. Suomen maajoukkue -nimiseen joukku-
eeseen on helppoa ja luontevaa liittää Suomi-nimisen
kansallisvaltion symboleita. Eri yhteyksissä symbolit
voivat kuitenkin saada hyvin erilaisia merkityksiä. Yhdelle
esimerkiksi leijona saattaa merkitä Suomen markkaa,
toiselle Suomen jääkiekkomaajoukkuetta, kolmannelle
kenties ainoastaan savannilla asustavaa eläinlajia.
Euroopassa vastaavanlainen kannattajatoiminta on
usein organisoitunut seurajoukkueiden ympärille, jol-
loin vastaavia pohdintoja ei välttämättä ole tarvinnut
harrastaa. Seurajoukkueiden identiteetti perustuu usein
perinteeseen, pelilliseen ideologiaan tai paikalliseen
identiteettiin.
Suomessa seurakulttuuri on perinteisesti ollut ohutta,
mikä on varmasti yksi keskeinen syy maajoukkuetoi-
minnan herättämälle suurelle kiinnostukselle. Monissa
Euroopan maissa, kuten Espanjassa tai Italiassa, tilanne
on ollut päinvastainen. Paikalliset tai alueelliset iden-
titeetit on koettu hyvin vahvoiksi, mikä on johtanut
aktiivisen kannatuksen kanavoitumiseen nimenomaan
seurajoukkueisiin.
��
Suomalaisista maajoukkuefaneista pro gradu -tut-
kielmansa tehneen Matti Villgrenin mukaan kansallinen
identiteetti ei välttämättä ole keskeinen tekijä maa-
joukkueen kannattamisessa. Villgrenin haastattelemat
maajoukkueen kannattajat eivät kokeneet kansallista
identiteettiä kovinkaan tärkeäksi asiaksi elämässään.
Jalkapallomaajoukkueen kannattaminen johtuu ennen
kaikkea samaistumisesta joukkueeseen. Silti fanit kokevat
tärkeäksi kantaa joukkueen tunnuksia, eli ”tunnustaa
väriä” erityisesti vierasotteluissa.
Jokaiselle jotakinKenties yksi syy maajoukkueen kannattajatoiminnan
suurelle suosiolle onkin ollut juuri sen helppous ja jous-
tavuus. Ottelutapahtumat tarjoavat jokaiselle jotakin:
yhteisöllisyyden kokemuksia, elämyksiä arjen vasta-
painoksi tai mahdollisuuden kapinoida huutelemalla
humalassa järjestyksenvalvojille. Suomen Maajoukku-
een kannattajat muodostavat löyhän yhteisön, johon on
helppo liittyä, mutta josta on myös helppo halutessaan
irtautua. Jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla ja
aktiivisuudella.
Jutussa on käytetty lähteinä seuraavia artikkeleita:
Harri Heinonen: Postfanit eivät enää synny faneiksi, Liikun-
nan ja Urheilun Maailma, SLU, 18/04, www.slu.fi
Villgren Matti: Maajoukkueen kannattajat identiteettinsä
rakentajina, teoksessa Kuningaspelin kentät, Gaudeamus
University Press, Helsinki 2007
Lisätietoa Suomen Maajoukkueen kannattajista:
http://www.suomifanit.com
�� ��
Teksti: Satu VälisalmiKuvitus: Antti J. Lehtinen
Minä ja syksy
Kuka muistaisi syksyn? Luulenko vain, että usein kevät ja syksy katoavat kesän ja talven väliin. Ne tuntuvat ikään kuin
olevan olemassa vain täyttääkseen talvi- ja kesäkuukausien väliin jäävän tyhjiön. Eihän se kuitenkaan näin ole.
Kaikilla vuodenajoillamme on oma luonteensa. Meillä sentään on neljä vuodenaikaa. Neljä usein aliarvostettuakin
vuodenaikaa, joista on pidettävä kiinni sekä kynsin että hampain.
Tänään satoi rakeita. Joskus rakeita sataa myös keskellä kesää. Silloin esimieheni vain naureskeli, että katsokaas
kun vuodenajat vaihtavat vähitellen paikkaansa. Naurattiko minua – ei silloinkaan. Näen vain sieluni silmin The Day
After Tomorrow –elokuvan hengessä putoilevat jäälohkareet.
Kannan suunnattoman huonoa omatuntoa kaikesta mitä teen, jos tiedän sen edesauttavan ilmastonmuutosta.
Joka ikinen aamu laittaessani juustoa leivän päälle muistan, että tämä kimpale juustoa vastaa niin ja niin montaa
km/h autolla ajoa. Kyllä, juusto on ennen kaikkea ilmastotuholainen siinä kuin vaikkapa riisikin.
Siksipä siis lähes kaikki, mistä pidän tässä elämässä tuo huonon omatunnon, koska kaikki saastuttaa. Elämäni ei
sitten taida olla kovin hauskaa. Tuskin se hauskuus siitäkään lisääntyisi, että vaihtaisin huonon omatunnon askeet-
tiseen elämään. Silti teen iloiten pienenkin teon, jotta syksy säilyisi syksynä ja kevät keväänä. Olenhan sentään
kierrätyshullu.
Kun syksyllä ilmat viilenevät, kaikki alkaa aina uudestaan. Jos uskoisi elämänsä voivan muuttua, eikö nyt juuri
olisi se hetki. Syksy tarkoittaa myös palaamista. Kaikille se ei ole yhtä helppoa. Itse päätin, että tänä syksynä jätän
paluuni puolitiehen.
Vihasin tätä syksyä jo etukäteen. Miksi olisin halunnut vaihtaa stressittömän, mutta sinänsä yhdentekevän
kesätyöni ja parhaat kollegani tähän, mitä teen juuri nyt? Kesällä tuskin kovin moni ympärilläni olleista olisi pystynyt
edes kertomaan, mitä puoluetta Matti Vanhanen edustaa. Ja voi kuinka hauskaa meillä olikaan.
En minä olisi jaksanut kohdata taas tätä jokasyksyistä, aina vain entistä pseudointellektuaalisempaa ja kaikkitie-
tävämpää seuraa. Saattaisinhan vaikka vahingossa paljastaa oman semi-piilevän yksinkertaisuuteni – selittäisihän
se kuitenkin paljon.
Sitten koitti syyskuu. Minä palasin ja rakastuin tähän syksyyn.
�� ��
���� ����
Paha-Janne on ryövännyt uumikkaan neitsyen kotikylästään muinaisen metropoliin paheen ja paskan täyttämiin
tietymättömiin uumeniin. Libertaarin hemulihahmoisen muukalaisen neuvoja seuraten on salaperäinen “tulija”
neitsyenpelastusretkellään taasen saapunut Naissolan suulle.
Polku solaan on kivikkoinen ja pimeä. Kosteus ilmassa tihenee “tulijan” jokaisella askeleella ja sakeita karpaloita
alkaa muodostua sankarimme huolten rypyttämälle otsalle. Ne vierivät kihelmöiden poskea pitkin kaulalle ja jatkavat
matkaansa tihenevänä jonona selkää pitkin alaspäin. Pian on illan viimeisten auringonsäteidenkin taisteltava tiensä
läpi huumaavan usvan. Mutta ilmassa on jotain muutakin...
Vain yhden miehen tiedetään matkanneen läpi Naissolan. Vanhat tarinat kertovat hänen kuukausien ajan
samoilleen maailman ääriä etsien lohtua tai tyydytystä Naissolan sieluunsa jättämään tyhjyyteen löytäen lääkkeen
kaipuuhunsa vasta perustettuaan pystybaarin Miehikkälään.
...Ilmassa on himoa, uhmaa ja katkeruutta. Se hohkaa vuosisatoja kertynyttä vihaa ja rakkautta. Se täyttää “tulijan”
sieraimet ja hiipii nieluun. Se kiertyy mahaan ja pesiytyy sykkyrälle keuhkoihin. Se uhkuu läpi rauhasista ja kutistaa
kivekset rusinoiksi. Kyynel vierähtää “tulijan” poskelle. Ensin hän ei käsitä miksi. Pian kuitenkin on kuin usva häl-
venisi ja kuin avattujen patovallien takaa syöksyisi koskenkuohuina ravaavien tunteiden ja muistojen hyökyaalto
sankarin mielen joka sopukkaan. “Tulija” ottaa povitaskustaan piipun, rassaa sen ja täyttää. Pössäyttäessään sakean
savupilven sieraimistaan hän samanaikaisesti pyöräyttää kalpaansa toisella kädellään ja kohentaa reppunsa nyörejä
astellen kuitenkin ongelmitta rosoisessa kivikossa. Hän käy vieläpä mielessään läpi edellispäivän tapahtumia.
Kuitenkin “tulijan” vauhti hiipuu. Päämäärä alkaa häipyä tulijan mielestä, neitsyt on enää vain osa palapeliä, yksi
monista. Määrätietoisuus katoaa, ja “tulijan” askel kevenee. Hän kiemurtelee, pysähtyy hetkeksi miettimään mitä
söisi illalla ja ihailee tovin katoavan auringon loistetta sen laskeutuessa jylhien kallioiden taakse. Hän ymmärtää
olevansa sisimmässään surullinen – tunne, jolle hän ei aiemmin ole antanut lainkaan tilaa.
Miehen koettelemus ja ”se” kaiken takana
Taavetti J.
Jatkokertomus
���� ����
Hän muistaa sen ensimmäisen tytön joskus kauan sitten ja tajuaa äkisti sen pistävän surun, jonka hänen sanansa
tytössä silloin aiheuttivat. Se huokui tytön silmistä, mutta ennen ei “tulija” ollut sitä nähnyt. Nyt vierehtää kyynel
“tulijan” silmästä sen myötätunnon vuoksi, jonka tuo tyttö “tulijassa” yllättäen herättää. Ja sitä kyyneltä seuraa
toinen. Ja niin kuin tuota tyttöä seurasi toinen tyttö, seuraa sitä muistoakin toinen ja kyynelten virta kasvaa.
Heleä ja kuultava iho mäiskähtää kylmälle marmorille kylmässä kaupungissa, ja kun uumikas neitsyt huudah-
taa kivusta, kaikki, joilla sielussaan on hippunen sitä surun ja myötätunnon muovaamaa tunnetta, joka yksin tekee
ihmisistä kauniita, tuntevat sykäyksen sydämessään. Hänet on paiskattu suuren salin kovalle lattialle. Paha-Janne
oikaisee karvaisen selkänsä, venyttelee, haukottelee ja kaivaa kiinteiden pakaroidensa hiertämää vakoaan. Nyörit
aukeavat ja Paha-Janne riisuu nahkahousunsa. Kipuunsa vavahtunut neitsyt tuupertuu uudelleen niiden alta leviä-
västä huumaavasta aromista ja välttyy näkemästä alushousuja, joita äärimmäinen ilkeys kantaa. Ne ovat käytetyista
pitkistä kalsareista itseleikatut bokserit.
Janne kääntää katseensa neitsyeen. Pyyhkäisten suupielensä ja rohtuneet huulensa märkään hihaansa hän
hypähtää neitsyen ylle. Jannen silmäkulma nykii innostusta kielien hänen laskiessa lihaksikasta kehoaan kohti
neitsyttä. Takaa kuuluu määrätietoinen, levollinen ja sisäisen rauhan täyttämä “Seis!”. Paha-Janne säpsähtää. Salin
suuret ovet ovat auenneet, ja punahiuksinen hahmo astuu kohtia Jannea ja neitsyttä kaukaa kaikuvien synkkien
sointujen saatellessa häntä. Janne peräytyy pelon saattelemana.
Viimeiset auringonsäteet leimuavat silloin Naissolan kosteiden kallionkielekkeiden laella. Ja syvältä “tulijan”
takaraivosta livahtaa sen katkeruuden usvan muovaaman vallin läpi jostakin salaisesta aukosta muisto neitsyen
leimuavasta kotikylästä. Mutta ennen kaikkea ryömii silloin “tulijan” mieleen myös muisto uumikkaan neitsyen
uumasta, sen viattomista kaarteista ja uhkeasta povesta, joka heilahtelee Pahan-Jannen olalla.
Jokin syvälle piiloon ryöminyt herää sankarimme sisällä. Se tykyttää hänen haaroissaan ja täyttää hänen kalson-
kinsa. Syvän kirkaisun saattelemana pakenee Naissolan usva “tulijan” rauhasista, aukoista ja sisimmästä ja kuin
syvä henkäys se vetäytyy solan uomiin ja rakoihin. Päämäärä piirtyy jälleen sankarin edessä kirkkaana ja rivakoin
askelin hän astelee solasta ulos. Metropoliin ääriviiva piirtyy nyt “tulijan” edessä tuulisen tasangon takana. Hän
on pian neitsyen turvana.
Jatkuu seuraavassakin numerossa.
Kirjoittaja on diasporassa asuva runoilijasielu.
���� ��������
Mutta kuitenkin olemme kuin uudesti syntyneitä.
Nousemme tuhkasta kuin fuksi-linnut. Kokeilemme
siipiämme lyhyillä pyrähdyksillä korttelin ympäri Aata-
milta ja Eevalta lainatuissa vaatteissa sekä varovaisilla
uintiretkillä Mantan valvovan silmän alla. Mutta ennen
kaikkea toisistamme turvaa hakien valumme päämää-
rättöminä laumoina pitkin kampuksen kujia ja käytäviä
paikkaamme etsien. Jätämme huomaamatta hyvästit
entiselle elämälle ja imeydymme yhä kiihtyvällä vauhdilla
HYYtävään humuun.
Mutta mistä minä olen tulossa? Viimeisiä muuttolaa-
tikoita purkaessani se hyökkää päälleni: Polititseskaja
istorija Finljandi ja viime kevät, kuin Prahassa konsanaan.
Olin maapäivien ja valtiopäivien välisessä kuilussa Osmo
Jussilan kanssa, Hentilän olan takana tirkistelemässä tou-
kokuun 16. päivän tirkistysaukosta ja Nevakiven kanssa
turisteina Kekkosslovakiassa.
Lopulta tuli aika valjastaa Hilppa-tamma ja ratsastaa
kuin Mannerheim konsanaan Rautatientorin poikki – opet-
taja Karia tervehtien – Metsätaloon. Alkoi työ ja taisto:
väänsin kättä Max Engmanin kanssa, kieroilin Kekkosen
tavoin ja löin ohimennen Muurmannin legioonat ja Pihka-
lan kaartit. Menin, kirjoitin ja voitin. Jätin Turun P-klubi-
laisten seireenikutsut Aurajokeen ja niin astelin ylväänä
ja voittamattomana kohden Kuppalaa tuona aurinkoisena
mutta kohtalokkaana elokuun torstaina.
Kuten todettua, pahaa aavistamatta astelin porti-
navaajan luokse, joka salaa hykerteli onnesta saatuaan
vielä yhden viattoman kansalaisen aivopestäväkseen.
Ja niin laskeuduin Kuppalaan. Siitä alkoi vapaa pudo-
tus: Kannut ja Gamesit, jatkojen jatkot, punahaalariset
humalaiset, Pilvi Torstin historiapolitiikka, Kuppalan
oluet, kaiken maailman fuksilippuset ja -lappuset, ”orien-
toituminen”… Olen pimeyden sydämessä. Ohi vilahtaa
tutor, jonka hiuksissa ying ja yang kamppailevat, Halonen
haukkaamassa wurstia DDR:n vuosijuhlassa ja kaiken
taustalla kaikuu katkeamattomana mantrana dekaanin
monotoninen luento.
Olen opettajatutorini huoneessa laitoksen perimmäi-
sessä nurkassa. Pienen miehen silmät tuikkivat parran
takaa kun muistelemme Moskovan kylmiä hotellihuoneita
ja Leninin patsaita lukusaleissa. Sivusilmällä vilkuilen
stalinismin henkeä, joka hiippailee kirjahyllystä kohden
avonaista ikkunaa. En kuitenkaan tapaa jalallani kiinteää
pohjaa astuessani pois opettajatutorini huomasta, vaan
putoan jälleen opiskelijaelämän virtaan.
Istun pervojen toimittajien kanssa laitoksen kulmalla
olevassa kuppilassa, jossa minut – puolueeton tarkkailija
– repäistään läpi tietämättömyyden verhon kirjoittele-
maan kyseenalaisille foorumeille. Lopullisesti tajuan
menneeni liian pitkälle, kun Pulkkinen kuiskaa korvaani
postmodernin olevan täällä: ydintotuutta ja pelastus-
suunnitelmaa ei ole!
Häkeltyneenä hapuilen laskuvarjon narua. Ja niin las-
keudun kuin raskas moderni oppi-isäni H. Entilän jalkoihin.
Tämän taaksepäin katsovien profeettojen profeetta kuiskaa
korvaani kuin eversti Kurtz: Vergangenheitsbewältigung!
Vergangenheitsbewältigung!
Yllättäen pimeys syvenee varjon lailla ja nostaessani
katseeni näen kaiken yläpuolella kaljun miehen nyökkää-
Matka pimeyden sydämeenTeksti: Ilari Leskelä, Kuvat: Antti E. Lehtinen
Portinvartija laskee minut sisään ja johdattaa kyselemättä alaspäin vieviin portaisiin. Elokuun auringon sokaisemana
hapuilen pimeässä holvissa eteenpäin. Tajuan etten ole yksin. Täällä on älyllistä elämää. Istumme vaitonaisina ringissä,
mutta hiljalleen vessapaperi kerrallaan vuodatamme elämämme ivailevien tutoreiden tanssiessa ympärillämme kuin
Baal ja Beelzebub konsanaan. On aika kuolla.
���� ��������
vän hyväksyvästi mustasankaisissa silmälaseissa. Hänen
päänsä peittää auringon, jonka säteet muodostavat säde-
kehän kiiltävän kaljun ympärille. Pyyhe olalla tuo mies
lähtee harppomaan kohden Sivistyksen saunaa. Lähden
astumaan Hänen perässään suomettuneella polulla.
Helpotuksekseni tähän kekkos-tribuutin ultimaatu-
miin, fuksisaunaan, ovat kokoontuneet myös muut fuk-
sipallerot ja vanhemmat tieteenharjoittajat. Olen jälleen
omieni luona ja Dionysoksen malja on kostuttava kuivia
huuliani.
Vihdoin aamun sarastaessa, kun viinaa on vuodatettu
maailmantuskaa enemmän, huomaan Tiennäyttäjäni
kadonneen. Aamuauringon suunnalla näen Jättiläisen
hiihtävän vakain vedoin kohden Moskovaa karvalakki
päässään. Tunnen itseni pieneksi, mutta tiedän, että
pienikin voi taistella ja pian voin itsekin marssia Punai-
sella torilla ja suudella Leninin suurta otsaa. Huokaan ja
tiedän laskeutuneeni omieni joukkoon.
Iltapäivällä havahdun lattialta. Missä olen ja mistä
olen tulossa? Harjoitettuani hetken orwellilaista mennei-
syyden hallintaa löydän itseni mättämässä Unicafessa
darralounasta. Olen jälleen valmis uuteen päivään ja
yöhön. Valaistuneena astun häikäisevään aurinkoon.
Se ei ole kuitenkaan enää se sama lämmin elokuun
aurinko. Syyskuu on kadonnut, ja luonto valmistautuu
jo kuolemaan. Mutta minun elämäni on vasta aluillaan.
Äiti, olen kotona!
Kirjoittaja on poliittisen historian fuksi vuosimallia 2009.
Puheenjohtajalta
Toivo Martikainen
Kesä on ohi, syksy tullut ja tuonut mukanaan kylmän,
pimeän ja synkän. Ihmiselle elinkelpoiset - tai ainakin
mukavat - kuukaudet pystyy Suomen leveyspiireillä vali-
tettavasti laskemaan yhden käden sormilla. Pahinta aikaa
on loskainen ja jatkuvan märkä marras-joulukuu, jota kohti
juuri nyt edetään pelottavan kovaa vauhtia.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Opinnot ovat
jälleen käynnistyneet ja uusi lukuvuosi tuonut mukanaan
muun muassa uudet fuksit. Kannattaa tutustua ennakko-
luulottomasti - ovat ihan kelpo porukkaa. Toki lukuvuoden
alku tuo mukanaan myös väsyttäviä asioita, kuten valta-
van määrän opintoja ja kenties kandi- tai gradustressin.
Myöskään kesätöiden loppuminen ja siirtyminen takaisin
opintotuella elämiseen ei välttämättä johda zenmäiseen
mielentyyneyteen, joten lääkkeitä on etsittävä useaan
vaivaan.
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja tehdä sitä, mitä
eniten haluaa. Tämä pätee niin opiskeluun, vapaa-aikaan
kuin töihinkin, siis kaikkiin elämänaloihin. Aloita uusi,
mielenkiintoinen sivuaine, opiskele perustaidot jossain
uudessa kielessä, huhki itsesi läkähdyksiin uuden har-
rastuksen parissa, lue juuri se kirja, mikä kesällä jäi
lukematta tai vaihda työpaikkaa, jos siltä tuntuu. Kaa-
moskuukausiin valmistauduttaessa kannattaa hakea
elämään sellaista sisältöä, josta oikeasti nauttii ja joka
tuo arkeen piristystä. Niistä vähemmän mieluisistakin
asioista selviää sitten paljon paremmin.
Polhokin suuntaa kohti talvea mielenkiintoisissa mer-
keissä. Tiedettä & kaljaa -tapahtumalla on mielenkiin-
toisia virityksiä useaan suuntaan, historiayhteistyötä
jatketaan kenties aivan uudessa muodossa ja Itsarisillis
tulee olemaan perinteisen tajunnanräjäyttävä. Mosko-
van-reissua ei tässä yhteydessä varmasti olisi tarvetta
edes erikseen mainita, mutta upeahan siitä tulee. On
myös hienoa nähdä, miten fuksivuosikerta 2009 selviytyy
pikkujoulujen järjestämisestä.
Kehotankin siis kaikkia ottamaan syystalven asetta-
man haasteen pystyssä päin vastaan ja nauttimaan siitä,
että saa aamulla astua ulos kirpakkaan syysilmaan, hais-
tella mahtavaa sateen jälkeisen kaupungin tuoksua, istua
illat tiiviisti ystävien kanssa lämpimissä sisätiloissa tai
pitää hauskaa opiskelijatapahtumissa. Myös matkustus
auttaa useimpiin vaivoihin.
Koska päiväntasaajalle on pitkä ja kallis matka, kan-
nattaa harkita myös “lähimatkailua” Eurooppaan. Talvi
Keski- ja Etelä-Euroopassa on aivan erilainen kuin Suo-
messa. Euroopan arvostus tuntuu nuorten keskuudessa
olevan laskussa, kun aina pitää hakea jotain eksoottista
ja ennenkokematonta. Eurooppalaiseen kulttuuriin ja
sivistykseen ei voi kuitenkaan koskaan perehtyä liikaa.
Ja jos mikään näistä ei kuulosta hyvältä, niin aina on
ensi kesä, jonka viralliseen alkuun on tätä kirjoitettaessa
enää 238 päivää aikaa, lukuhetkellä jo huomattavasti
vähemmän.
Kohti kaamosta
�0
�0
Erillissota? DDR? Huhtikausti?!
Teksti ja kuvat: Mikko Virta
Keväällä 2009 maailma muuttui. Opiskelijamellakat valtasivat Helsingin kadut.
Pelko, kaaos ja anarkia hallitsivat kaupunkia. Kaiken tämän keskellä kokoontuivat
valtakunnan kovimmat vaikuttajat saman katon alle poliittisen historian kutsumina.
Lehdistölle kerrottiin aiheen olevan historia, politiikka ja historiapolitiikka. On
tullut viimein aika paljastaa, mistä Porthanian suljettujen ovien takana oikeasti
keskusteltiin.
Taistelu alkoi jo ennen ensimmäistäkään puheenvuoroa
Seppo ”Sepi” Hentilän ottaessa paikkansa kaukaa taka-
vasemmalta ja samalla taktisesti mahdollisimman etäältä
muista ”keskustelijoista”. Tunnelma oli jännityksestä niin
tiivistynyt, että sitä olisi voinut veitsellä leikata.
Erä 1Varsinainen kamppailu pyörähti käyntiin Jorma Kalelan
pudottaessa todellisen pommin. Turkulainen emeritus
uhosi valinneensa aikoinaan poliittisen historian opinnot
niiden poliittisuuden takia.
”En olisi harkinnutkaan humanistista historiaa!”
Kuin todistaakseen tämän jatkoi Kalela puheenvuoroa
lukemalla sitaatteja omasta vielä julkaisemattomasta
kirjastaan, joka ilmestyttyään löytyy kaikista hyvin varus-
tetuista kirjakaupoista.
Pilvi Torsti otti haasteen vastaan ja pamautti Kalelalle
valmistuneensa maisteriksi juuri humanistisen historian
puolelta. Torsti tosin myönsi kääntäneensä takkia ja liitty-
neensä poliittisen historian riveihin valmistuttuaan.
Puuro ei kauaa ehtinyt jäähtyä, kun Erkki ”ET” Tuo-
mioja työnsi oman lusikkansa siihen. Vanhaan tapaan ET
avasi vuorollaan pelin pilkkaamalla jenkkejä.
”Kun Amerikassa sanotaan ”that’s history”, sillä
viitataan johonkin, jota ei tarvitse enää ajatella ja jolla
ei ole mitään väliä. Euroopassa sillä taas tuodaan esiin
tunnustusta ja kunnioitusta”, latasi Tuomioja.
Kun paikalla ei ollut yhtään amerikkalaista ottamassa
röykytystä vastaan, päätettiin seuraava siirto antaa taka-
vasemmalla edelleen lymyilevälle Hentilälle. Sepi latasi
vuorollaan keskusteluun täyslaidallisen Tarja Halosta,
erillissotaa ja kepillä tökkiviä ruotsalaisia.
Erä IINäin saatiin jokaisen osanottajan avauspuheenvuo-
rot käytyä läpi. Seuraavaksi oli edessä niin sanottu
vapaaottelu, jossa pelin avasi Jorma Kalela viittaamalla
kaikkien yllätykseksi – ei ensimmäistä eikä viimeistä
kertaa – omaan artikkeliinsa. Tässä artikkelissa kuulopu-
heen perusteella pyöritellään vuoden 1918 tapahtumien
tarkastelua yhtenä lukuisista ensimmäisen maailmanso-
dan jälkeen syttyneistä proletaarikapinoista.
Kalelan mukaan sisällissotaamme on aina käsitelty
jotenkin erityisenä, mihin erotuomari Jaakko ”vain mais-
teri” Lyytinen laukaisi perään:
”Suomessa erillistetään kaikki, on erillissotaa ja
erillishistoriaa!”
Kommentti ilmeisesti osui kaikkia keskustelijoita
herkkään paikkaan, sillä he tyytyivät vain nyökyttele-
mään päätään tyytyväisenä tähän suomalaisen histo-
�� ��
��
riantutkimuksen yhteen virkkeeseen tiivistäneeseen
jysäykseen.
Kalela rikkoi pian melkein vaivaantuneeksi pitkitty-
neen hiljaisuuden ja kertoi erään oppilaansa väitöskir-
jasta, joka oli niin hyvä, että sen ensimmäinen painos
myytiin loppuun parissa viikossa. Toista painosta löytyy
kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Tästä innostuneena paljasti ET lukeneensa naisten-
lehdistäkin tutun psykohistorioitsija Juha Siltalan kirjan
Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Erkki myös osu-
vasti vertasi tätä merkkiteosta niin sisällön kuin ulkoisen
olemuksenkin perusteella Kalle Päätalon tuotantoon.
Erä IIIUudeksi puheenaiheeksi nostettiin Suomen historian
myytit, joita muun muassa Osmo Jussila on käsitellyt
muutama vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan. Seppo
Hentilän mukaan kirjassa esiin tuodut myytit on histo-
riantutkimuksen parissa kumottu jo aikoja sitten.
”Valitettavasti ne löytyvät edelleen nykyisistä oppi-
kirjoista. Paitsi tietenkin niistä minun kirjoittamistani”,
Sepi sivalsi loppuun.
”Siis jumalauta!” huudahti puolestaan Tuomioja
liittyen jotenkin siihen, että Porvoon valtiopäivät eivät
olleetkaan Porvoon valtiopäivät.
Kalela puolestaan jatkoi tähän yhtä vahvalla linjalla
lukien sitaatin omalla laitoksellaan julkaistusta kirjasta.
Sitäkin varmasti löytyy kaikista hyvin varustetuista
kirjakaupoista.
Tuskin ehtivät desibelit laskea kun keskustelu jo
jatkui aasinsilloilla aiheesta toiseen. Hentilä horisi jotain
Huhtikaustista, johon Tuomioja jatkoi kertoen lukeneensa
Heikki Ylikankaan uusimman kirjan.
Tästä innostuneena Kalela korosti kestävän tiedon
merkitystä. Hän nimittäin kirjoittaa kyseisestä aiheesta
tulevassa kirjassaan, joka siis löytyy sieltä, mistä ne
muutkin.
Tässä vaiheessa keskustelua kaivettiin viimein esiin
Pilvi Torstin eurovaaliehdokkuus, johon Sepi luontevasti
lisäsi kiteytyksen historian ja politiikan suhteesta.
”Kaikissa meissä se pieni demari asustaa.”
Kun Hentilä vielä jatkoi kertomalla villeistä opiskelu-
vuosistaan DDR:ssä, päätettiin varsinainen keskustelu
pikaisesti keskeyttää. Loppu onkin sitten historiaa.
��
Täystyrmäys!
���� ������
Palopuhe
Minulla on tapana kantaa kotiin kassikaupalla leffoja
tavaratalojen alelaareista. Pari viikkoa sitten mukaani
tarttui Alfred Hitchcockin ylistetty kauhuelokuva Psyko.
En ollut nähnyt pätkää aikaisemmin, mutta ajattelin, että
kyllähän tuon kaliiberin klassikko kuuluu kenen tahansa
DVD-hyllyyn.
Nyt Psykon katsastettuani ei ole vaikea ymmärtää
miksi se on jäänyt elokuvahistoriaan. Leffan tunnelma
on omaa luokkaansa ja kolmeen näytökseen jaettu
juoni lähentelee täydellistä. Alkaa väkisinkin mietityt-
tää, kuinka paljon tehokkaampi Psyko olisi ollut, jos en
olisi tiennyt loppuratkaisua ja tärkeintä käännekohtaa
etukäteen.
Valtavan yllätyskäänteen, twistin, säästäminen tari-
nan loppuun on vanha ja etenkin elokuvissa paljon käy-
tetty kerronnallinen tehokeino. Viimeisten 15 vuoden
aikana temppua on hyödynnetty alvariinsa, esimerkiksi
elokuvissa Epäillyt, Fight Club ja Kuudes aisti. Mie-
leenpainuva loppuratkaisu on nostanut nämäkin filmit
vähintään pikkuklassikon asemaan. Tätä niiden tekijät
luultavasti käänteillään tavoittelivatkin.
Twistikerrontaan luottavien elokuvien tragedia on,
että klassikon asema tuhoaa niiden alkuperäisen iskuvoi-
man. Kun rainat muuttuvat osaksi yhteistä popkulttuurin
kuvastoa, saa loppuratkaisutkin yleensä lausua ääneen.
Näin myöhemmät sukupolvet eivät pääse nauttimaan
filmeistä niiden alkuperäisessä, yllätyksellisessä loistos-
saan. On jokseenkin ironista, että Hitchcock piti Psykon
juonen visusti salassa ennen ensi-iltaa, jotta yleisön
järkytys olisi täydellinen, mutta nyt sen käänteet tuntee
naapurin mummokin.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka kurkistavat
ensiksi dekkarin viimeiselle sivulle selvittääkseen mur-
haajan. Minä tahdon nautiskella tarinani tietämättömyy-
den verhon takaa, kokea elämyksiä ja yllättyä. Se on vain
pahuksen vaikeaa, kun kaikkialle tunkeutuva ja jatkuvasti
itseensä viittaava popkulttuuri on ehtinyt spoilata monta
tunnettua teosta. Klassiset kauhuelokuvat käytiin läpi
Screamissa ja Citizen Kanen loppuratkaisu löytyi Aku
Ankasta. Alkuperäistä Apinoiden planeettaa en ole kos-
kaan edes nähnyt, mutta tunnen silti filmin viimeisen
kuvan, jossa Charlton Heston vajoaa polvilleen hiekalle.
Koska turvallisia menetelmiä osittaiseen muistin-
pyyhkimiseen ei käsittääkseni ole vielä keksitty, ainoaksi
tavaksi nauttia klassikkoelokuvista jää niiden yhyttämi-
nen riittävän nuorena. Minulla oli onni nähdä Imperiumin
vastaisku 8-vuotiaana ja pystyn edelleen samastumaan
täysin Luke Skywalkerin järkytykseen ja epäuskoon elo-
kuvan loppuhuipennuksessa. Monen muun filmin kanssa
ei ole lykästänyt samalla tavalla.
Lopuksi ystävän neuvo kaikille elokuvista ja mystee-
reistä pitäville. Jos et jostain syystä ole nähnyt Psykoa,
etkä oikeastaan edes tiedä mitä siinä tapahtuu, etsi
filmi ensi tilassa käsiisi DVD:nä, VHS:nä tai avokelana.
Hitchcockin kyydissä pääset nauttimaan elokuvahistorian
taidokkaimmasta ja shokeeraavimmasta kerronnasta,
vaikka viime aikojen ryöstöviljely onkin vienyt pohjaa
koko twist ending-instituutiolta.
Kirjoittaja on käärmeissään myös Nyt-liitteen arvosteli-
jalle, joka nokkelalla kiertoilmauksella paljasti Tarantinon
Inglourious Basterdsin lopun.
Ilkka Kärrylä
Let’s Twist Again
���� ����
Palopuhe
Helsingin yliopiston opiskelijoilla on nyt todellinen
vaalisyksy. Jokaisella polholaisella on äänioikeus peräti
neljässä eri vaalissa, sillä opiskelijoita valitaan eri toimie-
limiin niin ylioppilaskunnassa kuin yliopistollakin. Nyt on
hyvä hetki vaikuttaa siihen, ketkä ajavat asioitasi yliopis-
ton piirissä, joten älä jää nukkuvien puolueeseen!
Ensimmäisenä ovat vuorossa HYY:n edustajistovaalit,
joissa valitaan ylioppilaskunnassa ylintä päätösvaltaa
käyttävä 60-jäseninen edustajisto. Se muun muassa
nimittää ylioppilaskunnan hallituksen ja päättää yliop-
pilaskunnan talousarviosta. Polholaisia on jälleen kerran
ehdolla edustajistoon niin ainejärjestöläisten, osakuntien,
kuin poliittistenkin ryhmien listoilta. Viralliset vaalipäivät
ovat heti toisen jakson ensimmäisellä viikolla 3.-4. mar-
raskuuta. Ennakkoon voi äänestää perioditaukoviikolla
28. ja 29. lokakuuta.
Yliopiston puolella valitaan opiskelijaedustajat eli
hallopedit kaksivuotiselle kaudelle sekä tiedekuntaneu-
vostoon että tulevien suurlaitosten laitosneuvostoihin.
Valinnat näihin tehtäviin toteutetaan ensimmäistä kertaa
avoimesti sähköisellä vaalilla, mikäli ehdokkaita on enem-
män kuin paikkoja valittavassa elimessä. Opiskelijaedus-
tajien valinta on tärkeää, sillä he ovat ainoa opiskelijat,
joilla on muodollista valtaa yliopiston hallinnossa.
Valtsikan tiedekuntaneuvostoon valitaan opis-
kelijoiden joukosta viisi varsinaista jäsentä ja heille
varajäsenet. Neuvoston päätösvaltaan kuuluvat muun
muassa tutkintovaatimukset ja uusien opiskelijoiden
valintaperusteet.
Lisäksi neuvosto voi arvostella itse tai siirtää lai-
tosneuvostojen arvosteltaviksi väitöskirjat ja pro gradu
-tutkielmat. Tiedekunnan dekaania valittaessa tiedekun-
taneuvosto esittää haastattelujen jälkeen yliopiston reh-
torille ehdotuksensa tehtävään valittavasta henkilöstä.
Laitosneuvostoon valittavien lukumäärä ei tätä kir-
joitettaessa ole vielä lopullisesti selvinnyt, mutta toden-
näköisesti myös sinne valitaan 5+5 opiskelijajäsentä.
Laitosneuvoston toimenkuvaan sisältyy esimerkiksi
esityksen tekeminen laitoksen tulevasta opetuksesta
ja opiskelijoiden ja henkilökunnan välisen yhteistyön
edistäminen. Laitosneuvosto osallistuu myös laitoksen
henkilöstön valintaan.
Lisäksi rakkaalle ainejärjestöllemme valitaan uusi
hallitus marras-joulukuun vaihteessa yhdistyksen vaa-
likokouksessa, jonne kaikkien hallitustoiminnasta kiin-
nostuneiden on syytä saapua paikalle. Ehdokkaaksi voi
myös asettua valtakirjalla, jos ei itse pääse paikalle. Jos
ehdokkaita hallitukseen on enemmän kuin hallituksessa
on paikkoja, suoritetaan yksivaiheinen vaali. Samassa
kokouksessa valitaan myös Poleemille uusi päätoimit-
taja tai päätoimittajat. Hyvää syksyä kaikille ja antakaa
äänenne kuulua!
Kirjoittaja on Polho ry:n opintovastaava
Lisätietoa HYY:n järjestämistä vaaleista:
- edustajistovaalit: www.hyy.fi/vaalit
- hallintovaalit: www.hyy.fi/hallintovaalit
Opintopalsta!
Antti E. Lehtinen
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...