POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET · Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset. Kirjallisuuskatsaus. Pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 4 liitettä (8 sivua)

POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET

Kirjallisuuskatsaus

Helena Oksa

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Hoitotyön johtaminen

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Marraskuu 2018

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO ........................................................................................................................ 1

2 POTILAAN KAATUMINEN SAIRAALASSA, KAATUMISEN EHKÄISY JA

VAIKUTUKSET KUSTANNUKSIIN .............................................................................. 3

2.1 Kaatuminen ilmiönä ........................................................................................................ 3

2.2 Potilaan kaatuminen sairaalassa ...................................................................................... 4

2.3 Kaatumisten tehokas ehkäisy ja kaatumisriskin arviointi sairaalassa ............................. 5

3 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA

TUTKIMUSKYSYMYKSET ............................................................................................ 7

4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ................................................................. 8

4.1 Aineiston hankinta ........................................................................................................... 8

4.2 Aineistosta laadunarvioinnin yhteydessä poistetut artikkelit ........................................ 12

4.3 Tutkimusten laadun arviointi ......................................................................................... 13

4.4 Aineiston analyysi ......................................................................................................... 14

5 TULOKSET ....................................................................................................................... 17

5.1 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista tutkittu tieto .................... 17

5.1.1 Tutkimusten aiheet, menetelmät ja aineistot ........................................................ 18

5.1.2 Tutkimusten luotettavuus ja yleistettävyys ........................................................... 22

5.2 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten muodostuminen ................. 25

5.2.1 Kaatumisten välittömien kustannusten syyt sairaaloissa ...................................... 29

5.2.2 Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset ................................. 31

5.2.3 Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset ...................... 33

5.3 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten suuruus ............................... 35

5.3.1 Potilaan kunnon arvioinnin tutkimisesta aiheutuneet kustannukset euroina

sairaalakaatumisen jälkeen ............................................................................................... 36

5.3.2 Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman hoidon kustannukset euroina ............. 39

5.3.3 Sairaalakaatumisen ehkäisystä aiheutuvat kustannukset ja vahingonkorvaukset

euroina .............................................................................................................................. 43

5.4 Yhteenveto tuloksista .................................................................................................... 44

6 POHDINTA ....................................................................................................................... 47

6.1 Tulosten pohdinta .......................................................................................................... 47

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus........................................................................... 50

6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ........................................................................... 54

LÄHTEET................................................................................................................................ 56

LIITTEET

Liite 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset ja laadunarviointi

Liite 2. Kirjallisuuskatsauksesta hylätyt tutkimukset

Liite 3. Sisällönanalyysia sairaalakaatumisten kustannuksista; pelkistyksiä ja alakategoriat

Liite 4. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle katsaukselle

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Hoitotyön johtaminen

Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset. Kirjallisuuskatsaus.

Pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 4 liitettä (8 sivua)

Ohjaajat: Yliopistonlehtori, dosentti, TtT, th, sh Terhi Saaranen

Kliinisen hoitotyön asiantuntija, TtT, sh Tarja Tervo-Heikkinen

Marraskuu 2018

Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli kuvata potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvia

kustannuksia. Tiedonhaku tehtiin Cinahl-, Medic-, Melinda-, Pubmed- ja Scopus-tietokannoista

sekä manuaalihaulla vuosilta 2008-2018. Haku tuotti 1775 viitettä, joista valittiin katsaukseen

sisäänotto- ja poissulkukriteerien, sekä laadunarvioinnin perusteella 13 artikkelia. Saatu aineisto

kuvattiin sanallisesti ja analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Aineiston laadun arvioinnin

suoritti itsenäisesti kaksi arvioijaa, ja arvioinnissa käytettiin Joanna Briggs -Instituutin

arviointikriteeristöjä. Varsinaiset tulokset kustannuksista on esitetty kuvioissa ja taulukoissa,

sekä kuvattu sanallisesti tämän hetken valuuttakursseilla euroiksi muunnettuina.

Sairaalassa kaatuneiden potilaiden kaatumisen aiheuttamia kustannuksia ei ole tutkittu

Suomessa tai pohjoismaissa lähivuosina. Kansainvälistä tutkittua tietoa löytyy niukasti.

Potilaiden kaatumisiin liittyvä tutkimus on painottunut esittämään kaatumisille altistavia

tekijöitä, sekä kaatumisten ehkäisyn vaikuttavuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että

sairaalakaatumiset aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia potilaan terveydentilan arvioinnin

ja mahdollisesti aiheutuneen vamman hoidon vuoksi. Sairaalassa kaatumisen seurauksena

potilaille tehdään merkittävä määrä diagnostisia kuvantamistutkimuksia, ja potilaiden

keskimääräinen hoitojakson pituus sairaalassa pitenee vähintään seitsemän vuorokautta.

Sairaalakaatumisista aiheutuvien vakavien vammojen operatiivinen hoito on erityisen kallista.

Sairaaloille syntyy kustannuksia myös kaatumisten ehkäisyyn liittyvästä työstä, mutta järkevästi

suunniteltuina ne tuovat säästöjä. Euroiksi muunnettuna yhdestä sairaalakaatumisesta aiheutuva

lisäkustannus on jo ilman vammaa keskimäärin useita satoja euroja, vamman seurauksena noin

tuhannesta eurosta jopa lähes 20 000 euroon saakka.

Potilaiden kaatumiset ovat yksi merkittävistä haittatapahtumista sairaaloissa.

Sairaalakaatumisten ennaltaehkäisy on taloudellisempaa kuin niiden aiheuttamien vammojen

hoito. Kustannukset täytyy tiedostaa sairaaloissa, ja sairaalakaatumisia ehkäisevä toiminta tulee

tuoda käytäntöön sairaaloiden osastojen toimintasuunnitelmissa ja potilasturvallisuuden

kehittämissuunnitelmissa. Suomessa tarvitaan lisää tarkennettua tutkimustietoa

sairaalakaatumisten kustannuksista eri sairaanhoitopiireissä, jotta pystytään kohdentamaan

tarvittava henkilökunnan koulutus ja investoinnit oikeisiin kohteisiin. Lisäksi tarvitaan tietoa

myös muiden riskiryhmien, kuten lasten sairaalakaatumisten kustannuksista, sekä

sairaalakaatumisten aiheuttamien vammojen polikliinisen hoidon kustannuksista, jotta

kokonaiskustannukset saataisiin näkyviksi.

Asiasanat: sairaala, kaatuminen, kustannukset, haittatapahtuma ja kirjallisuuskatsaus.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science

Nursing Science

Nursing Management

Oksa, Helena The cost of patient falls in hospital. A literature review.

Master`s Thesis, 59 pages, 4 appendices (8 pages)

Supervisors: University lecturer, docent, PhD, PHN, RN Terhi Saaranen

Clinical Nurse Consultant, PhD, RN Tarja Tervo-Heikkinen

November 2018

The purpose of this study was to gather, analyze and summarize previous research on the costs

caused by patient falls at a hospital. A systematic literature search was conducted in four

databases, Cinahl, PubMed, Medic, and Scopus, and a manual search was carried out. The

searches were limited to years 2008-2018. In total, 1,775 references were found. The final data

consisted of 13 articles, selected to the study based on inclusion and exclusion criteria. The data

were described in words and analyzed with content analysis. The assessment of the

methodological quality of the data was carried out by two independent reviewers based on the

criteria of Joanna Briggs Institute. The costs of in-hospital falls are described and presented in

figures and tables. The results have been converted into euros (€) in the exchange rate valid on

April 7th, 2018.

In recent years, no literature reviews have been published on in-hospital falls and their costs in

Finland and the Nordic countries. Little information on the topic is also available internationally.

Previous studies on the topic have focused on presenting the factors that increase the risk of a

fall. This review presents that in-hospital falls cause significant extra costs related to the

assessment of the patient’s health and treating fall-related injuries. On average, a fall in a

hospital extends the patient’s length of stay by an additional seven days, as diagnostic

examinations and imaging are required. Costs also arise from arrangement of fall prevention

programs and training, although these also result in savings if effective. The extra costs related

to in-hospital falls total at several hundreds of euros even without injury to the patient. In case

of a fall-related injury, the additional costs range from around €1,000 to as much as nearly

€20,000 per patient. The surgical treatment of injuries is particularly expensive.

In-hospital falls are one of the most significant adverse events in hospitals. Preventing in-

hospital falls is more cost-effective than treating the injuries resulting from falls. Hospitals must

be aware of the costs, and the ways of preventing in-hospital falls must be introduced to the

organization’s strategy and the development of patient safety programs. In Finland, there is a

need for more detailed information of the costs of in-hospital falls in different hospital districts

to correctly target and allocate training and resources. There is also need for knowledge of the

costs of in-hospital falls of other risk groups, such as children, as well as the costs of the

treatment of injuries caused by in-hospital falls in outpatient clinics to make total costs visible.

Keywords: hospital, fall, costs, adverse event and literature review.

1 JOHDANTO

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia

aikaisempien tutkimusten perusteella. Tavoitteena on tuottaa tietoa sairaalakaatumisten

kustannuksista, jota voidaan hyödyntää kliinisen hoitotyön kehittämisessä, johtamisessa ja

koulutuksessa, sekä kehittää samalla potilasturvallisuutta.

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan potilaiden hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta

on huolehdittava terveyttä ja hyvinvointia edistäen samalla, kun kustannusten kasvua tulee

hillitä. Suomen lainsäädäntö turvaa potilaiden oikeuksia ja hyvinvointia

terveydenhuoltopalveluiden asiakkaina. Tarjottavat palvelut on suunniteltava tehokkaasti,

hoitohenkilöstön on oltava osaavaa, ja samalla toiminnan on tähdättävä potilaiden elämänlaadun

parantamiseen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Talouden tiukentuessa palveluiden laadun,

kattavuuden ja saatavuuden heikentyminen tulee minimoida (Sote-uudistus 2015 – 2019).

Kaatuminen tai putoaminen on tilastojen mukaan Suomessa edelleen yleisin syy kuolemaan

johtavissa tapaturmissa (Suomen virallinen tilasto 2016). Vuonna 2015 Suomessa kuoli 50-

vuotiaiden ryhmässä 579 miestä ja 523 naista kaatumisen seurauksena (Hartikainen &

Antikainen 2018). Kaatumistapaturmista hieman alle puolet tapahtuu kodissa tai sen

välittömässä läheisyydessä ja neljäsosa hoitolaitoksissa. (Suomen virallinen tilasto 2016.)

Kaatumisia pidetään liian usein normaaleina tapahtumina, ja ollaan tottuneita vain korjaamaan

kaatumisten seurauksia ja jatkamaan hoitoa ensiavun jälkeen kuin ennenkin (Mustajoki ym.

2014, Haatainen ym. 2017). Yhdysvalloissa kaatumisten on arvioitu aiheuttavan vuosittain jopa

31 biljoonan dollarin kustannukset (Hartikainen & Antikainen 2018).

Potilasvakuutuskeskuksen potilasvahinkoraportin mukaan viimeisen viiden vuoden aikana

ratkaistut vammoihin, myrkytyksiin ja niin edelleen liittyvät potilasvahinkotapaukset ovat

vähentyneet vuosittain hitaasti koko Suomen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin (PSSHP)

tasolla. Vuonna 2017 koko Suomessa ratkaistiin kyseisiä tapauksia 387 ja PSSHP:ssä 29.

Potilaiden tapaturmavahingoista maksetut korvaukset ovat vuosien 2010-2018 välillä Suomessa

yhteensä 478 832,81 €. (Potilasvakuutuskeskus 2018).

Kaatumisten yleisyydestä, niiden taustalla olevista riskiä lisäävistä altistavista tekijöistä ja

keinoista ehkäistä kaatumisia yleisesti on olemassa runsaasti suomenkielistä ja kansainvälistä

tutkimustietoa (Inkinen 2012, Pyykkö & Jäntti 2014, Savela ym. 2015, Karani ym. 2016,

2

Weycker ym. 2016). Tutkittu tieto kaatumisista on yhdistetty usein kuitenkin vain ikääntyneisiin

(Fonda ym. 2006). World Health Organizationin (WHO) julkaisun mukaan jokainen yli 65-

vuotiaan vahinkokaatuminen aiheuttaa 2950 € (3611US$) laskennalliset kustannukset

terveydenhuollolle (WHO 2018). Tässä ikäryhmässä sairaalahoitoa vaativia

kaatumistapaturmia on Suomessa noin 26 000 vuosittain, ja 1000:ssa näistä kaatuminen

aiheuttaa kuoleman (THL 2018). WHO:n tietojen mukaan laskettuna kaatumistapaturmien

kokonaishinta on yhteensä 76.700.000 € vuodessa.

Erityisesti lonkkamurtumien hoito on kallista. Ensimmäisen vuoden kustannukset yksittäisen

potilaan hoidosta lonkkamurtuman jälkeen vaihtelevat välillä 20 000-50 000€. (Inkinen 2012,

Hoitotyön tutkimussäätiö 2017b, Mundell ym. 2017, THL 2018.) Lonkkamurtuman taustalla on

yleensä kaatuminen. Vuonna 2016 yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumien määrä oli 7996

(Sotkanet). Näiden taustalla on yleensä kaatuminen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on

arvioinut, että lonkkamurtuman hoito maksaa Suomessa murtuman jälkeisenä vuonna

keskimäärin 30 000€. (Käypä hoito 2017, THL 2018.) Tutkimustiedon mukaan osteoporoosiin

liittyvien vakavien murtumien hoito aiheuttaa merkittäviä resurssikuluja ja kustannuksia

vammoista aiheutuvien laitoshoitojaksojen vuoksi (Weycker ym. 2016). Ikääntyneillä pienetkin

vammat johtavat käyntiin terveydenhuollossa. Jokaisen kaatumisen ehkäiseminen on Suomessa

kansantaloudellisesti tärkeää. (THL 2018.)

Tutkittu tieto käsittelee pääosin pitkäaikaislaitoksissa tai kotona asuvia ihmisiä (Towne ym.

2014). Kaatumisen ehkäisy edellyttää ohjausta, opetusta, turvallisten ympäristöjen luomista,

kaatumisiin liittyvän tutkimuksen edistämistä, sekä tehokkaiden käytäntöjen tunnistamista

kaatumisriskien ehkäisemiseksi (WHO 2018). Koottua, tuoretta tietoa sairaalassa tapahtuneista

kaatumisista ja niistä aiheutuneista kustannuksista ei ole.

Hoitotieteen ja -tutkimuksen keskiössä on tällä hetkellä terveyden edistäminen (National

Institute of Nursing Research 2017) ja hoitotyön prosessien koordinointi hoidon jatkuvuuden ja

potilasturvallisuuden takaamiseksi (Stevens & Ovretveit 2013), sekä hoitotyön opettamiseen

liittyen jatkuva oppiminen ja moniammatillisen näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen

käytännön hoitotyössä (Research Priorities in Nursing Education 2016 – 2019). Tämän

tutkimuksen tavoite on linjassa hoitotieteen tutkimuksen tämän hetkisen fokuksen, sekä

kansallisten terveyspolitiikan ohjelmien tavoitteiden kanssa toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja

potilasturvallisuuden edistämiseksi.

3

2 POTILAAN KAATUMINEN SAIRAALASSA, KAATUMISEN EHKÄISY JA

VAIKUTUKSET KUSTANNUKSIIN

2.1 Kaatuminen ilmiönä

Maailman terveysjärjestö World Health Organization (WHO) määrittelee kaatumisen

tapahtumana, jossa henkilö laskeutuu suunnittelematta maahan, lattialle tai muulle alemmalle

tasolle. Kaatuminen on maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin kuolinsyy tapaturmaisissa

kuolemissa. Vuosittain kaatumisesta seuranneita kuolemantapauksia on arviolta 646 000, ja

37,3 miljoonaa kaatumista vaatii lääketieteellistä hoitoa. Suurin osa kuolemaan johtavista

kaatumisista tapahtuu yli 65-vuotiaille. (WHO 2018.) Tapaturmaisen kaatumisen tai putoamisen

aiheuttamat kuolemien määrät ovat pysyneet Suomessa ja Pohjois-Savossa viime

vuosikymmenenä samalla tasolla (Tapaturmakatsaus 2017).

Kaatuminen voi johtua useasta eri syystä. Aikaisempien tutkimusten mukaan lääkehaitat ovat

selvästi yhteydessä kaatumisiin (Karani ym. 2016). Erityisesti bentsodiatsepiinijohdokset,

verenpaine-, muisti-, antipsykootti- ja mielialalääkitykset ovat kaatuneilla yleisiä.

Kaatumisriskiin vaikuttaa lääkitysten lisäksi alkoholin käyttö, muistisairaudet, neurologiset

sairaudet kuten Alzheimerin- ja Parkinsonin tauti, ikä, sukupuoli, ravitsemustila ja puutteet

toimintakyvyssä. (Inkinen 2012, Terveysverkko 2017, WHO 2018.) Lisäksi 30-50% tapauksista

jokin ulkoinen tekijä kuten valaistus, liikuntaesteet tai liukkaus voivat olla selittävänä tekijänä

(Terveysverkko 2017).

Ikääntyminen on yksi suurimmista riskeistä kaatumiselle ja siitä aiheutuvalle kuolemalle tai

vakavalle vammalle. Riskin kasvaminen johtuu osaltaan ikääntymiseen liittyvistä fyysisistä ja

kognitiivisista muutoksista, sekä ympäristöstä, joka ei vastaa ikääntymisestä aiheutuviin

tarpeisiin. (WHO 2018.) Ikääntyminen aiheuttaa painereseptorien rappeutumista, joka vaikuttaa

tasapainoaistimukseen. Huimaus alentaa toimintakykyä, lisää kaatumisriskiä ja on yhteydessä

lonkkamurtumiin. (Pyykkö & Jäntti 2014.) Vuoteen 2040 mennessä Suomen väestörakenne

muuttuu merkittävästi ja ikääntyviä yli 65-vuotiaita on suhteellisesti enemmän (Pajunen &

Ruotsalainen 2012). Vuoteen 2060 mennessä yli 65-vuotiaiden osuuden on arvioitu nousevan

tämän hetkisestä 20 prosentista 29 prosenttiin (THL 2018). Sosiaali- ja terveysministeriön

(STM) ja Suomen kuntaliiton Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen

parantamiseksi 2017-2019 on tarkoitettu palvelujen kehittämisen ja arvioinnin tueksi. Sen yksi

4

viidestä keskeisestä sisällöstä on mahdollisimman toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen.

(STM 2017.)

Vaarattomaltakin näyttävällä kaatumisella voi olla kohtalokkaat seuraukset, joten kaatumisten

ennaltaehkäisy on tärkeää. Tasapainoharjoittelu on tärkeää iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä

(Inkinen 2012, Savela ym. 2015). Kestävyysliikunta- ja voimaharjoittelu yhdessä hillitsevät

kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Lisäksi liikuntaharjoittelulla voidaan pitää yllä

toimintakykyä, hidastaa osteoporoosin etenemistä ja jopa lisätä ikääntyneen luuntiheyttä.

(Karinkanta & Pajala 2015, Karinkanta & Tuomela 2015, Savela ym. 2015.)

Iän suhteen toinen ryhmä, jolla on suurentunut riski kaatumiseen ovat lapset. Heillä riskiä

suurentaa kasvuun kuuluvat, vasta kehittymässä olevat motoriset taidot, jatkuva uteliaisuus

ympäristöä kohtaan ja itsenäistymiseen liittyvä jatkuva riskin otto toiminnassa. Aikuisen

valvonnalla ja ympäristön turvallisuudella on suuri rooli suhteessa lasten kaatumisriskiin.

(WHO 2018.)

Kaatumisten aiheuttamat haitat voidaan luokitella niiden vakavuuden mukaan. Agency for

healthcare research and quality (AHRQ) käyttää luokittelua, joka jakaa kaatumisesta

aiheutuneet vammat viiteen luokkaan: a) ei haittaa: potilaalle ei ole tullut näkyviä merkkejä

kaatumisesta, eikä kuvantamistutkimuksilla tai muulla arviolla todeta potilaalle aiheutuneen

vammaa, b) lievä haitta: tapahtuma vaatii haavasidoksen, haavan puhdistuksen, kylmä-koho-

kompressin tai lääkityksen antamisen potilaalle, on mustelma tai pinnallinen haava c)

kohtalainen haitta: vaatii haavan ompelun tai liimauksen, on nivelen tai lihaksen venähdys, d)

merkittävä haitta: tapahtumasta seuraa murtuma, haitta vaatii leikkaushoitoa, kipsausta, raajan

vetoa tai neurologista konsultaatiota, tai kaatumisesta aiheutuu sisäistä verenvuotoa tai sisäisiä

vammoja, e) vakavin haitta: kaatumisesta aiheutuneiden vammojen tuottama kuolema. (AHRQ

2013.)

2.2 Potilaan kaatuminen sairaalassa

Kaatuminen hoitojakson aikana sairaalassa on korvattava potilasvahinko, mikäli tapaturma on

ollut seurausta jollakin tavalla puutteellisesta hoitotyöstä. Lain perusteella korvausta voi hakea

henkilövahingosta, joka on aiheutunut välittömästi johonkin tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen

liittyvästä tapaturmasta. Tämä tarkoittaa, että tapaturma voi tulla korvattavaksi vain, jos potilaan

valvonta tai avustaminen on tilanteessa laiminlyöty. (Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585.)

5

Kaatumiset ovat huomattavan yleisiä, mutta täsmällisiä lukumääriä Suomen sairaaloissa

tapahtuneista kaatumisista ei ole, koska tapaturmiin liittyviä tietoja ei kirjata riittävästi

sairaaloissa (Tapaturmakatsaus 2017).

Useimmiten hoitojakson aikana tapahtuvat kaatumiset ja niiden riskitekijät eroavat kotona

tapahtuvista kaatumisista. Riski kaatumiseen tai putoamiseen kasvaa aina, kun toimintakyky

heikkenee ja hoivan tarve kasvaa. Tämä on todettavissa erityisesti hoiva- ja palvelutaloissa,

mutta myös sairaaloiden osastohoitojaksoilla. Voimakkaasti vaikuttavina tekijöinä voivat olla

akuutti sairaus, vieras ympäristö tai tehdyt lääkemuutokset. Henkilökunnalta vaaditaan erityistä

valppautta, kun uusi potilas saapuu itselleen vieraaseen ympäristöön. (Inkinen 2012.)

Hoitojakson tavoite sairaalassa on sairauden hoidon lisäksi myös toimintakyvyn palauttaminen

hoitoa edeltävälle tasolle. Kuitenkin noin kolmasosalla vanhuksista toimintakyky heikkenee

sairaalahoidon aikana. (Jämsen ym. 2015.) Morellon ym. (2015) tutkimuksen mukaan 3,6% eli

966 (N=27 026) sairaalan potilaista kaatui ainakin kerran sairaalahoidon aikana, ja 1,2% eli 313

potilasta sai ainakin yhden kaatumisvamman. Kokonaisuudessaan 27 026 potilaalla kaatumisia

oli yhteensä 1330 ja heillä 418 kaatumisesta aiheutunutta vammaa. Kerran kaatuneella potilaalla

on suurentunut riski kaatua myös vähintään toisen kerran uudelleen. (Morello ym. 2015.)

2.3 Kaatumisten tehokas ehkäisy ja kaatumisriskin arviointi sairaalassa

Hoitotieteellinen tutkimus tähtää luomaan tieteellisen perustan kliiniselle hoitotyölle (National

Institute of Nursing Research 2017). Sairaaloiden vaihtelevat käytännöt hoitotyön toteutuksessa

aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Käytännöt eivät aina perustu Hoitotyön tutkimussäätiön

(Hotus) mukaan uusimpaan tutkimusnäyttöön ja vaihtelevat perusteettomastikin alueittain ja

hoitopaikoittain. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2017b).

Alueellinen kaatumistenehkäisyverkosto (AKE) on moniammatillinen ja avoin työryhmä, joka

toimii Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä ja sen erityisvastuualueella (erva-alue). Verkoston

tavoitteena on pysäyttää vakavien kaatumistapaturmien määrän kasvu alueellisesti edistämällä

potilaiden, omaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan tietoisuutta kaatumisten

ehkäisystä. (Äijö ym. 2014, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2017.) Näyttöön perustuvista

ohjeista ja suosituksista kaatumisten ehkäisyssä on saatavilla myös kansainvälistä

tutkimustietoa (Kim ym. 2017).

6

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut iäkkäiden kaatumisen ehkäisyn IKINÄ-

toimintamallin, joka toimii viitekehyksenä iäkkäiden kaatumisvaaran arvioinnissa ja

jatkohoidon suunnittelussa. Mallin tarkoitus on toimia tuloksellisen kaatumisten ehkäisyn

perustana ja ohjata yksilöllisen hoitosuunnitelman tekoa. (IKINÄ-toimintamalli 2016.)

Kaatumisriskin arviointia varten australialainen Peninsula Health Falls Prevention Service

kehitti Fall Risk Assesment Tool (FRAT) -mittarin vuonna 1999 (Falls Risk Assessment Tool

2017). Mittari koostuu muistia, henkistä tilaa, lääkityksiä ja kaatumishistoriaa koskevista

kysymyksistä. Raja-arvoina 12-15 pistettä vaatii lisäselvityksiä ehkäisytoimenpiteiden

päättämiseksi suurentuneen kaatumisriskin vuoksi, yli 16 pistettä vaatii välittömiä toimia

kaatumisen ehkäisemiseksi erittäin suuren kaatumisvaaran vuoksi. Tänä päivänä Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos suosittaa mittarin käyttämistä kaatumisriskin arvioinnissa (Mustajoki ym.

2014).

Potilasturvallisuus hoitolaitoksissa herättää keskustelua usein nopean uutisoinnin ja sosiaalisen

median levittämän informaation kautta. Potilasturvallisuudesta on liian vähän tutkittua tietoa, ja

haittatapahtumia kirjataan ja raportoidaan liian vähän. Laki kuitenkin määrää ilmoittamaan

haittatapahtumat THL:n ylläpitämään hoitoilmoitusrekisteriin (Hilmo). (Roine ym. 2017.)

Sairaaloiden potilasturvallisuuskierroilla on havaittu, että hyvin pienet ja arkiselle tuntuvat asiat

saattavat vaarantaa potilasturvallisuuden. Lisäksi usein nämä riskitekijät ovat jonkun henkilön

tiedossa, mutta tieto ei ylitä reagointikynnystä eikä tietoa viedä eteenpäin ja asioita korjata

turvallisemmiksi. (Haatainen ym. 2017.)

7

3 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA

TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata potilaiden

sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilaiden

sairaalakaatumisten kustannuksista, jota voidaan hyödyntää kliinisen hoitotyön kehittämisessä,

johtamisessa ja koulutuksessa, sekä kehittää samalla potilasturvallisuutta.

Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Millaista tutkimusta sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista on tehty?

2. Mistä sairaalassa tapahtuvista kaatumisista aiheutuvat kustannukset muodostuvat?

3. Miten suuria sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset ovat?

8

4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT

4.1 Aineiston hankinta

Aihepiirin rajauksen yhteydessä päätettiin tutkimusten hyväksymis- ja poissulkukriteerit

(Metsämuuronen 2003) relevantin tiedon löytämiseksi. Kirjallisuuskatsauksen artikkeleiden

hyväksymiskriteerit olivat 1) tutkimus vastaa johonkin tämän katsauksen kolmesta

tutkimuskysymyksestä 2) artikkeli on vertaisarvioitu, 3) tutkimus on alkuperäistutkimus, 4)

artikkeli on julkaistu välillä tammikuu 2008 - tammikuu 2018, 5) artikkeli on suomen- tai

englanninkielinen, ja 6) JBI-laadunarvioinnilla pisteytys vähintään puolet eli 5/9 tai 5/10

pistettä. Poissulkukriteereinä oli, että tutkimus käsittelee 1) kaatumisia kotona tai muussa

hoitolaitoksessa kuin sairaalassa tai 2) tutkimuksessa ei ole tarkasteltu kaatumisten

kustannuksia.

Suomen- ja englanninkielisten hakusanojen etsimiseksi käytettiin ensin PubMedin MeSH-

sanahakua. Lopullisen hakulausekkeen löytämiseksi tehtiin koehakuja eri tietokantoihin.

Aiheesta haettiin suomalaista ja kansainvälistä aineistoa. Kansainvälisten tutkimusten hakuun

käytettiin Cinahl-, PubMed- ja Scopus-tietokantoja. Suomenkielisiä artikkeleita haettiin Medic-

ja Melinda-tietokannoista. Haut tehtiin aikavälillä 15.12.2017-31.1.2018. (Taulukko 1.)

9

Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista 15.12.2017-31.1.2018 ja koko tekstin perusteella valitut

tutkimusartikkelit.

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Otsikon

perusteella

Tiivistelmän

perusteella

Valitut

koko

teksti

Cinahl hospital*

AND fall*

AND cost

2008-2018 203 17 4 3

Medic hospital*

OR sairaal*

AND fall*

OR kaatu*

AND cost*

OR

kustann*

2008-2018 4 0 0 0

Melinda sairaal* JA

kaatu* JA

kustann*

2008-2018 0 0 0 0

PubMed hospital*

AND fall*

AND cost*

2008-2018 801 15 5 2

Scopus hospital*

AND fall*

AND cost*

2008-2018 767 23 17 14

Käsin haku 2

YHT. 1775 55 26 21

Cinahlissa käytettiin hakusanoja ”hospital* AND fall* AND cost*” ja hakusanat kohdistettiin

(AB abstract). Rajauksina oli kieli englanti, vuodet 2008-2018, sekä ”Peer reviewed” eli

vertaisarvioitu artikkeli. Hakutuloksia saatiin 203, jotka selattiin otsikkotasolla läpi ja valittiin

jatkotarkasteluun otsikon perusteella 17. (Taulukko 1.)

Medicista tehtiin haku käyttämällä sekä suomen-, että englanninkielisiä hakusanoja ”hospital*

OR sairaal* AND fall* OR kaatu* AND cost* OR kustann*” kattavan hakutuloksen saamiseksi.

Tällä haulla saatiin ainoastaan neljä osumaa, joista mikään ei täyttänyt otsikon perusteella

hyväksymiskriteereitä. Hakua laajennettiin vielä hakusanoiksi ”fall* OR kaatu* AND cost* OR

10

kustann*”. Hakutulokseksi saatiin yhdeksän osumaa, joista edelleen ei hyväksytty otsikon

perusteella yhtäkään. (Taulukko 1.) Melindasta hakusanoilla sairaal* JA kaatu* JA kustann* ei

saatu hakutuloksia (Taulukko 1.).

PubMedista käytettiin hakusanoja ”hospital* AND fall* AND cost*” ja hakusanat kohdistettiin

otsikkoon ja tiivistelmään (AB abstract). Rajauksina oli kieli englanti, sekä vuodet 2008-2018.

Hakutuloksia saatiin 801, jotka selattiin otsikkotasolla läpi ja valittiin jatkotarkasteluun otsikon

perusteella 15.

Scopuksesta ensimmäinen haku tehtiin hakusanoilla “hospital* AND fall* AND cost”

määriteltynä (TITLE/ABS/KEY). Rajauksena ensimmäisessä vaiheessa oli alue “medicine” ja

“nursing”, vuodet 2008-2018, sekä kieli englanti. Hakutuloksia saatiin 1297, jonka arvioitiin

olevan liian suuri määrä. Hakusanoja määrittäväksi ehdoksi muutettiin (TITLE), jolloin

tulokseksi jäi vain 13 ollen liian suppea. Luotettavan katsauksen saamiseksi, nämä 13 tulosta

siirrettiin Refworksiin, ja uusi haku tehtiin vielä käyttäen hakuehtoa (TITLE/ABS), jolloin

hakutulos oli 767. Nämä 767 osumaa selattiin läpi otsikkotasolla. Niistä löytyi aiemmin

suppeammalla haulla löydetyt 13 artikkelia, sekä lisäksi 10 muuta artikkelia, joihin arvioitiin

olevan tarpeen perehtyä ennen lopullisten kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttävien artikkelien

valintaa. (Taulukko 1.) Otsikon perusteella valittujen artikkelien kokonaismäärä oli yhteensä 55

kappaletta (Kuvio 1).

11

Aineiston hakuprosessi

Kuvio 1. Aineiston hakuprosessi sisäänotto- ja poissulkukriteereineen

1. Cinahl 203

2. Medic 4

3. Melinda 0

4. PubMed 801

5. Scopus 767

6. manuaalinen haku

Hakutulos 1775

Otsikon perusteella valitut

1. Cinahl 17

2. PubMed 15

3. Scopus 23

Hakutulos 55

Tiivistelmän perusteella

valitut

1. Cinahl 4

2. PubMed 5

3. Scopus 17

Hakutulos 26

Koko teksti

1. Cinahl 3

2. PubMed 2

3. Scopus 14

4. manuaalinen haku 2

Hakutulos 21

Sisäänottokriteerit:

• sisältää olennaista tietoa tutkimuskysymysten kannalta

• artikkeli on vertaisarvioitu

• alkuperäistutkimus

• julkaisuvuosi 2008-2018

• suomen- tai englanninkielinen

• JBI-laadunarviointi min. 5/9 tai 5/10

Poissulkukriteerit: otsikko

• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia

• julkaisukieli muu kuin suomi tai englanti

Poissulkukriteerit: tiivistelmä


• päällekkäinen artikkeli eri tietokannassa (16)

Poissulkukriteerit: kokoteksti


Poissulku: laadunarviointi

• Joanna Briggs -kriiteeristö → ei poissulkua

laadunarvioinnin vuoksi

• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia riittävän

tarkasti tutkimuskysymysten kannalta: karsittu 8

Katsaukseen valittuja alkuperäisartikkeleita yhteensä 13

(Australia 4, Irlanti 1, Iso-Britannia 1, Japani 1, Kanada 2, Turkki 1, Yhdysvallat 3)

12

Scopuksesta löydetyt tutkimusartikkelit jätettiin omaan kansioon, ja Cinahlista ja PubMedista

saadut duplikaatit poistettiin tässä vaiheessa. Cinahlissa duplikaatteja oli kuusi ja PubMedissa

kymmenen. Tämän jälkeen valikoitui tiivistelmän perusteella 26, joista karsittiin koko tekstin

perusteella seitsemän pois. Lopullinen artikkelien määrä ennen laadunarviointia oli 19

artikkelia, sekä yksi julkaistu korjaus (erratum) yhteen valittuun artikkeliin (Morello ym. 2015).

Tätä korjaavaa artikkelia ei ole laskettu kirjallisuuskatsauksen kokonaismäärään.

Manuaalihaussa Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja UKK-

instituutin omilta Internet-sivuilta etsittiin julkaistuja ajankohtaisia artikkeleita

sairaalakaatumisiin liittyen. Näistä ei löydetty lisää aineistoa tähän tutkimukseen. Lopuksi

selattiin tähän mennessä valittujen tutkimusartikkelien lähdeluettelot, jonka tuloksena

aineistoon lisättiin vielä kaksi artikkelia (Pappas 2008, Galbraith ym. 2011).

Jokaisen tietokantahaun aikana ja erityisesti tiivistelmiä lukiessa suljettiin pois ne artikkelit,

jotka käsittelivät kaatumisia kotona tai muussa hoitolaitoksessa kuin sairaalassa, kaatumisten

ehkäisyä yleisesti, tai erilaisia indikaattoreita ja mittareita niiden ehkäisemiseksi, tai mikäli

kaatumisista aiheutuviin kustannuksiin liittyvä näkökulma puuttui kokonaan.

Laadunarviointivaiheeseen sisällytettiin yhä sairaalajakson pituutta tarkastelevia artikkeleita,

mutta ne karsittiin samassa yhteydessä pois, mikäli tutkimuksen tuloksissa ei käsitelty

sairaalajakson pituuden lisäksi suoria sairaalakaatumisten kustannuksia.

4.2 Aineistosta laadunarvioinnin yhteydessä poistetut artikkelit

Aineiston valinnan loppuvaiheessa karsitut tutkimusartikkelit on esitetty läpinäkyvyyden

varmistamiseksi omassa taulukossaan (Liite 2.). Yksi karsituista tutkimuksista (Towne ym.

2014) käsitteli sairaalahoidon kustannuksia erityisesti iäkkäiden ryhmässä Yhdysvalloissa.

Tämä tutkimus sisälsi kuitenkin missä tahansa ympäristössä aiheutuneiden kaatumisten

hoitamisen, ei sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. (Towne ym. 2014.) Yksi tutkimus

(Healey ym. 2008) käsitteli kaatumisia englantilaisissa ja walesilaisissa sairaaloissa 12

kuukauden ajalta. Tämä tutkimus ei kuitenkaan käsitellyt lainkaan varsinaisia kaatumisista

aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa kävi lähinnä ilmi, että kaatumisista valta-osin ei

aiheudu potilaalle suurempaa haittaa, vain murto-osalla kaatuneista aiheutunut haitta on

kohtalainen tai vakava. (Healey ym. 2008.) Spetz ym. (2015) ovat esittäneet mallin kaatumisten

ehkäisyn kannattavuudesta sairaaloissa. Tämän yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan useissa

tapauksissa kaatumisten ehkäisyn ohjelmien kustannukset nousevat korkeammaksi, kuin

13

potentiaaliset säästöt kaatumisten ehkäisystä. (Spetz ym. 2105.) Toisaalta Trepanierin ja

Hilsenbeckin (2015) tutkimuksen mukaan standardoidun kaatumisen ehkäisyn mallin tuomat

säästöt ovat pidemmällä seuranta-ajalla kiistattomat yhdysvaltalaisessa aikuisten

potilasaineistossa (Trepanier & Hilsenbeck 2015). (Liite 2.)

Englantilainen tutkimus (Gettens ym. 2015) osoitti, että käytetty Modified Falls Efficacy Scale-

mallin alhainen pistelukema on yhteydessä tapahtuneisiin sairaalakaatumisiin. Lisäksi sillä on

tutkimuksen mukaan selvä yhteys merkittävästi pidentyneeseen hoitojakson pituuteen. (Gettens

ym. 2015.) Dunnen ym. (2014) kanadalaisen tutkimuksen mukaan potilaiden hoitojakso pitenee

aina kaatumisesta aiheutuneen haitan vakavuudesta huolimatta (Dunne ym. 2014). Myös Basic

ja Hartwell (2015) ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia Australiassa, ja heidän mukaansa

kaatuneiden hoitojakso sairaalassa on pidempi kuin potilailla, jotka eivät ole kaatuneet

sairaalassa. Lisäksi kaatuneet tai vamman saaneet potilaat sijoitetaan sairaalan hoitojakson

jälkeen todennäköisemmin hoitolaitokseen tai vanhainkotiin. (Basic & Hartwell 2015.)

Hoitojakson pituus on Bujan ym. (2016) italialaisen tutkimuksen mukaan verrannollinen

potilasvalitusten määriin (Buja ym. 2016). Näissä tutkimuksissa ei käsitelty sairaalakaatumisten

kustannuksia. (Liite 2.)

Aineiston hakuvaiheessa Refworks-järjestelmään luotiin omat kansiot jokaiselle tietokannalle,

ja hakutulokset tallennettiin omiin nimettyihin kansioihin. Tallennusvaiheessa kansioita

tarkasteltiin duplikaattien havaitsemiseksi, ja nämä poistettiin siinä vaiheessa, kun tiedonhaussa

saadut tiedot oli tallennettu tähän raporttiin.

4.3 Tutkimusten laadun arviointi

Tieteellisten tutkimusten laatua voidaan arvioida eri kriteereillä (esim. Hawker ym. 2002,

Hoitotyön tutkimussäätiö 2018). Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten

metodologisen laadun arviointiin käytettiin Joanna Briggs Instituutin laatukriteereitä. Ne ovat

näyttöön perustuvaa toimintaa edistävän Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisemat

arviointikriteerit tutkimusten menetelmällisen laadun kriittistä arviointia varten. (Hoitotyön

tutkimussäätiö 2018.) Joanna Briggs Instituutti on johtava kansainvälinen, voittoa

tavoittelematon tutkimus- ja kehityskeskus Adelaidessa, Australiassa, ja tekee työtä näyttöön

perustuvan toiminnan kehittämiseksi (Joanna Briggs Instituutti 2018).

14

Valitut tutkimukset olivat määrällisiä tutkimuksia. Niille käytettiin JBI Kriittisen arvioinnin

tarkistuslistaa kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle, pisteytys 0-9, JBI Kriittisen arvioinnin

tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle/tapaussarjalle, pisteytys 0-9, tai JBI Kriittisen

arvioinnin tarkistuslistaa taloudelliselle arvioinnille, pisteytys 0-11 (Hoitotyön tutkimussäätiö

2018).

Laadunarvioinnin suoritti itsenäisesti kaksi laadunarvioijaa – tutkielman tekijä Helena Oksa ja

ohjaaja Tarja Tervo-Heikkinen siinä vaiheessa, kun aineiston hankintaprosessi oli saatu

päätökseen. Artikkelien lukeminen ja laadun arviointi tehtiin ensin itsenäisesti. Seuraavaksi

arvioijat kävivät jokaisen artikkelin laadun arviointiin käytetyt kriteeristöt läpi yhdessä, ja

artikkelit koottiin koostetaulukoihin eri kriteeristöjen mukaan. Laadunarviointivaiheessa

artikkeleista karsittiin yhteisymmärryksessä pois kahdeksan siksi, että ne eivät vastanneet tämän

katsauksen tutkimuskysymyksiin. Niitä ei arvioitu JBI kriteereillä lainkaan.

Tässä vaiheessa huomattiin, että osa artikkeleista oli arvioitu eri kriteeristöillä. Nämä jätettiin

vielä sivuun arvioinnin tarkentamista varten. Eriävät arvioinnit kunkin kriteeristön sisällä

käytiin läpi keskustellen kunkin kysymyksen kohdalla, ja perustellen päädyttiin

yhteisymmärryksessä yksiselitteiseen arvioon. Jäljellä oleville eroaville kriteeristöille saatiin

myös yksimielisyys, ja sama prosessi käytiin läpi myös näiden artikkelien kohdalla. Tässä

vaiheessa toinen laadun arvioija joutui tekemään arvioinnin kyseisten artikkelien kohdalla

uudelleen. Kaikki lopullisesti valitut 13 artikkelia täyttivät arvioinnissa hyväksymiskriteerit, eli

saivat laadunarvioinnista pisteitä vähintään puolet.

4.3 Aineiston analyysi

Analyysin alussa valikoituneet artikkelit luettiin kertaalleen läpi ja olennaisimmat

tutkimuskysymyksiini liittyvät tulokset tiivistettiin taulukkoon (Liite 1.). Artikkelien lukemista

jatkettiin seuraavaksi samankaltaisten tutkimusten ryhmiin jaetuissa osissa. Tutkimusta ohjasi

kolme tutkimuskysymystä. Näistä ensimmäinen oli ”Millaista tutkimusta sairaalakaatumisten

kustannuksista on tehty?” Tähän kysymykseen on koottu vastauksena tietoa

tutkimusartikkeleista taulukoihin (Taulukot 3-8), sekä kuvailtu sanallisesti käytettyjä

tutkimusmenetelmiä, tutkimuksissa käytettyjä otoksia sekä eroavaisuuksia, jotka voivat

vaikuttaa katsauksen luotettavuuteen. Taulukoissa on esitetty tutkimusten alkuperäismaat,

15

otoskoot, potilaiden taustamuuttujat, sekä kuvaukset sairaaloiden tyypistä ja koosta

tutkimushetkellä.

Toinen tutkimuskysymys oli ”Millaisia kustannuksia potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuu?”

Tämä pro gradu -tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa toiseen kysymykseen on etsitty

vastausta käyttäen sisällönanalyysia yksittäisenä metodina. (Tuomi & Sarajärvi 2002). Tämän

kysymyksen analyysiin käytettiin induktiivista lähtökohtaa eli etsittiin artikkeleista

tutkimuskysymykseen vastaavia alkuperäisilmauksia, listattiin ne paperille, tehtiin ilmauksista

pelkistykset, ja ryhmiteltiin samankaltaiset ilmaukset omiin ryhmiinsä. Tämän jälkeen

muodostuneet ryhmät nimettiin yhteisillä nimillä alakategorioiksi. (Tuomi & Sarajärvi 2002,

Hirsjärvi ym. 2007.) Alakategorioita muodostui yhteensä 14. (Liite 3.)

Sisällönanalyysin toisessa vaiheessa yhdistettiin samankaltaisista alakategorioista yläkategoriat.

Näistä otsikoista muodostettiin induktiivisesti kolme laajempaa yläkäsitettä, joiden sisälle

kirjoitettiin artikkeleista saadut vastaukset tutkimuskysymyksiin yksittäisistä havainnoista

yleiseen tasoon edeten (Tuomi & Sarajärvi 2002) (Taulukko 2.).

Taulukko 2. Sisällönanalyysi sairaalakaatumisten kustannuksista, yläkategorioiden ja

yläkäsitteiden muodostaminen.

Alakategoria Yläkategoria Yläkäsite

Kuvantamistutkimukset

Potilassiirrot

Hoitajan tekemä tilannearvio

Lääkärin arvio jatkohoidon

tarpeesta

Konsultaatiot

Kaatumisen seurausten

selvityskustannukset

Hoitosuunnitelman

tekeminen potilaalle

Kaatumisten välittömät

kustannukset sairaalassa

Hoitajien

henkilöstökustannukset

Sairaalajakson pituus

Leikkaussalikustannukset

Vamman hoito

Materiaalikustannukset

Vammojen

hoitokustannukset

Sairaalan henkilöstö-,

materiaali- ja tilaresurssit

Kaatumisten aiheuttamien

vammojen hoidon

kustannukset

Potilaiden ohjaaminen

Hoitohenkilökunnan

kouluttaminen

Infrastruktuurikustannukset

Vakuutuskorvaukset

Kaatumisten

ennaltaehkäisyyn liittyvät

interventiot

Potilasvahinkokorvaukset

Kaatumisten ehkäisyn ja

korjaavien toimenpiteiden

kustannukset

16

Kolmas tutkimuskysymys oli ”Miten suuria sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset

ovat?”. Sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten summien vertailuun ja esittämiseen ei

voitu käyttää varsinaista sisällönanalyysia, joten selkeyden vuoksi niiden esittämisessä

hyödynnetään vertailevia taulukoita ja kuvaajia. Eri artikkeleista nousseet tulokset on esitetty

toisen tutkimuskysymyksen vastausten mukaisessa järjestyksessä, ja esitetty muunnettuina

tämän hetken kurssilla euroiksi.

17

5 TULOKSET

5.1 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista tutkittu tieto

Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituista 13 artikkelista kolme on yhdysvaltalaista (Pappas 2008,

Fields ym. 2015, Nuckols ym. 2017), neljä australialaista (Haines ym. 2013, Morello ym. 2012,

Morello ym. 2013, Morello ym. 2015), kaksi kanadalaista (Zecevic ym. 2010, Tchouaket ym.

2017), yksi isobritannialainen (Oliver ym. 2008), yksi japanilainen (Hirose ym. 2015), yksi

irlantilainen (Galbraith ym. 2011) ja yksi turkkilainen (Baris ym. 2018). Aineistoon kuuluu

kaksi australialaisen Morellon ym. erillisenä julkaistua artikkelia (2012 ja 2013) taloudellista

arviota varten, joita käytettiin varsinaisessa Morellon ym. (2015) tutkimuksessa. (Taulukko 3,

Kuvio 2.) Yhtään suomalaista tai pohjoismaista tutkimusta ei löydetty.

Taulukko 3. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit maittain

Maa, jossa tutkimus on tehty Tutkimusartikkeli

Australia • Haines ym. 2013

• Morello ym. 2015



Irlanti • Galbraith ym. 2011

Iso-Britannia • Oliver ym. 2008

Japani • Hirose ym. 2015

Kanada • Tchouaket ym. 2017

• Zecevic ym. 2010

Turkki • Baris ym. 2018

Yhdysvallat • Fields ym. 2015

• Nuckols ym. 2017

• Pappas 2008

18

Kuvio 2. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit maittain

5.1.1. Tutkimusten aiheet, menetelmät ja aineistot

Valitut tutkimukset käsittelivät hoitotyösensitiivisten haittatapahtumien kustannuksia (Pappas

2008, Tchouaket ym. 2017), sairaalassa kaatumisen aiheuttaman vakavan vamman kustannuksia

(Zecevic ym. 2010, Baris ym. 2018), yleisesti sairaalassa kaatuneiden potilaiden hoitoon

liittyviä lisäkustannuksia (Hirose ym. 2015, Morello ym. 2015), hoitohenkilökuntaan

kohdistetun kaatumisten ehkäisyn menetelmän kustannuksia ja tehokkuutta (Galbraith ym.

2011, Nuckols ym. 2017), potilaisiin kohdistetun ohjauksen merkitystä kaatumisten ehkäisyyn

ja kustannuksiin (Haines ym. 2013), sairaalassa kaatuvien potilaiden kuvantamistutkimuksista

aiheutuvia kustannuksia (Fields ym. 2015), ja sairaalakaatumisista aiheutuvien vahinkojen

korvausvaatimuksia ja yhteyttä hoitotyön laatuun (Oliver ym. 2008).

Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista tutkimuksista yksi oli interventiotutkimus

(Nuckols ym. 2017), kaksi kohorttitutkimuksia (Galbraith ym. 2011, Fields ym. 2015), yksi

Mixed-Method -tutkimus (Haines ym. 2013), yksi Randomised Controlled Trial -tutkimus

(Morello ym. 2015), viisi rekisteritutkimuksia (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic ym.

2010, Hirose ym. 2015, Thouaket ym. 2017), ja yksi tapaus-verrokkitutkimus (Baris ym. 2018)

(Taulukko 4.).

19

Taulukko 4. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten tyypit

Tutkimustyyppi Tutkimusartikkeli

interventiotutkimus • Nuckols ym. 2017

kohorttitutkimus • Fields ym. 2015

(haittatapahtumarekisteristä)

• Galbraith ym. 2011

Mixed-Method -tutkimus • Haines ym. 2013 (RCT taustalla,

taloudellinen arvio)

Randomised Controlled Trial -tutkimus • Morello ym. 2015

rekisteritutkimus • Hirose ym. 2015

• Oliver ym. 2008

• Pappas 2008

• Thouaket ym. 2017


tapaus-verrokkitutkimus • Baris ym. 2018

Tutkimusten aineisto oli kerätty pääosin sisätautien ja kirurgian alueilta, sekä osittain myös

muilta erikoisaloilta, kuten neurologian-, naistentautien, psykiatrian- ja päivystyksen osastoilta

sekä endoskopiayksiköstä (Pappas 2008, Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Nuckols ym.

2017, Baris ym. 2018). Hirosen ym (2015) tutkimuksessa kahdessa sairaalassa kerättyyn

aineistoon kuului osasto- ja polikliinisiä potilaita mukaan lukien psykiatrian osastot ja

pitkäaikaishoidossa olevat potilaat. Yksi tutkimus (Galbraith ym. 2011) käsitteli ortopedisella

osastolla hoidossa olevia potilaita. Hainesin ym. 2013 tutkimuksessa kaikki otokseen valitut

potilaat olivat yli 60-vuotiaita ja hoidossa hyvin erilaisilla akuuteilla sekä subakuuteilla

osastoilla. Kahdessa tutkimuksessa (Zecevic ym. 2010, Thouaket ym. 2017) aineisto koostui

akuuttiosastojen potilaista. Oliverin ym. 2008 tutkimus koskien vahingonkorvauksien

hakemisia sisälsi erikoisaloittain rajaamatonta tietoa. (Taulukko 5.)

20

Taulukko 5. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten potilaiden taustamuuttujat

Tutkimus keski-ikä/

mahdollisen

kontrolliryh-

män keski-ikä

(vaihteluväli)

n=miehiä (%)

n=naisia (%)

potilasryhmä sairaala

Baris ym.

2018

67/66.77

(33-92/32-91)

n=26 (66,7%)

n=13 (33,3%)

- sisätaudit

- kirurgia

- päivystys ja

tehohoito

- endoskopia

1 yliopistosairaala

- 4 koulutus- ja

tutkimussairaalaa

- 23 valtion

sairaalaa

- -

Fields ym.

2015

60.7

(20-98)

n=292 (55%)

n=238 (45%)

- sisätaudit

- kirurgia

- naistentaudit

- psykiatria

- neurologia

- 1 akateeminen

opetussairaala

- -

Galbraith

ym. 2011

- - - ortopedia - 1 ortopedinen

sairaala

- -

Haines

ym. 2013

-(yli 60

vuotiaita)

- yht. n=1206 akuutti

- ortopedia

- hengityssairaudet

- yleislääketiede

subakuutti

- neurologia

- geriatria

2 julkista sairaalaa

-

Hirose ym.

2015

- - - osastopotilaat

- poliklinikka-

potilaat

- psykiatria

- 1 opetussairaala

- 1 yliopistollinen

sairaala

- -

Morello

ym. 2015

<55

55-69

70-84

>85

yht.27 026

kaatunut (966):

n=566 (58,6%)

n=400 (41,4%)

ei kaatunut

(26 060):

n=13 484 (51,7%)

n=12 597 (48,3%)

vamman saanut

(313):

n= 201 (64,2%)

n=112 (35,8%)

- sisätaudit

- kirurgia

- 6 suurkaupungin-

ja alueellista

opetussairaalaa

- Taulukko 5 jatkuu

-

21

-

Nuckols

ym. 2017

- - - sisätaudit

- kirurgia

- 2 kaupunkialueen

voittoa

tuottamatonta

sairaalaa

- -

Oliver ym.

2008

- yht. 479 päätettyä

valitusta

- - - -

- -

Pappas

2008

68 n=973 (39%) /

n=1522 (61%)

- sisätaudit

- kirurgia

- ortopedia

- akuuttihoito

- 2 kaupunkialueen

voittoa

tavoittelematonta

sairaalaa

- -

Thouaket

ym. 2017

71.1

(18-102)

n=1177 (43,6%)

n=1522 (56,4%)

- akuutti - 11 eri tyyppistä

opetussairaalaa –

kaupunki-,

esikaupunki- ja

maaseutualueilla

- -

Zecevic

ym. 2010

74/71

(35-93/30-95)

n=14 (38%)

n=23 (62%)

- akuutti - 1 erikoissairaan-

hoidon sairaala

- -

Niissä tutkimuksissa (Zecevic ym. 2010, Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Thouaket ym.

2017, Baris ym. 2018.), joissa ikäjakauma oli esitetty, se vaihteli nuoresta aikuisesta

ikääntyneeseen. Huomattavaa kuitenkin on, että keski-ikä kokonaisaineistossa on 60-74 vuotta.

Barisin ym. (2018) tutkimuksessa ei-kirurgisten potilaiden ryhmään kuului sisätaudit,

neurologia, rintaelinsairaudet, kardiologia, hematologia, psykiatria, fysioterapia ja

kotiutusyksikkö, nefrologia ja tartuntataudit, sekä onkologia. Kirurgisten potilaiden ryhmään

kuului ortopedia, yleiskirurgia, sydän- ja verisuonikirurgia, neurokirurgia, korva-, nenä ja

kurkkukirurgia sekä urologia. Huomattavaa oli, että Barisin ym. (2018) tutkimuksessa

tutkimusryhmästä 43.6%:lla oli jokin systeeminen hengityselinsairaus (Baris ym. 2018).

Pappasin (2008) tutkimuksessa oli erityisesti valittu potilaita, joilla oli sydämen vajaatoiminta,

tekonivel tai suolitoimenpide. Perusteluna tähän oli se, että ne ovat kokonaisvolyymia ajatellen

suuret potilasryhmät, ja näillä potilailla on korkea riski haittatapahtumaan ja pitkittyneeseen

sairaalassaoloaikaan. (Pappas 2008.) Fieldsin ym. (2015) tutkimuksesta oli suljettu pois alle 18-

vuotiaat, poliklinikkakävijät, ensiapupotilaat, vierailijat sekä sairaalan henkilökunnan

kaatumiset (Fields ym. 2015). Morellon ym. (2015) tutkimuksessa rajausta ei tehty iän,

sukupuolen tai potilasryhmän mukaan, ja näin tutkimukseen kuului eri ikäisiä naisia ja miehiä

(Morello ym. 2015).

22

Valtaosasta artikkeleista ei löytynyt tietoa siitä, oliko tutkimuksiin hyväksytyissä sairaaloissa jo

käytössä jokin kaatumisten ehkäisyn malli. Kolme artikkelia käsitteli nimenomaan uudenlaisen

intervention kustannusten analysointia, joten näissä sairaaloissa kyseiset interventiot eivät olleet

käytössä aikaisemmin (Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017). Kaatumisten

ehkäisyyn käytetyt resurssit ja panostus vaihtelivat tutkimuksissa. Hirosen ym. (2015)

tutkimuksessa todettiin, että toimet potilaiden kaatumisten suhteen oli mahdollisesti jo aloitettu

(Hirose ym. 2015).

5.1.2 Tutkimusten yleistettävyys ja luotettavuus

Kustannuksia tarkastellessa taloudellisen arvioinnin toteutuksessa tulee pohtia onko

tutkimuskysymys määritetty selkeästi, onko vaihtoehdot kuvattu kattavasti, onko kaikki tärkeät

ja relevantit kustannukset ja tulokset tunnistettu jokaisen vaihtoehdon osalta, onko kliininen

vaikuttavuus osoitettu, onko kustannukset ja tulokset mitattu tarkasti, onko kustannukset ja

tulokset arvotettu luotettavasti, onko kustannusten ja tulosten eriaikaisuus huomioitu, onko

kustannuksista ja vaikutuksista tehty vertailevia analyyseja, onko kustannusten tai vaikutusten

arvioinnissa tehty herkkyysanalyysejä tulosten epävarmuuden tutkimiseksi, sisältyykö

tutkimustuloksiin kaikki käyttäjille tärkeät näkökulmat, ja voidaanko tulokset yleistää

katsauksessa määriteltyihin olosuhteisiin (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018).

Tämä taloudellisten arviointien kriittisen arvioinnin tarkistuslista soveltui kahdeksalle

tutkimukselle (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Haines

ym. 2013, Hirose ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Thouaket ym. 2017). Ne saivat JBI-arvioinnilla

pisteitä vähintään seitsemän (valtaosin yli yhdeksän pistettä) kokonaispisteiden ollessa 11, eli

tutkimusten metodologisen toteutuksen voidaan todeta olevan luotettavaa. Näistä seitsemässä

taloudellisessa arvioinnissa luotettavuutta ja tulosten tarkkuutta heikensi kustannusten ja

tulosten eriaikaisuus ja se, että diskonttausta ei ollut tehty tai artikkelista ei käy ilmi, oliko sitä

huomioitu. Diskonttaus esitettiin vain Thouaketin ym. (2017) tutkimuksessa. Lisäksi

epäselväksi tutkimuksissa jäi, oliko kustannusten herkkyys- tai muita vertailevia analyyseja

tehty tulosten arvioinnissa. (Taulukko 6.) Seuraavissa taulukoissa esitetyt arvioinnit ovat kahden

itsenäisesti arvioinnin tehneen tutkijan näkemykset tutkimusten metodologisen luotettavuuden

osatekijöistä. Kunkin arviointikriteerin toteutuminen on arvioitu asteikolla kyllä (K), ei (E),

epäselvä (?) ja ei sovellettavissa (n/a).

23

Taulukko 6. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista taloudelliselle arvioinnille (K/E/?/ n/a)

Kysymys/tutkimus 1* 2* 3* 4* 5* 6* 7* 8*

1. Onko tutkimuskysymys

määritetty selkeästi?

K K K K K K K K

2. Onko vaihtoehdot kuvattu

kattavasti?

K K K K K K K K

3. Onko kaikki tärkeät ja relevantit

kustannukset ja tulokset tunnistettu

jokaisen vaihtoehdon osalta

K K K K K K K K

4. Onko kliininen vaikuttavuus

osoitettu?

K K K K K/

n/a

K K/

n/a

K

5. Onko kustannukset ja tulokset

mitattu tarkasti?

K K K K K K K K

6. Onko kustannukset ja

tulokset arvotettu luotettavasti?

K K K K K K ?/K K

7. Onko kustannusten ja

tulosten eriaikaisuus huomioitu

(diskonttaus)?

? E/? n/a

/?

n/a E n/a K E

8. Onko kustannuksista ja

vaikutuksista tehty vertailevia

analyysejä?

K K K K K/

n/a

K ?/E K

9. Onko kustannusten tai

vaikutusten arvioinnissa tehty

herkkyysanalyysejä tulosten

epävarmuuden tutkimiseksi?

? K K/E K n/a ? K K

10. Sisältyykö

tutkimustuloksiin kaikki

käyttäjille tärkeät näkökulmat?

K K K K K K K K

11. Voidaanko tulokset yleistää

katsauksessa määriteltyihin

olosuhteisiin?

K K K K/

n/a

K K K K

YHTEENSÄ 9/11 10/11 9/11 9/11 7/11 9/11 8/11 10/11

1* Galbraith ym. 2011

2* Haines ym. 2013

3* Hirose ym. 2015

4* Nuckols ym. 2017

5* Oliver ym. 2008

6* Pappas 2008

7* Thouaket ym. 2017

8* Zecevic ym. 2010

24

Kolme tutkimusta (Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Baris ym. 2018) arvioitiin Kriittisen

arvioinnin tarkistuslistalla kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle. Tutkimukset saivat

metodologisessa laadunarvioinnissa kuusi tai seitsemän pistettä kokonaispisteiden ollessa

yhdeksän. Näissä tutkimuksissa tutkimuksen keskeyttäneiden tuloksia ei ollut kuvattu ja

sisällytetty analyysiin. Epäselvyyttä oli myös harhan riskin minimoimisessa ja sekoittavien

tekijöiden tunnistamisessa. (Taulukko 7.)

Taulukko 7. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle

(K/E/?/n/a)

Kysymys/tutkimus Baris

ym. 2018

Fields

ym. 2015

Morello

ym. 2015

1. Oliko tulokset mitattu luotettavasti? K K K

2. Olivatko potilaat samassa sairauden vaiheessa/-

tilassa?

? K K

3. Oliko harhan riski minimoitu tapausten ja

vertailtavien valinnassa?

K K/ n/a K

4. Oliko sekoittavat tekijät tunnistettu ja todettiinko

niiden käsittely?

K ? ?/K

5. Arviointiinko tulokset objektiivisia kriteereitä

käyttäen?

K K K

6. Oliko seurantajakso riittävän pitkä? K K K

7. Oliko otanta edustava suhteessa tutkimuksen

kohderyhmään kokonaisuudessaan?

K K K

8. Olivatko tutkimuksen keskeyttäneiden tulokset

kuvattu ja sisällytetty analyysiin?

K/ n/a n/a ?

9. Käytettiinkö soveltuvia tilastollisia menetelmiä?

K K K

YHTEENSÄ 7/9 6/9 7/9

Barisin ym. tutkimuksessa todettiin, että Turkissa kaatumisten määrää seuraa Republic of

Turkey Ministry of Health, ja niiden ilmoittaminen on pakollista kaikissa tutkimukseen

osallistuneissa sairaaloissa (Baris ym. 2018). Pappasin (2008) tutkimuksessa molemmilla

sairaaloilla oli käytössään useita kuluja, henkilöstöä sekä hoidon laatua seuraavia mittareita ja

rekistereitä (Pappas 2008). Hirosen ym. (2015) tutkimuksen kahdessa sairaalassa oli käytössä

25

sama sähköinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, joihin kirjaukset tehtiin samalla

tavalla. Shimane University Hospitalissa se oli ollut käytössä vuodesta 2006 saakka ja St.

Mary`s Hospitalissa 2003 vuodesta saakka. (Hirose ym. 2015.)

5.2 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten muodostuminen

Yhteensä 11 tutkimusartikkelia otettiin mukaan sisällönanalyysiin, jonka tarkoituksena oli

selvittää, mistä sairaalakaatumisiin liittyvät kustannukset muodostuvat (Taulukko 8). Tässä

tutkimuksessa tehdyn sisällönanalyysin perusteella kustannukset voidaan jakaa

- kaatumisten välittömiin kustannuksiin sairaalassa,

- kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannuksiin, sekä

- kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannuksiin.

Kaatumisten välittömiin kustannuksiin sairaalassa kuuluu kaatumisten seurausten

selvityskustannukset ja hoitosuunnitelman tekeminen potilaalle. Kaatumisten seurausten

selvityskustannuksiin liittyvät erilaiset kuvantamistutkimukset, sekä mahdolliset potilassiirrot

muihin tutkimus- ja hoitoyksiköihin. Hoitosuunnitelman tekemiseen käytetään hoitajien

resursseja tilannearvion tekemisessä ja lääkärin työpanosta jatkohoidon tarpeen

määrittämisessä.

Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset koostuvat potilaalle syntyneen

vamman hoidosta ja sairaalan henkilöstö-, materiaali- ja tilaresurssien käytöstä. Näihin

sisältyvät hoitajien käyttämät työtunnit, potilaan hoitojakson pituus sairaalassa,

leikkaussalikustannukset, hoitotarvikkeiden materiaalikustannukset sekä varsinainen vamma ja

siihen liittyvät hoitotoimet.

Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset ovat kaatumisten

ehkäisyyn liittyvien interventioiden kustannukset ja hoitovirheiden jälkeen käsitellyt

potilasvahinkokorvaukset. Interventiot voivat olla potilaiden ohjaamista, hoitohenkilökunnan

kouluttamista tai kustannuksia, joita aiheutuu sairaalaan sisällä olevan infrastruktuurin

muokkaamisesta potilasturvallisemmaksi ympäristöksi.

26

Taulukko 8. Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset; sisällönanalyysissa

muodostuneet yläkäsitteet ja alakategoriat

Yläkäsite Kustannusten syy, alakategoriat Tutkimus

Kaatumisten

välittömät

kustannukset

sairaalassa




tarpeesta

Potilassiirrot


• Haines ym. 2013

• Hirose ym. 2015

• Fields ym. 2015

• Haines ym. 2013

• Hirose ym. 2015

• Hirose ym. 2015


Kaatumisten

aiheuttamien

vammojen

hoidon

kustannukset

Hoitajien

henkilöstökustannukset • Galbraith ym. 2011



Leikkaussalikustannukset • Baris ym. 2018


• Hirose ym. 2015

• Oliver ym. 2008

• Pappas 2008

Materiaalikustannukset

Sairaalahoitojakson pituus

Vamman hoito

• Haines ym. 2013

• Hirose ym. 2015

• Pappas 2008

• Baris ym. 2018





• Haines ym. 2013

• Hirose ym. 2015


Taulukko 8 jatkuu

27

Kaatumisten

ehkäisyn ja

korjaavien

toimenpiteiden

kustannukset

Hoitohenkilökunnan

kouluttaminen

Infrastuktuurikustannukset

Potilaiden ohjaaminen

Vakuutuskorvaukset




• Haines ym. 2013

• Oliver ym. 2008

Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman vakavuus vaikuttaa muodostuvien kustannusten

suuruuteen (Pappas 2008, Zecevic ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Hirose ym.

2015, Nuckols ym. 2017, Thouaket ym. 2017, Baris ym. 2018). Hirosen ym. (2015)

tutkimuksessa sairaaloiden sähköisessä haittatapahtumarekisterissä vamman vakavuus jaettiin

kahdeksaan tasoon, joista varsinaista kustannusanalyysia varten tasot on tiivistetty kahteen

ryhmään: vakava vamma ja lievä vamma (Hirose ym. 2015). (Taulukko 9.)

28

Taulukko 9. Vamman vakavuuden määrittely Hirosen ym. (2015) mukaan

Taso Vamman kuvaus

0 virhe on tapahtunut, tai lääkityksessä tai

lääkintälaitteessa on jotain vikaa, mutta

potilaalle ei aiheudu haittaa

1 vahinko tapahtui, mutta potilaalle ei

aiheutunut varsinaista haittaa

2 lievä väliaikainen haitta, joka ei aiheuttanut

toimenpidettä tai hoitoa

LIEVÄ VAMMA

3a kohtalainen väliaikainen haitta, joka aiheutti

pienen toimenpiteen tai hoitoa

3b vakava väliaikainen haitta, joka vaati suuren

toimenpiteen tai hoidon

VAKAVA VAMMA

4a lievästä kohtalaiseen oleva pysyvä haitta,

jonka seurauksena on vaurio ilman pysyvää

toimintahäiriötä tai kosmeettista vammaa

4b kohtalaisesta vakavaan oleva pysyvä haitta,

jonka seurauksena potilas jää pysyvästi

vaurioituneeksi, potilaalle jää merkittävä

toimintahäiriö tai kosmeettinen vamma

5 kuolema, joka ei liittynyt varsinaiseen

ensisijaiseen sairauteen

Morello ym. (2015) on esittänyt vamman vakavuuden Morsen mukaan jaettuna neljään

luokkaan. Ensimmäinen luokka ”ei vammaa” tarkoittaa, että fyysistä vauriota ei ole huomioitu

tai kirjattu kaatumisen seurauksena. Toinen luokka ”lievä vamma” voi olla esimerkiksi

mustelma, turvotus, pintahaava tai ihon repeämä, joka ei vaadi muuta hoitoa kuin yksinkertaisen

kivunhoidon, esimerkiksi parasetamolilääkityksen. Kolmas luokka ”kohtalainen vamma” voi

olla sijoiltaanmeno, venähdys, ja/tai vamma, joka vaatii lääkkeellistä tai kirurgista hoitoa. Neljäs

luokka ”vakava vamma” voi olla mikä tahansa sisäinen tai ulkoinen murtuma tai päävamma,

mukaan lukien subduraaliset hematoomat. (Morello ym. 2015.)

29

5.2.1. Kaatumisten välittömien kustannusten syyt sairaaloissa

Potilaiden kaatumiset sairaalassa aiheuttavat kustannuksia, vaikka vammaa ei olisikaan todettu

aiheutuneen (Pappas 2008, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Fields ym. 2015, Hirose ym.

2015). Kustannuksia syntyy potilaan tutkimisesta, lääkityksestä, injektioista,

kuvantamistutkimusten järjestämisestä, tekemisestä ja tulosten tulkinnasta, sekä jatkohoidon

muusta suunnittelusta. Kustannukset jakaantuvat merkittävästi eri tavalla vamman vakavuuden

suhteen. (Kuvio 3 ja 4.) Vakavien vammojen hoidossa operatiivisen hoidon kustannukset

muodostavat valtaosan kustannuksista. Nämä voivat olla monikymmenkertaiset verrattuna ei-

operatiiviseen hoitoon. Lievemmissä vammoissa operatiivisen hoidon osuus on määrällisesti

pienempi ja kuvantamistutkimuksilla on niihin verrattuna merkittävämpi osuus vammojen

kokonaiskustannuksista. (Hirose ym. 2015.)

Kuvio 3. Kustannusten jakaantuminen (euroina) Shimane University Hospitalissa lievissä ja

vakavissa vammoissa (mukaillen Hirose ym. 2015)

30

Kuvio 4. Kustannusten jakaantuminen (euroina) St. Mary`s Hospitalissa lievissä ja vakavissa

vammoissa (mukaillen Hirose ym. 2015)

Hoitajat käyttävät työaikaansa sairaalassa heti potilaan kaatumisen tapahduttua potilaan

voinnin, tarvittavan lääkityksen ja hoidontarpeen arviointiin. Lisäksi he käyttävät aikaa

kaatumistapahtuman asianmukaiseen kirjaamiseen potilastietoihin. Kun kaatumisesta ei seuraa

todettua vahinkoa potilaalle, hoitajan käyttämä aika tähän arvioon on keskimäärin 15 minuuttia.

Jos kaatumisesta seuraa jokin todettu vamma, hoitajan tilannearvion ja kirjaamisen tekemiseen

käyttämä aika on keskimäärin 30 minuuttia. (Haines ym. 2013.)

USA:ssa Tuft Medical Center -sairaalassa kolmen vuoden (2008-2010) aikana tehdyistä 262

kuvantamistutkimuksesta 82% oli negatiivisia eli kuvista ei löytynyt näkyvää vammaa. Tässä

tutkimuksessa kaatuneita oli yhteensä 530 potilasta, ja heistä 178 potilaalle tehtiin

kuvantamistutkimuksia kaatumisen jälkeen. Kuvia määrättiin otettavaksi 1-5 jokaista tutkittua

potilasta kohden. Kuvantamisten keskiarvo oli 1.5 kuvaa. Kuvatuista potilaista 20%:lla

löydettiin kaatumiseen liittyvä vamma. (Fields ym. 2015.)

Useimmiten potilas itse vaatii röntgenkuvantamista alueelle, jonka epäilee saaneen vaurion,

jotta oikea tutkimus ja hoito saadaan päätettyä (Hirose ym. 2015). Yleisimpiä kaatumisen

jälkeen tehtävistä tutkimuksista oli Fieldsin ym. (2015) mukaan pään

31

tietokonetomografiatutkimukset (CT-tutkimukset), joiden osuus kuvantamisista oli 58% (152

tutkimusta) (Fields ym. 2015). Sairaalassa tehty kaatumisen ehkäisyn interventio voi vähentää

tutkimustiedon mukaan merkittävästi kaatumisten määrää, joiden tutkimisessa tarvitaan

kuvantamistutkimuksia (Galbraith ym. 2011).

5.2.2 Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset

Sairaalassa kaatuminen aiheuttaa lisäkustannuksia aiheutuneen vamman hoidon tarpeen

seurauksena (Morello ym. 2015, Tchouaket ym. 2017, Baris ym. 2018). Barisin ym. (2018)

tutkimuksen mukaan potilaat, jotka olivat saaneet kaatumisen seurauksena vakavan vamman,

olivat sairaalahoidossa 14.61 päivää pidempään, kuin potilaat, jotka eivät olleet kaatuneet.

Tchouaketin ym. (2017) mukaan 42 kaatuneen potilaan aineistossa heille aiheutui 105-474.6

lisähoitopäivää osastolla, keskiarvon ollessa 306.6 vuorokautta. Tämä jaettuna kaatuneiden

potilaiden määrällä tarkoittaa, että kaatuneet potilaat olivat sairaalassa keskimäärin 7.3

vuorokautta pidempään kuin potilaat, jotka eivät kaatuneet sairaalahoidon aikana. (Kuvio 5.)

(Tchouaket ym. 2017.)

Morellon ym. (2015) mukaan sairaalassa kaatuneiden sairaalahoidon kesto oli keskimäärin

kahdeksan vuorokautta pidempi kuin potilailla, jotka eivät kaatuneet (95%, p=.001). Kolme

kertaa tai useammin kaatuneilla potilailla lisäpäivien määrä osastohoidossa oli 23 (95%,

p=.003). Kaatuneelle potilaalle, joka sai vamman, lisäpäivien määrä oli 11 (95%, p=.001).

Kaatumisen jälkeen potilaalle aiheutui keskimäärin seitsemän lisähoitopäivää, vaikka vammaa

ei aiheutunut (95%, p=.001). (Kuvio 4.) (Morello ym. 2015.)

32

Kuvio 5. Sairaalakaatumisesta aiheutuvat lisähoitopäivät keskimäärin/potilas

Kaatumisvammojen kirurginen hoito on kallista (Pappas 2008, Hirose ym. 2015, Baris ym.

2018). Valtaosa sairaalakaatumisen aiheuttaman vakavan vamman saaneista potilaista tarvitsee

kirurgista hoitoa. Lievemmissä vammoissa kirurgisen hoidon tarve on pienempi, mutta silti

tutkitusti yli 10% potilaista tarvitsee kirurgista hoitoa. (Hirose ym. 2015.) Sairaalakaatumisesta

aiheutuvan vamman kirurgisen hoidon on tutkittu tuottavan potilaan hoitoon keskimäärin 8 983€

(10 995,24US$) korkeammat kustannukset. (Baris ym. 2018.)

Erityisesti lonkkamurtumapotilaiden hoito aiheuttaa merkittäviä kustannuksia kaatumisen

jälkeen. Kontrolliryhmään verrattuna kaatumisesta aiheutuneet keskimääräiset välittömät

kustannukset olivat 5437€ (6 655,02US$) suuremmat lonkkamurtumapotilaalle.

Kokonaishoidon muut kustannukset olivat arviolta 5854€ (7165,46US$), ja joidenkin

lonkkamurtumien hoidon kustannukset nousivat laskennallisesti tästä vielä 3094€

(3786,68US$) suuremmiksi. (Baris ym. 2018.)

Kaatumisvamman jälkeen kivunhoito on tärkeää potilaille, ja lääkehoitoa tarvitaan lievän

vamman hoidoksi tutkimustulosten mukaan 18,5-28,1%:lla kaatuneista, kun aiheutunut vamma

on luokiteltu lieväksi tai kohtalaiseksi. Vakavan vamman jälkeen lääkehoidon tarve oli

67,6%:lla potilaista, ja osuus potilaan hoidossa oli suurempi toisessa japanilaisista tutkimukseen

0

5

10

15

20

25

Baris ym. 2018Morello ym.

2015(keskiarvo)

Morello ym.2015 (ilman

vammaa)

Morello ym.2015 (vamma)

Morello ym.2015 (>3

kaatumista)

Tchouaket ym.2017

Sarake1 14,6 8 7 11 23 7,1

SAIRAALAKAATUMISESTA AIHEUTUVAT LISÄHOITOPÄIVÄT/POTILAS

33

osallistuneista sairaaloista. Saman tutkimuksen tulos toisessa sairaalassa oli, että lääkehoitoa ei

käytetty suurten vammojen hoidossa. Tätä selitettiin sillä, että nämä vammat (N=5) hoidettiin

täysin (100%) kirurgisella hoidolla. (Hirose ym. 2015.)

5.2.3 Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset

Koska kaatumisten vakavuus ja seuraukset on tiedostettu, eri sairaaloissa on järjestetty joko

henkilökunnalle tai potilaille suunnattuja preventioita, koulutusta tai ohjausta kaatumisten ja

niistä aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi. Sairaaloille aiheutuu vaihtelevia kustannuksia

ennaltaehkäisevän toiminnan ja hoitohenkilökunnan koulutuksen seurauksena. (Galbraith ym.

2010, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017.)

Tutkimusten mukaan (Galbraith ym. 2010, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017) kaatumisten

ennaltaehkäisy sairaalassa tuo säästöjä kaatumisiin liittyviin kustannuksiin. Tulokset eivät

kuitenkaan ole aivan yksiselitteiset. Kahdessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa (Nuckols ym.

2017), joissa kaatumisiin liittyvä preventio-interventio kohdistettiin hoitajiin, saatiin tulokseksi

95%:n luottamusvälillä, että vain toisessa kaatumisten määrä laski intervention jälkeen

merkitsevästi (p=.016). Kustannusanalyysin mukaan interventiosta saadaan kuitenkin

molemmissa sairaaloissa 67,9%-72,2%:n todennäköisyydellä nettosäästöjä siksi, että hoitajien

ei tarvitse käyttää intervention jälkeen niin paljon aikaa kaatumisiin liittyvissä toiminnoissa.

(Nuckols ym. 2017.)

Galbraithin ym. (2011) tutkimuksen mukaan interventio johti kaatumisten merkittävään

vähentymiseen, joka voidaan tulkita kaatumisriskin pienenemisenä yli 30%. Intervention

jälkeen kaatumiset vähenivät päiväsaikaan merkittävästi, samoin vähenivät kaatumiset

elektiivisillä potilailla, sekä kuolemaan johtaneet kaatumiset. (Galbraith ym. 2011.)

Kaatumisen ehkäisyn ohjelman kustannukset voidaan jakaa henkilöstökuluihin ja

infrastruktuurikustannuksiin. Galbraith ym. (2011) on eritellyt kustannusten syyt

yksityiskohtaisesti liittyen ortopedisella osastolla toteutettuun ohjelmaan Irlannissa.

Kustannuksia tuli itse kaatumisen ehkäisyohjelman suunnittelusta. Tähän sisältyi

moniammatillisen tiimin muodostaminen, tuoreisiin kaatumisen ehkäisyn malleihin ja näyttöön

perustuvaan tietoon tutustuminen, sairaalan omien riskitekijöiden määrittäminen

(potilaskertomukset, haittatapahtumarekisterit, hoitotyön kirjaaminen), sekä valitun kaatumisen

34

ehkäisyn ohjelman mukainen riskien tunnistaminen. Lisäksi henkilöstö tulee kouluttaa. Yllä

olevalla ortopedisella osastolla hoitohenkilökunnalle järjestettiin tunnin mittainen

järjestelmällinen koulutus, eri ammattiryhmille määriteltiin ja korostettiin oman ammatin roolia

kaatumisten ehkäisyssä, sekä annettiin tietoa potilassiirtoihin, liikkumisen apuvälineisiin ja

asianmukaisiin jalkineisiin liittyen. (Galbraith ym. 2011.)

Galbraithin ym. (2011) tutkimuksessa tietyt interventiot koskevat kaikkia sairaalassa olevia

potilaita, tietyt interventiot vain riskiryhmään kuuluvia potilaita, ja jotkin interventiot ovat niin

kutsuttuja jatkuvia interventioita. Kaikkia sairaalassa olevia potilaita koskevaan interventioon

kuului kaatumisriskin arviointi jokaiselta potilaalta FRASE-työkalua käyttäen, yövuoroihin

perustettu ylimääräinen hoitaja valvomaan potilaita, turvallisuutta edistävät muutokset osaston

tiloissa, kuten liukastumista estävän mattomateriaalin vaihtaminen, tukikaiteiden lisääminen ja

parempi valaistus. Hoitajat kannustivat potilaita säännöllisesti käymään wc:ssä, ja kaatumisen

ehkäisyyn liittyvää informaatiota oli saatavilla kaikille potilaille ja omaisille osastolla. Korkean

kaatumisriskin potilaita koskevia interventioita oli vuoteiden sijoittaminen mahdollisimman

lähelle hoitajia parhaan mahdollisen valvonnan turvaamiseksi, huomiomerkinnän asettaminen

vuoteen päätyyn ja potilastietoihin, avustaminen hoitajan kiertojen aikana, fysioterapeutin

johdolla tehty säännöllinen tasapaino- ja askellusharjoittelu, potilaiden kannustaminen ja

ohjaaminen käyttämään vuoteen äärelle saatavilla olevia apuvälineitä, sekä ohjattiin potilaita ja

omaisia kaatumisten ehkäisyssä aina kun siihen oli mahdollisuus. Jatkuviin interventioihin

kuului kahden kuukauden välein järjestettävä palaveri, jossa arvioitiin kehittymistä ja tuloksia

kaatumisten ehkäisyssä. Lisäksi järjestettiin lisäkoulutusta aina, kun osastolle saapui uusi

työntekijä. (Galbraith ym. 2011.)

Haines ym. (2013) ovat tehneet tutkimuksessaan kustannusanalyysin ja taloudellisen arvioinnin

RTC-tutkimukseen perustuen siitä, miten tehokasta potilaiden ohjaus on sairaalakaatumisten

ehkäisyssä. Tutkimuksessa testattiin kahta erilaista interventiota, toisessa potilaille tarjottiin

multimedia-ohjausta ja toiselle ryhmälle multimedia-ohjaukseen yhdistettiin terveydenhuollon

ammattilaisen toteuttama ohjaus. Näistä ensimmäisessä ryhmässä ei havaittu eroa

tavanomaiseen toimintaan nähden, joten taloudellista arviota ei jatkettu kyseisen ryhmän

kohdalla. Ryhmässä, joka sai sekä multimedia-ohjausta että terveydenhuollon ammattilaisen

antamaa ohjausta kaatumiset vähenivät 8.72 kaatumisesta 4.01:een 1000 hoitopäivää kohden.

Kontrolliryhmässä 310 potilaasta 30 kaatui ja koe-ryhmässä 280 potilaasta 20 kaatui (odds

ratio=0.51). Lopputulemana todettiin, että kustannukset lyhyellä aikavälillä voivat olla

35

kaatumisen seurauksena jopa 9161€ (14 591A$). Potilaiden ohjauksesta syntyneet kustannukset

olivat laskennallisesti 330€ (526A$), jotta yhden potilaan kaatuminen saadaan täysin estettyä,

ja 185€ (294A$), jotta yksi kaatuminen saadaan estettyä. Potilaiden ohjaus kaatumisen

ehkäisynä oli 52%:n todennäköisyydellä palvelun tarjoajan näkökulmasta sekä tehokasta että

säästöjä tuovaa verrattuna tavanomaiseen potilaiden hoitoon. Herkkyysanalyysin mukaan

kyseinen ohjelma oli tehokas ehkäisemään kaatumisia ja tuo säästöjä, mikäli potilaista vähintään

4% kaatuu tavanomaisissa oloissa ilman preventiotoimia. (Haines ym. 2013.)

Mikäli sairaalassa tapahtunut kaatuminen johtuu puutteellisesta hoidosta tai hoidon

laiminlyönnistä, kaatumisista voi seurata sairaalalle kustannuksia jälkeenpäin

korvausvaatimusten kautta. Oliverin ym. (2008) tutkimuksen mukaan valtaosa (64,2%)

kaatumisista tapahtui kävelyn aikana, sängystä tai pyörätuolista, tai tuolilta noustessa.

Ajankohta oli usein (12,5%) perioperatiivinen hoidon vaihe. Kaatumistapahtumaan liittyi usein

(11,3%) myös huomioimatta jäänyt pyyntö saada kaiteet sairaalasänkyyn. Eniten kaatumisesta

johtuvan vamman vuoksi (42,4%) korvauksia maksettiin lantion alueen murtumista. Vamman

sijaan 27,8%:ssa tapauksista korvaukseen johtanut syy oli toissijainen. Näissä syinä olivat

diagnoosin viivästyminen kaatumisen seurauksena, toistuva kaatumistapaturma sairaalahoidon

aikana, tai kaatumiseen liittyvä kuolemantapaus. (Oliver ym. 2008).

5.3 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten suuruus

Sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia oli tähän tutkimukseen otetuissa artikkeleissa

ilmoitettu eri valuutoissa. Tutkimuksissa käytettyjä valuuttoja olivat Yhdysvaltain dollari

(Pappas 2008, Galbraith ym. 2010, Fields ym. 2015, Hirose ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Baris

ym. 2018), Australian dollari (Morello ym. 2011, Haines ym. 2013, Morello ym. 2012, Morello

ym. 2015), Englannin punta (Oliver ym. 2008) ja Kanadan dollari (Zecevic ym. 2010, Tchouaket

ym. 2017). Tähän kirjallisuuskatsaukseen on käytetty 7.4.2018 tarkistettuja valuuttakurssien

arvoja (www.valuuttamuunnin.fi), ja muutettu rahasummat selvyyden vuoksi kokonaisiin

euroihin. Käytetyt kurssit esitetään taulukossa 10.

36

Taulukko 10. Tutkimuksissa esitettyjen valuuttojen kurssit euroiksi muutettuina 7.4.2018

Tutkimus Valuutta Kurssi

Baris ym. 2018

Fields ym. 2015

Galbraith ym. 2010

Hirose ym. 2015

Nuckols ym. 2017

Pappas 2008

US$ = Yhdysvaltain

dollari

1 US$ = 0,816947 €

Haines ym. 2013

Morello ym. 2015

Morello ym. 2012

Morello ym. 2011

AU$ = Australian

dollari

1 AU$ = 0,627825 €

Oliver ym. 2008 GB£ = Englannin punta 1 GB£ = 1,144453 €

Tchouaket ym. 2017

Zecevic ym. 2010

CA$ = Kanadan dollari 1 CA$ = 0,639264 €

5.3.1 Potilaan kunnon arvioinnin tutkimisesta aiheutuvat kustannukset euroina

sairaalakaatumisen jälkeen

Pappasin (2008) mukaan pelkkä kaatuminen sairaalassa aiheutti sisätautipotilaalle keskimäärin

530€ (648US$) ja kirurgiselle potilaalle 268€ (328US$) kustannukset, kun vammaa ei ollut vielä

havaittu ja esimerkiksi murtuneen lonkan leikkaussalikustannukset oli jätetty kokonaan

laskelman ulkopuolelle (Pappas 2008). Fields ym. (2015) ovat laskeneet 178 potilaan

kuvantamistutkimusten maksaneen kaatumisen jälkeen yhteensä 131 444€ (160 897US$).

Kokonaiskustannus kaatumisen jälkeen tehtävistä pään CT-tutkimuksista oli kolmen vuoden

aikana yhdelle sairaalalle 82 267€ (100 700US$). Muiden CT-tutkimusten kustannukset olivat

30 621€ (37 482US$), röntgentutkimusten kustannukset 10 296€ (12 603US$) ja

magneettitutkimusten (MRI-tutkimusten) kustannukset 8 261€ (10 112US$). (Fields ym. 2015.)

(Kuvio 6.)

37

Kuvio 6. Kuvantamistutkimusten kustannusten (€) jakaantuminen kaatumisten jälkeen

(mukaillen Fields ym. 2015)

Verrattaessa yksittäisten kuvantamistutkimusten kustannuksia, magneettitutkimus oli niistä

kallein. Keskimääräinen hinta tutkimukselle on 1033€ (1264US$). Muun kuin pään CT:n

keskimääräinen kustannus oli 828€ (1013,03US$), pään CT:n kustannus oli 541€ (662,50US$)

ja röntgentutkimuksen kustannus oli 158€ (193,89US$). (Fields ym. 2015.) (Kuvio 7.)

Kuvio 7. Yksittäisen kuvantamistutkimuksen kustannus (mukaillen Fields ym. 2015)

Kuvantamistutkimusten kustannusten (€) jakaantuminen

pään CT muu CT RTG MRI

0

200

400

600

800

1000

1200

MRI Muu CT Pään CT RTG

Yksittäisen kuvantamistutkimuksen kustannus

Sarake1

38

Fieldsin ym. (2015) tutkimuksessa oli otettu huomioon myös niin sanottujen hukkatutkimusten

määrä, eli niiden kuvantamistutkimusten kustannukset, joissa ei löydetä mitään hoidettavaa

vammaa. Kun laskettiin suoritetuista kuvantamiskustannuksista kolmen vuoden aikana

koostuneet kokonaiskustannukset, ja jaettiin ne kussakin kuvantamisryhmässä tehtyjen

kuvausten lukumäärällä, joissa oli löydetty todettava vamma, yhtä tällaista positiivista löydöstä

kohden pään CT-kuvaus oli kaikista kallein kustannuksen ollessa 3577€ (4378,26USD). Muun

kuin pään CT:n kustannus positiivista löydöstä kohden oli tutkimuksen mukaan 2784€

(3407,45USD), magneettikuvauksen 2754€ (3370,67USD) ja röntgenkuvauksen 936€

(1145,73USD). Tuloksia selittävänä yhtenä tekijänä oli se, että kaikista tehdyistä

kuvantamistutkimuksista positiivista löydöstä eli näkyvää vammaa ei löytynyt 85%:ssa pään

CT-tutkimuksista, 83%:ssa röntgentutkimuksista, 70%:ssa muissa kuin pään CT-tutkimuksista

ja 63%:ssa magneettitutkimuksista. (Kuvio 8.) (Fields ym. 2015.)

Kuvio 8. Eri kuvantamistyyppien keskimääräiset kustannukset ja kustannukset yhtä

positiivista löydöstä kohden (mukaillen Fields ym. 2015)

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

Pään CT Muu CT Röntgen MRI

Eri kuvantamistyyppien keskimääräiset kustannukset ja kustannukset yhtä positiivista löydöstä kohden

Tutkimuksen keskimääräinen kustannus Kustannus/positiivinen löydös

39

5.3.2 Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman hoidon kustannukset euroina

Sairaalassa kaatuneiden potilaiden kustannukset olivat tutkimustulosten (Zecevic ym. 2010,

Morello ym. 2015, Baris ym. 2018) mukaan merkittävästi korkeammat verrattuna potilaisiin,

jotka eivät olleet kaatuneet sairaala hoitojakson aikana. Kustannusten summissa oli kuitenkin

suurta vaihtelua. (Kuvio 9.). Erityisesti yliopistosairaalassa tapahtuneilla kaatumisilla oli

merkitsevästi (p<.001) suuremmat kustannukset verrattuna muun tyyppisissä sairaaloissa

tapahtuneisiin kaatumisiin (Baris ym. 2018). Kuuden sairaalan kaatumisista aiheutuneet

kustannukset nousivat kolmen vuoden ajanjaksolla lähes 6,2 milj. € (9,8 milj. AU$). Tästä

summasta 4 milj. € (6,4 milj. AU$) muodostui hoitokustannuksista potilailta, jotka eivät saaneet

kaatumisesta vammaa, ja yli 2,1 milj. € (3,4 milj. AU$) kaatuneiden potilaiden vammojen

hoidon kustannuksista. (Morello ym. 2015.)

Barisin ym. (2018) tutkimuksen mukaan kaatuneilla potilailla sairaalahoidon kustannukset

olivat keskimäärin 3240€ (3966US$). Verrokkipotilailla, jotka eivät kaatuneet kustannukset

olivat 542€ (664US$). Summat sisältävät sekä suorat sairaalakustannukset, kuten

erikoislääkärin konsultaatioiden, hoitotyön, lääkkeiden, käytettyjen tarvikkeiden,

leikkaushoidon, laboratorion ja kuvantamistutkimuksen kustannukset, kuin myös epäsuorat

kustannukset, kuten hallinnon ja siivouksen kustannukset. (Baris ym 2018.) Morellon ym.

(2015) tutkimuksessa sairaalassa kaatuneiden keskimääräiset hoitokustannukset olivat 12 110€

(19 289A$). Potilailla ilman kaatumista keskimääräiset kustannukset olivat 5881€ (9368A$).

(Morello ym. 2015.)

Zecevicin ym. (2012) tutkimuksen mukaan sairaalassa kaatumisen johdosta vakavasti

loukkaantuneilla potilailla kustannukset olivat keskimäärin 28 257€ (44 203CA$).

Verrokkipotilailla, jotka eivät kaatuneet, keskimääräiset hoidon kustannukset olivat 8635€

(13 507CA$). Tässä tutkimuksessa sairaalan tietokannasta saatiin laskettua yhteen sekä suorat

hoitokustannukset, kuten diagnostiset kuvantamistutkimukset, leikkaussalikustannukset,

hoitotyön osuus, laboratoriokustannukset ja lääkkeet, kuin epäsuorat kustannukset, kuten

hallinnon, neuvonnan, siivouksen ja talouden kustannukset. Konsultaatio- ja

tutkimuskustannukset jäivät tämän kartoituksen ulkopuolelle. (Zecevic ym. 2012.)

40

Kuvio 9. Sairaalassa kaatuneiden hoidon kustannukset (€) verrattuna kontrolliryhmään

Tutkimuksissa oli arvioitu myös kaatumisen aiheuttamien vammojen seurauksena syntyvien

lisäkustannusten määrää. Eri tutkimuksissa summa vaihteli 1054€ ja 19 623€:n välillä. (Pappas

2008, Zecevic ym. 2010, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017, Baris ym. 2018.) (Kuvio 10.)

Kuvio 10. Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman lisäkustannus euroina potilasta kohden

0

5000

10000

15000

20000

25000

30000

Baris ym. 2018 Morello ym. 2015 Zecevic ym. 2010

Sairaalahoidon kustannukset (€) kaatuneet/kontrolli

Kaatuneiden sairaalakustannukset Kontrolliryhmän sairaalakustannukset

19623

1054

1430

11279

4187

3542

1852

9161

2698

0 5000 10000 15000 20000 25000

Zecevic ym. 2012

Thouaket ym. 2017

Pappas 2008

Nuckols ym. 2017

Morello ym. 2015

Hirose ym. 2015

Hirose ym. 2015

Haines ym. 2013

Baris ym. 2018

■vakava vamma ■mikä tahansa vamma

Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman lisäkustannus euroina/potilas

41

Zecevicin ym. (2010), Nuckolsin ym. (2017) ja Barisin ym. (2018) tutkimuksissa oli raportoitu

nimenomaan vakavan vamman aiheuttaman lisäkustannuksen määriä, kun taas Pappasin (2008)

tutkimus esitti keskimääräiset kustannukset kaatumisesta, joka oli aiheuttanut minkä tahansa

vamman, poissulkien implantin hinnan. Thouaketin ym. (2017) omassa tutkimuksessa oli

laskettu ja esitetty Nadkarnin ym. (2005), Pappasin (2008) ja Galbraithin ym. (2011)

raportoimien kustannusten keskiarvo, jonka summaksi muodostui 706€ (1104CA$) ja

vaihteluväliksi vuoteen 2014 laskettuna 872€ (1364,7CA$) – 1235€ (1931,9CA$), keskiarvo

1054€ (Thouaket ym. 2017).

Hirose ym. (2015) olivat jakaneet sairaalakaatumisen aiheuttamat lisäkustannukset vamman

mukaan joko lieviin tai vakaviin vammoihin. Tutkimus oli toteutettu kahdessa sairaalassa, joista

toisessa (Shimane University Hospital) kaatumisesta johtuneen lievän vamman aiheuttama

lisäkustannus oli koko tutkimuksen ajalta keskimäärin 297€ (364±2129US$) ja vakavan

vamman lisäkustannus 3542€ (4336±3645US$), toisessa (St. Mary`s Hospital) lievän vamman

aiheuttama lisäkustannus oli 93€ (114±124US$) ja vakavan vamman 1852€ (2267±2811US$)

(Hirose ym. 2015.)

Morellon ym. (2015) mukaan kaatumisesta vamman saaneiden potilaiden hoidon

lisäkustannukset olivat 6226€ suuremmat (9917AU$) verrattuna potilaisiin, jotka eivät olleet

kaatuneet lainkaan. Kaatuneiden, mutta ilman vammaa selvinneiden potilaiden hoidon

kustannukset olivat keskimäärin 3387€ (5395AU$) suuremmat kuin potilailla ilman kaatumista.

Tulosten mukaan kaatumisten määrä kasvattaa myös sairaalahoidon kustannuksia. Kolme kertaa

tai useammin kaatuneiden potilaiden hoidon lisäkustannukset nousevat jopa yli 13 184€

(21 000AU$). Tarkasteltaessa kaatuneiden ryhmää, vamman saaneiden potilaiden hoidon

kustannukset olivat keskimäärin 4375€ (7000AU$) korkeammat kuin potilaiden, jotka eivät

saaneet vammaa kaatumisen seurauksena. (Morello ym. 2015.)

Hirosen ym. (2015) tutkimuksessa kustannukset oli esitetty myös vuositasolla kolmen eri

vuoden aikana. Kustannukset erosivat huomattavasti vamman vakavuuksien välillä, mutta eivät

eronneet samankaltaisten vammojen välillä kussakin sairaalassa eri vuosina. Vuonna 2007

lievän vamman kustannukset olivat keskimäärin Shimane University Hospitalissa 410€

(502±3303US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 93€ (114±153US$). Vakavan vamman kustannukset

olivat St. Mary`s Hospitalissa keskimäärin 2046€ (2505±3538US$), Shimane University

Hospitalissa kaatumisia ei ollut. Vuonna 2008 lievän vamman kustannukset olivat Shimane

42

University Hospitalissa 153€ (187±237US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 93€ (114±114US$).

Vakavan vamman kustannukset olivat Shimane University Hospitalissa 4401€

(5387±6934US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 1169€ (1431±1845US$). Vuonna 2009 lievän

vamman kustannukset olivat Shimane University Hospitalissa 331€ (405±1726US$) ja St.

Mary`s Hospitalissa 93€ (114±87US$). Vakavan vamman kustannukset olivat Shimane

University Hospitalissa 2970€ (3636±836US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 2018€

(2470±2695US$). (Kuvio 11.) (Hirose ym. 2015.)

Kuvio 11. Sairaalakaatumisten kustannukset potilasta kohti kolmen vuoden aikana (mukaillen

Hirose ym. 2015)

Tchouaketin ym. (2017) tutkimuksessa oli laskettu sairaalassa kaatuneen potilaan

lisähoitopäivän keskimääräinen kustannus, joka oli 89€ (139,2CA$). Vaihteluväli tällä

laskennallisella kustannuksella sairaalassa yhtä hoitopäivää kohti oli 53-291€ (83,3-455CA$).

(Tchouaket ym. 2017.)

Kaatumisesta aiheutuneet keskiarvokustannukset potilasta kohden olivat yliopistosairaalassa

3545€ (4339,35US$) suuremmat verrattuna muiden tyyppisissä sairaaloissa tapahtuneisiin

kaatumisiin (Baris ym. 2018). Lisäksi potilas, joka kaatui sairaalassaoloaikanaan yli kolme

0

410

2046

93

4401

153

1169

93

2970

331

2018

93

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

4500

5000

Shimane UniversityHospital, vakava vamma

Shimane UniversityHospital, lievä vamma

St. Mary`s Hospital,vakava vamma

St. Mary`s Hospital, lievävamma

Sairaalakaatumisten kustannukset/potilas sairaaloittain kolmen vuoden aikana

2007 2008 2009

43

kertaa, aiheutti 95%:n luottamusvälillä (p=.001) yli 13 184€ (21 000AU$) suuruiset

lisäkustannukset verrattuna potilaaseen, joka ei kaatunut lainkaan (Morello ym. 2015).

5.3.3 Sairaalakaatumisten ehkäisystä aiheutuvat kustannukset ja vahingonkorvaukset

euroina

Kaatumisten ehkäisyyn käytettyjä kustannuksia ja niiden tuomia mahdollisia säästöjä oli

tarkasteltu kolmessa tutkimuksessa (Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017).

USA:ssa toteutetussa tutkimuksessa verrattiin Santa Monicassa ja San Franciscossa sijaitsevien

sairaaloiden kaatumisista aiheutuvien kustannusten määrää vuositasolla ennen ja jälkeen

kaatumisen ehkäisyyn liittyvää interventiomuutosta. Tässä tutkimuksessa laskettiin

interventioon liittyvien kustannusten suuruudeksi Santa Monicassa 40 181€ (49 184US$) ja San

Franciscossa 64 731€ (79 235US$). (Nuckols ym. 2017.)

Irlannissa ortopedisella osastolla toteutetun kaatumisen ehkäisyn ohjelman kokonaiskustannus

oli 12 821€ (15 694US$). Tämä summa jakautui ohjelman aloituskustannuksiin ja jatkuviin

ylläpitokustannuksiin. Aloituskustannusten kokonaissumma kouluttamisesta oli 3916€

(4793,75US$). Infrastruktuuriin liittyvät kustannukset olivat 7004€ (8573,44US$). Jatkuvat

kustannukset, jotka muodostuvat kaatumisten ehkäisyyn perustetun komitean kokoontumisista

kahden kuukauden välein, olivat 1894€ (2318,37US$) vuodessa. Infrastruktuuriin liittyviä

jatkuvia kustannuksia ei ollut tutkimuksen intervention jälkeen. (Galbraith ym. 2011.)

Australiassa kaatumisten ehkäisyyn oli suunniteltu potilaita valistava ja ohjaava koulutus, jonka

kustannus yhtä estettyä kaatumista kohden oli 330€ (526A$) (Haines ym. 2013).

Investoinnin kaatumisten ehkäisyyn oli laskettu olevan kannattava tietyin ehdoin (Galbraith ym.

2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017). Santa Monicassa intervention aikaansaama säästö

kaatumisiin liittyen oli laskennallisesti 74 030€ (90 618US$) ja San Franciscossa 38 178€ (46

732US$). Näistä vain pienemmässä Santa Monican sairaalassa kaatumisten väheneminen oli

tilastollisesti merkitsevä (p<.016). Suuremmat säästöt interventio sai aikaan sairaanhoitajien

kaatumisiin liittyvän hoitotyön vähenemisen seurauksena molemmissa sairaaloissa. Tähän

käytettyyn aikaan kuului sekä ennalta ehkäisevä ohjaus, kuin myös kaatumisen jälkeinen

aiheutuneeseen vammaan liittyvä hoitotyö. Santa Monicassa tämän säästön oli laskettu olleen

vuodessa 688 323€ (842 555US$) ja San Franciscossa 1 614 612€ (1 976 398US$). (Nuckols

ym. 2017.) Ortopedisella osastolla Irlannissa intervention säästö oli 95 485€ (116 880,46US$)

44

(Galbraith ym. 2011). Galbraithin ym. (2011) mukaan kaatumisen ehkäisyä varten tehty

interventio vähentää huomattavasti kaatumisten määrää, kaatumisten seurauksena tapahtuvia

kuolemantapauksia, sekä niihin liittyviä kustannuksia.

Kustannukset jakaantuivat ennen kaatumisen ehkäisyyn toteutettua interventiota ja toteutetun

intervention jälkeen eri tavalla. Ortopedisella osastolla ennen interventiota kaatuneiden

potilaiden hoidon kokonaiskustannus oli 96 199€ (117 754,12US$), josta 91 823€

(112 398,21US$) muodostui neljälle potilaalle aiheutuneen lonkkamurtuman hoidosta. Tästä

summasta akuuttiosastohoidon kustannukset olivat 73 274€ (89 692,47US$) ja pelkkä

vuodepaikan ja hoitotyön osuus ilman hoitotoimenpiteitä 69 802€ (85 442,21US$). Näiden

neljän lonkkamurtumapotilaan siirto lähistöllä olevaan traumakeskukseen odottamaan

operatiivista hoitoa maksoi 794€ (971,95US$). Leikkaussalikustannukset olivat 13 470€

(16 488,74US$) ja tutkimuksista aiheutuneet kustannukset 5024€ (6149,46US$). Muiden 81

kaatuneen potilaan hoidon kustannukset, jotka siis eivät saaneet lonkkamurtumaa, olivat

yhteensä 4350€ (5324,80US$). Tutkimuskustannusten osuus tästä oli 2653€ (3247,06US$),

potilassiirtojen kustannukset 397€ (485,91US$) ja jäljelle jäävä osuus oli hoidon kustannuksia.

Intervention jälkeen vuoden seuranta-ajalla kaatumisista aiheutuneet kustannukset olivat

lääkekustannukset pois lukien 663€ (811,70US$). Tästä tutkimusten osuus oli 582€

(712,65US$) ja hoidon osuus 80€ (98,02US$). (Galbraith ym. 2011.)

Iso-Britanniassa oli selvitetty vuosien 1995 ja 2006 välillä tapahtuneiden sairaalakaatumisten

vahingonkorvausten vaatimuksia ja summia. Kaikkiaan 479 vaadetta oli saatu päätökseen

tutkimusaikana. Näistä 290 (60,5%) tapauksessa päädyttiin vahingonkorvauksen maksamiseen.

Kokonaissumma korvauksista oli 7 096 452€ (6 200 737GB£). Lantion alueen murtumia

aiheuttaneista kaatumisista korvattiin 203 tapausta kokonaiskorvaussumman ollessa 3 695 188€

(3 228 781GB£). Keskimääräinen maksettu korvaus yhdestä vaatimuksesta oli 18 203€

(15 905GB£). (Oliver ym. 2008.)

5.4 Yhteenveto tuloksista

Potilaiden sairaalakaatumisten kustannuksista on saatavilla niukasti tuoretta kansainvälistä

tutkimustietoa. Suomalaisia tai pohjoismaisia tutkimuksia ei löydetty. Tutkimusten aineistoina

on käytetty useimmiten erilaisia rekistereitä. Näkökulmat tutkimuksissa vaihtelivat suuresti

niukasta katsauksen aineistosta huolimatta. Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvia

45

kustannuksia on tarkasteltu tutkimuksissa jo tapahtuneiden kaatumisten aiheuttamien vammojen

tai hoitotyösensitiivisten haittatapahtumien kustannusanalyyseina, kaatumisten ehkäisyn

interventioiden tehokkuuden arviointina ja kuvantamistutkimusten sekä korvausvaatimusten

kustannusten raportteina. Tutkimusten otokset sisälsivät potilaita hyvin erilaisilta erikoisaloilta,

otoskokojen ollen hyvin eri kokoisia. Tutkimussairaaloiden ominaisuuksia ei ollut

tutkimuksissa kuvailtu yhdenmukaisesti. Potilaiden sairaalakaatumisten kustannuksia koskevaa

tutkimusta ei ollut rajattu nimenomaisesti vanhuksiin, mutta kaatuneiden keski-ikä näyttäytyi

tutkimuksissa silti kohdistuvan ikääntyneisiin. Lapsien sairaalakaatumisten kustannuksista ei

saatu tässä kirjallisuuskatsauksessa eriteltyä tietoa.

Potilaan sairaalakaatumisesta aiheutuvien vammojen hoidosta muodostuvat kustannukset olivat

selkein havaita ja tunnistaa, kun yritetään arvioida sairaalakaatumisten kustannuksia. Potilaan

hoitojakson piteneminen oli tutkimusten mukaan suoraan verrannollinen kustannusten

suuruuteen. Mitä pidempi hoitojakso oli, sitä enemmän hoitajan resursseja ja

materiaalikustannuksia hoitojakson aikana muodostui. Kustannuksia aiheutui jo potilaan

kaatumistapaturman jälkeen suoritettavista selvitystutkimuksista vamman löytämiseksi. Suurin

osa selvitystyöhön kuuluvista tutkimuksista oli siinä mielessä turhia, että vammaa ei useimmiten

löydetty. Tutkimustulosten mukaan sairaalasta riippumatta vakavissa vammoissa operatiiviset

hoitotoimenpiteet ja leikkaukset aiheuttivat suurimman osan hoidon kustannuksista.

Lievempien vammojen hoidossa kustannuksista merkittävämpi osa aiheutui

kuvantamistutkimuksista. Operatiivisen hoidon kustannusten osuus lievempien vammojen

hoidossa vaihteli tutkimuksissa eri sairaaloissa. Kaatumisten ehkäisyyn sijoitettu investointi

kohdistui henkilöstön koulutukseen, potilaiden ohjaukseen tai infrastruktuurin kehittämiseen

sairaalassa. Kaatumisten ehkäisy näillä keinoin oli taloudellisempaa kuin kaatumistapaturmien

tutkiminen ja hoito jälkeenpäin. Potilaisiin kohdistuvissa interventioissa pelkkä omatoiminen

multimediaohjaus oli tehotonta ja kaatumisten ehkäisyn vaikuttavuuden varmistamiseksi

tarvittiin ammattilaisen antamaa ohjausta. Ehkäisytoimilla voitiin välttää myös osa takautuvista

potilasvahinkovaatimuksista ja niistä vaadittuja korvauksia.

Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset vaihtelivat kaatumisen aiheuttaman

vamman vakavuuden mukaan. Pelkkä kaatuminen aiheutti hoitoon välittömästi useiden satojen

eurojen lisäkustannukset, pyöristettynä arviolta noin 250-550€. Kaatumisten aiheuttamista

kustannuksista 2/3 oli kuluja potilailta, joille ei aiheutunut kaatumisesta vammaa. Yhdelle

sairaalalle tämä voi tarkoittaa arviolta 200 000€ lisäkustannuksia vuodessa.

46

Kuvantamistutkimukset aiheuttivat keskimäärin 800€ laskennallisen keskimääräisen

lisäkustannuksen yhtä potilasta kohden. Näistä kuvantamiskustannuksista aiheutui yhdelle

sairaalalle tutkimustiedon mukaan kymmenien tuhansien eurojen kustannukset vuodessa. Yli

puolet kustannuksista koostui pään CT-tutkimuksista. MRI-tutkimuksen hinta oli keskimäärin

1033€ ja pään CT-tutkimus 541€. Pään CT-kuvauksista yli 80%:ssa ei löytynyt vammaa, ja

kustannukset yhtä löydöstä kohden nousivat yli 3500 euroon. MRI-tutkimukset ja muut CT-

tutkimukset aiheuttivat yli 2500€ yhtä löydöstä kohden ja vain röntgentutkimusten kustannukset

jäivät alle 1000€.

Kaatuminen lisää potilaan sairaalahoidon kestoa tutkimustiedon mukaan keskimäärin vähintään

seitsemän päivää. Yhden hoitopäivän hinta arvioitiin olevan pyöristettynä 50-300€. Mikäli

kaatumisia tapahtui enemmän kuin kolme, hoitojakso pidentyi keskimäärin tästäkin jopa

kolminkertaiseksi. Kaatumisen aiheuttama lisäkustannus potilaalla oli tutkimustiedon mukaan

keskimäärin vähintään kaksinkertainen, jopa kuusinkertainen kaatumattomaan

verrokkiryhmään verrattuna. Joka tapauksessa lisäkustannukset ilmoitettiin tuhansissa euroissa.

Itse kaatumisvamman aiheuttama lisäkustannus vaihteli tuhannesta eurosta jopa lähes 20 000

euroon. Hoitohenkilökuntaan kohdistettujen ennalta ehkäisevien interventioiden kustannukset

vaihtelivat tähän katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa 12 000-65 000€ välillä, ja näiden

investointien todettiin tuoneen säästöjä. Potilaaseen kohdistuvan ohjauksen kustannus arvioitiin

yhden arvion perusteella olevan noin 330€ yhtä estettyä kaatumista kahden.

Korvausvaatimuksia maksettiin 11 vuoden aikana Iso-Britanniassa noin 7,1 miljoonaa euroa,

joista yli puolet johtui lantionalueen murtuman aiheutumisesta potilaan sairaalakaatumisen

seurauksena.

47

6 POHDINTA

6.1. Tulosten pohdinta

Sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista on julkaistu suppea määrä kansainvälisiä

tuoreita tieteellisiä artikkeleita. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että tutkittua, täsmällistä ja

vertailukelpoista tietoa potilaiden sairaalakaatumisista ja niiden aiheuttamista

kustannuksista on niukasti. Yksittäisiä artikkeleita (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic

ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Morello ym. 2012, Haines ym. 2013, Morello ym. 2013, Fields

ym. 2015, Hirose ym. 2015, Morello ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Tchouaket ym. 2017, Baris

ym. 2018) on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden ajalla Australiassa, Irlannissa, Iso-

Britanniassa, Japanissa, Kanadassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa.

Tutkimusten sisältämä informaatio sairaalassa tapahtuneiden kaatumisten aiheuttamien

kustannusten suuruudesta on arvioitu käyttäen kussakin sairaalassa käytössä olevaa

taloushallinnon koodistoa tietyille toimenpiteille, tutkimuksille tai hoitotarvikkeille. Lisäksi

tutkimuksissa on hyödynnetty kussakin maassa käytössä olevia kansallisia potilasvahinko- ja

raportointijärjestelmiä. Erilaiset rekisterit ovat välttämättömiä tutkittaessa kyseistä aihetta, sillä

ei olisi missään nimessä eettisesti hyväksyttävää tehdä kaatumisista henkilöihin kohdistuvaa

tutkimusta (Nürnbergin säännöstö 2013, Helsingin julistus 2017), josta voisi aiheutua potilaalle

vamma. Interventiotutkimuksia sen sijaan voidaan toteuttaa ja niissä saadaan tietoa kaatumisten

ehkäisyn interventioiden tuomasta hyödystä.

Tähän kirjallisuuskatsaukseen ei rajattu tiettyä potilasryhmää iän, sukupuolen tai sairaalahoidon

syyn mukaan. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimusartikkeleissa potilaiden kaatumisiin

liittyvää tutkimusta ei ollut rajattu erityisesti ikääntyneisiin, mutta keski-ikä kaatuneilla

näyttäytyi olevan odotetusti korkea. Lapset ovat toinen riskiryhmä kaatumisille, mutta lasten

kaatumisia sairaaloissa käsitteleviä tutkimuksia ei löydetty. Tästä johtuen tämä

kirjallisuuskatsaus ei tarjoa tietoa lasten kaatumisista ja niiden kustannuksista sairaaloissa. Eri

ikäluokkien käyttäytymismallit saattavat aiheuttaa rekisteritutkimusten tuloksille vääristymää.

Kaatuessaan lapsi usein nousee ylös ja valittaa vain, mikäli hänen kokemansa kipu on kova ja

jää vaivaamaan. Aikuisilla kaatumisesta usein koettu nolostumisen ja häpeän tunne voi johtaa

vain kaatumistapaturman peittelyyn, jolloin ne jäävät sairaalan henkilökunnalta huomioimatta.

Vain yhden kirjallisuuskatsaukseen valikoituneen tutkimuksen (Hirose ym. 2015) otokseen

48

kuului poliklinikkapotilaita, joten muiden tutkimusten osalta polikliinisen hoidon kustannukset

ovat jääneet täysin tarkastelun ulkopuolelle. Vammojen polikliinisen hoidon kustannuksista ei

tällä hetkellä saada kattavaa ja luotettavaa tietoa (Tapaturmakatsaus 2017). Useassa

tutkimuksessa todettiin, että sairaalakaatumisten kustannuksista ei ole julkaistu täsmällistä ja

kattavaa tutkimusta.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan potilaiden sairaalassa kaatumisesta aiheutuu

kustannuksia useassa hoitoprosessin vaiheessa. Kaatumisesta aiheutuvia kustannuksia on

helpompi tarkastella selkeän vamman toteamisen jälkeen, joten suurin osa aineistoon

valikoituneista tutkimuksista käsittelee sairaalakaatumisesta johtuvan vamman hoidon

aiheuttamia kustannuksia potilaan hoitojakson aikana. Kuvantamistutkimukset ovat yleisimmin

käytettyjä keinoja hoidon tarpeen arvioinnissa. Nykyään tietoyhteiskunnassa eläneet potilaat ja

omaiset ovat vaativampia myös terveydenhuollon asiakkaina, ja saattavat vaatia

kuvantamistutkimuksiakin hyvin kevyin perustein. Fieldsin ym. (2015) tutkimuksen mukaan

kaatumisen jälkeen 85%:ssa tehdyistä pään CT-tutkimuksista, 70%:ssa muista CT-

tutkimuksista, 83%:ssa RTG-tutkimuksista ja 63%:ssa MRI-tutkimuksista löydös oli

negatiivinen eli vammaa ei löytynyt kuvantamisella (Fields ym. 2015). Kustannustehokkaan

toiminnan kannalta paras olisi, että tehdyt tutkimukset olisivat niin hyvin perusteltuja, että

tehdyistä kuvantamistutkimuksista valtaosassa löytyisi kuvantamisessa näkyvä, etsitty vamma.

Kuvaamatta jättäminen voi johtaa joissain tilanteissa pitkittyneeseen diagnoosin tekemiseen ja

korvausvaatimukseenkin jälkeenpäin. Potilaiden hoidon laadusta tulee pitää kiinni, jotta

kuvantamista tarvitsevien potilaiden riittävä tutkiminen ei jäisi kuitenkaan vaillinaiseksi liian

tiukkojen kriteereiden tai kustannuspaineiden vuoksi.

Vamman vakavuus korreloi kaikkien niitä käsitelleiden tutkimusten osalta sairaalakaatumisen

aiheuttamien lisäkustannusten määrään. Koska lonkkamurtumien hoito ja vakavien vammojen

operatiivinen hoito on erityisen kallista ja potilaan toipuminen hidasta, täytyisi ne saada estettyä.

Iäkkäämmillä, monisairailla tai paljon lääkkeitä käyttävillä potilailla on suurempi riski kaatua

ja saada samalla vakava vamma (Pyykkö & Jäntti 2014, Karani ym. 2016, WHO 2018), joten

sairaalan hoitohenkilökunnan arviointikyky ja kaatumisia ehkäisevät toimintatavat ovat

olennaisen tärkeitä interventioiden kohdentamisessa oikeille potilaille. Haasteena kaatumisten

ehkäisyn interventioiden onnistumisille voi olla hoitajan ja potilaan vuorovaikutus, jotta

potilaalla olisi mahdollisimman matala kynnys pyytää hoitajalta tarvittaessa avustusta riittävän

aikaisin ennen kaatumista. Kaatumisia ehkäisevä toiminta tulisi lisäksi saada standardoitua, jotta

49

kaikilla hoitajilla olisi riittävät tiedot ja taidot tehdä tilannearvioita ja kohdistaa resursseja

kaatumisten ehkäisyyn.

Vaikka sairaalakaatumiset ovat lukumäärältään yleisiä haittatapahtumia sairaaloissa, niiden

takia nostettuja laiminlyöntisyytteitä on kuitenkin vähän. Lisäksi nostetuista syytteistä vain

harvoin saadaan korvaukset, ja tässäkin tilanteessa korvausten määrä on pieni. (Oliver ym.

2008.) Sairaalakaatuminen on potilaalle korvattava potilasvahinko, jos kaatuminen on

tapahtunut puutteellisten hoitotyön toimintojen seurauksena, ja olisi ollut estettävissä

henkilökunnan oikealla ohjauksella ja toiminnalla (Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585).

Vanhoilla ihmisillä hauras kunto altistaa kaatumisen aiheuttamille vammoille herkemmin, eikä

useinkaan voida katsoa sairaalan aiheuttaneen ilmenneitä kaatumisesta seuranneita vammoja

ikääntyneelle. Tämä voi olla yksi syy valitusten vähäiseen määrään. Valinnanvapauden aikana

sairaaloiden tarjoamien palveluiden laatu ja niiden markkinointi on kuitenkin muodostunut

tärkeämmäksi kuin aikaisemmin, ja myös hoitotyösensitiivinen asiakastyytyväisyys toimii lisää

asiakkaita houkuttavana ja sitovana keinona.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksena saatiin selkeää ja ymmärrettävästi raportoitavaa tietoa

potilaiden kaatumisten aiheuttamien kustannusten suuruudesta sairaaloissa viime

vuosilta. Tarkkaa euromääräistä lukemaa ei voida aineistossa olevien tutkimusten perusteella

lausua, sillä tutkimukset on toteutettu eri maissa, eri vuosina ja eri tutkimusmetodeita käyttäen.

Tästä johtuen tässä kirjallisuuskatsauksessa esitettyjä tuloksia ei voida pitää täysin

yksiselitteisinä. Suuruusluokka yhtä potilaan kaatumisen hinnalle riippuu tarkastelun

rajauksesta. Voidaan tarkastella esimerkiksi kustannusten suuruutta kaatumishetkellä, kun

tutkitaan, onko potilaalle aiheutunut kaatumisesta haittaa tai vammaa, tai voidaan eritellä

paljonko sairaalakaatumisesta aiheutuneen vamman hoito maksaa sairaalan hoitojaksolla.

Kokonaiskustannuksia kaatumistapaturmaan liittyen ei saatu pidemmällä seuranta-ajalla

luotettavasti ja tarkasti raportoitua.

Lähteestä riippuen yhden sairaalakaatumisen tapahtuminen voi jopa kolminkertaistaa yhden

potilaan sairaalahoitojakson kustannukset. Lisäksi kaatumisen aiheuttaman vamman

aiheuttamat lisäkustannukset saattavat nousta kokonaisuudessaan tuhansista euroista jopa

kymmeniin tuhansiin euroihin. Yksittäiset kaatumisen aiheuttamat kuvantamistutkimukset

itsessään eivät välttämättä aiheuta suuria kustannuksia, mutta kun lasketaan kokonaisuutena

pidemmällä ajanjaksolla kumuloituvia kustannuksia nousevat summat suuriksi sairaala- ja

50

valtiotasolla, sekä maailmanlaajuisesti. WHO on arvioinut yhden kaatumisesta aiheutuneen

lonkkamurtuman ensimmäisen vuoden hoidon hinnaksi jopa 30 000€, ja toisen vuoden hoidon

hinnaksi toiset 30 000€ (WHO 2018), ja tämä kirjallisuuskatsaus antaa osissa viitteitä tämän

arvion todenmukaisuudelle. Tärkeää on tiedostaa, että kaatumisten ennaltaehkäisy sairaaloissa

on kustannustenkin kannalta tehokkaampaa, kunhan se on järkevästi suunniteltu ja toteutettu

todellisten resurssien mukaan. Ennaltaehkäisyyn järkevästi sijoitettu rahasumma tuo

useimmiten merkittäviä säästöjä ajan myötä.

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tämä pro gradu -tutkimus on kirjallisuuskatsaus, eikä sen toteuttaminen vaatinut erillistä

eettisen toimikunnan lupaa. Aihe sairaalakaatumisten kustannuksista tuo tietoa sairaalassa

tapahtuvista kaatumisista sekä niihin liittyvistä kustannuksista. Vaikka pyrkimys olisi tehostaa

toimintaa sairaalaympäristössä, silti potilasturvallisuus ja hoidon korkea laatu tulee olla

ensisijaista mahdollisiin kustannussäästöihin nähden. Toisaalta tutkimuksen tulokset puoltavat

sairaalakaatumisten ehkäisyä molemmista näkökulmista tarkasteltuna. Mikäli rehellisesti

esitetyt kirjallisuuskatsauksen tulokset olisivat osoittaneet, ettei sairaalakaatumisia kannata

taloudellisesta näkökulmasta yrittää ehkäistä, olisi eettiseltä kannalta täytynyt lausua, että näin

ei kuitenkaan voida toimia todellisessa elämässä potilasturvallisuuden kustannuksella.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteutusta voidaan tarkastella PRISMA Checklistin

avulla. (Prisma 2009.) Seuraavassa käydään läpi tämän tutkimuksen luotettavuutta edistäviä

tekijöitä sen kautta. Tutkimuksen otsikko kertoo, että kyseessä on kirjallisuuskatsaus.

Tiivistelmä sisältää strukturoidun kokonaisuuden, josta käy ilmi tutkimuksen tausta, tarkoitus,

tiedon lähteet, metodit, analyysi, tulokset, rajoitteet, johtopäätökset ja ehdotukset tutkimuksen

hyödyntämiseen. Johdannossa käydään läpi mitä aiheesta jo tiedetään, ja rajataan aihe.

Aineiston toteutunut hakustrategia ja analyysi on selitetty tarkasti ja täsmällisesti, artikkelien

hyväksymiskriteerit on esitetty selkeästi ja tutkimusten laadunarviointi raportoitu läpinäkyvästi.

Myös artikkelien loppuvaiheessa karsitut artikkelit on esitetty raportissa. Tuloksissa on vastattu

selkeästi tutkimuskysymyksiin, osoitettu sisällönanalyysin tuloksena muodostunut synteesi,

mutta myös esitetty tarkkoja suoria tuloksia valitusta aineistosta niin, että viitetiedot ovat

selkeästi esillä ja jokainen yksityiskohta tunnistettavissa. Pohdinnassa esitetään tulkinta tulosten

ilmenemisestä jokaiseen tutkimuskysymykseen, ja esitetään ehdotuksia jatkotutkimukselle.

51

Tutkimus ei ole saanut ulkopuolista rahoitusta, joka on rehellisyyden nimessä todettu

raportissakin.

Tämän tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttivat monet tekijät kirjallisuuskatsauksen

työprosessin aikana. Haasteina laadun arvioinnille asetti Joanna Briggs Instituutin tutkimusten

metodologisen laadun arvioinnin kriteeristöt, koska kaikille tutkimuksille ei löytynyt heti

yksiselitteisesti oikeaa kriteeristöä. Kaksi eri arvioijaa valitsi alun perin osalle tutkimuksista eri

kriteeristöt, koska jotkin tutkimukset olisi voitu arvioida käyttäen useampaa kuin yhtä

kriteeristöä. Tämä aiheutti lisätyötä, koska ensin täytyi neuvotella mitä kriteeristöä käytettäisiin,

ja sen jälkeen toinen arvioija joutui tekemään arviointinsa uudelleen.

Tutkimukset sisältävät tuoretta tietoa sairaalakaatumisten kustannusten muodostumisesta.

Kaatuminen sinänsä on samalla lailla ymmärretty tapahtuma kaikissa maissa. Siksi keskustelu

ja raportointi kustannusten muodostumisesta on selkeää ja yleistettävää. Taloudellinen tilanne

kuitenkin vaihtelee hyvin paljon eri maissa. Myös terveydenhuollon palveluiden järjestäminen

tapahtuu resurssien mukaan. Köyhemmissä maissa esimerkiksi interventioiden ja koulutuksen

järjestämiseen ei välttämättä ole samanlaista mahdollisuutta olemattoman rahoituksen vuoksi.

Lisäksi julkisen terveydenhuollon tarjoamat palvelut voivat erota toisistaan hyvinkin paljon, ja

eroja sairaaloiden välillä myös saman maan sisällä voi esiintyä. Esimerkiksi Hirosen ym. (2015)

tutkimuksessa oli todettu, että vaikka joissakin aiemmissa tutkimuksissa on kohdennettu

tarkastelu kaatumisiin liittyviin lisäkustannuksiin, tuloksia ei voida suoraan verrata Japanin

sairaaloihin terveydenhuoltojärjestelmissä olevien erojen vuoksi (Hirose ym. 2015).

Tähän tutkimukseen valikoituneiden artikkelien aineistoihin sisältyvä informaatio oli koottu

samankaltaisista lähteistä, eli sairaaloiden sisäisistä sähköisistä haittatapahtumaraporteista,

potilaiden hoitotiedoista, ja diagnoosi- ja laskutuskoodeihin liitetyistä toimintokohtaisista

summista. Tulokset ovat sen vuoksi viitteitä antavasti yleistettävissä, mutta

raportointijärjestelmissä voi olla systemaattisen pienenkin eroavaisuuden vuoksi merkittävä

kokonaisvaikutus euromääräisiin lopputuloksiin. Lisäksi yhdessä artikkelissa tietoa oli kerätty

haastattelemalla potilaita (Haines ym. 2013), mikä vaikuttaa luotettavuuteen heikentävästi

palvellun tarjoajien kustannusnäkökulmasta tarkasteltuna.

Terveysministeriön osallisuus (Hirose ym. 2015) ja valvonta, sekä systemaattisen

haittatapahtumien raportointijärjestelmän käyttäminen lisää luotettavuutta. Tapahtumien

52

kirjaamiskulttuuri voi kuitenkin vaihdella sairaalakohtaisesti, jopa eri osastoilla, joten

yleistettävyyttä ei voida tutkimusten välillä sanoa vahvaksi ilman tarkempaa perehtymistä

alkuperäisiin aineistoihin ja tutkimuksen analyysiin.

Konkreettisten kustannusten vertaaminen on sinänsä helppoa ja suoraviivaista valuutan

muunnosten jälkeen, ja eurojen vertaaminen toisiinsa tuntuu selkeältä. Kuitenkin on tärkeä

tiedostaa, että esimerkiksi pelkkiä sairaalassa kaatuneen potilaan keskimääräisten

hoitokustannusten vertaaminen antaa liian suppean ja hajanaisenkin kuvan kaatumisten

vaikutuksista terveydenhuollon kustannuksille. On tarpeen ottaa huomioon myös samassa

sairaalassa hoidettujen samankaltaisten potilaiden hoidon kustannuksia, jotka eivät ole

kaatuneet. Kirjallisuuskatsauksen yleistettävyys olisi lisääntynyt, mikäli tutkimuksia olisi

valikoitunut myös Pohjoismaista, sekä maantieteellisesti laajemmalta alueelta.

Validiteetti tarkoittaa sitä, onko käytetty tutkimusmenetelmä mitannut haluttua asiaa. Tässä

tutkimuksessa kirjallisuuskatsaus oli oikea menetelmä selvittää sairaalakaatumisten

kustannuksia yleisellä tasolla. Yksittäisen sairaalan potilaiden kaatumisten tutkiminen ei olisi

antanut haluttua informaatiota vaan suppeamman ja hyvin rajatun kuvan yhden

sairaanhoitopiirin alueella olevan yksittäisen sairaalan tilanteesta. Tämä olisi heikentänyt

tulosten yleistettävyyttä merkittävästi. Katsauksessa saatiin vastaukset kaikkiin kolmeen tässä

tutkimuksessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Tulosten validiteettia tarkastellessa on tärkeää,

että analysoitu aineisto, tutkimusmenetelmät ja tulokset oikeuttavat tutkijan tekemät

johtopäätökset ja väitteet. Tässä tutkimuksessa esitetyt johtopäätökset perustuvat katsauksessa

saatuihin tuloksiin ja on esitetty lukijalle selkeästi.

Tämän tutkimuksen reliabiliteetti tässä hetkessä on hyvä. Koko tutkimusprosessi on kuvattu

niin, että lukija näkee tutkijan tekemät ratkaisut ja tiedon käsittelyn prosessin eri vaiheissa.

Taulukot havainnollistavat ja selittävät eri vaiheita visuaalisesti. Tiedonhaku, prosessin kulku

ja tulokset on esitetty rehellisesti, ja jokainen vaihe on tämän raportin perusteella toistettavissa

milloin tahansa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymykset ovat niin selkeät, että niissä

ei ole tulkinnanvaraa. Vastaukset voidaan esittää monella eri tavalla, mutta sisältö olisi joka

tapauksessa sama. On kuitenkin huomattava, että tämä kirjallisuuskatsaus on aikaan sidottu, ja

kun kirjallisuushaku tehdään eri vuosilta, erityisesti sairaalakaatumisten lasketut kustannusten

summat vaihtuvat tutkimusvuosien mukaan.

53

Uhkina tämän tutkielman tekemiselle oli aikataulussa jälkeen jääminen, motivaation laskeminen

ja laadun heikkeneminen, mutta suunniteltu aikataulu ja säännölliset ohjaustapaamiset

ehkäisivät tämän tapahtumista. Käytetyt menetelmät olivat järkeviä haluttujen tavoitteiden

saavuttamisen kannalta. Mahdollisuuksina katsaukselle oli saada tarpeellista ja ajankohtaista

tietoa aiheesta tärkeästä näkökulmasta, ja tuoda tätä tutkittua tietoa esille. Vahvuutena

katsaukselle oli selkeä menetelmän prosessimalli, jota oli helppo noudattaa askel askeleelta.

Heikkoutena katsauksen tekemiselle oli se, että joka maassa on käytössä erilaiset

raportointijärjestelmät, eikä tarkkaa tietoa kustannusten kirjautumisesta ja tutkimusten

luotettavuudesta voida täysin tutkimusartikkelien perusteella tietää. Tämä vaikuttaa

informaation vertailukelpoisuuteen erityisesti rahasummien kohdalla.

Joanna Briggs Instituutti esittää kirjallisuuskatsauksen metodologisen luotettavuuden

arvioinnille oman kriteeristönsä, joka koostuu 10 kysymyksestä (Liite 4). Tässä

kirjallisuuskatsauksessa on esitetty kolme selkeää tutkimuskysymystä, joihin tulososiossa on

vastattu. Hakustrategia on yleisesti tunnettu kirjallisuuskatsauksen menetelmä, ja haussa

käytetyt tietokannat hoitotieteen alueella yleisesti käytettyjä. Tietoa haettiin yhteensä neljästä

erillisestä tietokannasta, sekä sen lisäksi manuaalihaulla käyden läpi myös valikoitujen

artikkelien sisällysluettelot. Näin kattavan haun ulkopuolelle ei pitäisi olla jäänyt olennaista

tutkimustietoa.

Tutkimusten hyväksymiskriteerit oli muodostettu niin, että tuloksina saatiin tuoretta tietoa.

Lisäksi poissulkukriteereitä noudatettiin täsmällisesti, eikä katsaukseen hyväksytty

tutkimusartikkeleita, jotka eivät vastanneet rajattuihin tutkimuskysymyksiin. Jokaiselle

tutkimukselle valittiin yksilöllisesti käytetyn metodologian mukainen JBI-arviointikriteeristö, ja

tutkimuksen laadun arvioinnin toteutti itsenäisesti kaksi arvioijaa. On kuitenkin otettava

huomioon, että tiedonhaun ja tutkimusartikkelien valinnat otsikko-, tiivistelmä- ja kokotekstin

tasolla teki tutkija yksin.

Raportin kirjoitusvaiheessa tutkija tarkisti jokaisen valuutan muunnoksen kohdalla oikean

valuuttakurssin kahteen kertaan, jotka oli kirjattu ylös 7.4.2018. Tutkimuksen tulokset tukevat

voimassa olevia hoitosuosituksia, jotka pyrkivät lisäämään potilasturvallisuutta. Lisäksi tulokset

tukevat sosiaali- ja terveysalan julkisen sektorin päämäärää tuottaa kansalaisille laadukkaita

terveydenhuollon palveluita kustannustehokkaasti.

54

6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset

Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää terveydenhuollon työyksiköiden

potilasturvallisuuden kehittämisessä ja toiminnan suunnittelussa. Lähiesimiehet voivat

hyödyntää saamaansa tietoa myös hoitajien henkilöstö- ja perehdytyssuunnitelmien

suunnittelussa sekä henkilöstön koulutuksessa. Lisää tutkittua ja luotettavaa tietoa tarvitaan

erityisesti Pohjoismaiden ja Suomen tilanteesta eri-ikäisten potilaiden kaatumisten suhteen

sairaaloissa. Jatkotutkimusehdotuksena olisi tehdä luotettava kartoitus Suomen tilanteesta

eriteltynä sairaalakaatumisten määrät sairaanhoitopiireittäin. On tärkeää kehittää hoitotyön

kirjaamista ja kulttuuria sairaaloissa niin, että saataisiin koottu tieto sairaaloissa tapahtuneista

kaatumisista mahdollisimman kattavasti ja luotettavammin kuin tänä päivänä.

Johtopäätöksinä:

1. Sairaalakaatumisien kustannuksia ei ole tutkittu viime vuosikymmenenä kattavasti missään

maassa. Suomalaista tuoretta ja luotettavaa tutkimustietoa aiheesta ei löydy lainkaan.

2. Kaatuminen sairaalassa aiheuttaa aina lisäkustannuksia, vaikka vammaa ei potilaalle

syntyisikään.

3. Kustannusten suuruus vaihtelee sekä vamman vaikeusasteen, mutta myös sairaalan

erikoistumistason mukaan. Mitä vaikeampi vamma, sitä suuremmat kustannukset. Mitä

enemmän erikoisosaamista sairaalassa on, sitä suuremmat kustannukset. Tämä selittyy sillä, että

myös kalliita diagnostisia tutkimuksia tehdään herkemmin.

4. Lonkkamurtumien hoito ja vakavien vammojen operatiivinen hoito on erityisen kallista.

5. Kaatumisten ennaltaehkäisy vähentää kustannuksia, mikäli preventio- ja interventiotoimet

ovat järjestetty tehokkaasti ja kohdennettu oikein.

Jatkotutkimusehdotuksina:

1. Tarvitaan tarkennettuja tutkimuksia kansallisella tasolla eri sairaanhoitopiireissä. Näin

tunnistetaan sairaalat, joissa kaatumisia on paljon sekä sairaalat, joissa käytetään liikaa tai liian

vähän resursseja potilaiden kaatumistapaturman jälkeisiin diagnostisiin tutkimuksiin. Resurssit

saadaan siten kohdennettua oikeisiin paikkoihin.

55

2. Tarvitaan tietoa myös muiden riskiryhmien kuin iäkkäiden kaatumisista, esimerkiksi lasten

kaatumisista sairaaloissa.

3. Tarvitaan tietoa sairaalakaatumisesta vamman saaneiden potilaiden polikliinisesta hoidosta ja

hoidon kustannuksia, jotta voidaan arvioida paremmin potilaiden sairaalakaatumisten

kokonaiskustannuksia.

56

LÄHTEET

AHRQ 2013. Agency for healthcare research and quality. Programs. Hospital resources.

Preventing falls in hospital.

https://www.ahrq.gov/professionals/systems/hospital/fallpxtoolkit/fallpxtk5.html. Luettu

10.9.2018.

Baris VK, Intepeler SS & Yeginboy EY. 2018. The cost of serious patient fall-related injuries

at hospitals in Turkey: A matched case-control study. Clinical Nursing Research 27(2), 162-

179.

Basic D & Hartwell TJ. 2015. Falls in hospital and new placement in a nursing home among

older people hospitalized with acute illness. Clinical Interventions in Aging (10), 1637-1643.

Buja A, Saieva AM, Vinelli A, Cacco RM, Ottolitri K, De Battisti E, Dario C & Baldo V. 2016.

Adverse event reporting and patient safety at a University Hospital: Mapping, correlating and

associating events for a data-based patient risk management. International Journal of Risk &

Safety in Medicine 28(3), 163-170.

Dunne TJ, Gaboury I & Ashe MC. 2014. Falls in hospital increase length of stay regardless of

degree of harm. Journal of Evaluation in Clinical Practice 20(4), 396-400.

Fields J, Alturkistani T, Kumar N, Kanuri A, Salem DN, Munn S & Blazey-Martin D. 2015.

Prevalence and cost of imaging in inpatient falls: the rising cost of falling. Clinico Economics

and Outcomes Research 7, 281-286.

Fonda D, Cook J, Sandler V & Bailey M. 2006. Sustained reduction in serious fall-related

injuries in older people in hospital. The Medical Journal of Australia 184, 379-382.

Galbraith JG, Butler JS, Memon AR, Dolan MA & Harty JA. 2011. Cost analysis of a falls-

prevention program in an orthopaedic setting. Clinical Orthopaedics and Related Research 469,

3462-3468.

Gettens S & Fullbrook P. 2015. Fear of falling: association between the Modified falls efficacy

scale, in hospital falls and hospital length of stay. Journal of Evaluation in Clinical Practice

21(1), 43-50.

Green CM, Zeiton M, Foulkes K & Barrie J. 2014. The inpatient fracture neck of femur: An

important subgroup of patients. Injury 45(12), 1946-1949.

Haatainen K, Roine R, Aaltonen L-M & Kinnunen M. 2017. Asiat eivät hoidu itsestään –

potilasturvallisuuskierroilla havaittua. Suomen lääkärilehti 72(1-12), 58-59.

Haines TP, Hill AM, Hill KD, Brauer SG, Hoffman T, Etherton-Beer C & McPhail SM. 2013.

Cost effectiveness of patient education for the prevention of falls in hospital: economic

evaluation from a randomized controlled trial. Medicine (11), 135-146.

https://www.ahrq.gov/professionals/systems/hospital/fallpxtoolkit/fallpxtk5.html

57

Hartikainen S & Antikainen R. 2018. Tunnista kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet.

http://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/2018/vain-verkossa/tunnista-kaatumisvaaraa-lisaavat-

laakkeet. Luettu 15.8.2018.

Hawker S, Payne S, Kerr C, Hardey M & Powell J. 2002. Appraising the evidence: reviewing

disparate data systematically. Qualitative Health Research 12(9), 1284-1299.

Healey F, Scobie S, Oliver D, Pryce A, Thomson R & Glampson B. 2008. Falls in English and

Welsh hospitals: a national observational study based on retrospective analysis of 12 months of

patient safety incident reports. Quality and Safety in Health Care 17, 424-430.

Helsingin julistus. 2017. Lääkäriliitto. Lääkärin etiikka.

https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/helsingin-julistus/ Luettu 16.8.2018.

Hirose M, Nakabayashi N, Fukuda S, Yamaguchi S, Igawa M, Egami K, Honda J & Shima H.

2015. Additional medical costs due to hospital-acquired falls. Journal of Patient Safety 00(00),

1-7.

Hoitotyön tutkimussäätiö 2018. Näyttöön perustuva toiminta. Kriittinen arviointi.

https://www.hotus.fi/jbi-fi/kriittinen-arviointi. Luettu 25.7.2018.

Inkinen R. 2012. Kaatumisten ehkäisy sairaalassa, hoitolaitoksissa ja kotona. THL

Teemakatsaus 2/2012.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125511/kaatumiset%201.pdf?sequence=1.

Luettu 29.10.2017.

Joanna Briggs Instituutti 2018. The University of Adelaide.

https://joannabriggs.org/about.html. Luettu 25.7.2018.

Karani MV, Haddad Y & Lee R. 2016. The role of pharmacists in in preventing falls among

America`s older adults. Frontiers in Public Health 9(4), 250.

Karinkanta S & Pajala S. 2015. Kaatumisten ehkäisy – keskeinen osa osteoporoosia sairastavan

murtumien ehkäisyä. Fysioterapia 62, 38-43.

Karinkanta S & Tuomela J. 2015. Liikuntaharjoittelulla tehoa osteoporoosin omahoitoon ja

kuntoutukseen. Fysioterapia 62, 28-33.

Käypä hoito 2017. Suositukset. Lonkkamurtuma.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50040/ Luettu 15.9.2018

Morello R, Barker AL, Watts JJ & Haines T. 2015. The extra resource burden of in-hospital

falls: A cost of falls study. The Medical Journal of Australia 203(9), 367.e1-367.e8.

http://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/2018/vain-verkossa/tunnista-kaatumisvaaraa-lisaavat-laakkeet

http://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/2018/vain-verkossa/tunnista-kaatumisvaaraa-lisaavat-laakkeet

https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/helsingin-julistus/

https://www.hotus.fi/jbi-fi/kriittinen-arviointi

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125511/kaatumiset%201.pdf?sequence=1

https://joannabriggs.org/about.html

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50040

58

Morello RT, Barker AL, Haines T, Zavarsek S, Watts JJ, Hill K, Brand C, Sherrington C, Wolfe

R, Bohensky M & Stoelwinder J. 2013. In-hospital falls and fall-related injuries: a protocol for

a cost of fall study. Injury Prevention 19(5), 363.e1-363.e6.

Morello R, Barker A, Zavarsek S, Watts JJ, Haines T, Hill K, Sherrington C, Brand C, Jolley D

& Stoelwinder J. 2012. The 6-PACK programme to decrease falls and fall-related injuries in

acute hospitals: protocol for an economic evaluation alongside a cluster randomized controlled

trial. Injury Prevention 18(2).

Mustajoki P, Kinnunen M & Aaltonen L-M. 2014. Kaatumisia voidaan vähentää sairaaloissa

ja laitoksissa. Potilaan lääkärilehti. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/kaatumisia-

voidaan-vahentaa-sairaaloissa-ja-laitoksissa/ Luettu 29.10.2017.

Nuckols TK, Needleman Jm Grogan TR, Liang LJ, Worobel-Luk P, Anderson L, Czypinski L,

Coles C & Walsh CM. 2017. Clinical effectiveness and cost of a hospital-based fall prevention

intervention. The Journal of Nursing Administration 47(11), 571-580.

Nürnbergin säännöstö. 2013. Lääkäriliitto. Lääkärin etiikka.

https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/nurnbergin-saannosto/ Luettu 16.8.2018.

Oliver D, Killick S, Even T & Willmott M. 2008. Do falls and falls-injuries in hospital indicate

negligent care – and how big is the risk? A retrospective analysis of the NHS ligitation authority

database of clinical negligence claims, resulting from falls in hospitals in England 1995 to 2006.

Quality Safety Health Care 17(6), 431-436.

Pappas SH. 2008. The cost of nurse-sensitive adverse events. The Journal of Nursing

Administration 38(5), 230-236.

Potilasvakuutuskeskus 2018. Potilasvahinkoraportti 15.8.2018. Korvattavien vahinkojen

lukumäärät sattumis- ja ratkaisuvuosittain.

Prisma 2009. Prisma Statement. Prisma 2009 Checklist. http://prisma-

statement.org/prismastatement/Checklist.aspx. Luettu 26.7.2018.

Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585.

Pyykkö I & Jäntti P. 2014. Ikähuimaus ja tasapainon hallinta. Suomen lääkärilehti 69(47),

3181-3187.

Savela S, Komulainen P, Sipilä S & Strandberg T. 2015. Ikääntyneiden liikunta – minkälaista

ja mihin tarkoitukseen? Duodecim 131(18), 1719-1725.

Sote-uudistus 2015-2019. Sosiaali- ja terveysministeriö.

http://stm.fi/documents/1271139/1332838/Sote-uudistuksen+tietolehtinen+9_2015/a6f19294-

ea52-4c47-b13f-ba15c571e843. Luettu 5.11.2017.

Sotkanet. 2005-2018. Tilasto- ja indikaattoripankki. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.

https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s06MAAA=&region=s07MBAA=&year=sy

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/kaatumisia-voidaan-vahentaa-sairaaloissa-ja-laitoksissa/

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/kaatumisia-voidaan-vahentaa-sairaaloissa-ja-laitoksissa/

https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/nurnbergin-saannosto/

http://prisma-statement.org/prismastatement/Checklist.aspx

http://prisma-statement.org/prismastatement/Checklist.aspx

http://stm.fi/documents/1271139/1332838/Sote-uudistuksen+tietolehtinen+9_2015/a6f19294-ea52-4c47-b13f-ba15c571e843

http://stm.fi/documents/1271139/1332838/Sote-uudistuksen+tietolehtinen+9_2015/a6f19294-ea52-4c47-b13f-ba15c571e843

https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s06MAAA=&region=s07MBAA=&year=sy4rBwA=&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=201802280718

59

4rBwA=&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-

SNAPSHOT&buildTimestamp=201802280718. Luettu 6.9.2018

Spetz J, Brown DS & Aydin C. 2015. The economics of preventing hospital falls. The Journal

of Nursing Administration 45 (1), 50-57.

Suomen virallinen tilasto (SVT) 2016. Tilastokeskus. Kuolemansyyt. Kaatuminen yleisin

tapaturmakuoleman syy. https://www.stat.fi/til/syyt/2015/ksyyt2015_2016-12-

30_kat_005_fi.html. Luettu 24.7.2018.

Tapaturmakatsaus. 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri.

https://thl.fi/tilastoliite/tapaturmat/alueraportit/2017/sairaanhoitopiiri/Pohjois-Savo.pdf. Luettu

15.8.2018.

Tchouaket E, Dubois CA & D`Amour D. 2017. The economic burden of nurse-sensitive adverse

events in 22 medical-surgical units: retrospective and matching analysis. Journal of Advanced

Nursing 73(7), 1696-1711.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

THL 2018. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Ikääntyneiden tapaturmat.

https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-

edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/ikaantyneiden-tapaturmat. Luettu 5.8.2018.

Trepanier S & Hilsenbeck J. 2014. A hospital system approach at decreasing falls with injuries

and cost. Nursing Economics 32(3), 135-141.

Towne SD, Ory MG & Smith ML. 2014. Cost of fall-related hospitalizations among older

adults: Environmental comparisons from the 2011 Texas hospital inpatient discharge data.

Population Health Management 17(6), 351- 356.

Weycker D, Li X, Barron R, Bornheimer R & Chandler D. 2016. Hospitalizations for

osteoporosis-related fractures: Economic Costs and Clinical Outcomes. Bone reports 30(5),

186-191.

WHO 2018. News. Falls. World Health Organization. http://www.who.int/news-room/fact-

sheets/detail/falls. Luettu 5.8.2018.

Zecevic AA, Chesworth BM, Zaric GS, Huang Q, Salmon A, McAuslan D, Welch R & Brunton

D. 2010. Estimating the cost of serious injurious falls in a Canadian acute care hospital.

Canadian Journal on Aging 31(2), 139-147.



https://www.stat.fi/til/syyt/2015/ksyyt2015_2016-12-30_kat_005_fi.html

https://www.stat.fi/til/syyt/2015/ksyyt2015_2016-12-30_kat_005_fi.html

https://thl.fi/tilastoliite/tapaturmat/alueraportit/2017/sairaanhoitopiiri/Pohjois-Savo.pdf

https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/ikaantyneiden-tapaturmat

https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/ikaantyneiden-tapaturmat

http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/falls

http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/falls

Liite 1. (1/3)

Liitetaulukko 1 jatkuu

Liitetaulukko 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset ja laadunarviointi

Tekijät, vuosi, maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto ja tutkimusmenetelmät

Keskeiset tulokset Laatu

Baris ym. 2018. Turkki.

Laskea sairaalakaatumisista johtuvien vammojen aiheuttamat lisäkustannukset ja sairaalassaolopäivät.

N=39 / tapausryhmä

N=39 / kontrolliryhmä yhteensä 28 sairaalassa

Tapaus-kontrollitutkimus.

Sairaalakaatumisesta aiheutuneen vakavan vamman kustannus on laskettu olevan US$3,302.60 ja sairaalassaolopäiviä 14.61 lisää/potilas.

JBI 7/9

Fields ym. 2015. USA.

Kvantifioida sairaalakaatumisista johtuvien kuvantamistutkimusten prevalenssi, luonne ja kustannukset.

N=530 kaatunutta

Retrospektiivinen kohorttitutkimus vuosien 2008-2010 välillä.

Kaatuneista 262 potilasta kuvattiin, joista 82%:lla ei löytynyt tutkimuksista vammaa. Kuvantamiskustannukset olivat $160,897, josta 63% ($100,700) pään CT-kuvantamisista.

JBI 6/9

Galbraith 2011. Irlanti.

Tutkia kaatumisen ehkäisyohjelman vaikutuksia sairaalakaatumisten esiintyvyyteen ja kaatumisista aiheutuviin vammoihin ortopedisella osastolla.

N=85 kaatunutta vuosi ennen interventiota, N=52 kaatunutta vuosi intervention jälkeen.

Vuosien 2003-2009 välillä.

Prospektiivinen kohorttitutkimus.

Kaatumisten kustannukset ennen interventiota $117 754,12, joissa 4 lonkkamurtumaa ja intervention jälkeen kustannukset $811,70, ei lonkkamurtumia.

JBI 9/11

Haines ym. 2013. Australia.

Tutkia ja arvioida kaatumisten ehkäisyyn kohdistuvan potilasohjauksen kustannuksia ja hyötyjä sairaalaolosuhteissa.

Analyysin pohjana käytetty RCT-tutkimuksen aineistoa, jossa N=1206 potilasta.

Lyhytaikaiset kustannukset kaatumisesta voivat olla jopa A$14,591. Kustannukset A$526, jotta potilaasta ei tulisi kaatujaa, A$294 jotta yksi kaatuminen saadaan estettyä. 52%:n todennäköisyydellä ehkäisy on tehokkaampaa ja tuo säästöjä. Tulkinta: jotta näin olisi, kaatumisia pitää olla normaalioloissa vähintään 4%:lla potilaista.

JBI 10/11

JBI 9/11

Liite 1. (2/3)


Hirose ym. 2015. Japani.

Tutkia sairaalakaatumisista aiheutuvia sairaanhoidon lisäkustannuksia.

N=1190 ja N=1790

Retrospektiivinen tutkimus 2 opetussairaalasta.

Kaatumisen jälkeiset kustannukset vähäisissä vammoissa 364+-2129 USD ja 114+-124 USD, vakavissa vammoissa 4336+-3645 USD ja 2267+-2811 USD. Suurimmat kustannukset aiheutuivat leikkaushoidosta, kuvantamistutkimuksia oli määrällisesti enemmän.

Morello ym. 2013. Australia.

Määrittää protokolla sairaalakaatumisista aiheutuvien hoitopäivien määrän ja sairaalahoidon kustannusten arviointiin.

PROTOKOLLA LIITTYEN MORELLON YM. (2015) TUTKIMUKSEEN!

Prospektiivinen tutkimus osana 6-PACK projektia.

Kaatumisista voi aiheutua mustelmia, ruhjeita, turvotusta, haavoja, sijoiltaanmeno, venähdys, murtuma, päävamma, hematooma. Sairaalapäivien määrän arviointi on olennaista kustannuksia arvioitaessa.

-


Kvantifioida sairaalakaatumisista ja niiden vammoista aiheutuneet hoitopäivät ja kustannukset.

RCT-tutkimus

N=6 sairaalaa

N=12somaattisen ja kirurgisen hoidon osastoa.

21 673 potilaalta ja 27 026 uloskirjauksesta kerättiin 15 kuukauden aikana tiedot sairaalakustannuksista.

Sairaalakaatuminen lisää hoitopäiviä keskimäärin 8 päivää ja kustannuksia noin $6669. Lisäksi kaatumiseen liittyvä vamma aiheuttaa keskimäärin 4 lisäpäivää sairaalahoitoa ja $4727 lisäkustannukset.

JBI 7/9


Tarkastella esitetyn protokollan hyötyä kustannustehokkuuden arvioinnissa kaatumisten ehkäisyssä.

PROTOKOLLA LIITTYEN MORELLON YM. (2015) TUTKIMUKSEEN!

Mikäli protokollan toimivuudesta saadaan näyttöä, sitä voidaan jatkossa hyödyntää ja käyttää kaatumisten ehkäisyn tutkimuksissa ja niihin liittyvissä taloudellisissa arvioinneissa.

-


KORJAUS JULKAISTUUN TUTKIMUKSEEN!

ARTIKKELIA EI OLE LASKETTU KIRJALLISUUSKATSAUKSEN KOKONAISMÄÄRÄÄN!

- -

Liite 1. (3/3)

Nuckols ym. 2017. USA.

Arvioida sairaanhoitajien kaatumisten ehkäisyn (kuuluu joka tunti tehty kierto) intervention kliinistä vaikutusta ja kustannuksia.

N=2 sairaalaa

Taloudellinen arvio, tapaus-kontrolli tutkimus, tutkimuksen kesto 1-1,5 vuotta.

Toisessa sairaalassa kaatumiset vähenivät, toisessa eivät. Kustannukset vähenevät odottamattomasti 67.9-72.2%:n todennäköisyydellä, koska hoitajien ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa kaatumisiin liittyviin toimintoihin.

JBI 9/11

Oliver ym. 2008. Englanti.

Tutkia sairaalakaatumisten, potilasvahinkoilmoitusten ja maksettujen korvausten yhteyttä ja määrää.

Retrospektiivinen analyysi NHSLA: tietokannan valituksista vuosilta 1995(huhtikuu)-2006(helmikuu).

668 tapauksesta 646 täyttivät hyväksymiskriteerit. Näistä 479 oli loppuun käsitelty. 290 tapausta liittyi sairaalakaatumisiin, niistä oli maksettu korvausta yhteensä £ 6 200 737.

JBI 7/11

Pappas 2008. USA.

Kuvata hoitotyön johtajille metodologia haittatapahtumien kustannusten ja tehokkaan hoitajien määrän laskemiseen

Retrospektiivinen analyysi sairaalan tietokannoista

N=2 sairaalaa, 6 osastoa, 2495 potilasta

Kaatumisen seurauksena kustannukset nousivat ei-kirurgisilla 648$ ja kirurgisilla potilailla 328$, vamman synnyttyä kustannus/tapaus lisääntyi 1750$.

JBI 9/11

Tchouaket ym. 2017. Kanada.

Arvioida hoitosensitiivisten haittatapahtumien ekonomista taakkaa.

Retrospektiivinen analyysi

N=2699 potilastapausta 11 sairaalassa Quebecissa, 22 somaattista-kirurgista osastoa, välillä 2008(heinäkuu) - 2009 (elokuu)

Haittatapahtumista 166 potilaalle aiheutui lähes 1300 sairaalapäivää, joista aiheutui yli 600 000CA$ lisäkustannukset.

JBI 8/11

Zecevic 2010. Kanada.

Arvioida kaatumisista aiheutuvien vakaviin vammoihin liittyviä keskimääräisiä sairaalakustannuksia ja potilaiden sairaalassaoloaikaa (LOS) akuuttiosastolla.

Retrospektiivinen analyysi, välillä 2005 (huhtikuu) – 2008 (lokakuu).

N=37 kaatunutta ja N=2113 verrokkia.

Kaatumisen vuoksi vakavan vamman saaneen potilaan hoidon keskim. kustannukset olivat 44203 CAD$, verrokkipotilaan 13507CA$, LOS 45 vs.11 päivää. Vakava vamma aiheuttaa 30696CA$ lisäkustannukset.

JBI 10/11

Liite 2. (1/2)


Liitetaulukko 2. Kirjallisuuskatsauksesta hylätyt tutkimukset

Tekijät, vuosi, maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto ja tutkimusmenetelmät

Keskeiset tulokset

Basic & Hartwell 2015. Australia.

Tutkia sairaalakaatumisen ja hoitolaitokseen sijoittamisen yhteyttä.

N=2945 akuuttiosastolta koitutunutta potilasta

Kaatuneet tai vamman saaneet potilaat sijoitettiin todennäköisemmin hoitolaitokseen. Myös sairaalassaoloaika oli kaatuneilla pidempi.

Buja ym. 2016. Italia.

Tutkia haittatapahtumia ja potilasturvallisuutta riskien hallinnan tueksi.

N=64 osastoa

Kaatumisilla positiivinen korrelaatio sairaalassaoloaikaan, sairaalassaololla taas käänteinen vaikutus valitusten määrään.

Dunne ym. 2014. Kanada.

Tutkia ja verrata sairaalassaoloajan pituutta potilaiden, jotka ovat kaatuneet, ja potilaiden, jotka eivät ole kaatuneet sairaalassa välillä.

Haittatapahtumarekisteri ja kotiutusrekisteri, marras- 2009 – elokuu 2011.

N=292 potilasta N=330 kontrollipotilasta

Kaatuminen sairaalassa pidentää potilaan sairaalassaoloaikaa huolimatta kaatumisesta aiheutuneen vamman/haitan vakavuudesta.

Gettens & Fulbrook 2015. Australia.

Tutkia kaatumispelon, kaatumisriskin, sairaalassa kaatumisten ja sairaalassaoloajan pituuden yhteyttä.

N=1 sairaala N=141 potilasta 6kk:n aikana

Sairaalassa tapahtuneilla kaatumisilla on selvä yhteys MFES-mallin alhaiseen pistelukemaan sekä merkittävästi pidentyneeseen sairaalassaoloaikaan.

Green ym. 2014. Englanti.

Tutkia sairaalassa reisiluunpään murtuman saaneita potilaita.

Kaksi rekisteriä, joista tiedot reisiluun murtumista tammi- 2012- kesäkuu 2013

N=40 potilasta

Sairaalassa kaatuneilla potilailla on suurentunut riski reisiluun murtuman leikkaushoidon viivästymiseen ja kuolemaan kuin kotioloissa kaatuneilla potilailla.

Healey ym. 2008. Englanti.

Tutkia englantilaisten ja walesilaisten potilaiden kaatumisia sairaaloissa.

Potilaiden haittatapahtumarekisteri, 12kk:n aineisto syys- 2005 – elokuu 2006.

N=472 organisaatiota N=206 350 kaatumista

2/3 kaatumisissa ei aiheudu potilaalle hoidettavaa vammaa/haittaa, noin 1/3 aiheutuu pieni haitta, 3,6%:lle kohtalainen haitta ja 0,6%:lle vakava haitta (aineistossa 26 kuolemaa).

Liite 2. (2/2)

Spetz ym. 2015. USA.

Arvioida kaatumisten ehkäisystä saatuja kustannussäästöjä, jotka saadaan aikaiseksi hoitajien toimilla.

Kirjallisuuskatsaus ja taloudellinen arvio, esitetty ROI=return of investment.

Kaatumisten ehkäisyn ohjelmat voivat vähentää hoidon kustannuksia, mutta usein kaatumisten ehkäisyyn investoitu summa on suurempi kuin potentiaalinen säästö kaatumisten ehkäisystä.

Trepanier & Hilsenbeck 2014. USA.

Tutkia standardoidun kaatumisen ehkäisymallin vaikutuksia.

N=11 osavaltiota N=50 sairaalaa

Standardoidun kaatumisen ehkäisymallin käyttöönotto vähensi kahden vuoden jälkeen lähes 60% sairaalakaatumisia, mahdollinen säästö jopa 776 064 US$ (2013)

Towne ym. 2014. USA.

Tutkia ikääntyneiden potilaiden sairaalakustannuksia kaatumisiin liittyvissä vammoissa.

Teksasin sairaaloiden kotiutumisrekisterit vuodelta 2011.

N=70 747 potilasta

Kustannukset alle 49-vuotiailla keskimäärin 41 215 US$, yli 50-vuotiailla 51 057 US$. Alle 49-vuotiaiden lonkkamurtuman hoito on kalliimpaa kuin yli 50-vuotiaiden (ei välttämättä aiheutunut kaatumisesta)

Liite 3. (1/2)


Liitetaulukko 3. Sisällönanalyysia sairaalakaatumisten kustannuksista; pelkistyksiä ja

alakategoriat

Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus Alakategoria

”higher nurse staffing” Korkeampi hoitajien

miehitys

Hoitajien

henkilöstökustannukset

”RN staffing” Rekisteröityjen

hoitajien määrä

”additional nurse hours per

patient day”

Lisätyt

hoitajaresurssit

tunteina potilaspäivää

kohden

”hospital stay” Sairaalajakso Sairaalajakson pituus

”length of stay”=LOS Hoitojakson pituus

”injurious fall”

Vaurioittava

kaatuminen

Vamman hoito

”fall-related injury”

Kaatumiseen liittyvä

vamma

”operational costs”

Kirurgisen hoidon

kustannukset

Leikkaussalikustannukset

”pelvic fracture” Lantion murtuma

”computed tomography” CT,

tietokonetomografia


”imaging” Kuvantaminen

”MRIs”

”X-rays”

Magneettitutkimukset

Röntgentutkimukset

“structured education” Järjestelmällinen

perehdytys

Hoitohenkilökunnan

kouluttaminen

“information on adequate

footwear etc.”

Riittävien jalkineiden

ym. käytön

informointi

Liite 3. (2/2)

“negligence claims” Huolimattomuudesta

johtuvat vaatimukset

Vakuutuskorvaukset

“delay in diagnosis” Diagnoosin

viivästyminen

“nonslip mats” Liukuestematot Materiaalikustannukset

“medication” Lääkitykset

“injections” Injektiot

“meals per day” Päivittäiset ruuat

“patient education” Potilaiden ohjaaminen Potilasohjaus

“transfer to an acute ward” Siirto akuuttiosastolle Potilassiirrot

“documentation in medical

records”

Potilaskertomuksen

kirjaaminen


“screening for falls risk” Kaatumisriskin

arviointi

“evaluate a need for further

examination”

Tarvittavien

jatkotutkimusten

määrittäminen


tarpeesta

“task force” Työryhmä Infrastruktuurikustannukset

“hourly rounding” Tunnittaiset kierrot

Liite 4. (1/1)

Liitetaulukko 4. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle katsaukselle

1. Onko katsauksen kysymys selvästi ja yksiselitteisesti esitetty?

2. Oliko hakustrategia asianmukainen?

3. Olivatko käytetyt tiedon lähteet riittäviä?

4. Olivatko sisäänottokriteerit asianmukaiset verrattuna tutkimuskysymykseen?

5. Olivatko tutkimusten arviointikriteerit asianmukaiset?

6. Toteuttiko tutkimusten kriittisen arvioinnin itsenäisesti vähintään kaksi arvioijaa?

7. Käytettiinkö tietojen uuttamisvaiheessa menetelmiä virheiden minimoimiseksi?

8. Käytettiinkö tutkimustulosten yhdistämisessä asianmukaisia menetelmiä?

9. Tukevatko tutkimusten tulokset tehtyjä suosituksia?

10. Ovatko linjaukset lisätutkimuksista asianmukaiset?

Documents

POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET · Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset. Kirjallisuuskatsaus. Pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 4 liitettä (8 sivua)