Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustajaMaanantaina 11. joulukuuta 2006 N:o 12 • 51. vuosikerta

Ensimmäinen suomenkielinenjouluevankeliumi

Ensi vuonna vietetään Mikael Agrico-la-vuotta. Hänen kuolemastaan tuleekuluneeksi 450 vuotta. Agricola suo-mensi raamatun, jonka jouluevanke-liumi on vuodelta 1548.

Se tapahtui siis niinä päivinä, että ykskäsky uloskävi keisarilt Augustukselta, et-tä kaikki maailma piti veroliseksi lasketta-man. Ja tämän veron laskemus oli ensim-mäinen ja silloin tapahtui, koska Kyreniusoli valtamies ylitse Syyrian maan.

Ja menit itsekukin kaupunkihins anta-maan heidäns arvattaa. Niin myös JoosefGalileast Nazaretin kaupunkist ylösmeniJuudeaan Daavidin kaupunkiin, jota kut-

sutaan Beetlehem, sillä että hän oli Daa-vidin huoneest ja perehest, että hänenpitäis myös itsens arvauttaman Marianhänen kihlatun emäntäns kanssa, joka oliraskas.

Niin tapahtui heidän siellä ollesans, et-tä synnyttämisen päivät tulit täytetyksi. Jahän synnytti pojan, hänen esikoisens, jakääri hänen kapaloihin ja laski hänen sei-meen, sillä ettei ollut heille sijaa majasa.

Ja paimenet olit samas paikkakunnasvalvaden pellolla laumans ylitse, jotkavartioitsit yöllä heidän karjaans. Ja katso,Herran enkeli seisoi heidän tykenäs, jaHerran kirkkaus heitä ympärinsvalgisti, jahe peljästyit suurella pelgolla. Ja sanoiheille enkeli:

”Älkää te peljätkö, sillä katso, minä il-motan teile suuren ilon, joka tuleva onkaikelle kansalle. Sillä että teile ompi tä-

näpänä syntynyt Vapahtaja, joka ompiHerra Kristus Daavidin kaupungis. Ja tä-mä on teille merkki: te löydät lapsen ka-paloihin käärittyn, pantuna seimeen.”

Ja kohta oli enkelin kansa suuri taivaa-lisen sotavägen joukko, jotka kiitit Juma-lata ja sanoit: ”Kunnia olkoon Jumalankorkiuksis ja maasa rauha ja inhimisis hy-vä tahto.”

LUUKAS 2: 1-14

Jeesuksen syntymäikoni.

Aaton aikaanPyrähti kai pesäkoloonlintulaudan talitintti.Saapuu taloon, tanhuallejuhla, tuoksuu hyasintti.Mietin mielipaikallanielämäämme, ystäviä.Muistan hengessäni heitä,poistuneita, nykyisiä.

Kajastus käy kaamokseemme,kerrataan taas joulun taru.Hopeisen saa kuusi hohteen,kultauksen kasvi karu.Valot välkehtivät yöstä,lapsuutemme laulut soivat.Menneen merkitystä kansattähden alla arvioivat.

Tuota kansat tutkailevatkatsellessaan seimen lastamihin piltit päätyvätkäänMariaisten tuudinnasta.Huominen jää hunnun taakse,moni kohtaa kärsimystä –lisänneekö vuotten kiertoihmiskunnan kärsimystä?

Jospa joulun kertomastahuomispäiviin mukaan jäisiavoin mieli, lähimmäisyysjoka arjen lämmittäisi!Eripuran ehtyessäyhdistäisi yhteisyys,karttuilisi kaunis sato,ymmärtämys, ystävyys.

ERKKI LEHTINENKallenkartanosta

Karjalan pyhät kertomuksetIrma-Riitta Järvinen on teh-nyt väitöskirjan Laatokan-Karjalan Salmin pitäjän orto-doksisesta legendaperintees-tä. Erinomaisena kertojanaoli Nastja Rantsi Salmista, jo-ka oli jo Martti Haavion löytö.Nastjan joululegendan Joro-salmi on Jerusalem.

Jorosalmissa oli Jumala.Maria tuli synnittä raskaaksiJorosalmissa. Paimenia oli

kaksitoista, ja hän meni pai-menien maahautaan. Sinnehän synnytti lapsen hevosensoimen alle.

Koko maa tuli valkeaksi:lapsella oli joka hiuksen lat-vassa tähti, päivänen paistoipäälakalla ja kuutamoinenotsassa kumotti. Kaikki ihmi-set lankesivat polvilleen. mis-tä tämä ilo tuli, kun tällainenvalo tuli maailmaan!

Paimenet menivät etsi-

mään, mistä tämä ilo tuli,missä se on. Menivät: hevo-sen soimen alle oli syntynytlapsi. Neitsyt Maria oli syn-nyttänyt Luojan. Neitsyt Ma-ria loi marjan kasvamaan, jakaikki köyhät ja rikkaat, javeivät niitä hänelle lahjaksi.Ja silloin soivat taivaallisetkirkonkellot ja laulut, ja enke-lit tulivat vastaanottamaanlasta.

NASTJA RANTSI

11.12.2006

VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 11. joulukuuta 20062

Patentti- ja rekisterihallituksen vahvistamien Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön sääntöjen mukaan Säätiömmetarkoituksena on karjalaisten ja ensisijaisestientisten pyhäjärveläisten taloudellisen jahenkisen toiminnan tukeminen ja kehittäminen.Säätiömme on oikeutettu vastaanottamaanlahjoja, testamentteja ja avustuksia sekä muul-lakin laillisella tavalla kartuttamaan omaisuut-taan, jota on hoidettava huolellisesti ja varat onsijoitettava vakavaraisesti ja turvallisesti.Tarkoitustaan Säätiömme toteuttaa kokoamallayhteen Pyhäjärvellä toimineiden rahastojen,järjestöjen ja yhteisöjen varoja, jakamalla niistäsekä muillakin tavoin hankkimistaan varoistaapurahoja ja yleensä tukemalla sellaista laillistatoimintaa, joka edistää ensisijaisesti entistenpyhäjärveläisten taloudellisen ja henkisentoiminnan kaikinpuolista menestymistä.Hallintoneuvoston suostumuksella voidaan varojakäyttää myös karjalaisten yhteisten asiainhyväksi. Säätiömme hallintoelimiä ovat hallinto-neuvosto ja hallitus. Hallintoneuvostoon kuuluu12 jäsentä ja 6 varajäsentä. Hallitukseen kuuluuviisi jäsentä ja viisi henkilökohtaista varajäsentä.Viidentenä hallituksen jäsenenä on säätiön asia-mies ja varajäsenenään säätiön vara-asiamies.Toki sääntömme määräävät muutakin, muttatässä on niiden keskeisin sisältö, jonka mukaantoimimme. Hallituksen kokouksia on usein, muttahallintoneuvosto kokoontuu käsittelemään asioitaja tekemään päätöksiään helmi-maaliskuussa.

Kun haluamme nähdä kauas, menemmekorkealle paikalle katsomaan ja tekemäänhavaintoja. Tällaisia paikkoja ovat mm. KarjalanLiiton järjestämät tilaisuudet kuten kesäjuhlat,piiripalaverit ja erilaiset seminaarit. TulevaisuudenKarjalan Liitto strategiaseminaarissa 18.11.kuulimme Liiton kolmivuotisteeman Karelianismi,karjalaisuus, Suomi käynnistämisestä ja eteenpäinviennistä. Strategian avulla määritellään liitontoiminnan päämäärät ja toimintamuodot tulevillevuosille. Samalla todettiin, että myös piirien onotettava strategian valmistelu omaksi asiakseen.Meidän Säätiömme on mukana toteuttamassayhteistä teemaa. Viipuri-keskuksen todettiintuovan merkittävää lisäinformaatiota Suomenhistoriasta ja auttavan osaltaan karjalaistenseurojen toimintaa Kannaksella.

Tulevaisuus on aina edessäpäin ja siksi sen suun-nittelu on tärkeätä. Säätiömme toiminnan kehit-täminen on jatkunut nelikenttäanalyysin avulla.Ryhmätöiden pohjalta nousi 1. Vpl. Pyhäjärvi-lehden kehittäminen. 2. Nuori polvi saatavainnostumaan ja mukaan toimintaan. 3.Sukututkimuksen edelleen kehittäminen jatunnetuksi tekeminen. Näitä tavoitteitalähdemme toteuttamaan voimavarammehuomioiden jo lähitulevaisuudessa. Vpl. PyhäjärviSeura Helsingissä ja Pyhäjärvikerhot Lahdessa,Lappeenrannassa, Tampereella ja Turussatoimivat edelleen jäseniensä yhteiseksi hyväksi.Lisäksi lukuisissa Karjalaseuroissa toimii “pyhäjär-vöisii”. Koulupiirit ovat myös ihmisiä yhdistävävoimavara varsinkin julkaisujen saralla. Kaikki tevanhimmasta nuorimpaan ansaitsette kiitoksentoiminnastanne karjalaisuuden ja pyhäjärveläi-syyden hyväksi. Vaikka työtä on tehty jo vuosi-kymmeniä, se ei tunnu loppuvan ensinkään.

Vuoden 2006 lähestyessä loppuaan haluanSäätiömme ja omasta puolestani toivottaa kaikillelehtemme lukijoille ja läheisillenne RauhallistaJoulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2007.

YRJÖ S. KAASALAINEN

Oman Säätiömmekuulumisia

Karjalan Liiton liittovaltuusto vahvisti toimintasuunnitelman vuodelle 2007

Puheenjohtaja Laukkanenloi katsauksen kuluvan jaensi vuoden toimintaan.Hän kiinnitti huomiota lu-kuisiin 60-vuotisjuhliin, joi-ta tänä vuonna on seura- japiiritasolla vietetty. 60 vuottasitten elämä uusilla asuinsi-joilla oli saatu alkuun ja tar-ve yhteenkuuluvuuteen jaseurojen perustamiseen olisuuri. Tämä näkyy nyt lukui-sina seurojen juhlina. Hän

kertoi myös liiton olevanmukana Veikko Vennamonmuistomerkki -hankkeessa.Vennamolla oli keskeinenrooli siirtoväen asuttamises-sa. Hankkeesta vastaavat La-pinlahden kunta ja Asutus-museosäätiö.

Jäsenmaksu-uudistuksentodettiin edenneen hyvin.Ensi vuonna otetaan käyt-töön liiton uusi jäsenrekiste-ri.

Vuoden 2007 toiminnassakeskeistä on liiton strategia-prosessin käynnistäminen jasen eteenpäin vienti. Strate-gian avulla määritellään lii-ton toiminnan päämäärät jatoimintamuodot tulevillevuosille. Todettiin, että myöspiirien on otettava strategianvalmistelu omaksi asiak-seen. Liiton kolmivuotistee-maa Karelianismi, karjalai-suus ja Suomi käsitelläännostamalla esiin karjalaistenasuttamista kanta-Suomeenja uuden elämän aloittami-seen liittyviä piirteitä.

Viipuri-keskuksen toimin-ta puhutti kokousedustajia.Puheenvuoroissa keskuksentodettiin tuovan merkittäväälisäinformaatiota mm. Suo-men historiasta ja edesaut-tavan myös karjalaisten seu-rojen toimintaa esimerkiksikannaksella. Ensi vuodentoimintaan keskus on saanut

rahoituksen EU:n naapu-ruusohjelmasta.

Erovuoroisten tilalle Kar-jalan Liiton hallitukseen va-littiin Ensio Larema Pohjois-Karjalasta, Sulo Ylikoski Ete-lä-Pohjanmaalta ja PäiviKlemelä Etelä-Hämeestä.Kulttuurin edustajana jatkaaJaakko Paavela.

Kokous teki myös päätök-sen kultaisten ansiomerk-kien myöntämisperusteidenmuuttamisesta.

Kokouksessa todettiin, et-tä toiminnanjohtaja HannuKilpeläinen eroaa tehtäväs-tään. Laukkanen kiitti häntätehdystä työstä ja laajem-man Karjala-käsityksen esiinnostamisesta.

Vuoden karjalainen kirjaon tuore Hannu Kilpeläisenja Saija Pelvaksen MuistojenKarjala -kuvateos.

MERVI PIIPPONEN

Karjalan Liiton liittovaltuusto vahvisti ensivuoden toimintasuunnitelman viime lauan-taina pitämässään kokouksessa. Tulevanavuonna jatketaan Karelianismi, karjalaisuusja Suomi –toimintateemaa. Toiminnassa kes-keisellä sijalla on Karjalan Liiton strategia-työskentelyn käynnistäminen.

Toiminnanjohtaja Hannu Kilpeläinen ja liittovaltuuston varapuheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström.

Vielä Katri TiittasestaOlen kiitollisena lukenut leh-destänne kummitytön muiste-loita diakonissa Katri Tiittases-ta. Minäkin tapasin hänet ker-ran, mutta uskon häneltä saa-mani siunauksen ohjailleenelämäni vaiheita.

Isäpuoleni Johannes Lopo-nen oli kaatunut Syvärillä. Seu-rakunnan pappi oli käynyt il-moittamassa asiasta. Myöhem-min tuli kotiimme diakonissaKatri Tiittanen. Hän keskusteliäitini kanssa. Minä olin läsnä,mutta mitä he puhelivat, sitä enmuista. Lopuksi hän silitti mi-nua päästä ja sanoi äidille, ettälähettäkää lapset opiskele-maan, valtio kyllä korvaa sota-orpojen koulutuksen.

Alkuvuodesta 1950 tulin he-rätykseen Helsingin Eteläisensuomalaisen seurakunnan

nuorissa. Opiskelemaan menin1952.

Sain viettää ihanan opiske-luajan Helsingin Diakonissalai-toksessa. Keväällä 1957 piispaEelis Gulin vihki minut Kallionkirkossa diakonissan virkaan.Silloin sain kättenpäällepane-misen yhteydessä raamatun-lauseen: ”Kaikki minä voin hä-nessä, joka minua vahvistaa.”

Elämäntyöni tein HelsingissäMeilahden seurakunnan seura-kuntasisarena. Nyt olen ollut 18vuotta eläkkeellä. Menneitämuistellessa on yhdeksi tär-keäksi tapaamiseksi mielessänikohonnut tapaaminen KatriTiittasen kanssa.

Kuva on ensimmäisiltä työ-vuosiltani. Pappi on rovastiOlanterä.

KYLLIKKI HUTTUNEN

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 11. joulukuuta 2006 3

Matkalla pyhällä maalla näimme nykyisen ja historiallisen IsraelinMeidän matkaseurueemme,Harjavallan seurakunnankirkkoherran, lääninrovastiVeijo Järvisen ryhmä, lähti19.3. aamuyöllä bussillaHarjavallasta kohti Hki-Van-taan lentoasemaa ja kau-kaista Israelia.

Lentoaseman ulkomaan-terminaaliin saapui tälle Toi-viomatkojen järjestämällematkalle yhteensä 160 hen-kilöä. Tarkan lähtötarkastuk-sen jälkeen pääsimme vih-doin lentokoneeseen, muttajäätävän sään vuoksi len-toon lähtö vähän myöhästyi.Finnairin lento TelAviviinkesti noin neljä tuntia jameitä odotti siellä aurinkoi-nen ja lämmin (+22C) sää se-kä iloinen ja reipas oppaam-me Ariel Sella. Matkustimmesuurella bussilla modernistaTelAvisa 800 m merenpinnanyläpuolella olevaan Juudeanvuorimaassa sijaitsevaan Je-rusalemiin. Tämä noin puo-len miljoonan asukkaankaupunki muodostuu kah-desta olemukseltaan hyvinerilaisesta kaupungista. Pää-asiassa arabien asuttamaItä-Jerusalem on tunnelmal-taan ja elämänrytmiltäänitämainen kaupunki, kuntaas juutalaisväestön asutta-ma Länsi-Jerusalem on noinsadan vuoden aikana raken-nettu eurooppalaistyyppi-nen suurkaupunki. Ma-joituimme kolmeksi päiväksikansainväliseen Novotel ho-telliin, josta tarkoin suunni-teltujen matkaohjelmien ja -reittien mukaan tutustuim-me kaupunkiin ja sen moni-naisiin nähtävyyksiin. Mat-kanjohtajien vaikeimpia teh-täviä lienee kaikille sopivientoiveiden täyttäminen. Jota-kin on aina jätettävä pois, jostoisaalta aikaisemmin käy-neet haluavat nähdä ja ko-kea jotakin erilaista. Meilleensikertalaisille kaikki olikuitenkin mielenkiintoista,uutta ja ihmeellistä. Saim-mehan olla kokemassa ja nä-kemässä niitä paikkoja, jois-ta jokainen on tietoinen.

Toinen päivä 20.3.

Monipuolisen ja runsaan aa-miaisen jälkeen lähdimmetutustumaan Herzel vuorennähtävyyksiin. Näimme so-tilaiden harjoituksen ja kuu-luisien henkilöiden hautaus-maan siinä lähellä. Äärim-mäisen vaikuttavaa oli käydäJad Vashemissa (juutalais-vainojen museossa) ja Isra-elin kansallismuseossa. Kai-ken kokemamme jälkeen voivain ihmetellä miten juuta-laisia on vielä olemassa. Il-lallisen jälkeen kokoon-nuimme pohtimaan päiväntapahtumia jotka olivat jo-kaisen mielissä elävinä ja sy-kähdyttävinä.

Kolmas päivä 21.3.

Vanha kaupunki nähtävyyk-sineen oli ja on aina elämysmatkailijalle. OppaammeAriel Sellan kanssa selvisi, et-tä siellä kohtaavat toisensa

vuosituhansien historia janykyaika. Kapeilla kivikkoi-silla kujilla kulkiessammenäimme lukuisat basaarit jaaistimme läheltä Raamatunhistorialliset paikat. Anto-nian linnan vaikuttava kivi-piha Litostroton, PyhänHaudan kirkko, Via Doloro-san (tuskientie) viisi asemaa,Juutalaiskortteli ja sen kai-vaukset. Länsimuuri, joka onjuutalaisten pyhin paikka,Davidson Center ja lopuksiEtelämuurin kaivaukset,missä saimme kirjaimelli-sesti kävellä vapahtajammejalanjäljillä. SeuraavaksiGetsemanen puutarha jaPuutarhahauta, äärimmäi-

sen puhuttelevia molem-mat.

Neljäs päivä 22.3.

Hyvästi Jerusalem! Lähdim-me oppaamme Marja-LeenaRissasen matkassa kohti Ti-beriasta, mutta Kuolleenme-ren kautta. Se merkitsee las-keutumista 1200 m alem-maksi, onhan Kuollut meri400 m merenpinnan alapuo-lella ja samalla maapallonalin paikka! Kuollut, mikäkuollut! Kuumassa ja kos-teassa auringon autereessahikoillen (+30 C) sekä muta-kylvyistä nauttien vietimmeunohtumattoman tuokion.

Veden suolapitoisuus on 28%, jonka vuoksi noste onniin suuri, että veteen voi is-tua ja kellua! Varsinaisestauimisesta ei voi puhua. Vas-taavaa ei missään muuallavoi kokea. PiipahdimmeAhavan (rakkaus) kosmetiik-katehtaassa sen tuotteisiintutustuen. Vielä Qumraninluostarin raunioille, jostalöytyvät ikivanhat kirjoituk-set, mm. koko vanha testa-mentti kirjoitettuna vuosi-satoja ennen ajanlaskummealkua. Automme ponnisteliylöspäin kohti vihreätä Gali-leaa, Genetsaretjärven länsi-rannalla olevaa Jordan Riverhotellia kohti.

Galileassa, noin 200 m me-renpinnan alapuolella olevaTiberias on perustetut Jee-suksen aikana. Sen asukas-luku on nykyisin 35000 hen-keä. Alue on tunnettu lämpi-mistä lähteistään. Rasittavanpäivän jälkeen saimme va-paaillan.

Viides päivä 23.3.

Länsi Galilea. Vuoren rin-teellä sijaitsee ”Jeesuksen ai-kainen kylä”, Nasaret Village,joka on rakennettu kuvaa-maan arkielämä noin 2000vuotta sitten. Se on oikeassakoossa oleva kyläyhteisö pel-toineen, kyntäjineen, aasei-neen, ja lammaslaumoi-neen. Siellä toimii kutomo,leipomo ja synagooga kutenennen, mutta turistit huo-mioiden. Yhteinen ruokailupitaleipää, yrttikastiketta jamausteita nauttien päättipari tuntisen vierailun. Mat-kalla viljavien peltojen halkikohti länttä, Välimerta jaHaifan kaupunkia ihailimmemaan moni-ilmeisyyttä. Toi-saalta nerokasta huipputek-niikkaa ja toisaalla ikivanhaahistoriaa. Bahai-uskonnonkuuluisimman monumentinpuutarhan kauneutta ei voisanoin kuvailla. Muhraka,Karmelvuorella oli seuraavapysähdyspaikka. Sieltä avau-tui mahtava näköala kuului-saan Jisreelin laaksoon.

Kuudes päivä 24.3.

Pohjois Galilea. Aamiaisenjälkeen teimme kiehtovanlaivamatkan Genetsaretjär-vellä. Aluksen lipuessa Va-pahtajan kotijärvellä, aikatuntui pysähtyneen ja mie-

len täytti suunnaton rauha.Rantauduimme pohjoisran-nalla tutustuen paikallisiinnähtävyyksiin, mm. Vuo-risaarnan vuoreen. Tämänjälkeen bussi kuljetti meidätmutkaista tietä ylös Golaninkukkuloille, lähelle Syyrianja Libanonin rajaa. Suoma-laisia rauhanturvaajia emmenähneet. Huikaisevat näky-mät saivat matkalaisten päätpyörälle! Jordan virta yhdis-tää ja erottaa. Kävelyretketpuistoissa oli joillekin mat-kalaisille tosi koitos kosteas-sa ja kuumassa ilmanalassa.Lämpötilan ollessa yli +30Cjuomavettä kului paljon. Yh-dessä kuljimme vaikeudetvoittaen. Saimme tietää, ettäauringon laskiessa alkaa sa-patti. Se tarkoittaa yhdenvuorokauden lepoa.

Seitsemäs päivä 25.3.

Etelä Galilea. KiertelimmeUuden testamentin paikkojaGenetsaretin rannalla, mm.Kapernaum, sen muinainensynagooga, upeat bougain-villet ja katolinen kirkko jäi-vät matkalaisten mieliin.Nämä seudut ovat Jeesuksenmaanpäällisen elämän tär-keimpiä paikkoja. Päivänkruunasi odotettu uinti- javirkistysretki Sachnen kan-sallispuiston kuumilla läh-teillä. Kiireettömän iltapäi-vän aikana saimme samallakauniin rusketuksen. Mat-kan haikein hetki oli lähtö-juhla Hotelli Jordan Riverinkabinetissa. Jokainen mat-kalainen sai ”Jerusaleminpyhiinvaeltaja” todistuksen.Nyt ajoissa nukkumaan!

Kahdeksas päivä 26.3.

Kotiinlähtö. Aikaisen ylös-nousun ja aamiaisen jälkeensiirryimme bussiin joka kul-jetti meidät nopeasti Tulkar-min ohi moottoritietä kohtiTel Avivia ja Ben Gurioninlentoasemaa. Erittäin tark-kojen turvatarkastuksien jäl-keen pääsimme nousemaanFinnairin lentokoneeseenklo 13.35. Paluulento lennet-tiin Turkin, Mustanmeren,Ukrainan, Valko-Venäjän jaBaltian yli talviseen Helsin-kiin. Niin nopea ja sujuva olikyyti, että noustuamme läm-pöiseen bussiimme lento-asemalla, olimme ennenpuolta yötä jo kotona Harja-vallassa.

Tässä oli vain pääpiirteitämatkastamme. Pieniä kom-melluksiakin koettiin, muttane kuuluvat asiaan ja unoh-tuvat aikanaan. Kiitämmematkan järjestäjiä onnistu-neesta matkasta ja kaikkiamatkalaisia hyvästä matka-seurasta. Erityinen kiitosmatkanjohtajille, joidenasiantuntemus ja kokemusoli vertaansa vailla, niin et-temme pelänneet missääntilanteessa.

Tämä matka oli elämys,joka ei unohdu.

Shalom!RITVA JA YRJÖ S.

KAASALAINEN”Jeesuksen aikainen kylä”, Nasaret Village, Galileassa 23.3.2006. Ritva ja Yrjö S. Kaasalai-nen seuraavat maanmuokkausta.

Lääninrovasti Veijo Järvisen ryhmä Israelin matkalla maaliskuussa 2006.

4 VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 11. joulukuuta 2006

Kuolleita

irkonsanomaK

Valo loistaa pimeydessäJoulun keskeinen sanoma

Jeesuksen syntymästä onjärkemme ulottumatto-

missa. Siksi tapahtumienajattelemista auttaa esimer-kiksi Raamattuun tukeutu-vien kuvien katseleminen janiiden kanssa mietiskelemi-nen. Uskonpuhdistusajansuuren taiteilijan, Lucas Cra-nachin maalaus jouluyön ta-pahtumista on Dresdenintaidegalleriassa. Se kertoomonta keskeistä seikkaa. Tä-mä maalaus ei ole valokuvantapainen todistuskappale,vaan itse asiassa pienoisjou-lusaarna.

Pimeys vallitsee tallin ul-kopuolella eikä sisälläkäännäe kaikkea. Kapea valojuo-va johdattaa sinut Jeesus-lapsen luo. Kaikkein tärkeinnäkyy hyvin. Joulun lapsi onkeskipisteenä. Ilo ja elämän-myönteisyys välittyvät valo-kiilan keskuksesta. Maria-äi-ti säteilee rauhaa ja odotuk-sen täyttymisen riemua. Hänon nuori ja voimissaan. Siinälapsensa vieressä hän rukoi-lee pienokaisen elämänpuolesta. Isä, Joosef on iäkäsmies, joka hellästi valaiseekynttilällään poikaansa jaottaa osaa yhteiseen tapah-tumaan.

Jeesus-lapsen ympärilläon tungosta. Pikku-enkeleitäon niin paljon, että kokojoukko muistuttaa pesässäolevia kananpoikia. Myösmuut kotieläimet ovat pai-nautuneet tiukasti Jeesus-lapsen viereen. Ovatko siinäluontokappaleet ja enkelitkuin kanaemon poikaset Tai-vaan Isän siipien suojassa?

vat. He ovat saapuneet kes-ken työvuoron Jeesuksenseimen ääreen. Joidenkinheistä on täytynyt jäädä kau-empana kedolla näkyvänlauman luo vartiointiin.Mutta ei kedollakaan vallitsevain pimeys. Taivaalla näkyyenkeli, ja kirkkaus loistaa hä-nen ympärillään. Se valaiseelampaat ja paimenet. Työssäolevalle, tai kenelle tahansa,joka ei pääse liikkeelle eikävoi kiirehtiä joulun tapahtu-mien keskelle, kuuluuilosanoma: ”Tänään on teillesyntynyt Vapahtaja.”

Joulunajan kaamos ulko-na kuvaa myös ihmiskun-nan, meidän kaikkien elä-mässä olevia vaikeuksia: uu-pumusta, surua, vääryyksiä,ahdistusta ja pelkoja. Pimey-dessä ei näe eteenpäin, ei voitoimia, ei voi toteuttaa teh-täviä, jotka odottavat. Kunsisimmässä selkenee rohkai-seva viesti, kirkkauden ym-päröimän enkelin sanoma:”Sinua varten on syntynytVapahtaja, Kristus, Herra”,voi pimeyteen aueta tieeteenpäin. Elämänusko jarohkeus alkavat elpyä, ja voi-mia huomista varten löytyy.Seimen lapsessa, pikkuenke-leiden ympäröimässä pien-okaisessa ovat anteeksian-non ja rakkauden voimat.Elämä uudistuu ja korjaan-tuu uskon kannattelemana.Usko tuo toivon valonsäteenmeille. Me saamme pysytelläHerran kirkkauden piirin si-säpuolella, lähellä Vapahta-jaa ja olla sovituksen suojis-sa.

SILJA FORSBERG

Tähänhän Jeesus tahtoi koo-ta kaikki ihmiset. Elämäntarkoitus on pysytellä lähelläVapahtajaa eli Sanaa. Joulu-na me kokoonnumme per-heinä, sukulaisina ja ystävä-

joukkoina sekä seurakunta-na tiiviisti seimen ääreenkirkoissa ja kodeissa.

Myös paimenien työn ra-situsten uurtamat ja tuulenahavoittamat kasvot erottu-

Ilkka Kaasalainen on poissaAdrianin päivänä 4. maalis-kuuta 1919 Pyhäjärven Kon-nitsan kylässä Tuomas jaPauliina Kaasalaisen per-heeseen syntyi viides lapsi,joka sai kasteessa nimekseenIlkka Adrian. Isä Tuomas olikauppias ja maanviljelijä.Kauppiasuransa hän olialoittanut puotipoikanaenonsa Tuomas Luukkasenkaupassa ja nimitetty 1907vasta perustetun Konnitsanosuuskaupan hoitajaksi.Kaupanhoitajana Tuomas olilähes 20 vuotta ja perusti tä-män jälkeen oman kaupan,mutta toiminta ei muodos-tunut pitkäaikaiseksi, sillähän kuoli halvaannuttuaanmarraskuussa 1928 41-vuo-tiaana. Ilman huoltajaa jäi-vät leski Pauliina ja seitse-män alaikäistä lasta: Iiri, Il-mo, Lilli, Ilkka, Kirsti, Kerttuja Raija. Kaikista vaikeuksis-ta huolimatta perhe pystyisäilyttämään kodin ja kukinsen jäsenistä teki työtä voi-miensa mukaan.

Ilkka varttui yhdessä si-sariensa ja isoveljensä Ilmonkanssa kyläyhteisössä, jossamonet talot olivat sukua kes-kenään. Rauhallisen elä-mänmenon katkaisi 1939 al-kanut talvisota. Pojat Ilmo ja

Rakas puolisoni, isämme,vaarimme, äijämme

Mauno VeikkoT O I V I A I N E N

* 6. 5.1918 Vpl. Pyhäjärvi† 13.11.2006 Riihimäki

Kun Luoja niittää kypsää viljaaja korjaa matkaajan väsyneen,kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,oisko aihetta muuhun, kuin kiitokseen.

Rakkaudella muistaen ja kiittäen

EevaMattiHelka, Seppo, Sakari ja SilkeIrma, Ari, Paavo, Jussi ja KonstaMaritta, Jouko, Maarit, Marja ja MarielRiitta-Liisa, Jouni, Julia ja IdaErkki-veli perheineenmuut sukulaiset

Rakkaamme on saatettu viimeiselle matkalle läheistenläsnä ollessa. Kiitos osanotosta.

Rakkaamme

Väinö JohannesP I R K K A M A A* 5. 3.1922 Vpl. Pyhäjärvi† 29.11.2006 Huittinen

Syvästi kaivaten

RauniJuha ja Stiina-Liisa

Heljä, Ilmari ja Linneasukulaiset ja ystävät

Kun vihdoin päätän matkani,suo, että pääsen lepoosi.Suo, että taakan maallisensaan jättää jalkais juurehen.

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että siunaus on Huit-tisten kirkossa perjantaina 15.12.2006 klo 12. Muistoti-laisuus seurakuntakeskuksessa.

Ilkka joutuivat sotaan, tytärLilli jäi lotaksi Pyhäjärvelle jakotiväki lähti evakkoon Poh-janmaalle.

Syksyllä 1941 Pyhäjärventakaisin valtauksen jälkeenkotiväki palasi takaisin Kon-nitsaan. Ilmo ja Ilkka olivatsotatoimissa. Ilkka oli pää-osin Konevitsan luostarisaa-rella. Uusi evakkoon lähtöPohjanmaalle oli kotiväelläkesäkuussa 1944.

Ilkka palasi sodasta Seinä-

joelle muun perheen luokse.Ilmo jäi palaamatta, hän olikaatunut kesäkuussa 1944.Perheen tie kulki SeinäjoeltaTyrvään kautta keväällä 1946Hämeenkyrön Osaraan,minne oli muodostettu Osa-ran kartanon maista asutus-tiloja.

Pauliina Kaasalaisen per-heen naapureiksi tuli Kon-nitsasta Kaasalanmäeltä en-tinen rajanaapuri Antti jaHilda Koljonen sekä Konnit-sasta Luukkolanmäeltä Hel-mi ja Olavi Kaasalainen (en-tinen kauppias Luukkanen),Kostermaasta Arvi ja MariaLappalainen, Tolsterniemes-tä Maria ja Anna-Liisa Piitu-lainen sekä Saaprusta Aleksija Helmi Heiskanen. Hiemanedempänä olivat Tolsternie-mestä Matti ja Helena Nas-kali sekä Konnitsan Hovin-korvesta Juho ja Hilma Kaa-salainen. Vanhaa Konnitsankyläyhteisöä ei ollut enää,aloitettiin elämää uudessaympäristössä.

Nuorikkonsa Onervan Ilk-ka toi kotiinsa syksyllä 1952Harhalan Härkillä pidettyjenhäiden jälkeen. Elettiin sa-massa perheessä aina 1960-luvun alkuun, jolloin tilanhallinta siirtyi Ilkalle. Ilkan ja

Onervan perheeseen syntyi-vät tytär Tarja ja poika Ari.Aikanaan Tarja muutti poiskotoa ja Ari lähti muualletöihin, mutta talonpito jat-kui vanhemmilla. Karjaa pi-dettiin aina 1980-luvun lop-puun ja peltoja viljeltiin ainaseuraavan vuosikymmenenpuoliväliin, jolloin ne vuok-rattiin. Isännyyttä Ilkka pitiaina seuraavan vuosituhan-nen alkuun, jolloin se siirtyipojalle Arille.

Pitkän päivätyönsä jäl-keen Ilkka sai elää terveenäja henkisesti virkeänä tutus-sa kotiympäristössä, kutenennen tilaa viljellessään.Karjalaisittain hän oli ollutaina seurallinen, sukurakasja liikkuvainen. Vierailut ei-vät rajoittuneet ainoastaanlähiympäristöön, vaan myöspidemmälle. Viimeinenmatka entiselle kotiseudulleoli viime vuoden heinäkuus-sa, jolloin hän 86-vuotiaanasai nähdä vielä lapsuutensaja nuoruutensa maisematKonnitsassa ja käydä sekäkotitalossaan että naapuris-sa Pekon Jussin talossa.

Merkittävänä piirteenä Il-kassa oli se, että hän jatkoiyhteydenpitoa tuttuihin ta-loihin omien aikalaistensa

poistuttua ja saavutti näinnuorempien sukupolvienystävyyden. Mielellään nuo-ret juttelivat Ilkan kanssa jakuuntelivat hänen tarinoi-taan. Hänen muistinsa oli-kin säilynyt erittäin hyvänä.Muistitietoutta oli tallennet-tu jo aiemmin Suomen ni-miarkistoon kerätyissä Kon-nitsan paikannimitiedoissa,haastatteluissa Konnitsankyläkirjaa varten ja Konevit-san luostarin arkistoon ko-pioitujen häneltä saatujensota-ajan valokuvien tie-doissa.

Viimeiseksi vierailuksi jäiviime maaliskuun lopullanaapuriin, sukulaistaloonKari Kaasalaiselle tehtykäynti. Kaaduttuaan täältätultaessa murtui lonkka. Sai-raalassa olon jälkeen toipu-minen edistyi kotona hyvin.Mieli säilyi toiveikkaana. Il-kan luonteeseen ei kuulunutvalittaminen, elämä elettiinniin kuin se tuli vastaan. Ai-na oli joitain ilon aiheita

Poislähtö tapahtui yllättä-en kaikessa hiljaisuudessakotona aamupäivällä31.10.2006. Ilkka oli toivonutsamanlaista lähtöä kuin si-sarensa Lilli ja näin kävikin.Elämäkin oli vain kolmea

kuukautta sisarensa elämäälyhyempi.

Siunauksen toimitti Hä-meenkyrön Mäntyrinteenkappelissa lauantaina mar-raskuun 18. päivänä kappa-lainen Tenho Korhonen run-saan saattojoukon läsnä ol-lessa. Arkun ääreen oli sitäennen laskettu kukat. Tilai-suudessa lauloi Anssi Hirvo-nen. Leposijansa Ilkka sai lä-heltä äitinsä ja sisariensa su-kuhautaa. Kaunis kukka-kumpu jäi mäntyjen katvee-seen.

Muistotilaisuus pidettiinKyröskosken seurakuntata-lossa, missä yli kaksi ja puolivuotta sitten oli vietetty Il-kan 85-vuotispäiviä. Tilai-suudessa muistelivat vaina-jaa Tenho Korhonen, jokakosketteli Ilkan viimeisiävaiheita ja allekirjoittanut,joka kertoi Ilkan sukuhisto-riasta ja elämästä. Anssi Hir-vonen lauloi säestäjänäänvaimonsa Riitta. Tytär Siinasoitti viulua. Osanottoadres-sien suuri määrä kertoi laa-jasta sukulais-, ystävä ja tut-tavapiiristä. Muistotilaisuusmuodostui koskettavaksi jakauniiksi.

YRJÖ J. KAASALAINEN

Ilkka Kaasalainen.

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 11. joulukuuta 2006 5

KuolleitaKuolleita

Merkkipäiviä

Valmistuneita

80Henni Jalokinos os.Meskanen s. 28.8.1926

Pyhäjärvi. Asunut myöhem-min Sakkolassa.

Helena Paavilaisen muistolleMuistelen äitini elämän tai-valta, johon on sisältynytmonta muuttoa. Hän syntyiVpl. Pyhäjärvellä Tiituan ky-lässä Matti ja Katri Koivumä-en perheeseen 7.3.1908. Siel-lä hän vietti lapsuutensa jaosan nuoruudesta, jota aikaahän usein vielä vanhanakinmuisteli. Varsinkin opettajaKoivusalon perhettä ja hei-dän Inkeri-tytärtä. Äidinvanhemmat myivät maati-lansa ja muuttivat Pyhäjär-veltä Kaukolaan 1922. Äitiniavioitui 22-vuotiaana UunoPaavilaisen kanssa 1930 ja si-tä liittoa kesti 70 vuotta. Per-heeseen syntyi viisi lasta,kaksi tyttöä ja kolme poikaa.Äiti joutui aika paljon huo-lehtimaan perheestä yksin,koska isä oli automies ja oliusein pitkissä matkatöissä.Sitten syttyi sota, joka veiisän niin kuin monen muunsuomalaisen miehen vuosik-si pois kotoa.

Muistan hyvin, kun jou-duimme lähtemään evak-koon. Oli talvipakkanen.Olimme jo nukkumassa, kunovelle kolkutti sotilas ja sa-noi: ”Nyt pitää heti lähteä,hevonen odottaa ovella.”Meille kaikille laitettiin lap-pu kaulaan ja vaatteet pääl-le. Kyllä äiti jotain vaatteitakassiinkin laittoi. Nuorinveljeni oli puolitoistavuotias.Matka jatkui härkävaunussaja olimme kuin silakat suo-lassa. Keskellä vaunua oli ka-miina. Juna pysähtyi Elisen-vaarassa. Taivaalle ilmestyi-vät venäläisten pommiko-neet, jolloin eräs sotilaista

Ritva Marjatta Oja-Nisulaos. Paussu synt. 21.12. 1947Luvialla. Kuoli 25.10. 2006Vantaalla. Vanhemmat Lahjaja Vilho Paussu Vernitsalta.Isovanhemmat Olga ja Au-kusti Inkinen.

Raimo Seppo Simeoni In-kinen synt. 10.4.1942 Kiikoi-nen. Kuoli äkillisesti16.11.2006 Vantaalla. Van-hemmat Olga ja Aukusti In-kinen Lohijoelta.

Väinö PirkkamaaRakennusmestari, maanvil-jelijä Väinö Pirkkamaa kuoliHuittisisten terveyskeskuk-sen vuodeosastolla 29.11.Hän oli syntynyt Vpl. Pyhä-järven Enkkuan kylässä5.3.1922. Isä vietti monenmuun tavoin aikuisikänsäsiirtolaisena ja työskenteliuseilla paikkakunnilla. Kar-jalaisuus säilyi, vaikka mur-retta hän ei enää Satakun-taan siirryttyään viljellyt-kään kuten omat vanhem-pansa.

Viimeisen parinkymme-nen vuoden ajan meille on joollut mahdollista käydä ko-kemassa paikan päällä Pyhä-järvellä se karjalainen luon-to, jota monet kaipasivat.Väinön ensimmäiset työtlapsena kotikylässä olivatpaimenessa oloa ja joskushän mainitsikin olevansaerityisen tyytyväinen siitä,etteivät ne varhaiset aamu-hetket Karjalassa jääneet ko-kematta.

Käytyään kansakoulun 30-luvulla Väinö työskenteli ra-kennuksilla lähikylissä ja ai-na Käkisalmessa asti, ura-koitsijana tunnetun isänsäMatin kanssa. Euroopan jaSuomen tilanteen muut-tuessa vaihtuivat rauhantyöt

Lassi Similä on valmistunutdiplomi-insinööriksi 19.9.2006 Teknillisen korkeakou-lun teknillisen fysiikan jamatematiikan osastolta.Lassin vanhemmat ovat Päi-vi Seppänen ja Timo Similä,isovanhemmat Toini (o.s.Ve-sikko) ja Lauri Pelkonen.

huusi, ”kaikki ulos met-sään.” Äiti sanoi kuitenkintopakasti, ”mie en lapsia viemihikää, jos kuollaa ni tähäsit kuollaa.” Sotilas tuli myösvaunuun ja onneksi hyvinkävi.

Matka jatkui halki Suo-men ja nyt oli määränpääÄetsän asema. Sieltä vietiinHuhtamon koululle Huitti-siin ja sitten Eskolan taloon.Emäntä oli laittanut oikeinmaukasta lihakeittoa ja kylläse maistui hyvältä. Huittisis-ta meidät siirrettiin Kokemä-elle. Sieltä lähdimme jatko-

sodan aikana takaisin kotiinKaukolaan.

Ja lähtöhän sieltä tuli taas22.6.1944. Äiti ja minä läh-dimme kävelemään lehmienkanssa. Saimme lehmät ju-naan Kallislahdessa. Toisetlapset oli viety Mummun jaUkin kanssa kuorma-autollaParikkalan kirkkoon, jostamatka jatkui Parkanoon.Sinne mekin äidin kanssa ai-kanaan tulimme. Parkanostamuutettiin Ruovedelle ja sit-ten 1955 päätepisteeseenValkeakoskelle.

Äiti oli eläkeikään saakka

työssä Valkeakosken meije-rin pesulassa. Hän oli aktii-visesti mukana eläkeläistentoiminnoissa ja kansantan-huissa, jonka myötä esiinty-misiä oli ulkomaillakin. Py-häjärvi-lehti oli hänelle tär-keä tietolähde. Viimeisetkolme vuotta hän oli Sääks-mäen vanhainkodissa. Kor-keasta iästään huolimattahän säilyi virkeänä loppuunasti. Hän nukkui pois15.10.2006 ja hänet haudat-tiin Valkeakoskelle.

Äitiä kiitollisena muistaen tytär EEVI KAASINEN

vähitellen toisiin toimiin.Talvisodan isä oli mukanakotirintamalla Pyhäjärvensuojeluskunnassa. Sodanpäätyttyä pyhäjärveläisetevakuoitiin Etelä-Pohjan-maalle Alavudelle. Ennenjatkosotaa Väinö ennättiosallistua Salpa-linjan ra-kentamiseen Miehikkälässä.Syksyllä -41 Kemissä suorite-tun lyhyen asevelvollisuu-den jälkeen oli edessä rinta-mapalvelus Itä-Karjalassa,Maaselän kannaksella. Ke-väällä -44 osa 3. prikaatista

siirrettiin Lappiin Sallaan,mutta jo kesäkuussa venä-läisten suurhyökkäyksen al-kaessa tuli kiireinen lähtöKannakselle. Juuri ennen ju-hannusta isä haavoittui Pa-pulassa, Viipurin edustalla.Toinen evakkotaival alkoisairasjunassa Poriin.

Sotien jälkeiset vuodet oli-vat tunnetusti voimakkaanrakentamisen kautta. Väinötyöskenteli isänsä mukanaHämeenkyrössä sekä myösKeski-Suomessa. Huittisistalöytyi sitten tuleva koti japuoliso Laina, jonka kanssayhteinen taival kesti miltei60 vuotta Suttilan Yli-Haku-nilla. Perheeseen syntyivätlapset Rauni ja Juha. Isälleolosuhteiden muutos onvarmasti aluksi tuntunutsuurelta, sillä Karjalan maas-ton, maisemien, yhteisöjenja ihmisten lisäksi vaihtuimyös työn kuva: rakennus-miehestä maanviljelijäksi.Maatilaan kuuluu myösmetsä, ja metsänhoidostakiinnostuneelle kehittyi vuo-sikymmenten aikana osaa-minen, josta viimeksi syksyl-lä ammattimies totesi sel-keästi: Väinö todella tunsimetsänsä.

Väinö teki kuitenkin suu-

ren osan työuraansa pää-asiassa muualla kuin kotiti-lallaan, sillä suoritettuaan40-luvun lopulla Turun Tek-nillisen koulun tienraken-nuslinjan ehti hän toimia ra-kennusmestarina Turun tie-piirin suunnittelupuolella 30vuotta. Se oli tähystämistä”hiusristikon takaa”, varsin-kin 50-luvulla vilkkaana val-tateiden rakentamiskaute-na. Tiet ja sillat Varsinais-Suomessa ja Satakunnassatulivat tutuiksi. Hän arvostijo ammattinsa puolesta tek-niikkaa ja hankki sitä myösmaatilan töitä helpotta-maan, mm. leikkuupuimu-rin jo varhain.

Isä liikkui mielellään ulko-na, varsinkin juuri metsässä.Kun se mahdollisuus vähi-tellen loppuiällä rajoittui,olivat kirjat mieluinen ajan-kulu. Kotimaisista mesta-reista Väinölle läheisin oliWaltari, jonka teokset hänluki useaan kertaan. Kirjois-ta välittyi sellainen ajatto-muus, joka auttoi asetta-maan viimeisen kahdeksanvuosikymmenenkin aikanatapahtuneet muutokset oi-keisiin mittoihinsa.

JUHA PIRKKAMAA

Helka Mäkelä os. Pakarinen täytti 70 vuotta 27.11.Vamma-lassa. Kuvassa Helka puolisonsa Timon kanssa.

Seitsemänveljeksen jouluSyödään ja juodaan pojat,sillä nyt meillä on joulu, jou-lu kaikilla, niin elikoilla kuinihmisilläkin. Valeleppas Ti-mo-veikkoseni, oluella Val-koraiskan kaurakasaa tuollasoimessa.

- Kas niin! olkoon men-neeksi tuoppi kumminkin.Tänä iltana ei yhtään kit-sautta, vaan kaikki saakoot,

niin hepo, koira ja kissa kuinJukolan iloiset veljekset.Kukko maatkoon rauhassa japeriköön osansa huomenna.Tuossa teille, Killi ja Kiiski,huikea kimpale karhun koi-vesta, ja tuossa sinulle, kis-sa-rukka. Mutta ensin kättä,sinä killisilmä! – Kas niin!

ALEKSIS KIVI

Kedon paimenetPaimenketo yön hämäryys, säteilevä tähtitaivasenkelkuoro taivaalla laulaa ”kunnia Jumalalle”korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken.

Paimenet pikku karitsoineen yhtyvät riemulauluuniloiseen, kirkas tähti johtaa heitä seisahtuentallin ylle, osoittaen hyljättyä lastaseimessä nyt makaamassa.

Sädekehä lapsen yllä, hän kultaa mirhamia saaMaria tään pienokaisen povelleen nyt painaaihmetellen tulevaista, maailmanko vapahtaatänne synnyit salaisesti kerran palaat näyttävästi.

Riemuissansa näkemästään paimenet pois kiiruhtaa,karitsoitaan kaitsemaan vieden ilosanomaa,Betlehemin tähti johtaa vielä koko maailmaa.

SUOMA SAARINEN

75 Aulis Aarne Pusa synt.Vpl. Pyhäjärven Salit-

sanrannassa 16.12.1931 täyt-tää 75 v. Nurmijärvellä. On-nittelumme: vaimo Helmi jatytär Päivi perheineen.

Paavilaiset perheen isän, Uuno Paavilaisen hautauspäivänä vuonna 1990. Vasemmaltalapset Kalevi, Eevi, Erkki ja Eila, istumassa Helena Paavilainen. Kuvasta puuttuu Eino-poi-ka, joka kuoli Australiassa 65-vuotiaana.

Väinö Pirkkamaa.

6 VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 11. joulukuuta 2006

Tampereen Seudun Pyhäjärvikerhon pikkujouluTilaisuuden aloitti hanuristiEino Lamminen soittamallatutun sävelmän ”On luntatulvillaan nyt raikas talvi-sää..” Yleisöä hieman huvitti,kun ulkona satoi vettä tai-vaan täydeltä. Juontajanatoiminut Pirjo Kiiala to-tesikin pyhäjärveläisen sa-nonnan tavoin. ”Joulu ta-kanha se talv vast on”.

Kerhon varapuheenjohta-ja Pentti Päiväläinen toivottisalintäyteisen yleisön terve-tulleeksi. Hän totesi, ettäjoulu on perhejuhla ja mekinolemme kuin tuttua yhtäperhettä. Vuotten myötä ol-laan harmaannuttu ja myös-kin harvennettu, mutta ilah-duttavasti nuorempia on tul-lut mukaan ja täysi sali ontaas jo neljännen kerrantäällä Soutupaviljongilla.Hän korosti tulevan vuodenkerhon suurta haastetta Py-häjärvi-juhlan järjestämistäTampereella. Puheensapäätteeksi hän muistutti, et-tä kaiken jouluhumun kes-kellä muistaisimme jouluntärkeimmän asian, Vapahta-jan syntymäjuhlan.

Kerhon puheenjohtajaLaila Innanen on moni-puolisesti lahjakas taitelija.Hän lauloi Osmo Immosensäveltämän Pyhäjärven Kai-puu ja esitti kaksi runoa Py-hä yö ja Satu taivaasta. PirjoKiiala luki ”Taatan” pakinan

lapsuuden joulusta Hä-meenkyrössä. Marianne Tai-pale, jolla ikää oli 11 vuottasoitti pianolla Sydämeenijoulun teet ja viululla Joulu-maa.

Kerholla on oma kuoro,Pyhäjärven laulurastaat, jaheidän myötään oltiin Nuo-

ruusmuistoissa ja Kultaises-sa nuoruudessa. Laila Inna-nen luki Karjalan murteellahauskan kronikan. Pyhäjär-vi-säätiön hallituksen pu-heenjohtaja Yrjö S. Kaasalai-nen kertoi Säätiön toimin-nasta ja heijasti valokuviaKarjalan matkaltaan.

Laila Innanen lauloikumppaninsa Tuomas Läh-teen kanssa Junnu Vainiontutun laulun hieman muun-neltuna Karjalan poikii il-man siipii. Eila Uskola lausuirunon Jeesuslapsi on synty-nyt. Yhteislauluina laulettiintietysti Karjalaisten laulu ja

Turun seudun joulujuhlaTurun seudun Vpl. Pyhäjär-vikerho vietti 23. joulujuh-laansa lauantaina 25.11.2006Turun ortodoksisen kirkonseurakuntasalissa. Meitä olikoolla kolmisenkymmentäpyhäjärveläistä, jotkut Pyhä-järvellä syntyneitä, toisetvanhempiensa tai aviopuoli-son vuoksi pyhäjärveläisyy-destä kiinnostuneita.

Perustajajäsenistä muka-na olivat ainakin Lyyli Kurvi-nen ja Anja Mäkinen sekäkerhomme energinen pu-

heenjohtaja Elsa Kaasalai-nen, joka toimi kokoonkut-sujana ja juhlan vastuuhen-kilönä. Marjatta Kinnanen jaPäivi Virolainen puuhasivatemäntinä keittiössä Elsanhenkilökuntana Antti Kinna-sen ja allekirjoittaneen avus-tamina. Samettinen riisi-puuro ja sekahedelmäsoppasaivat paljon kiitosta. Hyväl-tä maistuivat myös glögi jakahvi, piparit ja joulutortut.

Juhlamme musiikista vas-tasi jo monetta kertaa eläke-

läiskuoro Kylän kellot. Heesittivät harmonikan säes-tyksellä perinteisiä joululau-luja ja myös hauskoja sovi-tuksia tutuista lauluista, esi-merkiksi vanha kunnon ”tiptap” houkuttelikin nyt tans-simaan tangoa! Soitimmekasetilta Pyhäjärvi-valssin.Kuorolaiset ihastuivat siihenniin että halusivat kuulla senheti toiseen kertaan!

Vpl. Pyhäjärvi-säätiön hal-lituksen puheenjohtaja YrjöS Kaasalainen toi säätiön ter-

veiset . Hän aloitti kertomal-la omista sidoksistaan Pyhä-järveen ja Turkuun, kertoisäätiön hallituksen viime ko-kouksissa käsitellyistä asi-oista ja työtavoista, mm. ne-likenttäanalyysistä, jolla sel-vitettiin säätiön vahvuuksia,heikkouksia, uhkia ja mah-dollisuulsia. Tärkeimpänäasiana tällä hetkellä pide-tään lehden kehittämistä januoren polven saamista mu-kaan toimintaan.

Pääsimme virtuaalimat-

monet tutut joululaulut. Ja totta kai juhlaan tuli

joulupukkikin, mutta loska-kelin vuoksi ei päässyt ihanperille asti. Seija Lintula olitarkkana ja juoksi hakemaanreestä lahjasäkin. Kaikkiolimme olleet kilttejä. Ja lisä-paketteja tuli arpajaisvoi-

toistakin, joista onnekkaintuntui olevan Hassin PirkkoMouhijärveltä.

Jouluun kuuluu syömistä.Juhlapöytä oli könkelikkö.Pöydän ääressä maistelim-me myös tutuilla sanoilla. Olsienhepsaa, seltii, lohenmäähnää, maaomenii, läm-mintä verskii leipää ja paljonmuita herkkuja Kostukkeek-si taaria. Kohvin kanssa olisiravintolasta voinut ostaakopsunkin, mutta sitä ei ku-kaan tuntunut olevan vailla.

Yleisö oli ylen tyytyväinenjuhlaan. Olimme saaneetmonipuolisesti niin hengenkuin ruumiinkin ravintoa. Jakeskinäistä haastamistakaanei sovi unohtaa. Oli siis lop-pulaulun aika ja se oli Mun synnyinmaani Karjala. Senmyötä muistelimme äsket-täin edesmennyttä kerhonvarapuheenjohtaja VäinöHovivaaraa, joka oli kirjoitta-nut kyseiseen lauluun kolmesäkeistöä.

Tampereen Seudun Pyhä-järveläiset toivottavat leh-den lukijoille RAUHALLISTAJOULUA JA ONNEA VUO-DELLE 2007. Ja tervetuloaensi kesän Pyhäjärvi-juhliinTampereelle 14-15.päiväheinäkuuta.

SALME RINTALA

Pyhäjärven Laulurastaat esiintyivät joulujuhlassa. Vasemmalta haitaristi Eino Lamminen, Eila Uskola, Laila Innanen,Tuomas Lähde, Jorma Uskola, Hilkka Leppänen ja Pirjo Kiiala. Valokuva Yrjö S. Kaasalainen.

kalle menetetyille asuinsi-joille, kunYrjö S. Kaasalainennäytti valokuvia viime elo-kuussa tehdyltä Pyhäjärvenmatkalta ja kertoi tulevistakotiseutumatkoista sekämajoitustilanteesta Musa-kan lomarannassa. Kuvienmyötä matkasimme ajatuk-sissamme Pyhäjärveltä Kon-nitsaan ja sieltä Vuohensa-loon Laatokan rannalle senpaljon kuvatun männyn juu-rille, missä katselimme Laa-tokan vaahtopäisiä laineitaja kuuntelimme niiden kohi-naa. Jatkoimme Käkisalmentorille ihmettelemään Leni-nin kanssa nykyaikaa, Kivi-niemen kuohuvalle koskelleja taas Pyhäjärvelle. Näimmekukkien laskun ja hiljenty-misen sankarihaudalla javoimme omin silmin todeta,kuinka hienosti lahjoitusta-lonpoikien muistomerkki olikunnostettu. Monen kuuli-jan mieleen varmaan tuliajatus, että pitäisi päästämatkustamaan ihan paikanpäälle ja ottaa lapset tai lap-senlapset mukaan.

Tilaisuus loppui iloisissamerkeissä arpajaisvoittojenluovutukseen. Voittoja taisiolla yhtä paljon kuin myytyjäarpoja! Joulupukkikin oli jät-tänyt lahjasäkkinsä salinovelle ja kaikki kiltit juhlijatsaivat käteensä paketin. Siitäoli hyvä aloittaa joulun odo-tus.

Joulukaupungin Pyhäjär-vikerhon puolesta

HELVI WILKKO

VääräpuhelinnumeroMarraskuun lehdessä oli il-moitus ” Muistojen järvi” vi-deosta lyhyt kuvaus ja ohjeetmistä videon voi ennakkoontilata. Lehden ilmestymisenjälkeen turkulainen HelviWilkko soitti ihmeissään al-lekirjoittaneelle kertoen sa-malla hänen puhelinnume-ronsa olleen jossain videoti-lauksen yhteydessä. Voi kau-histus – olin samaan muisti-lappuun merkinnyt sekäHelvi Wilkon, että KaarinaPärssisen puhelinnumerot.Kaarinan soittaessa ko. uu-tista nappasin väärän eliHelvi Wilkon puhelinnume-ron. Tarkastelimme vielä pu-helimitse Kaarina kanssa ko.uutisen oikeellisuutta taitto-päivänä mutta virhe jäi ha-vaitsematta.

Ei pahaa jottei jotakin hy-vääkin. Helvi Wilkko kertoijutelleensa monen pyhäjär-veläisen kanssa mielenkiin-toisista elämänvaiheista. Ys-tävällisesti Helvi tiedottiKaarinan puhelinnumeronsoittajille. Ja tulipahan soit-tajille tutuksi säätiömmehallituksen aktiivinen vara-jäsen Kaarina Wilkko. Todet-takoon tässä yhteydessä, et-tä Muistojen järvi -video saalopullisen muotonsa 18.12.tapahtuvassa studiosovituk-sessa ja tilaajat saavat videonaikanaan ensi vuoden puo-lella.

Kaarina Pärssisen oikeapuhelinnumero on 040-519 3036. Sähköpostiosoiteoli oikein eli kaarina.parssi-nen@pp.inet.fi Turun kerhon puheenjohtaja Elsa Kaasalainen tervehtii kerhon jäseniä joulujuhlassa. Valokuva Yrjö S. Kaasalainen.

Vpl. Pyhäjärvi-lehti vuonna 2007Tämä oma Vpl. Pyhäjärvilehtemme aloit-taa ensi vuonna 51 vuosikertansa ilmes-tymisen. Säännöllisesti lehti alkoi ilmes-tyä tammikuussa 1956. Siitä lähtien se onlöytänyt tiensä pyhäjärveläisyydestä jakarjalaisuudesta kiinnostuneisiin kotei-hin. Se sukupolvi, joka on syntynyt ennensotia Pyhäjärvellä ja viettänyt siellä lap-suutensa ja nuoruutensa päiviä on uh-kaavasti vähenemässä. Lehtemme tule-vaisuus lepääkin hyvin suurelta osin toi-sen ja kolmannen polven pyhäjärveläisis-sä. Ilahduttavasti olemme saaneet tämänvuoden aikana myöskin uusia tilaajia janimenomaan nuoremman polven luki-joista. Lehtemme omaa varsin laajanavustajakunnan, jonka avulla lehtemmesivuilla on muistikuvia vanhoista tapah-tumista. Erilaiset tapahtumat ja matkatovat saaneet myöskin palstatilaa lehdes-sämme. Myöskin eri puolilla Suomea toi-mivat pyhäjärveläiskerhot ja yhdistyksetsekä sukuseurat ovat tiedotuksissaan to-denneet lehtemme hyväksi ilmoitusleh-deksi.

Lehtemme kustantamisesta vastaavaVpl. Pyhäjärvi-Säätiö on joutunut kustan-nuspaineen johdosta nostamaan lehtem-me tilaushinnan 25 euroon. Edellinen ko-rotus tehtiin jo vuonna 2002. Lehden ti-laushinta noudattelee muiden kerrankuukaudessa ilmestyvien karjalaislehtienhintatasoa. Hinnan korotuksen vasti-neeksi säätiömme hallitus on päättänyt,että lehti ilmestyy edelleenkin kerrankuukaudessa. Toimituskunta on saanutvaltuudet tarvittaessa lisätä lehden sivu-määrää siten, että mahdollisimman mo-nen avustajan kirjoitus mahtuu lehteen.

Niinpä lehti tulee arvelujen mukaan jokatoinen kuukausi 12-sivuisena. Myöskinlehden sisällön ja ulkoisen asun kehittä-minen ovat edelleenkin hallituksen tär-keänä toimenpiteenä lähdettäessä vuo-delle 2007.

Valtaosa lehtemme tilauksista on kes-totilauksia alkaen tilaus tammikuusta.Teille kaikille lehtilasku tulee tammikuunlehden ilmestymisen jälkeen. Meillä ei oletäydellistä rekisteriä kuluneen vuoden ai-kana poisnukkuneista tilaajista. Niinpälehtilasku saattaa valitettavasti tulla kuol-leen henkilön nimellä. Pyydämme omai-sia tiedottamaan taloudenhoitajalleasiasta. Toivon mukaan mahdollisimmanmoni tällainenkin tilaus löytää jatkonjonkun perikunnan osakkaan taholta.

Kaikissa tilausasioissa ottakaa yhteystaloudenhoitajaan. Paljon ollaan pois ko-toa mutta puhelinvastaajaankin voi ly-hyen tiedotteen osoitteen muutoksistaym. asioista antaa.

Taloudenhoitaja kiittää kaikkia tilaajiakuluneesta vuodesta ja toivottaa samallakaikille lehden lukijoille Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta.

REINO ÄIKIÄNokkamäentie 256

32700 Huittinenpuh. 040-769 5775

sähköposti reino.aikia@esanet.fi

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 11. joulukuuta 2006 7

TervehdyksiäSukulaisille ja tuttaville Rauhan Joulua ja Menestystä Vuodel-le 2007!

Raakel Valkama ja Mikael perheineen

Oikein Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta Tekla Pakkaselle Por-vooseen!

Erkki Hietanen perheineen

Toivotan kaikille sukulaisille ja ystäville Hyvää Joulua ja On-nellista Uutta Vuotta

Alma Rastas

Kiitos teille kaikille, jotka olitte kotiseutu-matkalla Karjalassa 2.-5.7.2006. Te kaikki teittematkastamme ikimuistettavan. Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta 2007 teille kaikille!

Laila Innanen.Ensi kesän matka tehdään heti Pyhäjärvijuhlien

jälkeen, eli 16-19.7.2007.Yksi yö Terijoella Helios-hotel-lissa ja kaksi yötä Musakan Lomarannassa.

Tervetuloa mukaan! Soittele 040-5049135.

Muistoja kesältä 2006Rauhallista Joulua ja onnea tulevalle vuodelle 2007. Ensi kesän matka on 22.-26.7. 2007. Ma-joittuminen Musakalla, josta käsin teemme retken Pietariin. Seija Lintula puh. 03-443032 ja040-5266220.

VPL Pyhäjärvi-seura ry valmistautuu innokkaasti juhlavuoteenVuosikokous päätti valita en-tiset puheenjohtajat ja halli-tuksen jatkamaan ensivuonna VPL Pyhäjärvi- seu-ran ruorissa. Katsottiin, ettähyvässä vauhdissa oleviavalmisteluja seuran maalis-kuussa pidettävään 50-vuos-tisjuhlaan on hyvä jatkaa ko-kenein voimin.

Sääntömuutoksen mukai-set valintatavat otettiin käyt-töön vuosi sitten ja nyt oli ar-valla valiten kolmen halli-tuksen jäsenen vuoro erota.Heidät kolme vuosikokousvalitsi uudelleen jatkamaanseuraaviksi kahdeksi vuo-deksi. Hallituksen jäseninätoimivat ensi vuonna IrmaAirto, Arja Hiiri, Inkeri Hiiri,Kaisa-Liisa Korhonen, MeeriKuusisto, Eeva-Liisa Miikko-la ja Eero Sirkiä. Puheenjoh-taja jatkaa neljättä kauttaKaarina Pärssinen ja varapu-heenjohtajana jatkaa jo huo-mattavasti pidempään toi-minut Paavo J. Paavola. Toi-mikuntia hallitus täydentäätarpeen mukaan, emännis-töä ja isännistöä tarvitaanvarsinkin alkuvuodesta vuo-sijuhlan erilaisiin tehtäviin.Innostus lähteä mukaan olitosi ilahduttavaa.

Toimintasuunnitelmassaensi vuodelle ovat tietenkinjuhlavuoteen liittyvät asiatkeskeisiä. Valmistumassa onseuran 50-vuotisesta toimin-nasta historiikki, jota tätä lu-kiessanne seuran pitkäaikai-nen entinen puheenjohtaja

teol.tri Juhani Forsberg on joviimeistelemässä. Teos tuleemyyntiin maaliskuun alussa,ennakkovarauksia otammevastaan tammikuusta alka-en.

Toinen merkittävä etappion, että saamme seuranomistuksessa olevan ReinoTenkasen sotavuosina ku-vaamaan Muistojen järvi -filmin tekstitettyä. Filminkuvaamien paikkojen tun-nistamisen ja käsikirjoituk-

sen ovat tehneet Kari Uusi-talo ja Antero Pärssinen jaKari Uusitalo. Filmiin purki-tetaan myös taustalle mu-siikkia, jonka soinnuttelustatuttuja teemoja noudattaenvastaa Juhani Forsberg. Fil-mi julkistetaan vuosijuhlas-sa, mutta ennakkotilauksentehneet saavat sen jo tammi-helmikuulla, josta ajankoh-dasta informoidaan tämänlehden tammikuun nume-rossa. Ennakkotilaukset an-

tavat seuran hallitukselle os-viittaa, paljonko filmiä VHS-ja DVT –muodossa teete-tään. Kokouksessa ja jäl-keenpäin tämän lehden pie-nen jutun perusteella en-nakkotilauksia onkin jo tä-hän mennessä saatu muka-vasti.

Nyt jo tiedetään, että vuo-sijuhlaa vietetään sunnun-taina 11.3.07, jolloin ensinkokoonnutaan ekumeeni-seen hartaushetkeen Karja-

la-talon kappeliin klo 12.00.Kahvittelun jälkeen itse 50-vuotisjuhla alkaa klo 14.00.Kutsut jäsenille ja yhteistyö-tahoille saapuvat hyvissäajoin.

Enkkualaisten filmi nostatti tunnemyrskyn

Seuran jäseniä perheineenoli saapunut enemmän kuinpitkiin aikoihin, tällä kertaa35 henkeä, paikalle tähänKarjala-talon Sortvala-salis-sa marraskuun 19. päivänäleppeässä mutta hämärässäsyyssäässä mutta pidettyynvuosikokoukseen. Paikattäyttyivät pikapikaa, arvatkävivät viimeistä numeroamyöten kaupaksi, tunnelmaoli tiivis ja lämmin. Osa olitullut paikalle nimenomaantämänkertaisen ohjelmanvuoksi. Olimmehan saaneetpaikalle yhden filminteki-jöistä, maisteri Kari Pohja-kallion, kertomaan Enkkuaaja Pyhäjärveä laajemminkinesittelevän Ikkuna Karjalaan–filmin syntyhistoriasta.Esittelyn päälle katseltiin tä-mä alkusyksystä valmistu-nut hieno kuvaus kotiseu-dultamme.

– Miu täytyy sannoo, ettmie iha kauhiast liikutuin…puhkesi puhumaan tunto-jaan yksi filmin nyt ensi ker-taa nähnyt, synnyinkotinsapaikan filmiltä tunnistanutseuran jäsen. Voi sanoa, ettäfilmi herätti kokousväessä

tunnemyrskyn. Ylistäviä jakiittäviä kommentteja kuul-tiin useita. Pohjakallioltavietiin sillä erää viimeiset fil-min VHS-kasetit käsistä.Mutta ei hätää, sitä saadaanhalukkaille lisää, lienee jo tä-tä luettaessa jälleen saata-vissa. DVD-muotoista tal-lennetta on vielä jäljellä.

Tällä kertaa pikkujoulunmerkit vuosikokouksessaolivat ensisijaisesti kyntti-löissä, kattauksessa, emän-tien tarjoiluissa ja hyvässämielessä. Musisoinnista vas-tanneet Hannu SeppänenElisa-tyttärineen ilahdutti-vat meitä muutamilla kan-sanmusiikkiteoksilla. PäiviSeppänen yhdessä Hannunkanssa viritti yhteislaulut,mutta kokousväki sorisi tut-tuja tavatessaan niin innok-kaasti keskenään, että laa-jemmasta joululaulujen vi-rittelystä luovuttiin. Tuntui,että kokousväki poistui pai-kalta siitä huolimatta tyyty-väisenä. Viimeiset talkootyö-hön halukkaat uudet emän-nät kävivät ilmoittautumas-sa vielä kokouksesta poislähtiessään. Kunhan hallitusvielä joulukuussa kokoon-tuu, keräämme nimilistaankertyneistä luettelon ja vie-läkin siihen pääsee mukaan.Tuntui tosi hyvältä vetää ko-kousta ja jatkaa puheenjoh-tajana, kun innostus oli niinsuurta!

Teksti ja kuvat: KAARINA PÄRSSINEN

Katariina ja Emilia valmis-tautumassa joulunviet-toon. vanhemmat Katja jaSeppo Kallioniemi, isovan-hemmat Ritva ja Yrjö S Kaa-salainen.

Kari Pohjakallio (vas.) sai esiteltyään Enkkua-filmin luokseen monta innokasta ostajaa.Tässä kauppoja hierovat Edit Luukkanen ja Juhani Paajanen.

8 VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 11. joulukuuta 2006

Ko meil ol lystiiYhessä joululaulus lauletaan”Et kaikki kauniit muistotnyt tulee mieleeni” ah miehaastan yhen mukavanmuiston, joka nyt nouseepäällimmäiseks. Työhä tie-jette kaik et mie oon syntyi-sin Karjalan Kannakselt jakottii oli Vanhamäki. Ku mieolin 9-vuotias ol lumetonjoulu, mutta muuten oikeinmukava, ku joulu-ukko toimeille lapsill mieluisat lah-jat. Oltii saunassa käyty var-hain. Mei iso tupa ol lämminja puhas ja uunis tuli herkul-lisen ruuan tuoksu.Keskellätuvalattiaa seisoi iso joulu-kuusi, jossa oli kynttilöitä,namusia ja latvassa oli kau-nis fanerinen kiiltokuvaen-keli.

Tuva pöyväll ol levitettyvalkoinen pellavaliina ja isä-Pekka siinä pöyväpäässä lukiisosta Raamatusta; ”ja ta-pahtui niinä päivinä, ettäkeisari Augustus määräsi ko-ko kansan verolle – niin Joo-sefkin Marian kanssa.” Mieistuin äiti Annan vieressä javelipojat Veikko, Mikko jaPentti toisel puolel pöy-tää ja kaik myö käätristis hartaast kuun-neltii ja lopuks lau-lettii tuo vanha jaaina uus virsi ”En-keli taivaan lausuinäin”.

Kynttilät tuikkikuuses kirkkaastja enkeli siinäkuuse latvassa oliniin kaunis. Muttasitte isän täytyimennä tallii meiSirkka-hevostaruokkimaa ja koh-ta kuului aisakel-

Lapsuuteni joulun odotusta SortanlahdessaMuistan sen syksyisen päi-vän, kun äiti kädestä pitäensaatteli minut Sortanlahdenkouluun. Katselin ihmeissä-ni ympärilläni olevaa outoamaailmaa. Se kaikki oli niinvierasta ja ujostutti nähdes-säni isojakin oppilaita, oli-han siellä kyllä leikkitoverei-tanikin. Opettajat herättivätkunnioitusta ja vähän pelko-akin. Opettajina muistan sil-loin olleen alaluokilla IrjaPöri ja yläluokilla johtaja-opettaja Armas Tuohino se-kä isompien tyttöjen käsi-työopettajana Kylli Haarni(Kylli-täti), joka kulki ainakinYläjärven koululla opetta-massa. Muistan hänen tal-visaikaan kulkeneen suksillasen matkan.

Pian sain jo uusia ystäviäja tehtäviä. Jokainen oli vuo-rollaan järjestäjä, piti pyyh-kiä taulu puhtaaksi ja kastaasieni seuraavaa tuntia vartensekä soittaa kelloa seuraavantunnin alkajaiseksi. Jokaisel-la oli oma paikka rivissä ja ri-vit piti olla suorat. Rivissä eisaanut puhua eikä naures-kella. Jos joku ei totellut niinjärjestäjä laittoi nimen ylösja se jäi silloin jälki-istun-toon. Piti seisoa uunin nur-kassa kädet selän takana,opettaja oli vahtimassa.

Muistan ensimmäisenjoulujuhlan, joka pidettiinkaikkien luokkien keskenalaluokassa. Sain olla laulu-kuorossa. Äiti oli ommellutminulle viininpunaisen sa-mettileningin valkoisin pit-sikauluksin. Jaloissa oli mus-tat lakeerikengät. Olin niinonnellinen ja tuntui, etteikellään ollut niin kaunistapukua. Äiti oli siellä joulu-

juhlassa ja tuntui että lau-loin vain omalle äidilleni. Seoli jotain joka on jäänyt läh-temättömästi mieleeni.

Sitä joulua odotellessamuistelen. Valkoinen lumi-peite oli maassa, satamassaoli valot, muualla pimeää,kun me äidin kanssa käsi kä-dessä astelimme saapas-os-toksille Jalmari Kajanderinkauppaan. Äidillä oli lyhty

valon näyttäjänä. Tultuam-me kauppias kysyi, mitä sai-si olla? Äiti totesi ,että tytöllepitäisi saada saappaat. Neroikkuivat naulassa katonrajassa. Kun kauppias sai tie-tää numeron, hän otti pitkänkaksihaaraisen kepin ja nos-ti saappaat alas. Ne olivat so-pivat, ei tarvittu monia sovi-tuksia. Ne olivat vaaleat kik-kakärkiset ja jäivät jalkaani.

Kotimatkalla ne narisivat lu-mihangessa ja minä olinmaailman onnellisin ihmi-nen.

Odottelimme joulua. Isäoli tuonut joulukuusen. Äitileipoi piirakoita ja laittelijouluruokia leivinuuniin.Siivottiin ja siinä sain olla äi-din apuna. Jännitti kovasti,kun oli luvattu, että joulu-pukki tulee myöhemmin. Äi-

ti teki navettatyöt ja käytiinsaunassa. Herkullinen ruuanja kinkun tuoksu täytti huo-neet.(aistin vieläkin sen läm-mön) Oli aterian aika. Isä lu-ki jouluevankeliumin, kutenaina sunnuntaisinkin. Olijuhlan ja kodin lämmön tun-ne.

Äitini lauleli aina töitä teh-dessään. Hän lauloi meillejoululauluja pukkia odotel-lessamme. Me lapset kuun-telimme tarkkaan, jos sattui-si kuulumaan kopinaa. Ja sit-ten kuuluikin kop, kop japukki asteli sisään, kysyenonko täällä kilttejä lapsia.Olihan tietysti. Muistan ol-leeni niin onnellinen ja juok-sin kamariin, kiipesin tuolil-le ja lauloin pukille täysinrinnoin. Joulupukki kiitteli jaantoi lahjansa. Sain äidin te-kemän rättinuken. Eero-velisai isän tekemän puuhevo-sen, pyörillä kulkevan ja sitävedettiin narusta. Olin niiniloinen siitä nukesta ja odo-tin vain nukkumaan menoa,jotta voisin ottaa sen vieree-ni. Joulupukki oli pitkä jahoikka niin kuin naapurim-me Eljas Kauppinen.

Se oli lapsuusmuistojen ri-kas joulu, jonka olen kätke-nyt sydämeni sopukkaan.

SUOMA SAARINEN

Sortanlahden koulu.

lo kilkatusta ja joulu-ukkotul tuppaa ja kysy onks kilt-tejä lapsii ja äit sano,”et on”niin joulu-ukko säkistäänojensi lahjoi. Äitil ja isäl tulkaunis kortti, jossa luki Rau-hallista Joulua ja myö lapsetsaatii muihe lahjoje lisäks.

Mie Aura sain komianrummun ja velipojat saivatkukin kirkasääniset torvet.Mahtoi olla vanhemmillarauhallinen joulu, ko myösen joulupäivän juostii kuu-se ympäril. Mie löin rumpuuja kolme tervettä ja terhak-kaa poikalasta puhals torvee.

Tahvonpäiväaamul tulmei Antti-eno meil ja kysy”olik teill rauhalline joulu”.Myö lapset huuvettii, et meilon lystii. No eihä ne lahjatkauva ehjän säilyneet. Jäivain mukava muisto, ko mielöin rumpuu ja velipojatmarssiit ja soittiit torvee.

AURA SORONEN (Pulakan Sukuseuran

teoksesta)

Akkasen jälkikasvua esi-isien maillaLemiläinen linja-auto kokosi28.7.2006 ison joukon Jo-hanneksen, Vilhon, Veikon jaMarian (Vuohelainen) lapsiaja lapsenlapsia perheineenmatkalle Pyhäjärvelle. Suu-rin osa meistä evakkojen jäl-keläisistä oli lähdössä en-simmäistä kertaa seudulle.

Majailimme kaksi yötäMusakalla ja tutustuimmelauantain aikana kirkon alu-eeseen ja hautausmaahansekä Antin asiantuntevallaopastuksella Enkkuan seu-tuun. Saaprun kaupan anti-met viiden tien risteyksessäja paikalliset asiakkaat kiin-nostivat. Saimme seuratavierestä leipälähetyksen saa-pumisen tärkeyttä. Pihallaoli myynnissä vaatetavaraa.Siinä mallattiin yöpaitaa jakotimekkoa vartaloa vasten,muttei tainnut kauppojasyntyä. Mietimme mum-momme Anna Marin kohta-loa, hän menehtyi liikenne-onnettomuudessa saamiin-sa vammoihin. Tapahtuikohevosen ja polkupyörän ko-lari juuri ko. risteyksessä,kellään ei enää tuntunut ole-van varmaa tietoa asiasta.

Akkasen talo, matkammepääkohde, on yksi harvoistajäljellä olevista. Ihmettelim-me pienessä tuvassa mitenennen elettiin, parhaimmil-laan talossa oli asunut 19henkilöä yhtäaikaisesti.

Mikään ei kai ulkoisesti ol-lut paljonkaan muuttunut,vain aika on tehnyt tehtä-väänsä rakennuksia heiken-täen. Talon nykyiset nais-

puoliset asukkaat, evakkojahekin, rapistuvat samaantahtiin. Lähinaapurin tiili-muurin takana eletään aivantoisenlaista nykyelämää. Py-häjärven kaunis maisemahoukuttaa Pietarilaisia rik-kaita. Akkasen rantaan ei ol-lut enää menemistä, uusiataloja sielläkin vieri vieressä.

Vuohensalossa tutustuim-me Vuohelaisen taloon jaLaatokan rannalla kahlasim-

me valkeassa hiekassa ja vil-voittelimme kovassa tuules-sa, uimaan ei tehnyt mieli.Käkisalmen markkinat kä-vimme vielä kartoittamassasamana päivänä. Kotimat-kalla pistäydyimme Viipurintorilla heräteostoksilla.

Matka oli kiinnostava januorisoakin oli mukana kii-tettävästi. Sää ei kovasti mei-tä hellinyt, mutta pärjäsim-me vaatetusta lisäten.

Sieltä jäi paljon mietittä-vää kaikille ja ennen kaikkeahaikeus meillekin, jotka em-me ole Karjalassa syntyneet.

Mitä, jos…. miten asiatolisivat? Olisiko meitä ole-massakaan?

Kiitos Marja-Liisa-serkul-le, joka järjesti tämän kaikenja huolehti joukon kasassapysymisestä!

AILA RANTANEN

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 11. joulukuuta 2006 9

”Karisteita”, Marjatta Müllerin uusin teosViime vuoden lopulla ilmestyiMarjatta Mülleriltä viides kirja Ka-risteita. Marjatta os. Miettinen onsyntynyt Pyhäjärven Haapanie-messä. Tekijä kirjoittaa alkulau-seessa. ”Elopellolle varisee karis-teita. Ihmiselokin tuottaa niitä. Ke-räsin jotakin omistani.”

Ja todella monenlaisia karisteitaon sisältönä. On vuosien myötätallenttuja tarinoita ja pakinoitaelämän arjesta. Koskettavia runojasyntymän ihmeestä, vihan kasvois-ta, muistoista, rakkaudesta ja luon-nosta. Musiikillisesti lahjakkaanahän on säveltänyt 22 runoa lauluik-si, jotka nuotteineen ovat 200-si-vuisen teoksen loppuosassa.

Lapsille osoitetussa osastossa onhellyttävä kertomus OravatyttöLullanista ja Aurinkoprinssi ja nei-to Maa. 36-sivuinen Aurinkoleikkion runon muodossa ja joka sivullaon värikäs piirros aiheesta. Yksinäistä piirroksista on teoksen kan-sikuvana.

Marjatta Müllerin sanankäyttöon taidokasta. Suorasanainenkinteksti paikka paikoin rytmikästärunoa. Häneltä on aikaisemmin il-mestyneet luontoteokset Siivek-käät ystäväni jaHiljainen viesti se-kä sukukirjat Rajamaan raskas lu-mo ja Kotiranta.

Omakustanteena painetut kova-kantiset teokset ovat laadukkaita

niin sisällöltään kuin ulkoasultaanja toivoisin niiden välittyvän laa-jemmallekin lukijakunnalle. Mar-jatta on kuitenkin hyvin nihkeä.Hän ei ajattele kaupallisuutta. Jää-tyään opettajan virasta eläkkeelle,oli kirjoittamisen aika. Tarkoituk-sena oli tallentaa vanhempien, su-kulaisten sekä myös omia ajatuksiaentisestä elämästä nykypäivään.Ne jäisivät muistoksi lastenlapsilleja muille suvun jäsenille. Ja tekstiäon vuosien myötä todella syntynyt,liki 1000 sivua mitä moninaisim-mista aiheista. Se on kokonaisuu-dessaan arvokas ja tasokas tieto-paketti jälkipolville.

Marjatta on hyvä esimerkki meil-

le muillekin ikä-ihmisille, tallentaamuistoja paperille. Meillä ei tarvit-se olla samankaltaista taidokastasanankäyttöä kuin Marjatta on kir-joittanut vaan teksti voidaan muo-toilla omin sanoin. Usein olenkuullut monen sanovan: ” Olisi pi-tänyt vanhemmiltani kysyä heidäneläessään niin monista asioista,jotka nyt aikuisena kiinnostavat.”Itselläni on samankaltaisia ajatuk-sia. Äitini oli taitava kronikoitsija,jonka kronikoita esitettiin monis-sa juhlissa. Yhtään niistä ei ole tal-lella, mikä harmittaa kovasti.

Marjatta Müller on siis tallenta-nut monet laulut, runot, sadut jaajatukset uusimpaan teokseensa,

josta jälkipolvil-le on varmasti iloa. Onnitteluthienosta kirjasta.

SALME RINTALA

Kirjat

Aino Simola ” Kolmas Vaimo”Vpl. Pyhäjärven Alakylässäsyntynyt Aino Simola os.Pärssinen on julkaisut omakustanteena romaanin ” Kol-mas Vaimo”.

Romaanissa päähenkilönAnnan elämää kirjailija kä-sittelee toisaalta varsin hie-notunteisesti mutta toisaaltamyöskin varsin suorasukai-sesti. Nuori karjalaistyttöAnna on syntynyt Karjalassa, josta evakkovaiheen jälkeenon asunut monilla paikka-kunnilla lopullisen oman ko-din löytyessä Satakunnasta.Nuoren tytön elämä oli olluttäynnä ihania haaveita. Har-rastukset johdattivat hänetmonien herkkien ja tunteitatäynnä olevien ihmisten pa-riin. Maaseututeatterinnäyttämöltä löytyi myöskinAnnan kohtalo. Elämään tulimukaan musiikkia harrasta-va Johannes. Jo kahdestiaviossa olleen Johanneksen

ja kokemattoman Annan in-tohimoisen seurustelun seu-rauksena on raskaus. Ker-rottuaan Johannekselle ras-kaudestaan Anna saa vastenkasvoja kuulla kylmän to-tuuden. Avioliitosta ei puhu-ta vaan raskaus tulee kes-keyttää. Anna saa kaipaa-

maansa tukea äidiltään ja si-saruksiltaan. Kaikki Annanystävät ja työkaverit eivätymmärrä Annan ratkaisuapitää lapsensa. Hyvin äkkiäselviää Annalle, että hän tu-lee jäämään yksin lapsensakanssa.

Johannes ei kuitenkaankatoa Annan elämästä. Vaik-ka Anna kuulee ikäviä juttujaJohanneksen elämästä huolitoimeentulosta ajaa Annanetsimään lapsensa isää tä-män kotitalosta. Anna tapaanyt ystävällisen ja iloisen Jo-hanneksen, joka ehdottaavanhempiensa kuullen ha-lunsa ottaa Anna vaimok-seen ja luokseen asumaan.Kanssaihmisten varoituksis-ta huolimatta Anna ja Johan-nes kihlautuvat nopeasti jajuhannuksena on jo vihkiäi-set. Anna ja pieni poika ovatsaaneet oikean kodin.

Vanhaa maalaistaloa kun-

nostetaan vähitellen sillä ra-hasta on puutetta. Miehensävanhempien kanssa Annatulee hyvin toimeen. Omaltaosaltaan asiaa auttaa myös-kin se, että appivanhemmatmuuttavat omaan asun-toonsa samaan pihapiiriin.Miehen aikaisemmistaavioliitoista olevat lapset ai-heuttavat omat hankaluu-tensa ja välit äitipuoleen py-syvät kylminä. Pian vihkimi-sen jälkeen Anna huomaaaviomiehestään kylmyydenja epätavallisen vaimonsakarttelemisen. Mukaan ku-vioon tulee myöskin viina jasen mukana myöskin pelkomiehen väkivaltaisuudesta.

Hän on paljon iltoja poiskotoa. Johanneksella tuntuiolevan paljon ystäviä. Hie-man maistissa ollessaan hänoli huumorintajuinen jahauska seuramies. Väliinmiehen matkat johtivat pois

omasta pitäjästä. Kaikestahuolimatta toinen lapsi il-moitti tulostaan ja Anna ku-vitteli kaiken muuttuvantaasen parempaan suun-taan. Vaikka miehen taholtaAnna kohtaa ainoastaan kyl-myyttä ja pahoja sanoja löy-tää Anna pienen paikkakun-nan harrastuksista itselleensopivan pakotien. Anna ta-paa uusia ihmisiä, jotka tuo-vat mukanaan jopa uusiaihastuksiakin, joiden kanssaAnna huomaan olevansaterve nuori nainen. Ehkäpämustasukkaisuuden puus-kien jälkeen Johannes löytääjälleen vaimonsa ja seurauk-sena on uusi raskaus. Tälläkertaa syntyvät kaksoset.Avioliitto ei ole kuitenkaankohdallaan.

Anna joutui pakoilemaanmiestään naapureiden tur-viin. Avioliitto alkoi todellaolla lopuillaan. Enää ei aut-

tanut yhteiset käynnit am-mattiauttajien vastaanotoil-lakaan ja Anna joutui jälleentekemään lopulliset ratkai-sut. Sovittelujen kautta asu-museroon ja sitten lopulli-sesti Anna, miehensä ”kol-mas vaimo” oli lopullisestivapaa.

Pyhäjärvellä syntynyt Ai-no Simola os. Pärssinen osaakirjassaan varsin onnistu-neesti käsitellä monessaavioliitossa esille tulevia vai-keita asioita. Alkoholiongel-mat, väkivaltaisuudet, rak-kauden kaipuu, mustasuk-kaisuudet ja huoli omasta jalasten tulevaisuudesta pal-jastuvat Annan tarinassa.

Aino Simolan romaania ”Kolmas Vaimo” on saatavissa20 euron hintaan kirjailijaltaitseltään osoite Katajatie 1 B11, 28400 Ulvila, puh. 02-5389131 .

REINO ÄIKIÄ

Alakylän ja Kahvenitsan koulupiirien kyläkirja valmistunutMarraskuun lehdessä saim-me jo ennakkotietoa siitä, et-tä Alakylän ja Kahvenitsankoulupiirien kyläkirja on val-mistumassa. Kirjan julkista-mistilaisuus pidettiin Kiikas-sa 1.12. Tilaisuudessa kirja-toimikunnan puheenjohtajaErkki Pärssisen ja muut toi-mikunnan jäsenet selostivatkirjahanketta. – Kyllä siinäkoko lailla tarkkaan vuosimeni totesi Erkki Pärssinen.Alku oli hieman hidastamutta loppua kohden vauhtikiihtyi. Tavoitteena oli saadakirja joulumarkkinoille ja sii-nä onnistuttiin. Kirjatoimi-kunnalla oli erinomainenasia saada mukaan toimitta-ja Niina Pitkänen, joka suu-relta osin vastasi kirjan kie-lenhuollosta ja rakenteesta.Niinan isovanhemmat ovatkotoisin myöskin Pyhäjär-veltä tosin hieman toiseltapuolen pitäjää eli Yläjärveltä.Kirjan taitosta vastasi Pyhä-järvilehden lukijoille tuttuHeidi Niemi Idea-Mainok-sesta ja kirja painettiin Vam-malan Kirjapainossa.

Kirjahankkeen takana ol-

lut Alakylän NuorisoseuraPyrinnön perinnetoimikun-ta, joka suurella joukolla tekiPyrinnön 100-vuotisjuhla-matka kesällä 2005 Pyhäjär-velle. Kirjan 270-sivuun si-sältyy harvinaisen paljon Yr-jö J. Kaasalaisen tutkimaa ai-kaisemmin julkaisematontatietoutta Alakylän ja Kahve-nitsan kylien asukkaiden ai-

kaisemmista vaiheista 1500-1600-luvuilta. Samoin Ala-kylän ja Kahvenitsan luon-toa niin kasvistoa kuin eläi-mistöäkin on Aulikki Sal-mian toimesta kerrottu tar-kasti. Erikoisuutena on hä-nen toimestaan myöskin sel-vitys entisen kotiseutummenykyisistä luonnonsuojelu-alueita.Tutkittaessa kirjasta

koulupiirien asukkaita, talo-ja ja elämänmenoa on help-po havaita toimikunnanomanneen tavanomaistaenemmän tietoa ennen so-taa tapahtuneesta elämän-menosta Alakylässä ja Kah-venitsassa. Varsinaisia kou-lujen luokkakuvia on kirjas-sa ehkä tavanomaista vä-hemmän. Niitä ei ole ilmei-sesti kirjatoimikunta saanutriittävästi käyttöönsä. Jotkutniitä ehkä kaipaavat, koskaniissä näkyy se oma lapsuu-den naamataulu. Toisaaltakoulukuvat ja nimenomaanniissä esiintyvien henkilöi-den tunnistaminen tuottaaaina vaikeuksia. Erilaisistatapahtumista ja harrastuk-sista 1930-luvulta ja jatkoso-dan ajoilta on kirjassa varsinseikkaperäiset selostukset.

Monet entisellä kotiseu-dulla yhteiskunnallistenasioiden hoidossa mukanaolleet henkilöt ovat yltäneetsotien jälkeen omien uusienkotikuntiensa johtotehtäviineräät jopa eduskuntaan asti.Kirjatoimikunta toteaa aivanoikein Kalamajasta, Mont-

rualta ja Pölhölästä valmis-tuneen oman kirjan muuta-ma vuosi sitten. Näiden ky-lien asukkaat kävivät Alaky-lässä koulua mutta heidäntarinansa on jo kerrottu ai-kaisemmin ja kun tuota ky-läkirjaa on edelleen saatavis-sa ei sitä ole katsottu tarpeel-liseksi toistaa suuremmintässä kirjassa.

Sen sijaan katsaus Vpl. Py-häjärven kunnan ja seura-kunnan toimintaa on halut-tu ottaa mukaan lähinnä sii-täkin syystä, että Impi Wii-kan ”Kappale Kannakselais-vaiheita” pitäjähistoria on jovuosikaudet ollut lopussa.Asiantunteva katsaus on si-ten varsin paikallaan tässäkirjassa ja onkin omiaan li-säämään kirjan lukuarvoakoulupiirin ulkopuolellekin.

Kirjan etukanteen on ku-vattu koulupiirien aikaisem-min valmistunut ja nyt täy-dennetty talonumeroilla va-rustettu kartta. Kartan nu-meroiden selvittäminenvaatii hieman salapoliisityö-tä mutta apuna on talojen jaasukkaiden esittelyn yhtey-

dessä tarkemmat karttako-piot. Monissa kyläkirjoissakarttakopio on erillisenä liit-teenä kirjassa.

Perinnetoimikunta ansait-see kiitokset siitä, että kah-den koulupiirin yhteinenkirjahanke on saatu onnelli-sesti päätökseen. Kirjan kus-tantaminen on kallista puu-haa ja on omiaan rajoitta-maan kirjan painosmäärätsuhteellisen pieniksi. Tässä-kin tapauksessa saattaa käy-dä niin, että hetken kuluttuapainos onkin loppuunmyy-ty. Nyt Alakylän ja Kahvenit-san koulupiirin jälkeläisilletarjoutuu oivallinen tilai-suus tehdä opastettu matkaPyhäjärvelle ja omiin kotiky-liin.

Muutaman kerran Alaky-lässä käyneenä ja vielä nyt-temmin jo palaneen koulunrappusilla Matti Ahvosen jakumppaneiden kanssa is-tuskelleena voin lämpimästisuositella kirjaan jokaiseenpyhäjärveläiseen kotiin.

Tilausohjeet ovat lehdentakasivulla

REINO ÄIKIÄ

Kirjatoimikunta vas. Matti Ahvonen, Arvo Pärssinen, Kale-vi Lappalainen, Orjo Pärssinen, Erkki Pärssinen, Irma Pie-tilä, Oiva Kaasalainen ja Niina Pitkänen.

Aino Simola.

10 VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 11. joulukuuta 2006

Ukkosen sukuseuran kuulumisiaUkkosen sukuseuran ry:n(Sakkolan Koukunniemi, Py-häjärven ja Sakkolan Lohijo-ki) perinteinen sukujuhla jasukukokous pidettiin Kult-tuurikeskus Äijälässä Kan-gasalalla sunnuntaina 30. 7.06. Paikalle oli saapunut 36suvun edustajaa. Karjala-ai-heiseen näyttelyyn tutustu-misen jälkeen nautimme pi-topöydän antimista.

Musiikkiesityksistä vasta-sivat sisarukset Mari ja San-na Ukkonen sekä Elias Uk-konen. Myös Laila Innanenviihdytti esityksillään juhla-väkeä.

Sukuseuran puheenjohta-jana toiminut Raimo Hon-kasalo toivotti läsnäolijattervetulleeksi. Hän kertoi ly-hyesti kesän

Karjalan matkasta. Matkatoteutui 2. – 5. 7. 06 : yksi yöSortavalassa ja kaksi Musa-kalla Pyhäjärvellä, ja paluu-matkalla poikettiin Terijoel-le.

Puheenjohtaja muisti ruu-sulla vuoden aikana merkki-päiviään viettäneitä suvunjäseniä: Amalia Juvonen 95-v, Pauli Inkinen 70-v ja AnttiTuomisaari 80-v. Vuoden ai-kana kuoleman kautta ovatpoistuneet: Veera Kaipiainenja Irja Ukkonen.

Varsinaisessa sukuko-kouksessa valittiin seuraa-vaksi toimikaudeksi pu-heenjohtajaksi Marja-RiittaHakala Sipoosta ja RaimoHonkasalo Porista jatkaa va-rarapuheenjohtajana. Suku-seuran sihteerinä jatkaa Tui-ja Ukkonen Ikaalisista ja ra-hastonhoitajana Marja-Lee-na Juhola Porista. Hallituk-sessa jatkavat Laila InnanenTampereelta, Pentti Ukko-nen Espoosta, Taisto Kai-piainen Raumalta, sekä AulisUkkonen Kauniaisista. Uu-tena hallituksen jäsenenäaloitti Riitta PykäläinenTampereelta. Tilintarkasta-

jana jatkaa Osmo JuvonenHelsingistä varahenkilönäänTiina Inkinen Savonlinnasta.

Sukuseuran jäsenmak-suiksi vahvistettiin 10 eu-roa/2 vuotta, 20 euroa/5vuotta, 35 euroa/10 vuotta,kannatusjäsenmaksuon 7euroa vuodessa.

Kokouspaikalla oli myyn-nissä arpoja ja suvun logollavarustettuja tuotteita.Toi-mintasuunnitelman

vuosille 2006-2007 mu-kaan toimintaa pyritään ke-hittämään niin, että saam-me myös nuorison kiinnos-tumaan sukuseuran kehittä-misestä. Sukukirjan päivittä-miseksi kerätään tietojamuutoksista.

Hallitus piti järjestäyty-miskokouksen Helsingissä30.9.06. Ensi kesän sukuko-kous ja sukujuhla pidetäänsu 29. 7. 07 SatakunnassaHuittisissa Karhijärven enti-sessä kyläkoulussa.

Hallitus päätti anomuk-sesta jakaa stipendin Ikaali-sissa kesällä 2006 peliman-nimestaruuden voittaneelle18 vuotiaalle Sini Tuomelal-le.

Lehti-ilmoituksista vas-taavat Raimo Honkasalo jaTuija Ukkonen. Matka Kar-jalaan Terijoen (Hotelli He-lios) kautta Pyhäjärvelle jär-jestetään jälleen ensi kesänä16. – 19.7.07.

Lisätietoja ja ilmoittautu-miset hoitaa kotiseuturet-kiemme järjestäjä Laila In-nanen p. 040-5049135.

Karjalaista kuulttuuriavaalivalle Kulttuurikeskuk-selle jätettiin kiitokseksi su-vun viiri. Viirimme on myöstoimitettu Vpl. PyhäjärviSäätiölle.

Ukkosen sukuseura ry:nhallituksen puolesta

MARJA-RIITTA HAKALAp. 050-4583509

Markku Evala puheenjohtajaksi HuittisissaHuittisten Karjalaseuransyyskokouksessa 29.10. pu-heenjohtajana toimi seuranpuheenjohtaja Reino Äikiä jasihteerinä seuran sihteeriMarkku Evala.

Reino Äikiä halusi jäädäpois seuran puheenjohtaja-na tehtävistä 12 vuoden toi-minnan jälkeen. Uudeksipuheenjohtajaksi valittiinMarkku Evala ja uudeksi va-rapuheenjohtajaksi valittiinnaistoimikunnan puheen-johtaja Merja Inkinen. Seu-ran uudet säännöt edellytti-vät koko hallituksen uudel-leen valintaa. Tehdyn pää-töksen mukaan hallituksenjäsenmäärä on puheenjoh-tajat ja seitsemän jäsentä,joiden toimikausi kestääkaksi vuotta. Hallitukseenvalittiin Jukka Naskali, PaavoPunkari, Kristiina Kaasalai-

nen, Maili Huppunen, PauliPaukku, Heikki Kiiski ja Pek-ka Lehtinen.

Varsinaisiksi tilintarkasta-jiksi valittiin Maija-Liisa jaPentti Kalmi sekä varatilin-

tarkastajiksi valittiin PenttiKiuru ja Uuno Kulmala.

Valittiin seuralle seuraavattoimikunnat: Naistoimikun-ta kokoonkutsujana MerjaInkinen ja muina jäseninäSenja Kiuru, Taina Pärssi-nen, Marja-Liisa Heinonen,Elli Marjamäki, Erja Kiiski,Aira Lähteenmäki, Raija Pel-tola, Maili Huppunen jaMerja Evala. Urheilu-ja kyyk-kätoimikunta kokoonkutsu-jana Yrjö Inkinen ja muinajäseninä Jorma Kuronen,Pauli Paukku, Heikki Kiiski jaLauri Karrela. Kalastusvas-taava: Rauno Huppunen.Kehittämistoimikunta/tule-vaisuustoimikunta: kokoon-kutsujana Merja Inkinen jamuina jäseninä Erja Kiiski,Arja Ojala, Kristiina Kaasa-lainen.

Huittisten Karjalaseura ry:n puheenjohtajat Markku Evalaja Merja Inkinen.

Huittisten Karjalaseurassa vilkasta toimintaa12-vuoden puheenjohtaja-kauden jälkeen Reino Äikiähalusi jättää tehtävät nuo-rempiin käsiin. Samassa yh-teydessä uusien sääntöjenmyötä hallituksen jäsen-määrä pieneni entisestä 13jäsenestä yhdeksään jäse-neen. Vuosikymmeniä seu-ran hallituksessa olleet TainaPärssinen, Elli Marjamäki,Jorma Kuronen ja Vilho Vis-kari halusivat jäädä pois hal-lituksesta. Lisäksi lähes 30vuotta seuran naistoimikun-nassa toiminut Helvi Äikiähalusi jäädä myöskin pois.Vilho ja Ritva Viskari aktiivi-set seuran hallituksen janaistoimikunnan jäsenetmuuttivat Halikkoon ja ovatlöytäneet jo siellä yhteydetpaikalliseen karjalaseuraan.

kahden Vpl. Pyhäjärvijuhlatja samoin kahdet Sakkola-juhlat. Valtakunnalliset Kar-jalan Liiton kesäjuhlat Poris-sa olivat v. 2002 ja niin seu-ran puheenjohtaja kuin jäse-nistö olivat mukana monissaohjelmissa ja talkootehtävis-sä.

Monen muun seuran ta-voin Huittisten Karjala-seuran on keksittävä uusiakonsteja nuorten mukaansaamiseksi seuran toimin-taan. Kuluneen vuoden aika-na onkin useita uusia jäseniäsaatu mukaan seuraan. Kar-jalaisuus ei saa katketa siinävaiheessa kun lapset muut-tavat pois kotoa. Huittisissaon saatu mukaan seuran toi-mintaan myöskin paikka-kunnan ei karjalaista synty-

perää omaavia henkilöitä. Vaikka suurin

osa karjalaisväestöstä onVpl. Pyhäjärveltä lähtöisinolevia unohdettu ei ole Sak-kolasta ja muista pitäjistälähtöisin olevia. Olemmehalunneet esiin tuoda kokoKarjalan toiminnassamme.

Lähivuosien toimintaantulee varmasti kuulumaanentisten tapahtumien lisäksikarjalan murteen esille otta-minen ja myöskin erilaisillemusiikkitapahtumille ja yh-teislaulutilaisuuksille tun-tuisi jatkossa olevan tilauk-sia. Karjalainen ruoka-ja kä-sityö ja muu perinnekult-tuuri tulee muodostamaantoimintasuunnitelmien run-gon. Seuran jäsenmäärä ontällä hetkellä 180 jäsentä.

Reino Äikiä muistelee pu-heenjohtajakauttaan mo-nien tapahtumien vuosina.Tuohon aikaan mahtuvat

“Hoh hoh kou vari, sanoHannukkais Mari”. Häeol niitä Pitkäpäe tyttölöi.

“No nyt o perkele, jotteitarkene”, sano Äikkiä Ee-lis. Eelis taas ol sielt Jär-päest.

“Ähä, sano Äikkäi Ma-ri. Mari ol taas Eelikse äi-ti.

“Sin män, jot pomiits,sano Ijäkse Anni, ko narukatkes ja maitopurkkikaivuo putos”..

“Kyllä kyllä, sano Rau-tiaise Helge”. Nää kaksviimistä olliit myös pit-käpäiläisii.

“Käytetiäs vanhat ensipois, sano Ramma Su-lo”. Sulo kot ol tuas sielNiuvas.

Tiä viimine o iha tätänykypäiväe. Pitäsköhätätä viimistä sanontuakyssyy Sulolt itselteä, jotvoipiks tiä julkassa ? Jot-tei vua loukattais Sulluo !

Kylhä sie tiijjät, ko sie

uot näist asjoist parem-mi peril. Suloha assuusiel Lavias, niiku sie var-mast tiijjätkii. Täst tulkiimielee viel yks hyvä japaljo käytetty sanonta.

Jot “Kylhä sie tiijjät, kosie uot hieroja”. Täe olvissii nii yleine sanonta,jot tekijä nim o jossaivaihies puont pois.

Nii, jot Ramma Sulolterveisii. Myöhä käytiiSulo kans yhes kansa-kouluu välaikan, niikomyö sanottii sitä sotie vä-listä aikaa, ko oltii sielKarjalas. Taijettiihamyö käyvä Sulo kansyhes kiertikouluuki silloennevanhaa, niiko myösitä talvsottua ieltänt ai-kua sanottii , jo sillo vä-laikan.

Ei täs sit muutako ter-viösii kaikil Pyhäjärv-le-he lukijoil ja HYYVVE-ÄÄ JOULUU !

KEIJO

Pitkäse Keijon sanontoja

Reino Äikiä.

Vuoden ruoka ja leivonnainenKarjalan Liitonnaistoimikunta onperinteiseen ta-paan valinnut vuo-ren ruuan ja lei-vonnaisen. Vuo-den ruoka on la-vansaarelainen si-lakkalaatikko jaleivonnainen räi-säläläinen korva-puusti.

Valitsemalla vuodenruoka ja leivonnainentehdään tunnetuksi mo-nipuolista karjalaistaruokakulttuuria. Tälläkertaa valinta osui korva-puusteihin kannakseltaja saaristolaisruokapöy-dästä on tuttu lavansaa-relainen silakkalaatikko.

Korvapuustit Räisälästä

Taikina:5 dl maitoa50 g hiivaa1 tl suolaa11/2 dl sokeria1 rkl kardemummaa (hienoa)

vehnäjauhoja160g voitaTäyte:n. 100 g pehmeää voita tai kirpeää hilloa,

sokeria ja kaneliaVoiteluun kananmunaa, pinnalle raesokeria

Valmista pullataikina ja anna sen kohota. Pa-ne taikina kahteen osaan ja kauli levyksi. Le-vitä täyte levyn päälle. Kääri levy rullaksi,saumakohta leivinpöytää vasten. Leikkaarullasta vinoittain paloja ja nosta palat pys-tyyn leivinpöydälle. Paina taikina korva-puusteiksi, voitele. Paista uunissa 225 as-teessa noin 15 minuuttia.

Silakkalaatikko Lavansaaresta (5 hengelle)250 g suolasilakkaa200 g siansivua

1 sipuli leikattuna ohuiksi viipaleiksin. 2 l viipaloitua perunaa (jauhoista)

mustapippuriaLiemeksi munamaito5 dl maitoa2 kananmunaa

Liota silakoita kylmässä vedessä. (maistasuolaisuus). Poista ruodot ja leikkaa puolifi-leiksi. Leikkaa siansivu suikaleiksi ja ruskistasipulin kanssa. Voitele vuoka (laatikko) ja pa-ne pohjalle osa perunaviipaleista. Lisää ker-roksittain perunaviipaleet ja silakkafileet,siansivu ja sipuli sekä mausteet. Vatkaa mu-namaito ja kaada vuokaan.

Kypsennä 160 asteessa noin 2 tuntia. Pitkähaudutus parantaa laatikon makua. Tarjoi-luun koristeeksi ruohosipulisilppua ja lisäk-keeksi etikkapunajuurta.

Karjalaisin terveisin MERVI PIIPPONEN

kulttuuri- ja tiedotussihteeriKarjalan Liitto, p. (09) 7288 1714

mervi.piipponen@karjalanliitto.fiwww.karjalanliitto.fi

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 11. joulukuuta 2006 11

Viimeinen viesti JärisevästäToivo Kukolta kahdelle alokkaita kouluttamassa olevalle veljelleen

Järisevä 10/12 klo 15,os. 80/RT.3, 9 Kenttä-postik.

Rakkaat veljeni!

Sain illalla lähettämännekortin. Parhaimmat kiitoksetsiitä. Me täällä eletään nyky-ajan malliin. ”Neuvottelut”sujuvat ystävällisessä hen-gessä. Tänä aamunakin joviideltä meidän pojat lähet-tivät aamuterveisensä ”tun-temattomalle sotilaalle” Var-sinaiset neuvottelut alkoivatvasta klo 8. Ensimmäisenpuheenvuoron käytti hyvinjämerästi Paasikivi–Sakkolaja heti hänen peräänsä ehät-ti ääneen Tanner–Kenttäp.–,mutta ei malttanut kauan ol-la ääneti naapurikaan, vaanalkoi jo sekaan sotkea. Nytonkin Molotohf paasannutkaiken päivää kovasti käsil-lään huitoen. Nim. ammuk-set ovat putoilleen ympäriseutuja. Kovasti on Molo-toukka pauhannut kaikkinamuinakin päivinä aina itse-näisyyspäivän aamusta al-

kaen. Tämä meidän nieme-kekin alkaa olla nimensämukainen, siksi paljon ontänne kranaattia satanut. Ih-meellinen on kuitenkin ollutJumalan johdatus, kun Hänon meitä varjellut tässä hii-denkirnussa. Vaikka onpaukkunut lakkaamatta, eimeidän osastosta ole vielämennyt ainoatakaan miestä.Herra on meille näyttänyt,että Hän on meidän aseem-me ja kilpemme. Jos ei niinolisi, niin meidänkin joukkoolisi voinut jo harventua. –Me olemme kaikesta huoli-matta saaneet viettää tämänsunnuntaipäivän ”rauhas-sa”. Olen täällä ryhmänikanssa ”nykyaikaisessa” ko-dissa. Ulkonäöltään tämä onkovin vaatimaton, mutta si-sällä täällä on oma viehätyk-sensä. Saamme nim. täälläkeittää teetä kirkaspintaises-sa Kastor mallisessa koti-liedessä, joten olemme pär-jänneet hyvin, mutta Ond-ruskan Tuomas on sairasta-nut jalassa olevaa paisetta. –Nestori sai itsenäisyyspäivä-nä ylennyksen kersantiksi,

samoin Sipiläisen Veikko.Paljon oli ylennyksiä, muttatoiset olivat pitempimatkai-sia. – Kotiasioista en ole saa-nut mitään tietoja kuin so-dan ensimmäisinä päivinä.Ei ole ollut kyllä heistä mi-tään huolta. Kyllä Taivaalli-nen Isä heistä huolen pitää,samoin kuin meistäkin. Joshän on meidän kanssamme,niin Suomen kansa saa vielänähdä onnen auringon nou-sevan. Kohtalo voi vielä mei-dänkin veljespolven johtaasaman pöydän ympärilletäysilukuisena, vaikka nytolemmekin jokainen omallakolkallamme. – Tänä aamu-na olin vartiossa 6–10 ja nytlähden 18–aamuun 6. Olem-me siksi lähellä etulinjaa, et-tä vartio täytyy olla vahva. –Te olette vielä kaukana so-dan melskeestä ja toivotaanettei se sinne saakka ehtisikoskaan. Minä olen jo alka-nut tähän tottua, kun on jo11 päivää kulunut tässä rytä-kässä. Jumala voi kuitenkinmeitä johdattaa vaarojen lä-pi vahingoitta, kun Häneenturvaamme. Siksi ei meillä

olekaan syytä pelkoon. Kyllähän meistä murheen pitää.Jälleennäkemiseen toivoenja teille kaikkea hyvää toivot-taen veljenne Toivo.

Arvo Kokko kertoo kirjas-saan Mantsi–Järisevä–Koi-visto (WSOY 1950)30.12.1939 tapahtuneestapommituksesta seuraavasti:”Nyt syntyi tykistötaistelu,joka kiihtyi ankarimmaksisiihenastisista. Raskaita jakevyitä kranaatteja satoipatterin ympärille, muttatykkimiehet – varsinkin ali-kersantit T. Savolainen ja K.Kinnari sekä korpraali Kor-telainen – kunnostautuivatpysyen räjähdyksistä välittä-mättä paikoillaan tykin ää-ressä ja ampuen saatujamaamaaleja minkä suinkinennättivät. Viidenkymme-nen minuutin kuluttua ve-näläiset saivat ensimmäisenosuman. Raskas kranaattisattui konekiväärikorsuunluhistaen sen täydellisesti.Korsu oli, niin kuin oli pelät-ty, liian lähellä patteria ja sejoutui patteriin suunnattu-jen pitkien keskitysten uh-

riksi.Korsussa oli täysosuman

sattuessa useita miehiä. Vää-peli Helanti pääsi pelastau-tumaan ja ilmestyi yltäpääl-tä noessa ja rasvassa komen-tokorsuun ilmoittamaan ta-pahtumasta. Kiiruhdettiinpelastustyöhön. Vastaan tulikaksi omin voimin esiin-kaivautunutta miestä pöker-ryksissä hoiperrellen kuinhumalaiset. Korsulle ehdit-täessä tavattiin vielä kaksipelastunutta. He olivat olleetloikomassa lavitsoilla jasäästyneet ylisinkoutuneiltasirpaleilta. Toisia ei näkynyt.Kranaateista välittämättäaloitettiin raivaustyö.

Pian löydettiin kersanttiKukko. Hän oli pahasti haa-voittunut molempiin jalkoi-hin. Verta vuoti viljalti. Ko-vista tuskistaan huolimattahän ei päästänyt vähäisintä-kään valitusta eikä puhunuttovereilleen sanaakaan, kunnämä kiskoivat häntä katto-tukkien puristuksesta. Hä-nen haavansa sidottiin jamiestä lähdettiin kuljetta-maan kenttäsairaalaan Py-

häjärvelle. Hän oli jo poista-nut ajatuksistaan kaikenmaallisen ja keskittynyt ru-koukseen anoen kuuluvallaäänellä apua Taivaan Herral-ta itselleen, omaisilleen jaisänmaalle. – Hän kuoli seu-raavana yönä sairaalassa ru-koukseen vaipuneena.

Viimeisenä kaivettiin esiinreserviläinen T. Kuisma. Hänoli osuman sattuessa istunutpöydän ääressä kirjoitta-massa kirjettä vaimolleen.Hänessä ei ollut enää paljonelonmerkkejä. Vain muuta-mia korahduksia kuuluihäntä esiin vedettäessä. Lu-histuneet tukit olivat ruhjo-neet Kuisman monesta koh-din. Vammat sidottiin jahäntä lähdettiin kuljetta-maan sairaalaan. Silloin häntuskin enää olikaan hengis-sä. – Kesken jäänyt kirje löy-dettiin mullan seasta. Se toi-mitettiin vastaanottajalleen,samaan matkaan suruvies-tin kanssa.”

Rauhaisaa joulua ja onnel-lista uutta vuotta lukijoille,toivottaen Einari Kukko

Karjalaan takaisin – ensimmäisen kerranTarinani on klassinen, jopakliseinen. Koko ikäni olintiennyt isoäitini olleen Vii-purista. Olin kuunnellut hä-nen tarinoitaan ja haikailu-aan takaisin Karjalaan. Mut-ta vasta paluumatkalla ju-hannuksen jälkeen kävelles-säni ensi kerran Linnakatuakeskustaan päin ja silmäil-lessäni vanhoja suomalaisiakivitaloja (vanhat kaupunki-kivitalot ovat heikkouteni)minulle alkoi oikeasti valje-ta, että kyseessä on ihan oi-keasti suomalainen kaupun-ki, jossa on asunut suoma-laisia. Myöhemmin kotimat-kalla soitin äidilleni, jokakertoi hänkin asuneensa Vii-purissa kaksivuotiaana elo-kuusta marraskuuhun 1939– olin siis 50-prosenttisestiitsekin karjalainen, muttatämä selvisi minulle vasta ylinelikymmenvuotiaana!

Olimme nyt yhdessä vai-moni Marjon kanssa päättä-neet lähteä neljän päivänkiertomatkalle Kannaksellekatsomaan niitä paikkoja jakaupunkeja, joista olin kuul-lut puhuttavan ja joista olinlukenutkin paljon, etupääs-sä tosin sotahistoriaa. Halu-simme myös matkalle, jossamukana olisi myös aikoi-naan Kannaksella asuneitaihmisiä, ja meitä matkallehoukutellut Antti KaksonenYläjärveltä olikin innokasnäyttämään meille vanhankotitalonsa paikan. Hän olisuositellut meille matkan-järjestäjäksi Heliä, ja niinpäperjantaina kesäkuun 23:nakahden aikaan yöllä astuim-me linja-autoon kohteenaVaalimaa, Viipuri, Ihantala,Summajärvi, Äyräpää…

Melkoinen ohjelma meitäodottikin, sillä aikaa on ryh-mäviisumilla vain neljä päi-

vää ja nähtävää niin paljon.Näin alkumatkasta emmejuuri viipyneet Viipurissa,vaan sinne oli tarkoitus pa-lata myöhemmin.

Jo ensimmäinen ulkoises-ti vaatimaton kohde tienmolemmilla puolilla entisenSumman kylän kohdalla oliminulle tärkeä, nimittäin Sj5 eli niin sanottu Miljoona-korsu. Näillä tienoilla käy-tiin talvisodan rajuimmattaistelut, ja vaikka venäläisetkäyttävätkin pahoin tuhot-tua korsua näköjään kaato-paikkana, se ei vähennä senarvoa.

Myöskin Äyräpään kir-konrauniot ja vanhat juok-suhaudat ovat vaikuttaviamuistomerkkejä, paljonpatsaita tai muita pystejäpuhuttelevampia. Histo-riankirjoista voi lukea vaikkapäänsä mustaksi, mutta jos

ei itse näe kuoppia ja kiven-paloja, jotain jää kokemuk-sesta puuttumaan. Kysehänon maasta, konkreettisestaalueesta, joka nähtiin ja jokanähdään arvokkaana ja kau-niina. Pulahdin Vuokseenuinnille kuten isoäitinikinvarmasti aikoinaan teki, ko-va uimari kun oli.

Mutta elämän ei pidä ollavain muistoja. SuomalaisenAntti Musakan omistamanPyhäjärven lomakylään ma-joittauduttuamme ehdim-me vielä Laatokan rantaanjuhannuskokolle ja uimaan.Matalaa hiekkarantaa ja vii-leää vettä, mutta ihmeköstuo, kun edessä aukeaa aavakuin meri. Tuonne pitäisipäästä melomaan… Kuivat-telen itseni ja pyyhkeen ko-kon loimussa; rungot ro-mahtavat hienohiekkaisellerannalle, jossa on vain oma

suomalaisryhmämme ju-hannusta viettämässä. Kä-velemme pois ja meistä jäävain tuli rannalle.

Juhannuspäivänä suunta-simme Taipaleenjoen etelä-rannalle Metsäpirttiin, kos-ka kenties tärkeämpiinmaisemiin pohjoispuolellejohtava tie oli kuulemma lii-an huonokuntoinen linja-autollemme. Mutta lisäänty-vien venäläisten kesämök-kien lomasta pääsi sentäänjyrkälle rantatöyräälle van-han lossipaikan lähellä. Jokapaikassa tulevat mieleenkirjamuistot – tämänkin jo-en talvisesta historiasta olenlukenut, mutta haittaakoennakkokäsitys nykyhetkes-tä nauttimista? Vai voikomenetettyyn Kannakseenkoskaan suhtautua puolu-eettomasti?

Päivän viimeinen kohde

oli Käkisalmi, nimenä mi-nulle tähän asti Viipuriakinmitäänsanomattomampi.Aikaa oli joko kaupunkia tailinnaa varten, ja kaltaiselle-ni linnojen keräilijälle valin-ta ei ollut vaikea.

Sunnuntain saimme ko-konaan kulumaan Valamonretkeen, sillä tien kehnoushidasti matkantekoa. Muttajo kolmannen jäljellä olevankaupungin eli Sortavalannäkeminenkin oli vaivan ar-voista, vaikka toki Valamonluostariin kannatti tutustua,kun opaskin oli pätevä ja ys-tävällinen. Silti Kannaksellakaikki tuntui tärkeältä; van-hat kivitalot, Käkisalmenpuistot, hävinneiden hau-tausmaiden aidat, korsunvääntynyt betoniraudoitus,ihmisten entiset kotisijat,Laatokan aava, hiekkaran-nat. Syynä oli tietenkin osit-

tain uutuudenviehätys, kos-ka en ollut näillä main en-nen liikkunut, mutta ennenkaikkea tutustuin uudestaankotimaahani. Olin tullut ta-kaisin Kannakselle, ensim-mäisen kerran.

Mistään koti-ikävästä taihempeilystä ei ollut kyse –oma kotini on Helsingissä–enkä toisaalta mielestäni ol-lut pelkkä turisti, mutta näinnyt toisenlaisen mahdolli-sen nykypäivän tai tulevai-suuden. Entä jos sotaa ei oli-si ollut? Asuisinko Viipuris-sa, olisinko siellä töissä?Siellä olisi varmasti yliopis-to, jossa olisi voinut opiskel-la. Olisin varmasti retkeillytmeloen eri vesistöissä. Kan-nas oli rinnakkainen todelli-suus, yksi lukemattomistamahdollisuuksista, joskintodennäköisempi kuin monimuu.

Seuraavana päivänä koittijo paluumatka. Viipurissa olitietenkin kiivettävä linnantorniin, jonka huipulle AnttiKaksonen oli kuulemmakerran sota-aikana kiiven-nyt irrottamaan kiinni juut-tunutta lippua. Tämä pititehdä kupolin ulkopuolelta,narutikkaita pitkin… Ylhääl-tä aukeni kaunis näkymäkaupunkiin, jossa meri ja jo-ki ja ilma kohtaavat. Tuulipudisti takkiani, kun katse-lin valokuvista tuttua talo-maisemaa. Olen aina pitä-nyt merikaupungeista, taiainakin veden ympäröimis-tä, ja Viipuri ja Sortavala ovatjuuri sellaisia. Mitähän minänyt tekisin, kun olen tutus-tunut menneisyyteen, jokatuntuu samalla tulevaisuu-delta? Ainakin haaveilu vä-henee, mikä on tietysti hyväasia.

MARTTI ROIVAINEN

Musakan rauhaisaa rantaa Pyhäjärvellä.

VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 11. joulukuuta 200612

Lehtemme tammikuun 2007 numero tehdään 18. 1. 2007. Tähän lehteen tarkoitettu

aineisto on oltava toimituksessa 9. 1. 2007 mennessä.

Vastaavat toimittajat:

Salme RintalaKorkeemäenkatu 26 A 2637100 Nokiapuh. (03) 341 0551salme.rintala@netti.fi

Reino ÄikiäNokkamäentie 256,32700 Huittinenpuh. (02) 566 213matkapuh. 040 769 5775fax (02) 566 218reino.aikia@esanet.fi

Toimituksen osoite:Reino Äikiä,Nokkamäentie 25632700 Huittinenpuh. (02) 566 213matkapuh. 040 769 5775fax (02) 566 218reino.aikia@esanet.fi

Sivunvalmistus:Oy Tyrvään SanomatPainopaikka: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

APAHTUMAKALENTERIT■ Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallitus pitää tilikokouksensaVammalassa torstaina 18.1.2007. Hallintoneuvostonkokousajankohtaa on myöskin aikaistettu ja hallinto-neuvosto kokoontuu Vammalaan vuosikokoukseensajo lauantaina helmikuun 17 päivänä. Kokouspäivät onhallinnon jäsenten syytä merkitä jo tässä vaiheessamuistiin. Kokouskutsut asiakirjoineen lähetetäänpostissa hyvissä ajoin ennen kokouksia.

■ Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerho aloittaakevättalven Tarinatuokiolla su. 14.1.2007 kello 13.00Vanhassa Kirjastotalossa. Johtokunta kokoontuu kello12.00. Kahvit ja arpajaiset. Tervetuloa uudet ja entisetjäsenet.

■ Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon tammikuunkokous pidetään torstaina 11.01.2007 klo 13 alkaenRavintola Wanhassa Herrassa , Laaksokatu 17,Lahdessa. Tervetuloa.

■ Vuonna 2007 Karjalaan. 18.-21.1. Pyhäjärvi-Pietari,5.-9.4. Pyhäjärvi-Pietari, 20.-25.5. Pyhäjärvi-Petroskoi-Vienan Kemi-Solovetski-Varttius, 21.-25.6. Pyhäjärvi-Valamo, 25.-29.6. Pyhäjärvi-Konevitsa, 3.-6.7.Pyhäjärvi-Konevitsa, 9.-13.8. Pyhäjärvi-Valamo.Yöpymiset Musakan Lomarannassa. Tervetuloamatkoille. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.Heli Salminen (Naskalin Manun tyttö) puh. 050-5671586

KIRJAUUTUUSAlakylän jaKahvenitsan koulu-piirien kyläkirja on tullut markki-noille.Kirjaan on tallennettutietoja Vpl. Pyhäjär-ven keskeisen alu-een tapahtumistakaukaa historiasta ainanykypäivään asti. Kirjassa ker-rotaan alueen historiasta, luonnosta, ih-misistä ja heidän elintavoistaan. Teoksesta löy-tyy tietoja sotiemme syttymisestä, evakkomatkoista jasijoittumisesta uusille asuinsijoille. Kirjassa kerrotaan myös nykyis-ten vallassaolijoiden asumisesta siellä ja yhteistoiminnoista heidänkanssaan.

Kirja on hyvä matkaopas sinne suuntautuville kotiseutumatkaili-joille. Se on hyvä lahja varsinkin nuoremmille, jotka haluavat tutus-tua vanhempiensa synnyinsautuun ja elämään menetetyssä Karja-lassa.

Kirjaa voi tilata alla mainituilta kirjatoimikunnan jäseniltä ja no-peille tilaajille se ehtinee vielä jouluksi.

Kirjan hinta on 30 euroa kpl + lähetyskulut.

■ Erkki Pärssinen, Ruotsilankylän tie 239, 38300 Kiikka. Puh. 03-5135150 tai 0500-755981. Sähköp. erkki.parssinen@surfeu.fi

■ Oiva Kaasalainen, Kannintie 7, 38210 Vammala. Puh. 050-3550169. Sähköp. oiva.kaasalainen@kopteri.net

■ Orjo Pärssinen, Sarkiantie 169, 38300 Kiikka. Puh. 03-5135294 tai 050-5994096.

■ Kalevi Lappalainen, Kangasmaankuja 8, 38210 Vammala. Puh. 03-5141580.

■ Arvo Pärssinen, Koivukuja 6, 38300 Kiikka. Puh. 03-5135028. ■ Matti Ahvonen, 32740 Äetsä. Puh. 03-5133421 tai 050-5661523.

Sähköp. matti.ahvonen@kolumbus.fi ■ Irma Pietilä, Napanpolku 6, 38300 Kiikka. Puh. 03-5135991.

Toivomme hyviä ja antoisia lukuhetkiä kirjamme parissa.

IKKUNA KARJALAAN -VIDEO JOULULAHJAKSI

sekä VHS- että DVD –muodossa !Värillinen video on kuvattu Enkkuan koulupiirin alueeltav.2004. Alkuosan pieni mustavalkoinen osuus on osa sota-ai-kaisesta Tk-filmistä. Videon teksti on yleispyhäjärveläinen tie-topaketti, mukana oleva tekstimoniste seuraa videon kulkuakoulupiirin neljän kylän alueella. Kummankin tallenteen hinta on 20 euroa + postimaksu.Tarkempi esittely on ollut tämän lehden lokakuun numerossa.

Tilausosoite:Kari Pohjakallio, Pitkäjärventie 61, 02730 Espoo

kari@pohjakallio.com, puh. 09-599612

Lämmin kiitos tähänastisesta yhteistyöstä.

Rauhallista Joulua jaHyvää Uutta Vuotta

toivottaen

Bussiyhtiö Putus OyKartanontie 639, 21830 Riihikoski, p. 0400 226 285

Karjalan retkiä ja kotiseudun matkojaviisumit, matkat ja majoitukset järjestetään huolella

erikokoisilla autoilla (10–50 henk.)

PYHÄJÄRVEN LOMARANTA OYKiittää kaikkia pyhäjärveläisiä ja heidän ystäviään

vuoden 2006 vierailuista.Tervetuloa myöskin ensi vuonna lomailemaan entiselle kotiseudulle.

Pirkko Musakka (varaukset) puh. 05-416 5620Leena ja Antti Musakka puh. 990-7-911-2341-301

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Vpl. Pyhäjärvi - Säätiön edel-täjä Pyhän - Säätiö antoiKaarle Viikan tehtäväksisuunnitella entisen kotipitä-jämme vaakunan 1988. Suo-men heraldinen seura onmerkinnyt rekiteriinsä Py-hän-Säätiön hakemuksestanumerolla 195 16.1.1989vaakunan jonka vaakunase-litys on:

Punaisessa kentässä kul-tainen lipuke, jossa musta,kulmikas tylppäkärkinenankkuriristi: ristin allin sa-kara muita pitempi. Lipuk-keen yläpuolella kaksi irto-naista toisiaan vastaan iske-vää käsivartta, joista oikeapitelee miekkaa, vasen käy-rää sapelia; kaikki hopeaa.

Helsinki 13.4.1989SUOMEN

HERALDINEN SEURA

MAUNU HARMOPuheenjohtaja

TAPANI TALARIRekisterinhoitaja

■ ■ ■

Oheinen vaakuna selityksi-neen on nähtävissä myöskinsäätiömme kotisivuilla www.vplpyhajarvi.fi josta sen voitulostaa suurennettuna hy-vällä valokuvapaperille javaikka kehystää seinälleen.Sakkolalaiset ovat viimevuonna saaneet aikaiseksioman vaakunansa. He ovatvalmistuttaneet siitä myös-kin ns. kansanpainoksen jo-ka on myytävissä. Säätiöm-me toimesta on myöskinkäynnistetty oman vaa-kunamme myyntiin tarkoi-tetun painoksen suunnitte-lu. Ehkäpä Tampereen juh-lien myyntipöydällä tällai-nen vaakuna jo onkin.

Normaalikokoista kipsistäPyhäjärven vaakunaa val-

Pyhäjärvi Vpl. vaakuna

mistettiin alkujaan viisi kap-paletta. tehtiin lahjoituksetSuomen kunnallisliittoon,Karjalan Liittoon ja Alavu-den kaupungille. Jäljellä onsiis kaksi vaakunaan, joistatoinen on osittain särkynytVpl. Pyhäjärvijuhlien yhtey-dessä. Viimeistä käyttökel-poista on käytetty juhlienpuhujapöntön koristeenakesäjuhlien yhteydessä.

Vaakunasta valmistettiinaikanaan myöskin ns. pieniseinävaakuna, jota nume-roituna on jaettu säätiönhallinnossa tai muuten sää-tiömme toimintaan vaikut-taneille pitkään mukana ol-leille henkilöille merkkipäi-vien ym. tilaisuuksien yhtey-dessä. Nyt nämäkin vaaku-nat ovat loppumassa ja hon-kajokelainen valmistaja onmuutama vuosi sitten kuol-lut.

Vaakunaselitystä pitää ai-na tulkita oikein. Pitää aset-tua tavallaan vaakunan vie-reen kasvot katsojaan päin jaoikea ja vasen määräytyy täl-lä tavoin.

Joka haluaa tarkemmin tu-tustua heraldiikan saloihinon internetistä sitä sivukau-palla saatavissa.

Muuten tämä meidän vaa-kunamme on hyvin selvä-piirteinen ja erittäin kaunis.

REINO ÄIKIÄ

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuottakaikille pyhäjärveläisille ja lehtemme lukijoille!

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö,Vpl. Pyhäjärvi-lehti

Vpl. Pyhäjärven pitäjävaa-kuna.

Tunnetko sukusi -matka Vpl. Pyhäjärvelle 15.-18.3.2007Huittisten Pyhäjärvi-juh-lilla tehdyn esityksen jaSäätiön hallituksen teke-män päätöksen mukaanjärjestetään matka enti-selle kotiseudulle. Majoi-tus ja puolihoito Musa-kan Lomarannassa. Mat-kalle voidaan ottaa mu-kaan enintään 35 henki-löä ilmoittautumisjärjes-tyksessä. Toivomme, ettämatka yhdistää erityisestiVpl. Pyhäjärven sukujatuntevia ja kiinnostuneitahenkilöitä. Jos kiintiö ylit-tyy, matkanjärjestäjäthuolehtivat siitä, ettäneuvottelemalla tasa-puolisuus ja kohtuus to-teutuu.

Maaliskuussa Kannak-sella on yleensä talvisetolosuhteet, joten kuljem-me aurattuja pääteitä janäemme toisenlaisiamaisemia kuin kesällä.Käväisemme myös Käki-salmen linnan museossa.Linja-auton reitti ja aika-taulu on seuraava:

Huittinen Mh klo 05.00,

Äetsä-Kiikka Uimahalliklo 05.20, Vammala Mhklo 05.40, Nokia klo 06.20,Tampere Mh klo 06.40,Lahti Rautatieasema klo09.00, Kouvola asemat klo09.45, Luumäen Motelliklo 10.30-11.30 jossa ruo-kailutauko. Lappeenran-ta Mh klo 11.45, jonka jäl-keen Äiti Karjala -muisto-merkkiin tutustuminen.Raja ylitetään Nuijamaal-la ja Viipuri ohitetaanmenomatkalla. MusakanLomarantaan saavummenoin klo 18. mennessä.Matkatoimistonamme onLomalinja Tampere. Mat-kan hinta on noin 290 eu-roa/henkilö. Ilmoittaudutammikuun aikana.Ter-vetuloa!

Lisätietoja matkastaantavat: Yrjö S. Kaasalai-nen puh. 02-674 0250 il-taisin tai GSM 0400626 770, e-mail: yrjo.kaa-salainen@ luukku.com

Antero Pärssinen GSM050 570 6575, e-mail: tero.parssi@phnet.fi