ReettaJohanna€Ranne - Sotera · ReettaJohanna€Ranne Dementiaryhmäkodin€hoitotyön toimintatilanteita€tukeva€työympäristö Diplomityö 1.2.2008

ReettaJohanna Ranne

Dementiaryhmäkodin hoitotyöntoimintatilanteita tukeva työympäristö

Diplomityö

1.2.2008

II

TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄInformaatio ja luonnontieteiden tiedekunta

Tekijä:Koulutusohjelma:Pääaine:Sivuaineet:

ReettaJohanna RanneTeknillisen fysiikan koulutusohjelmaSysteemi ja operaatiotutkimusKognitiivinen teknologia & Organisaatiokäyttäytyminen ja tietojohtaminen

Työn nimi:Title in English:

Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva työympäristöSupportive Working Environment in Nursing Homes for Demented

Professuuri:Työn valvoja:Työn ohjaaja:

S114 Kognitiivinen teknologiaProfessori TkT ja FT Mikko SamsArkkitehti Satu Åkerblom

Tiivistelmä:

Suomen väestön vanhetessa dementoituneiden määrä kasvaa ja tarve erityisesti heille suunnitelluista asuin ja hoivaympäristöistä suurenee. Diplomityössä esitetään keskeisiä suunnitteluratkaisuja, jotka dementiaryhmäkodissa tulee toteuttaa, jotta hoitohenkilökunnan työ olisi ergonomisempaa ja tehokkaampaa.

Dementia on oireyhtymä, jota aiheuttavia sairauksia ei voida parantaa. Tulevaisuudessa se tulee olemaan suuri kustannusten tuottaja sosiaali ja terveydenhuoltoalalla. Dementoituneella on kognitiivisia häiriöitä ja vaikeuksia ilmaista itseään. Hoivaasumismuotoon siirtymisen syynä ovat usein käytösoireet ja persoonallisuuden muuttuminen. Hahmotus jamuistihäiriöiden vuoksi tilojen tulee tukea orientoitumista aikaan ja paikkaan sekä antaa selkeitä muistivihjeitä. Dementiaryhmäkoti on ensisijaisesti koti, mikä tulee huomioida tilojen suunnittelussa.

Hoitohenkilökunnan keskiikä on nousemassa. Fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä vaikeuttavat entisestään nuorempien hoitajien toimintakyvyn mukaisesti suunnitellut tilat. Soveltumaton ympäristö aiheuttaa hoitajille tapaturmia ja rasitusvammoja. Hoivatyöhön liittyvä stressi siirtyy hoidettaviin, jotka myös voivat huonommin. Oikeanlaisella fyysiselläympäristöllä voidaan tukea hoitotyötä. Tarkoituksenmukaisessa ympäristössä hoitotyö on laadukkaampaa, dementoituvat pystyvät toimimaan omatoimisesti ja heidän käytösoireensa vähenevät.

Hoitotyön havainnoinnin ja kirjallisuuden pohjalta laadittiin hoitotyön osaaluejako: 1) perushoitoon kuuluvat ruokailussa, peseytymisessä, wc:ssä ja vuoteessa avustaminen, 2) sairaanhoitoon lääkehuolto ja muut sairaanhoidolliset toimenpiteet, 3) kuntoutukseen ja virkistämiseen liikkumisen avustaminen sisällä ja pihaalueella, viihtyvyyden parantaminen jatoimintaterapia, 4) tukitoimintoihin henkilökunnan tiloissa toimiminen, yhteydenpito sidosryhmiin, varastointi ja siivoaminen. Henkilökunnalle suunnatussa kyselyssä esitettiin suunnitteluratkaisuja, jotka liittyivät näiden osaalueidenlisäksi sisustukseen ja apuvälineisiin. Kustakin ratkaisusta arvioitiin sen tärkeys, hoitotyön helpottavuus, kuinka usein setulee työssä vastaan ja sen toteutus työpaikalla. Kolmen ensimmäisen arvioin pohjalta ratkaisuille määriteltiin keskeisyys, jonka mukaan ratkaisut asetettiin tärkeysjärjestykseen. Tätä voidaan käyttää dementiaryhmäkodin tila ja sisustussuunnitelmien apuna.

Suunnitteluratkaisut esitellään perusteluineen kunkin hoitotyön osaalueen kohdalla. Erityisen keskeisiksi hoitohenkilökunta koki wctiloissa avustamiseen, siivoamiseen ja varastotiloihin liittyvät ratkaisut. Wctilojen nykyinen toteutustasoarvioitiin melko heikoksi. Tilojen tulee kokonaisvaltaisesti tukea niitä toimintoja, joita hoitajat ja asukkaat tiloissa tekevättai haluaisivat tehdä. Tilojen tulee olla muunneltavissa sekä asuinhuoneiden yksilöllisen ilmeen saavuttamiseksi kullekinasukkaalle että muuttuvia hoitotyön tarpeita vastaaviksi. Tietämys dementiasta kasvaa ja uutta teknologiaa kehitetäänjatkuvasti dementoituneiden asuinympäristöihin.

Hoitoalalla muutoksen vastustus on tutkitusti voimakasta, joten otettaessa uusi tai remontoitu dementiaryhmäkoti käyttöön, muutoksen johtamista vaaditaan. Työssä esitellään muutosvastarinnan syitä ja kuvataan toimiva muutosprosessi.Onnistuneessa muuttotilanteessa keskeistä on jatkuva kaksisuuntainen kommunikaatio. Henkilökunta tulee osallistaamuuttoon mukaan ja motivoida muutokseen painottamalla uusien tilojen kautta saavutettavia positiivisia seikkoja.

Sivumäärä: 94 + 57

Avainsanat:dementia, hoitotyö, muutoksenjohtaminen, ryhmäkoti, suunnitteluratkaisu, tilojen käytettävyys

III

HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY ABSTRACT OF MASTER’S THESISFaculty of Information and Natural Sciences

Author:Programme:Major subject:Minor subjects:

ReettaJohanna RanneDegree Programme in Engineering PhysicsSystems and Operations ResearchCognitive Technology & Organizational Behavior and Knowledge Management

Title:Title in Finnish:

Supportive Working Environment in Nursing Homes for DementedDementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva työympäristö

Chair:Supervisor:Instructor:

S114 Cognitive TechnologyProfessor M.Sc. and Ph.D. Mikko SamsArchitect Satu Åkerblom

Abstract:

As the Finnish population ages, the prevalence of dementia increases, resulting in the need for care environments designed specifically for demented residents. This thesis presents essential design solutions for nursing homes that increasethe ergonomics and efficiency of the nursing activities.

Dementia is a syndrome with no cure. Those afflicted by dementia suffer from cognitive dysfunctions and difficulties inexpressing themselves, requiring institutionalisation due to their mood problems and alterations in personality. Severedementia brings challenges to the physical care environment. Because of the dysfunctions in perception and memory, thefacilities need to support the residents’ orientation in time and space by providing memory clues. A nursing home isprimarily a home, a fact that should be emphasised in the design, as well.

The average age of the nursing staff is also increasing. Work that is already physically and mentally strenuous is aggravated by facilities that have been designed for younger nurses. Impracticable facilities can lead to workrelated injuriesand musculoskeletal disorders. Growing workrelated stress can also affect the mood of the residents. A proper workingenvironment can make the work easier, thus offering nurses more time to spend with the residents, which, in turn, canimprove residents’ mood and reduce disturbances of conduct.

Nursing tasks were divided on the basis of work observations in four categories: 1) primary care tasks include assisting ineating, hygienic care and in bed; 2) medical care; 3) rehabilitation and recreation includes assisting in walking indoorsand outdoors, providing comforts and therapeutic treatment; and 4) supportive tasks include recording observationsfrom resident life, consultation, storing and cleaning. In a questionnaire for the nursing staff, different design solutionswithin these categories were presented together with solutions concerning interior design, devices and other details. Thesolutions were evaluated in terms of their importance, facilitation, daily frequency, and how they are executed in theworkplace. On the basis of the first three factors, the concept essentiality was derived, and the solutions were organisedaccordingly. This ranking can be utilised in designing for dementia care.

The design solutions are presented within each nursing task, with their rationalisations. According to the nurses, themost essential solutions are related to the toilets, cleaning and storage. The toilets were found to be poorly designed. Thedesign should holistically and functionally support the nursing work. The facilities need to be dynamic in order to support the alternating nursing tasks, and to individualise the residential rooms. Knowledge about dementia is increasingand novel technology is being developed which need to be implemented in care environments.

Generally, the resistance to change is strong in the caring industry, and so it is present when nursing homes move to newor renovated facilities as well. This work presents the change management process and reasons for resistance. An essential factor in this process is continuous twoway communication throughout the change process. The nursing staff shouldbe motivated, committed and given the chance to participate in the removal process by emphasising the positive aspectsresulting from this change.

Number of pages: 94 + 57

Keywords:care settings, change management, dementia, design, nursing, usability, working environment

IV

”Kuka se olikaan, joka neuloiminulle tähän paitaan napitviimeksi?””Se oli Raija, mutta hän onnyt lomalla. Mihin sinä Raijaatarvitset, kun napit ovat kiinni paidassa?”(vilkaisu nappeihin) ”En minätiiä. Hulluuksissani kyselen”.

”Me ollaan täällä vähänpaukahtaneita kaikki”

”Milloin tämän laivan seisova pöytä on?””Et sinä ole laivassa, vaan vanhainkodissa””No, kyllähän minä sen tiedän, mutta saan kai minä silti kuvitella!”

Alkusanat

Tämä diplomityö on tehty Teknillisen korkeakoulun Sosiaali ja terveydenhuollon tekniikanja rakentamisen instituutti Soterassa, jossa se on osana Ikäihmisten kuntoutumista tukevathoito ja toimintaympäristöt (IKU) projektia. Ohjaajani Satu Åkerblomin kanssa ideoimmediplomityöni käsittelevän dementiaryhmäkodin työympäristön kokonaiskäytettävyyttä hoitotyön toimintatilanteita tukevien suunnitteluratkaisujen kautta. Haluan kiittää Satua, jokaon työni edetessä kannustanut ja motivoinut minua jatkuvasti sekä antanut minulle arvokkaita kommentteja ja pohdittavia seikkoja, joilla olen päässyt työssäni eteenpäin.

Tämän työn valvojaa Mikko Samsia haluan kiittää tuesta ja kiinnostuksesta työtäni kohtaan,joka aiheellaan poikkeaa melkoisesti kognitiivisen teknologian tutkimustyöstä.

Haluan kiittää koko Soteran henkilökuntaa kannustuksesta ja avusta, jota olen saanut työniedetessä. Demeryhmän keskusteluissa Iran, Päivin, Sasun ja Tytin kanssa sain uusia ideoitatyöhöni, Saralta sain erinomaisia neuvoja kyselyn laatimiseen, Otso muokkasi kuvat työhöni,Irma kommentoi tarkasti ensimmäisen läpilukuversioni, sekä Antti ja Iivo ovat osaltaan olleet luomassa mukavaa työilmapiiriä.

Lisäksi haluan kiittää Kustaankartanon F1osaston osastonhoitaja Mirjami Mikkosta hyvistäkommenteista ja ideoista kyselyyn lisäämiseksi, Dosaston osastonhoitaja Eija Segerholmiamuuttotilanteen haastattelusta. Erityiskiitokset ansaitsevat sairaanhoitaja Marianne Okkonen, fysioterapeutti Pia Byysing ja muu Koskelan toipilasosaston, Kustaankartanon ja Kontulan ryhmäkotien hoitohenkilökunta, joiden työtä pääsin seuraamaan ja jotka vastasivat kyselyyni. Samalla kun analyyttinen tietämykseni dementiaoireyhtymästä ja hoitotyöstä kasvoivat valtavasti, auttoivat hoitotyön havainnoinnit minua todella pääsemään aiheeseen kiinni.Oli hienoa nähdä, kuinka fyysisesti ja henkisesti raskasta hoitotyötä tehdään lämminhenkisessä työympäristössä dementoituneita arvostaen ja heistä todella välittäen.

Haluan kiittää äitiäni työn lääketieteellisestä oikoluvusta, Sofiaa ja Karoliinaa kirjoitusasuntarkastamisesta, sekä loppuperhettäni jatkuvasta tuesta työtäni kohtaan. Lopuksi haluankiittää rakasta aviomiestäni Samia, joka on keskustelujemme myötä kehittynyt kanssani dementian ja hoitotyön asiantuntijaksi. Samin ansiosta olen saanut lisäenergiaa diplomityönitekoon, korjauksia työn kieliasuun ja uuden sukunimen työni kanteen.

Espoossa 1.2.2008

Reetta Ranne

V

Sisällysluettelo

Termit..................................................................................................................................................VII

1 Johdanto ....................................................................................................................................... 1

1.1 Tutkimuskysymykset........................................................................................................ 2

1.2 Diplomityön rakenne ........................................................................................................ 2

2 Dementia ...................................................................................................................................... 4

2.1 Dementiaa aiheuttavat sairaudet..................................................................................... 4

2.2 Alttius dementoitua........................................................................................................... 7

2.3 Dementian oireet................................................................................................................ 7

2.4 Käytösoireet........................................................................................................................ 9

2.5 Dementoituneiden hoivaasuminen..............................................................................10

3 Dementian haasteet fyysiselle ympäristölle..........................................................................12

3.1 Muistin tukeminen ja kodikkuus tilasuunnittelussa ..................................................12

3.2 Tilan havaitsemisen tukeminen.....................................................................................13

4 Tilan käytettävyys ja ergonomia.............................................................................................15

4.1 Hoitotyön ergonomia ......................................................................................................15

5 Hoitotyön havainnointi dementiaryhmäkodeissa................................................................19

5.1 Dementiaryhmäkodit ......................................................................................................19

5.2 Hoitotyön osaalueet .......................................................................................................20

5.2.1 Perushoito.....................................................................................................................20

5.2.2 Sairaanhoito..................................................................................................................21

5.2.3 Kuntoutus ja virkistäminen .......................................................................................21

5.2.4 Tukitoiminnot ..............................................................................................................23

6 Kyselytutkimuksen toteutus ...................................................................................................24

VI

7 Dementiaryhmäkodin suunnitteluratkaisut .........................................................................29

7.1 Keskeisimmät suunnitteluratkaisut ..............................................................................34

7.2 Suunnitteluratkaisut eri hoitotyön osaalueilla ...........................................................39

7.2.1 Perushoitoa tukevat suunnitteluratkaisut ...............................................................39

7.2.2 Sairaanhoitoa tukevat suunnitteluratkaisut ............................................................49

7.2.3 Kuntoutusta ja virkistämistä tukevat suunnitteluratkaisut ..................................50

7.2.4 Tukitoimintoihin liittyvät suunnitteluratkaisut......................................................59

7.2.5 Muut suunnitteluratkaisut.........................................................................................66

8 Muutostilanteen johtaminen ...................................................................................................74

8.1 Case: Muutto Kustaankartanon remontoituun Gtaloon ...........................................74

8.2 Toimiva muutosprosessi .................................................................................................75

8.2.1 Muutosvastarinta ........................................................................................................76

8.3 Toimintaohje muutettaessa uusiin dementiaryhmäkotitiloihin................................78

9 Johtopäätökset ...........................................................................................................................80

9.1 Hoitohenkilökunnan työtä tukeva dementiaryhmäkoti ............................................80

9.2 Suunnitteluratkaisujen toteutuksen tilanne .................................................................81

9.3 Muuttotilanteessa muutoksen tukeminen....................................................................82

9.4 Tutkimuksen arviointi.....................................................................................................83

9.5 Pohdintaa ..........................................................................................................................84

Lähteet .................................................................................................................................................87

LiitteetSuunnitteluratkaisujen arviointikysely Liite 1.Suunnitteluratkaisujen ominaisuudet Liite 2.Suunnitteluratkaisut keskeisyysjärjestyksessä Liite 3.Kustaankartanon vanhustenkeskuksen keskeisten ratkaisujen toteutus Liite 4.Kontulan vanhustenkeskuksen keskeisten ratkaisujen toteutus Liite 5.Koskelan toipilasosaston keskeisten ratkaisujen toteutus Liite 6.

VII

Termit

Dementia Oireyhtymä, jonka myötä kognitiiviset toiminnot usean älyllisen toimintakyvyn alueelta heikentyvät peruuttamattomasti kuten muisti,puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, kyky suunnitella ja toteuttaamonimutkaisia tehtäviä sekä visuaalisen informaation käsittely jatulkinta (Alzheimer’s Association 2007).

Ergonomia Tieteenala, joka pyrkii ymmärtämään ihmisten ja toimintaympäristönmuiden elementtien välistä vuorovaikutusta. Ammattiala, joka soveltaa teoriaa, periaatteita, dataa ja metodeja suunnitteluun ihmistenhyvinvoinnin edistämiseksi ja toimintaympäristön suorituskyvyn optimoimiseksi. (International Ergonomics Association 2000)

Käytettävyys Tuotteen laatuominaisuus, joka kertoo kuinka hyvin sitä pystyy käyttämään miellyttävästi ja tehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseksi(ISO 924111).

Ryhmäkoti Muodostuu ryhmästä asuntoja, jotka yhteistilojen välityksellä liittyvät kiinteästi toisiinsa. Asukkailla on hallinnassaan huone ja wc japesutila. Asuntoihin välittömästi liittyvät ryhmäkodin yhteiset tilattoimivat asumista ja hoitoa tukevana tilana. Ryhmäkodit sijaitsevatusein palvelutalojen yhteydessä ja ne ovat tavallista enemmän huolenpitoa ja valvontaa tarvitseville, esim. dementoituneille vanhuksilletarkoitettu asumismuoto. (Löyskä et al. 1997)

Muita yksityiskohtia

Geriatrinen tuoli Pyörätuolia tukevampi säädettävä tuoli, jossa huonokuntoisetkinvoivat istua. Sitä käytetään erityisesti ikääntyneiden hoivalaitoksissa.

Käsijohde Seinään kiinnitettävä johde tai tukikaiteen osa, johon voi tukeutuakädellä.

Malliruokailu Ruokailu, jossa hoitajat syövät asukkaiden kanssa samassa pöydässäja toimivat näin mallina dementoituneille.

Pesulaveri Fyysisesti huonokuntoisten potilaiden peseytymisen avustamisessakäytettävä suihkupöytä, eli kylpypaarit.

Rollaattori Kävelyn apuväline, viralliselta nimeltään pyörällinen käsin työnnettävä kävelyteline.

ReettaJohanna Ranne: Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva työympäristö

1

1 Johdanto

Kuten muiden länsimaiden myös Suomen ikärakenne kehittyy jatkuvasti iäkkäämpäänsuuntaan. Hoitohenkilökunta ikääntyy ja jää eläkkeelle, vanhustenhuollon tarve lisääntyy jaerityisesti dementoituneiden määrä kasvaa. Palveluihin käytettäviä varoja on viime vuosinasupistettu ja hoitotyölle on tullut painetta muuttua mahdollisimman taloudelliseksi ja mielekkääksi sekä vanhusten että työntekijöiden kannalta. Dementoituneiden palveluihin käytettävät varat henkeä kohti pienenevät entisestään. Nähtäväksi jää, miten terveys ja sosiaalialan koulutetun henkilöstön ammattijärjestö Tehyn neuvottelemat palkkatason parannukset tulevat vaikuttamaan terveydenhuollon kustannuksiin. Hoitohenkilökunta ikääntyymuun väestön mukana ja työntekijäpula hoitoalalla jatkuu. Vuonna 2040 hoito ja hoivapalveluiden työntekijöitä tullaan tarvitsemaan arviolta 200 000 nykyistä enemmän (Parkkinen2007). Erilaisten tarpeiden kasvaessa ja resurssien vähetessä tehokkuutta voidaan parantaatoimivilla hoivaympäristöillä. Dementiaryhmäkotien fyysinen ympäristö tulee alusta lähtiensuunnitella hoitotyötä tukevaksi. Toimiva työympäristö tukee myös hoitajien työssä jaksamista ja työhön sitoutumista (Laine 2005), jolloin hoitotyön laatu paranee (Pekkarinen 2008).

Diplomityön tavoitteena oli hoitohenkilökunnan hiljaista tietoa hyödyntämällä löytää keskeisimpiä dementiaryhmäkodin suunnitteluratkaisuja, jotka helpottavat hoitajien fyysisestiraskasta työtä ja samanaikaisesti tukevat asukkaiden itsenäistä selviytymistä. Ryhmäkodinkokonaiskäytettävyys paranee silloin kun tilat ja kalusteet sijoitetaan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisesti ja logistisesti tehokkaasti. Tilojen tulee tukea ergonomisia työasentoja, jolloin esimerkiksi asukkaiden siirtymisessä avustaminen on fyysisesti vähemmän rasittavaa. Toimivilla tiloilla edesautetaan samalla sekä hoitajien hyvää työilmapiiriä että asukkaiden hyvää ja turvallista oloa.

Tietämys dementiasta ja sen hoidosta kasvaa ja uutta teknologiaa kehitetään dementoituneiden asuin ja hoivaympäristöjä varten. Olemassaolevia tiloja kunnostetaan ja muutetaan sekäuusia ryhmäkoteja rakennetaan. Uusien tilojen käyttöönottoa tukemaan tarvitaan selkeästisuunniteltu muutosprosessi, jotta hoitoalalla tutkitusti voimakas muutosvastarinta pystytään kohtaamaan, ja uudet tilat ja toimintatavat saadaan tehokkaasti käyttöön. Diplomityönyhtenä tavoitteena onkin kuvata dementiaryhmäkodin muuttotilanteeseen sopiva toimivamuutosprosessi ja esitellä tapoja kohdata hoitohenkilökunnan muutoksen vastustus.


2

1.1 TutkimuskysymyksetDiplomityön tekoa ohjasivat seuraavat tutkimuskysymykset:

1) Minkälainen fyysinen ympäristö tukee henkilökunnan hoitotyötä dementiaryhmäkodissa?

2) Kuinka henkilökunta kokee keskeisten suunnitteluratkaisujen toteutuneen työympäristössään?

3) Kuinka uusiin tiloihin muuttamista voidaan tukea, jotta henkilökunta sopeutuumuutokseen nopeasti?

Kysymykset tarkentuivat tutkimuksen kuluessa ja niihin pyrittiin vastaamaan hoitotyön havainnointien, kirjallisuuteen tutustumisen ja kyselytutkimuksen analysoinnin myötä. Tarkoituksena oli löytää toimivan fyysisen ympäristön tunnusomaisia piirteitä, joita voidaan yksittäisten suunnitteluratkaisujen myötä toteuttaa. Työssä pyrittiin selvittämään, mitkä suunnitteluratkaisut tutkimuksen kohteina olevien kolmen dementiaryhmäkodin hoitohenkilökuntakoki keskeisimmiksi ja kuinka nämä koetaan toteutetuksi. Ratkaisujen todellista toimivuustasoa ei erikseen tutkittu, vaan tässä pitäydyttiin hoitajien subjektiivisessa kokemuksessasuunnitteluratkaisujen toimivuudesta.

Uusia suunnitteluratkaisuja ei välttämättä pystytä edes toteuttamaan, jos muutoksen vastustus henkilökunnan taholta on voimakasta. Vaikka ne saataisiinkin toteutettua, niitä ei pystytä hyödyntämään, jos muuttotilanteessa muutosta vastustetaan liikaa. Tarkoituksena oli tutkia haastattelujen ja kirjallisuuden avulla miten muutto uuteen tai remontoituun dementiaryhmäkotiin kannattaa toteuttaa, jotta tiloihin sopeudutaan mahdollisimman nopeasti.

1.2 Diplomityön rakenneDiplomityössä esitellään ensin taustatietoja dementiasta ja dementoituneiden hoitotyöstä.Luvussa 2 käsitellään dementiaa aiheuttavia sairauksia, dementiaa edistäviä ja estäviä tekijöitä, dementoituneen oireita ja käytösoireita, sekä dementian hoitokeinoja ja hoivaasumisenkustannuksia. Luvussa 3 pohditaan minkälaisia haasteita dementia asettaa fyysiselle ympäristölle. Luvussa 4 ergonomiaa ja käytettävyyttä esitellään yleisellä tasolla lyhyesti, jonkajälkeen keskitytään erityisesti hoitotyön ergonomiaan ja työn kuormittavuuteen liittyviinriskitekijöihin.

Työn empiirisen osuuden aluksi luvussa 5 kuvataan hoitotyön havainnointia, jota tehtiinkolmessa dementoituneiden hoivaympäristössä. Ensin esitellään dementiaryhmäkodit ja sitten kuvataan hoitotyön osaalueet: perushoito, sairaanhoito, kuntoutus ja virkistäminen sekätukitoiminnot. Havainnointien ja kirjallisuuden pohjalta tehdyn kyselytutkimuksen toteutusesitellään luvussa 6 ja vastausten analysointi ja tulokset luvussa 7. Suunnitteluratkaisut asetettiin tärkeysjärjestykseen niille määritellyn keskeisyyden arvojen perusteella. Näistä esitellään tällä hetkellä erityisen hyvin ja huonosti toteutetut ratkaisut. Luvun lopuksi käydään


3

läpi kaikki kyselyn suunnitteluratkaisut hoitotyön osaalueiden toimintatilanteiden mukaisesti.

Luvussa 8 käsitellään muutostilanteen johtamista. Haastattelujen pohjalta kuvataan Kustaankartanon Gtalon dementiaryhmäkodin remontoinnin jälkeistä muuttoa uusiin tiloihin,esitellään kirjallisuuden mukaan toimivaa muutosprosessia edistävät tekijät, käsitelläänmuutosvastarintaa ja sen kohtaamista sekä lopuksi annetaan toimintaohjeet onnistuneenmuuton johtamiselle.

Luvussa 9 on johtopäätökset, tutkimuksen arviointi ja pohdinta. Tutkimuksen tuloksina esitellään minkälaisia suunnitteluratkaisuja henkilökunnan työtä tukevassa dementiaryhmäkodissa on, käsitellään ratkaisujen tämänhetkistä toteutusta, sekä esitetään kuinka muuttotilanteessa voidaan tukea muutosprosessin onnistumista. Lisäksi kuvataan tutkimuksen kuluessa nousseita pohdintoja ja arvioidaan tutkimuksen toteutusta.


4

2 Dementia

Yhdysvaltalainen Alzheimeryhdistys Alzheimer’s Association määrittelee dementian kognitiivisten toimintojen peruuttamattomaksi heikentymiseksi useammalla älyllisen toimintakyvyn alueella. Dementoituneeksi diagnosoidulla henkilöllä tulee olla heikentynyt vähintäänkaksi seuraavista kognitiivisista toiminnoista: 1) muisti, 2) kyky tuottaa ja ymmärtää johdonmukaista puhetta, 3) kyky suunnitella ja toteuttaa monimutkaisia tehtäviä, ja 4) kykykäsitellä ja tulkita visuaalista informaatiota. Lisäksi näiden heikkenemisen tulee olla riittävän voimakasta, jotta ne aiheuttavat merkittävän sosiaalisen tai ammatillisen toiminnan rajoittumisen ja toiminnan tason heikkenemisen (Alzheimer’s Association 2007: 2).

Muistisairauden myötä dementoituneella on vaikeuksia oppia uusia asioita ja aiemmin opitun mieleen palauttamisessakin esiintyy hankaluuksia. Dementoituneen on hankala ilmaistaitseään, tunteitaan ja tarpeitaan, ja hänen ajan ja paikantajunsa on usein kadoksissa. (EloniemiSulkava 2007: 8–9)

Seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana dementiaa sairastavien osuuden väestöstä odotetaan kasvavan nelinkertaiseksi, sillä väestö ikääntyy, odotettavissa oleva elinikä kasvaa jalääketieteellinen tekniikka ja hoitokeinot paranevat (Alzheimer’s Association 2007, Katona2007). Lisäksi dementiaa aiheuttavat sairaudet pystytään diagnosoimaan aiemmassa vaiheessa ja tarkemmin kuin ennen (Viramo & Sulkava 2006: 23, 27). Suomessa dementiasta ontulossa suurin kulujen aiheuttaja sosiaali ja terveydenhuoltoalalla (Huusko 2007). Jo nytSuomessa arvioidaan olevan 120 000 dementoitunutta, ja joka vuosi diagnosoidaan 13 000uutta tapausta (Soininen 2007). Maailmanlaajuisesti dementoituneita arvioidaan olevan erilähteiden mukaan viidestä miljoonasta (Soininen 2007) lähes 30 miljoonaan (Wimo et al.2006, 2007).

2.1 Dementiaa aiheuttavat sairaudetDementia ei itsessään ole sairaus, vaan aivoja vaurioittavien sairauksien oireyhtymä. Dementiaa yleisimmin aiheuttavat Alzheimerin tauti, vaskulaarinen dementia, Lewyn kappaletauti ja frontaalilohkodementia.

Alzheimerin tauti on yleisin ja merkittävin dementian aiheuttaja, jota eri lähteiden mukaansairastaa 50 – 70 % dementoituneista (Alzheimer’s Association 2007: 2, EloniemiSulkava2007: 8, Soininen 2007, Viramo & Sulkava 2006: 23). Alzheimerin taudin syytä ei tiedetä, eikäole olemassa hoitoa, jonka tiedettäisiin merkittävästi hidastavan tai kokonaan pysäyttäväntautia (Alzheimer’s Association 2007: 3–4, Liukkonen & Vaarama 1991: 10, Schwam et al.2007, Soininen 2007). Lääkityksen avulla oireiden pahenemista voidaan kuitenkin jonkinverran hidastaa, jolloin sekä dementoituneiden että heidän hoitajiensa elämänlaatu paranee(Alzheimer’s Association 2007: 4). Lääkehoitoa tulee aina antaa osana dementoituneen kokonaisvaltaista hoitoa (Määttä & Strandberg 2007: 2119). Useimmat tautiin sairastuvat ovatyli 65vuotiaita. Vaikka tauti vaikuttaa kuhunkin ihmiseen hieman eri tavoin, yleisimmätensi oireet vaikeuttavat uuden oppimista, lähimuistin toimintaa ja sanojen löytämistä (Al


5

zheimer’s Association 2007: 2–3, Liukkonen & Vaarama 1991: 9, Soininen & Hänninen 2006:90). Aivojen betaamyloidi proteiinien tuotto vilkastuu tai niiden poistuminen tyrehtyy saaden aikaan ylituotannon, joka estää synapsien signaalien lähettämistä aiheuttaen toimiviensynapsien määrän laskun ja lopulta solukuolemia. Betaamyloidit kerääntyvät mikroskooppiseksi plakiksi ja solujen tukirakennetta säätelevä tau proteiini muodostaa kerääntymiä aivoihin osoittaen potilaan sairastavan Alzheimerin tautia. Sairauden edetessä hermosolujenylikiihtymisen ja solukuolemien myötä aivot lopulta kutistuvat. (Alzheimer’s Association2007: 2–4, Okura et al. 2006, Roberson et al. 2007) Alzheimerin tautia sairastavalla on useinnäköharhoja, kasvojen ilmeettömyyttä, raajojen jäykkyyttä ja liikkeiden hitautta. Dementoitunut tiedostaa itse oireitaan huonosti eikä ymmärrä olevansa sairas (Soininen & Hänninen2006: 90). Noin kahdeksan vuoden kuluessa tapahtuu laajaalainen kognitiivisten toimintojen heikkeneminen, käyttäytyminen muuttuu ja fyysinen toimintakyky laskee (EloniemiSulkava 2007: 8). Taudin loppuvaiheessa nielemiskyky häviää ja dementoitunut kuolee sairauden kestettyä yleensä 10 – 12 vuotta, naisilla mahdollisesti pitempäänkin (Viramo & Sulkava 2006: 32).

Vaskulaarinen dementia on 15 – 20 prosentin esiintyvyydellään toiseksi yleisin dementia,jossa on useita eri alatyyppejä (Alzheimer’s Association 2007: 2, EloniemiSulkava 2007: 8,Viramo & Sulkava 2006: 28). Se on joukko oireyhtymiä, joiden syynä ovat erilaiset aivoverenkiertohäiriöt ja muutokset aivoissa (Erkinjuntti & Pirttilä 2006: 146). Häiriöt aiheutuvatusein pienten aivohalvausten sarjoista, jotka tukkivat pieniä valtimoita estäen veren kulkeutumisen aivoissa. Tauti etenee portaittain, joten riippuen taudin vaiheesta sekä siitä, missäkohdin aivoja verisuonitukokset esiintyvät, dementoituneen muisti ei välttämättä ole yhtähuono kuin Alzheimerin tautia sairastavalla. (Alzheimer’s Association 2007: 2) Kognitiivisettoiminnot heikkenevät ja dementoituneella on pieniä halvaus ja puheoireita (EloniemiSulkava 2007: 8). Vaskulaarisesti dementoitunut hyötyy muistivihjeistä ja hänen persoonallisuutensa, luonteensa ja sosiaaliset taitonsa säilyvät pitkälle dementian edetessäkin (Soininen& Hänninen 2006: 90). Sairauden kesto dementian alusta kuolemaan kestää kolmesta kahdeksaan vuotta.

Lewyn kappale tauti on kolmanneksi yleisin dementiamuoto 15 % esiintyvyydellä (EloniemiSulkava 2007: 8, Viramo & Sulkava 2006: 23). Tyypilliset oireet voidaan jakaa kognitiivisiin oireisiin, parkinsonismiin ja psykoottisiin oireisiin (Rinne 2006a: 163). Kognitiivisettoiminnot heikentyvät vaihtelevalla nopeudella, jolloin muistin heikkous, hahmotushäiriöt,kielelliset häiriöt, tarkkaavaisuuden taso ja kätevyyden heikkous saattavat vaihdella reilustikin päivästä toiseen. 90 prosentilla Lewyn kappale tautia sairastavista on Parkinsonin taudin kaltaista lihasjäykkyyttä, vapinaa, kävelyvaikeuksia ja he voivat kaatuilla ja pyörtyä äkillisesti. Psykoottisia oireita ovat harhaluulot sekä hyvinkin tarkat ja yksityiskohtaiset visuaaliset hallusinaatiot, joita esiintyy noin 30 – 60 prosentilla dementoituvista. (EloniemiSulkava2007: 8, McKeith et al. 2005: 1864, Rinne 2006a: 163–164, Soininen & Hänninen 2006: 89) Sairauden alkuvaiheessa ilmenee usein persoonallisuusmuutoksia, vaikka muistivaikeuksia eijuuri ole. Ne lisääntyvät merkittävästi vasta myöhemmässä vaiheessa. Silloinkin vihjeiden jatunnistamisen avulla muistaminen onnistuu (McKeith et al. 2005: 1864, Soininen & Hänninen 2006: 89–90). Dementoituneella saattaa esiintyä REMunen aikana käytösoireita, jotkahänen puolisonsa on saattanut havaita vuosia ennen kognitiivisten oireiden alkua (McKeithet al. 2005: 1864, Rinne 2006a: 164). Tunnusmerkillisesti Lewyn kappale taudissa aivojen lii


6

kekontrollia säätelevissä osissa esiintyy alfasynuclein proteiiniesiintymiä, eli Lewyn kappaleita (Alzheimer’s Association 2007: 2). Kognitiivinen toimimattomuus ja siihen liittyvät oireet, kuten visuaaliset hallusinaatiot, saattavat lisääntyä, jos dementoituneen tarkkaavaisuuson matalalla eikä hän juuri kiinnitä huomiota ympäristöönsä. Sosiaalisella kanssakäymiselläsekä uusien fyysisten ympäristöjen esittelyllä oireet saattavat vähentyä. (McKeith et al. 2005:1869) Toisaalla sairauteen suositellaan hoitoympäristöä, jossa on mahdollisimman vähänvirikkeitä (Koponen & Saarela 2006: 502). Sairauden kesto vaihtelee muutamasta vuodestajopa 20 vuoteen (Rinne 2006a: 163, Viramo & Sulkava 2006: 32).

Frontotemporaaliset degeneraatiot on ryhmä oireyhtymiä, joissa aivojen soluvauriot ovatkeskittyneet otsalohkon alueelle. Kolme tyypillisintä syndroomaa ovat 1) frontotemporaalinen dementia, jossa persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuvat muistin säilyessä vieläalkuvaiheessa; 2) etenevä sujumaton afasia, jossa puheen tuotto on työlästä, ja sanojen löytämisessä, lukemisessa ja kirjoittamisessa on hankaluuksia muiden kognitiivisten osaalueiden säilyessä ennallaan; sekä 3) semanttinen dementia, jossa puheen tuotto on sujuvaaja muisti on suhteellisen hyvin säilynyt, mutta sanojen löytäminen vaikeutuu ja niiden merkitys hämärtyy. (Rinne 2006b: 169) Sairauden alkuvaiheessa dementoituneen persoonallisuus muuttuu ilman selvää kognitiivista heikentymistä, käytös muuttuu oudoksi, ja sosiaalisessa selviytymisessä on hankaluuksia. Muistaminen onnistuu vihjeiden avulla, mutta omien oireiden tiedostus on heikkoa (Soininen & Hänninen 2006: 89–90). Käytösoireena esiintyyimpulsiivisuutta, apatiaa, estottomuutta tai arvostelukyvyn puutetta jo dementian alkuvaiheessa (Vataja 2006: 99). Hoitoympäristössä tulee erityisesti huomioida turvallisuus ja dementoituvan toiminnallisuuden kanavoiminen hyödyntämään hoidettavan jäljellä oleviavoimavaroja (Koponen & Saarela 2006: 502). Dementoituneen keskimääräinen eliniän odotediagnoosista lähtien on 10 vuotta (Viramo & Sulkava 2006: 32).

Edellä mainitut dementiatyypit kattavat 95 % dementoituneista. Muita muotoja ovat posttraumaattinen dementia, alkoholidementia, lääkkeiden tai muiden päihteiden aiheuttamadementia, Huntingtonin tauti, Pickin tauti, CreutzfeldJakobin tauti sekä Wilsonin tauti. (Viramo & Sulkava 2006: 29) Ikääntyneellä saattaa olla taustalla useampikin dementiaa aiheuttava sairaus. Erilliseksi dementiamuodokseen lasketaan sekadementia, jossa on sekä Alzheimerin taudin että vaskulaarisen dementian tuntomerkkejä (Alzheimer’s Association2007: 2). Myös muiden dementioiden sekamuotoja esiintyy (EloniemiSulkava 2007: 8). Dementoivien sairauksien esiintyvyys on muutoin melko yhtenäistä maailmanlaajuisesti, muttavaskulaariset dementiat ovat yleisimpiä Aasiassa, ja Alzheimerin taudin osuus kaikista dementioista on Pohjois ja LänsiEuroopassa suurempaa kuin EteläEuroopassa (Viramo &Sulkava 2006: 27).


7

2.2 Alttius dementoituaVaikka dementoiviin tauteihin sairastumisen syytä ei tiedetä, on tutkimuksissa huomattutiettyjä altistavia riskitekijöitä, ja toisaalta myös dementiaa mahdollisesti ehkäiseviä tekijöitä.Dementiaa mahdollisesti ehkäisee vähärasvainen, runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sisältävä ruokavalio sekä kolesterolin, painon ja veren sokeripitoisuustasojen hallinta. Sydämellehyväksi oleva ravinto on hyväksi myös aivojen hyvinvoinnille (Alzheimer’s Association2007: 4, Brodaty 2007). Runsasta kalan syöntiä suositellaan (Brodaty 2007), samoin kuin alkoholin käytön rajaamista kohtuulliselle tasolle (Viramo & Sulkava 2006: 23). Fyysinen, mentaalinen ja sosiaalinen aktiivisuus vaikuttavat myös. Elämänmittainen älyllinen uteliaisuus jamentaalinen stimulaatio, kouluttautuminen tai muu henkinen ponnistelu pitää aivot virkeänä (Alzheimer’s Association 2007: 4, Brodaty 2007). Kanadalaisen tutkimuksen alustavientulosten mukaan kahta kieltä päivittäin käyttävän henkilön tietyt aivojen osat toimivat normaalia aktiivisemmin, mikä voi hidastaa dementian kehitystä jopa neljällä vuodella (NewScientist 2007).

Dementiaan altistaa korkean iän lisäksi merkittävimmin dementian esiintyvyys lähisuvussa.Lisäksi mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä ovat metaboliset sairaudet kuten diabetes, sydänja verisuonisairaudet. Myös runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, masennus, naimattomuus,stressi, oman äidin korkea synnytysikä, varhainen vaihdevuosiikä, pieni päänympärysmittaja unihäiriöt saattavat lisätä riskiä. (Viramo & Sulkava 2006: 23, 33–38) Entisillä nyrkkeilijöillä esiintyy usein dementiaa päähän kohdistuneiden toistuvien iskujen myötä. Voimakkaat japäätä kääntävät iskut ovat erityisen vaarallisia ja lisäävät dementiariskiä. (Winblad 2007)

2.3 Dementian oireetDementiaa aiheuttavien sairauksien oireet vaihtelevat jonkin verran, mutta kognitiiviset oireet ovat samankaltaisia kaikilla dementoituneilla. Tavallisimmat kognitiiviset oireet liittyvätheikentyneeseen muistiin, havaitsemiseen, kommunikointiin ja päättelykykyyn.

Muistihäiriöt ovat dementian tunnetuin oire. Erityisesti lähimuisti onhuono tai kokonaan toimimaton,mutta tunnemuisti ja tunnelmienmuistaminen on kuitenkin säilynyt(EloniemiSulkava 2003: 12, 2007: 9).Dementoitunut elää usein menneisyydessään ilman muistikuvaa äskettäin tapahtuneesta. Lähihistoriakatoaa vähitellen, kunnes pitkälledementoituneella on muistikuvialähinnä lapsuudestaan (Buijssen2005: 37). Kuvassa 1 on esimerkkidementoituneelle ymmärrettävistä

Kuva 1. Entisajan arkea kuvaavat taulut ovat muistihäiriöiselle ymmärrettäviä (kuva: Puolarmetsän sairaala)


8

tauluista, joissa esitellään entisajan kotitöitä. Muistamisessa tarvitaan usein paljon apua, joten muistin tukemisessa käytetään moninkertaisia ja moniaistisia signaaleja (Kotilainen 2003:23). Muistelua voidaan käyttää myös hoitokeinona.

Ikääntymisen myötä näkö heikentyy, valontarve kolminkertaistuu ja silmä adaptoituu hitaammin valomuutoksiin (Kotilainen 2003: 30). Lisäksi dementoituneen orientoitumisessaajan ja paikan suhteen on hankaluuksia ja hahmottamisessa on häiriöitä. Dementoitunut eiitse useinkaan ymmärrä heikkouksiaan, mikä saattaa aiheuttaa vaaratilanteita (Buijssen 2005:32, Utton 2007: 5). Dementiaoireisella on taipumusta vaelteluun, mutta samalla hänellä tavallisesti esiintyy kömpelyyttä ja kaatumisen riski on kohonnut. Tahdonalaisiin liikkeisiin tuleekoordinaatiohäiriöitä eikä kätevyys ole enää entisensä. (EloniemiSulkava 2003: 8)

Kyky ilmaista itseään heikkenee ja itseilmaisun muoto muuttuu, minkä vuoksi läheiset eivätaina ymmärrä dementoituneen tarpeita (EloniemiSulkava 2007: 8). Sanat ja niiden merkitysunohtuvat, mikä johtaa puheen tuottamisen ja ymmärtämisen heikkenemiseen (Liukkonen1991: 23, Liukkonen & Vaarama 1991: 11). Sairauden loppuvaiheessa dementoitunut voi jäädä täysin puhumattomaksi. Puheen sisällön ymmärtämisen sijaan tärkeämmäksi nouseekinniiden tunteiden ja tarpeiden ymmärtäminen, joita dementoitunut sanattomasti välittää. Tietyt sosiaaliset taidot, kuten tervehtiminen, käden puristus ja itsensä esittely, säilyvät hyvinpitkään. (Liukkonen & Vaarama 1991: 11–14) Päättelykyky heikkenee, mikä johtaa abstraktinajattelun vaikeutumiseen (Liukkonen 1991). Monta vaihetta vaativien toimintojen suorittaminen vaikeutuu ja toiminnanohjauksessa on häiriöitä. Tavoitetietoisuus, aloitekyky ja spontaanius vähenevät, keskittyminen on ongelmaista ja tarkkaavaisuus heikkenee. (EloniemiSulkava 2003: 8)

Dementiaoireisen persoonallisuudessa tapahtuu muutoksia, ja hänellä on usein turvattomuuden tunnetta, matala itsetunto ja huono stressinsietokyky (EloniemiSulkava 2003: 13,Liukkonen 1991: 17, Liukkonen & Vaarama 1991: 12). Äkilliset äänet tai jatkuva meteli saattavat aiheuttaa tarpeetonta stressiä. Muistin rappeutuessa dementoitunut ajautuu käyttäytymään vanhojen tapojensa mukaisesti (Buijssen 2005: 39–40). Dementoituneen hoidossa hänen henkilökohtainen taustansa onkin hyvä tuntea, jotta käyttäytymisen ymmärtäminenhelpottuu.

Vaikka dementoituneilla on samankaltaisia oireita, heidät tulee aina kohdata yksilöinä, joiden henkilöhistoria on toisistaan poikkeava. Kullakin on yksilölliset asiat, jotka koetaan tärkeinä tai josta nauttii. Dementoituneen kuntoutuksessa saavutetaan tuloksia vain, kun hoitajalla on hyvä suhde hoidettavansa kanssa (Winblad 2007). Oireiden etenemistä pystytäänhidastamaan oikealla lääkityksellä (Määttä & Strandberg 2007: 2119), minkä lisäksi oireitalievitetään liikunnalla, oikealla ravinnolla, sosiaalisella aktiivisuudella sekä hyvällä ja toimivalla ympäristöllä (Kotilainen 2003: 16).


9

2.4 KäytösoireetKäytösoireet ovat dementian haitallisia psykologisia oireita, jotka kuormittavat hoitajia jaomaisia sekä altistavat dementoituneen uusille sairauksille, loukkaantumisille tai oireidenhoitoon käytettävien lääkkeiden sivuvaikutuksille. Oireita voi esiintyä sairauden missä vaiheessa tahansa ja 90 % dementoituneista kärsii jossain sairautensa vaiheessa haitallisista käytösoireista. Peruspersoonallisuudeltaan aggressiiviset tai epäluuloiset henkilöt kärsivät niistämuita todennäköisemmin. Käytösoireet ovat yleisin syy, miksi dementoitunutta ei enää pystytä hoitamaan kotona. (Vataja 2006: 98–99) Taulukossa 1 ovat tavallisimmat dementoituneiden käytösoireet ja arviot niiden esiintymismääristä.

Taulukko 1. Tavallisimpien käytösoireiden esiintyminen (Vataja 2006: 98–103)

Käytösoire Esiintyvyys dementoituneilla

Masennus 20 – 80 %

Apatia 20 – 90 %

Levottomuus eli agitaatio 20 – 75 %

Ahdistuneisuus 20 – 50 %

Psykoottiset oireet 5 – 75 %

Persoonallisuuden muuttuminen 50 – 90 %

Univalverytmin häiriöt 60 – 70 %

Seksuaaliset käytöshäiriöt 10 – 15 %

Syömishäiriöt 30 %

Dementoituneen käytösoireet linkittyvät toisiinsa, sillä yksi oire saattaa aiheuttaa toista. Masennus kasvattaa riskiä oireiston etenemiselle ja on yksi suurimmista laitoshoitoon siirtymiseen vaikuttavista tekijöistä (Katona 2007, Vataja 2006: 98), kuten myös psykoottiset oireet,levottomuus ja univalverytmin häiriöt (Vataja 2006: 98–103). Masennuksen on todettu olevan yhteydessä liikunnan vähyyteen (Katona 2007). Alzheimerin tautia ja Lewyn kappale tautia sairastavilla on suuri todennäköisyys kärsiä masennuksesta. Apatiasta kärsivät ovatpassiivisia ja välinpitämättömiä ympärillä tapahtuvaan. Levottomuuden taustalla on useinkipu, huono olo, suru tai masennus. Käytöksessä tämä saattaa ilmetä lyömisenä, esineidensärkemisenä, huutamisena, kiroiluna, vaeltamisena tai karkailuyrityksenä. Ahdistuneisuusaiheuttaa paniikkihäiriöiden kaltaisia puuskia. Psykoottiset oireet esiintyvät usein jaksoina,jolloin dementoituneella voi olla näkö ja kuuloharhoja tai väärintunnistamista. Jotkut persoonallisuuden piirteet saattavat dementian myötä muuttua ja tietyt piirteet korostua. Arvostelukyky saattaa heikentyä, mikä ilmenee sosiaalisesti epäkorrektina käytöksenä kutenrivoutena, epäsiisteytenä tai läheisille kiusallisena estottomuutena. Univalverytmin häiriöistä kärsivän vuorokausirytmi muuttuu ja aikaorientaatiossa on ongelmia. Käytösoireet ovatyleensä voimakkaampia pimeään vuorokaudenaikaan ja yöllä heräämiseen liittyy usein pelokkuutta ja sekavuutta. Dementoituvan seksuaalinen mielenkiinto häviää tavallisesti, muttamyös hyperseksuaalista käytöstä voi esiintyä lyhyiden jaksojen ajan. (Vataja 2006: 98–103)


10

Ympäristön kärsimätön ja levoton ilmapiiri lisäävät käytösoireita. Oireita on hoidettava, josne aiheuttavat vaaratilanteita, rasittavat dementoitunutta, häiritsevät hänen kykyään huolehtia itsestään tai vaikeuttavat vuorovaikutusta sosiaalisissa tilanteissa. Käytösoireita hoidetaan lääkkeillä (Määttä & Strandberg 2007) ja tunne, käyttäytymis tai virikeorientoituneenterapian avulla. Virikkeellisessä toiminnassa hyödynnetään esimerkiksi askartelua, musiikkia, tanssia tai taidetta. Mielihyvää voidaan tuottaa myös tuoksuterapian avulla tai snoezelenmenetelmällä, jossa eri aistikanavien kautta saadaan miellyttäviä aistikokemuksia. Hoidossatuetaan dementoituneen jäljellä olevaa toimintakykyä. Päivittäisten toimintojen tekeminenvoi kohentaa dementiaoireisen kykyä huolehtia itsestään. (Koponen & Saarela 2006: 501, 505,Marshall 1993)

Käytösoireiden taustalla saattaa olla erilaisia tekijöitä, jotka on hyvä selvittää hoitotilanteessa. Esimerkiksi kovaäänisen huutelun taustalla voi olla kipu tai fyysinen epämukavuus, joiden hoito saattaa lopettaa huutamisen. Muutoin tilannetta voidaan helpottaa äänieristämällätilaa, säätämällä taustaäänet, kuten televisio, radio ja ovikello, mahdollisimman hiljaiselle,tai pitämällä taustalla rauhoittavaa ja hiljaista musiikkia. Aikaorientaatioihin liittyviä univalverytmin häiriöitä voidaan hoitaa kirkasvalolampuilla ja säätelemällä päivisin vuoteessavietettyä aikaa. Liiallista vaeltelua varten voidaan peittää ovia, lisätä tilan tunnistamista helpottavia viestejä, varmistaa kulkureittien turvallisuus ja järjestää ohjattua liikuntaa. Asukkaiden on todettu olevan rauhallisempia kodikkaissa hoivaympäristöissä, joissa ei suoritetatoistuvasti uusia järjestelyjä. (Koponen & Saarela 2006: 506–507)

2.5 Dementoituneiden hoivaasuminenTaustalla olevasta sairaudesta riippumatta dementia luokitellaan vaikeusasteen mukaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan vaiheeseen. Lievässä vaiheessa dementoituva ei kykene suorittamaan monimutkaisia älyllisiä tehtäviä. Hän pystyy asumaan kotonaan, jos saa säännöllistä apua päivittäisiin tehtäviin. Keskivaikeassa vaiheessa useammat muistamista ja päättelyä vaativat toiminnot eivät onnistu ilman apua. Dementoituva ei pysty asumaan kotonailman päivittäistä valvontaa ja apua. Vaikeassa vaiheessa yksinkertaisetkaan muistamista japäättelyä vaativat tehtävät eivät onnistu ja kotona asuminen on mahdotonta. Dementoitunuttarvitsee hoivaasumispaikan, jossa häntä voidaan jatkuvasti auttaa päivittäisissä toiminnoissa. (Liukkonen & Vaarama 1991: 10) Kaikista dementoituneista arviolta 20 % on vaikeassa vaiheessa (Winblad 2007).

Dementian hoito on yhteiskunnalle kallista ja kulut nousevat entisestään taudin edetessä.Vuosittaisten dementian hoitokulujen arvioidaan olevan potilasta kohden 24 000 €, jossa eivielä ole omaisille aiheutuvia epäsuoria kustannuksia. Kalleinta hoidon arvioidaan olevantapauksissa, kun dementiaa ei vielä ole diagnosoitu eikä hoito sen vuoksi ole asianmukaista.(Määttä & Strandberg 2007: 2118) Suurin osa kuluista syntyy laitoshoidon kustannuksista.Arviolta 75 % dementoituneista tulee pysyvästi asumaan hoivakodeissa sairauden edetessäviimeisiin vaiheisiin (Juva et al. 2006: 534, 536, Winblad 2007). Suomessa laitoshoidossa onyli 40 000 dementoitunutta (Juva et al. 2006: 534, Soininen & Hänninen 2006: 32). Ruotsissadementian hoitokulujen on laskettu olevan enemmän kuin sydän ja verisuonitautien sekäsyöpien hoitokulut yhteensä (Winblad 2007).


11

Dementialääkkeiden osuus kokonaiskuluista on alle prosentin luokkaa (Winblad 2007). Lääkehoidosta on eniten hyötyä silloin kun se aloitetaan dementoivan sairauden lievässä vaiheessa (Määttä & Strandberg 2007: 2119). Lääkkeillä pyritään parantamaan kognitiota, toimintaa ja käyttäytymistä. Dementialääkkeiden tehokkuus ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, sillä ne vaikuttavat eri tavoin potilaisiin. Jos annostelua muutetaan, lääkkeiden vaikutus muuttuu ja erilaisia sivuvaikutuksia saattaa ilmetä. Lääkkeillä voidaan hoitaa vain dementian oireita, dementoivia sairauksia parantavaa lääkitystä ei vielä ole. (Schwam et al.2007: 143–145) Viime aikoina Alzheimerin taudin hoidossa on kuitenkin tehty lääketieteellisiä läpimurtoja. Hiirikokeilla on kehitetty betaamyloidin ylituotannosta johtuvan plakinmuodostumista hillitsevä DNArokote, jonka on huomattu parantavan kognitiivisia taitojailman sivuvaikutuksia pitkäaikaisessakaan käytössä (Okura et al. 2006). Toisessa tutkimuksessa säädeltiin hiirten aivoihin kerääntynyttä tau proteiinin määrää, minkä myötä muistialkoi normalisoitua ja hiiret elivät yhtä pitkään verrattuna terveisiin lajitovereihin (Robersonet al. 2007). Vaikka uudet lääkkeet avaavatkin mahdollisuuksia dementian hoidossa, saattaakestää kauan ennen kuin ne pystytään tuomaan yleiseen käyttöön lääkettä tarvitseville.Niinpä onkin tärkeää keskittyä muihin tekijöihin, jotka edesauttavat dementoituneen kokonaisvaltaista hoitoa.

Anders Wimo tutkimusryhmänsä kanssa (2007) arvioi kaikkien 29,3 miljoonan dementoituneen maailmanlaajuisten suorien ja epäsuorien yhteiskunnallisten kulujen olevan 235 miljardia euroa. Arvio on lähes kaksinkertainen tutkimusryhmän vuoden 2003 lukujen pohjaltatehtyyn arvioon (Wimo et al. 2006). 77 % kuluista kohdistuu kehittyneisiin maihin, joissaelää arviolta 46 % dementoituneista. Luvut eivät kerro mitään hoidon laadusta, joten pienilläkin kehityksillä dementianhoidon saralla saattaa olla merkittäviä yhteiskunnallistaloudellisia vaikutuksia (Wimo et al. 2007: 86)

Koska Alzheimerin tauti kehittyy yleisimmäksi ja kalliimmaksi sairaudeksi maailmassa, onhoidon määritelmää tarve laajentaa. Fyysisen ympäristön avulla pystytään tukemaan muistia ja luomaan dementoituneelle turvallinen asuin ja toimintaympäristö (Zeisel 2001). Soterainstituutissa Tytti Wiinikka tutkii arkkitehtuurin diplomityössään dementoituneidenvaihtoehtoisia asumismalleja laitoshoidon ja omaishoidon välille. Asuminen kotona mahdollisimman pitkään on yhteiskunnalle edullisempi vaihtoehto, mutta kuormittaa omaista. Kehitettävä asumismalli tarjoaa dementoituneille ja heidän omaisilleen vaihtoehtoisen ratkaisun, jossa omaishoitoa tuetaan niin että dementoitunut voi asua puolisonsa kanssa, muttasaada riittävästi ammattitasoista hoitoa. Dementian yleistyessä ja ikääntyvien tarpeidenmuuttuessa erilaisten dementiaasumismuotojen tulee vastata näihin. Jo nyt hoivapaikoistaon pulaa ja dementoituneita joudutaan sijoittamaan sellaisille sairaaloiden tai vanhainkotienosastoille, joita ei ole tarkoitettu muistioireisten hoitoon. Vaikka kaikkien ikääntyneiden hoivassa ja tilatarpeissa on yhteisiä piirteitä, ei dementoituneiden hoivaa ole tarkoituksenmukaista yhdistää eimuistioireisten hoivaan. Dementiaoireisten kanssa oleskelu lisää muidenikääntyneiden riskiä dementoitua (Day et al. 2000: 404–405) ja toisaalta dementoituneidenhoivaasumisen fyysisessä ympäristössä tulisi huomioida erityistarpeita, joita muilla ikääntyneillä ei ole.


12

3 Dementian haasteet fyysiselle ympäristölle

Dementoituneen nykyinen hoiva on pitkälti samanlaista kuin eimuistihäiriöisen ikääntyneen hoiva. Dementia luo kuitenkin tiettyjä tarpeita, joita toimivan fyysisen ympäristön tuleetäyttää. Kognitiivisten oireiden lisäksi dementoituneella on yleensä fyysisesti parempi kuntokuin perinteisessä vanhainkodissa asuvalla. Hyvän fyysisen ympäristön tunnusmerkkejäovat turvallisuus, esteettömyys, tarkoituksenmukaisuus ja visuaalinen hallittavuus (Juva etal. 2006: 546).

Dementoituneen asuinympäristön suunnittelua varten on tehty useita ohjekirjoja. Suomendementiahoitoyhdistys on julkaissut vuonna 2003 oppaan dementiakodin suunnittelijoille jahoidon kehittäjille (Kotilainen et al. 2003) ja ympäristöministeriö on julkaissut vuonna 2007oppaan ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin (Sievänen et al. 2007). Isossa Britanniassa Judith Torrington on työryhmänsä kanssa (2007) julkaissut suunnittelun avuksi tarkistuslistoihin perustuvan työkalun, joka pohjautuu dementoituneen päivittäisiin toimintoihin.Suunnitteluratkaisujen tulee erityisesti auttaa dementiaoireista muistamisessa ja havainnoinnissa. Minuuden hahmottaminen suhteessa aikaan, paikkaan ja henkilöihin on dementiaoireiselle hankalaa ja siksi näitä tulee vahvistaa mahdollisimman paljon (EloniemiSulkava 2003: 8). Dementoituneen häiriökäyttäytymistä ja negatiivisia tuntemuksia pyritäänvähentämään ja sosiaalisuutta, aktiivisuutta ja positiivisia tunteita pyritään lisäämään tarkoituksenmukaisella suunnittelulla. Pelkästään oireyhtymää varten ei kuitenkaan tule suunnitella. Dementiaryhmäkoti on ensisijaisesti koti, jossa dementoituneen yksilöllisyyttä tuleevoida tuoda esille.

3.1 Muistin tukeminen ja kodikkuus tilasuunnittelussaDementoituneen muisti heikkenee taustalla olevasta sairaudesta riippuen ennemmin taimyöhemmin. Vaikeassa dementian vaiheessa edes tuttuja kasvoja tai esineitä ei tunnisteta.(EloniemiSulkava 2003: 8) Pisimpään säilyvät muistot lapsuuden henkilöistä ja ympäristöstä, mutta uudempien esineiden tunnistaminen katoaa nopeasti (Buijssen 2005: 49). Dementiaryhmäkotien kalustuksen ja sisustuksen tulisikin noudattaa liian modernien ratkaisujensijaan mieluummin asukkaille tuttua muotokieltä. Esimerkiksi kuvassa 2 on Kustaankartanon F1dementiaosaston nostalgisia Kotiliesi seinätauluja.

Kuva 2. Nostalginen muotokieli on ymmärrettävää dementoituneille(kuva: Kustaankartanon F1osasto)


13

Dementiaryhmäkodin tulee olla mahdollisimman kodikas, jotta asukas tuntee olonsa turvalliseksi ja viihtyisäksi. Esimerkiksi henkilökunnan vaatetus on osaltaan tunnelman luoja, joten omien vaatteiden käyttö korostaa ympäristön normaaliutta. Ympäristön tulee tukea dementoituneen mahdollisuutta olla oma itsensä (Utton 2007: 9). Jos asumis ja hoivaympäristöt suunnitellaan pelkkiä dementoivia sairauksia silmälläpitäen, tulee tiloista helposti turhanlaitosmaisia. Asuinhuoneiden sisustuksessa tulee pyrkiä kodikkaisiin ja yksilöllisiin ratkaisuihin. (Kotilainen 2003: 15, Zeisel et al. 2003) Asukkaiden omia esineitä ja kalustusta tulisikäyttää sisustuksessa mahdollisimman paljon.

Dementiaryhmäkotiin kaivataan erilaisia tiloja eri toimintoja varten. Dementiaoireista kannustetaan paljon omatoimisuuteen. Itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen tuodementoituneelle itsearvostusta, onnistumisen tunnetta ja on samalla hyvää kuntoutusta.Yhtäältä dementoitunut tarvitsee tilaa liikkumiseen, mutta toisaalta avarat tilat kadottavatkodikkuutensa, mikä saattaa ahdistaa asukasta. Jokin ryhmäkodin yhteistila voikin olla muita selkeästi pienempi. (Kotilainen 2003: 21)

Monissa tutkimuksissa suositellaan, että dementiaryhmäkoti olisi suhteellisen pieni (Annerstedt et al. 1993, Barnes et al. 2002, Day et al. 2000, Juva et al. 2006: 546, Kotilainen 2003: 20,Marshall 1993, Utton 2007: 6). Optimaalinen dementiakodin asukasmäärä on kahdeksan(Annerstedt et al. 1993, Kotilainen 2003: 20), jolloin ryhmätoimintaakin on helpompi organisoida. Pieni määrä asukkaita lisää turvallisuutta, kodikkuutta sekä vähentää rauhattomuutta, aggressiivisuutta ja keskinäisiä tilaristiriitoja.

3.2 Tilan havaitsemisen tukeminenKoska dementoitunut ei pysty hahmottamaan ympäristöään selkeästi, on asumis ja hoivatiloilla suuri merkitys hahmottamisen tukemisessa (Liukkonen 1991: 10). Oikeanlaiseksi tukemistavaksi suositellaan lähteestä riippuen joko korostunutta selkeyttä tai riittävää virikkeiden määrää. Selkeän asumisympäristön kannattajien mukaan liialliset virikkeet, kutenkoristeesineet ja viherkasvit, ovat vaikeasti hahmotettavia dementoituneelle. Suunnittelunsuositellaan pyrkivän ympäristöön, joka on helposti hallittavissa, levollinen ja harmoninen.Tilan tulee olla pelkistetyn kaunis ja tavallinen ilman erikoisia ratkaisuja (EloniemiSulkava2003: 11–13). Toiset lähteet painottavat moniaistisen havaitsemisen tukemista, koska dementoitunut kokee ympäristöään kaikilla aisteilla (Barnes et al. 2002, Kotilainen 2003: 30). Riippuen aivojen rappeutuneesta osasta joku aistinalue voi olla merkittävästi heikentynyt suhteessa muihin. Moniaistinen ympäristö, jossa signaaleja tarjotaan eri aistien alueilta, tukeedementoituneen havaitsemista. Esimerkiksi ääni ja haju voivat auttaa kertomaan missä päinkeittiö sijaitsee (Utton 2007: 6). Menneisyydestä tutut äänet, näkymät ja hajut saatetaan tunnistaa vielä myöhäisessäkin dementian vaiheessa ja niistä voidaan nauttia. Niinpä ympäristöä ei kannata suunnitella virikkeettömäksi, vaan dementoituneelle tulee tarjota kiinnostavaa ja ymmärrettävää toimintaa. (Zeisel 2001: 23) Dementoituneen kosketusaisti on korostunut, joten hän mielellään koskettelee ja pitää kädessään erituntuisia materiaaleja. Jukka Jokiniemi (2007) painottaa moniaistisuuden ottamista osaksi suunnitteluprosessia ja suosittaaluonnon tuottamien aistitarjoumien käyttämistä, jotta ympäristö koetaan miellyttävänä.


14

Dementoituneelle hedelmällisin ympäristö on todennäköisesti selkeä, mutta sisältää useitaaikaan ja paikkaan orientoitumista helpottavia vihjeitä. Vihjeiden tulee helpottaa useita kertoja päivässä tarvittavien tilojen kuten oman huoneen ja wctilan löytämistä. (Juva et al. 2006:546 547)

Orientoitumisen helpottamisessa merkittäviä ovat värit, kontrastierot ja valon määrä. Värikontrastien avulla voidaan tukea hahmottamista ja korostaa haluttuja kohteita kuten lattianja seinän rajapintaa, ovia, wcistuimen reunaa, tukikahvoja tai lautasen reunaa (EloniemiSulkava 2003: 13, 2007: 9, Kotilainen 2003: 18, 31, Sievänen & Sievänen 2007: 21, 23, Utton2007: 5). Keltaisten ja punaisten värisävyjen koetaan lämmittävän tilaa ja niiden havaitseminen säilyykin pitkään, kun taas sinisten ja vihreiden sekä vaaleiden värisävyjen erottamiskyky heikkenee iän myötä (Kotilainen 2003: 31). Sisustuksen korostusvärien onkin hyvä ollavoimakkaita ja lämpimänsävyisiä, jotta ne havaitaan hyvin.

Toimivaksi lattiaväritykseksi Ulla EloniemiSulkava (2003: 13) suosittelee vaaleaa, kun taasLiisa ja Markku Sievänen (2007: 17) suosittelevat tummempaa sävyä ja vaaleaa mieluumminkattopintaan. Molemmissa ohjeissa lattian kuviointia kehotetaan kuitenkin välttämään. Kuvioitu lattia, lattiapinnan heijastukset tai varjot vaikeuttavat hahmottamista, sillä ne saattavat hahmottua dementoituneelle lattiapinnassa oleviksi roskiksi, vedeksi, tasoeroiksi taikuopiksi (EloniemiSulkava 2003: 11, Kotilainen 2003: 33, De Lepeleire et al. 2007: 315–316,Sievänen & Sievänen 2007, Utton 2007: 6). Lattia ei saa myöskään kiiltää ja sen tulee olla helposti puhdistettavissa (Kelly 1993).

Äänet saattavat joko tukea dementoituneen havaitsemista tai estää sitä mikäli äänilähteitä eieroteta toisistaan. Esimerkiksi televisiosta tai radiosta tulevat äänet saattavat hämmentääasukasta. Turvallisuudentunne lisääntyy silloin kun hoitoyksikön melu ja samanaikaiset ääniärsykkeet minimoidaan (Juva et al. 2006: 546, Torrington et al. 2007, Utton 2007: 6), ja esimerkiksi ruokailu helpottuu, kun melun taso laskee ja ääniympäristö on miellyttävä. Äänenvoimakkuudella on todettu olevan vaikutusta myös orientoitumiskykyyn. Hiljaisimmissapaikoissa on helpompi kulkea. (Day et al. 2000) Ääniolosuhteiden suunnittelun ja toteutuksen tulee olla osa rakennushanketta, jotta häiritsevä ääniympäristö ei pilaa muutoin toimivaadementiaryhmäkotia (Kylliäinen 2007).


15

4 Tilan käytettävyys ja ergonomia

Ergonomian asiantuntijat pitävät suunnittelun lähtökohtana sitä, että esineiden, ympäristöjen ja menettelytapojen suunnittelun laatu vaikuttaa olennaisella tavalla ihmisen toimintaanja hyvinvointiin. Toimintaympäristön tulee kokonaisvaltaisesti tukea tilassa tapahtuvaa toimintaa, eikä osatekijöiden pidä jäädä erillisiksi yksittäisiksi ratkaisuiksi. Hyvää ergonomiaaedistetään pienentämällä työntekijään kohdistuvaa fyysistä rasittavuutta, mikä parantaa hänen suorituskykyään ja pienentää työssä tehtävien virheiden todennäköisyyttä. (Väyrynen etal. 2004: 9) Hyvällä työympäristöllä on suuri vaikutus hoitotyön turvallisuuteen ja ergonomiatasoon (TamminenPeter et al. 2007: 21). Tässä työssä dementiaryhmäkodin fyysisenympäristön tutkiminen lähtee hoitotyön luonteesta. Tällöin pohditaan minkälaisessa toimintakokonaisuudessa hoitotyötä tehdään ja mitkä tekijät dementiaryhmäkodissa tukevat hoitotyön toimintatilanteita ja mitkä niitä vaikeuttavat.

Seppo Väyrynen, Nina Nevala ja Minna Päivinen (2004: 17) määrittelevät käytettävyydenkuvaavan sitä, miten tuotteella saavutetaan halutut tavoitteet tuloksellisesti, tehokkaasti jamiellyttävästi. Tehokkuudella tarkoitetaan tässä ihmisen voimavarojen käyttötarpeen optimaalista suhdetta tavoitteiden saavuttamiseen. Miellyttävyyden edellytyksenä on tyytyväisyys, eli epämukavuus puuttuu ja tuotteen käyttöön suhtaudutaan myönteisesti. Käytettävyyden käsite voidaan laajentaa tilan tutkimuksen lähtökohdaksi ja pohtia minkälaisilla tiloilla tuetaan hoitotyön tavoitetta: ”kokonaisvaltainen hoitotyö sydämellä, tunteella ja järjellä”, kuten Kontulan vanhustenkeskuksen 3Dosaston seinätaulussa lukee.

Käytettävyyden lähtökohdiksi listataan muun muassa tehokkuus tehtävien teossa, virheidenhyvä vältettävyys, hyvä fyysinen kokonaisuus ja tuotteesta – tai dementiaryhmäkodista –muodostuva myönteinen mielikuva (Väyrynen et al. 2004: 21). Työympäristön tutkimuksessa ergonomian avulla työ pyritään sovittamaan tekijälleen eikä tekijä työlleen. Tavoitteenaon helpottaa raskasta työtä ja tehdä siitä turvallisempaa (Owen 2000: 1031), sekä vähentääturhan työn määrää. Eräänä tutkimukseni pitkäjänteisempänä tavoitteena onkin tukea henkilökunnan työtä siten, että hoitajat voisivat keskittyä hoivatyöhön eivätkä sitä vaikeuttaviinseikkoihin.

4.1 Hoitotyön ergonomiaHoitotyöhön liittyy monesta suunnasta tulevia paineita. Kuluja pitäisi vähentää, mutta samanaikaisesti laadun tulee parantua ja potilastyytyväisyyden kasvaa. Hoitotyössä olisiomaksuttava tehokkaita, mutta kalliita lääketieteellisiä teknologioita ja hoitoja, jotka edellyttävät erityistä tilasuunnittelua. Vanhuksien määrä on jatkuvassa kasvussa, mutta hoitajienmäärä potilaita kohden laskee. Hoitotyövoimasta on jatkuvasti pulaa, joten erilaisia henkilökunnan sitouttamiskeinoja tulee miettiä. (Ulrich 2001: 50) Suomen hoivayksiköissä on pohjoismaiden matalin henkilökuntamitoitus ja työtä tehdään jatkuvasti vajaalla henkilömäärällä. Asukasmäärät hoitajaa kohti ovat miltei kaksinkertaiset muihin Pohjoismaihin verrattuna. (Kröger 2007) Silti ikääntyneet asuvat kotona mahdollisimman pitkään, ja vasta kun kunto on huomattavasti heikentynyt eikä ilman apua enää pärjätä, siirrytään hoiva


16

asumismuotoon. Niissä asuukin yhä huonokuntoisempia ja monisairaita ikääntyneitä (Siukola et al. 2004). Hoitotyö on ajautunut tilanteeseen, jossa sen on muututtava. Entistä suurempi panostus tulee olla uudenlaisten hoivakotien suunnittelussa ja potilaslähtöisemmässähoitofilosofiassa. (Ulrich 2001: 50)

Työn luonne itsessään saattaa viedä hoitajia työuupumukseen. Keskiraskas työ edellyttäätekijältään hyvää kuntoa (TamminenPeter et al. 2007: 24). Hoitotyön fyysisestä ja henkisestärasituksesta on tehty useita tutkimuksia (mm. Brodaty et al. 2003, Camerino et al. 2001,Gonçalves et al. 2001, Guthrie et al. 2004, Hernandez et al. 1998, JCAHO 2002, Karwowski etal. 2005, Kothiyal & Yuen 2004, Niukka 2002, Owen 2000, Siukola et al. 2004, TamminenPeter & Tuomisto 2002, TamminenPeter 2005, Yeung et al. 2004). Vanhusten hoivatyössähenkilökunnan rasitustekijöistä merkittävimmät ovat kiire, työn fyysinen kuormittavuus,rutiininomaisuus ja haasteettomuus, sekä ergonomiset ja asukkaisiin liittyvät rasitustekijät(Sinervo 1996).

Hoitajilla on muihin ammattiryhmiin verrattuna huomattavan paljon työhön liittyviä tapaturmia ja rasitusvammoja tuki ja liikuntaelimissä. Kipuja esiintyy erityisesti alaselässä, niska ja hartiaseudulla, ranteissa ja käsissä. (Gonçalves et al. 2001, Hernandez et al. 1998: 123,JCAHO 2002: 11, Karwowski et al. 2005: 14, Nuikka 2002, Owen 2000, Taloni et al. 2004,Yeung et al. 2004) Vaivojen syynä ovat yleensä huonot työasennot sekä toistuvat ja kiireelliset työtehtävät (Karwowski et al. 2005: 14, Owen 2000: 1031–1032, Sinervo 1996). Fyysisestikuormittavampia ja tapaturmaalttiimpia toimintatilanteita ovat siirtymisen avustaminenpyörätuolista vuoteeseen tai wcistuimelle (TamminenPeter 2005). Epäergonomisten työasentojen myötä selkäkivut säteilevät muualle kehoon aiheuttaen lisää kipuja ja lihasjäykkyyksiä (Yeung et al. 2004: 206–207). Työtehtävien jakautumiseen hoitohenkilökunnan kesken tulee kiinnittää huomiota. Italialaisessa reilun tuhannen hoitajan tutkimuksessa Donatella Camerino työryhmänsä kanssa (2001) osoitti nuorilla hoitajilla olevan muita suurempi riski saada selkävaivoja. Heille annetaan raskaimmat työt, jotka he kokemattomuuttaan ja taitamattomuuttaan suorittavat usein väärin. Lopulta turhautuneet hoitajat lähtevät sairaaloistaja hoitolaitoksista ylityöllistymiseen ja liialliseen työtaakkaan kyllästyneinä jättäen nostotyötseuraaville uusille hoitajille. Henkilökuntavajaus vaikuttaa suoraan jäljellä olevien hoitajienja potilaiden turvallisuuteen (JCAHO 2002: 10, 12).

Hoitotyö muuttuu raskaammaksi potilaiden ollessa yhä useammin fyysisesti heikompia jasuuremman avun tarpeessa. Samalla hoitajien keskiikä kasvaa, mutta työympäristö on edelleen suuntautunut nuoren työvoiman tarpeisiin (Guthrie et al. 2004: 79), vaikka ikääntyvienhoitajien fyysisiin työoloihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota (Laine 2005). Siirron apuvälineiden käyttö vähentää henkilökunnan selkäkipuja ja työtapaturmia, mutta niitä ei kuitenkaan tavallisesti käytetä. Hoitajat eivät usein edes tiedä apuvälineiden olemassaolosta, hekokevat niiden olevan vaikeasti saatavilla, pitävät niitä epäturvallisina, ja sanovat potilaidenpelkäävän niitä. (Guthrie et al. 2004: 83, Owen 2000: 1032–1033, Stordeur et al. 2003: 36) Uusien siirron menetelmien on kuitenkin todettu lisäävän potilaiden turvallisuudentunnetta jaasukkaat ovat kokeneet ne perinteisiä avustustapoja miellyttävämmäksi (TamminenPeter2005). Olennaista apuvälineiden ergonomisesti onnistuneessa käytössä on niiden sopiva mitoitus hoitajille ja hoidettaville. Apuvälineiden tulee olla säädettäviä tai niitä tulee olla saatavilla erikokoisina. (Kothiyal & Yuen 2004: 194)


17

Työtyytymättömyyteen vaikuttavat eniten psykologisen tuen vähyys ja huonot työolosuhteet (Stordeur et al. 2003: 35). Myös työstä johtuvat kivut lisäävät hoitajien tyytymättömyyttä(Hernandez et al. 1998: 123). Henkilökunnan kokema hoitotyön rasittavuus ja vaativuus ovatkasvaneet tuottaen stressiä arjen hoitotilanteisiin (Camerino et al. 2001: 220–221, Karwowskiet al. 2005: 25, Siukola et al. 2004: 325). Verrattuna ilta ja yövuoroihin, aamuvuorot koetaanergonomisesti kuormittavampina, koska ne sisältävät muita vuoroja fyysisesti vaativampiatehtäviä (Gonçalves et al. 2001, Nuikka 2002).

Väitöstutkimuksessaan Laura Pekkarinen (2008) selvitti hoitajien työssä kokemia stressitekijöitä ja niiden vaikutuksia hoidon laatuun vanhusten pitkäaikaishoidossa. Tutkimuksen mukaan työntekijöiden kuormittuminen saattaa heikentää hoidon laatua. Jos hoitajilla on hyvätvaikutusmahdollisuudet ja päätökset tehdään oikeudenmukaisesti, työntekijät selviävät paremmin työssään ja hoidon laatu paranee. Australialaisen tutkimuksen mukaan hoitajienstressi ja työtyytymättömyys liittyvät työskentelyyn kognitiivisista häiriöistä kärsivien asukkaiden kanssa. Hoitajat kokevat asukkaat yksinäisinä, haavoittuvaisina, levottomina ja arvaamattomina henkilöinä, jotka eivät pysty kontrolloimaan omaa käyttäytymistään. Jaksamista vaikeuttavat asukkaiden aggressiivinen käyttäytyminen, jääräpäisyys ja arvaamattomuus. Puolet hoitajista kokee, ettei heillä ole riittävästi aikaa suorittaa työtehtäviään loppuun. Tästä huolimatta suuri osa hoitajista on tutkimuksen mukaan tyytyväisiä työhönsä jatyöympäristöönsä. He kokevat asukkaiden saavan hyvää hoitoa ja pyrkivät ymmärtämäändementoituneiden tapaa kokea maailmaa ja kuinka sairaus heihin vaikuttaa. Koulutus jatyönohjaus laskevat hoitajien stressiä ja parantavat tyytyväisyyttä. (Brodaty et al. 2003) Suomalaiset tutkimukset jatkavat samaa linjaa. Vaikka hoitotyö koetaan kuormittavana ja kiireisenä, ovat useimmat hoitajat motivoituneita ja tyytyväisiä työhönsä (Laine et al. 2004, Laine2005).

Pohjoismaisen vuonna 2005 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan hoivatyöntekijät kokevattyönsä merkittävänä ja mielenkiintoisena, mutta huomattavan aliarvostettuna erityisesti päätöksentekijöiden taholta. Monet hoitajat jopa kokevat työn olevan heidän terveydelleen vaarallista ja useat harkitsevat työnsä lopettamista. (Kröger 2007) Työhön sitoutumista vähentävät työn runsaus ja kokemukset työn vähäisestä merkityksestä. 3600 suomalaisen hoitajantutkimuksessa lähes kaikki olivat harkinneet ammatista luopumista. (Laine 2005) Hoitajat,jotka arvioivat terveydentilansa huonoksi tai kokevat uupumusta, miettivät muita useammin ammatistaan luopumista (Laine et al. 2004: 9, Laine 2005). Mitä matalampi työtyytyväisyys on ja mitä vähemmän hoitajat kokevat sitoutumista työpaikkaansa, sitä helpommin helähtevät sieltä. Hyvällä johtamisella hoitajien tyytyväisyyttä pystytään kuitenkin parantamaan. (Stordeur et al. 2003) Hoitotyön korkein ammatillinen sitoutuminen on tutkitusti hoiva ja ryhmäkodeissa työskentelevillä (Laine et al. 2004: 7, Stordeur et al. 2003: 39).

Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin hoitohenkilökunnan kokemuksia työolojen, työmenetelmien ja ergonomisten järjestelyjen kehittymisestä vuosina 1992, 1996 ja 2003. Selkeimmin ovat parantuneen potilassänkyjen ergonomia sekä siirron apuvälineiden riittävyys jatoimivuus. Positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta potilassänkyjen, wc ja pesutilojenergonomian tasoa ei koeta kovin hyväksi. (Siukola et al. 2004) Vanhusten hoivatyön rasittavuutta on helpotettu ergonomiatalkoilla, joissa keskitytään potilaan liikkumista avustaviinmenetelmiin. Talkoiden on todettu edistävän hoitajien oman kuormittumisen huomioimista


18

nostotyössä, heidän avustustaitojensa ja asenteidensa kohenemista sekä selkä ja hartiakipujen ja sairauspoissaolojen vähenemistä. (TamminenPeter & Tuomisto 2002) Potilassiirtomenetelmän tulee olla turvallinen ja miellyttävä tukien samalla asukkaan osallistumisen mahdollisuutta voimiensa rajoissa. Uusilla siirron menetelmillä hoitajien koettu ja mitattu kuormittuminen alenee matalalle tasolle. (TamminenPeter 2005)

Ergonomian tärkeyteen tulee panostaa jo hoitotyön perusopinnoissa. Opiskelijan tulee tietääergonomiset periaatteet potilaan siirtämisen avustamisessa ja osata toimia niiden mukaisestijo ennen työharjoittelujaksoaan. Hoitoympäristöissä on vielä vahvasti esillä perinteisiä avustusmenetelmiä, jotka ovat sekä riskialttiita hoitajille että vahingollisia potilaille. Ergonomiakoulutusta tarvitaan monella tasolla, jotta nämä vaarallisiksi osoitetut siirtomenetelmät jäisivät pois käytännön hoitotyöstä. (TamminenPeter et al. 2007)


19

5 Hoitotyön havainnointi dementiaryhmäkodeissa

Hoitotyötä havainnoitiin kesäkuun 2007 aikana kolmessa paikassa: Kustaankartanon ja Kontulan dementiaosastoilla, sekä Kontulan toipilasosastolla Koskelan sairaalassa. Kontulassahavainnoitiin lisäksi fysioterapeutin työtä ja Koskelan havainnoinnin yhteydessä keskusteltiin toimintaterapeutin kanssa hänen työstään ja siihen liittyvistä tilatarpeista. Kussakinryhmäkodissa seurattiin pääosin yhden kokeneen hoitajan työtä aamuvuorossa viidestä seitsemään tunnin ajan. Hoitotyön seuraaminen oli sekä kuvailevaa että ohjaavaa tutkimusta.Havainnoinnilla ja keskusteluilla hoitajien kanssa pyrittiin selvittämään mitä toimintatilanteita hoitotyöhön kuuluu, mitkä fyysisen ympäristön ominaisuudet tukevat ja helpottavatniitä sekä mitkä niitä vaikeuttavat tai jopa estävät. Myös uusia tilainnovaatioita kirjattiin.

5.1 DementiaryhmäkoditKustaankartanon F1osaston Asolussa asukkaat ovat noin 80 – 93vuotiaita elämänhaluisiaikäihmisiä. Muilla vanhustenkeskuksen osastoilla tämänkuntoiset asukkaat ovat vuodepotilaita, mutta dementiaosaston tavoitteena on pitää asukkaat mahdollisimman pitkään toimintakykyisinä ja kuntouttaa heitä jatkuvasti. Jokaisesta asukkaasta on laadittu hoitosuunnitelma, jossa kuvaillaan asukkaan elämisen toiminnot, tavoitteet ja keinot kuinka niihin päästään. Elämisen toiminnoiksi määritellään tässä muun muassa asukkaan viestiminen, hengittäminen, syöminen ja juominen, erittäminen, avun tarve, liikkuminen, harrastukset, nukkuminen, psykososiaalisuus, hengelliset tarpeet ja suhtautuminen kuolemaan.

Kontulan vanhustenkeskuksen 3Dosastolla on yksitoista 75 – 98vuotiasta vaikeasti dementoitunutta asukasta. Suurimmalla osalla on Alzheimerin tauti tai vaskulaarinen dementia,jonka lisäksi asukkailla on useita muitakin sairauksia. Hoitotyön havainnointihetkellä asukkaiden kunnon kerrottiin olevan niin huono, että suuri osa ajasta menee perushoitoon eikäviriketoiminnalle jää juuri ollenkaan aikaa. Kontulan dementiaosastoilla toteutetaan ”Ihminen ihmiselle” hoitoperiaatetta. Hoitajien perustehtävänä on tukea dementoituneita selviytymään mahdollisimman omatoimisesti ja taata heidän oikeutensa arvokkaaseen elämään.Jokaisen yksilölliset kyvyt ja henkilöhistoria otetaan hoitosuunnitelmissa huomioon ja asukkaita kannustetaan itsenäisyyteen. Viriketoiminnalla pyritään tuottamaan iloa ja onnistumisen tunteita sekä kohottamaan dementoituneiden omanarvontuntoa. Kontulassa rakennetaan uutta vanhustenkeskusta, jonka arvioidaan valmistuvan vuonna 2009. Uusiin tiloihinsiirtymisen jälkeen vanha vanhustenkeskus puretaan.

Kontulan toipilasosaston tilat otettiin nykyiseen käyttöön 28.5.2007, ja jo havainnointihetkellä kuukauden kuluttua avaamisesta hoitajat olivat löytäneet arkirutiineita tiloissa. Osastontehtävänä on sairaalahoidon jälkeen arvioida dementiapotilaan kokonaistilanne ja hoitotarve, jotta hänelle sopivin asumisvaihtoehto saadaan kartoitetuksi. Asukkaiden on tarkoitusviipyä 30paikkaisella toipilasosastolla yhdestä kolmeen kuukautta ennen kuin heidät sijoitetaan takaisin omaan kotiin, palvelutaloon, vanhainkotiin tai dementiakotiin. Kahden vuodenkuluttua osaston on tarkoitus siirtyä Kontulaan uudisrakennuksen tiloihin. Väliaikaisenluonteensa vuoksi asukkaat on sijoitettu yhteisiin makuuhuoneisiin. Hoitajaa kohden on 3


20

7 asukasta. Koskelan dementoituneet ovat melko toimintakykyisiä, joten heille on järjestettyohjattua toimintaa monta kertaa päivässä. Asukkaita kuntouttavat fysioterapeutti ja toimintaterapeutti.

Kustaankartanon ja Kontulan ryhmäkodeissa saatetaan asua useita vuosia. Vaikka asukkaitayhdistääkin dementia, ovat heillä esiintyvät sairaudet, käytöshäiriöt, suhtautuminen muihinihmisiin, kommunikaatiotavat ja kyvyt erilaisia. He eivät välttämättä muista hoitajaa nimeltä, mutta tunnistavat tämän olevan tärkeä ja turvallinen ihminen. Dementoituneet elävätmonesti nuoruudessaan ja kaipaavat jo poisnukkuneita vanhempiaan. Vaikka he eläisivätmenneisyydessä tai osana kuvittelemaansa harhaa, heidän tunteensa ovat todellisia. He toivovat usein voivansa olla avuksi, ja esimerkiksi työelämässään siivoojana toiminut auttaamielellään hoitajia siivoamisessa tai viikkaamisessa. Dementiaryhmäkodeissa on pyrkimyksenä, että asukkaat saisivat elää viimeiset vuotensa mahdollisimman tavallista elämää.

5.2 Hoitotyön osaalueetLouis Paquay jakaa työryhmänsä (2007) kanssa hoitokotien henkilökunnan työtehtävät kuuteen osaalueeseen, joihin käytettävää aikaa kokonaistyöajasta he ovat selvittäneet. Nämäosaalueet ovat perushoito (48,7 % hoitotyöstä), tukitoiminnot (15,3 %), logistiset toiminnot(15,1 %), sairaanhoito (12,2 %), hallinnollinen työ (4,7 %) ja viestintätehtävät (4,0 %). Hoitotyön havainnointien perusteella tätä jakoa muokattiin luontevammaksi. Hoitajien työn toimintatilanteet jaoteltiin kuulumaan neljään osaalueeseen: perushoitoon, sairaanhoitoon,kuntoutukseen ja virkistämiseen sekä tukitoimintoihin, joista kukin on tärkeä osa tasapainoista hoitotyötä. Usein hoitotyö ei kuitenkaan ajankäytöllisesti jakaudu selkeästi eri osaalueisiin, vaan hoitajat tekevät useita tehtäviä samanaikaisesti. Seuraavaksi esitellään kuhunkin osaalueeseen sisältyvät toimintatilanteet.

5.2.1 PerushoitoHoitajien perushoitotyöhön kuuluu avustaminen ruokailussa eli ruoan tarjoilussa ja syömisessä, avustaminen wc:ssä käynnissä ja hygienian hoidossa, avustaminen hiusten laittamisessa ja hoidossa, kynsien leikkuussa, hampaiden pesussa sekä parran ajamisessa, avustaminen pukeutumisessa ja riisuutumisessa, peseytymisessä sekä sänkyyn menemisessä ja sieltänousemissa.

Asukkaiden ruokailut rytmittävät pitkälti hoitohenkilökunnan työpäivää. Aamupalaa syödään yleensä kymmeneen mennessä, lounasta puolenpäivän tienoilla, kahvia kolmen aikoihin, päivällistä kuuden jälkeen ja iltapalaa kahdeksalta. Osa dementoituneista syö itse, osaasyötetään. Työn havainnoinnissa esimerkiksi erään miehen kerrottiin säännöllisesti tulevandementiaosastolle avustamaan vaimonsa ruokailussa. Kontulan toipilasosastolla asukkaatovat hyväkuntoisempia ja suurin osa syö itsenäisesti ilman avustusta, malliruokailun helpottamana. Dementoituneille tarjotaan runsasenergistä ruokaa, sillä dementoivat sairaudet kuluttavat paljon energiaa, vaikka asukkaat vain istuisivat ja seuraisivat ympäristön tapahtumia. Hyvin syöneinä dementoituneet jaksavat paremmin myös toimia itsenäisesti, mikä helpottaa hoitajien työtä.


21

Ikääntyneillä on usein alasuoja pidätyskyvyn heikentymisen vuoksi, mutta heitä rohkaistaankäymään wc:ssä hoitajien avustuksella mahdollisimman usein. Wctiloissa avustamisessahoitajat käyttävät suojakäsineitä ja desinfiointiainetta. Siellä hoidetaan aamu ja iltatoimia,vaihdetaan asukkaiden vaatteita, leikataan kynsiä, ajetaan partaa ja kammataan hiuksia.Hampaiden pesu saattaa jäädä automaattiseksi toiminnoksi vaikeastikin dementoituneille, jahe pystyvät suoriutumaan siitä ilman apua, vaikka eivät selviäisikään esimerkiksi ruokailusta enää yksin.

Asukkaat peseytyvät kerran tai kaksi viikossa. Usein yksi hoitaja riittää avustamaan peseytymisessä, mutta pesulaverilla olevia varten tarvitaan kaksi hoitajaa. Valmistelut tulee tehdämahdollisimman pitkälle ennen riisuutumista, ettei suihkutiloissa tarvitse odottaa pitkiä aikoja ilman vaatteita. Heikentyneen verenkierron vuoksi ikääntyneille tulee kylmä helposti.Pesun jälkeen laitetaan vartalovoidetta ja kynnet leikataan tarvittaessa. Kustaankartanondementiaosastoilla on saunatilat, jotka ovat paljon käytössä. Siellä asukkaat viedään halutessaan saunomaan tai saunan viereiseen pesutilaan nauttimaan saunan lämmöstä.

Asukkaita avustetaan sänkyyn menemisessä ja sieltä nousemisessa. Vuodepotilaille annetaan asentohoitoa eli käännetään muutaman tunnin välein, mikäli he eivät siihen itse pystytai heillä ei ole makuuhaavoja ehkäiseviä patjoja.

5.2.2 SairaanhoitoSairaanhoitoon kuuluulääkkeiden jakaminen asukkaille, heidän terveydentilansa havainnoiminen, mittausten tekeminen, näytteiden ottaminen, ensiavun antaminen sekä avanteiden, haavojen ja ruhjeiden hoitaminen. Lääkehuolto vaatii rauhallisen tilan, jotta työhön voitäysin keskittyä. Omahoitaja jakaa lääkkeet asukkaan lääkeannostelijoihin tarkistettuaan hoitosuunnitelmasta, ettei annostusta ole muutettu. Lääkkeiden vaikutusta arvioidaan säännöllisesti seuraamalla dementoituneiden vointia ja käytöstä.

Dementiaa aiheuttavan sairauden lisäksi asukkailla on tavallisesti paljon muitakin sairauksia, joiden hoito vaikuttaa osaltaan jokapäiväiseen hoitotyöhön. Dementoituneiden terveydentilaa havainnoidaan jatkuvasti ja sitä mitataan eri tavoin. Usein hoitotoimenpiteet suoritetaan asukkaiden omassa huoneessa vuoteen ääressä. Sairaalabakteerit kulkeutuvat helpostihoitajien mukana asukkaista toisiin, siksi käsihygienia on erityisen tärkeätä. Myös haavojenkäsittelyssä vaaditaan tarkkaa hygieniaa.

5.2.3 Kuntoutus ja virkistäminenAsukkaiden kuntoutukseen ja virkistämiseen kuuluu dementoituneiden viihtyvyyden kohentaminen tarjoamalla heille virikkeitä esimerkiksi musiikinkuuntelun, televisionkatseluntai muun toiminnan muodossa. Ryhmäkodin sisällä ja pihaalueella avustetaan liikkumisessa ja siihen kannustetaan. Asukkaat osallistuvat fysioterapiaan ja toimintaterapiaan mahdollisuuksien mukaan.


22

Asukkaiden ollessa huonokuntoisia perushoitoon kuluu enemmän aikaa eikä ylimääräisiäaktiviteetteja ehditä järjestämään. Asukkaiden viihtyvyyttä pyritään kuitenkin parantamaanmuilla keinoin tekemällä arjesta monipuolista. Jos ryhmäkodissa ei ole allergisia, hoitajatsaattavat tuoda työvuoronsa ajaksi oman lemmikkieläimensä asukkaiden iloksi, kuten kuvassa 3.

Kuva 3. Hoitajien työvuoron ajaksi ryhmäkotiin tulevat lemmikkieläimet tuovat asukkailleseurattavaa (kuva: Kustaankartanon Dtalon dementiaosasto)

Asukkaiden viihtyminen vaikuttaa heidän kuntoonsa ja mielialaansa positiivisesti, he ovataktiivisia ja tarvitsevat vähemmän hoitohenkilökunnan apua. Dementoituneiden kognitiivisten toimintojen heiketessä moniaistinen havaitseminen korostuu ja asukkaat esimerkiksi pitävät mielellään hoitajia kädestä tai jäävät tunnustelemaan erilaisia materiaaleja ja pintoja.Kun asukkaiden lähimuisti heikkenee, palaavat lapsuus ja nuoruusmuistot mieleen, ja hetekevät mielellään menneisyydestään tuttuja asioita. Tätä käytetään hyväksi toiminta ja fysioterapiassa, joissa liikkumis ja toimintamuodot ovat asukkaille jo ennestään tuttuja.

Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin työnkuvat risteävät hieman. Kaikissa vanhustenkeskuksissa ei ole molempia, vaan työnkuva vaihtelee henkilö ja paikkakohtaisesti. Molemmatovat kuitenkin toimintakyvyn ja apuvälineiden asiantuntijoita. Fysioterapeutti tarkastaa uusien asukkaiden liikkumiskyvyn ja selviytymisen päivittäisistä toiminnoista. Lisäksi hän kartoittaa apuvälinetarpeet. Hän huoltaa apuvälineet ja tarkastaa niiden säädöt säännöllisesti.Fysioterapeutti toimittaa asukkaille lääkinnällisiä hoitosukkia ja hihoja ja huolehtii niidenuusinnoista. Hän tilaa tarvittaessa lonkkasuojainhousuja, valmistaa raajojen virheasentojaestäviä kevytlastoja ja kartoittaa makuuhaavoja estävien patjojen käyttötarpeet. Fysioterapiaa annetaan yksilöterapian ja ryhmäkuntoutuksen muodossa kuntosalitiloissa tai ryhmäkodin yhteistiloissa. Yksilöterapiaa käytetään esimerkiksi murtuman jälkeisessä kuntoutuksessa, jolloin heikentyneitä lihaksia jumpataan ja vahvistetaan päivittäin. Ryhmäkuntoutuksessa asukkaat käyvät keskimäärin kerran viikossa, toisinaan useamminkin. Ryhmäfysioterapiassa voi olla erilaisia ryhmiä kuten kunto, peli, tuolivoimisteluryhmiä ja toispuolihalvaantuneiden kuntoryhmiä. (Mäkinen & Byysing 2007)

Myös toimintaterapeutti voi tehdä apuvälinearviointeja ja toimintakyvyn arviointia. Hänenpääasiallinen tehtävänsä on viriketoiminnan organisointi. Toiminta voi olla yksilöllistä taitapahtua toiminnallisten ryhmien kautta, joissa muistellaan tai tehdään arkisia ja tuttuja asioita kuten leivotaan, askarrellaan, silitetään, laitetaan papiljotteja, pestään hampaita, tanssi


23

taan, lauletaan, tasapainoillaan tai mennään ulos. Yhteinen voimistelu voidaan pukea tutuiksi toiminnoiksi ”kirnuamalla voita” tai ”soutamalla venettä”, jolloin kepillä voidaan auttaa huonompikuntoista kättä. Toimintaterapiaryhmät tarvitsevat rauhallisen tilan, jossa onmahdollisimman vähän ulkoisia häiriötekijöitä.

Omahoitaja vastaa asukkaan kuntouttamisesta ja rohkaisee häntä kävelemään yhteisissä tiloissa. Asukkaita vältetään viimeiseen asti jättämästä vuodepotilaiksi ja heitä houkutellaan jaavustetaan nousemaan ylös vuoteesta. Hoitotyö kokonaisuudessaan on voimakkaasti kuntoutukseen tähtäävää. Asukkaiden liikkumista sisällä ja ulkona pyritään avustamaan ja helpottamaan. Ulos mennään sään ja muiden tehtävien kiireellisyystilanteen salliessa. Ulkoilutapahtuu kuitenkin aina asukkaiden ehdoilla, sillä osalle se voi tuntua pelottavalta.

5.2.4 TukitoiminnotTukitoimintoihin kuuluvat tilausten tekeminen, havaintojen kirjaaminen asukkaista, raportointi henkilökunnan kesken, kommunikointi omaisten, lääkärin, fysioterapeutin, sosiaalityöntekijän ja muiden sidosryhmien kanssa sekä siivoaminen, käsien desinfiointi ja pyykinpesu.

Joka työvuoron jälkeen seuraavan vuoron työntekijöille raportoidaan, miten kulunut vuoroon sujunut kunkin asukkaan kohdalla, mitä on tapahtunut ja missä on ollut ongelmia. Samalla käsitellään tulevan vuoron mahdolliset ongelmatilanteet, kuten yllättävistä poissaolotapauksista selviäminen ja useamman sijaisen sijoittaminen eri ryhmäkoteihin, jotta kaikissaon riittävästi kokeneita hoitajia ja apua on saatavilla. Raportit tehdään joko henkilökunnantiloissa tai asukkaiden yhteistiloissa. Kunkin vuoron tapahtumat kirjataan tietokoneelleasukkaiden tietoihin. Rauhallisena hetkenä hoitajat tilaavat tarvikkeita kuten pesuaineita,suojakäsineitä, desinfiointiaineita, alasuojia ja lääkkeitä.

Hoitohenkilökunta on yhteydessä tilausten vastaanottajiin, omaisiin, fysioterapeuttiin, toimintaterapeuttiin ja lääkäriin, toipilasosastolla lisäksi sijoituspaikkoihin ja sosiaalityöntekijään. Virallisten puheluiden soittamiseen tarvitaan rauhallinen tila. Tarvittaessa omahoitajaon yhteydessä asukkaan omaisiin. Mikäli hän ei ole paikalla, yhteydessä on sinä hetkenäasukkaasta vastaava hoitaja. Omaisille ei yleensä ole erillisiä vierailuaikoja, vaan he ovat aina tervetulleita vierailemaan dementiaryhmäkodissa. Hoitajat saattavat osallistua lisäksi hoitoneuvotteluihin, jotka käydään omaisten, sosiaalityöntekijän, lääkärin, asukkaan ja omahoitajan kesken.

Hoitotyöhön kuuluu paljon avustavaa toimintaa: jälkien korjaamista, tekstiilihuoltoa elipyykkien viemistä pyykkikoreihin, sänkyjen petaamista sekä desinfioinnista ja hygieniastahuolehtimista. Suojakäsineitä käytetään silloin kun ollaan tekemisissä eritteiden kanssa taijos asukkailla on jokin tarttuva tauti. Lisäksi hoitohenkilökunta desinfioi käsiään aina ennenasukkaiden hoitoa ja ruoanjakoa sekä niiden jälkeen. Suuri pyyhkeiden, lakanoiden, vaatteiden, pesuaineiden, alasuojien, hygieniatuotteiden ja muiden tarvikkeiden kulutus vaatii ryhmäkotiin riittävän tilavat varastotilat.


24

6 Kyselytutkimuksen toteutus

Ergonomiasuunnittelun lähtökohta on se, että työntekijät itse ovat oman työnsä asiantuntijoita ja osaavat myös tunnistaa ja arvioida työpaikkansa ergonomisia tarpeita. Työympäristön ergonomiatasoa voidaan arvioida 1) yleiskyselyillä, jotka kattavat laajasti mahdollisiaongelmakohtia; 2) räätälöidyillä tarkistuslistoilla, joissa arvioidaan ympäristön ja välineidentiettyjä ominaisuuksia; 3) tutkimalla erityistilanteita, eli eri työtehtävien vaatimia asentoja janiistä koituvaa kuormitusta; 4) tutkimalla henkilökohtaisia edellytyksiä, jolloin arvioidaantyön fysiologisia, henkisiä ja psykososiaalisia edellytyksiä työntekijöille. Nämä ergonomianarviointitekniikat johdattavat käyttäjiä tunnistamaan työn vaatimukset ja ohjaavat selvittämään ongelmien syntyä. (Sullivan & Corlett 1998: 224–235) Kun dementiaryhmäkodin työympäristön arviointikysely hoitajien toimintatilanteiden pohjalta rakennettiin, hyödynnettiinkolmea ensimmäistä arviointimenetelmää.

Hoitotyön havainnointien ja kirjallisuuskatsauksen perusteella listattiin suunnitteluratkaisuja, jotka jaoteltiin kuulumaan luvussa 5.2 esiteltyihin hoitotyön osaalueisiin: perushoitoon,sairaanhoitoon, kuntoutukseen ja virkistämiseen sekä tukitoimintoihin. Koska jotkut suunnitteluratkaisuista kuuluivat useaan osaalueeseen, tai vaihtoehtoisesti huonosti mihinkäänniistä, lisättiin vielä yksi tarkasteltava alue: muut suunnitteluratkaisut. Hoitotyön osaalueetjakaantuivat edelleen toimintatilanteisiin taulukon 2 mukaisesti. Vastaajia pyydettiin arvioimaan toimintatilanteisiin liittyviä ratkaisuja, joita oli tilanteesta riippuen kahdesta kolmeentoista. Kyselyssä oli yhteensä 123 suunnitteluratkaisua.

Taulukko 2. Kyselyn hoitotyön toimintatilanteisiin liittyvien ratkaisujen määrät

Hoitotyön osaalueet Toimintatilanteet Ratkaisujenlukumäärä

1. Perushoito 1.1. Ruokailussa avustaminen 51.2. Wctilassa avustaminen 131.3. Peseytymisessä avustaminen 111.4. Vuoteessa avustaminen 10

2. Sairaanhoito 2.1. Lääkehuolto 42.2. Muu sairaanhoito 2

3. Kuntoutus ja virkistäminen 3.1. Viihtyvyyden parantaminen 113.2. Toimintaterapia 33.3. Sisällä liikkumisessa avustaminen 123.4. Pihaalueella liikkumisessa avustaminen 5

4. Tukitoiminnot 4.1. Henkilökunnan tiloissa toimiminen 114.2. Yhteydenpito sidosryhmiin 54.3. Varastointi 44.4. Siivoaminen 6

5. Muut suunnitteluratkaisut 5.1. Sisustus 105.2. Hoitajien apuvälineet 65.3. Muut yksityiskohdat 5


25

Kyselyn jokaisen suunnitteluratkaisun kohdalla hoitohenkilökuntaa pyydettiin arvioimaanomasta mielestään 1) miten tärkeä se on, 2) missä määrin se helpottaa hoitotyötä, 3) mitenhyvin se on toteutettu omassa työympäristössä ja 4) kuinka usein asia tulee hoitotyössä vastaan. Joka suunnitteluratkaisun jälkeen oli kommenteille varattu tila, samoin kuin joka aihealueen jälkeen. Kyselyn lopuksi pyydettiin taustatietoja työpaikasta, työnkuvasta, työkokemuksesta, sukupuolesta ja iästä. Kyselylomake on liitteenä 1.

Arviointikysely vietiin työn havainnoinnissa olleisiin paikkoihin ja lisäksi muutamiin muihinkin dementoituneiden hoivaympäristöihin. Kustaankartanon ja Kontulan vanhustenkeskuksien ryhmäkoteihin sekä Kontulan toipilasosastolle Koskelan sairaalaan jaettiin yhteensä80 kyselylomaketta kuvan 4 mukaisella jaolla. Kustaankartanon ryhmäkoteihin (C2, F1, F2,F3 ja G3) vietiin yhteensä 52 kyselyä, Kontulan ryhmäkoteihin (2D, 3A, 3D, 4A ja 4D) 20 kyselyä ja Koskelaan kahdeksan kyselyä.

52

20

8

Koskela

Kontula

Kustaankartano

Kuva 4. Vanhustenkeskuksiin jaettujen kyselyjen määrät

Lukuun ottamatta Koskelan 30paikkaista toipilasosastoa ja Kustaankartanon 15paikkaistaC2osastoa, muissa ryhmäkodeissa oli kaksi 10 12 asukkaan dementiasolua. Asukkaita jahoitajia oli joka paikassa muutoin toisiaan vastaavat määrät. Dementoituneet asuvat pääsääntöisesti yhden hengen huoneissa, mutta ryhmäkodeissa on myös muutamia kahdenhengen huoneita. Jokaisessa asuinhuoneessa on oma wctila. Koskelan toipilasosastolla huoneissa on useampi asukas ja wctilat ovat erikseen käytävillä. Ftalon ryhmäkotien peruskorjaus valmistui huhtikuussa 2005 ja G3osaston maaliskuussa 2007. Kontulan, Koskelan jaKustaankartanon C2osaston tilat ovat vanhempia. F3osaston toinen solu on lyhytaikaishoitoon tarkoitettu ja Koskela on toipilasosasto, jossa asukkaiden määrä ja osastolla vietetty aikavaihtelevat. Muissa paikoissa asukkaat ovat pitkäaikaishoidossa. Tarkemmat kuvauksetKustaankartanon F1osaston Asolusta, Kontulan 3Dosastosta ja Koskelan toipilasosastostaovat luvussa 5.1, jossa kyseiset osastot esitellään niissä tehtyjen työhavainnointien myötä.

Arviointikyselyjen mukana osastoille vietiin kyselylomakkeiden postittamiseen tarkoitettujakirjekuoria, joiden postimaksu oli maksettu. Vastausaikaa annettiin kuukauden verran, jonka jälkeen saapui vielä muutama vastaus. Eri osastoilta saatiin taulukon 3 mukaiset määrätvastauksia.


26

Taulukko 3. Dementiaryhmäkoteihin jaettujen kyselyjen ja saatujen vastausten määrät

Vanhustenkeskus Dementiaosasto Jaetut kyselyt Vastaukset

Kontulan toipilasosasto, Koskelan sairaala 8 5

Kontulan vanhustenkeskus 2D 2 2

3A ja 3D 8 2

4A ja 4D 10 2

Ilman osastotietoa 2

Kustaankartanon vanhustenkeskus C2 5 1

F1 12 6

F2 ja F3 20 5

G3 15 3

Ilman osastotietoa 1

Kuten taulukosta 3 huomataan, kaikki eivät merkinneet vastaukseensa osastoa, jolla työskentelevät. Koska vastauksia oli yhteensä melko vähäinen määrä, käsitellään tuloksia jatkossa vanhustenkeskuksittain. Kyselyjen vastausmäärien prosentuaaliset osuudet vietyjen kyselykaavakkeiden määrästä ovat kuvassa 5.

3

12

36

5 816

0

10

20

30

40

50

60

Koskela Kontula Kustaankartano Paikka

ei vastatutvastatut

63 % 40 % 31 %

Kyselyiden lukumäärä

Kuva 5. Kyselyn vastausmäärät

Arviointikyselyn vastaajien määrä jäi melko alhaiseksi. Kaikista dementiaryhmäkoteihin jaetuista kyselyistä vain 36 % palautettiin. Kuvassa 5 on esitetty eri paikkoihin vietyjen, vastattujen ja vastaamatta jääneiden kyselyjen määrät. Kunkin palkin vieressä on paikan vastausprosentti. Vähäinen vastaajien määrä saattoi johtua siitä, että hoitohenkilökunta Kontulassaja Kustaankartanossa oli samoihin aikoihin vastannut useampaan mielipidekyselyyn eikäaika riittänyt jälleen uuden kyselyn täyttämiseen. Niinpä Koskelasta saatiin vastauksia suhteessa eniten. Kyselyyn vastanneiden iät jakautuivat kuvan 6 tavoin.


27

0

2

4

6

8

10

12

alle 30 30 39 40 49 50 59 yli 60 ei vastaustaIkä [vuotta]

Lukumäärä

Kuva 6. Vastaajien ikäjakauma

Vastaajien keskiikä oli 45,6 vuotta. Suuri osa vastaajista oli 40 49 vuotiaita. Muihin ikäryhmiin kuuluvia oli joka ikäryhmässä kolmesta viiteen vastaajaa. Kolme henkilöä ei ilmoittanut ikäänsä. Vastaajista kaksi oli miehiä ja loput 27 naisia. Suuri osa heistä toimi lähihoitajana tai perushoitajana, joka on aikaisemmin käytössä ollut vastaava ammattinimike. Kutenkuvasta 7 nähdään, vastaajista löytyi myös useita sairaanhoitajia, kaksi fysioterapeuttia jaosastonhoitaja. Muu ryhmässä olivat kaksi opiskelijaa ja sosiaaliohjaaja. Kaksi vastaajaa jättiilmoittamatta työnkuvansa.

0

2

4

6

8

10

12

14

lähihoitaja/perushoitaja

sairaanhoitaja

fysioterapeutti

toimintaterapeutti

osastonhoitaja

muu ei vastausta

Työnkuva

Lukumäärä

Kuva 7. Vastaajien työnkuvat

Vastaajien työkokemus nykyisessä työpaikassa on keskimäärin 3,9 vuotta, työkokemus vanhustyöstä oli 10,7 vuotta ja muusta hoitotyöstä 7,9 vuotta. Nykyisestä työstä ja muusta vanhustyöstä yhteensä kertyneen työkokemuksen vuosimäärät jakautuivat kuvan 8 tavoin.


28

012345678

alle 5 6 10 11 15 16 20 21 25 26 30 yli 31 ei vastaustaTyökokemus [vuotta]

Lukumäärä

Kuva 8. Vastaajien työkokemus vanhustyöstä

Vastaajilla oli yleisesti melko pitkä työkokemus, puolet henkilökunnasta oli työskennellyt yliviisitoista vuotta nykyisessä työpaikassa tai muualla vanhustyön parissa. Jo vietäessä kyselyitä dementiaryhmäkoteihin esitettiin toive, että kyselyyn vastaisi erityisesti kokenut hoitohenkilökunta. Pitkän kokemuksen myötä vastaajilla olisi paljon asiantuntemusta ja hiljaistatietoa ryhmäkodin suunnitteluratkaisujen toimivuudesta.


29

7 Dementiaryhmäkodin suunnitteluratkaisut

Analyysivaiheessa suunnitteluratkaisujen sanamuotoihin tuli vielä tarkennuksia, joilla yhdenmukaistettiin niiden esitysasua. Ratkaisujen sisältöä ei kuitenkaan muutettu. Liitteessä 1.suunnitteluratkaisut ovat siinä muodossa, jossa ne olivat kyselyssä. Muissa liitteissä ja myöhemmin tekstissä käytetään ratkaisujen tarkennettuja versioita.

Hoitohenkilökunnalle jaetun arviointikyselyn kutakin suunnitteluratkaisua pyydettiin arvioimaan oman asiantuntijuuden pohjalta neljältä näkökannalta ympyröimällä esimerkkitaulukon 4 mukaisesti omaa mielipidettä vastaava numero.

Taulukko 4. Suunnitteluratkaisujen arviointi kyselylomakkeessa

1.1.1. Avoin keittiö, jotta hoitajat ja asukkaat näkevät toisensa helpostitäysin

samaa mieltäsamaamieltä

ei samaa eikäeri mieltä

erimieltä

täysineri mieltä

en osaasanoa

ei oletoteutettu

Erittäin tärkeää 1 2 3 4 5 6Helpottaa hoitotyötä merkittävästi 1 2 3 4 5 6

Toteutettu erinomaisesti työpaikallani 1 2 3 4 5 6 7

yli 4 kertaapäivässä

3 kertaapäivässä joka viikko harvoin ei koskaan

en osaasanoa

Kuinka usein asia tulee työssäni vastaan 1 2 3 4 5 6

Lisäkommenttini asiasta:

Vastausten kokoamisvaiheessa aineiston analysoinnin helpottamiseksi numerot käännettiinniin, että tyytyväisimmät vastaukset saivat korkeimmat arvot. Intuitiivisesti on järkevää, ettänumeroarvot kasvavat ratkaisun koetun positiivisuuden kasvaessa. Näin ollen ratkaisujenanalysoinnissa vastausvaihtoehdot saivat taulukon 5 mukaiset arvot.

Taulukko 5. Analysoinnissa käytetyt vastausarvot

täysinsamaa mieltä

samaamieltä

ei samaa eikäeri mieltä

erimieltä

täysineri mieltä

en osaasanoa

ei oletoteutettu

Erittäin tärkeää 5 4 3 2 1 eos

Helpottaa hoitotyötä merkittävästi 5 4 3 2 1 eosToteutettu erinomaisesti työpaikallani 5 4 3 2 1 eos 0

yli 4 kertaapäivässä

3 kertaapäivässä joka viikko harvoin ei koskaan

en osaasanoa

Kuinka usein asia tulee työssäni vastaan 5 4 3 2 1 eos

Suunnitteluratkaisujen tärkeyden, helpottavuuden ja frekvenssin arvioinnissa vastauksetvaihtelivat välillä [1, 5] ja toteutuksen arvioinnissa välillä [0, 5]. En osaa sanoa vastauksille eiannettu numeroarvoa ja ne jätettiin laskutoimituksissa huomioimatta. Tämä vastausvaihtoehto kertoo eri asian kuin ”ei samaa eikä eri mieltä” vastaus, jonka merkinneillä vastaajilla


30

kyllä oli arvio kyseisestä suunnitteluratkaisusta, mutta se asettui kahden ääripään puoleenväliin. Hoitohenkilökunnan arviot jokaisesta suunnitteluratkaisusta määriteltiin taulukon 6muuttujien avulla.

Taulukko 6. Kyselyn vastausten muuttujien määritelmät

Muuttuja Selitys Vastaajien keskiarvo

tij Vastaajan i arvio ratkaisun j tärkeydestä Tj

hij Vastaajan i arvio ratkaisun j helpottavasta vaikutuksesta

Hj

kij Vastaajan i arvio ratkaisun j käytännön toteutuksentasosta omalla työpaikalla

Kj

fij Vastaajan i arvio ratkaisun j frekvenssistä, eli kuinka usein tarve ratkaisuun j tulee työssä vastaan

Fj

Ratkaisujen keskinäisen tarkastelun analyysiä varten määriteltiin uusi muuttuja keskeisyys Akaavan (1) mukaisesti:

( )jjjj FHTA ++=31

, kullekin ratkaisulle j. (1)

Keskeisyys on siis kaikkien vastaajien keskiarvo suunnitteluratkaisun j tärkeydestä, helpottavuudesta ja frekvenssistä. Jatkossa ratkaisuja tarkastellaan pääsääntöisesti tämän muuttujan avulla.

Kyselyn vastaukset, eli tij, hij, kij ja fij, ovat Likertasteikollisia muuttujia. Likertasteikko onyksi ordinaaliasteikon erikoistapaus, jonka muuttujat siis ovat järjestysasteikollisia. Muuttujien arvoilla on yksiselitteinen järjestys, muttei yksikäsitteistä ja vakiona pysyvää suhdetta.(Trochim 2006) Vaikka analyysissä näiltä muuttujilta otettiinkin keskiarvot, ei tarkastelussakeskitytty keskiarvojen välisiin suhteisiin, vaan ainoastaan ratkaisujen keskinäisen järjestyksen muodostamiseen. Näin ollen keskiarvon käyttäminen tässä on perusteltua.

Kaikilla suunnitteluratkaisuilla arvioitiin olevan taulukon 7 jokaisesta sarakkeesta vähintäänyksi ominaisuus, joka kertoo mistä ratkaisun idea on tullut, mitä se koskee ja kuinka hoitajathyötyvät siitä.

Taulukko 7. Suunnitteluratkaisujen ominaisuudet

Idean lähde Kohde Hyöty

Havainnointi Tila Suora

Kirjallisuus Esine Välillinen

Muu lähde Ominaisuus

Asettelu


31

Idea ratkaisuun tuli hoitotyön havainnoinnista, kirjallisuudesta, Soteran työntekijöiden kanssa käydyistä keskusteluista tai Kustaankartanon F1osaston osastonhoitaja Mirjami Mikkoselta, joka pyynnöstäni kommentoi kyselyä ennen sen lähettämistä vastaajille. Suunnitteluratkaisun kohteena saattoi olla tila, esine, ominaisuus tai asettelu. Tilaan liittyvät kysymykset koskivat huonekokoja, huoneiden muotoja, määrää tai lisätilan tarvetta. Esineisiin liittyvissä ratkaisuissa esiteltiin esineitä, kalusteita tai välineitä, jotka voi tuoda tilaan muuttamatta pohjaratkaisua. Ominaisuudella viitattiin esineiden tai pintojen materiaalivalintaan, väriintai johonkin muuhun tarkentavaan seikkaan, jonka myötä juuri tietty esine sopii dementiaryhmäkotiin paremmin. Asetteluun liittyvät kysymykset ottivat kantaa esineiden sijoitteluun ja kalusteiden asetteluun. Viimeisenä oli arvio helpottaisiko suunnitteluratkaisu hoitohenkilökunnan työtä suoraan vai välillisesti. Välillisellä hyödyllä tarkoitetaan tässä esimerkiksi asukkaiden hyvinvoinnin kohenemisen myötä saavutettavaa hyötyä, kun hoitotyö helpottuu. Ratkaisuilla saattoi olla useampikin ominaisuus samasta taulukon 7 sarakkeesta.Kaikista suunnitteluratkaisuista arvioidut ominaisuudet ovat liitteessä 2.

Suunnitteluratkaisut jaettiin ominaisuuksiensa perusteella ryhmiin, joiden keskiarvot laskettiin ratkaisujen keskeisyyksistä. Nämä ovat kuvassa 9, jossa siis arvo 5 on parhain arvo, jonka keskeisyys voi saada ja 1 huonoin.

1,0 2,0 3,0 4,0 5,0

Havainnointi

Kirjallisuus

Muu

Asettelu

Tila

Ominaisuus

Esine

Suora

Välillinen

Idea

n lä

hde

Kohd

eH

yöty

Ominaisuus

Keskeisyys

Kuva 9. Eri ominaisuusryhmien suunnitteluratkaisujen keskeisyydet

Kutakin kuvan 9 kolmea ryhmittelyä tulee tarkastella erikseen. Ensimmäisessä ryhmässähoitotyön havainnoinnista saadut ratkaisut näyttivät olevan keskimäärin hieman keskeisempiä kuin ne, joiden idea oli kirjallisuudesta tai muista lähteistä hankittu. Ero oli kuitenkin melko pieni. Samoin suoran hyödyn ratkaisut näyttivät koetun hieman keskeisempinä,kuin välillisen hyödyn ratkaisut. Eri ominaisuusryhmiin kuuluvia ratkaisuja pidettiin kuitenkin melko tasaisesti keskeisinä.


32

Suunnitteluratkaisut jaoteltiin kyselyssä luvun 6 taulukossa 2 esitettyihin toimintatilanteisiin. Keskiarvot hoitotyön osaalueiden ja niiden toimintatilanteihin liittyvien ratkaisujenkeskeisyyksistä ovat kuvassa 10.

1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0

Siivoaminen

Varastointi

Henkilökunnan tiloissa toimiminen

Yhteydenpito sidosryhmiin

Muu sairaanhoito

Lääkehuolto

WCtilassa avustaminen

Vuoteessa avustaminen

Peseytymisessä avustaminen

Ruokailussa avustaminen

Sisällä liikkumisen avustaminen

Toimintaterapia

Pihaalueella liikkumisen avustaminen

Viihtyvyyden parantaminen

Sisustus

Muut yksityiskohdat

Hoitajien apuvälineet

Tuki

toim

inno

tSa

iraan

ho

itoP

erus

hoito

Kun

tout

us ja

virk

istä

min

enM

uut s

uunn

itte

lura

tkai

sut

Keskeisyys

Suunnitteluratkaisut hoitotyön osaalueissa

Kuva 10. Suunnitteluratkaisujen keskeisyydet eri hoitotyön alueilla

Keskeisimmiksi ratkaisuiksi koettiin siivoamiseen ja varastotiloihin liittyvät ratkaisut kutenkuvasta 10 nähdään. Matalimmat arvot saivat ne ratkaisut, jotka liittyvät yhteydenpitoonsidosryhmien kanssa tai asukkaiden viihtyvyyden parantamiseen. Niidenkin keskeisyydetolivat puolenvälin paremmalla puolella, eli ne koettiin tärkeinä, jonkin verran hoitotyötähelpottavina ja tulevan vastaan hoitotyössä vähintään viikoittain.

Kyselyvastaukset olivat joko Kustaankartanosta, Kontulasta tai Koskelasta. Paikkojen välisessä vertailussa tarkasteltiin arviota ratkaisujen toteutuksesta omalla työpaikalla, eli muuttujaa Kj. Tämän vastausvaihtoehdon arvot olivat taulukon 5 mukaisesti väliltä [0, 5]. Yksittäisen vastaajan kohdalla arvo ”5” tarkoittaa, että kyseinen ratkaisu koetaan toteutuneenerinomaisesti, ”1”, että se on erityisen huonosti toteutettu ja ”0”, ettei ratkaisua ole toteutettu


33

ollenkaan. Keskiarvot eri hoitotyön osaalueisiin liittyvien ratkaisujen toteutumisesta ovatkuvassa 11.

0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0

Muu sairaanhoito

Lääkehuolto

Siivoaminen


Varastointi


Toimintaterapia







WCtilassa avustaminen

Sisustus

Muut yksityiskohdat

Apuvälineiden käyttö

Sai

raan

ho

itoTu

kito

imin

not

Kunt

outu

s ja

virk

istä

min

enPe

rush

oito

Muu

t suu

nnit

telu

ratk

aisu

t

Arvio toteutuksesta

KustaankartanoKoskelaKontula

Suunnitteluratkaisuthoitotyön osaalueissa

Kuva 11. Arviot suunnitteluratkaisujen toteutuksesta omalla työpaikalla

Kuvassa 11 hoitotyön osaalueet ja toimintatilanteet on järjestetty kaikkien vastaajien keskimääräiseen tyytyväisyysjärjestykseen siten, että ylimpänä ovat ne osaalueet, joiden toimintatilanteisiin liittyviin ratkaisuihin oltiin tyytyväisimpiä. Hoitotyön osaalueista sairaanhoitoa tukevat ratkaisut koettiin toteutuneen keskimääräisesti parhaiten, mutta yksittäisistätoimintatilanteista siivoamiseen liittyviin ratkaisuihin oltiin tyytyväisimpiä.

Keskimääräinen tyytyväisyys suunnitteluratkaisujen toteutukseen omalla työpaikalla olimelko alhaista – erityisesti verrattuna siihen, kuinka tärkeäksi ja keskeiseksi moni ratkaisukoettiin. Minkään aihealueen ratkaisuja ei koettu toteutetun erinomaisesti. Yleisesti ottaenKustaankartanon hoitohenkilökunta oli selkeästi tyytyväisempää kuin Koskelassa tai Kontulassa. Koskelan hoitohenkilökunnan mielestä parhaiten heidän työympäristössään on toteutettu siivoamista ja lääkehuoltoa tukevat suunnitteluratkaisut sekä henkilökunnan tilat.


34

Huonoimmin oli toteutettu ne, jotka liittyvät viihtyvyyden parantamiseen, peseytymisessäavustamiseen sekä yhteydenpitoon sidosryhmien kanssa. Kontulan vastaajat olivat tyytyväisimpiä sairaanhoitoon liittyviin ratkaisuihin, vuoteiden lähiympäristöön sekä henkilökunnan tiloihin. Hoitajien apuvälineisiin, wctilassa avustamiseen sekä pihaalueella liikkumisenavustamiseen liittyviin ratkaisuihin oltiin tyytymättömimpiä. Kustaankartanossa tyytyväisimpiä oltiin siivoamista ja ruokailussa avustamisesta tukeviin ratkaisuihin sekä henkilökunnan tiloihin. Tyytymättömimpiä oltiin hoitajien apuvälineisiin sekä niihin tila ja sisustusratkaisuihin, jotka tukevat yhteydenpitoa sidosryhmien kanssa ja wctilassa avustamista.

7.1 Keskeisimmät suunnitteluratkaisutJokaisesta suunnitteluratkaisusta laskettiin erikseen keskeisyys A kaavan (1) mukaan. Keskeisyyksien mukaan järjestämällä saatiin hoitohenkilökunnan mielipide suunnitteluratkaisujen tärkeysjärjestyksestä. Listan alkupäässä olevat ratkaisut koettiin tärkeinä, hoitotyötä helpottavina ja ne tulevat päivittäisessä työssä usein vastaan. Taulukossa 8 esitetyt 50 keskeisintä suunnitteluratkaisua ovat samalla suosituslistaus dementiaryhmäkodin suunnittelijoille.Taulukossa esitetään kunkin ratkaisun saama keskeisyysarvo sekä vastauksien keskihajonnat.

Taulukko 8. Dementiaryhmäkodin keskeisimmät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta

1. Wcistuimen molemmilla puolilla tilaa hoitajalle 4,7 0,52. Joka huoneessa käsihuuhdeteline 4,7 0,73. Pinnat helposti pestävissä 4,7 0,64. Sängyssä pyörät 4,6 0,75. Lääkkeiden säilyttäminen lukitussa kaapissa 4,6 0,86. Läsnäolovalo huoneiden yläpuolella, jotta hoitajat löytävät toisensa 4,6 0,67. Säilytystilaa puhtaille ja likaisille pyykeille 4,6 0,78. Kaikissa wc ja pesutiloissa saatavilla erikokoisia suojakäsineitä 4,6 0,99. Nimikyltti asuinhuoneen ovessa 4,5 0,710. Asukkailla mahdollisuus kuunnella musiikkia 4,5 0,711. Wcistuimen kummallekin puolelle laskettavat kahvat 4,5 0,912. Käsihuuhdetelineiden sijoittaminen niin, etteivät ne houkuta asuk

kaita käyttämään niitä väärin4,5 0,8

13. Sängyn ympärillä tilaa hoitajien toimimiseen ja sängyn siirtämiseen 4,5 0,914. Erillinen tila hoitajien vaatteidenvaihtoa varten 4,4 0,815. Lääkkeiden jakoa varten rauhallinen, ovella suljettava tila 4,4 0,916. Mahdollisuus sijoittaa sänky niin, että asukas voi nousta sopivalta

puolelta ylös4,4 0,9

17. Wctilan lattiapinta karhennettua materiaalia 4,4 0,818. Säädettävä ilmastointi 4,4 0,719. Sängyssä painehaavoja ehkäisevä patja kaikilla sen tarvitsevilla 4,4 1,120. Ei tasoeron aiheuttavia kynnyksiä 4,4 0,921. Tilanteeseen sopiva, säädettävä valaistus 4,4 0,8


35

22. Varastotilaa hoitotarvikkeille, kontinenssituotteille, ensiapuvälineille ym.

4,4 0,8

23. Kestävät ja pestävät materiaalit 4,3 0,824. Varastotilaa apuvälineille 4,3 0,725. Sängyn pyörien lukitsemismahdollisuus myös hoitajien käden ulot

tuvilla4,3 0,9

26. Tavallista leveämmät oviaukot (yli 100 cm) 4,3 0,927. Kodikas sisustus 4,3 0,928. Ei tasoeroja parvekkeelle mentäessä 4,3 0,929. Wcistuimen edessä tukikahva oikealla korkeudella 4,3 0,930. Mahdollisuus vetää verhot ikkunan eteen 4,3 0,731. Tavallista korkeampi wcistuin 4,3 0,932. Tiloissa roskakuilu 4,3 1,033. Kansliassa hyllyjä ja säilytystilaa jatkuvassa käytössä olevalle mate

riaalille4,3 0,8

34. Parvekkeella riittävän korkeat turvakaiteet 4,2 1,035. Työvuoron kulun ja asukastietojen kirjaamista varten vähintään

kaksi tietokonetta rauhallisessa paikassa4,2 1,1

36. Mahdollisuus siirtää wctilan tukikahvojen kiinnityspaikkoja 4,2 1,037. Taustaväristä erottuvat tukikahvat ja wcistuimen reuna 4,2 0,938. Lukittavat säilytyskaapit hoitajien omille tavaroille 4,2 0,839. Ruoanjakelukärrylle varattu paikka ruokailutilan läheisyydessä 4,2 0,840. Ilmoitustaulu henkilökunnan kansliassa 4,2 0,841. Käytävän seinällä käsijohteet, joista asukkaat saavat otteen 4,2 0,942. Suihkun lähellä hyllytilaa pesuaineita varten 4,2 0,943. Haavanhoitotuotteilla selkeä säilytyspaikka 4,2 1,044. Pesutilassa riittävästi tilaa pesulaverille ja kahdelle hoitajalle 4,2 1,145. Kauempana suihkusta hyllytilaa kuivana pidettäviä tavaroita var

ten4,1 0,9

46. Erikokoisille asukkaille sopivia kalusteita (säätömahdollisuus) 4,1 0,947. Ei suuria kontrastieroja lattiassa 4,1 1,148. Houkuttelevan näköinen pihaalue 4,1 1,049. Ikkunat sellaisella tasolla, että asukkaat näkevät ulos 4,1 1,050. Turvallinen pihaalue, jossa asukas voi ulkoilla itsenäisesti 4,1 1,1

Muodostettaessa taulukkoa 8 otettiin lähempään tarkasteluun samaan ongelmaan vastaavatsuunnitteluratkaisut: alkuperäisesti sijalla 31. ollut ”Tavallista korkeampi wcistuin” ja sijalla46. ollut ”Irrotettava wcistuimen koroke”. Koska luonnollisesti molempia ratkaisuja ei olejärkevää pitää samalla suosituslistalla, poistettiin jälkimmäinen ja muut ratkaisut siirtyivätsijan ylöspäin. Kaikki suunnitteluratkaisut alkuperäisessä keskeisyysjärjestyksessään löytyvät liitteestä 3.

Taulukossa 8 listatuista keskeisimmistä ratkaisuista moni liittyy wctiloihin. Vaikka peseytymisessä avustamiseen liittyviä ratkaisuja pidettiin yhtä tärkeinä, nousivat wctilojen rat


36

kaisut niitä keskeisemmiksi, koska ne tulevat useammin hoitotyössä vastaan. Wctilat ovatergonomisesti haastavia sekä hoitajille että asukkaille, joten niiden suunnittelussa tulee käyttää erityisasiantuntemusta. Wctilojen lisäksi keskeisimpien ratkaisujen listalla on sairaanhoitoon sekä sängyssä avustamiseen liittyviä suunnitteluratkaisuja. Myös varastotilojen riittävyyttä ja puhdistukseen liittyviä ratkaisuja pidettiin tärkeinä.

Suuri osa keskeisistä ratkaisuista on yleisesti vanhustenhoitotyöhön liittyviä käytännön hoitotyötä helpottavia seikkoja. Joukossa on kuitenkin ratkaisuja, jotka erityisesti huomioivatasukkaiden dementian. Esimerkiksi hahmotushäiriöiden helpottamiseksi tukikahvojen onhyvä olla värikkäitä ja verhot tulee voida vetää ikkunan eteen, jotta peilikuva ei pelota eikäauringonvalo luo heijastusta kiiltävälle lattialle. Muistihäiriöisiä varten nimikyltit ohjaavatomaan huoneeseen ja käsihuuhdetelineet sijoitetaan asukkaiden saavuttamattomiin, jotteiniitä epähuomiossa käytetä väärin. Kodikas sisustus auttaa dementoituneita tuntemaanolonsa kotoisaksi, vaikkei tilaa tunnistaisikaan. Asukkaiden liikkumista sisällä ja pihaalueella tulee tukea tiloissa mahdollisimman matalilla kynnyksillä, leveillä oviaukoilla sekätukikahvojen ja käsijohteiden sijoittelulla tarvittaville paikoille.

Keskeisten ratkaisujen joukosta tutkittiin, mitkä niistä koetaan hyvin toteutetuiksi omissatyötiloissa. Tämä laskettiin kaavan (2) avulla.

jjj KAB +=+ 2 kullekin suunnitteluratkaisulle j, (2)

jossa Aj on ratkaisun j keskeisyysarvo kaavan (1) mukaisesti laskettuna ja Kj arvio ratkaisunkäytännön toteutuksesta. Mitä parempi arvio toteutuksesta oli ja mitä keskeisemmäksi ratkaisu koettiin, sitä korkeampi oli arvo Bj+. Kaksinkertaisen arvon Aj myötä saadaan riittävästipainoa ratkaisujen keskeisyydelle. Vähemmän keskeisten ratkaisujen toteutustavallahan eiole niin suurta merkitystä. Saadut arvot Bj+ laitettiin järjestykseen, joka kertoo mitkä suunnitteluratkaisut ovat tällä hetkellä parhaiten toteutettuja dementiaryhmäkodeissa. Nämä ovattaulukossa 9 keskeisyyden ja sen sijaluvun kanssa.


37

Taulukko 9. Keskeisimmät ratkaisut, joiden toteutukseen ollaan tyytyväisimpiä

Sija Suunnitteluratkaisu Bj+ KeskeisyysAj

(sija) Käytännöntoteutus Kj

1. Sängyssä pyörät 13,9 4,6 (4.) 4,72. Lääkkeiden säilyttäminen lukitussa kaapissa 13,6 4,6 (5.) 4,43. Nimikyltti asuinhuoneen ovessa 13,2 4,5 (9.) 4,14. Joka huoneessa käsihuuhdeteline 13,0 4,7 (2.) 3,65. Erillinen tila hoitajien vaatteidenvaihtoa varten 13,0 4,4 (14.) 4,16. Asukkailla mahdollisuus kuunnella musiikkia 13,0 4,5 (10.) 3,97. Kaikkiin wc ja pesutiloihin saataville erikokoisia

suojakäsineitä12,9 4,6 (8.) 3,8

8. Mahdollisuus vetää verhot ikkunan eteen 12,6 4,3 (30.) 4,09. Käsihuuhdetelineiden sijoittaminen niin, etteivät

ne houkuta asukkaita käyttämään niitä väärin12,5 4,5 (12.) 3,5

10. Pinnat helposti pestävissä 12,4 4,7 (3.) 3,111. Ei tasoeron aiheuttavia kynnyksiä 12,3 4,4 (20.) 3,512. Läsnäolovalo huoneiden yläpuolella, jotta hoitajat

löytävät toisensa12,1 4,6 (6.) 3,0

13. Ilmoitustaulu henkilökunnan kansliassa 12,1 4,2 (40.) 3,714. Säilytystilaa puhtaille ja likaisille pyykeille 12,1 4,6 (7.) 2,915. Lukittavat säilytyskaapit hoitajien omille tavaroille 12,0 4,2 (38.) 3,616. Mahdollisuus sijoittaa sänky niin, että asukas voi

nousta sopivalta puolelta ylös12,0 4,4 (16.) 3,1

Taulukosta 9 nähdään, että keskeisimmille sijoille arvioidut suunnitteluratkaisut koettiintoteutuneen pääsääntöisesti melko hyvin. Näistäkin kuitenkin vain viisi ratkaisua ylti toteutuksen arvioinnissa yli 4,0 arvoon. Parhaiten toteutetut ratkaisut liittyvät pitkälti tilojenpuhdistettavuuteen sekä sairaalaympäristön perinteisiin ratkaisuihin. Hyvin koetaan toteutuneen kuvan 12 sänkyjen pyörät, käsihuuhdetelineiden ja suojakäsineiden riittävä määräsekä materiaalien ja pintojen puhdistettavuus. Melko hyville sijoille yltivät henkilökunnantiloissa toteutetut lukittavat kaapit lääkkeille ja hoitajien omille tavaroille, pukutila ja kanslian ilmoitustaulu. Asukkaiden viihtymiseen ja liikkumisen avustamiseen liittyvistä ratkaisuista parhaiten koettiin toteutuneen musiikinkuuntelumahdollisuus, nimikyltit asuinhuoneiden ovissa ja tasoeroja aiheuttamattomat kynnykset.

Kuva 12. Sänkyjen pyörät on parhaiten toteutettu keskeinensuunnitteluratkaisu (kuva: Puolarmetsän sairaala)


38

Keskeiset ratkaisut järjestettiin myös toisin tarkastelemalla tärkeitä ratkaisuja, jotka ovat toteutettu huonosti tai ei ollenkaan. Tämän järjestyksen muodostamiseksi kullekin suunnitteluratkaisulle lasketaan arvo Bj kaavan (3) avulla:

jjj KAB −=− 2 kullekin ratkaisulle j (3)

Tässä Aj on jälleen ratkaisun j keskeisyysarvo ja Kj arvio ratkaisun käytännön toteutuksesta.Edellisen kohdan tavoin nämäkin laitettiin järjestykseen, jolloin saatiin keskeisimmät suunnitteluratkaisut, jotka tällä hetkellä koetaan toteutetun huonoiten. Taulukkoon 10 on merkitty myös ratkaisujen keskeisyydet ja niiden sijaluku keskeisyystarkastelussa.

Taulukko 10. Keskeisimmät ratkaisut, joiden toteutukseen ollaan vähiten tyytyväisiä

Sija Suunnitteluratkaisu Bj KeskeisyysAj

(sija) Käytännöntoteutus Kj

1. Wcistuimen molemmilla puolilla tilaa hoitajalle 8,1 4,7 (1.) 1,32. Säädettävä ilmastointi 8,1 4,4 (18.) 0,83. Varastotilaa apuvälineille 7,3 4,3 (24.) 1,44. Turvallinen pihaalue, jossa asukkaat voi ulkoilla

itsenäisesti7,0 4,1 (50.) 1,2

5. Mahdollisuus siirtää wctilan tukikahvojen kiinnityspaikkoja

6,9 4,2 (36.) 1,5

6. Wcistuimen edessä tukikahva oikealla korkeudella 6,9 4,3 (29.) 1,77. Tavallista leveämmät oviaukot (yli 100 cm) 6,9 4,3 (26.) 1,88. Tavallista korkeampi wcistuin 6,8 4,3 (31.) 1,79. Ei tasoeroja parvekkeelle mentäessä 6,8 4,3 (28.) 1,8

10. Sängyn ympärillä tilaa hoitajien toimimiseen ja sängyn siirtämiseen

6,7 4,5 (13.) 2,3

11. Erikokoisille asukkaille sopivia kalusteita (säätömahdollisuus)

6,7 4,1 (46.) 1,6

12. Tilanteeseen sopiva, säädettävä valaistus 6,6 4,4 (21.) 2,113. Pesutilassa riittävästi tilaa pesulaverille ja kahdelle

hoitajalle6,5 4,2 (44.) 1,9

14. Taustaväristä erottuvat tukikahvat ja wcistuimenreuna

6,5 4,2 (37.) 2,0

15. Työvuoron kulun ja asukastietojen kirjaamista vartenvähintään kaksi tietokonetta rauhallisessa paikassa

6,4 4,2 (35.) 2,0

16. Suihkun lähellä hyllytilaa pesuaineita varten 6,4 4,2 (42.) 2,0

Tämä taulukko kuvaa niitä suunnitteluratkaisuja dementiaryhmäkodeissa, joiden toteutukseen tulisi hoitohenkilökunnan mielestä puuttua. Heikoimmin toteutetuksi koetut ratkaisutliittyivät pitkälti wc ja pesutilojen tukikahva ja tilatarpeisiin, asukkaiden liikkumisenedesauttamiseen sisällä ja pihaalueella sekä säätömahdollisuuksiin kalusteissa, ilmastoinnissa ja valaistuksessa. Kustaankartanon, Kontulan ja Koskelan parhaiten ja heikoiten toteutetut suunnitteluratkaisut samalla menetelmällä järjestettynä ovat liitteissä 4, 5 ja 6.


39

Kyselytutkimuksen analyysissä tutkittiin minkälainen vaikutus iällä ja työkokemuksella onvastauksiin. Vaikka synnyinvuodella ja vastaajan keskimääräisellä suunnitteluratkaisujentärkeyden arvolla näyttikin olevan positiivista lineaarista riippuvuutta, ei vastaajia ollut riittävästi eikä riippuvuus ollut riittävän selkeätä, jotta se olisi erityisen huomioitavaa. Voi siisolla, että nuoremmat vastaajat suhtautuivat hieman myönteisemmin suunnitteluratkaisujentärkeyteen, mutta tälle argumentille ei ole riittävää tilastollista näyttöä.

Suunnitteluratkaisuja tutkittiin myös korrelaatioanalyysillä. Vastausten keskinäisten korrelaatioiden avulla selvitettiin, mitä ratkaisuja vastaajat arvioivat keskenään samalla tavallatärkeyden ja helpottavuuden mukaan. Muutamille suunnitteluratkaisuille löytyikin voimakasta keskinäistä korrelaatiota. Esimerkiksi yllättävä korrelaatiokertoimen arvo 0,91 löytyisuunnitteluratkaisuille ”Asukkailla mahdollisuus kuunnella musiikkia” ja ”Haavanhoitotuotteilla selkeä säilytyspaikka”, sekä ymmärrettävämpi korrelaatiokerroin 0,92 ratkaisujen”Varastotilaa apuvälineille” ja ”Varastotilaa hoitotarvikkeille, kontinenssituotteille, ensiapuvälineille ym.” välillä. Eri kysymysten välisillä korrelaatioilla ei kuitenkaan tuntunut olevansuurempaa merkitystä, joten niitä ei sen enempää tutkittu.

7.2 Suunnitteluratkaisut eri hoitotyön osaalueillaTässä luvussa esitellään kaikki kyselyssä olleet suunnitteluratkaisut kunkin luvussa 5.2 esitellyn hoitotyön osaalueen ja edelleen toimintatilanteen kohdalla. Vaikka esiteltävät ratkaisut kohdistuvat yksittäisiin suunnitteluratkaisuihin, ei kokonaisuuden merkitystä tule unohtaa. Yksittäiset ratkaisut saattavat olla hyvinkin toimimattomia, jos ne sijoittuvat huonosti taiovat saavuttamattomissa. Esimerkiksi riittävästä määrästä käsihuuhdetelineitä tai pesutilanhyllyjä ei ole hyötyä, jos ne on sijoitettu liian korkealle. Sänkyjen pyöristä ei ole hyötyä, josvuoteita ei ole tilaa liikuttaa. Tai wcistuimen molemmille puolille laskettavia kahvoja ei pysty käyttämään, jos ne eivät mahdu laskeutumaan. Kunkin dementiaryhmäkodin tila ja sisustussuunnitelmissa käytettävyysanalyysin tulee lähteä juuri kyseisen paikan ominaisuuksista ja mahdollisuuksista.

7.2.1 Perushoitoa tukevat suunnitteluratkaisutPerushoitoon kuuluvat hoitajien toimintatilanteet ovat avustaminen ruokailussa, wctilassa,peseytymisessä sekä vuoteessa ja sen lähiympäristössä. Vuoteeseen ja wcistuimelle siirtymisen avustaminen ovat hoitotyön fyysisesti kuormittavimpia toimintatilanteita (TamminenPeter 2005), siksi vuoteen ympäristön ja wctilan suunnittelun tulee lähteä hoitajien työergonomian tukemisesta.


40


Dementiaryhmäkodissa arkea rytmittävät ruokailut muodostavat tärkeän osan hoitohenkilökunnan perushoitotyötä. Ruokailussa avustamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut ovat taulukossa 11.

Taulukko 11. Ruokailussa avustamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta39. Ruoanjakelukärrylle varattu paikka ruokailutilan läheisyydessä 4,2 0,853. Avoin keittiö, jotta hoitajat ja asukkaat näkevät toisensa helposti 4,1 1,170. Mahdollisuus lukita keittiön kaapit 4,0 1,3

100. Keittiön kodinkoneet helppokäyttöisiä (jotta asukkaat voivatosallistua askareisiin)

3,5 1,3

107. Mahdollisuus ottaa asukkaita mukaan auttamaan ruokailuunliittyvissä askareissa

3,3 1,4

Osassa kyselyyn vastanneista dementiaryhmäkodeista ruoka tulee osastolle sen ulkopuoleltajoko tarjoiluastioissa tai tarjottimilla valmiiksi annosteltuna. Hoitotyön havainnoinnissa ilmeni kuinka ruoanjakelukärryjen paikka ei ollut selkeä. Kärryt eivät saisi olla tiellä eikähoitajien tulisi kantaa ruokia kauempaa. Ruoanjakelukärryn paikan tarpeellisuudesta oltiinmelko yksimielisiä, vastausten keskihajonta on vain 0,8 eikä yksikään vastanneista merkinnyt olevansa eri mieltä ratkaisun tärkeydestä tai helpottavuudesta. Lisäksi tilaa tarvitaanriittävästi, niin että ruokailevien asukkaiden liikkumisen apuvälineet, kuten pyörätuolit, rollaattorit ja geriatriset tuolit, eivät ole esteenä (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 52, Torrington et al. 2007). Vaikka tilaa kaivataan reilusti, se ei saa estää ruokailutilan kodikkuutta.

Avoin keittiö edistää dementoituneiden fyysisen ja emotionaalisen turvallisuudentunteensyntymistä, sillä henkilökunta on tällöin näkyvillä mahdollisimman paljon. Keittiötilat tuleevarustaa ikkunoilla tai suunnitella avoimiksi (Juva et al. 2006: 546), jolloin asukkaat ja hoitajat näkevät helposti toisensa.

Keittiön kaappien lukitseminen oli erimielisyyttä herättävä kysymys. Lukitut ovet eivät olekodikkaita, mutta turvallisuussyistä mahdollisesti vaaralliset esineet tulee sijoittaa lukkojentaakse tai tarpeeksi korkealle (Kotilainen 2003: 26). Hoitajat kokivat lukittujen ovien hidastavan heidän työtään. Lukitsemiseen on kuitenkin hyvä olla mahdollisuus. Yksi vastaajistaehdotti, että eitoivotut paikat merkittäisiin ympäröivästä seinästä erottumattomalla ovenvärityksellä, jotta ne eivät kiinnitä asukkaiden huomiota.

Dementoituneiden hoivaa käsittelevässä kirjallisuudessa ja suunnitteluohjeissa korostetaanasukkaiden osallistamista keittiötoimiin kuten ruuan valmistukseen tai kattamiseen (Annerstedt et al. 1993, EloniemiSulkava 2003: 12–13, Juva et al. 2006: 546, Lehmuspuisto &Åkerblom 2007: 47). Hoitohenkilökunta koki tämän myös tärkeänä, muttei kylläkään hoitotyötä helpottavana tekijänä – osa jopa päinvastaisena. Arjessa mukana eläminen on monelledementoituvalle ensiarvoisen tärkeää ja tutun askareen teko tuntuu mielekkäältä, vahvistaayhteisöllisyyttä ja tuo hyvänolontunnetta. Dementoituneet tarvitsevat paljon valvontaa ja


41

ohjausta. Monet asukkaat ovat fyysisesti niin huonokuntoisia, etteivät pysty osallistumaanarkiaskareisiin. Jos asukkaita kuitenkin otetaan mukaan keittiötoimiin, esimerkiksi toimintaterapian muodossa, helppokäyttöiset kodinkoneet helpottavat toimintaa. Dementoituneetosaavat parhaiten käyttää heidän lapsuutensa ja nuoruutensa aikaisia kodinkoneita kutenkuvan 13 kahvi ja teepannua. Ilman valvontaa he voivat aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi kaatamalla kahvia leivänpaahtimeen. Siksi esimerkiksi digitaalisten koneiden rinnalla onhyvä käyttää vanhempia malleja tai vaihtoehtoisesti laitteiden tulee selkeästi viestiä toiminnasta. Luonnollisesti myös hoitajien tulee osata käyttää kodinkoneita.

Kuva 13. Perinteiset kahvi ja teepannut ovat dementoituneelle helppokäyttöisiä(kuva: Tanskan Århusin vanhustenkeskus)

Kodinkoneiden helppokäyttöisyyden lisäksi niiden tulee sijaita sopivalla korkeudella. Esimerkiksi lattianrajassa olevaan astianpesukoneeseen on vaivalloista laittaa astioita. Ulosvedettävien lautaslaatikoiden ei ole hyvä olla liian painavia tai olla liian alhaalla, koska silloinniiden liikuttaminen on hankalaa. Hoitajat toivoivat lisäksi keittiöön säädettäviä työtasoja jaruokapöytiä, joiden mitoituksessa huomioidaan pyörätuolissa tai geriatrisessa tuolissa ruokailevat. Pöytien toivottiin olevan riittävän pieniä, jotta niistä on helppo koota erilaisia ruokailuryhmiä. Asukkaat eivät aina tule toimeen keskenään ja ruokailun rauhoittamiseksi hoitajat joutuvat joskus pitkäänkin miettimään toimivaa istumajärjestystä. Astioiden ja apuvälineiden muodon ja värin tulee tukea dementoituneiden heikentynyttä hahmottamista. Astioiden pitää erottua pöydän pinnasta ja ruuan astioista (Kotilainen 2003: 35). Tätä voidaanhelpottaa myös lisäämällä valaistusta ruokailun ajaksi.

Wctilassa avustaminen

Taulukon 12 wctilaan liittyvät ratkaisut koettiin keskeisimmiksi. Niiden toteutuksessa dementiaryhmäkodeissa on kuitenkin erittäin paljon kehitettävää. Wctiloihin tarvitaan erilaisia tukia istuutumisen ja nousemisen tueksi (TamminenPeter et al. 2007: 46).


42

Taulukko 12. Wctilassa avustamista tukevat suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta1. Wcistuimen molemmilla puolilla tilaa hoitajalle 4,7 0,5

11. Wcistuimen kummallekin puolelle laskettavat kahvat 4,5 0,917. Wctilan lattiapinta karhennettua materiaalia 4,4 0,829. Wcistuimen edessä tukikahva oikealla korkeudella 4,3 0,931. Tavallista korkeampi wcistuin 4,3 0,936. Mahdollisuus siirtää wctilan tukikahvojen kiinnityspaikkoja 4,2 1,037. Taustaväristä erottuvat tukikahvat ja wcistuimen reuna 4,2 0,946. Irrotettava wcistuimen koroke 4,1 1,055. Wctilassa liukuovi 4,1 1,177. Tavallista enemmän hylly tai kaappitilaa (yli 2 metriä) wctilassa 3,9 1,285. Mahdollisuus lukita wctilan kaapit 3,8 1,389. Mahdollisuus säätää lavuaarin korkeutta 3,7 1,2

121. Wctilassa hyllyjen sijasta pelkästään kaappeja 2,8 1,5

Wctilan tulee olla riittävän tilava, jotta mahdollisella pyörätuolilla tai muulla liikkumisenapuvälineellä pääsee wcistuimen lähelle ja wcistuimen vieressä on tilaa riittävästi, jottakummallekin puolelle mahtuu hoitaja avustamaan asukasta (Annerstedt et al. 1993, Kotilainen 2003: 23). Kaikki kyselyyn vastanneet hoitajat olivat tämän tärkeydestä erittäin samaa taisamaa mieltä ja ratkaisu koettiinkin kaikkein keskeisimpänä.

Dementoituneilla saattaa olla kehon toisen puolen halvaus, jolloin he tarvitsevat juuri tällepuolelle tukea. Koska halvaus voi olla kummalla puolen kehoa tahansa, on järkevintä ollalaskettavat tukikahvat wcistuimen molemmille puolelle kuvan 14 mukaisesti. Kiinteät alhaalla olevat tukikahvat hankaloittavat ja jopa estävät itsenäistä istuimelle menoa, joten tilassa tulee olla seinästä laskettavat riittävän pitkät ja tukevat kahvat. Hoitajat korostivat vielä kahvojen käytön kestävää kiinnitystä. Vaihtoehtoisesti tukikahvat voivat olla ylös nousevia, jotka kiinnitetään lattiaan wcistuimen takaosan sivuille.

Kuva 14. Sivuille laskettavat kahvat estävät asukkaan putoamisen wcistuimelta (kuva: Kustaankartanon F1osasto)


43

Wctiloissa saatetaan toisinaan suihkuttaa asukkaita, joten lattiapinnan on hyvä olla materiaalia, joka estää hoitajien ja asukkaiden liukastumisen (Annerstedt et al. 1993, Lehmuspuisto& Åkerblom 2007: 62). Karhea lattiamateriaali tukee myös asukkaiden itsenäistä toimintaawctiloissa (Zeisel 2001: 22–23). Materiaalin tulee lisäksi olla helposti puhdistettavissa.

Ikääntyneiden omatoimisuutta edesauttaa, kun wcistuimen edessä tukikahva on kunkinasukkaan mittoihin ja toimintakykyyn nähden sopivalla korkeudella. Tällöin he pystyvätwcistuimelta noustessaan tukeutumaan siihen ja hoitajien on helpompi avustaa heitä. Siirrettävät kahvat mahdollistavat niiden sijoittamisen juuri oikeaan paikkaan asukkaiden pituuden ja mahdollisen toispuolihalvauksen mukaan. Usean henkilön yhteiskäytössä olevassa wctilassa voidaan käyttää kuvan 15 vinoja tai Lmallisia seinäkaiteita, jotka ovat monikäyttöisiä erikokoisille ja eri etäisyydeltä tukea ottaville (Sipiläinen & Suokonautio 2002: 12).Wcistuimen eteen voidaan myös käyttää seinältä käännettävää poikkitukea kuvan 15 tavoin. Ahtaassa tilassa on mahdollista käyttää pystytankoa. (TamminenPeter et al. 2007: 46)

Kuva 15. Dementoituneiden hahmottamista helpottavat taustaväristä erottuvat tukikahvat(kuva: Malmin palvelutalo)

Säädettävällä pesualtaalla korkeus saadaan sovitettua asukkaan pituuden ja apuvälinetarpeen mukaisesti. Pyörätuolilla tulee päästä riittävän lähelle pesuallasta ja saada jalat sen alle.Seisoville asukkaille taas korkea pesuallas on parempi. Muotoiltu allas, jonka lähelle pääseeja jossa on kuvan 15 mukaisesti kiinteä kaide etureunassa, helpottaa pesualtaan ääressä toimimista ja siihen tukeutumista. (Sipiläinen & Suokonautio 2002: 28) Tukikahvojen ja lavuaarin säätämisen ei luonnollisesti tarvitse kuulua hoitajien tehtäviin. Uuden asukkaan saapuessa ryhmäkotiin, huoltomies pystyy mekaanisen lavuaarin ja uudelleenkiinnitettävien kahvojen avulla muokkaamaan asuinhuoneen ja wctilan juuri asukkaan tarpeisiin sopivaksi.

Monen iäkkään henkilön on helpompi istua korkeammalle wcistuimelle ja nousta siitä,etenkin jos hän kärsii lonkkavaivoista. Tavallista korkeampi wcistuin (Zeisel et al. 2003) jairrotettava wcistuimen koroke ovat vaihtoehtoisia ratkaisuja samaan tarpeeseen. Jos korokkeita käytetään, tulee niiden olla riittävän tukevia. Hoitajat kokivat yleisesti korkeammanwcistuimen parempana, vaikka eräs vastaaja mainitsikin sen olevan huono pienempikokoisille asukkaille. Wcistuin voisi olla kokonaisuudessaan tukikahvojen ja lavuaarin tapaansäädettävä. Pesualtaan ja wcistuimen reunan ja tukikahvojen on hyvä erottua selkeästitaustastaan kuvan 15 tavoin värin tai kontrastieron avulla (EloniemiSulkava 2003: 13, Leh


44

muspuisto & Åkerblom 2007: 64, Sievänen & Sievänen 2007: 15, Utton 2007: 5), jotta dementoituneet huomaavat ne helpommin. Kahvojen tulee olla tukevia, niiden tartuntapinta ei saaolla liukas tai tuntua kylmältä, jotta niihin tarttuminen ei tunnu epämiellyttävältä (Sievänen& Sievänen 2007: 15).

Wctilan liukuovi on käytännöllinen esteettömyyden ja suuremman toimintatilan mahdollistamisen kannalta. Sitä voi kuitenkin olla hankala hahmottaa oveksi, eivätkä asukkaat välttämättä osaa itsenäisesti avata tai sulkea sitä. (Sievänen & Sievänen 2007: 14) Käytävälle aukeavan oven kommentoitiin aiheuttavan hoitohenkilökunnalle vaaratilanteita, kun taas pienen tilan sisäpuolelle aukeava ovi vie tilaa ja vaikeuttaa apuvälineen kanssa liikkumista.Näin ollen liukuovi on toimivampi ratkaisu. Sen sijoittaminen wcistuimeen nähden on kuitenkin syytä miettiä tarkoin, sillä ovi ei saa karata pois alta asukkaiden ottaessa siitä tukea.

Hoitotyön havainnoinnissa wctilojen säilytystilojen riittävyys nousi keskeiseksi. Hoitajattarvitsevat hylly ja kaappitilaa esimerkiksi pesunesteille, pyyhkeille, alasuojille ja desinfiointiaineille. Lisäksi hoitajien tulee ylettyä wcistuimen vierestä pesulappuihin, wcpaperiinja roskaastiaan (Sipiläinen & Suokonautio 2002: 24). Liian vähäinen ja täyteen ahdettu hyllytila luo epäsiistin ilmeen, josta tavaroiden löytäminenkin on hankalaa. Wctilan kaappienlukitus toi jälleen eriäviä mielipiteitä. Toisaalta hoitajat kommentoivat lukkojen estävänasukkaiden omatoimisuutta. Toiset lukitsisivat kaapit turvallisuussyistä, jotta niissä säilytettäviä tavaroita ja aineita ei käytetä väärin. Esimerkiksi Kustaankartanon eräs asukas sai ihottumaa laitettuaan hammastahnaa kasvoilleen luullen sitä partavaahdoksi, ja joidenkin dementoituneiden on kerrottu heittämällä rikkovan käsiinsä saamat esineet. Kyselyssä ehdotettiin wctiloihin hyllyjen sijaan pelkkiä kaappeja, mutta tämä ei saanut kannatusta. Wctiloissa tarvitaan avohyllyjä, joista tarvikkeet saa nopeasti, mutta pelkät avohyllyt saattavatnäyttää kaappiratkaisua epäsiistimmältä. Sekä hylly että kaappitilaa tulee olla riittävästi.

Lisäksi vastaajat kaipasivat kuvan 16 mukaista tasoerotonta pääsyä wctiloihin, poljettavia jakannellisia roskaastioita sekä wcpaperitelineiden sijoittamista hoitajien ulottuville. Wctilan ja asuinhuoneen valaistuksessa tulee vielä huomioida, että ikääntyneiden silmä adaptoituu pimeään hitaasti (De Lepeleire et al. 2007: 315). Heikkonäköisille vanhuksille tilojenvalaistus on usein liian hämärä. Valotasot tuleekin suunnitella siten, että ne helpottavat havaitsemista, mutta eivät kuitenkaan häikäise tai hankaloita esimerkiksi yöllisen wckäynninjälkeen sängyn luo palaamista.

Kuva 16. Kynnys ilman tasoeroja helpottaa asukkaiden liikkumista(kuva: Riistavuoren vanhustenkeskuksessa)


45


Asukkaat peseytyvät muutaman kerran viikossa, joten sen avustamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut eivät tule vastaan niin usein kuin muut perushoidon ratkaisut. Pesulaverilla makaavien asukkaiden avustaminen käy kuitenkin merkittävän raskaaksi, jos pesutilat ovatahtaat tai tarvittaviin pesuvälineisiin on hankala ulottua. MarjaLiisa Nuikan väitöskirjan(2002) mukaan peseytymisessä avustamiseen liittyvät toiminnot ovat sairaanhoitajien kuormittavin hoitotilanne. Peseytymisen avustamista tukevat ratkaisut ovat keskeisyysjärjestyksessään taulukossa 13.

Taulukko 13. Peseytymisessä avustamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta42. Suihkun lähellä hyllytilaa pesuaineita varten 4,2 1,344. Pesutilassa riittävästi tilaa pesulaverille ja kahdelle hoitajalle 4,2 1,345. Kauempana suihkusta hyllytilaa kuivana pidettäviä tavaroita

varten4,1 1,1

52. Pesutilan lattiapinta karhennettua materiaalia 4,1 1,257. Pesutilassa mahdollisuus tuulettaa 4,0 1,067. Saunan alin laude helposti istuttavalla korkeudella 4,0 1,068. Pesutilassa säädettävä ilmastointi 4,0 1,274. Mahdollisuus päästä saunaan suihkutuolin kanssa 3,9 0,978. Pidemmät suihkujen letkut (jotta pesulaverilla olevan pystyy

suihkuttamaan helpommin)3,9 0,9

92. Pesutilassa lattialämmitys 3,6 1,1118. Pesutilassa lämpölamppu 3,0 0,9

Keskeisin peseytymisessä avustamiseen liittyvä suunnitteluratkaisu on saada riittävästi hyllytilaa lähelle suihkua, jotta pesuaineet ja pesulaput ovat pesutilanteessa lähellä. Lisäksitarvitaan kuivana pidettäville tarvikkeille hyllytilaa kauemmaksi suihkusta. Kaikki kyselyyn vastanneet hoitajat pitivät näitä tärkeinä ja työtä helpottavina ratkaisuina.

Riittävän tilavassa pesutilassa pesulaveria voidaan kääntää tarpeen mukaan ja kaksi hoitajaa mahtuu tilaan toimimaan. Hoitajat avustavat peseytymisessä pukeutuneina suojakäsineisiin, pesuessuun ja kumisaappaisiin. Pesutilassakin tulee olla karhea lattiapinta, jotta se eiole märkänä liukas. Toisaalta liiallinen lattiapinnan materiaalin karheus voi aiheuttaa kompastumisvaaran. Esimerkiksi kiiltäviä laattoja tulee välttää, koska ne aiheuttavat liukastumisvaaran lisäksi myös häikäistymistä. (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 62, Sievänen &Sievänen 2007: 34) Koska ikäihmisten verenkierto on heikentynyt, pesutilan tulee olla riittävän lämmin. Pesuessuihin ja suojakäsineisiin pukeutuneille hoitajille se voi kuitenkin tuntuahiostavalta. Tilassa tulee olla hyvä säädettävä ilmastointi tai tuuletusmahdollisuus, jotkanopeuttavat myös tilan kuivumista. Näistä hoitohenkilökunta koki tuuletusmahdollisuudenkeskeisemmäksi.

Saunatilojen tulee olla riittävän tilavia ja helppokulkuisia, jotta saunaan pääsee suihkutuolillakin. Niiden tulee olla kodikkaita ja lämmön tulee riittää lattiatasolle asti. (Eloniemi


46

Sulkava 2003: 13, Kotilainen 2003: 24). Alimman lauteen korkeus tulee olla helposti istuttavalla tasolla, jotta lauteille pääsee ilman korokkeelle nousemista. Kuvan 17 osoittamalla tavalla erillistä laudetta jaloille ei tarvita. Lauteiden tulee muotoilultaan olla miellyttävät istua.Kiukaan muotoilun on hyvä olla mahdollisimman perinteinen ja sen tulee sijaita riittävänkaukana lauteista, jotta asukkaat eivät pelkää sitä.

Kuva 17. Saunan lauteille on helpompi mennä istumaan, kun ei tarvitse astua alalauteelle(kuva: Ulrika Eleonoran palvelutalo)

Pesulaverilla pesua varten tarvitaan vähintään 2100 mm pitkä suihkuletku (Sipiläinen &Suokonautio 2002: 33). Tällöin hoitohenkilökunnan ei tarvitse siirtää pesulaveria turhaaneikä peseytyminen pitkity. Vesikalusteiden on hyvä olla riittävän selkeitä ja helppokäyttöisiä, jotta fyysisesti parempikuntoiset asukkaat pystyvät käyttämään niitä myös itsenäisesti(Sievänen & Sievänen 2007: 36). Pesutilanne saattaa tuntua dementoituneista pelottavalta.Hoitajat mainitsivat että letkuista tulevan vesisuihkun on hyvä olla pehmeä, koska se koetaan rauhoittavana. Hyvänolontunnetta pyritään lisäämään myös tilan lämmityksellä. Lämpimämmässä riisuutuminen ja peseytyminen tuntuvat kylmänaroille asukkaille miellyttävältä (Sievänen & Sievänen 2007: 34). Lattialämmitys koettiin parempana ratkaisuna kuin lämpölamppu. Sen etuna onkin pintojen nopea kuivuminen ja liukkauden väheneminen.

Pesun apuvälineille tulee olla riittävästi säilytystilaa, jotta kumisaappaat, muoviesiliinat jamuut välineet eivät tee pesutilasta laitosmaista ollessaan jatkuvasti esillä. Valaistuksen tuleeolla riittävän voimakasta, mutta se kuitenkaan saa häikäistä pesulaverilla olevaa. (Kotilainen2003: 25) Hoitohenkilökunta korosti myös pesutilojen valaistuksen suunnittelun tärkeyttä.


Vaikka asukkaita pyritään kuntouttamaan ja kannustetaan liikkumaan, viettävät he kuitenkin paljon aikaa vuoteissaan. Asuinhuoneiden ja näkymien sängystä tulee olla miellyttäviäasukkaille. Toisaalta vuoteen ominaisuudet vaikuttavat pitkälti hoitajien fyysiseen kuormittumiseen (TamminenPeter et al. 2007: 23). Vuoteeseen ja sen lähiympäristöön liittyvätsuunnitteluratkaisut ovat taulukossa 14 kaavan (1) mukaisesti lasketun keskeisyyden perusteella järjestettynä.


47

Taulukko 14. Vuoteessa avustamista tukevat suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta4. Sängyssä pyörät 4,6 0,7

13. Sängyn ympärillä tilaa hoitajien toimimiseen ja sängyn siirtämiseen

4,5 0,9

16. Mahdollisuus sijoittaa sänky niin, että asukas voi nousta sopivalta puolelta ylös

4,4 0,9

19. Sängyssä painehaavoja ehkäisevä patja kaikilla sen tarvitsevilla 4,4 1,125. Sängyn pyörien lukitsemismahdollisuus myös hoitajien käden

ulottuvilla4,3 0,9

81. Sängyn vieressä valaisin, jota asukkaat eivät saa irrotettua 3,8 1,288. Suojakangas sängyn nostettavissa laidoissa kiinni, jotta asukkaan

jalka ei juutu laitojen väleihin3,8 1,2

95. Vuoteen sijoittaminen niin, että siinä ollessa näkee ulos 3,6 1,297. Kattoon asennettava nostolaite 3,5 1,5

116. Sängyllä peite, jonka reunassa olevaa materiaalia asukas voi tunnustella

3,0 1,2

Asukkaiden vuoteiden pyörien tulee olla hyvin liikkuvia. Tämä olikin yksi tärkeimmistäratkaisuista, joka samalla koettiin parhaiten toteutetuksi. Sängyn siirtäminen on hoitotyössävälttämätöntä, jotta asukas saadaan avustettua pesulaverille. Nostolaitteille, pyörätuoleilletai muille apuvälineille tulee olla vuoteen ympärillä tilaa riittävästi (Kotilainen 2003: 22).Tilaa tarvitaan, jotta vuodetta voidaan liikuttaa vahingoittamatta seiniä, ja jotta hoitajat pystyvät ergonomisesti avustamaan asukasta ja sängyn tausta kyetään siivoamaan. Tällä hetkellä erityisesti yhden hengen asuinhuoneet koettiin aivan liian pieniksi, jotta niissä voisi toimiaergonomisesti. Huoneiden toimintatilan kokoon voidaan vaikuttaa myös kaappien asettelulla. Jos asukkaiden huoneet olisivat tilavampia, voisi asukkaiden sängyt sijoittaa siten, ettäsopivalta puolelta nouseminen on mahdollista. Asukkailla on usein toispuolihalvauksia tailonkkamurtumia, jolloin heidän on hyvä nousta sängystä juuri oikealta puolelta terveeseenkäteen tukien tai terveen lonkan puolelta. Joidenkin asukkaiden sängyt on pakko sijoittaakohtisuoraan seinää vasten, jotteivät he revi tapettia tai ponnista seinästä vauhtia ja putoa.

Jos asukkaat eivät itse kykene kääntymään vuoteessaan, he saavat helposti makuuhaavojailman hoitajien muutaman tunnin välein antamaa asentohoitoa. Asentohoitoa tukemaan onkehitetty painehaavoja ehkäiseviä patjoja, joita tulee olla kaikilla niitä tarvitsevilla asukkailla. Ilman asianmukaista patjaa vuoteessa makaaminen on riski asukkaille ja heidän kuntonsasaattaa huonontua merkittävästi.

Sängyn pyörien täytyy olla lukittavat, mikä toteutetaan yleisesti pyörien vieressä olevalla,jalalla painettavalla polkimella. Kun vuodetta ja pesulaveria siirretään vierekkäin liian ahtaissa tiloissa, sänkyjen pyöriä on hankala lukita, koska pesulaveri on pyörien edessä ja poljinta täytyy kurkottaa sängyn päädystä. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä olla pyörien lukitsemismahdollisuus myös hoitajien käden ulottuvilla.


48

Sekä asukkaat että hoitajat tarvitsevat riittävästi valoa vuoteen viereen. Dementoituneet saattavat kuitenkin tunnustella sängyn vieressä olevia valaisimia ja repiä niitä irti. Sängyn vierellä olevan valaisimen kiinnitys tulee olla kunnollinen ja ne tulee valmistaa kestävästä materiaalista, jotteivät asukkaat saa sitä irrotettua.

Vuoteiden nostettavia reunoja pidetään tarpeellisina vuoteesta putoamisen ehkäisemiseksi.Hoitotyön havainnoinnissa Kustaankartanossa erään asukkaan jalka oli yöllä juuttunut nostettavan reunan väliin ja se oli kipeä aamulla. Tätä ehkäisemään reunoihin voi kiinnittääsuojakankaan, joka estää jalkojen juuttumisen reunojen väliin. Tähän ratkaisuun suhtauduttiin positiivisesti, mutta muutama mainitsi sen huonoksi puoleksi epäsiisteyden ja epäesteettisyyden. Nämä seikat voidaan tietysti ratkaista hyvän suunnittelun keinoin.

Sängyn sijoittaminen niin, että siitä näkee ulos, ei saanut korkeita pisteitä kyselyssä. Ratkaisu koettiin periaatteessa positiivisena, mutta huomautettiin, ettei aurinko saa paistaa asukkaiden silmiin, ja että asuinkerroksesta riippuen ikkunasta ei välttämättä näy muuta kuintaivas. Ikkunasta taivaallekin avautuva näkymä on kuitenkin mielekästä katseltavaa (Torrington et al. 2007). Muutama hoitaja kommentoi, että ikkuna on vaihtuva taidenäyttely, josta asukkailla on oikeus katsella luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua. Kuva 18 on hyvä esimerkki kuinka vuodenaikojen vaihtelusta voidaan nauttia sisätiloistakin käsin.

Kuva 18. Asukkaat voivat nauttia vuodenaikojen vaihtelusta, kun ikkunoista näkyy luontoa(kuva Säynätsalon kunnantalo)

Vaikka kattoon asennettava nostolaite saikin jonkin verran kannatusta, siihen ei suhtauduttu kovin positiivisesti. Noston apuvälineet ovat usein käytävillä, sillä niille ei ole riittävästivarastointitilaa. Kattonosturi ei vie käytävä tai varastotilaa, on nopeasti saatavilla ja auttaahoitohenkilökuntaa raskaissa siirtotehtävissä. Hoitajat muistuttivat vastauksissaan ryhmäkodin kodikkuuden tärkeydestä. Katossa olevan kiskon kommentoitiin lisäävän tilan laitosmaisuutta, joten kevyet siirrettävät noston apuvälineet koettiin parempina.

Kontulassa työn havainnoinnissa eräs hoitaja kertoi ideastaan peitteestä, jonka reunassa olevaa materiaalia asukkaat voisivat tunnustella. Dementoituneiden moniaistinen havaitseminen korostuu ja kosketus on tärkeää. Peitteen tunnustelureuna antaisi asukkaille virikettäkäsille. Kyselyssä tämä ei kuitenkaan saanut hoitohenkilökunnalta juurikaan kannatusta.

Ryhmäkoteihin toivottiin myös pitempiä sänkyjä saataville pitkiä asukkaita varten. Ryhmäkodeissa on yhä enemmän yli 190 cm pitkiä asukkaita, joita varmasti tulevaisuudessa on vielä enemmän väestön keskipituuden kasvaessa. Eräs hoitaja painotti hyvien sänkyjen lisäksi


49

niiden säännöllistä huoltoa ja paloturvallisia vuodevaatteita. Sähkösäätöiset sängyt edesauttavat niiden ympärillä toimivien hoitajien ergonomiaa (TamminenPeter et al. 2007: 23). Sänkyjen säätimiin toivottiin tahattoman väärinkäytön estävää lukitusnäppäintä, etteivät asukkaat joudu vaaratilanteisiin etenkään yöaikaan, kun hoitajia ei ole niin paljon. Huoneisiintoivottiin myös lisää säilytystilaa ja väliaikaista laskupintaa hoitotarvikkeille. Tällä hetkelläniitä joudutaan säilyttämään asukkaiden henkilökohtaisten tavaroiden joukossa, mikä ei oletoivottavaa.

7.2.2 Sairaanhoitoa tukevat suunnitteluratkaisutSairaanhoitoon kuuluu lääkehuolto ja muu sairaanhoito. Lääkkeiden säilyttämiseen ja jakoon liittyvät suunnitteluratkaisut ovat taulukossa 15 keskeisyysjärjestyksessään.

Taulukko 15. Lääkehuoltoa tukevat suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta5. Lääkkeiden säilyttäminen lukitussa kaapissa 4,6 0,8

15. Lääkkeiden jakoa varten rauhallinen, ovella suljettava tila 4,4 0,9102. Lääkkeidenjakotilassa tietokone 3,4 1,3108. Lääkkeet ulosvedettävällä hyllyllä 3,3 1,3

Lääkkeiden säilyttäminen lukitussa kaapissa on erityisen tärkeää, jotta dementoituneetasukkaat eivät pääse niihin käsiksi. Tämän ratkaisun keskeisyydestä hoitajat olivat melkoyksimielisiä. Tämä olikin toisella sijalla taulukon 9 hyvin toteutetuista keskeisistä ratkaisuista. Ajansäästämiseksi ovet voisivat lukittua automaattisesti kiinni ollessaan. Lääkkeiden jakoon toivottiin rauhallinen, ovella suljettava lääkehuoltotila. Koska kansliassa on paljonmuutakin toimintaa, siellä ei koeta olevan keskittymisrauhaa lääkehuoltoa varten. Lääkehuoltotiloihin toivottiin lisäksi parempaa valaistusta, ilmastointia sekä runsaasti pöytätilaa.Siellä tulee olla tietokone, jotta lääkemuutokset pystytään nopeasti tarkastamaan päätteeltä.Osa hoitajista piti lääkkeiden pitämistä ulosvedettävällä hyllyllä toimivana ratkaisuna, mutta toiset pitivät lukittavassa lääkehuoltotilassa olevia kuvan 19 mukaisia kiinteitä hyllyjä parempana, kunhan ne eivät ole liian syviä.

Kuva 19. Lääkehuollolle tarvitaan oma erillinen tila (kuva: Puolarmetsän sairaala)


50

Taulukossa 16 ovat muuhun sairaanhoitoon liittyvät ratkaisut. Haavanhoitotuotteille sekäensiaputarvikkeille tarvitaan riittävän suuret, lukittavat, hygieeniset ja selkeät paikat, jottane löytyvät tarvittaessa nopeasti ja helposti.

Taulukko 16. Muuta sairaanhoitoa tukevat säilytysratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta43. Haavanhoitotuotteilla selkeä säilytyspaikka 4,2 1,072. Ensiaputarvikkeilla puhdas ja selkeä säilytyspaikka 4,0 1,2

7.2.3 Kuntoutusta ja virkistämistä tukevat suunnitteluratkaisutAsukkaiden ollessa paremmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa, heidän avustamisensaon helpompaa ja ilmapiiri on sekä asukkaille että hoitohenkilökunnalle miellyttävämpää.Vuodelevossa lihasvoimat ja tasapainon hallinta heikkenevät nopeasti. Tämän vuoksi kaikenhoidon tulee olla kuntouttavaa (Juva et al. 2006: 537). Asukkaiden kuntoutukseen ja virkistämiseen sisältyviä toimintatilanteita ovat viihtyvyyden parantaminen, toimintaterapia sekäliikkumisen avustaminen sisällä ja ulkona. Lisäksi yhteisiä fysioterapiahetkiä varten tuleeolla riittävästi tilaa (Torrington et al. 2007) joko ryhmäkodin yhteistiloissa, tai helposti saavutettavissa lähellä olevissa muissa tiloissa. Ohjattuja liikunnallisia hetkiä varten tarvitaan käsinojattomat tuolit ja sopivan kokoinen tila (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 53).


Asukkaiden viihtymisen parantamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut ovat taulukossa 17keskeisyysjärjestyksessä.

Taulukko 17. Asukkaiden viihtymisen parantamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta10. Asukkailla mahdollisuus kuunnella musiikkia 4,5 0,750. Ikkunat sellaisella tasolla, että asukkaat näkevät ulos 4,1 1,063. Asukkaiden huoneissa heidän omia esineitään 4,0 1,071. Eriluonteisia yhteistiloja tuomaan vaihtelua asukkaille 4,0 1,290. Paljon tyynyjä sohville tukemaan istumista 3,6 1,296. Erilaisia tyynyjä (malli ja materiaali), joita asukkaat voivat tun

nustella3,6 1,1

112. Koskettelutaulu, jossa on erituntuisia materiaaleja 3,2 1,3113. Toimintapöytä, jonka sivuilla on eri toimintoja 3,1 1,2117. Mahdollisuus sulkea TV kaappiin ovien taakse 3,0 1,3119. Asuinhuoneessa esineitä, jotka houkuttelevat nousemaan sän

gystä niiden luo2,9 1,3

123. Joustavasti seinässä kiinni oleva pöytä, jota asukkaat voivat työntää seinää vasten ja takaisin

2,4 1,2


51

Mieluinen musiikki tuottaa mielihyvää dementoituneille (EloniemiSulkava 2007: 9). Hoitohenkilökunta piti melko yksimielisesti keskeisenä, ettäasukkailla on musiikinkuuntelumahdollisuus,mutta yksi soitin osastoa kohden koettiin vieläriittämättömänä määränä. Tavallisten radioiden jacdsoittimien kerrottiin hajoavan usein. Musiikinkuuntelua varten dementiaryhmäkoteihin tarvitaankin tähän ympäristöön suunniteltuja laitteitatai elävän musiikin mahdollisuus. Ryhmäkodissavoi esimerkiksi olla kuvan 20 tavoin piano, jonkaympärille halukkaat voivat kerääntyä laulamaan.Vaikeasti dementoituneet saattavat olla lähes puhumatta, mutta laulavat kylläkin mielellään nuoruudestaan tuttuja lauluja, kuten eräs dementoitunut hoitotyön havainnoinnissa Kustaankartanossa.

Ryhmäkodin yhteisissä tiloissa ikkuna sopivallekorkeudelle, jotta niistä näkee ulkotiloihin, missäon elämää, ja josta voi keskustella. Hoitajat pitivättätä melko yksimielisesti keskeisenä ratkaisuna.

Dementoituneiden asuinhuoneissa on useidentutkimusten mukaan tärkeä olla asukkaiden omia kalusteita ja esineitä (Juva et al. 2006:546–547, Kotilainen 2003: 21, Torrington et al. 2007, Utton 2007: 6). Seinille suositellaan asetettavaksi asukkaille merkityksellistä taidetta tai kuvia (Torrington et al. 2007). Dementoituneiden käytösoireita kuten ahdistusta ja aggressiivisuutta on havaittu olevan vähemmän silloin kun huoneet ovat yksityisempiä ja yksilöllisesti sisustettuja (Zeisel 2001: 23–24). Myöshoitohenkilökunta koki kyselyn vastauksissa omien esineiden merkityksen tärkeäksi sekäyhden että kahden hengen huoneissa. Useimpien dementoituneiden on hyvä asua yhdenhengen huoneessa, mutta jotkut viihtyvät mieluummin asuintoverin kanssa (Juva et al. 2006:547). Kahden hengen huoneisiin tulee löytää keskenään toimeen tulevat asukkaat ja heillätulee olla huoneessa omat henkilökohtaiset alueensa (Kotilainen 2003: 21). Huonejako tuleetehdä verhojen sijaan kirjahyllyjen tai muiden huonekalujen avulla (Zeisel et al. 2003).

Hoitotyön havainnoinneissa hoitajat kertoivat dementoituneiden viihtyvän huomattavastiparemmin yhteisissä tiloissa kuin omissa huoneissaan. Eriluontoiset yhteistilat tarjoavatlevottomille asukkaille vaihtelevia kohteita, joissa on erilaisia tunnelmia (Kotilainen 2003: 27,Zeisel et al. 2003). Myös kyselyn vastaajat pitivät tätä keskeisenä. Usein ryhmäkodeissa onkaksi oleskelutilaa. Pienemmässä on piano tai muu musiikinkuuntelumahdollisuus ja suurempaan mahtuvat kaikki asukkaat ja siellä on mahdollista katsoa televisiota (Annerstedt etal. 1993). Riittävän isoihin yhteistiloihin hoitohenkilökunnan on helpompi järjestää kodinaktiviteetteja, ja niiden ollessa erilaisia asukkaat saavat myös vaihtelua (Zeisel 2001: 22).

Kuva 20. Pianon myötä asukkaat voivatnauttia elävästä musiikista (kuva: Kööpenhamina, Sophielundin palvelutalo)


52

Havainnoinnista nousi idea, että yhteistiloissa voisi olla paljon sohvatyynyjä, joita voi tarpeen mukaan asettaa tukemaan istumista. Yleisesti ottaen kyselyyn vastanneet olivat ajatuksen keskeisyydestä samaa mieltä, mutta kommentoivat tyynyjen harvoin säilyvän sohvillaasukkaiden kantaessa niitä ryhmäkodin eri puolille. Vaikka tyynyjen palauttaminen lisääkinhoitohenkilökunnan edestakaista kulkemista, pidettiin tyynyjä mukavina kannettavinaasukkaille. Ne ovat miellyttävän pehmeitä ja antavat touhukkaille asukkaille tekemistä. Mikäli tyynyt päällystetään eri materiaaleilla, niitä voi tunnustella. Hoitajat muistuttivat tässävielä materiaalien helppohoitoisuuden tärkeydestä. Tunnustelua varten voi olla vielä erillinen koskettelutaulu, jossa on erilaisia materiaaleja ja pintoja, jotka tuntuvat sormiin miellyttäviltä. Kontulan hoitotyön havainnoinnissa erään hoitajan idea oli eräänlainen toimintapöytä, jonka joka sivulla olisi erilaista tekemistä ja näprättävää kuten ompelemista, tunnustelua tai askartelua. Kyselyssä ratkaisu ei saanut kovin positiivista vastaanottoa, vaan ratkaisuun suhtauduttiin varauksella eikä siihen nähty tarvetta.

Televisio on hyvä sijoittaa kaappiin, jossa se on tarpeen vaatiessa käytettävissä, muttei olejatkuvana taustahälinänä päällä (Kotilainen 2003: 27). Toisaalla painotetaan, että viihtymiseen tarkoitettujen laitteiden on hyvä olla jatkuvasti näkyvillä (Torrington et al. 2007). Vastaajat eivät pitäneet television sijoittamista suljettavaan kaappiin kovin oleellisena. Tulokseen vaikuttaa todennäköisesti se, ettei tätä ratkaisua ole juuri toteutettu, tai se on toteutettuhuonosti kyselyyn vastanneiden työympäristöissä. Television tulee olla mahdollisimmansuuri ja sitä tulee voida käyttää myös kuulokkeiden kanssa. Hoitohenkilökunnan tulee osatakäyttää tallentavia laitteita ja valvoa mitä ohjelmia näytetään. (Topo 2003: 41–42). Ohjelmientulee mieluummin olla rauhallisia kuin esimerkiksi nopeatempoisia toimintaelokuvia, joissaon paljon väkivaltaa ja kovia ääniä (Zeisel 2001: 23). Dementoituneet saattavat kokea ohjelmien tapahtuvan oikeasti tai heille muutoin syntyy negatiivisia muistoja, mikä aiheuttaakäytösoireita kuten pelkoa ja ahdistusta (EloniemiSulkava 2003: 11, 2007: 9). Yleisesti ottaenasukkaiden käytössä olevien laitteiden tulee olla sellaisia, etteivät hahmottamisvaikeudet taiheikentynyt kuulo estä niiden käyttöä (Topo 2003: 42). Äänihäiriöt saattavat aiheuttaa pelkoaja ärtyisyyttä dementoituneissa. Tutut äänet voivat taas lisätä turvallisuudentunnetta. Kuulon heikentyessä radiota tai televisiota tulee saada kuunnella riittävällä voimakkuudella,häiritsemättä kuitenkaan toisia asukkaita. (Sievänen & Sievänen 2007: 16)

Kyselyssä ehdotettiin, että asuinhuoneisiin sijoitetaan houkuttelevia esineitä, jotta asukkaatnousisivat mieluusti vuoteestaan. Ratkaisua kritisoitiin sanomalla asukkaiden tarvitsevanpaljon apua ylös nousemisessa ja liikkumisessa, ja jos he yksin yrittävät lähteä liikkeelle, onkaatumisen vaara suuri. Samoin kritisoitiin erään hoitajan työn havainnoinneista saatua ideaa seinässä kiinni olevasta joustavasta pöydästä, jota aiemmin kalusteita ryhmäkotitiloissakuljettaneet dementoituneet voisivat työntää seinää vasten edestakaisin. Ratkaisu tuntui hoitajista oudolta ja tämä saikin huonoimmat pisteet keskeisyystarkastelussa.

Toimintaterapia

Dementoituneiden toimintakykyä pidetään yllä vahvistamalla jäljellä olevia taitoja, esimerkiksi vihannesten tai hedelmien kuorimista, pöydän kattamista ja instrumenttien soittamista(Utton, 2007: 6). Dementoituneiden on saatava puuhailla hyvän olon tunteita ja onnistumisen kokemuksia tuottavien arkiaskareiden keskellä, esimerkiksi muistoja tuottavien tavaroi


53

den, lehtien tai kirjojen kanssa (EloniemiSulkava 2003: 12). Toimintaterapiassa pyritäänmahdollistamaan dementoituneiden osallistumista arkiaskareisiin. Taulukossa 18 on tähänliittyviä suunnitteluratkaisuja.

Taulukko 18. Toimintaterapiaa tukevat suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta60. Tilaa ryhmätoimintaan 4,0 1,062. Ryhmätoiminnalla tila, jonka voi rauhoittaa sulkemalla oven 4,0 1,087. Mahdollisuus leipoa tai askarrella yhdessä 3,8 1,2

Tarvitaan riittävästi tilaa ryhmätoimintaan, jotta asukkaat voivat yhdessä osallistua toimintaterapiaan tai halutessaan seurata sitä. Kyselyyn vastanneet hoitajat pitivät tätä keskeisenä.Ympäristön tulee lisäksi olla rauhallinen, jotta asukkaat voivat paremmin keskittyä käynnissä olevaan toimintaan. Mahdollisuus sulkemalla oven rauhoittaa ryhmätoimintatilaedesauttaisi tätä. Toimintaterapialla dementoituneille annetaan mahdollisuus tehdä tuttujatoimintoja kuten pyykkäämistä tai puutarhanhoidossa auttamista (Juva et al. 2006: 546). Kyselyn vastauksissa erilaiset yhdessä tehtävät toiminnot kuten leipominen tai askartelu koettiin tärkeänä, mutta niille ei tunnu riittävän aikaa. Monessa dementiaryhmäkodissa on erikseen toimintaterapiasta vastaavia henkilöitä, joten hoitajat mainitsivat tämän olevan vähemmän heidän vastuullaan. Ryhmätoiminnalle tarkoitetun tilan toivottiin olevan riittävänlähellä ryhmäkotia, jotta asukkaiden avustaminen sinne ei vie liikaa aikaa. Lisäksi virkistystoiminnan välineistölle kaivattiin riittävästi säilytystilaa.

Multimediateknologiaa on käytetty avustamaan kognitiivisista ongelmista tai muistihäiriöistä kärsiviä henkilöitä ja heidän hoitajiaan. Esimerkiksi dvdlevyille on talletettu asukkaidenomaelämäkertoja, joita katsomalla dementoituneiden kyky tunnistaa itsensä säilyy hyvänä,mieliala pysyy positiivisena ja uutta hoitohenkilökuntaa voidaan tutustuttaa asukkaisiin.(Baecker et al. 2006) Multimediaohjelmilla voidaan edistää heidän hyvinvointiaan, tukeamuistia, helpottaa kommunikointia sekä tuottaa nautintoa ja rentoutusta. Outi Mäen (2007)tutkimuksen mukaan ohjelmien käyttö onkin parantanut useimpien dementoituneiden mielialaa, herättänyt muistoja ja pidentänyt joidenkin osallistujien keskittymiskykyä. Mäki onollut kehittämässä Ilona ohjelmistoa, jota dementoituneet voivat käyttää kosketusnäytönavulla vuoteestaankin käsin. Ohjelmiston virikepakettiin sisältyy valokuvia, sanaristikoita,palapelejä, muistikortit ja tekstitetty musiikinkuunteluohjelma. Teknisten laitteiden tuleekestää lattialle putoamista ja kovaa käyttöä (Torrington et al. 2007). Vaihtoehtoisesti ne tuleevoida sijoittaa siten, etteivät ne mene helposti rikki.


Asukkaiden liikkumisen ja kuntouttavan toiminnan mahdollisuuksiin sisätiloissa tulee panostaa erityisesti Suomessa epävakaiden keliolosuhteidemme vuoksi (Lehmuspuisto &Åkerblom 2007: 45). Ryhmäkotien arjessa ulkoilua ei pystytä järjestämään usein. Itsenäistäsuoriutumiskykyä ja liikkumista tukevat sisätilat ovatkin ensiarvoisen tärkeitä. Sisätiloissaliikkumiseen liittyvät suunnitteluratkaisut ovat taulukossa 19.


54

Taulukko 19. Asukkaiden sisällä liikkumista tukevat suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta20. Ei tasoeron aiheuttavia kynnyksiä 4,4 0,928. Ei tasoeroja parvekkeelle mentäessä 4,3 0,934. Parvekkeella riittävän korkeat turvakaiteet 4,2 1,041. Käytävän seinällä käsijohteet, joista asukkaat saavat otteen 4,2 0,948. Ei suuria kontrastieroja lattiassa 4,1 1,165. Käytävillä etappeja, joissa on katseltavia asioita 4,0 1,066. Reitti, jota voi kulkea ympäri 4,0 1,069. Asuinhuoneen oven väri erottuu ympäröivästä seinästä 4,0 1,175. Lasitettu parveke 3,9 1,079. Ei mattoja 3,9 1,384. Sängyn vieressä turvamatto 3,8 1,3

101. Asukkailla ranneke, joka lähettää hoitajille signaalin, jos asukkaat poistuvat osastolta

3,4 1,5

Kyselyyn vastanneiden hoitajien mielestä keskeisin asukkaiden sisällä liikkumisen avustamista tukeva suunnitteluratkaisu on se, että tiloissa ei ole kynnyksiä, jotka aiheuttavat tasoeroja. Suunnitteluohjeissa korostetaankin dementiaryhmäkodin kynnyksettömyyttä asukkaiden kompastumisen tai kaatumisen ehkäisemiseksi (Juva et al. 2006: 546, Kotilainen 2003:14, 22, Torrington et al. 2007). Käytännössä tasoerottomuus ei kuitenkaan aina toteudu. Hoitajat harmittelivat erityisesti wctiloissa olevia häiritseviä kynnyksiä. Myöskään mentäessäparvekkeelle ei tasoeroja saisi olla. Esteettömän tilan suunnittelua varten olevat määräyksetja ohjeet on esimerkiksi koottu ARVItietokantaan, joka on Valtion asuntorahaston internetsivujen kautta käytettävissä. Parvekkeen turvallisuutta edistetään kuvien 21. ja 22. esimerkkien lailla käyttämällä riittävän korkeita umpinaisia turvakaiteita ja parvekkeen lasitusta.

Kuva 21. Lasitettu parveke umpinaisilla kaiteilla on turvallinen dementoituneille(kuva: Kustaankartanon F1osasto)

Umpinaiset kaiteet helpottavat hahmotushäiriöisten asukkaiden parvekkeella oloa. Lasituksen myötä käyttömukavuus nousee, parvekkeen käyttöaika pitenee ja siellä voi ulkoilla sa


55

desäälläkin (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 47). Turvallisuuden lisäksi parvekkeissa oleellista on niiden riittävän suuri koko, jotta niitä pystyy käyttämään vaivattomasti kulkemisenapuvälineiden kanssa. Parvekkeen käyttömukavuuteen talvella voidaan vaikuttaa kuvan 22tavoin lämpölampuilla.

Kuva 22. Lämpölamppujen ja lasituksen myötä parveketta voi käyttää talviaikaankin(kuva: Mallusjoen lepokoti)

Kuvassa 23 näkyvien käytävää reunustavien käsijohteiden käyttö edesauttaa asukkaidenitsenäistä liikkumista (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 51, Torrington et al. 2007, Zeisel2001: 22–23, Zeisel et al. 2003). Kuten wctilan tukikahvojen, tulee käsijohteidenkin olla kestävästä materiaalista ja värin erottua selkeästi taustastaan. Suunnitteluratkaisua pidettiinkeskeisenä, vaikka jotkut hoitajat kokivatkin käsijohteet laitosmaisuutta lisäävänä tekijänä.

Kuva 23. Käytävää reunustavat käsijohteet helpottavat asukkaan itsenäistä kulkemista(kuva: Ulrika Eleonora palvelutalo)

Suuria kontrastieroja tulisi välttää lattiapinnoissa (EloniemiSulkava 2003: 11, Kotilainen2003: 33, Sievänen & Sievänen 2007). Havaitsemishäiriöistä kärsivät dementoituneet näkevätkontrastierot esteinä, vetenä, tasoeroina tai lattialla olevina esineinä. Asuinhuoneiden ovienhahmottamista helpottaa, jos ovet erottuvat väriltään käytävien seinistä selkeästi (Kotilainen2003: 28, Utton 2007: 5). Myös ovien vetimien on hyvä erottua ovien väristä (Smith 1997).

Kävelyreitin varrella käytävillä on hoitajien mielestä tärkeää olla pieniä etappeja, joissa onkatseltavia asioita kuten kuvia tai maisemaikkunoita. Kulkureitin on hyvä olla ympärikuljettava. Esimerkiksi Alzheimerin taudin oireena on usein vaeltelu. Hyvin suunniteltu tila


56

muuttaa vaeltelun kulkemiseksi kiinnostavasta paikasta toiseen, päätyen oleskelusyvennysten kautta yhteisiin tiloihin (Kelly 1993, Zeisel 2001: 22, Zeisel et al. 2003). Kulkureitin varrella on hyvä välttää sisäkulmia ja umpikujia (Torrington et al. 2007, Zeisel et al. 2003). Ympäristössä tulee olla selkeitä vihjeitä dementoituneiden orientaation tueksi (Juva et al. 2006:546). Lukittuun oveen päättyvät käytävät turhauttavat vaeltelijoita. Käytävälenkkien turhauttamattomuudestakaan ei toisaalta ole varmuutta. Dementoituneet voivat tuntea olevansa eksyksissä kiertäessään ympyrää, kun tilat reitin varrella näyttävät aina samalta. (Kotilainen 2003: 27) Mahdollisimman avoimet näkymät auttavat orientoitumaan tilassa (Kelly1993).

Suhtautumisessa matottomuuteen jakaudutaan kahtia. Hoitajat vastasivat mattojen käyttämättömyyden olevan melko keskeistä, mutta kirjallisuudessa sitä on pohdittu molemmiltakannoilta. Dementoituneiden laahaavan askeleen vuoksi matalatkin matot ovat huonoja(EloniemiSulkava 2003: 11). Toisaalta matot luovat kodikkuutta ja ovat akustisesti hyviääänenvaimentimia. Ne voidaan kiinnittää mekaanisesti lattiaan kompastumisvaaran poistamiseksi. (Sievänen & Sievänen 2007: 31)

Joissain tilanteissa asukkaiden vaeltaminen on epätoivottavaa. Dementoituneilla on kasvanut riski kaatua ja saada lantionmurtumia (Huusko 2007). Huonosti pystyssä pysyvät asukkaat tarvitsevat apua liikkumisessa ja hoitajien on hyvä olla heidän kulkemisestaan tietoisia.Jatkuvan valvonnan aiheuttamaa ahdistusta voidaan välttää käyttämällä teknologiaa hyödyksi (EloniemiSulkava 2003: 9, Kotilainen 2003: 14). Vuoteen viereen asetettava turvamattoilmoittaa henkilön lähtevän liikkeelle. Lattiamateriaalin alle voidaan asentaa myös tunnistava kalvo, jonka avulla asukkaiden liikkeitä pystytään seuraamaan. Dementoituneet voivatmyös käyttää ranneketta, joka lähettää signaalin hoitajille, mikäli asukkaat poistuvat ryhmäkodin tiloista. Hoitajat korostivat asukkaiden karkailun olevan ongelmallista, mutta epäilivät rannekkeiden toimivuutta, koska dementoituneet saattavat irrottaa sen kädestä tai hukata sen. Rannekkeiden sijaan käytössä voi olla jokin pieni ja tutun näköinen esine, kutenheijastin tai koru, jota dementoituneet kuljettaisivat mielellään mukana. Paikantamisen myötä hoitajat voivat olla tietoisia dementoituneiden liikkeistä ryhmäkodissa ilman jatkuvaakulkemista heidän vierellään. (Topo 2003: 40)

Ulosmenosta kertovia viestejä on hyvä pyrkiä välttämään, jotta ongelmallisia karkaamistilanteita ei satu. Toisaalta paloturvallisuusmääräykset edellyttävät poistumisteiden selkeäämerkitsemistä. Uloskäyntiä ei ole hyvä sijoittaa käytävän päähän eikä väliovien tule olla lasitettuja, jottei eteistiloihin tai viereisiin ryhmäkotitiloihin näy. Ulkoovien on hyvä avautuaerilliselle sisäpihalle eikä suoraan kadulle. (Zeisel et al. 2003) Ulkoovien vetimet voivat ollapeitettyjä tai epätavallisen muotoisia (Day et al. 2000). Kun vain henkilökunnalle tarkoitettujen tilojen ovet lukitaan, ei hoitajien tarvitse kieltää asukkaita tai estää heidän vapaata liikkumistaan (Juva et al. 2006: 547). Uloskäyntiä tulee olla helppo valvoa (Kelly 1993), etteivätasukkaat joudu huomaamattaan ulos ja kauas ryhmäkodista, tai ettei asiattomia ulkopuolisiapääse sisälle. Rakennuksen ulkoovella tai porteilla tarvitaan hälytinratkaisuja, jotta henkilökunnalla on ajoissa tieto dementoituneiden ulosmenosta ja siihen pystytään reagoimaan oikealla tavalla (Topo 2003: 41).


57

Lisäksi hoitajat kommentoivat, että asukkaiden turvallisen liikkumisen takaamiseksi apuvälineitä ei saisi olla kulkureitillä aiheuttamassa vaaratilanteita. Käytävien toivottiin olevanriittävän leveitä apuvälineiden kanssa kulkemiseen. Lasiovia tulisi hoitajien mielestä välttää,koska asukkaat eivät hahmota niitä ja saattavat kävellä niitä päin.

Asukkaiden siirtymisen avustamiseen on olemassa monenlaisia apuvälineitä parantamaanergonomiaa. Liukuesteet voivat estää liukumista asukkaiden ponnistaessa vuoteesta. Liukumista voidaan edistää esimerkiksi käyttämällä perinteisiä silkkilakanoita vuoteessa.(TamminenPeter et al. 2007: 44 45) Asukkaita ei tule avustaa tarttumalla kainaloista, koskasilloin hoitajat nostavat selkä ja hartiavoimilla estäen samalla asukkaan aktiivista osallistumista. Toisaalta kainalonostoissa avustettavan olkapään kudokset ovat vaarassa vaurioitua.(Rantsi 2005: 41) Kun kämmenote ei tue riittävästi, apuna voidaan käyttää esimerkiksi siirtolevyjä tai kävelyvöitä. Varsinaisia liikkumisen apuvälineitä voidaan käyttää myös tarttumisen ja tukeutumisen apuna. Jos asukkaan avustaminen on kahdenkin hoitajan kanssa raskasta, voidaan apuna käyttää nostolaitetta. (TamminenPeter et al. 2007: 45 47)


Kuva 24. Katutasossa sijaitsevasta ryhmäkodista on lähteä asukkaiden kanssa ulkoilemaan(kuva: Kööpenhaminan dementiakoti Pilehuset)

Terapeuttisissa pihatiloissa ulkoilu on dementoituneelle mielelle hyväksi (Day et al. 2000).Ryhmäkodin suositellaan sijaitsevan kuvan 24 tavoin katutasossa, jotta tiloista pääsee vaivattomasti ulkoilemaan (Annerstedt et al. 1993, Barnes et al. 2002, Torrington et al. 2007, Zeisel2001: 22). Taulukossa 20 on ratkaisuja, jotka tukevat ulkona liikkumisen avustamista.

Taulukko 20. Ulkona liikkumista tukevat suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta49. Houkuttelevan näköinen pihaalue 4,1 1,051. Turvallinen pihaalue, jossa asukkaat voivat ulkoilla itsenäisesti 4,1 1,156. Pihaalueella helppokulkuinen reitti, jossa on katseltavaa 4,1 1,080. Näkymä sisätiloista pihaalueelle 3,9 1,098. Pihalla korotettuja kasvien kasvatusaltaita, joiden luokse pääsee

pyörätuolilla3,5 1,1


58

Hoitajat pitivät keskeisenä sitä, että pihaalue on houkuttelevan näköinen, jotta dementoituneet haluavat lähteä ulos. Jos yhteistiloista on kiinnostava näkymä ulos, asukkaat lähtevätmieluusti sinne (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 41). Pihaaluetta voidaan esimerkiksi pimeinä vuodenaikoina valaista ja sinne voidaan sijoittaa lintujen ruokintapaikkoja, joissa vierailevia lintuja asukkaiden on mukava seurata (Kotilainen 2003: 38, Torrington et al. 2007).

Pihamaan tulee olla turvallinen (Juva et al. 2006: 546, EloniemiSulkava 2003: 13, Torringtonet al. 2007, Zeisel et al. 2003). Pihaalueen riittävä tasaisuus on yksi turvallisen pihaalueenosatekijä (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 41). Hoitajien aika ei tunnu riittävän ulkoiluunasukkaiden kanssa, joten ihanneratkaisuna olisi antaa asukkaiden ulkoilla itsenäisesti turvallisella aidatulla alueella (Liukkonen 1991: 17, Zeisel et al. 2003). Tämä on keskeisyydestäänhuolimatta toteutettu ryhmäkodeissa tällä hetkellä melko huonosti. Reittien tulee olla riittävän leveitä, ja niiden varrella pitää olla kuvan 25 tavoin istuskelupaikkoja (Lehmuspuisto &Åkerblom 2007: 42).

Kuva 25. Ulkoilualueella tulee olla levähdyspaikkoja (kuva: Riistavuoren palvelukeskus)

Monet dementoituneet kävelevät mielellään, joten sekä sisällä että ulkona kävelyreittien onhyvä olla helppokulkuisia ja virikkeellisiä (Juva et al. 2006: 546, EloniemiSulkava 2003: 13,Torrington et al. 2007, Utton 2007: 6, Zeisel et al. 2003). Kävelyreitit eivät saa suoraan johtaapihaalueen portille (Kotilainen 2003: 37, 39). Virikkeellisyys voi tukea kuntoutusta ja kuvan26 mukaisesti erilaisten pintamateriaalien päällä voi harjoitella tasapainoa.

Kuva 26. Tasapainoa voi harjoittaa erilaisten pintojen päällä (kuva: Tampereen Vaskikodit)

Pihan kävelyreitillä voi olla pyörätuolillakin saavutettavissa olevia korotettuja kasvien kasvatusaltaita, joiden avulla asukkaat pääsevät osallistumaan puutarhatöihin (Kotilainen 2003:37). Hoitohenkilökunta ei kyselyssä pitänyt ratkaisua kovin keskeisenä. Sen sijaan he toivoi


59

vat ulkoilua varten ulos käsijohteita, opasteita myös heikkonäköisille ja sokeille, suihkualtaita, puita ja pensaita ja kahvittelupaikan puutarhaan. Hoitajat toivoivat, että pihaa voisi käyttää ympärivuotisesti. Tilavalla katetulla alueella voisi huonommallakin säällä istuskella.

Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito ja toimintaympäristöt (IKU) projektissa pidettiinsyksyllä 2007 työpaja, jossa pohdittiin vaihtoehtoisia ratkaisuja ulkoilumahdollisuuksien lisäämiseksi vanhustenkeskuksissa. Keskusteluissa ulkoilu haluttiin sisällyttää selkeästi osaksihoitoyksikön arkea. Ulkoilu tulee olla hyvin suunniteltu ja asukkaille positiivinen tapahtuma. Siihen tarvitaan siihen soveltuva vaatetus, asusteet, jalkineet ja etenkin sopivat apuvälineet. Jos ulkoilureitit ovat hyvin hoidettuja, lämmitettyjä ja kunnolla valaistuja, niillä voikulkea turvallisesti talvellakin. Ulkoilua voi ajatella osana kuntoutusta, ja asukkaat voisivatkuntoilla kuvan 27 mukaisessa paikassa erityisesti siihen tarkoitettujen välineiden avulla.

Kuva 27. Pihalla voi olla kuntoiluun tarkoitettuja välineitä (kuva: ulkoilupuisto Kouvolassa)

Eteistilojen tulee olla riittävän tilavia, jotta apuvälineet voidaan puhdistaa ja säilyttää siellä.Lisäksi eteiseen tarvitaan istumapaikka, johon voi pysähtyä lepäämään. Jos ryhmäkodin pihaalue on ulkoilua varten hankala, voi vaihtoehtoisesti kattoterassin tai kattopuutarhan rakentaa ryhmäkodin katolle. Sinne pääsisi hissillä kätevästi ja se voisi olla lasitettu, jollointalvipuutarhassa voisi ulkoilla kylmänä kautenakin.

7.2.4 Tukitoimintoihin liittyvät suunnitteluratkaisutHoitotyössä on paljon toimintaa, joka ei suoranaisesti liity asukkaiden hoitoon. Lisäksi hoitohenkilökunnan on hyvä tietoisesti olla välillä toisissa tiloissa hengähtämässä (Utton 2007:6), jotta he taas jaksavat intensiivisemmin olla dementoituneiden asukkaiden seurassa. Hoitajat kokevat tarpeettoman suuren ajan työstään kuluvan hallinnollisiin tehtäviin, mikä vähentää heidän aikaansa auttaa asukkaita (JCAHO 2002: 11). Jos suunnitteluratkaisut tukevattehokasta suoriutumista hallinnollisista töistä, pystyvät hoitajat keskittymään enemmänasukkaisiin. Tukitoimiin liittyvät suunnitteluratkaisut koskevat henkilökunnan tiloja ja varastotiloja tai ne tukevat siivoamista ja yhteydenpitoa sidosryhmiin.


60


Taulukossa 21 on henkilökunnan tiloihin liittyviä suunnitteluratkaisuja järjestettynä keskeisyytensä mukaan. Keskeisyydessä on kaavan (1) mukaisesti huomioitu arviot ratkaisun tärkeydestä, sen helpottavuudesta ja kuinka usein se tulee arjen hoitotyössä vastaan.

Taulukko 21. Henkilökunnan tilojen suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta14. Erillinen tila hoitajien vaatteidenvaihtoa varten 4,4 0,833. Kansliassa hyllyjä ja säilytystilaa jatkuvassa käytössä olevalle

materiaalille4,3 0,8

35. Työvuoron kulun ja asukastietojen kirjaamista varten vähintäänkaksi tietokonetta rauhallisessa paikassa

4,2 1,1

38. Lukittavat säilytyskaapit hoitajien omille tavaroille 4,2 0,840. Ilmoitustaulu henkilökunnan kansliassa 4,2 0,859. Kanslia tarpeeksi tilava, jotta siellä voi raportoida työvuoron

tapahtumat seuraaville4,0 1,0

61. Kansliasta sisäikkuna asukkaiden yhteistiloihin 4,0 1,176. Varastotilaa henkilökunnan materiaalille, joka ei ole jatkuvassa

käytössä3,9 1,0

82. Hoitajilla mahdollisuus ruokailla henkilökunnan tiloissa 3,8 1,0111. Henkilökunnalle tarkoitettujen tilojen ovet ympäröivän seinän

värisiä3,2 1,2

115. Hoitohenkilökunnalla erillisen kanslian lisäksi avoin työpisteasukkaiden yhteistilassa

3,1 1,3

Keskeisin henkilökuntatilojen suunnitteluratkaisu on, että hoitajilla on erillinen vaatteidenvaihtotila. Hoitohenkilökunta vastasi melko yksimielisesti tämän olevan keskeinen ratkaisuja myös hyvin toteutettu. Omille tavaroille kaivattiin lukittavia säilytyskaappeja, esimerkiksi kuvan 28 lailla, myös sijaisille.

Kuva 28. Hoitajat tarvitsevat lukittavat säilytyskaapit (kuva: Kustaankartanon F1osasto)

Henkilökunnan toimistotilassa, eli kansliassa, tarvitaan hyllyjä ja muuta säilytystilaa materiaalille, joka on päivittäisessä käytössä. Tarpeellisia dokumentteja ja tiedotteita on paljon janiille tarvitaan selkeästi määriteltyä säilytystilaa. Työvuoron kulun ja asukastietojen kirjaamista varten tarvitaan vähintään kaksi tietokonetta rauhallisessa paikassa. Tietoja käsitel


61

lään yhä enemmän sähköisesti, ja hoitajien tulee voida suorittaa nämä tehtävät vaivattomasti. Päätteitä tulee olla riittävän paljon, jotta niillä pystyy työskentelemään keskeytymättä.Lisäksi kansliassa tarvitaan kuvan 29 mukaisesti ilmoitustaulu näkyvälle paikalle, jotta olennaiset paperit saadaan esiin.

Kuva 29. Kansliaan tarvitaan ilmoitustaulu (kuva: Puolarmetsän sairaala)

Riittävän tilava kanslia koettiin keskeiseksi riippumatta siitä, pidetäänkö työvuorojen välissä raportointi siellä vai ryhmäkodin yhteistiloissa. Kansliatiloja tarvitaan esimerkiksi tiedottamista ja muiden asioiden käsittelyä varten. Asukkaiden turvallisuudentunteen syntymisenkannalta henkilökunnan on tärkeää olla näkyvillä. Kansliatilojen tulee sijaita keskeisellä paikalla, niissä tulee olla sisäikkunat asukkaiden yhteistiloihin kuvan 30 tavoin tai ne tuleesuunnitella avoimiksi. (EloniemiSulkava 2003: 13, Juva et al. 2006: 546) Näköyhteys asukkaiden yhteistiloihin koettiin melko keskeisenä. Kontulassa hoitotyön havainnoinnissa toivottiin kansliatiloihin myös ikkunaa ulos, josta voisi valvoa itsenäisesti ulkoilevia asukkaita.Henkilökunnan tulee olla näkyvillä, mutta toimistotyötilan pitää kuitenkin olla kodikas (Kotilainen 2003: 30).

Kuva 30. Lasiseinäisen kanslian myötä asukkaat ja hoitajat näkevät toisensa helposti(kuva: Kustaankartanon Gtalo)

Jotta kanslia olisi käytettävämpi, harvemmin tarvittavalle materiaalille on hyvä olla erillisetvarastointi ja arkistointitilat. Tällöin materiaali ei ole turhaan kansliassa tiellä. Yhteisöllisessä hoitotyössä pyritään ruokailemaan asukkaiden kanssa aina kun se on mahdollista.Vaikka useassa ryhmäkodissa malliruokailua suositellaankin, tulee hoitajilla myös olla ruo


62

kailumahdollisuus myös henkilökunnan tiloissa. Hoitajat itse kokivat mahdollisuuden ruokailla erillisessä tilassa melko keskeiseksi ja toivoivat sinne myös säilytystiloja omia eväitä jaruokatarvikkeita varten. Jotta asukkaat eivät silloin häiritse henkilökuntaa väärään aikaan,voidaan tilojen ovet yrittää tehdä mahdollisimman huomaamattomiksi, esimerkiksi maalaamalla henkilöstötilojen ovet samanvärisiksi seinän kanssa (Kotilainen 2003: 28, Utton2007: 5). Tätä eivät hoitajat tosin pitäneet kovin keskeisenä, ja eräs vastaaja kommentoi asukkaiden olevan tervetulleita myös henkilökunnan tiloihin.

Kustaankartanon osastonhoitajan ehdotuksesta kyselyyn lisätty suunnitteluratkaisu toteuttaisi esimerkiksi kuvan 31 tavoin erillisen avoimen työpisteen asukkaiden yhteistilaan, jottahoitajat voivat olla asukkaiden seurassa kirjatessaan työvuoron kulkua. Tätä ei kuitenkaankoettu kovinkaan keskeisenä. Toisaalta eräs hoitaja toivoi ryhmäkotiin langatonta yhteyttä,jotta asukkaiden vieressä voi työskennellä kannettavan tietokoneen kanssa. Hoitohenkilökunnan mielipiteistä kannettavan tietokoneen tarpeellisuuteen on vielä lisää luvussa 7.2.5Muut suunnitteluratkaisut.

Kuva 31. Avoimessa työpisteessä hoitajat ovat asukkaiden lähellä(kuva: Kustaankartanon F1osasto)


Hoitohenkilökunta on työnsä puolesta yhteydessä erilaisiin sidosryhmiin kuten omaisiin,ryhmäkotiin tilattavien tarvikkeiden tilausten vastaanottajiin, fysioterapeuttiin, toimintaterapeuttiin ja lääkäriin. Yhteydenpitoon liittyvät suunnitteluratkaisut ja niihin liittyvät kaavan (1) mukaiset keskeisyysarvot ovat taulukossa 22.

Taulukko 22. Sidosryhmien kanssa yhteydenpitoon liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta73. Virallisten puheluiden soittamiseen rauhallinen ja äänieristetty

tila3,9 1,0

94. Sisäänkäynti ryhmäkotiin kanslian edessä 3,6 1,2103. Sisäänkäynti ryhmäkotiin erillään asukkaiden oleskelutilasta 3,4 1,2110. Naulakkotilaa omaisten ulkovaatteille 3,3 1,3120. Tila, jossa omaiset voivat yöpyä 2,8 1,3


63

Koska potilassalaisuus on pystyttävä säilyttämään, hoitohenkilökunta tarvitsee rauhallisentilan puheluiden soittamiseen (Kotilainen 2003: 30). Äänieristetyssä tilassa voi puhua normaalisti ilman että puhe kuuluu muualle. Hoitajat kokivat tämän melko keskeisenä.

Sisäänkäynti kanslian lähellä on suotavaa, mutta toisaalta sen pitäisi olla erillään asukkaiden oleskelutilasta, jotta vierailijat huomataan eivätkä he epähuomiossa päästä asukkaitaulos. Koska kanslian taas on hyvä olla näköyhteydessä oleskelutiloihin, tulee näiden tilojenkeskinäistä järjestystä pohtia tarkkaan. Eräässä Kanadalaisessa ryhmäkodissa oleskeluhuoneen vieressä olevat hissit naamioitiin, jotta dementoituneita ei tarvitse jatkuvasti valvoa jaestää menemästä sinne (Tobia & Black 2000: 187). Eräs vastaaja kommentoi, että olisi mukavampaa, jos hissillä tulevat vierailijat eivät törmäisi suoraan asukkaiden olohuoneeseen.Hoitajat kommentoivat hissien lisäävän yhteisten tilojen rauhattomuutta. Koskelassa työnhavainnoinnissa näkyi aivan konkreettisesti iltapäivällä lisääntyvä rauhattomuus, kun asukkaat yrittivät päästä hisseihin, ja turhautuivat ihmisten vetäessä hissien ovet kiinni heidänedestään.

Omaisten on tärkeä kokea olevansa tervetulleita dementiaryhmäkotiin (Juva et al. 2006: 548).Tätä edistää vierailijoille varattu erillinen tila tai ainakin omaisten vaatteille varattu naulakko (Torrington et al. 2007). Ulkovaatteille tarkoitettu tila voi olla ennen dementiaryhmäkotiin astumista, jottei dementoituneille tule turhaan ulosmenosta kertovia viestejä silloin kunheidän kanssaan ei olla menossa ulos (Kotilainen 2003: 28). Hoitajat eivät kokeneet erillistänaulakkotilaa kovin keskeisenä, vaan kertoivat omaisten säilyttävän vaatteitaan usein asukkaiden sängyillä pikaisten vierailujensa ajan.

Dementiaryhmäkotiin suositellaan omaisille tilaa, jossa he voivat yöpyä. Useampi omainenvoisi kokoontua vierashuoneeseen ja he voisivat tarvittaessa yöpyäkin siellä (EloniemiSulkava 2003: 10). Kyselyn vastauksissa tämä koettiin melko tarpeettomana. Toisaalta hoitajat kuitenkin kommentoivat omaisten halukkuutta olemaan läsnä saattohoitovaiheessa, jolloin he saattavatkin haluta yöpyä ryhmäkodin tiloissa – erityisesti jos itse asuvat kauempana. Koskelasta eräs hoitaja ehdottikin, että useamman henkilön huoneiden lisäksi osastollaolisi yksi yhden hengen huone, jonne terminaalivaiheessa olevat potilaat voisivat siirtyä, jajossa omaiset voisivat halutessaan yöpyä. Myös eräs vastaaja Kustaankartanosta toivoi saattohuonetta osastolleen yhden hengen asuinhuoneista huolimatta.

Muutoin hoitajat toivoivat asukkaille ja heidän vierailleen kodikkaita ja riittävän yksityisiätapaamispaikkoja. Tilojen tulee tukea asukkaiden ja omaisten kahdenkeskistä yhdessäoloa.Makuuhuoneet ovat asukkaiden omia, yksityisiä reviirejä, jotka on hyvä saada tarvittaessalukkoon. (EloniemiSulkava 2003: 9) Lisäksi tiloihin suositellaan rauhallista paikkaa, jossaaviopuolisot voivat tavata muiden häiritsemättä (Liukkonen 1991: 22). Eräs Kustaankartanonhoitaja kommentoi, että ryhmäkodeissa tulee olla selkeät osastomerkinnät ja opasteet oikeillesisäänkäynneille. Osastolle saapuu päivittäin ihmisiä, jotka ovat tulleet väärälle osastolle –jopa väärään taloon – sillä he ovat pyrkineet sisään ensimmäisestä löytämästään ovesta. Ratkaisuksi tähän ehdotettiin kutsunappia, jolla ryhmäkodissa vierailevat voisivat kutsua hoitajia, jotka saattavat olla ryhmäkodin toisella puolella eivätkä tiedä omaisten saapumisesta.


64

Varastointi

Varastotiloja tarvitaan selvästi nykyistä enemmän. Riittävän koon lisäksi niiden tulee ollaselkeästi varattu tietyille tarvikkeille. Riittävän kokoinen säilytystila pyykeille koettiin erityisen keskeiseksi kyselyn vastauksissa, kuten taulukossa 23 nähdään.

Taulukko 23. Varastotiloihin liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta7. Säilytystilaa puhtaille ja likaisille pyykeille 4,6 0,7

22. Varastotilaa hoitotarvikkeille, kontinenssituotteille, ensiapuvälineille ym.

4,4 0,8

24. Varastotilaa apuvälineille 4,3 0,764. Kaappien syvyys sellainen, että niitä on mahdollista käyttää ko

ko syvyydeltään4,0 0,9

Varastotilojen kommentoitiin useaan otteeseen olevan liian ahtaita. Varastotilaa tarvitaanhoitotarvikkeille, kontinenssituotteille, ensiapuvälineille, likaisille pyykeille, puhtaille liinavaatteille ja muille tarvikkeille. Lisäksi tarvitaan tilaa apuvälineille. Tavarat ja apuvälineeteivät saisi seisoa käytävillä (Kotilainen 2003: 29). Hoitajat kommentoivat apuvälineiden lojuvan käytävillä ja yhteistiloissa kulkureiteillä aiheuttaen vaaratilanteita. Asukkaiden omissakaan huoneissa ei ole sopivaa säilytyspaikkaa liikkumisen tai nostamisen apuvälineille. Varastointitilaa tulee löytyä ryhmäkodista riittävän läheltä, ettei tarvikkeita tarvitse hakea kauempaa kellareista. Dementiaryhmäkotia suunnitellessa varastot onkin syytä sijoittaa keskeisille paikoille, jotta esimerkiksi eri hoitajien ei tarvitsisi käyttää työaikaansa tarvikkeiden hakemiseen. Työn havainnoinnissa Kustaankartanossa ja Kontulassa huomattiin, että hoitajatolivat pakotettuja säilyttämään noston apuvälineitä jo ennestäänkin ahtaissa pesutiloissa.Tämä aiheutti pesutilanteeseen ylimääräistä työtä, kun apuvälineitä siirrettiin käytävälle,missä ne vaikeuttivat asukkaiden kulkemista.

Varastotilojen hyllyjen syvyys tulee olla sellainen, että niitä on mahdollista käyttää kokosyvyydeltään. Eräät Kustaankartanon havainnoinnissa esiin tulleet suunnitteluerikoisuudetolivat käytävän varrella olevat kaapit, jotka olivat niin syvät, ettei niiden takaosista yltänytottamaan tarvikkeita, joten vain etuosa oli käytössä. Suuren tilavuutensa vuoksi kaapin kattoon oli asennettu sprinkleri, mikä taas esti ylähyllyjen käytön sprinkleriin vahingossa osumisen välttämiseksi.


65

Siivoaminen

Siivoamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut olivat keskimääräisesti kyselyn vastausten mukaan varastointitiloihin liittyvien ratkaisujen ohella keskeisimpiä, kuten taulukossa 24 olevien ratkaisujen keskeisyysarvoista nähdään.

Taulukko 24. Siivoamiseen liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta2. Joka huoneessa käsihuuhdeteline 4,7 0,73. Pinnat helposti pestävissä 4,7 0,68. Kaikissa wc ja pesutiloissa saatavilla erikokoisia suojakäsineitä 4,6 0,9

12. Käsihuuhdetelineiden sijoittaminen niin, etteivät ne houkutaasukkaita käyttämään niitä väärin

4,5 0,8

32. Tiloissa roskakuilu 4,3 1,093. Pyykkikori ja roskakori kaapeissa, jotka ovat asukkaille hankalia

avata (lukittu tai ovet ilman vetimiä)3,6 1,3

Dementiaryhmäkodissa hoitohenkilökunta desinfioi käsiään jatkuvasti. Riittävä käsihuuhdetelineiden määrä joka asuinhuoneessa ja käytävällä on koko kyselyn toiseksi keskeisinsuunnitteluratkaisu. Myös telineiden sijoittelu asukkaiden saavuttamattomiin on keskeistä.Eräs vastaaja toivoi käsihuuhdetelineiden maisemointia, jotta ne olisivat hieman esteettisempiä. Nykyisellään ne lisäävät ryhmäkodin laitosmaisuutta, josta nimenomaan pyritäänpois. Jotkut dementoituneet saattavat käyttää käsihuuhdetta väärin pursottamalla sitä silmiinsä tai juomalla ainetta. Siksi telineet tuleekin voida sijoittaa tarpeeksi ylös, tai niin, etteivät ne houkuta asukkaita käyttämään niitä väärin.

Pintojen puhdistettavuus on erityisen tärkeää (Kelly 1993, Sievänen & Sievänen 2007: 17).Tavallisen siivoamisen lisäksi puhdistuksella pyritään estämään sairaalabakteerien leviäminen ryhmäkodin sisällä. Kyselyn tulosten perusteella tämä koetaan erityisen keskeisenä.Hoitajat käyttävät suojakäsineitä ollessaan tekemisissä syljen ja eritteiden kanssa, tai mikälijollain asukkaalla on kosketuksen kautta leviävä sairaus. Suojakäsineitä tulee olla saatavillauseita kokoja kaikissa pesu ja wctiloissa, jotta jokaisella hoitajalla on sopivia suojakäsineitäsaatavilla nopeasti aina tarvittaessa.

Tiloissa olevaa roskakuilua pidettiin keskeisenä ratkaisuna. Kuilu voidaan toteuttaa kätevästi paineilmakuljettimena. Hoitajat kommentoivat hajuhaittojen olevan selkeästi pienempiä käytettäessä kuilua. Sen tulee olla keskeisellä paikalla, jotta roskapusseja ei tarvitse kantaa pitkälle. Samalla periaatteella Kustaankartanossa toimii kuvassa 32 oleva pyykkikuilu,joka koetaan kätevänä ratkaisuna. Myös sen sijoittelu suhteessa muuhun osastoon on syytämiettiä tarkkaan. Kuilut ovat aina tiettyyn aikaan vuorokaudesta käyttökiellossa eri osastoilla, jolloin roskia tai pyykkiä saattaa kertyä enemmän. Henkilökunnan ranteet ja olkapäät joutuvat koetukselle, jos pusseja täytyy nostaa kovin korkealle kuiluihin. Ryhmäkodeissa syntyy päivittäin paljon erilaista jätettä. Jotta jätteiden lajittelu olisi tehokasta, tulisi keräysastioita olla riittävästi omassa tilassaan. Useampi vierekkäinen kuilu voisi toimia eri jätetyypeilleja pyykille. Kuilujen on sijaittava niin, etteivät ne aiheuta ongelma tai vaaratilanteita asuk


66

kaille tai hoitohenkilökunnalle. Jos pyykistä huolehtii ulkopuolinen yritys, on kuljetusjärjestelyt huomioitava jo tilojen suunnittelussa. Kuljetusvaunuja ei pidä turhaan seisottaa ryhmäkodin yhteisissä tiloissa, (Kotilainen 2003: 29) minkä jäte ja pyykkikuilujen käyttö estäisikin. On syytä huomioida, ettei vanhoihin taloihin monesti pysty jälkikäteen lisäämäänroska tai pyykkikuiluja, sillä ne vaativat niin paljon tilaa.

Kuva 32. Pyykkikuilu koetaan hyvänä ratkaisuna (kuva: Kustaankartanon F1osaston aputila)

Kontulassa havainnoinnissa eräs hoitaja kertoi, että heidän pyykkikuiluttomissa tiloissaanpyykkikorit ovat hankalasti avattavissa kaapeissa, joihin asukkaat eivät pääse helposti.Kaapit voivat olla lukossa, tai ilman vetimiä, kuten kyseisellä osastolla on toteutettu. Kaapitovat näin dementoituneille vaivalloisempia avata, ja pyykki ja roskakorit saavat olla rauhassa. Kyselytutkimuksessa ratkaisua ei pidetty kovin keskeisenä ja kaappien lukitsemisenkommentoitiin hidastavan työskentelyä. Roskakorit haluttiin nopeasti ja helposti käyttöön.

7.2.5 Muut suunnitteluratkaisutTähän lukuun on kerätty muita dementiaryhmäkotiin liittyviä suunnitteluratkaisuja, jotkaeivät suoranaisesti liity mihinkään edellä mainituista hoitotyön osaalueista tai vaihtoehtoisesti liittyvät useampaankin. Muut suunnitteluratkaisut on jaoteltu sisustukseen, hoitajienapuvälineisiin ja muihin tilojen yksityiskohtiin.

Sisustus

Sisustus on oleellista dementiaryhmäkodin suunnittelussa. Vaikka tilan tulee olla toimivatyöympäristö hoitohenkilökunnalle, se on samalla asukkaiden koti eikä näin ollen saa näyttää laitokselta. Esteettinen ympäristö on mukavampi sekä asukkaille että henkilökunnalle.Sisustukseen liittyvät ratkaisut keskeisyysjärjestyksessään on esitelty taulukossa 25.


67

Taulukko 25. Sisutukseen liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta21. Tilanteeseen sopiva, säädettävä valaistus 4,4 0,823. Kestävät ja pestävät materiaalit 4,3 0,827. Kodikas sisustus 4,3 0,930. Mahdollisuus vetää verhot ikkunan eteen 4,3 0,747. Erikokoisille asukkaille sopivia kalusteita (säätömahdollisuus) 4,1 0,954. Yhteistiloissa myös tavallista korkeampia sohvia ja tuoleja, joihin

asukkaiden on helpompi istahtaa4,1 0,9

58. Materiaalien rauhallinen kuviointi 4,0 0,986. Sisustuksessa käytetyt värisävyt lämpimiä ja voimakkaita 3,8 1,1

104. Asuinhuoneissa mahdollisuus helposti laittaa peili tai poistaa se 3,4 1,2105. Sisustuksen tehosteväreinä keltainen, oranssi ja punainen 3,4 1,3

Tiloissa tulee olla tilanteeseen sopiva, riittävän tehokas ja säädettävä valaistus (Torrington etal. 2007). Valaistus on yksi huonoimmin toteutetuista asioista ryhmäkodeissa. Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan ryhmäkotien valaistus ei ollut edes terveen aikuisen näön vaatimalla tasolla. Se ei siis ollut riittävä edes hoitohenkilökunnalle, puhumattakaan dementoituneista. Tutkimuksessa todettiin, että ryhmäkotien valaistus vastaa harvoin ikäihmisten näönvalaistustarpeita. Huono valaistus nostaa kaatumisriskiä erityisesti dementoituneille. (DeLepeleire et al. 2007: 315)

Dementoituneet tarvitsevat laadukasta valaistuksensuunnittelua. Häikäisevillä loisteputkivalaisimilla saadaan riittävästi valotehoja, mutta valon voimakkuus ei yksinään riitä. Loisteputket eivät kuulu kotiympäristöön. (Kotilainen 2003: 22) Hyvä valaistus lisää tilan ymmärtämistä (Kelly 1993) ja vaikuttaa orientoitumiseen, joka saattaa olla dementoituneille hyvinkin vaikeata hämärässä tilassa. Päivällä oleva kirkas valo vähentää yöajan rauhattomuutta(Day et al. 2000), asukkaiden mieliala on parempi ja vuorokausirytmi säilytetään käyttämälläkirkasvalolaitteita aamuisin pimeään aikaan (Topo 2003: 41). Valaistuksella ei saa luoda varjotonta tilaa, koska varjotkin auttavat dementoituneita hahmotuksessa (Sievänen & Sievänen2007: 20). Valaistuksella pystytään ohjaamaan dementoituneita esimerkiksi yhteistiloihin.Lämmin valo kutsuu luokseen, hämäryys ei herätä kiinnostusta ja pimeyttä ei huomata(EloniemiSulkava 2003: 11).

Erilaisia valaistustilanteita on hyvä olla (Torrington et al. 2007) ja valaistuksen ohjausjärjestelmän tulee olla yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Automaattinen, liiketunnistimellasyttyvä valo voi jollekin olla hyvä apu yöllä, mutta toiselle se saattaa aiheuttaa ahdistusta,jos henkilö ei ymmärrä tunnistimen toimintaperiaatetta. (Sievänen & Sievänen 2007: 21). Soterainstituutin tutkija Päivi Aro selvittää teollisen muotoilun maisterityössään minkälaisillamuunneltavilla valaistusratkaisuilla voidaan tukea dementiaryhmäkodin erilaisia toimintatilanteita, asukkaiden turvallisuutta ja hyvinvointia. Hän testaa pilottikohteessa Kustaankartanon dementiaosastolla tiloihin huolella suunnitellun valaistuksen erilaisia ohjausmalleja,joissa automaattisesti vaihtuvat valaistustilanteet tukevat osaston toimintaa ja auttavat dementoituneita orientoitumaan vuorokaudenaikaan. Kuvassa 33 on pilottikohteen yhteistilo


68

jen neljä valaistustilannetta: aamu, päivä, ilta ja yövalaistus. Valaistuksena käytetään erilaista suoraa ja epäsuoraa valoa, jonka suunta, voimakkuus ja värilämpötila vaihtelevat vuorokaudenajan tai toimintatilanteiden mukaisesti.

Kuva 33. Valmiit valaistustilanteet auttavat orientoitumaan vuorokaudenaikaan, vasemmaltaylhäältä: aamu, päivä, ilta ja yövalaistus (kuva: Kustaankartanon Dosaston yhteistilat)

Erityistä huomiota on hyvä kiinnittää häikäisyn estämiseen (Torrington et al. 2007). Häikäisysyntyy silloin kun pintojen välinen valoisuusero on liian suuri. Häikäisyherkkyys lisääntyyentisestään iän myötä ja pahimmillaan se vaikeuttaa tilan havaitsemista kokonaan. (Kotilainen 2003: 34, Sievänen & Sievänen 2007: 17, Utton 2007: 6) Valon heijastuminen lattiassa voidaan havaita vetenä (Utton 2007: 6), minkä vuoksi dementoituneet voivat koittaa kiertääkohtaa tai hypätä sen yli. Tämä luonnollisesti lisää kaatumisriskiä.

Sisustuksessa käytettyjen materiaalien tulee olla kestäviä, pestäviä ja muutoinkin helppohoitoisia, koska dementoituneet tunnustelevat mielellään erilaisia materiaaleja. Kalusteverhoilussa tulee aina olla jokin kosteutta läpäisemätön kerros. (Sievänen & Sievänen 2007: 19) Hoitohenkilökunta muistuttaa kommenteissaan puhdistettavuuden tärkeyttä sairaalabakteerienleviämisen torjumiseksi, etenkin kun yhä useammat asukkaat ovat bakteerin kantajia.

Kodikas sisustus edesauttaa dementiaryhmäkodin kokemista kotina (EloniemiSulkava2003: 12–13, 2007: 9, Kotilainen 2003: 19, Sievänen & Sievänen 2007: 17, Torrington et al. 2007,Zeisel et al. 2003). Kodikkaampien ryhmäkotien asukkailla on tutkitusti vähemmän fyysistäja verbaalista aggressiivisuutta (Zeisel 2001: 23). Erilaisia neuvoaantavia manuaaleja taimuita paperiarkkeja ei pitäisi käyttää edes pesutiloissa, koska ne lisäävät laitosmaisuutta javähentävät kodikkuutta (Kotilainen 2003: 28). Vaikka hoitajat kommentoivat tämänhetkisiätiloja liian laitosmaisiksi, pystytään pienillä asioilla kuten viherkasveilla, tauluilla ja valokuvilla lisäämään kodikkuutta. Luonnollisesti kodikkuus syntyy myös ryhmäkodin ilmapiirinkautta. Tilojen kodikkuuden on huomattu lisäävän henkilökunnan työtyytyväisyyttä (Koponen & Saarela 2006: 507).

Verhot on voitava vetää ikkunan eteen (Torrington et al. 2007). Valon määrä auttaa dementoituneita orientoitumaan vuorokaudenaikaan. Erityisesti Suomen valoisan kesän iltoina ikkunoiden eteen on hyvä vetää pimentävät verhot, jotta vuoteeseen ymmärretään mennänukkumaan. (EloniemiSulkava 2007: 9) Matalalla paistava iltaaurinko voi lisätä vuoteessamakaavien asukkaiden kuumantunnetta ja se voi häikäistä silmiä (Barnes et al. 2002). Pimeään aikaan ikkunasta heijastuva pelottava peilikuva voidaan peittää verhoilla.

Ryhmäkodissa on hyvä olla erikokoisia kalusteita, tai niissä tulee olla säätömahdollisuus,jotta erikokoiset asukkaat pystyvät helposti käyttämään niitä (Torrington et al. 2007). Liisa ja


69

Markku Sievänen (2007) kuvailevat dementoituneille sopivien kalusteiden olevan tukevia jakestäviä, istuimen tulee olla istujalleen sopivan korkea, jotta siihen voi istahtaa ja noustahelposti, istuinosan pitää olla riittävän kova, käsinojiin tulee ulottua ja tuolin etuosan on hyvä olla muotoiltu alaspäin viistoksi, jotta asukkaat saavat jalat paremmin alleen noustessaistuimelta ylös (Sievänen & Sievänen 2007: 18, 31). Istuimien tulee tukea selkää ja niskaa, jakäsinojien tulee olla riittävän vankat, jotta niistä voi ottaa tukea. Tuolit eivät saa siirtyä silloin kun niihin istuu tai tukeutuu. (Torrington et al. 2007) Kalusteiden tulee olla ikäihmisillesopivia (Juva et al. 2006: 546). Muidenkin kalusteiden mitoitukseen tulee kiinnittää huomiota. Esimerkiksi istuimien käsinojien tulee mahtua pöydän alle, jotta pääsee istumaan riittävän lähelle pöytää, työtasot voivat olla säädettäviä ja vuoteiden pituus riittävä. Yhteistilojenkorkeammat tuolit saivat kannatusta vastaajilta. Hoitotyön havainnoinnissa ilmeni sohvienolevan usein liian matalia, jolloin asukkaat eivät pääse nousemaan niistä ylös ilman apua.Vaikka matalalta nouseminen onkin kuntouttavampaa, pitää hieman korkeammat istuinkalusteet asukkaiden itsenäistä toimintakykyä paremmin yllä, kun päivittäinen toimiminen eiole täynnä jatkuvaa ponnistelua. Hoitajien käytössä olevat säädettävät istuimet parantavatergonomista työskentelyä. (TamminenPeter et al. 2007: 23)

Pintojen ja materiaalien valinnassa on hyvä suosia rauhallista kuviointia. Värityksen on hyvä olla levollista (EloniemiSulkava 2003: 13) ja vahvoja kuvioita lattioissa tai seinissä on vältettävä. Pintamateriaalien tulee olla selkeitä, yksinkertaisia ja heijastuksia minimoivia. Selkeät värierot ovat eduksi. Yksitoikkoinen värittömyys, josta mikään ei erotu, voi vaikeuttaapäivittäisistä toiminnoista selviytymistä (Juva et al. 2006: 547). Suuren seinäpinnan ei ole hyvä olla vinokuvioinen, koska se voi aiheuttaa kaatumisvaaraa (Sievänen & Sievänen 2007:23). Abstraktien kuvioiden sijaan perinteiset kuviot toimivat dementoituneilla paremmin.Ymmärrettävässä ympäristössä Alzheimerin tautia sairastavilla on havaittu vähemmän verbaalista aggressiivisuutta ja psykologisia ongelmia (Zeisel 2001: 23–24). Myös dementoituneet nauttivat esteettisyydestä (Liukkonen 1991: 12).

Dementiaryhmäkotiin suunnitellussa sisustuksessa on hyvä käyttää lämpimiä ja voimakkaita värejä, koska värien erottamiskyky heikkenee iän myötä. Sisustuksessa suositellaan tehosteväreiksi punaisia, oransseja ja keltaisia sävyjä, esimerkiksi kuvan 34 mukaisesti. Erityisestisinisten ja vihreän sävyjen havaitseminen heikkenee, joten näiden sävyjen voimakkuutta tulee lisätä (Wijk et al. 1999). Hoitajat toivoivat värityksen olevan lämmin ja kohtuullisen selkeä, mutta rauhoittava ja kodikas. Myös kirkkaita perusvärejä toivottiin käytettävän. Keltaisen, oranssin ja punaisen värin sanottiin aktivoivan asukkaita, mutta aiheuttavan joillekinlevottomuutta.


70

Kuva 34. Dementoituneiden heikentyneen värien erottamiskyvyn vuoksi ryhmäkodin sisustuksessa on hyvä käyttää voimakkaita värejä (kuva: Kustaankartanon Dtalon yhteistilat)

Asukkaiden huoneisiin ehdotettiin kyselyssä ratkaisua, että asuinhuoneissa voisi peilin laittaa helposti esille tai ottaa pois. Toiset asukkaat tarvitsevat peiliä, esimerkiksi hiustensakampaamiseen, mutta osa dementoituneista ei tunnista peilissä näkyviä omia kasvoja, vaankokee ne uhkaavina, ahdistavina ja pelkää niitä. Hoitajat ovat joutuneet peittämään peilikaappeja pyyhkeillä. Keskeisiin yhteistiloihin on parempi olla laittamatta peilejä ollenkaan(EloniemiSulkava 2003: 13, 2007: 9).

Viherkasvit tuovat kodikkuutta ryhmäkotiin, mutta jotkut dementoituneet saattavat jopasyödä niitä. Tällöin tulee miettiä muita viihtyisyyttä parantavia sisustusratkaisuja, tai ratkaisuja kasvien suojaamiseen, jotta asukkaat eivät pääse niihin käsiksi. Viherkasvien tuleeluonnollisesti olla allergisoimattomia ja myrkyttömiä. Hoitajat kommentoivat vielä, että pistokkeet, johdot ja valokatkaisijat tulee saada piiloon, koska asukkaat voivat saada ne irti pelkin sorminkin. Sisustuksessa tulee myös huomioida, ettei pöytien, tuolien ja muiden kalusteiden reunat saa olla liian teräviä (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007: 64, Torrington et al.2007).

Hoitajien apuvälineet

Teknologian kehittyessä pystytään suunnittelemaan apuvälineitä, jotka helpottavat ja tukevat hoitajien työtä (Topo 2003: 40). Teknologisten apuvälineiden käyttöä suunnitellessa onhyvä muistaa, että vuonna 2030 työikäisten suomalaisten keskiiän arvioidaan olevan reilustiyli 50 vuotta, joten ikänäkö on tällöin laitteita käyttävän väestön tyypillinen ominaisuus(Väyrynen et al. 2004: 85). Yleisesti ottaen hoitajat kokivat tämän alueen vähemmän keskeiseksi hoitotyönsä kannalta, mutta tästäkin joukosta löytyi kymmenen keskeisimmän ratkaisun joukkoon kuuluva ehdotus, kuten taulukosta 26 nähdään.


71

Taulukko 26. Hoitajan apuvälineisiin liittyvät suunnitteluratkaisut

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta6. Läsnäolovalo huoneiden yläpuolella, jotta hoitajat löytävät toi

sensa4,6 0,6

83. Avaimet joustavassa avaimenperässä 3,8 1,191. Puhelimessa kiinnitin, jolla se pysyy taskussa kiinni 3,6 1,2

106. Kannettava tietokone hoitohenkilökunnan käytössä 3,4 1,3109. Kaikilla hoitajilla mukana kannettava puhelin 3,3 1,3122. Mukana kannettava laite, josta näkyy, missä toiset hoitajat ovat 2,6 1,3

Läsnäolovalo huoneiden yläpuolella koettiin melko yksimielisesti erityisen keskeiseksi ratkaisuksi. Valo osoittaa, missä huoneessa asukas tarvitsee hoitajaa, huoneissa toimivien hoitajien sijainnin, jolloin heidät löytää tarvittaessa helposti. Vaikka esimerkiksi Kustaankartanondementiaosastot ovat melko selkeitä ja suhteellisen pieniä, hoitotyön havainnoinnissa hoitajakertoi seinien olevan hyvin äänieristettyjä, joten toisten hoitajien etsiminen on välillä vaikeaa. Hoitajat voivat valojen avulla myös merkitä itselleen, mihin huoneeseen heidän tulee palata jatkamaan kesken jäänyttä tehtävää. Eräs hoitaja muistutti, että toimivan käytön takaamiseksi kaikkien tulisi käyttää läsnäolovaloa, mitä ei kuitenkaan aina tapahdu.

Työn havainnoinnissa kävi ilmi, kuinka hoitajat joutuvat kumartelemaan avatessaan esimerkiksi keittiön vetolaatikoita, sillä monen avaimet ovat kiinni kaulassa roikkuvassa nauhassa.Avainnipun voi tietysti ottaa kaulalta pois ovia avatessa, mutta usein on kiire ja käsissä onmuuta tavaraa. Ergonomisempi ratkaisu onkin, että avaimet olisivat joustavassa avaimenperässä, jolloin avaimet eivät roiku tiellä, mutta mahdollistaa ergonomisemman lukkojen avauksen. Hoitajat kommentoivat hankkivansa kukin oman avaimenperänsä, joka on tällöinjuuri kullekin sopiva.

Havainnoinnissa eräs hoitaja kertoi, kuinka mukana kannettavat puhelimet silloin tällöintippuvat taskusta hoitajien kumartuessa. Kyselyn vastauksissa niiden kommentoitiin menneen rikki useasti. Puhelimen kiinnitin pitäisi puhelimen taskussa kiinni.

Kustaankartanon osastonhoitaja ehdotti ryhmäkotiin kannettavaa tietokonetta, jotta henkilökunta voi kirjoittaa raporttia yhteistiloissa tai hakeutua rauhalliseen paikkaan työskentelemään. Kyselyyn vastanneet kokivat ratkaisun jonkin verran keskeisenä. Hoitajien käyttöönehdotettiin myös kannettavia puhelimia, mutta tämäkään ei saanut kovin suurta kannatusta. Vastauksissa kommentoitiin yhden puhelimen riittävän yhdelle osastolle. Eräs hoitajatoivoi yhtä kiinteää lankapuhelinta kansliaan, jonka lisäksi olisi yksi kannettava puhelin.

Päivi Topo (2003) korostaa sulautetun teknologian toimivan ryhmäkodissa paremmin, koskasilloin tilojen kodikkuus säilyy. Hoitajille suositellaan läsnäolovalon tilalle mieluumminkannettavaa laitetta, josta näkyy muiden hoitajien sijainti (Topo 2003: 42). Kyselyyn vastanneet eivät kuitenkaan pitäneet ratkaisua juurikaan keskeisenä. Vastauksissa kyseenalaistettiin laitteen tarve ja koettiin sen vain lisäävän mukana kulkevaa tavaramäärää. Kodikas työasu koettiin tärkeänä, eikä sen kustannuksella haluta lisää taskuja tavaroiden säilyttämiseksi.Toisaalta ratkaisun nähtiin myös lisäävän turvallisuutta. Yksi vaihtoehtohan voisi olla koko


72

lukitusjärjestelmän muuntaminen sähköiseksi, jolloin esimerkiksi mukana kannettavan puhelimen taustalla saisi lukkoja auki, puhelimesta näkyisi toisten hoitajien sijainti ja lisäksi netoimisivat normaalin puhelimen tavoin.

Uusia teknologisia ratkaisuja vieroksutaan ehkä käyttökokemuksen puuttumisen vuoksi.Kokonaan uusien järjestelmien ja toimintatapojen läpiajamiseen tarvitaankin hyviä muutosjohtamisen taitoja, joista lisää luvussa 8 Muutostilanteen johtaminen. Teknisten sovellustensuunnitteluvaiheessa tulee muistaa, että ryhmäkotien ensisijainen tavoite on olla rauhallinenkoti, jossa kovat äänet ja valon välkkyminen aiheuttavat turhaa levottomuutta dementoituneille. Henkilökuntakin saattaa kokea monimutkaiset laitteet turhauttavina ja häiritsevinä.Tätä ehkäisemään hoitajia voidaan kouluttaa laitteiden oikeaan käyttöön ja sopia pelisäännötlaitteiden ylläpidosta ja korjauksista. (Topo 2003: 42)

Muut yksityiskohdat

Kyselyssä esiteltiin vielä sekalainen joukko suunnitteluratkaisuja, jotka eivät suoranaisestikuulu aikaisemmin esitettyihin toimintatilanteisiin. Näiden ratkaisujen keskeisyysarvot ovattaulukossa 27.

Taulukko 27. Muita suunnitteluratkaisuja

Sija Suunnitteluratkaisu Keskeisyys Keskihajonta9. Nimikyltti asuinhuoneen ovessa 4,5 0,7

18. Säädettävä ilmastointi 4,4 0,726. Tavallista leveämmät oviaukot (yli 100 cm) 4,3 0,999. Mahdollisuus lukita asuinhuoneen ovi 3,5 1,3

114. Törmäyssuojat seinissä 3,1 1,4

Dementoituneiden lukukyky säilyy usein pitkään. Kuvan 35 tavoin oven yhteyteen selkeästikirjoitettu nimikyltti auttaa dementoituneita tunnistamaan oman huoneensa (EloniemiSulkava 2003: 12). Ovessa voidaan käyttää myös asukkaiden omaa valokuvaa tai muita kuvia (Kotilainen 2003: 22–23). Dementoituneiden on helpompi orientoitua visuaalisten opasteiden avulla (Day et al. 2000), joten ovella voidaan käyttää asukkaiden omia, tutulta tuntuvia esineitä ohjaamaan oikealle ovelle (Zeisel et al. 2003). Kyselyn vastausten perusteella tämä koetaan erittäin keskeisenä ratkaisuna, vaikka joidenkin dementoituneiden kommentoitiin silti eksyvän löytämättä omaa huonettaan. Nimikyltin toivottiin olevan riittävän iso, tiukasti kiinnitetty oveen ja sijoitettu niin, että se on helppo lukea pyörätuolistakin käsin.


73

Kuva 35. Oven löytymistä helpottavat taustasta erottuva väri ja yksilöllinen asukkaan nimikyltti (kuva: dementiakoti Pilehuset Kööpenhaminassa)

Ryhmäkodeissa tulee olla sopiva lämpötila ilman vedontunnetta (Sievänen & Sievänen 2007:17, Torrington et al. 2007). Säädettävää ilmastointi helpottaisi sopivan lämpötilan saamista.Kesäajan kommentoitiin olevan raskasta vanhuksille ja toisaalta talvella sisäilman tulee ollariittävän lämmin. Ilmastoinnin toimivuus lisää myös hoitajien viihtymistä. Tämä on keskeinen ratkaisu, jonka koettiin olevan tällä hetkellä tiloissa huonosti toteutettu. Ilmastoinnintäytyy toimia hyvin, jottei synny vedontunnetta, mutta raikasta ilmaa saadaan kuitenkin riittävästi. Dementoituneille tulee helposti kylmä, mutta hoitajilla saattaa tulla kuuma liian lämpimissä tiloissa.

Esteettömyysvaatimusten tulee täyttyä myös oviaukkojen ja käytävien leveyksissä (Smith1997, Torrington et al. 2007). Asukkaiden tulee helposti mahtua kulkemaan leveistä oviaukoista pyörätuolilla tai rollaattoria apuna käyttäen, useasti vielä hoitaja vierellään. Liian kapeat oviaukot rasittavat liikkumisen avustamista ja esimerkiksi pesulaverien tai sänkyjensiirtämistä huoneeseen ja sieltä pois. Tämä onkin yksi keskeisimmistä ratkaisuista, joka onmyös tällä hetkellä melko kehnosti toteutettu. Asuinhuoneiden lukitsemisesta ollaan jälleenkahta mieltä. Työn havainnoinnissa Kontulassa hoitaja kertoi osan asukkaista olevan puolustuskyvyttömänä vuoteessaan, eivätkä he pysty estämään toisten asukkaiden eitoivottujavierailuja. Kyselyn vastauksissa ratkaisun tarpeellisuus kuitenkin kyseenalaistettiin. Lukitsemiselle kommentoitiin olevan todella harvoin tarvetta ja lisäksi muistutettiin että palotilanteissa lukitseminen on turvallisuusriski. Turvallisuusselvitykset tuleekin laatia jo suunnittelun alkuvaiheessa, koska dementoituneiden kyky havaita alkava palo on heikentynyt eikäheillä ole mahdollisuutta poistua ripeästi turvaan (Kotilainen 2003: 22).

Viimeisenä suunnitteluratkaisuna esitettiin törmäyssuojia seiniin, koska havainnoinnissaKustaankartanossa eräs hoitaja kertoi seinien ja erityisesti kulmien kärsivän ruokakärryjen,sänkyjen tai apuvälineiden törmätessä niihin. Ratkaisu ei kuitenkaan saanut kannatusta kyselyn vastauksissa.


74

8 Muutostilanteen johtaminen

Käytettävyyden lähtökohtia ovat käytön helppo oppiminen ja muistettavuus, virheiden hyvä vältettävyys sekä mutkaton käyttöönottovaihe (Väyrynen et al. 2004: 21). Muutto uusiintai remontoituihin tiloihin on käyttöönotto, joka vaatii johtamista. Oletettavaa on, että uudettai korjatut tilat tuovat mukanaan selviä parannuksia hoitohenkilökunnan työympäristöön.Voi kuitenkin olla, ettei henkilökunta osaa käyttää uusia tiloja oikein ja tehokkaasti, ja aikaisemmista työtavoista pidetään kiinni, vaikka uudet tilat sallisivat tai jopa edellyttäisivät työtapojen muutoksia. Pyrkimyksenä on, että hoitohenkilökunta sopeutuu ja sitoutuu uuteenfyysiseen ympäristöön ja sen mahdollistamiin toimintatapojen muutoksiin mahdollisimmansulavasti. Kuten muissa muutostilanteissa, tulee muutossakin panostaa muutoksen johtamiseen, sillä hoitohenkilökunnassa syntyy herkästi muutosvastarintaa, joka hankaloittaa merkittävästi hoitotyötä uusissa tiloissa ja huonontaa työilmapiiriä.

8.1 Case: Muutto Kustaankartanon remontoituun GtaloonKustaankartanon vanhustenkeskuksen dementoituneille ikäihmisille tarkoitetut Gtalonryhmäkodit otettiin remontin jälkeen uudelleen käyttöön maaliskuussa 2007. Talon kolmannen kerroksen, eli G3osaston hoitohenkilökuntaa ja osastonhoitaja Eija Segerholmia haastateltiin 1. – 2.8.2007 heidän muuttoon liittyvistä kokemuksistaan.

Muutosta oli tiedotettu jo etukäteen hyvin ja siitä oli puhuttu paljon, minkä hoitajat kokivattarpeellisena. Muuttoa suunniteltiin yhdessä ja hoitajille annettiin vastuualueita. Kun hoitajat olivat osallistuneet päätöksentekoon, oli uusiin tiloihin mukavampi mennä. Tiedotus oliolennaisella sijalla, erityisesti kun muuton aikatauluista tiedotettiin. Hoitajat pääsivät katsomaan remontin etenemistä ja tilojen valmistumista. Lisäksi he kävivät toisissa ryhmäkodeissa, joiden remontti oli valmistunut aikaisemmin. He seurasivat hoitajien työskentelyäniissä ja kyselivät tilojen toimivuudesta ja uusista toimintakäytännöistä, mikä valmisti heitäheidän omaan muuttoonsa.

Hoitajat kiittelivät osastonhoitajan tekemää organisointia ennen muuttoa. Osastonhoitajanselkeä käsitys muuton toteutuksesta ja sen tiedotuksesta koettiin hyvänä. Osastonhoitaja itsekin painotti muutoksen markkinoinnin tärkeyttä, jotta alaiset sitoutuvat ja motivoituvatsiihen. Tulevista uusista toimintatavoista oli koulutusta jo ennen muuttoa ja erityisesti hoitajien ryhmähenkeä pyrittiin luomaan etukäteen. Osa koulutuksista järjestettiin vasta muutonjälkeen, minkä koettiin häiritsevän uusiin tiloihin sopeutumista. Kaikki koulutukset olisi pitänyt aloittaa hyvissä ajoin ennen muuttoa, jotta muuton jälkeen olisi voinut keskittyä toimintaan uusissa tiloissa.

Vaikka hoitajat saivat osallistua muuton suunnitteluun, työn ohessa pakkaaminen ja hankintojen suunnittelu tuntui raskaalta. Siihen olisi kaivattu enemmän koordinointia. Itse muuttotilanteessa hoitajat kertoivat kaipaavansa selkeää työnjakoa: kuka lähtee missäkin kyydissäja kuka pakkaa mitäkin mukaan. Gtalon muutossa asukkaat ja henkilökunta muuttuivat,


75

joten uusiin tiloihin sopeutumisen lisäksi piti tutustua uusiin ihmisiin. Hoitajat kokivat tämän hankalaksi.

Osastonhoitajan mukaan etukäteen olisi hyvä tietää, mitä uusiin tiloihin on tulossa. Muuttotilanteessa kaikki kalusteet eivät olleet vielä paikallaan ja remonttimiehiä kävi vielä useankuukauden ajan korjaamassa tiloja. Keskeneräisyys harmitti hoitajia ja tavaroiden löytämisen vaikeus turhautti heitä. Osastonhoitaja painotti että muuttohetkellä uusien tilojen tulisiolla valmiit ja kalusteet pitäisi saada mahdollisimman pian paikoilleen. G3osastolle on ajankuluessa tilattu puuttuvia tavaroita ja kalusteita.

Osastonhoitaja kertoi, että muuton keskellä kysymyksille ja epävarmuudelle pitää antaa aikaa. Kerroskokouksissa hoitajille annettiin mahdollisuus kertoa häiritsevistä asioista, jamuutosta vastustavien henkilöiden kanssa keskusteltiin kahden kesken. Väsymys aiheuttikuitenkin valitusta ja uusien tilojen oletettiin olevan parempia. Uusien asioiden paljous tuntui hankalalta. Kun arjen sai vihdoin pyörimään, hoitajat kokivat työnsä kaikesta huolimattahelpottuvan.

8.2 Toimiva muutosprosessiTerveys ja sosiaalialalla toimiva muutosprosessi lähtee toimivasta johtamisesta. Johdon pitää hyväksyä muutos, tukea sitä ja johtaa esimerkillään (Croft & Cochrane 2005). Ylimmänjohdon tulee huomioida olemassa oleva organisaatiokulttuuri, sen arvot ja normit ja kaikkientasojen johtamistyylit sekä tunnistaa ja pyrkiä minimoimaan mahdollisten johtamisheikkouksien myötä tapahtuvat vahingot (Allan 2007: 38). Joka tason johtajilla tulee olla yhtenäinenvisio tulevaisuudesta, jonka tulee olla samansuuntainen hoitoalan perusarvojen kanssa (Callaly & Arya 2005: 122). Kun johtaminen toimii hyvin, hoitajien työtyytyväisyys kasvaa ja hesitoutuvat työpaikkaansa paremmin (Stordeur et al. 2003).

Hyvä suunnittelu ja valmistelu helpottavat muutosta oleellisesti (Callaly & Arya 2005). Onnistunut muutos tarvitsee kannatusta erityisesti niiltä, joihin se vaikuttaa. Muutos suunnitellaan huolellisesti ja muutoksen toteutus viestitään selkeästi. Jos mahdollista, hankalana aikana muutoksen aloitusajankohtaa lykätään, jotta muutokseen pystytään riittävästi keskittymään. (Jenkins 2007: 64) Hoitohenkilökunta kaipaa muutoksen läpikäymistä pienin saavutettavissa olevin askelin (Winters et al. 2007: 627). Muutokselle täytyy antaa aikaa (Croft &Cochrane 2005), mikä on jo valmisteluvaiheessa otettava huomioon.

Muutoksen tavoitteiden tulee olla viestittyinä selkeästi, rehellisesti ja toistuvasti (Callaly &Arya 2005: 122). Päättäväisen ja vakaan kommunikoinnin myötä työntekijät ovat tietoisiatapahtumista ja ovat aktiivisesti mukana muutoksessa. Alaisille tehdään selväksi mahdollisuudet palvelujen ja työn paranemiseksi, jotta muutos ei tunnu vain pakotetulta toimintaohjeelta (Allan 2007: 38). Muutoksen aikana kuunnellaan henkilökuntaa ja esiinnousseisiin ongelmiin etsitään ratkaisuja (Jenkins 2007: 64). On syytä huomioida, että organisaatiokaaviotapitkin kulkevan informaation lisäksi tieto kulkee nopeasti epämuodollisia verkostoja pitkin(JohnsonCramer et al. 2007: 103).


76

Muutosta helpotetaan ottamalla työntekijöitä mukaan muutoksen joka vaiheeseen. Suunnitteluvaiheessa osallistetaan erityisesti muutoksen täytäntöön panemisesta vastaavia henkilöitä (Callaly & Arya 2005: 122, Croft & Cochrane 2005). Organisaatioiden sisällä toimii verkostoja, joiden avulla työntekijöiden motivointia pystyy tehostamaan voimakkaasti. Ihmiset hakeutuvat niiden henkilöiden seuraan, joilta he kokevat saavansa positiivista energiaa ja joiden ajatusmaailmat vastaavat omaa. (JohnsonCramer et al. 2007: 101–102) Kun oikeat ihmiset saadaan muutoksen taakse, muutkin innostuvat siitä helpommin (JohnsonCramer et al.2007). Erityisesti hoitohenkilökunnalle toteutetussa muutosjohtamisen tutkimuksessa hoitajat toivoivat oman näkemyksen ja asiantuntemuksen huomioimista (Winters et al. 2007: 627).Muualla läpikäydyistä vastaavanlaisista muutoksista voidaan oppia ja näiden tilojen toimivuutta voidaan käydä havainnoimassa (Jenkins 2007: 64). Muutokseen sitoutumista pidetäänyllä ja hoitajien kokemaa hyötyä vahvistetaan antamalla positiivista palautetta kunnes muutos on muuttunut osaksi työkulttuuria ja siihen on sopeuduttu (Callaly & Arya 2005: 122).

8.2.1 MuutosvastarintaKanadalaisen tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta suhtautuu muutokseen kuudellavaihtoehtoisella tavalla. 1) Kriittinen hyväksyminen johtaa muutoksen aktiiviseen ja innostuneeseen kannatukseen. 2) Vaivihkainen sisäistäminen saa hoitajat työpaikan menettämisenpelossa tiedostamattaan käyttäytymään vallitsevan henkilön tai ryhmän toiveiden mukaisesti. 3) Loukattu alistuvaisuus aiheuttaa voimattomuuden tunteen ja hoitajat kokevat olevansapakotettuja toimimaan määrätyllä tavalla. Tähän liittyy usein myös sokea usko auktoriteettien parempaan tietoon. 4) Järkevä kiertäminen johtaa hoitajan omasta mielestä turhien työtehtävien tekemättä jättämiseen ja säännöistä joustamiseen. 5) Rakentavasti vastustavatmuodostavat ryhmittymiä, joiden kautta he nousevat muutosta vastaan. 6) Visionäärisenmuutoksen omaksuneilla hoitajilla on vahva usko itseensä ja työhönsä ja heillä on kyky visioida muutoksesta seuraavaa tulevaisuutta. (Rafael 2000)

Muutoksen vastustus on hyvin yleistä erityisesti sairaanhoitoalan työntekijöillä (Callaly &Arya 2005: 122). Siihen voi suhtautua terveenä reaktiona ja mahdollisuutena keskustellavaihtoehdoista, mikä edesauttaa työyhteisön oppimisprosessia (Atkinson 2005: 15). Muutosvastarintaa on monesti hankala diagnosoida (Atkinson 2005: 15, JohnsonCramer et al. 2007:85), koska se lähtee organisaatiokulttuurista ja sen epämuodollisesta rakenteesta, mitä onhankala havaita (JohnsonCramer et al. 2007: 85–86).

Muutoksen vastustukseen on monia syitä. Muutoksen koetaan vaarantavan tutun työn tekemistä, josta jo tiedetään miten se tehdään (Atkinson 2005: 17). Useat työntekijät näkevätmuutoksen häiritsevänä ja haitallisena, eivätkä samanlaisena mahdollisuutena kuin miltä sejohdolle on saattanut tuntua (Strebel 1996: 86). Usein koetaan epävarmuutta, ei uskota muutoksen olevan hyvästä, tai pelätään vallan ja vaikuttamisen mahdollisuuden menetystä (Callaly & Arya 2005: 120, 122). Muutoksen oletetaan tuovan lisätyötä ja siksi vanhassa halutaanpysyä, vaikka uusi saattaisikin todellisuudessa vähentää työn määrää (Brodaty et al. 2003,Callaly & Arya 2005: 122, Michelman 2007: 3–4). Muutoshan vaatii aina asioiden tekemistäeri tavalla ja nämä uudet tavat pitää opetella (Atkinson 2005: 17). Usein oletukset muutoksesta perustuvat kuitenkin hatariin päätelmiin ja valikoituihin todisteisiin. Oletuksia voi


77

muuttaa painottamalla muutoksen positiivisia vaikutuksia (Michelman 2007: 4). Australialaisen tutkimuksen mukaan hoitoalan muutokset ovat aiemmin epäonnistuneet huonon johtamisen vuoksi, eli henkilökunta on aiheellisestikin skeptinen muutoksen edessä (Callaly &Arya 2005: 122).

Muutosvastarinnan ehkäisyssä oleellista on, että hoitotyöntekijät ymmärtävät muutosprosessin, heillä on realistiset näkemykset ja odotukset muutoksesta ja että he kokevat johtotyylin avoimena, rehellisenä ja ketään syrjimättömänä (Allan 2007: 38). Kun asukkaat ja hoitohenkilökunta muuttavat kokonaisina yksikköinä uusiin tiloihin, on sopeutuminen helpompaa kuin yksittäisten asukkaiden muuttotapauksissa (Day et al. 2000).

Kaikkia ei voida saada kannattamaan muutosta. Siksi tuleekin keskittyä sinne missä vastustus olisi haitallisinta, jottei se pääse leviämään ja toisaalta sinne missä se on voimakkainta, eliniihin jotka kokevat häviävänsä muutoksessa. Kun nämä alueet on kartoitettu, laaditaansuunnitelma vastustuksen ymmärtämiseksi, hyödyntämiseksi ja voittamiseksi. Henkilöt, joilla on suuri vaikutusvalta muihin työntekijöihin, tulee ottaa mukaan muutoshankkeeseenalusta asti. Vastustajille pitää antaa mahdollisuus perustella kantansa, jolloin väärinymmärrykset pystytään selvittämään ja muutokseen saatetaan sitoutua. (Michelman 2007: 3) Vastustuksen takana voi olla motivaation puutetta muuttua (Jenkins 2007: 64).

Toiminta tulee kohdentaa muutoksen houkuttelevammaksi tekemiseen eikä pelkkään vastustuksesta ylipääsemiseen (Callaly & Arya 2005: 122). Viestinnän on pystyttävä artikuloimaan miksi muututaan ja mitä hyötyä muutoksesta on henkilökunnalle ja heidän arjen työlleen (Atkinson 2005: 15–16, Croft & Cochrane 2005, Michelman 2007: 4). Erityisesti tulee täsmentää mitä muutoksia on tulossa ja kuinka ne käytännössä vaikuttavat heidän työhönsä(Atkinson 2005: 15–17).

Kommunikoinnissa on tärkeintä miten viesti vastaanotetaan eikä se miten se lähetetään.Näin ollen eri ryhmille tulee miettiä juuri heille sopiva viestintätapa (Atkinson 2005: 17,Croft & Cochrane 2005). Kommunikoinnin tulee olla jatkuvaa ja kaksisuuntaista, jollointyöntekijöiden puolelta saattaa tulla näkökulmia, joita ei muuten tulla ajatelleeksi ja toisaaltaheille ei tule turhia oletuksia ja kuvitelmia viestinnän puuttuessa (Atkinson 2005: 17, Croft &Cochrane 2005, Jenkins 2007: 64). Myös huonoista uutisista tulee kertoa totuudenmukaisesti,eikä katteettomia lupauksia saa antaa (Atkinson 2005: 17).


78

8.3 Toimintaohje muutettaessa uusiin dementiaryhmäkotitiloihinUusiin tiloihin muutettaessa toimiva muutosprosessi ei tapahdu automaattisesti. Kuvaan 36on tiivistetty seikkoja, jotka toimivassa muutosprosessissa tulee ottaa huomioon.

Kuva 36. Toimiva muuttoprosessi

Toimiva muuttoprosessi lähtee perusteellisesta suunnittelusta. Ensin selvitetään mitä tehdään ja milloin. Sitten suunnitellaan yksityiskohtaisesti, miten muuttohetkellä toimitaan,mikä on aikataulu ja mitkä tahot ovat vastuussa mistäkin muuton osaalueesta.

Vanhustenkeskuksen tai ryhmäkodin johtajan tulee olla muuton takana ja tutkia parasta lähestymisstrategiaa olemassa olevan työkulttuurin valossa. Johtajilla ja osastonhoitajilla tuleeolla yhtäläinen näkemys tulevaisuuden hoitotyöstä ja toiminnasta uusissa tiloissa. Heidäntulee olla sitoutuneita muuttoprosessiin ja johtaa alaisiaan omalla esimerkillään. Jos osastonhoitaja ei kannata muuttoa ja välittää tuntemuksensa myös hoitohenkilökunnalle, eivät hekään sitoudu siihen. Sitoutumista tarvitaan koko muutosprosessiin, esimerkiksi aikatauluihin, uusiin tiloihin, kalusteisiin ja ratkaisuihin sekä toimintatapoihin uusissa tiloissa.

Koska muutto vaikuttaa konkreettisesti koko henkilöstön toimintaan, tarvitsee se kannatustakaikilta. Tämä toteutetaan ottamalla suunnitteluun mukaan hoitohenkilökunta erityisestihenkilöt, joilla on suuri vaikutusvalta toisiin hoitajiin. Tätä varten esimiehillä tulee olla hyvin tiedossa, minkälaisia sosiaalisia verkostoja ryhmäkodin henkilökunnalla on. Ryhmähenkeä tulee luoda voimakkaasti ja tehdä muuttamisesta meidän juttumme. Jos uusissa tiloissatoteutetaan uutta toimintaperiaatetta, tulee sitä varten järjestää koulutusta hyvissä ajoin.Hoitohenkilökuntaa voidaan viedä katsomaan rakennusvaiheessa tai remontin alla olevia


79

uusia tiloja. He voivat vierailla vastaavanlaisesti toteutetuissa tiloissa, joissa toimitaan samoin toimintaperiaattein ja keskustella siellä hoitajien kanssa.

Toimiva muutto vaatii toimivaa viestintää. Koko muutosprosessin aikana henkilökunnantulee tietää mitä tapahtuu, miten toimitaan ja miksi niin toimitaan. Hoitajilla tulee jatkuvastiolla tiedossa mitä muuttoprosessissa on parhaillaan käynnissä ja mitä vielä tulee tapahtumaan. Myös huonot uutiset tulee kommunikoida hoitajille rehellisesti. Selkeästi ja toistuvastitulee viestiä miten muutto toteutetaan ja miten käytännössä tullaan toimimaan muuton yhteydessä ja uusissa tiloissa. Erityisen tärkeää hoitajien on tietää miksi muutetaan, miksi uusissa tiloissa käytetään tiettyjä ratkaisuja ja miksi toimintatavat muuttuvat. Viestinnän tuleetehdä muutosta houkutteleva ja painottaa erityisesti tulevia positiivisia aspekteja. Nämäedesauttavat hoitajien sitoutumista ja motivoivat muuttoon. Kaksisuuntaisen viestinnän tulee olla jatkuvaa ennen muuttoprosessia, sen aikana ja vielä sen jälkeenkin. Henkilökunnalletulee tarjota mahdollisuus kyseenalaistaa ja kommentoida muuttoon liittyviä seikkoja ja näihin tulee pystyä vastaamaan ja perustelemaan ratkaisuja. Lisäksi tulee huomioida, milleryhmälle kulloinkin viestitään ja muuntaa viesti juuri tälle ryhmälle sopivaksi ja ymmärrettäväksi.

Muuttohetkellä tulee toimia selkeän koordinoidusti. Hoitajille kerrotaan mitä tehdään, kukatekee ja milloin tekee. Itse muuttamisen on hyvä tapahtua melko nopeasti. Tilojen tulee silloin olla valmiit ja kalusteet laitetaan ripeästi ennalta suunnitelluille paikoilleen. Muutonyhteydessä tulee välttää liian monen asian muuttamista. Esimerkiksi henkilökunnan jaasukkaiden on hyvä pysyä samana muuttoprosessin ajan tilojen ja toimintatapojen muuttuessa. Muuton jälkeen tulee keskittyä toimintaan uusissa tiloissa. Uusiin toimintatapoihin jalaitteiden käyttöön tulee antaa riittävää käyttöopastusta ja koulutusta. Henkilökunnalle tuleeantaa positiivista palautetta toiminnasta, jotta sopeutuminen tiloihin nopeutuu. Henkilökunnan kokemaa hyötyä vahvistetaan kunnes uudet tilat ja toimintatavat ovat osa työkulttuuria. Koko muuttoprosessiin tulee varata riittävästi aikaa. Viivytyksiä tulee, vaikka suunnitelmat ovat miten hyvin valmisteltuja tahansa. Henkilökunnalle tulee antaa aikaa epävarmuudelle ja kysymyksiin tulee toistuvasti vastata.

Paras keino muutosvastarintaa vastaan on yleensä perinpohjainen tiedotus. Muutosvastarinta voi syntyä epävarmuudesta, menetyksen pelosta, lisätyön luulosta ja virheellisistä oletuksista. Näiden kumoamiseksi tulee kommunikoida meneillä olevasta tilanteesta, jotta muutosprosessi ymmärretään. Tulee kertoa mitä muutolla hyödytään, miten uudet tilat tulevattoimimaan ja mitkä asiat helpottuvat. Kommunikoinnin tulee painottaa muuton positiivisiapuolia, mutta olla realistista. Uusia toimintatapoja tulee opetella etukäteen ja henkilökuntaatulee kohdella muuttoprosessissa tasapuolisesti suosimatta ketään henkilöä tai ryhmää.Muutosvastarinnan voittamisessa kommunikointi tulee keskittää vaikutusvaltaisimpiinhenkilöihin ja niihin, jotka kokevat häviävänsä muutossa. Heidän kanssaan tulee keskustella, jotta he kokevat että heitä ymmärretään ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon.


80

9 Johtopäätökset

Diplomityössä tutkittiin dementiaryhmäkotien tilaan ja sisustukseen liittyviä suunnitteluratkaisuja. Pyrkimyksenä oli selvittää minkälaiset fyysisen ympäristön ratkaisut tukevat hoitohenkilökunnan työtä dementiaryhmäkodeissa; kuinka hyvin nämä on toteutettu ja kuinkauusiin tiloihin muuttamista voidaan tukea, jotta hoitohenkilökunta sopeutuu muutokseennopeasti. Tutkimuskysymyksiä lähdettiin selvittämään havainnoimalla ensin hoitotyön arkea kolmessa eri dementiaryhmäkodissa. Hoitotyön havainnoinnin ja kirjallisuuden pohjaltatehtiin kyselytutkimus hoitotyön toimintatilanteisiin liittyvistä suunnitteluratkaisuista. Hoitohenkilökunta arvioi kustakin ratkaisusta sen tärkeyttä, hoitotyön helpottavuutta, kuinkausein se tulee arjen hoitotyössä vastaan ja kuinka hyvin ratkaisu on toteutettu omassa työpaikassa. Kolmesta ensimmäisestä arviosta laskettiin kunkin ratkaisun keskeisyys, minkäavulla suunnitteluratkaisut voitiin laittaa keskeisyysjärjestykseen.

9.1 Hoitohenkilökunnan työtä tukeva dementiaryhmäkotiJotta dementiaryhmäkoti on tilakokonaisuutena käytettävä, täytyy eri suunnitteluratkaisujentukea hoitotyön toimintatilanteita. Samalla on osattava varautua esimerkiksi uusien teknologioiden mukanaan tuomiin muutoksiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Keskeisimmiksi koetut ratkaisut liittyvät wctilan oikeaan mitoitukseen ja tukikahvojen sijoitteluun,hygieniaan ja pintojen puhdistettavuuteen, lääkehuoltoon sekä varastointitilojen riittävyyteen. Kaikki suunnitteluratkaisut keskeisyysjärjestyksessään ovat liitteessä 3.

Dementiaoireyhtymä asettaa huomioitavia erityistarpeita ryhmäkotien toteuttamiseen. Dementoituneilla on usein melko hyvä fyysinen toimintakyky, joten heidän itsenäistä toimintakykyään tulee tukea tarjoamalla riittäviä liikkumismahdollisuuksia. Hahmotushäiriöt, muisti ja käytösoireet vaativat suunnitteluratkaisuja, joita ei yleensä voida toteuttaa olemassaoleviin tiloihin vain vähäisinä muutoksina.

Dementiaryhmäkodin suunnittelussa tarvitaan erityisosaamista, joka tulee jo rakennuttamisprosessin alkuvaiheessa ottaa huomioon. Esimerkiksi perinteiset keskikäytävän käyttöönpohjautuvat ratkaisumallit saattavat tuottaa stressiä ja ahdistusta dementoituneille, jotkaeivät löydä hoitajia tai omaa huonettaan ja hahmottavat tilassa olevan heijastusten tai kontrastien vuoksi esteitä. Tiloihin tarvitaan avaruutta ja riittävästi kulkutilaa ratkaisuilla, jotkakuitenkin tukevat kodikkuutta. Asukkaiden toimintakykyä tuetaan oikein mitoitetuilla apuvälineillä, sopivaksi säädetyillä kalusteilla ja tukikahvojen sijoittamisella tarvittaviin paikkoihin. Oikean suunnittelun avulla pystytään tutkitusti vähentämään dementoituneiden häiriökäyttäytymistä ja negatiivisia tuntemuksia sekä lisäämään sosiaalisuutta, aktiivisuutta japositiivisia tunteita. Dementiaryhmäkoti tulee suunnitella kodiksi, jossa on mahdollista tuoda kunkin dementoituneen yksilöllisyyttä esiin.

Tilojen käytettävyyden kannalta on tärkeää, että dementiaryhmäkodin kaikki tilat toimivathyvin kokonaisuutena. Kun tilojen käytettävyys on hyvä, niissä toimiminen on intuitiivistaja tehokasta. Turha toiminta jää pois, mikä antaa hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden kes


81

kittyä hoitotyöhön ja kanssakäymiseen asukkaiden kanssa. Vähäisempikin henkilöstömääräsaattaa toimia paremmin, jos toiminta tehostuu. Kokonaiskäytettävyyden myötä työn fyysinen ja henkinen rasittavuus vähenee sekä työtyytyväisyys kasvaa.

Tilasuunnittelun tulee olla toimintalähtöistä. Tulee miettiä minkälaisia toimintoja hoitohenkilökunta ja asukkaat tiloissa tekevät nyt ja tulevaisuudessa, ja kuinka esimerkiksi omaistenvierailun saa luonnolliseksi ja houkuttelevaksi osaksi tilojen toimintaa. Suunnittelussa tuleeottaa huomioon tilojen dynaaminen muunneltavuus, jolloin yksityiskohdat kuten hyllyjensijainnit ja niiden keskinäiset järjestykset, materiaalivalinnat ja sisustusvärit on helppo toteuttaa useallakin eri tavalla. Tilojen tulee tukea myös tulevaisuuden hoitotyötä ja vastatakulloistenkin asukkaiden vaatimuksiin. Esimerkiksi asuinhuoneissa asukkaiden yksilöllisyyttä voidaan korostaa juuri kyseiselle henkilölle sopivilla ratkaisuilla, kalusteilla ja asettelulla.

Fyysisellä ympäristöllä on merkitystä tilan kaikille käyttäjälle. Ryhmäkoti on sekä hoitajientyöympäristö että dementoituneiden asumisympäristö. Tilaratkaisujen on pyrittävä toimimaan samansuuntaisesti hoitotyön tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi jos tavoitteena onlisätä asukkaiden kuntoutumista arkiaskareiden parissa, ovat matalammat tuolit parempiakuin korkeat tuolit, joilta on helpompi nousta. Kuitenkin on syytä muistaa, että dementoituneiden elämä on usein vaikeaa ja he saattavat olla stressaantuneita ja ahdistuneita. Jatkuvakuntoutus tai asioiden tekeminen ponnistusten kautta eivät aina anna asukkaille rentoutumisen ja hyvänolontunteen mahdollisuutta. Dementoivat sairaudet vievät asukkaiden voimia, joita tarvitaan itsenäiseen pärjäämiseen ja mahdollisimman miellyttävään vanhuusaikaan. Dementoituneet voivat haluta säästää voimansa esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vastaanottavat apua mieluummin muissa asioissa.

9.2 Suunnitteluratkaisujen toteutuksen tilanneKyselyn mukaan hoitohenkilökunta koki, että keskeiset suunnitteluratkaisut on keskimäärintoteutettu melko huonosti. Hoitohenkilökunnan mielestä parantamisen varaa oli erityisestiwctiloissa, säädettävässä ilmastoinnissa, asukkaiden liikkumisen tukemisessa ja yksilöllisesti säädettävissä kalusteissa. Onnistuneesti toteutuneita suunnitteluratkaisujakin oli. Nämäliittyivät perinteiseen sairaala ja hoivaympäristöön, kuten pintojen puhdistettavuuteen jadesinfiointiin, sängyn pyöriin, lääkkeiden säilyttämiseen lukitussa kaapissa ja henkilökunnan vaatteidenvaihtotilaan.

Kustaankartanon työntekijät olivat selvästi muita vastaajia tyytyväisempiä tiloihinsa. Tämäselittyy pitkälti F ja Gosaston juuri remontoiduilla tiloilla, jotka ovat selkeästi muita kohteita parempikuntoisempia. Puolet koko kyselyn vastaajista olivat näiltä osastoilta. Kontulassaon tällä hetkellä rakenteilla uusi vanhustenkeskus, jonka vuoksi nykyisiin tiloihin ei ole hiljattain tehty suurempia muutos ja parannustöitä. Siksi Kontulan ja myös Koskelan vastaajatolivatkin selkeästi tyytymättömämpiä tiloihinsa. Kaikissa ryhmäkodeissa erityisesti siivoamiseen liittyvien ratkaisujen koettiin olevan melko hyvin toteutettuja. Kustaankartanossaoltiin lisäksi melko tyytyväisiä ruokailussa avustamiseen ja sairaanhoitoon liittyviin ratkaisuihin sekä Koskelassa ja Kontulassa sairaanhoitoon ja henkilökunnan tiloihin. Yksittäisiä


82

suunnitteluratkaisuja, joihin tulisi puuttua, on listattu luvun 7.1 taulukossa 10 Jokaisen kyselyyn osallistuneen kohteen parhaiten ja heikoiten toteutetut keskeiset ratkaisut ovat liitteissä4, 5, ja 6.

Tietyllä tavoin toteutetut suunnitteluratkaisut vaikuttavat siihen kuinka keskeiseksi ne koetaan. Jos omassa työympäristössä jotain ratkaisua ei ole toteutettu tai se on toteutettu erityisen huonosti, arvio sen keskeisyydestä saattaa olla todellista alhaisempi tai korkeampi ,riippuen vastaajan henkilökohtaisesta mielikuvasta kyseistä ratkaisusta. Kuten luvussa 8.2.1esitellään, pidetään sosiaali ja terveydenhuoltoalaa erityisesti muutosta vastustavana tahona. Uudet ajatukset ja suunnitteluratkaisut, riippumatta niiden todellisesta tehosta, saattavattuntua uutuutensa ja erilaisuutensa vuoksi huonolta, ja ehkä myös siksi kyselyssä esitellytuudet ratkaisut saivatkin matalat arvot. Erityisen tärkeää on huomioida, että huonosti toteutettu ratkaisu voi käytännössä jopa vaikeuttaa hoitotyötä, kun taas asiantuntevasti suunniteltu helpottaisi sitä. Jokainen rakennus ja siten dementiaryhmäkoti on erilainen ja sinne tehtävät suunnitteluratkaisut kuuluukin miettiä juuri siihen paikkaan sopivaksi.

9.3 Muuttotilanteessa muutoksen tukeminenOnnistunut muutto uusiin tai remontoituihin dementiaryhmäkotitiloihin vaatii perusteellista suunnittelua, johdon sitoutumista ja omalla esimerkillä johtamista, sekä henkilöstön sitouttamista muuttoprosessiin. Muuton hetkellä koordinoinnin tulee olla selkeätä ja muutonjälkeen uusissa tiloissa on hyvä keskittyä täysipainoisesti toimimaan niissä. Palautetta tuleeantaa henkilökunnalle riittävästi ja tarpeeksi pitkän aikaa, jotta uusiin tiloihin totutaan. Kokomuutosprosessi vaatii paljon aikaa, jotta siihen sopeudutaan ja siihen sitoudutaan. Muutosprosessin aikana tarvitaan jatkuvaa viestintää siitä, mitä nyt ja tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, miksi päätettyjä ratkaisuja tehdään ja miten muuttotilanteessa ja uusissa tiloissamuuton jälkeen tulee toimia. Muutosvastarinnan torjumiseksi vastustajien kanssa tulee keskustella. Heille tulee tähdentää muuton, uusien tilojen ja toimintatapojen syitä ja korostaapositiivisia seikkoja.

Hyvän käytettävyyden myötä tiloihin muuttaminen on tehokkaampaa ja helpompaa, sillä eritoimintojen mahdollisuudet on helpommin nähtävillä ja tukemassa arjen hoitotyön toimintoja. Tilan käytettävyyden maksimaalinen hyödyntäminen vaatii kuitenkin sen, että tiloja,apuvälineitä ja ratkaisuja käytetään oikealla tavalla. Muutoksen yhteydessä tiloihin perehdyttäminen ja toiminnan varmistaminen ovatkin oleellinen osa muutosjohtamista.


83

9.4 Tutkimuksen arviointiTutkimuksen alkuvaiheessa käytin reilusti aikaa erilaisten tutkimusvaihtoehtojen ja aikataulutuksen pohtimiseen. Tämä helpotti tutkimuksen etenemistä ja auttoi käytännön työn pysymistä sopivissa raameissa. Parannettavaa tietysti löytyy aina.

Kyselytutkimusta laatiessa erilaisia suunnitteluratkaisuja löytyi kirjallisuudesta ja hoitotyönhavainnointien pohjalta todella paljon. Kun annoin kyselyn kommentoitavaksi eri tahoille,tuli lisäratkaisuja melkein kaikkialta vielä muutama lisää. Lopullisten arvioitavien suunnitteluratkaisujen määrä oli lopulta 123. Yhdestäkään ratkaisuehdotuksesta en kuitenkaan halunnut luopua. Pyrin asettelemaan kysymykset lomakkeelle visuaalisesti väljästi, mikä johtikyselyn venymiseen 49sivuiseksi. Vaikka tulostin kyselylomakkeen kaksipuolisena, oli semelko paksu. Hoitohenkilökunnan työ on useimmiten kiireistä ja hengähdyshetkiä on harvassa. Vaikka kyselytutkimuksen ohjeessa kehotinkin hoitajia täyttämään kyselyn muutamassa osassa, moni on saattanut turhautua kyselyn pituuteen ja jättää koko kyselylomakkeen täyttämättä. Olisinkin voinut tiivistää kyselyn lyhyemmäksi vähentämällä ratkaisujenmäärää tai muuttamalla sen taittoa. Vastaamisen olisi myös voinut tehdä houkuttelevammaksi esimerkiksi arpomalla vastanneiden kesken jonkin palkinnon.

Kyselyssä päätin jättää selventämättä, mihin tarkoitukseen kukin ratkaisu on suunniteltu.Ajattelin hoitajien itse keksivän niiden parhaimman käyttötarkoituksen. Ratkaisujen hyödyllisyyden liiallinen korostaminen olisi voinut vain vääristää tuloksia turhan positiiviseensuuntaan. Tämä johti kuitenkin siihen, että muutamiin kyselyn kohtiin ei joko vastattu tai nesaivat matalat arviot, koska kommenttienkin mukaan niiden tarkoitusperiä ei ymmärretty.Olisin voinut kuitenkin artikuloida kyselyyn kustakin ratkaisusta saatavat hyödyt. Tällöinvastaajat olisivat saattaneet ymmärtää ratkaisujen tarkoituksen, vaikka juuri niitä ei olisi toteutettu heidän työympäristössään. Esimerkiksi wctiloihin ehdotettua tukikahvojen siirtämismahdollisuutta ei ymmärretty ja ihmeteltiin, miksi niitä tulisi siirrellä päivittäin. Suunnitteluratkaisun tarkoituksenahan kuitenkin oli, että uuden asukkaan muuttaessa tiloihin, hänen henkilökohtaisen wctilansa tukikahvat voisi sijoittaa juuri hänen mittojensa mukaan.

Analyysin myötä saatua keskeisyysjärjestystä ei tule katsoa liian kirjaimellisesti. Vastaajia olikuitenkin vain 29 ja vastauksia kirjatessa huomasin kuinka välillä jotkut laittoivat vastauksiin sivusta toiseen samoja numeroarvoja. Vaikka vastaaja toki voi olla juuri sitä mieltä jokaisen kysymyksen kohdalla, todennäköisesti syynä kuitenkin on liiallinen kiire tai uupuminenvastaamiseen kyselyn ollessa liian pitkä. Kyselytutkimuksessa vastaajien perehtyminen kuhunkin kysymykseen jääkin vain oletukseksi.

Vastausdatan analysoinnissa kokeilin useita erilaisia kvantitatiivisia analyysimenetelmiä.Loppujen lopuksi tämänkaltaisen kyselytutkimuksen paras analysointitapa saattaa kuitenkinolla kaikkein yksinkertaisin. Saatavilla olleen tiedon perusteella olen mielestäni onnistunutjärkevällä tavalla järjestämään ratkaisuista keskeisimmät, joiden suunnitteluun tulee panostaa. Lisäksi olen löytänyt kirjallisuudesta paljon samansuuntaisia tuloksia. Vastaavaa menetelmää käyttämällä voidaan suunnitteluvaiheessa yhdessä henkilökunnan kanssa pohtia eri


84

laisten ratkaisujen ominaisuuksia ja löytää niistä riittävän syvälle mentäessä keskeisimmätratkaisuideat juuri kyseiseen ryhmäkotiin.

9.5 PohdintaaTehdessäni diplomityötäni tutkimukseni näkökulmaa arvosteltiin usein ja osa jopa suoraankommentoi sen olevan väärä. Kritisoijien mielestä dementiaasumista tulisi pohtia vainasukkaiden näkökulmasta eikä hoitohenkilökunnan näkökulma ole arvokas. Eräs hoitajasoitti minulle kyselylomakkeesta ja suositteli sen lähettämistä mieluummin osastonhoitajalletai muulle johtavassa asemassa olevalle, vaikka olinkin kyselylomakkeessa painottanut nimenomaan hoitotyötä tekevien asiantuntijatiedon tärkeyttä. Hoitajilla on paljon hiljaista tietoa dementoituneista asukkaista ja heidän hoitotyöstään. Lisäksi monella on usein paljonkokemusta erilaisista työympäristöistä, joten he näin ollen pystyvät vertaamaan erilaisia ratkaisuja keskenään. Olen saanut perustella näkökulmavalintaani useaan otteeseen. Vaikkatarkastelussa on erityisesti hoitotyö ja sen pohjalta syntyvät työympäristön tilavaatimukset,eivät ratkaisut toimi asukkaita vastaan. Hoitohenkilökunnalle ei ole edullista, että asukkaillaon huono olla. Erityisesti dementoituneiden hoitotyössä asukkaat reagoivat tunteella ympäristöönsä jatkuvasti ja peittelemättä. Toimimattomien ratkaisujen myötä syntyvä dementoituneiden ahdistuneisuus tai pelko vaikuttaisi välittömästi hoitotyöhön. Näkisinkin, että hyvin toimiva työympäristö pitää sisällään myös asukkaiden näkökulmasta mietityt tilan ominaisuudet, ja niiden lisäksi erityisesti hoitotyötä helpottavat ratkaisut. Kun hoitotyö on helpompaa ja tehokkaampaa, se vaikuttaa suoraan myös asukkaiden kanssa vietettävän ajanmäärään ja hoidon laatuun. Ei ole mitään syytä, miksi tiloista pitää tehdä hyvän työergonomian vastaiset. Dementiaryhmäkoti on koti, mutta myös työympäristö.

Hoitotyö on useiden siihen liittyvien seikkojen kokonaisuus, tai systeemi Peter Sengen (1990)mukaan. Systeemiajattelulla Senge tarkoittaa systeemien havaitsemattomienkin sisäisten yhteyksien tutkimista. Hoitotyön systeemiin kuuluvat hoitajien toimintatilanteiden ja asukkaiden lisäksi muun muassa fyysiset tilat, hoitotyön toimintatavat ja toiset hoitajat. Jos jokin osatästä systeemistä ei toimi, ei kokonaisuuskaan voi toimia kunnolla. Esa Saarinen ja RaimoHämäläinen (2004) kutsuvat systeemiälyksi ihmisten älykästä toimintaa monimutkaisissa systeemeissä, jotka sisältävät vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä. Systeemiälykäs toimijatunnistaa itsensä osaksi kokonaisuutta, jonka sisällä hän toimii muokaten sitä samalla kunsysteemi muokkaa häntä itseään. Näin ollen hoitotyön systeemissä hoitaja toimii systeemiälykkäästi silloin kun hän huomioi kokonaisuuteen kuuluvat osaalueet. Systeemiälykästätoimintaa tukevat sellaiset tilat, jossa toimiminen kaikkien toimijoiden hyväksi on helppoa jaintuitiivista. Esimerkiksi asukkaiden mieliala vaikuttaa hoitotyön systeemiin oleellisesti jatoisaalta henkilökunnan toimistotilassa suoritettava työskentely vaikuttaa välillisesti myösasukkaiden hyvinvointiin, kun siellä toteutetut ratkaisut tukevat työtä. Toimivat tilaratkaisuttoimivat positiivisena syötteenä, joka parantaa kokonaissysteemin toimivuutta.

Kun tilat toimivat tukien henkilökunnan työtä, hoitotyö on ergonomisesti tehokasta, hoitajien mieliala kohenee, mikä vaikuttaa asukkaiden mielialaan ja edelleen henkilökunnan ja vierailevien omaistenkin tyytyväisyyteen. Hyvin toimivat tilat vaikuttavat siis tämänlaisten takaisinkytkentöjen myötä kaikkiin dementiaryhmäkodin systeemin osiin. Loppujen lopuksi


85

näkökulmalla ei ole enää niin merkittävää roolia, sillä ratkaisut hyödyntävät kaikkia. Havainnointikäynneillä saatoin todeta, ettei dementoituneilta mielipiteiden saaminen suunnitteluratkaisuihin liittyvistä asioista olisi ollut helppoa. Tavoitteenani olikin, että perehtymälläkirjallisuuden ja työn havainnointien kautta dementiaan ja hoitotyöhön luon itselleni ymmärryksen ryhmäkodissa toimivien henkilöiden tarpeista.

Jos tutkimustulokseksi saatuja keskeisiä suunnitteluratkaisuja toteutetaan dementiaryhmäkodissa, saadaan tilat paremmin tukemaan hoitohenkilökunnan toimintaa. Kuitenkin onsyytä huomioida vastaajien tietty varovaisuus uusia ratkaisuja kohtaan. Kyselytutkimuksessa oli mukana vasta ideaasteella olevia ratkaisuja, joita vastaajat vastustivat tai joihin heilläei ollut mielipidettä. Tässä voi näkyä myös terveydenhuoltoalan yleistä muutosvastustusta.Uusia ratkaisuja ei mielellään oteta käyttöön, vaan vanhoja ratkaisuja suositaan, vaikka neolisivatkin työläämpiä. Joitain suunnitteluratkaisuja voisikin ottaa kokeilukäyttöön vastustuksesta huolimatta. Ratkaisut saattavat toimia, vaikka hoitohenkilökunta ei sitä heti näkisikään muutosvastarinnan ollessa voimakasta.

Työn havainnoinnin ja mielipidekyselyjen myötä tutkimuksestani tuli väkisinkin kokemukseen perustuvaa, mikä käytännönläheisyydestään huolimatta on aina menneisyyteen ja kokemukseen suuntautuvaa. Tällä hetkellä rakennettavat dementiaryhmäkodit tulevat olemaan käytössä jopa seuraavan sadan vuoden ajan. Emme voi kuvitella tämänhetkisen tietämyksen vastaavan vuosikymmenien myötä saavutettavaa. Näin ollen nostaisinkin tilojenmuuntojoustavuuden yhdeksi ryhmäkodin tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Tilojen tulee olladynaamisesti muunneltavissa muun muassa kalusteidensa ja teknologisten ratkaisujensapuolesta lyhyellä aikavälillä ja laajemminkin pitkällä aikavälillä. Vesi, viemäri, sähkö, teleautomatiikka ja lämmitysjärjestelmillä on rakennuksia lyhempi elinkaari, ja näitä saatetaanuudistaa ajan mittaan useastikin. Kun tarpeet muuttuvat, suunnitteluratkaisujenkin on pystyttävä muuttamaan ja jo nyt tulevaisuuden tarpeita tulee ennakoida. Esimerkiksi suuret ikäluokat ovat nyt siirtymässä eläkkeelle. Osa heistä sairastuu dementoivaan sairauteen ja ryhmäkotien asukkaiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Suuret ikäluokat ovat vaativampia,aktiivisempia ja vauraampia kuin tämän hetken dementiaryhmäkotien asukkaat ja he ovattottuneet sijoittamaan itseensä ja saamaan rahoillensa vastinetta (Hietanen 2007). Todennäköisesti ryhmäkotiin muuttava dementoituva tai erityisesti hänen puolisonsa osaa tällöinvaatia laadukasta palvelua ja toimivia tiloja. Mitä voimakkaammin tukeudutaan entisiinmalleihin ja aiemmin toteutettuihin ratkaisuihin, sitä hitaammin tapahtuu todellista uudistusta, joka muuttuvan yhteiskuntarakenteen myötä kuitenkin on välttämätöntä.

Vaikka terveys ja sosiaalialan koulutetun henkilöstön ammattijärjestö Tehy neuvotteli marraskuussa 2007 hoitajien palkkatasoa paremmaksi, hoitoala on vieläkin matalapalkkainenala, jonne ei ole riittävästi halukkaita. Hoitoalan työntekijäpula tulee kasvamaan entisestäänja samalla kasvaa hoidettavien ikääntyneiden määrä. On arvioitu, että vuoteen 2040 mennessä hoitoalan työntekijöitä tullaan tarvitsemaan 200 000 henkeä lisää (Parkkinen 2007). Tämävoi tarkoittaa työmäärän kasvua ja työn vaativuuden kasvua, kun liian alhaisilla henkilöstömäärillä joudutaan työskentelemään pitkien työvuorojen ajan. Suomalaisen hoitotyönammattitaidosta on kysyntää ulkomailla, ja jos suomalaisia hoitajia halutaan pitää Suomessa,tulee työhön sitouttaa ja motivoida myös muilla kuin rahallisilla keinoilla. Tällöin työtyytyväisyys nousee yhdeksi motivoivimmista tekijöistä. Työtyytyväisyyttä kasvattavat toimivat


86

ja miellyttävät tilat, joissa hoitajat työskentelevät mielellään ja sitoutuvat niihin. Tehyn palkkaneuvottelujen vaikutus sosiaali ja terveydenhuollon alan muihin kustannuksiin on vielänäkemättä. Voi olla, ettei tulevaisuudessa uudis tai korjausrakentamiseen tule olemaan varoja nykyisenkään vertaa, mikä olisi valitettavaa. Vaikka dementoituneiden kotona selviytymiseen panostetaan ja sitä tullaan jatkossakin tukemaan, kasvaa myös sairauden edetessäainoastaan hoivaasumismuodoissa pärjäävien ikääntyneiden määrä väistämättä. Erilaistenhoivaasumistilojen tarve kasvaa joka tapauksessa, mutta dementoituneiden ryhmäkotitiloissa ei kuitenkaan saisi tinkiä esittelemistäni erityisvaatimuksista.

Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia erityisen hyvin toimivia dementiaryhmäkoteja ja pohtianiitä fyysisen ympäristön ominaisuuksia, jotka siellä tukevat toimintaa. Siellä voisi analysoida kuinka yksittäiset suunnitteluratkaisut, toimintatavat ja kokonaisuuden hallinta saadaantoimimaan samansuuntaisesti toisiaan tukien. Tutkimusta voisi kohdentaa myös yksittäisiinratkaisuihin, joiden tuotekehitykseen paneutumalla ne saadaan paremmin kohtaamaan dementiaryhmäkotien tarpeita. Tutkia voisi esimerkiksi sitä, minkälaista sulautettua tekniikkaatiloihin voidaan tuoda, jotta se ei hämmennä asukkaita vaan on osa toimivaa hoitotyötä.


87

Lähteet

Allan, Elaine 2007. Change management for school nurses in Scotland. Nursing standard 21 (42),s. 35 – 39.

Alzheimer’s Association. 2007 Alzheimer’s Disease Facts and Figures 2007 [internetlähde,viitattu 7.8.2007] saatavilla:http://www.alz.org/national/documents/Report_2007FactsAndFigures.pdf

Annerstedt, Lena; Fournier, Kristina; Gustafson, Lars; Hallen, Ute; Malmkvist, Ivan; Salo,Staffan; Schultz, Jorgen; Stjernfeldt, Gunilla; Ahlund, Owe; Tennek, Jan. 1993 GroupLiving for people with dementia. University of Stirling, Dementia Services DevelopmentCentre.

Atkinson, Philip. 2005 Managing resistance to change. Management Services, Spring 2005. s. 14– 19.

Baecker, Ronald; Marziali, Elsa; Cohene, Tira; Mindy, Simona; Ramdeen, Kristin; Chatland,Sarah. 2006 Multimedia Biographies for Individuals with Alzheimer’s Disease and their Families. Tiivistelmä. [internetlähde, viitattu 14.11.2007], saatavilla:http://www.mednetcongress.org/ocs/viewabstract.php?id=188

Barnes, Sarah; McKee, Kevin J.; Parker, Christine J.; Morgan, Kevin; Torrington, Judith M.;Tregenza, Peter R. 2002 The design of caring environments and the quality of life of older people. Aging & Society 22, 2002 s. 775 – 789.

Brodaty, Henry; Draper, Brian; Low, LeeFay. 2003 Nursing home staff attitudes towards residents with dementia: strain and satisfaction with work. Journal of Advanced Nursing, 44(6), s. 583 – 590.

Brodaty, Henry. 2007 Prevention of dementia. 11th Congress of Nordic Society for Research inBrain Ageing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15. 2007.

Buijssen, Huub. 2005 The Simplicity of Dementia. A Guide for Family and Carers. JessicaKingsley Publishers, 176 s.

Callaly, Tom; Arya, Dinesh. 2005 Organizational change management in mental health. Australian Psychiatry 13 (2), s. 120 – 123.

Camerino, Donatella; Cesana, Gian Carlo; Molteni, Giovanni; De Vito, Giovanni; Evaristi,Cinzia; Latocca, Raffaele. 2001 Job strain and musculoskeletal disorders of Italian nurses.Occupational Ergonomics 2 (4), s. 215 – 223.

Croft, Lucy; Cochrane, Natasha. 2005 Communicating change effectively. Management Services,Spring 2005. s. 18.

http://www.alz.org/national/documents/Report_2007FactsAndFigures.pdf

http://www.mednetcongress.org/ocs/viewabstract.php?id=188


88

Day, Kristen; Carreon, Daisy; Stump, Cheryl. 2000 The Therapeutic Design of Environments forPeople With Dementia. A Review of the Empirical Research, The Gerontologist 40 (4), s.397 – 416.

EloniemiSulkava, Ulla. 2003 Dementoituneen ihmisen asumisen tarpeet. Teoksessa: Kotilainen,Helinä; Virkola, Carita; EloniemiSulkava Ulla; Topo, Päivi. 2003 Dementiakoti – koti hyvää elämää varten. Opas suunnittelijoille ja hoidon kehittäjille. Suomen dementiahoitoyhdistys ry, s. 8 – 13.

EloniemiSulkava, Ulla. 2007 Muistioireinen ihminen. Teoksessa: Sievänen, Liisa; Sievänen,Markku; Välikangas, Katariina; EloniemiSulkava, Ulla. 2007 Opas ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin. Ympäristöministeriö, s. 7 – 11.

Erkinjuntti, Timo; Pirttilä, Tuula. 2006 Vaskulaariset dementiat. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo;Alhainen, Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia.Duodecim s. 146 – 162.

Gonçalves, Mariana B. L.; Fischer, Frida Marina; Lombardi, Marcio; Ferreira, Regiane M.2001 Work Activities of Practical Nurses and Risk Factors for the Development of Musculoskeletal Disorders. Journal of human ergology 30 (1/2), s. 369 – 374.

Guthrie, Patricia Finch; Westphal, Linda; Dahlman, Bruce; Berg, Mark; Behnam, Kathy; Ferrell, Deborah. 2004 A patient lifting intervention for preventing the workrelated injuries ofnurses. Work 22 (2), s. 79 – 88.

Hernandez, Luz; Genaidy, Ash; Davis, Sue; Guo, Lin; Alhemoud, Ali. 1998 A study of musculoskeletal strain experienced by nurses. Occupational Ergonomics 1 (2), s. 123 – 133.

Hietanen, Olli 2007. Tulevaisuus haastaa työelämän. Echo2007 Tehdään tilaa! Tilasuunnittelun ammattiseminaari 20.11.2007 Finlandiatalo.

Huusko, Tiina 2007. Kuntoutuksen käsite laajenee – Dementiapotilaan kuntoutus. 11th Congressof Nordic Society for Research in Brain Ageing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15.2007.

IKUprojektin työpaja Ikäihmisten ulkoilumahdollisuudet vanhustenkeskuksissa. IKU Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito ja toimintaympäristöt. Kustaankartanon vanhustenkeskus 24.9.2007 klo 13:00 15:00.

International Ergonomics Association. 2000 What is Ergonomics, [internet lähde, viitattu4.9.2007] saatavilla: http://www.iea.cc/browse.php?contID=what_is_ergonomics

Jenkins, Alison. 2007 All change for best results. Nursing standard 21 (46) s. 64.

JohnsonCramer, Michael E.; Parise, Salvatore; Cross, Rober L. 2007 Managing Change throughNetworks and Values. California Management Review 49 (3), s. 85 – 109.

http://www.iea.cc/browse.php?contID=what_is_ergonomics


89

JCAHO, Joint Commission on Accreditation of Healthcare Organization. 2002 Health Care atthe Crossroads. Strategies for Addressing the Evolving Nursing Crisis [internet lähde, viitattu 6.8.2007] saatavilla: http://www.jointcommission.org/NR/rdonlyres/5C138711ED764D6F909FB06E0309F36D/0/health_care_at_the_crossroads.pdf

Jokiniemi, Jukka. 2007 Kaupunki kaikille aisteille. Moniaistisuus ja saavutettavuus rakennetussaympäristössä. Väitöskirja. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia2007/29. Kaupunkisuunnittelu. s. 164.

Juva, Kati; Valvanne, Jaakko; Voutilainen, Päivi; Huusko, Tiina. 2006 Dementiapotilaiden laitoshoito. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo; Alhainen, Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka(toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim s. 534 – 548.

Karwowski, Waldemar; Jang, RenLiu; Rodrick, David; Quesada, Peter M.; Cronin, Sherill N.2005 Selfevaluation of biomechanical task demands, work environment and perceived risk ofinjury by nurses: A field study. Occupational Ergonomics 5 (1), s. 13 – 27.

Katona, Corenelius. 2007 Boundaries of depression in old age. 11th Congress of Nordic Societyfor Research in Brain Ageing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15. 2007.

Kelly, Mary. 1993 Designing for People with Dementia in the Context of the Building Standards.Dementia Services Development Centre, Department of Applied Social Science, Schoolof Human Sciences, University of Stirling, 37 s.

Koponen, Hannu; Saarela, Tuula. 2006 Käytösoireiden hoito. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo; Alhainen, Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim s. 501 – 514.

Kothiyal, Kamal; Yuen, Tai Wai. 2004 Muscle strain and perceived exertion in patient handlingwith and without a transferring aid. Occupational Ergonomics 4 (3), s. 185 – 197.

Kotilainen, Helinä. 2003 Hyvän asuinympäristön tekijät. Teoksessa: Kotilainen, Helinä; Virkola,Carita; EloniemiSulkava Ulla; Topo, Päivi. 2003 Dementiakoti – koti hyvää elämää varten.Opas suunnittelijoille ja hoidon kehittäjille. Suomen dementiahoitoyhdistys ry, s. 14 – 39.

Kröger, Teppo. 2007 Vanhuus, hoivatyö ja hoivaköyhyys. Vanhuus, hoiva ja sosiaalityö seminaari, Lahti 30.3.2007.

Kylliäinen, Mikko. 2007 Akustiikka osaksi rakennushanketta. Echo2007 Tehdään tilaa! Tilasuunnittelun ammattiseminaari 20.11.2007 Finlandiatalo.

Laine, Marjukka; Pentti, Jaana; Wickström, Gustav. 2004 Hoitajien ajatukset lähteä hoitoalalta.Turun aluetyöterveyslaitos [internetlähde, viitattu 24.1.2008], 11s. saatavilla:http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/6B614BC499AE4B00899E510F2B982DE4/0/Bookkpl18.pdf

http://www.jointcommission.org/NR/rdonlyres/5C138711-

http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/6B614BC4-99AE-4B00-899E-


90

Laine, Marjukka. 2005 Hoitajana huomennakin. Hoitajien työpaikkaan ja ammattiin sitoutuminen.Turun yliopiston julkaisuja C 233, Turku 172 s.

Lehmuspuisto, Vuokko; Åkerblom, Satu. 2007 Iäkkäiden ihmisten liikuntapaikkojen suunnittelu.Arki ja terveysliikunnan tilat palvelu ja hoivaasumisympäristössä. Opetusministeriö. Liikuntapaikkajulkaisu 94, Rakennustieto Oy, 86 s.

De Lepeleire, Jan; Bouwen, Anne; De Coninck Leen; Buntinx, Frank. 2007 Insufficient Lightingin Nursing Homes. Journal of the American Medical Directors Association 8 (5), s. 314 –317.

Liukkonen, Arja. 1991 Dementoituneen vanhuksen hoidon opas. Sosiaali ja terveyshallitus, 38 s.

Liukkonen, Arja; Vaarama, Marja. 1991 Dementoituneiden vanhusten palvelujen kehittäminen.Sosiaali ja terveyshallitus, 88 s.

Löyskä, Pekka; Damski, Anu; HamariJaatinen, EevaLiisa; Pesola, Kirsti. 1997 Vanhusten palvelutalot ja keskukset Uudellamaalla 1990luvulla. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1997 / 43, 47 s.

Marshall, Mary. 1993 Small scale, domestic style, longstay accommodation for people with dementia. University of Stirling, Dementia Services Development Centre.

McKeith, I. G.; Dickson, D. W.; Lowe, J.; Emre, M.; O’Brien, J. T.; Feldman, H.; Cummings, J.;Duda, J. E.; Lippa, C.; Perry, E. K.; Aarsland, D.; Arai, H.; Ballard, C. G.; Boeve, B.;Burn, D. J.; Costa, D.; Del Ser, T.; Dubois, B.; Galasko, D.; Gauthier, S.; Goetz, C. G.;GomezTortosa, E.; Halliday, G.; Hansen, L. A.; Hardy, J.; Iwatsubo, T.; Kalaria, R. N.;Kaufer, D.; Kenny, R. A.; Korczyn, A.; Kosaka, K.; Lee, V.M.Y.; Lees, A.; Litvan, I.;Londos, E.; Lopez, O. L.; Minoshima, S.; Mizuno, Y.; Molina, J. A.; MukaetovaLadinska, E. B.; Pasquier, F.; Perry, R. H.; Schulz, J. B.; Trojanowski, J. Q.; Yamada, M.2005 Diagnosis and management of dementia with Lewy bodies: Third report of the DLB consortium. Neurology 65 (12), s. 1863 – 1872.

Michelman, Paul. 2007 Overcoming Resistance to Change. Harvard management Update, July2007. s. 3 – 4.

Mäki, Outi. 2007 Multimedia in dementia care. 11th Congress of Nordic Society for Research inBrain Ageing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15. 2007.

Mäkinen, Annika; Byysing, Pia. 2007 Fysioterapeutin toiminnasta. Moniste.

Määttä, Kimmo; Strandberg, Timo. 2007 Milloin, mitä ja kuinka kauan lääkitystä Alzheimerintautiin? Duodecim 123 (17), s. 2117 – 2123.

New Scientist. 2007 Bilingualism delays onset of dementia. NewScientist 23:22, 12 January 2007[internet lähde, viitattu 17.10.2007] saatavilla:http://www.newscientist.com/article/dn10954.html

http://www.newscientist.com/article/dn10954.html


91

Nuikka, MarjaLiisa. 2002 Sairaanhoitajien kuormittuminen hoitotilanteissa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Okura, Yoshio; Miyakoshi, Akira; Kohyama, Kuniko; Park, IlKwon; Staufenbiel, Matthias;Matsumoto, Yoh. 2006 Nonviral A DNA vaccine therapy against Alzheimer’s disease: Longterm effects and safety. Proceedings of the National Academy of Sciences of the UnitedStates of America (PNAS) 103 (25), s. 9619 – 9624.

Owen, Bernice D. 2000 Preventing Injuries Using an Ergonomic Approach. Association of Operating Room Nurses Journal 72 (6), s. 1031 – 1036.

Paquay, Louis; De Lepeleire Jan; Milisen, Koen; Ylieff, Michel; Fontaine, Ovide; Buntinx,Frank. 2007 Tasks performance by registered nurses and care assistants in nursing homes: Aquantitative comparison of survey data. International Journal of Nursing Studies (2007),doi: 10.1016/j.ijnurstu.2007.02.003, s. 1 – 9.

Parkkinen, Pekka. 2007 Riittääkö työvoima terveydenhuolto ja sosiaalipalveluihin? VATTkeskustelualoitteita, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki 2007. 25 s.

Pekkarinen, Laura. 2008 The relationships between work stressors and organizational performancein longterm care for elderly residents. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto.

Rafael, Adeline R. Falk. 2000 Nurses’ Orientations to Change: Debunking the “Resistance toChange” Myth. Journal of Professional Nursing 16 (6), s. 336 – 344.

Rantsi, Heli. 2005 Potilaan liikkumisen avustus ja siirtomenetelmien opetus sosiaali ja terveysalanoppilaitoksissa. Sosiaali ja terveysministeriön selvityksiä 2005: 26. 68 s.

Rinne, Juha. 2006a Lewyn kappale dementia. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo; Alhainen, Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim s. 163 – 168.

Rinne, Juha. 2006b Frontotemporaaliset degeneraatiot. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo; Alhainen,Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim s.169 – 175.

Roberson, Erik D.; ScearceLevie, Kimberly; Palop, Jorge J.; Yan, Fengrong; Cheng, Irene H.;Wu, Tiffany; Gerstein, Hilary; Yu, GuiQiu; Mucke, Lennart. 2007 Reducing EndogenousTau Ameliorates Amyloid Induced Deficits in an Alzheimer’s Disease Mouse Model. Science316 (5825), s. 750 – 754.

Saarinen, Esa; Hämäläinen, Raimo P. 2004 Systems intelligence: Converting Engineering Thinking with Human Sensitivity. Teoksessa: Raimo P. Hämäläinen & Esa Saarinen (toim.)Systems Intelligence – Discovering a Hidden Competence in Human Action and Organizational life. Helsinki University of Technology, Systems Analysis Laboratory ResearchReports, s. 9 – 37.


92

Schwam, Elias M.; AbuShakra, Susan; del Valle, Megan; Townsend, Raymond J.; Carrillo,Maria C.; Fillit, Howard. 2007 Health economics and the value of therapy in Alzheimer’s disease. Alzheimer’s & Dementia 3 (3), s. 143 – 151.

Senge, Peter. 1990 The Fifth discipline. New York: Currency Doubleday, 423 s.

Sievänen, Liisa; Sievänen, Markku. 2007 Muistioireinen kotona. Teoksessa: Sievänen, Liisa;Sievänen, Markku; Välikangas, Katariina; EloniemiSulkava, Ulla. 2007 Opas ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin. Ympäristöministeriö, s. 12 – 40.

Sinervo, Timo. 1996 Työtapojen muutos vanhuspalveluissa. Sosiaali ja terveysalan tutkimus jakehittämiskeskus STAKES.

Sipiläinen, Pirjo; Suokonautio, Maarit. 2002 Terveyskeskussairaaloiden hygieniatilojen suunnitteluohjeita. Käyttäjien tarpeet hygieniatiloissa. Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosastonjulkaisuja 2001/79, Sosiaali ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituuttiSOTERA, 54 s.

Siukola, Anna; Nygård, ClasHåkan; Stålhammar Hannu; PerkiöMäkelä, Merja. 2004 Ergonomia ja työolojen kehittäminen hoitotyössä vuosina 1992 – 2003. Työ ja ihminen 18 (4), s.318 – 327.

Smith, Alison. 1997 What Does “Barrier Free” Mean for People with Dementia in Designing NewHousing? University of Stirling, Dementia Services Development Centre.

Soininen, Hilkka; Hänninen, Timo. 2006 Muistihäiriöiden oirediagnostiikka. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo; Alhainen, Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt jadementia. Duodecim. s. 82 – 92.

Soininen, Hilkka. 2007 Ageing Brain. 11th Congress of Nordic Society for Research in BrainAgeing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15. 2007.

Stordeur, Sabine; D’hoore, William; van der Heijden, Beatrice; Dibisceglie, Miriam; Laine,Marjukka; van der Schoot, Esther; NEXTStudy Group 2003. Leadership, job satisfactionand nurses’ commitment. Teoksessa: Hasselhorn, HansMartin; Tackenberg, Peter;Müller, Bernd Hans (toim.). 2003 Working conditions and intent to leave the professionamong nursing staff in Europe. National Institute for Working Life Research Report7:2003. Stockholm: National Institute for Working Life, s. 28 – 45.

Strebel, Paul. 1996 Why Do Employees Resist Change? Harvard Business Review, May June(1996) s. 86 – 92.

Sullivan, M. Aileen; Corlett, E. Nigel. 1998 Transferring ergonomics: A methodology for self diagnosis of workplace problems. Occupational Ergonomics 1 (3), s. 223 – 237.


93

Taloni, Silvia; Cassavia, Giovanni, Carlo; Ciavarro, Giuseppe Luca; Andreoni, Giuseppe;Santambrogio, Giorgio Cesare; Pedotti, Antonio. 2004 An index for back pain risk assessment in nursery activities. Occupational Ergonomics 4 (4) s. 281 – 290.

TamminenPeter, Leena; Tuomisto, Riitta. 2002 Työn kuormituksen vähentäminen vanhustenhoivatyössä. Kehittämisavustus. Turun kaupungin terveystoimi, 21 s.

TamminenPeter, Leena. 2005 Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa kolmen siirtomenetelmän vertailu. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto, hoitotiede. Turun yliopiston julkaisuja, C 228.

TamminenPeter, Leena; Eloranta, MajBritt; Kivivirta, MarjaLeena; Mämmelä, Eija; Salokoski, Irma; Ylikangas, Arja. 2007 Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen. Opettajan käsikirja. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2007: 6, 62 s.

Tobia, Nadia; Black, Susan. 2000 Designing for Dementia. International Academy for Designand Health, s. 185 – 192.

Topo, Päivi. 2003 Teknologia dementoituneen apuna. Teoksessa: Kotilainen, Helinä; Virkola,Carita; EloniemiSulkava Ulla; Topo, Päivi. 2003 Dementiakoti – koti hyvää elämää varten.Opas suunnittelijoille ja hoidon kehittäjille. Suomen dementiahoitoyhdistys ry, s. 40 – 42.

Torrington, Judith; Chalfont, Garuth; Sixsmith, Andrew; Orpwood, Roger; Gibson, Grant;Clarke, Pam; Chadd, James; Woolham, John. 2007 Guidance to activity in dementia care.Dementoituneille suunnatun suunnittelun tarkistuslistatyökalu. [internetlähde,viitattu 14.11.2007] saatavilla:http://www.atdementia.org.uk/content_files/files/Keyspacerequirements.pdf

Trochim, William M. K. 2006 Likert Scaling. Web Center for Social Research Methods. [internetlähde, viitattu 15.1.2008], saatavilla:http://www.socialresearchmethods.net/kb/scallik.php

Ulrich, Roger S. 2001 Effects of Healthcare Environmental Design on Medical Outcomes. Teoksessa: A Dilani (toim.) Design and Health: Proceedings of the Second InternationalConference on Health and Design. Stockholm, Sweden: Svensk Byggtjanst. s. 49 – 59.

Utton, Damien. 2007 Designing homes for People with Dementia. The Journal of Dementia Care,144 s.

Vataja, Risto. 2006 Dementiaan liittyvät käytösoireet. Teoksessa: Erkinjuntti, Timo; Alhainen,Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim. s.98 – 107.

Viramo, Petteri; Sulkava, Raimo. 2006 Muistihäiriöiden ja dementian epidemiologia. Teoksessa:Erkinjuntti, Timo; Alhainen, Kari; Rinne, Juha; Soininen, Hilkka (toim.). 2006 Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim. s. 23 – 39.

http://www.atdementia.org.uk/content_files/files/Keyspacerequirements.pdf

http://www.socialresearchmethods.net/kb/scallik.php


94

Väyrynen, Seppo; Nevala Nina; Päivinen, Minna. 2004 Ergonomia ja käytettävyys suunnittelussa. Teknologiainfo Teknova Oy, 330 s.

Wijk, Helle; Berg, Stig; Sivik, Lars; Steen, Bertil. 1999 Colour Discrimination, Colour Namingand Colour Preferences among individuals with Alzheimer’s disease. International Journal ofGeriatric Psychiatry 14 (12), s. 1000 – 1005.

Wimo, Anders; Jonsson, Linus; Winblad, Bengt. 2006 An Estimate of the Worldwide Prevalenceand Direct Costs of Dementia in 2003. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders 21 (3),s. 175 – 181.

Wimo, Anders; Winblad, Bengt; Jönsson, Linus. 2007 An estimate of the total worldwide societalcosts of dementia in 2005. Alzheimer’s & Dementia 3 (2) s. 87 – 91.

Winblad, Bengt. 2007 New approaches for the treatment of dementia. 11th Congress of NordicSociety for Research in Brain Ageing, NorAge Finland, Turku, June 14. – 15. 2007.

Winters, L.; Gordon, U.; Atherton, J.; ScottSamuel A. 2007 Developing public health nursing:barriers perceived by community nurses. Public Health 121 (8), s. 623 – 633.

Yeung, Simon S.; Genaidy, Ash; Levin, Linda. 2004 Prevalence of musculoskeletal symptomsamong Hong Kong nurses. Occupational Ergonomics 4 (3) s. 199 – 208.

Zeisel, John. 2001 Health Outcomes. Improvements from Alzheimer Care Design. Teoksessa: Dilani (toim.) Design and Health : The therapeutic benefits of design. Stockholm Building Research Center Publishing, s. 17 – 24.

Zeisel, John; Silverstein, Nina M.; Hyde, Joan; Levkoff, Sue; Lawton, M. Powell; Holmes,William. 2003 Environmental Correlates to Behavioral Health Outcomes in Alzheimer’s Special Care Units. The Gerontologist 43 (5), s. 697 – 711.

Documents

ReettaJohanna€Ranne - Sotera · ReettaJohanna€Ranne Dementiaryhmäkodin€hoitotyön toimintatilanteita€tukeva€työympäristö Diplomityö 1.2.2008