ryoppy201

RYÖPPY 2/2 1

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti3 toukokuu, 2001

RYÖPPY 2/2001 3 toukokuu, 2001

2

SSiissää llttöö

Sisältö ................................................................................................................................................................. 2Hallituksen jäsenten yhteystiedot....................................................................................................................... 2Kommodorin kuulumisia .................................................................................................................................... 3Veneiden katsastus kesällä 2001 ........................................................................................................................ 4Sääntöseminaari Johteenpookissa 21.4 .............................................................................................................. 5Huru-ukot Kolumbuksen jälkiä etsimässä OSA II: St. Lucia - Tobago - Grenada ........................................... 9Tulevia tapahtumia ........................................................................................................................................... 18Sihteeri ryöpyttää.............................................................................................................................................. 18Keskustelusivu.................................................................................................................................................. 19Perälippuja myytävänä ..................................................................................................................................... 20Seuraava Ryöppy.............................................................................................................................................. 20Jäsenasioita ....................................................................................................................................................... 20

HHaalllliittuukkssee nn jjäässeennttee nn yyhhtteeyysstt iiee ddoott

Reino Aula,kommodori, pj

[email protected] 050 597 0200

Paavo Martti, Ivarakommodori


Juha Ranta, IIvarakommodori


Leila Rannanjärvi,sihteeri


Riitta Laulajainen,rahastonhoitaja

[email protected] 55877764

Tarja Kauppi [email protected] 0400 687 979Jorma Kinnunen [email protected] 0400 285 403Jorma Lämsä [email protected] 0400 844 236Jari Puttonen [email protected] 0400 726 111

Postiosoite: PL 37, 90101 OULUpuh. 5541 945, fax. 554 5735Pankkiyhteys: Merita Oulu, 205018-125927Kotisivu: www.om.oulu.fi

Kansikuva: Lenssillä, Paavo Paaso vapavahdilla S/Y Lauran keulakannella Tobagoneteläpuolella. Taustalla (vas) Little Tobago. Matkakertomus jatkuu sivulla 9.


3

KKoommmmooddoorriinn kkuuuulluummiissiiaa

Ensimmäinen kolmannes kuluvaa vuotta on jo ehtinyt kulumaan. Seura-toiminnassa alkuvuosi on mennyt alkamassa olevan veneilykauden toiminnansuunnittelussa. Niin ja tietysti päättyneen vuoden 2000 arvioinneissa. Seuranvuosikokous maaliskuussa sai hallituksen ja toimikuntien laatiman toiminta-kertomuksen vuodelta 2000. Hallitus esitteli vuosikokoukselle myös mukavastivoitollisen tilinpäätöksen. Vuosikokouksessa käytiin tarkkaan läpi sekätoimintakertomus että varsinkin tilinpäätös. Vilkkaan keskustelun jälkeentilinpäätös hyväksyttiin. Tilivelvollisille vuosikokous myönsi tili- ja vastuu-vapauden.

Maaliskuussa seura sai mieluista postia Eija ja Veikko Lesosen säätiöltä, jokailmoitti myöntäneensä Oulun Merenkävijöille avustuksen vammaisten nuortenpurjehdusleirien järjestämiseen ja kalustohankintoihin. Avustuspäätös notee-rattiin yhdessä muiden avustuspäätösten kanssa myös paikallisissa lehdissä.Vammaispurjehdusleirejähän Oulun Merenkävijät on ollut järjestämässä jouseana kesänä. Nyt saatu avustus varmistaa sen, että toiminta jatkuu myöstulevaisuudessa. Katson, että voimme tulkita avustuksen myös tunnustukseksiOulun Merenkävijäin toiminnalle erityisesti vammaispurjehdusleirienjärjestäjänä. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja esitän parhaimmat kiitoksetEija ja Veikko Lesosen säätiölle hyvään tarpeeseen tulleesta avustuksesta.

Viime vuosina seura on satsannut eri toimintamuodoissa tarpeellisen kalustonylläpitoon ja parantamiseen. Pari vuotta sitten seuran ”lippulaiva” Ryöppy IVperuskorjattiin hyvään kuntoon. Viime vuonna kunnostettiin myös varsinkinjunioritoiminnassa tärkeä Ryöppy II. Vain lähes 30 vuotta vanha perämoottorijäi Ryöppy II:sta uusimatta. Nyt tämäkin asia on järjestyksessä; tiukan tarjous-kilpailun jälkeen seura osti Vene-Hyvöseltä Evinrude-merkkisen 50 hevos-voiman tehoisen nelitahtisen perämoottorin Ryöppy II:een. Tämän hankinnanjälkeen voidaan seuran kalustotilannetta pitää varsin hyvänä.

Telakkasäätiön kuluvan vuoden suunnitelmista on tässä yhteydessä syytätodeta laitureiden sähköistyshanke, joka näillä näkymin toteutuu tulevan kesänaikana. Säätiö on sopinut Oulun kulttuurin ja tekniikan oppilaitoksen (ent.Oulun ammattikoulu) kanssa laitureille tulevien sähkönantopilareidenvalmistamisesta jos mahdollista vielä kulumassa olevan lukukauden aikana.Sähköpilarit valmistetaan ruostumattomasta teräslevystä ja niihin tulee 4 – 6nykyisten sähköturvallisuusmääräysten edellyttämää niin sanottua Eurosähköpistorasiaa. Veneissä, joissa on nykyiset vaatimukset täyttävä maasähkö-


4

järjestelmä, on yleensä uusien pistorasioiden kanssa yhteensopiva liitäntäjohto.Ilman maasähköjärjestelmää olevissa veneissä täytynee turvautua sopiviinadaptereihin, joilla sovitetaan yhteen uusi ja vanha pistorasiastandardi.

Tuleva kesä on seuralle haastava monessakin suhteessa. Purjehduskilpailuihinpyritään saamaan uutta eloa viime vuosien alakulon jälkeen. Merkittävintapahtuma tällä saralla on H-veneiden SM, jonka Merenkävijät sai järjestet-täväkseen. Niin kuin useimmat jo tietävätkin SM-kisat ovat Hailuodossa 26. –29.7. Tätä ennen, heinäkuun alussa, on uudenmuotoinen, useat Perämerenrannikkopaikkakunnat sekä Suomen, että Ruotsin puolella käsittävä eskaaderi,joka on saanut nimekseen Bottnia Eskader. Leila Rannanjärvi, seuran sihteeri,toimii myös eskaaderitoimikunnan sihteerinä. Tämän ansiosta olemme olleethyvin selvillä eskaaderisuunnitelmien etenemisestä. Bottnia Eskader on herät-tänyt runsaasti kiinnostusta sekä Suomen, että Ruotsin puolen veneilijöidenkeskuudessa. Tämän hetkinen arvio on, että osallistujien määrä nousee 120 – 150venekuntaan. Eskaaderiesite ja ilmoittautumislomake jaetaan Merenkävijöilleyhdessä tämän Ryöppy-lehden kanssa.

Kuluvan vuoden jäsenmaksu- ja katsastusmaksulomakkeet ovat tämän lehdenliitteenä. Toivon, että jokainen maksaa maksunsa ajallaan. Maksujen jälkiperintäon epämiellyttävää niin maksujen perijälle kuin perinnän kohteenakin olevalle.Lisäksi perinnästä aiheutuu turhia kustannuksia niin seuralle kuin jäsenillekin.

Mukavaa kesää toivottaen

Reino AulaKommodori

VVeenneeiiddeenn kkaattssaassttuuss kkeessää llllää 22000011

Veneen katsastus on osa turvallista veneilyä, katsastuksessa saat apuaturvallisuuskysymyksiin koulutetulta katsastusmieheltä. Merenkävijäinveneiden katsastukset alkavat kesäkuun 5 päivänä (tiistai) jatkuen sitten kokokesäkuun ajan tiistaisin ja keskiviikkoisin.

Käytössänne on 3-4 katsastusmiestä klo 18-21 välisenä aikana. Vartijan kopineteisessä on varauskirja, johon voitte merkitä katsastusaikavarauksen. Aikaavarataan ½ tuntia venettä kohti. Seuraan tulleille uusille veneille tehdäänperusteellisempi peruskatsastus, muille veneille peruskatsastus tehdään viiden


5

vuoden välein. Merkkaa varauskirjaan mahdollinen peruskatsastus, varaa aikaa1 tunti.

Katsastusmiesten yhteystiedot:Jorma Kinnunen,katsastuspäällikkö

040-285 403

Juha Ranta 050-553 3257Jorma Lämsä 0400-844 4236Juhani Lämsä 040-536 7982Veijo Lausmaa 050-569 3573Pentti Annunen 0500-910 084

Katsastuksen yhteydessä on esitettävä katsastusmaksukuitti (60mk). Katsastus-miehet eivät kerää rahaa, eli käteismaksu on mahdotonta. Katsastus on kaikilleveneille pakollinen, Telakkasäätiön alueella ei saa säilyttää katsastamattomiaveneitä. 1, 2 ja 3 luokkiin katsastetusta veneestä vakuutusyhtiöt myöntävätalennuksen vakuutusmaksuun. Suomen Purjehtijaliiton ja Suomen Veneilyliitonrekistereihin ilmoitetaan vain katsastetut veneet.

Helpota katsastusmiehen työtä etsimällä etukäteen veneen asiapaperit. Veneenkatsastusvarusteet tulee olla valmiiksi esillä katsastusta varten.

Muista:• Sammuttimet on tarkastettava vuosittain.• Rakettien ja soihtujen käyttöikä on 6 vuotta, 1996 ja uudemmat raketit ja

soihdut hyväksytään.• Tarkista kulkuvalojen toiminta etukäteen.

Lisätietoja katsastusvarusteista ja määräyksistä saat katsastusmiehiltä javenetarvikeliikkeistä.

Jorma KinnunenKatsastuspäällikkö

SSäääännttöösseemmiinnaaaarrii JJoohhtteeeennppooookkiissssaa 2211..44

Pääsiäisen jälkeisenä lauantaina klo 11:00 joukko innostuneita ”purjehtijoita”tutustui kilpapurjehduksen sääntöjen saloihin. Väkeä oli tullut hyvän alunkolmekymmentä (26 kpl) perämeren alueen seuroista, pohjoisin Kemistä jaeteläisin Kalajoelta.


6

Lars Nygvistin SPL:sta tutustutti Pohjoisen alueen väkeäuudistuneisiin sääntöihin. Lars otti kuulijat tottuneenvarmasti ja kertoi muutoksista kuulijoille kuin ”isä” opparinvieressä lapselleen. Toki epäselvyyksiä oli, muttajuttelemalla ja keskustelemalla päästiin asian ytimeen.Purjehdusten lähettäminen on kokenut suurimman muutoksen, joka ehkä voiaiheuttaa ongelmia niin lautakunnan aluksella, kuin kilpailevassa aluksessa.

Lähtö on seuraavanlainen:- 5-minuutin paukku (varoitus) jolloin luokkalippu nousee salkoon- 4-minuutin paukku (valmius) jolloin vaihtoehtoisesti liput:

P tai I tai Z tai Z ja I tai mustalippu nousee salkoon- 1-minuutin äänimerkki valmiuslippu lasketaan (äänimerkki alkaa tasan 1-

minuuttia vaille lähtöä ja kestää useita sekunteja 10-15 s)- lähtöpaukku (lähtö) jolloin luokkalippu lasketaan, (tai mitä

purjehdusohjeissa erikseen mainitaan)

Välillä syötiin ja ruokapöytäpuheissa sivuttiin tulevan kesän koitoksia. Sale, Väiski ja Tikeetualalla.


7


8


9

Tyytyväiset kurssilaiset ”vanhanajan potretissa” pookin pihamaalla.

Perämerenalueen kevätkokouksessa Hailuodossa sovittiin lisenssistä. Pohjoisenalueen kilpailuihin käy lisenssi, jonka voit hankkia maksamalla seuran tilille jailmoittamalla sihteerille/kilpailupäällikölle/junioripäällikölle haluavasilisenssin. SM- ja ranginkilpailuihin ei pääse lisenssillä. Merenkävijöiden lisenssion kausilisenssi, lys- tai köliveneelle 400 mk, kevytveneelle 200 mk ja optarille100 mk /kausi. Lisenssi on seuran ja purjehtijan välinen sopimus, toki purjehtiavoidaan myös kisa kerrallaan ilman lisenssiä (kalliimpi), kilpailumaksut tavastariippuen maksetaan oman seuran tilille.

Kevätterveisin

Jorma LämsäKilpailupäällikkö

HHuurruu--uukkoott KKoolluummbbuukksseenn jjää llkkiiää eettssiimmäässssääOOSSAA IIII:: SStt.. LLuucc iiaa -- TToobbaaggoo -- GGrree nnaaddaa

VVaauuhhddiikkaassttaa kkuummppaarreellaasskkeetttteelluuaa ttrrooooppppiisseeeenn ppaaiinneeppeessuurriiiinnSt. Lucian suojan väistyessä aluksi n 8 solmun ENE-tuuli voimistui nopeasti Atlantiltapuhaltavaksi pasaatiksi 25-30 solmuun. (Lauran tuulimittari ei ollut kytketty, jotenvoimakkuus on arvio.) Merenkäynti kasvoi jo St. Lucian ja seuraavan saarivaltion St.


10

Vincentin välissä melkoiseksi ja osa miehistöstä rupesi voimaan pahoin. Kurssimme oli em.saarten runsaan 20 nm välistä Atlantin puolelle ja sitten likimain etelään kohti Tobagoa Etelä-Amerikan koillisrannikon tuntumaan. Purjehdusmatkaa kertyisi n 175 nm, jolle Janne olilaskenut varovaisesti n 35 tunnin purjehdusajan, ts. olisimme aamun sarastaessa lauantaina8.1 rantautumassa sinne. Mutta tuulien haltijat olivat päättäneet toisin, eli järjestää nuorellepäällikölle demon siitä, ettei valtameripurjehduksessa aina pädekään merikoulumatematiikankaavat. Nousimme aluksi jonkin verran idemmäksi irti St. Vincentin itärannikosta, jonkateiden valonauhat vilkkuivat suojanpuolella pitkään häviten välillä Atlantilta vyöryvienaaltojen katveeseen ja lopulta kokonaan pimeyteen. Merellä ei jonkun risteilyaluksen valojalukuun ottamatta erottanut muuta liikennettä. Valtaosa purjehtijoista liikkuu sitä paitsiWindward Islands'in suojanpuolella (Karibian merellä) eikä esim. vuokraveneillä ole lupapurjehtia pimeän aikana.

Vauhtimme oli hyvä osittain sisään rullatuilla kankaillakin ja ajoimme Tobagon kurssillepäästyämme "makeaa" slööriä koko illan ja yön tropiikin tähtitaivaan alla vain muutamanpilvenhattaran varjostaessa taivaankannen koristelua. Samankaltainen meno jatkui seuraavanaamupäivävahdin ajan ollessa vapaalla. Kovinkaan tasaista ei kulku silti ollut, siitä pitiväthuolen väliin pienen omakotitalon korkuiset aallot antaessaan Lauralle lisäpotkuamurtuessaan sopivasti vasemman kyljen tuntumassa. Ruorimiehellä oli ihan riittävästi töitävuorollansa, varsinkin kun ykkösessä Pentin ja Harryn tasapainoelimet tekivät raavaistamiehistä lähes toimintakyvyttömiä ja kakkosessakin vanha purjehduskonkari, Kari, pystyitöihin pahoinvoinnistaan huolimatta vain sisukkuudellaan. Kippari, Vellu, kirjoittaja jamuistaakseni myös Hanna säästyivät tuolta riesalta. Taival taittui laskettua huomattavastinopeammin. Lauraa kävi tervehtimässä pariin otteeseen iloisesti keulan kuohuissa leikit-televä, kevyesti temmeltävä pyöriäisparvi, joka ei kuitenkaan tyytynyt vauhtiin vaan hävisipian omille teilleen.

Aloittaessani perjantaina 7.1 iltapäivävahdissa klo 12 oli tuuli valunut idänpuolelle ja harmaapilvimatto peitti taivaan. Muutamaa kuuroa lukuun ottamatta ei sade kuitenkaan haitannutnäkyvyyttä. Olin havaitsevinani muuten rauhallisessa Jannessa pientä huolestumista; tällävauhdilla joutuisimme ankkuroimaan suunniteltuun Man of War Bay'hin jo iltapimeässä,mikä ei meille täysin tuntemattomalla rannikolla ollut toivottavaa eikä paikassa merikortinmukaan ollut mitään viitoitusta. Tobagon itäosan n 550 m korkuisten metsäisten vuorten olisijo pitänyt ruveta siintämään horisontissa, mutta mitään ei näkynyt. Vain tasaisen harmaataivas sulautui mereen keulan suunnassa.

Silloin se iski, ennakolta varoittamatta! Olin ruorivuorossa, kun tuulisäkin siteet tempaistiinauki, Laura heittäytyi rajusti oikealle kyljelleen upottaen reelinkinsä aaltoihin. Meri kuohuikeskilaivan kannella ja tuulen perässä seurasi raju piiskaava sade. Naviskan luukut tiukastikiinni, ettei vesi kastele karttapöytää! Koko I vahti oli istumalaatikossa: Pentti istui kalpeanapaapuurin penkillä selkä tuuleen tukien itseään keskiarkkuun. Harry oli valinnut paikanleenpuolelta, jossa oli hyvä "uhrata" kaiteen lomasta Ahdille, mikäli hänellä nyt enää sisuk-sissaan mitään annettavaa olikaan. Pojilla oli jo onneksi purjehdustakit yllään. SovimmeJannen kanssa, että minä ajan ja hän yrittää rullata genoaa ja haruspurjetta sisään "tilkuiksi".Pojat auttaisivat jos kykenisivät. Onnistuihan se, vaikka hitaasti. Isoa ei tässä kelissä vajaa-kuntoisella miehistöllä kannattanut ruveta reivaamaan, se olisi ollut liian riskaabelia puuhaa,olihan alus n 45 asteen kallistuskulmassa. Tuuleen nostaminen kovassa merenkäynnissä olisivaarantanut niin ko. purjeen kuin miehistönkin. Sitä paitsi "hauiksia" ei nyt ollut tarpeeksi,


11

kakkosvahdin toimintakuntoiset tarvitsivat neljän tunnin puurtamisestaan välillä vähänlepoa ja viestittivät luukunraosta ajovahdille tarpeellista tietoa navigaattorilta. Keula-purjeiden reivaus vakautti Lauran siedettävään kallistumaan, kun isoa löysättiin niin paljonkuin se purjeen hakkaamatta oli mahdollista.

Seisoin ruorissa oikea jalka tuettuna penkinkulmaan, nilkkaa myöten vedessä, vasenpaketoitu koipi yritti balansoida aluksen liikkeitä. Ylläni oli vain T-paita, shortsit ja purkkarit,mikä näin päiväsaikaan olisi hyvin riittänyt, mutta sade oli kylmää vesipisaroiden iskiessäneulanterävinä paljaalle iholla. Tuntui kuin olisi ollut vaakasuoraan suunnatussa paine-pesurisuihkussa. Onneksi kylkeen murtuvista aalloista väliin suihkuava räikkä tuntuisuorastaan kuumalta, onhan merivesi näillä vesillä jatkuvasti lähes 28 asteista.

TTääyyttttää vvaauuhhttiiaa mmeerriirroossvvoollaahhtteeeennJoka tapauksessa matka nyt joutui, eikä kelloa ja lokia ehtinyt katsoa. Kylmä myrä tuntuijatkuvan ikuisesti. Kuinkahan tässä kelissä löydetään satamaan ja saadaan ankkuri pitämään?Onneksi parin kolmen tunnin kuluttua jatkuva vedentulo vaimeni ja pilviverhosta saattoierottaa hieman vaaleampia laikkuja tuulen puolella, joka edelleen kääntyi hieman kaakkoonpäin. Ilmeisesti myrsky oli paikallisen matalan aikaansaama kylmä rintama, joka suuntasilänteen kohti Grenadaa ja olimme ajautuneet sen koillislaidalle. Nostimme kurssia hiemanylemmäksi välttääksemme kryssille joutumisen loppumatkasta. Klo 15:10 Tobagon vuortenhahmot rupesivatkin erottumaan harmaudesta keulan edestä jo melko lähellä ja ennen pitkääsade lakkasi niin kuin vahtivuorokin ja pääsimme vihdoinkin kylmästä hytisten kannen allelämmittelemään ja vaihtamaan kuivaa ylle Vellun ottaessa ajovastuun.

Viiden jälkeen ip. laskimme ison Man of War Bay'tä koillisesta suojaavan niemen katveessa,kävimme rautagenoalla kierroksen puolen mailin päässä laajan lahden perukassa lepäävänCharlottevillen pikkukaupungin edustan ankkuripaikalla toteamassa, että Atlantilta puhal-tava tuuli kierrätti sinnekin kalastusvenelaivastoa keinuttavaa swelliä. Siispä palasimmetakaisin em. niemen suojaan ja laskimme ankkurin jo ennen illan pimenemistä (klo 17:30)muutamien muiden purjehtijoiden joukkoon (mm. 3 Ruotsin perälippua kantavaa) suojaisaanhiekkarantaiseen lahden poukamaan nimeltään Pirates Bay (Merirosvolahti). Ennakoitupurjehdusaikamme (35 h) St. Lucian Marigot Baysta alittui siten peräti 10 tunnilla, mihinkieltämättä oli suurin ansio odottamattoman "jouduttavalla" ilmavirtauksella.

Laivan liikkeiden tasaantuminen sai värin vähitellen palaamaan avomeriosuuden "hiljaistenpoikien" Harryn ja Pentin kasvoille; Karin toipuessa huonosta olostaan pikemmin. Ja luonnol-lisesti jokaisen ja varsinkin eilisillasta merisairautta poteneiden mahat kurisivat paaston jatyhjennyksen seurauksena vaatien pikaista tankkausta. Näin olivat ensikertalaisetkin saaneettodellisen valtamerikasteensa, sellaisen mitä he Suomesta lähtiessään olivat tuskin osanneetodottaa.

Ilta oli leppoisa, mutta koska ankkurin pitävyydestä ei tuulen pyörimisen ja pohjan laaduntuntemattomuuden vuoksi ollut takeita, kippari määräsi kahden tunnin ankkurivahtivuorotyön ajaksi. Ja sitten punkkaan lataamaan. Oma vahtini oli 02-04. Taivas oli osittain selkeäkapean kuunsirpin valon paljoakaan häiritsemättä sysimustaa yötä, vain loivan maininginkohahdukset läheisellä rannalla ja parilla pinnan yläpuolelle kohoavalla kallioriutalla aikaansaivat aina hetken fosforinhohteisen välähdyksen. Heti niemen kapealta rantatasanteeltakohoavassa jyrkässä rinteessä, joka oli lähes läpipääsemätöntä viidakkoa, kaikui monenlaisia


12

yön ääniä; sirkutuksia, vihellyksiä jne. Upeinta oli kuitenkin metsikkörinteessä tuikkivatuhansien tulikärpästen värikavalkadi, jollaista en ollut täällä aikaisemmin tavannut. Laurapysyi hyvin aloillaan valitsemillani tähystyslinjoilla ja niin saatoin turvallisesti luovuttaavuoroni viimeiselle yövuorolaiselle ja painua punkkaani aamutorkuille.

Aamupäivä 8.1 kului laivalla satamavahdissa Vellun kera pieniä huoltohommia tehden. KunKari oli kokannut maista ostamansa dolfiinin maukkaaksi lounaaksi, ajelimme jollalla Penan,Karin ja Harryn kanssa tutustumaan Charlottevillen ns. kaupunkiin. Kovin vaatimaton olikylä; yksi rantakuja ja pari kolme rinteeseen nousevaa poikkikujaa pienehköine taloineen,rannassa keskellä pitkää beachia pistolaituri huoltoalusta varten. Vuoren rinteellä kurkkiharvakseltaan talo siellä, toinen täällä tiheän trooppisen kasvuston lomassa. Tullia taiimmigration toimistoa ei paikkakunnalla ollut, kippari oli aamulla maissa käydessään saanutohjeeksi ajaa Tobagon pääkaupunkiin (Scarborough) maahantuloselvityksiä varten. Käve-limme Penan kanssa rantabulevardin jatkeena olevaa kalliorinteessä mutkittelevaa kujaaPirates Bay'n beachille, josta Kari poimi meidät jollaan. Tunnelma kivistä polkua ylös-alaskavutessa oli kuin pienellä hiirellä kivikkopuutarhassa; monet meillä kukkaruukuissakasvavat huonekasvit mm lehtikaktukset kohosivat polun varrella pienten puiden korkuisina.Etäältä varsin rauhalliselta vaikuttava hiekkaranta ei sitten sinne ehdittyämme aivan tyvenollutkaan. Laajalta lahdelta vyöryvä loiva maininki särkyi rannan kohdatessaan melkoiseksihyöyksi, johon rantautuminen ja varsinkaan lähtö ei ensikerralla mallikkaasti sujunut. Taisipashortsinpuntit kastua kaikilta ennen kuin olimme veneessä!

Dzonkki vai puukenkä?Lahdelle oli ilmestynyt ankkuriin oudonnäköinen kaksimastoinen hieman Lauraa pienempipurjealus. Rungoltaan se oli dzonkin ja teräväkärkisen puukengän välimuoto. Sen nostaessa


13

purjeensa niissä olikin ihmettelemistä; isossamastossa tummanvihreä ilmeisesti peitekan-kainen läpilatoitettu dzonkkipurjeen tapainen, eteenpäin nojaavassa keulamastossa topistaankatkaistu vanha bermuda-iso ylösalaisin, puomi vaakasuorassa "kahvelina" maston yläpäässäja pukspröökin nokkaan keulastaakiin litsattu normaali hyvänmallinen fokka. Alus hinasilaatikkomaista jollaa ja sen "perhemiehistö" oli valkoihoista. Kansallisuuslippua (eikä liioinpääkallolippuakaan) alus ei pitänyt, joten sen kotimaa jäi ainakin meille arvoitukseksi. Lieköollut paikallisia purjehtijoita, koska vene palasi jonkin ajan kuluttua "Merirosvolahteen"takaisin. Sinnehän se olemukseltaan mainiosti sopikin!

Koska kaupungissa ei iltasella ollut mitään merkittävää koettavaa, vietimme senaluksellamme nauttien sitloorassa sametin pehmeän tropiikin yön lämmöstä tähtitaivaan allamaininkien kohahdusten säestäessä viidakon asukkien solistiesityksiä. Aamuisellajatkaisimme matkaa Tobagon koillisnokan ympäri saaren eteläpuolelle.

""TToobbaaggoo rruunntt"" aalluukkssii kkuuooppppaaiissttaa ssiigghhttsseeeeiinnggiiääSunnuntai 9.1 valkeni kirkkaana vain poutapilvenhattaroiden purjehtiessa koillispasaatinvauhdittamina Trinidad'ia ja Venezuelan rannikkoa kohden. Puskimme koneella jo varhainaamulla Man of War Bay'sta niemen suojasta ulos vastamereen tarkoituksenamme kiertääTobagon koilliskärjen edustalla sijaitseva Melville Island läheisine pikkusaarineen. Koillis-pasaati nosti kuitenkin rannikkoa vasten puhaltaessaan jyrkän aallokon ja Laura hyppäsimelkoisesti matkan edistyessä hitaasti. Siksipä, kiikaroituamme Melville I:n ja Tobagonvälistä kapeaa salmea, jonka keskellä merikortin mukaan sijaitsi vedenalainen kallio, muu-timme pian kurssin matkan lyhentämiseksi itään likelle Tobagon koilliskulman Pointed

London Bridge.


14

Rock'ia. Em. riutta olikin jo paikallistettavissa tyrskyistään ja toisaalta paapuuriin jäävä, yli100 metriä korkea Melville I, antoi jonkin verran suojaa merenkäynniltä. Po. saarenlänsipuolella kohoaa merestä jyrkästi - niin kuin melkein kaikki läheiset rannikot - erikoinenkallioluoto, London Bridge (Lontoon Silta) jonka läpi kulkevan holvimaisen reiän läpipystyisi purjehtimaan, ei ehkä sentään Lauralla, mutta ainakin oman veneeni Sannansuuruisella aluksella. Millainen merenkäynti tuossa reiässä sitten kävi onkin aivan eri asia…Parasta jättää väliin ja seurata sitä turvaetäisyydeltä, samoin kuin Melville I:n itäpuolellejääviä fregattilintujen, suulien ja monien muiden merilintujen pieniä pesimäsaaria (St. GilesIslands).

Pointed RockUpeasti tyrskyvän Pointed Rock'in ohitettuamme oli aika sammuttaa kone ja ryhtyä jälleenpurjehtimaan kurssin muuttuessa eteläiseksi kohti Tobagon ja Pikku-Tobagon (Little Tobago,josta käytetään myös nimeä Bird of Paradise Island, Paratiisilintusaari) välistä salmea. Siispärullasimme genoan auki, mikä riittikin mainosti navakassa laitamyötäisessä hyvän nopeudenylläpitämiseen. Em. salmen syvyys vaihtelee 30 - 50 metriin ja sen keskellä sijaitsee pienikapea saaripari, Goat Island, jonka kohdalla Tobagon puolella on saaren itärannikon ainoahyvä ankkurointipaikka, viehättävä ja suojaisa Anse Bateau. Kiikaroimme sitä ohittaessammeCoat I:n sen idänpuoleisessa salmessa. Koillispasaatin aikaansaama pohjoinen päivän-tasaajavirta "törmää" Etelä-Amerikan mannerlaatan kohdatessaan ensimmäisenä Tobagoon,joka jakaa sen kahtia pitkin T:n etelärantaa myötäileväksi läntiseksi n. 1-3 solmun virraksi japohjoiseen em. Tobagon ja pikku Tobagon väliseen salmeen ahtautuvaksi jopa 1-5 solmunvirraksi. Virta on voimakkaimmillaan uuden ja täydenkuun laskuveden aikana. Kun, kutenmeidän purjehtiessamme, navakka koillispasaati puhaltaa lähes virtaa vastaan, merenkäyntikohoaa salmessa mahtavaksi. Olipa todella upeaa lasketella Lauralla loistavassa säässä


15

myötälaitaista lähimpien pikkusaarten häipyessä välillä näkyvistä ollessamme aallonpohjassa ja hetkenpäästä taas kohota ahteri edellä "surffaamaan" aallon harjalla eteenpäinhienojen rantamaisemien molemmin puolin lipuessa panoraamana ohitse. Tätä jatkui King'sBayn edustalle asti, jossa virran suunnan muuttuessa myötäisemmäksi meren kumpuilutasaantui vähitellen. Tästä laajahkosta ja muilta kuin etelänpuolisilta tuulilta suojaisessamutta melko syvästä lahdesta aina pääkaupunkiin Scarborough'iin saakka Tobagoneteläranta onkin sitten matalahkoa ja paikoin karikkoista, keskivaiheilla jopa lähes 2 nm:netäisyydelle rannasta ja siis vailla suojaisia satamapaikkoja.

Trinidad ja Tobago ovat samannimisen aivan Venezuelan rannikon tuntumassa sijaitsevannykyisin itsenäisen ( vuodesta 1962) saarivaltakunnan pääsaaret, jotka vasta muutamienvuosien ajan ovat kohonneet purjehtijoiden suosioon. Luonteeltaan Trinidad on eksoottineneteläamerikkalainen sademetsäinen saari, kun taas Tobago muistuttaa paljolti idyllisiäKaribian saaria kirkkaine vesineen ja upeine "piitseineen" . Tuulet tyyntyvät usein yön aikana,mutta voimistuvat varsinkin Tobagossa päivisin. Siellä on etenkin sadekautena (kesä-joulukuu) myös aurinkoisempaa kuin Trinidadissa. Hurrikaaneja alueella on harvoin. T&Tvaltio on englanninkielinen ja liikenne vasemmanpuolista. Rahayksikkö on TT$ (Trinidadin jaTobagon dollari) arvoltaan lähes sama kuin Suomen markka (tuntui ihan kotoisalta!). MyösUS$ käy maksuvälineenä, paikoin myös EC$. Tobago on "sukkulamainen" n. 40 km pitkä ja 7-11 km leveä, läntiseltä kolmannekseltaan aavahko, pääosin trooppisen metsän kattama saari,jonka vuoristoinen itäosa kohoaa lähes 600 m korkeuteen. Etupäässä mustaihoisistakoostuvan väestön määrä on "vain" 47000 asukasta (eli karibialaisittain harvaan asuttu).Saaren lienee löytänyt itse Kolumbus v. 1498 (siis jäljillä olimme!), jonka jälkeen siellä ei ollutpysyvää asutusta 150 vuoteen.

SSccaarrbboorroouugghh,, rraassttaattuukkkkaaiisstteenn rröömmppööttttiieenn ttääyyttttäämmää mmaarrkkkkiinnaappaaiikkkkaaAnkkuroimme Lauran n klo 14 Scarborough'n edustalle tullilaiturin tuntumaan, josta meidätpian virkaveneellään kaahailevien satamapalvelijoiden toimesta "häädettiin" vähän etääm-mälle kymmenkunnan muun purjealuksen joukkoon jonkun satamaan tulossa olevan suu-remman aluksen manööveerauksen tieltä pois. Veneet olivat täälläkin, kuten Pirates Bay'ssaenintään n 40 jalkaisia tavanomaisia matkapurjehtijoita.

Maahantuloselvitys ei Jannella sunnuntai-iltapäivän takia onnistunut (jäi maanantaiksi),mutta se ei estänyt meitä rantautumasta jollalla läheiseen meren murjomaan laiturin tapai-seen, josta oli lyhyt kävelymatka tämän 17 000 asukkaan saaren pääkaupungin rannan linjojanoudattavalle pääkadulle, Carrington streetille. Liikenne oli "uinuvaan" Charlottvilleen ver-rattuna kuin toiselta planeetalta: nelipyöräisten torvet soivat tiuhaan varoitellen runsasta,osin ajotiellä liikkuvaa väkimäärää väistämään, ovathan jalkakäytävät pääkatujenkin varsillahyvin surkeita vain n metrisiä tai kapeampia ja lisäksi huonokuntoisia. Pentti, joka eläke-päiviensä ratoksi harrastaa aktiivisesti musisointia oululaisessa soittokunnassa oli kiinnostu-nut kuulemaan aitoa tobagolaista steel-bändiä. Sellaisen piti illalla esiintyä lähistöllä jossakinkapakassa. Kysely/kuulonavigoinnilla bongasimmekin hänen kanssaan paikan muutamankapean poikkikatukorttelin takaa rantakadun itäpäästä. Sisälle ei kadulle saakka ulottuvantungoksen ja oman turvallisuuden vuoksi kannattanut edes yrittää -varsinkin kun ympärilläpyöri hihasta nykimässä useita epäilyttävän näköisiä äijänkäppänöitä huumeita ym."palveluita" tarjoamassa. Suhtauduimme kylmänkielteisesti ko. liikemiehiin ja keskityimmenauttimaan avoimien ikkunoiden ja ovien kautta kadulle kaikuvista peltirumpurytmeistänäkemättä tungoksen takia juuri vilahdustakaan esiintyjistä. Silti täytyi todeta, että


16

täkäläisellä väellä tosiaan on rytmintaju jo geeneissään ja yhtyä Pertti Dunckerin kannan-ottoon eräässä Vene-lehden artikkelissa, jossa hän totesi suomalaisten lavatanssienkohteliaine kumarruksineen muistuttavan lähinnä omituista hartaustilaisuutta ja sumo-painialattarikansan kannalta katsottuna. Jotta Lauraa vartioimaan jääneetkin pääsisivättunnustelemaan Tobagon yön tunnelmaa palailimme Penan kanssa alukselle, jota ei näilläkaupunkirannoilla uskalla juuri miehittämättä jättää ankkuriinkaan. Miehistö saattaapalatessaan löytää sen tyhjennettynä tai jopa tuuliajolle päästettynä rajun "löytöpalkkion"saamisen toivossa.

Seuraavana päivänä Jannen mennessä maahantulo- ja tulliselvityksiin lähdimme ostoksille.Liikenne oli edellispäivääkin vilkkaampaa ja kadunvarsilla seiniin ja kaiteisiin nojaillenvetelehti lökäpöksyissään joutilaan näköisenä suuri joukko kookkaita miehenroikaleitatuuheat nuhruiset rastatukat olkapäille valuvina, osin kasvotkin peittäen. Kiharoiden varjostaohikulkevia valkoihoisia tuijottivat saalistavan pantterin ilmein mustat silmät: olimme riistaa,jonka hyödyntämismahdollisuutta huumehuuruiset aivot aprikoivat. Naisväki, mustia tietystihekin, oli nähnyt hieman enemmän vaivaa rastalettiensä palmikoimisessa. Hyvin monetheistä kauppasivat ohikulkeville matkalaisille monenmoista käsityörihkamaa: kaula- jaranneketjuja ym. koruja, virkattuja kudonnaisia, huiveja jne. Yksityisyritteliäisyys ja katu-kauppa löi leimansa koko kaupungin imagoon, sen totesimme myös kääntyessämmerantakatua leikkaavalle kauppakadulle (Wilson St), jonka vasenta laitaa reunusti matala,pääosin aaltopellistä kyhätty putiikkivyö, pikkubaarit, ruokakaupat ja käytettyjenautonrenkaiden liikkeet värikkäine "tee se itse" mainoksineen sulassa sovussa keskenään.Kadun toista laitaa hallitsi markkinamainen telttakylä, varsinainen torialue, jossa oli tarjollatavaraa "laidasta laitaan", vihanneksista ja hedelmistä tuoreeseen kalaan, jalkineisiin jatekstiileihin. Valokuvien ottamista varsinkin ihmisistä on syytä täällä välttää, kuvaus onuskonnollisista syistä heille jonkinlainen tabu, jossa kuvattavan sielu vangitaan filmille, sentotesin em. sokkeloisella markkina-alueella kuvatessani kalan myyntipaikkaa. Myyntipöydäntakana seisova römpöttieukko nosti hirveän mekastuksen väittäen minun kuvanneen häntä(tulihan myyjä tietenkin kuvaan mukaan). Vaikka selitin kuvanneeni vain "tiskillä" olleitatuotteita, eukko jatkoi huutoaan, joten katsoin viisaammaksi poistua heti sivummalle ennenkuin joku gorilla tulisi ryöstämään kameran käsistäni.

Koko kaupunki ei ole yhtä markkinatoria, vähän ylempänä sijaitsi varsin hyvätasoisestirakennettuja liikekortteleita, mm kansallinen kirjasto, joka tosin oli suljettuna. Tällä alueellaoli kuitenkin hiljaista monien liikkeiden ollessa kiinni. Hintataso Antilleilla vallitsevaanverrattuna oli selvästi halvempi. Hankimme torilta Lauralle mm. hedelmiä ja vihanneksiasekä leipomokaupasta tuoretta leipää. Rantaan oli tällä välin ilmestynyt kookkaanpuoleinenkalapaatti, josta kauppa laiturille kerääntyneelle väelle kävi vilkkaana. Kari - aluksemmemuonitusmestarina tunkeutui joukkoon ja sai ostetuksi n 2 ½ kiloisen barrakudan ruoka-valiomme piristykseksi. Sen hän perkasi ennen lähtöämme odottamaan seuraavaarantautumisateriaa saaren toisella puolella.

Kippari oli myös saanut sisäänkirjoittautumisen ja tulevan poistumisen valtakunnasta hoide-tuksi ja niinpä olimmekin valmiita nostamaan ankkurin ja suuntaamaan Lauran keulan aurin-koiselle Atlantille. Ennen kuin ehdimme lähteä, selvisi syy edellispäivän "häätöömme"; pou-kamaa lähestyi Trinidadin suunnasta valtava puskuproomu hiekkalastissa. Ilmeisesti raken-tamiseen soveltuvaa hiekkaa ei Tobagosta löydy, vaan se pitää tuoda meritse muualta. Kala-paatillekin (josta olimme ostaneet barrakudan) tuli äkkilähtö rantalaiturista pois proomun


17

tieltä. Oikeastaan tästä kaupungista, jossa vallitsi kusiaispesämäinen tunnelma, joutikin joavarammille rannoille, eihän täällä näkynyt edes valkoihoisia asukkaitakaan kuin korkein-taan vilahdukselta komean maasturin ratissa matkalla vuorenrinteen luksushuvilaansa eikäsameaan satamaveteen tehnyt lainkaan mieli vilvoittelemaan. "Pakkopulla" (maahantulo-selvitys ja -rahastus) oli kärsitty sekä tarpeellinen muonatäydennys hankittu. Paljon onT&T:n römpöteillä oppimista menettelytavoissa ennen kuin äveriäät jenkkipurjehtijat kan-soittavat kaupunkisatamat keventääkseen maissa taalanippujaan Karibian saarten malliin.

KKuuoohhuuvvaann kkaannssaalllliissppuuiissttoonn yymmppäärrii ttyyrrsskkyyjjää vvääiisstteelllleenn bbaarrrraakkuuddaappääiivväälllliisseelllleePäästyämme ulos satamasta puoliltapäivin avasimme molemmat "rullakankaat" ja seilattiinleppoisaa slööriä paapuurin halssilla lounaaseen läntisen virran jouduttaessa matkaa. Tuotapikaa olimmekin sitten purjehduksemme eteläisimmässä pisteessä 10 06,5' N, 60 49,0'W jossajiippasimme ja otimme kurssin luoteeseen, Tobagon lounaiskärjen Crown Point'n ohitse.Saaren länsiosa on poikkeuksellisen tasaista ja matalaa ja mm. Tobagon lentokenttä sijaitseeem. niemekkeessä. N 2 nm:n pituinen länsiranta päättyy pohjoiseen suuntautuvaan niemeen,Pigeon Point'iin. Myös valkohiekkaiset rannat niemien välillä (keskikohdan Store Bay'tälukuun ottamatta) ovat täydellinen vastakohta itärannikon jyrkille kalliolle. Store Bay'ssa onsuojaisa ankkuripaikka, samoin n. 1 nm pohjoisempana Pigeon Pointin länsipuolellapohjoiseen ja koilliseen leviävän laajan riutta-alueen, Bucco Rief'in etelälaidalla. Siellä saattaatosin nousuveden aikana jonkin verran keinutella. Pigeon Point'in ohitse johtaa jolla väyläriutta-alueen halki niemen eteläpuolelta sijaitsevaan täysin suojaisaan mangrovemetsikkö-rantaiseen Bon Accord Lagoon'iin, joka - kuten koko laaja Buccoo Rief'in riutta-alue - onkansallispuistoaluetta. Laguuniin on lupa ankkuroida vain hurrikaanin uhatessa. Luoteestariutan halki on merkitty matalahko "kanaali em. hätätilanteita varten.

Ohitettuamme Pigeon Point'in riuttojen merenkäyntiä tappava suoja loppui ja pasaati vyöryiTobagon pohjoispuoliselta Atlantilta taas vapaasti aaltovuorina, jotka kurssimme vaihtuessakoilliseksi tulivat lähes keulasuunnasta. Siispä kone käyntiin ja kankaat sisään, sillä tarkoi-tuksemme oli kiertää Buccoo Rief siitä varoittavien poijujen pohjoisen puolelta ja ajaa riutanitäpuolelle niemen suojaamaan ankkuripaikkaan, Buccoo Bay'hin, jossa olisi hieno "piitsi" jalyhyt matka riutoille snorklaamaan. Koralliriutoille särkyvä meri oli kuitenkin tuulenpuolellatodella pelottavan näköinen ja Janne ajoi "näkönavigoinnilla" riittävällä turvaetäisyydelläkuohuista. Kuinka ollakaan, pian huomasimme meren styyrpuurissa särkyvän ranta-kallioihin; olimme ajaneet "liian varovasti" ja ankkuripaikkaa suojaava niemi Booby Pointolikin jo oikealla puolellamme! No, kun meni vikaan, niin menkööt! Seuraava poukamaMount Irvine Bay oli aivan edessämme ja siellä oli ankkurissa muutamia muitakin purje-aluksia, siispä sinne vaan ja koukku mereen, vaikka koillisenpuoleinen niemi Rocky Point eitäysin suojaisaa paikkaa tarjonnutkaan Atlantilta kiertyvälle mainingille.

Aamupalasta oli jo purjehtiessamme vierähtänyt melkoinen tovi, kello oli n 16 ja vatsa kurniitse kullakin. Mutta eipä hätää; kokkimestarimme Kari "sukelsi" byssaan ja tuota pikaa sieltälevisi kannelle makuhermoja hiveleviä tuoksuja hänen loihtiessaan aamullisesta ostoksestaannälkäiselle miehistölle tosi herkullisen barrakudamedaljonkiaterian jälkiruokineen. Päivälli-nen sammuttikin koko joukon Vellua myöten niin, ettei kukaan herännyt aiottuun iltamaihin-nousuun.

- jatkuu seuraavassa numerossa -Paavo Paaso


18

TTuulleevviiaa ttaappaahhttuummiiaa

LLiippuunnnnoossttoo 1122..55OPS:n ja OM:n yhteinen lipunnosto tapahtuu lauantaina 12.5 klo 19 Johteen-pookin edustalla. Tervetuloa todistamaan veneilykauden juhlallista avausta!

JJuunniioorriippuurrjjeehhdduukksseett aallkkaavvaatt 1144..55 kklloo 1188::0000Junnuleiri 17-19.8 Marjaniemessä. Nähdäänpä rannassa!Pekka

TTeellaakkkkaassäääättiiöö ttiieeddoottttaaaa 1144..55Erilaisista veneilijöitä koskevista asioista, kuten sähköistystalkoot, veneidenlasku, vartiointi, Johteenpookin tulevaisuuden visiot, tiedottaminen, kehitys-tarpeet yms. kerrotaan tiedotustilaisuudessa maanantaina 14.5 klo 18 Johteen-pookissa. Kahvitarjoilu! Kaikki veneenomistajat kuulolle toivoo

Timo OllilaTelakkasäätiön puheenjohtaja

PPeerräämmeerreennkkaaaarrttaa kkiieerrrreettäääänn yyhhddeessssää JJuuhhaannnnuukksseenn jjäällkkeeeennTämän Ryöpyn kanssa samassa kuoressa tulee myös Bottnia Eskaderin esite jailmoittautumislomake. Juhannuksen jälkeen toteutuva Perämerenkaareneskaaderi on saanut ihan omat kotisivut. Ruotsinkieliset sivut löytyvätosoitteesta http://batlivlulea.nu/bottniaeskader/Suomenkieliset sivut eivät ole aivan yhtä komeat, koska suomennusapua ei oleehditty tarjota sivujen ylläpitäjälle. Suomenkieliset sivut alkavat osoitteestahttp://batlivlulea.nu/bottniaeskader/fi-info.html

HH--vveenneeiiddeenn SSMM--kkiissaatt MMaarrjjaanniieemmeessssää 2266--2299..77Hailuoto Weekend'n kanssa yhtä aikaa on Marjaniemessä meneillään myös H-veneiden SM-kisat. Tarkempia tietoja ja ilmoittautumislomakkeen löydätwebbisivultamme (toiminta -> kilpailutoiminta).

SSiihhtteeeerrii rryyööppyyttttääää

JJäässeennmmaakkssuuttTämän Ryöpyn mukana samassa kuoressa pitäisi tuleman myös vuosittainenjäsenmaksu, joka on vuosijäseniltä 200 mk, perhejäseniltä 100 mk ja juniori-jäseniltä 50 mk. Toivottavasti maksat maksun ilman karhuamista, sillä seuraa-vaan laskuun lisään 30 mk muistutuskuluja. Seuran yhteiseksi hyväksikin


19

toimivien vuosi-, perhe- tai juniorijäsenten tulisi hoitaa tämäkin asia esimer-killisesti.

IIllmmooiittaa vveenneemmuuuuttookksseettJos ostat/myyt/vaihdat venettäsi, niin ilmoita siitä myös minulle, jotta osaanpäivittää venerekisterimme ajan tasalle ja Telakkasäätiö tietää, mitä veneitäalueella on (laituripaikka/telakointi). Katsastetut veneet ilmoitetaan vuosittainliittoihin (SPL/SVL).

LLookkiikkiirrjjaa ==>> hhaarrjjooiittuussppääiivvääkkiirrjjaaVasta ilmestyneessä kirjassa [Suuri purjehdusopas, Steve Sleight] kirjoitetaanlokikirjasta näin: ”Merilaki velvoittaa lokikirjan pitämiseen ja olet velvoitettuesittämään sen, jos vesillä sattuu jokin onnettomuus. Merkitse lokikirjaansijaintisi, kurssisi, kuljettu matka ja muita tärkeitä tietoja”. Muita tärkeitä tietojaovat tietenkin kanssamatkustajat, määränpää, lähtösatama, säätila (ilmanpaine,tuuli, lämpötila) ja sitten veneilytavasta riippuen ylhäällä olevat purjeet taipolttoaineen määrä yms. Lokikirjana voi toimia tavallinen vihko, VENE-lehdenvuositilaajille lähettämä lokikirja tai sitten kirjakaupasta ihan ostettu sini-kantinen lokikirja. Lokikirjan merkintöjen mukaan on syksyllä helppo täyttäätämän Ryöpyn mukana tuleva harjoituspäiväkirja. Jokaisen veneenomistajantulisi syksyllä veneennoston jälkeen palauttaa ao. lomake, sillä sen perusteellasaamme kaupungilta toimintatukea. Merenkävijöiden kaappeja penkoessanilöysin paksun mustan (keino)nahkaisen kirjan, joka arvotaan syksyllä harjoitus-päiväkirjan palauttaneiden kesken. Muistuttelen tästä arvattavastikin vieläsyksyllä. Mutta ota NYT harjoituspäiväkirja talteen.

Olin Wappu vapaaalla Vaasan saaristossa ja avovettä oli tarjolla lähes 200m.Olisi ollut mahdollista kokeilla E-jolla purjehdusta kelluntahaalarit päällä,mutta jänistin; viime kesästä muistin, että jollapurjehduksessa kastuu vähintäänjalat. Odottelen siis kiltisti hiukan kuivempien veneiden vesillelaskua. Nähdääntelakalla, laiturilla tai merellä toivoo

Leila RannanjärviSihteeri

KKeesskkuusstteelluussiivvuu

Jäsentemme käyttöön on avattu verkossa keskustelusivu.http://members4.boardhost.com/OMerenkavijat/Käykääpä katsomassa!


20

PPeerräälliippppuujjaa mmyyyyttäävväännää

Tilasimme talvella erikokoisia perälippuja ja nyt ne ovat myynnissäJohteenpookissa. Alla lippujen hinnasto. Aikaisemmassa Ryöpyssä 4/2000 (jokalöytyy nyt myös seuran webbisivuilta) oli ohje oikean lippukoon määrittelyyn.

Koko Hinta33x54 15044x72 16455x90 20966x108 23380x131 338

SSeeuurraaaavvaa RRyyööppppyy

Seuraava Ryöppy ilmestyy syksyllä ennen lipunlaskua. Pidetään OM lippukorkealla koko kesän ajan! Mahdolliset purjehdus/veneilykertomukset voivattulla julkaistuksi jäsenlehdessämme, jos toimitat materiaalin joko OMpostiosoitteeseen tai Jormalle [email protected] tai [email protected] sähköpostitse.

Ilmoitustila Ryöpyssä maksaa seuraavasti: kokosivu 1000 mk, puolisivua 500mk, neljäsosasivu 250 mk. Takasivulle tulee osoitetarra, mutta sen näkee yleensämyös postinkantaja (paitsi kakkosnumeron, joka postitetaan kuoressa)

JJäässeennaassiioo iittaa

Seuramme jäseniksi on hallituksen kokouksissa hyväksytty: Petteri Ijäs ja EetuLämsä. OM toivottaa uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi seuraamme!

Uusia vakinaisjäseniä eli 25 vuotta jäsenmaksunsa maksaneita ovatSnellman Veikko, Askonen Eero, Askonen Kari ja Huttunen Pekka.

Documents

ryoppy201