Saneeraukset ja kunnossa- pito · ottaa talteen kaikki tieto ja dokumen-toida se luotettavasti. Pienemmillä ve-silaitoksilla toimintahäiriöt jäävät ehkä muistin varaan tai

�Vesitalous 6/2010

6/2010

Saneerauksetja kunnossa-

pito

FOTO

ERK

KI O

KSA

NEN

valinta!

Puh. 010 403 4600 www.niemisenvalimo.fiPuh. 029 006 160 www.lining.fi

Niemisen Valimon kansistoissa on kaikki kohdallaan. Laatu, turvallisuus, kotimaisuus ja kuljetusetäisyydet.

Niemisen Valimon kansistot vain LiningiltaTilaa uusi esitteemme osoitteesta [email protected]

kedm

.fi

Seuraavassa numerossa teemana on Biokaasulaitokset.

Vesitalous 1/2011 ilmestyy 4.2.2011. Ilmoitusvaraukset 3.1. mennessä.

VESITALOUS SISÄLTÖ6/2010

Vol. LIJulkaisija

ympäristöviestintä yvt oyPuhelin (09) 694 0622

Annankatu 29 A 1800100 Helsinki

Kustantajatalotekniikka-julkaisut oy

Harri MannilaE-mail: [email protected]

PäätoimittajaTimo Maasilta

Maa- ja vesitekniikan tuki ryAnnankatu 29 A 18

00100 HelsinkiE-mail: [email protected]

ToimitussihteeriTuomo HäyrynenPuistopiha 4 A 10

02610 EspooPuhelin (050) 585 7996

E-mail: [email protected] ja osoitteenmuutokset

Taina HihkiöMaa- ja vesitekniikan tuki ry

Puhelin (09) 694 0622Faksi (09) 694 9772

E-mail: [email protected]

Harri MannilaKoivistontie 16 B02140 ESPOO

Puhelin (050) 66174E-mail: [email protected] tai

[email protected] kuva

Jukka Nissinen

Painopaikka 2010

ISSN 0505-3838

Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit.

ToimituskuntaMinna Hanski

dipl.ins. Maa- ja metsätalousministeriö

Esko Kuusistofil.tri, hydrologi

Suomen ympäristökeskus, hydrologian yksikkö

Riina Liikanentekn.tri, vesihuoltoinsinööriVesi- ja viemärilaitosyhdistys

Hannele Kärkinendipl.ins., ympäristöinsinööri

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusSaijariina Toivikko

dipl.ins., vesihuoltoinsinööriVesi- ja viemärilaitosyhdistys

Riku Vahalatekn.tri., vesihuoltotekniikan professoriAalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu

Olli Varistekn.tri, vesitalouden professori

Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakouluErkki Vuori

lääket.kir.tri, oikeuskemian professoriHelsingin yliopisto, oikeuslääketieteen laitos

Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.Vuosikerran hinta on 55 €.

Tämän numeron teemaosion kokosivatHeidi Kauppinen

E-mail: [email protected] ja

Heljä FranssilaE-mail: [email protected]

w w w . v e s i t a l o u s . f i

4 Kaikilla on varaa ajatellaHEIDI KAUPPINEN

Saneeraukset ja kunnossapito

5 Tietojen tuottaminen ja hallinta verkostosaneerauskohteiden valintaa vartenHANNU MUSTONEN

usein vesi- ja viemäriverkostojen saneeraustöiden kohdentamista vaikeuttaa vähäinen tieto verkosto-omaisuudesta. Kuinka tietoja tuotetaan ja hallitaan siten, että todellinen saneeraustarve saadaan selvitettyä ja saneerauksiin varatut taloudelliset resurssit kyetään kohdentamaan parhaalla mahdollisella tavalla?

8 Hyöty irti verkostodatastaHELJÄ FRANSSILA

Vesilaitosten tietojärjestelmät keräävät jo nyt valtavia määriä tietoa, jota ei osata hyödyntää kunnolla. aalto yliopiston vesitekniikan tutkimushanke etsii menetelmiä, joilla kerätty data saadaan valjastettua verkoston hallinnan kehittämiseen.

11 Kaikki irti vuodoistaKIA AKSELA

Vuodot, korkeat vuotovesimäärät sekä putkirikot kertovat vesijohtoverkoston osien tilasta kielien sen rapautumisesta. Vanhenevissa verkostoissa vuotojen havainnointi on yksi toiminnoista, joilla taataan palvelutason laatu pitkällä tähtäimellä. Passiivisesta vuotojen havainnoinnista kannattaa siirtyä aktiiviseen vuotojen havainnointiin.

18 Viesti ajoissa verkostosaneerauksistaPENTTI JANHUNEN

20 Vesihuoltolaitosten rooli tonttijohtojen saneerauksessaOSMO SEPPÄLÄ JA ANNELI TIAINEN

22 Ikääntyvä infra - vesihuollon keskeisin haasteOSSI HEINO, TAPIO KATKO JA ANNINA TAKALA

Haastattelu

25 Riskienhallinnasta luonteva osa yhtiön liiketoimintaanäkökulma

28 Ympäristöbyrokratia murentaa oikeusturvaa ja kansantaloutta – esimerkkinä vesirakentaminenESA ERANTI

Koulutus

36 VETO-koulutuksesta lisää osaamista vesihuoltoalalle

37 Hallintopakon käyttö ELY-keskuksen työkaluna vesihuoltoverkoston laajennuksissaJYRKI LAMMILA

pohjavedet

40 Tekopohjavettä jätevedestä – projekti GazassaSUVI NIINI

Maailman vedet

42 Viva con Agua de Sankt Pauli – varainkeruuta kehitysmaiden vesihuollon parantamiseksiKATRIINA ETHOLÉN

ajankohtaista

45 Vesitalous – monipuolisesti vesialaltaTONI JAATINEN, TAPIO KATKO JA SANNA PYNNÖNEN

48 Puro etävalvonnassa49 LYNET – yhteistyöverkosto toiminnassa50 Potilas nimeltä Itämeri51 Vesitalous 2010 • Sisältö52 Liikehakemisto58 Abstracts59 Vesihuollon investointien rahoitus ei ole ongelma!?

KIMMO VILSKE

� Vesitalous 6/2010

Kaikilla on varaa ajatella Pääkirjoitus

Verkostosaneerauksista Suomessa puhuttaessa on vastassa lähes ai-na vanha virsi – ei ole varaa sa-

neerata niin paljon kuin pitäisi. Toivon, että olisimme jo pikkuhiljaa valmiita siirtymään passivoivasta toteamuksesta toimiin, joilla tilannetta saadaan korjat-tua: rahoituksen hankkiminen on vai-kuttamista, joka on helpointa faktojen pohjalta.

Tarvittavat faktat ovat kuntotietoja. Ilman kohdennettuja kuntotutkimuk-siakin niitä kertyy verkostojen liitos-, korjaus- ja kunnossapitotöiden yhtey-dessä päivittäin. Oleellista on kuntoha-vaintojen luokittelu ja dokumentointi. Luokittelulla tarkoitan sitä, että sanee-raustarpeen kannalta on eri asia, onko vesijohtovuodon aiheuttanut kaivinko-neen rouhaisu vai tietyn maaperän ja putkimateriaalin yhdistelmänä syntynyt ulkopuolinen syöpymä. Noidankehä on valmis, jos ei saneerausrahoituksen riit-tämättömyyden vuoksi vaivauduta ke-räämään näitä tietoja.

Kattavia kuntotietoja tarvitaan ra-hoituksen varmistamisen lisäksi myös kohteiden kiireellisyysjärjestykseen aset-tamiseen. Tässä tehtävässä suosittelen kyseenalaistamaan itsestäänselvyydet ja erittelemään, mihin tavoitteisiin sanee-rauksella pyritään. Alan tutkijat ja visio-näärit eivät ole yksimielisiä siitä, löytyy-kö viisaus monien tavoitteiden yhdistel-mästä vai pelkistetystä lähestymistavas-ta. Monien tavoitteiden yhdistelmä on vaikkapa vesijohtojen osalta pyrkimys vaikuttaa saneerauksella sekä korjattu-jen putkirikkojen määrään, putkirikko-jen aiheuttamiin vahinkoihin, verkos-ton kokonaisvuotavuuteen että veden-laatuun. Pelkistetyssä lähestymistavas-

sa tavoitteeksi voidaan ottaa pelkästään putkirikkojen määrän vähentäminen.

Voi olla, että yleispätevää totuut-ta verkostosaneerauksen tavoitteik-si ei ole. Silti sitä pitää väsymättä et-siä ja ajatusmalleja jalostaa. Erityisesti toivon meidän kehittävän ymmärrys-tämme siitä, mitkä asiat kuuluvat ris-kienhallinnan ja kunnossapidon tehtä-viin, eivätkä ensinkään saneerauksen. Ruohonjuuritasolla on kuitenkin tar-tuttava toimeen ja valittava tavoitteet, joihin saneeraustoiminnalla omalla ve-sihuoltolaitoksella pyritään. Nämä va-linnat ja niiden teho kartuttavat aika-naan yleistä ymmärrystämme.

Valtavan verkosto-omaisuuden sa-neeraukseen tarvittava rahoitus on mer-kittävä. On luonnollista, että ennen pit-kää on odotettavissa seurantakysymyk-siä siitä, mitä rahalla on tarkalleen otta-en saatu aikaan. Myös tätä taustaa vas-ten on viisasta olla selvä käsitys siitä, mi-tä saneerauksella on alun perin tavoitel-tu. Vaikuttavuuden mittareiden määrit-tely on oma lukunsa ja niiden laskemi-seksi tarvittavan tiedon keruu edelleen erillinen tehtävä.

Tarvittavat toimenpiteet ovat vaati-via ja edellyttävät kokonaisymmärrys-tä verkostoprosessista. Kuitenkin olen vakuuttunut siitä, että pitkäjänteisen rahoituksen varmistamiseksi tarvitaan nykyistä enemmän kovaa pohjaa: lob-baaminen mielikuvien perusteella on työlästä ja vaarallista. Valmisteilla ole-va vesihuoltolain uudistus tuonee vesi-huoltolaitoksille nykyistä selvästi katta-vamman velvoitteen olla selvillä laitteis-tojensa – erityisesti verkostojensa – kun-nosta. Laki on viisas ja auttaa meitä aut-tamaan itseämme.

Heidi KauppinenHSY, liiketoiminnan ohjaus ja kehittäminen

E-mail: [email protected]


SaneerauKSet ja KunnoSSapito

Usein vesi- ja viemäriverkostojen saneeraustöiden kohdentamis-ta vaikeuttaa vähäinen tieto

verkosto-omaisuudesta. Seuraavassa on kuvattu tietojen tuottaminen ja hallinta siten, että todellinen saneeraustarve saa-daan selvitettyä ja saneerauksiin varatut taloudelliset resurssit kyetään kohdenta-maan parhaalla mahdollisella tavalla.

Verkostot on voitu rakentaa ilman tarkkoja kartoitustietoja, jolloin puut-teita on sijainti-, koko- ja materiaalitie-doissa. Vain harvoilla vesitoimijoilla on koko toimintahistorian kattavat kun-totiedot. Tämän takia saneerauskoh-teet valitaan valitettavan usein ilman riittävää tietoa verkostojen todellisesta kunnosta. Verkostosaneerauskohteiden valintaa voivat ohjata esimerkiksi voi-makas asiakaspainostus tai katusanee-rausten tarve. Tällöin niukat saneeraus-varat käytetään ehkä ilman kokonais-

suunnitelmaa prioriteetiltaan toisarvoi-siin kohteisiin.

Tämän vuoksi ensimmäinen vaihe verkostosaneerausten ohjelmoinnissa on näiden puuttuvien tietojen hankki-minen. Se vaatii vesi- ja viemärilaitok-selta pitkäjänteistä työtä ja hyvää tie-donhallintaa. Tarvittavat tiedot on jaet-tu tässä kolmeen kategoriaan ja ne on esitetty tärkeysjärjestyksessä kokonais-valtaisen vesihuoltopalvelun tuottami-sen kannalta:

• Ominaisuus- ja asiakastiedot• Käyttö- ja toimintatiedot 24/7• Ennakoiva kunnossapito ja

kuntotutkimukset

Verkostojen ominaisuus- ja asiakastietojen hallintaKaikilla laitoksilla tulisi olla tieto omai-suudestaan eli missä ja millaista verkos-

Hannu MuStonenToimitusjohtaja, Aqua Palvelu OyE-mail: [email protected]

Aqua Palvelu Oy on Lahti Aqua –konsernin operaattoritytäryhtiö, joka hoitaa yli 120 000 asukkaan vesihuoltopalvelut Päijät-Hämeessä.

tietojen tuottaminen ja hallinta verkostosaneerauskohteiden valintaa varten

Putkirikon dokumentointi. Karttatieto sisältää kunnossapitotiedot valokuvineen.

Lahti Aqua -konsernissa vesihuollon operoinnin hoitaa Aqua Palvelu Oy. Toimintamalli mahdollistaa operointiyhtiön keskitty-misen vesihuollon käyttö- ja kunnossapitotehtäviin mukaan lukien vesihuoltoverkostojen kunto- ja ominaisuustietojen hankinta ja yl-läpito. Investoinneista vastaa Aqua Verkko Oy.



toa se omistaa ja ketkä ovat liittyneet verkostoon. Dokumentoituna tulisi olla ainakin seuraavat ominaisuus- ja asiakastiedot:

• Verkostojen paikkatieto. Digitaalinen kartta mahdollistaa tietojen monipuolisen käytön.

• Verkostomateriaalit (putket, venttii-lit, kaivot), jolloin voidaan arvioida karkeasti verkoston pitoaika.

• Rakentamisvuodet, jolloin tiede-tään verkostojen ikä.

• Putkien ja kaivojen koot, jolloin voidaan määritellä tärkeät pääjärjes-telmien verkostot ja tehdä kapasi-teetin arviointi tulevaisuutta varten.

• Liittyneiden asiakkaiden tiedot, jol-loin tiedetään prioriteetiltaan tär-keimpien asiakkaiden tarpeet, esi-merkiksi sairaalat ja teollisuus.

• Omistussuhde, jolloin saadaan sel-keä vastuuraja vesihuoltolaitoksen ja kiinteistön omaisuuden välillä.

Edellä esitetty dokumentaatio muo-dostaa hyvän kuvan verkoston nyky-tilanteesta ja tietojen käytettävyys pa-ranee, jos se on sähköisessä muodossa. Tietojen perusteella voidaan määritellä tavoiteltava omaisuuden pitoaika, esi-merkiksi 50 vuotta, arvioida saneeraus-tarpeet karkeasti ja valmistella pitkän tähtäyksen saneerausohjelma ja siihen tarvittavat rahalliset investointivarauk-set. Näillä tiedoilla myös kunnossapi-totoimia ja jatkotutkimuksia voidaan kohdentaa oikein.

Käyttö- ja toimintatietojen hyödyntäminen 24/7Kun ominaisuus- ja asiakastiedot ovat dokumentoitu edellä kuvatun mukai-sesti, voidaan siirtyä seuraavaan vaihee-seen eli hyödyntämään laitosten käyt-tötietoja ja asiakaskontakteissa syntyviä tietoja. Verkostojen kunnosta kertovaa tietoa syntyy käyttötoiminnoissa jatku-vasti. Ne vain täytyy ’poimia’ tavalla tai toisella jokapäiväisen työn ohella tal-teen. Suurissa vesi- ja viemärilaitoksis-sa käyttötoiminnot ovat usein eri yksi-kön vastuulla kuin verkostotyöt. Tämä voi vaikeuttaa tietojen käyttöä, mutta se ei saa olla este niiden hyödyntämiselle. Tietoja, jotka kertyvät automaatio- ja kaukokäyttöjärjestelmien kautta ovat:

• Myydyn ja pumpatun vesimäärän suhteen muutokset. Ne paljastavat mittaamattoman kulutuksen.

• Tuntikohtaiset pumppaustiedot lai-toksilla sekä virtaama- ja painetie-dot verkostossa. Näiden tietojen muutokset, esimerkiksi yökulutuk-sen aikana kertovat verkoston kun-nosta, esimerkiksi vuotavuudesta.

• Puhdistamon tulovirtaaman muu-tokset. Kertovat vuodenajan ja sää-olosuhteiden muutoksien vaikutuk-set viemäriverkostoon.

• Tulevan jäteveden lämpötilan ja laa-dun vaihtelut. Ilmaisevat suoraan verkoston vuotavuuden.

• Jätevesipumppaamoiden virtaa-matiedot. Seuranta eri vuodenai-koina tai sääolosuhteiden vaihtu-essa paljastaa vuotavimmat alueet pumppaamopiireittäin.

Vesihuoltopalvelut toimivat asiak-kaille katkeamatta 24/7 -periaatteella. Lisätietoa verkostojen kunnosta saa-daan toimintahäiriöitä ja asiakaspalaut-teita kirjaamalla. On huomattava, että verkoston kunnon paljastavia vikaantu-misia voi ilmaantua joko verkostoon tai laitoksiin. Näistä vikakorjauksista tulisi ottaa talteen kaikki tieto ja dokumen-toida se luotettavasti. Pienemmillä ve-silaitoksilla toimintahäiriöt jäävät ehkä muistin varaan tai yksittäisen henkilön muistiinpanoihin. Silloin on vaarana, että faktatieto häviää eikä sitä hyödyn-netä myöhemmin. Kirjattavia toiminta-häiriöitä ovat:

• Vesijohtoverkoston vuodot• Veden laatuhäiriöt• Paineongelmat• Viemäriverkoston tukokset• Viemäreiden ja pumppaamoiden

hajuvalitukset• Viemäristön tulvimiset• Jätevesipumppujen tukokset

Oleellista on tapahtuman kaikkien tie-tojen dokumentointi. Esimerkiksi put-kirikossa tulee kirjata seuraavat tiedot: Tarkka vauriokohta (putki, liitososa jne.), vaurion tyyppi (ulkopuolinen syöpymä, sisäpuolinen syöpymä, poik-ki, halki jne.), putken kunto (syöpymät, pinnoitus, sakkautumat), maaperän laa-tu, pohjaveden pinta ja muut ulkopuo-

liset tekijät, kuten peittosyvyys.Näiden tietojen hyvä hallinta edel-

lyttää karttapohjaista tietojärjestelmää, jotta niitä voitaisiin myöhemmin ana-lysoida ja määritellä samantyyppiselle putkelle todellinen kestoikä eri maa-peräolosuhteissa. Jotta dokumentointi sujuisi ilman välivaiheita, korjausryh-mällä tulisi olla käytössään verkkotieto-järjestelmään kytketty mobiililaite, jol-la tiedot tallennetaan valokuvien kera. Tallentamisen jälkeen ne ovat välittö-mästi myös työnjohdon sekä omaisuu-den hallintaa ja saneerauksia suunnitte-levien henkilöiden käytettävissä.

Ennakoiva kunnossapito ja kuntotutkimuksetSeuraava vaihe hankkia tarkempia tie-toja saneerauskohteiden valintaa var-ten on ennakoiva kunnossapito ja eril-listen kuntotutkimuksien käyttäminen. Viimeksi mainittuun voi liittyä myös ver-kostojen mallintaminen. Ennakoivalla kunnossapidolla verkostoa huolletaan ja tutkitaan ohjelman mukaan säännölli-sesti. Pienillä vesi- ja viemärilaitoksilla ei useinkaan ole mahdollisuutta sään-nölliseen ennakoivaan toimintaan, vaan tarpeen tullen he käyttävät ulkopuolista konsulttia. Tehty tutkimusdata ja ver-koston kuntotiedot dokumentoidaan. Tietoja käytetään saneerausohjelmien tekemiseen ja myös verkoston kunnos-sapidon suunnitteluun. Usein saneera-usta ei voida heti tehdä, mutta tehoste-tulla kunnossapidolla huonokuntoisen-kin verkoston toimivuutta voidaan jat-kaa hallitusti ilman riskejä siihen saak-ka, kunnes se on saneerausvuorossa.

Ennakoivan kunnossapidon ja kun-totutkimuksen menetelmiä ovat:

• Vesijohtoverkoston mittauspiirien aktiivinen seuranta

• Vuotoääniloggereiden käyttö vesi-johtoverkoston seurantaan

• Putkirikkoventtiileiden käyttö ra-joittamaan vahinkoja

• Pääventtiileiden toimivuuden koestus

• Painekokeet• Näytepalojen ottaminen• Vedenlaatutietojen seuranta ja

tulkinta• Viemäriverkoston säännöllinen

puhdistus



• Viemäreiden tv-kuvaukset ja sukellustutkimukset

• Viemäriskannerin käyttö• Viemärikaivojen visuaalinen

tutkimus• Viemäreiden virtaamamittaukset

kiinteillä ja pikamittareilla• Viemäriveden lämpötilamittaus

kiinteillä ja pikamittareilla• Viemäreiden vuotavuuden selvitys

savukokeella• Viemäriveden laadun vaihtelujen

seuranta pumppaamoilla

Myös nämä tiedot on syytä tallentaa johtotietojärjestelmään, jopa ne tehdyt tutkimukset, joissa verkoston on havait-tu olevan kunnossa. Sekin on yhtä ar-vokas faktatieto saneeraussuunnittelua ajatellen, että verkostonosa on tarkistet-tu ja se hyvässä käyttökunnossa.

YhteenvetoOlipa kysymyksessä pieni tai suuri or-ganisaatio, onnistuneen verkostonhal-linnan edellytys on ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta sekä hyvät välineet ja laitteet töiden tekemiseen ja tietojen tallentamiseen. Ainakin isoil-la laitoksilla on kattavat virtaamatie-dot laitosautomaation kautta ja kulu-tustiedot laskutusjärjestelmän kautta. Yhdistämällä nämä tiedot digitaaliseen verkkotietojärjestelmän ja verkostomal-lin tietoihin, saadaan tuloksena tietopa-ketti, jolla verkosto-omaisuuden hallin-ta onnistuu luotettavasti ja perustiedot tulevat automaattisesti.

Riittävät tiedot mahdollistavat suun-nitelmallisen saneerauksen, jossa vesi-huolto voidaan uusia taloudellises-ti huomioiden yhdyskuntarakenteen muutokset ja kapasiteettitarpeet tulevai-suudessa. Pienemmillä laitoksilla syste-maattista toimintaa voivat estää henki-löstön vähyys ja taloudellisten resurssi-en puute.

Lahti Aqua -konsernissa vastuu kun-totietojen hankinnasta on annettu ope-raattoriyhtiölle, joka tuottaa riittävän ja oikean kuntotiedon verkostoista. Emoyhtiö Lahti Aqua Oy käyttää näi-tä tietoja kokonaisvaltaiseen omaisuu-den hallintaan ja saneerauskohteiden priorisointiin. Toimintamallia tullaan kehittämään ja automatisoimaan siten, että käytettävissä on jatkuvasti priorisoi-

tu tieto sekä lyhyenajan että pitkänajan saneeraustarpeista.

Lahti Aqua Oy:ssä on laadittu ns. Asset Management -ohjelma vesihuol-toverkostojen omaisuudenhallintaan. Mallissa huomioidaan kattavalla tavalla

verkosto-osien kunto- ja ominaisuustie-dot sekä toiminnalliset tiedot lukuisilla eri parametreilla. Keskeisenä tuloksena on em. tietojen pohjalta laadittuun ana-lyysiin perustuva verkoston saneeraus-ohjelma.

Scada- ja verkkotietojärjestelmän yhteiskäyttö. Jätevesipumppaamoiden yökulutuksen virtaamatiedot on siirretty verkkotietojärjestelmään. Lisätutkimustoimet voidaan kohdentaa rajatulle alueelle ja vuotavat viemärit paikantaa saneerausta varten.

Lahti Aqua Oy:n omaisuudenhallinnan periaate. (Lähde: Lahti Aqua Oy:n toimitusjohtaja Martti Lipponen).



Vesihuoltoverkostosta huolehti-minen on nousemassa trendik-si, joka kiinnostaa nyt muita-

kin kuin vesihuoltoalan ammattilaisia. Saneerausvelasta ja verkostoinvestoin-neista ovat alkaneet puhua monet tahot valtiosihteeri Raimo Sailasta myöten.

Siinä missä esimerkiksi maanteiden kuntoon on satsattu vuosikausia, on katse alkanut porautua maanalaiseen infrastruktuuriin vasta viime vuosina. Samalla on havahduttu siihen, miten vaikeaa verkoston todellisen kunnon kartoittaminen on.

Vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala ja tutkija Kia Aksela us-kovat, että tulevaisuudessa vesijohto-jen kunnosta voidaan saada nykyis-tä huomattavasti tarkempaa tietoa. Käynnissä olevassa 3,5-vuotisessa ve-sijohtojen reaaliaikainen hallinta -tut-kimushankkeessa punaisena lankana on hyödyntää valtavaa datamäärää, jota vesilaitokset osin jo nyt keräävät erilaisin mittauksin ja menetelmin. Mittaustietoja analysoimalla pyritään saamaan reaaliaikaista tietoa verkoston tilasta ja vesijohtojen kunnosta, mikä puolestaan voi hyödyttää vesilaitoksia eri tavoin.

Kyseessä on valtakunnallisesti mer-kittävä hanke. Mukana on 36 osallistu-jaa, joista kolme on tutkimusryhmiä, 18 vesilaitoksia ja loput yhteisöjä ja yrityk-siä. Projektissa kehitetään verkostojen häiriötilanteiden online-havaitsemista sekä pyritään löytämään vesijohtover-koston kunnon laskentaa varten uusia menetelmiä.

Kunnianhimoisessa hankkeessa pyri-tään hyödyntämään kaikkia vesilaitos-

ten käytössä olevia järjestelmiä, kuten asiakastieto- ja verkkotietojärjestelmiä sekä kaukovalvontajärjestelmiä. Näistä tavoitteena on luoda vahva, keskenään kommunikoiva järjestelmä.

”Olemme käyttäneet työkaluina ver-kostomittauksia, jotka on suunniteltu tätä tutkimusta varten. Lisäksi käytäm-me taselaskentaa ja verkostojen hydrau-lista simulaatiota”, kertoo Kia Aksela.

Hämeenlinna antoi verkostonsa tutkimukseenVuoden 2011 loppuun jatkuva tutki-musprojekti alkaa kääntyä kohti lop-pusuoraa. Tutkimushankkeen tärkein mahdollistaja on ollut Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy, joka antoi kolmas-osan verkostostaan tutkimuskäyttöön. Aksela kiittelee vesilaitoksen suurta työpanosta.

”Vesilaitoksella on ollut todella en-nakkoluuloton asenne ja tutkimuk-sen pitkäjänteisen luonne on hyväk-sytty. Hämeenlinnassa on myös ym-märretty, että tutkimusprosessiin kuu-luvat kokeilut ja virheistä oppiminen. Tutkimushankkeessa vesilaitokselta on ollut mukana useita henkilöitä suun-nittelu-, verkostoja laitosyksiköistä. Olemme myös voineet viedä kauko-luettavia kulutusmittareita hämeen-linnalaisiin kiinteistöihin”, Aksela kehuu.

Ensimmäisessä vaiheessa tartuttiin kiinteistöjen kulutustietojen kaukoluen-taan. Tässä osassa rakennettiin tietokan-ta, joissa kaukoluennan tuottamia mit-taustietoja käsitellään hyödynnettävään muotoon. Tulevaisuuden vesilaitoksissa kaukoluennan tuottama tieto kiinteis-

Heljä FranSSilaTiedottaja, HSY VesiE-mail: [email protected]

Vesilaitosten tietojärjestelmät keräävät jo nyt valtavia määriä tie-

toa, jota ei osata hyödyntää kunnolla. Aalto yliopiston vesiteknii-

kan tutkimushanke etsii menetelmiä, joilla kerätty data saadaan

valjastettua verkoston hallinnan kehittämiseen.

Hyöty irti verkostodatasta



tön vedenkulutuksesta siirtyy sähköises-ti vesilaitoksen tietojärjestelmiin.

Kaukoluennan tietoja hyödyntämäl-lä mallinnettiin matemaattisesti erilaisia kuluttajaryhmiä, ja jos kuluttajia ei voi-tu mallintaa, tehtiin kiinteistökohtaisia malleja.

”Jos kulutusta pystytään seuraamaan reaaliajassa, häiriötilanteet kuten kiin-teistöjen vesivuodot, saadaan nopeasti kiinni. Tämä olisi ilman muuta asiak-kaan etu. Kiinteistö voisi tulevaisuu-dessa myös vertailla omaa kulutustaan muihin kiinteistöihin, onko kulutus keskivertoa vai sen yli”, Aksela visioi.

Vuotoja kuriin reaaliajassaTutkimuksen toisessa vaiheessa pureu-duttiin verkostomittausten online-hyö-dyntämiseen. Perinteisesti online-tie-toa on tarkasteltu trendiseurantana eli vetämällä yhteen suuresta tietomääräs-tä keskiarvoja, jotka kuvaavat verkos-ton tilannetta eri vuorokauden aikoi-na, ja vertaamalla näihin mittausarvoja. Tutkimuksessa seurattiin veden virtaa-mia ja verrattiin niitä kiinteistöjen ku-

Aalto yliopiston vesitekniikan tutkimusryhmässä on vireil-lä lisäksi muun muassa vie-

märiverkostohanke, jossa aiotaan hyödyntää vesilaitosten keräämää dataa viemäriverkoston alueellisen kunnon hahmottamiseksi sekä häi-riötilanteiden nykyistä nopeampaan havainnointiin.

”Laskennan hyödyntäminen on vahvuutemme kaikessa vesiteknii-kan tutkimuksessa”, professori Riku Vahala toteaa.

Vahala ja Aksela nostavat vesi-johtojen tutkimuksen ”todelliseksi edelläkävijähankkeeksi”, mutta suh-tautuvat muuten melko kriittisesti Suomessa tehtävään tutkimukseen. Kritiikin kärki osuu myös omaan tutkimukseen.

”Tutkimuksesta puuttuvat jat-kuvuus ja perinteet. Käynnistetään hanke silloin, toinen tällöin, minkä

vuoksi tutkimuspotti ei kumuloidu. Osaaminen valuu käsistä ilman jat-kuvuutta”, Vahala ja Aksela sanovat.

Tutkimuksen kehittämisessä Riku Vahala heittäisi palloa vesilaitoksille.

”Monissa maissa vesilaitokset vievät aktiivisesti alaa eteenpäin. Suomessa monien vesilaitosten joh-tajat haluaisivat panostaa tutkimuk-seen, mutta omistajatahot eli kunnat ovat vetäneet laitosten resurssit to-della tiukoille. Aikaa tutkimukselle tai edes kehittämistarpeiden mietti-miselle ei ole.”

”Vesilaitosten kehittämisrahas-to on askel oikeaan suuntaan, mut-ta se on silti valitettavan pieni as-kel. Tarpeita pitäisi miettiä yhdes-sä, jotta vähäiset tutkimusrahat saa-taisiin suunnattua mahdollisimman tehokkaasti.”

Tutkija Kia Aksela ja professori Riku Vahala kaipaavat vesitutkimukseen jatkuvuutta. Kuva: Olli Häkämies.

Tutkimukseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä

�0 Vesitalous 6/2010


lutukseen sekä laskettiin alueellinen ve-sitase reaaliaikaisesti.

Kun virtaamia havainnoidaan reaali-aikaisesti, myös häiriöistä saadaan tietoa välittömästi. Online-havainnoinnin ta-voitteena on myös pystyä tunnistamaan alueet, jotka ovat tavallista riskialttiim-pia ja simuloida häiriötilanteiden vai-kutuksia. Jos jotain tapahtuisi verkos-ton tässä kohdassa, mitkä olisivat sen vaikutukset?

”Ydin on verkostojen hallinnassa. Voimme online-havainnoinnin avul-la luokitella alueita ja määritellä ongel-ma-alueita. Dataa analysoimalla voim-me kartoittaa, missä virtaamamuutok-sia on tapahtunut ja todeta, että tuon-ne kannattaa mennä tarkistamaan tilan-ne vaikka vuotoääniloggerin kanssa”, Aksela kertoo.

Tutkimusprojektin kolmannessa vai-heessa kehitetään mittausten hyödyn-tämistä ja simuloidaan verkoston hyd-raulista käyttäytymistä online-tietojen pohjalta.

Täytyy mennä omaa aikaa edelleRiku Vahala ja Kia Aksela sanovat, et-tei tutkimushanke olisi ollut mahdol-linen vielä kymmenen vuotta sitten. Tietojärjestelmien kehittyminen on an-tanut tilaisuuden tutkia kerätyn tiedon hyödyntämistä.

”Laitosten välillä on paljon vaihte-lua. Yksi haasteista on ymmärtää, mil-loin mittaustulosten laatu on heik-koa ja siten hyödytöntä. Toisaalta myös hyvää mittausdataa jätetään hyödyntämättä.”

Vaikka tietojärjestelmät ovat kehit-tyneet, on radiotiedonsiirrossa vielä selkeitä kehittämistarpeita – etenkin, jos se halutaan toteuttaa kohtuullisin kustannuksin.

Vesitekniikan tutkimusryhmän pro-jektissa on haluttu mennä nykytilan-teesta parikymmentä vuotta pitemmäl-le. Tulevaisuutta voi vapautua ajattele-maan vain, jos irtautuu riittävästi ny-kytilanteen rajoituksista.

”Uusi vesihuoltolaki tuonee vesi-laitoksille jonkin muotoisen talouden tunnuslukujen raportointivelvollisuu-den. Se auttaa vesilaitoksia hahmotta-maan omaa tilannetta muihin laitoksiin nähden ja perustelemaan resurssitarpei-ta päätöksentekijöille. Tämä on ehdot-toman positiivinen asia”, Riku Vahala sanoo.

Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy antoi vesihuoltoverkostonsa Aalto yliopiston tutkimusprojektin käyttöön. Kuva: Hämeenlinnan seudun Vesi Oy.

��Vesitalous 6/2010


Useat putkirikot, vuodot ja vuo-toveden korkea osuus, yli 15 prosenttia, kertovat kiistatta

järjestelmän osien huonosta kunnosta. Huonokuntoinen verkosto puolestaan aiheuttaa ongelmia, jotka viime kädes-sä koetaan palvelutason alentumisena. Yleisesti putkirikkoina käsitetään put-ken rakenteellinen hajoaminen, joka huomataan verkoston paineiden alene-misena. Vuodoilla on yleensä vähem-män äkilliset vaikutukset verkoston ve-denvälityskykyyn, ja vuotoihin sisällyte-tään kaikki veden tarkoitukseton ulos-virtaus verkostosta aina reiluista veden ulosvirtaamista aivan pieniin vesinoroi-hin saakka.

Tässä kirjoituksessa putkirikkoja kä-sitellään äärimmäisinä vuototapauksina, pois lukien vuotojen havainnointia kos-keva osio - putkirikkojen ollessa huo-mattavasti vuotoja helpompia havaita. Vuodoista aiheutuvat riskit ja ongelmat ovat monitahoisia. Vuodot lisäävät ver-koston likaantumisen riskiä, sillä ver-kostopaineen alentuessa, joko vuodon johdosta tai muusta syystä, potentiaalis-ten taudinaiheuttajien kulkeutuminen verkostoon ympäröivästä maa-ainekses-ta mahdollistuu. Vuodot myös ennusta-vat uusia vuotoja. Lisäksi vuotavan juo-maveden valmistamiseen ja pumppaa-miseen kuluu energiaa.

Toisaalta vuotojen etsintä ja kor-jaaminen vaativat aikaa ja resursseja. Tähän kuluvaan aikaan voidaan par-haimmillaan vaikuttaa kohdentamal-la saneerauksia niin, että uusia vuotoja syntyy aiempaa vähemmän. Vuodoista aiheutuvat kustannukset voidaan jakaa monella tavalla. Yleisin jaottelutapa lie-nee jako vuodon korjauskustannuksiin

ja vuodon aiheuttamiin suoriin sekä epäsuoriin kustannuksiin. Suoriin kus-tannuksiin luetaan muun muassa aiheu-tuneet suorat vauriot infrastruktuurille, kellareiden kastuminen sekä menetet-ty juomavesi. Epäsuorilla kustannuk-silla käsitetään esimerkiksi infrastruk-tuurin, kuten teiden ja viemäreiden ra-kenteiden nopeutunutta rapautumista. Tehokkaalla vuotojen havainnoinnilla voidaan resurssit kohdentaa tarkoituk-senmukaisemmin ja siten parantaa ver-koston kunnossapitoa ja hallintaa sekä vaikuttaa syntyviin kustannuksiin.

Tiivistetysti syyt vuotojen havain-noinnille ovat: 1) estää verkoston li-kaantuminen verkoston poikkeukselli-sen paineen alenemisen seurauksena, 2) uusien vuototapahtumien ennakoimi-nen ja huonokuntoisten verkoston osi-en hahmottaminen sekä 3) energian ja työresurssien tehokkaampi käyttö.

Vesijohtoverkostosta vuotavan ve-den kokonaismäärän seuranta onnistuu helposti, kun vuosittaisesta verkostoon pumpatusta vesimäärästä vähennetään laskutettu sekä laskuttamaton luvalli-sesti käytetty vesimäärä. Yksinkertaisen vuosittaisen tarkastelun tuloksena saa-tava vuotavan veden määrä, esimer-kiksi putkikilometriä kohden, kertoo jo verkoston keskimääräisestä kunnos-ta ja sitä on suositeltavaa käyttää yh-tenä osatekijänä yleisen saneeraustar-peen arvioinnissa muiden suoritusky-kymittareiden rinnalla. Maan pinnal-le kulkeutuvia ja ohikulkijoiden huo-maamia vuotoja lukuun ottamatta jää kuitenkin arvailuiden varaan missä, kuinka monesta paikasta ja millaisilla virtauksilla muut vuodot tapahtuvat. Vesijohtoverkostojen vuotojen havain-

Kia aKSelaTutkija Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, VesitekniikkaE-mail: [email protected]

Vuodot, korkeat vuotovesimäärät sekä putkirikot kertovat vesijoh-toverkoston osien tilasta kielien sen rapautumisesta. Vanhenevissa verkostoissa vuotojen havainnointi on yksi toiminnoista, joilla taa-taan palvelutason laatu pitkällä tähtäimellä. Passiivisesta vuotojen havainnoinnista kannattaa siirtyä aktiiviseen vuotojen havainnoin-tiin ja hyödyntää siinä myös uudempia menetelmiä, koska tällöin parannetaan verkostojen saneeraukseen sekä ylläpitoon varattu-jen resurssien kohdentamista.

Kaikki irti vuodoista



nointi ja paikallistaminen ovat erittäin haasteellisia tehtäviä silloin, kun verkos-ta vuotava vesi ei kulkeudu maan pin-nalle, vaan jää maakerroksiin maaperä-olosuhteiden sen mahdollistaessa tai esi-merkiksi valuu vesijohdon alapuolella sijaitsevaan viemäriin.

Vuotojen havainnointi Tehokasta, järkevän hintaista ja luotet-tavaa tekniikkaa vuotojen havaitsemi-seksi ei vielä ole markkinoilla. Vuotojen

havainnointiin ja paikallistamiseen liit-tyvä tutkimustyö on vilkasta - vuotojen havainnointiin on viime vuosina ehdo-tettu useita, varsin erilaisiin lähtökoh-tiin perustuvia menetelmiä. Kuvassa 1 esitetty taksonomia kuvastaa tekniikoi-den kehityssuuntia.

Karkeasti vuotojen havaitsemiseen ja paikallistamiseen käytetyt tekniikat voidaan jakaa suoriin (Kuva 1a) ja epä-suoriin (Kuva 1b) menetelmiin. Suorilla menetelmillä viitataan vuotokohtien

paikallistamiseen, joka tapahtuu suo-raan, usein jo paikan päällä, ajoittain tehtävillä mittauksilla siirrettävien lait-teiden avustuksella. Epäsuorilla mene-telmillä puolestaan käsitetään lähesty-mistapoja, joissa vuoto havainnoidaan hyödyntämällä hydraulisia mittaustie-toja ja laskentamenetelmiä. Tällöin vuo-toa ei aina voida paikantaa yhtä tarkasti kuin suorilla menetelmillä, mutta toi-saalta huomattavasti suurempi osa vuo-doista havaitaan. Suoria ja epäsuoria

SUORATHAVAINNOINTIMENETELMÄT

AKUSTISETMENETELMÄT

VÄLIAIKAISETYÖVIRTAAMAKARTOITUKSET

MUUTSÄHKÖMAGNEETTISETMENETELMÄT

EPÄSUORATHAVAINNOINTIMENETELMÄT

PAINEAALTOANALYYSIKÄÄNTEINENANALYYSI

OPPIVATLUOKITTELUMENETELMÄT

MITTAUSALUEET

Suora paineaaltoanalyysi

Käänteinenpaineaaltoanalyysi

Taajuusvasteanalyysi

Alueellinenvesimäärienseuranta

Trendiseuranta

Simulointi

Vakiotila analyysi

Stokastisetmenetelmät

Tilaestimointi

Ohjattuoppiminen

Ohjaamatonoppiminen

Kuva 1. Vuotojen havainnointiin kehitteillä tai käytössä olevia tekniikoita, a) suorat menetelmät ja b) epäsuorat menetelmät.

�3Vesitalous 6/2010


menetelmiä voi käyttää rinnakkain toi-siaan täydentävästi.

Suorat menetelmätSuorien menetelmien käytössä tur-vaudutaan usein akustiikkaa hyödyn-täviin laitteisiin, esimerkiksi akusto-korrelaattoreihin ja ääniloggereihin. Sähkömagnetismia hyödyntäviä maa-tutkia on myös käytössä – Suomessa tosin harvemmin. Lisäksi, edelleen, yö-aikaan tehdään verkoston alueittaisia, väliaikaisia virtaamamittauksia. Myös muita, muun muassa kaasun hyödyn-tämiseen perustuvia tekniikoita on käy-tössä. Akustisissa menetelmissä etsitään verkostosta kuuluvien äänien joukosta vuodon aiheuttamaa poikkeavaa ääntä. Sähkömagnetismiin perustuvissa me-netelmissä puolestaan etsitään takaisin heijastuvista signaaleista, esimerkiksi signaalin kulkunopeuden vaihteluihin perustuen, verkoston vuodosta aiheu-tuvaa poikkeamaa. Yöaikaisia vuotoet-sintöjä väliaikaisin virtaamamittariasen-nuksin voidaan toteuttaa useammalla-kin tavalla, mutta kaikissa seurataan vir-taaman muutoksia.

Tarvittaessa virtaaman muutosten havainnointia voidaan tehostaa vent-tiileiden sulkemisilla. Suorien havain-nointimenetelmien käyttö vaatii erittäin paljon kenttätyötä. Lisäksi aina esiintyy vuotoja, jotka eivät pidä sellaista ään-tä, joka pystytään havaitsemaan äänen analysointiin perustuvilla menetelmillä. Sähkömagnetismin jalkautuminen vuo-tojen etsintään Suomessa kestänee vie-lä tovin tekniikan edelleen kehittyessä, ongelmia on esiintynyt muun muassa verkostosyvyyden johdosta. Yöaikaisia vuotoetsintöjä tehostettaessa venttii-leiden sulkemisilla riskinä on verkosto-osan likaantuminen paineen alenemisen seurauksena, kun vesi virtaa ulos vuoto-kohdasta samalla kun uuden veden pää-sy verkoston osaan on estetty.

Perinteisesti, kun vain suoria havainnointimenetelmiä on käytetty, kehittyneiden maiden ikääntyvissä ver-kostoissa vuotovesien osuudet ovat kas-vaneet tai pysyneet suurehkoina, aina 60 prosentissa. Tämä kertoo osaltaan niin sanottujen piilovuotojen, vuoto-jen joiden havainnointi on käytetyillä menetelmillä vaikeaa ja jotka vuotoet-sinnöistä huolimatta jäävät huomaa-

matta, vaikutuksesta. Johtopäätelmä korkeana pysyvistä vuotovesimääristä onkin, että vuotojen havainnointia tu-lee kehittää siten, että useampi vuoto havaitaan. Suorien menetelmien käy-tön tehokkuus parantuu, kun tiede-tään ennakkoon miltä putkiosuudel-ta paikannusta kannattaa lähteä teke-mään. Käytännössä suorilla menetel-millä saavutetaan parhaat tulokset sil-loin, kun vuoto on jo havaittu jolla-kin tietyllä alueella ja on tarvetta tar-kemmalle paikallistamiselle korjaus-töitä varten. Näin ollen suorien vuo-tojen paikallistamismenetelmien käyt-tö on tehokkainta yhdessä epäsuorien havainnointimenetelmien kanssa.

Epäsuorat menetelmätEpäsuorat, päättelyyn perustuvat mene-telmät voidaan jakaa neljään luokkaan: paineaaltoanalyysiin, mittausalueiden perustamiseen, hydraulisiin mittauksiin perustuviin käänteisiin analyyseihin se-kä oppiviin luokittelumenetelmiin (esi-merkiksi neuroverkkoanalyyseihin). Menetelmien käyttö voi olla ajoittais-ta (kuten suorien menetelmien käyttö) tai jatkuvaa. Epäsuorien havainnoin-timenetelmien käyttöä puoltaa niiden riippumattomuus putkimateriaaleista, materiaalien muutoksista, maa-ainek-sen laadusta ja muutoksista, maanpin-noitteesta tai ympäröivistä olosuhteista. Parhaassa tapauksessa epäsuorat mene-telmät ovat myös kustannustehokkaita. Menetelmien etuja ja haittoja on listattu taulukkoon 1.

PaineaaltoanalyysiPaineaaltoanalyysi (transient ana lysis) perustuu verkostosta kerättävään mit-taustietoon, kun tarkoituksella aiheute-tut paineaallot etenevät pitkin verkos-toa. Paineaaltojen synnyttämiseen voi-daan käyttää siihen suunniteltuja lait-teita, verkoston pumppuja tai venttii-leitä. Vuototapauksessa painesignaalit käyttäytyvät eri tavalla kuin jos vuo-toa ei ole ja ne myös vaimenevat no-peammin. Paineaaltoanalyysi jakautuu edelleen useampaan eri menetelmään: käänteiseen paineaaltoanalyysiin (in-verse transient analysis), taajuusvasteana-lyysiin (frequency r esponse analysis ) se-kä suoraan paineaaltoanalyysiin (direct transient analysis).

Käänteisessä paineaaltoanalyysissä mittaustuloksia verrataan vuotamatto-man verkoston simuloinnin tuloksiin. Suurimpia ongelmia aiheuttavat simu-loinnissa tarvittavat verkoston osien vir-tausvastukset, joita ei tarkasti tiedetä, sekä vaikeus kuvata verkoston kaikkia osia, joilla on vaikutusta painevasteisiin. Taajuusvasteanalyysissä tulkitaan taa-juusvastetta, joka on seurausta verkos-toon synnytetystä aaltoilevasta virtaa-masta. Mitattujen painesignaalien tul-kinnassa verrataan mittauslukemia pai-neaaltosimulaatiolla laskettuun tilantee-seen, jossa vuotoa ei esiinny. Suorassa paineaaltoanalyysissä vuotojen havain-nointi perustuu vuotokohdista takaisin heijastuvien signaalien havaitsemiseen.

On esitetty, että paineaaltoanalyysis-tä voisi parhaimmillaan kehittyä mene-telmänä sellainen, että sen avulla voi-taisiin havainnoida vuotoja laajemmil-takin verkosto-alueilta paineaaltojen le-vitessä läpi koko systeemin. Tällä het-kellä kuitenkin tutkimukset ovat kes-kittyneet kooltaan huomattavasti vaati-mattomampien osuuksien tutkimiseen. Kaikissa sovelluksissa ongelmia aiheut-taa verkoston monimutkaisuus, kun vuotojen lisäksi jokainen rakenteen muutos aiheuttaa muutoksia painesig-naaleihin. Tulevaisuudessa nähtäneen, saadaanko esimerkiksi suorasta paine-aaltoanalyysistä mahdollisesti uusi, ken-tällä toimiva suora menetelmä vuotojen paikallistamiseksi tai kehittyykö kään-teisestä paineaaltoanalyysistä verkosto-automaatioon pohjautuva ja säännölli-sin väliajoin toteutettava, vuotojen ha-vaitsemiseen keskittyvä epäsuora me-netelmä. Joka tapauksessa menetelmän käyttäjiltä vaaditaan huolellisuutta pai-neaaltojen hallitussa synnyttämisessä, jottei vaurioiteta verkostoa tai mahdol-listeta potentiaalisten taudinaiheuttaji-en pääsyä verkostoon. Lisäksi varautu-minen verkoston sakkojen ja biofilmien liikkeelle lähtöön lienee paikallaan.

MittausalueetEpäsuorista menetelmistä tämän päivän ehdoton suosikki on mittausalueiden perustaminen verkostoon. Voisi ajatel-la, että kyseessä on modernisoitu, auto-maatioon pohjautuva versio yövirtaa-mien seurannasta. Mittausalueita kos-kevat kokosuositukset, nimitykset sekä

�� Vesitalous 6/2010


Menetelmä Ominaisuuksia

Paineaaltoanalyysi + Kehittyvä tekniikka

+ Tulevaisuudessa mahdollisesti vuodon paikantamiseen kentälläja/tai isompina verkostoalueina jopa automaattisesti

– Vaatii paineaallon aiheuttamisen verkostoon, jonka seurauksenamahdolliset sakat ja biofilmit voivat lähteä liikkeelle

– Paineaallon synnyttäminen vaatii työntekijöiltä huolellisuuttatoteutuksen suhteen, ettei aiheuteta uusia vaurioita taimahdollisteta potentiaalisten taudinaiheuttajien pääsyä verkostoon

– Työvoimaintensiivinen, mikäli tutkittavat alueet pieniä

– Verkoston muuttuva topografia häiritsee signaalien tulkintaa jatäten tutkittavien alueiden kasvattamista

Mittausaluejako + Alueelle menevän ja sieltä poistuvan veden määrään perustuvantarkastelun laskenta helppoa, trendiseuranta suoraviivaista

+ Toimii käytännössä, automatisoitu versio verkoston yövirtaamienseuraamisesta

– Korkeahkot perustamiskustannukset

– Ylläpito vaatii resursseja

– Pieniä alueita suosittaessa on toteutettu putkiyhteyksien sulkemistamittarimäärän kohtuullisena pitämiseksi, seurauksena veden laadunja toimitusvarmuuden heikkeneminen kiertoyhteyksien vähetessä

Käänteinen analyysi + Kehittyvä tekniikka

+ Edesauttaa myös muuta verkoston hydraulista hallintaa tuottaenmuutakin tietoa kuin havaintoja vuodoista

– Vaatii mittaustietoja, joita ei vielä käytännössä ole saatavissariittävällä tarkkuudella

Neuroverkkoanalyysi + Kehittyvä tekniikka

+ Tehokas mittaustiedon tulkintaan

+ Ohjaamattoman oppimisen menetelmät eivät vaadi erityistä tietoaverkostosta

– Kaupalliset sovellutukset harvassa

Taulukko 1. Kehittyviä ja käytössä olevia vuotojen havainnointimenetelmiä.

Oikaisu Vesitalous 4/10 artikkeliinVesitalouden numerossa 4/2010 artikkelissa Huumejäämät jätevedessä kerrottiin virheellisesti Viikinmäen puhdistamolta 14.3.2010 mitatuksi amfetamiinipitoisuudeksi 0,4 ng/l. Oikea arvo on 0,4 ng/ml. Pahoittelemme virhettä.



perustamis- ja ylläpitokustannukset vaihtelevat. Menetelmässä on kuiten-kin aina tavoitteena alueittaisen vesi-määrän sekä mittaustrendien karkea seuranta. Alueelle kuljetetun vesimää-rän seuranta perustuu yhteen- ja vähen-nyslaskuun, jossa alueelle kulkeneesta vedestä vähennetään alueelta pois kul-kenut vesi. Mittaustrendien seurannas-sa hyödynnetään hydraulisten mittaus-ten aikasarjaa. Parhaimmillaan mittaus-tietoa kerätään ja tallennetaan koko ajan. Ajan kuluessa kullekin ajankoh-dalle on mahdollista asettaa tavoitear-vo, joka perustuu ajankohdan keski-määräiseen mitattuun lukemaan nor-maalitilanteessa. Lisäksi voidaan mit-tausaikasarjoista poimia normaalitoi-minnan aikana havaitut minimi- ja maksimiarvot kullekin ajankohdalle. Tällöin trendiseurannassa vain katso-taan, että juuri vastaanotettu mittaus-tieto sijoittuu normaalitilannetta ku-vaavien arvojen väliin.

Mittausalueille suositeltavien putki-linjojen pituudet vaihtelevat 10 kilomet-ristä noin 100 kilometriin. Alueiden so-pivat putkipituudet ja kiinteistömäärät herättävät toisinaan vilkasta keskuste-lua. Kokoajattelusta kannattanee siirtyä hahmottamaan ennen kaikkea kysees-sä olevan verkoston topografiaa ja ve-denlaadun säilyttämistä. Mittareiden si-joittuminen pohjautuu parhaimmillaan verkoston rakenteeseen siten, että mitta-reiden lukumäärä on sellainen, että mit-tausasemien perustamiskustannukset pysyvät järkevinä ja että mittareiden yl-läpito pystytään hoitamaan muun toi-minnan ohessa. Virheellinen mittaustu-los voi olla vieläkin huonompi vaihto-ehto sille, ettei mittausta ole ollenkaan. Putkiyhteyksien sulkemista tulisi vält-tää veden laadun ja toimitusvarmuuden säilyttämiseksi - asiakkaan palvelutason laskemista ei voitane perustella verkos-ton varustelulla. Usein ajatukset putki-yhteyksien sulkemisista heräävät silloin, kun mittaroitavat alueet ovat pieniä ja halutaan välttää mittauskaivon rakenta-minen sulkemalla virtausyhteys suunni-teltujen alueiden välillä.

Käänteinen analyysiKäänteisessä analyysissä (inverse analy -sis) pyritään hyödyntämään verkoston hydraulisia mittauksia laskennan ja si-

mulaation kautta vuotojen havaitsemi-seksi. Simulaation hyödyntämisessä on törmätty kolmeen ongelmaan; virtaus-vastuksia ja asiakkaiden kulutustietoja ei tiedetä riittävällä tarkkuudella ja toisaal-ta simulaatioissa suositut yksinkertaiste-tut verkostot ovat vuotojen havaitsemi-sen kannalta liian karkeita. Vastauksia ongelmiin on etsitty yhdistämällä si-mulointi todennäköisyyslaskentaan. Kaupalliset sovellukset kuitenkin anta-vat odottaa itseään.

Nykyisin osa esitetyistä ongelmista voidaan jo ratkaista. Simulointi on to-teutettavissa täydelliselle verkostolle ja toisaalta asiakkaiden kulutuksien mit-taamisessa ja mallintamisessa on tapah-tunut edistystä. Toimiessaan tämän-tyyppinen tekniikka mahdollistaisi to-dellisen verkoston tilan seurannan mu-kaan lukien merkittävien häiriötilojen havaitsemisen niiden tapahtuessa sekä lähes reaaliaikaiset analyysit häiriöiden levinneisyydestä. Tämä on erittäin ajan-kohtainen tutkimusaihe, ja myös Aalto-yliopiston Vesitekniikka, yhdessä kump-paniensa kanssa, etsii ratkaisuja verkos-ton häiriötilojen havainnoimiseen käyn-nissä olevan Vesijohtojen reaaliaikainen hallinta –hankkeen puitteissa.

Oppivat luokittelumenetelmät - NeuroverkkoanalyysiNeuroverkot ovat joukko menetel-miä, joita voidaan käyttää mittaus-tietojen tehokkaaseen luokitteluun ja esimerkiksi havaita poikkeamia valit-tujen muuttujien käyttäytymisessä. Vuotojen havaitseminen hydraulisesta mittaustiedosta neuroverkkoja käyttä-mällä pohjautuu juuri epätyypillisen tai poikkeuksellisen käyttäytymisen havaitsemiseen verkoston virtaamista ja/tai paineista. Mukaan voidaan liit-tää myös mittaustietoja laadullisista muuttujista. Poikkeamien havaitsemi-nen perustuu menetelmän kykyyn op-pia muuttujien väliset riippuvuudet ja mallintaa ne suoraan mittaustiedoista. Neuroverkot ovat joukko kiinnosta-via menetelmiä ja joitakin käytännön toteutuksia on jo käytössä vesijohto-verkostojen hydrauliseen hallintaan. Tuotteistettuja kaupallisia sovelluksia ei vielä markkinoilta löydy.

Neuroverkkoanalyysiä voidaan to-teuttaa sekä ohjatun että ohjaamatto-

man oppimisen menetelmien kautta. Ohjatussa oppimisessa menetelmälle kerrotaan mitä sen tulisi etsiä eli mil-laisesta tilanteesta edelleen ilmoittaa, käytännössä siis tapauksista, joissa ha-vaittu poikkeama luokitellaan häiriök-si. Vesijohtoverkostojen tapaukses-sa tämä tarkoittaa, että opetusvaihees-sa vuotojen sijainti tiedetään ja mene-telmälle kerrotaan, missä vuodot ovat. Lisäksi opetustarkoituksessa voidaan tehdä verkostoon keinotekoisia vuo-totapauksia päästämällä vettä palopos-tien kautta. Ongelmaksi jäävät alueel-la olevat havaitsemattomat niin sanotut piilovuodot.

Käytettäessä ohjaamatonta neuro-verkkomenetelmää menetelmä ryhmit-telee mittaustiedot ja opetuksen tulok-sena eri ryhmään kuuluva mittaustieto indikoi normaalia tai epänormaalia toi-mintaa. Menetelmän käyttäjän haaste on ymmärtää, milloin menetelmä on oppi-nut esimerkiksi virtaamakäyttäytymisen niin hyvin, että mitatun virtaamatiedon ryhmittely poikkeavaan ryhmään on luotettavaa. Tietolaatikossa on kuvat-tu esimerkki neuroverkkomenetelmän käytöstä vuotojen havaitsemiseksi.

Vuototietojen hyödyntäminenVuotojen havaitsemiseen on toistaiseksi tarjolla melko suppea valikoima valmii-ta menetelmiä. Räätälöimällä vaihtoeh-toja on enemmän. Mitä tahansa mene-telmää vuotojen havainnoinnissa ja pai-kallistamisessa käytetäänkin, niin tär-keää on kirjata ylös vuodon ajankohta, paikka, arvioitu vuotomäärä sekä vuo-don todennäköinen syy ja tallettaa nä-mä verkkotietojärjestelmään. Tässä yh-teydessä kolmannen osapuolen aiheut-tamat verkostorikot (esim. putken ha-joaminen kaivutöiden yhteydessä) olisi hyvä kirjata omaksi ryhmäkseen, koska niillä ei ole mitään tekemistä verkoston kunnon kanssa. Tällöin vuototiedot ku-vaisivat todenmukaisemmin verkoston tilaa ja toimisivat siten paremmin esi-merkiksi tilastollisen analyysin pohjana. Toisaalta myös putkirikkojen erottami-nen vuotohavainnoista olisi perusteltua, koska putkirikot edustavat erittäin vaka-vaa vesijohtoverkon toimintahäiriötä.

Vuototietojen hyödyntäminen ver-koston kunnossapidossa tehostuu, kun yleisön havaitsemien vuotojen lisäksi



Vuotojen havainnoiminen oppivilla luokittelume-netelmillä on kansainvälisestikin yhä nuori mut-ta lupaava tutkimusala. Neuroverkkomenetelmistä

Teknillisen korkeakoulun Vesitekniikassa on selvitetty Itseorganisoituvan kartan (SOM; Self Organising Map) so-veltuvuutta vuotojen havaitsemiseen. Tavoitteena oli ryh-mitellä SOM:n avulla virtaus¬olosuhteita ja edelleen liit-tää vuototieto tietyntyyppisiin ryhmiin. Syötetietoina SOM sai esikäsiteltyjä johtoverkoston virtaamamittaustietoja. Opetusvaiheen päätyttyä kuhunkin SOM:n muodostamaan ryhmään liitettiin tieto vuodon olemassaolon luotettavuu-desta (opetusvaiheessa käytettiin vuototietoina alueella vir-taamamittausten aikana havaittuja ja korjattuja vuotoja). Sovellusvaiheessa, kun vuototietoja ei ole saatavilla, SOM:lle syötetään virtaamamittaustiedot ja SOM ryhmittelee ne ja menetelmä liittää niihin samalla virtaamamittaustietoa vas-taavan tiedon vuodon luotettavuustasosta. Kuvan 2 SOM-kartta esittää vuodon olemassaolon luotettavuuden astetta. Vaaleampi väri kuvastaa suurempaa todennäköisyyttä vuo-don olemassaololle laskenta-alueella. Tumma väri kuvastaa normaalitilannetta.

Mikäli SOM sovellusvaiheessa ryhmittelisi saadun virtaustie-don kartan vaaleaan kohtaan (jossa siihen liittyisi suuri vuo-donluottamusarvo), kuvaisi tämä verkoston todennäköistä

vuototilannetta. Kuvassa 3 a) on esitetty kolmen verkostos-sa sijaitsevan virtaamamittarin mittaamat virtaamat päivä-kohtaisesti ajan funktiona. Pystyviivat kertovat havaittujen vuotojen korjausajankohdan. Kuvassa 3 b) esitetään opetus-vaiheen SOM:n ennustamaa vuodon luottamusarvoa (täysi viiva) sekä vuototietojen perusteella laskettua (katkoviiva) vuodon luottamusarvoa. Kuvista ilmenevät myös SOM:n edut ja virtaaman trendiseurannan rajoitukset. Selvästi en-simmäinen vuoto olisi ollut mahdollista havaita vain seuraa-malla virtaamien trendejä, sillä kuvassa 3 a) kahden virtaa-mamittarin trendikäyrissä näkyy selkeä nouseva jakso ennen ensimmäisen vuodon (ensimmäinen pystyviiva) korjaamista. Virtaaman trendi palautuu huomattavasti alemmalle tasolle vuodon korjauksen jälkeen. Samoin viimeisimmät vuodot 6 ja 7 olisi voitu havaita pelkällä virtaaman trendiseuran-nalla. Havaitsematta trendiseurannan keinoin olisivat kui-tenkin jääneet vuodot 2-5, joissa vastaavaa suurta virtaa-man muutosta ei esiinny. Huomioitavaa SOM:iin pohjau-tuvassa menetelmässä on, että se opetetaan aluekohtaisesti ja rinnakkaisia alueita voidaan laskea kuinka monta tahan-sa. Menetelmällä on mahdollista havaita pienempiä vuoto-ja kuin virtaamien trendiseurannalla. Tehdyn tutkimuksen tulokset ovat lupaavia ja kuvastavat sitä, että jo kohtuullisen vähän verkoston virtaamiin vaikuttavia vuotoja voidaan ha-vaita uudenlaisten menetelmien avulla.

Neuroverkkomenetelmän käyttö vesijohtovuotojen havainnoimiseksi

Kuva 2 Kuva 3 b)

Kuva 3 a)



on käytettävissä vuotojen havainnoin-timenetelmillä kerättyjä tietoja myös vuodoista, jotka eivät kulkeudu maan-pinnalle. Havaittujen vuotojen ja vuo-tojen, joita ei havaita suhteelliset osuu-det kokonaisvuotomäärästä vaihtelevat verkostosta riippuen. Etenkin silloin, kun yli puolet vuotavasta vedestä jää paikantamatta, herää kysymys havait-tujen vuotojen edustavuudesta. Onko esimerkiksi mahdollista, että maaperä-olosuhteista johtuen joillakin alueilla vuodot kulkeutuvat pintaan ja saman verkoston toisilla alueilla taas eivät ja kuitenkin hiljakseen, näkymättömästi vuotava alue onkin samassa - tai huo-nommassa - kunnossa kuin itsestään aktiivisesti ilmoitteleva alue?

Tänä päivänä tilastollinen analyysi on yleisin käytetty menetelmä arvioi-taessa olemassa olevien tietojen poh-jalta jonkun putkiryhmän ja yksittäis-ten linjojen saneeraustarvetta. Mikäli harjoitetaan passiivista vuotojen ha-vainnointia ja vain osa vuototiedois-ta on hyödynnettävissä, kysymys vää-ristymän mahdollisuudesta tuntuu luontevalta. Onko mahdollista vai jo-pa todennäköistä, että esimerkiksi ti-lastollisen analyysin tuloksena saata-vat verkoston kuntoa koskevat arviot ovat vain parhaita arvauksia, koska ne pohjautuvat vajaisiin vuototietoihin? Tällöin vaarana on, ettei saneerauk-sia pystytä kohdentamaan optimaali-sesti. Vuototietojen lisäksi analyyseis-sä käytetään, laativasta tahosta riippu-en, tietoja putkien iästä, materiaalista ja koosta. Monissa analyyseissä näiden perusominaisuustietojen perusteella muodostetaan putkiryhmiä, ja kyseis-ten ryhmien kestävyyttä tai rikkoutu-mistodennäköisyyttä ennustetaan ha-vaittujen vuotojen perusteella. Vaikka tällöin valinnoissa huomioidaan asia-kasvalitukset paineen tai laadun joh-dosta, kustannusvaikutuksia putkirik-kojen seurauksien johdosta, sekä muun infrastruktuurin, lähinnä viemäreiden ja teiden, korjaustöiden ajoittuminen, on resurssien väärä kohdistaminen ta-pauskohtaisesti mahdollista.

Selkeästi, aktiivinen vuotojen ha-vainnointi parantaisi tietämyksen ta-soa verkoston sisäisen kunnon vaih-telusta ja edesauttaisi resurssien koh-dentamista. Tietysti on mahdollista

käyttää vain kirjat-tuja putkirikkota-pauksia tilastolli-sen analyysin poh-jana. Putkirikkojen erillinen analysoin-ti saattaisi kertoa verkoston tilasta jo-takin, esimerkiksi kiinnittää huomiota jonkun tietyn put-kiryhmän tai alueen heikkouksiin, jo-ka muutoin peittyy osittain tai vaime-nee muun tiedon sekaan. Kuitenkin pelkät putkirikot edustavat vain osaa vuotavasta vedes-tä – saadaanko täl-löin riittävän katta-va kuva verkoston tilasta? Epäilemättä paras lopputulos saavutettaneen teh-täessä johtopäätök-set kahdella ryh-mällä, aktiivisesti havaituilla vuodoil-la sekä putkirikoilla.

Hyvin kootut, kattavat vuototiedot auttavat optimaalisemmassa verkoston ylläpito- ja kunnostusresurssien koh-dentamisessa. Vuotojen havainnointiin kannattaa panostaa ja ennakkoluulot-tomasti hyödyntää uudempiakin me-netelmiä. Panostamalla vuotojen tehok-kaaseen havainnointiin on mahdollista ymmärtää kokonaisvaltaisemmin ver-koston tila ja sitä kautta kohdentaa re-surssit paremmin ja ennen kaikkea tar-jota hyvälaatuista talousvettä asiakkaille kustannus- ja energiatehokkaasti.

Kirjallisuusaksela K., aksela M. ja Vahala R. (2009). leakage

detection in a real distribution network using a soM. urban Water Journal, 6(4), 1-11.

al-Barqawi H. ja Zayed t. (2006). Condition Rating Model for underground infrastructure sustainable Water Mains. Journal of Performance of Constructed Facilities, 20(2), 126-135.

aWWa Research Foundation (2001). Pathogen intrusion into the Distribution system. aWWa Research Foundation and american Water Works association.

Cartier C., Besner M-C., Barbeau B., lavoie J., Desjardins R. & Prevost M. (2009). evaluating aerobic endospores as indicators of intrusion in distribution systems. Journal aWWa, 101(7), 46-58.

Colombo a., lee P. & Karney B. (2009). a selective literature review of transient-based leak detection methods. Journal of Hydro-environment Research 2, 212-227.

Haykin s. (1999). Neural Networks. a Comprehensive Foundation, second edition. Prentice Hall international, inc. isBN 0-13-908385-5.

Karim M., abbaszadegan M. & leChevallier M. (2003). Potential for pathogen intrusion during pressure transients. Journal aWWa, 95(5), 134-146.

Pelletier G., Mailhot a. & Villeneuve J-P. (2003) Modelling Water Pipe Breaks-three Case studies. Journal of Water Resources Planning and Management, 129(2), 115-123.

Pudar R. s., liggett J. a. (1992). leaks in Pipe Networks. Journal of Hydraulic engineering, Vol. 118, No. 7, pp 1031-1046.

simpson a. & Vitkovsky J. (1997). a review of pipe calibration and leak detection methodologies for water distribution networks. 17th federated convention, australian Water and Wastewater association, australia.



Vesihuoltolaitoksen tekemät verkostosaneeraukset vaikutta-vat alueen asukkaiden elämään usein merkittävästikin. Kodeissa on vesikatkoksia ja liikennettä joudutaan järjestelemään uu-delleen. Saneerauksista tiedot-taminen onkin tärkeä osa sa-neeraushankkeita.

Tyypillisesti vesihuoltolaitok-sen ja asiakkaan välillä ei ole kovin paljon kontakteja.

Verkostosaneerausten yhteydessä asiakas usein vasta oivaltaa vesihuoltolaitoksen olemassaolon. Saneeraustiedottaminen voikin vaikuttaa merkittävästi asiakkai-den mielikuvaan vesihuoltolaitoksen toiminnasta.

Puutteellinen tiedottaminen on tyy-pillinen palautteen aihe verkostosanee-rausten yhteydessä. Tehtävien priori-soinnissa tiedottaminen jää helposti muiden tärkeämmiksi miellettyjen asi-oiden jalkoihin. Tiedottaminen ei kui-tenkaan ole pelkästään asennekysymys vaan vaatii myös resursseja. Sen takia laitoksen johdon tulisi huolehtia siitä, että viestintään on käytettävissä riittä-vät resurssit ja mahdollisuus tarvittaessa hankkia siihen liittyvää koulutusta.

Suunnittele etukäteenSaneeraushankkeista tiedottamiseen pätee liuta yleisiä viestinnän periaattei-ta. Tavoitteena on välittää tietoa vali-tuille kohderyhmille riittävän ajoissa. Hyvässä tiedotteessa uutinen on tiiviis-sä, helposti ymmärrettävässä muodossa. Viestintä onnistuu harvoin ilman suun-nittelua. Saneeraushankkeissa viestin-nän suunnittelun tulisi olla yhtä luon-nollinen osa hankkeen suunnittelua kuin vaikkapa suunnitelman väliaikai-sesta vedenjakelusta.

Tiedottamisen voi hoitaa laitoksen

oma henkilöstö tai se voidaan liittää osaksi urakkaa. Jos tiedottaminen kuu-luu urakoitsijalle, on sen tapa ja taso järkevää määritellä tarjouspyynnössä tarkasti. Hyväksi todettu keino koros-taa urakoitsijalle tiedottamisen tärkeyt-tä on sanktioida siihen liittyvät laimin-lyönnit. Toisaalta tilaajan kannattaa so-pia urakoitsijan kanssa, että tämä vas-taa vain omaan työsuoritukseensa liitty-viin asukkaiden ja median kysymyksiin. Saneeraustarpeen syihin ja muihin peri-aatteellisiin kysymyksiin vastaa tilaaja.

Pienillä laitoksilla tiedotus hoituu ta-vallisesti oman toimen ohella. Isommilla laitoksilla on viestintävastaavia, joiden rooliin myös saneeraustiedottaminen voi kuulua. Yhteistyö sujuu suunnit-telemalla viestintää yhdessä etukäteen. Viestintävastaavat pystyvät hoitamaan tiedottamista vain, jos saavat tarvittavat tiedot suunnittelijoilta ajoissa.

Tietääkö henkilökunta?Henkilökunnalle saneeraushankkeista kertominen jää usein vähälle huomiol-le. Sisäinen viestintä luo kuitenkin edel-lytykset ulkoisen viestinnän onnistumi-selle, joten tulevista hankkeista olisikin kerrottava ensin omalle organisaatiolle.

Halutessaan tietää lisää hankkeesta asiakas saattaa ottaa yhteyttä mihin ta-hansa organisaation osaan. Kysyjä pitäi-si osata ohjata ottamaan yhteyttä hank-keesta vastaavaan tahoon, jotta asiakas-ta pompoteltaisiin mahdollisimman vähän.

Tämän takia esimerkiksi asiakaspal-velussa, laskutuksessa ja puhelinvaih-teessa on hyvä olla perustiedot käyn-nissä olevista hankkeista ja niiden vas-tuuhenkilöistä. Varsinkin suuremmilla laitoksilla, joissa henkilöstö usein on sijoittunut eri toimipisteisiin, ei tieto leviä spontaanisti kahvipöytäkeskuste-luissa vaan sisäinen tiedottaminen vaatii aktiivista otetta.

pentti janHunenVerkkopalveluyksikön päällikkö, HSY VesiE-mail: [email protected]

Kirjoittaja työskentelee saneerausohjelmoinnista ja verkostodokumentoinnista vastaavana yksikön päällikkönä Helsingin seudun ympäristöpalveluiden vesihuollossa.

Viesti ajoissa verkostosaneerauksista



Viesti ajoissa verkostosaneerauksista

Verkkosivut eivät tavoita kaikkiaUlkoisen viestinnän kohderyhmiä ovat esimerkiksi yksityiset vedenkäyttäjät, yritykset, isännöitsijät ja tiedotusväli-neet. Viestinnän kohderyhmiä mietit-täessä olisi huomioitava myös eri kie-liryhmät ja henkilöt, joiden on esimer-kiksi vamman tai korkean iän takia han-kala vastaanottaa tavanomaisia tiedot-teita. Käytännössä kaikkien kohderyh-mien palveleminen on kuitenkin usein vaikeaa.

Perinteisiä tiedottamisen kanavia saneeraushankkeissa ovat tiedotteiden jakaminen postilaatikoihin tai kiin-nittäminen kerrostalojen oviin tai il-moitustauluille sekä työmaataulut. Suurissa hankkeissa on saatettu järjes-tää tiedotustilaisuuksiakin.

Verkkoviestinnän merkitys on koko ajan kasvanut. Internet ja oman organi-saation intranet tarjoavat helpon väylän kertoa asukkaille projektin etenemises-tä ajantasaisesti. Ensimmäistä viestiä sa-neerauksesta ei kuitenkaan voi lähettää verkkosivujen kautta ja toivoa, että se tavoittaisi alueen asukkaat. Monikaan kuntalainen ei seuraa säännöllises-ti vesihuoltolaitoksen verkkosivuja. Verkkosivut uutisoinnin kanavana toi-mivat sen jälkeen, kun kohderyhmä on ensin muulla tavalla saatu hankkeesta tietoiseksi ja ohjattu hakemaan lisätie-toa verkosta.

Verkkoviestinnässä on myös muistet-tava, ettei se tavoita kaikkia asukasryh-miä. Ihanteellista olisi, jos viestiä voi-taisiin jakaa useita eri kanavia pitkin. Kertatiedottaminen ei yleensä tavoita kaikkia vastaanottajia.

Mikä on ”riittävän ajoissa”?Viestinnän toimenpiteet pitäisi käyn-nistää silmällä pitäen sitä, mitä se vaa-tii tiedon vastaanottajalta. Vesikatkoon varautumiseen riittää yleensä muuta-ma päivä. Jos laitos runkoverkon sa-neerauksen yhteydessä tarjoaa liittyjille mahdollisuutta saneerata tonttijohdot, pitäisi ensimmäinen tiedote lähettää huomattavan ajoissa – jopa vuosi en-nen varsinaisen urakan käynnistymistä. Taloyhtiöissä myös saneerauspäätöksen

tekeminen ja siihen taloudellinen va-rautuminen yhtiökokouksineen on hi-das prosessi.

Jotta viestintä voidaan aloittaa riit-tävän ajoissa, tulee saneerausproses-sin olla sellainen, että tulevat koh-teet tiedetään hyvissä ajoin etukäteen. Merkittävä osa vesihuoltoverkkojen saneerauksista tehdään kuntien katu-saneerausten yhteydessä, jolloin hank-keiden aikataulu ei välttämättä ole ve-sihuoltolaitoksen päätettävissä. Tämä edellyttää tietojen vaihtoa ja hyvää yh-teistyötä kaupunkien kanssa, jotta tie-dotus onnistuisi.

Asukastiedottamisen (esim. vesikat-ko) ja saneeraushankkeen yleisen tie-dottamisen lisäksi voisi olla hyvä miet-tiä mahdollisuuksia kertoa myös muista saneerauksiin liittyvistä asioista. Näitä

ovat esimerkiksi vastuualuerajat ja liitty-jien vastuu huolehtia omien tonttijoh-tojensa kunnosta.

Perinteisesti saneeraushankkei-den yhteydessä puhutaan tiedottami-sesta. Tiedottaminen on luonteeltaan yksisuuntaista informaation jakelua. Nykyaikaa on kuitenkin pyrkiä kohti kaksisuuntaista vuorovaikutusta asiak-kaiden kanssa. Tätä kuvaa paremmin käsite viestintä.

Asiakkaille tulisi luoda mahdollisuus olla helposti ja joustavasti yhteydes-sä laitokseen lisätiedon pyytämiseksi ja palautteen antamiseksi. Tähän internet ja sähköposti tarjoavat parhaat mahdol-lisuudet. Toisaalta vuorovaikutteiseen suuntaan siirtyminen vaatii resurssien varaamista palautekanavien seuraami-seen ja kyselyihin vastaamiseen.

20 Vesitalous 6/2010


Vesihuoltoverkko on toiminnalli-nen kokonaisuus, jonka osat vai-kuttavat toisiinsa. Kiinteistöjen

omistuksessa ja kunnossapitovastuulla olevat tonttijohdot muodostavat suuren osan tästä järjestelmästä. Merkittävän osan vesijohtojen ja viemäreiden vuo-tovesistä voidaan arvioida aiheutuvan tonttijohdoista. Viemäriverkon vuo-tovedet lisäävät pumppausta ja kemi-kaalien käyttöä puhdistamolla ja siten käyttökustannuksia. Vuotovedet myös heikentävät puhdistustulosta ja aihe-uttavat viemäritulvia. Vesijohtoverkon vuotavuus lisää verkkoon pumpattavan veden määrää, edellyttää suurempaa kä-siteltyä vesimäärää ja lisää käyttökustan-nuksia. Huonokuntoiset tonttiviemärit ja –vesijohdot ovat myös hygieeninen riski vedenjakelujärjestelmälle.

Vesihuoltolaitoksen tarjoamat tonttijohtojen saneeraus- ja kunnossapitopalvelutKoska tonttijohdoilla on merkittävä vaikutus koko vesihuoltojärjestelmän toimivuuteen, talousveden laatuun ja laitoksen käyttökustannuksiin, on ve-sihuoltolaitoksen etujen mukaista pyr-kiä edistämään niiden kunnossapitoa ja saneerausta. Tässä tarkoituksessa vesi-huoltolaitokset tarjoavat yleensä kiin-teistöille tonttijohtojen saneeraus- ja kunnossapitopalveluja.

Liittyjä vastaa kiinteistönsä vesihuol-tolaitteistosta liittämiskohtaan saakka. Tonttijohtojen rakentaminen ja kunnos-sapito otetaan yleensä huomioon myös liittymissopimuksissa. Vesi- ja viemäri-laitosyhdistyksen 3. heinäkuuta 2001 päivätyssä sopimusehtojen mallissa on

tonttijohtojen rakentamista ja kunnos-sapitoa koskevia ehtoja. Siinä on kaksi vaihtoehtoista mallia, joista toinen on erityisesti niitä tilanteita varten, että liit-tämiskohta on kiinteistön/tontin rajalla, ja toinen niitä tilanteita varten, että liittä-miskohta on laitoksen runkojohdossa.

Lähtökohtana on, että liittyjä voi tilata tonttijohtoihin liittyvät työt ja tarvikkeet laitokselta tai ulkopuolisel-ta yritykseltä. Osa töistä on varattu so-pimusmallissa laitokselle silloin, kun liittämiskohta on runkojohdossa, jol-loin liittyjän tonttijohto sijaitsee osit-tain kiinteistön/tontin ulkopuolella. Sopimusmallin 10 b §:n mukaan laitos huolehtii muulla alueella kuin liittyjän tontin/kiinteistön alueella olevan tont-tivesijohdon ja tonttiviemärin osuuden rakentamiseen liittyvistä maanraken-nustöistä. Lisäksi laitos huolehtii näiden tonttijohto-osuuksien kunnossapidosta ja uudelleen rakentamisesta maanraken-nustöineen. Laitos voi laskuttaa liittyjää tekemistään hankinnoista, asennuksista ja töistä taksan tai palvelumaksuhinnas-ton mukaisesti. Sopimusmallin 10 b §:n tarkoitus on, että laitos huolehtii kadul-la tai muulla vaativalla alueella tehtävis-tä töistä liittyjän puolesta, ei niinkään li-sätulojen hankkiminen laitokselle.

Saneerauspalvelua tarjotaan esimer-kiksi siten, että kiinteistöillä on mah-dollisuus tilata tonttijohtojen saneeraus vesihuoltolaitokselta joko runkoverkon saneerauksen yhteydessä tai erillistyönä. Vesihuoltolaitos tekee saneeraustyön itse tai teettää sen laitoksen kilpailuttamalla urakoitsijalla. Tämän tyyppinen palve-luntarjonta on vesihuoltolaitoksen näkö-kulmasta perusteltua toimintaa. Silloin

oSMo SeppäläTkT, toimitusjohtajaVesi- ja viemärilaitosyhdistysE-mail: [email protected]

Vesihuoltolaitosten rooli tonttijohtojen saneerauksessa

Kiinteistöjen tonttijohdoilla ja niiden kunnolla on iso merkitys ko-ko vesihuoltojärjestelmän toimivuuteen. Vaikka vastuu tonttijoh-doista on kiinteistöillä, vesihuoltolaitoksen etu on, että tonttijoh-tojen kunnossapito ja saneeraus on riittävää ja asiantuntevasti hoi-dettua. Näin ollen vesihuoltolaitosten olisi järkevää jossain määrin siihen osallistua.

anneli tiainenOTK, lakiasiain päällikköVesi- ja viemärilaitosyhdistysE-mail: [email protected]

2�Vesitalous 6/2010


kun vesihuoltoverkot ja katu saneerataan samaan aikaan, on myös synergian kan-nalta järkevää pyrkiä siihen, että ainakin yleisellä alueella olevat tonttijohdot sa-neerataan samaan aikaan. Yleensä kiin-teistöille tarjottavat saneeraustyöt on hin-noiteltu varsinkin runkoverkon saneera-uksen yhteydessä tehtyinä ja katualueen osalta siten, että saneerauksen teettämi-nen on kiinteistöille kohtuuhintaista.

Vesihuoltolaitosten tarjoamat tonttijohtotyöt kilpailunäkökulmastaVesihuoltolaitosten rooli tonttijohto-töissä voi liittyä (1) tonttijohtojen liittä-miseen vesihuoltolaitoksen verkostoon, (2) itse tonttijohtojen rakentamiseen, tai (3) tonttijohtojen kunnossapitoon ja/tai saneeraamiseen.

Tarjotessaan yksityisessä omistuksessa oleviin tonttijohtoihin liittyviä töitä kiin-teistöille vesihuoltolaitos tarjoaa samoja palveluita, joita myös yksityiset yritykset tarjoavat. Tällöin vesihuoltolaitoksen ja yksityisten yritysten välille voi syntyä kil-pailutilanne, johon liittyy kilpailumah-dollisuuksien tasapuolisuuteen ja markki-noiden toimivuuteen liittyviä ongelmia.

Keväällä 2010 tehdyssä hallituk-sen esityksessä kuntalain muuttami-seksi lähdetään siitä, että kunnan hoi-taessa tehtävää kilpailluilla markki-noilla sen tulisi antaa tehtävä yhtiön, muun yhteisön tai säätiön tehtäväksi. Liikelaitosmuodossa toimivat kunnal-liset vesihuoltolaitokset eivät siten voisi toimia markkinoilla kilpailutilanteessa esimerkiksi yksityisten yritysten kans-sa. Valtiovarainministeriön julkaisussa ”Kunnan toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla ja toiminnan yhtiöittämi-nen” (33/2010) vesihuoltoliikelaitos-ten toiminta on käytännössä rajattu yhtiöittämisvelvollisuuden ulkopuo-lelle – tonttijohtotoimintaa lukuun ottamatta.

Välittömästi vesihuoltolaitosten mo-nopoliasemaan liittyväksi palveluksi on tulkittu esimerkiksi (1) tonttijohtojen liittäminen verkostoon. Sen sijaan (2) tonttijohtojen rakentaminen on katsot-tu kilpailluilla markkinoilla tapahtuvak-si toiminnaksi. Tonttijohtojen kunnos-sapitoon ja saneeraukseen (3) esitys ei ota yksiselitteistä kantaa. Kuitenkin julkai-sussa todetaan, että ”sellaisissa tapauk-sissa, joissa osa tonttijohdon ylläpidosta

on sovittu laitokselle eikä ole tarkoituk-senmukaista toteuttaa tonttijohdon ra-kentamista tai uusimista kahdessa osas-sa, laitos voisi vastata liittyjän osuuden-kin rakentamisesta.” Käytännössähän on useissa tapauksissa sovittu, että vesi-huoltolaitos pitää liittyjän kustannuk-sella kunnossa kiinteistön ulkopuolisen tonttijohto-osuuden, kun liittämiskoh-ta on laitoksen runkojohdossa.

Vesi- ja viemärilaitosyhdistys (VVY) näkee tilanteen siten, että kunnallisten vesihuoltolaitosten tarjoamien tont-tijohtojen liittämispalvelujen tai kun-nossapito- ja saneerauspalvelujen osalta esitetty kuntalain muutos ja yhtiöittä-misvelvollisuus ei muodostune laitok-sille ongelmalliseksi. Kiinteistön/tontin alueella sijaitsevien uusien tonttijohto-jen rakentamisen tarjoamisessa laitos-ten sen sijaan kannattanee olla melko pidättyväisiä, etenkin kun tonttijohto-jen rakentamisen osuus laitoksen koko liikevaihdosta on korkeintaan muuta-man prosentin luokkaa. Kunnossapito- ja saneerauspalvelujen hinnoittelussa laitosten tulisi pyrkiä sekä kustannus-vastaavuuteen että kustannusten koh-tuullisuuteen.

Saint-Gobain Pipe Systems OyNuijamiestentie 3 A, 00400 HELSINKI • Merstolantie 16, 29200 HARJAVALTAPuh. 0207 424 600 • fax 0207 424 601 • E-mail: [email protected]

DIFFUUSIOSUOJATTU PE-PAINEPUTKI

KÄYTTÖALUEITA • teollisuusalueet • kaatopaikat • huoltoasemat • kosteikotASENNUSTAVAT • vaakaporaus • auraus • sujutus • normaali kaivantoasennus

Ä Ö

PE 100-RCviistolimitetty alumiinikalvo

vahvistettu suojavaippa

Alumiinikalvolla ja suojavaipalla varustettu SLA-PE-HD -putki on hyväksytty saastuneiden maaperien vedenjakeluun. Kulutuskestävän suojavaipan ansiosta se soveltuu erinomaisesti kaivamat-tomaan tekniikkaan, mikä on usein paras vaihtoehto pilaantuneissa maaperissä.

Ratkaisu pilaantuneiden maa-alueiden vesihuoltoonSLA®egeplast



Vesihuoltoon kohdistuu haas-teita sekä toimialan sisäl-tä että ulkopuolelta muut-

tuvasta toimintaympäristöstä. Vesihuoltolaitosten asiakkaat tulevat yhä tietoisemmiksi ja vaativammiksi palvelutason suhteen. Teknisten järjes-telmien ja henkilöstön ikääntyminen luo omat haasteensa samalla kun uu-det sukupolvet niin henkilöstön kuin teknologiankin osalta tulevat mukaan toimintaan. Ilmastonmuutos on eräs haasteista, joiden todellisia vaiku-tuksia on tällä hetkellä vaikea arvi-oida. Muun muuassa näitä vesihuol-lon haasteita kartoitettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Tavoite ja menetelmätTämän kohdistetun kyselytutkimuk-sen tavoitteena oli kartoittaa neljän keskeisen intressiryhmän näkemyksiä maamme vesihuollon tulevaisuuden haasteista 20…30 vuoden tähtäimel-lä. Hankkeessa laadittiin kysely, joka osoitettiin neljälle asiantuntijaryh-mälle: (i) vesilaitosten edustajat, (ii) konsultit, (iii) viranomaiset, kunnat ja järjestöt sekä (iv) tutkijat ja kou-luttajat. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 48 asiantuntijaa, 12 henkilöä jokaisesta ryhmästä. Testausvaiheessa identifioi-dut 29 vesihuollon haastetta listattiin aakkosjärjestykseen ja asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan kutakin haas-tetta asteikolla 1...5 (alhainen … erit-täin korkea). Samalla heitä pyydettiin antamaan arvioidensa tueksi kirjalli-sia perusteluita, joita esitti 32 vastaajaa (67 %). Näistä 19 vastaajaa peruste-li vastauksensa kattavasti. Tekijät esit-tävät kiitoksen kaikille tutkimukseen osallistuneille.

Keskeiset tuloksetTutkimuksen perusteella vesihuollon keskeisimmät tulevaisuuden haasteet ja niiden suhteelliset tärkeydet on koottu kuvaan 1. Seuraavassa arvioidaan niistä viittä merkittävintä haastetta: ikääntyvää infrastruktuuria, haavoittuvuutta ja ris-kien hallintaa, henkilöresursseja ja osaa-mista sekä tutkimusta ja koulutusta.

Ikääntyvä infrastruktuuriVesihuoltosektorin suurimmaksi haas-teeksi seuraavien 20…30 vuoden aika-na tutkimuksessa nousi ikääntyvä infra-struktuuri, erityisesti verkostojen rapau-tuminen (suhteellinen tärkeys k = 4,6). Verkostojen nykytila on jo nyt huono ja se huononee jatkuvasti, ellei sanee-rauksia tehdä huomattavasti nykyistä enemmän. Muovin käyttö putkimate-riaalina aloitettiin laajamittaisesti 1970-luvulla, jolloin myös vesi- ja viemäriver-kostojen kokonaispituus lähti voimak-kaaseen kasvuun. Muutamat vastaajat painottivat, että saneerausinvestointien tarve lisääntyy merkittävästi näiden ver-kostojen teknisen käyttöiän täyttyessä. Ongelman merkittävyyttä lisää vuosien saatossa hitaan saneeraustahdin vuoksi kerääntynyt saneerausvelka. Vastaajien mielestä kasvaviin saneerausinvestoin-teihin tulisi varautua hyvissä ajoin ke-räämällä varoja talteen sekä tekemällä ja hyväksyttämällä useamman vuoden saneeraus- ja investointisuunnitelmia. Parhaillaan käynnissä olevan vesihuol-tolain tarkastamistyön pohjalta tähän asiaan lienee tulossa muutosta.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee vastaajien käsityksen mukaan ver-kostojen näkymättömyys. Päättäjien on vaikea oivaltaa tilannetta, jos kunnon heikkenemistä ei näe. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” konkretisoituu valitet-

oSSi HeinoDipl. ins.CADWES-tutkijaryhmä, Tampereen teknillinen yliopistoE-mail: [email protected]

Asiantuntijoille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan vesihuollon suurimmat haasteet liittyvät ikääntyvään infrastruktuuriin ja osaa-misen kehittämiseen.

ikääntyvä infra - vesihuollon keskeisin haaste

annina taKalaDipl.ins.CADWES-tutkijaryhmä, Tampereen teknillinen yliopistoE-mail: [email protected]

tapio KatKoDosenttiCADWES-tutkijaryhmä, Tampereen teknillinen yliopistoE-mail: [email protected]

23Vesitalous 6/2010


tavan usein. Varsinaisena haasteena on se, miten ammattikunnan tulisi toimia, jotta tämä näkymätön kaupunki saatai-siin paremmin näkyväksi päättäjille ja suurelle yleisölle. Jotain tilanteen va-kavuudesta kertoo myös se, että valta-osa vastaajista painotti ikääntyvän inf-rastruktuurin haasteen arvoksi 5. Myös muutamia matalia arvosanoja annettiin, mikä selittynee verkostojen tilan paik-kakuntakohtaisesta vaihtelusta.

Haavoittuvuus ja riskien hallintaHaavoittuvuus ja riskien hallinta on tullut olennaiseksi osaksi jokapäiväistä vesilaitostoimintaa. Se nousi tutkimuk-

sessa toiseksi tärkeimmäksi vesihuol-lon tulevaisuuden haasteeksi (k = 4,4). Vesihuollon kohdalla haavoittuvuuden ja riskien tiedostaminen ja niiden hal-linta on erityisen tärkeää, sillä poten-tiaaliset seuraukset ovat suuria – koko yhteiskunta on vaarassa lamautua, mi-käli vesihuolto ei toimi. Haavoittuvuus tuleekin nähdä erityisesti kriittisen, yh-teiskunnalle elintärkeän infrastruktuu-rin näkökulmasta (Hukka & Katko, 2007). Vastaajien käsityksen mukaan erilaisten tahallisten haittojen kuten ilkivallan ja sabotaasin sekä tietotur-vaan liittyvien uhkien mahdollisuus tulevaisuudessa kasvaa. Kirjallisissa pe-rusteluissa painotettiin, että riskeihin

ja haavoittuvuuteen tulee jatkossa pa-nostaa entistä enemmän myös käytän-nön tasolla erilaisten suunnitelmien, raporttien ja selvitysten lisäksi. Erityistilanneharjoittelulle ja skenarioinnille on tarvetta.

Henkilöresurssit ja osaaminenHenkilöresurssit ja osaaminen nou-sivat asiantuntijoiden kesken vesi-huoltoalan kolmanneksi tärkeimmäk-si tulevaisuuden haasteeksi (k = 4,2). Vesihuoltolaitosten henkilökunta on keskimäärin varsin iäkästä ja suuri mää-rä alan ammattilaisia siirtyy eläkkeelle tulevien vuosien aikana. Tämä lienee yksi niistä haasteista, joista on puhut-

Kuva 1.Vesihuollon keskeisimmät tulevaisuuden haasteet ja niiden suhteelliset tärkeydet.

2� Vesitalous 6/2010


tu jo pitkän aikaa, mutta joita ei käy-tännön tasolla ole vielä täysin sisäistet-ty. Resurssit ja osaamisen taso koettiin vastaajien keskuudessa liittyvän tiiviisti osaksi vesihuollon riskienhallintaa, sillä suuri osa riskitilanteista aiheutuu osaa-misen puutteesta.

Eläköitymisen myötä uusista osaa-jista ja vastuunkantajista tulee pulaa. Tämä asettaa vaatimuksia alan houkut-televuudelle ja koulutukselle, sillä vesi-huolto ei vastaajien käsityksen mukaan nauti tällä hetkellä riittävän suurta ar-vostusta eikä edusta trendikkyyttä nuor-ten sukupolvien keskuudessa. Sama on-gelma koskee koko teknistä alaa, mi-kä saattaa johtaa kunnissa palveluiden uudelleenjärjestelyyn.

Tutkimus ja koulutusSekä tutkimus että koulutus arvioitiin tutkimuksessa merkittäviksi tulevai-suuden haasteiksi (k = 4,0 molemmat). Vastaajien käsityksen mukaan etenkin koulutuksen houkuttelevuuteen pitäi-si tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jotta ammattitaitoisia vesihuolto-osaa-jia olisi jatkossa riittävästi saatavilla. Erityisesti insinööri- ja ammattitutkin-totason osaajista tulee seuraavien vuosi-en aikana pulaa. Alan houkuttelevuu-den lisääminen vaatisi mm. käytännön asioiden kuten työelämän vaatimus-ten ja käytännön harjoittelumahdolli-suuksien entistä parempaa huomioin-tia. Lisäksi koulutus koettiin erityisen tärkeäksi: sen avulla kehitetään uskot-tavuutta ja jatkuvuutta koko vesihuol-lon toimialalla.

Tutkimustyön merkitys nostettiin vastauksissa tärkeäksi osaksi vesihuolto-alan kehittämistä. Vastaajien käsityksen mukaan tutkimusresurssit pitäisi turva-ta riittävällä rahoituksella esimerkiksi siten, että kaikki vesilaitokset maksai-sivat oman vedenmyyntinsä mukaisen osuuden tutkimusrahastoon tai yleensä tutkimukseen. Rahoituksen turvaami-sen lisäksi tutkimustyön haastetta lisää se, millä tavalla tutkimuksen avulla ke-hitettyjä uusia käytäntöjä, tekniikoita ja toimintatapoja pystytään entistä parem-min hyödyntämään päätöksenteossa ja jokapäiväisessä vesilaitostoiminnassa. Kansainvälistymisen katsottiin lisäävän tutkimussektorin painetta tuottaa uu-sia tuloksia.

Kirjoittajien näkemysten mukaan jatkossa tulisi entistä enemmän kiinnit-tää huomiota siihen, millaisiin kokonai-suuksiin suomalaisessa koulutuksessa ja tutkimuksessa kannattaisi erityisesti pa-neutua. Yhteistyötä tutkimuslaitosten, yliopistojen ja muiden koulutuslaitos-ten välillä tulisi kehittää synergiaetu-jen saavuttamiseksi. Näkemykset ovat linjassa vuonna 2007 tehdyn koulutus-ta ja tutkimusta koskeneen tutkimuk-sen (Katko 2007) kanssa. Siinä todet-tiin, että vesihuoltoa koskevaa koulu-tusta ja tutkimusta tulee laajentaa kä-sittämään myös johtamista, taloushal-lintoa, omistajapolitiikkaa, strategioita ja hyviä käytäntöjä sekä niiden kehittä-mistä. Monitahoisen luonteensa vuoksi vesihuoltoammattilaisten laaja-alainen osaaminen on valttia.

PäätelmiäMaailmassa on lukuisia valtioita, jois-sa veteen liittyvät haasteet kohdistuvat ennen kaikkea sen riittävyyteen. Suomi on tässä suhteessa onnellisessa asemas-sa, sillä tuhansien järvien maassa raa-kaveden saatavuus harvoin muodostuu ongelmaksi. Sen sijaan suurin tulevai-suuden haaste Suomessa kuten mones-sa muussakin kehittyneessä maassa koh-distuu ikääntyvään infrastruktuuriin. Se ei välttämättä ole mikään ihme, sillä osa verkostoista on rakennettu Nikolai II:n valtakaudella.

Vesihuoltoverkostoja voidaan pitää erityisen suojeltavana infrastruktuuri-na. Vesijohdoissa kuljetetaan haavoit-tuvaa hyödykettä, mikä poikkeaa esi-merkiksi sähkö-, lämpö- ja televerkois-ta. Vesihuoltoverkostojen tehtävänä on paitsi toimittaa elintärkeä tuote paikasta toiseen, samalla myös turvata toimituk-sen turvallisuus ja veden korkea laatu käyttäjälle asti ja lopulta puhdistettu-na purkuvesistöön. Ennaltaehkäisevän, toimintakuntoa ylläpitävän huoltotyön merkitystä ei pidä väheksyä – tervey-denhoito on aivan yhtä tärkeää kuin sairaanhoitokin. Ammattikunnan tu-lisikin löytää uusia keinoja ja toimin-tatapoja, joilla näkymättömissä olevat, elintärkeät verkostot saisivat ansaitse-mansa huomion.

Toinen erittäin merkittävä haaste tulevina vuosina vesihuoltotoiminnassa on erilaisten haavoittuvuuksien ja riski-

en hallinta. Näihin voidaan sisällyttää hyvin laaja kirjo vesihuollon eri toimin-toja, jotka linkittyvät osaksi jokaista tä-män tutkimuksen 28 muuta haastetta. Riskejä vesihuoltoalaa kohtaan voivat aiheuttaa niin ihmiset, tekniikka kuin ilmastokin. Yhteistä näille on se, että niiden kanssa voidaan oppia elämään – hallitsemaan riskejä.

Kolmantena laajempana teemana aineistosta nousi vesihuoltoalan osaa-minen. Henkilöresurssit ja osaaminen, tutkimus sekä koulutus arvioitiin vii-den merkittävimmän haasteen jouk-koon. Näiden ohella hiljaisen tiedon siirto arvioitiin suhteellisen merkittä-väksi haasteeksi. Kaikkien haasteiden voidaan katsoa liittyvän henkilöstön osaamisen ja kyvykkyyksien kehittämi-seen. Haasteisiin varautuminen edel-lyttää henkilöstön tietojen, taitojen ja asenteiden jatkuvaa ylläpitoa ja kehit-tämistä. Esimerkiksi viestintä ikäänty-västä infrastruktuurista ja päätöksiin vaikuttaminen edellyttävät osaamista niin vuorovaikutuksessa, verkostoitu-misessa kuin oman asiantuntijuuden jakamisessakin. Uudenlaiset osaamis-vaatimukset asettavat haasteita kaikille koulutuksen eri tasoille. Tutkimuksen tehtävänä on puolestaan tuottaa pa-rasta mahdollista tietoa ja ymmär-rystä, minkä pohjalta vesihuollon kaikenpuolista osaamista pystytään kehittämään.

Tässä tutkimuksessa on kartoitettu merkittävimpiä haasteita vesihuollolle 20…30 vuoden ajanjaksolla. Jatkossa tarvitaan yksityiskohtaisempaa tutki-musta itse haasteista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista. Tarvitaan myös enemmän yhteistyötä ja keskustelua eri osapuol-ten välille siitä, millä tavalla haasteisiin voitaisiin parhaiten vastata. Tuntemalla haasteet ne voidaan kääntää mahdolli-suuksiksi, joiden avulla koko alaa pys-tytään kehittämään.

KirjallisuusHukka J. & Katko t. 2007. Vesihuollon haavoittuvuus.

Kunnallisalan kehittämissäätiö. Julkaisu no. 58. 148 s. www.polemiikki.fi/files/113325459_tutkJulk58.pdf

Katko t. 2007. Vesihuollon koulutus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Vesitalous. Vsk. 48, no. 4 s. 16-21. www.mvtt.fi/Vesitalous/arkisto/2007/042007/katktapi.pdf


HaaStattelu

Liiketoiminnassa riskillä tarkoite-taan mitä tahansa tapahtumaa, joka vaarantaa yhtiön tavoittei-

den saavuttamista, toiminnan jatku-vuutta tai aiheuttaa seuraamuksia yh-tiölle, sen asiakkaille tai henkilöstölle. Sisäisten riskien lisäksi yrityksen tulee tunnistaa myös ulkoiset, kaukana toi-minnasta olevat epävarmuustekijät. Riskienhallinnalla tarkoitetaan seurauk-siltaan merkittävien kielteisten tapahtu-mien järjestelmällistä määrittelyä ja nii-hin varautumista.

Riskienhallinnan kehittämisprojek-tissa Lahti Aqua Oy:n hallitus määrit-teli yhtiön riskipolitiikan ja riskien sie-tokyvyn. Yhtiön johto puolestaan laati riskienhallintaperiaatteet ja vastuunja-on. Tämän jälkeen suoritettiin erilaisten riskien kartoittaminen, laadittiin riski-rekisteri sekä määriteltiin asiaan kuu-luvat toimenpiteet sekä raportointikäy-tännöt. Kaikista määritellyistä riskeistä arvioitiin todennäköisyys ja mahdolli-nen vuosikustannus.

Yhtiössä järjestetään kahdesti vuo-dessa niin sanottu riski-istunto, jossa käydään läpi riskienhallinnan tila, kes-kustellaan mahdollisista riskien muu-toksista ja harkitaan mitä toimenpi-teitä tulisi tehdä. Neljännesvuosirapor-toinnin yhteydessä analysoidaan 20 merkittävintä yksittäistä riskiä yhtiön liiketoiminnalle ja tarkastellaan kat-sauskauden tapahtumia riskienhallin-nan näkökulmasta.

”Muutaman vuoden kokemusten pe-rusteella voidaan sanoa, että riskienhal-linnasta on tullut luonteva osa yhtiön liiketoimintaa. Tärkeätä on, että koko henkilöstö on tunnistanut riskienhallin-nan merkityksen ja teoria on saatu siir-rettyä konkreettiseksi ja systemaattiseksi

toiminnaksi”, kertoo Lahti Aqua Oy:n toimitusjohtaja Martti Lipponen.

Vahingot vain pieni osa riskeistäYleisesti ajatellaan, että suurin osa ris-keistä on hallittavissa yksinkertaisesti vakuutusten avulla. Tällaiset niin sa-notut vahinkoriskit ovat kuitenkin hy-vin pieni osa yritysten kaikista riskeis-tä. Eräs tapa luokitella riskejä on ja-kaa riskit strategisiin riskeihin, opera-tiivisiin riskeihin, taloudellisiin riskei-hin ja vahinkoriskeihin. Eräässä tut-kimuksessa vahinkoriskit olivat syynä yli 25 prosentin omistaja-arvon alene-miseen vain 3 prosentissa tapauksista. Merkittävimmät riskit tämän kriteerin mukaan olivat strategiset riskit (63 %) ja operatiiviset riskit (24 %).

Lahti Aquan suurimmiksi riskeik-si eri riskityypeissä analysoitiin viime vuonna kuntaliitokseen liittyvät riskit, teollisuuden kanssa tehtävään yhteis-työhön liittyvät riskit, sähkön hintaris-ki sekä pohjaveden likaantumisriski.

”Lahti Aquassa olemme lähteneet siitä, että vesihuoltolaitoksissa riski-tyypit eivät poikkea markkinatalouden ehdoilla toimivista yrityksistä, vaan myös meillä on otettava kaikki riskit huomioon toiminnan suunnittelussa. Riskienhallinta onkin osa yhtiön stra-tegista johtamista eikä mikään irrallinen prosessi”, Lipponen sanoo.

Rakenneuudistuksia ja yhteistyötäRiskienhallinnan kehittäminen on ta-pahtunut samaan aikaan koko Lahden alueen vesihuollon organisaatiomuu-toksen ja strategian uudistamisen kans-sa. Infrastruktuurin omistaminen ja

riskienhallinnasta luonteva osa yhtiön liiketoimintaa

Kuva 1. Lahti Aqua Oy:n toimitusjohtaja Martti Lipponen.

Lahti Aqua Oy käynnisti koko-naisvaltaisen riskienhallinnan kehittämisprojektin uuden lii-ketoimintastrategian muodos-tamisen yhteydessä kevääl-lä 200�. Riskienhallinnasta tuli systemaattinen osa yhtiön jat-kuvaa toiminnan ohjaus- ja ra-portointikäytäntöä.


HaaStattelu

operointi on eriytetty kahteen Lahti Aqua Oy:n kokonaan omistamaan ty-täryhtiöön. Aqua Verkko Oy omistaa vesihuoltotoiminnan omaisuuden eli tuotantolaitokset ja verkoston, ja vastaa niihin liittyvien investointien rahoituk-sesta ja toteutuksesta. Aqua Palvelu Oy puolestaan tuottaa vesihuollon operatii-viset käyttö- ja kunnossapitopalvelut.

Seudullista vesihuoltoyhteistyötä sy-vennettiin solmimalla palvelusopimus Hollolan kunnan kanssa. Lahti Aqua Oy on vuokrannut Hollolan kunnan vesihuoltoverkostot ja –laitokset käyt-töönsä ja vastaa vesihuoltopalvelujen tuottamisesta Hollolan toiminta-alu-een asukkaille. Hollolan kunta omis-taa edelleen verkostonsa ja päättää vesihuoltomaksuistaan.

”Kyseessä on ollut mittava muutos ja oppimisprosessi koko organisaatiol-le, ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Sekä henkilöstön että asiakkaiden tyy-tyväisyys ovat olleet paranemaan päin ja olemme jo useita vuosia peräkkäin

saaneet toiminnastamme maan par-haat arvosanat vertailuryhmässämme”, Lipponen kertoo.

Saneeraukset lisääntyvät myös LahdessaLahti Aqua vastaa lähes 2 000 kilomet-rin pituisen verkoston ylläpitämisestä. Vuonna 2009 verkoston uudisrakenta-misen investoinnit olivat 2,2 miljoonaa euroa ja saneerausinvestoinnit 1,8 mil-joonaa euroa. Verkostolle on laadittu pit-kän tähtäimen saneerausohjelma ja sen mukaan saneeraustaso tulee nousemaan yli kaksinkertaiseksi nykyisestä tasosta, kun kovina kasvuvuosina rakennetut putkistot tulevat elinkaarensa päähän.

Laitosten osalta kesällä valmistui Jalkarannan vedenottamon uusi tuotan-torakennus ja nykyisen vedenottamon saneeraus, joilla tähdätään veden laa-dun varmistamiseen. Myös investoin-teja Kariniemen jätevedenpuhdistamon energiatehokkuuden parantamiseen on tehty viime vuosina.

Lahti Aquan pitkän tähtäimen sa-neerausohjelma perustuu verkoston ominaisuuksien huolelliseen arvioin-tiin. Verkoston eri osien ikä, kunto ja tehdyt toimenpiteet on merkitty sanee-rausrekisteriin, ja tietotekniikan avulla priorisoidaan saneeraustarpeet ja teh-dään verkoston pitkän tähtäimen hal-lintasuunnitelma. Verkoston osien ikä on osoittautunut tärkeimmäksi indikaa-tioksi kuntotietojen ohella saneeraustar-peen arvioinnissa.

”Lahden vesihuolto on hoidettu vuodesta 1994 alkaen yhtiömuotoi-sella toiminnalla ja investoinneista on voitu päättää kulloisenkin tarpeen eikä kunnan rahatilanteen mukaan. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että saneeraustaso on ollut riittävä ja verkostojen toimintavarmuus säily-nyt hyvänä. Lahdessa tilanne on kui-tenkin sama kuin useimmissa muis-sakin kaupungeissa; saneeraustarve on nopeasti lisääntymässä”, Martti Lipponen arvioi.

16.9.2010 Martti Lipponen

Lahti Aqua OyVesihuoltoverkoston saneeraustarve 2011-2035

8,07,06,04,74,13,8

1,84,1 3,7

6,0

8,07,0

1,62,2 2,4

4,0

6,05,0

5,5

1,8

2,7 3,2

4,8

4,0

-

1,0

2,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020

2021

2022

2023

2024

2025

2026

2027

2028

2029

2030

2031

2032

2033

2034

2035

Investointivuosi

Kus

tann

ukse

t (M

€)

0,0

5,0

10,0

15,0

20,0

25,0

30,0

35,0

40,0

Pitu

us (k

m)

Vesijohdot (km) Jätevesiviemärit (km) Hulevesiviemärit (km) Sarja1

2,5-3,0 M€-2015

4,5 M€-2025

5,5 M€-2025----

Kuva 2. Vesihuoltoverkostojen saneeraustarve on kasvussa myös Lahden alueella.

Koko ala yhdessä näyttelyssä.www.yhdyskuntatekniikka.fi

Turun Messu- ja Kongressikeskus18.–20.5.2011

Yhdyskuntatekniikka 2011Alan suurin seminaari- ja näyttelytapahtuma



Koko ala yhdessä näyttelyssä.www.yhdyskuntatekniikka.fi

Turun Messu- ja Kongressikeskus18.–20.5.2011

Yhdyskuntatekniikka 2011Alan suurin seminaari- ja näyttelytapahtuma


näKöKulMa

Suomen teollisuus kamppai-lee olemassaolostaan kapei-den marginaalien varassa.

Ulkomaankaupasta 80 prosenttia kul-kee meriteitä pitkin ja logistiikkakus-tannukset ovat poikkeuksellisen kor-keat. Teollisuuden pitäisi kyetä myös uudistamaan rakenteitaan ripeäs-ti kyetäkseen vastaamaan kysynnän muutoksiin.

Jos kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arviot ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen suuruusluokasta ovat oikean suuntaisia (IPCC 2001), kyseessä on ympäristövaikutuksiltaan täysin dominoiva prosessi muuhun Suomen inhimilliseen toimintaan ver-rattuna (Eranti 2008).

Koska sekä kuljetuskustannukset että meriliikenteen päästöt pienene-vät suurempia rahtilaivoja käytettäessä, Suomen kannattaisi parantaa nopeas-ti väyläverkkoaan. Ilmastonmuutoksen riski taas edellyttää energiantuotanto-rakenteemme muuttamista nopeasti puhtaammaksi. Vesivoima ja merituu-lipuistot tarjoaisivat tähän hyvän osa-ratkaisun. Tämänsuuntaisesta kehityk-sestä on kuitenkin tehty byrokraattisin keinoin vaikeaa ja kallista. Onko tälle perusteita?

eSa erantiE-mail: [email protected]

Kirjoittaja on McGraw-Hill tiedekirjailija, tekniikan tohtori ja konsultti. Tämän artikkelin laajemmat perustelut on julkaistu hänen tutkimuksessaan: ”Sustainable Development or the Will to Power – The European Union and Finland Pursuing Environmental Policy”. Tutkimus on ladattavissa internetissä osoitteessa: www.ecobureaucracy.eu (aiempi suomenkielinen versio osoitteessa www.ymparistovalta.net )

Kansantalouden vaatimukset ja vakavan ihmisen aiheuttaman il-mastonmuutoksen riski luovat Suomeen uusia vesirakentamistar-peita. Ympäristönormisto, lupa- ja kaavoitusprosessit sekä muut ympäristöbyrokraattiset valtarakenteet vahingoittavat näiden tar-peiden toteuttamista tavalla, joka murentaa perusoikeuksia.

Ympäristöbyrokratia murentaa oikeusturvaa ja kansantaloutta – esimerkkinä vesirakentaminen

Ruoppauksen suspensiovaikutukset”Merenpohjaa myllätään ruop-pauksin … suspensio … tributyy-litina (TBT)… myrkkyjä siirtyy”. Ympäristöviranomaiset ovat käyttä-neet tätä tuntematonta uhkaa nyt jo yli vuosikymmenen alistaessaan hank-keita raskaisiin lupaprosesseihin ja -ehtoihin.

Suspensio liittyy lähinnä hienoja-koisen kiintoaineksen ruoppaukseen (ruoppausvolyymi Suomen merialu-eilla luokkaa miljoona m3/a) ja hait-ta-aineiden kulkeutuminen hienoja-koisten pintasedimenttien ruoppauk-seen (volyymi luokkaa 200 000 m3/a, katso Eranti 2001). Ruoppausperäistä suspensiota kelluu ja liikkuu Suomen merialueilla ruoppauskauden aika-na kaikkiaan joitakin satoja tonneja (Kuva 1).

Esimerkiksi Suomenlahdessa kelluu normaalisti noin 2 miljoonaa tonnia kemialliselta koostumukseltaan pin-tasedimentin kaltaista kiintoainesta. Sedimentoitumista tapahtuu laajoilla alueilla nettosedimentaation ollessa ar-violta 8,7 miljoonaa tonnia/a (Vallius ja Leivuori 1999). Tyypillinen kiintoai-


näKöKulMa

nesvirta on joitakin satoja tonneja/km vuorokaudessa (Kuva 2).

Juuri laskeutuneet pintasedimentit ovat erittäin löyhiä. Kuivatiheys on luok-kaa 200 kg/m3 tai jopa tätäkin pienempi (esim. Voipio 1981). Aaltovaikutusten ja virtausten voimistuessa tapahtuu kiinto-aineksen uudelleen suspendoitumista.

Kun Suomenlahdella raivoaa kun-non länsimyrsky aaltovaikutukset ja voimakkaat virtaukset mylläävät

pohjasta vesimassaan allekirjoitta-neen suuruusluokkalaskelman mu-kaan 10 miljoonaa tonnia kiintoai-nesta (Kuva 3) (Whitehouse ja muut 2000, Soulsby 1997, katso myös Nord Sream 2009). Pohjan läheisyydessä suspensiopilvien kiintoainespitoisuus voi ylittää laajoilla alueilla 1 000 mg/l (Kirby ja Land 1991, De Putter ja muut 1996). Kiintoainesvirta voi ylit-tää 10 000 tonnia/km vuorokaudes-

sa. Suurehkon joen mereen purkama kiintoainesvirta on tulvahuipun aika-na myös suuruusluokkaa 10 000 ton-nia vuorokaudessa.

Suomen merialueiden sedimentti-näytteistä on nähtävissä, että esimer-kiksi eräiden raskasmetallien pitoisuu-det pintasedimenteissä ovat koholla alempana esiintyviin taustapitoisuuk-siin verrattuna. Myös eräitä orgaani-sia haitta-aineita esiintyy, tosin lähes

Normaali syyskesän päivä

Kuva 2. Normaalina syyskesän päivänä Suomenlahden veden kiintoainespitoisuus on luokkaa 2 mg/l, rannikon läheisyydessä merkittävästi enemmän. Virtausnopeudella 0,04 m/s kiintoainesvirta on luokkaa 300 tn/km vuorokaudessa.

Löyhien pintasedimenttien ruoppausoperaatio

Ruoppaus Läjitys

Kuva 1. Löyhiä pintasedimenttejä ruopattaessa ja läjitettäessä kiintoaineksesta suspendoituu yhteensä noin 10 prosenttia. Kiintoainesvirta lisääntyy työkohteissa noin 30 tonnia vuorokaudessa. Näkyvät samenemavaikutukset (kiintoainespitoisuus yli 10 mg/l) ulottuvat yleensä 100…500 metrin etäisyydelle kohteista.


näKöKulMa

poikkeuksetta matalina pitoisuuksi-na ja sedimenttipartikkeleihin tiukas-ti kiinnittyneinä (bioaktiivisuus heik-kenee) (Leivuori, 2000, Eranti 2001, Nord Stream 2009, Salminen, 2009). Jos näillä haitta-aineilla on kyseisillä pi-toisuuksilla ylipäätänsä ollut ympäris-tövaikutuksia, ekosysteemi on jo tilan-teeseen mukautunut (van de Meert ym. 1990, Eranti, 2001).

Suomen ruoppaustoimintaan liittyvä suspensio on siis kuin piharoskien polt-tamista Siperian teollisuusalueella, mis-sä ilmassa leijuu jatkuvasti teollisuuden päästöjä ja ajoittain kurkussa polttavat ja silmissä kirvelevät laajojen metsäpa-lojen savukaasut. Vaikutukset ovat tila-päisiä ja marginaalisia.

Vesirakentamisen muita ympäristövaikutuksiaJalanjälkivaikutus on yksi ilmeinen vesirakentamisen ympäristövaikutus. Esimerkiksi 100 000 m³:n ruoppauk-set käsittävän meriliikenneinfrastruk-tuurihankkeen jalanjälkivaikutus voi olla ruopattavilla alueilla ja läjitysalu-eella yhteensä 16 ha. Pohjan uudel-leenkolonisaatio tapahtuu muutamas-sa vuodessa.

Kuvaan 4 on hahmoteltu esimerkki suurehkosta merituulipuistohankkees-ta. Se koostuu tuulivoimaloista perus-

tuksineen ja kaapeleista, jotka joudu-taan kaivamaan meren pohjaan voimak-kaimpien aalto- ja ahtojäävaikutusten alueella.

100 MW:n merituulivoima-hankkeen ruoppausvolyymi voi ol-

la 50 000…100 000 m³. Massat ovat tyypillisesti karkeita. Ruoppauksen, lä-jityksen ja kaapeloinnin jalanjälkiefekti voi olla luokkaa 5 ha.

Vesivoimarakentamisen ympäristö-vaikutukset ovat huomattavasti laaja-

Ankara myrsky

Kuva 3. Virtaukset ja aaltovaikutukset Suomenlahden pohjassa voimistuvat. Vesimassaan pölähtää 10 miljoonaa tonnia pintasedimenttiä. Veden kiintoainespitoisuus voi ylittää 1 000 mg/l ja kiintoainesvirta 10 000 tonnia/km vuorokaudessa.

Kuva 4. Merituulipuiston lay-out hahmotelma. Pohjaolosuhteet sanelevat taloudellisesti mielekkäät voimalan paikat ja kaapelireitit.

VOIMALA

VALTAKUNNANVERKKOON

20

200 1 2 3 4 5KM

10

SATAMA

KYTKINASEMA


näKöKulMa

alaisempia. Esimerkiksi Vuotoksen al-las muuttaisi kerralla 250 km² pääosin soista ja metsäistä erämaaympäristöä järviympäristöksi, jossa vesijättömaan osuus olisi ajoittain suuri. Ympäristössä tapahtuva muutos olisi aluksi raju, mut-ta uusi tasapaino saavutettaisiin noin 20 vuodessa.

Vuotoksen altaan tapauksessa yli-pääsemättömiksi ongelmiksi koet-tu myös ”korvaamattomat luontoar-vot”, joilla on tarkoitettu lähinnä di-rektiivilajeja ja luontotyyppejä. Näitä esiintyy yleisesti niin Suomessa kuin Siperiassakin.

Pumppuvesivoiman osalta ympä-ristövaikutukset olisivat huomattavas-ti suppea-alaisempia, mutta veden-korkeuden vaihtelut vesistöissä toki kasvaisivat.

Merituulivoiman osalta tärkeiksi on koettu myös maisemavaikutukset. Voimaloita on haluttu työntää mää-rätyn etäisyyden päähän rannikosta ja niiden ryhmittelyyn on haluttu vai-kuttaa. Tällaiset vaatimukset nostavat kustannukset helposti kestämättömäl-le tasolle.

Tuulivoimaan liittyväksi mielikuva-ongelmaksi on muodostunut lintujen törmäysriski voimaloihin. Tutkimuksissa on todettu, että linnut näkevät voi-malat ja kykenevät niitä kiertämään. Törmäystaajuudeksi on saatu 0,1…10 voimalatörmäystä/a (Koistinen 2004). Saman verran lintuja törmää tavallisen omakotitalon ikkunoihin.

Liikenne, kotikissat ja metsästys vievät Suomessa useita miljoonia lin-tuja vuodessa. Luonnollisista syistä Suomen alueella menehtyvien lintujen määrä on kymmeniä miljoonia yksilöi-tä vuodessa.

Merituulivoiman meluvaikutuk-sia on vertailtu melun ohjearvoihin. Tarkasteluissa on unohtunut meren pauhu ja tuulen tuiverrus, jotka hu-kuttavat nykyaikaisen tuulivoimalan äänen alleen.

Merituulipuistoihin liittyvänä uu-tena uhkana on tuotu esiin merikaa-pelien vaikutus kalojen vaeltamiseen. Tätäkin asiaa on tutkittu paljon maail-malla. Suomen merialueilla on ollut jo pitkään kaikenlaisia kaapeleita, muun muassa 600 MW:n kaapeli Ruotsiin ja 350 MW:n kaapeli Viroon. Jos erityisiä

ongelmia olisi, ne olisivat tulleet esiin näissä yhteyksissä.

Ympäristövaikutusten suuruusluokkiaEräs tapa suhteuttaa erilaisten toimen-piteiden vaikutuksia luonnon rikkau-teen ja monimuotoisuuteen on kertoa vaikutusala, vaikutuksen voimakkuus, vaikutusaika ja ympäristön merkitystä kuvaava tekijä keskenään (Eranti 2008). Tällä tavalla arvioiden edellä käsitellyille tapauksille on laskettu seuraavat nega-tiiviset ympäristövaikutukset:

Meriliikenneinfrastruktuuriprojekti, ruoppausvolyymi 100 000 m3 – 0,1 km2 ekv x aMerituulipuisto, 100 MW – 2 km2 ekv x aVuotoksen allas – 3750 km2 ekv x a

Merituulipuiston teräsrakenteiden valmistukseen liittyy myös 15 000 ton-nin hiilidioksidipäästö. Tämän pääs-tön ympäristövaikutus on arviolta – 30 km² ekv x a.

Edellä esitetyillä hankkeilla on myös positiivisia ympäristövaikutuksia, kos-ka ne leikkaavat hiilidioksidi- ja muita päästöjä. Tyypillinen meriliikenneinf-rastruktuurihanke leikkaa hiilidioksidi-päästöjä 1 000…100 000 tonnia vuo-dessa. Jos puhdas energiatuotanto kor-vaa esimerkiksi hiilivoimaa, hiilidioksi-dipäästöt leikkautuvat noin 7 000 ton-nia/MW vuodessa.

Eranti (2008) on arvioinut päästö-leikkausten ympäristövaikutusta käyttä-en perusskenaariona IPPC:n 3 asteen il-mastonmuutoksen päästöjä. Vuotoksen allashankkeen positiivinen ympäristövai-kutus olisi +40 000 km² ekv x a, siis ker-taluokkaa suurempi kuin arvioitu hait-tavaikutus. 100 MW:n merituulipuis-ton vaikutus olisi +35 000 km² ekv x a, siis kaksi kertaluokkaa suurempi kuin lähinnä teräsrakenteiden valmistukseen liittyvä haittavaikutus.

Taloudellisia pohdintojaSuomalaisten hyvän elämän edelly-tykset perustuvat teolliseen toimin-taan. Korkeat logistiikkakustannukset ovat perusteollisuudelle raskas taak-ka. Kohtuuhintainen energia on sille elinehto.

Jotta teollisuus voisi kukoistaa, sen pitäisi voida tarttua ajassa liikku-

viin liiketoimintamahdollisuuksiin. Vesirakennushanke voi olla tärkeä osa laajempaa investointikokonaisuutta tai itsenäinen hanke. Jos investointien edellyttämä lupaprosessi on tehokas, sen lopputulos rationaalinen ja lupa-ehdot kohtuulliset, edellytykset suoma-laisen työn ja toimeentulon suotuisalle kehitykselle ovat olemassa (Kuva 5 a).

Suomen todellisuus on toisenlainen (Kuva 5 b). Lupaprosessit voivat kes-tää 2…10 vuotta. Kun valitusta suojan tasosta piittaamatta mitä tahansa ym-päristövaikutusta, riskiä, normitulkin-taa tai ympäristöpoliittista uskomusta voi käyttää riitauttamisperusteena, pro-sessin pituutta tai lopputulosta ei voi ennakoida.

Valta on mahdollisuus alistaa mui-den käyttäytyminen omaan tahtoon. Mao oivalsi, että valta kasvaa kiväärin piipussa. Ympäristöbyrokratian kivää-rin piippu on mahdollisuudessa upottaa hankkeita lähes loputtomaan lupapro-sessiin – ilman vastuuta hankevastaaval-le aiheutetusta vahingosta.

Valta on makeaa, mutta se turme-lee. Meno Suomessa on nykyään kuin Venäjällä 90-luvulla. Heti kun setelin kulma vilahtaa investointimielessä, pai-kalle säntää sankka joukko sektoriby-rokraatteja, tutkijoita, organisaatioita ja tavallisia ihmisiä vastustamaan, valitta-maan ja rahastamaan.

Lupiin liitetään rutiininomaisesti kalliita lupaehtoja. Tämä on seurausta siitä, että jos hankevastaava riitauttaa lu-paehdon, lupaprosessi jatkuu, kunnes tämä riita on ratkaistu.

Vuosaaren satamahankkeen yhte-ydessä hankevastaava alistettiin mak-samaan 10 miljoonaa euroa normaa-liin ruoppaukseen ja läjitykseen liit-tyneen 10 kg:n TBT-pölähdyksen eli-minoimiseksi. Määrä olisi vastannut perinteisen valtamerirahtilaivan kah-den kuukauden TBT-päästöä, joka kaiken lisäksi olisi ollut ruoppaushet-kellä laillinen.

Suomen vientiteollisuuden ja telak-kateollisuuden toimintaedellytyksiä on vahingoitettu vielä mitättömämpien TBT-pölähdysten takia. Nord Stream kaasuputken rakentamiseen liittyväs-tä marginaalisesta pohjasedimentin pölinästä oli aiheutua ulkopoliittinen konflikti.


näKöKulMa

Kuva 5. Lupaprosessien vaikutus tuotannollisen investointihankkeen toteutusaikatauluun A) elinvoimaisessa oikeusvaltiossa ja B) Suomessa.

Liittyvät investoinnit

Projektin toteutus

Tuotanto

Alihankintaverkoston rakentaminen

MarkkinointiToimitussopimukset

Negatiivinenkassavirta

Positiivinenkassavirta

Detalji- ja toteutussuunnittelu

Hankintojen valmistelu

Rahoitus-, yhteistyö- ym. selvitys

Kaavoitus- ja rakennuslupaprosessit ?

?

?

Ympäristölupaprosessit

Vesilupaprosessi

Tuotanto

alkaa�

Investoinnintakaisin-maksu??

Edellytysten

tarkistus

B. Suomen todellisuus

YVA

Lupien

hakeminen�

Investointi

päätös�

1

1

2

2

3

3

4

4

5

5

6

6

7

7

8

8

9

9

10

10

Aika (v)

Aika (v)

Projektin toteutus

MarkkinointiToimitussopimukset

Tuotanto

Alihankintaverkon rakentaminen

Liittyvät investoinnit

Kelpoisuusselvitykset

Kelpoisuusselvitykset

Hankesuunnittelu

Hankesuunnittelu

Detalji- ja toteutussuunnittelu

Hankintojen valmistelu

Lupaprosessit

Rahoitus-, yhteistyö- ym. selvitykset

Investointi

maksettu takaisin�

Tuotanto

alkaa�

A. Elinvoimainen oikeusvaltio

Investointi

päätös�

Suunnittelu

päätös��

�

Suunnittelu

päätös?�

33Vesitalous 6/2010

näKöKulMa

Suomen ammattikalastuksen arvo on 20 miljoonaa euroa vuodessa. Lupaan usein liitetty vesirakentamisen seson-kirajoitus voi eliminoida luonnon dy-naamisessa kokonaisuudessa marginaa-lisen ja hyvin paikallisen kalojen kutuun kohdistuvan riskin.

Sesonkirajoitus nostaa meriliiken-neinfrastruktuurihankkeen tai meri-tuulipuiston kustannuksia noin 10 pro-senttia lisääntyneiden mobilisaatiokus-tannusten, sääseisokkien ja projektiris-kien takia. Tämä on miljoonia tai kym-meniä miljoonia euroja.

Määrä voi vaikuttaa erilaiselta sen näkökulmasta, joka vaatii kuin sen nä-kökulmasta, joka maksaa. Kymmenen miljoonaa euroa on tuhannen veron-maksajan koko tulo- ja kunnallisveron tuotto.

Kansantaloudellinen ongelma on paljon suurempi. Kun hankevastaavat jätetään lupaprosessissa mielivallan ar-moille ja hankkeita rasitetaan kohtuut-tomilla lupaehdoilla, kiinnostus inves-tointitoimintaan hiipuu. Suomi suo-rastaan työntää työtä ja toimeentuloa muualle. Suurteollisuus investoi ulko-maille. Pieni ja keskisuuri teollisuus näi-vettyy. Osaaminen menee pienellä vii-veellä tekemisen perässä.

Mitä pitäisi tehdä?Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa maan krooninen velkaantuminen uh-kaan ajaa koko kansantalouden krii-siin. Ympäristönormisto, lupa- ja kaa-voitusprosessit sekä muut ympäris-töbyrokraattiset valtarakenteet ovat olleet tässä kehityksessä keskeisessä roolissa. Tulopuolta kuristetaan vah-valla vivulla samalla kun menopuoli paisuu.

Hallintoalamaisten perusoikeudet, kuten oikeusturva ja oikeus työhön ovat alkaneet murentua. Myös vastuu ympä-ristöstä on jäänyt ympäristöpoliittisten detaljien varjoon. Kansantaloudellisten ongelmien eskaloituessa oikeus sosi-aaliturvaan, sivistykselliset oikeudet ja omaisuuden suoja alkavat menettää merkitystään.

Ongelman ydin on oikeusjärjestel-mässä. Säädösten, ohjeiden ja tulkin-tojen ryteikössä asioiden suuruusluo-kat ja prioriteetit ovat hämärtyneet. Oikeus, kohtuus ja käytännön järki

Hyvät vesimittarit pitävät pintansa

laadussa, kestävyydessäja mittatarkkuudessa

Krohnen vesimittarit ---


näKöKulMa

ovat jääneet taka-alalle, kuten tässä on osoitettu vesirakentamiseen liittyvin esimerkein.

Tilanteen korjaamiseksi on kuiten-kin paljon mahdollisuuksia, eivätkä ne maksa mitään. Seuraavassa muutama ehdotus:

1. Justice delayed is justice denied. Kaikki lupaprosessit on vietävä läpi vuodessa: Kolme kuukautta vuo-rovaikutusprosesseja, kolme kuu-kautta lupakäsittelylle, kolme kuu-kautta hallinto-oikeudelle ja kolme kuukautta korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Argumentit esitetään suullisessa käsittelyssä. Kyllä vai ei.

2. Jos hallintoalamaisilta edellytetään itseään koskevan lainsäädännön tuntemusta, niin sitä on edellytettä-vä suuremmalla syyllä julkista valtaa käyttävältä viranomaiselta. Tuomiot julkisen vallan väärinkäytöstä ja va-hingonkorvauksista on annettava hallinto-oikeudellisen pääprosessin yhteydessä.

3. Yksityisen oikeudenomistaja tulee voida tuoda argumenttinsa lupa-viranomaisen käsittelyyn. Jos hän kuitenkin vie asiansa hallinto-oi-keuteen ja häviää, tulisi hänen kor-vata hankevastaavan kohtuulliset oikeudenkäyntikustannukset.

4. Säädökset, ohjeet ja vakiintuneet tulkinnat voivat olla perusteet-tomia. Hankkeissa on kuitenkin yleensä kysymys ihmisten perustus-laillisista oikeuksista, kuten työstä, toimeentulosta ja oikeudesta hallita omaisuuttaan. Lupaviranomaisten ja hallintotuomioistuinten tuli-si edellyttää vaatijoilta ja valittajilta konkreettista selvitystä siitä, kuinka suurista ongelmista on heidän mie-lestään kysymys.

5. Hallinto-oikeuksissa ratkotaan po-liittisesti ohjatun hallintokoneiston ja hallintoalamaisten välisiä kiista-kysymyksiä. Erityisesti korkeimpien hallintotuomarien lähtökohdat ja kontaktipinta ovat liian lähellä hal-lintokoneistoa ja liian kaukana sen työn edellytyksistä, johon Suomen

hyvinvointi perustuu. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi ottaa etäi-syyttä hallinnolliseen eliittiin ja rek-rytoida tuoreita voimia yksityiseltä sektorilta.

JohtopäätöksetSuomen merkittävin ympäristö- ja energiapoliittinen haaste on ilmaston-muutoksen riski. Jos IPCC:n ennusteet kasvihuonekaasupäästöjen ilmasto- ja ympäristövaikutuksista pitävät paik-kansa, tässä on tosi kyseessä. Ne ympä-ristöarvot, joita ympäristöhallinto ku-vittelee nyt suojelevansa, tuhoutuvat il-mastonmuutoksen edetessä.

Eräs kansantaloudellisesti tyydyttävä ja energiastrategisesti järkevä osaratkaisu ris-kin hallitsemiseksi olisi merituulivoiman ja vesivoiman kombinaatio. 5000 MW tuuli- ja vesivoimakapasiteettia leikkaisi hiilidioksidipäästöjämme 10 miljoonaa tonnia vuodessa. Suuremmille aluksille so-piva merenkulkuinfrastruktuuri leikkaisi liikenteen päästöjä. Ympäristöbyrokratia nostaa kuitenkin tämän suuntaisen kehi-tyksen kynnystä.

Perusteollisuuden toimintaedellytys-ten kannalta vesirakentamiseen liitty-vät pitkät lupaprosessit ja byrokraatti-nen mielivalta ovat erittäin vahingollisia. Tähän nopeasti velkaantuvalla ja työttö-myyden riivaamalla maalla ei ole varaa.

Esimerkiksi ruoppauksen ja meri-tuulivoiman rakentamisen hallinnoin-nin kohtuuttomuus ja kansantaloudel-liset seuraukset on tehty ympäristömi-nisteriölle selväksi jo kymmenen vuot-ta sitten. Ministeriö ei ole kuitenkaan halunnut korjata virheitään. Siksi pe-rusoikeuksien turvaaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia.

KirjallisuusDe Putter, B., De Wolf, P., Yu, C., Houthuys, R., van

sieleghem, J., Fransaer, D., 1996. suspended sediment concentrations along the Belgian coast – under storm conditions and under M2 tidal cycle. Proc. 11th international Harbour Congress, antwerpen.

eranti, e., 2008. sustainable Development or the Will to Power? the european union and Finland Pursuing environmental Policy. Helsinki university of technology Water Resources Publications 15.

eranti, e., 2001. satama- ja väylähankkeiden vaikutukset ja lupaprosessit. liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 14 ja tähän liittyvä erillinen projektiraportti.

intergovernmental Panel of Climate Change (iPCC), 2001. summary for Policymakers and synthesis Report.

Kirby, M., land, J.M., 1991. the impact of dredging – a comparison of natural and manmade disturbances to cohesive sediment regimes. Proc. CeDa-PiaNC Conference, amsterdam.

Koistinen, J., 2004. tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. suomen ympäristö 721.

leivuori, M., 2000. Distribution and accumulation of metals in sediments of the northern Baltic sea. Finnish institute of Marine Research – Contributions No. 2.

Nord stream aG, 2009. itämeren poikki kulkeva maakaasulinja. Ympäristövaikutusten arviointi suomen talousvyöhykkeellä.

salminen, J., 2009. organotinojen biologinen hajoaminen pilaantuneessa sedimentissä (oRBis). loppuraportti, Haitallisten aineiden ja riskien tutkimusohjelma. suomen ympäristökeskus.

soulsby, R., 1997. Dynamics of marine sands. a manual for practical application. thomas telford.

Vallius, H. leivuori, M., 1999. the distribution of heavy metals and arsenic in recent sediments in the Gulf of Finland. Boreal environment Research 4: 19 - 29.

van de Meert, D., aldenberg, t., Canton, J.H., van Gestel, C.a.M., sloof, W., 1990. Desiree for levels, Background study for the policy document “setting environmental Quality standards for Water and soil”. National institute of Public Health and environmental Protection, Bildhoven, Report number 670101 002.

Voipio, a. (ed.), 1981. the Baltic sea, elsevier.Whitehouse, R., soulsby, R., Roberts, W., Mitchener,

H., 2000. Dynamics of estuarine muds. a manual for practical applications. thomas telford.

Schneider Electric Finland OyKalkkipellontie 6, 02650 EspooPL 410, 02601 EspooAsiakaspalvelu puh. 010 446 [email protected].

Monipumppuisen paineenkorotusaseman automaattinen ohjaus yhdelläAltivar 61 -taajuusmuuttajalla

Altivar 61 -taajuusmuuttajat vesihuollon tarpeisiin


KoulutuS

Tampereen teknillinen yliopisto ja sen täydennyskoulutuskeskus Edutech toteuttavat ensi vuonna jär-jestyksessään toisen VETO – Vesihuollon johtaminen ja kehittäminen -koulutusohjelman. Koulutus tar-joaa erinomaisen mahdollisuuden lisätä omaa osaamista vesihuoltoalalla sekä vaihtaa ajatuksia mui-den vesihuollon ammattilaisten kanssa.

Veto-koulutuksesta lisää osaamista vesihuoltoalalle

Vesihuollon johtamisen ja kehittämisen koulutusohjelma (VETO) Aika: huhtikuu 2011 …maaliskuu 2012, 7 kahden päivän koulutusjaksoa Vaatimukset: korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto ja kokemusta vesihuoltoalalta Osallistumismaksu: 6.000 € Hakemukset: 14.1.2011 mennessä: www.tut.fi/edutech.

VETO- koulutuksen tavoitteek-si on asetettu, että osallistujat laajentavat kokonaiskuvaansa

vesihuoltoalasta, lisäävät vesihuollon hallinnan ja johtamisen tietotaitoa, sy-ventävät näkemyksiä vesihuollon toi-mintaympäristöstä, verkostoituvat lisä-ten alan toimijoiden välistä yhteistyötä, edistävät asiakaslähtöisyyttä ja sidosryh-mäsuhteita sekä luovat edellytyksiä uu-sille toimintatavoille ja käytännöille.

Koulutus toteutetaan järjestämällä seitsemän kahden päivän pituista jaksoa Tampereella. Alustajina toimivat alan johtavat asiantuntijat. Tärkeässä osassa koulutusta ovat lisäksi ryhmätyöt, kes-kustelut sekä kehittämistyö, jonka aihe pyritään löytämään osallistujan työteh-tävien kannalta tärkeistä aiheista.

Ensimmäinen VETO-koulutus saatettiin päätökseen viime kevää-nä. Ohjelman johtajana yhdessä TkT Pekka Pietilän kanssa toimiva dosent-ti Tapio Katko näkee, että vesihuollon johtamisen ja kehittämisen täydennys-koulutukseen on olemassa selkeä tarve, sillä alan peruskoulutus ei tutkimusten mukaan anna riittäviä valmiuksia vesi-huoltotoiminnan johtamisen kaikkiin haasteisiin.

”Vesihuollon keskeiset toimijat Suomessa ovat jo vuosia olleet yhtä mieltä siitä, että alan osaamisen lisää-

miseksi on tarpeellista järjestää lisää koulutusta. Pitkällisten neuvottelujen ja tarpeiden kartoituksen jälkeen en-simmäinen VETO-koulutus käynnis-tettiin noin vuosi sitten. Koulutukseen osallistui monipuolinen ryhmä vesi-huollon ammattilaisia eri sektoreilta ja eri puolilta Suomea. Osallistujilta saa-tu palaute oli myönteistä, kannustavaa ja rohkaisevaa, mutta kehittämistä-kin toki jatkoa ajatellen löytyi”, Tapio Katko kertoo.

Monipuolista oppimistaVarsinais-Suomen ELY- keskuk-sen johtava vesihuoltoasiantuntija Jyrki Lammila osallistui viime kevään VETO-koulutukseen. Hänen työhönsä kuuluvat monipuoliset vesihuollon eri osa-alueiden tehtävät kuten toiminta-alueen vesihuoltotoiminnan edistämi-nen, vesihuoltohankkeiden esittelemi-nen ministeriöille ja vesihuollon lain-mukaisuuden valvonta.

”VETO-koulutus vaikutti kiinnos-tavalta sekä oman ammattitaidon ke-hittämisen että organisaation tarpeiden kannalta. Myös työnantaja suhtautui positiivisesti asiaan. Koulutuksen luen-not käsittelivät laajasti vesihuollon eri osa-alueita, ja kehittämistyössä päästiin syventymään oman työn kannalta tär-keisiin asioihin. Ryhmätyöt ja keskus-

telut muiden osallistujien kanssa antoi-vat paljon uusia näkökulmia ja ajatuk-sia. Kokonaisuudessaan olen tyytyväi-nen koulutuksesta saatuun antiin”, Jyrki Lammila toteaa.

VETO-koulutus järjestetään Tam pe-reen teknillisen yliopiston ja sen täy-dennyskoulutuskeskus Edutechin yh-teistyönä sekä Vesi- ja viemärilaitosyh-distyksen avustamana. Edutech tarjo-aa yrityksille ja asiantuntijoille laajan kirjon liiketoiminta-, asiantuntija- ja teknologiaosaamisen liittyviä koulu-tuspalveluja. Sen tavoitteena on auttaa asiakkaita tunnistamaan yksilöitä ja or-ganisaatioita koskevia kehitystarpeita sekä suunnitella ja toteuttaa koulutuk-sia, jotka tuottavat osallistujille konk-reettista hyötyä.

”Vesihuoltoalalle on Suomessa tar-jolla hyvin vähän tämäntyyppistä täy-dennyskoulutusta ja olimme mielen-kiinnolla mukana alusta asti suunnitte-lemassa koulutusta. Nykypäivän työelä-mässä jatkuva osaamisen kehittäminen ja oppiminen korostuvat kaikilla aloilla. Oman ajattelun laajentaminen ja ver-kostoituminen muiden alan ammatti-laisten kanssa antavat työkaluja myös oman itsensä ja organisaation kehittä-miseen ja vievät koko toimialaa eteen-päin”, sanoo Edutechin koulutuspääl-likkö Raili Siekkinen.


KoulutuS

Ohjaava hallintopakon käyttö lähtee liikkeelle pitävistä pe-rusteista. Perusteita muodos-

tettaessa tulee osoittaa, että suurehkon asukasmäärän määritelmä täyttyy tai/ja ympäristölliset tai terveydelliset syyt täyttyvät. Tällöin on myös osoitettava, että investointi- ja käyttökustannukset ovat kohtuulliset sekä vesihuoltolaitok-sen että käyttäjän kannalta. Työssä on esitetty mallit, joiden avulla pitävät pe-rusteet ja alueiden toteutuksen priori-teettijärjestys voidaan muodostaa. Näitä tietoja hyödyntäen voidaan ohjata ver-kostoalueiden laajennusta alueellisella yleissuunnittelulla, kuntien vesihuollon kehittämissuunnitteluun osallistumalla ja vesihuoltolain mukaisella aktiivisella valvonnalla ennen turvautumista hallin-topakon käyttöön.

SäädöspohjaHallintopakkoa on ollut mahdollista käyttää vesihuoltoverkon laajentamisessa jo vesi- ja viemärilaitoslain (982/1977) aikaan. Sama mahdollisuus säilyi voimas-sa myös vesihuoltolain tultua voimaan vuonna 2001. Vesihuoltolaissa hallinto-pakon käyttömahdollisuutta täydennet-tiin sillä, että alueellinen ympäristökes-kus sai mahdollisuuden myös omaehtoi-seen vireillepanoon ilman asianomaisten tekemää hakemusta. Hallintopakkoa käytetään aina asianomaista kuntaa koh-taan, jolle vesihuollon järjestämisvastuu lain mukaan kuuluu.

Hallintopakon käyttöön vesihuolto-verkoston laajentamiseksi liittyviä sää-döksiä löytyy vesihuoltolaista, hallinto-laista, uhkasakkolaista ja laista vesihuol-lon tukemiseksi.

Vesihuoltolain 6 § on velvoitta-misen kannalta tärkeimpiä säädöksiä. Kunnalla on alueellaan vesihuollon jär-jestämisvastuu vesihuoltolain 6 §:n toi-sen momentin mukaan: ”…Jos suureh-kon asukasjoukon tarve taikka terveydel-liset tai ym päristönsuojelulliset syyt sit ä vaativat, kunnan tulee huol ehtia siitä, että r yhdytään t oimenpiteisiin t arvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustami-seksi, vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen ve-sihuollon palv elun saatavuuden tur vaa-miseksi.”. Tämä tarkoittaa, että tapauk-sissa, joissa vesi- tai viemäriverkoston rakentaminen on ainoa mahdollisuus, kunnan on huolehdittava sen järjestä-misestä. Pykälässä ei määritetä millä kei-noin vesihuolto on saatava järjestetyksi. Joissain tapauksissa vesihuollon järjes-täminen saattaa onnistua ilman yleisen verkoston rakentamista. Esimerkiksi yksittäisten kiinteistöjen vedenlaatu-ongelmien kohdalla kyseeseen voi tul-la kaivokohtaisten puhdistuslaitteiden käyttö. Useimmiten käyttökelpoisin, toimivin ja taloudellisesti kannattavin ratkaisu on kuitenkin yhteisen verkos-ton rakentaminen. Vesihuoltolain vaa-timusta viemäriverkoston ulottamisek-si kaikille taajaan asutuille alueille tu-

jYrKi laMMilaVarsinais-Suomen ELY-keskusYmpäristö ja luonnonvaratE-mail: [email protected]

Artikkelissa on esitetty lyhenneltynä Tampereen teknillisen yliopiston VETO - vesihuollon johtaminen ja kehittäminen koulutusohjelman lopputyössä esitetyt tiedot, johtopäätökset ja toimintamallit.

Vesihuoltolaki mahdollistaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes-kuksille (jatkossa ELY-keskuksille) hallintopakon käytön vaadittaes-sa kuntia laajentamaan vesihuoltoverkkoja. Lain mukaan ELY-keskus voi laittaa sen vireille ilman ulkopuolista hakijaa. Hallintopakon uh-kaa voidaan käyttää oikein hyödynnettynä apukeinona vesihuolto-verkoston rakentamisen edistämisessä. Työn tavoitteena oli selvittää, miten toimien hallintopakon käyttöä on järkevin hyödyntää siten, et-tä ELY-keskuksen edistämistehtävä ei tästä kärsisi.

Hallintopakon käyttö elY-keskuksen työkaluna vesihuoltoverkoston laajennuksissa

kee yhdyskuntajätevesistä annettu val-tioneuvoston asetus (VNA 888/2006), jonka kolmannen pykälän mukaan taa-jamat on sisällytettävä vesihuoltolaitok-sen toiminta-alueen jätevesiviemäriver-koston piiriin saatettaviin alueisiin.

Mikäli kunta jättää huolehtimatta järjestämisvelvollisuudestaan, valvon-taviranomainen eli ELY-keskus voi ve-sihuoltolain 29 §:n mukaisesti määrä-tä kuntaa täyttämään velvollisuutensa. Ennen määräyksen antamista on lain mukaan kuitenkin pyrittävä neuvottele-maan lakia rikkoneen kunnan kanssa.

Hallintopakon käyttömahdollisuus ja sen käyttöLainsäädännössä on esitetty tarkasti, miten itse hallintopakkoprosessissa on toimittava. Hallintopakon käyttämi-nen ohjauskeinona on sen sijaan jäänyt


KoulutuS

melko tarkoin vaille ohjeistusta. ELY-keskusten vesihuoltosektoria ohjaavat ympäristöministeriö sekä maa- ja met-sätalousministeriö eivät ole katsoneet vesihuoltolain voimaantulon alkuvuo-sina tarpeelliseksi korostaa hallintopa-kon käyttöä.

Hallintopakkoa on käytetty neljässä alueellisessa ympäristökeskuksessa vä-hintään kerran tarpeelliseksi katsottu-jen alueiden saattamiseksi vesihuolto-verkon piiriin. Aloite on kaikissa tapa-uksissa lähtenyt asianosaisilta eli paikal-lisilta asukkailta. Tästä syystä voidaan todeta, että hallintopakkoa ei ole käy-tetty näissä tapauksissa ohjauskeinona, vaan kohteet ovat valikoituneet kansa-laisten aktiivisuudesta johtuen.

Hallintopakkopäätöksistä on usein valitettu aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Päätökset ovat säily-neet pääsääntöisesti samoina eri oike-usasteissa ja linja on ollut melko tiukka. Hallintopakkoasian käsittely on kaik-kine kuulemisineen vienyt eri oikeus-asteissa yleensä useita vuosia, joten se ei ole tehokas keino akuutin terveys- tai ympäristöongelman ratkaisemiseen. Tästä syystä voidaankin todeta, että hal-lintopakon käyttömahdollisuuden tai-tavalla esiintuomisella on todennäköi-sesti huomattavasti hallintopakkoa te-hokkaampi vaikutus. Hallintopakon käyttömahdollisuus voidaan liittää pe-rusteltuun edistämistoimintaan ja mah-dolliseen tukirahoitukseen, johon vesi-huollon tukilain mukaan on tietyissä kohteissa mahdollisuus.

Työn yhteydessä tehdyn kyselyn pe-rusteella sekä valtakunnalliset, alueel-liset että kunnallisetkin toimijat oli-vat suhteellisen yhtä mieltä siitä, et-tä vesihuoltolain mukaisen hallinto-pakon käyttömahdollisuus on oikein käytettynä hyvä työkalu vesihuolto-verkon laajentamiseen. Mielipiteiden mukaan toiminta olisi kuitenkin vas-ta sitten ohjaavaa, kun lähdetään liik-keelle pitävistä perusteista. Perusteita muodostettaessa tulee osoittaa, että suurehkon asukasmäärän määritelmä täyttyy tai/ja ympäristölliset tai ter-veydelliset syyt täyttyvät. Lisäksi on osoitettava, että investointi- ja käyt-tökustannukset ovat kohtuulliset se-kä vesihuoltolaitoksen että käyttäjän kannalta.

ELY-keskuksen ohjauskeinotJos alueellinen ELY-keskus pitää tar-peellisena ohjata pitävin perustein toi-minta-alueensa kuntien vesihuoltover-koston laajentumista, sen on perustut-tava kattavaan pohjatietoon ja perustel-tuun esitykseen alueista, joilla laajenta-minen on tarpeellista. Tämä aiheuttaa melko laajamittaisen selvitystyön teke-misen. Laajasti toteutettuna selvitystyö palvelee koko ELY-keskuksen toiminta-aluetta kuntien virkamiehistä haja-asu-tusalueen asukkaisiin.

Kun perusteet ovat kohtuullisen var-malla pohjalla, voidaan vesihuoltover-kon laajennusalueita lähteä viemään eteenpäin ELY-keskusten normaalin ve-sihuollon edistämis- ja kehittämistyön osana. Tällöin työhön saadaan pitkä-jänteisyyttä. Prioriteetiltaan tärkeimpi-en laajennusalueiden esille tuominen eri yhteyksissä muokkaa vähitellen mielipi-teitä siihen suuntaan, että kyseisten alu-eiden toteutus saadaan käyntiin ilman hallintopakkoa.

Ohjaustyötä voidaan tehdä myös il-man selvitystä ja velvoitettavien aluei-den priorisointia. Tällöin on kuitenkin erittäin vaikeaa löytää pitävää ja yhte-näistä linjaa eri kohteiden ja kuntien kä-sittelyssä. Lisäksi selvityksen tekeminen ja alueiden priorisointi toimii jo sinäl-lään viestinä, että vesihuoltoverkostojen laajentamistarpeeseen tullaan suhtautu-maan vakavasti.

Seuraavassa on esitetty ohjauskeinot lyhyesti:

Selvitys verkostolaajennusalueista ja niiden priorisointi

1) Määritetään vesihuoltoverkosto-jen laajennusalueet. Tämä sisältää pohja-aineiston keräämisen, vyö-hykejaon tekemisen viemäröinnin sijoittumisen ja laajenemisen sekä haja-asutuksen jätevedenpuhdistus-vaatimusten mukaan, sekä laskenta-perusteiden määrittämisen. Saadaan yleissuunnitelma vesihuoltoverkon laajentamiseksi.

Työtä aloitettaessa kannattaa harki-ta tarkoin sen laajuus ja käyttötarve. Työn toteutusta ohjaamaan peruste-taan maakuntaliiton/liittojen, kun-tien ja vesihuoltolaitosten edustajis-ta koostuva noin kymmenhenkinen

työryhmä, jolloin saadaan myös alueen toimijoiden näkökulma esil-le. Esimerkkinä tämän tyyppisestä työstä voisi mainita Lounais-suo-men ympäristökeskuksessa vuon-na 2006 valmistunut ”Varsinais-Suomen ja Satakunnan potentiaali-set viemäröintialueet” – selvitys1.

2) Yhdyskuntarakenteen seurantajär-jestelmän tietojen hyväksikäyttö

3) Ympäristö- ja terveystietojen kerää-minen ja hyväksikäyttö

Järjestetään kysely kuntien ym-päristön- ja terveydensuojelusta vastaaville

Tehdään velvoitettavien alueiden priorisointi ja laaditaan julkaisu.

Ehdotus priorisointijärjestyksestä:

1. Vahvistetutjavireilläolevatasema-kaavoitetutalueet,joillaeivieläjärjestettyävesihuoltoaa. joillaterveydellisiäongelmia

b. joillaympäristöongelmia

c. jotkasijaitsevattärkeällätaivedenottoonsoveltuvallapohjavesialueella

d. jotkasijaitsevatherkällävesistöalueella

e. muutalueet

2. YKR:nmukaisettaajama-alueet(huomioitavakasvutrendi)a. joillaterveydellisiäongelmia




e. muutalueet

3. YKR:nmukaisetvoimakkaastikasvavatkyläalueeta. joillaterveydellisiäongelmia




e. muutalueet

4. Alueet,joillaonterveydellisiätaiympäristöongelmia

1 http://www.ymparisto.fi/los/julkaisut > raportteja


KoulutuS

5. Pohjavesialueet6. Herkätvesistöalueet7. Muutalueet

Kolmen ensimmäisen kohdan si-säisessä vertailussa useamman alakoh-dan toteutuminen nostaa prioriteettia. Alakohtien järjestyksessä painotetaan olosuhteiden akuuttisuutta ja tästä syys-tä terveydelliset ja ympäristölliset syyt tulevat ennen alueiden herkkyysnäkö-kohtia. Jos pohjavesi- tai vesistöalueella on ongelmia, ne nousevat tässäkin jär-jestyksessä prioriteetiltaan etusijalle.

Kahden kohteen prioriteetin ollessa sama, kohteen suurempi asukasmäärä voidaan katsoa prioriteetiltaan suurem-maksi. Mikäli asukasmäärätkin ovat lä-hes samat, nousee kiinteistökohtaiselta vertailukustannukseltaan edullisempi prioriteetiltaan korkeammalle.

Velvoittamisuhan käyttö vesihuollon kehittämistehtävissä1) Selvityksen ja priorisoinnin

julkistaminen Raportin julkistamisen yhteydes-

sä tuodaan esille verkoston laajen-tamistarpeen ohella keinot, joilla asiaa tullaan viemään eteenpäin eli esitetään edistämistoimenpiteet, lausuntovaikuttaminen ja viimei-senä keinona hallintopakon käyt-tö. Lisäksi on hyvä esittää selvityk-sen käyttömahdollisuudet kunti-en vesihuollon kehittämisessä, sillä selvityksestä selviää velvoitettavien alueiden lisäksi myös alueet, joilla kiinteistöjen kannalta on kannatta-vaa toteuttaa yhteisiä verkostoja.

2) Velvoittamiskohteiden sisällyt-täminen vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun

Vesihuollon alueellisessa yleissuun-nittelussa selvitetään vesihuollon alueelliset ratkaisuvaihtoehdot, joilla vesihuoltolaitosten vedenhankinta ja jakelu sekä viemäröinti ja jäteveden-käsittely voidaan järjestää parhaalla mahdollisella tavalla. Suunnittelualue ja asetettu suunnittelutehtävä on yleensä niin laaja, että vesihuoltover-kon laajentamisalueiden toteutusta ei voida suunnitella yksityiskohtaises-ti. Suunnittelussa voidaan kuitenkin

todeta kyseisten alueiden sijainti ja tarpeet sekä ottaa ne huomioon esi-merkiksi toteutettavaksi esitettävissä siirtoviemäri- ja/tai yhdysvesijohto-linjauksissa. Suunnittelun yhteydessä otetaan kyseisten alueiden kapasiteet-titarve huomioon kapasiteettivarauk-sissa. Lisäksi voidaan asettaa yhteisiä tavoitteita ja toimintamalleja laajen-tamisalueiden toteuttamiseksi sekä sopia kuntien välisestä yhteistyöstä niiden alueiden osalta, jotka sijoit-tuvat kuntien raja-alueille tai lähelle toisen kunnan vesihuoltolaitoksen verkostoa.

3)Velvoittamiskohteiden esille tuon-ti kuntien vesihuollon kehittämis-suunnittelun yhteydessä

Osallistuminen kunnallisten vesi-huoltosuunnitelmien suunnittelu-prosessiin ja lausunnon antaminen suunnitelmaluonnoksista on yksi parhaista ohjauskeinoista. Tällöin voidaan yksilöidä perusteet, miksi tietyt alueet on otettava vesihuol-tolaitoksen toiminta-alueen piiriin ja miten eri alueiden toteutusta voidaan porrastaa. Parhaiten ohja-us onnistuu silloin, kun kunta ot-taa edellä mainitun ELY-keskuksen laatiman vesihuoltoverkon laajen-tamisselvityksen jo suunnittelun alusta pohjamateriaaliksi ja samalla pystyy perustelemaan omat valin-tansa vertaamalla selvityksen tietoja muuhun valintoihin vaikuttanee-seen aineistoon.

4)Vesihuollon rahoitustuen hyväksikäyttö

Varsinkin kansalliset vesihuolto-avustukset soveltuvat hyvin ohjaa-maan sellaisten alueiden rakenta-mista, joita voitaisiin viime kädessä velvoittaa kuntien toteuttavaksi. Alueet, joille ympäristö- tai tervey-dellisistä syistä on toteutettava ve-sihuoltoverkosto, voidaan nostaa rahoituskriteereissä korkealle, mikä-li ne eivät sijaitse aivan asemakaa-va-alueen tuntumassa. Käytännössä alueen korkea sijoitus velvoitetta-vien hankkeiden prioriteettilistal-la nostaa myös hankkeen tuki-

kelpoisuutta, jos hanke sijoittuu haja-asutusalueelle.

Valvonta ja velvoittaminen

Vesihuoltolain mukaan ELY-keskukselle kuuluu myös edistämistehtävien lisäksi myös valvojan rooli, johon tarvittaessa sisältyy myös hallintopakon käyttö kun-nan laiminlyöntien korjaamiseksi. Hyvin toteutetulla valvonnalla pystytään ohjaa-maan kuntien toimintaa siten, että vel-voittamiseen joudutaan turvautumaan mahdollisimman harvoissa tapauksissa.

Valvonnan rooli tulee todennäköi-sesti vahvistumaan jatkossa, jos ehdo-tettu vesihuoltolain uudistus toteutuu. Tällöin voidaan antaa oikeusvaikuttei-nen lausunto jo kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmasta, joka antaa yhden virallisen vaikuttamiskeinon ny-kyisten lisäksi.

Mikäli kunnan ja ELY-keskuksen kanta toiminta-alueen laajuudesta poik-keaa huomattavasti, olisi hyvä järjestää asiasta neuvottelu ennen lausunnon antamista. Neuvottelussa on helpompi käydä läpi kummankin osapuolen kan-toja ja päästä sellaiseen tulokseen, jos-sa lausunnon kannanotot johtavat pää-töksen muuttamiseen. Mikäli joudu-taan käynnistämään valitus- tai hallin-topakkoprosessi, on niidenkin kuluessa hyvä vielä pyrkiä neuvotteluratkaisuun ennen prosessin loppuun viemistä.

Seuraavissa kohdissa on esitetty tä-män hetkisen lainsäädännön mukai-set valvonnan ja hallintopakon käytön käyttömahdollisuudet.

a. Kuntien vesihuoltolaitosten toiminta-aluelausunnot

b. Kuntien vesihuoltolaitosten toimin-ta-aluepäätöksistä valittaminen

c. Hallintopakkoprosessi

Velvoittamisuhkaa voidaan käyttää siis monissa eri yhteyksissä ja systemaat-tisella uhan käytöllä todennäköisesti ei jouduta lainkaan hallintopakkoproses-siin. Siinä tapauksessa, että aloite vel-voittamistarpeesta tulee asianosaiselta, voidaan hallintopakkoprosessiin joutua kuitenkin turvautumaan. Tällöin ei kui-tenkaan ole kyseessä ELY-keskuksen oh-jaustoiminnasta.


poHjaVedet

Hallitsemme vesihuollon koko elinkaaren. FCG:n suunnittelema Kakolanmäen jäteveden- puhdistamo voitti vuoden 2009 RIL-palkinnon.Yksi FCG 1.11.2009 alkaen.

FCG Finnish Consulting Group Oy • FCG – Hyvän elämän tekijät • www.fcg.fi

Veden vähyydestä kärsivässä Palestiinassa käsiteltyä jätevettä on pidettävä resurssina, joka kan-nattaa käyttää uudelleen – siihen tähtää myös NGEST-projekti, jon-ka myötä Gazan kaupungin jäte-vesistä tuotetaan tekopohjavettä maatalouden kasteluvedeksi.

Palestiina on vesivaroiltaan yk-si vähäosaisimpia ja konflikti-herkimpiä alueita maailmassa.

Gazan kaistaleen tilanne on erityisen tukala. Noin 360 km²:n alueella asuu 1,5 miljoonaa palestiinalaista, ja Israel saartaa aluetta tiukasti.

Alueen vanhat, lammikointiin pe-rustuvat jäteveden-puhdistamot ovat vahvasti ylikuor-mittuneita, mi-kä aiheuttaa ym-päristöhygieenistä haittaa ja jopa ka-tastrofeja. Vuonna 2007 Gazan poh-joisosassa jätevesi-altaan padon mur-tuminen aiheutti ihmishenkiä vaati-neen lietetulvan.

Puutteellisesta jäteveden käsittelys-tä johtuen pohjave-det nuhraantuvat ja niitä myös ylikäy-tetään. Pohjaveden pinnan taso tiheim-min asutuilla alueil-la on alittanut me-renpinnan, ja yli-pumppaaminen johtaa rannikolla kaivoveden suolaan-tumiseen (Kuva 1).

Veden niuk-kuus pakottaa sääs-täväiseen käyttöön,

mutta myös etsimään ratkaisuja jäteve-den uudelleenkäyttämiseksi. Lähistöllä Israelissa on jo toteutettu useita jäteve-den puhdistamoiden viimeiseksi vaiheek-si liittyviä, muun muassa maaperäkäsitte-lyyn perustuvia hyötykäyttöjärjestelmiä. Puhdistettu jätevesi käytetään hyväksi maataloudessa, joka Palestiinan oloissa tarvitsee paljon kasteluvettä.

Gazan pohjoisosassa on vuodesta 2004 alkaen toteutettu useiden rahoitta-jien tuella (kaikkiaan 75 miljoonaa USD) Northern Gaza Emergency Sewage Treatment (NGEST) -projektia, jonka tavoitteena on lievittää jäteveden aiheut-tamia ympäristöhaittoja. Tarkoitus on ra-kentaa uusi nykyaikainen jätevedenpuh-distamo Gazan kaupungin itäpuolelle. Projekti on kaiken aikaa kärsinyt saarros-ta ja heikosta turvallisuustilanteesta. Ensi vaiheen hätäratkaisuna on jo toteutettu siirtoputki ja imeytysaltaat (Kuva 2), joi-hin tällä hetkellä johdetaan kaupungin pohjoispuolella sijaitsevan vanhan puh-distamon käsitelty jätevesi. Pohjaveden suojelemiseksi ja veden talteen saamiseksi tarvitaan pikimmiten myös kaivoja kas-teluvesijohtosysteemi, jonka suunnittelua FCG tekee parhaillaan yhdessä paikalli-sen Center for Engineering and Planning CEP:n kanssa.

Palestiinan rannikon pohjavesimuo-dostuma on paksu ja laakea suomalaisiin verrattuna. Projektialueella vettäjohtava maaperän pintakerros on noin 120 met-riä paksu ja pohjaveden pinta noin 60 metrin syvyydessä. Maaperän läpi suotau-tuessaan vesi puhdistuu, ja Israelilaisten kokemusten mukaan laadun paranemi-sessa oleellinen saavutetaan jo 3 kuukau-den viipymän aikana. Maaperäkäsittelyn periaate ilmenee kuvasta 3.

Imeytetyn veden kulkeutumis-ta maaperässä ja kiinnisaantia kai-voilla tutkittiin pohjavesimallin avul-la (Kuva 4). Maaperäkäsittelyn jälkeen vesi soveltuu maatalouskäyttöön ilman kasteltavia kasveja koskevia rajoituksia. Hyötykäyttösysteemi, joka käsittää 27

SuVi niiniDI, projektipäällikköFCG Finnish Consulting Group OyE-mail: [email protected]

tekopohjavettä jätevedestä – projekti Gazassa

Kuva 1. Pohjaveden pinnan taso Gazan kaistaleella Palestiinassa (Palestinian Water Authority).


poHjaVedet

Kuva 3. Periaatekaavio jäteveden maaperäkäsittelystä tekopohjavedeksi imeyttämällä.

Kuva 2. Käsitellyn jäteveden imeytysallas tulevan puhdistamon tontilla Gazan itäpuolella.

KasteluverkostoonVedenottokaivoHavaintoputki Imeytysallas

Alkuperäinenpohjaveden pinta

Läpäisemätön maakerrosJäteveden käsittelyyn ja varastointiin varattu alue

Kurkar-hiekkaa ja -silttiä

Hallitsemme vesihuollon koko elinkaaren. FCG:n suunnittelema Kakolanmäen jäteveden- puhdistamo voitti vuoden 2009 RIL-palkinnon.Yksi FCG 1.11.2009 alkaen.

FCG Finnish Consulting Group Oy • FCG – Hyvän elämän tekijät • www.fcg.fi

Kuva 4. Jäteveden vaikutusaluetta ja kaivojen sijoittelua tutkittiin pohjavesimallilla.

kaivoa, vesisäiliön ja kaste-lun runkoverkoston, on tar-koitus rakentaa 2011–2013. Projektin edetessä suotuisas-ti uuden puhdistamon olete-taan valmistuvan noin vuon-na 2015. Tällöin imeytettä-vän veden sekä määrä että laatu kohoavat huomatta-vasti.


MaailMan Vedet

Hampurissa syntynyt Viva con Agua on kehitysmaiden vesi-huollon ongelmiin keskittyvä

riippumaton järjestö. Espanjankielinen nimi liittyy järjestön syntyhistoriaan.

FC St. Paulin joukkue oli harjoitusleiril-lä Kuubassa (ensimmäisenä länsimaise-na jalkapallojoukkueena) tammikuussa 2005, ja siellä maan surkeata vesihuoltoa – varsinkin sellaisissa laitoksissa kuin las-

Katriina etHolénE-mail: [email protected]

Kuvat: © Viva con Agua de Sankt Pauli

Viva con Agua de Sankt Pauli täytti tänä vuonna viisi vuotta. FC St. Pauli puolestaan on juhlinut näyttävästi satavuotista taivaltaan. Näillä kahdel-la on tiivis side, vaikka toinen on vesihuoltoon keskittyvä hyväntekeväi-syysjärjestö ja toinen kulttimainetta kerännyt ja täksi kaudeksi Saksan ylimmälle sarjatasolle noussut jalkapalloseura.

Viva con agua de Sankt pauli – varainkeruuta kehitysmaiden vesihuollon parantamiseksi

Welthungerhilfe rakentaa uusia kaivoja Ugandassa.

�3Vesitalous 6/2010

MaailMan Vedet

tentarhoissa ja kouluissa – oli todista-massa muun muassa keskikenttäpelaa-ja Benjamin Adrion. Hänen mielestään asialle oli tehtävä jotain, ja näin Viva con Agua de Sankt Pauli sai alkunsa.

Viva con Aguan ensimmäinen hanke olikin saada 153 havannalai-seen lastentarhaan toimiva vesihuolto. Hanke toteutettiin yhdessä saksalaisen Welthungerhilfen kanssa. Tämä oli alku näiden kahden järjestön yhteistyölle.

Benjamin Adrion on yhä täysipai-noisesti mukana Viva con Aguan toi-minnassa, mutta jalkapalloa hän pelaa enää vain avustuskohteissa lasten kans-sa. Viime vuonna hänen työnsä tunnus-tettiin myös ylimmällä valtiollisella ta-holla myöntämällä hänelle ansioristi.

Tavoitteet ja toimintaperiaatteetViva con Aguan päätavoitteena on edis-tää puhtaan juomaveden saantia kehi-tysmaissa, ja viimeisimmissä hankkeissa mukaan on tullut myös hygieniakysy-mykset ja kunnollisten saniteettitilojen järjestäminen avustuskohteissa.

Järjestöstä tekee selkoa Christian Wiebe, joka vastaa kaikesta Viva con Aguan pr-toiminnasta, internetsivuston ylläpidosta ja sosiaalisesta mediasta yleen-sä ja on lisäksi vastuussa järjestön hank-keista. Wiebe itse tuli toimintaan mu-kaan pitkäaikaisena FC St. Paulin kan-nattajana, ja yhteiskunnallisten aineiden opiskelijana hän koki tällaisessa järjestös-sä toimimisen lähes välttämättömänä. Kuten edellä käy ilmi, Viva con Aguan tärkeä yhteistyökumppani on vuon-na 1962 perustettu Welthungerhilfe. Järjestöt haluavat välttää ne ongelmat, joihin monen muun periaatteessa hy-vää tarkoittavan organisaation hanke on kaatunut: matkustetaan kohteeseen, rakennetaan kaivo ja lähdetään pois il-man paikallisille annettavaa opastusta sen ylläpidosta. Wiebe toteaa, että vält-tääkseen tämänkaltaiset virheet he toi-mivat yhteistyössä paikallisten NGO-jär-jestöjen kanssa (Non-governmental or-ganization). Nämä varsinaisesti toteut-tavat hankkeet. Welthungerhilfe toimii lähinnä hankkeen valvojana ja katsoo, että kerätyt varat päätyvät oikeaan koh-teeseen, eivätkä hallituksen taskuihin. Welthungerhilfe myös valitsee kohteet yhdessä paikallisjärjestöjen kanssa.

Viime aikoina Viva con Agua on keskittynyt itäiseen Afrikkaan, jos-sa kuivuus ja köyhyys ovat suuria on-gelmia. Tuoreimpana avustuskohtee-na yhdessä Welthungerhilfen kanssa on tänä syksynä käynnistetty hanke Ugandan pohjoisosassa sijaitsevassa Oyamin alueella. Asukkaiden puh-taan veden saantia pyritään helpotta-maan muun muassa rakentamalla uu-sia kaivoja ja korjaamalla konflikteis-sa tuhoutuneita vesilähteitä. Samalla asukkaille opetetaan kaivojen ylläpi-toa ja korjausta sekä annetaan tietoa hygienia- ja terveysasioissa. Hanke to-teutetaan yhdessä WASHin (Water, Sanitation, Hygiene) kanssa. Veden laadun tarkkailu tehdään myös yh-teistyönä paikallisjärjestöjen kanssa. Päämääränä on mahdollistaa pakolais-ten paluu kotiseuduilleen.

Yksi Viva con Aguan toimintata-van eduista on se, että se pystyy rea-goimaan nopeasti. Esimerkiksi Haitin maanjäristyksen jälkeen järjestö aloit-ti lähes välittömästi varainkeruun Welthungerhilfelle nettisivujensa kaut-ta. Viva con Aguan suunnitelmiin kuu-luu jatkossa WASHin ohjelman tuke-minen Haitin pohjoisosassa.

Kun Viva con Agua on saanut hank-keesta tiedot, Hampurissa aletaan suunnitella ja toteuttaa varainkeruuta-pahtumia. Ja tokihan Viva con Aguan työntekijät vierailevat myös itse avus-tuskohteissa tutustumassa kohdealuei-den ihmisiin ja paikallisiin järjestöihin sekä tarkastelemassa myös hankkeiden toteutumista.

Avoin verkosto

Christian Wiebe mainitsee järjestön fi-losofian tärkeimmäksi seikaksi sen, et-tä Viva con Agua on avoin verkosto. Jokainen, joka on kiinnostunut sosiaa-lisesta tai humanitaarisesta työstä, voi antaa oman panoksensa järjestölle ky-kyjensä mukaan. Viva con Aguaan ei liitytä ja makseta jäsenmaksuja eikä se vaadi säännöllisiä lahjoituksia. Näin se eroaa monista muista järjestöistä. Toki lahjoituksia voi tehdä, joko internetin tai pankin kautta. Wiebe kertookin, että heillä on monia säännöllisiä lahjoittajia. Viva con Agua tekee myös yhteistyötä yritysten kanssa, toisin sanoen, jostain yrityksen tuotteesta osa menee suoraan Viva con Agualle ja tätä kautta meneil-lään oleville hankkeille.

Viva con Agua toimii siis lähinnä varainkerääjänä. Sen varainkeruuta-pahtumia ovat muun muassa konser-tit, hyväntekeväisyysjalkapallo-ottelut, huutokaupat, sponsoroidut kävelyt ja niin edelleen. Viva con Agua on mu-kana myös Hampurin maratonilla, ja halukkaat voivat juoksemisen ohella tu-kea samalla järjestöä. Viva con Agua on avoin kaikenlaisille ideoille. Se kuun-telee kenttää, ja jos idea on toteutta-miskelpoinen, Viva con Agua toteuttaa sen. Christian Wiebe sanoo, että tämä on juuri niin yksinkertaista, kuin mil-tä se kuulostaakin, ja sellaisena järjes-tö haluaa sen pitää. Viva con Agua on kaikille avoin areena – varsinkin nuoril-le. Wiebe toteaa, että yksi järjestön ta-voitteista onkin motivoida ja inspiroi-

Benjamin Adrion.


MaailMan Vedet VeSitalouS-leHti 50 Vuotta

da juuri nuoria toimimaan ja kiinnos-tumaan näistä asioista.

Mukana oleminen ja oman panok-sen antaminen tärkeän asian puolesta antaa myös hyvän mielen ja edesauttaa oman persoonan kehittymistä, jatkaa Wiebe. Siksi Viva con Aguan tunnus-lause onkin olla ”All-Profit” -järjestö, ensimmäinen laatuaan. Toisin sanoen kaikki hyötyvät: hankkeet saavat rahaa, ihmiset hyvän mielen ja mukana olemi-nen on taiteilijoille, muusikoille ynnä muille hyvää mainosta.

Viva con Agua ja jalkapalloNuoria saadaan innostumaan Viva con Aguan toiminnasta sen läheisillä suh-teilla populaarikulttuurin laajaan kir-joon. Järjestöllä on kontakteja eri alojen artisteihin, joiden esimerkki saa myös heitä ihannoivat nuoret mahdollisesti kiinnostumaan Viva con Aguasta. Viva con Aguan toimintaan kuuluu luon-nollisesti myös urheilu, ja ennen kaik-kea jalkapallo. Kulttimaineen saanut jalkapalloseura FC St. Pauli on Viva con Aguan virallinen kannattaja, ja tä-ten Viva con Agualla on myös mahdol-lisuus käyttää seuran tiloja esimerkiksi lehdistötilaisuuksien järjestämiseen.

Monet seuran pelaajat tukevat Viva con Aguaa säännöllisesti ja osallistuvat myös moniin tapahtumiin. Toisinaan he saattavat toimia tuomareina hyvän-tekeväisyysotteluissa tai osallistua pe-laamiseenkin järjestön omassa joukku-eessa, Viva con Agua Allstarsissa, joka koostuu entisistä ammattilaispelaajis-ta, näyttelijöistä, muusikoista – yleensä ihmisistä, joille jalkapallo ja Viva con Agua ovat tärkeitä.

Jalkapallo on myös osa Viva con Aguan filosofiaa. Jalkapallo on eräänlai-sta esperantoa, sanoo Christian Wiebe. Monissa avustuskohteissa ei löydy yh-teistä kieltä paikallisen väestön kanssa, mutta kun pallo asetetaan maahan, se on löytynyt.

Vuoden 2010 urheilullinen päätös on joulukuun alussa pelattava Viva con Agua Kick It Like Water Cup. Tulot ovat luonnollisesti osa Viva con Aguan varainkeruuta. Vuoden 2011 lokakuussa järjestetään joka toinen vuosi järjestet-tävä Viva con Aguan oma vesifestivaa-li. Ensimmäinen festivaali Hampurissa vuonna 2007 oli erittäin onnistunut:

13 päivän aikana kerätyillä varoilla pys-tyttiin rahoittamaan hanke Beninissä. Menestyksen johdosta tapahtumasta päätettiin tehdä toistuva. Vuonna 2009 se oli jo levittäytynyt kuuteen muuhun saksalaiskaupunkiin.

Viva con Aguan toimisto sijaitsee Hampurissa, jossa sillä on kymmen-kunta työntekijää. Hampurin alueella on noin 500 tukijaa, ja koko maassa on laskettu olevan yli 2000 Viva con Agua

-vapaaehtoista. Viva con Agua on le-vinnyt myös maan rajojen ulkopuolelle Sveitsiin ja Kanadaan. Newyorkilainen FC St. Paulin kannattajajärjestö puo-lestaan on järjestänyt Viva con Aguan tukikonsertin.

Järjestön kattavilta nettisivuilta löy-tyvät tarkat tiedot niin menneistä kuin käynnissä olevista hankkeista, joita on kaikkiaan 15 eri puolilla maailmaa. Osoite on www.vivaconagua.org.

FC St. Pauli on virallinen Viva con Aguan kannattaja.

Puhdasta juomavettä kuubalaislapsille.


VeSitalouS-leHti 50 Vuotta

Vesitalous- lehden juhlavuoden ja juhlaseminaarin innoittamana tuli CADWES -tutkijaryhmän

seminaarissa Tampereen teknillisessä yliopistossa esille ajatus tutkia lehdes-sä olleiden artikkeleiden aiheita ja nii-den painotusten muutoksia viiden vuo-sikymmenen aikana. Lehden juhlanu-merossa 1/2010 dosentti Esko Kuusisto oli muun muassa tehnyt sanahakuja sel-vittääkseen, mitä artikkelit ovat viiden vuosikymmenen aikana käsitelleet ja ketkä lehteen ovat kirjoittaneet.

Tässä kirjoituksessa selvitetään, mil-laisia artikkeleita Vesitalous- lehdessä on kirjoitettu vesihuollosta ja sanitaatiosta sekä muista vesisektoriin liittyvistä ai-heista vuosina 1960-2009. Lehden ar-tikkelit luokiteltiin seitsemään eri ka-tegoriaan. Jo 1960-luvulla artikkelien

aiheet olivat hyvin vaihtelevia ja mo-nitieteellisyys kasvoi vuosien saatossa. Arvioinnin jälkeen valittiin seuraavat kategoriat: vesihuolto, sanitaatio, hyd-rologia, luonto & suojelu, lainsäädän-tö, koulutus sekä muut. Luokat ovat termeinä kieltämättä yksinkertaistuk-sia. Varsinkin muut-kategoria oli hy-vin suosittu, mihin myötävaikutti esi-merkiksi vedenhankinnan ja jätevesi-huollon integroituminen 1970-luvulta lähtien. Seuraavat tulokset perustuvat kuitenkin vain omaan luokitteluun ja tulkintaan.

Kiinnostus vesihuoltoon kasvaaArtikkelien kokonaismäärä vuosina 1960-2009 oli noin 2 700 (Kuva 1), ja niiden kokonaismäärä kasvoi jokaisessa

Vesitalous-lehti on viitenä vuosikymmenenä käsitellyt artikkeleis-saan monipuolisesti koko vesisektoria. Tänä aikana artikkelien aihe-piirien painotukset ovat pysyneet varsin samankaltaisina. Lehden esittelemät uudet tekniikat ovat tulleet laajasti käyttöön ja lehti jat-kaa ajankohtaisten ja tulevaisuuden kannalta tärkeiden aiheiden käsittelyä.

Vesitalous – monipuolisesti vesialalta

toni jaatinenTekn. yoTampereen teknillinen yliopisto (TTY); Bio- ja ympäristötekniikan laboratorioE-mail: [email protected]

Sanna pYnnönenInsinööri, tekn. kand.Tampereen teknillinen yliopisto (TTY); Bio- ja ympäristötekniikan laboratorioE-mail: [email protected]

tapio KatKoDosenttiTampereen teknillinen yliopisto (TTY); Bio- ja ympäristötekniikan laboratorioE-mail: [email protected]

Kuva 1. Vesitalous-lehdessä vuosina 1960–2009 julkaistujen artikkeleiden määrä vuosikymmenittäin.

0

100

200

300

400

500

600

700

800

1960 1969 1970 1979 1980 1989 1990 1999 2000 2009

Kapp

alem

äärä


VeSitalouS-leHti 50 Vuotta VeSitalouS-leHti 50 Vuotta

kategoriassa. Kuva 2 esittää eri katego-rioissa olevien artikkelien suhteellisen osuuden kunkin vuosikymmenen artik-kelimäärästä. Luonto & suojelu -kate-goriassa artikkelimäärä on 1990-luvul-la kasvanut huomattavasti. Kiinnostus on lisääntynyt myös hydrologia- ja muut -kategorioissa. Tässä artikkelis-sa käsittelemme tarkemmin 1960- ja 2000-lukuja.

Suomalaiselle yhteiskunnalle monia tärkeitä instituutioita perustettiin 1960-luvun alussa: esimerkiksi Vesitalous-leh-ti, vesiensuojelutoimisto ja vesiensuoje-luyhdistykset. Uusi vesilaki sai huomio-ta Vesitalous-lehdessä vuonna 1962. Jo 1960-luvulla lehdessä käsiteltiin yllättä-vän monta luontoon & suojeluun liit-tyvää artikkelia. Tämän huomion teki myös Kuusisto artikkelissaan (Vesitalous 1/2010), kun hän kertoo, että ”ensim-mäisen numeron yhdeksästä artikkelista peräti kolme käsitteleekin vesiensuoje-lua”. Kuitenkin myös hydrologia ja sa-nitaatio saivat paljon huomiota.

Monet 1960-luvulla lehdessä esi-tellyistä tekniikoista ovat yhä käytös-sä kuten tekopohjavesi, aktiiviliete-prosessi ja flotaatio. Noin 19 prosent-tia vuosikymmenen kirjoituksista kos-ki luontoa ja suojelua. Tuolloin suu-rin osa käyttökelpoisesta vesivoimasta oli jo valjastettu käyttöön ja ympäris-tön muut arvot kuten vesien virkistys-käyttö otettiin paremmin huomioon. Hydrologian artikkelit kattoivat 14 prosenttia kaikista artikkeleista 1960-luvulla. Monet niistä käsittelivät maa-taloutta ja Suomen syrjäisempien aluei-den kehitystä. Vesihuoltoa käsittelevien artikkelien osuus oli 20 prosenttia ja ne käsittelivät muun muassa putkistover-kostoja. Sanitaation osuus artikkeleista oli 15 prosenttia.

Alussa Vesitalous-lehti julkai-si historiallisia katsauksia projekteis-ta sekä tietoa tapahtumista Suomessa. Artikkeleista oli löydettävissä joitakin kiivaasti julkisuudessa keskusteltuja ai-heita, kun muun muassa 1960-luvun puolessa välissä kalankasvattamot otet-tiin käyttöön Suomessa. Artikkeleita oli myös uima-altaista sekä vesihuolto- ja sanitaatiosektorin koulutuksesta.

Vesihuolto ja sanitaatio olivat suosi-tuimpia aiheita 1970-luvulla. Luonnon & suojelun osuus laski hieman, mutta

pysyi silti kolmantena. Pohjavesi ja te-kopohjavesi olivat suosittuja keskuste-luaiheita (yli 40 artikkelia).

Viemäriverkostojen rakentaminen ja kehittäminen näkyivät 1970-luvul-la ja sanitaation osuus oli noin 20 pro-senttia. Ihmisiä muutti syrjäseuduilta kaupunkeihin ja keskitetyt vesihuol-tojärjestelmät tulivat ajankohtaisiksi. Hydrologia kattoi 15 prosenttia artik-keleista. Luontoa & suojelua koskevien artikkelien painopiste muuttui biolo-gisesta näkökulmasta kemikaalipainot-teiseksi (haitallisten aineiden poisto tai pääsyn esto ekosysteemiin). Myös poh-javedensuojelu oli esillä.

Sanitaatio ja muut (18 % ja 23 %) olivat suosituimpia kategorioita 1980-luvulla. Vesitalous-lehti alkoi 80-luvul-la käsitellä veteen ja jäteveteen liittyviä asioita samoissa artikkeleissa. Vesi- ja jätevesihuollon integrointi ja yhteistyö, puhdistuslaitosten toiminnan turvaami-nen, vakuutukset ja kehitys olivat suo-sittuja aiheita. Sanitaatio sai myös pal-jon huomiota. Erityisesti kiinnostuksen kohteena olivat putkiverkostot, jätevesi-liete ja sen käsittely ja rinnakkaissaostus. Ravinteiden poistoon jätevesistä alettiin kiinnittää enemmän huomiota artikke-leissa. Henkilökunnan koulutukseen alettiin panostaa ja prosessiautomaatio sai jalansijaa. Lisäksi jo 80-luvulla artik-keleissa käsiteltiin sanitaatiota harvaan asutuilla alueilla. Vesihuollon puolella 80-luvulla alettiin artikkeleissa kiinnit-tää enemmän huomiota veden laatuun

ja juomaveden desinfiointiin sekä siitä syntyviin sivutuotteisiin, kuten trihalo-metaaneihin ja juomaveden mutagee-nisuuteen. Hydrologian puolella ilmas-tonmuutos sai palstatilaa jo 80-luvulla.

Ympäristötietoisuus nousussaLuonto ja sen suojelu sekä huoli ympä-ristön tilasta nousivat suosituimmaksi teemaksi 1990-luvulla (25 %). Tällöin myös Itämeren suojelu alkoi herättää enemmän mielenkiintoa. Toiseksi suosi-tuin kategoria oli muut, jossa käsiteltiin enemmän vesihuollon ja sanitaation yh-teistyötä, toiminnan kehittämistä sekä laitosten uudistamista. Kehitysmaiden vesihuolto ja sanitaatio alkoi myös tulla enemmän esille. Monitieteelliset mene-telmät ja rajavesikysymykset korostui-vat. Kategoriassa muut alkoi 90-luvulla esiintyä myös jätehuoltoon liittyviä kir-joituksia. Vesihuollon artikkelien määrä oli kolmanneksi suurin (18 %). Samoin artikkelit käsittelivät EU:n säädöksiä ja direktiivejä.

Hydrologia, luonto & suojelu sekä vesihuolto olivat 2000-luvulla suosi-tuimmat kategoriat. Lehti alkoi myös julkaista teemanumeroita. Artikkelien määrä, mutta myös suhteellinen osuus muut-kategoriassa, kasvoi edel-leen. Itämeren suojelu oli paljon esillä. Hydrologian puolella keskusteltiin ve-sivoimasta ja kasvavasta huolesta ilmas-tonmuutoksen vuoksi. Nokian vesika-tastrofin jälkeen Vesitalous-lehdessä jul-kaistiin teemanumeroita ja artikkelei-

Kuva 2. Eri kategorioihin jakautuneiden artikkelien prosenttiosuudet vuosikymmenittäin koko artikkelimäärästä.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

1960 1969

1970 1979

1980 1989

1990 1999

2000 2009

Vesihuolto

Sanitaatio

Hydrologia

Luonto & Suojelu

Lainsäädäntö

Koulutus

Muut




ta koskien kriisiviestintää, desinfiointia ja vedenhankinnan turvallisuutta, joi-ta oli käsitelty lehdessä jo 1990-luvul-la. Kategoriassa muut käsiteltiin ene-nevässä määrin monitieteellisiä asioita, vedenkäsittelylaitoksia sekä korostettiin sosiaalisia seikkoja. Kansainvälisiä, var-sinkin kehitysmaiden asioita oli muita vuosikymmeniä enemmän esillä.

Kuva 3 esittää kussakin kategoriassa olevien artikkeleiden yhteismäärän vuo-sina 1960-2009 ja osoittaa Vesitalous- lehden laajan aihepiirin. Kaikkina vuo-sikymmeninä esillä olleita aiheita ovat olleet muun muassa jätevedet ja niiden puhdistus, vedenhankinta mukaan luki-en tekopohjaveden valmistus sekä luon-to ja sen suojelu. Koska Vesitalous- leh-dessä on 2000-luvulla julkaistu teema-numeroita, on vaikeaa sanoa, onko jo-kin näistä kategorioista selkeästi nou-sussa. Esimerkiksi sanitaatio-ongelmat länsimaissa ja varsinkin kehitysmaissa ovat yhä vailla ratkaisua. Kautta vuo-sikymmenten on julkaistu artikkeleita ylijäämälietteen käytöstä ja loppusijoi-tuksesta, mikä on vieläkin ratkaisema-ton ongelma.

Kokonaisuudessaan 1960- ja 2000-luvun artikkelien aihepiirit ovat jakau-tuneet varsin samankaltaisesti muodos-tamiimme kategorioihin. Ainoastaan kategoria muut erottuu selvästi kas-

vullaan. Tämä kuvaa käsittääksemme Vesitalous- lehden monipuolisuutta.

Pinnalla pysyneitä aiheitaSeuraavaan on koottu aiheita, jois-ta on keskusteltu jatkuvasti eri vuosikymmeninä:– Lainsäädännön ja vesiensuojelun

kehitys alkoi näkyä lehdessä jo vuo-den 1962 Vesilain myötä. EU:hun liittymisen jälkeen vesiensuojeluun on kiinnitetty paljon huomiota.

– Desinfioinnin sivutuotteista kirjoi-tettiin jo vuonna 1981: ensin veden laadun merkityksestä terveydelle, sitten luontaisen orgaanisen aineen ja trihalometaanien yhteydestä sekä 90-luvulla bromiyhdisteistä.

– Aktiivilieteprosessin parantaminen ja biologinen ravinteiden poisto nousivat tärkeiksi aiheiksi jo 1980-luvulla. Viimeksi varsinkin typen-poisto on suosittu puheenaihe.

– Tietotekniikan ja automaation käyttö prosessien toiminnassa oli esillä jo vuonna 1981 ja tietokone-avusteinen suunnittelu alkoi yleis-tyä. Kaukovalvonta ja automaa-tio ovat 2000-luvulla jokapäiväisiä toimintoja.

– Haja-asutusalueiden jätevesien kä-sittely ja pienet jätevedenkäsittely-yksiköt kiinnostivat 1980-luvulla.

Maasuodatus oli esillä 1990-luvulla, ja 2000-luvulla hajajätevesiasetuk-sen teemasta on tullut suosittu aihe.

– Ilmastonmuutos puhututti 1980-luvulla. Tuolloin pohdittiin sen vai-kutusta hydrologiseen kiertoon, 90-luvulla vesiresursseihin ja 2000-lu-vulla jäätiköiden sulamiseen.

– Itämeren suojelu on esiintynyt monissa artikkeleissa: 1990-luvul-la Itämeren ravinnetaseet olivat kiinnostuksen kohteena. Vuosina 2005 ja 2006 lehti julkaisi aiheesta teemanumerot.

– Vesivoiman merkityksestä on kir-joitettu paljon ja tultaessa 2000-lu-vulle vesivoimaan liittyvä lainsää-däntö ja ympäristövaikutukset ovat kiinnostaneet unohtamatta vuoden 2008 teemanumeroa.

– Epidemiat ja erikoistilanteisiin va-rautuminen kiinnostivat jo 1980-luvulla kun 90-luvulla käsiteltiin vesiepidemioita ja putkistojen mik-robikasvustoja. Nokian tapahtumi-en (2007) jälkeen julkaistiin aihees-ta teemanumero.

Tulevaisuuden näkymiäTulostemme perusteella ei voida en-nakoida tulevaisuutta, mutta joitakin suuntauksia on havaittavissa. Lehti on esitellyt uutta tekniikkaa, joka myö-hemmin on tullut laajasti käyttöön. Vuonna 2010 huomiota ovat saaneet ajankohtaiset ja tulevaisuudessa tärke-ät aiheet kuten kaivostoiminnan ve-siensuojelu, mikropollutantit, pohja-vedet, verkostosaneeraukset ja kunnos-sapito. Vuonna 2011 Vesitalous-lehti käsittelee teemanumeroissaan ainakin jätevesilietteen käsittelyä, kaavoitus-ta ja maankäyttöä, vesihuoltolaitosten hallintoa ja taloutta sekä hulevesiä. Jätevesilietteen käsittelyä ja loppusi-joitusta ei ole täysin ratkaistu ja ilmas-tonmuutoksen vaikutukset hulevesiin vaativat lisätutkimusta. Kaavoitusta ja vesihuoltolaitosten hallinnon ja ta-louden osalta Vesitalous-lehti käsitte-lee monipuolisesti integroituvaa vesi-sektoria. Timo Maasillan (Vesitalous 1/2010) mainitsema lehden alkupe-räinen nimiehdotus ”Tekniikka ja Yhteiskunta” on tulostemme perus-teella toteutunut lehden monipuolis-ten aiheiden kautta.

Kuva 3. Eri kategorioihin jakautuneiden artikkelien kokonaismäärät tarkasteluajanjaksona.

0

100

200

300

400

500

600

Kapp

alem

äärä


ajanKoHtaiSta

Helsinki-Vantaan lentoasemalla käytetään liukkauden-torjunta- ja jäänestoaineita. Suurin osa niistä kerätään käsittelyyn, mutta osa niistä päätyy valumina alueen

pintavesiin. Lentoasemaa hallinnoiva Finavia on velvollinen ra-portoimaan niistä viranomaisille.

Lentoaseman itäpuolella virtaa Kylmäoja, joka on etääl-lä muusta infrastruktuurista. Sen vedestä analysoidaan muun muassa biologinen ja kemiallinen hapenkulutus sekä mitataan ojan virtaama, jolloin voidaan arvioida vesistöön kulkeutuva hapenkulutuskuormitus.

”Vedestä otetaan näyte kahden viikon välein, ja samalla mi-tataan virtaus. Purossa on pato, jonka neliömäinen aukko vaki-oi veden kulkua niin, että patoaukon vedenpinnan korkeudesta saadaan suoraan tilavuusvirtaama. Näytteenoton yhteydessä ve-den korkeus mitataan viivoittimella”, kertoo ympäristöasiantun-tija Elina Kauppila Finavialta.

Uudella menetelmällä ajantasaista tietoaPinnantarkkailussa otettiin keväällä käyttöön uusi menetelmä, joka käyttää paineanturia padon takana olevan vedenkorkeu-den mittaamiseen. Mittaus tapahtuu tunnin välein, ja kerran vuorokaudessa laitteisto lähettää kertyneen datan tavanomais-ta matkapuhelinverkkoa pitkin laitevalmistajan palvelimelle Tampereelle.

Kauppila kertoo, että jo ensimmäiset tiedot pinnankorkeu-den vaihtelusta osoittivat, että perinteinen mittaustapa tuottaa lähinnä suuntaa-antavia tuloksia. Sateen sattuessa puron kautta kulkevan veden määrä lisääntyy nopeasti, sillä vettä läpäisemät-tömät kiitotiet ja alueen hyvä ojitus estävät veden imeytymistä maaperään.

Pinnankorkeutta osoittavat käyrät osoittavat niin nopeita vaihteluita, että virtaaman määrän luotettava arviointi manuaa-lisella menetelmällä on vaikeaa.

Automaattiset raportitMitta-asema lähettää tietonsa Labkotekin palvelimelle, josta ne voidaan internetin kautta noutaa. Järjestelmä on ohjelmoi-tu niin, että se voi myös tuottaa automaattisesti halutut tai vaa-ditut raportit. Näin vuorokausi-, kuukausi- tai vuosiyhteenveto syntyy ilman erillistä laskenta- ja kirjoitustyötä.Laitteiston toimintaa ei ole vielä testattu jäiden aikaan. Periaatteessa siinä ei pitäisi olla ongelmaa, ja jos talvi on ankara, puron virtaamankin voi olettaa vähenevän. Mittalaitteiden ja tie-donsiirron sähkönsaanti on toteutettu valokennolla ja akulla.”Aikaisempien kokemustemme nojalla järjestelmän virrankulu-tuksen pitäisi olla niin pieni, että auringon teho riittää myös pi-meimmän vuodenajan yli. Joka tapauksessa akun vaihtaminen kerran talvessa täyteen ladattuun pitäisi riittää”, kertoo tuote-päällikkö Petri Tonteri Labkotekiltä.

puro etävalvonnassaVirtausmittaus ja raportointi auringon voimalla

Pinnan korkeus mitataan putkeen sijoitetulla ultraäänianturilla.

Elina Kauppila Kylmäojan padolla. Padon aukko vakioi virtauksen niin, että pinnan korkeus korreloi suoraan tilavuusvirtaamaan.

Virtausmittaus voidaan toteuttaa automaattisesti siten, että laitteisto ei vaadi sen paremmin kiinteää sähkö- kuin tietoverkkoakaan. Energialähteeksi riittää valokenno, ja tiedonsiirto hoituu matkapuhelinverkossa datapaketteina.

Vesihuollon monipuolinenyhteistyökumppani

- Kokonaisvaltainen palvelu: käyttöveden koko elinkaari- Pitkä kokemus alalta- Innovatiivinen ja asiakaslähtöinen tuotekehitys- Luotettava ja helppohoitoinen laitevalikoima- Motivoituneet ihmiset

www.slatek.fi

teKSti ja KuVat: lauri leHtinen


ajanKoHtaiSta

LYNET on kuuden laitoksen; Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Geodeettisen lai-

toksen (GL), Maa- ja elintarviketa-louden tutkimuskeskuksen (MTT), Metsäntutkimuslaitoksen (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitok-sen (RKTL) ja Suomen ympäristökes-kuksen (SYKE) välinen yhteistyöelin. Se ei ole erillinen virasto tai laitos vaan tiivis verkosto, joka kokoaa yhteen tut-kimus- ja kehittämistoimintaa, asian-tuntija- ja tukipalveluja sekä ympäris-töön ja luonnonvarojen hoitoon ja käyt-töön liittyviä tietovarantoja.

LYNETin toiminnan tavoitteek-si asetettiin luonnonvara- ja ympäris-tötutkimuksen yhteiskunnallisen vai-kuttavuuden lisääminen, tuottavuuden parantaminen ja kansainvälisen kilpai-lukyvyn vahvistaminen. Lisäksi tarkoi-tuksena on tukea luonnonvara- ja ym-päristöalan elinkeinojen toimintaedelly-tysten kehittämistä tutkimuksen, asian-tuntijapalveluiden sekä kehittämis- ja innovaatiotoiminnan avulla.

”Yhteistyöverkosto voi tarjota asian-

tuntemustaan huomattavasti laajempien ja kokonaisvaltaisempien ongelmien rat-kaisuun kuin yksittäiset laitokset. Näin suomalaista tutkimusta voidaan tarjota myös uusille markkinoille. Odotamme yhteistyön tuottavan huomattavia kus-tannussäästöjä, kun esimerkiksi monia laitosten tukitoimintoja hoidetaan yh-dessä. Laitokset voivat keskittyä oman ydinosaamisensa kehittämiseen ja ver-kosto tuottaa lisäarvoa lopputuotteille ja palveluille”, kertoo LYNETin pääsih-teeri Juhani Kettunen.

”Jäsenlaitoksilla ja niiden tutkijoilla on jo aiemmin ollut paljon yhteistyötä, mutta nyt haetaan systemaattisempaa toimintatapaa. Kokemuksemme on, että ketterällä verkostomallilla tuloksia saadaan nopeasti”, Kettunen jatkaa.

Tutkimusohjelmat käynnistyneetLYNET toimii käytännössä käynnistä-mällä yhteisiä tutkimusohjelmia, yhte-näistämällä seurantoja ja tiedonhallinta-järjestelmiä, keskittämällä sekä tehosta-malla kiinteistöjen ja muun infrastruk-

tuurin käyttöä. Toimintaa ohjaa ministeriöiden asetta-ma ohjausryhmä, ja johtami-sesta huolehtivat jäsenlaitos-ten johtajista koostuva johto-ryhmä apunaan pääsihteeri.

Yhteisiä tutkimusohjel-mia on jo käynnistynyt kol-me kappaletta; ilmasto-oh-jelma, biotalousohjelma ja Itämeriohjelma. Kestävän maankäytön ohjelma on suunniteltu käynnistyvän maaliskuussa 2011.

Kesällä tehtyjen päätös-ten mukaan MTT, RKTL ja SYKE muuttavat ensi kevää-nä yhteisiin tiloihin Oulun yliopiston Thule Instituutin kanssa. Myös Metlalle on va-rattu mahdollisuus siirtyä em. tiloihin ja onkin odotettavissa, että Ympäristötaloon syntyy ensi vuoden loppuun men-nessä jopa 120 tutkijan uusi

LYNET-keskittymä. Yhteistyötä vahvis-taa edelleen, että myös Evira siirtyy vuo-den alussa Oulun yliopiston kampukselle. LYNET-laitoksista Metla, SYKE ja RKTL ovat läsnä myös Itä-Suomen yliopiston kampuksella Joensuussa ja vuoden lop-puun mennessä SYKE ja RKTL siirty-vät yhteisiin toimitiloihin Jyväskylässä. LYNET-keskittymää suunnitellaan vah-vistettavaksi myös Helsingin yliopiston kampuksella Viikissä, missä Evira, MTT ja RKTL jo ovat ja missä yhteistyötä yli-opiston kanssa on sovittu vahvistettavak-si mm. LYNETin tutkimusohjelmien ja yhteisten virkojen kautta.

LYNET-laitosten laboratoriot yhdis-tyvät Metlan hoidettaviksi vuoden alus-sa Rovaniemellä. Myös Joensuussa labo-ratorioiden yhteistyötä vahvistetaan ja Oulun Ympäristötaloon on rakenteilla yhteinen laboratorio.

”Iso ajattelutavan muutos, jonka eteen LYNETissä on tehty paljon työ-tä, on elokuussa esitelty LYNETin ai-neistopolitiikka. Sen mukaisesti kaikki LYNET-laitoksissa julkisilla varoilla ke-rätty aineisto on julkista, ellei ole pai-navaa syytä sen salaamiseen. Vaikka asia tuntuu pieneltä, olen varma, että se tu-lee olemaan yksi suurimmista toimin-nan vaikuttavuutta lisäävistä toimista. Tutkimuslaitoksiin on kumuloitunut valtaisa määrä aineistoja, joita käyttä-mällä saadaan pienellä panoksella tie-tohyötyjä, joista ei ole aiemmin voinut haaveillakaan”, Kettunen sanoo.

Juhani Kettunen pitää LYNET- yhteistyön käynnistymistä lupaava-na askeleena julkisen tutkimustoimin-nan kehittämisessä ja tehostamisessa. Toimintamalli on luotu joustavaksi si-ten, että mitään tulevaisuuden ratkai-sumalleja ei ole suljettu pois.

”Riippumatta toiminnan organi-soinnin muodoista tällä alalla tekemis-tä riittää myös tulevaisuudessa, sillä suu-rin osa maailman isoista haasteista liit-tyy tavalla tai toisella luonnonvaroihin ja ympäristöön”, Kettunen arvioi.

Lisää LYNETistä löytyy yhteenliittymän verkkosivuilta: www.lynet.fi.

lYnet – yhteistyöverkosto toiminnassa


- Kokonaisvaltainen palvelu: käyttöveden koko elinkaari- Pitkä kokemus alalta- Innovatiivinen ja asiakaslähtöinen tuotekehitys- Luotettava ja helppohoitoinen laitevalikoima- Motivoituneet ihmiset

www.slatek.fi

marraskuun alussa 200� perustettiin maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriön hallinnonalaisten tutkimuslaitosten yhteenliittymä LYNET. Sen tehtävänä on luonnonvarojen ja ympäristön asiantuntijana tukea valtionhallinnon päätöksentekoa. Kuinka LYNET toimii ja mitä se on ensimmäisenä toimintavuotena saanut aikaan?


KirjaeSittelYt Vesitalous 2010 • Sisältö

”Helsingin jätevedet tulisi johtaa tunnelin kautta

ulkomerelle puhdistamattomina, jotta rannikon bio-

syklit piristyisivät ja kalakannat vahvistuisivat.”

Tämä merentutkijoiden ehdotus ei ole aivan tuore, se on vuodelta ��3. Seuraavana vuonna Helsingin kaupunki asetti jätevesikomitean, jo-ka viisi vuotta myöhemmin teki suosituksen: on syytä järjestelmällisesti tutkia typen ja fosforin vaikutuksia merialueella sekä ravinteiden pois-toa jätevesistä. Biosyklien piristäminen ei enää vaikuttanut ajankohtaiselta.

Vuonna 1970 julkaistiin kirja Suomi vuonna 2000 . Siinä luodaan lohduton kuva ympäristön tulevaisuu-desta. Vuonna 2000 Itämeri on ”hapeton, kalaton ja

öljyn laikuttama”. Uimakelpoisia järviäkään ei enää olisi löy-dettävissä ainakaan Salpausselän eteläpuolelta.

Joet tuovat Itämereen vettä keskimäärin 1,2 metrin siivun vuodessa, sadanta 0,6 metriä, haihdunta puolestaan leikkaa puoli metriä. Jotta pinta ei lähde nousuun, Tanskan salmista on virrattava ulos keskimäärin 1,3 metrin viipale eli 16 000 m³/s. Itämeri on siis ”Euroopan suurin joki”, kaksi kertaa Volgan kokoinen. Maailmassa on Itämerta suurempia jokia tusinan verran.

Itämerijoki on kuitenkin aika erilainen kuin tavalliset joet. Vuoden keskivirtaama ulospäin on todellisuudessa noin 60 000 m3/s ja sisäänpäin 44 000 m³/s. Nämä joet ovat jo maa-ilman toiseksi suurimman virran, Kongon, kokoisia. Ja joskus on vuorokausia, että Amazon jää toiseksi – vettä voi tulla sisään yli 200 000 m³/s.

Vaikka vedenvaihto Pohjanmeren kanssa voi kuulostaa vilk-kaalta, portti sieltä Itämerelle on kuitenkin liian vähän raollaan. Reippaat huuhtelut ovat harvassa, tuhteja suolaisen veden suo-neniskuja on vuoden 1970 jälkeen tullut entistä harvemmin. Potilas nimeltä Itämeri voi huonosti.

Tohtoreita siis tarvitaan. Heitä ja muuta hoitohenkilökuntaa on arvioitavien teosten tekijäkunnissa runsaasti: Kotimeri-kir-jassa neljä, Tulevaisuus-kirjassa peräti 36. Jälkimmäinen teos on syntynyt Itämeri-Argumenta hankkeen seminaarien pohjalta, mikä osaltaan selittää tekijöiden lukuisuuden.

Kotimeri-kirjan tekijät ovat riisuneet tutkijantakkinsa ja tul-leet kansan pariin. Lukijakunnaksi määritellään Itämeren ran-noilla oleskelevat ja sen aalloilla viihtyvät. Kiittelyn kohteena on kustannustoimittaja, joka ”kertoi meille, millaista tekstiä suurelle yleisölle tuotetaan”.

Oppi onkin mennyt perille. Yhtään kaavaa ei Kotimeri-kir-jassa ole, päättelyketjut ovat pelkistettyjä ja kuvitusta on run-saasti. Otsikot ovat lyhyitä, mutta informatiivisia. Niissä on pientä irrotteluakin mukana: vedenkorkeuden hissiliike, me-ren ja järven cocktail.

Lopuksi tekijät esittävät oman diagnoosinsa potilaan tilasta. Ihmisen toiminta ei ole juurikaan vähentänyt Itämeren talou-

dellista arvoa, mutta ympäristöarvoihin kohdistuu vakavia uh-kia. On turha maalailla toivekuvia Itämeren nopeasta terveh-tymisestä. Rehevöitymiskehitys elää osittain omaa, ihmisestä riippumatonta elämäänsä. Silti kuormitusta on leikattava kai-kin toimin, joiden kustannustehokkuus on ”edes jollain järjen tasolla” perusteltavissa.

Tulevaisuus-kirjassa on yhdeksäntoista lukua, joista yhden-toista nimi päättyy kysymysmerkkiin. Miksi Itämeri rehevöi-tyy? Miten vertailla Itämeren suojelun kustannuksia ja hyötyjä? Miten luoda sitovia suojeluvelvoitteita?

Siinä kolme otsikkoa ja kolme Tulevaisuus-kirjan keskeisin-tä kysymystä. Vastaukset ovat asiantuntevia ja kaunistelemat-tomia. Suojelun lähtökohtana tulee olla taloudellinen ja poliit-tinen realismi. Se voi muun muassa merkitä, että ’saastuttaja maksaa’ -periaatteen sijasta tulisi soveltaa ’uhri maksaa’ -periaa-tetta. Tekijät pohtivat myös käsitettä ’reiluus’ – voisiko sellainen toteutua Itämeren suojelussa?

Tekijät näkevät suojelussa orastavaa optimismia, mutta myös uusia uhkakuvia. Kun EU maksaa vuodesta 2013 lähtien täy-simääräiset tuet Puolan maataloudelle, sen fosfori- ja typpi-kuormitus voivat kaksinkertaistua. Tämä nollaa kaikki toimet, joita yhdyskuntajätevesien käsittelyn tehostamiseksi voidaan Itämeren rantavaltioissa tehdä.

Lopuksi Tulevaisuuden tekijät esittävät yksitoista teesiä Itämeren suojelusta. Sitova sopimus tarvitaan, poliittinen tahto-vaje on tukittava, julkisuudelle ja kansalaisten aloitteellisuudel-le on kysyntää. Sosialismin perintö, maatalouden kuormitus ja liikenteen riskit on saatava kuriin, ilmastonmuutoksen haasteet on hoidettava. Suojeluun on luotava toimiva hallintomalli.

Molemmissa kirjoissa on runsaasti tietolaatikoita. Aiheet ulottuvat kalojen juomatavoista seitsensivuiseen Itämerta kos-kevaan säädös- ja sopimusluetteloon. Tulevaisuus-kirjassa on myös ammattikirjailijan turhautunut tilitys, Antti Tuurin ”Suhteeni Itämereen”. Kyytiä saavat niin Pietarin paskat, uivat viskiterassit kuin varhaisperunan viljely Saaristomeren äärellä. Syyllisiä olemme kaikki.

ESKO KuuSISTOHydrologiSuomen ympäristökeskus

EsittElyssä kirjat:

KOTImERI – ITämERI YmPäRILLämmEMika Raateoja, Kai Myrberg, Juha Flinkman & Jouni Vainio.Edita, Helsinki, 2008. (136 s.)

ITämEREN TuLEVAISuuSToimittaneet Saara Bäck, Markku Ollikainen, Erik Bonsdorff, Annukka Eriksson, Eeva-Liisa Hallanaro, Sakari Kuikka, Markku Viitasalo & Mari Walls.Gaudeamus, Helsinki, 2010. (350 s.)

potilas nimeltä

itämeri


Vesitalous 2010 • Sisältö

Vesitalous 1/2010Juhani KettunenIsoisät, isät, pojat ja tyttäret

Matti Kummu ja Olli VarisKuinka kaukana rannasta?

Harri KoivusaloVeteen piirrettyjä suuntia

Riku VahalaVesihuolto tänään ja huomenna

Pertti VakkilainenNäkökulmia vesitalouteen

Esko KuusistoYli 16 000 sivua veden virtaa

Timo MaasiltaVesitalous- lehden viisi vuosikymmentä

Ossi Heino ja Taneli EklöfViemäreiden vuotovesitutkimukset Kalvolassa ja Sahalahdella

Riikka Rajala, Petri Juuti ja Tapio KatkoKuka päättää vesihuollon tulevaisuudesta?

Eeva HörkköPeruskoululaiset innostuivat Vesikoulusta

Jorma NiemiMereen laskevien jokien bakteriologinen laatu 1970-2008

Eero OjanenVesi, vanha ja valta

Vesitalous 2/2010Kari KnuutilaYmpäristöosaaminen kaivosteknologian kilpailuvalttina

Olavi PaatsolaKaivosteollisuus tänään ja näkymät Suomessa

Heikki KovalainenTalvivaara – valtavien mittasuhteiden kaivos

Raisa Neitola, Tero Korhonen ja Saija LuukkanenRikastusteknologian menetelmien hyödyntäminen ympäristö- ja kierrätystutkimuksissa

Kari Pehkonen ja Jarmo KiviPatoturvallisuus Suomen ja Ruotsin kaivospadoilla

Asko Särkelä, Paula Muukkonen, Risto Uusitalo, Pasi Valkama, Kirsti Lahti, Helinä Hartikainen ja Laura AlakukkuSuorakylvö on tehokas tapa vähentää peltoviljelyn vesistökuormitusta

Kirsi Saarijärvi ja Perttu VirkajärviNurmiviljelyn fosforikuormitus on liuenneessa muodossa

Kirsi Saarijärvi ja Perttu VirkajärviSimulaattori tehostaa nurmien pintavalunnan tutkimusta

Vesa Karpansalo ja Hannu NykänenVesistöjen sedimenttien biokaasut

Katriina EtholenWilliam Lindley Hampurissa

Jarmo HukkaEn käynyt Gambiassa

Pia RämöSuomen mineraalistrategia ja kiviaineshuolto

Vesitalous 3/2010Osmo SeppäläVesihuoltoala muutosten virrassa?

Outi ZacheusTalousveden laadussa eniten ongelmia pienillä laitoksilla

Eeva Puhto ja Mari HeinonenKalvosuodatustekniikan soveltuminen yhdyskuntajätevesien käsittelyn tehostamiseen

Jenni NieminenFosforin talteenotto ja kierrätys yhdyskuntien jätevesilietteestä

Tuija TukiainenVesihuoltolaitosten kasvihuonekaasupäästöt

Jouko Vilmi ja Ate PerkkiöVesihuollon avoin automaatiohanke etenee

Anna Kuokkanen ja Juha HiltulaSprinklerilaitteistojen liittäminen vesihuoltolaitokseen

Pekka Hänninen, Hanne Laine-Kaulio ja Raimo SutinenVajovesivyöhykkeen makrohuokoset ja oikovirtausreitit

Reijo RosengrenKäsikirja putkirikkotilanteiden hallitusta korjaamisesta

Tarja Teppo ja Arto SaarikoskiVaasan Veden asiakas- ja yhteistyöfoorumi

Kimmo TurunenKemira keskittyy veteen

Raimo SailasVesihuoltoverkostojen kunnon turvaaminen on kansallinen etumme

Vesitalous 4/2010Jari KeinänenMikropollutantit – mistä oikein on kysymys?

Anna-Lea Rantalainen ja Heidi JääskeläinenHormonitoimintaa häiritsevät aineet

Niina VienoLääkeaineet vesistöjemme kuormittajana

Erkki Vuori, Mari Heinonen, Jaakko Pirhonen, Riku Vahala ja Merja RantaHuumejäämät jätevedessä

Panu RantakokkoTalousveden desinfioinnin sivutuotteet

Jarkko Rapala ja Kirsti LahtiSyanobakteerit ja niiden tuottamat toksiinit

Juhani GustafssonKatsaus kasvinsuojeluaineiden esiintymiseen pohjavedessä

Susan Londesborough ja Jaakko MannioUusi direktiivi vahvistaa pintavesille haitallisten aineiden laatunormit

Jorma NiemiTenojoen veden laatu vuosina 1964-2008

Jarkko KoskelaTulovirtaamaennusteita tarkentamalla lisää vesivoimaa

Katri Mehtonen ja Saija VuolaFinnish Water Forum – suunnitelmista toimintaan

Mira PovelainenVedestä globaali niukkuustekijä

Vesitalous 5/2010Pirkko ÖhbergPuhdas pohjavesi – illuusioko?

Jussi Ahonen, Timo Kinnunen, Jukka-Pekka Palmu ja Petri SiiroPohjavesialueiden rakenneselvitykset

Petri Siiro, Jussi Leino ja Minna HanskiPohjavesialueiden rajoja tarkistettava

Jarkko Okkonen ja Björn KlöveIlmaston vaihtelun vaikutuksista pohjavesiin

Juhani Gustafsson ja Janne JuvonenVesienhoitosuunnitelmat ja pohjavesi

Johanna Ojala, Kathryn Wakeman, Kirsi Määttä, Marja Tiirola ja Jaakko PuhakkaTEVA-tutkimusprojekti jatkaa tekopohjavesitiedon täydentämistä

Esa Kallio ja Jaana Mäki-TorkkoTAVASE-tekopohjavesihanke

Riku Hakoniemi ja Unto TanttuImeytyskaivot tekopohjaveden muodostamisessa

Jukka Ikäheimo ja Pekka RistolainenLämpötilakuvaukset pohjavesitutkimuksen apuna

Ritva BritschgiPohjavesialueisiin liittyviä lisätutkimustarpeita

Taina Nystén, Jani Salminen, Sirkku Tuominen ja Anne PolsoNitraatin poisto turkistarha-alueiden pohjavedestä

Tuija KaunistoTalousvesijärjestelmien rakennustuotteille tulossa tuotehyväksyntä

Jarkko KoskelaAustraliassa huomattava panostus pohjavesitutkimukseen

Vesitalous 6/2010Heidi KauppinenKaikilla on varaa ajatella

Hannu MustonenTietojen tuottaminen ja hallinta verkostosaneerauskohteiden valintaa varten

Heljä FranssilaHyöty irti verkostodatasta

Kia AkselaKaikki irti vuodoista

Pentti JanhunenViesti ajoissa verkostosaneerauksista

Osmo Seppälä ja Anneli TiainenVesihuoltolaitosten rooli tonttijohtojen saneerauksessa

Ossi Heino, Tapio Katko ja Annina TakalaIkääntyvä infra – vesihuollon keskeisin haaste

Esa ErantiYmpäristöbyrokratia murentaa oikeusturvaa ja kansantaloutta – esimerkkinä vesirakentaminen

Jyrki LammilaHallintopakon käyttö ELY-keskuksen työkaluna vesihuoltoverkoston laajennuksessa

Suvi NiiniTekopohjavettä jätevedestä – projekti Gazassa

Katriina EtholenViva con Agua de Sankt Pauli – varainkeruuta kehitysmaiden vesihuollon parantamiseksi

Toni Jaatinen, Tapio Katko ja Sanna PynnönenVesitalous – monipuolisesti vesialalta

Kimmo VilskeVesihuollon investointien rahoitus ei ole ongelma!?

EsittElyssä kirjat:

KOTImERI – ITämERI YmPäRILLämmEMika Raateoja, Kai Myrberg, Juha Flinkman & Jouni Vainio.Edita, Helsinki, 2008. (136 s.)

ITämEREN TuLEVAISuuSToimittaneet Saara Bäck, Markku Ollikainen, Erik Bonsdorff, Annukka Eriksson, Eeva-Liisa Hallanaro, Sakari Kuikka, Markku Viitasalo & Mari Walls.Gaudeamus, Helsinki, 2010. (350 s.)


liiKeHaKeMiSto

Vesitalous 6/2010

liiKeHaKeMiSto


liiKeHaKeMiSto

Hydropress Huber AbHankasuontie 9, 00390 Helsinki,

puh. 0207 120 620, fax 0207 120 [email protected], www.huber.fi

Kaikki laitteet mekaaniseen jätevedenkäsittelyyn:

ROTAMAT® ja ESCAMAX® välpätHUBER WAP välppeen pesu/puristusCOANDA hiekkapesuriROTAMAT® lietteenkäsittelylaitteetCONTIFLOW hiekkasuodatin

WASTE WATER Solutions

AUTOMAATIOJÄRJESTELMÄT

Logica_Vesitalous_liikehakemisto.FH11 Tue Mar 25 12:51:52 2008 Page 1

Composite

C M Y CM MY CY CMY K

JÄTEVESIEN- JA LIETTEENKÄSITTELY


www.slatek.fi

Fax (09) 5617 3430Puh. (09) 5617 3434

liiKeHaKeMiSto

�3Vesitalous 6/2010Vesitalous 6/2010 �3Vesitalous 6/2010

liiKeHaKeMiSto

Asemakatu 162100 LapuaPuh. 06-4374 350Fax 06-4374 351

RK&RK& Kiuru & Rautiainen Oy Vesihuollon asiantuntijatoimisto

Laitosten yleis- ja prosessisuunnittelu Vesihuollon kehittämissuunnitelmatTalous- ja organisaatioselvityksetTaksojen määritysennusteetYmpäristölupahakemukset

SAVONLINNA puh. 010 387 2550 fax 010 387 2559 www.kiuru-rautiainen.fi

SUUNNITTELU JA TUTKIMUS

Vesi- ja ympäristötekniikan asiantuntemusta ja suunnitteluaTritonet OyPinninkatu 53 C33100 TamperePuh. (03) 3141 4100Fax (03) 3141 4140www.tritonet.fi


liiKeHaKeMiSto

Vesitalous 6/2010

liiKeHaKeMiSto


liiKeHaKeMiSto

• Automaattiset suotimet vedenkäsittelyyn• Automaattiset suotimet vedenkäsittelyyn• Erilaiset säiliöt vaihteleviin prosesseihin• RO-laitteistot ja Nanosuodatuslaitteet• UV-lamput ja Otsoninkehityslaitteistot• pH-, Cl2- ja johtokykysäätimet uima-allas- ja vesilaitoskäyttöön• Vedenkäsittelyjärjestelmien komponentit• Vedenkäsittelyn prosessisuunnittelu

– Vedenkäsittelyn hallintaa –

Nuijamiestentie 5 A, 00400 HELSINKI, puh. 042 494 7800, fax 042 494 7801Email: [email protected], internet: www.dosfil.com, Antti Jokinen GSM 0400 224777

PyörreflotaatioTehokkain flotaatio maailmassaFlotaatiolaitossuunnitteluaja toimituksia yli 40 vuotta

SIBELIUKSENKATU 9 B 00250 HELSINKIPUH. 09-440 164 FAX 09-445 912

VEDENKÄSITTELYLAITTEET JA -LAITOKSET

www.kaiko.fi

Vuodonetsintälaitteet Vesimittarit Annostelupumput Venttiilit Vedenkäsittelylaitteet

Kaiko Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki

Puhelin (09) 684 1010 Faksi (09) 6841 0120 S-posti: [email protected]

VERKOSTOT JA VUOTOSELVITYKSET

Viemärisaneeraukset

VPP SUJU –pätkäputkilla

Vaakaporauspalvelu VPP Oy

Puhelin (02) 674 3240 www.vppoy.com

VESIHUOLTOPALVELUA

•vesihuollon projektit••••

biokaasulaitoksetpalveluiden kilpailuttaminenriskienhallintasuunnitelmatympäristöluvat

[email protected]. 044 091 77 77

Hitsaajankatu 4 c00810 Helsinki

Pöyry Finland Oy, Vesi & YmpäristöPL 50, 01621 VANTAA, puh. 010 33 [email protected] www.poyry.fi

AIRIT™-ilmastimetMIXIT™-sekoittimet• Kunnallisen ja teollisen jäteveden käsittelyyn• Luonnonvesien hapetukseenWaterixilta kokonaispalveluna järjestelmien suunnittelu, asennus, huolto, etävalvonta ja tarvittaessa vuokraus.

Kotimaiset, energiaa säästävät

WWW.WATERIX.COM

liiKeHaKeMiSto

��Vesitalous 6/2010Vesitalous 6/2010 ��Vesitalous 6/2010

liiKeHaKeMiSto

VESIHUOLLON KONEET JA LAITTEET

pumppaamot jätevesipumput

kaukolämpöpumput ABS Nopon/Oki ilmastimet

ABS HST turbokompressorit epäkeskoruuvipumput työmaauppopumput

potkuripumput tyhjöpumput sekoittimet

KEYFLOW OYPaalukatu 1

EDULLISET JA LUOTETTAVATVENTTIILIT VEDENKÄSITTELYYN

Satamatie 2553900 LAPPEENRANTA

Puh. 020 7191 200, fax. 020 7191 [email protected] www.keyflow.fi

Kokemusta ja luotettavuuttaveden pumppaukseen

Kokemusta ja luotettavuuttaveden pumppaukseen

Sulzer Pumps Finland Oywww.sulzerpumps.

The Heart of Your Process

KokemustaLuotettavuutta2_WW_fi_80x80.indd 1 03.03.2010 09:28:27

Kokonaisratkaisut vesihuoltoonPuhdas- ja jätevesipumput, uppopumput, pumppaamot, upposekoittimet, venttiilit ja käynnissäpito

KSB Finland OySavirunninkatu 4, 04260 KeravaPuh. 010 288 411, www.ksb.fi

Vesilaitokset, urakoitsijat, vesiosuuskunnat

Paanutie 8, Keuruu p. 0207 199 700

yhdyskuntatekniikka.fi

- pumppaamot- mittauskaivot- ilmanpoistokaivot- paineenkorotusasemat- panospuhdistamot- muut vesihuoltolaitteet

HALLINTO JA MARKKINOINTI Steniuksentie 11 B 25, 00320 Hki Puh. 09 – 44 69 72 Fax. 09 – 44 69 73

SUUNNITTELU JA TUOTANTO Kisällintie 2, 60100 Seinäjoki Puh. 06 – 4144 580 Fax. 06 – 4144 581

www.fennowater.fi

TUOTTEITAMME:

Välppäysyksiköt

Hiekanerotus- ja kuivausyksiköt LietekaapimetSekoittimetLietteentiivistys- ja kuivausyksiköt Kemikaalinannos-telulaitteetFlotaatioyksiköt Biologisetpuhdistamot


liiKeHaKeMiSto

Vesitalous 6/2010

liiKeHaKeMiSto


ESIKÄSITTELYKEMIKAALIT • PINTAKÄSITTELYKEMIKAALIT • PERUSKEMIKAALITVEDENPUHDISTUSKEMIKAALIT • SAOSTUSKEMIKAALIT • RASKASMETALLIEN SAOSTUS

Algol Chemicals Oy • Karapellontie 6 • PL 13, 02611 Espoo • Puhelin (09) 50 991 • Faksi (09) 5099 254

www.algol.fi

VESIKEMIKAALIT

Nordkalk-kalkkituotteetvedenkäsittelyyn

kalkkikivirouheetkalkkikivijauheet

sammutettu kalkkipoltettu kalkki

Nordkalk Oyj Abppuh. 020 753 7000www.nordkalk.com/watergroup

Nordkalk-kalkkituotteet Nordkalk-kalkkituotteetNordkalk-kalkkituotteet Nordkalk-kalkkituotteet vedenkäsittelyyn vedenkäsittelyynvedenkäsittelyyn vedenkäsittelyyn kalkkikivirouheet kalkkikivirouheet poltettu kalkki poltettu kalkki Nordkalk Oyj Abp Nordkalk Oyj Abp

Water is the connection

Kemira OyjPL 330

00101 HelsinkiPuh. 010-86 11www.kemira.fi

liiKeHaKeMiSto


Opiskele joustavasti työtehtävässäsivesitalouden asiantuntijaksiOpiskele joustavasti työtehtävässäsivesitalouden asiantuntijaksi

Haku käynnissä!

www.seamk.fi/vesitalous

Maaseudun vesitalouden erityisasiantuntijuudenoppisopimustyyppinen täydennyskoulutus (30 op)

Haluatko kehittää omaa ja työyhteisösi asiantuntijuutta vastaamaan tämän Haluatko kehittää omaa ja työyhteisösi asiantuntijuutta vastaamaan tämän Haluatko kehittää omaa ja työyhteisösi asiantuntijuutta vastaamaan tämän Haluatko kehittää omaa ja työyhteisösi asiantuntijuutta vastaamaan tämän Haluatko kehittää omaa ja työyhteisösi asiantuntijuutta vastaamaan tämän päivän sekä tulevaisuuden vesitalouden tarpeita? Opiskele joustavasti päivän sekä tulevaisuuden vesitalouden tarpeita? Opiskele joustavasti päivän sekä tulevaisuuden vesitalouden tarpeita? Opiskele joustavasti päivän sekä tulevaisuuden vesitalouden tarpeita? Opiskele joustavasti päivän sekä tulevaisuuden vesitalouden tarpeita? Opiskele joustavasti omassa työtehtävässäsi.omassa työtehtävässäsi.omassa työtehtävässäsi.

Koulutuksessa käsitellään muun muassa ympäristölainsäädäntöä Koulutuksessa käsitellään muun muassa ympäristölainsäädäntöä Koulutuksessa käsitellään muun muassa ympäristölainsäädäntöä ja vesilain muutoksia, turvetuotantoalueiden vesiasioiden hallintaa, ja vesilain muutoksia, turvetuotantoalueiden vesiasioiden hallintaa, ja vesilain muutoksia, turvetuotantoalueiden vesiasioiden hallintaa, valumavesien käsittelyä sekä haja-asutuksen vesiasioita. Tutustu valumavesien käsittelyä sekä haja-asutuksen vesiasioita. Tutustu valumavesien käsittelyä sekä haja-asutuksen vesiasioita. Tutustu muihin koulutuksen teemoihin muihin koulutuksen teemoihin www.seamk.fi/vesitalous www.seamk.fi/vesitalous

Koulutukseen osallistuvalle suunnitellaan opiskelijan ja työyhteisön Koulutukseen osallistuvalle suunnitellaan opiskelijan ja työyhteisön Koulutukseen osallistuvalle suunnitellaan opiskelijan ja työyhteisön tarpeita vastaava henkilökohtainen opintosuunnitelma yhdessä tarpeita vastaava henkilökohtainen opintosuunnitelma yhdessä tarpeita vastaava henkilökohtainen opintosuunnitelma yhdessä asiantuntijoidemme, työnantajan ja opiskelijan kanssa.asiantuntijoidemme, työnantajan ja opiskelijan kanssa.asiantuntijoidemme, työnantajan ja opiskelijan kanssa.

Lisätietoja ja hakulomakkeita:Lisätietoja ja hakulomakkeita:Lisätietoja ja hakulomakkeita:www.seamk.fi/vesitalouswww.seamk.fi/[email protected]@seamk.fipuh. 040 830 2283

LUONNONVARA - JA YMPÄRISTÖALA: OPPISOPIMUSTYYPPINEN TÄYDENNYSKOULUTUS ILMAJOELLA

Ilmoitus Vesitalous-lehdenLIIKEHAKEMISTOSSA

KANNATTAAIlmoitus liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä tarjoustapuh. 050 66 174 / Harri Mannila.

Valitse osastosi ja nosta yrityksesi tunnettavuutta näkyvällä toistolla.

Toista tai vaihda ilmoitusta numeroittain.

Palstan leveys liikehakemistossa 80 mm, kaksi palstaa 170 mm.

[email protected]


abStractS

Finnish journal for professionals in the water sectorFinnish journal for professionals in the water sector

Published six times annuallyEditor-in-chief: Timo Maasilta

Address: Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland

Kia Aksela:Utilising leaks to the last drop

High number of repaired leaks and high quantities of water losses are indications that the parts of a

water distribution network are deteriorating. In ageing networks, monitoring of leaks is one of the methods by which the quality of service standards can be assured in the long term. It is worthwhile to progress from leak repair to active leak monitoring and to use newer methods for this, as it will improve the focusing of resources for network renovation and maintenance.

Esa Eranti:Environmental bureaucracy is eroding legal rights and the economy – with hydraulic engineering as an example

Economic demands and the risk of serious anthropogenic climate change are creating needs for

new hydraulic engineering in Finland. Environmental norms and the permit and planning processes, combined with other bureaucratic environmental power structures, are harming the fulfilment of these needs in a way that erodes basic rights.

Suvi Niini:Artificial groundwater from sewage – a project in Gaza

In Palestine, which suffers from a shortage of water, wastewater has to be considered a resource worth

recycling – this is the aim of the NGEST project by which artificial groundwater will be made from Gaza’s municipal wastewater for use in irrigating crops.

Toni Jaatinen, Tapio Katko and Sanna Pynnönen:Vesitalous – a broadband channel for the water sector

For the past five decades, articles in Vesitalous journal have covered the whole water sector on a broad front.

During this time the priorities of the subjects covered in

articles have stayed remarkably steady. New technologies showcased in the journal have come into widespread use and Vesitalous continues to deal with subjects of contemporary and future importance.

Other articles

Heidi Kauppinen:Everyone can afford to think (Editorial)

Hannu Mustonen:Collection and management of data for prioritising network renovations

Heljä Franssila:Getting everything out of network data

Pentti Janhunen:Communicate in time about network renovations

Osmo Seppälä and Anneli Tiainen:The role of water utilities in renovating house connections

Ossi Heino, Tapio Katko and Annina Takala:Ageing infrastructure – the key challenge for water supply and sanitation sector

Jyrki Lammila:The application of administrative constraint by a Centre for Economic Development, Transport and the Environment

Katriina Etholen:Viva con Agua de Sankt Pauli – collecting donations to improve water supply and sanitation in developing countries

Kimmo Vilske:Financing water supply and sanitation investments is not a problem!

abStractS


VieraSKYnä

Vesihuollon investointien rahoitus ei ole ongelma!?

Suomessa vesi on lähes ilmainen it-sestäänselvyys, jota tulee hanasta rajattomasti ja laadusta tinkimät-

tä. Tämä illuusio on valumassa viemä-riin, kun saneerausaikakauden kynnyk-sellä on pakko tunnustaa talouden reali-teetit. Vesilaitoksista on muodostumas-sa omistajilleen, pääasiassa kunnille, val-tava taloudellinen taakka. Vai onko?

Tilastot ja tutkimukset kertovat ka-rua kieltään suomalaisen vesihuollon taloudellisesta tilasta. Vesilaitosten sa-neerauksia siirretään tällä hetkellä tule-vaisuuteen. Nykyinen saneerausinves-tointitaso on noin 120 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on noin 200 miljoonaa euroa alle sellaisen tason, jolla katet-taisiin vuotuiset korvausinvestointitar-peet ja kertynyt saneerausvaje. Samaan aikaan kuntatalouden paineet näyttä-vät kasvavan jatkuvasti. Vuoteen 2014 mennessä kuntien toimintamenojen kasvun arvioidaan ylittävän verorahoi-tuksen kasvun yli 400 miljoonalla eu-rolla. Saneerausinvestointien rahoitus-tarpeen kasvaessa omistajien suunnal-ta ei todennäköisesti ole apua tarjolla. Todennäköistä sen sijaan on, että tulou-tuspaineet kasvavat, jolloin vesilaitosten tulorahoituksen haasteet tulevat olemaan aiempaa suuremmat. Suomalainen vesi-huolto ei nykymenolla näytä olevan kes-tävän kehityksen uralla.

Tilanne on erittäin haastava. Koska vesihuollosta puhuttaessa ei voida tinkiä palvelun turvallisuudesta, laadusta tai kattavuudesta, on ratkaisun löydyttävä talouden suunnalta. Yleispätevä totuus taloudesta puhuttaessa on, että jokai-selle hyvälle hankkeelle saa rahoitusta. Nyt pitää vain pystyä määrittelemään, mitä ”hyvältä hankkeelta” edellytetään. Hyvä hanke on liiketaloudellisesti tar-kasteltuna kestävällä pohjalla siten, että tuotot, kustannukset ja riskit ovat kes-kenään tasapainossa.

Katsotaan siis vesilaitoksen talout-ta liiketalouden näkökulmasta. Yhtälön osapuolia ovat vesilaitosta edustavan joh-don lisäksi asiakkaat, omistajat ja rahoit-tajat. Toki muillakin sidosryhmillä on roolinsa, ja näistä etenkin viranomaisella puitteiden ja pelisääntöjen asettajana.

Valmisteilla oleva vesihuoltoa kos-keva lainsäädäntöuudistus osoittaa oi-

keaan kestävän kehityksen suuntaan. Vesilaitosten taloudellisen seurannan tasoa ja läpinäkyvyyttä halutaan lisätä. Tämän tuloksena voidaan päästä tilan-teeseen, jossa kohtuullisen tuoton val-vonta on yhteismitallista ja oikeuden-mukaista. Lainsäädännön valmistelus-sa on hyödynnetty energiamarkkinoilta viimeisen noin 15 vuoden aikana kerät-tyjä parhaita käytäntöjä. Vaikka ener-gia- ja vesihuoltotoimialojen erot ovat toiminnan tasolla merkittäviä, voidaan samalla perustellusti todeta, että talou-dellisen raportoinnin ja valvonnan osal-ta toimialojen välillä ei lopulta ole rat-kaisevan suuria eroja. Lähtökohdat ko-ko toimialan talouden tervehdyttämi-selle ovat näin ollen hyvät.

Tulevaisuudessa viranomaisilla se-kä vesilaitosten omistajilla ja johdolla on käytössään tarpeelliset työkalut ta-loudellisen tasapainon saavuttamiseen. Työkalujen käyttöönotto tulee edel-lyttämään paljon työtä, eikä kipeiltä-kään muutoksilta voida täysin välttyä. Toisaalta voidaan perustellusti kysyä, ei-kö riskinä ole tehottoman byrokratian luominen. Raportoinnin ja valvonnan lisäämisen mielekkyys voidaan kyseen-alaistaa myös sillä perusteella, että ne eivät tuota lisää euroja vaan itse asiassa kuluja. Vesilaitostalouden tasapainotta-vat eurot tulevat ainoastaan asiakkailta kasvavien tariffien kautta ja toisaalta toi-minnan kulurakenteen tehostamisesta.

Muutosten kriittinen arviointi ja to-siasioiden tunnustamien on paikallaan. Hinnankorotukset näyttävät väistämät-tömiltä ja todennäköisesti toiminnassa-kin löytyy vielä merkittävää kehittämis-potentiaalia. Hyvä taloudellinen rapor-tointi auttaa johtoa ja omistajia johta-maan ja kehittämään vesilaitosta kan-nattavasti ja kestävästi. Toisaalta läpinä-kyvä raportointi mahdollistaa monopo-liasemassa olevan vesilaitoksen valvon-nan, jolloin hinnankorotukset perus-tuvat oikeaan ja tasapuoliseen tietoon, eikä hinnoittelu ylitä kohtuullisuuden rajaa tai kohdistu epätasapuolisesti.

Vastuulliset päätöksentekijät ja toi-mialan visionäärit ovat viemässä kehi-tystä suuntaan, jossa vesilaitosten asi-akkaat, omistajat ja johto voivat luottaa siihen, että kaikkien osapuolten intressit

ovat tasapainossa. Asiakkaat maksavat vesilaitospalveluista kohtuullisen tarif-fin, joka kattaa toiminnan operatiivi-set ja rahoituskulut sekä kestävän in-vestointitason ylläpidon. Vesilaitosten omistajat ja rahoittajat voivat tällaisessa toimintaympäristössä odottaa saavansa kohtuullisen korvauksen sijoittamal-leen pääomalle. Tämä puolestaan ta-kaa sen, että investointeihin tarvittavat rahoituslähteet ovat vesilaitosten käy-tettävissä, jolloin vesihuollon luotetta-vuus ja turvallisuus voidaan ylläpitää. Viranomaisvalvonta takaa sen, etteivät asiakkaat joudu maksamaan ylihintaa monopolitoimijan tehottomuuden tai kohtuuttoman korkean tuottotavoit-teen vuoksi.

Jos lainsäädäntöhankkeet etenevät nyt viitoitettuun suuntaan, ovat suoma-laisen vesihuollon luotettavuuden ja ta-louden tasapainottamisen avaimet toi-mialan omissa käsissä. Järkeviä uudis-tuksia toteuttamalla vältytään pahim-massa tapauksessa koko toimialaa uh-kaavalta talouden krooniselta epästabii-liudelta ja jopa kriisiytymiseltä. Kaikille hyville hankkeille löytyy rahoitusta, ja vesihuoltoon tehtävien investointien pi-tää olla hyvien hankkeiden listalla!

KiMMo VilSKeE-mail: [email protected]

Kirjoittaja toimii PwC:n yritys- ja rahoitusjärjestelyistä vastaavan Corporate Finance –ryhmän partnerina. Hänellä on pitkäaikainen kokemus mm. sähköyhtiöiden ja vesilaitosten neuvonantajana.

Oy KWH Pipe Ab Puhelin 06 326 5511 www.kwhpipe.fiPL 21, 65101 Vaasa Telefax 06 315 3088

Member of the KWH Group

KWH Pipe on määrätietoisesti jo vuo-sikymmeniä kehittänyt menetelmiä vanhojen vuotavien viemäreiden ja ve-sijohtojen kunnostamiseen. Tulokse-na voimme tarjota useita vaihtoehtoja rakennusten ulkopuolisten putkilinjo-jen saneeraukseen, oli kyseessä sitten jätevesi- tai sadevesiviemäri, paineelli-nen putkilinja, pohjaviemäri tai vuota-vat kaivot.

KWH Pipen saneerausmenetelmät:

VipLiner-pätkäsujutus VipPeh-muotoputkisujutus Weholite-sujutus Pitkäsujutus Kaivosaneeraukset Teollisuuden putkistosaneeraukset

Merkittäviä etuja: kustannukset pysyvät kurissa – saneeraus toteutetaan ilman aukikaivamista

viemärit voivat olla koko ajan käytössä

saneeraustyö ei häiritse liikkumista

Soita ajoissa!Saneerausapu on lähellä!

Ota yhteyttä ja pyydä tarjous. Kerromme mie-lellämme lisää saneeraus-menetelmistämme.

Documents

Saneeraukset ja kunnossa- pito · ottaa talteen kaikki tieto ja dokumen-toida se luotettavasti. Pienemmillä ve-silaitoksilla toimintahäiriöt jäävät ehkä muistin varaan tai