SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2015 · OSA II: Vesistötarkkailu Tulosten perusteella esitettiin uusintanäytteiden ottoa, joka toteutettiin syyskuussa 2015. Uusintanäytteenoton

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II

VESISTÖTARKKAILU 2015

AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10642

i Siikajoen yhteistarkkailu 2015 OSA II: Vesistötarkkailu

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA II: Vesistötarkkailu 25.4.2016 Satu Ojala, FM limnologi Niina Lappalainen, FT biologi

Sisällysluettelo: YHTEENVETO .......................................................................................................................................................... 1

1 JOHDANTO ............................................................................................................................................... 3

2 VESISTÖALUE .......................................................................................................................................... 3

3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET ........................................................................................................ 5

4 KUORMITUS ............................................................................................................................................. 8

5 TARKKAILUN TOTEUTUS .................................................................................................................... 9

5.1 INTENSIIVINEN TARKKAILU ................................................................................................................................. 9 5.2 ALUEELLINEN TARKKAILU ................................................................................................................................ 10 5.3 NÄYTTEENOTON AJOITTUMINEN ................................................................................................................... 11

6 TARKKAILUN TULOKSET .................................................................................................................. 12

6.1 LAMUJOKI ........................................................................................................................................................... 12 6.2 ULJUAN TEKOALLAS .......................................................................................................................................... 12 6.3 SIIKAJOKI ............................................................................................................................................................ 18 6.4 OHTUANOJA JA LUOHUANJOKI – POHJOLAN PERUNA OY:N PURKUVESISTÖN TARKKAILU .............. 23 6.5 SIIKALATVAN KESKUSPUHDISTAMON VAIKUTUSTARKKAILU .................................................................... 25

7 ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT ................................................................ 25

7.1 POHJAELÄINTARKKAILU (UUSINTANÄYTTEENOTTO) ................................................................................. 25 7.1.1 Aineisto ja menetelmät ................................................................................................................................... 25 7.1.2 Tulokset ja tulosten tarkastelu ..................................................................................................................... 28 7.1.3 Yhteenveto ........................................................................................................................................................ 30

VIITTEET .................................................................................................................................................................. 31

LIITTEET

Liite 1. Vesistöalue, kuormittajat ja vesistötarkkailupisteet Liite 2. Vuoden 2015 vuosittaisen intensiivitarkkailun tulokset, Uljua Liite 3. Vuoden 2015 vuosittaisen vaikutustarkkailun tulokset, Siikalatvan keskuspuhdistamo Liite 4. Vuoden 2015 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Uljuan syvänne Liite 5. Vuoden 2015 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Ohtuanoja Liite 6. Muut käsitellyt vedenlaatutulokset vuodelta 2015 Liite 7. Vuonna 2015 toteutettu pohjaeläintarkkailu (vuoden 2014 pohjaeläintarkkailun

uusinta); Näytteenottoalueet, habitaattitiedot ja havaitut pohjaeläintaksonit

ii Siikajoen yhteistarkkailu 2015 OSA II: Vesistötarkkailu

Copyright © Ahma ympäristö Oy

Teollisuustie 6 96100 ROVANIEMI p. 040-1333 800

Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 02/2015

1 Siikajoen yhteistarkkailu 2015 OSA II: Vesistötarkkailu

YHTEENVETO

Vuosi 2015 oli Siikajoella ohjelman mukaisesti ns. suppean tarkkailun vuosi, jolloin vedenlaatua tarkkailtiin vuosittaisen tarkkailun näytepisteillä. Vedenlaadun tarkkailu sisälsi ns. intensiivisen tarkkailun Uljuan ylä- ja alakanavilla, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun, Uljuan erillistarkkailun syvännepisteellä ja Ohtuanojan tarkkailun. Lisäksi raportoinnissa hyödynnettiin muutamien muiden, tähän yhteistarkkailuun kuulumattomien näytepisteiden analyysituloksia.

Vuosi 2015 oli sääoloiltaan ja edelleen jokien virtaamaoloiltaan osin poikkeuksellinen. Tammikuu oli Siikajoella runsassateinen, kun taas helmi- ja huhtikuu olivat vähäsateisia verrattuna pitkän aikaväli (1981–2010) keskimääräiseen sadantaan. Helmi–maaliskuu olivat erittäin lauhoja. Jo maaliskuulla esiintyneet tavanomaisesta poikkeavat korkeammat virtaamat olivat seurausta lauhoista helmi- ja maaliskuusta, jolloin kuukauden keskilämpötila läheni nollaa ja päiväaikaiset lämpötilat olivat usein plussan puolella. Kevättulvan huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin kuukauden keskilämpötila nousi 0 oC yläpuolelle. Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella jonkin verran keskimääräistä suurempia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. Touko- ja kesäkuu olivat selkeästi keskimääräistä sateisempia, kuten myös syyskuu. Kesäkuun lopun runsaat sateet saivat aikaan vuoden toisen virtaamahuipun heinäkuun alussa. Elokuusta lähtien loppuvuosi oli tavallista lämpimämpi ja etenkin marras-joulukuu olivat hyvin lämpimiä keskilämpötilojen jäädessä 0 ˚C:n tietämille. Marras-joulukuussa myös satoi keskimääräistä enemmän. Loppuvuoden sateisuus näkyikin keskimääräisistä virtaamista poikkeavina suurempien virtaamien piikkeinä heinä-elokuun lisäksi myös syys-lokakuun vaihteessa sekä loppuvuodesta marras-joulukuussa.

Siikajoen valuma-alue on hyvin suoperäistä ja voimakkaasti ojitettua, jonka vuoksi alueen vesistöt ovat hyvin humuspitoisia. Jokivedet olivat vuonna 2015 totuttuun tapaan pääosin hyvin tummia, sekä humuksisia ja runsaasti rautaa ja ravinteita sisältäviä.

Lamujoella ei toteutettu seurantaa vuonna 2015.

Uljuan syvännepisteellä veden happitilanne oli talvikerrostuneisuuskauden lopulla huhtikuussa heikentynyt välttäväksi, mikä on tekoaltaalle tyypillistä. Muilta osin Uljuan kanavien ja syvännepisteen vesi oli totutun humuksista ja ravinteikasta. Uljuan allas näyttäisi edelleen vähentävän Siikajoen veden kesäaikaista humuksisuutta.

Siikajoen pääuoman osalta vuonna 2015 kerätty vedenlaatuaineisto oli varsinkin alueellisesti aiempaa rajallisempaa. Vedenlaatu vaihteli tyypilliseen tapaansa jonkin verran virtaamatilanteiden mukaan. Siikajoen pääuomalla kaikki vuoden 2015 aikana määritetyt veden väriarvot ilmensivät runsashumuksista vedenlaatua ja myös rautapitoisuudet olivat korkeita. Vuonna 2015 ei esiintynyt missään vaiheessa vuotta huomattavaa happamoitumista, pH-arvojen ollessa matalimmillaan 5,9:n tasolla huhtikuun loppupuolella 8-tien näytepisteellä (11600). Siikajoen pääuomalta määritetyt ravinnepitoisuudet kuvastivat pääosin rehevää vedenlaatua, ja kokonaistyppiarvojen perusteella maaliskuussa ja huhtikuun alussa 8-tien näytepisteellä (11600) jopa erittäin rehevää. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli muiden tarkkailun osa-alueiden tapaan runsaasti vapaana ja suurella osalla vesistöaluetta perustuotantoa rajoittaneekin lähinnä veden väri ja virtaus. Suhteellisen vähäisen aineiston perusteella ei voitu luotettavasti arvioida mahdollisia vedenlaatueroja joen ylä- ja alaosien välillä.

Siikajoen yhteistarkkailun pohjaeläintarkkailun puitteissa otettiin vuonna 2014 pohjaeläinnäytteitä kaikkiaan 12 virtavesikohteelta ja lisäksi Iso-Lamujärven litoraalialueelta. Iso Lamujärven pohjaeläinten näytteenotto tapahtui joulukuun alussa, jolloin myöhään tapahtunut näytteenotto on todennäköisesti vaikuttanut havaittuihin tuloksiin. Lisäksi näytteenottopaikalta ei löydetty kunnollisia rantakivikoita ja tämän vuoksi tulosten vertailukelpoisuus ympäristöhallinnon vuonna 2012 ottamiin näytteisiin oli huono.


Tulosten perusteella esitettiin uusintanäytteiden ottoa, joka toteutettiin syyskuussa 2015. Uusintanäytteenoton tulosten perusteella vuoden 2012 ja 2015 väliset muutokset pohjanryhmien sekä taksoni- ja yksilömäärien osalta olivat suhteellisen pieniä. Vuoden 2015 näytteissä vallitsivat yksilömääräisesti harvasukasmadot (ka. 24,6 %), vesiperhoset (16,6 %), kaksisiipiset (15,4 %), päivänkorennot (ka. 15,0 %) ja vesisiirat (13,8 %). Muista pohjaeläinryhmistä tavattiin pienempiä määriä vesipunkkeja, kovakuoriaisia, koskikorentoja, sukkulamatoja sekä eläinplanktoniinkin luettavia vesikirppuja. Pohjaeläimistön ekologista tilaa ilmentävät luokitukset olivat vuonna 2015 tyyppiominaisten taksonien osalta luokassa hyvä ja pohjaeläimistön koostumusta ja lajirunsautta kuvaavan suhteellisen mallinkaltaisuuden osalta erinomainen. Iso Lamujärven rantojen pohjaeläinten ekologinen tila ei ollut muuttunut vuodesta 2012.


1 JOHDANTO

Siikajoen edellinen tarkkailukausi toteutui vuosille 2008-2012 laaditun tarkkailuohjelman (Kippola ym. 2007) pohjalta ja tässä ohjelmassa oli jo huomioitu mm. Siikalatvan keskuspuhdistamon valmistuminen ja käyttöönotto (2007), sekä turvetuottajien siirtyminen omaan, Siikajoen yhteistarkkailusta erilliseen tarkkailuohjelmaan (Vapo Oy ym. 2007). Siikajoen yhteistarkkailun työryhmä sopi tarkkailuohjelman viimeisimmästä päivittämisestä kokouksessaan 18.7.2012. Kokouksessa linjattiin yleiseksi periaatteeksi, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua vastaavasti lisätään siten, että ohjelman toteutuksen kustannustaso pysyisi suunnilleen ennallaan tai laskisi hieman. Tarkkailuvelvollisten toiminnan vaikutus Siikajoen vesistön tilaan on vähentynyt mm. lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen, jätevedenpuhdistuksen tehostumisen ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien kehittymisen myötä. Uusi ohjelma laadittiin tältä pohjalta Pöyry Finland Oy:n toimesta kattamaan vuodet 2013-2018 (Anttila ym. 2012).

Vuosi 2015 oli Siikajoen yhteistarkkailussa ns. suppean tarkkailun vuosi, jolloin vesistötarkkailuun kuului vain vuosittain toistuva tarkkailu. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu, sekä Uljuan ja Ohtuanojan (Profood Oy) tarkkailut. Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa tietoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehittymistä ja ainevirtaamia. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman aineiston avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun ja ainevirtaamiin. Uudistetun tarkkailuohjelman mukaiset laajan tarkkailun vuodet ovat 2014 ja 2017, jolloin toteutetaan vuosittain toistuvan tarkkailun lisäksi myös ns. alueellista tarkkailua.

Tässä raportissa esitetään vuoden 2015 vesistötarkkailun tulokset. Tarkkailuohjelman mukaisesti laajemman tarkkailun välivuosina eli ns. suppean tarkkailun vuosina tarkkailusta laaditaan vain lyhyt työraportti, jossa kuvataan aineistot ja menetelmät, poikkeamat ohjelman noudattamisessa, tarkkailuvuoden hydrologiset olosuhteet sekä lyhyesti mahdolliset merkittävät poikkeamat vedenlaadussa. Tulokset esitetään enimmäkseen vain taulukkomuodossa. Lisäksi Siikajoen vesistöalueen kuormittajien käyttö- ja kuormitustarkkailusta laaditaan erillinen raportti, joskin tässä raportissa referoidaan lyhyesti sen keskeisimmät asiat. Lisäksi vuonna 2014 toteutettua pohjaeläintarkkailua täydennettiin vuonna 2015 toteuttamalla uudelleen Iso Lamujärven pohjaeläinten näytteenotto. Uusintanäytteenoton tulokset on esitetty tässä raportissa sekä raportin liitteenä 7.

Vuoden 2015 vedenlaadun tulkinta perustui vuonna 2015 ympäristöhallinnon määrittämiin vedenlaatuluokituksen raja-arvoihin, minkä vuoksi vedenlaatua on voitu kuvata tässä raportissa jossain määrin edellisvuodesta poikkeavasti, vaikka pitoisuudet olisivatkin olleet hyvin samaa tasoa.

2 VESISTÖALUE

Siikajoki alkaa Pyhännän kunnan alueella useiden pienten latvajokien yhtymäkohdasta ja virtaa Siikalatvan ja Siikajoen kuntien kautta laskien Siikajoen kunnan alueella Perämereen (liite 1). Siikajoen valuma-alueen pinta-ala (F) on 4 318 km2 ja järvisyys (L) 2,2 %. Suurin sivu-uoma on Lamujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala (F) on 979 km2 ja järvisyys (L) 3,7 % (Ekholm 1993).

Siikajoen vesistöön on rakennettu kaksi tekoallasta: Uljua ja Kortteinen. Kortteisen säännöstely aloitettiin vuonna 1968 ja Uljuan 1970. Uljuaan (A = 28 km2) vesi johdetaan Siikajoen pääuomasta Lämsänkosken yläpuolelta ja lasketaan edelleen Lamujoen alaosalle. Kortteinen (A = 7 km2) sijaitsee Lamujoen keskiosalla.


Tekoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala muodostaa 37 % vesistöalueen järvipinta-alasta. Molempien tekoaltaiden rakentaminen on liittynyt vesistötöihin, joiden tavoitteena on ollut ehkäistä tulvia, parantaa kuivatusta ja Uljuan osalta myös edistää voimataloutta. Uljuan altaan säännöstely vaikuttaa alapuolisen Siikajoen virtaamiin ja vedenlaatuun. Siikajoen alaosalla on kaksi voimalaitosta (Pöyry ja Ruukinkoski).

Siikajoen valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti koko Siikajokilaakson alueella. Siikajoen vesistöalueen alaosilla on myös happamia sulfaattimaita, jotka ajoittain sadantaolosuhteista riippuen aiheuttavat voimakasta veden pH-arvojen laskua Siikajoen sivu-uomissa ja pääuomassakin. Viljeltyä peltopinta-alaa Siikajoen valuma-alueella on yhteensä noin 30 000 ha (Pöyry Finland Oy 2012). Maatalous on keskittynyt jokivarsille.

Vesistöön kohdistuu pistemäistä kuormitusta taajamista, teollisuudesta ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta ja jokivarren asutuksesta. Siikajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös tekoaltaat. Siikajoen vesi on laadultaan erittäin rehevää ja humuspitoista. Siikajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (VHA 4) ja edelleen vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt –osa-alueeseen. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesiensuojelun ja –hoidon yleinen tavoite on pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan sekä tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään.

Vesienhoitoalueen toiselle vesienhoitokaudelle päivitettyjen tilaluokitusten mukaan Siikajoen alaosan ja Lamujoen, sekä Uljuan, Kortteisen, Luohuanjoen ja Neittävänjoen ekologinen tila luokitellaan tyydyttäviksi. Siikajoen keski- ja yläosan, sekä Mulkuanjoen, Kärsämänjoen ja Vuolunojan vastaava tilaluokitus on välttävä. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat (myös Siikajoen vanha uoma, Uljua yläkanava ja Lamujoen alaosa välillä Uljua-Siikajoki) on nimetty keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Tästä syystä niiden tilaluokitukset tarkoittavat tilaa suhteessa parhaisiin saavutettavissa oleviin tiloihin. Iso-Lamujärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä.

Vuosina 2009-2011 Siikajoen pääuomalla toteutettiin kalataloudellisia kunnostustöitä lukuisilla kohteilla. Vuoden 2009 kunnostukset kohdistuivat Ruukin ja jokisuun väliselle alueelle, sekä Siikajoen vanhalle uomalle Pulkkilassa. Vuoden 2010 kohteet sijaitsivat vastaavasti Rantsilassa välillä Lamujoki-Rantsilan kuntakeskus ja vuoden 2011 kohteet Rantsilan ja Paavolan välisellä jokialueella. Työt oli tarkoitus saattaa päätökseen kesällä 2012, mutta haasteellisesta vesitilanteesta johtuen viimeistelytyöt jouduttiin siirtämään vuodelle 2013. Vuonna 2013 Siikajoen virtaamatilanne oli edelliskesää normaalimpi ja aiemmin valmistuneet kohteet päästiinkin tarkistamaan ja niiden korjaus- ja täydennystarpeet määrittämään. Havaittujen tarpeiden mukaiset viimeistelytyöt toteutettiin aikavälillä 2.-25.9.2013.

Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. Myös Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään kuluvan vuoden aikana alkavassa hankkeessa. Kortteisella vastaava kehityshanke on jo käynnissä, joskin se on edennyt jonkin verran suunniteltua hitaammin.


3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET

Vuoden 2015 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausi-tiedotteisiin, Lamujoen ja Siikajoen virtaamahavaintoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Siikajoen Revonlahden havaintoaseman (5402) lämpötila- ja sadantatietoihin (kuva 1). Virtaamatietoina on käytetty Lamujoen alaosan Jylhänrannan, sekä Siikajoen Harjunnivan ja Länkelän virtaamamittauspisteiden aineistoa. Lisäksi Uljuan ohijuoksutusten ja juoksutusten aineisto on yhdistetty omaksi virtaama-aineistokseen (Uljua+Siikajoki). Virtaamamittauspaikkojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 2.

Tammikuu oli Siikajoella runsassateinen, kun taas helmi- ja huhtikuu olivat vähäsateisia verrattuna pitkän aikaväli (1981–2010) keskimääräiseen sadantaan. Helmi–maaliskuu olivat erittäin lauhoja. Jo maaliskuulla esiintyneet tavanomaisesta poikkeavat korkeammat virtaamat olivat seurausta lauhoista helmi- ja maaliskuusta, jolloin kuukauden keskilämpötila läheni nollaa ja päiväaikaiset lämpötilat olivat usein plussan puolella. Kevättulvan huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin kuukauden keskilämpötila nousi 0 oC yläpuolelle. Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella kohtalaisia ja jonkin verran keskimääräistä suurempia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. (Kuvat 1 ja 2.)


Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila ja sadanta Revonlahden havaintoasemalla vuosina 2012–2015 sekä vertailujaksolla 1981–2010 (Lähde: Ilmatieteenlaitos).


Kuva 2. Virtaamat Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan juoksutukset + Lämsänkosken ohijuoksutukset, virtaamat Siikajoen Harjunnivassa ja Länkelässä vuosina 1990-2015 sekä vuosien 1990-2015 virtaamien päivittäiset keskiarvot.


Vuoden 2015 alkukesä oli keskimääräistä hieman viileämpi, kun taas loppukesä, syksy ja erityisesti alkutalvi olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Touko- ja kesäkuu olivat selkeästi keskimääräistä sateisempia, kuten myös syyskuu. Myös marras-joulukuussa satoi keskimääräistä enemmän. Sateisuus näkyikin keskimääräisistä virtaamista poikkeavina suurempien virtaamien piikkeinä heinä-elokuussa, syys-lokakuun vaihteessa sekä loppuvuodesta marras-joulukuussa. (Kuvat 1 ja 2)

4 KUORMITUS

Siikajoen vesistöalueen teollisuuden ja taajamien kuormitustarkkailun tulokset vuodelta 2015 raportoidaan erillisessä kuormitustarkkailuraportissa (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2016). Myös turvetuotannon kuormitustarkkailujen tulokset raportoidaan erikseen omassa raporttikokonaisuudessaan ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä yhteenvedoissaan. Näistä esitetään kuitenkin yhteenvedot myös em. yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa.

Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto Siikajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Alueen jätevesien puhdistusta on keskitetty voimakkaasti ja tästä syystä tarkkailussa on mukana enää kolme jätevedenpuhdistamoa. Teollisuuden osalta tarkkailussa on mukana Pohjolan Peruna Oy:n (ent. Profood Oy) Vihannin tehdas. Turvetuotannon osalta taulukossa esitetään bruttokuormitus, jonka tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista.

Taulukko 1. Siikajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2015 (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2016).

Kuormitus, kg/d BOD7 Kok.P Kok.N Kuormittaja Ruukki jvp 3,0 0,2 22

Siikajoki jvp 0,5 0,04 5,9

Siikalatvan keskusp. 3,1 0,1 19

jvp yhteensä 6,6 0,34 46,9 Pohjolan Peruna Oy, jvp 9,7 1,34 6,1

Pohjolan Peruna Oy, lietekenttä 3,5 0,06 0,5

turvetuotanto - 1,9 68

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen eteläiset vesistöt –osa-alueella, johon Siikajokikin kuuluu, on noin 68 % vesistöihin kohdistuvasta kokonaisfosforihuuhtoumasta ihmisperäistä ja loput noin 32 % luonnonhuuhtoumaa ja laskeumaa. Kokonaistypen osalta vastaavat osuudet ovat noin 49 % ja 51 %. Siikajoen vesistön kokonaisfosforikuormitukseksi arvioidaan noin 27,9 t/v, kokonaistyppikuormitukseksi noin 810,9 t/v ja kiintoainekuormitukseksi noin 27 100 t/v. Pääosa ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta, haja-asutuksesta ja metsätaloudesta. Myös typen osalta maatalous on merkittävin kuormittaja, mutta myös pistekuormituksen ja metsätalouden osuudet ovat merkittäviä. Useiden muiden Pohjanlahden rannikon jokien tapaan myös Siikajoen vesistöllä maatalouden kuormitus korostuu verrattuna pohjoisempiin ja toisaalta itäisempiin vesistöihin.


Pistekuormituksen keskimääräiset osuudet kokonaiskuormituksista ovat vähäisiä, mutta paikallisia vaikutuksia niilläkin voi kuitenkin olla. (Kuva 3, Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2016-2021)

Kuva 3. Arviot Siikajoen vesistöalueen keskimääräisten kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainekuormitusten jakautumisesta eri kuormituslähteisiin (%) (Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2016-2021).

5 TARKKAILUN TOTEUTUS

Vuoden 2015 tarkkailu toteutettiin Siikajoella tarkkailuohjelman mukaisesti vuosittaisen ns. suppeamman tarkkailun muodossa, mikä sisältää intensiivisen tarkkailun. Vuonna 2014 toteutettiin laaja tarkkailu (Ojala & Vaaramaa-Hiltunen 2015).

Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Uljuan syvännepisteen tarkkailu, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu, sekä Ohtuanojan tarkkailu. Tulosten tarkastelussa hyödynnetään lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen keräämää vedenlaatuaineistoa muutamilta havaintopaikoilta.

5.1 Intensiivinen tarkkailu

Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa aineistoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehitystä. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman tiedon avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön veden laatuun ja laajan tarkkailun vuosina myös Lamujoen ja Siikajoen ainevirtaamia ja Uljuan vaikutuksia niihin. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteet on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 3.

Vuonna 2015 tarkkailu toteutui pääasiassa ohjelman mukaisesti, seuraavin poikkeuksin. Uljuan syvännepisteen huhtikuun näytekierros päästiin jäätilanteesta johtuen toteuttamaan vasta toukokuun puolivälissä. Uljuan yläkanavan ja alakanavan näytepisteillä toukokuussa toteutettiin inhimillisestä erehdyksestä johtuen vain yksi näytteenottokierros, ja toukokuun toisen näytteenottokierroksen korvaava näytteenottokierros toteutettiin kesäkuun alkupuolella. Lisäksi kesäkuussa toteutettiin myös ylimääräinen näytteenottokierros. Kokonaisuudessaan Uljuan ylä- ja alakanavan näytepisteillä toteutettiin yksi ylimääräinen näytteenottokierros vuonna 2015.


Taulukko 2. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat.

havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit (ETRS-TM35FIN)

vesistö- alue

kunta

Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1,3 7127512 - 457663 57.023 Siikalatva Uljuan alakanava Ua0 0,9 7134972 - 445450 57.022 Siikalatva Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 2,1 7153974 - 434954 57.021 Siikalatva Siikajoki Hautala Si71 - 7155853 - 433794 57.021 Siikalatva Levänoja Alapää Lev0 - 7155733 - 434454 57.021 Siikalatva Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 6,3 7134712 - 445850 57.023 Siikalatva Ohtuanojan tarkkailu (Pohjolan Peruna Oy) Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 0,4 7156223 - 407521 57.092 Vihanti Ohtuanoja Kurikka Oh12 0,6 7165971 - 410904 57.091 Siikajoki Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 2,0 7174743 - 406776 57.091 Siikajoki

Taulukko 3. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat.

havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1 1 1 2 1 1 1 1 9 Uljuan alakanava Ua0 1 1 1 2 1 1 1 1 9 Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 1 1 1 3 Siikajoki Hautala Si71 1 1 1 3 Levänoja Alapää Lev0 1 1 1 3 Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 1 1 1 1 1 5 Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 1 1 1 3 Ohtuanoja Kurikka Oh12 1 1 1 3 Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 1 1 1 3

Ohtuanoja laskee etelästä Siikajokeen Ruukin ja Revonlahden välillä. Sen vedenlaatua tarkkaillaan vuosittain kolmelta havaintopaikalta liittyen sen yläosilla sijaitsevan Pohjolan Peruna Oy:n tehtaan jätevedenpuhdistamon ja lietekentän tarkkailuun. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailua toteutetaan nykyisin kolmella havaintopaikalla. Levänojan näytepiste sijaitsee puhdistamon vesienjohtamisreitillä ja loput kaksi Siikajoen pääuomassa. Toinen Siikajoen näytepisteistä (Si73) sijaitsee virtaussuunnassa Levänojan yläpuolella ja toinen (Si71) alapuolella.

5.2 Alueellinen tarkkailu

Yhteistarkkailuraportissa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen viranomaisseurannan tuloksia. Vuosittaisessa seurannassa on Siikajoen alajuoksulla sijaitseva näytteenottopaikka 11600, joka kuuluu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportointivelvoitteen piiriin.


Myös muita ympäristöhallinnon ja muiden ympäristöalan konsulttiyritysten ottamien näytteiden tuloksia käytetään tässä raportissa soveltuvin osin hyväksi. Vuonna 2015 ei näytteenottopisteen Siikajoen 8-tien s 11600 lisäksi ollut toteutettu näytteenottoa kuin Luohuanjoen Mikkolan s –pisteellä. (Taulukot 4 ja 5)

Taulukko 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden sijainnit.

havaintopaikka koordinaatit (ETRS-TM35FIN)

vesistö- alue

kunta tarkkailu- peruste

Lamujoki Kortteisen yp 7111101 - 458245 57.063 Pyhäntä Kortteinen Lamujoki Kortteisen ap 7116619 - 452747 57.061 Siikalatv

a Kortteinen

Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km 7126895 - 443850 57.061 Siikalatva

turvetuotanto

Siikajoki Saarikoski 7167623 - 423351 57.013 Siikajoki turvetuotanto Siikajoki 86-tien silta 7166539 - 415841 57.013 Siikajoki turvetuotanto Luohuanjoki Mikkolan s 7159681 - 416931 57.081 Siikajoki sivujoet, turvetuotanto, happamat

sulfaattimaat Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 - 402804 57.012 Siikajoki HELCOM

Taulukko 4. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden toteutuneet näytteenottoajankohdat.

havaintopaikka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lamujoki Kortteisen yp 0 Lamujoki Kortteisen ap 0 Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km 0 Siikajoki Saarikoski 0 Siikajoki 86-tien silta 0 Luohuanjoki Mikkolan s 1 1 1 1 4 Siikajoki 8-tien s 11600 1 1 1 2 3 1 1 1 1 1 13

Osa Ahma ympäristö Oy:n määrittämistä ravinnepitoisuuksista on määritetty ns. sisäisillä menetelmillä, mutta tulosten on osoitettu menetelmävalidoinnissa olevan vertailukelpoisia sekä keskenään, että ympäristöhallinnon käyttämien menetelmien antamien tulosten kanssa. Käytetyt sisäiset menetelmät ovat akkreditoituja. Kiintoainepitoisuuksien määrityksissä on yhteistarkkailunäytteiden osalta käytetty GF/C –suodatinta (erotuskyky 1,2 µm), joten tulokset eivät ole tältä osin vertailukelpoisia ympäristöhallinnon tulosten kanssa (käytössä pääosin 0,4 µm:n kalvosuodatin). Turvetuotannon tarkkailutulosten (Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km, Siikajoki Saarikoski, Siikajoki 86-tien silta) kanssa yhteistarkkailutulokset kuitenkin ovat vertailukelpoisia. Suurempi suodattimen huokoskoko johtaa pienempiin kiintoainepitoisuuksiin.

5.3 Näytteenoton ajoittuminen

Siikajoen Länkelässä näytteenotot ajoittuivat melko hyvin maalis-huhtikuun virtaamahuippuihin. Loppuvuoden aikana näytteitä ei saatu virtaamahuippujen aikana.


Kuva 4. Näytteenoton ajoittuminen virtaamatilanteeseen vuonna 2015 Siikajoen Länkelässä.

6 TARKKAILUN TULOKSET

Vuosi 2015 oli Siikajoen yhteistarkkailun osalta ns. suppean tarkkailun vuosi ja ohjelman mukaisesti tuloksia käsitellään pääsääntöisesti vain taulukko- ja kuvaajamuodossa. Tässä raportissa tulokset käsitellään pääsääntöisesti ylävirrasta alaspäin siirtyen. Toteutuneen tarkkailun analyysitulokset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteinä 2-6.

6.1 Lamujoki

Lamujoen vedenlaatua ei enää uuden tarkkailuohjelman myötä seurata vuosittaisen tarkkailun puitteissa, mutta joelta saadaan kuitenkin vedenlaatutietoja määrävuosin toteutettavan alueellisen tarkkailun myötä (Kortteisen yläpuoli (Lam57), Kortteinen (Kort), Piippolan kk (Lam45), Jylhänranta (Lam6)). Alueellista tarkkailua toteutetaan vain vuosina 2014 ja 2017. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia pisteeltä Lam57 ja Pulkkilan kuntakeskuksen yläpuoliselta pisteeltä, sekä yksittäisen näytekierroksen osalta myös Kortteisen alapuoliselta pisteeltä. Vuonna 2015 näillä ympäristöhallinnon tarkkailupisteillä ei ole toteutettu seurantaa.

6.2 Uljuan tekoallas

Uljuan tekoaltaan vedenlaadun tarkastelussa käytetään hyväksi järven ylä- ja alakanavan (Uy1 ja Ua0), sekä allasalueen syvännepisteen (U3) tarkkailutuloksia. Kaikki em. näytepisteet kuuluvat vuosittain toistuvan tarkkailun piiriin. Aiemmassa tarkkailussa mukana olleet allasalueen näytepisteet U4 ja U5 poistettiin tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä. Uljualla näytteenoton ajoitus tarkkailuohjelman mukaiseksi on usein ollut jäätilanteesta johtuen haastavaa, mistä syystä myös vuonna 2015 Uljuan syvänteen huhtikuun näytekierros päästiin toteuttamaan vasta toukokuussa.

0

50

100

150

200

2501.

1.

1.2.

1.3.

1.4.

1.5.

1.6.

1.7.

1.8.

1.9.

1.10

.

1.11

.

1.12

.

Virtaama (m3/s)

Uljua+Siikajoki näytteenottoLänkelä näytteenotto


Uljuan yläkanavan ja alakanavan näytepisteillä toukokuussa toteutettiin yksi näytteenottokierros, ja toukokuun toisen näytteenottokierroksen korvaava kierros toteutettiin kesäkuun alkupuolella (ks. luku 5.1). Lisäksi kesäkuussa toteutettiin myös ylimääräinen näytteenottokierros.

Uljuan syvännepisteeltä määritetään tammikuun ja huhtikuun (vuonna 2015 jäätilanteesta johtuen huhtikuun näytekierros vasta toukokuulla) näytekierroksilla vain lämpötilat ja happipitoisuus sekä hapen kyllästysaste. Analyysitulokset on koottu taulukoihin 6 ja 7.

Uljuan syvännepisteellä veden lämpötilakerrostuneisuus oli heikkoa tammi- ja maaliskuussa sekä heinäkuussa. Uljuan näytepisteillä on melko säännöllisesti havaittu kevättalvisin happiongelmia. Vuonna 2015 syvännepisteen happitilanne oli tammikuussa pintaveden osalta hyvä ja alusveden osalta juuri välttävän puolella (69 %). Maaliskuussa myös pintaveden happipitoisuus oli heikentynyt ja sekä pinta- että alusvesi luokiteltiin välttäväksi. Tuolloin alusveden hapen kyllästysaste oli heikoimmillaan (46 %, happea 5,9 mg O2/l). Toukokuussa sekä pinta-, väli- että alusveden hapen kyllästysaste oli erinomainen, kun taas heinäkuussa pintaveden hapen kyllästysaste oli erinomainen, väliveden tyydyttävä ja alusveden juuri välttävän puolella. Yleisesti arvioidaan, että sisäinen kuormitus käynnistyy alusveden happipitoisuuden laskiessa alle kahteen milligrammaan litrassa. Vuonna 2015 Uljuan syvänteellä ei havaittu happiongelmia missään vaiheessa vuotta. (Taulukko 6, kuva 5.)

Kuva 5. Uljuan syvännepisteen happitilanne vuonna 2015.

Uljuan alakanavan veden happitilanne oli allasalueen syvännepisteen tavoin heikentynyt välttäväksi (46 %) kerrostuneisuuskauden loppupuolella maaliskuun näytekierroksen. Kyseisellä pisteellä hapen kyllästysaste oli välttävän ylärajoilla tammikuun ja huhtikuun lopulla (69 % ja 66 %). Muilla näytteenottokierroksilla Uljuan alakanavan näytteenottopisteellä sekä yläkanavan näytteenottopisteen osalta kaikilla näytteenottokierroksilla hapen kyllästysaste oli tyydyttävä ja jopa erinomainen. Vuonna 2015 Uljuan ala- ja yläkanavan näytteenottopisteillä ei havaittu happiongelmia missään vaiheessa vuotta.

Syvännepisteeltä heinä-elokuussa määritetyt veden sameusarvot olivat normaalin rajoissa (lievästi samea), kun taas maaliskuussa sameusarvo viittasi silminnähden sameaan veteen. Veden väriarvot viittasivat kaikilla näytepisteillä erittäin humuspitoiseen veteen (> 100 mg/l).

0

1

2

3

4

5

6

7

0 2 4 6 8 10 12 14

syvy

ys (m

)

mgO2/l

happipitoisuudet, U3

22.1.

19.3.

14.5.

18.7.

21.8.


Toukokuun näytekierroksesta elokuun näytekierrokseen saakka yläkanavan veden väriarvot olivat alakanavan vastaavia suurempia ja samansuuntaiset erot olivat havaittavissa myös kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa huhtikuun näytteenotosta lähtien (poikkeuksena toukokuun näytteenotto). Uljuan allas näyttäisi siten avovesikaudella vähentäneen veden humuksisuutta jonkin verran, mikä on havaittu myös aiemmin tarkkailun kuluessa. (Taulukko 6 ja kuva 6)

Taulukko 6. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 2015.

näyte- piste

pvm syvyys O2 O2 sameus väri- luku

sähk. joht.

pH CODMn kiintoaine

Fe

m mg/l % FTU mgPt/l mS/m mgO2/l mg/l µg/l U3 20.1.2015 1 12,0 83,0 - - - - - - - U3b 20.1.2015 4 9,6 69,0 - - - - - - - Uy1 20.1.2015 0,1 11,0 76,0 - 204 5,1 6,19 21,0 4,6 3160 Ua0 20.1.2015 0,3 9,8 69,0 - 232 3,9 5,82 30,0 2,6 2170 Uy1 5.3.2015 0,4 9,7 71,0 - 150 5,6 6,29 19,0 4 3550 Ua0 5.3.2015 0,5 6,1 46,0 - 190 4,3 5,70 25,0 4,8 2720 U3 5.3.2015 1 7,4 55,0 5,1 180 4,4 5,80 22,0 4,4 2570 U3b 5.3.2015 3 5,9 46,0 5,4 200 4,4 5,75 25,0 5,2 3310 Uy1 21.4.2015 0,2 12,0 88,0 - 200 2,4 5,74 28,0 13,0 1200 Ua0 21.4.2015 0,2 9,1 66,0 - 240 3,6 6,01 26,0 22 2220 Uy1 6.5.2015 0,4 11,0 92,0 - 210 2,5 6,07 20,0 5,6 1460 Ua0 6.5.2015 0,5 11,0 88,0 - 200 2,6 6,11 25,0 12 1290 U3 14.5.2015 1,0 11,0 90,0 - - - - - - - U3a 14.5.2015 3,5 10,0 87,0 - - - - - - - U3b 14.5.2015 6,0 10,0 87,0 - - - - - - - Uy1 8.6.2015 0,7 9,0 84,0 - 250 3,8 6,75 22,0 12,0 2770 Ua0 8.6.2015 0,3 9,7 90,0 - 190 2,6 6,36 20,0 4 1000 Uy1 17.6.2015 0,3 9,0 84,0 - 220 3,6 6,69 26,0 11,0 2540 Ua0 17.6.2015 0,3 9,6 91,0 - 190 2,7 6,47 23,0 14 1140 Uy1 29.6.2015 0,4 7,9 78,0 - 310 3,3 6,21 33,0 20 2650 Ua0 29.6.2015 0,6 9,3 94,0 - 170 2,7 6,51 21,0 6 1250 Uy1 23.7.2015 0,5 7,7 76,0 - 350 3,6 6,42 34,0 27 4190 Ua0 23.7.2015 0,2 7,6 78,0 - 230 2,9 6,51 27,0 4,4 2270 U3 23.7.2015 1 8,3 87,0 3,1 240 2,8 6,59 27,0 3,2 1810 U3a 23.7.2015 5 6,8 69,0 3,7 230 3,0 6,47 27,0 5,2 1860 U3b 23.7.2015 3 7,4 76,0 3,2 220 2,9 6,51 26,0 4 1840 U3 3.8.2015 1 7,3 76,0 3,0 250 3,1 6,34 26,0 7,2 2220 U3a 3.8.2015 6 7,2 74,0 2,3 250 3,2 6,32 26,0 5,6 2240 U3b 3.8.2015 3 7,2 75,0 3,3 250 3,2 6,32 27,0 7,2 2240 Uy1 3.8.2015 0,5 7,6 74,0 - 410 3,9 6,14 41,0 24 4050 Ua0 3.8.2015 0,3 7,2 74,0 - 220 3,1 6,32 26,0 6 1880 Uy1 15.10.2015 0,3 12,0 87,0 - 230 3,9 6,46 26,0 8,4 3960 Ua0 15.10.2015 0,4 11,0 87,0 - 360 3,6 6,39 30,0 8,8 3980

Uljuan kanavien ja syvännepisteen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat vuonna 2013 sisävesille tyypillisen pieniä (5–10 mS/m) tai alhaisia (< 5 mS/m). Suurimmat sähkönjohtavuudet (5,1 ja 5,6 mS/m) havaittiin tammi- ja maaliskuun näytteenottokierroksilla yläkanavan näytepisteellä. Veden pH-arvot olivat pääsääntöisesti yli kuuden. Alle kuuden pH-arvo, mikä voi aikaansaada vaikutuksia vesieliöstölle, määritettiin alakanavan näytepisteellä tammi- ja maaliskuussa, Uljuan syvännepisteellä maaliskuussa, ja yläkanavan näytepisteellä huhtikuussa.


Arvoihin on voinut vaikuttaa selkeästi keskimääräistä leudompi ja sateisempi syksy ja talvi. Keväällä pH-arvoihin vaikuttavat happamat sulamis- ja valumavedet. Kohonneita kiintoainepitoisuuksia oli havaittavissa keskimääräistä korkeampien virtaamien aikaan erityisesti huhtikuun näytteenottokierroksella alakanavan näytepisteellä sekä kesäkuun lopun, heinäkuun ja elokuun alun näytteenottokierroksilla yläkanavan näytepisteellä sulamisvesien ja sateiden huuhdottua kiintoainetta maa-alueilta vesistöön. Heinäkuun näytteenottokierroksella kiintoainepitoisuus ylitti kalastolle haitallisen pitoisuuden yläkanavan näytepisteellä (27 mg/l). Uljuan alueen näytepisteiden veden rautapitoisuudet (1000–4190 µg/l) olivat humusvesille tyypillisen korkeita läpi vuoden. (Taulukko 6) Kaikilla pisteillä vesi oli siis humuksista, rautapitoista ja lievästi hapanta. (Taulukko 6, kuvat 6 ja 7)

Kuva 6. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna 2015.

0

50

100

150

200

250

300

350

400

450

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

mgP

t/l

Väriluku Uy1 U3 Ua0


Kuva 7. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden pH -arvot vuonna 2015.

Uljuan ylä- ja alakanava, sekä Uljuan syvännepiste voitiin ravinnepitoisuuksien perusteella luokitella edelleen vuonna 2015 reheväksi. Kokonaisfosforipitoisuus ylitti erittäin rehevän luokkarajan yläkanavan näytepisteellä heinä–lokakuussa. Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 29 – 3300 µg/l. Yläkanavan pisteellä lokakuussa havaittu kokonaisfosforipitoisuus 3300 µg/l oli hyvin korkea, vaikka kiintopainepitoisuus ei poikennut alakanavan pitoisuudesta. Syytä pitoisuusnousuun ei selvinnyt. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä 620 – 1200 µg/l. Kevättulvan vaikutus ei tällä kertaa juurikaan näkynyt pitoisuuksissa, mutta yläkanavan ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan heinäkuun virtaamapiikin aikaan sekä loppuvuoden korkeiden virtaamien aikaan. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli vapaana varsin runsaasti jokaisella näytekierroksella ja perustuotantoa rajoittaakin alueella ilmeisesti lähinnä veden väri ja virtaus. Touko- ja elokuussa syvännepisteellä yhden näytteen osalta epäorgaanisten typpiyhdisteiden suhde oli painottunut ammoniumtypen suuntaan, vaikka veden happitilanne oli toukokuussa hyvä–erinomainen, kun taas elokuussa happitilanne oli tyydyttävä. Heinä- ja elokuun näytekierroksilla Uljuan syvännepisteen pintavedestä määritetyt klorofyllipitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. (Taulukko 7, kuvat 8 ja 9)

Typen osalta alakanavan vesi oli pääosin yläkanavan vettä rehevämpää, kun taas fosforin osalta yläkanavan vesi oli alakanavan vettä rehevämpää. Uljuan altaan on arvioitu kesäaikana lisäävän Siikajoen veden typpipitoisuutta ja talvisaikaan laskevan fosforipitoisuutta. Vuoden 2015 havainnot tukevat osin tätä näkemystä. (Taulukko 7, kuvat 8 ja 9)

012345678

20.1. 5.3. 21.4. 6.5. 14.5. 8.6. 17.6. 29.6. 23.7. 3.8. 15.10.

pH-arvot U3 Uy1 Ua0pH


Taulukko 7. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 2015.

näyte- piste

pvm syvyys kok.N NO3+2-N NH4-N kok.P PO4-P Chl-a m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l

U3 20.1.2015 1 - - - - - - U3b 20.1.2015 4 - - - - - - Uy1 20.1.2015 0,1 620 56,0 27,0 52,0 41,0 - Ua0 20.1.2015 0,3 900 150,0 16,0 50,0 27,0 - Uy1 5.3.2015 0,4 780 57,0 11,0 63,0 49,0 - Ua0 5.3.2015 0,5 840 130,0 24,0 47,0 26,0 - U3 5.3.2015 1 760 210,0 16,0 43,0 24,0 - U3b 5.3.2015 3 840 95,0 44 55,0 36,0 - Uy1 21.4.2015 0,2 830 210,0 58,0 40,0 17,0 - Ua0 21.4.2015 0,2 1200 130,0 27,0 71,0 32,0 - Uy1 6.5.2015 0,4 630 130,0 35 29,0 15,0 - Ua0 6.5.2015 0,5 870 140,0 48,0 41,0 15,0 - U3 14.5.2015 1,0 - 130,0 320,0 - - U3a 14.5.2015 3,5 - 110,0 55,0 - - U3b 14.5.2015 6,0 - 110,0 64,0 - - Uy1 8.6.2015 0,7 690 100,0 51,0 56,0 33,0 - Ua0 8.6.2015 0,3 780 140,0 56,0 35,0 10,0 - Uy1 17.6.2015 0,3 680 100,0 42,0 60,0 25,0 - Ua0 17.6.2015 0,3 730 110,0 58 37,0 7,9 - Uy1 29.6.2015 0,4 1100 150,0 110,0 67,0 29,0 - Ua0 29.6.2015 0,6 680 11,0 34,0 12,0 - Uy1 23.7.2015 0,5 1100 24,0 110,0 48,0 - Ua0 23.7.2015 0,2 870 56,0 16,0 53,0 13,0 - U3 23.7.2015 1 890 150,0 44 53,0 14,0 33,0 U3a 23.7.2015 5 790 57,0 58,0 50,0 14,0 - U3b 23.7.2015 3 840 130,0 27,0 44,0 13,0 - U3 3.8.2015 1 860 210,0 35 47,0 18,0 27,0 U3a 3.8.2015 6 840 95,0 48,0 46,0 21,0 - U3b 3.8.2015 3 830 210,0 320,0 54,0 19,0 - Uy1 3.8.2015 0,5 1200 130,0 55,0 110,0 56,0 - Ua0 3.8.2015 0,3 770 130,0 64,0 55,0 20,0 - Uy1 15.10.2015 0,3 770 140,0 51,0 3300,0 3000,0 - Ua0 15.10.2015 0,4 1000 130,0 56,0 84,0 45,0 -


Kuva 8. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2015.

Kuva 9. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2015.

6.3 Siikajoki

Siikajoen pääuoman osalta vedenlaadun tarkasteluun otettiin mukaan Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun kaksi näytepistettä (puhdistamon vesien laskuojan yläpuolinen piste Si73 ja alapuolinen piste Si71) ja ympäristöhallinnon seurantapiste 8-tien sillan kohdalla (11600). (Liite 1, taulukot 2 ja 4.)

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

µg/l

Kokonaistyppi Uy1 U3 Ua0

0

20

40

60

80

100

120

140

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

µg/l

Kokonaisfosfori Uy1 U3 Ua0

15.10. 3300 µg/l


Tarkkailussa on ollut mukana myös turvetuottajien tarkkailun piste Paavolassa (86-tien s), mutta raportintekoajankohtaan Hertta-tietopalveluun ei ollut kirjattu vuoden 2015 osalta näytteenottotietoja kyseiselle näytepisteelle.

Siikalatvan keskuspuhdistamon vesistötarkkailunäytteet otettiin ohjelman mukaisesti vain kolmeen kertaan (maalis-, heinä- ja elokuu), mutta kolmannelta tarkastelussa mukana olevalta pisteeltä näytteitä otettiin tiheämmin (11600, 13 krt). Veden happipitoisuudet ja hapen kyllästysasteet, sekä sameusarvot määritettiin kaikilla näytepisteillä ja näytteenottokerroilla. Happitilanne oli näiden määritysten mukaan sekä puhdistamon tarkkailupisteillä (Si73, Si71) että Revonlahdella (11600) varsin hyvä läpi näytteenottokauden. Hapen kyllästysaste oli hyvä tai erinomainen Revonlahden pisteellä huhtikuun loppupuolella, toukokuussa sekä elo–joulukuussa, ja tyydyttävä tammikuusta huhtikuun alkupuolen näytteenottokierrokselle saakka. Veden happipitoisuus oli matalimmillaan puhdistamon tarkkailupisteillä elokuussa (7,4 mg 02/l) mutta hapen kyllästysaste oli edelleen tyydyttävä. Hapen kyllästysaste oli matalimmillaan maaliskuussa Siikalatvan keskuspuhdistamon vesien laskuojan yläpuolisella pisteellä (Si73), ollen luokassa välttävä (65 %, happea 8,8 mg 02/l). Maaliskuussa laskuojan alapuolisella pisteellä sekä heinä–elokuussa molemmilla laskuojan pisteillä hapen kyllästysaste oli tyydyttävällä tasolla.

Taulukko 8. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 2015.

näyte- piste

pvm O2 O2 sameus väri- luku

sähk. joht.

pH alkaliniteetti

CODMn kiintoaine

Fe

mg/l % FNU mgPt/l mS/m mmol/l mgO2/l mg/l µg/l

11600 27.1.2015 11 76 7,4 180 5,8 6,3 0,193 22 5,9 - 11600 23.2.2015 10,1 70 7,8 160 8 6,2 0,228 22 7,1 3000 Si71 5.3.2015 8,8 65 4,8 170 5,7 6,10 22 4,8 2870 Si73 5.3.2015 11,0 80 5,2 170 5,2 6,11 22 5,2 2910 11600 9.3.2015 11,4 79 11 180 9,2 6,2 0,198 23 11 3100 11600 13.4.2015 11,1 79 17 200 5,4 6 0,118 32 18 3200 11600 20.4.2015 11,3 84 17 200 4,1 5,9 0,086 30 16 2200 11600 6.5.2015 11,1 91 12 180 4 6,3 0,11 27 13 2200 11600 11.5.2015 9,8 86 13 180 4,3 6,2 0,116 29 18 2500 11600 20.5.2015 9,8 84 8 200 4,5 6,2 0,11 28 12 2100 Si71 23.7.2015 7,8 80 14 290 3,4 6,60 30 14 3050 Si73 23.7.2015 7,9 80 12 250 3,3 6,54 30 12 2860 Si71 4.8.2015 7,7 77 17 310 3,7 6,38 38 17 3470 Si73 4.8.2015 7,4 75 17 330 3,7 6,37 36 17 3390 11600 24.8.2015 7,7 81 7,4 300 5,4 6,7 0,206 35 11 4600 11600 15.9.2015 9,1 86 9,3 300 5,3 6,8 0,223 31 11 4700 11600 6.10.2015 10,8 89 10 200 5,2 6,5 0,172 34 20 4000 11600 10.11.2015 11,5 88 15 280 7 6,6 0,194 29 14 4100 11600 8.12.2015 13,4 92 12 260 5,1 6,3 0,145 32 11 3200

Sameusarvojen perusteella vesi oli tarkkailupisteillä silminnähden sameaa. Tästä poikkesi maaliskuun näytteenottokierros, jolloin puhdistamon alapuolisessa pisteellä vesi oli lievästi sameaa. Veden sameusarvot olivat 8-tien sillan näytepisteellä kevättulvan aikaan tyypilliseen tapaan jonkin verran koholla. Myös kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan kevättulvan aikaan sulamis- ja valumavesien seurauksena. Heinäkuun alun toisen virtaamahuipun aikaan Siikalatvan keskuspuhdistamon ylä- ja alapuolisella näytepisteellä olivat sekä sameusarvot että kiintoainepitoisuudet jonkin verran koholla.


Korkein kiintoainepitoisuus havaittiin syys-lokakuun vaihteen virtaamapiikin aikaan 8-tien näytepisteellä lokakuun näytteenottokierroksella (20 mg/l). Kaikilla näytepisteillä veden sähkönjohtavuuden arvot pysyttelivät läpi vuoden alle 10 mS/m:ssä, eli sisävesille tyypillisellä tasolla. (Taulukko 8)

Kuva 8. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden väriluvut vuonna 2015.

Kuva 9. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden pH -arvot vuonna 2015.

0

50

100

150

200

250

300

350

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

joul

u

mgP

t/l

väriluku Si73 Si71 86-tien s 11600

5,2

5,4

5,6

5,8

6

6,2

6,4

6,6

6,8

7

7,2

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

joul

u

pH

pH Si73 Si71 86-tien s 11600


Siikajoen vesi oli vuoden 2015 näytteiden perusteella totutun runsashumuksista ja humusvesille tyypillisen hapanta ja rautapitoista (suovaltaiset valuma-alueet). Veden humuksisuus vaihteli jonkin verran valumien ja virtaamatilanteen mukaan, korkeimmat kemiallisen hapenkulutuksen arvot (38 mg O2/l) määritettiin Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailupisteeltä heinä–elokuun virtaamahuipun aikaan. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot ilmensivät runsashumuksista vesistöä kaikilla näytteenottokierroksilla ja näytepisteillä. pH-arvot olivat matalimmillaan 5,9:n tasolla huhtikuun loppupuolella 8-tien näytepisteellä. Happamat valumavedet laskivat veden pH-arvoja alle kuuteen tyypilliseen tapaansa kevättulvan aikana. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvällä tasolla (> 0,2 mmol/l) helmi-, elo- ja syyskuun näytteenottokierroksilla, välttävällä tasolla huhtikuun lopun näytteenottokierroksella (0,086 mmol/l), ollen muuten tyydyttävällä tasolla (0,1-0,2 mmol/l). (Kuva 9, taulukko 8)

Siikajoen vedenlaatu oli ravinnepitoisuuksien tarkastelun perusteella vuonna 2015 edelleen rehevää ja kokonaistyppiarvojen perusteella maaliskuussa ja huhtikuun alussa jopa erittäin rehevää. Pitoisuudet olivat tyypilliseen tapaan korkeimmillaan kevättulvan aikaan ja jossain määrin korkeampia myös loppuvuoden virtaamapiikkien aikoihin. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli perustuotannon käytettävissä läpi tarkkailukauden, eikä jokea voitu tämän perusteella edelleenkään luokitella selvästi typpi- tai fosforirajoitteiseksi. Tuotantoa rajoittanee lähinnä veden tumma väri ja virtaus. Vuoden 2015 aineiston perusteella ei käytännössä voida arvioida vedenlaadun eroja Siikajoen pääuoman eri osien välillä. (Taulukko 9, kuvat 10 ja 11)

Taulukko 9. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 2015.

näyte- piste

pvm kok.N NO3+2-N NH4-N kok.P PO4-P Chl-a enterokokit µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml

11600 27.1.2015 980 330 67 47 31 - - 11600 23.2.2015 1200 540 110 50 33 - - Si71 5.3.2015 990 320 100 52 30 - 18 Si73 5.3.2015 890 300 32 50 28 - 19 11600 9.3.2015 1600 790 140 60 36 - - 11600 13.4.2015 1700 850 81 68 35 - - 11600 20.4.2015 1100 570 51 51 23 - - 11600 6.5.2015 890 260 36 46 25 - - 11600 11.5.2015 950 230 25 55 26 - - 11600 20.5.2015 960 280 23 42 20 - - Si71 23.7.2015 910 140 35 71 29 - 100 Si73 23.7.2015 870 140 29 77 27 - 120 Si71 4.8.2015 1200 120 35 77 37 - 110 Si73 4.8.2015 1100 120 32 74 33 - 86 11600 24.8.2015 1100 220 14 69 40 - - 11600 15.9.2015 940 200 24 78 46 - - 11600 6.10.2015 1000 220 49 75 45 - - 11600 10.11.2015 1200 360 82 75 47 - - 11600 8.12.2015 1200 390 60 57 36 - -


Kuva 10. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2015.

Kuva 11. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2015.

Siikalatvan keskuspuhdistamon (ks. luku 6.1.5) vaikutustarkkailuun kuului Siikajoen pääuoman kahden tarkkailupisteen (Si73 ja Si71) lisäksi Levänojan (Kärähtämänoja) näytepiste Lev0 tien 18577 sillan kohdalla noin 250 metriä ennen ojan laskua Siikajokeen. Ojan näytepisteellä veden pH-arvot ja sähkönjohtavuuden arvot, sekä kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat ojan yläpuolisen Siikajoen näytepisteen Si73 vastaavia suurempia, mutta vaikutukset Siikajoen vedenlaatuun olivat kuitenkin ojan alapuolisen pisteen Si71 tulosten perusteella suhteellisen vähäisiä.

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1600

1800

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

joul

u

µg/l

Kokonaistyppi Si73 Si71 11600

0

25

50

75

100

125

joul

u

tam

mi

helm

i

maa

lis

huht

i

touk

o

kesä

hein

ä

elo

syys

loka

mar

ras

joul

u

µg/l

Kokonaisfosfori Si73 Si71 11600


Heinä- ja elokuussa enterokokkimäärät olivat koholla kaikilla puhdistamon vaikutustarkkailupisteillä Si73, Si71 ja Lev0. (Taulukot 10 ja 11)

Taulukko 10. Levänojan havaintopisteen analyysituloksia vuodelta 2015.

näyte- piste

pvm syvyys O2 O2 sameus väri- luku

sähk. joht.

pH CODMn kiintoaine

Fe

m mg/l % FTU mgPt/l mS/m mgO2/l mg/l µg/l Lev0 5.3.2015 0,4 9,4 68,0 160 16,0 6,27 21,0 6 3840 Lev0 23.7.2015 0,2 7,9 76,0 520 7,9 6,76 42,0 23 8670 Lev0 4.8.2015 0,5 7,4 72,0 450 6,9 6,55 46,0 24 6510

Taulukko 11. Levänojan havaintopisteen ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 2015.

näyte- piste

pvm syvyys kok.N NO3+2-N NH4-N kok.P PO4-P Chl-a enterokokit m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml

Lev0 5.3.2015 0,4 3600 180 2900 62 47 - 10 Lev0 23.7.2015 0,2 1400 150 240 110 58 - 90 Lev0 4.8.2015 0,5 1600 120 290 94 55 - 64

6.4 Ohtuanoja ja Luohuanjoki – Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu

Ohtuanojan vedenlaatua tarkkaillaan pääosin Pohjolan Peruna Oy:n jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormituksiin perustuen. Näytepisteitä on kolme: joen latvaosilla kuormituksen alapuolella (Oh 28, Rukkisenperä), joen keskivaiheilla (Oh 12, Kurikka) ja alaosilla Vuolunojaan yhtymisen jälkeen ennen laskua Siikajokeen (Oh 2, 812-tien silta). Tarkkailua toteutettiin vuonna 2015 kolmeen kertaan (Taulukko 12).

Ohtuanojan näytepisteiden veden happitilanne oli vuoden 2015 näytekerroksilla maaliskuussa välttävä, heinäkuussa hyvä tai tyydyttävä ja elokuussa tyydyttävä. Niin pitoisuuksissa kuin kyllästysasteissakin oli pientä vaihtelua näytepisteiden välillä. Veden väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot kuvastivat pääosin erittäin humuspitoista vedenlaatua. Ylimmällä näytepisteellä maaliskuun näytekierroksen aikainen veden väriarvo oli selvästi pienempi, mutta tuolloinkin kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat humusvesille tyypilliset. Kemiallisen hapenkulutuksen arvoihin saattoivat tuolloin vaikuttaa humusyhdisteiden lisäksi myös muut orgaaniset aineet, mihin viittaa myös kiintoainepitoisuuksien riippumattomuus veden väristä. Maaliskuussa kiintoainepitoisuudet olivat ylimmällä näytepisteellä kohonneet (29 mg/l). Veden sähkönjohtavuuden arvot olivat suurimmillaan Ohtuanojan ylimmällä näytepisteellä (16 mS/m) maaliskuun näytekierroksen aikaan, mutta arvo ei poikennut muilla näytepisteillä havaituista arvoista. (Taulukko 12)

Veden pH-arvot olivat kaikilla näytekierroksilla ja kaikilla näytepisteillä normaalilla, noin 6,56–7,18 tasolla. Heinä- ja elokuussa ylimmillä pisteillä yli seitsemään kohonnut arvo voi johtua mm. perustuotantokauden levätuotannosta.

Ohtuanojan näytepisteiden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2015 edelleen pääasiassa erittäin rehevällä tasolla. Kokonaistyppipitoisuudet olivat maaliskuun näytekierrosta lukuun ottamatta korkeimpia keskimmäisellä näytepisteellä Oh12 kuin muilla näytepisteillä, joskin epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli kahdella jälkimmäisellä kierroksella vapaana eniten ylimmällä pisteellä.


Maaliskuussa ylimmällä näytepisteellä epäorgaanisen typen pitoisuudet painottuivat ammoniumtypen suuntaan. Fosforipitoisuudet olivat heinäkuuta lukuun ottamatta suurimpia ylimmällä Ohtuanojan näytepisteellä. Pääosa fosforista oli pääsääntöisesti kaikilla näytepisteillä lähes jokaisella näytekierroksella fosfaattifosforin muodossa. Perustuotantoa rajoittanee myös Ohtuanojalla lähinnä veden väri ja virtaus.

Pohjolan Peruna Oy:n kuormitus on näkynyt Ohtuanojan vedenlaadussa ajoittain selvästikin, mutta vuoden 2015 tarkkailutulosten mukaan ylimmän pisteen vedenlaatu ei ollut säännönmukaisesti heikointa. Tiettyjen kuormitteiden osalta vaikutus oli kuitenkin ajoittain havaittavissa. Pistekuormitus näkyy vedenlaadussa yleensä selvimmin pienissä vesistöissä ja alivirtaamakausilla. Vesistötarkkailun tuloksista ei ole voitu vetää suoria johtopäätöksiä Pohjolan Peruna Oy:n kuormituksesta. (Taulukko 12.)

Taulukko 12. Ohtuanojan havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta 2015.

näyte- piste

pvm O2 O2

väri- luku

sähk. joht.

pH CODM

n kiinto

- aine

kok.N

NO3+

2 NH

4 kok.

P PO

4

mg/l

% mgPt/l

mS/m

mgO2/l

mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l

Oh 28 25.3.2015

8,8 60

59 16 6,85

16 29,0 2100 360 730 310 100

Oh 12 25.3.2015

9,1 63

150 13 6,67

21 4,4 1500 540 420 73 57

Oh 2 25.3.2015

8,9 61

150 14 6,56

23 6,4 2100 690 430 74 50

Oh 28 21.7.2015

8,9 86

310 12 7,12

14 21 1400 620 240 140 110

Oh 12 21.7.2015

8,5 85

470 12 7,08

26 14 1500 670 65 160 130

Oh 2 21.7.2015

7,3 72

500 9,9 6,75

30 14 1300 330 88 120 72

Oh 28 12.8.2015

7,8 77

330 13 7,18

24 25 2600 1200 200 310 280

Oh 12 12.8.2015

7,4 73

540 14 7,12

37 17 2700 1300 110 280 250

Oh 2 12.8.2015

7,1 71

510 9,4 6,97

36 9 1300 270 74 130 87

Luohuanjoella ei muutamilla määrityskerroilla havaittu happiongelmia. Vesi oli aiempien vuosien tapaan hyvin humuksista, suurimmat väriarvot määritettiin toukokuussa ja syys-lokakuun virtaamanousujen aikaan. Myös jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain melko korkeita ja suurimmillaan lokakuussa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat toukokuun lopulla ja syyskuussa hieman sisävesille tyypillisiä sähkönjohtavuuksia korkeampia. Luohuanjoella on ajoittain havaittu happamista sulfaattimaista johtuvia pH-arvojen laskuja ja jopa kalakuolemia, mutta vuoden 2015 määritystulosten mukaan pH-arvot olivat alimmillaan 6,1. Määritettyjen ravinnepitoisuuksien mukaan Luohuanjoen vesi oli aiempien vuosien tapaan rehevää tai huhtikuussa kokonaistypen osalta jopa erittäin rehevää, ja myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli runsaasti perustuotannon käytettävissä. (Taulukko 13.)


Taulukko 13. Luohuanojan Mikkolan s havaintopisteen analyysitulokset vuodelta 2015.

näyte- piste

pvm O2 O2 väri- luku

sähk. joht.

pH kiintoaine

kok.N NO3+2 NH4 kok.P PO4

mg/l % mgPt/l mS/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Luo 7.4.2015 10,7 74 220 7,9 6,1 8 1800 780 170 57 37 Luo 25.5.2015 9,6 83 300 12,8 6,9 14 1200 230 67 66 41 Luo 10.9.2015 9,9 86 330 11,9 7 18 1200 300 94 91 68 Luo 7.10.2015 12,2 89 360 9,7 6,7 21 1300 210 140 95 57

6.5 Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu

Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun näytepisteet sijaitsevat Siikajoen pääuomassa puhdistamon puhdistettujen jätevesien purkukohdan ylä- ja alapuolella, sekä purkureitillä Levänojassa ennen ojan laskua Siikajokeen. Levänojan yläpuolinen Siikajoen piste Si73 toimii siten vertailupisteenä ja alapuolinen piste Si71 jätevedenpuhdistamolta tulevien ja pisteen Lev0 kautta johdettavien vesien vaikutuspisteenä. Pääuoman pisteiden vedenlaatua on käsitelty jo aiemmin kappaleessa 6.1.3.

7 ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT

7.1 Pohjaeläintarkkailu (uusintanäytteenotto)

Siikajoen yhteistarkkailuun kuuluu tarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2013 – 2018 pohjaeläintarkkailu kaikkiaan 13 eri kohteella. Tarkkailu tapahtuu virtavesien osalta Lamujoella, Siikajoen pääuomalla, Savalojalla, Luohuanjoella, Neittävänjoella ja Kurranojalla. Näiden lisäksi Iso Lamujärveltä otetaan litoraalialueen näytteet (Majuri 2012). Pohjaeläintarkkailu kuuluu tarkkailuohjelmaan em. tarkkailujakson aikana vuosina 2014 ja 2017.

Vuonna 2014 tehty Iso Lamujärven pohjaeläinten näytteenotto tapahtui joulukuun alussa, jolloin myöhään tapahtunut näytteenotto on todennäköisesti vaikuttanut havaittuihin tuloksiin. Lisäksi näytteenottopaikalta ei löydetty kunnollisia rantakivikoita ja tämän vuoksi tulosten vertailukelpoisuus ympäristöhallinnon vuonna 2012 ottamiin näytteisiin oli huono (Salo 2015). Tulosten perusteella esitettiin uusintanäytteiden ottoa, joka toteutettiin syyskuussa 2015. Tässä raportissa esitetään uusintanäytteiden analyysin tulokset (liite 7).

7.1.1 Aineisto ja menetelmät

Tutkimusajankohdat ja alueet

Pohjaeläinten tarkkailualueet sijoittuvat Siikajoen valuma-alueelle (pinta-ala = 4 318 km2 ja järvisyys 2,2 %). Näytteenottoalueet sijoittuvat Iso Lamujärven länsirannalle, jossa sijaitsee myös ympäristöhallinnon aiemmat pohjaeläinten näytteenottoalueet. Näytteenottoalueet edustavat tyypiltään keskisuuria humusjärviä (Kh) (Taulukko).

Taulukko 14. Pohjaeläinnäytekohteet Siikajoen vesistöalueella. (Kh=keskisuuret humusjärvet).

Nro Kunta Kohde Pintavesi- tyyppi

Pvm. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN)


1 Pyhäntä Iso Lamujärvi A, litoraali Kh 22.9.2015 7099548-461931

2 Pyhäntä Iso Lamujärvi B, litoraali Kh 22.9.2015 7099831-462077

3 Pyhäntä Iso Lamujärvi C, litoraali Kh 22.9.2015 7100399-462087

Kuva 12. Iso Lamujärvelle sijoittuvat pohjaeläinten litoraalin näytteenottoalueet.

Näytteenottomenetelmät ja näytteiden käsittely

Näytteenotto toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskusten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämillä menetelmillä, joilla pyritään vastaamaan


vesipuitedirektiivin vaatimuksiin (Meissner ym. 2013). Järvien litoraalialueen näytteenottoon kuului kultakin näytteenottoalueelta kaksi 20 s potkuhaavinäytettä.

Näytteenotto tapahtui standardia SFS 5077 soveltaen. Käytännössä haavi painettiin pohjaan ja pohja-aineksen häirintä haavin edustalla aloitettiin astumalla vuorojaloin kohtalaisen voimakkaasti pohjaan. Potkuhaavinäytteenoton aikana kuljettiin noin yhden metrin matka rantaviivan suuntaisesti. Samalla häirittiin pohja-ainesta ja liikuteltiin haavia pohjan välittömässä läheisyydessä pyörivin S-liikkein, jonka ansiosta pohja-aines kulkeutui haavipussin pohjaan. Isompien kivien joutumista pussiin pyrittiin välttämään.

Haaviin jäänyt aines seulottiin 0,5 mm:n seulalla, seulos siirrettiin säilöntäastiaan ja säilöttiin maastossa 70 % etanoliin. Jokainen osanäyte säilöttiin erillisinä. Näytteet kuljetettiin kylmälaukuissa laboratorioon odottamaan poimintaa ja edelleen määrittämistä. Jokaiselta näytepaikalta täytettiin POHJE-rekisteristä tulostettu pohjaeläinlomake, johon merkittiin keskeisinä tietoina mm. pohjan laadun ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot sekä pohjan kasvillisuuden peittävyys.

Laboratoriossa näytteet poimi laborantti Mira Rytkönen hyvässä valaistuksessa valkoiselta alustalta teollisuusluppia apuna käyttäen. Lajit määritettiin jokinäytteiden osalta pääsääntöisesti lajitasolle, Meissnerin ym. (2013) vaatimusten mukaisesti. Pohjaeläimet määritti FL Lauri Paasivirta (liite 7). Määrityksessä käytetty pääasiallinen kirjallisuus on mainittu kirjallisuusluettelossa.

Näytteiden analysointi

Näytteiden analysointi tehtiin laskemalla pohjaeläinaineistosta ekologisen tilan luokittelussa käytettäviä pohjaeläinmittareiden arvoja. Käytetyt pohjaeläinmittarit olivat tyyppiominaiset taksonit (TT) ja suhteellinen mallinkaltaisuus (Percent Model Affinity, PMA) (ks. Aroviita ym. 2012).

Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään mittarikohtaisia ekologisia laatusuhteita (ELS). Ekologisessa tila-arvioinnissa tai tarkkailussa havaittua (observed=O) pohjaeläinmittarin arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen odotusarvoon (expected=E). Kohteen ekologinen tila määräytyy havaittujen ja odotettujen arvojen poikkeamien suuruuden perusteella. Jos O/E-suhdeluku (ELS) on yksi tai lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan häiriintymättömässä tilassa (mm. Wright ym. 2000).

Kunkin muuttujan tilaluokituksen luokkarajat on asetettu siten, että vertailuarvona on vertailuaineiston vesistötyyppikohtaisten näytepaikkojen keskiarvo. Erinomaisen ja hyvän luokan raja-arvo on kiinnitetty vertailupaikkojen tyyppikohtaisen jakauman alakvartiiliin (25. prosenttipiste). Luokan huono alaraja on kiinnitetty nollaan. Muut luokkarajat on asetettu tasavälisesti (Aroviita ym. 2012).

Vertailuaineistot perustuvat standardoidulla potkuhaavimenetelmällä otettuihin käsihaaviaineistoihin järvien kivikkorannoilta. Tilan arvioinnissa käytetään kuuden 20 sekunnin potkuhaavinäytteestä summattua 120 sekunnin kokoomanäytettä, joka koostuu 2 tai 3 erilliseltä kivikkorannalta kerätyistä rinnakkaisnäytteistä. Tässä tarkastelussa Iso Lamujärveltä kerätty yhdistetty aineisto on vertailukelpoinen tilaluokitusten aineistoon.

Tyyppiominaiset taksonit (TT)

Selvitysalueen pohjaeläinlajistoa verrattiin valtakunnalliseen vertailuaineistoon, jossa jokaiselle jokityypille on määritelty ns. tyyppilajisto. Tyyppilajeiksi on katsottu ne lajit tai ylemmät taksonit, jotka esiintyvät vähintään 40 %:ssa tyypin vertailuaineistosta. Tyyppiominaiset taksonit tarkoittavat siis kullekin tyypille ominaisten taksonien havaittua lukumäärää. Muuttujalla kuvataan taksonomista monimuotoisuutta (Hämäläinen ym. 2007).

Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA)

Suhteellinen mallinkaltaisuus kuvaa lajiston koostumusta ja runsaussuhteita. Indeksi vertaa arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta laskettuihin lajien


keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin (kaava 1). Indeksi huomioi myös lajit, joita vertailuaineistosta ei ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa ympäristön tilanmuutoksen seurauksena. Mallinkaltaisuuden mittana on prosenttinen mallinkaltaisuus. Suhteellinen mallinkaltaisuus lasketaan kaavalla:

𝐏𝐏𝐏𝐏𝐏𝐏 = 𝟏𝟏 − 𝟎𝟎,𝟓𝟓∑ |𝒂𝒂𝒊𝒊 − 𝒃𝒃𝒊𝒊|, jossa (Kaava 1)

ai=taksonin i suhteellinen osuus vertailuyhteisössä

bi=taksonin i osuus arvioitavan kohteen näytteessä (Vuori ym. 2009).

7.1.2 Tulokset ja tulosten tarkastelu

Vuoden 2015 tulokset

Järvien rantavyöhykkeen tilan arviointia varten on kehitetty uusi luokittelujärjestelmä. Vertailujärvien vähäisestä määrästä johtuen osalle järvityypeistä ei voida muodostaa vertailuoloja, vaan vertailuaineistoa on yhdistetty joiltakin osin järvityyppien kesken. Tämä koskee myös humuspitoisia järviä, jossa pienet ja keskisuuret humusjärvet kuuluvat samaan tyyppiin (Aroviita ym. 2012). Tätä tyyppiyhdistelmää ei myöskään ole jaettu erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomen kesken em. syystä. Aluejaottelussa Siikajoen vesistöalue kuuluu Etelä-Suomen alueeseen.

Litoraalivyöhykkeen pohjaeläimistö muodostui kaikilla alueilla pääosin samoista pohjaeläinryhmistä. Yksilömääräisesti muusta aineistosta poikkesi näytealue A, jossa pohjaeläimiä oli ainoastaan 95 kpl. Muilla alueilla tavattiin 465 (näytealue B) ja 301 kpl (näytealue C) pohjaeläinyksilöä. Taksonimäärät olivat tästä huolimatta varsin tasaiset eri näytealueilla (25-33 taksonia, ks. liite 1).

Yksilömääräisesti suurimpia ryhmiä muodostivat koko aineistossa harvasukasmadot (ka. 24,6 %), vesiperhoset (16,6 %), kaksisiipiset (15,4 %), päivänkorennot (ka. 15,0 %) ja vesisiirat (13,8 %). Vesisiirojen osuus oli runsas erityisesti näytealueella B, jossa ne muodostivat hieman yli 30 % (143 kpl) havaitusta kokonaisyksilömäärästä. Muista pohjaeläinryhmistä tavattiin pienempiä määriä vesipunkkeja, kovakuoriaisia, koskikorentoja, sukkulamatoja sekä eläinplanktoniinkin luettavia vesikirppuja (Kuva 13).

0,0

5,0

10,0

15,0

20,0

25,0

30,0

35,0

40,0

45,0

50,0

A B C

%

Näytealue

Harvasukasmadot

Vesipunkit

Vesisiirat

Päivänkorennot

Koskikorennot

Vesiperhoset

Kaksisiipiset

Kovakuoriaiset


Kuva 13. Pohjaeläinten suhteelliset osuudet ryhmittäin Iso Lamujärven näytealueilla vuonna 2015.

Tulosten perusteella Iso Lamujärven tila vaikuttaa olevan rannan pohjaeläimistön perusteella luokissa hyvä-erinomainen. Tyyppiominaisten taksonien kokonaismäärä on vertailuaineiston keskiarvoa matalampi, indikoiden hyvää rantojen pohjaeläimistön tilaa. Pohjaeläimistön lajiston koostumus ja runsaussuhteet ovat erittäin hyvin sopusoinnussa vertailuaineistojen kanssa ja tältä osin kerätty aineisto ilmentää erinomaista pohjaeläimistön tilaa.

Taulukko 15. Selvitysalueilta havaitut (O), odotetut (E) tyyppikohtaiset taksonit (TT) ja suhteelliset mallinkaltaisuudet (PMA) sekä näihin mittareihin perustuvat ekologiset laatusuhteet (ELS) ja luokat vuosina 2012 ja 2015.

Paikka Vuosi TT PMA O E Luokka O E ELS Luokka Iso-Lamujärvi

2012 19 26,42 H 0,565 0,591 0,956 E 2015 16 26,42 H 0,562 0,591 0,951 E

Vertailu aiempiin tuloksiin

Vertailtaessa Iso Lamujärven vuosien 2012 ja 2015 pohjaeläintuloksia, havaitaan, että yksilö- ja taksonimäärät ovat olleet samankaltaisia vuosien välillä. Näytealue A erottuu myös vuoden 2012 aineistossa selvästi muita pienemmillä yksilömäärillä. Myös taksonimäärä on näytealueella A muita alueita matalampi. Pohjaeläinryhmien suhteelliset osuudet ovat likimäärin samaa suuruusluokkaa vuosien välillä. Merkittävimpiä eroja näiden osalta on havaittavissa näytealueen A harvasukasmatojen määrän runsastumisena ja kaikkien alueiden osalta myös vesipunkkien määrän kasvuna (ks. kuvat 13 ja 14). Vesipunkkien osalta tulos voi johtua v. 2012 puutteellisesti poimitusta aineistosta.

Kuva 14. Pohjaeläinten suhteelliset osuudet ryhmittäin Iso Lamujärven näytealueilla vuonna 2012.

Aineistojen väliset erot ovat pienet ja myös niiden ekologista tilaa ilmentävät luokitukset ovat molempina vuosina samoja, tyyppiominaisten taksonien osalta luokassa hyvä ja pohjaeläimistön koostumusta ja lajirunsautta kuvaavan suhteellisen mallinkaltaisuuden osalta erinomainen.

0,0

5,0

10,0

15,0

20,0

25,0

30,0

35,0

40,0

45,0

50,0

A B C

%

Näytealue

Harvasukasmadot

Vesipunkit

Vesisiirat

Päivänkorennot

Koskikorennot

Vesiperhoset

Kaksisiipiset

Kovakuoriaiset


7.1.3 Yhteenveto

Siikajoen yhteistarkkailun osana toteutettiin pohjaeläintarkkailua vuonna 2014. Tulosten perusteella arvioitiin tarve Iso Lamujärven uusintanäytteiden ottamiseen. Näytteenotto toteutettiin järven litoraalivyöhykeeltä kolmelta kivikkorannalta potkuhaavimenetelmällä vuoden 2015 syyskuussa. Näytteet otettiin samoilta alueilta, kuin vuoden 2012 ympäristöhallinnon näytteenotossa. Näytealueet edustavat keskikokoisia humusjärviä. Näytteistä tutkittiin pohjaeläimistön eri taksonomisten ryhmien runsautta ja aineistosta laskettiin järven pohjaeläimistön ekologista tilaa kuvaavia arvoja tyyppiominaisten taksonien (TT) ja suhteellisen mallinkaltaisuuden (PMA) avulla.

Vuoden 2012 ja 2015 väliset muutokset pohjanryhmien sekä taksoni- ja yksilömäärien osalta olivat suhteellisen pieniä. Vuoden 2015 näytteissä vallitsivat yksilömääräisesti harvasukasmadot (ka. 24,6 %), vesiperhoset (16,6 %), kaksisiipiset (15,4 %), päivänkorennot (ka. 15,0 %) ja vesisiirat (13,8 %). Muista pohjaeläinryhmistä tavattiin pienempiä määriä vesipunkkeja, kovakuoriaisia, koskikorentoja, sukkulamatoja sekä eläinplanktoniinkin luettavia vesikirppuja.

Pohjaeläimistön ekologista tilaa ilmentävät luokitukset olivat vuonna 2015: tyyppiominaisten taksonien osalta luokassa hyvä ja pohjaeläimistön koostumusta ja lajirunsautta kuvaavan suhteellisen mallinkaltaisuuden osalta erinomainen. Iso Lamujärven rantojen pohjaeläinten ekologinen tila ei ollut muuttunut vuodesta 2012.


VIITTEET

Anttila, E-L., Hilli, T. & Leskelä, A. 2012. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013-2018. Osa I: käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu. Pöyry Finland Oy. Oulu.

Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja- sarja A 126. Vesi- ja ympäristöhallitus. 166 s.

Eloranta, P., Karjalainen, S-M. & Vuori, K-M. 2007. Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa – menetelmäohjeet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu.

Forsberg, C., Ryding, S. -O., Claesson, A. & Forsberg, Å. 1978. Water chemical analyses and/or algal assay ? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Internat. Verain. Limnol. 21: 352 - 363.

Kippola, P., Eskola, M., Hilli, T. & Taskila, E. 2007. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma v. 2008-2012. Osa I: käyttö- päästö- ja vesistötarkkailuohjelma, Osa II: kalataloustarkkailu-ohjelma, Osa III: pohjaeläintarkkailuohjelma. Pöyry Environment Oy. Oulu.

Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K. 2008. Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11 | 2008. Helsinki. 107 s.

Nikula, A. 2016. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 2015. Luonnos. Pöyry Finland Oy 75 s. +liitteet.

Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2016-2021. Yhteistyöllä vesien hyvään tilaan. Osa I – Toimenpiteiden suunnittelun taustatiedot. 151 s.

Pietiläinen O. P., Räike, A. 1999. Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ympäristö 313. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 64 s.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 2009. Oulujoen – Iijoen vesienhoito-alueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. 215 s.

Pöyry Finland Oy 2012. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013-2018. Osa I: Käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu. 18 s + liitteet.

Ojala, S. & Vaaramaa-Hiltunen, M. 2016. Siikajoen yhteistarkkailu 2015. Osa I: Käyttö- ja päästötarkkailu. Luonnos. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 53 s + liitteet.

Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy. 2007. Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina 2008-2011.

Pohjaeläintarkkailun viitteet

Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, M.S., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012–2013 – päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 144 s.


Hämäläinen, H., Aroviita, J., Koskennniemi, E., Bonde, A. & Kotanen, J. 2007. Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittelu. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2007. 66 s.

Majuri, P. 2012: Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013–2018. Osa III: Pohjaeläintarkkailu. – Moniste. Pöyry Finland Oy. 3 s + liitteet (1 s).

Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, Karjalainen, S-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori K-M. 2013: Jokien ja järvien biologinen seuranta – näytteenotosta tiedon tallentamiseen.– Moniste. Versio 13.11.2013. Ympäristöhallinto. 42 s.

Salo, J. 2015: Siikajoen yhteistarkkailu. Pohjaeläintarkkailu. – Moniste. Ahma ympäristö Oy. 24 s + liitteet 12 s.

Wright, J.F., Sutcliffe, D.W. & Furse, M.T. 2000: Assessing the biological quality of fresh waters: RIVPACS and other techniques. 1 st ed. – Fresh water biological association. Ambleside. UK. 373 s.

Tärkein pohjaeläinten määrityskirjallisuus

Harvasukasmadot, Oligochaeta

Brinkhurst, R. O. 1963: Taxonomical studies on the Tubificidae (Annelida, Oligochaeta). – Int. Revue ges. Hydrobiol., Syst. Beihefte 2: 1 - 89.

Brinkhurst, R. O. 1971: A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. – Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 22: 1-52.

Timm, T. 1999: Eesti röngusside (Annelida) määraja. A guide to the Estonian Annelida. – Loodu-seuurija Käsiraamatud 1. Naturalist´s Handbooks 1, Tartu-Tallinn.

Juotikkaat, Hirudinea

Elliott, J. M. & Mann. K. H. 1979: A key to the British Freshwater Leeches. – Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 40: 1-72.

Kirkegaard, J. B. 1985: Ferskvandsigler. – Danmarks Fauna 82: 1-79.

Äyriäiset, Crustacea

Forsman, B. 1972: Evertebrater vid svenska östersjökusten. – Zool. Revy 34: 32-56.

Karaman, G. S. 1993: Crustacea, Amphipoda di acqua dolce. – Fauna d´Italia, Bologna.

Segerstråle, S. G. 1950: The amphipods on the coasts of Finland - some facts and problems. – Comment. Biol. 10 (14): 1-28.

Hyönteiset, Insecta

Päivänkorennot, Ephmeroptera

Engblom, E. 1996: Ephemeroptera, Mayflies. – Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 1: 13-53.

Kuusela, K. 1993: Suomen surviaistoukkien (Ephemeroptera) lajinmääritys. Artbestämning av finska dagsländalarver (Ephemeroptera). – Oulun yliopisto, Eläintieteen laitoksen monisteita 3/1993: 1-14.

Saaristo, M. I. , Nilsson, A. N. & Savolainen, E. 1993: Heptagenia orbiticola Kluge, a mayfly species new to Europe (Ephemeroptera, Heptageniidae). – Ent. Tidskr. 114: 51-54.


Svensson, B. S. 1986: Sveriges dagsländor (Ephemeroptera), bestämning av larver. – Ent. Tidskr. 107: 91-106.

Koskikorennot, Plecoptera

Brinck, P. 1952: Bäcksländor, Plecoptera. – Svensk Insektfauna 15: 1-126.

Lillehammer, A. 1988: Stoneflies (Plecoptera) of Fennoscandia and Denmark. – Fauna Ent. Scand. 21: 1-165.

Vesiluteet, Heteroptera

Jansson, A. 1986: The Corixidae (Heteroptera) of Europe and some adjacent regions. – Acta Entomol. Fennica 47: 1-94.

Jansson, A. 1996: Heteroptera Nepomorpha, Aquatic Bugs. – Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 1: 91-103.

Kovakuoriaiset, Coleoptera

Engblom, E., Lingdell, P.-E. & Nilsson, A. N. 1990: Sveriges bäckbaggar (Coleoptera, Elmididae) - artbestämning, utbredning, habitatval och värde som miljöindikatorer. – Ent. Tidskr. 111: 105-121.

Nilsson, A. N. 1982: A key to the larvae of the Fennoscandian Dytiscidae ( Coleoptera ). – Fauna Norrlandica 5 (2): 1-45.

Nilsson, A. N. & Holmen, M. 1995: The aquatic Adephaga (Coleoptera) of Fennoscandia and Denmark. II. Dytiscidae. – Fauna Ent. Scand. 32: 1-188.

Nilsson, A. N. 1996: Coleoptera, Introduction, Gyrinidae, Haliplidae, Noteridae, Dytiscidae, Hydrophiloidea, Hydraenidae, Dryopoidea, Scirtidae, Donaciinae and Curculionidae. – Teoksessa: Nilsson, A. (toim.): The Aquatic Insects of North Europe 1: 115-222.

Vesiperhoset, Trichoptera

Bongaard, T. 1990: Key to the Fennoscandian larvae of Arctopsychidae and Hydropsychidae ( Trichoptera ). – Fauna norv. Ser. B 37: 91-100.

Edington, J. M. & Hildrew, A. G. 1995: Caseless caddis larvae of the British Isles. A key with ecological notes. – Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 53: 1-134.

Lepneva, S. G. 1971: Fauna of the USSR. Trichoptera 2, Larvae and Pupae of Integripalpia. – Transl. from Russian edition. Jerusalem, 700 s.

Solem, J. O. 1971: Larvae of the Norwegian species of Phryganea and Agrypnia (Trichoptera: Phryganeidae). – Norsk ent. Tidskr. 18: 79-88.

Wallace, I. D., Wallace, B. & Philipson, G. N. 1990: A key to the case-bearing caddis larvae of Brittain and Ireland. – Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 51: 1-237.

Wiberg-Larsen, P. 1980: Bestemmelsesnögle til larver af de danske arter af familien Hydropsychidae (Trichoptera) med noter om arternes udbredelse og ökologie. – Ent. Meddr. 47: 125-140.

Sääsket ja kärpäset, Diptera

Nilsson, A. (toim.) 1997: Aquatic Insects of North Europe. Volume 2, Odonata & Diptera. – Apollo Books. Stenstrup, 440 s.

Papp, L. & Darvas, B. (toim.) 1997: Contributions to a manual of Palaearctic Diptera. Volume 2. Nematocera and Lower Brachycera. – Science Herald, Budapest, 572 s.


Svensson, B. 1980: Akvatiska dipter-larver I Sverige. I. Bestämningsnyckel för familjer Tipulidae, Cylindrotomidae & Limoniidae. – Moniste, 24 s.

Utrio, P. 1976: Identification key to Finnish mosquito larvae ( Diptera, Culicidae ). – Ann. Agric. Fenniae 15: 128-136.

Saether, O. A. 1970: Nearctic and Palaearctic Chaoborus ( Diptera, Chaoboridae ). – Bull. Fish. Res. Board Canada 174: 1-57.

Brundin, L. 1948: Uber die Metamorphosen der Sectio Tanytarsariae connectentes ( Diptera, Chiromidae ) . – Ark. Zool. 41A: 1-22.

Chernovski, A. A. 1949/1961: Identification of larvae of the midge family Tendipedidae ( in Russian, transl. in English by E. Lees 1961, National Lending Library for Science and Technology, Boston, Spa., Yorkshire ). – Publ. Zool. Inst. Acad. Sci. USSR 31: 1-186.

Cranston, P. S. 1982: A key to the larvae of the British Orthocladiinae ( Chironomidae). – Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 45: 1-152

Hofmann, W. 1971: Zur Taxonomie und Palökologie subfossiler Chironomidae ( Dipt. ) in See-sedimenten. – Arch. Hydrobiol., Erg. Limnol. 6: 1-50.

Moller Pillot H. K. M. 1984a: Die Larven der Nederlandse Chironomidae (Diptera) (Inleitung, Tanypodinae & Chironomini). – Nederl. faun. Mededelingen 1A: 1-277.

Moller Pillot H. K. M. 1984b: Die Larven der Nederlandse Chironomidae (Diptera) (Orthocladiinae sensu lato). – Nederl. faun. Mededelingen 1B: 1-175.

Paasivirta, L. 2002: Järvien pohjan rehevyystason osoittavan surviaissääski-indeksin (CI) indikaattorilajit. – Tunnistusmoniste, 22 s.

Saether, O. A. 1975: Nearctic and Palaearctic Heterotrissocladius (Diptera: Chironomidae). – Bull. Fish. Res. Board Canada 193: 1-67.

Saether, O. A., Ashe, P. & Murray, D. A. 2000: A.6. Family Chironomidae. – Teoksessa: Papp, L & Darvas, B. (toim.): Contributions to a manual of Palaearctic Diptera. Appendix. Science Herald, Budapest: 113-334.

Schmid, P. E. 1993: A key to the larval Chironomidae and their instars from Austrian Danube region streams and rivers. Part I: Diamesinae, Prodiamesinae and Orthocladiinae. – Wasser und Abwasser, Suppl. 3/39: 1 - 512.

Vallenduuk, H. J. 1999: Key to the larvae of Glyptotendipes Kieffer (Diptera, Chironomidae) in western Europe. – Omakustanne, 46 s. (corrected version).

Vallenduuk, H. J. & Moller Pillot, H. K. M. 1999: Key to the larvae of Chironomus in western Europe. – RIZA rapport 97.053: 1-18. (second, revised version).

Webb, C. J. & Scholl, A. 1985: Identification of larvae of European species of Chironomus Meigen (Dipt.: Chir.) by morphological characters. – Syst. Ent. 10: 353-372.

Wiederholm, T. (toim.) 1983: Chironomidae of the Holarctic region. Keys and diagnosis. Part 1. Larvae. – Ent. scand. Suppl.19: 1-457.

Asiakas:

Näytepaikka75947595

*Sähkön-johtavuus

*Happi, kyllästysaste

*Happi, liuennut

*Ammonium-typpi

*Ammonium-typpi

*Kemiallinen hapenkulutus,

CODMn


CODMn

*Väri *Kiintoaine GF/C

*Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen

summa

*Fosfori *Fosfori *Rauta, Fe Kokonaissyvyys

Näytteenotto-syvyys

Lämpötila (näytteenottajan mittaama)

SFS-EN 27888:1994 /

ROI

SFS 3040:1990 kumottu /

ROI


ROI

SFS 3032:1976 /

ROI

SFS-EN ISO 11732:2005 /

ROI

SFS 3036:1981 /

ROI

SFS 3036:1981 /

ROI

SFS-EN ISO 7887:2012 /

ROI

SFS-EN 872:2005 /

ROI

SFS-EN ISO 11905-

1:1998 / ROI

SFS-EN ISO 13395:1997 /

ROI


ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

SFS-EN ISO 17294-

2:2005 / OUL

<2: ± 14%>2: ± 4%

± 14% <33: ± 28%>33: ± 7%

<20: ± 45%20-50: ± 15%>50: ± 10%

± 12% ± 12% <30: ± 30%>30: ± 13%

<25: ± 26%>25: ± 13%

± 18% <20: ± 25%20-50: ± 15%>50: ± 12%

<24: ± 16%>24: ± 8%

<20: ± 35%20-50: ± 20%>50: ± 10%

<10: ± 25%10-25: ± 15%>25: ± 10%

1,0 0,20 3,0 5,0 1,0 0,50 5 50 5 2,0 3,0 2,5Näytetunnus mS/m % mg O2/l µg/l µg/l mg O2/l mg/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m °CR-15-00117-001 0,1 5,1 76 11 60 21 204 4,6 620 150 52 3160 0,0R-15-00117-002 0,3 3,9 69 9,8 28 30 232 2,6 900 260 50 2170 0,8R-15-01096-001 0,4 5,6 71 9,7 79 19 150 4,0 780 250 63 3550 0,4 2,4R-15-01096-002 0,5 4,3 46 6,1 11 25 190 4,8 840 260 47 2720 0,5 3,2R-15-02186-001 0,2 2,4 88 12 180 28 200 13 830 210 40 1200 1,0 2,2R-15-02186-002 0,2 3,6 66 9,1 59 26 240 22 1200 460 71 2220 0,7 2,0R-15-02626-001 0,4 2,5 92 11 14 20 210 5,6 630 110 29 1460 0,8 0,4 6,7R-15-02626-002 0,5 2,6 88 11 24 25 200 12 870 310 41 1290 1,0 0,5 5,3R-15-03740-001 0,7 3,8 84 9,0 27 22 250 12 690 56 56 2770 0,7 12,4R-15-03740-002 0,3 2,6 90 9,7 16 20 190 4,0 780 150 35 1000 0,3 12,0R-15-04127-001 0,3 3,6 84 9,0 11 26 220 11 680 57 60 2540 12,3R-15-04127-002 0,3 2,7 91 9,6 24 23 190 14 730 130 37 1140 12,5R-15-04475-001 0,4 3,3 78 7,9 16 33 310 20 1100 210 67 2650 14,9R-15-04475-002 0,6 2,7 94 9,3 44 21 170 6,0 680 95 34 1250 16,0R-15-05285-001 0,5 3,6 76 7,7 58 34 350 27 1100 210 110 4190 0,5 15,0R-15-05285-002 0,2 2,9 78 7,6 27 27 230 4,4 870 130 53 2270 0,2 16,6R-15-05551-001 0,5 3,9 74 7,6 56 41 410 24 1200 140 110 4050 0,50 14,3R-15-05551-002 0,5 3,1 74 7,2 42 26 220 6,0 770 100 55 1880 0,50 17,0R-15-08254-001 0,3 3,9 87 12 58 26 230 8,4 770 110 3300 3960 2,8R-15-08254-002 0,4 3,6 87 11 110 30 360 8,8 1000 150 84 3980 6,8

VESISTÖTUTKIMUS VesistötutkimusTestausseloste

Ahma ympäristö OyTeollisuustie 696320 Rovaniemi

Siikajoen yhteistarkkailu

Siikajoen yt 2013-2018, Intensiivinen tarkkailuKuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue SeliteUljuan yläkanava Uy1 7127511.5837 457662.8591 57.023Uljuan alakanava Ua0 7134971.5118 445449.7430 57.022

Analyysit *pH *Fosfaattifosfori

Menetelmä SFS 3021:1979 /

ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

Mittausepävarmuus ± 4% <10: ± 30%10-30: ± 15%>30: ± 10%

Määritysraja 2,0Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. µg/l20.1.2015 7594 Uy1 6,19 4120.1.2015 7595 Ua0 5,82 275.3.2015 7594 Uy1 6,29 495.3.2015 7595 Ua0 5,70 2621.4.2015 7594 Uy1 5,74 1721.4.2015 7595 Ua0 6,01 326.5.2015 7594 Uy1 6,07 156.5.2015 7595 Ua0 6,11 158.6.2015 7594 Uy1 6,75 338.6.2015 7595 Ua0 6,36 1017.6.2015 7594 Uy1 6,69 2517.6.2015 7595 Ua0 6,47 7,929.6.2015 7594 Uy1 6,21 2929.6.2015 7595 Ua0 6,51 1223.7.2015 7594 Uy1 6,42 4823.7.2015 7595 Ua0 6,51 133.8.2015 7594 Uy1 6,14 563.8.2015 7595 Ua0 6,32 2015.10.2015 7594 Uy1 6,46 300015.10.2015 7595 Ua0 6,39 45

Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä.

OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260

Jakelu

Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, 044 256 3322, [email protected] analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, 044 363 6614, [email protected]

ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan.Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa www.finas.fi tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin.

Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu.Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet:

Liite 2

Asiakas:


*pH *Sähkön-johtavuus


*Happi, liuennut

*Ammonium-typpi

*Ammonium-typpi


CODMn



summa

*Fosfori *Fosfori *Rauta, Fe Näytteenotto-syvyys



SFS 3021:1979 /

ROI

SFS-EN 27888:1994 /

ROI


ROI


ROI

SFS 3032:1976 /

ROI

SFS-EN ISO 11732:2005 /

ROI

SFS 3036:1981 /

ROI

SFS-EN ISO 7887:2012 /

ROI

SFS-EN 872:2005 /

ROI

SFS-EN ISO 11905-

1:1998 / ROI

SFS-EN ISO 13395:1997 /

ROI


ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

SFS-EN ISO 17294-

2:2005 / OUL

± 4% <2: ± 14%>2: ± 4%

± 14% <33: ± 28%>33: ± 7%

<20: ± 45%20-50: ± 15%>50: ± 10%

± 12% <30: ± 30%>30: ± 13%

<25: ± 26%>25: ± 13%

± 18% <20: ± 25%20-50: ± 15%>50: ± 12%

<24: ± 16%>24: ± 8%

<20: ± 35%20-50: ± 20%>50: ± 10%

<10: ± 25%10-25: ± 15%>25: ± 10%

1,0 1,0 0,20 3,0 5,0 1,0 5 50 5,0 2,0 3,0 2,5Näytetunnus mS/m % mg O2/l µg/l µg/l mg O2/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m °C °CR-15-01095-001 2,0 6,11 5,2 80 11 32 22 170 5,2 890 300 50 2910 2,8R-15-01095-002 0,4 6,27 16 68 9,4 2900 21 160 6,0 3600 180 62 3840 2,0R-15-01095-003 0,5 6,10 5,7 65 8,8 100 22 170 4,8 990 320 52 2870 2,8R-15-05284-001 1,0 6,54 3,3 80 7,9 29 30 250 12 870 140 77 2860 1,0 16,2R-15-05284-002 0,2 6,76 7,9 76 7,9 240 42 520 23 1400 150 110 8670 0,2 13,2R-15-05284-003 0,2 6,60 3,4 80 7,8 35 30 290 14 910 140 71 3050 0,2 16,4R-15-05623-001 1,0 6,37 3,7 75 7,4 32 36 330 17 1100 120 74 3390 15,5R-15-05623-002 0,5 6,55 6,9 72 7,4 290 46 450 24 1600 120 94 6510 14,0R-15-05623-003 0,5 6,38 3,7 77 7,7 35 38 310 17 1200 120 77 3470 15,4

Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet:OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan.Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Mikrobiologinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Mettänen, 044 700 8511, [email protected] analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, 044 363 6614, [email protected]


Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu.


Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, 044 256 3322, [email protected]

4.8.2015 4697 Lev0 64 554.8.2015 4698 Si71 110 37

23.7.2015 4698 Si71 100 294.8.2015 4695 Si73 86 33

23.7.2015 4695 Si73 120 2723.7.2015 4697 Lev0 90 58

5.3.2015 4697 Lev0 10 475.3.2015 4698 Si71 18 30

Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. pmy/100ml µg/l5.3.2015 4695 Si73 19 28

Mittausepävarmuus <10: ± 30%10-30: ± 15%>30: ± 10%

Määritysraja 2,0

Analyysit *Enterokokit *Fosfaattifosfori

Menetelmä SFS-EN ISO 7899-2:2000

/ ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

Siikajoki Hautala Si71 Si71 7155853.0686 433794.3241 57.021 n. 500 m jvp:n laskuojan alapuolellaLevänoja Alapää Lev0 Lev0 7155733.1202 434454.0587 57.021 (=Kärähtämänoja) jvp:n laskuojan alapuolellaSiikajoki Rantsila Si73 Si73 7153973.8272 434953.8668 57.021 n. 1,8 km jvp:n laskuojan yläpuolella

Siikajoki yt 2013-2018, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailuKuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite



Siikalatvan Keskuspuhdistamo OyPL 3092501 RANTSILA

Liite 3

Asiakas:


*Sähkön-johtavuus

Happi, kyllästysaste

*Happi, liuennut

*Ammonium-typpi

*Ammonium-typpi

*Kemiallinen hapenkulutus

, CODMn

Sameus *Väri *Kiintoaine GF/C

*Klorofylli a *Typpi *Nitraatti- ja nitriittitypen

summa

*Fosfori *Fosfaattifosfori

*Rauta, Fe Kokonaissyvyys


Näkösyvyys Lämpötila (näytteenotta

jan mittaama)

SFS-EN 27888:1994 /

ROI


ROI


ROI

SFS 3032:1976 /

ROI

SFS-EN ISO 11732:2005 /

ROI

SFS 3036:1981 /

ROI

SFS-EN ISO 7027:2000 /

ROI

SFS-EN ISO 7887:2012 /

ROI

SFS-EN 872:2005 /

ROI

SFS 5772:1993 /

ROI

SFS-EN ISO 11905-

1:1998 / ROI

SFS-EN ISO 13395:1997 /

ROI


ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

SFS-EN ISO 17294-2:2005 /

OUL<2: ± 14%>2: ± 4%

± 14% <33: ± 28%>33: ± 7%

<20: ± 45%20-50: ±

15%>50: ± 10%

± 12% ± 13% <30: ± 30%>30: ± 13%

<25: ± 26%>25: ± 13%

± 18% ± 18% <20: ± 25%20-50: ±

15%>50: ± 12%

<24: ± 16%>24: ± 8%

<10: ± 30%10-30: ±

15%>30: ± 10%

<10: ± 25%10-25: ±

15%>25: ± 10%

1,0 0,20 3,0 5,0 1,0 0,15 5 1 50 5,0 2,0 2,0 2,5Näytetunnus mS/m % mg O2/l µg/l µg/l mg O2/l FTU mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m m °CR-15-00115-001 1,0 83 12 1,0 0,2R-15-00115-002 4,0 69 9,6 4,0 1,7R-15-01097-001 1,0 4,4 55 7,4 29 22 5,1 180 4,4 760 230 43 24 2570 1,0 3,0R-15-01097-002 3,0 4,4 46 5,9 37 25 5,4 200 5,2 840 260 55 36 3310 3,0 4,5R-15-03000-001 1,0 90 11 8,4R-15-03000-002 3,5 87 10 8,4R-15-03000-003 6,0 87 10 8,4R-15-05286-001 1,0 2,8 87 8,3 35 27 3,1 240 3,2 33 890 130 14 1810 6,0 1,0 0,8 17,6R-15-05286-002 5,0 3,0 69 6,8 48 27 3,7 230 5,2 790 140 14 1860 5,0 16,0R-15-05286-003 3,0 2,9 76 7,4 320 26 3,2 220 4,0 840 130 13 1840 3,0 16,8R-15-05550-001 1,0 3,1 76 7,3 55 26 3,0 250 7,2 27 860 110 18 2220 7,2 1,00 0,8 17,2R-15-05550-002 6,0 3,2 74 7,2 64 26 2,3 250 5,6 840 110 21 2240 6,00 17,1R-15-05550-003 3,0 3,2 75 7,2 51 27 3,3 250 7,2 830 100 19 2240 3,00 17,2

OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan.Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, 044 363 6614, [email protected]




Jakelu

Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, 044 256 3322, [email protected]

3.8.2015 7596 U3a 6,32 463.8.2015 7596 U3b 6,32 54

23.7.2015 7596 U3b 6,51 443.8.2015 7596 U3 6,34 47

23.7.2015 7596 U3 6,59 5323.7.2015 7596 U3a 6,47 50

14.5.2015 7596 U3a14.5.2015 7596 U3b

5.3.2015 7596 U3b 5,7514.5.2015 7596 U3

20.1.2015 7596 U3b5.3.2015 7596 U3 5,80

Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. µg/l20.1.2015 7596 U3

Mittausepävarmuus ± 4% <20: ± 35%20-50: ±

20%>50: ± 10%

Määritysraja 3,0

Analyysit *pH *Fosfori


ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

Uljuan syvänne U3, U3b 7134711.6186 445849.5834 57.023Uljuan syvänne U3, U3a, U3b 7134711.6186 445849.5834 57.023

Siikajoen yt 2013-2018, Uljuan tarkkailuKuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite

VESISTÖTUTKIMUS



VesistötutkimusTestausseloste Liite 4

Asiakas:


*Sähkön-johtavuus


*Happi, liuennut

*Ammonium-typpi

*Ammonium-typpi

*Kemiallinen hapenkulutus, CODMn



summa

*Fosfori *Fosfaattifosfori


Lämpötila (näytteenotta

jan mittaama)

SFS-EN 27888:1994 /

ROI


ROI


ROI

SFS 3032:1976 /

ROI

SFS-EN ISO 11732:2005 /

ROI

SFS 3036:1981 /

ROI

SFS-EN ISO 7887:2012 /

ROI

SFS-EN 872:2005 /

ROI

SFS-EN ISO 11905-

1:1998 / ROI

SFS-EN ISO 13395:1997 /

ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

SFS-EN ISO 15681-

2:2005 / ROI

<2: ± 14%>2: ± 4%

± 14% <33: ± 28%>33: ± 7%

<20: ± 45%20-50: ± 15%>50: ± 10%

± 12% <30: ± 30%>30: ± 13%

<25: ± 26%>25: ± 13%

± 18% <20: ± 25%20-50: ± 15%>50: ± 12%

<20: ± 35%20-50: ± 20%>50: ± 10%

<10: ± 30%10-30: ± 15%>30: ± 10%

1,0 1,0 0,20 3,0 5,0 1,0 5 50 5,0 3,0 2,0Näytetunnus mS/m % mg O2/l µg/l µg/l mg O2/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m °CR-15-01585-001 16 60 8,8 730 16 59 29 2100 360 310 100 0,1 0,1R-15-01585-002 13 63 9,1 420 21 150 4,4 1500 540 73 57 0,1R-15-01585-003 14 61 8,9 430 23 150 6,4 2100 690 74 50 0,1R-15-05196-001 0,2 12 86 8,9 240 14 310 21 1400 620 140 110 0,2 13,6R-15-05196-002 0,2 12 85 8,5 65 26 470 14 1500 670 160 130 0,2 15,4R-15-05196-003 1,0 9,9 72 7,3 88 30 500 14 1300 330 120 72 1,0 14,8R-15-05919-001 0,2 13 77 7,8 200 24 330 25 2600 1200 310 280 0,2 14,4R-15-05919-002 0,2 14 73 7,4 110 37 540 17 2700 1300 280 250 0,2 14,6R-15-05919-003 0,7 9,4 71 7,1 74 36 510 9,0 1300 270 130 87 0,7 15,1




Siikajoen yt 2013-2018, Ohtuanojan tarkkailuKuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue SeliteOhtuanoja Rukkisenperä Oh28 7156222.7909 407520.8933 57.092Ohtuanoja Kurikka Oh12 7165970.9235 410904.4800 57.091Vuolunoja 812 -tien s Oh2 7174743.4036 406776.0863 57.091 812-tien silta

Analyysit *pH Lämpötila (näytteenotta

jan mittaama)


ROI

Mittausepävarmuus ± 4%

MääritysrajaPäivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. °C25.3.2015 7597 Oh28 6,8525.3.2015 7598 Oh12 6,67 0,325.3.2015 7599 Oh2 6,56 0,221.7.2015 7597 Oh28 7,1221.7.2015 7598 Oh12 7,0821.7.2015 7599 Oh2 6,7512.8.2015 7597 Oh28 7,1812.8.2015 7598 Oh12 7,1212.8.2015 7599 Oh2 6,97

OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260


Jakelu

Yhteyshenkilöt Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Tarja Olli, 044 363 6614, [email protected]

ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800Mittaustulokset: Tutkimustulosket koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan.Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800



Liite 5

LIITE 6. Muut käsitellyt vedenlaatutulokset vuodelta 2015

Hapen kyllästysaste Happi, liukoinen pH Sähkönjohtavuus Alkaliniteetti

Kemiallinen hapen kulutus Sameus Väriluku

Kiintoaine, hieno, suodatus

polykarb. 0,4 µmCODMn

Näytepiste Päivämäärä kyll.% mg/l mS/m mmol/l FNU mg/l Pt mg/lLuohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 7.4.2015 0,5 74 10,7 6,1 7,9 0,223 12 220 8Luohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 25.5.2015 0,5 83 9,6 6,9 12,8 0,248 16 300 14Luohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 10.9.2015 0,5 86 9,9 7 11,9 0,414 24 330 18Luohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 7.10.2015 0,5 89 12,2 6,7 9,7 0,293 17 360 21Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 27.1.2015 0,5 76 11 6,3 5,8 0,193 22 7,4 180 5,9Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 23.2.2015 0,5 70 10,1 6,2 8 0,228 22 7,8 160 7,1Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 9.3.2015 0,5 79 11,4 6,2 9,2 0,198 23 11 180 11Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 13.4.2015 0,5 79 11,1 6 5,4 0,118 32 17 200 18Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 20.4.2015 0,5 84 11,3 5,9 4,1 0,086 30 17 200 16Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 6.5.2015 0,5 91 11,1 6,3 4 0,11 27 12 180 13Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 11.5.2015 0,5 86 9,8 6,2 4,3 0,116 29 13 180 18Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 20.5.2015 0,5 84 9,8 6,2 4,5 0,11 28 8 200 12Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 24.8.2015 0,5 81 7,7 6,7 5,4 0,206 35 7,4 300 11Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 15.9.2015 0,5 86 9,1 6,8 5,3 0,223 31 9,3 300 11Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 6.10.2015 0,5 89 10,8 6,5 5,2 0,172 34 10 200 20Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 10.11.2015 0,5 88 11,5 6,6 7 0,194 29 15 280 14Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 8.12.2015 0,5 92 13,4 6,3 5,1 0,145 32 12 260 11

Kokonaisfosfori, suodattamaton

Fosfaatti fosforina,

suodattamatonKokonaistyppi, suodattamaton

Nitriitti-nitraatti typpenä,

suodattamaton

Ammonium typpenä,

suodattamatonPTOT PO4P NTOT NO23N NH4N

Näytepiste Päivämäärä µg/l µg/l µg/l µg/l µg/lLuohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 7.4.2015 0,5 57 37 1800 780 170Luohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 25.5.2015 0,5 66 41 1200 230 67Luohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 10.9.2015 0,5 91 68 1200 300 94Luohuanjoki Mikkolan s 7159680 416931 7.10.2015 0,5 95 57 1300 210 140Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 27.1.2015 0,5 47 31 980 330 67Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 23.2.2015 0,5 50 33 1200 540 110Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 9.3.2015 0,5 60 36 1600 790 140Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 13.4.2015 0,5 68 35 1700 850 81Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 20.4.2015 0,5 51 23 1100 570 51Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 6.5.2015 0,5 46 25 890 260 36Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 11.5.2015 0,5 55 26 950 230 25Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 20.5.2015 0,5 42 20 960 280 23Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 24.8.2015 0,5 69 40 1100 220 14Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 15.9.2015 0,5 78 46 940 200 24Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 6.10.2015 0,5 75 45 1000 220 49Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 10.11.2015 0,5 75 47 1200 360 82Siikajoki 8-tien s 11600 7178564 402804 8.12.2015 0,5 57 36 1200 390 60

ET- Pohjoinen ET- Itä

Näytteen- otto-

syvyys (m)

ET- Pohjoinen ET- Itä

Näytteen- otto-

syvyys (m)

LIITE 1

Iso-Lamujärven pohjaeläimistö, potkuhaavinta 22.9.2015 Ahma ympäristö Oy, det. L. PaasivirtaNäytepaikka A B CNäytekoodi 1 2 1 2 1 2Syvyys (m) 0,3 0,3 0,3 0,3 0,3 0,3Pohjan rakenne (%-osuus) Kallio > 4 m 0-5 0-5 Lohkareet 256 mm- 4 m 0-5 0-5 75-10075-100 25-75 25-75 Kivet 64-256 mm 75-10075-100 25-75 25-75 25-75 25-75 Pienet kivet 16-64 mm 25-75 25-75 25-75 25-75 5-25 5-25 Sora 2-16 mm 5-25 5-25 25-75 25-75 5-25 5-25 Hiekka 0,06-2 mm 25-75 25-75 75-10075-100 25-75 25-75 Savi 0-5 0-5 Lieju/muta 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 Karkea detritus 5-25 5-25 5-25 5-25 5-25 5-25Isot vesisammalet 0-5 0-5Ilmaversoiset 0-5 0-5 0-5 0-5 5-25 5-25Sukkulamadot, NematodaMermithidae 1 2Harvasukasmadot, OligochaetaLumbriculus variegatus 1Enchytraeidae 4 3 5 8 5 6Tubifex tubifex 5 3 3 5 2 2Psammoryctides barbatus 5 11 17 19 15 12Stylaria lacustris 2 1 8 9 6 15Kotilot, GastropodaRadix peregra 6 4 1Gyraulus sp. 3 6Simpukat, BivalviaPisidium sp. 1 3 8 3Sphaerium corneum 10 5 2 4Vesipunkit, Hydracarina 4 4 6 5 4Vesikirput, CladoceraSida crystallina 1Siirat, IsopodaAsellus aquaticus 41 102 4 28Päivänkorennot, EphemeropteraLeptophlebia sp. 1 2 37 16 3 44Caenis horaria 5 3 1Heptagenia dalecarlica 1 3 4 3 6Heptagenia (Kageronia) fuscogrisea 1 1 1 10Koskikorennot, PlecopteraDiura nanseni 1 1Vesiperhoset, TrichopteraAgraylea multipunctata 2 1 23 9 7 19Oxyethira flavicornis 1 1Tinodes waeneri 2 5 3 6 2Polycentropus flavomaculatus 1 1 2 1Holocentropus dubius 1Lepidostoma hirtum 2 1 8 6 1 8Athripsodes sp. 2Mystacides sp. 1Oecetis testacea 2 1 3 9 2 4Surviaissääsket, ChironomidaeArctopelopia sp. 1Thienemannimyia -gr. 5 1 9 12 5 17Potthastia longimanus 4 1 2 2 10 6Psectrocladius limbatellus- gr. 2 3 2 4 4 2Pseudosmittia gracilis 2 1 4Dicrotendipes pulsus 3Glyptotendipes sp. 2 1Polypedilum breviantennatum-t. 1 2Polypedilum (Pentap.) sordens 1Polttiaiset, Ceratopogonidae 1 1 3Kovakuoriaiset, ColeopteraNebrioporus sp. 1Hydraena sp. 1Oulimnius tuberculatus 5 1 9 11 1 7

7

AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10577

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU

OSA II

KALATALOUSTARKKAILU 2015

i

Siikajoen yhteistarkkailu 2015 Osa II: kalataloustarkkailu ______________________________________________________________________________

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2015 OSA II: KALATALOUSTARKKAILU 23.5.2016 Heikki Laitala, FM

Sisällysluettelo:

YHTEENVETO .......................................................................................................................................................... 1

1. JOHDANTO ............................................................................................................................................... 2

2. TARKKAILUVELVOLLISET ................................................................................................................... 3

3. VESISTÖALUEEN KUVAUS.................................................................................................................. 4

4. TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET .................................................................................... 7

4.1 KIRJANPITOKALASTUS ............................................................................................................................... 7 4.1.1 Iso-Lamujärvi ....................................................................................................................................................... 7 4.1.2 Pyhännänjärvi ..................................................................................................................................................... 9 4.1.3 Kortteinen .......................................................................................................................................................... 10 4.1.4 Uljua .................................................................................................................................................................... 11 4.1.5 Nahkiaisen pyynti ............................................................................................................................................ 12

VIITTEET .................................................................................................................................................................. 13

LIITTEET Liite 1. Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit 1998–2015. Liite 2. Yleiskuvaus vesistöstä Copyright © Ahma ympäristö Oy Sammonkatu 8 90570 OULU p. 040 6370846

Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 01/2015 Kuvat: © Ahma ympäristö Oy

1


YHTEENVETO

Iso-Lamujärvellä muikku oli edelleen kirjanpitokalastuksen tärkein saalislaji. Muikun yksikkösaaliita voidaan pitää edelleen varsin kohtuullisena, vaikka lajin saaliit laskivat hieman edellisvuodesta. Hoi-torysällä saadun vähempiarvoisen kalan yksikkösaaliit ovat olleet jo pitkään laskusuunnassa. Järvellä on jatkettu hoitokalastuksia säännöllisesti, mitä voidaankin pitää edellytyksenä pysyvien tulosten aikaansaamiselle. Pyhännänjärvelle kirjanpitokalastajan pyynti painottui kuhan verkkokalastukseen, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien kirjanpitokalastajien harjoittamaan keväiseen ku-tupyyntiin. Pyhännänjärven kirjanpitokalastajan saama kuhan yksikkösaalis laski hieman edellisvuo-desta, mutta vajaan 700 gramman kokukertakohtaista kuhasaalista voidaan edelleen pitää kohtuulli-sena, varsinkin kun saaliskuhien keskikoko oli melko suuri.

Vuonna 2015 Uljualla kalasti yksi kirjanpitokalastaja, jonka pyynti painottui katiskakalastukseen. Kalastajan katiskapyynnin saalis koostui ahvenesta (62 %), hauesta (30 %) ja vähäisestä määrästä lahnaa. Katiskalla saatu kokonaisyksikkösaalis jäi melko vähäiseksi (568 g/kokukerta).

Kortteisella ei ollut kirjanpitokalastusta vuonna 2015. Kirjanpitokalastajien joukko on Siikajoen ve-sistöalueella ollut varsin ikääntynyttä, joka on ajan myötä vähentänyt kirjanpitokalastajien määrää. Uusien kalastajien rekrytointi alueelle on ollut melko haastavaa.

Vuonna 2015 Siikajoen alajuoksulla kalasti yksi kirjanpitokalastaja, joka keskitti kalastuksensa nah-kiaisen pyyntiin. Nahkiaismertojen pyydysyksikkösaalis nousi parin heikomman vuoden jälkeen ja se oli nyt noin 2,30 nahkiaista koettua mertaa kohden. Nahkiaisten nousuun ja pyynnin onnistumiseen vaikuttavat ratkaisevasti joen virtaamat ja mm. veden lämpötila. Syyskuussa nahkiaisen pyyntiä vai-keutti suuri virtaama, joka siirteli pyyntiä varten rakennettuja patoja ja vei pyydyksiä mukanaan.

2


1. JOHDANTO

Siikajoen vesistön kalataloustarkkailun toteutusta varten laadittiin ohjelmakaudelle 2013–2018 uusi tarkkailuohjelma (Taskila 2012). Tarkkailua jatketaan uusitun ohjelman puitteissa pääosin jo pitkään käytössä olleen metodiikan mukaisesti. Kirjanpitokalastuksen osalta ohjelmasta on poistettu jokikoh-teet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kirjanpitokalastajan toteuttamaa pyyntiä. Menetelmän avulla jokialueelta saatu aineisto on ollut vähäistä ja sattuman merkitys aineistossa on ollut suuri, joten aineisto ei ole ollut tarkkailun kannalta riittävä.

Kuluvan tarkkailukauden tarkkailuohjelmasta on poistettu ammattikalastajien ja nahkiaisten pyytäji-en henkilökohtaiset haastattelut, koska säännöstelystä aiheutuvat ammattikalastajakorvaukset on sovittu kertakaikkisina. Tarkkailuohjelmasta on poistettu myös sähkökoekalastuksia pienten ja kala-taloudellisesti vähämerkityksellisten sivu-uomien (Kurranoja, Leuvanoja, Savaloja) yläosilla, koska aiemmin saadut tiedot eivät olleet kovinkaan käyttökelpoisia. Myös Ristisenojan sähkökalastus-koeala on jätetty päivitetystä ohjelmasta pois, koska Haapaveden kaupungin lietteenläjitysalue Piip-sannevalla on sittemmin viemäröity. Siikajoen yläosalle (Pyhäntä) ja Iso-Lamujärveen laskevaan Huhmarpuroon esitettiin sen sijaan uudet sähkökalastuskohteet. Revonlahden Kalliokosken sijaan kalastetaan uusi koeala ylempänä sijaitsevalta kunnostetulta Saarikoskelta.

Rapurutto tuhosi Lamujoen alaosan rapukannan v. 2010 ja rutto on tämän jälkeen edelleen edennyt jokea ylävirtaan. Tästä syystä aiemmin toteutettua vuosittaista suppeaa ravustustiedustelua ei enää tehdä. Edellisen tarkkailukauden tarkkailuohjelman mukaisista nahkiaistoukkatutkimuskohteista osa oli kivikkoisuutensa vuoksi huonosti seurantaan soveltuvia. Tästä syystä toukkatutkimukset on uu-den ohjelman myötä keskitetty kohteille, joilta edustavien näytteiden saanti on todennäköisempää.

Tarkkailujaksonlla 2013–2018 kalataloustarkkailuun kuuluvat määrävuosina tehtävät selvitykset ajoitetaan vuosille 2014 ja 2017, jolloin veden laadun alueellisesta tarkkailusta ja biologisesta tark-kailusta saadaan kalataloustarkkailua palvelevaa tausta-aineistoa. Tarkkailujakson kalastustieduste-lu koskee vuoden 2016 kalastusta ja se toteutetaan alkuvuodesta 2017.

Siikajoen vesistön kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkoituksena on seurata mm. jätevesien, sään-nöstelyjen, vesistöjärjestelyjen ja turvetuotannon vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Yhteis-tarkkailulla pyritään saamaan kokonaiskuva Siikajoen vesistön kalatalouteen vaikuttavista tekijöistä. (Taskila 2012.)

Vuosi 2015 oli suppean tarkkailun vuosi ja kalataloustarkkailuista raportoidaan ainoastaan kirjanpi-tokalastus tarkkailuohjelman mukaisesti lyhyenä työraporttina.

3


2. TARKKAILUVELVOLLISET

Siikajoen vesistöalueella on kalataloudellinen tarkkailuvelvoite seuraavilla tahoilla (luvanhaltija ja päätös):

Jätevedenpuhdistamot Siikalatvan keskuspuhdistamo, Rantsila PSAVI/7/04.08/2010, 26.5.2010 Paavolan Vesi Oy, Ruukki PPO-2008-Y-421-111, 14.12.2009 Paavolan Vesi Oy, Siikajoki PPO-2006-Y-423-111, 18.10.2007

Teollisuus Profood Oy, Vihanti PPO-2003-Y-301-111, 26.8.2004 PPO-2005-Y-61-11, 10.1.2007, hakemus vireillä

Vesistön säännöstely Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus PSVEO 16/90/2, 1.2.1990 PSVEO 54/90/2, 15.5.1990 PSY 2/07/2, 2.1.2007 PSAVI 62/11/2, 2011

Turvetuotantoalueet Paavolan Turve Ky Isoneva PSY 100/09/2, 18.12.2009

Piipsan Turve Oy Mankisenneva PSY 87/09/2, 26.11.2009 VHO 10/0719/3

KHO 216/1/11, 230/1/11, 233/11/1, 239/1/11, 255/1/11, 256/1/11, 10.1.2012

Turveruukki Oy Hangasneva (Siikajoki) PSAVI 3/2013/1, VHO 13/0329/1 Hevoskorpi PSAVI 82/11/1

Honkaneva PSAVI 121/12/1 Hourunneva PSY 39/04/2, hakemus vireillä Huhanneva PSY 41/04/2, hakemus vireillä Huhtineva PSY 10/04/2, VHO 05/0383/3, hakemus vireillä Hukanneva PSAVI 125/11/1 Iso-Manninen PSY 73/09/2 Jylenneva PSAVI 52/11/1 Järvineva PSY 98/09/2, VHO 10/0754/3 Karjoneva PSAVI 26/12/1 Kupukkaneva PSY 61/09/2 Lahnasneva PSY 42/08/2 Paloneva PSAVI 124/11/1 Peuraneva PSY 7/08/2, VHO 08/0555/3 Pikarineva PSAVI 102/10/1, VHO 12/0011/1 Savaloneva PSY 40/04/2, hakemus vireillä Tahkoneva PSY 326/04/2, hakemus vireillä Tervasneva PSY 61/08/2 Vesiläisenneva PSY 9/04/2

Vapo Oy

Hangasneva (Pyhäntä) PSAVI 99/10/1, VHO 11/0361/1 KHO 7.5.2012 taltio 163

Jousineva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1, hakemus vireillä Joutenneva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1

tuotanto lopetettu (-2012) Jyletneva PSAVI 33/12/1, VHO 13/0340/1

4


Kivineva PSY 4/04/2, hakemus vireillä Korteneva PSAVI 39/11/1, VHO 11/0361/1 Kureluijanneva PSAVI 32/12/1, VHO 13/0342/1 tuotanto lopetettu (-2014) Kärjenrimpi-Puroräme PSY 11/08/2, VHO 08/0723/3 Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3,

KHO 10.1.2012 taltio 12 Navettarimpi PSY 6/04/2, PSY 68/06/2, VHO 04/0339/3

hakemus vireillä Parkkisenrimpi PSY 7/04/2 Paskoneva PSY 16/09/2 Piipsanneva PSY 64/03/2 Saarineva PSY 104/08/2 Sauvasuo PSY 83/09/2 Varisneva PSY 90/06/2, PSAVI 56/2013/1 tuotanto lopetettu (-2010), alue jälkikäytössä

3. VESISTÖALUEEN KUVAUS

Siikajoen vesistön keskeisimmät vesivarastot ovat Uljuan tekoallas, johon kootaan Siikajoen latva-osien ja Neittävänjoen vedet, sekä Lamujoen vesistön Iso-Lamujärvi, Kortteinen ja Vähä-Lamujärvi. Uljuan tekoaltaan vedet lasketaan Lamujokeen noin 5 km ennen sen yhtymistä Siikajokeen.

Uljuan altaan yläpuolisen vesistöalueen pinta-ala on noin 1 471 km2, Lamujoen 979 km2 ja koko Siika-joen vesistöalueen 4 318 km2. Vesistöalueen yli 150 järven kokonaisala on 59 km2. Suurimmat järvet ovat Iso-Lamujärvi 24,1 km2 ja Pyhännänjärvi 3,7 km2. Uljuan (28,0 km2), Kortteisen (5,9 km2) ja Vä-hä-Lamujärven (3,5 km2) osuus järvien ja altaiden yhteispinta-alasta on n. 40 %. Lupien mukaiset säännöstelyvälit ovat vuositasolla Uljualla 7,0 m, Kortteisella 2,0 m, Iso-Lamujärvellä 1,3 m ja Vähä- Lamujärvellä 0,4 m. Vesistön säännöstelyaste on vuositasolla noin 16 %. Vuoden 2014 aikana valmis-tui Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelman puitteissa aineistoa, jon-ka avulla pyritään tulvariskien hallinnan ohessa mm. kehittämään Uljuan tekoaltaan säännöstelyä edelleen. Yleiskuva Siikajoen vesistöalueesta on esitetty liitteessä 2.

Siikajoen alaosalla on voimalaitos Ruukinkoskessa ja Pöyryssä. Pöyryyn v. 1921 rakennetun voima-laitoksen pato katkaisee merestä tulevan kalan ja nahkiaisen nousun noin 16 km jokisuulta. Pöyryyn rakennettu kalaporras valmistui v. 1988 ja v. 1989 myös Ruukin pohjapatoon tehtiin kalatie. Pöyryn pohjoisrannalle rakennettu uusi kalatie valmistui lopullisesti v. 2000. Muita Siikajoen vesistön nou-suesteitä ovat Lämsänkoski, joka sijaitsee Siikajoen vanhan, Uljuan ohittavan, uoman yläpäässä, sekä Kortteisen ja Iso-Lamujärven säännöstelypadot Lamujoessa.

Siikajoen valuma-alueen suovaltaisuudesta johtuen vesistöalueen jokien vesi on varsin humuksista ja väriltään tummaa. Myös ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja kuvastavat pääosin rehevää vedenlaa-tua. Vedenlaatu on Siikajoen pääuomassa ja Lamujoessa pääosin parempi kuin pienemmissä sivujois-sa. Lamujoen vedenlaatu on Kortteisen yläpuolisella joen osalla selvästi parempi kuin sen alapuolella. Iso-Lamujärven ja Pyhännänjärven vesien laatu on selvästi parempaa kuin jokien veden laatu. Siika-joen edustan merialueella aivan rannikon tuntumassa jokivesien vaikutus on huomattava, mikä näkyy mm. kohonneina ravinteiden ja humuksen määrinä.

Siikajoen kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin vuoden 2009 heinäkuussa silloisen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laatiman kunnostussuunnitelman saatua ympäristöluvan (25/09/2, 26.3.2009). Kunnostustöitä hidastivat vuosina 2011 ja 2012 ajoittain kovat virtaamat. Kunnostus-työt saatiin päätökseen vuoden 2013 aikana.

5


Kunnostustöillä on pyritty parantamaan lohikalojen elinympäristöä mm. kutu- ja poikasalueita raken-tamalla ja koskia kiveämällä. Kaloja ja rapuja varten on tehty asento- ja suojapaikkoja, talvehtimissy-vänteitä, kuivia uomia on vesitetty ja uittorännejä kivetty. Rantsilan alapuolella on poistettu uomasta matalille nivoille kasautunutta hienoainesta. Koko joen alueella (Lämsänkoski-meri) on kunnostettu noin 113 ha virtavesialueita. Kunnostuksen toteuttajana toimi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Ra-hoittajina toimivat Kainuun ELY-keskuksen kalatalouden toiminta-yksikkö, Siikalatvan ja Siikajoen kunnat, Vattenfall Sähköntuotanto Oy sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Iso-Lamujärvellä lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 1,3 m. Lamujärven vedenpin-taa laskettiin keväällä huhtikuun alkuun saakka (ns. kevätkuoppa), jonka jälkeen vedenpinta noste-tettiin kesäkorkeuteen. Säännöstelyn yläraja ylitettiin kaksi kertaa touko-kesäkuussa, johtuen ke-vään ja alkukesän tavallista suuremmista sateista ja kasvaneista virtaamista. Enimmillään säännöste-lyraja ylitettiin kahdeksalla sentillä. Vedenpintaa laskettiin aina elokuun loppuun saakka, jonka jäl-keen vedenpinta kääntyi nousuun ja kävi joulukuussa lähellä säännöstelyn ylärajaa. Vedenpinnan vaihteluväli vuonna 2015 oli 0,86 m ja juoksutus enimmillään 7,20 m3/s. Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään hankkeessa, jonka suunnittelu käynnistettiin vuonna 2015 (Kuva 1., Martinmäki ym. 2008.)

Kuva 1. Iso-Lamujärven vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2015.

Kortteisen lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 2,0 m. Kortteisen vedenpintaa las-kettiin maalis-huhtikuussa ns. kevätkuopan aikaan ja vedenpinta oli alimmillaan 1.4.2015 (N43 + 102,73). Kevätkuopan jälkeen vedenpinta nostettiin kesäkorkeuteen. Kesän sateet nostivat veden-pinnan korkeuden yli säännöstelyluvan mukaisen ylärajan (N43 + 104,0 m) heinäkuussa, jolloin ve-denpinta oli enimmillään 26 cm säännöstelyluvan mukaisen ylärajan yläpuolella. Vedenpinnan vaihte-luväli vuonna 2015 oli 1,53 m ja juoksutus enimmillään 14,8 m3/s. Kortteisella on käynnissä säännös-telyn kehittämishanke. (Kuva 2., Martinmäki ym. 2008.)

6


Kuva 2. Kortteisen vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2015.

Uljuan vedenpintaa laskettiin alkuvuodesta 2015 kohti kevään tulvajaksoa, jolloin vesipinta nousi nopeasti tasolle N43 + 78 m. Uljuan vedenpinta kohosi kevään ja kesän sateiden seurauksena touko-kuussa ja kesäkuun lopulla, jolloin vedenpinnan taso kävi lähellä säännöstelyn ylärajaa (N43 + 79 m). Heinäkuussa vedenpinta saatiin laskuun voimakkaiden juoksutusten avulla. Elokuussa vedenpinta kääntyi hienoiseen nousuun ja jatkoi nousuaan joulukuuhun saakka. Korkeimmillaan vedenpinnan taso oli kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta Uljuan säännöstelyluvan ylärajaa (N43 + 79 m) ei kuiten-kaan ylitetty missään vaiheessa vuotta. Vuoden 2015 aikana Uljuan vedenpinnan vaihteluväli oli enimmillään 6,27 m (N43 + 72,54 – 78,81 m). Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi sään-nöstelyohje, joka pohjautuu aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan. Säännöstelyohjeella pyritään huomioimaan myös maavesivarasto veden-pinnan tavoitetasossa. Uljuan ja Siikajoen vähävetisen uoman säännöstelyn edelleen kehittämiseksi on käynnistynyt padotus- ja juoksutusselvityshanke. (Kuva 3., Martinmäki ym. 2008.)

7


Kuva 3. Uljuan vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta kat-

koviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2015.

4. TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET

4.1 KIRJANPITOKALASTUS

Kalastuskirjanpito on jatkunut Siikajoen vesistöalueella vuodesta 1977 lähtien. Tarkkailujakson 2013–2018 ohjelmassa kirjanpitoalueista on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kalastajan toteuttamaa pyyntiä. Kalastuskirjanpitoa jatketaan Iso-Lamujärvellä, Pyhännän-järvellä, Kortteisella, Uljualla ja Siikajokisuulla ohjelman mukaan yhteensä 10 kalastajan laajuisena.

Vuonna 2015 tiedot saatiin kuudelta kalastajalta. Iso-Lamujärvelle värvättiin alkuvuodesta 2013 yksi uusi kirjanpitokalastaja ja kirjanpitokalastustiedot saatiin kaikilta kolmelta kalastajalta. Uljualta ka-lastustiedot saatiin yhdeltä kalastajalta, mutta Kortteiselta ei saatu lainkaan kalastustietoja. Uljualla on yhden kirjanpitokalastajan vajaus ja Kortteiselta uupuu kaksi kalastajaa. Uusia kalastajia ei ole yrityksistä huolimatta saatu rekrytoitua. Pyhännänjärven pitkäaikainen kirjanpitokalastaja lopetti vuoden 2012 alussa ja vuosina 2012 ja 2013 ei rekrytointivaikeuksista johtuen ollut kirjanpitokalas-tusta. Vuodesta 2014 alkaen Pyhännänjärvellä on kalastanut uusi kalastaja, joka on harjoittanut myös verkkokalastusta. Siikajokisuulta Nahkiaisen pyyntitiedot saatiin yhdeltä kalastajalta. Vuosina 2013–2014 Pöyryn alapuolella toiminut kalastaja ei palauttanut tietoja.

Kalastajien pyynti- ja saalistiedoista laskettiin alueittaiset kokonaissaaliit ja pyydysyksikkösaaliit (g/pyydyskokukerta). Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit vuodesta 1998 on esitetty liitteessä 1.

4.1.1 Iso-Lamujärvi

Iso-Lamujärvellä kalasti vuonna 2015 kolme kirjanpitokalastajaa, jotka harjoittivat lähinnä nuotalla pyyntiä ja verkkokalastusta. Osakaskunta harjoitti edelleen vähempiarvoisen kalaston poistopyyntiä hoitorysällä. Vuoden 2015 kokonaissaalis Iso-Lamujärvellä laski edellisvuodesta johtuen pääasiassa nuottapyynnin alhaisemmasta muikkusaaliista. Harvojen verkkojen pyyntiponnistus lähes puolittui edellisvuodesta, joka vaikutti osaltaan myös kokonaissaaliiseen. Pääosa kokonaissaaliista oli lähinnä nuotalla saatua muikkua, joskin myös muikkuverkkojen muikkusaalis oli merkittävä. Muikku muodos-

0,0

10,0

20,0

30,0

40,0

50,0

60,0

72,0

73,0

74,0

75,0

76,0

77,0

78,0

79,0

1.1

.

1.2

.

1.3

.

1.4

.

1.5

.

1.6

.

1.7

.

1.8

.

1.9

.

1.1

0.

1.1

1.

1.1

2.

Q (

m3 /

s)

W (

N4

3+m

) Uljuan vedenkorkeus ja juoksutus v. 2015

8


tikin järven kirjanpitokalastajien kokonaissaaliista noin 74 %. Hauki oli kilomääräisesti toiseksi mer-kittävin saalislaji ja sitä saatiin lähinnä harvoilla verkoilla ja jonkin verran nuotalla. Särki on ollut Iso-Lamujärvellä hoitokalastuksen kohteena. Se on ollut yleensä kilomääräisesti mitattuna toiseksi mer-kittävin saalislaji, mutta vuonna 2015 sitä saatiin kolmanneksi eniten, vain hieman reilut 200 kiloa. Muita merkittävimpiä saalislajeja olivat kiiski ja ahven. Kiiskeä saatiin pääasiassa nuottapyynnin si-vusaaliina. Madesaaliit olivat vähäisiä. Istutusperäisiä kirjolohia ei esiintynyt vuoden 2015 kirjanpi-tokalastuksen saaliissa. Siika esiintyi kirjanpitokalastajien saaliissa toisen kerran vuoden 2009 jäl-keen. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Iso-Lamujärvellä sekä pyy-dystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) vuonna 2015.

Pyydystä Pyynti-

ponnistus Ahven Särki Hauki Muikku Siika Kuore Made Kiiski

Kirjo-

käyttäneet lohi Yht.

PYYDYS lkm pkk kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg

hoitorysä 1 19 33 179 34,5 72,5 0,8

2 12

334

rantarysä 1 20 10 10

katiska 1 34 53,5 7 4

2

67

muikkuverkko 2 214 3 4 2 444,5 1 455

nuotta 2 20 4 28 137 1984

163

2316

verkot 2 152 53 147 0,8 5 205

Yht. (kg) 146 218 334 2501 2 0 10 175 0 3386

Osuus (%) 4 6 10 74 0 0 0 5 0 100

Muikkuverkkojen osalta vuodesta 2004 alkanut jokseenkin tasainen saaliiden kasvu taittui vuonna 2011, minkä jälkeen yksikkösaalis on ollut 2,0–2,5 kg tasolla pyydyskokukertaa kohden. Vuoden 2015 nuottapyynnin yksikkösaalis oli muikun osalta noin 99 kg/vetokerta ja nuottapyynnin yksik-kösaalis putosi siten vuosien 2012–2014 tasolta (143-155 kg/vetokerta). Parhaimmat saalisvuodet ovat muikun nuottapyynnissä ajoittuneet vuosiin 2007–2008. Heilahteluihin ovat vaikuttaneet pyynnissä tapahtuneet muutokset, mutta myös muikkukantojen luontaiset heilahtelut. Vahvojen muikkuvuosien on perinteisesti ajateltu toistuvan muutamien vuosien välein. Nuottaukseen on ajoit-tain vaikuttanut myös mm. muikun pieni koko ja osin tästä johtuvat menekkivaikeudet. Oulun alueen muikkukannan seurantajärvistä vuosiluokka 2013 oli keskimäärin heikko, joka saattoi vaikuttaa vuo-den 2015 heikentyneisiin nuottasaaliisiin. Tavallisesti muikkusaaliista pääosa on toisella vuodella olevaa muikkua, jolloin vuoden 2013 heikompi vuosiluokka selittäisi saaliiden heikentymistä (RKTL). Vuosiluokka 2014 oli sen sijaan vahva Lamujärvessä, jonka seurauksena tulevan vuoden saaliskehitys saattaa kääntyä nousuun. Hoitokalastukseen käytetyn rysän muikkusaaliit ovat vaihdelleet voimak-kaasti, mikä on luonnollista, koska pyynnillä tavoitellaan ensisijaisesti vähempiarvoisia kalalajeja. Iso-Lamujärven muikkusaaliit vuosina 2011–2015 ovat olleet keskimäärin alhaisempia kuin vuosien 2005–2010 saaliit ja vuonna 2015 nuotalla saatujen muikkujen yksikkösaalis laski ensimmäisen ker-ran alle sadan kilon. On kuitenkin todennäköistä, että muikkusaaliit kääntyvät nousuun tulevina vuo-sina, kun muikun vahvempi v. 2014 vuosiluokka rekrytoituu kalastukseen. (Kuva 4.)

Hoitokalastukseen käytetyn rysän yksikkösaalis vähempiarvoisen kalalajiston osalta oli vuonna 2015 vajaat 14 kg/kokukerta, eli saalis laski reilut 13 kg edellisvuodesta. Saaliisiin saattoi osittain vaikuttaa särjen kutupyyntiä vaikeuttanut kova pohjoistuuli. Toisaalta rysäpyynnin saaliit ovat pudonneet mel-ko tasaisesti vuosien 2007–2009 tasolta, mahdollisesti ainakin osin pyynnin jatkuvuuden takia. Iso-Lamujärven hoitokalastustoimintaa voidaankin pitää siinä mielessä erittäin arvostettavana, että se on jatkunut riittävän pitkään todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Usein hoitokalastusta jatke-

9


taan aloittamisen jälkeen vain vuosi tai pari, vaikka menetelmä vaatii tulosten aikaansaamiseksi yleensä selvästi pidemmän kalastusjakson. (Kuva 4.)

Yksittäinen kalastaja harjoitti Iso-Lamujärvellä vuoden 2015 aikana katiskapyyntiä. Kokukertakoh-taista vajaan 1,6 kg:n ahvensaalista voidaan pitää kohtuullisena ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävänä. Tavanomaisen verkkokalastuksen osalta hauen yksikkösaalis oli noin 960 g/ kokukerta ja ahvensaalis noin 350 grammaa. Näiden muikkuverkkoja harvempien verkkojen osalta yksikkösaa-liit olivat suhteellisen pieniä.

Iso-Lamujärvi on vesistöalueen latvajärviä, eikä sen tilaan vaikuta enää juurikaan pistekuormitusta. Järvellä on toteutettu vuonna 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvara-keskus) toimesta koekalastuksia Nordic-yleiskatsausverkoilla ja näistä kalastuksista on laadittu eril-linen raportti joulukuussa 2008 (Sairanen 2008). Raportin mukaan Iso-Lamujärven kalayhteisön ra-kenne oli niukkaravinteisille tai lievästi reheville järville tyypillisesti ahvenkalavaltainen. Järven re-hevöitymistä kuvaavien pienikokoisten (5-10 cm) särkikalojen osuus oli erittäin vähäinen ja myös petokalojen osuus melko pieni. Kalastoon perustuvan järven ekologisen tilan arvioinnin mukaan Iso-Lamujärven ekologinen tila oli tuolloin erinomainen johtuen niukoista kokonaisyksikkösaaliista sekä alusveden hyvää tilaa, pohjan laatua ja hyvää happipitoisuutta indikoivan muikun esiintymisestä jär-vessä. Kun otetaan huomioon myös veden laatu ja kolme muuta luokitteluun vaikuttavaa biologista tekijää on Iso-Lamujärvi luokiteltu ekologisen tilan ensimmäisellä luokittelukierroksella tilaltaan hy-väksi. Kalaston nykytila ja tulevaisuuskin näyttävät Iso-Lamujärven osalta edelleen varsin valoisilta.

Kuva 4. Muikun pyydysyksikkösaaliit (kg/pyydyskokukerta) (vasen kuva) ja pyydysyksik-kösaaliit ilman muikkua (kg/pkk) Iso-Lamujärven kirjanpitokalastuksessa eri pyynti-menetelmillä.

4.1.2 Pyhännänjärvi

Pyhännänjärvelle on värvätty uusi kirjanpitokalastaja vuodesta 2014 alkaen ja järveltä on saatu kir-janpitoaineistoa parin vuoden tauon jälkeen. Koska kyseessä on uusi kalastaja, eivät hänen ilmoitta-miensa pyynti- ja saalismäärien pohjalta lasketut tulokset ole täysin vertailukelpoisia aiempaan ai-neistoon. Kalastaja harjoitti verkkokalastusta harvoilla verkoilla. Kalastus ajoittui tammi-maaliskuulle sekä alkukesään ja syksyyn. Kalastus keskittyi voimakkaasti kuhanpyyntiin ja tässä mie-lessä aineisto onkin jatkossa erityisen hyödyllistä juuri Pyhännänjärven kuhakannan muutosten arvi-oinnissa. Tähän asti järven kuhakannan tilasta on saatu tarkkailumenetelmien avulla varsin vähän tietoja.

Kalastajan noin 57 kg:n kokonaissaaliista kuha muodosti pääosan, noin 65 prosenttia. Sivusaaliina saatiin jonkin verran haukea ja vähäisiä määriä ahventa ja lahnaa. Näiden lajien kannoista tai saalis-

10


kehityksestä ei kuitenkaan voida käytännössä tehdä johtopäätöksiä, koska kalastus painottui voi-makkaasti kuhan tavoittamiseen ja oli siten hyvin valikoivaa. Kuhan verkkokalastuksen osalta sen sijaan on järkevä tarkastella myös yksikkösaaliita. Kuhan verkkokalastuksen keskimääräinen yksik-kösaalis laski hieman edellisvuodesta vajaaseen 700 grammaan yhden verkon kokukertaa kohden, jota voidaan edelleen pitää kohtalaisena. Saatujen kuhien keskikoko (1,6 kg) oli hieman suurempi kuin vuonna 2014 (n. 1,4 kg). Kuhien suurehkoon keskikokoon vaikuttaa osaltaan suhteellisen harvo-jen verkkojen (# 55 mm) käyttö. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistus ja saalis (kg) lajeittain Pyhännänjärvellä vuonna 2015.

Pyydystä Pyynti- Ahven Lahna Hauki Made Kuha Yht.

käyttäneet ponnistus

PYYDYS lkm pkk kg kg kg kg kg kg

verkot # 55 mm 1 56 2,6 5,4 11,5 - 37 57 Osuus (%) 5 10 20 0 65 100

Aiemmin kirjanpitokalastuksen verkkopyynti on Pyhännänjärvellä ajoittunut lähes kokonaisuudes-saan kevätkutuisten kalojen kutuaikaan pääosin toukokuulle. Tuolloin on tavoiteltu saaliiksi lähinnä haukea, mutta harvemmilla verkoilla myös lahnaa. Nykyisen kirjanpitokalastajan kalastus keskittyy niin selkeästi kuhan verkkokalastukseen, että yksikkösaaliiden vertailu ei ole sen johdosta järkevää. Saaliit perustuvat yksittäisen kalastajan ilmoittamiin tuloksiin, mikä osaltaan lisää yksikkösaaliiden vaihtelua ja vähentää vertailun luotettavuutta. Aiemmin saaliit ovat vaihdelleet huomattavasti mm. sen mukaan, miten kutuaikaisen pyynnin ajoittaminen on onnistunut suhteessa kalojen kutuaikaan. Myös katiskapyynti keskittyi aiemmin keväälle ja saaliit vaihtelivat voimakkaasti verkkosaaliiden tapaan.

Myös Pyhännänjärvellä on toteutettu aiempina vuosina hoitokalastuksia nuottaamalla ja runsaat saaliit ovat olleet pääosin särkeä ja lahnaa. Joukossa on ollut jonkin verran myös haukea ja pientä ahventa. Myös edelliset, noin kymmenen vuoden takaa peräisin olevat, kirjanpitokalastuksella saadut tiedot vähäisistä kuhasaaliista ovat peräisin hoitokalastuksista.

Siikalatvan keskuspuhdistamon aloitettua toimintansa on Pyhännän keskustaajaman jätevedet joh-dettu Rantsilan uudelle puhdistamolle. Pyhännän kaatopaikat on suljettu jo aiemmin, eikä alueella asutuksen, maatalouden ja metsätalouden ohella ole enää juurikaan järven tilaan vaikuttavia piste-kuormittajia. Latvajärvenä Pyhännänjärven veden vaihtuvuus on suhteellisen hidasta ja valuma-alueen ominaisuudet huomioiden järven vedenlaatu on luontaisestikin humuksista ja ravinteikasta. Järveltä on kuitenkin harvakseltaan saatu tietoja mm. muikun kuulumisesta sen kalalajistoon, joskin kanta on ilmeisesti hyvin harva. Järvellä on toteutettu myös jonkinasteisia kunnostustoimia ja jatka-malla myös runsaita saaliita antaneita hoitokalastuksia, voitaisiin järven tilaan ja kalastoon vaikuttaa edelleen positiivisesti. Etenkin kun kuormitus on viime vuosina vähentynyt mm. siirtoviemärihank-keen johdosta.

4.1.3 Kortteinen

Kortteisella toiminut kirjanpitokalastaja lopetti kalastuksen, eikä vuoden 2015 osalta saatu kirjanpi-tokalastuksen tietoja. Vuosien 2010–2014 aikana Kortteisella toimi yksi kirjanpitokalastaja. Tällä hetkellä Kortteisella ei ole aktiivista kirjanpitokalastajaa, mutta järvelle pyritään rekrytoimaan uusia kirjanpitokalastajia.

Kortteisen nykyisen säännöstelykäytännön on arvioitu suosivan kevätkutuisia kalalajeja, mihin voi-

vat osaltaan viitata myös yhteistarkkailun puitteissa havaitut varsin kohtuulliset hauki- ja ahvensaa-liit. Syyskutuisten lajien kannalta tilanne on ongelmallisempi, joskin myös vedenlaatu ja muut tekijät,

11


kuten lisääntymisalueiden puute vaikuttavat näiden lajien menestymiseen. Kortteisen turvepohjaisil-

ta rannoilta puristuu todennäköisesti jääpeitteen alta runsasravinteista vettä, joka vaikuttaa edel-

leen alapuolisen Lamujoen veden ravinnetasoihin. (Martinmäki ym. 2008.)

4.1.4 Uljua

Uljuan tekojärveltä saatiin vuoteen 2011 asti kirjanpitotiedot kahdelta kalastajalta. Toinen kalasta-jista kuitenkin lopetti ikäännyttyään ja järvellä toimii nyt yksi kalastaja. Hänen kalastuksensa oli vuonna 2015 katiskakalastusta pyynnin ajoittuessa touko-heinäkuulle. Katiskasaalis koostui ahve-nesta ja hauesta sekä vähäisestä määrästä lahnaa. (Taulukko 4.)

Taulukko 4. Kirjanpitokalastajan saalis (kg) lajeittain, pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Uljuan tekoaltaalla vuonna 2015.

PYYDYS

Pyydystä Pyynti- Ahven Hauki Lahna Yht.

käyttäneitä ponnistus

lkm pkk kg kg kg kg

katiska 1 44 16 8 2 26

Osuus % 62 31 8 100

Ahvenen katiskapyynnin yksikkösaalis nousi edellisvuodesta 350 gramman tuntumaan yhden katis-kan kokukertaa kohden, mutta oli edelleen pitkän aikavälin keskiarvoa pienempi. Kuitenkin kokuker-takohtainen kokonaisyksikkösaalis (568 g) oli melko vähäinen. Saaliit perustuvat yksittäisen kalasta-jan ilmoittamiin tuloksiin ja suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin, mikä osaltaan lisää yksikkösaalii-den vaihtelua ja vähentää vertailun luotettavuutta. (Kuva 5.)

Kuva 5. Uljuan kirjanpitokalastajien katiskakalastuksen pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) kalala-

jeittain 2004–2015.

Uljuaan ei suoraan vaikuta merkittäviä pistekuormittajia, vaan järveen kohdistuva kuormitus muo-dostuu jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta, sekä haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Järven tilaan ja kalastukseen vaikuttaa voimakkaasti myös sään-nöstely. Uljuan lyhytaikaissäännöstely loppui helmikuussa 2005, mikä vaikuttaa osaltaan lähinnä alapuolisen vesireitin tilaan. Uljuan kalastossa ei ole kirjanpitokalastuksen perusteella tapahtunut

12


reilun 20 vuoden tarkastelujaksolla suuria muutoksia. Järvellä on havaittu säännöllisesti kerrostunei-suuskausien lopuilla happiongelmia, mistä syystä sisäinen kuormitus voi ylläpitää järven ravinne-tasoja, vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi.

4.1.5 Nahkiaisen pyynti

Nahkiaisen pyynnistä on vuodesta 2004 saakka saatu tietoja yhdeltä kalastajalta, jonka pyyntialuetta on Piispanvirran alue Siikajoen kirkonkylän kohdalla. Vuonna 2008 alueelle värvättiin toinen nah-kiaisenpyytäjä, mutta hän toimi kirjanpitäjänä vain vuoden. Vuoden 2013 alussa Siikajoelle värvättiin yksi pyytäjä lisää Pöyryn alapuolelle, mutta hänkin toimi kirjanpitäjänä vain kaksi vuotta.

Siikajoen taajaman seutuvilla toimiva nahkiaisenpyytäjä on tyypillisesti aloittanut pyynnin heti rau-hoitusajan loputtua elokuun puolessa välissä ja jatkanut sitä lokakuulle. Vuonna 2015 hänellä oli

pyynnissä samanaikaisesti enimmillään 30 mertaa, kun sallittu enimmäismäärä on 45 mertaa. Keski-

määrin vuonna 2015 oli käytössä noin 20 mertaa ja pyytäjän käyttämä keskimääräinen mertamäärä

putosikin alle puoleen edellisvuodesta.

Pyydysyksikkösaalis, eli keskimääräinen nahkiaismäärä koettua mertaa kohden oli 2,30 nahkiaista.

Yksikkösaalis nousi edellisvuodesta ja se oli jokseenkin vuosien 2008 ja 2012 tasolla (kuva 6.). Nahki-aisten nousuun ja pyynnin onnistumiseen vaikuttavat ratkaisevasti joen virtaamat ja mm. veden läm-

pötila. Vuoden 2015 virtaamat Siikajoessa olivat elokuun lopulla vähäisiä ja nousivat tulvakorkeu-teen syyskuun puolessa välissä. Nahkiaispyytäjän kommenttien mukaan elokuun loppua kohden las-

kenut virtaama vähensi myös nahkiaissaaliita. Syyskuun tulva vei mukanaan käytössä olleita mertoja ja siirteli patorakenteita alavirtaan, mikä vaikeutti pyyntiä. Syyskuun lopussa ja lokakuun alkupuolel-

la pyynnissä oli enää vähäinen määrä mertoja (3-10 kpl).

Kuva 6. Nahkiaisen pyydyskokukertakohtainen saalis (kpl/pkk) vuosina 1979–2015 (pylväät)

ja kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (pallot) Siikajoen kirjanpitokalastuksessa.

13


Siikajoen tärkein pyyntialue on pituudeltaan noin kolmisen kilometriä jokisuulla. Alueella on kaikki-aan noin parikymmentä pyytäjää ja heidän saaliinsa kattaa arviolta noin 90 % joen kokonaissaaliista. Saalismäärä oli vuonna 2010 noin 60 000 nahkiaista kun esim. vielä vuonna 1990 saalis oli noin 210 000 kpl. Nahkiaissaaliiden vähentyminen vuosikymmenten saatossa johtuu paitsi pyynnin vähe-nemisestä myös todellisista nahkiaiskantojen muutoksista. Jokiin nouseviin nahkiaiskantoihin vaikut-tavat samat tekijät kuin vaelluskalakantoihin. Pitkällä aikavälillä jokien patoamiset ja muut vesistöjär-jestelyt, kuten perkaukset ja säännöstely ovat vaikuttaneet voimakkaasti jokien nahkiaistuotanto-määriin. Nahkiainen ei ole kotijokiuskollinen, eli ne voivat valikoida lisääntymisjokensa esim. virtaa-matilanteen mukaan riippumatta siitä, missä ovat itse toukkavaiheensa viettäneet. Siten myös Siika-jokeen kudulle nousevien nahkiaisten määrä ja nahkiaissaaliit riippuvat yleisemmästä nahkiaiskanto-jen tilasta. Vuosi 2010 oli virtaamatilanteen osalta nahkiaisten nousun aikaan Siikajoella usean hei-komman vuoden jälkeen varsin hyvä, mikä näkyi välittömästi myös saalismäärissä. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.)

Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppuminen voi vaikuttaa positiivisesti myös nahkiaistuotantoon, sillä lyhytaikaissäännöstelyn on todettu heikentävän toukkatuotantoalueiden laatua ja määrää. Voimak-kaiden virtaamavaihteluiden on ajateltu huuhtovan nahkiaisen mätiä ja pieniä toukkia mukanaan. Toisaalta nahkiaisten merkittävää nousua Pöyryn voimalaitoksen yläpuolelle ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu, ainakaan vanhan kalatien osalta tätä ei ole havaittu. Säännöstelykäytännön muutos mahdol-listi kalataloudellisten kunnostusten aloittamisen, mikä osaltaan palvelee myös nahkiaisen etuja. Laji kutee koski- ja niva-alueiden sorapohjille ja toukat laskeutuvat pehmeäpohjaisille suvantoalueille vasta myöhemmin kuoriutumisensa jälkeen. Mätimunien hapensaantia heikentävä sorapohjalle las-keutuva aines vaikuttaa myös nahkiaisen mätimunien selviytymiseen samalla tavoin kuin esim. tai-menen ja harjuksenkin kohdalla. Siikajoella vesi on humuksista ja alueella on runsaasti mm. turvetuo-tantoa, jonka merkittävimpiä kuormitteita on kiintoaine. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.)

Nahkiaistoukat ovat herkkiä mm. veden pH:n muutoksille. Matalien pH-arvojen, etenkin yhdistettynä korkeisiin rautapitoisuuksiin, on havaittu olevan haitallisia näille ns. likomadoille. Siikajoen vedessä on humusvesille tyypillisesti runsaasti myös rautaa. Lisäksi alueella on havaittu melko säännöllisesti ns. alunailmiötä, eli runsaasti sulfidia sisältävien alunamaiden kuivattamisesta johtuvaa veden voi-makasta happamoitumista. Mm. vuodet 2002–2004 ja 2006 olivat tältä osin ongelmallisia ja veden laadun tarkkailun mukaan myös Siikajoen pääuoman pH-arvot ovat ajoittain laskeneet alas (jopa alle 5,5) myös em. vuosien jälkeen. Tämän tekijän pidemmän aikavälin merkitystä nahkiaissaaliisiin on vaikea arvioida, etenkään kun laji ei ole kotijokiuskollinen. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.)

VIITTEET

Kaski, O. & Oikarinen, J. 2011. Nykytilaselvitys 2011 – Nahkiainen – Perämeri Tornio-Kokkola alue. Nahkiainen ennen, nyt ja tulevaisuudessa –hanke. Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat. 26 s. + 2 liites.

Koli, L. 1998. Suomen kalat. WSOY. Porvoo. 357 s.

Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K. 2008. Ekologisen tilan ja virkistyskäy-tön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11 | 2008. Helsinki. 107 s.

Taskila, E. 2012. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2013-2018 – Osa II: kalataloustarkkailu. Pöyry Environment Oy. Oulu. 6 s + 2 liites.

Liite 1.1

Kirjanpitokalastuksen yksikkösaaliit vuosina 1998-2015

ISO-LAMUJÄRVI v. 1998-2015.

Muikkuverkot # 10-16 mm (g/pkk)

Vuosi Muikku Ahven Särki Kiiski

1998 1159 11 13 22

1999 2479 - - 4

2000 2243 - - -

2001 2568 - - 57

2002 2594 - - 31

2003 3333 - 63 42

2004 1614 19 15 127

2005 1845 - - 63

2006 2605 9 - 93

2007 2207 10 - -

2008 3143 18 - -

2009 4234 - - -

2010 5350 - - -

2011 3020 - - 60

2012 2484 - - 165

2013 2353 70 61 111

2014 2168 33 - 27

2015 2077 14 29 -

Verkot # 35-55 mm (g/pkk)

Vuosi Siika Hauki Made Ahven Särki Kirjolohi

1998 5 374 44 96 - -

1999 15 754 112 26 - -

2000 5 1425 113 23 - -

2001 15 997 215 110 38 -

2002 12 1228 40 230 81 -

2003 20 804 43 159 6 -

2004 44 548 108 148 8 -

2005 21 790 44 184 4 -

2006 9 975 53 317 - -

2007 1 1263 34 206 3 -

2008 - 342 125 433 - -

2009 50 1661 61 407 - -

2010 Ei käytetty

2011 Ei käytetty

2012 Ei käytetty

2013* - 788 32 200 96 8

2014* 5 910 43 432 14 9

2015* 5 965 33 347 - -

*uusi kirjanpitokalastaja

Liite 1.2

ISO-LAMUJÄRVI v. 1998-2015.

Nuotta (g/pkk)

Vuosi Muikku Siika Hauki Ahven Särki Kiiski

2004 133100 125 3900 2650 10125 4650

2005 202222 - 6444 2222 4333 4222

2006 155083 - 6667 1167 5333 1375

2007 307294 - 3588 412 4647 1706

2008 221429 24 3524 524 5714 2762

2009 170478 - 4935 0 2826 391

2010 151824 - 6647 294 4000 2471

2011 117211 - 5263 632 3632 3316

2012 155227 - 7136 - 4182 -

2013 146609 - 5565 304 3478 3348

2014 143143 - 4619 3000 6143 6952

2015 99200 - 6850 200 1400 8150

Isorysät (kg/pkk)

Vuosi Muikku Ahven Särki

1999 18,33 3,66 12

2000 18,72 0,11 0,22

2004 8,29 - 21,43

2005 8,9 2,05 14,11

2006 7,31 3,17 46,57

2007 12,25 11,25 80

2008 2,25 6,13 70,13

2009 10,25 8,67 77,75

2010 3,67 2,7 66,18

2011 1,12 4,89 48,19

2012 0,36 12,79 43,96

2013 1,48 7,68 27,32

2014 5,21 2,83 20,67

2015 3,82 1,74 9,42

* Vähäisiä muiden lajien saaliita ei raportoida

Katiskat (g/pkk) Rantarysät (g/pkk)

Vuosi Ahven Hauki Made Särki

Vuosi Hauki

1999 1005 26 27 4 2015 500

2000 502 30 - 60

2001 1072 95 101 440

2002 1421 124 81 243

2003 911 38 31 288

2004 1065 220 - -

2005 ei käytetty

2006 ei käytetty

2007 ei käytetty

2008 ei käytetty

2009 ei käytetty

2010 ei käytetty

2011 5933 200 333 667

2012 1293 146 244 -

2013 938 250 406 188

2014 1243 230 95 38

2015 1574 118 59 206

Liite 1.3

PYHÄNNÄNJÄRVI v. 1998-2015


Muikkuverkot # 12-17 mm (g/pkk)

Vuosi Muikku Siika Hauki Särki

1998 200 16 28 32

2000 433 - 65 207

2002 200 - - 133

2004 - - - 200 2005 100 - - 400

2006 165 - 43 70

2007 900 - 575 1625

2008 100 - 42 642

2009 - - - -

2010 - - - 2100

2011 25 - - 3500

2012 ei kalastajaa v. 2012


2014 ei käytetty

2015 ei käytetty

Katiskat (g/pkk)

Vuosi Hauki Ahven Made Särki

1998 63 453 8 -

1999 159 668 37 4

2000 144 140 - 38

2001 428 39 - 3

2002 108 1095 - 12

2003 273 400 10 1

2004* 152 290 1 835

2005 582 79 - 7

2006 273 1203 - 5

2007 156 579 - 14

2008 190 134 - 3

2009 120 168 - 2

2010 130 273 2 4

2011 117 143 - -



2014 ei käytetty

2015 ei käytetty

*sisältää myös Weke-katiskoiden saaliin

Vuosi Hauki Ahven Lahna Kuha

2004 317 53 129 -

2005 363 124 326 -

2006 729 - 397 -

2007 396 - 685 -

2008 257 3 360 -

2009 723 - 357 -

2010 39 22 270 -

2011 81 - 97 -

2012

2013

2014 121 26 18 887

2015 205 46 96 668

ei kalastajaa v. 2012

ei kalastajaa v. 2013

Liite 1.4

KORTTEISEN TEKOALLAS v. 1998-2015


Vuosi Hauki Ahven Made Kirjolohi Taimen Särki

1998 3411 45 296 79 6 3

1999 1129 45 142 32 23 28

2000 1670 2 36 4 7 -

2001 1337 28 116 - 22 -

2002 1324 26 119 10 16 5

2003 2027 57 63 - 5 -

2004 1618 34 36 - - -

2005 1686 112 23 - - -

2006 3223 150 20 - - 7

2007 1469 82 37 - - -

2008 1207 81 45 - - -

2009 1637 83 37 10 - -

2010 2029 - 196 - - -

2011 1933 689 44 - - -

2012 925 216 - - - -

2013 2350 680 47 - - -

2014 1200 - - 67 - -

2015 Ei kalastajaa v 2015

Haukirysät (g/pkk) Maderysät (g/pkk)

Vuosi Hauki Ahven Särki Vuosi Made Hauki Ahven

1998 8200 - - 1999 1778 - -

1999 5000 - - 2000 900 - -

2000 2064 236 55 2001 2030 - -

2001 13333 - - 2002 4350 63 -

2003 2900 200 - 2003 11433 - 44

2004 - - - 2004 978 - -

2005 Ei käytetty

2005 Ei käytetty

2006 Ei käytetty 2006 Ei käytetty

2007 Ei käytetty

2007 86


2009 Ei käytetty

2009 Ei käytetty


2011 Ei käytetty

2011 Ei käytetty


2013 Ei käytetty

2013 Ei käytetty



Liite 1.5

KORTTEISEN TEKOALLAS v. 1998-2015

Heittovapasaalis (g/pkk)

Vuosi Taimen Kirjolohi Hauki Ahven

1997 236 727 1045 127

1998 394 1269 800 94

1999 500 400 188 313

2000 178 844 1583 406

2001 - 176 614 748

2002 250 725 975 700

2003 - 667 1933 1000

2004 - - 1481 406

2005 - - 2365 700

2006 - - 1561 586

2007 - - 2186 603

2008 - 56 1353 247

2009 - - 1100 821

2010 Ei käytetty

2011 Ei käytetty

2012 Ei käytetty

2013 Ei käytetty

2014 Ei käytetty


Katiskat (g/pkk)

Vuosi Hauki Ahven Made

2010 1180 1620 -

2011 592 683 -

2012 1365 538 -

2013 1365 731 31

2014 1415 878 -


Liite 1.6

ULJUAN TEKOALLAS v. 1998-2015


Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Kirjolohi Särki

1998 1616 102 312 252 - 29

1999 1222 65 235 182 - 14

2000 1470 75 207 262 - 23

2001 1678 77 433 416 - 7

2002 1940 138 271 198 - 5

2003 3647 107 113 400 2 1

2004 1361 155 309 66 2 -

2005 1204 156 327 218 - -

2006 1278 244 343 403 - 1

2007 1194 428 444 113 - 3

2008 872 266 451 239 10 -

2009 1552 169 313 657 - -

2010 1062 244 235 253 - -

2011 1300 167 233 33 - -

2012 477 250 241 45 - -

2013 649 41 365 27 - -

2014 1450 493 900 43 - 27

2015 Ei käytetty 2015

Katiskat (g/pkk)

Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Särki

1998 351 680 10 38 19

1999 416 336 - 118 18

2000 184 574 - - -

2001 640 430 10 140 20

2002 476 606 22 56 17

2003 356 1013 - 63 -

2004 320 520 - 13 13

2005 267 320 - - -

2006 455 127 - 15 45

2007 200 886 - - -

2008 179 494 - 117 -

2009 130 462 - 7 68

2010 359 554 - 12 12

2011 214 571 82 10 20

2012 365 800 - - 9

2013 305 647 - - -

2014 311 233 - - -

2015 170 352 45

Liite 1.7

ULJUAN TEKOALLAS v. 1998-2015

Rysät (kg/pkk)

Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Särki Kirjolohi

1998 11,26 0,53 0,07 5,42 0,20 0,01

1999 7,94 0,30 - 7,11 0,17 0,01

2000 4,67 0,13 0,05 3,69 0,12 0,01

2001 4,99 0,07 0,04 3,06 0,08 0,03

2002 5,26 0,06 - 4,97 - -

2003 6,04 0,17 - 2,10 0,03 0,02

2004 5,82 0,27 - 3,15 - -

2005 7,21 0,20 - 1,85 - -

2006 14,3 0,04 - 0,39 - -

2007 8,60 0,53 - 1,59 - -

2008 6,12 0,96 - 3,49 - -

2009 5,60 2,10 - 3,60 - -

2010 10,00 3,17 - 6,00 - -

2011 Ei käytetty

2012 Ei käytetty

2013 Ei käytetty

2014 Ei käytetty

2015 Ei käytetty

Liite 1.8

NAHKIAISEN MERTAPYYNTI v. 1998-2015

Siikajokisuun nahkiaisen pyynti

Vuosi Kalastajia Mertoja Pyydys- Nahkiainen

kpl kokuk. kpl kpl/pkk

1998 1 15-74 4239 8636 2,04

1999 1 20-60 4860 3876 0,80

2000 2 20-68 4054 6799 1,68

2001 2 14-75 4127 4013 0,97

2002 2 35-74 3370 2632 0,78

2003 1 30-60 2730 2071 0,76

2004 1 15-60 2649 3297 1,24

2005 1 45-60 3825 2277 0,60

2006 1 11-30 941 597 0,63

2007 1 25-60 3295 1888 0,57

2008 2 20-45 2173 5637 2,59

2009 1 10-45 2306 4478 1,94

2010 1 10-45 1475 7773 5,27

2011 1 19-34 1737 3270 1,88

2012 1 10-30 1430 3746 2,62

2013 2 1-38 2047 2291 1,12

2014 2 11-43 2168 2736 1,26

2015 1 3-30 1091 2504 2,30

Documents

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II VESISTÖTARKKAILU 2015 · OSA II: Vesistötarkkailu Tulosten perusteella esitettiin uusintanäytteiden ottoa, joka toteutettiin syyskuussa 2015. Uusintanäytteenoton