1S 15 vuottaSlovenia-Seura

2

Luet parhaillaan Slovenia-Seura ry:n 15-vuotisjuhlajulkaisua. Siinä on koottuna artikkeleita tiedotteista vuosien varrelta. Niissä heijastuu keskeisenä Slovenian ja sen monipuolisen kulttuurin tunnetuksi tekeminen. Myös vuorovaikutusta maittemme välillä pidettiin tär-keänä. Jo toiminnan alussa Turun kirjamessulla vieraili slovenialaisia kirjailijoita.

Slovenia-Seura ry:n perustamiseen vuonna 1999 vaikutti aktiivisesti suomentaja, kus-tantaja Kari Klemelä, jolle on myönnetty Pretnar-palkinto Slovenian ja Suomen välisten kirjallisuus- ja kulttuurisuhteiden edistämisestä.

Seuran toiminta on jatkunut vilkkaana ja kiinnostus Sloveniaa kohtaan jatkuu. Meitä yh-distää vahva side ”maahan Alppien aurinkoisella puolella”.

Juhlan kunniaksi kokosimme myös Minun Sloveniani-osion, johon seuran jäsenet voivat kirjoittaa oman tarinansa aiheesta.

Hyvää juhlavuotta!

Slovenia-Seura15 vuotta

4

Slovenia-Seuran 15-vuotta-julkaisun ovat tehneet:

• Historia-katsaus, Jenni Soljasalo (pohjautuen Kari Klemelän 10-vuotis kronikkaan 2009)

• Poimintoja jäsentiedotteista, Sirpa Spoljarič

• Aineiston kokoaminen ja editointi: Helena Päätalo

• Minun Sloveniani-artikkelit: seuran jäsenet

• Julkaisun ulkoasu ja taitto: Andreja Valtanen

• valokuvat: Sirpa Spoljarič, Helena Päätalo, Jenni Soljasalo, Andreja Valtanen,

Kari Klemelä, Pavel Rakovec, Marita Kumara

• Slovenia-Seura kuvagallerian kuvat: seuran arkisto, Facebook ja seuran jäsenet

• Julkaisun työryhmä: Helena Päätalo, Sirpa Spoljarič, Jenni Soljasalo, Martina Šiler, Andreja Valtanen

Maaliskuu 2014

Sisällysluettelo

2 Alkusanat

3 Sisällysluettelo

6-8 SLOVENIA-SEURA 1999-2014: Juhlajulkaisun historiakatsaus Jenni Soljasalo

(pohjautuen Kari Klemelän kymmenvuotiskronikkaan 2009)

9-19 Minun Sloveniani:

Minun Sloveniani Pekka Metso

Matkat Slovenia -Seuran kanssa Helena Leinonen

Miksi Slovenia? Yrjö Lautela

Slovenian monet kasvot Lena Björklund

Miksi juuri Slovenia ja Slovenia-seura? Aira Pellinen

Minun Slovenia - urheilu ja Slovenia Topi Kilpeläinen

Slovenia 1984 Helena Päätalo

Minun Sloveniani Jenni Soljasalo

Minä ja Slovenia Timo Marjomäki

20-50 Poimintoja jäsentiedotteista Julkaisuun on poimittu vain pieni osa aineistosta, joka tiedotteisiin on taltioitu (Sirpa Spoilarič)

51-55 Slovenia-Seuran kuvagalleria

6

Slovenia-Seura 1999-2014

SLOVENIA-SEURA 1999-2014: Juhlajulkaisun historia katsaus Jenni Soljasalo

pohjautuen Kari Klemelän kymmenvuotiskronikkaan 2009

1998 Ajatus seuran perustamisesta, slovenialaisen kirjallisuuden käännöstyö alkaa Kari Klemelän toimesta

1999 Seuran perustaminen ja toiminnan käynnistäminen. Slovenialaisia kirjailijoita vieraana Turun kirjamessuilla.

2000 Toiminnan käynnistäminen jatkuu

2001 Seuran päämäärä tarkentuu, jäsenmäärä nelinkertaistuu

2002 Seuran tunnuksen julkaisu, suunnittelijana graafikko Dušan Jovanovič

2003 Näyttely ja seminaari yhteistyössä Turussa, useita slovenialaisia taiteilija- ja kirjailijavieraita Suomessa

Jäsentiedotteen julkaisu aloitetaan

2004 Slovenia kiinnostus kasvaa maan EU- ja NATO-jäsenyyden myötä, Slovenian presidentti Janez Drnovšekin vierailu Suomessa

Seuran viisivuotisjuhla

2005 Seura sai ensimmäisen kerran Opetusministeriöltä ystävyysseuroille tarkoitettua yleisavustusta

2006 Kirjailija- ja runoilija vieraita suomessa

2007 Seuran jäsenmäärä ylittää sadan jäsenen määrän

2008 “Slovenia-aatetta” Tampereella, Sauvossa ja Hämeenlinnassa Pikkujouluyhteistyö Kroatia seuran kanssa alkaa

2009 Slovenian kielikurssi Juhla seuran kymmenvuotistaipaleen kunniaksi

2010 Seura edustettuna ensikertaa Matka-messuilla Helsingissä Slovenian presidentti Danilo Türkin vierailu Suomessa

2011 Slovenia-Seuran Facebook-sivusto perustetaan Viiniä ja valokuvia -tapahtuma

2012 Katsaus Sloveniaan- kulttuuriluentosarja

Seuran ensimmäinen viinimatka

2013 Koripallokisat Sloveniassa, seuran jäseniä mukana kannustamassa

7

2014 Preserenin päivänä teemana slovenialaiset perinneruuat sekä burekin ja omenastruderin valmistusta, asiantuntijana Sirpa Spoljaric

15-vuotisjuhla ja juhlajulkaisu.

Seuralla lähes 200 jäsentä sekä yli 160 seuraajaa Facebook:ssa

Ajatus Slovenia-seuran perustamisesta syntyi keväällä 1998. Kari Klemelä oli tuolloin aloittamassa käännöstyötä slovenialaisesta kirjallisuudesta. Matkailukohteena Slovenia oli monelle Jugoslavian ajoilta tuttu, tiedottamiselle ja kiinnostuneiden yhteen kokoamiselle oli tilausta. Seuran virallinen perustamispäätös tehtiin helmikuussa 1999 ja loppuvuosi olikin seuran toiminnan käynnistämisen aikaa. Samaisena vuonna slovenialaisia kirjailijoi-ta vieraili Suomessa Turun kirjamessuilla.

Vuosituhannen vaihtuessa seuran toiminta alkoi vähitellen vakiintua seuran tavoitteen kirkastuessa ja jäsenmäärän kasvaessa. Seuran toimintaa ohjaavaksi tavoitteeksi kiteytyi halu edistää slovenialaisen kulttuurin tuntemusta ja harrastusta Suomessa sekä lisätä Suo-men ja Slovenian kulttuuriyhteistyötä ja kanssakäymistä. Vuonna 2001 jäsenmäärä nousi yhdeksästä kolmeenkymmeneenkuuteen. Seura sai graafikko Dušan Jovanovičin suunnit-teleman tunnuksen. Hän voitti sittemmin Sloveniassa maan uusien valtiollisten tunnusten suunnittelukilpailun.

2000-luvun alussa seuran toiminta Turussa jatkui, yliopiston kirjastossa järjestyn näyttelyn ja TY:n poliittisen historian laitoksen yhteistyöseminaarin muodossa. Samoihin aikoihin Suomessa vieraili useita slovenialaisia taiteilija- ja kirjailijavieraita, joista huomattavimmat olivat runoilijat Aleš Debeljak ja Tomaž Šalamun. Seuran jäsentiedotteen julkaisu aloite-taan.

2004 vuoden merkkitapahtumiin lukeutui Slovenian presidentti Janez Drnovšekin vierailu Suomessa. Samana vuonna Sloveniasta tuli EU:n ja Naton jäsen ja sen saama julkisuus lisäsi heti kiinnostusta maata kohtaan. Matkustamiseen, opiskeluun ja kaupankäyntiin liittyvien tiedustelujen määrä kasvoi, innokkaimmat halusivat ostaa asunnon Sloveniasta ja muuttaa maahan. Sopivasti noihin aikoihin ilmestyi suomeksi Janko Prunkin “Slovenian historia”.

8

Slovenia-Seura 1999-2014

SLOVENIA-SEURA 1999-2014: Juhlajulkaisun historiakatsaus

Vuonna 2005 yhdistys sai ensimmäisen kerran opetusministeriöltä ystävyysseuroille tarkoitettua yleisavustustasta. Pikkujoulut olivat vakiintuneet osaksi seuran toimintaa, vuodesta 2008 lähtien yhteistyössä Kroatia-seuran kanssa. Kulttuurivaihto oli vilkasta, niin Suomessa kuin Sloveniassakin toteutettiin useita näyttelyjä, tapahtumia ja vierailuja, mut-ta aivan erityisesti kiinnostus Sloveniaa kohtaan kasvoi vuonna 2007 Finnairin avatessa lentoyhteyden Ljubljanaan ja tiedotusvälineiden raportoidessa Sloveniasta, josta tuli EU:n puheenjohtajamaa alkuvuodesta 2008. Samoihin aikoihin seuran jäsenmäärä nousi lähes sataan, kun uusia jäseniä liittyi peräti 26.

Vuonna 2008 yhdistys halusi viedä “Slovenia-aatetta” pääkaupunginseudun ulkopuolella asuville jäsenillemme ja järjesti tapaamisia Tampereella, Sauvossa ja Hämeenlinnassa. Seura oli edellisvuosien tapaan mukana Turun kirjamessuilla. Jokavuotiseksi tapahtumaksi muodostui myös Matkamessut, tapahtuma, jossa joka vuosi jäsenmäärä muutamilla jäse-nillä kasvaa. Kiinnostus Sloveniaa kohtaan matkailumaana oli kasvanut entisestään.

Vuonna 2011 Slovenia-seura sai kotisivujen rinnalle Facebook-sivut. Täten tiedottaminen kotisivujen ja sähköpostin rinnalla kasvaa ja monipuolistuu. Myös blogi-teksti julkaistiin Sloveniassa opiskelevien suomalaisjäsenten toimesta keväällä 2012. Samaisena vuonna toteutui ensimmäinen viinimatka. Matkasta muotoutui jokavuotinen perinne, kolmas matka toteutuu nyt juhlavuonna 2014. Vuonna 2013 Sloveniassa pidetyt koripallon EM-ki-sat olivat menestys ja kiinnostivat seuran jäseniä.

Tähän juhlavuoteen 2014 tultaessa seurallamme on lähes 200 jäsentä ja toiminta aktii-vista. Matkamessuillakaan eivät kävijät enää sotke Sloveniaa Slovakiaan. Seuran jäsenet osaavat odottaa helmikuista Preserenin päivää sekä syksyistä viinimatkaa kuin myös vuoden huipentavia pikkujouluja. Seuran tulevaisuus näyttää valoisalta vaikkakin seuran tulena toiminut Slovenian lähetystö onkin siirtynyt Kööpenhaminaan.

9

Minun Sloveniani

Minun Sloveniani

Pekka Metso Suomen suurlähettiläänä Ljubljanassa 1.11.2011 alkaen

Kaksi ja puoli vuotta sitten alkoi minulle uusi luku elämässä: Slovenia. Pieni, kaunis maa ja ystävällisiä ihmisiä, tämän tiesin. Aika Sloveniassa on kuitenkin opettanut tämän lisäksi, että maassa on monia eri kerroksia ja se on paljon vivahteikkaampi kuin mitä ensi silmäyk-sellä vaikuttaa.

Aivan niin kuin moni muukin paikka Slovenialle täytyy antaa aikaa, jotta sen oppii tunte-maan. Oma kokemukseni on, että tämä oppitunti on varsin palkitseva.

Slovenialaiset itse sanovat usein, että suurimmaksi hyveeksi maassa katsotaan pidättyväi-syys. Jotenkin tämä sopii oikein hyvin myös suomalaiselle mielenlaadulle. Ei välttämättä rakkautta ensisilmäyksellä vaan kypsymistä voimakkaisiin tunteisiin arvostuksen, kunnioi-tuksen ja tuntemisen myötä. Näin on tapahtunut myös kohdallani. Kun sloveenien luotta-muksen voittaa puolelleen, alkaa aivan toisenlainen elämä täällä asuessa. Tuntuu hyvältä, että suhteeni Sloveniaan on jo edennyt tälle asteelle.

Pidättyväisestä perusluonteestaan huolimatta slovenialaiset kuitenkin arvostavat avoi-muutta. Heillä on voimakas käsitys siitä, että vain avoimeen ihmiseen voi luottaa. Muu-toin kanssakäyminen jätetään sitten pinnallisemmalle tasolle. Avoimuuden edessä myös sloveenit ovat valmiita tinkimään pidättyväisyydestään. Tämä on alku todelliselle sielujen kohtaamiselle. Tästä seuraa väistämättä jotakin hyvää.

Näin on oleskeluni täällä Sloveniassa mennyt.

Slovenialaisten arvomaailma on ilman muuta lempeä. Maan historia on kuitenkin jättänyt maahan monia haavoja, joidenka vuoksi heidän keskinäistä yhdessä oloa leimaa vahva asenne sen mukaan ”kumpaa puolta” kukin edustaa. Maassa on kovin erilaisia tulkintoja menneisyydestä.

Sloveniassa on kuitenkin sukupolvi, joka katsoo kirkkaasti tulevaisuuteen, uskaltaa katsoa peiliin, kunnioittaa historiaa mutta ei jää sen vangiksi. Tällaisia henkilöitä on esimerkiksi paljon maan nuo-remmissa kirjailijoissa, elokuvan tekijöissä. He osaavat kertoa uudella tavalla tarinan maasta – rehellisesti mutta kuitenkin lämmöllä. Näiden ihmisten tuntemi-sen kautta on myös oma tunteeni Sloveniaan saanut syvyyttä.

Luonto on voimakkaasti läsnä täällä joka päivä, samoin kaikki terveyden vaalimiseen liittyvä. Omakin fyysinen kuntoni on kohentunut täällä merkittävästi. Urheilun harrastaminen on täällä tarttuvaa.

Elämä Sloveniassa on muodostunut minulle yksinker-taisesti täyteläiseksi, antoisaksi, omanlaiseksi elämän hartaaksi vaalimiseksi. Näistä lähtökohdista odotan jokaista päivää täällä suurella innostuksella.

10

Minun Sloveniani

Matkat Slovenia -Seuran kanssa.Helena Leinonen

Pari vuotta sitten sain kauttarantain kutsun lähteä mukaan Sloveniaan.

Sinne olivat lähdössä eräiden tuttavieni ”äidit” ja he kysyivät lähtisinkö seuraksi.

No, mikäpä siinä, en ollut koskaan aiemmin vieraillut tässä maassa, en myöskään koskaan kuullut Slovenia -seurasta, joten utelias kun olen päätin lähteä seikkailuun mukaan.

Kokemukseni ekasta matkasta oli pelkästään positiivinen, etenkin kun kanssamatkustajat olivat mukavaa porukkaa ja ottivat meidät ensikertalaiset iloisesti vastaan. Tällä tarkoitan, että mukana ei ollut ns. kuppikuntalaisia.

Seuran puhennjohtaja Aira Pellinen hoiti kaikki matkajärjestelyt loistavasti. Pahempia mo-kia ei ilmennyt. Yrjö Lautela, mainio historiantuntija kertoi maan historiasta juuri sopivasti ja huumorilla höystäen.

Lena Björklund, viiniasiantuntija oli todella vihkiytynyt viinien salaisuuksiin, mistä osoituk-set viinitilojen vierailujen yhteydessä innokkaat selonteot viinienvalmistuksessa. Taisi olla jotain kuorikontaktia ja alkuperäislajeja!

Matkahan oli nimenomaan viinimatka ja voisin kyllä sanoa myös ruokamatka. Söimme hyvin ja hyvin erilaisissa kohteissa, ei mitään burgeripaikkoja.

Paitsi viinininviljelystiloilla vierailut, olivat myös yhteiset ruokailut ja kulttuurikohteisiin tutustumiset ainatlaatuisia.

Liityin Slovenia -seuraan ja lähdin viime syksynä taas matkaan mukaan, enkä pettynyt.

Sain konkreettisesti nähdä, mitä tarkoittaa luomutila viininviljelystilalla. Hevosethan ne hoitavat tuon luomuasian!

Nyt on luvassa kolmas sunniteltu matka elokuun lopulla 2014. Odotan taas innolla matkaa ja mikä parasta saan nähdä taas (toivottavasti) kaikki mukavat, välittömät kanssamatkus-tajat ja kenties oppia taas jotain uutta tästä viinien ihmeellisestä maailmasta. Eiköhän Lena sivistä meitä taas uusilla tiedoilla.

11

Minun Sloveniani

Kello yksi yöllä 27.6. 1991 lämpömittari Ljubljanan kulttuuritalon Cankarjev Domin ka-tolla näytti 25 plusastetta. Ajattelin, että täällä tulee varmaan käytyä tulevaisuudessakin. Se oli yö, jolloin Jugoslavian hajoamissodat varsinaisesti alkoivat. En vielä tiennyt, että liittoarmeijan panssarivaunut lämmittelivät jo moottoreitaan, vaikka aavistelin kyllä, että jonkinlainen yhteenotto on odotettavissa. Slovenian presidentti Milan Kučan oli illalla itsenäistymisen juhlatilaisuudessa sanonut, että tänään voimme unelmoida, huomenna on uusi päivä.

Puolen yön tienoilla istuimme suomalaisen kollegan ja slovenialaisen ystävämme kanssa jokivarren kahvilassa ja sovimme, että kävi miten kävi, vuoden kuluttua tavataan. Niin tapasimmekin, kävimme muun muassa raftaamassa Sočajoella. Upea elämys. Meitä oli kumiveneessä kuusi matkailijaa ja onneksi seitsemäntenä ammattilainen melomassa ja ohjaamassa turistimelojia. Sota oli siirtynyt Bosniaan ja saavuttanut jo traagiset mittasuh-teet, mutta silloin emme ajatelleet sotaa.

Tuolloin, vuonna 1992, asuin Suomessa enkä seurannut ”päätoimisesti” sotaa, mutta muu-taman kerran kävin sota-alueellakin. Lomalla oli kuitenkin mahdollisuus elokuun alussa käydä vaimoni Raijan kanssa jälleen turistina Sloveniassa. Postojnan tippukiviluolaan ei ollut paljon pyrkijöitä kuten ei muihinkaan Slovenian turistikohteisiin siihen aikaan. Varsin hiljaista oli myös Bohinj-järven seudulla, jossa kävimme Srednja vasin kylässä tapaamassa perhettä, joiden majatalossa olimme yöpyneet edellisenäkin vuonna, ennen sodan alka-mista. Ei ollut sodasta havaittu mitään merkkejä sillä seudulla koko aikana, paitsi matkaili-joiden puuttuminen.

Mutta miksi Slovenia? Ensimmäinen käynti oli ollut huhtikuussa 1990, ja alusta lähtien viihdyin hyvin. Kaikkien tapaamieni ihmisten kanssa tulin hyvin toimeen, niin toimittajan näkökulmasta kuin muutenkin. Paradoksaalisesti tiedotusministeri oli ehkä poikkeus, hän teki hieman arrogantin vaikutelman. Mutta hänestäkin selvittiin. Liekö Suomen ja Slove-nian historiallisten kokemusten samankaltaisuus vaikuttanut osaltaan myönteiseen vaiku-telmaan. Myöhemmin on kyllä tullut esiin byrokratiaa ja muita kielteisiäkin ilmiöitä, mutta ne ovat jääneet vähäisiksi ja unohtuvat, kun istahtaa kahvilaan Ljubljanicajoen varrelle.

Ystävällisen ilmapiirin lisäksi Sloveniassa viihtymiseen vaikutti se, että yhteiskunta toimi varsin moitteettomasti ja toimittajan työlle oli hyvät olosuhteet. Pelkästään se, että puhe-linyhteydet kotimaahan hoituivat ongelmitta, teki hyvän vaikutuksen, kun takana olivat 1980-luvun kokemukset Itä-Euroopan niin sanotuista sosialistisista maista.

Jugoslaviakin, ja Slovenia sen osana kuului näihin sosialistisiksi kutsuttuihin maihin, mutta se ei ollut Itä-Eurooppaa vaan Keski-Eurooppaa. Se ei myöskään kuulunut itäblokkiin, ja olosuhteet olivat näin ollen toiset kuin Neuvostoliiton liittolaismaissa. Rajat olivat auki kumpaankin suuntaan, joten sloveenien kanssakäyminen naapureiden kanssa oli luon-tevaa. Toisaalta kanssakäyminen paljasti sloveeneille sen, että Slovenia alkoi 1970-luvulla jäädä elintasossa jälkeen naapureistaan Itävallasta ja Italiasta, kun se oli aiemmin ottanut etumatkaa kiinni. Ja niin sitten toteutui konkreettisesti se, mitä eräs kollega oli vihjeeksi sanonut, kun ensimmäisen kerran matkustin Sloveniaan keväällä 1990: Muista sitten, että Slovenia ei ole Jugoslaviaa.

Miksi Slovenia?Yrjö Lautela

12

Minun Sloveniani

Slovenian monet kasvotLena Björklund

Kun vuonna 1984 matkustin silloisen mieheni ja nuorimmaisen kanssa omalla autolla läpi vielä jakautuneen Euroopan eli idässä ja lännessä, tulimme Sloveniaan silloisessa Jugosla-viassa Unkarin kautta. Olimme liikkeellä telttaillen ja majoituimme Ptujn leirintäalueelle. Alueen ympärillä oli vesialtaita. Nykyään alue on kylpyläkeskittymä ja oli sitä ehkä silloin-kin, mutta vaatimattomasti. Ei edes käyty toisella puolen jokea Ptujn vanhalla puolella, kun lapsi niin tykkäsi hyppiä altaissa. Sitten mentiin edemmäs ja jossakin matkalla ranni-kolle ostin suuresta osuuskaupan myymälästä, josta varmasti olisi saanut mukaansa myös traktorin, ensimmäiset espressokuppini. Valkoiset oikeanmuotoiset espressokupit, joiden ainoa koriste oli ruskea kahvipapu. Rakastuin niihin heti! Ne on nyt sillä nuorimmaisella.

Kun sitten syksyllä 2000 päätin ottaa opiskeluvapaata työstä ja kirjoittautua Udinen yliopistoon Koillis-Italiassa, Slovenia oli itsenäisenä jo olemassa ja vain puolen tunnin ajo-matkan päässä Udinesta. Kävin siellä uusien ystävien kanssa. Tutustuin eniten alueeseen, joka kulkee nimellä Goriska brda tai Brda. Sellainen pikku-Toskana vihreine kukkuloineen. Sieltä italialaiset kävivät ostamassa halpaa bensaa ja syömässä sikäläisissä paikoissa ja maistelemassa sikäläistä viiniä.

Syksyllä 2000 Goriska brda oli vielä ihan pörrötukka: kauniit vihreät kukkulat olivat kaiken-laisia pensaita täynnä. Maisema oli mukavan villiä verrattuina rajantakaiseen Friuliin, jossa kaikki kukkulat olivat kuin kammalla oiottuja viiniköynnöskampauksia.

Kaunis minilinnoituskaupunki Smartno oli vielä ihan unohdettu ja hylätty. Siellä asui jokunen asukas. Katselimme heidän keittöpuutarhojaan. Linnoituksen vieressä oli aito sekatavarakauppa, josta sai ihan kaikkea kahvikupeista ja aterimista maitoon ja leipään ja makkaraan. Ostettiin italialaistuneen kreikkalaisystävättäreni Sotirian kanssa heti kahviku-pit. Aina kun joimme niistä kahvia jommankumman luona Udinessa, muistelimme Smart-noa ja sen ympäristöä.

En silloin edes tiennyt, että alueen koko nimi on Goriska brda.

Jollakin seuraavalla rajanylitysreissulla kävimme myös Dobrovon linnassa ruokailemassa, mutta useimmiten menimme Sotirian ja hänen miehensä Ruggeron kanssa Plaveen, hiu-kan syvemmälle Goriska brdaan, missä oli kiva kalaruokapaikka ja ystävällinen emäntä. Siellä sai taimenta muistaakseni viidellä eri tavalla valmistettuna. Otin yleensä manteliver-sion.

Asuin ja opiskelin Udinessa kaksi vuotta ja sen jälkeen kävin siellä suorittamassa tenttejä kolmekin kertaa vuodessa melkein koko 2000-luvun. Ateenan liikennekaaoksessa ajotai-tonsa oppinut Sotiria oli aina valmis hurauttamaan autollaan johonkin kivaan paikkaan Sloveniassa, maahan, josta hän täysin epärealistisesti totesi: ”Oletko huomannut, että täällä on aina paljon parempi ilma, taivaskin niin kauniin sininen?”

Sää oli kreikkalaiselle tärkeä asia. Koskaan ei ollut ainakaan liian kuuma.

Kävimme kerran Goriska brdan kirsikkafestivaaleillakin. Se oli kiva kokemus! Veimme Soti-rian matemaatikkoaviomiehen amerikkalaisia matemaatikkovieraita Dobrovon linnaan ja vinotekaan sen alla, söimme heidän kanssaan sillä puolen rajaa.

13

Minun Sloveniani

Sotirian kanssa hurautimme joskus arkena ihan vain huvin vuoksi Koperiin saakka, istuim-me meren rannalla penkillä. Sielläkin hänen epärealistisuutensa kukki, maaliskuussakin: ”Eikös ole lämpimämpää täällä?”

En silloin tiennyt mitään Medanasta, kylästä Goriska brdassa, jonne ensimmäisen kerran menin 2011, viinimaisteluun Klinecin luokse ja toisen kerran samaan paikkaan Slove-nia-seuran ensimmäisellä viinimatkalla seuraavana vuonna.

En 2000-luvulla tiennyt mitään myöskään Kabaj Morelista Slovrencissa, hyvin lähellä rajaa. Mutta siellä heidän kauniissa talossaan, jossa on muistaakseni kuusi huonetta yöpyjille, yövyimme ystävien kanssa tuona kesänä 2011, ja siellä illallistimme seuran ensimmäisellä viinimatkalla.

Tällöin seutu oli jo kovin muuttunut. Ne vuonna 2000 vielä niin villit rinteet oli kestokesy-tetty: puskat oli raivattu pois, rinteet olivat ottaneet oppia Italiasta ja maisema jatkui nyt samanlaisena Italiasta Sloveniaan. Villiä oli enää korkeintaan pohjoiseen antavilla rinteillä.

Ja Smartno on nykyisin kuin pieni koru. Mutta se kiva sekatavarakauppa on lopetettu jo kauan sitten. Nykyisin kovin omanarvontuntoisesta Smartnosta ostin pari vuotta sitten oliiviöljyä, joka oli tehty muistaakseni 17 eri oliivilajikkeesta. Sellaista tuskin enää saa Italiasta, vaikka sielläkin voi yhä – kalliisti – ostaa öljyä, joka on tehty tietyistä nimetyistä arvostetuista oliivilajikkeista. Mutta noin monesta, tuskin!

Tuo villeys sentään kannattaisi säilyttää. Sillä muutenhan yksi kiehtova maa on pelkästään toisen kaltainen.

Viinissä Slovenia on kuitenkin osannut erottua. Sillä niin kuin Glorian ruoka&viinin jou-lunumerossa 2013 todettiin, kun siinä kirjoitettiin oranssiviinistä eli punaviinin tapaan kuorikontaktilla tehdystä valkoviinistä: ”Nyt kiinnostavimmat tuottajat tulevat Italiasta, Sloveniasta ja Kroatiasta…”

14

Minun Sloveniani

Miksi juuri Slovenia ja Slovenia-seura?Aira Pellinen

Tuohon kysymykseen aina silloin tällöin saan vastata. Olen usein kertonut kysyjille, että Sloveniassa on puhdas ilma, kaunis luonto, paljon vettä ja metsiä. Ja siinä vaiheessa kysyjä on yleensä keskeyttänyt ja kysynyt että eikös sitten meillä Suomessa ole juuri nuo samat! Mutta ei, meillä ei ole niitä alppeja joihin jäin aikanaan koukkuun. Minäpä kerron teille tarinan huonosta muistista ja sen kauaskantoisista seurauksista.

Katselimme puolisoni kanssa televisiota, lähes kymmen vuotta sitten, ja sieltä tuli ohjel-ma Ljubljanasta. Kaunis, viehättävä ja houkutteleva kaupunki, ainakin tv:n välityksellä.Puolisoni Mauri tietää hyvin viehtymykseni vanhoihin keskieurooppalaisiin kaupunkeihin ja kehoitti käymään joskus Ljubljanassakin. Olin ajatellut taas käydä Budapestissa ja joten-kin siihen sitten sopi myös Sloveniassa piipahdus, sittenhän se olisi nähty.

Varasin lennot, ensin muutama päivä Budapestissa, käynti Sloveniassa ja takaisin Buda-pestiin. Mauri kertoi käyneensä joskus 1970 luvun alussa Bledissä ja sanoi sitä kauniiksi paikaksi. Niinpä varasin hotellin sieltä.

Ja sitten muistin lukeneeni kirjan, siis luulin muistavani, Isaac Baschevis Singerin Ljublja-nan taikuri. Sen sitten ajattelin lukea uudelleen ennen matkaa.

Niinpä sitten kaivoin kirjan esiin ja tekijä oli kyllä oikein, mutta kirjan nimi on Lublinin taikuri...

No, matka varattu, lentoliput maksettu, joten mentävä se oli. Ensin muutama päivä heltei-sessä, kiireisessä, ruuhkaisessa ja hieman likaisessakin Budapestissa, sitten lento Brnikin kentälle Sloveniaan. Lensimme Alppien yli, koneen laskeutuessa ikkunoista näkyi metsää, sitten peltoja, eikä juuri muuta. Kenttä oli rauhallinen, ilma raikas suurkaupungin saastei-den jälkeen ja sovittu taksikyyti vei Blediin.

Istuin illalla hotellin parvekkeella, edessä Bled-järvi ja sen takana vuorella Bledin linna. Leppeä kesäilta hämärtyi, linnan valot syttyivät ja heijastuivat järveen. Siinä se oli – kouk-ku joka on pitänyt pintansa vuosikausia.

Kotiin palattua aloimme etsiä enemmän tietoja Sloveniasta ja netin kautta löysimme Slovenia-seuran ja Kari Klemelän. Ensimmäinen tilaisuus, johon osallistuimme, taisi olla pikkujoulut.

Kari ja Marja Klemelä ottivat meidät niin lämpimästi vastaan, että tässä sitä ollaan – vielä-kin koukussa Sloveniaan, ja Slovenia-seuraan!

Varoitan aina Sloveniaan matkaajia, että siinä on yksi huono puoli – maasta saattaa jäädä riipuvaiseksi! Olemme siitä Maurin kanssa varoittavina esimerkkeinä, emmekä suinkaan ainoat.

15

Minun Sloveniani

16

Minun Sloveniani

Minun Slovenia - urheilu ja SloveniaTopi Kilpeläinen

Vannoutuneena suomalaisena penkkiurheilijana olen saanut seurata, kuinka pieni Slove-nia on monessa suhteessa jopa kovempi urheilumaa kuin Suomi.

Sotshin talviolympialaisissa 2014 Slovenia otti peräti 8 mitalia (Suomi 5). Kirkkaimpana tähtenä loisti rokkaava alppihiihtäjä Tina Maze, joka toi Slovenialle sen ensimmäiset kaksi kultamitalia talvikisoista. Suomalaiset saivat nähdä myös Slovenian jääkiekkojoukkueen, joka taisteli 8 parhaan joukkoon, vaikka maassa on rekisteröity alle 1000 jääkiekkoilijaa ja 8 hallia. Hiihtolajeista olen Sloveniassa saanut seurata maan koillisnurkassa olevan Plani-can mäkihyppykisoja, joissa katsojat luovat erittäin rennon tunnelman.

Lähinnä omaa sydäntäni ovat joukkuelajit, erityisesti jalkapallo ja koripallo. Molemmissa lajeissa olen saanut kunnian nähdä sinnikkään Slovenian kukistavan selvästi suurempia maita. Slovenia on jo kaksi kertaa päässyt jalkapallon MM-kisoihin, ja ensi syksynä se kilpailee Suomen kanssa koripallon MM-kisoissa Espanjassa. Molemmissa lajeissa Slove-nia on pystynyt jatkamaan sitä huikeaa palloiluperinnettä, joka vallitsi Jugoslaviassa sen hajoamiseen saakka.

Minun Sloveniaani on kuulunut myös vaeltaminen vuoristossa. Ei kovin korkealla, mutta kuitenkin useasti yli 1500 metrissä. Olen slovenialaiseen tapaan saanut leimata vuoristo-reittipassiani useissa taukotuvissa maistellen erinomaista maalaisruokaa ja ihaillen sitä, kuinka pienetkin lapset opettelevat kuntoilua melko vaativilla reiteillä.

Držim pesti za Slovenijo! Pidän peukkuja Slovenialle!

17

Minun Sloveniani

Slovenia 1984Helena Päätalo

Oli vuosia kolmekymmentäkolmekun suuntasin Sloveniaan,oli edessä oiva stipendireissuosallistuvia ohjelmia tutkailemaan.Mut viikoksi ensin Opatijaankeisareittenkin satamaan,jo ehtii ajassa siinä saadaensituntumaa tulevaan.

Bussi kuljetti kulkijaa monenlaistaoli kohteena Ljubljana,taukopaikalla englanti yleisin kieli,mut yllätys odottavana.Hän olikin Hesasta, miesalppinisti,taas huippuja kohden kulki,vaarat kokenut oli jo monenlaiset,kerran ukkonen reittinsä sulki.Aika vuorilla tuo, ja vaijereissa,ei jäänyt se viimeiseksi,kohti Triglavin huippua jälleen hän,tästä lähtisi ensimmäiseksi.

Tuli kampuksella jo tuttuja montaja kämppis Triestestä Eva,usein istuimme tusinan joukollailtaa, joku säesti kitaralla,mut päivisin ulkona Stewie Wonder,soi laulunsa kaikkialla-I just call to say I love you-ovet avoinna taivaan alla.

Kerran vieraili Tahitin suuri ballet,minä yleisön joukkoon menin,istuin penkille vanhan parin viereenheidät kättelin ja esittelin.Hän oli kuuluisa sloveeni,Fred Bahovec Alaskasta, kera vaimonsa Clothilden, synnyinmaahansa,palannut oli Sitkasta.

Ikää kohta kai lähemmäs sata vuotta,muisti koulua, lapsuuttansa:

Oli järistys koetellut Laibachia,kuinka keisari lohdutti kansaa,pikkupojan mieleen jäi tapaus tuo,ajoi Frans Joosef vaunuillansa.

Syksyn kiersin seutuja Jugoslavian, tuli paikkoja lännestä, idästä,Tuli käytyä Belgrad, Sarajevo,Siirin perhe löytyi Zagrebista,oli pohjoisen kasvatti muuttanut sinne,hänet valloitti esperantisti.

Tapasin lukuisan joukon muitakin,sinne Suomesta muuttaneitaLeenat, Paulat, Riitat, mainittakoon,uuteen maahan sopeutuneita.Vieraanvaraisuus, ilo jäi päällimmäiseksinoista hetkistä antoisista, oli pöydässä viiniä, herkkuja monta,merkki oivasta kulttuurista.

Sarajevossa tapasin Djikicit,Suomen ystävät vuoristosta,ja Olympiamuseon opas saneli,mulle hiihtovaikuttajista.Oli Kirvesniemen Marja-Liisatehnyt taidoillaan vaikutuksen,hänen tyylinsä pohjana, kerrottiin,oli hiihtojen harjoituksen.Ja Planican seudulla huulillavielä kaikui Nykäsen Matti.

Tässä osa vain vaiheista syyslukukauden,toki tuli myös opintoja,mutta tärkeintä kohde uus rakkaudentuo Alppimaa pieni ja soma.

Iski Slovenia-tauti, se armahda ei,ja koittaissa tulevain kesien loman,tie minut taas sinne vei.

18

Minun Sloveniani

Minun SlovenianiJenni Soljasalo

Jo matkalla lentokoneessaikkunasta näinvielä monta kertaamatkustaisin tännepäin

Elettiin vuotta 2009oli kesäEnsikertaa Sloveniaan matkasinLjubljanassa odotti opiskelijapesä

Uusia ystäviä, opintojaja paljon paljon muutaOli meillä silmissä iloaja monta hymyilevää suuta

Tutuiksi tulivat burek, Piransekä Ljubljanan linnaUnohtui siinä arkiset huoleteikä kiristänyt pinna

Tuli vuosien varrellanoita matkoja montamyös messuilla vinkkejä jaoinkehuin tuota maata verratonta

Sloveniassa yhden kevään myös asua sainyliopistolle tieni uudelleen veiKun elämässä tulee moinen mahdollisuusei sille voi sanoa ei!

Tuo kevät oli opettavainenja kokemuksena vallan hienoI FEEL SLOVENIA,ääni päässäni ei ollut vieno

Opinnoista se minun omainnostus lähti,on löytynyt ihanaEuroopan tähti.

Oli oiva päätös seuran jäseneksi tullaOn ollut hienoja vuosia mulla ja sulla.

Slovenia tuo hymyn huulilleOnnea seuralle ja uusille tuulilleHaaveissani suunnittelen taas uutta matkaaon tästä minun sekä seuran hyvä jatkaa

19

Minä ja SloveniaTimo Marjomäki

Oli vuosi 2004, kun sain sähköpostiini mainosviestin Slovenski Alpski Marathonista. Aluksi piti ottaa kartta eteen ja tutkia missä ihmeessä tuollainen maa sijaitsee. No löytyihän se sieltä ja ei muuta kuin lentolippuja etsimään. Lennot löytyivät sitten aika kätevästi. Helsin-ki-Kööpenhamina-Praha-Ljubljana.

Ensimmäinen kosketus maahan oli positiivisesti yllättävä. Odotimme, että saapuisimme jonnekin rautaesiripun takaiseen takapajulaan, mutta jo lentokentällä asenne maata kohtaan muuttui täysin. Ja tämä positiivinen kuva kasvoi kasvamistaan matkan aikana. Ihmisten ystävällisyys ja auttamisenhalu oli aivan muuta kuin mihin olin aiemmilla reissuil-lani tottunut. Kilpailu oli järjestetty erittäin hyvin, mitä nyt meidän oma huoltomiehemme oli juonut palautusjuomamme meitä odotellessaan, no tämä ei ollut kuitenkaan ongelma kun kaupastahan sitä sai lisää.

Kilpailun maali sijaitsi pienessä vuorten ympäröimässä Jezerskon alppikylässä lähellä Itävallan rajaa, jossa myös majapaikkamme sijaitsi alkupäivät. Täällä tutustuimme paikalli-siin ihmisiin ja solmimme tähän päivään saakka kestäneitä ystävyyssuhteita. Ja eihän siinä auttanut muu kuin lähteä uudestaan juoksemaan vuonna 2005 S.A.M. Nyt olinkin kuiten-kin yksin matkalla ja näin pääsin tutustumaan Sloveniaan laajemmalti ystäväni toimiessa oppaana ja autonkuljettajana.

Seuraava askel olikin sitten, kun edustamani urheiluseura Häjyjen vaellusjaosto pyysivät minua heille oppaaksi/järjestelemään matkaa Sloveniaan. Tämä matka toteutettiinkin sit-ten 2007 ja siitä alkoi minun urani matkanjohtajana Sloveniaan suuntautuvilla matkoilla. Tästä porukasta jokainen menetti ainakin osan sydämestään Slovenialla ja sen luonnolle ja ihmisille, hyvästä ruuasta ja juomasta nyt puhumattakaan. Osa tästä 1. porukasta on ollut mukana jo kolme kertaa. Vaellus onkin muodostunut yhdeksi tärkeimmäksi ajanviettota-vaksi Sloveniassa. Muutama maratoni on kuitenkin mahtunut ohjelmaan vuosien aikana.

Ensi kesänä on tulossa kaiken kaikkiaan 10. kerta, kun matkustan Sloveniaan, tosin nytkin matkaoppaan (www.valimatkat.fi) muodossa. Juhannuksen jälkeisellä viikolla olemme viikon vaeltelemassa ja tietenkin käymme samalla huiput-tamassa Triglavin. Tästä Triglavin hui-putuksestani olenkin saanut pienen piruilun aiheen paikallisille ystävilleni, jotka eivät ole siellä vielä käyneet.

Unelmissani on sitten joskus, jos ja kun eläkkeelle pääsee muuttaa asu-maan Alppien aurinkoiselle puolelle. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä mihin tämä elämä johtaa, kun kulkee silmät ja mieli avoinna eteenpäin.

Minun Sloveniani

20

Poimintoja jäsentiedoteista

Poimintoja Slovenia-Seuran jäsentiedotteista Slovenia-seura on julkaissut jäsentiedotetta vuodesta 2003. Tiedotteet on koottu Slovenia-seuran kotisivulle. Tähän seuran 15-vuotisjuhlajulkaisuun on poimittu vain pieni osa siitä monipuolisesta ja kattavasta aineistosta, joka tiedotteisiin on taltioitu.

Jäsentiedote 2003

Sloveniassa kansanäänestysten talvi Sloveniassa päättyi yksi poliittinen kausi vuoden vaihteessa, kun koko maan itsenäisyyden ajan presidentin virkaa hoitanut Milan Kučan siirtyi syrjään perustuslain edellyttämällä tavalla toisen virkakauden päättyessä. Muutos ei kuitenkaan ollut dramaattinen, sillä presidentinvaalit voitti pitkään pääministerinä toiminut Janez Drnovšek. Hänkin kuului jo Jugoslavian valtakoneistoon presidenttineuvoston jäsenenä.

Näin tavallaan paradoksaalisesti ensimmäisenä Jugoslaviasta irtautuneessa Sloveniassa tulevat jo Jugoslavian kaudella vallassa olleet johtajat olleeksi pitempään valtion johdossa kuin muissa hajonneen valtion osissa. Mutta taustalla onkin osaltaan se, että juuri Slove-niassa vaikutti-vat ensiksi muualta Euroopasta tulleet virtaukset ja poliittinen johto reagoi niihin ajoissa, hieman samaan tapaan kuin Unkarissa.

Uudeksi pääministeriksi nimitettiin viimeksi valtiovarainministerinä toiminut Anton Rop, joka on 42-vuotias nuoremman polven poliitikko. Hän on siis nyt maan vaikutusvaltaisin poliitikko, sillä presidentin virka on Sloveniassa lähinnä edustuksellinen.

Kokoonpanoaan vaihtanut Slovenian johto joutuu aluksi ponnistelemaan saadakseen Slovenian EU- ja Nato-jäsenyydet hyväksyttyä 23.3. pidettävässä kansanäänestyksessä. EU-jäsenyyden läpimeno on varsin todennäköistä. Ongelmana pidetään lähinnä sitä, että ehtiikö halli-tuksen tiedotusoffensiivi vaikuttaa, kun äänestys tapahtuu näin pian. Mielipi-detutkimukset lupaavat kuitenkin EU-jäsenyyden läpimenoa. Naton suosio on sen sijaan laskenut jo ennen viimeaikaista kiistaa Irak-politiikasta. Irakin tapahtumat ja se, missä määrin Nato koetaan pelkästään Yhdys-valtojen hallitsemaksi järjestöksi, saattavat vaikut-taa kansanäänestyksen tulokseen.

Slovenian ulkoministeri Dimitrij Rupel allekirjoitti kymmenen Nato-ehdokasmaan julistuk-sen, jossa tuettiin Yhdysvaltojen Irak-politiikkaa. Hallituksen päätös allekirjoittamisesta sai osakseen myös kritiikkiä. Sloveniassakin on osoitettu mieltä Yhdysvaltojen hyökkäysaikei-ta vastaan.

Slovenia on ilmeisesti ainoa Natoon kutsun saaneista maista, joka päättää asiasta kansa-näänestyksellä, joka tosin virallisesti on neuvoa-antava. EU-jäsenyyden sen sijaan kaikki ehdokasmaat ratkaisevat kansan äänillä. Kansanäänestyksestä näyttää muodostuvan vakiintunut instituutio Sloveniassa. Tammikuussa äänestettiin sellaisistakin asioista kuin rautateiden osittai-sesta yksityistämisestä, joka hyväksyttiin, ja puhelinverkkoon 70- ja 80-luvuilla sijoitettujen rahojen maksamisesta takaisin niille kansalaisille, joiden osoitettiin

21

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2004

maksaneen liikaa tähän tarkoitukseen. Yllätys, yllätys, äänestäjät halusivat kaikki rahansa takaisin, hallitus olisi maksanut vain osan.

Nämä kansanäänestykset ovat herättäneet Slovenian lehdistössä ankaraakin kritiikkiä, en-sinnäkin siksi, että äänestysprosentti oli vain 31. Arvostelijat vaativat äänestysprosentille alarajaa, jonka alittava kansanäänestys mitätöitäisiin. Samoin vaaditaan, että aloitteeseen kansan-äänestyksen järjestämiseksi vaadittaisiin niin suuri määrä allekirjoituksia, ettei kaikenlaisista asioista jouduttaisi äänestelemään. Vaikka Slovenialle on eri syistä joskus ehdoteltu Kaakkois- Euroopan Sveitsin titteliä, ei mallia pitäisi noudattaa liian tarkasti.

Viime viikkoina sloveeneja on kuohuttanut Kärntenin osavaltiossa Itävallan puolella toimineen sloveeninkielisen radioaseman kohtalo. Itävallan yleisradioyhtiö ORF lopetti vuodenvaihteessa tukensa asemalle, ja lähetykset loppuivat. Kiistassa ovat sloveenitoimit-tajat turvautuneet nälkä-lakkoonkin. ORF perusteli päätöstään säästövelvoitteella, mutta taustalla on myös Kärntenin osavaltion pääministerin Jörg Haiderin nyreä suhtautuminen vähemmistökansallisuuksiin.

Yrjö Lautela

Prekmurjessa elävät pienen Slovenian pienet vähemmistökulttuurit Kirjailija Feri Lainšček pitää Prekmurjen sijaintia kulttuurien risteyskohdassa rikkautena

Jos Slovenia on kanan muotoinen, niin Unkarin rajalla sijaitseva Prekmurjen maakunta on sen pää ja Murska Sobotan kaupunki silmä. Kirjailija Feri Lainšček (44) asuu ”silmässä”, jonka nimi ”Muran lauantai” juontuu ajalta, jolloin lauantai oli tässä Murajoen asutuskes-kuksessa markkinapäivä. Prekmurje puolestaan tarkoittaa Muran toisella puolella sijaitse-vaa maata.

Prekmurjessa puhutaan erikoista, vaikeasti ymmärrettävää sloveenin murretta, jota jotkut pitävät omana kielenä. Niinpä Suomesta kiinnostunut, 1988 runokokoelman Finska (Suo-mi) julkaissut Milan Vincetič kirjoittaa sloveenin ohella prekmurjeksi tai julkaisee joskus teoksensa ”kaksikielisinä”.

Unkarin läheisyys tuntuu Prekmurjessa. Siellä asuu noin 8000 unkarilaisen vähemmistö ja myös romaneja enemmän kuin muualla Sloveniassa. Feri Lainšček puhuu ”aromelankolias-ta” ja vitsailee, että ehkäpä alakuloiset ja viinaan menevät suoma-laisetkin edustavat sen yhtä tyyppiä, paitsi että jossain vaiheessa aromelankolian täytyy muuttua ”metsämelanko-liaksi”.

22

”Yhdistän tämän käsitteen Pannonian laajaan tasankoon, joka ulottuu Prekmurjesta Tran-silvaniaan ja Unkariin”, Lainšček selittää. ”Ilmasto vaikuttaa täällä ihmisiin ja heidän elä-määnsä eri tavalla kuin Alpeilla tai Välimeren läheisyydessä. Heidän tuntemuksensa ovat ’pannonialaisia’. Täällä tasangolla ihminen on kuin keskellä valtamerta tai kuin merimies kuivalla maalla. Tuntee itsensä yhtä pieneksi kuin Alppien huipulla. Suuri osa Sloveniasta on vuoristoista ja suurin osa sloveeneista luonteeltaan Alppi-ihmisiä. Jos vähän liioittelen, he tanssivat polkkaa ja valssia. Prekmurjessa, Slovenian tasankoisessa osassa, vaikuttaa Pannonian ja Unkarin kult-tuuri ja täällä tanssitaan czardasia. Ero on suuri.”

Ovatko prekmurjelaiset vähemmistö muutenkin pienessä, kaksimiljoonaisessa Sloveniassa?

”Kulttuurisesti kyllä, vaikka ovatkin osa samaa kansakuntaa. Meillä on paljon erilaisia tapo-ja ja perinteitä, koska olemme eläneet tuhat vuotta unkarilaisten alaisuudessa. Prekmurje liitettiin Sloveniaan vasta 1919.”

Sitä ennen, Itävalta-Unkarin hajotessa, Prekmurje ehti julistautua muutaman päivän ajaksi itsenäiseksi valtioksi. Unkarilaiset kukistivat sen pian ja myöhemmin Prekmurje jaettiin Unkarin ja Slovenian kesken. Prekmurjelaiset muistelevat episodia kunnioittavasti, vaikka eivät liian vakavasti. Feri Lainščekilla on toimisto Zvezda-ravintolan yläkerrassa, samassa talossa, jonka kulmaparvekkeelta (kuvassa) Muran tasavalta julistettiin.

Pelkäävätkö prekmurjelaiset oman kulttuurinsa puolesta?

”Emme ole uhattuina, koska prekmurjelaista kirjallisuutta ja musiikkia tunnetaan Slo-ve-niassa hyvin ja se on suosittua. Prekmurjelaisilla on vahva identiteetti eivätkä he pelkää puhua omaa kieltään. Radiossa soitetaan omankielisiä lauluja.”

Juuri Lainšček on tunnetuimpia prekmurjelaisen identiteetin ylläpitäjiä ja on kirjoittanut noin sata teosta: romaaneja, näytelmiä, lastenkirjoja, radiokuunnelmia. Parhaiten hänet tunnetaan 15 romaanistaan, joista kaksi on filmattu. Kuuluisin niistä, mustalaisaiheinen Na mes-to koga roža cveti (Kenen paikalla kukka kukkii), on saanut palkintoja ja kään-netty monille kielille. Vähintään yhtä kuuluisa prekmurjelainen trubaduuri Vlado Kreslin on tehnyt Beltinska banda -yhtyeen kanssa Lainščekin tekstejä tunnetuksi Sloveniassa. Feri Lainščekin romaani Trik z vrvjo (Köysitemppu, 2002) kertoo sirkusseurueen matkasta jossain Itä-Euroopassa ja on metaforinen kuvaus pienen kansan asemasta sosialismin jälkeisessä maailmassa.

Lainščekilla on kustantamo Franc-Franc, joka julkaisee 15 kirjaa vuodessa ja lisäksi CD-le-vyjä. Se on menestynyt hyvin, koska Slovenian tässä osassa ei ole enää muita kustantamo-ja. Franc-Francin kustantamista teoksista 90 % on kaunokirjallisuutta, mutta he julkaisevat myös kirjoja, joissa kuvataan Unkarin puolella Porabjessa asuvien noin 5000 sloveenin kulttuuria.

Vaikka Prekmurje on Slovenian heikoimmin kehittynyttä seutua, unkarilaisvähemmistön asema on paremmin järjestetty kuin Unkarin sloveenien ja elintaso korkeampi kuin rajan takana asu-vien maanmiesten. Unkarilaisilla on myös pysyvä edustaja Slovenian parla-mentissa.

Poimintoja jäsentiedoteista

23

Sloveenit ymmärtävät kansallisen perinteensä omaleimaisuuden hyvin, mutta tuntuvat kärsivän alemmuudentunteesta suurempien naapuriensa puristuksessa.

Toukokuussa EU:hun liittynyttä Sloveniaa pidetään muualla usein virheellisesti osana Balkania. Feri, missä itse näet Slovenian identiteetin? Keski-Euroopan yhteydessä?

”Osittain tietenkin Keski-Euroopan yhteydessä mutta on totta, että Slovenia on rajavyö-hykettä, aluetta joka ei kuulu oikein minnekään. Tietenkin pitää kysyä, mitä Balkanilla tar-koi-tetaan. Pelkkää sotaa ja epäjärjestystä vai myös kulttuuriarvoja? Tällä hetkellä voidaan jossain määrin puhua myös jugonostalgiasta, halusta pitää yllä yhteyksiä eteläslaavilaisiin kansoihin.”

Saksassa puhutaan ”ostalgiasta”...

”Jotain samanlaista on havaittavissa Sloveniassakin. Jugoslavian aikana väestö sekoittui ja täälläkin elää ihmisiä, jotka ovat kotoisin etelän tasavalloista, ja täälläkin voi kuulla balka-ni-laista musiikkia. Minua ei ole koskaan vaivannut sen paremmin balkanilainen, slaavilai-nen kuin keskieurooppalainen vaikutus. Kaikki kerrokset ovat olleet kauan olemassa. Myös slaavilainen elementti Sloveniassa säilyy samoin kuin yhteydet slaavilaisuuteen, koska mehän olemme slaaveja. Slaavilaisuudella ymmärrän jotain erityistä herkkyyttä, senti-mentaalisuutta... Slaavilaiset kansat tietenkin eroavat valtavasti toisistaan ja niillä on ollut erilaiset kohtalot, mutta ovat nämä piirteet läsnä täälläkin.”

Sloveenit sanovat säilyneensä omana kansakuntana kult-tuurinsa ja kirjallisuutensa ansiosta. Jatkuuko tämä kehitys?

”Slovenia on niin pieni maa ja joutunut aina elämään vahvempien maiden keskellä, ettei sitä ehkä olisi olemassa, elleivät sloveenit olisi itse huolehtineet kielestään ja kulttuu-ris-taan. Kun Itävalta-Unkari hajosi, Slovenia joutui osaksi Jugo-slavian totalitaarista järjestel-mää, jossa sen kansallinen identi-teetti oli uhattuna. Sitten se vihdoin saavutti itsenäisyy-den ja on vähän omituista, että se päätti vain runsaan kymmenen vuoden itsenäisyyden jälkeen liittyä isompaan yhteisöön, EU:hun. Itsenäisyysaikamme on kuin yksi kuva filmissä, joka pyörii niin nopeasti, ettei kuvaa ehdi havaita. Slovenian itsenäisyys ei ole ehtinyt kyp-syä. Tämä voi olla romanttinen ja idea-listinen käsitys, sillä eihän Slovenia toisaalta voinut jättää tilaisuutta käyttämättä ja olla liittymättä. Ulkopuolisista näyttää siltä, että Slovenia pakenee Balkanin läheisyydestä Euroop-paan. Ehkä meillä tosiaan on turvallisempi asema Euroopan yhteydessä. Ehkä talouskin vahvistuu. Mutta kulttuuriyhteydet säilyvät siitä huolimatta.

Ei Balkan minulle merkitse vain huonoja asioita. Jos ajatellaan länsimaista irrationaalista, materialistista talouskasvua, silloin Balkan merkitsee sloveeneille aikaisemman vaiheen jatku-moa - herkkyyttä, tunnetta, vapautuneisuutta, elämäniloa, jonkinlaista ’vastuut-tomuutta’, joka ei ole yksin huono asia. Olisi ihanteellista, jos Slovenia pystyisi tasapai-noilemaan näiden maailmojen välillä eikä läpikotaisin liberalisoituisi, materialisoituisi ja byrokratisoituisi, vaan säilyttäisi sielunsa. Se olisi hyvä asema Balkanin ja Euroopan välissä. EU:ssa Sloveniasta tulee entistä selvemmin raja-aluetta, ja toivon että EU laajenee pian Kroatiaan ja kauemmaksikin.”

Poimintoja jäsentiedoteista

24

Oliko kulttuurin asema Jugoslaviassa mielestäsi parempi kuin nyt Sloveniassa?

”Sitä on ulkopuolisen hiukan vaikea käsittää. Jugoslavian sosialismi oli oma lukunsa ja erosi kaikista muista. Sosialismin viimeisen 15-20 vuoden jakson aikana tilanne pehmeni ja aineellisessa mielessä kulttuurin asema oli parempi. Silloin oli muita ongelmia - esimer-kiksi serbokroaatin kieli oli uhka sloveenille ja sentralismi oli uhka sloveenien identiteetil-le. Nämä uhat olivat syitä, joiden takia kulttuuriväki alkoi 1980-luvun lopulla vaatia itse-näisyyttä. Itse-näisyys toi vapauden metafyysisessä mielessä, mutta aineellisessa mielessä uusi järjestelmä heikensi tilannetta.”

Toivon, että liittyminen EU:hun parantaa oikeudellista tilannetta ja nostaa Slovenian länsieurooppalaisten standardien tasolle. Kirjailijana ajattelen lähinnä tekijänoikeuksia, kirjas-tokorvauksia ja sellaista. Toisaalta globalisaation ja amerikkalaistumisen kaudella Euroopan asema ja sen sisällä kaksimiljoonaisen kansan asema ovat aika vaikea yhtälö. Emme pärjää isompien joukossa, ellemme puolusta kulttuuriamme ja identiteettiämme.” Sloveniassa on kuitenkin useita kansainvälisesti tunnettuja henkilöitä: mezzosopraano Marjana Lipovšek, runoilija Tomaž Šalamun, elokuvaohjaaja Maja Weiss, filosofi Slavoj Žižek. Onko Sloveniaa opittu maailmalla tuntemaan paremmin vai onko tunnistaminen yhä ongelma?

”Monet ulkomailla asuvat ja työskentelevät sloveenit ovat todella tehneet maatamme tun-netuksi. Se ei välttämättä ole organisoitua tai tuettua vaan pitkälti yksityisten henkilöiden toiminnan varassa. Tullakseen tunnetuksi Slovenian pitäisi rakentaa kulttuuri-identiteet-tiään määrätietoisemmin. Minusta painopiste on nykyisin liikaa taloudessa ja politiikassa, ehkä myös urheilussa ja matkailussa. Slovenialaisuutta pitäisi puolustaa, ettei 50 vuoden päästä englanti ole virallinen kielemme. Se on pienen kansan ongelma, heikon itsetunnon ongelma. Uhkana on, että kansa unohtaa yhteyden sisimpään olemukseensa. Identiteetin vaihtuminen voi johtaa samanlaiseen syrjäytymiseen kuin Amerikan intiaaneilla - jos käy-tän kärjistettyä esimerkkiä. Toivottavasti näin huonosti ei sentään pääse käymään...”

Kari Klemelä

Poimintoja jäsentiedoteista

25

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2005

Slovenian karhuja Pyreneille Ranska ja Slovenia ovat sopineet viiden karhunsiirtämisestä Sloveniasta Pyreneiden vuoristoon. Sopimus on jatkoa aikaisemmalle yhteistyölle, sillä 1996 siirrettiin Ranskaan kolme slovenialaiskarhua, jotka ovat lisääntyneet niin, Ranskassa on nyt kuuden slove-nialaisperäisen karhun kanta. Tänä vuonna Sloveniassa on lupa kaataa 23 karhua. Vuonna 2002 hyväksytyn ohjelman mukaan vuosittain voidaan kaataa 5-10 % Slovenian karhuis-ta. Slovenian karhukanta on noin 300 karhun vahvuinen. Se alkoi kasvaa 1990-luvulla nopeammin Bosnian sodan vuoksi, kun karhut lähtivät sotaa pakoon Kroatiaan ja sieltä edelleen Sloveniaan.

Yrjö Lautela

Opiskelijana Ljubljanassa Opiskelin Sloveniassa Ljubljanan yliopistossa syyslukukauden 2004. Pääaineena opiskelen venäjän kieltä ja kulttuuria Turun yliopistossa, mutta Ljubljanassa suoritin sivuaineopinto-ja kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kursseilla. Idea opiskelemisesta Ljubljanassa syntyi jo vuonna 2000, kun kuljin Sloveniassa kolmen viikon ajan vaellellen ja tutustuen ihmisiin. Mt. Triglavin huiputettuani päätin tulla maahan uudestaankin pidemmäksi ajaksi. Ljublja-nan yliopisto on suuri yliopisto, josta löytyy tiedekuntia kaikilta aloilta. Ljubljanan lisäksi Sloveniassa on yliopisto ainoastaan Mariborissa.

Hakuprosessi

Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisellä tiedekunnalla on Erasmus-vaihtosopimus Ljubljanan yliopiston Fakulteta za družbene vede –tiedekunnan kanssa. Turussa ei kuiten-kaan löytynyt yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta yhtään hakijaa, joten paikka voitiin helposti antaa humanistille. Haku ja valinnat syksyllä alkavalle lukukaudelle tehtiin jo maa-liskuussa Suomessa. Muut Sloveniassa olleet suomalaiset opiskelijat olivat Helsingin ja Vaasan yliopistoista sekä Kuvataideakatemiasta. Oman yliopiston päätöksen saavuttua piti kuitenkin vielä lähettää uudet hakupaperit Ljubljanaan, josta saapui kesän aikana muu-tamaan otteeseen ennakkotietoa kaupungista ja yliopistosta. Turun yliopisto myöntää Erasmus-vaihtopaikkoihin 180 euron suuruisen kuukausistipendin. Sain opiskelupaikan yhdeksäksi kuukaudeksi, mutta oman opiskelutilanteeni takia opiskelin Ljubljanassa vain viisi kuukautta.

26

Poimintoja jäsentiedoteista

Varsinainen syyslukukausi alkaa Sloveniassa lokakuun alussa, mutta Ljubljanan filosofinen tiedekunta järjesti neljän viikon mittaisen kielikurssin syyskuussa. Tälle kurssille minunkin oli mahdollista hakea, ja Turun yliopisto myönsi kurssia varten 400 euron stipendin. Muu-ten opiskelu rahoittuu normaalin opintotuen avulla, joskin asumistuki on alhaisen hintata-son mukainen eli lähes 100 euroa normaalia alempi. Kuittia vastaan Kela kuitenkin maksaa asumiskustannukset 180 euroon asti.

Missä asua?

Ljubljanan yliopiston oppilaskunnan kansainvälinen toimisto lähetti jo kesällä listan asun-toja vuokraavista ihmisistä Ljubljanassa. Opiskelija-asuntotilanne Ljubljanassa on vaikea. Asuntoloista ei riitä huoneita läheskään kaikille, ja yksityisten asuntojen hinnat nousevat koko ajan. Kahden hengen huoneen asuntolasta saa halvimmillaan 50 eurolla henkeä kohti kuukaudelta, mutta kokovuotiseksi asunnoksi asuntola on melko alkeellinen.

Itselleni Ljuljanassa ei ollut mitään asuntoa tiedossa sinne mennessäni, mutta minulla oli hyvä onni asunnon hankinnassa. Ensimmäisenä päivänä Ljubljanassa lähes ensimmäi-nen ihminen, jonka kanssa juttelin, oli tuleva vuokranantajani. Tosin ensimmäiset kolme viikkoa asuin asuntolassa, mutta sen jälkeen muutin taloon, jossa asuin neljän sloveenin kanssa.

Paikallisten kanssa asuessa sai tutustua kulttuuriin ja tapoihin vaivattomasti. Vuokraa mak-soin noin 180 euroa kuukaudessa riippuen lämmitys- ja jätekuluista yms. Vaikka asuntoni oli toisella puolella kaupunkia kuin Bežigradissa sijaitseva tiedekuntani, oli busseilla liikku-minen kaupungissa kätevää. Myös käytetyn pyörän hankkiminen oli helppoa ja liikkumi-nen pyöräkaistojen ansiosta turvallista.

Oppilaskunnan kansainvälinen toimisto

Šou mednarodna pisarna eli Ljubljanan yliopiston oppilaskunnan kansainvälinen toimisto oli avuksi kaikissa asioissa, joita vaihto-opiskelijoille tuli eteen. Vaihto-oppilaita Ljubljanas-sa oli minun aikanani parhaimmillaan lähes 80, Suomesta kuusi opiskelijaa. Portugalilaiset ja espanjalaiset olivat ehdoton enemmistö, mutta esimerkiksi Englannista ei ollut yhtään opiskelijaa. Kansainvälinen toimisto järjesti viikoittaisen tapaamisen aina maanantaisin, ja silloin kerrottiin tulevan viikon ohjelma. Useimmiten se koostui erilaisista teemaillan-vietoista, elokuvailloista, kulttuurikäynneistä ja viikonloppuretkistä. Yön yli kestäviä retkiä järjestettiin muutamia, mm. Zagrebiin, Mariboriin ja Belgradiin. Suuressa International dinner –tapahtumassa kaikki edustetut maat esittelivät maataan ja toivat kansallisruo-kiaan kaikkien maisteltaviksi. Kuultiinpa tilaisuudessa suomalaista lauluakin. Oppilaskun-nan järjestämään urheilutoimintaan saattoi myös ottaa osaa. Tarjontaa oli laidasta laitaan, mutta hinnat Suomen järjestelmään verrattuna jopa kalliita.

Kielikurssille

EILC (Erasmus Intensive Language Course) järjestettiin siis syyskuussa filosofisen tiedekun-nan toimesta. Kurssi jaettiin neljään noin kymmenen hengen ryhmään, yksi edistyneem-mille, loput aloittelijoille. Kurssilla opiskeltiin maanantaista torstaihin 9.00-12.30. Omalla

27

Poimintoja jäsentiedoteista

ryhmälläni oli loistava opettaja, jonka opetuksessa oli ilo olla. Kurssilla keskityttiin lähinnä käytännön puhetilanteisiin, mutta jonkin verran myös käytiin läpi kielioppia. Venäjän kielioppia tuntevana se ei ollut minulle ongelma, mutta muilta luulisin kieliopin menneen melko lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kurssin puitteissa käytiin myös nykyhistorian museossa ja teatterissa ja tehtiin bussimatka Piraniin ja Skočjanin tippukiviluolaan. Kaikkiaan kurssin tuntimääräksi kertyi 64. Sain sisäl-lytetyksi kurssin kahden opintoviikon arvoisena tutkintooni Turun yliopistossa. EILC-kurs-sin jälkeen oli mahdollista osallistua oppilaskunnan järjestämälle 80 euroa maksavalle kurssille, joka järjestettiin kaksi kertaa viikossa. Osallistuin kurssille, mutta valitettavasti opetuksen taso romahti verrattuna EILC-kurssiin.

Opiskelu yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa

Opiskelu alkoi lokakuun alussa ja jatkui syyslukukauden osalta aina tammikuulle asti. Joululomaa ei juuri tunneta ja luentoja järjestettiin myös jouluaattona. Tentit järjestettiin tammikuun puolen välin jälkeen ja varsinainen loma oli helmikuussa. Kevätlukukausi jatkui loman jälkeen ja kesti aina kesäkuulle asti.

Jo vaihto-opiskelun hakuvaiheessa laaditaan Suomessa learning agreement -paperi, jossa ilmoitetaan alustavasti, mille kursseille haluaa osallistua. Yhteiskuntatieteellisessä tiede-kunnassa on erikseen englanninkielinen international relations –opintolinja, jossa suurin osa vaihto-opiskelijoista opiskelikin. Myös sloveeninkielisille kursseille osallistuminen oli mahdollista. Minua kiinnostivat kainsainvälisen turvallisuuspolitiikan kurssit, ja niinpä hakeuduin defence studies –opintolinjan kursseille. Kurssit järjestää maanpuolustusopin laitos, josta valmistuu sotatieteeseen ja maanpuolustukseen erikoistuneita yhteiskuntatie-teilijöitä.

Tiedekunnan kansainvälisten asioiden koordinaattori järjesti meille tapaamisen kursseista vastaavien opettajien kanssa, ja heidän kanssaan saimme sopia kurssien suoritusmuodois-ta. Suoritin kaikki kurssit erään sveitsiläisen tytön kanssa, jolloin pystyimme tekemään pal-jon yhteistyötä. Kielitaidottomuutemme takia emme osallistuneet luennoille vaan saimme listan tentissä tarvitsemastamme kirjallisuudesta ja lisäksi saimme tehtäväksi 10-15-sivui-sen englanninkielisen seminaarityön laatimisen. Kurssien suoritusmuodot antoivat siis paljon vapautta, mutta toisaalta paljon työtä, sillä neljälle kurssille osallistuminen vaati 40-60-sivuisen englanninkielisen tekstin syntymistä.

Lähes kaikkien kurssien sisällöt kietoutuivat kahden lyhenteen ympärille: EU ja NATO. Molempien jäsenyydestä innostuneina opettajat ”suosittelivat” seminaaritöiden sisältöjen liittämistä jompaankumpaan tai molempiin järjestöihin. Ainoat luennot, joille osallistuin, olivat vierailijaluentoja kyseisistä järjestöistä. Toisaalta sain tutkia ja esitellä myös Suomen järjestelmää. Pyydettiinpä minulta myös esitystä suomalaisesta varusmiesjärjestelmästä paikallisille opiskelijoille.

Tentit olivat sekä suullisia että kirjallisia. Kirjallisissa tenteissä suoritusaika oli usein lyhy-empi kuin mihin olimme tottuneet ja välillä kyse tuntui olevan nopeuskirjoituskilpailusta. Suulliset tentit taas olivat usein leppoisia keskustelutilaisuuksia opettajien kanssa. Kurssi-

28

Poimintoja jäsentiedoteista

todistusten arvosanat annettiin Bologna-prosessin mukaisina ECTS-pisteinä, joten opinto-jen sisällyttäminen tutkintooni sivuaineena ei ollut ongelma.

Tietoliikenneyhteydet tiedekunnassa olivat kohtuulliset. Tietokoneluokka oli auki myö-hään illalla, ja tietokoneita oli myös käytävillä sähköpostin lukemiseen. Kaupungilta löytyi useita nettikahviloita, jotka olivat auki yömyöhään. Monet vuokranantajat ovat myös hankkineet asuntoonsa laajakaistayhteydet.

Elämä Ljubljanassa opiskelijan silmin

Ljubljanassa on opiskelijoita todella paljon. Tosin kanssakäyminen paikallisten opiskelijoi-den kanssa ei ollut kovin runsasta, mikä jäi jälkeenpäin hieman harmittamaan. Slovenian mahtavat maisemat, ulkomaalaisten ystävällinen kohtelu ja edullinen hintataso antavat upeat puitteet opiskelemiselle. Ljubljanican vartta reunustavat lukuisat kahvilat ovat lois-tavia paikkoja ystävien tapaamiseen tai vaikkapa tenttikirjojen lukemiseen. Myös Ljublja-nan runsaasta underground-baarikulttuurista saa halutessaan paljon kokemusta.

Urheilusta pitäville on tarjolla koripalloa Euroopan huipulta, jääkiekkoa ja jalkapalloa. Kaupunkia ympäröivä ulkoilureitti ja Tivoli-puisto ovat loistavia paikkoja lenkkeilyyn. Kun-tosalit ovat nykyaikaisia, mutta samalla melko kalliita. Italian A-sarjan jalkapallo-otteluja seuraamaan pääsee autolla kolmessa tunnissa. Mariborissa oli tarjolla naisten pujottelua ja Planicassa lentomäen mäkihyppyä.

Opiskelijaruokailut on järjestetty todella ainutlaatuisesti. Oppilaskunnasta saa ostaa edullisesti lounaskuponkeja lähes kaikkiin kaupungin ravintoloihin ja pikaruokaloihin. Yksi opiskelija saa ostaa kaksikymmentä kuponkia kuukaudessa. Kupongilla sai usein joko vali-ta ruokalistalta lähes minkä tahansa aterian tai vaihtoehtoisesti tietyn lounaan. Kuponkien hinnat vaihtelivat eurosta reiluun kolmeen euroon. Pizzeria Foculuksen 2,5 euron pizzat ja Gostilna Sokolin kolmen euron lounas alkukeittoineen, salaatteineen, pääruokineen ja jäl-kiruokineen pöytiin tarjoiltuna säilyvät pitkään mielessä. Valitettavasti kuulin huhuja, että järjestelmä on poistumassa käytöstä, joten kannattaa olla nopea, mikäli haluaa nautiskella opiskelijaruuista.

Suomen suurlähetystö kutsui kaikki maassa opiskelevat suomalaiset juhlistamaan Suo-men itsenäisyyspäivää Lev-hotellin juhlatilaan. Juhla oli ikimuistoinen suomalaisine ruokineen ja perinteisine lauluineen. Joulun ja uuden vuoden aikaan Ljubljanican jokivarsi täyttyy sympaattisista myyntikojuista. Prešerenin aukiolla oli joulun ja uudenvuoden väli-viikolla joka päivä ulkoilmakonsertteja.

Ljubljana Euroopan sydämessä

Matkustelusta pitäville Slovenia on loistava paikka asua. Auton vuokraaminen porukalla on helppoa ja edullista ja välimatkat ovat lyhyitä. Viikonlopuksi pystyi lähtemään vaikka Kroatian rannikolle, Budapestiin, Prahaan, Venetsiaan, Krakovaan, Sarajevoon ja Zürichiin. Tai miltä kuulostaa junamatka Belgradin kautta Thessalonikiin ja takaisin Kreikasta laivalla Triesteen? Junayhteydet ovat hyvät, mutta Slovenian sisäisestä junaliikenteessä ei opiske-lija-alennuksia saanut kansainvälisellä opiskelijakortilla.

29

Poimintoja jäsentiedoteista

Pystyn suosittelemaan Ljubljanaa kenelle tahansa. Tosin Euroopan löytämätön helmi saat-taa lähivuosina muuttua Prahan kaltaiseksi turistirysäksi ja hinnat jatkanevat nousuaan. Toisaalta maisemat ja Ljubljanan pienuus, rauhallisuus ja romanttisuus vetävät ainakin minua puoleensa uudestaankin.

Olli-Matti Mikkola

Jäsentiedote 2006

Leo Funtek – musiikin monipuolisuusihme Antero Karttunen, joka toimi ennen eläkkeelle siirtymistään pitkään Yleisradion musiik-ki-päällikkönä, valotti Leo Funtekin uraa ja elämää Slovenia-seuran vuosikokouksen yh-teydessä pitämässään mielenkiintoisessa ja värikkäässä esitelmässä 20. maaliskuuta 2005. Tämä artik-keli perustuu kyseiseen esitelmään.

Ljubljanassa 1885 syntynyt ja Helsingissä 1965 kuollut Leo Funtek oli yksi monipuoli-sim-mista muusikoista, joita maassamme on vaikuttanut. Itse asiassa hän hallitsi kaiken sen mitä klassisen musiikin alueella voi yksi mies hallita, ellei nyt aivan yksityiskohtiin mennä ja unohdetaan sävellys. Funtek ei tiettävästi koskaan säveltänyt mitään, tuskin edes pöy-tä-laatikkoon, ja kerrotaan hänen joskus sanoneen, että hän kunnioittaa säveltämistä niin tavattomasti, ettei hän halua edes yrittää.

30

Poimintoja jäsentiedoteista

Saksasta Pohjolaan

Musiikillisesti lahjakas Funtek lähetettiin 18-vuotiaana Slovenias-ta Leipzigiin, joka oli sil-loin maanosamme merkittävimpiä kaupunkeja. Siellä hän aloitti opintonsa sekä konserva-toriossa että yliopistossa. Leipzigista Funtek päätyi Suomeen viulu-opettajansa Hans Sittin kautta, kun hän lupautui 1906 ottamaan tämän Anton-veljen tehtävät Helsingin kaupun-ginorkesterin konserttimestarina. Kolmen vuoden orkesterimuusikkokauden jälkeen Fun-tek oli valmis hypähtämään johtajankorokkeelle. Hän siirtyi Viipurin kaupunginorkesterin kapellimestariksi, vaikka hän ei todennäköisesti ollut varsinaisesti opiskellut orkesterinjoh-toa. Parin vuoden jälkeen Funtek palasi Helsinkiin saatuaan viulun-soitonopettajan viran Helsingin konservatoriossa.

Ensimmäisen maailmansodan takia Funtekin oli vuonna 1914 poistuttava maasta, koska hän edusti tuolloisen emämaam-me Venäjän vihollisia: kuuluihan Slovenia Itävalta-Un-kariin eikä kaksoismonarkian kansalaisia hyväksytty suuriruhtinaskunnan pääkaupun-kiin. Funtek siirtyi nyt Ruotsiin ja otti Tukholman oopperaorkesterin 2. konserttimestarin toimen. Hän palasi Suo-meen 1919 ja jatkoi opettajantyötään sekä aloitti arvostelujen kirjoittamisen ruotsiksi opittuaan maanpakonsa aikana kielen perusteellisesti. Seuraavina vuosikymmeninä hän sai arvostusta terävänä ja asiantuntevana musiikkikriitikkona.

Tukholman oopperassa soittaessaan Funtek oppi erinomaisilta kapellimestareilta paljon, mm. tempotradition, jota hän välitti edelleen. Hän sai elävän tuntuman myös orkesterin johtoon. Suomeen palattuaan Funtek alkoi vähitellen johtaa vuodesta 1920 lähtien Helsin-gin kaupunginorkesteria, jota Kajanus yksinvaltaisin ottein hallitsi. Kun Funtekille vuonna 1925 tarjottiin Suomalaisessa oopperassa 1. kapellimestarin tointa, hän oli jo suhteellisen iäkäs, 40-vuotias. Ilmeisesti Tukholman kokemukset olivat avanneet hänelle myös näyttä-mömaailman, ja niin hän heti tarttui annettuun tilaisuuteen – ja sille tielle hän jäi jättämät-tä silti mitään aiemmista muusikontoimistaan.

Näytöstahti oli valtava, ensi-iltoja tehtiin tiheästi, nykyistä paljon useammin, ja varsinais-ten näytösten ohella Funtekin arkipäivää täyttivät jatkuvat harjoittelut laulajien ja muun koneiston, kuoron ja lopulta myös viime hetkellä aina mukaan tulleen orkesterin kanssa. Jäähyväisnäytöksensä oopperassa hän johti vuonna 1959, teoksena Boris Godunov.

Muistikuvia maestrosta

Sinfoniakonserteissa Funtek johti yleensä Helsingin kaupunginorkesteria, jonka konsertte-ja silloin myös yleisesti radioitiin, kun taas Radio-orkesteria / Radion sinfoniaorkesteria hän johti harvoin. HKO esiintyi vielä Yliopiston vanhassa juhlasalissa, josta Karttunen kertoi muistikuviaan 1950–60-lukujen taitteesta.

Iäkäs Funtek joutui aina johtajankorokkeelle tullessaan laskeutumaan kapeita portaita alas amfiteatterimaisen salin tasalattialle, jolla soittajat istuivat, ja kiipeämään lopulta sitten omalle korokkeelleen, mikä oli aina oma ohjelmanumeronsa – kuten hänen poistumisen-sakin.

Karttusen mieleen on jäänyt tukeva, hieman robusti kalju ukkeli, joka jalkaterät harittaen ja aina irvistellen ja hymyillen köpötteli paikalleen (hän oli menettänyt jossakin vaihees-sa elämäänsä joitakin varpaitaan). Kerran hän epäonnistui korokkeelle kapuamisessa ja

31

Poimintoja jäsentiedoteista

romahti pitkin pituuttaan. Koko sali kohahti ja muusikot ryntäsivät auttamaan Funtekia ja heti kun ukko saatiin pystyyn, hän kiipesi uudelleen ja aloitti konsertin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Brucknerin 7. sinfonian hän johti tavalla, jonka veroista vain harvoin sai kuullakseen. Jäähyväiskonsertissaankin vuonna 1961 Funtek johti Bruckneria: yhdeksäs sinfonia sai vaikuttavan tulkinnan.

Funtek oli kuuluisa itsekseen puhuja ja verraton huumorissaan eivätkä kirosanatkaan olleet hänelle vieraita. Hän ei koskaan oppinut suomea virheettömästi. Sen vuoksi myös hänen ilmaisunsa saattoivat olla kärkeviä ja vääriin tulkintoi-hinkin aihetta antavia, koska hän ei ehkä hallinnut kaikkia vivahteita. Kun Funtek suuttui, hän saattoi huutaa laulajalle: ”Ette osaa mitään, te olette, te olette... odottakaa, sanon huomenna mikä olette.” Funtek ei löytänyt oikeata sanaa ja katsoi sanakirjasta ja jatkoi seuraavan päivän harjoituksissa: ”Olette ketale!” Jussi Jalas kertoo muistelmissaan jutun, kuinka Lohengrinin harjoitusten aikana parvella ollut kuoro oli tehnyt tehtävänsä ja tiedusteltiin vieläkö laulajia tarvitaan: ”Enkelit saa mennä helvettiin” huudahti Funtek.

Näyttelykuvat tehneet Funtekia tunnetuksi

Sinfoniakonserteissa Funtek johti suurimuotoisia romanttisia sinfonioita, Bruckneria ennen kaikkea. Pitkälinjaisen saksalaisen myöhäisromantiikan tulkitsijana Funtek haki vertaistaan, ja on valitettavaa, ettei hänen esityksistään ole tallella yhtään nauhoitetta.

On yllättävää, että vaikka Funtek oli Sibeliuksen aikalainen, hän ei johtanut tämän musiik-kia kuin pari kertaa. Hän ei yleensä sinfoniakonserteissa johtanut suomalaista musiikkia, paitsi omaa sovitustaan Musorgskin Näyttelykuvista (1922). Tästä mestarillisesta sovituk-sesta tuli Radion sinfoniaorkesterin paraatinumero ulkomailla 1970–80–luvuilla, ja siitä Funtek parhaiten nykyään muistetaankin. Muita orkestraatioita ja sovituksia Funtek teki mm. Melartinin, Oskar Merikannon ja Kilpisen sävellyksistä.

Palava musisoinnin halu

Funtekilla oli palava musisoinnin halu. On lähes käsittämätöntä, ettei hän vuosina 1911–27 ollut poissa kuin parista kolmesta yhteensä lähes puolesta sadasta Helsingin konserva-torion virallisesta konsertista Tukholman vuosia lukuun ottamatta. Funtek oli aina mukana eri kokoonpanoissa ja soitti käytännössä läpi koko kamarimusiikkikirjallisuuden klassis-mista myöhäisromantiikkaan, kunnes hän luopui ykkösviulistin paikastaan vuonna 1927 ooppera-töiden lisäännyttyä.

Funtek oli myös mainio pianisti, vaikka Suomessa ei ole täysin tiedetty missä vaiheessa hän nämäkin taitonsa on oppinut. Legendan mukaan Funtek päätti eräänä kesänä tutus-tua lähemmin pianoon ja eristäytyi tyystin ulkomaailmasta mukanaan Chopinin huippu-vaikeat Etydi-kokoelmat – ja palasi ihmisten ilmoille erinomaisena pianistina! Äskettäin saadun slovenialais-tiedon mukaan hän oli kuitenkin jo lapsesta opiskellut myös pianon-soittoa aivan täysitehoisesti. Ennen pitkää yhä useampi solisti oppi turvautumaan häneen tarvitessaan itselleen luotettavaa partneria (esim. Anja Ignatius ja Lea Piltti ensikonserteis-saan).

32

Poimintoja jäsentiedoteista

Kapellimestarikoulutuksen uranuurtaja

Vaikka Funtek oli viulisti, instrumentalistina hänet opittiin tuntemaan pianistina. Kuitenkin hänellä oli Sibelius-Akatemiassa hallussaan viulunsoiton professorin oppituoli vuosina 1939–55, minkä lisäksi hän opetti yhtye-esiintymistä ja soitinnusta sekä kapellimestari-luokkaa. Jos jotakin vähemmän mairittelevaa Funtekista pitäisi sanoa, lienee oikeutettua todeta, ettei hän tällä alueella luonut varsinaista koulukuntaa. Itse asiassa hän onkin jäänyt pedagogina elämään ennen kaikkea nuorten kapellimestareiden opettajana: kaikki kunnioittavat ammattitaitoa ja ammattitaidon opetusta.

Kapellimestariluokalla kasvoi ensimmäinen todellinen suomalainen johtajapolvi, 1920- ja 30–lukujen taitteessa syntyneistä muusikoista esimerkkeinä Aarre Hemming ja Paavo Berglund sekä Jorma Panula ja Onni Kelo. Jokainen sai Funtekilta lujan tuntuman siihen, mitä todellinen ammattitaito partituurinlukua myöten merkitsee, eikä liene perusteetonta väittää, että ihme-kouluttajan maineen sittemmin saanut Jorma Panula levittää juuri Fun-tekilta saamiaan vaikutteita myös nykyhetken nuorille tulokkaille, eikä yksin kotimaassa vaan kaikkialla maailmassa.

Hyväntahtoinen dinosaurus

Funtekin yksityiselämästä voi mainita sen, että hän oli kaksi kertaa naimisissa ja että mo-lemmat liitot päättyivät eroon. Toisaalta Funtek oli harras katolilainen: hän tapasi käydä jo aamukuudelta messussa Kaivopuiston katolisessa kirkossa. Funtek oli kodin perinnön kasvatta-mana intohimoinen kirjallisuuden ystävä, mutta ei hänelle liikoja iltoja varmasti jäänyt loputtoman ooppera- ja konserttijonon keskellä.

Dinosaurus – kuten eräs kriitikko Funtekia Karttusen mukaan kuvasi – sopii mainiosti ilmentämään Funtekin persoonaa: hieman pelottava, ärhäkän tuntuinen, kömpelöliikkei-nen, irvistelevä, mutta työtovereitten todistusten mukaan äärimmäisen lempeä ja hyvän-tahtoinen, huumoria viljelevä mies, joka sai aivan oman värinsä huonosta suomenkielestä. Nuoria muusi-koita hän pyrki aina kannustamaan ja rohkaisemaan – jos hän näki heissä ainesta ja huomasi, että he rehellisesti halusivat oppia. Päinvastaisessa tapauksessa hän saattoi todella irvistää!

Vaikka Funtek monen ulkopuolisen silmin saattoi vaikuttaa jopa äreältä, hän oli poh-jim-miltaan sydämellinen, avulias ja ennen kaikkea suuri muusikko ja asiantuntija. Karttu-sen haastattelema Doris Laine, oopperamme prima ballerina sittemmin, totesi, että aina kun hänel-lä oli yhteistyötä Funtekin kanssa, ei tanssijalla ollut hädän päivää – mikäli hätä johtajasta oli kiinni. Ulf Söderblom sai puolestaan nuorena aloittelevana kapellimestarina suurta tukea van-hemmalta kollegaltaan, ja pitkälti yli 40 vuoden ikäerosta huolimatta heistä tuli hyviä ystäviä.

Kaikesta päätellen tämä kirjallisuuteen syvästi perehtynyt muusikko oli dinosauruksena kasvissyöjä, ei tuhoava raivopeto!

33

Poimintoja jäsentiedoteista

Syvällinen kartoitus tarpeen

On kummallista, että Funtekin elämää ei ole kartoitettu koskaan perusteellisesti. Hänestä ei ole edes kokoavia artikkeleita kuten kaikista muista samalle tasolle nousevista taiteili-joistamme, lukuun ottamatta Martti Haapakosken artikkelia vuodelta 1993 Finnish Music Quarterlyssä, jonka päätoimittajana Karttunen tuolloin toimi. Idean tähän artikkeliin Karttunen sai, kun Slovenian edustaja kansainvälisissä radiokokouksissa tiedusteli häneltä, kuka oikein oli tämä Suomessa vaikuttanut maanmiehensä.

Jostakin syystä Funtek näyttää jääneen sittenkin sivulliseksi, ulkomaalaiseksi, vaikka Kart-tunen ei ole kuullut mistään suoranaisesta syrjinnästä sinänsä: kaikki Funtekin aikalaiset joutuivat myöntämään ällistyttävän ammattitaidon, mutta eikö häntä sittenkään haluttu ottaa uuden kotimaan jäseneksi? Toisaalta hänen ulkomaalaisuuttaankaan ei korostettu, Karttusel-lekin selvisi Funtekin sloveeniperäisyys suhteellisen myöhään.

Funtekista olisi piirrettävissä värikäs ja ehkäpä perinteisestä suomalaisnäkemyksestä hie-man poikkeavakin läpileikkaus suomalaisesta esittävästä säveltaiteilijasta. Työ on valtava, mutta kiinnostava.

Antero Karttusta mukaellen Kari Vase

Jäsentiedote 2007

Slovenia luopui ”taaloistaan” Ensimmäisenä entisistä sosialistimaista otti Slovenia euron (”evron”) käyttöön tämän vuo-den alusta ja entinen tolar jäi historiaan. Slovenian perässä ovat tulossa ilmeisesti ensin Baltian maat ja vasta sitten muut Keski-Euroopan uudet EU-maat. Hännänhuippu Tšekki päätti omasta europäivästään vasta, kun sloveenit olivat totutelleet euroihin jo kaksi kuu-kautta.

Toisin kuin esim. suomalaiset eurot Slovenian eurokolikot heijastavat luonnonolojen lisäksi myös maan kulttuuriperintöä – mutta kansainvälisessä hengessä. Kahden euron ko-likkoon Slovenian hallitus valitsi kansallisrunoilija France Prešerenin (1800–1849) profiilin ja ensimmäi-sen säkeen hänen Zdravljica-runonsa seitsemännestä säkeistöstä Prešerenin itsensä käyttä-mässä kirjoitusasussa. Se on samalla Slovenian kansallishymnin ensimmäi-nen säe: ”Eläkööt kaikki kansat”.

Euron kolikko esittää Primož Trubaria (1508–1586), protestanttista reformaattoria ja slo-veenin kirjakielen vakiinnuttajaa. Hän julkaisi ensimmäisen sloveeninkielisen kirjan, kate-kis-muksen ja aapiskirjan, vuonna 1550. Hän myös käänsi Uuden testamentin sloveeniksi. Kolikossa lukee: ”Seistä ja kestää.”

34

Poimintoja jäsentiedoteista

50 sentin kolikko esittää Slovenian korkeinta vuorta Triglavia. Tekstinä on ensimmäinen säe kansanlaulusta ”Oi Triglav, kotini”. 20 sentin kolikossa on kaksi maailmankuulua val-koista lipizzalaishevosta, 10 sentin kolikossa taas jotain, mitä ei ole: arkkitehti Jože Plečni-kin suunnitelma Slovenian parlamenttirakennukseksi, ”Katedrala svobode” eli vapauden katedraali. Viiden sentin kolikossa on kylväjä, kahden sentin kolikossa taas muinaismuisto: ns. ruhtinaan kivi, valtaistuin, jota pidetään kansallisen tietoisuuden vertauskuvana. Yh-den sentin kolikkoon on otettu haikara vanhasta 20 tolarin kolikosta.

Kolikot on suunnitellut Miljenko Licul yhdessä Maja Liculin ja Janez Boljkan kanssa, ja ne painettiin Rahapajassa Suomessa. Kahden sentin kolikko herätti myös närää: se esittää Karan-tanian (nyk. Kärnten Itävallassa) ruhtinaan pylvästä, jota säilytetään nykyään muse-ossa Klagenfurtissa. Jörg Haiderin johtama Kärntenin hallitus protestoi kolikkoa vastaan, mutta turhaan. 20 sentin lipizzalaishevoset komeilivat myös Itävallan viiden schillingin kolikossa, olivathan ne Itävallan hovin ratsuja ja yhä Wienin suosituimpia nähtävyyksiä. Niistä ei kuulunut napinaa Itävallan suunnalta: ne vain korostavat Itävallan ja Slovenian yhteenkuuluvuutta. Hevoset ovat peräisin nimenomaan Slovenian alueella sijaitsevasta Lipican siittolasta.

Mikä ihmeen tolar?

Kun Slovenia itsenäistyi, sen rahayksikön nimi tolar toi varmaan monelle mieleen dol-larin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut amerikkalaisten matkiminen, vaikka samaa juurta kumpikin sana on. Nimi on peräisin böömiläisestä Joachimsthalin kaupungista. Schlickin kreivisuku näet alkoi lyödä siellä vuonna 1518 Joachimsthaler-hopearahoja, joita alettiin sanoa lyhennettynä thalereiksi, taalereiksi, ja jotka levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Joachimsthal on nykyisin tšekkiläinen Jáchymovin kaupunki. Sen nimellä on paha kai-ku: sen uraanikaivoksiin passitettiin sosialistisen järjestelmän vastustajia pakkotyöhön 1950-luvulta alkaen. Hopea sieltä ehtyi jo vuosisatoja sitten, mutta uraanivettä käytetään nykyään myös hoitotarkoituksiin.

Eero Balk

35

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2008

Slovenia, metsänhoidon toisinajattelijaAvohakkuut lailla kielletty

Vuoristoinen Slovenia on Euroopan metsätalouden toisinajattelija. Se on valinnut oman tiensä, eivätkä tulokset ole hullummat. Entisen Uudenmaan läänin kokoinen maa luottaa luontaiseen uudistamiseen, sillä aukkohakkuut on lailla kielletty.

Slovenian pinta-alasta on 57 prosenttia metsän peitossa. Metsiä pidetään Slovenian symbolina. Runsaat metsät suojaavat asutusta, infrastruktuuria ja maanviljelystä luonnon-katastrofeilta.

Slovenian kestävän kehityksen metsätaloudella, jota myös luonnonmukaiseksi tai sääs-tä-väksi metsänhoidoksi kutsutaan, on yli sadan vuoden perinteet. Maisemassa ei näy aukko-hakkuita eikä nuoria taimikkoja paitsi joillakin myrskytuho- ja paloalueilla.

Aukkohakkuut ja metsän lannoitus ovat lailla kiellettyjä. Metsätalous perustuu valikoivaan hakkuuseen ja luontaiseen uudistamiseen.

Selvästi ylpeä professori

Metsäkulttuurin professori Jurij Diaci Ljubljanan yliopiston bioteknisestä tiedekunnasta on selvästi ylpeä metsien tilasta. Metsien kasvu on Diacin mukaan erinomainen ja metsä-talouden näkymät ovat hyvät.

Slovenialainen metsä kasvaa keskimäärin 6,48 kuutiota hehtaaria kohti vuodessa. Suo-messa vastaava kasvu yltää koko maassa 4,2 kuutioon ja Etelä-Suomessa 5,9 kuutioon hehtaarilta.

Itsenäistyneessä Sloveniassa oli Diacin mukaan 1990-luvun alussa paineita avohakkuisiin eurooppalaisen mallin mukaan, mutta oma linja pystyttiin pitämään.

Metsätilat liian pieniä

Vaikka silmämääräisesti katsottuna maan metsien tilanne on erinomainen, ongelmia riittää, sanoo professori Diaci. Metsänomistus on hyvin pirstaloitunutta, mikä hankaloittaa metsänhoidon suunnittelua. Yli 70 prosenttia metsistä on yksityisomistuksessa. Tilojen koko on hyvin pieni, keskimäärin kolme hehtaaria ja sekin on jakautunut useisiin palstoi-hin. Noin 40 hehtaarin metsänomistus riittäisi jo elinkeinoksi, mutta vain harvoilla on näin suuria metsätiloja.

Pienten metsien omistajat eivät ole kiinnostuneita tilojensa hoidosta. He eivät aina edes tiedä, missä heidän metsänsä ovat. Suuri osa Slovenian metsureista tulee Bosniasta.

Jokainen metsänomistaja joutui aiemmin asioimaan valtion metsänhoitajan kanssa saadakseen kaato- ja myyntilupia. Valtio saneli kaiken, metsänomistaja Alojz Troha kertoo. Hän omistaa metsää Etelä-Sloveniassa, Križna Jaman vuoristoalueella.

Yksityismetsätalous ei ole vielä järjestäytynyt, mutta merkkejä siitä on näkyvissä. Mallia otetaan Saksasta, professori Diaci kertoo. ”Toivottavasti järjestäytyminen tuo mukanaan

36

Poimintoja jäsentiedoteista

sen, että puun hinnasta päästään neuvotte-lemaan. Järjestäytymisen kautta metsänomis-tajat saavat myös lisää tietoa.”

Omatoimisuutta jyrkissä rinteissä

Troha tuntee jokaisen puun metsässään. Hän tarkastaa metsänsä lähes viikoittain ja tekee itse metsätyöt. Hiljattain hän osti käytetyn maataloustraktorin ja sillä hän jo kunnostanut metsä-autotietä. Troha tekee metsätyöt jyrkissä rinteissä moottorisahan, traktorin ja vins-sin avulla.

Metsät ovat levittäytyneet nopeasti vuorenrinteiltä kohti viljelyksiä. ”Metsä tulee pihoihin asti”, Troha sanoo. Enää ei ole raivaajia, kun karjanpito on vähentynyt ja nuoret siirtyneet kotitiloilta kaupunkeihin.

Kirjanpainaja leviää herkästi

Sloveniaan on istutettu saksalaisen mallin mukaan mäntyä, vaikka luontaisia puulajeja ovat pyökki ja saksanpihta. Mänty yleistyi, koska siitä sai hyvän hinnan.

Ongelmia suunnitelmalliselle metsänhoidolle tuovat tuholaiset, etenkin kirjanpainaja. Se on levinnyt viime vuosina hälyttävästi, sekä kuivuuden että runsaiden käpyvuosien seurauk-sena.

Professori Diacin mukaan mänty pyritään pitämään korkeilla ja viileillä vuoristoalueilla. Alarinteillä se kasvaa liian lämpimässä ja on altista tuhoille. Yli puolet hoitohakkuista jou-dutaan tekemään tuholaisten vuoksi.

Ensimmäinen huutokauppa

Slovenian puulla on nykyään paljon ostajia, kun valtio ei enää säätele kaupankäyntiä. Viime vuonna järjestettiin ensimmäinen puuhuutokauppa.

”Kaikki tiesivät, että vaahtera on arvokasta, mutta yllätys oli, että päärynä- ja luumu-puis-takin sai erittäin hyvän hinnan. Niitä kasvaa vanhoissa puutarhoissa”, Diaci kertoo.

Italiaan viedään 20–30 prosenttia hakatusta puusta. Slovenian tukkia sahataan jonkin ver-ran myös Itävallassa. Slovenian sahateollisuus on vielä melko vanhanaikaista ja sahat ovat pieniä. Maan huonekaluteollisuus on Diacin kuitenkin mukaan elpymässä.

37

Poimintoja jäsentiedoteista

Troha myy pienpuun lähiympäristöön polttopuuksi. Tilalta menee puutavaraa myös Ve-netsiaan, lähinnä paaluiksi kaupungin alle.

Slovenialaisesta metsänhoidosta on kiinnostuttu muissakin maissa. Sloveniassa perus-tet-tiin vuonna 1989 Pro Silva Europe -verkosto, jonka tavoitteena on levittää kestävän metsänhoidon periaatteita. Verkostoon kuuluvat Euroopan maat lukuun ottamatta Suo-mea, Ruotsia, Norjaa, Puolaa, Venäjää, Latviaa ja Liettuaa.

Liisa Kirves Ilmestynyt Maaseudun tulevaisuudessa 9.11.2007

Bourbonien hauta SloveniassaTriesten lähellä kävimme katsomassa Aquileian vanhoja basilikoja ja teimme päiväretkiä Sloveniaan. Hrastovljen kirkossa on 1400-luvun lopussa maalattuja hienoja freskoja, joista yksi on kuuluisa Kuolemantanssi.

Jatkoimme Kroatian rajalle melkein autioon Abitantin kylään, jossa on vanhoja karstilaisia rakennuksia, suuri osa huonokuntoisia, mutta muutama on remontoitu kesäasunnoksi. Sitten ajoimme Kroatiaan elo-kuvafestivaalista tunnettuun Motovuniin, joka on korkealla vuorella. Sloveniaan palasimme Sečovl-joen suola-altaiden kautta.

Toisena päivänä vierailimme kirjailija Sergej Verčin luona. Hän työskenteli ennen Triesten radion sloveeninkielisessä toimituksessa mutta osti 90-luvulla Karstilta vanhan talon, jonka hän on kunnostanut. Muurin suojaamassa sisäpihassa kasvaa kiivejä, joita hänen poliisisankarinsa, eläkkeelle jäänyt Benjamin Perko tarkastelee Sergejn uusimman dekka-rin Pogrebna maskara-dan(Hautajaisilveily) alussa.

Kävimme katsomassa Vipavski Križin luostaria ja vanhaa linnoituskaupunkia. Viineistään tunnetun Vipavan laakson kautta kulki parituhatta vuotta sitten roomalainen sotilastie. Sloveniasta löytyy legioonalaisleirejä ja roomalaisia huviloita yhä tietöiden yhteydessä.

Kolmantena päivänä suuntasimme pohjoiseen. Poikkesimme Nova Goricassa Kostanje-vican luostarissa Bourbonien haudalla. Ranskan viimeinen Bourbon-sukuinen kuningas Kaarle X on haudattu sinne. Hän pakeni Ranskasta ja kuoli koleraan 1836.

Olen kerran ajanut Nova Gorican lähellä olevalle Sveta Goralle (Pyhä vuori). Nousu on jyrkkä ja parkkipaikka ylhäällä ahdas. Jotkut ajavat sinne polkupyörällä. Vuorella kannattaa ehdottomasti poiketa, koska sieltä näkee peninkulmien päähän.

Kari Klemelä

38

Poimintoja jäsentiedoteista

Dušica Kunaver hurmasi HelsingissäSloveniassa tunnettu ja rakastettu kulttuurialan monitoiminainen Dušica Kunaver vieraili Helsingissä 17.9.2010. Vierailusta vastasi Suomen alppikerho sekä Slovenian suurlähetystö.

Rouva Kunaver vieraili yllättävässä paikassa aiheeseen liittyen: korkeus oli merenpinnasta noin metrin, sillä luentopaikka oli Hietalahteen ankkuroitu m/s Romeo. Paljon matalampa-na, josta luennon aihe kertoi. Se ei kuitenkaan estänyt

tulemaan paikalle, sillä meitä oli viitisenkymmentä. Ikähaarukka oli 2- 80 vuotta.

Englanninkielisen luennon aihe oli ”The Beauty of Slovenian Mountains

in Slovenian Folk Tales and the Short History of Slovenian Alpinism”.

Ja sitä kauneutta näytettiinkin. Rouva Kunaver ensiksi kertoi Zlatorog-legendasta. Zlato-rog on legenda kultasarvisesta vuorikauriista, jolla on kultaiset sarvet, ja joka on inspiroi-nut omalla olemuksellaan monia tarujen kertojia. Legendoja ja tulkintoja on monia, mutta tässä tilaisuudessa rouva Kunaver kertoi Zlatorogista ja sfinksin Triglavilla olevasta yhtey-destä.

Slovenialaiset kirivät huipulle

Toisessa luennon osiossa rouva Kunaver kertoi lyhyesti slovenialaisen alppikiipeilyn histo-riasta. Hän vertasi Sloveniaa Britanniaan, jolla perinteet vuoristokiipeilyssä alkoivat sataa vuotta ennen slovenialaisten saavutuksia. Mutta silti slovenialaiset kiipeilijät kirivät kovaa vauhtia maailmantasolle, ja vuonna 1960 saavutettiin jo Himalajan huippuja.

Retkikunnan eräs ensimmäisistä kiipeilijöistä oli Dušica Kunaverin aviomies, edesmennyt Aleš Kunaver. Siihen aikaan viestintä oli alkeellista ja ainoat kontaktit kotimaahan olivat kirjeet, jotka matkustivat kuukauden verran! Nopeampi tapa oli sähkösanoma, joka tuli suhteellisen nopeasti - ehkä vain noin päivän viiveellä.

Puutteellisesta viestinnästä huolimatta, Himalajan ensimmäinen retkikunta sai sankarilli-sen vastaanoton Sloveniassa.

Ainakin kuvien perusteella - tuntui, että koko Slovenia oli heitä odottamassa, vaikkei

kukaan oikein tiennyt, milloin he olisivat palaamassa Ljubljanaan: edes päivämäärää,

saati kellonaikaa. Keskustori oli aivan täynnä väkeä ja vuorikiipeilijöille hurrattiin.

Suomen kontekstissa se voisi vertailla siihen tilanteeseen, jolloin Suomi voitti

jääkiekossa maailmanmestaruuden ja Senaatintorilla odottivat kaikki. Tai Lordin

Euroviisujen voitto.

Haastattelin pikaisesti muutamia vuorikiipeilyperheitä, jotka nyt, 2000-luvulla ovat

kokeneet Himalajan tai vastaavien huippujen saavuttamisia. Kysyin, oliko koko

Senaattitori vastassa. - Ei, ei todellakaan. Me tultiin Helsinkiin ja mentiin bussilla

39

Poimintoja jäsentiedoteista

kotiin. Ketään ei oikein asia tainnut kiinnostaa!.

Dušican puoliso edesmennyt Aleš Kunaver jatkoi Himalaja-kiinnostusta ja vuonna 1979 perusti Nepalin Manangissa vuoristo-oppaiden koulun. Alešin kuoleman jälkeen Dušica julkasi kirjan ”Triglavista kolmeen maailman huippuun saakka”.

Vaikkei meitä Slovenia-seuran jäsentä paikalla monta näkynyt, läsnä oli kuitenkin muuta-ma arvovieras: kolme suurlähettilästä. Loput runsaasta yleisöstä koostui tietysti nuorista innokkaista vuoristokiipeilyn harrastajista.

Tilaisuuden paras anti oli kuitenkin, kun luento loppui, ja rouva Kunaverin ympäröivät usea suomalaiset nuoret kiipeilyä harrastavat miehet, jotka jatkoivat tuokiota kysymyksil-lään, eikä puhuja meinannut päästä ruokapöytään maistamaan Slovenian suurlähetystön herkkuja: Milena Kajserin loihtimia pršutia, poticaa eikä viiniä (kuvassa Milena Kajser).

Maria Vesna Autio

Kuvat Helena Päätalo

40

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2009

Jäsentiedote 2010

Vinjettimaksuun tuli järkeäSuuri kohu moottoritiemaksusta slovenialaisilla moottoriteillä on kantanut hedelmiä. Ko-timaisen, mutta varsinkin kansainvälisen painostuksen alla Slovenian tietulliviranomaiset hinnoittelivat uudestaan moottoritiemaksut, jotka asettavat tasa-arvoisempaan asemaan sekä Sloveniassa asuvat ja paljon matkustelevat että matkailijat ja ehkä myös satunnaiset ohikulkijat.

Heinäkuun 2009 alusta on tietullimaksussa voimassa kolme luokkaa, henkilöautoille ja moottoripyörille on oma hinnoittelu. Vuosivinjetti pysyy edelleen voimassa ja se maksaa 95 euroa. Puolivuotismaksu on lopetettu ja tilalle on tullut kuukausivinjetti (30 eur) sekä viikkovinjetti (15 eur). Yli 3 500 kg painavat ajoneuvot maksavat tietulleja eri tavalla.

Näin suomalaisesta perspektiivistä tuntuu, että järki vihdoinkin voitti. Uusi systeemi voi hyvinkin houkutella matkailijoita tutustumaan Sloveniaan paremmin pitkin ja poikin, kos-ka maan tieverkosto on kattava ja tiet ovat hyvät eikä siirtyminen paikasta toiseen maan vastakkaisiin suuntiin ole kovinkaan aikaa vievä. Edellinen systeemi ennen vinjettikautta oli myös hankala, koska moottoritietullia vaadittiin turhaan tiheästi. Slovenia ei ole toki ainoa maa, jolla on vinjettisysteemi käytössä. Näin maksetaan mm. Itävallassa, Bulgariassa, Tšekissä, Unkarissa, Romaniassa, Slovakiassa ja Sveitsissä. Toivottavasti vastaava vinjetti-maksu otetaan käyttöön myös muualla, esimerkiksi naapurimaassa Kroatiassa.

Lähde: http://www.dars.si/ (MVA)

Miksi suosittelen Cerknon jazz-festivaalia?Me Slovenian ystävät tunnemme Ljubljanan miellyttävät katukahvilat ja vuoriston hienot näkymät. Ratsastamme Lipizan valkoisilla hevosilla ja tippukiviluolat ällistyttävät mieli-kuvituksilla muodoillaan. Jotkut ovat löytäneet myös talvisen Slovenian ja käyvät lasket-telemassa vuorilla. Ruoka ja juoma on hyvää kaikkialla, ihmiset ystävällisiä ja suomalaisia miellyttää maan siisteys.

Kolmen päivän festivaalipassi maksaa vain noin 30 euroa. Ja voin luvata, että kolmessa päivässä tutustutte lähes kaikkiin festivaaleille tulleisiin matkailijoihinkin.

Itse yhdistin musiikin kuunteluun myös päivittäiset vaellukset vuorilla. Cerknosta lähtee joka suuntaan hyvin merkittyjä vaellusreittejä. Pakkasin reppuun klassiset eväät, vähän viiniä ja vettä juotavaksi, hyvää juustoa ja leipää. Näillä munkkien matkaeväillä kapu-sin hiljalleen kohti korkeuksia. Milloin läheiselle kirkolle, joka siinsi vuorten kupeessa ja milloin vain kaunista metsäreittiä alppimaisten niittyjen halki. Luonto on Cerknon touko-kuussa jo täydessä kukassa ja koska itse harrastan hieman orkideoja, näin joka puolella esiin nousevia kämmeköitä. Heinä alkoi rinteillä olla jo niittokunnossa ja maisemat olivat upeita. Aurinko paistoi koko viikon, eikä poluilla tullut vastaan ristinsielua.

41

Poimintoja jäsentiedoteista

Tällaiselle sunnuntaivaeltajalle kävi tietysti lopulta huonosti. Kävelin jalat altani. Viisi kilo-metriä ylämäkeä kohti etäällä siintävää kirkkoa vielä nousee, mutta kolmantena päivänä en ollut päästä alas vuorilta. Kappas vaan, että jaloissa on tuollaisiakin lihaksia. Pohkeet ja reidet vinkuen palasin pikitietä pitkin alas kylään, takaperin.

Itse halusin katsella myös muitakin maisemia ja hyppäsin bussiin, joka ajoi Cerknoon. En tiennyt paikkakunnasta juuri mitään etukäteen. Olin vain varannut majoituksen pienestä Bed& Breakfast majatalosta ja tiesin, että Cerknossa järjestetään joka kevät toukokuussa pienet jazz-festivaalit. En odottanut suuren suuria jazz-festivaalilta.

Slovenian ystävänä voisin suositella Cerknon jazz-festivaaleja kaikille. Festareilla on hyvät nettisivut, joiden kautta pääsee katsomaan laajan valikoiman valokuvia aiemmilta vuosilta ja jopa kuuntelemaan esityksiä. Tämän vuoden ohjelmisto julkaistaan vasta maaliskuussa, mutta itse varaan lennot Ljubljanaan jo nyt.

Ällistys olikin sitten sitä suurempi. Nämähän ovat maailman sympaattisimmat jazz-festa-rit. Jo ulkoisilta puitteiltaan kaikki on järjestetty inhimillisten mittasuhteiden mukaisena. Festivaalit soitetaan yhdessä isossa teltassa, joka tukkii koko Cerknon keskustan. Kylän keskusta ei suuren suuri ole, mutta en ole muualla törmännyt tällaiseen: yksi seinä nojaa kirkkoon, toinen vanhainkotiin ja kolmas suoraan pizzeriaan. Neljänneltä sivustalta pääsee sisään telttaan johon mahtuu kerrallaan noin 500 kuulijaa. Teltassa on ravintola ja kokkei-na hääräävät vanhainkodin asukkaat. Uskomatonta yhteistyötä. Ruokalajeja ei montaa ole, mutta herkullisia annoksia ja hyvää juotavaa riittää. Festivaalien pääorganisaattorit ovat ravintola Gabrieljin pyörittäjät. Mutta tuntuu kuin koko Cerkno osallistuisi järjestelyihin.

www.jazzcerkno.si

Teksti Taneli Haro

Festivaalit kestävät kolme päivää, toukokuun 14-16 välisen ajan. Päivittäin teltassa soittaa vain kolme kokoonpanoa, joka sekin on kerta-annoksena sopiva määrä. Eikä valinnan vaikeutta ole koska rinnakkaiskeikoja ei ole lainkaan. Yöllä voi vielä jatkaa klubilla, joka on pieni ja tiivistunnelmainen kellaritila lähitalossa.

Musiikillisesti Cerknon jazz edustaa todella huippua. Se ei ole vanhaa varmanpäälle dixielandia, vaan uutta ja varsin kokeellistakin, lähinnä keski-eurooppalaista ja amerikka-laista uuden polven jazzia. Ja nyt ei kannata kavahtaa jazz-sanaa. Cerknossa ei kuitenkaan vinguteta kitaraa tai rääkätä saksofonia kaoottisesti. Ohjelmisto on laaja-alainen ja useat kokoonpanot soittavat enemmänkin maailmanmusiikkia, kuin jazzia.

42

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2011

SLOVENIA 20 VUOTTA - TIE ITSENÄISYYTEEN

Protestanttinen pappi Primoz Trubar kirjoitti sanan sloveeni ensimmäisen kerran vuonna 1550, ja siksi häntä sanotaan ”Slovenian kansan isäksi”. Hän laati silloin sloveeninkielisen aapisen ja käänsi mm. Uuden testamentin sloveeniksi.

Vaikka vastauskonpuhdistus hävitti protestanttisen uskon sloveenialueilta lähes ko-konaan, Trubarin työ jäi elämään, ja hänen arvostuksensa nousi entisestään Slovenian itsenäistyttyä vuonna 1991. Uskonpuhdistuksen päivä, 31.10., määrättiin silloin vapaapäi-väksi, ja Slovenia on ainoa kokonainen valtio maailmassa, jossa tämä päivä on vapaapäivä.

Aivan kuten Suomessa vielä 1800-luvulla eliitti puhui etupäässä ruotsia, sloveenialueilla aatelisto puhui saksaa, joten sloveenien oman kielen ja kulttuurin säilyminen oli ensi sijas-sa talonpoikien varassa.

Sloveenit kuuluivat Habsburgien valtakuntaan yli 500 vuotta. Sloveenin kielen säilyttä-minen ja sen aseman vahvistaminen oli heidän keskeinen tavoitteensa keisarikunnassa. Pääkaupungissa Wienissä sloveenien ja myös tshekkien alueita pidettiin saksankielisen Itävallan osina. Tämä yhteinen kohtalo ja yhteinen kamppailu saksalaisuutta vastaan vah-vistivat osaltaan sloveenien yhteyksiä tshekkeihin ja Keski-Eurooppaan.

Slovenialaisen historiakäsityksen pääpilarit ovatkin kuuluminen Keski-Eurooppaan – ei Balkanille – ja oman kielen ja kulttuurin säilyttäminen keskeisenä kansallisena pyrkimyk-senä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana sloveenien ahdinko kasvoi Italian liityttyä 1915 sotaan ympärysvaltojen puolelle, kun sille luvattiin laajoja alueita sloveenien ja kroaattien asuttamien alueiden länsiosista. Sloveenit taistelivatkin sitkeästi itävaltalaisten ja saksa-laisten rinnalla italialaisia vastaan. Samalla voimistuivat pyrkimykset eteläslaavien yhteen-liittymiseen. Ensin tavoiteltiin Slovenian, Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan yhdistymistä ja sodan viimeisinä päivinä, sloveenien ja kroaattien johtomiehet hyväksyivät yhdistymisen Serbian kanssa, perustettavassa Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunnassa.

Serbijohtoinen kuningaskunta

Uudesta valtiosta (vuodesta 1929 Jugoslavia) tuli vastoin sloveenien toiveita serbijohtoi-nen keskitetty valtio. Perustuslain mukainen keskusjohtoisuus ei kuitenkaan aikaa myöten vaikuttanut sloveenien jokapäiväiseen elämään kovinkaan paljon.Maakunnan johtomie-het olivat sloveeneja ja virallinen kieli oli sloveeni.

Slovenia kehittyi myös taloudellisesti verraten ripeästi. Se käytti hyväkseen jo 1800-luvulla eteläisiin kumppaneihinsa saavuttamaansa etumatkaa, joka kasvoi edelleen.

Slovenialaisten koulutustaso oli myös selvästi korkeampi kuin muissa Jugoslavian osissa.

Epäyhtenäinen Jugoslavia sortui muutamassa päivässä Saksan hyökkäyksen edessä 1941. Vastarinta käynnistyi kuitenkin varsin pian, myös Sloveniassa jo muutaman viikon kuluttua.Kuten muissakin Jugoslavian osissa, Sloveniassakin suhtautuminen miehittäjiin

43

Poimintoja jäsentiedoteista

kuitenkin vaihteli yhteistoiminnasta aseelliseen vastarintaan. Yhteistoimintaan ajoi osaa sloveeneista antikommunismi eli Titon partisaanien vastustaminen.

Toisen maailmansodan tapahtumat ja sodan jälkiselvittelyt muodostavat edelleen jako-linjan Slovenian politiikassa.Vedettäessä rajoja toisen maailmansodan jälkeen Slovenia sai takaisin osan Italialle edellisessä sodassa siirtyneitä alueita.

Titon Jugoslavia merkitsi Slovenialle askelta kohti itsenäisyyttä, koska Slovenia muodosti nyt selkeästi valtiollisen yksikön, vaikkakin Jugoslaviaan kuuluvan osatasavallan. Vuonna 1974 hyväksytty uusi perustuslaki antoi lisää valtaoikeuksia osatasavalloille liittohallituk-sen kustannuksella.

Slovenia kehittyi edelleen taloudellisesti muita Jugoslavian osia nopeammin. Silti Slove-niassa oltiin tyytymättömiä talouden kehitykseen. Siellä vertailtiin tilannetta Länsi-Eu-rooppaan eikä muuhun Jugoslaviaan. Slovenia oli entistä haluttomampi tukemaan muita Jugoslavian osia liittovaltion budjetin kautta, varsinkin kun se ei voinut vaikuttaa siihen miten tukirahoja käytettiin. Sloveenien mukaan ne suunnattiin etupäässä kulutukseen eikä investointeihin.

Tito piti Jugoslavian koossa sekä kovilla otteilla että taktikoimalla, mutta taloudellisesti maa ajautui vähitellen yhä pahempiin vaikeuksiin.

Tito kuoli 1980, ja järjestelmä alkoi horjua. Kosovossa puhkesi levottomuuksia 1981. Koso-vo voimisti sloveenien halua irtautua Jugoslaviasta, koska he eivät halunneet olla tekemi-sissä serbien ja albaanien ristiriitojen kanssa.

Slovenian yhteiskunnassa syntyi sisäistä liikehdintää, vaihtoehtokulttuureja ja kritiikkiä valtion epädemokraattisuutta ja erityisesti armeijaa kohtaan. Slobodan Milosevicin nous-tua Serbian johtoon Slovenia ja Serbia ajautuivat välirikkoon, vaikka Milosevicin ja häntä tukeneiden serbinationalistien poliittiset tavoitteet olivat lähinnä Kosovossa, Bosnia-Hert-segovinassa ja Kroatiassa.

Tammikuussa 1990 Slovenian edustajat marssivat ulos Jugoslavian kommunistiliiton ko-kouksesta, jolloin liitto käytännössä hajosi. Keväällä Sloveniassa ja Kroatiassa

järjestettiin vapaat vaalit. Vuoden lopulla Sloveniassa järjestettiin kansanäänestys, jossa ylivoimainen enemmistö tuki esitystä, jonka mukaan tasavalta julistautuu itsenäiseksi, ellei Jugoslavian tulevaisuudesta päästä sopuun kuudessa kuukaudessa.

Kesäkuun lopulla 1991 Slovenia ja Kroatia julistautuivat itsenäisiksi yhtä aikaa, ja Jugosla-vian perintösota alkoi.

Sota kesti Slovenian osalta vain 10 päivää. Jugoslavian liittohallituksen ja armeijan joh-dossa oli henkilöitä, joiden mielestä Slovenia oli pidettävä pakolla liittovaltion yhteydessä ainakin niin kauan kun riittävä yhteisymmärrys on saavutettu. Tämä kanta jäi kuitenkin vähemmistöön. Heinäkuun puolivälissä 1991 Jugoslavian armeija ilmoitti poistuvansa kokonaan Sloveniasta, mikä merkitsi itsenäisyyden tunnustamista de facto.

44

Poimintoja jäsentiedoteista

Ulkovaltojen halu pitää Jugoslavia koossa sekä Kroatian ongelmallisempi tilanne viivytti-vät kuitenkin Sloveniankin kansainvälistä tunnustamista puolisen vuotta.

Sloveniassa nähtiin itsenäistyminen alusta lähtien Jugoslavian liittovaltion purkamisena, johon perustuslaki antoi mahdollisuuden. Slovenia ei siis eronnut laittomasti Jugoslavias-ta.

Heinäkuun 1991 jälkeen Slovenia rauhoittui. Sodan jatkuminen naapurissa kuitenkin varjosti Sloveniaa. Maahan saapui pakolaisia, ja talous kärsi, kun hajonneen Jugosla-vian markkinat menetettiin suurimmaksi osaksi. Slovenialaiset yritykset olivat kuitenkin pureutuneet Länsi-Euroopan markkinoille jo 1960-luvulta lähtien ja hankittua kokemusta hyödyntäen talous saatiin jälleen kasvuun jo kaksi vuotta itsenäistymisen jälkeen.

Suunta kohti länttä

Länsi-integraatio oli Slovenian poliittisessa ohjelmassa heti itsenäistymisen jälkeen. Slo-venia vei ainoana uutena jäsenmaana Natoon liittymisen kansanäänestykseen, jossa 66 % äänestäneistä kannatti jäsenyyttä. EU-kansanäänestyksessä lähes 90 % kannatti jäsenyyt-tä. Slovenia liittyi molempiin järjestöihin vuonna 2004. Euro otettiin käyttöön Sloveniassa vuonna 2007. Sloveeneja voidaan pitää hyvin EU-myönteisenä kansana.

Laaja yksituumaisuus EU-asioista ei anna täydellistä kuvaa Slovenian poliittisesta kentästä, joka on monissa muissa asioissa hyvin jakautunut. Eniten poliittisia mielipiteitä jakaviin kiistoihin on kuulunut suhtautuminen katoliseen kirkkoon, mukaan luettuna kirkon vaa-timukset sen aiemmin menettämän maaomaisuuden palauttamisesta. Kaiken kaikkiaan Slovenian demokratia on osoittautunut vakaaksi, vaikka puolueita on jakautunut ja niiden nimiä on muutettu. Monet sloveenit ovat alkaneet kyllästyä alituisiin kansanäänestyksiin.

Kansanäänestyksen järjestämiseen vaaditaan vain 30 (90:stä) kansanedustajan tai 40 000 kansalaisen vaatimus.

Slovenian kansallisten vähemmistöjen - italialaisten ja unkarilaisten – asema ja oikeudet on hoidettu mallikelpoisesti. Heidän asuinalueillaan kaikkien koululaisten on opiskeltava italiaa ja vastaavasti unkaria. Muualta entisestä Jugoslaviasta tulleita vierastyöläisiä on paljon enemmän. Tuhannet heistä joutuivat vaikeuksiin, jos eivät anoneet Slovenian kan-salaisuutta tai pysyvää asumisoikeutta puolen vuoden kuluessa itsenäisyysjulistuksesta. Anomuksen laiminlyöneet poistettiin erilaisista rekistereistä ja menettivät muun muassa sosiaaliturvansa. Asiaa on puitu vuosikausia ja siitä tuli myös sisäpoliittinen kiista.

Naapurimaihin Slovenian suhteet ovat kehittyneet hyvin. Sloveenivähemmistöjen asema Italiassa ja myös Itävallassa on aiheuttanut jonkin verran eripuraa.

Taloussuhteet muihin entisen Jugoslavian osiin ovat jälleen tiiviit, ja Slovenia on johta-via investoijia alueella.Kroatian kanssa Slovenia on kiistellyt merirajasta Piranin lahdella. Slovenia jarrutti jonkin aikaa Kroatian EU-jäsenyysneuvotteluja, mutta vuonna 2010 maat sopivat välitysmenettelystä.

Yrjö Lautela

45

Poimintoja jäsentiedoteista

46

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2012

Slovenian kiinnostavat golf-kentätKOKEMUKSIA GOLFISTA SLOVENIASSA

Sloveniassa on useita eritasoisille golfaajille sopivia kenttiä. Niissä mukana elämykseen tulee usein myös ympäröivän luonnon kauneus. Vihreyden keskeltä löytyy vanhoja hou-kuttelevia linnamaisia rakennuksia palveluineen.

Kentät ovat yleensä olleet hyväkuntoisia ja eikä niillä ole ollut ruuhkaa. Bledin kentälle kannattaa varata aika etukäteen, koska se on niin suosittu. Muille kentille on päässyt pe-laamaan pienellä odotusajalla, varaamatta aikaa etukäteen. Hintataso on ollut suomalais-ta keskitasoa tai sitä edullisempaa. Hintalaatusuhde on yleensä erittäin hyvä.

Ensimmäistä kertaa Sloveniassa golfaavalle yllätys saattaa olla kenttien hyvä kunto ja nii-den vaativuus. Palvelualttius englannin kielellä, välimatkojen lyhyys ja nopea matkanteko uusia moottoriteitä pitkin voi myös yllättää positiivisesti.

Keskikesän korkea lämpötila voi olla suomalaiselle koettelemus. Heinäkuussa lämpötila voi olla reippaasti yli 30 astetta, joten golf-kierros kannattaa ajoittaa varhaiseen aamuun eikä golf-auton vuokraaminen ole huono ajatus.

Suosikkeina Otočec ja Bled

Suosikkikenttäni on Otočec. Se on hyvin hoidettu, vaativa, polveileva ja vaihteleva. Siellä ei ole ruuhkaa ja ainakin vielä se on edullinen. Väylät ovat väljiä, eikä pallo häviä kovin helposti. Kenttä on maanviljelysseudun keskellä ja kentälle näkyy rinteillä sijaitsevia pieniä kyliä. Olisi mielenkiintoista tietää kentän vanhojen rakennusten historia, kivirakenteinen iso hevostalli olisi Suomessa suuri harvinaisuus.

Toinen suosikkini on Bled. Kenttä on vanha ja edelleen loistokunnossa, mäkinen ja polvei-leva. Maisemat vuorten sylissä ovat komeita. Bledin linnakin siintää kentälle asti ja sieltä näkee myös laaksossa virtaavia koskia. Suomalaiset ovat tuttu näky. Ihastuttava Bledin kaupunki houkuttelee. Bled-järven rannalla, Vila Preserenin terassilla, unohtaa huonot lyönnit ja muut murheet.

Ennen matkallelähtöä varmista peliajat, mailat ja kuljetukset

Ainakin Bledin kentälle kannattaa varata peliajat etukäteen. Muidenkin kenttien osalta on hyvä varmistaa Internetistä, ettei kentällä ole jokin kilpailu tai muu este, jolloin ulkopuoli-set pelaajat eivät pääse kentälle. Jos matkatoimisto järjestää matkan, nämä asiat ovat sen huolena, mutta omatoimimatkaajan on selvitettävä asiat itse.

Hyvä on ennen matkallelähtöä varmistaa, että kentällä on saatavissa vuokramailoja, jos aiot jättää omasi kotiin. Ainakin Arboretumissa ja Otočecissa sellaisia on saatavissa, täysiä settejä hyväkuntoisia mailoja.

47

Poimintoja jäsentiedoteista

Keväästä syksyyn pääsee Sloveniaan suorilla Finnairin lennoilla. Toivottavasti tähän ei ole tulossa muutoksia.

Golfaaja tarvitsee yleensä myös vuokra-auton, jollei kuljetusta ja kulkemisia ole järjestet-ty muuten. Liikenne on oikeapuoleinen ja paikalliset ajavat reipasta vauhtia, mutta aika säntillisesti.

Monet isot ja pienet matkajärjestäjät järjestävät valmis- tai räätälöityjä matkoja Slovenian golf-kentille. Yleensä kohteena ovat olleet Bled tai Mokrice.

Omatoimimatkailu on Sloveniassa helppoa, koska Internetistä löytyy tietoja ja englannin-kielen taito on yleistä, joten itse räätälöity matka on kannatettava vaihtoehto. Silloin voi mm. majoituksen valita tavallista laajemmasta valikoimasta.

Sloveniassa golfaava huomaa myös maisemat.

Jos golfaaja asuu Ljubljanassa nauttien mm. jokirannan ravintoloiden tarjonnasta, pääsee pääkaupungista autolla esim. Otočecin kentälle alle tunnissa. Paluumatkan voisi tehdä Sava-joen vartta pitkin, pienempiä teitä kulkien ja maisemia ihaillen (koskia, riippusiltoja yms.). Jos golfaaja asuu Novo Meston tienoilla tai Mokricessa, on helppo yhdistää pelaa-minen sekä Mokricessa että Otočecissa.

Jos golfaa vain Bledissä, kannattaa myös yöpyä siellä ja käydä kauniin Bledin lisäksi katso-massa Bohinj-järven ja Kranjska Goran jylhän upeita maisemia, koska yhden golf-kierrok-sen jälkeen ehtii vielä kokea muutakin. Bledistä melko lyhyen matkan päässä on toinenkin golf-kenttä, Arboretum.

Idässä, Slovenian vanhimman kaupungin Ptujn historiaan tutustumisen ja golf-kierrosten lisäksi on helppo piipahtaa naapurimaassa Kroatiassa, joka liittyi EU:n jäseneksi 1.7.2013.

Yleensäkin, kannattaa kentällä vilkuilla seuraavaa lyöntipaikkaa kauemmaksi, koska maise-mat ovat vaihtelevia ja kauniita. Ympäröivässä metsikössä saattaa nähdä kauriin tai aidan takana olevalla niityllä mm. hevosia.

Tietoa kentistä:

Slovenia Golf Courses, http://www.worldgolf.com/courses/slovenia/ Lisää tietoa kentistä

Tietoa kentistä löytyy mm. täältä: Slovenia Golf Courses,

www.worldgolf.com/courses/slovenia/

48

Poimintoja jäsentiedoteista

Tiedot kenttien ominaisuuksista voivat muuttua. Otocecin kenttä on pari vuotta sitten pidennetty 18-reikäiseksi, mutta joissakin lähteissä se ilmoitetaan edelleen 9-reikäiseksi.

18-reikäiset kentät

• Arboretum Volcji Potok Golf Course• Bled Golf & Country Club - King’s Course• Mokrice Castle Golf Course• Moravske Toplice Livada Golf Course• Otocec Castle Golf Course• Ptuj Golf Course

9-reikäiset kentät

• Olimje Golf Course• Bled Golf & Country Club - Lake Course• Lipica Golf Course• Trnovo Ljubljana Golf Course• Zlati Gric Golf Course

Marita Kumara

49

Nekropolin kirjoittaja täytti sata vuotta

Triesteläinen Boris Pahor, yksi kansainvälisesti tunnetuimmista sloveenikirjailijoista ja Slo-venian monivuotinen Nobel-palkintoehdokas, täytti 26. elokuuta sata vuotta. Pahor itse kuittaa ehdokkuuden toivomalla, että palkinto annettaisiin nuoremmalle.

Merkkipäivänään hän osallistui Ljubljanassa järjestettyyn symposiumiin ja teki kunnia-käynnin kirjailijaystävänsä Edvard Kocbekin haudalle. Vuonna 1975 Pahor ja Alojz Rebula julkaisivat Kocbekin haastattelun, jossa ensi kerran arvosteltiin Jugoslavian kommunisti-hallinnon keväällä 1945 toimeenpanemaa joukkoteloitusta. Sen uhriksi joutui noin 12000 Itävaltaan paennutta ja brittien palauttamaa kodinturvajoukkojen (domobranci) jäsentä. Kocbek joutui vaikeuksiin ja kirjoittajat saivat maahantulokiellon Jugoslaviaan. Heinrich Böllin ja kansainvälisten kulttuuripiirien painostus nähtävästi esti Kocbekin tuomitsemisen oikeudessa.

Pahorilta on suomeksi julkaistu romaani Nekropoli (2006, Mansarda, suom. Kari Klemelä), joka kuvaa hänen keskitysleireissä viettämäänsä neljäntoista kuukauden jaksoa 1944-45. Kun Pahor Italian antauduttua syyskuussa 1943 palasi sotilastehtävistä Benghazista Tries-teen, hän liittyi vastarintaliikkeeseen, ilmiannettiin ja passitettiin leirille. Siellä Pahor pääsi - onnekseen - norjalaisen lääkärin apulaiseksi. Nälän, sairauksien, nöyryytysten ja epätoi-von keskellä hän säilyi hengissä.

Muissa teoksissa Pahor on kirjoittanut Italian sloveenivähemmistön Mussolinin kaudella kokemista vainoista. Vieläkin hän muistaa lapsuudestaan, kuinka fasistit 1920 polttivat Kansantalon Triestessä. Myöhemmin he alkoivat polttaa sloveeniksi julkaistuja kirjoja ja kielsivät kielen käyttämisen. Sloveeneja tuomittiin oikeudessa ja muutamia teloitettiin vastarintatoiminnan takia.

Pahorin teoksia on vuosien varrella käännetty useille kielille, mutta Jugoslaviassa hän oli kauan vaiettu ja alkanut kotimaassaan Italiassakin saada arvostusta vasta 2000-luvulla - osaksi Italian historian yhä arkojen kohtien takia. Satavuotispäivän kunniaksi La Repubbli-ca -lehti julkaisi kirjailijasta laajan haastattelun.

Italian lisäksi Pahor on saanut palkintoja myös ulkomailla: 2007 Ranskan kunnialegioonan ritarin arvon kirjallisten ansioiden lisäksi osallistumisesta Strasbourgin lähellä sijaitsevan Natzweiler-Struthofin keskitysleirin muistosäätiön toimintaan, ja tänä vuonna EU myönsi hänelle Euroopan kansalaisen palkinnon.

Satavuotiaana Pahor matkustaa edelleen ympäri Eurooppaa, antaa haastatteluja, osallis-tuu keskusteluihin, julkaisee uusia teoksia ja kirjoittaa kolumneja. Muutama vuosi sitten hän ja Imre Kertész vetivät Pariisin Odéon-Théâtre de l’Europen täyteen yleisöä.

”Kirjoittaminen merkitsee minulle juurien etsimistä ja identiteetin vahvistamista, vapautu-mista kuolemanpelosta”, on Pahor kuvannut kirjoitustyönsä motiiveja.

Tapasin Pahorin viimeksi lokakuussa 2010 proseccolaisessa Lukša-baarissa, kirjailijan

Poimintoja jäsentiedoteista

Jäsentiedote 2013

50

lempipaikassa. Vaimoni ja poikamme, silloin 15 ja 17, eivät olleet koskaan ennen tavan-neet keskitysleirivankia. Poistuessamme baarista Pahor huomasi linja-autonsa tulevan ja pinkaisi kadun yli pysäkille kuin nuori poika. Katselin häntä melkein kateellisena - olinhan juuri ennen matkaa päässyt eroon akillesvamman takia käyttämistäni kainalosauvoista.

Kari Klemelä

Poimintoja jäsentiedoteista

51

Kuvagalleria

Kuvagalleria Slovenia-Seura

Karstium, 2002

Preseren päivä, helmikuu 2009

Matkamessu 2011

Slovenia-Seura Vapaaehtoistorilla Helsingissä 2011

52

Pikkujoulu 2011

Kevätkokous 2011

53

Kuvagalleria

Turun Kirjamessu 2011

Struklji 2012

Urheilutapahtuma 2012

Viinimatka 2012

54

Kulttuuripäivä 2013

Turun kirjamessu

Helsingin matkamessu

2013

Kunniakirja Slovenia-Seuralle 2012

55

Kuvagalleria

Sieniretki 2013

Viinimatka 2013

Nuuksio 2013

Pikkujoulu 2013

56