Sonera uuskasvua ymmärtämässä - kutsu kestävään tuottavuuteen

Uuskasvua ymmärtämässä

– kutsu kestävään tuottavuuteen

Uuskasvua ymmärtämässä

– kutsu kestävään tuottavuuteen

1

Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj Toimitus: Riitta Grönroos (TeliaSonera) Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) • Jari Manninen (TeliaSonera) • Kalevi Nikulainen (toimittaja) Ville Ohtonen (Adsek Avec) • Juha Siltala, Juha Siltalan artikkeli

Tutkimus: Laura Aaltonen (Aalto-yliopisto) • Simo Hakkarainen (Aalto-yliopisto) • Kimmo Pekkanen (Aalto-yliopisto) Eliisa Puska (HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu)

Kuvitus ja taitto: Matti Riikonen (Imagemaker) Valokuvat: Juliana Harkki (sivut: 108, 176) • Sami Helenius (sivu: 32) • Anna Hämäläinen (sivut: 30, 76) Jussi Koivunen (sivu: 35) • Jouni Leino (sivu: 225) • Enrico Seri (sivut: 43, 75, 81, 218) Aki-Pekka Sinikoski (sivut: 4, 39, 46, 90, 100, 118, 125, 134, 144, 152, 160, 168, 186, 234, 238) Matti Silvennoinen (sivu: 22) • Kimmo Virtanen (sivu: 64)

Painatus: Vammalan Kirjapaino Oy Copyright: TeliaSonera Finland Oyj ISBN 978-952-5187-99-1 TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2011 3. painos

Kaksikymmentä vuotta sitten Nokia tunnettiin kumisaappaista, ilmastoa kirottiin liian kylmäksi ja suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Sittemmin teknohuuma nousi ja laski, elektroniikkateollisuus synnytti työpaikkoja ja siirsi ne hetken päästä halvan tuotannon maihin. Suomi päihtyi ennätyksellisestä hyvinvoinnista ja kärsi sen krapulasta. Nyt väestön ikärakenne ja kasvanut työpahoinvointi koettelevat työvoimaa. Kaiken seurauksena tuottavuuden kasvu on puolittunut huippuvuosista ja työn tuottavuus alkanut jo laskea.

Siinä missä talouden käyrät ovat osittain taipuneet alaspäin, tietoja viestintätekniikan kehitys jatkuu hidastumatta. ICT:stä on tullut muotisana. Laitteet ja sovellukset ovat tulleet vuosi vuodelta nopeammiksi, tehokkaammiksi ja edullisemmiksi. Lähes kaikki dokumentoitu tieto on saatavilla melkein missä ja milloin vain. Tekninen kehitys on jo niin nopeaa, että ani harva pysyy sen perässä. Nykyään tietoja viestintätekniikka ympäröi arkeamme kaikkialla: kiinteistöjen lämmitystä hallitaan etänä, auton kojelaudan alla raksuttaa käyttöjärjestelmä, lotto oli on-line jo 1990-luvulla. Tekniikka on automatisoinut tehtaita, pienentänyt ja reaaliaikaistanut maailmaa ja mullistanut monen toimialan – esimerkiksi lehdistön – toimintaympäristön.

Kaikki ymmärtävät, että tekniikalla on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa, mutta tietääkö kukaan millaiset mahdollisuudet ja vaikutukset sillä voisi parhaimmillaan olla? Mitä hyötyjä tekniikka tuo ja miten niitä mitataan? Ja jos se on niin autuaaksi tekevää, miksi sana ’tietotekniikka’ nostaa useimpien niskavillat pystyyn ja tuo mieleen katkoja, odottelua ja tietotulvan? Tieto- ja viestintätekniikka on väistämättä kaikkialla, mutta miten sitä hallitaan ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, kuinka sen avulla kyetään paremmin palvelemaan asiakkaita?

Tieto- ja viestintätekniikka kehittyy niin nopeasti, että useimmat ovat jo nostaneet kädet pystyyn ja luottavat vain teknisten asiantuntijoiden neuvoihin. Hieman kuten pimeällä keskiajalla tiedon suhteen, ”totuus” ICT:stä on harvoilla ja valituilla, joiden sanomisia muut eivät uskalla kyseenalaistaa. Tekniikka on kuitenkin vain mahdollis-taja: nopea yhteys, monipuolinen sovellus ja laaja kapasiteetti ovat ainoastaan keinoja parempaan yhteydenpitoon ja tiedon levittämiseen. Ne eivät yksin takaa onnistumisia. Vaikka tekniikka voisi mahdollistaa merkittävänkin toiminnan tehostamisen, päättävät tietoja viestintäteknisistä asioista yleensä tekniikan, ei tiedon tai viestinnän asiantun-tijat, liiketalousjohdosta puhumattakaan.

Sonera on toiminut suomalaisen tietoja viestintätekniikan keskiössä alusta alkaen ja toimii vastaisuudessakin. Haluamme, että suomalaiset onnistuvat hyödyntämään tek-niikkaa mahdollisimman hyvin ja kääntämään kansantaloutemme tuottavuuden uuteen

3

Lukijalle

nousuun. Meillä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja tai ihmeparannusta kaikkiin ongelmiin, mutta historiamme velvoittaa meidät nostamaan kissan pöydälle. Haluamme herättää keskustelua nykyisistä tavoista käyttää tietoja viestintävälineitä – ongelmista, tarpeista ja mahdollisuuksista.

Tätä kirjaa varten kutsuimme tusinan verran suomalaisia eri alojen vaikuttajia ja kymmenkunta yrityspäättäjää ja asiantuntijaa laventamaan näköalaa ja jakamaan näke-myksensä Suomen tulevaisuudesta. Puheenvuorot syventävät kokonaiskuvaa, kaivavat esiin kipeitäkin seikkoja Suomen nykytilasta, mutta takovat myös uskoa tulevaisuuden menestysmahdollisuuksiin. Tarinan loppuratkaisu on avoin ja sen kirjoitat sinä. Lue asiantuntijoiden näkemykset kriittisesti, hahmottele oma kantasi ja kerro se meille kaikille, sillä Suomi tarvitsee haasteiden ratkaisemisessa meidän kaikkien panosta.

Uuskasvua ymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen on keskuste-lunavaus, jolla haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuuden kilpai-lukykyä. Kauas tuottavuus karkaa? -luku summaa nykytilanteen ja Pysyykö Suomi pinnalla? pureutuu tarkemmin haasteisiin, jotka maamme kohtaa.

Vuorovaikutus hukassa? erittelee tietoja viestintätekniikan synnyttämiä ongelmia ja mahdollisuuksia ja Kestävän tuottavuuden lähteillä etsii mahdollista poispääsyä umpikujasta.

Tabuja ja totuuksia tuottavuudesta kokoaa yhteen kaikki asiantuntijapuheen-vuorot sekä Aalto-yliopiston tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Tulevaisuus raken-netaan nyt on toimintaohje muutoksen aloitukseen. Ja nimenomaan aloitukseen, sillä loppu on sinun käsissäsi.

Me soneralaiset avasimme omat toimintatapamme Aalto-yliopiston tutkijoiden retosteltaviksi. Vertaa tuloksia oman organisaatiosi tilanteeseen, toivottavasti löydät tutkimuksen avulla uusia kehityskohteita.

Kiitämme kirjan synnyssä auttaneita asiantuntijoita, yrityspäättäjiä ja Aalto-yliopiston tutkijoita heidän arvokkaasta panoksestaan!

Tervetuloa rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!

Juha-Pekka WeckströmToimitusjohtaja | TeliaSonera Finland Oyj

4

3

6

14

16

20

25

33

40

46

52

54

58

63

68

70

78

85

88

90

99

107

118

125

134

143

152

159

168

176

186

197

216

219

222

227

230

236

239

LUKIJALLE

KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?Minne kasvu katosi?

Tulevaisuuden teknologia on jo täällä

Kestävä kehitys ei ole vaihtoehto vaan realiteetti

Ylitöitä ja alisuorittamista

Suomalaiset eivät elä pesemättä toistensa paitoja

Kuuntelevatko tulevaisuuden päättäjät meitä?

VUOROVAIKUTUS HUKASSA?Kun internet putosi puusta

Monisuorittaminen aiheuttaa pahoinvointia

Tiedon haalinnasta tiedon johtamiseen

KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLäMillaiseksi annamme Suomen muuttua?

Kestävän tuottavuuden lähtökohdat

Nykyrakenteet jarruttavat muutosta

TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTAAntti Tanskanen | Onnistuminen on tahdon asia

Esko Kilpi | Huomio kommunikaatiokulttuuriin

Henna Virkkunen | Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan

Jorma Eloranta | Tuottavuus edellyttää hyvää johtamista

Juha Siltala | Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi

Marja-Liisa Viherä | Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseen

Matti Lehti | Pään sisäinen kuormitus kasvaa

Mikael Jungner | Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinen

Mikko Kosonen | Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamista

Olli Martikainen | Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa

Olli-Pekka Kallasvuo | Liiketoiminnassa maali liikkuu aina

Pentti Malaska | Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta

Aalto-yliopiston tutkimus | ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen

TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYTAjattelurakenteet muutoksen mahdollisuutena

Yksilön mahdollisuudet

Yrityksen mahdollisuudet

Yhteiskunnan mahdollisuudet

UUdEN ALUN SAATESANAT

SANASTOA

5

Luonnonvarat Työhyvinvointi

Tuottavuus

Teknologian kehity

s

6

Suomen kansainvälinen kilpailukyky on vaarassa. Entinen teknologian ihmemaa on jäänyt kehityksessä jälkeen, globalisaatio järkyttää talouselämämme rakenteita ja tuottavuutemme kasvu on lähes pysähtynyt. 1990-luvun lamasta nousimme teknologiahuumassa, mutta sittemmin menetimme edelläkävijäasemamme. Perinteisen teollisuutemme aloja uhkaa tuotannon siirtäminen halvempiin maihin ja lähemmäksi markkinoita. Ja vaikka teknologia kehittyy edelleen huimaavaa vauhtia, ei tuottavuutemme ole olennaisesti kasvanut kehityksen siivellä kuten toivoimme.

Väestömme ikärakenne on muuttumassa radikaalisti. Työelämän ulkopuolella olevien osuus kasvaa, käytössä oleva työvoima vähenee ja lisäksi aikaisempaa suurempi osa tästä niukkenevasta voimavarastamme joudutaan suuntaamaan terveydenhuollon alueelle. Tuottavuuttamme on kyettävä kasvattamaan merkittävästi.

7

Kauas tuottavuus karkaa?

8


Samanaikaisesti kansallisen kilpailukyvyn horjumisen kanssa myös yksilöiden asema työelämässä on heikentynyt. Uusien viestintävälineiden katsotaan velvoittavan ympärivuorokautiseen tavoitettavuuteen. Työ- ja vapaa-aikaa ei aina kyetä erottamaan toisistaan – silloinkaan kun se olisi erityisesti tarpeen. Kvartaalitaloudessa tulosta mitataan aina viimeisimmän suorituksen perusteella ja siksi töitä painetaan kuin viimeistä päivää – ja valitettavan usein työpäivä jääkin viimeiseksi. Raskaat paineet ja vapaa-ajan menettäminen näkyvät työhyvinvoinnin laskuna ja yhä nuorempien työkyvyttömyytenä.

Myös maailmanlaajuiset haasteet koskevat Suomea. Ilmaston lämpeneminen herätti kansainvälisen yhteisön ymmärtämään ympäristön kannalta kestävän kehityksen tärkeyden. Pian kuitenkin Yhdysvalloista alkanut taloudellinen taantuma murensi mahdollisuudet muuttaa toimintatapoja nopeasti luontoa vähemmän kuormittaviksi. Vaikka energiankulutusta pienentävät toimenpiteet säästävät yleensä myös kustannuksia, moni pitää kestävän kehityksen ja tuottavuuden kasvattamisen yhdistämistä yhä hankalana yhtälönä.

Liiketoiminnan ja työelämän perinteiset menestyskaavat eivät enää aina tepsi kansainvälisessä kilpailussa. Ahkerammin ja enemmän tekeminen on monella alalla tullut tiensä päähän. Alituisen tehostamisen sijaan kilpailukykyä ja tuottavuutta on yhä useammin luotava toimintamalleja ja -tapoja muuttamalla. Siten vastaamme

paremmin muuttuvan toimintaympäristön ja uusien työntekijäsukupolvien vaateisiin. Kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää yhteiskunnalta, yrityksiltä ja yksilöiltä valmiutta kyseenalaistaa ennakkoluulottomasti nykyiset toimintatavat. Vanhat rakenteet ja kilpailuedut eivät enää takaa menestystä. Keskeinen kysymys Suomen tulevaisuudelle on, onnistummeko synnyttämään, ylläpitämään ja kasvattamaan uudenlaista kestävää tuottavuutta. Yhteiskunta, joka toimii niin kuin aina ennenkin, tuskin komeilee kansainvälisen kilpailun kärkisijoilla. Koska muutkin valtiot ovat vastaavanlaisessa tilanteessa, on uudenlaisen tuottavuuden

synnyttäminen myös mahdollisuus nousta kilpailukyvyn kärkisijoille. Kysymys kuuluukin, olemmeko valmiita tarttumaan tilaisuuteen?

Teknologian ja tuottavuuden kehitys

Luonnonvarat

Tuottavuus

Työhyvinvointi

Teknologian kehitys

9


Avaruusajan tekniikka kivikautisessa käytössä

Perinteinen teollisuus ei ole enää yksinään uuden kasvun dynamo. Maailmankauppa tiivistyy ja raaka-aineisiin sekä suorittavaan työhön pohjautuvat alat kohtaavat kilpailua yhä uusista maista. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannata siirtää Aasiaan. Suomalaisten korkea koulutustaso mahdollistaa – itse asiassa velvoittaa – keskittymään ja panostamaan liiketoimintaan, joka pohjautuu palveluihin, innovatiiviseen ajatteluun ja luoviin sosiaalisiin malleihin. Globaaleilla markkinoilla emme pysty kilpailemaan pelkällä raaka-aineisiin ja tuotantoon pohjautuvalla liiketoiminnalla vaan nimenomaan korkealla osaamisella. Kun suorittava työ vähentyy toisilta aloilta, korvautuu se osittain tuottavammalla työllä muilla aloilla, mutta osittain se täytyy myös korvata uudenlaisella tietovaltaisella palvelutyöllä.

Ajatteluun, innovaatioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen pohjautuvassa palveluliiketoiminnassa tiedon hallitseminen, jalostaminen ja välittäminen muodostavat samanlaisen tuottavuuden selkärangan kuin liukuhihna tehdastyössä. Kulloinkin hyödyllisimmän, jäsennetyn tiedon tulee olla saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. Koska työntekijät, yhteistyökumppanit ja asiakkaat liikkuvat ja verkostoituvat yhä enemmän, myös hyvä tavoitettavuus ja ajanhallinta ovat menestykselle kriittisiä. Siksi organisaatioiden on kehitettävä aktiivisesti uusia ennakkoluulottomia tapoja viestiä sisäisesti ja ulkoisesti sekä etenkin kommunikoida asiakkaidensa kanssa.

Nykyään kehittynyt teknologia tarjoaakin valtavan kirjon erilaisia työkaluja viestinnän kehittämiseen – mutta myös huimat mahdollisuudet vaarantaa tuottavuus. Kun tiedon määrä on kasvanut, on sen käsitteleminen ja hallittu välittäminen vaikeutunut. Uusia teknologioita on otettu käyttöön vanhojen rinnalle, ilman että niiden käyttötapoja ja vaikutusta organisaation toimintatapoihin on suunniteltu ennalta. Kukaan ei opasta työntekijöitä uusien välineiden toiminnoissa, vaan kukin selviytyy omine hoksottiminensa – tai on selviytymättä. Myöskään sopivimman viestintävälineen valitsemista eri tilanteisiin ei koordinoida organisaatiotasolla, ja siksi jokainen hyödyntää aina kussakin tilanteessa itselleen mieluisinta viestintäkanavaa riippumatta siitä, sopiiko se vastaanottajille. Tämä näkyy eri viestintätapojen yli- ja alipainottumisena.

Tap

aam

iset

Käy

ttö

Puh

elut

Säh

köp

osti

Teks

tivi

estit

Pik

avie

stin

tä

Vid

eone

uvot

telu

t

Sos

iaal

inen

med

ia

Viestintätavat

10


Koska yhteisiä pelisääntöjä ei ole, samansisältöisiä viestejä lähetetään päällekkäin eri kanavissa – puheluilla, tekstiviesteillä, sähköpostilla, pikaviesteillä ja videoneuvotteluilla – täysin erilaisissa tilanteissa, joista toisissa kaivattaisiin hyvin niukkaa viestintää ja toisissa hyvin monipuolista vuorovaikutusta. Lopputuloksena tietoa tulvii enemmän kuin kukaan pystyy käsittelemään, silti olennaista tietoa ei löydetä juuri silloin, kun sitä kiperimmin tarvittaisiin. Päällekkäiset viestit eivät ole ongelma sinällään, mutta ne muuttuvat ongelmaksi hyvin nopeasti, mikäli niiden tulo johtuu siitä, ettei syntyvää tilannetta ole kyetty hallitsemaan ja johtamaan.

Jatkuvasti saapuvat viestit keskeyttävät työskentelyn alituisesti, viestisuman purkaminen haukkaa leijonanosan työtunneista eivätkä olennaiset tiedot löydy tietotulvan keskeltä. Niinpä purkamaton tieto kasautuu työpöydille, muistilapuille ja postilaatikoihin, joista sitä säännöllisesti välitetään eteenpäin tarkistamatta, mitkä asiat mihinkin liittyivät. Koska kaikki ovat omaksuneet saman tavan, kiertää organisaatioiden viestijärjestelmissä kirjaimellisesti lukemattomia viestejä, joista kukaan ei ehdi ottamaan koppia. Asiakkaiden toimeksiannot ja muut kriittisen tärkeät viestit uppoavat samaan pohjattomaan nieluun yhdessä roskapostien ja kiertovitsien kanssa, eivätkä pikaista reagointia kaipaavat viestit löydä ajoissa perille.

Esimerkiksi sähköpostia, sinänsä erittäin käyttökelpoista työkalua, väärinkäytetään pahimmillaan tavalla, joka hidastaa koko organisaation toimintaa: yksinkertaista kyllä–ei-viestinvaihtoa jatketaan kymmenien vastausten verran. Pahimmillaan viestit lähetetään Vastaa kaikille -toiminnolla, jolloin puolen tusinaa ihmistä, joita alkuperäisestä aiheesta eksynyt sivujuonne ei edes koske, joutuu toistuvasti keskeyttämään omat työnsä kaksikon ajatustenvaihtoa seuratakseen.

Kun työntekijät ottavat jatkuvasti vastaan liikaa tietoa eri lähteistä ja eri kanavista, jää sen pureskeluun liian vähän aikaa. Jäsentämättömän tiedon eteenpäin leviäminen synnyttää loputtomasti palavereja, joissa viestejä yritetään purkaa. Koska palaverikierre on jo muodostunut vallitsevaksi olotilaksi, ovat ihmiset omaksuneet oudon tavan: viestejä luetaan ja lähetetään kokousten aikanakin häiriten näin omaa ja muiden osallistujien keskittymistä itse kokouksen agendaan. Asiakkaiden parempi palveleminen tuntuu tulevan viimeisenä liian monen ajatuksissa.

Hyvinvointiyhteiskunnan yksilöt ja ympäristö voivat pahoin

Viime vuosisadan tieteiskirjallisuus ennusti 2000-luvun tietoyhteiskunnan kansalaisten olevan onnellisia vapaaherroja ja älykkäiden koneiden tekevän työt. Todellisuudessa nykyajan työelämä on usein raaempaa kuin koskaan. Työuupumus ja stressiperäiset sairaudet ovat jo arkipäivää ja yhä nuoremmat joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle. Sci-fi-kirjailijoiden kuvailemat, kaiken taitavat ja väsymättömät robotit ovatkin tavallisia tietotyöläisiä, joilta odotetaan loputonta venymistä ja yli-inhimillistä omaksumiskykyä. Ja vaikka töitä paiskitaan raskaammin, intensiivisemmin ja kuluttavammin, eivät työteho ja

11


tuottavuus ole olennaisesti kasvaneet. Nykyään työpäivät koostuvat usein monen tehtävän samanaikaisesta suorittamisesta. Mitään ei saa tehtyä kerralla valmiiksi, kun täytyy jo rientää palaveriin käynnistämään seuraavaa projektia. Kalenterin täyttyminen palavereista, työnteon katkonaisuus ja ylitsevuotava tietotulva estävät keskittymästä kunnolla varsinaiseen työntekoon. Niinpä työpäivän päättyessä viestit ovat yhä lukematta ja työt tekemättä. Aherrus jatkuukin illalla kotona ja aamupalaveria valmistellaan vielä yön tunteina.

Tasapainoilu työssä suoriutumisen ja perheen kanssa vietetyn ajan välillä repii yksilöä ja synnyttää jatkuvasti voimistuvan riittämättömyyden tunteen. Vaikka yksilöt kokevat työelämän aiempaa kiireisemmäksi ja haastavammaksi, ei heidän työtehonsa ole lisääntynyt eikä yritysten kokonaistuottavuus juurikaan kasvanut – kun työntekijä voi pahoin, voi yrityskin.

1900-luvun teollisuuden tuottavuus rakentui tehokkaalle raaka-aineiden hyödyntämiselle ja materiaalisten hyödykkeiden nopealle kuluttamiselle. Lyhytnäköinen kertakäyttökulttuuri on kuitenkin tullut tiensä päähän ja kestävän kehityksen vaatimukset sekä tavoitteet vaikuttavat organisaatioiden toimintaan yhä voimakkaammin. Raaka-aineita ja energiaa on pyrittävä säästämään kaikessa toiminnassa. Kestävä kehitys ei ole enää vaihtoehto, vaan ainoa tapa rakentaa talouskasvua ja hyvinvointia.

Aiemmin työhyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä huolehtimisen ajateltiin jarruttavan yrityksen tuottavuutta. Nykyään ymmärretään, että nämä ovat sidoksissa toisiinsa. Tutkimusten mukaan vain hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaan parhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan täysipainoisesti koko työuransa ajan. Ainoastaan kestävällä kehityksellä voidaan menestyä myös pidemmällä aikajänteellä. Työhyvinvoinnin ja kestävän kehityksen tärkeyden oivaltaminen on yksi Suomen menestyksen kohtalonkysymyksistä 2010-luvulla – etenkin aloilla, joilla tiedolla ja viestinnällä on suuri merkitys. Tämä vaatii johtajilta ja esimiehiltä todella paljon näkemyksellisyyttä, mutta myös nöyryyttä ja rohkeutta kyseenalaistaa organisaatioidensa pyhinä pitämiä asioita.

Miten luodaan kestävää tuottavuutta?

Kun jo ennestään haasteelliseen yhtälöön ynnätään väestöltään massiivisten Kiinan ja Intian talouskasvu, käy entistä selkeämmäksi, että nykyinen toimintatapa on tulossa tiensä päähän. Tapaamme luoda tuottavuutta ja talouskasvua tulee vähintäänkin tarkastella erittäin kriittisesti. Meillä on tähän erittäin hyvät lähtökohdat, sillä suomalaisyritykset tiedostavat jo nyt vastuunsa paremmin kuin kiinalais- ja intialaiskilpailijansa. Tuottavuuden ja tehokkuuden kasvattaminen hierarkkisiin, kankeisiin prosesseihin ja rakenteisiin nojaavan toimintamallin sisällä ei välttämättä riitä, mikäli halutaan olla kehityksen ja kasvun kärjessä myös tulevaisuudessa. Toiminnan tehostamisella pelkästään ympäristön ja yksilön kustannuksella ei enää pötkitä pitkälle

globaalilla kilpailukentällä, koska asiakkaat ovat yhä tiedostavampia ja vaativampia.Uudet viestintävälineet mahdollistavat jo nyt kosolti enemmän kasvumahdollisuuksia kuin osataan hyödyntää. Viestintävälineiden keskeinen rooli tuottavuuden ja kasvun mahdollistajana korostuu kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin niiden avulla voidaan tehostaa nykyistä toimintaa niillä toimialoilla, joilta halutaan vapauttaa työvoimaa muualle tai muihin tehtäviin, joissa tämä työvoima on tuottavammassa käytössä. Toiseksi viestintävälineet muodostavat keskeisen tärkeän perustan tietovaltaiselle palvelutyölle. Jälkimmäisen merkitys korostuu etenkin, kun puhutaan kasvun luomisesta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka viestintävälineiden teknologinen kehitys on ollut huimaa, niin meillä on yhä varsin vajavainen käsitys niiden hyödyntämisestä – hyvistäkään työkaluista ei ole hyötyä, jollei niitä osata käyttää oikein.

Siirtyminen tuotantokeskeisestä toiminnasta tietoja palvelukeskeiseen toimintaan tarkoittaa myös tiettyjen liiketoiminnan lainalaisuuksien muutosta. Jotain toki säilyy ennallaankin, mutta on erittäin tärkeää tunnistaa oleelliset muutokset.

Tuottavuuden parantaminen tietoja palvelukeskeisessä mallissa tulee perustumaan yhä enemmän yritysten vuorovaikutuskyvykkyyteen. Organisaation on kyettävä hallitsemaan, välittämään ja luomaan sellaista uutta tietoa ja ymmärrystä, jolla on kaupallista lisäarvoa sen asiakkaille. Tämän tehokkuuden kehittämisessä tulee yhä suurempi painoarvo olemaan viestintävälineiden ja niiden käyttöä määrittävän kulttuurin hallinnassa ja johtamisessa.

Liiketoimintamallit ovat jo vuosia sitten jääneet jälkeen viestintäteknologian kehityksen mahdollistamista toimintatapojen muutoksista. Aikakausi, jolloin informaatiosta oli pulaa, prosessin seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua ja tiedon kulku oli rajoitettua ja hidasta, sitoo yhä organisaatioiden rakenteita, toimintamalleja ja ennen kaikkea ajattelua. Joillain aloilla vanhat säännöt pätevät yhä ja prosessimainen tarkkuus ja ajattelu on ylivertaista, mutta monella alalla tilanne on muuttunut.

Nykyään teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioiden toteuttamista. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja kaistanleveys ovat jo nyt kommunikaatioteknologioiden edellyttämällä tasolla – ja ennen kaikkea taloudellisesti yhä useampien ulottuvilla. Uudenlaiset, mielekkäämmät toimintatavat voivat nostaa työntekijät ja tiedon tuottavuuden lähteiksi tuotantovälineiden ja raaka-aineiden rinnalle. Tietokeskeisessä mallissa talouskasvu voidaan rakentaa myös kestävämmälle pohjalle niin yksilön, yrityksen, yhteiskunnan kuin ympäristönkin kannalta. Tuottavuuden kehittämisessä tulee nähdä olennaisina asioina materiaalien ja rajallisten raaka-aineiden käytön tehostamisen lisäksi myös kyky innovoida uutta osaamista ja tietämystä sekä edelleen jalostaa niitä kaupallisiksi palveluiksi.

Palveluliiketoiminnan ydinasioita ovat osaaminen, innovaatiot ja tieto. Niitä ei ole vielä kehitetty riittävästi meillä eikä muualla. Siksi kansakunta, joka onnistuu

12


kehittämään ja luomaan toimivan viitekehyksen palvelutoiminnalle, tukee riittävästi uusien toimintatapojen tutkimusta ja kehittämistä sekä saa yksilöt osallistumaan ja ottamaan toimintatavat omakseen, johtaa suvereenisti tulevaa kehitystä ja määrittää palveluliiketoiminnan uudet globaalit pelisäännöt.

13


14

15

Pysyykö Suomi pinnalla?Lossikuskin ei kannata tilailla uutta alusta, kun silta on valmis. Talon kattoa ei pidä korjata, kun perustukset ovat lahot. Viikatetta on turha teroitella, kun puimuri on saapunut tilalle.

Suomen talous on saatu tehostettua monilla toimialoilla huippuunsa saakka. Keskittyminen omaan ydinosaamiseen – raskaaseen teollisuuteen, metsätalouteen, tietoja viestintäteknologiaan – kantoi Suomen kilpailukykyä niin kauan kuin kysyntää riitti. Nyt jäätiköt sulavat, mielialalääkkeet maistuvat ja talouskasvu horjuu. Oikein tekeminen ja tehostaminen ei riitä, kun vihreän kullan maata ympäröivä maailma on muuttunut perusteellisesti.

1900-luvun temput eivät enää tepsi ja tuottavuuden kasvu on pysähtynyt. Oman mausteensa soppaan tuo ilmastonmuutos, jonka torjuminen edellyttää kestävän kehityksen huomioimista kaikessa toiminnassa. Toinen ulkoinen kirittäjä on tehostunut maailmankauppa, jonka ansiosta hedelmät ehtivät toiselta puolelta maailmaa meille yhä raakoina ja teolliset työpaikat yhtä raa’asti meiltä pois.

Jos on ulkopuolinen maailma muuttunut, ovat kansantalouden rakennuspalikatkin rähjääntyneet. Väestön ikärakenne tikittää eläkepommin sytytyslankaa lyhyemmäksi ja tuottavuuden pelastaminen jää aina vain pienemmän porukan rastiksi. Töissä sinnittelevät pelkäävät jatkuvasti työpaikkansa menettämistä ja näännyttävät itsensä varhaiseläkkeelle.

Tähän asti Suomi on kellunut vuosikymmenestä toiseen, mutta kohtaa nyt useita samanaikaisia karikoita. Seuraavilla sivuilla puidaan kuutta jo pitkään vaikuttanutta uhkaa ja mahdollisuutta, joista Suomen täytyy selvitä pysyäkseen pinnalla.

16

PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?

Minne kasvu katosi?Tämänhetkiset haasteet oikeuttavat kyllä kovatkin vaatimukset tuottavuuden lisäämisestä: Suomen ja muun Euroopan väestö vanhenee, huoltosuhde huononee muutamaksi vuosikymmeneksi kasvattaen eläkekuormaa ja hyvinvointivaltiot osoittautuvat yhtä velkavetoisiksi kuin USA:n kulutuskysyntä viimeisten nousukausien aikana oli. Inflaatio uhkaa velkaelvytyksen jälkeen, deflaatiokierre taas uhkaa inflaation suitsimisesta. Suomen vientielinkeinot ovat horjuneet konepajateollisuutta lukuun ottamatta, mutta huoltopalveluista ja sisältötuotannosta ei ole saatu tehdastuotteiden korvaajaa. Tietotekniikkabuumi on 1990-luvulta lähtien osaltaan ilmentänyt toivetta välttää rakenteelliset muutokset kasvattamalla tekniikan avulla kakkua. Se tie on nyt kuljettu loppuun ja pitää ruveta miettimään, mitä oikein tehdään eikä vain miten tehdään.– Juha Siltala

Tiede ja tekniikka kehittyvät kehittymistään ja tarjoaisivat lähes rajattomat mahdollisuudet liiketoiminnan ja palvelutuotannon tehostamiseen. Silti Suomen tuottavuuden kasvu on hiipunut eikä paluuta nousukiitoon tunnu olevan monenkaan näköpiirissä. Tekniikan uusi kyvykkyys valuu hukkaan, kun organisaatioiden toimintatavat polkevat paikoillaan edunvalvontakoneistojen muutosvastarinnan ikeessä. Mahdollisuuksien runsaudesta poimitaan kehittämisen pohjaksi vain pieniä sovinnaisia murusia, jotta hyödyn ja kurjuuden suhde ei vain jakaantuisi uudella tavalla sidosryhmien kesken. Tietoyhteiskuntaa povataan kasvun moottoriksi, mutta samaan aikaan kasvu tukahdutetaan taantumusta hellivän konsensusyhteiskunnan suohon.

Myös tavat tarkastella organisaatioiden toimintamallien tehokkuutta jäävät yhä enemmän jälkeen teknologian kehityksen suomista mahdollisuuksista. Sitä mitataan, mitä on totuttu mittaamaan teollistumisen alkuajoista lähtien. Sen sijaan toimintatapojen kehitystä ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä ei juurikaan mitata.

Suomi ei onneksi ole yksin. Moni muukin Euroopan valtio pälyilee pelonsekaisesti Etelä-Korean, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan suuntaan. Kun kyky soveltaa tietoa ja tekniikkaa yhdistetään nopeasti uusiutuviin rakenteisiin, ovat huikeat tuottavuusloikat mahdollisia.

Suomessa tuottavuus on ymmärretty entistä useampien suoritteiden tuottamiseksi entisessä ajassa (efficiency). Se on sopinut kilpailtaessa hinnoilla ja skaalaeduilla. Suomen viennin vaihtosuhteen heikentyminen on kuitenkin johtunut tuotannon bulkkiintumisesta: metsäteollisuus on keskittynyt sellunkorjuuseen liian pieneltä ja etäiseltä hakkuualueeltaan samalla, kun Nokia on painunut älypuhelinten tuottajasta halpapuhelinmarkkinoiden hallitsijaksi kehitysmaissa. Sisäisten prosessien

17


tehostaminen ei korvaa strategiaa eikä supistuskierre innosta työntekijöitä parempaan sitoutumiseen.

On tehtävä oikeita asioita eikä välttämättä niin paljon asioita. Vaikuttavuus (efficacy) on määrää tärkeämpi kriteeri saavutuksille. Metsästä voisi esimerkiksi kasvattaa kolme kertaa paremmalla hinnalla rakennus- ja huonekalupuuta, jos korjuuketjun mittakaavaeduista ja käytännön ostomonopoleista tingittäisiin paikallisen aloitteellisuuden hyväksi. – Juha Siltala

Tieto itsessään on noussut koneiden ja raaka-aineiden rinnalle keskeiseksi tuotannon tekijäksi ja tuottavuuden määrittäjäksi. Silti teollisessa yhteiskunnassa vallinneet muisti- ja prosessorikapasiteettirajoitteet, tiedon välittämisen hitaus ja hierarkkinen johtamismalli kahlitsevat yhä toimintatapojamme. 1980-luvun oppimiskäsityksen perintönä kehitetyt, 1990-luvulla toteutetut ERP- ja CRM-järjestelmät optimoitiin käytettävissä olleen muistikapasiteetin hallittavuuden ja prosessoriajan hinnan mukaan. Jo 1990-luvun alussa Business Process Reengineering -ajattelu pyrki kyseenalaistamaan tuolloin vallinneita toimintatapoja, mutta silloinen uudistusinto kuivui kasaan laman alkaessa. Tämän jälkeen ISO9000- ja Six Sigma -aallot keskittyivät hallitsemaan prosessipoikkeamia, mutta eivät kyseenalaistaneet itse prosesseihin pohjautuvien toimintatapojen mielekkyyttä ja tavoitteita.

Vaikka tallennustila ja järjestelmien suorituskyky ovat sukupolven aikana siirtyneet aivan uusiin mittayksiköihin, ei toimintaprosesseissa vieläkään hyödynnetä tätä kehitystä. Viime vuosituhannen lopulla tiedon niukkuus rajoitti toimintaa ja prosessin seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua. Nykyään informaation saatavuus tai teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioita. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja kaistanleveys ovat jo nyt korkean viestintätehokkuuden edellyttämällä tasolla ja ennen kaikkea riittävän edullisia. Silti vanhat rakenteet ja toimintamallit vallitsevat.

Etlan tutkimuksessa perinteinen tietotekniikka on pystynyt saamaan keskimäärin noin 8–18 prosentin tuottavuuslisäyksen kutakin investointia kohden. Vanhoissa yrityksissä vaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia kun taas uusilla jopa 60 prosenttia plussaa. Ekonomistit pystyivät sanomaan, että suurimpien positiivisten hyppäysten taustalla on yrityksissä toteutettu prosessi- tai organisaatiomuutos.

Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovat mahdollisia näillä uusilla välineillä.– Olli Martikainen

18


Aalto-yliopiston professorin Matti Pohjolan mukaan tietotuotteet ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta liian kalliita. Pohjola korostaa, että Suomessa julkisesti tuotetusta tiedosta noin 30 prosenttia on maksullista. Professori huomauttaa, että kaikki toimintatavat, joissa tieto luodaan aina uudelleen, ovat tehottomia. Tätä esiintyy esimerkiksi potilastietojen hallinnassa. Tiedon niukkuus johtuu jälkeenjääneistä toimintatavoista. Pohjolan mukaan emme edes tiedä, kuinka paljon Suomen julkisen hallinnon tietojärjestelmiin on investoitu.

Julkisen hallinnon tietojärjestelmiä ei ole johdettu riittävän keskitetysti. Meillä on todella paljon erilaisia järjestelmiä, jotka eivät ole lainkaan yhteensopivia. Valtion hallinnossa on nyt herätty vaatimaan, että jatkossa, kun eri virastot tekevät tietojärjestelmähankintoja, varmistetaan samalla, että tiedot liikkuvat saumattomasti myös virastojen välillä. On myös erittäin tärkeää, että samaan aikaan kun teknistä puolta uudistetaan, uudistetaan myös työtapoja.– Henna Virkkunen

Avainasemassa on kuitenkin hitaasti kehittyvä julkinen sektori, joka heikentää koko kansantalouden tuottavuutta. Julkisen sektorin painoarvo on vain kasvanut: se työllistää jo noin 600 000 ihmistä.

Julkista sektoria ei voi kuitenkaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan se pitää pilkkoa osiinsa. Eivät ne kaikki 600 000 ihmistä ole mummoja ja pappoja kääntelemässä, vaan valtaenemmistö tekee jotakin muuta. Ja siinä jossakin muussa on tehostamisen mahdollisuuksia.

Yksityisellä puolella toimialojen välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi niin sanotussa Nokia-klusterissa tuottavuus on kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan erittäin voimakkaasti. – Antti Tanskanen

Viestintäministeri Suvi Lindén on vastannut valtiovallan puolesta, että tiedon, taidon ja toiminnan edistämiseksi on muutettava lainsäädäntöä ja purettava tiedon jakamisen ja saatavuuden esteitä. Hänen mukaansa on tärkeää, että tietoa voidaan hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin ja tarjota näin mahdollisuus avoimeen vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä. Ministeri selvittää, että Suomen talouden perinteisten kivijalkojen lisäksi tarvitaan uusia kivijalkoja – digijalkoja.

Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa.– Olli Martikainen

Julkiset puheet uudesta tekniikasta eivät kuitenkaan aina toteudu käytännön tasolla. Länsimaisessa demokratiassa toimitaan vaalikausittain ja lakien muuttaminen on hidasta. Kun toisaalta tiedetään, että uusien toimintamallien rakentaminen ja käyttöönotto ovat nekin hitaita, olemme tilanteessa, jossa Lindénin kuvaamien esteiden ja hidasteiden purkaminen haastaa vireillä olevat tuottavuusinvestoinnit. Hidasteet tekniikan ja tieteen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä heijastuvat myös julkiselle sektorille palveluja tuottaviin yrityksiin, jolloin myöskään näille ei kehity edellytyksiä menestyä kansainvälisessä kilpailussa.

Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevat teknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta, suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen. Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön.

Ehkä niitä isoja juttuja [kuten sähkö ja tietotekniikka] joskus löytyy ja päästään tuottavuusloikkiin. Mutta todennäköisemmin suomalaiset yritykset pääsevät merkittävimpiin tuottavuuden parantamisiin uusien liiketoimintamallien ja bisneskonseptien avulla.– Jorma Eloranta

Suomen kasvumahdollisuuksien yhdeksi rakenteelliseksi esteeksi on mainittu pienyritysten suhteellisen vähäinen määrä väestöön verrattuna. Vaikka uudet pienyritykset eivät yksin ole mikään oikotie onneen, on Suomen talouselämä liikaa muutamien suuryritysten varassa. Tasapainoisempi suhde suurten toimijoiden ja verkottuneiden pienten yritysten välillä toimisi nykyistä paremmin.

Meillä tällainen yritteliäisyys ei ole niin korkealla tasolla kuin se voisi olla. Suomessa yrittäjähalukkuus on aika pientä kansainvälisesti vertailtuna, keskitasoa. Kasvuhalukkuus on aika olematonta yrityksillä käytännössä, eivätkä ne aina halua oikeastaan laajentaa toimintaa ja kasvattaa markkinoita. Nämä ovat kyllä kansakunnan tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kysymyksiä.– Henna Virkkunen

19


Tulevaisuuden teknologia on jo täälläIhmiskunta on vasta aivan alussa tietoja viestintätekniikan käytössä. Se on taloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan vuoden aikana, tietoja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus on samansuuruinen. Tietysti tietoja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta arvailla.– Antti Tanskanen

Tietotekniikka harppoo eteenpäin suuremmin loikin kuin fanaattisimmatkaan teknouskovaiset 1990-luvun alussa unelmoivat. Vaikka tehojen kasvu oli nopeaa jo vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, on tietokoneiden suorituskyky monikymmenkertaistunut vielä viimeisen viiden vuodenkin aikana. Aiemmin kunkin päätelaitteen prosessorissa oli yksi suoritin, nyt tuplaydinprosessori on jo sangen yleinen eikä kaksitoistakaan suoritinta samassa prosessorissa ole tavaton kokoonpano.

Kun suorittimien lukumäärä nousee jyrkästi, kasvanut suorituskyky paisuttaa myös käytettävien ohjelmistojen kokoa. Esimerkiksi vuoden 1997 tyypillisen toimistosovelluspaketin 250 megatavua viisinkertaistui vastaavassa vuoden 2008 paketissa 1,25 gigatavuksi. Kehityksen uskotaan jatkuvan; vuoden 2018 paketille ennakoidaan peräti 6,25 gigatavun kokoa. Myös itse käyttöjärjestelmät ovat turvonneet valtaviksi resurssisyöpöiksi, joilta edellytetään kohta yhä moninaisempia ominaisuuksia kahvinkeitosta parranajoon asti. Jokaisen uuden version lanseerauksessa oletetaan tyystin uusien maailmojen avautuvan.

Ohjelmistojen ja käyttöjärjestelmien tehoa nopeammin paisuu kuitenkin tallennuskapasiteetti. Vuonna 2005 kaikki suomalaisten tiedostot mahtuivat 10 petatavuun (1 petatavu = 1 000 000 gigatavua). 2008 saavutettiin 37 Pt ja seuraavana vuonna hivottiin jo 50 Pt:n haamurajaa. Tähän käsittämättömään 50 000 000 000 000 000 tavun tietomassaan on uponnut lukematon määrä kopioita, itseään kertaavia viestiketjuja sekä keskeneräisiä työversioita samoista tiedostoista. Ei olekaan mikään yllätys, että suomalaisten levyjärjestelmien sisällön ennustetaan 2012 täyttävän peräti 200 petatavun tallennuskapasiteetin. Lisäpontta hallitsemattomalle tiedon hamstraamiselle tuo tallennustilan hinnan jatkuva syöksykierre.

Tieto- ja viestintätekniikan komponenttien ja ohjelmistoratkaisuiden kehityskulku on kohdannut myös valtavasti karikkoja. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, miten uuden aallon käy. Nyt keskiössä on eri viestintäjärjestelmien kautta välittyvä tieto. Viime vuosina onkin laajennettu matkaviestinverkkoja maantieteellisesti sekä tuotu markkinoille

20


valokuituyhteyksien mahdollistamia nopeita laajakaistayhteyksiä. Viestintäviraston tutkimuksen mukaan uusimmista käytössä olevista viestintätekniikoista ja tarjonnan monipuolistumisesta huolimatta puhelut ovat säilyttäneet asemansa ensisijaisena viestintätapana. Kun ihmisiltä kysyttiin tärkeintä tapaa viestiä etäällä olevien ystävien ja sukulaisten kanssa, 85 prosenttia mainitsi puhelut, 8,4 prosenttia tekstiviestin, 3,0 prosenttia sähköpostin, 2,0 prosenttia internetin keskustelusivut tai yhteisöt sekä 1,0 prosenttia pikaviestit. Samansuuntaisia tuloksia saadaan kysyttäessä mieluisinta asiointitapaa viranomaisten ja yritysten kanssa.

Nopeiden laajakaistayhteyksien määrä ei ole tilastojen mukaan viime vuosina kasvanut. Esimerkiksi 100 megabitin yhteyksiä oli Viestintäviraston mukaan vuoden 2009 lopussa vain noin prosentti kaikista laajakaistaliittymistä. Vaikka hyvin harvat kuluttajat ovat toistaiseksi hankkineet nopeita laajakaistayhteyksiä, yhä suurempi osa Viestintäviraston telepalvelujen käyttötutkimukseen vastanneista kuluttajista ilmoitti käyttävänsä tai olevansa halukkaita käyttämään IPTV-palveluja (internet-yhteyden kautta tarjottavia televisiopalveluja) sekä internetin tilausvideopalveluja, joiden käyttö edellyttää nopeaa laajakaistayhteyttä.

Informaatiotulvan edessä ei pidä lannistua, sillä vika ei ole ihmisessä.

Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelman ratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Mutta sitä ei ole koskaan tältä kannalta katsottu. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa huomattavasti ongelmien ratkaisua. Siellä sovellusalueita on tosi paljon. Me voimme tutkia, millaiset kommunikaatiotavat ja välineet ovat optimaalisia erilaisille prosesseille. Se tarkoittaisi jatkossa, että palveluita voitaisiin kehittää suunnatusti.

Sosiaalinen mediahan on eräänlaista sosiaalisten ryhmien tilannekuvaa koko ajan. Tilannekuvan käyttö voi muuttaa prosessia oleellisesti. Jos on tilannekuva, voi tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. Tämä olisi mielenkiintoinen alue työskennellä ja mallintaa, mutta emme ole sinne asti vielä päässeet. – Olli Martikainen

Moni organisaatio ei ole käytännössä lainkaan perillä tietoja viestintätekniikkaan liittyvistä liiketoimintariskeistä. Usein riskit on selvitetty kriittisten tietojärjestelmien osalta, mutta niiden jatkuva tunnistaminen ja prosessi niiden arvioimiseen saattaa puuttua kokonaan, ilmenee Market-Visio Oy:n julkaisemasta tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan suuryritykset ja huoltovarmuuden kannalta kriittisimmät julkisen sektorin organisaatiot ovat keskimääräisesti jatkuvuussuunnittelun vahvimpia osaajia. Sen sijaan keskisuurissa ja pienissä yrityksissä käytännöt vaihtelevat suuresti. Etenkään

21


Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. – Esko Kilpi

HAASTE

Viisailla toimintatavoilla tuottavampaa työskentelyä

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

Vaahto Groupissa me työstämme projekteja saumattomasti yli organisaatiorajojen ja

suunnittelijat eri toimipisteistä miettivät teknisiä ratkaisuja päivittäin yhdessä. Aiemmin

pelkkään Lahden ja Tampereen väliseen matkustamiseen kuluikin satoja työtunteja

kuukaudessa. Otimme jo vuonna 2002 käyttöömme videoneuvottelulaitteet, jotka

käynnistyivät kuitenkin todella hitaasti ja joilla oli hankala jakaa dokumentteja. Myös kuvan- ja

äänenlaatu oli niin heikkoa, että se haittasi itse kokoukseen keskittymistä.

Päätimme modernisoida videoneuvotteluratkaisumme 2009. Laitteet toimitettiin

ja asennettiin todella nopeasti eikä meidän työpanostamme tarvittu lainkaan.

Suunnittelemamme käyttäjäkoulutuskin osoittautui tarpeettomaksi. Kuten kaiken uuden

tekniikan, täytyy videoneuvottelulaitteidenkin olla helppokäyttöisiä ja laadukkaita. Uusia

laitteitamme oppii käyttämään käyttöohjeita avaamatta ja siksi niitä hyödyntävät sellaisetkin

työntekijät, jotka välttelivät vanhan järjestelmän käyttöä.

Nykyiset videoneuvottelulaitteet ovat parantaneet yhteistyötä etenkin Shanghain

toimipisteemme kanssa. Nyt videoneuvotteleminen tuntuu täysin luonnolliselta, aivan

kuin olisimme samassa paikassa. Vähentynyt matkustaminen tekee työskentelystä

mielekkäämpää eikä etäneuvotteluista luopuminen tulisi enää kysymykseenkään. Itse

asiassa videoneuvottelut ovat jopa perinteisiä kokouksia tehokkaampia.

Uudet välineet ja uusi teknologia eivät ole itseisarvo, niitä on osattava myös hyödyntää.

Lisäksi toimintatapoja on muutettava. Nykyään käsittelemme asiat kokouksissa

tehokkaammin, koska etäneuvotteluiden myötä olemme alkaneet valmistella pöytäkirjat

tarkemmin eikä aikaa muutenkaan kulu turhaan ihmettelyyn.

Vaahto OyJyrki StrengellToimitusjohtaja

Yhteydenpitoratkaisu

Vaahto Groupiin kuuluu seitsemän yritystä Suomesta, Venäjältä,

Saksasta ja Kiinasta. Ryhmän palveluksessa työskentelee 380

henkeä yhteensä kahdeksassa toimipisteessä.

äLYKäS VIESTINTä

22

liiketoiminnan sekä tietoja viestintätekniikan välisiä riippuvuussuhteita ei ymmärretä eikä tietoja viestintätekniikan riskejä tunnisteta.

Myös organisaatioiden osto-osaamisessa on suuria eroja, samoin kuin johdon sitoutumisessa ja suhtautumisessa jatkuvuuskysymyksiin. Käsitteet ja määrittelyt ovat paikoitellen epäselviä; esimerkiksi ’järjestelmällä’ voidaan tarkoittaa sovellusta tai esimerkiksi laitteiden ja sovellusten muodostamaa kokonaisuutta, joka sisältää tietokannatkin. Tilannetta ei juuri selvennä eri teknologioiden yhdentyminen ja samojen sovellusten käyttö eri päätelaitteilla.

Mikä on matkapuhelimen määritelmä? Meillä on ollut sellainen visio jo pitkään, että matkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaa ja ohjelmistojen kyvykkyyttä siinä määrin, että se itse asiassa on mobiili tietokone. Apple on tullut mukaan tekemällä tietokoneesta puhelimen ja Google tekemällä internetistä mobiilin. Nokia on puolestaan saapunut yhdentyvälle liiketoiminta-alueelle matkapuhelinmaailmasta. Tällä markkinapaikalla kohtaa ihan eri historian ja taustan omaavia yrityksiä.– Olli-Pekka Kallasvuo

Myöskään jatkuvuustarvetta (disaster recovery) ei aina tunnisteta. Liiketoimintaprosessien kriittisyyden luokittelu esimerkiksi palautustilanteita ajatellen voi olla tekemättä, koska prosesseja ei ole määritelty riittävän seikkaperäisesti. Jos kriittisyysluokittelua ei ole tehty eikä liiketoimintaprosessien kriittisyysjärjestystä tunneta, organisaation tietohallinto ei voi myöskään määritellä näitä itse. Asia kuuluu liiketoimintajohdolle ja edellyttää sen panosta ja sitoutumista, Market-Vision tutkimuksessa todetaan. Myös virtualisointiin voi liittyä jatkuvuusriskejä. Jos järjestelmää ei ole toteutettu täysin hallitusti, tietoon ja käyttäjäoikeuksiin liittyviä sekaannuksia syntyy normaaliolosuhteissakin, poikkeustilanteista puhumattakaan.

Tietoyhteiskunnasta on puhuttu ainakin kymmenen vuotta, mutta keskustelu on jäänyt teoretisoinnin tasolle eikä Suomi ole vieläkään muuttunut aidoksi tietoyhteiskunnaksi. Tietoyhteiskuntahanke on Suomen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla.

Tämä epäonnistuminen tietoyhteiskunnan rakentamisessa johtuu siitä, että meiltä ei löydy vastuutahoa. Meillä on tehty poliittisia linjauksia, tavoitteen asetteluita ja kaikennäköisiä poliittisia päätöksiä, mutta koordinaatio on puuttunut. Kukaan ei ole kantanut korkeinta vastuuta eri osien yhteensopivuudesta eikä siitä, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien toimintatavat, tehtäisiin tavoitteiden mukaisiksi. Tällä hetkellä ei rohkeita henkilöitä johdossa kuitenkaan näy.– Antti Tanskanen

23


Tulevaisuuden todellisten innovaatioiden näkeminen vaatii entistä enemmän mielikuvitusta, avoimuutta, rohkeutta ja rajojen rikkomista. Erään tutkimuksen mukaan vuoteen 2010 mennessä vain viidennes valtionhallinnon suurista keskittämis- ja palveluhankkeista oli saavuttanut tavoitellut hyödyt. Epäonnistumisten keskeisiä syitä ovat olleet tehoton tai kokonaan puuttuva päätöksenteko ja ohjaus. Kustannussäästötavoitteet ovat olleet epärealistisia, eikä tuleviin parannuksiin ole varattu riittävästi varoja. Myös johtamisen ongelmat, eriävät näkemykset tavoitteista, riittämätön investointirahoitus ja ongelmat projektien johtamisessa ovat estäneet onnistumisia. Lisäksi tilannetta ovat rassanneet sisäisten resurssien ja osaamisen puute, epäluottamus hanketta vetävään tahoon ja haluttomuus luovuttaa valtaa muille.

Teknologia ei ole enää vuosiin estänyt uusien sovellusten, toimintatapojen tai tuottavuuden lähteiden syntymistä.

Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Kaikki se, mistä me tässä yhteydessä puhutaan, on arkipäivää jo tänään. Mutta tämähän on vanha maksiimi. Tulevaisuus on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. Eli toisin sanoen nämä kaikki tietoja viestintätekniikan soveltamisen esimerkit, mistä minä puhun, ovat jo monessa yrityksessä ja yhteisössä olemassa.– Esko Kilpi

24


Kestävä kehitys ei ole vaihtoehto vaan realiteettiKasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä.

Jos me jatkamme tällä meidän nykyisellä kasvumallilla, niin se tarkoittaa, että me emme lopeta mitään tästä maailmasta. Silloin meitä ei voi odottaa kovinkaan hyvä tulevaisuus.– Pentti Malaska

Kestävä kehitys mielletään arkikeskusteluissa varsin usein lähinnä ympäristön pelastamiseksi. Hyvin harvoin kuulee kestävän kehityksen muista ulottuvuuksista – taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta kestävyydestä. Taloudellinen kestävyys viittaa lähinnä siihen, kuinka pitkäjänteisellä työllä rahallinen hyvinvoinnin kasvu on saatu aikaan. Perustuuko se ensisijaisesti velkaantumiseen vai jokaisen isompaan ponnisteluun bruttokansantuotteen puolesta? Kuinka hyvinvointi jakautuu eri osapuolten kesken? Erityisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmasta endogeeninen kasvuteoria tarjoaa vähintäänkin mielenkiintoisia ajatuksia. Voisiko tulevaa kasvua saada aikaan entistä enemmän sellaisella uudella tiedolla ja ymmärryksellä, jolla on selkeää lisäarvoa markkinoille ja asiakkaille?

Sosiaalisella ja kulttuurillisella kestävyydellä tavoitellaan ihmisten välistä tasa-arvoa. Kuinka paljon me panostamme yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen ihmisten terveyttä ja turvallisuutta ajatellen? Tai kuinka hyvin ylläpidämme luonnollista erilaisuutta eri kulttuurien kesken? Voisimmeko tehdä tuttuja asioita aivan uusilla tavoilla – se ei olisi meiltä pois, mutta mahdollistaisi muille paremman hyvinvoinnin.

Toisen maailmansodan jälkeen monet maat kokivat talousihmeen ja moninkertaistivat kansantaloutensa koon yhden sukupolven aikana. Viime vuosikymmeninä nopein kasvu on siirtynyt Euroopasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta Aasiaan, etenkin Kiinaan ja Intiaan. Nykyinen talouskasvu on kuitenkin osittain perustunut ehtymättöminä pidettyjen raaka-aineiden ja energian kiihtyvään kulutukseen. Jo nyt on raaka-aineiden hinnoissa nähty erittäin suuria heilahteluja. Mitä tapahtuu, kun raaka-aineista on vielä suurempi pula ja se näkyy sekä hinnoittelussa että tarjonnassa? Jos raaka-aineita ei enää ole varaa viedä muualle jalostettavaksi, mitä se tarkoittaa syrjäisempien maiden kuten Suomen kannalta?

Ihmiskunnan toiminta on kasvattanut kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, määrää ilmakehässä ja siten muuttanut ilmastoa. Kaksinkertaistuneiden hiilidioksidipitoisuuksien arvioidaan nostavan maapallon keskilämpötilaa 2–4,5 asteella.

25


Jos pitoisuudet kasvavat tätäkin enemmän, lämpötila jatkaa nousemistaan. Samalla olemme pilanneet vesistöjä ja laajoja maa-alueita yhdyskunta- ja teollisuusjätteillä sekä maatalouden päästöillä. Jo pelkästään juomaveden tuottaminen vaatii koko ajan tehokkaampia prosesseja ja kemikaalikäsittelyjä. Näin vahinkojen korjaaminen tuottaa uusia vahinkoja.

Kun maapallon tilaa katsoo sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta, ei tilanne ole yhtään sen lohdullisempi. Köyhyysrajan alapuolella elää yhä enemmän ihmisiä myös länsimaissa. Suomen kotitalouksista köyhyysrajan alapuolella oli vuonna 2007 yli 13,5 % ja osuus on kasvanut koko vuosikymmenen ajan. Erilaiset kehitysmaiden mikrolainajärjestelmät ja reilun kaupan ratkaisut toki ovat liikkeitä

oikeudenmukaisempaan suuntaan, mutta perinteisen talousjärjestelmän edunvalvontaa ne eivät ole onnistuneet juurikaan heiluttamaan.

Meillä on todella köyhä kansa ja sitten todella rikkaat. Kehityssuunta näyttää olevan tällä hetkellä, että tuloerot ovat kasvaneet koko 2000-luvun aikana. Koko sen ajan, kun on sanottu että bruttokansantuote lisää hyvinvointia, tuloerot ovat kasvaneet.

Valtio ei ole enää se määräävä tekijä. Se on itsekin yksi itsekkyyden lähteistä. Siihen liittyy sanonta, että meidän pitää pärjätä, koska valtion kilpailukyvyn pitää olla hyvä. Valtion sijasta meidän pitää nähdä muita yksiköitä. Niitä voivat olla erilaiset heimot, erilaiset ihmisryhmät, jotka muodostavat sitten toisenlaisen verkoston maailmassa. Ne verkostot ovat kansainvälisiä. Jos ei ole valtiota, ei ole kansakuntaa, vaan puhutaan kulttuurien välisistä yhteisöistä. – Marja-Liisa Viherä

Vaikka poliitikoilla olisikin aitoa tahtoa muuttaa suuntaa, on talousjärjestelmän romahtaminen niin iso pelote, että korjaavat toimet jäävät enemmän hyvää tarkoittaviksi eleiksi. Proaktiivisimmatkin keskustelunavaukset hyssytellään kuoliaiksi. Björn Wahlroos kuvaa kehitysapua rahojen heittämiseksi kankkulan kaivoon ja esittää tilalle Kiinan mallia, jossa Afrikkaan rakennetaan investointien kautta niin poliittista kuin taloudellistakin läsnäoloa. Centre for the New Europen raportissa ”EU Trade Barriers Kill” (2003) laskettiin, että EU:n tullimuurit tappavat 6 600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan EU-kaupasta edes prosenttiyksikön verran, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128 miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä.

26


Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireiden hoitamista.– Pentti Malaska

Ihan ensimmäiseksi kestävää kehitystä on tietysti, että tehdään kestäviä tuotteita, rakenteita ja laatua. Kestävä kehitys on kuitenkin sekä sosiaalikulttuurinen että taloudellinen ilmiö. Taloudessakin se tarkoittaa, että meillä on kestävät taloudelliset rakenteet. Se suosii esimerkiksi pienempää yrittäjyyttä kuin mihin on totuttu.

Meille voi tulla yhteiskuntarauhan puolesta mahdottomia tilanteita, jos epätasa-arvoinen tulonjako jatkuu. Nyt aseet ovat parempia ja globaalit viestintävälineet ovat lähes kaikkien saavutettavissa, jolloin informaatiosota, jota käydään koko ajan, voi riistäytyä hallitsemattomaksi. Suuria kansanjoukkoja voi lähteä liikkeelle ja yhteiskunnan perusrakenne voi murtua. – Marja-Liisa Viherä

Nähtävästi ympäristökysymyksistä keskustellaan aina nousukauden aikana, mutta taantumassa ne unohdetaan. Ilmastonmuutos oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuuma keskustelunaihe kahvipöydissä. Keskustelu sai lopulta populistisia piirteitä ja tutkijatkin sortuivat ylilyönteihin. Riippumatta siitä, mikä on ihmisen osuus muutoksissa ja mikä on lopulta syy ja seuraus, on ilmeistä, että ilmastolliset ääri-ilmiöt ovat lisääntymässä. Professori Pentti Malaska korostaa, että ilmastonmuutos voi olla kohtalon kysymys, joka romuttaa kaikki ihanteelliset ajatukset ihmiskunnan hyvinvoinnin tulevaisuudesta.

Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireiden hoitamista. Kun tulee myrsky, tulva, hellekesä tai maastopalo, ne voidaan järkevästi ajatellen liittää ilmastonmuutokseen, vaikka kukaan ei voi sitä todistaa. Ilmastonmuutosteorian mukaan tällaisia ääri-ilmiöitä tulee esiintymään yhä enemmän.

Silloin herätään ja lähetetään apua tulvauhreille ja tulipalon uhreille. Se on oireenmukaista hoitoa, joka näkyy hyvin kasvuluvuissa. Oireita aiheuttaviin perusmekanismeihin ei puututa. Siten seuraavina vuosina saamme kokea näitä samoja oireita, mutta pahempina ja sitten taas entistä pahempina. Lopulta oireetkin ovat meille hallitsemattomia.– Pentti Malaska

Rooman Klubi tilasi jo lähes 40 vuotta sitten Massachusetts Institute of Technologyn tutkijaryhmältä Kasvun rajat -raportin (1972). 1960-luvulla luonnonsuojelu alkoi kääntyä uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja maisemien suojelusta ympäristön ja ihmisen suojeluun. Käännekohtana voidaan pitää YK:n ensimmäistä ympäristökokousta Tukholmassa 1972. ”On vain yksi maa” oli kokouksen motto ja päähuolina olivat ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen: ihmisten terveys ja maapallon elämää ylläpitävä järjestelmä olivat uhanalaisia. Konferenssissa päätettiin ympäristökysymysten organisoimisesta YK:ssa, perustettiin YK:n ympäristöohjelma UNEP ja annettiin julistus ihmisen ympäristöstä.

27


Kasvun rajat -raportin johtopäätöksenä oli, että jos maapallon väkiluvun, teollistumisen, ympäristön saastumisen, ravinnon tuotannon ja luonnonvarojen siihenastisen käytön kasvuvauhti jatkuu muuttumatta, kasvun rajat tällä planeetalla saavutetaan lähimmän sadan vuoden kuluessa. Kasvusuuntia voidaan raportin mukaan muuttaa ja saada aikaan pitkälle tulevaisuuteen ylläpidettävissä oleva taloudellinen sekä ekologinen tasapaino. Raportti herätti maailmanlaajuisen keskustelun ja väittelyn jatkuvan kasvun mahdollisuuksista äärellisellä maapallolla. Raportti toi esiin myös vaihtoehtoja siihenastisille trendeille. Tämän jälkeen on samoista kysymyksistä tehty useita näyttäviä aloitteita, kuten Brundtlandin vuoden 1987 Meidän yhteinen tulevaisuus -raportti. Saman tyyppisistä aiheista keskustellaan nykyäänkin. Enää ei niinkään perustella makrotasolla, miksi jotain pitää tehdä, vaan mietitään, mitä rakenteita olisi muutettava.

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on laskeskellut, että viimeisten 45 vuoden aikana maapallon väestö on kasvanut enemmän kuin sitä edeltäneiden neljän miljoonan vuoden aikana eli siitä lähtien, kun ensimmäiset hominidit nousivat kahdelle jalalle. Maapallon väestö kasvaa 90–100 miljoonalla hengellä vuosittain, joista yli 90 prosenttia syntyy kehitysmaihin. Varsin yleisesti ennustetaan, että vuonna 2020 maapallolla on kahdeksan miljardia ihmistä, kun vielä vuonna 1980 luku oli 4,4 miljardia ja vuonna 1950 2,5 miljardia.

Seuraavan 10 vuoden aikana yksin Kiinassa arviolta noin 400 miljoonaa maalaista muuttaa kaupunkeihin. Väkimäärä vastaa kooltaan lähes Eurooppaa eli maahan luodaan koko Euroopan kokoinen kaupunki-infrastruktuuri lähes tyhjästä – alle vuosikymmenessä. Jos kaikille rakennettaisiin tiilitalo, kuluisi siihen kaikki Kiinan maa-aines ja hiilivarannot. Vuonna 2031 kiinalaisten keskitulot yltävät USA:n nykytasolle ja mikäli heidän kulutuskäyttäytymisensä noudattaa samaa mallia, ajavat he 1,1 miljardia autoa. Tällöin Kiinan tieverkosto tarvitsisi yhtä paljon maapinta-alaa kuin maan riisiviljelmät tällä hetkellä.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti muistuttaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan rajoittaa sekä vähentämällä päästöjä että sopeutumalla uusiin olosuhteisiin. Poliittinen hinnanohjaus voi pienentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi kaikilla toimialoilla. Energiasektorin investoinnit ovat tärkeässä asemassa. Energiantuotannon päästöjen palauttaminen vuoden 2005 tasolle vuoteen 2030 mennessä vaatisi laajaa muutosta investointien suunnassa. Lisäkustannukset olisivat kuitenkin korkeintaan noin 5–10 prosenttia ja vaihtelisivat merkittävästi yksittäisissä maissa ja eri toimialoilla.

Taloustieteessä syntyi 80-luvulla uusi endogeeninen kasvuteoria. Siinä todettiin, että tiedosta ja informaatiosta tulee vähitellen tuotannon tekijä. Voimme tuottaa kasvua sisäsyntyisesti tuottamalla informaatiosta uutta, parempaa informaatiota. Tämä johtaa siihen, että meillä voi olla kasvua, jossa ei raaka-aineiden, energian eikä työvoiman kulutus lisäänny, vaan ne voivat jopa vähentyä ja silti voidaan kasvaa. Tämä uusi

28


kasvuteoria sisältää uutta toivoa. Jos endogeeninen kasvuteoria perustuu ICT-sektoriiin, siellä pitää ratkaista

energiatase. Emmehän me voi kuluttaa kaikkea maailman energiaa pelkkään tietotekniikkaan. On arvioitu, että kun tietotekniikka kehittyy, siihen tulee virtuaalitodellisuus, täydennetty todellisuus ja moniulotteiset käyttöliittymät, niin laskenta ja laskennan energian kulutus lisääntyy voimakkaasti. Samoin kun mennään langattomaan laajakaistaan, niin energian kulutus lisääntyy myös voimakkaasti. Eli se on vähän niin kuin pantaisiin tuonne ulos saunan kiuas kilometrin välein. Langattomien laitteiden ja laajakaistan energian kulutus on todella raskasta, mutta tästä ei ole riittävästi puhuttu. – Olli Martikainen

Mikrotasolla organisaatiot – kuten yksittäiset kansalaisetkin – tekevät omia ratkaisujaan, sillä yleisesti uskotaan, että kestävän kehityksen vaatimukset ja tavoitteet vaikuttavat tulevina vuosina yritysten ja julkisyhteisöjen toimintaan yhä voimakkaammin. Tulevaisuudentutkijat arvelevat, että lähiaikoina syntyy yhä enemmän Porkkanamafian kaltaista toimintaa, jossa edelläkävijöitä palkitaan. Silti yleisesti uskotaan, että myös Greenpeacen toiminnan kaltaista epäkohtiin puuttumista tarvitaan vielä. Raaka-aineiden niukkuuden kärjistyessä Suomen kannalta oleelliseksi muodostuu meidän kykymme luoda vientikelpoisia palveluita, joita ei tarvitse kuljettaa fyysisesti.

Lyhyellä aikavälillä organisaatioiden kannalta keskiössä näyttää nyt olevan tarpeettoman energiankulutuksen vähentäminen. Koska työnteko perustuu yhä enemmän tietoon, tiedonsiirtoon ja kommunikointiin, voivat viestintäratkaisut auttaa organisaatioita tässä merkittävästi. Yhden vuoden puhelinsoitot vastaavat yhden tunnin automatkan hiilijalanjälkeä, seitsemän vuoden soitot tuottavat hiilidioksidia yhtä paljon kuin tunnin lentomatka. Yhden henkilön matka Helsingistä Vaasaan tuottaa 65 kiloa hiilidioksidipäästöjä, kun taas kahdeksan tunnin videoneuvottelu jättää jälkeensä vain 20 grammaa päästöjä. Matkustamisen välttäminen virtuaalikokouksilla on päivän sana tuottavuustekijänä. Se merkitsee työaikasäästöjä, matkakulujen karsimista ja nopeampaa päätöksentekoa. Tuloksena on myös ympäristöhaittojen minimointi ja ympäristötietoisuuden kasvu. Näin markkinavaste parantuu ja viestintä sekä tiimityö helpottuvat.

29


Yhden vuoden puhelin-soitot vastaavat yhden tunnin automatkan hiilijalanjälkeä.

30

Seija Lukkala | Globe HopeGlobe Hope on innovatiivinen suomalainen designyritys,

joka säästää ympäristöä valmistamalla tuotteensa

kierrätysmateriaaleista. Yritys on sitoutunut kestävän

kehityksen periaatteisiin ja tarjoaa asiakkaillensa

ekologisen ja kestävän vaihtoehdon. Globe Hopen

arvoja ovat esteettisyys, ekologisuus ja eettisyys.

Vuonna 2003 perustettu yritys työllistää tällä hetkellä

14 henkilöä ja sen liikevaihto ylitti vuonna 2010

1 000 000 euroa.

Voiko kestävän kehityksen ehdoilla tehdä aitoa liiketoimintaa?Rajoittavatko kestävän kehityksen periaatteet liiketoimintaa, vai laittavatko ne vain miettimään uusia mahdollisuuksia? Vastaajan mietteet tähän kysymykseen kertovat paljon yrityksen kyvyistä nähdä mahdollisuuksia esteiden sijaan. Näin asian näkee Seija Lukkala, Globe Hopen perustaja ja toimitusjohtaja.

Kykymme ajatella valmista tuotetta raaka-aineena on hyvin alkeellinen. Metalliteollisuudessa, jossa raaka-aine on kallista, kierrätys on aloitettu aikaisemmin kuin muualla. Minusta on ihan järjen vastaista aloittaa prosessi aina alusta, kun voisimme ajatella, että jätteet ovat jo puolivalmisteita johonkin muuhun.

Seija Lukkala näkee kestävän kehityksen ennemminkin suuntana, johon kaikki tulevat menemään – ennemmin tai myöhemmin – kuin minään vaihtoehtona.

Ne yritykset, jotka alkoivat ensimmäisinä reagoida näihin ekologisiin tai eettisiin kysymyksiin viime vuosituhannen loppupuolella ja 2000-luvun alussa, keräävät ensimmäisinä myös taloudellisen potin. Seuraavaksi tulevat ne, jotka huomaavat että pitää mennä mukaan. Ja lopulta tulevat ne, jotka eivät reagoi vielä mitenkään 2015 mennessä – näitä yrityksiä ei enää 2020 ole olemassa.

Kestävän kehityksen periaatteet eivät ole pelkästään Globe Hopen strategiapöydällä, ne ovat jokaisen työntekijän sydämessä.

Yrityksen strategian pitää kohdata työntekijöiden arvojen kanssa. Jos työntekijä allekirjoittaa kaiken, hän tekee työnsä sydämellään. Koko Globe Hope perustuu kestävän kehityksen arvoille: ekologisuudelle ja eettisyydelle. Ne ovat niitä peruspilareita, joita ilman koko yritystä ei olisi olemassa. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Seija Lukkalan luotsaama Globe Hope on loistava esimerkki, mitä voi saada aikaan kyvyllä nähdä ja kyvyllä valjastaa ihmisten intohimo. Hän näkee kestävässä kehityksessä myös paljon mahdollisuuksia koko Suomelle.

Jos puhutaan yrityksistä, suomalaisilla on äärettömän hyvä mahdollisuus menestyä tässä kansainvälisestikin, jos me teemme nopeita ratkaisuja. Olemme menettäneet hyvää asemaamme jahkailuun. Meidät koetaan kansainvälisesti puhtaana, korkean teknologian maana, joten meidän olisi helppo profiloitua uuden kestävän kehityksen mukaisen ajattelun ja ratkaisujen tekijäksi.

31

Tiputimme energiankulutusta ja kustannuksia

Tampereen kaupunki kantaa kortensa kekoon Euroopan Unionin energiansäästötalkoissa:

tavoitteenamme on pienentää energiankulutusta 20 % vuoteen 2020 mennessä.

Rakennusten lämmitys ja sähkönkäyttö muodostivat vuonna 2005 noin 75 %

kulutuksestamme, eikä meillä ollut keinoja hallita niitä keskitetysti.

Rakennusautomaation ja uuden hälytys- ja etähallintapalvelun avulla pystymme keskitetysti

valvomaan ja säätelemään kaupungin kiinteistöjen lämmitystä, valaistusta ja ilmanvaihtoa.

Nyt esimerkiksi yöaikaan rakennuksissa ei pidetä turhaan ilmanvaihtoa ja valoja päällä ja

lämpötilojakin voidaan tarpeen mukaan laskea. Samaan järjestelmään kuuluvat myös palo- ja

murtohälytykset.

Varmennetut yhteydet ja vakioitu toimintamalli vähentävät kustannuksia ja lisäävät

toimintavarmuutta. Koska kiinteistöistä vastaavat työntekijät voivat tehdä tarvittavat

toimenpiteet verkon yli, myös turha liikkuminen ja sen myötä liikenteen päästöt vähenevät.

Palvelu säästää työaikaa, kun hälytykset voidaan tarkistaa ja hoitaa nopeasti. Voimme myös

tukea henkilökuntaa verkon yli, mikäli kohteessa ilmenee suurempia ongelmia.

Energian säästämiseksi ei tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa, päinvastoin. Olemassa olevaa

tekniikka mahdollistaa parannuksia myös työhyvinvointiin ja kustannustehokkuuteen, kun

sitä vain osataan käyttää paremmin ja toimintatapoja kehitetään.

Tampereen kaupunki, TilakeskusPertti Koivisto Kiinteistönpitopäällikkö

Automaatioratkaisu

Tampereen Tilakeskus huolehtii Tampereen kaupungin omistamien

tilojen ja rakennuskannan tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja arvon

säilymisestä. Tilakeskuksen toiminnan lähtökohtana on kestävän

kehityksen periaatteiden mukainen kestävä ja elinkaareltaan

tarkoituksenmukainen rakentaminen ja kiinteistönpito. Tilakeskuksen

hallinnassa on noin 750 kaupungin omistamaa rakennusta.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

32

Ylitöitä ja alisuorittamistaIhmisen perustarpeet ovat säilyneet lähes muuttumattomina viimeiset kymmenentuhatta vuotta. Ihminen tarvitsee edelleen saman verran energiaa, vettä ja lepoa kuin kivikaudella. Vuosituhannen vaihteen jälkeisessä talouskasvun huumassa yksilöiden hyvinvointi näyttää kuitenkin unohtuneen – työntekijöiltä tunnutaan vaadittavan samanlaista tehon moninkertaistamista kuin koneilta. Samalla kun raaka-aineista saatavaa hyötyä maksimoitiin, rakennemuutosten aiheuttamat yritysten irtisanomiskierrokset kasasivat työtehtävät yhä harvalukuisemmalle joukolle ihmisiä. Toimintatapoja harvoin sopeutettiin muuttuneeseen tilanteeseen. Kun työ lisäksi muuttui samaan aikaan entistä tietopainotteisemmaksi, fyysinen rasitus pieneni, mutta vastaavasti hankalammin havaittava ja mitattava henkinen rasitus kasvoi.

Työhyvinvointiongelmat on nyt tunnustettu oikeiksi eikä vain pahansuovaksi fiktioksi, niin kuin vielä joku vuosi sitten uskoteltiin. Työn mielekkyyden indeksi on työolobarometreissa vajonnut pohjalukemiin juuri seitsemän lihavan vuoden aikana 2001–2007, sillä työntekijät kokevat työn psykologisen sopimuksen purkautuneen ja työnantajan menestyksen erkaantuneen heidän menestyksestään (vaikka perimmältään niin ei tarvitsisi olla).

Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksesta ja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuin työntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen, missä he parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkälle huolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuuden paradoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.– Juha Siltala

Kun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksi ja jopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita ja motivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkä jaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero, puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä. – Mikko Kosonen

Nykyaikaisen tietotyön keskeiset välineet ovat mahdollistaneet mittavan tuottavuuden kasvattamisen, mutta niiden väärinkäyttö on johtanut myös uuteen työpahoinvointiin. Työntekijät vastaanottavat ja välittävät päivittäin valtavasti tietoa puhelimitse, kirjeitse, tekstiviesteillä, sähköpostilla ja lisääntyvissä määrin myös pikaviestinnällä sekä videokuvalla. Eri välineiden synnyttämä hallitsematon tietotulva voi pahimmillaan tukkia koko työpäivän, jolloin varsinaiset työt ehditään tehdä ja viestit lukea vasta illalla kotona.

33


Etenkin asiantuntijat joutuvat usein monisuorittamaan koko työpäivän ajan useaa tehtävää päällekkäin saamatta yhtäkään kerralla valmiiksi. Kun työpäivään ei mahdu kunnollisia taukoja, ja se usein jatkuu vielä illalla kotonakin, ei rasituksesta välttämättä ehditä palautumaan kunnolla seuraavaan aamuunkaan mennessä. Niinpä kuormitus kasautuu päivästä toiseen. Tilanteen jatkuessa pitkään siitä kärsivät pahimmillaan myös perheet, koska vanhemmat eivät kykene irtautumaan töistään yhteisenä vapaa-aikanakaan.

Työn henkinen kuormittavuus on kasvanut ja fyysinen samalla vähentynyt.Ihmiset elävät kyllä pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, mutta pään

sisäinen kuormitus kasvaa. Tästä olen ollut kovasti huolissani yritysjohtajana ja tietotekniikkapalveluyhtiön toimitusjohtajana. Kärsimme vakavista vahingoista, elleivät esimiehet ja tukijärjestelmät tunnista pään sisäisen kuormituksen kasvua eivätkä löydä tapoja sitä keventää ja purkaa. Huono tilanne näkyy yritysten toiminnan laadun ja tuottavuuden heikentymisenä ja koko yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina. – Matti Lehti

Perinteisesti työhyvinvointia ja kestävää kehitystä on pidetty rasitteina organisaation tuottavuudelle, välttämättöminä ja tuottamattomina kuluerinä. Nykyään on alettu hiljalleen ymmärtää, että työhyvinvointi vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen. Vain hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaan parhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan täysipainoisesti koko työuransa ajan. Työterveyslaitoksen (TTL) laskelmien mukaan Suomessa menetetään tällä hetkellä ennenaikaisen eläköitymisen, sairauspoissaolojen ja työtapaturmien vuoksi yhteensä vuosittain noin 25 miljardia euroa. Työhyvinvoinnin puutteet merkitsevät raskasta taloudellista taakkaa yrityksille ja julkisyhteisöille, viime kädessä koko kansantaloudelle.

Suomalaisessa työelämässä on vielä paljon vanhan teollisen ajan piirteitä. Tehokkuusajattelu on liian lyhytjänteistä. Pelkkä ruuvin kiristäminen ei pitkän päälle lisää tuottavuutta, huomauttaa TTL:n tutkimusprofessori Guy Ahonen. Vanhanaikaisten toimintatapojen ja vanhanaikaisen johtamisen puitteissa ei enää ole kasvumahdollisuuksia. Työntekijöiltä vaaditaan usein jo nyt sataprosenttista sitoutumista tehtäviinsä, siksi tuottavuuden nousun on synnyttävä uudistuksilla.

Perinteisessä teollisessa mallissa ihminen on tuotantoresurssi ja objekti, joka tekee tavallaan koneen osana jotain duunia. Johtajat sitten ohjaavat työtä hierarkian huipulta. Kehittäminen ja parantaminen ovat tässä mallissa yhtä kuin vauhdin lisääminen ja/tai kulujen alentaminen esimerkiksi töitä muualle siirtämällä. Ja tätä kun jatketaan tarpeeksi kauan, niin ihminen voi entistä huonommin ja huonommin. – Mikko Kosonen

34


Sisäilman laatu ja lämpötila eivät aiemmin saaneet riittävän hyviä arvosanoja

työntekijöiltämme. Liian lämmin ilmahan raukaisee, liian kylmä on monellakin tavoin

epämiellyttävää. Tilat olivat myös ikävän vetoisat. Lisäksi Tampereen kaupungin merkittävät

energiansäästötavoitteet vuoteen 2020 mennessä koskevat meitäkin.

Otimme käyttöön kiinteistöjen etähallintaratkaisun, jonka avulla pystymme keskitetysti

valvomaan ja säätelemään tilojen ilmastointia, lämmitystä ja valaistusta.

Rahallisten säästöjen ohella ratkaisu lisäsi niin työviihtyvyyttä kuin työhyvinvointiakin,

työolosuhteista johtuvat sairaudet poissaoloineen käytännössä noin puolittuivat. Sisäilma on

nyt entistä puhtaampaa ja raikkaampaa, mikä lisää työvireyttä ja parantaa keskittymiskykyä.

Monet ovat kertoneet päänsäryn ja migreenioireiden olennaisesta vähenemisestä

uudistusten jälkeen.

Energiansäästötalkoot innosti työntekijöitämme, joista yli puolet olisi valmiita vieläkin

suurempiin muutoksiin: yövalaistusta voitaisiin vähentää entisestäänkin ja myös

liiketunnistinvalaisinten eduista on keskusteltu. Kestävästä kehityksestä on todella tullut koko

työyhteisömme yhteinen tavoite!

Paransimme etähallinnalla työhyvinvointia

Kaupin sairaalaMarja-Leena ValdenLähihoitaja

Etähallintaratkaisu

Tamperelainen Kaupin sairaala on erikoistunut vanhusten ja

pitkäaikaissairaiden hoito-, tutkimus- ja kuntoutuspalveluihin.

Sairaalassa on muiden Tampereen kaupungin kiinteistöjen tapaan

hyödynnetty uutta kiinteistöjen lämmityksen ja valaistuksen

etähallintaratkaisua.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

35

Jopa taantumassa on panostettava henkilöstön ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimiseen, arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Kehityspäällikkö Hannu Jokiluoman mukaan työhyvinvoinnin tukeminen taantumassa on valmistautumista tulevaan nousuun. Työhyvinvoinnin edistäminen toimii kansalaisten ja organisaatioiden menestystekijänä. Kun henkilöstöstä huolehditaan, hyvän työn myönteinen vaikutus hyvinvoinnille ja terveydelle vahvistuu. Oikeat asenteet ja työelämän kannustava toimintakulttuuri edistävät työhyvinvoinnin kehittämistä ja työurien jatkamista, Jokiluoma sanoo.

Erityisesti tietotyö haastaa yksilön sopeutumiskyvyn: hyvin johdetussa organisaatiossa kehittynyt tekniikka lisää mahdollisuuksia ja tarjoaa mielekkäitä uusia tapoja toimia, mutta hallitsemattomana viestintätekniikan vaikutus on usein päinvastainen. Johdettu, tehokas ja avoin viestintäkulttuuri on tietotyössä yksi työhyvinvoinnin peruspilareista. Työntekijöiden tulee saada hallitusti käyttöönsä uusia ratkaisuja ja palveluja, jotka mahdollistavat uusia mielekkäämpiä tapoja tehdä töitä. Kun työskentely sujuu aiempaa helpommin ja joustavammin, myös työhyvinvointi, luovuus ja työn tuottavuus kasvavat.

Ihmiset hakevat nykyään elämyksellisyyttä ja yksilöllisempää kohtelua. He eivät enää sulata samalla tavalla huonoa kohtelua tai yksipuolista sanelua kuin aikaisemmin. Myös tietoisuus oikeuksista on kasvanut. Työnantajaa kohtaan ei tunneta lojaalisuutta samalla tavalla kuin aikaisemmin eikä työpaikan vaihdosta podeta tunnontuskia. Itsensä tuntevista yksilöistä saadaan myös paljon aiempaa enemmän irti silloin, kun heidän on hyvä olla. Laman jälkeen kuluttajilla on parempi maksukyky kuin ikinä tähän mennessä. Hyvä taloudellinen asema mahdollistaa eri tasoisen valinnanvapauden kuin aikaisemmin. Ihmiset tunnistavat huonot työolot ja huonon johtamisen paljon paremmin, ja heillä on taloudelliset mahdollisuudet tehdä valintoja sen pohjalta. Työhyvinvoinnin merkitys henkilön panoksen kannalta tulee kasvamaan etenkin tietointensiivisillä aloilla.

Tänään puhutaan yhä useammin, että itse asiassa työn sisältö on meille merkittävien asioiden tekemistä meille merkittävien ihmisten kanssa. Joka tarkoittaa silloin sitä, että työn välinearvon luonne muuttuu itseisarvoksi; eli työ on itseisarvo. Kysymys on, että miten me määritellään, mistä me puhutaan, kun me puhutaan työstä ja ihmisen suhteesta työhön? Tämä on ehkä se merkittävin murros. Ihminen joka ei viihdy, ei voi myöskään tehdä tuottavaa työtä.– Esko Kilpi

Myös nuoret tuovat uudet kuviot työpaikkojen ja työskentelytapojen uudistamiseen. Suomen Akatemiassa nuorten pätkätyöläisyyttä tutkivan valtiotieteen tohtorin Jaana Lähteenmaan mukaan suurelle joukolle nuoria itsensä toteuttaminen on niin tärkeää, että he ovat valmiita kestämään ajoittaista työttömyyskorvauksella tai vanhempiensa rahoilla elämistä. Nämä nuoret eivät häpeä työttömyyttä. He eivät ole laiskoja,

36


vaan haluavat tehdä tärkeäksi kokemiaan asioita. Moni kyseenalaistaa nykyisen kulutussirkuksen ja tekee projekteja saamatta rahaa. Luovuus on arvo sinänsä. Tämä tarkoittaa, että Y-sukupolveen kuuluva saattaa mieluummin ottaa lopputilin kuin kestää tylsää tai merkityksetöntä työtä. Olennaista on, että työpaikalla viihdytään.

Kemianteollisuus on oppinut omissa kartoituksissaan, että vanhoin keinoin ei tavoiteta nuoria eikä paranneta alan houkuttelevuutta. Työelämään tulevat ja siellä nyt työskentelevät nuoret näkevät omalla tavallaan vuorovaikutustaidot ja -tavat, säännöt ja joustot, johtajuuden ja sitoutumisen – itse asiassa koko työn käsitteen. Kaikki, mihin on totuttu, voidaan kyseenalaistaa. Sosiaalinen media on osa nuorten elämää. Se ei ole ohjelma, jota käytetään, tai palsta, jolle kirjoitetaan, erillinen työtehtävä tai vapaa-ajan harrastus. Se on tapa toimia ja elää. Mutta mitä yrityksen pitäisi tehdä Facebookin, Twitterin ja YouTuben maailmassa, kyselee Kemianteollisuus ry. Yhdistyksen mukaan ensimmäiseksi kannattaisi tutustua asiaan. Asennoksi suositellaan reipasta etukenoa, asenteeksi uteliaisuutta. Nuorille sosiaalinen media on itsestäänselvyys. Miksi emme käyttäisi sitä tehokkaasti myös yrityksissä?

Suurin syy siihen, että ihmiset voivat huonosti, on huono johtaminen. Nuo hierarkkiset johtamisrakenteet eivät vaan sovi tähän aikaan.

Ihmisiä tungetaan sellaisiin lokeroihin ja muotteihin, joihin he eivät sovellu. Ja kun se tehdään väkivalloin, niin siitä aiheutuu inhimillistä kärsimystä.

Suomalaiset tekevät vähemmän työtä kuin koskaan historian aikana – jopa liian vähän, siis työttömyyttä ajatellen. Lisäksi työ seuraa entistä useammin mukana kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, jos tekemisellä on tarkoitus ja merkitys. Vastaavasti voisi miettiä tapoja, joilla perhe-elämä voisi tulla töihin esimerkiksi erilaisissa illanvietoissa ja viikonloppuisin. Jos perheenjäseniä voisi ottaa halutessaan mukaan työpaikalle, työn luonne paranisi.– Mikael Jungner

Työhyvinvointi onkin noussut keskeiseen asemaan työelämän kehittämisessä. Valtionhallinnossa toimii muun muassa Kaiku-ohjelma ja kuntapuolella Kuntatyö 2010 -ohjelma. Myös sosiaali- ja terveysministeriössä ja muualla julkisessa hallinnossa asiaa seurataan tarkasti. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointi-investointien

Työtyytyväisyys lukuinaTyytyväinen työntekijä työskentelee tehokkaammin,

ja tyytyväisyys voi kasvattaa tuottavuutta tutkimusten

mukaan jopa 2–5 prosenttia. Kun työntekijä toimii

itseohjautuvasti, kustannussäästö ulottuu parhaimmil-

laan 10–20 prosenttiin, ja kun hänen viestii myönteisesti

työpaikastaan, rekrytointi helpottuu ja brändimielikuva

vahvistuu.

Kun työntekijä omaksuu nopeasti uudet työtavat,

koulutuskuluja saadaan nipistettyä 10–20 prosenttia.

Kun hän sairastaa vähemmän, kustannussäästö on 2–5

prosenttia. Jos työntekijä sopeutuu joustavasti muu-

toksiin, tuottavuusvaikutus on niin ikään 2–5 prosenttia.

Hän jaksaa myös ikääntyneenä, mikä näkyy sairaus- ja

työttömyyseläkekulujen huomattavana laskuna.

37


tuottavuusvaikutukset näkyvät työilmapiirissä ja henkilöstön sitoutumisessa sekä suorina säästöinä eläke- ja sairauspoissaolokuluissa. Ne vahvistavat myös organisaation osaamispääomaa. Mielekäs työ ja mahdollisuus joustavaan ajankäyttöön helpottavat arkea ja sitä kautta työhyvinvointia ja jaksamista, toteaa TTL:n

tutkimusprofessori Ahonen. Hänen mukaansa jokaisella työntekijällä on tietysti myös oma vastuunsa työhyvinvoinnista. Siinä tarvitaan lisää aktiivisuutta. Aina kannattaa myös kysyä, voisiko työt tehdä jollain muulla tavoin paremmin.

Työntekijän lisäksi uudet työskentelytavat sysäävät suuren vastuun johtajien ja esimiesten harteille. Yksilöiden erilaisuuden huomioiminen – mitä he arvostavat, miten he toimivat – ja tämän kääntäminen tuottavuudeksi on aina ollut hyvän esimiehen ominaisuus. Tietotyössä ja muussa

palvelutyössä se kuitenkin korostuu entisestään. Esimiehiltä edellytetään yhä enemmän taitoa tunnistaa ihmisten erilaisuus, heidän erilaiset kyvykkyytensä ja suhteelliset paremmuutensa, ja kehittää toimintatavat, joilla työtekijät työskentelevät parhaiten yhdessä.

On aivan selvää, että työntekijän hyvinvointi on yrityksille ja yritysjohdolle tärkeä asia. Tässä ei ole mitään ristiriitaa yksilön ja yrityksen edun välillä. Jos töissä ei ole hyvä olla, on aina myös yrityksen edun mukaista parantaa tilannetta. Kysyn kuitenkin, mihin pohjautuu oletus ihmisten pahoinvoinnista nimenomaan työelämäkysymyksenä? Jos yhteiskunnassa on laajemminkin pahoinvointia, se ei häviä mihinkään siksi aikaa, kun ihminen on työpaikallaan. – Antti Tanskanen

38


Kun työntekijä toimii itseohjautuvasti, kustannussäästö on jopa 10–20 %.

älypuhelimet mahdollistavat toimintatapojen kehityksen

Porvoon kaupungin hallinnoimat toiminnot ovat jakautuneet 140 eri toimipisteeseen aina

Loviisaa, Sipoota ja Askolaa myöten. Aiemmin liikkuvat työntekijät reagoivat sähköposteihin

ja aikataulumuutoksiin vasta työpisteelle palattuaan ja tämä hidasti asioiden etenemistä.

Halusimme tehostaa viestintäämme tietoturvallisesti, omaa tietohallintoyksikköämme liikaa

kuormittamatta.

Ensivaiheessa johto otti käyttöönsä älypuhelimet, joilla voi käyttää myös sähköpostia.

Koska etähallinnan, virustorjunnan ja roskapostin suodatuksen pitää toimia virka-ajan

ulkopuolellakin ja tietohallintoamme rasittamatta, valitsimme puhelinten kokonaishallinnan

ja käyttäjätuen palveluna kumppanilta. Seuraavaksi kaupungin asiantuntijatkin saavat

älypuhelimet.

Sähköposti on nykyään paitsi kommunikointikanava, myös yleinen toiminnanohjauskanava:

nyt reagoimme impulsseihin aiempaa nopeammin. Esimiehet ovat ikään kuin enemmän

läsnä, ja toimintamme on kehittynyt reaaliaikaisempaan ja ihmismäisempään suuntaan.

Ennakkoanalysoinnissa peräti 96 % käyttäjistä on ollut älypuhelimeensa tyytyväisiä ja

motivaatio sähköpostin mobiilikäyttöön on korkea.

Älypuhelinten käyttäjät ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia toimintatapojen parantamiseen,

esimerkiksi sähköisen kalenterin käyttö on helpottunut. Ja yllättävästi jopa kolmannes

on omatoimisesti ryhtynyt käyttämään kännykällään muitakin sovelluksia kuten karttoja.

Tulevaisuudessa viestintävälineet ja sähköinen asiointi mahdollistaisivat kaupunkilaisten

palvelemisen entistä tiiviimmin; olen kuullut kokeiluista, joissa lasten hoitopäivistä on

pidetty kirjaa älypuhelimilla tai kuntalaiset ovat kyenneet ilmoittamaan vaikka katuvaurioista

sähköisesti kuvan kera. Tämä on se suunta, johon haluamme mennä!

Porvoon kaupunkiNiko Lindberg Tietohallintopäällikkö

Liikkuvan työn ratkaisu

Porvoon kaupunki työllistää yli 3000 eri alojen ammattilaista.

Lisäksi se vastaa pelastustoimesta alueellisesti. Kaupunki tekee

hankinnoissaan yhteistyötä muiden Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan

kuntien kanssa.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

39

Suomalaiset eivät elä pesemättä toistensa paitojaYksityisellä sektorilla tuottavuus kasvaa parhaiten aloilla, joilla hyödynnetään nykyaikaista tietoja viestintäteknologiaa. Palvelualoilla yleensä tuottavuuden kasvattaminen on vaikeampaa, vaikka kansalaiset kohdistavatkin kasvaneen ostovoimansa entistä enemmän juuri palveluihin. Meidän ei kuitenkaan pidä antautua tuottavuuden kasvun hidastumisen edessä, sillä oikeansuuntaisilla toimilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa.– Antti Tanskanen

Ilman tietotekniikkaa ei mitään palveluyhteiskuntaa voi koskaan syntyä. ICT luo palveluyhteiskunnan infrastruktuurin. Se on sama asia kuin maantien, rautateiden, lentokenttien ja satamien rakentaminen teollisuudelle. – Pentti Malaska

Suomalaisten kulutuskyky on kohonnut viimeisimpien sukupolvien aikana nopeammin kuin koskaan. Sukupolvi sitten kiivit ja nuudelit olivat eksoottisia herkkuja ja rinkkareilaaminen alle kolmikymppisille ainoa taloudellisesti mahdollinen matkustustapa. Nykyään Aasian-matkat tuntuvat olevan yhtä arkipäiväisiä kuin Tukholman-risteilyt 1980-luvulla ja Suomen vähittäiskauppa tarjoaa pitkälti saman tuotevalikoiman kuin muuallakin Euroopassa ja uutuustuotteet yhtä pian. Lisäksi yhteiskunnassa aiemmin vallinnut yhtenäiskulttuuri on pirstaloitunut monien alakulttuurien kautta ennennäkemättömäksi individualismiksi. Aika, jolloin koko kansa katsoi Napakymppiä saunan jälkeen, kuulostaa jo esihistorialliselta.

Palvelusektori ja luova teollisuus saavat voimansa nimenomaan erilaisuudesta ja ristiriidoista. Suomen talouden mekanismit pyrkivät pikemminkin puristamaan ihmisiä samankaltaiseen muottiin kuin sallimaan erilaisuutta.– Mikael Jungner

Suomalaisten suhde omistamiseen on osittain muuttumassa. Nykynuorisolle konkreettinen omistaminen ei merkitse enää samaa kuin aiemmille sukupolville. Keski-ikäisille myydään lomaosakkeita mökkiä ympäröivien laskettelurinteiden, golfkenttien, kylpylöiden ja muiden elämyspalveluiden kirjona. Ostopäätöksen perusteena ei ole jokin tietty rakennus, vaan jäsenyys ja viihtyminen samankaltaisten ihmisten yhteisössä.

Vanhemmalle sukupolvelle CD-levy tai DVD-elokuva luo tunteen omistamisesta, nuoremmille riittää, että sama sisältö on saatavilla esimerkiksi Spotifyn kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmalle sukupolvelle omistajuus ja kontrolli ovat tärkeitä, kun

40


taas nuoremmalle tärkeämpiä ovat saatavuus ja mahdollisuudet. – Mikael Jungner

Myös yksilöllisyys leimaa kulutusmieltymyksiä. Räätälöiminen, kustomoiminen ja tuunaaminen ovat olleet kuumia sanoja vuosituhannen alusta alkaen. Ostovoimaiset suomalaiset eivät kelpuuta massastandardoituja tuotteita vaan vaativat yhä enemmän juuri omiin tarpeisiinsa ja mieltymyksiinsä sopivia palvelukokemuksia. Perustarpeiden ollessa tyydytetyt kulutusta kohdistetaan entistä enemmän palveluihin fyysisten tuotteiden sijaan. Ostovoiman purkautuminen palveluihin näkyy kehittyneissä maissa, joissa bruttokansantuotteesta usein jo yli 80 prosenttia muodostuu palveluelinkeinoista.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa ihmiset rupeavat vaatimaan yhä enemmän yksilöllisiä palveluja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ja tämä systeemi ei pysty enää vastaamaan tähän huutoon. Me olemme tietyllä tavalla kulkeneet ”teollisen top down”-, ”command control ”- tai hierarkkisen ajattelu- ja toimintamallin tien loppuun. Nyt meidän pitää hyvin fundamentaalilla tavalla muuttaa sitä toimintamallia. Siis luoda toimintamalli ja tapa, jolla luodaan lisäarvoa tulevaisuudessa yhdessä kansalaisten kanssa uutta teknologiaa hyödyntäen.– Mikko Kosonen

Siirtymä teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan on käynnissä, vaikka keskustelussa on vuosien saatossa ollut puolin ja toisin ylilyöntejä. Lausetta ”Emme rikastu pesemällä toistemme paitoja” on siteerattu niin paljon, että sen alkuperäisestä lausujasta on jo useita näkemyksiä. Näiltä osin vastakkainasettelun aika Suomessa ei vielä ole ohi. Nykyään lauseen voi kääntää muotoon: Emme rikastu pesemättä toistemme paitoja uudella tavalla. Suomen tulee löytää tapoja vapauttaa työvoimaa sieltä, mistä sitä on irrotettavissa, sinne missä sitä tarvitaan kipeämmin. Uuden luominen herättää aina intohimoja. Erityisen huomion kohteena on monesti yhteiskunnan rajalliset mahdollisuudet tukea yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaa.

Teollisuuden näennäinen etujen lobbaus hidastaa Suomen kehitystä. Kyseessä on siis nimenomaan vain näennäinen etujen lobbaus, koska oikeasti Suomen teollisuuden edut eivät ole tässä jarruttamisessa, vaan uudistumisessa.

Ulkoistamista tapahtuu sen tähden, että tehtaan lattialla ei voi tehdä palvelutuotantoa tehokkaasti. Tämä murros on käynnissä, mutta se on vasta alkua. Syntymässä on sellainen palveluyhteiskunta, jossa palvelutuotanto saa aikaan tuotteita ja kulutusta, joita teollinen tuotanto ei ikinä voisi saada aikaiseksi.– Pentti Malaska

Nykyään ymmärretään, että palveluiden korostuminen ei ole johtamassa perinteisen teollisuuden alasajoon, kuten teollistuminenkaan ei aikanaan lopettanut maata-loutta. Ennemminkin palvelunäkökulma lyö läpi kaikilla aloilla ja palvelut integroituvat myös

41


fyysisiin tuotteisiin. Myös yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden toimintamallit kehittyvät

ennemmin sosiaalisten kuin teknisten innovaatioiden vauhdittamana. Jako tuotanto- ja hyödykekeskeisen toiminnan ja palvelukeskeisen toiminnan välillä ei ole mustavalkoinen. Harva organisaatio tuottaa ainoastaan joko tavaroita tai palveluita. Kyseessä ei ole joko–tai-kysymys vaan ennemminkin vaiheittainen siirtymä.

Käynnissä on siirtymä pois teollisen ajan ajattelu- ja toimintamalleista kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluyhteiskuntaa. Samalla on kuitenkin tärkeää korostaa, että ei teollisuus sinänsä ole mihinkään Suomesta katoamassa, se vain muuttaa luonnettaan. Toiminnan lähtökohdaksi on jatkossa nostettava asiakkaan (tai kansalaisen) todelliset

tarpeet ja niihin sopivat kokonaisratkaisut standardituotteiden tai -palvelujen sijaan.– Mikko Kosonen

Palvelusektorin tuottavuuden kehittyminen on kansainvälisesti selvästi heikompaa kuin teollisen toiminnan tuottavuuden kehittyminen. Talouden terveen perustan tuo teollinen toiminta, johon liittyvän ihmistyön tuottavuutta voidaan voimakkaammin tehostaa automatisoinnin, prosessien uudistamisen ja systematisoinnin avulla.– Jorma Eloranta

Tuotantoon keskittyneille yrityksille palvelutoiminta tuo merkittäviä mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen, käyttämättömien resurssien hyödyntämiseen sekä tuotteiden lisämyyntiin. Perinteisessä tehdastyössä ja prosessien varaan rakentuneissa organisaatioissa ja toimintatavoissa tuottavuuden kasvattaminen on yhä vaikeampaa, koska prosessit ovat jo huippuunsa optimoituja. Sen sijaan innovaatioista, uudesta ajattelusta ja uusista palvelumalleista ponnistavassa toiminnassa kasvumahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Palvelukeskeinen toiminta ei välttämättä edellytä organisaatiolta merkittäviä panostuksia uuteen osaamiseen. Monella toimialalla tuotannollisessa roolissa toimiviin yrityksiin kertyy palveluosaamista, josta asiakkaat olisivat valmiita maksamaan, jos heille vain tarjottaisiin sitä. Lisäksi merkittävän rakennemurroksen läpikäyneiden alojen toimijoilla on usein myös säästämisosaamista: kykyä hioa tuottavuus huippuunsa olemassa olevilla resursseilla, hyödyntää alihankkija- sekä kumppaniverkostoja ja sopeuttaa toimintaa kausivaihteluihin. Palveluelementtien luominen tukee myös tuotantoa. Huolto, korjaus, neuvonta ja käyttötuki ovat palveluita, jotka parhaimmillaan sitovat asiakasta palveluntuottajaan ja synnyttävät tuotteidenkin lisämyyntiä. Moni

42


Innovaatioista, uudes-ta ajattelusta ja uusista palvelumalleista pon-nistavassa toiminnassa kasvumahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Verkkopalvelu laajensi asiakaskuntaamme

Juhlapukujen myyntiprosessi on varsin pitkä, koska esimerkiksi hääpuvut tilataan hyvissä

ajoin etukäteen ja niiden valintaan ja sovituksiin menee aikaa. Haluamme tarjota hyvää

palvelua kaikilla nykyaikaisilla viestintävälineillä – myös nuorille, jotka ovat tottuneet netissä

tutkimaan ja vertailemaan eri liikkeiden tarjontaa silloin, kun heille parhaiten sopii.

Toteutimme omat kotisivut verkkokauppaominaisuudella ja myynti- ja palvelualue laajeni

kertaheitolla – tilauksia on tullut jopa Pohjois-Suomesta. Vaivattoman palvelun avulla

kotisivujen pystyttäminen sujui todella kätevästi. Lisäksi hyödynnämme sähköisissä asiakas-

ja kumppaniyhteyksissä nopeaa laajakaistaliittymää ja helpotamme asiakkaiden asiointia

turvallisella maksupäätepalvelulla.

Kaiken kaikkiaan uudet palvelut mahdollistavat meille paremman asiakaspalvelun ja

verkkokauppa toimii erityisen hyvin uusien asiakassuhteiden avaajana.

Hyvä palvelu on hyvää palvelua, viestintävälineestä riippumatta. Koska asiakkaamme ovat

tottuneet eri välineisiin, tulee meidän vastata heidän huutoonsa. Lisäksi verkkokauppa on

tuonut meille täysin uusia asiakkaita.

Leimuline OySusanna LeimuYrittäjä

Asiakaspalveluratkaisu

Vuonna 1994 perustettu hyvinkääläinen juhlapukuliike

Leimuline palvelee kattavasti niin naisia, miehiä kuin

lapsiakin. Perheyrityksen vahvuutena on pukujen ja

asusteiden lisäksi ystävällinen ja asiantunteva palvelu.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

43

vanha tuotantolaitos on jo siirtynyt yhä enemmän kohti palveluiden myyntiä ja kyennyt siten säilyttämään elinvoimaisuutensa.

Palvelutoiminta ei ole suomalaisille yrityksille ja hallinnolle pelkkä mahdollisuus; se on myös todellinen haaste, jonka ratkaiseminen on välttämätöntä. Ja mitä pikemmin haasteeseen vastataan, sitä nopeammin tuottavuus ja kilpailukyky aloittavat uuden nousun. Palveluelinkeinojen merkitys tulee kiistatta kasvamaan ja palveluosaaminen muodostamaan merkittävän osan yksittäisten organisaatioiden elinvoimaisuudesta. Suomessa palveluiden teollinen suunnittelu ja asiakasnäkökulman ymmärtäminen ovat kuitenkin vielä lapsenkengissään. Palvelumuotoilu, joka tutkii tuotteita ja palveluita nimenomaan asiakaskokemuksen näkökulmasta, on useimmille toimijoille vielä täysin vieras käsite.

Yleisesti ajatellaan, että innovatiivisten palveluiden kehittäminen on helpompaa pienissä yrityksissä. Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna vähän pienyrityksiä ja yrittäjyyttä, koska meillä siirryttiin maataloudesta suoraan suuryrityksiin palkkatöihin. Ruotsissakin pieniä ja keskikokoisia yrityksiä on väestöpohjaan verrattuna huomattavasti enemmän, vaikka teollinen perinne muuten on hyvin samankaltainen.

Tulevaisuuden kannalta on keskeinen Suomen kansakuntaan liittyvä kysymys, että millä me saisimme suomalaiset innostumaan yrittäjyydestä, perustamaan yrityksiä. Miten saadaan suomalaiset innostumaan ja kehittämään uusia tuotteita ja palveluita sekä myös kasvattamaan niitä?

Meillä on saatu hyvät oppimistulokset joka kerta, ja nyt on tätä suomalaista koulutusosaamista lähdetty myös tuotteistamaan ja myymään. Koulutusvienti on Suomelle sellainen toimiala, jossa on erittäin isoja mahdollisuuksia. Täällä ei ole kuitenkaan totuttu, että koulutusta voi markkinoida tai viedä ja myydä.– Henna Virkkunen

Yrittäjyysnäkökulmaa tukee myös palvelujen tuottamisen vähäinen pääoman tarve. Teollisella aikakaudella Suomen pientä yritysmäärää perusteltiin usein kansan vähäisellä vauraudella. Vaikka innovatiivisuutta olisikin ollut, niin tuotantoa ei saatu käynnistettyä, koska pääomaa vaadittaviin investointeihin ei ollut tarjolla.

Minä näkisin, että ohjelmistoihin perustuva suunta maailman teollisuudessa antaa Suomelle paljon mahdollisuuksia. Siinä on kaksi hyvää ominaisuutta verrattuna perinteiseen valmistukseen. Yksikkökoot eivät välttämättä ratkaise, koska pääomavaltaisuus ei ole keskeistä. Siten viiden henkilön software-yritys voi olla riittävä yksikkö, jos se keskittyy tiukasti tiettyyn alueeseen. On vaikea kuvitella, että viiden työntekijän tehdas olisi maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen. – Olli-Pekka Kallasvuo

44


Mutta millainen bisnespotentiaali nämä palvelut ovat kaikkiaan suomalaiselle yritykselle? Minun mielestä niissä on ihan mielettömän iso mahdollisuus. Mutta se on iso kulttuurin muutos. Se edellyttää toisenlaista ihmiskäsitystä, ajattelua, johtamista, pitkäjänteisyyttä ja uskallusta. Johtamista joukkojen keskellä, eikä yritetä jostain hierarkian huipulta käskyttää asioita. Jalkaudutaan tuottamaan palveluja kentälle, verkostoidutaan ja jaetaan luottamusta. – Mikko Kosonen

45


46

Kolme Y-sukupolven edustajaa kertoo, mitä

mieltä he ovat nyky-yhteiskunnan ja talouden

haasteista ja mitä he odottavat työelämältä.

Haastatellut Noora Kuronen, Seppo Hälikkä

ja Mia Nousiainen ovat HAAGA-HELIA

ammattikorkeakoulun opiskelijoita.

Kuuntelevatko tulevaisuuden päättäjät meitä?Digitaalisen maailman perusnuori on pelannut 10 000 tuntia konsolipelejä, puhunut 10 000 tuntia kännykkään ja lähettänyt tai lukenut 250 000 sähköpostia sekä pikaviestiä. Y-sukupolvelle internet on television korvike ja tekstiviesti keskeisin viestintätapa. Heille maailma on jatkuvasti avoinna, jatkuvasti hereillä ja jatkuvasti tavoitettavissa. Tämä sukupolvi ei hevin suostu odottamaan SAP-järjestelmän etusivun avautumista tai tavarantoimittajan tarjouksen lähettämistä – saati edes harkitsemaan sähköpostikyselyyn vastaamista.

Moni yritysjohtaja pohtii nykyään näitä kysymyksiä – tai sietäisi pohtia, sillä kohta voi olla jo liian myöhäistä. On nimittäin arvioitu, että 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla syntyneiden diginatiivien Y-sukupolvi ja heidän jälkeensä syntynyt Z-sukupolvi tulevat muodostamaan keskimäärin yli 50 % EU:n työvoimasta jo vuoteen 2017 mennessä.

Organisaatioiden toimintatavat pakkomuutoksen edessä

Yhteiskunnan ja liiketoiminnan kaikilla aloilla on lähivuosina käynnistymässä ennennäkemätön sukupolvenvaihdos. Nuorempien sukupolvien suhde tietoja viestintätekniikkaan, organisaatioiden toimintatapoihin, arvoihin, asenteisiin ja itse työntekoon eroaa radikaalisti edeltäjistään. Sitä suuremmalla syyllä haasteisiin vastaaminen perinteisin menetelmin on mieletöntä. Y-sukupolvi on varttunut kännyköiden ja internetin maailmassa. Se on aina ollut jatkuvasti tavoitettavissa, saanut koko maailman tiedot silmänräpäyksessä käyttöönsä ja kasvanut kestävän kehityksen ideologiaan. Nuoret ovat oppineet kaiken tietotekniikasta jo ennen työelämään astumista.

Y-sukupolvelle ERP- ja CRM-prosessit ovat yhtä huvittavia kuin reikäkortit, pallokirjoituskone ja telex ovat 1960-luvulla syntyneille. Sukupolvi ei ratko ongelmia hierarkioihin ja auktoriteetteihin turvautumalla vaan ensisijaisesti vertaisten kanssa keskustelemalla. Sosiaalinen media on heille huomattavasti tutumpi kuin lankapuhelin. Pätkätyöt ovat realiteetti ja eläkevirka tyystin tuntematon käsite. Y-sukupolven työteho ja -ilo on helppo tuhota rajoittamalla viestintää vertaisyhteisöissä tai sanelemalla mitä työvälineitä tai -tapoja on soveliasta käyttää mihinkin työtehtävään. Koululaitos opettaa nuoret inhoamaan kelloon sidottua läsnäolokontrollia jo ennen murrosikää – tuottaminen ei ole heille kellonaika- vaan tulossidonnaista. Tuotokset arvioidaan vertaisverkostossa saavutetun huomioarvon perusteella – auktoriteettien arvostus on sivuseikka.

Vanhat toimintamallit tulevat väistämättä murentumaan. Nuoret haastavat kaiken,

47


se on heidän roolinsa. Näin on ollut toki aina ennenkin, mutta nyt heillä on ylivoimaiset viestintävälineet ja etenkin osaaminen käyttää niitä. Yritysten tavat organisoida töitään, keskustella, jakaa vastuuta, vapautta ja tietoa, järjestää johtajuutta ja seurata tuloksia – nämä kaikki on arvioitava uudelleen. Mikään hyvä ei tule helpolla, eivätkä tavat muutu hetkessä. Suomi ei nouse edelläkävijäksi ilman muutoksia. Siksi yritysten kannattaa aloittaa pikimmiten aito keskustelu nuorten työntekijöidensä kanssa.

Jos joku Facebookissa olo kielletään työajalla, niin okei, siellä ei sitten olla. Mutta onhan miljoona muuta vastaavaa juttua, jota voi tehdä. Aikaa voi kuluttaa vaikka juoruamiseen. Suljetaanko jokainen kopperoon, jotta olisi pienempi mahdollisuus tehdä muuta kuin töitä? Aletaanko vahtia, ettei tuijotella seinää? Katsotaan, että näppäimet käy ja näppäimet käy? Ei kaikkea voida mitata – ja millä mitattaisiinkaan luotettavasti? Sitten pitäisi olla oikeasti joku mittari, jolla sitä tuottavuutta mitataan. Että oletko sinä nyt pirun tuottelias vai et? Se ei voi olla yleispätevä mittari, sehän riippuu aina siitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Minun mielestä se olisi ihan hirveää. On yksilön aliarvioimista ja ylikontrolloimista, jos työnantaja vahtii, että minne sinä verkoissa pääset ja et pääse. Ja sitten työnantaja olisikin vartija, katsoisi koko ajan että kello käy ja sanoisi ”Nyt Facebookista pois!”. Antakoot potkut sellaiselle, joka on Facebookissa koko päivän ja jonka työt eivät etene.– Noora Kuronen

Viestintäviraston tutkimuksen mukaan alle 45-vuotiaista noin 90 prosentilla on kotonaan laajakaistaliittymä, kun taas lankapuhelin on vain kymmenellä prosentilla. Vastaavasti yli 65-vuotiaista vain joka neljännellä on laajakaista ja joka toisella on yhä lankapuhelin käytössään. Koko kansalle tärkeimmät internetin käyttötavat ovat sähköinen asiointi, tiedon hakeminen ja yhteydenpito, kun taas nuorilla yhteydenpito – sähköposti, internet-puhelut, pikaviestit ja sosiaalinen media – ajavat muiden ylitse.

Minulle henkilökohtaisesti paras vaihtoehto olisi viedä TV pois, koska sitä ei tule oikeastaan katsottua. Se olisi minulle kaikkein helpoin, koska se ei hirveästi vaikuttaisi minun elämääni. Mutta jos miettii ajallisesti, niin ehkä se tietokone loppupeleissä vie eniten aikaani. Mutta toisaalta se voisi olla huono juttu, jos joku sen veisi pois, koska sieltä saa niin hirveästi juttuja, jotka helpottavat elämääni, esimerkiksi reittioppaat. Joskus pitää päästä nopeasti johonkin paikkaan ja reittiopas on nopea tapa löytää Helsingin sisältä, Espoosta, Vantaalta tai jostain muualta paikka, johon pitää mennä. Samalla sieltä myös löytyy, millä sinne määränpäähän pääsee. Näin ajatellen se tietokone on tosi hyödyllinen. Joten TV olisi minusta se, mikä kannattaisi ottaa minulta pois.– Seppo Hälikkä

48


Luulitko voivasi kieltää sosiaalisen median käytön?

Taannoisen tutkimuksen mukaan Y-sukupolvi vaatii työnantajiltaan uusimpia IT-ratkaisuja ja -sovelluksia sekä vuorovaikutteisten kanavien koko palettia. Teknologian taso voi olla jopa työpaikan valintaperuste. Suuri osa nuorista on tyytymättömiä nykyisen työnantajansa IT-työkaluihin ja käyttää omia henkilökohtaisia laitteitaan ja sovelluksiaan myös työssään. Näihin kuuluvat matkapuhelimet ja mobiilipalvelut, avoimen lähdekoodin yhteisöt, mesetys, sosiaalinen media ja erilaiset widgetit. Eikä Y-sukupolvi kysy lupaa; peräti 75 prosenttia hoitaa työtehtäviä ilmaisilla verkkotyökaluilla oma-aloitteisesti tai luvatta. Myös perusviestintä hoituu eri välineillä kuin vanhemmilla ikäluokilla. Sähköposti on jo tullut tiensä päähän ja korvautunut mesetyksellä ja sosiaalisella medialla – yli neljännes kertoo itsestään avoimesti keskustelupalstoilla ja yhteisöpalveluissa. Kaikesta huolimatta myös aito välittäminen on tärkeää.

Työntekijöille pitäisi ensinnäkin antaa sellaiset työkalut, joilla he voivat toimia. Ja toiseksi johtoportaan pitäisi välittää aidosti työntekijöistään, eikä olla vain teennäisesti kiinnostunut. Minä uskon, että aito välittäminen ja kunnolliset, toimivat työkalut ovat hyvä tie onnistumiseen.– Mia Nousiainen

Aivan erilaisia mietteitä ei Y-sukupolvellakaan kaikesta toki ole. Samat vanhat perus-tarpeet ja asiat tuntuvat olevat tärkeitä myös heille.

Työtyytyväisyyden edellytys on, että palkkaus pitää olla kunnossa. Jos palkka ei riitä elämisen pakollisiin menoihin, niin ei kannata puhua muista työtyytyväisyyden tekijöistä. Tämän jälkeen tulevat työkaverit, että niiden kanssa tulee toimeen ja olisi suvaitsevaisuutta. Seuraavaksi tärkein on työvälineet. Ei ole kiva tehdä mitään hommia, jos välineet eivät pelaa – siinä turhautuvat kaikki.– Noora Kuronen

49


75 prosenttia nuorista hoitaa työtehtäviä ilmaisilla verkkotyökaluilla oma-aloitteisesti tai luvatta.

Kestävän kehityksen nousu Y-sukupolven myötä

Y-sukupolvelle kestävä kehitys ei ole enää erottautumistekijä vaan itsestään selvä edellytys tai jopa vaatimus yrityksen olemassaololle.

Yritysten pitäisi raportoida ympäristöystävällisyydestään ja muista yhteiskuntavastuuasioista paremmin. Yrityksien tulisi olla esimerkkinä kuluttajille eikä päinvastoin. Minä kuitenkin uskon, että tällä hetkellä ollaan menossa ihan hyvään suuntaan. Koko ajan ihmiset miettivät ekologisemmin jne. Sitten pitäisi miettiä vielä pitkällä tähtäimellä. Minusta tuntuu, että pari vuotta sitten puhuttiin ilmaston muutoksesta paljon enemmän kuin tällä hetkellä, se on vähän unohtumassa. Nyt pitäisi muistaa, että se on siellä edelleen ja toimia vielä enemmän tämän kestävän kehityksen eteen.– Mia Nousiainen

Tietoisuus ympäristöongelmista on Y-sukupolven keskuudessa lähtökohtaisesti korkeampi paremman verkottumisen ansiosta, mutta kiinnostus korostuu myös, koska ennustetut kriisit ajoittuvat pitkälle heidän elinvuosilleen.

Yritysten pitäisi erottua panostamalla laatuun. Tuotteiden käyttöikä olisi näin pidempi, eikä olisi turhaa kuluttamista. Näin ollen syntyvä jäte ja muu kuormitus jäisi pois. Minun mielestäni näiden isojen valtioiden kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen pitäisi ottaa tässä ensimmäisenä roolia. Niiden pitäisi kiinnittää enemmän huomiota päästöihin ja muihin asioihin, jotka vaikuttavat meidän yhteisen maapallomme hyvinvointiin. Näin minä uskon, että muut maat lähtisivät helpommin seuraamaan heidän esimerkkiään. Sitten saataisiin tämä asia oikeille raiteilleen. Suomikin on jäljessä vielä niistä päästörajoista, missä meidän pitäisi olla. Eli Suomenkin pitäisi vielä kehittää tätä ekologisempaa ajattelua, ihan yksilöistä suurempiin organisaatioihin asti.– Seppo Hälikkä

Onnistumisen edellytykset

Yritysten, joissa on tiukat teknologiasäännöt ja hierarkkinen rakenne, on tulevaisuudessa yhä hankalampi houkutella ja säilyttää nuorta osaamista, jota tarvitaan uusien teknologioiden käyttöönottoon ja innovaatioihin. Sukupolven vaihtuessa yritysten on mukauduttava Y-sukupolven toimintatapoihin ja täytettävä samalla myös vanhempien työntekijöidensä tarpeet. Kyse ei ole joko–tai-tilanteesta, vaan siitä, mihin tasapaino analogisen ja digitaalisen maailman välillä asetetaan.

Vaikka digitaaliset viestintävälineet ovat Y-sukupolvelle lähes itsestään selviä, ei tekniikan autuutta ylistetä kritiikittä. Globaalisti länsieurooppalaisten nuorten asenne teknologioihin on muita varauksellisempi. Osin kielteisyys saattaa johtua saatavilla

50


olevan teknologian tehottomuudesta, sillä vain 20 prosenttia katsoo työpaikallaan olevan käytössä oikeanlaista teknologiaa. Toisaalta uudetkin sovellukset nähdään vain välineiksi ihmisten väliseen yhteydenpitoon, ei itsetarkoitukseksi.

Kun ihmiset kommunikoivat sähköisesti esimerkiksi sähköpostilla, niin se on jotenkin kauhean kylmää. Ja kun se jatkuu, niin alkaa tuntua, että se voi aiheuttaa sellaista ei nyt huonovointisuutta, mutta sellaista etäisyyttä. Pitäisi ehkä enemmän miettiä, että olisi oikeasti tekemisissä niiden ihmisten kanssa ja näkisi oikeasti kenen kanssa kommunikoi.

Toivoisin, että tietyt palvelut eivät siirtyisi liikaa sähköisiksi ja ettei siitä tulisi hirveää muutosta. Lisäksi minä toivoisin, että olisi enemmän sellaisia palveluja, joissa ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä kasvotusten, eikä sähköisesti. Eli lyhykäisyydessään toiveeni on, ettei tulisi mitään isoa muutosta. Koska minä uskon, että liiallinen netissä surffaaminen ei ole hyväksi kenellekään.

Suomalaisten nimenomaan pitäisi mennä sinne epämukavuusalueelleen eli puhumaan ja olemaan enemmän kasvotusten tekemisissä muiden ihmisten kanssa, koska suomalaisille on niin paljon helpompaa ruveta keskustelemaan sähköisesti. Nykyään tuntuu, että puhelimella soittokin on jo liian vaikeaa useille suomalaisille. Ihmiset eivät uskalla puhua puhelimessa tai tarttua puhelimeen. Tämän takia ihmiset pitäisi pakottaa keskustelemaan kasvotusten, ettei kaikki keskustelu siirry nettiin. Koska silloin se helposti vaan pahentuu, tämä suomalaisten tuppisuisuus.– Mia Nousiainen

Y-sukupolvi pohtii jo nyt ihan samoja asioita itseään seuraavasta Z-sukupolvesta, kuin mitä nykyinen työvoima tällä hetkellä Y-sukupolvesta.

Vielä yksi semmoinen asia, joka on ollut pitkään esimerkiksi myyntialalla ja myyjille heikko kohta, eli niin sanottu luurikammo. Eli ei uskalleta ottaa luuria käteen ja soittaa asiakkaalle. Minä uskon, että tämä tulee vielä pahenemaan jos mennään siihen, että kommunikointi tapahtuu sähköisesti esimerkiksi tekstiviesteillä tai muilla viestintävälineillä. Jos me menemme kokonaan tällaiseen sähköiseen kommunikaatioon, niin miten esimerkiksi tulevat sukupolvet voivat tehdä vaikkapa myyntityötä? Miten he uskaltavat sitten soittaa asiakkaalle tai mennä asiakasta tapaamaan, jos päivittäinen sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa katoaa? Jos tätä tahtia edetään kohti kommunikointia internetin avulla, niin sosiaaliset taidot alkavat kadota pikkuhiljaa tulevilta sukupolvilta. – Seppo Hälikkä

51


52

53

Vuorovaikutus hukassa?Jos olet koskaan koittanut pikaisesti kiristää löysää ruuvia pöytäveitsellä, autonavaimella tai muulla ensiksi käteen sattuneella vekottimella, osaat arvostaa ruuvimeisseliä. Ruuvimeisseli kiertää, upottaa, kiristää ja löystää kaikenpituiset ja -paksuiset ruuvit. Mutta kuinka nikkarointi sujuisi, jos pakki olisi täynnä pelkkiä ruuvareita? Pienet naulat ehkä uppoaisivat kahvalla pehmeään pintaan ja hädän tullen meisselien kärjet ajaisivat naskalin tai jopa veitsen virkaa. Mutta lapsikin tietää, että eri askareet hoituvat parhaiten eri välineillä. Samalla tavalla myös tietoja viestintätekniikassa eri työkaluilla on kullakin oma sarkansa kynnettävänä.

Oikeanlainen vuorovaikutus on kriittisen tärkeää koko organisaation tuottavuudelle. Silti töitä tehdään sattumanvaraisesti käyttöön valikoituneilla viestintävälineillä, olivat ne sopivimmat tai eivät. Eri vuorovaikutustilanteissa korostuvat erilaiset tarpeet. Asiakkaan kanssa uusia mahdollisuuksia ideoitaessa tarvitaan eri välineitä kuin kriittisen järjestelmän ylläpidon seurannassa. Molemmissa myös prosessien liikkumavara on tyystin erilainen.

Viestintävälineiden vääränlaista käyttöä pyritään paikkaamaan määrää lisäämällä. Jos viesti ei tunnu menevän perille sähköpostilla, lähetetään perään tekstiviesti, vastaajaviesti ja post it -lappu. Näin ruokitaan osaltaan tietotulvaa, joka tekee tiedosta entistä hallitsemattomampaa. Alkuperäinen tavoite toiminnan tehostamisesta automatisoinnilla ja tiedon nopeammalla jakamisella on jo unohdettu kokonaan.

Useimmissa yrityksissä tietoja viestintäteknisten välineiden oikeanlaisessa käytössä ei ole onnistuttu halutulla tavalla. Moni uskoo, että kyse on johtamisesta tai sen puutteesta. Tässä luvussa käydään läpi viestinnän menneisyyttä, kaoottista nykytilannetta ja mahdollista tulevaisuutta.

Kun internet putosi puustaSuomen kansantuote kehittyy jatkuvasti yhä palvelupainotteisemmaksi. Palvelutyössä on myös vahvasti Suomen tulevaisuus, sillä globaali kilpailu heikentää huomattavasti perinteisen tuotantoteollisuuden kasvumahdollisuuksia. Teollisuuden huip-puaikana toiminnan tuottavuuden määrittivät teknologian taso, prosessien tehokkuus ja raaka-aineiden sekä energian mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Tällöin tuotantolaitteisto oli merkittävin investointi ja henkilöstö muodosti lähinnä osan tätä koneistoa.

Palvelutyössä tuottavuus syntyy toisenlaisista tekijöistä. Toimintaa ei ohjaa tai rajoita tekniikan kyvykkyys, vaan lähtökohtana on asiakastarve. Kaikki palvelutoiminta rakentuu sosiaaliselle pääomalle ja tiedon synnyttämiselle, hallitsemiselle ja välittämiselle, siksi tietoja viestintätekniset välineet ovat olennaisia. Välineet eivät kuitenkaan tee tietotyötä. Keskeistä palvelutoiminnan tuottavuudelle on viestintävälineiden oikeanlainen, tarkoituksenmukainen ja hallittu käyttö. Kun ottaa huomioon tekniikan nopean kehityksen ja palvelutoiminnan merkityksen, tietoja viestintävälineiden käyttötavoissa ja -osaamisessa on vielä paljon kehittämistä.

Ministeri Antti Tanskanen on todennut, että olemme vasta aivan alussa tietoja viestintätekniikan käytössä ja voimme vasta arvailla sen merkitystä. Talouden suurilla murroksilla, maatalouden koneellistumisella ja teollisuuden automatisoinnilla, on kaksi yhteistä selittäjää. Murrokset näyttävät käynnistyneen, kun on opittu hyödyntämään uutta käyttövoimaa, höyryä ja sähköä. Toiseksi murrosten kohteena ovat olleet silloisessa tilanteessa kaikkein työllistävimmät alat. Havaintoa voi hyödyntää tulevien murrosten signaalien tunnistamisessa ja valintojen tekemisessä.

Teollisissa vallankumouksissa on aina ollut mukana sekä uusi energiatuotanto että myös uudenlainen työ ja toimiala. Maatalouden koneellistuminen liittyi höyryn ja höyrykoneen kehittymiseen. Teollisuuden automatisointi taas perustui sähköön ja uudenlaiseen tavaroiden teolliseen valmistukseen. Nyt kyseessä on palveluiden automatisointi, ja joku käyttää myös termiä palveluiden teollistuminen tai digitalisoituminen. Se perustuu mikroprosessoritekniikkaan ja työn automatisointiin eri palvelualoilla.

Maatalouden koneellistumisen alkaessa yli 70 prosenttia väestöstä oli maatalouden palveluksessa. Kun teollisen automaation vauhti oli kovimmillaan, teollisuus oli suurin toimialamme. Siellä oli noin kolmasosa työvoimasta. Nyt teollisuus työllistää noin viidenneksen eli 20 prosenttia meidän työvoimastamme. Automaation kärki kohdistuu palvelusektoriin, jossa on noin 70 prosenttia työvoimastamme. Tuottavuus on noussut, mutta ei sillä tavalla kuin moni olisi toivonut. Ja mitä tulee nyt tähän juuri menossa olevaan tuottavuuskehitykseen, niin on huomattava, että

54

VUOROVAIKUTUS HUKASSA?

digitaalinen automaatio on vielä alkuvaiheessa. Sen takia tuottavuuden hyödyt eivät oikein koko painollaan pääse näkyviin.– Matti Lehti

Tilanne on samankaltainen kaikissa teollisuusmaissa ja siksi Suomella on juuri nyt mahdollisuus nousta edelläkävijäksi. Tähän mennessä viestintävälineiden käyttöä ei kuitenkaan ole riittävästi tutkittu, suunniteltu tai kehitetty. Koulutus ala-asteelta yliopistomaailmaan keskittyy sovellusten tekniseen hallintaan, mutta vuorovaikutuksen tehokkuuteen tähtäävää opetusta ei ole saatavilla, koska asiantuntijatkaan eivät tunne asiaa riittävästi. Samoin organisaatioiden toimintatavat ja rakenteet ovat pitkälti jämähtäneet 1980-luvun malleihin, joita on lähinnä kuorrutettu uudella teknologialla.

Jo vuonna 1982 valmistui tutkimus ”Tietoliikenteen haasteet 2000-luvulla”. Siinä oli kaksi mallia: henkisen kasvun malli ja taloudellisen kasvun malli. Malleissa sekä tekniikka että työn tekemisen lähtökohdat erosivat toisistaan. Taloudellisen kasvun mallissa tekniikka rakennettiin systeemejä varaten ja henkisen kasvun mallissa oli elämäntapa ja ihminen tekniikan sovellusten keskiössä. Henkisen kasvun mallissa katsottiin, että työ on mielekästä ja sisällöllistä ja että kaikille tarjotaan ja luodaan kunkin omista lähtökohdista mielekäs työ. Taloudellisen kasvun mallissa puhuttiin vain työllisyydestä, että työ on vain rahan ansainnan väline. Minun mielestäni työ on ihmisen elämän sisältö, merkitys, ja itse asiassa olemassaolon perustarve. Henkisen kasvun mallissa ihminen käyttää luovasti tietotekniikkaa ja on yhteydessä toisiin ihmisiin. On korkean tietotaidon omaavia pienyrityksiä ja niiden verkostoja sekä kulttuurien vuorovaikutusta. Merkkejä tästä kehityksestä on alkanut 2000-luvulla jo vähän näkyä. – Marja-Liisa Viherä

Vielä 1990-luvun alussa organisaatioiden sisäinen ja niiden välinen viestintä oli hyvin yksinkertaista. Puhelimen, kirjeiden ja faksin käyttö oli selkeää ja tieto kulki turvallisen hitaasti. Toimintatavat olivat sopeutuneet tiedon niukkuuteen ja yksittäinen prosessi kykeni alkamaan vasta, kun edellinen oli saatu menestyksellisesti päätökseensä. Toimintaa tehostettiin hiomalla prosessit mahdollisimman virtaviivaisiksi ja rakentamalla organisaation hierarkia tiedon hallintaa tukevaksi. Koska tiedosta oli pulaa ja sen siirtäminen oli vaivalloista, tuli se varjella organisaation johdon yksinoikeudeksi.

1990-luvun puoliväliin tultaessa internet yleistyi ja tekniikat tiedon säilyttämiseen, prosessointiin sekä välittämiseen alkoivat kehittyä huimaa vauhtia. Maailmanlaajuinen tietoverkko mullisti yhteydenpidon ja kokonaan uusia viestintätapoja syntyi muutaman

55


On kuin ajokortittomille olisi annettu rekkoja.

vuoden välein. Sähköposti, pikaviestintä, sosiaalisen median verkkopalvelut ja alati yleistyvät videoyhteyteen perustuvat virtuaalikokoukset syntyivät ja yleistyivät niin nopeasti, että kuluttajat ehtivät ottaa niitä omakseen ennen yrityksiä ja julkishallinnon toimijoita. Pelätessään kehityksen kelkasta putoamista organisaatiotkin ottivat uudet kommunikaatiovälineet kiireen vilkkaan käyttöönsä.

Uudet välineet tarjosivat – ja tarjoavat yhä – merkittäviä mahdollisuuksia nopeuttaa ja tehostaa toimintoja. Käytännössä viestintäsovellusten käyttötapoja ei kuitenkaan suunniteltu lainkaan. On kuin ajokortittomille olisi jaettu henkilöautoja, busseja ja rekkoja, ja annettu liikenteen järjestyä vapaasti ilman yhteisiä sääntöjä. Seurauksena on ollut kaaos. Lisäksi eri viestintätapojen välisiä suhteita ei määritelty. Tyypillistä sähköpostin ensivuosille oli, että viereisten huoneiden välillä läheteltiin viestejä, ja jos joku erehtyi tulla kysymään asiaa ovelta, vastaukseksi pyydettiin palaamaan työpisteelleen lukemaan meilinsä.

Kun välineiden kirjo kasvoi, käyttö hajautui edelleen. Tavoitellulle henkilölle lähetettiin ensin sähköpostia, sitten soitettiin ja jätettiin vastaajaan viesti, lähetettiin uusi sähköposti ja varmuudeksi heti perään tekstiviesti. Viimeisenä oljenkortena kysyttiin kollegalta, joka tiesi kertoa vastaanottajan olevan lomalla. Tällaisella päällekkäisellä viestinnällä viestin lähettäjä käytti moninkertaisen ajan tavoittaakseen ihmistä, joka ei ollut edes töissä. Vastaavasti lomaltapalaaja kohtasi kaikissa viestintävälineissään ruuhkaksi saakka päällekkäisiä yhteydenottoja, jotka eivät enää olleet ajankohtaisia.

Kokonaisuutena modernit viestintävälineet tehostivat organisaatioiden toimintaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta koska niiden käyttöön ei laadittu sääntöjä ja käytäntöjä, alkoivat ne lopulta kuormittaa työntekijöitä entisestään. Helpottunut viestintä on nykyään muuttunut ahdistavaksi tietotulvaksi, jonka perkaaminen vie jo pääosan tietotyöläisen päivästä ja josta olennaisten tietojen löytäminen on todella vaivalloista. Uusimmalla välineellä on pyritty korjaamaan edellisiin liittyviä ongelmia, jotka alunperinkin ovat juontuneet hallitsemattomista käyttötavoista eivätkä välineiden teknisistä ominaisuuksista. Lisäksi yksittäisessä viestintätarpeessa välineeksi valikoituu yleensä se, joka sillä hetkellä sattuu olemaan viestin lähettäjälle mieluisin – riippumatta siitä, sopiiko se vastaanottajalle tai onko se kokonaisuuden kannalta toimivin.

Ihmiset nojaavat luonnostaan vanhaan ajattelutapaan. Me emme oikein osaa muuta. Koulujärjestelmästä lähtien meitä opetetaan tiettyihin rooleihin, ja on turvallista olla niiden rakenteiden sisällä. Kaikki muutos on uutta ja pelottavaa. Ongelmana on uskalluksen ja johtajuuden puute. On meillä tosin tällä hetkellä aivan liikaa myös näköalattomuutta sekä poliittisessa että tiedemiesjohdossa. Se on ollut minulle suuri yllätys nähdä, kuinka vanhakantaisesti ylin johto yleisesti ottaen ajattelee.

Onneksi aika osittain hoitaa homman. Nyt on selvästi nähtävissä, että tällä vuoden 1985 jälkeen syntyneellä Y-sukupolvella on jo erilaiset valmiudet katsoa asioita ihmislähtöisesti ja verkottuneesti. – Mikko Kosonen

56


Viestintä- ja vuorovaikutusteknologioiden kehittyminen antaa meille työnteossa sellaisia mahdollisuuksia, mitä meillä ei ollut vielä viisi vuotta sitten. Kuitenkin meidän käsityksemme työn tekemisestä juontavat juurensa Adam Smithin töiden ja kirjoitusten aikaan, eli 1700-luvulle ja tarkemmin sanottuna vuoteen 1773.

Ennen Adam Smithiä ei ollut esimerkiksi käsitettä työidentiteetti erillään muusta identiteetistä. Työ ja koti ovat aina olleet lähellä toisiaan. Se on ollut de facto tapa nähdä asiat. Se että työ ja koti ovat eri paikkoja, on ihmiskunnan historiaa ajatellen enemmänkin poikkeustilanne. Teollisen ajan 200–300 vuotta on hyvin lyhyt aika työn historian näkökulmasta. Minun mielestäni me teemme vääriä johtopäätöksiä, jos annamme sen liikaa värittää meidän käsitystämme siitä, mikä on identiteetti ja ihmisen suhde tekemiseen ja muihin ihmisiin. Me tarvitsemme lisää uudesta näkökulmasta lähteviä kokeiluja työpaikoilla. – Esko Kilpi

57


Monisuorittaminen aiheuttaa pahoinvointiaTosiasiat on vihdoin tunnustettu: sähköpostin, puheluiden, videon ja “sosiaalisen median” hallitsematon käyttö ajaa työntekijöitä nääntymisen partaalle. Työpäivät täyttyvät ilman, että tuottavaan työhön ehtisi keskittyä. Etätyö tarkoittaa ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden vapaaehtoista, mutta pakonomaista työskentelyä kotona, kun töitä ei enää ehdi töissä tehdä, tai jatkuvaa tavoitettavuutta vailla palautumismahdollisuutta työasioista. Jäsentymättömän datan rajoittamaton jakelu johtaa kokouksiin, joissa yritetään varmistua jakelun jakeluun menosta.

Työstressi johtuu paljolti muusta kuin työstä. Suomen kilpailukyvyn lasku ei niinkään johdu kansamme laiskistumisesta vaan pienenevän työvoiman aherruksesta väärien haasteiden parissa. Tietotekniikkaa ei ole käytetty liian vähän vaan liian väärin, ainakin silloin kun se ei vapauta voimia tuottavaan työhön vaan tekee tuottavimmista työntekijöistä päätoimisia kamreereita. – Juha Siltala

Nykyajan tietotyöläisten ja asiantuntijoiden kuulee harvoin ylistävän moderneja viestintävälineitä. Sähköpostin, puheluiden, videoneuvotteluiden ja pikaviestien synnyttämä tietotulva täyttää turhan usein postilaatikot, kalenterit ja työpöydät. Työnteko on liian monella pirstaloitunut jatkuvaksi usean asian yhtäaikaiseksi monisuorittamiseksi, joka keskeytyy alati uusien, aina vain kiireellisempien tehtävien pamahtaessa pöydälle.

Meille [Valtioneuvosto] asettaa tietysti omat vaatimuksensa, että ministeriön sähköposti- ja kalenterijärjestelmän täytyy toimia näissä laitteissa, koska sihteeri pitää kalenteria. Oikeastaan se päivittyy ihan koko ajan. Jokaisen päivän aikana sinne tulee erilaisia neuvotteluja ja palavereita. Kalenterin runko löytyy myös paperilla.– Henna Virkkunen

Kun työpäivä on jatkuvaa aloittamista ja keskeyttämistä eikä tehtäviin koskaan pääse kunnolla keskittymään, työteho laskee vääjäämättä. Tehon laskiessa päivä pitenee, kunnes tunnit loppuvat kesken. Usein työtehtävät jäävät roikkumaan seuraavalle päivälle ja saapuneet viestit ovat yhä lukematta, kun kotiinlähdön aika koittaa. Niinpä meileihin vastailu illalla pilkkoo muutenkin lyhyeksi jäävän palautumisajan. Seuraavana aamuna jo valmiiksi uupunut työntekijä aloittaa aherruksen vastaamalla toisten illalla unenpöpperössä lähettämiin sekaviin viesteihin. Näin toimitaan siitä huolimatta, että kaikkia on opetettu ajanhallinnan ja tulosjohtamisen kursseilla suunnittelemaan seuraavan päivän tekemiset edellisenä päivänä.

58


Helposti tulee mieleen, että tällaisessa yrityksessä asiat eivät ole hallinnassa. Jos työskentelyrytmi on hyvin erilainen ja sieltä aamuyöstä kolmelta alkaa tulla vaikka sähköposteja, saattaa asiakassuhteiden kannalta tulla juuri sellainen arvio, että onkohan tuolla asiat ihan järjestyksessä.– Henna Virkkunen

Pitäisi saada solmittua tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen. Pitäisi katsoa asioita tulevaisuudesta käsin: miten tekninen ratkaisu palvelee haluttua elämänmuotoa ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on.

Tieto- ja viestintätekniikka on tuonut työntekoon helpotusta, mutta se on samalla kiristänyt työtahtia. Tietotekniikan avulla työelämää on automatisoitu ja otettu ”löysiä pois” niin pitkälle kuin voidaan. Ja periaatteessa voi automatisoida lisää, mutta lisääkö se vielä elämänlaatua?– Marja-Liisa Viherä

Kykenemättömyys saada tehtäviä valmiiksi tyydyttävällä laadulla määräaikaan mennessä nakertaa työntekijöiden kontrollintunnetta. Epävarmuus omasta ehtimisestä johtaa tehtävien delegoimiseen vajavaisesti artikuloiduilla viesteillä. Pahimmillaan tietotulvasta pyristellään kuiville välittämällä tyystin avaamattomia viestejä eteenpäin muiden huoliksi. Koska kaikki toimivat samoin, hallitsematon tietomassa paisuu entisestään. Isojen organisaatioiden syövereissä viestit lopulta hukkuvat ja unohtuvat – ja lakkaavat näin olemasta. Ehtiäkseen suoriutua kaikesta ihmiset lähettelevät viestejä myös kokouksissa ollessaan ja hidastavat kokousten kulkua tuhlaten näin koko työryhmän aikaa. Aivan yhtä mieletöntä on roikottaa sähköpostiviestien cc-kentässä kourallista ihmisiä ja katkaista siten monen tuottava työskentely kerta toisensa jälkeen.

Työelämässä informaatio ja tietovirrat pitäisi järjestää niin, että asioita ei jouduta tekemään turhaan. Kaikki tilanteet, joissa ihminen tekee jotain vasten tahtoaan ilman, että sillä vaikutetaan ympäröivään maailmaan, ovat ajan tuhlausta. Esimerkiksi matkustelu paikkojen välillä ja turhat kokoukset ovat aikamoisia aikasyöppöjä. Jos 10 ihmistä istuu tunnin kuuntelemassa yhden puhumista, siinä on hukattu 10 tuntia sellaiseen, joka olisi voitu fiksummin hoitaa tunnissa. Koko organisaatiotoimintakentän kehittymättömyys on kuin pumppaamaton öljylähde. Nyt ovat tilkkeet, vehkeet ja osaaminen. Vielä kun rakenteet laitettaisiin kuntoon, ihmisillä olisi yllin kyllin uutta aikaa tehdä uusia asioita. – Mikael Jungner

Viestintävälineiden monipuolisuutta ei osata hyödyntää.

59


Välineiden hallintaan liittyy useita tärkeitä osa-alueita. Yksi niistä on käytön osaaminen ja ymmärtäminen, että ne eivät ole pelottavia isäntiä vaan apuvälineitä ja renkejä. Toinen asia on kyky ottaa myös etäisyyttä välineistä, irrottautua. Sinne saadaan sellaisia antureita ja portteja väliin, että ihminen voi myös olla erillään niistä. Kyky osata käyttää niitä ja kyky olla myös ilman niitä ovat mielestäni tulevan digitaalisen yhteiskunnan välttämättömiä taitoja ihmisille. – Matti Lehti

Viestintäarkkitehtuurin pitää mahdollistaa liikkuminen keskittymisrauhan ja verkottumisen välillä. Nettietiketti, suositus sähköpostin katsomisesta vain muutaman kerran päivässä tai out of office -ilmoitukset lomalla ovat jo askeleita oikeaan suuntaan (jospa vain sähköpostikin jäisi loma-ajalta kertymättä!). – Juha Siltala

Ongelma ei ole tekniikassa tai sovelluksissa. Viestintävälineiden monipuolisuutta ei vain osata hyödyntää. Kukin niistä on ylivertainen tiettyihin tehtäviin, mutta lähes tuhoisan tehoton väärin käytettynä. Kun eri välineiden hyödyntämistapoja ei ole määritelty, käyttäjät tyypillisesti räpläävät kaikkia työkaluja samanaikaisesti tai käyttävät kulloinkin uusinta välinettä joka ikiseen tarpeeseen. Sama hallitsemattomuus koskee myös toimintatapoja. Moni printtaa ja mapittaa yhä sähköpostejaan, toiset lähettelevät toimeksiantoja ja laskuja tekstiviesteillä. Liian usein yhden työntekijän poissaolo estää muiden töitä etenemästä, vaikka välineet yhteydenpitoon sijainnista riippumatta ovat jo todella monipuoliset.

Kun aiemmin tietoon oli hankala päästä käsiksi, nyt lähes mikä tieto tahansa on saavutettavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Ongelmaksi onkin noussut tiedon kriittinen suodattaminen: mikä tieto on milloinkin tarpeellisin ja relevantein, mihin tulisi reagoida ensin ja millainen tiedonvälittäminen ja viestintä on kulloinkin tarkoituksenmukaisinta? Lisäksi käyttötilanne vaikuttaa välineen valintaan. Kommunikointi asiakasrajapinnassa edellyttää usein erilaisia tapoja kuin sisäisissä projekteissa tai kriittisissä prosesseissa.

Koska palvelutoiminnan merkityksen nousu tekee tiedosta, kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta organisaatioiden kilpailukyvyn kannalta yhä keskeisempää, ovat nämä kohtalonkysymyksiä tuottavuuden kehittämiselle.

Elämme tosiaan huomiotaloudessa, niin kuin jotkut medianäkyvyyden korostajat ovat keksineet sanoa. Huomiotalouskin perustuu niukkuuden jakamiseen: tietoisuuden omistaminen jollekin asialle voi tapahtua vain muiden asioiden kustannuksella. Ihmisen valinnanvapaus rutiinien suhteen astuu peliin silloin, kun rutiinit eivät toimi niin kuin pitäisi. Useimmat asiat ihminen hoitaa kognitiivisessa mielessä tiedostamattomasti, antamatta niille suurtakaan huomiota. Pulmat taas ratkaistaan tietoisesti. Prefrontaalisen aivolohkon kriittinen harkinta on paljon hitaampaa kuin tiedostamaton “päätöksenteko” tutuista vaihtoehdoista, mutta siihen sisältyy mahdollisuus

60


raamittaa asia uudestaan ja muuttaa kysymyksenasettelua. Siinä ihminen eroaa tekoälystä, joka laskee annetuista luvuista annetuilla yhtälöillä nopeasti, mutta ei pysty muuttamaan alkuasetuksia oman harkintansa varassa, kaikista hermoverkkoa mukailevista takaisinsyöttö-ohjelmoinneista huolimatta. Tämä kyky pitäisi varata arvoisiinsa ongelmiin sen sijaan, että se poltetaan loppuun organisatorisia rutiiniasioita mylläämällä ja väärällä työnjaolla.– Juha Siltala

Tiedon keskeinen merkitys – etenkin luovilla aloilla, mutta myös muilla palvelualoilla – on tehnyt monista aiemmin oheistoimintoina tai jopa varsinaisen työskentelyn esteinä pidetyistä aktiviteeteistä työn ydinsisältöä. Digitaalisen viestinnän lisäksi keskusteleminen, kuunteleminen, ajatteleminen, jäsentäminen ja pohtiminen ovat vähintään yhtä keskeisiä tietotyöläisen tehtäviä kuin palavereissa istuminen. Luova ideointi vaatii aikansa. Kun ajattelu, uudet innovaatiot ja vanhan tiedon uudelleen jäsentäminen ovat toiminnan ytimessä, ei työpäivää saa pilkkoa kokouksilla puolen tunnin siivuihin.

Nokian haaste on siirtynyt puhelimista taisteluun sisältöjakelun alustoista. Insinööriteknisesti hienojen tuotteiden sijasta kuluttajiin ovat vedonneet helpommat ja tyylikkäämmät tuotteet. Suomalaisten kuluttajabrändien puute verrattuna ruotsalaisten saavuttamaan määrään johtunee siitäkin, että meillä on halveksittu kaikkea “piiperrystä” ja “näperrystä” arkitavaroiden ja arjen pikku ylellisyyksien parissa. Ison mittakaavan ihailu ja teknologiapolitiikan valjastaminen uuden Nokian synnyttämiseen on osaltaan johtanut kilpailemaan hinnoilla, ja hintakilpailua on täältä käsin vaikea voittaa. – Juha Siltala

Perinteiset työskentelytavat, organisaatioiden rakenteet ja toimintatavat sekä hier-arkkinen johtaminen eivät aina sovellu sellaisenaan uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tietolähtöisyys sallisi merkittäviä toiminnallisia parannuksia, mutta tämä edellyttäisi rohkeitakin muutoksia. Tällä hetkellä vallitsee tyypillisesti vanhojen ja uusien toimintatapojen sekamelska, jossa etätöitä ja videopalavereja suositaan, mutta ollaan silti vahvasti kiinni teollisen aikakauden työkäsityksessä, jossa tehtaan piippu rytmitti työpäivää ja fyysinen toimipiste oli työnteon keskipiste. Nykyään työnteon ajat, paikat ja tavat ovat jo osin kokeneet vallankumouksen, mutta silti organisaatiot rakentuvat vanhojen mallien ja johtamisen varaan.

Vanhoissa yrityksissä tietojärjestelmien mukainen uusi toimintatapa tuli vanhan toimintatavan rinnalle. Toisin sanoen näissä yrityksissä oli niin juurtuneet tavat tehdä asioita, että uusi teknologia ei pelkästään, johtamattomana muutoksena, kyennyt niitä toimintatapoja muuttamaan. Sen sijaan niiden vanhojen tapojen rinnalle syntyi osittain päällekkäisiä, uusia tapoja tehdä asioita. Siksi näissä yrityksissä tuottavuus joskus

61


jopa laski ICT:n myötä.– Olli Martikainen

Uudenlaista työntekoa leimaa voimallisesti ihmisten välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus jalostaa olemassa olevaa tietoa, synnyttää täysin uutta tietoa ja paketoi tietoa innovaatioiksi, joilla kyetään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja luomaan todellista kaupallisesti merkittävää lisäarvoa.

Työelämässä täytyy joka hetki ajatella, että onkohan tuo tieto nyt semmoinen, että tarvitsen sitä jossain hetken päästä. Ei voi suhtautua välinpitämättömästi ajatellen, että no, tuotakaan en tarvitse. Pelkällä karsimisella ei pärjää. Täytyy kehittää tietojen tarpeellisuuden arviointiin sellaisia tapoja, jotka ovat sovitettavissa kunkin ihmisen prioriteettiprofilointiin ja intressiprofilointiin. Tietotulva on niin suuri, että jos sitä rupeaa itse seulomaan, niin siinä seuloutuu itse. – Pentti Malaska

Vuorovaikutussuhteita ja -tarpeita on mahdoton ennakoida täysin. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa on kyettävä työstämään tietoa kulloinkin tuottavimmalla kokoonpanolla, riippumatta kunkin sijainnista. Toisinaan samaan paikkaan kokoontuminen on tarkoituksenmukaisinta, pääsääntöisesti kuitenkaan ei.

Otetaan esimerkiksi tämmöinen työmatkaliikenne, jossa me mennään aamulla jonnekin työpaikalle. Siellä työpaikalla me sitten alamme lähettää sähköpostia ihmisille, jotka eivät ole paikalla. Tämä esimerkki on käytännössä mieletön, muinainen jäänne, jolla ei ole enää mitään asiaa tämän päivän toimintamalleissa.

Tässä tilanteessa työaika on edelleen 9–17. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka aloittavat aamulla työnsä joskus jopa ennen kuutta ja puhuvat kiinalaisten kanssa. Monet muut päättävät työpäivän keskiyöllä, ja pitävät yhteyksiä Kaliforniaan. Pitäisikö näiden samojen ihmisten tulla vielä yhdeksästä viiteen toimistoon?

Ei tietenkään. Se tarkoittaa sitä, että meiltä vielä toistaiseksi puuttuvat tämän uuden dynamiikan hallintamekanismit.

Työpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä. Jonkun oleminen työpisteellä ei takaa, että hän tekee tuottavaa työtä. Eikä myöskään se, ettei joku ole työpisteellään tarkoita sitä, ettei hän tekisi tuottavaa työtä. Tällöin näiden käsitteiden kautta työtä ei pitäisi myöskään mitata tai ylipäätänsä käsittää. – Esko Kilpi

Monipuolinen, rikastava vuorovaikutus ei synny tai toimi itsestään. Se edellyttää uusien välineiden ymmärtämistä, ennakkoluulotonta toimintatapojen kehittämistä ja uuden sukupolven johtamista. Kehittyneemmällä vuorovaikutuksella työskentelyn kuormittavuus jakautuu tasaisemmin, työtyytyväisyys paranee ja tuottavuus kasvaa. Siksi uusien viestintäkäytäntöjen ymmärtäminen ja johtaminen on organisaatioiden tulevan kilpailukyvyn tärkeimpiä osatekijöitä.

62


Tiedon haalinnasta tiedon johtamiseenKun työ on muuttunut tietopainotteisemmaksi, sen fyysinen kuormittavuus on laskenut ja henkinen, pään sisäinen kuormitus kasvanut. Hallitsemattomana tämän kehityksen seurauksena voi olla vakavat vahingot, jotka ilmenevät organisaatioiden toiminnan laadun ja tuottavuuden heikentymisenä ja sitten koko yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina vielä vuosikymmeniä.

Työhyvinvoinnin lisääminen vaatii paljon uuden oppimista, koulutusta, toimintatapojen kehittämistä ja esimiestyön kehittämistä. Se on hoidettavissa oleva haaste. Vaikka pään sisälle on vaikea nähdä, on mahdollista korjata tilanne. Ei ole mahdotonta tunnistaa tätä henkisen kuormituksen kasvua ja siihen liittyvää uhkaa, ja myös sitä oikealla tavalla purkaa. Se vaatii esimiehiltä aika paljon enemmän kuin teollisen työn johtaminen esimerkiksi on vaatinut. – Matti Lehti

Yrityksissä pitää vapauttaa resursseja sieltä, mistä niitä voidaan vapauttaa rutiineja ja tekemistä tehostamalla, sinne, missä tarvitaan enemmän innovatiivista työtä. Tuottavuuden kasvattaminen edellyttää yhä useammalla alalla palvelutoiminnan kehittämistä ja palvelulähtöisyyden lisäämistä. Palvelutyö on tietovaltaista ja siksi organisaatioiden toimintatapojen on tuettava tehokasta tiedonkulkua. Asiakkaiden vaatiessa yksilöllisempiä, jopa räätälöityjä palvelukokemuksia he yhä useammin itse osallistuvat lopullisen tuotteen luomiseen.

Työntekijät liikkuvat ja verkostoituvat yhä enemmän, työtä tehdään ajasta ja paikasta riippumatta yli vanhakantaisen hierarkian ja jopa organisaatiorajojen. Uutta tietoa syntyy huimalla vauhdilla samanaikaisesti lukuisissa, ennalta arvaamattomissa lähteissä. Silti kaiken tuoreimman tiedon on oltava hyödynnettävissä reaaliaikaisesti kaikkialla siinä muodossa, jossa se on merkityksellisintä sitä tarvitsevalle. Kyky hyödyntää, jakaa ja jalostaa tietoa selittää organisaation tuottavuutta samalla tavalla kuin organisoitumiskyky ja prosessien tehokkuus aiemmin. Asiantuntijoiden osaamista on voitava tarvittaessa käyttää myös silloin, kun he itse ovat muualla. Oikea-aikaisen, jäsennetyn tiedon tulee olla saatavilla sijainnista riippumatta.

Tarkoituksenmukainen viestintä, tavoitettavuus ja ajanhallinta ovat keskeisiä tekijöitä organisaation menestyksen kannalta. Globalisaation tuomat paineet tuotannon tehostamiselle ja kestävän energian sekä raaka-aineiden käytön vaateet muokkaavat kestävän tuottavuuden edellytyksiä. Palvelutoiminnassa itse tuotteeseen, tietoon, ei tarvita fyysisiä raaka-aineita ja siksi kasvu ja tuottavuus syntyvät tuotantoon osallistuvan

63


Työntekijämme – etenkin asentajat – ovat paljon liikkeellä ja sisäisten viestien välittyminen

heille takkuili. Emme myöskään tienneet riittävän hyvin kaikkien menemisistä ja jouduimme

tulostamaan paljon tiedotteita kaikkien nähtäväksi. Kenelläkään ei ollut kokonaiskuvaa töiden

jakautumisesta.

Nyt työntekijöillämme on jaetut sähköiset kalenterit ja sähköpostit, joita voi käyttää paitsi

kännykällä, myös kotikoneella. Odotukseni järjestelmän kehitysmahdollisuuksista ovat

suuret. Olen kiinnostunut esimerkiksi sähköisistä työmääräimistä, jotka voitaisiin lähettää

suoraan asentajalle sekä kännykkään että sähköpostiin.

Tehostettu yhteys koko henkilöstöön onnistuu sähköpostitse. Sisäiset tiedotteet menevät

heti perille, olipa henkilö matkatöissä tai talossa. Enää ei tarvitse kirjoittaa ja tulostaa

tiedotteita yhtä paljon eikä käydä kyselemässä, missä kukin on, koska menot näkyvät

asianomaisen kalenterista.

Jo nyt viestintämme määrä on vähentynyt ja laatu parantunut. Suunnittelemalla itse uusille

viestintäpalveluille erilaisia käyttötapoja pystymme kehittämään merkittävästi omaa

liiketoimintaamme.

Vähemmän mutta parempaa viestintää

Tehohydro OyKai VainioToimitusjohtaja

Työnohjausratkaisu

Lappeenrannassa toimiva kymmenen hengen Tehohydro

on toimittanut asiakkailleen 25 vuoden ajan hydrauliikkaan

ja pneumatiikkaan liittyviä suunnittelu- ja toteutuspalveluja.

Ruukintiellä sijaitseva alueen suurin hydrauliikkakorjaamo ja

-myymälä palvelee pääasiallisesti asiakkaita Etelä-Karjalasta

ja Kymenlaaksosta.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

64

verkoston luovalla innovoinnilla. Näin talous kykenee kasvamaan ja tuottavuus paranemaan kestävällä pohjalla.

Toimintatapojen, tuotteiden ja palvelujen kehitys ratkaisee ainakin osan vallitsevista taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista ongelmista. Vuorovaikutustehokkuuden optimoiminen ja tähän tähtäävien palveluiden kehittäminen tulee olemaan Suomen merkittävin haaste seuraavan kymmenen vuoden aikana niin yhteiskunnan, talouselämän kuin yksilönkin kannalta. Jos haaste ratkaistaan kestävää tuottavuutta synnyttäen, voi palvelutoiminta nousta Suomen seuraavaksi merkittäväksi vientialaksi.

Sodanjälkeinen voimakas kasvu oli mahdollista, koska Suomi oli kansainvälisesti perässähiihtäjän asemassa. Silloin tuottavuutta oli helppo kasvattaa seuraamalla muiden maiden toimintaa ja hyödyntämällä niiden esimerkkiä. Nyt olemme kuitenkin jo jonkin aikaa olleet monessa asiassa lähellä kansainvälistä eturintamaa.

Enää emme voi edetä apinoimalla muita, vaan joudumme itse keksimään jatkuvasti uutta, ja se on paljon hankalampaa. Asema on kääntynyt niin päin, että moni maa on ollut – ja useat ovat yhä – meitä jäljessä ja alkavat vasta nyt ohittamaan meitä. Tällöinhän asemamme kansainvälisessä kilpailussa väistämättä heikkenee. Tätä voi kuitenkin pitää laajassa mittakaavassa tilanteen tasoittumisena.– Antti Tanskanen

Miten tämä Suomen kilpailukyvyn turvaava kehitys varmistetaan? Millä työkaluilla vastataan maailmanlaajuisen viitekehyksen ja paikallisen toimintaympäristön muutoksiin, kohennetaan työhyvinvointia, parannetaan tuottavuutta ja noudatetaan samalla kestävän kehityksen periaatteita? Millaisilla toimintatavoilla kyetään vastaamaan uuden palvelutalouden haasteisiin?

Viestintävälineet, tai tarkemmin niiden hallinta, käyttötavat ja johtaminen, ovat pitkälti osa ongelmaa, mutta myös ratkaisu niihin. Vallitseva käsitys tutkijoiden keskuudessa on, että arvontuotanto asiakkaille tapahtuu tulevaisuudessa yhä monitahoisemmissa verkostoissa. Organisaation asema arvontuotantoverkostossa riippuu sen kyvystä viestiä dynaamisen verkoston muiden osapuolten ja sidosryhmien kanssa. Hidas ja tehoton tiedon käsittelijä ajautuu verkoston laidalle, kun taas ytimeen tai oikeammin verkoston solmukohdiksi sijoittuvat ne, jotka hallitsevat tietoa – erityisesti asiakastietoa – ja jakavat niitä tehokkaasti. Verkostoteorian mukaan tuotettu arvo kasautuu juuri näihin solmukohtiin.

Organisaation eri viestintävälineiden ja -tapojen valikoiman – kommunikaatioportfolion – keskitetty hallinta, johtaminen ja kehittäminen mahdollistavat tietotulvan valjastamisen toiminnan voimavaraksi. Kommunikaatioportfolio-ajattelun tulisi olla keskeinen osa organisaation vuorovaikutusstrategiaa. Vain tarkastelemalla toimintatapoja kokonaisvaltaisesti, ennakkoluulottomasti ja palvelulähtöisesti voivat organisaatiot vastata haasteisiin.

65


Kehittämällä oikeanlainen kulttuuri eri viestintävälineiden hallintaan, tutkimalla uusia toimintatapoja ja jalkauttamalla uudet työnteon käytännöt yksilöille, Suomi pystyy johtamaan kehitystä ja määrittämään palveluliiketoiminnan uudet pelisäännöt.

Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelmanratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa huomattavasti ongelmien ratkaisua. Jos sinulla on kaikesta tilannekuva, voit tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen.– Olli Martikainen

On erotettava organisaation vuorovaikutuskulttuuri ja sen vuorovaikutusstrategia. Vuorovaikutuskulttuuri on kokoelma vallitsevaksi muodostuneita tapoja, tottumuksia, sääntöjä, järjestelmiä ja välineitä, joita enemmistö soveltaa. Vuorovaikutusstrategia puolestaan on eritelty normisto, joka kertoo, miten koko organisaation kommunikaatioportfoliota käytetään ja hallitaan.

Tällä hetkellä liian harvan organisaation toimintaa ohjaa systemaattisesti määritelty vuorovaikutusstrategia. Sen sijaan pahimmillaan jokaisella työntekijällä on omat pelisääntönsä ja koko organisaatiossa useita päällekkäisiä ja toisensa poissulkevia viestintäkäytäntöjä. Parhaimmillaan vuorovaikutuskulttuuri toimii työntekijöiden, asiakkaiden ja koko organisaation kannalta hyvin, tieto liikkuu hallitusti ja viestintä synnyttää tuottavuutta. Useimmiten se kuitenkin on organisaatiossa satunnaisesti syntyneiden toimintatapojen sekamelska, jossa vakiintuneita käytäntöjä ei ymmärretä kyseenalaistaa, vaikka niiden alkuperää ei enää tunnetakaan. Hyvin toimivat vuorovaikutuskulttuurit ovat kuin sokean tikanheittäjän napakymppi – yhtä sattumanvaraisesti syntyneitä, ja yhtä harvinaisia.

ETLAssa tutkittiin kommunikaatioprosessien tuottavuutta. Totesimme, että tavallinen vanha puhelin, mitä kännykkäkin edustaa, on luovassa työssä ja ongelman ratkaisussa ehkä heikoiten tuottava viestintätyökalu. Sen sijaan pitäisi olla työkaluja, joilla pystyy tekemään nopeita, spontaaneja videoneuvotteluja tai keskusteluja asiantuntijoiden kesken. Näin voidaan jopa viisinkertaistaa ongelmaratkaisun nopeus. Mutta tässä uudessa ongelmanratkaisutavassa on vaikeutena, että toiminta menee tukkoon, jos ihmisten kokema työn kuormittavuus kasvaa yli 70 % tason. Kun taas höyrypuhelin vielä silloinkin toimii, yhtä huonosti kuin ennenkin, mutta se toimii. Uusien käytäntöjen toteuttaminen siis usein edellyttää, että ihmisiä ei saa kuormittaa äärimmilleen, mikä nyt tässä ajassa tuntuu olevan yksi keskeinen ongelma. – Olli Martikainen

Suurin ongelma ei ole siinä, millaisia organisaatioiden vuorovaikutusstrategiat ovat, vaan siinä, ettei niitä ole mietitty eikä johdettu – niitä ei ylipäänsä ole olemassakaan. Vuorovaikutuskulttuurin nykytilanne muistuttaa tehtaiden työhyvinvoinnin ja ympäristövaikutusten tilaa 200 vuotta sitten. Kaikkien tehtaiden työntekijät voivat

66


jotenkin – joissain paremmin, useimmissa huonommin – ja kaikkien tehtaiden raaka-ainetarpeet ja tuotannon päästöt vaikuttivat enemmän tai vähemmän ympäristöön. Näitä asioita ei vain tiedostettu tai oltu edes nimetty. Myöhemmin työhyvinvointi ja kestävä kehitys tunnistettiin, niiden merkitys yksilöille, yrityksille ja koko maailmalle ymmärrettiin ja kumpaakin alettiin tutkia, tarkkailla ja lopulta vaalia.

Vuorovaikutuskulttuuri on nyt vastaavassa tilanteessa: muutamat edelläkävijäorganisaatiot ovat jo alkaneet tarkastella vuorovaikutustapojen ja -välineidensä merkitystä tuottavuudelle, työhyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle. Osassa on jopa kyseenalaistettu vallitsevia rakenteita, työtapoja ja hierarkiaa. Silti varsinaiset vuorovaikutusstrategiat, joissa koko toimintaa tarkastellaan viestinnän tarjoamat mahdollisuudet huomioiden, lähtökohtana innovatiivinen tietoja palvelutyö kilpailuetuna, ovat hyvin vähissä niin Suomessa kuin muuallakin. Vuorovaikutusstrategian luominen ja organisaatioiden rakenteiden sekä toimintatapojen purkaminen ja uudelleen kokoaminen ovat suurimpia muutoksia, mitä yksittäinen yritys tai julkishallinnon toimija kohtaa. Siksi edelläkävijät ovat harvassa.

Vuorovaikutuskulttuurin ytimessä on informaatiotehokkuus. Informaatiotehokkuus on organisaation kyky luoda, hallita, jalostaa ja välittää eli lyhyesti hyödyntää tietoa. Informaatiotehokkuus tulee osittain korvaamaan prosessitehokkuuden ja tuotantotehokkuuden organisaatioiden tuottavuuden tekijänä. Vuorovaikutusstrategian tavoitteena on rakentaa vuorovaikutuskulttuuri, joka mahdollistaa tiedon hyödyntämisen mahdollisimman tuottavasti, ja johtaa sen kehitystä.

Vuorovaikutusstrategian informaatiotehokkuuteen vaikuttavat merkittävästi nimenomaan muut kuin teknologiset tekijät. Organisaation työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien välisen vuorovaikutuksen laatu, osapuolten välinen luottamus, avoimuus ja tasa-arvoisuus, läpinäkyvyys ja reagointinopeus muutostilanteissa tehostavat informaation hyödyntämistä. Tiedon hankkimisen, luomisen, jalostamisen ja viestimisen on oltava jokaiselle vaivatonta ja eri toimijoiden välisen hierarkian matala. Koko vuorovaikutusstrategian on myös oltava joustava uusien mahdollisuuksien ja etenkin haasteiden edessä – strategiaa ei voi hakata kerralla kiveen, vaan sen on mukauduttava sekä organisaation sisäisiin että toimintaympäristöstä kumpuaviin muutoksiin. Sen johtamisen tulee olla jatkuvaa.

Palvelu toteutuu, kun asiakas käyttää ja hyödyntää sitä. Ilman tätä vuorovaikutusta palvelu ei toimi. Vaikka asiakkaan mukaantulo kokonaisprosessiin lisää huomattavasti tutkittavan ilmiön kompleksisuutta, se on hyödyn ja arvon luonnin ymmärtämisen kannalta tärkeimpiä kulmakiviä.

Mikäli palvelu tuo hyötyä asiakkaalle, se muuttaa hänen toimintaansa jollain hyödyllisellä tavalla. Silloin meidän pitää kysyä, mitä palvelu tekee asiakkaalle ja mitä se muuttaa.– Olli Martikainen

67


68

69

Kestävän tuottavuuden lähteilläAuton keksimisestä vierähti puoli vuosisataa ennen kuin autoilu yleistyi Suomessa. Tänä aikana liikennesäännöt ehdittiin mainiosti sopeuttamaan uuteen maanteiden valtiaaseen. Autokanta kasvoi hitaasti ja tiestöä laajennettiin liikenteen lisääntyessä. Mutta jos Suomen kaksi miljoonaa nykyautoa olisi otettu käyttöön saman tien, ilman autokouluja, liikennesääntöjä ja uutta tieverkkoa, olisi seurauksena ollut täysi kaaos. Ihmiset olisivat ajelleet pelloilla ja puistoissa kuin päättömät kanat, kukin omalla tyylillään muista liikenteenkäyttäjistä piittaamatta.

Juuri näin on valitettavan usein käynyt viestintävälineiden kanssa. Viime vuosien aikana on otettu käyttöön lukuisia uusia teknologioita ja sovelluksia, mutta liian harvoin on systematisoitu tapoja niiden optimaaliseen hyödyntämiseen. Yksi hoitaa yhä kaiken puheluilla, toinen vaihtaa sujuvasti kesken keskustelun välineestä toiseen ja kolmas luottaa aina uusimman vaihtoehdon autuuteen. Ja kaikki perustelevat valintansa ensisijaisesti omalla mieltymyksellään, eivät niinkään yrityksen toiminnan tehokkuudella.

Viestintävälineet ja -tavat ovat Suomen kestävän tuottavuuden ytimessä. Palvelutalouden kehittäminen on laajamittainen kasvumahdollisuus. Palveluiden synty, jalostaminen ja tarjoaminen riippuvat keskeisesti kyvystä innovoida, ajatella ja viestiä. Siksi toimivat viestintäkäytännöt ovat olennaisen tärkeitä. Tätä ei heti arvaisi nykytilanteessa, jossa jokaisessa organisaatiossa on yhtä monta tapaa käyttää viestintävälineitä kuin on työntekijöitä.

Palvelutoiminta voi mahdollistaa Suomelle paremman tuottavuuden kehityksen. Seuraavaksi tarkastellaan palvelutoiminnan synnyn edellytyksiä ja sen kehityksen hidasteita.

Millaiseksi annamme Suomen muuttua?Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Nokia ja koko ICT-menestys toivat Suomen vielä kerran parrasvaloihin. Jos tämä kansakunta ei löydä erilaisuuden sietämisestä ja tasa-arvoisesta, verkottuneesta yhteisöllisyydestä konkreettista potkua menestykseensä, edessä saattaa olla pitkä ja hidas hiipuminen. Tällöin erilaiset palvelut ja ilmiöt saapuvat tänne muuta maailmaa myöhemmin. Samalla maailmasta innostuneet lahjakkaat suomalaiset lähtevät muualle töihin ja käyvät täällä lähinnä kesälomalla.

Tämä idyllinen, hitaan hiipumisen polku uhkaa tehdä Suomesta maaseutu- ja kesämökkipaikkakunnan. Toinen vaihtoehto on yhteisöllisen tekemisen löytäminen. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin maailman synnyssä suomalaisilla oli iso rooli. Tässäkin yhteiskunnassa on siis yhteisöllistä potentiaalia, jota ei löydy esimerkiksi Aasiasta. Todella mielenkiintoinen kohtalon kysymys on, onko Suomi dynaamisen uuden ajattelun keskus tai yksi keskuksista vai ainoastaan hauska kesälomapaikka? – Mikael Jungner

Kestävän tuottavuuden palveluissa Suomella on hyvät mahdollisuudet. Suomessa kansakunnan osaamisen tietotaso on varsin hyvä. Minun mielestä se antaa vahvan pohjan menestyä tämän tyyppisissä kysymyksissä. Palveluiden menestyminen kuitenkin edellyttää sitä, että on tutkimustietoa ja ymmärrystä monista globaaleista kysymyksistä ja luonnon tasapainoon vaikuttavista asioista.– Henna Virkkunen

Pari–kolme sukupolvea sitten Suomi oli taloudelliselta ja poliittiselta kehitykseltään jotakuinkin samalla tasolla kuin Albania nyt. Sodan jälkeinen ripeä teollistuminen ja 1990-luvulla alkanut asema tietoja viestintäteknologian johtomaana juoksivat kansantaloutemme maailmankartalle. Syksyllä 2008 alkanut globaali taantuma kuitenkin viimeistään osoitti, että nämä entiset voimatekijät eivät enää yksinään kykene kelluttamaan kilpailukykyämme pinnalla. Nopeasti kehittyvät Aasian maat uhkaavat sekä perinteisen teollisuutemme että ICT-alan menestystä. Myös työhyvinvointi on heikentynyt samanaikaisesti tuottavuuden kasvuvauhdin kanssa. Synnytämme entistä vähemmän vaurautta toimintatavoilla, jotka käyvät entistä raskaammiksi työntekijöille. Kun yhtälöön lisää huoltosuhteen kannalta yhä vain hankalammaksi muodostuvan väestön ikärakenteen sekä vaateet toimia ympäristön kannalta kestävällä tavalla, olemme väistämättä muutosten edessä.

Suomi on nyt ehkä sodan jälkeisen ajan suurimman yhteiskunnallisen murroksen – transformaation – äärellä. Se ei ole meidän edessä, vaan me olemme jo siinä

70

KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä

murroksessa. Ja sanon siksi, että sodan jälkeisen ajan suurin, koska silloin kun hoidettiin 90-luvun ns. lamaa, niin silloin meidän ei tarvinnut loppujen lopuksi juurikaan puuttua kasvun moottoreihin ja elinkeinorakenteisiin. Me emme myöskään koskeneet hyvinvointiyhteiskunnan perustoimintaperinteisiin. Tuolloin riitti kun satsasimme entistä voimakkaammin innovaatiopolitiikkaan ja länsimarkkinoihin.

Telecom- ja IT-sektori lähtivät oikeaan aikaan vetämään Nokian ja osittain Sonerankin vauhdittamana, ja sitä kautta Suomi sai teollis-tuotannolliselle paradigmalle 10 vuotta lisäaikaa. Tämä paradigma on nyt kuitenkin vääjäämättä loppusuorallaan tuotannollisen työn siirtyessä muualle. Tarvitsemme kipeästi uutta kasvua ja uusia toimintamalleja. – Mikko Kosonen

Tuottavuuden lähteet ovat osin vaihtumassa. Energian ja raaka-aineiden hyödyntämistä eikä yksilöiden jaksamista voi enää venyttää pidemmälle. Kansantaloudelle tulee rakentaa uudet tukipilarit. Suomi ei pärjää tuotantotehokkuudella halvan työvoiman maita vastaan. Koulutuksemme on kuitenkin maailman kärkeä ja siksi keskittyminen luovaan innovointiin ja palveluihin voi nousta uudeksi valttikortiksemme, jos toimimme ajoissa oikein. Tietotyö, luovuus ja korkea osaaminen ovat kilpailutekijöitä, joita ei voi ulkoistaa edullisemman tuotannon maihin. Palvelutyön johtaminen, organisaatiorakenteet ja etenkin tietoja viestintäkäytännöt edellyttävät kuitenkin talouselämämme uudistamista monilta osin.

Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevat teknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta, suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen. Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön..– Jorma Eloranta

Myös monet työnteon käytännöt on otettava uuteen tarkasteluun. Uudet viestintävälineet on otettu käyttöön osittain vanhojen toimintatapojen vallitessa. Tämä on synnyttänyt työn tehostumisen asemesta hallitsemattoman tietotulvan, jossa olennaista tietoa hukkuu jatkuvasti, työntekijät palavat loppuun ja tuottavuus heikentyy entisestään. Aalto-yliopistossa julkaistussa ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen -tutkimuksessa huomattiin, että 80 % työntekijöistä katsoo keskeytysten olevan tyypillisiä työssään ja 71 % tunnusti, ettei ehdi tutustumaan riittävän hyvin kaikkeen kauttaan kulkevaan tietoon. Kaiken kaikkiaan vastaajat laskivat, että kahdeksan tunnin työpäivästä keskimäärin kaksi tuntia kuluu palavereissa ja kolme sähköpostin käsittelyyn. Ellei itse toimeksiantoja työstetä nimenomaan näissä palavereissa ja sähköpostiviesteissä, jää niiden tekemiseen vain 15 tuntia viikossa.

1990-luvun alussa, kun viestintävälineet rajoittuivat lähinnä puhelimeen, kirjeeseen sekä faksiin, kankea tiedonvälittäminen hidasti viestintää. Nykyään viestiminen on

71


jo niin helppoa ja nopeaa, että pahimmillaan yksi innokas viestinlähettäjä pystyy tahattomasti syömään merkittävästi organisaation tuottavuutta. Kun 500 hengen asiantuntijaorganisaatiossa yksi työntekijä keventää kollegoidensa arkea lähettämällä

kaikille linkin hassunhauskaan YouTube-videoon, kustantaa minuutinkin pätkä menetettynä työaikana helposti tuhansia euroja. Samoin useamman ihmisen roikottaminen sähköpostiviestien kopio-kentässä, eri viestintävälineiden päällekkäinen käyttö ja etenkin väärä välineen valinta kuormittavat turhaan työntekijöitä. Jos työnteon tuottavuutta halutaan nostaa luovan palveluiden innovoinnin avulla, voidaan kysyä, tukeeko tällainen ajankäyttö optimaalisesti tavoitetta.

Meidän on pystyttävä lopettamaan se, jonka aika on loppua, jotta saamme raivattua tilaa uudelle. Tässä mielessä olemme kahdenlaisten vaikeiden päätösten edessä. Mitä pitää lopettaa, jotta saisimme uutta positiivista alkua ja mitä se positiivinen uusi voisi olla?

Termi neogrowth, ”uuskasvu” selkeyttää tilannetta. Pelkkä kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Siksi tarvitsemme kasvulle uuden sisällön. Tätä ajan takaa uuskasvu-sanalla. Ja siihen meillä on monia hyviä vastauksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen eetokseen ja niiden asioiden kasvuun, joita eetoksen seuraaminen meiltä vaatii.– Pentti Malaska

Olennainen tekijä ajatteluun, viestintään ja tietoon perustuvassa palvelutoiminnassa on työntekijöiden hyvinvointi. Kiristämällä ruuvia entisestään ei ihmisiä saada synnyttämään enemmän ja parempia innovaatioita, päinvastoin. Stressaantuneella ihmisellä, jonka työpäivä täyttyy viesteihin reagoimisesta ja akuuteimpien tulipalojen sammuttelemisesta, ei yksinkertaisesti riitä ajattelukapasiteettia uuden synnyttämiseen. Paitsi että työhyvinvoinnin kääntyminen työpahoinvoinniksi madaltaa kykyä kehittää uudenlaisia palveluinnovaatioita, se myös heikentää suoraan tuottavuutta.

Kaikki tutkimukset näyttäisivät viittaavan samaan suuntaan. Henkistä pahoinvointia aiheuttaa eniten, että ei pysty itse kontrolloimaan omaa elämäänsä ja työtään. Hallinnan puuttuminen aiheuttaa hyvin paljon psyykkisiä ongelmia ja myös työpahoinvointia. Kun ei pysty säätelemään vapaa-aikaansa ja työaikaansa tai tulevan

72


8 tunnin työpäivästä 2 tuntia kuluu palave-reissa ja 3 sähköpostiin. Muuhun työntekoon jää vain 15 tuntia viikossa.

informaatiovirran määrää mitenkään, se on osa henkilökohtaisen kontrollin puutetta. – Matti Lehti

Kiire on pahin ongelma, se pelottaa nuoria jo ennen työelämään astumista, ja varmuuden vuoksi he asennoituvat työhönsä vain välttämättömänä pahana, jolla oikea elämä rahoitetaan. Suomessa on vertailevien työvoimatutkimusten mukaan viime vuosina ollut EU:n kirein työtahti, ja työpaikkakiusaamisluvut (sinänsä usein yhteismitattomasti kerätty) ovat niissä päässeet myös huipulle. Työelämän kehittämisen kiistattomat saavutukset, kuten työaikapankkiperusteiset työaikajoustot molempien osapuolten eduksi tai työnantajien ennätyksellisen auliisti maksama koulutus työaikana, eivät näytä kompensoineen kokonaiskuvaa. Onnellisuustutkimusten työntekijät ovat onnellisia yksityisasioistaan ja onnettomia yleisistä asioista.

Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksesta ja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuin työntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen, missä parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkälle huolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuuden paradoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.– Juha Siltala

Työhyvinvoinnista huolehtiminen tai huolehtimatta jättäminen on puhtaasti strateginen valinta aivan kuten kestävän kehityksenkin huomioiminen. Organisaatiot, jotka pitkäjänteisesti laiminlyövät jompaakumpaa, jäävät tulevaisuudessa auttamatta kilpailussa jälkeen.

Meidän pitäisi ilman muuta tuoda BKT:n rinnalle uudenlaisia mittareita, enemmän kestävää kehitystä ja kotityötä ja muita huomioivia indikaattoreita. Ne kuvaisivat nykyistä paremmin lisäarvon ja hyvinvoinnin kehittymistä.

Samalla tavalla yritysten perusmittaristoon pitäisi saada sisään uusia indikaattoreita. Balanced score cardiin, jota yritysjohtajatkin katsovat, pitäisi saada työhyvinvointi. Ja siinä pitäisi tulla näkyviin paremmin ennenaikaisten eläkkeiden ja poissaolojen kustannukset. Kun ne tulisivat konkreettisesti näkyviin yritysjohtajalle, niin niihin ruvettaisiin puuttumaan ihan toisella tavalla.

Kun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksi ja jopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita ja motivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkä jaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero, puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä. – Mikko Kosonen

73


Palvelunäkökulman huomioiminen ei synny vain organisatoristen muutosten kautta. Yhteiskunnassa on nimittäin jatkuvasti selkeämpi kysyntä palveluille. Kuluttajat haluavat yksilöllisempiä palveluita bulkkituotteiden sijaan ja kohonnut elintaso näkyy yksityiselämän ulkoistamispäätöksissä. Vielä kymmenen vuotta sitten siivouspalveluiden käyttö omassa kodissa nähtiin kerskakulutuksena, mutta on nykyään jo arkinen valinta oman vapaa-ajan puolesta. Vaatimukset palveluiden saamiseen näkyvät myös julkisella puolella. Eikä palveluyhteiskunta ole mikään ICT-vallan--ku-mouksen lapsi, sen juuret ovat huomattavasti syvemmällä.

Uusien palveluinnovaatioiden luomisen lisäksi ymmärrämme vielä varsin vähän palveluiden suunnittelun ja tuottamisen tehokkuudesta ylipäätänsä. Monet palvelut ovat syntyneet fyysisten tuotteiden kylkeen ilman sen suurempaa suunnittelua ja niitä on alettu myös tuottaa sen tarkemmin asiaa suunnittelematta. Useissa palveluorganisaatioissa on vielä työnsarkaa nykyisenkin toiminnan tehostamisessa, puhumattakaan toiminnan kääntämisestä asiakasorientoituneempaan suuntaan. Asiakasorientoituneisuus ei tässä yhteydessä tarkoita organisaation vääntymistä kaikkeen, mitä asiakas luulee tarvitsevansa, vaan sitä, että asiakkaan rooli palvelutuotantoketjun keskeisenä elementtinä huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Palveluita ei pidä luoda vain yrityksen suunnittelupöydällä, vaan yhdessä asiakkaan kanssa. Näin asiakkaan omakin toiminta saadaan tuottamaan lisäarvoa.

Suunnittelemalla palveluita systemaattisemmin voidaan viestintävälineet integroida kiinteämmäksi osaksi koko palvelutuotantokoneistoa ja siten automatisoida sekä tehostaa toimintaa. Erityisesti merkittäviä työvoimahaasteita kohtaavilla aloilla – kuten terveydenhuollossa – palvelutuotannon tehostaminen viestinnän avulla nousee pian esiin. Palveluliiketoiminnan suunnittelulla on vielä paljon opittavaa teollisesta suunnittelusta.

Tilastojen mukaan palvelut alkoivat nousta Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla. Esiin nousivat muun muassa koulutus, sairaanhoito ja ravintolat. Jossain vaiheessa 1930-luvulla nämä palvelut ohittivat jo teollisuudenkin. Voidaan sanoa, että Yhdysvalloista tuli palveluyhteiskunta jo 1930-luvulla huolimatta siitä, että siellä on myös hyperteollinen yhteiskunta. Muut maat ovat seuranneet perässä, ja tämän murroksen seurauksena yhteiskunnat ovat muuttuneet suunnattomasti.– Pentti Malaska

Me olemme menneet hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä vähän liian pitkälle. Kun olemme pyrkineet luomaan ihmisille entistä parempia elämän edellytyksiä, olemme samalla, paradoksaalisesti, tehneet heistä passiivisia palvelujen vastaanottajia, jotka pahimmassa tapauksessa ovat vielä tyytymättömiä itselleen sopimattomiin palveluihin. Nyt meidän pitäisi nähdä, että hallinnon päätehtävä ei olekaan tuottaa itse kaikkia palveluja, vaan ennen kaikkea mahdollistaa ihmisten osallistumisen

74


Paransimme yhteisöllisyyttämme

Meille on tärkeää olla ensimmäisenä siellä missä tapahtuu. Sidosryhmämme viestivät

yhä enemmän verkkoyhteisöissä, siksi haluamme olla edelläkävijöitä yhteisöllisyydessä.

Tarvitsemme lisäksi mahdollisuutta käyttää sähköpostia nopeasti ja helposti myös

toimitilojemme ulkopuolella.

Pauli Aalto-Setälä oli käyttänyt iPhonea siitä lähtien, kun se lanseerattiin Suomessa.

Tullessaan Allerin toimitusjohtajaksi 2009 hän sai johtoryhmän innostumaan iPhonesta

ja kesällä 2010 siitä tuli koko henkilökunnan työväline. Käyttöönotto sujui kivuttomasti

ja 99 % työntekijöistämme on ollut tyytyväisiä uuteen työkaluunsa, edes normaalia

muutosvastarintaa ei ole juuri esiintynyt. Älypuhelin on meille työväline, nyt se on iPhone tai

Nokia, tulevaisuudesta ei voi tietää.

Monelle iPhone on alkanut korvata mukana kannettavan tietokoneen tarvetta;

siinä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla työväline ja portti sosiaalisiin medioihin. Nyt

sähköinen viestintä ja tietojen jakaminen on nopeutunut ja tehostunut, eivätkä asiat

juutu sähköpostilaatikkoon tai odottamaan henkilön paluuta työpöytänsä ääreen. Uusi

toimintatapamme on yksi syy siihen, että Aller tekee syyskuussa päättyvällä tilikaudella

historiansa parhaan tuloksen.

Nyt yhä useampi on alkanut hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia ja muutenkin

uusia ilmiöitä seurataan aktiivisemmin. Vuorovaikutus on kehittänyt työilmapiiriämme

yhteisöllisemmäksi ja keskustelevammaksi. Ihmiset ovat ryhtyneet spontaanisti

keskustelemaan esimerkiksi tuoreimmista uutisista, iPhone-sovelluksistaan tai kiinnostavista

nettihavainnostaan yli osastorajojen. Tällainen ilman muuta lisää työviihtyvyyttä ja

-hyvinvointia ja nostaa viime kädessä myös tuottavuutta. Se myös toteuttaa perusarvojamme

sananvapautta, innovatiivisuutta, vuorovaikutteisuutta, kannattavuutta ja kehittymistä.

Aller Media OyPia BackholmSocial District Manager, HR

Liikkuvan työn ratkaisu

Aller Media Oy:n strategiana on olla Suomen sosiaalisin

mediayhteisö. Allerin missiona on kustantaa maan halutuimpia

aikakauslehtiä sekä rakentaa ja kehittää Suomen suosituimpia

sosiaalisen median palveluja. Aller panostaa vahvasti digitaaliseen

mediaan ja omistaa Suomi24:n.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

75

Asiakkaidemme oli aiemmin hankala saada yhteyttä huoltopalveluihimme. Huoltomiehet ovat

usein sidoksissa työhönsä, eikä soittoihin ja soittopyyntöihin vastaamista ollut järjestetty

kunnolla. Menetimme arvokkaita kontakteja sopivan ratkaisun puuttuessa, nykyään

asiakkaat kuitenkin odottavat aika nopeaa vastausta.

Uusi vaihde- ja viestintäratkaisu kattaa lähes koko henkilöstömme. Puhelut ohjautuvat heti

oikein, ja voimme reagoida yhteydenottoihin nopeasti. Yksi palvelun keskeinen ominaisuus

on läsnäolotieto, joka helpottaa työntekijöiden keskinäistä yhteydenpitoa ja työnjohtoa.

Läsnäolotiedon avulla näemme, miten kukin on milloinkin tavoitettavissa.

Autokaupassa nopea reagoiminen yhteydenottoihin on todella tärkeää. Kustannussäästöjen

lisäksi teemme nyt paljon kauppaa, jonka olisimme aiemmin menettäneet. Hyvä yhteydenpito

on meille keino erottautua kilpailijoista.

Teknologisissa muutoksissa koko henkilöstön – etenkin esimiesten – sitoutuminen on

tärkeää. Muuten uusien työkalujen hyödyt valuvat hukkaan. Kehitykseen pitää suhtautua

ennemmin kulttuurinmuutoksena kuin järjestelmämuutoksena.

Asiakkaamme edellyttävät tavoitettavuutta

Autobest OyJukka KeiholehtiToimitusjohtaja

Tavoitettavuusratkaisu

Autobest-konserni myy ja huoltaa Jyväskylässä Mercedes-

Benz-, Citroën-, Mitsubishi-, Opel- ja Chevrolet-henkilöautoja

ja -hyötyajoneuvoja. Yhtiö työllistää yhteensä 41 autoalan

ammattilaista.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

76

tarjoamalla heille siihen oikeanlaiset tekniset työkalut ja myös tukemalla heitä erilaisilla kannusteilla. Hyvinvointi on sitä, että saa olla mukana, osallistua ja vaikuttaa. Ihmisten tulee kokea, että heillä on merkityksellinen rooli yhteiskunnassa. Kun saa osallistua, vaikuttaa, olla mukana, siitähän se hyvinvointi tulee.

On selvää, että yleisen vaurastumisen, teknologian kehityksen, globalisaation ja tähänastisen hyvän politiikan seurauksena ihmiset vaativat yhä enemmän yksilöllisiä palveluja. Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää tekemisen jalkautumista niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Yritysten ja organisaatioiden on mentävä kehittämään palveluja kentälle kansalaisten kanssa, koska se on ainoa tapa, jolla yksilöllisiä palveluja voi tuottaa. Samalla se ilmentää siirtymistä pois teollis-tuotannollisesta kohti ihmis- ja palvelukeskeistä toimintamallia.– Mikko Kosonen

Suomi on tienristeyksessä. Joko nousemme uuden palvelutoiminnan voimin takaisin kansainvälisen kilpailun huipulle tai sitten taannumme takaisin idylliseksi, mutta takapajuiseksi Euroopan reunavaltioksi. Aika pelaa jälkimmäisen vaihtoehdon pussiin: jollemme toimi nopeasti, emme pian enää pääse valitsemaan itse.

77


Kestävän tuottavuuden lähtökohdatTeollisen aikakauden Suomi erikoistui luonnostaan niihin tuotteisiin, joita se parhaiten kykeni valmistamaan. Suurimmiksi valikoituneiden teollisuudenalojen kehitykseen vaikuttivat ulkoiset tekijät, kuten saatavilla olevat luonnonvarat, sotakorvaukset Neuvostoliitolle ja korkean tason tekninen koulutus. Niin kauan kuin näillä Suomelta luontevasti sujuvilla osaamisaloilla riitti kysyntää, vienti veti ja tuottavuus kasvoi. Tämä oli samalla teollisen yhteiskunnan vahvuus sekä heikkous: Suomi oli tietynlainen banaanivaltio, jonka kilpailukyky riippui hyvin rajallisten tuotantoalojen menekistä. Kuten banaanivaltiossa yleensä, nämä tuotantoalat valikoituivat, niitä ei voitu valita itse, joten pitkällä aikajänteellä talous oli hyvin epävarmalla ja kestämättömällä pohjalla.

Orastava siirtyminen palvelutalouteen eroaa radikaalisti menneestä ajasta. Uudet menestysalat eivät määrity enää pelkästään prosessitehokkuuden mukaan, vaan kasvu syntyy yhä enemmän yksilöiden ajattelun ja vuorovaikutuksen hedelmänä. Tämä on sisäsyntyisen, palvelupainotteisen talouden vahvuus sekä heikkous. Vapaus ja mahdollisuus luoda tuottavuutta sekä kasvua innovoinnilla tarjoaa lähes loputtomia mahdollisuuksia, mutta edellyttää myös merkittävää ajattelutavan muutosta. Toisaalta palvelutalous vaatii kasvaakseen myös systematiikkaa ja rutiinien tehostamista. Suurimmat syyt sille, ettei Suomi ole vielä kehittynyt palveluvetoiseksi kansantaloudeksi, ovat meidän korviemme välissä. Meidän tulee nähdä mahdollisuuksia siellä, missä me nyt näemme esteitä.

Meidän suuri haasteemme tällä hetkellä on, että olemme sekä yksityisellä että julkisella sektorilla teollisen ajan rakenteiden ja ajattelumallien vankeina. Niissä johtaminen ja hallinta ovat komentotaloutta. Se on hyvin ylhäältä ohjattua ja siilomaista, ja nyt kun meidän pitäisi muuttua, olemme tietyllä tavalla ajattelumalliltamme hyvin pitkälti vanhojen bisnesmallien, ajattelumallien ja rakenteiden vallassa. – Mikko Kosonen

Aina on yrityksiä ja varmasti myös toimialoja, jotka kuolevat pois siksi, että ne ovat poistuvalla kehityskaarella. Uusiutumiskyky ja osaaminen erottelevat menehtyjät menestyjistä jatkossa ihan samoin kuin aikaisemminkin. Menestyjät ovat muutoksen mestareita ja hyvin uusiutumiskykyisiä. Vastaavasti yritykset ja toimijat, jotka eivät pysty uudistumaan, häipyvät kartalta. Yritysmaailmahan on sekä raaka että ennustettava. Sellaiset yritykset, jotka eivät pysty tuottamaan arvoa ja uudistumaan, kuolevat tai ne ostetaan pois.– Matti Lehti

78


Muutos ei ole helppo, mutta jos sitä ei aloiteta, ei sitä koskaan saada päätökseenkään. Aluksi organisaatioiden tulee aloittaa kriittinen keskustelu nykytilanteesta, tarvittaessa kyseenalaistaa toimintatavat ja vanhat rakenteet sekä määritellä tavoitetaso.

Tuottavuudessa on kysymys ambitiotasosta; mihin riman asettaa ja millä tavalla. Yksi keskeisimmistä ministereistämme on sanonut, että jos Suomen valtion tuottavuutta nostetaan joka vuosi 0,5 prosenttia, kyseessä on kova tavoite. Jos mittaamme tätä tavoitetta valtion budjetilla, niin 0,5 prosenttia on 250 miljoonaa euroa. Kuullessani tämän meinasin lentää hämmästyksestä selälleni, mutta onneksi istuin. Tällainen ambitiotaso on liian vaatimaton, vaikka sitä voisi pitää tyydyttävänä – jopa haasteellisena tavoitetasona – verrattuna menneeseen kehitykseen yleensä palvelutuotannossa ja muidenkin maiden saavutuksiin. Senkaltainen yleinen tuottavuuden nousu ei mahdollista suhteellista elintasoa, joka meillä on Suomessa tällä hetkellä. Elintaso ei säily eivätkä palkat voi nousta, jos tuottavuus ei jatkuvasti parane. Tuottavuuden kasvu on kansainvälisesti ollut parasta teollisuudessa, etenkin suoraan globaalin kilpailun kohdanneissa suurissa yrityksissä.

Julkisella sektorilla on erilaisia ristipaineita eikä päätöksiä tunnu syntyvän. Otetaan esimerkiksi valtion budjetti, joka on vuonna 2010 loppusummaltaan runsaat 50 miljardia euroa ja 13 miljardia tappiollinen. Jos yritys olisi vastaavassa tilassa, johto vaihtuisi heti ja yritys ryhtyisi voimakkaisiin tehostustoimiin, ellei sillä olisi uskottavaa ja selkeää suunnitelmaa tilanteen korjaamiseksi.– Jorma Eloranta

ETLAn tutkimuksessa uusien ICT-palveluiden käyttöönotto saattoi vakiintuneissa organisaatioissa jopa laskea tuottavuutta, kun taas uusissa ja kasvavissa organisaatioissa tuottavuus parani. Tutkimuksen mukaan suunnitellut tuottavuusvaikutukset eivät toteutuneet, koska vanhojen toimintatapojen päälle ja rinnalle syntyi uusia tapoja tehdä asioita. Yrityksissä oli niin juurtuneet toimintatavat, että pelkästään uusi teknologia johtamattomana muutoksena ei kyennyt niitä muuttamaan.

Siirtymä palvelutalouteen edellyttää kolmen keskeisen lähtökohdan uudelleen määrittämistä.

I PALVELUTYÖN TUOTTAVUUS

Kuten Esko Kilpi totesi, työpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä ja siksi työtä ei myöskään pitäisi mitata tai ylipäätänsä käsittää näiden käsitteiden kautta. Palvelutoiminnassa työn tuottavuutta ei lasketa tunneissa vaan lopputuloksen vaikuttavuudella. Tässä palvelutyö eroaa merkittävästi tehdastyöstä, jossa ihminen voidaan virittää tekemään halutunlaisia lopputuotteita osana laajempaa koneistoa. Juha Siltalan sanoin on keskityttävä tekemään oikeita asioita, ei välttämättä niin paljon asioita.

Vanhanaikainen määrän arvostus haurastuttaa nykyään tietotyöläisten työtehoa. Rutiinien automatisointikin on tärkeää, mutta tällä hetkellä yli kolmasosa työajasta

79


tuhlaantuu sähköpostien käsittelemiseen ja tässä määrän kasvu ei todellakaan kasvata tuottavuutta. Olennaisempaa olisi keskittyä tarkoituksenmukaisempaan viestintään

kuin enempään viestintään. Valitsemalla tilanteen, tarpeen ja vastaanottajan kannalta tarkoituksenmukaisin vuorovaikutustapa päästään eroon turhasta viestinnästä. Vaikka luovan työn tuottavuuden kasvattaminen onkin hankalampaa kuin perinteisen tuotantotyön, tarjoaa viestinnän järkeistäminen siihen keskeisen lähtökohdan.

Ennen kaikkea tulee unohtaa vanhat tuottavuuden määreet ja määrittää luovalle

työlle uudet tuottavuuden mittarit. Vaikka tehtävä onkin hankala, on se väistämättä edessä, koska nykyinen prosessitehokkuuteen pohjautuva skaala ei enää kuvaa organisaation todellista kilpailukykyä.

II ASIANTUNTIJATYÖN JOHTAMINEN

Vanha määrää painottava tuottavuuskäsitys leimaa edelleen myös johtamista. Työntekijöistä koitetaan saada irti enemmän työtunteja, enemmän sähköpostiviestejä, enemmän kokouksia ja enemmän mitä tahansa helposti mitattavaa. Johtajien onnistuminen tehtävässään määritetään näillä asioilla, ei esimerkiksi työhyvinvoinnin tai ideoiden vaikuttavuuden avulla, pitkäkantoisista kestävää tuottavuutta synnyttävistä innovaatioista puhumattakaan. Silloinkin kun jalona päämääränä on tuottaa luovaa sisältöä, suomalainen perinne ohjaa mittaamaan dokumentaation määrää, ei sisällön laatua. Asiantuntijatyön johtamisen pitää lähteä ihmisten, vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden ymmärtämisestä.

Suomalaisten informaatioon liittyvät toimintamallit ovat dokumenttikeskeisiä. Niissä on tärkeää, miten asiakirjat luodaan, varastoidaan ja käytetään. Tämä dokumenttikeskeisyys on kuitenkin ihmisten välisessä kommunikaatiossa toissijaista. Tärkeintä on vuorovaikutus, ja se tarkoittaa keskusteluihin osallistumista.– Esko Kilpi

Organisaatioilta, joissa vuorovaikutusstrategiaa ei ole edes yritetty hahmotella, puuttuu poikkeuksetta myös kommunikaatioportfolion johtaminen. Eri viestintävälineet on otettu avosylin vastaan ja jaettu työntekijöiden käyttöön ilman käyttötapojen opastamista. Ihmisten on luotettu osaavan kuin itsestään käyttää uusia välineitä viisaimmalla, tarkoituksenmukaisimmalla ja tuottavimmalla tavalla. Toiveet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, vaan työntekijät ovat kietoutuneet hädissään räpistellessään entistä tiukemmin viestintävälineiden verkkoon. Aalto-yliopiston

80


Suurimmat syyt sille, ettei Suomi ole vielä palvelutalous, ovat meidän korviemme välissä.

Laadukkaampaa ja nopeampaa palvelua

Aiemmin asiakkaidemme puhelut saattoivat ruuhkautua, koska jokaisella toimipisteellämme

oli oma ratkaisunsa, eikä niiden kuormitusta kyetty jakamaan tai raportoimaan keskitetysti.

Halusimme palvella asiakkaitamme nopeammin paikallisuudesta ja henkilökohtaisuudesta

tinkimättä.

Hankimme uuden yhtenäisen puhe- ja asiakaspalveluratkaisun palveluna. Koska

puheliikenteen ja asiakaspalvelun toimintavarmuus on meille liiketoimintakriittistä,

valitsimme kumppanin, jonka osaamiseen ja sitoutumiseen voimme luottaa.

Keskitetyn ohjauksen ja raportoinnin avulla voimme nyt jakaa asiakaspalvelun ruuhkat eri

toimipisteiden kesken. Asiakkaille kuorman jakaminen näkyy parempana palveluna. Puhelut

myös ohjautuvat suoraan sille taholle, jolla on kunkin kysymyksen paras asiantuntemus.

Yhtenäinen numerointi viestii paremmin yrityskuvaamme. Kun ratkaisun hankki palveluna,

kaikki kustannukset tulivat näkyviin. Se antaa resursointiin ja yleensäkin toiminnan

johtamiseen luotettavan tietopohjan.

Emme toteuttaneet uudistusta tekniikka edellä vaan strategiastamme lähtien. Paikallisuus

ja palvelun henkilökohtaisuus ohjasivat koko ajan muutosta. Toimintatapojen kannalta tämä

oli suuri muutos, mutta lopputulos hyödyttää niin työntekijöitä, koko Pohjantähteä kuin

asiakkaitakin.

Pohjantähti Keskinäinen VakuutusyhtiöSeppo TurunenHallintojohtaja

Integroitu asiakaspalveluratkaisu

Pohjantähti on 115-vuotias keskinäinen vakuutusyhtiö, joka toimii

valtakunnallisesti ja palvelee paikallisesti 44 toimipisteessä. Yhtiö

tarjoaa vakuutuspalveluja kotitalouksille, maatalouksille ja yrityksille.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

81

tutkimuksessa havaittiin surullisesti juuri niiden työntekijöiden, jotka eniten pyrkivät järkeistämään viestintävälineiden käyttöään, olevan kaikkein stressaantuneimpia.

Yhtiö voi tietenkin tukea yksilöä olemalla kulttuuriltaan ja toimintatavoiltaan humaani sekä ymmärtämällä, että on olemassa vapaa-aika ja työaika. Viime kädessä vastuu siitä, miten hän toimii, on yksilöllä itsellään. Itselläni on sellainen vuosien aikana muodostunut työtyyli, että minua ei häiritse olla On ja Off -tilassa koko ajan. Luen e-mailit sitä mukaan, kun niitä tulee, myös illalla ja joskus yölläkin. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta kaikilla ei ole tällaista tottumusta.– Olli-Pekka Kallasvuo

Asiantuntijatyön johtamisen ongelmat palautuvat pitkälti vuorovaikutuksen ja viestinnän ymmärtämättömyyteen sekä kommunikaatioportfolion hallitsemattomuuteen. Koko ajatustapa eri viestintävälineistä koostuvasta portfoliosta on useimmille johtajille vieras. Toinen väistämätön muutos, jota ei ole vielä täysin sisäistetty, on siirtyminen tiukasti lokeroidusta hierarkkisesta organisaatiorakenteesta joustavampaan matriisiorganisaatioon, josta Mikael Jungner puhuu. Tietyt reunaehdot ja toimintaohjeet tulee toki sopia, mutta liikkumavaraa näiden sisällä tulee monessa organisaatiossa olla aiempaa enemmän.

Niin, ainahan voidaan sanoa, että olisi parempi, jos olisi parempia johtajia. Paljon vaikeampi kysymys on, millä tavalla johtamisen tasoa voidaan parantaa? En minä oikein muuta osaa sanoa, kuin palata koulutuskysymykseen myös johtamiskoulutuksen osalta.

Usein uudet viestintävälineet nähdään jopa ongelmana, mutta minusta ne ovat merkittävä mahdollisuus. Kyky hyödyntää tietotekniikkaa riippuu osaamisesta, joka puolestaan on puhtaasti jälleen koulutuskysymys. Suomalaisten tietotekniikkakoulutukseen olisikin syytä kiinnittää erityistä huomiota, aina tavallisista kansalaisista ihan korkeimpaan yritysjohtoon saakka.

Minusta suomalaiset yritysjohtajat kuvastavat yhteiskuntaamme. He eivät ole sen osaavampia, mutta eivät missään nimessä myöskään taitamattomampia, kuin me muutkaan. Yritysjohtajilla on kuitenkin muita kansalaisia suurempi merkitys koko yhteiskunnan menestymiselle, ja siksi heihin ja heidän koulutukseensa kannattaisi panostaa.– Antti Tanskanen

III RUTIININOMAISEN SUORITTAMISEN JA VAPAAN LUOVUUdEN HALLITTU TASAPAINO

Luovaan, innovoivaan palvelutyöhön heittäytyminen ei merkitse kaikkien raja-aitojen kaatamista ja luonnonlapseksi heittäytymistä. Tiukan hierarkkinen, prosessikeskeinen rakenne tai luovaa vapautta ruokkiva, loputon joustaminen eivät kumpikaan ole

82


varteenotettavia vaihtoehtoja; toteuttamiskelpoiset organisaatiomallit ovat näiden ääripäiden välissä.

Perinteisessä määrää arvostavassa mallissa työpäivä buukataan täysin tukkoon, jolloin ideoinnille jää usein liian vähän aikaa. Päinvastaista täyttä luovaa vapautta ilman mitään suunnittelua nauttivat korkeintaan etabloituneimmat taiteilijat, joiden työntekoa ohjaa ainoastaan taloudellisesta paineesta vapaa taiteellinen intohimo. Eri organisaatioille sopii erilainen suhde prosesseihin sidottua suorittamista ja vapaata innovointia. Riittävä innovatiivisuus ja jatkuva toiminnan kehittäminen harvoin on haitaksi millekään organisaatiolle toimialasta riippumatta.

Sijansa luovassa työssä saakoot myös roolit ja odotusten selkiyttäminen; mitä vakiintuneemmat rajat, sen vähemmän niitä tarvitsee puolustaa. Johtamisen haaste onkin vapauttaa voimavaroja yksilön rajojen tai ryhmän rajojen puolustamisesta itse työhön, muuttaa tunnevaltainen ryhmä työryhmäksi. Liian isossa mutta silti vuorovaikutukseen pakottavassa ryhmässä luova työ ei onnistu vaan itsensä luominen suhteessa toisiin nousee etualalle. Kun hädissään varmistetaan omaa asemaa suhteessa toisiin, avautuminen uudelle informaatiolle jää taka-alalle niin kuin jää kysymysten tutkiminenkin. Tietotekniikka voi olla työssä joko avuksi tai haitaksi, mutta sen avulla ei voida sivuuttaa kaikkeen yhteistoimintaan liittyviä rajakonflikteja.– Juha Siltala

Samalla kun tarvitsemme tasapainoa tuotantotehokkuuden ja palvelutyön vaikuttavuuden välillä, tulee meidän osata kohdentaa luovuuden hyödyntäminen sinne, missä se on vaikuttavimmillaan. Tällä hetkellä luovuutta kahlitaan liian usein tuotantopainotteisiin suorituksiin. Vastaavasti myös tuotantotehokkuudelle on sijansa. Kunkin työntekijän aika, osaaminen, tehokkuus ja luovuus täytyy keskittää niihin toimintoihin, missä ne tukevat kestävää tuottavuutta eniten.

Uudessa työnteon maailmassa tarvitaan kaksi uutta taitoa, jotka ovat fokusointi eli kohdistaminen ja filtteröinti eli suodattaminen. Fokusoinnissa kyse on tavasta, jolla pystytään suuntaamaan oma aika ja energia oikein. Sitä ei voi tehdä, ellei pysty priorisoimaan, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nyt tämä omaehtoinen fokusointi on yksi keskeinen tarve tänä päivänä. Toinen sellainen on filtteröinnin tarve, eli mitä ottaa mukaan tai jättää pois ja millä periaatteella sen tekee. Kyse on ihmisten keskellä olevan kommunikaatioympäristön ohjaamisesta.

Informaation paljous ei sinällään ole ongelma. Voimme ajatella metsästäjää joskus tuhansia vuosia sitten etsimässä saalista. Kun se metsästäjä kulkee siellä metsässä, mikä on informaation sisältö, minkä hän kohtaa? Minä väitän, että se ei ole yhtään erilainen kuin se informaatiosisältöjen määrä, jonka me kohtaamme nykypäivässä. Me kuvittelemme, että nykyisessä yhteiskunnassa on todellakin

83


kysymys meidän päälle kaatuvasta massasta. Mutta kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä minä valitsen kuljettaa mukanani, eli miten minä fokusoin ja miten minä filtteröin.– Esko Kilpi

Kun rutiininomainen suorittaminen ja luova suunnittelu kohtaavat ja sekoittuvat, syntyy variaatioita erittäin herkästi. Uusia toimintatapoja rakentuu entisten päälle minkään kuitenkaan katoamatta. Mikäli tätä muutosta ei kyetä hallitsemaan ja johtamaan, uhkaa toiminta helposti muuttua entistäkin kompleksisemmaksi. Näiden kahden tekemisen tavan hallittu sekoittaminen on vaativaa, mutta voi myös synnyttää todellisen kilpailuedun.

84


Nykyrakenteet jarruttavat muutostaPalveluyhteiskunta ei synny itsestään. Paitsi tahtoa, toimintaa ja esteiden raivaamista, tarvitsee palvelutoiminta pohjakseen uusia rakenteita. Kommunikaatioportfolio-ajattelu tulee muodostamaan merkittävän osan uuden palveluyhteiskunnan tarvitsemaa infrastruktuuria. Yritysten, julkishallinnon toimijoiden ja koko suomalaisen yhteiskunnan täytyy tukea palveluliiketoimintaa mahdollistavien rakenteiden syntyä, jotta tietoa, ajattelua ja viestintää pystytään hyödyntämään mahdollisimman tuottavasti.

Ilman tietotekniikkaa ei mitään palveluyhteiskuntaa voi koskaan syntyä. ICT luo palveluyhteiskunnan infrastruktuurin. Se on sama asia kuin maantien, rautateiden, lentokenttien ja satamien rakentaminen teollisuudelle. Toistaiseksi tämä muutos ei kuitenkaan ole riittävästi liikkunut siihen suuntaan, että ICT:n toimintakentäksi katsottaisiin yhteiskunnan muuttaminen ja muutoksen infrastruktuurin luominen.

Minusta tuntuu, että IT-sektori ei ole ollut riittävän kiinnostunut osoittamaan suuntaa tai löytämään niitä tapoja, millä IT-sektorin luoma infrastruktuuri saadaan hyödynnettyä. Nykyisin on ihmisille annettu internet ja kaikki Googlen tapaiset palvelut, mutta ei ole juurikaan esitetty malleja siitä, millä tavalla ne auttavat ihmisiä luomaan uusia merkityksellisen elämän mahdollisuuksia.– Pentti Malaska

Uuden palvelutoiminnan infrastruktuurin toimivuutta ei mitata biteillä, liittymien nopeuksilla tai päätelaitteiden lukumäärällä vaan nimenomaan sen mahdollistamalla viestinnän tehokkuudella ja vaikuttavuudella. Mitä tehokkaammin ja ennen kaikkea järkevämmin viestinnän puitteet tukevat vaikuttavaa palvelutyötä ja luovaa innovointia, sitä onnistuneempi infrastruktuuri on. Koska uuden tuottavuuden toimintatapoja ei vielä ole määritelty, on rakenteet ja puitteet suunniteltava huolella ja nimenomaan käyttäjä-, ei teknologialähtöisesti.

Tietotekniikkaintoilun perusvirhe on ollut alistaa työntekijät toimimaan koneiden ehdoilla ja ratkaisemaan niiden rajaamia kysymyksiä sen sijaan, että koneet olisi ohjelmoitu käyttäjiensä tarpeisiin ja ratkomaan näiden asettamia kysymyksiä. Ihmisestä tulee huono kone ja koneesta huono ihminen. Ärsykepommitus pitää yllä sosiaalista puolustusvalmiutta ja estää luovuuden, joka olisi parhaimmillaan silloin, kun haasteet ja voimavarat olisivat tasapainossa, elimistön ei tarvitsisi puolustautua ja ajatus virtaisi “laajakaistaisesti” niin, että menneet kokemukset yhdistyisivät nykyhavaintojen ja -tunnelmien välityksellä tulevaisuuden perspektiiveihin. Taistelu kapeuttaa huomion tähän ja nyt, jolloin tehdään nopeasti ja sympaattisen hermoston

85


ponnistuksella sitä mitä jo osataan kokeilematta uutta.– Juha Siltala

Nyky-Suomen kansantalouden rakenteet eivät tue uuden palvelutoiminnan kehitystä. Julkinen hallinto on monessa paikassa siiloutunut ja kerrostunut samalla tavalla kuin yrityselämän ihailemat jättiorganisaatiot, joiden johtamis- ja viestintäkulttuurit ovat vahvasti sidoksissa teollisen ajan ajattelurakenteisiin.

Meidät on kuitenkin ehdollistettu niin, että emme tarvitse myyjiä, markkinoijia tai liikkeenjohtoa vaan insinöörejä. Amerikka on jättänyt tämän ajattelun jo aikoja sitten. Kumpikohan tässä on väärällä suunnalla, Suomi vai Amerikka?– Pentti Malaska

Vanhentuneet ajattelurakenteet ja siiloutunut organisaatiokulttuuri ovat pahimmillaan synnyttäneet kaoottisen, päällekkäisten viestien tietotulvan ja pätemättömyyden tunteen: mikään työpanos ei tunnu riittävän. Onnistumisen kokemukset tuntuvat olevan yhä harvemmassa ja työhyvinvointi rapautuu. Nämä ongelmat heikentävät kykyä uudistua ja oppia uutta. Uusia viestintävälineitä ei osata käyttää tuottavasti ja organisaatioiden jäykän hierarkkiset rakenteet tukahduttavat uusien innovaatioiden synnyn. Työskentely on tehotonta ja tuottavuuden kasvu heikkoa.

Miksi perinteinen tietotekniikka ei ole odotetun tuottavaa, johtuu siitä, että me emme oikeasti paranna tietotekniikan käyttöä ja nosta asiakkaan tuottavuutta. En ole saavuttanut suosiota professorien keskuudessa väittäessäni, että opetamme vääriä asioita. Jotain opetetaan, mutta jotain ei. Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovat mahdollisia näillä uusilla välineillä.– Olli Martikainen

Pienillä hienosäädöillä ei saada toimintatapojen rakenteita vastaamaan riittävän nopeasti palveluyhteiskunnan tarpeisiin. Muutokset eivät myöskään valmistu, jos hallinnon sisäisiä kehittämistoiveita vain priorisoidaan jälleen kerran yhä uuteen järjestykseen. Jos pohja on heikko, ei sen päälle kannata enää rakentaa. Näkyviä vaurioita on turha pelkästään paikata, koska ne tulevat yhä uudelleen esiin, jos niiden aiheuttajiin ei puututa.

Muutoksen mahdollistamiseksi on otettava askel syvemmälle. On haettava tietotyön tekemisen pienimpiä yhteisiä nimittäjiä ja arvioitava niiden vaikutus työn tuottavuuteen. Yksi näistä on viestintä. Toinen palvelutyön tuottavuuden selittäjä on tieto. Paneutumalla yksittäisen työntekijän, ryhmän sekä organisaation viestintäosaamiseen ja kykyyn jäsentää sekä välittää tietoa ollaan kiinni työn tekemisen perustuksissa. Niiden varassa voidaan muuttaa toimintatapoja todella innovatiivisesti.

Viestintäkyvykkyys ja -valmius on taito valita tehokkaimmat sekä vaikuttavimmat

86


tavat kommunikoida kukin viesti. Etäviestinnässä myös organisaation kyvyllä tarjota jäsenilleen tehokkaat viestintäjärjestelmät ja päätelaitteet tukipalveluineen on merkitystä. Organisaation on lisäksi huolehdittava, että henkilöstö osaa hyödyntää päätelaitteita ja viestintäjärjestelmiä. Lähiviestintätaidoissa erottautuminen kilpailijoista on huomattavasti vaikeampaa, mutta niitäkään valmiuksia ei pidä laiminlyödä.

Tiedon arvo määrittyy tietoa jaettaessa. Täten tiedon hallinta ja viestintäkyky nivoutuvat yhteen työn tuottavuutta määritettäessä. Tiedonkäsittelytaitoon kuuluu jakamisen lisäksi kyky seuloa tietovirrasta oleellinen, jäsentää seulottu tieto ja tallentaa se myöhemmän tehokkaan käytön kannalta mielekkäästi.

Tietokoneella ja matkapuhelimella hoidettu viestintä mahdollistaa paljon. Se vaatii meiltä jokaiselta kuria ja näkemystä, että elämä ei mene pelkäksi sähköiseksi viestinnäksi. Ihmissuhteita ja elämää täytyy hoitaa muullakin tavalla kuin pelkästään sähköisen viestinnän avulla. Internet on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä se sallii erittäin paljon informaatiota, keskustelua ja viihdemahdollisuuksia, ja tekee siten elämän helpommaksi. Liikaa käytettynä Internet saattaa kuitenkin johtaa eristäytymiseen, mikä ei ole yksilölle hyvä asia.– Olli-Pekka Kallasvuo

Yhteistyökyky on kaikkein tärkeintä kilpailukykyä tämän päivän maailmassa. Oleellista luovassa logiikassa on se, että siinä ei ole koskaan yhtä oikeaa ratkaisua. Näemme asioita paremmin, selkeämmin ja tarkemmin, jos katsomme useasta suunnasta.– Esko Kilpi

Luovalla palvelutoiminnalla on kaikki mahdollisuudet nousta Suomen seuraavaksi menestystekijäksi ja vientituotteeksi. Tieto- ja viestintäteknisen teollisuuden vahvuuksien varaan voisi rakentaa uuden ICT-palveluiden parempaan hyödyntämiseen perustuvan ekosysteemin. Ekosysteemin, jossa osataan synnyttää muita enemmän tietämystä ja osaamista ICT-välineiden parhaasta, kestävimmästä ja tuottavimmasta hyödyntämisestä. Tämä osaaminen pitäisi konseptoida ja kaupallistaa palveluiksi, koska niille olisi suuri globaali kysyntä. Jos haluamme olla edelläkävijä, meillä pitää olla rohkeutta kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Uuden synnyttäminen ei koskaan ole helppoa, mutta perässähiihtäjäksi jääminen johtaa väistämättä hitaaseen taantumiseen. Ja joka tapauksessa on itsestään selvää, että vanhoilla toimintatavoilla ei kyetä vastaamaan nykyisiin haasteisiin. Palvelutoiminnan infrastruktuuri syntyy avoimella keskustelulla ja ennakkoluulottomilla kokeiluilla. Varustamalla suomalaiset ylivoimaisilla viestintävalmiuksilla ja tiedon hyödyntämistaidoilla luodaan pohja innovatiiviselle rakenteiden uudistamiselle ja sitä kautta Suomen tuottavuuden sekä kilpailukyvyn nostamiselle uudelle tasolle. Uuden rakentaminen pitää aloittaa samaan aikaan sekä nykyisissä organisaatioissa että koulutusjärjestelmämme kautta tulevissa sukupolvissa.

87


88

89

Tabuja ja totuuksia tuottavuudestaOnneksi Suomessa ollaan hereillä. Vaikka useimpien päättäjien päivät täyttyvät tulipalojen

sammuttelusta, on muutama visionääri jo tarkastellut kokonaiskuvaa ja tunnistanut nykyisen tilanteen

kestämättömyyden. Kenelläkään ei ole antaa kaikkia vastauksia, siksi analyyttinen keskustelu on

ainoa keino löytää ne. Yhteistä useimmille asiantuntijoille on uhkien havaitseminen – kukaan ei ole

tuudittautunut kuvitelmaan, että ongelmat ratkaisisivat itsensä.

Kestävän tuottavuuden luominen on Suomen tulevaisuuden menestysresepti. Miten se tehdään,

mitä pitää muuttaa ja mistä luovat innovaatiot syntyvät? Näitä kysymyksiä kaikkien suomalaisten

päättäjien, johtajien, yrittäjien ja työntekijöidenkin pitäisi miettiä, sillä vuorovaikutuksellinen innovointi

on aina hedelmällisempää kuin omiin kammioihin vetäytyminen.

Antti Tanskanen | Onnistuminen on tahdon asia Esko Kilpi | Huomio kommunikaatiokulttuuriin Henna Virkkunen | Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaanJorma Eloranta | Tuottavuus edellyttää hyvää johtamista Juha Siltala | Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi Marja-Liisa Viherä | Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseen Matti Lehti | Pään sisäinen kuormitus kasvaaMikael Jungner | Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinen Mikko Kosonen | Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamista Olli Martikainen | Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa Olli-Pekka Kallasvuo | Liiketoiminnassa maali liikkuu ainaPentti Malaska | Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiottaAalto-yliopiston tutkimus | ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen

8

6

7

7

8

Työhyvinvointi tällä hetkellä suomalaisissa yrityksissä ja organisaatioissa.

Valtiovallan ja julkisen hallinnon kyky päästä kestävään kehitykseen.

Yritysten joustavuus päästä rakenteellis-ten uudistusten kautta uuteen palveluliiketoimintaan.

Mahdollisuus päästä ilmastonmuutoksen aikana kestävään tuottavuuteen.

Informaatiotulvan hallitseminen viestintävälineiden kokonaishallinnalla.

ANTTI TANSKANEN

91

TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTA

Suomessa tietoja viestintäteknologian hyödyntäminen on vielä lap-senkengissään. Kehitystä jarruttaa etenkin julkisen sektorin sähköisten tietojärjestelmien täysi tehottomuus, ministeri Antti Tanskanen arvioi.

Antti Tanskasen mukaan tutkijat ovat yleisesti yksimielisiä siitä, että ihmiskunta ei vielä osaa hyödyntää tietoja viestintäteknologiaa läheskään täysimääräisesti. Tanskanen luettelee ihmiskunnan kolmeksi suureksi keksinnöksi höyrykoneen 200 vuotta sitten, sähkön 100 vuotta sitten ja nyt tietoja viestintäteknologian.

Ihmiskunta on vasta aivan alussa tietoja viestintätekniikan käytössä. Se on taloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan vuoden aikana, tietoja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus on samansuuruinen. Tietysti tietoja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta arvailla.

Taloustieteiden tohtori Antti Tanskanen on ollut Suomen tiede- ja talouselämässä monessa mukana. Hänen keskeiset päätoimensa ovat olleet Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professori, Jyväskylän yliopiston rehtori, Suomen Akatemian pääjohtaja (1992–1996) sekä OP-ryhmän pääjohtaja (1997–2006). Hänen luottamustoimiensa lista on vaikuttava, ja tällä hetkellä hän toimii puheenjohtajana Helsingin Yliopiston, Ulkopoliittisen instituutin ja Valtion Eläkerahaston hallituksissa sekä M-realin hallituksen jäsenenä. Aiempia luottamustoimia ovat olleet YIT-Yhtymän ja Keskuskauppakamarin hallituksen puheenjohtajuudet sekä Neste Oilin hallituksen jäsenyys.

Keväällä 2009 pääministeri Matti Vanhanen tarvitsi Tanskasen tietoja ja taitoja ja nimitti hänet talouskasvun edellytysten vahvistamista selvittävän kasvuhankkeen johtoon. Tarkoituksena oli etsiä keinoja tuottavuuden kasvun nopeuttamiseksi 2010-luvun Suomessa. Laajemmin ilmaistuna hankkeen tavoitteena oli herättää julkista keskustelua ja tuottaa politiikkasuosituksia talouskasvun vahvistamiseksi koko maassa niin, että samalla huomioidaan myös globaalia talouskehitystä sekä ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskevat reunaehdot. Työryhmä arvioi erityisesti valtion ja yleensä julkisen sektorin roolia talouskasvussa. Tanskasen mukaan julkinen hallinto hyödyntää uutta teknologiaa ala-arvoisesti.

Antti Tanskanen

Onnistuminen on tahdon asia

92

ANTTI TANSKANEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Suomessa etenkin julkisen sektorin sähköiset tietoja viestintäjärjestelmät ovat täysin tehottomat verrattuna siihen, mitä ne voisivat olla. Tärkein uudistus, mitä koko yhteiskunta kaipaisi, on julkishallinnon järjestelmien ja sähköisten palveluiden kokonaisvaltainen uudistaminen nykyistä paremmin yhteensopiviksi. Poistamalla päällekkäisyydet valtio kykenisi palvelemaan kansalaisiaan yhden luukun periaatteella.

Samalla nostan tämän yhdenkertaisuuden periaatteen palvelujen tuottajien näkökulmaksi. Valtion, kuntien ja terveydenhoitojärjestelmien kannalta olisi tärkeää, että asiat tehtäisiin vain yhteen kertaan. Palveluntuotannon tehostumisen ohella syntyisi uusia mahdollisuuksia yksityiselläkin puolella, koska julkisen sektorin rooli on niin iso suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tanskasen mukaan Suomen rakentaminen tietoyhteiskunnaksi on juuttunut alkutekijöihinsä. Julkisen – kuten yksityisenkään – puolen toimintatapoja ei ole kehitetty vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Tietoyhteiskunnasta on puhuttu ainakin kymmenen vuotta, mutta keskustelu on jäänyt teoretisoinnin tasolle eikä Suomi ole vieläkään muuttunut aidoksi tietoyhteiskunnaksi. Tietoyhteiskuntahanke on Suomen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla.

Tämä epäonnistuminen tietoyhteiskunnan rakentamisessa johtuu siitä, että meiltä ei löydy vastuutahoa. Meillä on tehty poliittisia linjauksia, tavoitteen asetteluita ja kaikennäköisiä poliittisia päätöksiä, mutta koordinaatio on puuttunut. Kukaan ei ole kantanut korkeinta vastuuta eri osien yhteensopivuudesta eikä siitä, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien toimintatavat, tehtäisiin tavoitteiden mukaisiksi. Tällä hetkellä ei rohkeita henkilöitä johdossa kuitenkaan näy.

Jotta Suomi ikinä kehittyisi tietoyhteiskunnaksi, tulee hankkeelle nimittää vastuullinen vetäjä, johon koko tietoyhteiskunnan rakentaminen personoituisi. Tämä vetäjä toimisi ikään kuin hankkeen toimitusjohtajana. Ja elleivät asiat etenisi, vetäjää kohdeltaisiin kuten yrityksen toimitusjohtajaa – vaihdettaisiin henkilöä. Tällaista vastuutahoa Suomella ei ole ollut ja lopputulos on ollut sen mukainen.

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään uuden organisaation tai osaamisen synnyttämisestä. Ennen kaikkea hanke vaatisi vahvaa poliittista tahtoa ja ryhmän vetäjälle mandaattia kokonaisvaltaisiin uudistuksiin.

Tietoyhteiskuntahankkeen johtajuus ei edellytä uuden viranomaiselimen perustamista, byrokratiaa on jo tarpeeksi. Vetäjä voisi hyvin työskennellä valtiovarainministeriöstä käsin, kunhan mandaatti ministeriön sisällä – ja koko julkisella sektorilla – olisi riittävän vahva. Eteen tulee väistämättä kysymyksiä työnjaosta valtion ja kuntien välillä. Vetäjän tulee saada kunnat innostumaan vapaaehtoisesta yhteistyöstä, tai muuten ne joudutaan pakottamaan hankkeeseen mukaan. Kyseessä ei ole kuntien itsehallinnon nakertaminen vaan tietojärjestelmien maanlaajuinen yhdenmukaistaminen. Suomella

93


on kaikki mahdollisuudet nousta tietoyhteiskuntana, jos vain tarvittava poliittinen tahto ja riittävä poliittinen painoarvo löydetään.

Hienoja tavoitteita on laadittu, mutta nyt on konkretian ja toteuttamisen aika.

Julkinen sektori jarruttaa tuottavuuden kasvua

Tanskanen on huolissaan Suomen tuottavuuden kehityksestä. Toisen maailmansodan jälkeisestä noin neljän prosentin kasvuvauhdista on jääty ajat sitten. Kehityksen haasteena on Tanskasen mukaan etenkin alati paisuvan julkisen sektorin huono tuottavuus. Tehostamistarve käy ilmi jo eri alueiden välisissä eroissa.

Nyt suhdanteista puhdistettu tuottavuuden kasvuluku on enää noin kahden prosentin luokkaa. Yksityisellä puolella toimialojen välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi niin sanotussa Nokia-klusterissa tuottavuus on kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan erittäin voimakkaasti.

Avainasemassa on kuitenkin hitaasti kehittyvä julkinen sektori, joka heikentää koko kansantalouden tuottavuutta. Julkisen sektorin painoarvo on vain kasvanut: se työllistää jo noin 600 000 ihmistä.

Julkista sektoria ei voi kuitenkaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan se pitää pilkkoa osiinsa. Eivät ne kaikki 600 000 ihmistä ole mummoja ja pappoja kääntelemässä, vaan valtaenemmistö tekee jotakin muuta. Ja siinä jossakin muussa on tehostamisen mahdollisuuksia. Meillä on jo vertailutietoa siitä, kuinka toimintatehot eroavat eri puolilla maata. Miksi niissä on eroja? Tähän kysymykseen vastaaminen voisi jo edistää muutosta.

Yksityisellä sektorilla tuottavuus kasvaa parhaiten aloilla, joilla hyödynnetään nykyaikaista tietoja viestintäteknologiaa. Palvelualoilla yleensä tuottavuuden kasvattaminen on vaikeampaa, vaikka kansalaiset kohdistavatkin kasvaneen ostovoimansa entistä enemmän juuri palveluihin. Meidän ei kuitenkaan pidä antautua tuottavuuden kasvun hidastumisen edessä, sillä oikeansuuntaisilla toimilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa.

Tyhjää puhetta luonnon tuhoamisesta ja ihmisten pahoinvoinnista

Luonnon suojeleminen on Tanskasen mukaan jäänyt Suomessa pitkälti puheiden tasolle. Toiminnan aikaansaamiseksi hän kaipaa julkisen vallan taloudellista ohjausta. Tanskanen huomaa keskustelun myös liikahtaneen luonnonvarojen riittämättömyydestä ilmaston tilaan – eli raaka-aineista hyödykkeiden valmistamiseen ja käyttöön.

Näistä asioista puhuttaessa on ensinnäkin huomioitava Aasian väestörikkaat maat, Kiina ja Intia. Kun ne ovat nyt päässeet teollisuuskasvuun mukaan, niin jo yksin volyymillaan ne tietysti lisäävät luonnonvarojen käyttöä ja ympäristörasitteita erittäin paljon.

94


Keskustelun painopiste on siirtynyt luonnonvarojen riittävyydestä ilmaston pilaamiseen. Luonnontieteilijät ovat keskenäänkin erimielisiä siitä, mikä on ihmiskunnan vaikutus maapallon kehitykseen, ja jossain vaiheessa tulee taas jääkausikin. Tässähän on kysymys vain ihmisen roolista kehityksessä, toisin sanoen siitä, kuinka paljon ihmiskunta omalla toiminnallaan vaikuttaa ilmastoon.

Taloustieteilijänä Tanskanen lähestyy ympäristökysymyksiä omasta viitekehyksestään.

Yritykset ja yhteiskunta eivät ole puhuneet tai toimineet luonnon puolesta vielä kovin kauan. Me olemme tuhonneet luontoa yksinkertaisesti sen takia, että niin on saanut tehdä ilmaiseksi. Ja näin tämä talous vaan toimii. Yhteiskunnan tehtävä on tietysti kieltää luonnon pilaaminen tai ainakin hinnoitella se taloudellisesti epämielekkääksi. Tähän suuntaanhan nyt ollaan jo selvästi menossa, mutta aika hitaasti.

Öljyvarojen loppumistakin on ennustettu niin kauan kuin minä olen näitä asioita seurannut. Siinäkin oikeampi vastaus on, että eivät ne lopu koskaan. Keskusteluissa on nimittäin täysin unohdettu hintamekanismi. Talouden ajatellaan toimivan samalla rakenteella tästä eteenpäin niin kauan kuin raaka-ainetta riittää, ja oletetaan, että sitten tulee täysi pysähdys kerralla. Eihän talous toimi ollenkaan sillä tavalla. Sitä mukaa kun joku hyödyke, olkoon se sitten vaikka öljy, käy yhä niukemmaksi, sen hinta nousee ja käyttö vähenee, ja lopulta ruvetaan käyttämään jotakin muuta.

Tanskanen pitää öljyn korvaamista teknisesti mahdollisena, mutta vielä ennenaikaisena. Muuten kestävän kehityksen mukaiseen teknologiaan kuitenkin kannattaa jo investoida, koska se avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Öljy on korvattavissa, mutta esimerkiksi sähköautoihin ja tuulivoimaloihin ei ole tarvinnut vielä panostaa, koska öljyä riittää vielä vuosikymmeniksi. Öljyä käytetään niin kauan kuin sitä on. Olennainen kysymys on, minkälainen tuotekehitys ja investointipolitiikka on yritysten oman elämänkaaren kannalta mielekästä. Yksittäisen yrityksen näkökulmasta öljyn tai muun hyödykkeen loppuminen on kuitenkin aika etäinen asia.

Vihreässä teknologiassa on silti juuri nyt suuri taloudellinen mahdollisuus – riippumatta siitä, miten luonto loppujen lopuksi todellisuudessa käyttäytyy. Koska yleinen tietoisuus ilmasto-ongelmista on lisääntynyt, poliitikot ja muutkin kansalaiset ottavat ympäristönäkökohdat huomioon päätöksissään. Vanha viisaus on, että bisnestä kannattaa laajentaa sinne, missä markkinat kasvavat, ja supistumassa olevilla markkinoilla kannattaa olla varovainen. Vihreälle teknologialle on selvästi laajenevat markkinat, ja siksi Suomen kannattaa ilman muuta panostaa rohkeasti esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Näin syntyvä tietotaito olisi kaikkien suomalaisten yritysten hyödynnettävissä.

Myös keskustelu työhyvinvoinnista on Tanskasen mielestä harhautunut sivupoluille.

95


On aivan selvää, että työntekijän hyvinvointi on yrityksille ja yritysjohdolle tärkeä asia. Tässä ei ole mitään ristiriitaa yksilön ja yrityksen edun välillä. Jos töissä ei ole hyvä olla, on aina myös yrityksen edun mukaista parantaa tilannetta. Kysyn kuitenkin, mihin pohjautuu oletus ihmisten pahoinvoinnista nimenomaan työelämäkysymyksenä? Jos yhteiskunnassa on laajemminkin pahoinvointia, se ei häviä mihinkään siksi aikaa, kun ihminen on työpaikallaan. Varmasti jokaista työpaikkaa voidaan parantaa niin, että sinne tullaan mieluummin, mutta parannukset ovat hyvin työpaikkakohtaisia. Siksi en lähtisi jakelemaan tästä asiasta mitään yleisiä ohjeita.

Osaavatko yritykset hyödyntää tietoja viestintäteknologiaa?

Kun väitetään, että yritykset eivät hyödynnä tietotekniikkaa niin hyvin kuin olisi mahdollista, nousee esiin kysymys, että miksi eivät? Miksi taloudelliset kannustejärjestelmät eivät johda siihen, että yritykset hyödyntäisivät mahdollisuuksia paremmin silloin kun mahdollisuuksia on? Tästä tulemme siihen perimmäiseen kysymykseen, että toimiiko markkinatalous jotenkin huonosti? Ja jos toimii, niin miksi? Tässä kohtaa itselleni tulevat päällimmäisenä mieleen osaamiskysymykset. Alan osaamista ei ole tarpeeksi. Ja siitä tullaankin takaisin tähän julkiseen sektoriin. Tietotekniikan hyödyntämisen osaaminen on koulutuskysymys.

Mutta kun otetaan huomioon, kuinka nopeasti tietotekniikka kehittyy, niin minusta on luonnollista ajatella, että koulutus ei pysy perässä. Sen ei pitäisi olla yllätys.

Koska tietoja viestintäteknologia selvästi edistää yritysten tuottavuuden kasvua, olisi johtajien Tanskasen mukaan kyettävä ohjaamaan tekniikan käyttöä tarkoituksenmukaisemmaksi. Tekniikan tehokkaalla hyödyntämisellä pystytään pitämään kustannukset kurissa, mutta ilman osaavaa johtamista työntekijät voivat kokea uuden teknologian ahdistavaksi. Erityisen olennaista kehityksen ja ihmisten käyttötottumusten seuraaminen on uuden tekniikan ja siihen liittyvien palveluiden valmistajille.

Viestintäteknologia kehittyy valtavaa vauhtia ja tarjoaa mahdollisuuksia helpottaa ja ratkaista ongelmia sekä karsia kustannuksia. Toisaalta teknologian nopeassa kehityksessä mukana pysyminen myös stressaa työntekijöitä. Yritysjohtajien taidoista riippuu, onko uusi teknologia mahdollisuuksien avaaja vai stressitekijä. En lähde tippaakaan neuvomaan, miten missäkin yrityksessä tekniikalle löydetään oma paikkansa, mutta se ei ole alkuunkaan pelkkä insinöörikysymys, vaan se on toimintatapakysymys. Se täytyy miettiä yrityskohtaisesti.

Tekniikassa on se mielenkiintoinen piirre, että laitteissa on paljon enemmän ominaisuuksia kuin mitä useimmat meistä osaavat käyttää. Eikä vain tietotekniikassa. Kaiken maailman kodinkoneetkin ovat jo paljon fiksumpia kuin miten me osaamme niitä hyödyntää. Ja osaamisen lisäksi myös yksilöiden mieltymykset tekniikan suhteen

96


vaihtelevat. Nokian kurssikehityksestäkin huomaa, miten tärkeää on, että tuottaja pystyy mahdollisimman nopeasti reagoimaan, kun ihmisten maku ja toivomukset muuttuvat.

Tanskanen pitää yritysjohdon koulutusta olennaisena lähtökohtana, jos haluamme tehostaa tekniikan käyttöä ja omaksua uusia toimintatapoja laajemminkin yhteiskunnassa.

Niin, ainahan voidaan sanoa, että olisi parempi, jos olisi parempia johtajia. Paljon vaikeampi kysymys on, millä tavalla johtamisen tasoa voidaan parantaa? En minä oikein muuta osaa sanoa, kuin palata koulutuskysymykseen myös johtamiskoulutuksen osalta.

Usein uudet viestintävälineet nähdään jopa ongelmana, mutta minusta ne ovat merkittävä mahdollisuus. Kyky hyödyntää tietotekniikkaa riippuu osaamisesta, joka puolestaan on puhtaasti jälleen koulutuskysymys. Suomalaisten tietotekniikkakoulutukseen olisikin syytä kiinnittää erityistä huomiota, aina tavallisista kansalaisista ihan korkeimpaan yritysjohtoon saakka.

Minusta suomalaiset yritysjohtajat kuvastavat yhteiskuntaamme. He eivät ole sen osaavampia, mutta eivät missään nimessä myöskään taitamattomampia, kuin me muutkaan. Yritysjohtajilla on kuitenkin muita kansalaisia suurempi merkitys koko yhteiskunnan menestymiselle, ja siksi heihin ja heidän koulutukseensa kannattaisi panostaa.

Kaiken kaikkiaan tietoja viestintäteknologia tulee olemaan osa valtavaa muutosta, jonka olennainen osa on palveluliiketoiminnan merkityksen kasvu. Muita selkeitä trendejä ovat kuluttajien ostovoiman kasvu ja tiedon lisääntyminen, Tanskanen ennustaa. Muutoksen nopeutta – ja tulevaisuuden suurimpia muuttujia – on kuitenkin hankala hahmottaa etukäteen.

Moni uskoo Suomen muuttuvan tulevina vuosina valtavasti. Toisaalta jos tarkastellaan yhteiskunnan kehitystä viimeisen 10–20 vuoden ajalta, on muutoksen suuruutta hankala hahmottaa. Mutta jos otetaan vaikka 50 vuotta taaksepäin, niin kyllä suomalainen yhteiskunta on muuttunut. Ja kun mennään tästä eteenpäin, on nähtävissä joitakin selviä trendejä, kuten palveluiden korostuminen. 1970-luvun yleinen hokema, että suomalaiset eivät voi elää toistensa paitoja pesemällä, korosti perinteisen teollisuuden merkitystä. Mutta niin vain pesulapalvelutkin lisääntyvät ja Suomenlahden yli viedään pyykkiä edestakaisin.

Tieto- ja viestintäteknologian rooli yhteiskunnassa on hyvä esimerkki muutoksesta, jota 20 vuotta sitten emme varmasti olisi osanneet kuvitella. Vastaavasti seuraavan 10–20 vuoden aikana voi tulla yhtä isoja muutoksia, joita käytännöllisesti katsoen kukaan ei osaa tänä päivänä kuvitella. Mitä ihmiset ajattelivat

97


silloin, kun ei ollut sähköä? Kukaan ei voinut kuvitella, minkälaiseksi sähkö koko maailman muokkaisi. Nyt meillä on samanlaisen positiivisen kierteen mahdollisuus: tulotaso maailmalla kasvaa ja kansakunnat ovat alkaneet kilpailla tieteellä eli tiedon tuottamisella. Kasvavasta tulosta yhä suurempi osa käytetään tieteeseen, jonka tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää yhtä vallankumouksellisesti kuin tietoja viestintäteknologiaa.

Näin saavutetaan väistämättä myös suuria läpimurtoja. Höyrykoneesta sähköön meni sata vuotta, samoin sähköstä tietoja viestintäteknologiaan. Seuraavaa isoa juttua tuskin tarvitse odottaa yhtä kauaa, koska tieteeseen panostetaan maailmanlaajuisesti niin paljon enemmän.

Globaali tasapaino murroksessa

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Tanskanen näkee tieteessä ja taloudessa selkeän painopisteen siirtymän kohti Aasiaa. Etenkin Kiinan panos näkyy jo niin tiedetilastoissa kuin varallisuudessakin.

Nyt kun Kiinankin tulotaso on noussut, sillä on väestöpohjansa ansiosta varaa panostaa tieteeseen. Intia on myös lähdössä samalle tielle. Niiden liikkeellelähtöä helpottavat Yhdysvalloissa työskentelevät kiinalaiset ja intialaiset tiedemiehet ja -naiset. Isoja juttuja tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.

Kiinalaisen elintason kasvu ei sinänsä uhkaa esimerkiksi Suomen asemaa. Mutta säästämällä liikaa kiinalaiset sotkevat nykyistä maailmanmenoa. Kiinan kasvu rakentuu vientituotannon varaan, ja jotta maailmantalous pysyisi tasapainossa, heidän pitäisi ostaa vientituloillaan tavaroita ja palveluita muista maista. Mutta sitä he eivät nyt tee, vaan he ostavat arvopapereita ympäri maailmaa, ja tämä sotkee maailmantaloutta. Se on itse asiassa perimmäinen syy maailmantalouden ajankohtaisiin ongelmiin, ei niinkään Kiinan lisääntynyt tieto tai tuottavuus.

Asia ratkeaa seuraavan 10 vuoden aikana; kiinalaiset eivät yksinkertaisesti voi loputtomasti kerätä finanssisaatavia. Jossain vaiheessa heidän on ruvettava ostamaan tavaroita ja palveluita myös maansa rajojen ulkopuolelta.

Vaikka Suomen tuottavuuden kasvu on heikentynyt, Tanskanen ei ole huolissaan maamme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Pitkän nousutrendin jälkeen aseman vakiintuminen, jopa tilapäinen heikkeneminen, on vain luonnollista.

Sodanjälkeinen voimakas kasvu oli mahdollista, koska Suomi oli kansainvälisesti perässähiihtäjän asemassa. Silloin tuottavuutta oli helppo kasvattaa seuraamalla muiden maiden toimintaa ja hyödyntämällä niiden esimerkkiä. Nyt olemme kuitenkin jo jonkin aikaa olleet monessa asiassa lähellä kansainvälistä eturintamaa.

98


Enää emme voi edetä apinoimalla muita, vaan joudumme itse keksimään jatkuvasti uutta, ja se on paljon hankalampaa. Asema on kääntynyt niin päin, että moni maa on ollut – ja useat ovat yhä – meitä jäljessä ja alkavat vasta nyt ohittaa meitä. Tällöinhän asemamme kansainvälisessä kilpailussa väistämättä heikkenee. Tätä voi kuitenkin pitää laajassa mittakaavassa tilanteen tasoittumisena.

Meillä pitäisi olla semmoista osaamista, että me pystyisimme hyödyntämään sen tiedon, mitä maailmalla jo on, ja mitä tulee kaiken aikaa lisää. Siihen meidän pitää panostaa.

Viestintä- ja vuorovaikutusteknologioiden kehittyminen antaa meille työnteossa sellaisia mahdollisuuksia, mitä meillä ei ollut vielä viisi vuotta sitten. Kuitenkin meidän käsityksemme työn tekemisestä juontavat juurensa Adam Smithin töiden ja kirjoitusten aikaan, eli 1700-luvulle ja tarkemmin sanottuna vuoteen 1773, toteaa toimitusjohtaja Esko Kilpi.

Kilpi jatkaa historiasta johdettua perusteluaan eteenpäin työidentiteetin käsitteen kautta.

Ennen Adam Smithiä ei ollut esimerkiksi käsitettä työidentiteetti erillään muusta identiteetistä. Työ ja koti ovat aina olleet lähellä toisiaan. Se on ollut de facto tapa nähdä asiat. Se että työ ja koti ovat eri paikkoja, on ihmiskunnan historiaa ajatellen enemmänkin poikkeustilanne. Teollisen ajan 200–300 vuotta on hyvin lyhyt aika työn historian näkökulmasta. Minun mielestäni me teemme vääriä johtopäätöksiä, jos annamme sen liikaa värittää meidän käsitystämme siitä, mikä on identiteetti ja ihmisen suhde tekemiseen ja muihin ihmisiin. Me tarvitsemme lisää uudesta näkökulmasta lähteviä kokeiluja työpaikoilla.

Kilven mukaan kyse ei ole siitä, että meiltä puuttuisi jotain oleellisia välineitä.

Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Kaikki se, mistä me tässä yhteydessä puhutaan, on arkipäivää jo tänään. Mutta tämähän on vanha maksiimi. Tulevaisuus on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. Eli toisin sanoen nämä kaikki tietoja viestintätekniikan soveltamisen esimerkit, mistä minä puhun, ovat jo monessa yrityksessä ja yhteisössä olemassa.

Toimitusjohtaja Esko Kilpi, Esko Kilpi Oy, on tällä hetkellä Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia digitaalisen työn ja kommunikaatioteknologioiden asiantuntijoita. Hänen toimintansa liikkeenjohdon konsulttina ja tutkijana on suuntautunut tietotyön tuottavuuteen ja luovien organisaatioiden haasteisiin. Suuri osa hänen työstään on viime vuosina liittynyt vuorovaikutusteknologioiden käyttöönottoon yrityksissä ja erityisesti sosiaalisen median strategiseen hyödyntämiseen liikkuvassa työssä.

99


Esko Kilpi

Huomio kommunikaatiokulttuuriin

7

6

8

9

7






ESKO KILPI

Työpaikka ja -aika eivät selitä työn tekemistä

Työpaikka ja työaika eivät enää selitä työn tekemistä. Jonkun oleminen työpisteellä ei takaa, että hän tekee tuottavaa työtä. Eikä myöskään se, ettei joku ole työpisteellään tarkoita sitä, ettei hän tekisi tuottavaa työtä. Tällöin näiden käsitteiden kautta työtä ei pitäisi myöskään mitata tai ylipäätänsä käsittää.

Tänään puhutaan yhä useammin, että itse asiassa työn sisältö on meille merkittävien asioiden tekemistä meille merkittävien ihmisten kanssa, joka tarkoittaa silloin sitä, että työn välinearvon luonne muuttuu itseisarvoksi; eli työ on itseisarvo. Kysymys on, että miten me määritellään, mistä me puhutaan, kun me puhutaan työstä ja ihmisen suhteesta työhön? Tämä on ehkä se merkittävin murros. Ihminen, joka ei viihdy, ei voi myöskään tehdä tuottavaa työtä.

Se on oikeastaan sitä, että ihmiset voivat toteuttaa itseään työssä. Tästä ajattelutavasta on jo esimerkkejä akateemisessa kirjallisuudessa ja muuallakin. Tutkimuksissa on näkynyt selkeästi viihtyvyyden kannalta ihan erinäköisiä tuloksia kuin aikaisemmin.

Kilpi korostaa, että ihminen, joka ei viihdy työpaikallaan, ei voi myöskään tehdä tuottavaa työtä. Työn tuottavuudesta on eri tutkimuksissa hyvinkin ristiriitaista tietoa. Hänen mukaansa me olemme nyt tienhaarassa, siirtymävaiheessa. Merkkejä muutoksista havaitaan toki eri puolilla, mutta kyseessä on prosessi, joka on juuri nyt tapahtumassa. Kilven mukaan nuorten työhön tulo ja nuorten työkriteereiden muutos, jossa ei olla enää valmiita tähän välineelliseen ajattelutapaan, vauhdittaa oleellisesti tätä siirtymävaihetta.

Otetaan esimerkiksi tämmöinen työmatkaliikenne, jossa me mennään aamulla jonnekin työpaikalle. Siellä työpaikalla me sitten alamme lähettää sähköpostia ihmisille, jotka eivät ole paikalla. Tämä esimerkki on käytännössä mieletön, muinainen jäänne, jolla ei ole enää mitään asiaa tämän päivän toimintamalleissa.

Tässä tilanteessa työaika on edelleen 9–17. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka aloittavat aamulla työnsä joskus jopa ennen kuutta ja puhuvat kiinalaisten kanssa. Monet muut päättävät työpäivän keskiyöllä, ja pitävät yhteyksiä Kaliforniaan. Pitäisikö näiden samojen ihmisten tulla vielä yhdeksästä viiteen toimistoon? Ei tietenkään. Se tarkoittaa sitä, että meiltä vielä toistaiseksi puuttuvat tämän uuden dynamiikan hallintamekanismit.

101

ESKO KILPI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Kohdistaminen ja suodattaminen

Muutoksen hallinta on Kilven mukaan yksi tärkeimpiä panostuskohteita tänä päivänä. Kilven mukaan uudessa työnteon maailmassa tarvitaan kaksi uutta taitoa, jotka ovat fokusointi eli kohdistaminen ja filteröinti eli suodattaminen.

Fokusoinnissa kyse on tavasta, jolla pystytään suuntaamaan oma aika ja energia oikein. Sitä ei voi tehdä ellei pysty priorisoimaan, asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nyt tämä omaehtoinen fokusointi on yksi keskeinen tarve tänä päivänä. Toinen sellainen on filteröinnin tarve, eli mitä ottaa mukaan tai jättää pois ja millä periaatteella sen tekee. Kyse on ihmisten keskellä olevan kommunikaatioympäristön ohjaamisesta.

Esko Kilpi torjuu käsityksen, jonka mukaan informaation paljous sinällään olisi ongelma. Hän perustelee näkemystään kaukaisella historialla.

Voimme ajatella metsästäjää joskus tuhansia vuosia sitten etsimässä saalista. Kun se metsästäjä kulkee siellä metsässä, mikä on informaation sisältö, minkä hän kohtaa? Minä väitän, että se ei ole yhtään erilainen kuin se informaatiosisältöjen määrä, jonka me kohtaamme nykypäivässä.

Me kuvittelemme, että nykyisessä yhteiskunnassa on todellakin kysymys meidän päälle kaatuvasta massasta. Mutta kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä minä valitsen kuljettaa mukanani, eli miten minä fokusoin ja miten minä filteröin.

Kommunikaatioon liittyviä toimintatapoja on johdettava

Kilven mukaan kyse on ennen kaikkea henkilökohtaisista taidoista, joita ei juurikaan vielä opeteta. Yritysten kannalta oleellinen asia on sosiaalinen koodisto, jolla päätetään, miten näitä asioita lähestytään, millä tavalla käytetään erilaisia välineitä, miten hyödynnetään eri kanavia ja miten otetaan käyttöön uusia teknologioita. Näitä koodistojakaan ei yrityksissä ole määritelty. Tämä on puolestaan johtanut tilanteeseen, jossa jokainen ihminen tekee nämä päätökset itse – mitä välinettä käytetään missäkin tilanteessa ja miten ihmisiä lähestytään. Organisaation kannalta tämä on yleensä kaikkein huonoin vaihtoehto, koska etenkin kiireessä ihmiset valitsevat aina itselleen helpoimman tavan, eivätkä ajattele asiaa sen enempää niiden kymmenen vastaanottajan kannalta.

Kun organisaatiot havahtuvat tähän ja alkavat määrittää omaa kommunikaatiokulttuuriaan, tulee niiden kiinnittää huomionsa muutamaan tärkeään edellytykseen, jotka ovat tärkeitä työpaikkojen muutostiloissa ja uusituissa rakenteissa. Osa niistä ratkaistaan älykkäillä viestintäratkaisuilla.

102

ESKO KILPI |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Kilpi ottaa esiin kaksi käsitettä: transparenssin eli läpinäkyvyyden ja reaaliaikaisuuden.

Läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että minä tiedän suurin piirtein, missä minun esimiesteni ja työtovereideni ajatukset liikkuvat. Tiedän mikä on meille tärkeää ja mitä yhtiössä tapahtuu. Tämä transparenssi puuttuu lähes kokonaan meidän kommunikaatiokäytännöistämme.

Toista käsitettä kutsun reaaliaikaisuudeksi. Suomalaisten informaatioon liittyvät toimintamallit ovat dokumenttikeskeisiä. Niissä on tärkeää miten asiakirjat luodaan, varastoidaan ja käytetään. Tämä dokumenttikeskeisyys on kuitenkin ihmisten välisessä kommunikaatiossa toissijaista. Tärkeintä on vuorovaikutus, ja se tarkoittaa keskusteluihin osallistumista.

Kilven mukaan vuorovaikutus on tosiaikaista, nyt tapahtuvaa tai asynkronista.

Transparenssi on myös syvällisesti olemassa olevia rajoja ylittävää. Meillä on hyvin voimakkaasti ollut tällainen, jos ei nyt voi sanoa salaileva, mutta kuitenkin muita ulkopuolelle jättävä traditio viestinnästä. Jos tämä ei suoraan sinulle kuulu, sinä olet ulkopuolella. Ja nyt taas minä käänsin sen toisinpäin, kun sanoin, että oleellista on se, että minä näen mitä tapahtuu. Minä näen, mitä minun esimieheni ja kollegani tekevät ja mitä he kokevat tärkeiksi. Se voi kääntää tavallaan sen tilanteen ihan toisinpäin, kun verrataan nykyistä käytäntöä.

Tuotantoteknologia ei ole pahoinvoinnin syy eikä ratkaisu

Kilpi korostaa, että tuotantoteknologia ei ole syypää pahoinvointiin, eikä tuotantoteknologian muutos muuta pahoinvointia hyvinvoinniksi.

Minä näen, että kysymys on aina laajemmasta kokonaisuudesta, jossa työkalut on yksi osa sitä meidän toimintaa. Silloin me puhumme, että mikä on ihmisen osa tuotantojärjestelmissä ja mikä on se ihmiskäsitys, jonka kautta ymmärretään ihmisiä osana tuotantoa.

Kilven käsityksen mukaan tämä ihmiskäsitys on vanhentunut, kuten myös tuotannon peruslogiikka. Hän ei kuitenkaan halua osoittaa suoraan, että se on tuotantoteknologiaongelma. Se on enemmän toimintatavallinen ongelma ja se on osaksi ihmiskäsitysongelma.

Ongelmana on ollut, että ihminen on nähty tuotantorakenteiden ja tuotantokoneistojen vaihdettavana osana ja yritykset ovat sitten toimineet tämän mukaisesti esimerkiksi organisaatiomuutosten yhteydessä. Toinen selkeä ongelma on se, että uskotaan yhä edelleen behavioristiseen käsitykseen ihmisen motivaatioista. Ja tavallaan se motivaation teoreettinen pohdinta ei ole enää tästä päivästä.

103


Ihmis- ja ratkaisukeskeinen palveluajattelu

Kaikki yritykset eivät onneksi toimi enää tällä tavoin. Suomessa on jo olemassa useita hienoja esimerkkejä siitä, kuinka yritykset ovat kyenneet kääntämään tämän tuotekeskeisen tuotantoajattelun enemmän ihmis- ja ratkaisukeskeiseksi palveluajatteluksi. Kilpi mietiskelee palveluyhteiskuntaa ja sanoo, että sellainen on jo tosiasiassa olemassa. Hänen mielestään siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta palveluihin on jo toteutunut, mutta ei tietenkään joka puolella ja yhtä paljon. Kilpi tähdentää, että Suomen johtavat teollisuusyritykset ovat jo mukana palveluissa, kuten esimerkiksi Kone, Nokia, Cargotec ja Wärtsilä. Ne ovat myös edelläkävijöitä.

Jälkijättöisyys, putoaminen kelkasta palveluliiketoimintojen järjestämisessä voi johtaa hiipumiseen. Pelkään, että meillä voi kuolla teollisuudenaloja, jotka eivät pysty muuttumaan.

Kilpi toteaa, että monilla aloilla suomalaiset eivät pysty tekemään jotain sellaista, jota toiset eivät kykenisi muualla valmistamaan paremmin ja halvemmalla.

Suomessa katsotaan liikaa omaan napaan, eikä nähdä, mitä maailmassa tapahtuu. Suomelle olisi hyvä vaihtoehto, että täältä voitaisiin ohjata hyvinkin laajoja teollisia ekosysteemejä. Kun kaikkea ei kannata tehdä täällä, liittoudutaan tai ollaan kimpassa. Yhteistyökyky on kaikkein tärkeintä kilpailukykyä tämän päivän maailmassa.

Heikko yhteistyökyky

Kilpi pudistelee päätään eikä haluaisi yleistää liikaa, mutta hänen mielestään suomalaisen teollisuuden yhteistyökyky on vielä aika heikko.

Tämä suomalaisen päätöksenteon ihanne on, että täällä ei keskustella. Täällä tehdään päätöksiä halki, poikki ja pinoon. Silloin lähtökohtaisesti nähdään, että vuorovaikutteisuus ei voi olla tehokasta. Nyt taas minä sanoisin, että vuorovaikutteisuus nimenomaan on se tehokkuuden lähde.

Lisäksi me oleilemme sellaisessa maailmassa, jossa ajatellaan, että todellakin tieto on valtaa. Ja me kuvittelemme, että tehokkuus lähtee tehtävien osittamisesta. He tekevät nuo asiat, ja me teemme nämä. Nykyisin menestys lähtee itse asiassa rinnakkaisesta, samanaikaisesta prosessoinnista.

Toimitusjohtaja Kilpi on saanut tehdä töitä sellaisille organisaatioille ja yrityksille, jotka uskovat uusiin asioihin. Hän korostaa, että kyse on maailman johtavista yrityksistä, joilla on paremmat eväät tulevaisuuteen kuin monilla muilla.

104


Ajurina on se, että monet yritykset pyrkivät kohti luovan toiminnan ihannetta. Jopa niin, että monet toimialatkin suuntaavat samaan tavoitteeseen. Samalla tullaan myös tuotantoteknologiseen suureen murrokseen. Me pyrimme oikeasti ja aidosti kohti luovuuden mahdollistavaa kokonaisuutta, joka lähtökohtaisesti on aina verkosto.

Siinä verkostossa oleellisin toimintalogiikka on erilaisuus, joka tarkoittaa sitten sitä, että me voimme samanaikaisesti katsoa samoja asioita eri suunnista. Oleellista luovassa logiikassa on se, että siinä ei ole koskaan yhtä oikeaa ratkaisua. Näemme asioita paremmin, selkeämmin ja tarkemmin, jos katsomme useasta suunnasta.

Erilaisuuden autuus

Kilven mukaan kaikkien organisaatioiden tulisi toiminnassaan ymmärtää, että me voimme tehdä työtä kohti tuntematonta ainoastaan erilaisuuden kautta, pitämällä erilaisuuden synnyttämät paradoksit elossa. Hän sanoo, että se on luovuuden lähtökohta. Tavoitteena on olla eri mieltä siitä, mitä tapahtuu, mutta sellaisella tavalla, joka mahdollistaa liikkeen.

Luovassa ratkaisussa tai luovassa todellisuudessa kukaan ei voi olla täysin oikeassa eikä kukaan täysin väärässä. Ne ovat ainoastaan erilaisia lähestymistapoja. Kysymys on myös, onko olemassa uusia, tarpeeksi konkreettisia, mutta validilla tavalla konseptoituja vaihtoehtoja.

Voisi sanoa, että meillä on nyt tämä ajattelutapa, mutta sitten sinä voisit kokeilla tätä. Jos jotain puuttuu, vaihtoehtoja on liian vähän. Edistykselliset yritykset näkevät, että tällainen ajattelu on heille voimakkaasti myös kilpailutekijä, minkä takia ne eivät myöskään ole hirveän avoimesti kuuluttamassa kaikille, että miten ne toteuttavat uudistukset.

Kilpi sanoo, että nuo uudistukset alkavat levitä, kunhan niitä ensin hyödyntäneet yritykset ovat kuorineet kerman päältä. Sen jälkeen uudistukset voivat olla avuksi kaikille muille yrityksille. Tähän erilaisuudesta voimansa saavaan, luovaan todellisuuteen liittyy vielä monia asioita, jotka ovat lähes päivän selviä reaalimaailmassa, mutta jostain syystä täysin väärinymmärrettyjä verkossa. Kilpi ottaa esiin kohtaamiset verkossa. Hänen listallaan ykkösasia on, että meiltä puuttuu lähes täysin sosiaalinen koodisto digitaalisessa työssä.

Kyllä me tiedetään suurin piirtein, miten me kohdataan. Otetaanko hattu pois päästä, kun mennään hissiin tai meneekö nainen ensin ovesta, eikö niin? Nämä ovat niitä asioita, mitä opetettiin. Ei meillä ole tämmöistä vastaavaa käyttäytymiskoodistoa, miten toimitaan Suomi24:ssa ja muissa keskustelupaikoissa.

Meiltä puuttuvat ne mallit, jotka auttaisivat esimerkiksi kunnioittavaan kohtaamiseen. Toinen asia, joka verkossa on valitettavasti mielestäni mennyt pieleen,

105


on anonymiteetin väärä tulkinta. Nimimerkin taakse piiloutuminen herättää monsterin sellaisissa tilanteissa, joissa tämän tyyppinen on helposti esille tulevaa.

Nyt maahanmuuttajiin liittyvät ja oikeastaan erilaisuuteen liittyvät viharyhmät ovat olleet yhteiskunnan osa satoja vuosia, ellei aina. Tässä ei ole mitään uutta. Mutta nyt siis digitaalinen media mahdollistaa laajemmin, että hyvät asiat eskaloituvat nopeammin. Samalla se mahdollistaa, että huonot asiat leviävät myös ripeämmin.

Verkossa vähemmistö käyttää valtaa

Kilpi kiteyttää ongelman juureksi aktiivisen minoriteetin ja passiivisen majoriteetin. Hänen mukaansa meiltä puuttuu lähes täysin toisen kunnioittaminen ja tasapuolisuus verkossa.

Tavallaan aktiivinen minoriteetti ja passiivinen majoriteetti on se kaikkein huonoin yhdistelmä. Digitaaliset alustat mahdollistavat tunnistamattomuuden avulla, että vähemmistöt voivat ajaa asioita ohi enemmistöjen. Nyt pitäisi enemmistön osallistua netissä sellaisella tavalla, että verkkohirviöt jäisivät syntymättä.

Kilven mukaan vanha yhteiskunnallinen totuus on, että niitä jotka nostavat roskan lattialta pitää olla enemmän kuin niitä, jotka pudottavat roskia lattialle.

Oleellinen kysymys tässä yhteydessä on, miten enemmistön passiivisuus muutetaan fiksuksi aktiivisuudeksi lähivuosina nimenomaan digitaalisissa ympäristöissä. Sen ratkaisemalla olemme ottaneet ison askeleen kohti hedelmällistä, luovuutta kasvattavaa maaperää.

106


Julkisen hallinnon tietojärjestelmiä ei ole johdettu riittävän keskitetysti. Meillä on todella paljon erilaisia järjestelmiä, jotka eivät ole lainkaan yhteensopivia. Valtionhallinnossa on nyt herätty vaatimaan, että jat-kossa, kun eri virastot tekevät tietojärjestelmähankintoja, varmistetaan samalla, että tiedot liikkuvat saumattomasti myös virastojen välillä. On myös erittäin tärkeää, että samaan aikaan kun teknistä puolta uudiste-taan, uudistetaan myös työtapoja.

Henna Virkkunen muistuttaa, että eri ministeriöiden on arvioitava lainsäädäntöä siitä näkökulmasta, että mitkä oman sektorin lainsäädännöt estävät tiedon liikkumisen. Heti perään hän muistaa huomauttaa, että tätä tehdään hyvässä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa.

Henna Virkkunen on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007 ja opetusministerinä vuoden 2008 joulukuusta lähtien. Sitä ennen hän toimi apurahatutkijana Jyväskylän yliopistossa vuosina 2003–2006 ja osakkaana sekä viestinnän suunnittelijana Viestintätoimisto Medita Communicationissa 1998–2003.

Opetusministeri korostaa, että yhteensopimattomuuden seurauksena tehdään päällekkäisiä töitä hyvin monissa asioissa. Myös kunnat ovat tuhlanneet verorahoja valitsemalla tietoisesti erilaisen tietojärjestelmän kuin naapurikunta.

Virkkunen myöntää, että ulkopuoliselle tarkkailijalle julkisen tietoja viestintätekniikan remontointi näyttää loputtomalta suolta.

Paljon siitä keskustellaan, mutta puhe alkaa muuttua entistä enemmän myös toiminnaksi. Valtion tasolla käytetään tietojärjestelmiin pari miljardia euroa vuodessa. Monelle näyttää, että kyse olisi vain tekniikan kehittämisestä ja teknisestä puolesta, mutta mukana on hyvin vahvasti myös toiminnan kehittämistä koko ajan. Tavoitteena on, että voimme siirtää työtämme tietojärjestelmille, jotka pystyvät itse asiassa jo tekemään todella paljon erilaisia asioita valmiiksi puolestamme.

Opetusministeri on tyytyväinen, koska valtionhallinnossa on nyt herätty tähän ongelmaan.

Kun viimein on alettu miettiä miten tiedot liikkuvat eri yksiköiden välillä, niin voidaan vähentää turhia työvaiheita ja uudistaa työtapoja.

107


Henna Virkkunen

Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan

8

7

7

7

6






HENNA VIRKKUNEN

Kuntien tilanne on vielä hankalampi kuin valtion ICT-järkeistämisessä. On jo aika pitkään nähty ongelmana, että kunnilla on niin valtavan erilaiset järjestelmät.

Ministerin mielestä suomalainen toimintamalli, joka takaa laajan kunnallisen itsehallinnon, on todella hyvä. Se on tehokas tapa järjestää palvelut. Tietysti kuntakoko on ollut liian pieni, ja kunnat ovat olleet liian pieninä yksiköinä. Ehkä sen vuoksi kuntien yhdistymisiä edelleen tapahtuu.

Kun nämä kunnat ovat riittävän suuria yksiköitä, silloin ei erilaisten järjestelmien määrä tuota enää niin suurta ongelmaa. Kuntapuolella on entistä enemmän käyty keskustelua, että luotaisiin yhteiset perusstandardit, joiden ympärille sitten voidaan rakentaa erilaisia järjestelmiä. Tiedän kyllä itse omasta kokemuksesta, että aivan ikään kuin tarkoituksella kunnat hankkivat erilaisia järjestelmiä. Se on tietysti hyvin lyhytnäköistä toimintaa eikä tuota kovin hyvää taloudellista tulosta.

Opetusministeri toteaa, että monet kunnat ovat aikamoisissa talousvaikeuksissa. Läheskään kaikki kunnat eivät ole hänen mukaansa pystyneet tuottamaan tai järjestämään kaikkia palveluita tyydyttävällä tasolla, mitä on kuitenkin edellytetty.

Lainsäädäntöä tarvitaan

Virkkunen varoittaa, että tietotekninen uudistus ei kuitenkaan ole aivan yksioikoista. Monessa tilanteessa lainsäädäntö estää tietojen liikuttamisen paikasta toiseen.

Asiaa on kaikkien arvioitava siitä näkökulmasta, että mitkä oman sektorin tai ministeriön lainsäädännöt estävät tiedon liikkumisen. Tietysti samaan aikaan toimitaan hyvässä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa. Kansalaisilla ei ole pelkoa, että heidän tietojaan ryhdytään käsittelemään jollakin tavalla epäasianmukaisesti. Kysymys on pelkästään työvaiheiden ja päällekkäisyyksien vähentämisestä.

Ministerin mukaan päämääränä on, että kerran järjestelmään laitettu tieto ei enää vaadi uudelleen naputtamista tai hakemista. Lainsäädännön uudistamisen tiellä hän ei näe suuria esteitä.

Järjestelmien yhteensopivuus vaatii useiden lakien muuttamisen, mutta sitä me tehdään täällä koko ajan. Erilaisten lakien valmistelu on päivittäistä työtämme, ja on helppo muuttaa myös omaa sektoria samanlaisella prosessilla.

Virkkunen ottaa esimerkin koulupuolelta, jossa ongelmana oli, että koulu ei saanut tietoja oppilaistaan sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Se vaikutti tietysti toiminnan laatuun aika tavalla. Elokuun alussa tänä vuonna tuli voimaan lainsäädäntömuutos, jonka mukaan esimerkiksi koululla on oikeus saada opetuksen kannalta tarpeelliset tiedot oppilaistaan.

109

HENNA VIRKKUNEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Koulussa on voinut mennä monia vuosia, kun on ihmetelty, mistä vaikkapa häiriökäyttäytymisessä on kyse. Uudesta oppilaasta ei esimerkiksi ole tiedetty, että perheessä on ollut jotain ongelmia, jotta olisi heti osattu antaa oikeantyyppistä tukea. Tämän tyyppisiä kysymyksiä on aika usealla ministeriöllä.

Virkkunen huomauttaa, että varsinkin terveydenhuollon alalla on runsaasti perusterveydenhuollon organisaatioita, kuten kunnallisia terveyskeskuksia ja sairaanhoitopiirejä. Niissä on hänen mukaansa pyritty satsaamaan siihen, että tieto liikkuisi enemmän eikä kenenkään tarvitsisi tehdä samoja työvaiheita uudestaan.

Hallitus panostamassa lisää

Ministeri Virkkunen selvittää, että Suomen hallitus on tietoinen järjestelmien kehittämistarpeista.

Hallitus tietää tietoteknisistä ongelmista tänä päivänä aika hyvin, koska olemme hallituksen piirissä käyneet keskusteluja niistä monta kertaa. Tämän vuoden aikana on otettu esiin, että miten me pystymme parantamaan toiminnan laatua ja toisaalta kohentamaan tuottavuutta. Koko hallituksen kannalta on aivan ehdottoman tärkeä asia, että nämä järjestelmät ovat hyvin toimivia ja yhteensopivia.

Opetusministeri näkee, että julkisen hallinnon tietojärjestelmistä vastaavien henkilöiden tulisi olla korkeammalla hierarkiassa kuin he nykyään ovat.

Me tiedämme, että yksityisissä yrityksissä IT-johtaja on usein ihan johtoryhmän jäsenenä, mutta julkishallinnossa näin ei useimmiten ole. Silloin kun keskustellaan omista strategioista ja tavoitteista, olisi erittäin tärkeää, että johtoryhmässä olisi myös tämän alan asiantuntija. Tällä tavalla voisimme monella tavalla kehittää sitä omaa toimintaa. Nykyisin julkishallinnossa tietysti näkyy, että ATK-päällikkö saattaa olla hyvin kaukana johtoryhmätasosta.

Ministeri kertoo, että esimerkiksi valtiovarainministeriössä toimiva valtion IT-johtaja Yrjö Benson oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana eri ministeriöiden budjettineuvotteluissa.

Ensi vuoden budjetissa on aika paljon tietojärjestelmiin liittyviä hankkeita, ja hän arvioi niitä kokonaisarkkitehtuurin kannalta. Bensonin tehtävänä oli selvittää, mitä pitäisi muuttaa, jotta saisimme ison kokonaisuuden toimimaan yhtenäisenä. Tarvetta on, koska vielä nyt hallinnossa on todella sirpaleisia järjestelmiä.

Virkkunen korostaa, että ICT-puolen järkeistäminen on tärkeää myös työvoimapolitiikan kannalta, koska hallituksen tavoitteena on, että valtionhallinnossa ei tulevaisuudessa tarvita niin paljon henkilöstöä kuin tällä hetkellä.

110


Tiedämme, että muut toimialat yhteiskunnassa tarvitsevat meiltä vapautuvaa työvoimaa. Lisäksi maassa on pienentyvät ikäluokat, ja se näkyy tulevaisuudessa valtion hallinnossa ja viroissa. Sen sijaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektori on valtavan iso jo tällä hetkellä. Näyttää siltä, että kymmenen vuoden kuluttua joka viidennen suomalaisen pitäisi kouluttautua ja työskennellä sosiaali- ja terveydenhuollon parissa.

Ministeri korostaa, että on täysin mahdotonta, että 20 prosenttia väestöstä työskentelisi terveydenhuollossa, koska ihmisiä tarvitaan myös paljon muihin tehtäviin.

Tuottavuutta ei revitä selkänahasta

Ministeri huomauttaa, että tuottavuuden kasvusta puhuttaessa ihmiset usein itse mieltävät sen enemmän selkänahasta repimiseksi kuin tehojen irrottamiseksi myönteisessä mielessä.

En ajattele, että siinä on kysymys tuottavuudesta. Sen sijaan erilaiset rutiiniluonteiset tehtävät ja päällekkäinen työ voitaisiin nykyistä enemmän siirtää tietotekniikan hoidettavaksi. Lisäksi päällekkäisyyksien vähentämisellä jää aikaa enemmän varsinaiselle työlle. Asiasta on puhuttu pitkään, mutta se ei näytä hirveän hyvin toteutuneen.

Varsinkin julkinen sektori ja julkinen palvelusektori ovat ehkä olleet juuri se yhteiskunnan osa, jossa tuottavuus ei ole kovinkaan paljon kasvanut.

Virkkunen laskeskelee, että verrattaessa 1950-lukuun työtuntien määrä on jonkin verran jopa vähentynyt tai pysynyt melko samana, vaikka väestömäärämme on lisääntynyt noin kolmanneksella. Se kuvaa hänen mukaansa sitä, että hyvinvointi on syntynyt tuottavuuden kasvusta hyvin vahvasti.

Bruttokansantuote on samassa ajassa kuusinkertaistunut, eikä työtuntien määrä ole oikeastaan lisääntynyt. Sillä on erittäin suuri merkitys tulevaisuuden kannalta varsinkin nyt, kun tiedämme, että työikäistä väkeä alkaa poistua enemmän kuin aikaisemmin. Meillä on aika iso tehtävä sitten nuoremmilla ikäluokilla, jotta saisimme pyöritettyä koko yhteiskuntaa ja sen palveluita entistä vähemmällä väellä.

Sen vuoksi meillä Suomessa on niin tärkeää, että pystymme löytämään uusia tapoja tehdä työtä. Erityinen huomio on kiinnittynyt julkiseen sektoriin. Yksityisellä puolella, erityisesti teollisuudessa näkyy tuottavuuden kasvussa informaatioteknologian kehitys ja kuinka paljon se on tehostanut siellä toimintaa sekä muuttanut toimintaympäristöä. Näin ei kuitenkaan ole julkisella sektorilla ja palvelusektorilla.

Ministeri sanoo, että julkisella puolella ei ole suhtauduttu uudistuksiin riittävän vakavasti keskushallinnon tasolla, jotta olisi saatu sinne enemmän tehokkuutta aikaan.

111


Yksittäisillä työpaikoilla ihmisten jaksaminen ja viihtyminen on todella paljon kiinni siitä, miten heitä kohdellaan työyhteisössä. Kuinka paljon ihmiset voivat vaikuttaa omaan työhönsä? Siitä tulee aika iso osa työn merkityksestä. On myös tärkeää, että jokainen työntekijä tietää oman roolinsa ja ymmärtää oman työpanoksensa merkityksen koko työyhteisön kokonaisuudessa.

Mielestäni on hirveän tärkeää, että jokaisen työtä arvostetaan, jokaista työpaikalla kuullaan ja jokaisella on päätösvaltaa omaan työhönsä. Se lisää huomattavasti oman työn mielekkyyttä. Me tiedämme, että suomalaisilla on tänä päivänä hyvin korkea osaamis- ja tietotaso. Väliportaan johtoa ei välttämättä tarvita enää niin paljon. Ihmiset osaavat kyllä itse johtaa itseään.

Kestävä tuottavuus on mahdollisuus Suomelle

Ministeri toteaa, että ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä todella paljon – ja huolestuttaa myös häntä itseään. Hän toteaa, että ilmastonmuutoksen erilaiset ennakoidut seuraukset, esimerkiksi merenpinnan nousu ja erilaiset luonnon ääri-ilmiöt, lisäävät joka tapauksessa maailman talouteen epävarmuutta.

Vaikka Suomi ja Eurooppa sattuisivatkin selviämään pahimmista mullistuksista, niin ne heijastuvat myös Suomeen, kun olemme samaa markkinaa. Ei voida ajatella, että me olemme siltä jotenkin suojassa. Tänä päivänä kun eletään globaalissa maailmassa, niin kaikilla on oma vastuunsa. Ja kaikki ovat riippuvaisia toisistaan yhä enemmän.

Enemmän on ryhdytty myös puhumaan siitä, että kun me mittaamme hyvinvointia, niin mehän mittaamme sitä oikeastaan pelkästään BKT-mittarilla. Mutta nykyään myös pyritään kehittämään indikaattoreita, jotka ottavat huomioon paremmin ihmisten hyvinvoinnin ja toisaalta myös luonnonvarojen käytön.

Virkkunen toteaa, että kesällä linjattiin hallitusohjelmankin tarkistamisen yhtey-dessä, että myös Suomeen pyritään kehittämään indikaattoreita, jotka kuvaavat paremmin ja laajemmin kansakunnan ja ympäristön tilaa. Hän toteaa, että indikaattoreiden kehittäminen vie aikaa.

Ministeri on optimistinen sen suhteen, että ihminen pystyy elämään maapallolla sopusoinnussa muun luonnon kanssa.

En minä ajattele, että kukaan ei halua tehdä tänään uusia ympäristölle ystävällisempiä teknologioita, mutta siinä menee aikaa. Läheskään kaikki uusi teknologia ei ole vielä käytössä. Ja sitten toisaalta tiedetään, että monissa kehitysmaissa ollaan vielä vuosikymmeniä kuitenkin länsimaita jäljessä tästä.

No kyllä tietysti öljyvarojen loppumisesta on puhuttu pitkään. Mehän pyrimme koko ajan eroon tästä öljyriippuvuudesta ja kehitämme uudentyyppisiä polttoaineita ja energiaa. Eli siinä mielessä se on ihan hyväkin, että näköpiirissä on, että öljy on loppumassa. Koska se innostaa ja motivoi nyt löytämään sitten uusia

112


ympäristöystävällisempiä energialähteitä. Sitten tulee se kysymys, että mikä on loppujen lopuksi ympäristön kannalta aina

paras ratkaisu? Ja polttoaine, aiheuttaako se jossain muualla sitten taas ongelmia? Ja tämä on tietysti semmoinen asia, mistä koko ajan tutkimustieto lisääntyy ja siten pystytään paremmin arvioimaan vaikutuksia.

Kestävän tuottavuuden palveluissa Suomella on Virkkusen mukaan hyvät mahdollisuudet.

Suomessa kansakunnan osaamisen tietotaso on varsin hyvä. Minun mielestä se antaa vahvan pohjan menestyä tämän tyyppisissä kysymyksissä. Palveluiden menestyminen kuitenkin edellyttää sitä, että on tutkimustietoa ja ymmärrystä monista globaaleista kysymyksistä ja luonnon tasapainoon vaikuttavista asioista.

Elämäntapa on muuttunut

Ministeri mietiskelee ihmisten eri tapoja hahmottaa työ- ja vapaa-aikaa. Se on hänen mukaansa myös paljolti henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä asia.

Jotkut ihmiset kaipaavat tietysti sitä, että työaika ja sitten vapaa-aika olisivat selkeämmin erotettu toisistaan. Aika monella ihmisellä elämäntapa on muuttunut sillä tavalla, että ei välttämättä välitetä tiukasta jaottelusta. Osa kokee sen stressaavana, mutta osa ei. Kaikki eivät välttämättä osaa juuri hallita tätä uutta tilannetta. Siinä tarvitaan tietysti itsekuria ja varmasti jokaisella työpaikalla myös omia sääntöjä.

Virkkunen toteaa, että organisaation toiminnasta ei saa hyvää kuvaa, jos sieltä keskellä yötä tulee sähköpostiviestejä ja muuta viestiliikennettä.

Helposti tulee mieleen, että tällaisessa yrityksessä asiat eivät ole hallinnassa. Jos työskentelyrytmi on hyvin erilainen ja sieltä aamuyöstä kolmelta alkaa tulla vaikka sähköposteja, saattaa asiakassuhteiden kannalta tulla juuri sellainen arvio, että onkohan tuolla asiat ihan järjestyksessä. Nämä ovat hyvin paljon myös persoonaan liittyviä kysymyksiä, että kuinka haluaa työskennellä.

Varmasti työyhteisöissä myös käydään keskustelua, ovatko lomalla puhelimet kiinni vai ei ja luetaanko sähköposteja. Vastaus näihin asioihin on johtamiseen liittyvä kysymys. En itse johtajana kannusta siihen, että täällä ministeriössä esimerkiksi työskenneltäisiin iltaisin ja viikonloppuisin. Mielestäni ihmiset tarvitsevat riittävän määrän lepoa, joten en soittele viranhaltijoille yöllä tai aamulla. Myönnän kyllä, että joskus saatan laittaa tekstiviestin vielä virka-ajan jälkeenkin, mutta en odota, että siihen kuitenkaan vastattaisiin.

Virkkunen huomauttaa, että joskus tulee eteen asioita, jotka menevät normaalin työajan ulkopuolelle. Hänen mukaansa niistä sovitaan kuitenkin etukäteen.

113


En itse kuitenkaan suosi sen tyyppistä toimintaa enkä pidä hirveän kestävänä, että ihmiset työskentelevät ympäri vuorokauden. Lisäksi kannustan siihen, että ihmiset keskittyvät perheen ongelmatilanteiden syntyessä hoitamaan perhe-elämään liittyviä asioita. Tässä työssä aina kuitenkin joku voi korvata toisen, mutta ihmisen omassa elämässä on paljon sellaisia asioita, joissa ollaan korvaamattomia. Vanhempina ollaan korvaamattomia silloin, kun vaikkapa lapsilla on joku tärkeä tapahtuma tai joku vaikea tilanne. Mielestäni oma perhe täytyy aina laittaa työn edelle.

Virkkunen käyttää ministeriön johtamisessa kaikkia viestintävälineitä ja säännöllisiä tapaamisia. Keinoja asioiden viemiseksi eteenpäin ovat tekstiviestit, sähköpostit ja soitot eri puolille.

Kaikkia keinoja käytetään. Tietysti kaikkein tärkeintä on se, että meillä on säännöllisiä tapaamisia. Ministerin johtoryhmän kokous pyritään yleensä pitämään viikoittain, ja siellä käydään ajankohtaisia asioita läpi. Eri osastojen johtajia tavataan sekä vähän virallisemmin että ihan päivittäisessä työssä. Minusta on hyvin tärkeää, että meillä on luonteva vuorovaikutus. Aina kun on mielessä jotain erityistä, voin ottaa yhteyttä eikä tarvitse pyytää virallista audienssia. Aina voi esimerkiksi laittaa tekstiviestin.

Koko hallituksen työskentelyssä ei Virkkusen mukaan tunneta tekstiviestikokouksia, mutta ministerit saattavat tarkistaa erilaisia asioita tekstiviesteillä. Silloin tekstiviestin kohdetta ei ole saatu muuten kiinni kokouksen tai jonkin tilaisuuden takia.

Opetusministeri ei tarvitse pikaviestimahdollisuuksia valtioneuvoston tai oman ministeriön toimintaan. Ministerit eivät ehdi paljon olla päätteidensä ääressä. Mobiililaitteet kaikilla kuitenkin on. Virkkunen selvittää, että hänellä on vanha Nokian kommunikaattori, mutta osalla on uudempia laitteita.

Meille asettaa tietysti omat vaatimuksensa, että ministeriön sähköposti- ja kalenterijärjestelmän täytyy toimia näissä laitteissa, koska sihteeri pitää kalenteria. Oikeastaan se päivittyy ihan koko ajan. Jokaisen päivän aikana sinne tulee erilaisia neuvotteluja ja palavereita. Kalenterin runko löytyy myös paperilla.

Virkkunen kertoo, että joillakin ministereistä on ollut Applen iPhone-puhelimia koekäytössä.

Toivon, että saan kohta jotain uutta, koska minulla ovat akut hyytyneet. Ja muutenkin kaikki nauravat näille minun mobiililaitteilleni.

Suomi on vielä itsepalveluyhteiskunta

Ministeri uskoo, että Suomella on paljon mahdollisuuksia uudenlaisissa palveluissa. Tie on vielä pitkä, eikä kaikki ole vielä kohdallaan.

114


Suomessa palvelupuoli ei ole vielä kovin kehittynyt. Meillä on aika merkittävää mahdollisuutta sillä alueella. Suomi ei tällä hetkellä ole vielä palveluyhteiskunta, vaan olemme enemmänkin itsepalveluyhteiskunta. Tietysti askarruttaa tässä globaalissa maailmassa, miten suomalaiset menestyvät kansainvälisesti.

Koska kotimarkkinat ovat pienet, monissa palveluissa pitää heti ottaa lähtökohdaksi kasvattamisen mahdollisuus. Silloin niistä voisi tulla globaalia ja kansainvälistä toimintaa, ja siinä Suomella on paljon tekemistä. Yleistäen sanottuna suomalaiset eivät ole hyviä markkinoimaan ja verkostoitumaan. Meillä on paljon tekemistä kommunikaatio- ja markkinointitaidoissa, ja se on jo sinänsä yksi tehtäväalue.

Virkkusen mukaan pitää miettiä, kuinka saataisiin ihmiset innostettua kehittämään uusia palveluja ja tuotteita.

Meillä tällainen yritteliäisyys ei ole niin korkealla tasolla kuin se voisi olla. Tulevaisuuden kannalta on keskeinen Suomen kansakuntaan liittyvä kysymys, että millä me saisimme suomalaiset innostumaan yrittäjyydestä, perustamaan yrityksiä. Miten saadaan suomalaiset innostumaan ja kehittämään uusia tuotteita ja palveluita sekä myös kasvattamaan niitä? Suomessa yrittäjähalukkuus on aika pientä kansainvälisesti vertailtuna, keskitasoa. Kasvuhalukkuus on aika olematonta yrityksillä käytännössä, eivätkä ne aina halua oikeastaan laajentaa toimintaa ja kasvattaa markkinoita. Nämä ovat kyllä kansakunnan tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kysymyksiä.

Opetusministeri esittelee onnistuneen palveluesimerkin omasta kotikunnastaan Jyväskylästä, jossa on perustettu yhtiö koulutusvientiä varten. Hänen mukaansa varsinkin Suomen peruskoulu kiinnostaa kansainvälisesti.

Meillä on saatu hyvät oppimistulokset joka kerta, ja nyt on tätä suomalaista koulutusosaamista lähdetty myös tuotteistamaan ja myymään. Koulutusvienti on Suomelle sellainen toimiala, jossa on erittäin isoja mahdollisuuksia. Täällä ei ole kuitenkaan totuttu, että koulutusta voi markkinoida tai viedä ja myydä. Koulutusvientihanke Abu Dhabiin on yksi ensimmäisiä isoista hankkeista, joita laitettiin silloin liikkeelle. Se käynnistyi syyskuun alussa, ja sinne on rekrytoitu kymmeniä suomalaisia opettajia.

Ministeri tähdentää, että Suomen koulutusjärjestelmä sopii erittäin hyvin tähän suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Sitä ei kuitenkaan voi sellaisenaan siirtää vaikkapa Arabiemiraatteihin, mikä on täysin erilainen toimintaympäristö. Siinä vaaditaan hänen mukaansa sekä syvällistä koulutuspuolen osaamista että kulttuurillista ja yhteiskunnallista ymmärrystä.

115


Esimerkiksi Abu Dhabissa opetus käynnistyi suomalaisen opetussuunnitelman mukaan, mutta se on muokattu paikallisiin oloihin sopivaksi. Työkielenä on englanti.

Tämä hanke on sarjassaan ensimmäinen, mutta suomalaisella kouluosaamisella on erittäin paljon kysyntää ja kiinnostusta myös muualla maailmassa. Monesti ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisesta opetusmetodista ja opetussuunnitelmasta, mutta samassa yhteydessä on mahdollista myydä moniin maihin esimerkiksi koulurakennuksia ja opetusteknologiaa. Eli siihen tulee mukaan sitten hyvin monen alan yrityksiä ihan rakennusalasta opetusteknologian tuottajiin ja oppimateriaalin tuottajiin asti.

Tulevaisuuden taidot peruskouluihin

Suomalaisessa yhteiskunnassa korostuvat Virkkusen mukaan tulevaisuudessa yhteistyö- ja kommunikaatiotaidot. Hän kertoo, että sen vuoksi perusopetuksen tavoitteita ollaan uusimassa. Uudistetun opetussuunnitelmaan odotetaan olevan käytössä 2014–2015 aikana.

Tällä hetkellä en usko, että suomalainen koululaitos tarpeeksi kannustaa oppilaitaan omaan yritteliäisyyteen ja omaperäisyyteen. On tärkeää, että jokainen oppii koulussa tietyt tiedot ja taidot, mutta mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että koulussa opitaan kuinka olla yhdessä erilaisten ihmisten kanssa.

Tavoitteissa nousevat entistä vahvempaan asemaan juuri yhteistyö ja kommunikaatio. Viestintä on osa kaikkien työtä, ja siihen täytyy myös koulutuksessa entistä enemmän kiinnittää huomiota. Kaikkien tulee saada viestintään ja yhteistyöhön liittyviä valmiuksia ja osaamista.

Olemme tällä hetkellä vielä epävarmoja sosiaalisista medioista. Kuinka niitä voisi hyödyntää työyhteisössä ja työelämässä? Sama koskee myös koulutusta. Emme vielä ole löytäneet tapoja hyödyntää sosiaalista mediaa oppimisessa. Lisäksi todella paljon oppimista toteutuu muualla kuin koulun seinien sisällä tänä päivänä. Jatkuvasti tulee erilaista tietoa ja informaatiota.

Viestintävälineiden valinnassa luotan ihmisten omaan kykyyn tehdä valintoja. Osa tykkää enemmän sosiaalisista medioista ja toiset taas jostain muusta tavasta viestiä. Ihmisillä on erilaisia tapoja työskennellä ja oppia.

Ministeri huomauttaa, että opetuksen maailma on murrosvaiheessa, jossa ei ole vielä oivallettu ihan täysin tulevien asioiden merkitystä ja vaatimuksia. Hän sanoo, että koulujen valmiudet kaikelle uudelle ovat kuitenkin erilaiset.

Suomalaiset koulut ovat eritasoisissa asemissa erilaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien opettelemisessa ja käyttämisessä. Sen vuoksi halusin ensi vuoden budjettiin määrärahat, joilla voitaisiin laittaa opettajakoulutuksen ja harjoittelukoulujen tietoja viestintätekniikka kuntoon. Tarkoituksena on, että sieltä nyt koulutuksessa olevat ja

116


valmistuvat opettajat saisivat tarpeelliset tiedot ja valmiudet.

Virkkunen toteaa, että valmistuvien opettajien tietoteknisillä valmiuksilla vastataan isoihin eroihin kouluissa. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia opetuksen ICT-valmiuksissa.

Osa kouluista toimii jo niin, että oppilaillakin on omat opetukseen liittyvät läppärit. Siellä voidaan ylittää erilaisia perinteisiä oppiainerajoja hyvin monella tavalla, kuten musiikissa, kuvaamataidossa ja äidinkielessä. Sitten meillä on edelleen myös kouluja, joissa opettajat jonottavat välitunnilla muutamalle koneelle päästäkseen lukemaan sähköpostia tai katsomaan jotain netistä.

Meidän tarvitsee nostaa koko kansallista osaamisen tasoa. Nykyinen tilanne luo eriarvoisuutta näiden oppilaiden välillä. Meillä valittiin kymmenen vuotta sitten linja, että kaikki saavat edetä omalla painollaan ja nyt kaikki on edennyt omalla painollaan. Usein kyse on ollut sitten kunnan päättäjien tai yksittäisen opettajan tai rehtorin innostuneisuudesta ja perehtyneisyydestä, että kuinka paljon siellä on hyödynnetty tietoteknisiä mahdollisuuksia.

Virkkusen mukaan nykylinja ei riitä. Ensin laitetaan opettajien koulutus kuntoon, ja myös lukioiden ICT-varustustasoja parannetaan ensi vuonna.

Peruskouluja meillä on Suomessa yli 3 000. Niiden kaikkien saaminen mukaan on jo paljon pidempi tie. Vähitellen näin on tarkoitus tehdä. Meillä on kuitenkin valtaosalla kouluista tänä päivänä nopeat yhteydet jo käytössä, että se ei ole sinänsä este. Tässä ei riitä pelkästään, että infra on kunnossa, vaan myös opettajilla pitää olla osaaminen.

117


8

7

8

8

6






JORMA ELORANTA

119


Tuottavuuden lisäys Suomessa ei synny ilman vahvaa panostusta tuotekehitystoimintaan, uusiin liiketoimintamalleihin ja rakenteellisiin uudistuksiin. Olennainen osa kokonaisuutta on lisäksi hyvä johtaminen, toteaa Metso-konsernin toimitusjohtaja, vuorineuvos Jorma Eloranta.

Elorannan aikaisempia työnantajia ovat olleet muun muassa Kvaerner Masa-Yards, Patria, Finvest Group ja Jaakko Pöyry Group. Hänen tavaramerkkinään on ollut johtamiensa yrityksien arvon kasvattaminen ja nostaminen horjuvilta jaloilta tukevasti maanpinnalle. Tullessaan yli kuusi vuotta sitten Metson ykkösmieheksi Eloranta asetti tavoitteeksi parantaa tuottavuutta 4–6 prosenttia vuosittain.

Se oli erittäin kova tavoite. Tuottavuus ei synny tämän kokoisessa yrityksessä pelkästään tekemällä töitä enemmän tai ahkerammin. Pitää johtaa paremmin, tehdä uusia tuotteita, uusia bisnesmalleja ja muuttaa rakenteita jatkuvasti paremmiksi.

Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevat teknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta, suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen. Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön.

Eloranta sanoo, että kuuden vuoden aikana ei ihan joka vuosi olla päästy asetettuun haarukkaväliin, mutta Metso ei ole ollut missään vaiheessa putoamassa kelkasta.

Olemme melkein jokaisena vuonna päässeet tuottavuustavoitteeseemme. Välillä se on vaatinut kovaa johtamista, kun on pitänyt uskaltaa ja tehdä. Ilman osaavaa porukkaa yhtiö ei voi olla maailman johtava omalla alallaan. Onnistumisen seurauksena Metso on useilla aloilla globaaliykkönen.

Metso on kansainvälinen konserni, jonka erikoisosaamista ovat teknologia- ja palveluratkaisut kaivos-, maarakennus-, voimantuotanto-, öljy- ja kaasu-, kierrätys- sekä massa- ja paperiteollisuudelle. Yhtiöllä on suunnittelua, tuotantoa, hankintaa, palveluliiketoimintaa, myyntiä ja muuta toimintaa yli 300 yksikössä yli 50 maassa. Metso työllistää maailmanlaajuisesti yli 27 000 osaajaa, ja asiakkaita on yli 100 maassa.

Vuonna 2009 Metso-konsernin liikevaihto oli 5 016 miljoonaa euroa, ja siitä noin 40 prosenttia koostuu palveluliiketoiminnasta. Liiketoiminta on organisoitu kolmeen

Jorma Eloranta

Tuottavuus edellyttää hyvää johtamista

120

JORMA ELORANTA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

segmenttiin: Kaivos- ja maarakennusteknologia, Energia- ja ympäristöteknologia sekä Paperi- ja kuituteknologia. Eloranta siirtyy eläkkeelle Metsosta maaliskuussa 2011.

Yrityselämässä pakko toimii tuottavuuden veturina

Eloranta toteaa, että Suomen valtio ei ole pystynyt samaan tuottavuuden parantamiseen kuin teollisuusyritykset.

Tuottavuudessa on kysymys ambitiotasosta; mihin riman asettaa ja millä tavalla. Yksi keskeisimmistä ministereistämme on sanonut, että jos Suomen valtion tuottavuutta nostetaan joka vuosi 0,5 prosenttia, kyseessä on kova tavoite. Jos mittaamme tätä tavoitetta valtion budjetilla, niin 0,5 prosenttia on 250 miljoonaa euroa. Kuullessani tämän meinasin lentää hämmästyksestä selälleni, mutta onneksi istuin. Tällainen ambitiotaso on liian vaatimaton, vaikka sitä voisi pitää tyydyttävänä – jopa haasteellisena tavoitetasona – verrattuna menneeseen kehitykseen yleensä palvelutuotannossa ja muidenkin maiden saavutuksiin. Senkaltainen yleinen tuottavuuden nousu ei mahdollista suhteellista elintasoa, joka meillä on Suomessa tällä hetkellä. Elintaso ei säily eivätkä palkat voi nousta, jos tuottavuus ei jatkuvasti parane. Tuottavuuden kasvu on kansainvälisesti ollut parasta teollisuudessa, etenkin suoraan globaalin kilpailun kohdanneissa suurissa yrityksissä.

Julkiselta sektorilta puuttuu Elorannan mukaan yksi yrityksen suurista motivaattoreista, nimittäin pakko. Julkisella sektorilla ei hänen mukaansa ole mekanismia, joka pakottaisi miettimään uusia rakenteita, uusia toimintatapoja ja ennen kaikkea reagoimaan nopeasti.

Julkisella sektorilla on erilaisia ristipaineita eikä päätöksiä tunnu syntyvän. Otetaan esimerkiksi valtion budjetti, joka on vuonna 2010 loppusummaltaan runsaat 50 miljardia euroa ja 13 miljardia tappiollinen. Jos yritys olisi vastaavassa tilassa, johto vaihtuisi heti ja yritys ryhtyisi voimakkaisiin tehostustoimiin, ellei sillä olisi uskottavaa ja selkeää suunnitelmaa tilanteen korjaamiseksi. Julkiselta sektorilta puuttuu kyky tehdä rivakasti päätöksiä tuottavuuden parantamiseksi ja rakenteiden muuttamiseksi, jotta tilanne tervehdytetään. Jos jotain muutoksia tehdään, ne tapahtuvat hitaasti. Tämä koskee niin tietotekniikan hyödyntämistä kuin kuntien yhdistämistä. Samanlaista verkkautta ei siedettäisi yrityksissä.

Eloranta selvittää, että pakko merkitsee yrityksissä olemassaolon ja toiminnan jatkumisen kysymyksiä, eli on pakko parantaa tuottavuutta, jotta niin omistajat kuin asiakkaatkin ovat tyytyväisiä ja kauppoja saadaan tehtyä ja väellä on töitä. Hänen mukaansa oleellisia kysymyksiä ovat, mitä tehdään missäkin eli mikä rooli jalostusarvoketjussa on kullakin osapuolella sekä miten ja missä yritys tuottaa tuotteen tai palvelun asiakkaalle.

121


Kokonaan uuden tuotteen rakentamisessa tuottavuuden parannuspotentiaali on kymmeniä prosentteja. Sähkön tai paperin tapaisia uusia isoja läpimurtoteknologioita tulee kuitenkin hitaasti. Elorannan mukaan tietotekniikka voi olla samankokoinen asia, mutta aivan mullistavia asioita ei kuitenkaan useasti löydy.

Ehkä niitä isoja juttuja joskus löytyy ja päästään tuottavuusloikkiin. Mutta todennäköisemmin suomalaiset yritykset pääsevät merkittävimpiin tuottavuuden parantamisiin uusien liiketoimintamallien ja bisneskonseptien avulla.

Metsossa on runsaat 9 000 teknisen alan opisto- tai korkeakoulututkinnon suorittanutta töissä. Tiedon ja palvelujen osuus kasvaa lopputuotteissa. Se merkitsee, että teollinen toiminta ei ole enää niin paljon valmistusta, käsillä ja koneilla tekemistä, vaan se on ennen muuta aivoilla työskentelyä. Suoran valmistuksen osuus kustannusrakenteesta on vähentynyt. Meillä palveluiden osuus on 40 prosenttia liikevaihdosta. Palveluliiketoimintamme koko on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa yli kahteen miljardiin euroon.

Palveluja ei kannata rakentaa velkarahalla

Eloranta varoittaa kuitenkin, että puheet palveluyhteiskunnasta voivat merkitä velkarahalla elämistä ja pahimmassa tapauksessa karkottavat vientiteollisuuden Suomesta.

Vaikka monesti perinteinen tuotantoteollisuus ja palvelusektori koetaan vaihtoehtoina, palvelut eivät voi korvata vientiteollisuutta. Ilman vientiteollisuutta BKT laskisi voimakkaasti ja hyvinvoinnin perusta romahtaisi. Olen vakaasti siinä käsityksessä, että Suomi ei pysty millään tavalla säilyttämään nykyistä elintasoaan ja hyvinvointiyhteiskuntaansa ilman vahvaa vientiteollisuutta, joka luonnollisesti uusiutuu jatkuvasti. Palvelujen kattamiseksi ei voida jatkuvasti ottaa velkaa kymmeniä prosentteja valtion budjetista. Sellainen toiminta loppuu joko samalla tavalla kuin Kreikassa tai muutoin enemmän tai vähemmän hallitusti.

Vuorineuvos toteaa, että palvelusektorin tuottavuuden kehittyminen on kansainvälisesti selvästi heikompaa kuin teollisen toiminnan tuottavuuden kehittyminen. Hänen mukaansa talouden terveen perustan tuo teollinen toiminta, johon liittyvän ihmistyön tuottavuutta voidaan voimakkaammin tehostaa automatisoinnin, prosessien uudistamisen ja systematisoinnin avulla. Eloranta muistuttaa, että palveluihin keskittyminen on näkynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa viennin osuuden supistumisena.

Yhdysvalloissa ja Englannissa teollisen toiminnan osuus BKT:stä on olennaisesti alhaisempi kuin esimerkiksi Suomessa. Molemmat maat ovat vahvasti velkaantuneita

122


ja niiden vaihtotase on alijäämäinen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen upeiden palvelutuotteiden kuten finanssipalveluiden, pörssien, ohjelmistoteollisuuden ja huviteollisuuden vienti ei ole ollut niin suurta, että sillä olisi pystytty kattamaan tavaroita tuottavan teollisen toiminnan vähentyminen. Silloin vaihtotase jää alijäämäiseksi.

Eloranta kertoo, että Yhdysvaltojen tilannetta ovat auttaneet kiinalaiset, jotka ovat rahoittaneet amerikkalaisen kulutuskysynnän lainoittamalla Yhdysvaltoja. Vuorineuvos toteaa, että pienelle Suomen kaltaiselle maalle kiinalaistyylinen rahoitus voi loppua paljon aikaisemmin. Suomi tarvitsee teollisia investointeja – kiinteitä investointeja, kuten koneita, laitteita, rakennuksia – mutta myös tutkimus- ja kehitystoimintasijoituksia. Eloranta viittaa Teknologiateollisuus ry:n laskelmiin, joiden mukaan investointitaso oli alhaalla vuonna 2009, ja sitä se on ollut myös tänä vuonna.

Investointien ja Suomen houkuttelevuuden korostaminen ei ole ristiriidassa palvelutoimintojen kanssa. Esimerkiksi arvioiden mukaan hoivasektori tarvitsisi lähivuosina koko tulevan suomalaisen työvoiman, jolloin vientiin ei olisi tarpeeksi työntekijöitä. Ilman työntekijöitä vientiyritykset siirtävät toimintansa muualle Suomesta. Kuka silloin maksaa hoivasektorin? Työlle olisi tarvetta, mutta ei maksajaa.

Vuorineuvos sanoo, että ilman maksajaa elintaso laskee. Terveyspalvelujen työllisyysongelman voisi ratkaista hänen mukaansa maahanmuuttajien avulla. He voisivat tulla Suomeen tekemään muun muassa ikääntyneen väestön hoivatyötä. Eloranta toteaa, että maahanmuuttajat voivat tulla myös teollisiin tehtäviin. Paikkoja on hänen mukaansa auki myös vaativiin rooleihin.

Suomalaiset pysyvät pinnalla

Vuorineuvos on vakuuttunut, että Suomi ja suomalaiset pysyvät pinnalla. Viidessä miljoonassa suomalaisessa on hänen mukaansa paljon ytyä.

Meillä on paljon yrityksiä, jotka ovat selviytyneet globaalissa kilpailussa ja pärjäävät edelleen. Onnistuminen on vaatinut laajaa koulutuspohjaa. Ihmisiä on seuloutunut opintojen kautta johto- ja asiantuntijatehtäviin kansakunnan eri yhteiskuntakerroksista. Suomen elintaso on korkea ja viime sodan jälkeinen kehitys on huikea menestystarina. Merkittävä osa hyvinvoinnista on syntynyt siitä vauraudesta, jonka menestyneet yritykset ovat saaneet aikaan Suomessa. Ennen muuta sen ovat tehneet vientiyritykset.

Eloranta huomauttaa, että ellei tuontia ole, ei ole myöskään vientiä. Hänen mukaansa vuosina 2007–2008 vienti oli lähes 45 prosenttia Suomen BKT:stä.

123


Kun vienti tippui viime vuonna 36 prosenttiin BKT:stä, koko BKT meni alaspäin kahdeksan prosenttia, mikä on OECD- ja EU -maiden suurimpia BKT-romahduksia. Se ei ole näkynyt Suomessa siitä syystä, että täällä on pumpattu lainarahaa talouteen. Suomella oli lamaa ennen vahva tase eli valtio oli vain vähän velkainen. Nyt se on velkaantunut rajusti ja nopeasti, mutta sen ansiosta kansantalouteen on tullut toimeliaisuutta. Suomessa on nyt vahva yhteisymmärrys taloudellisen kasvun välttämättömyydestä. Verotus ja muut julkisen sektorin toimet tulisikin suunnata juuri kasvun edistämiseen.

Eloranta mietiskelee, että tässä tilanteessa ihmisiä huolettaa, säilyvätkö työpaikat ja pysyykö toimeentulo nykytasolla. Tällä on luonnollisesti vaikutuksia myös työtyytyväisyyteen, mutta osa yrityksistä kykenee tässäkin asiassa uimaan hyvällä johtamisella vastavirtaan.

Todennäköisemmin työpaikat säilyvät, kun toimitaan terveellä ja kilpailukykyisellä taloudellisella pohjalla. Seuraamme koko konsernin työtyytyväisyyttä Metsossa määrävälein. Viime mittauksessa se oli kehittynyt jonkin verran parempaan päin. Kun mittaus tehtiin globaalisti Metsossa laman aiheuttamien lomautusten ja irtisanomisten keskellä, niin tulos yllätti minut myönteisesti. Ilmeisesti ihmiset eri puolilla maailmaa jotenkin ymmärsivät, että kipeät toimenpiteet ovat tarpeen yrityksen kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Kestävä kehitys ei ole ristiriidassa tuottavuuden kanssa

Eloranta toteaa, että vanhalla tuotannolla on rasitettu luonnonvaroja, mutta modernilla, kestävällä teknologialla voidaan hänen mukaansa nostaa elintasoa tuottamalla tavaroita käyttäen vähemmän energiaa ja saaden raaka-aineista enemmän irti. Metsossa kestävä kehitys ja ympäristötietoisuus on nostettu korkealle. Pienenä yksityiskohtana yhtiö käynnisti viime vuonna energiaohjelman, jonka mukaan se pyrkii vähentämään oman toimintansa energiankulutusta ja päästöjä 15 prosenttia vuoteen 2015 ja 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä EU:n tavoitteiden mukaisesti.

Metsossa on käynnissä useita hankkeita, joissa kehitetään ratkaisuja esimerkiksi energiateollisuudessa toimivien yhtiöiden prosessien tehostamiseksi ja hiiliriippuvuuden pienentämiseksi. Esimerkiksi yhtiön Tampereen koelaitoksella on vuoden päivät kehitetty biomassapohjaisen bioöljyn valmistusta. Tavoitteena on tuottaa metsähakkeesta jalostettavasta bioöljystä varteenotettava haastaja perinteisille kevyelle ja raskaalle polttoöljylle, joita käytetään erityisesti lämmöntuotannossa. Kun fossiilisen polttoöljyn sijaan käytetään bioöljyä, CO2-päästöt pienenevät noin 90 prosenttia eikä esimerkiksi rikkipäästöjä aiheudu lainkaan.

124


Moderni teknologia pystyy yhdistämään ihmisten tarpeet, kohottamaan elintasoa ja käyttämään luonnonvaroja kestävällä tavalla. Vanhentunut tuotantoteknologia ei tähän pysty. Sen takia meidän täytyy jatkuvasti parantaa raaka-aineiden sekä energian tehokasta käyttöä kestävällä tavalla, teknologiaa hyödyntäen.

Eloranta korostaa, että vaihtoehto kestäville ratkaisuille on elintason alentaminen. Elämän perusedellytyksiin kuuluu ruoka, lämpö, vaatteet ja perushygienia. Sitten tulevat tavarat, kuten kännykkä, jääkaappi, silitysrauta, radio ja televisio, joita täytyy tuottaa, pakata ja kuljettaa.

Eloranta haluaa suhteellistaa asian, ja ottaa esiin Intian ja Kiinan, joissa halutaan voimallisesti nostaa elintasoa. Näiden talouskasvun rinnalla Suomen tekemiset ovat loppujen lopuksi erittäin pienessä osassa. Suomea edelleen pohdittaessa Eloranta heittää ilmaan kysymyksen meidän elintasosta, palkoista. Vuorineuvos hymyilee todetessaan, että kestävä kehitys toteutuisi hyvin ilmoittamalla, että kaikkia palkkoja leikataan 30 prosenttia, mutta epäilee että tuskinpa suuria ihmislaumoja kerääntyisi Senaatintorille vaatimaan ansiotason pudotusta kolmanneksella, vaikka ansiotasomme olisi tämän kuvitteellisen alennuksen jälkeen kuitenkin paljon suurempi kuin 1960- tai 1970-luvulla.

Kun Senaatintori-vaihtoehto ei toteudu missään maassa, ainoa keinomme on jatkuvasti parantaa tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen liittyviä teknologioita, jotta ihmiskunta pystyy elämään maapallolla ja käyttämään luonnonvaroja kestävästi. Tasapaino kestävän kehityksen ja elintason nostamisen välillä on globaali kysymys ja se tulisi ratkaista globaalein keinoin, mikä on luonnollisesti haastavaa. Kestävän kehityksen kysymykset ovat keskeisiä kaikissa yrityksissä, etenkin niissä, joissa on teollista valmistusta.

Ihmisestä tulee huono kone ja koneesta huono ihminen.– Juha Siltala

126


Tosiasiat on vihdoin tunnustettu: sähköpostin, puheluiden, videon ja “sosiaalisen median” hallitsematon käyttö ajaa työntekijöitä nääntymisen partaalle. Työpäivät täyttyvät ilman, että tuottavaan työhön ehtisi keskittyä. Etätyö tarkoittaa ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden vapaaehtoista, mutta pakonomaista työskentelyä kotona, kun töitä ei enää ehdi töissä tehdä, tai jatkuvaa tavoitettavuutta vailla palautumismahdollisuutta työasioista. Jäsentymättömän datan rajoittamaton jakelu johtaa kokouksiin, joissa yritetään varmistua jakelun jakeluun menosta.

Työstressi johtuu paljolti muusta kuin työstä. Suomen kilpailukyvyn lasku ei niinkään johdu kansamme laiskistumisesta vaan pienenevän työvoiman aherruksesta väärien haasteiden parissa. Tietotekniikkaa ei ole käytetty liian vähän vaan liian väärin, ainakin silloin kun se ei vapauta voimia tuottavaan työhön vaan tekee tuottavimmista työntekijöistä päätoimisia kamreereita. Liian laajana pidettyä julkista sektoria puretaan palveluista mutta paisutetaan hallinnosta, joka tuottaa lavastusta markkinaläpinäkyvyydestä (ja tekee itseään tarpeelliseksi).

Suomi on Elinkeinoelämän Keskusliiton mukaan “tietoyhteiskuntana” vajonnut Mongolian tasolle. Väite taantumisesta voi olla uskottavakin, jos arvioidaan, paljonko luovuutta tietotekniikalla vapautetaan ja paljonko sitä sillä sidotaan.

Tämänhetkiset haasteet oikeuttavat kyllä kovatkin vaatimukset tuottavuuden lisäämisestä: Suomen ja muun Euroopan väestö vanhenee, huoltosuhde huononee muutamaksi vuosikymmeneksi kasvattaen eläkekuormaa ja hyvinvointivaltiot

Juha Siltala

Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi

Juha Siltala nosti työhyvinvoinnin Suomen julkiseen keskusteluun teoksellaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia vuonna 2004. Hän kirjoitti tähänkin kirjaan itse vastauksensa, jossa hän pui Suomen tuottavuuden nykytilaa ja tulevaisuutta. Helsingin Yliopiston Suomen historian professori Siltala on erikoistunut psykohistoriaan.

127

JUHA SILTALA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

osoittautuvat yhtä velkavetoisiksi kuin USA:n kulutuskysyntä viimeisten nousukausien aikana oli. Inflaatio uhkaa velkaelvytyksen jälkeen, deflaatiokierre taas uhkaa inflaation suitsimisesta. Suomen vientielinkeinot ovat horjuneet konepajateollisuutta lukuun ottamatta, mutta huoltopalveluista ja sisältötuotannosta ei ole saatu tehdastuotteiden korvaajaa. Tietotekniikkabuumi on 1990-luvulta lähtien osaltaan ilmentänyt toivetta välttää rakenteelliset muutokset kasvattamalla tekniikan avulla kakkua. Se tie on nyt kuljettu loppuun ja pitää ruveta miettimään, mitä oikein tehdään eikä vain miten tehdään.

Esitän muutamia teesejä tuotannon tehostamiseksi ja työssä jaksamisen parantamiseksi käyttämällä tietotekniikkaa oikein. Oikein käyttämisellä tarkoitan sitä, että vapautetaan tietoverkon kyky saada aikaan spontaania yhteistoimintaa ja kehittelyä ilman niitä johtamis- ja koordinointiongelmia, jotka kasvavat eksponentiaalisesti organisaation kasvaessa. Väärinkäyttämisellä ymmärrän spontaanin luovuuden tukahduttamista tietoteknisellä byrokratisoinnilla ja hierarkisoinnilla silloin, kun se ei ole tarpeen.

Esimerkiksi suuren organisaation kopiokoneen korjaajat tai ATK-tukihenkilöt ovat tottuneet kyselemään toisiltaan neuvoa ongelmissa, jolloin tietopääoma kiertää ja karttuu. Jos huoltopalvelut keskitetään etäisiin palvelukeskuksiin monen elektronisen lomakkeen tai puhelinjonotuksen taa, ne etääntyvät asiakkaan ongelmista eikä organisaatiokohtaista tietoa synny eikä mene jakeluun. Keskittämisen säästöedut kyseenalaistuvat palvelun heiketessä ja standardoituessa, ja organisaatioiden on lopulta luotava paikallisten remontoijien tai tukihenkilöiden korvike – kaksinkertainen miehitys. Olisiko kannattanut vain antaa korjaajille/tukihenkilöille kännykkä, jotta he olisivat paikan päällä voineet konsultoida toisiaan?

Prosessiteollisesta tehostamisesta luovan puuhastelun arvostukseen

Suomessa tuottavuus on ymmärretty entistä useampien suoritteiden tuottamiseksi entisessä ajassa (efficiency). Se on sopinut kilpailtaessa hinnoilla ja skaalaeduilla. Suomen viennin vaihtosuhteen heikentyminen on kuitenkin johtunut tuotannon bulkkiintumisesta: metsäteollisuus on keskittynyt sellunkorjuuseen liian pieneltä ja etäiseltä hakkuualueeltaan samalla, kun Nokia on painunut älypuhelinten tuottajasta halpapuhelinmarkkinoiden hallitsijaksi kehitysmaissa. Sisäisten prosessien tehostaminen ei korvaa strategiaa eikä supistuskierre innosta työntekijöitä parempaan sitoutumiseen. On tehtävä oikeita asioita eikä välttämättä niin paljon asioita. Vaikuttavuus (efficacy) on määrää tärkeämpi kriteeri saavutuksille. Metsästä voisi esimerkiksi kasvattaa kolme kertaa paremmalla hinnalla rakennus- ja huonekalupuuta, jos korjuuketjun mittakaavaeduista ja käytännön ostomonopoleista tingittäisiin paikallisen aloitteellisuuden hyväksi.

128


Nokian haaste on siirtynyt puhelimista taisteluun sisältöjakelun alustoista. Insinööriteknisesti hienojen tuotteiden sijasta kuluttajiin ovat vedonneet helpommat ja tyylikkäämmät tuotteet. Suomalaisten kuluttajabrändien puute verrattuna ruotsalaisten saavuttamaan määrään johtunee siitäkin, että meillä on halveksittu kaikkea “piiperrystä” ja “näperrystä” arkitavaroiden ja arjen pikku ylellisyyksien parissa. Ison mittakaavan ihailu ja teknologiapolitiikan valjastaminen uuden Nokian synnyttämiseen on osaltaan johtanut kilpailemaan hinnoilla, ja hintakilpailua on täältä käsin vaikea voittaa.

Hinta- ja mittakaavakilpailu johtavat kierteeseen, jossa työntekijöitä hiostetaan yhä pahemmin, heidän sitoutumisensa laatuun heikkenee ja valvontakulut kasvavat, koska laadunvalvontakin käy entistä tarpeellisemmaksi. Kyttäys nostattaa vastarintaa, piittaamattomuus vaatii entistä enemmän kontrollia ja pian sisäisten prosessien valvonta nouseekin pääasiaksi. DDR:n valvontakoneisto ehti aikanaan lähelle täydellistymistä, mutta kansantalous ja kansalaisyhteiskunta romahtivat sen alta pois.

Työhyvinvointiongelmat johtuvat vääränlaisesta tehostamisesta

Työhyvinvointiongelmat on nyt tunnustettu oikeiksi eikä vain pahansuovaksi fiktioksi, niin kuin vielä joku vuosi sitten uskoteltiin. Työn mielekkyyden indeksi on työolobarometreissa vajonnut pohjalukemiin juuri seitsemän lihavan vuoden aikana 2001–2007, sillä työntekijät kokevat työn psykologisen sopimuksen purkautuneen ja työnantajan menestyksen erkaantuneen heidän menestyksestään (vaikka perimmältään niin ei tarvitsisi olla).

Kiire on pahin ongelma, se pelottaa nuoria jo ennen työelämään astumista, ja varmuuden vuoksi he asennoituvat työhönsä vain välttämättömänä pahana, jolla oikea elämä rahoitetaan. Suomessa on vertailevien työvoimatutkimusten mukaan viime vuosina ollut EU:n kirein työtahti, ja työpaikkakiusaamisluvut (sinänsä usein yhteismitattomasti kerätty) ovat niissä päässeet myös huipulle. Työelämän kehittämisen kiistattomat saavutukset, kuten työaikapankkiperusteiset työaikajoustot molempien osapuolten eduksi tai työnantajien ennätyksellisen auliisti maksama koulutus työaikana, eivät näytä kompensoineen kokonaiskuvaa. Onnellisuustutkimusten työntekijät ovat onnellisia yksityisasioistaan ja onnettomia yleisistä asioista.

Onnellisuuden aiheisiin kuuluu hieman yllättäen oma työ, josta useimmat suomalaiset pitävät. Tulos ei riitele niiden stressitutkimusten kanssa, joiden mukaan 80 % kokee kiireen pahimmaksi ongelmaksi ja vain alle puolet välttää uupumuksen töiden jälkeen kokonaan. Työn imu ja onni nousevat työn sisällöstä, vaikuttamisen kokemuksesta, kun taas onnettomuus nousee puitteista, joihin ei voi vaikuttaa: työsopimuksen yksipuolisesta huonontamisesta, organisaation mylläyksestä, huonosta ilmapiiristä, huonosta johtamisesta.

Vaikka hyperkilpailun ja säästämisen paineet tuntuisivat yhtä voimakkaasti,

129


työpaikoilla on kuitenkin suuria eroja sen mukaan, miten niihin vastataan. Proaktiivisilla työpaikoilla voi olla ruuhkaa, mutta se ei uuvuta niin kauan kun hallinnan tunne syntyy, asioihin voi vaikuttaa ja tekemisen mielekkyys säilyy. Odotukset ja työnjako ovat selviä, ongelmat ratkaistaan heti päättävällä tasolla, informaatio kulkee eikä sähläys vie voimia. Syntyy tekemisen eikä uhriutumisen tunne.

Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksesta ja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuin työntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen, missä he parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkälle huolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuuden paradoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.

Vajaahuomion talous

Elämme tosiaan huomiotaloudessa, niin kuin jotkut medianäkyvyyden korostajat ovat keksineet sanoa. Huomiotalouskin perustuu niukkuuden jakamiseen: tietoisuuden omistaminen jollekin asialle voi tapahtua vain muiden asioiden kustannuksella. Ihmisen valinnanvapaus rutiinien suhteen astuu peliin silloin, kun rutiinit eivät toimi niin kuin pitäisi. Useimmat asiat ihminen hoitaa kognitiivisessa mielessä tiedostamattomasti, antamatta niille suurtakaan huomiota. Pulmat taas ratkaistaan tietoisesti. Prefrontaalisen aivolohkon kriittinen harkinta on paljon hitaampaa kuin tiedostamaton “päätöksenteko” tutuista vaihtoehdoista, mutta siihen sisältyy mahdollisuus raamittaa asia uudestaan ja muuttaa kysymyksenasettelua. Siinä ihminen eroaa tekoälystä, joka laskee annetuista luvuista annetuilla yhtälöillä nopeasti, mutta ei pysty muuttamaan alkuasetuksia oman harkintansa varassa, kaikista hermoverkkoa mukailevista takaisinsyöttö-ohjelmoinneista huolimatta. Tämä kyky pitäisi varata arvoisiinsa ongelmiin sen sijaan, että se poltetaan loppuun organisatorisia rutiiniasioita mylläämällä ja väärällä työnjaolla.

Tietotekniikkaintoilun perusvirhe on ollut alistaa työntekijät toimimaan koneiden ehdoilla ja ratkaisemaan niiden rajaamia kysymyksiä sen sijaan, että koneet olisi ohjelmoitu käyttäjiensä tarpeisiin ja ratkomaan näiden asettamia kysymyksiä. Ihmisestä tulee huono kone ja koneesta huono ihminen. Ärsykepommitus pitää yllä sosiaalista puolustusvalmiutta ja estää luovuuden, joka olisi parhaimmillaan silloin, kun haasteet ja voimavarat olisivat tasapainossa, elimistön ei tarvitsisi puolustautua ja ajatus virtaisi “laajakaistaisesti” niin, että menneet kokemukset yhdistyisivät nykyhavaintojen ja -tunnelmien välityksellä tulevaisuuden perspektiiveihin. Taistelu kapeuttaa huomion tähän ja nyt, jolloin tehdään nopeasti ja sympaattisen hermoston ponnistuksella sitä mitä jo osataan kokeilematta uutta.

Sairaaloissa takkuaminen puolivalmiiden ohjelmistojen kanssa ja potilastiedostojen aukaisu monista tietosuojan alaisista rekistereistä eri

130


käyttäjätunnuksin ja eri salasanoin vie lääkärikierrolla puolet ajasta. Kone kulkee kulkueen päähenkilönä. Yliopistoissa tuottavimpaan vaiheeseen päässeistä senioritutkijoista tehdään aloittelevien tutkijoiden projektikirjanpitäjiä. Valtion innovaatiostrategiassa julkinen sektori pyrkii tukemaan ICT-alan tuotekehittelyä, mutta tapahtuuko se ostamalla firmoilta puolivalmiita ohjelmia, joita loppukäyttäjät sitten tuskailevat valmiiksi? Vääristynyt sovellutus avoimen lähdekoodin strategiasta ja crowdsourcingista, ehkä. Eihän säästöä synny panemalla korkeapalkkaisin ja tuottavin väki tekemään toimistosihteerin töitä, joita toimistosihteerit itse tekisivät paitsi halvemmalla myös paremmalla ammattitaidolla. Mutta juuri heidät “tuottavuusohjelmat” karsivat ensimmäisinä pois samalla, kun tarpeettomia tilityksiä vaativien viskaalien overhead paisuu suoritusportaan kustannuksella.

Asioita uudella tavalla hahmottava päätöksentekokapasiteetti pitäisi vapauttaa paitsi omaan asemaan keskittyvästä huolehtimisesta organisaatiomyllerryksissä myös turhista keskeytyksistä, joita uusi tekniikka on tuonut. Kaapelileveys ja viestintäkanavien luku ovat kasvaneet nopeammin kuin niiden informaatiota oikeisiin yhteyksiinsä suodattavan aivoprosessorin kapasiteetti, olkoonkin että nuoret kykenevät seuraamaan useaa mediaa yhtä aikaa mihinkään syventymättä. Mutta tuottava työ, varsinkin tutkimus ja tuotekehittely, vaatii kyllä syventymäänkin. Avokonttori voi sopia järjestelmien massatestaukseen ja ad hoc -ideariihi ideoiden heittelyyn, mutta useimpiin muihin työvaiheisiin ei.

Viestintäarkkitehtuurin pitää mahdollistaa liikkuminen keskittymisrauhan ja verkottumisen välillä. Nettietiketti, suositus sähköpostin katsomisesta vain muutaman kerran päivässä tai out of office -ilmoitukset lomalla ovat jo askeleita oikeaan suuntaan (jospa vain sähköpostikin jäisi loma-ajalta kertymättä!).

Keskittymisrauhan lisäksi tarvitaan kotirauhaa ja palautumista vapaa-aikana. 40 % työntekijöistä katsoi vuonna 2005 velvollisuudekseen päivystää kotona, eikä tätä osata laskea edes etätyöksi. Vuonna 2010 60 % katsoi, että työasioita joutuu hoitamaan myös kesälomalla. Jatkuva käytettävissä oleminen toisten tarkoituksiin pitää yllä elimistön valmiustilaa ja tuottaa uupumista, joka piankin maksaa enemmän kuin hetkellinen joustavuus tuottaa.

Yksisuuntaisen joukkoviestinnän ja vastavuoroisen keskustelun ero pysyy

1990-luvun IT-hypetyksen aikana samastettiin verkkoteorian mukaan kontaktien määrää suoraan luovuuden mahdollisuuksiin; tietoyhteiskunnan piti nousta eksponentiaaliseen tuottavuuden kasvuun verkkosilmukoiden ansiosta. Unohtui, että verkkosolmu onkin ihminen, laumaeläin, jonka isot aivot ovat kehittyneet arvioimaan omaa arvoasemaansa laumassa ja tutkailemaan, aikooko toinen osapuoli pettää pelissä.

131


Voi käydä niin, ettei kontaktirunsaus avaakaan luovia potentiaaleja, vaan ajaa käpertymään puolustusasemiin. Mitä suurempi ryhmä ja mitä oudompia sen osanottajat toisilleen ovat, sen suurempi on ryhmäpaine yksilön autonomiaa kohtaan ja sitä suuremmat puolustukselliset projektiot, joilla maailma jaetaan hyviin ja pahoihin kuulematta sitä mitä toinen on sanovinaan.Yksilön ja ryhmän iänikuista autonomia- ja riippuvuuskonfliktia äidyttää liika läheisyys vieraiden kanssa tai paremminkin tekninen mahdottomuus säädellä etäisyyttä tai vetäytyä ryhmäpaineesta pitkiksi ajoiksi. Persoona on pelissä, vaikka nuoret uskottelevat riskeeraavansa vain nettiroolinsa tai avatarinsa. Uusissa medioissa asioiva ihminen voi entistä huonommin rajoittua työrooliinsa, etenkin facebookissa ja twitterissä ja MySpacessa, blogeista puhumattakaan. Odotukset kohdistuvat henkilöön eivätkä organisaatioon. Ne kietovat entisiä viestintäkeinoja helpommin ympärivuorokautisiin vastaus- ja päivitysodotuksiin. Ketjun joutilain lenkki alkaa määrätä viestintätahdin työhönsä sidotummillekin. Ihminen haluaa kuulua joukkoon, mutta päteä muista erottuvana yksilönä. Tämän takia verkottuminen voi edistää huomion suuntaamista omasta asemasta huolehtimiseen sen sijaan, että auttaisi keskittymään työhön. Mediasta tuleekin message.

Erityisen epäsymmetrinen asetelma syntyy, jos joutuu työnsä puolesta esiintymään nimellään ja antamaan palautetietonsa, mutta lausuntoja voi kommentoida anonyymisti, puskasta ampuen. Asetelma nostaa esiin Milgramin sähköshokkikokeissa ja Zimbardon vankilakokeissa toteamat tavallisten kansalaisten sadistiset taipumukset hallita toista ihmistä.

Viranomaisten nettifoorumit ja lehtien chatit täyttyvät asiattomuuksista ja uhkailuista, varsinkin kun keskustelu luisuu asiasta ihmisiin ja ihmisistä joutilaiden yleiskirjoittajien pakkomielteisiin. Julkisuus supistuu, kun siitä pelotellaan pois asiaa puhuvat. Jää jäljelle häiriköivä huutosakki.

Tämä ongelma ei johdu kansan äkillisestä taantumisesta kulttuuritasoltaan eikä se liioin ole internetin ontologinen ominaisuus. Kyse on siitä, että rajatun ryhmän keskustelu ulotetaan väen väkisin, vain muodin vuoksi, yksisuuntaiseen sanomalehti- ja televisiomediaan. Tällöin syntyy niissä esiintyville asiantuntijoille mahdoton vaatimus vastavuoroisuuteen laajan yleisön kanssa vailla aikarajaa. 1990-luvun verkkoutopioiden toive siitä, että kaikki pääsisivät tasa-arvoisesti vaikuttamaan kaikkien kanssa, osoittautuu matemaattisesti mahdottomaksi – laajalevikkisessä viestimessä esiintyvän kaikki aika ei yksinkertaisesti riitä vuorovaikutukseen kaikkien lukijoiden ja kuulijoiden kanssa.

Mitä suurempi ryhmä on – ilman uusia medioitakin – sitä helpommin viestintä pirstoutuu omia keskustelujaan käyviin leireihin ja yksinäisiin julistukseen kaikille osanottajille, jotka havaitaan homogeenisena kollektiivisubjektina. Sellainen viestintä jää monologiseksi. Olisi hyväksyttävä, että ihmisten kognitiivinen

132


prosessointikyky – emotionaalisesta ruoansulatuksesta puhumattakaan – ei kasva samassa tahdissa kuin laajakaistojen leveys tai uusien viestintäverkostojen lukumäärä. Annettakoon joukkoviestinnän olla joukkoviestintää ja rajattakoon keskustelu sinne, missä sitä oikeasti voi käydä.

Toisensa tuntevassa, usein suljetussakin keskusteluryhmässä vastavuoroinen replikointi voidaan saavuttaa. Facebook-palsta tai muu vastaava onkin oikeastaan yksityinen kuulumistenvaihtokeskustelu siirrettynä julkisuuteen – ei julkisuuteen tarkoitettua puhetta julkisesti kiinnostavista teemoista. Lehtiartikkeleita seuraava nettichat on epäonninen sekoitus broadcastingia ja keskusteluryhmää, joten asiasta argumentoivat jaksot tahtovat niissä hukkua yksinpuhelijoiden hälyyn tai asiasta eksyviin sivupolkuihin. Demokratian voitosta ei voitane puhua, jos viestinnän kaksisuuntaisuus jää idols-äänestyksen demokraattisuudeksi. Yleiskeskustelujen hyökkääväksi vakiintunut tyylilaji tuskin kertoo osallistujien psyykestä yhtä paljon kuin vaikeudesta tulla kuulluksi strukturoimattomassa torikokouksessa huutamatta.

Asiassa pysyviä, luovia keskusteluja tavataan foorumeilla, joilla esiinnytään omalla nimellä. Suurten ryhmien projektiovaltaisuus väistyy nyanssoidumman havaitsemisen tieltä, kun ryhmäpainekin lievenee. Kun asia pääsee vangitsemaan huomion, itsensä tuottaminen toisten alentamisen ja poissulkemisen avulla ei nouse etualalle, niin kuin polveilevissa sanomalehtichateissa tuppaa käymään. Netin johtamaton koordinointi- ja motivointikyky pääsee oikeuksiinsa myös avoimissa mutta erikoistuneissa sivustoissa, joissa vaihdetaan kokemuksia tietokonevirusten torjunnasta, tehdään tuotevertailuja, jaetaan osaamista tai jopa kehitellään yhdessä jotakin tuotetta, olkoonpa kyseessä jatkokertomus, peli tai elokuva. On helpompaa täydentää huomautuksella tai idealla jo aloitettua tekstiä kuin alkaa kokonaan uusi, saati saattaa se yksin julkaisuvalmiiksi. (Siinä on sivumennen myös onnistuneen tiimityön luovan flow’n salaisuus.) Vapaaehtoistuotannossa ei nouse normaaleja ongelmia siitä, että toiset kontribuoivat vähemmän kuin luovimmat aktiivit.

Kun teinit “beetaavat” toistensa fanifiktioita lukion äidinkielenopettajan pedanttisuudella ja punnitsevat sanavalintojensa sattuvuutta yhteistuumin, ei tarvitse ainakaan epäillä kirjallisuuden kuolemaa paperimedian myötä. Wikipedian puolestaan pelastaa intressiryhmien propagandalta ja vandalismilta jatkuva vapaaehtoisvahti: tarpeeksi monet ovat jo panostaneet yhteistuotokseen eivätkä salli sen huonontamista. Yhteisesti laatuvalvotussa yhteistuotoksessa jää toteutumatta se yhteislaidunten tragedia, joka näyttää tekevän mahdottomaksi keskustelujen pysymisen asiassa ilman moderointia lehtiartikkeleita seuraavissa nettikeskusteluissa.

Vaikka kannatan tekijänoikeuskorvauksia, piraattipuolueenkin argumenteissa voi olla perää: parhaille tekijöille aletaan jossain vaiheessa maksaa. Voi myös toteutua nettiutopistien toive siitä, että pelkkä kävijämäärä nostaa rajattomasta tarjonnasta

133


esiin substantiaaliset tekijät. Ainakin blogijulkisuus keskittyy muutamiin laatuhitteihin useimpien jäädessä yleisöttömäksi yksinpuheluksi.

Google on hakualgoritmeillään vaarantanut rajatummat osajulkisuudet, joissa uskaltaa ideoida tarvitsematta pelätä väärän sanavalinnan johtavan kaksiviikkoiseen nettilynkkaukseen tai tietyssä tilanteessa kehiteltyjen ajatusten tulevan vastaan aivan toisessa yhteydessä ikään kuin kiveen hakattuina totuuksina esittäjästänsä vuosikymmenten kuluttua. Huomataan, että internet-julkisuuden toimivuus edellyttää mahdollisuutta olla olematta koko ajan läsnä kaikille. Kauan ennen internetiä poliittisen demokratian ja totalitarismin tutkija Hannah Arendt määritteli privaatin olemassaolon ja etäisyydenoton mahdollisuuden julkisen vapauden ehdoksi; jos julkinen ja yksityinen menivät sekaisin, tuloksena oli pakkososiaalisuutta, joka uhkasi yhtä lailla julkista sfääriä kuin yksilöiden vapauttakin. USA:ssa on yhdistetty tiedonvapaus tietosuojaan niin, että naapurin konkursseja ja avioeroasiakirjoja ei saa nähtäväkseen yhdellä nimihaulla kaikkien viranomaisten arkistosta, vaan haku on osattava yksilöidä oikeaan arkistoon.

Googlen ja EU:n tietosuojaviranomaisten ristiriita keskittyy henkilökohtaisen hakuhistorian ja verkottumisen arkistointiin ja jakeluun. Tietosuoja-alalla standardiksi voi päästä jonkin tarpeeksi ison markkina-alueen parhaaksi katsoma käytäntö, joten globaaliin verkkoon vetoaminen on vain tekosyy yksityisyyden rajojen häivyttämiselle.

Google lienee harvoja yhtiöitä, jotka ovat onnistuneet luomaan ansaintalogiikan internetiin. Sanomalehdissä kadutaan jo, mitä tulikaan nettihypen takia tehtyä: totutettiin nuoret kuluttajat saamaan toimitettua materiaalia ilmaiseksi sen pienenevän joukon kustannuksella, joka siitä vielä maksaa. Laatulehdet ovat joutuneet toimitusresurssien karsimisen ja kaavoittumisen kierteeseen, jolloin on yhä vähemmän syytä maksaa sisällöstä.

Kannattaisi tunnustaa vastavuoroisuuden kognitiiviset ja emotionaaliset rajat, hyväksyä joukkoviestinnän yksisuuntaisuus ja odottaa joukkoluovuuden avauksia vain tarpeeksi rajatuilta foorumeilta, joilla asia ei huku ryhmän rakenteettomuutta kompensoiviin aggressiivisiin projektioihin. Sijansa luovassa työssä saakoot myös roolit ja odotusten selkiyttäminen; mitä vakiintuneemmat rajat, sen vähemmän niitä tarvitsee puolustaa. Johtamisen haaste onkin vapauttaa voimavaroja yksilön rajojen tai ryhmän rajojen puolustamisesta itse työhön, muuttaa tunnevaltainen ryhmä työryhmäksi. Liian isossa mutta silti vuorovaikutukseen pakottavassa ryhmässä luova työ ei onnistu vaan itsensä luominen suhteessa toisiin nousee etualalle. Kun hädissään varmistetaan omaa asemaa suhteessa toisiin, avautuminen uudelle informaatiolle jää taka-alalle niin kuin jää kysymysten tutkiminenkin. Tietotekniikka voi olla työssä joko avuksi tai haitaksi, mutta sen avulla ei voida sivuuttaa kaikkeen yhteistoimintaan liittyviä rajakonflikteja.

4

2

6

7

9






MARJA-LIISA VIHERä

Tietotekniikan palveluja kehitettäessä tulee katsoa tämän hetkisiä on-gelmia tulevaisuuden tietämisestä käsin. Millaisia palveluja tarvitsemme hyvän elämän ylläpitämiseksi? Hyvien tietoyhteiskuntapalveluiden toteuttaminen on mahdollista myös jo olemassa olevalla tekniikalla. Pitää vain saada solmituksi tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen. Tieto- ja viestintätekniikka on tuonut työntekoon helpotusta, mutta se on samalla kiristänyt työtahtia. Tietotekniikan avulla työelämää on automa-tisoitu ja otettu ”löysiä pois” niin pitkälle kuin voidaan. Ja periaatteessa voi automatisoida lisää, mutta lisääkö se vielä elämänlaatua?

Marja-Liisa Viherä on tulevaisuuden tutkijana huolissaan yhteiskunnan tulevaisuudesta, jopa niin paljon, että hän nostaa esiin käsitteen ’yhteiskuntarauha’.

Meille voi tulla yhteiskuntarauhan puolesta mahdottomia tilanteita, jos epätasa-arvoinen tulonjako jatkuu. Nyt aseet ovat parempia ja globaalit viestintävälineet ovat lähes kaikkien saavutettavissa, jolloin informaatiosota, jota käydään koko ajan, voi riistäytyä hallitsemattomaksi. Suuria kansanjoukkoja voi lähteä liikkeelle ja yhteiskunnan perusrakenne murtua.

Viherän mukaan vaihtoehtona on miettiä asioita ja katsoa, onko elämän sisältö tavaran kuluttaminen. Tulevaisuudentutkija toivoisi, että suomalaisten osaamista voitaisiin hyödyntää kehitysmaihin ja globaaliin tasapainoon kilpailun sijasta.

Vaikka tekniikka kehittyy luontoystävällisemmäksi, esim. energian käyttö on niin paljon suurempaa, että lopputuloksena me kulutamme luontoa vielä enemmän.

Nyt puhutaan enemmän hitaasta elämästä, joka tunnetaan englanniksi nimellä slow life. Esillä ovat myös olleet arvostusten muutokset materian kuluttamisessa, yhteisöllisyydessä ja kulttuurissa. Ei ole sellaista tulevaisuuden tutkijaa, joka ei niitä mainitsisi mahdollisuutena.

Marja-Liisa Viherä on filosofian tohtori ja tulevaisuuden tutkimuksen pioneereja. Hän on tehnyt mittavan elämäntyön tietoja viestintätekniikan hyödyntämisessä tavallisten ihmisten elämässä, lähipalveluiden edistämisessä sekä mm. kansalaisdemokratiassa. Hän on myös lasten ja nuorten viestintäleirejä järjestävän Viestintäkasvatuksen seura ry:n perustajajäseniä.

135


Marja-Liisa Viherä

Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseen

Hänen väitöskirjansa Turun Kauppakorkeakoulussa oli nimeltään ”Ihminen tietoyhteiskunnassa – kansalaisen viestintävalmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana.” Viherä toimi eri viestintäkulttuurillisissa tutkimustehtävissä TeliaSonerassa vuodesta 1961 vuoteen 2008. Hän oli kuusi vuotta Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtajana ja on nykyään sen varapuheenjohtaja.

Tällä hetkellä Viherä toimii aktiivisesti Tietotekniikan liiton hallinnoimassa ja EU:n rahoittamassa usean eri toimijan yhteisessä Tietotaitotalkoot-hankkeessa. Tietotaitotalkoiden tavoitteena on parantaa yhteisöjen viestintävalmiuksia ja luoda yhteisöille viestinnälliset käytännöt.

Menneisyys ja tulevaisuus

Viherän mielestä yhteiskunnassa on yksilökeskisyys juuri nyt valttia ihmisenä olemisessa. Samalla teknologian kehitys on mahdollistanut erilaisia maailmoja.

Tällä hetkellä syntyy uudenlaisia saarekkeita ja pysyvämpiäkin elämäntapoja. Ihmiset eriytyvät toisistaan. Täällä ei enää seurata tv-uutisia samalla hartaudella kuin 1960–1980-luvuilla. Ihmiset etsivät enemmän henkilökohtaista tietoa ja elämyksiä.

Minä olen tämän vuoden aikana kiertänyt eri puolilla Suomea Tietotaitotalkoiden puitteissa. Sen perusteella voin sanoa, että erilaisia todellisuuksia löytyy maastamme. Aikaisemmin kesällä olin Vihannissa nuorten viestintäleirillä ja vähän myöhemmin nykyaikaisessa lasitalossa seminaarissa. Totesin seminaarin alussa, että viestintäleirillä minä elin tulevaisuudessa ja täällä menneisyydessä, sillä seminaarin toimintamalli oli teollisuusyhteiskunnan mukainen – aikataulut, ruoka-ajat, yksi puhui ja muut kuuntelivat. Viestintäleirillä elimme työn valmiiksi saamisen rytmissä ja ruoan valmistumisesta saimme tiedot tekstiviestillä jne.

Viherä on ollut järjestämässä näitä kesäisiä nuorten viestintäleirejä jo yli 20 vuotta. Leireillä tulevaisuutta on kokeiltu käytännössä. Hänen mukaansa siellä saadut kokemukset toimintatavoista ja viestintätekniikan välineiden vaikutuksista niihin ovat usein vahvistuneet myöhemmin yhteiskunnassa.

Radion, videon ja lehden tekemisen lomassa leiriläiset valmistavat myös ruokansa. Myös ruokien tilaamisessa ja valmistamisessa käytetään tietotekniikkaa mahdollisimman jouhevasti. Leiriläiset ovat kokeneet tv-kokit jo kauan ennen kuin niistä tuli muotia oikeilla tv-kanavilla.

Leireillä on kokeiltu myös paikallisrahaa, joka näyttää olevan ilmiönä tulossa esiin. Paikallisraha on yksi merkki siitä, että globaaliuden sisälle syntyy paikallisia yhteisöjä.

Verkkoyhteisöt ovat hänen mukaansa rinnakkaisia kokonaisuuksia, mikä on myönteinen asia. Päällekkäin olevat kokonaisuudet kertovat sen sijaan eriarvoisuudesta.

136

MARJA-LIISA VIHERä | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Meillä on todella köyhä kansa ja sitten todella rikkaat. Kehityssuunta näyttää olevan tällä hetkellä, että tuloerot ovat kasvaneet koko 2000-luvun aikana. Koko sen ajan, kun on sanottu että bruttokansantuote lisää hyvinvointia, tuloerot ovat kasvaneet.

Asiat tehtävä kestäviksi

Viherä pitää nykytilanteessa hyvänä tahtotilaa, jossa asiat tehdään kestäviksi. Hänelle kestävyyden tulee sisältää yhteiskunnan eri alueet.

Ihan ensimmäiseksi kestävää kehitystä on tietysti, että tehdään kestäviä tuotteita, rakenteita ja laatua. Kestävä kehitys on kuitenkin sekä sosiaalikulttuurinen että taloudellinen ilmiö. Taloudessakin se tarkoittaa, että meillä on kestävät taloudelliset rakenteet. Se suosii esimerkiksi pienempää yrittäjyyttä kuin mihin on totuttu.

Valtio ei ole enää se määräävä tekijä. Se on itsekin yksi itsekkyyden lähteistä. Siihen liittyy sanonta, että meidän pitää pärjätä, koska valtion kilpailukyvyn pitää olla hyvä. Valtion sijasta meidän pitää nähdä muita yksiköitä. Niitä voivat olla erilaiset heimot, erilaiset ihmisryhmät, jotka muodostavat sitten toisenlaisen verkoston maailmassa. Ne verkostot ovat kansainvälisiä. Jos ei ole valtiota, ei ole kansakuntaa, vaan puhutaan kulttuurien välisistä yhteisöistä.

Viherä ennakoi, että pitkällä aikavälillä valtiolle ei ole sijaa tulevaisuuden maailmassa.

Eihän se nyt tietenkään rytinällä mene eikä viidessä tai kymmenessä vuodessa, mutta vähitellen globaalissa tulevaisuudessa. Tulossa on osallistuva ja keskusteleva kansalaisyhteiskunta.

Tulevaisuudentutkija tuo selkeästi esiin, että suuret kansainväliset yhtiöt ja kvartaalitalous eivät ole hänen suuria rakkauden kohteitaan. Hänen mukaansa ne hajoavat yksi kerrallaan ja sitten syntyy uusia.

Neuvostoliittokin hajosi, joten iso kansainvälinen yritys kestää aikansa. Sitten se murtuu, niinhän on aina käynyt. Tuleeko niiden sijalle aina uusia yrityksiä, vai onko välikaudella sitten pienempien yritysten aikakausi? Elämme mielenkiintoisia aikoja siinä mielessä, että tämä finanssikriisi on pannut monet ajattelemaan asioita. Jopa oikeistolaisimmatkin sanovat, että pankkeja pitää ruveta valvomaan ja asettamaan suurempia vaateita. Ja ilmastokokous on merkki siitä, että kansainvälisesti yritetään sopia ympäristötekoja.

Kvartaalitalous ei sovi yhtään mihinkään. Parempaa tulevaisuutta silmällä pitäen kvartaalitalous on huono keksintö, koska sillä ei voi katsoa pitkäjännitteisesti kauas. Niin kauan kuin kvartaalitalouden mukaan tehdään päätöksiä, mennään tuhoon. Se on todella vanhaa maailmaa. Siinä ihmiset eivät ajattele. Pidän kyllä ketteristä menetelmistä, mutta se on eri juttu kuin kvartaalitalous.

137


Viherä kertoo, että monet tutkimukset ovat jo nyt näyttäneet, että tulojen kasvu tiettyyn pisteeseen lisää ihmisen onnellisuutta. Sen jälkeen onnellisuus ei enää kasva, vaan jopa laskee.

Jos ajattelee ihan oikeasti ihmisiä tässä maassa, moni elää aika vaatimattomissa oloissa ihan onnellisesti. Tutkimuksen mukaan Suomi on onnellinen kansa, mutta bruttokansantuote ei mittaa sitä.

Bruttokansantuote pitäisi jakaa kahteen osaan niin kuin kolesteroli, hyvään ja huonoon kolesteroliin. Kansantuote kasvaa, vaikka olisi sota tai tehtäisiin aseita tai syntyisi tulipaloja. Rikollisuuskin kasvattaa sitä. Bruttokansantuote ei ole oikea mittari. Sen korvaajaksi olisi vaikka kuinka paljon mittareita. Yksinkertaisin olisi kysyä ihmisiltä mitta-asteikolla 1–10, miten he tuntevat asioiden olevan. Tämän mittarin muutoksia voisi myös tilastollisesti selittää eri tavoin. Totta kai tulee mitata ja kannattaa mitata erilaisia asioita päätöksenteon pohjaksi.

Työ on ihmisen elämän sisältö

Viherä palauttaa mieliin vanhan tutkimuksen työn merkityksestä ihmiselle.

Jo vuonna 1982 valmistui tutkimus ”Tietoliikenteen haasteet 2000-luvulla”. Siinä oli kaksi mallia: henkisen kasvun malli ja taloudellisen kasvun malli. Malleissa sekä tekniikka että työn tekemisen lähtökohdat erosivat toisistaan. Taloudellisen kasvun mallissa tekniikka rakennettiin systeemejä varten ja henkisen kasvun mallissa oli elämäntapa ja ihminen tekniikan sovellusten keskiössä. Henkisen kasvun mallissa katsottiin, että työ on mielekästä ja sisällöllistä ja että kaikille tarjotaan ja luodaan kunkin omista lähtökohdista mielekäs työ. Taloudellisen kasvun mallissa puhuttiin vain työllisyydestä, että työ on vain rahan ansainnan väline. Minun mielestäni työ on ihmisen elämän sisältö, merkitys, ja itse asiassa olemassaolon perustarve.

Henkisen kasvun mallissa ihminen käyttää luovasti tietotekniikkaa ja on yhteydessä toisiin ihmisiin. On korkean tietotaidon omaavia pienyrityksiä ja niiden verkostoja sekä kulttuurien vuorovaikutusta. Merkkejä tästä kehityksestä on alkanut 2000-luvulla jo vähän näkyä.

Tiimityöllä lisää tyytyväisyyttä

Työpaikkojen työskentelyilmapiirin parantaminen onnistuu Viherän mukaan tiimityöllä, jossa arvostetaan toisten panosta. Hänen mukaansa henkilökohtaisesta tulospalkkauksesta olisi siirryttävä yhteisöllisempään suuntaan.

Oleellista on, että ihmiset tietävät, mitä he tekevät, ja tavoite on selvä. Tavoitteen pitää vastata myös niitä arvoja, joita työntekijällä on. Silloin työ on kivaa. Erityisesti tietotekniikan alueella voi tehdä sellaista työtä, jossa omat arvot ovat työn tulosten kanssa samansuuntaiset.

138


Hyvä työvoima ei suostu tyytymättömyyteen pitkällä tähtäimellä. Jos työnantaja katsoo tulevaisuuteen aikaan, jolloin työvoimasta on taas suuri kysyntä, kannattaa jo nyt miettiä työvoiman saatavuutta. Hyvä työvoima kokee kvartaalitalouden niin huonoksi asiaksi, ettei suostu elämään sen mukaan.

Viherän mukaan työhyvinvoinnin yksi edellytys on visionäärinen johtaminen, silloin kaikki tietävät yhteisen tavoitteen.

Silloin jokaiselle voi antaa vastuuta ja luottamusta, koska kaikki tietävät mihin pyritään. Jos ihminen kokee, että häneen luotetaan ja hän saa vastuun tehtävästä, hän tekee työnsä hyvin. Ainakin kaikki minun tuntemani suomalaiset ihmiset toimivat näin, tekevät esimerkiksi pidempiä päiviä kuin pitäisi. Työn tekeminen loppuun asti, valmiiksi saaminen, on yksi ihmisen tyytyväisyyden lähde.

Kun meillä on kohtuullisen yhteensopiva tekniikka ja ihan kohtuulliset, hyvät verkot, työn voi tehdä eri paikoissa. Ihminen voi valita työskentelyaikansa ja -paikkansa.

Viherän mukaan oikeudenmukaiset rakenteet mahdollistaisivat oikeudenmukaisen toiminnan. Hänen mukaansa globaali talousjärjestelmä ei ole oikeudenmukainen eikä sellaiseksi tule. Kun rakenteita muutetaan, kannattaa kysellä, ovatko ne oikeudenmukaisia.

Päätöksiä pitää tehdä koko ajan. Kvartaalitalouden kautta ei voi katsoa minkäänlaista tulevaisuutta edes lapsenlapsiimme asti. Onko heillä paremmat työolot? Meillä vain pitää olla sellaiset rakenteet, että ne mahdollistavat nuorille mielekkään elämän.

Tietotulvaan ei hukuta

Tulevaisuudentutkija korostaa, että suomalaiset eivät ole hukkumassa tietotulvaan. Hän viittaa Tilastokeskuksen tutkimukseen, joka mukaan 70 % ihmisistä ilmoittaa, että tietotulva ei heitä haittaa.

Meillä voi olla hukkumassa tietotulvaan joku sellainen ihminen, jonka pitää seurata sähköisesti kaikkea mahdollista. Kun konteksti häviää, ei ymmärrä mihin tieto tulee ja mihin asettaa kaiken saamansa tiedon. Siinä tapauksessa ihminen on tietotulvassa.

Viherän mielestä tietojärjestelmien rakenne on sikäli hyvä, että vielä on hyviä sanomalehtiä ja hyviä televisiokanavia, jotka antavat kokonaisnäkemyksiä.

Yllättävää kyllä Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan jopa 40–50 prosenttia ihmisistä katsoo kotipäätteiltä yleisiä televisio- ja radiolähetyksiä. Minusta on outoa, että näin suuri määrä suomalaisista katsoo yleisiä lähetyksiä tietokoneelta.

139


Viherä kaipaisi matkaviestimeensä palvelua, jonka avulla hän voisi nopeasti nähdä, jos mille tahansa hänelle tärkeälle sivulle, internetissä tai sosiaalisessa mediassa, tulee jotain uutta. Esimerkkeinä hän mainitsee tällä hetkellä hänelle tärkeät Tietotaitotalkoiden ja Viestintäkasvatuksen seuran sivut.

Ei niitä hirveän monta sitten kuitenkaan ole, joita minä seuraisin jatkuvasti. Pitäisi saada kokonaisnäkemys siitä, että lähdettäisiin kehittämään käyttäjän näkökulmasta läsnäoloa verkossa. Kyse olisi nimenomaan siitä, miten käyttäjä hallitsee koko homman ja mitä hän tarvitsee, eikä niin että miten virastoviranomainen tai tiedon tuottaja, viestintäyksikkö hallitsee sen.

Vastaanottajan varalle kehitellään joitain agentteja, mutta agentti on insinöörin kehittämä ajatus, eikä insinöörin logiikka ole aina sama kuin käyttäjän logiikka. En minä ainakaan halua mitään agentteja katsomaan minun puolestani, että missä on jotakin. Google riittää siihen.

Käyttäjien harmituksia kannattaa kuunnella

Tulevaisuudentutkija kehottaa valmistajia kuuntelemaan enemmän käyttäjiä, heidän elämänolojaan, sadatteluaan ja jokapäiväisiä harmituksia, kun jokin laite tai palvelu ei toimi käyttäjän kannalta oikein.

Hei, eikö tämä toimi? Moite on vain huonosti argumentoitu parannusehdotus. Yrityksissä pitäisi ottaa ihan vakavasti reklamaatioyksikkö ja katsoa, että moitteet ovat parannusehdotuksia. Joku kävisi läpi ehdotusten virtaa. Kyseessä on hieno lähde, ja tuntuu, että sitä ei käytetä ollenkaan. Palaute otetaan tunteenomaisesti, että nyt ne moittivat minua!

Viherä pohtii, että palveluista puhuttaessa ihmiset käyttävät palvelu-sanalle erilaisia merkityksiä.

Palvelu-sana on sanana niin äärettömän vaikea. Yksi ihminen kokee, että on ystävällistä palvelua, kun kaupassa saat hymyn. Toiselle palvelu on esimerkiksi kampaamoissa ja kolmas puhuu asiantuntijapalveluista, asianajajista ja kirjanpitäjistä. Sitten seuraava vaihe koskee telepalveluja. Palvelu on esimerkiksi se, kun saat yhdistettynä kaikki isommat palvelut yhdeksi palveluksi. Mikä näistä sitten on SE palvelu?

Hänen mukaansa ICT-palveluissa on vielä paljon tekemistä, joskin koko ajan tapahtuu jotain.

Tänä aamuna esimerkiksi sisareni soitti, että nyt on tullut Nokian puhelimeen hieno palvelu. Minun piti katsoa se palvelu, joka oli sellainen, että Nokian tiettyihin malleihin saa napin puhelimen taakse. Kun nappia painaa viisi sekuntia, yhdistyy hätäpuhelu.

140


Puhelun voi myös ohjata ystävilleen ja tuttavilleen. Jos ensimmäinen ei vastaa, puhelu menee seuraavalle läheiselle. Samalla puhelin paikantaa, mistä puhelu tulee. Palvelu maksaa kymmenen euroa kuussa. Tällaisia ratkaisuja minun mielestäni pitäisi kehittää.

Viherä korostaa, ettei tietoyhteiskunnan palveluja kehittäessä aina tarvitse olla uutta tekniikkaa. Usein vanhallakin tekniikalla voidaan synnyttää hyödyllinen palvelu. Hän puhuu usein sosiologisen ja teknisen mielikuvituksen yhdistämisestä.

Minkä takia esimerkiksi paikallisradioissa ei ole paikallisia tuttuja radiolääkäreitä, joille voisi soittaa ja kysyä jonkun flunssa-aallon tullessa tai jonkin muun syyn takia.

Minä olen mukana Eläkeliiton tällaisessa puhelinrinkihankkeessa, jossa 6–7 ihmistä puhuu koulutettujen ohjaajien avulla ja toimii vertaisohjaajina. Puhelinringeissä on Parkinsonin tautia, omaishoitajia, varhain leskeytyneitä, muita erikoisryhmiä ja iäkkäämpiä ihmisiä. Keskusteluista on tullut ylitsevuotavan positiivista palautetta. Kyse on sosiaalisesta palvelusta. Sen ei tarvitse olla teknisesti uutta ja hienoa. Puhelinringin tekniset edellytykset on toteutettu verkkoihin jo kymmeniä vuosia sitten ja osallistujat saavat käyttää sitä samaa puhelinta, joka heillä on aina ollut.

Viherä ottaa esiin ajatuksen palveluiden kehittämisestä Tekesin kaltaisten institutionaalisten keskuksien sijaan yritysten sisällä. Kyseessä olisi yhteiskunnallinen palveluverkosto, joka Viherän mukaan voitaisiin helposti hajauttaa yritysten sisään ilman raskaita hallinnollisia rakenteita.

Tekesin ja sen kaltaisen rakenteiden tehtävät asetettaisiin kaikkien yritysten tehtäväksi. Esimerkiksi 5–10 prosenttia niiden voitosta, liikevaihdosta tai tutkimusmenoista olisi lakisääteisesti pantava yhteiskunnallisten palvelujen kehittämiseen, niihin, jotka eivät ole kvartaalitalouden tavoitteiden mukaisia. Pitäisi saada solmittua tekninen ja sosiologinen mielikuvitus yhteen. Pitäisi katsoa asioita tulevaisuudesta käsin: miten tekninen ratkaisu palvelee haluttua elämänmuotoa ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on.

Jos yhteiskunnallisten palvelujen kehitys olisi yritysten sisällä, se tarkoittaisi, että sinne pitäisi palkata monitieteisiä ihmisiä. Sen takia hankkeet ja niitä tukeva ajattelu olisivat ilman muuta korkeakoulujen koulutuksessa mukana. Opiskelijat tietäisivät, että näillä aloilla on mahdollisuus tehdä työtä, jota he pitävät mielekkäänä. Samalla parannettaisiin kaikkien elinoloja ja toiminta voisi silti olla yrityksille taloudellisesti kannattavaa.

141


Hyvä tulevaisuus

Viherä kertoo, että hänelle on viime aikoina ollut usein mielessä erään filosofin sitaatti vuosisatojen takaa.

Muisti kohdistuu menneisyyteen, ymmärrys nykyhetkeen ja huolenpito tulevaisuuteen, totesi filosofian professori Mikael Wexionius vuonna 1640. Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuus on edessämme avoin, täynnä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista osa toteutuu. Hyvä tulevaisuus rakennetaan tunnistamalla eri skenaarioihin johtavat polut, ja sen jälkeen ymmärtämällä tehdä tänään sellaisia valintoja, jotka johtavat todennäköisimmin hyvään tulevaisuuteen myös tuleville sukupolville.

Tulevaisuus on jännä sana. Kun sanot sen, niin ensimmäinen tavu on jo menneisyyttä. Päätöksiä pitäisi tehdä koko ajan parempaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tulevaisuuden tutkijan optimismilla Viherä päättää keskustelun toteamalla, että nämä ovat sellaisia tulevaisuusnäkymiä, toiveita, joista kuitenkin on heikkoja signaaleja nähtävissä.

En minä ihan yksin näiden ajatusten kanssa ole.

142


Suomessa on hurjan suuri yhteiskunnan ja elinkeinorakenteiden muutos käynnissä. Emme varmaan palaa koskaan sellaiseen teolliseen yhteis-kuntaan, kuin viime vuosisadan puolivälissä tai viime vuosisadan jälki-puoliskolla. Teollisuus on edelleenkin tärkeätä, mutta ei se enää uuden vaurauden ja kasvun moottoriksi sovellu. Uuden kasvun ja vaurauden lähteet on löydettävä muualta.

Helsingin kauppakorkeakoulun emerituskansleri Matti Lehti kuvaa nykyistä murrosta digitaalisen maailman esiinmarssilla. Se tarjoaa hänen mukaansa kohtuullista ympäristöystävällisyyttä ja myös suuria tuottavuushyppyjä.

Jos tuottavuushyppyjä käytetään myönteisellä tavalla työhyvinvoinnin ja ympäristön kehittämiseen, voidaan saada erittäin paljon positiivisia asioita aikaan. Toki maapallolla on esimerkkejä siitä, kuinka ympäristökehitys on aiheuttanut aivan hirvittäviä epäjatkuvuuksia, mutta en minä usko, että ilmastonmuutos sitä tekisi, ei ainakaan nopeasti. Sen sijaan ympäristöteknologiasta on tulossa yksi talouskehityksen päämoottoreista. Lisäksi uudet energiaratkaisut hidastavat ilmastonmuutosta, joten meillä on onneksi keinojakin käytettävissä.

Ennen kauppakorkeakoulua Lehti toimi TietoEnator Oyj:n toimitusjohtajana vuosina 1989–2005 ja sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana 2008 asti. Aikaisemmin hän työskenteli Rautakirja Oy:ssä, viimeksi yhtiön varatoimitusjohtajana.

Lehti valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden kandidaatiksi vuonna 1972 ja kävi vuonna 1984 Stanford Executive Program -ohjelman Yhdysvalloissa. Hän väitteli kauppatieteiden tohtoriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1990 aiheenaan yrityksen kasvustrategiat.

Uusi taloudellinen järjestys ja kestävä tuotanto vaativat Lehden mukaan huomiota poliittisilta päättäjiltä, joiden pitää myös ryhtyä toimiin asioiden edistämiseksi. Hän kertoo, että monet yritysjohtajat näkevät käynnissä olevan murroksen hyvin mielenkiintoisena liiketoiminnallisena mahdollisuutena.

143


Matti Lehti

Pään sisäinen kuormitus kasvaa

6

7

8

8

7






MATTI LEHTI

Uusina asioina nähdään hiilivapaata energiatuotantoa, uusiutuvan energian käyttöä ja kestävää tuotantoa. Tällä alueella ei ole varmasti nähty mahdollisuuksista kuin vasta aivan mitätön osa. Niitä hyödynnetään lähivuosina ja vuosikymmeninä.

Siihen tarvitaan joka taholla päätöksiä, jotka tulevat valtiovallalta ja yritysjohdolta. Myös yksittäisten kuluttajien päätökset ovat keskeisiä. Helppo se muutos ei tietenkään ole, mutta muutostarve on tiedostettu. Esimerkiksi yritykset hakevat erittäin aktiivisesti liiketoimintastrategioita, joissa näitä mahdollisuuksia ja myös uhkia taklataan. Tuntemissani yrityksissä kestävä kehitys on keskeinen osa strategiaa.

Lehti ottaa esimerkiksi Fortumin, jonka strategian tärkein elementti on hiilivapaa, kestävä energiatuotanto uusiutuvilla energiavaroilla. Se on koko strategian peruspilari ja koskee myös paljon energiayhtiön työtä tutkimuksessa ja kehityksessä.

Kaikki yritykset eivät selviydy

Kansleri selvittää, että kaikki yritykset eivät selviä uudesta tuotantoteknisestä murroksesta. Osa niistä poistuu näyttämöltä.

Aina on yrityksiä ja varmasti myös toimialoja, jotka kuolevat pois siksi, että ne ovat poistuvalla kehityskaarella. Uusiutumiskyky ja osaaminen erottelevat menehtyjät menestyjistä jatkossa ihan samoin kuin aikaisemminkin. Menestyjät ovat muutoksen mestareita ja hyvin uusiutumiskykyisiä. Vastaavasti yritykset ja toimijat, jotka eivät pysty uudistumaan, häipyvät kartalta. Yritysmaailmahan on sekä raaka että ennustettava. Sellaiset yritykset, jotka eivät pysty tuottamaan arvoa ja uudistumaan, kuolevat tai ne ostetaan pois.

Lehti korostaa, että tärkeä asia uusille alueille tunkeutumisen kannalta on johtamiskoulutus ja liiketoimintaosaamiseen liittyvä koulutus.

Minä pidän jopa mahdollisena sitä, että koulutuksesta voi tulla yksi Suomen osaamisen tärkeä vientialue. Me luomme tähän maahan koulutus- ja opetusjärjestelmän, joka on sekä kansainvälisessä kilpailussa ylivoimainen tai ainakin hyvin kilpailukykyinen, ja joka myös siten tarjoaa osaamisen viennin mahdollisuuksia.

Vielä vaikeampaa kuin myydä kehittyneitä tuotteita ja laitteita, kuten dieselmoottoreita, on kaupata suunnittelua. Meidän koulutuksemme ja liiketoimintaosaamisvalmiutemme vaativat tavattoman paljon kohentamista, jotta olisimme hyviä myymään myös immateriaalisia tuotteita ja palveluita. Wärtsilä esimerkiksi on siirtämässä painopistettä laivamoottoreiden tekemisestä laivasuunnitteluun.

Suunnittelussa ei ole sitten enää mahdollisuutta näyttää konkreettista tuotetta valmiina, vaan siellä osaaminen ja uskottavuus ovat kauppojen saamisen kannalta äärimmäisen ratkaisevia. Tuote ei ole samalla tavalla läsnä ja vakuuttamassa, kuten

145

MATTI LEHTI | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

esimerkiksi hyvä matkapuhelin. Kun kauppias tarjoaa sen asiakkaalle, se vakuuttaa käytännöllisyydellä, mutta palveluissa tätä mahdollisuutta ei ole. Se asettaa vielä paljon suuremmat vaatimukset kehitystyölle, markkinoinnille ja myynnille. Suurena haasteena on varustaa esimiehet, johtajat ja asiantuntijat sellaisilla ominaisuuksilla, joita tulevaisuus vaatii.

Lehden mukaan vanhan ajattelun juuret ovat syvällä, mutta Suomessa on hyviä esimerkkejä, että on pystytty muuttumaan markkinoiden mukaan.

Tietysti juuret ovat syvällä ja pitkällä. Perinteet merkitsevät paljon myös, ja historia määrää paljon nykyisyyttä. Tietysti on ymmärrettävää, jos vauraus ja yhtiön menestys on luotu tietyillä tuotteilla ja tavoilla, niistä irrottautuminen on erittäin vaikeaa. Onneksi meillä on vaikka kuinka paljon loistavia esimerkkejä, että näin on pystytty tekemään. Nokia on esimerkiksi muuttunut kokonaan toiseksi yritykseksi useita kertoja historiansa aikana, vaihtanut totaalisesti toimialojaan ja menestynyt loistavasti. Muutoksen välttämättömyys ja tärkeys tiedostetaan yleensä hyvin yritysjohdossa.

On vaikeaa päästää irti vanhasta rakenteesta, joka on kannattanut yhtiötä vaikkapa 70 vuotta ja ollut todellinen menestystarina. Ongelmallista on siirtyä johonkin uuteen, josta ei tiedetä oikeastaan mitään muuta kuin uskotaan, että maailma on sinne suuntaan menossa. Helppoja ne ratkaisut eivät ole.

Tuottavuuden nousun tekijät

Lehti luotaa taaksepäin historiallista kehitystä miettiessään kokonaiskuvaa, joka on merkinnyt hyvinvointia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Jos katsotaan meidän yhteiskuntamme kehitystä vähän pidemmälle taaksepäin, maatalouden koneellistuminen, teollisuuden automaatio ja nyt palveluiden digitalisoituminen ovat kaikki merkinneet erittäin suurta tuottavuusnousua. Digitalisoituminen on vasta menossa, ja sen vaikutuksia ei ole samalla tavalla mahdollista arvioida kuin aikaisempien murrosten. Muutoksen seurauksena on syntynyt uudenlaista elinkeinotoimintaa, joka näyttää aina merkitsevän myös suuria tuottavuusasioita.

Lehden mukaan suomalaiset ovat nähneet kolme isoa teollista vallankumousta, joilla maailmaa on muutettu uuteen järjestykseen.

Niissä aina on ollut mukana sekä uusi energiatuotanto että myös uudenlainen työ ja toimiala. Maatalouden koneellistuminen liittyi höyryn ja höyrykoneen kehittymiseen. Teollisuuden automatisointi taas perustui sähköön ja uudenlaiseen tavaroiden teolliseen valmistukseen. Nyt kyseessä on palveluiden automatisointi, ja joku käyttää myös termiä palveluiden teollistuminen tai digitalisoituminen. Se perustuu mikroprosessoritekniikkaan ja työn automatisointiin eri palvelualoilla.

146


Kansleri laskeskelee, että maatalouden koneellistumisen alkaessa yli 70 prosenttia väestöstä oli maatalouden palveluksessa. Kun teollisen automaation vauhti oli kovimmillaan, teollisuus oli suurin toimialamme. Siellä oli noin kolmasosa työvoimasta.

Nyt teollisuus työllistää noin viidenneksen eli 20 prosenttia meidän työvoimastamme. Automaation kärki kohdistuu palvelusektoriin, jossa on noin 70 prosenttia työvoimastamme. Tuottavuus on noussut, mutta ei sillä tavalla kuin moni olisi toivonut. Ja mitä tulee nyt tähän juuri menossa olevaan tuottavuuskehitykseen, niin on huomattava, että digitaalinen automaatio on vielä alkuvaiheessa. Sen takia tuottavuuden hyödyt eivät oikein koko painollaan pääse näkyviin.

Esimerkiksi pankkitoiminnassa on ollut vielä ihan lähiaikoina tilanne, että tehdään sekä uudella että vanhalla tavalla asioita. Siellä ovat sekä konttoriverkko- että verkkopankki-infrastruktuurit. Energiasektorin mittariluennassa käytössä ovat vanha järjestelmä, jossa mittarit luetaan käsipelillä ja jalkapelillä, sitten ovat uudet etäluettavat mittarit, joita varten on kehitetty kokonaan uudet digitaaliset palvelujärjestelmät. Olihan meillä lisäksi äänestämiskokeilu, josta löytyi sekä vanha perinteinen vaalikoneistoäänestämismalli että sen rinnalle kehitetty sähköisen äänestämisen malli.

Lehti pohtii myös, että osa tuottavuuden vaikutuksista täytyy kohdistua myös ihmisten työajan ja vapaa-ajan suhteeseen.

Toivoisin, että se työajan lyhentäminen jakautuisi suhteellisen tasan kansalaisten kesken. Mutta voi olla, että se jakautuu epätasaisesti niin, että osalla ei ole työtä, vaikka työtä haluaisivat tehdä. Osa nauttii tuottavuuden ja vaurauden kasvun hedelmistä niin, että lopettaa työnteon kokonaan. Osa taas on niin sidottuja, että työajalla ei ole mitään rajaa eikä määrää, että ei ole mitään muuta kuin työntekoa.

Lehti sanoo, että ennen kuin päästään vanhasta luopumaan ja korvaamaan koko prosessi uudella automatisoidulla, tuottavuushyödyt ovat vielä vajavaisia.

Mutta sitten kun hyödyt näkyvät kokonaisuudessaan, niin me huomaamme, että myös tämä digitalisointi tulee olemaan samanlainen tuottavuuden ajuri kuin teollisuusautomaatio oli viime vuosisadan jälkipuoliskolla.

Me olemme selvästi matkalla kohti kehittyneempää palvelutaloutta. Palveluiden rakenteessa, sisällössä, tuotannossa ja automaatiossa on ihan valtavasti tekemistä vielä. Se tarkoittaa, että syntyy paljon uusia palvelutuotteita ja osa niistä on myös vientikelpoisia. Ne luovat uutta vaurautta ja uutta kasvua yhteiskuntaan. Lisäksi palvelut jatkavat automatisoitumistaan. Osa palveluista katoaa kokonaan ja osa siirtyy koneelle. Osa palveluista tuotetaan halpamaissa, edullisen kustannustason maissa, ja osa sitten lähellä asiakasta henkilökohtaisena palveluna.

147


Tieto, osaaminen ja innovaatio

Palvelusektorin suurella muutoksella on paljon yhtymäkohtia teolliseen automaatioon, jonka me näimme viime vuosisadalla. Se johti teollisuuden kasvamiseen suurimmaksi toimialaksi ja hyödykkeiden tulemiseen kaikkien kansalaisten ulottuville. Mukana olivat muun muassa autot, jääkaapit, muut kodinkoneet, kehittyneet teolliset tuotteet ja kestokulutushyödykkeet. Palveluissa tapahtuu aika paljon samaa, eli syntyy kokonaan uudenlaisia palveluita. Palveluiden hinnat myös alenevat, kun niitä automatisoidaan. Se ajaa ylöspäin palvelusektorin kasvua ja myös palveluiden vientiä.

Tiedosta, osaamisesta ja innovaatiokyvystä on Lehden mukaan tullut jo yritysten tärkein tuotannon tekijä. Hän sanoo, että suurimmat maailmanlaajuiset yritykset ovat palveluyrityksiä, jotka tekevät tuloksensa nimenomaan osaamisella, tiedolla ja uudenlaisten palveluiden tarjonnalla.

Tämän haasteen kanssahan Nokiakin nyt kamppailee. Haasteena on kehittää uudenlaisia osaamiseen, innovatiivisuuteen perustuvia palveluita. Itse tuote on yhä enemmän vain väline, joka kantaa ja myy yhtiön yhä tärkeämmäksi käyviä palvelutuotteita. Edellytykset tällaiseen kehitykseen suomalaisissa yrityksissä ovat olemassa. Tiedosta, osaamisesta ja uusiutumiskyvystä tulee myös suomalaisten yritysten tärkeimpiä tuotannon tekijöitä. Pääoma, maa ja lihastyö eivät ole menestyksen kannalta ratkaisevia, vaan niitä ovat tieto, osaaminen ja uudistumiskyky – innovatiivisuus. Tätä kaikki yritykset nyt opettelevat kovan paineen alla.

Lehti sanoo kuuluneensa niihin ihmisiin, jotka ovat tunteneet huolta siitä, kuinka sähköiset palvelut ovat kehittyneet suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomi näytti digitaalisen muutoksen alkuvaiheessa pärjäävän erittäin hyvin, kun rakennettiin digitaalisen tuotannon ja jakelun perustaa ja infrastruktuuria. Kun kysymys on sisällöstä ja palveluiden kehittämisestä, suomalainen yhteiskunta ei ole enää pysynyt ihan terävimmän kärjen tuntumassa. Tästä on syytä tuntea huolta.

Tilanteen parantamiseksi tarvitaan Lehden mukaan uudistumista, uutta ajattelua ja muutoshalukkuutta.

Valtiovallan on pakko uudistaa elinkeinopolitiikkaa. Ymmärrän hyvin, että teollisuus tarvitsee tukea, kuten maatalouskin. Nämä tukimuodot eivät kuitenkaan saisi merkitä sitä, että uuden luomiselle ei riitä voimavaroja tai ei löydy edellytyksiä innovatiivisten palveluratkaisujen ja vientikelpoisen osaamisen luomiseen.

Julkisen sektorin elinkeinopolitiikkaa täytyy kehittää niin, että se tukee siirtymistä kehittyneeseen palvelutalouteen. Yritysten on pakko muuttua jälkiteollisessa yhteiskunnassa yhä enemmän kehittyneitä ratkaisuja ja palveluja tarjoaviksi toimijoiksi.

148


Kehittyneiden palveluratkaisujen ja osaamisen tulisi Lehden mukaan olla vientikelpoisia. Osa suomalaisista eturivin yrityksistä on hoksannut, mihin suuntaan asioita kannattaa viedä.

Suomessa on hyviä esimerkkejä, kuten Pöyry ja Tieto, jotka ovat pitkällä suomalaisen osaamisen myymisessä maailmalle. Mutta paljon tarvitaan myös kokonaan uusia palveluyrityksiä ja vahvojen teollisuusyritysten muuttumista palvelusuuntautuneiksi yrityksiksi. Muun muassa Koneessa, Wärtsilässä ja Nokiassa tehdään ihan valtavasti ja erittäin hyvää työtä palvelujen viennin puolesta. Muutos on erittäin vaativa ja vaikea, eikä tapahdu käden käänteessä.

Työn kuormitus muuntuu

Lehti korostaa, että ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, mutta elämän aikainen henkinen kuormittavuus kasvaa. Kaikki ei ole kohdallaan tällaisissa tilanteissa.

Työn henkinen kuormittavuus on kasvanut ja fyysinen samalla vähentynyt. Ihmiset elävät kyllä pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, mutta pään

sisäinen kuormitus kasvaa. Tästä olen ollut kovasti huolissani yritysjohtajana ja tietotekniikkapalveluyhtiön toimitusjohtajana. Kärsimme vakavista vahingoista, elleivät esimiehet ja tukijärjestelmät tunnista pään sisäisen kuormituksen kasvua eivätkä löydä tapoja sitä keventää ja purkaa. Huono tilanne näkyy yritysten toiminnan laadun ja tuottavuuden heikentymisenä ja koko yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina.

Työhyvinvoinnin lisääminen vaatii paljon uuden oppimista, koulutusta, toimintatapojen kehittämistä ja esimiestyön kehittämistä. Se on hoidettavissa oleva haaste. Vaikka pään sisälle on vaikea nähdä, on mahdollista korjata tilanne. Ei ole mahdotonta tunnistaa tätä henkisen kuormituksen kasvua ja siihen liittyvää uhkaa, ja myös sitä oikealla tavalla purkaa. Se vaatii esimiehiltä aika paljon enemmän kuin teollisen työn johtaminen esimerkiksi on vaatinut.

Lehti ottaa kantaa myös lisääntyneeseen tiedon määrään, joka on hänen mukaansa ilman muuta yksi näitä pään sisäisiä paineita lisääviä tekijöitä. Kansleri puhuu myös elämän hallinnasta.

Kaikki tutkimukset näyttäisivät viittaavan samaan suuntaan. Henkistä pahoinvointia aiheuttaa eniten, että ei pysty itse kontrolloimaan omaa elämäänsä ja työtään. Hallinnan puuttuminen aiheuttaa hyvin paljon psyykkisiä ongelmia ja myös työpahoinvointia. Kun ei pysty säätelemään vapaa-aikaansa ja työaikaansa tai tulevan informaatiovirran määrää mitenkään, se on osa henkilökohtaisen kontrollin puutetta.

Tähän täytyy löytää keinoja niin, että ihmiset eivät ole aina yhdistettynä verkkoon. Kaiken tiedon ei tarvitse päästä läpi. Suodattimet, tiedon varastointijärjestelmät ja

149


karsintamekanismit ovat kehittyneet hurjasti ja paranevat varmasti edelleen. Aikaa myöten ihmiset oppivat käyttämään digitaalisen tuotannon ja jakelun työkaluja sillä tavalla, että jatkuva verkossa olo saadaan hallintaan. Silloin se ei pidä ihmistä otteessaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Lehden mukaan jokaisen meistä tulisi kyetä hallitsemaan omia henkilökohtaisia digitaalisen tuotannon ja jakelun välineitä eli kannettavaa tietokonetta, kännykkää ja työasemaa. Ihmisten täytyy vain kesyttää pelkonsa uuteen tekniikkaan.

Välineiden hallintaan liittyy useita tärkeitä osa-alueita. Yksi niistä on käytön osaaminen ja ymmärtäminen, että ne eivät ole pelottavia isäntiä vaan apuvälineitä ja renkejä. Toinen asia on kyky ottaa myös etäisyyttä välineistä, irrottautua. Sinne saadaan sellaisia antureita ja portteja väliin, että ihminen voi myös olla erillään niistä. Kyky osata käyttää niitä ja kyky olla myös ilman niitä ovat mielestäni tulevan digitaalisen yhteiskunnan välttämättömiä taitoja ihmisille.

Aalto-yliopisto tutkii ydinalueita

Lehti tähdentää, että muuttuvan yhteiskunnan ilmiöt on otettu vakavasti Aalto-yliopistossa, joka sisältää kauppakorkeakoulun lisäksi teknillisen korkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun.

Teknillisen korkeakoulun puolella nämä kysymykset on vielä polttavampia kuin kauppakorkeakoulussa. Siellä kestävä kehitys ja ihmislähtöinen ympäristö on asetettu yhdeksi hyvin keskeiseksi strategiseksi painopistealueeksi, joita ei ole kuin alle yhden käden sormilla luettava määrä. Myös kauppakorkeakoulussa siirtyminen palvelutalouteen sekä digitaaliseen tuotantoon ja jakeluun on keskeinen painopistealue. Sillä juuri pyritään parempaan, ympäristöystävällisempään, tehokkaampaan tuotantoon ja jakeluun. Digitaalinen tuotanto on monessa tilanteessa ympäristöystävällisempää kuin perinteinen tien varressa ja tieverkossa toteutuva tuotanto ja jakelu.

Aalto-yliopiston näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat johtamiskoulutuksen ja liiketoimintaosaamiseen liittyvän koulutuksen lisäksi palvelutalouden ja palveluyhteiskunnan ratkaisujen esittäminen. Ne välineet ja keinot, joilla uusia innovatiivisia, kilpailukykyisiä, kannattavia palveluita voidaan kehittää.

Lehti korostaa, että Aalto-yliopisto edustaa yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta hyvin keskeistä asiantuntijaorganisaatiota ja kouluttaa maan johtavat asiantuntijat useimmille elinkeinoelämän aloille.

Tehtävänä on tutkimuksen ja opetuksen lisäksi lisätä yhteiskunnallista painoarvoa. Aalto-yliopisto pyrkii nimenomaan lisäämään panostaan yhteiskunnallisessa

150


vaikuttamisessa tuomalla esille tietoa ja ratkaisuja, joilla yhteiskunnan kehityksestä voidaan huolehtia hyvällä tavalla. Se on erittäin olennainen osa myös sitä yliopistouudistusta, joka Suomessa nyt on käynnissä. Elleivät yliopistot kykene uudistumaan, ei koko yhteiskuntakaan kykene uudistumaan.

Kansleri huomauttaa, että yliopistot ovat yhteiskunnan uudistumisessa aivan keskeinen väline ja osa. Hänen mukaansa siihen yliopistouudistus pyrkii, että yliopistot tukevat yhteiskunnan kehitystä ja uudistumista paremmin kuin aikaisemmin. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ilman ryppyjä ja ongelmia.

Uudistus ei ole mennyt kakistelematta, eikä varmasti voikaan mennä läpi mikään muutos, joka on tätä suuruusluokkaa. Jos muutokset ovat vaikeita yrityksissä, joita tunnen kuitenkin paljon paremmin kuin akateemista maailmaa, vielä vaikeampia ne ovat yliopistoissa. Vaikeus ei ole niinkään tietää, mitä pitäisi tehdä. Vaikeus on saada tapahtumaan.

Täällä ei ole sellaista viimeisen rivin ohjaavaa vaikutusta, joka yrityksissä muodostaa erittäin vahvan pakotteen uudistua ja kehittää toimintoja. Yliopistoissa johtajuuden ja muutosvoiman on lähdettävä muualta kuin viimeisen rivin pakosta. Yliopistouudistus etenee kuitenkin. Moni ei olisi uskonut kolme vuotta sitten, että koko Suomen yliopistolainsäädäntö muuttuu ja muutamassa vuodessa erittäin olennaisesti.

Lehden mukaan moni ei olisi lyönyt vetoa tällaisen tulevaisuuden puolesta, että Suomeen syntyy myös yksityisiä säätiöyliopistoja, joita nyt on perustettu kaksi. Ne ovat Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto.

Jos olisin kaikkivaltias…

Kansleri Matti Lehdellä oli nopea vastaus viimeiseen kysymykseen: mitä jos hänelle suotaisiin valta muuttaa yksi asia yhteiskunnassamme?

Jos saisin yliluonnolliset valtuudet, niin minä tekisin paljon sen muuttamiseksi, että tämä yhteiskunta olisi vähemmän katkera, kateellinen ja kaunainen.

151


7,5

7

8

9

10






MIKAEL JUNGNER

Nokian hankala kännyköiden käyttöjärjestelmä estää ihmisiä käyttä-mästä nettiä kännyköiden kautta ja tyrehdyttää näin uusien mobiilipal-velujen syntymisen, Mikael Jungner toteaa.

Mikael Jungnerin mukaan Suomessa käytetään kännykällä nettipalveluita varsin vähän. Syynä tähän ei ole puutteellinen verkkoinfrastruktuuri vaan ennemminkin yleisimpien kännyköiden kehno käytettävyys.

Kännyköillä ei ole vielä kovin pitkään ollut kaistaleveyttä netin käyttöön. Nyt mobiiliverkko on riittävän vahva, mutta silti kännykät muodostavat kaikesta Suomen netin käytöstä alle prosentin. Samoin laajakaista on joka toisen ulottuvilla, mutta vain muutama prosentti hyödyntää sitä. Järjestelmät ovat olemassa, mutta niitä ei käytetä.

Mobiilipuolella tilanne johtuu Nokian kännyköiden kömpelöistä käyttöjärjes-telmistä, jotka hallitsevat suomalaista mobiilimarkkinaa. Käyttöjärjestelmä on niin kankea, että se estää ihmisiä käyttämästä palveluja. Laajakaistamaailmassa taas ongelmana on sisältöjen puute. Tekijänoikeussyistä Suomessa ei laajakaistan kautta ole juurikaan saatavilla mielenkiintoista sisältöä ja siinä mielessä on ihan järkevää olla hankkimatta laajakaistaa – miksi hankkia jokin viestintäkanava, jonka päässä ei ole mitään palveluita?

Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri Mikael Jungner jakaa mielipiteet. Oikeustieteen lisensiaatti Jungner toimi SDP:ssa ministerien Backman, Koskinen ja Lipponen poliittisena erityisavustajana vuosina 1997–2002. Tämän jälkeen hän vastasi Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteista Suomessa ja Baltian maissa.

Maanlaajuiseen tunnettuuteen Jungnerin nosti hänen ennakkoluuloton toimikautensa Yleisradion toimitusjohtajana 2005–2010. Hän toteutti YLEssä mittavia taloudellisia uudistuksia, aloitti uudet sähköiset palvelut YLEn Elävän arkiston ja YLE Areenan sekä määritti uusiksi rajaa julkisen ja kaupallisen median välillä. Mikael Jungner on myös herättänyt huomiota julkisena henkilönä aktiivisella näkymisellään sosiaalisessa mediassa.

153


Mikael Jungner

Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinen

Kestävä kehitys on elämäntapa

Jungner uskoo, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, etsii, hakee ja miettii maailmaa kestävän kehityksen kautta ainakin jossain määrin.

Kestävä kehitys on elämäntapa. Ja mitä useampi sen hyväksyy, niin sen parempi – siis vapaaehtoisesti. Mutta kyllä tuosta kestävästä kehityksestä varmaan tulee niin tärkeä osa tätä elämää, että jossain vaiheessa se vapaaehtoisuus alkaa sitten muuttua ihan tiukoiksi säännöiksi. Ensin siitä tulee tällainen yleinen tapa. Sen jälkeen siitä tulee sosiaalinen normi ja yleensä sen jälkeen siitä säädetään lailla.

Ei ilmastonmuutos meitä perikatoon vie, mutta se voi tehdä elämästä hankalan. Ehkä minulle henkilökohtaisesti suurin huolenaihe on ruuan riittävyys siinä uudessa, lämpimämmässä maailmassa. Kun katsoo tätä maailman ilmastoa ja näitä ruuan tuotantoalueita, kuivuus etenee tärkeillä viljan ja ruuan kasvatusalueilla. Muutos on hidas, eikä sitä välttämättä ihan heti edes huomaa.

Kestävän kehityksen alueella Jungnerin ominta aluetta on kuitenkin sosiaalisesti kestävä kehitys ja ihmisten hyvinvointi etenkin työelämässä.

Suurin syy siihen, että ihmiset voivat huonosti, on huono johtaminen. Nuo hierarkkiset johtamisrakenteet eivät vaan sovi tähän aikaan.

Muuttunut työ on haaste palvelutoiminnan johtamiselle

Jungner tunnistaa työssä viihtymisen rakoilevan suomalaisilla työpaikoilla. Syy tähän piilee paitsi rakenteissa myös yksilöissä, etenkin johtajissa. Uudenlaisessa palvelutoiminnassa ongelmat ovat jopa vaikeampia kuin perinteisessä tehdastyössä.

Suomesta löytyy paljon hyvää johtamista ja hyviä työpaikkoja. Kymmeniä prosentteja työyhteisöistä on tällaisia. Mutta on myös merkittävä määrä niitä, joissa henkilöt eivät ole oikeilla paikoilla. Suurin yksittäinen ongelma on asiantuntijoiden pakottaminen esimiehiksi uran etenemisen vuoksi. Toinen on sisäisesti epävarmojen esimiesten tukeutuminen ”ettekö te tiedä, kuka minä olen?” -asenteeseen. Kun nämä kaksi on saatu kuntoon, voidaan mennä rakenteisiin, joissa on myös paljon vaihtelua.

Jungner pohtii tehdastyön ja luovan työn eroja johtamisen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Tehdastyössä tilanne on toinen. Siellä työskentely on itsenäistä, siinä ei ole sitä pomotusta niskassa. Toisekseen tehdastyö ei useimmiten ole sillä lailla luovaa, että edessä olisi tyhjä paperi, johon pitäisi rakentaa jotain. Se on konkreettista tekemistä, joka on aina helpommin johdettavissa kuin luova työ. Tehdastyössä ei työntekijöiden välille synny monimutkaisia työriippuvuussuhteita, joiden hiominen toisi

154

MIKAEL JUNGNER | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

tehokkuutta siihen prosessiin. Yleensä kysymys on esineiden ja tavaroiden prosessien hallitsemisesta.

Perinteisillä tuotantotalouden aloilla onkin paljon hyvää johtamista, joka perustuu tiimeihin, yhteishenkeen ja tilaan. Luovassa organisaatiossa – byrokratiassa – ihmisiä voidaan aika vapaasti nujertaa ilman, että se oikeastaan näkyy ulospäin. Mutta jos jossain tehdassalissa lähtee ihmisistä ottamaan niitä mehuja irti negatiivisella tavalla, niin se näkyy saman tien tuotoksissa ja talousvastaavat tai omistajat puuttuvat nopeasti tilanteeseen. Minusta tuntuu, että tämän päivän Suomessa perinteinen tehdastyö on työpaikkana huomattavasti parempi ja hyvähenkisempi kuin toimistoissa tapahtuva luovempi työ.

Ratkaisu palvelutyön ongelmiin ei välttämättä ole pomojen erottaminen, ihan samanlaisia koulukiusaajia sieltä saattaa nousta tilalle. Kyse on uudenlaisesta yrityksen ja ryhmädynamiikan ymmärtämisestä. Ihmisillä pitää olla työssä jokin tarkoitus, raha ei riitä. Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävä on paitsi vanhanaikainen myös lapsellinen. Yhteisö tarvitsee jalomman tarkoituksen. Lisäksi sillä pitää olla keinot selvittää eri ihmisten vahvuudet ja toiveet. Dynaamisessa yhteisössä pitää olla haasteita, epäonnistumisia ja ristiriitoja, jotta ihmiset voivat hyvin. Työelämä ei saa olla sellaista simputtavaa itkettämistä kuten joissain paikoissa.

Suomalaiset tekevät vähemmän työtä kuin koskaan historian aikana – jopa liian vähän, siis työttömyyttä ajatellen. Lisäksi työ seuraa entistä useammin mukana kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, jos tekemisellä on tarkoitus ja merkitys. Vastaavasti voisi miettiä tapoja, joilla perhe-elämä voisi tulla töihin esimerkiksi erilaisissa illanvietoissa ja viikonloppuisin. Jos perheenjäseniä voisi ottaa halutessaan mukaan työpaikalle, työn luonne paranisi.

Palveluliiketoiminnan merkitys tulevaisuudessa

Jungnerin mukaan palveluliiketoiminnan merkitys kasvaa tulevaisuudessa nykyisestä tilanteesta riippumatta. Palveluliiketoiminnan kasvua hidastavat osin suomalaiset perinteet ja kansanluonne, mutta myös jähmeät instituutiot.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa saa elantonsa palveluista. Aineettomien palveluiden – vaikka elokuvien, tietokonepelien ja kirjojen – kysyntä on periaatteessa rajaton mahdollisuuksien maailma. Sen hyödyntäminen edellyttää sellaisen ekosysteemin synnyttämistä, jossa ihmiset ovat tottuneet maksamaan elämässään viihtymisestä. Silloin syntyy yrityksiä ja yhteisöjä, jotka tarjoavat näitä palveluita.

Telemarkkinoiden puolella Applen iPhone mullisti koko sen maailman tekemällä kännykästä mielenkiintoisen ja käyttökelpoisen. Samalla puhelin loi hyvin nopeasti ympärilleen satojen miljoonien palvelubisneksen. Tämän tyyppisiä ilmiöitä nähdään varmasti jatkossakin.

155


Jungnerin mukaan sietämättömyys yksilöllisyyttä kohtaan on omiaan hidastamaan Suomen palveluvetoisen talouden kasvua. Hänen mielestä yksilöllisyyttä pidetään Suomessa pahana sanana.

Jähmeys ja jäykkyys suomalaisissa johtuvat samanlaisuuden pakon mukanaan tuomasta elämäntavasta. Kun tarpeeksi monta kertaa saa henkisiä ja fyysisiä luunappeja siitä, että on yksilöllinen, muuttuu varovaiseksi ja vähän jähmeäksi. Mutta kyllä se polte siellä sisällä jossain säilyy. Pitää vaan saada nämä ulkoiset oikein ja väärin tekemisen moraalisäännöt nurin, niin siitä se lähtee.

Suomessa järjestelmä ja instituutiot ovat omiaan pikemminkin hidastamaan kuin nopeuttamaan palveluvetoisen talouden kasvua. Paljon täytyy tehdä. Hyvä lähtökohta olisi erilaisuuden sietäminen. Palvelusektori ja luova teollisuus saavat voimansa nimenomaan erilaisuudesta ja ristiriidoista. Suomen talouden mekanismit pyrkivät pikemminkin puristamaan ihmisiä samankaltaiseen muottiin kuin sallimaan erilaisuutta.

Ihmisiä tungetaan sellaisiin lokeroihin ja muotteihin, joihin he eivät sovellu. Ja kun se tehdään väkivalloin, niin siitä aiheutuu inhimillistä kärsimystä.

Luonnolle biodiversiteetti, monimuotoisuus, on hirveän tärkeä. Sama koskee kulttuureja ja ihmisyhteisöä. Suomen tämänhetkinen ilmapiiri muistuttaa aika pitkälti istutettua talousmetsää: puita on, mutta kovin on yksipuolista. Talousmetsä on altis kaikenlaisille pikku mönkijöille ja ötököille, jotka saattavat pistää koko metsän nopeastikin nurin.

Jungner ei kuitenkaan pidä suomalaisten tilannetta tyystin toivottomana. Tutkimusten mukaan jopa kolmasosa suomalaisista harrastaa itseilmaisua kirjoittamalla, musisoimalla tai valmistamalla jotain käsillään. Luku on eurooppalaisittain korkea ja paljastaa merkittävän luovan potentiaalin. Lisäksi Jungner huomauttaa, että nykynuorisolle konkreettinen omistaminen ei merkitse enää samaa kuin aiemmille sukupolville.

Vanhemmalle sukupolvelle CD-levy tai DVD-elokuva luo tunteen omistamisesta, nuoremmille riittää, että sama sisältö on saatavilla esimerkiksi Spotifyn kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmalle sukupolvelle omistajuus ja kontrolli ovat tärkeitä, kun taas nuoremmalle tärkeämpiä ovat saatavuus ja mahdollisuudet.

Tuottavuus edellyttää uusia viestintätapoja

Palvelutoiminnan ja luovan talouden lisäksi Jungner painottaa uusien viestintätapojen ja tietovirtojen järjestämisen merkitystä uuden tuottavuuden lähteinä. Olennaista tietoja viestintätekniikan hyödyntämisessä on työajan tarkoituksenmukainen käyttö. Aika on jo ajanut esimerkiksi sähköpostin ohi. Jungnerista nykyisen tietotulvan vastaanottaminen voi olla työlästä myös yksityiselämässä.

156


Tietotulvan edessä ei pidä hämmentyä, koska suurin osa siitä on roskaa. Jos miettii ihmisten ajankäyttöä vapaa-ajalla, niin tälläkin hetkellä he käyttävät jopa tunteja päivässä lukeakseen, tutustuakseen uutisiin, jotka he unohtavat muutamassa viikossa. Sanomalehdistö ja televisiouutiset ovat isolta osalta – ei kaikilta, mutta isolta osin – turhan tiedon markkina. Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä. Silloin on turha väittää, että ajasta on pulaa. Ongelmana on priorisointi. Ja varsinkin jos katsoo näitä suosituimpia nimikkeitä, niin siinä kysymys on lähes puhtaasti viihtymisestä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se kertoo, että sitä aikaa riittää.

Työelämässä informaatio ja tietovirrat pitäisi järjestää niin, että asioita ei jouduta tekemään turhaan. Kaikki tilanteet, joissa ihminen tekee jotain vasten tahtoaan ilman, että sillä vaikutetaan ympäröivään maailmaan, ovat ajan tuhlausta. Esimerkiksi matkustelu paikkojen välillä ja turhat kokoukset ovat aikamoisia aikasyöppöjä. Jos 10 ihmistä istuu tunnin kuuntelemassa yhden puhumista, siinä on hukattu 10 tuntia sellaiseen, joka olisi voitu fiksummin hoitaa tunnissa. Koko organisaatiotoimintakentän kehittymättömyys on kuin pumppaamaton öljylähde. Nyt ovat tilkkeet, vehkeet ja osaaminen. Vielä kun rakenteet laitettaisiin kuntoon, ihmisillä olisi yllin kyllin uutta aikaa tehdä uusia asioita.

Tämä vaatii paljon työkulttuurilta eikä onnistu autoritäärisesti johdetuissa päällikkövirastoissa.

Jungnerilla on aika lohduton kuva yritysten nykyisten tietoja viestintätekniikkapalve-luiden tilanteesta.

Toisaalta se vaatii paljon myös tekniikalta. Hirveän monen yrityksen tietotekniikka-ratkaisu on lähinnä hintamielessä kilpailutettujen, keskenään yhteensopimattomien palvelujen tilkkutäkki, jossa käytettävyys on sitä luokkaa, että ihmiset tekevät asioita mieluummin vaikka kirjoituskoneella. Ja organisaation toimintatavat ovat sen mukaiset.

Olisi iso tuottavuuden lähde, jos tietovirrat ja viestintä, sikäli kuin ymmärrän viestinnän tämmöisenä ulospäin lähtevänä tietovirtana, onnistutaan järjestämään tavalla, jossa ei tehdä asioita turhaan. Tässä on kyllä markkinarakoa, mutta se on tosi vaativa juttu; se minkä Apple teki iPhonella mobiilipalvelumarkkinalle, joku yritys saisi tehdä yritysten tietoja viestintäpalveluille. Tulevaisuuden palveluiden pitää olla räätälöityjä, kullekin yritykselle erikseen kustomoituja.

Esimerkiksi sähköposti on äärimmäisen kankea, vanhanaikainen tapa viestiä. Itse en käytännössä juurikaan käytä sitä enää, se on selkeästi 1900-luvun juttuja. Sosiaalinen media ja chat-tyyppinen vuorovaikutteinen viestintä, jossa koko ajan näkee, onko vastapuoli paikalla, ovat tehokkaamman ajankäytön moottoreita. Jos vertaa sähköpostia chat-palveluun, niin sähköpostihan täyttyy roskapostista, kuten

157


turhanpäiväisistä kyselyistä ja yhteistyökumppanien tarjouksista. Yleisradiossa jokaisen päivän aluksi meni kolme minuuttia, kun poistin lukematta sähköpostit, joiden otsikosta näki, että niissä kysellään jotain turhanpäiväistä. Ei olisi ollut mitään järkeä käyttää 15 minuuttia elämästäni kuhunkin niistä. Chat-maailmassa roskapostitukselle tai jonninjoutaville kyselyille ei ole tilaa.

Osaaminen muuttaa pois, juuret jäävät?

Jungnerin mukaan Suomen kansainvälinen asema korostui suhteettomasti viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Sijainti riitelevien Neuvostoliiton ja lännen välissä teki Suomesta kokoaan merkittävämmän. Tulevaisuudessa kilpailukyvyn ylläpitämiseen vaaditaan enemmän.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Nokia ja koko ICT-menestys toivat Suomen vielä kerran parrasvaloihin. Jos tämä kansakunta ei löydä erilaisuuden sietämisestä ja tasa-arvoisesta, verkottuneesta yhteisöllisyydestä konkreettista potkua menestykseensä, edessä saattaa olla pitkä ja hidas hiipuminen. Tällöin erilaiset palvelut ja ilmiöt saapuvat tänne muuta maailmaa myöhemmin. Samalla maailmasta innostuneet lahjakkaat suomalaiset lähtevät muualle töihin ja käyvät täällä lähinnä kesälomalla.

Tämä idyllinen, hitaan hiipumisen polku uhkaa tehdä Suomesta maaseutu- ja kesämökkipaikkakunnan. Toinen vaihtoehto on yhteisöllisen tekemisen löytäminen. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin maailman synnyssä suomalaisilla oli iso rooli. Tässäkin yhteiskunnassa on siis yhteisöllistä potentiaalia, jota ei löydy esimerkiksi Aasiasta. Todella mielenkiintoinen kohtalon kysymys on, onko Suomi dynaamisen uuden ajattelun keskus tai yksi keskuksista vai ainoastaan hauska kesälomapaikka?

158


Suomi on nyt ehkä sodan jälkeisen ajan suurimman yhteiskunnallisen murroksen – transformaation – äärellä. Se ei ole meidän edessä, vaan me olemme jo siinä murroksessa. Ja sanon siksi, että sodan jälkeisen ajan suurin, koska silloin kun hoidettiin 90-luvun ns. lamaa, niin silloin meidän ei tarvinnut loppujen lopuksi juurikaan puuttua kasvun moottoreihin ja elinkeinorakenteisiin. Me emme myöskään koskeneet hyvinvointiyhteiskunnan perustoimintaperinteisiin. Tuolloin riitti kun satsasimme entistä voimakkaammin innovaatiopolitiikkaan ja länsimarkkinoihin.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen jatkaa, että Suomella oli edellisen laman jälkeen onnea, kun täällä sattui olemaan nousuhakuinen tietoliikennesektori. Sen menestys perustui hänen mukaansa kuitenkin ennen kaikkea teknologiaan ja ’rautaan’.

Telecom- ja IT-sektori lähtivät oikeaan aikaan vetämään Nokian ja osittain Sonerankin vauhdittamana, ja sitä kautta Suomi sai teollis-tuotannolliselle paradigmalle 10 vuotta lisäaikaa. Tämä paradigma on nyt kuitenkin vääjäämättä loppusuorallaan tuotannollisen työn siirtyessä muualle. Tarvitsemme kipeästi uutta kasvua ja uusia toimintamalleja.

Käynnissä on siirtymä pois teollisen ajan ajattelu- ja toimintamalleista kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palveluyhteiskuntaa. Samalla on kuitenkin tärkeää korostaa, että ei teollisuus sinänsä ole mihinkään Suomesta katoamassa, se vain muuttaa luonnettaan. Toiminnan lähtökohdaksi on jatkossa nostettava asiakkaan (tai kansalaisen) todelliset tarpeet ja niihin sopivat kokonaisratkaisut standardituotteiden tai -palvelujen sijaan.

Meillä on jo monia yrityksiä – kuten esimerkiksi Kone ja Normet, jotka ovat tämän transformaation tehneet – ja menestyvät hyvin.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on kauppatieteiden tohtori. Hän on toiminut nykyisessä tehtävässään marraskuusta 2008 ja sitä ennen Sitran innovaatiojohtajana. Aikaisemmin Kosonen toimi Nokia Oyj:ssä muun muassa yrityssuunnittelu- ja tietohallintojohtajana sekä viimeksi johdon neuvonantajana.

159


Mikko Kosonen

Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamista

7

7

6

7

6






MIKKO KOSONEN

Komentotaloutta ja erikoistumista

Yliasiamiehen mukaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu menestyksellisesti 1960-luvulta lähtien teollisen paradigman eli erikoistumisen ja standardoinnin periaatteiden kautta. Tässä mallissa johto – tai eliitti – päätti, mitä palveluja ja tuotteita ihmisille tarjotaan. Sitten jakelukonetta on ajan myötä hajautettu lisää kuntiin, jolloin siiloutuminen on lisääntynyt.

Meidän suuri haasteemme tällä hetkellä on, että olemme sekä yksityisellä että julkisella sektorilla teollisen ajan rakenteiden ja ajattelumallien vankeina. Niissä johtaminen ja hallinta ovat komentotaloutta.

Se on hyvin ylhäältä ohjattua ja siilomaista, ja nyt kun meidän pitäisi muuttua, olemme tietyllä tavalla hyvin pitkälti vanhojen bisnesmallien, ajattelumallien ja rakenteiden vallassa.

Ihmiset nojaavat luonnostaan vanhaan ajattelutapaan. Me emme oikein osaa muuta. Koulujärjestelmästä lähtien meitä opetetaan tiettyihin rooleihin, ja on turvallista olla niiden rakenteiden sisällä. Kaikki muutos on uutta ja pelottavaa. Ongelmana on uskalluksen ja johtajuuden puute. On meillä tosin tällä hetkellä aivan liikaa myös näköalattomuutta sekä poliittisessa että tiedemiesjohdossa. Se on ollut minulle suuri yllätys nähdä, kuinka vanhakantaisesti ylin johto yleisesti ottaen ajattelee.

Onneksi aika osittain hoitaa homman. Nyt on selvästi nähtävissä, että tällä vuoden 1985 jälkeen syntyneellä Y-sukupolvella on jo erilaiset valmiudet katsoa asioita ihmislähtöisesti ja verkottuneesti.

Kosonen huomauttaa, että sukupolvenvaihdos on toteumassa myös poliittisessa ja julkishallinnollisessa kentässä. Hänen mukaansa hyvin pian, eli viidessä vuodessa, valtionhallinnon ylimmistä kahdestasadasta päätöksentekijästä jää 70 prosenttia eläkkeelle.

Tässä on valtava epäjatkuvuuskohta ja mahdollisuus uudenlaiseen ajatteluun ja johtamiseen. Nyt pitää kiinnittää äärimmäisen paljon huomiota rekrytointiin. Huippuvirat eivät saisi olla palkintoja ennen eläkkeelle jäämistä. Kun näille avautuville paikoille palkataan ihmisiä, pitäisi varoa, ettei oteta palkkalistoille automaattisesti niitä tavanomaisia hakijoita, siis niitä, jotka ovat odottaneet kiltisti vuoroaan, lojaalisti virheitä vältellen. Nyt pitäisi ihan oikeasti kiinnittää huomiota johtamisnäyttöihin. Kuka on saanut oikeasti jotain transformaatiota aikaan ja pystyy oman roolinsa siinä osoittamaan. Olen jossain vähän leikkisästi sanonut, että rekrytointilistoja tehdessä tulisi kiinnittää huomiota niihin ihmisiin, jotka ovat tehneet pahimpia mokia. Sehän kertoo siitä, että he ovat yrittäneet tehdä jotain uutta.

161

MIKKO KOSONEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Yksilöllisten palveluiden vaade

Kososen mukaan on selvää, että yleisen vaurastumisen, teknologian kehityksen, globalisaation ja tähänastisen hyvän politiikan seurauksena ihmiset vaativat yhä enemmän yksilöllisiä palveluja. Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää Kososen mukaan tekemisen jalkautumista niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla.

Yritysten ja organisaatioiden on mentävä kehittämään palveluja kentälle kansalaisten kanssa, koska se on ainoa tapa, jolla yksilöllisiä palveluja voi tuottaa. Samalla se ilmentää siirtymistä pois teollis-tuotannollisesta kohti ihmis- ja palvelukeskeistä toimintamallia.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa ihmiset rupeavat vaatimaan yhä enemmän yksilöllisiä palveluja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ja tämä systeemi ei pysty enää vastaamaan tähän huutoon. Me olemme tietyllä tavalla kulkeneet ”teollisen top down”-, ”command control ”- tai hierarkkisen ajattelu- ja toimintamallin tien loppuun. Nyt meidän pitää hyvin fundamentaalilla tavalla muuttaa sitä toimintamallia. Siis luoda toimintamalli ja tapa, jolla luodaan lisäarvoa tulevaisuudessa yhdessä kansalaisten kanssa uutta teknologiaa hyödyntäen.

Ihmiskuvan on muututtava – resurssista aktiiviseksi osallistujaksi, objektista subjektiksi

Toimintamallin rakentamisen pitää lähteä niinkin perusasioista kuin ihmiskuvasta. Yliasiamies pohtii teollisen maailman ihmiskuvaa ja johtamista suhteessa tehostamiseen ja kilpailukykyyn.

Perinteisessä teollisessa mallissa ihminen on tuotantoresurssi ja objekti, joka tekee tavallaan koneen osana jotain duunia. Johtajat sitten ohjaavat työtä hierarkian huipulta. Kehittäminen ja parantaminen ovat tässä mallissa yhtä kuin vauhdin lisääminen ja/tai kulujen alentaminen esimerkiksi töitä muualle siirtämällä. Ja tätä kun jatketaan tarpeeksi kauan, niin ihminen voi entistä huonommin ja huonommin.

Kosonen korostaa, että lisäarvon luominen edellyttää ennen kaikkea sekä vanhojen että uusien asioiden tekemistä uudella tavalla. Tämä vaatimus pätee sekä yksityisen että julkisen sektorin töihin yhtä lailla.

Uudessa ihmis- ja ratkaisulähtöisessä palveluyhteiskunnassa ihminen on aktiivinen osallistuja ja subjekti. Ihminen itse osallistuu oman hyvinvointinsa luomiseen ja kehittämiseen yhdessä lähiyhteisönsä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa.

162

MIKKO KOSONEN |TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Uudet mittarit

Myös teollisen toimintamallin mittarit kaipaavat Kososen mukaan remonttia. Monet hyvinvointia tukevat asiat kuten kodin ja kansalaisjärjestöjen työ sekä ilmastokysymykset eivät juuri näy bruttokansantuotteessa.

Meidän pitäisi ilman muuta tuoda BKT:n rinnalle uudenlaisia mittareita, enemmän kestävää kehitystä ja kotityötä ja muita huomioivia indikaattoreita. Ne kuvaisivat nykyistä paremmin lisäarvon ja hyvinvoinnin kehittymistä.

Samalla tavalla yritysten perusmittaristoon pitäisi saada sisään uusia indikaattoreita. Balanced score cardiin, jota yritysjohtajatkin katsovat, pitäisi saada työhyvinvointi. Ja siinä pitäisi tulla näkyviin paremmin ennenaikaisten eläkkeiden ja poissaolojen kustannukset. Kun ne tulisivat konkreettisesti näkyviin yritysjohtajalle, niin niihin ruvettaisiin puuttumaan ihan toisella tavalla.

Kun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksi ja jopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita ja motivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkä jaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero, puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä.

Kuka tuottaa palvelut hyvinvointiyhteiskunnassa

Yliasiamies kysyy, onko hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä viimekädessä tuottaa kaikki palvelut ihmiselle.

Me olemme menneet hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä vähän liian pitkälle. Kun olemme pyrkineet luomaan ihmisille entistä parempia elämän edellytyksiä, olemme samalla, paradoksaalisesti, tehneet heistä passiivisia palvelujen vastaanottajia, jotka pahimmassa tapauksessa ovat vielä tyytymättömiä itselleen sopimattomiin palveluihin. Nyt meidän pitäisi nähdä, että hallinnon päätehtävä ei olekaan tuottaa itse kaikkia palveluja, vaan ennen kaikkea mahdollistaa ihmisten osallistumisen tarjoamalla heille siihen oikeanlaiset tekniset työkalut ja myös tukemalla heitä erilaisilla kannusteilla.

Hyvinvointi on sitä, että saa olla mukana, osallistua ja vaikuttaa. Ihmisten tulee kokea, että heillä on merkityksellinen rooli yhteiskunnassa. Kun saa osallistua, vaikuttaa, olla mukana, siitähän se hyvinvointi tulee.

Yliasiamies käy läpi papereita ja selvittää, että Suomesta on häviämässä valtavaa vauhtia teollinen ja tuotannollinen työ. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen viimeisimpien ennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä tarvitaan noin 150 000 ihmistä lisää pelkästään terveydenhuoltoon vanhenevan väestön hoitamiseen.

163


Tämä on ihan mahdoton tehtävä nykymalleilla. Se ei vain onnistu. Siksi tarvitsemme esimerkiksi vanhusten huoltoon uutta teknologiaa lisäämään tuottavuutta. Ennen kaikkea minä korostan uudenlaisen yhteisöllisyyden tukemista, että ihmiset itse ryhtyvät hoitamaan ennakoivasti omaa terveyttään ja huolehtimaan toinen toisistaan.

Hyvinvointi määriteltävä uudelleen

Kosonen toteaa, että suomalaisten pitää näiden muutosten keskellä määritellä uudelleen, mitä me tarkoitamme hyvinvoinnilla. Hänen mielestään hyvinvointi on nimenomaan ja ennen kaikkea osallistumista ja vaikuttamista.

Mitä enemmän me saamme ihmisiä osallistumaan ja vaikuttamaan, ennaltaehkäisemään asioita ja olemaan aktiivisina mukana, sitä enemmän meillä säästyy resursseja niille, jotka eivät ikinä itse pysty siihen. Tässä on iso muutos siihen, mitä me olemme tarkoittaneet hyvinvoinnilla. Meidän täytyy myös jatkossa miettiä tarkkaan, mitä hyvinvointipalvelujen tuottaminen tarkoittaa. Se ei voi olla enää pelkästään sitä, että julkinen sektori tuottaa niitä tuotantokoneena aika tehottomasti.

Minä toivon, että jatkossa yhä suurempi osa hyvinvointipalveluista tuotetaan itse kansalaisten ja erilaisten yhteisöjen toimesta. Julkisella sektorilla on palvelujen järjestämisvastuu, mutta hyvin suuren osan niistä voi toteuttaa kansalaisten lisäksi yksityinen sektori. Silloin myös luodaan uusia työpaikkoja, kasvua ja liiketoimintamahdollisuuksia Suomeen.

Julkiseen palvelutuotantoon uskovien ei pidä huolestua. Kosonen ei ole luomassa mallia, jossa yksityinen puoli voi hoitaa kaikki hyvinvointipalvelut. Hän uskoo kilpailun voimaan, eli hänen mukaansa yritysten mukaantulo tuo tervettä kilpailua, joka kirittää julkista palvelutuotantoa toimimaan paremmin ja opettaa julkista ta-loutta ostamaan palveluja. Julkisen sektorin toimintaan tulee tuoda myös lisää läpinäkyvyyttä ja sisäistä kilpailua.

Muuten tehokkuutta ja palvelun paranemista ei synny, ellei ole aitoa kilpailua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja silloin julkinen monopoli on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin yksityinen monopoli.

Energiatehokkuudesta ja ilmastohaasteista liiketoimintaa

Hyvinvointipalvelujen lisäksi Kosonen näkee suuria mahdollisuuksia myös energiatehokkuuden ja ilmastokysymysten alueilla.

Meillä on suuria mahdollisuuksia siinä teknologian osaamisessa, joka liittyy kone- ja metsäteollisuuteen tällä hetkellä. Metsäteollisuudessa on valtavia mahdollisuuksia mm. biopolttoaineessa, erilaisissa hajautetuissa energiaratkaisuissa ja puurakenteiden kehittämisessä. Kone- ja metalliteollisuudella on samalla tavalla

164


aivan mielettömiä mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen liittyvissä teknologioissa.

Kosonen mainitsee useita esimerkkejä muutoksesta. Sellaisia ovat hänen mukaansa Kemiran vesiteknologiapanostukset viime aikoina, Koneen People Flow -ratkaisut ja Cargotecin kurkottaminen jätteenkäsittelyjärjestelmiin.

Kaikissa niissä on älyttömästi uusia bisnesmahdollisuuksia. Se vaatii rohkeata muutosjohtajuutta, eikä sitä että hierotaan vanhaa mallia.

Kosonen pohtii valtion energiapakettia, johon sisältyi uusien ydinvoimaloiden rakentaminen. Jotain kuitenkin on näyttänyt unohtuneen päättäjiltä.

En ota kantaa nyt siihen, että montako ydinvoimalaa tarvitaan, vaan siihen, ettei meillä tämän energiaratkaisun yhteydessä keskusteltu juurikaan energiansäästöratkaisuista. Siinä meillä on valtavat mahdollisuudet – ei vain säästää energiaa vaan myös luoda uutta liiketoimintaa.

Suomen tietoyhteiskuntakehitys

Kosonen miettii myös tietoyhteiskunta-asioita ja Suomen hiipuvaa asemaa kansainvälisissä vertailuissa.

Tietystikään tietoyhteiskunta ei ole onnistunut Suomessa. Se on julkisesti tunnustettu jo poliitikkojen piirissä. Erilaiset tilastot osoittavat, että me olemme koko 2000-luvun ajan hiipuneet siitä, missä olimme 1990-luvulla. Tuolloin olimme ihan kärjessä näissä tilastoissa. Nyt olemme melkein kaikilla mittareilla koko ajan tulleet vähän taaksepäin. Emme ole tällä hetkellä huonoja vieläkään kansainvälisissä vertailuissa, mutta pudotaan vauhdista koko ajan.

Kososen mielestä kyseessä on kokonaan itse aiheutettu asia, eikä siinä voi syyttää ketään muuta kuin itseään ja katsoa peiliin. Hän toteaa, että hiipuminen jos mikä on ollut näköalan puutetta valtion johdossa.

Siellä ei ole riittävästi näkemystä tästä asiasta. Ei ymmärretä, että tietyt asiat kuten standardit ja pelisäännöt täytyy hoitaa ehdottomasti keskusohjatusti. Tällaiset arkkitehtuuriratkaisut ja standardit pitää olla äärimmäisen hyvin mietitty. Suomi on kuitenkin vain 5,3 miljoonan ihmisen maa. Se on kuin iso kaupunki jossain maailmalla. Nämä on aivan mahdollista keskitetysti katsoa. Mutta sitten taas toteutus pitäisi antaa hyvin pitkälti paikalliseksi tehtäväksi. Uusien applikaatioiden kehitys pitäisi antaa markkinoiden ja paikallisen innovaation piiriin, kun pelisääntöjen puitteissa toimitaan.

Kososen mukaan nykytilanteessa ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä: Suomessa on 342 kuntaa, joista jokainen puuhaa omiaan. Hänen mukaansa kuntien toiminta on pirstaloinut

165


markkinat niin, että täällä ei ole kenellekään uudelle toimijalle mielekkään kokoista markkinaa.

Lähes jokaisella kunnalla on omat toisistaan poikkeavat taloushallinnon ja palkkahallinnon järjestelmät ja prosessit, eikä valtion johto voi tehdä tälle juuri mitään kuntien autonomian takia. Taloustietoa ei voida edes vertailla, kun ei ole läpinäkyvyyttä. Mutta sen lisäksi moninkertaisesti tehdään samaa asiaa. No se on tietysti tehotonta se moninkertainen tekeminen, mutta se on myös elinkeinopoliittisesti tyhmää.

Jos me haluamme olla tietoyhteiskuntaykkönen, siitä pitäisi keskustella jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa. Se pitäisi olla koko ajan siellä agendalla. Tarvitaan selvät tavoitteet ja katsotaan, että edetäänkö niiden mukaan. Miksi ei edetä, missä mättää? Poliittisten johtajien pitäisi opiskella ja ymmärtää tietoyhteiskunta-aluetta sen verran, että he voisivat johtaa sitä. Muissa maissa, nyt en sano että Euroopassa mutta Aasiassa, tämä asia on kyllä ymmärretty.

Yhteiskunnan kilpailukyky

Kosonen toteaa Suomen olevan suhteessa Euroopan muihin maihin lähtökohtaisesti paremmassa asemassa muutoksen suhteen, mutta se ei kauhean paljon paina vaa’assa olla Euroopan paras, kun verrataan kovaa juokseviin Aasian maihin ja BRIC-maihin.

Meidän kilpailijat tulevat tuolta Aasian suunnalta ennen kaikkea. Miksei myös USA:sta, vaikka sieltä kuuluu kaikennäköistä huolestuttavaa näinä päivinä. USA on yhteiskuntana niin älyttömän dynaaminen ja uusiutumiskykyinen, että sen tulevaisuudesta minä en ole kauhean huolissani.

Aasiassa on pieniä ja strategisesti ketteriä maita, vaikka Etelä-Korea ja Singapore. Siellä ajatellaan asioita koko ajan globaalisti. Mikä on niiden geopoliittinen sijainti? Mitä niillä on annettavaa maailmalle? Miten ne pelaavat strategisesti sitä omaa rooliaan? Ja millä alueilla ne haluavat maailmalla erottautua? Ne miettivät sitä samalla tavalla kuin globaali yritysjohtaja miettii, että missä minä differoidun, mistä minä luovun ja mihin minä keskityn? Tämän lisäksi ne ovat olleet erittäin pitkäjänteisiä siinä kehittelyssä.

Me ollaan Euroopassa osittain tämän länsimaisen demokratian vankeja. Kukaan ei katso yli vaaliperiodin vaan lähtökohtaisesti tähtäin on se seuraava vaali. Me katsomme korkeintaan 4 vuoden päähän. Ja sitäkään ei kokonaan katsota, kun viimeisenä vuonna ruvetaan jo kyttäämään seuraavia vaaleja. Puhutaan poliittista retoriikkaa, ei tehdä mitään strategisia valintoja, vaan vähän kaikkea kaikille. Poliittinen systeemi meillä ei siis tee muutosta mitenkään helpommaksi Euroopan kilpailukyvyn kannalta.

Kosonen korostaa, että suuret paradigmaattiset muutokset eivät ole nopeita. Niihin menee helposti 2–4 Suomen nelivuotista vaalikautta.

166


Pitäisi yhdessä sitoutua isoihin muutoksiin. Etelä-Koreassa presidentit ja hallitukset vaihtuivat kyllä 1990- ja 2000-luvulla, mutta se mikä jatkui, oli se tietoyhteiskuntakehittäminen. Systemaattisesti rakennettiin kyvykkyyksiä. Ykkösstrategia valtakunnan tasolla oli, että pannaan tietoyhteiskunnan standardit ja infrastruktuuri paikalleen. Nyt he ovat siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, se on tämä green – vihreä tietoyhteiskunta. Ja he lähtevät satsaamaan näihin juttuihin aivan samalla systemaattisella tavalla, mennään päämäärätietoisesti eteenpäin sillä suunnalla. Tulokset alkavat jo näkyä.

Yliasiamies näkee palvelutaloudessa valtavan potentiaalin

Yliasiamies Kosonen jää vielä lopuksi pohtimaan keskusteluissa esiin tulleita asioita.

Mutta millainen bisnespotentiaali nämä palvelut ovat kaikkiaan suomalaiselle yritykselle? Minun mielestä niissä on ihan mielettömän iso mahdollisuus. Mutta se on iso kulttuurin muutos. Se edellyttää toisenlaista ihmiskäsitystä, ajattelua, johtamista, pitkäjänteisyyttä ja uskallusta. Johtamista joukkojen keskellä, eikä yritetä jostain hierarkian huipulta käskyttää asioita. Jalkaudutaan tuottamaan palveluja kentälle, verkostoidutaan ja jaetaan luottamusta.

167


7

8

9

8

6






OLLI MARTIKAINEN

Tietotekniikan palveluiden tuottavuuskehitys on 15 viime vuoden aikana jäänyt jälkeen elektroniikasta ja metalliteollisuudesta. Eikö tämä ole erikoista, kun ajatellaan, että tietoliikenne ja tietotekniikka ovat nykyajan moottoreita, ihmettelee Olli Martikainen Elinkeinoelämän tutkimuslai-toksesta ETLAsta.

Professori Olli Martikainen on tutkinut teknologiaa ja sen vaikutuksia jo useamman vuosikymmenen ajan. Viimeisimmän kahdeksan vuoden aikana ETLAssa on Martikaisen mukaan edistytty huomattavasti tuottavuustutkimuksessa. Tämä kaikki alkoi halusta ymmärtää, mitä yrityksissä tapahtuu uuden teknologian tulon myötä.

ETLAn tutkimuksessa perinteinen tietotekniikka on pystynyt saamaan keskimäärin noin 8–18 prosentin tuottavuuslisäyksen kutakin investointia kohden. Vanhoissa yrityksissä vaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia kun taas uusilla jopa 60 prosenttia plussaa.

Lähdin kysymään, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Ekonomistit pystyivät sanomaan, että suurimpien positiivisten hyppäysten taustalla on yrityksissä toteutettu prosessi- tai organisaatiomuutos.

Kysyimme, millaisia ovat parhaat muutokset. Kukaan ei tiennyt. Halusimme myös ymmärtää parhaat asiakasprosessimuutokset. Kun olemme päässeet perille parhaista muutoksista, silloin voimme kehittää tietojärjestelmät tukemaan niitä.

Martikainen selvittää myös, mitä tutkimukset ovat kertoneet niistä syistä, miksi perinteinen tietotekniikka ei ole odotetun tuottavaa.

Se johtuu siitä, että me emme oikeasti paranna tietotekniikan käyttöä ja nosta asiakkaan tuottavuutta. En ole saavuttanut suosiota professorien keskuudessa väittäessäni, että opetamme vääriä asioita. Jotain opetetaan, mutta jotain ei. Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan vanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovat mahdollisia näillä uusilla välineillä.

169


Olli Martikainen

Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa

Vanhoissa yrityksissä tietojärjestelmien mukainen uusi toimintatapa tuli vanhan toimintatavan rinnalle. Toisin sanoen näissä yrityksissä oli niin juurtuneet tavat tehdä asioita, että uusi teknologia ei pelkästään, johtamattomana muutoksena, kyennyt niitä toimintatapoja muuttamaan. Sen sijaan niiden vanhojen tapojen rinnalle syntyi osittain päällekkäisiä, uusia tapoja tehdä asioita. Siksi näissä yrityksissä tuottavuus joskus jopa laski ICT:n myötä.

Muun muassa Nokialla GSM-kehityksen alkuvaiheisiin 1980-luvun puolivälissä osallistunut ja 1990-luvun alussa Soneran edeltäjän Telecom Finlandin tutkimusjohtajana työskennellyt Olli Martikainen (FT, DI) on erikoistunut tietoliikenneohjelmistoihin. Hän on ollut perustamassa useita alan yrityksiä, joita ovat muun muassa Bitfield Oy, Necsom Oy ja WLAN-palveluhallintaohjelmistoja kehittänyt Wificom Technologies Oy. Tällä hetkellä hän toimii professorina Oulun yliopistossa ja on research fellow ETLAssa.

Palvelu toteutuu kun asiakas hyödyntää sitä

Martikaisella on kaikkiaan tietoliikennealan kokemusta 28 vuoden ajalta, ja hänen julkaisujensa lista on mittava. Pitkä se on myös nykyisessä työpaikassa ETLAssa, jossa yksi hänen kiinnostuksen kohteitaan on ollut palveluliiketoiminta ICT-alalla.

Palvelu toteutuu, kun asiakas käyttää ja hyödyntää sitä. Ilman tätä vuorovaikutusta palvelu ei toimi. Vaikka asiakkaan mukaantulo kokonaisprosessiin lisää huomattavasti tutkittavan ilmiön kompleksisuutta, se on hyödyn ja arvon luonnin ymmärtämisen kannalta tärkeimpiä kulmakiviä.

Mikäli palvelu tuo hyötyä asiakkaalle, se muuttaa hänen toimintaansa jollain hyödyllisellä tavalla. Silloin meidän pitää kysyä, mitä palvelu tekee asiakkaalle ja mitä se muuttaa. Me tutkimme täällä ETLAssa sitä, miten palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa. Me puhumme palveluprosessista ja kysymme, miten se muuttaa asiakasprosessia. Tästä muutoksesta laskemme palvelun hyödyn ja palvelun arvon.

Professori kertoo, että hän alkoi tutkia tarkemmin palveluita Oulun yliopistossa vuonna 2003, jolloin otettiin lähtökohtaiseksi tosiasiaksi ICT-palveluiden tuottama hyöty laajemmalti koko palveluprosessissa. Martikaisen palvelututkimus on kestänyt yli seitsemän vuotta. Tutkimusten ympärille rakennettiin Oulussa mobiilipalveluiden koulutusohjelma kursseineen. Alkuaika meni työkalujen kehittämiseen. Alusta lähtien on ollut selvää, että näitä hyötyjä on kyettävä mittamaan.

Mietimme, miten voisimme laskea mobiilipalveluiden hyötyjä. Kehitimme työkalut ja mallit, joissa ongelmaa lähestyttiin kolmesta näkökulmasta, jotka ovat palveluiden rakenne, niiden suorituskyky sekä kustannukset, mukaan lukien arvo ja laatutekijät. Sen verran olemme päässeet eteenpäin, että kolme konsulttiyritystä on lisensoimassa näitä menetelmiä.

170

OLLI MARTIKAINEN | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Yliopiston yhtiö

Oulun yliopisto on myös perustanut yrityksen, joka kehittää näitä palvelututkimuksen menetelmiä ja ohjelmistoja eteenpäin sekä patentoi niitä. Kyseessä on ensimmäinen uuden yliopistolain mukainen yhtiö, jossa yliopisto on osakas. Martikaisen mukaan vuonna 2003 aloitetuille hankkeille ei loppua ole näkyvissä. Päinvastoin hän uskoo, että töitä tehdään ainakin seuraavat 20 vuotta.

Jos tämä toimii, näillä menetelmillä ratkaisemme Suomen palveluiden tuottavuusongelmat. Esimerkiksi sellaiset, jotka aiheutuvat suurten ikäluokkien vanhenemisesta. Tai sellaiset, joita on sosiaali- ja terveystoimen puolella. Korjaamiseen riittää yhden prosentin keskimääräinen tuottavuusparannus seuraavien 20 vuoden aikana vuosittain. Tämä pystytään tekemään uudella palvelututkimuksen teknologiallamme.

Martikainen täsmentää, että Oulussa kehitetyillä menetelmillä voidaan ratkaista julkishallinnon ja teollisuuden tuottavuusongelmia.

Näin pystymme pureutumaan organisaatioiden prosessien kehittämiseen. Tutkimme prosesseja, niiden tuottavuutta ja mahdollisia muutoksia. Sen jälkeen voimme valita parhaimmat muutokset. Näin ei ole aikaisemmin tehty. Rahoituksen olemme saaneet yrityksiltä. Tekes ei vuonna 2003 katsonut aiheelliseksi tukea Oulun hanketta korostamalla, että tutkimuksessa ei ollut kyse teknologiasta.

Martikainen kertoo, että kielteinen päätös hankkeisiin saatiin Tekesiltä myös vuosina 2004 ja 2005.

Tästä syystä oli tehtävä yrityshankkeita voidaksemme rahoittaa tutkimustyön. Saimme yrityksiltä tutkittavaksi kaikki hankalimmat ja vaikeimmat prosessit, joihin liittyen kehitimme sitten työkaluja. Tämä koitui lopulta hyödyksi. Pääsimme heti yrityksiin, saimme relevantteja tutkimusongelmia ja kehitimme työkaluja vaikeimpien ongelmien kimpussa.

Professori lisää, että ajat toki muuttuvat. Nyt myös Tekesissä puhutaan palveluista, hyvinvoinnista, terveydenhuollosta, wellnessistä ja työn laadusta. Tekesiin on nyt palkattu muun muassa sosiologeja, mutta silloin 2003 kaikki olivat teknologeja.

Martikaisen mukaan nyt kehitetyillä ohjelmistoilla voidaan tutkia myös johtamistavan ja rakenteellisten muutosten seurauksia prosessien ja tuottavuuden kannalta.

Meidän organisaatiotutkijamme ovat olleet innostuneita palvelututkimuksen ohjelmistojen mahdollisuuksista, mutta niiden kehittely on vielä kesken. Taustalla oli se, että konsulttiystävät valittivat isoista kustannuksista, jotka syntyvät, kun

171


prosessien henkilöstä haastatellaan ja kerätään niiden parametrit. Konsultit kyselivät, voitaisiinko haastatteluja jotenkin automatisoida. No, mietimme sitten puoli vuotta ja huomasimme, että langattomalla ubi-tekniikalla se pystytään tekemään, ja sitten sitä lähdettiin toteuttamaan. Eli yllättäen 7–8 vuotta myöhemmin palaamme langattomaan teknologiaan, mutta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä ei meille tietenkään tullut silloin aikaisemmin mieleen.

Uuden ajattelun kehittäminen vie aikaa

Oulun vielä kehittymässä olevilla työkaluilla on tehty töitä laskennasta riippuen 30–50 yrityksen kanssa. Partnerit hyödyntävät ja kouluttavat. Martikainen toteaa, että uuden standardin ja uuden ajattelutavan kehittäminen on yllättävän vaativaa. Käyttöönotto on ollut hidasta, kun pelkästään sovelluskehitys on jo vienyt seitsemän vuotta. Martikainen lisää, että tällä hetkellä ei ole olemassa kilpailevia järjestelmiä Oululle, kun tuottavuusvaikutuksia pitää perustella ja todentaa.

Voimme kytkeä tutkittaviin prosesseihin asiakkaiden lisäksi resurssit. Pystymme myös laskemaan henkilöstöhallinnolle kompetensseja, mitä ei ole oikeastaan aiemmin kyetty laskemaan. Me voimme etsiä osaamismatriiseja ja niiden optimaalista rakennetta prosessiportfolioiden mukaan.

Professori Martikainen näkee tutkimustensa kautta ICT:n tuovan oikein käytettynä ja ymmärrettynä suuria mahdollisuuksia yrityksille – ainoastaan mielikuvitus toimii rajana hyödyntämiselle.

Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelmanratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Mutta sitä ei ole koskaan tältä kannalta katsottu. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa huomattavasti ongelmien ratkaisua. Siellä sovellusalueita on tosi paljon. Me voimme tutkia, millaiset kommunikaatiotavat ja välineet ovat optimaalisia erilaisille prosesseille. Se tarkoittaisi jatkossa, että palveluita voitaisiin kehittää suunnatusti.

Sosiaalinen mediahan on eräänlaista sosiaalisten ryhmien tilannekuvaa koko ajan. Tilannekuvan käyttö voi muuttaa prosessia oleellisesti. Jos on tilannekuva, voi tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. Tämä olisi mielenkiintoinen alue työskennellä ja mallintaa, mutta emme ole sinne asti vielä päässeet.

Hyödyt ovat kontekstiherkkiä

Vaikka tutkitut hyödyt ovat olleet selkeitä ja mittausten valossa varsin kiistattomia, on hyötyjen kontekstiherkkyys matkan varrella myös yllättänyt. Tällä hetkellä tosin ymmärrys tästäkin kasvaa koko ajan mittausten ja tutkimusten ansiosta.

Esimerkiksi tekstiviesti saattaa samassa asiassa olla toisessa kontekstissa

172


tuottava ja toisessa ei-tuottava. Ja näiden ero on hyvin pienissä kysymyksissä. Joensuussa tehtiin peruutettujen korvaleikkausten ajanvarauksen uudelleen järjestely, jossa vapautuneita aikoja jaettiin tekstiviestillä. Siellä yhdellä osastolla pystyttiin säästämään vuodessa puolen sairaanhoitajan työmäärä. Ja sitten Päijät-Hämeessä toteutettiin sama toimintamalli, mutta sen piiriin pantiin kaikki leikkaukset. Se ei toiminutkaan, vaan lopulta se lisäsi vähintään saman verran työtä kuin Joensuussa säästyi. Eli sama ratkaisu hieman eri sovelluksissa oli toisessa tuottava ja toisessa ei. Ei voida sanoa, että tekstiviesti on tuottava, vaan se riippuu, mihin sovellat sitä, ja miten se muuttaa prosesseja.

Sitten huomasimme, että mobiiliviestintä osaltaan fragmentoi aikaa. ETLAssa tutkittiin kommunikaatioprosessien tuottavuutta. Totesimme, että tavallinen vanha puhelin, mitä kännykkäkin edustaa, on luovassa työssä ja ongelmanratkaisussa ehkä heikoiten tuottava viestintätyökalu. Sen sijaan pitäisi olla työkaluja, joilla pystyy tekemään nopeita, spontaaneja videoneuvotteluja tai keskusteluja asiantuntijoiden kesken. Näin voidaan jopa viisinkertaistaa ongelmanratkaisun nopeus. Mutta tässä uudessa ongelmanratkaisutavassa on vaikeutena, että toiminta menee tukkoon, jos ihmisten kokema työn kuormittavuus kasvaa yli 70 % tason. Kun taas höyrypuhelin vielä silloinkin toimii, yhtä huonosti kuin ennenkin, mutta se toimii. Uusien käytäntöjen toteuttaminen siis usein edellyttää, että ihmisiä ei saa kuormittaa äärimmilleen, mikä nyt tässä ajassa tuntuu olevan yksi keskeinen ongelma.

Vaikka asia on haasteellinen, on tavoitteet asetettu korkealle.

Nythän me olemme tässä tutkimuksessa Linnén tasolla. Luokittelemme, millaisia ta-pauksia on olemassa. Mutta meidän pitäisi päästä siihen, että voitaisiin sanoa suoraan: Ahaa! – te olette tällä toimialalla ja teillä on tämän tyyppinen prosessi. Tiedämme, että tämän tyyppisiä prosesseja voidaan parantaa seuraavasti ja voitte saada 20 % tuottavuuslisäyksiä näin ja 25 % tuottavuuslisäyksiä noin, mikä teille parhaiten sopii?

Endogeeninen kasvuteoria

Tehdyllä tutkimuksella Martikainen näkee suuria mahdollisuuksia yrityksille ja koko Suomen kilpailukyvylle. Professori esittelee taloustieteen teoriaa, joka voisi antaa paljon myös kestävälle tuottavuudelle.

Taloustieteessä syntyi 80-luvulla uusi endogeeninen kasvuteoria. Siinä todettiin, että tiedosta ja informaatiosta tulee vähitellen tuotannon tekijä. Voimme tuottaa kasvua sisäsyntyisesti tuottamalla informaatiosta uutta, parempaa informaatiota. Tämä johtaa siihen, että meillä voi olla kasvua, jossa ei raaka-aineiden, energian eikä työvoiman kulutus lisäänny, vaan ne voivat jopa vähentyä ja silti voidaan kasvaa. Tämä uusi kasvuteoria sisältää uutta toivoa.

173


Täysin ongelmatonta ei toki tämäkään ole. Myös ICT:n käytöllä on seurauksia, joista ei tavallisesti puhuta. Martikainen haluaa tähdentää, että mikäli näistäkin haasteista keskusteltaisiin avoimesti, voitaisiin niihin keksiä yhdessä ratkaisuja.

Jos endogeeninen kasvuteoria perustuu ICT-sektoriiin, siellä pitää ratkaista energiatase. Emmehän me voi kuluttaa kaikkea maailman energiaa pelkkään tietotekniikkaan. On arvioitu, että kun tietotekniikka kehittyy, siihen tulee virtuaalitodellisuus, täydennetty todellisuus ja moniulotteiset käyttöliittymät, niin laskenta ja laskennan energiankulutus lisääntyy voimakkaasti. Samoin kun mennään langattomaan laajakaistaan, niin energiankulutus lisääntyy myös voimakkaasti. Eli se on vähän niin kun pantaisiin tuonne ulos saunan kiuas kilometrin välein. Langattomien laitteiden ja laajakaistan energiankulutus on todella raskasta, mutta tästä ei ole riittävästi puhuttu.

Martikaisella on kuitenkin ajatuksia ratkaisusta tähänkin haasteeseen.

Kaikissa uusissa järjestelmäinvestoinneissa pitäisi toimia niin, että energiatase pienenee. Eli se uusi järjestelmä vähentää energiankulutusta enemmän kuin itse kuluttaa. Silloin me pääsemme vähentämään energiatasetta. Tämä on jo huomattu ICT:n osalta USA:ssa. Siellä ovat olleet asialla muun muassa HP, Microsoft ja IBM.

Yhdysvalloissa on itse asiassa tehty paljon työtä tietotekniikan hukkaenergian talteenottamiseksi. On yrityksiä, jotka saavat jopa 70 prosenttia tietokonekeskuksen hukkalämmöstä takaisin sähköksi. Keskeiset toimijat siellä ovat nähneet tämän ja toimineet. Meillä tätä ei ilmeisesti edes tutkita.

”Meiltäkö nyt kysytään?”

Professori Martikainen uskoo, että kokonaisuudessaan tällä ICT:n hyötyjen mittaamisella ja syvemmällä ymmärtämisellä tulee olemaan merkitystä vielä pitkään. Vaikutusten hän uskoo olevan paljon laaja-alaisempia kuin mitä nykyään uskotaankaan.

Olemme tulleet aina hyvin vastaanotetuiksi, koska ihmiset mielellään puhuvat työstään. Usein työntekijät hämmästelevät, että meiltäkö nyt kysytään – ensimmäisen kerran. Alamme ymmärtää tutkittavia prosesseja ja niiden ongelmia, ja sitten mietimme vaihtoehtoja. Kun malli laskee, se ohjaa kysymään oikeita kysymyksiä, ja se auttaa tekemään sitten päätöksiä. Eli tämä on hyvin ihmislähtöinen menetelmä.

Pystymme mittaamaan ja korreloimaan prosesseihin, mistä syntyy asiakkaan kokema laatu ja työntekijän kokema laatu. Voimme kehittää prosesseja, jotka nostavat sekä asiakkaan että työntekijöiden kokemaa laatua. Kun mahdollistetaan työn ilo, voidaan murtaa pakkotahtisen työn totalitaarinen malli.

174


Voimme nähdä, mitkä muutokset nostavat eniten laatua sekä työntekijöille että asiakkaille. Silloinhan voidaan kysyä oikeita asioita, ja johtoryhmät voivat miettiä vastauksia. Tällä hetkellä mitataan pörssiarvon kautta yrityksen menestymistä, tavallaan kuin taustapeilistä tai huhupuheisiin perustuen. Ehkä tämän muodin jälkeen olisi aika uusille mittareille. Mutta se edellyttää, että on yrityksiä, jotka ottavat käyttöön uudet lähestymistavat, jotka ovat huomattavasti parempia kuin entiset.

175


9

8

8

8

8






OLLI-PEKKA KALLASVUO

PC, internet ja mobiilituotteet sulautuvat toisiinsa, ja tulevaisuudessa kuluttajan on yhä vaikeampi erottaa, onko päätelaite tullut tietokone-maailmasta vai mobiilivalmistajalta.

Olli-Pekka Kallasvuo puhuu toimialojen yhdentymisestä, konvergoitumisesta. Hänen mukaansa tällä alueella on kolme vahvaa kilpailijayhtiötä, jotka ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

Mikä on matkapuhelimen määritelmä? Meillä on ollut sellainen visio jo pitkään, että matkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaa ja ohjelmistojen kyvykkyyttä siinä määrin, että se itse asiassa on mobiili tietokone. Apple on tullut mukaan tekemällä tietokoneesta puhelimen ja Google tekemällä internetistä mobiilin. Nokia on puolestaan saapunut yhdentyvälle liiketoiminta-alueelle matkapuhelinmaailmasta. Tällä markkinapaikalla kohtaa ihan eri historian ja taustan omaavia yrityksiä.

Kallasvuo korostaa, että markkinoiden yhdentyessä pitää katsoa kokonaisuutta. Nokia on viime aikoina tehnyt sarjan yhteistyösopimuksia, jotka näyttävät suuntaa.

Olemme kertoneet aika syvälle menevästä yhteistyöstä Intelin kanssa ohjelmistoalueella, johon me molemmat tulemme omista lähtökohdistamme.

Yhtiöt yhdistivät hankkeessa ohjelmistoalustansa Moblin ja Maemon uudeksi MeeGoksi. Se on Linux-pohjainen ohjelmistoalusta, joka mahdollistaa uusiin matkaviestimiin entistä laajemmat internet- ja tietokonetoiminnot ja joka sopii muun

177


Olli-Pekka Kallasvuo

Liiketoiminnassa maali liikkuu aina

Haastattelu tehtiin 18.8.2010. Nokia ilmoitti 10.9.2010 Kallasvuon jättävän toimitusjohtajan tehtävät 20.9.2010. Olli-Pekka Kallasvuo jatkaa Nokia Siemens Networksin hallituksen puheenjohtajana.

”Nokia Siemens Networks tulee vaatimaan paljon aikaani, mutta se ei tietenkään ole kokopäivätyö. Tulen varmasti olemaan muutenkin aktiivinen, mutta vain aika näyttää millä tavalla. Liiketoiminta kiinnostaa minua edelleen.”

muassa puhelinten, minikannettavien, taulutietokoneiden ja erilaisten medialaitteiden alustaksi.

Olli-Pekka Kallasvuo on toiminut Nokian toimitusjohtajana vuodesta 2006. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Uransa Nokialla hän aloitti jo vuonna 1980 yhtiön lakimiehenä. Toimitusjohtajaksi hän on edennyt useiden konsernin avaintehtävien kautta.

Partneroituminen keskeistä

Toimitusjohtaja korostaa, että yhteistyösopimukset ovat tärkeitä.

Partneroituminen on todella keskeinen asia. Viime vuonna kerroimme merkittävistä sopimuksista. Intelin lisäksi meillä on yhteistoimintaa Microsoftin kanssa. Nokia kehittää yhdessä Microsoftin kanssa Office-ratkaisuja Symbian-alustalle. Olemme myös julkistaneet sopimuksen Yahoon kanssa viestintä-, message- ja kartta-alueella.

Kallasvuon mukaan Nokian tekemien isojen yhteistyösopimusten taustalla on laitteistoalueen yhtenevä maailma.

Sopimukset ovat merkittäviä sekä käytännössä että periaatteessa, koska ne kuvaavat hyvin tätä konvergenssia. Nokian valitsema suunta on itse asiassa aika ainutlaatuinen maailman bisneshistoriassa, eikä ihan tällaista ole ennen nähty.

Nokialla on jalansija myös oikeiden tietokoneiden maailmassa. Viime vuonnayhtiö toi markkinoille Booklet-kannettavan, joka oli varustettu Windows 7 -käyttöjärjestelmällä.

Booklet on ollut vähemmän esillä viime aikoina. Laite kuitenkin osoittaa, miten me olemme ojentaneet käsivartemme ja iskeneet pylvään pystyyn uudelle rannalle.

Toimitusjohtaja ottaa esiin puhelimen ja alkaa kertoa, mistä kaikki lähti liikkeelle. Alussa oli ensimmäinen matkapuhelin, jolla ei pystynyt tekemään muuta kuin soittamaan muille ihmisille.

Myöhemmin alkoi tulla lisää sovelluksia kuten tekstiviesti. Nokia ryhtyi sen jälkeen lisäämään matkapuhelimeen uutta toiminnallisuutta, muun muassa kameran. Nyt on täysin selvää, että puhelin tulee aina yhä paremman kameran kanssa. Nokiasta tuli näin maailman suurin kameravalmistaja.

Kallasvuo korostaa, että nyt puhelimeen lisätään enemmän ohjelmistotoiminnallisuutta. Kamera on vielä ymmärrettävissä laitteena, joka on mukana puhelimessa. Ohjelmistot ovat erilaisia.

Ohjelmistot perustuvat toisenlaiseen malliin, mutta bisneslogiikka on sama.

178

OLLI-PEKKA KALLASVUO | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Kuluttajalle myytävään tuotteeseen lisätään enemmän ja enemmän toiminnallisuutta sovellusten ja sisältöjen avulla. Sisältöä ovat esimerkiksi navigoinnissa tarvittavat digitaaliset kartat ja matkapuhelimien sisältämä musiikki. Sillä tavalla olemme lisänneet puhelimen jalostusarvoa ja yleensä rahallinen kompensaatio saadaan siten, että myydään laitteita, jotka sisältävät näitä palveluja softaelementtejä.

Toimitusjohtaja selvittää Nokian visiota, jonka mukaan matkapuhelimesta kehittyy liikkuva tietokone.

Kun matkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaa ja ohjelmistokyvykkyyttä, se on itse asiassa Mobile Computer, liikkuva tietokone. Siihen suuntaan olemme tietoisesti menneet ja puhumme korkeamman hintaluokan matkapuhelimesta nimenomaan tällä nimellä – Mobile Computer. Niitä toteutamme MeeGo-alustalla.

Nokian maine vuoristoradalla

Kallasvuo selvittää, että Nokialla on ollut julkisuudessa ylä- ja alamäkensä. Hänen mukaansa esimerkiksi Suomessa Nokia herättää valtavasti mielipiteitä kokonsa ja merkityksensä vuoksi.

Julkisuuskuvassa on ajoittain haasteita, mutta pääsääntöisesti ongelmia ei ole ollut. Jos puhumme esimerkiksi mediasta, se antaa useasti volatiilimman, herkästi vaihtelevamman kuvan meistä, kuin mitä todellisuus on. Harvoin Nokia on niin hyvä tai niin huono kuin media raportoi.

Kallasvuo toteaa, että kaikilla on oikeus ilmaista näkemyksensä. Hänellä ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavana kuluttajista.

Jokaisella kuluttajalla on myös mielipiteensä. He äänestävät lompakollaan ja päätöksillään maailmanlaajuisesti. Jos teet hyviä puhelimia, ne menevät kaupaksi. Jos et tee hyviä puhelimia, ne eivät mene kaupaksi, ja se tietysti pitää sisällään myös käyttöjärjestelmän. Itse asiassa kuluttajat äänestävät päivittäin maailmanlaajuisesti edelleen positiivisesti Nokian puolesta. Minä luulen, että tänään haastattelupäivänä myymme noin 260 000 älypuhelinta.

Ärhäköitä väitteitä keskustelupalstoilla ovat nostattaneet muun muassa Nokian ja Applen kannattajien erilaiset näkemykset oman brändin paremmuudesta. Yhtiöt eivät kuitenkaan ole tappelemassa keskenään.

On erilaisia kilpailijoita, joista Nokia on yksi. Apple on toinen, ja on paljon muitakin, jotka kilpailevat markkinoilla. Kyseessä on selvästi kiinnostava ala, johon liittyy paljon tunteita, koska ihmiset ovat syvästi kiinnostuneita mobiilikommunikaatiosta.

179


Nämä tunteet purkautuvat sitten eri tavoilla eri foorumeilla, eikä ole olemassa sellaista tilannetta, että yksi sopisi kaikille. Me kunnioitamme omaa työtämme ja kilpailijoidemme työtä.

Suomi ja Nokia

Suomi on Nokialle yksi markkina-alue, jossa yhtiöllä on paljon toimintaa. Vaikka maailmanmarkkinoita tähdennetään, Suomi-kodilla on Kallasvuon mukaan oma arvonsa.

Totta kai Nokia on myös maailmanlaajuinen yritys. Mielenkiintoista Suomen-toimintamme kannalta on, että Nokian palveluksessa on pelkästään täällä yli sata eri kansallisuutta. Se on itse asiassa jopa hämmästyttävän suuri luku ja asettaa toiminnan tiettyyn perspektiiviin. Olemme suomalainen yhtiö, jolla on suomalaiset juuret ja paljon toimintaa Suomessa. Samalla meillä on monta kotia maailmalla, ja meidän täytyy toimia kaikissa näissä kodeissa, kuten kotona käyttäydytään.

Kallasvuo torjuu näkemyksen, jonka mukaan Suomi jäisi varjoon tässä kotiajattelussa. Vaikka maailma on lavea, suomalaisuus tulee esiin.

Suomi-kodilla on etusija. Samalla täytyy ottaa huomioon toiminnan globaali luonne. Meidän pitää tasapainoilla päivittäin.

Kallasvuo kertoo, että hän istuu aitiopaikalla tutkimus- ja innovaationeuvostossa.

Oikeastaan ainoa luottamustehtävä Suomessa minulla on se, että olen jäsen tutkimus- ja innovaationeuvostossa, jota vetää pääministeri. Siellä on mukana useita ministereitä, teollisuuden ja ennen kaikkea tutkimuksen ja korkeakoulujen edustajia. Neuvostossa on todella pohdittu kansallisia kilpailustrategioita ja Suomen menestyksen salaisuuksia. Valtiovalta on tehnyt sen, minkä voi.

Panostusta ohjelmistoihin

Toimitusjohtaja korostaa, että esimerkiksi tutkimus- ja kehityspanokset tulevat pääosin yksityisiltä yrityksiltä. Valtio voi tukea ja auttaa, mutta ei voi muuttaa suuntaa kokonaan.

Siinä yritysten vastuu on suuri. Paljon tätä on pohdittu, ajateltu ja mietitty, mitkä ovat osaamisalueita ja keskittymiä, joihin Suomen pitäisi erikoistua.

Toimitusjohtaja miettii kansallista kilpailukykystrategiaa ja osaamisen keskittymiä. Hänen mukaansa ohjelmistoliiketoiminta vahvistaisi Suomen kilpailukyvyn kannalta kriittisiä aloja.

Minä näkisin, että ohjelmistoihin perustuva suunta maailman teollisuudessa antaa

180


Suomelle paljon mahdollisuuksia. Siinä on kaksi hyvää ominaisuutta verrattuna perinteiseen valmistukseen. Yksikkökoot eivät välttämättä ratkaise, koska pääomavaltaisuus ei ole keskeistä. Siten viiden henkilön software-yritys voi olla riittävä yksikkö, jos se keskittyy tiukasti tiettyyn alueeseen. On vaikea kuvitella, että viiden työntekijän tehdas olisi maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen.

Yksikkökoon merkitys on Kallasvuon mukaan pienempi: toiminnan tehokkuus voi jopa laskea, jos yksikkökokoa kasvatetaan liian paljon. Etuna lisäksi on, että software kulkee sähköisesti. Sen kuljettamiseen ei tarvita laivoja ja lentokoneita, ja sillä tavalla se siirtyy pieniltä ja kaukaisilta markkinoiltakin helposti maailmanmarkkinoille.

Toimitusjohtaja tähdentää, että ohjelmisto on palvelu sekin, ja tärkeä näkökohta tällaiselle maalle kuin Suomi.

Paljon puhutaan, että Nokia on mennyt palveluliiketoimintaan. Mitä meidän palveluliiketoimintamme itse asiassa on? Se perustuu ohjelmistoihin eikä fyysisiin palveluihin, joita ihmiset tekevät toisilleen. Ohjelmistot ovat suuri mahdollisuus myös Suomelle, ja olen eri yhteyksissä pyrkinyt sitä korostamaan. Tämän tulisi vaikuttaa myös koulutusjärjestelmämme toimintaan ja kehittymiseen. Sanoisin, että matematiikan merkitys ja todennäköisesti siihen panostaminen voisi olla erittäin hyvä panostusalue Suomelle.

Ja tietysti jaan Metson konsernijohtaja Jorma Elorannan kanssa näkemyksen, että huoltokin kuuluu palveluihin.

Kysymykseen, onko Nokia saavuttanut maalinsa siirtymisessä palveluliiketoimintaan, Kallasvuo toteaa, että liiketoiminnassa maali liikkuu aina.

Vaikka kuinka kovaa juoksisi, niin maali on yhtä kaukana bisneksessä, ja niin sen pitääkin olla.

Kallasvuon mukaan matkapuhelimien valmistus ei ole keskeisin elementti Nokian tekemisissä. Ykkösasia on kuluttajan ymmärtäminen, ja sen kääntäminen ohjelmistoratkaisuiksi.

Kuluttajatiedon ymmärtäminen ja hyödyntäminen liiketoiminnassamme on iso kehittämisalue, jonka eteen olemme todella tehneet töitä viime vuosina, jotta tietäisimme, miten markkinoidaan ja pidetään yhteyttä kuluttajiin kollektiivina.

Nokian keräämien kuluttajatietojen mukaan voidaan luopua siitä näkemyksestä, että kuluttajiin pidetään yhtä harvoin yhteyttä kuin he ostavat puhelimia eli kerran kahdessa vuodessa.

Tilanne on voimakkaasti muuttumassa. Yhteyksiä kuluttajaan pitäisi itse asiassa olla päivittäin tai viikoittain. Tällä lailla me saamme aikaan liiketoimintaa ja käyttäjäuskollisuutta, joka on ihan keskeistä Nokialle. Sen takia me mittaamme, kuinka

181


paljon on ihmisiä, jotka käyttävät aktiivisesti Nokian palveluita.

Kallasvuo toteaa, että kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut, mutta hän varoo lokeroimasta liikaa, koska kuluttajat ovat erilaisia.

On selvää, että tosi nopea muutos on viimeisen neljän vuoden aikana koettu siinä, kuinka halukkaita ja kykeneviä kuluttajat ovat käyttämään mobiiliviestintää uudella tavalla. Sen seurauksena perinteiseen puhelintoimintaan tyytyvien ihmisten määrä on vähentynyt, mutta yhä on monia, jotka etsivät matkapuhelinta pelkästään soittamistarkoituksia varten. Eri kuluttajasegmentit haluavat eri asioita ja tässä täytyy osata vastata eri markkinoiden tarpeeseen.

Nuorisolla on Kallasvuon mukaan merkittävä asema uusien palveluiden omaksumisessa.

Nuoriso vetää mobiilimarkkinaa perässään. Heissä on teknologiajohtajia ja kulutusjohtajia, jotka vetävät mukanaan muita uusiin kommunikaatiotapoihin. Muut ikäluokat seuraavat perässä. Se on ihan selvä.

Viestintä mahdollistaa paljon

Kallasvuo sanoo, että tietokoneella ja matkapuhelimella hoidettu viestintä mahdollistaa paljon. Hänen mukaansa vaatii meiltä jokaiselta kuria ja näkemystä, että elämä ei mene pelkäksi sähköiseksi viestinnäksi.

Ihmissuhteita ja elämää täytyy hoitaa muullakin tavalla kuin pelkästään sähköisen viestinnän avulla. Internet on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä se sallii erittäin paljon informaatiota, keskustelua ja viihdemahdollisuuksia, ja tekee siten elämän helpommaksi. Liikaa käytettynä internet saattaa kuitenkin johtaa eristäytymiseen, mikä ei ole yksilölle hyvä asia.

Sähköisen viestinnän riskinä on myös tiedon liiallinen polarisoituminen.

Yrityksissä kamppaillaan sen sijaan tietotulvaa vastaan. Lopputulos on toimitusjohtajan mukaan ihmisen omista ratkaisuista kiinni.

Yhtiö voi tietenkin tukea yksilöä olemalla kulttuuriltaan ja toimintatavoiltaan humaani sekä ymmärtämällä, että on olemassa vapaa-aika ja työaika. Viime kädessä vastuu siitä, miten hän toimii, on yksilöllä itsellään. Itselläni on sellainen vuosien aikana muodostunut työtyyli, että minua ei häiritse olla On ja Off -tilassa koko ajan. Luen e-mailit sitä mukaan, kun niitä tulee, myös illalla ja joskus yölläkin. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta kaikilla ei ole tällaista tottumusta.

Toimitusjohtaja kertoo, että hän ei saa sähköposteja hillittömästi. Talon karsimiskäytännöt pienentävät niiden määrää.

182


Sanoisin niin, että sähköposteja tulee yllättävän vähän. Mutta sitten ne, jotka tulevat, ovat aika tärkeitä ja vaativat aikamoista paneutumista. Organisaatiolla on tietty kuri, joten kaikkia sähköposteja ei kopioida minulle.

Kallasvuon mukaan Nokiaa hallitaan kasvokkaisen viestinnän lisäksi sähköposteilla, tekstiviesteillä, soitoilla ja kokouksilla.

Nokialla on aika paljon tekstiviestikulttuuria, mutta ei voice mailia, jota Yhdysvalloissa käytetään paljon. Me olemme ehkä enemmän tekstiviesti- ja e-mail-yritys sähköisessä viestinnässä. Puheluja käytetään vähemmän.

Kallasvuon aikaa menee paljon tapaamisiin ja kokouksiin, mutta hän haluaa muistuttaa, että tiedon hankkimiseen on varattava aikaa.

Lukemiselle täytyy löytää aikaa muuallakin kuin lentokoneessa.

Viestinnän hallintaan tarvitaan apuvälineitä

Kallasvuo näkee paljon mahdollisuuksia yritysten ja organisaatioiden viestinnän hallinnan tukemisessa.

Kommunikoinnin relevanttiuden varmistamisessa on vielä paljon tehtävissä. Se on kaikille yhteinen haaste. Meidän yhteistyömme Microsoftin kanssa tähtää juuri älykkäisiin yrityskommunikaatioratkaisuihin, joissa viestinnän eri ulottuvuudet on otettu huomioon.

Tässä on todella paljon mahdollisuuksia. Ihmisille täytyy antaa monenlaisia vaihtoehtoja tehdä työtä eri elämäntilanteissa. Maailma on nopeampi, kilpailu on kovempaa ja vauhdikkaampaa kuin koskaan ennen. Yritysten pitää pystyä vastaamaan haasteisiin tuottavuuden nousulla, ja se vaatii ihmisiltä paljon. Yritysten on tarjottava henkilöstölleen työkaluja, jotteivät koveneva kilpailu ja nopeampi vauhti aiheuta hallitsemattomia paineita ihmisille ja työntekijöille.

Ilmastonmuutos varjostaa

Ilmastonmuutos ja tulevaisuus askarruttavat yrityksiä. Myös Nokian toimitusjohtaja on tutustunut ympäristöasioihin. Hän arvioi, että kielteisiä tuloksia on näkyvissä lähiaikoina. Huoli on suuri.

Luonnollisesti jaamme tämän hyvin todellisen ja varteenotettavan huolen. Tämä on asia, jossa käsiä ei saa nostaa pystyyn. Ja tämä pätee niin yksityisiin ihmisiin kuin teollisuus- ja palveluyrityksiinkin. Tässä asiassa ei voi luovuttaa, se ei ole mahdollista. Sen takia vaaditaan yhä enemmän ponnisteluja sekä yksityisiltä että yrityksiltä.

Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo meidän elinaikanamme, eikä

183


ratkaisujen lykkäämiseen ole varaa. On selvää, että liike-elämän ja teollisuuden on oltava osa ilmasto-ongelman ratkaisua. Esimerkiksi energiatehokkuuden huomioiminen liiketoiminnassa on nopein ja merkittävin tapa saada aikaan todellisia muutoksia.

ICT-sektori on kaiken kaikkiaan aktiivinen ympäristöasioissa. Yhtäältä se on tietenkin teollisuutta, joka omalta osaltaan rasittaa luontoa, mutta toisaalta tämä on ala, joka varmasti kaikista teollisuudenaloista parhaiten auttaa tehostamaan toimintaa ympäristöystävällisellä tavalla.

Otetaan vaikka matkapuhelin yksittäisenä esimerkkinä. Se määrä matkustamista, turhaa liikennettä, mitä matkapuhelinteknologia on poistanut, on ollut aivan valtava. Erityisesti kehittyvillä markkinoilla, joilla kulkuyhteyksiä ei edes ole, se helpottaa jokapäiväistä elämää ja on samalla ympäristöystävällistä.

Kallasvuo viittaa kansainvälisen energiajärjestön IAEA:n arvioon, jonka mukaan energiatehokkuuden osuus on puolet päästöjen vähentämisessä vuoteen 2050 mennessä.

Näihin merkittäviin energiasäästöihin soveltuvat teknologiat ovat jo olemassa. ICT-alan osuus maailman energiankulutuksesta on tällä hetkellä noin kaksi prosenttia, ja sen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Merkille pantavaa on se, että ICT-alan kehittämiä teknologioita hyödyntämällä muut teollisuudenalat voivat kuitenkin vähentää päästöjään jopa 15 prosenttia ja säästää lähes 600 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä.

Kallasvuon mukaan suunnitelmat eivät toteudu ilman eri teollisuudenalojen yhteistyötä. Hän korostaa, että yhteistyöllä on mahdollisuus saavuttaa teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle asetettu 30 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä.

Oman toimialani puolesta voin ilokseni sanoa, että tietoliikenne ja IT-teollisuuden tarjoamien palvelujen ja mahdollisuuksien avulla voimme hillitä energiankulutusta ja vaikuttaa suoraan ilmastonmuutokseen. Meidän kaikkien tulee ehdottomasti panostaa kestävään kehitykseen.

Kestävällä kehityksellä on ja on ollut pitkään keskeinen sija Nokian strategiassa ja sisäisessä toiminnassamme, prosesseissamme ja tuotteissamme.

Meidän pitää olla aina kykeneviä vastaamaan teoistamme sekä eri järjestöille että suurelle yleisölle. Tämä haaste ei poistu, vaan se on jatkuva. Tässä ei ole aihetta hetkenkään lepoon – eikä meille sitä mahdollisuutta annetakaan.

Toimitusjohtaja antaa esimerkkejä Nokian sitoutumisesta kestävään kehitykseen ja tuotantoon.

184


Ja totta kai meillä on omat ympäristötavoitteemme, jotka on hyvin konkreettisesti määritelty ympäristöstrategioissamme konkreettisin aikatauluin ja mitattavissa olevin tavoittein.

Nokia vähentää päästöjään pienentämällä tuotteidensa ja liiketoimintansa energiankulutusta kautta linjan. Olemme asettaneet tavoitteeksi tuotantolaitostemme ja muiden tilojemme päästöjen vähentämisen 18 prosentilla vuoden 2010 loppuun mennessä. Meidän on myös mietittävä, kuinka ihmiset voisivat pienentää ekologista jalanjälkeään mobiiliteknologian avulla.

Nokia ja arjen valinnat

Maailmanlaajuiset ongelmat vaativat maailmanlaajuisia toimia, mutta kuluttajien osuus energiansäästöissä on merkittävä. Arjen valinnoilla on väliä. Uskon, että Nokian kaltaisilla yrityksillä on tärkeä rooli näiden valintojen tukemisessa.

Kallasvuon mukaan pienillä teoilla voi olla hämmästyttävän suuri vaikutus, jos tarpeeksi moni tekee niitä. Hän laskee, että lähes viidellä miljardilla ihmisellä on maailmassa matkapuhelin.

Voimme saada aikaan merkittäviä energiansäästöjä, jos käytämme puhelinta uudella tavalla. Nokia on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentänyt latureidensa virrankulutusta valmiustilassa jopa 95 prosenttia.

Lisäksi puhelimiimme tulee teksti ”Ota laturi irti seinästä”, kun puhelin irrotetaan laturista. Se on käytännön osoitus asioista, joita voidaan tehdä mikrotasolla. Eikä pelkästään niin, että ajatellaan tehtaiden päästöjä tai lentoliikenteen määrää. Tässä meillä on iso vastuu, isona kuluttajaa lähellä olevana organisaationa. Jos neljännes matkapuhelimien omistajista irrottaisi laturin, niin energiaa säästyisi yli 100 000 eurooppalaisen kotitalouden vuosittaisen kulutuksen verran.

Toimitusjohtaja mainitsee, että mobiili- ja viestintäteknologian monipuolinen hyödyntäminen voi muuttaa elämäämme.

Voimme tehdä päivittäisessä elämässämme päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä. Teknologia esimerkiksi vähentää liikematkojen ja päivittäisten työmatkojen tarvetta. Mobiililaitteiden edistyneet ominaisuudet vähentävät kameroiden, tietokoneiden ja muiden laitteiden tarvetta. Ladattavat digitaaliset palvelut korvaavat niin ikään monia koneita ja laitteita.

185


6,5

6

6

7

8






PENTTI MALASKA

187


Pentti Malaska

Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta

Tekesin reviirin laajentaminen palveluelinkeinoihin on tarkoittanut lähinnä teollisuuden palveluvaltaistumisen kehittämistä. Jotta saataisiin aikaan sellaisia kokonaan uusia palvelukonsepteja, joilla ei ole mitään tekemistä teollisuuden kanssa, tarvitaan jotain, mitä meillä ei tällä het-kellä ole. Itse olen ehdottanut Tekesin kaltaisen Pakesin perustamista, joka olisi palvelualojen kehittämiskeskus nimenomaan siinä mielessä, että se ei rajoittuisi pelkästään teollisuuden, vaan koko yhteiskunnan palveluvaltaistumiseen.

Emeritusprofessori ja tulevaisuudentutkija Pentti Malaska huomauttaa, että Tekesin toiminnan juuret ovat syvällä teollisuuden palvelemisessa. Hänen mukaansa palvelualojen kehittämiskeskuksen perustaminen olisi nyt hyvin ajankohtaista. Malaskalla olisi toive hankkeen toteuttajaksi.

Jorma Ollila voisi olla ihan oikea ihminen tähän hommaan – ainakin lehtilausuntojensa perusteella. Ollila korostaa palveluja enemmän kuin valmistusta tulevaisuuden suuntana. Jos hän tähän suuntaan innostuisi, siinä olisi meillä oivallinen veturi.

Malaska on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Hän on ollut Rooman Klubin jäsen vuodesta 1972 ja kunniajäsen vuodesta 2004. Malaska väitteli tohtoriksi 1965 sähkölaitostekniikasta Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa. Malaska on toiminut Turun kauppakorkeakoulun talous- ja tilastomatematiikan professorina 1966–1997. Hän on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen perustaja ja sen ensimmäinen johtaja. Lisäksi hän toimi Tulevaisuuden tutkimuksen verkostoakatemian, TVA:n, johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana.

Poliittisesta päätäntäkoneistosta Malaska ei odota suuria apuja Suomen palveluvaltaistamiseen. Hän mainitsee Sosialidemokraatit ja Kokoomuksen esimerkkeinä uuspalveluihin torjuvasti suhtautuvista puolueista.

Molemmat ovat pultanneet itsensä niin kiinni nykyisen kaltaisen teollisen ansaintamuodon etujen vaalimiseen, että sieltä tuskin löytyy ymmärrystä. Keskustan Kiviniemi on kirjoittamaton lehti, mutta valitettavasti en näe ketään sellaista poliittista johtajaa, jolle tämän vision edistäminen luontevasti sopisi.

188

PENTTI MALASKA | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Malaska toteaa, että teollisuus lobbauksellaan jarruttaa kehitystä. Teollisuus pitäytyy tiukasti vanhassa mallissa, koska siellä vielä jäljellä olevia ansaintamahdollisuuksia ei haluta menettää. Professori nostaa esimerkkinä tästä suuntauksesta ydinvoimalat.

Teollisuuden näennäinen etujen lobbaus hidastaa Suomen kehitystä. Kyseessä on siis nimenomaan vain näennäinen etujen lobbaus, koska oikeasti Suomen teollisuuden edut eivät ole tässä jarruttamisessa, vaan uudistumisessa.

Eurooppalainen ydinvoimaparatiisi Suomessa on joillekin hirveän suuri rahasampo. Varmasti se tuottaa vielä tulevaisuudessa monia miljardeja rahoja, kun muut maat eivät aukaise porttejaan. Sen sijaan täältä voidaan myydä ydinvoimaa ja vankalla sopimuksella panna kansa rahoittamaan kannattavuus. Suomi on vahvistamassa energiantuotantomuotoa, jonka pitäisi jo loppua. Nyt Suomi on ylläpitämässä sitä niin kauan kuin suinkin mahdollista sillä motivaatiolla, että muut aikovat luopua siitä.

Teollisen tuotannon murros

Malaska näkee eräänlaisen teollisen yhteiskunnan murroksen olevan käsillä. Hän painottaa, että vaikka usein teollinen yhteiskunta ja palveluyhteiskunta kuvataan toistensa vaihtoehtoina, todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.

Samanlaisen murroskauden minä näen siinä, että teollinen yhteiskunta, siis toisin sanoen tavaratuotannon yhteiskunta, on muuttumassa palvelutalouden yhteiskunnaksi. Se ei tarkoita, että teollisuus ja tavaratuotanto katoaisivat.

Me emme ole kiinnittäneet paljoakaan huomiota siihen, että teollinen tuotanto, manufaktuuri, on palveluvaltaistunut aivan suunnattomasti. Ja tämän bisneksen täytyy olla aivan toisenlaista kuin se manufaktuuri, joka tuotti tavaroita. Ulkoistamista tapahtuu sen tähden, että tehtaan lattialla ei voi tehdä palvelutuotantoa tehokkaasti. Tämä murros on käynnissä, mutta se on vasta alkua. Syntymässä on sellainen palveluyhteiskunta, jossa palvelutuotanto saa aikaan tuotteita ja kulutusta, joita teollinen tuotanto ei ikinä voisi saada aikaiseksi.

Jotta tämä murros menisi meidän kannaltamme oikeaan suuntaan riittävän nopeasti, meidän tulisi Malaskan mukaan keskittää panostuksiamme ja tekemistämme aggressiivisemmin. Malaskan mukaan emme tällä hetkellä kuitenkaan toimi näin.

Jos me jatkamme tällä meidän nykyisellä kasvumallilla, niin se tarkoittaa, että me emme lopeta mitään tästä maailmasta. Silloin meitä ei voi odottaa kovinkaan hyvä tulevaisuus. Meidän on kyettävä päättämään, mitä meidän pitää lopettaa, jotta me saisimme alulle uuden kasvun.

189


Kehitys kohti palveluja

Malaska teki 1990-luvun alussa laajan tutkimuksen, joka julkaistiin vuonna 1994 nimellä Työ ja murros. Kirjassa tarkasteltiin tilastojen avulla työn muuttumista 1800-luvulta lähtien.

Kyseessä oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa tukeuduttiin Yhdysvaltojen hyviin työtilastoihin aina 1800-luvulta lähtien. Jos katsotaan pelkästään työmäärän lisääntymistä 1800-luvulta nykypäivään, se menee eteenpäin kuin juna kasvaen eksponentiaalisesti. Yhteiskunnan muutos ei näy kokonaismäärässä, mutta se alkoi tulla esiin sektoritarkastelussa.

1900-luvun alussa näkyi, että teollisuus alkoi työntyä esiin. 1910-luvulla maatalouden suhteellinen osuus työvoimasta pieneni voimakkaasti, ja sen jälkeen alkoi absoluuttinenkin osuus pienetä. Nykyisin maatalous kattaa Yhdysvalloissa enää pari prosenttia työvoimasta, kun sen osuus 1800-luvulla oli 70 prosenttia. Samalla tavalla lisääntyi teollisuuden työvoima, joka saavutti huippunsa eli 40 prosentin tason Yhdysvalloissa 1930-luvulla, ja lähti sen jälkeen hitaasti pienenemään.

Malaska selvittää, että tilastojen mukaan palvelut alkoivat nousta Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla. Esiin nousivat muun muassa koulutus, sairaanhoito ja ravintolat. Tulevaa kehitystä arvioidessaan Malaska hakee esimerkkiä maatalouden murroksesta.

Jossain vaiheessa 1930-luvulla nämä palvelut ohittivat jo teollisuudenkin. Voidaan sanoa, että Yhdysvalloista tuli palveluyhteiskunta jo 1930-luvulla huolimatta siitä, että siellä on myös hyperteollinen yhteiskunta. Muut maat ovat seuranneet perässä, ja tämän murroksen seurauksena yhteiskunnat ovat muuttuneet suunnattomasti.

Maatalous on hävinnyt työvoimamarkkinoilta, mutta ei se ole hävinnyt mihinkään tuotannosta. Me syömme yhtä paljon ja parempaa ruokaa kuin ennen. Meillä on laadukkaampaa, monipuolisempaa, varmempaa ja turvatumpaa maataloutta. Me elämme todellakin hypermaatalousyhteiskunnassa, jos niin halutaan sanoa, mutta se ei ole enää ongelma. Nyt uudet ratkaisuja vaativat ongelmat ovat teollisuudessa ja niiden ratkaisemiseksi pitää löytää uusia tuotteita, työtapoja ja teknologioita.

Malaska näkee, ettei palvelujen tuottamisesta ja kehittämisestä edelleenkään tiedetä riittävästi ja niitä ei ymmärretä tarvittavalla tasolla. Esimerkkinä hän mainitsee tietotekniikkaan liittyvät palvelut. Ne ovat hänen mukaansa jopa turmelleet uskomattoman paljon palvelujen tekemistä.

Ennen kasattiin voi- ja juustovuoria, nyt rakennetaan autoja kännykkävuoria. Se ei kuitenkaan ole mikään ongelma. Uusien innovaatioiden tarve löytyy palvelujen puolelta, sillä nyt ei osata tuottaa palveluja, joihin liittyvät high-tech-teollisuus, kansainväliset tapahtumat ja palvelujen massakulutus. Kuinka paljon onkaan

190


joka ikinen päivä nurinaa siitä, että palvelut toimivat huonosti erityisesti ICT-sektorilla. Olen riidellyt muun muassa Soneran ja Elisan kanssa puhelinpalvelujen toimimattomuudesta. Kun puoli tuntia odottelet, löydät jonkun ihmisen, joka vastaa mahdollisesti Intiasta.

Tämä on huonontanut palveluja niin suunnattomasti, että ihmettelen, kuinka siihen on voitu suostua. Kyseessä on vain esimerkki siitä, että me emme vieläkään tiedä, miten palveluja yleensä pitäisi tehdä. Päämääränä pitäisi olla, että palvelut ovat tehokkaita ja asiakkaat tyytyväisiä. Palveluthan tuotetaan ja kulutetaan samanaikaisesti, tuottajan ja asiakkaan läsnäollessa.

Hilavitkuttimien insinööräämistäkö?

Professori huomauttaa, että huonolla palvelulla palveluyhteiskunta kuolee kehtoonsa. Hänellä on epäilyksensä suomalaisesta insinöörivetoisesta tuote- ja ratkaisukehityksestä.

Emmekö koskaan pääse siitä, että kyse ei ole vain joidenkin uusien hilavitkuttimien insinööräämisestä. Täytyykö jo ruveta odottamaan seuraavaa kännykkää, jossa on kaikkien muiden toimintojen lisäksi kahvinkeitin ja pölynimurikin mukana? Siihenkö suuntaan me menemme, teolliseen suuntaan niin pitkälle, että laitteissa on yhä enemmän insinöörättyä hard- ja softwarea, jotka tekevät mitä ihmeellisimpiä asioita, joita ihmiset eivät tarvitse? Sen sijaan todellisen palvelun edessä olemme mykkänä ja mietimme, miten niitä nyt tehtäisiin. Ajatuksissa kiinnitetään huomio ainoastaan näiden materialististen vempeleitten manufaktuuraamiseen. Tämä on se, missä meidän koko luovuutemme on tällä hetkellä kiinni.

Professori viittaa tilastoihin sanoessaan, ettei missään maassa teollisuuden työvoiman osuus ole noussut 40 prosenttia suuremmaksi. Hän korostaa lisäksi, että suuressa luvussa on mukana myös palveluja. Teollisuus on palveluvaltaistunut.

Tilastot eivät kerro, mikä osa on teollisuutta ja mikä teollisuuden palveluja. Jos se olisi pystytty tekemään, olisimme nähneet, kuinka tavaranvalmistuksen osuus on laskenut jo kauan. Länsimaissa se on vähentynyt jo vuodesta 1965. Mitä enemmän automatisoidaan ja robotoidaan, sitä vähemmän ihmisiä tarvitaan. Sehän on juuri sitä, mitä me haluamme. Automatisointi vapauttaa ihmisiä roskaduunista. Sitten ihmiset näkevät, että jotain mielekästä tässä elämässä täytyy kuitenkin tehdä ja sitä voidaan kutsua palveluksi.

Palveluyhteiskunta on hyperteollinen

Malaska arvelee, että palveluyhteiskunta tulee olemaan hyperteollinen yhteiskunta, jossa tuotetaan tavaroita enemmän kuin koskaan – parempia, laajempialaisia ja

191


monipuolisempia tavaroita kuin koskaan.

Emme luovu teollisuudesta, vaan siitä tulee parempaa ja ongelmattomampaa kuin koskaan ennen. Me vain keksimme jonkun robotin, joka tekee nuokin hommat. Itse puuhaamme jotain muuta, joka on inhimillisempää. Näin minä ymmärrän tämän palveluyhteiskunnan, mutta valitettavasti monet tärkeät ihmiset eivät näe niin.

Insinöörimäinen ajattelu, joka lähtee tuotteiden arvostamisesta, on saanut meidät myös osaltaan vähättelemään palvelujen arvoa. Malaskan mukaan ajattelumme taso kuvastaa hyvin sitä, millaisena näemme palvelujen mahdollisuudet.

Meillä on palveluelinkeinojen kehittämisen kohdalla valitettavasti taka-ajatus olemassa – palvelut: ai jaa ne ovat sitä, että me pesemme toistemme paitoja.

Ei ymmärretä mitä palvelu on liiketaloudellisena konseptina. Annamme tuudittaa itsemme siihen, että tässä ei nyt voi ollakaan mitään muuta kuin se, että jokainen hoivaa vain toistansa. Se on täysin väärä käsitys palvelusta. Ydinajatuksena pitäisi olla koko palvelun konsepti eikä vain joku osa siitä.

Jos katsotaan tuotekonseptia, jolla teollisuus myy ja josta se saa rahansa, niin sehän on aika yksinkertainen. Se on joku materiaalinen konstruktio, jossa pannaan nämä nippelit ja nappelit tällä tavalla yhteen, ja sitten tuotos myydään tuonne. Mutta palvelukonsepti ei olekaan enää niin yksinkertainen, vaan se on hyvin monimutkainen. Tai ainakin paljon monimutkaisempi kuin mitä se teollisuuden aineellisissa manufaktuureissa on voinut olla. Täytyisi löytää jostakin semmoinen esimerkki, jonka mukaan me voisimme ajatella ja lähteä etsimään sen ajattelun avulla uutta.

ICT palveluyhteiskunnan perustana

Tulevaisuudentutkija rakentaa ajatusta ICT:n tulevasta kehityksestä alan sisäisen analogian kautta.

Tietokone on tavallaan hiekka-aivo, jonka toimivimmat ja tärkeimmät osat on tehty rantahiekasta ja silikonista jalostamalla. Niistä aineista saatiin aikaan transistori. Transistorista ei olisi ollut juuri yhtään mihinkään, mitä nyt saatiin vähän putkikoneita parempia laitteita. Sitten keksittiin 1960-luvulla, että pannaan ne toimimaan koherentisti yhteen, jolloin saadaan integroitu piiri. Se tekeekin jotain sellaista, jota mikään yksittäinen transistori tai niiden joukko ei tee. Siitä syntyivät sitten nämä ihmeelliset tietokoneet, jotka nyt tekevät vaikka mitä.

Meillä on kuitenkin paljon mahtavammat transistorit jokaisella päänupissa kuin tietokoneessa, mutta me emme osaa integroida niitä yhteen. Minäkin höpötän ja höpötän, mutta integroituuko tässä mikään ajatus? Toivoisin, että tietokoneessa olisi jokin semmoinen ohjelma, josta näkyisi onko tämä keskustelu progressiivista, eli syntyykö höpötyksestä oivallusta ja syntyykö oivalluksesta jotakin uutta.

192


Malaska näkee, että ICT-palveluilla on kasvava rooli tehokkaan palveluyhteiskunnan rakentumisessa. Tällä hetkellä kaikkia näitä mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole vielä nähty.

Ilman tietotekniikkaa ei mitään palveluyhteiskuntaa voi koskaan syntyä. ICT luo palveluyhteiskunnan infrastruktuurin. Se on sama asia kuin maantien, rautateiden, lentokenttien ja satamien rakentaminen teollisuudelle. Toistaiseksi tämä muutos ei kuitenkaan ole riittävästi liikkunut siihen suuntaan, että ICT:n toimintakentäksi katsottaisiin yhteiskunnan muuttaminen ja muutoksen infrastruktuurin luominen.

Minusta tuntuu, että IT-sektori ei ole ollut riittävän kiinnostunut osoittamaan suuntaa tai löytämään niitä tapoja, millä IT-sektorin luoma infrastruktuuri saadaan hyödynnettyä. Nykyisin on ihmisille annettu internet ja kaikki Googlen tapaiset palvelut, mutta ei ole juurikaan esitetty malleja siitä, millä tavalla ne auttavat ihmisiä luomaan uusia merkityksellisen elämän mahdollisuuksia.

ICT:n korostuessa palveluyhteiskunnan infrastruktuurina tulee sen tehokkaaseen käyttöön kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Myös Malaska tunnistaa nykyiset tietotekniikan käytön haasteet.

Työelämässä täytyy joka hetki ajatella, että onkohan tuo tieto nyt semmoinen, että tarvitsen sitä jossain hetken päästä. Ei voi suhtautua välinpitämättömästi ajatellen, että no, tuotakaan en tarvitse. Pelkällä karsimisella ei pärjää. Täytyy kehittää tietojen tarpeellisuuden arviointiin sellaisia tapoja, jotka ovat sovitettavissa kunkin ihmisen prioriteettiprofilointiin ja intressiprofilointiin. Tietotulva on niin suuri, että jos sitä rupeaa itse seulomaan, niin siinä seuloutuu itse.

Malaskan mukaan teollistaminen oli aikoinaan maatalouden toimintaa tehostaessaan samassa tilanteessa, jossa ICT- ja palvelusektori ovat nyt.

Teollistamisen aikana markkinoille tuli muun muassa puimureita ja lannoitteita. Näin maatalous tehostui teollisen toiminnan avulla. Sitten teollisuus rupesi kysymään, mitä muuta me voisimme tehdä kuin tehostaa maataloutta. Tehdään televisioita, autoja ja lentokoneita! Niillä ei tehosteta maataloutta, vaan saadaan aikaan jotain muuta. Samalla tavalla nyt kysytään, millä tavalla tietotekniikalla voidaan tehostaa teollista toimintaa. Kun tätä tietä on kuljettu riittävän pitkälle ja teollisuus on tietoteknistynyt ja palveluvaltaistunut, kysytään, mitä muuta sellaista voitaisiin tehdä, mikä ei liity teollisuuteen ollenkaan. Vastauksena on palvelu, jonka olennainen osa tietotekniikka on. Tämäntyyppistä teollisuusriippumatonta ajattelua tarvittaisiin ICT- ja palvelusektoreilla paljon enemmän.

193


Ammattien tutkimus ja muutos

Malaska toteaa, että muutos on näkynyt hyvin ammattien tutkimuksessa. Hän palaa vuoden 1994 tutkimukseensa Työ ja murros, jossa kuvataan työn ja yhteiskunnan muuttumista.

Tällaista muutosta ei pystytty seuraamaan enää sektorikohtaisilla tilastoilla, vaan piti selvittää, minkälaiset ammatit lisääntyivät ja mitkä vähenivät. Yhdysvalloista on tehty 1900-luvun alusta lähtien hyviä tilastoja. Kymmenen vuoden välein on tilastoitu, paljonko eri ammateissa on ihmisiä. Niistä voi katsoa, miten ammatit muuttuvat.

Tilastojen mukaan fyysinen työ vähenee kaiken aikaa systemaattisesti ja trendinomaisesti. Koulutetun työn osuus lisääntyy, ja osuuttaan kasvattavat insinöörit, lääkärit, liikkeenjohtajat, markkinoijat sekä ekonomistit. Fyysiset palvelut, kuten ravintolat ja terveydenhoito, pysyvät suhteellisesti vakiona.

Professorin mukaan luvuista pystyttiin näkemään, että oltiin menossa kohti palveluyhteiskuntaa.

Insinööri ei tee juuri mitään fyysistä työtä, vaan palvelutyötä. Sama koskee kaikkia koulutettuja ammatteja. Vertasimme tilannetta kaikkiin OECD-maihin ja huomasimme, että kehitys oli ihan sama jokaisessa maassa. Ammattien tasolla voidaan nähdä muutos kohti palveluyhteiskuntaa. Yhdysvalloissa oli vielä niin, että markkinoinnin ja myynnin henkilöiden sekä liikkeenjohtajien suhteellinen osuus kasvoi nopeammin kuin teknillisen koulutuksen saaneiden.

Suomessa tilanne oli päinvastainen. Meillä kasvoi insinöörien osuus nopeammin ja markkinoinnin osuus hitaammin. Totesin tästä, että meillä mentiin liian nopeasti insinöörivaltaiseen ja tuotantovaltaiseen suuntaan, vaikka siihen ei enää ollut sellaista tarvetta kuin aikaisemmin.

Malaska selittää Suomen insinöörivaltaisuutta historiallisilla seikoilla, jotka juontuvat hävityistä sodista Neuvostoliittoa vastaan. Viimeistään nyt pitäisi hänen mukaansa kuitenkin kyetä vaihtamaan suuntaa.

Joskus sotien jälkeen kyse oli siitä, että saatiin toimitettua sotakorvaukset. Neuvostoliitto oli meidän pääkumppanimme. Maamme ei tarvinnut kuin yhden kauppamiehen. Kekkonen kävi myymässä sinne viiden vuoden tuotannon kerralla. Täällä tarvittiin vaan insinöörejä pistämään hommat kuntoon niin, että tehtaan portilta lähti sovittuun aikaan tavarat vientiin itään.

Nyt ei ole enää Kekkosta eikä Neuvostoliittoa. Meidät on kuitenkin ehdollistettu niin, että emme tarvitse myyjiä, markkinoijia tai liikkeenjohtoa vaan insinöörejä. Amerikka on jättänyt tämän ajattelun jo aikoja sitten. Kumpikohan tässä on väärällä suunnalla, Suomi vai Amerikka? Pitäisikö meidän neuvoa Amerikkaa, että

194


muuttakaa nyt ihmeessä suuntaa? Jopa tuli noottia, että minä puhun pahaa Suomen teollisuudesta ja insinööreistä. Likaan omaa pesääni, kun olen itsekin insinööri.

Uuskasvun eväät

Tulevaisuuden tutkija korostaa, että muutosvauhdin kasvaessa tulevaisuuden ennakoinnista on tullut yhä vaikeampaa, mutta joitakin merkkejä on kuitenkin näkyvissä.

Me emme voi todellakaan tietää, mitä uutta tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka voimmekin tietää, että se tuo uutta tullessaan. Mutta jotakin siitä voidaan tietää sen perusteella, että jotakin vanhassa on loppumassa.

Kiinalaisilla on hyvä kuvamerkki, joka tarkoittaa kriisiä. Se koostuu itse asiassa kahdesta erillisestä kuvamerkistä. Ensimmäinen niistä tarkoittaa loppua, riskiä, vaaraa tai uhkaa. Jälkimmäinen kuvamerkki tarkoittaa puolestaan mahdollisuutta, syntymistä tai uutta alkua.

Meillä on kriisi-sanassa voimakas ajatusten lukkiutuminen. Kriisin vallitessa mieluummin tuhotaan poikkeavien ajatusten esittäjät kuin mietitään, mitä he sanoivat. Kiinalaiset tuovat kriisi-sanaan jotain positiivista, joka meiltä puuttuu. Sen tähden puhun mieluummin murrosajasta. Meidän on pystyttävä lopettamaan se, jonka aika on loppua, jotta saamme raivattua tilaa uudelle. Tässä mielessä olemme kahden merkin loukussa, kahdenlaisten vaikeiden päätösten edessä. Mitä pitää lopettaa, jotta saisimme uutta positiivista alkua ja mitä se positiivinen uusi voisi olla?

Malaska kokee kasvu-sanan ongelmalliseksi. Hän on ottanut käyttöön uuden termin Neogrowthin, ”uuskasvun” selkeyttääkseen tilannetta. Hänen mukaansa se sopii hyvin nykyiseen murrosaikaan.

Pelkkä kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä. Siksi tarvitsemme kasvulle uuden sisällön. Tätä ajan takaa uuskasvu-sanalla. Ja siihen meillä on monia hyviä vastauksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen eetokseen ja niiden asioiden kasvuun, joita eetoksen seuraaminen meiltä vaatii.

Professori toteaa, että Suomessa ei hevin pystytä keskustelemaan uuskasvusta. Keskustelun avaaminen olisi Malaskan mukaan kuitenkin välttämätöntä.

Emme ole poikkeuksellisen tai ainutlaatuisen murrosajan edessä. Nykyinen murrosaika on jotain, jonka kaltaista on tapahtunut joskus aikaisemmin. Se vertautuu tilanteeseen, kun maatalousyhteiskunta murtui ja muuttui teolliseksi yhteiskunnaksi. Siinä tapahtui selvä murros. Tietysti jotkin maatalousyhteiskunnan toiminnot lakkasivat toimimasta ja antoivat tilaa teollisen yhteiskunnan synnylle. Ja teollinen yhteiskunta

195


otti tehtäväkseen näitä maatalousyhteiskunnan toimintoja niin, että maataloudesta tuli yksi teollisuuden ala. Tällä hetkellä maatalous kukoistaa paremmin kuin koskaan.

Samanlaisen murroskauden minä näen siinä, että teollinen yhteiskunta, siis tavaratuotannon yhteiskunta, on muuttumassa palvelutalouden yhteiskunnaksi. Se ei siis todellakaan tarkoita tavaratuotannon katoamista, vaan siirrymme tavallaan hyperteolliseen yhteiskuntaan samassa mielessä, kun me tällä hetkellä olemme hypermaatalousyhteiskunnassa.

Uuskasvun mukaiset prioriteetit

Professori muistuttaa, että teollinen tuotanto on jo suunnattoman palveluvaltaistunut ja palveluita ei tarvitse tehdä enää samalla paikkakunnalla kuin tavarantuotantoa tehdään.

Palvelu voi olla jossakin muualla kuin tavara. Jo tämän vuoksi koko palvelutuotanto täytyy organisoida toisella tavalla kuin tavaran tuottaminen. Esimerkkinä tuo ulkoistaminen, koska tehtaissa ei vain voi tehdä palvelutuotantoa tehokkaasti.

Teollisen yhteiskunnan murroksessa teollinen tuotanto tuotti sellaisia tavaroita, joita maatalous ei koskaan olisi voinut tuottaa, koska ne eivät kasvaneet pelloilla. Televisiot, autot ja lentokoneet eivät ole sellaisia siemeniä, joita voitaisiin kylvää peltoon niin, että ne kasvaisivat televisioiksi ja autoiksi. Samalla tavalla on olemassa sellaisia asioita, joita palvelutalous voi tuottaa, mutta teollisesti niitä ei voida tuottaa tai valmistaa. Yksi syy tähän on, että palvelun tuottaminen ja kuluttaminen tapahtuvat samanaikaisesti eikä varastoon. Yhteiskunnallinen murros näkyy dominoivan tuotantotavan muuttumisessa ja aiheuttaa tietysti laajoja seurauksia kaikkeen elämänmenoon.

Malaskan kehittämä uuskasvu-termi sopii luontevasti palvelutuotantoon. Hän korostaa, että meidän täytyy saada teollinen tuotanto tuottamaan materiaalisesti vähemmästä enemmän ja parempaa. Se vaatii uuspalveluja.

Meidän pitää monella muulla tavalla saada aikaan kestävän kehityksen mukainen tavaran ja materian tuotanto ja käyttö, mikä myös vaatii palvelujen uuskasvua.

Professori korostaa, että ilmastonmuutos voi olla kohtalon kysymys, joka saattaa romuttaa kaikki ihanteelliset ajatukset murroksen myönteisistä ratkaisumahdollisuuksista.

Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireiden hoitamista. Kun tulee myrsky, tulva, hellekesä tai maastopalo, ne voidaan järkevästi ajatellen liittää ilmastonmuutokseen, vaikka kukaan ei voi sitä todistaa. Ilmastonmuutosteorian mukaan tällaisia ääri-ilmiöitä tulee esiintymään yhä enemmän.

Silloin herätään ja lähetetään apua tulvauhreille ja tulipalon uhreille. Se

196


on oireenmukaista hoitoa, joka näkyy hyvin kasvuluvuissa. Oireita aiheuttaviin perusmekanismeihin ei puututa. Siten seuraavina vuosina saamme kokea näitä samoja oireita, mutta pahempina ja sitten taas entistä pahempina. Lopulta oireetkin ovat meille hallitsemattomia.

Malaska sanoo, että tässä uhkakuvassa emme lopulta pysty enää hillitsemään oireita sen enempää kuin puuttumaan perusmekanismeihinkaan. Perusmekanismeihin puuttuminen edellyttää murrosajattelua ja uuskasvua.

Monet vastuulliset ihmiset miettivät varmasti vakavasti, millainen suuri käänne ilmastokysymyksessä globaalisesti täytyisi saada aikaan ja millainen vastuu täytyisi ottaa. Ongelma on tietysti maailmanlaajuinen eikä pelkästään Suomen ilmaston ongelma. Sitä emme voi pelastaa muuten kuin globaalilla yhteistyöllä. On yksi hailee, mitä Suomen ilmastolle yritetään erikseen tehdä, se ei siitä yksinään kohennu. Täytyy syntyä planetaarinen vastuu ja tahto, mutta näin ei ole vielä tapahtunut.

Jos katsotaan Suomen pärjäämistä ympäristöasioissa, löytyy mittareita, joiden mukaan olemme Euroopassa Välimeren maiden tasolla. Siellä ovat Kreikka, Espanja ja Italia. Emme suinkaan ole missään kärjessä, vaikka niin kuvittelemmekin. Jossain on epäonnistuttu samalla, kun on toitotettu, että mehän olemme ympäristöystävällinen maa. Meillä on maatalouskin niin ympäristöystävällinen, että se ei likaa muuta kuin järvet ja joet. Johtuuko se siitä, että me emme ole riittävän fiksuja? Minä luulen, että se ei johdu siitä, vaan väärän suunnan valitsemisesta, ja joku innovatiivisempi suunta on jäänyt liian vähälle huomiolle.

197


ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseenICT-investoinnit ja tuottavuus

Tieto- ja viestintätekniikkainvestoinneilla saavutettujen hyötyjen todentaminen on yleisesti tunnustettu ongelmalliseksi. Päätöksentekovaiheessa investoinnit perustellaan toiminnan tehostamisella, joka useimmiten nähdään kustannussäästöinä yksittäisissä prosessivaiheissa – esimerkiksi ostoprosessin vastaanottovaiheen automatisoinnissa. Tämän todentaminen on käytännössä kuitenkin erittäin haasteellista, koska samaan prosessiin kohdistuu useita muitakin kehittämistoimia ja ulkoisten tekijöiden vaikutuksia.

Hyötyjen todentaminen vaikeutuu entisestään, jos tarkastelun kohteena on investointi, jonka keskeinen osa on viestintätekniikkapalvelu. Viestintää on usein kuvattu yhtenä ihmiskunnan universaaleista tarpeista. Tästä seuraa vääjäämättä, että vaikka tarkastelu rajattaisiin kuinka pieneen ryhmään organisaation sisällä tahansa, liittyy viestintään aina suuri joukko kulttuurillisia tapoja ja tottumuksia. Pelkästään näiden kuvaaminen on haasteellista. Mittauskelpoisiksi suureiksi määrittäminen merkitsee kompromissien ketjua, jolloin tieteellisen tutkimuksen perusvaatimus toistettavuudesta latistaa tulokset itsestäänselvyyksiksi, tai jos jotain todella saadaan selville, niin tuloksien yleispätevyys on hyvin kyseenalaista.

Haasteellisuutta lisää kokemusperäinen havainto, että viestintätekniikkainvestoinnin hyödyt toteutuvat pitkän aikavälin kuluessa ja hyvin usein ennakoimattomissa muodoissa. Mielekkään mittaamisen ajankohdan siirtyessä kovin kauaksi itse muutoksesta on usein mahdotonta osoittaa, mikä yksittäinen tapahtuma muutosten ketjussa on kunkin edistyksen lopulta aiheuttanut. Toisaalta vain harvassa organisaatiossa johtaminen on niin pitkäjänteistä, että olisi mielenkiintoa palata vaikka vain 2–3 vuotta vanhoihin investointipäätöksiin. Varsinkin kun viestintätekniikkainvestoinnit eivät lopulta kuitenkaan ole kustannusvaikutuksiltaan kuin muutamia prosentteja organisaation toiminnan volyymista. Näistä syistä viestintäpalvelujen mittaamisessa käytetään kevyempää tapaa, jossa suhteellisen lyhyen ajan muutosta tutkitaan asenteiden ja tuntemusten muutosten kautta. Tällä tavalla saadaan usein käytännön tasolla riittävä kuva hankkeen vaikutuksien suunnasta ja voidaan luotettavammin arvioida tulevia hyötyjä suhteessa odotuksiin.

Aalto-yliopiston tutkimus

198

AALTO-YLIOPISTON TUTKIMUS | TABUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUDESTA

Ymmärrystä tutkimuksen kautta

Viestintäpalvelujen tuottajana TeliaSoneralla on tarve ymmärtää organisaatioiden yleistä lähtötasoa puhuttaessa vallitsevista etäviestinnän käytännöistä ja viestintäkulttuureista, siitä miten organisaatioiden henkilöstö tyypillisesti kommunikoi keskenään ja sidosryhmiensä kanssa. Ajan myötä olemassa oleviin käytäntöihin vaikuttaa keskeisesti myös uusien välineiden mukanaan tuomat käytännöt, joten samanaikaisesti pitäisi tutkia myös uusien työkalujen käyttöönottoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Koska tämän tyyppisten asioiden tarkempi tutkiminen harvoin on mahdollista oman organisaation ulkopuolella (ainakaan ilmiön ymmärtämisen alkuvaiheessa), on tässä tutkimuksessa hyödynnetty omaa organisaatiota kohdeyrityksenä. Tutkimuskokonaisuuden toteuttamiseksi valittiin yhteistyökumppaniksi Aalto-yliopisto. Yrityksen ulkopuolisen tutkijan uskottiin myös vähentävän henkilöstön luontaista ja inhimillistä tarvetta näyttää stereotypioiden mukaisilta ahkerilta työntekijöiltä. Seuraavaksi esitellään otos tämän tutkimushankkeen tuloksista.

Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin, että tutkimuksesta tehtyjä löydöksiä voitaisiin käyttää 1) viestintäkäytäntöjen ja -kulttuurin ymmärtämisessä sekä 2) uuden viestintäpalvelun käyttöönottoon vaikuttamisessa. Oletuksena oli, että yhdessä nämä kaksi asiaa vaikuttaisivat koko organisaation viestintätehokkuuteen ja siten voimakkaasti myös tietotyöntekijöistä koostuvan organisaation tuottavuuteen.

Keskeisenä lähtöoletuksena tutkimuksessa oli, että viestinnän tavat ja tottumukset ovat vain ajautuneet käyttöön ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Uudet toimintatavat ovat tulleet organisaatioon uusien teknisten välineiden myötä tai vaihtoehtoisesti uusien henkilöiden tuodessa vanhan ympäristönsä hyviä käytäntöjä uuteen ympäristöön. Tarkastelun kohteena oli sekä etäviestintä- että lähiviestintävälineitä.

Etäviestinnän välineitä olivat tässä yhteydessä puhelu, tekstiviesti, sähköposti, kirje, epämuodollisen sähköisen viestinnän välineet (sosiaalinen media, kuten

Facebook, LinkedIn jne.), pikaviestintä (instant messaging, chat), intranet (kaikki yrityksen sisäiset, ei-julkiset sivustot), telefax ja videoneuvottelupalvelut.

Työhön liittyvinä lähiviestinnän käytäntöinä nähtiin mm. ennalta sopimaton henkilökohtainen tapaaminen (keskustelu kollegan kanssa, käytäväkeskustelut) ja ennalta sovittu henkilökohtainen tapaaminen (kokous tai palaveri).

TeliaSonerassa (jatkossa kohdeorganisaatio tai TS) tutkimus ajoittui vaiheeseen, jossa yrityksessä oltiin ottamassa laajemmalti käyttöön uutta yhdentyvän viestinnän palvelua, joka perustuu Microsoft Office Communications Server -ratkaisuun (OCS). Tutkimuksella haluttiin edistää OCS-palvelun ennakoitujen hyötyjen toteutumista ja luoda ymmärrystä näiden hyötyjen todentamisesta tulevia asiakastoimituksia silmällä pitäen.

199


Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin organisaatiossa aiemmin perustettuun OCS-pilottiryhmään kuuluvien työntekijöiden ja pilottiryhmän ulkopuolisten viestintäkäyttäytymistä. Vertailemalla kahta käyttäjäryhmää haettiin ymmärrystä sille, mitä asioita tulisi ottaa huomioon viestintäpalvelun laajemmassa käyttöönotossa sekä tämän OCS-välineen osalta kuin muidenkin palvelujen yhteydessä.

Viestinnän ilmiöt ovat monitahoisia, eikä niitä voida erottaa kontekstista. Kyselytutkimuksen mahdollisuudet hahmottaa viestinnän ilmiötä yksinään ovat erittäin rajoittuneet (Yin, 2003), joten mahdollisimman laajan kuvan saamiseksi tutkimusmenetelmiksi valittiin tässä tapauksessa kyselytutkimuksen ja haastattelujen yhdistäminen.

Kyselytutkimus toteutettiin verkkopohjaisella tutkimustyökalulla (myöhemmin intranet-kysely), johon vastaajat kutsuttiin sähköpostiviestillä. Kyselytutkimusta tukeviin haastatteluihin valikoitiin erityyppisiä tehtäviä hoitavia henkilöitä. Siten pyrittiin saamaan syvällisempää ymmärrystä tietotyön viestinnällisiin ongelmiin.

Tutkimustulosten analysoinnissa on käytetty soveltuvin osin erilaista aineistoa, joka saatiin käyttöön aiemmista hankkeista. Tämä aineisto on syntynyt sekä kohdeyrityksen sisäisistä hankkeista että sen toteuttamista aiemmista asiakastoimituksista. Aineisto käsittää eriasteisia tutkimuksia ja projekteista kirjattuja havaintoja. Samantyyppisiä tutkimuksia hyödyntävä tutkimusmenetelmä on välttämätön tässä tilanteessa, jossa ilmiöiden monitahoisuudesta johtuvia tutkimusalueen ulkoisia tekijöitä ei voida täysin rajata pois (Yin 2003; Dubois & Gadde, 2002).

Edelleen samasta syystä rinnan varsinaisen tutkimuksen kanssa toteutettiin laaja kysely, johon otti osaa 671 pk-yritysten edustajaa (myöhemmin pk-kysely). Näin voitiin varmentaa yleisiä lähtötilanneoletuksia ja toisaalta saatiin viitteitä tulosten yleispätevyyden arvioimiseksi myöhempien tutkimusten perusteeksi.

INTRANET-KYSELYT

Kyselyt (varsinainen organisaatio ja OCS-pilottiryhmä) toteutettiin yrityksen intranetissä 11.6.–8.9.2010. Varsinainen kysely lähetettiin 220 henkilölle kohdeorganisaation tietyn liiketoimintayksikön sisällä. Kyselyyn saatiin 113 valmista vastausta, joten vastausprosentti oli 51. OCS:n pilottikäyttäjille lähetettiin sama kysely kuin muulle joukolle, mutta kyselyn loppuun lisättiin kysymyksiä koskien OCS:n käyttöä ja käyttöönottoa. Tämä kysely lähetettiin 71 käyttäjälle, ja valmiita vastauksia saatiin 38. Vastausprosentti oli täten 54 %.

Kyselyt koostuivat pääasiassa kysymyksistä, joihin vastattiin Likert-asteikon mukaisesti (1–5) samaa – eri mieltä -skaalalla. Vastaavasti käyttötiheyttä mitattiin (1–5) erittäin usein – erittäin harvoin -asteikolla. Kyselyyn sisältyi myös kysymyksiä, joissa vastaajan tuli syöttää arvioituja lukuarvoja, ja lisäksi kaksi avointa kysymystä. Avoimilla kysymyksillä tutkittiin viestintävälineen valintaa ja vastaajien mahdollisia

200


toiveita koskien yrityksen viestintäkulttuuria ja/tai -välinevalikoimaa. Kyselyn tuloksia analysoitiin suodattamalla dataa eri taustamuuttujien

avulla, laskemalla keskitunnuslukuja (keskiarvo, mediaani, keskihajonta) sekä suorittamalla klusterianalyysi. Analyysiin sisällytettiin ainoastaan loppuun asti suoritetut kyselyt. Avoimet kysymykset koodattiin kahden tutkijan toimesta, ja vastauksista pyrittiin löytämään samankaltaisuuksia, joiden perusteella vastaajia luokiteltiin samantyyppisiin kokonaisuuksiin. Tämän tarkoituksena oli pyrkiä selittämään viestintävälineen valintaa ja sen mahdollisia seurauksia. Rajoitteena on tässä kuitenkin otettava huomioon otoksen pieni koko näissä avoimissa kysymyksissä.

Kysymykseen viestintävälineen valinnasta saatiin 69/113 vastausta, eli vastausprosentti tähän kysymykseen kaikkien kyselyyn vastanneiden joukosta on 61. Vastaavasti kysymykseen uusista viestintävälineistä saatiin 36/113 vastausta, eli noin 32 % koko kyselyyn vastanneista vastasi tähän. On myös huomioitava, että kyselyssä avoimeen kysymykseen annetut vastaukset eivät välttämättä ole tärkeimpiä, vaan niitä jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Taustalla voi olla myös muita, tiedostamattomia kriteereitä, joita saadaan selville vasta haastatteluissa syvemmälle mentäessä.

HAASTATTELUT

Ilmiötä lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta: viestintävälineiden valinta ja ongelmat tietotyössä, viestintävälineiden ja tehtävien välinen sopivuus sekä teknologioiden käyttöönotto ja käytettävyys.

Kaikilla näkökulmilla on vahva teoriapohja aikaisempien tieteellisten tutkimusten perusteella. Tutkijoita hankkeessa oli yhteensä kolme.

Noin tunnin kestäneet haastattelut suunniteltiin teoriapohjan ja kyselyistä saatujen löydösten perusteella. Osallisena olleiden kolmen tutkijan näkökulmat integroitiin haastattelurunkoon. Kysymyksiin sisällytettiin runsaasti kysymyksiä aikaisemmista tutkimuksista, joiden kysymykset ovat todistaneet tarkoituksenmukaisuutensa ja tarkkuutensa. Tähän raporttiin haastatteluja kerättiin kohteena olevassa liiketoimintayksikössä yhdeksän kappaletta. Pyrkimyksenä oli kerätä näkemyksiä erilaisissa tehtävissä ja eri organisaatiotasoilla työskenteleviltä ihmisiltä.

PK-YRITYKSILLE LäHETETTY KYSELY (PK-KYSELY)

Kohdeyritykseen tehdyn kyselyn rinnalla toteutettiin sisällöltään suppeampi pk-yrityksille suunnattu kysely. Kysely toteutettiin 5.8.–30.8.2010. Tämä kysely lähetettiin 6030 yritykselle (10–100 henkilöä) ja valmiita vastauksia saatiin 671. Vastausprosentti oli siis noin 11. Kuten kohdeyrityksen sisäinen kysely,

201


tämäkin sisälsi sekä avoimia että Likert-asteikkoon perustuvia kysymyksiä. Kyselyn tuloksia analysoitiin suodattamalla tuloksia eri taustamuuttujien avulla sekä laskemalla tyypilliset keskilukuja kuvaavat tunnusluvut. Pk-yrityksistä kysymykseen ”viestintävälineen valinta” vastasi 331 henkilöä 671:stä, vastausprosentti oli 49.

ERI OSATUTKIMUSTEN HARMONISOINTI

Intranet- ja pk-kyselyn tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska kohderyhmäsyistä on käytetty erilaisia kysymysmuotoiluja ja tutkimuksissa oli myös toisistaan poikkeavia tavoitteita. Harmonisointi on tehty osin analysoitujen tulosten perusteella ja niiltä osin kuin mahdollista, yksittäisen vastauksen tarkkuudella. Tuloksista johdettua harmonisointia on luonnollisesti jouduttu käyttämään myös silloin, kun muita aiempia tuloksia on vertailtu intranet-kyselyyn ja haastatteluihin.

ICT-sektorin merkitys

Suomen kansantalouden näkökulmasta ICT-sektori on merkittävä tekijä vuotuisessa bruttokansantuotteessa. Vuonna 2006 ICT muodosti 10 % vuotuisesta bruttokansantuotteesta ja ICT-sektorin osuus 2 % tuottavuuden kasvusta oli 0,8 prosenttiyksikköä (Pohjola, 2008).

Taloustieteessä teknologialla tarkoitetaan sitä tietoa, jolla tuotantopanoksista saadaan tuotteita, joita ihmiset ostavat ja joilla he tyydyttävät tarpeitaan. Teknologia onkin yksi kolmesta tekijästä, jotka vaikuttavat tuottavuuden kasvuun. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ns. yleiskäyttöiset teknologiat, joihin tietoja viestintäteknologiat kuuluvat, ovat merkittäviä tekijöitä talouskasvussa. Kaksi muuta tekijää ovat investoinnit sekä henkiseen pääomaan että aineelliseen pääomaan. Teknologia on näistä kolmesta tärkein, sillä ilman sen kehittymistä muiden kahden hyöty on pienempi. Uudet teknologiat kiihdyttävät työn tuottavuuden kasvua nostamalla kokonaistuottavuutta uusien tuotteiden valmistuksessa. Työn tuottavuus paranee myös, kun näitä uusia tuotteita käytetään laajemmin, sekä siten, että yhteisöt käyttävät näiden uusien teknologioiden mahdollistamia toimintatapoja (Pohjola, 2008).

Ongelmalliseksi näistä on muodostunut juuri toimintatapojen muutos. Kansantalouden näkökulmasta nämä toimintatapojen mahdolliset tuottavuuskasvut eivät ole realisoituneet. Tämän on spekuloitu johtuvan joko siitä, että tietoja viestintäteknologia ei ole vaikuttanut toimintatapojen kautta, tai siitä, että varsinaiset tuottavuushyödyt ovat vasta tulossa. Onkin vielä epäselvää, kuinka merkittävä tekijä tietoja viestintäteknologioiden toimintatapamuutos on yhteiskunnan näkökulmasta (Pohjola, 2008).

202


ICT-välineiden merkitys tänä päivänä

Digitalisoituminen on mahdollistanut kaksi merkittävää muutosta informaatiota ajatellen: 1) kokonaan uudenlaisen tavan tallentaa tietoa ja 2) kokonaan uudenlaisen tavan välittää tietoa.

Tietoliikenteen perusteknologioiden (tallennus ja prosessointi) nopean kehittymisen lisäksi ovat myös verkkojen, sovellusten ja päätelaitteiden suorituskyky ja mahdollisuudet kehittyneet valtavasti. Verkkojen välityskyvyn lisääntyminen on tehnyt mielekkääksi siirtää prosessointitehoa päätelaitteisiin ja toisaalta hajauttaa sekä tallennus- että prosessointitehtäviä fyysisesti toisistaan etäällä olevien palvelinkokonaisuuksien suoritettaviksi.

Tämä on mahdollistanut sen, että tiedon välittäminen muodossa tai toisessa on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun. Työntekijät saavat, lähettävät ja käsittelevät enemmän tietoa kuin koskaan aiemmin.

Kaistan leveys (bittiä sekunnissa)Laskutoimituksia sekunnissa / 1000 $

1

10

19831900 19871920 19911940 19951960 19991980

(Geppert) (Nielsen)

20032000 20072020 20112040

100

1000

10000

1000000

10000000

100000000

1000000000

105

10-10

10-5

1

1010

1015

1020

1025

1030

1998

Toimistosovelluspaketti: 0,25 Gt

Tallennuskapasiteetti: 38 €/Gt

2008


Tallennuskapasiteetti: 0,14 €/Gt

2018


Tallennuskapasiteetti: 0,0005 €/Gt

203


Tänä päivänä tunnistetaan toimivien viestintävälineiden rooli: pk-yrityksissä 95 % vastaajista kokee toimivilla viestintävälineillä olevan vaikutusta yrityksen menestymiseen. Sama pätee myös kohdeyrityksessä, sillä 96 % tutkimukseen vastanneista kertoi toimivilla viestintävälineillä olevan merkitystä työn mielekkyyttä ajatellen (vastasivat väittämään täysin samaa mieltä tai samaa mieltä).

Muutosta ei ole johdettu

Vaikka lähes kaikki tunnistavatkin ICT-palveluiden merkittävän roolin, ei tätä ICT-työkalujen mahdollistamaa työnteon ja toimintatapojen muutosta ole kuitenkaan johdettu. Tutkimus todistaa tämän.

Pk-yrityksissä 58 % tutkimukseen vastanneista koki, ettei heidän yrityksessään ole selkeitä ohjeistuksia viestintävälineiden käyttöön. Toisaalta, kun yrityksiä pyydettiin avoimesti vastaamaan kysymykseen ”Millä perusteella teet valintasi erilaisten viestintävälineiden välillä?”, vain 2,4 % tähän avoimeen kysymykseen vastanneista nimesi yrityksensä sisäiset viestintäkäytännöt. Vaikka kysymystapa ja siitä muodostettu kvantitatiivinen tulkinta ei kestäkään kovin lujaa tarkastelua sellaisenaan, antaa noinkin alhainen prosentti vähintään aihetta kysyä asiaa tarkemmin uudestaan.

Osittain tämä näkökanta vahvistuu, kun tutkittavan kohdeyrityksen työntekijöiltä kysyttiin mielipidettä väittämään ”Organisaatiossani on yhtenäinen viestintäkulttuuri”. Vain 3 % vastanneista oli täysin samaa mieltä ja 20 % samaa mieltä. Toisin sanoen 77 % kokee, ettei organisaatiossa siis ole yhtenäistä viestintäkulttuuria. Miltei samat prosenttiosuudet saatiin väittämään ”Tiimissäni on selkeät viestintäkäytäntöjä koskevat ohjeet” (3 % / 19 %).

Kun tätä tulosta lähdettiin syventämään haastatteluiden avulla, alkoivat edellä mainitut pienet prosenttiosuudet näyttää vastauksia ajatellen vielä jopa liiankin isoilta. Tyypillisesti vastattiin: ”Meidän kulttuuri on se, että ei ole kulttuuria” tai ”Ainahan kulttuuri on, mutta meillä se on vain hallitsematon”. Näitä kommentteja vieläkin silmiinpistävämpää oli, ettei kukaan haastatelluista pystynyt erittelemään kattavaa koko organisaatiossa esiintyvää tapaa viestiä. Tämä voisi antaa aihetta epäillä, ettei viestintäohjeistusta tai kulttuuria todennäköisesti ole todellisuudessa ikinä määriteltykään. Tämän johtopäätöksen todentaminen toki vaatii edelleen tarkempaa tutkimista.

Viestintävälineitä ei valita tarkoituksenmukaisesti

Seuraavaksi tutkijat paneutuivat ajatukseen, miten määritellä viestintävälineen tehokas käyttö. Tähän tueksi käytettiin Dennisin ym. (2008) muodostamaa viestintävälineen valintaan ja tehokkuuteen pohjautuvaa teoriaa sekä Watson-Manheim & Belangerin (2007) viestintävälineiden valintaa organisaatiossa kuvaavaa teoriaa. Näiden pohjalta

204


syvennyttiin sekä kohdeyrityksen sisäisessä että pk-yrityksille lähetetyissä kyselyissä esiintyneen avoimen kysymyksen ”Miten valitset käytettävän viestintävälineen?” tarkempaan analysointiin. Aluksi kysymyksen vastauksesta koottiin tekijät, jotka toistuivat vastauksissa usein, ja ne luokiteltiin omiin kategorioihinsa. Tämän jälkeen vastaajista muodostettiin teoriaan pohjautuen neljä profiilia.

Seuraavat seikat nousivat molemmissa kyselyissä oleellisiksi valintakriteereiksi. Tässä esitellään eri kriteereiden tärkeyttä ja yleisyyttä. On huomattava, että yksi vastaaja on voinut antaa useamman kriteerin, ja siten tässä esitetyt luvut ovat vain yksittäisen kyselyn sisällä vertailtavissa toisiinsa, eivät siis yleispäteviä prosentuaalisia määriä:

NOPEUS mainittiin TeliaSonerassa 31 kertaa oleelliseksi valintakriteeriksi viestintävälineen valinnassa. Tähän sisällytettiin tehokkuus, ajan säästäminen, tehtävien nopeuttaminen, millä välineellä asia menee nopeimmin perille, millä saadaan vastaus nopeimmin, kuinka kiireellinen henkilö/asia on jne. Pk-kyselyssä nopeus esiintyi vastauksissa 96 kertaa.

dOKUMENTOINTITARVE mainittiin TeliaSonerassa 11 kertaa tärkeäksi valintakriteeriksi (esim. asiasta jää jälki, mustaa valkoisella, tiedon säilyvyys). Pk-yrityksissä dokumentoitavuus esiintyi valintakriteerinä 15 kertaa.

VIESTINTäVäLINEEN OMINAISUUdET kuten helppokäyttöisyys, käytettävyys, toimivuus, joustavuus, vakaus, turvallisuus ja luotettavuus esiintyivät TeliaSonera-kyselyn vastauksissa 19 kertaa. Pk-tutkimuksessa ominaisuudet mainittiin oleellisina kriteereinä 129 kertaa. Pk-vastauksissa oleellisena ominaisuutena mainittiin myös 14 kertaa viestintätyökalun hinta ja kustannukset. Näitä ei TeliaSonerassa mainittu kertaakaan.

TYÖTEHTäVä JA -TILANNE (ei kiire ja kiireellisyys) esiintyi TeliaSonerassa 19 henkilön vastauksessa. Tässä korostuivat tehtävän luonne, asian sisältö, mahdollisen väärinkäsityksen mahdollisuus, asian monimutkaisuus ja tärkeys. Myös käyttökelpoisuus ja sopivuus kulloisenkin tehtävän hoitamiseen mainittiin useaan otteeseen. Pk-yrityksissä tämä näytti olevan yleisin valintakriteeri, sillä se esiintyi 168 kertaa.

VASTAANOTTAJA JA YMMäRRYKSEN VARMISTAMINEN mainittiin TeliaSoneran sisäisessä kyselyssä 24 kertaa. Muun muassa vastapuolen tuttuus, osaamistaso, vastapuolen käytössä olevat työkalut, vastaanottajien määrä, sijainti ja tavoitettavuus olivat tärkeitä valintakriteereitä. Pk-yrityksien edustajat mainitsivat vastaanottajan 62 kertaa.

OMAT KOKEMUKSET, INTRESSIT JA TAVOITTEET wesiintyivät TS:ssa valintakriteerinä 14 kertaa ja pk-kyselyssä 38 kertaa. Tässä mainittiin muun muassa omat tavoitteet ja stressi, oma sijainti, aikaisemmat kokemukset, fiilis, tottumukset

205


ja maalaisjärki. Mielenkiintoinen havainto oli se, että pk-yrityksissä omiin tottumuksiin olivat vaikuttaneet jossain määrin (mainittiin 6 kertaa) myös sovitut käytännöt ja yhteiset toimintatavat. TeliaSonerassa yhteisiä viestintäkäytäntöjä ja niiden vaikutuksia ei maininnut kukaan.

Esiintyneet pääkriteerit olivat molemmissa tutkimuksissa samat. Pientä vaihtelua kriteereiden järjestyksessä näyttäisi kuitenkin olevan. Mielenkiintoista on, että nopeus ja tilanne näyttäisivät kummassakin kyselytutkimuksessa olevan kolmen oleellisimman kriteerin joukossa. On kuitenkin huomattava kyselyiden välinen kokoero, joka vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen. Dokumentoitavuus oli molemmissa oleellinen valintakriteeri, mutta kriteereiden joukossa silti merkitykseltään pienin. Lisäksi mielenkiintoista on, että dokumentoitavuuden merkitys vastauksissa on huomattavasti suurempi TeliaSonerassa kuin pk-yrityksissä (11 vs. 31, 15 vs. 168).

Edellä mainittuja kokonaisuuksia tarkastelemalla pystyttiin löytämään usein toistuvia tekijöitä ja samankaltaisuuksia vastaajien keskuudessa. Näiden perusteella kokonaisuuksia jalostamalla ja yhdistämällä muodostettiin neljä pääprofiilia. Profiilien muodostamisessa apuna käytettiin edellä mainittuja teorioita viestintävälineen valinnasta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sisällyttävät pelkästään omiin motiiveihin liittyviä tekijöitä valintaprosessiin, kun taas viimeiseen ryhmään kuuluvat ajattelevat asiaa pisimmälle, sisällyttäen välineen, tehtävän, vastaanottajan sekä tilanteen valintakriteereiksi. Vastaukset luokiteltiin seuraaviin kategorioihin mahdollisimman yksiselitteisesti:

MINä-suuntautuneet vastaajat: valinta tehdään pelkästään omien kokemuksien ja tottumuksien perusteella, eikä valintaan sisällytetä muita kriteerejä. Omat kokemukset, tottumukset ja käsitykset helppoudesta ja käytettävyydestä ovat valinnan taustalla.

TILANNE-suuntautuneet vastaajat: valintaan vaikuttavat voimakkaasti tilannetekijät kuten asian kiireellisyys ja vastapuolen tavoitettavuus sekä sijaintitekijät. Valintatilanteessa käsitetään myös välineen ominaisuudet jossain määrin, kuten nopeusmahdollisuudet.

VäLINE-TEHTäVä -suuntautuneet vastaajat: tärkeintä on käsitys siitä, kuinka viesti toimitetaan parhaiten perille. Välineen soveltuvuutta suoritettavaan tehtävään pohditaan ja ominaisuudet tiedostetaan. Ryhmä sisällyttää myös tilannetekijöitä valintakriteeriksi, mutta orientoituu huomattavasti enemmän tehtävän ja välineen väliseen sopivuuteen.

VASTAANOTTAJAN YMMäRRYKSEEN suuntautuneet vastaajat: tässä ryhmässä mietitään selkeästi, mikä on paras keino toimittaa asia perille, jotta viesti tulee varmasti oikein ymmärretyksi ja jotta vastaanottajalla on parhaat mahdollisuudet

Vastaanottajan ymmärrys

123,6 %

5

7,2 %

PK-kysely kplPK -kysely %

TS-kysely kplTS-kysely %

Väline-tehtävä

7522,7 %

16

23,2 %

Tilanne

9227,8 %

18

26,1 %

Minä

5416,3 %

10

14,5 %

206


esim. olla vuorovaikutuksessa lähettäjän kanssa. Viestintävälineiden ominaisuudet tiedostetaan kattavasti. Välineen ja tehtävän piirteet sekä tilannetekijät sisältyvät kriteereihin, mutta vastaajat osoittivat selkeitä merkkejä viestin ymmärtämisen tärkeydestä.

Lisäksi joukko vastaajia putosi ryhmien väliin, eikä profiloitunut yksiselitteisesti mihinkään ryhmään; esimerkiksi nopeus ja helppous esiintyivät usein samassa vastauksessa.

Sekä pk-yrityksissä että kohdeyrityksen sisällä toteutettu kysely johtivat samansuuntaisiin tuloksiin. Vaikka otokset ovat huomattavan erikokoiset, voidaan tuloksista silti todeta, että tilannetekijät kuten asian kiireellisyys ja sijainti näyttävät olevan suurin mainittu tekijä viestintävälineen valinnassa molemmissa aineistoissa.

Selkeästi useampi vastaajista orientoituu itselleen edullisiin motiiveihin kuin vastaanottajan mahdollisuuksiin ja tarpeisiin. Hälyttävää on, että vain noin 30 % vastaajista näyttää pohtivan asiasisällön ja välineen sekä vastaanottajan yhteensopivuutta.

Silmiinpistävintä on, että ainoastaan 7 % pyrkii valitsemaan viestintävälineen sen kannalta, että vastaanottajan mahdollisuus ymmärtää viesti ja prosessoida sitä maksimoituu. Tämän merkitys edelleen nousee, kun ajatellaan että hyvin usein viestimme useamman kuin yhden ihmisen kanssa ja usein kompleksisista asioista. On erittäin tärkeää valita oikea kanava viestille, sillä vastaanottajan informaation prosessointikyky on vahvasti sidoksissa valittuun kanavaan (Robert & Dennis, 2005).

Eräs merkittävimpiä havaintoja saatiin, kun kohdeyrityksen dataa muista kysymyksistä vertailtiin eri ryhmiin. Kun Likert-asteikon kysymyksen ”Nykyisillä työskentelytavoilla uskon jaksavani työssäni hyvin seuraavat 10 vuotta” vastauksia vertailtiin eri ryhmiin, huomattiin, että henkilöt, jotka valitsevat välineen rationaalisimmin pohtien ominaisuuksia ja vastaanottajaa, näyttävät voivan huonoiten töissä. Toisaalta henkilöt, jotka eivät pohdi vastapuolen ymmärrystä tai välineen ominaisuuksia, kokevat vähiten kuormitusta. Toisin sanoen he, jotka itse yrittävät valita viestintävälineensä organisaation kannalta parhaimmalla tavalla, jaksavat tällä hetkellä kaikkein huonoiten työssä. Tässä taustalla voi toki olla moniakin syitä, mutta tämä havainto antaa aihetta

207


olettaa, että välttämättä vallitseva käytäntö, jossa jokaisen oletetaan itse löytävän parhaan tavan hyödyntää ja käyttää viestintävälineitä, ei ole organisaation kannalta toimiva.

Kun tämän analyysin perusteella arvioidaan viestintävälineen valintaan vaikuttavia tekijöitä, pitää ottaa huomioon, että tulkitut vastaukset ovat annettu lyhyinä kommentteina sähköiseen kyselyyn. Toisena rajoitteena on otettava huomioon myös otoksen pieni koko avoimissa kysymyksissä.

Näkyvimpiä haasteita

Suomalainen insinöörimäinen kiinnostuksemme on pitkään ohjannut mielenkiintomme ensisijaisesti teknologioiden ympärille. ICT-projektien osalta tämä on näkynyt siinä, että pääasiallinen fokuksemme on ohjautunut tarkastelemaan ja johtamaan näitä ICT-muutosprojekteja lähinnä teknologiatoimituksina. Me olemme keskittyneet johtamaan informaation tallennustapoja ja välitystapoja ajan suhteen, toisin sanoen varmistamaan keskittyminen siihen, että järjestelmästä haettu tieto on viimeisin tieto. Olemme luottaneet siihen, että kun oikea tieto on käytettävissä ja sitä on riittävästi, niin organisaatio toimii luonnostaan rationaalisesti ja tehokkaasti. Me emme ole niinkään kiinnittäneet huomiota siihen työn tekemisen muutokseen, jonka nämä uudet teknologiat mahdollistavat.

Mihin tämä on johtanut? Mitä tapahtuu, kun siirrettävissä olevan tiedon määrä koko ajan kasvaa ja kun viestijöillä on käytössään entistä monipuolisempia ja tehokkaampia tiedonvälityslaitteita?

Tämä on johtanut siihen, että tietovirta muuttuu ahdistavaksi tietotulvaksi, ja jokainen alkaa kehittää omia tapoja selvitä tästä. Tämä näkyy jo pelkästään siinä, että varsin minäkeskeinen tapa valita viestintäväline dominoi tutkimuksessa esiintyneitä valintakriteerejä. Tätä löydöstä vahvistaa edelleen se, että melko viestijäkeskeiset välineet hallitsevat yksittäisen tietotyöntekijän kommunikaatioportfoliota: tutkittavassa kohdeyrityksessä puhelin, sähköposti ja henkilökohtaiset tapaamiset olivat ylivoimaisesti käytetyimpiä viestintävälineitä (ainoat välineet, jotka saivat yli 4 käyttötiheyttä mittaavalla Likert-asteikolla (1–5)).

Kohdeorganisaatiossa tehty kysely osoittaa, että 80 % henkilöstöstä mieltää keskeytykset tyypilliseksi työssään. Myös haastattelut osoittavat samansuuntaista trendiä. Lisäksi 65 % vastaajista kokee keskeytysten häiritsevän päivittäistä työntekoa. Päivän pirstaloituminen ja monisuorittaminen ovat kohdeorganisaatiossa tyypillistä: ”Usein tulee tehtyä kahta–kolmea tehtävää samana päivänä – jo eri palaverit päivässä edesauttavat tätä.” On luonnollisesti vaikeaa palata kesken jääneeseen tehtävään nopeasti, ja joskus asioita unohtuu sen vuoksi, että on siirryttävä toiseen tehtävään. Esimerkiksi sähköpostit, joita ei määritellä kriittisiksi, saattavat jäädä kokonaan käsittelemättä. Tietotyö on usein asiantuntijatyötä, jossa vaaditaan aikaa luovaan

5.0

4.0

3.0

2.0

1.0

1 : ERITTäIN HARVOIN / EN KOSKAAN | 2 : MELKO HARVOIN | 3 : SILLOIN TäLLÖIN | 4 : MELKO USEIN | 5 : ERITTäIN USEIN

Kuinka usein käytät viestintävälineitä?

EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (huutamalla kaverille sermin yli, käytäväkeskustelut)Total: 113 • Mean: 3,69 • Median: 2,00 • Stddev: 1,37

EPÄMUODOLLINEN VIESTINTÄ (sosiaaliset yhteisöt kuten Facebook, LinkedIn jne.)Total: 113 • Mean: 2,36 • Median: 4,00 • Stddev: 1,06

HENKILÖKOHTAINEN TAPAAMINEN / PALAVERITotal: 113 • Mean: 4,15 • Median: 4,00 • Stddev: 0,83

INTRANET Total: 113 • Mean: 4,19 • Median: 4,00 • Stddev: 1,02

KIRJETotal: 113 • Mean: 1,61 • Median: 1,00 • Stddev: 0,80

PIKAVIESTINTÄ (instant messaging)Total: 113 • Mean: 2,80 • Median: 3,00 • Stddev: 1,39

PUHELINTotal: 113 • Mean: 4,77 • Median: 5,00 • Stddev: 0,42

SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEELLÄTotal: 113 • Mean: 4,88 • Median: 5,00 • Stddev: 0,46

SÄHKÖPOSTI TYÖPISTEEN ULKOPUOLELLATotal: 113 • Mean: 4,35 • Median: 5,00 • Stddev: 0,94

TEKSTIVIESTITotal: 113 • Mean: 4,12 • Median: 4,00 • Stddev: 0,84

TELEFAXTotal: 110 • Mean: 1,41 • Median: 1,00 • Stddev: 0,65

VIDEONEUVOTTELUTTotal: 112 • Mean: 2,90 • Median: 3,00 • Stddev: 1,01

WIKI Total: 112 • Mean: 1,79 • Median: 1,00 • Stddev: 0,93

208


työhön (Kaario & Peltola, 2008). Tässä luovassa työssä keskeytykset ovat tuottavuuden kannalta kaikkein tuhoisimpia.

Kyselyn mukaan 71 % vastaajista ei ehdi tällä hetkellä tutustua saamaansa tietovirtaan kunnolla. Myös haastattelut tukevat tätä havaintoa. Ensisijaisesti oman työn kannalta kaikista kriittisin tieto pyritään löytämään ja käsittelemään mahdollisimman huolellisesti. On kuitenkin tyypillistä, että jotain tärkeää jää huomaamatta, sillä oleellisen tiedon suodattaminen on jatkuva haaste: ”Vääriä päätöksiä tulee tehtyä, kun ei tiedä kaikkea oleellista.” Palavereja varten etukäteen lähetetyt tiedot koetaan hyödyllisiksi ja käytäntö yleisesti hyväksi, mutta materiaaliin ehtii harvoin tutustua kunnolla: ”Kukaan ei perehdy kuitenkaan [etukäteen annettuun informaatioon]; hyvä jos niitä on edes vähän vilkastu. Palaverin vetäjän on turha odottaa, että kaikki osallistujat olisivat perehtyneet riittävästi.” Sähköposti koetaan suurimmaksi kuormittajaksi, mutta osa haastateltavista on kuitenkin viime aikoina huomannut pientä parannusta asiassa.

Jotta keskeytyksistä ja tietotulvasta selviydyttäisiin, on jokainen työntekijä kehittänyt omia, eriäviä selviytymistekniikoita yhteisten, sovittujen käytäntöjen puuttuessa. Näillä tekniikoilla pyritään hallitsemaan keskeytysten määrää, ajankohtaa ja häiritsevyyttä. Osa kokee voivansa itse minimoida keskeytyksiä esimerkiksi sulkemalla laitteet luovan työn ajaksi. Tämä taas omalta osaltaan vahvistaa muita ongelmia tai luo kokonaan uusia, sillä nämä tekniikat vaikuttavat muun muassa heikentävästi tavoitettavuuteen sekä viestintävälineiden vääränlaiseen valintaan. Tästä hyvänä

Kuinka monta sähköpostia vastaanotat keskimäärin työpäivän aikana?

ALLE 25 Total: 23 (20.54%)

25–50Total: 62 (55.36%)

51–75 Total: 20 (17.86%)

76–100 Total: 6 (5.36%)

YLI 100 Total: 1 (0.89%)

209


esimerkkinä mainittakoon sähköposti. Sähköpostin käyttö epäsynkronoituna kanavana on kohdeyrityksessä yleistä: asia pyritään saamaan nopeasti pois omista käsistä, ja vastaanottaja lukekoon, kun ehtii. Myös vastuun siirtäminen sähköpostilla on yleistä.

On todettu, että suorittamattomat tehtävät stressaavat ihmisiä; tämäntyyppinen stressi poistuu ja tuottavuus paranee, kun tehtävät saadaan suoritettua (Straub & Karahanna, 1998). Tämä voi tapahtua muun muassa välittämällä viestejä eteenpäin. Sähköposti tarjoaa hyvän välineen tehtävien näennäiseen ”päättämiseen”, eli lähettämiseen eteenpäin pois omista käsistä (Straub & Karahanna, 1998). Usein todellisuudessa nämä tehtävät eivät suinkaan pääty mihinkään, vaan kiertävät aikansa sähköposteissa ja lopulta pelkästään unohtuvat ihmisten mielistä. Tästä voi koitua vakavia ongelmia, kun ihmiset itsekkäästi valitsevat tekniikan, jossa aita on matalin. Vastaavasti viesti edelleen kuormittaa seuraavaa; tehtävä ei oikeasti häviä, vaan siirtyy seuraavan hoidettavaksi. Sähköposti yhdistettynä nykyaikaiseen laajakaistateknologiaan ja aina päällä oleviin verkkoyhteyksiin tarjoaa tilaisuuden jatkuviin keskeytyksiin, jotka voivat olla tuhoisia työn tuottavuudelle (Taylor et al. 2008).

Tämä näkyy suoraan esimerkiksi siinä, että noin 80 % kyselyyn vastanneista saa yli 25 sähköpostia päivässä. Muutama vastanneista saa jopa yli 100 viestiä. Mikäli oletettaisiin, että sähköpostit tulevat tasaisena virtana (mitä ne eivät todellisuudessa tee) pitkin normaalia hereilläoloaikaa eli 16 h/vrk, tarkoittaisi se, että henkilö, joka saa 25 sähköpostia päivässä, saa yhden sähköpostin keskimäärin noin 40:s minuutti. Henkilö, joka saa 50 sähköpostia päivässä, saa yhden sähköpostin joka 20:s minuutti. Edelleen jos ajatellaan, että sähköpostit tulisivat pääsääntöisesti klo 8 ja 18 välillä, tulisi 25 sähköpostin vastaanottajalle sähköposti joka 24:s minuutti ja 50 sähköpostin vastaanottajalle joka 12:s minuutti. Noin 60 % kyselyyn vastanneista puolestaan myöntää lähettävänsä yli 25 sähköpostia päivässä.

Toinen esimerkki liittyy tiedonhallintaan. Kun viestintäväline valitaan ensisijaisesti omiin tarpeisiin pohjautuen, harvoin ajatellaan sitä, miten informaatio tulisi saattaa koko organisaation käyttöön parhaimmalla tavalla. Haastatteluiden mukaan tämä onkin johtanut tilanteeseen, jossa suurin osa informaatioista on joko yksittäisten ihmisten sähköposteissa tai pelkästään muistissa. Haastavaksi ja stressaavaksi koettiin

210


haastattelujen perusteella tarvittavan tiedon saaminen oikeaan aikaan: aikaa ja vaivaa kuluu tiedon kaivamiseen ja oikean henkilön etsimiseen sekä tavoittamiseen. Henkilökohtaiset, ajan kuluessa muodostuneet verkostot koettiin haastatteluissa avaintekijöiksi tiedon hankkimisessa: kaikki haastateltavat mainitsivat verkostot tärkeimpänä tiedonhankintakanavana. Itsestä riippumaton kiire koettiin stressaavaksi ja tietovirran hallinta yleisesti haastavaksi.

Klusterianalyysin perusteella erityisesti asiakasvastuulliset työntekijät kokivat, etteivät saa tietoja oikeaan aikaan. Viestintä oli raskasta ja haastavaa, eikä selkeitä käytäntöjä koettu olevan. Ongelmat saattavat korostua tämäntyyppisessä työnkuvassa, jossa ”asiakas tulee ensin” ja tehtävien suorittamisjärjestys ei ole työntekijän itsensä päätettävissä. Tällöin ollaan hyvin riippuvaisia muualta saatavasta tiedosta. Jos tietoa ei saada oikeaan aikaan, tehtävät viivästyvät, mikä voi aiheuttaa stressiä. Kun verkoston sisällä jaettu ja henkilökohtaisiin arkistoihin tallennettu tieto ei ole saatavilla muille, tietoa ja oikeaa henkilöä etsittäessä aika usein valuu hukkaan. Uusille työntekijöille voi olla haastavaa löytää tietoa, sillä pitkään talossa olleet tukeutuvat pääosin ajan myötä muodostuneeseen verkostoon, joka ei luonnollisesti ole uudelle työntekijälle yhtä helposti saavutettavissa.

Uuden palvelun käyttöönotto: edellytykset onnistumiselle

Tämän tutkimuksen mukaan viestintätilanteessa käytettävä viestintäväline valitaan niiden työkalujen joukosta, jotka yksittäinen tietotyöntekijä on omaksunut omaan kommunikaatioportfolioonsa. Haastattelujen ja kyselyjen mukaan tämä työkalujen joukko on vain pieni osa organisaation työntekijöilleen tarjoamista viestintävälineistä. Esimerkiksi kukaan haastatelluista ei maininnut läheskään kaikkia kohdeyrityksen tarjoamia viestintämahdollisuuksia.

Jotta uusista viestintäteknologioista saadaan irti niistä tavoiteltu hyöty, on niiden käyttöönottoon kiinnitettävä erityistä huomiota: uusin ja hienoin viestintätyökalu ei paranna kenenkään tuottavuutta tai helpota kenenkään työkuormaa, jos yksittäiset työntekijät eivät ole omaksuneet sitä osaksi omaa kommunikaatioportfoliotaan.

Tässä tutkimuksessa vertailtiin OCS-järjestelmän pilottikäyttäjien (71 kpl) viestintävälineiden käyttöä muihin käyttäjiin (220 kpl). Seuraavista kuvista nähdään molempien ryhmien vastaukset viestintävälineiden käyttöä arvioivaan kysymykseen.

Kuten kuvista käy ilmi, OCS-pilottiryhmän viestintäkäytännöt eivät olleet uuden sovelluksen myötä muuttuneet mitenkään muuhun organisaatioon verrattuna. Eli näiden kahden ryhmän viestintävälineiden käyttö ei eroa millään muotoa toisistaan. Viestintävälineiden käyttöä heijastavat kuvaajat ovat miltei identtiset. Varsinaisena syynä tähän voi olla, että pilottiryhmää ei ollut kunnolla tiedotettu eikä järjestelmällisesti koulutettu. Tämä on osaltaan johtanut sovelluksen käyttämättä jättämiseen, mikä ilmenee myös pilottiryhmäläisten avoimista vastauksista. Käyttöönottomotiiveja ja

5.0

4.0

3.0

2.0

1.0


Kuinka usein käytät viestintävälineitä? – OCS-järjestelmän pilottikäyttäjät




INTRANETTotal: 41 • Mean: 4,39 • Median: 5,00 • Stddev: 0,91










5.0

4.0

3.0

2.0

1.0


Kuinka usein käytät viestintävälineitä? – Muut käyttäjät




INTRANETTotal: 120 • Mean: 4,19 • Median: 4,50 • Stddev: 1,01










211


-hyötyjä ei mahdollisesti oltu pystytty viestimään riittävän selkeästi.Useiden teknologiateorioiden mukaan yksilön motivaatioon ja halukkuuteen ottaa käyttöön uusi sovellus, työkalu tai järjestelmä vaikuttaa kaksi päätekijää (Venkatesh et al, 2003; Davis, 1989; Davis et al, 1992; Thompson et al, 1991; Moore & Benbasat, 1991; Compeau & Higgins, 1995):

• Odotukset uuden teknologian tarjoamista hyödyistä • Odotukset hyötyjen saavuttamiseen vaadittavasta vaivasta

Tutkimuksen haastattelut vahvistavat nämä teoriat: odotukset näyttävät vaikuttavan oleellisesti käyttöönottoon. Erityisesti odotukset siitä, miten työ tulee helpottumaan ja miten helppo uusi sovellus on ottaa käyttöön, näyttävät vaikuttavan työntekijöiden käyttöönottomotivaatioon.

Työntekijöiden odotuksiin ja niiden muodostumiseen voidaan vaikuttaa. Koska odotukset vaikuttavat oleellisesti halukkuuteen ottaa käyttöön uusi teknologia, tulisi organisaatiossa tähän myös pyrkiä. On myös huomattava, että käytön aloittamisen jälkeen sen tulisi myös jatkua oleellisena osana tietotyöntekijän työtä.

Näin ollen alkuodotukset tulisi saattaa realistiselle tasolle, jotta todennäköisyys käytön jatkuvuuteen olisi mahdollisimman suuri. Aina olisi kuitenkin pyrittävä asettamaan ja tavoittamaan mahdollisimman korkeat (mutta realistiset) tavoitteet, sillä aikomus jatkaa käyttöä on huomattavasti voimakkaampi silloin, kun korkeat odotukset saavutetaan. On kuitenkin huomioitava, että usein käytetty toimintatapa ”underpromise ja overdeliver” ei toimi käyttöönotoissa, sillä aiempien tutkimusten mukaan sillä on negatiivisia vaikutuksia käytön jatkamiseen. Joskus voi myös olla tarpeellista madaltaa liian korkeaksi kasvaneita odotuksia. (Venkatesh & Goyal, 2010; Bhattacherjee, 2001).

Uuden työkalun hyötyjä ei voida nähdä, jos ei tunnisteta ongelmia, jotka se korjaisi. Tällöin motivoivia odotuksia ei muodostu.

Mitä opimme ICT:n tuottavuusvaikutuksista

Yleisesti ICT-järjestelmien kriittinen merkitys tämän päivän yritystoiminnassa on laajalti tunnistettu. Toisaalta tämä tutkimus vahvistaa, että ICT-palveluiden käyttöönotossa on kyseessä toimintatavallinen muutos eikä tietojärjestelmämuutos. Jos uusi teknologia otetaan organisaatiossa käyttöön hallitsemattomasti ja ilman suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, johtaa se yleensä epäonnistumiseen: optimaalinen käyttötapa ja työntekijöiden halukkuus käyttöönottoon ja harjoitteluun eivät aina synny itsestään. Toisin sanoen mikäli järjestelmä viedään perinteisesti ”heittämällä sisään” ja odotetaan, että käyttäjät löytävät optimaalisen tavan käyttää sitä, voidaan todeta, että edessä on lähes varma epäonnistuminen.

Tämän osoittaa esimerkiksi tutkimuksessa tehty löydös siitä, että OCS-pilottiryhmän viestintäkäytännöt eivät olleet uuden sovelluksen myötä muuttuneet

212


verrattuna muuhun organisaatioon. Vaikka hyvin on tiedossa, että koulutuksella, valmentamisella ja pitkäjänteisellä

tuella on suuri merkitys käyttöönotossa ja siten tuottavuushyötyjen saavuttamisessa, niin ryhmien välisen eron mitättömyys on ehkä yllättävä. Jokainen olisi varmasti odottanut edes jonkinlaista muutosta, mutta näiden tulosten osalta voi todeta, että näin ei ole tapahtunut. Tämä olisi tärkeää huomioida uusien työkalujen (nyt OCS:n) käyttöönotossa.

Lisäksi voidaan todeta, että oletus siitä, että ihmiset löytävät itse parhaimmat tavat ja käytännöt hyödyntää viestintävälineitä, ei toimi, ei ainakaan organisaation kannalta. Henkilöt, jotka yrittävät löytää organisaation kannalta parhaat tavat hyödyntää viestintävälineitä, näyttävät voivan huonoiten työssään. Lisäksi tietovirran ollessa liian suuri työntekijät suodattavat oleellista informaatiota edellisessä osiossa mainituilla tekniikoilla. Osa haastatelluista myöntää, että tärkeää tietoa saattaa mennä ohi, minkä huomaa vasta myöhemmin. Vääriä päätöksiä tulee tällöin tehtyä. Tiedon suodattaminen on välttämätöntä tietotulvassa selviytymiseksi, eikä kaikkea tietoa ole mahdollista prosessoida. Langer (1978) on todennut, että vastaanotettavasta informaatiosta sivuutetaan osa systemaattisesti – informaatio jota käsitellään, ei välttämättä ole keskeisintä. Tietotulvasta joudutaan kiireessä systemaattisesti tai epähuomiossa suodattamaan tietoa, jolloin asioita menee ohi.

Toisaalta osa tietotulvasta kohdeorganisaatiossa saattaa johtua sähköpostin liiallisesta käytöstä. Sähköpostin käyttäjillä on usein vaikeuksia organisoida ja hallita sähköpostiaan (Whittaker, 2005), mikä näkyy ongelmina useissa organisaatioissa. On tärkeää muistaa, että sähköpostia ei ole suunniteltu ryhmätyökaluksi. (Otala & Pöysti 2008)

Sekä haastatteluissa että sisäisessä kyselyssä kävi ilmi, että viestintäkulttuuria tai käytäntöjä on alettu kaivata, kun on nähty tai kuultu, miten muissa yrityksissä asiat on hoidettu. Haastatteluiden mukaan uuden teknologian käyttöönotossa johdon vakava asennoituminen ja esimerkki ovat tärkeitä motivaation kannalta. Tällä hetkellä työntekijät eivät edes tiedosta kaikkia niitä työkaluja, joita yrityksessä on tarjolla. Sen sijaan kaikki vastaajat käyttävät oletustyökaluna sähköpostia. Koulutukselle ja käytännöille on selkeästi tilausta, sillä työntekijät näyttävät usein valitsevan viestintävälineitä suhteellisen epärationaalisesti ja omaan mukavuuteen perustuen.

Tiedonjako näyttäisi haastattelujen perusteella pohjautuvan yksittäisen henkilön aktiiviseen ympäristön kontaktointiin ja luotaamiseen. Viestintä kohdeorganisaatiossa on tehotonta, koska tietoja ei aina saada silloin, kun niitä tarvitaan. Tämä johtuu osittain myös tavoitettavuusongelmasta sekä siitä, että ihmiset tukeutuvat omiin henkilökohtaisiin verkostoihinsa. Osittain ongelman taustalla on myös laaja sähköpostiarkistointi. Yksityinen arkistointi on erittäin tehotonta tiedonhallintaa (Kaario & Peltola, 2008; Otala & Pöysti, 2008). Informaatio ei tällöin ole saatavilla virallisista

213


lähteistä, mikä tekee kaikkien päivittäisestä toiminnasta haastavaa. Jos tietoa hallittaisiin organisaatiossa tarkoituksenmukaisesti, työntekijät eivät olisi enää niin riippuvaisia muista henkilöistä ja heidän vastauksistaan.

Seurauksena on näin ollen myös se, että moni asia joudutaan aloittamaan alusta yhä uudelleen ja uudelleen. Tieto ei kasva tai jalostu eikä integroidu työntekijöihin. Sama asia nousee aina silloin tällöin esiin, eikä kukaan muista kuka sitä olikaan aikaisemmin työstänyt ja oliko asiasta opittu jo jotain. Epäyhtenäisten käytäntöjen ja työkalujen takia tiedonhallinta ja koordinointi organisaation eri yksiköiden ja/tai tytäryhtiöiden välillä voi olla vaikeaa, jolloin työntekijät eivät aina voi toimia tehokkaasti yhdessä.

Kyselytutkimuksen, haastatteluiden, osatutkimusten ja lähdetutkimusten harmonisoinnin sekä kokonaisuuden tutkimusanalyysin ovat tehneet Laura Aaltonen, Simo Hakkarainen ja Kimmo Pekkanen Aalto-yliopistosta. Tutkimusjohtaja Risto Rajala toimi heidän ohjaajanaan. Pk-tutkimuksen tekemiseen ja analysointiin osallistui Eliisa Puska HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta. Mika Hyötyläinen ja Jari Manninen ovat toimineet kokonaistutkimuksessa TeliaSoneran edustajina.

214


Bhattacherjee A. Understanding Information Systems Continuance: An Expectation-Confirmation Model. MIS Quarterly, 2001. Vol. 25, No. 3, pp. 351-370.

Compeau DR & Higgins CA. Computer Self-Efficacy: development of a Measure and Initial Test. MIS Quarterly, 1995. Vol. 19, No. 2, pp. 189-211.

Davis FD, Bagozzi RP & Warshaw PR. Extrinsic and Intrinsic Motivation to Use Computers in the Workplace. Journal of Applied Social Psychology, 1992. Vol. 22, No. 14, pp. 1111-1132.

Davis FD. Perceived Usefulness, Perceived Ease of Use, and User Acceptance of Information Technology. MIS Quarterly, 1989. Vol. 13, No. 3, pp. 319-340.

Dennis, A. R, Fuller, R. M. and Valacich, J. S. “MEdIA, TASKS, ANd COMMUNICATION PROCESSES: A THEORY OF MEdIA SYNCHRONICITY” MIS Quarterly, 2008, Vol. 32 No. 3, pp. 575-600

Dubois A & Gadde LE. Systematic Combining: an Abductive Approach to Case Research. Journal of Business Research 55 (2002) 553-560.

Geppert, L. IEEE Spectrum, 4/1996.

Kaario, K & Peltola, T. “Tiedonhallinta – avain tietotyön tuottavuuteen” WSOY pro, 2008, Porvoo.

Langer, E. “The Mindlessness of Ostensibly Thoughtful Action: The Role of ”Placebic” Information in Interpersonal Interaction” Journal of Personality and Social Psychology 1978, Vol. 36, No. 6, 635-642.

Moore GC & Benbasat I. development of an Instrument to Measure the Perceptions of Adopting an Information Technology Innovation. Information Systems Research, 1991. Vol. 2, No. 3, pp. 192-222.

Nielsen, J. Nielsen´s Law of Internet bandwith, 1998.

Otala, L. & Pöysti, K. Wikimaniaa Yrityksiin – Yritys 2.0 tuottamaan. WSOY, Porvoo 2008.

Pohjola, M “Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuuden kasvun lähteenä” Teknologiateollisuus ry, Helsinki 2008.

Robert, L. P. and A. R. Dennis, “Paradox of Richness: A Cognitive Model of Media Choice,” IEEE Transactions on Professional Communication, Vol 48, No. 1, March 2005.

Straub, D., and Karahanna, E. “Knowledge Worker Communications and Recipient Availability: Toward a Task Closure Explanation of Media Choice,” Organization Science (9:2), 1998, pp. 160-175.

Taylor, H. Fieldman, G. & Altman, Y, “E-mail at work: A cause for concern? The implications of the new communication technologies for health, wellbeing and productivity at work” Journal of Organisational Transformation and Social Change Volume 5 Number 2.

Thompson RL, Higgins CA & Howell JM. Personal Computing: Toward a Conceptual Model of Utilization. MIS Quarterly, 1991. Vol. 15, No. 1, pp. 125-143.

Venkatesh V, Morris MG, Davis GB, Davis FD. User Acceptance of Information Technology: Toward a Unified View. MIS Quarterly, 2003. Vol. 27, No. 3, pp. 425-478.

Venkatesh V & Goyal S. Expectation disconfirmation and Technology Adoption: Polynomial Modeling and Response Surface Analysis. MIS Quarterly, 2010. Vol. 34, No. 2, pp. 281-303.

Watson-Manheim, M. B., and Bélanger, F. “Communication Media Repertoires: dealing with the Multiplicity of Media Choices,” MIS Quarterly (31), 2007, pp. 267-293.

Whittaker, S. “Supporting Collaborative Task Management in E-mail” HUMAN-COMPUTER INTERACTION, 2005, Volume 20, pp. 49–88.

Yin RK. Case Study Research. design and Method. Thousand Oaks: Sage Publications, 2003.

LäHTEET:

215


216

217

Tulevaisuus rakennetaan nytSuomen lasi on nyt puolillaan – riippuu katsantokannasta onko se puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Kansantalouttamme riepottelevat moninaiset sisäiset ja ulkoiset tekijät, joita voidaan pitää uhkina tai mahdollisuuksina. Aiemmatkin suuret kehitysaskeleet on harpattu uhan tai pakon edessä. Ruotsin ristiretket toivat lukutaidon Suomeen, ensimmäinen maailmansota sysäsi itsenäistymisen liikkeelle ja sotakorvaukset kiihdyttivät maatalousvaltaisen maan nopeaan teollistumiseen. Tasainen kasvu syntyy tasaisista olosuhteista, mutta vallankumouksellinen kehitys edellyttää usein tilanteen kriisiytymistä.

Seuraavaa vallankumousta ei käydä toreilla tai vallan alttareilla, sen on toteuduttava meidän mielissämme. Entiset tavat hahmottaa työntekoa ja tuottavuutta eivät kykene vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Nykyiset käsityksemme työn ajasta, paikasta ja tuloksesta ovat auttamattoman vanhentuneita. Tarvitaan toisenlaista ajattelua. Työntekijöiden tulee mieltää tehtävänsä toisella tavalla, yritysten toimintatapansa ja yhteiskunnan roolinsa. Jotta tulevaisuuden rakentaminen kyettäisiin aloittamaan, on myös nykyhetki ymmärrettävä entistä paremmin.

Tässä luvussa tarjotaan mahdollisuuksia palvelutoimintaan siirtymiseen ja kestävän tuottavuuden synnyttämiseen kolmesta näkökulmasta – yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan. Kaikille yhteistä on nykyisten ajattelurakenteiden perusteellinen uudistaminen.

Jotta pystymme vastaamaan parhaiten asiakkaiden tarpeisiin, tarvitsemme

maailmanlaajuisesti sekä omia että kumppaniemme asiantuntijoita palveluidemme

tuottamisessa ja kehittämisessä. Vuorovaikutus, tavoitettavuus ja tiimityö yli organisaatio- ja

maarajojen ei ole helppoa aikaerojen ja henkilöiden liikkuvuuden vuoksi. Meillä on kasvava

tarve saada monipuolisemmat viestinnän välineet, jotka kulkevat luontevasti henkilöiden

mukana.

Otamme vaiheittain käyttöömme julkiseen puhelinverkkoon integroidun viestinnän

kokonaisratkaisun, joka mahdollistaa perinteisen puheen lisäksi tietokoneen näytön

jakamisen, videopuhelut ja -neuvottelut, pikaviestit sekä oman tavoitettavuustiedon jaon.

Valitsemamme kansainvälisesti tunnettu ja tuettu tuote auttaa liittämään ratkaisuun myös

ulkomaisia sidosryhmiämme.

Ratkaisulla halutaan tarjota työntekijöille tarpeeseen sopivin väline viestiä siten, että

tavoitettavuus paranee ja ulkoinen sekä sisäinen viestintä tehostuu. Muita tavoitteita

ovat matka-ajan ja -kustannusten vähentäminen. Uskon myös, että kommunikoinnin

helpottuminen ja monipuolistuminen vaikuttavat työntekijöiden motivaation, jopa

työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Puhe- ja matkakustannusten seurannan lisäksi mittaamme hankkeen tuloksia pilottivaiheen

alussa ja lopussa kartoittamalla viestintävälineiden ja käytäntöjen tilanteen. Olemme

viestineet hankkeesta eri tavoin sisäisesti, jotta koko henkilöstömme voi sitoutua siihen.

Onnistunut toteutus edellyttää myös hallittua toimintatapojen muutosta. Tässä uskomme

onnistuvamme parhaiten aloittamalla perusasioista ja antamalla käyttäjille aikaa tulla tutuksi

välineen kanssa ennen uusien viestinnän tapojen koulutusta ja käyttöönottoa.

Kehitämme hallitusti toimintatapojamme

Raute OyjJukka Kuisma Manager, ICT

Yhdentyvän viestinnän ratkaisu

Raute on vuonna 1908 perustettu puutuotetoimialaa

maailmanlaajuisesti palveleva teknologiayritys. Raute valmistaa

tehtaita, tuotantolinjoja sekä yksittäisiä koneita ja laitteita. Tarjonta

kattaa asiakkaiden koko tuotantoprosessin raaka-aineen käsittelystä

lopputuotteen viimeistelyyn ja pakkaukseen. Konsernilla on tuotantoa

Suomessa, Kanadassa ja Kiinassa.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

218

Ajattelurakenteet muutoksen mahdollisuutenaKiinalaisilla on hyvä kuvamerkki, joka tarkoittaa kriisiä. Se koostuu itse asiassa kahdesta erillisestä kuvamerkistä. Ensimmäinen niistä tarkoittaa loppua, riskiä, vaaraa tai uhkaa. Jälkimmäinen kuvamerkki tässä kiinalaisessa kriisi-sanassa tarkoittaa mahdollisuutta, syntymistä tai uutta alkua. Meillä on kriisi-sanassa voimakas ajatusten lukkiutuminen. Mieluummin tuhotaan poikkeavien ajatusten esittäjät kuin mietitään, mitä he sanoivat. Kiinalaiset tuovat kriisi-sanaan jotain positiivista, joka meiltä puuttuu. Sen tähden puhun mieluummin murrosajasta. Meidän on pystyttävä lopettamaan se, jonka aika on loppua, jotta saamme raivattua tilaa uudelle, joka voi alkaa. Tässä mielessä olemme kahden merkin loukussa, kahdenlaisten vaikeiden päätösten edessä. Mitä pitää lopettaa, jotta saisimme uutta positiivista alkua ja mitä se positiivinen uusi voisi olla? – Pentti Malaska

Kansantaloutemme on kahden merkittävän kehityskulun risteyksessä. Elinkeinorakenne kulkee luonnollista siirtymää teollisesta tuotannosta kohti palvelutoimintaa ja vuorovaikutus sekä tiedon hallinta siirtyvät entistä enemmän analogisesta digitaaliseen. Nämä pitkäaikaiset globaalit siirtymät muokkaavat kaikkien toimialojen toimintatapoja niin yksilöiden, yritysten kuin koko yhteiskunnankin tasolla. Silti niiden mukanaan tuomia muutoksia ja toisaalta niiden tarjoamia mahdollisuuksia ei välttämättä ole kaikkialla kyetty tunnistamaan tai riittävästi huomioimaan.

Palvelutoimintaan siirtymisen taustalla on automaation kehittyminen teollisuudessa. Suorittavan mekaanisen työn merkitys pienenee ja tietokeskeisen palvelutyön kasvaa. Teollisessa toimintamallissa tuottavuuden määritti pitkälti raaka-aineiden käytön tehokkuus ja fyysisten tuotteiden liikkuvuus. Palvelutoiminnassa tuottavuus riippuu enemmän tiedon tehokkaasta ja vaikuttavasta virtaamisesta. Silti toimintatavat ja ajattelurakenteet noudattavat vanhaa kaavaa, jossa tuotannon määrä korostuu.

Samanaikainen siirtymä analogisesta digitaaliseen tiedon hallintaan ja vuorovaikutukseen on mullistanut työnteon. Tiedon tallentamisessa ollaan jo ajat sitten siirrytty käsinkirjoitetuista muistioista ja mapeista kirjoituskoneiden kautta kovalevyihin ja pilvipalveluihin. Tulevaisuuden historioitsijat raaputtelevat entistä vähemmän kivitauluja, koska nykyaika tallentuu pitkälti bitteihin, jotka ovat tavoitettavissa mistä vain käsin. Analogisen tiedonkäsittelyn aikana tiedon määrä ja sen siirron hitaus rajoittivat toimintaa, digitalisoitumisen myötä näistä rajoitteista on käytännössä

WEI JI

219

TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYT

vapauduttu. Myös vuorovaikutus on erilaisten viestintävälineiden ansioista yhä useammin mahdollista ilman fyysistä paikalla oloa.

Näitä pitkäaikaisia kehityskulkuja ovat viime vuosina yhtäältä hyödyntäneet ja toisaalta vahvistaneet kaksi kuluttajien käytökseen liittyvää ilmiötä: kasvanut yksilöllisten kokemusten hakeminen sekä edullisemmaksi muuttunut kehittynyt tekniikka. Edellä mainittu selittyy kotitalouksien kasvaneella kulutuskyvyllä ja länsimaissa vuosituhannen alusta lähtien vahvistuneella individualistisella vaateella saada personoituja ja yksilöllisiä palveluita massatuotetun fyysisen tavaran

sijaan. Tekniikan kehitys ilmenee nopeammissa, tehokkaammissa, luotettavammissa ja älykkäämmissä palveluissa ja sovelluksissa, joita kuluttajille tarjotaan. Esimerkiksi musiikkiteollisuus oli ehtinyt hädin tuskin aloittaa cd-levyjen verkkokaupan, kun musiikin myynti tiedostoina ja sitten suoratoisto Spotifyn kaltaisten palveluiden avulla muuttivat perusteellisesti ihmisten kulutustottumuksia.

Nämä kaksi ilmiötä kietoutuvat yhteen ja ruokkivat kansantaloudessa vaikuttavia laajempia kehityskulkuja.

Koska kotitaloudet ostavat entistä yksilöllisemmin, korostuu palvelutoiminnan merkitys entisestään. Palvelutoiminta puolestaan edellyttää monipuolista ja tehokasta vuorovaikutusta, johon digitaaliset välineet tarjoavat puitteet. Vastaavasti kehittynyt tekniikka on tehnyt tuotekehityksestä entistä palvelupainotteisempaa, koska päätelaitteet ovat jo varsin kyvykkäitä erilaisten palveluiden käyttämiseen.

Perinteinen tapa hahmottaa työnteko, tuottavuus ja yhteiskunta vastaa analogisen, teollisen ajan tarpeisiin. Kun tieto oli niukkaa ja tuottavuus riippui raaka-aineista, kyettiin tuotantoprosessien samankaltaistamisella ja määrään panostamisella tehostaa materiaalien virtausta. Tuon aikakauden ajattelurakenteita kuvasi hyvin prosessin vaiheiden muuttumaton peräkkäisyys. Valitettavasti analogisen ja teollisen ajan ajattelurakenteet määrittävät nykyään myös tapaa hahmottaa digitalisoidun aikakauden palvelutuotanto. Uutta digitaalista tiedonkäsittelyvälineistöä käytetään

Teollinen tuotanto

Analoginen viestintä

digitaalinen viestintä

Palvelutuotanto

Uuskasvun siirtymä

KULUTTAJIEN MAKSUKYKY

TEKNOLOGIAN KEHITYS

220


analogisen ajan rajoittunein tavoin ja luovaa tietotyötä johdetaan samankaltaistamalla toimintaprosesseja ja mittaamalla tuotannon määrää. Näin epäonnistutaan täydellisesti sekä kehittyneen tiedonvälitysteknologian hyödyntämisessä että – vielä traagisemmin – asiakkaiden tarpeisiin vastaamisessa. Nämä epäonnistumiset johtuvat kaikkein eniten vallitsevista ajattelurakenteista, joiden vankeja yhä olemme.

Kehityskokouksissa hymähtelemme teollisen ajan toimintatavoille, mutta neuvotteluhuoneen ulkopuolella alistumme jälleen niiden valtaan. Aliarvioimme tavoista ja tottumuksista poisoppimiseen tarvittavaa johtamisen ja ajan määrää. Esimerkiksi videoneuvottelujen käytössä mietitään, miten ne korvaavat perinteiset kokoukset, kun oikea kysymys kuuluisi, tarvitaanko perinteisiä kokouksia ja jos niin mihin. Muistioita ei enää printata ja jaeta sisäisessä postissa vaan sähköpostitellaan koko tiimille, mutta kukaan ei kyseenalaista niiden tarpeellisuutta. Työn tuottavuutta taas mitataan kokousten ja muistioiden määrällä eikä sillä, palvellaanko asiakkaita hyvin.

Vanhojen ajattelurakenteiden sopimattomuus palveluntuotantoon kiteytyy tietoja viestintätekniikan hyödyntämisessä. Työntekijöiden uskotaan osaavan käyttää uusia välineitä yhteisellä, tuottavuutta parhaiten tukevalla tavalla ilman keskitettyä suunnitteluakin. Uskomus on todistetusti väärä. Vaikka 96 % työntekijöistä pitääkin viestintävälineiden toimivuutta menestyksen kannalta merkityksellisenä, alle neljänneksessä organisaatiossa on yhtenäisiä viestintäkäytäntöjä. Lisäksi peräti 70 % valikoi viestintävälineen sen mukaan, mikä heille itselleen on helpoin tai mikä kussakin tilanteessa on ensiksi tarjolla – riippumatta siitä, millä viesti välittyy luotettavimmin perille tai mikä sopii parhaiten vastaanottajalle. Suunnilleen yhtä moni pitää saapuvaa tietovirtaa niin laajana, ettei pysty tutustumaan siihen kunnolla. Lähes yhtä usean työntekoa keskeytykset häiritsevät päivittäin.

Nykyisten ajattelurakenteiden muuttaminen ei ole helppoa, eikä asiassa olla päästy puusta pitkälle juuri missään päin maailmaa. Siirtyminen analogisen, teollisen ajan ajattelurakenteista tietokeskeisen palvelutoiminnan ajattelurakenteisiin on kaikkialla maailmassa vielä alkutekijöissään. Kyseessä on nimenomaan siirtymä, ei vaihto – kunkin organisaation on löydettävä sopiva tasapaino vanhan ja uuden mallin väliltä sekä hallittava tähän yhtymäkohtaan mahdollisesti muodostuvat ongelmat. Siirtymä edellyttää vallitsevan tilanteen tunnistamista ja erittelemistä sekä aitoa valmiutta tehdä syvälle pureutuvia rakenteellisia muutoksia. Asioita ei voi muuttaa, ennen kuin ne on tunnistettu ja nimetty. Erityisesti on hahmotettava vuorovaikutuksen ja siihen tarvittavien välineiden merkitys palvelutoiminnalle. Vuorovaikutustehokkuus, eli kyky viestiä ja hallita tietoa, on yksi keskeisimpiä tekijöitä organisaatioiden tuottavuudelle. Siksi tietoja viestintäteknisen infrastruktuurin on vastattava toiminnan kriittisiin tarpeisiin.

Siirtymä kohti yhä palvelukeskeisempää toimintaa sekä digitalisoituva vuorovaikutus ja tiedon hallinta määrittävät tulevaisuuden ajattelurakenteet. Näiden

221


kahden kehityskulun suomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä tarvitaan tehokasta vuorovaikutusta, toiminnallisten muutosten systemaattista suunnittelua ja johtamista sekä näiden pohjaksi luotettavaa tietoja viestintäteknistä infrastruktuuria.

Jotta vuorovaikutusta voitaisiin tehostaa, tulee organisaation kehittää toimintatapojaan ja luoda osaamista uusien ajattelurakenteiden puitteissa. Uuden ajan ajattelurakenteet eivät synny itsestään ja niiden kehittäminen vaatii veronsa. Muutos ei myöskään valmistu käden käänteessä. Yrittämättä ei kuitenkaan voi onnistua; vain ne, jotka tarttuvat mahdollisuuteen, voivat hyötyä siitä. Olennainen kysymys onkin, uskaltavatko suomalaiset, Suomen yritykset ja yhteiskunta selvittää ja tunnustaa asioiden tämänhetkisen tilan, kehittää uusia käytäntöjä ja muuttaa tarvittaessa ajattelurakenteitaan. Vaikka kaikkeen ei ole valmiita vastauksia, on kiperätkin kysymykset silti kysyttävä ja tosiasiat tunnustettava, jotta vastauksia löydettäisiin. Mitä pikemmin työhön ryhdytään, sitä todennäköisemmin olemme valmiit ennen muita.

Yksilön mahdollisuudetYksilöt ovat kansantalouden perusyksikkö. Kaikki innovaatiot, kaikki tuottavuus ja kaikki kasvu kumpuaa yksilöistä – jos kumpuaa. Siksi ajattelurakenteiden muutoksenkin on lähdettävä yksilöistä. Rohkeus hyödyntää mahdollisuudet täytyy lähteä yksittäisistä työntekijöistä, muuten muutos jää tyhjäksi. Muuttuneet olosuhteet ovat tehneet monesta työstä tietopainotteisempaa ja verkottuneempaa. Koska johtaminen tukeutuu edelleen teollisen aikakauden malleihin, työntekijä ei aina voi edes tietää, mitä häneltä odotetaan.

Aiemmin tuottavuutta mitattiin valmistuneiden tuotteiden määrällä ja työt päättyivät tiettyyn kellonlyömään. Vanhat käsitykset työnteosta, työsuoritteesta, työajasta ja työpaikasta eivät kuitenkaan enää vastaa palvelutoiminnan tarpeisiin. Luovan tietotyön johtaminen on myös huomattavasti hankalampaa kuin suorittavan tuotantotyön. Siksi vastuu tuottavuuden ylläpitämisestä lankeaa aiempaa enemmän työntekijälle. Jotta tämä voisi hyödyntää mahdollisuutensa työskennellä tuottavasti, on hänen huolehdittava, että seuraavat kolme peruslähtökohtaa ovat tasapainossa:

222


RUTIININOMAINEN SUORITTAMINEN – LUOVA SUUNNITTELU

Aivan kuten musiikki alkaa hiljaisuudesta, syntyvät parhaat ideat silloin, kun niille annetaan tilaa ja aikaa. Kalenterin täyttäminen äärimmilleen ja jatkuva tavoitettavissa oleminen ei välttämättä tue tuottavuutta. Monisuorittaminen ja päivän täyttäminen kymmenellä eri tehtävällä kuluttavat yksilöä yllättävän paljon. Tietyt kiinteät työtehtävät – kokoukset, työstäminen, raportointi – haukkaavat aina siivunsa työpäivästä, mutta osa kalenterista pitäisi aina jättää tyhjäksi rutiinien suorittamisesta ja omistaa uuden suunnittelemiselle ja kehittämiselle.

Luova suunnittelu ei tarkoita lorvimista. On vain varmistettava, että kiireessäkin jätetään sopivat puitteet luovuuden esiintulolle. Varaamattomien tuntien pyhittäminen spontaanille ideoinnille ja luovalle innovoinnille tulee monessa paikkaa olemaan aidosti uuden, vaikuttavan ajattelun edellytys. Eivätkä kännykkä ja sähköposti säry, vaikka olisivatkin tuon ajan kytkettyinä pois päältä. Toisaalta kalenterivarauksiin, viestintään ja määräaikoihin pohjautuva työskentely on välttämätöntä ideoiden jakamiseksi ja tehtävien loppuun saakka saattamiseksi. Vapaammin aikaa käyttävä suunnittelu on kuitenkin ainoa kestävä tapa synnyttää ja luoda uutta.

Olosuhteiden on kannateltava rutiininomaisen suorittamisen ja luovan suunnittelun välistä tasapainoa. Valitettavasti nykyiset toimintatavat eivät automaattisesti tue tätä tasapainoa, vaan työntekijät joutuvat käyttämään aikaansa oikeanlaisten olosuhteiden ylläpitämiseen. Koska kalenterit käytännössä pitkälti sanelevat ajankäytön, pitää sopivien olosuhteiden rakentaminen aloittaa sieltä. Työpäivä ei saa pirstoutua liian monen tehtävän kesken. Pitämällä kalenteri riittävän väljänä pelkkien rutiinisuoritusten osalta, pystytään luomaan päivärytmi, joka jättää sopivasti aikaa yksilöiden luovan kapasiteetin hyödyntämiselle.

TYÖNTEKO – PALAUTUMINEN

Sadan metrin sprintteri antaa 10 sekunnissa kaikkensa, maratoonari jakaa voimansa tasaisemmin useammalle tunnille. Jokainen pystyy hetkellisesti maksimaaliseen suoritukseen ja kauemmin tasaiseen, matalatehoiseen suoritukseen, mutta kukaan ei kykene antamaan kaikkeaan kaiken aikaa. Ihmisen kyky antaa kaikkensa on rajallinen ja edellyttää kunnollista palautumista. Myös tietotyöläinen kykenee työskentelemään tuottavimmin vain rajallisen osan vuorokaudesta. Loppuaika – vapaa-aika – sisältää levon lisäksi perhe-elämän, ystävät sekä harrastukset ja palauttaa työnteosta. Palautusaikaa voi laiminlyödä väliaikaisesti, mutta jossain vaiheessa rajat tulevat vastaan – joillain ennemmin ja toisilla myöhemmin, mutta jokaisella jossain vaiheessa. Vaikka

223


Aivot tarvitsevat eri tehtävistä eri pituista palautumista.

palautumisen laiminlyömisellä voi lyhyellä aikavälillä näennäisesti parantaa tuottavuutta, nakertaa se hiljalleen luovuuden peruslähdettä: ihmisen kykyä olla oma itsensä. Pidemmän päälle stressi, väsymys ja ahdistus järkyttävät yksilön tasapainotilaa ja

heikentävät siten väistämättä kykyä työskennellä aivoillaan.

Tietotyössä vuorokauden tuottavat työtunnit eivät välttämättä ajoitu perättäin, eikä niiden määrän tarvitse olla vakio. Työ- ja vapaa-aika voivat sijoittua osittain lomittain ja painottua eri tavalla eri päivinä. Tärkeintä on tunnistaa, milloin intensiteetin tulee olla korkeimmillaan ja koska taas pärjätään vähemmällä. Huippuintensiivinen keskittyminen moneen samanaikaiseen asiaan kovassa paineessa on huomattavasti kuluttavampaa kuin rutiininomainen työn valmiiksi saattaminen. Siksi aivot tarvitsevatkin eri tehtävistä eri pituista palautumista. Mikäli aivot eivät tätä palautumista saa, tippuu työn intensiteetti väistämättä.

Oikeanlaisen tasapainon löytäminen edellyttää yksilöltä itsetuntemusta ja kykyä tunnistaa kehon varoitukset. Toisaalta tasapainotilan hakemiseen tarvitaan myös uskallusta kohdata omat rajansa, kehittää ja haastaa itseään – mennä pidemmälle kuin mihin ensi alkuun uskoi kykenevänsä. Kun omat rajat ja tasapaino ovat löytyneet, yksilö kykenee kehittämään aivokapasiteettiaan ja löytämään itsestään uutta luovaa ongelmanratkaisukykyä, jota ei välttämättä tiennyt olevan olemassakaan.

VAIKUTTAVA VUOROVAIKUTUS – TEHOKAS VIESTINTä

Rakkauden tunnustus on aina koskettava, silti saman tunnustuksen päätön hokeminen tuhat kertaa tuskin tekisi eleestä tuhannesti koskettavampaa. Vaikka viestintävälineet mahdollistavat tiedon tehokkaan välittämisen lukemattomille vastaanottajille reaaliaikaisesti, on keskustelulla kasvotusten myös sijansa. Vuorovaikutuksessa ja viestinnässä määrä ei aina ole vaikuttavuutta. Kylmimmän digitaalisen viestinnän ja aidon läsnäolon välillä on lukuisia välimuotoja, joista kukin sopii tiettyihin tilanteisiin.

Yksilön omat mieltymykset eivät saa yksin ohjata viestintätavan valintaa, sillä organisaation yhteisten normien noudattaminen tukee kokonaisvaltaista ja tarkoituksenmukaisinta tiedon leviämistä. Kasvotusten keskusteleminen on kaikkein vaikuttavinta vuorovaikutusta, mutta ei ajallisesti tehokkainta. Oleellisinta on alkaa tarkastella, hyödynnetäänkö näitä vuorovaikutuksen ääripäitä oikeassa

224


INTE

NS

ITE

ET

TI

PA

LATU

MIS

EE

N V

AA

dIT

TAVA

AIK

A

TYÖTEHTäVIEN MääRä

PALAUTUMISVELKA

Työintensiteetti ja palautuminen

Etävalvonta säästää aikaamme ja tuo turvaa

Kaupan pyörittämiseen kuuluu lain mukaan kaikkien kylmälaitteiden lämpötilojen jatkuva

seuranta ja pyydettäessä niiden raportointi terveystarkastajille. Kynällä ja ruutupaperilla

hoidettuna tämä vei aikaa sekä meiltä että tarkastajilta, jotka joutuivat matkustamaan

lämpötiloja lukemaan. Kaikki ylimääräinen työ on kuitenkin pois asiakkaiden palvelemisesta.

Aloimme seurata kylmälaitteiden lämpötiloja etävalvontapalvelun avulla. Kaupan seinään

kiinnitettiin seurantalaite ja kylmälaitteet kytkettiin siihen. Palvelun käyttö on ihan älyttömän

helppoa, sillä raportit lämpötiloista päivittyvät automaattisesti nettiin myös viranomaisten

nähtäväksi.

Etävalvonta helpottaa huomattavasti arkeamme. Enää työaikaa ei kulu lämpötilojen

tarkkailuun, tarkastajat eivät joudu ravaamaan täällä ja me tiedämme aina, että laitteemme

toimivat. Palvelun paras ominaisuus on sen tuoma mielenrauha – jos lämpötila nousee

yli raja-arvon, kertoo tekstiviestihälytys, missä laitteessa ongelma on. Esimerkiksi

hedelmätiskin lämmetessä en joudu kiirehtimään yhtä nopeasti paikalle kuin pakastealtaan

rikkoutuessa.

Lähikaupassa on aina muutenkin kiire, siksi jokainen rutiinihomma, jonka voi siirtää koneen

tehtäväksi, on kotiin päin. Teknologisesti näinkin yksinkertainen ratkaisu voi vapauttaa

huomattavasti aikaa asiakaspalveluun, joka kuitenkin on meille tärkeintä.

K-Extra KongintoriHenry Eriksson Kauppias

Hallitun tietovirran ratkaisu

Äänekoskelainen lähikauppa K-extra Kongintori

palvelee Konginkankaan liikekeskustassa sekä

paikallisia että lomailijoita.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

225

suhteessa. Hoidetaanko asioita vain fyysisen läsnäolon ehdoilla, vai luotetaanko kenties liiankin monimutkaisissa asioissa sähköpostiin? Vasta kun nykyiset viestintätavat on hahmotettu, voi niiden kehittäminen alkaa. Usein organisaation viestintä on jommassakummassa ääripäässä tai molempia käytetään liikaa, jolloin kummassakaan ei onnistuta kunnolla. Oleellisinta on löytää tasapaino sen suhteen, milloin vuorovaikutuksen on oltava mahdollisimman vaikuttavaa ja milloin pärjätään yksinkertaisemmalla viestinnällä.

Yksilön mahdollisuudet luoda uudenlaisia ajattelurakenteita ja synnyttää sitä kautta kestävää tuottavuutta ponnistavat näiden kolmen tasapainotilan saavuttamisesta. Niihin pääseminen edellyttää yhä useammin kahta asiaa: kykyä valikoida tietotulvasta olennaisin tieto ja jättää epäolennaisempi syrjään sekä keskittää oikea määrä huomiota juuri olennaisimman tiedon työstämiseen. Näitä kykyjä voidaan kutsua suodattamiseksi ja kohdentamiseksi. Mitä taitavammin yksilö hahmottaa olennaisimmat asiat ja mitä terävämmin hän jakaa työpanoksensa niiden kesken, sitä tuottavampaa hänen työskentelynsä on.

Suodattaminen ja kohdentaminen auttavat yksilöä löytämään palvelutaloudessa oikean tasapainon työnsä sisällön, ajankäyttönsä sekä viestintätapojen välillä. Tasapaino mahdollistaa paitsi tuottavamman, myös mielekkäämmän työskentelyn, joka ei verota liikaa muuta elämää. Uudet mahdollisuudet sallivat työntekijän vaikuttaa aiempaa enemmän omaan työhönsä, mutta tuovat mukanaan myös suuremman vastuun omasta suorituksesta ja sen tuottavuudesta.

Työhyvinvoinnin yksi edellytys on visionäärinen johtaminen, silloin kaikki tietävät yhteisen tavoitteen. Silloin jokaiselle voi antaa vastuuta ja luottamusta, koska kaikki tietävät mihin pyritään. Jos ihminen kokee, että häneen luotetaan ja hän saa vastuun tehtävästä, hän tekee työnsä hyvin. Ainakin kaikki minun tuntemani suomalaiset ihmiset toimivat näin, tekevät esimerkiksi pidempiä päiviä kuin pitäisi. Työn tekeminen loppuun asti, valmiiksi saaminen, on yksi ihmisen tyytyväisyyden lähde. Kun meillä on kohtuullisen yhteensopiva tekniikka ja ihan kohtuulliset, hyvät verkot, työn voi tehdä eri paikoissa. Ihminen voi valita työskentelyaikansa ja -paikkansa. – Marja-Liisa Viherä

226


Yrityksen mahdollisuudetYrityksen siirtyminen uuteen, palvelutuotannon edellyttämään ajattelurakenteeseen muuttaa sen toiminnan keskeisintä tehtävää: lisäarvon synnyttämistä. Lisäarvo ja tuottavuus eivät enää synny pelkästään muokkaamalla raaka-aineista fyysisiä tuotteita ja tehostamalla prosesseja. Silti tuottavuutta mitataan edelleen vanhoilla mittareilla ja työtä johdetaan vanhoilla toimintatavoilla. Siirtymä tuotantotoiminnasta palvelutoimintaan koskee kaikkia toimialoja ja kaikkia yrityksiä, mutta ei ole yksioikoinen; harvalla toimialalla tuotetaan puhtaasti pelkkiä tuotteita tai pelkkiä palveluita.

Kunkin yrityksen tulee määrittää, mikä sen palveluiden aineellisten ja aineettomien komponenttien suhde tulisi olla, jotta se vastaa paremmin asiakkaiden odotuksiin ja tuottaa näille suurempaa lisäarvoa. Yritystä ei pitäisi ajatella palveluntuottajana tai tehtaana vaan palvelutehtaana. Lisäksi pitää ennen kaikkea ymmärtää, mitkä lainalaisuudet säilyvät ennallaan muutoksessa, ja auttaa työntekijöitä saavuttamaan tasapaino yksilökohtaisten tuottavuustekijöidensä välillä.

Yrityksen uudet mahdollisuudet ovat kahden merkittävän kehityskulun, siirtymän teollisuudesta palvelutoimintaan ja analogisesta digitaaliseen viestintään, leikkauspisteessä. Mahdollisuuksien lähtökohtana on viime vuosikymmenten aikana kehittynyt tietoja viestintätekniikka, josta kuitenkin tulee osata riittävästi irtautua ja keskittyä uusien toimintatapojen suunnittelemiseen. Ymmärtämällä parhaat tavat hyödyntää tekniikkaa kyetään toisaalta automatisoimaan ja tehostamaan olemassa olevaa tekemistä, mutta myös ennen kaikkea synnyttämään tyystin uutta kilpailukykyä. Tämän ymmärryksen saavuttaminen ja palveluiksi tuotteistaminen on harvinaista maailmanlaajuisestikin, siksi siinä onnistuminen mahdollistaisi Suomelle aivan uuden vientialan synnyn.

Käytännössä yhä useammalla yrityksellä on mahdollisuus kasvaa siirtymällä kohti palvelutoimintaa tai tehostamalla entisestään olemassa olevaa palvelutoimintaansa. Palveluiden suunnittelussa on huomioitava asiakkaiden tarpeet aiempaa paremmin. Tässä korostuu vuorovaikutus asiakkaiden kanssa, etenkin digitaalisia viestintävälineitä käyttäen. Onnistuneessa arvonmuodostuksessa juuri tämä vuorovaikutus erottaa palvelutoiminnan fyysisten tuotteiden valmistamisesta. Siirtyminen tuotekeskeisyydestä

227


Tuotanto–palvelu-siirtymäA

INE

ELLIN

EN

LOP

PU

TUO

TE

AIN

EE

TON

LOP

PU

TUO

TE

kohti palvelukeskeisyyttä lähtee ajattelurakenteiden muuttamisesta. Tuottavuus, johtaminen ja tuloksien mittaaminen täytyy käsittää eri tavalla kuin ennen.

Tietovirtojen merkitys on palvelutoiminnan tuottavuudelle olennaisempi kuin materiaalivirtojen. Tiedon hyödyntämisen tehokkuuteen vaikuttaa ensisijaisesti kyky hallita, jakaa ja välittää sitä. Mutta viestintätehokkuutta ei voi mitata vain prosessitehokkuudella ja tuotannon määrällä. Yksi puhelu tai blogikirjoitus, jonka seurauksena asiat nytkähtävät eteenpäin, voi olla paljon tärkeämpi kuin kymmenen sähköpostiviestiä, joihin kukaan ei reagoi. Palvelutoiminnan tuottavuus määrittyy ennen kaikkea kommunikaatiotehokkuudesta, siksi siihen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Luovan työn johtaminen on erilaista kuin teollisen työn, vaikka tietyt perusteet säilyvätkin. Palvelutoiminta saa osin voimansa luovuudesta ja erilaisuudesta, osin systemaattisuudesta ja automatisoinnista. Siksi johtamisessa on siirryttävä pelkästä standardoimisesta ja yhdenmukaistamisesta myös monipuolisuuden ja luovuuden ruokkimiseen. Tämä edellyttää uutta osaamista ja osittain vanhoista käytännöistä poisoppimista.

Kun tuotanto- ja arvonmuodostuslogiikka muuttuvat, muuttuu myös tapa mitata tuottavuutta. Yksikin vaikuttava innovaatio voi olla huomattavasti tuottavampi kuin suuri määrä massatuotantoa. Siksi mittaamisessa on keskityttävä pelkän määrän lisäksi myös vaikuttavuuteen.

Ilman tuottavuuden, johtamisen ja mittaamisen uudelleen hahmottamista yritys ei kykene hyödyntämään palvelutoiminnan mahdollisuuksia. Kaikkien kolmen taustalla on työn tekemisen perusteelliset muutokset ja viestinnän, vuorovaikutuksen sekä tiedon merkityksen korostuminen. Tähän mennessä etenkään viestintää ei ole nähty työn oleellisena sisältönä vaan oheistoimintona, ja siksi sitä ei ole hallittu, systematisoitu tai johdettu. 77 % työntekijöistä katsoo, ettei heidän organisaatiossaan ole yhtenäistä viestintäkulttuuria. Viestintää on kehitetty vain teknologisesta näkökulmasta, vaikka olennaisimmat hyödyt syntyvät vasta, kun teknologiaan yhdistyy toimintatapojen muutos. Jälkimmäiset mahdollistavat tuottavuuden kasvattamisen, mutta niitä on tutkittu vasta hyvin vähän. ETLAn tutkimusten mukaan perinteinen tietotekniikka on lisännyt tuottavuutta 8–18 prosenttia uusissa yrityksissä, joissa ei ole vielä vakiintuneita toimintatapoja. Vanhoissa yrityksissä, joissa on jo etabloituneet toimintatavat, tietotekniikka voi jopa heikentää tuottavuutta.

Tieto ja osaaminen ovat palvelutoiminnalle samalla tavalla kriittistä pääomaa kuin koneet ja raaka-aineet teollisuudelle. Tietoa ei kuitenkaan mitata pelkällä määrällä vaan myös laadulla; jalostunut, rikastettu tieto on arvokkaampaa kuin raaka-data. Etenkin kirjaamattoman, ihmisten mielessä ja muistissa olevan tiedon siirtäminen koko organisaation käyttöön on olennaista, sillä vuorovaikutuksessa tieto rikastuu uudeksi, kehittyneemmäksi tiedoksi.

228


Tietokone on tavallaan hiekka-aivo, jonka toimivimmat ja tärkeimmät osat on tehty rantahiekasta ja silikonista jalostamalla. Niistä aineista saatiin aikaan transistori. Transistorista ei olisi ollut juuri yhtään mihinkään, mitä nyt saatiin vähän putkikoneita parempia laitteita. Sitten keksittiin 1960-luvulla, että pannaan ne toimimaan koherentisti yhteen, jolloin saadaan integroitu piiri. Se tekeekin jotain sellaista, jota mikään yksittäinen transistori tai niiden joukko ei tee. Siitä syntyivät sitten nämä ihmeelliset tietokoneet, jotka nyt tekevät vaikka mitä.

Meillä on kuitenkin paljon mahtavammat transistorit jokaisella päänupissa kuin tietokoneessa, mutta me emme osaa integroida niitä yhteen. Minäkin höpötän ja höpötän, mutta integroituuko tässä mikään ajatus? Toivoisin, että tietokoneessa olisi jokin semmoinen ohjelma, josta näkyisi onko tämä keskustelu progressiivista, eli syntyykö höpötyksestä oivallusta ja syntyykö oivalluksesta jotakin uutta.

Yritysten täytyy tietoisesti johtaa vuorovaikutuskulttuurin muutosta. Kommunikaatioportfolion käyttötapoja tulee ohjata, eikä antaa sattuman tai työntekijöiden henkilökohtaisten mieltymysten ratkaista, mitä välineitä kulloinkin käytetään. Puhelut, tekstiviestit, sähköpostit, pikaviestit ja videoneuvottelut toimivat kukin loistavasti tietyissä tilanteissa mutta surkeasti toisissa. Oikeanlaisella kommunikaatioportfolion hallinnalla voidaan parantaa merkittävästi toiminnan tuottavuutta, mutta useimmissa organisaatioissa vallitsevia toimintatapoja ei vielä edes tiedosteta.

Lyhykäisyydessään vuorovaikutuskulttuurin muutos tulee aloittaa kartoittamalla nykyiset viestintätavat – mitä välineitä missäkin tilanteissa käytetään ja miten. Tämän jälkeen on tunnistettava olemassa oleva teknologinen infrastruktuuri ja päätelaitteet, jotta ymmärretään mihin toimintatavallisiin muutoksiin organisaatiossa ollaan oikeasti valmiita ja millä aikataululla. Seuraavaksi voidaan määrittää, mitä muutoksia vuorovaikutuskulttuurissa tarvitaan, ja suunnitella, miten niiden toteuttamista johdetaan.

Ennen kaikkea yrityksen on oltava valmis panostamaan aikaa ja resursseja muutoksen läpiviemiseen ja sen johtamiseen. Vuorovaikutuskulttuurin kehittäminen on samanlainen investointi kuin uuden tuotantolinjan rakentaminen. Rakentamisen lisäksi työntekijät pitää kouluttaa käyttämään linjaa ja käyttöönottoa tulee johtaa. Sama pätee viestintävälineisiin. Välineiden hankinta ei vielä takaa, että niitä osataan käyttää – etenkään organisaation edun kannalta oikeaoppisesti. Siksi on myös erittäin tärkeää, että koko yritys sitoutuu muutokseen.

229


Yhteiskunnan mahdollisuudetEnnustaminen on aina vaikeaa – etenkin tulevaisuuden, kuuluu kiinalainen sananlasku. Mutta mitä merkitsee kansantaloudelle, jos kaikki pelimerkit on laitettu väärään hevoseen? Mitä jos kaikki osaaminen on rakennettu väärien tulevaisuuden odotusten varaan? Perusteollisuus ja sen kylkeen kasvanut tietoja viestintätekniikan klusteri ovat toimineet pitkään hyvinvointimme moottorina. Voittaako tämä hevonen myös tulevaisuudessa, onkin kokonaan toinen kysymys.

Tieto- ja viestintätekniikka-ala on pitkään jatkanut teollisen ajan perinnettä Suomessa. Uusilla välineillä ja sovelluksilla on onnistuttu automatisoimaan ja tehostamaan vanhoja toimintatapoja. Harva kuitenkaan on uskaltanut riittävästi kyseenalaistaa toimintatapoja ja niiden kykyä vastata nykyajan tarpeisiin. Uudet välineet ja sovellukset ovat jääneet teollisen tuotteen asemaan, eikä niitä ole osattu hyödyntää toimintatapojen tai ajattelurakenteiden perusteelliseen uudistamiseen – saati asiakkaan parempaan kohtaamiseen tai uuden lisäarvon synnyttämiseen. Tässä mielessä Suomen asema tietoja viestintätekniikan kärjessä ei ole juuri eronnut statuksesta vihreän kullan maana. Myytävä tuote vain on vaihtunut paperista kännyköihin. Seuraavat globaalit menestystarinat eivät kuitenkaan välttämättä kohoa pelkästään teollisesta tuotannosta vaan yhä enemmän myös palveluista. Siksi teknisen osaamisen lisäksi tarvitaan myös asiakastarpeen ja vuorovaikutuksen ymmärtämistä. Tämä edellyttää – yhä valitettavan harvinaista – kykyä konseptoida liiketaloudellisesti tuottavia palveluita.

Ennen kasattiin voi- ja juustovuoria, nyt rakennetaan autoja kännykkävuoria. Se ei kuitenkaan ole mikään ongelma. Uusien innovaatioiden tarve löytyy palvelujen puolelta, sillä nyt ei osata tuottaa palveluja, joihin liittyvät high-tech-teollisuus, kansainväliset tapahtumat ja palvelujen massakulutus. Kuinka paljon onkaan joka ikinen päivä nurinaa siitä, että palvelut toimivat huonosti erityisesti ICT-sektorilla. Olen riidellyt muun muassa Soneran ja Elisan kanssa puhelinpalvelujen toimimattomuudesta. Kun puoli tuntia odottelet, löydät jonkun ihmisen joka vastaa, mahdollisesti Intiasta.

Tämä on huonontanut palveluja niin suunnattomasti, että ihmettelen, kuinka siihen on voitu suostua. Kyseessä on vain esimerkki siitä, että me emme vieläkään tiedä, miten palveluja yleensä pitäisi tehdä. Päämääränä pitäisi olla, että palvelut ovat tehokkaita ja asiakkaat tyytyväisiä. Palveluthan tuotetaan ja kulutetaan samanaikaisesti, tuottajan ja asiakkaan läsnä ollessa.

Emme luovu teollisuudesta, vaan siitä tulee parempaa ja ongelmattomampaa kuin koskaan ennen. Me vain keksimme jonkun robotin, joka tekee nuokin hommat. Itse puuhaamme jotain muuta, joka on inhimillisempää. Näin minä ymmärrän tämän palveluyhteiskunnan, mutta valitettavasti monet tärkeät ihmiset eivät näe niin.

230


Insinöörimäinen ajattelu, joka lähtee tuotteiden arvostamisesta, on saanut meidät myös osaltaan vähättelemään palvelujen arvoa. Ajattelumme taso kuvastaa hyvin sitä, millaisena näemme palvelujen mahdollisuudet. Meillä on palveluelinkeinojen kehittämisen kohdalla valitettavasti taka-ajatus olemassa – palvelut: ai jaa ne ovat sitä, että me pesemme toistemme paitoja. Ei ymmärretä mitä palvelu on liiketaloudellisena konseptina. Annamme tuudittaa itsemme siihen, että tässä ei nyt voi ollakaan mitään muuta kuin se, että jokainen hoivaa vain toistansa. Se on täysin väärä käsitys palvelusta. Ydinajatuksena pitäisi olla koko palvelun konsepti eikä vain joku osa siitä.

Jos katsotaan tuotekonseptia, jolla teollisuus myy ja josta se saa rahansa, niin sehän on aika yksinkertainen. Se on joku materiaalinen konstruktio, jossa pannaan nämä nippelit ja nappelit tällä tavalla yhteen, ja sitten tuotos myydään tuonne. Mutta palvelukonsepti ei olekaan enää niin yksinkertainen, vaan se on hyvin monimutkainen. Tai ainakin paljon monimutkaisempi kuin mitä se teollisuuden aineellisissa manufaktuureissa on voinut olla. Täytyisi löytää jostakin semmoinen esimerkki, jonka mukaan me voisimme ajatella ja lähteä etsimään sen ajattelun avulla uutta.– Pentti Malaska

Suomessa on viime aikoina oltu huolestuneita kansainvälisten tietoyhteiskuntavertailujen kärkisijoilta putoamisesta. EU-tasolla Suomi sijoittuu monessa mittarissa vielä kärkeen, mutta Etelä-Korea, Kanada ja Uusi-Seelanti ovat jo ajaneet ohi. EU-tasollakin Suomi sijoittuu heikoiten juuri hallinnon sähköisten palvelujen tasossa.

Tietystikään tietoyhteiskunta ei ole onnistunut Suomessa. Se on julkisesti tunnustettu jo poliitikkojen piirissä. Erilaiset tilastot osoittavat, että me olemme koko 2000-luvun ajan hiipuneet siitä, missä olimme 1990-luvulla. Tuolloin olimme ihan kärjessä näissä tilastoissa. Nyt olemme melkein kaikilla mittareilla koko ajan tulleet vähän taaksepäin. Emme ole tällä hetkellä huonoja vieläkään kansainvälisissä vertailuissa, mutta pudotaan vauhdista koko ajan. – Mikko Kosonen

Mittareihin on kuitenkin suhtauduttava varauksellisesti. Kun tietoyhteiskuntakehitystä alettiin ylipäänsä mitata, Suomen Tilastokeskuksen tutkijat kehittivät monet nykyisistä mittareista. Heillä oli hyvät suhteet Suomen tietoja viestintätekniseen teollisuuteen ja mittareista tulikin hyvin teknisiä, eivätkä ne huomioi laadullisia asioita saati vaikuttavuutta. Mittarit vakiintuivat EU-tasolle myös sitä kautta, että tietoyhteiskuntakomissaari ja usea hallinnonalan huippuvirkamies olivat suomalaisia.

Kansalliset tietoyhteiskuntastrategiat ovat varmasti edistäneet monia asioita, mutta samalla ne ovat sokeuttaneet strategian ja mittareiden ulkopuolisten asioiden kehitykseltä niin Suomessa kuin muuallakin. ’Tietoyhteiskunta’ yleisnimenä alkaa olla rasite koko hankkeelle.

231


Jos me haluamme olla tietoyhteiskuntaykkönen, siitä pitäisi keskustella jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa. Se pitäisi olla koko ajan siellä agendalla. Tarvitaan selvät tavoitteet ja katsotaan, että edetäänkö niiden mukaan. Miksi ei edetä, missä mättää? Poliittisten johtajien pitäisi opiskella ja ymmärtää tietoyhteiskunta-aluetta sen verran, että he voisivat johtaa sitä. Muissa maissa, nyt en sano että Euroopassa mutta Aasiassa, tämä asia on kyllä ymmärretty.– Mikko Kosonen

Jotta Suomi ikinä kehittyisi tietoyhteiskunnaksi, tulee hankkeelle nimittää vastuullinen vetäjä, johon koko tietoyhteiskunnan rakentaminen personoituisi. Tämä vetäjä toimisi ikään kuin hankkeen toimitusjohtajana. Ja elleivät asiat etenisi, vetäjää kohdeltaisiin kuten yrityksen toimitusjohtajaa – vaihdettaisiin henkilöä. Tällaista vastuutahoa Suomella ei ole ollut ja lopputulos on ollut sen mukainen. – Antti Tanskanen

Kehityskulku teollisesta palveluyhteiskuntaan ja analogisesta digitaaliseen viestintään on synnyttämässä merkittävän mahdollisuuden Suomen kansantaloudelle. Monilla toimialoilla tämä johtaa fundamentaaliseen mutta väistämättömään muutokseen yritysten arvostuksissa ja kyvykkyyksissä. Valtiovallan tulisi hyödyntää mahdollisuus kääntää keskustelu teknisestä kehityksestä uudenlaisen, tietoon ja palveluun keskittyvän kansantalouden synnyttämiseen. Näin ’tietoyhteiskunta’ saisi nykyaikaisemman merkityksen ja Suomella olisi mahdollisuus parantaa tuottavuuttaan usealla saralla.

Koska koko kansantalouden kilpailukyvyn rakentaminen kestää kauan, on ensisijaisen tärkeää, että muutos aloitetaan heti. Uuden tietoyhteiskuntakehityksen voi jakaa kolmeen osaan:

HALLINNON TIETOYHTEISKUNTA

Julkishallinnon tiedonkäsittelyssä, viestinnässä ja toimintatavoissa on vielä paljon tehostusmahdollisuuksia. Kansalaisia koskevat tietokannat esimerkiksi terveyspalveluissa ovat vielä kehittymättömät, eri viranomaisille saa täyttää nipputolkulla lomakkeita ja kunnilla on laajalti päällekkäisiä toimintoja.

Me [valtioneuvosto] tiedämme, että yksityisissä yrityksissä IT-johtaja on usein ihan johtoryhmän jäsenenä, mutta julkishallinnossa näin ei useimmiten ole. Silloin kun keskustellaan omista strategioista ja tavoitteista, olisi erittäin tärkeää, että johtoryhmässä olisi myös tämän alan asiantuntija. Tällä tavalla voisimme monella tavalla kehittää sitä omaa toimintaa. Nykyisin julkishallinnossa tietysti näkyy, että ATK-päällikkö saattaa olla hyvin kaukana johtoryhmätasosta.– Henna Virkkunen

232


Julkishallinnon omien toimintatapojen riittävän ennakkoluuloton tarkastelu ja kunnianhimoinen tehostaminen synnyttäisi myös kysyntää uudenaikaisille palveluille. Selkeät pitkän tähtäimen linjaukset – kuten siirtyminen sähköisiin resepteihin tai äänestämiseen – loisivat hedelmällistä maaperää pienille, innovatiivisille palveluyrityksille, joista osa ajan myötä nousisi Suomen seuraaviksi suuriksi vientimenestyksiksi.

Näiden linjausten tulee olla tarkasti kohdennettuja ja rajattuja, jotta ne aktivoivat nimenomaan uusia suomalaisia pienyrityksiä. Mikäli hankkeista tulee liian isoja liian nopeasti, valuvat ne isoille kansainvälisille toimijoille, jotka harvoin ovat kovin ketteriä ja innovatiivisia. Niin hallinnon sisäisessä kehittämisessä kuin uuden yksityisen palvelutoiminnan synnyttämisessäkin olennaisinta on riittävän korkean tavoitetason määrittäminen. Vain korkeat tasovaatimukset varmistavat, että syntyvien yritysten osaamiselle riittää kysyntää myös rajojemme ulkopuolella. Tietoyhteiskunta tulee nostaa jälleen kansalliseksi itsestään selväksi tavoitteeksi, joka huomioidaan kaikissa päätöksissä. Tavoitteen saavuttamiseksi on otettava riskejä, tehtävä uhrauksia ja kohdattava epäonnistumisiakin.

PALVELUTOIMINNAN TIETOYHTEISKUNTA

Siirtymään teollisesta tuotannosta palvelutoimintaan tarvitaan tukea yhteiskunnalta. Etenkin koulutus- ja innovaatiopolitiikan täytyy irtautua vanhakantaisesta prosessitehokkuuden tukemisesta kohti vuorovaikutuksen, palvelutoiminnan ja tiedon synnyttämisen opettamista. Palvelutoiminnan mahdollisuudet eivät suinkaan merkitse teollisen toiminnan lakkauttamista – päinvastoin. Kyse on siirtymästä, jossa teollinen tuotanto yhä jatkaa kasvuaan, mutta uudessa asemassa suhteessa palveluihin.

Palvelutoiminta ei niinkään korvaa teollisuutta vaan ponnistaa sen vahvuuksista ja kiihdyttää sen kilpailukykyä. Kun teollisuus aikoinaan kehitti tuotteita maatalouden tehostamiseen, maatalouden tuotanto pelkästään kasvoi. Samalla teollisuudesta tuli lopulta Suomen tärkein vientielinkeino. Vastaavasti palveluita pitää kehittää tehostamaan teollista tuotantoa, lopputuotteiden parempaa käyttöä sekä lopulta synnyttämään kokonaan uusia liiketoiminta-alueita. Onnistuminen tässä vaatii kuitenkin todella paljon. Etenkin uutta osaamista tulisi synnyttää ja kasvattaa nimenomaan silmälläpitäen tulevaisuuden entistä palvelupainotteisempaa toimintaympäristöä.

Tekesin reviirin laajentaminen palveluelinkeinoihin on tarkoittanut lähinnä teollisuuden palveluvaltaistumisen kehittämistä. Jotta saataisiin aikaan sellaisia kokonaan uusia palvelukonsepteja, joilla ei ole mitään tekemistä teollisuuden kanssa, tarvitaan jotain, mitä meillä ei tällä hetkellä ole. Itse olen ehdottanut Tekesin kaltaisen Pakesin perustamista, joka olisi palvelualojen kehittämiskeskus nimenomaan siinä mielessä, että se ei rajoittuisi pelkästään teollisuuden, vaan koko yhteiskunnan palveluvaltaistumiseen.– Pentti Malaska

233


Työntekijämme matkustavat jatkuvasti esimerkiksi Indonesiaan, Kiinaan, Venäjälle ja Etelä-

Amerikkaan. Aiemmin maiden väliseen viestintään käytettiin paljon erilaisia järjestelmiä,

joiden käytettävyys ja tietoturva olivat vähän kyseenalaisia. Työntekijöille tämä oli sangen

hankalaa ja meille yrityksenä roaming-kustannusten kautta kallista.

Hankimme yhtenäisen ratkaisun, joka sisältää kaikki tarvittavat viestintätavat: läsnäolotiedot,

yhteystiedot, puhelut ja puhelinneuvottelut, pikaviestit ja materiaalin jaon. Toteutimme

ratkaisun niin, että se toimii samalla tavalla riippumatta siitä, onko työntekijä Suomessa vai

muualla.

Helppo käytettävyys on tietysti kaikkein tärkeintä. Kun kaikki näkevät heti, ketkä

ovat tavoitettavissa, turhat yhteydenotot vähenevät. Myös puheluiden muuttaminen

puhelinneuvotteluiksi ja työpöydän jakaminen onnistuu vaivatta. Ratkaisu on ikään

kuin helppokäyttöinen, omalla työpöydällä oleva konferenssijärjestelmä. Vähentynyt

matkustaminen lisää sekä työntekijöiden vapaa-aikaa että tehokasta työaikaa.

Rekrytointitilanteissa on peräti valtti, kun voi kertoa hakijalle tämän voivan työskennellä siellä,

missä hänelle sopii – helsinkiläisen Helsingissä tai kotkalaisen Kotkassa. Lisäksi säästämme

nyt merkittävästi sekä roaming- että matkakuluista.

Henkilöstön työtyytyväisyyskyselyssä tätä järjestelmää kuvasi mainiosti yksi kommentti:

paras IT-sovellus ikinä! Itsekään en ole aiemmin ollut pystyttämässä järjestelmää, josta

kuulee pelkkää suitsutusta loppukäyttäjiltä. Kunnollinen ohjeistus ja testaus ennen

käyttöönottoa sekä koulutukset olivat avainasemassa onnistumisessa.

Säästämme sekä kustannuksia että työntekijöitämme

Andritz OyRauno Nousiainen Manager, IT Infrastructure services

Yhdentyvän viestinnän ratkaisu

Andritz Oy on kansainvälisen Andritz AG:n suomalainen tytäryhtiö,

joka toimittaa järjestelmiä, laitteita ja palveluita paperi- ja

selluteollisuudelle. Yrityksen palveluksessa työskentelee 800

henkeä 6 paikkakunnalla.

HAASTE

RATKAISU

HYÖdYT

MITä OPIMME

äLYKäS VIESTINTä

234

KANSALAISTOIMINNAN TIETOYHTEISKUNTA

Palvelutoiminnan ja tietoyhteiskunnan synnyttäminen ei saa jäädä vain julkishallinnon ja yritysten kontolle. Suomalaiset ovat tavattoman taitavia erilaisten sähköisten palveluiden käyttäjiä, mikä näkyy esimerkiksi sosiaalisen median käyttöaktiivisuutena. Verkkokeskusteluissa yksittäisten kansalaisten vapaa-ajallaan kehittämät innovatiiviset ideat valuvat kuitenkin varsin usein hukkaan ja keskustelut alkavat taas alusta, kehittymättä varsinaisesti mihinkään. Toinen sosiaalisen median ikävä piirre on, että usein ne, jotka ovat eniten äänessä, synnyttävät vähiten näkemyksellisintä sisältöä.

Tavallaan aktiivinen minoriteetti ja passiivinen majoriteetti on se kaikkein huonoin yhdistelmä. Digitaaliset alustat mahdollistavat tunnistamattomuuden avulla, että vähemmistöt voivat ajaa asioita ohi enemmistöjen. Nyt pitäisi enemmistön osallistua netissä sellaisella tavalla, että verkkohirviöt jäisivät syntymättä. Vanha yhteiskunnallinen totuus on, että niitä jotka nostavat roskan lattialta pitää olla enemmän kuin niitä, jotka pudottavat roskia lattialle. Oleellinen kysymys tässä yhteydessä on, miten enemmistön passiivisuus muutetaan fiksuksi aktiivisuudeksi lähivuosina nimenomaan digitaalisissa ympäristöissä. Sen ratkaisemalla olemme ottaneet ison askeleen kohti hedelmällistä, luovuutta kasvattavaa maaperää.– Esko Kilpi

Valtion tulisi luoda areena tai foorumi, jolla tietoyhteiskunnasta kiinnostuneet suomalaiset kykenisivät jakamaan ja kehittämään ajatuksiaan. Näin varmistettaisiin innovatiivisimpien ajatusten tallentuminen ja kehittyminen. Lisäksi pitäisi miettiä tapoja, joilla mahdollisimman monet osallistutetaan kehitystyöhön. Esimerkiksi Tietotaitotalkoiden tapainen hanke voisi vaikka Sitran tukemana aktivoida kansalaisia jakamaan innovaationsa ja työstämään niitä vuorovaikutuksessa muiden kansalaisten kanssa. Näin yhteiskunnan käytössä olisi tähän saakka lähes hyödyntämätön ajattelureservi, jossa avoin vuorovaikutus kasvattaisi innovaatioita yhä vaikuttavammiksi.

235


Ihminen oppi valjastamaan tulen käyttöönsä 700 000 vuotta sitten, mutta nykyaikaista höyrykonetta saatiin silti odottaa aina vuoteen 1769 saakka. Ensimmäiset höyrykoneet rakennettiin jo 1600-luvulla, mutta vasta skotlantilainen James Watt keksi keskipakosäätimen, jonka avulla höyrykoneen tehoa kyettiin säätelemään; nivelsauvat, joiden ansiosta konetta saattoi hyödyntää muuhunkin kuin pyörivään liikkeeseen; ja tiivistyskammion, joka paransi höyrykoneen hyötysuhdetta. Vaikka höy-rykone olikin jo keksitty aiemmin, vasta James Wattin oivallukset tekivät siitä todella käyttökelpoisen voimanlähteen, joka käynnisti maailman-laajuisen teollisen vallankumouksen.

Viimeisten 20 vuoden aikana tietoja viestintäteknisiä innovaatioita ja parannuksia on pulpahdellut vuosittain, mutta kykymme ottaa niitä käyttöön – saati omaksua tuottavimpia tapoja hyödyntää niitä – ei ole kehittynyt yhtä nopeasti. Liian usein uusia välineitä ja sovelluksia on itse asiassa opittu käyttämään väärin, jolloin ne ovat ennemmin haitanneet kuin tehostaneet työntekoa. Jotta tekniikka saataisiin taivutettua rengin asemaan tukemaan tuottavuuden kehitystä täydellä teholla, vaaditaan ajattelurakenteissamme merkittävää suunnanmuutosta – joidenkin mielestä lähes vallankumoukseen verrattavaa täyskäännöstä.

Kestävän kehityksen vaateet edellyttävät ympäristön, yhteiskunnan ja yksilön kannalta vastuullista toimintaa. Väestön ikärakenne ja työpahoinvointi nostavat myös huoltosuhteen keskusteluihin. Kuinka oleellista on tehdä työstä mielekkäämpää? Tuotantoteollisuus kohtaa väkevää kilpailua ja kasvun synnyttäminen ohjautuu yhä enemmän palvelualojen varaan. Näiden olosuhteiden puristuksessa tulee vääjäämättä tarve löytää mielekkäämpiä toimintatapoja, järkevämpiä organisaatiorakenteita sekä uudenlaisia liiketoimintamalleja tuottavuuden kehittämiseksi ja kansakunnan kilpailukyvyn parantamiseksi.

Moni yritys painii peruskysymyksen äärellä: miten kasvattaa ja luoda uutta liiketoimintaa? Useiden alojen toimintaedellytykset ovat isojen muutosten edessä ja osaavasta työvoimasta on jo pulaa. Tulevaisuuden kilpailukyvyn rakentamisessa täytyy tunnistaa juuri oikeat lähtökohdat, joiden varaan kyvykkyydet ja tuottavuuden lähteet keskitetään.

Uuden alun saatesanat

236

Aivan kuten skotti-insinöörillä kaksi ja puoli vuosisataa sitten, kaikki vallankumouksen palaset ovat jo saatavilla. Mitään ei tarvitse keksiä tyhjästä. Nykyään lähes jokainen yritys pitää ICT-välineitä erittäin merkittävänä tekijänä toimintansa kannalta, mutta vain harva osaa mitata niistä saadun tuottavuusparannuksen. Jo nykyiset viestintävälineet mahdollistavat paljon enemmän tehostamista ja automatisointia kuin mitä ymmärretään. Ennen kaikkea ne tulevat muodostamaan kriittisen infrastruktuurin tulevaisuuden palveluliiketoiminnalle. Muutosta ei kuitenkaan ole osattu kunnolla johtaa, eikä hyötyjä vaatia. Tämä näkyy liian usein viestintävälineiden sekavana ja tehottomana käyttönä ja yhtenäisten vuorovaikutuskäytäntöjen puuttumisena. Tämän todisti myös kirjassa esitetty Aalto-yliopiston tekemä tutkimus. Nykyiset tavat ottaa käyttöön ja hyödyntää viestintävälineitä todistettavasti harvoin parantavat yrityksen tuottavuutta.

Kyse on ennen kaikkea siitä, mitkä yritykset ja valtiot onnistuvat uusiutumaan ja hyödyntämään nämä älykkään viestinnän tuomat mahdollisuudet. Ketkä lähtevät johtamaan tätä toimintatapojen muutosta ja rakentamaan vuorovaikutusstrategiaa, jolla luodaan riittävän yhtenäinen kommunikaatiokulttuuri? Kirjassa esitetyt muutamat ennakkoluulottomat yritykset ovat jo aloittaneet tämän matkan. Varmaa on, että ensimmäisenä uudenlaisen palvelutoimintaan rakentuvan ekosysteemin luonut valtio tulee nousemaan kansainvälisessä kilpailussa vääjäämättä korkealle.

Pyrkimyksenämme on ollut tarjota sinulle mahdollisimman rikas valikoima erilaisia näkemyksiä nykyhaasteista ja mahdollisista ratkaisuista niihin. Keskustelijoiden mielipiteet eroavat toisistaan ja hyvä niin. Erilaisuuden arvostuksesta ja vastakkaisistakin näkemyksistä syntyy keskustelua ja siten uutta ajattelua. Sitä Suomi tarvitsee. Toivottavasti näkemykset ovat herättäneet uusia kysymyksiä, joihin olet myös löytänyt uusia vastauksia.

Uuskasvua ymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen on kutsu meille kaikille tulla keskustelemaan Suomen tulevaisuudesta. Kirja ei sisällä vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta se tarjoaa näkemyksen vuorovaikutusstrategian ja viestintävälineiden roolista uuden kasvun luomisessa ja ennen kaikkea siitä, miten pääsemme alkuun ja mitä meidän tulee tehdä seuraavaksi. Tavoitteenamme on auttaa sinua kysymään oman työsi, oman organisaatiosi ja oman ympäristösi kannalta oikeat kysymykset. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä ollaan vielä kaukana sen täydestä potentiaalista. Siksi sen kaikkien mahdollisuuksien löytäminen ja hallitseminen tulee vahvistamaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä merkittävästi.

Vaikka missään muuallakaan ei ole vielä ratkottu kestävän tuottavuuden haasteita, on Suomella kiire. Isot muutokset vaativat aina aikansa ja jokainen lykkäys aloittamisessa johtaa myös lykkäykseen valmistumisessa. Siksi muutos on aloitettava tänään. Kukaan ei tarkalleen tiedä, miten uusi palvelutalous luodaan, ja meidän tuleekin olla valmiita kokeilemaan, erehtymään ja kokeilemaan uudelleen. Me joudumme käyttämään oppimiseen aikaa ja rahaa, kyseenalaistamaan ajatteluamme ja luopumaan vanhoista, turvallisista tottumuksista. Kaikkein helpointa ja vaikeinta muutoksessa on

237


sen yksinkertaisuus. Kyse on muutoksesta ajattelussamme, uusien toimintamallien keksimisestä. Tekniset puitteet ovat jo olemassa, meidän tulee vain hahmottaa niiden mahdollisuudet uudella tavalla.

Ennen kaikkea meidän tulee keskustella. Vuorovaikutus – yli organisaatiorajojen ja oppialojen, halki hierarkioiden, yksityisen ja julkisen sektorin välillä, kuluttajien ja yritysten kesken – synnyttää laajemman ymmärryksen ja näkemyksen, joka aikaansaa muutoksen. Siksi kutsumme sinut sekä mahdollisimman monen muun keskusteluun kestävästä tuottavuudesta.

Tule mukaan kyseenalaistamaan nykymallit, sillä vain yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella pystymme vahvistamaan toistemme tietoa ja kehittämään uuskasvua.

Ota meihin yhteyttä – Suomen tulevaisuus tehdään nyt!

Petri Niittymäki

Senior Vice President TeliaSonera Finland Oyj

238


ENdOGEENINEN KASVUInformaatiosta on tullut yhä tärkeämpi tuotannon tekijä. Endogeenisen (sisäsyntyisen) kasvuteorian mukaan kasvua voidaan synnyttää sisäsyntyisesti tuottamalla informaatiosta uutta, parempaa informaatiota lisäämättä juurikaan raaka-aineiden, energian ja työvoiman kulutusta.

HUOMIOTALOUS Huomiotalous-käsitteen nosti keskusteluun Jari Sarasvuo 2005. Hänen määritelmänsä termistä on ”kaoottinen suhde toistemme kollektiiviseen ja emotionaaliseen piilotajuntaan”. Termi on myös määritelty näin: ”huomiotaloudessa se, joka hallitsee keskustelua ja rakentaa kaikkien seuraamia paraateja, pystyy kääntämään rahavirrat puoleensa.”

ICT, INFORMATION ANd COMMUNICATION TECHNOLOGIESICT käännetään suomeksi tietoja viestintätekniikaksi, josta käytetään usein myös suomenkielistä lyhennettä TVT. Rinnakkainen harvemmin käytetty lyhenne on ITC, joka tulee ilmaisusta information technology and telecommunications, jonka suora käännös olisi tietotekniikka ja televiestintä. Tässä kirjassa lyhenteitä ICT ja ITC sekä suomenkielistä termiä tietoja viestintätekniikka on käytetty täysin rinnasteisesti.

INFORMAATIOTEHOKKUUS (TIETOTEHOKKUUS)Informaatiotehokkuus kuvaa, kuinka hyvin organisaatiossa pystytään hakemaan, suodattamaan, ohjaamaan, jakamaan tai luomaan tietoa sitä tarvitseville. Tieto on keskeinen tuotannontekijä, joten organisaation tuottavuus määrittyy pitkälti sen kyvystä hyödyntää tietoa. Tiedon määrän kasvu ei automaattisesti paranna informaatiotehokkuutta, joka riippuu ennemmin tiedon laadusta suhteessa kyseisen hetken tarpeeseen. Informaatiotehokkuus-sanaa käytetään myös arvopaperipörssin kielessä kuvaamaan markkinainformaation saatavuutta.

KESTäVä KEHITYSKestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisen väestön tarpeet turvaten samanaikaisesti tulevien sukupolvien mahdollisuudet tyydyttää omat tarpeensa. Kestävä kehitys muodostuu ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta vastuusta.

KESTäVä TUOTTAVUUSKestävä tuottavuus on ajatusmalli, jossa tuottavuuden lisäämiselle asetetaan edellytykseksi, että organisaatio noudattaa kestävän kehityksen keskeisiä periaatteita.

Kestävän tuottavuuden keskiössä on organisaation oman henkilöstön hyvinvointi ja organisaation yhteiskuntavastuu.

KOMMUNIKAATIOKULTTUURI Katso vuorovaikutuskulttuuri.

KOMMUNIKAATIOPORTFOLIOKommunikaatioportfoliolla tarkoitetaan organisaation käytössä olevien eri viestintätapojen ja -välineiden valikoimaa. Kommunikaatioportfolio voi olla hallittu tai hallitsematon. Hallittu kommunikaatioportfolio parantaa vuorovaikutus- ja informaatiotehokkuutta.

KOMMUNIKAATIOYMPäRISTÖ Kommunikaatioympäristö koostuu kaikista vuorovaikutukseen liittyvistä ihmisistä, välineistä, teknologioista, säännöistä, kulttuureista, toimintatavoista, osaamisesta ja häiriötekijöistä, joita yksilö kohtaa viestiessään.

NEOGROWTH – UUSKASVU Talouspoliittisessa keskustelussa kasvu-sana on saavuttanut merkityksettömän hokeman aseman ja se mielletään lähinnä kuoleman vastakohdaksi. Neogrowth – uuskasvu – haastaa neo:lla vanhan growth-käsitteen ja vahvistaa samalla kaikkia niitä myönteisiä mielleyhtymiä, joita growth-käsitteeseen on liittynyt. Uuskasvun tavoittelija ymmärtää, että voidakseen rakentaa hyvää tulevaisuutta, on maltettava luopua jostakin. Uuskasvu edellyttää usein rakenteiden muuttamista ja kykyä miettiä vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita, tuotteita ja palveluita kestävän kehityksen tavoitteita kunnioittaen.

PALVELUYHTEISKUNTAPalveluyhteiskunta on seuraava vaihe jatkumossa, jonka edeltävät vaiheet olivat maatalousyhteiskunta ja teollisuusyhteiskunta. Palveluyhteiskunta on toteutunut, kun selkeä enemmistö työvoimasta on palveluammateissa ja yhteiskunnan rakenteet ovat järjestyneet tämän muutoksen mukaiseksi. Palveluyhteiskunta ei tarkoita maatalouden tai teollisuuden loppumista, sillä niiden tuottavuus jatkaa kasvuaan. Palveluyhteiskunnan toimivuus perustuu tehokkaaseen tietoja viestintätekniikan käyttöön.

PILVIPALVELUT (CLOUd COMPUTING)Pilvipalveluissa on kyse internetin kautta käytettävistä palveluista, jotka osin korvaavat organisaation omat tuotanto-ohjelmistot ja -laitteet. Organisaation tieto ja tarvittavat sovellukset sijaitsevat palveluntarjoajien ylläpitämillä

Sanastoa

239

palvelimilla ja niihin pääsee käsiksi mistä tahansa.Tyypillisiä organisaatioiden pilvipalveluja ovat sähköpostien ja kalenterien lisäksi tiimityöskentelyä tehostavat palvelut, viestintäsovellukset ja asiakkuudenhallintapalvelut.

SOSIAALINEN MEdIAVerkkoviestintäympäristöt, joissa kaikilla käyttäjillä ja käyttäjäryhmillä on mahdollisuus olla aktiivisia viestijöitä ja sisällöntuottajia.

TIETOTYÖTieto ja sen hyödyntäminen on tietotyön keskeinen elementti. Tietotyö muodostuu tiedon hankinnasta, jalostamisesta, uuden tiedon tuottamisesta ja sen edelleen jakamisesta. Usein työ koostuu ongelmien tunnistamisesta ja ratkaisemisesta.

TIETOYHTEISKUNTATietoyhteiskunnalle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Yhteistä eri määritelmille on, että yhteiskunnan keskeiset toiminnot perustuvat tietoja viestintätekniikan hyödyntämiselle ja sähköisillä palveluilla on keskeinen osuus kulutuksessa.

VIESTINTäTEHOKKUUS (kommunikaatiotehokkuus, vuorovaikutustehokkuus)Kuinka tehokkaasti organisaatio, sen henkilöstö ja automaatioratkaisut hyödyntävät eri vuorovaikutusvälineitä vastaanottaessaan, välittäessään tai luodessaan tarkoituksenmukaista tietoa sekä organisaation sisällä että ulkoisten sidosryhmien kanssa. Informaatiotehokkuuden ohella keskeinen palvelutoiminnan tuottavuuteen vaikuttava tekijä.

VUOROVAIKUTUSKULTTUURIOrganisaation yhteinen – joko sovittu tai ajan myötä itsestään muodostunut – käytäntö viestiä organisaation sisällä sekä ulkoisten sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutuskulttuurilla tar-koitetaan viestintäkokemusten, niihin liittyvien uskomusten ja arvojen kokonaisuutta. Vuorovaikutuskulttuuri muokkautuu organisaation henkilöstön yhteisten kokemusten ja johdon näkemyksen perusteella. Vuorovaikutuskulttuureita voi olla useita organisaation sisällä riippuen esimerkiksi sen koosta, ikärakenteesta ja ammattiryhmistä. Käsite vuorovaikutus-kulttuuri kuvaa selvemmin koko organisaation tapoja toimia eri viestintätilanteissa kuin käsite viestintäkulttuuri, jota käytetään myös puhuttaessa pelkästään organisaatioiden viestintäosastojen tyypillisestä toimintatavasta.

VUOROVAIKUTUSKYVYKKYYSKyky hyödyntää erilaisia kommunikaatiovälineitä ja tietoa viestinnässä. Kyvykkyyteen vaikuttavat olennaisesti organisaation vuorovaikutusstrategia ja -kulttuuri, kuinka uusia toimintatapoja omaksutaan ja miten ne opetetaan työntekijöille. Osaamisen lisäksi yksilön motivaatiolla on merkitystä.

VUOROVAIKUTUSSTRATEGIAVuorovaikutusstrategian tavoitteena on rakentaa vuorovaikutuskulttuuri, joka mahdollistaa tiedon hyödyntämisen mahdollisimman tuottavasti ja johtaa vuorovaikutuskulttuurin kehitystä. Vuorovaikutusstrategia ilmenee organisaatiossa kommunikaatioportfolion hyödyntämisen toimintatapaohjeina ja kehittämissuunnitelmina. Strategia määrittää, miten organisaatiossa käytetään erilaisia viestintävälineitä, hyödynnetään eri kanavia, otetaan käyttöön uusia tekniikoita ja luovutaan vanhoista toimintatavoista ja välineistä.

YHdENTYVä VIESTINTä (UNIFIEd COMMUNICATIONS)Viestinnän kokonaisratkaisu, jossa televiestintä- ja toimistojärjestelmät toimivat saumattomasti yhdessä.

äLYKäS VIESTINTäÄlykäs viestintä tarkoittaa tarkoituksenmukaisen tiedon saatavuutta oikeaan aikaan, oikealle taholle, kulloinkin tarkoituksenmukaiseen viestintävälineeseen. Se optimoi organisaation viestintäpalveluiden ja -laitteiden käytön ja johtaa sitä kautta tehokkaampaan ja mielekkäämpään työhön.

Sanastoa

240

Työpaikat ovat muuttuneet teattereiksi, joissa sama näytelmä esitetään yhä uudelleen. Hymnit ylistävät matalaa työtehoa ja posetiivari jauhaa tuottavuuden kappaleiksi. Pääosaa näyttelee teknologia, jumaloitu toteemipaalu, jonka kylkeen on naulattu käsittämättömiä lyhenteitä. Toteemin ympärillä ihmiset toistavat robotin lailla ikiaikaisia rutiineja, joiden tarkoitusta kukaan ei muista. Vähän väliä näyttelijä uupuu kulissien unohduksiin, jolloin nouseva kyky täyttää roolin ja jatkaa rutiinien silmitöntä ylistystä.

Uuskasvua ymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen on keskustelunavaus Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn turvaamisesta. Näkemyksensä kertoo tusina suomalaisvaikuttajaa eri aloilta ja kymmenkunta yrityspäättäjää ja asiantuntijaa niin PK-yrityksistä, julkishallinnosta kuin monikansallisista toimijoistakin. Lisäksi kirjassa julkaistaan Aalto-yliopistossa julkaistun tuoreen tutkimuksen tulokset organisaatioiden nykyisistä viestintätavoista.

Kirja ei lupaa ihmeparannusta kasvukipuihin. Se tarjoaa näkökulman tiettyihin syihin ongelmien takana ja avaa lähtökohtia muutoksen aloitukselle. Etenkin kehittyneempi vuorovaikutus nousee esiin. Ennen kaikkea teos haastaa lukijansa miettimään omat vastauksensa haasteisiin.

Tervetuloa rakentamaan Suomelle parempaa tulevaisuutta!

ISBN 978-952-5187-99-1

9 789525 187991

Documents

Sonera uuskasvua ymmärtämässä - kutsu kestävään tuottavuuteen