Teoksen kevät 2014

Kevään kirjat

Kustannusosakeyhtiö Teos

2 14

PUHELIN 020 743 1250

[email protected] ∙ WWW.TEOS.FI

Sisällys

3 ESIPUHE

KAUNOKIRJALLISUUS

ROMAANIT 4 JUHA HURME

Nyljetyt ajatukset

6 MIRJAM LOHIHissimusiikkia

8 HEIKKI REIVILÄRyöstö

10 CLARICE LISPECTORPassio

12 THOMAS BERNHARDPalkintopuhetta

14 KARI HÄKÄMIESErään yhtiön murha

16 MINNA LINDGRENEhtoolehdon pakolaiset

18 ANNA LÖNNROTHBaselinvihreää

RUNOT 20 MIIRA LUHTAVAARA

Ruohikon luut

22 KRISTIINA LÄHDEKuinka voisit minulta puuttua

24 EINO SANTANENTekniikan maailmat

26 TOMI KONTIOKuviot tähdistä, kengät maailmastaRunot 1993 – 2011

28 PAAVO HAAVIKKOKootut runot

LASTENKIRJAT30 ANNIKA SANDELIN – KAROLIINA PERTAMO

Baudeliero ja Mette-rotta

TIETOKIRJALLISUUS

RUOKAKIRJAT32 FERRAN ADRIÀ

Perheateria

ELÄMÄKERRAT JA MUISTELMAT34 SAMULI TIIKKAJA

TulisaarnaEinojuhani Rautavaaran elämä ja teokset

36 RUSSELL BRANDMun muikkarit

38 HELI VAARANENSunnuntaina Manhattanilla

YLEINEN40 MINNA LINDGREN – OLLI LÖYTTY

Sinfoniaanisin terveisinKirjekurssi taidemusiikin maailmaan

42 MARJA AARNIPURORintasyövän jälkeen

TEOS 44 HENKILÖKUNTA / STAFF

45 IN BRIEF

kannessa Minna Lindgren · kuva stefan BreMer

3

K ustannusosakeyhtiö Teos aloitti kym-menen vuotta sitten kirjojen kustan-tamisen. Yhtiö kustantaa kirjoja myös

kymmenen vuoden kuluttua. Näin ollen mi-kään ei ole muuttunut, eikä muutu.

Paitsi että moni asia on muuttunut ja muut-tuu.

Mikä asia on entisellään, kuten kymmenen vuotta sitten? Tärkeimmät asiat.

Kirja on vieläkin tärkein asia suomalaisessa kulttuurissa ja sivistyksessä. Suomalaiset ra-kastavat hyviä kirjojaan ja niiden tekijöitä. Il-man suomenkielisen yleisön rakkautta suo-menkieliseen kirjallisuuteen kustantamoja-kaan ei olisi, eikä tärkeintä: kirjailijoita.

Meidän Teoksessa on muistettava joka päi-vä yksi tyly tosiasia. Suomenkielinen kirja ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan nuori kek-sintö. Aleksis Kivi julkaisi merkkipaaluromaa-ninsa Seitsemän veljestä vuonna 1870.

Nimikkeiden, julkaistujen kirjojen mää-rä ei tietokirjapuolella ole paljon vanhempi. Toki uskonnollista tekstiä julkaistiin jo 200 vuotta ennen Kiven romaania, ja lakitekstejä-kin 1700-luvulla, mutta kovin vähän suomeksi julkaistua tekstiä 1800-luvun loppupuolta ai-emmilta vuosilta on.

Teos, kuten melkein kaikki muutkin suomalaiset kirjankustantamot, on liike talou- dessa toimiva yritys. Jos liiketaloudes-sa haluaa toimia, on pidettävä huolta liike-talousympäristöstä. Kirjojen tarjoama ympä-ristö tarkoittaa sitä, että meidän on tuotava lu-kijoille kirjoja, joita he haluavat lukea. Ilman suomenkielentaitoisia lukijoita, jotka halua-vat lukea suomenkielisiä kirjoja, ei ole kirjal-lisuutta. Suomeen on syntynyt uskomatto-man hieno suomenkielinen lukemisen kult-tuuri 200 vuodessa.

Asiat ovat kuitenkin myös muuttuneet Teoksen kymmenen toimintavuoden aikana.

Hyvä kirja on ystävyyttä joka kestää

Paino- ja muu teknologia on kehittynyt – var-maan lähinnä hyvään suuntaan, mutta jokai-sen muutoksen hyödyllisyydestä ei voi men-nä takuuseen.

Varmasti on muuttunut kirjan jakelu. Jake-lu muuttuu kaikilla mahdollisilla liiketoimin-nan alueilla. Se tiedettiin jo kymmenen vuot-ta sitten, mutta lukuisat ennusteet, joita kym-menen vuoden aikana kirjan tulevaisuudesta on kerrottu, ovat menneet harhaan. Kirjan ja-kelu kymmenen vuoden kuluttua poikkeaa tästä vuodesta. Mutta millä tavalla? Kukaan ei tiedä. Eipä tiennyt kymmenen vuotta sitten myöskään sitä, miten jakelu kehittyy vuodes-ta 2004 vuoteen 2014.

Oli miten oli, tärkeimmät klassiset tekstit hakataan kiveen; hyvä teksti on tehty kestä-välle alustalle. Niin oli jo kuusituhatta vuot-ta sitten, ja niin on myös kymmenen vuoden kuluttua.

Kustannusosakeyhtiö Teoksen juhliessa kymmenvuotista taivaltaan haluan kiittää jo-kaista mukana ollutta. Ja muitakin enemmän haluan kiittää kirjailijoita. Kirjojen julkaisemi-nen on kovaa ja pehmeää. Kovia ja pehmeitä ovat myös kirjailijat, parempina ja huonompi-na päivinä. Ilman heitä ei olisi Teosta.

”Teoksia syntyi solkenaan, erimittaista proosaa ja näytelmiä. Kolmisenkymmentä opusta ylitti julkaisukynnyksen ja puolensataa hän lienee kirjoittanut, vähemmässä kuin kymme-nessä vuodessa (…) Sillä helpolla tämä änkyrä, tämä piikki kaikkien lihassa, tämä toisinajat-telija ja -eläjä ei lukijaansa ikinä päästä.” (Juha Hurme: Hullu, Teos 2012).

Niklas Herlinhallituksen puheenjohtaja

4

kaunokirjallisuus · romaanit

Juha hurmeNyljetyt ajatukset

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

140 × 220 MM

800 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-570-1

ILMESTYY MAALISKUUSSA

SOUTU

VENEESTÄ

AVAUTUU

SUOMI

A imo ja Köpi soutavat Kustavista Hai-luotoon. Matkaa kertyy 700 kilometriä, koska suorinta reittiä ei ole. Matka kes-

tää 20 vuorokautta. Soutamisen lisäksi Aimo ja Köpi syövät, leiriytyvät luodoilla ja rannoil-la ja keskustelevat. He eivät juttele niitä näitä. He keskustelevat siitä, mikä on olennaista ja miten olennainen välittyy. Ihmisellisyydestä he keskustelevat: kirjallisuudesta, vähän muistakin taiteista ja jopa kulttuurista. Käy-vät läpi suomalaisen kirjallisuuden Aleksis

Kivestä Arto Salmiseen. Nämä soutajat, jos ketkä, ymmärtävät, että arvokkain taide on epäsuoraa kommunikaation äärilaitaa.

Nyljetyt ajatukset on jännittävä kertomus rohkeiden sankarien henkeäsalpaavasta ret-kestä, jossa ei tapahdu mitään. Pinta on tyyni, mutta sen alla kuohuu.

Syvyyksien hirviöt eivät ikinä lepää. Kirja käy myös pätevästä ja koetellusta retki-oppaasta soudettaessa Turun saaristosta Oulun edustoille.

5

»Osoitit taiteen paikan avaruudessa ja huma-nismissa, minä jatkan siitä erittelyä. Ranska-

lainen matemaatikko ja filosofi Pascal määritteli ihmisen horjumaan jonnekin enkelin ja eläimen välimaastoon. Tutkitaan asiaa tarkemmin, ehdotti Köpi, veti syvään henkeä ja alkoi soutaa oikein tosissaan kohti legendaarista Rauman satamakau-punkia.

Aloitan haarukoimisen etologiasta. Etologia on tieteen haara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä niiden luontaisissa ympäristöissä. Vaikka maail-man biodiversiteetti on romahtanut ihmiseläimen toiminnan seurauksena, meillä on yhä runsaasti näyttöä eläinten tarkoituksenmukaisesta, yksilön tai lajin jatkuvuuden takaavasta käyttäytymisestä.

Ensimmäiset 2,7 miljardia vuottamme me ihmi-set lilluimme vedessä ja tämän jakson jäljet näkyvät kaikkialla elimistössämme. Nykyinen maanpääl-linen taivalluksemme perustuu kalojen vedessä käyttämien elinten uudelleenmuotoiluun. Entisillä evillä minäkin tässä nyt soudan, täsmensi Köpi.

Tuntemattoman sotilaan Lahtinen oli aivan oi-keassa, kun sanoi, että ihminen oli alun alkaen kala, vaikka joutuikin sivistymättömien korpisoturien, turkulainen alikessu Hietanen etunenässä, julman kritiikin kohteeksi.

kuva Heini LeHväsLaiHo

Ja jos meissä on niin paljon kalaa, miten paljon meissä täytyykään olla apinaa, joiden suureen joukkoon kuuluimme aivan äskettäin, vaivaiset 10 miljoonaa vuotta sitten. Etologian keinoin emme vain saa tärkeitä tietoja eläinkunnasta, vaan myös jalosta ihmisestä itsestään.

JUHA HURME (s. 1959) on kiistatta Suo-men omaperäisin ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan myös Yövieraat- ja Nälkä-teatterin sekä Suomen kiinalaisen teatterin perustajajäsenenä. Hurme on toiminut myös Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaava-na ja Teatteri Telakan johtajana. Erityisesti kotimaisiin klassikoihin perehtyneenä hän on ohjannut useille kaupunginteattereille. Hurme sai Eino Leinon palkinnon vuonna 2005. Kirjailijana Hurme on julkaissut kolme kiitettyä ja kohahduttanutta romaania: Volvo Amazon (Otava, 2007), Puupää (Teos, 2009) sekä Hullu (Teos, 2012). Niissä omaelämä-kerrallinen aines sekoittuu fiktiiviseen yhtä aikaa traagisella ja hulvattomalla tavalla.

6


mirJam LohiHissimusiikkia

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, YLIVETO

152 × 164 MM

352 SIVUA

ULKOASU JUSSI KARJALAINEN

ISBN 978-951-851-492-6

ILMESTYY HUHTIKUUSSA

SANKARITON SINFONIA

A lussa on Taisto. Ja unelma: eläkepäi-vät kesämökillä, ilman minkäänlaisia murheita ehtimisestä, joutumisesta,

täytymisestä tai mistään. Vihdoinkin hän lulluttelisi vaimon kanssa kylki kyljessä gril-likatoksessa saunaihot höyryten.

Mutta ennen kuin unelma ehtii alkaa, mökkinaapuriksi muuttaa Jani Jaakanen, hampuusi. Seuraa ärtymys, sisuuntuminen, vimmaisia yrityksiä mökkinaapurin karkot-tamiseksi. Ja epäonnistuminen, unelmien täydellinen lässähtäminen.

Teema, joka toistuu Mirjam Lohen episodi-romaanissa kertomuksesta toiseen.

Hissimusiikkia on kudos kahden suvun jäsenistä – vanhempiensa luokse asumaan jääneestä Leena Katariinasta, akateemisten työttömien kurssilla öykkäröivästä Sakarista, koulutoveriaan kyykyttävästä Emilistä, po-moaan mielistelevästä Intosta, isyyteen paneutuvasta Pietarista ja hamesankari Patesta, joka aikoo voittaa mainosalan maailmanmestaruuden, Cannesin Kultaisen Leijonan.

Heillä kaikilla on unelma, jota he jahtaavat koko tarmollaan. On kysymys sankaruudesta. Isistä ja isättömyydestä. Loppujen lopuksi, yksinäisyydestä.

7

»Tähän on tultu: yhtäkkiä on kevät. Karua. Kal-vasta. Kuin taikaiskusta aurinko on räiminyt

lumet tiehensä. Paljastanut lian, roskat ja koirien jätökset. Kolakka tuuli vierittää kuivuneita lehtiä puusta pudonneiden oksien seassa.

Suuret sälekaihdinikkunat säpälöivät armotonta valoa, viiruttavat vaatteita vanginraidoilla ja viti-valkoisia seiniä kaltereiden kuvilla. Sietämättömän hohtavilla.

Tämä on hiljainen hetki. Kurssilaisten kuoro on lopettanut epätahtisen huokailunsa ja vaikenee. Vetäjäkin painaa katseensa lattiaan, ottaa kuin ha-tun pois päästään, kokoaa itseään: jotain on kuollut, menetetty, peruuttamattomasti ohi. Jotain on tullut näkyviin, kirkastunut. Sakari Hiekka seisoo luokan edessä kuin puusta pudonneena. Tämä on kuva, mutta littana. Prässätty kasvi herbaariossa. Lamppu ilman henkeä. Tämä ei riitä.

MIRJAM LOHI (s. 1961) on helsinkiläinen ekonomi, joka lastensa syntymän jälkeen vaihtoi numerot kirjaimiin ja alkoi kirjoittaa tilauksesta elämäntarinoita. Hänen taidokas esikoisromaaninsa Nuttu (Teos) oli ilmes-tymisvuotenaan 2008 Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas.

”Tämän esikoiskirjailijan seuraavaa teosta jää

odottamaan kiinnostuneena. Nutun kieleen

syntynyt ilmaisu lupaa kirjallisuutta vaativassa

mielessä. ”

Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat


8


heikki reiviLäRyöstö

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

256 SIVUA

ULKOASU VILLE TIIHONEN

ISBN 978-951-851-565-7

ILMESTYY TAMMIKUUSSA

T yötön Eero Suutarila tapaa veljensä isän sairasvuoteen äärellä. On tapahtunut onnettomuus, äiti on kuollut, isä makaa

tajuttomana teholla. Surun keskellä eripu-raisia veljeksiä yhdistää huoli vanhempien omaisuudesta. Äidin muistoa kunnioittaen ja perheen edun nimissä pojat päättävät tyhjentää äidin pankkitilin. On toimittava ennen kuin tieto äidin kuolemasta kulkeutuu verottajalle.

Heikki Reivilän romaani Ryöstö on tragi-koominen tarina ihmisistä, jotka pienikin raha voi sokaista ja saada tekemään typeriä ja kamaliakin tekoja. Tekoja, joiden perusteena ei tarvitse olla kuin perintövero tai piikkiin juominen.

Reivilän terävä kieli ja taitava kerronta eivät tuomitse ihmisen heikkoutta, vaan ymmärtävät potentiaalista nahjusta meissä kaikissa.

PERINTÖÄ KUNNIOITTAEN, VEROTTOMANA.

9

HEIKKI REIVILÄ (s. 1955) on kotkalainen kirjailija, joka on julkaissut sekä proosaa että runoutta. Hän voitti J. H. Erkon runokilpailun 26-vuotiaana vuonna 1981. Reivilä on ollut tekemässä myös näytelmiä, kuunnelmia ja elokuvakäsikirjoituksia, muun muassa Pieniä valheita (1994), Haaveiden kehä (2002) ja Puolin ja toisin (2013). Elokuvat on ohjannut Matti Ijäs. Hänen tuoreinta kirjaansa, novelliko-koelmaa Minän paino (Teos, 2010), kiitettiin erityisesti hulluttelusta ja harvinaisen ilakoivasta kielestä.

» Sanoisitko nimesi?Suutarila Eero. Tai. Eero Suutarila.

Entä sosiaaliturvatunnuksesi? Vai onko henkilöl-lisyyspapereita, passia? Työttömyyskortti ei yksin riitä.

Ja tässä.Suutarilan pitkulainen kallo ojentuu kohti reikää

ja Suutarilan kasvojen ilme kuiskaa: Nainen, minä olen leipä, jota sinä syöt.

Katsotaas, mitä kone sanoo. Aivan. Suutarila Eero Pekka. Onko osoite yhä sama? Puhelinnumero. Osoi-tetiedoissa tai puhelinnumerossa ei ole tapahtunut muutoksia?

Ja Suutarilan kapinallinen hymy vastaa: Minä ja kymmenet tuhannet kaltaiseni, me puemme ja ruokimme sinut ja sinun perheesi.

Ei ole. Hyvä juttu. Kaikki on ennallaan. Ja sinä jo oletkin täyttänyt korttisi.

Ja tässä.Suutarila ojentaa korttinsa reiän alla olevan

luukun suulle ja hymyilee: Rouva hyvä, meidät sinä

nostat lautasellesi, meidät sinä puet päällesi, silaat lapsesi ja niin kauan kuin me emme sinulta lopu, saatat kiitellä; meneepäs minulla mukavasti.

Rouvashenkilö repäisee kahtia taitetun kortin. Työtön. Työtön. Työtön. Työtön. Ja tällä puolen. Työtön. Työtön. Työtön. Oikein hieno juttu.


10


CLariCe LispeCtorPassiosuomennos tarJa härkönen

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

ULKOASU JENNI SAARI

ALKUTEOS A PAIXÃO SEGUNDO G.H.

ISBN 978-951-851-476-6


P assio on Brasilian merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluvan Clarice Lispecto-rin arvoituksellinen romaani vuodelta

1964. Se kertoo hyvin menestyvästä Rio de Janeirossa asuvasta kuvanveistäjästä, joka eräänä päivänä astuu palvelijansa huonee-seen aikeenaan siivota se, sillä palvelija on vastikään lähtenyt pois.

Nainen odottaa törmäävänsä kaaokseen, mutta toisin käy. Huone on siisteydessään kuin autiomaa tai kuin mielisairaalan osasto. Vain eräs yksityiskohta siellä häiritsee:

seinään raapusteltu kuva, mistä nainen päättelee palvelijan vihanneen häntä. Rai-vostuneena nainen avaa vaatekaapin, josta ryömii torakka. Nainen paiskaa oven kiinni, ja torakka rusentuu sen väliin. Inhottava näky kiehtoo naista oudolla tavalla ja hän jää huo-neeseen. Alkaa mystinen hengellinen matka, jonka myötä naisen persoonallisuus alkaa ha-jota ja joka kirjan lopussa huipentuu kohtauk-seen, joka on eräs brasilialaisen kirjallisuuden tunnetuimmista ja šokeeraavimmista.

KUINKA LOISTELIAS ON TÄMÄ HILJAISUUS

11

CLARICE LISPECTOR (1925–1977) oli brasi-lialainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon sisältyy romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja. Lispector opiskeli lakia ja toimi pitkään ko-lumnistina sekä muissa journalistin tehtävis-sä. Kaunokirjallisissa teoksissaan hän keskit-tyi erityisesti minuuden, kielen, tietoisuuden ja olemassaolon teemoihin. Lispector voitti useita tärkeitä brasilialaisia kirjallisuuspalkin-toja, ja häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun kirjailijoista.

Lispectorilta on aiemmin julkaistu suomek-si teokset Lähellä villiä sydäntä (Teos, 2008), Água viva: ajatuksen takana (Ai-ai, 2000) ja Tähden hetki (Ai-ai, 1996), niin ikään Tarja Härkösen hivelevän kauniina käännöksinä.

»Ah, älä vain luule että tämä kaikki inhottaa minua, tämä on minusta vain niin tylsää että

alan tulla kärsimättömäksi. Tämä tuntuu minusta nimittäin paratiisilta, missä minä en osaa edes ku-vitella mitä minä tekisin, sillä osaan kuvitella itseni vain ajattelemassa ja tuntemassa jotain, kuvitella nuo kaksi olemisen attribuuttia, mutta en kykene kuvittelemaan itseäni vain olemassa, luopuneena kaikesta muuta. Että vain on – siitä tulisi minulle valtava tarve tehdä jotain.

Samaan aikaan minä olin hieman epäluuloinen.Nimittäin samaan tapaan kuin silloin kun minua

pelotti astua sellaiseen josta voisi seurata epätoivoa, epäilin nytkin että olin ylittämässä asioita...

Olinkohan minä laajentamassa asiaa liikaa ihan vain siksi että voisin ohittaa torakan ja raudanpa-lan ja lasinpalan?

12


P alkintopuhetta koostuu Thomas Bernhar-din, yhden 1900-luvun kuuluisimmista kirjallisista kauhukakaroista, loisteliaista

ja pahansisuisen hauskoista muisteluista. Ne kertovat lukuisista farsseista, joita Bernhar-din vastaanottamien kirjallisuuspalkintojen ympärille muodostui. Olipa kyseessä Breme-nin kirjallisuuspalkinto, Grillparzer-palkinto tai Itävallan valtionpalkinto, Bernhardin poikkeuksetta vähemmän suopeasta osallis-tumisesta jakotilaisuuteen seurasi skandaali. Ainoa palkinto, jonka saadessaan Bernhard

tunsi olonsa kotoisaksi, oli Itävallan kauppa-kamarin palkinto. Omien sanojensa mukaan hän sai sen tunnustukseksi siitä, että asetti niin suurenmoisen esimerkin kauppiashar-joittelijoille.

Kirja esittää muotokuvan kirjailijasta pal-kinnonsaajana. Tuossa lakonisessa kuvassa hän puistelee päätään maailmasta ja itsestään aiheutuvan purevan huvittuneisuuden val-lassa. Teos on säkenöivää komediaa, Bernhar-din taidetta puhtaimmillaan.

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

128 SIVUA

ULKOASU IIRA OIVO

ALKUTEOS MEINE PREISE

ISBN 978-951-851-393-6

ILMESTYY TOUKOKUUSSA

NYRPEIMMÄT

KIITOKSENI

thomas BernhardPalkintopuhettasuomennos tarJa roiniLa

13

» Aika ei anna armoa. Ei antanut nytkään. Oli palkintojuhlan aamu. Tässäkin tilaisuudessa

minun oli määrä puhua, mutta minä en ole mikään puhuja enkä ylipäätään osaa pitää minkäänlaisia puheita, minä en ole koskaan pitänyt puhetta, sillä en ole laisinkaan kykenevä pitämään puheita. Mutta minun oli pidettävä puhe, on sentään perinne, että kirjailija joka yhdessä jonkun taidemaalarin ja säveltäjän ja niin edelleen kanssa saa tämän palkin-non, pitää puheen, joka ministeriön kutsukirjeessä kulki kiitospuheen nimellä. Mutta kuten aina, kun minun olisi pidettävä puhe, mieleeni ei tullut min-käänlaista puhetta, tälläkin kertaa olin miettinyt viikkotolkulla, mitä sanoisin, mitä siellä siis puhui-

sin, mutta täysin tuloksetta. Mitä muuta tuollaisessa tilaisuudessa muka voi sanoa kuin sanan Kiitos!, joka sitä paitsi jää pitkäksi aikaa kuristamaan sanojansa kurkkua ja vellomaan hänen vatsaansa. En keksinyt aihetta. Mietin, pitäisikö minun kenties puhua maailmantilanteesta, jossa kuten tavallista oli kauheutta riittämiin. Tai kehitysmaista? Tai sairaanhoitojärjestelmän laiminlyönneistä. Tai koululaistemme hammasterveyden heikentymises-tä? Pitäisikö minun sanoa jotain valtiosta sinänsä tai taiteesta sinänsä tai kulttuurista ylimalkaan? Pitäisikö minun peräti sanoa jotain itsestäni? Kaikki tuntui luotaantyöntävältä ja iljettävältä..

kuva andrej reiser

THOMAS BERNHARD (1931–1989) oli itävaltalainen moderni kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu monia arvostettuja romaaneja, näytelmiä, novelleja ja ru-noja. Bernhardin kirjoja leimaa fiktion ja todellisuuden välisen rajan hämärtyminen – hänen henkilöhahmonsa muistuttavat usein häntä itseään ja hänen ystäviään, joihin kuuluivat esimerkiksi Paul Wittgenstein ja Glenn Gould. Bernhardin romaani Hakkuu (Holz fällen. Eine Erregung) ilmestyi Tarja Roinilan suomennoksena syk-syllä 2007 ja aloitti Teoksen Baabel-käännöskirjasarjan. Viimeisin suomennos on romaani Vanhat mestarit (2013).

14


kari häkämiesErään yhtiön murha

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

352 SIVUA

ULKOASU MARKKO TAINA

ISBN 978-951-851-585-5


S uomalaisen puhelinjätin Roccumin amerikkalainen toimitusjohtaja Ben Mandel kuolee salamurhaajan luoteihin

aamulenkillään Hietaniemen hautausmaan kupeessa. Käynnistyy tutkimus, jota johtaa keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö Heikki Söder yhdessä ylikonstaapeli Matti Jorosen ja suojelupoliisin ylitarkastaja Sixten Rydmanin kanssa. Poliisikolmikko joutuu miettimään murhan motiivia ääripäästä toiseen: onko liikkeellä ollut satunnaisesti toimiva hullu vai onko kyseessä salaliitto, jos-sa amerikkalainen Softcold Ltd aikoo kaapata Roccumin.

Tutkimus pakottaa Söderin ryhmän tutus-tumaan puhelinjätin omituiseen sisäiseen kulttuuriin, Suomen hallituksen omistus-ohjauspolitiikkaan ja tavallisen vaikeuksiin joutuneen tuotekehitysinsinöörin arkeen. Taustalla väijyy koko ajan kauhukuva siitä, et-tä Mandelin kuolema ja Roccumista käytävä valtataistelu liittyvät suurvaltaintresseihin. Halusiko Mandel aidosti suomalaisyhtiön parasta vai oliko hänellä Suomessa tehtävä, jonka luonne ei kestä julkisuutta? Tutkimus vaikeutuu kun Suomen sisäpolitiikasta alkaa paljastua kummallisia asioita, eikä Mandelin kuolema jää ainoaksi.

KUINKA JÄTTILÄINEN KAADETAAN

15

»Mandel lisäsi vauhtia, mutta tunsi uupuvansa. Vastaan juoksi kaveri, jonka hän tunsi ulkomi-

nisteriön valtiosihteeriksi. Mies askelsi omituisella tyylillä, kiersi toista jalkaa puolelta toiselle. Mande-lista tuntui, että mies hymyili hänelle ilkikurisesti.

Hietaniemen rantaa lähestyttäessä tie kääntyi oikealle. Mandelilla oli tapana juosta muutama sata metriä vielä mutkan jälkeen ja palata sitten samaa reittiä takaisin. Hetken mielijohteesta hän päätti hölkätä rantahietikolle merta katsomaan. Mandel ehti juosta vain parikymmentä metriä, kun kuuli äänen. —Ben!

Luodin ääni oli samanlainen kuin elokuvissa, aseessa oli äänenvaimennin. Pelkkä sihahdus. Sitten toinen laukaus. Mandel lyyhistyi maahan.

Ampuja käveli rauhallisesti maassa makaavan ruumiin ääreen ja veti liipasimesta vielä kerran. Tällä kertaa hän ampui päähän. Jo toinen laukaus oli vienyt uhrin hengen, mutta hän halusi olla var-


ma. Hän jätti ruumiin paikalleen, ei edes yrittänyt raahata painavaa miestä uimarannan kahvilara-kennuksen suojaan. Joku koiranulkoiluttaja löytäisi Mandelin, mutta silloin hän olisi jo turvassa. Kuinka helppoa olikaan tappaa toinen ihminen.

Hän melkein hymyili.

KARI HÄKÄMIES (s. 1956) toimii aluehallin-toviraston ylijohtajana Turussa. Koulutuk-seltaan hän on oikeustieteen kandidaatti ja arvoltaan varatuomari. Aiemmin Häkämies on toiminut muun muassa oikeusministeri-nä, sisäasiainministerinä, kansanedustajana sekä sisäministeriön kansliapäällikkönä ja kunnanjohtajana. Erään yhtiön murha on hänen neljäs romaaninsa, joka valottaa yliko-misario Heikki Söderin vaiheita.

16


minna LindgrenEhtoolehdon pakolaiset

LUOKITUS 84.2

NIDOTTU, LIEPEET

140 × 200 MM

256 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-584-8


P alvelutalo Ehtoolehto muuttuu hel-vetiksi, kun sen miehittävät ulkomaa-laiset, sujuvasti suomeksi kiroilevat

remontti miehet. Meteli on kauhea, seinään ilmestyy reikä, tavaroita katoaa ja vanhuksia neuvotaan käyttämään kannettavaa kuiva-käymälää.

Yli 90-vuotiaat Ehtoolehdon asukkaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa joutuvat jälleen tarttu-maan itse toimeen, ja he päätyvät nuorten suosimaan kimppakämppäratkaisuun eksoottisessa Hakaniemessä. Yhteiselo ei ole kitkatonta, sillä jokaisella on omat tapansa ja

oikkunsa. Vanhukset joutuvat kohtaamaan kotihoidon surullisen kirjon, perehtymään saattohoitoon ja pohtimaan eutanasia-kysymystä.

Sankarimme eivät toki malta olla selvit-tämättä myös Ehtoolehdon putkiremontin vaiheita, se kun vaikuttaa epäilyttävän rikol-liselta hankkeelta. Nuuskiminen vie heidät yllättäville jäljille, ja käy ilmi, että harva tässä maailmassa on täysin puhdas pulmunen.

Ehtoolehdon pakolaiset on itsenäinen jatko-osa huippusuositulle romaanille Kuolema Ehtoolehdossa, joka ilmestyi vuonna 2013.

PALVELU

TALOSTA ON

PAETTAVA

»No, en minä nyt löydä sitä sanomalehteä täältä, mutta se on ihan varmasti jossain tämän ipadin

kätköissä. Poika Stockmannilla näytti sen minulle, vipsis vain ja ruudulla oli kaikki samat jutut kuin sinulla tuossa roskapussissa. En ole kyllä ihan varma, oliko siellä kuolinilmoituksia. Varmasti on, kun ne ovat panneet muistokirjoituksetkin nettiin.”

”Onko tuo se netti?” Siiri kysyi hieman epäluu-loisena Irmalta, joka oli ottanut uuden leikkikalun syliinsä ja kuljetti etusormeaan ja peukaloaan sitä pitkin kuin olisi etsinyt kirppuja kissasta.

”Voi, sinua pölvästiä!” Irma kiljahti ja jatkoi viuhto-mistaan. ”Tämä ei ole netti, tällä mennään nettiin.”

”Missä se sitten on?””Nettikö? Sehän on… siis se on kaikkialla… eikä oi-

kein missään, sille on ihan oma sanakin. Anna-Liisa muistaisi varmasti…”

”Avaruus?” Siiri ehdotti.17

MINNA LINDGREN (s. 1963) on kirjailija ja toimittaja, joka on työskennellyt pitkään mm. Yleisradiossa. Lindgrenin vuonna 2013 ilmes-tynyt romaani Kuolema Ehtoolehdossa (Teos) sai riemastuneen vastaanoton, ja kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa. Aikaisemmin hän on julkaissut teokset Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), Leif Segerstam NYT (Teos, 2005), Musiikki on vakava asia (Lokikirjat, 1998) ja Orkesterin koskettimilta pianon palkeille (Tammi, 2001).

kuva stefan BreMer

18


anna LönnrothBaselinvihreää

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

400 SIVUA

ULKOASU TUOMO PARIKKA

ISBN 978-951-851-580-0


L uonnonmukaista viljelyä ajavan kansain-välisen järjestön Zean pääsihteeri Carlo Fischer on murhattu Alpeilla sijaitsevalla

koetilallaan Etelä-Tirolissa. Ruumiin löytävät kaksi saman järjestön jäsentä: Genevessä työskentelevä juristi Katariina Hirvi ja italialainen biologi Olivia Ceccarelli. Pian käy ilmi, että myös Zean arvokas siemenpankki on kadonnut. Onko Fischer myynyt pankin?

Vai onko murhan takana siemeniä havittele-va globaali yritys? Tapauksen jäljet johtavat Suomeen. Vauhdikas dekkari liikuu globaalin kaupan maailmassa, jossa yritykset eivät epä-röi turvautua äärimmäisiin keinoihin voittoja tavoitellessaan.

VOIKO

ELÄMÄN

PATENTOIDA

19


» Näkyvyyttä oli alle kymmenen metriä. Punaiseen toppatakkiin pukeutunut hahmo

hävisi välillä sumuun, ja toiset huusivat häntä hidastamaan. He eivät tunteneet reittiä, kompas-telivat lohkareisiin ja jäivät jälkeen. Muutenkin pilvihupussa tuntui, että happea sai reuhtoa märän pyyhkeen läpi. Koko ajan mentiin ylemmäksi, ja ilman oheneminen kuristi keuhkoja.

Vaikka alue oli Katariina Hirvelle outo, hän pys-tyi helposti kuvittelemaan millaisen särmikkäiden huippujen ja pehmeiden laaksojen leikin sumu oli tu-kahduttanut kutistaessaan silmänkantamattomiin aukenevan maiseman pelkäksi kiviseksi poluksi.

Alhaalla polku oli ensin kulkenut kohisevan vuo-ripuron reunaa, noussut laidunnurmelta vanhaan,

naavanverhoamaan lehtikuusimetsään ja kadonnut alppiruusuvarvikkoon. Metsä oli vaimentanut äänet ja vaellussaappaat olivat ponnahdelleet kevyesti paksulta, lämpimänruskealta neulasmatolta.

ANNA LÖNNROTH (s.1967) on filosofian ja oikeustieteen maisteri ja suomentaja. Tuusulassa asuva Lönnroth on aikaisemmin työskennellyt muun muassa autokorjaamos-sa, teurastamon lihankantajana ja antiikin Kreikan tutkijana. Suomennostyönsä lisäksi Lönnroth harrastaa arkeologiaa, jousiam-muntaa ja luumujen kasvatusta. Baselinvihreää on hänen esikoisromaaninsa.

20

kaunokirjallisuus • runot

miira LuhtavaaraRuohikon luut

LUOKITUS 82.2


103 × 207 MM

80 SIVUA

ULKOASU JUSSI KARJALAINEN

ISBN 978-951-851-528-2


M iira Luhtavaaran hengästyttävä runo-kokoelma lähtee liikkeelle riisuutumi-sella. Alussa ollaan alasti, ilman kieltä.

Seuraavaksi kasvatetaan ikkunoita, odo-tetaan kumppania. Lauletaan pelkkää vettä. Ollaan karaokessa, luonnossa, biologiassa, toisessa ihmisessä. Kuunnellaan puhetta ja laulua, kirjoitetaan kirjeitä, ei kuunnella, ei tulla kuulluksi, puhutaan, sanotaan sanoja ja lauseita. Pelätään että valehdellaan aina kun sanotaan jotakin.

Luhtavaaran debyytti tutkii kieltä ja kohtaamisen kaipuuta ja niiden mahdotto-muutta.

Teos ammentaa aiemmin sanotusta, niin korkeakirjallisuudesta kuin iskelmäsanoituk-sistakin, mutta ponnistaa edeltäjien olkapäil-tä aivan uudenlaisiin avaruuksiin.

Luhtavaara ottaa kieltä haltuun uudelleen-tulkitsemalla klassikoita ja kliseitä.

”Olen huomannut että arvostetaan jos vuoro sanat ovat omia”.

Luhtavaara tekee perinteestä oman seok-sensa ja muotoilee siitä oman kielensä.

Tuo kieli on tiheää ja kiehtovaa.

”SE EI OLE TOTTA, MUTTA KIRJOITAN SEN SILTI.”

21

»Hän pelkäsi valehtelevansa aina kun sanoi jotain, ei siksi että olisi halunnut, vaan koska

lausuttuna sanat kuulostivat vierailta ja aukotto-milta. Minä synnyin, kun kukkapenkki käännettiin, hän sanoi ja tuntui häpeävän sitä, kuinka kokonai-nen hänen lauseensa oli. Siksi olen laulu, jossa lehdet hiertävät ruusuja. En muista siitä juurikaan, hän sa-noi ja näytti muistavan. Kertoisin sinulle enemmän itsestäni, mutta olen talo, jonka sydän on ohutta narua. Mieluummin olisin salaisuus tai pysyisin pa-remmin sylissä. Useimmat tulevat onnellisiksi silloin kun saavat jostain kiinni. Tai surullisiksi silloin kun eivät näe sen putoavan. Vai voiko niin todella sanoa, hän kysyi ja jatkoi puhumista.

MIIRA LUHTAVAARA (s. 1983) asuu Hel-singissä ja on koulutukseltaan psykologian maisteri. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja kirjoittanut runojen lisäksi tekstejä näytelmiin ja muihin esityksiin mm. Ylioppilasteatterissa ja TRES-ryhmässä. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Suuren runokilpailun antologiassa (2013). Ruohikon luut on hänen esikoisteok-sensa.


22

kaunokirjallisuus ⋅ runot

kristiina LähdeKuinka voisit minulta puuttua

LUOKITUS 82.2


148 × 207 MM

80 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-493-3


Vasta kun riittävästi heijastumme su-rusta, rakkaudesta ja kielestä, voimme hetken tietää keitä olemme ja nähdä ohi-

kiitävän sijaintimme maailmanjärjestyksessä. Ehdimmekö oppia mitään tässä täyteen

pakatussa silmänräpäyksessä, kun kaikki on ulottuvillamme ja samassa kadonnut?

Aistimme ovat rajalliset, mutta meillä on valta valita sanamme ja tekomme. Rakkau-

temme voi vaihtaa olomuotoa ja läpäistä esteet.

Entä suru – onko se vain eletyn onnen uusi, outo muoto?

Kuinka voisit minulta puuttua on Kristiina Lähteen kolmas, odotettu runokokoelma. Se uskoo mielikuvitukseen, merivartiostoon ja evoluutioon. Kun sanat meihin kerran osuvat, ne eivät irtoa ikinä.

HETKIÄ, JOLLOIN KAIKKI MUUTTUU

23

» pintaudun yläpuoliseen, luinen puutarhuri

kalistelee kuokkiaan, kärrää kukkiaan,

pistelee multaan pitkiä tieteellisiä nimiä,

ilmassa on käytäviä joista käsin

linnut tarkkailevat meitä

mitä kohti

mitä kohti kasvamme

kun aurinko laskee ja laskee

eikä mikään tapahdu uudelleen,

kertaamme ryömimisen alkeita,

varjomme saattaa jotakin sanoa,

jalanjälkemme - ja jäljet toisissamme,

lihasten muistissa kostea pulssi,

kertaamme tietämättä mitä, mitä kohti

käsityksiä vai väärinkäsityksiä

kunnes keskeneräinen tulkitaan päättyneeksi

ja lähdemme, latinaksi

väistämätön exitusKRISTIINA LÄHDE (s. 1961) on helsinki-läinen runoilija, suomentaja ja kirjailija. Hänen esikoisrunokokoelmansa Neulametsä (Tammi, 1999) ilahdutti humoris-tisella, tarkkanäköisellä ja omaperäi-sellä lyriikallaan, ja se nimettiin muun muassa Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkaaksi. Toinen runokokoelma Bunsenliekki (Teos, 2004) sai niin ikään ylistäviä arvioita.

Lähteen runoja on käännetty ruot-siksi, englanniksi, sloveeniksi, bulga-riaksi, kroaatiksi ja hepreaksi. Hän on julkaissut myös kiitetyn romaanin Joku on nukkunut vuoteessani (Teos, 2012) ja osallistunut moniin taiteidenvälisiin projekteihin erityisesti Harakan saaren taitelijayhteisössä.

Koulutukseltaan Lähde on kielen-kääntäjä. Catharina Gripenbergin runovalikoiman Sinä siellä kaukana näytät tutulta (Teos, 2005) suomennostyöstä Lähde palkittiin Yleisradion Kääntäjä-karhulla.

kuva stefan bremer

24

kaunokirjallisuus ⋅ runot

eino santanenTekniikan maailmat

LUOKITUS 82.2


145 × 207 MM

90 SIVUA

ULKOASU MARKUS PYÖRÄLÄ

ISBN 978-951-851-538-1


E ino Santasen neljäs runokokoelma Tekniikan maailmat on hurja, aikaamme isolla haravalla kampaava teos. Sen

skaala ulottuu lapsuudesta ja kuolemasta sosiaaliseen mediaan, jossa ihmiset kiihkeästi esittävät itseään. Kirjassa sanotaan asioita, jotka ovat perus-tavalla tavalla totta, vaikka ne pukeutuvat yllättävien ilmaisujen kerroksiin. Mitä pitäisi ajatella maailmasta, jossa ihmisellä on 712 parasta ystävää? Mitä voisi olla ajattelematta? Runojen puhuja istuu joka suuntaan sojot-tavan tekniikkansa äärellä, asettelee itseään elämän näppäimistölle.

Teos on myös dokumentaatio Santasen vuonna 2012 aloittamasta setelirunoprojek-tista, jossa hän kirjoittaa rahaa käsitteleviä runoja seteleille ja laittaa niitä kiertoon. Osa kirjan teksteistä on siis kirjoitettu suoraan 20 euron seteleihin. Teos osallistuu täten paitsi aiheidensa, myös alustansa kautta rahasta ja nykytaloudesta käytävään keskusteluun. Tekniikan maailmojen teksteistä on löydettä-vissä myös järjetön määrä rakkautta, joka näyttäytyy samaan aikaan tuhoavana ja pelastavana voimana.

SETELIRUNOJA JA SUURIA TUNTEITA

25

» saavun nuorena aikuisena

merkitsen uudessa keväässä

pukeutuneena pakkausasuun

minä merkitsen

uudessa keväässä

plusvoitokkaan eläimen asussa

EINO SANTANEN (s.1975) on maamme omaleimaisimpia ja kiistellyimpiä runoi-lijoita. Hänen runoissaan yllättävä muoto yhdistyy vahvaan ja kantaaottavaan sisältöön. Santanen toimi vuosina 2008–2011 kulttuuri-järjestö Nuoren Voiman Liiton puheenjohta-jana, ja hänet tunnetaan myös monista poik-kitaiteellisista taideprojekteistaan. Santasen toinen kokoelma Merihevonen kääntää kylkeään voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2006.kuva Heini LeHväsLaiHo

26

kaunokirjallisuus · runot

tomi kontioKuviot tähdistä, kengät maailmastaRunot 1993 – 2011

LUOKITUS 82.2


175 × 205 MM

496 SIVUA

ULKOASU CAMILLA PENTTI

ISBN 978-951-851-527-5


K uviot tähdistä, kengät maailmasta kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen Kontion kahdenkymmenen vuoden mittaisen

uran aikana julkaistut runot alkaen palkitusta debyyttikokoelmasta Tanssisalitaivaan alla ja päättyen viimeisimpään, vuonna 2011 jul-kaistuun kokoelmaan Ilman nimeä olisit valoa. Mukana on myös Kontion riemastuttavia nuortenrunoja, jotka on aiemmin julkaistu teoksessa Runo vieköön (toim. Kari Levola, Tammi, 2009) ja teoksessa Lauri Lyyra: Lyyran harhautukset (WSOYpro, 2011).

Näiden runojen saaminen samaan ni-teeseen on merkkitapaus Tomi Kontion ja runouden vannoutuneille ihailijoille. Samalla se on portti Kontion tarkkanäköiseen, yhtä aikaa hauraaseen ja tarkkaan kielellä leikitte-lyn maailmaan kaikille niille, jotka eivät vielä ole sinne löytäneet.

Ulkoasun on suunnitellut Camilla Pentti.Teos julkaistaan Kustannusosakeyhtiö

Teoksen 10-vuotisjuhlassa 22. tammikuuta 2014.

MERKKITAPAUS RUNOUDEN RAKASTAJILLE

27

» VIE MINUA

Vie minut peilivesien ylitse;hetteikössä hopeinen sormuskuin kastepisara ruovossalaseeraa hämärän aamuksi.Tartu kiinni kuin tauti,sillä minua eivät aamut lohdutaeivätkä vuorolaulut, lintujen motetit, vain askelet, joilla nostatkuvani irti ja pisaran vettä;polvesi kiertää haaroissani kuin planeetta:vie minut peilivesien ylitse.

TOMI KONTIO (s. 1966) on rakastetuimpia ja arvostetuimpia nykyrunoilijoitamme. Hänen moneen kertaan palkittuja runojaan on käännetty englanniksi, espanjaksi, puo-laksi, ruotsiksi, saksaksi, tsekiksi, unkariksi ja viroksi. Tuottelias Kontio on kirjoittanut myös proosaa sekä lapsille että aikuisille, kolumneja ja laulun sanoja.

kuva katja Lösönen

28

kaunokirjallisuus · runot

paavo haavikkoKootut runot

» Jos miehet olisivat ruohoa, naiset jauhoa, valkeata, ei olisi muistettavia nimiä,Olisivat miehet ruohoa, yksikesäistä, naiset valkeata,olisi kesä historiansa, olisi vuosi aikakausi.Niin olisi leipä leivottu,niin olisi rohkeata ruoho, kaatuva, paikalleen kaatuisi,syksyn jalkoihin.

LUOKITUS 82.2

170 × 240 MM

SIDOTTU, 950 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-454-4


P aavo Haavikko on (1931–2008) mer-kittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykyrunoilijamme. Hänet palkittiin

muun muassa kansainvälisellä Neustadt-palkinnolla.

Kootut runot kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen kaikki Haavikon julkaistut runot alkaen debyyttikokoelmasta Tiet etäisyyksiin, myös ne jotka hän julkaisi vain muutaman sadan kappaleen painoksena ja jakoi vain lähipiirilleen. Mukana on myös Haavikon jäämistöstä löytyneitä ennen julkaisematto-mia runoja.

Koottujen runojen julkaisu – sekä niihin si-sältyvien ennen julkaisemattomien runojen julkaisu – on kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma.

29

kuva LeHtikuva

PAAVO HAAVIKKO on suomalaisen sodan-jälkeisen lyriikan omalakisin ja älyllisesti ylivertaisin runoilija.

Kootut runot kattaa runot WSOY:n vuonna 1951 julkaisemasta esikoiskokoelmasta Tiet etäisyyksiin viimeiseen runokokoelmaan Prosperon runot (Art House, 2001) asti. Mukana on myös runot, jotka Haavikko julkaisi omakustanteina ja pieninä painoksina vain ystävilleen. Myös nuoruuden vuosilta on mukana kokonaan ennen julkaisematonta materiaalia.

Pekka Tarkka kirjoittaa Haavikosta kirjassa Suomalaisia nykykirjailijoita: ”Vielä 1960-lu-vulla Haavikkoa pidettiin vaikeasti lähestyt-tävänä yksityisten asioiden kirjaajana, mutta 1970-luvulta lähtien hän sai aseman kansalli-sena oraakkelina.”

Haavikon varhaistuotannon keskeisiä teemoja olivat rakkaus, metafysiikka ja a kuolema. Ehjän identiteetin, naisen kuole-man tai jumalan etsintä on useinkin samaa. Ero nuoren ja vanhan Haavikon välillä ei ole suuren suuri, mutta myöhemmissä runois-saan Haavikko siirtyi yhä enemmän kohti yleistä todellisuutta.

Persoonallisen kielen rinnalle oli tullut ajankohdan yleisöllinen kieli; salaman-nopeasti Haavikko kykenee siirtymään yksityisestä ekonomian kieleen, arkaaisesta iloittelusta purevaan satiiriin. Suuren mes-tarin lailla tekemään historiasta omaamme, omastamme historiaa.

30

kaunokirjallisuus · lastenkirjat

annika sandeLin – karoLiina pertamoBaudeliero ja Mette-rottaVauvarunoja ja villejä riimejäsuomennos henriikka tavi

K uka kutoo sukkaa takapuolen päällä? Entä miten käy sille joka ei koskaan siivoa?

Se selviää Annika Sandelinin lastenruno-kirjasta, jonka parissa aivan tavallinen ilta muuttuu lystikkääksi tutkimusmatkaksi.

Sandelinin runot on tarkoitettu vauvoille ja pikkulapsille, mutta ne ovat niin kekseliäitä, että niistä riittää iloa isommillekin.

Osa runoista sopii leikittäviksi, osa ääneen lallatettaviksi. Kaikki runot kehittävät lapsen mielikuvitusta ja vahvistavat aikuisen ja lapsen suhdetta.

Sandelinin runoissa tutustutaan oman kehon osiin Mette-rotan opastuksella ja päätellään, mitä eläimiä peiton alla kulloinkin on. Mutta myös ihastellaan kaupungin ihmei-tä, tavataan nerokas Baudeliero, ratsastetaan rastaalla ja tanssitaan apinatanssia. Karko-tetaan hirviöt makuuhuoneesta ja vähän kiukutellaankin.

Entä mitä tapahtuu, kun pipot karkaavat tai kun jääkaappi tekee kapinan?

Runot on suomentanut kiitetty runoilija Henriikka Tavi.

LUOKITUS L85.2

SIDOTTU, YLIVETO

145 × 265 MM

40 SIVUA

ULKOASU CARLOS DA CRUZ

ALKUTEOS RÅTTAN BETTAN OCH MASKEN BAUDELAIRE

ISBN 978-951-851-576-3

ILMESTYY HELMIKUUSSA

LORUJA YHDESSÄ LEIKITTÄVIKSI

31

kuva Cata Portin

» EI SIKA KIVAA

Kun olin sika pieniolin sika sika söpöJa kaikki pussas märäksija joskus tarttui pöpö

kuva katriina korPi

ANNIKA SANDELIN on valmistunut maisteriksi pohjoismaisen kirjallisuu-den laitokselta ja opiskellut sen jälkeen informaatikoksi. Hän työskentelee kirjastonhoitajana, taistelee tasaisesti kasvavaa kodin kaaosta vastaan ja yrittää ehtiä toisinaan olla kirjailija. Sandelin on julkaissut runoja sekä romaanin Regnpoetens dotter (Söder-ströms, 2002), joka ilmestyi myös suomeksi nimellä Saderunoilijan tytär (WSOY, 2002). Vuonna 2006 Sandelin ja kuvittaja Linda Bondestam tekivät kiitetyn lastenkirjan Milja och grannarna (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi nimellä Milja ja naapurit (Tammi, 2006).

KAROLIINA PERTAMO on valmis-tunut kuvataideopettajaksi (taiteen maisteri) Taideteollisesta korkeakou-lusta, sekä kuvataiteilijaksi Bordeaux’n taidekoulusta Ranskasta (Ecole des Beaux-Arts de Bordeaux). Täyspäi-väisenä kuvittajana hän on toiminut vuodesta 2009 lähtien. Pertamo tekee lehti- ja kirjakuvituksia.

Nyt olen sika paljon isompiosaan sika paljon kikkojaOsaan nostaa keinutuolinja heittää nurinniskoin tikkoja

Vaan ei oo sika sika kivaaolla sika vahva epelikun kaikki pusut saamun tyhmä pikkuveli

32

tietokirjallisuus ⋅ ruokakirjat

LUOKITUS 68.2

SIDOTTU, YLIVETO

215 X 290 MM

384 SIVUA

ULKOASU JULIA HASTING

ISBN 978-951-851-586-2


MAAILMAN PARAS KEITTIÖ KOTONA

K okkaa kotona Ferran Adriàn kanssa!Mitä maailman paras kokki syö

lounaaksi? Perheateria on maailman-kuulun kokin Ferran Adriàn ensimmäinen koti kokeille suunnattu keittokirja.

Pohjois-Espanjassa sijainneen legendaa-risen elBullin henkilökunta kokoontui joka päivä ennen ravintolan aukeamista syömään yhdessä saman pöydän ääreen. Henkilökunta kutsui hetkeä perheateriakseen. Nyt elBullin pääkokkina 24 vuotta toiminut Ferran Adrià jakaa samat reseptit maailman kaikkien koti-kokkien kanssa.

Ohjeet ovat helppotekoisia, herkullisia ja raaka-aineet kohtuuhintaisia. Ferran Adrià opastaa sinut askel askeleelta valmistamaan klassisia arkiruokia gazpachosta paistettuun kananpoikaan ja mantelikakusta suklaakek-seihin. Jokainen työvaihe suunnittelusta ruoan valmistukseen on kuvattu paitsi yksi-tyiskohtaisilla ohjeilla myös värikuvilla.

Adrià osoittaa kirjallaan, että voidakseen syödä hyvin ei tarvitse olla rikas. Kirjan resep-tien seuraaminen ei myöskään vaadi erityistä kokemusta.

Ferran adriàPerheateria

33

FERRAN ADRIÀ on maailman vaiku-tusvaltaisin kokki. Hänen gastronominen luovuutensa ja innovaationsa ovat maail-mankuulut. Ne ovat inspiroineet kokkeja ja hyvän ruoan ystäviä ympäri maailmaa kaikkien niiden vuosien ajan, jotka Ferran Adrià toimi pääkokkina herkullisen ruoan mekassa, elBulli–ravintolassa Espanjassa.

34

tietokirjallisuus · elämäkerrat ja muistelmat

samuLi tiikkaJaTulisaarnaEinojuhani Rautavaaran elämä ja teokset

LUOKITUS 78.99


145 × 210 MM

560 SIVUA

ULKOASU DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-573-2


KOKONAISKUVA MESTARISÄVELTÄJÄSTÄ

T ulisaarna – Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset kertoo säveltäjä Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) ja hänen teos-

tensa tarinan. Helsingin Kalliossa syntynyt Rauta vaara sai lapsuudessaan ja nuoruu-dessaan kokea niin elämän riemuja kuin sota-aikojen kauhuja. Hänestä kehittyi eräs merkittävimmistä suomalaisista nykysävel-täjistä, jonka kansainvälinen suosio kohosi huippuunsa 1990-levyllä ilmestyneiden Angel of Light- ja Angels and Visitations -levytysten myötä. Niiden jälkeen hän on myös saanut yhä enemmän ulkomaisia sävellystilauksia.

Hänen 1970-luvulla säveltämänsä Cantus Arcticus on yksi esitetyimmistä suomalaisista taidemusiikkiteoksista Sibeliuksen sävellys-ten jälkeen.

Kirja perustuu ennennäkemättömän laajaan aineistoon, kuten mittavaan lähde-kirjallisuuteen ja arkistolähteisiin, lukuisiin kadonneiksi luultuihin teoksiin, sävellysten luonnosmateriaaleihin sekä säveltäjän päivä-kirjoihin ja kirjeenvaihtoon.

35

»Saavuttuaan Tanglewoodiin heinäkuun 1955 alussa Rautavaara tapasi asuntolassa yhdys-

valtalaisen tenorin Peter Robertsin. ”Kirjauduin yhteen huoneeseen, jossa oli neljä kerrossänkyä”, Roberts muisteli. ”Meille kerrottiin, että meidän pitäisi itse päättää, kuka nukkuu yläpunkassa ja kuka alhaalla. Pitkä, tumma kaveri esitteli itsensä, ja heitimme kolikkoa. Minä sain yläpedin. Niin tapasin Einojuhani Rautavaaran, ensimmäisen koskaan kohtaamani suomalaisen. Paiskasimme kättä ja juttelimme. Hän osasi englantia erinomaisesti, joten meillä ei ollut mitään kommunikointiongelmia.”

Rautavaaran opettajana Tanglewoodissa oli Roger Sessions. Rautavaara oli jo Wienissä alkanut kirjoittaa pianokonserttoa, joten hän jatkoi sen säveltämistä nyt Sessionsin opetuksessa. Suomen

kuva stefan BreMer

Kulttuurirahasto oli maaliskuussa julistanut sävellyskilpailun, jossa haettiin pianokonserttoja, joten varmasti Rautavaaran päätös säveltää juuri pianokonsertto liittyi tähän kilpailuun. Kilpailun määräaika oli jo lokakuun puolivälissä, joten kon-serton valmistumisella alkoi olla jo kiire.

SAMULI TIIKKAJA (s. 1974) on toimittaja, musiikkikriitikko ja musiikintutkija. Hänen tutkimustyönsä on keskittynyt Einojuhani Rautavaaran tuotantoon. Tiikkaja työskente-lee Helsingin Sanomien kulttuuritoimituk-sessa.

36


russeLL BrandMun muikkaritSeksiä, huumeita ja seisomakomiikkaasuomennos kaisa sivenius

LUOKITUS 99.1


130 X 207 MM

368 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ALKUTEOS MY BOOKY WOOK

ISBN 978-951-851-488-9


”MINÄ VAIN TYKKÄÄN TYTÖISTÄ...”

R ussell Brand (s.1975) on brittiläinen stand up -koomikko ja näyttelijä. Mun muikkarit on hänen elämäkertansa, jossa

kuvataan siekailemattomalla tyylillä matkaa kurjista lapsuudenoloista teatterikouluun ja lopulta menestykseeen Hollywoodissa.

Kirja sai ilmestyessään sangen ristiriitaisen vastaanoton: yhtäältä sitä kuvattiin pirulli-sen hauskaksi ja toisaalta pöyristyttäväksi itsesaastutukseksi. Teos nousi huikeaksi myyntimenestykseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa, ja myi ilmestymisvuonnaan yli 600 000 kappaletta.

New York Times Book Review kirjoittaa: ”Tuon paheiden lapsen kirja, My Booky Wook, on tiukka matka kuskipukilla todella koomi-sen mielen omaavan ajurin kanssa. Tyyppi todellakin tietää miten sanoja käytetään. Hän runoilee heroiinista sielukkaammin kuin ku-kaan sitten Jim Carrollin. Omaa lapsuuttaan Russell kuvaa loisteliaalla tyylillään näin: kun opin puhumaan, en sanonut ensimmäisenä yksittäistä sanaa vaan kokonaisen lauseen: Älä tee noin.”

Kirjasta ollaan tekemässä myös elokuvaa.

37

»Monet suhtautuvat epäilevästi ajatukseen ”seksikoukusta”, joka minusta on hyvä nimitys,

ja pitävät sitä käsitteenä, joka on vasiten keksitty auttamaan Hollywood-tähtiä väistelemään vastuu-taan fallisen hillittömyytensä seurauksista.

Määritelmän mukaan riippuvuus on pakon-omaista käyttäytymistä, jota ei pysty hallitsemaan eikä lopettamaan, vaikka sillä on tuhoisat seurauk-set. Ja jos ei pian kertomani tarina mitään muuta todista, niin ainakin se osoittaa, että mainittua kaavaa voidaan soveltaa seksiin aivan siinä missä huumeisiin ja alkoholiin.

Olin alle kolmekymppisenä päässyt päivä kerrallaan eroon vastaavasta viina- ja huumekou-kusta (jos muuten sanoo viinan sijasta drinksut ääni kunnioittavasti väpättäen, niin kuin alkoholistit tapaavat ongelmastaan puhua, vaikutelma on hu-paisa. ”Drinksut tuhosivat elämäni” tai ”Laiminlöin vaimoani ja lapsiani drinksujen takia.” Drinksut! Kuvittelen ne seisomassa jonossa pulloissaan ja

laseissaan pahat mielessään, ne perkeleen kätyrit), mutta alkoholin sijaan harrastin tätä nykyä huo-mattavat määrät itse aktia.

Olen tottunut saavuttamaan asemaa ja arvos-tusta sopimattomuuksillani (jo kauan ennen kuin sain Sun-lehdeltä ainutkertaisen kunniamaininnan ”Vuoden häntäheikki” – mikä ei taida kovin hyvin todistaa KeyStonen seksiklinikan tehokkuudesta), mutta seksi on aina ollut minulle myös rentoutumis-ta. Jokainen tarvitsee jotakin, mikä auttaa huoahta-maan päivän päätteeksi. Yksi juo lasin viiniä, toinen polttaa hatsit tai pistää itseensä makean mulauksen heroiinia saadakseen ajukoppansa lopettamaan turhat jaarituksensa, mutta jonkinlainen piste päivälle on pakko panna, muuten elämä näyttäytyy pelkästään armottomuudessaan.

Minun kohdallani pisteen tarjoaa seksi – se suo hengähdystauon, kun ihminen on joutunut erilleen itsestään ja omasta tahdostaan.

38


heLi vaaranenSunnuntaina Manhattanilla

LUOKITUS 99.1

SIDOTTU

140 X 210 MM

288 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-564-0


JETSETELÄMÄÄ WARHOLIN KANSSA

H ollola, kesä 1979. Heli Vaaranen, sil-loinen Kokkala, istuttaa perunaa isän ja isosiskon kanssa suuren keltaisen

maalaistalon tiluksilla. Maa on kuusiasteista, multa pöllyää. Taukojen aikana Heli hieroo selkäänsä toisella kädellä ja pitää perunalaa-rin laidasta kiinni toisella. Välillä äiti kutsuu syömään.

Kerran Heli tulee ruokapöytään erinäköise-nä kuin ennen. Multapöly on värjännyt silmä-ripset ja kulmakarvat tummiksi ja piirtänyt varjostukset poskipäihin.

Äiti ilmoittaa Helin paikalliseen kauneus-kilpailuun. Se muuttaa kaiken. Ammatti-koulu jää kesken, kun Heli muuttaa malliksi Pariisiin.

New York, syksy 1985. Heli istuu limusiinin takapenkillä kuvataiteilija Andy Warholin

ja taidemesenaatti ja -keräilijä Stuart Pivarin kanssa. Kolmikko on matkalla kirpputorille, kuten joka sunnuntai.

Mallintöiden ohella Heli opiskelee taide-koulussa, työskentelee taidekauppiaana galleriassa ja asuu Stuart Pivarin yläkerrassa. Käy jetsetjuhlissa ja miljonäärien kansoit-tamissa taidenäyttelyiden avajaisissa, istuu samassa illallispöydässä Jerry Hallin ja Faye Dunawayn kanssa, vierailee kodeissa, joissa palvelijat eivät anna hänen edes kuoria greippiä itse.

Heli Vaarasen muistelmat vievät lukijan aikamatkalle 1980-luvun New Yorkin malli-, taide- ja jetsetpiireihin, maailmaan, josta Suomessa ei tuolloin tiedetty mitään.

39

»Noudimme Andyn Pyhän Patrikin katedraalin portailta Stuartin

limusiinilla. Andya ei koskaan tarvinnut odottaa, vaan hän odotti hyvissä ajoin kotinsa portailla tai katedraalin portail-la, että noudamme hänet.

Niin sinäkin lauantaina. Hän seisoi katedraalin valkoisilla portailla yksin, mustiin pukeutuneena, kamera kädes-sään. Viikonloppuisin kirpputori- ja taidehuutokauppakierroksillamme hän ei käyttänyt peruukkia, vaan sotki oman valkoiseksi värjätyn tukkansa päälaelta pystyyn.

Kun Andy astui autoon, Stuart kysyi, oliko hän ollut jakamassa keittoa kodittomien soppakeittiössä kuten hän toisinaan teki.

– Olin, Andy sanoi.

HELI VAARANEN (s. 1961) on valtiotieteiden tohtori ja psykoterapeutti ja Väestö liiton parisuhdekeskuksen johtaja.

kuva Matti HietaLa

40

tietokirjallisuus · yleinen

minna Lindgren – oLLi LöyttySinfoniaanisin terveisinKirjekurssi klassisen musiikin maailmaan

LUOKITUS 78

NIDOTTU, LIEPEET

145 × 200 MM

248 SIVUA

ULKOASU TARU STAUDINGER

ISBN 978-951-851-532-9

ILMESTYY HELMIKUUSSA

MISTÄ TIETÄÄ, ETTÄ KOODA ALKAA

S infoniaanisin terveisin koostuu Olli Löy-tyn ja Minna Lindgrenin autenttisesta kirjeenvaihdosta, joka käynnistyi, kun

Löytty huomasi – hyvinkin keski-ikäisesti – kyllästyneensä rockiin. Hän ei kuitenkaan halunnut tyystin luopua musiikista. Hän ei vain tiennyt, miten kuuntelutottumusten laajentaminen piti toteuttaa. Klassinen musiikki oli hänelle vierasta, ehkä vähän pe-lottavaakin. Mutta uteliaisuutta riitti. Niinpä hän päätti kirjoittaa kirjeen ammattilaiselle, Lindgrenille, kysyäkseen neuvoa.

Kirja ei ole perinteinen ”klassisen musiikin historia aloittelijoille”. Pikemminkin se on

kehityskertomus, jota kuka tahansa asiasta kiinnostunut saattaa seurata – olipa hänel-lä harrastuneisuutta entuudestaan tai ei. Riemukkaalla tyylillään Lindgren saattelee oppilastaan syvemmälle taidemusiikin saloi-hin, aina elävään konserttiin asti!

Kirjaan on koottu myös kosolti yleistä tie-toa, josta voi olla hyötyä harrastajalle, mutta ennen kaikkea se on iloinen johdatus joskus vaikeanakin pidetyn musiikin nautintoihin. Ikään, perhetaustaan, sukupuoleen tai mihin-kään muuhunkaan sivuseikkaan katsomatta.

41kuva Heini LeHväsLaiHo

kuva stefan BreMer

»Vielä halusit tietää soittimien teknisistä eroista. Viulu on yksi vaikeimmista soittimista, ei vain

monipuolisen soittotekniikkansa ansiosta vaan myös siksi, että sille on sävelletty paljon pirullista soitettavaa. Pianosta saa kuka tahansa puhtaan äänen, mutta kymmensormijärjestelmä ja valtavan nuottimäärän hallitseminen, eri rytmien päällekkäi-syys ja muut skitsofreeniset seikat tekevät solistisen pianomusiikin soittamisesta yhden vaikeimmista ihmisen itselleen keksimistä tehtävistä. Puhaltimista käyrätorvea pidetään erityisen vaikeana soittimena, mutta monet saavat siitäkin helpommin äänen kuin oboesta, jossa vaikeinta on nimenomaan kauniin ää-nen tuottaminen. Ja kun mitataan orkesterisoittajien fyysisiä stressioireita konsertin aikana, korkeimpiin lukemiin yltävät lyömäsoittajat, joiden jokainen ääni voi yhtä hyvin pilata kuin huipentaa sadan ihmisen suorituksen.

MINNA LINDGREN (s. 1963) on kirjailija ja toimittaja, joka on työskennellyt pitkään mm. Yleisradiossa. Lindgrenin vuonna 2013 ilmestynyt romaani Kuolema Ehtoolehdossa (Teos) sai riemastuneen vastaanoton, ja kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa. Aikaisem-min hän on julkaissut teokset Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), Leif Segerstam NYT (Teos, 2005), Musiikki on vakava asia (Lokikirjat, 1998) ja Orkesterin koskettimilta pianon palkeille (Tammi, 2001).

OLLI LÖYTTY (s. 1966) on tamperelainen tutkija ja tietokirjailija. Väitöskirjassaan hän käsitteli suomalaisten mielikuvia Ambo-maasta. Löytty on julkaissut ja toimittanut lukuisia kulttuuria ja kansallista identiteettiä koskevia kirjoituksia ja tutkimuksia. Löytty on opettanut tieteellistä ja tietokirjoittamista useissa eri oppilaitoksissa. Hän ei harrasta mitään mutta suhtautuu harrastajan intohi-molla kirjoittamiseen. Hän on julkaissut mm. teokset Maltillinen hutu (2008) ja Kulttuurin sekakäyttäjät (2011).

42

tietokirjallisuus · yleinen

marJa aarnipuroRintasyövän jälkeen

LUOKITUS 59.57

NIDOTTU, LIEPEET

140 X 210 MM

240 SIVUA

ULKOASU MARJA-LEENA MUUKKA

ISBN 978-951-851-539-8


ARPIKIN VOI OLLA KAUNIS

S e on ohi. Rintasyöpädiagnoosi, rinnan poisto,

etäpesäke kainalon imusolmukkeessa. Solunsalpaajat, hiusten lähteminen, kuvotus, masennus. Kivut.

Vuosi rintasyöpäpotilaana on takana, ja Marja Aarnipuro saa ensimmäisestä vuositar-kastuksesta puhtaat paperit.

Mutta vaikka pahin on ohi, sairastettu syö-pä vaikuttaa elämään vielä pitkään. Syöpähoi-doista ei toivuta hetkessä – peloista ja muista pitkäaikaisseurauksista puhumattakaan.

Tulee kaikenlaisia vitsauksia ummetukses-ta ja muistin temppuilusta kipeään takaham-paaseen, lonkkasärkyyn ja kaihiin.

Miten olla, kun ei kertakaikkiaan tunnu yh-tään terveeltä? Miten jatkaa elämää yksirin-taisena, miten saada tavallinen elämä – myös seksielämä – takaisin?

Miten syöpä on vaikuttanut omaan mie-leen, läheisiin, parisuhteeseen?

Entä uraan – pitääkö rintasyöpätoipilaan heittää kunnianhimolle hyvästit?

Näitä ja muita syöpätoipilaan elämän kipu-pisteitä Marja Aarnipuro käsittelee suoraan ja kaunistelematta teoksessaan Rintasyövän jälkeen. Teos jatkaa siitä, mihin Aarnipuron esikoiskirja Rintasyöpävuosi jäi.

Aivan kuten ensimmäisessä teoksessaan, myös tässä toisessa Aarnipuro vie lukijan matkalle, jolta ei raskaasta aiheestaan huoli-matta puutu hersyvää huumoria ja elämän pieniä iloja.

Pelkästään Suomessa on tälläkin hetkellä yli 60 000 naista, jotka elävät hoitojen jälkeis-tä elämää. Marja Aarnipuro osoittaa teoksel-laan, että vaikka hoitojen jäljiltä jää kaiken-laisia vaivoja, elämä voi silti olla rehevää ja rikasta. Arpikin voi olla kaunis.

43

kuva katja Lösönen

MARJA AARNIPURO (s. 1960) on helsinki-läinen toimittaja, avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koiran emäntä. Hän työskentelee Apu-lehden päätoimittajana, rentoutuu maalaismiljöössä, juoksee, kuntonyrkkeilee ja viihtyy aivan liikaa sosiaalisessa mediassa. Aarnipuro on kotoisin Haukiputaalta ja hän on opiskellut valtio-oppia Helsingin yli-opistossa. Hänen kiitetty esikoisteoksensa Rintasyöpävuosi ilmestyi vuonna 2011.

» Kello ei ole paljon, lähtöön on vielä aikaa. Katson itseäni kylpyhuoneen peilistä ennen

kuin puen liivit. Olen meikannut ja laittanut hiukseni. Näky on siedettävä. Lasken katseeni kasvojen alapuolelle. Oikea rintani näyttää vielä melko kiinteältä, vaikka olen yli viidenkymmenen. Se on näitä pienirintaisuuden etuja. Käännän katseeni vasemmalle puolelle. Pelkkää tyhjää. Tai ei tyhjää, vaan arpi, joka alkaa keskeltä rintalastaani ja ulottuu yli rintakehän kainaloon saakka. Nyt kun leikkauksesta on kulunut yli kolme vuotta, arpi on vaalentunut jo melkein ihoni väriseksi.

44

Henkilökunta / Staff Toimitusjohtaja / Managing DirectorANTTI PAJAMO+358 (0)400 170 501

Kustantaja / PublisherSILJA HIIDENHEIMO+358 (0)40 772 3677

Myyntipäällikkö / Sales & Foreign Rights ManagerHEIDI JOHANSSONÄITIYSVAPAALLA, SIJAISENA

DANIELA CASAGRANDE+358 (0)50 568 9388

Toimituspäällikkö / Publishing ManagerELIA LENNES+358 (0)40 720 6310

Tiedotuspäällikkö / Publicity ManagerJUSSI KAISJOKI+358 (0) 50 523 9404

Kustannustoimittaja / EditorMAARIT HALMESARKAÄITIYSVAPAALLA, SIJAISENA

MARIA TOJKANDER+358 (0)44 571 2178

Kustannustoimittaja / EditorJUSSI TIIHONEN +358 (0)44 302 1223

Graafinen suunnittelija / Graphic DesignerJENNI SAARI +358 (0)44 053 0880

Assistentti / AssistantNIINA TIAINEN+358 (0) 20 743 1250

Hallituksen puheenjohtaja / Chairman of the BoardNIKLAS HERLIN

Hallitus / Board

NIKLAS HERLINPuheenjohtaja / Chairman

ILKKA HIIDENHEIMO

ASKO KALLONEN

ANTTI PAJAMO

PUHELIN / TEL

+358 (0)20 743 1250

SÄHKÖPOSTI / EMAIL

[email protected]

[email protected] / [email protected]

45

In BriefTeos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and nonfiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. In addition, a few translations of international classics are published each year.

We aim to publish around 40–50 books a year. Keeping the number of titles at a reasonable level allows everyone not only to do their work well, but to enjoy doing it. The writer has time to write, the editor has time to edit, and the graphic artist can plan the book’s layout with care. The printing house has enough time to prepare the physical form of the book, and marketing can be tailored to suit each title individually. Our business idea is simple: we want to publish good books. Publishing books is not alchemy: it simply means making books and selling them. And it is our ambition to do that as well as we can.

We feel it is important to respect all the parties involved in creating a book, as they are also the people who make Teos what it is: writers, editors, translators, graphic artists, printers, booksellers and above all, readers. All who join Teos share a deep love of

literature and reading. Teos’ authors include internationally recognized writers, such as Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Leena Parkkinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lundberg, Marko Leino, Emmi Itäranta and Mikko Rimminen.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud.

In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel and Robert Walser. Forthcoming titles include works by Thomas Pynchon and Dag Solstad.

Furthermore, Teos has launched the Teos & Söderströms series together with publishing house Söderströms & Co in 2008. The aim of the series is to publish works by interesting Finland-Swedish authors in Finnish.

www.teos.fi

46

47

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS BULEVARDI 12 A 5, 3. KRS ∙ 00120 HELSINKI PUHELIN 020 743 1250 ∙ FAX 09 675 970 WWW.TEOS.FI

LUETTELOTILAUKSET JA LISÄTIEDOT PUHELIN 020 743 1250 [email protected]

TIEDOTUS [email protected]

KEVÄTLUETTELO 2014 JULKAISIJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS MUOTOILU ALEKSI SALOKANNEL / SISIN PAINOPAIKKA NYKYPAINO OY ∙ HELSINKI 2013

MUUTOKSET MAHDOLLISIA.

PYYDETÄÄN PALAUTTAMAAN ELLEI VASTAANOTTAJAA TAVOITETA

SAMULI TIIKKAJATulisaarna

KARI HÄKÄMIESErään yhtiön murha

MARJA AARNIPURORintasyövän jälkeen

HEIKKI REIVILÄRyöstö

TOMI KONTIOKuviot tähdistä,

kengät maailmasta

RUSSELL BRANDMun muikkarit

MIRJAM LOHIHissimusiikkia

MINNA LINDGRENEhtoolehdon pakolaiset

FERRAN ADRIÀPerheateria

JUHA HURMENyljetyt ajatukset

Documents

Teoksen kevät 2014