10•2008

Terttu ja Anneli– työurallajo 50 vuotta

2 super 10 •2008

20Helsingissä on huoli ammattitaitoisen

työvoiman riittävyydestä.

SuPerin ammattiosastojen puheenjohtajat työskentelevät uusien kannettavien kanssa. Reita Johansson luovutti salkun Viveca Pyylle.

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajalta

6 Ampumistragedia kosketti superilaisiakin

6 Superilaisille EM-kultaa!

7 Miten kuntaliitokset vaikuttavat ammattiosastoihin?

8 Lokakuun lyhyet

9 Näin vastattiin!

9 Lehtikatsaus

10 SuPer on vahva vaikuttaja

14 Vuoropäiväkodin arkea Pirkkalassa

19 SuPer-Raksa-päivä kokosi nuoret

19 Liitto mukana Kuntamarkkinoilla

20 Työvoimapula pahenee Helsingissä

24 Lukijalta

26 Kilpailutus mutkistaa yksityisten toimintaa

28 Tällainen on toivetyöntekijä

30 Verkko on haaste ammattiyhdistyksille

32 Juhani Oinonen eläkkeelle

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Pieniä uutisia

37 Lapsen maitoallergia

38 Käypä hoito

40 Luonnon hiljaisuus on uhanalaista

44 Superilaisia ehdokkaita ennätysmäärä

49 Tutkittua

50 Edunvalvontatyksikkö tiedottaa

52 Superristikko

53 Lähihoitaja Kähönen

53 Mitä mieltä – vastaa kyselyyn!

54 Töissä 50 vuotta – ja yhä maistuu

58 Jäsenrekisteri tiedottaa

59 Siskon pakina

60 Työttömyyskassan ajankohtaiset

63 P.S.

64 Kuulumisia

67 Arkistomme aarteita

32Kokenut edunvalvoja

Juhani Oinonenlähtee eläkkeelle.

super10 ●2008

54 Lokakuun 31. päivä tulee kuluneeksi 50vuotta Terttu Mattilan ja Anneli Vallin valmistumisesta apuhoitajiksi.

28

14Lähihoitaja Sara Rouvali

osaa olla lastenaikuinen kaveri

10 •2008 super 3

Paljon – ja liikaa

super

55. vuosikerta.

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien liiton jäsen

Julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

Päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

Taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

Toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

Vierailevat kirjoittajat

Päivi Hujakka, Elina Kujala, Antti Vanas

Kannen kuva

Terttu Mattilan ja Anneli Vallin kuvasi

Jukka Järvelä.

Ulkoasu

Timo Numminen

Jukka Järvelä

Painos

71 000 kpl

Ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

Osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

Kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Pl e e n a l i n d r o o s

arhaillaan eletään vuoden kiivainta aikaa. Normaalin työn ohella kiritään kiinni kaikkea sitä, mitä toimin-tasuunnitelmissa on ajateltu saatavan valmiiksi tämän vuoden puolella. Samanaikaisesti laaditaan uusia toi-mintasuunnitelmia ensi vuodelle. Monella paikkakun-

nalla suunnitelmat uudistuvatkin perusteellisesti. Vuodenvaihteessa toteutuvissa 32 kuntaliitoksessa on mukana 99 kuntaa ja yhdistymis-ten toteuduttua maamme kuntien lukumäärä on 348. Kuntakentän muutokset vaikuttavat myös useiden liiton ammattiosastojen toimi-alueisiin ja toimintaan. Uudistumissuunnitelmat ovat parhaillaan vii-meistelyvaiheessa ja käytännössä muutokset näkyvät viimeistään ensi vuoden alussa.

Kuntavaalit järjestetään tässä kuussa. Maamme asioista valitaan päättämään kaikkiaan 10 412 valtuutettua. Superilaisia ehdokkaita on ennätysmäärä, tämän numeromme ehdokaskoosteeseen tietonsa ilmoitti runsaat sata jäsentä. Asiantuntijoina jäsenemme tietävät par-haiten omien kuntiensa terveydenhuollon tilanteen. Enemmän kuin toivottavaa on, että he saavat kaiken mahdollisen tuen ja pääsevät vai-kuttamaan päätöksiin.

Eri puolilla maata on parhaillaan käynnissä useita vakavia supistus-,lomautus- ja irtisanomisprosesseja. Säästöjä yritetään synnyttää mah-dottomilla yhtälöillä laillisuuden rajamailla. Epäkohtiin on tartuttu ja superilaista aktiivisuutta nähdään läpi Suomen. Jäseniltojakin järjes-tetään kaikkiaan 30 lähinnä marraskuussa. Aikataulu löytyy tästä leh-destä, joten jo nyt voi varata oman alueen illalle ajan myös omaan ka-lenteriin.

Kaikki edellä mainittu on toimintaa, joka edellyttää aktiivisuutta ja osal-listumista ja tuottaa onnistuessaan paljon hyvää. Se, mikä tässä syksyssä on liikaa, on koulutragedian toisinto vuodentakaisesta. Lehtemme lähti-essä painoon Kauhajoen murhenäy-telmästä on vain pari vuorokautta ja koko maa vielä järkytyksestä hiljai-nen. Kollektiivisesti toivomme me-nehtyneiden nuorten omaisten ja lä-heisten jaksavan jatkaa elämää – ja tapahtuneesta huolimatta opiskeli-joiden uskovan itseensä, alaansa ja tulevaisuuteen.

4 super 10 •2008

Ajankohtaista

Nyt on aika...

Lokakuu

5.–12.10. Vanhusten viikko

7.–9.10. Valtakunnalliset lastensuojelu-päivät, Jyväskylä, LastensuojelunKeskusliitto

10.10. Maailman mielenterveyspäivä

13.–15.10. Luottamusmiestutkinto,3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry

15.–16.10. Viestinnän jatkokurssi,Sokos Hotel Pasila, SuPer ry

21.–22.10. Ammattiosastojen toimi-henkilökurssi, Sokos Hotel Vantaa, SuPer ry

24.10. YK:n päivä

25.–26.10. Taloudenhoitajien peruskurssi, Riihimäki, SuPer ry

26.10. Kunnallisvaalit

28.10. Vaihda vapaalle, Helsinki,SuPerin toimisto

Marraskuu

7.–8.11. PeSu nollakasi – perustietoa SuPerista, Kuusamo, SuPer ry

9.–16.11. Sokeain viikko

9.–15.11. Valtakunnallinen MS-viikko

14.11. Maailman diabetespäivä

15.–16.11. Taloudenhoitajien jatkokurssi, Riihimäki, SuPer ry

18.–19.11. Mielenterveysmessut, Helsinki, Mielenterveyden keskusliitto

19.–20.11. Ammattiosastojen edun-valvontapäivät, Helsinki, SuPer ry

20.11. Kansainvälinen lasten päivä

21.11. SuPerin 60-vuotisjuhlavuodentäydennyskoulutuspäivät, Helsinki

26.–27.11. PeSu nollakasi – perustietoa SuPerista, Lappeenranta, SuPer ry

antajan kanssa ensi vuoden täy-dennyskoulutuksesta.

• kerätä porukka ja lähteä 24.–26.10.2008 Osaava Nainen -mes-suille Turkuun.

• nauttia syksyn kirpeydestä.

• hemmotella läheisiään.

• suunnitella joukolla osallistu-mista SuPerin jäseniltoihin, joita järjestetään viikoilla 45–47.

• osallistua myös oman ammattiosaston syysko-koukseen.

• keskustella työn-

4 super 10 •2008

keskustelupalsta luottamushenkilöille on avattu!

SuPerin Aktiivisivuille on avattu kes-kustelupalsta, joka on tarkoitettu SuPe-rin luottamusmiehille ja pääluottamus-miehille sekä työsuojeluvaltuutetuille tie-donvaihto- ja keskustelufoorumiksi. Pals-talla on kuusi aihealuetta: viisi sopimus-alan mukaan sekä Yleistä-palsta, jolla voi keskustella esimerkiksi työvuorolistoista sekä määräaikaisista työsopimuksista.

Keskustelupalstan löydät SuPerin

Aktiivisivuilta. Kirjaudu ensin SuPerin jä-sensivuille osoitteessa www.superliitto.fi .Järjestelmä tunnistaa automaattisesti aktiivijäsenet (muun muassa luotta-musmiehet) ja näyttää heille jäsensi-vuilla oikealla olevan painikkeen ”Luot-tamustehtävissä oleva, siirry Aktiivi-sivuille”. Klikkaa painiketta ja olet Aktiivisivuilla. Keskustelupalstan löy-dät navigoinnista vasemmalta.

super vaatii koukkuniemeltä toimia

SuPer vaatii Tampereen kaupunkia kor-jaamaan Koukkuniemen vanhainkodin henkilöstömitoituksen. Samalla SuPer on valmis osallistumaan vanhainkodin toiminnan kehittämiseen.

Puheenjohtaja Juhani Palomäen mukaan vanhainkodissa ei ole riittä-västi koulutettua hoitohenkilökuntaa eikä nykyisillä henkilöstöresursseilla pystytä turvaamaan laadukasta hoitoa, joten tilanne aiheuttaa vakavan potilas- ja työturvallisuusriskin.

Palomäki vaatii, että Tampereen kaupunki korjaa tilanteen ja huoleh-tii jatkossa vanhuksistaan ja henkilös-tön jaksamisesta.

Koukkuniemen henkilöstömitoi-tus ei kanteluista huolimatta ole kun-nossa. Erityisen huono tilanne on yöai-kaan. Kouluttamattomien käyttöä hoi-totyössä on vähennetty, mutta edelleen heitä käytetään koulutettujen sijaisten saantivaikeuksien vuoksi. Varahenki-löstöjärjestelmä on riittämätön, ja pit-käaikaisiin sijaisuuksiin on saatava lisää resursseja.

Hoitohenkilökunta haluaisi toimia

kaikissa tilanteissa eettisten periaatteiden mukaan. Vanhainkodin henkilökunta on joustanut mahdottomassa tilanteessa resurssiensa mukaan. Jaksamisongel-mat ovat lisääntyneet, pitkiä sairauslo-mia on paljon ja johtamisessa on vakavia puutteita. Henkilöstö kokee, ettei heitä kuunnella eikä heille kerrota suunnit-teilla olevista muutoksista. Hoitohen-kilökunta on sitä mieltä, ettei se pysty nykyisessä tilanteessa antamaan asiak-kaille niin hyvää hoitoa kuin haluaisi.

– Jatkossa on erittäin haasteellista saada hoitoalalle motivoituneita osaa-jia, jos henkilökunnalla ei ole mahdol-lisuutta tehdä hoitotyötä sitä ohjaa-vien periaatteiden mukaan, Palomäki sanoo.

– Vanhustenhoito on Kuntavaalien tärkein teema. Se oli kärjessä myös neljä vuotta sitten. Puolueet ovat tähän mennessä epäonnistuneet täysin van-hustenhoidon kuntoon saattamisessa ja turvaamisessa. Nyt puolueilla on mahdollisuus saattaa vanhustenhoito ja ikäihmisten arvostus niiden ansait-semalle tasolle.

10 •2008 super 5

L okakuun 26. päivä vali-taan jälleen kerran kun-nissa päättäjät ratkomaan paikallisia haasteita. Tällä kertaa sosiaali- ja tervey-

denhuolto ja erityisesti vanhusten-huolto ovat nousseet voimakkaasti kes-kusteluun. Erilaisissa kyselyissä nämä teemat ovat kirkkaasti kärjessä kunta-laisten huolenaiheina.

Ja huoli on ymmärrettävä, aiheelli-nenkin. SuPer on selvittänyt vanhus-tenhuollon tilaa Suomessa. Kaksikym-mentä paikkakuntaa on nyt SuPerin tar-kan seurannan ja osa kovienkin toimen-piteiden kohteena. Vanhustenhuolto on nyt viimeinkin saatava tasolle, jolla se hyvinvointivaltiolla kuuluu olla.

Myös terveyskeskustoiminta huolet-taa kansalaisia. Erityisesti se, saadaanko palvelut turvattua. Ja sehän tarkoittaa, että on riittävästi ammattitaitoista hoi-tohenkilökuntaa. Terveyskeskusten ve-tovoimaisuutta on merkittävästi nostet-tava.

Päivähoidossa liikutaan paikoin lail-lisuuden rajoilla. Ryhmäkokojen tulee kaikkialla olla sellaisia, että voidaan

taata turvallinen hoitoympäristö ja riit-tävä tuki lapsen kehitykselle.

Hoitoalan haasteena on kaiken kaik-kiaan johtaminen. Tänä päivänä työn-tekijät eivät enää hyväksy huonoa joh-tamista, vaan hakeutuvat muualle, jopa muille aloille. Oikeudenmukai-nen ja tasapuolinen johtaminen, kaik-kien työn arvostaminen, inhimillinen ja ystävällinen kohtelu sekä jaksamista tukevat toimintatavat ovat kilpailukei-noja, joihin myös hoitoalan on jatkossa kiinnitettävä entistä enemmän huo-miota. Valitettavan usein epäkohtiin tartutaan vasta, kun jotakin järkyttävää ja peruuttamatonta tapahtuu. Tarvitta-vat toimenpiteet ovat usein siinä vai-heessa jo mittavia. Toivon, että päättä-jillä on riittävästi rohkeutta kuunnella kentän asiantuntijoita ja tehdä päätök-siä, joilla rakennetaan hyvinvointia pit-källä tähtäimellä.

Kuntavaalit ovat vaikuttamisen paikka. Omassa kunnassa päätetään tärkeistä, arkipäivään ja tulevaisuu-teen vaikuttavista asioista. Käytä ään-täsi, jokainen ääni ratkaisee!

Hyvää vaalilokakuuta.

Kuntavaalit ovathyvinvointivaalitp u h e e n j o h t a j a j u h a n i p a l o m ä k i

6 super 10 •2008

Lähihoidosta EM-kultaa!Helsinkiläiset Tuuli Aho ja Laura Taavitsainen voittivat kultaa Rotterdamissa Hollannissa pidetyissä historian ensimmäisissä Euroopan ammattitaitokilpailuissa syyskuussa. Sarjana oli hoito- ja huolenpito.

Vuonna 2006 lähihoitajaksi valmistunut Tuuli Aho työsken-telee Marian sairaalan päivystyksessä ja toimii Helsingin sosi-aali- ja terveysalan oppilaitoksessa opiskelijatoiminnon ohjaa-jana. Laura Taavitsainen on saman oppilaitoksen lähihoitaja-opiskelija ja hän on jo aiemmin menestynyt kotimaisessa Tai-taja-kisassa.

Suomalaisen hoitajakoulutuksen tasosta kertoo, että toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneiden Hollannin ja Tshekin kilpailijat olivat koulutukseltaan suomalaisia pidemmälle edenneitä.

Hollannin kolmipäiväinen kilpailu sisälsi monipuolisesti seitsemän tehtävää, jotka liittyivät kotihoidon ensiapuun, aivoinfarktipotilaan hoivaan sairaalassa, liikuntarajoitteisen huoneiston suunnitteluun, elvytykseen, lääkelaskuihin, veren-paineen ja verensokerin mittaukseen ja sängynsijaamiseen.

EuroSkills-kilpailuun saavat osallistua alle 18–27-vuotiaat ammattiin opiskelevat tai jo ammatissa toimivat nuoret kai-kista Euroopan maista.

Superilaista osaamista. Laura Taavitsainen ja Tuuli Aho toivat kultaa Hollannista.

AN

NA

-MA

IJA

RU

HA

NE

N

Kauhajoen tragedia kosketti läheltä myös superilaisia:

Voimaa omaisillet e k s t i j u k k a j ä r v e l ä

Kauhajoen palvelualojen oppilaitoksessa 11 ihmisen kuolemaan päättynyt kou-luampumistapaus kosketti myös superi-laisia. Oppilaitoksessa koulutetaan muun muassa lähihoitajia. SuPerin puheenjoh-taja Juhani Palomäki on surullinen uhrien omaisten puolesta.

– On valtavan surullista, että vuoden sisällä kuulemme toisen kerran näin traagisista ampumistapauksista. Mie-leen tulee, että Suomessa on jokin pie-lessä, kun tällaisia tapahtuu.

Palomäki miettii, onko yksilökeskei-syys saanut liikaa sijaa yhteiskunnassa ja välittämisen kulttuuri kadonnut. Näin ihmiset jäisivät yksin. Suomessa tarvi-taan nyt arvokeskustelua siitä, mikä elä-mässä on tärkeää.

– Viekö työelämän markkina- ja talousvetoisuus meistä kaikki mehut? Onko arvomaailmamme aidosti oikea?

Talouden korostuminen kaikessa toi-minnassa saa unohtamaan inhimilli-syyden ja oikean elämän. Meille ei riitä kohtuullinen rikastuminen, vaan ihmi-siä uhrataan ahneudelle.

Palomäen mukaan yhteiskuntaa on muutettava ihmisiä välittävämpään

suuntaan ja peruspalveluihin on satsat-tava lisävoimavaroja. 1990-luvun kal-taisesta lama-ajattelusta on tällöin luo-vuttava.

– Valtion täytyy lähteä tukemaan kuntia taloudellisesti, jotta peruspalve-lut saadaan kuntoon.

kova isku

Kauhajoen palvelualojen oppilaitok-sessa voi opiskella sosiaali- ja terveys-alan perustutkinnon lisäksi catering- ja matkailualaa. Lisäksi siellä annetaan kotitalousopetusta.

– Lähihoitajat opetetaan jo kou-lussa välittämään toisistaan ja huoleh-timaan sairaista ja vähäosaisista lapsista vanhuksiin. Lähihoitajat näkevät työs-sään monenlaista ahdinkoa ja tuskaa. Heille ei opiskeluvaiheessa olisi toivo-nut tämänkaltaista tapahtumaa, Palo-mäki päättää.

Kauhajoen palvelualojen oppilaitos kuuluu Seinäjoen koulutuskuntayhtymään.

10 •2008 super 7 9 •2008 super 7

henkilökohtaisenavustajan asemaa parannettava

SuPer haluaa selkeyttää vammaisen työnantajatehtävää ja samalla saattaa hoitotyötä tekevän avustajan aseman yhdenvertaiseksi muiden hoitotyötä te-kevien kanssa. Vammaisista henkilöis-tä monikaan ei ole ymmärtänyt joutu-vansa työnantajaksi hakiessaan henki-lökohtaista avustajaa tai sitä, mitä ju-ridinen työnantajuus käytännössä tar-koittaa ja kuinka paljon se vie aikaa ja voimavaroja. Henkilökohtaiseen avus-tajaan ei sovelleta työsopimus- eikä työ-ehtosopimuslain tarkoittamia työehto-sopimuksia, kun omassa kodissaan asu-va vammainen toimii työnantajana. Jos työ suoritetaan vammaisen kotona ja työ on laadultaan hoitotyötä, ei avus-tajaan sovelleta myöskään työaikalain säännöksiä.

vanhustenhoidonetiikasta julkaisturaportti

Valtakunnallinen terveydenhuollon eet-tinen neuvottelukunta ETENE on otta-nut kantaa vanhusten hoidon etiikkaan. Neuvottelukunta julkaisi Vanhuus ja hoidon etiikka -raportin, joka on suun-nattu vanhusten parissa työskenteleville sosiaali- ja terveydenhuollon ammatti-henkilöille, poliittisille päättäjille, van-huksille ja heidän omaisilleen ja lähei-silleen. Se on tarkoitettu myös vanhus-väestön hoitolinjausten tueksi. Työ-ryhmässä mukana ollut Aira Pihlainen on SuPerin eettisen työryhmän jäsen. ETENEN kannanotossa korostetaan seuraavia asioita: vanhusten kohtelu yksilönä on keskeinen eettisesti kestävä hoidon perusta, hoito sosiaali- ja ter-vey-denhuollossa on yhteistyötä, van-huksilla on oikeus osallistua hoitoaan ja hoitopaikkaansa koskevaan päätök-sentekoon, vanhuksilla on oikeus tur-valliseen lääkehoitoon, henkilöstön puutetta ei saa korvata psyykelääkkeillä, ikä ei saa olla syy evätä hoitoja, van-huksilla on oikeus yhteiskunnan tar-joamaan suojaan, omaishoitajien ase-masta ja jaksamisesta tulee huolehtia ja vanhuksella on oikeus hyvään hoitoon ja arvokkaaseen kuolemaan. Raportti on luettavissa ETENEN sivuilta www.etene.org.

Markku Silvennoinen.

Kuntaliitoksetvaikuttavat osaanammattiosastoistat e k s t i j a k u v a j u k k a j ä r v e l ä

Suomessa ensi vuo-den alussa toteutet-tavissa mittavissa kuntaliitoksissa on mukana 99 kuntaa. Kuntaliitokset vai-kuttavat myös joi-denkin superilaisten ammattiosastojen toi-mintaan.

Maassamme oli ku-luvan vuoden alussa 415 kuntaa. Ensi vuo-den alussa määrä on liitosten myötä vä-hentynyt 348 kun-taan. Merkittävin yh-distyminen tapahtuu Salon seudulla, jossa uuteen Salo-nimi-seen kaupunkiin liitetään sen yhdeksän ympäristökuntaa.

Superilaisissa ammattiosastoissa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia on alettu jo valmistella.

Kunnat yhdistyvät, miten tämä vai-kuttaa superilaisiin ammattiosastoi-hin, SuPerin pääsihteeri Markku Sil-vennoinen?

– Ammattiosastoissa tarvitaan sään-tömuutoksia, kun ammattiosaston toi-mialue muuttuu. Mahdollisesti myös nimeen tarvitaan muutosta.

– Joissakin tilanteissa voi olla tar-peen ammattiosastojen yhdistyminen, jolloin jokin nykyisistä ammattiosas-toista lakkautetaan. Eräissä tapauksissa osa jäsenistä siirtyy toisen ammatti-osastoon. Joissakin tapauksissa ammat-tiosastot puolestaan jatkavat toimin-taansa sellaisinaan.

– Kaikissa muutosten kohteena ole-

vissa kunnissa järjes-tetään luottamus-mies-, työsuojelu- ja yt-toiminta uudel-leen.

Milloin muutoksetalkavat näkyä am-mattiosastoissa?

– Liiton toimisto tekee parhaillaan selvitystyötä ammat-tiosastojen kanssa. Muutokset näkyvät käytännössä tämän vuoden lopulla ja ensi vuoden alussa.

Milloin osastomuu-tosten tulee olla lo-

pullisesti valmiina?– Tavoitteena on saada homma hoi-

dettua tämän vuoden loppuun men-nessä.

Miten jäsenille tiedotetaan asiasta?– Liiton toimisto ja ammattiosastot

hoitavat yhdessä asian kullakin alueella jatiedottavat jäsenille menettelyistä. Jäse-net päättävät ammattiosaston kokouk-sessa mahdollisista muutoksista.

Mikä on hankalinta tässä prosessissa?– Se, että henkilöstöä ei ole otettu

kaikissa kunnissa riittävästi mukaan valmisteluun.

Uskotko, että muutokset ammatti-osastojen toiminnassa sujuvat jäsen-ten ja liiton kannalta hyvin?

– Uskon, että osaavat superilaiset hoitavat tämän asian yhteistyössä lii-ton toimiston kanssa yhtä sujuvasti kuin muutkin hankkeet.

8 super 10 •2008

lokakuunlyhyet

koonnut jukka järvelä

Halpisviina tappoi

Alkoholiverojen alentaminen ja viinan hal-peneminen vuonna 2004 lisäsi alkoho-lin aiheuttamia kuolemia, käy ilmi suoma-laistutkimuksesta. Etenkin pitkäaikaistyöt-tömien ja varhaiseläkkeellä olevien kuol-leisuus kasvoi. Miesten alkoholikuollei-suus lisääntyi 16 prosenttia ja naisten 31 prosenttia vuosina 2004–2005 eli piansen jälkeen, kun alkoholiveroja lasket-tiin ja omaan käyttöön tulevan alkoho-lin tuontirajoitukset poistettiin. Alkoholi on Suomessa työikäisten yleisin kuoleman-syy. 15–64-vuotiailla miehillä viina on jo pahempi tappaja kuin sepelvaltimotauti.

uutispalvelu duodecim

Aivot timminä

Alzheimer-keskusliiton tiedotuskampan-ja lisää yläkouluikäisten tietoa muistiin ja oppimiseen vaikuttavista asioista sekä aivoterveyteen liittyvistä elintapatekijöis-tä. Liikunta, terveelliset ja monipuoliset ruokailutottumukset, riittävä uni ja aivo-jen aktiivinen käyttäminen tukevat aivo-terveyden säilymistä. Aivot kehittyvät niitä käyttämällä, ja aivoterveyttä edistävät se-kä sosiaaliset suhteet että älylliset haas-teet. Tupakointi ja humalahakuinen alko-holinkäyttö taas ovat yhteydessä muistin ennenaikaiseen heikkenemiseen.

alzheimer-keskusliitto

Lääkkeelle on vaihtoehto

Rinnakkaislääkkeiden euromääräinen re-septimyynti kasvoi Suomessa vuoden en-simmäisen kahdeksan kuukauden aika-na 7,8 prosenttia. Samaan aikaan resep-tilääkkeiden kokonaismyynti kasvoi 5,9 prosenttia. Rinnakkaislääkkeiden osuus reseptilääkkeiden myynnin arvosta on noin 12 prosenttia, mutta jo joka kolmas myyty lääkepakkaus on rinnakkaislääke. Kasvusta huolimatta rinnakkaislääkkei-den myyntiluvut jäävät Suomessa kui-tenkin vielä kauas EU:n keskitasosta.

cision

Neuvolat kehittyvät

Erityisesti Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä sekä väestöpohjaltaan yli 50 000

Nivelreuma oireettomaksi

Nivelreuma on mahdollista saada oireet-tomaksi riittävän varhain aloitetulla lää-kehoidolla. Lancet-lehdessä esitellyistä tuloksista käy ilmi, että kun varhaises-sa vaiheessa olevaa, keskivaikeaa tai vai-keaa nivelreumaa hoidetaan biologisen reumalääkkeen etanerseptin ja reuman-hoidossa perinteisesti käytetyn metotrek-saatin yhdistelmällä, tauti on mahdollista saada kokonaan oireettomaksi.

cision

Pihkaa lääkkeeksi

Lääkelaitos on hyväksynyt kuusenpihka-voiteen lääkinnälliseksi tuotteeksi. Kuu-senpihka on ensimmäinen suomalainen luonnonhoitomenetelmä, jolle Lääkelai-tos on antanut hyväksynnän. Voidetta saa nyt apteekeista. Pihkavoide läpäisi Lääke-laitoksen testin pitkällisen valmistelun jäl-keen. Voide on ikivanha kansanlääkintä-menetelmä. Nyt sen on todettu tuhoavan ja estävän bakteerien ja sienten kasvua il-man sivuvaikutuksia. Pihka tehoaa myös kehittyneisiin sairaalabakteereihin.

www.edilex.fi

Auta vanhusta syömään

Laitoshoidossa olevat vanhukset söisivät paremmin, jos hoitajilla olisi aikaa aut-taa ruokailussa. Suomalaisista vanhain-kotiasukkaista noin kolmannes on va-jaaravittuja. Yhdysvaltalaistutkimuksessa laihtumisvaarassa olevat vanhukset söi-vät enemmän eikä heidän painonsa las-kenut, kun vanhainkodin hoitajat avusti-vat päivän aterioilla ja välipaloilla. Keski-määrin heitä autettiin 40 minuuttia ate-riaa kohden ja varttitunti välipaloilla. Tut-kijat myöntävät, että harvassa vanhain-kodissa on tarpeeksi henkilökuntaa, jotta kaikkia ehdittäisiin avustamaan näin.

uutispalvelu duodecim

Vauvat uhreina

Vauvat joutuvat kokemaan jopa vakavaa fyysistä väkivaltaa yhä useammin. Tu-run yliopistollisessa sairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan pahoinpitelyepäi-lyt ovat kasvussa ainakin Varsinais-Suo-messa. Vuosien 2004 ja 2006 välillä kas-vu oli lähes kolminkertainen.

www.edilex.fi

asukkaan terveyskeskuksissa neuvolatoi-minta on kehittynyt myönteisesti. Myös joissakin muissa terveyskeskuksissa toi-minta on parantunut. Valtakunnalliset ohjeet neuvolatoiminnasta ja terveyden edistämisestä suosituksineen ovat tuke-neet terveyskeskuksia. Myös seurantatie-dot palvelujärjestelmästä ja valtakunnal-liset neuvolapäivät ovat yhdenmukaista-neet toimintaa. Tiedot käyvät ilmi kansal-lisesta äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan selvityksestä.

www.edilex.fi

K A R I H U L K K O

ING

RA

M P

UB

LIS

HIN

G

JU

KK

A J

ÄR

VE

LÄ

10 •2008 super 9

90%

10%

muut lehdet

”Kasvottoman hallinnon kaipuu on minusta merkillistä. Hallinnon pitää olla ihmisen näköinen ja ihmisen puhuteltavissa.”

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka

kotilääkäri 8/2008

”Kun lapset syövät, nukkuvat, liikkuvat ja leik-kivät riittävästi, oppiminenkin sujuu parem-min.”

Opetusministeri Sari Sarkomaa

sydän 4/2008

”Työturvallisuuden kannalta tärkeintä on, että funtsii etukäteen, miten tekee asiat. Hyvin ajateltu on puoliksi tehty.”

Rekkamies JP Saarela

telma 3/2008

Suomen Apuhoitajaliitto oli huolissaan työttö-mien ja muihin töihin siirtyneiden apuhoita-jien määrästä.

”…nyt koulutetaan liikaa apuhoitajia ja vas-taanottoavustajia ja paha työttömyys uhkaa lähivuosina.”

Liitto halusi kyselylomakkeen avulla kartoittaa apuhoitajatyön ulkopuolella olevien määrän. Myös Ruotsissa olevien apuhoi-tajien lukumäärä kiinnosti, Tuk-

holmassa heitä arveltiin olevan useita satoja. Lehden lukijakunnalle välitettiinkin vetoomus, jotta sivun kokoista kyselylomaketta jaettaisiin kaikille niille, jotka ovat työttömänä tai siirty-neet muihin töihin.

apuhoitajalehti 10/1978

30 vuotta sitten

10 •2008 super 9

En, koskapelkään metsäneläimiä, en uskalla

liikkua metsissä.

on omaa laiskuutta ja asiaanperehtymättömyyttä.

ulkopaikkakuntalaisena en tiedä paikkoja. Pitäisi järjestää työpai-

koilla yhteisiä marjastus- jasienestyspäiviä.

marjat on kaukana eikä ole omaa autoa.

en kerkiä – mutta äiti käy.

en syö sieniä.

pelkään käärmeitä ja inhoanhirvikärpäsiä.

lapsena jouduin pakosta poimimaan, ja silloin päätin, etten ikinä

poimi enää.uusi kuukauden

kysymys löytyy sivulta 53.

Mitä mieltä?

Käytkö marjassatai sienestämässä?

Syyskuun kysymys oli:

Kyllä, koskametsässä kulkeminen on sielulletervehdyttävää – marjat ja sienet

vielä + + +

luonto antaa voimia, rauhaa jasaalista.

tuoreista, ilmaisista luonnon-antimista tulee nauttia!

itse kerätyt marjat ja sienetmaistuvat paremmilta kuin ostetut.

sienistä saa uskomattoman hyviä ruokia.

on kesän kohokohta päästämustikkametsään!

myyn keräämäni marjat ja sienet.

on itsestään selvä, lapsenaopittu tapa: luonnon-

antimet talteen.

kyllä en

”

10 super 10 •2008

10 •2008 super 11

Sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistuk-sen myötä 1990-luvun taitteessa koet-tiin tarpeelliseksi uudistaa myös alan koulutus. Näin sai alkunsa nykyinen lä-hihoitajakoulutus, joka korvasi aiemmat kymmenen sosiaali- ja terveysalan toi-sen asteen tutkintoa. Aivan yksinkertais-ta koulutuksen uudistaminen ei ollut.

SuPerilla oli kuitenkin alusta alkaen selkeä näkemys siitä, että koulutuksen

t e k s t i m a r j o s a j a n t o l a

oli annettava valmiudet työllistyä yh-tälailla niin lasten päivähoitoon, van-hustenhoitoon kuin erikoissairaanhoi-toonkin.

– Jo silloin nähtiin, että oli erittäin paljon sellaisia vaikuttajatahoja, jotka olisivat halunneet koulutuksesta nykyis-tä paljon suppeampaa. Itse sanoisin ar-kikielellä, että tahdottiin hoitoapulaista-soista koulutusta. Haluttiin ikään kuin ammattiryhmä auttamaan ja palvele-maan muita hoitoalan ammattiryhmiä, eikä potilaita ja asiakkaita, SuPerin pu-heenjohtaja Juhani Palomäki muistelee.

– Sinnikkäästi ja voimakkaasti vai-kuttamalla SuPer sai eri tahot vakuut-tuneeksi siitä, että myös terveydenhuol-lossa ja erikoissairaanhoidossa tarvitaan lähi- ja perushoitajatasoista työntekijöi-tä ja alan koulutusta. Silti jopa näihin päiviin asti on tullut esityksiä koulu-tuksen lyhentämisestä ja ammatin laa-ja-alaisuuden supistamisesta. Tämä pie-nentäisi myös palkkaa, koska sitä mak-setaan työn vaativuuden mukaan.

Järjestötoimintavoi olla raakaa, mutta sen pitää

olla reilua

Ensin apuhoitajien ja sittemmin myös pe-rus- ja lähihoitajien etujen valvoja SuPer on tehnyt työtä jo 15 vuotta sosiaali- ja terveysalan toisen asteen tutkinnon suo-rittaneiden ammatin kehityksen puolesta. Ilman SuPerin voimakasta ja laajaa vaiku-tusta lähihoitajuus voisi olla tänä päivänä jotain aivan muuta.

Perus- ja lähihoitajat työskentelevät myös terveyskeskuksissa ja eritasoisissa sairaa-loissa. Kuvassa lähihoitaja Heidi Mäkinen avustaa Kalevi Trogenia Katriinan sairaalassa.M

AR

JO

KO

IVU

MÄ

KI

12 super 10 •2008

Lähihoitajatutkinnon kokonaislaajuus on 120 opintoviik-koa. Näistä 40 opintoviikkoa on koulutusohjelmittain eriyty-viä ammatillisia opintoja. Koulutusohjelmia on yhteensä yh-deksän: ensihoito, kuntoutus, lasten ja nuorten hoito ja kas-vatus, mielenterveys- ja päihdetyö, sairaanhoito- ja huolenpi-to, suu- ja hammashoito, vammaistyö, vanhustyö sekä asia-kaspalvelu ja tietohallinta.

Lähihoitajakoulutus antaa yleisen jatko-opintokelpoisuu-den ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintoihin.

Lähihoitajan tutkinto antaa hyvät valmiudet työskennel-

Lähihoitaja – tämän päivän ammattilainenlä koko sosiaali- ja terveysalan kentällä. Lähihoitaja toimii se-kä perustason tehtävissä että työryhmän vastaavan tehtävissä. Monipuolisen ja vaativan koulutuksen antamilla valmiuksil-la lähihoitajalla on myös hyvät valmiudet vaikuttaa työn si-sältöön ja vaativuuteen.

Lähihoitajat työskentelevät muun muassa lasten päiväko-deissa, asiakkaiden kodeissa, erilaisissa avopalveluyksiköissä, terveyskeskuksissa ja eritasoisissa sairaaloissa, palvelu-, kun-toutus- ja vanhainkodeissa sekä vastaanottotyössä ja järjestöis-sä. Lähihoitajia työskentelee myös ulkomailla.

Palomäki huomauttaa, että etenkin tehyläiset esimiehet ovat voimakkaas-ti yrittäneet heikentää lähihoitajan ase-maa joissain työyhteisöissä. Varsinkin erikoissairaanhoidossa on haluttu toi-sen asteen tutkinnon suorittaneet ko-konaan pois.

– Lääkehoito on asia, jonka puolesta taistelijoita SuPerin lisäksi on muualla ollut hyvin vähän. SuPerin sinnikkään uurastuksen ja hyvien yhteistyökump-panien kanssa tehdyn työn tuloksena saatiin esimerkiksi turvallinen lääkehoi-to-ohjeistus, ja superilaiset pääsevät to-teuttamaan laaja-alaista osaamistaan.

ammattitaidon puolesta

Nyky-yhteiskunta vaatii, että tuotta-vuuteen ja tuloksellisuuteen kiinnite-tään yhä enemmän huomiota. Siten kaikkien hoita-jien tulee saada tehdä yhä laaja-alaisemmin töi-tä. Näin ei kui-tenkaan ole ollut aina. Palomäen mielestä liitto on jo 60 vuotta taistellut sen edestä, että jäsenet pääsevät käyttä-mään kaikkea ammattitaitoaan, ja tilan-ne kärjistyi 1980-luvulta alkaen, virka-muutosten myötä.

– Sanoisin, että vuodesta 1982 läh-tien on erikoissairaanhoidossa ja jol-tain osin myös terveyskeskuksissa ollut halua muuttaa perushoitajien ja mui-denkin toisen asteen tutkinnon suo-rittaneiden virkoja ja toimia sairaan-hoitajan toimiksi. Tässä Tehy on aja-nut koko ajan aktiivisesti sairaanhoi-tajien puolta.

Toimenkuvia on kavennettu, jotta voitaisiin osoittaa, ettei perus- ja lähi-hoitajatasoista työvoimaa tarvita, kos-ka heillä ei ole valtuuksia tehdä kaikkia töitä. SuPerissa ollaan edelleen vakuut-tuneita kolmivuotisen koulutuksen tar-peellisuudesta ja siitä, että erikoissai-raanhoidossakin tullaan tarvitsemaan yhä enemmän lähihoitajan osaamista.

Palomäki toteaa, että nykyisin mo-net työnantajat ovat havainneet, että vanhat tavat toimia ovat olleet virheel-lisiä, mutta SuPerilla riittää vielä työsar-kaa tässäkin.

– SuPerilla oli lähihoitajakoulutuksen alusta alkaen selkeä näkemys siitä, että koulu-tuksen oli annettava valmiudet työllistyä yhtälailla niin lasten päivähoitoon, vanhus-tenhoitoon kuin erikoissairaanhoitoonkin, puheenjohtaja Juhani Palomäki toteaa.

Kansalaisia huijataan aina vaalien alla samoilla teemoilla

ja tavoitteilla, joita ei oleaikomuskaan toteuttaa.

– Tuottavuus ja tuloksellisuus -ajat-telussa on hyvää tämä, että nyt halutaan että kaikki ihmiset saavat käyttää täy-sipainoisesti osaamistaan. Tilanteeseen vaikuttaa myös yhteiskunnan voima-

kas ikärakenteen muutos, hoita-jien eläköitymi-nen ja koko ajan yhä uhkaavam-pana häämöttä-vä hoitajapula.

Palomäen mielestä johtamiselta vaa-ditaan nyt paljon. Eri kunnissa ja jopa kuntien eri osissa on pitkälti erilaiset käytännöt. Kun johtaminen on koh-dallaan, työntekijät kokevat, että heitä arvostetaan ja kohdellaan tasa-arvoises-ti. Kun toiminta on avointa ja työnte-kijät ovat motivoituneita, päästään sii-hen, että työssä on mukava olla.

– Johtamisen haaste on suuri. Ihmi-set voivat nyt huonosti, koska ovat uu-puneita ja on kaikenlaista muuta lie-veilmiötä. Tilanne voi korjaantua vain siten, että johtaminen ja esimiestyö ovat niiden käsissä, jotka osaavat sen tehdä.

haasteita jatkossakin

Palkkausedunvalvonta hoitoalalla on haasteellista, mutta sitä se on joka puo-lella maailmaa. Palomäki ihmettelee, että edelleen yhteiskunnassa on vallal-la käsitys kutsumuksellisuudesta. Hoi-toalan palkkaus pitää saada työn vaati-vuuden määrittämälle tasolle.

– Näin vaalien alla puolueet ja eh-dokkaat toistuvasti korostavat hoitajien

JU

KK

A J

ÄR

VE

LÄ

10 •2008 super 13

Jokaisessa SuPer-lehden juhlavuoden numerossa kerrotaan apu-, perus- ja lähihoitajien sekä alan 60-vuotiaan ammattiyhdistystoiminnan historiasta itse juhlavuoden tapahtumia unohtamatta.

tärkeyttä ja heidän palkkauksensa kohdalleen saattamista ja terveydenhoitoon ja vanhusten huoltoon satsaamisen tärkeyt-tä. Se on silkkaa sanahelinää, kun katsotaan, mitä kunnissa tänäkin päivänä tapahtuu. Kaikkialla joudutaan taistelemaan eduista ja siitä, että saataisiin riittävästi työvoimaa. Kansalaisia huijataan aina vaalien alla samoilla teemoilla ja tavoitteilla, joita ei ole aikomuskaan toteuttaa.

SuPer jatkaa edelleen voimak-kaasti työtään superilaisten puoles-ta, mutta myös potilaiden ja asiak-kaiden puolesta.

– Haluamme yhä enemmän olla mukana kehittämässä sosiaali- terveydenhuoltoa ja koko yh-teiskuntaa. SuPerissa on aina jäsenten asioiden rinnalla ajettu niin kaikkien hoitajien asioita kuin myös asiakkaiden ja poti-laiden – ihmisten asioita.

SuPerilla on laajat ja luottamukselliset yhteiskunnalliset yhteistyösuhteet. Tämä on Palomäen mielestä sen ansiota, et-

Hoitovälineiden sterilointi autoklaavilla kuului apuhoitajan tehtäviin. tä SuPerissa ei hyväksytä minkäänlaista epäeettistä järjestö-toimintaa.

– Toiminnan on oltava suoraa ja rehellistä, luottamusta he-rättävää. Asiat on tuotava selkeästi esiin. Järjestötoiminta voi olla raakaa, mutta sen pitää olla reilua.

Palomäki näkee SuPerin toiminnan tulevaisuuden haas-teellisena, mutta vahvana, sillä liiton asema on neuvottelu-

toiminnassa erittäin hyvä, superilai-sia on runsaasti eri luottamustoimis-sa, jäsenmäärä kehittyy hyvin ja jä-senet ovat tyytyväisiä liiton toimin-taan. SuPer tulee jatkamaan itsenäi-senä liittona.

– Vain SuPer on aidosti lähihoi-tajien ja sosiaali- ja terveydenhoito-

alan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden asialla. Meillä on erittäin pitkä historia niihin haasteisiin, joita näillä ammat-tiryhmillä on. SuPerissa tunnetaan menneet, halutaan elää voimakkaasti tässä päivässä ja tiedetään tulevat haasteet. Yhä enemmän havaitaan, että muutkin hoitoalan ammattilaiset luottavat SuPeriin.

Nyky-yhteiskunta vaatii,että tuottavuuteen ja tuloksel-

lisuuteen kiinnitetään yhäenemmän huomiota.

SU

PE

RIN

AR

KIS

TO

14 super 10 •2008

Pirkkalalaisen Pereen päiväkodin piha on hiljainen. Sisällä henkilökunta tekee lähtöä kotiin, hoitajat huutelevat ovelta työkavereille heipat. Syysilta hämärtyy vähitellen.

Lähihoitaja Sara Rouvalin työvuoro on vasta alkamassa. Hän vaihtaa aulassa kuulumisia kollegansa Sari Halisen kans-sa. Rouvali valvoo tänä yönä Pereen päiväkodissa neljän pie-nen tytön unta. Vielä ei tosin ole nukkumatin aika, vaan Tu-rusen perheen tyttötrio 5-vuotias Sonja, 3-vuotias Mona ja melkein 2-vuotias Olivia juoksevat hiukset hulmuten jump-pasaliin. Puoli kymmeneltä illalla päiväkotiin tuodaan nuk-kumaan vielä 5-vuotias Vieno Naumanen. Köysissä hurjia tar-zanhyppyjä tekevä Toni Tertsonen, 5, ei jää yöksi, vaan hänet isä hakee tänään ennen iltauutisia kotiin.

Iltaisin ja öisin avoinna olevaa vuorohoitoa on suomalais-perheille tarjoiltu 1960-luvun lopusta saakka. Aluksi se oli harvinaisuus, sairaaloiden yhteydessä toimivien ja henkilö-kunnan lapsille tarkoitettujen päiväkotien poikkeuspalve-lu. Nykyään vuorohoitoryhmiä tai siihen erikoistuneita päi-väkoteja on jo lähes kaikissa kaupungeissa. Pirkkalan tapaan monet pienemmätkin kunnat haluavat tarjota palvelun hou-

Pereen päiväkodissa

Lastenhoitaja nauttiikolmivuorotyöstä

t e k s t i e l i n a k u j a l a k u v a t k a t r i n h a v i a

kutellakseen asukkaikseen lapsiperheitä. Pereen päiväkodissa vuorohoitoryhmä on toiminut lähes kaksi vuotta.

vuorotyö tuo vaihtelua

Sara Rouvali laittaa lapsille iltapalaa. Pikku Kakkonen on kat-sottu, nyt kaakao ja karjalanpiirakat maistuvat. Turusen tytöt vertailevat yöpaitojensa Iines Ankka -painatuksia ja tietävät kertoa, että iskä on taksiyrittäjä ja äiti lentoemäntä, joka nyt on jo Hongkongissa, vaikka aamulla vielä oli täällä. Rouvalia tyttöjen jutut hymyilyttävät.

Perheensä kanssa Tampereella asuva Rouvali valmistui seit-semän vuotta sitten lähihoitajaksi ja muutaman virka-aikoja noudattaneen työvuoden jälkeen kiinnostui mahdollisuudes-ta tehdä kolmivuorotyötä päiväkodissa.

– Vuorotyön etuna on sen vaihtelevuus. Yövuorotkin ovat minusta mukavia ja tykkään, kun keskellä viikkoa saattaa ol-la useampi vapaapäivä, perustelee Rouvali.

Pereen päiväkodin vuorohoitoryhmä on auki 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Ryhmässä on

Päiväkodin yö on hiljainen, mutta iltaisin lapset tarvitsevat aikuisen syliä ja puhuvat syntyjä syviä.

Turvallinen aikuinen. Sara Rouvali auttaa kaksivuotiasta Olivia Turusta kokemaan vauhdin hurman.

14 super 10 •2008

10 •2008 super 15

16 super 10 •2008

23 lasta. Heitä kaitsevat lastentarhan-opettaja ja kuusi lastenhoitajaa, kaikki tekevät kolmivuorotyötä.

– Eniten lapsia on hoidossa päiväl-lä. Illan hoidos-sa olevista lapsis-ta monet haetaan kuuden seitsemän aikoihin, viimei-set iltakymmenel-tä. Usein yöhoidossa on vain yksi lapsi, mutta toisinaan joku saattaa olla pari-kin vuorokautta yhteen menoon päivä-kodissa, kertoo Rouvali.

Ympärivuorokautinen päivähoito ei kuulu subjektiivisen päivähoidon pii-riin, vaan se on tarkoitettu perheille, jot-ka omien työaikojensa takia välttämät-tä tarvitsevat sitä. Suurin osa lasten van-hemmista on itsekin vuoro työläisiä.

Rouvali naurahtaa, että kun sekä hoitajat että lasten vanhemmat tekevät kolmivuorotyötä, tuntuu työvuorolis-tojen laatiminen päiväkodissa ajoittain aivan omalta tieteenlajiltaan. Yksikin peruutus tai sairastapaus pistää koko paletin uusiksi.

Aikuisille vuorohoito taitaa kuiten-kin aiheuttaa enemmän harmaita hiuk-sia kuin itse pääosan esittäjillä.

– Lapset sopeutuvat vuorohoitoon tosi hyvin. Sehän on vain tottumis-kysymys, vakuut-taa Rouvali.

Päiväkodissa nukutaan sikeäs-

ti, eikä pienimpienkään saattelemises-sa yöpuulle ole ongelmia. Päiväkoti, sen rutiinit ja hoitajat ovat lapsille tuttuja.

– Turvallisuuden tunne on vuoro-hoidossa tärkeää. Hoitajan täytyy luo-da turvallinen ilmapiiri, jotta lasten on hyvä tulla tänne, sanoo Rouvali.

– Muiden lasten mielestä on tosi jännää, kun jotkut saavat jäädä päivä-kotiin yöksi, nauraa Sari Halinen, jo-ka itse työskentelee Pereen päiväkodin Oranssit-ryhmässä. Se on auki tavalli-sen päiväkotiryhmän tapaan aamusta myöhäiseen iltapäivään.

Sari Halinen vertaa, että kaikissa päiväkodeissa pyritään nykyään kodin-omaiseen ilmapiiriin, mutta vuorohoi-toryhmässä se korostuu. Tiukkaa tunti-suunnitelmaa ei noudateta Pereen päi-väkodin muissakaan ryhmissä, mutta ne ovat silti sidottuja esimerkiksi keit-tiön kanssa yhdessä sovittuihin ruoka-aikoihin. Vuorohoitoryhmässä hoitaja

voi lasten kanssa elää vapaammin. Talo on iltaisin tyhjä ja kaikki tilat ovat vuo-rohoidon väen käytössä. Hoitaja laittaa itse iltapalaa pöytään kaapista löytyvis-tä aineksista. Viikonloppuisin saatetaan lähteä retkeilemään lähiympäristöön tai käydä lasten kanssa vaikka kaupassa.

– Illalla lapset ovat erilaisia kuin päi-vällä. He hakeutuvat lähelle ja halua-vat tulla syliin istumaan. Iltaisin meillä on usein juuri ne parhaat keskustelut, miettii Rouvali avatessaan makuuhuo-neen kerrossänkyjä ja oikoessaan peit-toja Sonjan, Monan ja Olivian innok-kaalla avustuksella.

kasvavat vaatimukset

34-vuotias Sari Halinen on työskennel-lyt lähihoitajana jo 13 vuotta. Hän on ensimmäisiä, jotka 90-luvun puolivälis-sä valmistuivat lähihoitajan ammattini-mikkeellä. Päivähoidossa on tapahtu-nut paljon muutoksia kymmenen vuo-den aikana.

– Kun aloitin lastenhoitajana, päivä-kodeissa oli vielä tarkasti jaotellut iso-jen ja pienten ryhmät. Pereen päiväko-dissa kaikki ovat sisarusryhmiä. Ensin ajatus paristakymmenestä 1-6-vuotiaas-ta lapsesta samassa ryhmässä kauhistut-ti, mutta nyt se on ehdottomasti työs-sä rikkaus. On hienoa ja haastavaa olla päivän aikana eri-ikäisten lasten kanssa tekemisissä ja seurata, kuinka isommat auttavat pienempiä ja kuinka pienem-mät oppivat isommilta, sanoo Halinen. Toinen päivähoidossa viime vuosina ta-pahtunut iso muutos on erityislasten siirtyminen omista ryhmistään taval-lisiin päiväkotiryhmiin muiden lasten joukkoon.

Yhteiskunta ja lasten vanhemmat odottavat varhaiskasvatukselta paljon. Halinen ja Rouvali toteavat yhdes-tä suusta, että vanhempien vaatimuk-set päiväkotia kohtaan kasvavat jatku-vasti. Lapsille toivotaan erityispalveluja kielikylvyistä omiin, yksityisiin ulkoi-luvuoroihin. Vanhempien toiveita yri-tetään tietenkin mahdollisuuksien mu-kaan huomioida, mutta kun ryhmäs-sä on parikymmentä lasta, ei yltiöyksi-lölliseen palveluun ole mahdollisuutta. Hoitajat toivovat vanhempienkin ym-märtävän sen.

– Yhteiskunnan odotukset ja päivä-hoidolle asetetut, jatkuvasti kasvavat vaatimukset eivät valitettavasti näy las-tenhoitajien palkkakuitissa, huomaut-

Hoitajan täytyy luodaturvallinen ilmapiiri, jotta lasten on hyvä tulla tänne.

Matkalla nukkumatin maahan. Sonja ja Mona Turunen valmistautuvat kuuntelemaan ilta-sadun.

10 •2008 super 17

sari vastaa

minusta tuli lasten parissa työskente-levä lähihoitaja, koska...se on kutsumusammattini. En ole kos-kaan halunnut tehdä mitään muuta työtä.

superin jäsenenä...haluan olla aktiivinen. Kun on itse mukana vaikuttamassa, on myös lupa valittaa epäkohdista!

kasvatan lapsista kunnon kansa laisia...maalaisjärjellä ja arjen huumorilla.

lastenhoitajana paras puoleni on...iloisuus ja aito rakkaus lapsiin. Olen luova ja kannustava aikuinen. Jos lapsi haluaa rakentaa vessapaperista ja tei-pistä raketin, niin kyllähän se meiltä onnistuu!

vaikeinta työssäni on...se, että kaikkia lapsia pitäisi pystyä

kohtelemaan tasapuolisesti ja jokai-selle haluaisi päivän aikana antaa myös yksilöllistä huomiota. Ryhmät ovat isoja, lapset eri ikäisiä ja toiset vaati-vat enemmän hoitajien huomiota kuin toiset.

tänään päiväkodissa paras hetki oli, kun...eräs pieni poika teki kakan vessanpönt-töön! Sitä on odotettu ja toivottu. Hoi-taja taputti käsiään ja poika sai tarran seinälle. Tällaisia uutisia on kiva kertoa lapsen vanhemmillekin.

sara vastaa

minusta tuli lasten parissatyöskentelevä lähihoitaja, koska...äitinikin työskentelee päiväkodissa.

superin jäsen...olen, koska se on nimenomaan meidän lähihoitajien oma ammattiliitto.

kasvatan lapsista kunnon kansalaisia...rakkaudella ja rajoilla.

lastenhoitajana paras puoleni on...se, että osaan olla lapsille aikuinen ka-veri. Juttelen ja kuuntelen lapsia kuin kavereitani, mutta osaan myös asettaa tiukat rajat.

vaikeinta työssäni on...vuoropäiväkodin mukanaan tuoma epäsäännöllisyys työssä ja työajoissa. Kun kaikki ryhmän hoitajat tekevät kolmivuorotyötä, viestit eivät aina kul-je henkilökunnan välillä. Seitsemän ai-kuisen ryhmässä myös yhteisestä lin-jasta kiinni pitäminen voi olla välillä vaikeaa.

tänään päiväkodissa paras hetki oli, kun...sain tulla pitkästä aikaa yövuoroon! On kivaa, että yöhoidossa on tällä ker-taa neljä lasta. Heistä on seuraa toi-silleen.

Päiväkodin SuPer-naiset

Huumoria ja hyvää energiaa. Lastenhoitajat Sari Halinen (vas.) ja Sara Rouvali uskaltavat työssäänkin innostua uudesta.

18 super 10 •2008

taa Pirkkalan SuPerin hallituksessa is-tuva Halinen. Hän muistuttaa, että päi-väkodin hoitohenkilökunta tekee tiimi-työtä koulutustaustasta riippumatta, ja lähihoitajat suunnittelevat ja toteutta-vat päiväkodin toimintaa tasaveroisina yhdessä muiden kasvatusalan ammatti-laisten kanssa.

isän ja äidin tuki

Kasvatuskumppanuudesta puhutaan nyt paljon. Korealta kalskahtava sana tarkoittaa selkokielellä vanhempien ja hoitajien tekemää yhteistyötä: sitä, et-tä lapsesta huolehtivat aikuiset katsovat samaan suuntaan. Sari Halinen ja Sa-ra Rouvali päivähoidon ammattilaisina ovat vanhempien tuki. He ovat työs-sään aitiopaikalla näkemässä lapsiper-heiden arjen ja vanhemmuuden yhteis-kunnalliset muutokset.

– Nykyään on paljon nuoria van-hempia, joille oma esikoinen saattaa ol-la ensimmäinen kosketus lapsiperheen arkeen, sanoo Rouvali.

Isovanhemmat asuvat kaukana, eikä se kuuluisa turvaverkko otakaan kaikki-en kohdalla koppia.

– Vanhempien kanssa keskustellaan paljon ihan perusasioista kuten lasten nukkumisesta ja syömisestä.

Rouvali sanoo, että hänen työnsä hienoimpia hetkiä on, kun huomaa että hoitajan antamasta neuvosta on oikeas-ti ollut perheelle hyötyä. Silloin tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä.

Sari Halinen peräänkuuluttaa mo-lemminpuolista luottamusta.

– Olisi hienoa, jos aikuiset uskaltai-

sivat kertoa perheen elämästä myös sil-loin, kun kaikki ei kotona olekaan koh-dallaan, sanoo Halinen.

– Kodin ongelmat näkyvät lapsesta kyllä heti täällä päiväkodissa. Meidän olisi helpompi auttaa, jos tietäisimme mistä on kysymys.

iltasadun aika

Sara Rouvali valmistautuu työyöhön hörppimällä energiajuomaa, joka on kuin ”kylmää kahvia purkissa”, kuten hän nauraen sanoo uteliaalle Mona Tu-

ruselle. Keittiön pöydän ääressä istuva Sari Halinen hymyilee pienelle Olivi-alle, joka jättää piirakan kuoret pöydäl-le ja syö tyytyväisenä vain riisitäytteen. Kohta on iltasadun vuoro.

– Parasta työssäni on arjen komiik-ka ja se, kun lapset oppii päiväkotivuo-sien aikana tuntemaan niin perin poh-jin, että jo ilmeestä osaa arvata mitä on mielessä, sanoo Halinen.

Vain porkkanat jäävät. Aleksandra Leuku syö illallisen päiväkodissa, mutta lähtee sitten kotiin nukkumaan.

Tampereen kyljessä Pirkkalassa sijaitseva Pereen päiväko-ti avattiin kolme vuotta sitten. 90-paikkaisessa päiväkodissa toimii saman katon alla kuusi erilaista ryhmää: avoin päiväko-ti, allergiaryhmä, vuorohoito sekä kolme sisarusryhmää. Mo-nimuotoisuus tuo uudenlaista energiaa päiväkodin arkeen, vaikka yhdessä päätetyt arvot ja toiminta-ajatus ovat jokai-sella ryhmällä samoja.

– Meidän punainen lankamme on leikki. Sitä arvostetaan ja kunnioitetaan. Lapsille täytyy olla aikaa ja tilaa pitkäkestoiseen leikkiin, sanoo päiväkodin johtaja Kirsi Huhtala-Reinikka.

Yhteistyö kodin ja päiväkodin välillä on tärkeää.– Vaikka järjestetyt yhteiset tilaisuudet ja kasvatuskeskuste-

lut ovat tärkeitä, on erittäin tärkeää myös kiinnittää huomio-ta jokapäiväisiin kohtaamisiin vanhempien kanssa lasta tuo-

taessa ja hakiessa. Näillä pienillä kohtaamisilla on tärkeä mer-kitys luottamuksen syntymisessä ja ne ovat tärkeä perusta yh-teistyölle vanhempien kanssa.

Työviihtyvyys on talossa arvossaan. Hoitohenkilökuntaan kuuluu tällä hetkellä 24 lastenhoidon ammattilaista, heistä 12 on lähihoitajia. Virkistystoimintaan on panostettu: Tallinna ja hohtokeilahalli ovat tulleet tutuksi, viime kevään voiman-ponnistus oli Punahilkka-näytelmä, jokakeväinen mökkireis-su on jo perinne.

– Olemme sopineet, että asioita ei jätetä hampaan koloon vai ristiriidat selvitetään heti. Päiväkodin väki on työhönsä si-toutunutta ja innostuu rohkeasti kokeilemaan uusia ideoita. Myönteinen ilmapiiri lähtee henkilökunnan omasta asentees-ta, kiittelee Huhtala-Reinikka.

Hyvässä hengessä

10 •2008 super 19

SuPer-Raksa yhdisti mies- ja naisvaltaisen alan nuorett e k s t i j a k u v a s o n j a k ä h k ö n e n

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto järjesti yhdessä Rakennuslii-ton kanssa koulutus- ja virkistystapahtuman alle 35-vuotiaille jäsenilleen.

Espoossa Siikarannassa 6.–7. syyskuuta vietettyjen SuPer-Raksa-päivien tarkoituksena oli kehittää yhteistyötä järjestö-nuorten välillä.

Päivien aikana osallistujat käsittelivät laaja-alaisesti työelä-mään liittyviä kysymyksiä. Keskustelua syntyi muun muassa työturvallisuudesta, työilmapiiristä ja palkkauksesta. Hoito- ja rakennusalan työn sisällön eroista huolimatta molemmilla aloilla painitaan samankaltaisten ongelmien kanssa. Puutteel-liset työvälineet, vuokratyövoima, esimiestoiminta, kiire sekä maahanmuuttajat puhuttavat kumpaakin työntekijäkuntaa. Keskustelujen kautta pyrittiin löytämään uusia eväitä ja rat-kaisuja nuorten työssäjaksamisen tueksi.

SuPer-Raksa-päiville osallistui yhteensä 135 nuorta, joista superilaisia oli 35. Asiapitoisen ohjelman ohella nuorilla oli

mahdollisuus benji-hyppyihin ja sumopainiin. Lisäksi osallis-tujia viihdyttivät stand up -koomikko sekä Engraved-bändi.

Kuntamarkkinoilla 7000 kävijäät e k s t i j a k u v a m a r j o s a j a n t o l a

SuPer osallistui syyskuussa kunta-alan vuosittaiseen suurtapahtumaan, joka tänä vuonna keräsi kahden päivän aikana yli seitsemän tuhatta kävijää Kuntatalolle Helsinkiin.

Lukuisat kuntapäättäjät, johtavat viran-haltijat ja muut liiton toiminnasta kiin-nostuneet vierailivat SuPerin messu-osastolla. Keskustelua käytiin muun muassa henkilöstömitoituksesta ja väes-tön ikääntymisen mukanaan tuomista lisääntyvistä ongelmista. Viime vuodesta poiketen, tänä vuonna pikkukunnis-sakin alkaa olla jo rekrytointiongelmia etenkin lyhytaikaisissa sijaisuuksissa.

Toukokuussa julkaistu SuPerin sel-vitys lähi- ja perushoitajien osaamisen käytöstä kiinnosti myös useita osas-tolla kävijöitä ja selvitys vietiin tiedoksi myös kotikuntiin.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen selvityksen mukaan sosiaali- ja tervey-denhuollon ammattiryhmien työvoima-vaje on kunta-alalla keskimäärin 5 pro-

senttia. Sosiaalitoimen ammattiryhmissä vaje on 5,7 prosenttia ja terveydenhuol-lon ammattiryhmissä 4,3 prosenttia.

Yleisin syy vajeeseen on muodolli-sesti pätevän henkilöstön puute. Suu-rin vaje on Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa

Suhteellisesti eniten työvoimavajetta oli erityislastentarhanopettajien, sosiaa-

lityöntekijöiden ja erityissosiaalityönte-kijöiden ammattiryhmissä. Lukumää-räisesti eniten työvoimavajetta oli kunta-alan muutoinkin suurissa ammattiryh-missä kuten lähihoitajien, perushoita-jien, lastenhoitajien ja kodinhoitajien ryhmässä sekä sairaanhoitajien ja erikois-sairaanhoitajien ryhmässä, mutta vajeen suhteellinen osuus jäi alle 5 prosentin.

SuPerin ja Rakennusliiton nuoret olivat yhtä mieltä siitä, että puut-teellinen työhön perehdyttäminen on yksi merkittävistä työturvalli-suuden kompastuskivistä.

SuPerin messupisteen vierailijat saivat tietoa muun muassa superilaisten ammatillisesta osaa-misesta.

20 super 10 •2008

10 •2008 super 21

Helsinkiläiset saavat pitkäaikais-ta sairaalahoitoa Kivelän, Koskelan, Myllypuron ja Suursuon sairaaloissa. Laitokset ovat suuria, ovatko myös haasteet?

Helsingin terveyskeskuksen pit-käaikaishoidon johtaja Annikki Th o-dén haluaa oikoa virheellisiä käsityk-siä kaupungin pitkäaikaista sairaala-hoitoa tarjoavien sairaaloiden mai-

neesta työpaikkoina. Hänen mielestään on epäoikeudenmu-kaista puhua siitä, että työ näissä sairaaloissa tai yleensä van-hustenhuollossa olisi erityisen raskasta tai erityisen huonosti mitoitettua muuhun hoitoalaan verrattuna.

– Meillä on avoimia toimia ja pulaa etenkin sijaisista, mut-ta tämän hetkinen työvoimapula koskee koko terveydenhuol-toa. Käsitykseni on, että akuuttisairaaloissa on vielä hanka-lampi henkilöstötilanne, pääosin ehkä vaikean sairaanhoita-javajeen takia.

– Mielestäni on ikävää, kun sanotaan, ettei kukaan tyk-kää vanhusten hoidosta, eikä alalle saada henkilökuntaa tar-peeksi ja että kaikki otetaan työntekijöiden selkänahasta. Ei se ihan näin ole.

Th odén näkee, että koko sosiaali- ja terveydenhoitoalan työvoimapula johtuu myös yhteiskunnan taloudellisista suh-danteista. Kun on valinnan varaa, monet hoitajat hakeutu-vat muihin töihin parempien ansioiden tai säännöllisen päi-vätyön takia. Lisäksi henkilökunta liikkuu alan sisällä ja ha-kee erilaisia työkokemuksia.

– Toisaalta on rikastuttavaa, että henkilökunnalla on mah-dollisuus hankkia monenlaista työkokemusta. Työyhteisön

kannalta – ja itsekkäästi työnantajan kannalta ajateltuna – jatkuva rekrytointiprosessi on aika työlästä. Kuitenkin meil-lä on osastoja, joissa kaikki vakanssit ovat täynnä, ja monel-la osastolla on hyvä ydinporukka, joka ei muualle haluakaan. Tällöin on saatu aikaan hyvä työilmapiiri ja ehkä samantyyp-piset ihmiset ovat sattuneet yhteen.

Parin vuoden sisällä hoitoalan eläköityminen tulee vähen-tämään työvoimaa entisestään, mutta Th odén ei ole vielä ai-van epätoivoinen rekrytoinnin suhteen. Hän luottaa hoito-alan vetovoimaisuuteen tulevaisuudessakin, sillä työ on haas-tavaa, mielenkiintoista ja ihmisläheistä työtä. Opiskelijat ovat taas kiinnostuneita hoitoalan monipuolisista vaihtoehdoista ja lisäksi moni hoitaja palaa takaisin hoitotyöhön kokeiltu-aan muita työaloja. Hyvä työilmapiiri ja muut työhyvinvoin-nin osatekijät tulevat olemaan melkoisia rekrytoinnin valtti-kortteja työvoimapulasta kärsivillä alueilla.

hoidettavana vakavasti sairaita ihmisiä

Helsingin pitkäaikainen sairaalahoito keskitettiin vuoden 2004 organisaatiouudistuksessa Kivelän, Koskelan, Myllypu-ron ja Suursuon sairaaloihin ja samalla hoitopaikkoja vähen-nettiin yli kahdella sadalla. Tällä hetkellä sairaansijoja on 1215, mutta kaupungilla on tarkoitus vähentää vielä sairaansijoja te-hostamalla kotihoitoa sekä palveluasumista.

– Olemme pyrkineet siihen, että kohdennamme pitkäai-kaista sairaalahoitoa heille, jotka todella erikoisosaamista tar-vitsevat. Potilaina meillä on kaiken ikäisiä, mutta enimmäk-seen iäkkäitä henkilöitä. Koska kaikki ovat vakavasti sairaita ja heillä on paljon toimintakyvyn puutteita, heistä noin 85 prosenttia myös kuolee sairaaloissa. On kuitenkin muistetta-

Hyvä työilmapiiri on rekrytointivaltti

t e k s t i j a k u v a t m a r j o s a j a n t o l a k u v i t u s s a l l a p y y k ö l ä

Kuka hoitaaMaisa-mummoa?

Työvoimapula pahenee Helsingissä

Helsingin terveyskeskuksen pitkäaikaishoidon johtaja Annikki Thodénilla ja terveys keskuksen pääluottamusmies Silja Paavolalla on yhteinen huoli riittävästä työvoimasta. Thodén näkee

hyvän työilmapiirin yhtenä rekrytointivalttina. Paavolan mielestä työntekotapojen on muututtava koko sosiaali- ja terveydenhuollossa.

22 super 10 •2008

Helsingin ter-veyskeskuk-sen pääluotta-musmies Sil-ja Paavola on myös kaupun-gin paikallis-osaston pu-heenjohtaja ja tietää kaupun-

gin palkkalistoilla olevien superilaisten työolosuhteista laajasti. Hän näkee, et-tä sosiaali- ja terveysalan työntekijäpu-laan ei tule helpotusta, tilanne jopa pa-henee. Kuitenkin jo pelkästään työn te-kemisen tapojen muuttaminen toisi pi-kaisesti kaivattua apua.

– Ei se työ tapa, mutta se työtapa. Yksitoikkoisesti suorittamalla suuri-

Työntekotapojen on muututtava

va, että kaiken aikaa meiltä myös potilaita kotiutuu tai siirtyy kevyempään hoitoon, Th odén kertoo.

Hän myöntää, että tilanne voi tosin kärjistyä, mikäli po-tilasta yritetään kotiuttaa vasten tahtoaan. Turvattomuuden tunne saa monet haluamaan ympärivuorokautiseen valvot-tuun hoivaan tai sairaalahoitoon. Kevyempään hoitopaik-kaan pääsyä odotteleekin jatkuvasti keskimäärin viitisenkym-mentä potilasta.

yksilövastuista hoitotyötä

Sairaaloiden vuodeosastojen hoitohenkilöstöstä lähi- ja pe-rushoitajia on noin 65 prosenttia. Työ on yksilövastuista hoi-totyötä, ja omahoitajalla on kolmesta neljään omaa potilasta. Hoitajilta toivotaan geriatrisen hoitotyön osaa-mista tai ainakin vahvaa kiinnostusta aiheeseen, koska muistisairaudet ovat hyvin yleisiä. Vai-keasti sairailla on usein paljon lääkkeitä, vaikka turhaa lääkitystä pyritään välttämään. Uni- ja psyykenlääkkeiden käyttö on saatu selvästi vä-hentymään, ja myös päivätoiminnan on oltava aktiivista ja vi-rikkeellistä. Potilaan omia hiipuvia voimavaroja on yritettä-vä ylläpitää ja vahvistaa mahdollisuuksien mukaan kuntout-tavalla työotteella. Ammatillisten taitojen lisäksi hoitajat tar-vitsevat hyviä vuorovaikutustaitoja, sillä omahoitajina he ovat yhteydessä potilaidensa omaisiin.

– Koska meillä on tärkeintä huomioida potilaan tarpeet yksilöllisesti, työ vaatii sitoutunutta, innostunutta ja ammat-titaitoista henkilökuntaa, mutta myös sitä, että työt ja työvuo-rot on suunniteltu hyvin. Potilaslähtöinen hoitotyö antaa hoi-tajille mahdollisuuden tehdä työnsä siten, kuin se on ajankäy-tön kannalta järkevintä tehdä.

Hoitajien ammattitaidolta vaaditaan todella paljon, mut-ta omaiset ovat olleet tyytyväisiä läheistensä hoitoon. Viimei-sin omaisille suunnattu asiakastyytyväisyyskysely antoi koulu-

arvosanaksi 8,6. Th odénin mielestä tulokset osoittavat myös, että omaiset saavat haluamaansa tietoa ja tuntevat tulevansa kuulluiksi ja olonsa turvalliseksi läheistensä hoidon suhteen.

– Aina voimme kuitenkin yhteisesti kehittää ja parantaa toimintaamme.

kuuleeko virasto, täällä hoitaja?

Vaativa työ verottaa myös tekijänsä voimia. Hoitohenkilös-tön sairauspoissaololuvut ovat olleet noin seitsemän prosen-tin luokkaa. Tätä lukua Th odén pitää melkoisen korkeana, mutta poissaolojen määrä on pysynyt samoissa lukemissa jo muutaman vuoden ajan..

– Vuosi sitten päättynyt Terveet työajat -hanke tarkasteli ja tutki myös työn raskautta. Sen perusteella meillä tehdään keskiraskasta työtä, joka kuluttaa eten-kin tuki- ja liikuntaelimistöä. Siksi henkilöstön on osattava käyttää monenlaisia apuvälineitä ja hallittava ergonomiset työtavat ja asennot. Työ-kaveri on muistettava aina pyytää tarvittaessa

apuun – yksilövastuinen hoitotyö ei ole yksintyöskentelyä.Koska hoitohenkilöstön omat voimavarat vaikuttavat työs-

säjaksamiseen, henkilöstöä kannustetaan huolehtimaan fyy-sisestä kunnostaan muun muassa tarjoamalla järjestettyä lii-kuntaa. Parin vuoden ajan on järjestetty myös yhteisiä työhy-vinvointipäiviä.

Th odénin mielestä keskeinen hyvinvoinninlähde työnteki-jälle on kuitenkin hyvä työilmapiiri sekä avoin ja keskustele-va työyhteisö. Tähän voi jokainen työntekijä omalta osaltaan vaikuttaa. Jokaisen tulee voida myös avoimesti puhua asioista suoraan omalle lähiesimiehelle tai oman sairaalansa johdolle.

Th odén haluaisi käydä useammin jokaisessa sairaalassa ja ihan jokaisella osastollakin, mutta aina aika ei riitä. Hän us-koo kuitenkin, että jokaisen työntekijän ääni kuuluu myös vi-rastotasolle asti ainakin henkilöstöedustajien välityksellä.

kin työmotivaatio menetetään. Sairaa-lamaailmassa on ongelmallisinta kate-gorioitunut ajatus siitä, mitä kukin saa tehdä. Akuuttipuolen sairaanhoitaja-pulaa helpottaisi jo se, että lähi- ja pe-rushoitajat saisivat käyttää laaja-alaises-ti ammattitaitoaan ja hoitaa potilaansa kokonaisvaltaisesti.

Kotihoidon puolella tilanne on täy-sin päinvastainen. Paavola tietää, että henkilöstö saa tehdä ammattitaiton-sa puitteissa laaja-alaisesti töitä, mut-ta hyvin tehdyn työn tuottama tyydy-tys jää saavuttamatta liian suuren työ-määrän takia.

– Kotihoito on kriisissä, sillä toimia ei saada täytettyä, joten kaikilla on ai-van liikaa töitä myös asiakkaiden hy-vinvointia ajatellen. Kotihoidossa luo-

Työ on haastavaa, mielenkiintoista ja ihmisläheistä.

daan vihdoin mitoitusjärjestelmää, mutta koko ajan puhutaan suurten ikä-luokkien poistumisesta työmarkkinoil-ta ja suunnitelmia tehdään sen mukaan. Kuitenkaan se, mitä tapahtuu kymme-nen vuoden kuluttua, ei auta nyt akuu-tissa kriisissä olevia.

Paavola paheksuu myös sitä, että Helsingissä siirretään ongelmia yksikös-tä toiseen. Sairaalapaikkoja supistetaan ja kotihoitoa lisätään, vaikka kotihoi-dossa on jatkuvasti sellaisia hoidettavia, joille suunniteltu hoito ei riitä.

– Tämä on ideologinen asia. Näin toimimalla saadaan vanhustenhoito sa-manlaiseen kriisiin kuin psykiatrinen hoitokin. Nyt pitäisi keski-ikäisten kuntalaisten jo pikaisesti miettiä, mitä he oikein vanhuudeltaan haluavat.

10 •2008 super 23

valppaana muutoksissa

Kaupungin terveysasemille on tulossa suuri organisaatiomuu-tos. Paavola muistuttaa, että jokaisen superilaisen on huoleh-dittava siitä, että perus- ja lähihoitajien osaaminen huomioi-daan suunnitelmissa. Terveydenhoitajilta voitaisiin siirtää teh-täviä lähi- ja perushoitajille ja järjestää myös vastaanottoaiko-ja esimerkiksi haavanhoitoihin sekä verenpainemittauksiin ja muihin vakiokontrolleihin.

– Saa olla aina tappelemassa, mitä saadaan tehdä. Millään muulla ammattialalla ei ole näin kansantalou-dellisesti huonoa systeemiä. Huvittavinta tässä on, että ammattijärjestöt jarruttavat kehitystä.

Paavola tuntee myös sen ongelman, että vie-läkin on työntekijöitä, jotka eivät edes halua käyttää kaikkea osaamistaan. Nykyaikana on työntekijän muututtava työnsä mukana.

– Se, että näin on tehty 30 vuotta ja tullaan tekemään myös seuraavat 30 vuotta, on täysin mahdoton yhtälö tänä päivänä. Toisaalta systeemi ei juuri kannusta ketään kehitty-mään työssään, vaan jokaisen on itse oltava valmis. Kun yk-silö joutuu aivan liikaa taistelemaan työtehtäviensä puolesta, voi käydä niin, ettei hän enää edes halua ottaa vastuuta mis-tään, vaan tyytyy suoritustason tehtäviin.

työhyvinvointi hukassa?

Paavolan mielestä Terveet työajat -projekti oli hyvä tutki-mus, mutta se oli tehty kaksivuorotyötä tekevien työnteki-jöiden tilanteesta. Pääosa hoitajista on kuitenkin kolmivuo-rotyössä.

– Työajoissa on huomioitava henkilöstön sosiaalinen, fyy-sinen ja psyykkinen kokonaisuus. Terveet työajat muotoutu-vat yhteistyössä henkilöstön kanssa, ei määräämällä. Perheen ja työelämän yhteensovittaminen ei ole yksi yhteen työtä, vaan jokaisella perheellä on erilaisia tarpeita.

Jos työntekijä hallitsee ergonomiset työtavat, ei työ pit-käaikaissairaanhoidossa ole fyysisesti kaikkein raskainta työ-tä. Paavola näkee kuitenkin, että työn henkinen kuormitta-vuus on tuntuvaa.

– Vaikka omaisiltakin tulisi kiitosta, käy työ ajanoloon henkisesti raskaaksi. Työntekijä saa harvemmin kokea tyydy-tystä siitä, että potilas kuntoutuu niin hyvin, että hänet voi-daan siirtää kevyempään hoitoon. Ammattitaitokaan ei aina suojaa potilaan kuoleman aiheuttamilta tunteilta.

Hän uskoo, että henkilöstön sairauspoissaoloihin vaikuttaa paljon työn arvostuksen puutteen ja eriarvoisuuden tunteiden kokeminen. Niissä työpisteissä, joissa työntekijän osaamista ar-vostetaan ja työyhteisö huolehtii jäsenistään, on sairauspoissa-olojen määrä huomattavan pieni.

– Meillä ihannoidaan professoreita, tohtorei-ta ja muita asiantuntijoita, mutta helposti unoh-detaan se, että tarvitaan myös ammattitaitoisia työntekijöitä tekemään varsinainen hoitotyö.

Erittäin suurena epäkohtana hän näkee vas-tavalmistuneiden sairaanhoitajien ja lähihoitajien eriarvoisen kohtelun. On työpaikkoja, joissa uudelle lähihoitajalle sano-taan, että tämä ei kuulu sinulle, mutta sairaanhoitajalle anne-taan mahdollisuus opiskella lisää ja kehittää ammattitaitoaan.

mitä lääkkeeksi?

– Paljon on parantamisen varaa, jotta Helsingissä päästäisiin hyvään työvoimatilanteeseen. Kehitys on aloitettava työn si-sällöstä, työajoista ja palkan ostovoimaisuudesta. Pysyvää va-kinaistakaan henkilökuntaa ei saada ilman, että työ on moni-puolista ja mielenkiintoista. Palkan tarpeeksi ostovoimainen taso houkuttelee opiskelijoita alalle, mutta palkka ei ole pi-temmän päälle kaikkein tärkein työhyvinvoinnin lähde.

Paavolan mielestä pääkaupunkiseudulla asumisen kalleu-den takia erityinen pääkaupunkilisä olisi kuitenkin tarpeen. Hän laskee, että sadan euron lisä palkkaukseen maksaisi kau-pungille vuodessa noin kuusi miljoonaa euroa, mikä suurel-le kunnalle on vähän.

Hän haluaisi joustavuutta myös johtamiskäytäntöihin:– Vaikka työpaikkatasolla haluttaisiin kehittää jotain, ra-

han puute on aina esteenä. Rahankäytöstä ei voida juurikaan tarvetasolla päättää. Koska koko terveyskeskuksen budjetti on keskustason toimitusjohtajan käsissä, työntekijöiden pi-täisi olla myös poliittisesti aktiivisia.

Ei se työ tapa, mutta se työtapa.

24 super 10 •2008

hyvä vai huono hoitaja?

Olen työskennellyt vanhusten parissa jo vuosikymmenet. Myönnettäköön, että olen ns. erilainen persoona, mutta mis-tä se johtuu, ettei se ole sallittua hoitoalalla? Oletteko tör-männeet vastaavaan?

Minä olen mielestäni hyvä hoitaja, pesen peput, kuuraan hampaat, vaihdan vaipat. Mutta minä myös pidän vanhuk-sille seuraa, juttelen asettaen itseni mahdollisimman lähelle heidän tasoaan, eli kiroan jos vanhus on tottunut kiroamaan, nauran jos hän siitä pitää. Jotenkin se tulee minulta luonnos-taan ja mikä pahinta, minä jumppaan vanhusten kanssa!

He elävät sen jälkeen, kun kotoansa joutuvat hoitolaitok-seen, meidän ehdoillamme. Mitä siitä, jos joku nukkuu pi-dempään? Mikä ihmeen kriteeri on siinä, oletko hyvä vai huo-no hoitaja, jos annat vanhuksen viettää sängyssä yhden päi-vän? Mitä siitä, “kuka” tulee iltaan, sinä olet sen päätöksen aamuvuorossa tehnyt! Sinä saman koulun käynyt, saman op-pimäärän suorittanut, mutta vain vähän eri lailla ajatteleva hoitaja olet päättänyt antaa sille tänään niin väsyneelle van-hukselle lepopäivän. Tekeekö se sinusta huonon hoitajan? Ja varsinkin se, jos vielä jaksat vuosikymmenien jälkeen laulaa, nauraa ja tanssia vanhustemme iloksi. Jotkut vanhukset, suu-rin osa, saattavat jopa pitää siitä!

nyt ei ole 50 vuotta sitten

lukijalta

lähetä postia lukijalta-palstalle: super-lehti@superliitto.fi tai super-lehti, lukijalta, ratamestarinkatu 12, 00520 helsinki.liitä nimimerkkikirjoituksiin mukaan oma nimesi ja yhteystietosi, jotka jäävät toimituksen tietoon. nimettömiä emme julkaise.

vuodepotilaan rallisävel: rosvo-roope

Jos vaihdatte mun vaippani niin saatan kertoa, tuiki tavallisen ta-rinan jolle löytyy vertoja. Se on tarina vuodeosastolta monesta kun-nasta, jossa päättäjillä suuri pallo ompi hukassa.

Työn kuvaa siellä muutettiin ja töitä lisättiin, se aika oli poissa tiet-ty vanhuksilta niin. Ei hoitajakaan mihin tahansa nyt repeä, il-man että seuraamukset oisvat ikävät.

No ikävyydet seurasivat toinen toisiaan, hoitajatkin väsyivät työ-takan alle vaan. Oli sairaslomaa, mielenlomaa, ihan mitä vaan, jott` vaivoistansa hoitajat nyt toipuisivat taas.

On huono olla potilaankin aina vuoteessaan, ei aikaa löydy hoita-jilta viedä vessaankaan. “Nyt alles laske, kyllä sieltä sitten putsa-taan”, on vakilause hoitajien suusta aina vaan.

Kas vessareissu aikaa veisi monin verroin vaan, mut halu mulla pöntölle ois päästä tekemään. En sinne pääse, vaippaan lasken, sit-ten ootan vaan, ett´ joku tämän sotkun tulee kohta siivoomaan.

PÄÄTTÄJÄ, jos joskus oot sä vuodepotilas, niin silloin tiedät mistä puute tulee yks ja kaks. Vaan ROBOTITHAN tuolloin teitä tietty puunaavat, ruuan suuhun pistävät ja VAIPAN VAIHTAVAT.

heli keijonen

tuottavuustalkoiden hinta: hoitajan selkänahka

SuPer-lehti 8/2008 kertoi valtiovarainministeri Jyrki Katai-sen ajatuksia hoitoalan tuottavuuden parantamisesta. Katai-sen mielestä nykyiset työt hoitoalalla olisi organisoitava uu-delleen. Ministeri Katainen lienee kiertänyt monia hoito-alan työpaikkoja, koska hän mainitsee artikkelissa “monet paikat, joissa johto, ja hoito on järjestetty entismaailman ai-kaan”. Kokemuksensa kautta hän olisi ymmärtääkseni valmis vähentämään “ylimääräisiä” pomoja hoitoalalta. Ruohonjuu-ritason hoitajana en ole juurikaan ehtinyt näkemään muuta kuin omien työyksiköitteni toimintaa. Johdon katselmukset eivät ole harmikseni hoitajille kuuluneet.

Olen kuitenkin nähnyt, miten vuosien myötä tyyli ja tapa tehdä itse hoitotyötä on muuttunut. Työtä helpottamaan kehi-tettiin muun muassa hyviä vaippoja ja nostolaitteita. Ne mah-dollistivat hoitajien yksintyöskentelyn. Yksilöllisen hoitotyön myötä työtä organisoitiin osastoilla uudelleen. Samalla syntyi säästöä. Osastonhoitajat ja sairaanhoitajat, jotka ennen hoiti-vat enemmän paperitöitä ja lääkkeidenjakoa, joutuivat kansli-oista sorvin eteen. Kylpyhuoneeseen kelpasi jokainen vuorol-laan oman hoidettavansa kanssa. Näkyvästi muutoksen kouriin joutui myös yötyö. Osastojen “päällysmiehinä” toimineet yösai-raanhoitajat laitettiin hyllylle. Yösairaanhoitajan tarve ei kuiten-kaan vähentynyt, päinvastoin. Hän sai hoidettavakseen osas-tonsa fyysiset työt ja muiden osastojen akuuttikutsut. Tuotta-vuutta parannettiin ja yöhoitajan työmäärää tuplattiin.

Katainen pohtii artikkelissa sitä, kuinka saada ihmiset jak-samaan työssään niin, että tuottavuus kasvaa. Siinä onkin mi-

nisterillä pohdittavaa. Kuinka sitouttaa työntekijä tekemään enemmän, nopeammin ja pitempään työvuorossaan? Kuinka muuttua robotiksi, jolle työ on kutsumus ja omat voimat ja työstä saatu korvaus sivuseikka. Katainen on toki pudotetta-va alas luurankotornistaan: ei näillä keinoilla.

Tehyläiset menivät sopimaan palkkaneuvotteluyön pit-kinä tunteina tuottavuuden parantamisesta. Myös ministe-ri Kataisen ideoima tasa-arvotupo nostatti me-henkeä. To-tuus tuposta oli kuitenkin se, että tapahtuessaan se ajoi kun-tien omaa taloutta kuralle. Valtion kassasta ei tullutkaan tar-peeksi tuporahaa. Kun palkat nousivat, nousivat myös muut-kin hinnat. Hoitajan kukkaroon ei tälläkään kierroksella saa-tu jäämään mitään.

Kuntatyönantajapuolen edustajan Markku Jalosen puhe viime toukokuisessa SuPerin liittokokouksessa jäi mieleen. Menneen palkkakierroksen saldo oli Jalosen mukaan kova ja korkea, eikä vastaaviin olisi enää tulevaisuudessa varaa. Kovat väännöt ovat siis edessä vuonna 2010!

Sitä ennen olisi kuitenkin tartuttava näihin ministeri Ka-taisen tuottavuustalkoisiin. Ohjeita ei ole, joten vastoin mi-nisterin ajatuksia työmäärän lisääntymisestä mennään! Kun sijaisia ei ole, tai ei palkata ja hoitajat tekevät pitkää päivää hoidettavien määrän lisääntyessä, niin totuus paljastuu. Tä-män päivän tuottavuuden hinta on sittenkin vain se hoitajan selkänahka. Ja se ei paljon talkoisiin innosta.

arja juvonen

10 •2008 super 25

Työelämän uudet osaamisvaatimukset

Lääkehoito osana hoitotyötä

Lääkehoitosuunnitelma

Luontaistuotteet ja lääkkeet

Hoitaja asiakaspalvelijana

Syöpä

Kivunhoito

Kotihoidon tulevaisuus

Vanhusten toimintakyky ja ravitsemus

Monikulttuurinen hoitotyö

Filippiiniläisenä Suomessa

Luova ja palkitseva vanhustyö

Kun hoitajaa uhataan

Nykypäihteet

Riippuvuudet

SuPerin ammatilliset opintopäivät10.–11.2.2009 Tampere-talo

Aiheina muun muassa:

Maksut: Jäsenet: 200 € (2 pv) 120 € (1 pv)Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät: 110 € (2 pv) 80 € (1 pv)Ei-jäsenet: 240 € (2 pv) 140 € (1 pv)

Maksu sisältää luennot, jaettavan materiaalin, lounaat ja kahvit (alv 0%)Osallistumismaksu LASKUTETAAN. Selvitä työnantajan tarkka laskutusosoite ennen ilmoittautumistasi SuPeriin.Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.superliitto.fi tai marraskuun SuPer-lehdessä.

Totti Karpela

Tuija Piepponen

26 super 10 •2008

Viekö kuntien säästövimmajo inhimillisyyden?

t e k s t i m a r j o s a j a n t o l a

Kunnat hakevat kilpailutusten myötä säästöjä niin innokkaasti, että palvelujen laadun ylläpito vaikeutuu. Pienet pal-veluntuottajat ovat ahdingossa, koska kuntien kanssa laaditut asumispalveluso-pimukset sitovat palveluntuottajia, mutta eivät kuitenkaan tuo yrityksien toimin-nalle varmuutta. Toisaalla asukas- ja hoi-topaikkoja on tyhjillään, vaikka toisaalla niitä kaivattaisiin kipeästi.

Mallusjokisäätiön toiminnanjohtaja Mal-la Meronen on huolestunut kolman-nen sektorin palveluntuottajien selviy-tymisestä jatkuvasti kiristyvässä kilpai-lussa. Hän näkee, että kunnat hakevat niin kiivaasti säästöjä, että pienet ja pie-nehköt palveluntuottajat ovat jo suurissa vaikeuksissa.

– Palvelumaksun korotusprosentti vuosittain pitäisi pitää niin alhaisena, että se ei kata edes kustannusten koro-tuksia. Kuitenkin kilpailutuksen aikana ilmoitettu laadun taso ja henkilökun-

nan mitoitus tulisi säilyä ennallaan. Lisäksi säätiön on myös pystyttävä hoi-tamaan kaikki taloudelliset velvoit-teensa ajallaan, Meronen kiteyttää.

Hän jatkaa, että nykyinen käytäntö saattaa aiheuttaa jopa niin järjettömiä tilanteita, että palveluntuottajalla voi olla kunnan kipeästi tarvitsemia hoito- tai asukaspaikkoja, mutta kunta ei voi ostaa palveluita, koska kilpailutuksen edellyttämää sopimusta ei ole juuri tämän yrityksen kanssa. Kun päätök-senteko viedään kauemmas käytännön elämästä, se ei paranna ihmisen elämää mitenkään. Parin viime vuoden aikana asukassijoitusten päätöksenteko on vaikeutunut suuresti verrattuna siihen aikaan, kun sijoittajina olivat suoraan kuntien sosiaalitoimet. Aikaisemmin säätiö kävi neuvottelut suoraan kun-tien sosiaalitoimen edustajien kanssa ja asukaspaikka voitiin ostaa kuntarajojen ylikin, jos sopiva paikka oli vapaana.

– Nykyisin jos naapurikunnilla ei ole meidän kanssamme sopimusta, niin sieltä ei voida sijoittaa meille asukasta

siitä huolimatta, ettei mitään muuta-kaan paikkaa näille ihmisille ole tar-jolla. Toisaalta taas tämä lähialue, jonka kanssa meillä on sopimus, ei sijoita meille riittävästi asukkaita.

Lisähankaluuksia syntyy siitä, että kunnat kilpailuttavat eri aikoina esi-merkiksi muistihäiriöisten- ja vanhus-ten tai mielenterveys- ja alkoholiongel-mista toipuvien asumispalvelut.

– Talossamme on kolme eritasoista hoivaa tarjoavaa yksikköä. Kaunis ajatuk-semme hoitoketjusta oman talon sisällä ei ole voinut toteutua, koska toinen yksikkö on kilpailutettu, mutta toista ei.

byrokraattista pyöritystä

Mallusjokisäätiön ainoat tulot ovat asukasmaksut, jotka määritellään aina edellisen vuoden toteutuneen tilinpää-töksen mukaisesti. Koska säätiö ei kerää voittoa, ei lisärahoitusta löydy kesken toimintakautta mistään.

– Kuntapuolella voidaan tarpeen vaa-tiessa anoa loppuvuodestakin lisämää-

Yleistä yksityissektorilla

Osaaminen hukassa pienissä yrityksissäSuPerin yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens kertoo, että liiton edunvalvontayksik-köön tulee melko paljon yhteydenottoja supe-rilaisilta, jotka työskentelevät pienissä sosiaali-puolen hoiva- ja hoitoyrityksissä. Isoissa taloissa löytyy useimmiten tarvittavaa yrittäjäosaamista niin kilpailutukseen kuin työnantajan roolin vaatimuksiin.

Superilaisten esiin tuomat ongelmat johtu-vat enimmäkseen aivan perusasioista. Työantaja ei osaa laatia työsopimusta tai ei ymmärrä työ-ehtosopimuksen sitovuutta. Ylitöitä ei korvata,

työvuoroja muutetaan mielivaltaisesti ja lisätöitä vaaditaan. Kun yrityksellä menee taloudellisesti huonosti, tilanteet kärjistyvät.

Zaerens näkee ongelmana myös superilais-ten “liiallisen kiltteyden”. Omasta hyvinvoin-nista ja vapaa-ajasta tingitään ja tehdään pitkiä vuoroja ja jopa talkootöitä, jotta asiakkaat eivät joutuisi kärsimään. Tämä ei ole kuitenkaan suo-siteltavaa:

– Pitemmän päälle yritys ei hyödy tästä mitään, sillä uupunut ja huonosti motivoitunut henki-löstö ei tee tehokasta työtä.Pia Zaerens.

jukk

a jä

rvel

ä

10 •2008 super 27

rärahoja esimerkiksi vanhustenhuol-toon. Meillä asukasmaksuilla katetaan kaikki toiminnan kulut, myös korjaus-ten lainakulut. Palveluntuottajien tilo-jen on aina täytettävä kaikki kilpailu-tuksissa määritellyt vaatimukset.

Merosen mielestä pienet palvelun-tuottajat jäävät kilpailussa helposti toi-seksi suurille konserneille, jotka pystyvät tarvittaessa sijoittamaan varoja enem-män kuin esimerkiksi vain asukasmak-sujen varassa toimivat yritykset. Kilpai-lutus lisää myös byrokratiaa, joka aiheut-taa pienissä yrityksissä suhteettoman paljon lisätyötä.

– Vuoden 2007 alussa kilpailutuk-seen piti laittaa täytettyjä sivuja tai liit-teitä yhteensä 27 kappaletta, jopa yhden viikon ruokalista. Nykyiset sopimuk-semme ovat kolmivuotisia, joten kohta tämä on taas edessä. Tällainen tuntuu turhauttavalta, koska olemme toimi-neet vanhustenhuollon palvelujen tuot-tajana jo 54 vuotta ilman minkäänlaisia ongelmia. Toimintaamme valvoi men-neinä vuosina Orimattilan kaupungin sosiaalitoimi ja lääninhallitus vuosittai-silla tarkastuskäynneillä.

palveluntuottajat ovat altavastaajina

Pahimpana ongelmana Meronen näkee sen, että kilpailutukseen liitty-vät sopimukset voivat sitoa palvelun-tuottajaa jopa useamman vuoden, mut-ta kuntien puolelta sopimukset ovat vain puitesopimuksia.

– Nämä sopimukset eivät takaa pal-veluntuottajille minkäänlaista tur-vaa siitä, että kunnat ostaisivat esi-merkiksi yhden yksikön kaikki asu-kaspaikat. Sopimus antaa kunnille vain mahdollisuuden ostaa meiltä par-haaksi katsomansa määrän asukas-

Yksityisen sosiaalialan palveluyksiköitä koskeva työehtosopimus on yleissi-

tova. Sen piiriin kuuluu muun muassa yksityisiä vanhusten ja vammaisten

palvelutaloja, vanhainkoteja, ensi- ja turvakoteja, päiväkoteja ja kotipalve-

luita sekä erilaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen palveluksessa työskentele-

viä superilaisia.Terveyspalvelualan työehtosopimus on niin ikään yleissitova ja käsittää

muun muassa kuntoutuslaitokset ja terveyskylpylät, yksityiset sairaalat ja yksi-

tyiset lääkäriasemat.Palvelulaitosten työantajayhdistyksen (PTY) työehtosopimusta noudatetaan

kuntien tai kuntayhtymien määräämisvallassa olevien osakeyhtiöiden tai sääti-

öiden sekä muiden yhteisöjen tai säätiöiden osalta.

sopimuksista

paikkoja. Siksi meilläkin on nyt tyh-jiä asukaspaikkoja, mitä ei Lepokodin historian aikana ole tässä määrin tapah-tunut.

– Koko kilpailutusjärjestelmä on mennyt mahdottomaksi ymmärtää, koska byrokratia me-nee jo inhimillisyy-den yli.

Viime vuonna Mal-lusjokisäätiö menet-ti yhtenä monien jou-kossa yleishyödylli-syysstatuksensa, joten se on jatkossa vero-velvollinen tulostaan samoin kuin mikä tahansa yritys.

– Yksi syy yleishyödyllisyyden mene-tykseen on kuulemma se, että säätiö osallistuu kuntien järjestämiin kilpailu-tuksiin. Toisaalta: miten voisimme toi-mia ilman kilpailuihin osallistumista, koska ilman sopimusta kunnat eivät

sijoittaisi meille asukkaita.Meronen kertoo, että säätiössä ele-

tään säästeliäästi, mutta hoidon laa-dusta tai henkilöstömitoituksesta ei tingitä. Syynä ei ole vain sopimusten vaatimukset, sillä Mallusjoella nähdään

asukkaiden hyvin-vointi kaikkein tär-keimpänä asiana.

– Meillä on upea ja monella tapaa luova henkilökunta ja pyrin pitämään kaikki ajan tasalla toimintaamme liit-tyvistä tilanteista.

– Koska meillä on asukkaita kolmessa eri rakennuksessa, voimme siirtää hen-kilöstöä yksiköstä toiseen sen mukaan, miten asiakaspaikat on täytetty. Hen-kilökunta on voimavaramme, jonka hyvinvoinnista emme myöskään halua, emmekä voi tinkiä.

Koko kilpailutusjärjes-telmä on mennyt mah-dottomaksi ymmärtää,

koska byrokratia menee jo inhimillisyyden yli.

28 super 10 •2008

Toivetyöntekijän muutos

Akseli KoskelastaAku Ankkaan

t e k s t i t l e e n a l i n d r o o s k u v a t j u k k a j ä r v e l ä

– Yksityistämisprosessi muuttaa työtä kaikkialla riippumatta siitä, tehdäänkö se organisaation sisällä tai sen ulkopuolella. Määräaikaisten projektien aika-kaudella organisaatioiden sisälläkin toimitaan kuin työ olisi ulkoistettu, totesi historioitsija Jukka Relander SuPerin puheenjohtajien neuvottelupäivillä.

Tässä maailmanlaajuisessa muutoksessa vahvoilla on uudenlainen työnte-kijä. Yllättäen hänen prototyyppinsä on kaikille tuttu: Aku Ankka.

– Aku Ankka on täydellinen henkilö nykyisen uudistuneen työ-elämän tarpeisiin. Hänellä ei ole kiinteää työhistoriaa. Hän on keskittymiskyvytön, äkkipikainen, piittaamaton, narsistinen, hän ei sitoudu, hän tulistuu ja kuvittelee itsestään liikoja. Mutta toisaalta kun taas jokin hanke on epäonnistunut, hänestä löytyy piileviä voimavaroja yrittää aina uudelleen, palata lähtökuop-piin, innostua ja aloittaa alusta, Relander jatkoi.

Aku Ankka on uuden ajan työntekijä. Toistaiseksi työssä käyvistä ihmisistä löytyy kuitenkin enemmän Aku Ankan vas-takohdan, Akseli Koskelan luonteenpiirteitä: olemme vahvoja identiteetissämme ja haluamme puolustaa sitä, haluamme tehdä työmme hyvin ja saada siitä tunnustusta.

järki ja halu

Jukka Relander sijoitti yhteiskunnallisen murroksen vedenja-kajat niin, että Ranskassa vanhasta uuteen aikaan siirryttiin vuonna 1968, Englannissa pääministeri Margaret Th atche-rin kaudella vuosina 1979–1990 ja Suomessa 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautuessa tai viimeistään 1990-luvun laman aikana.

– Valtion virkamies oli vanhaan aikaan kuin majesteetti valtaistuimella. Hänen työnsä tavoite oli oleminen, ei teke-minen. Virkamies oli valtion jäykkä edustaja. Mutta jäyk-kyys loi myös turvaa, elämä oli ennakoidumpaa ja elämän-

hallinta hanskassa.– Vanhassa valtiossa eli kansa. Kun on siirrytty uuteen,

kansa on muuttunut yleisöksi ja väestöksi. Ihmisyyttä mää-rittää ensisijaisesti kuluttajuus: siinä missä kansalainen toimi järjen ohjaamana, kuluttajaa ohjaa halu, ihmisen on saatava haluta, Relander jatkoi.

1970-luvulla tunnettiin vieraantumisen käsite, koettiin huolta ihmisistä. Nyt puhutaan syrjäytymisestä, jonka pohja on taloudessa. Kansalaisuus on toissijaista.

Relander siteerasi tamperelaista yhteiskuntafi losofi Jussi Vähämäkeä todetessaan, että yleisö muodostaa korkeimman mahdin maailmassa, sen suosiosta kamppailevat kaikki.

– Jopa korkeimman oikeuden presidentti toivoo instanssinsa

Historioitsija Jukka Relander vertasi puheenvuorossaan vanhaa ja uutta työtapaa: nyt työnantaja kysyy joka päivä työntekijältä mitä tällä on tarjota, kun ennen ammattiliike kysyi samaa työnantajalta.

10 •2008 super 29

päätöksille suurempaa näkyvyyttä jotta uskottavuus ei kärsi. Uskottavuus ylei-sön silmissä tarkoittaa yleisön suosiota ja hyväksyntää. Sama koskee niin kirkkoa, yliopistoa, valtiota kuin armeijaa.

Tämä tarkoittaa Relanderin mukaan sitä, että organisaation yleisösuhde vai-kuttaa enemmän kuin uskalletaan olettaa. Suosion saavuttamisen paine pakottaa jatkuviin uudistuksiin ja tämä mekanismi muuttaa ammatit muistut-tamaan toisiaan.

– Tämän takia istumme kokouk-sissa vuosi vuodelta enemmän. Valtio on muuttunut yleisön suosiota kalaste-levaksi, keveämmäksi ja dynaamisem-maksikin tilaajaorganisaatioksi. Hierar-kiassa ylemmillä portailla olevat tilaavat alemmilta palveluja ja työntekijät sekä yksiköt myyvät niitä.

Kilpailutus on jatkuvaa. Organisaa-tion sisällä vastarinta ja kitka vähenevät, kun kenenkään asema ei ole turvattu. Tällainen rakenne ohjaa meitä ja pakot-taa myymään osaamistamme suhteessa työnantajaan, olemme sitten vakitui-sessa tai määräaikaisessa työsuhteessa.

Muutos on Jukka Relanderin mu-kaan peruuttamaton. Myös vakituisissa

viroissa tehdään määräaikaista työtä. Muutos kasaa valtaa organisaation joh-dolle, joka luonnehtii tehtävänsä avus-tavaksi tavoitteisiin pääsemisessä.

muutosta kaikkialla

J. V. Snellmanin valtiossa oli vallalla keskitetty tahto. Nykyinen valtiomme on tyystin erilainen. Arvovapaata muu-tosta ei ole vielä paljoa tutkittu eikä muutoksen lopputulosta hahmotettu. Uusliberalisaatio on globaali ilmiö ja etenkin EU-tasolla kattavasti käynnissä kaikkialla.

Jukka Relander kiteyttikin sano-mansa muistikuvaan kokemastaan hetkestä Kölnin katedraalin edustalla. Upea katedraalin rakentaminen aloi-tettiin 1200-luvulla. Se on täynnä toi-nen toistaan tarkemmin yksityiskoh-din varustettuja korkokuvia ja veistok-sia, joista korkeimmat 120 metrin kor-keudessa.

– Katedraalia katsoessani mietin, mitä mahtoi ajatella se käsityöläinen, joka veisti korkeimmalla sijaitsevat teokset – tietäen, että tuhanteen vuo-teen kukaan ei tule niitä näkemään.

SuPerin ammattiosastojen puheenjohtajat saivat neuvottelupäivillä uudet kannettavat tietokoneet osastojensa asioiden hoitamiseksi. Järjestöasi-antuntija Reita Johansson ja tietohallinta-asiantuntija Kristina Vuorenmaa olivat mukana luovuttamassa lähes pariasataa salkkua.

kaksi päiväätiivistä asiaa

SuPerin ammattiosastojen puheen-johtajien neuvottelupäivät pidet-tiin syyskuussa. Tiivis ohjelma keskittyi ajankohtaisiin asioihin. Päivien aikana käytiin läpi kunnal-lisen ja yksityissektorin sopimus-tilanne sekä ammatillisten hank-keiden ajankohtainen suunnittelu- ja valmistelutyö. Puheenjohtajille luovutettiin uudet kannettavat tietokoneet, ja niiden käytön hal-litsemiseksi annettiin käyttökou-lutusta. Iso asiakokonaisuus päi-vien ohjelmassa oli Paras-hank-keen mukanaan tuoma muutos työnantajien ja ammattiosastojen rakenteessa. Kaksipäiväisen tapah-tuman aikana saatiin myös vuo-rovaikutus- ja viestintäkoulutusta ja kuultiin katsaus niistä toimista, joilla SuPerin hyvä jäsentyytyväi-syys on saavutettu. Päiville osallis-tuivat lähes kaikki ammattiosasto-jen puheenjohtajat.

30 super 10 •2008

Sari Aalto-Matturi:

Kaikki verkostoituvat,onko ay-liike mukana?Kaikki verkostoituvat, ja olennaista on, osaako verkostoitua. Tämä koskee niin yksilöitä, järjes-töjä kuin yrityksiä. Myös ammattiyhdistysliikkeen on keksittävä itsensä uudelleen verkkomaa-ilmaan, totesi oikeusministeriön demokratiayksikön neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi puheenjohtajapäivillä.

– Tutkijat maailmalla väit-tävät, että yleismaailmal-lisesti identiteetit ovat murroksessa, kollektii-visuus katoaa ja yksilöl-lisyys projekteineen on tulossa tilalle. Yhteisöl-lisyys rapautuu, sen kor-vaa verkottunut yksilöl-lisyys. Etenkin nuoria on vaikea saada sitoutu-maan esimerkiksi pitkä-aikaiseen luottamusmies-tehtävään – elämyksiä tarjoavilla menee hyvin, mutta maailmanparan-nusmissio ei vedä, Aalto-Matturi jatkoi.

Suomessa ei ehkä koeta yhteisöllisyyden tuhoa, mutta sama muutossuunta on täälläkin havaittavissa. Toistaiseksi suoma-laiset kuuluvat yhä järjestöihin. Järjestökenttä on kuitenkin jakautunut elinvoimaiseen ja hiipuvaan. Järjestötoiminta on ammatillistunut ja osallistumisen intensiteetti keventynyt: jäsenet eivät enää tee itse vaan odottavat, että liittojen ammat-tilaiset tekevät asiat heidän puolestaan.

Yhteiskunnallisen osallistumisen tulevaisuus on siis haaste. Se ei rakennu yhteiskunnassa syrjäytyvien vaan suuren suoma-laisen enemmistön aktivoimisesta: miten vahvistaa aikuisten ja perheiden osallisuutta? Onko osallistuva demokratia helppo keksiä uudelleen, kun perinteestä on kerran luovuttu?

– Tuoreessa YK-selvityksessä Suomi jäi sijalle 45 vertailta-essa hallinnon kansalaisille tarjoamia mahdollisuuksia osal-listua ja vaikuttaa verkossa. Täällä tietoyhteiskuntaa on kehi-tetty pitkälti asiakaspalvelunäkökulmasta, ei niinkään vahvis-tamaan osallistumista ja demokratiaa. Sama koskee sekä hal-lintoa että järjestöjä, Aalto-Matturi totesi.

Hän luetteli verkon hyviksi ominaisuuksiksi nopeuden ja edullisuuden, loputtoman tilan, helpon kanavan saada esiin näkemyksiä, matalan kynnyksen osallistua ja helpon fooru-min koota yhteen samanmielisiä. Toisaalta verkossa osallistu-minen edellyttää kaikilta aktiivisuutta: tyhjä verkko ei vedä puoleensa eikä verkkoon yleensä tulla puolivahingossa. Siellä on vaikea tehdä päätöksiä eivätkä kannanototkaan ole vält-

tämättä kovin punnittuja. Myös luottamuksen syntyminen vie aikaa.

Suomalaisissa järjestöissä verkko nähdään ensisijaisesti tie-dotus- ja osittain palvelukanavana. Verkon yhteisöllisyyttä ei juuri pohdita ja verkko on vain harvoin toimiva osa koko-naisuutta. Keskeinen ongelma on verkko-osaamisen puute ja resurssointi. Ammattiliitoilla on usein myös väärä kuva jäsen-kunnan suhteesta verkkoon eli ne eivät ole varautuneet muut-tuviin odotuksiin.

– Uutta teknologiaa ei sellaisenaan voi istuttaa vanhoihin toimintatapoihin. Järjestöjen onkin opittava itse suunnista-maan sinne missä nuoret jo ovat. Infrastruktuuri on luotava huolella, keskustelulle ja osallistumiselle on tarjottava toimi-vat puitteet, Sari Aalto-Matturi korosti.

Neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi oikeusministeriöstä totesi, että tietoyhteiskuntaa on kehitetty Suomessa ensisijaisesti asiakkaan, ei kansalaisen, jäsenen tai osallisen näkökulmasta.

Näyttelijä-komedienne Heli Sutela kertoi puheenjohtajapäivien lop-puhuipennusesityksessään hankkineensa auton isänsä kanssa puolik-si: ”Isä maksoi, minä ajan”.

PAIKKAKUNTA PÄIVÄ PAIKKA KELLONAIKA SITOVAT ILMOITTAUTUMISET

Ahvenanmaa Solveig Ehnström ilmoittaa asiasta erikseen.ruotsinkielinen Katso ruotsinkieliset www-sivut.

Harjavalta ti 4.11. Hotelli Hiittenharju, 18.00–21.00 Ilm. 31.10. mennessä Hiittenharjuntie 1, puh. (02) 531 1600 helena.heljakka@superliitto.fi tai puh. 040 512 6816

Harjavalta ti 4.11. Hotelli Hiittenharju, 18.00–21.00 Ilm. 31.10. mennessäyksityissektori Hiittenharjuntie 1, puh. (02) 531 1600 helena.heljakka@superliitto.fi tai puh. 040 512 6816

Helsinki ti 18.11. Sokos Hotel Pasila, 18.00–21.00 Ilm. 13.11. mennessä Maistraatinportti 3, puh. 020 1234 600 silja.paavola@superliitto.fi tai puh. 050 527 5085

Jyväskylä to 6.11. Sokos Hotel Alexandra, 18.00–21.00 Ilm. 3.11. mennessä Hannikaisenkatu 35, puh. 020 1234 640 anu.tarvainen@superliitto.fi tai puh. 050 528 2550

Järvenpää ti 11.11. Hotelli Rivoli, 18.00–21.00 Ilm. 5.11. mennessä Asema-aukio, puh. (09) 27141 tuula.korhonen@superliitto.fi tai puh. 040 768 1527

Karjaa ke 12.11. Café Portmanskan, 19.00–21.00 Ilm. 6.11. mennessäruotsinkielinen Kauppiaankatu 11, puh. (019) 230 053 solveig.ehnstrom@superliitto.fi tai puh. 040 573 1712 Katso ruotsinkieliset www-sivutKajaani ma 13.10. Scandic Kajanus, 17.30–20.30 Ilm. 9.10. mennessä Koskikatu 3, puh. (08) 61641 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

Kankaanpää ma 17.11. Oiva-Ravintola, 18.00–21.00 Ilm. 12.11. mennessä Torikatu 13, puh. (02) 572 2850 helena.heljakka@superliitto.fi tai puh. 040 512 6816

Kokkola ma 17.11. Sokos Hotel Kaarle, 18.00–21.00 Ilm. 12.11. mennessä Kauppatori 4, puh. (06) 826 6111 anja.torma@superliitto.fi tai puh. 050 300 8352

Kotka ma 3.11. Hotelli Leikari, 18.00–21.00 Ilm. 30.10. mennessä Haminantie 261, puh. (05) 227 8111 eija.vaisto@superliitto.fi tai puh. 0400 614 963

Kuopio pe 24.10. Sokos Hotel Puijonsarvi, 18.00–21.00 Ilm. 21.10. mennessä Minna Canthin katu 16, puh. (017) 1922 000 anne.villman@superliitto.fi tai puh. 040 728 2687

Kuusamo ti 14.10. Sokos Hotel Kuusamo, 17.30–20.30 Ilm. 10.10. mennessä Kirkkotie 23, puh. 020 1234 693 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

Lahti ke 19.11. Sokos Hotel Lahden 18.00–21.00 Ilm. 14.11. mennessä Seurahuone, Aleksanterinkatu 14 mirja.juusola@superliitto.fi tai puh. 040 565 3715 puh. 020 1234 655

Lappeenranta ti 4.11. Sokos Hotel Lappee, 18.00–21.00 Ilm. 31.10. mennessä Brahenkatu 1, puh. (05) 67 861 eija.vaisto@superliitto.fi tai puh. 0400 614 963

Levi la 6.9. Pidetty Asiat käytiin läpi päivällä ennen 60-juhlaa.

Mikkeli ma 17.11. Sokos Hotel Vaakuna, 18.00–21.00 Ilm. 12.11. mennessä Porrassalmenkatu 9, puh. (015) 20 201 tiia.rautpalo@superliitto.fi tai puh 040 741 6625

Oulu ti 18.11. Radisson SAS Hotel, 17.30–20.30 Ilm. 13.11. mennessä Hallituskatu 1, puh. 020 1234 730 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

Porvoo ma 17.11. Ravintola Iiris, 18.30–21.00 Ilm. 12.11. mennessä Aleksanterinkatu 20, silja.paavola@superliitto.fi tai puh. 050 527 5085 puh. 020 513 1444

Pyhäselkä ke 5.11. Suhmuran Kievari, 18.00–21.00 Ilm. 31.10. mennessä Iltarauhantie 56, puh. (013) 749 109 anne.villman@superliitto.fi tai puh. 040 728 2687

Rauma ti 11.11. Hotelli Cumulus, 18.00–21.00 Ilm. 6.11. mennessä Aittakarinkatu 9, puh. (02) 837 821 helena.heljakka@superliitto.fi tai puh. 040 512 6816

Riihimäki to 20.11. Hotelli Linnea, 18.00–21.00 Ilm. 17.11. mennessä Hämeenaukio 1, puh. (019) 7721 maaret.ollila@superliitto.fi tai puh. 044 090 9038

Salo ti 11.11. Sokos Hotel Rikala, 18.00–21.00 Ilm. 3.11. mennessä Asemakatu 15, puh. (02) 774 4100 jaana.dalen@superliitto.fi tai puh. 050 369 9991

Savonlinna ti 18.11. Savonlinnan Seurahuone, 18.00–21.00 Ilm. 13.11. mennessä Kauppatori 4–6, puh. (015) 5731 tiia.rautpalo@superliitto.fi tai puh 040 741 6625

Seinäjoki to 6.11. Sokos Hotel Lakeus, 18.00–21.00 Ilm. 31.10. mennessä, Torikatu 2, puh. (06) 419 5111 merja.puuskamaki@superliitto.fi tai puh. 050 463 9546

Tampere ti 18.11. Scandic Tampere City, 18.00–21.00 Ilm. 13.11. mennessä Hämeenkatu 1, puh. (03) 244 6111 mirja.juusola@superliitto.fi tai puh. 040 565 3715

Tornio ke 19.11. Tornion kaupunginhotelli, 18.00–21.00 Ilm. 14.11. mennessä Itäranta 4, puh. (016) 43 311 paula.kellokumpu@superliitto.fi tai puh. 0400 560 080

Turku ma 10.11. Radisson SAS Marina Palace, 18.00–21.00 Ilm. 3.11. mennessä Linnankatu 32, puh. 020 124 710 jaana.dalen@superliitto.fi tai puh. 050 369 9991

Vaasa ti 11.11. Radisson SAS Royal Hotel, 19.00–21.00 Ilm. 5.11. mennessäruotsinkielinen Hovioikeudenp. 18, puh. 020 1234 720 solveig.ehnstrom@superliitto.fi tai puh. 040 573 1712 Katso ruotsinkieliset www-sivut

Ylivieska ti 28.10. Hotelli Käenpesä, 18.00–21.00 Ilm. 23.10. mennessä Lintutie 1, puh. (08) 423 611 anja.torma@superliitto.fi tai puh.050 300 8352

SuPerin alueelliset jäsenillat syksyllä 2008

10 •2008 super 31

32 super 10 •2008

Kokenut superilainen neuvottelija Juhani Oinonen jää eläkkeelle:

Edunvalvonvalvonnassariittää haasteitat e k s t i j a k u v a j u k k a j ä r v e l ä

Ensi vuoden alussa eläkkeelle jäävä Su-Perin vastaava edunvalvonta-asiamies Juhani Oinonen on toiminut työeh-tosopimusneuvottelijana 1970-luvun alusta lähtien, ensin luottamustoimi-sesti ja myöhemmin päätoimisena jär-jestötyöntekijänä.

Vuosien saatossa edunvalvonta on ammatillistunut ja laajentunut uusille työelämän alueille, erityisesti EU:n jäl-keisenä aikana, mutta työpaikkatason tuntemus, asioihin perehtyminen, eri osapuolten näkemysten huomioimi-nen ja kokemusperäinen osaaminen ovat yhä tarpeen neuvottelupöydässä ja muissakin yhteyksissä. Terve maa-laisjärkikään ei ole neuvottelutoimin-nassa pahasta: jos ei tiedä, on kysyttävä. Pahimmat virheet on tehty silloin, kun ei ole ymmärretty mistä on sovittu.

Joulukuussa 1989 SuPerissa aloitta-nut Oinonen muistuttaa, ettei jäsenten edunvalvojan perustehtävä ole muut-tunut: tavoitteena on edelleen palkka- ja työehtojen parantaminen. Lama-aikoina on myös käyty puolustustais-telua saavutetuista eduista. Yhteiskun-nallinen vaikuttaminen on ollut aina ay-järjestöjen tärkeimpiä tehtäviä. Lob-bauksella on huono kaiku, mutta se on arkipäivän toimintaa. Tästä Oinonen ottaa ajankohtaisena esimerkkinä esille henkilökohtaisten avustajien aseman parantamisen, kun eduskunta saa käsi-teltäväkseen vammaispalvelulain uudis-tamista koskevan hallituksen esityksen.

– Työntekijän ja virkamiehen oikeu-dellinen asema ja taloudellinen toimeen-tulo ovat merkittävästi parantuneet lain-

säädännön ja sopimustoiminnan ansi-osta. Kehitys olisi varmasti ollut hei-kompaa ilman vahvaa järjestövoimaa. Edunvalvojan työlle muutokset ovat aina haasteellisia, sillä yksityiskohtien ohella pitäisi hallita kokonaisuuksia.

–Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan ja millaiseksi kansallinen neuvottelutoiminta muotoutuu, kun perinteisiä keskitettyjä tupo-sopimuk-sia ei enää solmita. Virkaehtosopimus-ten sopimusoikeuksista on säännöllisin väliajoin käyty kädenvääntöä siitä saakka, kun virkaehtolainsäädäntö tuli voimaan vuonna 1970. Sopimukset eivät kuiten-kaan ole koskaan jääneet tekemättä.

– Merkittävä virstapylväs oli 1990-luvun alun sosiaali- ja terveystoimen valtionosuusuudistus. Myös valtiove-toinen toimiehtosopimusjärjestelmä päättyi. Yksityisen sektorin osuus eri-tyisesti hoivapalveluiden tuottamisessa lisääntyi.

– Suhteellisesti eniten on viime vuo-

sina kasvanut yksityinen sosiaalipal-veluala mitattuna niin yrittäjien kuin jäsenistön määrällä. Alalle on leimal-lista pientyönantajien lukumäärän run-saus, mikä näkyy selkeästi edunvalvon-tayksikön työmäärässä.

Oinonen muistuttaa myös paikalli-sen sopimisen lisääntymisestä.

– Paluuta täysin keskitettyihin ratkai-suihin ei enää ole. Paikallisessa sopimi-sessa on vielä oppimista puolin ja toisin sekä kunta-alalla että yksityisellä sekto-rilla. Tarvitaan paikallisia osaajia, joiden tukena liitto toimii neuvottelu- ja tul-kintaohjeita antamalla. Muutokset ovat lisänneet nimenomaan luottamusmies-ten ja ammattiosastoaktiivien tehtäviä, mitä ei riittävästi osata työnantajapuo-lelta huomioida töiden järjestelyissä.

Ennen SuPeria Oinonen toimi val-tionhallinnossa virkamiehenä lähes 20 vuoden ajan, viimeksi silloisen vesihalli-tuksen tarkastajana hallintotoimistossa.

– Luottamusmiehen tehtävästä tämä kaikki alkoi. Erityisesti 70-luku oli mielenkiintoista ja haasteellista hen-kilöstön vaikuttamismahdollisuuksien rakentamisen aikaa. 1970- ja 80-luku-jen luottamustehtävät Virkamiesliiton hallituksessa ja oman, neljä keskusviras-toa käsittäneen liiton johdossa antoivat vahvan uskon ja luottamuksen siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja saada huo-lellisella työllä tuloksia aikaan.

luottamus avainsana

Ammattiyhdistystoiminnassa runsaat 35 vuotta mukana ollut Oinonen antaa seuraajilleen tärkeän neuvon.

– Luottamuksellisuus on kaikissa neuvottelusuhteissa ja muussakin ihmissuhdetyössä keskeistä. Vanha sanonta kuuluu, että vastapuolta voi huijata vain kerran, sen jälkeen luot-tamus katoaa ja kanssakäyminen neu-vottelutoiminnassa ei palaa ennalleen

Yli 35 vuotta ammattiyhdistystoiminnassa mukana ollut Juhani Oinonen on käynyt neuvottelupöydissä monet taistot. Koke-nut konkari muistuttaa hyvistä perus-arvoista ja uskoo, että SuPer menestyy niiden voimalla jatkossakin.

Juhani Oinonen vuosimallia 1983 maan-

mittaushallituksen topografi en vuosiko-

kouksessa.

juha

ni o

inos

en a

rkis

to

10 •2008 super 33

Aluksi SuPeriin äitiysvapaan sijaiseksi tullut vastaava edunvalvonta-asiamies Juhani Oinonen pitää liiton imagoa hyvänä.

muutoin kuin henkilöitä vaihtamalla.Jäikö edunvalvojalle parinkymme-

nen vuoden jälkeen jotain hampaan-koloon? Oinonen myöntää, että TNJ:n vuoden 1995 lakko kaihertaa vieläkin aika ajoin. Erityises-ti hoitajien lakon lop-putulos.

– Työnantajapuoli sai tietojeni mukaan kaikki tavoitteensa läpi. Kuntasopimus muuttui työnte-kijöiden kannalta usealta kohdaltaan aikaisempaa heikkotasoisemmaksi. Vie-läkin tiedustellaan poistuneita runsaan 10 vuoden takaisia etuja. Vuosittain aina muutamassa kunnassa toimeen-pantavat lomautukset sosiaali- ja ter-veystoimessa ovat 90-luvun laman jäl-keisenä pysyväisilmiönä ”herkkua”, jota pitää ainakin kerran kuntakohtai-sesti maistaa ennen kuin uskotaan sen hapanta ja kitkerää olevan.

Viimeaikaisista tapahtumista häntä jää harmittamaan SPR:n palkkauudis-tuksen kaatuminen.

– Sitä valmisteltiin SPR:n sisällä kaikkien osapuolten kesken huolella.

Pitää uskoa, että tähän palkkausjärjes-telmän uudistustyöhön vielä palataan neuvottelupöydässä.

Oinosen mukaan ”tekemätöntä työtä jää runsaasti”. Eri-tyisesti pitäisi vahvis-taa paikallisten luot-tamusmiesten roolia ja toimintaedellytyk-siä. Jokaisen työpai-

kan pitäisi tänä päivänä olla luottamus-miestoiminnan piirissä

kasvua ja saavutuksia

Oinonen jää muistelemaan SuPeria kas-vavana liittona. Sekä jäsenmäärä että lii-ton toimiston henkilökunta lisääntyivät merkittävästi.

– Jäsenmäärä kasvaa edelleen. Ja lii-ton talous on vahvoissa kantimissa.

– Liiton painoarvo on kasvanut, samoin julkinen näkyvyys. Entistä use-ammin kysytään SuPerin mielipidettä ja eri hankkeisiin osallistutaan tasa-vertaisesti muiden vaikuttajatahojen kanssa.

Oinonen ei halua ottaa yksittäisiä

neuvotteluvoittoja ja muita saavutuk-sia omaan piikkiinsä.

– Saavutukset ovat yleensä kollektii-visia. Tietysti on merkityksellistä, että neuvottelutulokset ovat mahdollisim-man hyviä ja tyydyttävät näin sekä itseäni neuvottelijana että toivottavasti asianomaisen sopimuksen mukaan pal-kattua jäsenistöä. Kaikkia tavoitteita ei yksinkertaisesti voi saavuttaa.

– Kun tulin liittoon töihin ja pereh-dyin jäsenkunnan koostumukseen, ensimmäinen havainto oli ammatilli-suuden korostuminen ja edunvalvon-nan keskittyneisyys yhteen kouluta-son ammattiryhmään. Ei siis tarvinnut kantaa huolta siitä, että edunvalvonnan tavoitteita asetettaessa tai sopimuksia neuvoteltaessa olisi pitänyt huomioida lukuisa määrä muita ammattiryhmiä ja tehtävänimikkeitä, kuten tehtävissäni aikaisemmin.

– Vakaa käsitykseni on, että SuPer tulee vastaisuudessakin olemaan se yli-voimaisesti suurin ja merkityksellinen toisen asteen koulutuksen saaneiden sosiaali- ja terveystoimen ammattilais-ten edunvalvontajärjestö niin kunta-kentässä kuin yksityisellä sektorilla.

Vastapuolta voihuijata vain kerran,

sen jälkeenluottamus katoaa.

34 super 10 •2008

Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu ennakkoon:

Löydä oma hyvä työsi! MUKANA TAPAHTUMASSA

Mediakumppanit:Yhteistyökumppani: Järjestäjä:

Aspa Palvelut OyBarona Hoiva OyDiacorEdias HoivapalvelutEspoon DiakoniasäätiöEspoon kaupunkiFolkhälsan RaseborgGaius-säätiöHelsingin DiakonissalaitosHelsingin kaupunki, sosiaalivirasto ja terveyskeskusHelsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSHyvinkään kaupunki/PerusturvaJulkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ryKanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymäKeravan kaupunki, sosiaali-,terveys- ja päivähoitopalvelutMedivire Hoiva OyMedOneMetro-lehti ja VarttiORTON: Sairaala ORTON ja Kuntoutus ORTONRESINA henkilöstöpalvelutRinnekoti-SäätiöSairaala EiraAmmattiin opiskelevat - Sakki rySAMOKSeure HenkilöstöpalvelutSosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia rySosiaaliturva-lehtiSOS-lapsikylä rySuomen Terveydenhoitajaliitto STHLSuomen lukiolaisten liittoSuomen Opiskelija-Allianssi - OSKU rySuomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerVanhustyön keskusliitto ry./VTKL-palvelut OyVantaan kaupunki, sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala

10 •2008 super 35

L H T U O M O ” T U M P P I ” V A L O K A I N E N

JOO

NA

S V

ÄÄ

NÄ

NE

N

lemme luisumassa lamaan. Olemme lähellä taantumaa. Se ei poista sairaita ihmisiä sairaa-loista. Se ei vähennä katkaisuhoitoon pyrkivien määrää katkaisuasemilla. Lama tuskin liennyt-tää nälkää, se ei poista leipäjonoa Hesarilta.

Olen töissä helsinkiläisellä katkaisuasemalla. Törmäsin taas tuohon saivarteluun ja pilkunviilausmentaliteettiin, jos-sa ylemmältä taholta on tullut viesti, ettei potilasruokaa saisi syödä. Tuttua kitinää kaikissa sairaaloissa? Eikö? Potilasruo-kaan ei pidä koskea, miksei? Vaikka talossa ei olisi kanttiinia eikä mahdollisuutta lämpimään ruokaan.

Onneksi hoitohenkilökunta syö. Kunhan kaikki potilaam-me ovat ensin ravitut. Me syömme sen jälkeen, jos sitä ihanaa, kallista ruokaa jää. Me jaksamme paremmin painaa kolmea vuoroa ja palkastakin jää jotain kotiin vietäväksi. Silti tuhan-sia kiloja ruokaa menee roskiin, onneksi bioastiaan. Sitä ei ole mukava katsoa. Siis haloo, sairaalat ja laitokset!

Teidän ylemmät tahot piiskaavat osastonvastaavia kyttää-mään, kuka syö kuormasta. Ylempi taho haluaa ruoalleen ve-rotusarvon. Kuinka ylös olisi mentävä, että saadaan tietää ros-

O

Ei keppiä vaan porkkanaa.

kiin menevän ruoan verotusarvo? Eikö ruoalla ole jo arvoa si-nällään? Eikö hoitajalla ole arvoa? Eikö juuri hoitohenkilö-kunta ansaitsisi työsuhde-etuja?

Nyt tarkan euron aikana, laman aattona, olisi hyvä an-taa porkkanaa, ei keppiä hoitohenkilökunnalle. Työ on ras-kaampaa kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Poti-lasaines kasvaa silmissä, määrällisesti, ja yhä nuoremmat ylipainoiset aikuiset sairas-tuvat elintasotauteihin. Heitä kään-telemään tarvitsemme lisää hoito-henkilökuntaa. Palkka ei houkut-tele, liikuntasetelit ovat vain har-vojen saatavilla.

Ilmainen ruokailu olisi vain järjestelykysymys ja tarjous, jos-ta kohta vain harva haluaisi kiel-täytyä. Nyt toimintaa, jos haluat-te, ylempi taho, että sairaita autetaan ja terveyttä vaali-taan tehokkaammin.

36 super 10 •2008

Pihlajanmarjahyytelö

2 l pihlajanmarjoja 5 dl vettä Hillosokeria.

Mittaa kattilaan marjat ja vesi. Keitä hiljalleen, kunnes marjat ovat vaalenneet ja mehustuneet. Siivilöi marjat mehusta. Mittaa mehu ja lisää hillosokeria yhtä paljon kuin on nestettä. Keitä hil-jalleen vielä vartti. Kuori vaahto. Kokeile hyytelöitymistä tipautta-malla mehua kylmälle lautaselle. Purkita hyytelö pieniin hyvin pes-tyihin ja kuumennettuihin purk-keihin. Säilytä kylmässä.

– Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksa-

sissa, marjaset sitäi pyhemmät.Kalevala

lääkkeitä verkosta

Pietarsaaressa toimiva Bothnia-apteek-ki on ensimmäisenä suomalaisapteekki-na aloittanut itsehoitolääkkeiden verk-kokaupan testaamisen Lääkelaitoksen luvalla. Apteekkariliitto pitää kokei-lua tärkeänä apteekkien verkkoasioin-nin kehittämisessä. Asiakas voi tilata ei-lääkkeellisten tuotteiden lisäksi aptee-kin verkkopalvelusta myös ilman re-septiä myytäviä itsehoitolääkkeitä Pie-tarsaaren, Pedersören ja Luodon alueil-le. Ennen lääketilauksen toimittamista apteekista otetaan asiakkaaseen puheli-mitse yhteyttä lääkeneuvonnan antami-seksi ja lääkkeiden sopivuuden varmis-tamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriöpuuttuu syöpähoitojen viiveisiinPeruspalveluministeri Paula Risikko käynnistää kansallisen syövän hoidon strategian valmistelun. Strategiassa lin-jataan sekä syöpätautien hoidon sisäl-töä että hoidon järjestämistä Suomessa.

Päätös strategian valmistelusta syn-tyi ministeri Risikon neuvoteltua yli-opistosairaaloiden syöpätautien ylilää-käreiden, Stakesin ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kanssa toimista, joilla syövänhoidon käynnistymiseen

liittyviä viiveitä voitaisiin lyhentää. Jul-kistetun Stakesin selvityksen mukaan syöpähoitoihin pääsyssä on Suomessa jonkin verran viiveitä.

Syövän hoito on pääosin kiireellistä hoitoa, joka voimassa olevien säädösten mukaan on annettava välittömästi.

Hoitoon pääsyä on kuitenkin Risikon mukaan vauhditettava. Nopeasti hoito-jonoja voitaisiin purkaa esimerkiksi anta-malla syöpähoitoja myös iltaisin.

SuPer kampanjoityöhyvinvoinnin puolestaSuomen lähi- ja perushoitajaliitto ha-luaa herätellä jäseniään pitämään huolta työhyvinvoinnistaan. Lähi- ja perus-hoitajilta odotetaan työelämässä yhä laajempaa osaamista ja tehokkaampaa työskentelyä, mutta samalla potilaat ja asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoi-sempia monine ongelmineen.

Tuoreella hyvinvointikampanjallaan SuPer muistuttaa jäseniä nauttimaan työn lisäksi riittävästä ja mielekkäästä vapaa-ajasta sekä levosta.

Kampanja käynnistyy kolmen julis-teen sarjalla, joista ensimmäinen lähe-tettiin työpaikoille syyskuussa. Seuraa-vat julisteet julkaistaan loka- ja marras-kuussa. Kampanja huipentuu loppu-vuodesta julkistettavaan kilpailuun.

Jako naisten ja miestenammatteihin tehdään uran alussaNaisten urakehityksen esteenä näyttää olevan jotain, jota on vaikea täsmälli-sesti määritellä. Kuinka paljon tämän ilmiön takana ovat henkilökohtaiset ominaisuudet ja valinnat?

Johtajaksi päätymistä ei pystytä se-littämään taloustieteellisen tutkimuk-sen keinoin. Koulutus, ikä, työkoke-mus tai ammatti vaikuttavat yllättävän vähän johtotehtäviin valikoitumiseen.

Segregaatio ja sukupuolten väli-

set palkkaerot -nimisen tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että huomiota pitää kiinnittää entistä enemmän työ-uran alkuvaiheeseen. Tuo vaihe näyttää olevan ratkaisevan tärkeä siinä, mihin ammattiin päädytään.

Suomalaiset työmarkkinat ovat jyr-kästi jakautuneet miesten töihin ja nais-ten töihin. Tutkimuksen mukaan tämä jako on vähentynyt lievästi vuodesta 1995 vuoteen 2004.

10 •2008 super 37

Äidinvaisto paljasti maitoallergian – Jokaisen äidin ja isänkin tulisi luottaa vaistoonsa. On osattava vaatia neuvo-lasta lähete eteenpäin, jos epäilee maito-allergiaa. Ymmärrän, että koliikkimaisten oireiden perustella on vaikea sanoa miksi vauva itkee, mutta voisi ainakin sulkea pois maitoallergian mahdollisuuden, jos vauvalla ei ole hyvä olla, hämeenlinnalai-nen Taija Kivelä sanoo.

– Olenkohan ainoa äiti, joka on neu-volassa ihmetellyt lapsensa itkeskelyä ja ilmavaivoja, naurahtaa Taija Kivelä, kaksivuotiaan Ninni Ylätalon ja neli-kuukautisen Iina Ylätalon äiti.

Taija Kivelän ensimmäinen raskaus sujui ongelmitta, eikä perintötekijöis-säkään ollut allergioita, penisilliiniä lukuun ottamatta. Lasten isällä, Ville Ylätalolla oli lapsena joitakin ruoka-

t e k s t i p ä i v i h u j a k k a k u v a t j u k k a j ä r v e l ä

aineyliherkkyyksiä, ei varsinaisia aller-gioita. Niinpä maitoallergiaa ei heti osattu edes epäillä.

suolistovaivaa

– Ninni valvotti paljon öisin, nukkui päivisin, aivan kuten useimmat vauvat normaalisti tekevät. Kiinnitin kuiten-kin huomiota siihen, että rintaruokin-nan jälkeen vauva alkoi itkeä ja koliik-kimaiset vatsakivut helpottuivat vasta kun lasta kiikutti käden päällä vatsal-laan. Isän syli rauhoitti, Kivelä sanoo.

– Ninnin vatsan toiminta alkoi reis-tailla. Neuvolassa sanottiin, että rinta-ruokinnassa ulostaminen on harvem-paa. Uloste oli kuitenkin pahanhajuista, vihreää ja limaista, lisäksi vatsa toimi runsaasti, silloin kun se toimi. Ulosta-misen väli saattoi olla puolitoista viik-koa. Myös ilmaa kertyi suolistoon ja

tuli pahanhajuisena paukutteluna ulos. Neuvola kehotti minua siirtymään soseisiin Ninnin ollessa neljän kuukau-den ikäinen. En kuitenkaan suostunut, koska tyttö kasvoi ja kehittyi hyvin pel-källä rintamaidollakin, Kivelä kertoo.

Ninnin ollessa viiden kuukauden ikäinen perhe hakeutui yksityiselle vastaanotolle. Allergiatestit paljastivat tytön maitoallergian. Yksityinen lääkä-riasema antoi hyvät opastukset ja ohjeet kuinka tulisi toimia jatkossa. Koska Kivelä imetti vielä, oli pidettävä listaa mitä hän saattoi syödä ja mitä ei. Hel-pointa oli tehdä itse ruoat. Tarvittava kalkkilisä oli hankittava apteekkituot-teista.

sama vaiva sisarella

Nyt nelikuukautisen Iinan elämän-taival on ehkä hiukan helpompi kuin

Ninni Ylätalo on parantunut maitoallergiasta. Nyt kaksivuotiaana hän saa syödä mitä haluaa ja seurata huoletta äidin lukemia Nalle Puhin seik-kailuja.

38 super 10 •2008

sisarensa, koska perhe tietää miten maitoal-lergisen lapsen kanssa toimia. Neuvolassa on voinut keskustella ja saada neuvoja, koska asia on kertaalleen tut-kittu.

Äidinvaistoon on kuitenkin jouduttu tur-vautumaan Iinankin kohdalla. Neuvolassa asiaa tuettiin, mutta kutsu paikalliseen sai-raalaan tuli myöhään, perhe oli jo ehtinyt allergiatesteihin yksi-tyiselle.

– Aloin epäillä mai-toallergiaa Iinan ollessa kahden kuukauden ikäinen. Oireet ovat

vastaavat kuin Ninnillä. Jättäessäni maitotuotteet pois omasta ruokavaliostani, huomasin Iinankin kipujen helpot-tavan. Altistuskokeet eivät aluksi näyttäneet mitään, mutta lopulta paljastui pienellä viiveellä, että Iinan suolisto reagoi maitoon samalla tavoin kuin Ninnin, Kivelä sanoo.

tavoitteena hyväntuulinen vauva

Maitoallergia voi olla välivaihe lapsen elämässä, siitä saat-taa parantua, kuten kävi Ninnin kohdalla.

Hänellä maitotuotteita päästiin kokeilemaan noin kymmenen kuukauden ikäisenä. Tänään kaksivuotias pik-kuneiti saa syödä mitä haluaa. Hänen kohdallaan maitoal-lergia ei siis ole jatkuva vaiva.

Iinan kohdalla siirrytään maitotuotteiden kokeiluun samalla tavoin kuin siskonkin, eli hieman myöhemmin kuin tavallisesti lapsen kanssa. Myös vilja ja kananmuna kuuluvat varovaiseen kokeiluun.

– Maitoallergisen lapsen kanssa kyllä pärjää, voi elää ihan normaalia arkea. Äidille on tietysti rankkaa katsoa mitä suuhunsa laittaa, mutta lapsen hyvinvointi palkitsee. Ruoka-aineallergia ei onneksi ole kovin vakava sairaus.

omat eväät

Kun ruoka-aineille allerginen perhe lähtee reissuun tai kyläilemään, on hyvä olla omat eväät mukana. Vauvan sosepurkit ja valmisvellit sisältävät aineita, joita kaikki eivät voi syödä, samoin on muissakin valmisruoissa. Hel-pointa on tehdä ruoka itse, silloin tietää, mitä raaka-aineita siinä on.

– Esimerkiksi monessa leivässä on käytetty maitoa. Sain yksityiseltä lääkäriasemalta listan myös vierasperäisistä sanoista, jotka tarkoittavat maitoa sisältäviä ainesosia. Maitoallergisessa perheessä vältellään myös kanamunaa.

– Vertaistuki ja asioista keskustelu äiti-lapsikerhoissa helpottaa kotiäidin elämää kummasti, on hyvä jakaa asi-oita. Kun vauva voi hyvin, myös äiti jaksaa paremmin, Taija Kivelä kiteyttää.

Lastenruoka-allergiaNoin kolmasosalla pikkulapsista epäillään ruoka-allergiaa, mutta altistuskoe varmistaa sen alle 10 prosentilla. Ruoka-allergian iho-oireita ovat nokkosihottuma, eksanteema ja atooppinen ihottuma C. Atooppisen ihottuman ulkonä-östä ei voida päätellä, onko lapsella ruoka-allergia. Imeväi-sen vaikean ihottuman taustalta selvitetään ruokien osuus. Suolioireita ovat oksentelu ja ripuli. Koliikkioireet eivät yleensä liity ruokiin. Muita oireita ovat nuha, yskä ja hen-gityksen vinkuminen C sekä anafylaksia.

testeistä on niukasti apua

Vaatiiko “oire” selvityksiä? Ohimeneviä iho-oireita esiintyy yleisesti, ja suolen toiminta muuttuu ruokavalion muut-tuessa. Anamneesi on olennainen: milloin oireet alkoivat ja miten ne liittyvät ruokiin? Miten kokeillut hoidot ovat auttaneet? Iholöydökset, hengityksen inspektio- ja auskul-taatiolöydös ja kasvukäyrä kirjataan. Erikoislääkäriä kon-sultoidaan, jos lapsella on laaja-alainen ihottuma, epäil-lään anafylaksiaa, oireet pahentuvat jatkuvasti, ruokava-lio kaventuu omaehtoisesti tai kasvu häiriintyy. Ihopisto-kokeen C ja spesifi sen IgE-määrityksen tuloksen tulkinta vaatii kokemusta. Kliinisen tulkinnan tekee hoitava lää-käri suhteessa oireisiin, allergeenikohtaisesti, iän mukaan C ja huomioiden ristireaktiot esimerkiksi heinän ja vehnän välillä C. Ruokaspesifi set IgA- ja IgG-vasta-aineet eivät ole ruoka-allergiassa diagnostisia. Keliakian diagnostiikassa käytetään transglutaminaasi- ja endomysium-vasta-aineita (ks. Käypä hoito -suositus “Keliakia”).

kotikokeilu tai valvottu altistus

Taudinmääritys perustuu oireiden häviämiseen epäil-lyn ruoka-aineen välttämisen aikana ja palaamiseen, kun aine otetaan uudelleen ruokavalioon. Välttämisjakson pituudeksi riittää 1–2 viikkoa. Jos epäillään ravitsemuk-sessa keskeisiä ruoka-aineita (maito, viljat) tai ennakoidaan vaikeita oireita, suoritetaan välttämisen jälkeen valvottu altistus C. Muulloin riittää kotona tehtävä kokeilu. Poti-laan pitää olla mahdollisimman terve ja oireeton. Antihis-tamiinilääkitys keskeytetään viisi vuorokautta aikaisem-min, mutta astmalääkitystä ja ihottuman paikallishoi-toa jatketaan. Oireet ja lääkkeet merkitään päiväkirjaan.

10 •2008 super 39

Näytön asteen ilmoittaminen: A = vahva tutkimusnäyttö, B = kohtalainen tutkimusnäyttö, C = niukka tutkimusnäyttö, D = ei tutkimusnäyttöä

Lisätietoa: www.kaypahoito.fi

Käypä hoitoDUODECIM 2004;120(12):1524–38

SUOSITUKSEN TIIVISTELMÄ

Valvottu altistus aloitetaan annoksella, joka ei todennäköi-sesti aiheuta oireita C, ja päivän aikana annosta suurennetaan 15–30 minuutin välein ateria-annokseen asti. Oireeton lapsi kotiutetaan tunnin kuluttua viimeisestä annoksesta. Viivästy-nyttä reaktiota epäiltäessä kokeilua jatketaan kotona. Kotiko-keilu aloitetaan pienestä annoksesta ja sitä suurennetaan ruo-kailurytmin mukaan. Molemmissa menetelmissä ruoka tode-taan sopivaksi, jos oireita ei ilmaannu viikon kuluessa.

hoito

Tavoitteina ovat oireiden hallinta, kasvun ja kehityksen tur-vaaminen sekä normaali ruokavalio D. Atooppiseen ihottu-maan annetaan paikallishoito. Lievät allergiaoireet (kutina, nokkosihottuma) hoidetaan antihistamiinilääkityksellä. Vai-kean anafylaktisen reaktion saaneelle määrätään aina mukana pidettävä adrenaliininannostelija (autoinjektori). Välttämis-ruokavalio on aina määräaikainen. Sen vaikuttavuudesta on niukasti näyttöä B. Ei tiedetä, pitäisikö välttämisen olla aina hyvin tarkkaa, mutta siihen pyritään alkuvaiheessa. Lap-set, joille aloitetaan useaa ravitsemuksessa keskeistä ruoka-ainetta koskeva välttämisruokavalio, lähetetään ravitsemuste-rapeutille B. Täysimetystä suositellaan jatkettavaksi 4–6 kuu-kauden C ja osittaista imetystä 6–12 kuukauden ikään C.

Seurannassa arvioidaan ihottuman ja suolistovaivojen vähenemistä sekä kasvua kasvukäyrän avulla. Jos oireet eivät lievene, pohditaan seuraavia kysymyksiä: Onko välttämis-ruokavaliosta ollut hyötyä? Toteutuuko se? Onko perhettä ohjattu riittävästi? Vältetäänkö oikeaa ruoka-ainetta? Selit-tääkö jokin muu tekijä oireet? Kasvaako lapsi normaalisti? Miten oireita on hoidettu? Kannattaako välttämisruokava-liota jatkaa vai pitäisikö se lopettaa?

Rintaruokinnan aikana eliminaatiovaiheessa tai hoidon alussa äidinkin maidoton dieetti voi olla paikallaan. Myö-hemmin voidaan tilannetta arvioida yksilöllisesti. Tarvitta-essa äidinmaito korvataan imeväisen erityisvalmisteella kah-den vuoden ikään asti C. Soijapohjaisia erityisvalmisteita suo-sitellaan kuuden kuukauden iästä lähtien B. Ne B ja hydro-lysaattikorvikkeet ovat hyvin siedettyjä C ja takaavat kasvun C.

Hydrolysaattikorvikkeita suositellaan alle kuuden kuukau-den iässä, oireiden ollessa laaja-alaisia ja jos soijakorvike ei sovi. Harva tarvitsee aminohappopohjaista erityisvalmistetta D.Kalsiumin ja D-vitamiinin saanti varmistetaan.

Tavallisimmat oireita aiheuttavat viljat, vehnä, ohra ja ruis, eliminoidaan usein alkuun kaikki. Kokeilemalla etsitään kor-vaavat ruoka-aineet: kauran, riisin, maissin, hirssin ja tatta-rin joukosta. Välttäminen toteutetaan ja kotikokeilu tehdään kananmunaa syöneelle oireilevalle lapselle ilman testauksia B. Rokotettaessa huomioidaan vain anafylaktinen kananmuna-allergia. Siitepölyallergiassa riittää merkittäviä oireita aiheut-tavien ruoka-aineiden välttäminen. Allergiatestejä harkitaan, jos esiintyy epäselviksi jääviä oireita. Pelkkä positiivinen tes-titulos ei edellytä välttämisruokavaliota.

seuranta

Imeväisiässä oireita aiheuttanutta ruoka-ainetta kokeil-laan uudelleen 0,5–1 vuoden ja myöhemmin 1–2 vuoden välein. Kokeilu tehdään kuten taudinmääritysvaiheessa, ja valvottuuun altistukseen ryhdytään, jos edellisellä kerralla oli ilmaantunut vaikeita oireita. Erikoislääkäri seuraa lapsia, joilla on vaikeaoireinen tauti, vaikeuksia ruokavalion laajen-tamisessa tai kasvuongelmia.

Allergianehkäisytarkoituksessa suosituksista ei poiketa: täy-simetystä jatketaan 4–6 kuukauden ikään asti, jolloin aloite-taan kiinteiden ruokien anto. Ehkäisyyn ei suositella raskau-den- B tai imetyksenaikaista välttämisruokavaliota C eikä ”ylei-sesti allergisoivien” tai muiden ruoka-aineiden välttämistä.

suomalaisen lääkäriseuran duodecimin ja suomen lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Timo Vanto, Minna Kaila, Erika IsolauriMarja Kalavainen, Kirsti Kalimo, Krista KorhonenMika Mäkelä, Soili Mäkinen-Kiljunen, Erkki SavilahtiKristiina Turjanmaa, Helena Voutilainen

40 super 10 •2008

10 •2008 super 41

uonnon hiljaisuus on harvoin täydellistä äänet-tömyyttä, mutta luonnon äänet koetaan yleen-sä rentouttavina. Kuitenkin ukkonen ja myrsky-tuuli, kosken kohina ja aallokon kumu tai lin-tujen reviirihuudot voivat nostaa desibelit jopa

melutasolle. Melun määrää voidaan mitata, mutta hiljaisuus ja luonnonrauhan tuntu riippuvat kokijasta itsestään.

Koska erilaisten äänien merkitys poikkeaa ihmisten kes-ken, hiljaisuutta ei voida mitata pelkästään melutasoja tar-kastelemalla. Siinä missä joku nauttii hiljaisuudesta kaupun-kien viheralueilla, toinen matkaa kauas erämaahan. Kolman-nelle luonnon hiljaisuus voi olla ahdistava kokemus. Ympä-ristön äänettömyys tai lukuisat tunnistamattomat äänet koe-taan pelottavina. Koska kuulojärjestelmä on yhteydessä mui-hin elintoimintojamme sääteleviin keskushermoston osiin, vaarallisiksi mielletyt äänet nostavat sydämensykettä ja li-säävät veren adrenaliinitasoa. Ihminen valmistautuu nope-aan toimintaan.

t e k s t i m a r j o s a j a n t o l a

Kukin kokee hiljaisuuden omalla tavallaan. Toisen meteliksi mieltämä ääni voi tuoda toiselle turvallisuuden tuntua toisten ihmisten läheisyydestä. Luonnon hiljaisuus alkaa kuitenkin olla katoava luonnonvara.

Uhanalainenhiljaisuus

s a r j a s s a e t s i t ä ä n ä ä n e t t ö m y y d e n o l e m u s t a

L

ING

RA

M P

UB

LIS

HIN

G

42 super 10 •2008

Vastaanotamme ääniä myös nukkuessamme, joten herääm-me myös pieniin ääniin, jos niillä on meille merkitystä, esi-merkiksi vauvan ensi-inahdukseen. Lisäksi kuuloradan eri osi-en hermosoluissa on jatkuvasti toimin-taa, eikä kuulorata ole koskaan hiljaa. Tätä emme kuitenkaan kuule ja miellä äänenä, vaan olemme oppineet havain-totilan, jota kutsumme hiljaisuudeksi. Ääniltä eristetyssä tilassa kuuloherkkyy-temme tarkentuu. Tällöin kuulemme elimistömme ääniä sy-dämestä, hengityksestä, ruuansulatuskanavasta sekä myös su-hinan kaltaista ääntä, joka johtuu kuulohermon toiminnas-ta. Hiljaisuus on hyvin suhteellista.

hiljaiset alueet

Vuonna 2002 voimaan astuneen EU:n ympäristömeludirek-tiivin tavoitteena on vähentää ja ehkäistä ympäristömelun ai-heuttamia haittoja. Ympäristömelulla tarkoitetaan ihmisen aiheuttamaa ei-toivottua tai haitallista ulkona esiintyvää ään-tä. Yhdyskuntasuunnittelussa on katsottu tarpeelliseksi säilyt-tää tai varata kansalaisille hiljaisia tai jokapäiväiseen elinym-

päristöön nähden hiljaisia äänimaisemia sekä taajamissa että niiden ulkopuolella rakentamattomilla alueilla. Tarkoitus on tarjota kansalaisille mahdollisuus nauttia rauhallisesta ympä-

ristöstä ilman, että elämystä varten pi-täisi matkustaa kauas asuinpaikaltaan.

Hiljaisuuden kriteerit, hiljaisuuden ohjearvot ja alueiden suojaetäisyydet vaihtelevat suuresti EU-maiden kes-ken. Hiljaisuuden alueilla tarkoitetaan

alueita, joilla ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat har-vinaisia tai jäävät melutasoltaan niin alhaisiksi, etteivät ne häiritse luonnon äänien kuulumista.

Monissa EU:n tiheästi asutetuissa jäsenmaissa on enää hy-vin vähän alueita, joita voidaan katsoa taajamien meluun ver-rattuna hiljaisiksi. Esimerkiksi Hollannissa lasketaan yhdek-sän prosenttia maan pinta-alasta olevan hiljaisia alueita, vaik-ka alueille kantautuu lento- ja tieliikenteen ääniä.

mielikuva vaikuttaa

Suomessa hiljaisten alueiden selvityksiä on tehty niin maa-kuntien kuin kuntienkin tasolla.

Hiljaisuutta ei voida mitata pelkästään melutasoja

tarkastelemalla.

CO

RB

IS /

SU

OM

EN

KU

VA

PA

LV

EL

U

Ympäristöministeriö julkaisi vuon-na 2004 selvityksen hiljaisuuteen vai-kuttavista tekijöistä ja hiljaisuuden kri-teereistä. Selvityksen laatija diplomi-in-sinööri Kari Pesonen näkee, että hiljai-suuden samoin kuin erilaisten äänien tai melun kokemiseen haitallisina vai-kuttavat todennäköisesti myös tilanne ja kuulijan kulttuuritausta.

Pesosen mukaan hiljaisuus merki-tyksessä “luonnon hiljaisuus” mielle-tään erilaisten äänimaisemaan kuulu-vien luonnonäänien riittävän hyvään erottumiseen omiksi äänivirroikseen. Maiseman visuaalisella informaatiolla on myös oma vaikutuksensa. Suoma-laisen maiseman hiljaisuus antaa miel-leyhtymän meille tyypillisiin hiljaisen ympäristön luonnon ääniin, kuten lin-tujen lauluun, hyönteisten ininään tai laineiden liplatukseen sekä mielikuviin niistä maisemista, joissa luonnonrau-hasta on nautittu.

Hiljaisuutta haettaessa myös alueen hiljaisuudelle ennalta asetettujen odo-tusten voimakkuus vaikuttaa hiljaisuu-den määrän kokemukseen. Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston äänimai-semaselvitykseen vastanneista yli puolet oli sitä mieltä, että ulkoa kantautuvaa

Hiljaisuus on kohoamassa yhtä tärkeäksi suojelu-

kohteeksi kuin luonnon- ja kulttuuriarvot.

Liian hiljainen luonto eli käärme kahvipannussa

Vietin heinäkuussa kaksi viikkoa maaseu-dulla vain koira seuranani. Koleat ilmat olivat karkottaneet muut lähiseudun mök-kiläiset, joten autoja ei kulkenut ja harvoin kuului moottoriveneen ääntä. Linnutkin olivat jo välillä vaiti.

Hiljaisuus tuntui terävöittävän kuuloa-ni: kuulin metsästä jatkuvasti outoja ääniä

ja männynkävyn kolahdus peltikatolle sai minut joka kerta hypähtämään. Pahinta pelkoa koin kuitenkin, kun luonto oli liian hiljainen. Silloin kuuloaistista ei ollut apua.

Mökki on vanha ja rapistunut. Jo ensimmäisenä loma-aa-muna löysin uunin muurilta rantakäärmeen. Siinä se lököt-teli kahvipannun päällä hämärässä nurkassa. Läheltä piti, et-tä huomasin sen ajoissa.

Hiljaa se tuli ja hiljaa se meni. Aina se ei ollut paikalla, mutta kun seuraavan kerran käännyin, siinä se taas venyi uu-nilla. Se ei hyökkäillyt eikä sähissyt, eikä varmastikaan suun-nitellut minusta päivällistä. Mietin, mikä siinä minua niin kammotti. Ehkä se oli juuri tuo täydellinen äänettömyys. En saanut kuuloaistini kautta sen saapumisesta ennakkovaroitus-ta, joten joka kohtaus oli uusi kauhistus.

ihmisten ääntä on mukava kuulla ja ra-vintoloiden ja terassien ääniä pidettiin luonnollisena osana kaupunkielämää. Yli 70 prosenttia vastaajista piti siitä, että raitiovaunujen kolina tuo elämän tuntua kaupunkiin. Epämiellyttäviksi ääniksi liikenteen aiheuttaman melun lisäksi koettiin humalaisten metelöinti, naapurien rähinöinti tai ihmisten me-luaminen yleensä sekä jäätelöauto.

Monet melutut-kimukset ovat myös osoittaneet, että it-se tuotettu ja oman perheen tuottamat äänet ovat paljon hyväksyttävämpiä kuin naapureiden tuottama vastaava melu. Siten esimerkiksi oman perheen tai oman moottorikulkuneuvon tuotta-ma melu ei tunnu kaikista lainkaan häi-ritsevältä hiljaisillakaan alueilla.

hiljaisuuden päivä

Hiljaisuus on kohoamassa yhtä tärkeäk-si suojelukohteeksi kuin luonnon- ja kulttuuriarvot. Luonnonhiljaisten alu-eiden määrä vähenee sitä mukaa kuin meluongelma laajenee. Suomen luon-

nonsuojeluliitto ja Suomen Latu tekivät jo vuonna 2000 ympäristöministeriöl-le aloitteen hiljaisten alueiden kartoitta-misesta ja niille soveltuvan melun mit-taus- ja arviointimenetelmän kehittämi-sestä. Samana syksynä vietettiin ensim-mäisen kerran Hiljaisuuden päivää Hil-jan päivänä 8.10.

Tänä syksynä Hiljan päivän -kam-panjan toteuttavat yhteistyössä Suomen

luonnonsuojeluliit-to, Suomen Latu ja Kuulonhuoltoliit-to. Teemapäivällä halutaan kiinnittää kansalaisten huo-mio hiljaisuuteen

uhanalaisena arvona. Liittojen piiri- ja paikallistasot järjestävät muun muassa retkiä, joilla osallistujat pääsevät teke-mään melumittauksia tai hiljentymään luontoon erilaisin teemoin. Tänä vuon-na tarjotaan myös käytännön vinkkejä hiljaisuuden kokemiseksi arjen keskellä.

lähteet: www.ymparisto.f i www.sll .f i tapani jauhiainen:huonokuuloisuus; wsoy 2007

44 super 10 •2008

Kuntavaalit ovat sosiaali- ja terveysvaalit. Kunnissa päätetään kuntalaisille tärkeistä palveluista, keskei-sinä sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetustoimi. Palvelujen järjestämisessä tarvitaan monenlaista näkemystä ja kokemusta. Superilaiset ehdokkaat tarjoavat vankkaa sosiaali- ja terveydenhuollon asian-tuntemusta kaikkien kuntalaisten käyttöön. Sen vuoksi käytä äänioikeuttasi ja tue superilaista. Ohessa SuPerin tavoitteet kuntavaaleissa sekä SuPer-lehteen lähetetyt superilaisten ehdokkaiden tiedot kuntien mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Valitse superilainen päättämään

HeinolaSeija KasurinenPerushoitaja

SDP

HaukipudasTarja TapaninahoPerushoitaja

Vihreät sit.

HarjavaltaKirsi SaarinenLähihoitaja

SDP

AnjalankoskiTeija ViitalähdeLähihoitaja

SDP

EspooArja JuvonenPerushoitaja

Perussuomalaiset

ElimäkiHannele NupponenPerushoitaja

Keskusta

EspooJonna KurvinenLähihoitaja

Sit.

Ikäihmisten arvostus kuntoon

Vanhustenhuoltoon on saatava riittävästi koulutettua hoitohen-

kilökuntaa. Ja ikäihmisten palveluihin vähintään laatusuosituksen

mukainen henkilöstömäärä. Kotona asumista on tuettava ja turvat-

tava riittävät resurssit tuettuun palveluasumiseen ja kotihoitoon

Hyvinvointipalvelut turvattava

Hoitojärjestelyissä on toteuduttava asiakaslähtöisyys, tasa-arvoisuus,

palvelujen saatavuus kohtuullisessa ajassa, potilasturvallisuus sekä

toiminnan vaikuttavuus. Perusterveydenhuollon on toimittava sau-

mattomana kokonaisuutena erikoissairaanhoidon ja vanhustyön

kanssa.

Varhaiskasvatuksella luodaan tulevaisuutta

Päiväkotien ryhmäkokojen on tuettava varhaiskasvatuksen periaat-

teita. Huomioon on otettava erityisen tuen tarpeessa olevat lapset.

Päiväkodeille on turvattava riittävät johtamisresurssit.

Tasa-arvoa vammaispalveluihin

On turvattava riittävät ja vammaisten tarpeisiin soveltuvat yleiset

hyvinvointipalvelut ja erityispalvelut.

Kuntalaisten ääni kuuluviin

Kuntalaisten, kuntapäättäjien ja asioiden valmistelusta vastaavien

tulee olla vuoropuhelussa keskenään.

Henkilöstö on tärkeintä pääomaa

Kunnat ja kuntayhtymät tarvitsevat koulutettua hoitohenkilökuntaa

sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin. Palkkauksen ja muiden työsuh-

teen ehtojen tulee olla kilpailukykyisiä ja henkilöstön lomautuksista on

pidättäydyttävä. Työnjaon kehittäminen parantaa palvelujen laatua ja

tuottavuutta. Sitä on kehitettävä koko hoitoketjussa, myös sairaanhoi-

tajilta lähi- ja perushoitajille. Kaikki osaaminen on otettava käyttöön.

Palvelujen rahoitus oikeille raiteille

Valtion on turvattava kunnille riittävä rahoitus sosiaali- ja terveyden-

huoltopalvelujen turvaamiseksi.

Oikeus hyvään johtamiseen

Hyvä johtaminen on tärkeä kehittämiskohde. Työntekijöitä on koh-

deltava tasapuolisesti ja heille on turvattava mahdollisuudet vaikut-

taa oman työn sisältöön ja työjärjestelyihin sekä luotava edellytyk-

set perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen.

HelsinkiAntero NummirantaLähihoitaja

STP

10 •2008 super 45

KannonkoskiSannukka NiskanenLähihoitaja

Keskusta

JyväskyläMinna MäkinenSairaanhoitaja

Perussuomalaiset

JuvaElisa HänninenLähihoitaja

Keskusta

IisalmiSeija Wacklin-KeinänenPerushoitaja

SDP

JanakkalaMarko LaaksoLähihoitaja

Perussuomalaiset

JuankoskiEeva KonttinenPerushoitaja

Keskusta

IisalmiKaarina MäyräPerushoitaja

SDP

JämsäEila SahalaVastaanotto-osastoavustaja

Perussuomalaiset

JyväskyläJari PirhonenLähihoitaja

SKP

JämsäSeija El SayedLähihoitaja

Sit.

KauhavaTuula HyrskyLähihoitaja

Keskusta

KangasniemiTiina VäisänenLähihoitaja

SDP

KangasalaVirve ManninenLähihoitaja

Keskusta

KaarinaPaula LindgrenPerushoitaja

SDP

HelsinkiLyydia LuukkaPerushoitaja

Keskusta

HyvinkääRiitta PuupponenPerushoitaja

Kokoomus

HelsinkiOrvokki JokinenLähihoitaja

Vasemmistoliitto

HuittinenAila HänninenPerushoitaja

SDP

HelsinkiMarja ParikkaHoitaja

Keskusta

HelsinkiPatrick WikbladLähihoitaja

RKP

HelsinkiMika VilppolahtiLähihoitaja

Vasemmistoliitto

HämeenlinnaPrabhakaran RanjithkumarLähihoitaja

SDP

HelsinkiTuomo ”Tumppi” ValokainenLähihoitaja

SDP

HelsinkiRafael LehtinenLähihoitaja-opiskelija

Sit.

46 super 10 •2008

LahtiMarjut HakalaPerushoitaja

SDP

KokkolaEsa MårdLähihoitaja

SDP

KeravaArja JunttilaLähihoitaja

Kokoomus

LaitilaSusanna SoiniLähihoitaja

Vihreät

KeravaSari SaariLähihoitaja

SDP

KemijärviKari RäisänenHoitoapulainen

SDP

KuopioAnne MönkkönenLähihoitaja

Keskusta

KotkaSeija Piipponen-PekkolaLähihoitaja

Vasemmistoliitto

KouvolaHeidi HusuLähihoitaja

Keskusta

KemiTuire KourulaLähihoitaja

Keskusta

KotkaMarjatta TuominenPerushoitaja

SDP

LapuaRitva TurjaPerushoitaja

Keskusta

LapinlahtiRitva SonninenPerushoitaja

Keskusta

LapuaArmi KangaskoskiPerushoitaja

Kokoomus

LeppävirtaErkki HynninenLähihoitaja

SDP

LuumäkiMerja MälkiäLähihoitaja

Keskusta

LuviaElina MustonenErityisohjaaja

SDP

LappeenrantaMervi PulkkinenLähihoitaja

Kokoomus

LumijokiSilvo NybackaLähihoitaja

Vasemmistoliitto

LaitilaVirve AhoLähihoitaja

Kokoomus

MuurameTeija HitonenPerushoitaja

SDP

MyrskyläHannele Käenaho-VirtalaPerushoitaja

SDP

MänttäAnneli HelanderPerushoitaja

Vasemmistoliitto sit.

KuhmoinenHeljä KorpelaPerushoitaja

SDP

10 •2008 super 47

MäntyharjuTanja Hartonen-PulkkaLähihoitaja

SDP

NurmijärviLeena TuomistoSairaanhoitaja

Vasemmistoliitto

NokiaAnitta ForssenPerushoitaja

Vihreät

OuluJaana JärveläLähihoitaja

Vihreät

OuluPaula HalonenPerushoitaja

Keskusta

OuluJani KoskiLähihoitaja

SDP

PyhtääArmi NoremaPerushoitaja

Keskusta

PudasjärviRitva-MarkettaKujansuuPerushoitaja

Kokoomus sit.

PoriMirva Heino-LaikkuKuntoutumis-valmentaja

SDP

PoriHelena HeljakkaPerushoitaja

SDP

PoriPasi VirtanenLähihoitaja

Vihreät

PälkäneElina LintunenMielenterveyshoitaja

SDP

ReisjärviMarja-Leena NiskakoskiPerushoitaja

SDP

RovaniemiRaija MommoPerushoitaja

Keskusta

RuovesiMarita VästiläPerushoitaja

SDP

SiuntioLea MäkinenPerushoitaja

SDP

SeinäjokiMerja KorpelaPerushoitaja

Keskusta

SastamalaSatu ReunanenLähihoitaja

SDP

TampereJari PuustelliLähihoitaja-opiskelija

KD

PieksämäkiAnu RajasuoLähihoitaja

Keskusta

RuokolahtiMirja HenttonenOsastonsihteeri

Keskusta

SysmäVeli-Pekka KoskinenPerushoitaja

SDP

PieksämäkiJarna RäsänenLähihoitaja

SDP

PiippolaSanna ÄijäläToimistosihteeri

Keskusta

48 super 10 •2008

TampereRaija MoilanenJärjestöpäällikkö

Keskusta

TurkuAire Inkeri KapanenLähihoitaja

Kokoomus

TornioSaara-Kaisa PirinenPerushoitaja

Keskusta

TornioHelena PiiparinenLähihoitaja

Keskusta

TurkuKirsi KoivuahoEnsihoidon lähihoitajaopiskelija

Kokoomus

TamperePirjo HalmePerushoitaja

Sit.

TampereJyrki KaijalainenLähihoitaja

Vasemmistoliitto

TuusulaTuula KorhonenPerushoitaja

Vasemmistoliitto

TuusulaErja Sarenius-SalmenkiviPerushoitaja

KD

TurkuOili PeltolaPerushoitaja

SDP

ValkeakoskiTuula ValliusPerushoitaja

KD

VantaaMari Niemi-SaariOpiskelija-asiamies

SDP

VasaTomas MattssonNärvårdare

KD

VarkausHanna-Leena KosunenLähihoitaja

KD sit.

VantaaEila NurmiLähihoitaja

SDP

VantaaEija SavelaLähihoitaja

Keskusta

VantaaTeemu HiilinenLähihoitaja

Vasemmistoliitto

VantaaTarja PesonenLähihoitaja

SDP

VarkausMarja KiljunenLähihoitaja

KD

ValkeakoskiMarianne SaariLähihoitaja

Vihreät

VammalaArja HerckmanLähihoitaja

SDP

YlöjärviEila HenrikssonTerveyskeskusavustaja

SDP

YlöjärviJyrki JokinenLähihoitaja

SDP

ÄhtäriTarja Ala-Sankila-PenttiläHammashoitaja

Kokoomus

10 •2008 super 49

Luottamushormoni löytyi

Sveitsiläiset tutkijat ovat selvittäneet luottamukseen ja sen rikkomisen

neurologisen perustan. Luottamuksen tunteen takana on hormoni nimeltä oksitosiini, joka palauttaa jopa petok-sella kertaalleen rikotun luottamuksen! Zürichin yliopistossa saaduista tulok-sista kertoo tiedelehti Neuron touko-kuun numerossaan.

Ihmisen yhteisöllisyys edellyttääluottamusta. Luottamus ratkaisee, olipa kyse rakkaudesta, politiikasta, bisnek-sestä tai perhe-elämästä. Luottamus on elämän perusasenne.

Niinpä innostus oli melkoinen, kuin Zürichin yliopiston tutkijat kolme vuotta sitten löysivät oksitosiinin ja luottamuksen välisen yhteyden. Vaiku-tuksen neurologiset mekanismit jäivät kuitenkin tuolloin selvittämättä.

Hormonin tehoa testattiin kahdella sadalla sijoituspeliä pelaavalla opiske-lijalla. Testiryhmän plaseboa saaneet jäsenet reagoivat luottamuksen pettä-miseen niin kuin pitääkin, eli luotta-

mustaan vähentämällä. Nenäsuihkeena oksitosiinia saaneet tutkimusryhmäläi-set jatkoivat luottavaista käytöstään vielä petoksen jälkeenkin.

Oksitosiinin huomattiin vähentä-vän niiden aivoalueiden aktivaatiota, jotka käsittelevät negatiivisia tapahtu-mia ja säätelevät muun muassa pelon tunnetta.

Tuloksista uskotaan olevan hyötyä muun muassa sosiaalisuutta rajoitta-vien mielenterveyden häiriöiden hoi-dossa. Parhaillaan tutkitaan kliinisin kokein, tehoaako nenäsuihkeena anne-tun oksitosiinin ja käyttäytymistera-pian yhdistelmä sosiaalisiin pelkoihin ja persoonallisuushäiriöihin.

Helsingin yliopiston psykologian lai-toksen nettisivuilta löytyvä seloste löy-tää kyseiselle hormonille aivan muita käyttötarkoituksia: oksitosiini käyn-nistää kohdun ja maitorauhastiehyi-den supistumisen. Se on tärkeä myös vanhemmuus- ja seksuaalikäyttäytymi-selle.

koonnut antti vanas

Norja on maailman rikkaimpia maita. Samalla se on suhteellisesti

katsoen yksi Euroopan pahimmista hii-lidioksidin päästäjistä – ja päästöihin leväperäisemmin suhtautuvista kan-sakunnista. Kyseessä ei ole yksittäista-paus. Mitä rikkaampi maa, sitä vähem-män kansalaiset ovat huolissaan ilmas-tonmuutoksesta, kertoo Norjan tekni-sessä yliopistossa Trondheimissa tehty tutkimus.

Vauraus näyttää vievän 6–0-voiton jopa itsesäilytysvaistosta. Kaikista maa-ilman kansoista ilmastonmuutos huo-lettaa vähiten hollantilaisia, jotka jou-tuvat ensimmäisten joukossa veden varaan, jos ilmaston lämpeneminen nostaa valtamerten pintaa ennustetulla tavalla.

Muita poikkeuksellisen huoletto-mia – ja rikkaita – Euroopan maita ovat Suomi, Tanska ja Belgia. Suomi on tut-kimuksen tehneen Hanno Sandvikin mukaan väkilukuun suhteutettuna län-tisen Euroopan pahin hiilidioksidipääs-täjä, ja samalla huolettomuuslistan kär-kipäässä. Suhteellisesti eniten ilmasto-kaasuja tuottavia maita ovat Yhtyneet Arabiemiraatit, USA, Kanada, Austra-lia ja Viro.

“Ihmisillä on taipumus torjua epä-miellyttävät tosiasiat mielestään eten-kin siinä tapauksessa, että he tuntevat olevansa syyllisiä niiden syntyyn. Mitä rikkaampi kansa, sitä haluttomampia ollaan uhrauksiin. On paljon helpom-paa päättää olla uskomatta koko uhkan olemassaoloon”, Sandvik tuumii.

Rikkaat eivät piittaa ilmastomuutoksesta

ingr

am p

ublis

hing

ingra

m publ

ishing

50 super 10 •2008

edunvalvontayksikkö tiedottaa

SuPerin edunvalvontakoulutusSyksy on alkanut ja samalla on aika muistuttaa ympärivuotisesti pyörivään koulutukseemme liittyvistä asioista.

Edunvalvontayksikön järjestämä koulutus. SuPerin edunvalvontayk-sikkö järjestää ja tarjoaa vuonna 2008 ja 2009 laajemmin koulutusta kuin aikaisempina vuosina. Luottamusmies-koulutukseen pyritään panostamaan jatkossa entistä enemmän, sillä TNJ:n hajoamisen myötä uusien superilaisten luottamusmiesten määrä lähes tuplaan-tui. Esimerkiksi uusille luottamusmie-hille on suunnitteilla kuusi LM 1 -kurs-sia ensi vuodelle. Päivitämme kursseja koko ajan, jotta ne parhaiten palvelisi-vat juuri tämän päivän tarpeita.

Kurssi-ilmoittautuminen. Vuonna 2008 koulutuksiin ilmoittautuminen muuttui tapahtuvaksi sähköisesti Web-Lyytin kautta. Kaikkien superilaisten ilmoittautumiset sekä SuPerin omaan että Aktiivi-Instituutin kursseille menevät vain ja ainoastaan tätä kautta. Muutos ei ole tapahtunut ongelmitta. Alkuun päästäksesi Sinun tulee siis kirjautua jäsensivuille. Kirjautuessasi tarvitset käyttäjätunnuksen, joka on jäsennumerosi sekä salasanan, joka on ensimmäisen kirjautumisen yhteydessä henkilötunnuksesi kokonaisuudessaan. Ylitsepääsemättömissä ongelmissa voit aina kääntyä liiton puoleen. Jos Sinulla on tekninen ongelma esimerkiksi sala-sanaan liittyen, kannattaa ottaa suoraan yhteys atk-yksikköömme.

Toimi siis näin:

• kirjaudu jäsensivuille • klikkaa sähköinen asiointi 24 h -pai-niketta -> saat auki ohjesivun ja linkin WebLyytiin • klikkaa WebLyyti -> saat auki Web-Lyytin etusivun • kurssit löytyvät kurssiotsikkoa klikkaa-malla • ilmoittautuminen viimeiseen ilmoit-

tautumispäivään mennessä, koska sen jälkeen kurssitapahtuma poistuu järjes-telmästä

Lue huolella kurssien kohderyhmät ja ajankohdat sekä annetut ohjeet ja täytä tarvittavat kohdat. Mikäli et kai-kesta huolimatta pääsekään osallistu-maan kurssille, niin ilmoita siitä suo-raan joko meille tai Aktiivin kurssien osalta suoraan Aktiivi-Instituuttiin.

Kurssijärjestelyjen sujuvuus. Jotta kurssijärjestelyt sujuisivat mutkatto-masti, haluaisimme painottaa seuraa-via asioita:

• Huolehdi, että tieto valinnastasi luot-tamusmieheksi, työsuojeluvaltuutetuk-si tai muuhun luottamustoimeen me-nee välittömästi SuPerin jäsenrekiste-riin. • Kerro toivomuksesi huonekaverista jo kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä, sil-lä hotelli tarvitsee tiedon huonejaosta jo pari viikkoa ennen kurssin alkua. • Ole tarkka ilmoittautumisen yhtey-dessä, jotta valitset todella sen kurssin, johon olet aikeissa osallistua. • Työnantajasi maksaa kurssipäiviltäpalkan, joten olethan paikalla koko kurssin kestoajan, myös päätöspäivänä. • Ota mukaasi positiivinen ja utelias mieli, vaikka aiheet eivät olisikaan juu-ri Sinua kiinnostavia. • Kysele ja ole aktiivinen, se auttaa op-pimaan.

Vinkki vapaa-ajan käyttöön. Shop-pailun vaihtoehtona hotellit tarjoavat muun muassa kuntosalipalveluita, elo-kuvailtoja ja mahdollisuuden kävelys-auvojen käyttöön. Etenkin Helsingissä

”kiven heiton päässä” oleva Mäkelänrin-teen Liikuntakeskus tarjoaa upeat puit-teet esimerkiksi uimiseen, hydrobiciin tai vaikkapa vesispinningiin. Ja liikun-nan jälkeen voi maistua kahviossa kup-ponen kuumaa pullan kera.

Työmarkkinatutkinto ja työsuoje-lukonsultin tutkinto. Työmarkkina-tutkintoon ja työsuojelukonsultin tut-kintoa suorittamaan pääsevät valitaan vuoden 2008 lopussa. Mikäli olet kiin-nostunut kyseisistä tutkinnoista, käy tutustumassa Aktiivi-Instituutin net-tisivuilla osoitteessa www.aktiivi-ins-tituutti.fi ja lähetä hakemuksesi SuPe-rin edunvalvontayksikköön 1.12.2008 mennessä. Hakuvaiheessa työmarkki-natutkinnon valintakriteerinä on, että hakija on ammattiosaston puheenjoh-taja, pääluottamusmies, varapääluotta-musmies tai liittotason luottamusteh-tävissä toimiva henkilö, joka on suo-rittanut luottamusmiestutkinnon tai luottamusmiehen perus- ja jatkokurs-sin. Hakijalla pitää olla superilainen ay-urasuunnitelma vähintään viideksi vuo-deksi eteenpäin. Lisäksi tarvitaan joko kahden henkilön tai ammattiosaston suositus. Vastaavasti työsuojelukonsul-tin tutkinnon valintakriteerinä on, että hakija on päätoiminen työsuojeluval-tuutettu tai ”ison” työpaikan muu työ-suojeluvaltuutettu. Lisäksi hakija on suorittanut työsuojelun perus- ja eri-koiskurssit sekä hänellä ammattiosas-ton suositus sekä superilainen ay-ura-suunnitelma vähintään viideksi vuo-deksi.

Vuoden 2009 koulutukset. Julkai-semme tiedot ensi vuoden koulutuk-sista nettisivuillamme ja SuPer-leh-dessä. Ilmoittautumaan pääsee toden-näköisesti joulukuun puolivälin jäl-keen.

Pidä meihin yhteyttä. Anna palautetta, ideoita, ruusuja ja risuja. Pyrimme kehittämään kursseja siten, että ne mahdollisimman hyvin palvelisivat juuri Sinun oppimistarpeitasi.

Hyvää syksyä ja tervetuloa kurssit-telemaan!

tarja sundqvist, sari kaartoaho

10 •2008 super 51

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–11.30ja 12.00–14.30 numerossa(09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi . Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

palkat nousivatyli kolme prosenttia

Lähi- ja perushoitajien palkat nousivat kunta-alalla yli kolme prosenttia vuosi-tasolla 2006–2007 (taulukko 2). Mit-tausajankohta näissä valtakunnallisissa, Tilastokeskuksen työnantajilta kokoa-missa tilastoissa on lokakuu.

Tilastointiajankohta havainnollistaa myös tehyläisten ja muiden kunnan palkollisten palkankorotusten eriaikai-suuden.

Sairaanhoitajien palkat nousivat vas-taavana jaksona puolet siitä mitä perus- ja lähihoitajien, kokonaisansiot tätäkin vähemmän. Kokonaisansioiden pieni

nousu viittaa myös siihen, että sairaan-hoitajat tekivät entistä vähemmän yli-töitä, jotka huomioidaan kokonaisan-sioissa.

Ansiokäsitteistä säännöllinen ansio on eniten käytetty mittari. Siinä ovat mukana työaikakorvaukset ja kaikki henkilökohtaiset lisät. Jälkimmäiset sisältyvät myös varsinaiseen palkkaan.

Lähi-perushoitajan säännöllinen kuukausiansio (2196 €) oli viime loka-kuussa keskimäärin parisataa euroa matalampi kuin sairaanhoitajan (tau-lukko 1).

koulutettujen hoitajien palkka kunta-alan terveydenhuollossa lokakuussa 2007 (€)

tehtäväkohtainen palkka 1924 € 1717 €

2114 € 1891 €

2393 € 2196 €

2442 € 2218 €

sairaanhoitajat(03HOI030)

lähi- ja perus-hoitajat

(03HOI040)

kokonaisansio

säännöllinenansio

varsinainenpalkka

2500 €

2000 €

1500 €

1000 €

500 €

0 €

tehtäväkohtainen palkka 1,6 % 3,2 %

1,7 % 3,1 %

1,9 % 3,6 %

1,3 % 3,6 %

sairaanhoitajat(03HOI030)

lähi- ja perus-hoitajat

(03HOI040)

kokonaisansio

säännöllinenansio

varsinainenpalkka

koulutettujen hoitajien palkan vuosimuutos kunta-alan terveydenhuollossa 2007 (%)

4,0 %

3,0 %

2,0 %

1,0 %

0,0 %

taulukko 1 taulukko 2

52 super 10 •2008

Superristikkot u u l i r a u v o l a

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 17. lokakuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

HATSA-TURJAN

-LISA

NEUVO-NEN

RIKALA

SINUL-LAKIN

PENT- TI

HOKS-NOKAT

HALUAVATLAKIN

HAITTAAIKEETANSIORUOKA-LEPO

“KOU-LUISSA”

KAL-LIO

SI-SÄLTÄ

RAHA-YKSIKKÖ

SUPERI-LAINEN

LO-RUJA

PÖLLÖJÄ

TÄÄLLÄKINSUPERI-

LAINEN?

“§§”SATU

MONISUPERI-LAINEN

ARKKI-MIES

TSEKKI-MOLARI

SuperSuper

RAAMA-TUSSA

ANTIIKIN AIKANAULKOM. NAINENILMAN KANSA-LAISUUTTA

HAIMATÄYTET- TÄVÄ

TAAJIN

LAKIALUKE-NEET

FERGU-SON

JUTTUEPÄMÄÄ-RÄISIÄ

VANHOJAPIIKIVEN

KAPPALEITA

GULIN

VESSE-LEITÄEPÄILEVÄ

ESTÄÄ

NIN

AN- TE

JAPA-NILAI-NEN

JALKINESEINÄ-VAATE

SUPERI-LAISIA?

TRATTA

SUT-TUISIA

EIYL-HÄÄLLÄ

TR

JOSKUSKEHOSSA

100

100

NOS-TURI

MA-NATA

�

v

10 •2008 super 53

Miksi?

Nimi

Osoite

Puhelin

Olen iältäni ❑ alle 20 ❑ 20–30 ❑ 31–45 ❑ 46–60 ❑ yli 60

SUPER-LEHTIVASTAUSLÄHETYSTunnus 5005172

Ratamestarinkatu 1200003 HELSINKI

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun KYLLÄ EN

Lähetä mielipiteesi 17. lokakuuta mennessä. Osallistut samalla arvontaan.Huom! Postimaksu on jo maksettu puolestasi.

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi .Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Mitä mieltä?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

Mitä mieltä? – vastaa kuukauden kysymykseenVastaa alla olevaan kysymykseemme ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan. Toivomme kuukausit-tain mielipiteitä erilaisista asioista – tärkeistä, kepeistä ja kipeistäkin. Kysymykset koskevat esimer-kiksi arkielämää, työtä ja järjestötoimintaa. Perustele vastauksesi lyhyesti. Seuraavassa lehdessä ker-romme, mitä mieltä vastaajat ovat.

Lähetä vastauksesi oheisella kupongilla 17. lokakuuta mennessä. Postimaksu on maksettu puo-lestasi. Voit kertoa mielipiteesi myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi , kirjoita aihekent-tään tunnus ”Mitä mieltä?”

Äänestätkö superilaista kuntavaaleissa?

54 super 10 •2008

sikkalan terveysaseman vuodeosastolla on vils-kettä aamupesujen aikaan. Vakituisen henki-lökunnan lisäksi työvuorossa ovat Terttu Mat-tila ja Anneli Valli. He rupattelevat iloisesti työn ohessa ja hymy on herkässä.

– He ovat meille aivan kullanarvoisia. On mahtavaa, et-tä he pääsevät aina tarvittaessa töihin. Molemmat ovat täällä tuttuja työntekijöitä, joista me kaikki pidämme, kehuu apu-laisosastonhoitaja Maarin Palm.

Hän toteaa, että Terttu ja Anneli ovat sen aikakauden ih-misiä, joille työ on merkinnyt enemmän kuin monille nyky-ään. On rikkaus, että työyhteisössä on sekä nuoria, että van-hempia ihmisiä.

– Heillä on paljon hiljaista tietoa annettavanaan. Nuo-ret saavat työhönsä sellaisia eväitä, joita heille ei ehkä muu-ten välittyisi.

ystävyksiä apuhoitajakurssilta saakka

Terttu Mattila ja Anneli Valli tutustuivat Helsingin apuhoita-jakoulun pääsykokeissa ja valmistuivat samalta kurssilta vuon-na 1958. Siitä asti kaksikko on pitänyt yhteyttä. Ystävyys sy-ventyi siinä määrin, että Anneli pyysi aikoinaan Terttua lap-sensa kummiksi.

– Syntymäpäivämme ovat vain muutaman päivän päässä toisistaan ja olemme samaa horoskooppia. Ehkä ajatuksemme ja huumorimme ovat sen vuoksi menneet niin yksiin.

– Juttu jatkuu aina siitä, mihin se on edellisellä kerralla päättynyt, vaikka tapaamisestamme olisi kulunut vuosi.

Apuhoitajakoulusta valmistuttuaan Mattila työskenteli kau-punginsairaalan gynekologisella osastolla sekä yksityisvastaan-otoilla Lahdessa. Myöhemmin hän innostui hammashoitajan työstä ja toimi terveyskasvattajana kolmentoista vuoden ajan.

– Kävin puhumassa suunhoidosta lapsille ja aikuisille. Olin siitä todella innostunut. Käytännössä työ oli usein sitä, että harjasimme hampaita yhdessä lasten kanssa leikin varjolla. Saimme työllä hyviä tuloksia, mikä kannusti jatkamaan.

Yli kymmenen vuoden jälkeen Mattilasta alkoi tuntua, et-tei terveyskasvattajan tehtävä enää motivoinut. Asikkalan ter-veysasema tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun hän kyseli alu-een työnantajilta tarvetta keikkatyöhön ja vuodeosastolta näy-tettiin vihreää valoa. Sillä tiellä hän on edelleen.

Anneli Valli teki pitkän uran sairaalatyössä. Harmikseen

70-vuotiaat Terttu Mattila ja Anneli Vallikeikkailevat vielä eläkepäivillään:

Teemme työtäomaksi iloksemme

Terttu Mattilalla ja Anneli Vallilla on aihetta juhliin lokakuun lopussa, sillä heidän apuhoita-jiksi valmistumisestaan tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Vaikka ikää on yli eläkerajan,

hakevat he vaihtelua arkeensa työelämästä.

t e k s t i s o n j a k ä h k ö n e n k u v a t j u k k a j ä r v e l ä

Terttu Mattila ja Anneli Valli toteavat, että ennen hoitotyötä tehtiin usein pareittain, toisin kuin nykyään. Asikkalan terveysasemalla he ovat saaneet tehdä töitä yhdessä silloin, kun työvuorot ovat sattuneet samaan ajankohtaan.

A

10 •2008 super 55

56 super 10 •2008

hän joutui jäämään työkyvyttömyys-eläkkeelle vuonna 1992.

– Olen pienestä pitäen halunnut hoitajaksi ja ala on aina ollut lähellä sy-däntäni. Oli kova paikka, kun selkä al-koi vaivata ja sain lopulta lausunnon, etten voi enää tehdä tätä työtä.

Kun Valli oli viettänyt useamman vuoden kotona, houkutteli Mattila hä-net Lahteen asumaan. Pian tämän jäl-keen Terttu kyseli ystäväänsä mukaan Asikkalaan. Anneli kokeili työntekoa ja totesi, että se tuntui hyvältä. Selkä oli jo paremmassa kun-nossa.

Anneli Valli ei kokenut työhön pa-luuta vaikeaksi.

– Perushoito on edelleen hyvin samankaltaista, mitä olen aikoinaan tehnyt. Osastonhoitaja-kin ihmetteli, miten osasin kaiken niin hyvin, vaikka olin pitkään ollut pois työelämästä.

Kaksikko toteaa, että Asikkalan terve-ysasemalle on aina mukava mennä, sillä

kaikki ottavat heidät iloisina vastaan. – Monet asiakkaat ovat olleet osas-

tolla pitkään ja he muistavat meidät. Potilaat ovat usein todenneet, että on-pa mukavaa, kun aikuiset ihmiset hoi-tavat heitä.

vaihtelua vapaa-aikaan

Terttu Mattila ei koe, että olisi missään vaiheessa jäänyt varsinaisesti eläkkeelle. Hän tekee työvuoroja kuutena, seitse-mänä päivänä kuukaudessa. Anneli Val-

li keikkailee Asikka-lassa toisinaan ker-ran viikossa, mutta useimmiten pari päi-vää kuukaudessa.

Työ vuodeosastol-la on Mattilalle ja Vallille tärkeä osa elä-mää. Se piristää ja sitä kautta voi tuntea itsensä edelleen tarpeelliseksi. Lapset ja lastenlapset ovat jo kasvaneet, joten ai-kaa jää muullekin tekemiselle.

– Asun yksin, joten työnteko on vir-kistävää vaihtelua arkeen. Työvuoroja

otan sen mukaan, miten selkä kestää, Valli kertoo.

Toki myös pieni lisätienesti moti-voi rouvia töihin. Mattila toteaa, ettei ole tehnyt työvuosiensa aikana lainkaan vuoro- tai viikonlopputyötä ja siksi elä-ke on kovin pieni. Molempien mukaan kyse on kuitenkin ennen kaikkea siitä, että he nauttivat työstä. On palkitsevaa, kun hellyyttä ja hoivaamista voi osoit-taa jollekin ja toisen olon saa tehdä hie-man paremmaksi.

– Minusta tuntuu, että entisaikaan kukaan ei hakeutunut tähän työhön, jos ei ollut kovin hoivaamisviettinen. Joskus vaikuttaa siltä, että tänä päivä-nä asia on hieman toisin, Terttu sanoo.

Vapaa-aikanaan apuhoitajat toimi-vat aktiivisesti martoissa ja Mattila on mukana sotilaskotityössä. Anneli Valli puolestaan vetää dementiakerhoa seu-rakunnalla. Lisäksi ystävykset hoitavat Mattilan 94-vuotiasta äitiä sekä erästä toista ikäihmistä.

– Jos emme keksi muuta tekemis-tä, niin lasten luona voi käydä vaikka puutarhatöissä tai pesemässä ikkunoi-ta, kaksikko nauraa.

tyytyväisyys huokuu ulospäin

Nuoret hoitajat ihmettelevät toisinaan Tertun ja Annelin sitkeyttä. He totea-vat, että huumorilla on ollut jaksamisen kannalta suuri merkitys elämässä.

– Kiusoittelemme toinen toisiamme ja jos potilas on tutumpi, voi häntäkin kiusoitella.

Vaikka Mattila ja Valli työskentele-vät Asikkalan terveysasemalla useimmi-ten eri vuoroissa, kertovat he silti saa-vansa voimia toisistaan. Kaikki on pit-kälti kiinni myös myönteisestä elämän-asenteesta.

– Viiteenkymmeneen vuoteen mah-tuu paljon ikäviäkin asioita. Silti suh-taudumme elämään iloisella mielellä. Olemme tyytyväisiä elämäämme ja eh-kä se huokuu myös ulospäin.

Viisikymmentä vuotta hoitoalalla pitää sisällään useita muutoksia. Moni asia on mennyt parempaan suuntaan.

Työ vuodeosastolla on Mattilalle ja Vallilletärkeä osa elämää.

Terttu Mattila (ent. Sundberg) vasemmalla ja Anneli Valli (ent. Schaaf) päällystivät kirjaston kirjoja yhdessä kurssitovereidensa kanssa. Kuvaustilannetta varten kurssilaiset pukeutuivat työvaatteisiin. Kuvassa lisäksi Anja Peltoniemi, Maria Valtonen ja Sinikka, jonka sukunimi ei enää palautunut mieleen.

10 •2008 super 57

Mattila ja Valli muistelevat, miten tiukasti sairaalahierarkiaa noudatettiin heidän apuhoitajauransa alkuaikoina. Sairaan-hoitajia teititeltiin, eikä heidän kanssaan saanut juoda kah-via samassa paikassa.

Nuorena valvottiin pitkiäkin aikoja yhteen menoon, sillä yövuorot saattoivat olla 12 tunnin pituisia. Viikossa oli yleen-sä vain yksi vapaapäivä, mutta jos teki pit-kiä työvuoroja, saattoi saada kaksi vapaa-ta. Tekniikka oli alkeellista hyvin pitkään. Joskus osastoille tuotiin varasängyiksi he-tekan puolikkaita.

– Nykyiset helposti säädettävät sängyt ovat hyviä ja isoja. Ergonomia on kaiken kaikkiaan paran-tunut ja erilaisia apuvälineitä on kehitelty paljon, Mattila ja Valli kiittelevät.

vielä jaksaa

Joskus perheiden keskuudesta kuuluu pientä nurinaa Tertun ja Annelin työinnokkuudesta. Lapset huolehtivat vanhempi-ensa jaksamisesta ja Tertun aviomies kaipaa seuraa kotona.

– Emme me kyllä jaksaisi joka päivä tätä työtä tehdä, em-mekä edes viitsisi.

– Ei millään huvittaisi herätä työvuoroon puoli kuudelta aamulla. Kun herätyskello pärähtää soimaan, mietin aina, että olenpa pöhkö, kun tällaiseen ryhdyn, Mattila nauraa.

Kumpikaan ei tunnusta olevansa työpäivän päättyessä uu-punut, vaikka työ ja etenkin potilaiden kääntäminen tuntuu toisinaan fyysisesti raskaalta.

– Työtä Asikkalan vuodeosastolla saa tehdä melko rauhallisessa tahdissa. Joskus muilla osastoilla on ollut vauhdikkaam-paakin. Vai olemmeko vain itse tulleet rauhallisemmiksi, kaksikko pohtii.

Se, että Mattilan ja Vallin valmistumi-sesta on kulunut viisikymmentä vuotta, tuntuu heistä itses-täänkin uskomattomalta. Kumpikin tuntee olevansa edelleen viisikymppinen, ainakin henkisesti.

Mutta kuinka kauan he aikovat vielä pysytellä työelämässä?– Toiset viisikymmentä vuotta! Terttu vitsailee.– Niin kauan käymme, kun kunto riittää ja olemme ter-

vetulleita. Sitten kun ei enää jaksa, on itse ymmärrettävä jää-dä pois, Anneli painottaa.

On rikkaus, että työyhtei-sössä on sekä nuoria että

vanhempia ihmisiä.

Lastoitus on joskus hankalaa, kun lastamallit ovat vuosien saatossa monimutkaistuneet.

• SuPerin jäsenet ovat oikeutettuja lukuisiin jäsenetuihin. Katso jäsenedut tarkemmin www.superliitto.fi /Jäsenyys/ Jäsenedut. Tiedot löytyvät myös SuPer-kalenterista.

• SuPerin jäsenmaksu on 1,2 % bruttoansiotuloista.

• Jäsenmaksun laskentakaava: bruttoansio kertaa 1,2 jaettuna sadalla.

• Jäsenmaksujen perintävaltakirja -lomake löytyy nettivuilta tai sen voi tilata jäsenyksiköstä. Täytä lomakkeeseen omat tie-

JäsenyysasiatJos sinulla on kysyttävää jäsenasioista, haluat ilmoittaa muutoksista tai antaa vaikka palautetta jäsenpalvelusta, ota yhteyttä jasen-rekisteri@superliitto.fi , puh. (09) 2727 9140. Postitusosoite on SuPer jäsenyksikkö, PL 112, 00521 Helsinki.

tosi, vie lomake työnantajan edustajalle (palkanlaskija) täy-dennettäväksi ja postita tämän jälkeen yksi kappale SuPe-riin.

• Ilmoita kaikista muutoksista jäsenyksikköön (mm. äitiys- ja hoitovapaa-ajat, sairasloma-ajat ym. palkattomat jaksot, työnantaja/työpaikkamuutokset jne.), jotta jäsentietosi ja jäsenetusi pysyvät voimassa.

• Tarkista omat jäsentiedot: www.superliitto.fi – Kirjaudu jäsensivulle - Sähköinen asiointi 24h – WebLyyti.

Jäsenyysasioita lyhyesti

muutosilmoitus jäsentietoihin – ändringar i medlemsuppgifterna

Täytä alla oleva lomake ja palauta SuPerin jäsenyksikköön, kun jäsentiedoissasi tapahtuu muutoksia. Muista allekirjoittaa ja päi-vätä lomake. Täytä lomake selkeästi ja muista täyttää omat henkilötiedot. Lomakkeen voi täyttää ja lähettää myös netin kautta. Palauta lomake maksutta osoitteella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus 5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Muutosilmoitus jäsentietoihin – lomake

✃

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: _______________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ____________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning datum

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

10 •2008 super 59

Tärkein hetki on nyt

Pakinoitsija Sisko on yli 20 vuottaperushoitajan työtä tehnyt superilainen.

Tässä kuussa täytän 50 vuotta! Koska tuo luku ih-misen iässä määritellään jotenkin merkittäväm-mäksi kuin 49 ja 51, niin pysähdyinpä minäkin miettimään, että mitä minulle nyt kuuluu. Aloin puntaroida tätä tähän asti elettyä elämää; mitä

olen oppinut, mitä tekisin toisin, ovatko unelmat toteutuneet, vieläkö haaveilen… Aloin vähän niin kuin laskea tasetta.

Sain lapsuudenaikaiselta ystä-vältäni omia kirjeitäni luettavaksi. Olin kirjoittanut ne noin 40 vuotta sitten. Elämä erotti pienet ystävykset, kun muutin perheeni kanssa pienestä Pohjois-Savon pitäjästä monen sadan kilometrin päähän suureen kaupunkiin. Kir-jeet olivat liikuttavan koruttomia, niistä huokui pienen tytön val-tava ikävä takaisin entiseen kotiin, entiseen kouluun, entisten kave-reitten luo. Luin kirjeitäni itkien ja tavoitin muistoissani sen pie-nen ikävöivän tytön ja halusin ottaa hänet syliin, lohduttaa ja kuiskata: hei, sinähän selvisit! Niin, minähän selvisin. Ja sen jälkeen olen selvinnyt monesta muusta, juuri sillä hetkellä musertavalta tuntuvasta asiasta. Mutta nyt taaksepäin katsottuna ne ovat vain pieniä mutkia polussani. Tai jopa muuttuneet siunaukseksi.

”En päivääkään vaihtaisi pois” ei pidä paikkaansa omalla puolivuosisatasellani. Itse asiassa vaihtaisin aika monta päi-vää pois, jos se olisi mahdollista. Keskimäärin yhden päi-vän kuukaudesta, ensimmäisistä kuukautisistani alkaen. Ja monta muuta päivää siltä väliltä. Ne ovat niitä päiviä, kun olen kulkenut lähimmäiseni ohi tai yli, satuttanut tai loukan-nut. Mutta yksi tärkeimmistä elämän opeista on ollut se, että myös itselleen pitää antaa anteeksi. Voin kantaa omien vir-heitteni taakkaa satavuotiaaksi, mutta voin myös antaa itsel-leni anteeksi. Minä valitsen.

Olen myös oppinut sen, että tv-shopista ei kannata tilata laihdutusvempainta, joka muovaa ihannevartalon kolmessa minuutissa per päivä ja ilman, että muutan ruokailutottu-muksiani. Olen oppinut myös, että mitä kalliimpi ryppy-

voide, sitä kevyempi kukkaro. Olen oppinut, että suklaasta tulee hyvä mieli ja että se maistuu parhaimmalta, kun sitä on suu täynnä. Ja vielä parempi mieli tulee, kun suklaan syö hyvän ystävän kanssa.

Olen minä oppinut jotain parisuhteestakin. Rakas työto-verini kiteytti sen vertaukseen, mikä minusta on tavattoman

kaunis: jos otat käteesi hiekkaa ja puristat kätesi nyrkkiin, hiekka valuu pois. Mutta jos pidät käden auki, niin hiekka pysyy kämme-nelläsi. Osaatko sen paremmin sanoa?

Puoleen vuosisataan mahtuu työvuosiakin aika määrä. Osaan tehdä vuodepesut vaikka silmät kiinni. Mutta pidänkö liian usein

”silmät kiinni”? Olenko oppinut vieläkään kohtaamaan ihmistä ta-savertaisena ja arvokkaana? Näen-kö elämän hengen liekin demen-tiaa sairastavan, sekavana riehuvan vanhuksen silmistä? Tai muuta-man päivän ulostuksissaan maan-

neen, vanhalta viinalta haisevan, tärisevän ”Reiskan” silmistä? Tai monta vuotta vuodepotilaana hoidettavan, kommunikoi-mattoman vanhuksen silmistä? Kohtelenko kuin vertaistani?

Vielä minulla on paljon opittavaa:

”Kaikkein tärkein hetkion aina käsillä oleva hetki.Kaikkein tärkein ihminen on se,joka seisoo edessäsi.Ja kaikkein tärkein tekoon aina rakkauden teko” Mestari Eckart

sisko

SO

NJ

A K

ÄH

KÖ

NE

N

Hakemusten postitusosoite:Lähi- ja perushoitajien työttömyyskassaPL 11700521 HELSINKI

Käyntiosoite Kellosilta 3Fax (09) 278 6531www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

Palvelunumerot klo 9−15(09) 2727 9377(09) 2727 9399tkpalvelu@supertk.fi

Tutustu tietoihisi SuPerTK: n sähköisessä palvelussa.

Sähköisessä 24H-asioinnissa voit lähettää meille ansioturvan hakemuksia.

Voit myös selata sinua koskevia tietoja kassan tietojärjestelmässä.

Ota yhteys verkko-osoitteessa www.supertk.fi (Sähköinen asiointi 24 h)

Henkilö- ja etuustietosiovat käytettävissäsi

SuPerTK:n puhelinpalvelu tutkittiinja arvioitiin puolueettomastiSuPerTK sai erittäin hyvät arvosanat puhelinpalvelun laadun tutkimuksessa, joka toteutettiin huhti-toukokuussa 2008. Tutkimuspuheluiden määrä, sisältö ja arviointikriteerit suunnitel-tiin yhdessä SuPerTK:n ja tutkimuk-sen toteuttaneen yrityksen, Learnpoin-tin, yhteyshenkilöiden kesken. Tutki-muksessa arvioitiin muun muassa seu-raavia asioita:

• Puhelun vastausaika• Vastaustapa • Soitonsiirron ammattimaisuus• Palvelunumeron toimivuus • Tavoitettavuus• Palvelualttius ja artikulointi • Äänitiedotteet ja musiikki• Mielikuva puhelimitse tapahtuvasta

asiakaspalvelusta• Puheluiden äänenlaatu ja yleinen kuuluvuus

otteita tutkimustuloksista

82 prosenttia soittajista piti saamaansa palvelumielikuvaa erinomaisena tai hyvänä. Yksikään soittajista ei kokenut palvelua epämiellyttäväksi.

• Tavoitettavuus oli kiitettävää, sillä 95 prosenttia puheluista tavoitti henki-lön tai ryhmän.

• Keskimääräinen vastausaika oli 12 sekuntia. Aikaisempiin tutkimuksiin ver-rattuna puheluiden vastausaika on pa-rantunut huomattavasti.

• Palvelunumeroiden tekniikka toimi aikaisempien vuosien tapaan erinomaisesti.

• Tiedotteet olivat miel-lyttävällä äänellä sanel-tuja, ystävällisiä ja asi-allisia. Musiikki oli rauhallista ja neut-raalia.

Lainauksia tutki-mussoittajien kom-menteista:

”Henkilö selvitti asian todella perusteel-lisesti. Hän oli ystävälli-nen ja minulle jäi tunne, että voin palata, jos tarvit-sen vielä neuvoja.”

”Asiakaspalvelija oli erittäin ystä-vällinen ja vastasi hyvin laajasti kysy-mykseeni. Hän esitteli ja suositteli eri-laisia mahdollisuuksia toimia tilantees-sani. Asiakaspalvelija oli hyvin lämpi-mästi mukana asiassani.”

”Asiakaspalvelija selitti asian ymmär-rettävästi, esitti oleellisia lisäkysymyksiä ja sai niillä esille asioita, jotka olivat tär-keitä.”

Puhelinpalvelun laadun tutkimus toteutettiin jo kolmantena vuonna peräkkäin, ja tuloksia käytetäänkin SuPerTK:ssa säännöllisenä toiminnan mittarina.

Puhelinpalvelun laatua tutkitaan, jotta SuPerTK:n jäseniä sekä muita asiak-kaita voidaan palvella paremmin. Tutki-muksen pohjalta saadaan tärkeää tietoa palvelun vahvuuksista sekä heikkouk-sista. Tuloksien avulla osataan tarttua oikeisiin kehityskohteisiin esimerkiksi henkilöstön valmennuksella tai teknii-kan toimivuutta parantamalla.

Lisätietoja tutkimuksista: Learn-point Oy, Konsultti Lotta Lax puh. 042 414 2425 ja SuperTK, johtaja Tuulia Laitalainen 09 27279310.

janne harju

60 super 10 •2008

10 •2008 super 61

Ilmoitukset SuPer-lehteen

super-lehti@superliitto.fi puh. (09) 2727 9175

Maailma ei ole vielä valmis.Puhutaan kuin nainen naiselle: maailmaa rakennetaan työllä.    Haluamme, että Sinulla on mahdollisuus tehdä työsi hyvin.    Sen eteen me teemme työtä.

SOSI

ALI

DEM

OK

RA

ATTI

SET

NA

ISET

Kuntavaaleissa 26.10. pääte-tään kenen unelmilla Suomea rakennetaan.

Sairaanhoitajakello etunimi-kaiverruksella37 €

Lähihoitajamerkki on nyt ti lat ta vis saPorvoolaisopiskelijoiden suunnittelema ja teettämä valtakunnallinen lähihoitajamerkki lyyrana, pinssinä, sormuksena ja riipuksena.

LähihoitajamerkkiLyyra lakkiin (kullattua hopeaa) 8,5 €Pinssi työasuun (hopeaa) 8,5 €Sormus (14 k. kultaa) 85 €Sormus (hopeaa) 20 €Riipus (14 k. kultaa) 55 €Riipus hopeaketjulla 10 €

Koruliike/smyckeaffär Olle AnderssonLundinkatu 22, 06100 Porvoo

Puh./fax (019) 5246 975

Hintoihinlisätään postikulut

Leijona

Yksityinen hoiva-alan yritys

Aamu-Rusko Oy etsii vakituiseen työsuhteeseen lähi- ja sairaanhoitajaa.

Toimimme Espoon ja Helsingin alueella. Asiakkaat lähinnä vanhuksia ja vammaisia. Ota pikaisesti yhteyttä ark. klo 7–15, puh. (09) 5862 522.

ger service till svenskspråkiga personer med utvecklingsstörning.

Kokeile jotakin uuttatyöskentele ruotsinkielisessä kehitysvammahuollossa!Vi söker vårdare och vårdbiträden till våra boenden i huvudstadsregionen. Du kan fylla i en öppen ansökan på vår hemsida www.karkulla.fi eller ringa regionala ledaren Susanne Ahlqvist tfn 044 3581 169 för mera info.

SuPerin Ammatilliset opintopäivät10.–11.2.2009 Tampere-talo

Katso tarkemmat tiedot sivulta 25.

����������

����������������� � ������� � ������������������� �����������������������������������������������������������������������

�������������� ����������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������

�����������������������������������������

������������������� ������������������������� !�!����"#�"#�� ##$����������%%%���������&���'����������%%%������&�

Karhunkaltio Pyhätunturilla on vuokrattavissa superilaisille ja heidän perheenjäsenilleen viikon jaksoissa 29.12.2008–3.1.2009. Paritalo sijaitsee 2,9 km kansallispuiston opastustuskeskuksesta, postista, kaupasta ja hotellista. Patikointi- ja hiihtoreitit menevät 100 metrin päästä majasta. Loma-asunnoista on jylhät tunturinä-kymät.

Paritalossa on 2 kpl 50 m2 huoneistoa, molemmissa 20m2 parvi, parveke, terassi ja ulkovarasto. Huoneistoissa on olohuone, keit-tiö, makuuhuone, sauna, suihku-wc-pesuhuone. Saunaosasto on remontoitu syksyllä 2005. Vuodepaikkoja 6 hengelle. Hyvä varustus.

Vaihtopäivä on lauantai.

Hinnasto:

Uusi vuosi 27.12.2008–3.1.2009 7 vrk la–la, 645 €Normaalikausi 14.2.-2009–11.4.2009. 19.12.2009–2.1.2010 7 vrk la–la, 590 € Hiihdä halvalla kausi 3.1.2009–14.2.2009, 11.4.2009–2.5.2009, 3.10.2009–19.12.2009 7 vrk la–la, 355 €Kesäkausi 2.5.2009–29.8.2009 7 vrk, 295 €Ruska-aika 29.8.2009–3.10.2009 7 vrk, 355 €Viikkosiivous ja takkapuut kuuluvat hintaan. Varaukset joista ilmenee yhteystietonne osoitteeseen: Karhunkaltio c/o Markus Lohi, Kaarnikkapolku 9. 96400 Rovaniemi 10.11.2008 mennessä tai sähköpostilla marko.rautio@rove.fi puhelin 044 0345 078

Kaikkien varauksen tehneiden kesken arvomme 1 ilmaisen lomaviikon ajalle 3.1.–14.2.2009 tai 2.5–19.12.2009. Majan saaneille ilmoitamme kirjallisesti 10.12.2008 mennessä.Huom! Vuoden 2008 peruutuspaikat puh. 044 0345 078 tai marko.rautio@rove.fi

hakemus karhunkaltioon vuonna 2009

Lomaviikko tai

Nimi

Lähiosoite

Postinumero

Postitoimipaikka

Sähköposti

Puhelin koti/työ

Lomaviikot Pyhätunturin Karhunkaltioon vuodelle 2009 haettavana

Terveyskeskuskierros pyörien päällä21. - 22.10.08 Vantaa-Järvenpää-Lahti

Sähköinen kirjaaminen psykiatrisessa hoitotyössä 28.10.08 Helsinki

Huumevierotuksen korvaushoito terv.keskuksissa28.10.08 Jyväskylä

Valtakunnalliset potilasasiamiespäivät30. - 31.10.2008 Helsinki

Kunta ilman vanhustenhuollon vuodepaikkoja5.11.08 Helsinki

Kuntoutuksen dokumentointipäivä5.11.08 Helsinki

Kulttuurienväliset koulutukset terveydenhoitajille11.11.08 Tampere

Hoitotyön sähköinen kirjaaminen perusterveydenhuollossa18.11.08 Tampere

Terveydenhuollon laatupäivät10.12.08 Helsinki

Lisätietoja: www.efeko.fi, Koulutussihteeri Sirpa Reponen, puh.010 409 2224 tai sirpa.reponen@fcg.fi FCG Efekon Sote koulutuksista vastaa: Johtava koulutuspäällikkö Jari Koivisto

10 •2008 super 63

Oletko käynyt SuPerin järjestämissä koulutuksissa? s. 28

Olen käynyt puheenjohtaja-1 ja -2-kurssit. Joulukuussa on tarkoitus käydä kolmonen. Myös puheenjohtajien esiin-tymiskurssin sekä puheenjohtajatapaa-misissa olen käynyt.

Mitä mieltä olet kuntien yhdistymi-sestä? s. 7

Kovaa ääntä siitä on ollut puolesta ja vastaan täällä Porissakin. Kaavaillaan uutta ”Yyterin kaupunkia” ja sen sellais-ta. Perusteellinen tutkimus ja harkinta eduista ja haitoista on aivan välttä-mätöntä. Hosumalla voi saada paljon vahinkoa aikaan.

Onko viina Suomessa liian halpaa? s. 8

Viinan hinnan halpeneminen näkyi välittömästi työpaikallani ensiavussa. Jopa 5–6 promillen humalatilat eivät ole harvinaisia, ja päihtyneet ovat jos-kus hyvinkin nuoria. Mielestäni hinta kävi liian alhaalla mutta on nyt kohta-laisen oikea.

Sopiiko lapsille ympärivuorokauti-nen päivähoito? s. 14

Ei sovi, mutta ymmärrän, että joilla-kin se on pakkotilanne.

Ovatko ruoka-allergiat tuttuja? s. 37

Eivät ole.

Onko Porissa riittävästi hoitajia? s. 20

On, mutta järjestään työpaikat toi-mivat minimimiehityksellä. Lain sane-lema minimi tarkoittaa Porissa mak-simia eikä tämä ole oikein. Todellista pulaa on vain kesäloma-aikoina. Silloin töissä olevat tekevät pitkää päivää.

Mitä mieltä olet vanhuspalvelujen kilpailuttamisesta? s. 32

Hyvä asia, kunhan laadusta ei tingata. Tämä on vaarana kilpailutilanteessa, kun yritetään myydä hyvää ja halpaa.

Terveyskeskuksen ensiapupäivystyksessä työskentelevä Pasi Virtanen on toiminut Porin seudun yksityisen ammattiosaston puheenjohtajana sen perustamisesta läh-tien eli neljättä vuotta. Porissa yksityis-sektori kasvaa kunnallista nopeammin, mutta kunnallinen osasto on jäsenistöl-tään vielä suurempi.

Porin yksityisiin kuuluu noin 300 jä-sentä. Osasto kokoontuu kerran kuussa, ja ajankohtaisista asioista ollaan muu-toinkin yhteyksissä puhelimella ja säh-köpostilla. Paras-hankkeen myötä osasto aikoo vielä tiivistää yhteistyötään kau-pungin toiseen ammattiosastoon.

– Jäsenistömme on sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Työssä he ovat yksityisissä sosiaali- ja terveysalan hoiva-kodeissa, vanhuspuolella sekä kuntou-tuspuolella

– Pori on työttömyysluvuissa aika synkkää aluetta vanhana tehdaskaupunkina. Terveyden- ja vanhustenhuollossa töitä kyllä riittää hyvin, ja uusia hoitolaitoksia – yksityisiä ja kunnallisia – tulee sii-hen tahtiin, etten aina tahdo perässä pysyä. Työllisyyteen tämä vaikuttaa positiivi-sesti. Ongelmana ovatkin lähinnä pätkätyöt, ketjutukset ja joidenkin työnantajien elastiset tulkinnat työehtosopimuksista.

Virtanen tapasi äskettäin oikeusministeri Tuija Braxin ja kuuli mielenkiintoisen tiedon: valmisteilla on laki, joka velvoittaa työnantajan tekemään rikosilmoituksen jokaisesta hoitajaan kohdistuneesta uhkailusta tai suorasta väkivallasta.

– Tämä on mielestäni merkittävä tuleva parannus työoloihin. Lakiin perustuva velvoite työnantajalle pakottaa järjestämään hoitajille lisää turvallisuutta eikä min-käänlainen väkivalta voi siten enää kuulua työnkuvaan.

Virtasella on viesti uusille, valmistuneille hoitajille:– Ottakaa selvää palkoistanne. Yksityiset työnantajat eivät aina noudata edes

minimipalkkavaatimuksia. Pelkästään se ei tee sopimusta lailliseksi, jos siinä on työntekijän allekirjoitus. Palkan pitää aina olla TES:sin mukainen.

Joskus yhteydenotto luottamusmiehen tai edunvalvojan puoleen siis kannattaa.

jukka järvelä

Mitä mieltä olet eläkeläisistä hoito-työssä? s. 54

Miksei, jos jaksaa ja haluaa, aina-kin osa-aikaisena. Hyvin marginaali-nen ryhmä.

P.S. PORIN SEUDUNYKSITYINEN

AMMATTIOSASTO

tällä palstalla super in ammatt iosastojen edustajat er i puol ilta maata puhuvat lehden a ihe ista .

kuvis

Yksityispuoli kasvaa Porissa

Terveyden- ja vanhustenhuollossa riittää Porin seudulla töitä, sanoo Pasi Virtanen.

64 super 10 •2008

Kuulumisia

Kymen ja Etelä-Savon alueen superilaiset viettivät liiton 60-vuotisjuh-

lia Lappeenrannassa elokuun 26. päivä. Mukana oli 27 iloista jäsentä

ammattiosastoista 706 ja 707. Onnittelut ja kiitokset vielä kerran!

Kuvassa liittohallituksen jäsen Eija Väistö sekä hänen lisäkseen Anne

Laatikainen, Soila Kilpeläinen-Kokko, Ulla Arponen, Virpi Riikonen, Tarja

Halme, Kaarina Kärkkäinen, Seija Metsola, Senja Gert ja Riitta Juujärvi.

Kuva Maritta Niemi.

Kotkan ammattiosasto 707 täytti kolmekymmentä vuotta. Merkkipäi-

vää juhlittiin 4. syyskuuta. Kuvassa ammattiosaston hallituksen jäsenet

yhdessä merkkihenkilöiden kanssa. Alarivillä vasemmalta Pirkko Bor-

man, Eila Eskelinen, Aino Lippo, Tarja Halme, Maritta Niemi. Takarivissä

vasemmalta Seija Metsola, Jaana Halsas, Seija Piipponen-Pekkola, Keile

Nurminen, Raija Haikala, Virpi Riikonen, Ritva Paronen, Kirsti Kolsi, Riitta

Honkanen ja Ulla Arponen. Kuvan otti Reijo Niemi.

Kotkan ammattiosasto täytti vuosia

Raahen aikuiskoulutuskeskuksesta valmistui viisitoista lähihoitajaa 3.

syyskuuta. Kuvassa Paula Tikkala, Anne Pyhälä, Tea Lievonen, Merja

Aitto-oja, Erja Limingoja, Anu Mattila, Anitta Mämmelä, Marjo Mäklin,

Marketta Heikkilä, Minna Kankaala, Suvi Salmela, Katja Manninen, Auli

Vares, Anna-Maria Saoudi ja Päivi Varpenius.

60-vuotiasta liittoa juhlittiin

Viisitoista tuoretta lähihoitajaa

10 •2008 super 65

Kuulumisia Lue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Leppävirralla vietettiin kesäpäiviä

Lähihoitajaopiskelijat Mira

Kyynäräinen ja Sari Ala-

koski järjestivät opinnäy-

tetyönään selkokielisen

ensiavun aakkoset -päi-

vän Liedon Tapulikujan

koululla. Päivän suunnitte-

lemisen kaksikko aloitti jo

viime vuonna. He pohtivat

vastuualueitaan ja kerä-

sivät tietoa dysfasiasta

sekä afasiasta. Opiskelijat

kertoivat kiinnostuneensa

aiheesta, sillä he eivät

pidä itseään kirjoittajatyyppeinä. Lisäksi oli

mielenkiintoisempaa järjestää päivä ulkona ja

tutustua oppilaisiin.

Tavoitteena oli, että lapset oppivat soit-

tamaan hätänumeroon ja toimimaan oikein

hädän tullen.

Koska ideana oli järjestää toiminnallinen

ensiapupäivä, pyysivät opiskelijat paikalle Lie-

don vapaaehtoisen palokunnan, Turun polii-

sin ja Suomen Punaisen Ristin Turun osaston.

Lapset kulkivat avustajien kanssa pienryh-

missä ja tutustuivat hälytysajoneuvoihin.

Turun poliisi kertoi liikenneturvallisuudesta.

Vapaaehtoinen palokunta esitteli autoaan ja

kertoi pelastustapahtumista innokkaille kuun-

telijoille. Lapsille opetettiin, miten ihminen

käännetään tarpeen vaatiessa kyljelleen ja

hengitystiet pidetään avoinna.

Lähihoitajaopiskelijat kävivät selkokielellä

läpi ensiapuohjeita ja tiedustelivat lasten

omakohtaisia kokemuksia ensiavusta. Opis-

kelijat olivat tehneet koulun jokaiseen luok-

kaan jaettavaksi laminoidut ensiavun aakkoset

-taulut. Ohjelman lopuksi lapset palkittiin yllä-

tyspusseilla ja diplomeilla. Päivä oli onnistunut

ja kehuja sateli joka puolelta.

Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhteiset

kesäpäivät pidettiin ensimmäistä kertaa Lep-

pävirralla 9. elokuuta. Tavoitteena on järjestää

kesäpäivät vuosittain, ja ensi vuonna järjestys-

vuorossa voisi olla Pohjois-Karjala.

Kesäpäiville tuli parikymmentä superilaista

Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Saimme

vieraaksemme myös edustajiston jäsenet

Merja Ohvon Kuopiosta ja Marja Kiljusen Var-

kaudesta sekä liittohallituksen jäsenen Anne

Villmanin Pyhäselältä.

Leppävirran ammatti-

osasto 523:n puheenjohtaja Erkki Hynninen

toivotti meidät tervetulleiksi, ja Anne Villman

piti puheenvuoron ajankohtaisista asioista,

jonka jälkeen tutustuimme muun muassa

jäähalliin ja hiihtoputkeen.

Myöhemmin vuorossa oli ohjattua tyhy-

liikuntaa ryhmissä. Hauskaa oli ja taisi siinä

lämminkin tulla. Liikunnan jälkeen pääsimme-

kin nauttimaan vesileppiksen hyvästä ruuasta.

Illalla juhlat jatkuivat karaokebaarin puolella.

Liedon koululla opeteltiin ensiavun aakkosia

Karaoke

vauhditti

iltaa

kutsut

Tornion ao 104. Syyskokous pidetään

17.10.2008 alkaen klo 19 Pitoportaassa, Sata-

makatu 4. Kokouksessa valitaan ao:n puheen-

johtaja ja hallitus toimikaudelle 2009–2010.

Lisäksi hyväksytään vuosisuunnitelma ja talous-

arvio vuodelle 2009. Tarjoilun järjestämiseksi

ilm. tekstiviestinä 044 5091 607 tai sähköpos-

titse super104@superliitto.fi 15.10. mennessä.

Kokoukseen osallistuneiden kesken arvotaan

kaksi illallislahjakorttia ao:n pikkujouluun.

Kuusankosken ao 709. Syyskokous

21.10.2008 klo 18 KAS:n Kokoushuone 2.

Käsitellään sääntömääräiset asiat ja ammatti-

osaston purkaminen. Tervetuloa.

Kouvolan seudun ao 708. Syyskokous

21.10.2008 klo 18, ravintola Kastanjapuisto,

Oikokatu 4, Kouvola. Käsitellään sääntömääräi-

set asiat ja ammattiosastojen yhdistyminen.

Anjalankoksken ao 704. Sääntömääräinen

syyskokous Inkeroisten Osuuspankin kokous-

tilassa 21.10.2008 klo 18. Esityslistalla on

myös ammattiosaston purkaminen. Tarjoilun

vuoksi ilmoittautuminen 13.10. mennessä

super704@superliitto.fi . Tervetuloa!

Kuusamon ao 204. Syyskokous 30.10. klo

18. Sitovat ilmoittautumiset 17.10. mennessä

Soilelle, puh. 040 5757 616, super204@

superliitto.fi tai Arjalle, puh. 040 7644 259, arja-

riitta.ronkainen@pp.inet.fi . Ilmoita mahdollinen

erikoisruokavalio.

Pöytyän seudun ao 643. Sääntömääräinen

syyskokous 3.11.2008 klo 18, Ravintola Kes-

tihovi Haverintie 12, Yläne. Ilmoittautumiset

27.10.2008 mennessä Sanna Eerikkilä puh.

050 5532 673 tai sanna.ee@luukku.com.

Hallitus tuntia ennen.

Helsingin sosiaalitoimen ao 819 järjestää

jäsenilleen hemmotteluillan tiistaina 4.11.2008

os. Kellosilta 2 D (Itä-Pasila). Lisätietoa saatte

osoitteesta http://ao819.superliitto.fi / sekä

lokakuussa ilmestyvästä Sinfosta (Sosnet:

”Henkilöstö” >> ”Lehdet ja tiedotteet”).

Uudenkaupungin seudun ao 608. Sääntö-

määräinen syyskokous ti 4.11. klo 18, Männäis-

ten tupa, Kalanti. Ao tarjoaa iltapalan ja kakku-

kahvit. Ilm. 27.10. mennessä Tarjalle, puh. 050

3060 565 tai Matleena (02) 8451 2800.

Helsingin yksityisten ja valtion laitosten ao 815. Jäsenistöllä mahdollisuus lähteä katso-

maan Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja,

Komediateatteri Areena 8.11. klo 19. Ruokailu

ennen esitystä. Ilmoittautumiset 6.10. men-

nessä Maila Inget-Choukri, klo 15.30–19.30,

puh. 041 5326 397 tai 050 3061 677.

66 super 10 •2008

Eläkepäivien viettoon Keski-Karjalan ao 510. Syyskokous ja pik-

kujoulu 8.11.2008 alkaen kokouksella klo 17

Pajarinhovissa Kiteellä. Ystävä/puoliso voi osal-

listua pikkujouluun itsemaksavana. Ammatti-

osasto maksaa jäsenille ruokailun. Tanssilipun

jokainen kustantaa itse. Ennakkoilmoittautu-

miset tilavarauksen vuoksi 10.10. mennessä

Paulalle puh. 0400 771 301.

Helsingin yksityisten ja valtion laitos-ten ao 815. Sääntömääräinen syyskokous

19.11.2008 klo 17, Wanhan tanssikellari,

Kaivopiha, Helsinki. Ilmoittautumiset 3–4.11.

klo 17–20, puh. 050 3584 070/Reija Heine.

Ruokatarjoulu.

Jyväskylän ao 413. Tervetuloa ammatti-

osastomme 30-vuotisjuhliin, Ravintola Priimus,

Taulumäentie 45, pe 21.11. klo 18. Ilmoit-

taudu 14.11. mennessä Sari Puikkoselle, sari.

puikkonen@jkl.fi tai puh. 050 5158 311 tai

Mirja Ojala, puh. 044 5331 289.

Oulun yksityisten laitosten ao 229 jär-

jestää syyskokouksen ja pikkujoulut ravintola

Sokeri-Jussissa 28.11.2008. Syyskokous

alkaa klo 17.30 ja pikkujoulu heti kokouksen

jälkeen noin klo 19. Ilmoittaudu Jani Koskelle

14.11. mennessä jani.koski@caritas-saatio.fi ,

puh. 050 4344 144.

Lähetä kuulumiset ja kutsut joulukuun

SuPer-lehteen 4.11. mennessä ja tammikuun

lehteen 3.12. mennessä.

Perushoitaja Helena Finnilä jäi eläkkeelle Keski-Pohjanmaan keskussairaalan neurologian osas-

tolta yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen. Eläkepäivät alkoivat vauhdikkaasti Pihlajan Uralin kyy-

dissä. Työkaverit neurolta toivottavat Helenalle leppoisia eläkepäiviä!

K-PKS os. 12 henkilökunta

SuPerin juhlavuoden kunniaksi

Kyrösjärven ammattiosaston jäsenet

järjestivät jo viidennen kerran torita-

pahtuman Ikaalisten torilla 25. kesä-

kuuta. Tapahtuman aikana jäsenet

tekivät maksutta verensokerin ja

verenpaineen mittausta. Samalla

myytiin arpoja, joiden tuotto menee

ammattiosaston jäsenten virkistys-

toimintaan. Iloista, reipasta mieltä ei

kolea sääkään haitannut.

Sisko KaarinaKUKKOHOVI

Pidetyn työkaverin ja hyvän hoitajan muistoa kunnioittaen Muhoksen

Ryhmäkodin henkilökunta ja asukkaat

Aurinko laskee, jo pitenee varjot,aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,

soi lintujen laulusta kukkiva kunnasja varjoisat veet.

s. 10.7.1941k. 12.6.2008

in memoriam

Terveiset kaikille SuPer-lehden lukijoille

Yyterin näköalatornista Porista, jossa

ryhmämme PH -91, 1P vietti 15-vuo-

tistapaamista toukokuussa. Oli mukava

nähdä, vaihtaa kuulumisia, nauttia

hyvästä ruuasta ja upeista merimaise-

mista. Tapaamisiin taas viiden vuoden

päästä! Hyvää syksyä kaikille toivovat

Tarja, Anita, Eira, Maarit, toinen Maarit,

Anneli, Anja, Eija ja Ulla-Maija.

Kurssitoverit tapasivat näköalatornissa

Kyrösjärveläiset tempaisivat Ikaalisten torilla

Hämeenlinnan apuhoitaja-

kurssi 34 kokoontui yli 42

vuotta valmistumisen jäl-

keen. Onnistuneet kurssitref-

fi t järjestettiin 8. huhtikuuta

Hämeenlinnan Vaakunassa.

Muka olivat Marjatta, Maija,

Helena, Eila, Marjatta, Sirkka,

Lahja, Eila ja Tuula.

Hämeenlinnassa onnistunut kurssitapaaminen

10 •2008 super 67

Vuoden 2001 Terve–Sos-messuilla yli tuhat messuvierasta allekirjoitti SuPerin osastolla vetoomuksen lähihoidon puolesta. Adressilla haluttiin kiinnittää valtiovallan huomio sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön määrään ja työssä jaksamiseen. Kuopiolaiset lähihoitajaopiskelijat ja hei-dän opettajansa sekä runsas joukko superilaisia veivät adressin kulkueena Kuopion kaupungintalolle. Marssin aikana ja kaupungintalon edessä huudettiin myös iskulauseita, kuten ”Lähin hoitaja – tärkein hoitaja”.

mitä mieltä?SuPer-lehden syyskuun Mitä mieltä? -kysy-

mykseen vastanneiden kesken arvottiin kaksi

SuPerin tuotepalkintoa. Palkinnot lähtevät Ira

Tiikkoselle Kuopioon ja Johanna Vähätalolle

Turkuun.

ristikkoratkaisu 9/2008

T Y T T Ö A J A T

A L A I L O S O

K I U K A I N E N

A N T I N O A K

L I T S E A

I K T Y O N O M I

S A V E T A E L I S A L S

N I A S N I V E L P S I I T

A R S I H I E M A N T O L A

P O T I L A S N O R O I

S T A N V A I N M U U T O S

I A K A L S A E T T O N E

T A N K A O T S O N I R T

J O E T T U U S N O I T A

P A T I O T M K A A S O

I S O T A P A T I A A A M I

E T L A T O S I V A S T U S

N I L A U R S U L A T O T I

A N A T O M I A T T O O S A T

Vietimme Siikalatvan Seutukunnan ammatti-

osaston juhlia Haapavedellä Ruustinnanho-

vissa 16. elokuuta.

Kuvassa vasemmalla ammattiosastomme

ensimmäinen puheenjohtaja Rauha Viio. Juh-

lissamme muistimme pitkäaikaista ja aktiivista

toimijaamme Seija Huurinaista hänen jäädes-

sään eläkkeelle. Juhlapuhujana toimi Paula

Halonen, joka toi juhliin SuPerin tervehdyksen.

Luovutimme kahdeksan hopeista ansiomerk-

kiä ansioituneille jäsenillemme.

Merkin saivat Kaarina Kolehmainen, Anja

Malkavaara, Tuulikki Råman, Seija Ikola, Mirja-

Liisa Turpeinen, Sanna Äijälä, sekä kuvasta

puuttuvat Seija Nikumatti ja Elli Punkeri. Mer-

kit luovutti ammattiosastomme puheenjohtaja

Mervi Lesonen, kuvassa oikealla.

Sanna Äijälä

Haapavedellä jaettiin hopeiset ansiomerkit

Aktiivi-

jäsenet

palkittiin

SuPer-lehden syyskuun ristikkokisan voitti

Hilkka Kortesuo Paimiosta. Lämpimät onnit-

telut!

Kehittämisyksikkö

• telefax (09) 2727 9120• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman-Jokinen p. 2727 9153• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• opiskelija-asiamies Mari Niemi-Saari p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi • johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• tietohallinta-asiantuntija Kristina Vuorenmaa p. 2727 9145• mikrotukihenkilö Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• palvelunumerot: (09) 2727 9377 ja (09) 2727 9399 ma–pe klo 9–15• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi tai etunimi.sukunimi@supertk.fi • telefax (09) 278 6531• johtaja Tuulia Laitalainen p. (09) 2727 9310, gsm 050 310 1210

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 Helsinki

Puhelinvaihde• (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Markku Silvennoinen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Reita Johansson p. 2727 9137• järjestöasiamies Anne Meriläinen p. 2727 9113• koulutussihteeri Marianne Ronkainen p. 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala P. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 2727 9128• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Heli Utter p. 2727 9129• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• vastaava edunvalvonta-asiamies Juhani Oinonen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Raija Mommo p. 2727 9117• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Mari Stenberg p. 2727 9161• lakimies Karoliina Partanen p. 2727 9131• lakimies Anna-Reetta Friipyöli p. 2727 9133• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• tutkija Terttu Kullas p. 2727 9159• koulutussihteeri Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Paula Wirén, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka, Tiina Pertilä ja Milena Partanen• telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

toimisto

supersvenska

supersvenskaö v e r s ä t t n i n g a r j o n n a s ö d e r q v i s t

D

Kommunalvaletär välfärdsval

en 26 oktober väljer vi i kommunerna igen beslutsfattarna, som skall dryfta de lokala utmaningarna. I det här

valet har social- och hälsovården, spe-ciellt äldreomsorgen, lyfts starkt fram i diskussionerna. I olika förfrågningar ligger de här temana i toppen av listan över vad kommuninvånarna oroar sig för.

Oron är förståelig och den är också befogad. SuPer har utrett situationen inom äldreomsorgen i Finland. 20 orter övervakas noggrant av SuPer och en del är mål för till och med hårda åtgärder. Vi måste äntligen få äldreomsorgen till den nivå som den skall vara på i en väl-färdsstat.

Också hälsocentralverksamheten oroar medborgarna och i all synnerhet tryggandet av tjänsterna, vilket ju bety-der att det måste fi nnas tillräckligt med utbildad personal. Hälsocentralerna måste göras mycket mer lockande.

Inom dagvården rör man sig på en del orter på gränsen till olagligheter. Grupperna får inte någonstans vara

större än att man kan garantera en trygg vårdmiljö och ett tillräckligt stöd för barnets utveckling.

I det stora hela är vårdbranschens utmaning ledarskap. I dagens läge god-känner inte arbetstagarna dåligt ledar-skap, utan söker sig till andra ställen, till och med till andra sektorer. Ett rätt-vist och jämlikt ledarskap, värdering av allas arbete, ett mänskligt och vänligt bemötande samt ett handlingssätt som stöder orken, är metoder för att lyckas i konkurrensen, som också vårdbran-schen i fortsättningen måste fästa mera uppmärksamhet vid. Beklagligt ofta tar man itu med missförhållanden först när något uppskakande och oåterkalle-ligt sker. De åtgärder som i det skedet behövs är ofta omfattande. Jag hoppas att beslutsfattarna är tillräckligt modiga för att lyssna till vad experterna på fältet har att säga och fatta beslut som lång-siktigt bygger upp välfärden.

Kommunalvalet är möjligheten att påverka. I den egna kommunen fattas de viktiga besluten som påverkar var-dagen och framtiden. Utnyttja din röst, varje röst avgör! God valoktober.

o r d f ö r a n d e j u h a n i p a l o m ä k i

supersvenska

l e e n a l i n d r o o s

För tillfället lever vi årets mest hetsiga tid. Utöver det normala arbetet försöker vi hinna med allt det som i verksamhetsplanerna är tänkt att skall bli gjort ännu det här året. Samtidigt görs nya verksamhetsplaner för nästa år och på många

orter förnyas planerna grundligt. Vid årsskiftet genomförs 32 kommunsammanslagningar och 99 kommuner är med i dem. Efter att de genomförts fi nns det i vårt land 348 kommuner. Förändringarna på kommunfältet påverkar också fl era av för-bundets fackavdelningar och deras verksamhetsområden och verksamhet. De här reformplanerna är i fi nslipiningsskedet och i praktiken märker man av förändringarna senast i bör-jan av nästa år.

Kommunalvalet hålls den här månaden. Vi väljer samman-lagt10 412 kommunfullmäktigeledamöter som skall besluta om vårt land. Rekordmånga SuPer-medlemmar ställer upp i år och i det här numret har vi en sammanställning över kandidaterna, drygt hundra medlemmar skickade sina kan-didatuppgifter till oss. De är experter på situationen inom hälsovården i den egna kommunen och därför är det mer än önskvärt att de får största möjliga stöd och möjligheten att påverka beslut.

Runtom i landet pågår fl era allvarliga nedskärnings-, per-mitterings- och uppsägningsprocesser. Man försöker få till stånd inbesparingar genom omöjliga ekvationer på gränsen till olaglighet. Vi har tagit itu med de här missförhållandena och SuPer-aktiviteten syns i hela Finland. Det ordnas också 30 medlemskvällar, huvudsakligen i november. Tidtabellen för dem fi nns i den här tidningen, så redan nu kan man skriva in tidpunkten för den egna regionens medlemskväll i kalen-dern.

Allt det nyss nämnda är verksamhet som kräver aktivitet och deltagande och som ger mycket gott då det lyckas. För mycket den här hösten är skol-tragedin som upprepades från förra året. När vår tidning gick i tryck var det bara ett par dagar sedan tragedin hade inträf-fat och hela landet var tyst av chock. Kollektivt hoppas vi att de ungas nära och anhöriga orkar fortsätta framåt i livet – och att de studerande, trots det skedda, tror på sig själva, på sin bransch och på framtiden.

Mycket– för mycket

Kommunsamman-slagningarnapåverkar en del avfackavdelningarnat e x t j u k k a j ä r v e l ä

99 kommuner är med i de omfattande kommunsamman-slagningarna som genomförs i början av året. Det påverkar också verksamheten i en del av SuPer-medlemmarnas fack-avdelningar.

Det här året fi nns det ännu 415 kommuner, medan antalet i början av nästa år kommer att sjunka till 348 kommuner på grund av sammanslagningarna. Flest sammanslagningar sker det i Saloregionen där de nio grannkommunerna ansluts till den nya staden Salo.

I SuPers fackavdelningar har man redan börjat förbereda sig för möjliga förändringar.

Hur påverkas SuPers fackavdelningar när kommunerna sammanslås, Markku Silvennoinen, SuPers generalsekre-terare?

– Det behövs förändringar i fackavdelningarnas stadgar, när fackavdelningens verksamhetsområde ändras. Möjligen kan namnet också förändras.

– I vissa situationer kan det fi nnas behov av att slå ihop fackavdelningar, varvid en del av dem upphör. I vissa fall fl yt-tas medlemmarna från en fackavdelning till en annan. Och i vissa fall fortsätter fackavdelningar sin verksamhet som förut.

– I alla de kommuner som drabbas av förändringar kom-mer förtroendemanna-, arbetsskydds- och fackföreningsverk-samheten att omorganiseras.

När börjar man märka av förändringarna i fackavdelning-arna?

– Förbundets kansli gör som bäst utredningar tillsammans med fackavdelningarna. Förändringarna syns i praktiken i slutet av det här året och i början av nästa.

Hur informeras medlemmarna?– Förbundets kansli och fackavdelningarna har hand om

informationen i alla regioner och informerar medlemmarna om tillvägagångssättet. Medlemmarna bestämmer på fackav-delningens möten om de möjliga förändringarna.

Vad är det besvärligaste i den här processen?– Att personalen inte har tagits tillräckligt mycket med i

förberedelserna.

Tror du att förändringarna i fackavdelningarnas verksam-het kommer att förlöpa väl med tanke på medlemmarna och förbundet?

– Jag tror att SuPer-medlemmarna tillsammans med för-bundets kansli kan sköta den här saken lika galant som andra projekt.

supersvenska

70-åringarna Terttu Mattila och Anneli Valli tar arbetsturer ännu som pensionärer

Vi arbetar för att vi njuter av dett e x t s o n j a k ä h k ö n e n b i l d j u k k a j ä r v e l ä

Terttu Mattila och Anneli Valli har all orsak att fi ra i slutet av oktober, eftersom det då är 50 år sedan de blev utexaminerade hjälpsköterskor. Trots att de redan njuter av pensionärslivet, ger arbetet omväxling i vardagen.

Det är full fart på bäddavdelningen vid Asikkala hälsocentral. Det är dags för morgontvätt och förutom de fastan-ställda arbetar också Terttu Mattila och Anneli Valli. De pratar glatt med varan-dra medan de arbetar och leendet leker på läpparna.

– De är guld värda. Det är fantastiskt att de vid behov kan hoppa in. Båda två är bekanta arbetstagare här och vi tycker alla om dem, berömmer biträ-dande avdelningskötare Maarin Palm.

vänner sedan kurstiden

Terttu Mattila och Anneli Valli blev bekanta under inträdesförhören till Helsingfors hjälpsköterskeskola och utexaminerades samtidigt år 1958. Sedan dess har duon hållit kontakt.

Efter att Mattila blev färdig hjälp-sköterska, arbetade hon på gynekolo-giska avdelningen vid stadssjukhuset och på en privatmottagning i Lahtis. Senare blev hon intresserad av arbetet som tandsköterska och fungerade som hälsofostrare i tretton år.

Asikkala hälsostation blev bekant i början av 1990-talet när hon frågade arbetsgivaren om de hade behov av inhoppare och på bäddavdelningen fi ck hon grönt ljus.

Anneli Valli gjorde en lång karriär inom sjukvården. Till hennes stora för-tret var hon tvungen att gå i sjukpen-sion år 1992.

– Jag har ända sedan jag var barn velat bli vårdare och branschen har all-tid legat mitt hjärta nära. Det var ett hårt slag när ryggen började krångla och när jag till slut fi ck utlåtandet att jag inte kunde jobba längre.

När Valli hade spenderat fl era år hemma, lockade Mattila henne att fl ytta till Lahtis. Kort efter det frågade hon sin vän om hon ville följa med till Asikkala. Anneli prövade på arbetet och konstaterade att det kändes bra och att ryggen också mådde bättre.

omväxling på fritiden

Terttu Mattila tar sex, sju arbetsturer per månad. Anneli Valli tar ibland en gång i veckan turer, men oftast ett par dagar per månad.

Arbetet på bäddavdelningen är en viktig del i livet för båda. Det piggar upp och genom arbetet känner de sig ännu behövda.

– Jag bor ensam, så arbetet är uppig-gande omväxling i vardagen. Jag tar

arbetsturer beroende på hur jag orkar, berättar Anneli Valli.

Och visst motiverar också en liten extrainkomst till att arbeta. Mattila konstaterar att hon inte alls tog tur – eller veckoslutsarbete under arbetsåren och att pensionen därför är rätt låg. Men enligt båda handlar det ändå i allra största grad om att de njuter av arbe-tet. Det är belönande när man kan ge en annan människa ömhet och omsorg och få en annan att känna sig lite bättre till mods.

ännu finns det ork

Ibland knorrar familjerna lite om damernas arbetsiver. Barnen bryr sig om hur föräldrarna orkar och Terttus man saknar sällskap hemma.

– Vi skulle inte orka jobba varje dag, och inte ens idas.

– Det lockar inte alls att stiga upp klockan halv sex för att fara på jobb. När väckarklockan börjar ringa, und-rar jag varje gång om jag är lite fånig som håller på med sådant här, skrattar Mattila.

Men hur länge tänker hjälpsköter-skorna ännu stanna i arbetslivet?

– Femtio år till! skämtar Terttu.– Så länge som vi orkar och så länge

som vi är välkomna. När man inte orkar längre, måste man själv förstå att sluta, betonar Anneli.

Terttu Mattila och Anneli Valli delar ut mat.

supersvenska

BA

RB

RO

RA

BB

Klassträff efter 40 årFör 40 år sedan den 21 augusti dimitterades kurs 17 från Vasa Hjälpsköterskeskola. Efter ett års studier stod 30 utbildade hjälp-sköterskor redo att starta karriären i olika delar av landet, några styrde till och med kosan mot Sverige och Norge. Återseendet blev glatt när kursdeltagarna efter fyra årtionden träffades igen, mycket hade ju hänt på vägen.

Agneta Wärna och May Forsberg gjorde ett fi nt detektivarbe-te och 28 personer hittades och fi ck inbjudan till kursträffen i Jakobstad den 16 augusti. Sorgligt var att två hade avlidit och deras minne hedrades med två tända ljus.

Det var ett glatt möte med kursens fl ickor, 19 personer kom till träffen från södra Finland och från Sverige. Häpna-den var stor när värdinnan Agneta tog emot oss i vår elevdräkt som vi efter många år igen fi ck beundra. Vi kunde bara kon-statera att den var vacker och proper. Det tog inte länge för-rän spänningen släppte och alla pratade om kurstiden, livet i dag med familj och om arbetsplatser. Flera av oss njöt av att det glada pensionärslivet, men innerst inne var vi lika unga som för 40 år sedan.

Alla fi ck i tur och ordning tala om sitt liv i dag. Några hade bytt yrke och sadlat om till sjukskötare, tandskötare, fotvår-dare och läkarsekreterare, men ungefär 20 hade fortsatt arbeta som hjälpskötare.

Vädret var vackert och maten, som avnjöts på musikcafét After Eight, var utmärkt.

Kvällen avslutades med att värdinnorna fi ck stort tack för ett fantastiskt arrangemang och med beslutet att nästa träff redan blir om tre år.

Personerna högst upp från vänster: Margit Rosengård, Rigmor Sand-ström (Holmbohm), Gun Tjäru (Häggblom), Regina Mattas (Styris), Britta Borgmästars-Lehto (Borgmästars). Mellersta raden från vänster: Eivor Nybäck (Bredbacka), Margaretha Lindblad (Berglund), Solveig Åkerlund (Stenbäck), Kaija Grannas (Sillander), Anita Bergfors, Rosita Karlsson (Ahlsved), Britta Svarvars, Ulla Östergård (Rausk), Stina Sandberg (Wistbacka), Christina Granholm (Mattsson). Nedersta raden från vänster: Kerstin Arkela (Widd), May Forsberg (Boman), Regina Ahlnäs, i elevdräkten Agneta Wärnå (Wannäs), Barbro Rabb (Källberg).

ger service till svenskspråkiga personer med utvecklingsstörning. Vi behöver till

Boendeverksamheten i mellersta Nyland

Vårdare och vårdbiträden till våra gruppbostäder i Helsingfors, Esbo, Grankulla och Kyrkslätt. Vi kan erbjuda ett givande och intressant arbete i klientens hem till dig som tycker att du har något att ge omsorgen. Arbetsupp-gifterna är varierande och uppbyggda utgående från klienternas individuella behov. Möjlighet fi nns till fortbildning, läroavtalsut-bildning o.dyl. Ring regionala ledaren Susanne Ahlqvist tfn 044-3581169 för närmare information. Behörighet för vårdare: lämplig utbildning är närvårdarexamen eller motsvarande.

Skriftliga ansökningar med CV och sedvanliga bilagor sänds till Kårkulla skn, Lönnrotsgatan 17 B 6, 00120 Helsingfors. Ansöknin-garna skall vara framme senast 21.10.2008 och returneras inte. Du kan fylla i en öppen ansökan på vår hemsida www.karkulla.fi

Åland ti 18.11. kl. 18.30–21Hotel Park, Norra Esplanadgatan 3, tel. (018) 141 130Anmälan senast 12.11. solveig.ehnstrom@superliitto.fi eller tel. 040 573 1712

Karis ons 12.11. kl. 19.00–21.00Café Portmanskan, Köpmansgatan 11, tel. (019) 230 053 Anmälan senast 6.11. solveig.ehnstrom@superliitto.fi eller tel. 040 573 1712

Vasa ti 11.11. kl. 19.00–21.00Radisson SAS Royal Hotel, Hovrättsesplanaden 18, tel. 020 1234 720. Anmälan senast 5.11.solveig.ehnstrom@superliitto.fi eller tel. 040 573 1712

MEDLEMSKVÄLLAR