3/2014 - Suomen Valkonauhaliitto · 2016. 12. 21. · 3/2014 Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896 ... Lehti ilmestyy 4 numerona Tilaushinta 15 euroa vsk

Kehitysvammaiset

tytöt ja naiset tarvitsevat

erityishuomiota

Valkonauha3/2014

Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896

Raitistunut Sandra on nyt kiitollinen kokemuksilleen

JÄRJESTÖT – yhteiskunnan ilmapuntari

2 Valkonauha Valkonauha 3

os suvi on sunnuntai, niin syksy on arki ja maanantai. Lasten mielestä arki on pa-rasta elämää. He ovat oikeassa, sillä suu-rin osa elämäämme on arkea. Se ei suin-

kaan ole harmaata, vaan värikästä ja moni-muotoista.

Terveys on perusasia, joka mah-dollistaa arjen pyörittämisen. Viime aikoina on tunnustettu taiteen myönteinen vaikutus hy-vinvointiin ja terveyteen. Valko-nauhatyössä on käytetty musiik-kia, kirjallisuutta, kuvataiteita ja valokuvausta.

On sanottu, että musiikki on ih-misyyden perusta, sen avulla olemme oppineet puhumaan ja liikkumaan. Laulukontti-toimin-taa on vanhusten palvelutaloissa, vanhainkodeissa ja kehitysvam-maisten asuntokodeissa. Pienet lapset pääsevät Muskariin kesäl-lä ja talvella. Yhteinen musiikki-

hetki virkistää terveenä ja sairaana. Se antaa voimia arkeen.

Kursseillamme tutustumme itseemme ja voimaannumme Satujen salaisuuksien ää-rellä tai kirjoitamme omaa elämänkertaam-

me. Myös valokuvaus on tapa etsiä ja vahvistaa omaa identi-teettiään.

Kuvataiteet synnyttävät ihmis-mielessä väreillään ja muodoil-laan monenlaisia tunteita ja aja-tuksia. Syyskokous tulee pian ja silloin saamme tutustua Män-tän kuvataideantiin. Lopuksi nostan musiikillis-kuvataiteel-lisen coctailmaljan, jonka nau-timme syyskokouksessamme.

Terveellistä ja taiteellista syksyä toivottaa

TUULIKKIvarapuheenjohtaja

SISÄLTÖ

Pääkirjoitus 3

Työntekijäpäivä 4

Terve Maria armoitettu 8

Raitistunut Sandra on nyt kiitollinen kokemuksilleen 10

Kehitysvammaiset tytöt ja naiset tarvitsevat erityishuomiota 13

Iso mies ja pienet kyyneleet 15

Järjestöt – yhteiskunnan ilmapuntari 16

Ehkäisevän päihdetyön viikko 2014 18

Miesten hyvinvointi on tärkeätä meille kaikille 20

Muistokirjoitus 24

Lapsetkin kaipaavat apua vanhempien erotessa 26

PuheenjohtajaHuK Anna-Mari LaineVarapuheenjohtajatTtM Tuija RönkäPankkivirkailija (eläk.) Tuulikki PerhoPääsihteeriPastori Irja EskelinenToimistosihteeriNina Hurtamo

Liiton ylläpitämätValkonauhan Kotipesä HelsingissäLiisankatu 27 A 3, 00170 Helsinkipuh. 091351 268Opiskelijakoti HelsingissäSnellmaninkatu 27 D 18, 00170 HelsinkiSuurHelsingin Valkonauha ry:n ylläpitämäLiisankoti Lepolantie 49, 00660 Helsinki

Suomen Valkonauhaliitto – Förbundet Vita Bandet i Finland r.y.Liitto on vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen naisjärjestö, joka toimii yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyväksi. Liitto on jäsenenä World´s Woman´s Christian Temperance Unionissa. Liitto ottaa vastaan testamentteja ja lahjoituksia. Pankkiyhteys: Sampo IBAN:FI98 8000 1100 0623 23

Valkonauha 3/2014

Julkaisija: Suomen ValkonauhaliittoToimituksen osoite:Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinkipuh. 091351 268www.suomenvalkonauhaliitto.fietunimi.sukunimi@suomenvalkonauhaliitto.fiPäätoimittaja: Anna-Mari LaineToimitussihteeri: Irja EskelinenToimituskunta: Tarja Heino, Marja Kariluoto, Pirkko Laakso, Tuulikki Perho, Helena SipiläTaitto: Anne Tervahauta / Kuvitella

Lehti ilmestyy 4 numeronaTilaushinta 15 euroa vskPainopaikka: Tammerprint Oy, Tampere

ISSN-L 0355-7219, ISSN 0355-7219 (painettu)ISSN 2242-0045 (verkkojulkaisu)Kannen kuvat: Anne Tervahauta

ANNE

TERV

AHAU

TA

Syksy saa

J

Pääkirjoitus


nin tarina ihmisten sisällä ta-pahtuvasta taistelusta: Sisäl-lämme elää kaksi koiraa. Toi-nen huomaa hyvät ja kauniit asiat ja toinen vaikeudet ja pahat asiat. Tärkeä kysymys: Kumpaa koiraa sinä ruokit? Itsetunnon korostaminen ja “buustauskehuminen” lisää-vät itsekeskeisyyttä ja vertai-lua muihin, mutta itseen koh-distuva myötätunto lisää yh-teisyyttä ja yhteistyötä.

Itseen kohdistuvan myö-tätunnon etuja (prof. Kristin Neffin mukaan): Kasvavat: Elämään tyytyväisyys, sosi-aaliset suhteet vahvistuvat, vaikeuksien kestäminen (re-silience) paranee, emotionaa-linen älykkyys, uteliaisuus ja tiedonhalu, onnellisuus, op-timismi. Lisää aloitteellisuut-ta ja tavoitteiden saavuttamis-ta. Vahvistaa turvallisuuden, hyväksynnän ja yhteenkuulu-vuuden tunnetta. Myönteinen ruumiinkuva – parempi pai-

nonhallinta. Ihmissuhteisiin lisää välittämistä, hyväksy-mistä, tukea, ei aggressiivista tai hallitsevaa asennetta. Vä-hemmän: ahdistusta, masen-nusta, itsekritiikkiä, perfek-tionismia, murheisiin jumiu-tumista.

Vaikeat tunteet ja myötätuntoC.Germerin mukaan tuska on väistämätöntä elämässä, mutta kärsimys on valinnais-ta. Kärsimys on siis omaa luo-mustamme, joka sekin lienee aika inhimillistä. Germer esit-tää kaavion kärsimyksen syn-nystä: tuska x torjunta = kär-simys. Kärsimys on siis ker-tautuneita asioita, torjumisia. Kun torjumme tunteita, jotka jo ovat meissä, kärsimyksem-me lisääntyy. Tietoinen läsnä-olo on erityistä tietoisuutta, joka voi auttaa meidät ankku-roitumaan enemmän omaan kehoomme (ei päänsisäisiin

ajatuksiin), kun elämä käy lii-an rankaksi.

Mikä näistä puhuttelee sinua? Miten sallit itsellesi taukoja päivän mittaan? Milloin sallit itsesi kulkea rauhassa ja kii-rehtimättä paikasta toiseen? Miten sallit itsesi empiä ja ol-la epävarma? Miten sallit itse-si iloita ja olla ylpeä itsestäsi – ja loistaa! Miten usein sallit it-sellesi laadukasta ja maukas-ta ruokaa? Miten sallit itsellesi rakastavia ihmissuhteita? Mi-ten usein sallit itsellesi virkis-tystä ja ihmetystä luonnon ja kulttuurin parissa?

Positiivisten tunteiden herättely ja vahvistaminen – miten se tehdään? Avaa mielesi – avoimuus li-sää positiivisuutta. Päästä irti olettamuksista ja arvioinneis-ta, tilalle tietoinen hyväksy-vä läsnäolo nykyhetkessä. Sal-li itsellesi kaikenlaiset tunteet,

Terveisiä kevätkokouksesta

Työntekijäpäivässä etsittiin

Valkonauhan Kotipesän järjestölähtöisen auttamistyön palkkiotoimiset työntekijät kokoontuivat lauantaina 7.6. työntekijäpäivään, jossa paneuduttiin tunteiden ja myötätunnon voimaan. Kouluttajana toimi psykoterapeutti ja työnohjaaja Anneli Litovaara. Tässä muutamia poimintoja päivän koulutuksellisesta annista.

Mitä myötätunto on? Kun itsellämme on vaikeaa ja tunnem-

me tarvetta auttaa itseämme, koemme itseen kohdistuvaa myötätuntoa (self-compassi-on), armollisuutta itseä koh-taan. Se ei ole itsen liiallista ”hemmottelemista” tai itse-sääliä tai itsekeskeistä, ei itsen arvostelua eikä tuomitsemis-ta. Rakastava-asenne on on-nellisuuden ja hyvän olon toi-vomista toiselle ihmiselle, että toinen vapautuisi hankaluuk-sistaan.

Mitä myötätunto itseä koh-taan on? Ikävistä kokemuksista voi seu-rata: 1) kritisoimme itseämme 2) eristäydymme, loitonnum-me toisista 3) käännymme si-sään päin.

Myötätunto itseä kohtaan ohjaa meitä päinvastaiseen suuntaan: lempeyteen itseä kohtaan, tunnistamaan koke-muksemme yhteisen ihmisyy-den, suhtautumaan tasapai-noisesti negatiivisiin tuntei-siin. Itseen kohdistuvan myö-tätunnon avaintekijät ovat: 1)

Lempeys, ystävällisyys, ym-märrys itseä kohtaan (vasta-kohta itseen kohdistuvalle ar-vostelulle 2) Yhteinen ihmi-syys, yhteenkuuluvuus (vas-takohtana eristäytymiselle) Huomiota siihen, että olemme ihmisinä samanlaisia 3) Tun-teita ja ajatuksia tulisi havain-noida sellaisina kuin ne ovat ja hyväksyä ne, torjumatta tai kieltämättä niitä. Ajatuksia tulisi ”katsella kauempaa”, it-sen ulkopuolelta.

Kaksi koiraa – kumpaa ruo-kit? Vanhan Cherokee-intiaa-

myötätuntoa itseä kohtaan

Vas. Kirsti Paloheimo, Nina Hurtamo ja kouluttaja.

Vas. Irja Eskelinen, Anneli Litovaara ja Anne-Elena Vatjus.

Vas. Misan Zilliacus.Vas. Eija-Liisa Rautiainen, Heli Koivulehto, Kristiina Peltonen.

Vas. Anneli Litovaara, Anne-Elena Vatjus, Kirsti Paloheimo, Silja Mä-ki, Misan Zilliacus, Eija-Liisa Rautiainen, Saara Vaherjoki-Honkala.

KUVA

T PIR

JO SI

PILÄ

tänne sopisi vielä jotain?


niin negatiiviset kuin positii-viset. Moni positiivinen tun-ne saa voimansa negatiivisis-ta tunteista (esim. helpotus). Vältä sarkasmia ja kyynisyyt-tä sekä tunteiden märehtimis-tä ja vatvomista eli toistuvaa, passiivista oman apean mie-lialan ja siihen liittyvien syi-den, seurausten ja merkitys-ten ajattelemista. Mieti mil-laisia positiivisia tunteita ha-luaisit kokea? Iloa, mielenrau-haa, innostusta, seesteisyyttä, haltioitumista…

Huomaa pienet, rutiinin-omaisetkin onnistumiset ja ilot! Viivyttele myönteisissä hetkissä, niin ne vahvistuvat ja kun huomaat niitä tietoisem-

min, saat niitä lisää. Käännä myönteiset asiat myönteisik-si kokemuksiksi: avaudu näil-le asioille ja anna niiden vai-kuttaa sinuun - eläydy niihin kaikilla aisteilla! kuin istah-taisit ihanan pehmeään noja-tuoliin – älä vain katso vaan uppoudu siihen koko olemuk-sellasi. Kehitä ajanviettotapo-jasi – tunnista hyvät ja huonot tapasi millä yrität irrottautua huolista; kehitä hyvien tapo-jen käyttöä, tee asioita, joista nautit. Ole yhteydessä luon-toon, ulkoile – löydä itsellesi sopivat paikat.

Ei juututa ongelmiin, etsi-tään yhdessä ratkaisuja kysy-en ja kuunnellen. Kannuste-

taan, jatketaan toisen ajatus-ta. Etsitään yhteistä parasta. Huomataan, jaetaan ja juhlis-tetaan onnistumisia. Ollaan ystävällisiä ja myötätuntoisia. Nähdään toisessa vahvuuksia, osoitetaan arvostusta.

Lähteet: Christopher K. Germer (2009): Myötätunnon tie Kristin Neff (2011): Self-compassionLähteitä esim.: Fredrickson B. 2009. Positivity ja 2013. Lo-ve 2.0, Lyubomirsky S. 2007. Kuinka onnelliseksi, Ranta-nen J. 2013. Vaikuta tuntei-siin. Lisää voimaa tekemiseen.

Valkonauhan syyspäivät ja sääntömääräinen syyskokous 18.–19.10.2014 järjestetään teemalla Taiteen hoitava merkitys. Matkaamme ensin Mänttään ja tutustumme Serlachius-museoi-hin. Mäntästä jatkamme Jämsään Särkisaaren leirikeskukseen.

Lauantaina 18.10.

Klo 9.00 lähtee yhteiskuljetus Helsingistä läheltä Kansallisteatteria ns. Fennian talon edessä olevalta tilausbussipysäkiltä. Matkalla yhteislaulua ja virittäytymistä päivän teemaan. Varatkaa pientä matkaevästä bussimatkaa varten.

Klo 12.30 Lounas Göstan ravintolassa Klo 13.30 Göstan opastettu kierros. Tutustumme taidemuseon kohokohtiin kartanossa ja uudessa

paviljongissa ja näemme Suomen kultakauden taiteen helmiä. Kuulemme myös Serlachi-uksen teollisuussuvun vaiheista ja kartanon elämästä.

Klo 15.00 Omatoiminen kierros Gustafissa, jolloin mahdollisuus tutustua Paperiperkele-näyttelyyn. Näyttelyreitti kuljetaan läpi kuulokkeiden avulla ja äänitarinoiden siivittämänä. Gustafissa on esillä muitakin näyttelyitä, joihin voi tutustua myös omatoimisesti.

Klo 15.30 Siirtyminen bussiin ja matka kohti Jämsän Särkisaarta alkaa Klo 16.45 Saapuminen Särkisaareen ja huoneiden jakoKlo 17.00 PäivällinenKlo 18.00 SaunatKlo 19.30 Iltaohjelma Taiteen hoitava merkitys Työskentelyä johtaa musiikkiterapeutti Taru Koivisto. Klo 21.00 Iltapala

Sunnuntaina 19.10.

Klo 8.00 Aamupala, ulkoilua ja seurusteluaKlo 10.00 Sanajumalanpalvelus Särkisaaren saarikirkossa Klo 11.00 LounasKlo 12.00 Suomen Valkonauhaliiton sääntömääräinen syyskokousKlo 14.00 Lähtökahvit Klo 14.30 Yhteiskuljetus lähtee kohti Helsinkiä

Hinta on 110 euroa/henkilö sisältäen bussikuljetukset, museoiden pääsymaksut, lounaan Göstan ravintolassa sekä täysihoidon talon liinavaattein Särkisaaressa. Ilm. 10.10.2014 mennessä liiton toimistoon puh. 09-1351 268.

AKSE

LI GA

LLEN

-KAL

LELA

: ÄIT

I JA

LAPS

I, 188

7, ÖL

JY K

ANKA

ALLE

, STU

DIO T

OMI A

HO, G

ÖSTA

SERL

ACHI

UKSE

N TA

IDES

ÄÄTI

Ö.

Kiitos naapurillemme Nuorten Keskukselle, josta saimme hyvän koulutustilan tarvittavine apuvälineineen. Oik. 5. Anne Hynninen, Marja-Liisa Holopainen.


tä oli saanut. Tästä Marian vastaanottaman armon, lahjan ja tehtävän suuruuden aavis-tamisesta kertoo Marian kiitosvirsi, Mag-nificat: ”Minun sieluni ylistää Herran suu-ruutta” (46–55).

Rukouksen kolmas osa kuuluu: ”Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puo-lesta nyt ja kuolemamme hetkenä”.

Tämä pyyntö Marialle on muotoutunut kir-kossa aikojen kuluessa. Evankelistoista var-sinkin Luukas kunnioittaa suuresti Neitsyt Mariaa ja hänen jälkeensä on Marian kun-nioitus yhä vain kasvanut ja ollut todelli-suutta kirkossa. Maria on pyhä, koska hän on Jeesuksen äitinä saanut suuren armon Jumalalta ja häntä kutsutaan Jumalanäidik-si, koska Jeesus Kristus on alusta alkaen yk-si Jumalan kolmesta persoonasta.

Kirkossa on syntynyt myös vakaumus sii-tä, että taivaan pyhät rukoilevat meidän vie-lä täällä maan päällä kilvoittelevien puolesta Herraa. Lukemattomat ihmiset ovat koke-neet, että varsinkin Herran äidin esiruko-ukset ovat auttaneet heitä.

Kaikki Maria-hartaus on ilmausta rakkaudes-ta. Jumala valitsi rakkaudesta Marian poi-kansa äidiksi. Maria rakasti poikaansa Jee-susta aina ristinkuolemaan asti, niin kuin Jeesus itse rakasti äitiään. Me rakastamme Mariaa ja osoitamme sitä usein lauluin ku-kin ja kynttilöin. Me uskomme, että Maria-kin rakastaa meitä Jeesuksen veljinä ja sisa-rina. – Kaikkea kuitenkin valaisee ja läm-mittää Jumalan rakkaus kuin aurinko, josta kaikki armo ja rakkaus on lähtöisin.

+TEEMU SIPPO SCJHelsingin katolinen piispa

Terve Maria, armoitettu”Ave Maria” eli ”Terve Maria -rukous” on varmaan

tunnetuin Neitsyt Marialle osoitetuista rukouk-sista. Varsinkin latinankielisenä se on sävelletty usein. Maailmankuulut Franz Schubertin ja Bach-Gounod n ”Ave Maria” -sävellykset ovat lukematto-mien ihmisten rakastamia hengellisiä lauluja, riip-pumatta siitä mihin kirkkoon tai uskon suuntaan he kuuluvat.

Terve Maria -rukous koostuu kolmesta osasta. Ensim-mäinen niistä kuuluu: ”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi”.

Luukkaan Evankeliumin kohdassa 1:26–28 kerrotaan miten enkeli ilmestyy Marialle ja tervehtii häntä näillä sanoilla. Maria hämmentyy näistä sanoista ja ihmettelee niiden tarkoitusta. Enkeli kuitenkin roh-kaisee Mariaa ja kertoo hänelle, että hän tulee ras-kaaksi ja synnyttää maailmalle Vapahtajan, Jumalan Pojan. Epätietoisena tästä kaikesta Maria esittää ky-symyksiä, miten tämä kaikki olisi mahdollista. En-kelin puheen jälkeen Maria myöntyy kuuliaisena Ju-malan tahtoon, jonka enkeli hänelle välittää.

Toinen osa rukouksesta kuuluu: ”Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä, Jeesus.”

Nämä ovat Elisabetin, Marian sukulaisen sanoja – lu-kuun ottamatta nimeä Jeesus, joka tähän kohtaan rukouksessa on lisätty. Maria vierailee hänen luo-naan ja Elisabet puhkeaa ylistämään vierastaan ja Jumalan Poikaa, jota Maria kohdussaan kantaa (Lk. 1:39–56). Pitkä vierailu Elisabetin luona ja Eli-sabetin sanat herättävät Marian uskon varmuuden ja riemastuttavat häntä siitä sanoinkuvaamattomas-ta lahjasta ja tehtävästä, jonka hän Jumalan kädes-


Raitistunut Sandra on nyt kiitollinen kokemuksilleen

Itäsuomalainen Sandra halusi vilkkaa-na ihmisenä olla siellä missä ryypät-tiin viinaa ja pidettiin hauskaa. Vuo-

sien saatossa alkoholin käyttö ei kuiten-kaan ollut enää hänen hallinnassaan. Sii-tä tuli ongelma ja elämän muutkin alueet kolhivat häntä. Sandra löysi Nimettömi-en Alkoholistien, AA-ryhmän ja raitistui. Nyt hän on kaikista kovista kokemuksis-taan äärimmäisen kiitollinen ja ymmär-

tää niitäkin asioita, jotka koettelivat hän-tä jopa pahansuopaisesti.

Sandra istuu hyväntuulisena vastapäätäni kahvikupin ääressä ja kertoo kokemuksis-taan niin, että niitä voisi jakaa muidenkin kanssa. AA-ryhmässä ongelmaisten koke-muksiin samaistutaan ja ne auttavat ih-misiä raitistumaan, niin miehiä kuin nai-siakin, niin nuoria kuin vanhempiakin.

Tämän toipumisen koki myös San-dra, joka oli pienen paikkakunnan ensimmäinen ryhmään mennyt naisalkoholisti. Nyt hän vetää jo kahdeksatta vuotta paikkakun-nan naisten AA-ryhmää. Monet muistavatkin hänet näissä alko-holiasioissa paikkakunnan ”en-

simmäisenä naisena”.

Tyyneysrukous on alkoho-listien maailmanlaajuinen hengellisyyden symboli.

Sandran viinipullot ovat tyhjentyneet ja vaihtuneet päivä ker-rallaan raittiina elä-mäksi.

– Pieni paikkakunta ja kaikki tietävät toistensa asiat. Varsinkin ne huonot asi-at ja vaati rohkeutta ylittää AA-ryhmän kynnys, mutta jotenkin samaistuin nii-den miesten viinakokemuksiin ja sain ymmärryksen, että mistä on kysymys. Kysymys oli siitä, että minun ei tulisi ot-taa olutpulloa eikä yhtään viinaryyppyä, jos haluaisin elää. Nimittäin itsetuhoaja-tukset olivat hyvin voimakkaita juomisen loppuaikoina. Tuhon syöksykierrettä kes-ti viinan huuruissa noin 15 vuotta, muis-telee Sandra.

– Olin mennyt nuorena naimisiin kun pelkäsin, etten vain jäisi vanhaksi piiaksi, naurahtaa Sandra. Sitten poikani sairas-tui neljävuotiaana aivokalvontulehduk-seen ja tuli lähes sokeaksi. Tein työtä ko-tona, jotta sain olla pojan kanssa ja kallis-tella olutpulloja. Tuohon pojan sairastu-missuruun piti ryypätä ja ihmettelen että miten sen yleensäkin kestin, kertoo San-dra. Sitten poika kuoli 26-vuotiaana po-liisiputkaan ja minä retkahdin tosissa-ni juomaan ja olisin halunnut pojan mu-kaan kuolemaan. Alkoholin lisäksi kur-kusta menivät tuossa vaiheessa alas myös rauhoittavat lääkkeet ja muut pallerot.

”Herätys tuli ojaanajosta”Sandran elämä kuitenkin muuttui erää-nä iltana kun hän ajoi autonsa yli kahden promillen humalassa ojaan ja joku hälyt-ti poliisit paikalle. Hänet otettiin säilöön ja kotona hätäiltiin äitiä. Sandran toinen poika oli kuitenkin tietoinen asioista ja varmaan hänen vaistot ohjasivat kysele-

mään apua tuntemiltaan äidin aikaisem-milta AA-ystäviltä.

– Aamulla vapauduttuani poliisiput-kasta olotilani oli hyvin hävettävä ja ka-oottinen. Ainoastaan se tuntui hyväl-tä kun oma poika oli kantanut huolta äi-distään juuri AA-ystävien kautta, muis-telee Sandra. Niinä aikoina hoksasin, et-tä ei Luojan tarkoitus ole että tuhoaisin itseni, vaan tarkoitus on, että eläisin sen toisin. Siitä sitten alkoi minun toinen elä-mäni, vaikken ”hurahtanutkaan” mihin-kään, enkä lähtenyt sellaiseen ”AA-huma-lan” lentoon. Lähdin ryhmiin ja kuuntelin ja pohdiskelin asioita, sanoo Sandra nyt.

Sandra kertoo negatiivisena, mut-ta realistisena kokemuksena värikkään matkansa varrelta myös sen, miten hän-tä koetettiin vetää mukaan muihinkin asioihin. Pojan kuoleman jälkeen hänel-le soittivat jotkut uskonnolliset henkilöt ja kertoivat saaneensa kuolleelta pojalta-ni viestejä, jotka he halusivat saada myös Sandran ajatuksiin.

– Kyllä tuollaiset asiat vain sekoittavat ihmisiä ja niin minäkin olin sekoamassa. Vihastuin tuollaisesta käyttäytymisestä, sillä niihin on houkutus lähteä mukaan juuri silloin kun olet surussasi heikoim-millasi.

10 Valkonauha


YHDESSÄ VOIMIA TULEVAISUUTEENVertaistukiryhmä vanhemmille,

joiden lapsi on menehtynyt päihteidenkäytön seurauksena.

Vanhempi, joka on menettänyt lapsensa päihteidenkäytön seurauksena joutuu käymään läpi monenlaisia tunteita (ikävä, rakkaus, syyllisyys, helpotus, kaipuu). Vertaistukiryhmäs-sä vanhemmat voivat yhdessä auttaa toisiaan selviytymään haasteellisesta ja vaikeasta elämäntilanteesta. Tavoitteena on, että ryhmäläiset voisivat toistensa tuella vahvistua ja löytää uudenlaista lohtua ja valoa elämäänsä.

Vertaistukiryhmää ohjaavat psykoterapeutit Misan Zilliacus ja Kirsti Paloheimo.Kokoonnumme yhteensä 15 kertaa tiistaisin klo 17.15–18.45 (28.10.14–31.3.15)Suur-Helsingin Valkonauha ry:n tiloissa osoitteessa: Fredrikinkatu 58 A 2, 1.kerros/Valkonauhan ovisummeri

Sandran pojan elämä ja siihen liitty-vät ongelmat saivat hänet läheisenä läh-temään mukaan myös alkoholistien lä-heisten Al-Anon ryhmään, jossa hän käy myös aktiivisesti. Ryhmän toimintaidea-na on jakaa kokemuksia, toivoa ja irrot-tautua ongelmaisen elämästä.

– Joku tunne sanoo minulle, että lähde ryhmiin ja minä lähden, koska siellä voi hoitaa näitä ongelmia. Ei siellä aina ole ki-vaa, mutta silloin voi opetella esimerkiksi suvaitsevaisuutta.

– Minä uskon, että kaikella on tarkoi-tuksensa. Olen äärimmäisen kiitollinen Korkeimmalleni kaikesta siitä mitä mi-

nulla on ja on ollut. Kovat kokemukseni ovat muuttuneet siunaukseksi.

– Olen oppinut ymmärtämään oman isäni juoppouttakin sairautena.

– Uudenlaista elämää haluaville tah-don vain sanoa, että pitäkää usko elä-mään sydämissänne koko ajan. En halua niin sanotusti tuputtaa kenellekään näitä asioita, mutta jos kysytään, niin mielellä-ni vastaan ja annan tukea, sanoo Sandra haastattelumme lopuksi.

Teksti ja kuvat:

KEIJO MARTIKAINENfree-lancer toimittaja

Kehitysvammaiset tytöt ja naiset TARVITSEVAT ERITYISHUOMIOTA

Tätä kirjoittaessani on vielä viikko jäljellä työ-elämää. Eläkeläinen

olen 1.9. alkaen. Nyt juu-ri tuntuu, että viimeiset vuo-det olen elänyt luopumisen aikaa. Nuorin lapseni muut-ti viimeisenä viidestä lapsesta kotoa vuosi sitten 27-vuotiaa-na. Kahdestaan oloon miehen kanssa on nyt totuteltu jonkin verran. Vaikeinta on ollut luo-pua toiseksi vanhimman lap-seni Down-tyttö Paulan lähel-

läolosta ja siksi ajattelin jakaa ajatuksiani, siitä mitä erityis-piirteitä on ollut nimenomaan kehitysvammaisen tytön van-hempana elämisessä. Kehitys-vammatyössä ei sukupuolella tunnu olevan paljoakaan mer-kitystä, vaikka pitäisi.

Kun Paula syntyi, lääkäri sanoi että kehitysvammaisen tytön kanssa on helpompaa kuin vastaavan vamman omaa-van pojan kanssa. Tytöt eivät

ole yleensä aggressiivisia. Tä-mä on ollut lähes ainoa viit-taus sukupuoleen hoitohenki-lökunnan taholta. Toinen lää-käri taas sanoi, että tämä lap-si tulee olemaan teidän per-heenne jäsenistä se kaikkein onnellisin. Molemmat lausu-mat pitivät osittain paikkansa, mutta kukaan ei osannut ker-toa siitä huolen määrästä mi-tä kasvavasta tytöstä seuraa, varsinkin kun taustallani on työskentely naisiin kohdistu-

Ryhmänohjaaja haastattelee ryhmäläiset ennen ryhmän alkamista puhelimitse.

Ilmoittautumiset Suomen Valkonauhaliitto puh. (09) 1351 268 toimistoaikana.

Ryhmämaksu koko ajalta on 60 euroa.

Ryhmän järjestää Suomen Valkonauhaliitto yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

IINA

HÄM

ÄLÄI

NEN

Isosisko ja pikkusisko.

KUVA

T LEE

NA R

UUSU

VUOR

EN KO

TIAL

BUM

I

12 Valkonauha


van väkivallan parissa. Tässä tapauksessa tieto lisäsi tuskaa. Vammaiset ovat tutkimusten mukaan alttiimpia joutumaan väkivallan uhreiksi, sekä per-heessä että hoitohenkilökun-nan taholta.

Me vanhemmat joudumme luottamaan paljon ympäril-lämme oleviin, lastemme kans-sa toimiviin ihmisiin. Kehitys-vammaisen osalta luottamuk-sen tarve on erityisen suuri, koska lapsi ei yleensä osaa sa-noilla ilmaista, mitä on tapah-tunut tai jos hänelle on tehty jotain. Paulan osalta lapsuus oli turvallinen, meillä oli kol-miperhehoitaja kotona ja si-sarusparvi oli tiivis kokonai-suus.

Koulu on erityislapsen oikeus, kuten muidenkin. Se toi sel-vimmän muutoksen, koska koulu oli sen verran pitkäl-lä. Muistan kun ensimmäisen kerran jouduin laittamaan Paulan koulubussiin, niin sa-man aamun lehdessä oli uuti-nen kuinka kehitysvammai-sia kuljettanut taksikuski oli jäänyt kiinni siitä, että oli pit-kään käyttänyt seksuaalisesti hyväksi viimeisenä kotiin vie-tyä nuorta naista. Tämän käy-tös oli hiljalleen muuttunut, joten huoli läheisissä heräsi ja onneksi kuski sai tuomion te-

kemisistään. Edellä kerrottu on tietysti harvinainen äärita-paus, mutta vammaisten sek-suaalisuudesta saati seksuaali-sesta väkivallasta ei ainakaan ennen keskusteltu hoitopai-koissa tai koulussa. Lääkäri neuvoi henkilökohtaisen hy-gienian osalta ja vastasi kysyt-täessä. Kuukautiset ovat ke-hitysvammaisille vaikea asia, varsinkin jos ovat kivuliaat. Laitoksissa halutaankin antaa hormoneja, niin ettei kuukau-tisia tulisi lainkaan.

Kehitysvammaisten tyttöjen seksuaalisuus ja lisääntymis-terveys ovat itsellenikin vai-keita aiheita, omaa lasta, jo-ka 33-vuotiaanakin on lapsen tasolla, ei haluaisi ajatella sil-tä kantilta, viattomana lapse-na vain. Toisaalta kehitysvam-maisille naisille kuuluu oikeus ja mahdollisuus itsenäiseen ja oman näköiseensä elämään sekä rakastetuksi tulemiseen. Tähän he tarvitsevat erilais-ta yksilöllistä tukea, kehitys-asteesta riippuen. Myös van-hemmat tarvitsevat eri vai-heissa erilaista yhteiskunnan ohjeistusta, tukea ja apua, sil-lä nuoren tulee voida itsenäis-tyä. Vanhempien tulee puoles-taan voida luottaa hoitohenki-lökuntaan ja esim. asuntolan muihin asukkaisiin.

Suomessa on aina yksi nä-kökulma asioihin, nyt kaik-ki laitokset pois ja pyritään omiin asuntoihin. Asuntolat ja ryhmäkodit ovat ne, joihin useimmat kuitenkin päätyvät, läheskään kaikki eivät pär-jää yksin. Kannatan, että nai-set ja miehet ovat eri yksiköis-sä, näin moni ongelma ehkäis-tään ennalta.

Oma tyttäreni on loppujen lo-pulta ollut onnekas, hän on perhehoidossa Keuruulla. Asuntolaelämä ei pitkään ko-tona olleelle (27 v) sopinut-kaan. Juuri viikko sitten vie-railimme taas Keuruulla: iha-na paikka ja hyvä hoito. Mu-kavaa oli nähdä iloinen ja on-nellinen neito, jolla ei enää vuosiin ole ollut mitään lääki-tystä, johon asuntolassa jou-duttiin turvautumaan. Kiitol-linen olen perhehoidon van-hemmille: tämä on heidän elämäntapansa ja on hienoa, että heidänlaisiaan pariskun-tia löytyy. Löytyisipä vielä lä-hempänä Helsinkiä, niin voi-simme vierailla useammin ja kuulla Paulan heleää naurua.

LEENA RUUSUVUORIKirjoittaja toimi

1.10.2003–31.8.2014 Naisjärjestöjen Keskusliiton

pääsihteerinä.

”Iso mies ja pienet kyyneleet”Vas. Paulan 3-vuotissyntymäpäivät. Oik. Leena-äiti, Paula ja pikkusisko v. 1984.

Vuosia sitten käydessäni tervehtimässä iäkästä sukulaistani terveyskeskuksen vuodeosastolla puolituttu mies käveli

käytävällä vastaan sairaalavaatteissa ja vink-kasi sivummalle. ”Olisiko sinulla Sari aikaa rukoilla?”, kysyi hän arasti. Vähän hämmenty-neenä totesin, että kai nyt lyhyelle rukoukselle aina aikaa löytyy ja siirryimme pienen oleske-lutilan nurkkaan. Mielessäni mietin, että mi-kähän kaverin mieltä painaa, sillä melko väsy-neen oloinen oli ulkoinenkin habitus.

Mies puhkesi kyynelten kera kertomaan, että hän oli siellä katkaisuhoidon takia, ja ei enää jaksa viinan kanssa tapella. Saunailtoina oli ollut mukava ottaa muutamat oluet, ja joskus ruuan kanssa, siinä sen piti pysyä. Pian alkoi maistua muinakin kuin saunapäivinä ja myös ruokailujen välissä. Vaimo joutui surullisena seuraamaan vierestä miehen luisumista alko-holismiin. Pienellä kylällä jutut leviävät nope-asti, harmitti ja hävetti. Ei haluaisi menettää vaimoa ja kotia. Pelotti, että ratkeaa taas ryyp-päämään, kun hoidosta kotiutuu.

”Niin, että voisiko se Jeesus minua auttaa, yk-sin en selviä?”, hän kysyi hiljaisella äänellä. Tu-li mieleen Juicen laulun sanat ”iso mies ja pie-net kyyneleet”, ja samalla iski totaalisen avut-tomuuden tunne, mitä tässä voi tehdä tai sa-noa. Selvääkin selvempää, että Sari ei voinut mitään. Jostain muistin pohjalta nousi mielee-ni Jeesuksen sanat: ”Kuka ikinä tulee minun luokseni, sitä minä en heitä pois” ja sillä sano-malla tätä väsynyttä matkamiestäkin rohkai-sin, kun painettiin päät yhdessä rukoukseen. Aamenen jälkeen kaveri jäi sinne mietteissään istumaan, ja itse lähdin vähintään epäuskoisin ajatuksin kotiin. Olihan näitä nähty, hyviä ai-komuksia siis.

”Ei oo tarvinnut ottaa sen jälkeen!”, terveh-tii mies urheilukisojen katsomoalueella. Ottaa mitä ja missä? Hetken aikaa meni ennen kuin tunnistin miehen ”rukousystäväksi” vuosien takaa. Elämä oli raiteillaan, avioliitto kunnossa ja kirkkokuorossakin laulettiin. Yhdessä todet-tiin, että Jeesus on ihmeellinen. Toimii vaik-ka epäuskoinen ja epätoivoinen yhdessä rukoi-levat.

SARI ESSAYAH


JÄRJESTÖT Eteiseni seinällä on ilma-

puntari, jossa on viisi otsikkoa: Stormy, Rain,

Change, Fair & Very Dry. Tä-nään ollaan muutoksen tuu-lissa.

Olen työskennellyt koko ura-ni järjestöissä. Tältä paikal-ta koen pystyväni tarttumaan ajankohtaisiin sosiaalisiin on-gelmiin nopeasti ja etsimään joustavia ratkaisuja ihmisten

tarpeet huomioiden. Muutok-sen tuulissakin voi etsiä rat-kaisuja tilanteisiin monipuo-lisesti. Mitä tämä siis kertoo järjestöjen ja yhteiskunnan suhteesta toisiinsa?

Järjestöt ovat useimmiten syn-tyneet olemassa olevan tilan-teen, tarpeen tai ideologian ympärille. Ryhmä samanhen-kisiä ihmisiä on päättänyt or-ganisoitua ja toimia yhdessä.

Siis, jo lähtökohtaisesti jär-jestöt ovat tilkitsemässä yh-teiskunnan palvelutarjonnas-sa olevia aukkoja, tuomassa esiin erityisryhmien tarpeita tai edistämässä joitakin aat-teita. Järjestöt osoittavat jo pe-rusperiaatteittensa kuvauksel-la sitä erilaisten tarpeiden kir-joa, joka yhteiskunnassamme vallitsee.

Tällä hetkellä järjestöjen ase-ma ei ole yksinkertainen eu-rooppalaisessa yhteiskunnas-sa. Monet järjestöjen toimin-not ja ihmisille suunnattu tuki ovat alkaneet pienimuotoises-ti ja ammatillistuneet ajan ku-luessa. Tämänhetkinen kilpai-luttamisperiaate palveluiden tarjoamiseksi on laittanut jär-jestöt koville. Ruohonjuurita-son huippuosaaminen ei enää riitä. Palveluiden tuottamises-sa pitää selvitä kilpailussa jo-pa ylikansallisten yhtiöiden kanssa. Ilmapuntari näyttää myrskysäätä monelle järjestöl-le. Ei olla varmoja päästäänkö omin avuin turvallisesti pe-rille. Toisaalta tämä on saanut järjestöt yhdistämään voimi-aan ja toimimaan lähemmin toistensa kanssa. On huomat-tu, että yhteisissä projekteis-sa osaamis- ja hallinnointi-mahdollisuudet ovat vankem-mat. Yhteiskunnasta tämä taas kertoo sen, että kun ha-lutaan säästää, halutaan isoja toimijoita, jotka kuormittavat palvelun tilaajia mahdollisim-

man vähän. Vaarana tässä on se, että pitkäaikainen erityis-osaaminen ei siirry olemassa olevista palveluista uusille toi-mijoille, vaan joudutaan aloit-tamaan palvelun kehittämis-prosessi virheineen uudestaan alusta. Mahdollisuutena olisi myös kokemuksen hyödyntä-minen.

Ystäväni lähetti minulle hiljat-tain Markku Ruotsilan artik-kelin Kotimaa-lehdestä. Siinä keskustellaan hyvinvointival-tion tulevaisuudesta ja kuva-taan Amerikan mallia, jossa järjestöillä ja uskonnollisilla yhteisöillä on aktiivinen ase-ma heikossa asemassa olevien ihmisten tukemisessa. Uskon, että tässä on Suomessa käyttä-mätön voimavara edelleenkin tarjolla. Järjestöt palvelun tar-joajina mahdollistavat erityis-ryhmille heistä aidosti kiin-

nostuneen ilmapiirin ja mah-dollisuuden tulla aktiiviseksi kansalaisiksi, koska järjestöt myös nostavat kohderyhmän-sä asioita julkiseen keskus-teluun. Uskonnollisissa jär-jestöissä huomioidaan lisäksi henkilön hengellinen ulottu-vuus. Kokemukseni mukaan etenkin päihdetyössä tämä on täysin aliarvioitu lähestymis-näkökulma. Kun omat voimat eivät riitä, on turvallista luot-taa anteeksiantamukseen ja Jumalan kaikkivoivaan rak-kauteen. Järjestöillä on eh-dottomasti paikka pitää myös näitä asioita esillä.

Britanniassa kolmas sektori on myös hyvin vahvassa asemas-sa. Siellä järjestössä työsken-nellessäni sain huomata, että sosiaalikeskuksemme vapaa-ehtoistyöntekijöiksi oli suo-rastaan tunkua. Vapaaehtois-työ on korkeasti arvostettua ja siitä saa Britanniassa lisäpis-teitä työnhaussa ja opiskelu-paikan haussa. Vapaaehtois-ten koulutus, rekrytointi ja työnohjaus ovat ammatillises-ti järjestettyjä. Myös erityis-ryhmien vapaaehtoistyö on mahdollistettu joustavin työ-järjestelyin. Työtehtävät ovat mielekkäästi suunniteltuja ja ne ottavat kunkin vapaaehtoi-sen oman osaamisen huomi-oon. Mistähän Suomeen saa-taisiin tämä sama innostus va-paaehtoistyöhön? Mitä se ker-too yhteiskunnastamme, että

Anne Babb toimii Kansainvälisen Siniristin pääsihteerinä tehtävänään kouluttaa ja tukea järjestön jäsen-yhdistyksiä eri maissa. Kuvassa kirjoittaja on tutustumassa Namibiassa tehtävään työhön. Anne Babb syksyllä 2013.

– yhteiskunnan ilmapuntari

16 Valkonauha16 Valkonauha Valkonauha 17


monilla järjestöillä on vaike-uksia rekrytoida vapaaehtoi-sia? Haluammeko Suomessa kaikesta työstämme taloudel-lista vastinetta ryhtyäksemme toimimaan? Ovatko arvom-me muuttuneet niin kovik-si, ettemme halua enää antaa aikaamme toisten auttami-seen, vai ovatko organisaati-oiden laatukriteerit niin kor-kealla, ettei maallikoita voida ottaa mukaan? Vai pelätään-kö sosiaalisten etuuksien ka-toavan, jos osoittaa tekevänsä vapaaehtoistyötä? Tässä koh-dassa järjestöilmapuntarini osoittaa, että järjestöt joutuvat taistelemaan paikastaan kan-salaistoiminnan mahdollista-jina. Jos jokainen yksilö jou-tuu suojelemaan omaa selviy-tymistään, moninaisista syis-tä ajan antaminen muille jää kakkossijalle.

Kansainvälisen päihdejärjestön johtajana haluan tuoda esiin vielä vilauksen Afrikan todel-lisuudesta. Esimerkiksi Nami-bia on taloudellisesti nopeas-ti kehittyvä yhteiskunta, jossa monet kansainväliset yhtiöt etsivät uusia markkinoita ja kuluttajia. Silti monen taval-lisen ihmisen tulot voivat ol-la 10 euroa viikossa ja puolet kansasta on työttömänä. Nyt haasteena on, että globaalissa yhteiskunnassamme voidaan aikaansaada epäterveellisiä ihanteita niille, jotka edelleen pinnistelevät päivittäisen lei-pänsä eteen. Namibiassa olen nähnyt keskellä köyhimpiä lä-

hiöitä valtavan suuria alkoho-limainoksia, joissa visuaalinen viesti väittää menestyksen tu-levan pullo kourassa. Samaan aikaan perheenäiti keittelee tyttärensä kanssa kotitekois-ta alkoholia myydäkseen si-tä elannokseen omassa koti-pubissaan, shabeenissaan. Il-lalla talo on täynnä huma-laisia ihmisiä, ja tytär joutuu kestämään aikuisten törke-ää käytöstä eikä pääse myös-kään ajoissa nukkumaan. Tä-mä ei kannusta jaksamaan seuraavana päivänä koulus-sa. Moni lapsi tippuukin so-siaalisista syistä koulutuksen ulkopuolelle. Voi vain kuvi-tella, mitä muuta nämä lap-set joutuvat kokemaan taistel-lessaan olemassaolostaan. En ollut koskaan ennen tätä työ-täni syvällisesti ymmärtänyt kuinka vahvasti markkinoin-ti voi vaikuttaa nuorten va-lintoihin, etenkin kehittyvis-sä maissa. Voi kun mainos-taisimmekin koulutusta, ter-veellisiä elämäntapoja, arjen taitoja ja lähimmäisen rak-kautta sen sijaan, että uskot-telemme menestyksen synty-vän tavaroista, saatikka sitten alkoholista. Vaikeinta työssä-ni on kohdata näitä kasvavan talouden maita, joissa päät-täjät eivät uskalla luoda kun-non lakeja suojelemaan vä-estöään esimerkiksi päihtei-den väärinkäytöltä; pelätes-sään, että valtio menettää tu-loja tai markkinat tällä saralla. Perinteisesti näissä afrikkalai-sissa yhteisöissä ei ole käytet-

ty paljon alkoholia, mutta sen käyttö on jatkuvasti lisäänty-nyt. Järjestöjen kautta pyrim-me vaikuttamaan hyvän alko-holipolitiikan kehittämiseen –ilman järjestöjä Afrikan mais-sa saattaa kasvaa sukupolvia, jotka menetetään alkoholille.

Uskon, että järjestöt tutkivat yhteiskunnallista ilmapiiriä ja osoittavat kykynsä vaikut-taa. Katsoessani eri järjestöjen kampanjoita tiedän myös mi-tä maailmassa tapahtuu. Eh-kä meiltä kaikilta löytyisi edes vähän aikaa tai muuta panos-tusta tähän kansalaistoimin-taan, jolla voidaan muuttaa maailmaa.

ANNE BABBKansainvälinen Siniristi,

pääsihteeriGeneral Secretary,

International Blue Cross www.ifbc.info

Facebook: The International Blue Cross

Ehkäisevän päihdetyön viikko 2014Kenet sinä tekisit onnelliseksi?

Ehkäisevän päihdetyön vii-kolla on keskusteltu muuta-man vuoden ajan arjen on-nellisuudesta ja hyvästä elä-mästä. Tänä vuonna rohkai-semme jokaista miettimään, miten oma päihteiden käyttö vaikuttaa meille läheisiin ih-misiin kysymällä kenet sinä tekisit onnelliseksi juomalla vähemmän? Päihteiden käy-tön merkitystä hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin voi lä-hestyä myös kysymällä kenet sinä tekisit onnelliseksi ole-malla oma itsesi? Kampanjan tueksi on tuotettu neljän julis-teen sarja. Julisteet kuvaavat eri-ikäisiä, hyväntuulisesti hy-myileviä miehiä ja naisia, jois-sa katsoja voi nähdä joko it-sensä tai läheisensä. Kampan-jan kysymykset eivät osoitte-le, kiellä tai syytä. Tavoitteem-me on, että viikon viesti saisi meistä jokaisen pohtimaan: kenet juuri minä teen onnel-liseksi?

Monimuotoisuus on EPTviikon rikkausEhkäisevän päihdetyön vii-kon tapahtumat ovat värik-käitä ja monimuotoisia. Kun-nat, järjestöt, koulut ja mo-net muut tahot järjestävät toi-

mintaa omista lähtökoh-distaan käsin. Teema on yhteinen, mutta sovelta-minen sallittua. Kokeillaanko teillä tänä vuonna jotain uutta toimintatapaa, vai vaalitteko jatkuvuutta perinteisin suun-nitelmin?

Viikko tarjoaa loistavan ti-laisuuden virittää yhteistoi-mintaa, verkostoitua ja vah-vistaa sekä alueellista että pai-kallista yhteistyötä. Olisiko suunnitteluporukassa tilaa uudelle organisaatiolle? Tee-maviikon verkkosivuilta löy-tyy yleisiä tapahtumavinkkejä ja virikkeitä toiminnan suun-nitteluun.

Hyödynnä maksuton materiaaliEhkäisevän päihdetyön vii-kolle on tarjolla julistesarja, tapahtumien markkinointiju-liste, kaksi sähköistä verkko-banneria ja teemaviikon oma logo. Tänä vuonna tarjolla on myös lasten ja nuorten kanssa toimiville suunnattu teemal-linen sisältöpaketti. Kouluas-tekohtaiset paketit sisältävät muun muassa tarinan, kes-kustelukysymyksiä ja nettipe-lin. Materiaali on ladattavis-sa EPT-viikon verkkosivuilta (myös ruotsiksi).

Painettujen julisteiden ja-kelu tapahtuu pääasiassa Eh-

käi-sevä päih-detyö EHYT ry:n ja Suomen Punaisen Ristin alue-toimijoiden verkostojen avul-la. Myös teemaviikon yhteis-työkumppanit levittävät julis-teita tahoillaan.

Muista myös Ehkäisevä päihdetyö kannattaa tunnustusEHYT ry jakaa EPT-viikolla vuosittain Ehkäisevä päihde-työ kannattaa -tunnustuksen. Tunnustus annetaan henkilöl-le tai taholle, joka on edistänyt omalla paikkakunnallaan eh-käisevän päihdetyön tunnet-tuutta ja tuonut esille työn tär-keyttä. Teemaviikon yksi ta-voite on nostaa esille ehkäise-vää työtä ja tekijöitä sen taka-na, joten se on oivallinen aika tällaisen tunnustuksen luo-vuttamiselle. Ehdotuksia tun-nustuksen saajaksi voi jättää viikon verkkosivuilta löyty-vällä sähköisellä lomakkeella.

Ehkäisevän päihdetyön viikko verkossa www.ehyt.fi/ept-viikko Facebookissa www.facebook.com/ept-viikko

18 Valkonauha

http://www.ifbc.info

http://www.ehyt.fi/ept-viikko

http://www.facebook.com/ept-viikko


Miesten hyvinvointi on tärkeätä meille kaikille

Miesten ja naisten toisiaan kunnioittava kumppanuus-kulttuuri muodostaa hyvin-vointimme ytimen. Elämää

vaalittaessa kestävin ja rikkain kasvu-alusta mahdollistuu, kun perheen aikui-set voivat riittävän hyvin. Sekä miehet, et-tä naiset tarvitsevat yhteistä, mutta myös omalle sukupuolelle räätälöityä tukea. Miessakit ry on vuonna 1995 perustettu valtakunnallinen yhdistys, joka on kes-kittynyt miesten kokonaisvaltaises-ta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Miehen itsensä huomioimi-sen ja miesten vertaistoimin-nan kautta rakentuu miese-rityistä osaamista omaa-va ammatillinen miestyö. Ja, miesten hyvinvoinnin näin vahvistuessa huoleh-ditaan samalla perheiden ja koko yhteiskunnan hy-vinvoinnista.

Tarkasteltaessa miehenä olemista ny-ky-yhteiskunnassa, on tärkeätä tiedos-taa, millaisessa muutosvaiheessa olemme viimeiset vuosikymmenet eläneet. Sekä miesten että naisten mahdollisuudet to-teuttaa itseään ovat merkittävästi laajen-tuneet. Molemmat sukupuolet ovat edus-tettuina käytännössä kaikilla perhe-, työ- ja vapaa-ajan elämän osa-alueilla. Itsensä

arvostaminen ja omasta hyvinvoinnis-ta puhuminen ovat muodostuneet olen-naisimmiksi välineiksi useilla arjen osa-alueilla; roolit ja tehtävät ovat enää har-voin ennalta määriteltyjä. Sekä miesten että naisten läsnäolo ja yhteisvastuu kai-killa elämän eri osa-alueilla on sitä nor-maalimpaa, mitä nuorempaa sukupolvea ihminen edustaa.

Suomalainen mies voi nykypäivänä monil-la mittareilla mitattuna paremmin kuin koskaan. Luodut rakenteet ja saatavil-la oleva tieto mahdollistavat erinomaisen perustan tasapainoiselle ja yhä pidemmäl-le elämälle. Sota-ajan haavat ovat hiljal-leen paranemassa, tai ainakin tiedämme paljon siitä, miten ne ovat vaikuttaneet ja miten niitä voidaan lääkitä. Jos sata vuot-ta sitten elänyt mies olisi saanut kurkistaa nykymiehen oloihin, olisi hän pöyristynyt siitä, kuinka hyvissä oloissa elämme.

Kaiken hyvän kehityksen lomassa olemme kuitenkin onnistuneet luomaan itsellem-me aivan uusia haasteita, ongelmia ja krii-sejä, joiden kohtaamisessa meillä on vie-lä paljon opittavaa. Kriiseistä vakavin on ihmisen hyvinvoinnin kannalta oleelli-simman, perheyhteyden haurastuminen. Erojen määrä on valtava ja niiden aiheut-tamat sosiaaliset ongelmat merkittäväs-sä kasvussa. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että miehet ja naiset ovat omia oi-keuksiaan puolustaessaan loitonneet sii-tä ymmärryksestä, mitä kumppanuuden tuoma yhteishyvä merkitsee. Kuva oikeu-desta yksilönvapauteen on monesti vää-ristynyt. Perheyhteyksien haurastuminen johtaa aiempaa suurempaan kyvyttömyy-

teen arvostaa itseä ja kohdata sosiaalisia haasteita. Ja tutkimusten mukaan poika-lapsille perhe-elämän kriiseistä selviyty-minen on tyttöjä hankalampaa. Tämä nä-kyy kasvavassa määrin haasteina koulussa ja syrjäytymisessä jo nuorella iällä.

Yleisimpiä hyvinvointiongelmia miesten keskuudessa ovat erokriisit, työttömyys, yksinäisyys, lähisuhdeväkivalta ja fyysi-seen terveyteen liittyvät haasteet. Kaikista edellisistä mies selviää keskimääräistä pa-remmin, mikäli hänen itsearvostuksensa on riittävällä tasolla. Tämä arvostus ra-kentuu selvästi parhaiten silloin, kun lap-suuden perhe-elämä on ollut riittävän ta-sapainoista, ja kun hänellä on lapsuudes-ta asti ollut normaali yhteys isäänsä ja äi-tiinsä. Jos poikalapsi ei pääse riittävästi peilaamaan itseään aikuiseen mieheen, on hänellä monesti myöhemmälläkin iäl-lä kaipuu johonkin tiedostamattomaan, ja myös hankaluuksia arvostaa miehisyyttä. Miesyhteyden puute saattaa jopa muut-tua vihaksi itseä ja muita miehiä kohtaan. Kun miehet hakevat tukea elämäänsä esi-merkiksi miesten vertaisryhmistä, ovat selvästi yleisimmät puheenaiheet suhde omaan isään (tai siihen, ettei tähän ole suhdetta), oma isyys ja parisuhde. Elämän ydinkysymyksiä siis.

Riittävän terveen itsetunnon puute näkyy miehissä erityisesti väkivaltana itseä koh-taan. Tällaista väkivaltaa on mm. liian runsas alkoholin käyttö, ylensyönti, fyysi-sestä kunnosta piittaamattomuus ja vetäy-tyminen yksinäisyyteen. Lapsuuden ko-kemusten heikentämän itsetunnon vah-vistaminen vaatii aikaa. Toisten miesten

20 Valkonauha


hyväksyntä on suurimmalle osalle mie-histä siihen paras keino. Jo pelkästään ryhmään mukaan pääseminen on mer-kittävää. Se, että kuulee hiljalleen toisten miesten puheista, ettei ole epävarmuuksi-neen sen erikoisempi kuin kukaan muu-kaan, vahvistaa itseä yhä juurtuvammin. Ja kun rohkaistuu itsekin puhumaan, ol-laan jo pitkällä itsetunnon vahvistamises-sa. Miehet ryhmäytyvät jo pienestä pitä-en, ja asiaan kuuluu, että välillä ”joukossa tyhmyys tiivistyy”, mutta useimmiten se on väliaikaista matkalla kohti aikuisuut-ta. Ryhmän ja vertaisuuden puute sen si-jaan vahvistaa syrjäytymistä.

Miessakit ry:n käynnistäessä toimintaan-sa vuonna 1995 oli hyvin outoa ajatus, et-tä miehet hakisivat, tai tarjoaisivat toisil-leen sosiaalista tukea. Tällaisen verkoston rakentamista kuitenkin tarvittiin, kos-ka sosiaali-, terveys- ja opetusalojen nai-sistuminen vahvisti kykyä huolehtia nai-sista, mutta mieserityinen ymmärrys jäi ohuemmaksi. Naisten ja miesten koke-mistavat sisältävät lukuisten yhtäläisyyk-sien lisäksi sukupuolelle ominaisia piirtei-tä, jotka ovat hyvin tärkeitä osata huomi-oida tukea tarjottaessa. Miesten tehtävä oli ja on koettaa yhdessä miesten kesken sanoittaa sitä, miltä tuntuu ja mitä tarvi-taan. Nykyään tällä tiellä ollaan jo mer-kittävästi edistytty ja esimerkiksi vain miehille suunnatut Miessakit ry:n eroryh-mät ympäri maata tulevat jatkuvasti täy-teen osallistujista.

Mieheys on kärsinyt, ja osin kärsii vieläkin eräänlaisesta kollektiivisesta harhaluulos-ta sen suhteen, että miehet sukupuolena olisivat syynä yhteiskunnan sosiaalisiin kriiseihin. Tämä harha heikentää osan miehistä itsetuntoa ja uskallusta pitää it-sestä huolta. Tämäkin ilmiö näkyy syrjäy-

tymisenä ja myös hieman huolestuttavas-ti kasvaneena naisvastaisuutena. Siksi on-kin tärkeätä, että miehet yhdessä tiedos-tavat – myös äärinäkemyksiä kuunnellen – , etteivät naiset ole sukupuolena mil-lään tavalla syyllisiä miesten kohteluun. Eivät miehetkään sukupuolena ole syylli-siä naisten kollektiiviseen huonoon kohte-luun. Kun tästä syyttelystä ja siihen liitty-vistä vanhoista haavoista hiljalleen paran-nutaan, olemme entistä vahvemmin tiellä kohti nyky-yhteiskunnan tarvitsemaa su-kupuolten välistä kumppanuutta.

Suomalainen mies voi siis pääosin oikein hyvin. Tarvitaan kuitenkin yhä vahvem-paa miesten keskinäisen tuen verkostoa, jotta sekä miehet itse, että alan ammat-tilaiset kykenevät yhä paremmin tuke-maan miehiä näiden kohdatessa kriisejä. Samalla on muistettava, että todellisuu-dessa suomalaiset naiset arvostavat suo-malaisia miehiä ja miehet samoin nai-sia. Tämä tietous on yhteishyvämme kul-makivi. Kun tä-mä arvostus aika ajoin muistetaan sanoa ääneen, voi miesten ja naisten välinen kumppa-nuus yhä parem-min – ja se vahvis-taa perheyhteisö-jemme pysyvyyt-tä. Siis hyvinvoin-timme ydintä.

TOMI TIMPERItoiminnanjohtaja

Miessakit ry

Aika: Lauantaina 15.11.2014 kello 10.00–15.00Paikka: Seurakuntakeskus, Kokouskellari Savilahdenkatu 20, 50100 MIKKELIJärjestäjä: Mikkelin Valkonauha ry yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssaKouluttaja: Vaativan erityistason, VET, perheterapeutti, sosiaalityöntekijä Misan ZilliacusIlmoittautumiset 12.11. mennessä Mikkelin Valkonauha puh. 040 8288 213 tai 050 532 3093 jatiedustelut: (liisa.ahonen(at)pp7.inet.fi, nykanen.paivi(at)kolumbus.fi)

VAPAA PÄÄSY, vapaaehtoinen kahviraha.

Seminaariontarkoitettukaikilleaikuisille,jotkahaluavatsaadakeinojajavälineitävoidakseenollanuorentukena.Vertaistuenavullavoimyöslöytäävanhemmuuteenuusiavoimavarojajaselviytymiskeinoja.Työskentelytapoinaovatalustusjapienryhmätyöskentely.

Seminaarissa käsitellään muun muassa: l Vanhempiinvoiainaluottaal Rajat ja rakkausl Nuoretjapäihteetl Vanhempienomatvoimavaratl Vertaistukea

IINA

HÄM

ÄLÄI

NEN

LAPSEN MIELI TARVITSEE AIKUISEN LÄSNÄOLOA

Suomen Valkonauhaliitto on laajentanut yhteistyötä Mikkelin ja Kangasniemen seurakuntien kanssa.

Tulemme järjestämään Kangasniemellä syys-lokakuussa ”Lapsen mieli”-tapahtuman, johon kutsutaan alle kouluikäisten lasten perheitä. Seurakunta tarjoaa lapsityön papin ja kahden lasten-ohjaajan työresurssin, tilat, tarjoilun sekä toteuttaa tiedotuksen. Lastenohjaajat huolehtivat lap-sista vanhempien ohjelman aikana ja tuottavat kaikille yhteisen temppuradan.

Marraskuussa olemme mukana Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan ja Mikkelin kaupungin perhetyön järjestämällä perheleirillä, jossa toteutetaan samoja ohjelmakokonaisuuksia kuin Kan-gasniemelläkin. Ohjelmakokonaisuuksista vastaavat perheneuvoja Eija Himanen ja vauvaperhe-ohjaaja Susanna Sillanpää.

Mikkelin Valkonauha ry on vuonna 1907 perustettu kristillis-yhteiskunnallinen naisjärjestö. Yhdistys on Suomen Valkonauhaliiton jäsenyhdistys. Alkuvuosien keskeiset työmuodot olivat siveellisyystyö ja raittiustyö. Naisille perustettiin turvakoteja ja yömajoja eri puolille maata. Nuorisotyötä varten luotiin nuorisokerhotoimintaa sekä perustettiin tyttö- ja poikakoteja. Suomen Valkonauhaliiton vaikutuksesta saatiin Suomeen ensimmäiset naispoliisit. Tämän hetken työmuotoja ovat mm. perhetyö, yksilötapaamiset, opiskelijakoti, vertaistukiryhmät ja seminaaritoiminta.Tutustu toimintaamme osoitteissa www.mikkelinvalkonauha.fi ja www.suomenvalkonauhaliitto.fi.

VOIMAVAROJANUORTENVANHEMMILLE–LÖYDÄVAHVUUTESIÄITINÄ,ISÄNÄ jaISOVANHEMPANA!-seminaariMikkelissäla15.11.2014

http://www.mikkelinvalkonauha.fi

http://www.suomenvalkonauhaliitto.fi


S uomen Valkonau-haliiton kunniajä-sen, lääninlääkäri

Lauha Airas ehti viet-tää 100-vuotisjuhlansa haluamallaan taval-la. Juhlapäivänä jär-jestettiin kirkkokon-sertti Oulun tuomio-kirkossa ja sen kolehti-tuotto ohjattiin Lauhan toiveen mukaisesti lähe-tystyön hyväksi. Konser-tin jälkeen nautittiin juh-lakahvit tuomiokirkon kryptassa. Lauha Airas ehti elämänsä aikana ol-la mukana monenlaises-sa toiminnassa sekä oman ammattinsa että oman kiinnostuksensa mukaan.

Lauha Airas omaa su-kuaan Parvela oli syntyperäinen oululai-nen ja hänen vanhempansa olivat biolo-geja tehden uransa opettajina. Isä, Armas Parvela, toimi myös Oulun lyseon rehto-rina ja äiti Aura Parvela lyseon biologian lehtorina. Lauha päätti jo oppikoulun ala-luokilla ammattialansa, hän tahtoisi opis-kella lääkäriksi. Lauha pääsi ylioppilaak-si 1932 ja valmistui lääketieteen lisensi-aatiksi 1946 ja sai erikoislääkärin oikeu-det 1967. Sota-aikana Lauha toimi lotta-na koulutustehtävissä ja työvelvoitettuna kunnanlääkärina Tervolassa ja Porin so-tilassairaalassa. Sodan jälkeen vuosina 1946-50 hän toimi aluelääkärinä muun muassa Sallassa ja Rovaniemellä. Ouluun

Lauha palasi vuonna 1951 apulaislääninlääkäriksi ja

vuodesta 1969 vuoteen 1977 hän toimi läänin-lääkärinä.

Lauha toimi van-hempiensa antaman esimerkin tavoin mo-nissa järjestöissä muun muassa Nuorten Ystä-vissä ja Luonnonsuoje-

luyhdistyksessä. Rakka-us luontoon oli Parvelan perheessä tärkeä arvo ja sitä perinnettä myös Lau-ha jatkoi omassa elämäs-sään. Äitinsä antaman esimerkin innostama-na Lauha lähti mukaan myös valkonauhatyöhön ja toimikin sittemmin Oulun Valkonauhassa

ja Suomen Valkonauhaliitossa monissa luottamustehtävissä. Lauha toimi myös seurakunnan luottamustehtävissä Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa sekä Oulun hiippakunnassa osallistumalla diakonia-alan toimikuntien työskentelyyn.

Lauhan ainoa veli kuoli sodassa ja Kaa-tuneiden Omaisten yhdistyksen ja liiton toiminta oli Lauhalle läheistä. Lauha kut-suttiin Oulun paikallisyhdistyksen kun-niapuheenjohtajaksi ja vuonna 1987 Ta-savallan presidentti myönsi hänelle Suo-men Leijonan komentajamerkin. Tämä kunniamerkki myönnettiin tuolloin en-simmäistä kertaa naiselle.

H elmikuun lopulla sain puhe-linsoiton, joka yllätti. Val-konauhasisar Marja-Lii-

sa Tiihonen oli kuollut kotonaan 24.2.2014. Soittaja oli hänen vel-jensä. Vielä muutama viikko sitten Marja-Liisa oli muka-na Kotipesä-iltapäivässämme. Hän vaikutti pirteältä ja otti tapansa mukaan osaa keskus-teluun esittämällä välillä kär-keviäkin mielipiteitä.

Marja- Liisan toiminta Tam-pereen Valkonauhassa on oike-astaan pala yhdistyksemme histo-riaa. Hän oli aluksi mukana silloi-sen puheenjohtajamme lastentarhan-

opettaja Alli Palmrothin pyhä-koulussa Pyynikin pappilassa

1950-luvulla. Marja-Liisa kä-vi tuolloin tyttökoulua ja

asui alivuokralaisena Alli Palmrothin luona. Myös pitkäaikainen puheen-johtajamme Ulla Salu-nen asui siellä, hän kä-vi talouskoulua. Myö-hemmin Alli Palmroth vuokrasi yhden huoneen

Tampereen Valkonauhal-le ja siellä pidettiin yhdis-

tyksen kokoukset. Tyttöker-ho oli yksi toimintamuoto ja

sielläkin Marja-Liisa kävi, mu-

Hän saa levätä

Lauha Ilta Airas 7.7.1914–21.8.2014

Lauha avioitui vuonna 1975 Oulun tuo-miorovastin Olavi Airaksen kanssa. Lau-ha oli ihan viimeisiin päiviin asti kiin-nostunut monista asioista ja jaksoi viettää merkkipäivänsä suuren sukulais- ja ystä-

väpiirin ympäröimänä. Jäämme kiitolli-sena muistamaan Lauhan pitkää elämän-työtä ja kunnioitamme hänen antamaansa esimerkkiään lähimmäisen kohtaamises-sa ja palvelemisessa.

”Laske vain jalkasi tälle tielle, syksyn rannan, keltaisen.Polulta jalkasi polkaisulla linnut nousevat lehahtaen.Eivät ne tiedä, miten siipipeili loistaa ken siivet lukea taitaa, ken itse ne kirjoa taitaa, tietää sen.

Niissä on matkan suunta ja voima,etäisen meren suolainen tuoksu, kallionkolon turvaisuus.Eivät ne tiedä, vain lähtevät matkaankun kylmin ja pimein päivä nouseeja tiellä tiettömälläon tie ja täyttymys, tiellä tällätulet perilleolet perilläjoka lyönnilläjonka lentää rohkenet, harmaa siipi.

Anna-Maija Raittilan runo Matka teoksessa Lähteet, 1961

Marja-Liisa Tiihonen 16.7.1938–24.2.2014

Teksti IRJA ESKELINEN Kuva ESA HARJU

26 Valkonauha

LAPSETKIN kaipaavat apua vanhempien erotessa

kana oli myös hä-nen luokkatove-rinsa Leena Järve-lä, joka on pitkä-aikainen jäsenem-me. Valkonauha piti leirejä tytöil-le 1950-luvun puo-livälistä alkaen ja ne olivat pääasias-sa Eräjärvellä seu-

rakunnan tiloissa. Hiihtoloman aikana järjes-tettiin tyttöpäiviä Kangasalan seurakuntatalol-la. Ulla Salunen veti leirejä ja Alli Palmroth piti raamattutunnit. Kaikissa näissä tapahtumissa Marja-Liisa oli mukana.

Marja-Liisa oli koulutukseltaan lastenhoi-taja ja työskenteli Tampereen Yliopistollisen Keskussairaalan lastenosastolla. Hän osallis-tui Valkonauhan jäsentilaisuuksiin aktiivises-ti, vaikka vuorotyö hankaloittikin sitä. Hän te-ki myös paljon yötyötä.

Marja-Liisa oli isän tyttö. Isä oli opettaja ja opetti tytön soittamaan pianoa. Isä kuoli var-hain ja Marja-Liisa jäi asumaan äitinsä ja kah-den veljensä kanssa. Ystävien kertoman mu-kaan hän olisi halunnut itselleenkin perheen ja lapsia. Äiti alkoi sairastella ja koska Marja-Lii-sa oli lapsista vanhin ja vielä tyttö, äidin hoito jäi enimmäkseen hänelle.

Marja-Liisa kutoi mielellään ja usein näim-mekin hänen päällään värikkäitä neuleita. Myös veljen lapset saivat iloita hänen kutomis-taan sukista ja vaatteista. Hän harrasti myös

valokuvausta, muttei mielellään itse suostunut valokuvattavaksi, kertoi veli.

Eläkkeellä ollessaan Marja-Liisa oli mukana Suomen Lastenhoitajayhdistyksen toiminnas-sa. Siellä oli myös jäsenemme Kirsti Lehto, jol-le Marja-Liisan, hyvän ystävän, äkillinen pois-meno oli järkytys.

Viime aikoina Marja-Liisa osallistui hyvin-kin aktiivisesti yhdistyksemme toimintaan. Mikään aihe ei ollut hänelle vierasta. Hän seu-rasi aikaansa ja otti kantaa olipa kyseessä lä-hisuhdeväkivalta tai nuorten syrjäytyneisyys. Usein hän ilahdutti meitä säestämällä pianolla juhlissamme lauluja, joskus hän esitti uudem-paa hengellistä musiikkia, joita hän oli poimi-nut laulukirjoista. Myös runot olivat hänelle rakkaita ja niitä hän lausui mielellään. Esiin-tymisiin Marja-Liisalla oli yllätyksellinen ote, hän ei mielellään luvannut etukäteen mitään, mutta tilaisuuden tullen saimme kuulla hänen soittoaan ja runonlausuntaa. Hänen läsnäolon-sa oli virkistävää ja aina lähtiessään hän muisti kiittää tarjoilusta ja kipeidenkin asioiden esil-le ottamisesta Kotipesä-tapaamisissame. Mar-ja-Liisan sydämellä olivat myös jo ikääntyneet jäsenemme, aina hän kyseli kuulumisia ja pyy-si kertomaan terveisiä. Muistamme pitkän lin-jan valkonauhasisartamme lämmöllä, hän jätti suuren aukon joukkoomme.

PAULA KUPIASTampereen Valkonauha ry

puheenjohtaja

Molemmat vanhem-mat ovat lapselleen todennäköisesti yhtä

tärkeitä, riippumatta vanhem-pien keskinäisistä väleistä. Jos vanhemmat ovat eronneet, on parasta apua kaikille perheen-

jäsenille toimiva yhteistyövan-hemmuus. Lapset saattavat tar-vita kuitenkin muutakin apua vanhempien erotessa.

Noin 35 000 lasta kohtaa vuosittain vanhempiensa avo- tai avioeron. Osa eroista su-

juu niin siististi kuin ero nyt voi sujua, mutta joskus lapset joutuvat vanhempiensa eron pelinappuloiksi. Oman pari-suhteen päättyminen ja sen käsittely lienee yksi rankim-mista elämässä eteen tulevis-

ta asioista. Lapsen pakottami-nen kiistakapulaksi ei kuiten-kaan auta ketään. Se ennem-min vaikeuttaa tilannetta ja kostautuu myöhemmin. Van-hempien erotessa parisuhteen päättyminen pitäisi käsitellä vanhemmuuden jatkumisesta erillään. Vanhemmat ovat ai-na lastensa vanhempia, olivat-pa he yhdessä tai eivät.

Vaikka ero sujuisikin van-hempien mielestä hyvin, voi lapsi ajatella siitä ihan muu-ta. Eri-ikäiset lapset kokevat eron eri tavoin. Jos lapset ovat olemassa vanhempien erotes-sa, he ovat paikalla kokemassa eron ja kodin kireän ilmapii-rin. Pienet lapset eivät välttä-mättä pysty kuvaamaan tun-teitaan, mutta se ei tarkoita, etteikö heillä tunteita olisi. Li-säksi ainakin alle kouluikäiset lapset ovat oman maailman-sa keskipisteitä ja he kokevat kaikki asiat itsestään johtu-viksi. Näin ollen lapset syyttä-vät helposti itseään vanhempi-ensa erosta. Tätä vanhemmat eivät välttämättä osaa huomi-oida. Lapset saattavat siis tar-vita apua perheen tilanteen ai-heuttamien tunteiden käsitte-lemiseen.

Tilli Toukka on vertaisryh-mämalli, joka on tarkoitettu 4–6-vuotiaille lapsille, joiden

vanhemmat ovat eronneet tai eroamassa. Kaikki lapset, joi-ta asia koskettaa, ovat terve-tulleita ryhmään. Ryhmissä käsitellään perheen tilanteen lapsessa herättämiä tuntei-ta. Tunteita työstetään taiteil-len ja leikkien, lapselle omi-naisin tavoin. Malli on kehi-tetty Mannerheimin Lasten-suojeluliiton Hyvinkään yh-distyksen NEro-hankkeessa (NEro=lapseN Ero).

Lasten vertaisryhmässä vertaisuutta rakennetaan eri tavoin kuin aikuisten ryh-missä. Tilli Toukka -ryhmäs-sä vertaisuutta rakennetaan sadun avulla. Se kertoo Tilli Toukasta, jonka vanhemmat eroavat. Se osallistuu toukka-ryhmään, jossa on muitakin toukkalapsia, joiden perheissä on omanlaisiaan Vaikeita Ai-kuisten Asioita. Ryhmissä ei koskaan puhuta eroista, vaan Vaikeista Aikuisten Asiois-ta, sillä lasten perheiden tilan-teet voivat vaihdella. Samal-la korostuu se, että syy ei ole lapsen. Sadussa käsitelläänkin paljon syyllisyyskysymystä ja sitä, että on olemassa muita-kin lapsia, joiden vanhemmat eivät ole enää yhdessä. Satu myös kuljettaa ryhmää kerta kerralta eteenpäin.

Hanke ja malli perustuvat viidelle peruspilarille: arjelle ja rutiineille, tunteille, koske-tukselle, positiiviselle palaut-teelle sekä toivolle. Ne näkyvät jokaisella ryhmäkerralla. Nii-den avulla tuetaan myös van-hempia, jotka ovat luonnolli-nen ja tärkeä osa mallia. Van-hemmat muun muassa tekevät yhdessä omalle lapselleen ryh-mässä ”asuvan” huolinuken, ökkömönkiäisen. Ökkömön-kiäistä tehdessä vanhemmat auttavat lastaan konkreettisel-la tavalla, se auttaa vanhempia tekemään yhteistyötä.

Tilli Toukka -ryhmien ta-voitteena on vahvistaa lasten perusturvallisuuden tunnetta sekä tukea lasten ja sitä kaut-ta koko perheen hyvinvointia. Kokemukset ovat hyviä. Til-li Toukka -ryhmän tueksi on kehitetty ohjaajakoulutus. Se on tilattavissa hankkeen kes-ton ajan. Koulutuksen tilaaja maksaa vain matka- ja muut mahdolliset juoksevat kulut, kouluttajat tulevat koulutta-maan ilman eri kustannusta.

Lisätietoja hankekoordinaatto-rilta Paula Väliaholta joko säh-köpostitse [email protected] tai puhelimitse 044-722 3448. Lisätietoja myös hankkeen ko-tisivuilta http://hyvinkaa.mll.fi/nero.

Marja-Liisa valmistui lastenhoitajaksi 1960.

mailto:[email protected]

mailto:[email protected]

san

oja I hmisyydelle on tunnusomaista rajallisuus ja kuluminen. Juuri rajallisina

ihmisissä on vahvuutta; raihnaisuudessa on kauneutta ja mahdollisuus luomisvoimaan. Vain epätäydellisinä ihmiset huomaavat keskinäisen riippuvuutensa ja elämän suuruuden.

Luomiskertomus kuvaa elämää lahjana. Jumala puhaltaa maan tomuun elämän henkäyksen ja niin tomusta tulee elävä olento. Ihmisen alkuperä ei kuitenkaan katoa. Luomakunnan osana ihminen on osa aineellista ja ajallista maailmaa, jonka elämälle on tyypillistä arvaamattomuus ja katoavaisuus.

Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu maan tomusta Jumalan kuvaksi. Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, joka ei perustu hänen ominaisuuksiinsa eikä saavutuksiinsa vaan siihen, että hänet on luotu ihmiseksi.

Elämä on myös lainaa, ja lainahan on aina maksettava. Kuolemassa laina palautuu Jumalalle ja Hän luo uutta. Mutta niin kauan kuin on elämää, on elettävä. Elämän rikkautta on sen kauneuden näkeminen.

RAILI GOTHÓNIteoksessaan Vanhimmaksi sukupolveksi, Kirjapaja 2007

Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.

JOOS.1:9

Eläv

iä

Documents

3/2014 - Suomen Valkonauhaliitto · 2016. 12. 21. · 3/2014 Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896 ... Lehti ilmestyy 4 numerona Tilaushinta 15 euroa vsk