Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuuden kasvun lähteenä · 2019. 6. 18. · Matti Pohjola. 1 Tieto- ja viestintäteknologia ... talouskasvu jää yksinomaan työn tuottavuuden

Tieto- ja viestintäteknologiatuottavuuden kasvun lähteenä

Teknologiateollisuus ryEteläranta 10PL 10, 00131 HelsinkiPuhelin (09) 192 31Faksi (09) 624 462www.teknologiateollisuus.fi

Matti Pohjola

1


Matti PohjolaHelsingin Kauppakorkeakoulu

2

Sisällysluettelo

1 Johdanto ....................................................................................................................... 3

2 Teknologia, tuottavuus ja talouskasvu ............................................................................ 4

3 Tieto- ja viestintäteknologia kansantaloudessa ............................................................... 6

3.1 ICT-sektori ................................................................................................................ 6

3.2 ICT-sektorin kontribuutio työn tuottavuuden kasvuun............................................... 7

4 Tuottavuuden kasvun lähteet ......................................................................................... 8

5 Tieto- ja viestintäteknologian vaikutus ............................................................................ 9

6 Miten Suomen käy? ..................................................................................................... 12

7 Tuottavuus toimiala- ja yritystasolla .............................................................................. 13

8 Ulkoistamisen ja globalisaation vaikutukset tuottavuuteen ........................................... 16

9 Johtopäätökset ............................................................................................................ 17

Kirjallisuus ......................................................................................................................... 18

Liite 1................................................................................................................................ 19

Liite 2................................................................................................................................ 20

Julkaisija: Teknologiateollisuus ryEteläranta 10, 00130 Helsinki, puh. (09) 192 31www.teknologiateollisuus.fi

ISBN 978-951-817-978-1© Teknologiateollisuus ry

Taitto: Julkaisumonistamo Eteläranta OyPainopaikka: Julkaisumonistamo Eteläranta Oy

Julkaistu 26.2.2008

3

1 Johdanto

Kymmenen viime vuotta ovat Suomessa olleet ennen kokemattoman vakaan ta-louskasvun aikaa. Tämä aika on nyt päättymässä kahdesta syystä. Ikääntymisen vuoksityöikäisen väestön määrä kääntyy laskuun jo vuonna 2010. Työpanoksen vähetessätalouskasvu jää yksinomaan työn tuottavuuden kasvun varaan. Sekin on viime vuo-sina hidastunut kolmen prosentin vauhdista kahteen prosenttiin. Hidastuminen uh-kaa jatkua, sillä tuottavuuden kasvun lähteet ovat ehtymässä.

Tuottavuus on ollut paljolti tieto- ja viestintäteknologian (information and commu-nications technology, ICT) varassa.1 Sen kontribuutio työn tuottavuuden kasvuun onollut noin prosenttiyksikkö vuodessa eli puolet työn tuottavuuden koko kasvusta.Kaksi kolmasosaa on tullut tuottavuuden kasvusta ICT-tuotteiden valmistuksessa jayksi kolmasosa siitä, että tieto- ja viestintäteknologiaa on käytetty pääomapanokse-na muidenkin tavaroiden ja palvelujen tuotannossa.

Tulevaisuudessa tieto- ja viestintäteknologian valmistuksen merkitys vähenee väis-tämättä sitä mukaa, kun sitä siirtyy meiltä ulkomaille. ICT-pääoman kasvukin pysäh-tyy ennen pitkää investointien aleneviin tuottoihin.

Tuottavuuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa. Sen kasvun seuraava vaihe – kasvu toi-mintatapojen muutoksen kautta – on tieto- ja viestintäteknologian osalta vielä ko-kematta. Sähkövoiman vaikutuksia koskevista tutkimuksista tiedämme, että uudenteknologian mahdollistama toimintatapojen muutos on tuottavuuden lähteenä tär-keämpi kuin valmistus tai hyödyntäminen pääomapanoksena. Nämä hyödyt eivätkuitenkaan toteudu automaattisesti, ja niiden saavuttaminen saattaa kestää kauanaikaa. Sähkön osalta tähän kului yli 50 vuotta.

Tämä raportti on katsaus siihen, mitä tieto- ja viestintäteknologian tuottavuusvai-kutuksista tiedetään taloustieteellisten tutkimusten perusteella. Seuraavassa jaksos-sa kuvataan talouskasvun ja tuottavuuden välinen yhteys sekä perustellaan tuotta-vuuden merkitys talouspolitiikan tavoitteena. Jaksossa 3 tehdään lyhyt katsaus tie-to- ja viestintäteknologian merkitykseen kansantaloudessamme. Jaksossa 4 määri-tellään ja mitataan tuottavuuden kasvun lähteet, ja jaksossa 5 eritellään tieto- javiestintäteknologian kontribuutiot. Jaksossa 6 tehdään laskelma siitä, miten Suo-melle käy jos tuottavuuden kasvun nykyiset lähteet ehtyvät.

Jaksoissa 7 ja 8 tarkastelu siirtyy toimiala- ja yritystasolle sen selvittämiseksi, mitentuottavuuden uusi kasvuaalto saataisiin aikaan. Johtopäätösten yhteydessä jaksossa9 pohditaan myös, millaiset mahdollisuudet Suomella on päästä tuottavuuden uu-den kasvuaallon harjalle.

1 Suomen kielessä teknologiaa ja tekniikkaa käytetetään usein synonyymeinä. Englannin kielessä sen sijaanteknologia on yleiskäsite, jonka alaisuuteen operatiivinen tekniikka asettuu.

4

Taloustieteessä teknologialla tarkoitetaantietoa siitä, miten tuotantopanoksista saa-daan aikaan hyödykkeitä, joilla ihmiset tyy-dyttävät tarpeitaan. Teknologian kehitys il-menee joko uusina tuotteina tai uusina ta-poina tehdä jo olemassa olevia tavaroita japalveluja.

Teknologian kehitys on siten sekä aineelli-sen elintason että myös laajemmin määri-tellyn hyvinvoinnin kasvun tärkein lähde.Ellei teknologia kehittyisi, voisi kansantalou-den kokonaistuotanto eli (brutto)kansan-tuote kasvaa vain siten, että tuotantopanos-ten määrä kasvaa. Panosten kasvun ehty-essä elintason kasvu pysähtyisi väistämättä.

2 Teknologia, tuottavuus ja talouskasvu

Kuvio 2.1 Bruttokansantuote, työn tuottavuus jatehdyt työtunnit, 1975–2006

(indeksejä, 1975 = 1)

Aineistolähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Jatkuva talouskasvu on mahdollista vain tek-nologian kehittyessä. Elintaso voi silloinnousta myös siten, että tuotannossa käy-tettyjen panosten määrä vähenee. Kuvio 2.1havainnollistaa asiaa työpanoksen osalta.Vuonna 2006 tehtiin Suomessa 10 prosent-tia vähemmän työtä tunneilla mitaten kuinvuonna 1975. Siitä huolimatta kansantalou-dessa tuotettujen tavaroiden ja palvelujenkokonaismäärä oli 2,3-kertaa niin suuri kuin30 vuotta sitten. Selitys on se, että työn tuot-tavuus eli kansantuote työtuntia kohden onkasvanut 2,4-kertaiseksi.

Saman asian voi kertoa myös kasvuvauhtien avulla. Koska määritelmällisesti

kansantuote = kansantuote tehtyä työtuntia kohden x tehdyt työtunnit

eli

kansantuote = työn tuottavuus x työn määrä,

niin

kansantuotteen kasvu = työn tuottavuuden kasvu + työn määrän kasvu.

��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

5

Kuviosta 2.2 nähdään, että työn tuottavuu-den kasvuvauhti on pudonnut 3 prosentis-ta kahteen tarkastellulla ajanjaksolla. Viimevuosien hyvä talouskasvu on suurelta osinjohtunut siitä, että työn määrä on palaamas-sa sille tasolleen, jolla se oli ennen 1990-luvun lamaa. Tiedämme kuitenkin, että työ-ikäisen väestön määrä vähenee jo vuoden2010 jälkeen, jolloin talouskasvu on jatkos-sa pelkästään työn tuottavuuden kasvunvarassa. Elintason kasvukin hidastuu väistä-mättä, ellei työn tuottavuuden kasvuvauh-din hidastumista saada pysäytettyä tai kään-nettyä kiihtyväksi.

Kuvio 2.2 Bruttokansantuotteen ja sen osatekijöiden kasvu(prosenttia vuodessa)


Hidastumisestaan huolimatta tuottavuudenkasvuvauhti on Suomessa vielä hyvä kan-sainvälisessä vertailussa. Kuvio 2.3 osoittaa,että se on meillä kasvanut 10 viime vuottasamaa vauhtia kuin Yhdysvalloissa. Työntuottavuuden taso suhteessa Yhdysvaltoi-hin on säilynyt vakaana, noin 90 prosentis-sa. Olemme samalla saavuttaneet Euroopanunionin ns. vanhojen jäsenmaiden tason.EU:n ongelmana on ollut tuottavuuden kas-vun hidastuminen. 1990-luvun puolivälissäjo lähes umpeen kurottu tasoero Yhdysval-toihin on kasvanut jälleen 10 prosenttiin.Tämä johtuu yhtäältä siitä, että tuottavuu-den kasvu on Euroopassa hidastunut, ja tois-taalta siitä, että se on Yhdysvalloissa kiihty-nyt.

Kuvio 2.3 Työn tuottavuus eli bruttokansantuotteen määrätehtyä työtuntia kohden 1980-2006

(vuoden 2006 dollareissa ostovoimakorjattuna)

Aineistolähde: The Conference Board and Groningen Growth and Development Centre, Total Economy

Database, November 2007,http://www.conference-board.org/economics/

Huom. EU-14 koostuu EU:n ns. vanhoista jäsenmaista Saksa poislukien.

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

�� !� "#��

6

Kehityserojen syynä pidetään yleisesti tieto-ja viestintäteknologiaa. Yhdysvallat on in-vestoinut Euroopaa enemmän ja paremmintuloksin tähän uuteen teknologiaan.2 Kuvi-osta 2.4 näkyy, kuinka voimakkaasti ICT-in-vestointien osuus kansantuotteesta kasvoiYhdysvalloissa 1990-luvun jälkipuoliskolla.Parhaimmillaan se oli kaksinkertainen esi-merkiksi Saksaan ja Italiaan verrattuna. Eu-roopan maat ovat tosin tässä suhteessa kes-kenään melko erilaisia. Esimerkiksi SuomenICT-investointiaste on kasvanut parissa kym-menessä vuodessa kahdesta kolmeen pro-senttiin ja on nykyään lähes Yhdysvaltojenluokkaa.

Tällaisissa vertailuissa päätyy helposti siihenjohtopäätökseen, että ICT-investointien jatuottavuuden kasvun kesken on selvä kor-relaatio. Syy-seuraussuhteen osoittaminenon kuitenkin vaikeampaa. Ennen tarkem-paa analyysiä tehdään lyhyt katsaus tieto-ja viestintäteknologian merkitykseen kan-santalouden tuotantorakenteessa.

Kuvio 2.4 Tieto- ja viestintäteknologiainvestointien osuusbruttokansantuotteesta (%)

Aineistolähde: EU KLEMS Database, November 2007, http://www.euklems.net

3 Tieto- ja viestintäteknologia kansantaloudessa

Kuvio 3.1 ICT-sektorin osuudet bruttokansantuotteesta, työllisyydestä jatehdyistä työtunneista vuonna 2006 (%)


3.1 ICT-sektoriKansantalouden tilinpidossa on samantyyp-pisiä tavaroita ja palveluita tuottavat yrityk-set laskettu yhteen toimialoiksi. Päätoimi-aloja on 16 (ks. Liite 1). Ongelmana on, et-tei tieto- ja viestintäteknologiaa (ICT) oleomana toimialanaan, vaan sitä koskevat tie-dot on etsittävä muiden toimialojen sisältä.Mittaustulokset ovat siksi herkkiä toimialas-ta käytetyn määritelmän suhteen, mikä onpidettävä mielessä esimerkiksi kansainväli-siä vertailuja tehtäessä.

Kuvio 3.1 perustuu määritelmään, jossa ICT-sektori on muodostettu yhdistämällä teolli-sista toimialoista sähkötekninen teollisuus elisähköteknisten tuotteiden ja optisten laittei-den valmistus (toimiala DL kansantaloudentilinpidossa) sekä palvelutoimialoista telelii-kenne (642) ja tietojenkäsittelypalvelu (72).Vuonna 2006 ICT-sektorin osuus perushin-taisesta bruttokansantuotteesta oli 10,0,osuus työllisyydestä 5,4 ja osuus tehdyistätyötunneista 5,3 prosenttia.3 BKT-osuudellaarvioiden ICT-ala on likimain yhtä suuri toi-miala kuin kauppa, työllisyydellä mitaten yhtäsuuri kuin maa- ja metsätalous.

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�� !� �� $��

2 Jorgenson, Ho ja Stiroh (2005) on kattava selvitys tuottavuuden kasvusta ja sen lähteistä Yhdysvaltojen kansantaloudessa.3 Perushintaisella bruttokansantuotteella tarkoitetaan loppukäyttöön tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoa tuottajien saamin hinnoin laskettuna. Se eroaamarkkinahintaisesta bruttokansantuotteesta siten, että se sisältää tuotetukipalkkiot mutta ei sisällä tuoteveroja. Perushintaista bruttokansantuotetta käytetäänmarkkinahintaisen asemasta silloin, kun tarkastellaan toimialojen merkitystä kansantalouden tuotantorakenteessa ja talouskasvussa.

%��

&� ��

&��

� � � � � � � � ��

'�� &�� &��(��'��)��

��

��

��

7

Kuvio 3.2 Tieto- ja viestintäteknologian valmistuksen osuusbruttokansantuotteesta vuonna 2004 (%)

Aineistolähde: EU KLEMS Database, March 2007, http://www.euklems.net

Koko ICT-tuotannosta laitevalmistus (eli säh-kötekninen teollisuus) muodostaa noin 60prosenttia. Työllisyys jakautuu sen sijaan ta-san laitevalmistuksen ja ICT-palvelutuotan-non kesken. Teleliikenne ja tietojenkäsitte-lypalvelu ovat puolestaan tuotannon arvol-la mitaten keskenään likimain yhtä suuriatoimialoja, mutta työllisyydellä arvioiden jäl-kimmäinen on edelliseen verrattuna kaksin-kertainen.

Sähkötekninen teollisuus sisältää muiden-kin tavaroiden kuin ICT-laitteiden valmistus-ta, joten se jonkin verran yliarvioi tieto- javiestintäteknologian laitevalmistusta. Meil-lä Suomessa kuitenkin tietoliikennevälinei-den valmistus muodostaa 75 prosenttiakoko sähköteknisestä teollisuudesta.

Kuten tunnettua, ICT-sektorin merkitys kan-santaloudelle on Suomessa suurempi kuinmuissa maissa keskimäärin. Kuvio 3.2 vertaaSuomea Yhdysvaltoihin ja Euroopan unioninns. vanhojen jäsenmaiden muodostamaanalueeseen (EU-15) vuonna 2004. ICT-sekto-rin BKT-osuus on meillä 4-5 prosenttiyksik-köä suurempi kuin vertailukohteissa. Tässävertailussa myös postitoiminta on laskettu ICT-palveluksi siitä syystä, ettei kaikissa maissasaada posti- ja teleliikennettä erotettua toi-sistaan kansantalouden tilinpidossa.

3.2 ICT-sektorin kontribuutiotyön tuottavuuden kasvuunICT-sektorin merkitys kansantalouden työntuottavuuden kasvulle on suuri kahdesta syys-tä. Ensinnäkin, kuten edellä todettiin, ICT-sektori on suuri toimiala. Sen osuus brutto-kansantuotteesta on 10 prosenttia. Toiseksi,työn tuottavuus on kasvanut tällä alalla voi-makkaasti. Tuotannon määrä tehtyä työtun-tia kohden kasvoi vuosina 2000–2006 keski-määrin 8 prosentin vauhdilla. ICT-sektorinkontribuutioksi saadaan siten 0,1´8 = 0,8 pro-senttiyksikköä vuodessa, sillä:

toimialan kontribuutio työn tuottavuudenkasvuun = toimialan osuus bruttokansan-tuotteesta ´ toimialan työn tuottavuudenkasvuvauhti.

Kuvio 3.3 osoittaa, että vuosina 2000–2006kansantalouden työn tuottavuuden kasvu2 prosentin vuosivauhdilla tuli pääosin kol-melta toimialalta: ICT-sektorista (0,8), teol-lisuudesta (pl. sähkötekninen teollisuus)(0,8) ja kaupasta (0,4 prosenttiyksikköä).Muiden toimialojen kontribuutiot olivat pie-niä ja kumosivat toisensa, sillä eräiden alo-

jen kontribuutio oli negatiivinen. Liite 2 si-sältää tarkemmat laskelmat. Kuvio näyttäämyös, että työn tuottavuuden kasvuvauh-din hidastuminen kolmesta kahteen pro-senttiin on johtunut muiden alojen kuin ICT-sektorin, teollisuuden ja kaupan kontribuu-tioiden vähenemisestä.4

ICT-sektorin tärkeyttä Suomen kansantalou-delle kuvaa hyvin se, että sen kontribuutiotyön tuottavuuden kasvuun on ollut yhtäsuuri kuin koko muun teollisuuden (eli teol-lisuus pois lukien sähkötekninen teollisuus).Tästä 0,8 prosenttiyksikön kasvukontribuu-tiosta valtaosa (kolme neljäsosaa) on synty-nyt ICT-laitevalmistuksessa ja loput ICT-pal-veluissa.

Kuvio 3.3 Kansantalouden työn tuottavuuden kasvu jatärkeimpien toimialojen kontribuutiot (%)


��!�

��

"#��

� � � � � � � � ��

'�� *��(�� &��(��'��)��

��

��

��

��

+��

��

$,&��

&��-)�.��'�� /

+��))� 0��

��

��

��

��

��

��

��

4 Tuloksen tulkinnassa on kuitenkin oltava varovainen siitä syystä, että kansantalouden tilinpidon laskentamenetelmiin tehtiin hiljattain muutos, joka tekeevaikeaksi verrata tuotosta eräillä toimialoilla ennen ja jälkeen vuoden 2001.

8

Työn tuottavuuden kasvulle on kolme läh-dettä. Ensimmäinen on koulutus eli investoin-nit henkiseen pääomaan. Mitä enemmänosaamme, sitä paremmin teemme työmme.Investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakentei-siin eli aineelliseen pääomaan ovat toinenlähde. Mitä enemmän ja mitä parempia työ-välineitä meillä on käytössämme, sitä enem-män saamme aikaan. Kolmas lähde on tek-nologia, joka on tietoa siitä, miten tuotan-non raaka-aineista saadaan työn ja pää-oman avulla aikaan hyödykkeitä.

Sekä teknologia että henkinen pääoma ovattietoa. Niiden ero on se, että henkinen pää-oma on sitoutunut ihmiseen, mutta tekno-logia on tietovaranto, joka on kaikkien käy-tettävissä. Ihmisen kuollessa hänen henki-nen pääomansa häviää eikä siirry muille.Jokaisen on itse hankittava koulutuksensa.Teknologinen tietämys siirtyy sen sijaan su-kupolvelta toiselle. Kerran keksittyä ei tar-vitse keksiä uudelleen.

Koulutuksen tai ylipäänsä työvoiman raken-teen (koulutustaso, ikärakenne, sukupuoli)kontribuutio työn tuottavuuteen saadaanlaskettua kertomalla tietyn tyyppisen (esi-merkiksi korkeasti koulutetun) työpanoksenmäärän kasvu sen (raja)tuottavuudella, jotaarvioidaan palkoilla. Vastaavasti pääomankontribuutio saadaan kertomalla investoin-tien määrä pääoman (raja)tuottavuudella,jota mitataan pääoman vuokrahinnalla. Pää-oman määrän lisäksi siten sen rakenne vai-kuttaa: mitä enemmän investoidaan korke-an tuottavuuden pääoman, sitä suurempion investointien vaikutus työn tuottavuudenkasvuun.

Tällaisen ns. kasvulaskennan ongelma on,ettei teknologian kontribuutiota saada suo-raan mitattua. Se lasketaan jäännöksenävähentämällä havaitusta työn tuottavuudenkasvusta edellä kerrotulla tavalla mitatuttyöpanoksen rakenteen ja pääoman kont-ribuutiot, ja sitä kutsutaan yleensä kokonais-tuottavuuden kasvuksi.5 Tulosta tulkittaes-sa on pidettävä mielessä, että jäännöster-minä kokonaistuottavuuden kasvu sisältäämyös muiden tekijöiden kuin teknologiankehityksen vaikutuksen. Yksi tärkeimmistäon tuotantokapasiteetin käyttöaste. Siksi ontavanomaista tehdä kasvulaskenta vähin-tään viiden vuoden pituisille ajanjaksoille

4 Tuottavuuden kasvun lähteet

siten, että periodin alku- ja loppuvuosi osu-vat samaan suhdannevaiheeseen. Näin saa-daan poistettua kapasiteetin käyttöasteenvaihtelun vaikutus.

Kuvio 4.1 esittää kasvulaskennan tuloksetajanjaksolle 1980–2005. 6 Se tuo hyvin esiintalouskasvun luonteessa 1990-luvulla ta-pahtuneen muutoksen. Investointien mer-kitys on vähentynyt ja kokonaistuottavuu-den eli teknologian kehityksen vaikutus kas-vanut. Vielä 1980-luvulla työn tuottavuu-den kasvusta yhteensä 80 prosenttia tulityöpanoksen koulutus- ja ikärakenteenmuutoksesta sekä aineellisista investoinneis-ta, 2000-luvulla enää puolet. Suomessa onsiirrytty ekstensiivisestä, tuotantopanostenmäärän lisäykseen perustuneesta talouskas-vusta intensiiviseen, teknologian merkitys-tä korostavaan talouskasvuun.

Erityisen selvästi muutos näkyy työpanok-sen rakenteen eli laadun kontribuution vä-henemisenä. Se on pudonnut noin viiden-nekseen ja saattaa pian kääntyä jopa nega-tiiviseksi. Selityksenä on koulutuksen vaiku-tuksen väheneminen. Se ei enää nosta työ-panoksen laatua samalla tavoin kuin ennen.Syitä on kaksi. Ensimmäinen on se, että

Kuvio 4.1 Työn tuottavuuden kasvu ja senosatekijöiden kontribuutiot (%)


kouluttamattoman työvoiman korvaaminenkoulutetulla on hidastunut. Kun vain perus-asteen suorittaneet tekivät vielä 1970-luvunpuolivälissä yli puolet työtunneista, on osuusnykyään 15 prosenttia, eikä se putoa enti-seen tahtiin. Toinen syy on korkea-asteenkoulutuksen suorittaneiden palkkapreemi-on alentuminen. 30 vuotta sitten heidänpalkkatasonsa oli 70 prosenttia keskimää-räistä korkeampi, nyt enää 30 prosenttiaparempi. Korkeasti koulutetut tekevät jo likipuolet (46 %) kansantaloutemme työtun-neista.

Pääoman kontribuutio puolittui 1990-luvul-la edelliseen vuosikymmeneen verrattuna jaon sen jälkeen pysynyt vakaana. Tämä eikuitenkaan ole välttämättä suuri ongelma,sillä vielä 1980-luvulla Suomi yli-investoikoneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin, mikä johtipääoman tehottomaan käyttöön (Pohjola1996).

Ongelmallisempaa on kokonaistuottavuu-den kontribuution väheneminen 2000-lu-vun alkuvuosina 1990-lukuun verrattuna.Mistä on kysymys? Onko teknologian kehi-tyksen vauhti hidastumassa?

��

�� )''�!� �� )��

��

��

��

��

��

��

��

��

5 Kasvulaskennan idea on seuraava. Olkoot ∆Y, ∆L ja ∆K tuotannon, työpanoksen ja pääomapanoksen havaitut muutokset sekä w palkka ja r pääoman(raja)tuottavuuden mittari. Silloin ∆Y = w∆L + r∆K + R, jossa R kuvaa muiden tekijöiden kuin tuotantopanosten (mm. teknologian) vaikutusta tuotannonkasvuun. R lasketaan jäännöksenä R = ∆Y - w∆L - r∆K.6 Kuvion lähteenä olevassa aineistossa viimeinen havaintovuosi on 2005, mistä syystä työn tuottavuuden kasvu 2000-luvulla poikkeaa jonkin verran aiemmistakuvioista, joissa päätevuosi on 2006.

9

Teknologia on kansantalouden kasvute-kijöistä tärkein, sillä ilman sen kehittymistäei tarvita uusia koneita, laitteita eikä parem-paa koulutusta. Teknologista kehitystä onmonenlaista, eivätkä kaikki innovaatiot vai-kuta yhtä paljon. Talouskasvun kannalta eri-tyisen merkittäväksi on osoittautunut ns.yleiskäyttöinen teknologia (general purpo-se technology). Se on teknologiaa, joka vai-kuttaa sekä kotitalouksien elämään että yri-tysten ja yhteisöjen toimintaan, joka kehit-tyy paremmaksi ja tulee halvemmaksi ajanmyötä ja joka luo uusia tavaroita, palvelujaja toimintatapoja. Höyryvoima, sähkövoimasekä tieto- ja viestintäteknologia ovat esi-merkkejä. Uusia tuotteita ja uusia toiminta-tapoja luodessaan teknologinen kehitysmyös sekä synnyttää uusia ammatteja jatyöpaikkoja että tuhoaa vanhoja.

Mikä tahansa uusi teknologia kiihdyttäätyön tuottavuutta kolmella tavalla. Ensim-mäiseksi teknologinen kehitys nostaa koko-naistuottavuutta uusien tuotteiden (esimer-kiksi tietokoneiden, matkapuhelimien jaohjelmistojen) valmistuksessa. Toisessa vai-heessa työn tuottavuus kasvaa, kun uuttateknologiaa sisältävää pääomaa (tietokonei-ta, matkapuhelimia ja ohjelmistoja) käyte-tään hyödyksi muilla toimialoilla. Tuottavuu-den kasvun kolmas vaihe toteutuu, kun yri-tykset ja muut yhteisöt muuttavat toimin-tatapojaan, siirtyvät esimerkiksi sähköiseenliiketoimintaan ja ulkoistavat tietotyötä in-ternetin avulla. Tietotyö on työtä, jonka tu-los voidaan esittää digitaalisessa muodos-sa.

Näistä tavoista kaksi ensimmäistä voidaanmitata kasvulaskennan avulla. Uuden tek-nologian valmistuksen vaikutus kansanta-louden kokonaistuottavuuden kasvuun saa-daan soveltamalla kuviossa 4.1 esitettyäkasvulaskentaa toimialoittain ja laskemallayhteen ne toimialat, jotka valmistavat uu-teen teknologiaan perustuvia tuotteita.Uutta teknologiaan sisältävän pääomankontribuutio saadaan puolestaan selville ja-kamalla pääomakanta eri lajeihin ja laske-malla yhteen sellaiset, jotka sisältävät uuttateknologiaa (esimerkiksi ICT-laitteet ja oh-jelmistot).

5 Tieto- ja viestintäteknologian vaikutus

Kuvio 5.1 esittää tulokset tieto- ja viestintä-teknologian osalta. Se on muuten sama kuinkuvio 4.1, mutta siinä on ICT:n vaikutukseteritelty. Tieto- ja viestintäteknologian mer-kitys työn tuottavuuden kasvulle on kaksin-kertaistunut tarkastellulla ajanjaksolla. ICT-pääoman ja ICT-tuotannon kokonaistuotta-vuuden yhteenlaskettu kontribuutio oli1980-luvulla 0,5 prosenttiyksikköä. Sen jäl-keen se on ollut 1,0 prosenttiyksikköä. Tästänoin kaksi kolmasosaa on tullut kokonais-tuottavuuden kasvusta ICT-tuotannossa jayksi kolmasosa ICT-pääomasta. Selvästi ylipuolet työn tuottavuuden kasvusta kansan-taloudessamme on siten viime vuosina tul-lut tieto- ja viestintäteknologiasta.

Kuviosta voi päätellä, ettei työn tuottavuu-den kasvun hidastuminen johdu uuden tek-nologian vaikutuksen ehtymisestä, vaankahdesta muusta syystä: ensimmäinen onjo mainittu työpanoksen laadun (eli pääasi-assa koulutuksen) kontribuution vähenemi-

nen, ja toinen on kokonaistuottavuudenkasvun hidastuminen kansantaloutemmemuilla toimialoilla kuin ICT-tuotannossa. Seon pudonnut 1990-luvun yhdestä prosent-tiyksiköstä 0,3 prosenttiyksikköön 2000-lu-vulla. Tämä havainto vastaa jo aiemmin ku-viossa 3.3 esiin tuotua seikkaa, että työntuottavuuden kasvuvauhti on hidastunutmuilla toimialoilla kuin ICT-sektorissa, teol-lisuudessa ja kaupassa.

Suomessa tieto- ja viestintäteknologian vai-kutus työn tuottavuuteen on ollut samaasuuruusluokkaa, hieman jopa suurempi kuinmaailman johtavana ICT-maana pidetyssäYhdysvalloissa. Kuvio 5.2 näyttää eron ole-van siinä, että Suomessa suurin osa vaiku-tuksesta on tullut kokonaistuottavuudenkasvusta ICT:n tuotannossa, Yhdysvalloissapuolestaan ICT-pääomasta. Euroopan unionion jäänyt jälkeen erityisesti ICT-tuotannonkontribuutiossa.7

Kuvio 5.1 Työn tuottavuuden kasvu ja sen osatekijöiden kontribuutiot,tieto- ja viestintäteknologia (ICT) eriteltynä (%)


7 Tässä Euroopan unionilla tarkoitetaan niitä ns. vanhoja jäsenmaita, joista kasvulaskentaan tarvittava aineisto on saatavissa: Belgia, Espanja, Hollanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa, Suomi ja Tanska.

��

�� 1�$,&�� $,&�)''�!�!��)''�!� �� )��

��

��

��

��

��

��

��

��

10

Uuden teknologian pitäisi kiihdyttää työntuottavuutta myös kolmannella tavalla:muuttamalla toimintatapoja. Tieto- ja vies-tintäteknologian osalta tämä on vielä siinämielessä kokematta, ettei sen vaikutus näytoimialojen eikä koko kansantalouden tuot-tavuusluvuissa. Yritystason vaikutuksiin pa-lataan tuonnempana.

Taloushistoriasta tiedämme, että edellisenyleiskäyttöisen teknologian – sähkön – kont-ribuutio talouskasvuun oli suurimmillaanvasta 1930-luvulla, vaikka ensimmäiset säh-kölaitokset otettiin käyttöön jo 1890-luvul-la. Kesti kauan oppia järjestämään teollinentyö uudella, käyttövoiman lähteestä riippu-mattomalla tavalla. Sähkömoottori korvasiensin höyrykoneen teollisuuden käyttövoi-man lähteenä, mikä loi välittömiä tuotta-vuushyötyjä ja kustannussäästöjä, jotka ei-vät kuitenkaan olleet kovin suuria. Hyödytkasvoivat merkittäviksi vasta välillisten vai-kutusten kautta, kun yksittäisiin työkonei-siin kytkettiin omat sähkömoottorit.

Liukuhihna on hyvä esimerkki sähkön ai-kaansaamasta työn muutoksesta. Se auto-matisoi teollisen työn. Työ standardisoitiinja pilkottiin osiin, minkä myötä esimerkiksiautojen ja elektroniikkatuotteiden valmistuson hajautunut ympäri maailmaa.

Kuvio 5.3 osoittaa, että sähkön kontribuu-tio työn tuottavuuden kasvuun Yhdysvallois-sa 1920-luvulla oli samaa suuruusluokkaakuin tieto- ja viestintäteknologian kontri-buutio on ollut vuoden 1990 jälkeen. Mo-lemmat kasvattivat tuottavuutta lähes pro-senttiyksikön vuodessa. Vaikutuskanavatovat sen sijaan erilaisia. Sähkön kontribuu-tiosta 70 prosenttia tuli sen aikaansaamas-ta toimintatapojen muutoksesta. ICT:n osal-ta tätä ei ole vielä havaittu. Se on kuitenkinvaikuttanut kasvuun pääoman käytön jatuotannon kokonaistuottavuuden kauttapaljon enemmän kuin sähkö aikanaan.

Havainto siitä, ettei tieto- ja viestintätekno-logia ole vaikuttanut toimintatapojen kaut-ta, jakaa tutkijat kahteen leiriin. Osa on sitämieltä, että tämä todistaa sen, ettei ICT olesähköön verrattavissa oleva yleiskäyttöinenteknologia ja ettei käynnissä ole mikään uusiteollinen vallankumous. Osa tutkijoista us-koo puolestaan, että ICT:n suurimmat tuot-tavuushyödyt ovat vasta edessäpäin. Sekähöyryvoiman että sähkövoiman suurimmatvaikutukset koettiin aikanaan vasta 50–70vuotta ensimmäisten sovellusten jälkeen.Tieto- ja viestintäteknologia on vielä verra-

Kuvio 5.2 Tieto- ja viestintäteknologian kontribuutio työn tuottavuudenkasvuun 1990–2005 (prosenttiyksikköä)


ten uusi teknologia. Se sai alkunsa yleiskäyt-töisenä teknologiana vasta 1970-luvun puo-

livälissä, jolloin henkilökohtainen tietokonekehitettiin.

Kuvio 5.3 Uuden teknologian kontribuutio työn tuottavuuden kasvuunYhdysvalloissa (prosenttiyksikköä)

Lähteet: sähkön osalta Crafts (2002), ICT:n osalta kuvio 5.2

��!�

$,&�� $,&�)''�!�

�� "#��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

'��

&�� *''�!� &��!��)�(��!��

$,&��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

11

Tuottavuuslaskelmien suurimpana ongelma-na on tuotoksen, erityisesti sen laadun, mit-taamisen vaikeus monilla palvelualoilla. Laa-tua arvioidaan tavanomaisesti hinnan avul-la: mitä korkeampi hinta, sitä parempi laa-tu. Hintaan vaikuttavat kuitenkin monetmuutkin tekijät, esimerkiksi yrityksen hin-noitteluvoima, joiden vaikutusten erottele-minen on vaikeaa. Tuotteiden muuttuessanopeasti tuotoksen määrän vertaaminen eriajankohtien välillä on myös haasteellista,esimerkkinä vaikkapa pankkipalvelujenmuuttuminen sähköisiksi. Julkisesti rahoite-tuille palveluille ei edes ole hintaa, jollointuotoksen mittaaminen pelkillä suoritteilla,esimerkiksi koulutuksen osalta suoritetuillatutkinnoilla, väistämättä aliarvioi tuotoksenkasvua.

Se, ettei ICT:n soveltamisen aikaansaamatoimintatapojen muutos näy tuottavuudenkasvuna, voi siksi johtua tuottavuuden mit-taamisen ongelmista. Muutosten pitäisi ni-mittäin näkyä niillä aloilla, jotka käyttävätpaljon tieto- ja viestintäteknologiaa. Nämäovat pääsääntöisesti palvelualoja, mikä nä-kyy kuviosta 5.4. Se esittää tärkeimpien toi-mialojen osuudet koko kansantaloudessatehdyistä ICT-investoinneista vuosina 2001–2005. Liike-elämää palveleva toiminta, ra-hoitus- ja vakuutustoiminta sekä kauppaovat kärjessä yli 10 prosentin osuuksillaan.

Kuvio 5.4 Toimialojen osuudet koko kansantaloudessa tehdyistäICT-investoinneista vuosina 2001-2005 (prosenttia)

Näistä toimialoista kuitenkin kaksi ensim-mäistä ovat sellaisia, joilla tuottavuudenmittaaminen on tunnetusti vaikeaa.

Rajaamalla tarkastelu kansantalouden siihenosaan, jossa tuotos ja tuottavuus ovat ”hy-vin mitattavissa”, on eräässä Suomea kos-kevassa tutkimuksessa saatu myönteisem-piä tuloksia (Jalava ja Pohjola 2007)8. ICT:nhyödyntäminen lisäsi työn tuottavuutta toi-mintatapojen muutoksen kautta peräti 0,5prosenttiyksikköä vuodessa ajanjaksolla1990–2004. Tulokseen on kuitenkin suhtau-duttava vielä varauksin, sillä vastaavaa tilas-tollista yhteyttä ei tässä tutkimuksessa löy-tynyt Yhdysvalloille eikä Suomellekaan muil-le kuin mainitulle ajanjaksolle.

Yhteenvetona on todettava, ettei tieteelli-sen tutkimuksen avulla pysty vielä todista-maan, saako tieto- ja viestintäteknologiaaikaan yhtä suuren muutoksen yhteiskun-nassa kuin esimerkiksi sähkö sata vuotta sit-ten. Tutkijoiden erilaiset käsitykset voi tiivis-tää vaikkapa vertaamalla Joel Mokyrin jaAlan Blinderin näkemyksiä. Mokyr on yksimaailman johtavia teknologian historiantutkijoita ja Blinder tunnetuimpia ekonomis-teja:

Joel Mokyr: ”Many of the important pro-ducts that we use are not that much diffe-


rent from what they were twenty years ago.There have not been ‘revolutionary’ chan-ges. I can now use the Skype system to talkwith someone in New Zealand. But twentyyears ago I could pick up the phone. This isnot a dramatic change. I think that if weare going to talk about A Third IndustrialRevolution, then the technological barrierthat has to be broken relates to energy pro-duction.” (Snowdon 2007: 91)

Alan Blinder: “We are now in the early sta-ges of a third Industrial Revolution — theinformation age. The cheap and easy flowof information around the globe has vastlyexpanded the scope of tradable services,and there is much more to come. Industrialrevolutions are big deals. And just like theprevious two, the third Industrial Revoluti-on will require vast and unsettling adjust-ments in the way Americans and residentsof other developed countries work, live, andeducate their children.” (Blinder 2006)

Kyse ei ole siitä, etteikö tieto- ja viestintä-teknologia muuttaisi maailmaa, vaan siitä,kuinka paljon se sitä muuttaa. Yksittäistenyritysten ja yhteisöjen tuottavuus nousee jakotitalouksien hyvinvointi kasvaa, muttaepäselvää vielä on kuinka merkittävästä asi-asta on kysymys koko yhteiskunnan näkö-kulmasta.

2��'!'�)��

��

��

��

�

�

�

�

�3��(��

+��))� +��(��(�

��

*��(��

��

0��

0��)��

&��(��.)��

4�� '��

*�)��

+�� 3��!��

'�� (��

0�(��(�

��

0��(�!��'��

+��

)��

8 Tällaisia toimialoja ovat maa- ja metsätalous, mineraalien kaivu, teollisuus, sähkö-, kaasu- ja vesihuolto, kauppa sekä kuljetus ja liikenne.

12

6 Miten Suomen käy?

Kuvio 6.1 Työn tuottavuuden kasvu ja sen osatekijöiden toteutuneet ja ilmanICT-tuotantoa mahdollisesti toteutuneet kontribuutiot, 1990–2005


Suomelle ICT:n merkitys on kiistatta ol-lut suuri tuotannon kautta, kuten edellä esi-tetystä voi päätellä. Asian voi vielä vahvis-taa kysymällä, miten Suomelle olisi käynytilman menestymistä ICT-tuotannossa. Vas-tausta ei saa kuitenkaan suoraan siten, ettätyön tuottavuuden havaitusta kasvusta vä-hennetään ICT-tuotannon kontribuutio, sil-lä näin tehtynä ICT:n vaikutus tulisi yliarvi-oitua. Jos meillä ei nimittäin olisi ollut ICT-tuotantoa, sen tilalle olisi syntynyt jotakinmuuta, vaikkapa lisää metsäteollisuudentuotantoa.

Kuviossa 6.1 on tehty laskelma vaihtoeh-toisesta kehityksestä vuosille 1990–2005olettamalla, että ICT-tuotannon tilalle olisitullut tuotantoa, jossa teknologia olisi ke-hittynyt samaa vauhtia kuin se kehittyimuussa teollisuudessa kuin sähköteknises-sä teollisuudessa. Kokonaistuottavuudenkontribuutio työn tuottavuuden kasvuunolisi silloin pudonnut havaitusta 1,4 prosent-tiyksiköstä yhteen prosenttiyksikköön. Inves-toinnit olisivat kasvaneet havaittua hitaam-min siten, että pääoman kontribuutio olisilaskenut 0,8 prosenttiyksiköstä 0,7 prosent-tiyksikköön. Olettaen, että työpanoksen ra-kenteen kontribuutio olisi pysynyt ennal-laan, olisi tuloksena ollut työn tuottavuu-den kasvu 0,5 prosenttiyksikköä hitaammal-la vauhdilla kuin mikä toteutui.

Näin laskettuna ICT-sektorin merkitys ei näy-tä yhtä suurelta kuin jaksossa 3 esitetyssätoimialoittaisessa tarkastelussa. Kuitenkin jo0,5 prosenttiyksikköä hitaampi kasvu 15vuoden ajan olisi merkinnyt sitä, että työntuottavuuden taso olisi ollut 7 prosenttiatoteutunutta pienempi.

Samaa analyysiä voi soveltaa myös sen miet-timiseen, miten Suomen käy tulevaisuudes-sa. Talouspoliittisessa keskustelussa on tuo-tu esiin kaksi uhkatekijää. Ensimmäinen onICT-laitevalmistuksen siirtyminen halvan työ-

voiman maihin ja teleliikenteen siirtymineninternetiin. Toinen uhkakuva on työvoimanikääntymiseen aiheuttama työpanoksen ra-kenteen heikkeneminen. Kuviossa 6.2 onlaskettu, mitä näiden uhkien toteutuminenvaikuttaisi, kun vertailukohtana on vuosien2000–2005 kehitys.

Ensimmäinen ennuste on tehty olettamallasamaan tapaan kuin edellä, että poistuvanICT-tuotannon tilalle tulee tuotantoa, jossateknologia eli kokonaistuottavuus kasvaasamaa vauhtia kuin teollisuudessa (pl. säh-kötekninen teollisuus) keskimäärin vuosina2000–2005. Työn tuottavuuden kasvuvauhtiputoaa 1,7 prosentista 1,3 prosentiin vuo-dessa. Toisessa ennusteessa on oletettu li-säksi, että työpanoksen rakenteen kontri-

buutio putoaa nollaan. Työn tuottavuudenkasvuksi tulee silloin vain 0,9 prosenttia vuo-dessa. Hyvinvointiyhteiskuntamme nykyis-ten rakenteiden ylläpitäminen käy silloinmahdottomaksi. Edessä voi olla samanta-painen kriisi kuin 1990-luvulla, sillä työlli-syyskin väistämättä heikkenee hitaan tuot-tavuuskasvun oloissa.

Nämä ennusteet ovat kieltämättä karkeitaja mekaanisia. Ne nojautuvat kuitenkin sii-hen tosiasiaan, että Suomen pärjääminentalouskasvussa on viime vuosikymmeninäperustunut yhtäältä menestymiseen ICT-tuo-tannossa ja toisaalta koulutuksen suureenkontribuutioon. Ilman näitä Suomi olisi ol-lut työn tuottavuuden kasvussa EU:n van-hojen jäsenmaiden keskikastia.

&��

+�� *''�!� &� )��

��!��$,&��

��

��

��

��

��

��

��

13

Kuvio 6.2 Työn tuottavuuden kasvu ja sen osatekijöiden kontribuutiot (%)


ICT:n tuottavuustutkimus toimiala- ja yri-tysaineistoilla alkoi 1990-luvun lopulla, kuntuottavuuden kasvun havaittiin kiihtyneenYhdysvalloissa. Menetelmänä oli verratakeskenään toimialoja tai yrityksiä, jotka in-vestoivat erisuuret määrät uuteen teknolo-giaan. Kun havaintoja on riittävästi, voidaanmuiden tekijöiden vaikutus vakioida tilastol-lisin menetelmin. Tutkimuksen ”ensimmäi-sen aallon” tulokset voi tiivistää seuraavas-ti:1) ICT-investointien ja tuottavuuden kesken

on selvä positiivinen korrelaatio sekä toi-miala- että yritystasolla. Yhdysvalloissa seon suurempi kuin Euroopassa. 9

2) Syy-seuraussuhde on kuitenkin epäsel-vä: asia voi olla niinkin, että yritykset,joissa tuottavuus on korkea, investoivatpaljon tieto- ja viestintäteknologiaan.

3) Toimialatasolla ICT-investointien tuotto-aste on samaa luokkaa kuin muidenkininvestointien, mutta monissa yritystasontutkimuksissa se osoittautui epärealisti-sen suureksi. Näissä ICT-investoinnit näyt-tivät lisäävän enemmän tuloja kuin kus-tannuksia, mikä merkitsee sitä, etteivätyritykset investoineet tarpeeksi. Joko neeivät tienneet mitä tekivät tai tutkijoiltajäi jokin kustannuserä havaitsematta.

7 Tuottavuus toimiala- ja yritystasolla

Tämä viimeinen havainto johti tuottavuus-tutkimuksen ”toiseen aaltoon”, jossa etsit-tiin puuttuvaa kustannustekijää. Siksi pal-jastuivat toisiaan täydentävät eli komple-

mentaariset investoinnit. Nämä ovat aineet-tomia investointeja uusiin tuotteisiin ja uu-siin toimintapoihin, jotka on tehtävä, jottaICT:n tuottavuushyöty toteutuisi (kuvio 7.1).

Kuvio 7.1 ICT liiketoiminnan muutoksen mahdollistajana yritystasolla

Uhkakuvien ei kuitenkaan tarvitse toteutua,sillä tuottavuuteen voidaan vaikuttaa. Tuot-tavuuden kasvun kolmas vaihe – kasvu toi-mintatapojen muutoksen kautta – on vieläkokematta sekä meillä Suomessa että muu-allakin. Sen merkityksen ymmärtämiseksi onasioita tarkasteltava yritystasolla.

��

�� )''�!� �� )��

��

��

��

��

��

��

��

��

9 Stiroh (2004) on laaja katsaus toimialatason tutkimuksiin, Brynjolfsson ja Hitt (2000) puolestaan yritystason analyyseihin. Maliranta ja Rouvinen (2006) tiivistääsuomalaisen tutkimustiedon: tietokonetta käyttävä työntekijä on keskimäärin 10–20 prosenttia tuottavampi kuin ilman tietokonetta työskentelevä.

ICT:n avulla informaatiota– asiakkaista– kilpailijoista– yhteistyökumppaneista– työntekijöistä ym

Uudet toimintatavat– kannustinjärjestelmät– yhteistyöverkostot– toimintojen ulkoistaminenjne

Uudet tuotteet ja palvelut– asiakkaiden tarpeet– markkinatilanne ym

➝ ➝

➝

➝

14

Tieto- ja viestintäteknologia ei itsessään saamitään muutosta aikaan, vaan tuottavuus-hyöty tulee viime kädessä siitä, miten tekno-logiaa sovelletaan käytännössä. Vaikka tie-totekniikan laitteet, ohjelmistot ja palvelutolisivatkin halpoja, on uusien tuotteiden jatoimintatapojen kehittäminen kallista. Yrityk-sen on investoitava osaavaan henkilöstöön.Eräiden arvioiden mukaan komplementaaris-ten investointien kustannukset voivat ollakymmenkertaiset ICT-kustannuksiin nähden.Epäonnistumisen riski on myös suuri.

Eräästä suuria amerikkalaisyrityksiä koskevas-sa tutkimuksesta opittiin, että niissä yrityk-sissä, jotka investoivat paljon kaikkiin kuvion7.1 esittämiin tekijöihin, on tuottavuus noin7 prosenttia korkeampi kuin yrityksissä, jois-sa investoinnit ovat vain keskimääräisiä (Bres-nahan, Brynjolfsson ja Hitt 2002). 10 Yritys,joka investoi paljon vain yhteen tai kahteentekijään, pärjäsi itse asiassa heikommin kuinyritys, joka investoi vain vähän kaikkiin. ICT:nmukanaan tuoma organisaatiomuutos on si-ten ”kaikki tai ei mitään” -tyyppiä, mikä te-kee siitä vaikean toteuttaa.

Vastaava johtopäätös pätee myös julkisellasektorilla. Amerikkalaisten poliisilaitostentuottavuutta selvittäneessä tutkimuksessa ha-vaittiin, että ICT-investointien myötä yksikötinvestoivat myös henkilöstön koulutukseenja muuttivat organisaatiorakenteitaan (Cari-cano ja Heaton 2007). Rikosten selvitysasteel-la ja rikosten määrän alenemisella mitattutuottavuus kasvoi kuitenkin vain sellaisissalaitoksissa, jotka ottivat käyttöön CompStat-järjestelmän, jolla rikollisuutta voi seurata alu-eittain reaaliajassa, sekä siihen perustuvanvoimavarojen kohdentamisjärjestelmän.

ICT-investointien ja työn tuottavuuden väli-sen kausaalisuuden suunta on myös ratken-nut. Se näyttää todellakin kulkevan inves-toinneista tuottavuuteen. Asia on opittututkimuksista, joissa on selvitetty liiketoimin-taprosessien sähköistämistä. Seuraamallaerään amerikkalaisen toiminnanohjausjär-jestelmiä toimittavan yrityksen asiakasyrityk-siä (623 kpl) vuosina 1998–2005 Aral, Bryn-jolfsson ja Wu (2006) näyttivät, ettei tuot-tavuus nouse silloin, kun ERP-järjestelmähankitaan, vaan vasta silloin, kun se saadaantoimintaan. Toiminnanohjausjärjestelmänkäyttöönotto lisäsi tuottavuutta keskimää-rin 7 prosenttia. Vaikutus oli tätäkin suu-rempi, kun ERP-järjestelmään liitettiin asi-akkuudenhallintajärjestelmä (CRM) ja toimi-tusketjun hallintajärjestelmä (SCM).

Suomalaisessa, erään kaupparyhmän 53toimipistettä koskevassa tutkimuksessa to-dettiin toiminnanohjausjärjestelmän käyt-töönoton ensin vähentävän tuottavuuttakeskimäärin 8 prosenttia ja nostavan sitävasta 21 kuukauden kuluttua (Jones, Kalmija Kauhanen 2007). Alkuvaikeuksista toipu-minen oli sitä nopeampaa mitä enemmäntyöntekijöitä koulutettiin käyttöönottoon jamitä enemmän informaatiota jaettiin.

Myös amerikkalaisten ja eurooppalaistenyritysten eroja koskeva mysteeri on ratken-nut. Amerikkalaiset yritykset eivät ole eu-rooppalaisia parempia ICT:n hyödyntämises-sä siksi, että toimintaympäristö (markkinat,lainsäädäntö ym) olisi Yhdysvalloissa Eu-rooppaa parempi, vaan siksi, että ne ovatparempia sopeuttamaan organisaatiotaanICT:n mukanaan tuomiin muutoksiin. Nesaavat enemmän hyötyä kuviossa 7.1 esite-tyistä ICT-investointeja täydentävistä inves-toinneista.

Tämä opittiin tutkimuksesta, jossa verrattiinamerikkalaisomisteisia, muita ulkomaisessaomistuksessa olevia ja brittiläisiä yrityksiäIsossa-Britanniassa vuosina 1995–2003(Bloom, Sadun ja Van Reenen 2007). Ame-rikkalaiset yritykset eivät vain käytä enem-

män tieto- ja viestintäteknologiaa työnteki-jää kohden, vaan käyttävät sitä myös tehok-kaammin: tuottavuus oli niissä korkeampikuin muissa yhtä paljon ICT-pääomaa käyt-tävissä yrityksissä. Selitys lienee se, että eu-rooppalaiset yritykset ovat sopeutuneet toi-mimaan ympäristössä, jossa organisaationmuuttaminen on vaikeaa mm. työmarkki-noiden sääntelyn vuoksi. Amerikkalaisilla eivastaavia rajoitteita ole ollut, ja ne ovat tuo-neet uuden, joustavamman toimintamallineurooppalaisiin tytäryrityksiinsä.

Amerikkalaisten tuottavuusetu osoittautuisuuremmaksi palvelualoilla (mm. kaupassasekä rahoitus- ja vakuutustoiminannassa)kuin teollisuudessa. Käytännön esimerkki-nä tutkimuksessa mainitaan pankit. Ne so-peuttivat rakennettaan eurooppalaisia no-peammin pankkiautomaatioon mm. siirtä-mällä pankinjohtajien ennen hoitamia teh-täviä (esim. luottojen myöntäminen) asia-kaspalvelijoille sekä madaltamalla näinpankkien organisaatiota keskijohtoa vähen-tämällä.

Kuvio 7.2 esittää internet-pohjaista, sähköi-sen liiketoiminnan (e-business) mallia, jokaperustuu kolmen toisiaan täydentävän (elikomplementaarisen) tekijän hyödyntämi-

Kuvio 7.2 Sähköisen liiketoiminnan malli

Toiminnanohjausjärjestelmä, ERP- taloushallinto- henkilöstöhallinto- tietohallinto- tutkimus ja tuotekehitys- kiinteistöt ja muu infrastruktuuri

Uudet toimintatavat- kannustinjärjestelmät- yhteistyöverkostot- toimintojen ulkoistaminen jne

Asiakkuuden hallinta, CRM- markkinointi- myynti- asiakaspalvelu- sähköinen kauppa

Yrityksen tietojärjestelmä

10 Tutkimuksen kohteena oli 300 yritystä ja ajanjaksona vuodet 1987–1994.11 Euroopan komissio tarkoittaa sähköisellä liiketoiminnalla ”automated business processes (both intra-and inter-firm) over computer mediated networks”(http://www.ebusiness-watch.org/about/what_is.htm)

➝

➝

➝

➝ ➝ ➝

15

seen liiketoimintaprosesseissa sekä yrityksensisällä että sen suhteissa asiakkaisiin ja yh-teistyökumppaneihin.11 Nämä tekijät ovattietokoneet ja ohjelmistot, tietokannat jatietoliikenne, jotka yhdessä muodostavatyrityksen tietojärjestelmän.

Amerikkalaiset yritykset ovat olleet edellä-kävijöitä sähköisen liiketoiminnan sovelta-misessa. Erään tutkimuksen mukaan 61 pro-senttia niistä käytti jotakin internet-pohjaistaliiketoimintaprosessia vuonna 2001 (Varian,Litan, Elder ja Shutter, 2001). Luku oli kes-kimääristä suurempi teletoiminnan (88 %),tukku- ja vähittäiskaupan (70 %) sekä ra-hoituksen (70 %) toimialoilla. Euroopassakäyttöaste oli selvästi alhaisempi: Isossa-Bri-tanniassa 57, Ranskassa 29 ja Saksassa 54prosenttia. Vain rahoitussektorilla päästiinEuroopassa amerikkalaisiin lukuihin.

Saman tutkimuksen mukaan sähköisen lii-ketoiminnan yleistyminen johtaa kustannus-säästöihin, jotka kiihdyttävät työn tuotta-vuutta koko kansantaloudessa keskimäärin0,5 prosenttiyksikön vauhdilla Yhdysvallois-sa ja 0,1 prosenttiyksikön vauhdilla kolmessamainitussa Euroopan maassa vuosina 2001–2010. Kun työn tuottavuuden on ennustet-tu kasvavan Yhdysvalloissa 2,0–2,5 prosent-tia vuodessa tällä ajanjaksolla, merkitseetämä sitä, että liiketoimintaprosessien säh-köistämisen kautta saataisiin aikaan perätineljännes tuottavuuden kasvusta. Kun tuot-tavuus kasvoi aiemmin hitaammin eli vain1,0–1,5 prosenttia vuodessa, niin liiketoi-minnan muutos vastaisi puolesta tuottavuu-den kiihtymisestä.

Edellä jaksossa 5 esitetyn tarkastelun perus-teella tämä laskelma vaikuttaa yliarvioivantuottavuusvaikutuksen. Ongelmana on, et-tei raportissa dokumentoida, miten laskel-ma on tehty.

Koska Suomi ei ollut mukana tässä vertaile-vassa tutkimuksessa, on vaikea esittää arvi-oita sähköisen liiketoiminnan vaikutukses-ta työn tuottavuuden kasvuun meillä. Tilas-tokeskuksen (2006) katsauksista tiedämme,että lähes kaikissa vähintään viisi henkilöätyöllistävissä suomalaisissa yrityksissä on tie-

tokone ja yli 80 prosentilla laajakaistayhte-yskin. Verkkoyhteyttä käytetään kuitenkinpääosin asiatiedon hankintaan sekä pank-ki- ja rahoitusasioiden hoitamiseen. Noinkolmasosa internet-yhteyden hankkineistayrityksistä käytti sitä myynnin jälkeisten pal-velujen järjestämiseen tai koulutukseenvuonna 2006. Vain 10 prosenttia on koko-naan tai pääosin korvannut paperipostinsähköisillä välineillä. Sama osuus yrityksisäon lähettänyt verkkolaskuja. Sähköisen kau-pan osuus yli 10 henkilöä työllistävien yri-tysten liikevaihdosta on 14 prosenttia, sa-maa luokkaa kuin Ruotsissa, Norjassa jaSaksassa. Meitä hieman edellä ovat Tanska,Iso-Britannia, Ranska ja Irlanti.

Tieto- ja viestintäteknologian tuottavuus-hyöty tulee viime kädessä sen liiketoiminta-sovellusten kautta. Tässä amerikkalaiset yri-tykset näyttävät menestyneen paremminkuin yritykset muissa maissa. Tämä selittä-nee myös sen, miksi työn tuottavuuden kas-vuvauhti on kiihtynyt Yhdysvalloissa muttaei vastaavalla tavalla muualla. Tuottavuus-hyödyn saamiseksi ei siten riitä se, että in-vestoidaan riittävästi tietokoneisiin, ohjel-mistoihin ja viestintävälineisiin. Hyöty tuleevasta liiketoiminnan muutoksen kautta jokoniin, että entinen tuotos saadaan aikaa vä-hemmin panoksin tai niin että entisin resurs-sein saadaan aikaan suurempi tai laadulli-sesti parempi tuotos. Kansantalouden taisen toimialan tasolla tämä näkyy työn tuot-tavuuden kasvun kiihtymisenä.

MIT:n professori Erik Brynjolfsson (2005) tii-vistää seitsemään toimenpiteeseen sen, mitäyrityksen olisi tehtävä onnistuakseen tieto-ja viestintäteknologian hyödyntämisessä:1) Analogiset prosessit on korvattava digi-

taalisilla. Tietojärjestelmä on yrityksenkeskeisin infrastruktuuri.

2) Tietoa on jaettava. 70 prosenttia suur-yrityksissä tehtävästä työstä on informaa-tion käsittelemistä.

3) Työntekijöiden päätäntävaltaa on lisättä-vä. Informaatio lisää yrityksen arvoa vainpäätösten kautta. Informaatiosta ei olehyötyä, ellei sitä käyttävillä ole valta teh-dä päätöksiä.

4) Kannustejärjestelmien on palkittava saa-

vutuksista. Työntekijöitä on palkittava in-formaation hyödyntämisestä ja päätös-ten tekemisestä. Muuten tukehdutaaninformaatiotulvaan.

5) Yrityskulttuuriin on investoitava. Henki-löstön yhteentoimivuus on yhtä tärkeääkuin teknologiankin.

6) On rekrytoitava oikeat ihmiset. Teknolo-gian tuottavuusvaikutus on sitä suurem-pi mitä enemmän sitä käyttävät ihmisetosaavat.

7) Henkiseen pääomaan on investoitava.Edellä esitettyjen käytäntöjen toteutta-minen vaatii jatkuvaa koulutusta yrityk-sen sisällä.

Brynjolfsson arvioi, että vaikka valtaosa yri-tyksistä investoi riittävästi tieto- ja viestintä-teknologiaan vain 20 prosenttia investoi lis-tan kaikkiin muihin kohtiin. Syynä on se, ettäkomplementaarisuuden vuoksi kaikkiin oli-si investoitava yhtäaikaa. Yhden asian muut-taminen kerrallaan voi itse asiassa vain hei-kentää tilannetta. Monet yritykset ovatkinsaaneet muutoksen aikaan vasta pakonedessä, kun muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Tuottavuustutkimus on siirtymässä yritystenkeskinäisestä vertailusta yrityksen sisälle yk-sittäisten työtehtävien tuottavuuden analyy-siin. Tavoitteena on selvittää, millä tavointieto- ja viestintäteknologia kasvattaa tuot-tavuutta informaation tuottamisessa. Ana-lysoimalla amerikkalaisen konsulttipalvelu-ja tuottavan yrityksen 1300 projektia ja työn-tekijöiden toimintatapoja viiden vuoden ajal-ta opittiin, että sähköpostin ja tietokanto-jen käyttäminen lisää tuottavutta kasvatta-malla samanaikaisesti työn alla olevien pro-jektien lukumäärää, ei niinkään nopeutta-malla projektien valmistumista (Aral, Bryn-jolfsson ja Van Alstyne 2006). Kommunikaa-tioverkostojen keskiössä toimivilla työnteki-jöillä on puolestaan samanaikaisesti tekeil-lä enemmän projekteja kuin verkostojenreunamilla olevilla. Työntekijöiden sosiaali-set verkostot ovat siksi tietokantojen lisäksitärkeitä tuottavuuden osatekijöitä

16

8 Ulkoistamisen ja globalisaation vaikutuksettuottavuuteen

Kuvio 8.1 Tuotannon ja työn uusjako maailmantaloudessa

Tieto- ja viestintäteknologian laitevalmis-tus on pitkälle kansainvälistynyttä liiketoimin-taa. Uutta globaalistumisessa on se, että myösICT-palvelutuotantoa (esimerkiksi tietokone-ohjelmat ja käyttötuki) voidaan standardisoi-da, ulkoistaa ja siirtää ulkomaille. Ulkoista-minen tarkoittaa sitä, että palvelut tuotetaanmuualla etätyönäÑjoko kotimaassa (domes-tic outsourcing) tai ulkomailla (offshoreoutsourcing)Ñkuin siellä missä ne käytetään.

Kuvion 7.2 perusteella tästä seuraa, että samakehitys pätee myös yritysten sellaisiin liiketoi-mintoihin, jotka voidaan automatisoida digi-taalisen teknologian avulla. Yritysten ei enäävälttämättä tarvitse itse hoitaa palkanlasken-taa, kirjanpitoa, laskutusta yms toimintoja,vaan ne voidaan tehdä alihankintana tietolii-kenneverkkoa hyväksi käyttäen. Kaikki digi-taalisessa muodossa tuotetut palvelut voi-daan periaatteessa ulkoistaa ja tuottaa mis-sä päin maailmaa tahansa. Tietotyön ulkois-taminen on vasta alkamassa. Eräiden arvioi-den mukaan tietotekniikan palveluista 16, oh-jelmistoista 6 ja pankkipalveluista vasta 1 pro-sentti tuotetaan alihankintana (The Econo-mist 2004).

Kuvio 8.1 esittää maailmantaloudessa käyn-nissä olevaa tuotannon ja työn uusjakoa.Vakiotuotteiden tuotanto (esimerkiksi ICT:nlaitevalmistus) ja rutiininomainen tietotyö (esi-merkiksi ohjelmien koodaus ja asiakkaidenpuhelintukipalvelut) ovat siirtymässä alhaisenpalkkatason maihin. Korkeamman tuottavuu-det palvelut (mm. tuotekehitys, standardienja tuotemerkkien hallinta, markkinointi ja lii-ketoiminnan suunnittelu) jäävät teollisiinmaihin. Toimintaa koordinoi tavanomaisestimonikansallinen yhtiö.

Tietotyön globaalistumisesta hyötyvät tuot-tavuuden kohoamisen ja työnjaon tehostu-misen kautta periaatteessa sekä palvelun os-

taja että myyjä aivan samalla tavoin kuin nehyötyvät tavaroiden kansainvälisestä kaupas-takin (Bhagwati, Panagariya ja Srinivasan2004). Se aiheuttaa ostajamaassa kuitenkintyön ja tulojen uudelleenjakoa tietyntyyppis-ten työtehtävien siirtyessä ulkomaille. Netto-vaikutuksen pitäisi kuitenkin olla positiivinen,jos tuottavuus on kotimaahan jäävissä toimin-noissa korkeampi kuin niissä, jotka ulkoiste-taan.

Liiketoimintaprosessien digitointi ja ulkoista-minen ovat ne voimat, jotka saavat eräidenennusteiden mukaan aikaan työn tuottavuu-den uuden kasvuaallon Yhdysvalloissa (Mann2003) ja muuallakin (Blinder 2006). Ne las-kevat ohjelmistojen ja tietotekniikkapalvelu-jen hintoja ja lisäävät niiden käyttöä. Mann(2003) arvioi, että ICT:n laitevalmistuksen glo-baalistuminen laski laitteiden hintoja 10–30prosenttia. Tämä puolestaan kiihdytti tuot-tavuuden ja bruttokansantuotteen kasvu-vauhtia noin 0,3 prosenttiyksikköä vuodessaYhdysvalloissa vuosina 1995–2002.

Ohjelmistojen ja ICT-palvelujen osuus kaikis-ta tieto- ja viestintäteknologiaan kohdistuvistamenoista on sekä meillä Suomessa että Yh-dysvalloissa noin kaksi kolmasosaa. Tästä seu-raa, että niiden kysyntä reagoi hintojen las-kuun enemmän kuin laitteiden kysyntä. Lii-ketoimintaprosessien ulkoistaminen lisänneesiksi Mannin (2003) mukaan työn tuottavuut-ta vähintään samalla vauhdilla kuin ICT-laite-tuotannon ulkoistaminen teki aikanaan, josohjelmistojen ja palvelujen hinnat laskevatsaman verran kuin laitteiden. Ne eivät ole vieläsitä tehneet. ICT-palvelujen kustannuksetmuodostuvat pääosin palkoista, joten ne ei-vät voi laskeakaan muulla tavoin kuin siirtä-mällä tuotantoa alemman palkkatason mai-hin.

Myös McKinsey Global Institute (2003) on

arvioinut ulkoistamisen vaikutukset suurek-si. Ulkoistamalla tietotyötä Intiaan Yhdysval-lat voittaa 14 senttiä jokaista ulkoistettu dol-laria kohden. 58 senttiä tulee kustannussääs-töistä, 5 senttiä viennin kasvusta, 4 senttiäkotiutetuista voitoista ja 47 senttiä työpaik-kansa menettäneiden uudelleen työllistymi-sestä.

Bivens (2005) osoittaa kuitenkin sekä Man-nin (2003) että McKinsey Global Instituten(2003) laskelmat liioitelluiksi ja osin virheelli-siksi. Molemmat yliarvioivat kustannussääs-töt ja hyödyt eivätkä ota huomioon ulkoista-misen kielteisiä vaikutuksia.

Olsenin (2006) laaja katsaus tieteellisen tut-kimuksen tuloksiin paljastaakin, etteivät ul-koistamisen mitatut tuottavuusvaikutuksetole selviä eivätkä kovin suuria. Ne riippuvattoimialasta, ulkoistetun tuotannon sisällöstäja yrityksen kansainvälistymisen asteesta:1) Aineellisen tuotannon ulkoistaminen ei

näytä enää lisäävän tuottavuutta teollisuu-dessa, mikä voi johtua siitä, että ulkoista-misen hyödyt on jo saavutettu.

2) Palvelutuotannon ulkoistaminen ei kasva-ta tuottavuutta teollisuudessa mutta lisääsitä palvelualoilla.

3) Aineellisen tuotannon ulkoistamisen tuot-tavuushyödyt ovat suurempia kansainvä-lisesti kuin kansallisesti toimivissa yrityk-sissä. Palvelujen ulkoistamisessa tilanne onpäinvastainen, mikä saattaa merkitä sitä,että ulkoistamisessa törmätään nopeastiväheneviin tuottoihin.

Asiasta tosin tiedetään varsin vähän yritysta-solla ja vielä vähemmän koko kansantalou-den tasolla, vaikka julkaistuja tutkimuksia onparisenkymmentä. Kaiken kaikkiaan näyttääkuitenkin siltä, etteivät ulkoistamisen hyödytole niin suuria kuin talouspoliittisesta keskus-telusta voisi päätellä.

Alhaisen palkkatason maat- vakiotuotteiden teollinenvalmistus ja kokoonpano- perusohjelmointi- asiakastukipalvelut- sovellusohjelmistot- yksinkertaisetliiketoimintaprosessit

Korkean palkkatason maat- tutkimus ja tuotekehitys- liiketoimintastrategia- standardien ja tuotemerkkienhallinta- markkinointi- liikkeenjohto

Monikansallinentuotantoverkosto➝

➝

➝

➝➝

➝

➝

➝

17

9 Johtopäätökset

Suomi on kiistatta hyötynyt paljon tieto- ja viestintäteknologias-ta. Sen kontribuutio työn tuottavuuden kasvuun on ollut noin pro-senttiyksikkö vuodessa ajanjaksolla 1990–2005. Kaksi kolmasosaaon tullut tuottavuuden kasvusta ICT-tuotteiden valmistuksessa ja yksikolmasosa siitä, että muuta pääomaa on korvattu ICT-pääomalla.

Ongelmana on se, että molemmat kasvun lähteet ovat ehtymässä.Valmistuksen kontribuutio vähenee väistämättä sitä mukaa, kun sitäsiirtyy meiltä ulkomaille. Pääoman lisääminen pysähtyy ennen pitkääinvestointien aleneviin tuottoihin. Jos koulutuksenkin vaikutus vähe-nee nykyistä vauhtia, on uhkana, että työn tuottavuuden kasvuvauhtiputoaa nykytasolta, noin kahdesta prosentista vuodessa yhteen pro-senttiin. Elintaso kasvaa silloin tätäkin vauhtia hitaammin, koska työnmäärän vähenee väestön ikääntyessä.

Uhkakuvan ei kuitenkaan tarvitse toteutua, sillä tuottavuuteen voi-daan vaikuttaa. Tuottavuuden kasvun kolmas vaihe – kasvu toimin-tatapojen muutoksen kautta – on vielä kokematta. Sähkövoimanvaikutuksia koskevista tutkimuksista voi päätellä, että toimintatapo-jen muutoksen merkitys on edellä mainittuja tekijöitä suurempi pit-källä aikavälillä.

Tieto- ja viestintäteknologia vapauttaa samalla tavoin tietotyön ajanja paikan kahleista kuin sähkö vapautti aikanaan teollisen työn. Esi-merkiksi perinteinen toimistotyö, joka ei ole juuri sataan vuoteenmuuttunut, voidaan standardoida, pilkkoa osiin ja tuottaa lähes mis-sä päin maailmaa tahansa samalla tavoin kuin autot, tietokoneet jamatkapuhelimet nykyään. Myös tietojenkäsittelypalveluista (ohjelmis-toista ja tukipalveluista) sekä liiketoimintaprosesseista on tulossa va-kiotuotteita. Toiminnanohjausjärjestelmät ja yritysten muut tietojär-jestelmät toimivat tässä globalisaatioprosessissa samassa roolissa kuinliukuhihna aikanaan teollisen työn automatisoinnissa.

Toimintatapojen muutosten tulee kuitenkin olla suuria, jotta vaiku-tukset näkyisivät koko kansantalouden tasolla. Esimerkkejä voisivatolla vaikkapa seuraavat:1) Tukkukaupan katoaminen sen tehtävien siirtyessä vähittäiskau-

poille teollisuuden ja kaupan logististen järjestelmien integroi-tuessa. Kaupasta on tullut ”lean retailing” –toiminnan myötäkorkean teknologian toimiala (Pohjola 2007).

2) Tiedonvälityksen, median ja musiikin jakelun siirtyminen inter-nettiin, jolloin perinteiset jakelukanavat (mm. Yleisradio ja pa-perille painetut sanomalehdet) käyvät tarpeettomiksi.

3) Tietoliikenneverkkoja hyödyntävän etätyön yleistyminen. Joneljänneksessä suomalaisista yrityksistä on säännöllisesti etätyötätekeviä työntekijöitä (Tilastokeskus 2006).

Aika on nyt kypsä tuottavuuden uudelle kasvuaallolle seuraavistasyistä. Ensimmäiseksi, jokaisella tietotyötä tekevällä on jo tietokone,matkapuhelin ja internet-yhteys. Laitteilla itsellään ei ole enää strate-gista merkitystä, vaan tietokannat ja toimintatavat ratkaisevat. Toi-seksi, tietotekniikan sovellukset ovat standardisoituja, ja internet-pohjaiset järjestelmät ovat luotettavia ja turvallisia. Kolmanneksi, in-ternetin myötä tiedonsiirron kapasiteetti on kasvanut valtavasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tietojen käsittely on ollut halpaa jo kauanaikaa, mutta nyt myös tiedon ja tietojen käsittelyyn vaadittavien oh-

jelmistojen siirtäminen on halpaa. Ohjelmistoja ei tarvitse itse enääedes omistaa, vaan niitä voi hankkia palveluina.

Yritystason tuottavuustutkimuksista on opittu, ettei pelkkä investoi-minen uuteen teknologiaan tee yrityksestä menestyvää. Sen on sa-manaikaisesti investoitava työntekijöidensä henkiseen pääomaan,jotta se onnistuisi uusien tuotteiden kehittämisessä, sekä investoita-va yritysorganisaatioon, jotta se saisi työntekijät käyttämään uuttateknologiaa yritystä hyödyttävällä tavalla. Näiden komplementaaris-ten investointien kustannukset ovat moninkertaiset ICT-kustannuk-siin verrattuna. Tutkimustuloksista ei voi suoraan päätellä, mitä yri-tyksen olisi tehtävä menestyäkseen. Niistä oppii vain sen, ettei pel-kästään yhteen tekijään investoimalla menesty. Digitaaliteknologianvälillinen vaikutus organisaation muutoksen kautta on suurempi kuinsen suora vaikutus, joka tulee analogisen prosessin korvaamisestadigitaalisella.

Tämä selittänee sen, miksi tällä hetkellä joidenkin digitaalisten palve-lujen, esimerkiksi sähköisen laskutuksen, lääkemääräyksen tai poti-lastietojärjestelmän käyttö yleistyy hitaasti. Jos palvelun tuottajien(esimerkiksi lääkärien) kannusteet perustuvat analogisten prosessienhyödyntämiseen (lääkärin palkkion määräytyessä potilastapaamistenperusteella), ei uuden teknologian välillinen, toimintatapojen muu-toksen kautta tuleva hyöty voi toteutua.

Tutkimuksesta oppii myös, ettei tietotyön ulkoistaminenkaan olemikään patenttiratkaisu korkean palkkatason maassa toimivan yri-tyksen ongelmiin. Eräiden konsulttien aiheesta laatimat selvityksetnäyttävät vahvasti liioittelevan hyötyjä. Tutkimukset paljastavat vai-kutuksien riippuvan toimialasta, ulkoistettavien toimintojen sisällös-tä ja yrityksen kansainvälistymisen asteesta.

Mielenkiintoisia ovat ne uudet tutkimukset, jotka selvittävät tieto-työn tuottavuutta tehtävätasolla. Ne osoittavat työntekijöiden sosi-aalisilla verkostoilla olevan vaikutusta siihen, kuinka tuottavasti tie-tokantoja ja viestintätekniikkaa hyödynnetään. Tutkimustietoa tieto-työn uusista muodoista ei kuitenkaan ole vielä riittävästi.

Suomella lienee joka tapauksessa hyvät mahdollisuudet päästä tuot-tavuuden uuden kasvuaallon harjalle kahdesta syystä. Ensinnäkin,monet tietotyön uudet muodot perustuvat mobiiliteknologiaan, jonkavalmistuksessa meillä on suhteellinen etu. Eräät teleoperaattorit ovat-kin tämän oivaltaneet ryhtymällä tarjoamaan uudentyyppisiä yritys-ratkaisuja.

Toiseksi, digitaalinen vallankumous on meneillään paitsi kodeissa jayrityksissä myös julkisissa yhteisöissä. Julkisen sektorin suuren merki-tyksen vuoksi se voi toimia palvelujen digitalisoinnin ja uusien toi-mintatapojen edelläkävijänä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ra-kennettiin teollisuuden menestyksen varaan. Teollisen valmistuksensiirtyessä halvan työvoiman maihin voi julkinen sektori itse noustahyvinvointiyhteiskuntamme pelastajaksi.

Yritystoiminnalla ja yritysten keskinäisen kilpailun edistämisellä ontoki yhtä keskeinen merkitys talouskasvulle kuin ennenkin. Uutta tie-toyhteiskunnassa on se, että tietointensiivisten palvelujen tärkeänä

18

KirjallisuusAral, S., Brynjolfsson, E. ja Van Alstyne, M. (2006), “Information,Technology and Information Worker Productivity”, julkaisematonkäsikirjoitus.

Aral, S., Brynjolfsson, E. ja Wu D.J. (2006), “Which Came First: IT ofProductivity? The Vituous Cycle of Investment and Use in EnterpriseSystems”, julkaisematon käsikirjoitus.

Bhagwati, J., Panagariya, A. ja Srinivasan, T.N. (2004), “The MuddlesOver Outsourcing”, Journal of Economic Perspectives 18: 93-114.

Bivens, L.J. (2005), “Truth and Consequences of Offshoring”, EconomicPolicy Institute Briefing Paper, Washington, DC.

Blinder, A. (2006), “Offshoring: The Next Industrial Revolution”, ForeignAffairs 85 (2): 113-128.

Bloom, N., Sadun, R. ja Van Reenen, J. (2007), “Americans Do I.T. Better:US Multinationals and the Productivity Miracle, CEP Discussion Paper No788.

Bresnahan, T.F., Brynjolfsson, E. ja Hitt, L.M. (2002), “InformationTechnology, Workplace Organization, and the Demand for SkilledLabor”, Quarterly Journal of Economics 117: 339-376.

Brynjolfsson, E. (2005), “VII Pillars of Productivity”, Optimize, May 2005,Issue 22.

Brynjolfsson, E. ja Hitt, L. M. (2000), “Beyond Computation: InformationTechnology, Organizational Transformation and Business Performance”,Journal of Economic Perspectives 14 (4): 23-48.

Caricano, L. ja Heaton, P. (2007), “Information Technology, Organization,and Productivity in the Public Sector: Evidence from Police Departments”,CEP Discussion Paper No 826.

Crafts, N. (2002), “The Solow Productivity Paradox in HistoricalPerspective”, Centre for Economic Policy Research, Discussion Paper No.3142.

Jalava, J. ja Pohjola, M. (2008), “The Roles of Electricity and ICT inEconomic Growth: Case Finland”, Explorations in Economic History(ilmestyy).

Jones, D., Kalmi, P. ja Kauhanen, A. (2006), “Enterprise InformationSystems, Human Resource Management and Performance”,julkaisematon käsikirjoitus.

Jorgenson, D.W., Ho, M.S. ja Stiroh, K.J. (2005), Information Technologyand the American Growth Resurgence, MIT Press, Cambridge, Ma.

Maliranta, M. ja Rouvinen, P. (2006), ”Tietokoneet Suomentuottavuuden lähteenä”, Talous & Yhteiskunta 1/2006: 8-12.

Mann, C.L. (2003), “Globalization of IT services and white collar jobs:The next wave of productivity growth”, Institute for InternationalEconomics Policy Brief PB03-11.

McKinsey Global Institute (2003), Offshoring: Is It a Win-win Game?,McKinsey & Co., San Fransisco.

Olsen, K.B. (2006), “Productivity Impacts of Offshoring and Outsourcing:A Review”, STI Working Paper 2006/1, OECD.

Pohjola, M. (1996), Tehoton pääoma, WSOY, Porvoo.

Pohjola, M. (2007), “Kauppa tuottavuuden ja talouskasvun lähteenä”,Kansantaloudellinen aikakauskirja 103: 319-339.

Snowdon, B. (2007), “The Power of Ideas: Joel Mokyr on the intellectualorigins of the Industrial Revolution and modern economic growth”,World Economics 8 (3): 53-110.

Stiroh, K.J. (2004), “Reassessing the Impact of IT in the ProductionFunction: A Meta-Analysis and Sensitivity Tests”, Annales d’Economie etde Statistique.

The Economist (2004), “A world of work”, November 13th, 2004.

Tilastokeskus (2006), Internet ja sähköinen kauppa yrityksissä 2006,Helsinki 2006.

Varian, H., Litan, R.E., Elder, A. ja Shutter, J. (2002), The Net ImpactStudy, http://www.netimpactstudy.com/NetImpact_Study_Report.pdf

tuottajana julkinen sektori vaikuttaa itse suoraan talouskasvuun. Tämäasettaa julkisen sektorin ja poliittiset päättäjät kokonaan uusien haas-teiden mutta myös suurien mahdollisuuksien eteen.

Julkisen sektorin ongelma yksityiseen verrattuna on se, ettei niillä,jotka uusista teknologioista eniten hyötyvät eli julkisten palvelujen

käyttäjillä, ole mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Yksityisellä sekto-rilla vaikuttaminen tapahtuu markkinoiden kautta tyytymättömienasiakkaiden ”äänestäessä jaloillaan”. Julkisella sektorilla toimintojenmuuttaminen on pelkästään virkamiesten ja poliitikkojen päätöstenvarassa.

19

Liite 1. Toimialojen osuudet kansantalouden perushintaisesta bruttokansantuotteesta,työllisyydestä ja tehdyistä työtunneista vuonna 2006 (%, ICT-alat lihavoituna)

Toimiala BKT Työllisyys Työtunnit

A Maa-, metsä- ja riistatalous 2,5 5,0 6,7

B Kalatalous 0,0 0,1 0,3

C Mineraalien kaivu 0,3 0,2 0,2

D Teollisuus 23,6 17,9 16,9

DL Sähköteknisten tuotteiden jaoptisten laitteiden valmistus 5,8 2,7 2,6

E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 2,3 0,7 0,6

F Rakentaminen 6,1 7,0 8,7

G Kauppa 10,5 12,8 13,0

H Majoitus- ja ravitsemistoiminta 1,5 3,1 3,2

I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 10,3 7,1 7,6

642 Teleliikenne 2,2 0,8 0,7

J Rahoitus- ja vakuutustoiminta 2,5 1,6 1,5

K Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut 18,4 11,0 10,8

72 Tietojenkäsittelypalvelu 2,0 1,9 2,0

L Hallinto, pakollinen sosiaalivakuutus 4,8 7,0 7,1

M Koulutus 4,9 6,7 5,6

N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 8,6 14,6 13,2

O Muut yhteiskunnalliset jahenkilökohtaiset palvelut 3,6 4,9 4,4

P Kotitalouspalvelut 0,1 0,3 0,3

Yhteensä 100,0 100,0 100,0

Kansantalous 144,921 2,441 4,189miljardia euroa miljoonaa henkeä miljardia tuntia

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito, heinäkuu 2007.

20

Liite 2. Toimialojen kontribuutiot kansantalouden työn tuottavuuden kasvuunvuosina 2000–2006 (%, ICT-alat lihavoituna)

Toimiala BKT-osuus(%) Työn tuottavuuden Kontribuutiokasvu (%) kansantalouden työn

tuottavuuden kasvuun(prosenttiyksikköä)

A Maa-, metsä- ja riistatalous 3,1 2,9 0,1

B Kalatalous 0,1 2,0 0,0

C Mineraalien kaivu 0,3 3,2 0,0

D Teollisuus 24,5 6,1 1,5

DL Sähköteknisten tuotteiden jaoptisten laitteiden valmistus 5,9 11,9 0,7

E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 2,1 4,4 0,1

F Rakentaminen 5,6 -0,1 0,0

G Kauppa 10,3 3,9 0,4

H Majoitus- ja ravitsemistoiminta 1,4 1,2 0,0

I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 10,7 3,3 0,4

642 Teleliikenne 2,6 9,7 0,2

J Rahoitus- ja vakuutustoiminta 3,0 -1,3 -0,1

K Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut 17,5 -1,4 -0,2

72 Tietojenkäsittelypalvelu 1,8 1,4 0,0

L Hallinto, pakollinen sosiaalivakuutus 4,9 -0,4 0,0

M Koulutus 4,8 -0,4 0,0

N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 8,3 -1,8 -0,1

O Muut yhteiskunnalliset jahenkilökohtaiset palvelut 3,6 -1,2 0,0

P Kotitalouspalvelut 0,1 0,8 0,0

ICT-sektori yhteensä 10,0 8,0 0,8

Rakennemuutoksen vaikutus* 0,1

Koko kansantalous 100,0 2,0 2,0

* Rakennemuutoksen kontribuutio syntyy työpanoksen siirtymästä matalan tuottavuuden toimialoilta korkeamman tuottavuudentoimialoille.

Aineistolähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito (Footnotes)


Teknologiateollisuus ryEteläranta 10PL 10, 00131 HelsinkiPuhelin (09) 192 31Faksi (09) 624 462www.teknologiateollisuus.fi

Matti Pohjola

Documents

Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuuden kasvun lähteenä · 2019. 6. 18. · Matti Pohjola. 1 Tieto- ja viestintäteknologia ... talouskasvu jää yksinomaan työn tuottavuuden