Embed Size (px)
Citation preview
ESPOSTI
Taittaja Max Lehtonen
Päätoimittaja Tuure Äikäs
Elina HaranenKatarina
Emilia SirjonenJooaMariAmel
Susanna Akkila
Kiitokset
Krista-Maria
3-5 Pääkirjoitus
*
6-8 Englannin kulttuurihistoria vei Jyllan Lontooseen
*
9-12 Lomakohteena Praha, Tsekki
*
13-14 Brändinä itsevarmuus
*
15-16 Kirja-arvostelu
*
17-19 Suvatsevaisuus ei ole rikos
*
20-21 Koulumme uusi opettaja
*
22-26 Ananias Löhöpumppu
*
27 Terveisiä vaihdon jälkeen!
*
28-31 Sandrossa paistaa aina aurinko – 10+1 kysymystä Sandron ravintolapäälikölle Heli Huhtaselle
Hyvässä mainoksessa on mielestäni aina tarina ja siinä voi olla myös huumoria. Oma kokemukseni hyvällä tarinalla myymisestä on viime kesältä,
kun olin torikojussa myymässä hunajaa, suomalaista superfoodia. Rehti torikauppias ei kuitenkaan halua myydä hunajaa terveysväitteillä, se on sitä suomalaista rehellisyyttä. Hän haluaa kertoa asiakkaille tarinan arjestaan. Torikauppias oli laittanut hunajapurkkien viereen koiran kuvan. Koiran nimi on Rokka. Mies heräsi yöllä, kun koira haukkui keittiössä. Mies otti Rokan taluttimeen ja he lähtivät ulos tarkistamaan ilmoitushaukun syyn. Kun he saapuivat mehiläiskennojen luokse, näkyi metsään pakeneva karhu. Kontio oli ehtinyt heitellä puolet mehiläiskennoista ympäri mäkeä ja vetänyt osan hunajasta puhimaisesti napaansa. Rokka oli sankari, koska ilman sitä kaikki hunaja olisi menetetty. Rokka ansaitsi kuvansa hunajakojun tolppaan. Kerroin tätä tarinaa ja hunajapurkkeja siirtyi asiakkaiden laukkuihin. Varsinkin japanilaiset turistit ihmettelivät tarinaa ja varmaan tänäkin päivänä samaa tarinaa kerrotaan nousevan auringon maassa.
Pääkirjoitus- Rokka ja
hunajavaras
H
3
Tarinat ovat muotia markkinoinnissa. Tarina ei kuitenkaan saa johtaa harhaan ja kuvittelemaan, että tuote tarjoaa jotain sellaista mitä se ei ole. Tästä on hyvänä esimerkkinä norjalaisen vitamiinivalmisteen mainos, jossa näyttelijä Mikko Leppilampi laulaa, tanssii ja näyttää miten tavallisesta miehestä kasvaa kuplavolkkaria ilmaan nostava supermies. Mainos on mielestäni ärsyttävä, ehkä ärsyttävin, mitä olen koskaan nähnyt. Aina ei ole mahdollisuutta vaihtaa kanavaa.
Ensin ihmettelin miksi monilahjakas Mikko Leppilampi meni mainokseen mukaan. Muutama vuosi sitten juuri Leppilampi esitti Bond-tunnaria From Russia With Love eri paikoissa, ja aina kun joku vetää yhden suosikkileffani tunnarin, niin se on täydet pisteet minulta. Toisaalta Leppilampi on nykyään mukana joka paikassa. Hän antaa kasvot tuotteelle, joka muka laittaa ihmisen pomppimaan pitkin katuja, ryömimään armeijan esteradalla ja olemaan niin epätodellisen energinen.
Myöhemmin huomasin, että kyseinen mainos on ärsyttänyt monia muitakin. Asiasta käydään keskustelua somessa usealla eri foorumilla. Ruotsissa pyörii lähes sama mainos, mutta Leppilammen tilalla on tietysti ruotsalainen julkkis. Naapurimaassa on noussut kohu siitä, kun tuotteen väitetään parantavan esimerkiksi nivelvaivoja, auttavan väsymykseen ja mitä kaikkea muuta listassa olikaan. Mitään tieteellistä näyttöä parantavista vaikutuksista niveliin ei kuulemma ole. Ruotsissa on tehty valituksia allergisista reaktioista, turvotuksista ja jopa maksavaurioista. Suomessakin on ilmeisesti pyydetty Eviralta selvitystä. Väitteitä, että tuote vaikuttaa oireisiin ei saisi laittaa mainokseen, ellei sitä ole mainittu Euroopan komission tietokannassa.
4
Voiko joku tosiaan uskoa mainoksen tarinaan? Ruotsalainen Expressen-lehti kertoo miten epätoivoiset ihmiset uskovat mainokseen, tilaavat kestotilauksena tuotetta ja odottavat ihmeparantumista kroonisista kivuistaan. Minusta koko mainos on vitsi. Todella huono vitsi. Jos joku todella olisi keksinyt ihmepillerin, niin kai lääketiede olisi nostanut hänet lähes Alexander Flemingin ja vastaavien gurujen joukkoon.
Ihmetuotetta ei ole, eikä tule. Taidankin lähteä tästä taas salille. Mukavaa syksyä kaikille, tsemppiä opiskeluun.
Onko sinulla juttuideoita tai ketä haluaisit haastatteluun? Laita viestiä. Pari ehdotusta on jo tullut, ja lisää mahtuu.
Lähde: Expressen
Tuure äikäsPäätoimittaja
5
E
Elina Haranen
Englannin kulttuurihistoria
vei Jyllan Lontooseen
Espoonlahden lukio on tunnettu kansainvälisyydestään ja laajasta kurssivalikoimastaan. Tässä se tuli taas
todistettua, kun englannin ja historian yhteinen kurssi vei joukon kakkosia ja abiturientteja Lontooseen.
Matkamme alkoi 29.8 kuudelta aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä. Kaikkien silmistä paistoi väsymys, mutta myös innokkuus, koska olimmehan matkalla Lontooseen! Lento sujui hyvin elokuvien parissa ja pian olimmekin jo perillä.
6
Hotellimme oli oivalla paikalla melkein keskustassa ja sen takia olikin helppo liikkua siellä. Ensimmäiseen päivään kuului nähtävyyksien katselua ja kiertelyä sekä tottakai shoppailijoiden suosikki Oxford street tuli myös testattua. Oli upeaa nähdä livenä Big Ben, London Eye ja Buckinghamin palatsi, joita yleensä näkee vain postikorteissa. Viikkomme kului erilaisten aktiviteettien parissa ja mm. vierailimme Globe-teatterissa kuunnellen ohjattua kierrosta, söimme englantilaisille perinteistä fish&chipsiä pubilounaalla, kävimme Suomi-instituutissa, ihastelimme englantilaisten versiota Kiasmasta eli Tate modernia vapaa-ajalla, katsoimme Half a Sixpence -musikaalin sekä tuhlasimme puntia Lontoon tarjonnassa.
Aloitimme myös jokaisen aamumme englantilaisella aamupalalla, ja voin itse sanoa, että sellaisen aamupalan jälkeen tuntuu kylläiseltä.
7
Aikaisemmin ennen matkaa en ollut itse henkilökohtaisesti kiinnostunut Lontoosta tai Englannista mitenkään erikoisesti, mutta matka käänsi pääni kyllä kokonaan. Lontoossa on niin paljon kulttuuria ihmisineen ja nähtävyyksineen, että neljä päivää siellä on aivan liian vähän. Sinne pitää matkata vähintään kahdeksi viikoksi ja olla yhteyksissä paikallisiin, jotta kokemus täydentyisi. Lontoossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen kaikille epäröiville käymään Lontoossa edes kerran elämässään ja kokea kaupungin lumon! Paikallisten brittiaksentti sekä ihmisten ystävällisyys on asioita, joita jään kaipaamaan Lontoosta. Myös kaupungin vireys ja vilkas ympäristö olivat asioita, jotka saivat aamuisen väsyneenkin turistin hereille.
Suomeen tultaessa kaikki oli yhtäkkiä taas niin outoa, mutta samalla tuttua. Lentokoneesta pois astuessani huikkasin lentokentän työntekijälle moikat ja vastineeksi sain vain oudoksuvan katseen ja muistinkin, että sitä ollaankin taas kotimaassa.
8
Lomakohteena Praha, Tšekki
Emilia sirjonen
Tšekkien pääkaupunki Praha on matkailukohteena paikka, joka on sopiva erityisesti shoppailumatkoista pitäville. Kuten monet ennen
Venäjän vallan alla olleet maat, Tšekki on kohtuullisen halpa maa matkustaa, yöpyä sekä tehdä ostoksia. Tässä muutama vinkki, jos Praha on suunnitteilla seuraavaksi lomakohteeksi.
t9
Majoittuminen:
Itse majoituimme viime matkallamme Montreal Apartment nimisessä huoneistossa emmekä hotellissa, kuten aikaisemmalla kerralla. Huoneiston avaimet haettiin ensin muutaman kilometrin päässä sijaitsevalta toimistolta. Meitä toimistolla auttanut virkailija oli erittäin ystävällinen ja puhui erittäin hyvää englantia, mikä ei ole itsestäänselvyys Prahassa. Huoneisto oli kaunis, siisti ja kauniisti sisustettu.
Huoneisto sijaitsi noin puolen kilometrin päässä metrolta (pysäkki: Karlovo náměstí) ja parin sadan metrin päässä raitiovaunupysäkiltä, joiden avulla sitten pääsi helposti matkustamaan minne halusi. Ihan lyhyen matkan päässä oli myös kaksi pientä kauppaa, joista sai helposti ostettua ruokaa päivälle.
Huoneisto: https://booki.ng/2wICroI
Liikkuminen:
Prahan lentokenttä on hieman syrjässä keskustassa, mutta julkinen liikenne Prahassa on erittäin selkeää, vaikka meistäkin tuntui vaikealta ymmärtää kulkuvälinekarttoja ensimmäisen matkan alussa.
Jos liikkuminen julkisilla jännittää, kannattaa ensin ottaa metromatkustaminen haltuun. Se oli ainakin omasta mielestäni kaikista helpoin ymmärtää.
10
Ostokset:
Prahasta löytyy erittäin paljon kauppoja ja kauppakeskuksia. Pari kauppakeskusta ja ostospaikkaa, joissa me kävimme olivat:
● Václavské náměstí
Aukio sijaitsee keskellä keskustaa ja sen varrelta löytyy kaikenlaisia kauppoja ja ruokailumahdollisuuksia. Kannata myös poiketa sivukaduilla, koska sieltä voi löytää myös mahtavia ostoksia!
● Palladium
Kauppakeskus sijaitsee ihan masarykovo nádraží -metroaseman vieressä. Sieltä löytyi kaikenlaisia ja hintaisia kauppoja niin nuorille kuin vanhemmillekin.
Václavské náměstí11
Muuta huomioitavaa:
Henkilökohtaisesti suosittelen vaihtamaan valuuttaa jos Suomessa, koska Prahassa valuutanvaihtotoimistoissa työskentelevät eivät puhuneet lähes koskaan englantia muuta kuin vähän ja olivat erittäin tympeitä. Lisäksi jokaisella vaihtopisteellä kurssi vaihteli, joten erityisesti, jos vaihtaminen ei ole täysin tuttua, kannattaa se hoitaa jo Suomessa.
Prahaan liittyen löytyy varmasti kymmeniä eri matkaoppaita ja netti on myös tietoa pullollaan. Itse löysimme monia kohteita keskustelupalstoilta netistä ja sen lisäksi olimme ostaneet National Geographic:n matkaoppaan ja karttoja jaettiin mm. lentoasemalla ilmaiseksi.
National Geographic: http://bit.ly/2wNnqgt
Pieni matkaopas, Praha (nettisivu): http://www.pienimatkaopas.com/praha/
12
Brändinä itsevarmuus
Jooa, mari ja amel 16d
Maanantaina 18.9 lukioomme tuli kaksi entistä opiskelijaa, jotka ovat aloittaneet yhdessä yrityksen. Jani Torppa valmistui vuonna 2013 ja
työskenteli Telialla kolme vuotta, joiden aikana hän sai ylennyksen myymäläpäälliköksi. Jesse Lempiäinen valmistui vuonna 2014 ja teki musiikin parissa töitä, minkähalu jälkeen hän pääsi töihin Roviolle.
Molemmilla oli valtava halu menestyä ja edetä aina vain korkeampiin työtehtäviin. Halu menestyä johti ajatuksiin oman yrityksen perustamisesta. Niin syntyi toteuttamista vaille valmis vaatebrändi, jonka pääteemana on itsevarmuus.
Pojat kertoivat meille yrityksen perustamisen helpoista ja vaikeista puolista. He painottivat intohimon tärkeyttä. Ennen yrityksen perustamista on tärkeää hankkia tietoa aiheesta ja ottaa selvää kaikista huomioon otettavista asioista.
JetiFörLivet - vaatemerkin sekä yritteliään elämäntavan esitelmän jälkeen Espostista saatiin vielä kysyttyä muutamaa asiaa Jani Torpalta ja Jesse Lempiäiseltä. Vaatebrändinsä ideasta ja ajoituksesta Torppa kertoi, että häntä ärsytti se, miten suomalaisilla oli tapana olla kateellisia toisen ihmisen menestyksestä. Kun ihmisellä meni hyvin, niin piti esittää nöyrää eikä menestyksestä saanut ollenkaan itsevarma. Jesse ja Jani molemmat halusivat tehdä jotain tälle asialle: korostaa itsevarmuutta.
m
13
Seuraava kysymys liittyi haastateltavien elämiin: Mitä he ovat tehneet JetiFörLivetin lomassa ja ennen brändiä? Jani kertoo toimineensa Telialla kolme vuotta. Aluksi Jani toimi omien sanojensa mukaan “sinä ärsyttävänä tyyppinä, kuka tulee nykäisemään hihasta kauppakeskuksissa”, mutta pääsi kuitenkin nopeasti myymäläpäällikön koulutukseen. Jesse puolestaan on toiminut pelialla Rovion puolella ja tehnyt musiikkia taiteilijanimellä Ninth Floor.
Kolmas kysymys käsitteli JetiFörLivetin tulevaisuutta 5-10 vuoden päähän. Sekä Torppa että Lempiäinen näkevät vaatebrändinsä merkkinä, jonka kaikki suomalaiset tuntisivat. He toivovat, että olisivat saaneet vaatteistansa tarpeeksi tuottoa, jotta voisivat “rahoittaa itsevarmuutta” rahoittamalla kickstarter - tyyppisiä ideoita.Lyhyesti sanottuna he haluaisivat, että heidän brändinsä olisi yksi Suomen tunnetuimmista.
Jylla-muistoja pojilla oli paljon. Koulunkäynnistä muistot olivat enemmän tai vähemmän negatiivisia, mutta paikkana Jylla oli heidän mielestään mahtava jo silloin, kun he opiskelivat siellä (2013 aikoihin.) Toki he mainitsivat, että lukion alin keskiarvo oli tuolloin n. 7,2 ja meno oli sen mukaista. Molempien mielestä Jyllassa oli kuitenkin hyvä porukka niin opiskelijoiden kuin opettajienkin puolella.
Lopuksi molemmilta kysyttiin yhtä elämänohjetta, iskulausetta, etc. jonka he haluaisivat sanoa kaikille. Molemmilta tuli pitkälti samanlaista settiä: Ole itsevarma ja nöyrä, älä ylimielinen. Itsevarmuudella he tarkoittivat, että jokaisen tulisi uskaltaa osoittaa, mitä haluaa. Haluamisen lisäksi pitäisi pystyä näyttämään omaa osaamistaan ja kysyä apua tarvittaessa. Kaiken tämän ohella on hyvä uskaltaa tehdä päätöksiä ja elää elämäänsä häpeilemättä.
14
Piinaavia kysymyksiä
Skotlannissa
Jääkaksoset on kirjailija S.K.Treymanin psykologinen trilleri, joka kertoo englantilaisen Moorcraftin perheen järkyttävän tarinan.
Perheen vanhemmat – Sarah ja Agnus ovat lontoolaispari, joiden elämä on vuosi sitten saanut järkyttävän käänteen. Perheen toinen identtisistä kaksoistytöistä on kuollut merkillisessä onnettomuudessa. Vanhemmista kumpikaan ei ole osannut käsitellä tapahtunutta; Agnus hakee lohtua alkoholista ja Sarah on romahtanut henkisesti ja alkanut elää omissa maailmoissaan.
Pari koettaa löytää ratkaisua tilanteeseen aloittamalla elämänsä uudelleen. He päättävät muuttaa yksinäiselle majakkasaarelle Skotlantiin. Toiveena on, että uusi koti jättäisi taakseen surun ja ahdistavat muistot. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan maiseman vaihduttuakaan lopu. Eräänä iltana parin toinen tytär – Kirstien, ilmoittaa olevansa kuollut sisarensa. Tämä saa perheen äidin muistelemaan vuoden takaisia tapahtumia: mitä tyttären kuolin-iltana oikeasti tapahtuikaan? Piinaavat kysymykset eivät jätä Sarahia rauhaan, ja hän päättää selvittää mitä vuoden takainen ilta piti sisällään.
jKatarina
15
Kirjailija on onnistunut kokoamaan teoksen taitavasti yhteen ja uusia juonenkäänteitä sekä paljastuksia ilmenee tiheään tahtiin, mikä saa lukijan ahmimaan kirjan kannesta kanteen. Treyman onnistuu pitämään jännitystä yllä ja juoni on loppuun asti huolellisesti mietitty. Teos koukuttaa mukaansa heti ensimmäisistä sanoista lähtien ja tunnelma tiivistyy sivu sivulta. Teoksen hahmot ovat myös vetovoimaisia ja henkilöiden väliset suhteet luovat mielenkiintoa tarinaan.
Skotlannin aavemainen luonto, karut maisemat ja myrskyävät kalliot luovat loistavan tapahtumapaikan tälle trillerille. Teosta en kuitenkaan suosittelisi herkimmälle lukijalle. Jännitys ja piina todella ovat ”psykologista” ja minulla tarina tuli uniin asti.
Itse luin kirjan kuitenkin yhdeltä istumalta. Se ei antanut minun sulkea kansia ennen viimeistä sivuaan. Kauhua kaipaavalle ja realismia vihaavalle ”Jääkaksoset” on täydellinen valinta.
16
Suvaitsevaisuus ei ole rikos
Se vaanii yössä. Se vie puolisomme ja verorahamme. Se janoaa kristittyjen verta, eikä se ole tyytyväinen ennen kuin jokainen
vääräuskoinen valkoihoinen makaa mullan alla. Se kulkee Suomen kaduilla kaapu ja turbaani päässä puukko oikeassa kädessä. Mikä se on? Aivan oikein, se on maahanmuuttaja! Nämä verenhimoiset demonit ovat kaiken pahan alku ja juuri. Heillä ei ole elämässään mitään muuta missiota, kuin nähdä maailma, jota hallitsevat Muhammedia ja Allahia palvovat lajitoverit.
Toki heti, kun päätämme ottaa päämme pois takalistoistamme, käsitämme ettei asia ehkä olekaan näin! Saattaisimme jopa huomata, etteivät läheskään kaikki muslimit ole välttämättä terroristeja. Suurin osa meistä on tuskin edes tullut ajatelleeksi, että jos jokainen muslimi olisi terroristi, niin maailmassa olisi pelkästään yhdestä uskonnosta yksi huono ihminen n. viittä - kuutta ihmistä kohden. Tähän kun lisätään muiden uskontojen mädät omenat, niin voidaan todeta, ettei maapallollamme olisi välttämättä enää torakoita ja syvänmeren kaloja kummoisempaa elämää. Suurin osa idästä paenneista muslimeista ovat kunnollista väkeä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotoaan sodan tai terrorin uhan jaloista.
s
17
Toki joukossa on myös elintasopakolaisia ja muita ihmisiä, jotka ovat Euroopan alueella perusteetta, mutta uskaltaisin väittää, että kovinkaan moni meistäkään ei ole joutunut muslimitaustaisen ihmisen kohteeksi kaduilla.
Nykyään näytämme myös unohtavan jotain, mikä kaikkien meidän pitäisi osata selkäytimestämme: tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Kovinkaan moni meistä ei varmaan haluisi joutua kuulemaan kaikkialla huuteluja, tai tuntea halveksuvia katseita selkärangassaan. Silti kohtelemme maahamme sodalta paenneita kuin ihmisroskaa, jotka eivät ansaitsisi elää turvallisessa ympäristössä. Tilanne voisi olla toisinkin. Me voisimme elää Suomessa, jonka tilanne on yhtä
18
yhtä epävakaa ja vaarallinen, kuin Lähi-idän maiden. Voisimme joutua pakenemaan vieraan valtion maaperälle ja aloittamaan elämämme uudestaan täysin tuntemattomassa maailmassa. Itse ainakin haluaisin, että minut nähtäisiin tällaisessa tilanteessa neutraalisesti tai jopa positiivisesti.
Voimme jatkaa jatkuvaa vihaa lajitovereitamme kohtaan. Voimme manata heidät alimpaan maanrakoon ja odottaa, että he alkavat pikkuhiljaa nousemaan kaivamastamme maanraosta ylös suurella väkijoukolla väkivallan voimin. Toisaalta voisimme myös avata silmämme ja käyttää edes viisi minuuttia päivästämme siihen, että mietimme miten meidän tulisi kohdella muita ihmisiä ihonväristä, uskonnosta ja äidinkielestä riippumatta.
19
Koulumme uusi opettaja
Sumuel valo
Koulumme opettajakuntaan on tänä syksynä liittynyt äidinkieltä ja suomea toisena äidinkielenä opettava Marjo Leikkainen.
Leikkainen piti opettamisesta jo nuorena, mutta kapinoi kohtaloaan vastaan. Vaikka hän opetti sisaruksiaan, pääsi koulun musikaalissa opettajan roolin ja oli TET-harjoittelussa entisellä ala-asteellaan, asenne oli silti ”ei taatusti tuu ope”. Samalla muiden povaaminen kuitenkin tuki häntä ammatinvalinnassa. Jos Leikkainen ei olisi tullut toisiin ajatuksiin, hänestä olisi tullut fysioterapeutti tai sairaanhoitaja, sillä hän on kiinnostunut terveydestä.
Leikkaisen tähänastiset ajatukset Jyllasta ovat positiivisia: Opettajat ovat mukavia ja hänen opettamansa lukiolaisryhmä on todella motivoitunut. Muutenkin koulussa vallitsee hänen mielestään hyvä henki, vaikka onkin ehtinyt olla talossa vasta vähän aikaa.
Vapaa-ajastaan Leikkainen kertoo naurahtaen, ettei sitä ole. ”Eniten tekisi mieli vain nukkua.” Hän laittaa ruokaa ja lukee ruokablogeja- ja reseptejä, joogaa ja ulkoilee. Pääharrastus on kuitenkin, kuten kellä hyvänsä äidinkielen opettajalla, lukeminen.
K
20
”Parasta on se, että tää on kutsumus”, hän sanoo lämpimästi. Muita hyviä asioita hänen työssään ovat äidinkielen laajuus oppiaineena sekä ihmisten kanssa oleminen ja sosiaalisuus. Lempiaiheita opettaa ovat kielioppiin liittyvät asiat, kuten modukset ja pilkuttaminen, sekä medialukutaito. Kaikki sellaiset asiat, joista on opiskelijoille konkreettista hyötyä tulevaisuudessa.
Oppilaat Leikkainen mainitsee myös haastavissa puolissa. ”Kaikki ovat yksilöitä”, hän toteaa. Ihmisillä on erilaisia vaikeuksia, niin lukivaikeutta kuin erilaisista taustoista johtuvaa, eikä kaikkia voi opettaa samalla muotilla. Haasteiksi hän nimeää myös muita asioita, mitä koulu tuo. Esimerkiksi kokoukset ovat raskaita ja vievät aikaa itse työn kannalta olennaisemmilta asioilta, kuten tuntien suunnittelulta.
Leikkaiselle kieli on erittäin tärkeää, niin ammatin puolesta kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Hänen mukaansa ajattelua, identiteettiä ja minuutta ei olisi ilman kieltä. Se on myös keskeinen väline tuoda esiin kuuluvuutensa tai kuulumattomuutensa johonkin ryhmään, ja ylipäätään ilmaista itseään ja sitä, kuka on. Leikkaiselle Savon murre on erityisen läheinen, sillä hän on kasvanut sen parissa. ”Kieli on koti missä mä elän”, hän tiivistää.
21
Ananias Löhöpumppu
Sumuel valo
Kun Laura on ovella, hän astelee röyhkeästi sisään omilla avaimillaan, eikä koputa vaikka on vieras. Olen kerännyt hänen lakanansa lakritsikuosiseen
kauppakassiin. Laura oli pyörittänyt ne siisteiksi rulliksi, joista hän kasasi pyramidin kaappiin. Nyt linna on sortunut ja lakanat ovat hieman höllenneinä ja haitareiksi typistyneinä myttyinä pussissa. Kurjuuden sinetöivät täysin auenneet tyynyliinat, joihin painuu kulmikkaita ryppyjä.
En voi olla rauhassa, kun tiedän hänen sipsuttelevan keittiössä. Vaikka en näe mitään, kuulen kuinka astiat kolisevat ja tiskipöydällä on elämää vaikkei pitäisi olla. Hän on kuin myrkkypullo, poreilevaa ja kihisevää raivoa täynnä, ja vähän raollaan jolloin kaasu tihkuu ulos tukehduttaen muut ympärillä.
Kun kuulen Lauran laittavan kenkiä jalkaan ja kiroilevan kuormansa kanssa, uskaltaudun pois puolityhjästä makuuhuoneesta. Hivuttaudun maleksien kohti keittiötä, katsellen Lauraa kuin hämähäkkiä suihkukaapissa. Sitä ei saa päästää silmistään ettei se hyökkää, ikävä olento, vaikkakin sinänsä ihan vaaraton. Vilkaisen keittiönurkkaukseen vielä ja huomaan piikkikruunuisen hedelmän nojaavan kaakeleihin. ”Sun ananas jäi”, hajotan hiljaisuuden.
K
22
”Mitä?” hän kysyy, hieman näreissään ja hieman yllättyneenä. Odottaako hän anteeksipyyntöä virheistä, joita en tehnyt? Tai toivooko hän että anelisin häntä jäämään, vaikka olen viimeiset kaksi kuukautta tiennyt hajoamispisteen olevan lähellä. En tiedä tunteista, eikä todennäköisesti Laurakaan.
”Niin että haluatko sä sun ananaksen?” kysyn uudelleen.
Laura oli halunnut tehdä viikonlopuksi jonkin hedelmälautasen, oli näyttänyt puhelimestaan kuvan koverretusta ananaksesta jonka tyhjiin kuoriin oli laitettu valkoista vaahtoa ja marjoja. Kun riita oli alkanut, Laura oli repinyt sormensa ananaksen sahalaitaisiin lehtiin huitoessaan kuin kapellimestari.
Laura naurahtaa, mutta sulkee itsensä nopeasti. ”En mä tarvii sitä.”
Tuntuu surulliselta, että Laura ehti muuttaa vain kahdella kerralla: kiukunpuuskan jälkeisessä pakenemisessa lähtivät kylpyhuoneesta kaikki kosmetiikka, hiuksiin laitettavat limat ja pölyt, sata erilaista sivellintä ja kynsilakka-arsenaali. Samalla hän rynttäsi suurimman osan vaatteistaan rinkkaansa, jonka oli lainannut isältään viime syksyn vaellusreissua varten.
En tiedä missä Laura viettää yönsä, tuskin vanhempiensa luona sillä hänen kunniansa ei riitä takapakin ottamiseen. Ehkä hän pyörii jonkun kaverinsa nurkissa. Katson, kuinka hän vie tavaroita taloyhtiön pihakeinun luo, vilkaisee ympärilleen ihmisten varalta ja lähtee juoksemaan rappukäytävän portaita takaisin ylös.
Tuntuu samalta kuin koiran kuoltua. Mitään ei enää ole, mutta silti sitä tottuneesti huutaa kun leikkaa kurkusta kuivan pään, pudottaa puolikkaan juustosiivun lattialle tai tulee kotiin.
23
Ja siitä jää haju, ja tolkuton määrä pieniä karvoja joita ei poista mikään imurointi. Lauran hiuksia on mustissa sohvatyynyissä, Lauran haju on pinttynyt vaatekaapin vasempaan seinään, hänen leipomansa sämpylät ovat edelleen pakkasessa.
Sängyn päällä roikkuvassa kalenterissa lukee leffa 22.30, sillä meidän piti tänään viettää iltaa yhdessä, kun opiskelukiireet ovat hellittäneet ja Lauralla on töistä vapaata. Laura halusi ensi-iltaan, minä en, mutta yökukkujina molemmille sopi viikonlopun myöhäisin näytös. Otan ananaksen muovipussiin ja survaisen sen reppuuni. Ehkä voin heittää sen roskikseen matkalla. Tai antaa sen jollekulle rahaa kerjäävälle opiskelijalle, joita melkein aina näkyy asemalla.
Ei sillä, että minäkin olen rahapulassa kun vuokran toinenkin puolikas tuli minun maksettavakseni ja kaikista kolmestakymmenestä seitsemästä työpaikkahakemuksestani oltiin kohteliaasti epäkiinnostuneita. Ehkä yritän huomenna laittaa viestiä sosiaaliseen mediaan, että kämppä olisi tarjolla.
Olen yllättynyt siitä, ettei Laura vienyt kostoksi pyörääni. Ei hän ole vielä antanut minulle avaimiakaan takaisin, mutten haluaisi vielä lähteä patistelemaan häntä siitä. Tai sitten hän huomasi raitiovaunun olevan kivuttomampi tapa saada kaikki ehjänä ja kurattomana perille.
Kun olen teatterissa, tajuan että ananas on vieläkin mukanani. En tiedä, mahtuisiko se roskapönttöön jossa on pieni suppilomainen suu. Enkä uskalla kokeilla, sillä sinipaitainen siivooja lakaisee aivan takanani ja todennäköisesti tuomitsisi epätoivoisen yritykseni. Aula on melko tyhjä, yksi teiniporukka pitää ääntä. Iltaisin parasta on, etteivät pikkulapset juokse ympäriinsä, kaada popcorn-astioitaan ja vingu vielä yhtä karkkilaatua ylihinnoiteltujen irtokarkkikuutioiden viidakosta.
24
Valitsen paikan vasemmasta reunasta. Riville ei näytä olevan tulossa muita. Nuoret menevät täysin keskelle ja pariskunta kaksi riviä heidän eteensä, mutta reunempaan. Yksi maissinjyvä lentää minua kohti popparisodasta. Jaloissani pyörivät ylimääräiset 3D-lasit. Laitan ne viereisen penkin tyhjään juomatelineeseen.
Lasken hetken mielijohteesta ananaksen viereeni. Se pystyy vain juuri ja juuri pitämään itsestään taittuvaa penkkiä alhaalla. Kun valot himmenevät lopullisesti ja mainokset pyörähtävät käyntiin, asetan sille myös lasit. Ne jäävät nojaamaan yhteen kyhmyrään melko huterasti. Hedelmä näyttää hyvin suloiselta, linssien pinnasta heijastuu trailereita.
Jossain vaiheessa huomaan hipsuttelevani ananaksen kuoren kuivia suikeroita ja teräviä lehtiä. Se tuoksuu hieman makealta ja pinta on kova ja kiiltävä. Se on jotenkin turvallinen kun liian suuret 3D-lasit repsottavat puoliksi poissa sen päältä.
Kun elokuva on ohi, en raaski laittaa ananasta muovipussiin ja reppuun. Sen sijaan lasken sen pyörän koriin ja lahden ajamaan kotiin. Katulamput ja autot maalaavat kaupungin keltaiseksi. Ei ole juurikaan ihmisiä liikkeellä, lähinnä muutamia takseja joita kierrämme. Presidentinlinnan aidan piikkien kärjet kiiltelevät hiljaisessa yössä.
Käännyn Etelärantaan, vaikka se tarkoittaa turhaa lenkkiä, ei jaloissa muutenkaan tunnu mitään. Pää on sumuinen, väsymys on turruttanut sen, ja maailma huojuu polkaisujen tahdissa. Ananas heilahtelee korissaan ja sen korkeimmat lehdet loikkaavat näkökentän alareunaan. Rannassa nuori nainen hyppää ketterästi Suomenlinnan lautasta ja kiinnittää sen kierteiksi punotun köyden pienen tolpan ympärille. Paksu poninhäntä myötäilee rutinoituneita liikkeitä.
25
Jalkani alkavat täristä niin että liike säteilee etupyörään. Se väpättää uhkaavasti ja minua pelottaa että hullu auto tulee ja jyrää minut suoralla tiellä kun en onnistu pitämään kontrollia. Kaarran pyörällä varomattomasti nurmikolle, otan ananaksen syliini ja jätän pyörän kaatumaan. Kello kuulostaa kuolevalta pikkulinnulta, se iskeytyy ilmeisesi kiveen, ja löysät ketjut hytkyvät sekunnin ennen kuin jäävät paikalleen.
Potkin ja riuhdon korkeavartiset tennarit jaloistani edes avaamatta nauhoja, vaikka se helpottaisi prosessia. Toinen kengistä pomppaa pari kertaa ja katson sen reittiä, samaan aikaan peläten ja toivoen sen putoavan mereen. Se jää tasaiseksi kulunut pohja kohti taivasta parin metrin päähän toveristaan. Jalkani roikkuvat reunan yli, ne haisevat sipulinmakuisilta sipseiltä, otan sukatkin pois.
Ananas kaatuu heti taaksepäin asetettuani sen kivetykselle. Katson sitä hetken säälivästi, mutta seuraan esimerkkiä ja käyn maate. Reppu jää tyynyksi minun ja harmaan laatoituksen väliin, kalenterin kulma kairaa takaraivoon reikää. Kopeloin sivutaskusta tupakan ja tulitikut. Rasian kannessa on turkoosinvärinen hiekkaranta. Poltamme yhdessä monta tupakkaa ja kuuntelemme satunnaisesti tiellä meneviä autoja. Puhun ananakselle kaiken, minkä tiedän niistä muutamista tähdistä jotka näkyvät valosaasteen läpi.
26
Terveisiä vaihdon jälkeen!Krista-Maria
Cowboy-meininkiä, grillausta, aurinkoa ja ystävällisiä ihmisiä! Nämä sanat pomppaavat muun muassa mieleeni, kun ajattelen
ikimuistoista vaihtokevättäni Texasissa. Asuskelin host-perheessäni pienessä kaupungissa, joka kuuluu koko Suomen väkiluvun ylittävälle Dallasin suurkaupunkialueelle. Silmiä todella avartava ja uudenlainen kokemus toi paljon hauskoja muistoja ja tosi hyviä ystäviä. Sain otettua koulussa paljon lempiaineitani, erityisesti taiteen puolelta, kuten tanssia, kuoroa, teatteria ja luovaa kirjoitusta. Meksikolainen ruoka ja cowboyvetimet olivat todella osa normaalia kulttuuria Texasissa ja etenkin maaseudulla, missä perheeni farmi oli täynnä kaktuksia. Ihmiset hauskalla etelän aksentillaan olivat todella ystävällisiä ja avoimia, meininki huoletonta ja rentoa.
Terv. Krista-Maria
C
27
Sandrossa paistaa aina aurinko
– 10+1 kysymystä Sandron ravintolapäällikkö Heli
HuhtaselleTuure äikäs
Tapiolan taivas on synkkä ja rankka sadekuuro yllättää kulkijat. Loikin vesilätäköiden yli kohti vaaleanpunaisena hehkuvaa Sandron kylttiä.
Minulla on tapaaminen ravintolapäällikkö Heli Huhtasen kanssa. Heti ovella soi leppoisa bossanova ja värikäs sisustus ilahduttaa: hyvästi sade! Herkullisen brunssin jälkeen istumme Helin kanssa baarin puolella ja on kysymysten vuoro.
Teillä soi täällä Tapiolan Sandrossa tunnelmaan sopivaa musiikkia. Mikä merkitys musiikilla on teille?
Musiikki on iso osa Sandroa, meillä on loistava DJ Otto. Hän suunnittelee listat jokaiseen Sandroon. Listalla on klassikoita, jotka kaikki tunnistaa, mukaansa tempaavaa musiikkia.
Sandron menu on saanut inspiraationsa kuulemma Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan keittiöistä. Miksi olette valinneet juuri nämä ruokakulttuurit?
-Me halutaan tarjota jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole aikaisemmin ollut. Poikkeuksellinen elämys, niin että aterian aikana saattaa unohtaa olevansa Suomessa. Tärkeitä elementtejä ovat myös astiat ja ruuan ulkonäkö.
T
28
Hesarissa oli juttu, että Helsingissä ei kaikkialla saa tilattua kahvikuppia suomeksi. Mitä mieltä olet tästä?
-Meillä on aina työvuorossa yksi, joka puhuu suomea. Mutta meillä on kansainvälinen henkilökunta, joka osaa auttavasti suomea. Kaikki osaavat ottaa suomen kielellä kahvitilauksen. Emme halua vaatia asiakkailta mitään erityistä kielitaitoa.
Kauppakeskuksissa on ravintoloita, joiden pöydät ovat aivan käytävän vieressä. Ohikulkevien ihmisten askeleet ja puheen kuulee helposti omaan pöytään. Kuinka tärkeää teille on ravintolan rauhallinen paikka?
-Meille on rauhaa tärkeämpää se, että ravintolassa on ravintolan tuntu. Sellainen fiilis, että olet ravintolassa etkä kauppakeskuksessa.
”Ruuanlaitto on intohimoni”, kertoo Heli
29
Mikä on lempimausteesi?
-Valkosipuli
Onko ruoanlaitto intohimosi?
-Rakastan ruokaa
Oletko aina ollut ravintola-alalla?
-Olen aina ollut ravintola-alalla. Nuoresta asti ollut intohimo, en ole ikinä tehnyt muuta. Olen ollut alalla yli 15-v.
Mitä toivot tulevaisuudelta, vai onko unelma jo saavutettu?
-Minulla on onnea ja iloa saada työskennellä tällä alalla. Elän unelmaa. Ainahan on tavoitteita päästä eteenpäin uralla. Saan tällä hetkellä kehittää suomalaista ravintola-kulttuuria.
Mitä haluat asiakkaan ajattelevan, kun hän nousee pöydästä?
-Haluan, että asiakas on tyytyväinen ruokaan ja palveluun ja että hän haluaa tulla syömään myös uudestaan.
Tein viime vuonna Espostiin jutun ruuan eettisyydestä. Tein siihen kyselyn oman ryhmäni (yli 20 opiskelijaa) suhtautumisesta ruokaan. Ryhmässä oli silloin vain kaksi kasvissyöjää. Suurin osa ei ollut kiinnostunut lihan alkuperästä. Osaa asia kiinnosti, mutta ei tiennyt mistä saa tietoa. Mitä sinulle merkitsee ruuan eettisyys?
-Tottakai eettisyys merkitsee. On mahtavaa, että jengi nykyään tietää asioista enemmän. Ravintolassamme on jokaiselle jotakin. Haluamme olla helposti lähestyttävissä kaikille.
30
Sanon seuraavaksi joitakin suomalaiseen ruokakulttuuriin liittyviä asioita. Sano heti yhdellä sanalla, mitä tulee ensimmäisenä mieleesi.
Piimä - Hapan
Nyhtökaura - Uutuus
Karjalanpiirakat – Perinteikäs
Fazer - Suomi
Koskenkorva – Hmmm ööööh… no suomalaisuus!
Tähän on hyvä lopettaa. Kiitos haastattelusta, kiitos brunssista. Hyvää jatkoa
Sandro Tapiolassa osoitteessa Tuulikinsilta 5, http://www.sandro.fi/en/restaurants/sandro-tapiola/
31
