2 Prospäkkäri 4 / 2011

Tilaukset: Anu Törmä, anu@torma-arrala.f i tai puh. 0400 868 503 Ilkka Ärrälä, ilkka@torma-arrala.f iOnnen hippuja on myynnissä hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Pohjois-Suomessa teosta myyvät esimerkiksi Siida, Tankavaaran Kultamuseo ja Inarilaisen toimituksen KirjaHylly.

Aikalaiskuvaa Lemmenjoen kultamailta

Onnen hippuja Aikalaiskuvaa Lemmenjoen kultamailta

Teksti: Seppo KummalaValokuvat: Ilkka ÄrräläUlkoasu: Anu TörmäKustantaja: Törmä-Ärrälä oy208 sivua, yli 400 valokuvaa240 x 270 mmISBN 978-952-67641-0-8Englanninkielinen teos ilmestyy keväällä 2012.

Onnen hippuja kertoo millaista on kaivaa kultaa Suomen Lapissa

2010-luvulla. Teos esittelee vuodenkierron Lemmenjoen rikkailla

kultamailla – tunturissa tiettömien taipaleiden takana.

Pitkä aika on kulunut siitä, kun kullanhuuhdontaan riitti mies, lapio ja vaskooli. Yksinäisten miesten maailmasta on

tullut perheiden työpaikka ja koti. Vuosikymmenten mittaan maata on opittu hyödyntämään tehokkaasti mutta ympäristöä

kunnioittaen. Lyhyt kesä tarkoittaa myös lyhyttä ja kiireistä kaivukautta. Siitä huolimatta kaivinkone seisahtuu,

kun sen alle pesineen västäräkin poikaset kuoriutuvat.

Seppo Kummalan tekstit esittelevät valtausten ja kaivospiirien historiaa, kullankaivajien perhetarinoita ja saavutuksia.

Lämminhenkisesti kerrotaan karuakin tarinaa: miltä tuntuu, kun töitä paiskitaan kellon ympäri, huoltomatkat ovat pitkiä ja

hankalia, kulut ovat korkeat eikä maa anna toivottua kultaa.

Ilkka Ärrälä näyttää kuvillaan millaista on elää Lemmenjoella unohtumattoman luonnon keskellä. Lukijan on helppo aistia ainutlaatuinen tunnelma ja pienen yhteisön kantava voima.

Onnen hippuja jakaa myös kultalöydöistä syntyvän yhteisen riemun. Raskas raadanta taukoaa, kun porukalla vietetään hauskaa

juhannusjuhlaa tai perinteisiä Pekanpäiviä.

Heinäkuussa 2011 voimaan astunut uusi kaivoslaki on lopettamassa koneellisen kullanhuuhdonnan. Onnen hippuja dokumentoi Lemmenjoen kullankaivajien työtä

– juuri ennen kuin ammattikunta kokonaan katoaa.

”Vaikka ei olisi koskaan edes nähnyt kaivospiiriä, saati sitten huuhtonut kultahippuja, Kummalan ja Ärrälän Onnen hippuja on nojatuolimatkailijallekin

huikea seikkailu kullankaivajien maailmassa. --- Seppo Kummala, Ilkka Ärrälä ja Anu Törmä ovat tehneet kulttuuriteon

esitellessään katoavan ammattikunnan perinteitä ja nykyhetkeä. Onnen hipuissa lepäävät sekä silmä että sielu.”

Kirjallisuudentutkija Eija Komu Somero-lehdessä 29.11.2011

O hi j

S

Onne

45 € + lähetyskulut

Onnen hippuja on

myynnissä myös

Lapin Kullankaivajain

Liiton Kultaristeilyllä.Tervetuloa

kirjaostoksille ja tapaamaan

kirjan tekijöitä!

4 / 2011 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry,PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: info@kullankaivajat.fikotisivut: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 Kontiojouko.korhonen@kultaviiste.inet.fip. 040 344 2200 (klo 17 älkeen)

Varapuheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 42,96300 Rovaniemip. 0400 182 964

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inarip. 040 7746 773mullin.mallin@gmail.com

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

35. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Tammerprint Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru, 99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14, 97220 Sinettä

Jouni PatokallioHallintotie 9 A 9, 14500 Iittalap. 040 715 4031

Mika TeliläTorisevantie 55, 37310 Tottijärvipuh: 0400 631 196mika.telila@kolumbus.fi

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut: Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Tässä numerossa:

Prospäkkäri 4/2011

4 - 5 Pääkirjoitukset

6 - 7 Liiton jäsenmaksun maksuohjeet vuodelle 2012

8 - 13 Uusi kaivosviranomainen Tukes

14 - 18 Lohisarrioiden ketunmultamaan hopeat

19 Kultaristeily 2012, ohjelma

20 - 27 Kullankaivajien pikkujouluja vietettiin Oulussa

28 - 29 Kultahaminan Koskenkorva-pullot

30 - 32 LKL oli Helsingin Kädentaito-messuilla marraskuussa

33 - 34 Kirje Tasavallan Presidentti Urho Kekkoselle 1979

35 Mauri Mäkinen - In Memoriam

36 - 37 Polkupyörävaras

38 - 39 Jäsenaloitteita liittyen kullankaivajien hautamuistomerkkeihin

40 Merkkipäivät

KANNEN KUVA: Maail-manlaajuista huomiota he-rättänyt, kullankaivajilta 20vuotta juomatta säilynytKoskenkorva-pullo, muunaikalaisrekvisiitan keskelläviime vuosituhannelta.Kuva Kai J. Rantanen.

4 Prospäkkäri 4 / 2011

Mullis’, päätoimittaja

Mullis’

Mäkäräinen lensi pois

iiton toimistolla on ikkunankarmiin nii-tattuna rakeinen kuva Ylä-Miessiltä syk-

symyöhällä. Kuvaajaa päin kävelee jämerän nä-köinen mies neulottu tupsupipo päässään ja tum-ma sarkanuttu yllään. Vuosi on 1952, PaavoNurmi ja Hannes Kolehmainen ovat sytyttä-neet heinäkuussa Helsinkiin Pallaksen keskiyönauringon tulella ristisiitetyn Hellaksen Olympi-an hengen. Jämeriä miehiä hekin, Nurmi ja Ko-lehmainen.

Ylä-Miessilläkin sataa. On satanut jo pitkäänlohduttomasti kuin metallinharmaata itkua.

Kuvan jämerä mies näyttää siltä, kuin olisitulossa tinttaamaan valokuvausaparaatin käyttä-jää isolla nyrkillään otsaan. Taustalla miehet vään-tävät koivukangilla savisessa kultamontussa sil-mälleen mennyttä kaivinkonetta pystyyn.

Mies on Kullervo Korhonen, ja mäkäräi-nen on juuri lentänyt Korhosen silmään.

Paljon kaikenlaista merkittävää tapahtuutuon jälkeen – merkittävimpänä kullan maail-manmarkkinahinnan romahdus parissa vuodes-sa. Oma merkityksensä on jälkikäteen katsoenkaikella: keskeisen kultaporukan hajoamisella,Pellisen traagisella kohtalolla, Stigzeliuksen–Salon linjalla, Yrjön ja Nipan ja Karin (Tau-non) innovoiman Tankavaaran nosteella ja tä-män kullankaivun sillanpääaseman uudelleenmodaamisella versioon 19.81. Sen jälkeinen aikaonkin oma lukunsa.

Tekniikan miehenä Jouko Korhonen, lii-ton kuudes puheenjohtaja Kullervo Korhosenjälkeen, määritteli viime talven seminaariristei-lyllä liiton ja kullankaivun kulminaatiopisteen.Joukon indikaattorit osoittavat 1.7.2011 voi-maan astuneeseen kaivoslakiin.

Ivalojoen epäonnistuneiden teollistamisyri-tysten jälkeen Kone-Korhonen oli ensimmäistäkertaa Suomen Lapissa osoittamaisillaan, ettäkoneella on mahdollista tuottaa kultaa taloudel-lisesti kannattavasti. Kaiken loksahtaminen pai-

koilleen oli vain mäkäräisen kokoisesta sattumas-ta kiinni. Joken k-pistettä merkittävämpi oli siisKullervon koneen kippaaminen Ylä-Miessilläsyksyllä 1952. Ei enää lopullinen pullahdus Jä-kälä-äytsin latvalla, vaan Ylä-Miessin pyllähdys.Se nitkautti jämerän selän.

Jos Kullervo olisi lyönyt läpi varsinaisenpäämääränsä Lapin kullankaivun modernisoimis-hankkeellaan 50-luvun alussa, olisi Lapin kullan-kaivun ja koko Lapin modernin ajan historiatyystin toisennäköinen; Lapin kullan geologiaolisi selvitetty 70 vuotta aiemmin, kullankaivuolisi pitänyt pintansa alueen elinkeinopalettiinperinteisesti kuuluvana kehittyvänä alkutuotan-non alana, Saamelaisalueen koulutuskeskukses-sa opetettaisiin ympäristövastuullista kullan al-kutuotantoa, Tankavaaran kokonaisuus toimisiLapin kullankaivun catwalkina ja rekrytointikoh-teena, Inarin kunta ja Kultamuseo olisivat jäme-rästi jyrähtäneet kullankaivun puolesta kaivos-lain uudistamisprosessin yhteydessä – eivätkänuljuilleet. Päätöksenteossa kuunneltaisiin myöspaikallisia asiantuntijoita.

Näinkin olisi voinut käydä. Åkerman 200-kaivinkone keikahtaa vaarallisen näköisesti kai-vannon reunalla. Ei saatana, ettei vain luiskahdaalas monttuun. Kiikkuu ja kaakkuu. Konekuskilappaa vaijeria sisään sen minkä vinssit antavatmyöden. Kone keikkuu, ja huojahtaa jo yli sta-biilin tasapainopisteen.

Yllättäen mäkäräinen pääsee irti KullervoKorhosen silmän sidekalvosta ja lentää Åkerma-nin hytän reunalle huilaamaan kappale Korho-sen alaluomea leukojensa välissä. Kone rojahtaaraskaasti helähtäen takaisin telojensa päälle.

Matti Kullervo huoahtaa raskaasti: kuvat-koon, perkele. Tästä selvitään, ja veloistakin sel-vitään. Ensi kesänä uudestaan – ja kaikki kylläymmärtävät, että kipiää se käy kun mäkäräinenjyystää alaluomea.

LMatin silmästä

4 / 2011 Prospäkkäri 5

Jouko Korhonen, puheenjohtaja

M

Jokke

aailma muuttuu. Mantereemmetalous poukkoilee markkinavoi-

mien ristiaallokossa kriisistä toiseen. Kullanhinta heiluu samaan tahtiin, mutta huomat-takoon että se heiluu tasolla josta muutamavuosi takaperin saatettiin vain haaveilla.

Niin muuttuu uutisointi kotimaan kai-voksistakin. Kainuun pelastaja, Talvivaarankaivos onkin yhtäkkiä asetettu piinapenk-kiin kaikkien sormella osoiteltavaksi. Sa-moin käy keskustelu kuumana siitä onkosuojelualue Sodankylässä maan pinnalla vaipinnan alla. Ja jos on pinnan alla, niin kuin-ka syvällä.

Vuotta aiemmin me kullankaivajatolimme yhteiskunnan hampaissa. Eduskun-taa myöten puitiin vesien mahdollista sa-mentumista. Yhteiskuntamme päättäjät oli-vat silloin sitä mieltä että koneellinen toi-minta kansallispuistossa on syytä lakkaut-taa. Toisin sanoen kaikkien meidän käyttä-mät kultakorut on syytä tuottaa teollisestivalmistetusta kullasta. Poislukien muodikaskierrätyskulta tietenkin. Näin ollen ne 15miljoonaa köyhien kehitysmaiden kullan-huuhtojaa jotka käyttävät elohopeaa kultan-sa talteenottamiseen ovat oikeilla jäljillä. Jame pelkkään painovoimaan luottavat kone-kaivajat olemme väärässä. Kullan korkeanhinnan vuoksi kaivu on aktiivista kaikkial-la. Esimerkiksi Filippiineillä käytetään jokavuosi 200–500 tonnia elohopeaa. Eikä kier-rätyksestä ole kukaan kuullutkaan. Näin Ar-kadianmäen päättäjät haluavat, joten näinmennään, toistaiseksi.

Kullankaivu on hienoja positiivinen asia

Edellä kerrotusta huolimatta, tai juurisiksi meidän ikioma suomalainen kullankai-vu on mukava, hieno ja positiivinen asia.Tämä selvisi mm. maineikkaassa Arto Ny-bergin TV-ohjelmassa jossa kullankaivajaJukka Kela esiintyi. Asiasta innostunut pe-rustotinen toimittaja silminnähden tartuttiitseensä kultakuumeen. Jukka keräsi ohjel-man jälkeen pöydällä olleet arvokkaat hiputtarkasti takaisin talteen. Viikkoa myöhem-min samassa ohjelmassa vieraillut Nokianjohtaja keräsi negatiivista huomiota yrittä-mällä lahjoa toimittajan. Maassa maan ta-valla.

Toinen positiivinen kullankaivuaspek-ti löytyy tuoreesta kirjasta ”Onnen hippu-ja”. Kovasti on kirjaa kriitikot kehuneet, eikäsyyttä. Ensivaikutelma kirjasta hämmästyt-tää meitä päähenkilöitä: kauniita vihreitämaisemia ja alati hymyileviä kasvoja. Täl-laisiako me oikeasti olemme – katkerat Lem-menjoen kaivajat? Tuntuu käsittämättömältäettä rumista karvanaamoista saa noin kau-niita kuvia. Eikä tekstikään jää kuvien ta-sosta yhtään jälkeen. Ja kun kaiken kruu-naa maallikonkin silmään poikkeuksellisenmiellyttävä taitto, voi kirjaa varauksetta suo-sitella kaikille luonnon ystäville. Kyllä, luit-te oikein, kirja kuvaa parasta Lapin luontoaja esittelee samalla eri puolilta maata Lem-menjoelle valikoituneita luonnon ystäviä.He nyt vain sattuvat kaivamaan kultaa –kunnes kuolema tai valtiovalta heidät erot-taa.

6 Prospäkkäri 4 / 2011

LKL:n vuosikokous 26.3.2011vahvisti vuoden 2012 jäsen-maksun suuruudeksi 22 euroaja liittymismaksuksi 10 euroa.

Kullalla maksettaessa jäsenmaksun mää-rä vastaa kullan maailmanmarkkinahintaavuosikokouspäivänä lisättynä 10 % epäpuh-tausindeksillä. Järjelliseen mittatarkkuuteenpyöristettynä se tekee 0,74 grammaa Lapinkultaa. Tasapainovaa’alla 0,7 g.

Voit maksaa jäsenmaksusi nyt.

Tarkistettuasi jäsenmaksutilanteesi tämänProspäkkärin osoiteprintistä, voit maksaa 22euroa jokaiselta puuttuvalta vuodelta LKL:njäsenmaksutilille Nordeaan. Jäsenmaksuti-lin vuodesta 2012 lähtien vaadittava IBAN-tilinumero on FI45 2177 3800 0049 77.Kansainvälisessä pankkiliikenteessä tilinSWIFT-osoite on NDEAFIHH.

Muista käyttää viitenumerona jäsennu-meroasi, joka on nimesi yläpuolelle merkit-ty numerosarja tämän jäsenlehden takakan-nessa. Viitteellisen maksun yhteyteen kir-joitetut piruilut rahastonhoitajalle, tai muutviestit eivät välity viiteluettelon mukanamaksun saajalle.

Eräpäivä on 31.1.2012.

Voit maksaa jäsenmaksusiyhteydessä vapaaehtoisenkolehdin

Aiempien vuosien tapaan jäsenmaksun yh-teydessä voi maksaa vapaaehtoisen kolehti-maksun.

Viime vuonna jäsenmaksujen yhteydes-sä jäsenet kohdensivat yleisten toimintaedel-lytysten parantamiseen 727 euroa, Pyrky-reitten palstan jatkokehittämiseen 510 eu-roa ja jäsenvaltausten kehittämiseen 1 736euroa.

Lisäksi suuntaamatonta ylimääräistä jä-senmaksutukea liitolle tuli 555,06 euroa.

Kiitos kaikille tukea antaneille!

Toimintaedellytysten parantamiseenosoitettua tukea ja suuntaamatonta ylimää-räistä tukea on käytetty liiton ja kullankai-vun näkyvyyden ja tunnettavuuden kohot-tamiseen eri tapahtumissa ja PR-tilaisuuk-sissa, kuten messuilla. Pyrkyreitten palstanjatkokehitystuki varataan Inarin kirkkomaal-le mahdollisesti lähitulevaisuudessa perus-tettavan kullankaivajien tuhkauurnien muis-tolehdon pesämunaksi. Jäsenvaltausten ke-hittämistukea on käytetty alueiden toimin-taedellytysten parantamiseen ja sekä uusienjäsenvaltausten hankintaan.

LKL:n jäsenmaksu 22 euroa

Maksa nyt omatoimisesti

4 / 2011 Prospäkkäri 7

Sama uusiksi

Liiton hallitus päätti kokouksessaan 18.12.2011 esittää jäsenmaksun 2012 yhteydessämaksettaville vapaaehtoisille maksuille sa-moja kohteita kuin edellisvuonna:

2 € yleisten toimintaedellytysten paranta-miseen

5 € Pyrkyreitten palstan jatkokehittämiseen

8 € liiton jäsenetuvaltausten kehittämiseen

Tämän yli menevät summat: jokaiselle mo-mentille ja yleistukena loput.

Keväällä muistutus

Huonompimuistisia ja paperilaskua lasku-pinoon kaipaavia lähestytään vielä keväälläpaperisella laskulla.

Omatoimisesta maksuseurannasta ja jä-senmaksujen hoitamisesta koituu kuitenkinliitolle merkittäviä kustannussäästöjä, jotenkannustamme kaikkia olemaan hyvämuis-tisia ja viitseliäitä.

Kai J. Rantanenrahastonhoitaja

Yllättävä kaakonpuoleinen kesämyrsky on paiskannut kevyet alumiinirännit lappeelleen. Tässävaiheessa vielä jännittää, meneekö jäsenmaksusuoritus tilisiirroksi, vai olisiko rihlanmutkaanvielä jäänyt 0,74 grammaa.

4 / 2011 Prospäkkäri 7

8 Prospäkkäri 4 / 2011

Heinäkuun 1. päivänä 2011voimaan astuneen kaivoslainmuutoksen myötä Turvalli-suus- ja kemikaalivirastosta

(Tukes) tuli ylin kaivosviranomainen. Viran-omaisvalintaa pidettiin hallinnon piirissäluonnollisena, sillä Tukes valvoi jo ennes-tään kaivosturvallisuutta ja kemikaalienkäyttöä kaivoksissa.

Kaivostoimintaa Tukes hallinnoi toimi-pisteissään Helsingin Pasilassa ja Rovanie-melle perustetussa uudessa Tukesin kaivos-ryhmässä. Kullanhuuhdonta on ensimmäi-nen osa-alue kaivosalasta, joka talven aika-na siirretään kokonaisuudessaan Rovanie-melle.

Kaivosryhmät Pasilassaja Rovaniemellä

Kaivostoiminnan valvonta- ja edistämisteh-tävät siirtyivät Tukesiin työ- ja elinkeinomi-nisteriöstä. Samalla ministeriöstä siirtyi vi-raston leipää puremaan seitsemän asiantun-tijaa, joista osa on kullankaivajillekin van-hoja tuttuja. Pasilassa toimii Tukesin pää-konttori ja kirjaamo. Työntekijöitä pääkont-torin kaivosryhmässä on kaikkiaan 8 hen-kilöä.

Rovaniemelle Lapin aluehallintovirastontaloon perustetun kaivosryhmän päällikkö-nä aloitti kaivosyli-insinööri Terho Liika-maa, joka pendelöi Pasilassa sijaitsevan pää-konttorin ja Rovaniemen kaivosryhmän toi-mipaikan välillä.

Liikamaa on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän siirtyi Tukesin kaivosryhmänpäälliköksi Lapin ELY-keskuksesta. Siellähän toimi työllisyys, yrittäjyys, osaaminen,kulttuuri ja maahanmuuttoasiat -yksikönjohtajana. Aiemmin hän on toiminut mm.Lapin TE-keskuksen yritysneuvojana.

Lapin aluehallintovirastontalon kaivoskäytävä

Kaivostoiminta Suomessa on painottunutPiippolan paremmalle puolelle, pohjoiseen.Eritoten kullanhuuhdonnan osalta koetaanviranomaisilla olevan pohjoisessa olevan

Uusi kaivos-viranomainenTukes

4 / 2011 Prospäkkäri 9

parempi kulttuurin tuntemus ja läheisyys.Perusteluna kaivosryhmän sijoittamisel-

le Rovaniemelle oli myös monipuolinenkaivosalan osaaminen. Rovaniemellä onuseita kansallisia ja kansainvälisiä tutkimus-ja asiantuntijayksiköitä, joiden toiminta lin-kittyy kaivosviranomaisen toimintaan. Myöshenkilökunta on vahvasti lappilaista: kaivos-yli-insinööri Terho Liikamaa on lähtöisinKolarista ja kullankaivajien lupahakemuk-sia jatkossa käsittelevä ylitarkastaja PasiMolkoselkä Rovaniemellä etelänreissullaKittilästä.

Kaikkiaan Rovaniemen kaivosryhmässäon tällä hetkellä 4 henkilöä, kun virastonkokonaisvahvuus tulee olemaan 14–15 hen-kilöä. Edellä mainittujen Liikamaan ja Mol-koselän lisäksi Lapin aluehallintovirastontalon kaivoskäytävästä löytyy Ilkka Keski-

talo, joka on keskittynyt malminetsintään,ja Laura Paakkonen laskutuspuolelta. Tam-mikuun alussa Tukesissa kaivosryhmässäaloittaa lakimiehenä Tuula Sääskilahti, jokasiirtyy ely-keskuksesta. Jo lähivuosina tul-laan palkkaamaan vielä muutama kaivos-puolen ihminen lisää.

Resursseja on saatu GTK:lta, jonka pii-rissä ensimmäinen rekrytointikierroskinkäytiin ”sisäisenä hakuna”. Katsottiin, ettäGTK:n henkilökunta oli jo valmiiksi sisään-ajettua kaivospuolen viranomaistoimintaan.

Lupahakemustenkäsittelyaikoihin luvassaparannusta

Yleisessä tiedossa on työ- ja elinkeinominis-teriöstä periytyneet ongelmat hakemuksienkäsittelyajoissa. Tilanne eskaloitui lupakä-sittelijä Juha Kaarimaan siirryttyä muihintehtäviin maaliskuun lopussa 2010, ja mi-nisteriön asetettua paikka rekrytointikiel-toon. Lupakäsittelijä Niklas Vartiaisen pal-kattiin ministeriöön purkamaan sumaa vastavuoden 2010 lokakuussa.

Rovaniemen toimiston avajaisissa yli-in-sinööri Liikamaa lupaili lisää henkilöresurs-seja lupakäsittelyyn, ja sen myötä parannustalupahakemusten käsittelyaikoihin.

Parin vuoden sisällä pitäisi käsittelyajoissapäästä noin puolen vuoden käsittelyaikaan,kun nyt pisimmät malminetsintään liitty-vät lupien käsittelyajat ovat yli kolme vuot-ta.

Niklas Vartiainen on Pasilassa purkanutvanhan lain aikaista lupahakemussumaa.Nyt suma alkaa olla purettuna, ja on toi-veissa päästä käsittelemään uuden lain mu-kaisia kullanhuuhdontalupahakemuksia –joita on niitäkin ehtinyt kertyä ihan jonok-si asti.

Ajoissa jätetyistä ja huolella täytetyistäuusista kullanhuuhdontalupahakemuksista

Väylän varrella kasvanut kolarilainen yli-insi-nööri Terho Liikamaa tuntee lohen kujeet.Jatkossa myös kullankaivajan.

10 Prospäkkäri 4 / 2011

on toiveita saada päätökset ennen tulevaakaivukautta.

Hakemuksetyhteen muottiin

Loppuvuodesta on tarkoitus että vastuu siir-tyy enemmän Rovaniemen suuntaan ja yli-tarkastaja Molkoselälle. Lupakäsittelijä Var-tiainen tulee samalla siirtymään malminet-sintä-asioiden hallinnointiin. Mutta siihensaakka Vartianen toimii Molkoselän sparraa-jana ja pyrkii mentoroimaan tämän sisällekullanhuuhdontalupien käsittelyyn. Tällähetkellä käsittelyssä alkaa olla viimeiset van-han lain mukaiset valtaushakemukset, joi-den kautta yhdessä perehdytään prosessiin.Uuden lain mukaiset luvat otetaan käsitte-lyyn tammikuussa.

Viranomaisen pyrkimyksenä on sorvatahakuohjeet niin selkeiksi, että tulevaisuudes-sa saadaan vain yhdenlaisia hakemuksia, jot-ka jo ensi vaiheessa täyttävät uuden lain vaa-timukset.

Suunnitellut hakulomakkeet ovat olleetlausunnolla myös Lapin KullankaivajainLiitossa. Kaikki kullanhuuhdontaluvan ha-kemiseen liittyvät lomakkeet löytyvät nytnetistä osoitteesta http://www.tukes.fi/fi/Palvelut/Lomakkeet/Kullanhuuhdonta-mal-minetsinta-kaivokset/

Lomakkeisiin voi tulla pieniä muutoksiakaivoslakiin liittyvän asetuksen hyväksymi-sen yhteydessä.

Parantuneena lisäpalveluna hallintoala-maisia kohtaan on myös tehtyjen lupapää-tösten julkaiseminen Tukesin internet-sivuil-la.

Tunturien Lappi on kittiläläis-lähtöiselle Tukesin ylitarkastaja Pasi Molkoselälle kotiseutua.Kultamaat kutsuvat, tässä suuntana vielä lohijoet.

4 / 2011 Prospäkkäri 11

Lupa haettava lain 34. §mainitulla tavalla

Uuden kaivoslain 32. pykälään on leivottusisään ajatus lupahakemuksien etuoikeusjär-jestykseen puuttumisesta.

Aikoinaanhan riitti, kun vain ensimmäi-senä ennätti jonkinlaisen karttatuherruksenja ilmoituksen alueen valtausaikeista minis-teriöön paiskaamaan. Tämä antoi ensimmäi-selle hakemukselle kiistämättömän etuoike-uden ja hakijalle oikeuden hakuasiakirjojenmyöhempään täydentämiseen, oli alkupe-räinen hakemus kuinka vajavainen tahansa.

Uuden lain 32. § mukaan etuoikeus onsillä, joka on ensin hakenut lupaa 34. §:ssämainitulla tavalla.

Lain 34. § luettelee seikkaperäisesti neasiat, jotka hakemuksessa on esitettävä.

Tämä lainkohta on viranomaispiireissäherättänyt keskustelua, lähinnä siitä missätulee menemään raja vajavaisen hakemuk-sen määrittelyssä. Viranomaisella on kuiten-kin tietoisena tavoitteena pitää tässäkin asi-assa järki matkassa.

Kaikkien tasapuolinen etu on, että aluettahaetaan perustellusti ja vakaassa harkinnas-sa. Muilta osin lupaprosessin joustavuus jakeventäminen on myös viranomaisen intres-seissä.

Edelliseen liittyen ylitarkastaja Molkosel-kä myöntää itse olevansa paikkatieto-orien-toitunut. Käsittelyn kannalta ideaali olisi joslupahakemukset olisi mahdollista toimittaasähköisinä dokumentteina kartta-aineistoamyöten GPS-nurkkapisteineen esimerkiksimaanmittaustoimistolta. Silti tämä ei olekaikille mahdollista, eikä sellaiseen ketäänvelvoiteta. Edelleen riittää siis esimerkiksikarttaliitteen osalta, että vähintään 1:20 000mittakaavaisessa kartasta löytyy alueen rajatja kaksi tunnettua koordinaatiopistettä.

Molkoselkä ymmärtää myös tarkan pai-kannuksen kääntöpuolen problematiikan.

Jokapojan GPS-laitteiden halpumisenmyötä liitonkin tietoon on tullut jo tapa-uksia, joissa koti-geodeetit ovat maastoontarkkoneet aikanaan kunnankirjaston kopio-koneella tulostetulle suttuiselle karttapoh-jalle parinkin mm:n tuschi-kynällä piirret-tyjä ”ikimuistoisia” valtausrajoja.

Harvoinpa kahden eri toimintakulttuu-rin kohtaaminen on kivuttomasti tapahtu-nut.

Ihmisläheistäkanssakäymistä

Selkeä ja kiistaton parannus ammattimaistakullankaivua muuten kovasti kurittaneessauudessa kaivoslaissa oli ehdottoman karens-simääräyksen poistuminen. Raukeava kul-tavaltaus ei enää ole este uuden kullanhuuh-dontaluvan myöntämiselle samalle alueelle.Samalla poistui alueen kultaesiintymän hyö-dyntämisen enimmäisajan rajaus. Kun en-nen valtaus saattoi maksimissaan olla voi-massa 5 valtausvuotta + 3 + 2 vuotta jatko-aikaa, mahdollistaa uusi laki toimimisen 4+ 3 vuoden syklillä niin pitkään kuin alu-eella on huuhdontakultaa hyödynnettävis-sä ja toiminta on määräysten mukaista.

Vanhan valtauksen jatkona uusi kullan-huuhdontalupa katsotaan kuitenkin jatko-päätökseksi, jolloin se on voimassa ensi vai-heessakin 3 vuotta 4 vuoden sijaan.

Uuden lain myötä viranomaistehtävät –ja toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvolli-suudet – ovat merkittävästi lisääntyneet.Muun ympäristön kuulemista täsmennet-tiin uudessa kaivoslaissa niin, että se tarkoit-taa entistä tiiviimpää ja laajempaa sidosryh-mä- ja kumppanuustoimintaa.

Käytännön tasolla tämä tarkoittaa ylitar-kastaja Molkoselän mukaan sitä, että eriyhteistyötahojen kanssa avataan avoin vuo-rovaikutussuhde. Syntyperäisenä Lapin ih-misenä Molkoselällä on muutenkin mutka-

12 Prospäkkäri 4 / 2011

ton suhtautuminen ihmisten väliseen kans-sakäymiseen: kun paiskataan kättä ja aletaanraataamaan ja joskus tinkaamaankin asiois-ta, tulevat ihmiset samalla tutuiksi.

Hän toteaa, että Rovaniemen toimistos-sa on henkilökuntaa vielä aika vähän. Tar-koitus on pysyäkin ihmisläheisinä kasvot-toman viraston sijaan. Sama periaate toimiikuulemisten suhteen. Pyritään välttämäänsitä, että kuuleminen muodostuisi kasvot-tomaksi muodollisuudeksi.

Jonkun viranomaisen työajankullankaivajat aina vievät

Jatkossa ajatuksena on, että Tukes ottaa val-vovana viranomaisena näkyvän roolin. Pal-jon tietenkin riippuu siitä, millaisia resurs-seja yhteiskunta tulee antamaan, mutta tar-koitus on viranomaisena reilusti kulkea janäkyä.

Jokaisen kullankaivajan luona ei missäännimessä käydä joka vuosi, mutta vasteaikatoiminnan tarkastamisen suhteen tulee ly-henemään. Osittain tämä johtuu uudestalupasyklistäkin.

Uuden lain myötä myös vakuuksien aset-taminen sekä siihen liittyvät tarkastustehtä-vät siirtyivät Metsähallitukselta Tukesille.Metsähallitus toki jatkossakin maanomista-jana lausuu ja joutuukin lausumaan kantan-sa asioista. Sitä luonnollisesti herkällä kor-valla Tukesissa kuunnellaan, mutta varsinai-nen valvovan viranomaisen rooli pyritäänTukesissa hoitamaan resursseista riippuenmahdollisimman itsenäisesti.

Ylitarkastaja Molkoselällä on realistinenkuva kullankaivun hallinnoinnin työtaakas-ta. Hän toteaa kuulleensa joskus pohdinto-ja siitä, ovatko kullankaivajat kaivoslain osal-ta kokoonsa nähden liian suuressa nutussa.Molkoselkä kertoo Tukesissa resurssit kui-tenkin jaetun ottaen huomioon kullankai-vun hallinnoinnin työllistävyys.

Tärkeitä yhteystietojaHakemukset ja muut asiakirjat:TUKES / KaivosasiatPL 6600521 Helsinki

Kaivosryhmä, Rovaniemi:Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)Valtakatu 296100 Rovaniemi(Lapin aluehallintoviraston talo)

Kaivospuhelin: 010 605 2127Joku vastaa aina virka-aikana,kullankaivuasioissa Pasi Molkoselkä taiNiklas Vartiainen.Pasi Molkoselkä, Tukes Rovaniemi, suoranumero: 010 6052 133

Sähköpostiosoitteet:etunimi.sukunimi@tukes.fikaivosasiat@tukes.fi

Lupapäätökset sähköisinä:http://tukes.fi/fi/Toimialat/Kaivokset/Kaivosviranomaisen-antamat-paatokset/

Ja jonkun virkamiehen työajan kullan-kaivu jollakin hallinnonalalla joka tapauk-sessa veisi, olisi se sijoitettuna minkä tahan-sa viraston alaisuuteen.

Uusi laki lisännytraportointia ja kuulemisia

Yksi asia, joka arvatenkin tulee kasvattamaaneri mittaisia sukuelimiä varsinkin vanhanliiton kullankaivajien otsaan on uusi EU:n

4 / 2011 Prospäkkäri 13

kaivosjätedirektiivi. Sen vaikutuksesta kai-voslaki velvoittaa myös kullankaivajan teke-mään syntyvän kaivannaisjätteen jätehuol-tosuunnitelma. Tästäkään ei viranomaisellaole kuitenkaan mitään raskasta prosessia ta-voitteena synnyttää, ja selkeät ilmoituslo-makkeet löytyvät tulevaisuudessa Tukesinsivuilta.

Ympäristöluvitetuilla työmaillahan nämäasiat tulevatkin jo ympäristölupahakemuk-sen yhteydessä käsiteltyä.

Ylitarkastaja Molkoselkä uskoo että avoi-min mielin ja yhteistyöllä asiat saadaan rul-laamaan hyvin. Uusi kaivoslaki on astunutvoimaan, ja sen mukaan eletään ja toimi-taan.

Kullankaivun kenttään on tullut kaiva-jista itsestään dramaattisiltakin tuntuviamuutoksia, mutta ne pitää vain hyväksyä.Esimerkiksi lisääntyneiden kuulemistenosalta nykypäivä nyt vain on sellaista, ettäkaikkia mahdollisia tahoja kuullaan jokaasiassa.

Viimeisenä terveisenään ylitarkastajaMolkoselkä haluaa muistuttaa kullankaiva-jia siitä, että viranomaisella ei ole mitääntarvetta tarkoituksella hankaloittaa asioidenhoitamista.

Päinvastoin, pyrkimys on avoimeen jajoustavaan toimintaan.

Mullis’

Prospäkkärin toimitus oli käyttänyt vähäntaiteilijan vapautta Reijo ja Pirjo Kan-

tasen Pönkylä-hippua koskeneessa artikke-lin kuvituksessa. Prospäkkärissä 3/2011 si-vulla 19 ollut kuva ei esittänyt Reijo ja PirjoKantasen monttua luomalavoineen Palsino-jalla. Eikä kyllä Reijo Kantasta muutenkaan.

Itse asiassa koko kuvakin oli naapurista– Bizebaze Palsilta – eikä Sopukulta-valta-ukselta. Eivätkä Kantaset lähettämänsä oi-kaisun mukaan ole koskaan luomalavaakäyttäneet, vaikka olisi joskus ollut tarvet-takin.

Aikansa kesän sähköposteja pöyhimälläselvisi, että kuvan olikin lähettänyt ke-

säaikainen toiminnanjohtajamme KaukoMatilainen esimerkkinä mallikelpoisestarännityksestä. Kuvassa rännittää liiton Bi-

zebaze Palsi -valtauksella Jouko Kallio Kan-kaanpäästä.

Matilainen kehuu, että Kallion kiertove-siallas on rakennettu hyvien Lemmenjoenkonekaivajien tapaan, eikä samenna jokivet-tä lainkaan.

Pahoittelumme asiayhteyksien sekoitta-misesta kaikille asianosaisille.

Oikaisu KantastenPönkylä-löydön artikkeliin

14 Prospäkkäri 4 / 2011

Lohisarriot sijaitsee Lapin lääninSodankylän kunnassa 80 kmkirkonkylästä pohjoiseen, val-tatien nro 4:n länsipuolella,

Porttipahdan tekoaltaasta pohjoiseen päinnousevan mäen päällä (Kuva 1). Tutkimuk-set tehtiin alueellisen moreenigeokemiankulta-, hopea- ja kuparianomalioiden perus-teella (Pulkkinen ja muut 2008).

Tutkimusten suunnittelusta ja toteutuk-sesta on vastannut geologi Eelis Pulkkinen.Vilho Mäntynen toimi avustajana maasto-tutkimuksissa. Geologista kartoitusta ovattehneet kausiapulaiset Leena Niska ja Jen-ni Hasa. Maastogeofysiikan mittaustensuunnittelusta ja tulkinnasta ovat vastanneetgeofyysikot Teuvo Pernu jaHeikki Salmirinne.Alueen itäpuolentutkimusten tu-lokset on ra-portoitu aiem-min (Pulkki-nen ja Salmi-rinne 2006).

Tutkimuskoh-

Lohisarrioidenketunmultamaan

hopeat

Eelis Pulkkinen

teen kallioperä on kahteen otteeseen poi-muttunutta ja poimuakseli on loivassa asen-nossa eteläkaakkoon (Kuva 2). Poimun mo-lemmilla laidoilla on Sattasvaaran tyyppistäkomatiittia, jossa vuorottelevat pyroklastii-tit ja tyynylaavat. Felsistä tuffia ja niihin liit-tyviä pääosin sulfidisia rautamuodostumiaon komatiitin alapuolella. Poimun keskelläon massiivinen basalttisesta metalaavastakoostuva yksikkö, jonka itäpuolen kulta- jahopeapitoisiin osiin liittyy lamprofyyrijuo-nia. Lamprofyyrit ovat monesti lähellä kul-taesiintymiä kuten Kittilän Sirkassa ja So-dankylän Kaaresselässä (Pulkkinen 1997).

Koko alue oli toisen maailmansodan ai-kana saksalaisten joukkojen varikko- ja tu-

kikohta-alueena. Senjäljiltä Lohisarri-

oissa etenkinvaltatie 4:nitäpuolel laon runsaastisotaromua ja

kaivettuja po-teroita. Tuntui

melko vistolta kul-

4 / 2011 Prospäkkäri 15

kea lumisoseessa kairauspaikko-ja merkkaamassa, kun tiesin, ettäkaikkia miinoja ei oltu milläänsaatu pois.

Alueelta on hakattu puusto jo30 vuotta sitten. Silloinen metsäkoostui pääosin kuusista. Metsä-hallitus on koettanut uudistaahakkuualueet männyllä. Metsänuudistaminen ei ole onnistunuttoivotulla tavalla, koska rapautu-neen kallion pinta on vain muu-tamien kymmenien senttimetri-en syvyydessä, ja siten männyn

Kuva 1. Moreenin kulta- ja kuparipitoisuus Lohisarrioi-den moreenissa (Salminen 1995). Valtatie 4 on merkittypunaisella.

Kuva 2. Losisarriot sijoittuvat Ruosselän graniittikom-pleksin länsi kontaktiin (Lehtonen et al. 1998).

Kuva 3. Lohisarrioiden länteenviettävällä rinteellä on syksyisinrunsaasti juolukkaa ja sentuottama hehkuva ruskaväritys.

juuristolle ei ole löytynyt tilaa.Nykyisin paikka on aukeaa ja kas-vaa sekä juolukkaa (kuva 3) ettäpuolukkaa. Siellä, missä puustoon jäljellä, on syksyisin runsaastisieniä.

Raskasmineraalitutkimuksiatehtiin useaan otteeseen. Siinähommassa uurastivat MäntysenVille ja eräät työharjoittelijat.Leena Niska opetteli vaskaamisenja ahventen fileeraamisen.

Eelis

Pu

lkki

nen

16 Prospäkkäri 4 / 2011

Lohisarrioiden topografiaa luonnehtiivoimakas uomaisuus. Rinteet muistuttavatvaltavan suurta pyykkilautaa. Uomat joh-tuvat kallioperän rakenteesta. Niitä on sekäpohjoiseen että etelään laskevissa uomissa.Niissä on mahdollista olla runsaita kultahip-pukertymiä (Kuva 4).

Tutkimusten viime vaiheessa apuun saa-tiin FT Pertti Sarala, Anne Peltoniemi-Taivalkoski ja Jorma Valkama, joka erot-teli kultakoiralla (gold hound) kultahiputja pani niiden sijainnit kartalle (Kuva 5).

Karbonaattien rapautumisesta huolimat-ta kairasydäntä saatiin niin paljon ylös, että

voitiin tehdä kemiallisetanalyysit. Tulokset jäivät ki-vien vaikeasta kairattavuu-desta johtuen vaatimatto-miksi, mutta malmiviittei-tä on kuitenkin niin paljon,että kohde on jatkotutki-musten arvoinen (Kuvat 5–10).

Kuva 4. Lohisarrioiden ensimmäisen raskasmineraalitutkimuk-sen hippukartta.

Kuva 5. Lohisarrioiden toisen raskasmineraalitutkimuksenhippukartta.

Ketunpesän ohittavallepolulle kairattiin koereikäpystykairauksella. Tulostenmukaan se on hipaissut ho-peaesiintymää. Kairaamal-la toinen reikä eri suunnal-la ja kulmalla olisi mahdol-lista tavoittaa varsinainenhopea-aarre.

Kairauksella paikannet-tiin pieniä kulta- ja hopea-esiintymiä. Ongelmana olise, että hiilidioksidimeta-somatoosin karbonaatiksi

Kultakoira.

Jorm

a V

alka

ma

4 / 2011 Prospäkkäri 17

muuttamat malmiesiintymät tuottivat run-sasta sydänhukkaa.

Lohisarrioiden kairauksessa tuli esiin viit-teitä kupari-nikkeliesiintymästä. joka onsamaa tyyppiä kuin Roivaiseen Conroy Goldand Natural Re-sources -yhtiön tekemän val-taushakemuksen alueella oleva serpentiniit-ti.

Lamprofyyrijuonet koostuvat pääosinkiilteistä, jotka ovat tässä biotiittiä ja flogo-biittiä (Kuva 9). Kiilteet rapautuvat helpos-ti, joten niitä voi kaivaa lapiolla. Samallatavalla näyttää kettu onnistuneen tekemäänluolastonsa rapautumisen pehmentämäänlamprofyyrijuonistoon. Juonissa on myösjonkin verran apatiittia, joka näkyy korkei-na P- ja Ca- pitoisuuksina (Kuva 10). Maa-perän ravinteisuus on aiheuttanut runsaanaluskasvuston, ja se on puolestaan ravinnut

Kuva 7. Kulta- ja kuparipitoisuus syväkaira-reiässä R231.

Kuva 9. Bariumin (Ba) ja kaliumin (K)pitoisuudet syväkairareiässä R239.

Kuva 10. Fosforin (P) ja kalsiumin (Ca)pitoisuudet syväkairareiässä R239.

Kuva 6. Hopea- ja kuparipitoisuus koekaira-reiässä R254.

Kuva 8. Nikkeli- ja rikkipitoisuus syväkaira-reiässä R254.

myyriä ja jäniksiä. Niinpä ketulla on ollutmainiot ruokamaat. Siellä tavatussa pesuees-sa oli peräti kuusi poikasta (Kuva 11).

Raskasmineraalinäytteet käsiteltiin vas-kaamalla. Vaskausta jatkettiin niin, että pan-nuun jäivät magnetiitti ja sitä raskaammat

18 Prospäkkäri 4 / 2011

mineraalit. Koko alueen kattavasta moree-nin raskasmineraalitutkimuksen tuloksestateki Leena Niska pro gradunsa, jota hänmyöhemmin jatkoi lisensiaatin tutkinnoksi(Niska 2006).

Metakomatiittien välikerroksena olevienkiisu-rautamuodostumien malmipotentiaa-lin selvittämiseksi tulisi tehdä uusi kairauspaksummalla kairauskalustolla. Ensimmäi-seksi tulisi uusi reikä aloittaa 50 m R234:nitäpuolelta. Näytteenotossa olisi käytettävärapautuneen osan sitovia kemikaaleja, jottakairasydän saataisiin kokonaan ylös. Rauta-muodostuman itäkontaktissa olevan hopea-esiintymän tutkimista tulisi tutkia kairaa-malla kaksi reikää R254:n pohjois- ja etelä-puolelle.

Toinen mahdollisuus olisi kattaa kokoalue valtatie 4:stä Porttipahdan rantaan saak-ka kevyellä moreeninäytteenotolla ja siihenyhdistetyllä raskasmineraalitutkimuksella.Tällöin saataisiin todennäköisesti selville nemahdolliset kultaesiintymät, joka ovat poi-mutusten muodostamissa solmukohdissa.Tällä hetkellä koko alueen peittää KevitsaMiningin valtausvaraus, joten töihin sielläpääsee vasta varauksen raukeamisen jälkeen,ellei sitten varauksen tekijä valtaa aluetta jajatka tutkimuksia.

KirjallisuusviitteetLehtonen, M., Airo, M-L., Eilu, P., Hanski, E.,Kortelainen, V., Lanne, E., Manninen, T.,

Rastas, P., Räsänen, J. ja Virransalo, P. 1998. Kitti-län vihreäkivialueen geologia. Lapin vulkaniittipro-jektin raportti. Summary: The stratigraphy, petro-logy and geochemistry of the Kittilä greenstone area,northern Finland. A Report of the Lapland Volca-nite Project. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimus-raportti 140. 144 s.

Pulkkinen, E., Salmirinne, H. ja Mäntynen, V2008. Tutkimustyöselostus Sodankyliin kunnassavaltausalueilla Lohi 3, kaiv.rek. nro 7782 / 1 teh-dyistä kultamalmitutkimuksista vuosina 2001–2007.

Pulkkinen, Eelis, Salmirinne, Heikki 2006. Tutki-mustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueillaLohi 1–3, kaiv.rek. nro:t 7319/1–3, tehdyistä kul-tamalmitutkimuksista vuosina 2001–2004. 13 s. +14 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraport-ti, M06/3723/2006/1/10.

Niska, L. 2006. Maaperägeologisia kultatutkimuk-sia Ruosselässä Sodankylän kunnassa. Lisensiaatti-työ. Oulun yliopisto. Geotieteiden laitos. Geologi-an osasto. 89 s.

Pulkkinen, E. 1997. Tutkimustyöselostus Sodan-kylän kunnassa valtausalueilla Kaaresselkä 2, kaiv.rek. nro 4445/ suoritetuista malmitutkimuksistaExploration report on the claim area Kaaresselkä 2,Mine Reg. nr 4445/1 in the municipality of So-dankylä. GTK:n arkisto. Kairausraportit. Claimreports. M06/3714/97/1/10

Salminen, R (Ed). 1995. Alueellinen geokemialli-nen kartoitus Suomessa vuosina 1982–1994.

Summary: Regional Geochemical mapping in Fin-land in 1982 -1994. Geologian tutkimuskeskus.Tutkimusraportti 130. 40 s.

Pert

ti S

aral

a

Kuva 11. Näyte Lohisarrioiden kettupoikueen jäsenistä keväällä 2008.

4 / 2011 Prospäkkäri 19

Aikataulu - ohjelmaAikataulu - ohjelmaAikataulu - ohjelmaAikataulu - ohjelmaAikataulu - ohjelmaPERJANTAI 20.1.2012Päiväseminaariin osallistuvat - ilmoittautumi-nen Katajanokan terminaalin ravintolaan ryh-mänjohtaja Heli Rapakolle alkaen 13:30 – lai-valle sisään 14:0014:15 Seminaari alkaa (kansi 8)14:15 Tervetuloa – Antti Peronius, seminaarinpuheenjohtaja. Herkistelemme päivän tee-maa: Jalometallihintojen vaeltelu kaivosviran-omaisen näkökulmasta. Pelastavatko kultakai-vokset Suomen talouden. Panelisteina: kaivo-sylitarkastajat: Urpo J. Salo, Heikki Vartiainen,Krister Söderholm, Pekka Suomela ja Terho Lii-kamaa.15:50 Pidetään pieni tauko16:00 Loputkin kullankaivajat päästetäänlaivaan16:10 Musiikkiesitys – Esa Eloranta16:20 Mihin kullan hinta suuntaa, mistä muu-tokset johtuvat: Carl Löfberg, tj MagnusMinerals17:10 tauko, päiväkävijät poistuvat17:30 Laiva lähtee satamastaVarsinainen risteily alkaa musiikkiesityksellä– Esa Eloranta ja Heli Rapakko17:40 LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen18:10 Kaivosviranomaisen puheenvuoro:Terho Liikamaa, yli-insinööri, Tukes18:40 tauko19:00 Kullanhuuhdontakuulumiset, katsaus ke-sän 2011 isomushippuihin ja suurimman hipunmaljan sekä kiertopalkinnon luovuttaminen.

LKL:n kultakuvakisan tulokset ja katsaus ku-vatuksiin. Vuoden kullankaivajateon julkista-minen ja palkitseminen20:00 Päivän ohjelma päättyy viimeinkin ja siir-tyminen sapuskointiin20:30 Buffet-illallinen vakioruokajuomineen,kansi 7. Illallisen jälkeen (n. klo 22) Pubissa(kansi 7) lauluntekijä-laulaja Esa Eloranta

LAUANTAI 21.1.2012(suluissa Suomen aika)

07:00–09:30 (8–10:30) Aamiainen09:30 (10:30) Saavumme Tukholmaan11:00–14:30 (12–15:30) Lauantain päiväohjel-maa laivalla, Fun Club (kansi 8). Online-muo-toiset Kultakisat laivan yökerhossa sekä edelli-sen päivän rasituksista toipumista – musiikkia(Esa Eloranta ja Heli Rapakko) kultakisojen yh-teydessä.

Seminaaritilassa kokoustellaan:12:00 (13:00) Edunvalvontatoimikunnan tilai-suus: Infoa ja evästysten keräämistä LKL:n halli-tukselle ja edunvalvontatoimikunnalle.12:30 (13:30) Ympäristölupavelvollisille (kone-kaivajat, imurimiehet tai sellaisiksi aikovat) kul-lankaivajille vesistöjen yhteistarkkailuun liitty-vä infotilaisuus13:00 (14:00) Kaivospiirien osakkaiden kokous– missä mennään?15:00 (16:00) Seminaari alkaa auditoriossa15:10 (16:10) Kullanhuuhdonta-Online kilpailu-jen tulokset ja palkinnot15:15 (16:15) Timo Lindborg, professori, OuluMining School: Mihin kullan hinta ja hinnan-muutokset perustuvat – onko jalometalliyrittä-jän elämä jännittävää?16:00 (17:00) Tauko16:20 (17:20) Mika Telilä, kullankaivaja: Voikokullankaivulla elää?17:00 (18:00) Heino Alaniska, evp kaivosjohta-ja: Kultakaivoksen tuoton optimointi kullan hin-takehitysnäkemyksen avulla.18:00 (19:00) Keskustelua, kommenttipuheen-vuoroja, kehuja ja haukkuja, päätössanat, loppu-sähläykset yms. muodollisuudet viimeistäänklo 18:45 (19:45)20:00 (21:00) Puffet-illallinen vakioruokajuomi-neen (kansi 7). Illallisen jälkeen (n. klo 22) Pu-bissa (kansi 7) lauluntekijä-laulaja Esa Eloranta

SUNNUNTAI 22.1.201208:00 –10:00 Aamiainen09:55 Saavumme Helsinkiin

Kultaristeily 20.–22.1.2012Tukholmaan Viking Line’n M/s Mariellalla

PÄÄTEEMANA:Miten käy kullan hinnanEiköhän pieni keskustelu kullan arvosta, arvonmuutoksista ja tulevasta hintakehityksestä oletyylikäs aihe 10-vuotisjuhlaristeilyllemme.

Kysy mahdollisia peruutuspaikkoja: Heli Rapakko; heli.rapakko@gmail.com tai 040 593 5337.

OHJELMAN MUUTOKSETMAHDOLLISIA

4 / 2011 Prospäkkäri 19

20 Prospäkkäri 4 / 2011

Rikkaiden tervaporvareiden javauraiden it-insinöörien Ou-lu oli oivallinen valinta La-pin Kullankaivajain Liiton vi-

rallisten pikkujoulujen 2011 pitopaikaksi.Onhan tuo syrjäinen rannikkokaupunkikultamiehille tuttu paikka, jossa he ovat jo1870-luvulta lähtien F.J. Björklundin ta-voin juoneet itsensä hengiltä.

Myös liiton pitkäaikainen puheenjohta-ja Heikki Kokko ruukasi kultaisessa nuo-ruudessaan – ennen avioitumistaan Ranta-Marin kanssa – käydä siellä talvisin syste-maattisesti sijoittamassa edellisen kaivukau-den kultatilin hyvään ruokaan, seuraan jajuomiin.

Oivallinen ja perinnerikas paikka samaantarkoitukseen siis vielä joulukuussa 2011.

Oulun seutu on 2000-luvulla Tampe-reen Hämeen ja Pohojam’maan ohella yksikolmesta merkittävästä maakuntakeskitty-mästä uuden uljaan ajan kullankaivajienaluepopulaatioissa. Se, että paikan päältälöytyi aktiivista liiton jäsenistöä järjestä-mään pikkujouluviikonlopulle ohjelmaa,oli ratkaiseva apu järjestelyorganisaatiol-le. Melekomoinen kiitos siitä HaanpäänKarille ja Kanniston Jannelle!

Ja onhan kaivosvierailun Raahen Lai-vakankaalle organisoinut liiton edunval-vontapäällikkö, mulkkujärvinen AnttiPeroniuskin alkujaan oululaislähtöi-nen. Kiitos Oululle siis Antistakin.

Kullankaivajien pikkujouluja

Pikkujoululautasten ääreen kokoontunei-den määrä pomppasi pitkälti toiselle sadal-le. Kaikki kullankaivajat, jotka ovat marhan-neet kultamaiden ja siviili-etelän väliä, tie-

vietettiin 9.–11.12.2011 Oulussa

Ilkk

a Ä

rräl

ä

Mulkkujärvinen geologi Antti Peronius kertookullankaivajille, missä kolossa Laivakankaankulta on näihin päiviin saakka lymynnyt.

4 / 2011 Prospäkkäri 21

tävät että Oulusta pu-huttaessa kauas ei olepitkä matka kummas-takaan suunnasta. Pu-naisia neniä ilmaan-tuikin paikalle tuis-kun seasta sekä eteläs-tä että pohjoisesta.

Samasta syystä ou-lulaislapsista muuten varttuu niin pitkäkä-tisiä aikuisia – kokeiksi kelvottomia, muttasynnynnäisiä mestarivaskaajia. Vanhemmatnostavat heitä käsistä ilmaan ja sanovat (poh-joiseen): ”Katso lapseni, tuolla on Lemmen-joki.” Ja (etelään): ”Katso lapseni, tuolla onNokia.”

Laivan kultakaivosRaahessa

Uusien rikastus- ja kaivosinsinöörien räätä-löityä muuntokoulutusta järjestävä geologiAntti Peronius oli sopinut liiton pikkujou-luväelle kaivosvierailun Nordic Mines’invasta-avatulle Laivan kultakaivokselle Raa-heen. Mukaan mahdutettiin 65 ensimmäi-senä ilmoittautunutta kullankaivajaa.

Laivakankaan kultaesiintymä löytyi aika-naan harrastajan lähettämän malminäytteeneli kansannäytelöydön pohjalta. Näytteenlöysi amatöörigeologi Pentti Järnbäck. Ol-lessaan vuonna 1979 hiihtoretkellä Raahenulkopuolella, hänen koiransa lähti seuraa-maan mäyränjälkiä. Koiraa etsiessään Pent-

ti havaitsi jotain kimaltelevaa lumesta esiinpilkistävässä kivessä. Kultalöydöstä on tä-män vuoksi kutsuttu ”mäyränkullaksi”.

1980-luvun alussa rikkaaksi tiedetynkultaesiintymän alueella harjoitteli pienkai-vostoimintaa myös pitkäaikainen ammatti-kullankaivaja Kalervo ”Kassu” Ruohonie-mi. Liiton seminaariristeilyllä tammikuus-sa 2005 Kassu kertoi kokemuksistaan tästä”mäyränkullasta”, joka hänen kohdallaanmuistutti kylläkin enemmän kissankultaa –vain muistot lämmittää (kts. Prospäkkäri 1/2005).

Kaivoksella kullankaivajia vastassa olimieluisa vanha tuttu, First Quantum Mine-rals’in maajohtajan paikalta Kevitsan moni-metallikaivokselta Sodankylästä Laivan kai-voksenjohtajaksi siirtynyt entinen kaivosyli-tarkastaja Krister Söderholm.

Turhaa kitinää ekskursioporukan puolel-ta syntyi siitä, että kaivosvierailu oli jälleenliian suosittu. Tiukkojen turvallisuusmäärä-ysten vuoksi ohjatulle tutustumiskäynnillerikastamon puolelle ei voinut osallistua kuin

Kullankaivajienmieluisa tuttu,

entinen kaivosylitar-kastaja Krister

Söderholm, esittele-mässä uutta urak-

kaansa, Laivankultakaivosta liiton

pikkujoulujenekskursioväelle.

Ilkk

a Ä

rräl

ä

22 Prospäkkäri 4 / 2011

Ilkk

a Ä

rräl

ä

Ilkk

a Ä

rräl

ä

4 / 2011 Prospäkkäri 23

20 henkeä. Tämä ratkaistiin niin, että 20ensimmäisenä ekskursiolle ilmoittautunut-ta valittiin listalta. Loput pääsivät kaivok-senjohtaja Söderholmin opastamalle kier-rokselle louhoksen puolelle.

Ihan kaikki eivät olleet tyytyväisiä teh-tyyn Salomon tuomioon, vaikka Krister jär-jesti vierailun lopuksi vielä toisellekin 20hengen ryhmälle mahdollisuuden rikasta-moon tutustumiseen.

Ensimmäiset kultaharkotvalettiin 27.12.2011

Peronius piti bussimatkalla Oulusta Laiva-kankaalle asiantuntevan, mutta silti maalli-kollekin tuskitta nieltävän alustuksen Lai-vakankaan kultaesiintymästä.

Jotakin siitä jäi päähänkin, varsinkin kunkaivoksen johtaja Krister Söderholm ja ri-kastamovierailua isännöinyt kaivoksen pää-metallurgi, prosessi-insinööri Mikko Joen-suu tietoja vielä täydensivät.

Laivan kultakaivos muodostuu tällä het-kellä kolmesta eri esiintymästä, jotka ken-ties malmion jatkotutkimusten myötä kas-vavat yhteen. Kulta esiintyy kvartsidioriitistamuodostuneen kvartsijuoniverkoston yhte-ydessä. Malmia arvioidaan olevan yhteensä13 miljoonaa tonnia, ja tuotantotavoittee-na kaivoksella on 3 700 kiloa kultaa vuo-dessa. Ensimmäiset harkot kaivoksella va-lettiin heti joulunpyhien jälkeen 27.12.2011.

Tällä tuotantomäärällä Laivan kaivos si-joittuu Euroopan toiseksi suurimmaksi kul-takaivokseksi heti Kittilän Suurikuusikonjälkeen.

Kullan rikastaminen on kullankaivajansilmin melko haastavan näköinen ja moni-vaiheinen prosessi. Lyhyesti kuvailtuna lou-hittu murska laitetaan suurissa autogeeni-myllyissä jauhamaan itse itsensä. Rikastettuja separoitu materiaali liuotetaan kahdessa

Ilkk

a Ä

rräl

äIl

kka

Ärr

älä

24 Prospäkkäri 4 / 2011

eri rikastuspiirissä suljetuissa tankeissa erikemikaalein ja tartutetaan tämän jälkeenhiileen.

Kultahuoneessa hiili vielä pestään parikertaa mm. suolahapolla ja uudemman liu-otuskierroksen jälkeen saadaan elektrolyy-sipiirin napana toimivaan teräsvillaan tart-tumaan kulta ja hopea, jotka valetaan har-koksi.

Ei ihme, että pienkaivosyrittäjä Ruoho-niemen tutulla dosentilla aikanaan konstitloppuivat kesken.

Uusi kaivoslaki suurin uhkakaivostoiminnan nousulle

Entinen kaivosylitarkastaja Krister Söder-holm esitteli vielä kaivosvierailun lopuksikullankaivajille katsauksen kaivosalan huo-lista, uhkista ja riskeistä.

Suurin uhka kovassa nosteessa olevankaivostoiminnan uudelle nousulle on1.7.2011 voimaan tullut uusi kaivoslaki.Tosin alan alasajosta johtuva koulutetunammattiväen puutekin asettaa omat haas-teensa alalle, mutta tämä varsinkin akatee-misesti koulutettuja osaajia koskeva ongel-ma on helpommin ratkaistavissa palkkakan-nustimin ja koulutusta uudelleen suuntaa-malla.

Kaivoslain valmistelun yhteydessä lupa-hakemusten käsittelyaikojen venyminenkroonistui. Kun kaivoslaki alan toimijoidenesittämistä muutosehdotuksista huolimattavahvistettiin työryhmän esittämässä muo-dossaan, nousivat korvausmaksut ja kuule-misten myötä käsittelyajat kohtuuttomastiyli alan kipukynnyksen.

Myös Metsähallitus maanhaltijana onmuuttanut toimintatapojaan: nykyään senitsensä myöntämä ja hinnoittelema tutki-muslupa maksaa 30 euroa hehtaarilta – kul-lankaivuluvan korvauksethan ovat nousseetvielä tätäkin enemmän. Hinnannosto on

ylittänyt jopa maanarvon. Pelkästään valta-usmaksuina tulee alueen maan arvo kuudenvuoden aikana maksetuksi kokonaisuudes-saan.

Entinen kaivosylitarkastaja Krister Söder-holm ei ole unohtanut kullankaivajiakaan.Virkamiehenäkin noudattamallaan vuori-miehen suoruudella hän toi edelleen julkisamat epäkohdat, joita kullankaivajien puo-lesta moitti uudessa kaivoslaissa sen valmis-tuttua.

Hän totesi ammattimaisen kullankaivunosalta perusteluiden ontuvan ja perustuvanhistorian vääristelyyn ja haittojen liioitte-luun. Edelleen hän hämmästeli toiminnanmittakaavan pienuutta verrattuna vedottu-jen suojelualueiden laajuuteen.

Kaikkinensa hän piti kullankaivajienkohtelua kaivoslain uudistuksen yhteydessäkohtuuttomana.

Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonenlahjoitti Krister Söderholmille seuraavanapäivänä pikkujouluissa julkaistavan ”Onnenhippuja” -teoksen.

Silminnähden tyytyväisenä teoksen si-vuilta aistittaviin kultamaiden tunnelmiinja näkymiin Krister muisteli lämmöllä pari-päiväistä kattavaa perehdyttämistään Lem-menjoen kullankaivun todellisuuteen. Sö-derholmin ollessa vielä kaivosylitarkastajanvirassa kierrättivät Risto ja Mika Telilä hän-tä ministeriön lupakäsittelijä Juha Kaari-maan kanssa ympäri Lemmenjoen syksyisiäkultamaita.

Sielun ja ruumiinravitsemiseksi

Lauantaina aamutuimaan kymmeneltä start-tasi Kari Haanpään opastama ruumiin jasielun ravitsemiseen tähdännyt väljä kau-punkikierros, päättyen lauantaitunnelmaakuhisevan kauppahallin kautta Oulun pe-rinteisille rantamakasiineille.

4 / 2011 Prospäkkäri 25

Kierroksen kohokohdat olivat KannistonJannen KuruKorun uuteen liiketilaan tutus-tuminen ison kivipallon vieressä Rotuaaril-la ja Tuuren ranta-aitta kauppatorin laidal-la. Lapin kultaperinne on yllättävän paljoniholla Oulun kokoisessa kaupungissa: esi-merkiksi Tuure, jonka kaikki tuntevat, olivanhojen kultamiesten väärti ja kauppareis-suillaan Ranta-Marissa monet kerrat sauno-nut, ja kaupungin suosituimman yökerhonvip-jonon portsari osoittautui erään Lem-menjoen ammattikullankaivajan ensimmäi-seksi serkuksi. Mikä ei silti riitä naamavipinperustaksi.

KuruKorun valvontakameroiden allaHaanpään Kari esitteli porukalle viime ke-sän suurimman hippulöydön. Pekka Tur-kan kanssa lapiopelillä löydetty ja Haanpäänlapsenlapsien mukaan ”Kaapoksi ja Kertuk-si” ristitty 85,5-grammainen saattoi joita-kin milligrammoja keventyä kiertäessäänkuvattavana kädestä käteen.

Kai

J. R

anta

nen

Kai

J. R

anta

nen

Kai

J. R

anta

nen

Kai

J. R

anta

nen

Tuure tietää jokaisen karvan, ja kaikkituntee Tuuren. Kari Haanpää ja Tuuretuiskussa Oulun ranta-aitoilla.

Kultaseppä ja kullankaivaja Janne Kannistooli kutsunut kullankaivajat Ison kivenjuureen Rotuaarille.

Uutta kaivupaikkaa valmisteleva TeroKyllönen oli tullut poikkimain Kuhmosta.

“Kaapo ja Kerttu” ja Kari Haanpääkullankaivajien ihailtavana KannistonJannen KuruKorussa.

26 Prospäkkäri 4 / 2011

Samaan aikaan vaskattiin todennäköisestikaivukauden 2011 viimeiset kullanhuuh-dontakilpailut Ravintola Tarantellassa. Osal-listujia oli parikymmentä ja kannustusjouk-koja saman verran.

Kilpailun voitti Maunon Sepe, toiseksituli Nummelan Pena ja kolmanneksi PäiviPohjola.

Tunnelma ja järjestelyt kisoissa olivat taat-tua Tarantella-laatua.

Arvostava ja positiivinenkuva kullankaivajista

Varsinainen pikkujouluilta alkoi Törmä-Ärrälä Oy:n teoksen ”Onnen hippuja” jul-kistamistilaisuudella.

Vaikka lähtökohdat kirjan tekemiselle –pelko ammattimaisen kullankaivun katoa-misesta Lemmenjoelta – ovatkin niin syn-kät, oli kullankaivajien illan Holiday InnOulussa aloittanut ”Onnen hippuja” -teok-sen julkistamistilaisuus varsin lämminhen-kinen.

Viime vuosina, kun kullankaivu on ol-lut kovasti mediassa agendalla, on kaivajillemuodostunut kyyninen, mutta valitettavanrealistinen suhtautuminen toimittajien ha-luun nostaa pieni marginaaliyhteisö huomi-on kohteeksi. Yleensä sinänsä neutraalitkintarinat ovat olleet alalle ja kaivajille negatii-visia journalistisen periaatteen ”täytyy kuun-nella myös toista osapuolta” tuloksena.

Toimittaja Seppo Kummalan ja kuvaa-ja Ilkka Ärrälän ”Onnen hippuja” on kai-vajien suureksi iloksi ja yllätykseksi tästäpoikkeus. Se kuvaa arvostavasti ja ymmär-täen Lemmenjoen kaivajayhteisön arkea jatyötä. Ärrälä ja Kummala ovat todella pääs-seet ineen kullankaivajan elämän vuotuis-kiertoon. Kirjan julkistamistilaisuudessa te-kijät kiittelivätkin kaivajia siitä, että nämäottivat heidät vieraiksi koteihinsa ja kertoi-vat avoimesti tarinansa.

Teoksessa välittyy vahvasti kaivajien omaääni, vaikka kokonaisuus onkin suunnitel-tu niin, että jokainen tarina toimii yksin,mutta vie samalla koko kullankaivun tari-naa eteenpäin ja valottaa sitä eri puolilta.Teoksen ehkä suurin ja kantavin arvo on-kin siinä, että aikalaiskuvaa Lapin kullan-kaivajista ei ole näin laajasti taltioitu sittentoimittaja Viljo Mäkipuron Lemmenjoenkultaryntäyksestä kertovien teoksien. Tokikestoklassikoita ovat myös virallisen kulta-historioitsijan Seppo J. Partasen Ivalojoenja Lemmenjoen elinkautisten väärtiydestäväriä saavat ja virallisiin dokumentteihin jaarkistolähteisiin vahvasti pohjautuvat kul-tahistoriateokset, sekä radio- ja lehtimedianmonet päivitykset.

Mäkipuron ja Partasen teoksien sanotaanolleen aikanaan synnyttämässä uutta kulta-ryntäystä Lemmenjoelle. On helppo ennus-taa, että ”Onnen hippuja” tulee saamaan sa-manlaisen klassikkoaseman tuleviksi vuosi-kymmeniksi, ja aiheuttamaan jälleen uudenkultaryntäyksen jo moneen kertaan hiljen-tyneiksi ennustetuille kultapuroille.

Kai

J. R

anta

nen

Artisti Heli Rapakko ja kaivukumppaniKari Koivisto sound-chekkaamassa.

4 / 2011 Prospäkkäri 27

Kuten kirjallisuudentutkija Eija KomuSomero-lehdessä teoksesta toteaa: SeppoKummala, Ilkka Ärrälä ja Anu Törmä ovattehneet kulttuuriteon esitellessään katoavanammattikunnan perinteitä ja nykyhetkeä.

Toivottavasti kirja avaa monet silmät nä-kemään, että Lemmenjoen kullankaivajayh-teisön elävä ammattiperinne on aivan liianarvokas uhrattavaksi kateuden ja virkamies-ten yksisilmäisyyden alttarille. Silti täytyyasianosaisenakin ihmetellä, kuinka positii-visen ja hymyilevän kuvan kaivajista tekijätovat tilanteesta huolimatta osanneet näyt-tää.

TakaisinInariin?

Itse pikkujoululounas oli runsas ja maitta-va, ja haarukoita ja veitsiä kilisteli pitkästitoistasataa kullankaivajaa.

Illan päätteeksi Heli Rapakko vieläemännöi tanssi- ja laulutaitoisille suunnat-tua karaoke-iltaa, vanhojen ja viisaiden ve-täydyttyä keräämään voimia seuraavan päi-vän paluumarssia varten.

Ei voida vannoa, etteikö Inariin palattai-si ennen kuin aatemaailman muutos mah-dollistaa kaivosekskursion kunnan alueellakullankaivajien pikkujoulujen yhteydessä,mutta valittu konsepti on osoittautunutonnistuneeksi. Osallistujamäärät ovat mo-ninkertaistuneet ja palaute on ollut pääosinmyönteistä.

Pieniä tarjoiluteknisiä kömmähdyksiä oliosunut alan ammattilaisten silmiin, ja van-hat ”liiton hirvi” -pohjaiset harvalukuisen,mutta tiiviin ydinporukan pikkujoulut1970-luvulta muistavat, toivoivat itse pik-kujouluiltaan lisää kullankaivaja-henkeänostattavaa ohjelmaa.

Siinäpä haastetta sinne maakuntiin: vah-vat alueelliset kullankaivajakeskittymät eriperiferioissa voisivat ideoida ja kehitellä alu-een kaivannaisteollisuuteen nojautuvan ko-konaispaketin tietoa, viihdettä ja hyvää ruo-kaa.

Paketeista onnistunein siunattaisiin kul-loinkin liiton viralliseksi pikkujouluksi, jotaalueen kullankaivajat isännöisivät.

Mullis’

Kai

J. R

anta

nen

Kai

J. R

anta

nen

Birgitta Eloranta ja lentokapteeni Kaarlo Rajalatulivat Oulun seudulta tervehtimään Miessinmaantuttuja.

Aki Karvonen oli taivaltanut Inaristaläpi tuulen ja tuiskun, osallistuakseenliiton pikkujouluihin.

28 Prospäkkäri 4 / 2011

Vuonna 1990 Suomen ainoan la-sipulloja valmistavan Karhulanlasitehtaan muottikone n:o 21puhaltaa 1000-asteisesta lasi-

massasta jälleen uuden kappaleen yli mil-jardi kertaa korkattuja puolen litran Kosken-korva-pulloja. Täysin samanlainen puolik-

KultahaminanKoskenkorva-pullot

kaan kossuleka tulee ruotsalaisen PLM-yh-tymän Limmaredin tehtaan muottikonees-ta n:o 12 vuonna 1992. Pullot täytetäänKoskenkorvan tehtaan 96-prosenttisesta tis-leestä 38-prosenttiseksi laimennetulla Kos-kenkorva-viinalla Oy Alko Ab:n tehtaallaRajamäellä 15.7.1993. Ne päätyvät pienen

28 Prospäkkäri 4 / 2011

4 / 2011 Prospäkkäri 29

Carillo-pullon kanssa seinän viereen kullan-kaivajien lukolliseen varastoon Lemmenjo-en Kultahaminassa. Ja unohtuvat sinne.

Vuoden 1840 tienoilla haaksirikkoutuuAhvenanmaan eteläpuolella rahtialus ja pai-nuu 55 metrin syvyyteen Itämeren hyiseenhautaan. Alus on kaljaasi tai kuunari, jonkanimeä, kansallisuutta, lähtösatamaa tai pää-määrää ei toistaiseksi ole saatu selville. Senlastina oli huomattava määrä shamppanjaaja olutta.

Heinäkuu 2010 toi maailman tietoisuu-teen nämä huikeat löydöt.

Shamppanjalastin löysi ahvenanmaalai-nen sukeltaja Christian Ekström 6.7.2010Föglön edustalta aiemmin tuntemattomas-ta laivanhylystä. Koskenkorva- ja Carillo-ir-topullot löytyivät Kultahaminan varastonraivaustalkoissa 25.7.2010 kaiken varastoonvuosikymmenien aikana kertyneen hylky-tavaran takaa rivissä seinän vierestä.

Löytyneistä 168 pullosta nostettiin 145.Asiantuntijat ovat tunnistaneet shamppan-jat. Niistä useimmat, 95 pulloa, on valmis-tanut jo 1800-luvulla toimintansa lopetta-nut Juglarin shamppanjatalo, jonka maillaJaquesson nykyisin valmistaa samppanjaa.Veuve Cliquot’n pulloja on 46. Lastissa olimyös neljä Heidsieckin shamppanjapulloa.Vastaavanlaisia pulloja ei ole markkinoilla.

Alkoholijuomatalo Altian laadunvarmis-tuspäällikkö Juha Kahima tunnisti Kulta-haminan kossupullot etikettimerkinnöistäpäivänumerolla 197 heinäkuun 15. vuon-na 1993 pullotetuiksi. Pulloissa on TapioWirkkalan suunnittelema ohralyhdettämukaileva viivagrafiikka-etiketti eli nk. Häs-säkkä-etiketti, joka otettiin käyttöön vuon-na 1962.

Juhlavuoden kunniaksi vuonna 1993Hässäkkä-etiketti vaihdettiin väliaikaisestitakaisin vanhaan Lasse Linnanmäen lato-etikettiin. Yhdentoista ladon etiketti sai niin

suuren suosion, että Wirkkalan Hässäkkä-etikettiin ei enää palattukaan takaisin.

Kultahaminan kossuja vastaavia pullojaei ole enää markkinoilla.

Ruotsalainen shamppanjaguru RichardJuhlin arveli nautinnollisina ja intensiivisi-nä säilyneiden shamppanjapullojen juoma-kelpoisuudesta olevan kiittäminen Itämerenuniikkeja olosuhteita; vähähappista ja viile-ää syvänmeren pohjaa.

Se, miten kaksi pulloa Koskenkorvaa japullo Carilloa on säilynyt liki 20 vuotta ja-noisten kullankaivajien varastossa Kultaha-minassa, on paljon suurempi mysteeri. Voi-si kuvitella yhden jos toisenkin ankaran ja-non piinaaman erämaiden känsäkourankolistelleen kaikki varaston laatikot läpi vuo-rovenettä tuskaisena odotellessaan. Siellä neovat viileinä alle metrin päässä rauhattomi-na tepisseiden saappaankärkien edessä myk-kinä seisseet.

Hylystä löytyi täysien pullojen lisäksiuseita tyhjiä pulloja – liekö tällä seikalla ol-lut osuutta haaksirikkoon. Myös Kultaha-minan löydöstä Carillo-pullon kohtaloksikoitui muutama loppasuu, jotka imuroivatlegendaarisen katkeron karvaisiin naamoi-hinsa.

Löytynyt shamppanja on Ahvenanmaanmaakuntahallinnon omaisuutta. Viisi pul-loista on säästetty Ahvenanmaan maakun-tamuseon kokoelmiin, ja kaksi pulloa myy-tiin maailmanlaajuista huomiota saaneessahuutokaupassa. Pullojen hinnaksi muodos-tui 30 000 ja 24 000 euroa.

Kultahaminan kossut ovat Lapin Kullan-kaivajain Liiton omaisuutta. Ne on talletet-tu luonnonkatastrofien, sotien, taidevarkai-den tai jopa mahdollisen maailmanlaajuisentuhon varalta liiton toimiston paloahidas-tavaan arkistokaappiin.

Huutokauppaa niiden osalta ei ole suun-niteltu.

Mullis’

4 / 2011 Prospäkkäri 29

30 Prospäkkäri 4 / 2011

Liitto osallistui yhdessä SuomenJalokiviharrastajain Yhdistyk-sen kanssa Kädentaitomessuil-le Helsingissä. Kullankaivu

kiinnosti kovasti ja moni olisikin ollut in-nostunut lähtemään liiton valtaukselle ko-keilemaan. Kukaan ei tosin liittynyt samantien, mutta liittymislomakkeita lähti ihmis-ten mukaan ihan kiitettävästi.

Osastolla pyöri nonstoppina esittelyLKL:sta, jota yksi jos toinenkin pysähtyituijottelemaan.

Myynnissä oli liiton tuotteita: puukot,kirjat, kortit, merkit ja Prospäkkäreitä. Leh-det myivät parhaiten (halvin tuote 2,50).Saattaa olla, että vilkkaimpana aikana häi-pyi joku maksamattakin, kun ei ehtinytkaikkea vahdata, etenkin kun naapurissaKivi-lehdet olivat ilmaisia.

Kulta kiinnostaa, mutta etelässäei oikein kauppa käy …

LKL Kädentaitomessuilla11.–13.11.2011

Pohjoisen aarteita

Esillä oli myös näköiskopioita isomushipuis-ta ja aitoa kultaa; hienoa ja vähän karkeam-paakin. Näytillä oli myös granaatteja ja ko-rundeja, raakana ja hiottuina. Mukana olivalmiita koruja, joissa pelkkiä hippuja taihippuja liitettynä jalo/korukiviin.

Vaikka kauppa ei käynytkään, on hienoaettä saamme näitä koruja esille osastollem-me. Se avartaa huomattavasti ihmisten nä-kemystä siitä, mitä kaikkea Suomesta löy-tyy. Monille oli yllätys, että Suomestakin voilöytyä jalokiviluokan kiviä.

Oli ilo esitellä pohjoisen granaatteja, ko-rundeja ja ametisteja sekä Luumäen beryl-lejä.

Korukauppa kävi tosi nihkeästi, muttakiinnostus kultaa ja kullankaivua kohtaan

4 / 2011 Prospäkkäri 31

oli valtavaa. Pekka puhui äänensä käheäksijo ekana päivänä ja allekirjoittanut lauan-taina, kun porukkaa oli ihan sikana.

Kansainvälistä meininkiä

Jouduin myös yllättäen esittelemään osas-toa englanniksi, jopa kahdesti. Huomasinolevani siihen jossain määrin valmistautu-maton: mikä on LKL:n nimi englanniksi(the association of gold miners in Lapland?),näköishippu (copy, replica?), jne.

So what, tulimme kuitenkin ymmärre-tyksi. Siinä tilanteessa ei englanninkielenyliopistotason approbaturista ollut mitääniloa, vaikka joskus olen luullut puhuneeniihan sujuvaa englantia.

Hauska episodi oli venäläisnainen, jokaoli kiinnostunut hippukoruista. Pekka pu-hui englantia ja nainen venäjää. Ainoa, mitä

ymmärsimme hänen puheestaan, oli luup-pi. Sehän löytyi ja korvakorut luupilla tut-kittuaan kaupat syntyivät. Jos käsimerkeis-tä oikein ymmärsin, hän olisi myös ollutkiinnostunut myös rannekorusta, sormuk-sesta, ym.

Tsekkasin liiton sivuilta, että oikea muo-to on Gold Prospectors Association of Fin-nish Lapland. No, ehkä tuo oma versionioli kuitenkin ymmärrettävämpi, varsinkinniille jotka eivät puhu englantia äidinkiele-nään. Prospector-sana tuntui olevan outo.Jotkut ihmettelivät Prospäkkäri-lehden ni-meäkin ja sitä joutui selittelemään.

Zetorilaisten altailla ruuhkaa

Zetorin Kullanhuuhtojat olivat jälleen ker-ran järjestäneet paikalle vaskausmahdolli-suuden ja huuhtojia riittikin aamusta iltaan.

Lapi Kullankaivajain Liiton rinnakkaisosasto Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistyksen osastonjatkeena. Kullasta ja sen kaivusta vuorollaan kertomassa Pirjo Lainesalo (vas.)

32 Prospäkkäri 4 / 2011

Pääjehuina häärivät Arhon Raija ja Num-melan Pena, mukana myös Sari, Anita, Bir-git, Väiski, Kielo ja Kari.

Perjantaina Raijalla ja Penalla oli kiirettäheti aamusta iltapäivään, kun koululaisiariitti ja innokkaimmat hakivat kaverinsakinmukaan. Joidenkin koululaisten bussi lähtikahdelta ja kiire oli. Lapset opastivat Penaaja Raijaa: pistä ihan vähän (soraa), bussi läh-tee kymmenen minuutin päästä.

Penan laskelmien mukaan vaskaajia olikaiken kaikkiaan liki 140 henkeä.

Lauantai-iltapäivän aikana (klo 14–18)vaskaajia oli jopa 39. Väiskillä ja Birgitilläoli todella hektinen iltapäivä.

Sunnuntaina eräs innokas poika tuli vie-lä ennen viittä, hieman ennen sulkemisai-kaa. Hän kysyi voisiko vielä vaskata uudel-leen, kun se oli niin kivaa. No poikahanpääsi vielä vaskaamaan. Samainen kaveriinnostui aiemmin granaateista siinä määrin,että nähtyään hiotun granaatin sanoi äidil-leen: ”Osta, osta, on meillä varaa siihen, onmeillä varaa!” Valitettavasti äiti pysyi lujanaja kaupat jäi tekemättä.

Loppu hyvin,kaikki hyvin

Messujen päätyttyä ajattelimme viedä kaik-ki helpoimmat ja arvokkaimmat kamat poisheti sunnuntai-iltana, vitriinit ym. saisivatjäädä maanantaille. Kun lähdimme liikkeel-le, kuului auton alakerrasta klonk-klonk ainakun Pekka vaihtoi. Ihmettelimme ääntä,mutta päätimme silti yrittää kotiin, vaikkaongelma tuntuikin olevan vakava. Kamojaei voinut jättää messukeskukseen tai autoon,emmekä olisi saaneet niitä millään muullakuin taksilla himaan.

Olin niin hermostunut etten edes pysty-nyt kunnolla hengittämään, kun pelkäsin,että jäädään tien päälle. Kaiken lisäksi jo-tain kilahti eli irtosi kotimatkalla. Sitä etsit-tiin pientareilta, mutta mitään ei löytynyt.Kotiin onneksi päästiin, vaikka koko ajantuntui, että auto hajoaa alla.

Onneksi on hyviä kavereita merkkihuol-lossa ja auto saatiin kuntoon, ja loput ka-matkin erinäisten vaiheiden jälkeen kotiinmaanantaina hyvissä ajoin ennen määräai-kaa.

Olipahan kaikesta huolimatta hauska,mutta myös rasittava viikonloppu!

PiipaKuvat: Pekka Itkonen,

Pirjo Lainesalo

MESSUILLA MUKANA:

Pekka ItkonenPirjo LainesaloZetorin Kullanhuuhtojat

KORUT:Lemmenhippu Terhi TeliläKultaseppä Aarne AlhonenItkonen & Salonen Ay

Pekka Itkonen osastovastaavana raakakulta-ja jalokivivitriinin ääressä. Vitriinissä näytil-lä myös GTK:n liitolle lahjoittamat isojenhippujen kopiot.

4 / 2011 Prospäkkäri 33

Inarin kunnan vs. arkistosihteeriTeija Ajanki lähetti kuntaan8.7.2009 saapuneeksi leimatunyhteydenoton Lapin Kullankai-

vajain Liiton toimistolle toivottaen samallahyvää kesää.

Allekirjoittamattomassa kirjeessä oli en-nakkoluulottomia ideoita systeemien kehit-tämiseksi.

”Arvoisat Kullankaivajat.Kaivuuseen toinen systeemi, jos maa-

virran toiselle puolen geigermittari ja toi-selle atomijätettä. Kun virras’ on kultaatai malmia, pitäisi geigermittarin ää-neen tulla muunnoksia, eli ei tarvit-taisi vettä?

Jos ne maajätekasat takaisinmonttuun, niin sen alle salpietaria.Miten se käyttäytyy painees’ jos sii-nä kuparijohtoja, eli syntyykönäin sähköä?

Hyttysille värinävyö eli verinäin värisemään joka karkottai-si hyttyset. Siihen superakkuja värinänopeus lähelle valon-nopeutta!”

Inarin kunnan saatekir-jelmässä arveltiin asian käsittelynkuuluvan Lapin Kullankaivajain Liitolle,pikemmin kuin Inarin kunnalle.

”Löisiköhän leiville nykyäänKullanhuuhtojan ammatti Suomessa?”

Kirje Tasavallan PresidenttiUrho Kekkoselle 12.4.1979

Neljäkymmentä vuotta aiemmin,keväällä 1979 saapui TasavallanPresidentin kansliaan turkulai-

sen rakennus-aputyömiehen tiedustelukir-je, jossa hän tiedusteli arvoisalta Herra Ta-savallan Presidentiltä, että ”löisiköhän lei-

ville nykyään Kullanhuuhtojanammatti Suomessa?”.

34 Prospäkkäri 4 / 2011

Kirjeessään lähettäjä toteaa PresidenttiKekkoselle kullasta saatavan kuulemma hy-vän hinnan. Hän kertoo kyselleensä aiem-min tietoja ko. alasta Geologiselta (tutkimus-keskukselta). Nämä olivat kehottaneet ot-tamaan yhteyttä Lapin kullan huuhtojiin –joilta kysyjä ei myöskään ollut vastausta saa-nut.

Paikan päälle matkustettuaan hän kertoijoitakin vihjeitä saaneensa, mutta kaatosa-teet olivat pakottaneet palaamaan etelään.Niinpä hän nyt kääntyikin Tasavallan Pre-sidentti Urho Kekkosen puoleen tiedustel-len kullanhuuhdonnan teknisiä ja taloudel-lisia realiteetteja. Sellaisia kuten mahdollis-ta grammamäärää ja vuosiansioita, alueenvuokraamista vaiko lunastamista, kaivurintahi vesitykin muokkaaman maaperän en-tisöintivelvoitetta ja lyhintä matkaa maan-tielle.

Presidentti Kekkonen oli elokuussa 1977vieraillut Kullanhuuhdonnan MM-kisoissaTankavaarassa. Vierailunsa aikana hän olimm. toiminut Kultamuseon lisärakennuk-sen peruskiven päämuurarina ja vaskannutmenestyksekkäästi kultaa Viktor Koivulanopastuksella Ivalojoen Kultalassa.

Kekkosen lanseeraaminen kultajätkäksioli onnistunut lehdistöltä ilmeisen hyvin.

Tasavallan Presidentin kanslia lähetti tie-dustelukirjeen toimenpiteitä varten edelleenMaa- ja metsätalousministeriölle 9.5.1979.Ministeriössä kirje ei pitkään pyörinyt, vaanesittelijä Tapio Lehtiniemi lähetti sen jo10.5. Lapin Kullankaivajain Liitolle, pyytä-en lausuntoa 31.5.1979 mennessä.

Siitä mitä LKL vastasi, ei ole tietoa. Lau-suntopyynnön päällä on edelleen merkintä:”Tähän ei ole vastattu!”

Suurin odotuksin keväällä 1979kultajätkä Kekkosta kyselykirjeel-lään lähestynyt, omien sanojensa

mukaan ”pienellä palkalla kaltevalla pinnal-

la” ollut turkulainen rakennus-aputyömiesei ainakaan nykyään ole Lapin Kullankai-vajain Liiton jäsen.

On vaikea tietää, pääsikö alan kirjallisuut-ta ja filmejä tutkinut innokas aloittelija käy-tännössä testaamaan etukäteen ”Folfram-soralla” tutkimiaan Erilaisia Menetelmiä oi-kealla kultasoralla.

Mutta muuten yllättävän harvat asiat ovatyli kolmessakymmenessä vuodessa kirjeenkirjoitusajoista muuttuneet: kullasta saakuulemma hyvän hinnan ja matkat valta-teille ovat pysyneet ennallaan. Paikka huuh-dontaa varten tavallaan vuokrataan – kym-menen vuotta sitten saattoi lunastaakin – jamaaperän muokkausjäljet entisöidään jäl-keenpäin.

Innokkaan aloittelijan kannattaa edelleenetukäteen lukea alan kirjallisuutta ja katsel-la filmejä. Monet kaivajista ovat nykyään-kin pienellä palkalla kaltevalla pinnalla,mutta tänä päivänä pääsee liiton valtauksil-la kokeilemaan ”Folfram-sora” -menetelmiähuokeammalla kuin oman valtauksen hank-kimalla.

Presidentille ei ehkä asiasta kannata kir-joittaa.

Tosin presidenttikin kirjoitetaan nykyäänVirallisen lehden ”Hyvää virkakieltä” -pals-tan mukaan pääsääntöisesti pienellä kirjai-mella, eikä istuva sellainen ole tainnut kos-kaan kultamailla käydäkään – jos Angelia jaInarijoki-vartta sitten ei kultamaihin kuu-luvaksi lueta.

MSP

4 / 2011 Prospäkkäri 35

Ei malttanut Mauri odotella vuoro-aan, kuten kullankaivajilla on Pyr-kyrien palstallakin tapana ollut.Hän siirtyi jo 56-vuotiaana viimei-

selle valtaukselle. Eipä silti, kyllä Mauri ehtielää ja tehdä lyhyessä ajassa enemmän, mitämoni meistä koko elämänsä aikana uskal-taa.

Kutsu kultamaille tuli sukuvikana, silläMauri saapui Unto-isän perässä Lemmen-joen Pihlajakurulle. Töitä tehtiin 1990-lu-vun alkuvuosiin asti lapiolla, sen jälkeenkonevoimin. Sama täysillä tekemisen mei-ninki säilyi. Kun tehtiin, tehtiin aidosti. Jasitä Lapin kultamaiden ehkä haastavin paik-ka Jäkälä-äytsissä Pihlajakurun suussa vaa-tikin: näkemystä ja uskallusta tehdä isosti jatosissaan.

Kultamailla sanotaan, että paikka valit-see kaivajan, eikä toisinpäin. Niin Pihlaja-kurussakin. Kultaa löytyi aika ajoin reilusti,mutta ei siitä suuremmin huudeltu. Melkein80-grammaisen hipunkin löytyminen otet-tiin puheeksi vasta muutama vuosi tapah-tuman jälkeen. Osaltaan panostus näkyi sii-näkin, että Mauri oli valmis käyttämäänvoimavarojaan myös yhteisten asioideneteen. Hän toimi useita vuosia Lapin Kul-lankaivajain Liiton hallituksessa. Vielä hal-litusvastuun jälkeenkin Mauri otti hanakastija voimakkaasti kantaa nimenomaan am-mattimaisen kullankaivun jatkuvuudenpuolesta.

Vanhojen kultamiesten perinteen mukai-sesti elämästä osattiin myös nauttia – kunjuhlittiin, juhlittiin kunnolla. Monesti vie-restä seuraajaa hirvitti, liekö johtunut pe-rimmältään kateudesta. Mauri osasi ja us-kalsi. Jos elämä oli ajoittain kovaa, siihenvastattiin samalla mitalla. Ja sitten – kutenniin monella muullakin – juuri kun elämäalkaa seestyä ja kaikki on järjestyksessä, tu-lee lähdön hetki. Mauri varmasti tiesi lähte-vänsä viimeistä kertaa, kun häntä Pihlaja-kurun kämpältä kannettiin.

Kultamaiden ikiaikainen kiertokulkupyörittää kohtaloita kuruissaan: miehet vaih-tuvat, mutta kullankaivu jatkuu. IlmanMauria Lemmenjoen kultamaat ovat kuiten-kin paljon värittömämmät ja vaisummat.Pihlajakurun disco on hiljennyt.

Lapin Kullankaivajain Liitto ryJouko Korhonen, puheenjohtaja

Kai J. Rantanen, toiminnanjohtaja

Mauri MäkinenIN MEMORIAM

(Muistokirjoitus on vähäisin muutoksin julkais-tu aiemmin Onnen hippuja -teoksessa)

4 / 2011 Prospäkkäri 35

Ilkk

a Ä

rräl

ä

36 Prospäkkäri 4 / 2011

Mikko Kemppainen on työ-täpelkäämätön ja riski.Semmoinen vanhanliitonmies.

Niitähän ei enää nykyään kaikki kulta-miehetkään ole. Ennen oli ehkä toisin.

Olette varmasti nähneet Kemppais-Mi-kon Lemmenjoella matkalla liiton valtauk-sille. Kanootilla ensin jokea ylös – pari mut-kaa pitää meloskella, että saa kaikki kamp-peet puolijoukkuetelttaa myöten Kultaha-minaan. Ja siitä sitten ryskien Hengenahis-tuksenmäki ylös. Koko kultaleiri maitokär-ryihin pakattuna.

Parin viikon, kuukauden tai kesän ku-luttua tavarat taas maitokärryillä Kultaha-minaan ja kanootilla autolle.

Rantareissuja varten Mikko oli tuonutpolkupyörä. Hyvän ja lujan, Made in Fin-land. Renkaat ovat nostalgia-malliset valko-sivurenkaat. Ei niinkään vanhan ajan fiilik-

Polkupyörävarassen vuoksi kuin siksi, että Mikko oli saanutkirjoitettua nimensä ja yhteystietonsa etu-renkaaseen. Siitä pyörä oli tunnistettavissahyötyajoneuvoksi eikä hylkykamppeeksi.

Heinäkuun alussa toissa kesänä tuuli su-hisi korvissa, kun Mikko Kemppainen las-ketteli pyörällään Hengenahistuksen mäkeäalas. Pyörä pysyi kansallispuiston sääntöjenmukaisesti olemassa olevalla merkityllä ke-säretkeilyreitillä, mutta Mikko sukelsi tan-gon yli Lemmenjokivarren ikihongikkoon,kun polkupyörästä petti etuakseli. Mikkokenties tahtomattaan vahingoitti vanhojahonkia kasvavan rinteen aluskasvillisuutta,lentäessään kivien, kantojen ja pari kertaaniskan kautta yli ja ympäri. Näkyi Ajomie-hen tähdistö ja Lemmenjoen kuu. Korvissaei suhissut tuuli, vaan joku muu.

Kultahaminaan nilkuttaessa harmitti rik-ki mennyt pyörä. Vanhalla isälläkin oli vä-hän terveydellisiä ongelmia, joten Mikko

Jouni Pihlaja luutii risut ja männynkävyt Kultahaminan katolta.

4 / 2011 Prospäkkäri 37

päätti lähteä eturenkaan kanssa käymäänkotiseudulla.

Kotona Mikkoa odotti tapansa mukaanmyöhässä tullut Prospäkkäri, jossa liitonhallitus uhosi järjestävänsä heinäkuun lopul-la Kultahaminan varaston raivaustalkoot.Kaikki merkitsemätön ja todistettavasti tun-nistamaton tavara ja kampe hävitetään.

Mikko pelkäsi pahinta – takakontissa etu-rengas nimineen, yhteystietoineen ja uusi-ne etuakseleineen.

Kultahaminan raivaustalkoot olivat liitontoiminnalle ominaiseen tapaan tehokkaat jaonnistuneet. Suurin osa tavaroista oli jo rai-

vattu ja hävitetty ennen kuin kaikki talkoo-laiset ennättivät edes paikalle. Mönkijätiel-lä tekivät tärkeää työtä Leinon Tauno jaKarikurun Kari. Näistä ainakin Kari on ol-lut lanapartiossa ennenkin.

Parhaiten ajoituksensa osuttaneille ei ol-lut muuta raivattavaa kuin Jomppasen Lee-nan tuomat makkarat kodan tulipaikalta.

Jatkossa pyritään pitämään tarkemminhuoli, että varaston nurkkiin ei pääse kerty-mään epämääräisiä nyssäköitä ja laatikoita.Osa raivatuista tavaroista oli ollut tallessavarastossa 70-luvulta lähtien, ja omistajatarvatenkin jo nostaneet kytkintä näistä mai-semista. Tätä todistaa varastossa liki 20 vuot-ta seisseet täydet viinapullotkin.

Talkoiden lopuksi suuri määrä epämää-räistä romua, roinaa ja tauhkaa risteili Jomp-pasen Ollin veneessä alas Lemmenjokeakunnallisen jätehuoltoyhtymän siirtokuor-mausasemalle toimitettavaksi.

Muun muassa eräs eturenkaaton polku-pyörä.

Nyt olisi Lemmenjoella myynnissä jo-honkin polkupyörään hieno valkosivuren-gas. Ihan iskemättömällä etuakselilla. Kysy-kää Kemppaisen Mikolta.

Jari Antila, Jouni Pihlajan Mosku, puheenjohtaja Jouko Korhonen, Ami Telilä ja Amin vankkojenharteiden takana piilotteleva Pekka Postila siirtymässä vaiheeseen B.

Pöly on laskeutunut. Lanapartio Kultahami-nassa, Tauno Leino (vas.) ja Kari Koivisto.

38 Prospäkkäri 4 / 2011

Liiton hallitukselle tuli jäsenaloit-teena vuosituhannen vaihtees-sa pohdittavaksi tuhkauurna-alueen perustaminen Pyrkyreit-

ten palstan yhteyteen. Sen myötä yleensäkaukana napapiirin eteläpuolella elävätomaiset saisivat pidettyä kullankaivaja-lähei-sensä muistotilaisuuden kotiseudullaan, eikäInariin kullankaivaja-väärtien luo muistoleh-toon toimitetusta tuhkauurnasta muodos-tuisi heille erillistä rasitetta hautapaikan kun-nossapidon myötä.

Liiton hallitus päätti kokouksessaan18.7.2003 avata jäsenaloitteen pohjalta neu-votteluyhteyden Inarin kirkkoherranviras-toon Pyrkyrien palstan jatkeeksi perustetta-

van kullankaivajien tuhkauurnien muisto-lehdon perustamiseksi.

4.12.2011 lähetettiin Inarin kirkkoval-tuustolle esitys ko. muistolehdon perusta-miseksi Inarin kirkkomaalle. Kirkkovaltuus-to käsitteli asiaa vuoden viimeisessä koko-uksessaan, ja tihkuneiden tietojen mukaanpäätös on ollut hankkeelle myönteinen.

Myös eräs arvovaltainen ja aikaansaapaLapin kullankaivun ystävyys-, yhteistyö- jaavunantoyhdistys on pitänyt ajatusta kan-natettavana ja ilmaissut halukkuutensa kan-taa kortensa kekoon.

Liiton puolelta asia valmistellaan vielävuosikokouksen lopullisesti hyväksyttäväk-si.

hautamuistomerkkien osaltaJäsenaloitteita kullankaivajien

Kai

J. R

anta

nen

Pyrkyreittenpalsta Inarinkirkkomaallaon mielenkiin-toinen vierai-lukohde.

4 / 2011 Prospäkkäri 39

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

SuunnittelukilpailuEdellisestä erillisenä, mutta hautamuisto-merkkeihin liittyvänä asiana tuli syksyllä lä-heisen kullankaivajan menettäneen omaisenaloite hautakiveen kiinnitettävästä symbo-lisesta kullankaivaja-tunnuksesta.

Perusteluissa todettiin tällaisia tunnuk-sia löytyvän mm. kalastajilta ja motoristeil-ta, mutta ei elämänsä kullankaivussa viettä-neiltä.

Lapin Kullankaivajain Liitto julistaa kai-kille avoimen suunnittelukilpailun kullan-kaivajien hautakiveen kiinnitettävän symbo-lisen hautamuistomerkin löytämiseksi.

Hautamuistomerkin olisi tarkoitus ollaveteraanimerkin kaltainen, esimerkiksipronssinen hautakiveen tai uurnalehtoonkiinnitettävä symboli, joka kertoo vainajaneläneen kullankaivajana.

Parhaiten kullankaivajan työtä ja sieluakuvastanut ehdotus palkitaan ja valmistu-tetaan Lapin Kullankaivajain Liiton myyn-tiartikkeliksi.

Lapin Kullankaivajain Liitto varaa oike-uden olla valitsematta mitään tulleista eh-dotuksista.

Sanomattakin selvää on, että esitettyjenehdotusten on noudatettava kirkkomaallesopivaa hyvää makua.

Ehdotukset on lähetettävä joko sähköi-sinä tai piirrosluonnoksina liiton toimistoonkarkauspäivään 29.2.2012 mennessä.

YHTEYSTIEDOT:

Lapin Kullankaivajain Liitto on ha-kenut uudelta kaivosviranomaisel-

ta Tukesilta uuden kaivoslain mukaista kul-lanhuuhdontalupaa 31.12.2011 raukeavienjäsenvaltaustensa Kaiv.rek.n:o 7376/1 ja7463/1 alueille Lemmenjoen Karuojalla jaLaanilan Lato-ojalla.

Vanhat valtaukset – uudetkullanhuuhdontaluvat

“Ei s’oo ihmises, s’on korkeemmas kä-res”, mitä kaivosviranomainen asiasta päät-tää.

Päätös tiedotetaan mahdollisimman pianliiton kotisivuilla ja päätöstä seuraavan jä-senlehden sivuilla.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Lapin Kullankaivajain Liitto ry,PL 86, 99871 Inarisähköposti: info@kullankaivajat.fi

40 Prospäkkäri 4 / 2011

75 v.

70 v.

65 v.

60 v.

MERKKIPÄIVÄT

50 v.

100 v.

90 v.

Kultaiset onnittelut parasta aikaansaviettäville kullankaivajille!

Elämä on ihmisen parasta aikaa!Matti Nykänen

6.12.2011 Nils ”Nisse” Waselius,Brittiläinen Kolumbia,Kanada

12.3. Olavi Virta, Vantaa

1.1. Oili Moisio, Kalanti3.1. Teuvo Sevon, Espoo15.1. Jouko Kiviniemi, Ivalo16.1. Erkki Talja, Mänttä25.1. Kalevi Minnilä, Visuvesi17.2. Virtanen Juhani,

Nastola23.2. Erkki Koskinen, Raisio28.2. Väinö Väärälä, Raahe19.3. Reijo Nivala, Jyväskylä

1.1. Raimo Kaikkonen,Kemijärvi

1.1. Raija Savikko, Salo

9.1. Pirkko Karjalainen,Suomussalmi

18.1. Veikko Mönkkönen,Mikkeli

26.1. Kaj Pischow, Mikkeli5.2. Pentti Lautala, Hollola7.2. Lea Alatalo, Tampere16.2. Pauli Silvola, Laitila16.2. Eila Väänänen, Varkaus17.2. Kauko Jestoi, Kokkola25.2. Esa Jokiniemi, Kokkola25.2. Matti Forss, Lohja1.3. Markku Valkama,

Järvenpää6.3. Eira Valkonen,

Kangasniemi6.3. Jorma Nyrhinen, Ilmajoki16.3. Jouko Jääskeläinen, Forssa28.3. Markku Korjus, Mikkeli31.3. Martti Toivola, Mänttä

3.1. Pekka Itkonen, Helsinki6.1. Pekka Kuisma, Riihimäki6.1. Paavo Harhala, Siuro14.1. Leena Laitinen, Joensuu15.1. Risto Vänskä, Leppävirta15.1. Liisa Winqvist, Espoo16.1. Pekka Kekäläinen, Kemi18.1. Ilkka Hongisto, Köyliö22.1. Jouko Pitkänen, Kausala30.1. Tuomo Ahvonen, Lohja30.1. Seppo Pykälä, Espoo1.2. Juhani Liias, Kalajoki8.2. Mirja Sutinen, Niinilahti17.2. Ilkka Jänkälä, Narkaus17.2. Markku Pulkkinen,

Rautavaara

1.3. Hannu Annola, Lahti14.3. Paavo Keronen,

Hammaslahti16.3. Markku Kostamo, Kotka21.3. Jarmo Tuomaala,

Littoinen22.3. Pekka Isomäki,

Pilkanmaa26.3. Kari Petäjä, Polvijärvi26.3. Ari Pesämies, Hyvinkää28.3. Tarja Salomaa, Heinola28.3. Erkki Kaattari, Ivalo29.3. Taisto Vähäaho,

Ylikiiminki

19.8.2011 Jarmo Seitaniemi,Sodankylä

12.12.2011 Pertti Sotaniemi,Inari

4.1. Juhani Heikkinen, Oulu22.1. Juha Romppanen, Espoo31.1. Teemu Luomala, Halikko11.2. Seppo Tuomisto, Äetsä22.2. Terho Hämäläinen,

Siilinjärvi23.2. Johanna Uusiranta, Oulu24.2. Harri Pitkänen,

Huittinen27.2. Jari Leppäniemi, Imatra12.3. Kari Nikula, Oulunsalo15.3. Seppo Kääriäinen,

Haapavesi17.3. Sirkku Pellinen, Kerava19.3. Risto Paldanius,

Palonurmi21.3. Markku Tulisalmi,

Hämeenlinna

Arvo ”Tiera”Ruonaniemi,Rovaniemi

22.1.

Kunnia-jäsenemme

4 / 2011 Prospäkkäri 41

Yhteistyöstä kiittäen ja Onnellista UuttaVuotta 2012!

Ahkun Tuvan väki

Kultaista Vuotta 2012!Toivottaa Savotta Kahvila

KIITOKSET

Halutaan apumieheksi valtaukselle,eli jos kuka mahdollisesti on innokasta apumiestävailla, ottakoon yhteyttä …

Timo MattilaPalijärventie 10327650 HonkilahtiPuhelin 02 865 2247 / 044 201 4076

Martti60 vuottakiittää!

42 Prospäkkäri 4 / 2011

(Jäsenyys todistettava maksukuitilla)

YHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen ............... 65 € /yö

KAHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen .......... 80 € /yö

SAUNA huonelisä ..................................................................... 15 €

Petsamontie 1, 99800 IvaloPuh. (016) 320 8800 Fax (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLKL:N KOKO JÄSENISTÖLLE

4 / 2011 Prospäkkäri 43

.5362

PIENI SUURI UUTUUS.

MINISALKKU 0,33 L TÖLKKI 12-PACK.PIENUUDESSA SEN SUURUUS:

KÄTEVÄ KOKO.

MAHTUU JÄÄKAAPPIIN.

KÄTEVÄ KAHVA, HELPPO KANTAA.

PAKKAUS VALMISTETTU KIERRÄTETTÄVÄSTÄ KARTONGISTA.

PYSÄHDY NAUTTIMAAN.

.

T

.

TA.