TOUKOUU 2012, 3.VSK. EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTOJA UUTISIA

Saarna Kartta

Jeesus sanoi Nikodemokselle:"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotuk-seen, vaan saisi iankaikkisen elämän.Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Ju-malan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maail-maan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden." (Joh. 3:16-18)

Sisällys:

Pyhän Hengen liekkejäToukokuun evankeliumitekstien seli-tyksetLaestadius: HelluntaipäivänäMikä on jumalanpalvelus?: Saarna

2

Saarna Kartta

Kuvassa on Pietarin “Verikirkon” kupolit huhtikuisessa iltaauringossa. Suomalaiset kutsuvat kupoleita “sipuleiksi”, mutta ortdokselille ne kuvaavat Pyhän Hengen liekkejä, jotka helluntaina laskeutuivat taivaasta seurakunnan ylle.

Vanha kirkkorukous Pyhän Hengen työstä on vahvaa opetusta. Siinä on tavitettu Pyhän Hengen rauhallisuutta, lempeyttä ja suloisuutta. Pyhä Hneki rakastaa ihmistä. Samalla rukous sisältää sen puolen Pyhän Hengen työstä, minkä me maallistuneet ja länsimaistuneet kristityt mielllään unohtaisimme. Pyhä Henki myös kutsuu meitä parannuk-seen. Hengen tuli polttaa kuonan ja jalostaa meitä suurempaa käyttöä var-ten. Meitä puhdistetaan että kan-taisimme vielä suurempaa satoa. Paran-nuksen tulessa ei ole kuitenkaan van-halle aatamille mukavaa olla. Se tahtoisi väistää sellaiset tilanteet, joissa Jumalan sana saarnataan kokonaisena kaikessa vaatimuksessaan sekä kaikessa evankeli-umissaan ja lahjana ristinryövärillekin.

Tule, Pyhä Henki,ja lähetä taivaallisen valosi säteily.Tule, köyhien Isä.Tule, lahjojen antaja.Tule, sydänten valo,sinä paras lohduttaja,sielun suloinen vieras ja lämpö.Työssä sinä olet lepo,helteessä vilvoitus,murheessa lohdutus.Oi ihmeellinen valo,täytä uskollistesi sydämen syvyydet.Ilman sinua, Henki,ei mikään ole ihmisessä puhdasta.Pese se mikä on likaista,kastele se mikä on kuivaa,paranna se mikä on haavoittunut.Murra se mikä on kovaa,lämmitä se mikä on kylmää.Etsi kaikki eksyneet.Anna uskovillesi, sinuun luottaville,pyhät lahjasi.Anna uskon vahvistus,anna autuas loppu,anna ikuinen ilo.

Pyhän Hengen liekkejä

Saarna KarttaLehden tarkoitusksena on palvella pappeja, saarnaajia, pyhäkou-lunopettajia ja evankelistoja julis-tajantehtävässään syventymällä kirkkovuoden mukaisiin Raama-tun teksteihin, kristinoppiin sekä ajankohtaisiin kysymyksiin. Myös maailmanlaajuinen lähetystyö on lehden kiinnostuksen kohde.

ToimitusPäätoimittajaVesa PöyhtäriRaitalantie 390650 OuluAvustajaTapani Vähäkangas, Hel-sinki

Julkaisija: Vesa Pöyhtäri

Lehti on ilmestynyt vuodesta 2010 monisteena sekä netti-lehtenä.

Ilmestyminen: kuukausilehti

Tilaukset:044-2175410vpoyhtr@hotmai.com

Vesa Pöyhtäri on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori. Hän työskentelee lähetysrengastyöntekijänä järjestössä LFF. Hänen taus-taansa kuuluvat järjestötLähetysyhdistys Rauhan Sana, Oulun Rauhan Sana, joiden kanssa hänellä on monipuolista yhteistyötä.

Liity Vesan lähetys-renkaaseen. Rengas toimii LFF ry:n puitteissa. vpoyhtari@hotmail.com

3

Raamatun opettajat ovat saaneet hienon työvälineen, ja aivan ilmaiseksi!

Nyt on helpompi tehdä Raamattutunti rippik-ouluun, nuorteniltaan, eläkeläisten tapahtumiin jne. kun perustyö on jo tehty. Kaiken saa pu-olessa sekunnissa avatuksi, eikä aikaa meni raamatunkohtien etsimiseen, historiankirjojen hakusanojen selaamiseen ja muuhun sellaiseen. Hakukoneet ja historiantiedot on sivustoilla valmiiksi.

Evankeliumiyhdistys on yhdistänyt Raamatunopetta-jien voimat ja saanut aikaan merkittävän työvälineen jokaisen suomalaisen kristityn ulottuville.Raamattukartta on internetissä oleva sivu, jossa on ku-vattuna Välimeren seutu. Karttaan on merkitty kau-pungit, Roomalaiset provinssit ja Rooman valtakunnan rajatolennaisilta osin. Kaupunkien lisäksi karttaan saa näkyville Paavalin lähetysmatkat ja viimeisen matkan Roomaan. Samalla Raamattutunnin saa heijastettua seinälle kartan kanssa ja voi vaikkapa näyttää Paavalin lähetysmatkojen etenemisen kohta kohdalta ja avata kuhunkin kau-punkiin liittyvät eritysipiirteet. Klikkaamalla kutakin karttaan merkittyä kaupunkia avautuu ikkuna, jossa kerrotaan lyhyesti kaupungin his-toria. Sivun alalaidassa on luettelo raamatunkohdista, joissa kaupunki mainitaan. Klikkaamalla kohtia avautuvat raamatunkohdat. Sivulla on myös Raamat-tuopetuslinkit, joiden kautta pääsee Raamattuopetussi-vulla, jossa opetetaan nimenomaiseen kaupunkiin liit-tyvistä tapahtumista. Sivujen opetusten kirjoittajina on useita Raamatun seli-tysoppiin perehtyneitä teologeja.

Raamattukartan sivu on hyvä alku syvempään Raa-matun tutkimiseen. Tällaisena sivu tarjoaa hyvän alun.

KehittämisideoitaKaipaisin vielä karttaan merkintöjä yleisistä kulkure-iteistä ja niihin liittyvät selostukset. Roomalaisesta tieverkosta lienee jo kartat saataville, joten niiden lisääminen ei olisi kovin työlästä. Edelleen karttaan toivoisi Jeesuksen kulkureitit ja kau-pungit, joissa hän vieraili. Näihin liittyvät tapahtumat voisi olla samoin esillä kuin tämänhetkisessä kartassa mainituissa kaupungeissa. Todella suuri apu olisi “viikkokartta” Jeesuksen elämästä. Siinä voisi seurata Jeesuksen elämän tapah-tumia sopivissa ja mielekkäissä jaksoissa ja nähdä silmäyksellä hänen elämänvaiheesa ja tapahtumien si-joittumisen kolmen vuoden julkisen toiminnan aikana.Edellisen yhteyteen voisi vielä lisätä Jeesuksen elämän keskeisimpien kohtaamisten, tapahtumien ja opetusten tapahtumapaikat ja niihin samat linkkipalvelut kuin edellä.

Raamatullinen “mindmap”Tapahtuimien ja opetusten sijoittuminen paikkohin kartassa ja aikajanalla edistäisi asioiden oppimista ja mieleenpainumista. Kartta toimisi tällaisena kuten mindmap opiskelussa. Se antaisi mahdollisuuden luoda kokonaiskuvia tapahtumista, joita voi sitten syventää etenemällä hienojakoisempaan ja kohti yksityiskohtais-empaa. Kaikkea tätä ohjelman kehittäjät ovatkin var-masti jo suunnitelleet ja mielenkiinnolla odotamme jatkoa. VP

http://sley.fi/raamattukartta

R a a m a t t u-kartta netissä

4

Kolmas sunnuntai pääsiäisestäJumalan kansan koti-ikäväJoh. 14: 1-7

Päivän antifonin alusta (Ps. 66: 1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylös-nousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat "ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee" (Hepr. 13: 14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia. (Evankeliumikirja)

Teksti kuuluu Jeesuksen puhei-siin ja opetuskeskusteluihin, joita hän piti ehtoollisen asettamisen yhtey-dessä. He ovat viimeistä kertaa koolla. Edellinen luku päättyi Jeesuk-sen enteellisiin sanoihin kukonlau-lusta Pietarille tämän luottaessa in-himilliseen voimaansa ja ”ratkaisu-valtaansa”.

Jäähyväispuheessaan Jeesus Kris-tus nostaa uskon keskukseen uskon häneen. Jeesus osoittaa, että usko häneen on täysin verrannollista Juma-laan uskomisen kanssa. Suomalainen käännös esittää nämä kaksi uskon kohdetta, Jumalan ja Jeesuksen, eril-lisinä uskonkohteina. Kreikankielen ilmaisussa tätä rinnastusta ei ole, vaan merkitys on yhdistää ja samais-taa usko Jumalaan ja usko Jeesuk-seen. Lauseen korko on Thurenin mukaan sanalla ”minuun”.

Pysyvä asunto Jeesuksen luonaTaivas ja temppeli ymmärrettiin

juutalaisessa perinteessä Jumalan

huoneeksi, ”beit Jahve”. Jeesus me-nee valmistamaan taivaaseen jo-kaiselle omaa, pysyvää asuinsijaa, johon jokiasella on asumisoikeus.

Jeesus osoittaa opetuslasten uskon päämääräksi pääsemisen tai-vaan asukkaaksi. Juutalaiselle oli tut-tua ajatus Jumalan antamasta asumi-soikeudesta. Pyhä maa oli jaettu su-kukunnittain ja Jumalan laki määräsi kullekin suvulle asuinsijansa. He sai-vat asua maassa täydellä valtakirjalla, joka o l i vahvis te t tu ta ivaas ta Mooseksen kautta.

Nyt Jeesus antaa uuden valtakir-jan. Usko Jeesukseen on se valtakirja ja kiinnitys, joka takaa asunto-oikeuden taivaallisissa asunnoissa. Asunto on taattu, mutta ensin täytyy kulkea tie loppuun asti. Tie, totuus ja elämä

Johanneksen evanke l iumin luvussa kymmenen, Jeesus kutsui itseään portiksi. Hän on portti ikuiseen elämään Jumalan lamma-slaumassa. Porttina hän ei ole pas-siivinen elementti, vaan porttina hän on se, joka ratkaisee, kuka pääsee sisään. Sama aktiivisuuden ajatus on Kristuksella myös kun hän puhuu i t ses tään ” t i enä , to tuu tena j a elämänä”.

Kun ajattelemme Jeesusta tienä, meidän tulee pitää mielessämme Jo-hanneksen evankeliumin perusopetus Jeesuksesta Jumalan Sanana. Jeesus on Sana isolla alkukirjaimella. Hänen, Sanan, kautta kaikki on luotu ja hänessä se pysyy myös voimassa. Jo luomisessa luominen tapahtui luomiskäskyjen välityksellä. Sana ei ollut vain persoona, vaan persoona, joka loi itsensä kautta ja luomisväli-neenä olivat hänen sanansa. Tämä ei johtanut Sanan ja sanojen erilli-

syyteen, vaan se, mitä luotiin on olennaisesti ja jatkuvasti yhteydessä häneen joka loi. Sana, sanat ja luo-makunta olivat yhteydessä toisiinsa. Tämän lähtökohdan asettelemisen jälkeen kaikki se, mitä Jeesus on puhunut ja opettanut on vain sen ju-malallisen totuuden julkituomista, joka on hänessä itsessään kaikessa t ä y t e y d e s s ä ä n . N ä i n m e ymmärrämme , että ”tie, totuus ja elämä” on kaikki se, mitä Jeesus on sanonut ja opettanut. Jeesus sanoo luvussa viisitoista, ” Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rak-kaudessani” (Joh. 15:10). Hän ei ole erillään opetuksestaan ja sanastaan, vaan läsnä siinä. Tähän perustuu myös sanan voima. Se on Jumalan sanaa, jossa on voima saattaa se to-teutumaan, mitä varten se on lähe-tetty.

Puheensa yhteydessä Jeesus tah-too tehdä selvän eron hänen ja muiden opettajien opettamasta tiestä. Totuus ja valhe ovat aina vastakkain. Totuuden tunnustamisen kolikon toinen puoli on sitä, mitä luteri-laisissa tunnustuskirjoissakin kirjoi-tetaan oikean opin tunnustamisen j ä l k e e n - ” s e u r a k u n t a m m e hylkäävät...”. Tien osoittamiseen kuu-luu aina myös vääristä teistä varoit-t a m i n e n . T ä h ä n J e e s u s a n t o i esimerkin. Hän tahtoo tarkoituksellis-esti korostaa taivaaseen pääsemistä ainoastaan hänen kauttaan. Aikais-empien opettajien tiet ovat olleet valheteitä ja väärien paimenten hou-kutuksia. Jeesus on itse se tie, joka ainoastaan vie Isän Jumalan tykö.

ιχθυς

Saarna Kartta

TOUKOKUUN EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTATIETOJA

5

Neljäs sunnuntai pääsisäisestäTaivaan kansalaisina maail-massaJoh. 15: 10-17

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan "iloisten" sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maail-massa.Rakkaudessa pysyminen

Jeesuksen sanat kuuluvat hänen viinipuuvertauksensa yhteyteen. Edellä hän on kuvannut itsensä hyväksi viinipuuksi ja opetuslapset häneen liittyneiksi oksiksi. Isä Ju-mala on viinitarhuri, joka karsii he-delmättömät ja kuivettuneet oksat viinipuun yhteydestä sekä puhdistaa hedelmää kantavia oksia. Oksan kyky kantaa hedelmää liittyy vertauksessa siihen, noudattaako oksa Jeesuksen sanaa ja opetusta. Pelkkä kiinni py-syminen ei riitä, vihreätkin oksat kar-sitaan, jos ne eivät tuota hedelmää.

Viinipuuvertauksen kauniin, mutta samalla myös voimakkaan varoituksen sisältävän kuvan jatkoksi Jeesus kehottaa opetuslapsiaan py-symään hänen rakkaudessaan. Sanat saavat aivan erityisen painon esitet-tyä taustaa vasten. Jeesus lausuu san-ansa ehtolauseena, ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rak-kaudessani.”

Sanat tällaisinaan vaikuttavat legalistisilta. Tulee vaikutelma, että se on ihmisestä itsestään kiinni miten lopussa käy. Jeesuksen opetuksessa on myös evankeliumin sana, ”rakas-takaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” He-delmää kantavilta oksilta ei edellytetä virheettömyyttä ja synnittömyyttä. Sellainen elämä on mahdotonta. Siksi Kristus kuolee ystäviensä ”puolesta”. Nämä tarvitsevat syntien sovittajaa, hedelmättömyyden ajoiksi Kristuksen a r m o a j a a n t e e k s i a n t a m u s t a .

Lähipäivät tulivat näyttämään koko joukolle, kuinka tarpeellinen olikaan tuo, että Kristus kuolee ystäviensä edestä. Sen nämä petturit ja he-delmättömät oksat saivat kokea, kun Kristus tuli heidän luokseen ylös-nousemuksen aamussa ja sanoi, ”Rauha teille”.Toistensa rakastaminen

Jumala lähetti Kristuksen maail-maan toimittamaan ennalta asetettua tehtävää. Kristuskin lähettää opetus-lapsensa tehtävää varten. Heidät lähe-tetään ”tuottamaan hedelmää”. He-delmän tuottamisen vastuullinen taho on Kristus itse. Hän valitsee työmie-hensä ja asettaa heidät tiettyyn tehtävään hänen työssään. Jeesus val-itsee ja asettaa ja lähettää ja on it-sestään selvää, että silloin valitut m y ö s l ä h t e v ä t ( e l l e i v ä t o l e sydämessään jo luopuneet kuten Juu-

das, joka ei liittynyt Jeesuksen sanoi-hin vaan vastusti niitä ja joka tuli ilmi hänen petoksessaan.). Jeesus liittää tähän lupauksen siitä, että Isä kuulee heitä heidän työssään koh-taamissa asioissaan ”Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.” Seura-kunnan menestys sidotaan Jumalan lupauksiin ja apuun.

Jeesuksen puheita voi tässä tar-kastella myös siten, että näkee niissä tietyn taktisen järjestyksen. Jeesuk-sen opetuslapset tarvitsevat toistensa tukea. Kuten Jeesuskin heti alussa k e r ä s i i t s e l l e e n s e u r a k u n n a n ympäröimään häntä, niin opetuslas-tenkin tulee ymmärtää seurakunnan sisäisen rakkauden merkityksen työn tekemisessä. Kyse on yhteisestä työstä, jossa yksilö tarvitsee seura-kuntaa ja seurakunta yksilöä. ”Rakas-

Saarna Kartta

6

takaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut.”

Jeesus asettaa esimerkiksi oman rakkautensa opetuslapsia kohtaan. Tämä merkitsee uhrautumista tois-tensa puolesta. Apostolien opetus kristityn elämästä uhrina on tämän uhriteologian sovellutus. Jumala tah-too, että me uhraisimme itsemme suostumalla hänen tiensä kulke-miseen. Sillä tiellä me ylistämme huulillamme Jumalaa hänen suurista pelastuteoistaan, kun hän meidätkin syntiset pelasti. Me myös kuole-tamme vanhaa aadamia ja annamme nousta tilalle uuden aadamin. Me luovumme himojemme noudattamis-esta ja tahdomme kilvoitella pyhässä elämässä. Perkaamme itsestämme vanhan hapatuksen kilvoittelemme ystävällisyydessä, hyvyydessä, sävyi-syydessä, itsensä hiillitsemisessä jne. Tämän kaiken teemme, emme juda-ismin hengessä, vaan Jumalan va-paaksi ostamina lapsina.

ιχθυς

Viides sunnuntai pääsiäisestäRukoussunnuntaiLuuk. 11: 5-13 Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Jeesuksen esimerkkiä yöllisestä leivänpyytäjästä pidetään esimerk-kinä rukouksesta. Ajatellaan, että samalla tavalla meidän tulee rukoilla Taivaan Isää. Taustalla on ajatus, että Jumala olisi haluton kuulemaan ja tulisi vain vaivalloisesti avuksi ja vain siinä tapauksessa, että rukoilija ei hellitä. Tämä ei kuitenkaan ole tämän kertomuksen opetus.

Raamatun tulkinnassa Raamatun kertomukset on liitettävä siihen yhteyteen, jossa ne on kerrottu. Näin kertomus saa valmiit raamit, jonka puitteissa sitä on ”raamatullisesti” käsiteltävä.

Kertomus leivänpyytäjästä ja auttamaan haluttomasta naapurista avautuu vertauksen johtopäätöksestä (”Anokaa, niin teille annetaan, et-sikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan). Johtopäätöksessä ei ole kuvaa auttamaan haluttomasta Jumalasta, joka rukoilijan pitäisi tai-

vutella auttamaan. Näyttäisi siltä, että kertomuksen haluton auttaja on sa-malla tavalla etsitty vastakohtapari kuin vertauksen soveltamisosiossa, jossa Jeesus vertaa Jumalaa, ei halut-tomaksi auttajaksi, vaan nimenomaan halukkaaksi auttajaksi, joka mie-lellään antaa lapsilleen perhaita lah-joja. Hän ei ole kuin isä, joka antaa pojalle kiven, tämän pyytäessä leipää taikka käärmeen tämän pyytäessä kalaa. ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lah-joja, kuinka paljoa ennemmin taivaal-linen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (11:13)

Kertomus on jatkoa tapahtu-malle, jossa Jeesus oli mennyt ru-koilemaan ja jonne opetuslapset sit-ten menevät hänelle pyynnön kanssa, että hän opettaisi heitäkin rukoile-maan. Jeesus opetti heille Isä meidän-rukouksen. Jeesus on selvästi säännönmukaisen ja valmiin sisällön mukaisen rukouksen puolestapuhuja. Isälle tuli puhua Isä meidän rukouk-sen sanoilla. Jeesuksen rukouskoulun ensimmäinen oppitunti on tämän päivän omaan hengellisyyteensä ihas-tuneelle kristitylle tylsä ja epähengel-linen opetus, joka varmaankin vain sammuttaa rukouksen henkeä. Rukouskoulun toiset oppitunnit ope-tuslapset saivat oppia elämän keskellä kulkiessaan Jeesuksen kanssa. Siellä matkalla hän opetti ja näytti esimerkkiä siitä, mitä on rukouselämä.Jeesuksen rukouselämä

Jeesus rukoili paljon. Sitä lienee tarpeeton todistaa. Vanhassa testa-mentissa oli annettu malliksi rukoilla kolmesti päivässä ja epäilemättä Jee-sus noudatti itsekin hurskaana juu-talaisenä tätä raamatullista mallia. Nämä kolme rukoushetkeä olivat yhteydessä Jerusalemin temppelissä vietettävään aamu-, päivä- ja eh-toouhriin (ks. Daniel avasi ikkunat Jerusalemiin päin). Rukouhetket oli-vat siten yksityisinäkin rukoushetkinä yhteydessää yhteiseen jumalanpalve-lukseen.

Jeesus tykkäsi rukoilla yksin, rauhallisessa paikassa, jossa häntä ei häirittäsi. Esimerkiksi Getsemanessa hän rukoili Isää yksinäisyydessä va-

paasti muodostetuin rukouksin. On hyvin todennäköistä, että Jeesus k ä y t t i m y ö s y k s i t y i s i s s ä r u k o u s h e t k i s s ä ä n j u u t a l a i s t a rukouskirjaa eli Psalmeja ja myös lauloi niitä Jumalalle.

Ruokailujen yhteydessä Jeesus piti ruoansiunausrukouksen. Yleensä käytettiin tiettyjä psalminkohtia leivän siunaamiseen. Näin hän teki myös silloin, kun hän ruokki viisitu-hatta miestä. Mainittu tapahtuma ker-too luk i ja l le myös Jeesuksen käyttämistä ”liturgisista” liikkeistä. ”Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen.” (Mark. 6:41).

Jeesus osallistui myös juutalaisen kansan yhteisiin rukoushetkiin eli jumalanpalveluksiin temppelissä sekä synagogan jumalanpalveluksiin. Näissä yhdyttiin papin tai esimiehen lausumiin rukouksiin ja laulettiin yhdessä.

ιχθυς

Saarna Kartta

7

Helatorstai

Korotettu HerraKristuksen taivaaseen astumi-nenLuuk. 24: 46-53

“Tänään vietetään rakkaan Her-ramme Kristuksen taivaaseenastumi-sen muistopäivää sen uskontunnus-tuksemme lauseen johdosta, jossa sanomme: »Minä uskon Jeesukseen Kristukseen -, joka astui ylös tai-vaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikki-valtiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuol-leita». Näiden sanojen johdosta siis vietetään tätä päivää, että me ensik-sikin oppisimme, kuinka Kristuksen taivaaseenastuminen on tapahtunut, ja sitten myös, mitä Kristus siten on toimittanut ja aikonut toimittaa. Itse tapahtuman Luukas kertoo selvästi ja tarkasti, niin että me tiedämme päivän, ajan ja paikan, milloin ja miten se tapahtui, sekä myös, mitkä henkilöt olivat siinä läsnä. Oltuaan neljäkymmentä päivää ylösnousemi-sensa jälkeen opetuslastensa kanssa, varsinkin Galileassa, syöden heidän kanssaan ja puhuen heille Jumalan valtakunnasta, Herra näet kokosi heidät öljymäelle, joka sijaitsee lähellä Jerusalemia, ja antoi heille, niinkuin Markus kertoo, käskyn py-syä Jerusalemissa odottamassa Pyhän Hengen vuodatusta ja sen jälkeen saarnata evankeliumia kaikille luo-duille. Ja kun hän oli tämän sanonut, kirjoittaa Luukas, kohotettiin hän ylös heidän nähtensä; hän kohosi il-maan ruumiillisesti, sellaisena kuin hän oli heidän edessänsä seisonut, ja katosi heidän näkyvistänsä pilviin. Ja kun opetuslapset siinä ihmetellen katselivat taivaalle, - eihän oltu en-nen nähty ainoankaan ihmisen ruumiille tapahtuvan sellaista, että se linnun lailla kohoaa ilmoille ― niin kaksi enkeliä astui heidän luoksensa, käskien heidän palata kotiin, täällä kun ei enää ollut mitään näkemistä. Herra ei enää ole tuleva näkyväisessä muodossa maan päälle, ennen kuin ilmestyy tuomitsemaan eläviä ja ku-olleita. Silloin hän on tuleva pilvissä,

samoin kuin hän nyt pilvessä astui ylös taivaaseen.

Tämä siis lyhyesti itse tapahtu-masta, sen mukaan kuin evankelistat siitä ovat kertoneet. Tässä on ensik-sikin tarkattava itse ihmettä: Herra nousee ihmeellisellä tavalla ikään kuin lintu opetuslastensa luota korkeuteen ja katoaa ilmoihin, ko-hoaa niin ylös, etteivät opetuslapset enää voi häntä nähdä. Ilmaan ko-hoaminen on tavalliselle ihmiselle ennen kuulumatonta, aivan mahdo-tonta. Vetäähän maa luonnonmukais-esti puoleensa ihmisruumista samoin kuin kiviä ja muita raskaita esineitä. Kristuksella oli ylösnousemisensa jälkeen oikea ruumis, lihaa ja luuta, niinkuin hän itsekin sanoi (Luuk. 24:39), ja hän salli opetuslasten it-seänsä kosketella. Ja kuitenkin se ruumis oli sellainen, että se yhtä hy-vin voi kohota korkeuteen kuin painua alas maahan. Tästä voimme nähdä ja oppia, minkälaisen ruumiin mekin saamme tästä elämästä erot-tuamme. Nyt meidän ruumiimme on raskas, kankea ja hidas, mutta kun nousemme kuolleista ja saamme uuden ruumiin, joka sekin on oleva todellinen ruumis, lihaa ja luuta kaikkine jäsenineen,se ei enää ole näin raskas ja kankea, vaan samoin kuin meidän ajatuksemme nyt nopeasti lentävät sinne ja tänne, samoin me silloin itsekin ruumiin puolesta liikumme.

Mutta huomatkaamme myös, mitä rakas Herramme Kristus tai-vaaseenastumisellansa tahtoi saada aikaan, ja mitä hyötyä meillä täällä maan päällä on hänen taivaas-eenastumisestansa. Ensiksikin me v o i m m e K r i s t u k s e n t a i v a a s-eenastumista katsellessamme päättää, ettei Kristus tahdo olla missään te-kemisissä tämän maailman ja sen valtakuntain kanssa, muutoin hän olisi jäänyt tänne maan päälle, to-imien muiden, maallisten kuningas-ten ja ruhtinasten tavalla. Mutta hän jättää tänne nämä kaikki ja astuu ylös taivaaseen, josta emme enää häntä näe. Hän tahtoo siis opettaa meitä oikein tuntemaan hänen valtakun-tansa luonnetta: tämä valtakunta ei ole mikään maallinen valtakunta,

niinkuin opetuslapset luulivat, jossa he odottivat saavansa rahaa ja tavaraa ja maallista valtaa, vaan hengellinen ja iankaikkinen valtakunta, missä hän jakaa hengellisiä lahjoja niille, jotka tässä valtakunnassa ovat hänen lu-onansa. Älköön siis kukaan ruvetko kristityksi saavuttaakseen siten rahaa ja tavaraa tai suurta kunniaa. Kaste, saarnavirka ja ehtoollisen sakramentti eivät ole asetetut sitä varten. Ei Kris-tus ole moisten maallisten, katoavais-ten ja ajallisten asiain tähden tullut taivaasta maan päälle eikä hän sentähden myös astunut taivaaseen. Toista, korkeampaa tarkoitusta varten hän on tullut, nimittäin tuomaan ja hankkimaan meille iankaikkisia aar-teita: syntien anteeksiantamusta, vanhurskautta ja iankaikkista elämää. Sellaisia lahjoja meillä on odotetta-vana Herraltamme Kristukselta, joka ei jäänyt tänne maan päälle, vaan astui taivaaseen rakentaaksensa hengel l i sen , näkymät tömän ja iankaikkisen valtakunnan. Siitä Pyhä Henki jo kauan edeltäpäin ennusti 68. psalmissa (19. j.); siihen lauseeseen apostoli Paavali viittaa (Ef. 4:8 ja seur.), sanoen sen tarkoittavan Kris-tuksen taivaaseenastumista ja hänen hengellistä hallitustansa. Siinä sano-taan näin: »Sinä astuit ylös korkeu-teen ja o le t o t tanut vangiks i vankeuden; sinä olet saanut lahjoja ihmisille.» Lause on lyhyt, mutta erittäin sisältörikas. Meidän tulee

Saarna Kartta

8

sentähden katsella ja tutkia sen jo-kaista sanaa.

Mestarillisesti Paavali selittää tämän lauseen ensimmäiset sanat lausuessaan: »Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.» Mitä tarkoittanee Paavali noilla sanoilla? Sitä hän tarkoittaa, että koska meillä on niin suuri hyöty rakkaan Herramme Kristuksen tai-vaaseenastumisesta, niinkuin kohta saamme kuulla, meidän myös tulee oppia tuntemaan se syy, jonka tähden me olemme tulleet tämän armon ja autuuden osallisuuteen. Sitä me itse emme ole ansainneet omilla hyvillä teoillamme, pyhällä elämällämme ja kuuliaisuudellamme, vaan Herra itse, näiden lahjain antaja, ansaitsi ne as-tumalla ensin alas taivaista, alentuen jumaluudestansa, niinkuin Paavali toisessa paikassa sanoo, ja tulemalla ihmiseksi meidän tähtemme ja kuol-len ristillä meidän edestämme.

Näitä hyviä tekoja Paavali tar-koittaa puhuessaan hänen alas astu-misestansa. Ja hyvin tämä onkin ajateltu. Hänen, joka näet kerran jo on korkeudessa, ei enää ole tarvis astua korkeuteen. Se, että Pyhä Henki sanoo: »Sinä astuit ylös korkeuteen», e d e l l y t t ä ä s i i s h ä n e n e n n e n <<<0421>>> astuneen alas, alenta-neen itsensä. Tämä on tapahtunut meidän tähtemme. Apostolin selitys sopii siis erittäin hyvin yhteen niiden Kristuksen sanojen kanssa, jotka te, rakkaani, olette kuulleet hänen lausu-van: »Teille on hyväksi, että minä menen pois; sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän luok-senne; mutta jos minä menen, niin minä lähetän hänet luoksenne» (Joh. 16:7); ja vielä: »Minä menen valmis-tamaan teille sijaa» (Joh. 14:2).

Näihin lauseisiin soveltuvat er-ittäin hyvin sanat: »Sinä astuit ylös korkeuteen», sillä ne erottavat Kris-tuksen niistä muista, jotka myös ovat nousseet ylös taivaaseen. Eenok otettiin ylös Jumalan tykö. Elia meni taivaaseen tulisissa vaunuissa. Mutta Kristus ei mennyt taivaas-

een niin, vaan hän astui sinne om-alla voimallansa, samoin kuin hän omalla voimallansa ja väellänsä, kenenkään herättämättä, nousi kuolleista. Siinä on siis olemassa suuri erotus. Emme mekään vii-meisenä päivänä itse herää kuolleista, vaan Kristus on meidät herättävä (Joh. 6:54). Mutta Kristus nousi itse kuolleista omalla voimallansa, ni-inkuin hän itse sanoo (Joh. 10:17 - 18): »Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se ja minulla on valta ottaa se jälleen.» Samoin Pietari puhuu ensimmäisessä saarnassaan (Ap. t. 2:24): »Ei ollut-kaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.» Sama on erotus hänen ja meidän taivaaseenastumis-emme välillä: me nousemme kerran taivaaseen, sillä Kristus vetää meidät tykönsä, mutta hän itse on omalla voimallansa astunut taivaaseen, ni-inkuin hän sanoo (Joh. 3:13): »Ei kukaan muu ole noussut ylös taivaas-een kuin se, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.» Tämän erotuksen Pyhä Henki jo edeltäpäin ilmoitti, tahtoen siten opettaa meitä ottamaan Kristuksen vastaan totisena, kaikkivaltiaana ja iankaikkisena Jumalana.

Seuraavat psalmin sanat: »Sinä astuit ylös korkeuteen,» tarkoittavat, niinkuin jo olen osoittanut, samaa kuin Kristuksen Pilatukselle lausuma sana: »Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta.» Vaikka meidän siis täällä maan päällä täytyy olla tekemisissä elannon, vaimon, lasten ja palkollisten, maallisen esivallan ja muiden kanssa, ja meidän on sen mukaisesti toimittava, niin meidän tulee kuitenkin korottaa sydämemme ja mielemme taivaallisiin, etsiä ensi sijassa hengellisiä, ja sydämellämme ja ajatuksillamme ahkeroida niiden saavuttamista, koska olemme kristi-tyitä, ja koska Kristuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta. Mutta kuinka käy? Ihmisten enemmistö on ruumii-neen, sieluineen, käsineen, kaikki-neen vajonnut vain tähän katoavaan maailmaan, he vain pyytävät saada

kylläkseen tässä elämässä, välittäen vähän, jos ollenkaan, Kristuksen as-tumisesta ylös korkeuteen. Sitä Pyhä Henki tahtoo estää, ja sen tähden hän sanookin, ettei Kristus jäänyt maan päälle, vaan astui ylös korkeuteen, että meidänkin ollessamme ruumiil-lisesti vielä täällä maan päällä sydämemme ja ajatuksemme ko-hoaisivat ylöspäin, ja ettemme ras-kauttaisi mieltämme tämän elämän murheilla. Kristittyjen on näet asetet-tava elämänsä näin: ruumis ja vanha Aadam toimittakoon näitä ajallisia ja kantakoon niiden kuormaa, mutta sydän etsiköön iankaikkisia aarteita, niinkuin Paavali sanoo (Kol. 3:1 - 2): »Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älköön siihen, mikä on maan päällä.»

Niin, mitä Kristus tekee tuolla korkeudessa? Ja minkä tähden hän sinne meni eikä jäänyt tänne alas? Onko hän joutilaana, vai tekeekö hän jotain? Näistä asioista psalmi puhuu erittäin sattuvasti sanoessaan: »Sinä astuit ylös korkeuteen ja olet ottanut vangiksi vankeuden.» Tämä on eri-nomaisen suloista ja lohdullista puhetta, ja Kristus näyttää itsekin ajatelleen tätä psalmia puhuessaan (Luuk. I 1:21 ja seur.) väkevästä, as-eellisesta miehestä, joka »vartioi kar-tanoaan. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.s Synnin tähden me ihmisparat olemme perkeleen ja kuoleman hirmuvallan alla. Ne pitävät meitä vankeinansa, ja meidän on mahdotonta tästä vankeudesta itse päästä vapauteen. Perkele meitä hal-litsee ja taluttaa, kuolema meidät nie-lee; ei ole meissä itsessämme pelas-tuksen mahdollisuutta

Mutta Kristus, se väkevämpi, tulee, alentuu nöyränä kärsimään ris-tinkuolemaan asti. Viattomana ja puhtaana karitsana hän omalla ku-olemallaan maksaa koko maailman syntivelan. Ei hänessä silloin näy mitään voimaa eikä väkevyyttä; hän riippuukin ristillä kuollaksensa. Kun siis synti on sovitettu ja pois otettu

Saarna Kartta

9

hänen kuolemansa kautta, ja kun Kristus makaa haudassa sekä kaikki ovat häneen katsoen menettäneet toivonsa ja rohkeutensa, hän jo nousee kaikella voimalla ja kunnialla kuolleista, kuten pääsiäispyhinä ol-emme saaneet kuulla. Hän otti, ni-in,kuin Pyhä Henki psalmissa sanoo, vankeuden vangiksi, kukisti per-keleen ja helvetin vallan, ryösti heiltä hallituksen, niin että perkele ei enää voi kristityitä vahingoittaa, kuolema ei heitä niellä eikä synti heitä syyttää.

Tässä tapahtui siis ihmeellinen ja perinpohjainen muutos. Ennen synti piti meitä vankinansa ja syytti meitä, perkele sai mielensä mukaan ajaa meitä syntiin, ja kuolema meidät niellä. Sellaista ei enää saa tapahtua. Kristus astui ylös taivaaseen ottaak-seen vangiksi synnin, kuoleman ja perkeleen, etteivät enää saa meille tehdä vahinkoa kuten ennen; mutta jos pääsevät meitä vahingoittamaan, sekin on kääntyvä meidän parhaak-semme. Synti ei herkeä meitä kiu-saamasta ja yllyttämästä tekemään Jumalan tahtoa vastaan ja tuottamasta meille pahaa omaatuntoa. Ja me ol-emme niin heikkoja, että usein an-namme vietellä ja pettää itsemme. Niin kävi jalolle ja hurskaalle Daavidillekin, joka lankesi kahteen suureen ja kauheaan syntiin. Mutta sen, ettei hän hukkunut noihin syn-teihin, vaan sai ne anteeksi ja pelastui kuolemasta, vaikutti se, että synti oli Kristuksen kautta menettävä voi-mansa ja joutuva vangiksi. Se ei siis voinut häntä vahingoittaa, vaan saat-toi päinvastoin hänet sitä innok-kaammin ja hartaammin rukoile-maan. Ellei hän näet olisi langennut tuohon syntiin ja hätään, hän ei koskaan olisi joutunut sepittämään ihanaa katumuspsalmiansa, joka al-kaa sanoilla: Armahda minua, Ju-mala, armostasi―. Samoin on ku-olemankin laita. Sekään ei saata olla näyttelemättä meille hampaitansa; tahtoisipa se meidät suorastaan niellä. Emmekä me tuota nähdessämme saata liioin olla peljästymättä ja käymättä alakuloisiksi. Minkätähden siis kuolema ei saakaan toteuttaa aikomustansa ja niellä kristityitä, niinkuin se kernaasti tahtoisi?

Sentähden, että se on vangittu; se ei voi tehdä vahinkoa eikä niellä ketään. Niin se tekisi, ellei Kristus olisi sitä vanginnut. Pahimmin raivotes-saankaan ja hirmuisimman muotois-ena kiukutessaan se ei siis voi kristi-tyille tehdä muuta kuin ahdistaa heitä yhä ahkerammin viljelemään Jumalan sanaa, kätkemään sitä sydämeen ja ammentamaan siitä lohdutusta. Ellei kuolema peljättäisi, viljeltäisiin vähemmän ahkerasti Jumalan sanaa.

Ja aivan samoin on perkeleenkin laita. Tuo häijy ja kavala vihollinen kyllä hiipii yötä ja päivää kristitty-jen jäljessä kaataakseen heidät kumoon ja riistääkseen heiltä iankaikkisen elämän aarteen. Mutta hänpä on vangittu henki. Hänen aikeensa eivät siis saata menestyä; päinvastoin kuta enemmän hän heitä väijyy, sitä varovammiksi hän heidät totuttaa: he rukoilevat ahkerammin, harjoittavat sanaa ja antavat itsensä Jumalan suojaan. Ellei perkele olisi niin kiukuissaan ja heitä niin väijyisi, he välistä kävisivät su-ruttomiksi ja veltoiksi. Mutta kun vihollinen ei jätä heitä rauhaan, heidän täytyy olla valppaina, roh-keina ja varovina. Tuollaiset kristitty-jen kiusaukset, ahdistukset ja vaarat eivät kuitenkaan ole aivan vaaratto-mia. Itsessään ja luonnostaan ne päinvastoin ovat sangen vahingol-lisia, niinkuin maailman esimerkki osoittaa. Mutta tässä Herramme Kris-tuksen taivaaseenastumisen hyöty on oikeassa käytössään: nuo viholliset ovat vankeja, jotka eivät voi tehdä kristityille, mitä he muutoin varmaan tekisivät. Synti heidät tuomitsisi, ku-olema nielisi ja perkele vajoittaisi hätään ja kurjuuteen. Mutta nytpä nuo viholliset ovatkin vangitut. Vaikka heidän aikeensa ovat pahat, he eivät voi saada aikaan vahinkoa. Tämä on Kristuksen taivaaseenastu-misen jalo hyöty ja hedelmä: Herra Kristus on vanginnut suuret vihollis-emme, synnin, kuoleman ja per-k e l e e n , j o t k a p i t i v ä t m e i t ä vankeinansa, ja pelastanut meidät niiden käsistä. Juuri suojellakseen kristikuntaa noilta vihollisilta hän astui ylös taivaaseen ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella.

Mutta hän ei jätä asiaa siihen. Mainitussa psalmissa on vielä: »Sinä olet saanut lahjoja ihmisille», sel-laisia lahjoja, joita sinä annat ihmis-ille siten heitä auttaaksesi. Mitähän lahjoja ne lienevät? Kristus sanoo siitä selvästi (Joh. 16:7, 8): »Jos minä menen, niin minä lähetän teille Puo-lustajan. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion.» Ja Pie-tari sanoi (Apt.t. 2:33): »Koska hän siis on Jumalan oikean käden voi-malla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.»―Pyhä Henki vaikuttaa kaksi asiaa. Ensiksikin hän saattaa meidät evankeliumin kautta Kristuk-sen tuntemiseen, niin että me uskomme syntien anteeksiantamuk-sen hänen nimessään. Toiseksi hän s a a t t a a m e i t ä p a r a n t a m a a n elämämme, vastustamaan ja kuolet-tamaan syntiä sekä antautumaan sydämelliseen kuuliaisuuteen Juma-laa kohtaan. Siten hän tekee meistä hurskaita sekä sielun että ruumiin ja sydämen puolesta. Vaikka emme ik-inä täällä maan päällä syntisen li-hamme tähden pääsekään täysin puh-taiksi ja synnittömiksi, kuitenkaan tätä meihin tarttuvaa syntiä ei meille lueta uskon tähden Kristukseen, eikä se voi meitä kadottaa. Tämä on Py-hän Hengen ensimmäinen vaikutus meissä.

Toiseksi Pyhä Henki käyttää meitä välineinäkin, että me sanan ja saarnaviran kautta saattaisimme to-isiakin samaan armoon ja Kristuksen tuntemiseen. Sentähden Paavali se-littää tätä psalmia siihen tapaan (Ef. 4:11 - 13), että Kristus on taivaaseen astumisellansa siinä mielessä saanut lahjoja ihmisille, että »hän antaa muutamat apostoleiksi, toiset profee-toiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palvelijan työhön, Kristuksen ruumiin raken-t a m i s e e n , k u n n e s m e k a i k k i pääsemme yhteyteen uskossa ja Ju-malan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen» ― Näemmehän ja tiedämme kokemuksesta perkeleen v ihaavan sanaa ; . .Mut ta ku ta

Saarna Kartta

10

enemmän turkkilaiset ja paavi raivoavat, sitä enemmän Jumalan sana leviää ja kasvaa. Heidän on mahdotonta kokonaan hävittää kas-tetta, ehtoollisen sakramenttia ja sanaa. Tämä on yksi asia, josta havai-taan Herran Kristuksen taivaas-eenastumisen hyöty: hän astui ylös taivaaseen juuri lähettääkseen Pyhän Hengen sekä edistääkseen ja toteut-taakseen virkaansa maan päällä.

Lahjaksi on niin ikään nim-itettävä sitä Jumalan hallitusta seura-kunnassa, että hän lohduttaa sitä ah-distuksissa, pelastaa vainoista, joh-dattaa ja ylläpitää sitä totuudessa, poistaen erehdykset, ja varsinkin, että hän sitä herättää rukoukseen, ni-inkuin Herra edellisen sunnuntain evankeliumissa sanoi: »Sinä päivänä te anotte minun nimessäni.» Se on mahdotonta ilman Pyhän Hengen apua. Lyhyesti sanoen: kaikki, mitä meillä on ja mitä me saamme, on pelkästään Kristuksen lahjoja ja hänen voitollisen taivaaseenastumi-sensa oikeita hedelmiä. Juuri sitä var-ten hän taivaaseen astui, että edistäisi va l takuntaansa , kasva t ta i s i j a

ylläpitäisi kristillistä seurakuntaansa sanan j a P y h ä n H e n g e n kautta. Luukas osoittaa tämän erittäin hyvin siinä tek-stissä, jonka te, rak-kaani, alussa kuulitte. Hän kertoo Kristuksen e n n e n t a i v a a s-eenastumistaan nosta-neen kätensä ja siunan-neen opetuslapsiansa. Tämä siunaaminen ei tapahtunut niinkuin meillä on tapana sa-noessamme hyvää yötä t a i l a u s u e s s a m m e jäähyväisiä; hän toiv-otti heille onnea ja m e n e s t y s t ä s i i h e n virkaan, johon hän oli heidät vast'ikään aset-tanut, käskiessään heitä »saarnaamaan evanke-liumia kaikille luoduil-l e» , t o i s i n s anoen maailman kaikille kan-

soille. .. Mutta Herra käyttää tässä lausetta »Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille», sillä tarkoittaen kaikkia elämänmuotoja: kaikkien keisarienkin ja maan hallit-sijain, olkoot kuinka mahtavia ta-hansa, on kuultava evankeliumin op-pia, otettava se vastaan ja uskottava, mikäli tahtovat kadotusta välttää. He kaikki kuuluvat luotuihin, heidän virkansa ja elämänmuotonsa ovat ihmisten asettamia. Annettuaan sel-laisen käskyn Herra kohottaa kätensä ja siunaa heitä; hän ei ainoastaan toivota heille hyvää menestystä heidän virassansa, vaan hän on siinä heidän apunaan, hän edistää sitä ja antaa sille menestyksen.

Missä ikinä siis evankeliumia saarnataan, siellä vieläkin Herra Kristus siunaten kätensä nostaa, että sana tuottaisi hedelmän eikä sen saarna menisi hukkaan. Ja sangen lohdullista on tosiaankin, kun Herra juuri nyt taivaaseen lähtemäisillään ollessaan kätensä nostaa, opetuslapsiaan siunaten. Hän tahtoo siten osoittaa, että meidän tulee lohduttautua hänen

taivaaseenastumisellaan ja että hän on käyttävä sitä meidän siunauk-seksemme ja hyväksemme. Miksi hän käyttäytyisikään noin ystävällis-esti jos hän olisi meille vihainen eikä ottaisi meitä valtakuntaansa? Mutta kun hän nyt kätensä nostaen toivottaa heille onnea ja menestystä heille uskomaansa virkaan, niin se selvästi todistaa, että Herra on meitä kohtaan uskollinen ja ystävällinen, ja että me saamme nauttia siunausta hänen kädestänsä aina, kun evankeliumia saarnataan.

Näette siis, rakkaani, kuinka loh-dullinen ja riemullinen meille tämän rakkaan Herramme Kristuksen tai-vaaseenastumisen juhla on ja kuinka monessa suhteessa se on meille hyö-dyllinen. Koska lihamme ja ver-emme, Jumalan Poika, istuu Isän oikealla puolella, on synniltä, kuole-malta ja perkeleeltä kaikki niiden valta poissa: he ovat estetyt meitä enää vahingoittamasta. Vaikka ne ovatkin verivihollisiamme ja yrittävät tehdä meille kaikkea pahaa, ne kuitenkin ovat kahlehdittuja ja vangittuja vihollisia. Kristus lahjoit-taa meille Pyhän Henkensä johdatta-maan meitä kaikkeen totuuteen, var-jelemaan meitä erehdyksistä, lohdut-tamaan ahdistuksissa, rukoilemaan kanssamme ja kehoittamaan meitä rukoukseen sekä myös kaunistamaan meitä moninaisilla armolahjoillansa. Kristus astuikin taivaaseen istumaan Jumalan oikealla puolella, täyttääk-seen, niinkuin Paavali sanoo, kaiken, toisin sanoen, antaakseen ja lahjoit-taakseen meille sen, mitä me autuutta ja iankaikkista elämää varten tarvit-semme.

Noudattakaamme siis opetuslas-ten antamaa esikuvaa: kumartaen rukoilkaamme häntä, niinkuin Luu-kas kertoo, olkaamme iloiset ja mieli hyvänä. Sen ohessa kiittäkäämme ja ylistäkäämme Jumalaa, armollista Isäämme taivaassa, rukoillen, että hän edelleenkin pitäisi meidät tässä armossa sekä tekisi meidät viimein Poikansa Jeesuksen Kristuksen täh-den autuaiksi. Sen suokoon Jumala meille kaikille. Amen. “

Martti Luther. Luther-CD

Saarna Kartta

11

Kuudes sunnuntai pääsiäisestäPyhän Hengen odotusJoh. 17:18-23

Kristuksen uhrissa pyhitetytKristus pitää ylimmäispapillisen

rukouksen ja puhuu siinä “totuudessa pyhittymisestä” (17). Opetuslasten pyhittymisen edellytys on Jeesuksen itsensä pyhittäminen uhraamalla it-sensä näiden edestä. Uhri-sanaa ei ole alkutekstissä, mutta mielestäni kääntäjä on saanut tuolla lisäyk-sellään esille Jeesuksen sanojen merkityksen varsin tarkasti. Kristityn pyhittyminen on Jeesuksen uhrin an-sioita oli se sitten pyhittymistä siinä mielessä, että synnit saadaan anteeksi tai siinä mielessä, että pyhitytään elämässä Jeesuksen kuvan kal-taisuuteen.

Totuudessa pyhittymisen jälkeen Jeesus siirtyy vanhatestamentilliseen teemaan eli yhteysteemaan. Jumalan antama “kirkkaus” (22, 24) on sitä kirkkautta, joka kerran laskeutui tab-ernaakkelin eli pyhäkköteltan ylle ja osoitti Jumalan olevan läsnä ja todisti h ä n e n m i e l i s u o s i o s t a a n . P y-häkköteltta oli Israelin jumalanpalve-luksen keskus, joka toi kaksitoista sukukuntaa alahaaroineen yhteen ja samaan jumalanpalvelukseen. Py-häkkö yhdisti kansan.

Pyhäkköteltan jumalanpalveuk-sen keskuksena oli alttari, jossa toim-itettiin syntien sovitus. Veriuhri to-disti kansalle Jumalasta, joka antaa syntejä anteeksi, mutta joka pyhyy-dessään vaatii myös jokaisen synnin sovitusta.

Alttari yhdisti myös erottamalla. Alttarin luo tulevan täytyi kuulua Israelin kansaan tai hänen tuli olla Israelin uskoon kääntynyt muuka-lainen. Alttari erotti tällä tavalla kaikki sen ääressä Jumalaa rukoilevat kaikista muista kansoista ja alttareista maan päällä. Tämän alttarin luona, tässä pyhäkössä oli Jumalan koh-taamisen ja armon paikka, ei missään muualla.

Jeesuksen sanat “Minä olen tie, totuus ja elämä” ovat vain tämän ajattelun toisinto uudessä liitossa. Erämaassa Israelin kansaa seurannut Kristus-kallio seuraa nyt uudessa

liitossa uuden liiton seurakuntaa ja tahtoo olla heidän Jumalansa. Yhteys Kristuksessa on antaa tämän totuuden pyhittää itsensä. Hepreankielisen “pyhittää”-verbin yksi merkitys on “erottaa” (johonkin käyttöön). Kun me erottaudumme maailmasta ja omistaudumme Kristukselle Kristus-totuus pyhittää meidät ja luo meidät yhdeksi uudeksi kansaksi, Jumalan kansaksi.

Ykseys on ykseyttä Kristuksen kautta

Ykseys, jonka saamme lahjana Kristuksen kautta, ei ole yhteyttää, jonka ratkaisee yksimielisyytemme, yhdessä olemisemme, yhteenkuulu-misetunteemme, yhteen rakennuk-seen kokoontumisemme tai jokin muu ihmiseen perustuva seikka. Yksys on olemassa annettuna tosiasi-ana ja lahjana Kristuksessa. Koska Kristus on yksi me olemme yksi kaikkien sukupolvien ja maail-manaikojen kristittyjen kanssa yhtä aikaa. Ratkaisevaa on, että me ol-emme Kristuksessa. “Siis jos joku on Kristuksessa niin hän on uusi luomus” (2. Kor. 5:17). “Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kris-tuksessa Jeesuksessa hyviä töitä var-ten” (Ef. 2:10).

Missä sitten Kristus on, että me voisimme olla hänessä? Meidän tulee löytää Kristus, joka on uuden liiton pyhäkköteltta. Luther sanoo osuvasti: “Jos etsi t Kristusta Raamatun ulkopuolelta, löydät vain perkeleen”. Jumala on ilmoituksen Jumala. Ju-mala i lmoi t taa i t sensä ihmis-kunnalle. Kristusta ei tule etsiä sieltä, missä hän ei ole luvannut ilmoittaa itseänsä (erämaassa tai kammiossa), vaan siellä missä hän on luvannut olla. Tällaisiksi läsnäolon vaikutta-viksi merkeiksi Kristus on antanut ensisijassa pyhän sanansa. Toiseksi hän on antanut pyhät sakramenttinsa. Augsburgin tunnustus on tiivistänyt hienolla tavalla tämän kysymyksen määritelmällä seurakunnasta: “Seura-kunta on siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakramentit Kristuksen asetuksen mukaisesti toi-mitetaan”. (CA 6) Seurakunta on Kristuksen ruumis, johon Pyhä Henki

omana jumalallisena tekonaan liittää uusia ja uusia jäseniä evankeliumin kuulemisen ja sakramenttien kautta.

Vanha liitto ei ollut ilman alt-taria, uusi liitto ei ole ilman alttaria. Uuden liiton alttari on Herran pöytä, jossa Jumalan Pojan ruumis ja veri syödään ja juodaan. Kuten ennen, alttari yhdistää ja erottaa, samoin tänään alttari yhdistää ja erottaa. Se on jumalallinen säädös.

ιχθυς

HelluntaijaksoHelluntaipäiväPyhän Hengen vuodattaminenJoh. 3:16-21

Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa (Ap. t. 2) kuva-tusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui Kristuksen ylösnouse-muksen jälkeisenä juutalaisten hel-luntaina. Juutalaiset viettävät hellun-taijuhlaansa 50. päivänä pääsiäisestä. Juhlan suomenkielinen nimi on saatu ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juh-lan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes).

Juutalaisten helluntai oli sa-donkorjuun ja 100-luvulta jKr. myös lain saamisen juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi ai-heiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakun-nan ja koko Kristuksen kirkon synty. Helluntaina toimitettiin ensimmäiset kristilliset kasteet. Varhaisessa kir-kossa helluntai oli pääsiäisen ohella t o i n e n v u o d e n k a s t e p ä i v i s t ä . (Kirkkokäsikirja)

Yöllisen keskustelun elementitTämä evankeliumikohta on yöl-

lisen keskustelun satoa. Siinä on meille talletettu pienoisevankeli-umina tunnettu jae.

Jeesus on aloittanut keskustelun kysymyksellä uudestisyntymisestä (2-15). Kysymys on hämmästyttänyt Nikodemosta ja hän on pohtinut, kuinka mahdotonta on ryömiä takaisin äitinsä kohtuun. Jeesus osoit-taa sanoillaan uuden kohdun, “veden

Saarna Kartta

12

ja Hengen” eli kasteen. (Apostolien jälkeen seurakuntia opettaneet pai-menet ovat selittäneet Jeesuksen sa-nojen tarkoittavan nimenomaan vesi-kastetta. Olemme siis apostolisen opetuksen juurilla.)

Hengen ja kasteen saamisen kautta Jeesus käy selittämään lisää “ ta ivaal l is ia” (12) . Hän ot taa esimerkiksi Mooseksen ylentämän vaskikäärmeen ja vertaa sitä suoraan itsensä ylentämiseen ristille. Hän lupaa pelastuksen sille, joka uskoo ristille ylennettyyn Ihmisen Poikaan.

Muutamalla lyhyellä lauseella Jeesus on opettanut Nikodemokselle koko evankeliumin ja pelastuksen opin. Sen erottamattomia elementtejä ovat: Pyhä Henki kaiken tekijänä, kaste ja saarna Kristuksen ristinku-olemasta. Usko ottaa tämän lahjan vastaan, mutta joka sitä ei usko, se tuomitaan kadotukseen (Kaste ei ole Jeesukselle mekaaninen taivaaseen-vievä suoritus, vaan se, kuten evankeliumin saarnakin, vaatii “aivan uskovaista sydäntä”, katekismuksen mukaan).

Jumalan rakkaus ja Pyhä Henki luo uutta

Jumala on rakastanut, kr. aga-paoo. Agape-rakkaus on kreikankie-lessä jumall isesta rakkaudesta käy te t ty sana . S i ihen kuu luu uhrautumisen uskollisuuden ajatus.

Uhrautuvan rakkauden kohde on koko maailma, kr. kosmos. Ihmis-

kunta kaikkinensa, merensaaria myöten on Jumalan rakkauden kohde kun hän antaa poikansa uhriksi. JO-hannes käyttää samaa ajatusta kir-jeessään, jossa hän todistaa, että Kristus on kuollut (syntiemme sovi-tus, kr. hilasmos, hyvitys) ei vain meidän vaan koko maailman syntien vuoksi (1. Joh. 2:2).

Pyhän Hengen toinen nimi on Totuuden Henki. Hengen vastustaja on valheen henki. Totuus ja valkeus viihtyvät toistensa seurassa. Totuus ei voi vapauttaa eikä valo valkaista, jos ihminen jää pimeyteen.

Jeesus kuvaa ihmisen hyvin mus-tillä väreillä. Ihmiset eivät usko aino-kaisen Pojan nimeen, rakastavat pi-meyttä, he vihaavat valkeutta, heidän tekonsa ovat pahat eivätkä he tule valkeuteen, ettei heidän tekojansa nuhdeltaisi (18-20).

Pahaa tekevän vastakohta on “to-tuuden tekijä”. Hän tulee valkeuteen, sillä hänen tekonsa on Jumalassa tehdyt. Tällä Jeesus tarkoittaa kristi-tyksi tullutta ihmistä, joka on tosin ollut hänkin pahanteikijä ja syntinen, mutta hän on saanut synnit anteeksi jatuonut pahuutensa Pyhän Hengen valkaistavaksi. Kristuksen verellä pestystä tulee uusi luomus ja sen jälkeen hän kykenee totuuden tekoi-hin, sillä Jumalan Pyhä Henki asuu hänessä ja hän tekee uuden luonnon mukaisia tekoja.

Pyhä Henki on ihmisen uudistaja. Se ei tarkoita, että vanha korjattaisiin tai että sitä paikkailtaisiin. Vanha leili on hylättävä ja Jumala antaa uuden leilin. Sillä “jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus”! (2. Kor. 5:17). Pyhän Hengen uudistavaa työ ja uusi elämä Kristuksessa on nähtävä Jee-suksen puheen kokonaisuuden va-lossa. Lähtökohta Jeesuksella on syn-tisen ihmisen pelastaminen - Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5), muuten ei voi ollakaan. Van-hurskauttamista seuraa uuden elämän mukaiset teot, jotka ovat niitä Juma-lassa tehtyjä tekoja.

Saarna Kartta

13

“Minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen annan minä teihin ja otan pois teidän lihastanne kivisydämen ja annan teille sydämen lihasta. Te ajattelette silloin tekojanne ja toimi-anne, jotka eivät olleet hyviä, ja teidän pitää suuttua itsellenne rikostenne ja epäjumalan palveluksenne tähden.” (Hes. 36:26,31)

Näin sanoo Herra profeetta Hesekielin suulla. Me kuulemme, että hän aikoo ottaa kivisydämen heidän lihastaan ja antaa heille uuden hengen. Kun he saavat tämän uuden hengen, heidän pitää ajatella pahoja tekojaan ja suuttua it-seensä rikostensa tähden. Tämä ennustus on toteutunut silloin, kun Pyhä Henki annettiin Jeesuksen opetuslapsille. Mutta samoin on käynyt nytkin: monille on annettu uusi sydän ja uusi henki ja moni on kauhistunut rikostensa tähden. Vielä eivät kuitenkaan kaikki paatuneet ole suuttuneet itseensä, mutta kristityille he ovat kyllä suuttu- neet. Nämä kun eivät anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Kun kuulemme, että Herra aikoo ottaa kivisydämen heistä ja antaa tilalle elävän sydämen, niin arvaamme, että kään-tymättömällä ihmisellä on kivisydän. Tämän vahvistaa herän-neiden kokemus. Mutta suruton ihminen ei tunne, että hänellä on kivisydän, ennen kuin Pyhä Henki kolkuttaa sitä lain vasaralla. Kääntymätön ihminen ei tunne, mistä aineesta sydän on tehty. Suruttoman ihmisen rinnassa sydän on tunno-ton kuin kivi, se ei tunne hyvää eikä pahaa Jumalan hengen vaikutuksista.

Kun suruton ihminen herää, hän tulee tuntemaan, että hänellä on kivisydän, joka on tunnoton kuin kivi siihen asti kun Jumala ottaa kivisydämen pois. Kun Jumala poistaa kivi-sydämen, silloin hän tuntee, että sydän on muuttunut, vaikka hänen täytyykin usein suuttua itselleen epäuskonsa tähden. Kristittyjenkin, joille Jumala on antanut uuden sydämen, on tarpeellista muistaa, kuinka he ovat ennen eläneet, ettei rietas poistaisi muistista heidän syntejään. Herra sanoo vielä, että heidän pitää suuttua itselleen, kun heille annetaan uusi sydän. Suruttomat ja kastetut pakanat eivät kuitenkaan suutu itsel-leen, vaan he suuttuvat kristityille. Kuinka rietas voisikaan suuttua itselleen, hän kun on elänyt niin siivosti, ettei hänen tarvitse koskaan katua tekojaan? Jos rietas suuttuisi itselleen niin se johtaisi katumukseen. Helluntaipäivänä 1854

LaestadiusHERRA ANTAA UUDEN SYDÄMEN

Saarna Kartta

14

MIKÄ ON JUMALANPALVELUS?

/Pyhäkön Lamppu

Saarna Kartta

V