Tunnista ja tue – mielenterveyden ongelmat ikääntyessä

KANSIKUVITUS

Teksti: Suomen Mielenterveysseura ry

Toimittanut: Sonja Maununaho

Opasta saa lainata lähteen mainiten

ISBN 978-952-7022-55-9

Paino: Grano 2018

Kuva ja taitto: Kati-Marika Vihermäki

Ulkoasu: Bond

Mielenterveyttä voi edistää ja tukea läpi elämän

Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jota voi edistää ja tukea läpi elämän. Mielenterveys on olennainen osa toimintakykyä, osallistumista ja arjen riittä-vää hallintaa. Ikääntyessä sen tärkeys kasvaa entisestään.

Ikääntyvän ihmisen mielenterveys rakentuu mielenterveyden edistämisestä, häiriöiden ja ongelmien varhaisesta tunnistamisesta sekä sopivasta hoidosta siinä missä nuoremmankin.

Mielenterveyden häiriö on yleisnimike erilaisille psykiatrisille, tautiluokituk-sen mukaisille häiriöille. Ne ryhmitellään niille tyypillisten oireiden mukaan. Mielenterveyden häiriöt ovat yhtä monenlaisia ja moninaisia kuin fyysiset sairaudet ja vaivat.

Sana mielenterveyden ongelma pitää sisällään sekä mielenterveyden häiriöt että oireet, jotka painavat mieltä ja uhkaavat hyvinvointia. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä, ongelmia kohtaa miltei jokainen.

Tämä opas tarjoaa tietoa mielenterveyden ongelmien erityispiirteistä ikääntyessä. Opas tukee ongelmien tunnistamisessa ja antaa vinkkejä niistä kärsivän ihmisen kohtaamiseen.

Avun ja tuen lähteet

Valitettavan usein yli 65-vuotiaille ei ole tarjolla yhdenvertaisia mielenterveys- palveluita. Mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin yleisiä myös heidän keskuudessaan.

Ikä voi tuoda mukanaan mielenterveyden riskitekijöitä. Toimintakyky ja roolit muuttuvat. Elämänpiirin pienentyessä yksinäisyys on yleinen ongelma. Lisäksi monilla ikääntyessä yleisillä sairauksilla on yhteys mielenterveyden häiriöihin.

Oikean hoidon ja tuen avulla voi kuitenkin elää hyvää elämää. Toipuminen ja kuntoutuminen on mahdollista.

• Järjestöjen matalan kynnyksen auttamispaikat tarjoavat apua vaikeissa elämäntilanteissa.

• Mielenterveyden ongelmien ja häiriöiden kohdalla apua kannattaa hakea esimerkiksi terveyskeskuksesta tai omalta lääkäriltä. Hoidon ja tuen tarpeen arvioi terveydenhuollon ammattilainen. • Läheiset, vertaiset ja vapaaehtoiset voivat auttaa tarjoamalla arjen tukea, läsnäoloa ja kuuntelijaa. Arvostavaan kohtaamiseen riittävät kansalaistaidot.

Tunnistamisen haasteet

Sekä pitkä eletty elämä että ikääntyminen itsessään vaikutta-vat mielenterveyden ongelmien oireisiin ja ilmenemistapoihin. Elämän varrella karttuneet kokemukset vaikuttavat myös ihmi-sen omaan suhtautumiseen.

Kaikki eivät hae apua ongelmiinsa. Perinteiseen suomalaiseen kulttuuriin liittyy vahva sisukkuuden ja pärjäämisen eetos: vaikeuksia vähätellään tai niistä vaietaan. Mielenterveyden ongelmiin voi liittyä ennakkoluuloja ja häpeän tunnetta.

Aina oireiden yhteyttä mielenterveyden ongelmiin ei yksinkertai-sesti tunnisteta – ei ikäihminen itse, lähipiiri eivätkä terveyden-hoidon ammattilaiset.

Ikäihmisten mielenterveyden ongelmat ovat oireiltaan epämää-räisempiä ja moninaisempia. Oireet tuntuvat kehossa: uupu-muksena, kipuina ja muutoksina unirytmissä tai ruokahalussa.

Osa mielenterveyden ongelmista ja häiriöistä on hyvin yleisiä. Sil-loin riskinä on, että niiden oireet sekoitetaan muutosten tai mene-tysten aiheuttamiin luonnollisiin tunnereaktioihin, kuten surullisuu-teen tai apeuteen.

On hyvä ottaa huomioon, että pitkään mielenterveyden häiriötä sairastaneiden elämäntilanne voi erota hyvin paljon eläkeikäisenä ensimmäistä kertaa sairastuneiden tilanteesta.

Pitkään sairastaneiden ikäihmisten kognitiiviset taidot ja toiminta-kyky ovat yleensä ikäistään heikompia. Sekä asenteet mielenterve-yden häiriöitä kohtaan että häiriöiden hoitaminen ovat voineet olla hyvin erilaisia heidän elinaikanaan.

Toisaalta vasta ikääntyneenä sairastuneelle uusi ja outo tilanne voi olla hyvin pelottava ja ahdistava. Selviytymistaitoja ei ole ehtinyt karttua.

Masennus

Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö yli 65-vuotiaiden ihmisten keskuudessa. Ikäihmisillä masennuksen oireet ovat yleisesti lievempiä ja epämääräisempiä, mutta myös pitkäkestoisempia.

Masennuksen tyypilliset oireet ikäihmisillä ovat:

• alakuloisuus ja mielialan vaihtelut

• vetäytyminen ihmissuhteista

• kivut ja säryt kehossa

• muutokset ruokahalussa

• väsymys

• vaikeudet muistamisessa ja keskittymisessä

• vaikeudet arjen toimien suorittamisessa

Valitettavan usein masennuksen oireita pidetään luonnollisina ikääntymiseen liittyvinä asioina. Näin masennus voi jäädä tunnistamatta ja hoitamatta.

Useilla ikääntyessä yleisillä sairauksilla on vahva yhteys masennukseen. Näitä ovat muun muassa Parkinsonin tauti sekä sydän- ja verisuonitaudit. Muistisairauksissa masennusoireet ovat hyvin tavallisia, mutta sairauden myötä muuttuvan käyttäytymisen takia vaikeita tunnistaa. Usein muistisai-raan masennus jääkin hoitamatta.

KANSIKUVITUSKohtaaminen on aikaa, läsnäoloa ja tukea

Varaa reilusti aikaa - mitä iäkkäämpi ihminen sitä enemmän. Kiireen tuntu aiheuttaa kohtaamattomuuden kokemuksen.

Kuuntele avoimesti ja tuomitsematta – se on tärkeintä. Älä kuitenkaan vähättele kokemusta.

Tue ja auta päivittäisissä rutiineissa. Masentunut ihminen ei usein jaksa suunnitella tai saa tehtyä arkisia asioita. Iäkkääl-lä ihmisellä toimintakyky voi olla muistakin syistä heikentynyt, jolloin avun tarve korostuu.

Vältä kehotuksia ”ryhdistäydy” tai ”piristy”. Arjen hidastues-sa ja voimien vähetessä moni ikääntynyt kokee aiheetonta syyllisyyttä saamattomuudesta. Masentuneelle ikäihmiselle asioihin tarttuminen on usein se kaikista vaikein asia.

Ole toivon lähde. Masentunutta ihmistä painavat kielteiset ajatukset ja toivottomuuden tunne. Toivo elää luottamuk-sesta siihen, että elämä kantaa ja saa oikeaa apua oikealla hetkellä.

Ahdistuneisuus

Ahdistuneisuus on ihmisen luonnollinen reaktio vaaran uhatessa. Olennaista on kokemus vaarasta: tapahtuneen lisäksi reagoimme siihen, mitä olisi voinut tapahtua ja miten tilanteen koimme.

Ahdistuneisuus voi olla sekä oire että diagnoosi. Häiriöstä on kyse silloin kun ahdistus on irrationaalista ja jatkuvaa. Ikäihmisillä ahdistuneisuus ilmenee usein yhtäaikaisesti masennuksen kanssa. Niitä voi myös hoitaa samankaltaisin keinoin.

Ahdistuneisuuden muotoja ovat mm. pelot, paniikkioireet sekä jatkuva murehtiminen ja vatvominen. Kaikki näistä oireista ovat yleisiä iäkkäiden ihmisten keskuudessa.

Oman kehon ja toimintakyvyn sekä ulkopuolisen maailman muutokset voivat kaikki aiheuttaa huolta ja turvattomuutta. Vastuiden vähetessä ja elämänpii-rin pienentyessä huoliajatuksille jää liikaa aikaa.

Ahdistuneisuus tuntuu kehossa monin tavoin. Kehollisten oireiden moninai-suus vaikeuttaa tunnistamista:

• sydämentykytys

• hengenahdistus

• vatsavaivat

• lihaskivut

• huimaus

• vapina

• hikoilu

• tihentynyt virtsaamisen tarve

Tieto tuo turvallisuutta

Ahdistuksen tunne on luonnollinen reaktio. Vaikka ahdis-tuneisuus olisikin irrationaalista ja jatkuvaa, kehon oireet itsessään ovat normaaleja. Tieto oireista ja niiden lievittämi-sestä luo turvallisuuden tunnetta. Älä kuitenkaan vähättele kokemusta.

Kysy, mikä laukaisi ahdistuksen. Kuuntele vastaus ja puhu aiheesta hetki, mutta pyri johtaa keskustelu neutraalimpaan aiheeseen.

Rento keho rauhoittaa mieltä. Hengitys- ja rentoutusharjoi-tukset sekä musiikki rauhoittavat niin kehoa kuin mieltä.

Kannusta ja tue liikkumaan. Ota huomioon ikäihmisen toi-mintakyky ja omat mieltymykset.

Tarkkaile oireiden kestoa ja toistuvuutta. Ahdistus voi olla fyysisen sairauden, kuten sydäninfarktin oire.

Rentoutumisharjoitukset auttavat myös auttajaa. Ahdistus on helposti tarttuva tunnetila. On tavallista, että auttaja kokee avuttomuutta ja ärtymystä.

Psykoosi

Psykoosi on yleisnimitys mielenterveyden häiriöille, joille yhteistä on muuttu-nut kokemus ympäristöstä. Tyypillisiä oireita ovat todellisuudentajun vääris-tyneisyys, harhakuvitelmat ja aistiharhat.

Aivojen ikääntyminen, muut sairaudet, aistien heikkeneminen sekä virik-keiden puute kasvattavat psykoosin riskiä. Siksi riski kasvaa iän karttuessa, vaikka ensimmäinen psykoosi puhkeaa tavallisesti nuoruudessa. Esimerkiksi skitsofrenia puhkeaa useimmiten 15–30-vuotiaana.

• Tiedosta omat tunteet. Harhakuvitelmista kärsivän ikäihmisen kohtaaminen voi hämmentää ja pelottaa, mikä voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen.

• Pyri rauhoittamaan tilannetta käyttäytymiselläsi. Rauhallisuus ja ennakoitavuus ovat kuitenkin tärkeää.

• Puhu selkeästi ja lyhyesti. Vastaa kysymyksiin ja toteuta toivomuksia, jos ne ovat järkeviä ja vaarattomia. Näin tilanne tuntuu ikäihmisestä hallittavammalta ja turvallisemmalta.

• Kiinnitä huomiota ensisijaisesti ihmiseen hänen psykoottiseen maailmansa sijaan.

• Kutsu tarvittaessa hätäkeskuksesta apua paikalle.

Päihteet ja ikääntyminen

Iän myötä elimistö reagoi alkoholiin eri tavalla kuin aiemmin. Alkoholin sietokyky laskee, eikä ikääntynyt keho enää korjaa alkoholivaurioita samalla tavoin kuin aiemmin. Kun kehon muutokset yhdistää elämäntilanteiden muu-toksiin, voi alkoholinkäyttö muuttua hallitsemattomaksi.

Yli 65-vuotiaiden ei suositella juovan kerralla kahta annosta enempää. Säännöllisen viikoittaisen käytön ei tulisi ylittää 7 annosta. Monien sairauksi-en tai lääkityksien yhteydessä nämäkin määrät ovat liikaa.

Ikäihmisten päihdeongelman oireita ovat mm.

• depressiivisyys

• aggressiivisuus

• sekavuus

• herkkyys mielialan vaihteluille

• uniongelmat

• toistuva kaatuilu ja tapaturmat

• päivittäisten toimintojen laiminlyönti

• vaikutukset talouteen, elämän- piiriin ja fyysiseen toimintakykyyn.

Puhu päihteistä tuomitsematta

Iän karttuessa jokaisen meistä on hyvä arvioida alkoholinkäyttöä uudelleen. Tämä on hyvä lähtökohta tasavertaiselle ja tuomitse-mattomalle keskustelulle.

Alkoholin käyttö kannattaa arvioida suhteessa terveyden, toiminta-kyvyn ja elämäntilanteen kokonaisuuteen. Alkoholin käytön koko-naisuuteen kuuluu myös käytön syyt, käyttöyhteydet sekä seurauk-set. Näitä asioita on hyvä pohtia jo ennen keskustelua.

• Ota asia puheeksi avoimesti ja rehellisesti.

• Ota puheeksi teot sekä niiden herättämä huoli.

• Vältä ihmistä leimaavaa kielenkäyttöä.

Pohdi, mitä toivoisit puheeksi ottamisen jälkeen tapahtuvan? Odotusten kannattaa olla realistisia. Aina päihteiden käytön lopet-tamista ei ole syytä odottaa. Vähentäminenkin on hyvä tavoite.

Hae apua ja neuvoja omalta terveysasemaltasi. Lääkäri tai tervey-denhoitaja voi neuvoa esimerkiksi paikallisista palveluista. Apua ja tukea voit hakea myös päihdetyöntekijältä tai -poliklinikalta.

Kun käytös haastaa auttajan

Niin vanhuspalveluissa kuin läheisen kanssa voi kohdata haastavaa käyttäytymistä, kuten sekavuutta tai aggressiivisuutta. Kuolemasta puhuvan läheisen kohtaaminen voi tuntua vaikealta, etenkin jos pu-heeseen liittyy itsetuhoisia ajatuksia. Jumiutuminen huoliajatuksiin on usein raskasta myös kuuntelijalle. Huolten kehää ei ole helppo rikkoa ja ahdistuneisuus voi tarttua.

Syynä haastavaan käyttäytymiseen voi olla jokin mielenterveyden ongelma, fyysinen sairaus tai muistihäiriö. Käyttäytyminen voi liittyä myös arkisiin asioihin, kuten ihmiskohtaamisten vähäisyyteen ja arjen virikkeettömyyteen.

Yleensä haastavan käyttäytymisen taustalla on kuitenkin syy: jotakin, mitä ihminen ei syystä tai toisesta pysty ilmaisemaan ymmärrettävästi. Kiireen tuntu ja kohtaamattomuuden kokemukset huonontavat tilanteita.

On tavallista kokea ahdistusta ja neuvottomuutta kohdatessa haastavia tilanteita. Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely on olennainen osa auttamista.

Anna kohtaamiselle ja kuuntelemiselle aikaa.

Uskalla kysyä täydentäviä kysymyksiä ja malta odottaa vastausta.

Käyttäydy rauhallisesti.

Aggressiivisuus

Aggressiivisen käyttäytymisen taustalla on useimmiten pelko ja halu suojau-tua uhkaavalta tilanteelta.

Muistin heikkeneminen, tunne kehon- tai arjen hallinnan menettämisestä tai mielessä pyörivät huoliajatukset aiheuttavat kaikki turvattomuutta ja turhau-tumista. Käyttäytymisen taustatekijöiden ymmärtäminen auttaa haastavissa tilanteissa niin ikäihmistä kuin auttajaa.

• Peräänny ja osoita, ette aio tehdä mitään mitä hän ei itse halua.

• Osoita oma rauhallisuutesi elekielellä.

• Kysy onko kipuja. Jos tilanne on kyllin rauhallinen, voit yrittää kysyä, mikä on saanut hänet pois tolaltaan.

• Fyysistä eikä sanallista uhkailua ei tule hyväksyä. Tilanteen vaatiessa peräänny ja totea se ystävällisesti mutta päättäväisesti.

Itsetuhoisuus

Suomessa noin joka viides itsemurhan tekijöistä on yli 65-vuotias. Ikäihmis-ten itsemurhien taustalla on useimmiten samoja tekijöitä kuin nuoremmilla aikuisilla: masennus, kriisi tai ylivoimainen tunne siitä, että ulospääsyä ei ole. Itsemurhariskiä kasvattavavia tekijöitä ovat fyysiset sairaudet, läheisen menetys, muuttaminen palveluasuntoon.

Ikääntyneiden itsemurhien kohdalla tekotavat ovat raaempia kuin nuorem-milla aikuisilla. Itsemurhaviestiä ei yleensä jätetä ja yrityksessä onnistutaan.

Oman elämän läpikäyminen ja lähestyvästä kuolemasta puhuminen on yleistä ihmisen saavutettua korkean iän. Se ei välttämättä liity itsetuhoisiin ajatuksiin, vaan voi jopa edistää mielen hyvinvointia.

• Älä välttele kuolemasta puhumista. Jos epäilet puheeseen liittyvän itsetuhoisia ajatuksia, kysy asiasta tyynesti ja kiertelemättä, esimerkiksi ”Onko sinulla itsemurha-ajatuksia? ”

• Rauhoita itsesi. Rauhallinen käytös ja puhe Ilmaisevat hienotunteisuutta ja luottamuksellisuutta.

• Ilmaise myötätuntoa ja kerro että välität.

• Ilmaise selkeästi että itsemurha-ajatukset ovat yleisiä eikä niiden pohjalta tarvitse toimia.

• Pyri antamaan toivoa.

Mielenterveyttä voi vahvistaa ja tukea

Mielenterveyden ongelmien ensisijainen hoitopaikka on ter-veyskeskus tai muu paikka, missä hoidon tarpeen voi arvioida ammattilainen.

Mielenterveyttä voi kuitenkin vahvistaa ja tukea monin tavoin.

Lähimmäisen tarjoama apu voi olla arvostava ja kiireetön kohtaaminen ja kuunteleminen sekä arjen toimissa auttami-nen. Siihen riittää kansalaistaidot.

Lisätietoa mielenterveyden edistämisestä ja tukemisesta löytyy sivuilta

www.mielenterveysseura.fi

Lähteet Eriksson Heidi & Avellan Maarit 2015: Ikääntyminen ja päihteet. Sininauha-julkaisuja, Sininauhaliitto ry.

Haarni Ilka (toim.) 2014: Ikääntyvä mieli. Mielen hyvinvointia vanhetessa. Suomen Mielenterveysseura ry.

Heimonen Sirkkaliisa & Fried Suvi (toim.) 2015: Vanhuuden Mieli. Ikäinstituutti.

Kampman Olli, Heiskanen Tarja, Holi Matti, Huttunen Matti O. & Tuulari Jyrki (toim.) 2017: Masennus. Duodecim.

Kitchener Betty, Jorm Anthony, Kelly Claire, Lassander Maatit & Katila-Hietala Ritva 2015: Haavoittuva mieli – tunnista ja tue. University of Melbourne, sekä Suomen Mie-lenterveysseura ry.

Kivelä Sirkka-Liisa 2009: Depressiosta tasapainoon. Kirjapaja.

Rolfner-Suvanto Susanne 2015: Vanhuspalveluiden ja psykiatrian välimaastossa. Mielenterveysongelmista kärsivän ikäihmisen kohtaaminen ja hoito. Suomen Mielen-terveysseura ry.

Saarenheimo Marja & Pietilä Minna (toim.) 2011: MielenMuutos masennuksen hoi-dossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Vanhustyön keskusliitto ry.

Internet

Ikä tuo muutoksia. Helsingin kaupunki, Aikuisten ehkäisevä mielenterveys- ja päihde-työ, 2016. Mielenterveyden häiriöt. Terveyskirjasto, Duodecim 2017. Mielenterveystalo. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS 2017.Findikaattori. Tilastokeskus 2016.

Tunnista ja tue – mielenterveyden ongelmat ikääntyessä -opas

sisältää tietoa mielenterveyden ongelmien erityispiirteistä ikääntyessä.

Opas tukee ongelmien tunnistamisessa ja niistä kärsivän ihmisen kohtaamisessa.

Mielenterveyttä voi vahvistaa ja tukea monin tavoin – elämänkulun kaikissa vaiheissa.