TYYLITELTY HUONO SUOMI PRINSSI JUSUFIN JA SEKSIKKÄÄN … · 2016-09-20 · vaihtelu ( joku päivää , lepä rauhasa veli ), aspiraatio klusiilien k, p ja t jäljessä ( khaveri

TYYLITELTY HUONO SUOMI PRINSSI JUSUFIN JA SEKSIKKÄÄN SUKLAAN

INSTAGRAM-IDIOLEKTEISSA

Pro gradu -tutkielma

Itä-Suomen yliopisto

Suomen kieli

Veera Suikkari

elokuu 2016

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta

Osasto – School Humanistinen osasto

Tekijät – Author Veera Suikkari Työn nimi – Title Tyylitelty huono suomi Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan Instagram-idiolekteissa

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 21.8.2015 77 s. + 1 liitesivu Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tuottamaa tyyliteltyä huonoa suomea sosiaalisen median palvelussa, Instagramissa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Seksikkään Suklaan Instagram-tilillään jakamia meemejä (94 kpl) ja Prinssi Jusufin sketsivideoiden litterointeja (102 kpl). Tutkimuksessa selvitetään, millaisia piirteitä Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyyliteltyyn huonoon suomeen kuuluu. Tutkimuksessa pohditaan kielitieteellisestä näkökulmasta mistä osista imitaatiot kielenoppijoiden puheesta rakentuvat. Huono suomi on käsitteenä ei-lingvistien tuntema trooppi, joka kuvaa maahanmuuttajien tai suomenoppijoiden puutteellista tai virheellistä kielitaitoa. Tyylittely on keino puhua jonkun toisen äänellä, ja sen avulla esitetään erilaisia sosiaalisia persoonia ja kategorioita kielessä. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä uudenlainen kielimuoto, jota suomalaiset nuoret seuraavat sosiaalisessa mediassa.

Tutkimuksen tulokset mukailevat aiempia imitaation tutkimuksen havaintoja. Tyylitellyssä huonossa suomessa käytössä ovat fonologiset, morfologiset ja leksikaaliset piirteet, joiden käyttö suomen yleiskielestä poikkeavalla tavalla luo kuulijalle tai lukijalle kokemuksen huonosta suomesta. Vaikka aineistona on kielen kaksi eri ilmenemistapaa, puhe ja kirjoitus, niissä molemmissa käytetään samanlaisia tyylittelyn keinoja. Fonologisista piirteistä yleisimpiä tyylitellyn huonon suomen piirteitä ovat vokaalien ja konsonanttien keston vaihtelu (joku päivää, lepä rauhasa veli), aspiraatio klusiilien k, p ja t jäljessä (khaveri, thänään), vokaalisoinnun rikkoutuminen ja etuvokaalien korvaaminen takavokaaleilla (tule meille syömaan), pitkä vokaali diftongin sijasta (soomalainen), astevaihtelun vakiintumattomuus (oot matkalla kotiin ja kohdat naapurin koira), loppukahdennuksen puuttuminen (anna palaa), alkuperäisen i-loppuisen diftongin säilyminen (vaimo ma thula kohta thakaisin), soinnittomien klusiilien korvaaminen soinnillisilla vastineilla (goska) ja s:n ja v:n poikkeuksellinen ääntäminen (shydän, vhaikuttaa).

Morfologisista piirteistä tyylitellyn huonon suomen luomiseen Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa käyttävät sanojen taivuttamatta jättämistä. Aineistossa nominit esiintyvät useimmiten nominatiivimuodossa (unohdit sun puhelin). Persoonamuotoisen verbin paikalla käytetään yleensä A-infinitiiviä (sä olla) tai verbin vokaalivartaloa (kun joku kävele ohi). Joskus predikaattiverbi puuttuu lauseista kokonaan.

Leksikaalisista piirteistä maahanmuuttajaimitaatiota aineistossa vahvistavat monietnisen sanaston käyttö (warya, wallah) sekä hip hop -sanasto (veli). Muita aineistossa huomiota herättäviä sanastollisia piirteitä ovat erikoissana uff, koodinvaihto englannin kieleen, sanojen toisto, idiomit ja persoonapronominien ja miksi-sanan muodollinen käyttö puhekielestä poikkeavasti. Pienet erot Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan aineistoissa osoittavat, että puhekielessä on käytössä laajemmin keinoja huonon suomen tyylittelyyn kuin kirjoitetussa kielessä. Tutkimus osoittaa, että tyylittelyn mallit tulevat oppijankielestä ja suomenoppijoiden kieleen liitetyistä stereotypioista.

Tutkimus tukee aiemmin Helsingin kouluissa tehdyn tutkimuksen havaintoa siitä, että Suomessa on käytössä nuorison monietninen kielimuoto. Tutkimus osoittaa myös tyylittelyn merkityksiä: se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta maahanmuuttajataustaisten nuorten välillä ja vähentää toiseuden tunnetta. Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa tuottavat internetiin paljon maahanmuuttajastereotypioihin liittyvää aineistoa, josta on mahdollista tehdä jatkotutkimusta tulevaisuudessa.

Avainsanat – Keywords

tyylittely, imitaatio, suomi toisena kielenä, huono suomi, sosiaalinen media, Instagram

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Philosophical Faculty

Osasto – School School of Humanities

Tekijät – Author Veera Suikkari Työn nimi – Title Stylised Bad Finnish in Prinssi Jusuf’s and Seksikäs Suklaa’s Instagram Idiolects

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Finnish Language Pro gradu -tutkielma x 8.21.2016 77 p. + 1 p. appendix Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

The study analyses stylised bad Finnish done in a social media application Instagram by two young people with immigrant backgrounds, Prinssi Jusuf and Seksikäs Suklaa. The material and data in this study are Instagram memes done by Seksikäs Suklaa (94 samples) and transcriptions of Instagram sketch videos done by Prinssi Jusuf (102 samples). The study looks in to the features used in Prinssi Jusuf’s and Seksikäs Suklaa’s imitations of bad Finnish. The study examines characteristics of bad Finnish from a linguistic point of view. Bad Finnish is a term known by non-linguists and it portrays the speech of immigrants in Finland with flaws and mistakes in their Finnish language. Stylisation is a technique to speak with someone else’s voice and to portray different kinds of social personalities and categories in languages. The aim of this study is to present a new form of Finnish language that is popular in social media among Finnish adolescents.

The results of this study are similar to observations done in imitation studies before. In stylised bad Finnish the features that are used are phonological, morphological and lexical which are used in a way that is different to Finnish standard language. This creates the experience of bad Finnish to the listeners and readers of these imitations. Even though the data in this study consists of two different ways of expression (spoken and written language), the features used for stylisation are very similar. In this study the most common ways to create stylisation in a phonological manner are variation in length of vowels and consonants, aspiration after k, p and t, variations in vowel harmony, using back vowels instead of front vowels, variation in diphthongs, variation in consonant gradation, variation in gemination, variation in voiced and unvoiced stops and unusual pronunciation of phonems s and v.

The morphological features used in stylisations are all related to not declining nouns or to not conjugating verbs. Instead of declining them, the nouns are used in nominative case. Verbs are missing personal suffixes and are stylised by using basic forms (lemmas) or roots. Sometimes there is no predicate in the sentences.

The lexical features used to create bad Finnish in this study include multi-ethnic vocabulary from Somali and Arabic (warya, wallah) and hip hop based vocabulary. Other lexical stylisations are new expressions (uff), code switching to English, repetition of words, variation in idioms and the formal use of personal pronouns and the interrogative miksi instead of their colloquial versions. The small differences in the features used by Prinssi Jusuf and Seksikäs Suklaa in this study prove that in spoken language the techniques of stylisations are richer. The study shows that the models for stylisation are the language of real language learners as well as cultural stereotypes of “immigrant speech”.

The study backs up previous observations done in schools in Helsinki. There is a multi-ethnic form of Finnish language used by adolescents in Finland. The study also shows meanings behind stylisations. Stylisation increases the sense of solidarity in youth ethnic groups and it reduces feelings of otherness. Prinssi Jusuf and Seksikäs Suklaa both produce lots of material about immigrant stereotypes in their social media profiles that could be used in other linguistic or sociolinguistic studies in the future as well.

Avainsanat – Keywords

stylisation, imitation, Finnish as a second language, bad Finnish, social media, Instagram

SISÄLLYS

1. JOHDANTO ........................................................................................................................... 1

1.1 Huono suomi käsitteenä .................................................................................................... 1

1.2 Tyylittely ja koodinvaihto ................................................................................................. 3

1.3 Tutkimusaihe ja tutkimuskysymys ................................................................................... 5

2. TEORIATAUSTAA ............................................................................................................... 9

2.1 Sosiolingvistiikka .............................................................................................................. 9

2.2 Kansanlingvistiikka ........................................................................................................ 10

2.3 Imitaation tutkimus ......................................................................................................... 11

2.4 Tyylittely Internetissä ..................................................................................................... 12

2.4.1 Instagram .................................................................................................................. 13

2.4.2 Meemit ..................................................................................................................... 14

2.5 Hip hop -sosiolingvistiikka ............................................................................................. 15

2.6 Huono suomi suomenkielisessä kirjallisuudessa ............................................................ 16

2.7 Suomi toisena kielenä -tutkimus ..................................................................................... 17

3. AINEISTO JA MENETELMÄT .......................................................................................... 19

3.1 Seksikkään Suklaan aineisto ........................................................................................... 19

3.2 Prinssi Jusufin aineisto .................................................................................................... 20

3.3 Menetelmät ..................................................................................................................... 23

4. FONOLOGISET PIIRTEET ................................................................................................ 25

4.1 Vokaalien kesto ............................................................................................................... 25

4.2 Konsonanttien kesto ........................................................................................................ 27

4.3 Aspiroituneet klusiilit ..................................................................................................... 29

4.4 Vokaalisointu ja etuvokaalien korvaaminen takavokaaleilla .......................................... 31

4.5 Pitkä vokaali diftongin sijasta ......................................................................................... 32

4.6 Astevaihtelun vakiintumattomuus .................................................................................. 32

4.7 Loppukahdennuksen puuttuminen .................................................................................. 33

4.8 Alkuperäisen i-loppuisen diftongin säilyminen .............................................................. 34

4.9 Loppu-i:n säilyminen ...................................................................................................... 35

4.10 Soinnittomien klusiilien korvaaminen soinnillisilla ..................................................... 37

4.11 s:n ja v:n laatu ............................................................................................................... 39

5. MORFOLOGISET PIIRTEET ............................................................................................. 40

5.1 Nominien taivutuksen vaihtelu ....................................................................................... 40

5.2 Verbien taipumattomuus ................................................................................................. 44

5.2.1 Verbin vokaalivartalon käyttäminen ........................................................................ 46

5.2.2 A-infinitiivin käyttö.................................................................................................. 47

6. LEKSIKAALISET PIIRTEET ............................................................................................. 49

6.1 Monietninen sanasto ....................................................................................................... 49

6.2 Prinssi Jusufin erikoissanasto ......................................................................................... 52

6.3 Sanojen toisto .................................................................................................................. 53

6.4 Koodinvaihto englannin kieleen ..................................................................................... 55

6.5 Persoonapronominien vaihtelu ....................................................................................... 56

6.6 Muut huomiot ................................................................................................................. 59

7. LOPUKSI ............................................................................................................................. 60

7.1 Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitelty huono suomi ....................................... 60

7.2 Kirjoitetun ja puhutun tyylittelyn erot ............................................................................ 62

7.3 Tyylitellyn huonon suomen funktiot ............................................................................... 63

7.4 Kuka saa imitoida huonoa suomea? ............................................................................... 66

LÄHTEET ................................................................................................................................ 69

LIITE: Kuvanäytteet Seksikkään Suklaan aineistosta

1

1. JOHDANTO

Tarkastelen pro gradu -työssäni kielimuotoa, jota nimitän tyylitellyksi huonoksi suomeksi.

Huono suomi on terminä melko vakiintunut ilmaus tämän päivän ei-lingvistien puhekielessä.

Ilmauksen tarkoitus on kuvata suomenoppijoiden tai maahanmuuttajien puutteellista tai vir-

heellistä kielenkäyttöä. Usein näkee myös kirjoitusasun hoono soomi. Tyylitelty huono suomi

on suomea äidinkielenään (tai toisena kielenä) osaavan ihmisen puheen tai kirjoituksen tapa,

jolla kielenkäyttäjä matkii tai imitoi syntyperäisten suomalaisten kielestä poikkeavaa puhe- tai

kirjoitustapaa. Tämän kaltaista kielenkäyttöä on esiintynyt viime vuosina muun muassa tele-

vision sketsisarjoissa Putous ja Pulttibois, joissa koomikot ovat matkineet esimerkiksi venä-

läisten puhumaa suomea.

Tyyliteltyä huonoa suomea voi tuottaa siis niin Suomessa kuin muuallakin syntynyt pu-

huja, jonka suomen kielen taito on riittävän hyvä sillä leikittelemiseen. Olen valinnut näkö-

kulmaksi pro gradu -työhöni nimenomaan maahanmuuttajataustaisten suomalaisten itsensä

tuottaman tyylitellyn huonon suomen. Samaa aihetta eri lähtökohdasta on tutkinut ja taltioinut

Heini Lehtonen pro gradu -työssään (2004), artikkeleissaan (2006, 2008, 2009, 2011 ja 2015)

sekä väitöskirjassaan (2015). Aineistona tutkimuksissa on ollut Lehtosen maahanmuuttaja-

taustaisten nuorten puheesta tekemät havainnot ja nuorten haastattelut, joita analysoimalla

Lehtonen on luonut kuvan monietnisten nuorten kielestä Helsingissä. Samalla Lehtonen on

havainnut nuorten käyttävän tyyliteltyä huonoa suomea päivittäisissä kielenkäyttötilanteis-

saan esimerkiksi koulussa ja ystävien kesken. Tämän tutkimuksen aineisto on maahanmuutta-

jataustaisen nuorison keskuudessa suosittujen sosiaalisen median hahmojen Prinssi Jusufin ja

Seksikkään Suklaan tuottama tyylitelty huono suomi, jota he esittävät ja jakavat Instagram-

kuvapalvelussa lyhyiden videoiden, kuvatekstien ja meemien muodossa.

1.1 Huono suomi käsitteenä

Heini Lehtonen käyttää tutkimuksissaan käsitettä tyylitelty huono suomi tai huono suomi viita-

tessaan nimenomaan tarkoituksella tuotettuun kielimuotoon, jolla matkitaan oppijansuomea

tai maahanmuuttajataustaisten ihmisten puhumaa kieltä. Lehtosen mukaan käsite huono suomi

(hoono soomi) viittaa nykyisin ”yleisesti millaiseen tahansa ei-idiomaattiseen ’vieraskorostei-

seen’ suomeen” (2015: 240). Lehtonen (mts. 216) kirjoittaa huonon suomen olevan kansan-

omainen luonnehdinta ”ei-suomenkielisyyteen” viittaavasta

2

ääntämisestä. Lehtosen mukaan huono suomi on rekisterinimitys ja metakielinen käsite, ja

hänen tutkimusaineistossaan nimitys esiintyy sekä hänen omassa puheessaan että maahan-

muuttajataustaisten nuorten puheessa. Lehtonen kirjoittaa, että huono suomi ymmärretään

käsitteenä ilman selityksiä ja sen tulkitaan tarkoittavan nimenomaan esitettyä ja ”tehtyä” ul-

komaalaispuhetta, jota voidaan hyödyntää vuorovaikutustilanteissa tietoisesti. (Lehtonen

2015a 233.) Lehtosen aineistossa nuoret käyttävät huonoa suomea erilaisissa tilanteissa, jois-

sa he saattavat hyötyä siitä: heittäytyessään avuttomaksi opettajan edessä, viehättääkseen vas-

takkaista sukupuolta tai halutessaan huvittaa performanssillaan kuulijoita.

Lehtosen (2015a: 243) mukaan ulkomaalaisten puhetta matkittaessa käytetään merkke-

jä, joilla voidaan luoda assosiaatio ulkomaalaisuuteen liittyviin ennakkoluuloihin ja stereoty-

pioihin. Lehtonen (2015a: 235) esittää, etteivät huonoa suomea puhuttaessa käytettävät re-

surssit ja piirteet viittaa ainoastaan maahanmuuttajataustaisten nuorten vanhempien kieleen,

vaan ”suomenpuhujien joukossa vuosisatojen aikana syntyneeseen käsitteeseen siitä, miten

stereotyyppisen ’ei-suomenkielisen’ ääni luodaan”. Paunosen (2006: 60–62) mukaan huono

suomi voidaan käsitteenä jäljittää jo 1900-luvulle Helsinkiin, jolloin ruotsinkielisen ylimystön

suomenkielisten palvelijoidensa kanssa käyttämää kielimuotoa nimitettiin kyökkisuomeksi.

Paunonen arvelee, että huono suomi -nimityksellä on alun perin viitattu juuri ruotsinkielisten

puhumaan suomeen. Tästä johtuu se, että vaikka käsitykset stereotyyppisestä maahanmuutta-

jasta Suomessa ovat verrattain uusia, keinot, joilla hänen äänensä tuodaan vuorovaikutukseen,

ovat osittain jo vanhoja (Lehtonen 2015a: 17).

Lehtosen (2011: 311) mukaan huonon suomen tyylittelyt luovat kuvan ”ei-niin-

älykkäästä” ulkomaalaisesta, joka ei aina tiedä mitä on tapahtumassa. Tätä kuvaa ei luoda

ainoastaan kielellisin keinoin, vaan tärkeää on myös sanontojen sisältö. Lehtosen (2015a:

235) mukaan tyylitellyllä huonolla suomella on sosiaalista indeksisyyttä ja paikallisia vuoro-

vaikutustehtäviä ja se liittyy laajemmin tunnistettuun kulttuuriseen, historialliseen ja sosiaali-

seen hoono soomi -trooppiin ja sillä tehtäviin kategorisointeihin. Trooppi on kielestä jaettujen

mielikuvien ja niistä tehtävien tyylittelyjen synnyttämä vakiintunut käytänne, joka sisältää

tunnistettavia kulttuurisia ja sosiaalisia assosiaatioita. Kielellisiä trooppeja hyödynnetään vuo-

rovaikutuksessa. (Agha 2007: 204). Huonon suomen kaltaisten tyyliteltyjen kielimuotojen on

havaittu olevan käytössä maahanmuuttajayhteisöissä myös muun muassa Saksassa ja Iso-

Britanniassa. Aihetta ovat tutkineet Rampton (1995) Englannissa sekä Kallmeyer ja Keim

(2003) Saksassa. Englannissa Ramptonin havaitsemaa ilmiötä kutsutaan nimellä stylised Asi-

an English ja Saksassa yleinen nimitys kielimuodolle on Gastarbeiterdeutsch (vierastyöläis-

ten saksa). Molempien kielimuotojen tyypilliset kielenpiirteet herättävät assosiaatioita stereo-

tyyppisen etniseen vähemmistöön kuuluvan ihmisen puheesta.

3

Rampton (1995) kuvaa tutkimaansa kielimuotoa kolmannen asteen ulkomaalaispu-

heeksi. Se tarkoittaa puhetta, joka on ensin alkanut yksinkertaisesta ulkomaalaisille tuotetusta

puheesta, minkä jälkeen valtaväestö on alkanut matkia etnisen vähemmistön puhetta. Lopulta,

”kolmannella asteella” tyylitelty kielimuoto on otettu etnisen väestön itsensä käyttöön voi-

maannuttavana ryhmän kielimuotona ja stereotypian omiin käsiin ottamisena. (Rampton

1995: 288–289.) Tämä teoria voi hyvin päteä myös tyyliteltyyn huonoon suomeen, joka on

ensin alkanut kantaväestön matkimuksina esimerkiksi kaunokirjallisuudessa ja television

sketsiohjelmissa ja nyt 2000-luvulla maahanmuuttajataustaisten ihmisten määrän kasvaessa

jatkuvasti myös heidän omana viihteenään ja huumorinaan. Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suk-

laan tapauksissa miehet hahmojen takana ovat useasti todenneet medialle haluavansa huumo-

rillaan murtaa stereotypioita maahanmuuttajista ja vähentää rasismia. Pohdin tutkimuksen

lopussa tarkemmin kysymystä siitä, kuka oikeastaan on oikeutettu matkimaan maahanmuutta-

jien puhetta ja käyttämään tyyliteltyä huonoa suomea.

Käytän tässä tutkimuksessa käsitettä huono suomi usein määritteen ’tyylitelty’, ’imi-

toitu’ tai ’parodioitu’ kanssa, sillä ilman määritteitä termi saattaa kuulostaa arvottavalta. Tut-

kimuksen edetessä viittaan kielimuotoon myös informanttieni nimillä: Prinssi Jusufin huono

suomi tai Seksikkään Suklaan huono suomi. Lehtonen käyttää tutkimuksissaan käsitettä sekä

ilman määritteitä että niiden kanssa. Lehtonen lisää tutkimuksissaan usein myös lainausmerkit

termin ”huono suomi” yhteyteen, mutta en käytä niitä tässä tutkimuksessa siksi, että termin

toistuessa tekstissäni todella usein voisivat lainausmerkit häiritä lukemista.

1.2 Tyylittely ja koodinvaihto

Kieli on sosiaalisen identiteetin ilmaisukeino, joka muodostaa piirteiden kimppuja, tyylejä.

Kielelliset tyylit ovat osa sosiaalisia tyylejä. (Sorjonen, Lehtonen & Rouhikoski 2015: 21–

22.) Koodinvaihto ja kielellinen vaihtelu ovat tyylittelyn keinoja. Lehtosen tyylittelyä koske-

vien tutkimusten mukaan osa puheen valinnoista kuuluu arkikieleen, mutta osa on tyylittelyä

ja tuo vuorovaikutukseen vaikutelman ”toisen äänestä”, mikä ohjaa kuulijaa tulkitsemaan pu-

hetta tietyn genren osana. (Lehtonen 2015: 99.) Tyylittelyllä ja koodinvaihdolla puheeseen

voidaan siis tuoda ”uusia ääniä” ja moniäänisyyttä sekä luoda dialogisia suhteita kontekstien

ja kielenkäyttötilanteiden välille:

4

”Tyylittely perustuu käsitykseen, että tiettyjen kielellisten ja muunlaisten semioottisten piirteiden käyttö toimii niiden esittäjän keinona aktivoida stereotypia jonkin sosiaalisen kategorian edustajista ja että tämä stereotypia on vastaanottajille tunnistettava. Keskeis-tä on, että vastaanottajat pystyvät tunnistamaa tyylittelyn ja sen virittämät evaluaatiot ja ideologiat sekä arvioimaan niitä.” (Pispa & Sorjonen 2015: 326.)

Tyylittelyn avulla voidaan esittää erilaisia sosiaalisia persoonia ja sosiaalisten kategorioiden

edustajia. Tyylittely on keino indeksoida puhumista jonkun toisen äänellä. Tyylittelyssä on

usein kyse stereotypioiden aktivoinnista, kommentoinnista ja esittämisestä. Olennaista on

keskeisten stereotypian piirteiden liioiteltu käyttö. (Pispa & Sorjonen 2015: 349.) Lehtosen

(2015a: 195) mukaan tyylittelyssä ”luodaan hahmo, joka assosioituu sosiaalisiin persooniin ja

heihin liitettyihin ominaisuuksiin.” Kielelliset resurssit, jotka hahmon äänessä kuuluvat, toi-

mivat sosiaalisina indekseinä. Tyylittelyissä käytettyjen kielenpiirteiden täytyy olla jollakin

tavalla sosiaalisesti rekisteröityneitä, että ne voidaan tunnistaa osaksi haluttuja rekisterejä.

(Mts. 195.)

Yksi koodinvaihdon ilmiö on kielenylitys (crossing), jonka Rampton (1995) on tutki-

muksissaan tuonut esille. Kielenylitys on koodinvaihtoa, jossa puhuja käyttää sanoja tai sa-

nontoja kielestä, jonka puhuja hän ei varsinaisesti ole. Kielenylityksen voi toteuttaa, vaikkei

käytännössä hallitsisi kieltä juuri ollenkaan. Kielenylitys on aluksi matkimista. (Lehtonen

2006b: 19, 24.)

Kielellistä leikittelyä oppituntitilanteissa tutkinut Anne Pitkänen-Huhta (2008: 112) to-

teaa, että kielellisen leikittelyn tarkoituksena on muiden viihdyttäminen ja huvittaminen. Lei-

kittelyyn sisältyy kielen merkityksillä ja muodoilla leikkiminen niin, että osallistujat nauravat

lopputuloksille. Jørgensenin (2003) mukaan kielellisten normien rikkominen ja kielellinen

luovuus on ominaista nuorisokielelle. Leikittely auttaa rakentamaan yhteisen asenteen käytet-

tävää kieltä kohtaan. Jørgensen (2003) kirjoittaa, että nuoret saattavat valita aineksia arjessa

kohtaamistaan kielistä ja tehdä niistä uusia kokonaisuuksia lisätäkseen yhteistä ryhmäidenti-

teettiä. Nuoret osaavat Jørgensenin mukaan manipuloida ja sekoittaa kielellistä materiaalia.

Nämä havainnot pätevät hyvin tyylittelyyn ja Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan huonoon

suomeen sekä sen funktioihin.

Niedzelski ja Preston (2000: 131) ovat havainneet, että Yhdysvalloissa afroamerikkalai-

sille koodinvaihto valkoisten puheeseen on sopeutumisen muoto. Afroamerikkalainen infor-

mantti Niedzelskin ja Prestonin tutkimuksessa kertoi, että hän yrittää puhua ”niin samalla ta-

valla kuin he” kuin mahdollista. Hän viittaa heillä standardimpaa englantia puhuviin ihmisiin.

Tutkimus osoittaa, että ihmiset ovat kykeneviä tarvittaviin kielellisiin performansseihin, jotka

poikkeavat heidän arkipuhekielestään. Koodivaihtoa ei siis ole ainoastaan kielestä toiseen

5

vaihtaminen vaan myös murteen tai slangin käyttö yleiskielisemmän puhetavan keskellä

(Mielikäinen ja Palander 2014: 45).

Koodinvaihdosta saattaa kehittyä ja vakiintua myös oma varieteetti. Tällainen sekakieli

saattaa vaikuttaa koodinvaihdolta, mutta onkin käyttäjilleen ensisijainen kielenkäytön muoto.

(Leppänen 2008: 214.) Backus (1999: 18) on osoittanut, että monikulttuuriset nuoret Hollan-

nissa käyttävät puhekieltä, joka sisältää aineksia heidän perheidensä alkuperäisestä äidinkie-

lestä sekä nykyisen kotimaan kielestä, mutta he itse eivät erottele näitä kielellisiä elementtejä

toisistaan tehden koodinvaihdosta huomaamatonta. Sirpa Leppänen (2008) on tutkinut koo-

dinvaihtoa suomenkielisissä fanifiktio-teksteissä ja havainnut, että kielten vaihtelu nuorison

kielessä on monitahoista ja se vahvistaa yhteiseksi koettua identiteettiä. Ryhmän yhteishengen

luominen ja tukeminen kielellisin keinoin on vahvistettu myös monissa muissa monikulttuu-

rista nuorisokieltä koskevissa tutkimuksissa.

1.3 Tutkimusaihe ja tutkimuskysymys

Puolet tutkimuksen aineistosta koostuu Seksikäs Suklaa -hahmon internet-meemeistä. Seksi-

käs Suklaa eli Luyeye Konssi on muuttanut Suomeen 9-vuotiaana Angolasta. Konssi asui

perheineen ensin Salossa, ja hänen aloittaessaan yläkoulun perhe muutti Helsinkiin (Annila

2015.) 24-vuotiaan Konssin Instagram-profiililla on 55 100 seuraajaa (20.8.2016). Seksikkään

Suklaan Instagram-profiili koostuu lyhyistä sketsivideoista ja hänen tekemistään ja jakamis-

taan meemeistä.

Seksikkään Suklaan Instagram-seuraajien määrä on moninkertaistunut siitä, kun aloitin

tutkimuksen tekemisen vuonna 2015. Tutkimukseni edetessä Seksikäs Suklaa on tehnyt myös

hip hop -musiikkia. Seksikkään Suklaan Instagram-videoilla esiintyy useimmiten hänen ystä-

vänsä Dosdela (Hanad Hassan). Heillä on myös suosittu Vine-tili, jonka formaattiin kuuluvat

kuuden sekunnin mittaiset videot. Keväällä 2016 Dosdela ja Seksikäs Suklaa ovat julkaisseet

kappaleen Niiku97, joka käsittelee somalitaustaisten maahanmuuttajien parissa urbaanilegen-

daksi muodostunutta joukkotappelua Helsingin Kontulan jalkapallokentällä, jolloin skinit

hyökkäsivät somalien kimppuun (Sarhimaa 2015). Toukokuussa 2016 Seksikäs Suklaa valit-

tiin myös Suomen ulkoministeriön maakuvayksikön kampanjaan, jossa 11 suomalaista video-

bloggaajaa saavat kuvata englanninkielisiä videoita ulkoministeriön Youtube-kanavalle esitel-

läkseen Suomea muulle maailmalle (Neuvonen 2015). Seksikkäällä Suklaalla ja Dosdelalla on

myös oma Youtube-tili, jonka suosituimpiin videoihin kuuluu pilapuheluiden sarja, joissa

Seksikäs Suklaa imitoi huonoa suomea. Kesällä 2016 Seksikäs Suklaa julkaisi VG+-nimisen

6

artistin kanssa kappaleen Bandida, josta tuli yksi Suomen soitetuimmista. Kappaleella Seksi-

käs Suklaa laulaa oman osuutensa tyylitellyllä huonolla suomella Youtube-persoonansa Johny

Givan äänellä. Koska olen rajannut tämän tutkimuksen aineiston ainoastaan Instagramiin, en

käsittele näitä imitaatioita tutkimuksessani. Seksikkään Suklaan Instagram-tilin meemien

tekstit ovat usein tyyliteltyä huonoa suomea:

(1) Kun äitis kuule et sul on palkkapäivää YO Niama ana raha nut! Sa suot taala (SS)

Tyylitellyllä huonolla suomella kirjoitetut meemit käsittelevät aiheiltaan maahanmuuttajiin

liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja. Kaikki Seksikkään Suklaan internetiin tuottama

materiaali ei leikittele kielellä, mutta etnisyyteen liittyvät teemat kuuluvat jossain muodossa

eri tilien videoihin, kuviin ja musiikkiin. Valintaa etnisyyteen pohjautuvan huumorin tuotta-

misesta Seksikäs Suklaa on kommentoinut Ylen haastattelussa:

”Olen saanut paljon palautetta maaseudun tyypeiltä. Joidenkin kuva tummaihoisista on muuttunut. Jotkut ovat sanoneet, että on aiemmin vihannut mustia, mutta me ollaan hy-viä tyyppejä.” (Annila 2014)

Toinen osa aineistosta on koottu Prinssi Jusufin Instagram-sketsivideoista. Prinssi Jusuf

eli Iyouseyas Belayneh on muuttanut Suomeen kaksivuotiaana Etiopiasta ja oppinut suomen

kielen lapsuudessaan toiseksi äidinkielekseen. Vuonna 2013 hän nousi julkisuuteen rap-artisti

Mustan Barbaarin ystävänä. Prinssi Jusufin taiteilijapersoona on Suomesta ”blondivaimoa”

etsivä, Afrikasta tullut heikosti suomea osaava ”Etiopian prinssi.” Jusuf käyttää tyyliteltyä

huonoa suomea sketsivideoiden lisäksi kaikissa videoidensa ja kuviensa kuvateksteissä:

(2)Mama Africa! Kuningatar ja Prinssi! Mama sanoi vauhtia etsi jo morsia, ihhha sama blondi tai brunette! Aika ei ole paljo! (PJ)

25-vuotiaan Prinssi Jusufin Instagram-profiililla on 50 600 seuraajaa (20.8.2016) ja so-

siaalisen median kanavien lisäksi häntä voi kuulla radioiden soittolistoilla rap-artistina. Prins-

si Jusuf on julkaissut kolme maahanmuuttaja-aiheeseen liittyvää hip hop -kappaletta Prinssille

Morsian, Uff Veli ja Nauhat Auki. Keväällä 2016 hän julkaisi Mustan Barbaarin kanssa hip

hop -kappaleen Vuoden mamu. Lisäksi hän tekee englanninkielistä hip hop -musiikkia kristil-

lisessä rap-yhtyeessä Pastorit. Syksyllä 2015 Prinssi Jusuf ja Musta Barbaari saivat myös

oman tv-ohjelman Mamu-Suomi-Mamu Yleisradion tv-kanavalle. Prinssi Jusuf ja Musta Bar-

baari ovat itse kutsuneet huono suomi -parodiointiaan ”mamuläpäksi” (Takamaa & Musta

Barbaari 2014.) Silja Annila (2014) kuvaa Yleisradion internetsivuilla Mustaa Barbaaria,

Prinssi Jusufia ja Seksikästä Suklaata ”mamuviihdyttäjiksi”. Tässä tutkimuksessa analysoitu-

7

jen Prinssi Jusufin sketsivideoiden aiheet käsittelevätkin usein maahanmuuttajista luotuja ste-

reotypioita: sketseissä nuoret maahanmuuttajamiehet vievät suomalaisten naiset ja nostavat

rahaa ”sossusta”.

Valitsin tutkimusaiheen oman sattumalta tekemäni kielellisen havainnon pohjalta. Lop-

puvuodesta 2014 näin televisiohaastattelun Prinssi Jusufista, ja hämmästyin hänen aksentiton-

ta ja virheetöntä suomen kielen taitoaan. Tätä ennen olin nähnyt ainoastaan Prinssi Jusufin

Instagram-videoita ja olettanut, että hän puhuu kielenoppijan kieltä muistuttavaa suomea

normaalistikin. Ilmiö kielellä tyylittelystä oli minulle tuttu Heini Lehtosen artikkeleihin jo

aiemmin tutustuneena. Seksikkään Suklaan profiilin löysin selvittäessäni, tekevätkö muut

maahanmuuttajataustaiset sosiaalisen median hahmot samanlaisia huonon suomen imitaatioita

kuin Prinssi Jusuf.

Koska aineistona on vain kahden henkilön tuottamia muotoja huonosta suomesta, on

kysymyksessä yksittäisten idiolektien tapaustutkimus, eikä täysin kattavaa kuvaa kielimuo-

dosta voi tehdä. Mielestäni tutkimus on kuitenkin tärkeä, aihe ajankohtainen ja vitsi ilmeisen

hauska, koska se esiintyy tänä päivänä valtavirtamedioissa ja aineistona käyttämäni sketsi-

hahmot ovat etenkin nuorten suomalaisten keskuudessa suosittuja. Prinssi Jusufia ja Seksikäs-

tä Suklaata seuraavat internetissä niin maahanmuuttajataustaiset kuin syntyperäiset suomalai-

set nuoret, vaikka suurelle yleisölle he saattavat edelleen olla tuntemattomia.

Tässä tutkimuksessa pyrin vastaamaan suomi toisena kielenä -tutkimuksen, sosioling-

vistiikan, imitaation tutkimuksen ja kansanlingvistiikan lähteitä hyödyntäen seuraaviin tutki-

muskysymykseen:

1. Millaista kieltä Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitelty huono suomi on?

2. Mitä piirteitä ja keinoja imitaatioissa on käytössä?

Tutkimuskysymykset ovat osittain päällekkäisiä. Tutkimuksen alussa esitin tutkimusky-

symykseksi myös osoittaa eroja Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan aineistossa. Tutkimuk-

sen edetessä huomasin kuitenkin molemmissa aineistoissa käytettävän samanlaisia piirteitä

tyylittelyyn. Tästä syystä käsittelen aineistoa samoissa analyysiluvuissa 4–6 erottelematta

niitä omiin lukuihinsa. Joitakin havaitsemiani eroja esittelen tuloksien yhteydessä luvussa 7.2.

Tutkin tässä pro gradu -työssä aineiston kieltä osoittamalla siitä suomen yleiskielestä

poikkeavia piirteitä. Salminen ja Poutanen (1998: 12) ovat todenneet, että vieraista kulttuu-

reista huomataan yleensä ensimmäiseksi piirteet, jotka poikkeavat omasta kulttuurista. Salmi-

nen ja Poutanen käsittelevät tutkimuksessaan eri maista tulevien ihmisten kanssakäyntiä, mut-

ta huomio pätee myös tilanteeseen, jossa äidinkielenään suomea puhuva tulkitsee yleiskielen

8

normeista poikkeavaa tekstiä. Virtasen (1996: 73) mukaan ihminen tulee oman kielensä sään-

nöistä erityisen tietoiseksi silloin, kun niitä rikotaan.

Roger Hewittin (2003: 194) mukaan nuoruudessa koettu kulttuurinen toiseus tuottaa

voimakkaimpia kulttuurisia ilmauksia, joista moni liittyy kieleen. Nuorisokulttuurin luovuus

liittyy usein kulttuurisiin kohtaamisiin. Roger Hewitt on korostanut jo 2000-luvun alussa, että

tutkimukselle monietnisten nuorten kielenkäytöstä on paljon tilaa ja tarvetta (2003: 197). Kie-

lellisillä innovaatioilla on perinteisesti tapana syntyä nimenomaan nuorten keskuudessa

(Chambers 2009: 181–182). Vaikka tämä tutkimus käsittelee ainoastaan kahden ihmisen imi-

taatioita ja niiden idiolekteja, koskettavat ne julkisuutensa puolesta tuhansia nuoria, niin syn-

typeräisiä suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä suomen kieli

muuttuu käyttäjiensä myötä. Heini Lehtonen (2009: 182–183) on todennut, että Helsingissä

alueilla, joissa asuu paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria, käytössä on jo nyt ”monikielinen

ydinsanasto ja tietynlainen ulkomaalaisväri äänne- ja muoto-opissa”. Tyylittelyllä on erilaisia

merkityksiä, joita pohdin lyhyesti tämän tutkimuksen luvussa 7.3.

9

2. TEORIATAUSTAA

Esittelen seuraavaksi tutkimuksessa hyödyntämiäni lähteitä ja aiempaa tutkimusta aiheesta.

Esittelen havaintoja ja tuloksia muista tutkimuksista myös läpi tämän tutkimuksen analyysilu-

kujen 4-6.

2.1 Sosiolingvistiikka

1960-luvulla kehittynyt sosiolingvistiikka tutkii kielenulkoisten tekijöiden vaikutusta kieleen

ja kiinnittää huomiota kielellisiin asenteisiin. Sosiolingvistisissä tutkimuksissa sovelletaan

muun muassa sosiopsykologian menetelmiä. Sosiolingvistiikassa on osoitettu, että kieli muut-

tuu sosiaalisen arvostuksen ohjaamana. Kielellisiä piirteitä, joita arvostetaan (prestiisi), jälji-

tellään. Negatiivisiksi koetut kielelliset piirteet stigmaattistuvat ja väistyvät. (Palander 2011:

11.) Stigmaattisuus ja stereotypiat määrittelevät pitkälti huonoa suomea: onhan käsitteen ni-

messäkin arvottava adjektiivi huono.

Helsingin puhekieltä on tutkittu paljon sosiolingvistisestä näkökulmasta, sillä alueella

on jo 1900-luvulla ollut voimakasta stigmaa kantava kielimuoto Stadin slangi, joka alkoi en-

sin nuorison venäjää, suomea ja ruotsia sekoittavana puhekielenä mutta on sittemmin 2000-

luvulla saanut arvostusta ”syntyperäisten” helsinkiläisten puheen merkkinä. Stadin slangia on

tutkinut paljon Heikki Paunonen. Helsinki on puheympäristönä nykytutkimuksessa sosioling-

vistiikan näkökulmasta (ja tämän tutkimuksen aiheen kannalta) mielenkiintoinen myös siksi,

että Suomen pääkaupungissa asuu paljon maahanmuuttajia, joiden kielelliset resurssit vaikut-

tavat vahvasti alueen kielen muokkautumiseen. Tämän tutkimuksen aineiston kieleen on vah-

vasti vaikuttanut molempien informanttien käyttämä Helsingin seudun puhekieli.

Sosiolingvistiikassa on tutkittu monietnisiä suurkaupunkeja Euroopassa jo 1970-luvulta

lähtien (Lehtonen 2015: 23). Kaupungistuminen ja maahanmuutto ovat vaikuttaneet vahvasti

kielellisiin asenteisiin ja muutoksiin Euroopan kielien puhekielissä. Boyd (2010) on jakanut

sosiolingvistisen monikielisyyden tutkimuksen kolmeen osa-alueeseen: (1) maahanmuuttaja-

taustaisten puhujien kielten variaatio ja sen käsitteet, (2) monikielisten puhujien kielenkäyt-

töön kohdistuvat asenteet ja (3) monietnisten nuorten kielellinen identiteetti. Tämän tutki-

muksen informantit edustavat monietnistä nuorisoa Suomessa samoin kuin tässä tutkimukses-

sa paljon hyödyntämäni Heini Lehtosen (2015a) väitöskirjassa esiintyvät nuoret. Monietnisen

kaupunkinuorison kieltä on sosiolingvistiikassa tutkittu jo kauan siten, että on pyritty esittä-

mään ja osoittamaan dialektaalisella kielimuodon kuvauksella jokin uusi kaupunkipuheen

10

tapa (Lehtonen 2015: 25). Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on esitellä kielimuoto, jota

maahanmuuttajataustaiset helsinkiläisnuoret käyttävät sosiaalisessa mediassa luodakseen

huumoria. Kielimuoto esiintyy ääneen puhuttuna ja kirjoitettuna. Sosiolingvistiikassa tärkeä

osa-alue on keskustelun ja vuorovaikutuksen merkitys, joka toteutuu omalla tavallaan tässä

aineistossa. Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa ovat vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa.

Seuraajat vastaanottavat, kommentoivat ja arvostelevat heidän tyylitellyn huonon suomensa

ilmentymiä. Tutkimukseni edetessä vuoden 2015 alusta kesään 2016 molempien miesten In-

stagram-profiilien seuraajamäärät (eli kielellisen performanssin yleisöt) ovat yli kaksinkertais-

tuneet.

2.2 Kansanlingvistiikka

Sosiolingvistiikan alaan kuuluva kansanlingvistiikka tutkii ihmisten käsityksiä kielistä ja nii-

den varieteeteista, kuten murteista, sekä muun muassa äidinkielen ja vieraan kielen oppimi-

sesta (Palander 2011: 12). Tyylitelty huono suomi on eräänlainen versio suomen kielestä,

mutta sitä ei voi nimittää murteeksi, sillä se ei ole kenenkään ihmisen ainoa idiolekti. Lehto-

nen (2015a) nimittääkin tyyliteltyä huonoa suomea performanssiksi ja puhujan tavaksi saada

itselleen huomiota tai hyötyä. Performanssi tarkoittaa sosiolingvistisen tutkimuksen alalla

vuorovaikutusjaksoa, joka nostaa puheen arvioinnin ja tarkastelun kohteeksi. Tyylittely on

performanssi, jossa kieli nousee korostetusti arvioinnin kohteeksi. (Lehtonen 2015a: 191.)

Tätä tutkimusta tehdessäni olen lukenut paljon kansanlingvistiikan tutkimuksia. Kan-

sanlingvistiikassa tutkimuksien informantteina ovat ihmiset, joilla ei ole kielitieteellistä kou-

lutusta. Englanninkielisessä tutkimuksessa heihin viitataan termillä folk. Suomalaisessa kan-

sanlingvistisessä tutkimuksessa käytetään nimitystä maallikko tai ei-kielitieteilijä, joskus

myös kansa englanninkielisen käännöksen mukaan. Ihmiset ovat innostuneita puhumaan kie-

lestä ja kiinnostuneita kielen rakenteista ja funktioista (Niedzelski & Preston 2000: 261).

Myös ei-kielitieteilijät käyttävät metakieltä puhuessaan kielestä (mts. 302).

Ei-lingvistien asenteet ja metakieli kieltä kuvailtaessa kiinnostavat kansanlingvistejä.

Preston ja Niedzielski (2000) ovat perustelleet kansanlingvistiikan tärkeyttä ja merkitystä kie-

litieteen tutkimusalana muun muassa sillä, että jos ammattilaiset tutkijat haluavat saada aikaan

todellista vaikutusta, ei kansan mielipiteitä ja uskomuksia tule unohtaa. Uskomukset ja mieli-

piteet kielestä ovat vahvoja ja läsnä kaikkialla. Niedzelskin ja Prestonin (2000) mukaan kan-

sandialektologian tutkimuksen havaitsemat ihmisten uskomukset ja mielipiteet kielestä autta-

vat määrittämään kielen eri muotoja.

11

Tämän pro gradu -työn kannalta mielenkiintoista kansanlingvistisestä näkökulmasta

katsoen olisikin tulevaisuudessa selvittää, kuinka Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa itse kielen-

tävät käyttämiään tapoja tyylitellyssä huonossa suomessa. Kansanlingvistiikan kehittäjänä

pidetyn yhdysvaltalaisen Dennis R. Prestonin tuottamat tutkimukset ja toimittamat artikkeli-

kokoelmat ovat tuoneet tärkeää tietoa myös tämän tutkimuksen analyysiosioon.

2.3 Imitaation tutkimus

Imitaatiota murrenäkökulmasta ovat Suomessa tutkineet Mielikäinen ja Palander (2014), mut-

ta ilmiötä on maailmanlaajuisestikin tutkittu vielä melko vähän. Räsäsen ja Palanderin (2015:

5) mukaan murteen imitointi on paljastava menetelmä kielellisten asenteiden tutkimiseen.

Tyypillistä imitaatiotutkimuksille on sellaisen murteen jäljittely, joka ei ole omaa murretta.

Suomessa imitaatiota on tutkittu perinteisiä murrematkimuksia tarkastellen. Suomessa mur-

teen imitointia on tutkittu Mira Kokkosen pro gradu -tutkielmassa 2010.

Evans (2002) ehdottaa, että syynä imitaation tutkimuksen vähyyteen on se, ettei imitaa-

tiota pidetä kansan käyttämänä kielenä (vernacular speech). Muun muassa Labov (1972) on

kirjoittanut, ettei ihminen voi osata täydellisesti enempää kuin yhden murteen. Labovin mu-

kaan imitaatiota ei voi pitää täydellisenä, jos se koskettaa ainoastaan sanastollisia tai muodol-

lisia piirteitä. Usein toista murretta imitoidessa imitoidun murteen fonologiset piirteet esiinty-

vät virheellisinä. Kuitenkin vuonna 1998 tehty tutkimus Yhdysvalloissa (Schilling & Estes)

on osoittanut myös onnistumisia fonologisen imitaation toteutumisessa (Evans 2002: 95–96).

Dennis R. Preston (1992) on toteuttanut Yhdysvalloissa tutkimuksen, jossa amerikkalai-

sia on pyydetty matkimaan toistensa puhetta. Tutkimuksessa imitoidaan ”valkoisten ja musti-

en puhetta.” Preston on havainnut, samoin kuin Labov aiemmin, että ihmiset käyttävät toista

ryhmää imitoidessa eniten sanastollisia eroja ja valintoja, ja äänteellinen ja morfologinen

vaihtelu jää vähemmälle huomiolle (1992: 35). Toisen kieliryhmän imitoinnissa merkityksel-

listä on Prestonin mukaan myös äänenvoimakkuus. Prestonin tutkimuksessa stereotypiat

”mustista ja valkoisista” ohjasivat vahvasti imitaation puheenaiheita. Stereotypiat suomalai-

sista maahanmuuttajista näkyvät myös tämän tutkimuksen aineiston aiheissa ja kielessä. Esi-

merkiksi Evans (2002) on tutkinut imitaatiota tarkoilla akustisilla analyyseilla nauhoitteiden

perusteella sekä kansandialektologialle ominaisesti liittänyt tutkimukseen mukaan myös maal-

likoiden mielipiteitä imitaation onnistumisesta. Tässä tutkimuksessa en käytä samoja metode-

ja kuin Evans, sillä osa aineistostani on suoraan kirjoitetussa muodossa. Pitäydyn tässä tutki-

muksessa nimenomaan morfologisissa, sanastollisissa ja helposti huomattavissa fonologisissa

12

piirteissä. Tyylitelty huono suomi ei ole suoraan verrattavissa mihinkään murteeseen tai oppi-

jansuomeen, sillä oppijansuomesta on olemassa valtavasti variantteja riippuen puhujan koti-

maasta ja iästä. Tässä esitelmässä aineistoa analysoidessani vertaan sitä normitettuun suomen

yleiskieleen, tutkimuksiin kielen oppimisesta sekä aiempiin huonon suomen tutkimuksiin.

Imitaatiota kirjallisuudessa on Yhdysvalloissa tutkinut muun muassa Barbara Hill Hud-

son (2001). Hänen tutkimusaineistonsa kattaa afroamerikkalaisten naiskirjailijoiden afroame-

rikkalaisia naisromaanihahmoja 100 vuoden ajalta. Hudsonin mukaan (2001: 1) afroamerikka-

laisten naisten puheen imitaatio, parodiointi ja stereotypisointi on yleistä. Hudson on muiden

imitaation tutkijoiden tavoin huomannut, että imitointi liittyy usein myös sosiaaliseen luok-

kaan. Esimerkiksi kiroilua (bad language) on käytetty kirjallisuudessa afroamerikkalaisten

naisten puheen imitoinnissa. Myös Hudsonin tutkimus osoittaa, että imitaatioissa käytetään

erityisen paljon sanastollisia keinoja, mutta fonologiallakin on merkitys aineiston kirjoitetussa

kielessä. Kansanlingvistisissä tutkimuksissa afroamerikkalaisten puheesta käytetään lyhennet-

tä AAVE (African American Vernacular English), johon viittaan myös joissain tämän tutki-

muksen osissa.

Imitaatiota ja matkimista on tutkittu myös kielenoppimisen näkökulmasta. Oppijoiden

toimintana imitoinnilla on merkitystä kielenoppimisessa. Toistaminen, matkiminen ja imitoin-

ti ovat keinoja saada toinen tai vieras kieli hallintaan. (Tainio 2008: 147.) Tainion mukaan

matkiminen ja imitaatio osoittautuvat täten monen kielentutkimuksen alan kannalta merkittä-

väksi ja perustavanlaatuiseksi kielelliseksi toimintatavaksi vuorovaikutuksessa.

2.4 Tyylittely Internetissä

Samu Kytölä (2008) on tutkinut suomalaisten käyttämää englannin kielellä leikittelyä interne-

tin keskustelufoorumeilla. Huonolla kielellä leikittelyyn ei välttämättä tarvitse äidinkielen

tasoista osaamista tyylitellystä kielestä. Tutkimuksessaan Kytölä (2008: 244) osoittaa, että

sivustolle epäselvää ja kieliopista ja muista normeista poikkeavaa englantia kirjoittanut turk-

kilainen käyttäjä aiheuttaa muissa forumin suomalaisissa käyttäjissä reaktion, joka saa heidät

itsensä kirjoittamaan palstalle tarkoituksella tyyliteltyä huonoa englantia pilkatakseen turkki-

laista käyttäjää. Kytölä tulkitsee havaitsemansa kieleilyn aiheuttavan vahvaa yhteenkuulumi-

sen tunnetta ja ryhmähenkeä suomalaisten käyttäjien välillä. Artikkelissaan Kytölä mainitsee

myös Heini Lehtosen käyttämän toiseuden käsitteen huonon englannin yhteydessä. Sirpa

Leppäsen (2008: 230) tutkimus kielen valinnoista, vaihtelusta ja sekoittamisesta internetin

fanifiktio-sivustoilla osoittaa, että kielellinen tyylittely toimii internetissä positiivisena resurs-

13

sina faniuden identiteettien rakentamiseen. Leppäsen tutkimuksessa englannin kieli toimii

jaettuna yhteisöllisenä resurssina nuorille suomen kielen seassa.

Tämän tutkimuksen aineisto on koottu sosiaalisen median palvelimista. Internetin käyt-

tämiselle on tavanomaista voimakas yhteisöllisyys, mutta sosiaalisessa mediassa vuorovaiku-

tus ja toimijoiden väliset suhteet voivat olla myös yksisuuntaisia. Leena Salmi (2014: 181)

jatkaa ajatusta yksisuuntaisista sosiaalisen median suhteista: ”esimerkiksi käyttäjä voi jonkin

tietyn palvelun avulla seurata jotakin julkisuuden henkilöä, mutta seurattavalla henkilöllä ei

välttämättä ole suhdetta seuraajiinsa eikä seuraajilla toisiinsa.” Käytän tässä tutkimuksessa

käsitettä seuraaja juuri edellä kuvatussa merkityksessä. Tutkimusaineistooni liittyvät myös

hashtagit ja niiden merkitys sosiaalisessa mediassa. Sanastokeskus TSK:n suosittelema suo-

mennos hashtagille on aihetunniste tai avainsana (Salmi 2015: 182.)

2.4.1 Instagram

Instagram on sosiaalisen median sovellus, jota käytetään mobiililaitteella (matkapuhelin, tab-

letti) tai selataan tietokoneen internet-selaimella. Instagram on kehitetty vuonna 2011, ja sen

tultua mahdolliseksi käyttää myös Android-sovelluksella vuonna 2012, on se yksi tämän päi-

vän suosituimmista sosiaalisen median kanavista (Lee 2014: 53). Instagramissa jaetaan ja

kommentoidaan toisten käyttäjien kuvia ja videoita sekä seurataan muita käyttäjiä. Tämän

tutkimuksen aineisto, videot ja meemit, on koottu Instagram-kuvapalvelusta. Aineiston ke-

räämisen haasteista kerron tarkemmin luvussa 3.

Palveluna Instagram on hyvin vuorovaikutuksellinen. Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa

saavat profiileihinsa kymmeniä kommentteja päivittäin. Tässä tutkimuksessa en tarkastele

vuorovaikutusta käyttäjien välillä molempiin suuntiin, sillä se ei ole tutkimuksen aiheen kan-

nalta hedelmällistä. Instagram-palvelussa kommentointi ei ole useinkaan sanallista vaan aihe-

tunnisteilla tai emojeilla kuvattuja tunteita tai mielipiteitä. Tyylitelty huono suomi herättää

seuraajissa paljon huvittuneita reaktioita. Kommentteja selatessani en ole kuitenkaan törmän-

nyt viesteihin, joissa videoiden tai kuvien katsojat käyttäisivät itse huonoa suomea Prinssi

Jusufin tai Seksikkään Suklaan innostamina.

14

2.4.2 Meemit

Ensimmäisenä käsitteen meemi on tuonut esille Rickhard Dawkins vuonna 1976. Dawkinsin

(1976) mukaan meemi on kulttuurinen ja viestinnällinen kopioituja, joka vastaa kulttuurissa

käsitettä geeni. Tässä tutkimuksessa käyttäessäni termiä meemi, tarkoitan internet-meemiä.

Meemi ei ole terminä siis ainoastaan internet-yhteyteen liittyvä, vaan mikä vaan kulttuurissa

ihmiseltä toiselle siirtyvä ja muuttuva asia.

Internet-meemit ovat internetissä kiertäviä vitsin muodossa olevia kuvia. Ilmiönä mee-

mit ovat 2000-luvulla levinneitä, eikä tutkimusta meemien kielestä ole ainakaan suomeksi

vielä tehty. Meemit tehdään jaettaviksi, ja ne ottavat kantaa oman hetkensä ilmiöihin. Shif-

manin (2014: 172) mukaan ”meemeillä on avainrooli nykyajan poliittisen osanoton ja kulttuu-

risen globalisaation muodoissa.” Meemi koostuu useimmiten kuvan päälle liitetystä tekstistä.

Kuvan ylälaidassa on yleensä puolet tekstistä ja toinen osa aivan kuvan alalaidassa. Kuvat

ovat usein neliönmuotoisessa formaatissa. Kun olen kopioinut meemejä Seksikkään Suklaan

profiilista, olen jakanut tekstin kahdelle riville, kuten se on meemeissäkin. On tavallista, että

meemit kirjoitetaan isoilla kirjaimilla. Aineistoa kootessani olen kuitenkin käyttänyt luetta-

vuuden selkeyttämiseksi isoa kirjainta ainoastaan meemin tai virkkeen alussa sekä erisnimis-

sä. Shifman (2014: 41) määrittelee tutkimuksessaan Internetin meemit seuraavalla tavalla:

(a) “a group of digital items sharing common characteristics of content, form, and/or stance, which (b) were created with awareness of each other and (c) were circulated, imitated and/or transformed via the Internet by many users.”

Meemin on suomentanut ”kuvan muodossa olevaksi kiertovitsiksi” Laura Niemi Kotuk-

sen kolumnissaan ”Dogen börheä hyöggäys” (29.4.2015). Niemi esittää myös, ettei meemin

ainoa tarkoitus ole olla vitsi vaan se voi toimia myös välineenä ilmaista erilaisia asennoitumi-

sia esimerkiksi keskustelupalstoilla. Niemen mukaan meemillä voi korvata kirjoitetun viestin

kokonaan. Kolumnissaan Niemi on tarkastellut internetin doge-meemiä ja sen ympärille syn-

tynyttä kielimuotoa niin englannin kielessä kuin suomen kielessäkin. Niemi toteaa, että mee-

mit kertovat kielellisestä luovuudesta. Meemien kielelle onkin yleistä virkkeiden lyhyys ja

toistuvat hokemat (esim. tässä tutkimuksessa esiintyvä Se tunne kun). Meemin kuvat eivät ole

välttämättä itse otettuja, vaan samaa kuvaa kierrätetään paljon uusilla vitseillä. Aineistoa käsi-

tellessäni en tässä tutkimuksessa keskity meemien sisältöön vaan niiden kieleen ja sanastoon

tutkimukseni aiheen näkökulmasta.

15

2.5 Hip hop -sosiolingvistiikka

Koska Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa tuottavat molemmat rap-musiikkia, on tässä tutkimuk-

sessa aiheellista huomioida myös tutkimus hip hop -sosiolingvistiikasta, jota Suomessa on

tutkinut Elina Westinen. Aineistossa ei ole varsinaisia rap-lyriikoita, mutta Prinssi Jusuf ja

Seksikäs Suklaa molemmat kuuluvat samaan musiikkiakin tekevään ystäväjoukkoon, josta

oletan huono suomi -imitoinnin ja maahanmuuttaja-aiheilla vitsailun myös alkaneen.

Hip hop -identiteetit ovat sekä yksilöllisiä että kollektiivisia. Ne ovat myös hyvin sidot-

tuja paikkaan. Hip hop -kulttuurissa tarvitaan hyvää kielellistä tietoa ja kykyä, ja on hyvin

yleistä mukauttaa muiden kulttuurien ja kielten sanastoa omiin teksteihin. (Westinen 2010:

254.) Westisen havainto kuvaa hyvin tämän tutkimuksen aineiston kieltä, jossa välillä yhdis-

tetään suomea, englantia, muita kieliä ja aivan uusia sanoja toisiinsa. Westisen (2012:123)

mukaan hip hop -kulttuuri kuvaa ainutlaatuisella tavalla sosiolingvistisiä muutoksia tämän

päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Prinssi Jusufin radiosoitossa oleva soolomusiikki kuvaa

maahanmuuttajastereotypioita humoristisesti, mutta aiheesta huolimatta artisti ei käytä sosiaa-

lisessa mediassa omaksumaansa huono suomi -kielimuotoa laulaessaan tai räpätessään. Myös

hänen hokemansa uff veli (ks. luku 6.2.) on päässyt osaksi kappaleiden sanoituksia. Seksik-

kään Suklaan huono suomi -imitaatiota on kuultu radioissa kesällä 2016 soineessa Bandida-

kappaleessa.

Heini Lehtonen on huomannut hip hop -kulttuurin vaikutuksen Helsingin monietnisen

nuorison kieleen väitöskirjassaan. Lehtosen tutkimuksissa rap-genre vaikuttaa nuorten puhee-

seen. Nuorten tapana on räppäillä ja riimitellä, ja rap-säkeiden rytmit vaikuttavat joskus pu-

heessa kirjakielisen kuuloisten muotojen valintaan. (Lehtonen 2015b: 99.) Väitöskirjassaan

Lehtonen on haastatellut maahanmuuttajataustaisia nuoria hip hop -kulttuurin esiintymisestä

koulumaailmassa. Lehtosen mukaan hip hop -kulttuuriin nuorten parissa liittyy suvaitsevai-

suus ja myönteisyys kulttuurienvälisyyteen. Hip hop liittyy myös tyyleihin ja ulkonäköön:

etnisyydeltään tummaihoiset ja afrikkalaiset yhdistetään Lehtosen tutkimuksessa useimmiten

hip hop -kulttuuriin. Hip hop on vähemmistöjen keino haastaa valtavirtaa ja sopeutua siihen.

Hip hop -kulttuuri luo maahanmuuttajataustaisille nuorille yhteneväisyyden tunnetta samalla

tavalla kuin tyylitellyn huonon suomen käyttäminen kielimuotona. (Lehtonen 2015a: 108–

116.)

Tyylittelyyn liittyy voimakkaasti sen performatiivisuus, mikä on tunnuksenomaista

myös hip hop -musiikille. Kalliokoski (2006a: 310) kirjoittaa rap-musiikin olevan suullisen

perinteen laji, jossa performanssi on vahvasti esillä. Performanssissa puhuja esittää yleisölleen

viestinnällisiä taitojaan (Bauman 1986). Kalliokoski (2006a: 311) yhdistää rap-tekstien per-

16

formatiivisuuden myös murrekirjallisuuden performatiivisuuteen: molemmissa lajeissa tärke-

ää on autenttisuuden ja aitouden vaatimus. Murre on kielen varieteetti samoin kuin tyylittely-

kin, ja performatiivisuuden piirteet yhdistävät myös kaikkia Prinssi Jusufin ja Seksikkään

Suklaan internetiin tuottamia materiaaleja. Myös Ninni Lankinen (2015a: 277) on tehnyt ha-

vainnon, että hip hop on usein jollakin tavalla läsnä monietnisiä kielimuotoja tarkastelevissa

tutkimuksissa. Etnistä, osin hip hop-vaikutteista sanastoa esittelen tämän tutkimuksen luvuis-

sa 6.1 ja 6.2.

2.6 Huono suomi suomenkielisessä kirjallisuudessa

Tutkimuksia, jotka käsittelisivät pääaiheenaan huonoa suomea, ei vielä ole Suomessa tehty.

Maisa Martin ja Kirsti Siitonen (2001) ovat tarkastelleet suomalaisessa Mämmilä-

sarjakuvassa esiintyvän ulkomaalaissyntyisen Mukku-hahmon puhetapaa. Martin ja Siitonen

(2001: 263) kutsuvat tutkimustaan ”fiktiivisen idiolektin tutkimukseksi”. Tutkijat kirjoittavat

artikkelissaan (2001: 256) kirjallisuudessa esiintyvistä ulkomaalaissuomea puhuvista hah-

moista ja mainitsevat esimerkiksi Tarzanin: ”Lapsetkin tietävät kuinka Tarzan puhuu ja mat-

kivat tätä kielimuotoa leikkiessään ulkomaalaista.” Martin ja Siitonen (2001: 256) huomaut-

tavat tutkimuksessa, että todellista ulkomaalaispuhetta muistuttavaa kieltä on suomalaisessa

kirjallisuudessa vähän, mutta lukijalle se ei ole ollut haitta, sillä ennen 1990-lukua harva suo-

malainen oli kuullut ulkomaalaissuomea puhuttavan. Oletan tämän olevan syynä myös aihees-

ta tehdyn tutkimuksen vähäisyyteen. Prinssi Jusufin sketsihahmojen ja Seksikkään Suklaan

meemien ”kertojien” puhetapaa voidaan pitää fiktiivisen hahmon idiolektina, kuten Mämmi-

län Mukunkin puhetta, sillä miehet puhuvat huonoa suomea hahmojensa kautta, eivät omilla

nimillään.

Martin ja Siitonen ovat tutkimuksessaan toteuttaneet haastattelun 103 henkilölle, jotka

ovat lukeneet Mämmilä-sarjakuvan repliikkejä ilman kuvia ja kuvailleet henkilöiden persoo-

nallisuuksia ja kielen piirteitä. Tutkimus osoittaa, että suurin osa koehenkilöistä tunnisti Mu-

kun puheen poikkeavaksi muiden henkilöiden puheesta. Mämmilän Mukun puhetyyli luo-

daan sarjakuvassa Martinin ja Siitosen (2001: 259) mukaan piirteillä, jotka eivät ole tyypilli-

siä suomalaisille vaan joita löytyy todellisesta kielenoppijoiden puheesta tai ”ulkomaalais-

suomesta”. Tutkijoiden havaitsemia piirteitä Mukun fiktiivisessä huonossa suomessa ovat

muun muassa sanojen taivuttamatta jättäminen, vokaalisoinnun rikkominen, ongelmat lausei-

den rakenteissa ja haparointi astevaihtelussa, verbien rektioissa ja äänteiden kestossa. Näitä

17

samoja piirteitä olen havainnut analysoidessani tämän tutkimuksen aineistoa ja esittelen niitä

tämän tutkimuksen luvuissa 4-6.

2.7 Suomi toisena kielenä -tutkimus

Hyödynnän suomi toisena kielenä -tutkimuksia analysoidessani aineistossa esiintyviä kielelli-

siä piirteitä. Tämän tutkimuksen kannalta on erittäin hedelmällistä verrata aineistossa esiinty-

viä poikkeamia suomen yleiskielestä todelliseen oppijansuomeen, sillä se on todennäköinen

lähde huono suomi -imitaatioille. Hyödynnän analyysiluvuissa myös kansainvälistä tutkimus-

ta kielenoppimisesta. Näissä tutkimuksissa käytetään termejä first language (FL) tai (L1) ja

second language (SL) tai (L2). Suomi toisena kielenä -termin lyhenne on suomalaisissa tutki-

muksissa S2.

Lehtosen (2015a: 235) tutkimuksessa haastatellut nuoret ovat kertoneet, että heidän tyy-

littelynsä malleina ovat usein perheenjäsenet, jotka ovat tulleet kohdemaahan vanhempana, ja

siksi heidän kielensä on enemmän yleispuhekielestä poikkeavaa kuin nuorten itsensä. Moti-

vaation on osoitettu useita kertoja olevan suuri tekijä kielenoppimisessa. Motivaatio voi tulla

käytännön tarpeista tai myös siitä, että halutaan päästä sisälle ryhmään ja sopeutua (Niedzels-

ki & Preston 2000: 257). Aikuisilla kielenoppijoilla motivaatio voi olla puutteellinen, sillä

perheenjäsenten kanssa kommunikoidessa oma äidinkieli riittää. Nuorilla kielenoppijoilla taas

sosiaalinen elämä vaatii kieliympäristöön sopeutumista.

Helinä Koiviston (1990: 28) mukaan kielenoppijan alkaessa puhua suomea kieli koos-

tuu aluksi lähinnä signaaleista ja informatiivisesta kielestä. Kielenoppija käyttää sanojen var-

taloita tai nominatiiveja odottaen, että suomalainen kuulija arvaisi hänen asiansa ja mahdolli-

sesti täydentäisi hänen ilmaustaan. Leena Silfverberg (1996: 51) painottaa, että jos kielenop-

pija tottuu luottamaan siihen, että kuulija täydentää tai arvaa hänen sanomisiaan, kielenoppi-

jan kieli alkaa fossiloitumaan. Tämä on varmasti totta usean suomalaisen maahanmuuttajan

kielessä, mikä antaakin hyviä malleja huono suomi -imitaatioille etenkin muodollisia piirteitä

tyyliteltäessä (ks. luku 5).

Suomi toisena kielenä -tutkimukseen ja aineistoni vertaamiseen suomenoppijan puhee-

seen liittyvät vahvasti osaltaan myös mallit, joista oppijankieli muodostuu. Suuri vaikuttaja

suomenoppijoiden puheessa on oppitunneilla kuultu opetuspuhe. Yleiskielisyys on tyypillistä

oppimis- ja opetusrekistereille (Lehtonen 2015a: 221). Suomi toisena kielenä -opettajien ope-

tuspuhetta on tutkittu vielä varsin vähän sosiolingvistisillä menetelmillä. Storhammar (1994)

on osoittanut, että opettajat puhuvat luokkahuonetilanteissa suomea toisena kielenä puhuville

18

oppilaille yleiskielisemmin, kuin syntyperäisille suomalaisille. Näihin yleiskielisiin piirteisiin

kuuluvat erityisesti persoonapronominien yleiskieliset muodot puhekielisten sijaan, joita kä-

sittelen myös tämän tutkimuksen luvussa 6.5. Kun tietyt kielenpiirteet toistuvat opettajan pu-

heessa, ne aletaan liittää opetuksen ja oppimisen rekistereihin. Opettajat yksinkertaistavat

puhettaan ja hidastavat puhenopeuttaan suomi toisena kielenä -oppitunneilla yhtenäisen yleis-

kielen paremmuuden ideologian takia, mikä lopulta muodostaa omanalaisensa oppituntien

sosiaalisen puherekisterin. (Lehtonen 2015a: 213–218.) Opetuspuhe on yksi mahdollinen mal-

li myös tämän tutkimuksen tyylitellyn huonon suomen aineistossa.

Jyrki Kalliokoski (2001: 105) muistuttaa, että syntyperäinen puhuja ja ei-syntyperäinen

puhuja eivät ole täysin selvärajaisia kategorioita. Samoin kielenoppijan käsite voi olla ongel-

mallinen sikäli, että yksilön muut roolit kielenkäyttäjänä ja sosiaalisten ryhmien jäsenenä voi-

vat jäädä tällöin oppijuuden käsitteen varjoon. Kalliokosken mukaan kielenopetus ja oppikir-

jat ovat pitkälti perustuneet vain kirjoitetun standardikielen täydelliseen hallintaan, eikä siitä

poikkeavia puhutun kielen piirteitä ole haluttu hyväksyä osaksi vieraan kielen tai toisen kielen

taitoa. Jo Rampton (1995) on kritisoinut syntyperäisyyden ja syntyperäisen puhujan käsitettä.

Kalliokoski (2001: 119) toteaa, että kielen käyttöä katsotaan usein yhden kielen kannalta.

Syntyperäisen ja ei-syntyperäisen keskusteluissa normiksi otetaan totutusti syntyperäisen pu-

hujan kieli tai standardoitu kirjakieli, joka on ideaalikuva kielestä. Kalliokosken (2008: 355)

havainnot osoittavat, että esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen oppijan suomen kielellä kir-

joittamia tekstejä tarkastellaan usein syntyperäisyyden normin ja syntyperäisen kielenpuhujan

tarjoaman mallin kautta. Tässä tutkimuksessa käytän usein vertailukohteena Prinssi Jusufin ja

Seksikkään Suklaan huonolle suomelle mahdollisia piirteitä tai malleja ”kielenoppijan” kie-

lestä tai ”oppijansuomesta”. Tarkoitukseni on käyttää näitä käsitteitä arvottamatta niitä mil-

lään tavalla negatiivisesti. Tämä tutkimus samoin kuin monet esittelemäni monikulttuuristen

nuorten kielimuotoja koskevat tutkimukset osoittavat, että tyylittely ja erilaiset puhekieliset

varieteetit todistavat kielenkäyttäjän hallitsevan monipuolisia kielellisiä taitoja.

19

3. AINEISTO JA MENETELMÄT

Tässä luvussa esittelen tutkimusaineiston keräämiseen käyttämiäni menetelmiä sekä muita

huomioita aineistosta. Esittelen lyhyesti Seksikkään Suklaan ja Prinssi Jusufin Instagram-

tilien sisältöä. Prinssi Jusufin aineistossa huomattavaa on aksentti ja aksentin vaihtelu josta

kerron tässä luvussa, sillä muuten en työssäni tutki prosodiaa.

3.1 Seksikkään Suklaan aineisto

Seksikkään Suklaan Instagram-profiili koostuu lyhyistä sketsivideoista ja hänen tekemistään

ja jakamistaan meemeistä. Tässä tutkimuksessa olen kerännyt aineistoksi kaikki profiilissa

olevat meemit, joissa Seksikäs Suklaa käyttää tyyliteltyä huonoa suomea huumorin keinona.

Aineiston 94 meemitekstiä on kopioitu Seksikkään Suklaan Instagram-tililtä. Instagram-

meemejä ei voi tallentaa kuvapalvelusta, joten niiden kuvia en ole voinut liittää tutkielmaani.

Olen kopioinut 3 meemiä Seksikkään Suklaan ask.fm-tililtä liitteiksi tutkimukseni loppuun

voidakseni näyttää meemien tavallisen ulkonäön ja kieliasun. Käytän tutkimuksessani mo-

lemmista informanteista heidän sosiaalisen median käyttäjänimiään, sillä ne ovat heidän it-

sensä valitsemia nimityksiä luomilleen sketsihahmoille. Nimet myös kantavat omanlaistaan

merkitystä monietnisyydestä. Seksikäs Suklaa on kertonut oman taiteilijanimensä taustan

Ylen internet-artikkelissa:

”Mä olin pitkään töissä ruokakaupan kassalla. Kerran ostoksille tuli iäkäs nainen, joka sanoi mulle, että hänen nuoruudessaan Suomessa ei ollut tällaisia tummaihoisia miehiä. Sitten se nainen lisäsi siihen perään vielä, että niin tuollaisia seksikkäitä suklaita. Mä repesin sitä kommenttia niin paljon.” (Ainiala 2014)

Tutkimuksessa käytettävien esimerkkien perässä on tunnus SS, jos esimerkki on otettu Sek-

sikkään Suklaan aineistosta:

(3) Se fiilis muija sanoo: ”Tykkään tummemmist jätkist” (SS)

Seksikkään Suklaan meemien tekstit on kerätty aineistosta vuonna 2015 ja ne ovat edelleen

näkyvissä hänen Instagram-tilillään.

20

3.2 Prinssi Jusufin aineisto

Tähän tutkimukseen olen litteroinut karkeasti 102 Prinssi Jusufin Instagram-sketsivideota.

Kaikki Prinssi Jusufin profiilissaan julkaisemat videot eivät ole huono suomi -imitaatioita,

vaan olen valinnut aineistoksi sopivat videot muiden joukosta.

Instagram-palvelussa videotallenteen maksimipituus on 15 sekuntia. Videoita ei voi tal-

lentaa omalle laitteelle, ja ne ovat katsottavissa ainoastaan palvelun mobiilisovelluksessa ja

internet-selaimessa. Oman haasteensa videoiden litterointiin tuo se, ettei videota voi pysäyttää

kesken sen katsomisen tai kuuntelun. Videoita Prinssi Jusufin profiilissa on yli 200, ja tässä

pro gradu -työssä tarkastelen kielellisiä piirteitä 102:sta 2.3.2016 mennessä palveluun lisätystä

sketsivideosta. Osassa videoita Prinssi Jusuf itse esittää useampaa roolia, osassa taas mukana

on muitakin esiintyjiä. Videoiden teemat liittyvät maahanmuuttoon ja afrikkalaistaustaisten

miesten elämään Helsingissä. Esimerkiksi seuraavassa sketsissä Jusuf tuskailee elämää kyl-

mässä Suomessa:

(4)Mä ej jaksa pelaa Mä ej jaksa syädä Ei jaksa opiskelee soome kielii Mä ej jaksa treenaa Ulkhona ei ole lämmin Ei oo mithää thekemistä (PJ)

Olen pyrkinyt merkitsemään useamman henkilöhahmon sketseissä selvästi roolihenki-

lön tai puhujan vaihdon. Jos ainoastaan Prinssi Jusuf puhuu videolla, ei puhujaa mainita erik-

seen, kuten esimerkissä 4. Olen jaksottanut puheen useammalle riville puheessa pidettyjen

taukojen mukaan esimerkkitekstien lukemisen sujuvoittamiseksi. Litteraatio on karkeaa, sillä

en tutki aineiston prosodisia ominaisuuksia.

Instagramiin tulleista muutoksista johtuen palvelussa kuvan tai videon lisäämisen ajan-

kohtaa ei tutkimusta aloittaessani ole ilmoitettu päivämäärällä, vaan viikoilla julkaisun lisää-

misen kulumisesta. Nykyisin videoista voi nähdä lisäämispäivämäärän. Samoin videoiden

maksimipituutta ei ole enää rajoitettu viiteentoista sekuntiin. Palvelun muutokset ovat tuoneet

omat haasteensa aineiston analysointiin.

Jos sketseissä on puhuttu englantia tai jotain muuta kieltä, olen kirjoittanut englannin-

kieliset puheenvuorot englannin kielen kirjoitustavan mukaisesti, en ääntämystä vastaavaksi,

koska englanninkielisten puheenvuorojen ääntämisasu ei ole tutkimukseni kannalta tärkeä.

Myös erisnimet olen kirjoittanut litterointeihin kirjoitusasujaan vastaaviksi. Prinssi Jusufin

videoiden litteraatioita merkitsee esimerkkien lopussa tunnus PJ. Kaikki aineiston videot ovat

katsottavissa Prinssi Jusufin Instagram-profiilista.

21

Vaikka en tässä tutkimuksessa analysoi videoiden prosodisia ominaisuuksia, on tärkeää

huomauttaa, että Prinssi Jusufin huono suomi -parodiavideoissa erityisen tunnistettavaa on

aksentti, jolla videon esiintyjät puhuvat. Heini Lehtonen (2015a: 230–231) kirjoittaa, että ak-

sentti on ei-kielitieteilijöidenkin tuntema termi, jonka hänen tutkimuksensa informantit tun-

nistavat ja osaavat toteuttaa ”ei-suomalaista” aksenttia niin pyydettäessä. Aksentti on terminä

käytössä ei-kielitieteilijöillä heidän metakielessään esimerkiksi Palanderin (2011: 29) tutki-

muksessa, jossa maallikot ovat käyttäneet aksentti-termiä kuvatessaan pääkaupunkiseutulais-

ten tai Turun lähellä asuvien puhetta. Kielitieteessä aksentti tarkoittaa niitä prosodisia ja seg-

mentaalisia piirteitä, jotka erottavat vieraskielisen puhujan ääntämisen aidosta ääntämisestä

(Iivonen ym. 2000).

On vahvasti osoitettu, että ihmiset, jotka oppivat toisen kielen (L2) äidinkielensä (L1)

jälkeen, puhuvat toista kieltä vieraalla aksentilla. Mitä aiemmin toinen kieli opitaan, sitä tar-

kemmin sitä osataan ääntää. James Flege (1987) on osoittanut monia hypoteeseja, jotka vai-

kuttavat vieraan aksentin ilmenemiseen. Yksi näistä on motivaatio: mitä vanhempi kielenop-

pija on, sitä pienempi on motivaatio tuottaa toisen kielen vaikeimpia äänteitä, jos sillä ei ole

vaikutusta kommunikaation onnistumiseen. (Fledge, Munro & MacKay 1996: 48)

Ero syntyperäisen suomalaisen puhetavan ja huonon suomen välillä tehdään Prinssi Ju-

sufin sketseissä selväksi. Esimerkissä 5 Jusuf tekee selvän eron tyylitellyn huonon suomen ja

ei-ulkomaalaissuomen välille sketsin lopussa ja vaihtaa kokonaan puherekisteriään:

(5) Nainen mä tarvitse vain yksi naine ja khymmene lapsi ei mithää muutha sitte mu lapset menee duunii ja mä ole kotona (suomiaksentilla) Ah ihana elämä

Muissa sketsin puheenvuoroissa Jusuf tyylittelee käyttämällä esimerkiksi aspiraatiota ja ver-

bin vokaalivartaloa osoittaakseen sketsihahmon huonon suomen. Sketsin lopussa hän kuiten-

kin vaihtaa rekisteriä selvästi ”suomalaisemmaksi”. En ole tässä tutkimuksessa analysoinut

aksentin piirteitä tarkemmin, mutta ”ulkomaalaisaksentin” olemassaolo on yksi havainto ai-

neiston näytteiden kielimuodosta.

John Taggart Clark (2003: 306) on tutkinut vastaavanlaista koodinvaihtoa aksentista

toiseen kesken puhenäytteen. Clarkin mukaan muuten erittäin murteellisesti puhunut afroame-

rikkalainen tutkimuksen informantti saattoi kesken puheen vaihtaa aksenttinsa ”valkoiseen”.

Clark käyttää aksentinvaihdosta termiä marking white, merkkaaminen. Merkkaaminen on

puhujan parodinen representaatio toisen puhujan puheesta. Clarkin mukaan hänen tutkimus-

22

haastattelussaan aksentinvaihto tapahtui ääntämällä vokaalit eri tavalla kuin yleensä, mikä

aiheuttaa kielellisen stereotypian, joka on sekä haastateltavalle että haastattelijalle tunnistetta-

vissa. Aksentinvaihdolla merkitään rodullisia ja etnisiä sekä luokkaan ja sukupuoleen liittyviä

eroja. (Clark 2003: 305–306.) Clark kirjoittaa tutkimuksessaan valkoisten puheen parodioimi-

sen piirtävän kulttuurisen ja poliittisen rajan, jonka viesti on ”This is not our kind of talk.”

Parodioidessaan valtaväestön puhetta nuoret puhuvat ”like one of Them instead of one of Us.”

(Clark 2003: 311.)

Lehtonen (2015b: 116) esittelee Vattovaaran ja Halosen (2015) keräämästä tutkimusai-

neistosta osan, jossa suomalaisille tiedekeskus Heurekan kävijöille on soitettu Helsingissä

syntyneen somalitytön puhenäyte. Ne vastaajat, jotka arvioivat puhujan ulkomaalaistaustai-

seksi tai kuulivat puheessa ”vieraan aksentin”, kommentoivat perusteluissaan vastaustaan

seuraavanlaisin sanavalinnoin: ”painotukset hassusti, toisella nuotilla; äänenpaino; töksö tää

ääntämistapa; sanojen painot; korostus, aksentti, rytmi”. Monet vastaajista erottivat puheessa

myös oppimis- ja opetusrekistereihin tai yleis- ja kirjakieleen liitettäviä piirteitä. (Lehtonen

2015: 117.) Myös Yhdysvalloissa Niedzelski ja Preston (2000: 253) ovat huomanneet, että

aksentti on ihmisten mukaan yleisin elementti, jonka he kielenoppijan puheesta huomaavat.

Niedzelskin ja Prestonin mukaan aksenttia pidetään syynä siihen, että kielenoppijan kieltä on

joskus vaikea ymmärtää.

Ulkomaalaisaksentin käyttö on Lehtosen (2006b: 18) tutkimusten mukaan hienovaraisin

ulkomaalaispuheella tyylittelyn tapa. Lehtosen tutkimusten informantit käyttävät vierasta ko-

rostusta puheessaan muun muassa halutessaan tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen

tai kokiessaan uhkaavia tilanteita. Lehtonen toteaa: ”Aksentti ei ole ilmiö, joka puhujalla joko

on tai ei ole, vaan sen käyttö voi taitavalta monikieliseltä puhujalta olla tietoinen kommunika-

tiivinen teko.” (Mts. 19.) Lehessaari (1998: 88–89) on havainnut, että osa kielenoppijoista

haluaa puhuessaan enemmän tai vähemmän tietoisesti pitää kiinni äidinkieleensä liittyvästä

identiteetistä ja piirteistä, jotka viestivät siitä. Aksentti voi siis olla monille myös tietoinen

valinta oman identiteetin säilyttämisen kannalta. Lehtonen (2006a: 256) kuvaa aksentin käyt-

töä tyylittelyissä ”ulkomaalaissävyisellä kielenkäytöllä värittämiseksi”.

23

3.3 Menetelmät

Olen tullut tutkimusta tehdessäni ratkaisuun, jossa käsittelen puhutun ja kirjoitetun kielen

esimerkkejä samoissa analyysiluvuissa (4-6), sillä tässä aineistossa niiden kieli ei eroa toisis-

taan merkittävästi. Tavallisesti puhuttua ja kirjoitettua kieltä käytetään eri tarkoituksiin: pu-

huttua kieltä leimaa käyttötilanne ja kirjoitettu kieli on säilytettäväksi tarkoitettu muisto (Ku-

parinen 2001: 18). Internetiin tehdyt sketsit ja meemit ovat kuitenkin molemmat ”säilytettä-

viä” ja säilyviä: esitetty puhe on normaalia puhetilannetta harkitumpaa, kuten kirjoituskin.

Kirjoitettua kieltä on helppo analysoida kirjoitetun kielen normien perusteella. Puhuttua

kieltä analysoitaessa ja arvioitaessa kielen säännöt tunnistetaan usein vasta silloin, kun niitä

rikotaan. (Kuparinen 2001: 21.) Kuparisen (mp.) mukaan ihmiset arvioivat toisiaan oman

kulttuurinsa normin kautta: normista poikkeaminen koetaan epämiellyttävänä.

Tutkin Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan kieltä vertaamalla heidän kieltään suomen

yleispuhekieleen, jonka leimallisimmat piirteet tulevatkin esiin heidän käyttökielestään.

Yleispuhekieli ei ole paikallisesti rajoittunutta (Kuparinen 2001: 25). Se sisältää syntaktisia,

äänne- ja muoto-opillisia ja alkuperältään murteellisia piirteitä. Suomen yleispuhekielen piir-

teitä ovat esimerkiksi passiivin käyttö monikon 1. persoonan sijaan ja pikapuhemuodot kuten

oon. (Mielikäinen 1984: 192–198.) Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan imitaatioiden kieli-

muodot voidaan sijoittaa myös alueellisesti Helsinkiin niitä tutkittaessa. Paikallisesti rajoittu-

neesta kielen varieteetista käytetään nimitystä aluepuhekieli (Kuparinen 2001: 25). Heikki

Paunosen (1993: 25) mukaan Helsingin puhekielelle on tyypillistä suuri sisäinen vaihtelu.

Nuoret helsinkiläiset suosivat puheessaan kirjakielestä poikkeavia muotoja. Nuoret puhujat

käyttävät puhekieltä myös kirjoituksessaan (Lindén 1994: 5–9).

Kaikkia videoita ja meemien tekstejä tarkastellessani olen joutunut tekemään omia tul-

kintojani, sillä aineiston kieli ei ole aina täysin yksiselitteistä. Monille kielenpiirteille ja ilmi-

öille voi olla olemassa useampiakin kuin tässä tutkimuksessa havaitsemiani selityksiä. Lisäksi

täytyy ottaa huomioon, että Seksikkään Suklaan aineiston kirjoitetussa kielessä osa teksteistä

löytämistäni piirteistä voi olla mahdollisesti myös tahattomia kirjoitusvirheitä.

Aineistoa tarkastellessani olen havainnut tyylitellyn huonon suomen käytön ilmenevän

muun muassa seuraavissa kielen piirteissä: aspiroituneet klusiilit, vokaalien ja konsonanttien

keston vaihtelu, vokaalisoinnun rikkoutuminen ja morfologisten päätteiden puuttuminen. Seu-

raavissa luvuissa 4–6 esittelen tekemäni havainnot aineiston esimerkkejä hyödyntäen. Esitte-

len tässä tutkimuksessa yhteensä 135 esimerkkiä Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyyli-

tellystä huonosta suomesta. Olen pyrkinyt välttämään saman esimerkkitekstin tai litteraation

käyttämistä useammin kuin kerran lisätäkseni tutkimuksen luotettavuutta ja osoittaakseni ai-

24

neiston määrän ja laadun. Esittelen ensin aineiston äänteelliset havainnot, seuraavaksi muo-

toon liittyvät havainnot ja viimeiseksi sanastolliset havainnot.

25

4. FONOLOGISET PIIRTEET

Vaikka joissakin aiemmissa imitaation tutkimuksissa (ks. luku 2.3) on osoitettu fonologisten

piirteiden vähäisyys imitaation keinona, tässä aineistossa Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suk-

laan kielimuodoissa fonologisiksi tulkitsemani piirteet ovat selvä enemmistö tekemissäni ha-

vainnoissa. Piirteitä jaotellessani ja arvioidessani minun on täytynyt tehdä rajanvetoja siitä,

mitkä ilmiöt kielimuodossa olivat fonologisia ja mitkä morfologisia. Aineiston informanttien

kieltä ja sen tarkoituksia tulkitessa on ollut tärkeää ottaa huomioon Helsingin puhekielen vai-

kutus sanojen tavoiteltuihin muotoihin. Seuraavaksi esittelen huomioitani Prinssi Jusufin ja

Seksikkään Suklaan tyylitellyn huonon suomen vokaalien ja konsonanttien kestosta, klusiilien

aspiraatiosta, vokaalisoinnusta, diftongeista ja etuvokaalien käytön vaihtelusta, astevaihtelun

vakiintumattomuudesta, loppukahdennuksen puuttumisesta, alkuperäisen i-loppuisen difton-

gin säilymisestä, soinnittomien konsonanttien korvaamisesta soinnillisilla konsonanteilla ja

s:n ja v:n erikoisesta laadusta.

4.1 Vokaalien kesto

Suomen kielen yksi ominaispiirre on vokaalien ja konsonanttien keston merkitys (esim. Wiik

1981). Suomen kielessä lyhyen ja pitkän vokaalin välinen pituusero tarkoittaa merkityseroa

(ISK § 18). Kielenoppijoille tämä voi tuottaa vaikeuksia. Syynä kvantiteettiopposition omak-

sumisen vaikeuteen voi olla Anneli Brownin (2004: 117) mukaan esimerkiksi se, että useissa

kielissä kvantiteetti ei ole distinktiivinen. Äänteiden pituus saattaa vaihdella, mutta kieliopilli-

sesti vokaaleilla ja konsonanteilla on vain yksi kesto. Tavallisesti kesto on sidoksissa painoon:

vokaalin pitkä kesto on monissa kielissä tärkein painovaikutelman luoja. (Brown 2004: 117.)

Brownin (mts. 130) mukaan sanansisäistä kvantiteettiopposition oppimista saattaa vaikeuttaa

suomenoppijoilla myös se, että useissa murteissa äänteiden kesto eroaa yleiskielestä. Esimer-

kiksi Yrjö Laurannon (2004) tutkimuksessa toisen ja vieraan kielen käytöstä meksikolaissyn-

tyinen Pablo käyttää aineiston keskustelutilanteessa ruuanlaiton yhteydessä sanasta kana pit-

kävokaalista variaatiota: ”Oi joo minä teen, tämä kaana” (Lauranto 2004: 70). Lauranto tul-

kitsee Pablon korostavan ruoan toisena pääraaka-aineena olevan kanan uutisarvoa painotuk-

sella ja vokaalin pidentymisellä tuodessaan aiheen ensimmäistä kertaa keskusteluun.

Seksikkään Suklaan tyylitellystä huonosta suomesta voi havaita vokaalien keston vaih-

telun selvästi:

26

(6) Se ilmee kun sen suu haisee

(7) Se ilmee kun tytär tuo seksikäs-suklaa kotiin

(8) Mun ilmee kun tykkäilen sun muija kuvii ja oon sillai

joku päivää joku päivää viel

(9) Veli mä kuulin pidät uv:n bileet Voidaks tulla pari frendikaa?

Variantin ilmee käyttäminen yleiskielisen muodon ilme sijasta esiintyy kolmessa aineiston

meemissä, eikä siitä ole olemassa aineistossa yhtäkään esiintymää muodossa ilme. On mah-

dollista, että tämä muoto liittyy ennemminkin johonkin kirjoittajan yhteisön omaan puhekie-

len varieteettiin, kuin tekstien tavoitteena olevaan tyyliteltyyn huonoon suomeen. Esimerkissä

9 pitkä vokaali on lyhentynyt sanassa voidaaks kun taas esimerkissä 10 vokaali on pidentynyt

sanassa hirveen (’hirven’).

(10) Tänää kaikki syö hyvä hirveen liha.. Kiitetään ylijohtaja Pekka

Suomea toisena kielenä puhuvien nuorten ylioppilasaineita tutkinut Kalliokoski (2008)

on todennut, että tarkasteltaessa kirjoitettua tekstiä ei voi aina sanoa varmasti, onko kysymyk-

sessä se, ettei kirjoittaja osaa tai tunne kesto-eroja, vai onko kyse jonkinlaisesta murretta tai

slangia puhuvien suomalaisten antamasta mallista. Kalliokosken mukaan äänteiden keston

merkinnän tulkintaa hankaloittaa S2-ylioppilasaineissa se, että kestoltaan suomen yleiskieles-

tä poikkeavat esiintymät esiintyvät yleensä puhekielisissä varianteissa (poliisit sai loppujen

lopuksi ne pysäytetty). (Kalliokoski 2008: 362–363.)

Seksikkään Suklaan meemeissä yleinen teema on varastaminen, johon viitataan hoke-

malla harmi jos se hävi:

(11) Hieno puhelin harmi jos se hävi

(12) Harmi jos

se hävi

(13) Harmi jos emäntä hävi

Näissäkin esimerkeissä pitkä vokaali on lyhentynyt, mutta koska sama muoto esiintyy kol-

messa eri meemissä ja useissa aineiston kuvatekstien aihetunnisteissa, voidaan olettaa kysees-

sä olevan jälleen alueellinen tai kirjoittajan sosiaaliseen ryhmään kuuluva kiteytynyt sanonta.

27

Meemit, joihin hokema liittyy kuvaavat aineistossa aina ei-kantasuomalaista ihmistä ”pahat

mielessään”, joten hävi-muodon valinta hävii-muodon sijaan selittyy vitsin aiheella. Muoto on

todennäköisesti valittu verbin vartalon muotoa tavoitellen. Useissa meemeissä vokaalien ly-

heneminen on ainoa merkki tyylitellystä huonosta suomesta, mutta se riittää vaikutelmaan

kielen ei-suomalaisuudesta.

Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan toinen äidinkieli on englanti, mikä voi myös selit-

tää osaltaan vokaalien pituuden vaihtelun aineistoissa: ”Englannin kielessä ei katsota olevan

pitkiä vokaaleja, vaikka suomalaisen korvassa esim. sanojen feel ja fill ääntämisen ero perus-

tuu selvästi vokaalin pituuteen. Syntyperäinen englantilainen hahmottaa näiden sanojen vo-

kaalit kvaliteetiltaan erilaisiksi.” (Brown 2004: 118.)

Mielenkiintoista on, että Prinssi Jusufin aineistossa suurimmassa osassa videoita vokaa-

lien kestossa ei ole mitään suomen yleiskielestä poikkeavaa, ellei kysymys ole sananlopusta.

Yksi esimerkki kuitenkin löytyy:

(14) Ni phieni banani Ma hae afrika banani kohta

Banaani-sanan ääntämisasu on muissakin sketseissä samanlainen. Prinssi Jusufilla esiintyy

kestoon liittyviä poikkeamia enemmän konsonanttien yhteydessä.

4.2 Konsonanttien kesto

Vokaalien ja konsonanttien kvantiteetti on foneettinen ilmiö. Piiparinen-Rintaluoman (2001:

151) mukaan puhuja ei itse kuule foneettisia ilmiöitä, joten ne ovat hänen tietoisen kontrollin-

sa ulottumattomissa. Tämä voi olla yksi selitys oppijankielelle tyypillisestä kvantiteettiopposi-

tion poikkeuksellisesta käytöstä, mikä on selkeästi ollut mallina Prinssi Jusufin ja Seksikkään

Suklaan tyylittelyille. Konsonanttien pituus vaihtelee aineistossa. Osassa esimerkeistä ge-

minaattakonsonantti on lyhentynyt:

(15) Mitä toi muija selitää (SS)

(16) Girls be like tuu meille kato [kattoo] leffa, älä oo samalainen kun muut, älä yritä mitä (SS)

(17) Veli eksä kuulut seksikäs suklaa

vaellus matka on youtubis! Käy checka (SS)

28

Esimerkeissä 15–17 konsonantin kesto on lyhentynyt predikaattiverbeissä. Erikoinen esi-

merkki aineistossa on esimerkki 18, jossa kk on lyhentynyt sanassa pako (’pakko’), mutta

esiintyy lyhentymättömänä kuitenkin heti seuraavassa sanassa hankki (’hankkia’):

(18) Sidechick halus lähtee

ulos ystävänpäivänä oli pako hankki naamari (SS) Prinssi Jusufilla konsonanttien kestossa on vaihtelua erityisesti taivutuspäätteiden yhteydessä

(esimerkit 19 ja 20), mutta myös joitakin muunlaisia vaihteluita on havaittavissa (esimerkki

21).

(19) Barbaari on hyvin nusein rikki Lepä rauhasa veli (PJ)

(20) Mama Afrika meilä ruoka (PJ)

(21) Huomenta Jos sinä olla ensimäine joka herä perhessä Herätä khaikkhi Bananibananibananibanani (PJ)

Seksikkään Suklaan aineistossa harvinaista on geminaattakonsonantin esiintyminen yk-

sinäiskonsonantin tilalla:

(22)Veli oon koht Kamppis

nään sut (SS) Ainoa esimerkki konsonantin pidentymisestä on kaupunginosan nimitys Kamppi, jonka taivu-

tuksessa pp on normaalisti astevaihtelussa p:n kanssa. Kuitenkin on epäselvää, voiko aste-

vaihteluton muoto olla jokin kirjoittajan yhteisön käyttämä yleinen variantti kaupunginosan

nimityksestä. Ainiala ja Halonen (2011) ovat tutkimuksessaan osoittaneet, että somalialaisilla

maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on Helsingissä omaa paikannimisanastoa. Tutkimus liit-

tyy Itä-Helsinkiin, joten Kamppi-kaupunginosan nimitykselle Ainialan ja Halosen tutkimus ei

anna selitystä. Myös Protassova ja Reponen (2011) ovat tutkineet paikannimistöä Helsingissä

suomea toisena kielenä puhuvan näkökulmasta. Heidän tutkimuksensa osoittaa, että useilla

Helsinkiläisillä paikan- ja kaupunginosannimillä on venäläiset vastineet. Samanlainen erikoi-

nen geminaatta pp esiintyy myös yhdessä Prinssi Jusufin sketsissä (23), jossa hän kaivaa kuo-

pan hiekkarannalle ja sanoo:

(23) Etioppiassa tama on yksiö. (PJ)

Molemmissa tapauksissa kysymyksessä on siis paikan erisnimi.

29

Brownin (2004: 137) mukaan suomenoppijoille tehdyissä suomen kielen ääntämisoh-

jelman kvantiteettiharjoituksissa tarvittiin kahdestakymmenestä sataan toistokertaa, ennen

kuin joidenkin sanojen vokaalien tai konsonanttien kesto äännettiin oikein. Äännekestojen

vakiintumisessa suomenoppijan puheeseen voi mennä vielä kauemmin. Brown (2004: 117)

toteaa myös: ”mitä paremmin ulkomaalainen ääntää suomea, sitä helpommin häntä kuunnel-

laan.” Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa käyttävät tyylittelyissään siis vokaalien ja konsonant-

tien keston piirteitä, jotka tuottavat haasteita myös todellisessa oppijankielessä.

4.3 Aspiroituneet klusiilit

Aspiraatio puuttuu suomen kielen perinteisestä ääntämisestä. Se on yleistä germaanisissa kie-

lissä kuten englannissa. Näissä kielissä soinnittomia klusiileja p, t ja k äännettäessä niiden

laukeamisvaiheen aikana ja sen jälkeen on kuultavissa äänne, joka muistuttaa h:ta. Aspiraati-

ossa äänihuulet ovat auki suhteellisen kauan klusiilin laukeaman jälkeen, ja näin syntyy han-

kaushälyä ilman virratessa äänihuulten ohi. (Wiik 1981: 75.) Äänne muistuttaa h:ta, esimer-

kiksi englannin kielen sanassa key.

(24) eikö ole ärsytthävä khu sä anna neuvo nei kuuntelen neuvo sitten shydän murthuu ne thallo sitte ne itkee miksi sä itke oisit kuunnelu öä (PJ)

Seksikkään Suklaan meemeissä aspiraation ääntämistä merkitään selvästi h-kirjaimella (kha-

veri). Prinssi Jusuf käyttää äännettä jatkuvasti ja hyvin voimakkaan korostetusti. Kielitieteel-

linen merkintätapa aspiraatiolle on rivinylinen heittomerkki tai rivinylinen h (Wiik 1981: 75).

Tämän tutkimuksen litteraatiossa olen käyttänyt Seksikkään Suklaan tavoin h-kirjainta klusii-

lien jälkeen kuvaamaan Prinssi Jusufin videoissa tuotettua ääntä esimerkkitekstien yhtenäis-

tämiseksi, vaikka merkintätapa ei ole kielitieteellinen.

Aspiraatio on Prinssi Jusufin aineistossa selvästi yleisin keino kuvata huonoa suomea,

joten ilmiön osuus todellisten maahanmuuttajien puheessa on oletettavasti huomiota kiinnittä-

vä. Lehtosen (2015: 102) mukaan yksi tyypillisimmistä piirteistä ja keinoista tyylitellyn huo-

non suomen luomiseen on äänteiden kesto ja laatu, jotka poikkeavat normista (esimerkiksi

30

venäläisaksenttia matkittaessa palatalisaatio ja aspiroidut klusiilit). Prinssi Jusufin puheessa

h:n kaltaista ääntämystä tapahtuu lähes aina klusiilien jälkeen.

(25) kaveri: mullo sulle lahja Jusuf: oikheesthi! Jusuf: mullo sulle myös kaveri: mama! (PJ)

(26) thama ranskhalaine ruoka (PJ)

Vaikka Prinssi Jusufin aineistossa aspiraation osuus on todella suuri, ei sen käyttö kui-

tenkaan aina ole systemaattista, kuten esimerkissä 26, jossa ruoka-sanan k ääntyy ilman aspi-

raatiota. Seksikkän Suklaan kirjoitetussa aineistossa aspiraatiota käytetään kuvaamaan ääntä-

mystä lisäämällä klusiilin k perään kirjain h. Sanat khaveri ja khana esiintyvät molemmissa

aineistoissa kymmeniä kertoja.

(27) Kuka tää Blacksea on? Blacksea? Blacksea aka muijas paras khaveri veit miun oma Katariina! (SS)

(28) Mina maksa

sinu khana (SS)

Esimerkissä 27 erikoista on, ettei tekstissä leikitellä ainoastaan huonolla suomella vaan

mukaan otetaan myös mie-pronominin miu-vartalo, joka on selvästi vieras variantti pääkau-

punkiseutulaisen suomenpuhujan kielessä. Mie-pronomini yhdistetään selvästi itäiseen suo-

meen. Marjatta Palanderin tutkimuksessa itä- ja eteläsuomalaisten nuorten murrekäsityksistä

pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat nuoret informantit uskoivat mie- ja sie-pronominien ole-

van käytössä paljon laajemmalla alueella muualla Suomessa kuin ne todellisuudessa ovat.

Savon, Karjalan ja Lapin alueiden lisäksi varianttia tarjottiin jopa Turun, Seinäjoen ja Porin

seutujen murteiden tunnusmerkiksi. (Palander 2011: 180.) Voi olla, että meemissä leikitellään

”maalaisen” maahanmuuttajan puheen kustannuksella. On osoitettu, että maahanmuuttaja

oppii ensimmäiseksi kielen variantikseen juuri asuinalueensa murteen ja sanaston. Lehtosen

(2015a: 219–220) aineiston informanttien mukaan juuri lapsena paikallisilta kavereilta va-

paissa kielenkäyttötilanteissa opitut sanat ja ilmaukset koetaan hyödyllisimpinä kielenoppimi-

sen kannalta, ei niinkään koulussa S2-opetuksessa opittu yleiskielinen normitettu suomi. Mar-

tinin ja Siitosen tutkimuksessa (2011: 259–260) myös Mämmilän Mukun ulkomaalaissuomes-

sa on havaittavissa murteellisia piirteitä, kuten murteellisesti geminoituja verbien vartaloiden

konsonantteja. Toisaalta voi tulkita myös, että esimerkissä 27 esiintyy rekisterinvaihto tyyli-

tellystä huonosta suomesta (khaveri) johonkin itäisen Suomen murteeseen. Seksikkään Suk-

31

laan Instagram-tilillä on myös toinen meemi, jossa mie-persoonapronomini esiintyy tyylitel-

lyn huonon suomen yhteydessä:

(29) Se ovi kiinni nyt vähän äkkiä… mie en ole meikkanut viel (SS)

4.4 Vokaalisointu ja etuvokaalien korvaaminen takavokaaleilla

Suomen kielessä yhdessä fonologisessa sanassa voi olla vain joko takavokaaleja a, o, u tai

etuvokaaleja ä, ö, y. Neutraalit vokaalit e ja i voivat esiintyä sekä etu- että takavokaalien

kanssa. Ilmiötä kutsutaan vokaalisoinnuksi. (ISK § 15, § 2.) Vokaalisointu erottaa selväst

esimerkiksi viron kielen puhujat suomalaisista (Remes 1983: 19). Pääkaupunkiseudulla Viros-

ta tulleiden maahanmuuttajien kieli voikin olla syynä vokaalisoinnuttomien varianttien syn-

tyyn:

(30) Beibi tule meille syömaan ei taka-ajatuksia (SS)

(31) Mitä he puhuu ma en ymmarra yhtha mithaa

Ensi kerralla puhu suomi kieli nii ma ymmarthaa ymmarthaa (PJ)

Seksikkään Suklaan meemeissä etuvokaalien ä, ö ja y korvaaminen takavokaaleilla a, o ja u

on näkyvä keino kirjoitetussa kielessä erottaa meemien kielimuoto suomen yleiskielestä.

(32) Tägää ES jonne! Ma nauta hanelle mita vishi sormi sano (SS)

(33) Crazy sexualchocolate

real nigga ulahuuli (SS)

Myös Prinssi Jusufilla etuvokaalien korvaaminen takavokaaleilla on yleistä (esimerkki

34). Joissakin hänen videoissaan samassa lauseessa saattaa esiintyä sekä yleiskielen normin

mukaisia sanoja että etuvokaalien korvaamista takavokaaleilla.

(34) Ma halu lisaa Afrikhassa thama on uusi jutthu Ma toin mu ustava mukaa Mä shyön sut nyt (PJ)

y:n korvaaminen u:llä on aineistossa muiden takavokaalien käyttöä harvinaisempaa, mikä voi

selittyä englannin kielen vaikutuksella Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan imitaatioihin.

Englannin kielessä on grafeemi y, mutta ä ja ö puuttuvat. Toivolan mukaan (2004: 232) eng-

32

lannin kielessä y:tä tutumpi äänne on kuitenkin pitkä u, mikä voisi selittää aineistossani ajoit-

tain tapahtuvan u:n ja y:n vaihtelun.

4.5 Pitkä vokaali diftongin sijasta

Seksikkään Suklaan aineistossa esiintyy muutaman kerran diftongin uo sijasta oo sanassa

soomalainen (suomalainen). Varianttia käytetään etenkin liioitelluimmissa huonon suomen

meemeissä.

(35) ei iso paino sina ei kasva ei saa blondi vaimo mina rakastella soomalainen muija huuta kuin vuohi (SS)

Soomalainen/Soomi -variantit ovat yleisiä myös aineiston ulkopuolisessa kielessä syntyperäis-

ten suomalaisten matkiessa maahanmuuttajien puhetta (vrt. hoono soomi). Soomalainen-

muotoa on viime vuosina julkisuudessa käyttänyt esimerkiksi näyttelijä Jussi Vatanen imi-

toidessaan maahanmuuttajataustaista miestä MTV:n sketsisarjassa Putous. Prinssi Jusuf ään-

tää videoissaan sanan Suomi kuitenkin yleiskielen mukaisesti:

(36) Mitä he puhuu ma en ymmarra yhtha mithaa Ensi kerralla puhu suomi kieli nii ma ymmarthaa ymmarthaa (PJ)

Tanja Asikainen (2004: 224) on tutkinut suomea toisena kielenä puhuvia ja havainnut,

että diftongit voivat olla hankalia suomen oppijoille. Syitä diftongien hahmottamisen ja tuot-

tamisen vaikeuteen ovat Asikaisen mukaan esimerkiksi pitkän vokaalin ja diftongin erottami-

nen, ääntymäpaikoiltaan toisiaan lähekkäin olevat diftongit ja samoista vokaaleista koostuvat

erilaiset diftongit. Lisäksi diftongin komponentteina olevat vokaalit voivat olla oppijalle vie-

raita tai hankalia. Vihanta (1990: 221) on havainnut, että englantia äidinkielenään puhuvat

suomenoppijat saattavat pyrkiä ääntämään diftongimaisesti myös monoftongeja. Tällaista

ilmiötä ei ole havaittavissa tämän tutkimuksen aineistosta.

4.6 Astevaihtelun vakiintumattomuus

Tutkimuksessa Mämmilän Mukku-hahmon tyylitellystä huonosta suomesta tutkijat ovat ha-

vainneet yhdeksi ulkomaalaissuomen imitoinnissa käytetyksi piirteeksi Mukun kielimuodossa

33

astevaihtelun vakiintumattomuuden (Haikarainen 2004: 36). Seksikkään Suklaan aineistossa

on muutamia esimerkkejä astevaihtelun vakiintumattomuudesta:

(37) Sharkeisha puhelimessa? Mä nostan toimeentulotukit (SS)

(38) Pakolaisten pahin painajainen ikinä Oot matkalla kotiin ja kohdat naapurin koira (SS)

(39) Ma etsin tuttoustava Han pida ola soomalainen ja rikas (SS)

Esimerkissä 37 käytetään astevaihtelun vahvaa astetta ja esimerkeissä 38 ja 39 astevaihtelun

heikkoa astetta. Esimerkeissä performanssin ”kielenoppija” toteuttaa astevaihtelun muodossa,

jota suomen kielessä vastaavassa muodossa ei ole. Suomen kielessä hankaluuksia kielenoppi-

joille aiheuttaa varmasti myös erisnimien astevaihtelu. Prinssi Jusufin aineistossa Turussa

lausutaan muodossa Turkussa:

(40) Velii Shori ku ma en voi olla phaikhalla veli Ma etsin Turkhussa blondivaimo Ja ensi vhiikolla me nähdään (PJ)

4.7 Loppukahdennuksen puuttuminen

Anneli Brownin (2004: 117) mukaan erityisiä foneettisia vaikeuksia ulkomaalaisille suomen

kieltä opetellessa kvantiteettiopposition (ks. luvut 4.1 ja 4.2) lisäksi ovat eräät vokaalidistink-

tiot kuten e – ä (esimerkiksi me – mä), apikaalinen tremulantti r sekä geminaatta ŋ. Monissa

Prinssi Jusufin sketsien litteraatioissa huomiota saattaa kiinnittää se, ettei sanojen rajalle ole

merkitty loppukahdennusta. Sketsien puheessa suomen kielelle tyypillinen loppukahdennus ei

siis toteudu. Loppukahdennuksen puuttuminen on Brownin (2004: 124) mukaan tyypillistä

suomea toisena tai vieraana kielenä puhuvalle. Koska ilmiö ei ole automaattinen kaikissa sa-

nanrajatapauksissa, kieltä puhuva joutuu opettelemaan loppukahdennuksen erikseen niissä

tapauksissa, joihin se kuuluu ja joihin se ei kuulu. Brownin mukaan (2004: 131) loppukah-

dennus mainitaan suomen kielen oppikirjoissa erittäin harvoin. Loppukahdennuksen puuttu-

minen on eräänlainen oppijansuomen piirre, jota Prinssi Jusuf sketseissään mallintaa.

34

(41) Onks kaikil siistii? Teillä khaikki thyttö siistiä Haa mä nään sut blondi hä anna palaa (PJ)

Suomen puhekielen ääntämyksessä esimerkkiä vastaavassa tapauksessa p kahdentuisi: annap

palaa. Seksikkään Suklaan aineistosta loppukahdennusta ei voi analysoida, sillä aineisto on

kirjoitettua kieltä.

Anneli Brown (2004: 127) on havainnut, että osa suomen kielen sanoista on puhekieles-

sä siirtymässä tavallisesta assimilaatiosta loppukahdennuksen piiriin. Sellaiset suomenoppijat,

jotka oppivat suomen kieltä vain puhuttuna tuntematta kirjoitusta, saattavat Brownin mukaan

tuntea tämän takia monista sanoista ainoastaan loppukonsonantittomat muodot, esimerkiksi

ny, sitte, si, ollu. Ilmiö on kiinnostava, mutta sitä ei ole mahdollista arvioida tämän tutkimuk-

sen aineistosta.

4.8 Alkuperäisen i-loppuisen diftongin säilyminen

Heini Lehtonen on osoittanut tutkimuksissaan, että painottoman jälkitavun alkuperäisen dif-

tongin i:n säilymämuodot ovat tyypillisiä maahanmuuttajataustaisten nuorten puheelle. Muu-

ten pääkaupunkiseudun puhekielessä säilymämuodot ovat harvinaisia ja niitä pidetään arkipu-

heessa kirjakielen oloisina. Lappalainen (2004) on tutkinut pääkaupunkiseudun nuorten ai-

kuisten puhekieltä ja todennut, että painottoman jälkitavun i-loppuisen diftongin i:ttömät ka-

tomuodot esiintyvät hänen aineistossaan 80–100 prosenttisesti. Lehtosen tutkimuksen nuoret

ovat lapsena ulkomailta Suomeen tulleita helsinkiläisnuoria, jotka puhuvat äidinkielinään eri

kieliä. i:n säilymämuotoja esiintyy heidän puheessaan arkisissa keskusteluissa ja tilanteissa.

Lehtonen kuvaa säilymämuotoja ”hyperkorrekteiksi” ja ”kirjakielen oloisiksi”. (Lehtonen

2015: 85). Olen tutkinut Seksikkään Suklaan ja Prinssi Jusufin aineistoa Lehtosen havaintoa

silmällä pitäen ja löytänyt joitakin esiintymiä ilmiöstä:

(42) Jusuf: Jos minä ikinä pääse punaisellem matto ja minula ei ole naista ma sano vartija khay hake tuo nainen Vartija: eiei onnistu Jusuf: ma halua hänet nyt Vartija: eieiei Jusuf: nyt ma sanoin! ähhhh (PJ)

35

(43) Vaimo ma thula kohta thakaisin (PJ)

Lehtosen (2015:104) mukaan i:n säilymämuodot yhdistyvät selvissä performansseissa ulko-

maalaisuuteen ja oppimisrekistereihin. Tämän tutkimuksen aineistossa säilymämuodot ovat

kuitenkin melko vähäisiä, mikä saattaa johtua tutkimusaineiston rajallisuudesta ja sen sanas-

ton laadusta. i ei ole säilynyt esimerkiksi seuraavassa videossa, vaan se puuttuu puhekielen

mukaisesti:

(44) Thanaan on ysthavaphaiva kerro mitä ssinä ostas su vaimolle Sitte ma khirjota alas ja ota ohjeet Ja jos sullei ole naine osta su khaveri tai isä ja äiti Thai sitte suv veli (PJ)

Yhdeksi syyksi i:n säilymiselle Heini Lehtonen (2006a: 269) esittää sen merkitystä kannatte-

levan tehtävän. Suomenoppijat saattavat säilyttää i:n niissä imperfektimuotoisissa verbeissä,

joissa puhekieli erottelee preesensin ja imperfektin ainoastaan vokaalin pituudella (esim. sa-

noo – sano), sillä kvantiteettierot ovat suomenoppijoille hankalia.

4.9 Loppu-i:n säilyminen

Eräässä Heini Lehtosen tutkimuksen (2015a: 227) haastattelussa pyydetään nuorta Abdia

matkimaan sitä suomea, jota suomenoppijoille puhutaan. Imitoidessaan kielimuotoa Abdi

käyttää miksi-sanaa korostaen sen prosodiaa. Helsinkiläisten nuorten puhekielessä miksi sanan

loppu-i useimmiten heittyy (esim. Paunonen 2005), mutta ulkomaalaissuomen rekisteriin kuu-

luvat joskus opetuskielestä tutummat muodot. Lehtonen (2015a: 229) esittää esimerkiksi, että

hänen aineistossaan matkiessaan ulkomaalaissuomea nuoret käyttävät minä, sinä -

pronomineja useammin kuin pääkaupunkiseudun puhekielelle tyypillisiä mä, sä-variantteja,

koska standardikielisemmät muodot sanoista ovat heille tuttuja opettajien selkopuheesta ja

näin saattavat kuulua heidän vanhempiensa sukupolven suomen kieleen. Prinssi Jusufin sket-

seissä miksi-vaihtoehto on yleisempi kuin loppuheitollinen miks. Myös Lehtosen havaitsema

sinä-variantin käyttö ilmenee esimerkissä 46. Persoonapronominien käyttöä käsittelen luvussa

6.5.

36

(45) etkö sinä enää rakastap prinssi jusuf miksi ei hhimoitse enää jusuf ma theke kholmesataa viisikymmentä video minä anta sinä otta mutta sinä ei antha hh mene himoitse (PJ)

(46) Jos Europhassa khäytetä euroo Miksi afrikassa ei khäytetä afrikkaa Kherro veli! Mysteeri (PJ)

Osa Prinssi Jusufin sketseistä käsittelee kantasuomalaisten kohtaamisia maahanmuutta-

jien kanssa tai yhteentörmäyksiä suomen kirjakielen kanssa. Esimerkissä 47 Prinssi Jusuf te-

kee työhakemusta ja lukee kysymyksiä tietokoneeltaan:

(47) Aika teke työhakemus kuka sinä olet pprinssi jusuf miksi hakee meille töitä ää äää haluan rahaa

Miksi on tässä tilanteessa merkkinä niin sanotusta virallisesta kielestä, vaikkakin Jusufin lu-

kema kysymys miksi hakee meille töitä on muuten muodoltaan suomen normitetusta yleiskie-

lestä poikkeava. Toisen kielen oppimisen tutkimuksessa muuallakin maailmassa on havaittu,

että kielenoppijat puhuvat natiivipuhujia muodollisemmin. Niedzelski ja Preston epäilevät,

että yksi syy muodolliseen puheeseen pyrkimiseen on se, että natiivipuhujat suhtautuisivat

kielenoppijaan huonommin, jos hän ei pyrkisi puhumaan ”täydellisesti”. (Niedzelski & Pres-

ton 2000: 252.) Seksikkään Suklaan aineiston ainoassa esiintymässä miksi esiintyy puhekie-

lelle tyypillisesti loppuheitollisena:

(48) Warya cheek ala belga Miks sä huudat (SS)

Aineistossa loppu-i on säilynyt myös esimerkiksi numeraalissa kaksi:

(49) Baby ma laitoin kaksi burkkaa ma en voi mitä ulahuulidunkkaa (SS)

Helsingin puhekielessä ja suomen yleispuhekielessä sananloppuinen i on normaalisti kadon-

nut tietyissä lekseemeissä ja tietyissä muotoryhmissä, johon esimerkiksi sanat yksi, kaksi ja

viisi kuuluvat (Paunonen 2006: 42.)

37

4.10 Soinnittomien klusiilien korvaaminen soinnillisilla

Soinnittomien klusiilien korvaamista niiden soinnillisilla vastineilla esiintyy erityisen paljon

Seksikkään Suklaan aineistossa. Piirre on todella usein ilmenevä ja selkeästi erottuva. Seuraa-

vissa esimerkeissä myös muun muassa vokaalisoinnulla leikittely on näyttävästi toteutettua,

joten nämä kaksi piirrettä liittyvät hänen imitaatiossaan selvästi yhteen.

(50) Soomalainen muja tule tule tule ala belga (SS)

(51) ABC laidah luggo vessababeri mamu laiffih (SS)

(52) Kahveri kahveri kahveri

ma teki tagabuoli biisi, aiti kuuli (SS)

(53) Baby ma laitoin kaksi burkkaa ma en voi mitä ulahuulidunkkaa (SS)

Esimerkeissä 50–53 klusiili p on korvattu soinnillisella vastineella b. Koska b on suomen kie-

lessä vierasperäinen konsonantti, sen käyttö todellisissa kielenoppijan teksteissä tuskin on

kovinkaan yleistä. En ole myöskään tutkimuksia lukiessani havainnut, että p:n ja b:n sekoit-

taminen toisiinsa äänteinä olisi tavanomaista oppijansuomessa. Aineiston meemeissä tällä

vaihtelulla tehdään kuitenkin selvä ja näkyvä ero suomen yleiskieleen. Usein myös k vaihtelee

g:n kanssa kuten jo esimerkeissä 50 ja 52 edellä.

(54) Gun prinsi nage kaksi gaunis blondi sama aiga (SS)

(55) Mila vali b hytti tai a hytti me ola gumminkin gannissa (SS)

(56) Se murha katse

gun khaveri goske sun gana (SS)

(57) Tägää khaveri khaveri khaveri joga twerka ygsi kotona (SS)

Myös tällainen vaihtelu on täysin suomen standardoidusta yleiskielestä poikkeavaa, eikä sitä

esiinny puhekielessäkään lukuun ottamatta Stadin slangia. Koska Seksikkään Suklaan aineis-

tossa vaihtelu soinnittomasta soinnilliseen koskee kaikkia suomen kielen klusiileja p, k ja t,

voidaan tätä pitää aineiston kirjoittajan tyylitellylle huonolle suomelle tyypillisenä piirteenä.

(58) Se katse kun ruma äijällä kuuma duddoustava (SS)

38

(59) Tama khaveri duddoustava on kaikkien duddoustava Se tunne kun khaveri tarjoo safkat (SS)

(60) Kun sa laida vahingosa

edu gamera (SS)

Kahdessa meemissä esiintyvä duddoustava on jo paljon alkuperäisestä sanasta tyttöystävä

poikkeava muoto. Sanassa kaikki etuvokaalit on vaihdettu takavokaaleihin ja kaikki t:t korvat-

tu d:llä. Näissä meemeissä huonoa suomea on liioiteltu erityisen vahvasti. Prinssi Jusufin

sketseissä vain muutamassa toteutetaan tätä tapaa. Esimerkissä 61 klusiilin p korvaaminen

b:llä liittyy sketsin vitsiin:

(61) Poika: isäisä mäs sai yhdeksä ja mä oli thoinep paras Isä: hyvä mä olin baras miksi sinä ei baras Poika: jos sinä olisi baras sä olisi barack obama (PJ)

Paras on äännetty suomalaisittain sketsin alussa, mutta isä käyttää versiota baras, josta poika

keksii vitsin viitata Barack Obamaan. b-äänteellä on siis sisällöllinen merkitys tässä sketsissä.

Molemmat sketsin hahmoista ovat kuitenkin kielenoppijataustaisia, mikä paljastuu pojan en-

simmäisen puheenvuoron lopusta, jossa järjestysluvun taivutus puuttuu. Toisessa sketsissä

Prinssi Jusuf yrittää hurmata ohikävelevää naista:

(62) Jusuf: Hei khaunotar khaunotar Nainen: joo mitä? Jusuf: hei saisinko minä sun numero Nainen: öö sorii mää kadotin mun puhelimen kaksi päivää sitten sorii Jusuf: aaogeii öö haittaako jos mä tarkistan sun thasku goska moni nainen valehtelee nykyään (PJ)

Sketsin lopussa klusiili k on korvattu soinnillisella g:llä, mutta vain kahdessa sanassa. Muissa

sanoissa k ääntyy soinnittomana. Soinnittomien klusiilien soinnillisia vastineita on kuitenkin

käytetty Stadin slangissa vaihdellen (Paunonen 2006: 54). Stadin slangin sanasto ja puhetavat

ovat voineet toimia jonkinlaisena mallina tälle valinnalle aineistossa. Myös Suomen yleiskie-

lessä vierassanoja äännettäessä saatetaan joskus tahattomasti tuottaa soinnillinen klusiili soin-

nittoman sijaan (ISK § 6.) Tässä aineistossa kyseessä ei ole aina vierasperäinen sana, kuten

esimerkeistä käy ilmi. Soinnillisia klusiileja saatetaan käyttää suomalaisessa puheessa soinnit-

tomien asemasta myös ironisessa tai leikillisessä tarkoituksessa (ISK § 6).

39

4.11 s:n ja v:n laatu

Prinssi Jusufin tyylitellyssä huonossa suomessa s ääntyy välillä eri tavalla kuin suomen kie-

lessä. s:n jälkeen kuuluu usein h:ta muistuttava äänne, jota näissä tapauksissa merkitsen ai-

neistoesimerkeissä yhdistelmällä sh. Äänneyhdistelmä on mielestäni erilainen kuin suomen

kielen š. Š on suomen kielen harvinaisin äänne, joka esiintyy vain muutamissa lainasanoissa.

Vierassanoissa sitä voidaan merkitä myös kirjainyhtymillä sh (shampoo) tai ch (charmi). (ISK

§ 6.) Prinssi Jusuf ääntää suuren osan aineiston s-äänteistä kuitenkin siten, että s ja h eivät

muistuta suhuäännettä, vaan s:n jälkeinen h:lta kuulostava äänne on erillisempi ja koros-

tuneempi.

(63) Afrikhassa thama on uusi jutthu Ma toin mu ustava mukaa Mä shyön sut nyt (PJ)

Myös v ääntyy välillä samalla tavalla poikkeuksellisesti. Aineistoesimerkeissä olen merkinnyt

poikkeuksellisen ääntämistavan yhdistelmällä vh. Seksikkään Suklaan kirjoitetun kielen ai-

neistossa näitä piirteitä ei esiinny.

(64) Okei minä ja barbaari meneme huomenna kolme eri metroasemaa jotkas sinä voi päättää theillä on thunti aikaa vhaikuttaa (PJ)

40

5. MORFOLOGISET PIIRTEET

Aineiston huomattavin morfologinen piirre on sekä Prinssi Jusufilla että Seksikkäällä Suklaal-

la nominien ja verbien perusmuotojen tai vartaloiden käyttö silloin, kun sanan tulisi olla taivu-

tettu sijassa, luvussa tai persoonassa. Lehtosen (2015:102) tutkimusten mukaan yksi tyypilli-

simmistä piirteistä tyylitellyssä huonossa suomessa on erityisesti verbien taipumattomuus,

jolloin predikaattina lauseessa on verbin taivutusvartalo tai A-infinitiivi. Saman huomion esit-

telen luvussa 5.2.

Cecilia Cutler on tutkinut vuosia amerikkalaisen nuoren miehen puhetta. Tutkimuksen

Mike on etnisyydeltään valkoinen, mutta käyttää afroamerikkalaisille ominaista AAVE-

puhekieltä. Cutler on havainnut tutkimuksessaan, että Miken AAVE-puhemuodossa aksenttiin

ja sanastoon liittyvät piirteet ovat puhemuodon mukaisia. Suurin osa AAVE-puheen elemen-

teistä Miken puheessa liittyy ääntämiseen. Muotoon ja kielioppiin liittyvät piirteet eivät olleet

Miken puheessa yhtä vahvasti puhemuodon mukaisia. (Cutler 2003: 316–320.) Prinssi Jusufin

ja Seksikkään Suklaan imitaatioissa on paljon vaihtelua, etenkin muotopiirteissä. Mikään täs-

sä tutkimuksissa esitellyistä piirteistä ei ole systemaattinen, vaan välillä esimerkiksi sanat on

taivutettu, kuten suomen kielessä yleensäkin. Tietynlainen ääntämiseen liittyvä aksentti on

kaikissa sketseissä, muotopiirteet taas saattavat vaihdella saman lauseen sisälläkin. Imitaatios-

ta ikään kuin paistaa siis läpi Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan oma puhe ja arkikieli ku-

ten Cutlerin tutkimuksessakin.

Niedzelskin ja Prestonin mukaan esimerkiksi Jordans (1977) on tutkinut toisen kielen ja

vieraiden kielten oppimista. Hän on havainnut, että kielenoppijat uskovat usein vahvasti sii-

hen, että oma ja opittava kieli eivät voi sisältää samanlaisia muotoja ja että kielten on oltava

valtavan erilaisia keskenään. Tämä aiheuttaa sen, että jotkut kielenoppijat välttelevät muotoja,

jotka ovat lähtö- ja kohdekielessä samanlaisia, sillä he eivät suostu uskomaan kielten sisältä-

vän niin samanlaisia elementtejä. (Niedzelski & Preston 2000: 245–246.) Kielenoppijat saat-

tavat siis puhua kieltä muoto-opillisesti ”tahallaan väärin” myös näin monimutkaisesta ja ali-

tajuisesta syystä.

5.1 Nominien taivutuksen vaihtelu

Nominien taipumattomuutta esiintyy erityisen paljon etenkin aineiston substantiiveissa. Tyy-

pillisimmät esiintymät ovat genetiivin, partitiivin ja illatiivin vaativissa yhteyksissä. Esittelen

seuraavaksi useita esimerkkejä aineistosta, jossa nominien taipumattomuus on yleisin havait-

41

tava tyylittelyn keino. Nomineja ei taivuteta Seksikkään Suklaan eikä Prinssi Jusufin aineis-

toissa useinkaan, joten piirre on lähes systemaattinen. Lehtosen (2006a: 256) tutkimaan maa-

hanmuuttajataustaisten nuorten käyttämään kielimuotoon yksinkertaistettu taivutus kuuluu

yhtenä osana. Esittelen seuraavaksi useita esimerkkejä Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan

imitaatioista, joissa nominatiivimuodon käytöllä tyylitellään.

(65) Kun kuolet ja tajuat että unohdit sun puhelin (SS)

(66) Pakolaiset kun niiden muija

pölli niiden puhelin salaa (SS)

(67) Muijat ne antaa niiden puhelinnumero sit on sillai hitsi toi yksi tekstas taas (SS)

(68) Kun jollain on kuuma muija

Miten muut näkee asia.. Joku päivä oottan mun vuoro (SS)

(69) Se fiilis kun unohdat huulirasva (SS)

(70) Veli kyllä sä saat sun peli

kun me nähä (SS)

(71) Jusuf: pukki mulla uksi thoivomus Joulupukki: mutta mikä Jusuf: ma tarvita blondivaimo. pakko saada! Joulupukki: tämä ei ole avioliittotoimisto (PJ)

Huomattavaa on myös, että esimerkeissä 65–67 ja 70 pronominit esiintyvät taipuneina

genetiivissä (sun, niiden), kun taas seuraavissa esimerkeissä 72–75 ne esiintyvät aineiston

nomineille tyypillisesti perusmuodossa.

(72) Jos on pako yks meistä mieheksi valita kumpi meistä valitset? (SS)

(73) Kun näät joku jolla on iso otsa

ja vahingossa jäät kiinni sille tuijottamisest (SS) (74) Mullo uus biisi mikä mä opi

(laulaa) And I will always love you (PJ)

(75) Veli fuck se muija.. ei mua kiinnosta Kun ne on yksin.. vittu ma rakastin se muija (SS)

.

Anu Rouhikoski (2015: 130) on tutkinut suomen kielen A-loppuisia vokaaliyhtymiä,

joihin kuuluu yksikön partitiivi. A-loppuisia vokaaliyhtymiä suomen kielessä ovat eA, OA, UA

42

ja iA ja ne esiintyvät puhekielessä joko pitkävokaalisina (VV) variantteina tai vokaaliyhtymä-

variantteina. Helsingin puhekielessä käytetään molempia variantteja, mutta Rouhikosken

(2015: 125) mukaan VV-variantin käyttö assosioituu usein esimerkiksi lähiöteinien kieleen.

Tämän tutkimuksen aineistossa Helsingin puhekielelle tyypillisen pitkävokaalisen variantin

asemasta käytetään kuitenkin lähes aina nominatiivimuotoa, joka on todennäköisesti opetus-

ja oppimisrekisterien imitointia.

(76) Anteeksi kaveri monta sarja sulla on jäljellä? No täs ois twitter viel ja instagram ja sit pari snäppi ja whatsappi (SS)

(77) Se tunne kun joku jätkä riivaa baarissa Mihin sä luulet meneväs ostin sulle 8lonkero ja 1skumppapullo (SS)

(78) Et anna sun puhelin numero tuntemattomille mutta twerkat tuntemattomille (SS)

(79) Kuka etsi blondivaimo? Olen sinkku (SS)

(80) Nekru älä sano mua veliks sä loukkaat mun äiti ! tasoitäsjutus (SS)

(81) Halutko revitty laku ? (SS)

Heikki Paunonen on tutkinut Helsingin puhekielen vokaaliyhtymien variaatiota ja tote-

aa, että pitkävokaaliset variantit assosioituvat suomalaisten mielissä nimenomaan pääkaupun-

kiin. Halutessa tuottaa helsinkiläistä puhetta käytetään usein hyväksi näitä variantteja. (Pau-

nonen 1995: 106–150.) Lehtosen tutkimuksessa (2015: 221) on havaittu, että Suomessa lap-

sesta asti olleiden maahanmuuttajataustaisten nuorten puhe on morfofonologialtaan ja sanas-

toltaan hyvin lähellä valtaväestön nuorison puhetta. Prinssi Jusufin paljon vuorosanoja sisäl-

tävissä videoissa nominatiivimuotojen käyttö pitkävokaalisten varianttien asemasta ei ole sys-

temaattista:

(82) Arvatkaa mikä on tosi ärsyttävä Muj jalka ot turvonnu Pahasti Niinkup pahasti No ehkä mä jään sitte kotii juoma vähä kevytmaitoo ja syödä suklaata (PJ)

Helsingin puhekielessä illatiivin päätteen -VVn loppu-n jätetään puheessa usein pois.

Loppukonsonantin kato (lasken kolmee) on puhekielessä yleistä, ja juuri n on herkimmin hä-

viävä loppukonsonantti. (ISK § 39.) Tyylitellyn huonon suomen vaikutelma esimerkeissä 79–

43

86 luodaan jälleen nominatiivilla, joka on muotona formaalimpi kuin pääkaupungin puhekie-

len vastaava variantti ja siten jälleen tyylittelyn keinona tehokkaampi.

(83) Lasken kolme jos et käy tykkää mun uudesta kuvasta paljastan sun salaisuudet (SS)

(84) Se tunne kun törmäät Tinderissä oma tyttöystävä (SS)

(85) Kun mietit pitäiskö mennä perjantain koulu kun on tarjolla hyvä ruokaa (SS)

(86) Duudsonit miksi ette tuu iki mustien talo? (SS)

(87) Suomalainen bööna

mennä mökille ei jäädä kaupunki (SS)

(88) Lähtisitkö kanssani elokuvateatteri? (SS)

(89) Kaunis soomalainen muija…

Miten ois kyyti Keskusta? (SS)

(90) Kaveri: Veli saanksmä sun banaanin? Jusuf: Älä khoske mu banaani (PJ)

Illatiivimuotojen käyttämättömyys aineistossa voi johtua myös sijamuodon epäsään-

nönmukaisuudesta. Koivisto (1994) on havainnut, että suomenoppijat oppivat allatiivin hel-

pommin kuin illatiivin, sillä allatiivissa päätteenä on aina sama morfeemi kun taas illatiivissa

on erilaisia päätevariantteja. Koiviston mukaan kielenoppijat tekevät allatiivin yhteydessä

selvästi vähemmän taivutusopillisia virheitä kuin illatiivin yhteydessä. (Koivisto 1994: 172.)

Yhdessä Seksikkään Suklaan meemissä aineistolle tyypillisen nominatiivimuodon sijaan käy-

tetään illatiivin sijapäätettä lyhytvokaalisena, joka on myös keino luoda vaikutelma huonosta

suomesta.

(91) Kun törmäät IG ihastuksen livenä (SS)

Yleisin nominien esiintymä molemmissa aineistoissa on edeltävien esimerkkien kaltai-

nen perusmuodon käyttö. Tämä ei kuitenkaan ole systemaattista, vaan esimerkiksi inessiivin

ja adessiivin päätteet ovat videoissa ja meemeissä käytössä. Saman tuloksen olen saanut kan-

didaatintutkielmassani (2015), jossa tarkastelin Prinssi Jusufin Instagram-kuvien kuvatekstien

tyyliteltyä huonoa suomea.

44

(92) Jengi halu tietä mitä mä teen Thiedoksi vain Mä olin salilla Mutta sä olit suihkussa tai syömässä karkkia Tai sit sä olit khaivamassa sun nena Hasta itsesi (PJ)

(93) Toimeentulotuki päivä

Nähdä veli baarissa (SS)

Esimerkeissä 92 ja 93 huonon suomen vaikutelmaa ei toteuteta perusmuodon käytöllä, kuten

aineistossa yleensä, vaan muilla keinoilla, kuten aspiroituneilla klusiileilla. Esimerkissä 92

myös verbin nominaalimuotojen taivutus on suomen yleiskieltä vastaavaa. Esimerkeissä 94 ja

95 suomen kielen kongruenssi ei toteudu. Substantiivilausekkeen edussana peli ei ole taipunut

samassa sijassa kuin määritteenä oleva yhen. Taipumattomuus ja perusmuotojen käyttö siis

vaihtelee aineistossa tapauksittain.

(94) Ai pelikutsuja taas? Mä sulle yhen peli näytän (SS)

(95) Se katse kun ruma äijällä kuuma duddoustava (SS)

5.2 Verbien taipumattomuus

Heini Lehtosen aineistossa maahanmuuttajataustaisten nuorten tyylitellyssä huonossa suo-

messa yksi yleisimmistä piirteistä on havainto verbien taivutuksen vaihtelusta (Lehtonen

2015b: 102.) Prinssi Jusufin puheessa ja Seksikkään Suklaan kirjoituksessa esiintyy erilaisia

variaatioita verbeistä: verbejä käytetään perusmuodossa, persoonapäätteisen muodon tilalla

käytetään vokaalivartaloa tai kieltoverbiä ei taivuteta.

Heini Lehtonen on huomannut, että imitoidessaan huonoa suomea hänen tutkimuksensa

maahanmuuttajataustaiset informantit käyttivät yhtenä huonon suomen tunnuksena kieltover-

bin taipumattomuutta (2015a). Lehtonen vertaa haastatteluissaan havaitsemaa minä ei ymmär-

rä -tyylittelyhokemaa Ramptonin (1995) tyylittelytutkimuksissa toistuneeseen me no unders-

tand -fraasiin.

Esimerkissä 107 Prinssi Jusufin aineistossa toteutuu sama kieleily. Jusuf vastaa kaverin-

sa puhelimeen:

45

(96) Jusuf: sä ei vastaa Kaveri: mä käyn nopee vessas Jusuf: mhm Kaveri: nähää Jusuf: hi mama is prince Kaveri: mum puheli Jusuf: mama here’s Charlie Kaveri: mom (PJ)

Muissa aineiston sketseissä kieltoverbi on taivutettu oikein, jos sitä esiintyy (esim. sä et saa

mua ikinä khiini khiinni), joten tämä Lehtosen nuorten käyttämä kielellinen keino ei kuulu

yleisenä Jusufin imitaatioon. En havainnut piirrettä Seksikkään Suklaan meemeissä.

Joissakin Prinssi Jusufin sketseissä tyylitellään siten, että predikaattiverbi puuttuu lau-

seesta kokonaan:

(97) Mäki haluan Nyt mä valmis sua varte (PJ)

Tämä on yleistä myös todellisilla suomenoppijoilla. Kopulaverbi jätetään ilmaisematta monis-

sa kielissä, mikä vaikuttaa myös suomen kielen tuottamiseen. Sellaisetkin kielenoppijat, joi-

den äidinkielessä kopulaverbi ilmaistaan, jättävät suomen kielen opiskelun alkuvaiheessa vä-

lillä olla-verbin pois suomenkielisestä lauseesta. Olla-verbi saatetaan kokea semanttisesti tyh-

jäksi ja kommunikaation kannalta tarpeettomaksi. (Koivisto 1994: 75.) Jos predikaattiverbi

puuttuu Prinssi Jusufin tai Seksikkään Suklaan huonosta suomesta, on se usein juuri olla-

verbi. Esimerkeissä 98 ja 99 olla-verbi puuttuu omistusrakenteesta.

(98) Jusuf: Pukki mulla uksi thoivomus Joulupukki: Mutta mikä Jusuf: Ma tarvita blondivaimo. Pakko saada! Joulupukki: Tämä ei ole avioliittotoimisto (PJ)

(99) Se katse kun ruma äijällä

kuuma duddoustava (SS)

Aineistossa ei ole monia esimerkkejä, joista predikaattiverbi puuttuu, mutta esiintymien ilme-

neminen tukee ajatusta oppijankielen käyttämisestä tyylittelyn mallina.

46

5.2.1 Verbin vokaalivartalon käyttäminen

Aineistossa verbien taivutuksessa on paljon erilaisia vaihteluita. Kaikki erilaiset vaihtelut

Seksikkään Suklaan meemeissä liittyvät vokaalien keston lyhenemiseen yksikön kolmannen

persoonan yhteydessä.

(100) Kun joku kävele ohi ja tuoksu tosi hyvälle (SS)

(101) Yks toisto viel

se kato [kattoo] nyt tänne (SS)

(102) En yleensä tykkää mustista miehistä mut sä oot oikeesti ihana The look.. kun keskustelu suju kun purkkaa suussa (SS)

Inkilä (1997) toteaa, että niin sanotulle ulkomaalaispuheelle on tyypillistä yleistää 3.

persoonan muoto kaikkiin persooniin. Heini Lehtosen väitöskirjan (2015a: 244) aineistossa

tutkimuksen maahanmuuttajataustaiset nuoret käyttivät verbien vokaalivartaloa tyylitellyn

huonon suomen piirteenä esimerkiksi yhteydessä minä mene. Lehtonen kuvaa tämän kaltais-

ten muotojen käyttöä ”norminvastaisiksi epäkieliopillisuuksiksi.” Aiemmassa tutkimuksessa

myös Mämmilän Mukku käyttää samaa verbivartaloa kaikissa persoonissa (Martin & Siitonen

2001: 259–260). Helinä Koivisto (1994) on oppijansuomea tutkiessaan havainnut saman:

”Ulkomaalaiset oppivat verbeistä ensin verbinvartaloita, esim. tule, mene, sano, kysy, puhu, ole, teke – tee, otta jne. Niitä käytetään aina verbiä tarvittaessa, eri persoonien yh-teydessä, vaikka persoonamuodot olisi opetettukin.” (Koivisto 1994: 67.)

Esimerkkien 100 ja 102 tekstit tuoksu tosi hyvälle ja keskustelu suju kun purkkaa suussa

voisivat olla myös puhekielisiä muotoja imperfektistä, mutta meemien kuvien ja asiayhteyden

perusteella olen tulkinnut niiden tavoitteena olleen preesensin kuvaaminen. Meemien luon-

teesta johtuen predikaattiverbit ovat yleensä yksikön toisessa tai kolmannessa persoonassa

kun taas Prinssi Jusufin aineistossa kerronta tapahtuu usein yksikön ensimmäisessä persoo-

nassa.

(103) Aaah mä tuu kuolee kohta Jos sä haluut saada su lihakse iso, veli mee hieronta Tosi stoori Mä hierota sen takii koska mä haluu olla isompi ku thoi mies thuola (PJ)

Esimerkin 103 sketsissä persoonapääte on jäänyt pois verbistä tuun samoin kuin haluan-

verbin puhekielisestä muodosta, jossa a on assimiloitunut u:ksi. Prinssi Jusufin aineistolle

tyypillisesti osa esimerkkien verbeistä on kuitenkin taivutettu suomen yleiskielen mukaisesti:

jos sä haluut saada, veli mee (puhekielinen imperatiivimuoto verbistä mennä). Lehtosen tut-

47

kimusten aineiston maahanmuuttajataustaisten nuorten puheessa sananloppuinen n heittyy

usein yksikön 1.persoonan verbimuodoissa. Esimerkkiä 98 (mä tuu) muistuttavia muotoja mä

näi, mä sanoi, mä yritä uudestaa esiintyy Lehtosen aineistossa paljon. (Lehtonen 2006a: 269.)

Erikoista on esimerkin 103 lopussa esiintyvä mä hierota, jossa hieroa-verbistä on tehty

supistumaverbin kaltainen. Esimerkki muistuttaa Helka Riionheimon lapsenkieltä koskevassa

tutkimuksessa (2002) tekemää havaintoa, jossa tutkimuksen informantti käyttää puhekieles-

sään haketa-esimerkkiä muistuttavia verbimuotoja. Kyseessä on supistumaverbien infinitiivi-

tyypin soveltaminen muihin verbityyppeihin. Tutkimuksen lapsenkielessä heikkoasteinen

vartalo yhdistetään -tA-suffiksiin. Riionheimon tutkimuksen lapsenkielessä esiintyi samankal-

taisia verbimuotoja kuin tämän tutkimuksen aineistossa, esimerkiksi katota (’katsoa’), purata

(’purkaa’), tapata (’tappaa’) ja painata (’painaa’). (Riionheimo 2002: 282).

Lehtosen (2006a: 261) mukaan verbivartalon käyttö on oppijankielessä tyypillinen vari-

aation resurssi, sillä persoonataivutus ei ole vielä automatisoitunut. Yleispersoonaisen verbi-

muodon käyttäminen voidaan nähdä Lehtosen mukaan joko voimavarana tai virheenä. Tyylit-

telyn piirteenä taivutuksen yksinkertaistumat kuuluvat Lehtosen tutkimuksissa nuorten keski-

näiseen kielenkäyttöön

5.2.2 A-infinitiivin käyttö

Aineistossa käytetään joissakin tapauksissa A-infinitiiviä persoonamuotoisen verbin paikalla.

Tämä antaa selvän mielleyhtymän huonoon suomeen. Verbien taipumattomuus on yksi piir-

teistä esimerkiksi Mämmilän Mukun huonossa suomessa (Martin & Siitonen 2001: 259.) Tyy-

litelty huono suomi herättää usein mielikuvia A-infinitiivin (nk. sanakirjamuoto) runsaasta

käytöstä persoonamuotoisen verbin paikalla, mutta Martinin ja Siitosen tutkimuksessa (mp.)

se on harvinainen piirre. Seksikkään Suklaan ja Prinssi Jusufin aineistossa A-infinitiivin käyt-

töä persoonamuotoisen verbin paikalla esiintyy paljon:

(104) Kulta ma sano tanaa ei kuva sa haluta kuva ma ei ola kaunis aamulla (SS)

(105) Ma nain sa tikkaat jonkun kuva

instagramis sa ei ola nuggumassa (SS)

(106) Ma ola. Nevahööd sust muja (SS)

(107) Vaimo ma thula kohta thakaisin (PJ)

48

(108) Ma oli tänää sali eka ja sä olla sali vika Ja ota su khaveri mukha Afrikka ja ota khiinni jos saada (PJ)

Esimerkeissä 104–108 A-infinitiivi esiintyy yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan yhtey-

dessä. Myös Lehtosen tutkimuksessa (2015a: 244) A-infinitiivin käyttö predikaattina on ha-

vaittavissa tutkimuksen nuorten tyylitellyssä huonossa suomessa.

Esimerkin 109 videossa Prinssi Jusuf luettelee maahanmuuttajiin liittyviä stereotyyppi-

siä ominaisuuksia. Lauseissa on peräkkäin kaksi infinitiivimuotoa sen sijaan, että ensimmäi-

nen olisi taivutettu persoonamuodossa:

(109) Moni musta osata syödä banani Moni musta osata juosta ku gebardi Moni musta osata juodak ku elefantthi (PJ)

(110) Bulkhii

Bulkkii Ma syoj jotta ma saada voima Tama video ei idea (PJ)

Esimerkissä 110 A-infinitiivimuodon käytön lisäksi huomioitavaa on se, että viimeisestä lau-

seesta puuttuu kieltoverbiin liittyvä olla-verbi.

49

6. LEKSIKAALISET PIIRTEET

Olen koonnut tähän lukuun erilaisia sanastollisia piirteitä, joita olen havainnut aineistosta.

Piirteitä analysoidessani olen kiinnittänyt huomiota myös aiempiin tutkimustuloksiin sosio-

lingvistiikan alalta. Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan aineistojen sanasto liittyy usein

maahanmuuttajastereotypioihin ja Helsingin alueen puhekielen vaikutus on selvä. Tässä lu-

vussa tarkastelen aineiston tyypillisimpiä piirteitä, mutta uskon, että vielä tarkempiakin huo-

mioita aineistojen tyylitellyn huonon suomen sanastosta on mahdollista tehdä.

6.1 Monietninen sanasto

Heini Lehtonen nostaa väitöskirjassaan (2015a) esille muutamia sanoja, jotka hänen haastatte-

luaineistossaan ja kenttäpäiväkirjoissaan nousivat esiin nuorten kielestä ja jotka eivät ennen

ole kuuluneet suomen puhekieleen ainakaan nykyisessä merkityksessään. Samat kolme sanaa,

veli, warya ja wallah, joita Lehtonen väitöskirjassaan käsittelee, esiintyvät usein myös Sek-

sikkään Suklaan tyylitellyssä huonossa suomessa:

(111) Nekru älä sano mua veliks sä loukkaat mun äiti! tasoitäsjutus (SS)

(112) Onko tama vitsi warya (SS)

(113) Soomalainen muija

vien sut äärirajoille wallah (SS)

(114) Chillaan himas yhtäkkiä: veli ahmed soita: Velih Wallah ma ei jaksa enaa oikees-ti vittu sulla on uus joo ma en tieda mika mulla on veli nothing was the same.. Warya ma hyppaa nut wallah Veli veli miksi kuuntelit drake levy näitkö mitä tapahtui? Ikävöit muiji jotka et ees tunne.. Veli hyppää sillalta ei kiinnosta et ikinä maksa velkoja khaba (SS)

Veli on nominaalinen puhuttelusana, joka pohjautuu englannin kielen puhutteluun bro

tai brother (Lehtonen 2015a: 152). Lehtonen osoittaa, että hänen aineistossaan veli-puhuttelun

käyttö liittyy solidaarisuuteen monietnisissä nuorten yhteisöissä. Se on myös puhutteluna osa

hip hop -kulttuuria. Lehtosen (2015a: 153) mukaan internet-kielessä yleisesti bro – brother -

puhuttelu liittyy nimenomaan tummaihoisten mieshenkilöiden keskinäiseen puhutteluun.

Vaikka veli-sanaa on käytetty suomen kielessä aiemminkin esimerkiksi merkityksissä uskon-

veli tai heimoveli (Lehtonen 2015a: 155), on se tämän tutkimuksen aineiston sisällön ja aiheen

50

perusteella luokiteltavissa samanlaiseksi hip hop -kulttuurista pohjautuvaksi puhutteluksi kuin

Lehtosen aineistossa. Myös Ninni Lankinen on tutkimuksessaan somalialaistaustaisen helsin-

kiläistytön tyylillisistä käytännöistä (2015: 276) havainnut runsaasti AAVE-vaikutteisia hip

hop -kulttuuriin liittyviä sanoja, kuten chillata, battle, bitch ja sisko. Ystäviin viittaaminen

sisaruksen nimellä näyttääkin olevan tyypillistä maahanmuuttajataustaisten nuorten puheelle.

Prinssi Jusufin aineistossa ei esiinny ollenkaan sanoja warya ja wallah , mutta veli on erittäin

tyypillinen ilmaus aineiston videoissa.

(115) Veli avaa radio Ku sa kuulet meiä ääni Sä voit soitta Ja khysy mitä sä halua Yleäx radio (PJ)

Lehtosen (2015a: 161) haastatteluissa helsinkiläiset monikulttuuriset nuoret tunnistavat

waryaa-sanan olevan peräisin somalin kielestä mutta sen kuuluvan nykyisin kaikenkielisten

helsinkiläisnuorten puheeseen. Waryaa on huudahdus ’hei sinä’ miespuoliselle henkilölle.

Lehtosen (2015a: 163) mukaan waryaa kantaa ”etnisyyteen liittyvää sosiaalista indeksisyyttä”

ja sanaa on mahdollista hyödyntää vuorovaikutuksessa, jossa halutaan herättää assosiaatio

tiettyyn sosiaaliseen ryhmään. Seksikkään Suklaan meemien tapauksessa sanan käyttö on siis

selvä osoitus meemin ”puhujan” monietnisyydestä. Lehtosen aineistossa (2015: 165) myös

waryaa liitetään tiiviisti hip hop -kulttuuriin, jota Seksikäs Suklaakin edustaa. Lehtonen kir-

joittaa somalinkielisen warya-sanan käytöstä myös seuraavaa:

”Somalit ovat Helsingin suurin tummaihoiseksi (tai ”mustiksi”) miellettävä ryhmä, mikä antaa heille prestiisiä – ikään kuin kotikenttäedun – ”mustien” kulttuuriksi miellettävässä hip hopissa (ks. myös Lankinen 2015). Siksi somalin sanoilla on itähelsinkiläisissä kouluissa sellaista sosiaalista indeksisyyttä, jolla voi ilmaista affilioitumista monietniseen hip hop -kulttuuriin.” (Lehtonen 2015a: 165)

Lehtosen väitöskirjassa (2015a: 172) wallah(i) on suomennettu ’(vannon) Allahin ni-

meen/kautta’. Laura Niemi (2015a: 294) on tutkinut uskonnollisen sanaston käyttöä kolmen

helsinkiläisnuoren puheessa. Niemen mukaan tavallisesti uskonnollista sanastoa pidetään juh-

lallisena ja konservatiivisena. Hänen tutkimuksensa kuitenkin osoittaa, että slangi-ilmaukset

ja uskonnolliset ilmaukset kulkevat uskovaisten nuorten puheessa rinnakkain. (Niemi 2015:

294.) Prinssi Jusuf on tunnetusti kirkossa käyvä kristitty, mutta kristinuskon sanastoa hänen

parodioistaan ei löydy. Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan vitsit liittyvät usein somaleihin,

jotka ovat usein uskonnoltaan muslimeja, kuten käytetty sanastokin osoittaa. Tässä aineistossa

wallah toistuu selvästi ’lupaan’ tai ’vannon’ -merkityksessä esimerkissä 113 liittyen naisten

51

iskemiseen ja esimerkissä 114 epätoivoiseen puheluun ystävältä. Lehtosen tutkimien nuorten

performansseihin liittyy välillä myös muita islaminuskoon ja etnisyyteen liittyviä kategorioita,

esimerkiksi sanat muslima tai ähläm sähläm (Lehtonen 2015b: 104).

Lehtonen (2015a: 172–174) esittää, että termi wallahi on yleinen ja huomiota saanut il-

maus myös kaikissa muissa pohjoismaisissa ja keskieurooppalaisissa monietnisissä nuoriso-

kielissä. Sana on alun perin arabiaa, mutta nykyisin se on monissa maissa niin yleinen, että on

mahdotonta sanoa, mitä kieltä wallahi nykyään on. Sen sijaan se on sanana selvä esimerkki

polykielisyydestä ja kieleilystä. Wallahia käyttävät Helsingissä maahanmuuttajataustaiset

nuoret, mutta sen käytölle on olemassa omat sosiaaliset tilanteensa.

Heini Lehtosen (2011: 300) mukaan waryaa-sanan käyttö hänen tutkimuksissaan on

esimerkki “turvallisesta kielenylittämisestä”. Tällöin kielenylitys ei sisällä riskiä siitä, että

kielen todelliset puhujat pitäisivät sanan käyttöä loukkaavana. Rampton (1995: 190) on osoit-

tanut, että kielenylittämisen sosiaaliset riskit ovat pienemmät, jos se tehdään tuttujen ihmisten

kesken. Prinssi Jusufin tai Seksikkään Suklaan käyttäessä somalinkielistä ilmausta on kie-

lenylittäminen todennäköisesti turvallisempaa siksi, että heillä on molemmilla afrikkalaiset

juuret. Julkisesti toisen kielen sanaston käyttäminen ei ole heidän tapauksessaan loukkaus,

mutta on mahdollista, että jos syntyperäinen suomalainen käyttäisi ilmausta, se ei olisi yhtä

soveliasta. Lehtonen (2011: 302) on kuitenkin huomannut, että waryaa ja wallahi ovat ilma-

uksina helsinkiläisissä kouluissa tunnettuja, ja näin mahdollisesti muodostumassa suomalai-

sen monietnisen nuorison puheen tunnuksiksi riippumatta puhujan etnisestä taustasta tai koti-

maasta.

Monietnisen sanaston ilmiö on havaittu myös muissa kielissä. Pia Quist (2008) on tutki-

nut monikielisiä maahanmuuttajataustaisia nuoria Kööpenhaminassa ja havainnut, että moni-

kielisessä ympäristössä elävät nuoret käyttävät puheessaan paljon eri kielten ilmaisuja ja sa-

nastoa erityisesti silloin, kun he kommunikoivat muiden nuorten kanssa. Monietnisille nuoril-

le on tyypillistä lainata sanoja omasta kotikielestään sekä ystäviensä ja tuttaviensa kielestä.

Monikielisellä sanastolla osoitetaan lojaalisuutta muita maahanmuuttajia kohtaan. (Quist

2008: 46–47.) Freywald ym. (2011: 46) ovat havainneet myös Saksassa Berliinissä käytettyyn

nuorten multietnolektiin (Kiezdeutsch) kuuluvan arabian ja turkin kielisiä ilmauksia, kuten

wallah. Lainattujen sanojen käyttäminen puheen seassa on yksi Kiezdeutschin leksikaalinen

piirre (mts. 58). Wallah esiintyy myös muun muassa Madsenin tutkimuksissa monikulttuuris-

ten nuorten urbaanista puhekielestä Tanskassa (Madsen 2011: 270).

Roger Hewitt on tutkinut multietnisten nuorisoryhmien puhetta Englannissa ja havain-

nut, että puhemuotoon, josta käytetään nimeä ”Black Cockney”, kuuluu englannin lisäksi

elementtejä kreolista, turkista ja punjabista. Hewitt itse nimittää kielimuotoa termeillä local

52

multi-ethnic vernacular ja community English. (Hewitt 2003: 192.) Hewittin tutkima kieli-

muoto on yhtälailla enemmistöä kuin vähemmistöjä edustavien nuorien kielimuoto, jossa

vaihdellaan eri kielten elementtejä puheen seassa. Samanlaista variaatiota somalian, arabian,

suomen kielen, englannin kielen ja hip hop -sanaston sekoittamisesta on havaittavissa Prinssi

Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitellyssä huonossa suomessa. Lehtosen mukaan (2015a:

212) ei ole sattumaa, että juuri warya ja wallahi ovat yleisessä käytössä monietnisen nuorison

puheessa Suomessa. Sanonnat ovat suosittuja, sillä ne poikkeavat selvästi suomenkielisen

puheen äänteistä ja jäävät näin helposti mieleen.

6.2 Prinssi Jusufin erikoissanasto

Minulle tuntemattomia, maahanmuuttajataustaisen puhujien kieltä mahdollisesti osoittavia

sanoja tai äänteitä Prinssi Jusufin sketseissä ovat e ja e e -äännähdys sekä uff tai uffveli-

hokema. Esimerkin 116 sketsissä Prinssi Jusuf ja Musta Barbaari Katsovat ikkunasta ulos:

(116) Jusuf: e! e e e khuka thuo on Barbaari: eeh! veli kuka thoi o? Jusuf: Miksi phaljasta sinä heti ku thulla thänne

Esimerkissä 116 e-äänteissä on innostunut sävy ja niillä ilmaistaan ihastusta ulkona kävelevää

naista kohtaan. Jusufin puheenvuorossa e toimii ikään kuin kutsuna Mustalle Barbaarille tulla

katsomaan ikkunasta näkyvää ihmettä. Esimerkissä 117 taas äiti käyttää äännettä pahastumi-

sen ja kiellon ilmaisemiseen. Suomen puhekielessä on samankaltainen ilmaus e-ei jota usein

vielä korostetaan pään pudistamisella. Sketsissä poika jatkaa e-äännähdyksen käyttöä pilk-

kaavalla ja pahastuneella sävyllä.

(117) Poika: vatsa täynnä ei jaksa enää Äiti: e e e e e e e Poika: e e e em mmitä? Äiti: phoika luuletko että raha kasva phuussaa Poika: ööh Äiti: syös se sitte älä hhöö minule

e-äänne aineistossa ei ole jatkuva tai pitkä vokaaliäänne vaan hyvin stataccatomainen, lyhyt ja

terävä. Tauko e-äänteiden välillä on selvä.

Prinssi Jusuf kertoo keksineensä Uff Veli -sanonnan itse vahingossa muutama vuosi sit-

ten (Kivelä 2015). Jusuf kuvailee hokeman merkitystä Kivelän haastattelussa: ”Jos näen

himmeen kauniin naisen, niin sanon uff.” Termi esiintyy myös Seksikkään Suklaan huonoa

suomea parodioivissa meemeissä, joten se on vakiintunut ainakin pienen maahanmuuttaja-

53

taustaisen ryhmän käyttöön tyylitellyssä huonossa suomessa. Esimerkissä 118 uffveli liittyy

juuri kauniin naisen näkemiseen:

(118) Jusuf: tämä sää olla oikheasti mä ej jaksa Jusuf: [uffveli khuka thoi naine on

[e! Jusuf: anteeksi. mä tekee susta muv vaimo tulem mukaa Nainen: mihin sä viet mut (musiikki alkaa soida: mun kartanoon) (PJ)

Esimerkissä 119 uff-puheenvuoron merkitys on varmistava: usko pois uff, mutta jälleen tilan-

teeseen liittyy nainen, pieni tyttövauva:

(119) Ku minusta tulee kuningas sinusta tulee prinsessa Uskop pois uff mä hanki sulle hyvä prinssi niin kuin minä hähhäh häh niin kuim minä thodellaki ei huolta mä huolehti sinusta (PJ)

Seksikäs Suklaa ja Prinssi Jusuf kuuluvat samaan kaveriporukkaan, joten Prinssi Jusufin lau-

sahdus esiintyy myös Seksikkään Suklaan aineistossa (esimerkki 120). Meemin kuvassa on

nainen ilman meikkiä, joten asiayhteys sanonnan käytössä liittyy jälleen naissukupuoleen:

(120) Kun vihdoin näät sen ilman meikki uffvelif (SS)

6.3 Sanojen toisto

Prinssi Jusufin sketseissä mielenkiintoinen esiin nouseva piirre on sanojen toisto, esimerkiksi

seuraavassa tapauksessa:

(121) Jusuf: Hei khaunotarkhaunotar Nainen: joo mitä? Jusuf: hei saisinko minä sun numero Nainen: öö sorii mää kadotin mun puhelimen kaksi päivää sitten sorii (PJ)

Ei ole varmaa onko tämä piirre, jolla ilmennetään nimenomaan huonoa suomea. Kyseessä voi

olla myös sketsien esittäjän oman idiolektin tyypillinen tapa tai yleisempi ilmiö pääkaupunki-

seudun nuorten puheessa. Esimerkin toistossa voi olla kysymyksessä myös huutelun tavoitte-

lu.

54

Sanojen toistoa englannin kielessä on tutkittu Yhdysvalloissa (Ghomeshi ym. 2004), ja

ilmiötä nimitetään termillä Contrastive Reduplication (CR). Tutkimusesseessä esimerkkinä

sanojen toistosta esitetään muun muassa seuraava vuoropuhelu: ”I’ll make the tuna salad, and

you make the SALAD–salad” (2004: 308). Tutkijat ovat todenneet ilmiön toteutuvan myös

muissa kielissä, kuten espanjassa ja venäjässä (2004: 318). Iso suomen kielioppi nimittää il-

miötä ”toistoyhdyssanaksi” (ISK § 429.) Ison suomen kieliopin mukaan toistoyhdyssanat ovat

suomen kielessä harvinaisia, mutta karttuvia ja niiden sävy on epämuodollinen, leikillinen ja

korostava. Anna Laakkonen (2016) on tutkinut pro gradu -työssään suomen kielen toistoyh-

dyssanoja. Laakkosen mukaan toistoyhdyssanojen käyttö on suomen kielessä melko uusi piir-

re, ja sen takia toiston voi olettaa kuuluvan erityisesti nuorten kieleen (2016: 63). Laakkosen

tutkimuksen aineistoa on kerätty verkkoteksteistä, joita nuoret usein tuottavat.

(122) poliissii sä et saa mua ikinä khiinikhiinni mä oon idästäidästä etkä sää mua ikinä phidätäphidätä

Laakkosen on pro gradu -työssä (2016: 25) esimerkin 122 kaltainen kiinnikiinni esiintyy

toistoyhdyssanana kolmessa aineiston esimerkeistä. Laakkosen mukaan adverbien toisto kes-

kittyy suomen kielessä ääripäihin ja tarkasti määriteltäviin tiloihin. Kiinni-sanan toistaminen

tarkoittaa jonkun olevan ”kunnolla kiinni”. Laakkosen mukaan suomen kielessä verbien tois-

tossa (phidätäphidätä) toiminnan luonne korostuu. Verbin toisto ilmaisee toiminnan tarkoi-

tuksellisuutta, tavoitteellisuutta tai aktiivisuutta. (Laakkonen 2016: 24.)

Esimerkissä 122 toisto on selvä ja tietoisesti käytetty tehokeino, ja mielestäni erityisesti

idästäidästä voi kantaa sisällään salad-salad-ilmiön merkitystä. Prinssi Jusuf tulee idästä-

idästä eli ”todella idästä”. Yleinen stereotypia maahanmuuttajista Helsingissä on, että he

kaikki asuvat Itä-Helsingissä. Itä-Helsinkiä on tutkittu viime vuosina paljon kielitieteellisestä

ja maantieteellisestä näkökulmasta. (Ainiala, Lappalainen & Vuolteenaho 2015: 364). Itä-

Helsinkiin liitetään aiempien tutkimusten perusteella yleisesti vahvoja ja kielteisiä merkityk-

siä ja stereotypioita. Ainiala, Lappalainen ja Vuolteenaho (2015: 364) kirjoittavat, että vaikka

Itä-Helsinki on väestöltään ja rakennuskannaltaan hyvin heterogeeninen, sitä pidetään joskus

jopa myyttisenä käsitteenä ja konstruktiona. Alueen ulkopuolella asuvat halveksivat ja vähät-

televät aluetta. Ainialan, Lappalaisen ja Vuolteenahon tutkimuksessa (2015) vuosaarelaisten

asukkaiden alueen nimeämiskäytännöistä on havaittu, että osa tutkimukseen osallistujista pi-

tää Vanhaa Vuosaarta stereotyyppisena itähelsinkiläisyyttä edustavana huonomaineisena alu-

eena, jossa eri etnisten kansallisuusryhmien välillä on jännitteitä. (2015: 392). Itäisiä kaupun-

ginosia pidetään usein myös muualla maailmassa ”huonomman puheen”, murteiden ja ulko-

55

maalaispuheen lähtöpaikkoina monien kansandialektologian tutkimusten havaintojen perus-

teella. Esimerkiksi Saksassa tehty tutkimus osoittaa, että itäisen Saksan puhetta pidetään vähi-

ten miellyttävänä ja oikeakielisenä (Dailey O’Cain 1999: 238–41). Samoin ovat havainneet

Demirci ja Kleiner (1999: 270) Turkissa. Laakkonen (2016: 64) kirjoittaa toistoyhdyssanoista:

”Toistoyhdyssanan käyttö keskittyy uutuuksiin ja ajankohtaisiin asioihin. Sen käyttö edellyttää ja samalla pitää sisällään paljon kulttuurista tietoa ja siihen liittyy läheisesti kommunikatiivisuus.”

Idästäidästä-toistoyhdyssanan käyttö sisältää siis omanlaistaan kulttuurista tietoa Itä-

Helsinkiin liittyvistä maahanmuuttajastereotypioista. Prinssi Jusuf on itse kasvanut Itä-

Helsingissä, Vuosaaressa (Le 2014.) Myös Heini Lehtosen (2015a: 15) mukaan monikielisyys

on Helsingissä yleisintä Itä- ja Koillis-Helsingin kaupunginosissa. Ainialan ja Halosen (2011)

mukaan Itä-Helsinki on myyttinen käsite.

Kaikissa aineiston tapauksissa toistoa ei voi kuitenkaan välttämättä perustella salad-

salad-tyylisellä korostamisella. Esimerkin 124 videossa Prinssi Jusuf soittaa ravintolaan:

(123) Jusuf: hei öö saisiko minää yksi khana jaa paljo riisii khastike phaljophaljo Ravintoloitsija: kyllä sinä saada Kaveri: tilaa pitsa mulle pitsa veli pitsa Jusuf: onko sulla raha Jusuf: aah ei oo mee sossu sitte ei mul oo sulle (PJ)

Sketsin toisessa puheenvuorossa pitsa-sana toistetaan kolme kertaa, mutta siten, että välissä

on aina jokin muu sana. Sketsissä on myös hyödynnetty stereotypiaa suomalaisista ravinto-

loitsijoista: pitsapaikan pitäjä puhuu myös huonoa suomea. Yleensä Prinssi Jusufin sketseissä

”vastanäyttelijä” esittää suomen yleiskielistä puhetapaa. Sketsissä esiintyy myös aineistolle

tyypillinen vitsailu sossusta, eli sosiaalitoimistosta rahan lähteenä. Toiston käyttö tyylittelyn

keinona voidaan nähdä myös linkkinä hip hop -kulttuuriin. Toisto kuuluu oleellisena osana

myös rap-tekstien konventioihin ja se on olennainen osa hip hopin performatiivisuutta (Kalli-

kokoski 2006a: 307).

6.4 Koodinvaihto englannin kieleen

Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitellyssä huonossa suomessa on paljon viitteitä hip

hop -kulttuuriin (ks. luku 2.5.). Se voi olla osasyy siihen, että englannin kieltä esiintyy aineis-

tossa suomenkielisten lauseiden keskellä tai jatkona. Toinen syy tähän on todennäköisesti se,

että imitoidessaan afrikkalaissyntyisiä maahanmuuttajia, Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa

56

käyttävät parodioimiensa hahmojen kotikieltä ja englanninkielen erilaisia murteita. On tutkittu

myös, että koodinvaihto englannin kieleen on nykyisin yleistä pääkaupunkiseudun nuorten

samoin kuin muualla Suomessa asuvien nuorten puheessa.

(124) Thänä Nosthuri Thänää sielä what a feeling (PJ)(125) Oh my god Onko thama thotta (PJ)

Esimerkin 124 videossa Prinssi Jusuf kutsuu seuraajiaan keikalle Nosturiin ja yhdistää eng-

lannin kielen kuvaamaan keikan tulevaa tunnelmaa. Myös Seksikkään Suklaan meemeissä

englannin kieltä on yhdistetty paljon suomen kielen sekaan:

(125) Kun sun hyvä frendi unfollow sua ”Eh veli mitä me tein sulle” (SS)

Unfollow tarkoittaa Instagramissa seuraamisen lopettamista. Sanan käyttö suomen kielisessä

lauseessa tekee muuten yleiskielisestä lauseesta huonon suomen kuuloisen, sillä englanninkie-

linen predikaatti lauseessa on taivuttamaton, kun taas suomenkielisenä se kuuluisi taivuttaa,

mikä muuttaisi myös objektin sijan: kun sun hyvä frendi lopettaa sun seuraamisen.

Kristiina Kuparisen tutkimuksessa suomen kielen opiskelijoista monet suomenoppijat

kertovat käyttävänsä englantia selviytymiskeinona ongelmakohdissa. Haastateltavat totesivat,

että suomalaisen puhujan voi olettaa ymmärtävän ja osaavan englantia. Suomalaiset saattavat

olla jopa ”liian innokkaita” puhumaan englantia: näin kielenoppija ei pääse keskusteluissa

harjoittelemaan suomen kielen taitojaan. (Kuparinen 2001: 54). Prinssi Jusufin ja Seksikkään

Suklaan voi olettaa tässäkin tapauksessa ottaneen mallia suomenoppijoiden puheesta lisää-

mällä englanninkielisiä ilmauksia puheeseensa ja kirjoitukseensa. Esimerkkien 124 ja 125

ilmaukset voivat olla tilanteita, joissa suomenoppija käyttäisi englanninkielistä ilmausta siksi,

ettei hän osaisi tai muistaisi suomenkielistä vastinetta.

Myös koodinvaihdossa voidaan nähdä linkki hip hop -kulttuuriin. Suomenkielisiä rap-

tekstejä tutkinut Jyrki Kalliokoski (2006a: 299) on huomannut, että suomenkielisessä hip hop

-musiikissa on usein mukana säkeen mittaisia tai lyhyempiä koodinvaihtoja englanninkieleen.

Koodinvaihtoa englannin kieleen on tutkittu myös muissa alakulttuureissa, kuten skeittaushar-

rastuksen sanastossa (Toriseva 2008.)

6.5 Persoonapronominien vaihtelu

Kristiina Kuparisen (2001) kysyessä haastattelemiltaan suomenoppijoilta tyypillisimpiä suo-

men puhekielen piirteitä, minä ja sinä -sanojen pikapuhemuodot mä ja sä tulivat eniten esiin.

57

Heikki Paunonen arvelee, että minä-muodon vähäinen esiintyminen Helsingin puhekielessä

johtuu siitä, että oikeakielisyysperiaatteen mukaan on suositeltu, ettei minä-pronominia tulisi

käyttää liikaa sen painokkuuden vuoksi. Psykolingvistinen syy minä-muodon vähäiseen käyt-

töön Helsingin puhekielessä on se, ettei puhuja halua tuoda itseään liikaa esiin. (Paunonen

1993: 45–49.) Kuparinen arvelee, että oppijankielessä minä-pronominin käyttöä saattaa lisätä

nimenomaan sen painokkuus: persoonapronominin oikea käyttö on tärkeää, koska suomenop-

pijalta saattaa jäädä puheessa verbin persoonapääte pois. (Kuparinen 2001: 62).

(126) Thanaan on ysthavaphaiva kerro mitäs sinä ostas su vaimolle Sitte ma khirjota alas ja ota ohjeet Ja jos sullei ole naine osta su khaveri tai isä ja äiti (PJ) Thai sitte suv veli (PJ)

(127) Kum minusta tulee kuningas

sinusta tulee prinsessa Uskop pois uff mä hanki sulle hyvä prinssi niin kuim minä hähhäh niin kuim minä thodellaki ei huolta mä huolehti sinusta (PJ)

Lehtosen (2015a: 102) havaintojen perusteella pronominivarianttien minä ja sinä käyt-

täminen pronominien mä ja sä sijaan on yksi tyypillisimmistä tyylitellyn huonon suomen piir-

teistä. Prinssi Jusufin aineistossa minä ja sinä -variantteja esiintyy vaihtelevasti, Seksikkään

Suklaan aineistossa ei lainkaan. Esimerkeissä 126 ja 127 huomattavaa on, että minä ja sinä -

muotojen kanssa samanaikaisesti käytetään persoonapronominien lyhyempiä versioita. Prinssi

Jusufin ja Seksikkään Suklaan aineistossa pronominit muistuttavat useammin enemmän pää-

kaupunkiseudun puhetta kuin oppijansuomen huomattavampaa muodollista varianttia.

Suomen murteissa hän ja he -pronomineja käytetään rinnakkain se ja ne -pronominien

kanssa. Se ja ne -pronominien käyttöala on laajempi. Hän ja he -pronomineja käytetään epä-

suorissa esityksissä, referoinnissa (Paunonen 1990: 202) ja vähättelevässä puheessa (Ylikahri

1996: 183) sekä pyrittäessä muodollisuuteen (Piiparinen-Rintaluoma 2001: 100). Routarin-

teen ja Uusi-Hallilan (2008: 29) mukaan suomalaiset nuoret käyttävät todennäköisemmin se-

ja ne-pronomineja ihmisistä hän- ja he-pronominien kustannuksella.

Suomea opiskelevien on todettu pyrkivän puheessaan natiivipuhujia useammin käyttä-

mään muodollisia muotoja ja myös koulun tai muun oppilaitoksen opetuskielellä on vaikutus-

ta persoonapronominien valintaan. Puhekielessä käytettäviä se ja ne -variantteja ei välttämättä

opita kielen oppitunneilla. Monet sosiolingvistiset ja psykolingvistiset tutkimukset muuallakin

maailmassa osoittavat huolen siitä, ettei arkikäytössä tarpeellista kieltä opita koulussa tar-

58

peeksi. Koulussa ei opita ikäryhmän omaa kieltä, eikä koulussa opittu kieli valmista kielenop-

pijoita riitelemään, keskustelemaan tai esimerkiksi ilmaisemaan tunteita tarpeeksi hyvin.

(Niedzelski & Preston 2000: 250.) Esimerkiksi New Yorkissa on havaittu, että espanjalais-

taustaiset lapset identifioivat itsensä vapaa-ajalla enemmän mustiin kuin valkoisiin lapsiin, ja

tästä syystä on keskusteltu, tulisiko heille opettaa koulussa “mustaa englantia” (Black Eng-

lish) jotta he selviäisivät paremmin vapaa-ajan kanssakäymisessä (Rampton 2003: 102).

Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan aineistoista on havaittavissa heidän erinomainen suo-

men kielen ja puhekielen tuntemuksensa, sillä persoonapronomineista hän ja he käytetään

puhekielisiä vaihtoehtoja usein. Oppijankielelle tyypillistä hän-pronominia esiintyy kuitenkin

välillä Prinssi Jusufin videoilla:

(128) Aina khu mä khävele khadulla mä nää aina tämä sama tyttö Sit ku mä nää hänet mä oo sillee (PJ)

(129) Barbaari menee taistele nythe

Jos han havi, han antha paita hanele (PJ)

(130) mä olin kampaajaj jonossa sitte tämäp parturimies leikkasi mu khaveri hiukset hän leikkasi häne hiusraja tännet taakse seitsemäntoistavuotias joka näyttää kuusikymmentävuotias parturimies kysy haluanko minä tulla jhoo mää tulen ehkä ens viikko tai en koskaa (PJ)

(131) Mies!

Tänää o se päivä ku sä muistat ostaa sun nainej jotai Osta kukka, osta suklaata tai osta hänele pusu Muttha khaikista thärkein muistha su äiti Mama africa (PJ)

Esimerkissä 131 pronominin valinta voisi toteutua samanlaisena myös natiivipuhujan kieles-

sä, sillä asiayhteydessä pyritään kohteliaisuuteen. Kristiina Kuparinen (2001: 21) toteaa kie-

lenoppijoiden puhetta pohtiessaan, että joidenkin kielenoppijoiden voi olla vaikeaa luopua

oman äidinkielensä kohteliaisuusilmauksien käyttämisestä, vaikka he olisivat tietoisia suoma-

laisten ja suomen kielen toisenlaisesta ilmaisutavasta.

Formaalimman persoonapronominin käyttö voidaan tulkita myös eräänlaiseksi koodin-

vaihdoksi tai kielenylitykseksi, kun kysymyksessä on tyylittely. Kielenylitystä kirjakielisem-

pään ilmaisuun toteutetaan Kalliokosken (2006a: 307) tutkimuksen mukaan myös suomenkie-

lisessä hip hop -musiikissa. Kirjakieleen, eli vieraaseen kielimuotoon siirtyminen rap-

teksteissä voi antaa sanonnalle uudenlaista voimaa.

59

6.6 Muut huomiot

Kielenoppijan puheelle missä tahansa kielessä ongelmia tuottaa varmasti idiomien oppiminen.

Samoin yhdyssanat, joilla on erityinen merkitys, todennäköisesti tuottavat hankaluuksia sa-

nastoa käytettäessä. Prinssi Jusufin aineistossa sketsin päähenkilönä oleva mies kirjoittaa alas

ohjeet ystävänpäivän lahjavinkkejä varten:

(132) Thanaan on ysthavaphaiva kerro mitä ssinä ostas su vaimolle Sitte ma khirjota alas ja ota ohjeet Ja jos sullei ole naine osta su khaveri tai isä ja äiti Thai sitte suv veli (PJ)

Suomen kielessä asiat kirjoitetaan ylös. Malli ”alaskirjoittamisesta” tulee todennäköisesti eng-

lannin kielestä (write down). Heini Lehtonen (2008: 113) huomauttaa, että maahanmuuttaja-

nuorilla puhe on usein sujuvaa ja idiomaattista, mikä saattaa antaa kuulijalle petollisen kuvan

kielitaidon tasosta: näennäinen sujuvuus ei takaa sitä, että kielenoppija ymmärtää välttämättä

kaiken lukemansa tai kuulemansa. Kun toisessa sketsissä Prinssi Jusuf alkaa käyttäytyä has-

susti auringossa oleilun jälkeen, toteaa hän, että hänellä on aurinkopiste (auringonpistos).

(133) Musta Barbaari: Mikä sua vaivaa? Jusuf: Aurinkopiste

Joissain Seksikkään Suklaan meemeissä sanat voivat tyylittelystä johtuen saada uuden

merkityksen. Välillä tämä voi hankaloittaa meemien tekstien analysointia. Esimerkissä 134

verbi näytän on tyylittelyn tuloksena ilman ensimmäisen persoonan persoonapäätettä, ja sen

etuvokaalit on korvattu takavokaaleilla. Tuloksena on sana nauta, jolla on suomen kielessä

merkitys substantiivina. Myös tällainen on varmasti mahdollista oppijansuomessa.

(134) Tiedatko mika on viidakko ote tule ma nauta sule (SS)

Vastaavanlaisia sanaleikkejä on hyödynnetty Suomessa paljon television sketsiohjelmissa

Putous ja Pulttinbois. Matkittaessa maahanmuuttajien puhetta tällä tavalla saadaan usein ai-

kaan huumoria ja kaksimielisyyksiä.

Yksittäinen kiinnostava havainto Seksikkään Suklaan aineiston sanastossa on myös rin-

nastuskonjunktion puuttuminen pää- ja sivulauseen rajalta.

(135) Veli mä kuulin pidät UV:n bileet. Voidaks tulla pari frendikaa?

60

7. LOPUKSI

Kokoan tässä luvussa analyysiluvuissa 4-6 havaitsemiani piirteitä yhteen. Uskon laajan ai-

neistojen mahdollistavan vielä tätäkin tarkempien havaintojen tekemisen. Prinssi Jusuf ja

Seksikäs Suklaa käyttävät paljon erilaisia fonologisia piirteitä. Huomattava morfologinen tyy-

littelyn piirre aineistossa on sanojen taivuttamatta jättäminen, jota tapahtuu sekä nominien että

verbien yhteydessä. Leksikaalisissa piirteissä on havaittavissa samankaltaisuuksia muihin

tutkimuksiin eurooppalaisen monikulttuurisen nuorison puheesta. Seuraavissa luvuissa 7.1 ja

7.2 käsittelen Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylittelyjen yhteneväisyydet ja erot. Lo-

puksi pohdin tyylitellyn huonon suomen funktioita ja sitä, kuka oikeastaan on oikeutettu tuot-

tamaan imitaatioita huonosta suomesta.

7.1 Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitelty huono suomi

Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitellyssä huonossa suomessa on paljon piirteitä to-

dellisesta oppijankielestä, jonka perusteella mielikuvia ja stereotypioita maahanmuuttajien

huonosta suomesta on luotu. Heini Lehtonen (2015a) painottaa väitöskirjassaan erityisesti S2-

opettajien käyttämän opetuspuheen ja selkokielen vaikutusta helsinkiläisten maahanmuuttaja-

taustaisten nuorten puheen huono suomi -performansseissa. Mallia monikulttuurisen nuorison

tyylittelylle etsiessä tulee Lehtosen (2006b: 15) mukaan huomioida ensiksi maahanmuuttaja-

perheessä kasvaneen nuoren kielellinen ympäristö. Monietnisessä ympäristössä kasvava nuori

kuulee arjessaan suomen yleiskieltä, yleispuhekieltä, slangia, murteita, suomen kielen ulko-

maalaisaksentteja, selkosuomea ja oman vähemmistökielen erilaisia variaatioita. Samanlaises-

sa kielellisessä ympäristössä ovat mitä todennäköisimmin kasvaneet myös Prinssi Jusufin ja

Seksikkään Suklaan hahmojen luoneet nuoret miehet. Heidän tyylittelynsä on voinut saada

vaikutteita kaikista näistä kielen eri varieteeteista.

Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa luovat huonon suomen parodioitaan fonologisilla, mor-

fologisilla ja leksikaalisilla piirteillä, joita kaikkia ei aina esiinny yhtä aikaa. Vain yhdellä tai

kahdella piirteellä leikittely on aiemman tutkimuksen perusteella tavallista. Suomalaiset ovat

tuottaneet matkimuksia Suomen murteista jo vuosikymmeniä, ja koska useiden piirteiden sa-

manaikainen jäljitteleminen on vaikeaa, ovat murrematkimuksetkin keskittyneet yleensä vain

muutamaan murteellisuuteen. (Mielikäinen & Palander 2002: 98.)

Fonologisista piirteistä aineistoille on yhteistä keston vaihtelu vokaaleissa ja konsonan-

teissa, aspiroituneet klusiilit, vokaalisoinnun rikkoutuminen, etuvokaalien korvaaminen taka-

61

vokaaleilla, astevaihtelun vakiintumattomuus ja soinnittomien klusiilien korvaaminen niiden

soinnillisilla vastineilla. Morfologisista piirteistä nominien taipumattomuutta esiintyy sekä

Prinssi Jusufin videoilla että Seksikkään Suklaan meemeissä. Verbien yhteydessä yleistä on

A-infinitiivimuodon käyttö tai verbin vokaalivartalon käyttö persoonamuotoisen verbin sijas-

ta. Joissakin tapauksissa predikaattiverbi puuttuu lauseista kokonaan. Verbien vokaalivarta-

loiden ja A-infinitiivin käyttö on tyypillistä niin tämän tutkimuksen aineistossa kuin aiemmis-

sakin tyylitellyn huonon suomen tutkimuksissa

Molemmissa aineistoissa ominaista on suomen kielen sanaston uudistaminen. Esimer-

kiksi sana veli toistuu sekä meemeissä että videoissa uudenlaisessa merkityksessä, joka ilmai-

see solidaarisuutta kaveria kohtaan, ei verisukulaisuutta. Prinssi Jusufin aineistossa esiintyvä

uff-hokema toistuu myös Seksikkään Suklaan meemeissä. Englannin kieli tyylitellyn huonon

suomen lauseiden seassa on tyypillistä molemmille aineistoille.

Ylipäätään käytetyt piirteet ovat hyvin samankaltaisia kuin imitaationtutkimuksessa on

aiemminkin havaittu: morfologisia, fonologisia ja sanastollisia. Koska tyyliteltyä huonoa

suomea ei voi täsmällisesti verrata mihinkään ”oikeaan” versioon kyseisestä kielimuodosta,

on sen tutkiminen jossain määrin hankalaa. Vertauksia ei voi tehdä, ainoastaan osoittaa piir-

teitä joilla imitaation tekijät erottavat kielensä suomen normitetusta yleiskielestä tai suomen

yleispuhekielistä.

Se, oppiiko kielen ”käytännössä” vai opiskellen, saattaa vaikuttaa kieleen paljonkin. Pi-

ca (1983) on esittänyt, että koulussa tai muussa instituutiossa opiskellut kielenoppija käyttää

korostetummin taivutusmuotoja ja -päätteitä. Tällaiset kielenpiirteet ovat Pican mukaan kari-

katyyrisesti huomattavia ja voivat siten olla haitaksi kielenoppijoille. Tämä väite pätee tutki-

mukseni aineistoon hyvin: välillä Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa korostavat päätteitä oppi-

jankielelle tyypillisesti. Opetuspuhe ja koulukieli vaikuttavat paljon kielenoppijoiden puhee-

seen, mikä taas on yksi stereotypioista, joita aineistossa selvästi hyödynnetään imitaatiossa.

Jo tutkimuksen sisällysluettelosta voi havaita saman, minkä Cecilia Cutler (2003) ja

monet muut imitaation tutkijat ovat huomanneet: kielimuodon imitaatiossa fonologiset ja lek-

sikaaliset piirteet ovat vahvempia kuin morfologiset. Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan

aineistoista löytyi paljon äänteellisiä ja sanastoon liittyviä piirteitä, joiden yksilöiminen ja

luokittelu osoittavat erilaisia foneettisia ja leksikaalisia tapoja tyylittelyssä. Muodollisista piir-

teistä vahvin ja selkein toistuva piirre on sekä verbien että nominien taipumattomuus. Koska

suomen kieli on pääosin agglutinoiva kieli runsaiden päätteidensä johdosta (Metslang 1994),

tämä on suomen kielessä erittäin vahva ja näkyvä piirre, mikä lisää aineiston morfologisen

vaihtelun merkitystä. Tutkimuksen havainnot ja tulokset osoittavat, että Prinssi Jusufin ja

Seksikkään Suklaan tyylitelty huono suomi on sekoitus oppijankielen piirteitä sekä suo-

62

menoppijoihin yleensä liittyviä stereotypioita. Madsenin (2011: 286) mukaan Kööpenhami-

nan alueen urbaani nuorison kieli koostuu vähemmistökielistä lainatuista elementeistä, kie-

liopillisista ja syntaktisista oppijankieleen viittaavista piirteistä, muslimikulttuuriin kuuluvista

sanonnoista (esimerkiksi valat) ja länsimaisen populaarikulttuurin vaikutuksesta, kuten hip

hopiin liittyvistä ilmauksista. Näitä kaikkia piirteitä on myös Prinssi Jusufin ja Seksikkään

Suklaan tyylitellyssä huonossa suomessa.

Monikulttuuristen nuorten kieltä Tanskassa tutkinut Madsen (2011: 266) on useita ai-

heen tutkimuksia lukeneena todennut kokoavasti, että lähes kaikki tutkimukset monikulttuu-

risten nuorten puheesta Euroopan maissa sisältävät sellaisten foneettisten ja morfosyntaktisten

piirteiden tarkastelua, jotka erottavat ne urbaanista nuorten standardikielestä. Tutkimukset

sisältävät myös havaintoja vähemmistökielistä lainatuista lekseemeistä ja ilmaisuista. Tässä

pro gradu -työssä olen tehnyt samankaltaisia havaintoja samanlaisista näkökulmista, vaikka

kysymyksessä ovat multietnolektin sijaan kahden sosiaalisen median persoonan idiolektit.

7.2 Kirjoitetun ja puhutun tyylittelyn erot

Kirjoitetulla ja puhutulla kielellä on joitakin erilaisia keinoja käytettävissä tyylitellyn huonon

suomen tuottamiseen. Kirjoitetussa kielessä Seksikäs Suklaa korostaa osassa meemeistään

huonoa suomea soinnittomien klusiilien korvaamisella soinnillisilla vastineillaan, kun taas

Prinssi Jusufin sketsivideoiden puheessa tämä piirre on vähäinen. Instagram-videoiden puhei-

den litteroinnin haasteiden vuoksi en ole pystynyt osoittamaan kielimuodon kaikkia tarkempia

nyansseja, joten soinnillisuutta voi esiintyä huomaamattomammin. Kirjoitetussa tekstissä k:n

vaihtaminen g:ksi on kuitenkin erittäin ”silmään tarttuva” keino, jolla kielimuodon erillisyyttä

on helppo korostaa. Toinen ainoastaan Seksikkään Suklaan aineistossa esiintyvä piirre on

diftongin uo korvaaminen oo:lla stereotyyppisessä oppijankieltä imitoivassa ilmauksessa

soomalainen.

Ainoastaan Prinssi Jusufin videoita koskevia piirteitä on tässä tutkimuksessa enemmän.

Videoformaatin ero meemien kirjoitettuun kieleen on selityksenä sille, että vain Prinssi Jusu-

fin aineistossa esiintyy loppukahdennuksen puuttumista. Tutkimuksen luvussa 3.2 esitellyt

huomiot aksentista ja luvun 4.11 huomiot s:n ja v:n yleiskielestä poikkeavasta ääntämisestä

ovat myös vain puhutussa kielessä huomattavia piirteitä. Muita Prinssi Jusufin aineiston tyy-

littelyn keinoja ovat Heini Lehtosen tutkimuksissaan huomioimat alkuperäisen i-loppuisen

diftongin säilyminen puhekielen vastaisesti ja persoonapronominien kirjakielisten muotojen

63

käyttö puhekielisten varianttien asemasta. Näillä piirteillä voidaan luoda kuvaa oppijan-

suomesta, joka on usein puhekieltä muodollisempaa siksi, ettei koulussa opeteta puhekieltä

erikseen. Samaa muodollisuutta edustaa miksi-sanan käyttö siten, ettei Helsingin seudun pu-

hekielelle ominaista loppuheittoa esiinny. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siis siltä,

että puhutulla kielellä on käytössään kirjoitettua kieltä laajemmat keinot imitaatioiden toteut-

tamisessa. Lehtosen tutkimuksessa yksinkertaistettu, oppijoille suunnattu puhe, on osa tyyli-

teltyä huonoa suomea.

”Yksinkertaistuksissa esiintyy muitakin yleiskielisiä piirteitä, ja voi ajatella, että ne ovat mukana rekisteriytymiskehityksessä, jossa yleiskielisyys rekisteriytyy opetus- ja oppi-misrekistereihin. Näiden rekisterien piirteet saavat tiettyihin monietnisiin ryhmiin liitty-vää sosiaalista indeksisyyttä ainakin ryhmän sisällä, kun ryhmässä jaetaan yhteinen ko-kemus kielenoppijuudesta ja siitä, että ollaan jotakin muuta kuin valtakielinen väestö. Tässä on yksi syy siihen, että säilymämuotoja ei monietnisten porukoiden puheessa kohdella kohosteisina, esimerkiksi kummallisina kirjakielisyyksinä, vaan ne kuuluvat ryhmien arkisen vuorovaikutuksen tyyleihin.” (Lehtonen 2015b: 115.)

Prinssi Jusufin aineistossa on myös erikoista sanojen toistoa, joka ei välttämättä ole huonon

suomen imitaation piirre vaan jotakin toisenlaista tyylittelyä.

7.3 Tyylitellyn huonon suomen funktiot

Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan tyylitelty huono suomi antaa paljon aiheita jatkotutki-

muksille ja myös kielitieteeseen kuulumattomille pohdinnoille. Aineistoa voisi tutkia esimer-

kiksi puheaktien näkökulmasta. Lauranto (2004: 113) on tutkimuksessaan toisen kielen puhu-

jista havainnut, että ei-syntyperäiset suomalaiset käyttävät useammin suorempia puheakteja

kuin syntyperäiset. On tavallisempaa, että suomea toisena tai vieraana kielenä puhuva käyttää

konditionaalin sijaan imperatiivia kysymyksissä ja käskyissä. Laurannon (2004: 113) mukaan

useat tutkimukset osoittavat samaa. Suorempien puheaktien johdosta ei-syntyperäiset puhujat

saatetaan tulkita epäkohteliaammiksi kuin syntyperäiset puhujat. Leena Silfverbergin mukaan

(1996: 45) suomenoppijan on ”turvallisempaa” oppia käyttämään pyynnöissä ja käskyissä

konditionaalia. Silfverbergin mukaan imperatiivi saattaa olla epäkohtelias tuotettuna väärällä

intonaatiolla.

Seksikkään Suklaan Youtube-videoiden imitaatiot huonon suomen puhujasta tuottaisivat

tähän tutkimukseen lisää vakuuttavuutta, kun molemmilta aineiston informanteilta olisi näyt-

töä puhutusta kielestä. Prinssi Jusufin kuvatekstien tutkimista voisi myös jatkaa kirjoitetun

kielen näkökulmasta. Sosiolingvistiikkaan liittyvistä kysymyksistä minua on tätä tutkimusta

64

tehdessäni mietityttänyt erityisesti näiden imitaatioiden merkitys niiden puhujille ja kuulijoil-

le.

Ramptonin (2003: 110) mukaan kielenoppimisen yhteydessä tulisi käyttää muitakin

termejä kuin äidinkieli (mother tongue) tai natiivipuhuja (native language) kuvaamaan puhu-

jien ja kielien välisiä suhteita. Kieleen liittyvät termit ovat Ramptonin mukaan usein liian si-

doksissa perimään ja etnisiteettiin. Ihmiset voivat oppia kielen esimerkiksi vasta 35-vuotiaana

ja silti se on tärkeä osa heidän elämäänsä ja ryhmään kuulumisen identiteettiään. Rampton

ehdottaa jo olemassa olevien ja käytettyjen nimitysten first language, second language, pri-

mary language, home language ja school language lisäksi käytettävän nimityksiä majority

language, minority language, national language ja community language kuvaamaan erityises-

ti ryhmien välisiä suhteita. (mts. 110–111.) Community language voisi olla yksi hyvä vaihto-

ehto kuvaamaan tyylitellyn huonon suomen käyttöä ja merkitystä ryhmän omana puhetapana:

se on yhdistävä vitsi, jota maahanmuuttotaustaiset nuoret käyttävät Suomessa osoittaakseen

yhteenkuuluvuutta ja lojaaliutta. Kielimuoto on mahdollisuus samalla sekä sopeutua että erot-

tua.

Lehtosen tutkimus i:n säilymämuodoista (2015b: 99) osoittaa, että osa puheen valin-

noista kuuluu arkikieleen, mutta osa on tyylittelyä, ja tuo vuorovaikutukseen vaikutelman

”toisen äänestä”, mikä ohjaa kuulijaa tulkitsemaan puhetta tietyn genren osana. Lehtonen esit-

tää, että vaikka hänen haastattelemansa nuoret hallitsevat idiomaattisen suomen ja osaavat

käyttää sitä, he jakavat kokemuksen kielenoppijuudesta ja ulkomaalaisuudesta Suomessa.

Opetus- ja oppimisrekisterien piirteiden käyttöönotto uudenlaisissa konteksteissa kuvaa yh-

teistä identifioitumista. (Lehtonen 2015b: 115.)

Syitä huonon suomen imitaatioihin on niiden ryhmäidentiteetin lisäämisen ja perfor-

manssisen luonteen lisäksi muitakin. Lehtonen (2011: 311) kirjoittaa, että tavoitteena on usein

johtaa kuulijaa harhaan. Huonoa suomea tahallaan puhuva voi selvitä ilmaiseksi esimerkiksi

junalipun ostamistilanteesta tai kotiläksyjen tekemättömyydestä koulussa. Imitaatioilla saa-

daan kuulija hämmentyneeksi. Lehtonen (2011: 312) esittää, että puhumalla huonoa suomea

tietoisesti maahanmuuttajataustaiset nuoret nimeävät tyylittelyn itse ja näyttävät, että pejora-

tiivinen hoono soomi -loukkaus ei pelota tai kosketa heitä. Lehtosen (2006b: 16) mukaan

maahanmuuttajataustaiset nuoret haluavat kielellistä identiteettiään rakentaessaan erottua

huonosti suomea taitavista vanhemmistaan. Vanhempien huono suomi on heille vitsailun aihe,

yksi tyylittelyn lähteistä ja tarkoituksista. Lehtosen tutkimille nuorille tyylitelty huono suomi

on ”muka-kieli” (että muka ei osattas suamee), jolla he korostavat eroaan niihin vanhemman

sukupolven maahanmuuttajiin, joille ainoa käytettävissä oleva suomen varieteetti on tällainen

ulkomaalaissuomi (mts. 18).

65

Niedzelski ja Preston (2000: 140) esittävät, että esimerkiksi Yhdysvalloissa afroamerik-

kalaiset puhujat tuntevat kielellistä epävarmuutta puhuessaan omaa murrettaan (AAVE, Afri-

can-American vernacular English). Kielteiset asenteet AAVE-murretta kohtaan ovat yleisiä.

Niedzelski ja Preston (mts. 145) ovat kansanlingvistisessä tutkimuksessaan ihmisten ajatuk-

sista kielestä havainneet myös, että yleiset ennakkoluulot ja negatiiviset mielipiteet ja ajatuk-

set toisen kielen käyttäjiä ja vieraan kielen puhujia kohtaan ovat niin yleisiä, että ne muodos-

tavat omanlaisensa urbaanin legendan Yhdysvalloissa. Tämän tutkimuksen aineisto samoin

kuin Heini Lehtosen monien tutkimusten aineistot osoittavat, että Suomessa nuoret selvästi

uskaltavat puhua omia varieteettejaan ja esittää niitä myös valtamediassa, kuten Prinssi Jusuf

ja Seksikäs Suklaa tekevät.

Freywaldin ym. (2011) tutkimaa Kiezdeutschin multietnolektia kuulevat käyttäjät mo-

nokielisistä ympäristöistä liittävät kielimuotoon paljon negatiivisia mielikuvia ja tekevät kie-

likysymyksestä ”me” vastaan ”he” -asetelman. Ihmisille, jotka eivät käytä Kiezdeutschia ky-

symys on ulkomaalaisuudesta erottumisesta ja kielimuodon katsotaan edustavan alempaa so-

siaaliluokkaa. Berliinin multietnolekti Kiezdeutsch on paikallisten ihmisten mukaan nimen-

omaan tyypillistä nuorison kieltä. Kielimuotoa käyttävät nuoret ovat kommentoineet valin-

taansa: ”Puhumme Kiezdeutschia tietoisesti. Teemme niin ikään kuin emme osaisi saksaa. Ei

ole trendikästä (hip) jos puhuu täydellistä saksaa, joten teeskentelemme tällä tavalla.” (Mts.

67.) Syyt tyylittelylle voivat olla siis nuorisokulttuurissa näinkin yllättäviä: yleiskielen täydel-

linen hallinta ei ole nuorten mielestä hienoa, vaan tyylitellyt versiot ovat trendikkäämpiä siitä

huolimatta, että valtaväestö yhdistää kielimuodon negatiivisiin mielikuviin alemmasta sosiaa-

liluokasta. Tämä voi olla yksi syy Prinssi Jusufin ja Seksikkään Suklaan suureen sosiaalisen

median suosioon.

Roger Hewitt (2003: 195) on tutkinut nuorta englantilaista muusikkoa, jonka taiteilija-

nimi on Apache Indian. Hän on muuttanut Englantiin, Birminghamiin, nuorena Intiasta. He-

witt havaitsi hänen hittikappaleensa sisältävän sanoituksia kreoliksi ja punjabiksi. Kappale sai

suosiota valtavirrassa sekä karibialaisissa ja intialaisissa maahanmuuttajanuorten ryhmissä.

Hewittin mukaan tämänkaltainen kieliä ja kulttuureja sekoittava musiikki yhdistää sisäpiirissä

ja ulkona olevia ja ikään kuin kääntää termin sosiaalinen moninaisuus todellisuuteen. Myös

Les Back (2003: 341) on tutkinut Apache Indianin musiikkia ja nimittää senkaltaisia esiinty-

miä termillä intermezzo culture, jolla ei ole selkeitä rajoja, sillä se sisältää elementtejä monis-

ta kielistä ja kulttuureista. Myös Prinssi Jusuf ja Seksikäs Suklaa käsittelevät musiikissaan

monietnisten nuorten kokemuksia, vaikka ne eivät yleensä sisälläkään huono suomi -

imitaatioita. Heidän musiikkinsa soi radioissa kaikkien nuorten kuultavana, mutta erityisen

merkityksen osa niiden sanomasta saa varmasti ainoastaan maahanmuuttajataustaisilla nuoril-

66

la. Musiikin teemat liittyvät maahanmuuttajastereotypioihin. Seksikkään Suklaan Niiku97-

kappaleen aiheesta kerrotaan tämän tutkimuksen luvussa 1.2. Tyylittelyn tärkein merkitys

näyttää kaikkialla maailmassa olevan yhteneväisyys ja toiseuden kokemuksen kääntäminen

voitoksi.

Heini Lehtonen muistuttaa väitöskirjassaan (2015a: 21–22), että uudenlaisen kielimuo-

don muodostuminen Helsingissä ei ole uusi ilmiö. Stadin slangi kehittyi aikanaan ruotsin ja

suomen kielestä sisältäen sanastoa myös venäjästä ja jiddišistä. Stadin slangin mukana suo-

menkielisten puhujien kieleen tuli sananalkuisia konsonanttiyhtymiä ja äänteitä, jotka eivät

alun perin kuuluneet suomen kieleen. Lehtonen ennustaa, että näin voi käydä jälleen, jos esi-

merkiksi somalian tai arabian kielille tyypillisiä äännepiirteitä leviää yli kielirajojen.

7.4 Kuka saa imitoida huonoa suomea?

Roger Hewittin (2003: 192) sosiolingvistisessä tutkimuksessa on osittain tullut esille se, mitä

maahanmuuttajataustaiset ihmiset ajattelevan natiivipuhujien tuottamista imitaatioista. Hewit-

tin haastattelema nuori afrokaribialainen mies toteaa, että ”valkoiset varastavat” heidän kie-

lensä puhuessaan ja käyttäessään Jamaikalaista aksenttia Lontoossa.

Luvussa 2.4 esittelemäni Kytölän tutkimus Suomesta osoittaa (2008), ettei kielellä tyy-

littelyä käytetä täälläkään ainoastaan hyväntahtoisen huumorin välineenä. Tutkimuksen kes-

kustelupalstan suomalaiset käyttäjät osoittavat oman paremmuutensa pilkkaamalla turkkilaista

käyttäjää tyylitellyn huonon englannin keinoilla. Samalla he osoittavat kuitenkin myös taita-

vat kielelliset kykynsä: vaatii hyvää kielitajua ja käsitystä omasta osaamisestaan pystyä tuot-

tamaan tyylittelyä.

Milloin tyylitelty huono suomi siis on sallittua ja kenelle? Lehtonen (2015a: 175) kir-

joittaa: ”Kieleilyssäkin kielillä on ideologisia ja sosiaalisia rajoja.” Lehtosen tutkimuksen

monikulttuuriset nuoret tunnistavat eroja esimerkiksi siinä, kenen on hyväksyttyä käyttää us-

konnollissävytteistä wallah-ilmaisua. Kaikissa tilanteissa se ei ole nuorten mielestä sopivaa.

Maahanmuuttajien puheen matkiminen saatetaan kokea yhteiskunnassamme epäsuvaitsevai-

seksi ja loukkaavaksi kun taas se, että itse maahanmuuttajataustaiset henkilöt käyttävät kieli-

muotoa, voi olla helpommin suvaittavaa. Maahanmuuttajataustaisen henkilön on siis salli-

tumpaa parodioida muita maahanmuuttajia. Prinssi Jusufin aloittamaa sosiaalisen median

huono suomi-ilmiötä on pohtinut muun muassa Yleisradion toimittaja Sofia Thurén (2014):

67

”Jos kantasuomalainen kaveriporukka matkii keskenään mamu-murretta, valtavirta tois-taa kulttuuriin iskostunutta stereotypiaa. Sama vitsi kuulostaa erilaiselta Prinssi Jusufin suusta, koska maahanmuuttajataustainen artisti vitsailee silloin itseään koskevalla ste-reotypialla. Mutta muuttaako vai vahvistaako vitsi stereotypiaa?”

Samassa internet-artikkelissa Prinssi Jusuf toteaa itse, että hän saattaa matkia humoristisesti

angolalaista, etiopialaista tai somalialaista ”suomen murretta”, muttei koe, että voisi parodioi-

da romania tai venäläistä. Hän kutsuu huono suomi -parodiointiaan ”mustaksi huumoriksi.”

Myös vuonna 2013 tehdyssä haastattelussa pohditaan samoja teemoja. Anna-Sofia Berner on

haastatellut Helsingin Sanomien artikkelissaan (2013) Prinssi Jusufia ja Mustaa Barbaaria

Salil eka salil vika -kappaleen aiheista ja pohtinut: ”Jos valkoinen tekisi Jusufin hahmon, seu-

raisi äkkiä rasismisyytöksiä. Niin kuin siitäkin, että kappaleessa sanotaan neekeri.” Samassa

artikkelissa valotetaan hieman Prinssi Jusufin hahmon taustaa: ”Belayneh kertoo tarinaa ai-

kuislukion suomenkurssilta. Hän meinaa tikahtua nauruun matkiessaan somalimiehen puhetta.

Hänestä sille saa nauraa, kunhan nauru on hyväntahtoista.”

Jane H. Hill (2003: 204) on tutkinut amerikkalaista kielimuotoa, jossa amerikkalaiset

puhujat imitoivat espanjankielisiä maahanmuuttajia negatiiviseen sävyyn julkisuudessa. Kie-

limuodon nimi on Mock Spanish ja sen merkitykset ja käyttö ovat Hillin mukaan hyvin pejo-

ratiivisia. Mock Spanish on yksi esimerkki siitä, kuinka imitaatiot natiivipuhujien tekeminä

voivat olla loukkaavia tai rasistisia. Kun taas esimerkiksi suosittu kolumbialaistaustainen

näyttelijä Sofia Vergera esiintyy amerikkalaisissa televisiosarjoissa hyvin vahvaa espanja-

laisaksenttia korostaen, sitä ei pidetä loukkaavana. Sofia Vergera on haastatteluissa kertonut,

että hän joutuu nykyisin harjoittelemaan espanjalaisaksenttiaan, koska hänen englannin kielen

kielitaitonsa on niin hyvä. Jane H. Hill huomauttaa tutkimuksessaan, että Yhdysvalloissa

Mock Spanish on puhemuotona hyväksytty ja ihmisten mielestä ”harmiton” kun taas Mock

Black English, eli afroamerikkalaisten puhetavan matkiminen, on Yhdysvalloissa julkisuudes-

ta nykyisin lähes kokonaan poissa. Hillin mukaan Mock Black English on kielimuotona julki-

suuden henkilöille ja poliitikoille liian ”vaarallinen” vitsailuun. (Hill 2003: 208.) Voidaankin

pohtia, onko Suomessa maahanmuuttajaryhmiä, jotka ovat niin sanotusti ylempänä toisia.

Onko sallitumpaa matkia esimerkiksi turkkilaisten kuin venäläisten puhetta?

Deppermannin (2007) tutkimuksessa saksalaisnuorista on osoitettu, että huolimatta

mahdollisista rasismisyytöksistä imitaatiota toteuttavat välillä myös kieltä äidinkielenään pu-

huvat nuoret: hänen tutkimansa saksalaisnuoret vaihtoivat keskenään puhuessaan usein koo-

din maahanmuuttajanuorille tyypilliseen puhekieleen, vaikkei heillä kenelläkään ollut maa-

hanmuuttajataustaa. Monietninen kielimuoto saattaa tarttua myös suomalaisiin nuoriin, ja on

mahdollista, että tulevaisuudessa se ei välttämättä olekaan ainoastaan maahanmuuttajataustai-

68

sia nuoria yhdistävä puheen muoto. Lehtosen (2006a: 256) mukaan Helsingissä on jo tehty

havaintoja siitä, että syntyperäiset suomalaiset nuoret ovat alkaneet jäljitellä maahanmuuttaja-

taustaisten ystäviensä puhetta.

69

LÄHTEET

Tutkimusaineisto

https://instagram.com/seksikas_suklaa/ https://instagram.com/prinssijusuf/

Kirjallisuus

AGHA, ASIF 2007: Language and social relations. Cambridge: Cambridge University Press.

AINIALA , TERHI – HALONEN, M IA 2011: Somalialaistaustaiset nuoret nimistönkäyttäjinä Itä-

Helsingissä. Virittäjä 2/2011 s. 192–220.

ANNILA , SILJA 2014: Seksikäs-Suklaa oli mamupoika ilman yhtään ystävää – nyt hänen vide-

oilleen nauraa koko Suomi. (http://yle.fi/ylex/uutiset/seksikas-

suk-

laa_oli_mamupoika_ilman_yhtaan_ystavaa__nyt_hanen_videoilleen_nauraa_koko_suo

mi/3-8323897) 29.10.2015.

ASIKAINEN, TANJA 2004: Prosodisten piirteiden kehitys kreikankielisen suomenoppijan pu-

heessa kahden ja puolen vuoden aikana. – Boglárka Straszer & Anneli Brown (toim.),

Kakkoskieli 5. Suomen kielen prosodian ja opettamisen ja oppimisen kysymyksiä s. 47–

116. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos

BACK, LES 2003: X Amount of Sat Siri Akal!: Apache Indian, Reggae Music and Intermezzo

Culture. Roxy Harris & Ben Rampton (toim.), The Language, Ethnicity and Race

Reader s. 328–345. London and New York: Routledge Taylor & Francis Group.

BACKUS, AD 1999: Mixed native languages: A challenge to the monolithic view of language.

Topics in Language Disorders, 19 (4), 11–22.

BERNER, ANNA-SOFIA 2013: Musta mies Suomessa.

(http://www.hs.fi/sunnuntai/a1378530854953) 18.5.2015.

BOYD, SALLY 2010: Research on language in multilingual urban settings in Sweden. – Pia

Quist & Bente A. Svendsen (toim.), Multilingual Urban Scandinavia. New Linguistic

Practices s. 1–5. Bristol & Buffalo & Toronto: Multilingual Matters.

70

BROWN, ANNELI 2004: Kvantiteetin oppimisesta. – Boglárka Straszer & Anneli Brown

(toim.), Kakkoskieli 5. Suomen kielen prosodian ja opettamisen ja oppimisen kysymyk-

siä s. 47–116. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

CHAMBERS, J. K. 2009: Sociolinguistic theory. Linguistic variation and its social significance.

Chichester, UK: Wiley-Blackwell.

CLARK , JOHN TAGGART 2003: Abstract Inquiry and the Patrolling of Black/White Borders

Through Linguistic Stylization. – Roxy Harris & Ben Rampton (toim.), The Language,

Ethnicity and Race Reader s. 303–312. London and New York: Routledge Taylor &

Francis Group.

CUTLER, CECILIA 2003: Yorkville Crossing: White Teens, Hip Hop and African American

English. – Roxy Harris & Ben Rampton (toim.), The Language, Ethnicity and Race

Reader s. 313–327. London and New York: Routledge Taylor & Francis Group.

DAILEY O’CAIN , JENNIFER 1999: The Perception of Post-Unification German Regional

Speech. – Dennis R. Preston (toim.), Handbook of Perceptual Dialectology. Volume 1 s.

227–242. Amsterdam: John Benjamins.

DAWKINS, RICKHARD 1976: The Selfish Gene. United Kingdom: Oxford University Press.

DEMIRCI, MAHIME – KLEINER, BRIAN 1999: The Perception of Turkish Dialects. – Dennis R.

Preston (toim.), Handbook of Perceptual Dialectology. Volume 1 s. 263–282. Amster-

dam: John Benjamins.

DEPPERMANN, ARNULF 2007: Playing with the voice of other: Stylized Kanaksprak in conver-

sations among German adolescents. – Peter Auer (toim.), Style and Social Identities. Al-

ternative Approaches to Linguistic Heterogeneity s. 325–360. Berliini: Mouton de

Gruyter.

EVANS, BETSY E. 2002: An Acoustic and Perceptual Analysis of Imitation – Daniel Long &

Dennis R. Preston (toim.), Handbook of Perceptual Dialectology, Volume 2 s. 95–112.

Amsterdam: John Benjamins.

FLEDGE, JAMES 1987: A critical period for learning to pronounce foreign languages? – Ap-

plied linguistics 8 s. 162–177.

FLEDGE, JAMES – MUNRO, MURRAY J. – MACKAY , IAN R. A. 1996: Factors Affecting the Pro-

duction of Word-initial Consonants in a Second Language. – Robert Bailey & Dennis R.

Preston (toim.), Second Language Acquisition and Linguistic Variation s. 47–73. Am-

sterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company.

FREYWALD, ULRIKE – MAYR, KATHARINA – ÖZÇELIK, TINER – WIESE, HEIKE 2011: Kiez-

deutsch as a multiethnolect. – Friedrike Kern & Margaret Selting (toim.), Ethnic Styles

71

of Speaking in European Metropolitan Areas s. 45–74. Amsterdam: John Benjamins

Publishing Company.

GHOMESHI, JILA – JACKENDOFF, RAY – ROSEN, NICOLE – RUSSEL, KEVIN 2004: Contrastive

Focus Reduplication in English (The SALAD-salad paper). – Natural Language & Lin-

guistic Theory 22 s. 307–357. Netherlands: Kluwer Academic Publishers.

HAIKARAINEN , MERI 2004: Kielimuodot Tarmo Koiviston sarjakuvassa Mämmilä. Pro gradu-

tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Suomen kieli.

HEWITT, ROGER 2003: Language, Youth and Destabilisation of Ethnicity. – Roxy Harris &

Ben Rampton (toim.), The Language, Ethnicity and Race Reader s. 188–198. London

and New York: Routledge Taylor & Francis Group.

HILL , JANE H. 2003: Mock Spanish, Covert Racism and the (Leaky) Boundary Between Pub-

lic and Private Spheres. – Roxy Harris & Ben Rampton (toim.), The Language, Ethnic-

ity and Race Reader s. 199–210. London and New York: Routledge Taylor & Francis

Group.

HUDSON, BARBARA HILL 2001: African American Female Speech Communities. Varietes of

Talk. Westport, Connecticut: Bergin & Garvey.

IIVONEN, ANTTI – HORPPILA, MARI – HEIKKONEN, MIIKA – RISSANEN, OLLI 2000: Fonetiikan

perussanasto. Verkkotoimitus: Esa-Pekka Keskitalo. Helsinki: Helsingin yliopisto, fone-

tiikan laitos.

ISK = HAKULINEN , AULI – VILKUNA , MARIA – KORHONEN, RIITTA – KOIVISTO, VESA – HEI-

NONEN, TARJA-RIITTA – ALHO, IRJA 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen

Kirjallisuuden Seura.

JORDANS, P. 1977: Rules, grammatical intuitions and strategies in foreign language learning. –

Interlanguage Studies Bulletin 2 s. 5–76.

JØRGENSEN, JENS N. 2003: Languaging among fifth graders: Code-switching in Conversation

501 of the Køge project. Journal of Multilingual and Multicultural Development, 24 ( 1

& 2), 126–148.

KALLIOKOSKI , JYRKI 2001: Vuorovaikutuksen näkökulma ja toisen kielen käytön tutkimus. –

Mia Halonen & Sara Routarinne (toim.), Kieli 13. Keskusteluanalyysin näkökulmia s.

105–121. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

KALLIOKOSKI , JYRKI 2006: ”Omaa panosta omasta vokabulaaristosta.” Rap-tekstit Stadin

slangin kuvina. Kaisu Juusela & Katariina Nisula (toim.), Helsinki kieliyhteisönä s.

275–298. Helsingin yliopisto. Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

72

KALLIOKOSKI , JYRKI 2008: Suomi toisena kielenä ja koulussa kirjoittaminen. – Sara Routarin-

ne & Tuula Uusi-Hallila (toim.), Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla

s. 349–370. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KALLMEYER , WERNER – KEIM, INKEN 2003: Linguistic variation and the construction of social

identity in a German-Turkish setting. A case study of an immigrantyouth-group in

Mannheim, Germany. – Jannis Androutspoulos & Alexandra Georgakopoulou (toim.),

Discourse constructions of youth identities s. 29–46. Amsterdam: John Benjamins.

KIVELÄ , SATU 2015: YleX Ensinäyttö: Prinssi Jusuf teki Uff Veli -hokemasta biisin.

(http://yle.fi/ylex/uutiset/ylex_ensinaytto_prinssi_jusuf_teki_uff_veli_-

hokemasta_biisin/3-8084374) 29.10.2015.

KOIVISTO, HELINÄ 1990: Oppimiskynnykset ulkomaalisen suomen kielen opiskelussa. – Jor

ma Tommola (toim.), AFinLan:n vuosikirja 48. Turku.

KOIVISTO, HELINÄ 1994: Ulkomaalaissuomen syntaksia. Tampereen yliopiston suomen kielen

ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 17. Tampereen yliopisto.

KOKKONEN, M IRA 2010: ”Suattaapi olla” että ”tarvittaan appuu”. Pohjoissavolaisten ja poh-

joiskarjalaisten naapureistaan tuottamista imitaatioista. Pro gradu -tutkielma. Joensuun

yliopisto. Suomen kieli.

KUPARINEN, KRISTIINA 2001: Suomen kielen kaksi koodia oppijan asenteissa ja kielenkäytös-

sä. – Peija-Riikka Piiparinen-Rintaluoma (toim.), Kakkoskieli 4. Suomi toisena kielenä

ja variaatio s. 7–86. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

KYTÖLÄ , SAMU 2008: Englanti huumorin ja syrjinnän välineenä suomalaisen Futisforumin

keskusteluissa. – Sirpa Leppänen, Tarja Nikula & Leila Kääntä (toim.), Kolmas koti-

mainen. Lähikuvis englannin käytöstä Suomessa s. 236–274. Helsinki: Suomalaisen


LAAKKONEN , ANNA 2016: Suomen kielen toistoyhdyssana. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen

yliopisto. Suomen kieli.

LABOV, WILLIAM 1972: Sociolinguistic Patterns. Oxford: Blackwell.

LANKINEN , NINNI 2015: ”Mun veris on gängstaa.” Somalialaistaustaisen helsinkiläistytön tyy-

lilliset käytänteet. – Marja-Leena Sorjonen, Anu Rouhikoski & Heini Lehtonen (toim.),

Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit s. 267–293.

Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

LAPPALAINEN, HANNA 2004: Variaatio ja sen funktiot. Erään sosiaalisen verkoston jäsenten

kielellisen vuorovaikutuksen tarkastelua. – Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimi-

tuksia 964. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

73

LAURANTO. YRJÖ 2004: Puheen jaksotus, intonaatio ja välikielen pragmatiikan jäljitelty puhe.

– Boglárka Straszer & Anneli Brown (toim.), Kakkoskieli 5. Suomen kielen prosodian ja

opettamisen ja oppimisen kysymyksiä s. 47–116. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen

kielen laitos.

LE, MARI 2014: Helmi: Prinssi Jusuf ja Musta Barbaari kaduilta parrasvaloihin.

http://nuotta.com/helmi/prinssi-jusuf-ja-musta-barbaari-kaduilta-parrasvaloihin

LEE, NEWTON 2014: Facebook Nation. Total Information Awareness. New York: Springer.

LEHESSAARI, ANNA-LIISA 1998: Prosodiikka ja kielenopetus. Antti Iivonen & Terttu Nevalai-

nen (toim.), Vieraan kielen fonetiikan opetuksen näkökulmia s. 85–94. Helsingin yli-

opiston fonetiikan laitoksen julkaisuja 41.

LEHTONEN, HEINI 2004: Maahanmuuttajataustaisten helsinkiläisnuorten puheen variaatio ja

monikielisyys. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

LEHTONEN, HEINI 2006a: Morfologinen vaihtelu maahanmuuttajataustaisten helsinkiläisnuor-

ten puheessa. – Kaisu Juutila & Katariina Nisula (toim.), Helsinki kieliyhteisönä s.

255–274. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielten ja kotimaisen kirjallisuuden lai-

tos.

LEHTONEN, HEINI 2006b: Maahanmuuttajanuoret plurilingvaalisuuden mannekiineina. – Salla

Kurhila & Anne Mäntynen (toim.), Kieli 17. Tunnetta mukana. Kirjoituksia Jyrki Kal-

liokosken 50-vuotispäivän kunniaksi s. 13–29. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen

kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

LEHTONEN, HEINI 2008: Maahanmuuttajataustaisten koululaisten monet kielet. – Sara Routa-

rinne & Tuula Uusi-Hallila (toim.), Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-

luvulla s. 103–124. Helsinki: Suomalaisten Kirjallisuuden Seura.

LEHTONEN, HEINI 2009: Maahanmuuttajataustaisten helsinkiläisnuorten monikielisyyden il-

miöitä. – Jyrki Kalliokoski, Lari Kotilainen & Päivi Pahta (toim.), Kielet kohtaavat s.

161–190. Tietolipas 227. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

LEHTONEN, HEINI 2011: Developing multiethnic yout language in Helsinki. – Friedrike Kern

& Margaret Selting (toim.), Ethnic Styles of Speaking in European Metropolitan Areas

s. 291–318. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company.

LEHTONEN, HEINI 2015a: Tyylitellen. Nuorten kielelliset resurssit ja kielen sosiaalinen indek-

sisyys monietnisessä Helsingissä. Helsinki: Helsingin yliopisto.

LEHTONEN, HEINI 2015b: Sano vai sanoi – mitä merkitystä on yhdellä i:llä? Jälkitavujen i-

loppuisen diftongin sosiaalinen indeksisyys monietnistyvässä Helsingissä. – Marja-

Leena Sorjonen, Anu Rouhikoski & Heini Lehtonen (toim.), Helsingissä puhuttavat

74

suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit s. 84–124. Helsinki: Suomalaisen

kirjallisuuden seura.

LEPPÄNEN, SIRPA 2008: Kielten valinta, vaihtelu ja sekoittaminen faniuden rakennusaineksina

verkkofiktiossa. – Sirpa Leppänen, Tarja Nikula & Leila Kääntä (toim.), Kolmas koti-

mainen. Lähikuvia englannin käytöstä Suomessa s. 204–235. Helsinki: Suomalaisen


LINDÉN, ANU 1994: Yleiskielestä puhekieleen: kielellisestä variaatiosta nuortenpalstojen kir-

jeissä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

MADSEN, LIAN MALAI 2011: Late modern youth style in interaction. – Friedrike Kern & Mar-

garet Selting (toim.), Ethnic Styles of Speaking in European Metropolitan Areas s. 265–

290. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company.

METSLANG, HELLE 1994: Kielet ja kontrastit. – Virittäjä 2/1994. s. 203–226.

MIELIKÄINEN , AILA 1984: Monikon 3. persoonan kongruenssista puhekielessä. Virittäjä

2/1984 s.162–175.

MIELIKÄINEN , AILA – PALANDER, MARJATTA 2002: Suomalaisten murreasenteista. – Sanan-

jalka 44 s. 86–109.

MIELIKÄINEN , AILA – PALANDER, MARJATTA 2014: Miten suomalaiset puhuvat murteista?

Kansanlingvistinen tutkimus metakielestä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

NEUVONEN, PERTTI 2015: Suomi-kuva on nyt nuorten käsissä – ulkoministeriö luovutti kana-

vansa Seksikkäälle Suklaalle ja muille tubettajille.

(http://www.hs.fi/kotimaa/a1462249186827) 18.5.2016.

NIEDZELSKI NANCY A. – PRESTON DENNIS R. 2000: Folk Linguistics. Trends in Linguistics.

Studies and Monographs 122. Berlin: Mouton de Gruyter.

NIEMI , LAURA 2015: Dogen börheä hyöggäys. (http://www.kotus.fi/nyt/kotus-

blogi/blogiarkisto/laura_niemi/dogen_borhea_hyoggays.18019.blog)

PALANDER, MARJATTA 2011: Itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsitykset. Helsinki: Suomalai-

sen Kirjallisuuden Seura.

PAUNONEN, HEIKKI 1990: ”Se on hän suomeksi”. Huomioita kaksikielisten helsinkiläisten

suomesta. – Ingrid Almqvist, Per Cederholm & Jarmo Laimio (toim.), Från Pohjolas

pörten till kognitiv kontakt. Vänskrift till Erling Wande den 9. Maj 1990. Stockholm

Studies in Finnish Language and Literature 6. Stockholm: Stockholm University.

PAUNONEN, HEIKKI 1993: Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi: Helsinkiläissuomen

historiasta ja nykymuuntelusta. Helsingin kaupungin kouluviraston julkaisusarja A1:

1993. Helsinki: Helsingin kaupungin kouluvirasto – Helsingin kaupungin tietokeskus.

75

PAUNONEN, HEIKKI 1995: Suomen kieli Helsingissä. Huomioita Helsingin puhekielen histori-

allisesta taustasta ja nykyvariaatiosta. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen lai-

tos.

PAUNONEN, HEIKKI 2006: Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi. – Kaisu Juusela &

Katariina Nisula (toim.), Helsinki kieliyhteisönä s. 13–99. Helsinki: Helsingin yliopiston

suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

PICA, TERESA 1983: Adult acquisition of English as a second language under different condi-

tions of exposure. – Language Learning 33, 4 s. 465–497.

PIIPARINEN-RINTALUOMA , PEIJA-RIIKKA 2001: Ruotsinkielisten nuorten puhesuomen variaati-

osta. – Peija-Riikka Piiparinen-Rintaluoma (toim.), Kakkoskieli 4. Suomi toisena kielenä

ja variaatio s. 87–171. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

PISPA, M IRKA – SORJONEN, MARJA-LEENA 2015: Koodinvaihto tyylittelykeinona: siirtyminen

roolista toiseen Madventures-matkailuohjelmassa. – Marja-Leena Sorjonen, Anu Rou-

hikoski & Heini Lehtonen (toim.), Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja

sosiaaliset identiteetit s. 323–356. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PITKÄNEN-HUHTA, ANNE 2008: Kielellinen leikittely oppilaiden teksteihin liittyvissä keskus-

teluissa. – Sirpa Leppänen, Tarja Nikula & Leila Kääntä (toim.), Kolmas kotimainen.

Lähikuvia englannin käytöstä Suomessa s. 107–135. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuu-

den Seura.

PRESTON, DENNIS 1992: Talking Black and Talking White: A Study in Variety Imitation. –

Joan J. Hall, Nick Doane & Dick Ringler (toim.), Old English and new. Studies in Lan-

guage and Linguistics in Honor of Frederic G. Cassidy s. 327–355. New York: Garland

reference library of the humanities.

PROTASSOVA, EKATERINA – REPONEN, ANU 2011: Understanding Urban Spaces: How Speak-

ers of Russian Talk about Helsinki. Cultural Analysis. An Interdisciplinary Forum on

Folklore and Popular Culture. Volume 10: Narrative Spaces in a Multicultural City s.

45–66. The University of California.

QUIST, PIA 2008: Sociolinguistic approaches to multiethnolect. Language variety and stylistic

practise. – International Journal of Bilingualism 12/1&2 s. 43–61.

RAMPTON, BEN 1995: Crossing. Language and ethnicity among adolescents. Real Language

Series. London: Longman.

RAMPTON, BEN 2003: Displacing the ”Native Speaker”: expertise, affiliation and inheritance.

– Roxy Harris & Ben Rampton (toim.), The Language, Ethnicity and Race Reader s.

107–112. London and New York: Routledge Taylor & Francis Group.

REMES, HANNU 1983: Viron kielioppi. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

76

RIIONHEIMO, HELKA 2012: Havaintoja itäsuomalaisen lapsen morfologisista poikkeamista:

verbintaivutus – Virittäjä 2/2012 s. 259–270.

ROUHIKOSKI, ANU 2015: Kela-korttii tai jotai henkkarii mukana? A-loppuisten vokaaliyhty-

mien variantit ja sosiaalinen indeksisyys. – Marja-Leena Sorjonen, Anu Rouhikoski &

Heini Lehtonen (toim.), Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset

identiteetit s.125–173. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

ROUTARINNE, SARA – UUSI-HALLILA , TUULA 2008: Kouluikäisten monet kielet 2000-luvun

Suomessa. – Sara Routarinne & Tuula Uusi-Hallila (toim.), Nuoret kielikuvassa. Kou-

luikäisten kieli 2000-luvulla s. 9–55. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

RÄSÄNEN, MAARET – PALANDER, MARJATTA 2015: Kansandialektologinen testi murrepiirtei-

den keskinäisestä murteellisuusjärjestyksestä. Virittäjä 1/2015 s. 4–33.

SALMI , LEENA 2014: Digitaalisen vuorovaikutuksen terminologiasta. – Marja-Liisa Helasvuo,

Marjut Johansson & Sanna-Kaisa Tanskanen (toim.), Kieli verkossa s. 177–184. Hel-

sinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

SALMINEN , KERSTIN – POUTANEN, PÄIVI 1998: Kultuurikompassi. Helsinki: Edita

SARHIMAA , JUTTA 2015: Skinit hyökkäsivät somalien kimppuun, siitä kasvoi somalisukupolven

urbaanilegenda, ja nämä koomikot tekivät tappelusta voimabiisin.

(http://nyt.fi/a1462762713354) 18.5.2016.

SHIFMAN , LIMOR 2014: Memes in Digital Culture. MIT Press Essential Knowledge Series.

Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.

SIITONEN KIRSTI – MARTIN MAISA 2001: Mämmilän mukun suomi – ulkomaalaispuhetta vai

pelkkää fiktiota? – Helena Sulkala & Leena Nissilä (toim.), XXVII Kielitieteen päivät

Oulussa 19. – 20.5.2000. Oulu: Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos, Oulun

yliopisto.

SILFVERBERG, LEENA 1996: Viestinnän kannalta ensisijaisia kieliopillisia kategorioita. – Mar-

jut Vehkanen (toim.), Suomi toisena vieraana kielenä. Ajatuksia kielestä, kulttuurista,

metodeista s. 36–52. Helsinki: Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitos.

SORJONEN, MARJA-LEENA, LEHTONEN, HEINI – ROUHIKOSKI, ANU 2015: Helsinki, kielen in-

deksisyys ja sosiaaliset identiteetit liikkeessä. Marja-Leena Sorjonen, Anu Rouhikoski

& Heini Lehtonen (toim.), Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaa-

liset identiteetit s. 9–34. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

STORHAMMAR, MARJA-TERTTU 1994: Puhekielen asema ulkomaalaisopetuksessa. – Virittäjä

1/1994 s. 97–109.

77

TAINIO , LIISA 2008: Toisten puhujien matkiminen luokkahuoneessa. – Sara Routarinne &

Tuula Uusi-Hallila (toim.), Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla s.

146–164. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

TAKAMAA , TOMI – MUSTA BARBAARI 2014: Salil eka salil vika. Helsinki: Kustannusosakeyh-

tiö Otava.

THURÉN, SOFIA 2014: Saako tälle nauraa Prinssi Jusuf?

(http://yle.fi/ylex/uutiset/saako_talle_nauraa_prinssi_jusuf/3-7643723) 29.10.2015.

TOIVOLA , MINNALEENA 2004: Puheen havaitseminen ja tuottaminen – tutkimusta suomen

diftongeista. – Boglárka Straszer & Anneli Brown (toim.), Suomen kielen prosodian

opettamisen ja oppimisen kysymyksiä. Kakkoskieli 5 s. 213–262. Helsinki: Helsingin

yliopiston suomen kielen laitos.

TORISEVA, MARIANNE 2008: Englanti kohtaa suomen skeittiteksteissä. – Sara Routarinne &

Tuula Uusi-Hallila (toim.), Nuoret kielikuvassa. Kouluikäisten kieli 2000-luvulla s.

169–185. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

WESTINEN, ELINA 2010: The linguistic and discursive construction of hip hop identities: A

view on Finnish rap lyrics. – Minna Palander-Collin, Hartmut Lenk, Minna Nevala,

Päivi Sihvonen & Marjo Vesalainen (toim.), Constructing Identity in Interpersonal

Communication s. 251–262. Helsinki: Société Néophilologique.

WESTINEN, ELINA 2012: Bättre folk – kriittinen sosiolingvistinen kommentti suomalaisessa

rapmusiikissa. – Mikko Salasuo, Janne Poikolainen & Pauli Komonen (toim.), Katu-

kulttuuri. Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa s. 119–141. Helsinki: Nuorisotut-

kimusseura, julkaisuja 124.

VIHANTA , VEIJO 1990: Suomi vieraana kielenä foneettiselta kannalta. – Jorma Tommola

(toim.), Foreign language comprehension and production. Vieraan kielen ymmärtä-

minen ja tuottaminen s. 199–225. AFinLan vuosikirja 48. Turku.

WIIK , KALEVI 1981: Fonetiikan perusteet. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

VIRTANEN, LEEA 1996: Savolaisten luonnonväärät leuat. – Pekka Laaksonen & Sirkka-Liisa

Mettomäki (toim.), Olkaamme siis suomalaisia. Kalevalaseuran vuosikirja 75–76 s. 66–

88. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

YLIKAHRI , KRISTIINA 1996: Referoinnin laajentumat hän-, he ja se-, ne- pronominien käytössä

Siikaisten murteessa – Virittäjä 2/1996 s.182–203.

2

LIITE: Kuvanäytteet Seksikkään Suklaan aineistosta

Seksikkään Suklaan tyylitellyn huonon suomen meemejä sivustolta http://ask.fm/luyeyekonssi:

Documents

TYYLITELTY HUONO SUOMI PRINSSI JUSUFIN JA SEKSIKKÄÄN … · 2016-09-20 · vaihtelu ( joku päivää , lepä rauhasa veli ), aspiraatio klusiilien k, p ja t jäljessä ( khaveri