Itä-Suomen ylioppilaslehti

2011

2

Tutkijan tulikaste

Pääministeri: Savonlinnan OKL on säilytettävä » 4-5ZumbaMies kohtaa historia ja lohikäärmeet » 28-29

Kapeikoista

Länsi-Sahara on odottanut kansain-välisen oikeuden toteutumista vuo-desta 1975. Viimeiseksi siirtomaaksi

nimetty alue unohtuu lehtien agendalta päivästä toiseen, kun muut kriisipesäk-keet nousevat mediahorisonttiin yksi kerrallaan taas vaipuakseen unohduksiin ajallaan.

Länsi-Saharan Suomen tiedotustoi-miston työntekijän Maima Mahmudin mukaan itsenäisyyskamppailu muut-tuukin näkymättömäksi saman tien, kun mediahuomio kääntyy toisaalle. Länsisa-haralaiset kokevat, että maassa tapahtuvat ihmisoikeusrikkomukset ovat näkymättö-miä muulle maailmalle.

Ikävä kyllä, näkyviin noustaan useim-miten taas, kun konflikti kärjistyy. Tilan-netta kuvaa mielestäni hyvin 90-luvulla ilmestyneen Seitsemän elokuvan aikalai-sanalyysi. Sen lausuu elokuvan vangittu sarjamurhaaja, joka kertoo vertahyytävästi virnistäen, että ennen asiansa sai esille, kun ohikulkijaa koputti kadulla olkapäälle ja kertoi asiansa. Nykyisin tätä pitää lyödä ensin lekalla päähän ja sitten huutaa. Synkkää.

Pohjois-Afrikassa kytee erityisesti nuo-rison parissa katkera suhtautuminen alu-een epäoikeudenmukaisuuksiin. Oletan, että monelle valtamedioita seuraavalle varsinaiset syyt ja ahdistus, joka sai kansan nousemaan matkailukohteissa Egypti ja Tunisia, eivät ole kovinkaan tuttuja. Kansannousuissa sosiaalinen media oli tunnetusti keskeisessä roolissa.

Valtamedioiden ja Internetin suhde on muutenkin mielenkiintoinen ja Wikileak-sin myötä ajankohtainen. Suhde selkenee mielenkiintoisesti vertaamalla sitä geo-politiikan perusoppeihin. Niissä valtion on tärkeää hallita kapeikkoja. Salmi, sola, väylät ja muut kapeikot on tärkeitä saada haltuun ja linnoittaa, jotta alueen ydin voi-daan turvata. Sitten keksittiin ydinpommi ja teoriat mullistuivat. Ytimeen yltävä ydinkärjellä varustettu ohjus on vahva ase ja pelote. Maiden puolustuksessa vaadit-tiin uudenlaista ajattelua.

Internet toimii hieman ydinpommin tavoin. Valtamediat voidaan informaatio-sodankäynnissä kokea eräänlaisina kapeik-koina, joiden hallinnasta kamppaillaan. Internet käänsi tilanteen. Informaatio ver-kossa kulkee ohi kapeikkojen ja ajatukset sekä näkemykset löytävät kannattajansa syvältä kansallisten rajojen takaa. Kapeik-koja on tosin Internetissäkin. 28. tammi-kuuta Egyptin hallinto osoitti, että vanha käytäntö on parempi kuin pussillinen uu-sia ja sai painostettua myös kansainväliset teleoperaattorit pimentämään koko maan Internet-yhteydet muulta maailmalta.

”Internet toimii hieman ydinpommin tavoin.

Pääkirjoitus | Uljas linja

Itä-Suomen ylioppilaslehti

PäätoimittajaJarkko Kumpulainen

044 576 8420paatoimittaja@uljas.net

ToimittajaPasi Huttunen 044 576 8427

pasi.huttunen@uljas.net

Taitto Matti Sevenius

KustantajaItä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta

PainopaikkaBotnia Print

IlmoitusmyyntiValto Merta

044 576 8421valto.merta@uef.fi

Kansikuva

Mohammed Gamal al-Din

Humoro nigra | Uljas päätti perustaa vaalien alla oman puolueen ja hakee parhaillaan erityislupaa asettaa ehdokkaansa myöhässä.

Yhden opintopsykologin täytyy tätä nykyä revetä kolmelle kampukselle. Toisen psykologin palkkauksen piti olla valmistelussa, mutta eipä ollutkaan.

ATK-passiopintojen lakkauttami-nen hämmentää ainakin niitä, joille ne ovat pakollinen osa tutkintoa. Yliopiston tiedotus asiasta ei juuri hämmennystä vähennä.

Nykypuolueisiin on moni pettynyt. Miksipä siis ei perustettaisi uutta? Kuopiossa projekti on jo käynnissä.

Jäte on noussut trendikkääksi kysymykseksi. Nyt tunkioon tunkee sormensa myös Tarkkailija.

Kuka on kuullut Länsi-Saharasta? Konflikti 35 vuotta itsenäisyyttään odottaneessa maassa on hyssytelty ali uutiskynnyksen.

Samuli Schielken vaikuttava valokuvaessee Egyptin kansan-noususta. Mitä yhteistä onkaan panssarivaunun runtelemalla Pepsi-tölkillä ja kyynelkaasulla?

4-5 6-7

17-18

14-15

30-31

20-21

Sisällys | Ennusmerkkejä

Kun totuus ei riitä.Korvike

2 Uljas 2 | 18. 2. 2011 3Uljas 2 | 18. 2. 2011

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi lupailee huoltajakoro-tuksen palautusta opintotukeen ensi vaalikaudella.

”Keskustan näkemys on, että huoltaja-korotus on ensisijainen asia. Opintotuen sitominen indeksiin on sitten pidemmäån aikavälin tavoite”, hän toteaa.

Kiviniemen mukaan opintotuen sitomista indeksiin on turha odotella seuraavalla vaalikaudella. Pääministeri kannustaa myös lainanottoon.

”Totta kai työssäkäynti on hyvä asia, mutta tavoitteena on, että opiskelijat saa-

vat tutkintonsa valmiiksi. Opintolaina on yksi opintotuen elementeistä ja sitä pide-tään liiankin suurena mörkönä. Kyllähän tutkintoa tehdään nimenomaan sen takia, että työllistytään. Kun on koulutusta ja tutkinto, niin työn saanti on helpompaa. Se on investointi tulevaisuuteen”, hän valistaa.

”Tulorajoja korotettiin tällä vaalikau-della niin, että opiskelija voi tienata liki kolmanneksen enemmän”, hän toteaa.

Kiviniemen arvio on, että tulorajojen korotus oli riittävä. Ainakaan suurempaa painetta ei hänen mukaansa ole ilmennyt

uusiin muutoksiin.Yliopistouudistukseen hän on tyyty-

väinen, mutta korostaa, että perusteellista arviota ei vielä ole mahdollista tehdä.

”Kyllähän tämä entistä itsenäisempi asema yliopistoille takaa mahdollisuu-den korkealaatuisen tieteen tekoon ja opetukseen. Lisäksi saatiin vahvistettua perusrahoitusta ja tuettua kansainvälis-tymistä.”

Yliopistopolitiikassa Kiviniemi pitää tärkeänä, että korkeakoulutus säilytetään jokaisessa maakunnassa. Rakenteellista kehittämistä hän toivoo lisää.

”Vaasan tilannetta olen katsonut vähän kummissani. Siellä kannattaisi nämä suomenkieliset ja ruotsinkieliset yhdistää kaksikieliseksi yliopistoksi.”

Pääministerin toive rakenteellisesta kehittämisestä ei ulotu Savonlinnaan saakka.

”Todella toivon, että jatkossakin

huolehditaan siitä, että Savonlinnan OKL jatkuu. Vastuu asiassa on yliopiston hallituksella”

Kiviniemi painottaa, että koulutuksen tulee olla maksutonta kaikilla koulutus-asteilla.

”En ole rehtorien kanssa samaa mieltä lukukausimaksuista. Niitä ei pidä ottaa käyttöön”, hän toteaa.

”Siis suomalaisille ja muilta ETA-alu-eelta tuleville”, hän vielä täsmentää.

1Uutinen #

Pääministeri lupaa huoltajakoro-tuksen takaisin ensi vaalikaudellaMari Kiviniemi haluaa, että korkeakoulutus on suomalaisille maksutonta ja että sitä tarjotaan joka maakunnassa. Työssä-käymisen sijaan hän kannustaa lainan nostamiseen opiskelu-aikana. - Pasi Huttunen, teksti & kuva

Pääministeri Mari Kiviniemi kuunteli tarkalla korvalla itäsuomalaisten opiskelijoiden murheita. Hänen ratkaisunsa opiskelijoiden ongelmiiin on nopea ja tehokas opiskelu lainarahalla ja pikainen työllistyminen sen jälkeen.

”Todella toivon, että jatkossakin huolehditaan siitä, että Savonlinnan OKL jatkuu.

Minkälaisen puolueen perustaisit? Jos et, miksi et?

Sanna Räsänenkirjallisuus ja suomen kieli, 2 vsk.

- Tavallaan nykypuolueet riittävät, mut-ta ominaispiirteitä tulisi selkeyttää. Jos perustaisin puolueen, niin sellaisen, joka kannattaa pienen sivistysvaltion rippeitä kuten ilmaista koulutusta ja huolehtii muun muassa vähätuloisista.

Tuomo Kauppinenhistoria, n vsk.

- Mielestäni nykyisin puolueita on tar-peeksi, mutta jos pitäisi, niin perustai-sin jonkin arvoliberaali puolueen, joka ei ole vihreät tai kokoomus. Rusinat pullasta-periaatteella.

Lea Kuikkaniemikasvatustiede, OpeArt 1. vsk.

- En perustaisi. Puolueissa ärsyttää yksisilmäinen katsominen. Uskon enemmän järjestötoimintaan, vaikka valtiovalta toimiikin puolueista käsin.

Tomi Valtanenravitsemustiede, 4. vsk.

- Perustaisin puolueen, joka pyrkisi edis-tämään kansanterveydellistä näkökul-maa. Erityisesti puolue huomioisi lasten ruokailutottumukset ja pyrkisi sitä kautta vaikuttamaan kansan liikalihavuuteen.

Teemu Pulkkinenkasvatustiede, 1. vsk.

- Jos politiikka olisi erilaista, voisin perustaa. Usko poliitiikan tekemiseen on huvennut. Onko sellainen politiik-ka mahdollista, että uskalletaan sa-noa asiat suoraan, ilman mielistelyä.

Elisa Kuosmanensosiaalipsykologia, 2. vsk.

- Haluaisin perustaa melko vasem-mistohenkisen sekä yhteiskun-takriittisen puolueen, joka ottaisi huomioon erityisesti ekologisuuden. Puolueeni voisi sijoittua vasemmis-toliiton ja vihreiden välimaastoon.

Savonlinna

Kuopio

- Mari Karjalainen, Selina Tuomaala ja Reeta Kankaanpää, teksti & kuvat

Luvaton vuosiGallup

Joensuu

ISYY:n tuuba | Kahdeksas matkustaja

OLL parantamaan tasa-arvoa urheilussa

Hallitus sai täydennystä Saara Hanhelasta

Oppimiskeskuksen johtaja: Ei toista opintopsykologia

Oikaisu

Opiskelijoiden Liikuntaliitto allekirjoit-ti Brightonin sopimuksen ensimmäisenä opiskelijaliikuntajärjestönä maailmassa. Liikuntaliiton puheenjohtaja Akseli Hakala ja pääsihteeri Hilkka Laitinen allekirjoittivat sopimuksen 11. helmikuuta.Julistuksen antajana on International Wor-king Group on Women and Sport (IWG), kansainvälinen naisliikuntaverkosto, joka perustettiin 1994 Brightonissa ensimmäisen

naisten- ja urheilun maailmankonferenssin yhteydessä.”Opiskelijoiden Liikuntaliitolle tämä on suuri kunnia, mutta tämä on vasta ensi askel naisten aseman parantamisessa opiskelijaurheilun saralla. Tästä syystä haastammekin kaikki kansalliset ja kansainväliset opiskelijaurhei-luliitot allekirjoittamaan Brightonin julistuk-sen”, sanoo Hakala.

Pasi Huttunen

ISYY:n edustajisto täydensi ylioppilaskun-nan hallitusta kokouksessaan 8. helmikuuta. Täydennys löytyi edustajiston ulkopuolel-ta, kun Kuopion kampuksen vapaa-aika ja kansainvälisten asioiden vastaavaksi valittiin Saara Hanhela. Valintaa saneli osaltaan sukupuoli, sillä tasa-arvolain edellyttämänä hallitukseen oli saatava nainen. Edustajiston kokouksesta tehdyn muistion mukaan Han-hela valittiin hallitukseen raikuvin aplodein. ”Päädyin hallitukseen toimintajaoston kautta. Olen toiminut Sociuksen puheen-johtajana ja tutustuin toimintajaostossa Jukka Mähöseen, joka kysyi kiinnostustani. Ja toimintahan on omaa vahvuusaluettani”, kolmatta vuotta sosiaalipolitiikkaa Kuopios-sa opiskeleva Saara Hanhela kertoo.

”Tärkein sarkani toiminnan puolella on saada ihmisiä jaostoon toteuttamaan juttuja. Sitten on saatava vielä jäsenistö kiinnos-tumaan, eli järjestettävä hyviä tapahtumia. Kv-puolella on kv-edunvalvontaa työstettävä ja vahvistettava kotikansainvälistymistä. Suomalaiset on saatava toimimaan vaihtari-en kanssa. Lisäksi olisi tärkeää saada tänne enemmän ulkomaisia luennoitsijoita”, hän listaa työsarkaansa.Myöhäisenä täydennyksenä hän ei ehtinyt mukaan tekemään toimintasuunnitelman toteutussuunnitelmaa, joten nyt edessä on valmis paketti, josta lähteä tekemään.”Mieluummin olisin ollut määrittelemässä suuntaviivoja alusta saakka”, hän toteaa.

Pasi Huttunen

”Onhan järjestömuisti toki lyhyt, mutta että näin lyhyt

Toisen opintopsykologin palkkaamisen Itä-Suo-men yliopistoon piti olla valmistelussa. Asiasta kertoi suunnittelupäällikkö Soili Makkonen jo viime vuoden lopulla, 5. marraskuuta Itä-Suomen ohjauksen koulutuspäivillä pitämässään puheenvuorossa. Oppimiskeskuksen johtaja Tuula Heide kuitenkin tyrmää väitteen.”Sellaista tietoa ei ainakaan minun korviini ole kantautunut”, hän sanoo.Tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa on yksi opintopsykologi. Heide arvioi, että opintopsy-kologin aika on riittänyt kolmen kampuksen hoitamiseen. Yhden ihmisen työaika on saatu

riittämään miettimällä työtapoja uudestaan. Muun muassa yksilöohjausta on korvattu ryhmä-ohjauksella. Makkosellakaan ei ole enää tietoa toisen opinto-psykologin palkkaamisesta.”Joo, se on varmaan yksi näistä asioista, jotka ovat olleet keskustelussa. Nyt kun sanot, niin minun pitää itsekin selvittää, mikä on tilanne. En voi valitettavasti kaikkien asioiden valmistelun tilannetta tietää. Asia on sijoitettu oppimiskes-kukseen, koska se on opiskelijoita koskeva asia”, Makkonen sanoo.

Pasi Huttunen

Toisin kuin edellisessä Uljaassa väitettiin, ei Maria Röykkä ollut ensimmäinen ISYY:n halli-tuksen puheenjohtaja. Röykkää ennen tehtävää hoiti Perttu Koistinen, joka oli myös Joensuun

yliopiston ylioppilaskunnan viimeinen hallituk-sen puheenjohtaja.”Onhan järjestömuisti toki lyhyt, mutta että näin lyhyt”, hymähtää Koistinen.

4 Uljas 2 | 18. 2. 2011 5Uljas 2 | 18. 2. 2011

Millä mielellä?- Reippaalla! Odottavaisin mielin olen lähdössä uuteen viikkoon.

Millainen olet?- Puhelias, sosiaalinen ja helposti innostuva.

Mikä sytyttää elämässä?- Ystävät, vapaat viikonloput sekä kevään tuleminen.

Haave?- Lähitulevaisuuden haave on päästä Espanjaan keväällä hyvän ystävän kanssa. Pidemmällä tähtäimellä tärkeää on yhteiskuntatieteiden mais-teriksi valmistuminen sekä hyvän työpaikan saaminen.

Mitä seuraavaksi?- Lähden hankkimaan juustoa leivän päälle.

Onko olemassa ilmaista lou-nasta?- Ei ole, mutta Uljaan tarjoama ruokai-lu oli poikkeus ja puhtaasti elämäni ensimmäinen ilmainen lounas.

Talvisena maanantaina Uljas tarjosi ystävänpäiväaterian au-rinkoiselle Sarille, joka ei voinut vastustaa kutsua ilmaiselle lounaalle, vaan suorastaan hihkui innosta. Sarin kevään

pitää kiireisenä muiden opintojen ohessa kandin kirjoittaminen, reissaaminen sekä työt. Ystäville ja urheilulle pitää toki jättää oma aikansa, ettei opiskelu-uupumus pääse iskemään. Ravintola Cant-hian lounastarjonta ylitti Sarin odotukset ja hänellä oli vaikeuksia päättää minkä makoisan näköisistä ruuista valitsisi. Päätösten jälkeen ei kuitenkaan ollut hankaluuksia saada tätä puheliasta savolaista kertomaan kuulumisistaan.

Tiedekunta: Yhteiskunta- ja kauppa-tieteet, sosiaalipsykologiaVuosikurssi: 3. vsk.Syntymäpaikka: EnonkoskiMotto: ”Älä ressaa!”Harrastukset: Urheilu, musiikki, ystävätRuoka: Pekoni-broilerikastike ja tumma riisi Paikka: Ravintola Canthia

Saara Hanhela, teksti& kuva

Sari Käpykangas Kukas hemmetti tuo on?

JOENSUU Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjastoon ilmestyi hiljattain tummanpuhuva patsas hiukan lysähtäneestä ja masentuneen näköisestä tyypistä. Onko se jonkinlainen karikatyyri uudistuksen rasittamasta yliopistolaisesta, vai mistä on kyse? Missään ei lue minkäänlaista selityksen sanaa, kylteissä vain kielletään koske-masta. Lopulta vastaus löytyy kirjaston verkkosivuilta. Kuvanveistäjä Alpo Sailon vuonna 1936 veistämän kipsioriginaalin runonlaulaja Larin Paraskeesta (1833–1944) sijoitti sinne Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.

Lirulla runtaten

KUOPIO Kaikenkansan klubilla Pannuhuoneella todistettiin tiistaina 15. hel-mikuuta free jazzin ja kansanmusiikin elinvoimainen liitto. World Mänkeri Orchestra käyttää jo unohduksissa olleita kansansoittimia muun muassa klarinettisoittimiin kuuluvia lirua ja mänkeriä. Kahden puhaltajan lisäksi kvin-tettiin kuuluu sähköbasso, lyömäsoittimet ja kuvassa oleva rikkaasti ääntään käyttävä solisti Meri Tiitola. Kuvassa lirua puhaltaa Pekka Westerholm. Illan aikana esiintyi myös kuopiolainen Pharaoh Pirttikangas.

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkäänEtsin

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

vaJarkko

Ku

mp

ulain

en, teksti &

kuva

Selina Tu

om

aala, teksti & San

na K

urro

nen

, kuva

”Palautteenkin perusteella rukattavaa on.Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

SAVONLINNA Okl:n liikunnan sivuaineen opiskelijat loihtivat 15. helmikuuta lämpöä hyiseen talvisäähän Savonlinnassa. Liikunnal-lisia taitojaan esittelevän ryhmän viihdyttävistä tempuista nautti juhlapukuihin sonnustautunut parin sadan hengen yleisö. Ainosa-lissa järjestetty Gaala-spektaakkeli huipentui tanssiaisiin. Musii-kista vastasivat DJ Jorma Kaukonen ja joensuulainen Extreme Maximum.

Hikiset temput puvuissa

Itä-Suomen yliopiston tuutorit ovat taas hakusessa. Haku jatkuu 4. maa-liskuuta saakka ja koulutukset jär-jestetään huhtikuussa ja elokuussa. Tuutorointisihteeri Katja Suvanto

muistuttaa, että koulutuksiin osallis-tuminen on tuutoreille pakollista. Tuu-toriksi haetaan täyttämällä verkkolo-make, joka löytyy ISYY:n verkkosivuilta http://www.isyy.fi.

Itä-Suomen yliopiston kirjastojen tietokanta Josku näyttää lainauskiel-tolaisille rajuja summia. Kirjaston mukaan vuodenvaihteen jälkeen lainauskieltoon joutuneilla asiakastie-

doissa näkyy 50 euron maksu myö-hässä olevasta kirjasta. Lainauskielto puretaan ja merkintä poistetaan, kun kirjat palautetaan ja asian mukaiset maksut on hoidettu.

Tuutorihaku käynnistyi taasMiksi asiakastiedoissa on 50 euron maksu?

Yliopiston intranetissä ja Weboodin etusivulla tiedotettiin hiljattain ATK-pas-siopintojen lakkauttamisesta. ”Oppimis-keskuksen lukuvuonna 2010-2011 järjestä-mät atk-passi-opintojaksot lakkautetaan keväällä 2011 ja opinto- ja opetuspalvelut ei toteuta perusopiskelijoiden atk-passi-opintojaksoja toistaiseksi”, kerrottiin. Ilmoitus herätti kohua, koska ATK-pas-siopinnot kuuluvat pakollisena joihinkin tutkintoihin. Hämmennystä ei helpottanut yliopiston sekava tiedotus asiasta. Tiedote ATK-passiopintojen lakkauttamisesta katosi intranetistä, mutta pysyi Weboodin etusivulla. Yliopistolta luvataan sentään, että ATK-opetus jonkinlaisessa muodossa tulee säilymään.

Kun asiaa tiedusteltiin viikon kuusi alussa suunnittelija Tommi Haapanie-meltä Opinto- ja opetuspalveluista, hän pyysi soittamaan uudestaan loppuviikosta, jolloin asiasta oltaisiin paremmin selvillä. Loppuviikosta kertomansa tiedot hän vielä päivitti seuraavalla viikolla.

”On tehty päätös, että Opinto- ja opetus-palvelut lopettaa opintojen järjestämi-sen ATK-passi -nimellä. ATK-opetusta järjestämme opiskelijoille jatkossakin. Tiedotteen häviäminen intrasta johtuu varmaan jostain teknisestä ongelmasta. Sitä ei ole tarkoituksella poistettu”, kertoo Haapaniemi.

Jossakin vaiheessa ATK-passiopintoja oltiin sysäämässä Opinto- ja opetuspal-veluista tiedekuntien järjestettäväksi, mutta suunnitelma hylättiin. Keskitetty järjestelmä on todennäköisesti edullisempi, mutta Haapaniemi kertoo, että hänellä ei ole laskelmia asiasta. Vielä syksyn 2011 aikana ATK-passin voi suorittaa Opinto- ja opetuspalveluissa.

”Jos opiskelijan oikeusturva sitä edel-lyttää, niin pitää meidän järjestää mahdolli-suus suorittamiseen senkin jälkeen.”

Haapaniemi ei vielä suostu spekuloi-maan tulevien opintojen laajuudella tai sillä, millaiseksi ATK-opetus rakennetaan, mutta tavoitteena on hänen mukaansa parempi kattavuus.

”Tulevien ATK-opintojen laajuus ja rakenne suunnitellaan yhdessä tiedekun-tien kanssa, jotta ne ovat yhteensopivat tutkintovaatimusten kanssa.”

Yksi syy opetuksen uudistamiseen on hänen mukaansa ATK-passista kerätty palaute.

”Palautteenkin perusteella rukattavaa on.”

Mitä ihmettä tapahtuu ATK-opetukselle?

Opinto- ja opetuspalvelut lopettaa ATK-passiopinnot, vaikka ne kuuluvat osalla opiskelijoista tutkintovaatimuksiin. ATK-opetus säilyy, mutta muuttaa muotoaan ja laajuuttaan - Pasi Huttunen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

2Uutinen #

Mikä passi?

ATK-passi-opintojaksot antavat perus-valmiudet tietotekniikan käyttämiseen opiskelussa.Atk-passiopintoihin kuuluvat opintojak-sot: Tietokoneen käyttö ja verkkopalvelut Itä-Suomen yliopistossa, Tekstinkäsittely ja Taulukkolaskenta ja esitysgrafiikka.Opintojaksoilla on omat Moodle-oppimis-ympäristönsä, jossa opintojakson sisällöt opiskellaan itseopiskelumateriaalien sekä -harjoitusten avulla.Mikäli opiskelijoilla on vielä suorittamatta tutkintonsa mukaisia atk-passi-opintojakso-ja, voivat he tenttiä niitä vielä syksyllä 2011.

Suunnittelija Tommi Haapaniemi kertoo, että ATK-opetus säilyy Opinto- ja opetuspal-veluissa, vaikka ATK-passiopinnot lakkautetaan. Vielä ensi syksynä ATK-passinkin ehtii suorittaa

ISYY:n päätös vaalimainonnasta nosti metakanISYY:n hallituksen päätös vaalimainonnan kieltä-misestä kuohuttaa poliittisia opiskelijajärjestöjä. Joensuussa päätöksestä älähti ainakin Itä-Suomen puolestaan vihreä vasemmisto (IViVa). Kuopiossa asiasta on pitänyt ääntä ainakin kokoomusaktiivi Jouni Holopainen. Lisäksi asiasta on julkisesti tuohtunut Tuhatkunnan puheenjohtaja Jenny Nyman.”Korkeakouluopiskelijoiden pitäisi olla tämän maan älyllistä eliittiä, mikä tarkoittaa sitä, että he osaavat kyllä suhtautua kriittisesti yhteiskuntaan ja arvioida omaa mahdollista puoluekantaansa ihan itse”, Nyman kirjoittaa blogissaan.IViVa puolestaan toivoo, että yliopisto ja ylioppi-laskunta sallisivat esimerkiksi yhden yleisjulisteen kultakin puolueelta yliopiston keskeisimpiin tiloihin. Ryhmä ehdottaa, että opiskelevista eh-dokkaista ja heidän pääteemoistaan tulisi lähettää kooste ylioppilaskunnan tiedotuskanavilla.Hallitus kielsi kokouksessaan henkilöön tai puolu-eeseen sidotun eduskuntavaalimainnan ylioppi-laskunnan ilmoitustauluilla, tiloissa, Wiikkoärsyk-keessä ja sähköpostilistoilla sekä ylioppilaskunnan

moderoimilla sosiaalisen median sivuilla ennak-kovaaleja edeltävän kuun alusta lähtien.Kielto pitää sisällään paikallisten puoluepo-liittisten yhdistysten tapahtumailmoittelun vaaleihin saakka. Vaalimainontakieltoa voidaan soveltaa myös muissa valtiollisissa vaaleissa sekä kuntavaaleissa. Yleisen tiedottamisen vaaleista tai puoluerajat ylittäviä vaalipanelien mainosta-misen hallitus rajasi kiellon ulkopuolelle.”Ylioppilaskunnan asettama kielto ei käy-tännössä rajaa puoluepoliittisen viestinnän mahdollisuuksia nykyisestään, vaan toteaa jo aiemmin käytännössä toteutuneet pelisäännöt. Esimerkiksi muiden kuin virallisten tiedotteiden asettaminen ylioppilaskunnan ilmoitustauluille on muutenkin kielletty”, hallitus rauhoittelee tiedotteessaan.Hallitus pyrkii järjestämään kampusalueille ser-mit vaalimainontaa varten ja ylioppilaskunnan foorumeille lisätään Eduskuntavaalit-osio.”Lisäksi järjestämme yleistä vaalimainontaa viestintäkanavillamme.”

Pasi Huttunen

6 Uljas 2 | 18. 2. 2011 7Uljas 2 | 18. 2. 2011

”Tällä hetkellä ei ole näkyvissä paineita hintojen tarkistamiseen

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Kansaneläkelaitos korotti korkeakoulu-opiskelijoiden ateriatuen vuoden alusta 1,77 euroon ateriaa kohti. Korotusta tuli siis kym-menen senttiä. Edellinen korotus tehtiin vuonna 2007, silloin se oli 20 senttiä.

Hinnat laskivat epätasaisesti Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungeissa. Kam-puksien suurimpia opiskelijaravintoloita verrattaessa Kuopiolaiset hyötyivät korotuk-sesta eniten. Peruslounaan hinta tippui 1,99 eurosta 1,79 euroon, eli 20 senttiä. Joensuus-sa ja Savonlinnassa hinnat tippuivat puolet vähemmän, eli kymmenen senttiä. Esimer-kiksi Joensuussa Carelialla peruslounas

maksaa opiskelijalle nyt 2,15 euroa.Itä-Suomen yliopiston ruokaloissa

ateriat ovat valtioneuvoston määrittelemää enimmäishintaa edullisempia. Aterian enimmäishinta korkeakouluopiskelijoille on tällä hetkellä 2,50 euroa, eli esimerkiksi Kuopiossa peruslounas maksaa noin 70 senttiä vähemmän kuin opiskelijalounaan enimmäishinta.

”Keskeiset opiskelijaruokailuun vaikut-tavat kustannukset ovat elintarvike-, ja työ-voima-, sekä muut yleiset kustannukset. Jos nämä nousevat, niin se tulee vaikuttamaan myös opiskelijahintoihin. Tällä hetkellä ei ole

näkyvissä paineita hintojen tarkistamiseen”, Fazer Food Servicesin operatiivinen päällik-kö Sari Räsänen kertoo.

Kampusten ravintoloilla on omat sopi-muksensa, joissa palvelutasot on määritelty. Hintoihin vaikuttavat niiden kävijämäärät, -aukioloajat, palvelutasojen erot, sekä lisäksi kampusravintoloiden määrä.

päivittäin yliopistolla syövät opiskelijat hyötyvät ateriatuen korotuksesta Joen-suussa ja Savonlinnassa noin kaksi euroa ja Kuopiossa alle viisi euroa kuussa. ISYY:n koulutus- ja sosiaalipoliittinen sihteeri Han-nu Jaakkola näkee ateriatuen merkittävänä tukimuotona.

”Mainio tuen muoto, kun mietitään historiaa. Kun tukea lähdettiin kehittämään, haluttiin opiskelijoille turvata ainakin yksi hyvä ateria päivässä. Tuki toimii myös opin-totuen välillisenä elementtinä, miksi sitä ei usein kylläkään mielletä.�

3Uutinen #

Opiskelijan leipä leveni hiukanKorkeakouluopiskelijoiden ateriatukea korotettiin eduskunnan päätöksellä. Korotettu tuki astui voimaan vuoden ensimmäisenä päivänä. Aterioiden hinnat laskivat kampuksilla, mutta kuinka pit-käksi aikaa? - Tuomo Majaniemi, teksti & Pasi Huttunen, kuva

Joensuussa opiskelija syö edullisemmin kampuksella kuin keskustassa. Esimerkiksi Joensuun konservatorion ravintola Menuetissa opiskelijalounaan hinta on tiukasti valtioneuvoston määrittelemän enimmäishinnan mukainen.

Ruokien hinnat kampuksilla

Kuopio - Canthia, SnellmaniaLounas 1,79€ (1,99€), Keittolounas 1,68€Joensuu - CareliaLounas 2,15€ (2,25€), Keittolounas 1,70€Savonlinna - VälkkyLounas 2,15€ (2,25€), Keittolounas 1,70€

Sulkuihin merkitty aiemmat hinnat.

Joensuun kampuksen opiskelun tukipal-velut (Oppari) ja opetuksen tukipalvelut (Oppitupa) sijoitetaan uudestaan saata-vuuden ja palvelutason parantamiseksi. Oppari siirtyy kirjastoon ja oppituvan palvelut sijoittuvat Carelian ensimmäi-sen kerroksen tiloihin.

Syynä tähän on se, että haluttiin löytää palveluille paikka, jossa sekä opiskelijat että henkilökunta jo entuudestaan liikku-vat ja joka sijaitsee keskellä kampusta.

”Kirjaston tiloissa uudistukset toteutetaan toukokuusta 2011 alkaen ja uudistetut tilat ovat käytössä syyslu-kukauden alkuun mennessä. Kirjasto joudutaan sulkemaan näillä näkymin kahteen otteeseen, toukokuussa viikoksi ja kesällä joksikin aikaa. Käyttäjille kirjaston sulkemisesta, aukioloaikojen lyhentämisestä ja aineiston osittaisesta käyttörajoituksesta koituu harmia”, Kirjaston varajohtaja Helena Hämynen sanoo

”Kirjaston ja opparin neuvontapal-velut sijoitetaan syyslukukauden alusta alkaen samalle palvelualueelle kirjaston ensimmäiseen kerrokseen nykyisen lainaustiskin paikalle. Palvelualueella otetaan käyttöön kirjojen palautusauto-maatti ja sijoitetaan lainausautomaatit nykyistä paremmalle paikalle sekä varus-tetaan tila vuoronumerojärjestelmällä.”

Opetuksen ja opiskelun tukipalvelui-den vastuuhenkilö Sari Tervonen kertoo muista uudistuksista.

”Tällä hetkellä Carelian toisessa kerroksessa sijaitsevan itseopiskelutilan työasemat poistetaan käytöstä helmi-maaliskuun vaihteessa ja tietotekni-nen tukipalvelu siirtyy remontin alta Aurorassa sijaitsevan itseopiskelutilan yhteyteen. Sähköinen tenttitila joudu-taan todennäköisesti sulkemaan joksikin aikaa remontin aikana. Oppituvan palve-lut henkilökunnalle toimivat remontin ajan normaalisti Aurorassa”, hän listaa.

Mitä kirjastoon on remontin myötä

tulossa?”Osa opiskelijoiden työpisteistä

sijoitetaan toiseen kerrokseen Yhteis-kuntatieteiden saliin nykyisen neuvonta-alueen paikalle ja toiseen kerrokseen tulee myös sähköinen tenttitila. Ensim-mäiseen kerrokseen sijoitetaan noin sata opparin hallinnoimaa tietokonetta ja opettajien tukipalvelut sijoitetaan kirjaston nykyiseen opetustilaan C Ope -luokkaan. Sanomalehtisalista tulee

vapaammassa käytössä oleva ´olohuone´ tai pistäytymispaikka, ja sinne sijoitetaan sanomalehtien lisäksi tietokoneita lyhyt-aikaiseen käyttöön, Hämynen luettelee.

”Rajoituksista ja aukioloaikojen muu-toksista tiedotetaan ajankohtaisimmin kirjaston kotisivuilla, joita kannattaa nyt ahkerasti seurata. Muita tiedotuskanavia ovat Uljas, Oiva, intra ja Saima. Remontin vaiheita on tarkoitus valaista myös erityi-sen blogin avulla”, Hämynen vinkkaa.

Oppimiskeskuspalvelut kirjastoonUudistetut tilat Carelialla luva-taan käyttöön syyslukukau-den alkuun mennessä. Kevääl-lä ja kesällä kannattaa varautua käyttörajoituksiin. - Jussi Turu-nen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

4Uutinen #

Itä-Suomen yliopistossa Joensuun kam-puksella aloittaa fotoniikan ja materi-aalitekniikan tutkimusyksikkö. Yksikkö muodostaa kansallisesti ja kansainväli-sesti merkittävän infrastruktuurin, jossa

on taustalla lähes 20 miljoonan euron laitekanta. Toiminta perustuu tutkimuk-seen biomateriaalien, materiaalitekniikan, fotoniikan ja spektriväritutkimuksen aloilla.

Riitta Käppi on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton seuraavaksi tiedottajaksi. Hän aloittaa työnsä liiton keskustoimistolla Helsingissä 23. Helmikuuta.

Käppi saa vastuulleen SYL:n ulkoisen ja sisäisen viestinnän suunnittelun ja to-teutuksen. Aiemmin käppi on toiminut muun muassa Joensuun ylioppilasleh-den päätoimittajana.

Joensuun yliopisto niputettiin kansan-omaisten yliopistojen ryhmään, kertoo YLE. 18. helmikuuta Turussa tarkastet-tavassa väitöskirjassa tutkittiin vuonna 2003 yliopistoihin hakeneita. Tutki-

muksen mukaan ovet avautuvat parem-min hyväosaisille ja yliopistokenttä on jakautunut elitistisiin ja kansanomaisiin. Kansanomaisimmiksi lueteltiin myös Jo-ensuun lisäksi Lapin ja Vaasan yliopistot.

Kuopion Nuorkauppakamari kävi 15. helmikuuta kertomassa Kuopion kam-puksen opiskelijoille menestymisestä. ”Tällaisesta tyypistä tulee menestyjä” -oppilaitosyhteistyöpäivässä esiteltiin

Nuorkauppakamarin näkemyksiä, joilla pärjää vuoden 2020 työmarkkinoilla. Näitä oli muun muassa oman osaamisen näkyväksi tekeminen sekä esiintymis- ja kielitaito.

Fotoniikan ja materiaalitekniikan tutkimus vauhtiinRiitta Käppi SYL:n tiedottajaksi Väitös: Joensuun yliopisto kansanomainen Nuorkauppakammari peilaili vuotta 2020

8 Uljas 2 | 18. 2. 2011 9Uljas 2 | 18. 2. 2011

”Tiukanlinnan vuokrasopimus on maksanut opiskelijajäsenille noin kaksi euroa vuodessa

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Pitkäaikainen vuokrasopimus Tiukan-linnasta siirtyi yliopistojen yhdistyessä Itä-Suomen yliopiston ylioppilas-kunnan hoidettavaksi. Vuoteen 2020 jatkuva vuokrasuhde on ollut rasite ylioppilaskunnan taloudelle solmimi-sestaan lähtien.

Alun perin Tiukanlinna vuokrattiin ylioppilaskunnan liiketoimintaa varten. Tiukanlinnassa toimi catering-yritys ja tilaa vuokrattiin erinäisiin tapahtu-miin, mutta liiketoimintaa ei missään vaiheessa saatu kannattavaksi.

Lopulta ylioppilaskunnan liiketoi-

minta jouduttiin lopettamaan vuonna 2007. Vuokrasuhteesta ei kuitenkaan päästy eroon.

”Olemme yrittäneet useasti neu-votella Senaatti-kiinteistön kanssa vuokrasuhteen irtisanomisesta, mutta he eivät ole olleet myöntyväisiä siihen”, kertoo ylioppilaskunnan pääsihteeri Janne Mertanen.

Epäonnistuneen liiketoiminnan jälkeen Tiukanlinnaa vuokrattiin edelleen juhlakäyttöön, kunnes tilalle löytyi alivuokraaja yliopiston ulkopuo-lelta.

Edellisestä vuokrasuhteesta eroten Kattama oy:n kanssa tehdystä sopi-muksesta ylioppilaskunta saa kiinteän vuokrasumman.

”Se helpottaa taloudenpitoa ja budjetointia. Uskomme, että se on edullisempi sopimus.”

”Tärkeää meille on myös se, että uusi vuokralainen on halukas inves-toimaan taloon. He haluavat tarjota yrityksille laadukkaan paikan pitää tapahtumiaan”, Mertanen jatkaa.

Uuteen sopimukseen sisältyy opis-kelijajärjestöille oikeus järjestää tapah-tumiaan jatkossakin Tiukanlinnassa.

”Vuositasolla opiskelijajärjestöt ovat järjestäneet 20-30 tilaisuutta Tiukkik-sella. Uudessa vuokrasopimuksessa on varauduttu vastaaviin määriin”, Merta-nen korostaa.

Tuleva kiinteistön kasvojenkohotus ei Mertasen mukaan haittaa opiskeli-

jatapahtumien järjestämistä kiinteis-tössä. Kustannuksia tosin kohottaa pakollinen jälkisiivouksen ostaminen Kattama oy:ltä.

”Tiukanlinnan vuokrasopimus on maksanut opiskelijajäsenille noin kaksi euroa vuodessa. Uudella sopimuksel-la jäsenmaksurasite tulisi laskemaan yhden euron tienoille”, pääsihteeri Mertanen sanoo.

Tiukanlinna saa uuden vuokralaisenYlioppilaskunnan Kuopiossa vuokraama Tiukanlinnan kiinteistö saa uuden yrittäjän alivuokralaiseksi. Kattama oy on tehnyt yliop-pilaskunnan kanssa vuokrasopimuksen ja alkaa vuokrata tilaa yri-tystapahtumiin. - Pasi Ahtiainen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

5Uutinen #

Teismi ja ateismi ottivat jälleen yhteen 7. helmikuuta Kuopion yliopistolla, kun Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka ja Itä-Suomen yliopiston professori Juha Hämäläinen kohta-sivat sanallisessa mittelössä Jumalan osuudesta ihmisarvoon. Lähes täyteen ahdettu luentosali kuunteli Puolimat-kan äärimmäisen vakaata ja tasaista provokaatiota Hämäläisen näperrelles-sä paperinnurkkia posket punottaen. Keskustelutilaisuudessa oli tarkoi-tuksena väitellä aiheesta ”Onko ihmisarvoa ilman Jumalaa?”, ja tiivistettynä tilaisuus alkoi Puoli-matkan kieltävästä ja Hämäläisen puol-tavasta väitteestä, ja se päättyi tilanteeseen,

jossa Puolimatka kieltää ja Hämäläinen puoltaa. Välissä ehdittiin hieman sivuta, onko aivovammaisella ihmisarvoa ollen-kaan ja tulisiko koirien olla täysivaltaisia perheenjäseniä.

Tilaisuuden järjestivät kristillinen opiskelijakerho Suola ja OPKO:n Kuo-pion ryhmä. Järjestävien tahojen oma kanta tullee selväksi jo aiheen asette-lusta, eikä sitä tilaisuudessakaan jätetty arvailtavaksi.

Tapio Puolimatka väitti jokaisen ihmisen kokevan

ihmisen loukkaamat-tomuuden omatun-

non syvätasolla. Ihmisarvoa ei

voi hänen mukaansa tiedollisesti oikeuttaa

ilman Jumalaa. Puolimatka oli puhees-saan huolissaan nykyaikaisesta tavasta opettaa nuoria erottamaan toisistaan tosiasiaväite ja arvoväite. Hänestä väittely arvototuuksista on epäoleellista, sillä jokainen ihminen ajattelee poh-jimmiltaan väärät teot vääriksi. ”Pyhän loukkaaminen aiheuttaa aina moraalista kauhua”, hän totesi.

Puolimatka lateli yksi toisensa perään raflaavia esimerkkejä keräten kuulijoiden ymmärryksen. ”Kantin järjel-lisyyteen perustuva yhteiskuntasopimus ei voi pitää paikkaansa, sillä se jättää huomiotta vammaiset. Jumalan rakkaus ei riipu ihmisen ominaisuuksista!” kuului julistus.

Juha Hämäläinen puolusti omalla vuorollaan ihmistä itseään vastaamalla Puolimatkalle, että ”ihmisarvo on ole-massa riippumatta Jumalan olemassa-

olosta”. Väitettä seurasi pitkä pohdinta, kuinka kysymys asettuu filosofisen antropologian kategoriaan ja ”kuinka käsitteisiin liittyy erilaisia latauksia ja tulkintoja”. Hämäläinen vetosi koko tilaisuuden ajan Immanuel Kantin filo-sofiaan sanoin ”Ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen avulla”.

Kasvatuksesta päästiin näppärästi susilapsiin, yhteiskuntasopimuksesta natseihin ja kulttuurirelativismiin sekä hiukkasteoriaan. Illan yksi aiheelli-sista kommenteista tuli Hämäläiseltä - ”palataanpa alkuperäiseen kysymyk-seen”. Kuuntelijat saivat viihdettä, yksi ehkä tuskastui, toinen rentoutui, kun totuutta Jumalasta ei löydetty tälläkään kertaa. Uskonto ja tiede jatkavat toistai-seksi vastakkaisasemissa, jos joku koki viisastuvansa tilaisuudesta, on syytä nostaa pipoa ja toivottaa onnea.

Uskonto ja tiede eivät löytäneet toisiaanTapio Puolimatka saarnasi kuorolle, eikä kukaan viisastunut. Ihmisarvo ja jumala pysyivät arvoituksina. - Reeta Kankaanpää, teksti & kuva

Juha Hämäläinen ei löytänyt tilaisuudesta kovin vastaanotta-vaista yleisöä.

Joensuun Opiskelevat Porvarit ry. (Jopo) pitää välttämättömänä pankkiautomaatin saamista yliopiston kampukselle. Ydinkeskustassa pank-

kiautomaatteja on runsain mitoin, mutta tuhansien opiskelijoiden työpaikan läheisyydestä automaattia ei löydy. Vaikka korttiraha on nykyisin yleisin maksutapa, ei se korvaa nopeaa käteistä varsinkin pienten ostos-ten yhteydessä. Yhdistyksen hallitus muistuttaa, että vaikka sirukorttilukijoiden avulla ostokset pystytään

nykyisin varmentamaan nopeasti, pidentää kortil-la maksaminen varsinkin lounasjonoja kampuksen ravintoloissa. Pankkiautomaatti kampuksella sujuvoit-taisi meidän kaikkien arkeamme, yhdistyksen hallitus muistuttaa.

”Tässä olisi loistava ja konkreettinen haaste yliopistomme uudelle hallintojohtaja Tuomo Meri-läiselle, jonka toimen- kuvaan kuuluu myös yliopisto alueen palveluiden kehittäminen”, lausuu yhdistyksen

puheenjohtaja Teemu Myllärinen. Jopo vaatii pank-kiautomaattia yliopiston Joensuun kampusalueelle helpottamaan opiskelijoiden ja yliopiston henkilö-kunnan arkea. Lisäksi automaatista hyötyisivät muut lähialueen asukkaat sekä liikuntapaikkojen palveluita käyttävät.

Teemu MyllärinenPuheenjohtaja

Joensuun Opiskelevat Porvarit ry.

Pankkiautomaatti kampukselle!

Debatti

Ajassa

Yliopilaskunnan pääsihteeri Janne Mertanen on hyvillään tiukanlinnan uudesta alivuokralaisesta. Senaattikiinteistöt on pitänyt ylioppilaskuntaa tiukasti pihdeissä vuokrasopimuksen kanssa ja vuokrasuhde on ollut rasite ylioppilaskunnan taloudelle vuosikausia.

10 Uljas 2 | 18. 2. 2011 11Uljas 2 | 18. 2. 2011

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan tulevien vuosijuhlien areena. Paikka ei ole mikä tahansa sa-volainen kulmakuppila vaan kulttuurihistoriallisesti yksi Suomen merkittävimmistä nähtävyyksistä, Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna. - Selina Tuomaala, teksti & Sanna Kurronen, kuva

Olavinlinna

Olavinlinnan historia juontaa lähes 550 vuoden taakse, jolloin se raken-nettiin ritari Erik Akselinpoika Tottin toimesta Savon alueen

turvaksi torjumaan idästä tulevat hyökkäykset. Sittemmin venäläisten asioidessa Savonlinnassa ainoastaan rahaa tuovina turisteina, Olavin-linnassa on keskitytty pelkkään juhlimiseen. Linnan varuskunta lakkautettiin 1847, joten pirs-keitä on järjestetty jo 1880-luvun lopulta alkaen.

Olavinlinnan ja Hämeen linnan hankekoor-dinaattori Anne Parikka kertoo, että ensimmäi-nen suuri yleisötapahtuma Olavinlinnassa oli Aino Actén järjestämä oopperaesitys vuonna 1912. Nykyisin linna on oopperajuhlien lisäksi ahkerassa käytössä ympäri vuoden.

”Koko vuoden aikana järjestetään 200- 280 erilaista tapahtumaa ja tilaisuutta”, Parikka täsmentää.

Olavinlinnassa on kautta aikojen järjestetty syntymäpäiväjuhlia, häitä, kokouksia, seminaa-reja, konsertteja sekä ooppera- ja balettijuhlia. Railakkaammat ja vauhdikkaammat rymykekke-rit on kuitenkin syytä järjestää muualla.

”Tilat asettavat omat rajoituksensa juhlien järjestämiselle. Kaikki tilaisuudet eivät välttä-mättä ole toteutettavissa linnoissa”, Parikka muistuttaa.

Parikan mukaan linnan historia ja tilat ovat hyvin ainutlaatuiset. Juuri se tekee linnasta erityisen ja tunnelmallisen juhlapaikan.

”Linnoihin ei tarvitse tuoda rekvisiittaa, kos-ka linna itsessään toimii rekvisiittana”, Parikka sanoo.

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan vuosityöryhmän jäsen Päivi Eskola on samaa mieltä linnan juhlavasta olemuksesta. Vuosijuh-lat eivät ole Eskolan ensikoitos juhlanjärjestäjä-nä Olavinlinnassa, vaan hän on ollut jo kahtena vuotena järjestämässä linnaan Savonlinnan Opettajankoulutuslaitoksen perinteisiä pikku-jouluja. Hänen mukaansa linnan tilavuokra on tyyris, mutta hintansa väärti.

”Toisaalta linnaan mahtuu sen verran paljon ihmisiä, ettei se niin kalliiksi tule”, hän sanoo.

Eskola on tullut vuosien mittaan huoman-neeksi myös linnan henkilökunnan ystävällisen ja joustavan vastaanoton.

”Järjestäjille on annettu hyvin vapaat kädet suunnitella juhlat mieleisikseen”, hän kiittelee.

Mukulakiviä ja kapeita jyrkkiä portaikkoja Olavinlinnassa riittää, joten modernien yöker-hojen kiiltäviin tiloihin ja tasaisiin lattioihin

tottuneempi nykyihminen voi kohdata linnassa pienen historiallisen shokin. Pitkiä iltamekon helmoja voi joutua kannattelemaan, ja korko-kengissä voi joutua turvautumaan kaksilahkeis-ten ritarilliseen käsivarteen.

Vaikka linnan omat puitteet helpottavat järjestelyissä, niin esimerkiksi nykyaikaisten äänentoistovälineiden ja bändikamojen roudaus portaikoissa, vaatii puolestaan pitkää pinnaa. Eskolan mukaan linnan pohjaratkaisu tuo myös osaltaan pieniä rajoituksia ja haasteita vuosijuh-lia ajatellen.

”Tilat eivät ole aivan yhtenäiset. Parinsadan hengen joukko ei tule mahtumaan yhteen ja samaan saliin vaan käytössä on kolme erillistä tilaa. Mutta sekin tuo vain omanlaisensa tunnel-man”, Eskola kertoo.

Parikka haluaa muistuttaa juhlijoita siitä, että Olavinlinna on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde.

”Linnat ovat kansallisomaisuutta ja niiden tulee säilyä myös tuleville sukupolville”, hän lisää.

Aina juhlinta linnassa ei ole pysynyt riittävän arvokkaana.

”Huhujen mukaan jonain vuonna linnaan on saatu porttikielto liian railakkaan juhlinnan seu-rauksena”, Eskola muistelee OKL:n pikkujouluja vuosien takaa.

Osalle juhlijoista juhlatuuli voi kohota kattokivetyksiin saakka pelkästä historiallisen ainutlaatuisesta atmosfääristä.

”Jo linnaan tuleminen saa tilaisuuden vieraat juhlatuulelle”, Parikka toteaa.

Olavinlinna

- 1475 rakentaminen aloitettiin- 1847 asti varuskunta linnassa- 1870-luvulla valtio alkoi hoitaa muinaismuistona - 1912 Aino Acktén järjestämät ensimmäiset oop-perajuhlat - 1967 Savonlinnan oopperajuhlat jokavuotisiksi - 1961 -1975 viimeisin laajamittainen restaurointi - Nykyisin yksi Suomen suosituimmista nähtä-vyyksistä

Lähde: http://www.nba.fi/fi/olavinlinna

”Jo linnaan tuleminen saa tilaisuuden vieraat juhlatuulelle

Ajassa

12 Uljas 2 | 18. 2. 2011 13Uljas 2 | 18. 2. 2011 13

Haaveena puolue

”Mihin tässä ollaan oikein ryhtymässä. Oikeistoon vai vasemmistoon”, Facebook-kutsun paikalle tuo-ma tietotekniikan opiskelija kysyy alkajaisiksi.

On perjantai-ilta, tammikuu ja Kuopio. Joukko opiskelijoita on kokoontunut yksityisasuntoon Haapa-niemenkadulla. Porukkaa on kerätty Facebook-eventillä nimeltä, Tykkää napin painaminen ei riitä! Tavoite on aktivoitua poliittisesti ja perustaa yhdistys. Haaveena häämöttää puolue.

Helpommin sanottu kuin tehty, konsensus ei löydy vääntämättä.

”Aluksi tässä nyt on tarkoitus perustaa yhdistys, jolla on poliittinen agenda. Mielestämme perinteinen oikea vasen rajanveto on vanhentunut, mutta lähtökohta on, että kannatamme sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointivaltiota”, kokouksen puheenjohtajaksi valittu Kristiina Laipio vastaa.

Asia voidaan hyväksyä yleiseksi lähtökohdaksi, joten-kuten.

Seuraavaksi listalla on yhdistyksen nimen valinta. Se päätetään siirtää esityslistalla myöhemmäksi, sääntöjen käsittelyn jälkeen. Sääntöluonnoksen pohjana on käytetty ainejärjestö Sociuksen ja Muutos 2011 puolueen sääntöjä.

Alun peruskohdat menevät läpi ilman suurempaa hälyä. Sitten alkaa tavoitteiden listaus. Suurin osa porukasta kannattaa opintotuen tulorajojen täydellistä poistamista asteittain. Asia kirjataan. Myös opintotuen tasokorotus nähdään välttämättömäksi ennen sen indeksiin sitomista.

Joku heittää kannabiksen laillistamisen hyväksi tavoit-teeksi. Ajatus tyrmätään, vaikka vasta-argumenttina on vertaus kieltolain epäonnistumiseen sekä bkt:n ja matkai-lun kasvuun. Puheenjohtajaa ei edes moinen naurata.

”Yhdistys ei halua leimautua mihinkään tuommoiseen. Emme ota kantaa. Piste.”

Seuraavaksi vuorossa on keinot joilla aktivoida nuoria. Ensinnäkin tarvitaan nettisivut, josta voi hakea selkeää informaatiota nuoriin liittyvistä poliittisista päätöksistä ja valmistelusta. Asiaa kannatetaan. Lisäksi painotetaan yläasteiden ja lukioiden oppilaskuntien sekä nuorisoval-tuustojen roolin vahvistamista.

”Tärkeintä on, että nuoret tajuavat jo varhain, että he ovat ihmisiä joiden päätöksillä on vaikutusta”, puheenjoh-taja Laipio tiivistää aktiivisen kansalaisuuden tavoitteen.

”Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on myös kirjattava ylös. Vanhemmat sukupolvet ovat päätöksen

teossa vahvoilla, eikä heillä ole oikeutta tehdä päätöksiä, jotka heikentävät seuraavan sukupolven asemaa, oli kyse sitten taloudellisista tai ympäristöllisistä tekijöistä. Tai jopa hyvinvointiyhteiskunnan alas ajosta”, Laipio jatkaa.

Seuraavaksi siirrytään koulutuspolitiikan.”Duunarialoille enemmän nuoria ja korkeakoulujen

sisäänottomääriä pienennettävä”, joku heittää.Ei mene läpi nielemättä. Kuin varkain keskustelu kiivas-

tuu. Sanat yrittäjyys, opintoaikojen rajauksien lopettami-nen, välivuosiin kannustaminen ja niin edelleen lentelevät.

Konsensus on alkanut selkeästi hajota ja ryhmä jakau-tua. Vedenjakajat ovat vasta tosin edessäpäin.

”Irti eurosta ja EU:sta”, heittää painokkaasti yksi kol-mesta paikalla olevasta miehestä.

Nyt se alkaa. ”Ei meillä ole millään varaa erota EU:sta enää tässä

vaiheessa”, kertoo toinen.”Suomen taloustilanne olisi aivan toinen ilman euroa.

Voisimme devalvoida oman valuutan, mutta nyt se on mahdotonta”, väite jatkuu.

Lopulta yleisohjelmaan päätetään tuohtuneena olla kirjaamatta mitään EU:sta.

Suomen taloustilanne jää kuitenkin hiertämään.”Taloustilanteelle on tosin tehtävä jotakin”, joku sanoo.”Joo, mutta sitä ei saa repiä ihmisten selkänahasta”,

toinen vaatii.”Sosiaalietuuksia on leikattava”, kommentoi tietotek-

niikan opiskelija ja kertoo tarinaa sosiaalietuuksia hyväksi-käyttävistä naapureistaan.

”Mutta eikö optioita nostava keinottelija loisi verora-hoilla huomattavasti röyhkeämmin kuin tuilla elävä”, joku sanoo.

”Progressiivinen pääomaverotus takaisin”, kertoo kolmas.

Ja sieltä se sitten pätkähtää: perustulon käsite. Joku nä-kee sen olevan järjettömän kallis väline, johon ei ole varaa. Ei ole varaa, koska on se massiivinen valtionvelka.

Joku heittää, että kun kaikki valtiot ovat valtavia määriä velkaa toisilleen, menettää velka merkityksensä ja se onkin kuin nykyaikainen orjuutuksen muoto. Loikataan leikkauslistoihin.

”Suomalaiset pitää laittaa tekemään tuottavaa työtä ja leikata kallis julkinen sektori minimiin”, tulee sekin kuin väistämättä jonkin suusta.

”Kannattaa liittyä paikallisiin kokoomusnuoriin saman tien, koska se löytyy jo niiden toimenpideohjelmasta”, vasta-argumentti solvaa.

Tunteet alkavat olla kuumimmillaan, kun puheenjohta-ja lopulta älähtää.

”Kirjataan, että kakki sosioekonomiset ryhmät otetaan huomioon leikkauksia tehdessä. Lisäksi tehdään kestävää politiikkaa, jotta nuorilla olisi mahdollisuus kokonaiseen työelämään ja eläkkeeseen”, Laipio kokoaa.

Lausekkeen kanssa pystytään elämään.

”Aikamoiseksi kaaokseksihan se meni”, Kristiina Laipio kertoo, kun soittelen hänelle lisäkysymyksiä viikkoa myöhemmin. Yhdistyksen nimeksi valittiin väännön päätteeksi Nuoret ja vahvat.”Se oli kompromissi, kun kaikki olivat väsyneet jo neljän ja puolen tunnin väittelyyn”, Kristiina kertoo hieman pettyneenä.Loppujen lopuksi 7 - 9 hengen perustamiskokouksessa istunut ryhmä kaventui neljään, jotka kokivat asian ja teemat omakseen. ”Ehkä tuo valmistelu olisi pitänyt meidän tehdä Saaran kanssa tarkemmin. Mutta kyllä me nyt jotakin saimme kasaan ja ehkä toiminta käynnistyy ajan kanssa”, Kristiina kertoo.Mikä sitten saa kevääksi vaihtoon Granadaan lähtevän Kristii-nan yrittämään.”Aluksi koko puoleen perustamisen ajatus lähti vitsistä, mutta sitten ajatus vakavoitui. Suurimmat puolueet tuntuvat puhu-van sillä tietyllä hyvinvoivan kansalaisen äänellä. Niinpä mitään

merkittävää ei pystytä tekemään ellei ole kunnolla ryhmävoi-maa”, Kristiina pohtii.”Asioiden valmisteluvaiheessa on saatava myös nuorten ääni kuuluviin. Kestäviä ratkaisuja on löydettävä muualtakin, kuin että tulevat sukupolvet maksavat aina, oli kyse sitten hyvin-vointivaltion purkamisesta tai työurien pidentämisestä.”Valtapuolueiden nuorisojärjestöt eivät saa Kristiinalta erityistä luottamusta. ”Monesti tuntuu, että niissä kukoistaa poliittinen broilerius ja niissä ollaan ainoastaan oma ura mielessä. Tavoite on luoda suhteita, ja hioa oikeanlaisia ajatuksia jatkoa varten”, Kristiina sanoo.Vaikka ensi yritys oli Kristiinalle pienoinen pettymys, idealistik-si itsensä kokevalta nuorelta löytyy edelleen uskoa asiaan. ”Perustamiskokouksessakin huomattiin, että mielipide eroja on, mutta jostakin se on kai aloitettava. Ehkä joku päivä vielä. Rekisteröidään nyt ensin tuo yhdistys ajallaan.”

Kainalo | Myrskyn jälkeen

Mikä on kun puolueet eivät riitä? Usein kun kohtaat nykyisin yhteiskunnallisen omantunnon omaavia nuoria, kysymys ei kuulu mihin puolueeseen liittyä, vaan miten ja milloin perustaa oma puolue. Kuopiolaiset yhteiskuntatieteiden opiske-lijat tekivät oman aloitteensa ja Uljas oli paikalla pitämässä tilaisuudesta omaa lokiaan. Tarina meni jotakuinkin näin. - Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva

Haave elää

”Se oli kompromissi, kun kaikki olivat väsyneet jo neljän ja puolen tunnin väittelyyn

14 Uljas 2 | 18. 2. 2011 15Uljas 2 | 18. 2. 2011

Helsingin yliopiston tutkijan Henri Onoderan tutkimuksen päätelmät kään-tyivät päälaelleen, kun Egyptin 30-vuotinen hallitsija taipui kansan tahtoon.

Egyptin nuorten politisoitumista 2000-luvulla käsittelevän tutkimuksen myötä Onodera matkusti paikan päälle, ja vallankumoukseksi kääntynyt kansannousu on nyt osa kokemusta ja tutkimusta. - Jarkko Kumpulainen,

teksti & Mohammed Gamal al-Din, kuva

Viimeiset viikot ovat olleet tutkija Henri Ono-deralle yhtä myllerrystä. Onodera on tutkinut Egyptin poliittista oppositiota ja aktivistinuor-ten toimintaa nyt viiden vuoden ajan ja kansan-nousun alettua 25. tammikuuta tutkimus otti odottamattoman suunnan. Onodera pakkasi

laukkunsa ja lensi tapahtumien keskiöön. Kaksi viikkoa myö-hemmin Onodera oli paikan päällä todistamassa historiallista hetkeä, kun kansa sai 11. helmikuuta tiedon presidentti Hosni Mubarakin erosta ja Egyptin 30-vuotinen tie oli ottanut uuden suunnan.

”Tunnelma täällä on katossa. Heti kun tieto Mubarakin erosta tuli, Tahririn aukio ja kaikki sen lähikadut räjähtivät ilonsekai-seen riemuhuutoon. Kaduilla on nyt massiiviset kansanjuhlat. Ihmisillä on hymy herkässä ja kaikki onnittelevat toisiaan”, tunti Mubarakin eron jälkeen Kairon keskustasta, Tahririn aukion välittömästä läheisyydestä tavoitettu Onodera kertoo.

Vaikka Onodera on paikalla tutkijana, hän myöntää, ettei voi olla jakamatta Egyptin kansan iloa. Hän on tutkimuksen saatossa ystävystynyt aktivisteihin myös omana itsenään.

”Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista tunteiden ja mielipiteiden vuoristorataa. Mubarakin poliisivaltio teki kaikkensa saadakseen mielenosoittajat pois kaduilta ja Tahririn aukiolta, muttei siihen kyennyt. Sittemmin se pyrki vaikutta-maan yleiseen mielipiteeseen propagandan ja mustamaalaus-kampanjoinnin avulla, mutta sekään ei tepsinyt. Kansa otti voiton diktaattorista.”

Onodera ei ole jättäytynyt ainoastaan seuraamaan sivusta Egyptin kansan edesottamuksia. Antropologille osallistuminen on suotavaa, mutta ennen kaikkea pontimena toimia on ollut ystävyys ja oikeudentaju. Miljoonamarssin jälkeen Onodera kuljetti lääkkeitä ja ruokaa Tahririn aukiolle.

”Nuoria aktivisteja on ammuttu, heitä on hakattu ja pidätetty. Erästä hyvää ystävääni ammuttiin kumiluodeilla selkään ja tut-

Päätelmät uusiksi

Weapons of a peaceful revolution, I: Protection from tear gas.*

Weapons of a peaceful revolution, III: Satellite television.

Weapons of a peaceful revolution, II: Patriotism.

Weapons of a peaceful revolution, IV: Opinion.

Weapons of a peaceful revolution, V: Social media.

Samuli Schielken valokuvaessee Weapons of Peaceful Revolution on kuvattu Egyptin kan-sannousun päivinä. Schielke on antropologi ja valokuvaaja. Hän työskentelee tutkijana Zent-rum Moderner Orientissa (ZMO) Berliinissä.

Weapons of a peaceful revolution

16 Uljas 2 | 18. 2. 2011

tavapiirini jäsen, nuori nainen, puolestaan kuoli päähänsä saamiin vammoihin. Miten tässä tilanteessa voi pysyä neutraalina? Omaa suhtautumistani on siivittänyt Des-mond Tutun tunnettu lausahdus siitä, että se joka pyrkii olemaan neutraali epäoikeudenmukaisuuden keskellä, on jo valinnut sortajan puolen. Olen koulutukseltani antro-pologi, ja tutkimuksen kannalta tällainen heittäytyminen on luvallista, ellei jopa suotavaa. Toki sisällytän omat ko-kemukseni osaksi väitöskirjaa, refleksiivisyyden nimissä”, Onodera pohtii.

Kairossa ilta pimenee ja juhlat jatkuvat. Onodera ystävineen jää viettämään kansanjuhlaa, jota Al Jazeera näyttää muiden uutiskanavien tavoin taukoamatta. Ihmiset tanssivat, liput liehuvat, juhlijat sopertavat kommenttejaan toimittajille silmin nähden liikuttuneessa tilassa.

”Samalla kun on iloinen ja huojentunut ystävieni lailla, jää pohtimaan miten tämä tästä jatkuu. Mutta se on vasta huomisen murhe, nyt on suuret kansanjuhlat menossa ja ilo irti, hyvä niin, katsotaan kun pöly tästä laskeutuu”, Onodera kertoo.

Maanantaina 14. helmikuuta juhlat ovat laantuneet ja Egypti suuntaa kohti uutta ajanjaksoa. Maata hallitsee nyt sotamarsalkka Mohamed Hussein Tantawin johtama sotilasneuvosto. Kansa pyrkii palaamaan takaisin arkeen, samalla kun ihmiset järjestävät protesteja työpaikoilla joh-toporrasta vastaan. Poliittinen oppositio hakee muotoaan ja valmistautuu syksyn parlamenttivaaleihin.

”Seuraan jännittyneenä kuinka siirtymäkausi tästä kehittyy. Seuraavan puolen vuoden kuluessa tulisi maahan saada uusi perustuslaki, parlamentti, hallitus ja presidentti. Todellinen mittelö eri poliittisten voimien välillä on vasta alkamassa. Siivoustalkoita käydään jokaisessa oppositio-puolueessa, vanhan koulukunnan poliitikot ovat puun ja kuoren välissä”, Onodera kuvailee juhlan jälkitunnelmissa.

Nuoriso ja turhautuminen ovat toimineet polttoaineena Egyptin kansannousulle. Maan 80 miljoonaisesta väestöstä kaksi kolmesta on alle 30-vuotiaita. Turhauma on Onode-ran mukaan seurausta siitä, että nuorten toiveet parem-masta elämästä tukahdutettiin Mubarakin valtakaudella. Akateeminen työttömyys ja naimisiinmenon taloudelliset esteet ovat edelleen ajankohtaisia.

Useat Egyptin aikaisemmista protestiliikkeistä ovat lähteneet liikkeelle yliopistojen kampuksilta. Nyt vallanku-moukseen johtaneen liikehdinnän seurauksena valtio sulki muun muassa Kairon yliopiston ilmeisesti opiskelijoiden kokoontumisten pelossa.

Näkökulmansa vuoksi Onoderan tutkimus on asian polttavimmassa ytimessä. Valmisteilla oleva väitöskirja käsittelee nuorten politisoitumista 2000-luvulla, etenkin

Kairossa. ”Tarkastelen tutkimuksessa nuorten poliittisen toi-

minnan rakentumista, toisaalta sijoitan sen laajempaan asiayhteyteensä, arkipäivän todellisuuteen. Kaikenlaiset katuprotestit ja internet-aktivismi ovat vain osa heidän elä-määnsä, väliin mahtuu paljon arkipäiväisempiä asioita ku-ten seurustelua, opiskelua, työnhakua ja kavereiden kanssa hengailua kaupungin kahviloissa”, Onodera kuvailee.

Onnistunut kansannousu käänsi tutkimuksen päätel-mät päälaelleen.

”On onni onnettomuudessa, että suuri osa väitöskir-jasta on vielä kirjoittamatta. Johtopäätelmät nuorisoakti-vismin vaikuttavuudesta olisivat olleet täysin väärässä”, Onodera naurahtaa.

Sekavasta pariviikkoisesta huolimatta, Onodera on onnis-tunut välttämään pahimmat ongelmat.

”En itse henkilökohtaisesti ole joutunut juuri ongelma-tilanteisiin. Toki kamerakännykkäni on uhattu hajottaa eräässä valtapuolue NDP:n kannattajien mielenosoituk-sessa, ja ajoittain ihmiset luulevat minua ulkovaltojen agentiksi, mutta näistä tilanteista olen selvinnyt pelkällä kohteliaisuudella, tai sitten huumorilla. Toki arabian kielen taito auttaa myös.”

Onoderan kiinnostus Egyptiä kohtaan syntyi hänen vie-tettyä vaihtovuotensa Aleksandrian yliopistossa 90-luvun lopulla. Vaihto-opiskeluvuonna hän kiersi ympäri maata ja tutustui ihmisiin. Henkilökohtaisella tasolla tutkija kokee, että jonkinlainen ympyrä on nyt sulkeutunut. Ja uusi avautunut.

”Välillä tapahtumien kulku on tuntunut täällä aivan epätodelliselta. Pattitilanne politiikan ja ilmaisunvapau-den suhteen on jatkunut jo niin kauan, että kun aamuisin on lukenut valtiollisten lehtien, siis Mubarakin entisten äänenkannattajien, otsikoita ja vertaa niitä aiempaan, niin ihmettelee, että onko tämä edes totta”, Onodera pohtii.

Weapons of a peaceful revolution, VI: Broom and dustpan.

Weapons of a peaceful revolution, VIII: Friendship.

Weapons of a peaceful revolution, IX: Cooperation.

Weapons of a peaceful revolution, VII: Garbage collection.

Weapons of a peaceful revolution, X: Utopian vision.

Weapons of a peaceful revolution, XI: Multitude.

Henri Onodera

Syntynyt 1977 TokiossaYlioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1996Opiskellut arabiaa ja ranskaa Exeterin sekä Aleksandrian yliopistoissa, sekä sosiaaliantropologiaa School of Oriental and African Studies:sa Lontoossa.Tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella Työskenteli Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa 2008-2010

(*) Kuva 1: Schielken mukaan Tunisialaiset laittelivat

Egyptiläisille auliisti toimintaohjeita kansannousun var-

rella. Kyynelkaasun vaikutukset saa kumottua pesemällä

kasvot etikalla tai kolalla. Merkillä ei tässä tapauksessa

kuulemma ole väliä. Kairon kadulta löytynyt tölkki on

tankin litistämä.

TUUSNIEMEN KUNTA ITÄ-SUOMEN

KESKIPISTEESSÄTuusniemi on n. 3000 asukkaan luonnonkaunis kunta Kuopio-Joensuu-valtatien 9 varressa Pohjois-Savossa. Kunnan palveluvarustus ja talous ovat kunnossa ja takaavat hyvät lähtökohdat kunnan edelleen kehittämiselle.

TONTTEJA YRITYKSILLE JA ASUMISEEN

Yritystoiminnan tarpeisiin löytyy tontteja kuntataa-jamasta. Kunnalla on vahva tahto toimia yritysten kanssa yhdessä, sekä resursseja toimia yhtenäisten tavotteiden puolesta. Upeita rantatontteja asumi-seen ja mökkeilyyn on Pahkasalossa, Vihtaniemes-sä ja Hietarannassa.

JUOJÄRVEN RANTATONTIT KIRKONKYLÄLLÄ

Honkaniemessä kirkonkylän asemakaava-alueella on erinomaisia rantatontteja.

UUSI LOMA-ASUNTOALUE PAHKASALON RÖHMÄNNIEMEEN

Pahkasalon Röhmänniemeen ollaan kaavoittamas-sa loma-asuntoaluetta jolle sijoittuu useita upeita omarantaisia tontteja. Tie ja sähköt valmiina. Vesi ja viemäröinti sekä laajakaista valmistuu suunnitelmien mukaan vuonna 2011.

KUNTATALOUS KUNNOSSA

Tuusniemen kunnan omavaraisuusaste on 90%. Edellisten vuosien ylijäämä on 4,8 miljoonaa euroa eli 1.700 euroa asukasta kohden.

HYVÄ SIJAINTI JA NOPEAT YHTEYDET

Tuusniemeltä Itä-Suomen keskipisteestä valtatie 9 vie Kuopioon tai Joensuuhun 45 minuutissa. Kuo-pion lentoasema on 30 minuutin ajomatkan pääs-sä, joten pääkaupunkiseudulla Tuusniemeltä on 90 minuutissa.

18 Uljas 2 | 18. 2. 2011 19Uljas 2 | 18. 2. 2011

Egyptin ja Tunisian kansannousujen ollessa otsikoissa, alkavat kulminoitua myös Pohjois-Afrikan unohdetut kipupisteet. Län-si-Sahara on odottanut YK:n oikeuttamaa itsenäisyyttä jo 35-vuotta, samaan aikaan, kun Euroopan unioni, Suomen myötämieli-sellä suhtautumisella, on uusimassa kalastussopimusta, joka antaa kyseenalaisen oikeutuksen troolata Marokon miehitettämän Länsi-Saharan aluevesillä. - Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva

Länsi-Sahara: Poissa silmistä, poissa mielestä

Mediaan sopii vain yksi konfliktipesäke kerrallaan ja kohteet joissa ihmisoike-uden loukkaukset ja vääryys jatkuvat unohtuvat sitä mukaa, kun ne häipy-vät otsikoista. Poissa silmistä, poissa

mielestä.”Kun et ole mediassa, olet näkymätön. Länsi-Saharas-

sa Marokon tekemät ihmisoikeusrikkomukset eivät nouse mediaan, joten maailma näyttäytyy monelle, kuin niitä ei olisi olemassakaan”, Maima Mahamud Abdeslam toteaa.

Kohtaan Kuopion rautatieasemalla kirkkaana pak-kaspäivänä lämpimästi hymyilevän naisen. Maima on Suomeen perustetun Länsi-Saharan tiedotustoimiston työntekijä, ja Savoon hänet on tuonut Galleria Carreessa illemmalla avattava näyttely, joka kertoo Länsi-Saharan tilanteesta taiteen keinoin.

Istahdamme rautatieaseman kahvioon ja keskustelu lämpenee Kairon tapahtumia pohtiessa, jossa mielenosoi-tukset jatkuvat jo viidettä päivää.

”Muun muassa Egyptin ja Tunisian ihmiset ovat kylläs-tyneet maiden diktaattoreihin, jotka syöttävät länsimaille hyvää ja huoletonta kuvaa maastaan. Useat länsimaiden hallitukset puolestaan hyväksyvät nämä imago-kampan-jat, koska se on usein heidän omien etujensa mukaista. Toivon, että Egyptin, Tunisian ja muiden Pohjois-Afrikan maiden kansannousut avaavat silmiä sille mitä Pohjois-Afrikassa todella tapahtuu”, Maima pohtii.

Länsi-Saharan tilanteessa onkin jotakin käsittämä-töntä. EU on ilmaissut tukensa Länsi-Saharan itsenäis-tymispyrkimyksille, mutta samalla se jakaa Marokolle talousapua. EU olettaa myös Marokon tekevän alueella ihmisoikeusrikkomuksia. Nyt EU on puolestaan uudista-massa Marokon kanssa kalastussopimusta, joka selkeästi rikkoo länsisaharalaisten oikeuksia antamalla 119 euroop-palaiselle alukselle luvan kalastaa Länsi-Saharan alue-vesillä, vaikka YK:n mukaan siirtomaavallan purkamista odottavan kansan luonnonvarojen käyttö on laitonta.

”Olemme ihmeissämme siitä, miksei Euroopan Unioni tee mitään kalastussopimuksen kumoamiseksi. Se on selkeä Ranskan interventio. Tämä on ryöstöä. Eurooppa ryöstää sopimuksella Länsi-Saharaa”, Maima ihmettelee.

Alun alkaen sopimus solmittiin vuonna 2006 ja tuolloin EU maista ainoastaan Ruotsi jätti hyväksymättä sen. USA puolestaan on päättänyt olla tekemättä yhtään kauppa-sopimusta Marokon kanssa, joka pitää sisällään Länsi-

Saharan alueen. Tästä huolimatta muun muassa Wärtsilä on tällä hetkellä rakentamassa diesel-laitosta alueelle.

Maiman mainitsema Ranskan suhtautuminen Länsi-Saharan tilanteeseen kieltämättä haiskahtaa. Ranska vi-lauttelee YK:ssa vetoa tiuhaan aluetta koskevissa asioissa ja se ovat toistuvasti estänyt YK:n ihmisoikeustarkkailijoi-den lähettämisen alueelle. Viimeksi huhtikuussa Ranska vesitti aikeet sisällyttää ihmisoikeustarkkailu osaksi Länsi-Saharan Minurso-rauhanturvaoperaatiota. Marraskuussa YK:ssa puolestaan vaadittiin puolueettoman tutkimus-komitean lähettämistä El Aiouinin kaupunkiin, jossa Marokon poliisi iski länsisahalaisten rauhanomaiseen mielenosoitukseen. Ranska esti aikeet.

”Marokon sanotaan olevan moderni demokratia, mutta miksi he piilottelevat sitä mitä Länsi-Saharassa tapahtuu? Miksi he ovat sulkeneet rajat ja eivät anna kansainvälisten tarkkailijoiden päättää tapahtuuko alueella ihmisoike-usloukkauksia vai ei? Viimeksi kuun vaihteessa Marokon poliisi pakotti neljän hengen journalismiopiskelijaryhmän Skandinaviasta poistumaan alueelta ja tätä tapahtuu ihan koko ajan. Ihmisoikeusrikkomukset ovat Länsi-Saharassa arkipäivää”, Maima kertoo.

Länsi-Saharan itsemääräämisoikeuden on myöntänyt noin 80 valtiota. Näistä yksikään ei kuulu EU:hun. Suomen sisälläkin suhtautuminen jakaa tahoja. Ulkoministeri Ale-xander Stubb on suhtautunut aiheeseen diplomaattisen pidättyvästi. Samaan aikaan demarit päättivät edellisessä puoluekokouksessaan, että puolue tekee voitavansa, jotta Suomi tunnustaisi Länsi-Saharan suvereniteetin, mikäli pääsee hallitukseen.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin on todennut, ettei Marokolla ole historiallista oikeutta alueeseen, ja että alue kuuluu Länsi-Saharan sahraweille.

”Me emme halua olla valloitettuja. Me haluamme oikeutemme ja me haluamme kuudentoista sotavuoden jälkeen, että joku tulee ja realisoi meille kuuluvat oikeu-det. Me emme halua, että meitä kohdellaan näin”, Maima painottaa.

Ovatko Länsi-Saharalaiset sitten terroristeja, niin kuin Marokko asian esittää.

”Se jolla on kortit määritellä kuka on terroristi ja kuka ei, on USA. Ja Yhdysvallat on sanonut hyvin selkeästi, että Polisario on vapautusliike eikä sillä ole mitään tekemistä terrorismin tai Al Qaidan kanssa. Marokko stigmatisoi meidät ennen vanhaan kommunisteiksi ja nykyisin ajan-mukaisesti terroristeiksi”, Maima nauraa vakavalle asialle.

Länsi-Sahara oli Espanjan siirtomaa vuosina 1884 – 1975. Länsi-Saharan vapautusliike Polisario nousi aseellisen vastarintaan vuonna 1973 ja vuonna 1975 Espanja luopui vallasta kansainvälisen painostuk-sen alla. Ennen maasta poistumistaan Espanja kui-tenkin luovutti Länsi-Saharan alueen sopimuksella Marokolle ja Mauritanialle. Jako julistettiin YK:n Haagin tuomioistuimessa laittomaksi ja Länsi-Saharalle määriteltiin itsemääräämisoikeus.

Mauritania vetäytyi alueelta, mutta Polisari-on ja Marokon välinen sota jatkui aina vuoteen 1991, jolloin saatiin laadittua molempia osapuolia tyydyttävä rauhansopimus. Aluksi neuvottelut etenivät lupaavasti, mutta ne ovat seisahtuneet näkemyseroihin kansanäänestyksestä. Tilanne on jälleen kiristymässä.

Tällä hetkellä Länsi-Saharan Sahraweista yli 100 000 asuu edelleen Algerian puolella pakolaisleireil-lä, jonne he pakenivat heti Marokon ja Polisarion sodan sytyttyä. Loput sahraweista asuu Marokon miehittämällä alueella. Miehitetty alue rajautuu ns. Marokon muuriin, joka on 2 700 kilometriä pitkä aita. Sitä vartioi 160 000 sotilasta ja alueelle on asetettu arviolta 100 000 maamiinaa. Vartioinnin ylläpitäminen maksaa Marokolle lähteestä riippu-en 1,5 – 3 miljoonaa euroa joka päivä.

Lähteet:

Ulkoministeriön kehitysviestinnän global.finland.fi

Rauhanpuolustajat

Helsingin sanomat

YLE

Minurso – United Nations Mission for the Referendum in

Western Sahara

Viimeinen siirtomaa

Taustalla | Länsi-Sahara

”Marokon sanotaan olevan moderni demokratia, mutta miksi he piilottelevat sitä mitä Länsi-Saharassa tapahtuu?

20 Uljas 2 | 18. 2. 2011 21Uljas 2 | 18. 2. 2011

Kulttuuri

Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut -ensi-ilta Joen-suun kaupunginteatterissa 12. helmikuutta oli ennak-kotiedoille uskollinen. Kulttuurinkuluttajaa ohjeis-tettiin, että kyseessä on värikylläinen ja humoristinen

melodraama. Väitteestä voi helposti allekir-joittaa jokaisen kohdan.

Kaupun-ginteatterin johtajan Tero Heinämäen oh-

jaus oli melodraama telkkarista tuttujen telenovelojen hengessä. Siinä esiteltiin suuria tunteita, mutta niitä ei koettu. Tunteiden räiskyminen ja palo ei yltänyt kosket-tamaan yleisöä. Katsominen oli helppoa ja kevyttä.

Humoristisuus kevensi ja pinnallisti kokemusta entisestään. Valoilla, puvuilla ja lavastusratkaisuilla oli lava saatu pursuilemaan värejä siinä määrin, että kuvat melkein paloivat verkkokalvoille. Lavastuksen ja valojen puolesta toteutus oli mestarillinen, vaikka nykyään trendikäs vähemmän on enemmän -ajattelu oli heitetty iloisesti romukoppaan. Teoksen tähdiksi nousevatkin lavastuksesta ja pukusuunnittelusta vastannut Jyrki Pylväs sekä valosuunnittelija Asko Heiskanen. Huo-miota ansaitsee myös äänisuunnittelija Paavo Juntu-nen, jonka mahtipontisuudessaan hulvaton työ toimi

todella hyvin Pylvään ja Heiskasen luoman väriräjäh-dyksen kanssa.

Näyttelijöistä edukseen erottuivat lähinnä Arto Heikkilä Ralph Nicklebyn roolissa ja Minna Maaria Virtanen Nicholas Nicklebyn höpsönä äitinä. Mik-komarkus Ahtiainen tuntuu vielä etsivän Nicholas Nicklebyään. Ensi-illassa näytteleminen oli epävarman tuntuista.

Johtopäätökseni on, että tällä näytelmällä ei haluta sanoa yhtään mitään. Koko show yritettiin tehdä puhtaaksi viihteeksi niin innolla, että jo se on tulkittava sanomaksi. Dickens oli viihdekirjailija, joka julkaisi tarinoitaan lehdissä jatkokertomuksina, joten se on ehkä sopivaa. Teksti kulkee toteutuksen kanssa käsi kädessä, koska Dickensin ilmaisun tapa tukee lähes fars-siksi äityvää melodramaattista toteutusta. Heinämäen ohjaus näyttäytyy puhtaassa, viihteellisen helpossa ja tiedostavuutta kaihtavassa laitosteatterimaisuudessaan suorastaan kyynisenä.

Aiemmin Nickleby on sovitettu näyttämölle muun muassa Lontoossa Aldwych Theatressa, jossa kahteen esitykseen jaettu kahdeksan tunnin näytelmä sai ensi-iltansa 5. kesäkuuta 1980. Onneksi Joensuussa tyydyt-tiin maltillisemman mittaiseen sovitukseen. Noin kaksi tuntia ja 40 minuuttia väliajan kanssa sai pohtimaan, että paketista olisi helposti voinut nipistää vielä ainakin puolituntisen pois.

Pasi Huttunen

Laitosteatteria laitosteattereimmillaan

”Heinämäen ohjaus näyt-täytyy puhtaassa, viih-teellisen helpossa ja tie-dostavuutta kaihtavassa laitosteatterimaisuudessaan suorastaan kyynisenä.

Luulisi, että tämä leffa olisi jo herättänyt enemmän huomiota Suomessa. Kyllä sen pitäisi hermoon osua, kun ulkomaalaisessa elokuvassa katsotaan Suomea vieraan silmin. Tässähän on nyt se elokuva, joka kertoo meille, mitä NE meistä ajattelevat.

Stella van Voorst van Beest tutkii dokumenttielo-kuvassaan suomalaisuutta tangon kautta. Hän löytää tanssilavoilta ja karaokebaarista erilaisia ihmiskohtaloita yhdistävän melankolian ja nostalgian. Elo-kuvan saateteks-teistä päätellen ohjaajan teesi suomalaisuu-desta kuuluu jotenkin näin: Selvitäkseen pitkästä, kylmästä ja pimeästä talvesta suomalaisten täytyy unelmoida Satumaastakin tutusta onnellisemmasta maasta.

Ainakin dokumentti osoittanee sen, että Suomi-brändi tarjoaa runsaasti hedelmällisiä palikoita kiinnostavien ta-rinoiden kertomiseen. Luultavasti (ainakin toivottavasti) tuokin dokumentti tekee kuvaamastaan todellisuudesta tarua ihmeellisempää. Ainakin leffa on kerännyt kiittäviä arvioita.

Prisoners of the Ground Joensuun Dokumenttiklubin Kalevalanpäivän

erikoisnäytöksessä. 28.2. kello 16.30.

Pasi Huttunen

Haaveita pimeässä

Ollakseen nimeltään Hella W, elokuva kertoo hä-kellyttävän vähän Hella Wuolijoesta – tai mistään muustakaan sen puoleen. Elokuvan jälkeen poistuu teatterista pettyneenä, kun tajuaa, ettei edelleen-kään tiedä Hella Wuolijoesta juuri enempää tai ymmärrä häntä paremmin.

Merkittävää elokuvassa on kenties se, että se on ilmeisesti ensimmäinen suomalainen naisesta tehty elämäkertaelokuva. Samalla se on aika masentavaa.

On elokuvia, jotka pelaavat tarkoituksellisesti vähäeleisyydellä. En tiedä oliko se tässä tarkoitus, mutta joka tapauksessa historiallisesti tai henkilö-kohtai-sesti hyvin mer-kit-täviä tapahtumia ohitetaan edes yrittämättä synnyttää minkäänlaista draamaa. Niihin lasken esimerkiksi kohtauksen, jossa Wuolijoki välttää kuolemantuomion hiuksenhienosti. Myös hänen roolinsa talvisodan rauhantunnusteluissa ohitetaan olkaa kohauttamalla, vaikka elokuva ottaa selvästi kannan, että koko välirauha oli Wuolijoen ( ja Väinö

Tannerin vaimon) ansiota. Koko elokuva näytetään tunteita läpäisemättömän kalvon läpi.

Tiina Weckström Hella Wuolijokena on tyylille uskollinen. Tuntuu, että hän ei edes yritä koskettaa katsojaa näyttelyllään, vaan suorittaa sen vain läpi (toki hyvin taitavasti). Hannu-Pekka Björkmanin työ etsivänä on laadukasta, mutta ei yhtä laadu-kasta, kuin Jörn Donnerin elokuvassa Kuulustelu, jossa hän esittää käytännössä saman roolin.

Tietysti on ymmärrettävää, että alle puolentoista tunnin elokuvassa ei ehdi paljon. On ehkä turha toivoa syvyyttä, kun siinä ajassa edetään kym-meniä vuosia. Kaikkea hipaistaan hiukan, mutta mihinkään ei tartuta. Se, että tätä on markkinoitu suurelokuvana, tuntuu melkoiselta kuluttajan halveksunnalta.

Historiallisesti merkittävän henkilön vaiheiden kylmä pikakelaus ei tee elokuvasta historiallisesti merkittävää. Tässä tapauksessa se, että yritetään tehdä suurta ja laadukasta viihdyttävän sijaan karahtaa pahasti karille. Helposti kulutettavaa viihdepaskaa nielee mieluummin kuin paskaa, joka yrittää konvehdiksi.

Pasi Huttunen, teksti

Hella W: Turha kuvaus tärkeästä naisesta

Synnyinmaan identiteetti tiukassa

Kunpa Tatu Kokon romaani Kosketus kantaisi loppuun saakka yhtä kiehtovana kuin alku antaa ymmärtää. Kirja alkaa lumoavana yhdistelmänä

80-lu-kulaista savo-laiskylä-tunnel-maa ja maagista realis-

mia. Jossain vaiheessa Kokko ei enää jaksa pysyä ai-soissa ja eksyttää lukijan jäljiltään lipeämällä täysin fantasian puolelle.

Kertomus on nuorisokirjoista tuttu kehitysker-tomus, jossa epätodennäköinen päähenkilö kasvaa mutkien ja vaikeuksien kautta sankariksi – löytää itsensä. Mutta myllyyn on lyöty rituaalimurhaaja, temppeliritareita, kristillistä mytologiaa ja Kaleva-laa sekä viitteitä kirjallisuuden klassikoihin. Sitten on sekoitettu perusteellisesti.

Kaiken tämän historiallisen ja mytologisen möyhentämisen tuloksena ei synny yhtenäistä ja koherenttia teosta, tai edes kunnon surrealismia. Viimeistellystä kielestä huolimatta jää tunne, että tajunnanvirta on jäänyt puolitiehen.

Kokon kunniaksi on sanottava, että hän kir-joittaa todella hyvin. Rikas ja mielikuvituksen sopukoita kopeloiva kieli kirjoittaa shekkejä, joita teoksen tarina ei lunasta. Pitkälle Kosketuksen lop-

pupuolelle jaksaa lukea ja odottaa, että kyllä nämä palaset vielä kasautuvat kokoon. Lopussa lukija on edelleen tyhjän päällä ja palaset edelleen hajallaan, vaikka periaatteessa vastaukset annetaankin.

Kosketuksessa ongelma tuntuu olevan paljolti sama kuin Kokon e-kirjana julkaisemassa Pisaroi-den jäljet lehdissä -runokokoelmassa. Tuotanto on teknisesti taitavaa, mutta sisältö ei yllä lähellekään samaa tasoa. Runoissaan Kokko on sinänsä koto-naan kansallisromanttisessa luonnonläheisessä ja uskonnollisessa kuvastossa, mutta ei saa sanottua sen avulla paljoakaan. Suurieleisyydessään esimer-kiksi teoksen viimeinen runo Ken kuolee pelotta, tekee kyllä vaikutuksen, mutta ei omaperäisyydel-lään. Enemmänkin tuntuu, kuin muistaisi jonkin toisen joskus luetun hienon teoksen.

En saa paikallistettua Kokon omaa ääntä hänen heittämänsä kirjaviisauden verhon takaa. ”Minä kaadan vanhan puun./ Julistan uuden runouden saapuneeksi”, hän runoilee. Mutta en löytänyt sitä uutta kummastakaan teoksesta.

Ehkä Tatu Kokosta tulee jotain suurta ja minä olen ollut täysin väärässä. Kunnianhimon puut-teesta hänen teoksiaan ei nimittäin voi syyttää. Kosketuksen tähän mennessä saamien arvioiden perusteella potentiaaliakin on. Lähdenkin siitä oletuksesta, että Kokon seuraava teos saattaa olla hyvä.

Pasi Huttunen

Sisältö katoaa pätemisen limboon

Australiansuomalaiset kirjailijat kääntävät katseensa lähes poikkeuksetta Suomeen päin määritellessään omaa kulttuuri-identiteettiään. Muistot ja kuvat vanhasta kotimaasta toimivat pakopaikkana siirto-laisuuden ongelmista. Tämä käy ilmi Maija-Liisa Punta-Saastamoisen Itä-Suomen yliopistossa 29. tammikuuta tarkastetusta väitöskirjasta ”Australian-suomalaiset etsivät itseään; kulttuurisen identiteetin määrittyminen australiansuomalaisessa kirjallisuu-dessa”. Vastaväittäjänä on dosentti FT Urpo Kovala Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Erkki Sevänen Itä-Suomen yliopistosta.

Punta-Saastamoinen on väitöskirjallaan sukelta-nut aiemmin tutkimattomaan aiheeseen. Australian-suomalaiset kirjailijat korostavat suomalaiskansallista identiteettiään puhumalla kaipuusta lapsuudenkotiin ja luontoon. Nostalgia koetaan voimavarana ja mah-dollisuutena itsensä rakentamiseen vieraan kulttuurin keskellä. Vaikka elettävä elämä on Australiassa, on sielunmaisemana suomalainen lapsuuden maisema. Se herättää vahvoja tunteita ja kaipuuta kotiin.

Tunnetuimpia australiansuomalaisia teoksia ovat Niilo Ojan Koralliranta ja Spinifex vuodelta 1972 sekä Voitto Pokelan omaelämäkerta Jälkiä Australian sannassa vuodelta 1995.

Väitös on kirjallisuuden alan tutkimus, mutta si-joittuu myös siirtolaistutkimuksen piiriin. Tutkimuk-seen osallistuneiden kirjoittajien keski-ikä on noin 70 – 80 vuotta, joten aineisto on kerätty melko viime hetkellä. Elävää australiansuomalaista kulttuuria ja kirjallisuutta ei tässä muodossaan ole enää pitkään.

Väitös tuo osaltaan antinsa myös kysymykseen siitä, milloin siirtolaisuus tai maahanmuuttajuus loppuu, kun Suomessakin on käytössä esimerkiksi omituinen toisen polven maahanmuuttajan käsite? Punta-Saastamoinen toteaa, että muuttaja neuvotte-lee samanaikaisesti suhdettaan sekä menneeseen että tulevaan, lähtömaahan ja asuinmaahan. Neuvottelu on yksilöllinen prosessi.

Saara Hanhela & Pasi Huttunen

”Se, että tätä on markkinoitu suurelokuvana, tuntuu melkoi-selta kuluttajan halveksunnalta.

”Kaiken tämän historiallisen ja mytologisen möyhentämisen tuloksena ei synny yhtenäis-tä ja koherenttia teosta, tai edes kunnon surrealismia. ”Selvitäkseen pitkästä, kyl-

mästä ja pimeästä talvesta suomalaisten täytyy unel-moida Satumaastakin tutus-ta onnellisemmasta maasta.

Rakkaus katkolla näytelmä päivittää Tos-ca-oopperaa Savonlinnassa. OpeArt-opis-kelijoiden käsikirjoittama taidemuotoja yhdistävä esitys nähdään 23. helmikuuta opettajankoulutuslaitoksen Aino-salissa.

”Kyseessä on elokuvan ja näytelmän hy-bridi livemusalla. Tanssin ja laulun lisäksi mukana on värikästä ihmissuhdedraa-maa”, kertoo Saara Selamaa, joka on yksi näytelmän kolmesta käsikirjoittajasta.

Näytelmässä Toscan juoni on siirret-ty nykyaikaiseen karaokebaariin sekä 1920-luvun salakapakkaan. Näytelmässä eletään kahden maailman välillä, haavei-den ja totuuden ristitulessa.

Näytelmä sai alkunsa opintojen innoit-tamana.

”Tutkimme viime vuonna eri kursseilla Toscaa, ja näytelmä tehtiin sen pohjalta”, toinen käsikirjoittaja Matleena Mäki-Petäjä valottaa.

”Kaikkien ryhmäläisten piti keksiä joku Toscan juoneen liittyvä juttu, joista

valittiin toimivimman toteutettaviksi”, Selamaa tarkentaa.

Noin 20 hengen tekijäjoukko koostuu pääasiassa OpeArt2-linjan opiskelijoista. Heistä osa toimii myös Savonlinnan yli-oppilasteatterissa. Valo- ja äänitekniikka toteutuu talon ulkopuolisen, Taavi Kervi-sen opinnäytetyönä. Käsikirjoittajat Saara Selamaa, Mäki-Petäjä ja Irina Ainasoja ovat myös ohjanneet näytelmän.

Kolmikon mukaan kampuksen lehtori Seija Okkonen on toiminut projektissa merkittävänä eteenpäin potkijana. Lisäksi ohjaaja Juha Hurme kävi viime vuonna herättelemässä ryhmää toscaiseen tun-nelmaan.

”Näytelmä voi olla erikoinen ja en-nennäkemätön elämys”, tuleva opettaja, Selamaa hehkuttaa, ja jatkaa: ”Ei sovi lapsille!”

Selina Tuomaala, teksti & Emmi Viinikainen, kuva

Rakkaus rakoilee Savonlinnassa

22 Uljas 2 | 18. 2. 2011 23Uljas 2 | 18. 2. 2011

Kun Suomen ensimmäinen ylioppilasteatteri perustettiin Helsinkiin 1926, sen tarkoitus oli mahdollistaa opiskelevan nuorison kokeelli-sen teatterin harrastaminen. Kuopio sai oman ylioppilasteatterinsa 21. marraskuuta 1977,

ja sen pyrkimyksenä oli - ja on edelleen - edistää nuorten aikuisikäisten teatteriharrastusta tuottamalla ennakkoluu-lotonta, nuorta ja kunnianhimoista teatteria.

” Haluamme kehittää itseämme teatteri-ilmaisussa. Teemme omannäköistä teatteria aiheista, jotka puhuttele-vat ja koskettavat meitä”, kertoo Kuopion Ylioppilasteat-terin tammikuussa tehtävästään luopunut puheenjohtaja Jari Pulkkinen.

”Ylioppilasteatterissa voi ilmaista oman huolensa maa-ilmasta monen taiteen keinoin.”

1970-luvulla Ylioppilasteatterit olivat kuuluisia punai-suudestaan, kommunistiset laulut raikuivat Agit-Propin julistaessa kutsua yhteiseen rintamaan. Pulkkinen ei tunnu omaavan punaista aatetta paitaansa enempää.

”Nykypäivän ylioppilasteatterismi on poissa taisto-laisuudesta ja se osaa olla sarkastinen myös itselleen”, Pulkkinen kertoo.

Jari Pulkkinen on toiminut KYT:n hallituksessa jo kah-deksan vuotta, joista viimeiset kaksi puheenjohtajana. Hän on saanut kokea teatterin nousukausia sekä jyrkkiä laskuja, jotka ovat johtuneet enimmäkseen tilaongelmista. KYT on seikkaillut pitkin Kuopion keskustaa Sotkulta Turon kiin-teistön tiloihin ja viimeiset 12 vuotta vaihtelevalla menes-tyksellä Työnkulman kolmannessa kerroksessa.

”Onhan tämä parempi kuin ei mitään” , toteaa Pulkki-nen ja lisää muutamia ikäviä tosiasioita salin haasteellisuu-desta: ”Katto on matala, liikenteenmelu kuuluu sisälle ja paikoitellen seinä on pyöreä, joten lavastapa siinä sitten.”

Sali on kuitenkin intiimi ja henkii lämpöä ja rakkautta ilmaisutaidetta kohtaan.

Kaikki, joilla rakkautta teatteriin ja taiteeseen riittää, ovat teatterilaisten mukaan tervetulleita. Harrastukseen voi päästä mukaan joka syksy järjestettävien pääsyko-keiden kautta, mutta jos tarve ja tekijä kohtaavat vuoden

muina aikoina ei ole mahdotonta yhtyä leikkiin kesken kauden. Ylioppilasteatterilaisilla on tarjottavaa innokkail-le osallistujille - uusille aloittajille järjestetään syksyisin näyttelijäntyön kurssi ja ympäri vuoden järjestetään myös eri teemaisia kursseja ammattilaisten opissa.

”KYT on toiminut monille kasvualustana, mistä voi ponnistaa korkealle. Jotkut ovat tätä kautta tehneet teatterista jopa ammatin itselleen”, mainitsee KYT:n tuore puheenjohtaja Olli Ronkainen.

”KYT antaa sijaa saada oma ääni kuuluville. Täällä saa tehdä kaikkea, mikä vähänkin liittyy teatteriin – järjestötoi-minnasta tuottamiseen, tanssiin ja lauluun. Myös loppu-työn voi sovittaessa suorittaa täällä”, luettelee Pulkkinen.

”Esimerkiksi ensi syksylle mahtuu kyllä tekijöitä!” Kahden kesken Olli Ronkaisen kanssa jutustellessa

kuva KYT:n ensi vuoden suunnasta valottuu vielä hieman hämärästi, mutta ideoita ja näkemystä on.

”Haluaisin vielä lisätä omien jäsenten osuutta tuotan-nossa. Koska meillä on jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita tekemään, yritän rohkaista ihmisiä toteuttamaan omia produktioitaan”, Ronkainen kertoo.

Vuoden 2011 KYT pyrkii siis hyödyntämään voima-varansa entistä järkevämmin käyttäen ammattilaisia ja harrastajia tasapuolisesti oppimaan toisiltaan.

”Keikkailua varten räätälöityjä esityksiä saatamme lisä-tä”, Ronkainen vinkkaa tuleville juhlanjärjestäjille. Turhan vakavasti harrastusta hän ei kuitenkaan neuvo ottamaan.

”Kunnianhimoa löytyy mutta haluan silti olla realisti.

Me joka tapauksessa ollaan harrastajia ja tehdään just niin paljon kuin meitä huvittaa tehdä.”

Ulkopuolisen silmin arvioituna KYT:n alkava vuosi yhdistelee vanhaa ja uutta uskoa inhimilliseen ilmaisuun ryhmässä samaan tahtiin sykkivin sydänlihaksin. Parhail-laan käynnissä on keväällä ensimmäisen kerran järjes-tettävien Nuamat lyhytteatterifestivaalien järjestelyt ja oman ohjelmiston harjoittelu sinne. Naamoja varten on otettu yhteyttä kymmeniin eri tahoihin, jotka eivät ehkä taiteen saralla niin paljon ole soihtujaan heilutelleet.

Tahatonta ja tahallista komiikkaa odotetaan syntyvän, jos Kuopion urheilujoukkueitakin saadaan innostuneiksi osallistumaan omalla taiteellisella panostuksellaan. Olisi ilo nähdä vaikka Kalpan pojat esittämässä tankarunoja tai kaupunginhalllituksen jäseniä burlesque-performanssis-sa. Kuten KYT:n oma ammattiohjaaja Johanna Leksis on aikoinaan todennut aloittaville tekijöille, ”voitte tehdä mitä vain haluatte”, KYT ei turhia pyri rajoittamaan taidetta taiteena.

Taide hakee koko ajan ulottuvuuksia ja vain kokeile-malla voi onnistua. ”Olemme ansaitusti saavuttaneet vuosien työllä kunniamaininnan ylioppilasteatterina, joka tekee nimenomaan outoa teatteria”, Jari Pulkkinen summaa.

Outoa on kaikki uusi, joka ei ole vielä löytänyt paik-kaansa nimikkeen ’normaali’ kategoriassa. Siinä juuri kiteytyy ensimmäisenkin ylioppilasteatterin perustami-sen idea.

Kuopiossa kameli yhdistetään ylioppilasteatteriin ja kyttyrän tykkääminen tulkitaan positiivisesti. Nuoressa ryhmässä ilmai-sutaitoa harrastetaan itseironisesti ja tulevaisuuteen uskotaan kuin lama-ajan Suomessa vaikka teatterin tilat saatetaan sanee-rata milloin hyvänsä. Veitsenterällä tanssiessa yleensä erottuvatkin ne vahvimmat valioyksilöt. Halun tehdä teatteria voi aistia Työnkulmalta korttelien päähän. - Reeta Kankaanpää, teksti & kuva

KYTtyrällinen ilmaisutaidetta

Kulttuuriareena 44 pakkautuu viikonlopuksi täyteen taiteentekijöitä Kuopiosta ja lähialueilta. Haasteita on lähetetty eri tahoille ympäri kaupun-kia. Esitysten yksittäinen pituus vaihtelee parista minuutista tuntiin, ja niitä esitetään yksi toisensa

jälkeen. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii Johanna Leksis, päätuottajana Päivi Savolainen. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille taiteesta ja toiminnasta kiinnostuneille, ja sen ideana on tehdä teatteriosaamista tutummaksi Kuopiossa.

Nuamat Kuopiossa 1.-3. Huhtikuuta

Puffi | Lyhytteatterifestivaali

”Nykypäivän ylioppilasteatterismi on poissa taistolaisuudesta ja se osaa olla sarkastinen myös itselleen

KYT:n uutta johtokuntaa vuodelle 2011. Kuvassa Joni Kvick, Aapo Halme, Lenita Yli-Parkas, Lassi Piiroinen, Satu Lasarov ja Anniina Pylsy. Kuvasta puuttuu puheenjohtaja Olli Ronkainen ja Tytti Penttinen

24 Uljas 2 | 18. 2. 2011 25Uljas 2 | 18. 2. 2011

Anssi Ylirönni | Matias

Kuopiolainen Neufvoin julkaisi viime vuoden puolella toisen EP:nsä Fake Musket. New Music Communityn tulevaisuuden toivo tykittää minkä leikkipyssyllä voi, viiden raidan harkittu pohdiskelu on tuoreempaa kuin vasta merestä nostettu kala. Voin jo nähdä miten joukko teinityttöjä jahtaa poikien keikkabussia itkien, mutta Neufvoinin ujellus, tulkinta ja soitanta tavoittelee jotain suurempaa kuin maallinen mammona.

Fake Musket käynnistyy lapsenomaisella leikittelyllä, herkän laulannan ja kaihoisan ilottelun hallitessa uuden-makuista soitantaa. Humalainen kapteeni jammaa kuin vastasyntynyt vanha tekijä. Nuoruuden kiihkeä sydämen-syke yhtyy rumpujen tykytykseen, harhat vaivaavat, unet ja unelmat ovat tavoiteltavissa ja silti ah – niin kaukana. Odotan innolla miten yhtye tarjoilee kappaleen elävänä, sillä jo levyllä meno vie mukanaan ja energiataso nousee.

Polar song, ehdottomasti levyn tunnelmoivin ja tarttu-

vin, saa kuuntelijansa näkemään mielikuvissa, kuinka viisi pientä sotilasta odottavat vanhempien kaapista löydetyis-sä avaruusasuiksi muuntautuneissa vaatteissa muukalais-ta laskeutumaan planeetalta numero 12. Kappaleen kaiho huipentuu mitattomaksi. Trumpetti valittaa.

Kero lantern kuulostaa jo hieman pelottavalta, mihin rohkeutemme ja voimavaramme riittävät, ”valoa!” huutaa hän pimeässä. Maailma on synkkä. Levyn viimeinen hentoilu lopettelee hekumaa, saattelee uneen, herättelee sisäistä halua tutkia elämää tiedemiehen innolla. Unen-omainen, satumainen kokonaisuus toimii levyn kansiku-vaa myöten, pisteet siis visuaalisestakin puolesta.

Fake Musket on pontevaa, asiaansa uskovien nousevi-en tähtien haaveilua paremmasta. Potentiaalia on ja jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin yhtye tarjoaa jotain vieläkin kiintoisampaa.

Reeta Kankaanpää

Ase ei ole koskaan ollut ihmiselle pelkkä työkalu, se on työkalu yhtä vähän kuin auto on pelkkä keino päästä paikasta toiseen. Kenen arjessa oikeastaan on olennainen tieto, että Bruce Willisin ensimmäisessä Die Hard –leffassa käyttämä pistooli oli Beretta 92F, mutta kahdessa seuraavassa käden jatkeena oli Beretta 92FS?

Aseet ovat aika ajoin näppäriä kapistuksia. Esimerkiksi perheessämme pyritään välttämään tehoviljeltyä lihaa, joten aseet auttavat lihan hankinnassa. Myös elokuvat ovat hyvää

ajanvietettä ja parhaimmillaan ajatuksia herättäviä tai jopa maailmaa muuttavia kokemuksia.

Tämä kaikki ei silti riitä selittämään wikipediatyyppistä Internet Movie Firearms Databasea, jossa esitellään yksityis-kohtaisesti elokuvissa esiintyviä aseita. On toki ihan kivaa triviaa huomata, että käyttämäni hirvikiväärimalli löytyy myös elokuvasta Lake Placid – tappaja syvyyksistä (1999), mutta kyse ei ole ase- eikä elokuvaharrastuksesta. Se muistuttaa enemmän kollektiivista versiota postimerkkien keräilystä.

Aseinnostuksen kohdalla on harvinaisen selvästi kyse fetisismistä. Ehkä vielä selkeämmin kuin autoinnostuksen kohdalla. Fetissin eräs määritelmä kuuluu: Kiihottavaksi koet-tua ja voimakasta mielihyvää aiheuttavaa objektia kutsutaan fetissiksi. Fetissin omistaminen tuottaa fetisistille voimakkaan kokonaisvaltaisen mielihyvän ja tyydytyksen tunteen.

Aseharrastuksen kohdalla fetissiluonnetta korostaa vielä se, että varsinaiseen tarkoitukseensa asetta käytetään hyvin harvoin. Jos jätetään laskuista starttipistoolit ja metsästys-aseet, on julkilausuttu tavoite olla koskaan käyttämättä aseita varsinaiseen tarkoitukseensa – ihmisten tappamiseen. Silti tiedonhankintaan niistä, niillä harjoitteluun ja niiden hoivaami-seen käytetään valtavasti aikaa.

Autoja hoivataan yhtä hartaasti, mutta niitä myös käytetään tarkoitukseensa niin paljon, että ympäristön kestokyky on koetuksella. Ihmisten tappaminen tulee siinä sivussa.

Autokin on usein hyödyllinen väline, mutta autointoilun fetissiluonteen alleviivaa viimeistään Stephen Bayleyn teos Auto: ”Tästä kirjasta ei löydy viitteitä tehoon, huippunopeuk-siin, kiihtyvyyteen… eikä edes oikeastaan hintaan. Tämän kirjan aihe on hankalammin määriteltävissä. Se on taide.”

Kirja esittelee 80 autoa viime vuosisadan alusta tämän vuosisadan alkuun, autojen esteettisiin ominaisuuksiin keskit-tyen. Kirjan lähes eroottiset mustavalkokuvat autoista tukevat viestiä.

Luulisi, että autojen ja aseiden mielikuvamainonnan kieltämiseksi tehtäisiin lakiesityksiä ja kerättäisiin adresseja. Se olisi ihan yhtä mielekästä kuin alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen.

Internet Movie Firearms Database: http://www.imfdb.org

Stephen Bayley (suom. Ville Lumio). Auto Vapautta, tyyliä, seksiä, voimaa,

liikettä, väriä – siinä on kaikki. Tammi 2010

Pasi Huttunen

Kunnianhimoista lapsenmielisyyttä

Tappavat fetissit

Opiskelija ,

tilaa YP puoleen hintaan eli 16,50 e/vuosikerta (kestotilaus) tai 18,00 e/vuosikerta (vuositilaus).

www.thl.fi/yp

YHTEISKUNTAPOLITI IKKA

Tilaukset: www.thl.fi/yp,asiakaspalvelu@kustantajapalvelut.fi tai p. 03 4246 5304

YHTEISKUNTAPOLITI IKKA

24 h Niiralankatu 25 Kuopio, puh. 010 762 9803

Aamiainen klo 5.00-9.30Nopea noutopöytä arkisin 10.30-14, viikonloppuisin 10.30-18ABC Pizza + runsas valikoima pikku suolaista ja makeaa

ABC Burgerin hampurilaiset ja hampurilaisateriat + kaikki annokset myös mukaanABC-Market tarjoaa kattavan päivittäis-tavara valikoiman läpi vuorokauden. Eväät opiskeluun.

+ pullo/tölkkipalautus

Puhelun hinta: 0,0828 €/puhelu + 0,1199 €/min.

Niirala

www.abcasemat.fi

Pohjois-Karjalan kesäyliopistokesayliopisto@pkky.fip. 013 244 2540

KOULUTUSTA YMPÄRI VUODEN

Tuomme Joensuuhun avointa yliopisto- opetusta aloilta, jotka eivät kuulu Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen oppiaine- tarjontaan. Lukuvuodelle 2011–2012 suunnit- teilla on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen sekä Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen tutkinto-vaatimusten mukaisia opintoja.

Järjestämme kesällä myös kertaus- ja abikursseja englannin ja ruotsin kielistä sekä matematiikasta.

Tutustu koulutustarjontaamme: www.pkky.fi/kesayliopisto > koulutuskalenteri

Avointa yliopisto-opetusta eri yliopistojen tutkintovaatimusten mukaan!

26 Uljas 2 | 18. 2. 2011 27Uljas 2 | 18. 2. 2011

ZumbaMies

Miten sujui historiallinen tanssi, kun zumba oli jo kertaalleen sytyttänyt miespolon ilmiliekkeihin? Barokkitanssin syöverit koulun liikuntasalissa veivät itsetutkiskelun, lohikäärmeiden ja sankarite-kojen äärelle. - Jussi Turunen, teksti & Henna Middeke, kuva

Ylämyllyn koulun Paloaukean yksi-kön yläkerrassa kokoontuu ryhmä barokkitanssien harrastajia. Pian tämä liikuntasali muuttuisi suuren tanssitapahtuman näyttämöksi ja

saisin esitellä taituruuden puutettani. Ohjaaja Maarit Ryynänen esittää minulle ennen tunnin alkua lapun, joka on täynnä harakan sun muiden lintueläinten varpaita. Siinä on kuulemma tans-sikuviot, jotka pitäisi omaksua. Apua tuhannesti! Mutta hälytys on väärä, minua vähän juksataan.

Tähän on tultu. Edellinen kokemukseni jätti vain yhden kysymyksen: ”Mikä voisi olla edes teoriassa kuumempaa ja jännittävämpää kuin zumba?” Tietenkin historialliset tanssit! Voin jo nähdä sen, röyhelöihin pukeutuneet naiset ja sukkahousuihin ahtautuneet peruukkimiehet. Kyllä minua nyt vietäisiin. Joensuun kampus-puheenjohtaja Lauri Jurvanen on harrastanut historiallisia tansseja. Millaiset ihmiset niitä harrastavat?

”Meidän ryhmämme jäsenillä lähes kaikilla on joko historianelävöittämis- tai roolipelitaustaa, mutta osalla ei. Enemmänkin kyse on Suomen laajuisesti siitä, että harrastukseen on näissä piireissä törmätty. Varsinainen tanssi tai harjoit-telu ei ole peliä, näyttelyä tai mitään muutakaan enempää kuin vaikka flamencotunti”, Jurvanen kertoo.

”Varsinkin leirien tanssiaisiin ja isoihin tapah-tumiin pukeudutaan usein aikalaisvaikutteisiin asuihin, mutta oikeastaan mitkä tahansa siistit

vaatteet käyvät. Osalle harrastajista puvut ja historiallisuus kuuluvat tärkeänä osana harras-tukseen, osalle riittää vain tanssi”, Jurvanen summaa.

Pakko tätä on itse kokeilla. Joten takaisin koulun yläkertaan, jossa asus-

teet eivät valitettavasti ole aivan niin hulppeita kuin ehdin maalailla. Menen riviin ja perus-askelia opettelemaan. Barokkitanssissa käsiä pidetään levällään, tasapainon tai ehkä näyttä-vyyden takia. Ryynänen näyttää miten liikesarjan alussa hypähdetään ja nostetaan samalla jalkaa. Musiikkina käytetään rauhallista, hivenen Taru sormusten herrasta -elokuvista tutun kuuloista tavaraa. Ryynänen kertoo myöhemmin, että mo-net barokkitanssikappaleet esiintyvät Ranskan oopperabaleteissa.

Sitten muistuu mieleen, että juuri historian elävöittäjät ja larppaajat tätä tosiaan harrastavat. En ymmärrä fantasiakirjallisuuden ja foliomiek-

kojen päälle, mutta jostain syystä mielikuvitus alkaa laukata. Loikkaan ilmoille ja kuvittelen olevani joku muinainen Aramenes. Olen juuri taistellut vihollisiani vastaan Syrjänän laaksossa ja haluan vain ripustaa verta valuvan lohikäär-meensuomuhaarniskani naulaan ja tanssia mur-heeni menemään. Ryynänen opastaa kärsivälli-sesti, kun asento pitäisi saada hyväksi.

”Katso tuonne päin ja kuvittele vaikka että siellä on naisia”, hän näyttää.

Tottelen neuvoa ja johan ylväs tanssiasento löytyy. Miten tämä voisi olla olematta hauskaa?

”Kyllä sinusta vielä barokkitanssija saadaan”, Ryynänen hymyilee.

Sitä todella halajan. Miten epäröivä sielu voi hakea innostusta tanssiin?

”Historialliseen tanssiin pätee sama kuin kaikkiin seuratansseihin: hauskinta on tanssia porukassa. Helpoimmat ja suosituimmat tanssit ovat nimenomaan niitä, joita tanssitaan isossa piirissä tai pitkissä riveissä ja kaikki pääsevät mukaan. Ja mikä parasta: niiden opettelemi-seksi riittää tunnistaa vasen ja oikea, eikä aina sitäkään!”

Voinko siis suositella tätä ah niin omanlais-taan liikunnanmuotoa muille? Kyllä voisin. Jos kantti ylipäänsä kestää mennä tunnille, voi ovella jo hihkaista onnistumisen riemusta. Veikkaisin, ettei paraskaan mainosfirma saa barokkitanssis-ta markkinoille joogan tavoin äijäversiota, mutta ei sitä tarvitse olla äijä voidakseen olla kokeilun-haluinen.

Historialliset tanssit

Historialliset tanssit ovat vanhoja, kirjallisista läh-teistä rekonstruoituja tansseja, joilla ei ole jatkuvaa tanssiperinnettä nykypäivään. Tyypilliset tanssit ovat peräisin 1400–1700 -luvun Italiasta, Ranskasta tai Englannista. Sen sijaan esimerkiksi vanhojentanssit ja kansantanssit eivät kuulu tähän joukkoon.

Lähde ja lisätietoja: http://tanssi.dy.fi

ZumbaMies

ZumbaMies

ZumbaMies

ZumbaMies

ZumbaMies

ja lohikäärme!

”Mikä voisi olla edes teoriassa kuumempaa ja jännittävämpää kuin zumba?

28 Uljas 2 | 18. 2. 2011 29

Kerubi elää!

gra

fex

Katso kevään ohjelma,osta lippusi ennakkoon jatilaa Kerubin uutiskirje

www.kerubi.fiK U L T T U U R I K E S K U S K A R J A L A N T A L O • S I L T A K A T U 1 ( I L O S A A R I ) • J O E N S U U

PE 18.2. Ajattara • Scalping ScreenSupasoul-klubi:Super Janne • Nopsajalka

LA 19.2. LiekkiTO 24.2. Komedia Kellari:

Sami HedbergPE 25.2. Raappana, Jukka Poika

& Sound Explosion BandLA 26.2. Peer GüntPE 4.3. TeräsbetoniLA 5.3. Timo RautiainenTO 10.3. FM2000PE 11.3. 22-PistepirkkoLA 12.3. Anal Thunder

Hero DishonestCivil Abuse • Fun

PE 18.3. KotiteollisuusLA 19.3. KotiteollisuusTO 24.3. Komedia Kellari:

Jape GrönroosRich Lyons

Ilosaarirocktäyttää tänäkesänä 40 vuotta!

Katso huikeatohjelmajulkistuksetwww.ilosaarirock.fi

La 26.2.Peer Günt

Joka lauantaiklo 23-04 KerubinKellarissa!

Kerubi avoinna: ma & ti 10.30-22ke & to 10.30-01 • pe 10.30-03 (04)la 14-03 (04) • su suljettu

Lounas joka arkipäivä 10.30-14À la carte joka päivä 14-21

Uljas 5 | 21. 5. 2010

Yksi aistimistamme asioista, jonka mie-lellämme työnnämme pois mielestäm-me, on jäte. Aine, jota elämässämme

väistämättä syntyy, mutta josta haluamme päästä eroon.

Oma kehomme tuottaa jätettä. Sitä kertyy ihollemme, ja siltä vaatteisiimme. Kainalot ja jalkoväli alkavat haista pahalta, jos niitä ei putsaa päivään. Silmien kulmiin kasaantuu rähmää. Nenästä pitää kaivaa pois kuivunutta räkää, kun toisten silmä välttää. Ja kaikista pahamaineisin pakoputki sijaitsee pakaroi-demme välissä.

Mutta se ei jää siihen. Paitsi, että haluamme poistaa jätteen ruumiiltamme, olemme muut-taneet osan ulkoisesta tilastamme rakennel-miksi, joita meidän täytyy siivota lähes yhtä hartaasti kuin omaa kroppaamme. Pylly hieroo toimistotuolia, ja sen kangaspinta kehräytyy nukkapalleroiksi. Tippuvat hiukset, ihon hilse ja vaatteista ja sängyn peitteistä irtoava nöyhtä leijuvat hetken ilmassa, ja kohtaavat sitten lattian tai kalusteen. Silleen jätettynä pöly kasaantuu paksuiksi kerroksiksi ja villakoiriksi.

Kun ihminen taas kerran auraa huoneessaan uomaansa, helähtää pöly leijumaan kevätau-ringon keilaan.

Jotkut imuroivat ja pyyhkivät kurinalaisesti, saattavatpa käyttää sänkyvaatteitakin kirpeäs-sä talvi-ilmassa. Osa ei voisi vähempää välittää, vaan tuijottaa näyttöpäätettään toimistotuo-lissaan hautautuen vähitellen ruumiinsa uhoa-maan ja vaatteistaan hiertyneeseen tauhkaan.

Luonnossa ei jätettä tunneta. Siellä ruumiin eritteet putoavat maahan, liukenevat vesis-töön tai huuhtoutuvat sateeseen, ja päätyvät aina jonkin olennon ruokalistalle. Elottomasta rakennetaan uutta elämää auringon voimalla, ja kun yksilön aika on ohi, se syntyy uudestaan uudessa muodossa elämän suuressa kom-postikasassa. Ja näin tietysti käy meidänkin biohajoaville tuotoksillemme, kun ne päätyvät luontoon. Olemme kuitenkin muuttaneet öljyn muoveiksi ja valaneet muovit kasseiksi, rasioiksi ja tarve-esineiksi. Mikä tehtävä maa-ilmassa onkaan tällä muovin paljoudella, joka kertyy suuriksi kasoiksi, joihin ajan hammas ei tunnu purevan?

Jäte, ei-haluttu lapsemme

todistaa arjen ihmeeksi.

Päivät ovat taas pitenemässä. Jokainen katsoo niitä omien silmiensä läpi. Jo-pa yhden ihmisen silmät saattavat nähdä vähän eri tavalla. Käytössämme on myös joukko muita aisteja. Toisia aistimuksia pidämme miellyttävinä, toisia haluamme välttää. - Henri Rönkkö, teksti & sxc.hu, kuva

”Kaikista pahamaineisin pakoputki sijaitsee pakaroidemme välissä.

Cast Away-elokuvassa Hanksin Tomppa joutuu autiolle saarelle. Yleensä yksinäisyyttä lievitetään juomalla viinaa ja taas viinaa ja vielä kerran viinaa. Kun sitä ei ole saatavilla, niin Hanks puhuu ainoalle ystävälleen - lentopallolle, jossa on hänen verinen kädenjälkensä.

Myöhemmin yksi näistä rekvisiittapalloista huutokaupattiin 18,500 $ hinnalla. Lentopallon valmistajayritys – joka sai eloku-van ansiosta runsaasti ilmaista mainosta – alkoi myydä Hanksin kädenjäljellä varustettuja palloja. Muistatko sen nimen?

1) Wilson. X) Donnay. 2) Jackson.

Kuka maailmantähti on fanaattinen Los Angeles Lakers-koripallojoukkueen kannattaja? Kausikortti hankittu vuonna 1970 ja hän on tuttu näky Lakersin kotiareenan eritäin kalliilla laitapaikoilla 1970-luvun puolivälistä lähtien – jopa niin tuttu, että hän on

riidellyt tuomareiden ja vastapuolten pelaajien kanssa sekä rynnännyt useaan otteeseen kentälle suurin piirtein kuusen käpy persiäisessään sekä römpsällinen herneitä sieraimissaan. Kyseenalainen elokuvamaailman huhu väittää studioiden sovittavan hänen elokuviensa filmaamisen Lakersin kotipelien ohjelman mukaan.

1) Clint Eastwood. X) Jack Nicholson. 2) Gene Hackman.

Suurin jalkapallon maaliero kansainvälisessä ottelus-sa on huhtikuulta 2001, tulos 31-0. Rökitetty maa oli Yhdysvaltain Samoa. Kyseessä oli MM-karsintapeli ja sen voittanut maa on pelannut MM-lopputurnauk-sessa 1974, 2006 sekä 2010. Viimeisessä karsinnassa

maa ei hävinnyt yhtään ottelua ja sitä vastaan tehtiin vain yksi maali. Lopputurnauksessa 2010 sen saldoksi muodostui yksi tappio, tasapeli ja voitto. Mikä maa lappoi nuo kolmekymmen-täyksi maalia?

1) Uusi-Seelanti. X) Yhdysvallat. 2)Australia.

Minkä romaanin on väitetty sisältävän piilomerki-tyksiä, jotka houkuttelevat jos jonkinlaisiin laitto-miin tekoihin? Mark Chapmanilla, joka ampui John Lennonin 8.12.1980 New Yorkissa, oli tappohetkellä mukanaan kyseinen romaani. Hän oli kirjoittanut

siihen: ”Tämä on julistukseni.” Chapman oli myös signeeran-nut kirjan sen päähenkilön Holden Caulfieldin nimellä ja väitti oikeudenkäynnissä, että suuri osa hänestä toimi murhapäivänä kuin Holden Caulfield.

1) John Steinbeckin Vihan hedelmät. X) Truman Capoten Kyl-mäverisesti. 2) J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa.

Kuka suomalainen urheilija on valittu sekä vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi (1981) että vuoden par-haaksi jalkapalloilijaksi (1968)?

1) Esa Peltonen. X) Timo Nummelin. 2) Lasse Oksanen.

1

3

2

4

5

1 2 3 4 5Nimi

LET’S BESSERWISSER!Itäiset Turhan Tietäjät ry

Oikeat vastakset sivulla 32.

30 Uljas 2 | 18. 2. 2011 31Uljas 2 | 18. 2. 2011

helmitentitPe 18.2.

Jonna Geagea La 19.2.

Koop Arponen Vapaa pääsy! Ti 22.2.

Winterfest/Supersonic To 24.2.

miss Suomi 2011 tour & Scandinavian hunksVapaa pääsy! Pe 25.2. matti nykänen & Samurai Band Pe 4.3.

timo Rautiainen

Maaherrankatu 5, Kuopio • puh. 010 762 9500(puhelun hinta 0,0828 €/puhelu + 0,1199 €/min)www.peeassaravintolat.fi • Tsekkaa ohjelma www.puikkari.fi

voimassa 1.1. - 28.2.2011

Puikkari Bailaa pe - la!

Kuohuviini .............10€(0.75 l, 11 %) norm. 28,90 €

Lapin Kulta III .........3€(0.4 l, 4,7 %)

Upcider hanasiiderit .3€(0.33 l, 4,7 %)

S. 30 Besserwisserin oikeat vastaukset 1 X 2 2 X

32 Uljas 2 | 18. 2. 2011