Upload
pekkaryhanen
View
459
Download
0
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Citation preview
VÄLI- JA ETELÄ-AMERIKAN MUSIIKKIA
JOHDANTOLatinalaisella Amerikalla tarkoitetaan Etelä-Amerikkaa
ja suurinta osaa Väli-Amerikasta, aluetta jolla puhutaan
pääkielenä espanjaa tai portugalia. Koska näitä maita
on monia ja ne ovat laajalla alueella, eroavat ne
maantieteellisesti ja historiallisesti toisistaan. Tämän
vuoksi latinalais-amerikkalainen musiikki on myös hyvin
monimuotoista.
Alueen musiikin monimuotoisuus syntyy
alkuperäisväestön eli intiaanien sävelmistä, orjien
mukana tulleista afrikkalaisista rytmeistä sekä
siirtolaisten mukana tulleesta espanjalaisesta
kiihkeydestä. Monet latinalais-amerikkalaisen musiikin
tyyleistä ovat vaikuttaneet kevyeen musiikkiin, kuten
jazziin, rockiin tai discoon.
Musiikillisesti Jamaika tunnetaan
reggaesta, joka on hitaampi versio
saarella soitetusta nopeasta ska-
musiikista 1960-luvulla. Reggae on
letkeää, rytmikästä ja aurinkoisen
kuuloista musiikkia. Siinä käytetään
pääasiassa perinteisiä bändisoittimia
(rummut, basso, kitara, koskettimet)
mutta väriä antaa myös
lyömäsoittimien ja puhaltimien
käyttö.
REGGAEKaribianmerellä sijaitsevan Jamaikan saaren musiikilliset juuret ovat varsin rönsyilevät. Intiaanien
asuttamasta saaresta tuli Espanjan siirtomaa, jolloin alkoi myös orjien tuonti Afrikasta. Myöhemmin
Englanti valtasi Jamaikan ja saaresta tuli koko orjakaupan keskus. Sinne saapui myös runsaasti
työläisiä Kiinasta ja Intiasta.
Sanoitukset ottivat usein kantaa heikkoihin yhteiskunnallisiin oloihin.
Tekstit ovat myös vahvasti sidoksissa rastafari-uskontoon, jossa
palvotaan Etiopian entistä keisaria Haile Selassieta uudelleensyntyneenä
Kristuksena. Muutenkin afrikkalaisia juuria arvostetaan. Rastatyyliin
kuuluu myös ns. rastatukka sekä Etiopian lipun punaisen, vihreän ja
keltaisen värin käyttö vaatteissa.
Elintaso ja -olot Jamaikalla eivät olleet kovin korkeat. Ihmisillä ei ollut
varaa radioon, televisioon tai levysoittimiin. Tämän vuoksi syntyivät
sound system –järjestelmät, eli avolava-autoihin rakennetut
äänentoistolaitteet, joilla musiikkia soitettiin kaduilla. Näissä
katutansseissa syntyi tiskijukkien ammattikunta.Jamaikalaiset DJ:t myös keksivät ensimmäisinä ryhtyä puhumaan
soittamiensa levyjen päälle. Tämä dub-musiikki (dub engl. puhua päälle) on
vaikuttanut huomattavasti myöhemmin menestykseen nousseen rap-
musiikin syntyyn.
Tunnetuinpia jamaikalaisia reggae-muusikoita on laulaja,
kitaristi ja säveltäjä Bob Marley. Muita tunnettuja muusikkoja tai
bändejä ovat Skatalites, Toots Hibbert and The Maytals, Inner
Circle ja Shaggy.
Reggaen lisäksi muita jamaikalta lähtöisin olevia musiikkityylejä
ovat ska, rocksteady ja dancehall.
Bob Marley
Inner Circle keikalla Qstockissa 2013.
SAMBABrasilialaisesta musiikista maailmalla tunnetuin on
samba, jonka juuret ovat afrikkalaisten orjien
kulttuurissa. Rumpujen säestyksellä orjat tanssivat
piirissä ja piirin keskellä oli jokainen vuorollaan
soolotanssijana. Keskellä tanssiva hakee piiristä
toisen henkilön jatkamaan ja vaihdon merkiksi
koskettaa valitsemaansa henkilöä vatsallaan.
Kosketusta kutsuttiin sembaksi joka myöhemmin
vaihtui muotoon samba ja sillä alettiin tarkoittamaan
kyseistä tanssityyliä.
Koska samba on kiihkeän afrikkalaisen rytmin
sävyttämää, siinä painottuvat erilaiset rytmi-
ja lyömäsoittimet. Surdo –rumpu muistuttaa
rumpusetin lattiatomia mutta sitä kannetaan
usen hihnasta kaulassa. Muut lyömäsoittimet
ovat koulustakin tuttuja.
chocalho
a-go-go
tamborim maracas
claves
cabasaguiro
Ehkä tunnetuimman sambasävelmän
”Samba de Janeiron” on säveltänyt
brasilialainen jazzmuusikko Airto
Moreira. Kappale on tuttu useista
jalkapallokisoista kautta maan ja se
sävellettiinkin alunperin vuoden 1998
jalkapallon MM-kisoihin.
Sambakulttuuriin liittyy valtavat karnevaalit, joista suurin
pidetään Riossa. Karnevaaleihin liittyy suuri
sambakulkuekilpailu, jossa sambakoulut tanssivat
värikkäissä asuissa ja kulkuneuvoissa. Kullakin
sambakoululla on oma orkesterinsa eli bateria, jossa voi
olla jopa 300 lyömäsoittajaa. Yhden sambakoulun
kulkueessa voi olla tuhansia osanottajia.
CALYPSOKaribian alueen pienille saarille on syntynyt
lukuisia musiikkityylejä. Trinidadissa syntynyt
calypso on yksi nuorimmista kansanmusiikeista
maailmassa. Se on kehittynyt afrikkalaisten
orjien sokeriruoko-plantaaseilla laulamista, usein
valkoiseen väestöön kohdistuvista
pilkkalauluista. Laulut noudattavat
afrikkalaiseen tyyliin kysymys-vastaus-muotoa,
jossa esilaulaja laulaa lyhyen melodian johon
vastataan joko soittamalla tai laulamalla
melodiaa muuntelemalla.
Tunnetuin calypso-artisti on ehkä jamaikalaissyntyinen Harry
Belafonte ja hänen ensilevynsä (Calypso, 1956) kappaleet
”Banana Boat Song” ja ”Come Back, Liza” ovat maailmallakin
tunnetuja. Paitsi hymyilevä-äänisenä laulajana, hänet tunnetaan
myös kansalaisoikeus-taistelijana ja hän on toiminut mm.
Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.
INKOJEN MUSIIKKIEtelä- ja Väli-Amerikan alkuperäisväestoä ovat
intiaanit, jotka asuivat heimoissa. Heimojen nimistä
tunnetuimpia ovat inkat, mayat ja atsteekit, joista
inkat asuivat Perun alueella. Tyypillistä heidän
musiikilleen ovat bambuhuiluilla soitetut haikeat
melodiat sekä kitaran sukuisten charangojen ja
rumpujen käyttö.
Näyttävimpiä inkasoittimia on panhuilun näköinen soitin. Eri alueilla sen nimi
vaihtelee, se voi olla sicu, zampona tai antara. Siinä on sidottu yhteen vierekkäin
eripituisia bambuputkia jopa niin paljon, että sillä voi soittaa parin kolmen
oktaavin alueella. Niissä soitetaan inkojen musiikille tyypilliset haikeat melodiat.
Sointuja isoitetaan pientä
kitaraa muistuttavalla 10-
kielisellä charangolla.
Kertomuksen mukaan
charangon kaikukoppa tehtiin
aiemmin vyötiäisen
panssarista.
Inkamusiikin rytmistä huolehtii bombo-rumpu, joka
muistuttaa meidän rumpusetin isoa tomia.
Bombossa on laaman-nahkakalvo, jossa voi olla
vielä karvapeitettäkin jäljellä, siksi sen ääni on
pehmeän kumea.
LÄHTEET Tekijä: Pekka
Ryhänen
Musa soi 7 Musiikin mestarit 7
Musa soi 8-9 Musiikin mestarit 8-9
Wikipedia Google creative
commons –kuvahaku