Johan Gadolin syntyi Turussa tutkija- ja pappis-sukuun. Hänen isänsä Jacob Gadolin oli Suomenensimmäinen kokeellisen fysiikan tutkija jaTurun akatemian fysiikan sekä teologian pro-fessori. Äiti Elisabet oli luonnontieteen professori,piispa Johan Browalliuksen tytär.

Gadolin aloitti kemian opinnot Turun aka-temiassa. Loppututkinnon hän suoritti kuitenkinUppsalan yliopistossa. Kemian lisäksi hän opis-keli useita muita aineita innostuen myös geolo-giasta ja mineralogiasta. Gadolin oli lähtenytUppsalaan vuonna 1779 ja palasi Turkuun 1783.Turun Akatemian eli Helsingin yliopiston edel-täjän ylimääräiseksi professoriksi hänet kutsut-tiin vuonna 1785 ja nimitettiin vakinaiseksikemian professoriksi 1797. Virkaa hän hoitivuoteen 1822 saakka.Gadolin ymmärsi kansainvälisten yhteyksienmerkityksen. Hän tutustui opintomatkallaan1786-88 kemian alan etevimpiin tutkijoihin jauusiin tutkimusmenetelmiin. Jatkuva yhteistyöja yhteydenpito eurooppalaisiin kemisteihintakasi Gadolinin tutkimustulosten tunnettavuu-den maailmalla. Hän ei ollut pelkästään mai-neikas tutkija, vaan vei kemian opetuksen uusilleurille. Gadolin oli rakentanut oman laboratorionTurun Luostarinmäelle jo ennen professoriksi

tuloaan. Laboratorio oli myös ylioppilaidenkäytössä. Se oli noina aikoina ainutlaatuista.Kemian opiskelijoiden pääsy laboratoriotöihinyleistyi muualla Euroopassa vasta 1820-luvulla.

Gadolinin toiminta ulottui useille elämänalueille. Hän oli Olkkalan kartanon omistajavuosina 1814-43. Hän toimi myös tupakka- jalasitehtailijana. Gadolin kuuluu myös TurunSoitannollisen Seuran ja Suomen Talousseuranperustajajäseniin. Professori Johan Gadolin eli92-vuotiaaksi.

Tukholman lähistöltä Ytterbyn kaivoksesta löy-tynyt musta raskas kivi kiinnitti vuonna 1787amatööri-geologi C.A. Arrheniuksen huomiota.Hän lähetti kiven Gadolinin tutkittavaksi Tur-kuun. Gadolin löysi kivestä tuntemattomaltavaikuttavan oksidin. Se muistutti jonkin verranalumiini- ja kalsiumoksidia poiketen kuitenkinniistäkin selkeästi. Gadolin oli löytänyt uudenalkuaineen. Hän julkaisi tuloksensa 1794. Mi-neraali nimettiin löytäjänsä mukaan gadolinii-tiksi ja uusi alkuaine yttriumiksi. Vuonna 1880löydetty toinen uusi alkuaine sai nimen gadoli-nium. Gadolinin havainto oli uraauurtava.Seurauksena oli kokonaisen alkuaineryhmän,harvinaisten maametallien eli lantanidien löy-tyminen ja niiden tutkimuksen alkaminen.

Lantanidit ovat merkittävässä asemassatämän päivän teknologiassa.Televisioiden värit ja kestomag-neetit valmistetaan lantanidienavulla. Yttriumilla ja gadoliniu-milla voidaan parantaa muidenmetallien käyttökelpoisuutta.Gadoliniumilla on suprajohtaviaominaisuuksia sen sähkönvas-tuksen ollessa poikkeuksellisenalhainen. Lantanidien kes-

kinäisten määräsuhteiden avulla selvitetäänkivien alkuperää.

Kivipuiston gadoliniittinäytteet ovat peräisinYtterbyn kaivoksesta. Ne on saatu lahjoituksenaRuotsin Naturhistoriska Riksmuseetilta. Gado-liniittia tavataan karkearakeisista graniiteistaja pegmatiiteista. Suomesta gadoliniittia onlöydetty Kemiöstä, Åvasta ja Kangasalalta.Gadoliniittipitoisten graniittien ikä niin Suomessakuin Ruotsissa on 1800 miljoonaa vuotta.

Gadoliniitin kemiallinen kaava on Y2FeBe2Si2O10. Mineraalille on tunnusomaista mustaväri, lasimainen tai rasvakiilto sekä lohkosuun-tien puuttuminen. Joskus väri saattaa olla ruskeatai vaalean vihreä.

Johan Gadolin (1760-1852)

Kölin vuoristo,450-400 milj. vuotta

Jotunimuodostumat,1650-1270 milj. vuotta

Arkeeinen peruskallio,3500-2500 milj. vuotta

Suomen maankamara muodostuu ikivanhastakallioperästä sekä sitä peittävistä irtonaisistamaalajeista, jotka ovat suurimmaksi osaksiviimeisen jääkauden tuotteita noin 10 000vuoden takaa. Suomen kallioperä kuuluu maa-pallon vanhimpaan osaan eli prekambriumiin.Maapallon ikä on noin 4600 miljoonaa vuotta.Kanadasta ja Grönlannista löydetyt vanhimmatkivet ovat iältään 3800 miljoonaa vuotta.Pudasjärvellä sijaitseva Suomen vanhin kivi on3500 miljoonaa vuotta vanha.

Suomi jakaantuu kallioperägeologisestikahteen eri-ikäiseen alueeseen. Itä-Suomessaja Lapissa sijaitsee arkeeinen peruskallio iältään3500-2500 miljoonaa vuotta. Se rajoittuu terä-västi sitä satoja miljoonia vuosia nuorempaansvekofenniseen muodostumaan.

Arkeeinen ja svekofenninen peruskallio ovatmannerlaattojen törmäyksessä syntyneitä ta-soittuneita poimuvuoristoja. Peruskalliolle ovatkerrostuneet tai sitä leikkaavat jotuniset muo-dostumat. Ne ovat iältään 1650-1270 miljoonaavuotta. Jotunista kallioperää on laajalti Sata-kunnassa ja erityisesti Porin ympäristössä.Jotuniset kivet eivät olleet mukana svekofenni-sissä laattojen törmäyksessä, vaan ovat muo-

dostuneet vuoristoja synnyttäneiden liikuntojenjälkeen.Aivan käsivarren luoteiskolkassa tavataan Kölinvuoriston kiviä iältään 450-400 miljoonaavuotta. Haltiatunturi kuuluu Kölin vuoristoon.

Jäätikkövirrat kuljettivat 10 000 vuotta sitten Sata-kunnasta Vihtiin saakka hiekkakivilohkareita.Nummelaan saapuivat vain pienet ja kulutustakestävät hyvin kvartsipitoiset hienorakeiset lohkareet.Satakunnan hiekkakivialue on väritetty. Musta nuoliosoittaa jäätikön kuljetussuunnan.

Vaikka Vihdin kallioperässä ei ole nuorimpiajotunisia kiviä kuten hiekkakiveä tai myöhäis-jotunista oliviinidiabaasia, tavataan niitä satun-naisesti Vihdin sorakuopilla jäätikön toiminnantuloksena 10 000 vuoden takaa. Yleensä man-nerjäätikön kuljettamat lohkareet ovat edenneetenintään muutamia kilometrejä lähtöpaikaltaan.Koska hiekkakiveä kuten myöhäisjotunista oli-viinidiabaasiakin on tavattu vain Satakunnasta,on niiden lohkareita käytetty jäätikön kuljetus-matkojen tutkimuksessa viime vuosisadan alustalähtien. Erityispiirteidensä ansiosta kivet onmyös mahdollista tunnistaa. Jäätiköitymisenhiipuessa sulamisvedet ovat kuljettaneet kiviäainakin kymmeniä tai muutamia satoja kilo-metrejä, kuten hiekkakivilohkareiden levinnei-

syyden avulla voidaan päätellä. Koska hiekka-kivi ulottuu Pohjanlahdelle saakka ovat lohka-reet saattaneet kulkeutua Vihtiin vielä kauem-paa kuin mantereella sijaitsevalta Satakunnanhiekkakivialueelta.

Kivipuistossa voi havaita, kuinka hiekkaki-vilohkareiden koko ja samalla myös lohkareidenraekoko pienenevät Vihtiä lähestyttäessä. Lohka-reet ovat pyöristyneet matkan varrella ja vainhienorakeiset, hyvin kvartsipitoiset lohkareetovat yleensä kestäneet pitkän matkan rasitukset.

Oliviinidiabaasien kuljetuskestävyyteenpätee sama kuin hiekkakiviin. Vihtiin on kul-keutunut vain lapsen nyrkin kokoisia myöhäis-jotunisia diabaasilohkareita, joissa kuitenkinnäkyy niiden tunnusomainen rakenne.

arkeeinen Maapallon vanhin osa, ikä 3800 - 2500 miljoonaavuotta

almandiinigranaattiMetamorfisten kivien yleinen mineraali: Fe3Al2(SiO4)3 muodostaen seossarjan pyroo-pin Mg3Al2(SiO4)3 kanssa

breksiaSärkymisrakenne; kulmikkaita kiven kappaleitavälimassassa - kiven alkuperäinen rakenne on särkynyt nopeassa muodonmuutoksessa

charnockiittiHomogeeninen kalimaasälpä- ja hypersteenipi-toinen metamorfinen kivi

diabaasiKallioperää leikkaava hyvin kalsium-, magnesium-

ja rautapitoinen juonikividiopsidi

Yleinen mineraali kalsiumpitoisissa kivissä: CaMgSi2O6

epidoottiKiteytynyt usein alentuneessa lämpötilassa mui-den mineraalien muuttumistuloksena; kovuuten-

sa, erikoisten väriensä ja hiottavuutensa takia sopiva korukiveksi: Ca2(Al,Fe)3(SiO4)3(OH)

gadoliniittiPegmatiittigraniittien harvinainen yttriumpitoinenmineraali: Y2FeBe2Si2O10

hypersteeniCharnockiittien tunnusmineraali: (Fe,Mg)SiO3

jotuniGeologinen ajanjakso Suomessa 1650-1270 miljoonaa vuotta sitten

Kölin vuoristoNorjan vuoristo, ikä 450-400 miljoonaa vuotta

kalimaasälpäSuomen kallioperän yleisimpiä mineraaleja: KAlSi3O8

kordieriittiMetamorfisten kivien yleinen mineraali varsinkinhyvin alumiinipitoisissa kivissä: (Mg,Fe)2Al4Si5O18

kvartsiMaasälpien ohella Suomen kallioperän yleisin mineraali: SiO2

magmaKivisula, josta kiteytyneitä kiviä kutsutaanmagmakiviksi

metamorfoosiKivien ja mineraalien uudelleenkiteytyminen muuttuneissa paine- ja lämpöaoloissa

myloniittiSyntyy kallioperän hiertoliikunnoissa, jonka seurauksena kiven rakenne tuhoutuu

migmatiittiSeoskivi, jossa toinen komponentti on yleensä graniitti

oliviiniHyvin magnesiumpitoisten ja kvartsittomien kivien mineraali: (Fe,Mg)2SiO4

pegmatiittiErittäin karkearakeinen magmakivi yleensägraniitti; saattaa sisältää harvinaisia alkuaineitaja mineraaleja

plagioklaasiNatrium- ja kalsiumpitoinen maasälpä; albiitin NaAlSi3O8 ja anortiitin CaAl2Si2O8 seos

peruskallioSuomen poimuttunut ja metamorfoitunutkallioperä

prekambriMaapallon vanhin ajanjakso, joka päättyi 570 miljoonaa vuotta sitten kambrikauden alkaessa

silikaattitKallioperän yleisimpiä mineraaleja, joiden runkomuodostuu SiO4-verkosta – suurin osa maapallonkivistä muodostuu silikaattimineraaleista

sillimaniittiMetamorfisten kivien yleinen mineraali varsinkinerittäin alumiinipitoisissa kivissä: Al2SiO5

skapoliittiKalkkipitoisten kivien tyypillinen mineraali: 3CaAl2Si2O8 X 3CaCO3

svekofenninen Etelä-Suomen peruskallio kuuluu svekofenniseenpoimuvuoristoon; muodostunut suurimmaksi osaksi aikavälillä 1900-1800 miljoonaa vuotta

yttriumHarvinaisiin maametalleihin kuuluva alkuaine

zirkoniMineraali, jota tavataan yleisesti mutta vain vähäisiä määriä kvartsipitoisissa magmakivissäja metamorfisissa kivissä; uraanipitoisuutensa vuoksi merkittävä mineraali kivien iän määrittä-misessä: ZrSiO4

Hytönen, K. Suomen mineraalit. Geologian tutkimus-keskus. 400 s. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä,1999.Korsman, K., KoistinenT., Kohonen, J., Wennerström,M., Ekdahl, E., Honkamo, M., Idman, H. ja Pekkala,Y. Suomen kallioperäkartta 1:1000 000. Geologiantutkimuskeskus, 1997.Lahti, Seppo, I. Orbicular rocks in Finland. GeologicalSurvey of Finland, 177 p. Vammalan Kirjapaino Oy,2005.Laitala, Matti. Suomen Geologinen Kartta. Geologiantutkimuskeskus. 1: 100 000, lehti 2041, Lohja, 1994.Suomen Kallioperä. Toimittajat: Martti Lehtinen, PekkaNurmi, Tapani Rämö. Suomen Geologinen Seura, 373s. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1998.Parras, Kauko. On the charnockites in the light of ahighly metamorphic rock complex in southwesternFinland. Bulletin de la Commission Gèologique de Finlande. 137 p. 1958.Salonen, Veli-Pekka. Glacial dispersal of Jotniansandstone fragments in southwestern Finland. Geolo-gical Survey of Finland, Special Paper 12. P. 127-130,1991.

Opastetusta vierailusta kivipuistossa voi sopiaottamalla yhteyttä seuraaviin Vihdin Kivikoru-harrastajat ry:n jäseniin:Kalevi Korsman, puh. 0400 774 262Risto Jokinen, puh. 041 448 0264Tapani Tapanainen, puh. 0500 819 238

Kivipuisto GADOLINIITIN rakentamista ovattukeneet seuraavat yritykset ja henkilöt:Länsi-Uudenmaan kehitys LUKE ry,Lähivakuutus/Karkkila, Sauna–Eurox Oy,Marmorijalostus K. Törrönen Oy, maxit Oy Ab,Sveriges Naturhistoriska Riksmuseet,Matti Jäykkä, Eeva Hirsimaa, Jorma Pulla,Eero Kontio, Eero Tanner, Jari Lindfors,Eero Löfgren ja Ari Vuorela.

Olkkalan kartano sijaitsee Vihdin kirkonkylästä neljä kilometriä pohjoiseen, Haavistoon johtavantien varrella. Olkkalan Kartano, Olkkalankuja 20, 03400 Vihti, puh. (09)2242 7112,

e-mail: eeva hirsimaa@olkkalankartano, www.olkkalankartano.fi

OLKKALA

AVERIA

Olkkalankartano

VAKOLA

Haavisto9 km

Karkkila16 km

Vihti4 km

Helsinki49 km

Olkkalantie

120 Vanha Porintie

Vakolantie

Haavi

ston

tie

Vihdin kallioperä kuuluu svekofenniseen 1900-1800 miljoonaa vuotta vanhaan tasoittuneeseenpoimuvuoristoon. Aikoinaan maan pinnalle jamereen kerrostuneet tulivuorten purkaustuotteetja sedimentit joutuivat kallioperän liikunnoissasyvälle maan uumeniin. Siellä ne kiteytyivätkorkeassa lämpötilassa eli metamorfoituivat.Voimakas metamorfoosi onkin vaikuttanut oleel-lisesti Vihdin kivien asuun.

Poimuttunutta svekofennistä peruskalliotaleikkaavat jotuniset diabaasijuonet. Niiden ikäon 1650 miljoonaa vuotta.

jotunisiadiabaasijuonia

graniitteja

sedimentti-syntyisiä javulkaanisia kiviä

charnockiitteja

Mustia gadoliniittirakeita pegmatiitissa, Ytterbynkaivos. Näytteen lahjoitti NaturhistoriskaRiksmuseet Ruotsista. Rakeiden läpimitta on 0.7cm. Kuva Risto Jokinen.

Svekofenninen peruskallio,1900-1800 milj. vuotta

n. 500 m

Kivipuistossa esitellään maailmankuulunkemistin professori Johan Gadolinin elämän-työtä sekä Vihdin kallioperää ja sen erikoisuuksiakuten charnockiittia ja pallokiveä.

Kivipuistossa on nähtävillä myös jääkauden aikana Pohjanlahden tuntumasta

Vihtiin kulkeutuneita kiviä.

Vihdin Kivikoruharrastajat ry:n jäsentensuunnittelema ja rakentama kivipuistosijaitsee Olkkalan kartanon pihapiirissä50 km Helsingistä länteenvanhan Porin tien varrella.

www.kolumbus.fi/kivikoru.vihti

Vihdille kuten muullekin Uu-dellemaalle ovat raitaisetkvartsi- ja maasälpäpitoisetvulkaanisperäiset kivet luon-teenomaisia. Niiden yhteyteenliittyy vulkaniittien rapautu-mistuotteita sekä massiivistenkalkkikivien kerrostumista jasaostumista. Kivipuiston näyt-teessäkin näkyy syöpyneitäkalkkipitoisia osuuksia. Tuli-vuorien purkaukset Vihdissä olivat voimakkaimmillaan1900-1880 miljoonaa vuotta sitten. Raitaisuudenvärivaihtelu aiheutuu mineraalien määräsuhteidenvaihtelusta. Kiven vaaleta raidat ovat kvartsi- japlagioklaasipitoisia, kun taas rapautumispinnaltaantummat raidat ovat diopsidivaltaisia. Diopsidi onrauta-, magnesium ja kalsiumpitoinen silikaatti.Plagioklaasi on kalsium-ja natriumpitoinen maasälpä.Kivipuiston näytteessä on myös skapoliittia, joka onosoitus kiven alkuperäisestä korkeasta kalkkipitoisuu-desta. Vihdin raitaiset kivet muistuttavat Kiskonalueelta tavattuja leptiittejä, joihin liittyy sulfidimal-

meja, rautamuodostumia ja kalkkikiviä. Vastaavan-laisia vulkaanissyntyisiä kiviä on myös Ruotsin mal-mikentillä kuten Bergslagenissa. Vaikka terminäleptiitti kuvaa elävästi metavulkaniittimuodostumankokonaisuutta, on termistä sen epämääräisyydentakia Suomessa vähitellen luovuttu. Ruotsissa sensijaan leptiittitermi on vieläkin yleisessä käytössä.

Länsi-Uudenmaan kallioperän erikoisuus on char-nockiitti, jota tavataan laajalti Vihdissä. Lohjan Kalk-kikaivos Oy:n geologin Kauko Parraksen vuonna 1958julkaiseman väitöskirjan perusteella Länsi-Uudenmaancharnockiitti on asiantuntijoiden keskuudessa kan-sainvälisesti tunnettu. Sir Thomas Holland nimittivuonna 1893 Intiasta löytämänsä harvinaislaatuisenkiven charnockiitiksi. Nimellä hän halusi kunnioittaaKalkutan löytäjää John Charnockia, jonka hautakivioli tätä salaperäiseltä vaikuttavaa kiveä. Charnockiitinsyntytapaa ei useista tutkimuksista huolimatta tarkointiedetä tai käsitykset charnockiitin alkuperästä ovatristiriitaisia. Charnockiitti on graniittinen kivi ja sitätavataan maapallon vanhimmissa osissa. Charnockiittipoikkeaa ruskean, vihertävän tai sinertävän värinsävuoksi kuitenkin normaalista harmaastatai punertavasta graniitista. Tyypillistengraniittisten ainesten kuten kali-maasälvän ja plagioklaasin lisäksicharnockiitissa tavataan sen tunnus-omaista mineraalia hypersteeniä. Länsi-Uudenmaan charnockiitit ovat saattaneetalun perin kiteytyä kivisulasta eli mag-masta. Niiden asuun on kuitenkinoleellisesti vaikuttanut metamorfoosinkorkea lämpötila. Länsi-Uudenmaancharnockiittien ikää ei vielä tarkointunneta. Ne näyttävät kehittyneen ai-kavälillä 1850-1810 miljoonaa vuottasitten monivaiheisissa geologisissa ta-

pahtumissa. Peruskallion voimakkaassa kehitysvai-heessa joutuivat kivet laattojen törmäyksessä syvällemaan uumeniin. Siellä ne kiteytyivät uudelleen kor-keassa lämpötilassa ja kohonneessa paineessa elimetamorfoituivat. Vihdin kallioperän kivet ovatmetamorfoituneet yli 700°C lämpötilassa. Lämpötilaaon pidettävä korkeana ja se ylittää varsinkin graniit-tisten kivien sulamispisteen.

Etelä-Suomen svekofennisellä vyöhykkeellä granaatti-kordieriittigneissit ovat graniittien ohella yleisimpiäkiviä. Ne ovat muinaisiin meriin kerrostuneita hyvinalumiinipitoisia savisedimenttejä, jotka ovat muuttu-neet voimakkaasti metamorfoosissa. Kiven alkuperäi-sistä kerrostumisrakenteista on vain rippeitä jäljellä.Almandiinigranaatti ja kordieriitti ovat alumiinipitoisiarauta-magnesiumpitoisia silikaatteja. Usein näissäkivissä tavataan myös puhdasta alumiinisilikaattiasillimaniittia. Granaatin huomaa punaisen värinsävuoksi helposti. Sen sijaan kordieriitti ja sillimaniitti

Granaatti-kordieriittigneissi,Vanhan Turun tien ja Turunmoottoritien risteys. Kivipuis-ton näytteen lahjoitti maxit OyAb.

Alkuperäinen kivi onvoimakkaasti migma-tiittiutunut. Kuvankeskellä näkyy kor-dieriittirae. Näyte onHiekkahentusen sora-kuopan lohkare. Kor-dieriittirakeen läpimittaon noin 0,5 cm. Näytteenlahjoitti maxit Oy Ab .

Migmatiitit eli seoskivet ovat muodostuneet vähintäänkahdesta kivilajista. Nuorimpana osana on yleensäaina graniittinen kivi. Migmatiittiutumisessa alku-peräinen kivi muuttuukin graniittiseksi eli graniittiutuu.Migmatiitit ovat maapallon vanhimman osan eliprekambriumin yleisimpiä kiviä. Niiden synty olivuosikymmenet tutkijoille arvoituksellinen, kunnessuomalainen geologi, geologisen tutkimuslaitoksenjohtaja professori J.J. Sederholm vuonna 1907 onnistuiselittämään migmatiittien syntyperiaatteet. Sederhol-min tutkimukset merkitsivät läpimurtoa vanhojenmantereiden kehityksen selvittämisessä maailmalaa-juisesti. Hänen käsityksensä peruskallion kehitysvai-heista ovat edelleen ajankohtaisia.

Kivipuiston näytteessä graniittiutuminen on ollutniin voimakasta, että kiven varhaista vaiheista onnäkyvissä vain haamumaisia jäänteitä. Kiven migma-tiittiutuessa siihen on kiteytynyt granaattia ja tälläkerralla kordieriittikin saattaa näkyä itsenäisinä

sinertävinä rakeina. Alumiinipitoiset mineraalit eivätole kuitenkaan välttämättä todisteita migmatiittiensavisyntyisestä alkuperästä kuten oli laita granaatti-kordieriittigneisseissä. Migmatiittiutumisessa saattaatapahtua nimittäin muutoksia alkuaineiden keskinäi-sissä määräsuhteissa, jolloin kiven alumiiniylimääräkasvaa. Tällöin migmatiittiutumisen ovat aiheuttaneetulkoapäin kiveen tunkeutuneet graniittiset liuokset,kuten näytteessä on ilmeisesti tapahtunut. Alkuperäi-sessä kivessä ei ole ollut myöskään riittävästi kalipi-toisia mineraaleja, jotta ne olisivat voineet sulaessaansynnyttää paikallisesti sellaista määrää punertavaagraniittia, jota kivessä on näkyvissä.

Vaikka migmatiitit ovat voimakkaasti muuttuneitakiviä, niissä saattaa näkyä rakenteita, joista voidaanammentaa merkittävää tietoa kallioperän kehityksestä. Kivipuiston lohkareessa näyttäisi olevan kiven van-hinta osaa leikkaava juoni, joka sekin on kuitenkinvoimakkaasti migmatiittiutunut. Juonessa näkyyasteittain sen muuttuminen punertavaksi graniitiksi.Etelä-Suomessa on tapahtunut voimakasta migmatiit-tiutumista aikavälillä 1830-1800 miljoonaa vuotta

sitten. Migmatiittiutumisen al-kamisajankohtaa ei kuitenkaanvielä tarkoin tunneta.

Leptiitti, lohkarenäyte, Hiekkahentunen.Raitojen vahvuus vaihtelee 0,5 - 2 cm.Näytteen lahjoitti maxit Oy Ab.

Charnockiitti, Ojakkala. Näytteessä näkyygraniitin (punertava) ja charnockiitin kon-takti. Charnockiittissa olevien mustienmineraalirakeiden läpimitta on 1 cm.Näytteen lahjoitti Eero Löfgren.

näkyvät useimmiten vain mikroskoopinavulla. Tosin kiven sinertävä yleisvai-kutelma on kordieriitin aiheuttama.Muualla Etelä-Suomessa granaatti-kordieriittigneissit muodostavat laajojaitsenäisiä alueita. Uudellamaalla nenäyttävät kuuluvan osittain yhteenleptiittimuodostuman kanssa. Vihdingranaatti-kordieriittigneissit eivät ole

myöskään yhtä alumiinipitoisia kuin vastaavat kivetmuualla Etelä-Suomessa.

Vihdissä kivet ovat metamorfoituneet korkeassalämpötilassa. Tässä tapahtumassa kivet ovat saattaneetmyös osittain sulaa. Näytteessä näkyvät graniittisetsuonet ovatkin syntyneet itse kivestä sulamalla.Granaatti-kordieriittigneisseissä on ennen sulamistaollut valmiina graniittisia aineksia kuten plagioklaasia,kalimaasälpää ja kvartsia. Koska graniittisten kom-ponenttien sulamispiste on alhainen, vain 670°C,graniittinen aines erkaantuu kivestä kriittisen lämpö-tilan ylittyessä. Kallioperässä on tapahtunut voimak-kaita liikuntoja kivien ollessa lähellä sulamislämpö-tilaansa. Sen vuoksi liikuntojen aiheuttamat jäljetnäkyvät kivessä myötäilevinä ja plastisina.

Pallokivet ovat luonnon oikkuja poiketen useimmistamuista kivistä näyttävästi. Kiveä luonnehtivat pallo-maiset ytimet, joita kehät ympäröivät. Suomen kal-lioperästä on löydetty 29 pallokiviesiintymää. Jokainenpallokivi on oma yksilönsä. Poikkeavan ulkonäkönsälisäksi niiden syntyolosuhteet näyttävät vaihtelevan.Erilaisten käsitysten ja pohdintojen tuloksena geologitovat tänä päivänä melko yksimielisiä siitä, ettäpallokivet ovat kiteytyneet magmasäiliössä sulastakiviaineksesta vaihtelevissa olosuhteissa. Pallokivet

luokitellaankin magmakivien tapaan kuten graniitittai gabrot.

Vihdissä sijaitsevan Tuskapakan pallokiven löysiHeikki Tanner vuonna 1972. Pallojen vaalea ydinmuodostuu pääasiassa plagioklaasista. Lisäksi tava-taan hypersteeniä, biotiittia ja kvartsia. Tummissakehissä hypersteenin määräsuhde kasvaa plagioklaa-siin nähden. Pallokivien mineralogia ja myös niidenympäristö muistuttaa charnockiittien vastaavia omi-naisuuksia. Tuskapakan pallokiveä voitaisiin syystä-kutsua myös charnockkiittiseksi pallokiveksi. Palloki-vessäkin on vähäisiä määriä metamorfoosissa kitey-

tynyttä granaattia. Pallokivi on siisensin kiteytynyt kivisulasta ja meta-morfoitunut sen jälkeen korkeassalämpötilassa. Pallokiven tarkkaa ikääei varmuudella tunneta. Mitä ilmei-simmin Tuskapakan pallokivi on ko-kenut samat vaiheet geologisessa ke-hityksessä kuin charnockiititkin.

Metamorfoosin huippuvaiheen aikana lämpötilanollessa korkea kivet ovat lähellä sulamislämpötilaa.Kivet käyttäytyvät tällöin plastisesti kallioperän lii-kunnoissa. Etelä-Suomessa alkoi kallioperän jäähty-minen noin 1800 miljoonaa vuotta sitten. Peruskallionjäähtyessä ja sen jälkeenkin tapahtui kuitenkin vieläliikuntoja. Kallioperän jäähtymisen vuoksi kivet muut-tuivat hauraaksi eivätkä niiden muodonmuutoksetkyenneet myötäilemään kallioperän liikuntoja sillätavalla kuin plastisessa vaiheessa. Entiset rakenteetsärkyivät - kivet hiertyivät myloniiteiksi ja syntyisärkymisrakenteita eli breksioita. Satojamiljoonia vuosia sitten tapahtuneethauraat liikunnot ovat muovanneetVihdinkin maisemaa voimakkaasti.Hiidenvedeltä Olkkalan kartanolle jaAverian järvelle ulottuva järviketju si-jaitsee kallioperän ruhjelaaksossa, jokaon ollut otollinen kohde mannerjää-tiköiden louhinnalle ja jäätikön muulletoiminnalle.

Jäähtymisvaiheessa kiteytyi myössuhteellisen alhaisen lämpötilan mine-raaleja kuten epidoottia tai kloriittia.Varsinkin epidootti saattaa olla vihreäntai punertavan värinsä vuoksi näyttävän

näköinen. Se on kovuutensa perusteella myös hion-takelpoinen. Vihdin kivikoruharrastajat kuten muutkinalan ihmiset käyttävät epidoottia ja myloniittejaraaka-aineena valmistamissaan koruissa.

Kivipuiston breksiassa tummat murskaleet ovatvoimakkaasti hiertynyttä ja tuhoutunutta kiveä elimyloniittia. Murskaleita sitoo toisiinsa vaalea graniitti.

Vuoriston synnyn jälkeen 1800 miljoonaa vuotta sittengeologiset tapahtumat vaimentuivat, kunnes 1650miljoonaa vuotta sitten alkoi rapakivigraniittienpurkautuminen syvältä maan uumenista lähellesilloista maanpintaa. Rapakivien aiheuttama häiriötilasynnytti maanpinnalle altaan, johon Satakunnanhiekkakivi on kerrostunut. Hiekkakiveä leikkaavatlukuisat myöhäisjotuniset oliviinidiabaasit. Vuonna1897 J.J. Sederholm antoi tälle rapakivestä, hiekka-

Hieno- ja karkearakeista myöhäisjotunistaoliviinidiabaasia Eurajoelta. Suurimpienplagioklaasirakeiden pituus on 3 cm. Näyt-teen lahjoittaja on Vesa Rintala, Sauna-Eurox Oy.

Satakunnassa hiekkakiveä lävistävät 1270 miljoonanvuoden ikäiset oliviinidiabaasijuonet. Hiekkakivinäyttää siis kerrostuneen jo ennen myöhäisjotunistendiabaasien tunkeutumista kallioperään. Oliviinidia-baasien raekoko vaihtelee hienorakeisesta karkeara-keiseen, kuten kivipuiston näytteestä havaitaan.Diabaasissa näkyy sille tyypil-linen plagioklaasiliistakkeistamuodostunut rakenne. Liistak-keiden välissä on rauta- mag-nesiumsilikaatteja kuten oliviiniaja sarvivälkettä. Satakuntalaisetovat kutsuneet oliviinidiabaasiamarekiveksi. Sen pinta nimittäinmuistuttaa märkänä mateen-nahkaa. Jo kivikaudella olivii-nidiabaasista valmistettiin teh-dasmaisesti kivikirveitä. Tänäpäivänä siitä tehdään maail-mankuuluja kiuaskiviä.

Pallokivi, Tuskapakka, Vihti.Pallojen läpimitta on 4 – 8 cm.Näytteiden lahjoittajat ovatEero Kontio ja Eero Tanner.

Breksia, näyte on lohkare Suontaalta.Lähes pystysuorassa olevan kapean vaa-lean graniittiraidan leveys on 0,5 cm.Näytteen lahjoitti Ari Vuorela.

kivestä ja oliviinidiabaasista muodostuneelle koko-naisuudelle nimen jotunimuodostumat. Laaja-alaisimmillaan Suomen jotunimuodostumat ovatSatakunnassa. Koska jotunimuodostumat eivät olleetkallioperän svekofennisissä liikunnoissa mukanakuten peruskallion kivet, ne ovat metamorfoitumat-tomia. Siksi niissä on säilynyt rakenteita, jotkakertovat niiden kerrostumisoloista kuten virtaavanveden toiminnasta tai muista syntyolosuhteista.

Rapakivirakenne; pyöreitäkalimaasälpärakeita ympäröi-vät plagioklaasikehät. Näyteon Ylämaalta. Punertavan ka-limaasälpärakeen halkaisijaon 3 cm.

Termi rapakivi on levinnyt kansainväliseen käyttöön.Suomessa rapakivigraniitteja tavataan pelkästäänEtelä-Suomessa. Neljä suurinta rapakivialuetta ovat:Viipuri, Ahvenanmaa, Laitila ja Vehmaa. Rapakiveäon myös Satakunnassa useissa paikoissa kuten Repo-saarella, Eurajoella ja Kokemäellä sekä pienehköjä

muodostumia Helsingin lähialueilla. Pohjoisin rapakivisijaitsee Pohjanlahden rannikolla Siipyyssä. Rapakivettunkeutuivat kallioperän yläosiin syvältä maankuorenalaosan osittaisen sulamisen seurauksena 1650-1540mijoonaa vuotta sitten. Tunnusomaista rapakivelleon sen huomiota herättävä rakenne. Pyöreitä kali-maasälpäovoideja ympäröivät ohuet plagioklaasi-kehät. Tyypillistä rapakivirakenteen omaavaa kiveä

kutsutaan viborgiitiksi. Kivipuistonviborgiitti on Ylämaalta. Rapakivenominaisuudet kuitenkin vaihtelevat,sillä usein ovoidien ympäriltä saattavatkehät puuttua, jolloin rapakiveä kut-sutaan pyterliitiksi. Kivipuiston py-terliitti on lohkare Köyliöstä, lahjoit-tajana Matti Jäykkä.

Jotuninen diabaasileikkaa peruskalliota.Juonen ikä on noin 1650miljoonaa vuotta. Tie-leikkaus Valtatie 2,lähellä Vanhan Turuntien risteystä.

Vaikka Vihdin kallioperässä ei ole rapakiviä, tavataantäältä rapakiven ikäisiä diabaasijuonia. Juonet ovatkinsuhteellisen yleisiä koko Etelä-Suomessa myös rapa-kivialueen ulkopuolella. Vihdissä kuten muuallakinvarhaisjotunisia diabaaseja voidaan yhtäjaksoisesti

Hiekkaisten ja savimaisten kerrosten vuo-rottelua jotunisessa hiekkakivessä, loh-kare Kököstä. Tummien savikivikerrostenvahvuus 1-2 cm.

Satakunnan hiekkakiveä tavataan Kokemäenjoenlaaksossa, missä se on kerrostunut svekofennisenperuskallion päälle. Hiekkakivimuodostuma jatkuuPohjanlahdelle peittäen siellä laajoja alueita. Hiek-kakivessä näkyy kerrostumisolosuhteista kertoviarakenteita kuten virtakerroksellisuutta, aallonmerk-kejä, sadepisaran jälkiä taikuivumisrakoja. Vastaavanlaisetrakenteet ovat metamorfoosi javoimakkaat liikunnot tuhonneetperuskallion kivistä. Satakunnanhiekkakivelle ovat tyypillisiäkarkeat konglomeraattisetkerrokset. Konglomeraatitmuistuttavat kivettynyttä soraa.Hiekkakiven konglomeraatissanäkyy kivipalloina peruskallionkivilajeja. Satakunnan hiekka-kiven kerrostumisen arvellaanalkaneen rapakivien syntymisenjälkeen noin 1600 miljoonaa

vuotta sitten. Rapakiven tunkeutumisen aiheuttamaepätasapainotila kallioperän yläosassa synnytti altaita,johon hiekkakivi kerrostui.

seurata kymmenien kilometrinen pituisina ja muuta-man kymmenen metrin levyisinä juonina. Ne leikkaa-vat peruskallion kiviä ja rakenteita. Erityisen selkeästijuonet erottuvat aeromagneettisilla kartoilla. Vihdindiabaasit ovat hienorakeisia lähes mustia kiviä.Varhaisjotuniset diabaasit ovat siis Vihdin kallioperännuorimpia kiviä.

Geologisen kehityksen selvittämisessä kivien iät janiiden keskinäiset ikäsuhteet ovat ratkaisevassaasemassa. Suomen miljardien vuosien ikäisessäkallioperässä ei esiinny fossiileja, joiden avulla elämänkehityksen lisäksi voitaisiin määrittää geologisenkerrostuman ikä. Ikivanhan kallioperän tutkimuksessakäytetäänkin iänmäärityksessä radioaktiivisia alku-aineita, joiden hajoamisvakiot tunnetaan. Suomenkallioperän ikäsuhteita on selvitetty menestyksellisestiuraani-lyijymenetelmän avulla. Zirkonissa on pieniämääriä uraania, jonka radioaktiivisessa hajoamisessasyntyy lyijyn isotooppeja 207 ja 206. Isotooppi 207:npuoliintumisaika on 713 miljoonaa ja 206:n 4510miljoonaa vuotta. Luonnossa esiintyy myös lyijyn

isotooppia 204, jota ei synny radioaktiivisessa hajoa-misessa. Isotooppien keskinäisen määräsuhteenperusteella voidaan sitten laskea kiven ikä. Suomeenperustettiin 1960-luvulla Geologiseen tutkimuslaitok-seen ikämäärityslaboratorio. Suomalaiset tutkijatpääsivät silloin kivien ikämäärityksissä maailmankärkimaiden joukkoon. Tänä päivänä Tukholmassaon yhteispohjoismainen laite, jonka avulla voidaankiven ikä määrittää yhdestä zirkonirakeesta. Ikäon-gelman ratkaiseminen ei ole kuitenkaan yksiselittei-nen. Yhteen alle millimetrin kokoiseen zirkonirakee-seen on nimittäin saattanut tallentua kiven historiaaja geologisia tapahtumia satojen miljoonien vuosienajalta.

Kuvan zirkonin keskus on kiteytynyt 2866miljoonaa vuotta sitten ja reunat 1000miljoonaa vuotta myöhemmin metamor-foosissa. Rakeen pituus on 0,45 mm. Elekt-ronimikroskooppikuva, Hassina Mouri.

On tiedettävä kiven kehityksestä myös paljonmuuta kuin mitä pelkät fysikaalisella menetelmälläsaadut lukuarvot kertovat. Ikätulosten tulkinta edel-lyttääkin pitkäjännitteistä tutkimusta ja usean asian-tuntijan yhteistyötä. Länsi-Uudenmaan charnockiitti-alue on monivaiheisten osittain vielä selvittämättömiengeologisten tapahtumien tulos, siksi esimerkiksicharnockiittien tarkkaa ikää ei vielä tunneta.

Kivinäytteiden kuvat Risto Jokinen.