12
Uudistuva innovaatiopolitiikka Tekes 23.4.2014 Ph.D. Antti Hautamäki Professori emeritus Konsultointi Kestävä Innovaatio

Uudistuva innovaatiopolitiikka

Embed Size (px)

DESCRIPTION

Tässä esityksessä hahmotellaan uutta innovaatiopolitiikkaa, joka lähtee verkottumisesta ja kestävistä ratkaisuista.

Citation preview

Uudistuva innovaatiopolitiikka

Tekes 23.4.2014

Ph.D. Antti Hautamäki Professori emeritus

Konsultointi Kestävä Innovaatio

Kohti horisontaalista yhteiskuntaa •  Vertikaaliset rakenteet heikkenevät ja menemme kohti horisontaalista

yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat tasavertaisia ja mahdollinen asema perustuu arvostukseen, ei asemaan (L.M.Friedman)

•  Marina Gorbis: Amplified individuals—people empowered with technologies and connections to each other

•  Syntyy emergenttejä (ennalta aavistamattomia) talouden, päätöksenteon, tutkimuksen, palvelujen ja demokratian rakenteita. Niiden hahmo ja tulokset ovat vielä epäselviä.

•  Nähtävissä: •  Verkottunut talous, lokaalisti ja globaalisti: arvoverkot •  Kumppanuusmallit ja allianssit •  Avoimet ja julkiset innovaatiot •  Vertaistoiminta ja sosiaalinen media •  Teknologian demokraattisuus

•  Lawrence M. Friedman: The Horizontal Society, Yale University Press, 1999

•  Marina Gorbis: The Nature of Future: Dispaches from the socialstructured world, Free Press 2013.

Talouden ekosysteemit

•  Ekosysteemit ovat orgaanisia järjestelmiä, joiden elementit ruokkivat ja edellyttävät toisiaan mutta samalla kamppailevat elintilasta

•  Hautamäki & Oksanen: Innovaatioiden ekosysteemi on innovaatioita synnyttävä, dynaaminen, vuorovaikutteinen verkosto

•  Innovaatiopolitiikassa ekosysteemi-ajattelu on edelleen heikkoa (vrt. Inka-rahoitus)

Spontaanit innovaatiot

•  Innovaatiot syntyvät yhä useammin yritysten ulkopuolella, epävirallisissa verkostoissa ja ekosysteemien sopukoissa.

•  Niiden takana ovat luovat yksilöt ja heidän yhteisönsä. •  Niillä ei useinkaan inspiroi taloudellinen voitto vaan

merkityksellisyys ja yhteisöllisyys. •  Mutta ne johtavat myös uuteen liiketoimintaan (ml.

yhteiskunnalliset yritykset ja osuuskunnat). •  Innovaatiopolitiikan toiminta- ja rahoitusmallit eivät kohtaa näitä

tulevaisuuden riippumattomia innovaattoreita •  Joukkorahoitus merkittävä tulevaisuuden rahoitusmuoto

Ilkeät ongelmat

•  Ilkeät ongelmat ovat haastavia, monimutkaisia ja monia toimijoita koskevia yhteisiä ongelmia:

•  Ilmaston muutos, luonnonvarojen niukkuus, polarisaatio, kaupungistuminen, ruoka, terveys, vesi, oppiminen, turvallisuus jne.

•  Ilkeiden ongelmien ratkaisuille on akuutti paikallinen ja planetaarinen tarve sekä kasvavat markkinat.

•  Ilkeiden ongelmien ratkaisemisesta täytyy tehdä t&k&i-politiikkaa organisoiva prinsiippi:

•  Uushumboldtilainen yliopisto: monitieteisyys ja ratkaisukeskeisyys •  EU:n Horizon2020 ohjelma •  Triple Helix –yhteistyö •  Kehittyvien talouksien ”reverse innovation” ja ”frugal engineering”

Hautamäki & Ståhle (2012): Ristiriitainen tiedepolitiikkamme Hautamäki & Oksanen (2012): Suuntana innovatiokeskittymä

Digiajan innovaatiopolitiikka

•  Digiajan innovaatiopolitiikkaa ei ole vielä määritelty! •  Digitalisaatio on vasta kehityksensä alkutaipaleella (vrt. Castells:

informationalismi). •  Informaatio on keskeinen voimavara. •  Sosiaalisen median laajeneminen. •  Esineiden internet ja teollinen internet. •  Robotiikka ja työn automaatio. •  Big data ja social physics. •  Open data ja open science. •  Innovaatioteknologia (innovaatioprosessia tehostavat

teknologiat).

D.Weinberger (2011): Too Big to Know.

Teknologian paluu

•  Suomessa on oivallettu asiakaskeskeisyys (design, palvelut ym.) mutta laiminlyöty teknologian uudelleenarviointi

•  Teknologia on mukana kaikissa innovaatioissa •  Teknologia ei ole erillään ongelmien ratkaisuista vaan

kyseessä on co-evoluutio •  teknologia <-> ratkaisut

•  Teknologia kehittyy tilaisuuslokeroiden avautumisen kautta; teknologia synnyttää itse tilaisuuslokeroita (Brian Arthur: Teknologian luonne)

•  Uudenlaisen teknologisen osaamisen turvaaminen

Innovaatiopolitiikan uusia toimintamalleja

•  Kokeileva innovaatiotoiminta: •  Uusien käytäntöjen luominen ja juurruttaminen •  Kokeiluihin perustuva lainsäädäntö •  Riskien ottaminen ja luottamus tekijöihin

•  Ohjauksen sijaan hands-on osallistuminen •  Nopeat ad-hoc rahoitusinstrumentit, jotka

reagoivat joustavasti aloitteisiin ja emergoituviin tarpeisiin vs. ohjelmien byrokraattisuus ja hitaus (siemenrahoitus)

Innovaatiopolitiikan muuttuva legitimaatio

•  Innovaatiopolitiikka on jäämässä ajankohtaisten tehtävien

varjoon (elinkeino- ja työllisyyspolitiikka ja kestävyysvaje dominoivat).

•  Innovaatiopolitiikalta on odotettu vaikutuksia tuottavuuteen. Kilpailukyky edellyttää kuitenkin luovaa uudistumista.

•  Innovaatiopolitiikan interventioita on perusteltu markkinapuutteilla. Tulevaisuudessa interventioiden tulisi kohdistua ”verkostopuutteiden” korjaamiseen.

•  Laaja-alainen innovaatiopolitiikka on oikeasti yhteiskuntapolitiikkaa (julkinen hallinto, kansalaisyhteiskunta, hyvä elämä).

•  Innovaatioissa on kysymys ratkaisuista emergoituviin ilkeisiin ongelmiin, joita ei voi jättää ratkaisematta ja joiden ratkaisuilla on valtava yhteiskunnallinen ja taloudellinen potentiaali.

Mitä uutta Piilaaksosta?

•  From B2B to B2C: •  Ihminen keskiössä: quantified self, terveys,

hyvinvointi, DNA:n hyödyntäminen •  Kuluttaja on tärkeä: kuluttajasuuntautuneen

liiketoiminnan vallankumous (arki) •  Cognitive computing: machine learning, big

data (IBM) •  Wearable technology; kuluttajat, ammatit,

mobiilin uudet muodot (Google glasses) •  VC: consumer markets, Apps; ei cleantech

Cognitive computing (IBM)

•  Cognitive computing systems learn and interact naturally with people to extend what either humans or machine could do on their own. They help human experts make better decisions by penetrating the complexity of Big Data.

•  Kognitiivinen laskenta yhdistää koneoppimisen ja tekoälyn hyödyntäen suurta dataa

•  Uusi tekoäly ja robotiikka rakentuu ihminen-kone-vuorovaikutuksen ja työnjaon varaan

Innovaatiopolitiikan vaiheet

Mukaillen Hautamäki & Ståhle 2012 ja Niinikoski 2011

Innovaatiopolitiikan vaihe Uusi teema, käsite tai organisaatio

Kehkeytyminen (1985–1995) Teknologinen innovaatio Innovaatiojärjestelmä Tiede- ja teknologianeuvosto

Vakiintuminen (1995–2005) Palveluinnovaatiot, teollinen muotoilu Porterin klusterimalli teollisuuspolitiikassa Systeeminen innovaatiopolitiikka Globalisaation analyysi

Laajentuminen (2005–2010) Sosiaaliset innovaatiot, laaja-alainen innovaatiopolitiikka, kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys Tutkimus- ja innovaationeuvosto Strategisen huippuosaamisen keskittymät Yliopistoreformi ja Aalto-yliopisto

Uudistuminen 2010-2020 Ekosysteemikeskeisyys Ilkeät ongelmat t&k&i-toiminnan jäsentelyperiaatteena Kokeileva uudistaminen Riippumattomat innovaattorit Digiajan ilmiöt (big data, robotit, teollinen internet, quantified-self) Verkostopuutteiden korjaaminen