PORISSA LUODAAN UUSIA ALKUJA

TEHTÄVÄT SUJUVAT MISSÄ IÄSSÄ TAHANSA

”TYÖN ANSIOSTA OLEN OSALLINEN”

JOHDON TYÖNJAKO SELKIINTYI KEVASSA

KEVA PÅ SVENSKA S. 27

www.keva.fi

Tuleeko luokkayhteiskunta takaisin?

ELINA HAAVIO-MANNILA

2 KEVA 1-14

JULKAISIJA Keva (32. vuosikerta)

PÄÄTOIMITTAJA Tero Manninen, tero.manninen@keva.fi, p. 020 614 2688, Unioninkatu 43, PL 425, 00101 Helsinki

TOIMITUSNEUVOSTO Keva: Pekka Alanen, Toni Pekka, Fredrik Forssell, Eija Korhonen, Jarmo Helminen, Ulla Palmroos,

Jorma Rautakoski, Tapio Ropponen, Roman Goebel

Fondamenta Media Oy: Susanna Cygnel, Helinä Hirvikorpi ja Kirsi Poikolainen

TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Tarkk ampujankatu 4 A 40, 00140 Helsinki

TOIMITUSSIHTEERI Susanna Cygnel, susanna.cygnel@fondamenta.fi ULKOASU Marko von Konow

SVENSK ÖVERSÄTTNING Översättningsenheten vid Keva

PAINO Libris Oy, Helsinki ISSN 1455-4720, verkkojulkaisu ISSN 1979-5107

OSOITELÄHDE Keva, lehtirekisteri TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET keva-lehti@keva.fiKANNEN KUVA Carl Bergman kuvasi Elina Haavio-Mannilan

V iime aikoina keskustelu on käynyt vilkkaana niin eläketurvasta kuin eläkkeiden rahoituksesta.

Kunnallinen eläkejärjestelmä on saanut osansa keskustelusta. Kunnalliselle eläkera-hastolle on ehdotettu monenlaisia tehtäviä, ja myös si-joituspolitiikka on nostettu tikun nokkaan. Sillä pitäisi kuulemma tukea kasvuyrityksiä ja eri teollisuuden haa-

roja pääomin, vauhdittaa pörssiä ja huolehtia infran ylläpidosta.

Keskustelua vauhdittanee se, että kunnallinen eläkerahasto on tällä hetkellä suurin suomalainen eläkerahasto. Sijoitusomaisuuden arvoksi laskettiin vuoden vaih-teessa 37,8 miljardia euroa. Tiu-kassa taloustilanteessa eläkera-haston käyttö moniin eri tarpeisiin voi vaikuttaa houkuttavalta.

Kun kunnallinen eläkerahasto perustettiin, sille säädettiin vain ja

ainoastaan yksi tarkoitus: tulevien eläkkeiden turvaa-minen. Tehtävä ei ole vuosien varrella muuttunut. Sen merkitys on ainoastaan kasvanut.

Tämän hetkisten laskelmien mukaan jo tämän vuo-sikymmenen jälkipuoliskolla, arviolta vuonna 2017, eläkemaksut eivät enää riitä eläkemenoihin. Tämän jälkeen eläkemenot kasvavat edelleen koko ajan suu-remmiksi kuin tulot. Se merkitsee kunnalliselle eläke-rahastolle sitä, että yhä suurempi osa sijoitustuotosta käytetään eläkkeiden maksuun.

Tällä hetkellä olemme vielä siinä vaiheessa, että si-joitustuotot voidaan laittaa kokonaisuudessaan kasva-maan korkoa korolle. Ja sitä Kevan sijoitustoiminto on hyvin onnistuneesti tehnytkin. Verrattuna oman pank-kitilini korkoon minunkin tuleville eläkerahoille Kevan

tahkoama 7,5 prosentin korko on taivaita hipovan hy-vällä tasolla. Pitkällä aikavälilläkin reaalikorko on ollut keskimäärin yli viisi prosenttia.

Jos eläkerahasto on vain tulevia eläkeläisiä varten, sulkeeko se sitten muun hyvän ulkopuolelleen? Ei toki. Eläkerahasto rakentaa koteja meille suomalaisille, lii-kekiinteistöjä yrityksille sekä tarjoaa pääomia kasvu-yrityksille ja tukee se suomalaista infraakin.

Pääasia on kuitenkin tulevien eläkeläisten eläkkeiden turvaaminen. Sijoitusten pitää sen vuoksi olla varmoja, tuottavia, rahaksi muutettavia ja hajautettuja. Rahas-ton sijoituksia on ympäri maapalloa monissa eri sijoi-tuskohteissa, jotta nämä kriteerit täyttyvät. Munia ei tässäkään tapauksessa pidetä yhdessä korissa.

Keskustelua on hyvä käydä, kunhan muistamme elä-kerahaston käyttötarkoituksen eli eläkerahoituksen turvaamisen.

PS. Olemme Kevassa uuden edessä. Muutoksista kannatta lukea sivulta 22.

Tero ManninenPäätoimittaja

Keskustelun kohteena

Pääkirjoitus.

Kunnalliselle eläkerahastolle säädettiin vain yksi tarkoitus: eläkkeiden turvaaminen.

1-14 KEVA 3

12 VaikuttajaProfessori Elina Haavio-Mannilan mielestä parasta Suomessa on ilmainen koulutus, jonka ansiosta ihmiset pääsevät siirtymään yhteiskuntaluokasta toiseen. Eriarvoisuuden lisääntyminen häntä huolestuttaa, sillä nyt puhutaan jopa luokkayhteiskunnan paluusta.

16 ReportaasiYli 250 000 suomalaista on jo työkyvyttömyyseläkkeellä. Luvassa on kallis lasku yhteis kunnalle. Eniten maksavat ne, jotka ovat työ kyvyttömyys eläkkeellä mutta haluaisivat tehdä töitä: heillä saattaa horjua koko elämä. Porissa otettiin härkää sarvista.

2 PÄÄKIRJOITUS

4 SUOMEN KUVIA. Yli 18 000 askelta.

6 OTTEITA. Milloin eläkkeelle jäämisestä kerrotaan esimiehelle? KT kahlaa ensimmäistä kertaa kohti eläkeneuvotteluita. Asiakkuuspäällikkö Sirpa Laakso haluaa asiakkaiden hyötyvän Kevasta. Nyt kaivetaan esiin sopivat henkilöt ammatilliseen kuntoutukseen.

22 KEVA. Toimitusjohtajan, hallituksen ja valtuuskunnan työnjakoa hiottiin.

24 ELÄMÄÄ ARJESSA. Satu Kielostolle työ merkitsee elämänlaatua ja kanssaihmisiä.

26 KOMMUUNISTI suosittelee sarjakuvia brändäykseen.

27 KEVA PÅ SVENSKA. Ledaren. FPA vill trygga arbetshälsan för de anställda i alla skeden av arbetslivet. Professor Elina Haavio-Mannila anser att gratis utbildning möjliggör jämlik-het. En stor räkning för invalidpensio-nerna väntar det finländska samhället, men i Björneborg har man tagit itu med saken.

PALSTAT

6 LUOTTAMUKSELLA. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki myöntää, että tasa-arvotyö on vielä kesken.

9 NÄIN SEN TEIMME. Kelassa halutaan työntekijälle hyvinvointia uran joka vaiheeseen.

10 MITEN ON? Hannele Kantanen kertoo, miten määräaikaisuudet vaikuttavat eläkekertymään.

11 TUTKITUSTI. Vastuuta myös työterveyden ulkopuolelle.

Sisältö.

4 KEVA 1-14

Yli 18 000 askelta

Juokseminen huoltaa hienosti hyvinvointia, kuten oikeastaan mikä tahansa askeltaminen. Terveellä aikuisella 10 000 päivittäistä askelta pitää kunnon kohdallaan. Vertailun vuoksi: Helsinki City Runissa otetaan keskimäärin 18 000 askelta reilun 21 kilometrin maisemamatkalla. Askelmittariin saa vipinää massatapahtumien lisäksi käymällä kävellen kaupassa tai nousemalla portaita. Työpaikoille voisi kehittää yhä enemmän askeleita vaativia houkuttimia: tulostin toiseen kerrokseen, palaverit naapuritalon kokoushuoneeseen ja kehityskeskustelut lähipuistoon.– Valokuvaaja Reijo Juurinen, Kirkkonummi / Kuvaliiteri

Suomen kuvia.

1-14 KEVA 5

Suomen kuvia.

6 KEVA 1-14

Luottamuksella.

Muodollisesta tasa-arvosta on vielä matkaa oikeuksien toteutumiseen käytännössä, sanoo tasa-arvosta vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki.

Miten yhdenvertainen maa Suomi on?Myönteistä kehitystä näkyy, mutta naiset

eivät vielä ole tasa-arvoisia miesten kanssa. Sukupuolisyrjintää tapahtuu työhönotossa, palkkauksessa, raskausaikana ja vanhem-muuden takia. Syrjintää esiintyy myös iän ja terveydentilan takia.

Erityisesti synnytysikäisillä naisilla on Suo-messa paljon määräaikaisia palvelussuhteita, kuten myös nuorilla miehillä. Määräaikaisuus on usein vastentahtoista.

Mistä juuri nyt puhutaan tasa-arvossa?Palkkatasa-arvo herättää jatkuvasti

keskustelua ja kuohuttaa tunteita. Ja aivan aiheesta. Naisten keskimääräinen ansiotaso on Suomessa edelleen noin 17 prosenttia miesten palkkatasoa alhaisempi.

Lisäksi erityisesti matalasti koulutettujen miesten asema on vaikea. Miehet alkavat olla vähemmän koulutettuja kuin naiset.

Ajankohtainen ja tärkeä asia on myös tasa-arvolain uudistaminen.

Mikä on maamme tasa-arvohaaste?Yhdenvertaisuuden kuten muidenkin

asioiden kohentaminen voi onnistua, jos sekä miehillä että naisilla riittää työtä. Työelämän rakennemuutos ja nykyinen taantuma ovat sysänneet erityisesti perinteisen teollisuuden työntekijöitä eli miehiä työttömiksi. Työttö-myyttä tulee yhä enemmän myös julkiselle sektorille ja yksityiselle palvelusektorille – eli naisille.

Kunta-alalla pitäisi huolehtia, että kunta-laisten perus- ja ihmisoikeudet, myös tasa-arvo, toteutuvat palveluissa säästöpaineista huolimatta: esimerkiksi lasten päivähoidon järjestäminen, maahanmuuttajien kotout-taminen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen.

Mitä kuuluu työelämän tasa-arvokysymyk-siin?

Epätasa-arvo palkkauksessa viestittää naisten työpanoksen ja ammattitaidon ar-vostuksen puutetta, ja se vaivaa naisia, myös korkeakoulutettuja naisia.

Suomessa naiset ja miehet ovat töissä eri aloilla ja samankin alan sisällä erilaisissa teh-tävissä; työelämä, työmarkkinat ja työelämän laatu ovat erilaiset naisille ja miehille. Tätä työelämän eriytymistä pitää purkaa sekä koulutusvalinnoissa että työelämässä.

Miten tasa-arvo toteutuu julkisen sektorin työpaikoilla?

Organisaatioiden muutokset kuntien ja val-tion työpaikoilla sekä säästötavoitteet luovat haastetta työhyvinvointiin ja tasa-arvoon.

Hyvää on, että julkisella sektorilla työsken-televät arvioivat hakeutumisen kokoaikaisille perhevapaille huomattavasti helpommaksi kuin yksityisellä sektorilla työskentelevät. Mutta toisaalta erityisesti kuntasektorin töis-sä koetaan henkilöstön riittämättömyyttä ja säästöjen paineet. Sijaisia ei palkata ja töissä koetaan kiirettä. Määräaikaisia työsuhteita on eniten julkisella sektorilla, varsinkin kunta-sektorilla.

Miten eläkeneuvotteluissa pitää huomioida tasa-arvokysymykset?

On tehtävä kunnon suvaus eli sukupuoli-vaikutusten arviointi. Tulee arvioida nykyti-lannetta ja mahdollisia muutoksia työuriin naisten ja miesten kannalta. Pieni-palkkaisuus vaikuttaa eläkkeeseen, sillä pienestä palkasta seuraa pieni eläke. Pätkätyötä tekevät enem-män naiset ja silläkin on vaikutus-ta työuriin. TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVA MINISTERIÖN ARKISTO

– Naisten ja miesten työkyvyttö-myyseläkkeelle jäännissä on eroja. Eläkeneuvotteluissa tulee huomioida sosioekonomiset erot ja sukupuoli-erot. Pelkkä eläkeiän nostaminen ei auta työurissa, vaan tarvitaan työhy-vinvointi- ja tasa-arvotyötä. Tähän kuuluu myös oikeudenmukaisen palk-kauksen kehittäminen, sanoo ministeri Paavo Arhinmäki.

Tasa-arvotyö jatkuu

1-14 KEVA 7

KUEL-VANHUUSELÄKKEELLÄ TYÖSKENTELEVÄT:

LUKUMÄÄRÄ VUOSITTAIN 2007–2011 SUKUPUOLEN MUKAAN

(yli 1 000 euroa vuodessa ansaitsevat työ- ja virkasuhteiset)

Otteita.

Ihmiset kokevat, että eläkkeelle jäämisen ajankohta ei ole työnantajan asia tai että se edes kiinnostaisi esimiestä. Tietoa pantataan myös siksi, että sen pelätään vaikuttavan työtehtäviin tai heikentävän työntekijän asemaa, jos työpaikalla tulisi vaikka irtisanomisia.

Monet ajattelevat myös, että oma henkilökohtainen tai ammatillinen eläkeikä on niin itsestään selvä asia, että työnantaja tietää se kertomattakin.

– Eläkkeelle jääminen koetaan omana asiana, jota ei itse aktiivisesti oteta esille, vaan aloitteen on tultava työnan-tajalta. Työpaikalla on kuitenkin tarpeellista tietää, koska ihmiset jäävät eläkkeelle, jotta osataan ennakoida työvoi-man tarvetta ja suunnitella osaamisen siirtämistä. Siksi eläkeasia olisikin hyvä saada kehityskeskustelun luonte-vaksi osaksi, ehdottaa tutkimus- ja kehittämisasiantuntija Pirjo Saari Kevasta.

Työpaikan asenteet vaikuttavat: mitä myönteisemmin työntekijät kokevat työnantajan suhtautuvan työssä jatka-miseen yli eläkeiän, sitä todennäköisemmin eläkeasiastakin on keskusteltu työpaikalla avoimesti

Myös työpaikan säästöpaineet saattavat antaa sen tun-teen, että eläkkeelle jääminen on ihan hyvä asia.

Kevan tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lähellä eläkeikää olevien työntekijöiden ajatuksia eläkkeelle siirty-misestä, eläkeasioiden käsittelystä työpaikalla ja eläkejär-jestelmän uudistamisesta. Tutkimus toteutettiin kyselytut-kimuksena viime syksynä. Tutkimukseen vastasi yhteensä 3 613 kuntien ja valtion työntekijää.

MERKITTÄVÄT ELÄKERATKAISUT neuvotellaan kolmikantaisesti työmarkki-noiden keskusjärjestöjen ja valtion edustajien kesken. KT Kuntatyönantajat osallistuu nyt ensimmäistä kertaa suoraan eläkeneuvotteluihin.

– Julkisen sektorin työnantajien kuuluu neuvotella työeläkejärjestelmän keskeisistä ratkaisuista, koska siinä eläkejärjestelmässä on kuitenkin yli 600 000 palkansaajaa, toteaa KT Kuntatyönantajien työmarkkinalakimies Markus Mankin.

– Kunta-alan työeläkkeet ovat osa kuntataloutta ja myös merkittävä osa kuntatyönantajien työvoimakustannuksia. Siksi myös työnantajan eläkekus-tannukset ja niiden mahdolliset nousupaineet kiinnostavat kuntatyönantajia eläkeneuvotteluissa, Mankin huomauttaa.

KT:n tavoitteissa on työurien pidentäminen niin, että kuntatyönantajan eläkemaksujen korotuspaine joko poistuu tai pysyy mahdollisimman pienenä.

– Muutoksia tulee todennäköisesti niin eläkeikärajoihin kuin karttumiinkin, Mankin toteaa.

Juuri nyt työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmä selvittää, miten muutokset vaikuttaisivat eläkkeiden tasoon, eläkemenoon ja -maksuihin sekä työurien pituuteen. Laskentatyö tehdään Eläketurvakeskuksessa ja Kevassa.

Työmarkkinajärjestöt ovat luvanneet hallitukselle, että eläkeuudistus on valmis syksyllä 2014.

Kuntatyönantajat eläkeneuvotteluissa

Lisää keskustelua eläkkeelle jäämisen ajankohdasta

KEVAN LUVUT

Vaikka erityisesti korkomarkkinoilla elettiin vaikeita aikoja ja korkotuo-tot jäivät vaatimattomiksi, Kevan sijoitukset tuottivat viime vuonna 7,5 prosenttia. Osakemarkkinoiden näkymiä paransivat maailmantalo-udessa positiiviset uutiset Yhdys-valloista ja jossain määrin myös euroalueelta.

Omaisuuslajeista parhaan tuloksen tekivät osakesijoituk-set (16,6 %), pääomasijoitukset (14,4 %) ja hedge-rahastot (11,8 %).

Kiinteistösijoitusten tuotot olivat 3,6 prosenttia ja korkosijoitukset-kin hiukan plussalla, 0,4 %. Kevan sijoitusomaisuuden markkina-arvo oli vuoden 2013 lopussa yhteensä 37,8 miljardia euroa.

Kunnallisen eläkejärjestelmän maksutulo oli viime vuonna 4,9 mil-jardia ja maksetut eläkkeet 4,1 mil-jardia euroa. Kuntien henkilöstöön kohdistuvien säästöjen vuoksi elä-kejärjestelmän palkkasumma kasvoi vain vajaan prosentin.

Sijoitukset tuottivat 7,5 %

Neljäsosa eläkeikää lähestyvistä ei ole kertonut esimiehelleen, millä hetkellä aikoo jäädä pois töistä, vaikka onkin itse sen jo päättänyt.

KU

VA

SH

UT

TE

RS

TO

CK

5 000 Miehet

Naiset4 000

3 000

2 000

1 000

20112010200920082007

0

8 KEVA 1-14

S irpa Laakso, 48, aloitti helmikuun alussa asiakkuus-päällikkönä Kevassa. Hän on tyytyväinen uuteen työhönsä, koska eläkelaitoksen toiminta vaikuttaa vahvasti ihmisten

elämään ja työuraan.– Minulle on tärkeää tehdä merkityksellistä

työtä. Kevalla on yhteiskunnassamme mer-kittävä tehtävä, Laakso sanoo.

Laakso on työnantajapalveluissa asiak-kuusyksikön esimies ja vastaa yhteyden-pidosta työnantaja-asiakkaisiin kunnissa, valtiolla, kirkossa ja Kelassa. Asiakassuhtei-den kehittäminen kuuluu myös olennaisesti hänen toimenkuvaansa. Laakson johtamassa yksikössä työnantaja-asiakkaiden ensisijai-sia yhteyshenkilöitä ovat asiakasvastaavat, mutta kokonaisuuden kaitseminen kuuluu tuoreelle asiakkuuspäällikölle.

Laakso siirtyi Kevaan Espoon kaupungin työterveysjohtajan paikalta. Siitä on paljon etua Kevan asiakkuuksien hoidossa ja kehit-tämisessä, sillä hän ymmärtää kaupunkien ja kuntien haasteet työhyvinvoinnin kehittämi-sessä.

– Työterveysjohtajana tavoitteenani oli tarjota Espoon kaupungille laadukkaita ja kustannustehokkaita työterveyspalveluita,

joilla pystytään vähentämään sairauspoissa-oloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Kevassa asiakkuuspäällikön tavoitteet ovat nähdäk-seni samoja, mutta näkökulma ja painotukset ovat tietysti vähän erilaiset.

– Keskeinen haaste suomalaisessa yhteis-kunnassa on työelämän muutos, joka näkyy muun muassa tarpeena pidentää työuria ja lyhentää sairauspoissaoloja. Olen tehnyt pal-jon yhteistyötä työeläkeyhtiöiden kanssa ja ollut mukana kehittämässä niiden palveluja.

Laakso kertoo tavoitteekseen tyytyväiset asiakkaat, jotka tuntevat, että Keva todella on heidän asiallaan ja Kevan asiakkuudesta on aidosti hyötyä.

– Haluan saada asiakkaan äänen kuulu-maan!

Laakso haluaa olla hyvä pomo, jotta oma tiimi ja siten myös asiakkaat voivat hyvin.

– Aion luoda tavoitteellista, arvostavaa, valmentavaa, keskustelevaa ja kannustavaa johtamiskulttuuria.

Tulevaisuus näyttää, miltä työ Kevassa Laaksolle maistuu ja miten tavoitteet täyt-tyvät. Intoa uusi asiakkuuspäällikkö ainakin uhkuu.

– Odotan haasteita ja teen kiinnostuneena tätä työtä. On hieno nähdä, mitä saamme aikaan innostavien työkavereiden kanssa.

”Asiakkaiden ääni kuuluviin”

Otteita.

Tätä tarkoittaa 30-60-90-sääntö: Vii-meistään 30 sairauspoissaolopäivän jälkeen työnantajan on ilmoitettava asiasta työterveyshuoltoon. Sairaus-päivärahahakemus on tehtävä viimeis-tään 60 päivän jälkeen, ja viimeistään 90 sairauspäivärahan maksamisen jälkeen Kelalle toimitetaan lausunto työntekijän mahdollisuudesta jatkaa työtään.

– Jos sairausloma venyy vielä pidemmäksi kuin 90 päivää, yhtey-denpito työntekijän ja työnantajan välillä yleensä vähenee. Tämä saattaa ennakoida työkyvyttömyyseläkkeen hakemista, jos ammatillisen kuntou-tuksen vaihtoehtoja ei selvitetä oi-kealla hetkellä, kertoo Kevan kuntou-tuspäällikkö Ulla Palmroos.

Keva on tarjonnut vuoden alusta suurille kuntatyönantajille täysin uudenlaista ja ainutlaatuista 150-kun-toutusselvittelymahdollisuutta. Sen tarkoituksena on saada asiakkaita oikeaan aikaan ammatilliseen kuntou-tukseen – ja katseet takaisin työelä-mään eikä eläkkeen hakemiseen.

150-kuntoutusselvittelyn tekevät työnantaja ja Keva yhdessä. Työnan-tajan tehtävänä on etsiä ne henkilöt, joiden sairauspoissaolo lähestyy 150 päivää, ja kysyä heiltä lupaa lähet-tää Kevaan B-lausunto. Kevassa sitten selvitellään, onko henkilöllä oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen.

– Kiinnostus asiakkaissamme heräsi, sillä 16 suurta kunta-alan työnantajaa lähti mukaan tähän projektiin. Alus-tavien tietojen perusteella näyttäisi siltä, että varsin monella poissaolo työstä on pitkittynyt: odotan tämän vuoden aikana noin tuhannen henki-lön asiaa meille kuntoutusselvittelyyn, Palmroos sanoo.

Oikeus kuntoutukseen kaivetaan esille

Asiakkuuspäällikkö Sirpa Laakso haluaa, että työnantaja-asiakkaat tuntevat hyötyvänsä Kevasta.

DI PETRI SUUTARINEN on Kevan uusi kiinteistöjohtaja, ja hänen tehtävänään on johtaa Kevan kiinteistösijoitustoi-mintoja. Hän on myös kiinteistöyksikön esimies ja Kevan sijoitustoiminnan johtoryhmän jäsen.

Petri Suutarinen kiinteistöjohtajaksi

KU

VA

RIS

TO

TÖ

RR

Ö

1-14 KEVA 9

K elassa on perinteisesti viihdytty pitkään. Viime vuonna työntekijöiden kes-kimääräinen eläköitymisikä

oli 63,5 vuotta ja palvelusaika 13,7 vuotta. Väestön ikääntyminen ja paine työurien

pidentämiseen on tuonut työkaarimallit ja ikäohjelmat yhä useammalle työpaikalle. Kelassa ikäohjelman valmistelusta sovittiin työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä loppuvuodesta 2007, ja ohjelma julkaistiin maaliskuussa 2010 osana Perusasiat kuntoon -työhyvinvointihanketta.

– Halusimme olla ajassa kiinni ja miettiä ohjelman avulla työhyvinvointia kokonai-suutena. Ikäohjelma-sana johtaa helposti ajatukset senioreihin, mutta puhuisin itse mieluummin kaikenikäisten työhyvinvoinnin johtamisesta. Hyvin sujuva, mielekäs työ on tärkeintä, to teaa johtava työterveyslääkäri Maija Peltonen Kelan henkilöstöosastolta.

Vuonna 2013 Kelan henkilöstön määrä oli noin 6 100, ja siitä noin viidennes työskenteli osa-aikaisesti.

Syntymävuosi ei määrittele ihmisen ikää aina kovin hyvin, ja siksi onkin tärkeää kes-kittää huomio jokaisen yksilölliseen tilantee-seen, oli kyse sitten osaamisen varmistami-sesta, työtehtävien muuttumisesta tai työn ja muun elämän yhteen sovittamisesta.

– Olemme kehittäneet uusia työaikamalleja pitkään käytetyn liukuvan työajan lisäksi, ja etenkin erilaiset etätyömahdollisuudet kiin-nostavat henkilöstöä.

KELASSA ON JO pitkään satsattu varhaiseen työkyvyn tukeen, ja osasairauspoissaolo-käytäntö on vähentänyt sairauspoissaoloja. Parhaillaan Kelassa suunnitellaan uutta työhyvinvointiosiota kehityskeskusteluihin. Kehityskeskustelu käydään jokaisen kelalai-sen kanssa vuosittain, ja 58 vuotta täyttänei-den kanssa keskustellaan erityisesti heidän ajatuksistaan työssä jatkamisessa.

Ikäohjelman teemoja on tuotu henkilös-tölle näkyväksi muun muassa sisäisellä vies-tinnällä, verkkokurssilla ja Yhteispeli-lehden välityksellä. Ohjelman tuloksia on Peltosen mielestä vaikea mitata, sillä sen osa-alueet

Sujuva työ pääosassa

KELAN IKÄOHJELMA: KELA-TYÖSSÄ KAIKENIKÄISENÄ

• Lisätään myönteistä suhtautumista ikäasioihin koko Kelassa.

• Työtä johdetaan ihmisten erilaisuutta arvostaen.

• Työt järjestetään eri-ikäisten erityispiirteet ja elämäntilanteet huomioiden.

• Osa-alueita ovat muun muassa esimiesten koulutus, työn suunnittelu, työterveyshuollon tukikeinot ja joustavat työaikamahdollisuudet.

Näin sen teimme.

liittyvät kiinteästi kaikkeen organisaatiossa tehtävään työhön. Kelassa kuitenkin toteu-tetaan vuosittain Kela-barometri, ja Suomen parhaat työpaikat -kilpailun taustakysely paljasti, että noin 80 prosenttia kelalaisista on tyytyväisiä työhönsä ja tulee mielellään töihin.

Ohjelman osa-alueita myös parannetaan jatkuvasti. Kohti uutta Kelaa -ohjelman KEHU-hankkeessa (Kelasta huipputyöpaik-ka) on kehitetty esimerkiksi joustavia työ-

aikoja, mentorointia sekä työura- ja tehtävä-kiertosuunnittelua.

Peltonen pitää Työturvallisuuskeskuksen (TTK) Työhyvinvointia kaikille sukupolville -opasta hyvänä apuna ikäohjelman hahmot-telussa. Viime vuonna julkaistiin työmark-kinakeskusjärjestöjen laatima Työkaarimal-lilla kohti pidempiä työuria -opas, ja TTK:n nettisivuilla on verkkotyökalu ikäohjelman suunnitteluun.

TEKSTI MIINA POIKOLAINEN / KUVA RISTO TÖRRÖ

Ikäohjelma kuuluu hyvinvointijohtamiseen Kelassa.

– On hyvä, että ikäohjel-massa on kirjoitettuna Kelan myönteinen asenne eri-ikäisiin työntekijöihin, sanoo johtava työterveys-lääkäri Maija Peltonen.

10 KEVA 1-14

Vaikuttaako ansioiden lasku koko eläkkeeseen?KYSYMYS: Olen valinnut vanhan eläkesysteemin mukaisen vaihtoeh-don, ja henkilökohtainen eläkeikäni on 62 vuotta 7 kuukautta. Valitsin aikoinaan vanhan vaihtoehdon sen vuoksi, että eläke lasketaan 10 viimei-sen vuoden ansioista eikä vanhem-pana enää välttämättä jaksa tehdä yhtä paljon ilta- ja yövuoroja. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että olisin töissä siihen saakka, kunnes täytän 63 vuotta eli 24.8.2015. Jos teen loppuajan vähän lyhyempää työaikaa ja ansioni laskevat, niin vaikuttaako se eläkkee-seen? Onko tuo 10 vuoden laskusään-tö voimassa edelleenkin?

VASTAUS: Vuodesta 2005 lähtien eläke on laskettu erikseen jokaisesta kalenterivuodesta sen vuoden ansiois-ta. Mainitsemasi 10 vuoden sääntö lakkasi siis olemasta vuoden 2004 lopussa, eikä enää lasketa keskiarvo-palkkoja eläkkeen perusteeksi. Se eläke, joka sinulle on karttunut tähän mennessä suuremmilla ansioilla, on siis turvassa. Jos ansiosi nyt piene-nevät, ne vaikuttavat vain sinä vuonna karttuvan eläkkeen määrään. Jos esimerkiksi ansiosi pienenevät yhden vuoden ajaksi 500 eurolla kuukau-dessa eli 6 000 eurolla vuodessa, sen vaikutus eläkkeeseesi on alle 10 euroa.

Kevan eläke tiedottaja Hannele Kantanen vastaa tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin.

AKTIIVISEN TUEN SIVUT OVAT UUDISTUNEETAktiivisella tuella hyvinvointia ja tuloksellisuutta! Tutustu osoitteessa www.keva.fi/aktiivinentuki

Miten saan määräaikaisuudet eläkekertymääni?KYSYMYS: Jäin vanhuuseläkkeel-le vuonna 2010 ja olen sen jälkeen ollut määräaikaisesti työssä useaan otteeseen. Olen tehnyt välillä 19 tuntia ja välillä 30 tuntia viikossa. Miten nuo työsuhteet voidaan lisätä eläkeker-tymääni? Kuka ne ilmoittaa ja mitä tositteita tarvitaan?

VASTAUS: Se, milloin eläkeaikaiset uudet eläkekertymät voidaan lisätä eläkkeeseesi riippuu siitä, mistä työ- tai virkasuhteista eläke on myönnetty ja missä eläkkeen aikaiset työt ovat. Periaate on, että sen työeläkelain perusteella, jonka perusteella on jo myönnetty yksi vanhuuseläke, ei myönnetä toista vanhuuseläkettä ennen 68 vuoden ikää.

Jos vanhuuseläkkeesi on myönnet-ty esimerkiksi vain valtion palvelun perusteella ja olet eläkkeesi aikana ollut valtion palveluksessa, saat uuden eläkekertymän 68-vuotiaana. Jos uutta eläkekertymää on tullut kunnan tai yksityisten työnantajien palveluk-sessa, saat ne milloin vain sen jälkeen, kun olet täyttänyt 63 vuotta. Jos vielä senkin jälkeen teet työtä, ”kolmannen” eläkkeen saat joko heti työn päätyttyä tai 68-vuotiaana sen mukaan, minkä eläkelain mukaisia eläkkeitä sinulle on jo aiemmin myönnetty.

Jos vanhuuseläkkeesi on myönnet-ty kuntapalvelun perusteella ja eläke-aikaiset työtkin ovat kunnan palvelua, saat niistä eläkkeen 68-vuotiaana. Jos eläkeaikaiset työt ovat muuta kuin kuntapalvelua, saat eläkkeen halutes-sasi (täytettyäsi 63 vuotta).

Jos nykyisessä eläkkeessäsi on sekä valtion, kunnan että yksityisten työ-suhteiden eläkkeet, kunnan, valtion ja yksityisten työsuhteiden uusi eläkeker-tymä myönnetään 68 vuoden iässä.

Tätä eläkettä täytyy hakea erikseen. Voit tehdä hakemuksen työnantajasi eläkeasioiden hoitajan välityksellä sähköisesti tai työeläke.fi-palvelun kautta tai sitten lomakkeella. Mitään tositteita ei tarvitse liittää hakemuk-seen, vaan tarvittavat tiedot saadaan työnantajalta.

miten on?Otteita.

K eva on täyden palvelun eläkelaitos, jolla on rahkeita tarjota asiakkail-leen apua moniin tuttuihin ja vähän erikoisempiinkin tilanteisiin.

Eläkeasioiden vastuuhenkilöille Keva järjestää koulutuksia eläketur-

vasta, eläkemaksuista ja työssä jatkamisesta. Työnantajia autetaan tukemaan työntekijöiden

työkykyä valmennuksin ja konsultoinnein. Organi-saatiot kehittyvät ja toimintoja yhtiöitetään. Siksi tarvitaan myös neuvontaa ja tukea muun muassa eläkevakuuttamisen toteuttamisesta muutoksessa.

Maksuttomat Kaari-työpajat ja -seminaarit on tarkoitettu julkisen sektorin työnantajien edustajille. Niissä autetaan asiakkaita verkostoitumaan saman-tapaisten organisaatioiden kanssa työhyvinvointi- ja työssä jatkamisasioiden edistämiseksi.

Asta-verkkopalvelut työnantajille tarkoittavat työvälineitä rekisterin pitoon, eläkemaksujen hoita-miseen ja tilastoihin. Ne on laajennettu palvelemaan myös valtion ja kirkon työnantajia.

NÄIN KEVA PALVELEE

Koulutusta- Tietoiskut esimiehille työssä jatkamisesta- Eläkeasiamiehille- Valtion ja kirkon eläkeasioiden hoitajille- Ay-toimijoille- Keva-asioinnista

Työnantajan tukemista työhyvinvointiasioissa- Aktiivinen tuki- Työterveysyhteistyön kehittäminen- Muutoksen tuki- Työhyvinvointijohtamisen tuki- Työkyvyttömyyskustannusten hallinnan tuki- Työhyvinvointia strategisesti -valmennus - Kuntasi työhyvinvointisyke- Kaari-uutiskirje, Kaari-blogi, oppaat ja tutkimukset- Kaari-työpajat - Henkilöstöjohtamisen seminaari 1.4.2014- Kevan työterveyspäivä 26.11.2014

Asta-asiointia - Työnantajalle verkkoasioinnin välineitä rekisteriin, eläkemaksuihin ja tilastoihin- Uusi Eläkemaksut-verkkopalvelu avattu

Palveleva eläkelaitos täydessä iskussa

KU

VA

MIK

KO

SIN

ER

VO

1-14 KEVA 11

Työkyvyn aleneminen voi olla pitkällinen prosessi. Ihminen puhuu asiasta lähipiirissä, työpaikalla, lääkärissä terveysasemalla, työter-veyshuollossa, työvoimatoimistossa tai jossain

muualla. Oireet alkavat, epäilykset omasta työkyvystä herää-vät ja joillekin epäilykset käyvät toteen. On alettava miettiä työkyvyttömyyseläkettä, jos ei muita vaihtoehtoja ilmaannu.

Tämän Keva-lehden teemassa kerrotaan, että työkyvyttö-myyseläkkeellä oli toissa vuonna 250 000 ihmistä eli reilusti enemmän kuin esimerkiksi asukkaita Tampereella.

– Vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen onkin vä-hentynyt, olisi tärkeä löytää keinoja, joilla saataisiin edelleen vähennettyä tarvetta jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, sanoo erikoistutkija Raija Gould Eläketurvakeskuksesta.

YLEISIMPIÄ TYÖKYVYTTÖMYYDEN aiheuttajia Suomessa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveyden ongelmat. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät ovat kuitenkin hyvin heterogeeninen joukko esimerkiksi sairauksien ja työtaustan suhteen.

– Ennen työkyvyttömyyseläkkeen hakemista sairauksia on hoidettu monin tavoin, mutta ammatillista kuntoutusta tai muita työskentelyä tukevia toimia on tehty vähemmän, Gould kertoo.

Kun aletaan puhua työssä jatkamisesta tai työhön palaa-misesta pitkän sairauden jälkeen, taustalla on usein oletus työpaikan ja työterveyshuollon olemassa olosta. Näin monesti onkin silloin, kun ihminen palaa töihin.

Kompastuskivi on kuitenkin siinä, että iso osa työkyvyttö-myyseläkkeen hakijoista on eläkkeen hakemista edeltäneiden vuosien aikana työttömänä.

– Työpaikka ja työterveyshuolto voivat merkittävästi edistää työhön palaamista ja työssä jatkamista pitkän sairauden jälkeen, mutta kaikilla ei ole työpaikkaa mihin palata eikä työ-terveyshuoltoa tätä palaamista tukemassa, Gould kiteyttää.

Liukumista pois työelämästä pyritään ehkäisemään esi-

merkiksi 30-60-90-säännöllä, jossa viimeistään 30 poissa-olopäivän jälkeen työnantajan on ilmoitettava sairauslomasta työterveyshuoltoon ja viimeistään 60 päivän jälkeen tehtävä sairauspäivärahahakemus. Viimeistään 90 päivän kuluttua työ-terveyshuollon on tehtävä lausunto jäljellä olevasta työkyvystä ja työhön paluun mahdollisuuksista.

KAIKKIA PITKÄÄN SAIRASTAVIA nämä puuttumispisteet eivät kuitenkaan tavoita, mutta kaikki työkyvyttömyyseläkkeen hakijat ovat jossain vaiheessa sairauttaan olleet tekemisissä esimerkiksi terveydenhuollon, kuntoutuksen, työvoimatoimis-ton tai työpaikan kanssa. Vastuuta työhön paluun mahdol-lisuuksien selvittämisestä voisikin ulottaa laajemmalle kuin työterveyshuoltoon.

– Monet toimijat ja tahot voisivat tunnistaa työssä jatkami-sen esteitä ja mahdollisuuksia ja yhteistyötä lisäämällä tarttua niihin, Gould huomauttaa. TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN

Työssä jatkamisen tukemista oman toimen ohessaMonenlaiset vaiheet ja tapahtumat edeltävät työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Aina ei huomioida työssä jatkamisen asioita, vaikka pitäisi.

Tutkitusti.

MIKÄ TUTKIMUS? Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitosten (Keva, Varma ja Ilmarinen) yhdessä toteuttamassa hakemusasiakirjoihin perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin, mitä tapahtuu, ennen kuin ihminen hakee työkyvyttömyyseläkettä tai siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle. Tutkimus on osa suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluu myös rekisteriaineistoon ja haastatteluihin perustuvat tutkimukset. Raportti näistä kolmesta tutkimuksesta julkistetaan myöhemmin keväällä.

12 KEVA 1-14

Professori puolustaa yhdenvertaisuutta

Elina Haavio-Mannila haluaa pitää kiinni suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Sen parhaita puolia on ilmainen koulutus, joka rakentaa tasa-arvoisuutta.

TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN / KUVAT CARL BERGMAN

P rofessori emerita Elina Haavio-Mannila toivottaa iloisesti terve-tulleeksi kauniiseen kotiinsa Hel-singin Kruununhaassa. Pöydällä on tarjolla luomumehua ja suoma-laisia terveyskeksejä. Toimeliaan eläkeläisen on helppo asua lähel-lä yliopiston laitoksia. Siellä on

mahdollisuus työskennellä, tavata työtovereita ja muita ”relevantteja ihmisiä” ja saada tarvittaessa tukea tieto-tekniikassa.

Kodista ja sen esineistä henkii helsinkiläisen kulttuu-rin ilmapiiri, olivathan Haavio-Mannilan vanhemmat runoilija P. Mustapää alias kansanrunouden professori ja akateemikko Matti Haavio sekä tutkija Elsa Enäjär-vi-Haavio, tiedenainen, tohtori ja dosentti eli edelläkä-vijä hänkin. Tästä perheestä ja sen liepeiltä on kirjoitet-tu monta kaunokirjallista ja elämäkerrallista teosta.

ELINA HAAVIO-MANNILA on tehnyt pitkän uran sosio-logina. Hän jatkaa työtään edelleen, vaikka siirtyikin eläkkeelle virallisesti jo vuonna 1998. Suurelle yleisöl-le hän on tullut tutuksi varsinkin yhteistyöstään Osmo Kontulan kanssa. He ovat yhdessä kartoittaneet tutki-muksissaan suomalaisten sukupuolirooleja ja seksielä-mää. Haavio-Mannila on tutkinut sukupuolten asemaa ja rooleja perheessä, työssä, politiikassa ja alkoholin-käytössä. Haavio-Mannilan teos Suomalainen nainen ja mies vuodelta 1968 on suomalaisen nais- ja sukupuoli-roolitutkimuksen merkkiteoksia.

Nykyinen Haavio-Mannilalla työn alla oleva projek-ti on Sukupolvien ketju -nimisen hankkeen jatkaminen uudella aineistolla. Hänellä on myös tekeillä kokoelma aiemmin julkaistuista tieteellisistä artikkeleistaan.

Haavio-Mannilalla on palkitseva työ, joka on kiinnos-tava, itse valittu ja jota voi jatkaa niin kauan kuin pää toimii. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Haavio-Man-

nila uskoo kuitenkin, että monia työyhteisöjä voitaisiin kehittää siihen suuntaan, että ikääntyvät voisivat pa-remmin ja jaksaisivat työelämässä pidempään.

– Joustavuus on avainsana. Ikääntyville ja miksei myös ruuhkavuosiaan eläville nuorille vanhemmille voitaisiin tarjota mahdollisuus valita työaikansa.

Hän ehdottaa myös eläkeläisten käyttämistä sijaisina, korvaamaan vuorotteluvapaalla, äitiyslomalla tai sai-rausl omilla olevaa väkeä. Eläkeläisillä on usein aikaa ja mahdollisuus tulla töihin lyhyelläkin varoitusajalla. Eläkkeellä monella on myös pulaa mielekkäästä tekemi-sestä.

– Eläkeläisille työ entisellä työpaikalla on entuudestaan tuttua, eikä aikaa kulu opastamiseen, hän muistuttaa.

Hänelle itselleen virtaa antavat työn ja työtovereiden lisäksi harrastukset ja yhteydenpito sukulaisiin. Kult-tuuri ja kaunokirjallisuus kiinnostavat, samoin teatteri.

KESKUSTELUMME LÖYHÄNÄ teemana on tasa-arvo suo-malaisessa yhteiskunnassa. Haavio-Mannila, kuten moni muukin, on nyt huolestunut yhteiskunnallisen eri-arvoisuuden lisääntymisestä. Puhutaan jo luokkayhteis-kunnan paluusta, minkä ajatuksen Haavio-Mannilakin ainakin osittain allekirjoittaa.

– Erot väestöryhmien välillä ovat ikävä kyllä kärjis-tyneet. Olli Kangas ja muut sosiologit ovat osoittaneet että huonompiosaiset kuolevat tämän päivän Suomessa nuorempina kuin muut.

Vastapainoksi Haavio-Mannila muistelee lapsuut-taan, jolloin luokkayhteiskunta oli totisinta totta, ei vain iskusana. Tästä on sentään menty eteenpäin, aivan toi-senlaiseen maailmaan muutamassa vuosikymmenessä.

Haavio-Manniloiden hyvin toimeentulevassa lap-suudenkodissa oli palvelijoita. Hänen äitinsä osoitti sen ajan käsitysten mukaan erityistä suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä, kun salli palvelusväen istua samassa ruokapöydässä perheen kanssa. Rajat yhteiskuntaluok-

Vaikuttaja.

1-14 KEVA 13

Vaikuttaja.

14 KEVA 1-14

kien, köyhien ja rikkaiden, kaupunkilaisten ja maalais-ten välillä olivat tuolloin selvät ja ne näkyivät kaikessa. Nykyään ei esimerkiksi vaatteista pysty päättelemään, kuka on köyhä, kuka rikas.

– Ehkä me 1950–60-luvuilla nuoruuttamme eläneet ja nuoremmat pidämme tasa-arvoa saavutettuna etuna. Voi kuitenkin olla, että tasa-arvoinen, pohjoismainen hyvinvointivaltio oli vain hetkellinen olotila.

Haavio-Mannila haluaisi kuitenkin pitää siitä kiinni. Yhteiskunnan tulisi tarjota kaikille samat edellytykset.

– Suomessa on ollut erityisen hienoa, että sosiaalinen nousu yhteiskuntaluokasta toiseen on ollut mahdollista ilmaisen koulutuksen vuoksi.

– Opiskeluaikoinani monet akateemisella uralla eden-neet tulivat työläisperheistä. Itse melkein häpesin sitä, että olen professoriperheestä.

TASA-ARVON TOTEUTUMINEN perheissä on ollut Haa-vio-Mannilan kiinnostuksen kohde tutkijan urallakin.

– Suomessa tasa-arvo on kehittynyt, mutta edelleen olemme jäljessä Ruotsista. Kotitöissä on menty tasa-ar-von suuntaan reipasta vauhtia, vaikka eivät ne vieläkään

ihan tasan jakaannu. Muutos on kuitenkin selvä: Haa-vio-Mannilankin ympäristössä on miehiä, jotka ovat jo toisessa tai kolmannessa liitossaan, joista on lapsia.

– Heillä on nyt ihan toinen ote isyyteen kuin ensim-mäisten lastensa ollessa pieniä – nyt he jakavat vanhem-muutta ja joutuvat poistumaan kokouksista tai muista menosta lastenhoidon vuoksi, Haavio-Mannila naurah-taa.

– Tämä voi olla jo raskastakin jollekin kuusikymppi-selle, mutta toisaalta se pitää vireänä ja antaa perspek-tiiviä elämään.

– Suomessa on vanha perinne tasa-arvoisuudessa, sillä meillä on ollut naisia kansanedustajina enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Samoin meillä on paljon kansainvälisissä tehtävissä menestyneitä naisia, eten-kin jos verrataan Etelä-Euroopan maihin. Suomalaiset naiset ovat tunnollisia ja hoitavat hienosti tehtäviään esimerkiksi europarlamentissa. Olen heistä suorastaan ylpeä!

– Ylipäätään julkisella sektorilla miesten ja naisten tasa-arvo on toetutunut hyvin mutta talouselämän joh-totehtävissä näin ei ole, ikävä kyllä. Meillä on kyllä muu-

Koulutuksen ansioista sosiaalinen nousu yhteiskuntaluokasta toiseen on ollut Suomessa mahdollista. Elina Haavio-Mannila melkein häpesi professoriperhetaustaansa, koska monet tulivat akateemiselle uralle työläisperheistä.

”Yksityiselämässä suomalainentasa-arvo toteutuu paremmin kuin työelämässä.”

Vaikuttaja.

1-14 KEVA 15

Olen jo 15 vuotta tehnyt vapaaehtoistyötä – eli en ole saanut palkkaa – Helsingin yliopistossa. Minulla on työpöytä viiden eläkeläisen huoneessa. Tärkeintä on päästä ihmisten ilmoille kotoa. Joudun tekemään työmatkan taksilla ja rollaattorin avulla. Olen anonut kunnalta matkakorvauksia, mutta tuskin saan niitä, koska asunnostani on vain 20 metriä lähikauppaan ja 30 metriä lähimmälle bussipysäkille. Töihin on puolisen kilometriä. Sydämen vajaatoiminta ja astma tekevät kävelemisen hankalaksi ja väsyttävät. Mutta silti tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan luontevasti tavata ihmisiä.

Kuka: Elina Haavio-MannilaMikä: eläkeläinen, professori emerita Syntynyt: 3.8.1933Koulutus: valtiotieteen tohtoriMotto: Tee työtäs iloiten.

SIVUPERSOONA

Vaikuttaja.

Itse toivoisin lisää maahanmuuttajia, sillä he tuovat vä-rikkyyttä ja monimuotoisuutta tänne harmauden sekaan.

HAAVIO-MANNILA PUHUU paljon omista lapsenlapsen-lapsistaan ja heidän ystävistään. Hän on säilyttänyt elä-vän kosketuksen nuoriin ja yrittää pysyä mukana heidän elämänpiirissään, Facebookia myöten.

Hänestä vuorovaikutus sukupolvien välillä ja laajat so-siaaliset verkostot ovat tärkeitä kaikenikäisille. Hän näyt-tää valokuvia omista perhe- ja sukutapaamisistaan, joista ei väkeä puutu. Haavio-Mannilan oman lapsuuden perhe oli uusperhe, kuten yhä useammat perheet nykyään.

– Ei ole mitenkään itsestään selvää, että ydinperhe olisi paras mahdollinen perhemalli. Onhan se historial-lisestikin melko uusi käsite ja ilmiö.

Haavio-Mannilan mielestä toimiva perhe on yksin-kertaisesti sellainen, jossa vuorovaikutus toimii.

– Uusperheessä voidaan asiat ratkaista monella taval-la. Se voi tuoda rikkautta ja monimuotoisuutta. Toisaal-ta voi tulla vaikeita vastuukysymyksiä. Yleisesti minus-ta pitäisi hyväksyä ja sallia monenlaiset perheratkaisut.

– Perhe on tärkeä myös nuorten syrjäytymisen ehkäi-semisessä. Omassa lapsuudessani riitti töitä ja hantti-hommia kaikille. Kesätkin huvilalla kuluivat kasvimaita kitkiessä. Olisi tärkeää järjestää nuorille puuhaa ja va-paaehtoistöitä, etteivät he putoaisi kelkasta. Ensisijaista tässä on kuitenkin toki yhteiskunnan tarjoama koulutus ja mahdollisuus työpaikkaan.

KIRJASTOLAITOS ON TOINEN suomalainen hienous koulutuksen lisäksi. Haavio-Mannila suosittelee ikäih-misille Helsingin kaupungin kirjastopalvelua, joka tuo liikkumisvaikeuksista kärsivälle professorille kerran kuussa kotiovelle kassillisen tämän tilaamia kirjoja ja vie luetut samalla pois.

Haavio-Mannila lukee paljon kaunokirjallisuutta, koska on työssään saanut kahlata läpi aivan tarpeeksi tieteellistä tekstiä. Kirjoja ahmivalle kirjasto on hyvä vaihtoehto: hänen monilla kollegoillaan on kotonaan jo niin paljon kirjoja, että niille ei tahdo enää löytyä tilaa.

Ikääntymisessä Haavio-Mannilaa harmittavat lä-hinnä sairaudet, jotka rajoittavat liikkumista. Hän ker-too anekdoottina tilanneensa Italiaan suuntautuneel-le luen nointimatkalleen vammaiskuljetuksen, jonka tuloksena hän joutui viettämään tuntikausia kentällä eristyksissä huoneessa, jossa ei ollut edes riittävästi lu-kemista. Matkustushalut ovat tästä syystä hiukan vä-hentyneet ja toisaalta hän on työn puolesta saanutkin matkustaa keskimääräistä enemmän.

Suomalainen elintaso on Haavio-Mannilan elinai-kana noussut huikeasti. Etenkin ravinto on monipuo-listunut ja kaikilla on varaa kunnollisiin vaatteisiin. Lähiruokaa itse suosiva professori innostuu kehumaan eineksiä ja valmisruokia.

– Vaikka sitä moititaan lisäaineista ja muustakin, se mahdollistaa vanhusten ja monen yksin asuvan kun-nollisen ja säännöllisen syömisen. Sen ansiosta ruokaa ei myöskään menee niin helposti hukkaan pienissä ta-louksissa.

tamia menestyneitä naisjohtajia, jotka ovatkin sitten lukuisissa hallituksissa ja luottamustehtävissä ja paljon esillä julkisuudessa. Uusia ei tunnu tulevan.

Haavio-Mannila mainitsee esimerkkinä juuri uutis-aiheena olleen Rautaruukin ja ruotsalaisen SSAB:n yh-distymisen.

– Kuuntelin uutisia pitkin päivää ja kaikki asiaa kom-mentoineet olivat miehiä. Kyllä koen tämän ongelmaksi, jolle tulisi jotain tehdä. Yksityiselämässä suomalainen tasa-arvo toteutuu paremmin kuin työelämässä, hän tii-vistää.

Yliopistollakaan tilanne ei ole ihanteellinen. Opiskeli-joista Haavio-Mannilan alalla sosiologiassa ja vielä vah-vemmin sosiaalipolitiikassa on selvä enemmistö naisia, mutta professoritasolla nainen on edelleen poikkeus, vaikka ilmapiiri akateemisessa maailmassa on muuten tasa-arvoinen ja suvaitseva.

IKÄLUOKKIEN VÄLINEN yhdenvertaisuus kuuluu myös tasa-arvoon.

– Kun keskustellaan siitä, kenen tulisi pitää huoli van-huksista, on noussut esiin näkemyksiä, joiden mukaan perheiden ja omaisten tulisi ensisijaisesti itse kantaa vas-tuu läheisistään. On tietysti kaikin puolin hienoa, jos joku voi ja haluaa tarjota läheiselleen tällaisen palvelun, mut-ta sitä ei tulisi vaatia. Yhteiskunnan täytyy pitää huolta vanhuksista, jo inhimillisyyden ja tasa-arvonkin nimissä. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai voimia hoitaa vanhem-piaan tai puolisoaan. Sellaisen vaatiminen on kohtuuton-ta. Omaishoitajan työ on äärimmäisen raskasta.

– Itse kokisin hyvin nöyryyttävänä, jos joutuisin omaisteni, vaikkapa lastenlasteni hoidettavaksi. Vaikka kuinka pitää säästää ja tehostaa, niin vanhusten huolto kuuluu yhteiskunnan perustehtäviin. Hoivatyöstä syn-tyy myös paljon työpaikkoja, vaikka maahanmuuttajille, kun vaan niiden rahoitus pystyttäisiin järjestämään.

– Työttömyys on kärjistänyt asenteita maahanmuut-tajia kohtaan. Suomen kieli olisi heille tärkeä, koska he sijoittuvat hoiva- tai muille palvelualoille, joissa kom-munikaatio on tärkeää.

16 KEVA 1-14

TEKSTI SARI ALHAVA / KUVAT CARL BERGMAN JA RISTO TÖRRÖ

Heitteille ei jätetä

Reportaasi.

Jokainen osatyökykyinen, joka pystytään pitämään töissä, on hyväksi työnantajalle ja yhteiskunnalle.

Porissa satsataan työntekijöiden työuran jatkumiseen jäljellä olevan työkyvyn mukaan.

P eräti 250 000 suomalaista oli työky-vyttömyyseläkkeellä vuonna 2012. Joka vuosi luku kasvaa 22 500:lla.

Määrä on valtava, ja kyseessä on iso kustannus yhteiskunnalle. Vielä merkittävämpiä taloudellisia ja hen-kisiäkin ongelmia tilanteesta koituu

työkyvyttömyyseläkkeelle jääville työntekijälle. Näistä iso osa haluaisi kuitenkin tehdä töitä.

– Samaan aikaan kestävyysvaje pakottaa pidentä-mään työuria. Hallitusohjelmaankin on kirjattu, että osatyökykyisten työllistymistä ja työssäjaksamista on tuettava. Jokaisella ihmisellä on myös inhimillinen oi-keus tehdä töitä, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Päivi Mattila-Wiro.

Hyvin ratkaisevassa osassa parempaa tulevaisuutta

rakennettaessa on ennaltaehkäisy ja mahdollisimman varhainen puuttuminen.

Porin kaupunki on ottanut haasteen vastaan. Tavoit-teena on ennenaikaisen eläköitymisen ehkäiseminen, työkyvyttömyyskustannusten vähentäminen ja osatyö-kykyisten tukeminen.

Suurin syy osatyökykyisyyteen niin Porissa kuin muuallakin Suomessa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmiin liittyvät syyt.

LAITOSHUOLTAJANA PORIN kaupungilla toimineen Pirkko-Liisa Heimovesan polvi ja kyynärpäät alkoivat oireilla kolme vuotta sitten niin paljon, ettei työnteosta tullut enää mitään.

– Ensimmäinen lääkäri ei löytänyt mitään vikaa eikä myöskään lähettänyt minua jatkotutkimuksiin. Vaivat

1-14 KEVA 17

Reportaasi.

– Välitämme aidosti työnteki-jöistämme ja teemme paljon heidän eteensä. Tällainen on julkisen puolen heiniä. Heik-kona hetkenä ei jätetä heitteille, toteaa kuntoutussuunnittelija Riikka Hemmi-Lehtola.

18 KEVA 1-14

Hemmi-Lehtolan työhön kuntoutussuunnittelijana kuuluu työkyvyn aktiivisen tuen toimintamallien kehit-tämistä ja jalkauttamista, eli lähinnä esimiesten koulut-tamista ja valmentamista.

Varhaisen tuen malli on Porissa keskeinen työkalu. Siitä selviävät esimerkiksi esimiehen ja työntekijän vas-tuut ja keskinäinen toiminta. Varhaisen tuen keinoja ovat muun muassa työaikajärjestelyt, tehtävänkuvan mukautukset ja työergonomian parantaminen.

Jos nämä keinot eivät riitä, otetaan käyttöön tehos-tettu tuki. Tässä vaiheessa kuntoutussuunnittelija al-kaa koordinoida työssä jatkamisen tukitoimia, kuten ammatillista kuntoutusta ja uudelleensijoituksia. Hän tekee läheistä yhteistyötä työterveyshuollon, Kevan ja tarvittaessa muiden vakuutusyhtiöiden, oppilaitosten, oppisopimuslaitosten sekä TE-toimiston kanssa.

Hänen ensikohtaamisensa osatyökykyisen työnteki-jän kanssa on usein työterveysneuvottelu tai yksilöta-paaminen.

– Yleensä joko työterveyshoitaja, esimies tai asiakas itse ottaa minuun yhteyttä ja sovimme tapaamisajan. Jotkut tulevat eläkeneuvojan kautta, kun työkyvyttömyyseläke-hakemukseen on tullut hylkäävä päätös tai on katsottu, ettei työssä jatkamisen tukitoimia ole vielä selvitetty.

Ihmisten motivaatio vaihtelee ensitapaamisessa. – Siihen vaikuttaa ihmisen persoona ja elämäntilan-

ne sekä se, missä vaiheessa sopeutumisprosessia hän on. Jos työkyky on heikentynyt ja henkilökohtaisessa elämässäkin on ehkä haasteita, on rankkaa joutua ko-keilemaan uutta – ehkä montakin kertaa. Tärkeintä on välittää viesti, ettei ketään jätetä tilanteeseen yksin.

LÄHTÖKOHTANA ON AINA ongelman ratkaisu. Hemmi-Lehtola puhuu mieluummin työkyvystä kuin työkyvyt-tömyydestä.

– Pyrin keskustelemaan siitä, mitkä asiat ovat vielä hyvin ja millaista työkykyä on jäljellä, jotta ajatukset ohjautuvat ratkaisujen äärelle. Kuulluksi tuleminen ja yksilöllisen tilanteen huomioiminen sitouttavat yhdessä tehtyyn suunnitelmaan.

Seuraavaksi alkaa varsinainen kivien kääntely.– Olen yhteydessä esimiehiin ja hallintokuntiin ni-

mettyihin uudelleensijoittajiin. Soittelen ympäri kau-punkia etsien työkokeilu- tai oppisopimuspaikkoja ja selvitän työllistymismahdollisuuksia uusiin tehtäviin

jatkuivat ja onneksi kohdalleni osui nuori työterveys-lääkäri, joka pisti asioihin vauhtia. Yhdeksän kuukautta myöhemmin pääsin polvileikkaukseen. Uuden nivelen myötä minun piti olla kuin uusi ihminen, mutta ongel-mat eivät helpottuneetkaan.

Suunnitelmien mukaan ei mennyt Tuulikki Ekholmil-lakaan. Vuonna 1986 Porin kaupungin hammashoita-jana aloittanut Ekholm oli tuntenut olevansa unelmien työssään. 24 vuotta sujuikin mainiosti, mutta vuonna 2010 tilanne muuttui.

– Minulla oli toistuvasti poskiontelontulehduksia. Pian tilanne paheni astmaksi. Olin töissä vain yhden kahden kuukauden pätkiä, koska oireet pahenivat aina työpaikalle palattuani. Yritin työskennellä useassa paikassa, hammashoitolan ajanvarauksessakin, mutta oireet jatkuivat, koska samat kemikaalit ovat ilmassa kaikkialla hoitolan tiloissa.

OSATYÖKYKYISTEN TYÖSSÄ pysymiseksi on olemassa runsaasti keinoja. Ongelmana on koko paketin koordi-nointi, sillä siihen liittyy paljon vaihtoehtoja ja toimijoita.

STM:ssä laaditaan uutta konseptia, josta on tarkoitus tulla käytännönläheinen, helposti toistettava toiminta-malli. Konsepti on osa työ- ja elinkeinoministeriön Työ-elämä 2020 -hanketta.

– Palveluita ja etuja on jo olemassa, mutta ihmisiä tippuu niiden väliin tai heitä pompotellaan paikasta toi-seen, koska pakettia ei ole koordinoitu riittävän hyvin. Tavoitteenamme on saada kaikki keinot samanaikaises-ti käyttöön ja räätälöidä sopiva ratkaisu kullekin osatyö-kykyiselle, Mattila-Wiro selittää.

Hänen mielestään on kohtuutonta odottaa, että osa-työkykyinen hallitsisi itse koko paletin. Keskeinen aut-taja onkin työkykykoordinaattori, jonka tehtävänä on etsiä keinovalikoimasta oikea reitti. Konseptia on alettu kokeilla 12 kohteessa Tampereella, Helsingissä ja Seinä-joella. Alustavia tuloksia on saatavissa ensi vuonna.

– Nyt testataan, mitkä ovat ne sudenkuopat, jotka pi-tää korjata. Koska kyseessä on valtakunnallinen ohjel-ma, meillä on mahdollisuus tehdä tarvittaessa jopa lain-säädännöllisiä muutoksia.

Ohjelman keskeinen osa on verkkopalvelun rakenta-minen. Verkkoon kasataan olemassa olevat tiedot, käy-tettävissä olevat keinot ja ajantasainen lainsäädäntö. Verkkopalveluun voi myös kirjata tapausesimerkkejä hyvistä ratkaisuista, ja keskustelufoorumilta voi saa-da vertaistukea. Internetissä oleva tieto on nopeasti ja edullisesti kaikkien saatavilla. Päivittämisen helppous mahdollistaa ajantasaisen tiedon tarjoamisen.

Rakentaminen alkaa vuonna 2014, ja palvelu on tar-koitettu avuksi sekä osatyökykyisille että työnantajille.

STM:N KONSEPTISSA KUVATUT työkykykoordinaattorin tehtävät ovat Riikka Hemmi-Lehtolalle tuttuja. Hänet palkattiin Porin kaupungin kuntoutussuunnittelijaksi puolitoista vuotta sitten.

– Tämä on juuri sitä työtä, jota minä teen, vaikkakin eri nimikkeellä. Voikin kehua, että Porissa ollaan tässä asiassa askeleen edellä muuta Suomea.

Reportaasi.

Varhaista tukea ovat työaikajärjestelyt,

tehtävänkuvan mukautukset ja työergonomian

parantaminen. Sitten tulee tehostettu tuki.

1-14 KEVA 19

Reportaasi.

Polvileikkauksen jälkeen Pirkko-Liisa Heimovesan yksi päällimmäi-sistä murheista oli, pystyykö hän ajamaan enää moottoripyörällä.– Heti kun mahdollista hyppä-sin satulaan. Saapas ei mennyt kunnolla jalkaan, mutta hyvin se ajaminen onnistui, hän muistelee nauraen.

Työn löytäminen on haastavaa. Kunnissa on säästö-paineita, eikä uusia vakansseja perusteta. Työpaikan pitäisi löytyä olemassa olevista paikoista.

Tilannetta helpottaa hieman, että kaikki Porin kau-pungin avoimet tehtävät ilmoitetaan Hemmi-Lehtolalle ennen täyttölupaa ja uudelleen sijoitettavat työntekijät ovat niihin aina ensisijaisia hakijoita. Eläkeneuvojilta saamansa tilaston perusteella hän voi myös seurata elä-köitymisten myötä vapautuvia paikkoja.

KUN PIRKKO-LIISA HEIMOVESALLE laitettiin tekonivel polveen, hän oli 52-vuotias ja mielestään kaukana elä-keiästä.

– Minähän olen vasta kaksvitonen, hän nauraa.– Työ on minulle hirveän tärkeä asia. En voinut aja-

tellakaan jääväni kotiin. Työurani alkoi jo 16-vuotiaana. Välissä sain lapsia ja jatkoin taas töitä. Olin jo ennen pa-laveria Riikan kanssa yrittänyt itse saada siirtoa päivä-hoidon puolelle, mutta ei siitä yksin mitään tullut.

Heimovesa tuumi aikanaan, että ainakaan päiväko-tiin hän ei mene koskaan töihin. Peruskoulutukseltaan hän on kehitysvammaisten hoitaja, mistä oli hyötyä työ-paikkaa etsittäessä.

Ja niin vain kävi, että hän päätyi työkokeiluun lasten-hoitajaksi päiväkotiin. Työkokeilun jälkeen hän työllis-tyi esikoululaisten ryhmään. Hauska sattuma oli, että esikoulu sijaitsee samassa rakennuksessa, johon hän itse tuli kouluun kolmannelle luokalle vuonna 1969.

– Isojen lasten kanssa on helpompaa, kun heitä ei tar-vitse enää nostella ja kanniskella. Tämä on ihan erilaista kuin laitoshoitajan työ: ennakoimatonta ja kärsivälli-syyttä vaativaa. Lapset ovat tietenkin koetelleet minua, mutta tykkään tästä kovasti, Heimovesa kertoo.

Tuulikki Ekholm pääsi työkokeilun kautta kouluun. Hän opiskelee palveluneuvojaksi. Winnovan ja kaupun-gin rahoittamassa koulutuksessa Porin perusturva saa työkyvyttömyyseläkkeen uhkaamasta, ammattitaitoi-sesta porukasta itselleen parhaat mahdolliset palvelu-neuvojat, joilla on vankka kokemus Porin kaupungista ja perusturvan palveluista.

– Meidät on jo nimetty krempparyhmäksi, sillä kaikki meistä ovat osatyökykyisiä. On Porin perusturvalta hie-no veto, että meidän osaamista ja kokemusta halutaan käyttää vielä hyödyksi.

Parhaillaan Ekholm työskentelee terveyskeskusavus-tajana terveysasemalla, jossa hän antaa laboratoriovas-

20 KEVA 1-14

Reportaasi.

”Ensitapaamisella ihminen voi olla suupielet alaspäin, mutta uudella työpaikalla hän astelee vastaan tyytyväisyyttä huokuen.”

Kun Tuulikki Ekholm tajusi, ettei voi jatkaa hammashoitajana, hänestä tuntui, että elämä loppuu. – Se oli aikamoinen shokki. Tykkäsin työstäni ja olin oppinut tuntemaan työkaverini niin hyvin. Olin ajatellut olla samassa paikassa eläkeikään saakka. Nyt hän on onnellinen saadessaan kouluttautua uuteen ammattiin

kaan ei voi taata, että toinenkaan leikkaus parantaisi tilanteen.

– En aio vaipua synkkyyteen, sillä asiat voisivat olla pahemminkin ja sairaus vakavampi. Mieluummin olen täällä, vaikka vähän sattuu, kuin kotona miettimässä koko ajan, kuinka paljon minua sattuu.

OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISTYMISESSÄ haasteina ovat asenteet ja raha. Asenne on onnistumisen edellytys sekä työnantajan että työntekijän puolelta.

– Inhimilliset syyt ovat vähintään yhtä tärkeät kuin yhteiskunnallisetkin. Mutta niihin vetoamalla saa usein vastaukseksi, ettei jotakin pysty tekemään, kun ei ole rahaa. Raha puhuu ja ratkaisee, Hemmi-Lehtola toteaa.

Siksi hän tuo esiin usein sen, että lisäkustannusten si-jaan kaupunki säästää, kun työssä jatkaminen onnistuu.

– Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävästä työntekijästä kertyy varhe-maksuja 50 000–80 000 euroa. Jos taas kuntoutustuelta työhön paluu onnistuu, varhemaksu keskeytyy ja kunta saa kuntoutumishyvitystä. Säästöt henkilöstömenoissa ovat nyt keskeinen tavoite. Vuon-na 2013 maksoimme varhe-maksuja noin 2,6 miljoonaa euroa. Niistä olisi saatavissa aikamoinen säästöpotti, Hemmi-Lehtola huomauttaa.

OSATYÖKYKYISTEN lisäksi Porissa satsataan työuran loppupuolella olevien työntekijöiden työkykyyn.

Viisi vuotta pyörineessä seniori-valmennuksessa tavataan poru-kalla kahdeksan kertaa. Joka vuosi käynnistyy kaksi yli 50-vuotiaiden ryhmää niin keväisin kuin syksyisin-kin. Kussakin ryhmässä 20 ihmistä keskustelee erilaisista työssäjak-samiseen ja omaan hyvinvointiin liittyvistä teemoista.

– Idea on napattu Työterveyslai-toksen emeritusprofessori Juhani Ilmariselta. Tosin emme varsinai-sesti valmenna työuran jälkeiseen elämään, vaan työuran loppupuo-lelle, kertoo Porin kaupungin kehit-tämisasiantuntija Riitta Saarinen.

Työ kuormittaa yli viisikymppisiä eri tavalla kuin pari-kolmekymppi-siä. On tärkeä tietää, mitä itse voi tehdä kuormituksen vähentämisek-si ja jaksamisen parantamiseksi.

Tapaamiset ovat noin kuukau-den välein kaksi tuntia kerrallaan. Niissä keskustellaan muun muassa asioista, jotka ovat jokaisen omalla vastuulla, kuten terveellinen ravinto sekä riittävä liikunta ja uni.

– Nämä ovat toki asioita, jotka

kaikki tietävät. Mutta kun ne nos-tetaan esiin ja paikalla on muita samassa tilanteessa olevia, innos-tus tarttuu ja osallistujat saavat toisiltaan virtaa elämäntapamuu-tokseen. Oleellista on pysähtyä miettimään omaa hyvinvointiaan ja omia valintojaan.

Ohjelmassa työterveyslääkäri käy kertomassa yleisimmistä ikäänty-vien sairauksista, niiden ennaltaeh-käisystä ja niiden kanssa pärjäämi-sestä – usein selvitään asenteella ja itsestään huolta pitämällä. Aluksi ja lopuksi on myös mahdollisuus kehonkoostumusmittaukseen.

Samana pysyvä ryhmä on Saa-risen mukaan vaihtuvaa parempi. Kun tullaan tutuiksi, rohkaistutaan keskustelemaan avoimemmin.

Osallistujat ovat pitäneet val-mennuksesta. He kokevat arvostuk-sen osoituksena sen, että työnan-taja satsaa myös ikääntyneisiin ja haluaa hyödyntää heidän osaamis-taan, eikä ajattele heitä taakkana.

– Suurin motivaattori valmennuk-seen osallistumiseen on varmasti ajatus siitä, että on parempi jättää aikanaan työelämä terveenä ja hyväkuntoisena.

Hyväkuntoisena työuran loppuun saakka

1-14 KEVA 21

Reportaasi.

tauksia ja aikoja lääkärin vastaanotolle, vastaa asiakkai-den kysymyksiin ja hoitaa laskutusta. Seuraavaksi hän tutustuu sosiaalipuoleen, vanhustyöhön, vammaispal-veluihin ja perheneuvolaan.

PÄÄTÖSTEN ODOTTELU JA RATKAISUJEN löytyminen voivat kestää pitkään.

Ekholmin astma on ammattitauti, johon piti odottaa ensin vakuutusyhtiön kantaa, ennen kuin yhteyttä voi-tiin ottaa Kevaan.

– Odottelu ja vakuutusyhtiön kieltävä päätös tuntui kamalalta. Toimeentulo oli tosi tiukkaa, Ekholm muis-telee.

Odotus oli stressaavaa myös Heimovesasta.– Mietin moneen kertaan, mikä tulevaisuuteni mah-

taa olla. Se oli sinnittelyä, ja taloudellinen tilanne oli heikko. En halunnut jäädä sairauslomalle, vaan päästä tekemään jotakin työtä. Stressi laukaisi pahan ihosai-raudenkin, joka kuitenkin häipyi työkokeilun alettua. Suuri merkitys oli päiväkodin henkilökunnan myöntei-sellä suhtautumisella työkokeiluuni.

YKSI RATKAISEVA TEKIJÄ osatyökykyisen tai sairaslo-malta palaavan työntekijän pärjäämisessä onkin työyh-teisön valmius vastaanottaa hänet.

– Valmentaessani työyhteisöä muistutan, että tilanne voi olla edessä ihan kenellä meistä tahansa. Ehkä se vä-hentää ajatuksia siitä, että olisi epäreilua, kun toinen te-kee vähemmän tai eri tavalla kuin itse, Hemmi-Lehtola kertoo.

Oleellista on myös seuranta. Porissa osatyökykyisten työssä jatkamisen tukitoimia seurataan ja niiden tulok-sista raportoidaan henkilöstöraportissa. Yksi mittari on varhaiseläkeperusteinen eli varhe-maksu.

Hemmi-Lehtola seuraa toimintaa henkilökohtaisilla käynneillä työkokeilu- tai koulutuspaikoille. Tuolloin pyritään siihen, että paikalla ovat ne avainhenkilöt, joiden kanssa voidaan keskustella myös jatkomahdolli-suuksista.

– Ensikohtaamisessamme työntekijä voi olla suupie-let alaspäin, mutta kun käyn työkokeilupaikassa häntä tapaamassa, astelee vastaan tyytyväisyyttä huokuva ihminen. Sellaiset hetket palkitsevat ja auttavat jatka-maan paikkojen etsimistä ja ihmisten motivointia.

EKHOLMILLE KERTYY KOTOA työkokeilupaikalle mat-kaa yhteen suuntaan 26 kilometriä. Se ei tunnu pitkältä, koska on saanut uuden hienon mahdollisuuden.

– Elämä on nyt niin kivaa. Opiskelen innolla uuteen ammattiin. Saan koulutuksen ajalta palkkaa, ja työpaik-ka on koulutuksen jälkeen jo varma.

Heimovesa työskentelee tällä hetkellä kevennetyllä työajalla osakuntoutustuen turvin. Hän on ikionnelli-nen töihin pääsystä.

– Ovathan ne täällä jo minua kehuneetkin. Mietin mielessäni, että ”älkää vielä kehuko, sillä en ole kaikkia taitojani vielä edes näyttänyt”. Täytyy näyttää heille, että olen kehujen arvoinen.

Polven nivel on löystynyt ja säryt vaivaavat yhä. Ku-

22 KEVA 1-14

TEKSTI HELINÄ HIRVIKORPI / KUVA ANNA-KAISA JORMANAINEN

Talous.

Johdon vastuut uusiksiKevassa hallituksen ja toimitusjohtajan työnjako tehtiin selvemmäksi. Kevan

valtuuskunta hyväksyi Kevan hallituksen esittämät muutokset johtosääntöön.

K evan hallituksen puheenjohtaja, Hel-singin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty on tyytyväinen, että hallitus on istunut ahkerasti ja suhtautunut vaka-

vasti johtosäännön uudistustyöhön. Keskustelu on ollut tiivistä ja vilkasta.

– Ei ole yhtä tärkeää kohtaa, joka Kevan johtosäännös-sä uudistetaan, mutta asemoimme selkeästi, mitkä asiat ovat toimitusjohtajan päätettäviä, mitkä hallituksen ja edelleen valtuuskunnan päätettäviä asioita. Johtosään-töön tuodaan uutta struktuuria, Räty sanoo.

Keva joutui viime syksynä rankkaan julkisuuden pyö-ritykseen toimitusjohtajan asemasta. Laura Räty arvioi, että ilman sitä mylläkkää ei olisi ehkä huomattu asioita, jotka on syytä päivittää.

TOIMITUSJOHTAJAN ASEMA RAKENTUU uudella tavalla, vaikka hän jatkaakin virkamiesasemassa. Virkasuhteen päättäminen vaatii lain mukaan ”asiallisia ja painavia perusteita”, mutta toimitusjohtaja voidaan erottaa myös luottamuspulan takia. Tämä vaatii lainmuutoksen.

Hallituksen ja toimitusjohtajan työnjako selkeyte-tään. Yksi puute on ollut, että Kevasta oli puuttunut henkilöstölinjaus: kuka päättää ihmisten palkkaamises-ta ja palkasta.

– Linjaukseen tulee yksi yli -periaate, kuten on Hel-singin kaupungilla, eli johtaja ei päätä suoraan omien alaistensa palkkaamisesta, palkasta ja etuuksista. Hal-litus valitsee toimitusjohtajan suorat alaiset, Laura Räty sanoo.

Yrityksissä on käytössä Corporate governance -hal-linnointikoodi, mikä tarkoittaa hyvää hallintotapaa, niin että toimintaa johdetaan kontrolloidusti ja avoi-mesti hallituksen ja toimitusjohtajan yhteistyönä.

– Samanlaista johtosääntöä tässä olemme hakeneet. Siihen liittyvät valvonta ja tarkastukset.

KEVAN HALLINTOON KUULUU hallituksen ohella 30-hen-kinen valtuuskunta, joka vaihtuu aina kunnallisvaalien tuloksen mukaan joka neljäs vuosi. Valtuuskunnan ny-kyinen toimikausi on 2013–2016. Aiemmin Kevalla oli vielä erikseen nimetty tarkastuslautakunta, mutta siitä on luovuttu.

– Julkiseksi toimijaksi Kevan hallintorakenne on aika yksinkertainen. On eri kysymys, pitäisikö Kevan olla ol-lenkaan julkinen toimija. Nyt ei keskusteltu siitä, vaan lähtökohta on ollut, että Keva on julkinen toimija, jolla on lainsäädäntöön kirjattu julkisen viranomaisen rooli, eikä se ole yhtiö, huomauttaa hallituksen puheenjohtaja Laura Räty.

– Jos se olisi yhtiö, sillä voisi olla varsin erityyppinen hallinto tai päätöksentekorakenne. Näin ollen valtuus-kunta ja hallitus pysyvät.

Kevan tulevaisuus julkisen alan vakuuttajana on Lau-ra Rädyn mukaan valoisa, mutta muutoksiin täytyy va-rautua.

– Kevalla on vahva rahasto ja tuottava, hyvin hoidettu sijoitustoiminta. Eläkeratkaisu- ja maksatustoiminta on kumppaneihin verrattuna tehokkaasti hoidettu. Asema vakuuttajana on vakaa. Mutta olisi tyhmää ajatella, ettei koskaan tulisi mitään muutoksia, koska koko julkinen sektori on isossa murroksessa. Kunnissa yhtiöittäminen, ulkoistaminen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet vaikuttavat eläkepohjaan ja vaikuttavat tulevaisuudessa myös Kevan asemaan.

VALTUUSKUNNAN PUHEENJOHTAJAN, Seinäjoen apu-laiskaupunginjohtaja Harri Jokirannan mielestä olen-naisinta on selkeyttää Kevan johtosääntöjärjestelmää.

– Se on iso asia. Uusi johtosääntö tuo toimijoiden roo-lit ja toimintatavat selkeämmin esille ja antaa siihen linjaukset. Kun johtosääntöä käytetään, siitä muodos-tuu runko hallintokulttuurille. Sen jälkeen toimijoiden

Keva.

1-14 KEVA 23

oma sitoutuminen on olennaista. Johtosäännön rooli on antaa selkeä toimintamalli organisaatiolle ja se on hyvä asia uudessa johtosäännössä.

Väheneekö toimitusjohtajan valta?– Minusta se menee niin päin, että eri toimijoiden eli

hallituksen ja toimitusjohtajan välistä työnjakoa säädel-lään selkeämmäksi. Valtuuskunnan näkökulmasta pidän tärkeänä, että Kevan hallinto toimii Kevan perustehtä-vää toteuttaen mahdollisimman hyvin, Jokiranta sanoo.

Uusi johtosääntö ohjaa organisaation toimintaa sen perustehtävässä niin hyvin, että se on turvattua kaikis-sa olosuhteissa. Nyt olennaista on Jokirannan mukaan kehittää Kevan perustehtävää eteenpäin.

– Valtuuskuntaan valitaan henkilöitä, jotka ovat kiin-nostuneita näistä asioista. Tämä turvaa sen, että asiois-ta keskustellaan, huolehditaan ja päätöksenteko otetaan vakavasti, Jokiranta huomauttaa.

Valtuuskunta keskustelee ja on hyvin hallituksen in-formoima. Päätösesitykset tulevat aina hallitukselta, kuten tässä johtosäännön uudistamisessa.

Kevan toiminnan yleinen valvonta kuuluu kunta-asioista vastaavalle ministeriölle, joka on valtiovarain-ministeriö. Ministeriössä on erikseen kuntaosasto. Fi-nanssivalvonta puolestaan valvoo rahoitustoiminnan suunnittelua ja sijoittamista. Se tekee valvonnastaan kertomuksen valtiovarainministeriölle.

Keva.

Kevalla on lakiin kirjattu julkisen viranomaisen rooli, eikä se ole yhtiö.

24 KEVA 1-14

S atu Kielosto, 39, työskentelee siivoo-jana Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston laitoshuoltoyksikössä. Työviikko on jaettu kahdelle toimipis-

teelle, jotka järjestävät kehitysvammaisille päivätoi-mintaa: kolmena päivänä hän työskentelee Haavikon koulutus- ja aikuiskasvatuskeskuksessa Maunulassa ja kahtena päivänä Toimintakeskus Cäpsässä Käpylässä.

Kieloston työsuhde on vakituinen ja mukautettu. Hän on työllistynyt Helsingin kaupungin Tuetun työllisty-misen palvelusta, joka edesauttaa kehitysvammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä avoimille työmarkki-noille. CP-vamma on otettu huomioon työmäärän mi-toituksessa, ja työskentelyolojen muuttuessa – ja muu-tenkin joka kerta tarvittaessa – hän saa tukea omalta työvalmentajaltaan.

– Apu on aina lähellä. Nykyään valmentajan tuki on lähinnä henkistä. Joskus siivoamme yhdessä, ettei mi-nun tarvitse esimerkiksi työpaikkapalaverin takia jäädä ylitöihin, mutta enimmäkseen juttelemme siitä, mitä on tapahtunut ja mitä olen tehnyt, hän kertoo.

Työvalmentaja perehdyttää myös uusiin työtehtäviin ja -välineisiin. Viime aikoina Kielosto on opetellut lai-toskoneen käyttöä työvalmentajan ohjauksessa.

Normaaleista töistään Kielosto suoriutuu itsenäisesti vastaten käytännössä yksin kahden yksikön siisteydes-tä. Työhön kuuluu muun muassa luokka-, ryhmä- ja wc-tilojen siivousta, pyykinpesua, mattojen imurointia sekä tarviketilauksien hoitamista. Vaikka työ on fyysisesti vaativaa, Kielosto pitää sitä vain hyvänä:

– Liikkuva, fyysinen työ auttaa minua pysymään kun-nossa. Lisäksi käyn kerran viikossa kuntosalilla.

KIELOSTO ON TYÖSKENNELLYT nykyisissä tehtävissään viitisen vuotta, ja Tuetun työllistymisen palvelun kaut-ta kymmenen vuotta.

– Aiemmin työvalmentaja hoiti paljon asioita puoles-tani. Kesti aikansa, ennen kuin hoksattiin, että kykenen hoitamaan asiani itsekin.

Kielosto elää omassa kodissaan itsenäistä elämää ja nauttii kotitöistä. Ansiotyökin merkitsee hänelle paljon.

– Ilman töitä elämä olisi yksinäistä. Missä sitä silloin kuljeskelisi? Työ tarkoittaa sitä, että on paikka, jossa käy joka päivä. Siellä saa sosiaalisia kontakteja, on ihmisiä ympärillä ja kuuluu joukkoon. Minusta on myös tärkeää, että teen töitä siinä missä muutkin ja elätän itseni.

Työilmapiiri on molemmissa työkohteissa hyvä. – Työkaverit ovat kannustavia, ja se auttaa jaksa-

maan. Lähden aina töihin pirteänä ja mielelläni. Olen osa työyhteisöä.

Kielosto on paljon tekemisissä kehitysvammaisten kanssa vapaa-aikanaan, vaikka hänellä itsellään ei kehi-tysvammaa olekaan.

– Aiemmin Tuetun työllistymisen palvelu järjesti myös vapaa-ajantoimintaa, ja sitä kautta olen tutus-tunut moniin kehitysvammaisiin ja päässyt piireihin. Kuulun kymmenen naisen Doris-ryhmään, joka tapaa kerran kuussa. Käymme esimerkiksi kahvilla tai eloku-vissa.

Kielosto on mukana myös Vekkari- eli Vertaisesta ka-

”Paikka, jossa käyn joka päivä”

TEKSTI KATARIINA KRABBE / KUVA CARL BERGMAN

Elämää arjessa.

Satu Kielostolle työ merkitsee sosiaalisia suhteita, elämänlaatua ja osallisuutta.

Lievästä CP-vammastaan huolimatta hän kykenee monipuoliseen siivoustyöhön.

1-14 KEVA 25

veri -projektissa, jonka tavoitteena on eh-käistä kehitysvammaisten syrjäytymistä.

– Joskus tosin tuntuu, että olen aika yk-sin CP-vammani kanssa. Olen kuitenkin erilainen kuin kehitysvammaiset.

NUOREMPANA KIELOSTO työllistyi puolen vuoden pätkiksi kerrallaan työllistämis-tuella. Laitoshuoltajan tutkinnon turvin hän haki siivoustyötä omatoimisestikin.

– Pääsinkin erääseen siivousfirmaan ko-keilemaan, mutta alueet oli mitoitettu niin valtaviksi, etten kyennyt niistä suoriutu-maan yksin. Työvoimatoimistostakin tar-jottiin vain tavallisia työpaikkoja.

Vammaisten työllistymismahdollisuu-det ovat Kieloston mielestä kehittyneet hyvään suuntaan.

– Myös asenteet vammaisia kohtaan ovat parantuneet todella paljon omasta nuoruu-destani.

Sen sijaan valinnan vapaus on edelleen vähäistä.

– Vammaisen on useimmiten tyydyttävä siihen työhön, johon hänet sijoitetaan. Mi-näkin olen opiskellut laitoshuoltajan tut-kinnon jälkeen kotitalousalaa, mutta niitä taitojani en pysty hyödyntämään.

Vaikka Kielosto pitää työstään, hän haa-veilee voivansa jossain vaiheessa hankkia vaihtelua elämäänsä.

– Muutkin ihmiset ovat välillä pois työs-tä: jotkut tekevät lapsia, lähtevät opiske-lemaan tai tekevät jotain muuta. Minäkin haaveilen, että voisin joskus keskittyä jok-sikin aikaa vaikka vapaaehtoistyöhön, jos-sa voisin tehdä hyvää toisille ihmisille.

Monet Kieloston opiskelukavereista ovat ainakin osittain eläkkeellä, mutta hän ei ole sellaista edes miettinyt.

– Olen terve ja hyvässä kunnossa. Olen joskus ollut päivän tai pari pois vatsatau-din takia, mutta niin ei ole käynyt edes joka vuosi. Jatkan kyllä työelämässä niin kauan kuin terveyttä riittää.

Satu Kielosto haaveilee, että voisi joskus keskittyä joksikin aikaa vapaaehtoistyöhön auttaakseen toisia ihmisiä.

Elämää arjessa.

Vammaisen on useimmiten tyydyttävä siihen työhön, johon hänet sijoitetaan.

26 KEVA 1-14

VIIME VIIKKOINA OLEN LUKENUT sarjakuvia romaanien sijaan. Pakenenko karua työni todellisuutta helpoimman fiktion maailmaan? Julkisen työsektorin ilme on nimit-täin tällä hetkellä melkoisen vakava. Olenko lapsellinen, kun syvennyn Gallian puolustamiseen?

Asterixeja ahmiessani huomaan, että sarjakuvat ovat – kautta Teutateksen! – tosissaan otettavia inspiraati-on lähteitä. Ne ovat mainioita roolimalleja ja uskaliaiden ideoi den tarinoita, jotka antavat vakavaa ajateltavaa. Sar-jakuvat ovat myös voimakas ja joustava väline tiedon ja

ajatusten esittämiseen. Julkisilla työnantajil-la ja työntekijöillä on mahdollisuus oppia sar-jakuvien maailmasta!

Kunnissa ja valtiolla tehdään ahkerasti brändäystä työvoiman houkuttelemiseksi, koska pelätään osaavan ja energisen henki-löstön menettämistä. Pelko on aiheellinen. Ennen useilla aloilla on nimenomaan halut-tu julkiselle sektorille heti opintojen jälkeen, mutta ei enää. Esimerkiksi nuorille hammas-

lääkäreille pitää muistuttaa työn mielekkyydestä julkisel-la sektorilla ja erityisistä työn voimavaroista, kuten lapsi-potilailta saatavasta kiitoksesta.

Suosittelen sarjakuvia julkisen sektorin brändäykseen ja houkuttelevuuden lisäämiseen – ne ovat aina vaikut-taneet ihmisiin vahvasti. Hahmoja ja tarinoita. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n Voimaa-kamppanja on yksi esimerkki sarjakuvamaisesta visualisesta kokeilusta. Mutta vielä rohkeampaa kuvan käyttöä ja tarinoita tarvi-taan, jottei julkinen toimija näyttäydy vanhanaikaisena.

MIETIT VARMAAN, VOIKO sarjakuvahahmoilla ja -tarinoil-la aidosti vaikuttaa aikuisten ihmisten mielikuviin työ-markkinoista! Tieteilijät ja mainosalan ihmiset alkavat vasta herätä siihen, kuinka suuri voima visuaalisuudella on ihmisten asenteisiin ja mielenliikkeisiin.

Sarjakuvamuoto on myös todettu tehokkaaksi opetta-misen välineeksi ja toimii opetuksessa jopa tekstimuotois-ta oppikirjaa paremmin. Rohkeutta siis tarvitaan. Mikä tärkeintä, 2010-luvulla mainonnassa taistellaan pienistä silmänliikkeistä: ihminen on saatava jatkuvassa tietotul-vassa pysähtymään sekunniksi, klikkaamaan linkkiä ja siten ottamaan itse asiasta enemmän selvää. Nuori ham-maslääkäri täytyy saada kiinnostumaan siitä viestistä, jonka me julkisen työsektorin fanit haluamme tuoda esiin.

Uskaltaisin jopa kurottaa työelämän ja kansallisten rajojenkin ulkopuolelle. Asterixissa teosten maailma on hienovaraisin keinoin luotu vahvistamaan ranskalaista kansallista brändiä. Puhuttaessa kansallisen itsetunnon vahvistamisesta ja asenteiden viennistä supersankarit ovat omaa luokkaansa.

Jo sotavuosina kehitetyt hahmot, Kapteeni Amerikka

ja Kapteeni Britannia ovat vuosikymmeniä muun muassa perustelleet kansallisia lakeja kansalaisilleen sekä levittä-neet arvoja maailmalle. Ne puhuttelevat sekä nuoria että aikuisia, koska fiktio muistuttaa aina riittävästi nykymaa-ilmaa ja tarinat ovat paikoin erittäin osaavasti rakennet-tu. Pitäisikö Suomi-brändiä ja pohjoismaista hyvinvoin-timallia vahvistaa maan rajojen sisällä tai peräti viedä maailmalle entistä tietoisemmin myös sarjakuvataiteen keinoin?

Brändäämisen lisäksi sarjakuvat antavat uusia näkö-kulmia omaan työhön. Hahmoissa meitä usein puhuttelee niiden rohkeus sekä sopiva yhdistelmä yksilöllisyyttä ja vastuullisuutta. Sarjakuvassa esimerkillinen hahmo usein vetoaa lukijaan ilman, että tarina vaikuttaa naiivilta.

ENTÄ MITÄ VOIMME OPPIA Asterixilta, tältä tarmokkaalta pikkumieheltä ja hänen hyväntahtoisilta kyläläisiltään? Tarinoiden kaari perustuu hyvin usein kyläläisten väli-seen luottamukseen ja sen rakoiluun. Lopulta työn suju-mista ja onnistumisia uhkaa vain omaan napaan tuijottelu. Asterixin ja Obelixin kyky auttaa muita perustuu luotta-mukseen. Päällikkö Aladobix toimii hyvän lähiesimiehen tavoin vastuuttamalla kaveruksia oikealla tavalla. Tiimi puolestaan pitää aina esimiehen tietoisena tilanteista.

Anna Kommuunistille palautetta: kommuunisti@keva.fi

Publicux

KU

VIT

US

LO

TT

A N

IEM

INE

N

BIL

DR

IST

OT

ÖR

RÖ

Kommuunisti.

Suosittelen sarjakuvia julkisen sektorin brändäykseen.

KOMMUUNISTI on innovatiivinen taustavaikuttaja, joka ei kumartele kuvia. Hän tuntee julkisen puolen työeläkejärjestelmän kuin omat taskunsa ja kokee velvollisuudekseen kyseenalaistaa.

Keva på svenska28 Ledaren28 FPA vill trygga arbetshälsan för de anställda i alla

skeden av arbetslivet.29 Professor Elina Haavio-Mannila anser att gratis

utbildning möjliggör jämlikhet. 30 En stor räkning för invalidpensionerna väntar det

finländska samhället, men i Björneborg har man tagit itu med saken.

31 Keva förnyade ledningssystemet.

BIL

D R

IST

O T

ÖR

RÖ

28 KEVA 1-14

Föremål för diskussion

Smidigt arbete viktigastPå FPA är åldersprogrammet ett av verktygen för ledning av arbetshälsan.

Under senaste tid har det förts liv-liga diskussioner om såväl pen-sionsskyddet som finansieringen

av pensioner som tryggar pensionsskyd-det. Också det kommunala pensionsskyd-det har varit föremål för diskussionen. En massa olika slags uppgifter har föreslagits för den kommunala pensionsfonden och också placeringspolitiken har lyfts fram. Stödande av tillväxtföretag och olika indu-strigrenar med kapital, att få fart på börsen samt underhåll av infrastrukturen är upp-gifter som ofta förts fram.

Vad som torde sätta fart på diskussionen är att den kommunala pensionsfonden för närvarande är landets största pensions-fond. Placeringstillgångarnas värde upp-gick vid årsskiftet till 37,8 miljarder euro. I det strama ekonomiska läget kan det te sig lockande att utnyttja pensionsfonden för många olika behov.

Då den kommunala pensionsfonden grundades hade den en enda uppgift: att trygga kommande pensioner. Uppgiften har inte ändrats under årens gång. Endast dess betydelse har blivit allt viktigare.

Enligt nuvarande beräkningar kommer pensionsavgifterna redan i slutet av detta decennium, uppskattningsvis år 2017, inte längre att räcka till för att täcka pensions-utgifterna. Efter detta ökar pensionsav-gifterna fortsättningsvis hela tiden mer än inkomsterna. För den kommunala pen-sionsfonden innebär detta att en allt större andel av placeringsintäkterna används för utbetalning av pensioner.

För närvarande befinner vi oss ännu i det skedet att placeringsintäkterna i sin helhet kan lämnas att växa ränta på ränta, vilket Kevas placeringsverksamhet framgångs-rikt också har gjort. Jämfört med räntan på mitt eget bankkonto är den ränta på 7,5 procent som Keva åstadkommer också på mina kommande pensionspengar på en skyhög nivå. Även på lång sikt har realrän-tan i snitt varit över 5 %.

Om pensionsfonden endast är till för framtida pensionärer, utesluter det då allt övrigt gott? Så är det inte alls. Pensionsfon-den bygger hem för oss finländare, affärs-fastigheter för företagen, skapar kapital för tillväxtföretagen och stöder för sin del den

finländska infrastrukturen.Huvudsaken är ändå att trygga de fram-

tida pensionärernas pensioner. Placering-arna måste därför vara säkra, vinstgivan-de, likvida och väl diversifierade. Av den anledningen finns fondens placeringar spridda runt om i världen i flera olika pla-ceringsobjekt, för att dessa kriterier ska uppfyllas. Alla ägg ligger inte heller i detta fall i samma korg.

Det är bra att diskussionen förs, men vi måste hålla i minnet ändamålet för pen-sionsfonden, dvs. att trygga finansieringen av pensionerna.

PS. I Keva står vi inför nya utmaningar. Det lönar sig att läsa om förändringarna på sidan 22.

Tero ManninenChefredaktör

LEDAREN

löper smidigt är allra viktigast, konstate-rar ledande företagsläkare Maija Peltonen vid FPA:s personalavdelning.

Födelseåret definierar inte alltid en per-sons ålder speciellt bra, och därför är det viktigt att fokusera på var och ens indivi-duella situation, oberoende av om det gäl-ler att säkerställa kompetensen, att ändra arbetsuppgifter eller att kombinera arbetet och det övriga livet.

– Vi har utvecklat nya arbetstidsmodel-ler och förutom den flexibla arbetstiden som länge använts, intresserar i synnerhet olika slags distansarbetsmöjligheter de an-ställda.

På FPA har man redan länge satsat på tidigt stöd för arbetsförmågan, och praxi-sen med partiell sjukfrånvaro har minskat sjukfrånvaroperioderna. Som bäst plane-

rar man på FPA ett nytt arbetshälsoavsnitt till utvecklingssamtalen. TEXT MIINA POIKOLAINEN / BILD RISTO TÖRRÖ

På FPA har man traditionellt trivts länge. I fjol var de anställdas ge-nomsnittliga pensioneringsålder

63,5 år och anställningstiden 13,7 år. Befolkningens åldrande och trycket på

att förlänga tiden i arbetslivet har skapat livscykelmodeller och åldersprogram på allt fler arbetsplatser. På FPA avtalades om beredningen av ett åldersprogram i sam-band med kollektivavtalsförhandlingarna i slutet av år 2007, och programmet publice-rades i mars 2010 som en del av arbetshäl-soprojektet Perusasiat kuntoon.

– Vi ville hänga med i tiden och med hjälp av programmet fundera över arbetshälsan som en helhet. Ordet åldersprogram leder lätt tankarna till seniorer, men jag talar helst själv om att leda arbetshälsan för folk i alla åldrar. Ett meningsfullt arbete som

Keva på svenska.

1-14 KEVA 29

E lina Haavio-Mannila har gjort en lång karriär som sociolog. Hon fort-sätter ännu sitt arbete, fastän hon

gick i pension officiellt redan år 1998. För den stora allmänheten har hon bli-

vit känd i synnerhet för sitt samarbete med Osmo Kontula. De har tillsammans i sina undersökningar kartlagt finländarnas könsroller och sexliv. Haavio-Mannila har undersökt könens ställning och roller i fa-miljen, arbetet, politiken och beträffande alkoholkonsumtionen. Haavio-Mannilas verk ”Suomalainen nainen ja mies” från år 1968 är ett betydande verk inom den fin-ländska kvinno- och könsrollsforskningen.

Det projekt som Haavio-Mannila för närvarande arbetar med är en fortsättning på ”Sukupolvien ketju” benämnda projekt med nytt material. Hon är också sysselsatt med en samling av tidigare publicerade ve-tenskapliga artiklar.

Haavio-Mannila har ett givande arbete som är intressant, självvalt och som kan fortgå så länge som huvudet fungerar. Alla är inte lika lyckligt lottade. Haavio-Mannila tror dock att många arbetsplat-ser kunde utvecklas i en sådan riktning att åldrande arbetstagare skulle må bättre och orka vara med i arbetslivet längre.

- Flexibilitet är nyckelordet. För åldran-de arbetstagare och varför inte också för unga föräldrar som är mitt uppe i de stress-sigaste åren kunde man erbjuda en möjlig-het att själv välja sin arbetstid.

Hon föreslår också att pensionärer kun-de användas som vikarier, för att ersätta folk som är på alterneringsledighet, mo-derskapsledighet eller sjukledighet. Pen-sionärerna har ju oftast tid och möjlighet att komma på arbete även med kort varsel. Under pensioneringen lider många också brist på meningsfull sysselsättning.

HAAVIO-MANNILA ÄR NU BEKYMRAD över ökningen av den samhälleliga ojämlikhe-ten. Man talar redan om klassamhällets återkomst, en tanke som också Haavio-Mannila åtminstone delvis undertecknar.

– Skillnaderna mellan befolkningsgrup-perna har tyvärr tillspetsats. Olli Kangas och övriga sociologer har påvisat att sämre bemedlade i dagens Finland dör yngre än andra.

Som motvikt minns Haavio-Mannila dock sin barndom, då klassamhället faktiskt var verklighet, inte endast ett slagord. Från detta har man ändå gått vidare, till en helt annorlunda värld inom några decennier.

Hur jämställdheten förverkligas inom familjen har varit föremål för Haavio-Mannilas intresse.

– I Finland har jämställdheten utveck-lats, men fortfarande står vi efter Sverige. När det gäller hushållsarbete har man gått mot jämställdhet i rask takt, trots att det ännu inte fördelas helt jämt.

FINLAND HAR EN GAMMAL tradition när det gäller jämställdhet

– Vi har haft fler kvinnor som riksdags-ledamöter än de övriga nordiska länderna. Likaså har vi många framgångsrika kvinnor i internationella uppdrag, i synnerhet om man jämför med de sydeuropeiska länderna. De finländska kvinnorna är samvetsgranna och sköter sina uppdrag väl t.ex. i europa-parlamentet. Jag är direkt stolt över dem!

Försvarare av jämlikhetProfessor Elina Haavio-Mannila vill hålla fast vid det finländska välfärdssamhället. Dess bästa sidor är gratis utbildning som har möjliggjort social rörlighet redan för flera generationer.

– Överlag har jämställdheten mellan män och kvinnor genomförts väl inom den offentliga sektorn men när det gäller le-dande uppgifter inom näringslivet ser det annorlunda ut, tyvärr. Vi har nog några framgångsrika kvinnliga direktörer som sedan sitter i otaliga styrelser och innehar en massa förtroendeuppdrag och fram-träder mycket i offentligheten. Några nya förefaller dock inte att vara på väg. Likvär-digheten mellan åldersklasserna hör också till jämställdheten.

– Då man diskuterar vem som borde skö-ta om åldringarna, har det dykt upp upp-fattningar enligt vilka familjerna och de anhöriga i främsta hand borde bära ansvar för sina närstående.

– Det är givetvis på alla sätt fint om nå-gon kan och vill erbjuda sin närstående en sådan tjänst, men man ska inte kräva det. Samhället måste ha omsorg om åldringar-na, redan i humanitetens och jämlikhetens namn. TEXT KIRSI POIKOLAINEN / BILD CARL BERGMAN

Keva på svenska.

30 KEVA 1-14

T ill och med 250 000 finländare fick invalidpension år 2012. Varje år ökar antalet med 22 500 personer.

Antalet är enormt, och det är frågan om en stor kostnad för samhället. Än mer be-tydande ekonomiska och även psykiska problem förorsakar situationen för de an-ställda som går i invalidpension. En stor del av dem skulle gärna vilja arbeta.

– I regeringsprogrammet har också skri-vits in att sysselsättningen av partiellt ar-betsföra och främjandet av ork i arbete för dem ska stödas. Varje människa har även mänskligt sett rätt att arbeta, säger social- och hälsovårdsministeriets konsultativa tjänsteman Päivi Mattila-Wiro.

En mycket avgörande roll i uppbyggan-

det av en bättre framtid spelar förebyg-gandet och ett så tidigt ingripande som möjligt.

Björneborgs stad har antagit utmaning-en. Målet är att förhindra alltför tidiga pensioneringar, att minska kostnaderna för arbetsoförmåga och att stöda partiellt arbetsföra.

Den största orsaken till partiell arbetso-förmåga såväl i Björneborg som i andra de-lar av landet är sjukdomar i rörelseappara-ten samt orsaker i anslutning till psykiska problem.

SAMORDNAREN FÖR arbetsförmågan Riik-ka Hemmi-Lehtola anställdes som rehabi-literingsplanerare vid Björneborgs stad för

ett och ett halvt år sedan. I hennes arbete ingår att utveckla och förankra verksam-hetsmodeller för aktivt stöd av arbetsför-mågan, dvs. främst att utbilda och träna chefer.

Mallen för tidigt stöd är ett centralt verktyg i Björneborg. Av den framgår t.ex. chefens och den anställdas ansvar och in-bördes verksamhet. Metoder för tidigt stöd är bland annat arbetstidsarrangemang, anpassning av uppgiftsbeskrivningen och förbättring av arbetsergonomin.

Om dessa metoder inte räcker, tas ef-fektiverat stöd i bruk. I detta skede bör-jar rehabiliteringsplaneraren koordinera stödåtgärderna för fortsatt arbete, så som yrkesinriktad rehabilitering och ompla-

Ingen lämnas i sticketVarje partiellt arbetsför person som kan stanna kvar i arbetet är till nytta för arbetsgivaren och för samhället. I Björneborg satsar man på att förlänga de anställdas tid i arbetslivet med beaktande av den återstående arbetsförmågan.

Keva på svenska.

1-14 KEVA 31

VERKSTÄLLANDE DIREKTÖRENS ställning struktureras på ett nytt sätt, trots att han eller hon fortsätter i tjänstemannaställ-ning.

Avslutandet av tjänsteförhållandet krä-ver enligt lag ”sakliga och vägande skäl”, men verkställande direktören kan även avskedas på grund av förtroendebrist. Arbetsfördelningen mellan styrelsen och verkställande direktören görs tydligare. Detta kräver en lagändring.

En brist har varit att Keva saknat en per-sonallinje: vem beslutar om rekrytering och lön.

– Linjen kommer att omfatta princi-pen en över en, som vid Helsingfors stad, dvs. direktören beslutar inte direkt om de egna medarbetarnas rekrytering, lön och förmåner. Styrelsen väljer verkställande direktörens direkta medarbetare, säger

Kevas styrelseordförande, Helsingfors bi-trädande stadsdirektör Laura Räty.

Keva råkade i höstas ut för en påfrestan-de mediekarusell om verkställande direk-törens ställning. Laura Räty bedömer att man utan den uppståndelsen kanske inte hade upptäckt behoven av ändring.

KEVAS FÖRVALTNING OMFATTAR vid si-dan om styrelsen en delegation med 30 medlemmar, som byts ut alltid vart fjärde år enligt kommunalvalsresultatet. Delega-tionens nuvarande mandatperiod är 2013–2016. Tidigare hade Keva även en inspek-tionsnämnd som utsågs separat, men den har slopats.

– För att vara en offentlig aktör är Kevas förvaltningsstruktur rätt enkel. Det är en annan fråga om Keva överhuvudtaget bor-de vara en offentlig aktör. Nu diskuterade

man inte detta, utan utgångspunkten har varit att Keva är en offentlig aktör som har en lagstadgad roll som offentlig myndig-het, påpekar Räty.

DELEGATIONENS ORDFÖRANDE, biträdan-de stadsdirektören i Seinäjoki Harri Joki-ranta anser att det väsentliga är att skapa klarhet i Kevas instruktionssystem.

– Det är en stor sak. Den nya instruktio-nen visar tydligare aktörernas roller och verksamhetssätt och utstakar linjerna för dem. Då instruktionen används bildar den en stomme för förvaltningskulturen. Efter det är det viktigt att aktörerna själva för-binder sig till den. Syftet med instruktio-nen är att ge en klar och tydlig verksam-hetsmodell för organisationen, vilket är en god sak. TEXT HELINÄ HIRVIKORPI

ceringar. Hon samarbetar nära med före-tagshälsovården, Keva och vid behov med övriga försäkringsbolag, läroanstalter, lä-roavtalsinrättningar samt TE-byrån.

Hennes första sammanträffande med partiellt arbetsföra anställda är ofta en fö-retagshälsovårdsförhandling eller ett indi-viduellt möte.

HEMMI-LEHTOLA TALAR hellre om arbets-förmåga än om arbetsoförmåga.

– Jag försöker tala om vilka saker som ännu är bra och hurdan arbetsförmåga som återstår, så att tankarna styrs mot att finna lösningar. Att bli hörd och att den in-dividuella situationen beaktas förankrar till den gemensamt uppgjorda planen.

Efter det börjar det egentliga vändandet av stenar.

– Jag står i kontakt med cheferna och de omplacerare som utsetts i förvaltningarna. Jag ringer runt i staden och letar efter ar-betsprövnings- eller läroavtalsplatser och reder ut möjligheterna till sysselsättning i nya uppgifter.

Det är en utmaning att hitta arbete. Kommunerna har press på att göra inbe-

sparingar, och några nya vakanser inrättas inte. Arbetsplatsen borde hittas bland redan befintliga arbets-platser.

Situationen underlättas något av att samtliga lediga arbetsplatser hos Björneborgs stad meddelas till Hemmi-Lehtola före tillstånd att be-sätta vakansen ges och de anställda som ska omplaceras är alltid primära sökanden till dem. På basis av den statistik som hon får av pensions-rådgivare kan hon också följa upp de platser som blir lediga till följd av pensioneringar.

UTMANINGAR VID sysselsättning av partiellt arbetsföra gäller attityder och pengar. Attityden är en förutsätt-ning för framgång både för arbetsgi-varen och arbetstagaren.

– Mänskliga orsaker är minst lika viktiga som samhälleliga. Men ge-nom att åberopa dem får man ofta svaret att man inte kan göra någonting, eftersom det saknas pengar. Pengar regerar och av-gör, konstaterar Hemmi-Lehtola.

Keva på svenska.

Därför lyfter hon ofta fram att staden i stället för tilläggskostnader får inbespa-ringar när fortsatt arbete lyckas. TEXT SARI ALHAVA / BILDER RISTO TÖRRÖ

Ledningens ansvar förnyasVid Keva har arbetsfördelningen mellan styrelsen och verkställande direktören gjorts tydligare. Kevas delegation godkände styrelsens förslag till ändring av instruktionen.

NytON KOHTUUTONTA ODOTTAA, että osatyökykyinen hallitsisi itse koko paletin. Työkykykoordinaattorin tehtävänä on etsiä keinovalikoimasta oikea reitti.Keva-lehti 1/2014

20 vuotta sittenTOINENKIN ÄÄRIPÄÄ LÖYTYY: haetaan eläkettä, tulee myönteinen päätös, mutta mieli muuttuu, ehkä työtilannekin, eikä enää halutakaan eläkkeelle.Kuntien eläkevakuutus 1/1994