Aalto University Magazine 11

11AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 1

1

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

LOKAKUU / OCTOBER 2014

Sellunvalkaisua sekunneissa Vuotovirta sytytti ledin Focus on supply chain

Opiskelijoiden oma Näytös s. 34

Tulevaisuuden tekijät esiin s. 12

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE koulutuksen arvosta yhteiskunnassa

muotinäytöksen rakentamisesta sellunvalkaisun nopeuttamisesta meeting with supply chain expert

...ja paljosta muusta.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Lehden graafinen suunnittelija Terhi Korhonen kuvasi seinäpintoja kolmella kampuksella: Otaniemessä, Töölössä ja Arabiassa.INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

This issue’s graphic designer Terhi Korhonen photographed wall surfaces at the Otaniemi, Töölö and Arabia campuses.

KANSI

Aalto-yliopiston muotinäytös järjestettiin Kattilahallissa Helsingin Suvilahdessa 23. toukokuuta 2014. Lisää aiheesta Siellä-jutussa s. 34. COVER

The Aalto University fashion show took place in the boiler hall of Helsinki’s Suvilahti complex on 23 May 2014. Read more about it in the section In there, page 34.

Opitaan yhdessäKun esittelin väitöskirjani aihetta ohjaajalleni, hän kuunteli minua keskittyneenä. Lopetettuani hän oli hetken hiljaa ja totesi: ”Minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä puhut, mutta anna mennä vaan. Vaikutat innostuneelta.”

Yliopistolta kaivataan samanlaista avointa asennetta suhteessa opiskelijoihin kuin ohjaajaltani suhteessa väitöskirjaani. Tämä avoimuus on kykyä nähdä opiskelijoiden valtava potentiaali. Se on rohkeutta lähteä matkalle, jonka määränpää on tuntematon.

Aalto-yliopiston tavoitteena on kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä, mutta oppijoina eivät ole vain opiskelijat vaan koko yhteisö.

Korostamme opetuksessa oppimiskeskeisyyttä ja henkilökohtaisia opintopolkuja. Valmiiden, vain vähän joustovaraa sallivien tutkintojen ja opintokokonaisuuksien sijaan haluamme tarjota mahdollisuuksia ja tilaa valita. Opiskelijan henkilökohtainen kiinnostus ja palo on tärkeää, kun taas opettajan rooli valmentajana korostuu.

Yhdessäoppiminen tarkoittaa kykyä säilyttää avarakatseisuus ja valmiutta muuttua. Tällaisella asenteella voimme auttaa opiskelijoitamme tulemaan entistä paremmiksi toteuttamaan omia unelmiaan. Tämä on avain myös koko yliopiston tavoitteiden toteutumiseen: tukemalla unelmia ja niistä syntyneitä uudenlaisia tulkintoja voimme muuttaa koko maailmaa.

Anna ValtonendekaaniTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Let’s learn togetherWhen I first presented the idea for my doctoral thesis to my supervising professor he listened carefully. After I finished, there was a moment’s silence before he said: “I have no idea what you’re talking about, but you seem enthusiastic about it so go ahead.”

Universities should have the same open attitude towards their students as my supervisor had to my thesis. Such openness makes it possible to see the enormous potential our students have. It isn’t easy to predict the future, but if we let our students realise their own dreams we will have a good view into the future of our society.

As Aalto University aims to educate our future thought leaders, it won’t be just the students learning, the entire community learns and develops in the process. We emphasise learning-centred teaching and offer the opportunity to individually tailored study paths. If the students are passionate about their field and their interests within it, it allows the role of the teacher to become more of a coach and someone searching for the answers together with the students, rather than for them.

Learning together calls for an ability to remain open-minded and prepared to change. With this kind of attitude we can help our students become better at realising their own dreams, and in addition, when all these dreams are put together we also reach the goals we have set ourselves as an university – to improve the competitiveness and welfare of Finland and to contribute to a better world.

Anna Valtonen DeanSchool of Arts, Design and Architecture

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 3

Anni

Han

én

VESA-MATTI JUTTILAINEN teki lehden piirroskuvitukset. Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Vesan mukaan opiskelussa ovat parasta uudet ystävät ja heidän kohtaamisensa. Hän ei usko vastaavanlaisen ilmapiirin syntyvän mihinkään sähköiseen ympäristöön. ”Silloin kun opiskelu on niin innostavaa, että tuntee syyllisyyttä, jos viihtyy myös töissä, ei kannata lähteä harhailemaan muihin suuntiin.”VESA-MATTI JUUTILAINEN made the drawings of this issue. He is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture. Vesa thinks the best part of studying is encountering new people and making friends. He doubts a corresponding atmosphere will ever emerge in any electronic environment. “I think it would be unwise to wander in other directions now, when studying is so inspiring that it feels guilty to spend time at work as well.”

TERHI KORHONEN taittoi tämän numeron ja vastaa myös monista lehden valokuvista. Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja on aiemmin valmistunut valokuvaajaksi. Terhin mielestä opiskelussa on inspiroivaa tehdä asioita vain itselleen, vaikka samalla voi joutua pois omalta mukavuusalueeltaan. ”Opinnoista voi rakentaa itselleen mieluisan kokonaisuuden, ja kannattaa ehdottomasti vierailla oman ohjelman lisäksi myös muilla laitoksilla.”TERHI KORHONEN handled the layout of this issue and she is also responsible for many of its photos. She studies graphic design at the School of Arts, Design and Architecture and earlier completed a photography degree. Terhi finds it inspiring that her studies allow her to do things for herself alone, although this can take you out of your comfort zone. “You can build a course totality, which suits your personal desires, and I absolutely recommend visiting other departments outside your own programme as well.”

Kuva

Ter

hi K

orho

nen

Kuvi

tus V

esa-

Mat

ti Ju

utila

inen

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Terhi Korhonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Aino Huovio, Timo Hämäläinen, Vesa-Matti Juutilainen, Heidi-Hanna Karhu, Meri Karhu, Krista Kinnunen, Janne Lehtinen, Tiiu Pohjolainen, Hannu Pöppönen, Aki-Pekka Sinikoski, Jussi Särkilahti, Pinja Valja, Julia Weckman, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Meri Karhu KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2014 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 32 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

Tekemässä / On the job

03 Pääkirjoitus – Editorial

04 Tekemässä – On the job

06 Nyt – Now Pieniä uutisia, isoja asioita. LAINATTUA: Aamulehden Puheenvuorossa toivotaan yhteistyötä verkkokoulutuksen tekijöiden kesken.KIPERÄ KYSYMYS: Mikä on suosituin ammatti vuonna 2025?

09 Oho! Ylioppilaskunnan puheenjohtaja

Lauri Lehtoruusu teki ison Äpyn.

10 Avauksia Professori Martti Raevaara korostaa opettajan roolia valmentajana.

11 Termin avaus Professori Teemu Leinonen valaisee verkko-opetuksen suuntaa.

12 Teema Tulevaisuuden rakentajat ja koulutuksen keinot – kohtaavatko ne?

18 Teema Professori Kalevi Ekmanin johtamasta Design Factorysta otetaan oppia muuallakin.

20 Kuka – Who Toimitusjohtaja Pekka Lundmark luotsaa Konecranesia teollisen internetin aikakaudelle.

26 Aiheesta – On Topic Kemiantekniikan työryhmä kehittää sellunvalkaisuun menetelmää, joka toimii sekunneissa.

29 Aiheesta Tulevaisuuden sähkökomponentit voivat hyödyntää vuotovirtaa.

30 On science Global surveys on business strategies reveal best practises.1OMIN: Assistant Professor Katri Kauppi focuses on procurement and supply chains.

34 Siellä Opiskelijoiden Näytös on kevään muotispektaakkeli.

41 Kolumni Johtaja Susanna Pettersson kaipaa ajattelun aikataskuja.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Ajankohtaista

45 Vau! Opiskelijat loivat Suomelle coolin ilmeen Frankfurtin kirjamessuille.

46 Väitöksiä

48 Arjen valintojaTietokonegrafiikan apulaisprofessori Jaakko Lehtinen katsoo mieluummin sumua kuin televisiota.

50 Palkitut & Calendar

Teema/Theme TÄSSÄ LEHDESSÄ TARKASTELEMME, miten yliopisto toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä ”kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

THIS ISSUE LOOKS at how the university realises its statutory task to “educate students to serve the nation and humanity”.

Mer

i Kar

hu


MIT: Aalto yksi viidestä ”nousevasta tähdestä”

Juss

i Hel

lsten

/SLU

SH

Yhdysvaltalainen huippuyliopisto Massachusetts Institute of Technology, MIT, arvioi kahdensadan yli-opiston menestystä innovaatio- ja yrittäjyystoimin-nassa. Aalto-yliopisto sijoittui viiden lupaavimman nousijan joukkoon.

Vertailussa arvioitiin muun muassa yliopistojen innovaatioita tukevaa ilmapiiriä, tutkimusalueiden vahvuuksia, opiskelijoiden yrittäjyysmyönteisyyttä sekä valtion tarjoamaa tukea.

Aalto-yliopiston menestystekijöiksi arvioitiin lah-jakkaiden yksilöiden johtama tasa-arvoinen ja ruohon-juuritason työ, vahva startup-yrittäjyyttä tukeva ilma-piiri ja yliopiston ylimmän johdon tuki.

Aalto-yliopisto sijoittui arvioinnissa viiden ”nou-sevan tähden” joukkoon. Ne toimivat haasteellisissa ympäristöissä ja avaavat tietä käytännön sovelluk-sille innovaatioekosysteemin kannalta hankalissa olo-suhteissa. Tähän joukkoon lukeutuvat myös Univer-sity of Auckland Uudesta-Seelannista, University of Michigan Yhdysvalloista, KAIST Etelä-Koreasta ja Technion Israelista.

Vakiintuneista yliopistoista korkeimmalle sijoit-tuivat MIT ja Stanford University Yhdysvalloista sekä University of Cambridge Isosta-Britanniasta.

1 661UUTTA OPISKELIJAA VALITTIIN

Aalto-yliopistoon kevään yliopisto-haussa. Hakijoita oli kaikkiaan

10 588, joista 15,7 % sai opiskelupaikan.

”Lisäksi henkilöihin, jotka jakavat sisältöjä huomionkipeästi tai valheelli-sesti, suhtaudutaan erittäin kielteisesti.”

Tutkijat havaitsivat tässä kuitenkin ristiriidan.

”Vaikka sosiaaliset normit edellyttä-vät henkilöiden olevan aitoja jakaessaan sisältöjä, itsensä esittäminen oikealla tavalla edellyttää usein teeskentelyä”, sanoo Airi Lampinen, tutkimuksen toinen tekijä.

Teeskentely oli erityisen selkeää musiikin jakamiseen tarkoitetussa Last.fm-palvelussa, jossa sisältöä jae-taan automaattisesti. Jotkut käyttäjät valitsivat kuunnellakseen tietynlaista musiikkia sen mukaan, millaisen kuvan halusivat antaa itsestään.

”Facebookin käyttäjät puolestaan pys-tyvät valvomaan tarkasti, mitä toisille jaetaan, mutta päättävät usein olla jaka-matta mitään, koska pelkäävät välittä-vänsä väärän viestin itsestään.”

Sosiaalisessa mediassa teeskennellään aitoa–Ihmiset pyrkivät luomaan sosiaalisessa mediassa itsestään aidon vaikutelman osin teeskentelemällä, selviää Aalto- yliopiston tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan sosiaalisen median käyttäjät arvostavat aitoutta. He kuitenkin myöntävät teeskentele-vänsä verkkoimagoaan sopiakseen sosiaalisiin normeihin ja odotuksiin.

Tutkijat keskittyivät kahteen medi-aan, Facebook- ja Last.fm-palveluun. Tutkimuskohteena olivat suomalaiset nuoret ja nuoret aikuiset.

”Vaikka Facebook ja Last.fm eroavat toisistaan sisältöjen jakamistavoissa, molemmissa kanavissa käyttäjät halu-sivat pitää profiilinsa mahdollisimman luonnollisena”, sanoo tutkija Suvi Uski.

Opiskelijoiden aloitteesta alkunsa saanut startup-tapahtuma Slush

järjestetään marraskuussa Helsingissä jo seitsemättä kertaa. Vuosi vuodelta

kävijämääräänsä kasvattanut Slush on noussut maailman johtavien kasvuyritys- ja

teknologiatapahtumien joukkoon.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Nyt

Yhteinen näkökulma yhtenäistää aivojen toimintaa–Käyttäytyäksemme mielekkäästi muiden ihmisten kanssa meidän tulee ymmärtää toistemme näkemyksiä. Aalto-yliopiston tutkimus osoittaa, että yhteisen näkökulman omaksumiseen liittyy myös aivotoiminnan muuttuminen samankaltaiseksi.

Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat tv-sarjaa Täydelliset naiset eläytyen vuorotellen sisustussuunnit-telijan tai rikostutkijan rooliin. Kun koehenkilöt katse-livat sarjan tapahtumia samasta näkökulmasta, heidän aivojensa näköön ja tarkkaavaisuuteen liittyvien aluei-den toiminta muuttui samankaltaiseksi. Kun taas näkö-kulmat olivat erilaiset, myös erilaisuus aivotoiminnassa lisääntyi.

”Aiemmat kokemuksemme, tietomme ja tavoitteemme vaikuttavat siihen, miten käsittelemme uusia havain-toja ja kokemuksia. Meille syntyy näkökulma, joka ohjaa sitä, miten ymmärrämme ulkomaailman tapahtumia. Voimme myös tietoisesti ottaa erilaisia näkökulmia ja yrittää siten eläytyä toisten ihmisten kokemusmaail-maan, kertovat väitöskirjaansa viimeistelevä Juha Lahnakoski ja professori Lauri Nummenmaa.

”Ihmisten välinen yhteisymmärrys voikin perus-tua osittain aivotoimintojen samanlaisuuteen”, tutkijat toteavat.

Tutkimuksessa mitattiin koehenkilöiden aivotoimin-taa magneettikuvauksen avulla. Lisäksi heidän katset-taan seurattiin silmänliikekameralla.

Diet change – a solution to reduce water use?–Reducing the use of animal products can have a considerable impact on areas suffering scarce water resources, as meat production requires more water than other agricultural products.

“Diet change together with other actions, such as reduction of food losses and waste, may tackle the future challenges of food security,” states researcher Mika Jalava from Aalto University.

Growing population and climate change are likely to increase the pressure on already limited water resources.

The researchers assessed the impact of diet change on global water resources over four scenarios, where the meat consumption was gradually reduced while diet recommendations in terms of energy supply, proteins and fat were followed.

By reducing the animal product contribution in the diet, global green water (rainwater) consumption decreases up to 21 % while for blue water (irrigation water) the reductions would be up to 14 %. By shifting to vegetarian diet we could secure adequate food supply for an additional 1.8 billion people without increasing the use of water resources. The potential savings are, however, distributed unevenly, and their potential alleviation on water scarcity varies widely from country to country.

Aalto tunnetuin nuorten keskuudessa–

Aalto-yliopisto on tunnetuin suomalainen yliopisto alle 30-vuotiaiden keskuudessa, sel-visi Taloustutkimuksen keväällä 2014 teke-mästä kyselytutkimuksesta. Tutki muksen tulos oli sama myös vuonna 2013. Niin ikään vastaajat katsoivat jo toista vuotta peräkkäin, että Aalto-yliopisto on edelläkävijyydessä suomalaisten yli opistojen ykkönen.

Vastanneiden mielestä Aalto-yliopiston tutkintoja arvostetaan työelämässä suomalai-sista korkeakouluista eniten. Aalto jakoi tässä ensimmäisen sijan Hanken Svenska handels-högskolanin kanssa. Ensimmäinen sija tuli myös myönteisessä medianäkyvyydessä.

Lisäksi Aalto-yliopiston katsottiin erottu-van edukseen muista korkea kouluista, tässä Aalto jakoi ensimmäisen sijan Taideyliopis-ton kanssa. Aalto rankattiin parhaimmaksi näissä kategoriois sa myös vuonna 2013.

Vastaajia Taloustutkimuksen kyselyssä oli noin 1 700. Tutkittuja korkeakouluja oli 15.


Nyt

Vesa

-Mat

ti Ju

utila

inen

Kiperä kysymys Mikä on suosituin ammatti vuonna 2025?

Vastaajana fysiikan professori Adam Foster Perustieteiden korkeakoulusta:

”Yhä useammat menestyvät tiedemiehet ryhtyvät konsulteiksi, koska he vierastavat yritysten jäykkää T&K-ympäristöä ja vähättelevät yliopistoissa tehtävän tutkimuksen merkitystä. Nämä freelance-tutkijat perustavat pieniä yhtiöitä, jotka kykenevät reagoimaan nopeasti ja joustavasti tutkimuskentän muutoksiin. Niitä rajoittavat ainoastaan senhetkisten asiakkaiden vaatimukset.

Tämä trendi ei kuitenkaan ole kiistaton, minkä osoittaa viimevuotisen Nobel-voittajan kommentti: ’Koska he eivät julkista metodiensa ja tulostensa yksityiskohtia tai vahvoja kytköksiä tiettyihin etupiireihin, olisi minusta paljon kuvaavampaa käyttää heistä nimitystä veijaritutkijat.’” Vastaajana muotoilun professori Tuuli Mattelmäki Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta:

”Francois Jégou puhuu design-akupunktuurista. Perinteisessä akupunktuurissa manipuloidaan neuloilla akupunktiopisteitä ja vaikutetaan hoidetta-van sekä fyysiseen kuntoon että henkiseen vireyteen. Design-akupunktuurissa etsitään tällaisia herkkiä vaikutuspisteitä, esimerkiksi paikallisia toimijoita ja verkostoja, ja pyritään manipuloimaan niitä liikku-maan kohti kestävää muutosta ja dynaamista innovaa-tioyhteistyötä. Tällaisen uudenlaisen akupunktuurin taitajat ovat avainasemassa, kun pyritään virittämään ihmisten ja organisaation luovuutta, taitoja ja yhteistyökykyä äärimmilleen.”

”Kansainvälistä hyvää korkeakoulutuksen mainetta ja koulutuksen vientiä voidaan edistää myös korkeatasoisilla avoimilla verkkokursseilla.

Niiden tekeminen edellyttää kuitenkin vahvaa yhteistyötä sekä korkeakoulujen kesken että myös alalla toimivien yritysten kanssa.

Suomeen pitää luoda verkkokoulutuksen tekijöiden ekosysteemi, jonka avulla kyke-

Lainattua

Ari Korhonen ja Jarmo Viteli: Verkko-opetuksen yleistyminen ravistelee korkeakoulumaailmaaAamulehti, Puheenaihe-palsta 22. elokuuta 2014

nemme tuottamaan maailmanluokan verkkokursseja.

Osaamista meillä kyllä on, kunhan saamme eri toimijat parempaan yhteis- työhön keskenään.”

– Kirjoittajat ovat verkko-opetuksen tutkijoita. Ari Korhonen työskentelee Aalto-yliopistossa sekä vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa ja Jarmo Viteli tutkimusjohtajana Tampereen yliopistossa.

Vesa

-Mat

ti Ju

utila

inen


Nyt

Äpyn toimitus tyhjän päällä

Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Lauri Lehtoruusu erehtyi laittamaan

kaikki vappulehden munat samaan koriin.

”Olin päätoimittaja, kun vappulehti Äpyä tehtiin edellisen kerran eli vuosina 2012–2013. Äpyhän ilmestyy vuorovuo-sina Julkun kanssa ja on eräänlainen ’epälehti’ – siinä on tärkeintä konsepti. Se ilmestyy aina jossain erikoisessa muodossa tai pakkauksessa.

Olimme toimituksessa aloittaneet konseptoinnin jo kesällä 2012 ja kehi-telleet monenlaisia ja monimutkaisiakin vaihtoehtoja. Lopulta lähdimme mieles-tämme selkeään suuntaan: lehden for-maatti nojaisi yhteen tekniseen inno-vaatioon ja jäljittelisi tunnettua suoma-laista tuotetta. Aloitimme yhteistyö-neuvottelut tuotetta valmistavan yrityksen kanssa.

Teksti Paula HaikarainenKuva Jussi SärkilahtiKuvitus Vesa-Matti Juutilainen

Tarjosimme heille mielestämme vain hyviä vaihtoehtoja ja etenimme aina heidän toiveidensa mukaisesti. Koko konsepti nojasi sen varaan, että firma lähtee täysillä mukaan.

Joulun aikaan olimme jo valmistaneet prototyypin ja selvittelimme tuotan-non yksityiskohtia, kun tuli tieto, että ei onnistukaan. Yritys vetäytyi hank-keesta. Lisäksi tekninen ratkaisu osoit-tautui huiman kalliiksi. Tajusimme, että tää oli tässä. Olimme täysin tyhjän päällä. Ja lehden olisi pitänyt mennä tuotantoon kuukauden päästä.

Iski paniikki: Äpy on instituutio, joka ei voi jäädä ilmestymättä! Oli vain pakko edetä.

Palasimme alkupisteeseen muistele-maan idiksiä, joita oli ollut puoli vuotta sitten. Valitettavasti ne oli jo silloin todettu kehnoiksi. Painuimme viikon-lopuksi Viroon pähkäilemään, kunnes paluumatkalla joku keksi, että mitä jos tehdään vaan tosi isokokoinen lehti. Se tuli kai mieleen Hesarin formaatin muutoksesta, joka tapahtui samoihin aikoihin. Ja siinä vaiheessa, kun oli mie-titty kaikkia kummallisia skenaarioita, idea tuntui huojentavalta. Yhdestä pie-nestä heitosta sikisi pelastus. Joka oli-kin aika iso.

Vapun 2013 Äpystä tuli sanoma-lehti, joka oli kooltaan 1120 x 1600 millimetriä, painettu italialaiselle pape-rille Euroopan suurimmassa arkkioff-setissa Hollannissa, taiteltu toisessa painossa Etelä-Saksassa ja pakattu pah-viseen Suomessa valmistettuun posti-laatikkoon.

Jälkeenpäin ajatellen se alkuperäi nen konsepti oli aivan liian hankala. Mutta ainakin opimme, että ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Ja että asioita kannattaa tarkastella useam-masta vinkkelistä. Sen sijaan, että läh-tee kiteyttämään konseptia valtavasta ideamassasta, voikin tehdä toisin päin – kasvattaa pieni ideanpoikanen isoksi jutuksi.”


Oho!Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Opiskelijat ja opettajat tulevaisuuden rakentajina

Jann

e Leh

tinen

SUOMI – ja koko ihmiskunta – on isojen valintojen edessä, meillä on ratkaistavana useita haastavia ongel-mia. Moniulotteiset, toisiinsa kietoutuneet globaalit muutokset, jotka liittyvät erityisesti väestönkasvuun, vaativat uusia kestäviä vaihtoehtoja energian, puhtaan veden ja turvallisen ruuan tuotantoon sekä kaupun-gistumisen ja liikenteen kasvun hallitsemiseen. Näillä on puolestaan suora vaikutus ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin, jotka koskettavat meitä kaikkia. Samalla monet länsimaat, Suomi eturintamassa, koh-taavat väestön nopeaan ikäänty miseen liittyvät kysy-mykset. Tarvitsemme kipeästi uusia innovaatioita – ei vain teknisiä tai kaupallisia vaan myös kulttuurisia ja sosiaalisia innovaatioita – löytääksemme riittävän nopeasti ratkaisuja, jotka toimivat sekä paikallisesti että globaalisti.

Yliopistoilla on mahdollisuus ottaa merkittävä rooli muutoksessa, innovaatioiden luomisessa ja muutok-sen tekijöiden kouluttamisessa. Tämä kuitenkin edel-lyttää meiltä toimintamallien, opetus- ja oppimiskult-tuurin sekä opetussuunnitelmien radikaalia ja ripeää uudistamista. Lisäksi tarvitaan näkemyksellistä poh-dintaa tavoiteltavista tulevaisuuksista. Oppiainepoh-jainen perinteen siirtäminen ei enää sellaisenaan riitä.

Tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia avauksia sekä rajoja ylittävää yhteistyötä, joka perustuu erilaisen asiantuntemuksen arvostukseen.

Aalto-yliopiston perustutkintojen uusissa opetus-suunnitelmissa ovat perustana tulevaisuuden osaa-mistarpeet, oppimiskeskeinen opetus ja henkilökoh-taiset opintopolut. Opiskelijalla on nyt mahdollisuus tehdä aiempaa enemmän valintoja. Lisäksi häntä kan-nustetaan ylittämään opinnoissaan koulutusalojen rajoja, kohtaamaan eri alojen opiskelijoita ja asian-tuntijoita sekä ottamaan vastuu omasta oppimises-taan. Riskien ottamista, yrittäjyyttä asenteena ja opiskelijoiden aktiivista roolia yliopistoyhteisön jäseninä arvostetaan.

Oppimiskeskeinen opetus ja henkilökohtaiset opintopolut korostavat opettajan roolia valmentajana. Hänen tehtävänään on välittää ja kannustaa, mahdol-listaa sujuva oppimisprosessi ja olla oppivan yhteisön tukena. Moninaisuuden hyödyntäminen on voimavara, joka vaatii kaikilta opettelua ja sitoutumista yhteisiin pelisääntöihin sekä epävarmuuden sietämistä. Tarvi-taan myös taitoa tehdä omat ajatukset ja ideat muille näkyväksi ja jaettavaksi. Parhaimmillaan kyse on yhteisestä matkasta, joka perustuu opettajien ja opiskelijoiden rikastuttavaan vuorovaikutukseen, yhdessä oppimiseen ja yhdessä tekemisen iloon.

Tekemisessä on myös vahvasti läsnä sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja globaali ulottuvuus. Opiskeli-joilla ja opettajilla on tarve löytää uusia näkökulmia ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin sekä ratkaista yhteiskunnallisesti merkittäviä ongelmia. Keskeinen eteenpäin vievä voima on uteliaisuus ja halu hakeutua luoviin, innostaviin ryhmiin ja ympäristöihin.

Yliopistot ovat perinteisesti pyrkineet tunnista-maan omia vahvuuksiaan, löytämään vastauksen kysy-mykseen, missä olemme hyviä, ja kehittämään tutki-mustaan ja opetustaan tämän perusteella. Mutta kun haluamme rakentaa parempaa tulevaisuutta yhdessä opiskelijoiden kanssa, meidän on vastattava myös kysymykseen, mihin haluamme erinomaisuuttamme käyttää. Tulevaisuus rakennetaan nyt, ja meillä on vastuu sen suunnasta.

Martti Raevaara

–Professori Martti Raevaara toimi Aalto-yliopiston opetuksesta vastaavana vararehtorina 1.10.2009–30.9.2014. Uutena vararehtorina aloitti 1.10.2014 professori Eero Eloranta.


Avauksia Yliopiston johdon puheenvuoro.

Koulutuksen sähköinen huominen Professori Teemu Leinonen Medialaboratoriosta tuntee sähköisen oppimisen menetelmät ja hyödyt. Kysyimme, onko tulevaisuuden yliopisto vain verkossa.

Teksti Heidi Hammarsten

Kuvi

tus V

esa-

Mat

ti Ju

utila

inen

, kuv

a Le

ena

Ylä-

Lyly


Teeman avausAsiantuntija luotaa lehden teemaa.

Mistä yliopisto-opetuksen muutos on lähtöisin?Uusi, niin sanottu disruptiivinen tekno-logia näkyy monella toimialalla – myös opetuksessa. Murros johtuu digitaa-lisen informaation määrän valtavasta kasvusta.

Opetusteknologia on ollut pitkään kaksijakoista, mutta nyt nämä kaksi haaraa ovat alkaneet yhdistyä. Ensim-mäinen trendi on ollut muokata ope-tusta entistä tehokkaammaksi verkko-opetuksen, e-learningin, avulla. Säh-köisillä oppimisalustoilla jaetaan mate-riaalia ja tehdään harjoitustöitä ajasta ja paikasta riippumatta.

Kiinnostavampi laadullinen hyppäys on se, että käsitys tiedosta muuttuu, kun kaikilla on jatkuva pääsy sen äärelle. Pelkkä asioiden luennoiminen tyyliin ”tämä on tärkeää” menettää merkitys-tään. Puhutaan tiedon rakentamisesta: oppiminen alkaa muistuttaa tutkijoiden toimintaa, kyse on projektioppimisesta tai ongelmalähtöisestä oppimisesta.

Miten opetusmenetelmät muuttuvat? Mukaan ovat tulleet esimerkiksi MOOCit eli massiiviset avoimet verkko-kurssit. Ne voivat olla joko perinteiseen oppimiskäsitykseen perustuvia kursseja todella suurille joukoille tai vapaamuo-toisempia, yhteisöllisyyteen ja osallis-tujien väliseen dialogiin perustuvia.

Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone taas perustuu vanhoihin tuttuihin kotitehtäviin mutta uudella

tavalla. Ideana on, että luentoaika käy-tetään ennakkoon annettujen oppimis-tehtävien, kuten itse valittuna aikana katsottujen videoluentojen tai luettujen tekstien, käsittelyyn. Näitä käytetään sitten luokkahuonekeskustelujen lähtö-kohtana. Tämä onnistuu vaikka sadalle opiskelijalle, jos opetus on hyvin suunniteltu.

Oleellista on, että sisällöt jaetaan digitaalisesti kaikkien saataville. Tämä vaatii niin sanottua open access -julkai-semista, jossa tieteellisten artikkelien lisensiointi ei rajoita jakelua.

Uudet menetelmät eivät tarkoita, että vanhat, kuten luennot, katoaisivat kokonaan. Mutta ne voisivat olla vaikka ongelmakentän avaamista, joka kestää 20 minuuttia. Näin jäisi enemmän aikaa vuoro vaikutukselle.

Mitä muutos vaatii yliopistolta ja opettajilta?Syvällisempi muutos vaatii sekä resurs-seja että entistä syvempää osaamista opettajilta. Opettajan tulee olla alansa erinomainen asiantuntija ja kyetä ar-vioimaan, milloin opiskelijat törmää-vät ongelmiin itsenäisessä opiskelussa. Koska kuitenkin aina he törmäävät ja tarvitsevat silloin tukea. Toki tässäkin voivat digitaaliset työvälineet auttaa.

Perusopinnot voisi hyvin toteuttaa verkkokursseina, ja se olisi avointa yli-opistotoimintaa. Verkkokursseja tar joa-vat jo nyt niin sanotut Ivy League -yli-opistot Yhdysvalloissa. Opintojen jatko tapahtuu kuitenkin kampuksella ja sii-hen panostetaan paljon. Kun opiskelijat etenevät, he saavat professoreilta enem-män aikaa.

Voi käydä niin, että yliopistot jakaan-tuvat entistä selvemmin verkko-opetuk-seen keskittyviin massayliopistoihin ja monipuolisia oppimiskeinoja käyt-täviin, resursseiltaan vahvoihin laatu-yliopistoihin.

Miten opiskelijat suhtautuvat muutokseen?Nykyopiskelijat eivät taida olla niin diginatiiveja kuin olemme kuvitelleet. He tuntuvat arvostavan perinteistä tyy-liä ja etenkin henkilökohtaisia kontak-teja. Esimerkiksi huippututkijaa pääsee vain luentotilanteessa niin lähelle, että hänelle voi esittää kysymyksiä ja terveh-tiä käytävällä. Läsnäolo samassa tilassa luo henkilökohtaisemman suhteen.

Yliopistossa syntyvä verkosto luo yhteyksiä informaatioon, joka ei ole julkista vaan konteksti- ja tilannesidon-naista, ja siksi se on aina avointa infor-maatiota arvokkaampaa.

THE SUCCESSFUL NEVER STOP LEARNING

Article in English on the web: aalto.fi/magazine


Teknologia muuttaa työelämää ja kokonaisia toimialoja. Syvällisen osaamisen rinnalla tarvitaan

laaja-alaisuutta ja yhteistyötaitoja, painottavat omilla aloillaan menestyneet Aallon kasvatit.

Menestyjä ei lakkaa

oppimasta


Teksti Heidi HammarstenKuvitus Vesa-Matti Juutilainen

TULEVAISUUDEN työelämässä yliopistotutkinto on muinais-jäänne, josta kukaan ei ole kiin-

nostunut. Tilalle ovat tulleet oman harkinnan mukaan valitut verkko-kurssit, osallistuminen erilaisiin pro-jekteihin ja pätevöityminen harras-tuksissa. Näinkö maailma muuttuu?Ei nyt sentään, uskovat rekrytoinnin, yrittämisen ja tieteen asiantuntijat. Yliopistotutkinto säilyttää arvonsa monista syistä.

”Ylempi korkeakoulututkinto kehit-tää usein konseptuaalista ja strate-gista kyvykkyyttä. Sen näkee tavasta, jolla ihmiset keskustelevat asioista, ja tiet tyihin tehtäviin se on tosi tärkeää”, kuvaa suorahakuyhtiö Amrop Finlandin partneri Pii Kotilainen.

Partneri Ilkka Kivimäki pääomasi-joitusyhtiö Inventuresta on varma, että koulutus muuttuu, kun teknologia on tuonut tiedon kaikkien ulottuville.

”Jos nykylapset kolmivuotiaina ihmettelevät, miksi valokuva on rikki, kun sitä ei voi suurentaa sormia levittä-mällä, lähtökohdat ovat hyvin erilaiset kuin meidän sukupolvellamme. Mutta miten osaat johtaa ja prosessoida uusia asioita tai toimia tiimissä – ne kyvyt ovat entistä enemmän koetuksella, kun kaikki vain tuijottavat kännyk-käänsä”, kärjistää Kivimäki.

Evoluutiobiologian professori Hanna Kokko Australian National Universitystä on huomannut, että vaikka tutkimusalalla uusi teknologia on arvokasta, ideat syntyvät pääasiassa

niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa juo päivittäin kahvia.

”On vaikea tarkkaan mitata, mitä jää uupumaan, jos kommunikaatio on pel-kästään sähköistä – mutta kyllä sen tuntee luissaan”, Kokko kuvaa.

Suunnitelmat voivat muuttuaKotilainen, Kivimäki ja Kokko näyttävät itse suuntaa tulevaisuuden työelämään: kukaan heistä ei ole edennyt urallaan suoraviivaisesti alkuperäisten suunni-telmiensa mukaan.

Hanna Kokko opiskeli alun perin diplomi-insinööriksi, mutta päätyi teke-mään väitöskirjan evoluutiobiologiasta.

”Ehkä suurin oivallus aikoinaan oli, ettei tarvitsekaan määritellä itseään ja osaamistaan turhan aikaisin. Miksi pitäisi lyödä lukkoon 25-vuotiaana, mitä osaa? Ikään kuin tutkintotodistuk-sen painomuste kalkkeuttaisi aivot sillä

hetkellä, kun todistuksen saa käteensä”, Kokko sanoo.

Pii Kotilainen suunnitteli aikanaan kehitysyhteistyöhön liittyvää uraa ja päätyi opiskelemaan Kauppakorkea-kouluun. Hän työskentelikin jonkin aikaa ranskankielisessä Afrikassa teh-den tutkimusta Nokian toimeksian-nosta, mutta siirtyi pian yhtiön rahoi-tusmarkkinaosastolle ja teki siitä loi-kan henkilöstöjohtajaksi. Henkilöstöura on jatkunut Outokummun kautta rekry-tointikonsultiksi.

”Suosittelen kaikille reippaita urasiir-toja nuorella iällä, kannattaa uskaltaa”, neuvoo Kotilainen.

Ilkka Kivimäki taas huomasi jo parin oppitunnin jälkeen TKK:lla, että tek-ninen fysiikka ja matematiikka olivat hänelle väärä valinta. Hän siirtyi ensin opiskelemaan tuotantotaloutta ja otti rinnalle vielä kansainvälisen kansan-talouden Kauppakorkeakoulussa.

”Huomasin olevani käytännönlähei-nen ja kärsimätön. Tuotantotaloudessa sain laaja-alaisen käsityksen asioista ja ymmärrystä taustalle. Opinnoissa oli punainen lanka, vaikka en sitä silloin vielä havainnut.”


Teema

ON VAIKEA TARKKAAN MITATA, MITÄ JÄÄ UUPUMAAN, JOS KOMMUNIKAATIO ON PELKÄSTÄÄN SÄHKÖISTÄ


Kivimäki on rakentanut ja myynyt kasvuyrityksiä sekä työskennellyt ohjelmistojätti SAPin johdossa. Sieltä hän lähti kehittämään Aalto-yliopiston ympärille venture-toimintaa. Hän on edelleenkin hallituksen puheen johtaja Startup-säätiössä, jonka järjestämät Slush-tapahtuma ja Startup Sauna -ohjelma ovat monelle tuttuja. Tämän vuoden alusta hän on keskittynyt täys-päiväisesti sijoittamiseen Inventuressa, joka rahoittaa startup-yrityksiä.

Tarvitaan T-osaamistaTulevaisuuden työelämä vaatii korkea-kouluista valmistuneilta edelleen oman alansa syvällistä osaamista, mutta se ei enää yksin riitä. Kotilaisen mukaan yrityselämän ammattitaitovaatimuk set ovat kasvaneet valtavasti hänen opiske-luajoistaan. Mutkikas maailma vaatii matriisimaisia organisaatioita, joissa asiat vaikuttavat toisiinsa.

”Nykyisin puhutaan paljon T-malli-sesta osaamisesta: pitää olla yksi syvän osaamisen osa-alue ja paljon laajaa, pin-nallisempaa osaamista. Syvä osaaminen antaa selkärangan, jonka avulla voi käyt-tää oppimiskykyään muuhunkin.”

Yksipuolinen kokemus ei ole enää kovin suuressa arvossa. Maailma muut-tuu niin nopeasti, että pelkällä koke-muksella ylipäänsä on vähemmän arvoa kuin ennen. Diginatiivit nuoret pystyvät osaamisellaan tuomaan yrityksille lisä-arvoa jopa vastavalmistuneina.

”Esimerkiksi sosiaalisen median käyttö yrityksissä on asia, johon vas-tavalmistunut voi tuoda jotakin sel-laista, mitä yritys ei ennestään osaa”, Kotilainen pohtii.

Hän uskoo vahvasti suomalaisyri-tysten muutoskykyyn, vaikka muutos tällä hetkellä näkyy ulospäin usein sanee rauksina ja irtisanomisina: ”Yrityk sissä on voimakkaita muutos-prosesseja meneillään, mutta ne ovat pitkiä – vievät viisi vuotta heti kätte-lyssä, ja sekin on vasta alkua.”

Yrittäjyyttä ei opeteta vaan vahvistetaanIlkka Kivimäen mukaan ketään ei var-sinaisesti voi opettaa kasvuyrittäjäksi – ei yliopistokoulutuksellakaan. Mutta yliopisto voi auttaa löytämään sisäisen yrittäjyyden ja vahvistaa sitä. Kivimäki on itse ollut mukana tässä kehityksessä.

”Suomessa yliopistokoulutuksessa ei ole aiemmin painotettu, että yrittä-jyys on vaihtoehto. Muutos ei tapahdu yön yli eikä synny yksittäisillä kurs-seilla. Mutta meillä on jo hyviä esimerk-kejä siitä, että yrittäjyys on luonnollinen polku eteenpäin yliopistolta.”

Kivimäki huomauttaa, että yrittäjä-henkisyyttä eivät tarvitse ainoastaan yrittäjät.

”On jo nähtävissä, että pieniinkin yrityksiin uskaltaudutaan menemään töihin, eikä vain mietitä, menevätkö ne heti nurin. Uusia pieniä yrityksiä syn-

tyy koko ajan, ja niissä tarvitaan huip-puosaamista monilta aloilta. Paras tapa turvata oma työpaikkansa on, että olet erinomaisen hyvä työssäsi ja sinulla on työkokemusta pienistä yrityksistä – sillä todistat olevasi joustava etkä isossa organisaatiossa siiloutunut.”

Kivimäen mukaan menestyvän kas-vuyrityksen lähtökohta on huipputiimi, jossa on osaamista eri aloilta, esimer-kiksi tekninen koodaaja, konseptoija-visionääri ja myyntihenkilö. Koulutuk-sen pitää edesauttaa eri alojen osaajien kohtaamista ja toistensa ymmärtämistä.

”Ajattelin 24-vuotiaana, että teknolo-gia voittaa, ja HR-hommat ovat viherpii-perrystä. Nyt 20 vuotta myöhemmin tie-dän, että markkinamies voittaa, mutta ihmiset ovat yrityksessä tärkeintä.”

Etenkin teknologiaan liittyvissä asioissa on korkeakouluista kumpua-valla, tutkimukseen pohjautuvalla tie-dolla edelleen tukeva etumatka yritys-maailmaan, Kivimäki vakuuttaa.

”TKK:ssa käytiin jo 25 vuotta sitten läpi johtavat 3D-tulostuspajat ja se, mitä niissä on mahdollista tehdä. Monet asiat ovat tiedemaailmassa olleet jo pit-kään olemassa, kyse on vain aikajän-teestä, mistä päästä kaupalliset sovel-lukset lyövät läpi.”

Tieteessäkin tarvitaan laaja-alaisuuttaTieteenkin maailmassa taitovaati-mukset ovat monipuolistuneet. Hanna

MUTKIKAS MAAILMA VAATII MATRIISIMAISIA ORGANISAATIOITA, JOISSA ASIAT VAIKUTTAVAT TOISIINSA


Teema

Kokon mukaan yliopistosta pitäisi saada hyvä balanssi tieteellisen ajattelukyvyn, asiaosaamisen sekä esitys- ja kommu-nikointitaitojen välillä.

”Anglosaksisissa maissa työelämässä arvostetaan laaja-alaisuutta. Eikä viral-linen tutkintopaperi ole tärkein osaa-misen osoittaja”, Kokko huomauttaa.

Hän on itse työskennellyt aiem min tutkijana Cambridgessa ja vierailee haastatteluhetkellä Berliinin Wissen-schaftkollegissa.

”Opiskelijoilla on joskus liikuttavan-kin vankka usko siihen, että työelämäs sä tarvitaan juuri sitä, mitä kurssien suo-rittamisella voidaan osoittaa. Mutta työelämä palkitsee monenlaista aktiivi-suutta, ei vain aktiivisuutta opinnoissa.”

Silti perinteiset hyveet, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, säilyttävät edel-leen arvonsa, haastateltavat uskovat. Tutkintotodistus on niistä yksi osoitus.

Kivimäki arvioi, että jotkut harvat ovat huippulahjakkaita, jotka työelämä tempaisee mukaansa jo kesken opinto-jen tai jopa ennen niitä. Suurin osa tut-

kinnottomista on kuitenkin vain liian lyhytjänteisiä.

”Jos olet 25-vuotiaana ollut jo kuu-dessa firmassa töissä, mutta kaikissa alle vuoden, on hirmuisen todennä-köistä, että sinusta ei ikinä tule mitään.Jos taas olet suorittanut tutkinnon ja käynyt vaikka armeijan, olet saanut jotakin valmiiksi.”

Myös Kotilainen puhuu perinteisen sitkeyden puolesta.

”Pidän ihmisen kehityksen kan-nalta tärkeänä, että jossakin vaiheessa jää vääntämään asiaa, joka ei ole kivaa eikä helppoa. Jos vaihtaa työpaikkaa kahden vuoden välein, ei ole joutunut kohtaamaan kaikkia hankalia asioita.”

Intohimo luo sinnikkyyttäKokko yhdistää sinnikkyyden intohi-moon. Hän miettii usein, mikä erottaa tiedeuralle jäävät niistä, jotka menevät muualle.

”Ei se ainakaan älykkyyseroista johdu. Pikemminkin fiksummat saattavat huo-mata, että samoilla lahjoilla voi saada

vakaammat työolot muualta. Mutta jos on oikein intohimoinen ote nimen-omaan tutkimusta kohtaan, siitä seu-raa myös sinnikkyys. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun samana päivänä tulee tieto siitä, että tutkimusmääräraha-hakemuksen pisteytys ei riittänyt tällä kertaa, ja vielä käsikirjoitus tulee hylättynä lehden vertaisarvioinnista takaisin…”

Haastateltavat peräänkuulut ta vat myös yhteistyö-, viestintä- ja johtamis-taitoja.

”Kukaan ei saa tuloksia aikaan yksin, vaan on saatava myös muut mukaan. Kyky kommunikoida ja toimia ihmisten kanssa – ilman niitä ei voi menestyä”, sanoo Kotilainen.


Teksti Hannu PöppönenKuva Aino Huovio

AALTO Design Factoryssa on sähköinen tun-nelma jo ennen aamuyhdeksää. Kahvilan tis-killä ovat kahvimukit vielä kateissa, opiskelijat

hääräävät eri huoneissa ja kiinnittävät viimeisiä näyttelyplansseja seinille. Kevään tärkein tapahtuma, Product Design Gala, on juuri alkamassa. Yksityis-kohdat voivat olla vielä kesken, mutta johtaja Kalevi Ekman on valmis. Hän istuutuu kahvilan pöytään haastatteluun.

”Laskin eilen, että meillä on tämän kevään gaalaan liittyen toistasataa kansainvälistä vierasta. Tämä vuo-sittainen Product Development Project -kurssin loppu-huipennus tuo yhteen porukan, joka on ollut hajallaan ympäri maailmaa ja tehnyt yhteistyötä”, Ekman sanoo.

Vieraiden joukossa on opiskelijoita, professoreita, New Yorkin Pace-yliopiston dekaani ja hallintovirka-miehiä eri puolilta maailmaa.

Kansainvälisyys on avainsana Design Factoryn toiminnassa. Kun Aalto-yliopistossa kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yleisesti 15 prosentin luokkaa, Design Factoryssa määrä on kaksinkertainen, Ekman arvioi.

Design Factorysta on tullut myös kansainvälinen nähtävyys, johon tullaan tutustumaan maailmalta.

”Tämä on tieteidenvälisen yhteistyön kokeilualusta, ikään kuin Aalto-yliopisto pienoiskoossa. Siksi myös yliopiston arvovieraat, kuten valtionpäämiehet, haluavat tänne.”

Uusin ”filiaali” CernissäVierailut ovat edesauttaneet sitä, että myös muualle on avattu Design Factoryita, joille Aalto-yliopisto on ollut esikuvana. Ensimmäinen perustettiin vuonna 2010 Shanghaihin Tongji-yli opiston yhteyteen.

”Silloinen Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa oli Tongjin korkeimman johdon neuvonantaja.”

Sen jälkeen Design Factoryja on avattu Santiagossa Chilessä ja Melbournessa Australiassa. Uusin yhteis-työprojekti on meneillään Genevessä Euroopan hiuk-

kasfysiikan tutkimuskeskus Cernin kanssa. Siinä suunnitellaan ja rakennetaan EU:n tuella uudenlainen ympäristö teknologian kehittämiselle.

”Se avataan myöhemmin tänä vuonna, ja kyseessä on iso investointi. Mutta iso on organisaatiokin, Cernissä käy 100 000 vierasta vuodessa”, Ekman sanoo.

Tekemällä oppimistaAalto-yliopiston Design Factory avattiin lokakuussa 2008 Espoon Otaniemessä, entisessä VTT:n raken-nuksessa. Teekkarit, kauppatieteilijät ja taidealojen opiskelijat kohtaavat esimerkiksi oppimisprojekteissa, joiden aiheet perustuvat yrityssponsoreiden todelli-siin tarpeisiin tai ideoihin.

Jo ennen Aalto-yliopiston syntymistä, 2000-luvun puolivälissä, Ekmanin johdolla tehtiin muun muassa hanke, jossa oli mukana Tekes ja kahdeksan yritystä. Yritykset olivat kiinnostuneita oman tuotekehityk-sensä parantamisesta.

”Kun Aalto-yliopisto alkoi toteutua, meillä oli jo suu-rin osa ideoista laboratoriomittakaavassa olemassa. Aallon myötä tuli mahdollisuus skaalata näitä pieniä kokeiluja suurempaan mittakaavaan.”

Design Factory on ollut lippulaiva myös yliopiston uudelle oppimis- ja tutkimuskulttuurille. Siinä koros-tetaan avointa ja vapaata tekemisen ilmapiiriä. Oppi-minen tapahtuu tekemisen kautta, ei vain auditoriossa luennoitsijoita kuunnellen.

”Auditoriolla on niin pitkä historia, että siinä täy-tyy olla jotain hyvää, mutta kirjat tai luentosalit eivät mitenkään riitä, kun puhutaan insinööritieteistä, liiketoimintaosaamisesta, arkkitehtuurista tai muotoilusta.”

Tiloja moneen tarpeeseenDesign Factoryssa on tilaa yli 3 000 neliömetriä, ja se sisältää niin luentosaleja kuin tiimityöskente-lyyn tarkoitettua tilaakin. Lisäksi kolmasosa tilasta on varattu kokeilevalle oppimiselle ja sisältää muun muassa konepajan, mallirakennuspajan ja protovers-

Professori Kalevi Ekmanin johtama tieteidenvälinen kokeilualusta on ollut

mallina monille Design Factoryille maailmassa.

Design Factory

vetää väkeä


Teema

taita. On tärkeää, että opiskelijat pääsevät seuraa -maan käytännön työtä läheltä.

”Tila, laitteet ja teknologia ovat vain yksi puoli asiasta. Meillä on osaajia, jotka ovat oman alansa mestareita ja pystyvät jakamaan osaamistaan opis-kelijoille. Pajoissa tapahtuva valmennus on tärkeää. Se on tehokasta, ja aikaa säästyy, kun opiskelija voi kysyä yksityiskohtaisesti asioita.”

Ekman korostaa myös immateriaalisia asioita eli toiminnan filosofiaa, toimintatapoja ja asenteita. Valmentaja-sana on lähempänä hänen ajatusmaail-maansa kuin ”opettaja”. Motivointi on tärkeää.

”Meillä on yhä kolme kampusta pääkaupunki-seudulla. Kun opiskelijat reissaavat tänne vaikkapa Arabianrannasta, haluamme luoda heille positiivisen elämyksen – sellaisen tunteen, että tunnin kestävä bussimatka on vaivan arvoinen.”

Hyvää tarttuvaa tautiaEsimerkkejä Design Factorysta lähteneistä tuote-ideoista ovat muiden muassa langattomaan lataami-seen kehitetty Powerkiss ja pehmeä kuutionmuotoi-nen CatchBox-mikrofoni, jonka voi heittää yleisön joukkoon keskustelutilaisuuksissa.

Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi ABB, Kone ja Nokia. Mutta kun Ekmanilta kysyy, mikä on Aalto Design Factoryn merkittävin saavutus tähän mennessä, hän ei mainitse yksittäisiä tuotteita tai hankkeita.

”Merkittävin saavutus on se, että hyvin suuri joukko opiskelijoita ja yliopiston muutakin väkeä on ollut kos-ketuksissa toimintaamme. Näin on saatu tätä tautia tarttumaan. Aalto-yliopistossa opetusta on uudistettu vahvasti, ja uskon, että meillä on ollut jonkinlainen rooli edesauttamassa muutosta.”

—Kalevi Ekman valmistui konetekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1984. Hän toimii Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa integroidun tuotekehityksen professorina ja on opettanut pitkään myös Taideteollisen korkeakoulun muotoilun osastolla.Ekman on Aalto-yliopiston Design Factory -idean isä ja työskentelee Design Factoryn johtajana.

Design Factoryn neuvot opetuksen

uudistamiseen

”Intohimoa oppimiseen tarvitaan silloinkin, kun reaalimaailman

ongelmat näyttäytyvät kaikessa raadollisuudessaan. Silloin yliopisto haastetaan näyttämään, pystyykö se oikeasti tukemaan oppimista.

Intohimoa pitää olla molemmin puolin, niin opettajilla kuin opiskelijoillakin.”

”Opiskelija ja hänen oppimisensa ovat toiminnan keskiössä. Me ihmiset

olemme kaikki erilaisia oppijoita, mikä täytyy ottaa huomioon.”

”Kaikki yhdessä -oppimisen kulttuuri tarkoittaa sitä, että kaikkea ei voi

suunnitella tarkasti etukäteen. Kaikki ei koskaan mene täysin hallitusti.”


Teema


Kuka

KUN Pekka Lundmark siirtyi Hackmanilta Konecranesin varatoimitusjohtajaksi vuonna

2004, hän hyppäsi liikkuvaan junaan. Nostolaitekonserni Konecranes kasvoi ja levittäytyi voimakkaasti kansain- välisille markkinoille.

Lundmark on jatkanut vauhdinpitoa toimitusjohtajana vuodesta 2005 läh-tien. Sinä aikana liikevaihto on kasvanut yli kolminkertaiseksi, tulos viisinker-taistunut, markkinaosuus kaksinker-taistunut ja henkilöstön määrä liki kolminkertaistunut 11 500 henkilöön.

Kauniista luvuista huolimatta hän toivoo, että yhtiön parhaat saavutukset ovat vielä edessäpäin.

”Visiomme ja strategiamme on määrä ohjata meidät teollisen internetin maailmaan”, Lundmark sanoo.

Teollinen internet on seurausta liike-toiminnan digitalisoitumisesta ja asioi-den sekä laitteiden verkottumisesta. Lundmarkin mukaan nämä mullistavat teollisuutta perusteellisesti jo seuraa-van kymmenen vuoden aikana samaan

Pekka Lundmark pinkoi opiskeluaikanaan neljännesmailia tosissaan. Tahti ei ole myöhemminkään hidastunut, hien pintaan nostavat treenit ovat lähes jokapäiväisiä. Liikunnan tuottama energia auttaa toimitusjohtajaa luotsaamaan Konecranesia kohti teollisen internetin aikakautta.

Teksti Timo HämäläinenKuvat Aino Huovio ja Konecranes

tapaan kuin kuin ne ovat tehneet kau-palle, medialle ja koko yhteiskunnalle.

”Muutoksille on kysyntää maailmassa, jossa on herätty resurssien, kuten luon-nonvarojen, puhtaan ilman ja veden, osaavien ihmisten ja pääoman rajalli-suuteen. Tarvittava teknologia on jo olemassa. Nyt sen hinta on laskenut tasolle, joka tekee mahdolliseksi massasovellukset.”

Konecranesin ensimmäiset nosturien digitalisoinnit tehtiin jo parikymmentä vuotta sitten. Nykyisin yhtiöllä on Hyvinkään etähuoltoon liitettynä tuhan-sia laitteita eri puolilla maailmaa. Val-vomosta seurataan nostureiden tilaa ja välitetään käyttäjälle tietoa, mikäli jokin osa on vailla huoltoa tai se pitää vaihtaa.

”Seuraavassa vaiheessa nostureista tulee sensoreiden avulla älykkäitä. Nos-turit verkottuvat ja kommunikoivat mui-den laitteiden ja valvomoiden kanssa välittäen tietoa omasta tilastaan.”

Lundmarkin mukaan teollinen inter-net antaa mahdollisuuden tarjota asiak-kaille uudenlaisia reaaliaikaisia ja kes-

keytymättömiä palveluita. Tavoitteena voi esimerkiksi olla materiaalivirran tuottavuuden ja turvallisuuden maksimointi.

Tuhannen taalan paikkaLundmarkin mielestä suomalaisilla yri-tyksillä on erinomaiset mahdollisuudet kulkea teollisen internetin soveltajina kärkijoukoissa.

”Meillä on tuhannen taalan paikka. Suomi on pieni maa, jossa on erittäin vahvaa ja monipuolista teollisuutta. Meiltä löytyy myös osaajia kaikille tarvittaville osa-alueille.”

Murroskohdissa markkinaosuudet kuitenkin jaetaan aina uudestaan. Osa voittaa, osa häviää tai jopa tippuu kyydistä.

Lundmark toivoo, että Aalto-yliopisto ja muut oppilaitokset kehittävät poikki-tieteellisiä ja poikkiteknologisia koulu-tusohjelmia. Hän ymmärtää yliopisto-jen tärkeän roolin perustutkimuksessa, mutta toivoo, ettei soveltavaa tutki-musta unohdeta.

voimallaEsimerkin


Kuka

”Teollinen internet tarvitsee moni-osaajia, jotka ymmärtävät tiettyjä perus-teknologioita, kuten tietotekniikkaa, mikromekaniikkaa ja sensoriteknolo-giaa. Sen lisäksi heidän tulisi ymmärtää teol lisia palvelukonsepteja ja sitä, miten kerättävää tietoainesta pystytään käyt-tämään hyväksi asiakkaille tarjottavina palveluina.”

Valtiolta Lundmark odottaa vain, että se pitää huolta yritysten ja koulutuslai-tosten toimintaedellytyksistä.

Edestä johtamistaLundmark palasi kesäkuussa kotimaa- han kahden ulkomaanvuoden jälkeen. Hän tutustui Singaporessa Konecrane-sille tärkeisiin aasialaisiin asiakkaisiin ja kasvaviin markkinoihin.

”Yritystä pitää johtaa edestä. Toimitus-johtajan ja muiden avainjohtajien pitäisi viettää aikaa asiakkaiden kanssa. Uskon esimerkkini kannustavan myös muita pyrkimään samaan.”

Johtamisessa hän nimeää tärkeim-mäksi periaatteeksi pyrkimyksen avoi-meen ilmapiiriin.

”Ihmisillä pitää olla halu sanoa rehel-lisesti, mikä heidän mielestään toimii, mikä ei toimi. Pyrin omalla esimerkilläni vaatimaan muilta, että he pistävät itsensä peliin, alttiiksi väittelylle ja rakentavalle kritiikille.”

Typerintä hänen mielestään on selän takana puhuminen tyyliin ”kyllähän minä sen tiesin, mutta en viitsinyt mitään sanoa”.

”Pitää löytää tasapaino kannustamisen ja rakentavan kritiikin välillä. Yleisesti me johtajat annamme liian vähän positii-vista palautetta.”

Johtajan tärkeimpänä tehtävänä Lundmark pitää vision luomista yrityk-selle.

”Vision pitää olla yksinkertainen ja kaikkien ymmärrettävissä niin, että siitä voidaan keskustella koko henkilöstön kanssa. Johtajan pitää itse uskoa visioon ja kannustaa myös muita uskomaan siihen.”

Fysiikkaa ja markkinointiaFysiikasta, matematiikasta ja tietotek-niikasta kiinnostunut Lundmark pyrki ja pääsi Teknillisen korkeakoulun tek-nillisen fysiikan osastolle vuonna 1982. Espoon Otaniemi oli tuttua aluetta, sillä hänen perheensä asui ensin Haukilah-dessa, sitten Tapiolassa.

Kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti Lundmark hakeutui pian lukemaan myös myyntiä ja markkinointia. Lisäksi hän

osallistui kohtalaisen aktiivisesti kilta-toimintaan ja opiskelijoiden yhteisiin harrastuksiin. Hauskimmat ja mieleen-painuvimmat muistot liittyvät fuksi-vappuun.

”Opiskeluaikana syntyi useita kes-täviä ystävyyksiä. Moni kavereista on sijoittunut mielenkiintoisiin johto- tehtäviin teollisuudessa.”

Nuorukaisen saattoi useimmiten löy-tää urheilukentältä, missä hän treenasi 400 metrin ja 800 metrin juoksua. Ajat riittivät kummassakin lajissa hyvälle piirikunnalliselle tasolle.

Urheilutausta näkyy harrastuksissa. Lundmark pyrkii treenaamaan joka päivä vähintään tunnin verran. Lajeina ovat kuntosaliharjoittelun lisäksi juoksu, sulkapallo, uinti ja murto- maahiihto.

”Urheilu on paras tapa rentoutua ja pitää yllä mielenterveyttä. Tunnin kova treeni helpottaa työpaineiden keskellä ja auttaa jaksamaan.”

Tärkeänä tukena on perhe, joka oli mukana Singaporessa. Perheeseen kuuluvat vaimon lisäksi kolme lasta.

Oppia esiintymiseenToimitusjohtajalla ei ole useinkaan aikaa opiskella kursseilla. Sen sijaan hän kaivaa arkipäivän tilanteista ja kulloi-sestakin ympäristöstä saatavilla olevat tiedot ja opit. Menneiden kahden vuo-den aikana hän on perehtynyt aasialai-seen kulttuuriin.

Lundmarkin mukaan TKK antoi hänelle hyvät eväät työelämään muutoin paitsi vuorovaikutustaitojen osalta.

”Siihen aikaan esiintymistä ja vuo-rovaikutustaitoja ei opiskeltu. Ne ovat kuitenkin johtajan työssä A ja O. Uskon, että nyt näitä taitoja opetetaan ja harjoi-tellaan eri lailla kuin minun opiskeluai-kanani.”

Yhden muutoksen Lundmark tekisi lukujärjestykseensä, jos opiskelut pitäisi aloittaa uudestaan.

”Opiskelisin kieliä enemmän. Niistä on valtava hyöty. Osaamalla paikallista kieltä pääsee lähelle ihmisiä ja kulttuu-ria. Englanti pitää hioa lähes samalle tasolle äidinkielen kanssa, mutta vieras-tan ajatusta, että se riittäisi ainoaksi vieraaksi kieleksi.”

—Pekka Lundmark on ollut Konecranes-konsernin toimitusjohtaja vuodesta 2005 lähtien. Hän aloitti vuotta aiemmin konsernin varatoimitusjohtajana.

Lundmark tuli Konecranesiin Hackman Oyj:stä, jonka toimitusjohtajana hän työskenteli vuosina 2002–2004. Sitä ennen hänen työnantajansa oli kahden vuoden ajan sijoitusyhtiö Startupfactory. Lundmark toimi sijoitusyhtiössä Managing Partnerina.

Vuosina 1990–2000 Lundmark työskenteli Nokia-konsernissa eri johtotehtävissä.

Lundmark on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1988.


Kuka

Pekka Lundmark is the President &

CEO of Konecranes. During his tenure,

turnover has more than tripled, pro-

fits are up fivefold, market share has

doubled and the workforce almost tripled

to 11,500. In spite of this impressive per-

formance, he is confident that the firm’s

greatest successes still lie ahead.

“Our vision and strategy is to steer

Konecranes into the world of the industrial

Internet,” he says. The industrial Internet

is emerging as a result of the digitalisation

of business and the networking of

things and devices. Lundmark says

this phenomenon will revolutionise the

industry within the next decade, just like

has already happened in the fields of

commerce, media and society as a whole.

Konecranes digitalised its first cranes

some twenty years ago and the company’s

remote maintenance unit is nowadays

connected to thousands of devices all

over the world. The unit keeps an eye on

the status of cranes, monitors how the

equipment is used, send alerts and lets

users know if a part needs servicing or

Leading by example

President & CEO Pekka Lundmark is

steering Konecranes, a world-leading group

of lifting businesses, into the era of the

industrial Internet.

changing. The next step is to introduce

sensors that equip the cranes with

intelligence and enable them to

communicate their current condition

with other devices and controllers.

Lundmark thinks Finnish companies

have an excellent chance to be at the

vanguard of applying the industrial

Internet.

“This is a million-dollar opportunity.

Finland is a small country with very strong

and diverse industries. We have competent

people for all of the necessary areas.”

He hopes that Aalto University and other

educational institutions will develop cross-

disciplinary and -technological training

programmes.

“The industrial Internet requires multi-

competent experts with an understanding

of certain basics like IT, micromechanics

and sensor technology. In addition, they

should have a good grasp of industrial

service concepts and of how to utilise

accumulated data to create services for

clients.”


Kuka



Professori Tapani Vuorinen ja tohtorikoulutettavat Ghazaleh Afsahi ja Naveen Chenna tutkivat sellun valkaisemista katalyytin ja hypokloriitin avulla.

Kemiantekniikan lupaava keksintö säästää ajan lisäksi energiaa ja kemikaaleja.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Heidi-Hanna Karhu

PUUKEMIAN PROFESSORI Tapani Vuorisella on idea: kehittää sellumassan valkaisua

niin, että haluttuun lopputulokseen päästään kahdella tai jopa yhdellä valkaisuvaiheella.

Tavallaan kyseessä on paluu mennee-seen, sillä puuvilla- ja pellavalumppu-jen valkaisu aloitettiin yhden vaiheen tekniikalla 1700-luvun lopulla. Tuol-loin massaa sekoitettiin kattilassa käsi-voimin, ja samalla lisättiin kemikaaleja, kunnes tulos näytti sopivalta määristä ja ympäristövaikutuksista murehtimatta.

Kahdessa vuosisadassa sellun laatu on parantunut, kemikaalit ovat kehittyneet ja ympäristövaikutukset pienentyneet kasvaneista tuotantomääristä huoli-matta. Samalla valkaisusta on kuitenkin tullut monivaiheinen, aikaa, energiaa ja suuria investointeja vaativa prosessi. Nyt Vuorinen ja hänen tutkimusryh-mänsä uskovat voivansa lyhentää ja tehostaa valkaisuprosessia alan yritys-ten tuella kehittämänsä katalyyttisen valkaisun avulla.

”Käyttämämme katalyytti, DABCO-niminen tertiäärinen amiini, reagoi valkaisuaineen kanssa ja tehostaa huo-mattavasti sen toimintaa. Jos yhden vai-heen reaktioaika on tähän asti ollut noin tunti, kehittämällämme menetelmällä sama tulos saavutetaan parhaimmillaan alle sekunnissa. Perinteisesti vaiheita on ollut neljä tai viisi, mutta katalyytin ansiosta kaksi vaihetta riittää”, Tapani Vuorinen tiivistää keksinnön idean.

Reaktori huonekoossaTeollisuudelle vaiheiden lyheneminen ja väheneminen merkitsee suuria sääs-töjä. Modernin sellutehtaan rakentami-

nen on mittava investointi, osin juuri valkaisuprosessin asettamien vaati-musten takia. Yhden valkaisuun tarvit-tavan reaktorin tilavuus voi olla tuhan-sia kuutiometrejä, ja jokainen vaiheista vaatii oman reaktorinsa.

”Miljoona tonnia vuodessa tuottavan sellutehtaan valkaisuyksikön rakenta-minen voi maksaa jopa 200 miljoonaa euroa, sillä valkaisureaktorien lisäksi on rakennettava myös tehdas, jossa val-kaisukemikaalit valmistetaan ”, kertoo tohtorikoulutettava Naveen Chenna.

Katalyytin ansiosta kemikaaleja tar-vitaan vähemmän ja suuria reaktoreita vain yksi, muilta osin valkaisuprosessi mahtuu tavallisen huoneen kokoiseen tilaan. Ajan, investointien ja kemikaa-lien lisäksi katalyyttinen valkaisu sääs-tää myös energiaa.

”Reaktorit voivat olla jopa 50 metriä korkeita, ja niiden lämmittäminen vesi-höyryllä nykyisten valkaisumenetel-mien vaatimaan 80–90 asteeseen vaatii valtavasti energiaa. Katalyyttinen val-kaisu taas voidaan tehdä jopa huoneen-lämpötilassa”, Chenna selittää.

Valikoivampaa valkaisuaSellumassan valkaisussa käytetään yleisimmin klooridioksidia joko yksi-nään tai happikaasun ja vetyperoksidin kanssa. Valkaisu voidaan toteuttaa myös täysin ilman klooriyhdisteitä, otsonin ja peroksidin avulla. Katalyyttisessä val-kaisussa käytetään jo kertaalleen torjuttua kemikaalia, hypokloriittia.

”Tämä onkin jännä juttu”, Tapani Vuorinen paljastaa.

”Katalyyttisessä vaiheessa käyttä-mämme hypokloriitti hylättiin 1900-luvun loppupuolella sen käytössä syn-

tyvän kloroformin takia. Hypokloriitti on ollut vuosia melkein tabu, josta ei ole haluttu teollisuudessa puhua, ja koordi-naatioryhmässäkin arkailtiin sen käyt-töä. Me olemme kuitenkin pystyneet osoittamaan kokeilla, että katalyytti-sessä valkaisussa päästään kloroformin suhteen alhaisempiin päästöihin kuin perinteisessä valkaisussa, jossa käyte-tään klooridioksidia. Olemme tavallaan tulleet asiassa ympäri, eli saaneet jo hylätyllä kemikaalilla ympäristön kan-nalta parempia tuloksia tekemällä asiat uudella tavalla.”

Yksi perinteisen valkaisun ongelmista on klooridioksidin tehottomuus. Vain osa siitä kuluu haluttuun tehtävään, eli ligniinin poistamiseen, ja lopusta muo-dostuu prosessissa kloraattia sekä jäte-vesien eloperäisiin yhdisteisiin sitou-tuvaa klooria. Katalyyttisessä valkai-sussa puolestaan syntyy hypokloriitin ja DABCOn reaktiosta vahva elektro-fiili, joka reagoi valikoiden juuri lignii-nin ja muiden poistettavien yhdistei-den kanssa. Hypokloriittia syntyy myös perinteisen klooridioksidivalkaisun aikana määrä, joka on riittävä katalyyt-tisen valkaisun toteuttamiseen.

Unelma ulottuvillaKatalyyttinen valkaisu on keksintönä niin lupaava, että kaikki kolme vuotta sitten mukaan tulleet yritykset – Stora Enso, UPM, Metsä Fibre, Kemira ja Andritz – näkevät tärkeäksi jatkaa tut-kimusta. Katalyytin toimivuus on jo var-mistettu; seuraavaksi pitää selvittää, miten sen käyttö onnistuu teollisessa mittakaavassa.

”Tiedämme, että DABCOa käytetään jo teollisuudessa esimerkiksi polymee-

Katalyytin avulla sellun voi valkaista

sekunneissa


Aiheesta

reistä tehtävien vaahtojen valmistuk-sessa. Euroopan kemikaaliviraston asettama raja on tällä hetkellä kaksi kiloa tonnia kohden, ja me olemme käyttäneet kilon tai vähemmän. Koska markkinat ovat kansainväliset ja monet maat seuraavat Yhdysvaltain elintar-vike- ja lääkevirasto FDA:n päätöksiä, tarvitsemme hyväksynnän myös sieltä”, Chenna selittää.

Tapani Vuorinen on optimistinen, mutta korostaa, että tutkittavaa on vielä paljon.

”Yritämme tehostaa prosessia edel-leen niin, että katalyyttikustannukset saadaan alemmas. Myös massan laa-dusta pitää saada lisää tietoa. Tällä hetkellä käytettävissä valkaisumene-telmissä viipymät ovat pitkiä ja olosuh-teet happamia, mikä heikentää kuidun laatua. Meidän ajatuksemme on, että katalyyttisellä valkaisulla massa on parempilaatuista.”

Myös katalyyttistä vaihetta seuraa-vasta toisesta valkaisusta on saatava mahdollisimman tehokas. Tohtori-koulutettava Ghazaleh Afsahi on jo saanut otsonilla lupaavia tuloksia. Kah-den vaiheen yhdistelmällä on mahdol-

Professor of Forest Products Chemistry

Tapani Vuorinen wants to develop

the bleaching of pulp mass in a way that

enables the end result to be reached in two,

or perhaps just one, bleaching stage.

At present, bleaching is a multi-stage

process that consumes time, energy

and large investments. Vuorinen and his

research group believe they can shorten

the duration and increase the effectiveness

of the bleaching process by introducing

a catalytic bleaching technique developed

with the aid of industry companies.

The catalyst employed, a tertiary amine

called DABCO, reacts with the bleaching

agent and boosts its effectiveness

considerably. The new method can achieve

desirable results in less than a second.

For the industry, speeding up

the process and reducing the number of

stages translates into substantial savings.

The building of a modern pulp mill is

a major investment, partly because of

Catalyst could help bleach pulp in seconds

In addition to time, a promising invention

in the field of chemical technology could

also save energy and materials.

the demands posed by the bleaching

process. The volume of a bleaching reactor

may be thousands of cubic metres, and

each phase of the process requires its own

reactor.

Thanks to the catalyst, less chemicals

and only one large reactor are needed,

while the other parts of the bleaching

process fit into a space the size of

an ordinary room. Catalytic bleaching

can be performed at room temperature,

so it also conserves energy, as reactors

can be up to 50 metres high and using

steam to heat them to the 80–90 degree

temperatures required for existing

bleaching methods consumes lots of power.

Catalytic bleaching is so promising that

all of the companies that got involved three

years ago want to see research continue.

It is already known for sure that the catalyst

works; the next step is to explore how

effectively it can be utilised on an industrial

scale.

lista saada erittäin valkoista sellua muutamissa sekunneissa.

”Tapani uskoo, että tulevaisuudessa ei välttämättä edes tarvita reaktoria, vaan valkaisu pystytään hoitamaan sekoittimessa. Olemme jo aika lähellä hänen unelmaansa yhden vaiheen val-kaisusta”, Afsahi ja Chenna sanovat.

Lasissa oleva ruskea aine on happidelignifioitua sulfaattisellua ennen valkaisua. Valkoinen aine on täysin valkaistua sellua.


Aiheesta

Teksti Paula HaikarainenKuva Aino Huovio

Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen

Vuotovirta hyötykäyttöön

Uudenlainen led-rakenne voi edistää nanolankojen

hyödyntämistä elektroniikassa.

—

Monitieteiseen työryhmään kuuluu jäseniä sekä Perustieteiden

että Sähkötekniikan korkea-koulusta. Kuvassa vasemmalta: Jani Oksanen, Sami Suihkonen, Lauri Riuttanen, Henri Jussila

ja Pyry Kivisaari.

TYYPILLISESSÄ optoelektroniikan komponentissa, kuten ledissä, osa sähkö varauksesta kulkeutuu diffuu-sion vuoksi rakenteen lävitse, mikä heikentää laitteen hyötysuhdetta. Nyt tutkijat ovat onnistuneet kehittämään rakenteen, jossa tätä tavallisesti haital-lista vuotovirtamekanismia käytetään hyväksi.

Vuoto- eli diffuusiovirralla viritetty led-komponentti saatiin tuottamaan voi-makasta sinistä valoa laboratoriossa. Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun diffuusiovirran hyödyntämistä on tutkittu ja lisäksi osoitettu sen toimivuus.

Uuden virrankuljetusmenetelmän mahdollistava tekniikka on kehitetty alusta alkaen Aalto-yliopistossa kahden tutkimusryhmän yhteistyönä. Ilmiötä tutkittiin ensin laskennallisesti, ja saa-tujen tulosten perusteella asia osoitet-tiin myös kokeellisesti.

Useita sovelluskohteitaVaikka itse rakenteen valmistami-nen vaatii monimutkaista puolijohde-tekniikkaa sekä laitteita, joita on vain mikro- ja nanotekniikan tutkimuslaitos Micronovan puhdastiloissa, kokeelli-nen työ alkoi jopa epätavallisen lupaa-vasti. Testirakenteet toimivat odotetulla tavalla, ja käytännössä jo ensimmäiset vuotovirralla viritetyt komponentit saa-tiin tuottamaan valoa.

”Kehittämämme menetelmä yksin-kertaistaa nanolankojen virransyöttöä, joten sillä on useita sovelluskohteita. Se helpottaa esimerkiksi nanolankojen

käyttöä led-valaisimissa. Muita sovel-luskohteita on vaikkapa aurinkoken-noissa ja tietoliikennetekniikassa”, ker-too kokeellista osuutta johtanut tutkija-tohtori Sami Suihkonen.

”Töitä kuitenkin riittää: hyötysuhde ja teho eivät ole vielä valaistussovellus-ten vaatimalla tasolla, mutta olemme vakuuttuneita, että saamme niitä paran-nettua. Laboratoriomme Micronovassa antavat siihen erinomaiset puitteet.”

Mahdollisuus läpimurtoonTeoreettista työtä johtanut tutkija Jani Oksanen uskoo, että uudella menetel-mällä voidaan ratkaista tulevaisuuden sähkökomponenttien rakentamisessa esiintyviä ongelmia.

”Nanolangoilla, suuren pinta-alan komponenteilla ja uusilla metallikalvoja hyödyntävillä rakenteilla on merkittävä

rooli seuraavan sukupolven optoelektro-nisissa laitteissa. Ongelmat virransyö-tössä ovat kuitenkin hidastaneet näiden rakenteiden kehitystä ja käyttöä. Kehit-tämämme diffuusiovirtaan perustuva rakenne mahdollistaa aivan uudentyy-liset komponenttirakenteet, joilla voi-daan saavuttaa merkittäviä parannuksia esimerkiksi valaistuksen energiatehok-kuudessa.”

Tutkimusta on rahoitettu Aalto- yliopiston Energiatehokkuus-ohjel-masta ja Suomen Akatemian hankkeista. Suurin osa työstä on kuitenkin tapah-tunut varsinaisten tutkimus projektien ulkopuolella jatko-opiskelijoi den ja tutkijatohtoreiden työryhmissä. Nyt projektille haetaan ulkopuolista rahoi-tusta, jotta innovaation todelliset mah-dollisuudet läpimurtoon voitaisiin selvittää.


Aiheesta

International studies identifying best practices for business performanceTwo global surveys on purchasing and manufacturing are currently in progress at Aalto. The hope is that they’ll help steer the performance of the companies involved, writes Assistant Professor Katri Kauppi.


On science

THE GLOBALIZATION of competition leads to added pressure for Finnish companies

and forces them to evaluate the competitiveness of their strategies and practices with increased scrutiny. Maintaining competitiveness in a high-cost country such as Finland is challenging. It is important to ensure that operations are sophisticated and fit well with the goals and operating environment of the company in question. Managers and researchers alike must understand the effectiveness of different corporate strategies and recognize both universal as well as context-specific best practices.

Two large multinational research projects are searching for such know-ledge. The International Purchasing Survey (IPS) focuses on organizational purchasing strategies and performance, while the International Manufacturing Strategy Survey (IMSS) studies man-ufacturing strategies and practices in industrialized nations throughout the world.

The School of Business is involved in both multinational projects, which aim to provide important research findings and benchmarking results for the parti-cipating companies and for the business community in general.

BackgroundThe purchasing function has a signi-ficant strategic impact for a company; purchasing is no longer just about nego-tiating lower prices, the goal has shifted to providing broader support for the long-term competitiveness of an organ-ization. Thus, it is important to know what kinds of purchasing strategies, tools and organizational models best support company strategy. The Inter-national Purchasing Survey was set up to research these issues. It is a multina-tional survey project run by purchasing researchers in nine countries. The first survey was carried out in 2009 and data is now being collected for the second round.

Two researchers from the School of Business, Professor Katri Kauppi and Professor Asta Salmi, have been in volved since the beginning.

A specific feature of IPS is that it fo cuses on purchasing at individual category level, thus enabling better identification of links between prac-tices and performance. Participation in IPS has allowed us to gain an in-depth understanding of purchasing best prac-tices, but it has also brought along an important network of research contacts at many universities and research groups, something which has led to collaborations beyond the project.

The International Manufacturing Strategy Survey research network was established as far back as 1992 with the aim of examining the strat egies, practices and results of manufacturing companies on a national and global scale. The research network was created by 20 world-class business schools and, initially, it was led by the London Busi-ness School and Chalmers University of Technology. Currently, the network is coordinated by Politecnico di Milano. The survey is conducted in several European, North American, South American and Asian countries.

IMSS is now in its 6th survey round since 1992 and, for the first time, Finland is among the participating countries, making it possible to compare the manufacturing strategies and per-formance of Finnish companies against extensive global data.

The survey was carried out last fall and a total of 843 companies from 19 countries participated in the study, with 34 Finnish firms taking part.

IMSS only focuses on a select set of industry sectors: International Standard Industrial Classification (ISIC) codes 25 to 30, i.e. manufacturing and assembly of metal, computer and electronic pro-ducts, machinery, equipment and tran-sportation vehicles. Only companies with a minimum of 50 employees are included in the sample.

Katri Kauppi and Professor of Logis-tics Markku Kuula form the Finnish IMSS team at Aalto University.

Research method replication In both projects, the goal is to obtain internationally comparable data. For this reason, the survey instrument and its translation as well as the data collec-tion procedures are subject to extensive planning.

Exact replication of the data collec-tion method is expected from all partici-pants. Both surveys are performed elec-tronically. Respondents are selected through random sampling and all respondents are pre-contacted via telephone to inform them of the project and the benefits of participation.

Human skills trump e-tools and other interesting findings During its 20+ years of existence, IMSS has produced dozens of research papers. Publications associated with the first IPS study in 2009 are now also out. Both projects provide interesting results on country-level issues as well as targeted findings on specific research questi-


On science

ons that are then examined through extensive data sets by the participating re searchers in each country. The first IPS study indicated that, for example, North American firms appear more advanced in their use of electronic purchasing tools than Europeans. This is not necessarily a limitation as such because another publication of ours demonstrates that an e-purchasing tool alone might not contribute to pur chasing performance unless it is combined with sufficient levels of human skills to maximize its potential. Specifically, buyers’ competence, the abilities of purchasing managers and the communications climate of the organi z ation have such perfor-mance-enhancing effects. Human skills in purchasing on their own also appear to increase purchasing performance more than e-tools do.

The data analysis for the latest IMSS has just finished. Initial general country comparisons indicate that, when com-pared to the whole global survey sample, the average implementation levels of Finnish manufacturing companies are lower in most manufacturing action programmes and practices. This was evident in, for example, product devel-opment action programmes and envi-r onmental and social sustainability action programmes. Also, the different types of fluctuations regarding supply, demand and product mix seem, on average, to be greater for Finnish companies.

A specific research project derived from the IMSS data by Katri Kauppi and Markku Kuula together with Italian and Spanish researchers relates to the risk management practices of manufactu-ring companies. Their research paper on this topic combined IMSS data and secondary data on country-level risks and won an award at the annual con-ference of the European Operations Management Association in June. A key managerial insight from the study is that combining supply chain risk management practices with supplier and customer integration has positive impacts on a company’s operational performance in terms of delivery and flexibility.

Customized benchmarking reports An essential part of both research proj-ects is to identify best strategies and

practices and to feed this informa-tion back to practitioners: both to the parti cipating companies and to the industry in general. Typically, this hap-pens through, for example, publications, re searcher participation in industry seminars and research-informed teaching. In both research projects, all participating Finnish companies also receive an individually customized benchmarking report after global data collection is finished. This allows them to compare their own practices and per-formance both nationally and globally. In the case of IMSS, these reports were sent to the respondents in May 2014. The reports provide each company with information that allows them to evalu-ate themselves in contrast to relevant compar ison groups. Specifically, the res-pondents could see their own survey question responses beside three refe-rence groups: i) averages for all Finnish companies, ii) averages for all compa-

nies in the same ISIC code globally and iii) av erages of the total global sample. Such reports enable com-panies to identify not only their own strengths, but also potential develop-ment areas, which fall short of global standards.

The data from both surveys is only available to the participating re searchers, but interested parties can contact them to hear more about the research findings the data has yielded so far. Specific research projects associated with the current rounds of data collection are start-ing this year, and research findings and publications can be expected through out the next few years; after this, it will be time for another round of data collection.

Katri Kauppi


On science

Text Paula HaikarainenPhotos Jussi Särkilahti

Supply chain expert

Who are you?I’m Katri Kauppi, Assistant Professor of Logistics at the School of Business. I received my PhD from the Helsinki School of Economics in 2009 when I was still known by my maiden name Karjalainen. After this, I worked as a lecturer at Manchester Business School and Nottingham University Business School before returning to Aalto under the tenure track programme.

What do you research?My research mostly focuses on the procurement function and the management of supply chains, but I am also involved in several different international projects and research groups. For the most part, I engage in quantitative empirical research. Key subjects include, for example, prevention of maverick buying, e-procurement, public procurement, international procurement from developing countries in particular and fair-trade supply chains.

How did you end up in this field?I took an introductory course in operations management back in the day and this aroused my interest, so I picked logistics as my major. I wrote my Bachelor’s thesis on a subject given to me by the department and was then offered work as a course assistant. My professors convinced me to do a PhD and I’ve never looked back. Pursuing a career in academia was not something I had originally considered, but it felt like the right choice after others suggested it to me. What do like most about your work?The personal challenges of research work and the social nature of teaching are a great combination. One day, you’ll be in front of 300 people talking about

the fundamentals of logistics, while at other times you need to concentrate in depth on highly theoretical issues. The work in general involves everything in between these two extremes.

What is the most difficult aspect of your work?Living with long-term uncertainty is the most challenging part on the research side. The process of refining a research idea into a finished publication can last several years and involves so many things that are out of my hands.

What makes your work enjoyable?A lot of things. I try to be accessible for my students. For a teacher, it is very satisfying when, for example, students tell you that participating in your introductory course has inspired them to major in logistics.

What part of your career are you proud of ? An individual event that comes to mind was when, based on my research work, the European Commission asked me to participate in an expert capacity in the drafting of a strategy to centralise Greek public procurement after the financial crisis. It showed respect for my work and provided me with an opportunity to wield influence.

Generally speaking, I’m proud of how I’ve managed to create an extensive international network of cooperation partners so early into my career as a researcher.

What more would you like to achieve?Progressing along the tenure track to full professor is, of course, my primary objective. But I’ve plenty of ambition both for research and the development of my teaching work as well.

More information

IPS: ipsurvey.org

IMSS: manufacturingstrategy.net

Assistant Professor Katri Kauppi was pictured at Port of Helsinki's Vuosaari Harbour. Port of Helsinki is the main logistics hub for Finnish companies that engage in foreign trade.


10 min


Siellä

Aalto-yliopiston muotinäytöksestä on muutamassa vuodessa kasvanut maailmanluokan spektaakkeli, joka vetää kansainvälisiä kykyjenetsijöitä ja muotimediaa. Mistä on kyse?

Ovet auki muodin

markkinoille

Teksti Krista KinnunenKuvat Meri Karhu ja Mikko Raskinen


Siellä

V IELÄ MUUTAMA VUOSI sit-ten Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotinäytök-

set mahtuivat koulun tiloihin Arabian kampukselle. Tämän kevään näytök-seen Helsingin Suvilahdessa saapui ennätykselliset 800 henkeä, joiden jou-kossa oli kansainvälisten huippumuoti-talojen, kuten Louis Vuittonin, Martin Margielan ja H&M:n rekrytoijia, muoti-toimittajia sekä muotialan vaikuttajia.

Mikä opiskelijoiden töissä kiinnostaa?

Yhteinen voimainponnistus”Rekka tulee!” Sieltä se vihdoin saapuu. Parikymmentä opiskelijaa on ehtinyt odotella päästäkseen tositoimeen. Näytöstä rakennetaan helteisenä touko-kuun iltana Suvilahden Kattilahallissa.

Rekan tyhjennys ei kestä kauaa. Rek-kitankoja täynnä vaatteita rullataan sisään. Tuolit on saatu paikoilleen ja tekniikkaa viritellään. Vielä ei uskoisi, että kolkko hallitila muuttuu huomen na catwalkiksi, missä salamavalot välk-kyvät ja mallit astelevat katse tiukasti eteenpäin trendikkään musiikin tah-dittamana.

Koko spektaakkeli rakentuu opiskeli-joiden voimin. Mukana on taiteen kan-didaateiksi ja maistereiksi opiskelevia nuoria suunnittelijoita. Avuksi on tar-vittu viime aikoina myös ulkopuolisia voimia. Taiteen maisteriksi vuonna

TAVOITTEENI ON, ETTÄ JOKU MUISTAA MALLISTONI VIELÄ VIIKON PÄÄSTÄ

Antti Peltoniemen miestenvaatemalliston eläinkuosit siirtyivät kankaisiin korkeakoulun painokangasstudiossa.

Melkein valmista! Tuolirivit odottavat yleisöä Suvilahden Kattilahallissa.


Siellä

Näytöksen takahuone työllistää joukon kampaajia, meikkaajia ja stailisteja avustajineen. Mallit tulevat Suomen tunnetuimmista mallitoimistoista.

Myös mallistojen viimeistely tehdään omin käsin. Sophie Sälekari ompelukoneen äärellä.

Siellä

2006 valmistunut Susse Roos vetää järjestelyjä. Kaikki toiminta kesken-eräisessä hallissa tähtää siihen, että seu-raavan päivän kenraaliharjoitus saadaan vietyä kunnialla läpi. Ja sen jälkeen itse Näytös.

Inspiraatiota ja positiivista painettaMallistoaan viimeistelevä Antti Pelto -niemi, 25, ompelee vaatesuunnittelun ja pukutaiteen työtiloissa miesten puvun-takin hihasaumoja käsin ja virnistää. Viikkoa ennen näytöstä olo on levolli-nen, sillä hän aloitti työskentelyn aikai-sin, toisin kuin viime vuonna.

Inspiraation mallistoon ovat antaneet Lontoossa kukoistaneet punk- ja teddy-boys-kulttuurit ja niissä käytetyt eläin-kuosit, jotka nousivat yllättäen esiin taustatutkimuksessa. Peltoniemi päät - ti tarttua teemaan, vaikka ei ollut siitä viehättynyt.

”Uskon, että jotakin uutta syntyy hedelmällisemmin, kun astuu oman

turvallisen alueensa ulkopuolelle. Tavoitteeni on, että joku muistaa mallis-toni vielä viikon päästä näytöksestä.”

Peltoniemi haki kandimallistossaan uutta tapaa tehdä eläinkuoseja miehille, joille niitä ei ole ollut tarjolla Versacen vanhoja kuoseja lukuun ottamatta.

Sophie Sälekari, 23, piirtää pöy-dällä kaavoja. Työn alla on hänen toinen mallistonsa. Viime vuoden näytöksessä nähty opinnäytemallisto on menestynyt kilpailuissa ja näkynyt muotimediassa.

Oma suunnittelijaidentiteetti vahvis-tuu Sälekarin mielestä vain tekemällä. Siten oppii tunnistamaan vahvuuksiaan ja välttämään kompastuskiviä.

”Viime vuoden mallisto oli käänteen-tekevä, sen avulla tekemiseeni tuli itse-varmuutta.”

Sälekari ja Peltoniemi odottavat näytökseltä ennen kaikkea sitä, että uudenkin malliston vastaanotto olisi hyvä. Heidän ensimmäiset mallistonsa ovat pärjänneet kilpailuissa, mikä luo painetta onnistua myös jatkossa.

Sälekarin mielestä kilpailut ovat hyviä tilaisuuksia verkostoitua, markki-noida ja luoda kontakteja. Tärkeintä on kuitenkin olla esillä.

”Tekemisellä ei ole mitään väliä, jos kukaan ei näe töitäsi. Ei riitä, että pieni lähipiiri arvostaa.”

Vaatesuunnittelun lehtori Tuomas Laitisen mukaan opiskelijoilla on vapaat kädet luoda niin mielikuvituk-sellisia luomuksia kuin vain keksivät.

”Opiskelijalla on oltava vahva ja koko-naisvaltainen visuaalinen viesti. Hänen on uskallettava tulla esille omalla jutul-laan ja erottauduttava muista. Taiteel-lisesti ja taidollisesti on myös saavu-tettava tietty taso.”

Opetus uusiksiOpetuksen ytimessä ovat nuorten ideat ja luovuus. Opiskelijoita kannustetaan hulluihinkin ideoihin. Usein tapauk-

sista, joissa opiskelija on kokenut epä-onnistuneensa, onkin voinut syntyä se kantava ajatus.

Aalto-yliopiston nousu kansainväli-sille muotimarkkinoille alkoi kahdeksan vuotta sitten Designers’ Nest -kilpai-lusta Kööpenhaminassa. Sitä ennen opiskelijoiden ei välttämättä annettu edes osallistua kansainvälisiin kilpai-luihin, sillä taso ei vielä riittänyt.

Nousu on ollut rakettimainen. Muo-toilun laitoksen johtaja, muotitaiteen

TEKEMISELLÄ EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ, JOS KUKAAN EI NÄE TÖITÄSI

Siellä

professori Pirjo Hirvonen, Tuomas Laitinen ja muu henkilöstö ovat uudis-taneet opettamisen ja tekemisen tavat kymmenen vuoden aikana.

Tavoitteena on tuoda vaatesuunnit-telun prosessi mahdollisimman lähelle alan yritysten toimintatapoja. Siihen on yhdistetty humaani, luova tapa tehdä ja löytää suunnittelijan oma ilmaisuvoima. Opetusta on keskitetty isompiin koko-naisuuksiin. Pääaine on tästä syksystä alkaen ytimekkäästi muoti.

Nousukierre ja kriittinen massaPirjo Hirvonen puhuu nousukierteen aikaansaamisesta ja pitkäjänteisestä kehittämisestä. Yksi askel eteenpäin tuo mukanaan aina uuden, ja taso nousee koko ajan. On tärkeää, että ketjussa on mukana huippuosaajia: kansainvälisesti kokeneita ammattilaisia opettajina ja sparraajina sekä osaavia studio- ja har-joitusmestareita. Opetukselle on raken-nettava vakaa perusta, jotta luodaan edellytykset kriittisen massan syntymi-

selle. Hirvosen mukaan ei riitä, että on yksittäisiä hyviä osaajia.

Nyt kriittinen massa on saavutettu.”Emme pyri tekemään tähtiä, vaan

keskitymme siihen, että opiskelijoiden osaaminen on vahvaa ja monipuolista ja että he tuntevat vaatteen rakenteen. Viime kädessä tavoitteena on, että meiltä valmistuneet työllistyvät”, Laitinen sanoo.

”Huippumuotitalot etsivät jatkuvasti nuoria suunnittelijoita, jotka osaavat

Aukeaman kuvien (vasemmalta oikealle) mallistojen suunnittelijat ovat: Taija Sairanen, Siru Juntunen, Satu Maaranen ja Sophie Sälekari.


Siellä

poimia ajasta olennaisen. Meidän opis-kelijoillamme on kysyntää ympäri maa-ilman”, Hirvonen toteaa.

Yliopisto tarjoaa hyvät resurssit sekä taiteellisen ja luovan vapauden. Keskei-nen vahvuus on myös sisäinen yhteistyö: kun eri alojen osaajat kohtaavat, syntyy uudenlaista synergiaa ja innovaatioita.

Jatkumon rakentaminenNäytöksen yhteydessä järjestettiin jo toista kertaa kansainvälinen muoti-seminaari. Satsaus on muotikoululle ainutlaatuinen. Hyvien kontaktien avulla paikalle saadaan korkeatasoi-sia puhujia, kansainvälistä yleisöä ja mediaa.

Yhteistyötä tehdään ulkoasiainminis-teriön, elinkeinoelämän ja alan yritysten sekä Aalto-yliopiston alumnien perus-

OPETUKSEN YTIMESSÄ OVAT NUORTEN IDEAT JA LUOVUUS

—Menestystarinoita muodin markkinointiinAalto Fashion Marketing on monitieteinen kurssi, jonka tavoitteena on synnyttää kansainvälisiä, kaupallisia muodin ja muotoilun menestystarinoita. Kurssi tuo yhteen eri alojen opiskelijoita ja muotialan ammattilaisia, jotka toimivat opiskelijoiden mentoreina.

Kurssi tekee yhteistyötä Etelä-Korean maineikkaan Yonsei-yliopiston, London College of Fashionin ja Saga Fursin kanssa. Yhteistyökumppanit mahdollistavat kurssiin kuuluvan opintomatkan sekä korkeatasoiset vierailevat luennoijat. Opintomatkoja on tehty Souliin, Lontooseen ja Tukholmaan.

Opiskelijat perehtyvät muodin markkinoinnin strategioihin, talouteen ja käytäntöihin sekä muotiliiketoimintaan ja sen eri toimijoihin. Monialaiset opiskelijatiimit kehittävät omia kaupallisia muotibrändikonsepteja alan asiantuntijoiden sparraamina. Opiskeluun kuuluu myös ryhmätöitä, luentoja ja pitchaus-tilaisuuksia.

Kurssi on avoin kaikille Aalto-yliopiston opiskelijoille. Mukaan valitaan vuosittain suuresta hakijajoukosta esitehtä-vän perusteella 20 opiskelijaa. Jatkossa Fashion Marketin-gia voi opiskella sivuaineena.

Kurssista vastaavat Kauppakorkeakoulun markkinoinnin laitos sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitos. Kurssia johtaa professori Pekka Mattila ja muita opet-tajia ovat tutkijat Elina Koivisto ja Antti Vassinen. Kurssin suunnittelussa on ollut mukana myös muotoilun laitoksen johtaja, professori Pirjo Hirvonen.

aaltofashionmarketing.com

Yllä: Nuoret suunnittelijat pääsevät itsekin catwalkille näytöksen päätteeksi. Alla: Satu Maarasen mallistoa.

taman Pre Helsingin kanssa. Se pyörit-tää Helsingin muotiviikkoja ja panostaa suomalaisen muodin vientiin.

Prosessi ei pääty kevään muotinäy-tökseen. Mallistot ovat median saata-villa Susse Roosin pr-yrityksessä Toveri Helsingissä. Syksyllä parhaat mallistot viedään showroomiin Pariisiin yhteis-työssä Pre Helsingin kanssa.

Suomessa aletaan vähitellen ymmär-tää, mistä muodissa on kyse, ja mie-lenkiinto alaa kohtaan on lisääntynyt. Merkittävää työtä tämän eteen ovat tehneet Aalto-yliopiston alumnit, joiden uusi sukupolvi tekee yhteistyötä keske-nään sekä alan yritysten ja elinkeinoelä-män kanssa.

Viimeistään kansainvälisten kykyjen-etsijöiden ilmestyminen paikalle kertoo, että ollaan oikeilla jäljillä.


Siellä

LONTOOSSA MILJOONAT ihmiset viettävät melkoisesti aikaa metrossa. Joka arkipäivä. Oma työmatkani oli noin vuoden ajan puolisentoista tuntia yhteen suun-taan. Kolme tuntia päivässä. 15 tuntia viikossa. 60 tun -tia kuukaudessa, ja lomakuukausi pois lukien 660 tun-tia vuodessa.

Pohdin usein sitä, mihin lontoolaiset kanssamat-kustajani käyttivät työmatkatuntinsa ja mitä itse tein. Silmämääräisesti arvioituna voittajia olivat teleope-raattorit tai kännykkäpelien valmistajat. Osa luki huo-limatta siitä, oliko sattunut saamaan istumapaikan tai ei. Osa nukkui. Vain aniharva oli silmät auki tekemättä mitään. Ja kuitenkin – juuri tuontyyppiset hetket voivat parhaimmillaan tarjota aikataskuja, jolloin voisi ajatella.

Princeton Universityn vanhempi tutkija ja profes-sori emeritus Daniel Kahneman kuvailee kirjansa Thinking, Fast and Slow (2011) esipuheessa yhteisiä hetkiä elämänsä tärkeimmän ammatillisen kanssa-ajattelijan Amos Tverskyn kanssa. Nobel-palkittu Kahneman kertoo kävelyretkistä ja oivalluksen het-kistä, jotka liittyivät molempia kiinnostaneeseen aiheeseen: ihmisen tapaan tehdä päätöksiä ja jäsentää tietoa. Heillä oli aikaa ajatella yhdessä.

Kahneman päätyi tutkimuksessaan malliin, jonka mukaan käyttöjärjestelmässämme on kaksi vaihdetta, nopea ja hidas. Nopea toimii selkäytimestä: voimme esimerkiksi ajaa autoa ja puhua samaan aikaan kulut-tamatta ylimääräistä energiaa. Keskittymistä ja päät-telykykyä edellyttävä ajattelu on puolestaan hidasta. Se vaatii voimia ja päättäväisyyttä. Toisinaan se ajaa yksilön äärirajoille asti.

Ajattelun ja arkisen päätöksenteon analysoimi-nen kahnemanlaisittain nopean ja hitaan näkökul-

Aikaa ajatella!

mista muuttaa mielen maantiedettä. Se ajaa myös pohtimaan, kuinka paljon ajattelun kapasiteettia voisi lisätä. Vaikka sitten metrossa.

Innovatiivinen, uutta luova ajattelu ei synny pakot-tamalla. Ajattelun mahdollistaviin puitteisiin voi – ja tulee – kuitenkin sijoittaa. Luontevin mahdollinen paikka ajattelun kehittämiselle on yliopisto. Yliopis-tot ovat koko maan kilpailukyvyn ja kehittämisen kan-nalta ratkaisevassa asemassa. Koulutukseen ja ajat-teluun sijoittaminen on paitsi viisasta myös välttä-mätöntä. Mutta pelkät puitteet ajattelulle eivät vielä tee ihmeitä. Lisäksi tarvitaan oikeaa asennetta ja resursseja – sekä tutkijoille riittävästi aikaa ja vapautta.

Kykyä ajatella tulee vaalia. Huippututkijoiden työtä voisi verrata huippu-urheilijoihin, joiden kohdalla nappisuoritukseen satsaaminen ei tunnu liioitellulta. Jos kohta hyviä urheilijoita sparrataan viimeiseen asti, huippuasiantuntijoiden ympärillä harvemmin pyö-rii hyvinvointitiimejä. Keskittymisen ja rauhan – tai hierojien ja ravitsemusterapeuttien – sijaan listalla on huonosti nukuttuja hotelliöitä, myöhästyneitä len-toja ja kehnoa ruokaa. Palkkiot ovat surkeita, ja vaikka menestystäkin tulisi, mediaa se ei ainakaan kiinnosta.

Kilpailukykyisessä maassa asiantuntijuutta kui-tenkin kuunnellaan, käytetään ja arvostetaan, sillä tieto on päätöksenteon tärkein väline. Kilpailukykyi-sessä maassa uskalletaan tukea toisia ja iloita toisten menestyksestä.

—

Susanna Pettersson

Anni

Han

én

—Kirjoittaja on dosentti, Ateneumin taidemuseon johtaja ja Aalto-yliopiston hallituksen jäsen, joka saa virtaa taiteista.


Kolumni


In-houseThis section gives you a picture of

what’s happening at Aalto University.

SUSTAINABLE SHUTTLING ON CAMPUSText Paula HaikarainenPhoto Aki-Pekka Sinikoski

The 50 campus bikes fly the Aalto colours and are

marked with the university logo. Staff members can

borrow these bikes for short-term use free of charge.

They encourage people to shuttle around campus

ecologically and remove the need to worry about

parking.

The bikes are a part of Aalto’s sustainable

campus programme. Sustainability and responsibility

are associated both with the everyday operations

of the university and the contents of research

and teaching.

Aalto was the first Finnish university to join

the International Sustainable Campus Network (ISCN)

in 2013 and the university drafts an annual sustainability

report on its activities.

According to the report, the university increased

the efficiency of its space utilisation as well as invested

in and developed energy conservation in 2013. About half

of the electricity consumed by Aalto’s real estate company

was produced in an environment-friendly manner.

aalto.fi/sustainability

–Producer Katri Winqvist cycling through the Otaniemi campus last August. She organises events at Aalto’s communications unit, which often makes it necessary to visit several different university locations during the day. A campus bike is an easy way to travel from place to place.

Ajankohtaista

Aalto-yliopiston viides lukuvuosi avat-tiin Arabian kampuksella vietetyssä juhlassa 2. syyskuuta. Rehtori Tuula Teeri painotti avajaispuheessaan globaalia kilpailukykyä ja suomalaisiin vahvuuksiin perustuvaa osaamista.

”Jos haluamme menestyä kansakun-tana, meillä on oltava erinomaisia tut-kijoita, oikeasti maailman parhaita. On ensiarvoisen tärkeää, että ne yli -o pistot, joita Suomi päättää ylläpitää, yltävät omilla vahvuusaloillaan kan-sainväliseen kärkeen. Oleellista on myös se, että yliopiston professorikun-nalla on hyvät yhteydet elinkeinoelä-mään ja muuhun yhteiskuntaan. Tässä asiassa Suomi ja Aalto-yliopisto ovat maailman kärjessä.”

Yliopistojen rahoitukseen Teeri toivoi pitkäjänteisyyttä.

”Poukkoilu yliopistojen rahoituksessa on aina haitallista. Huippuosaamisen kehittäminen on kallista, mutta siitä luopuminen käy vielä kalliimmaksi.”

Myös ylioppilaskunnan puheejohtaja Lauri Lehtoruusu nosti esiin menes-tymisen kansain välisessä kilpailussa.

”Suomen vahvuus ja tulevaisuus perustuvat vapauteen ja vastuuseen, mikä kasvattaa yksilöllisiä, glo baalis sa kilpailussa pärjääviä osaajia, jotka tuot-

Ensimmäistä kertaa järjestetty Home-coming Day -alumnipäivä kokosi Kauppa korkeakoulun alumnit takaisin koti kampukselle Töölöön 22. elokuuta.

Tapahtumaan osallistui runsaat 600 henkeä. Päivän aikana pohdittiin taloustieteen asiantuntijoiden ja elin-keinoelämän vaikuttajien kanssa, miten Suomi saataisiin uuteen nousuun.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheenvuoron alumnipäivän semi-naarissa. Hän painotti puheessaan vas-tuullista julkisen talouden hoitamista ja tulevaisuuteen investoimista.

”Kaikki syntyy joko henkisen tai rahallisen investoinnin tuloksena.

Rehtori Tuula Teeri toivotti tasavallan

presidentti Sauli Niinistön tervetulleeksi Kauppakorkeakouluun.

Avajaisten jatkoilla, Aalto Partyssa Otaniemessä, opiskelijat

ja yliopiston johto kilvoittelivat köydenvedossa.

Alumnipäivästä eväitä kasvuun –

Julia

Wec

kman

Pinj

a Va

lja

Avajaisten teemana kilpailukyky–

tavat lisäarvoa yhteiskunnalle opinto-jen aikana ja sen jälkeen. Tulevaisuuden yliopisto ei voi olla tutkintoja julkai-sutehdas, vaan yhteiskuntaa jatkuvasti palveleva kehityksen moottori.”

Elinkeinoelämän tervehdyksen ava-jaisiin toi Perheyritysten liiton toimi-tusjohtaja Matti Vanhanen, joka pää-ministerikaudellaan oli kes keisesti vaikuttamassa Aalto-yliopiston syntyyn. Hän muistutti perustamisvaiheista:

”Lisärahat, joita hallitukseni osoitti sekä pääomittamiseen että toiminta-määrärahoihin, eivät olleet automaatti-sia. Yliopistokenttä saattoi saada ne vain siksi, että yliopistouudistus tehtiin, ja merkittävä osa lisä panostuksesta annet-tiin, koska luotettiin Aalto-yliopiston muodossa luotavaan konseptiin. Se raha ei ollut pois muilta yliopistoilta vaan ekstraa.”

Se, missä tuo tulos syntyy, on ratkai-sevaa. Jos investoinnit syntyvät Suo-messa, tarkoittaa se suomalaista työtä ja hyvinvointia.”

Niinistö peräänkuulutti myös roh-keutta investointeihin: ”Tämän päivän velka on huomisen veroa.”


Kiinni kirjaimissa

Teksti Tiiu PohjolainenKuva FILI

A niin kuin aamu. B niin kuin bibliotek. Opiskelijoiden suunnittelema visuaalinen ilme purki Suomen aakkosten varaan. Näyttämönä oli maailman tärkein kirja-alan tapahtuma, Frankfurtin kirjamessut.

KEVÄÄLLÄ 2012 graafisen suunnittelun koulutusohjelmassa nosteltiin lasipur-kista paperilappuja. Maisteriopiskeli-joista arvottiin työryhmiä suunnitte-lemaan visuaalista ilmettä Frankfur-tin kirjamessujen vuoden 2014 teema-maalle, Suomelle.

Arvonnan tuloksena yhden työ-ryhmistä muodostivat Jinhee Kim, Anssi Kokkonen ja Tommi Leskinen. He toki tunsivat toisensa, mutta eivät olleet aiemmin työskennelleet yhdessä.

Suunnittelun pohjaksi annettiin kaksi sanaa: Finnland ja Cool. Ne olivat teema maahankkeen virallinen slogan.

Etelä-Koreasta Suomeen vuonna 2011 opiskelemaan tullut Jinhee Kim muiste-lee hämmentynyttä lähtötilannetta.

”En ymmärtänyt, mitä ’Finnland. Cool.’ tarkoittaa. Onko kyse siitä, että Suomessa on kylmä. Vaiko siitä, että maa on trendikäs, cool. Vai jostain ihan muusta.”

Trio aloitti työnsä kahvilassa, ideoita palloteltiin päiväkaupalla.

”Pojat tekivät valtavan työn perehdyt-täessään minua suomalaisuuteen. En ymmärtänyt esimerkiksi, mitä ’sisu’ tarkoittaa. Tai mitä ihmettä on ’perkele’.

Lopulta Anssi näytti minulle Youtubesta vanhan mainoksen, jossa mies hakkaa halkoja, kirveen terä irtoaa ja lentää kauas. Ehkä silloin ymmärsin”, Kim kertoo.

Valtavan tilan haasteOpiskelijat halusivat luoda logon lisäksi visuaalisen kokonaisuuden, joka nousee esille maailman suurimmilla kirja-alan messuilla.

”Frankfurtin seitsemässä messuhal-lissa on uskomaton määrä erilaista visuaalista viestintää. Kilpailevia viestejä on paljon, ja tilan valtavuus on otettava huomioon suunnittelussa”, Anssi Kokkonen sanoo.

Työryhmä päätti työskennellä vah-vasti aakkosten kirjaimistolla pela-ten, kuvia välttäen. Heidän käsissään Suomi ja suomalaisuus purettiin aak-kosiin. Haettiin ideoita siitä, mitä Suomi yhdellä kirjaimella voi kertoa suomeksi, saksaksi, ruotsiksi, englanniksi tai saa-meksi. B voi olla blomma, blondi, bib-liotek tai vaikkapa blue.

”Lähdimme suunnittelutyössä liik-keelle hyvin pienestä, yhdestä kahden sanan sloganista, ja rakensimme sen

ympärille laajan konseptin”, Kokkonen kertoo.

Lopputuloksena oli voittoisa ehdotus, jonka asiakas, FILI – Finnish Literature Exchange, valitsi käyttöönsä.

Materiaaleja joka lähtöön Opintoprojektin aikana ehdittiin raken-taa visuaalisen viestinnän peruskon-septi ja idea. Mutta vasta sitten alkoi puurtaminen.

”Veimme logon aika pitkälle,” Kok-konen sanoo. Niin pitkälle, että aakkos-ten varaan syntyi myös kolme ja puoli-minuuttinen animaatio, jossa kirjaimet vaihtuvat, ja kuva Suomesta rakentuu niin tangon kuin kantelemusiikin säes-tämänä, löylyä heitetään ja maksutto-masta korkeakoulutuksesta iloitaan.

Toki asiakas sai paljon muutakin kuin animaation. Visuaalisen ilmeen varaan syntyi materiaalipaketteja, käyntikort-teja, kirjanmerkkejä, tarroja ja lehtiöitä, kampanjajulisteita. Tarvittiin graafista ohjeistoa, logotiedostoja, lisävärejä.

Mutta entä suunnittelijoiden oma suhde kotimaiseen kirjallisuuteen? Seuraa aavistuksen kiusallinen hiljai-suus. Anssi Kokkonen ja Tommi Leski-nen myöntävät, ettei kumpikaan muista, minkä suomenkielisen kirjan olisivat viimeksi lukeneet. Jinhee Kim pelastaa tilanteen: ”He kyllä sanoivat, että minun kannattaisi lukea Seitsemän veljestä.”

Opintoprojektin jälkeen Anssi Kokkonen, Jinhee Kim ja Tommi Leskinen jatkavat yhteistyötä omassa suunnittelutoimistossa.

–Frankfurtin kirjamessut 8.–12.10.2014Teemamaana Suomi. Kävijöitä 300 000. Messualue 170 000 m2. Maamme suurin kulttuurivientihanke,koordinoijana FILI.Suomen paviljongin suunnittelivat tila- ja kalustesuunnittelun opiskelijat Natalia Baczynska Kimberley, Nina Kosonen ja Matti Mikkilä.

finnlandcool.fi finlit.fi


Vau!Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa:aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Koonnut Paula HaikarainenVäitöksiäSkenografian turmeltunut kuvastoVenetsian kauppias on William Shakespearen näytelmä, jonka hahmo, juutalainen koronkiskuri Shylock, on herättänyt kiistelyä aina renessanssista nykypäivään.

Taiteen maisteri Lilja Blumenfeld tutki väitöskirjassaan, miten skenogra-fia on luonut turmeltunutta ja vääris-tynyttä kuvastoa Shylockin hahmosta. Näytelmä on tulkittu poliittiseksi, sek-suaaliseksi, rodulliseksi ja moraali-seksi arvoitukseksi. Sen esitysten luoma kuvasto on levinnyt ympäri Eurooppaa, ja samalla Shylockia on käytetty kuvas-tamaan juutalaisia. Esityksissä Shylo-killa on ollut niin koomisia, vastenmieli-siä kuin jalojakin piirteitä.

Vääristyneisyys kuuluu Blumenfeldin tulkintaan skenografiasta yleensä. Kat-sojan kuvitelma esityksen maailmasta vaatii, että näyttämö ja lavasteet tulevat luoduiksi hänen mielikuvituksessaan. Näin skenografiakin on osin kuvitteelli-nen ja lähtökohtaisesti ”turmeltunut”.Lilja Blumenfeld 27.5.2014: Shylock – Trial – Venice: Corrupt Imaginings in the Merchant of Venice. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Tuplaverotus vapaaehtoisten eläkejärjestelyjen uhkana Tuloverolain säännöksiä, jotka koskevat vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkejärjes-telyjä, ei ole riittävästi sopeutettu kan-sainvälisten eläkemarkkinoiden vaati-muksiin, osoitti kauppatieteiden lisen-siaatti Marjut Salo väitöskirjassaan.

Väitöstutkimus selvitti, mitä mahdol-lisuuksia EU-mailla ja erityisesti Suo-mella on verottaa vapaaehtoiseen eläke-järjestelyyn perustuvia eläke-etuuksia niiden myönnettyä eläkemaksuille vero-tuen, ja näin estettyä tuen muodostumi-nen lopulliseksi veromenoksi.

Tutkimus toi esiin, että tuloverosään-nösten soveltaminen johtaa monissa rajat ylittävissä tilanteissa eläke- etuuksien kaksinkertaiseen verotuk-seen. Tämä rajoittaa eläkesäästäjien vapaita liikkumisoikeuksia ja heikentää eläkeläisten toimeentuloa.

Tutkimuksessa esitettiin EU-myön-teisen tulkinnan edellyttävän, ettei Suomi pidä jatkossa tiukasti kiinni eläke-etuuksien verotuksen säilyttä-misestä verotusvaltansa alla. Sen sijaan Suomen tulisi esimerkiksi myöntää

verotuki pitkäai kaisen ulkomaisen eläkesäästämisen maksuille.Marjut Salo 13.6.2014: The International Taxation of Voluntary Individual Pensions. Kauppakorkeakoulu.

Yksi puhelin, monta liittymääUsean liittymän yhtäaikainen käyttö voi mullistaa sekä kuluttajien internet-palveluiden käyttöä että operaattorei-den liiketoiminnan, selviää diplomi-insinööri Henna Suomen väitöksestä.

Mikäli päätelaitteiden moniverkko-liityntä ja monitieprotokollat leviävät laajasti käyttöön, operaattorien välinen kilpailu kiristyy. Käyttäjän kustannus vaihtaa operaattoria pienenee, ja hän voi helpommin valita itselleen sopivimman verkon.

Monitieprotokolla on yksi ratkaisu, jonka avulla käyttäjän laite voi valita automaattisesti parhaan saatavilla ole-van verkon. Teknologialle on olemassa useita toteutuksia, mutta ne eivät ole levinneet laajempaan käyttöön, eikä niitä ole aiemmin tutkittu taloudelli-sesta näkökulmasta.

Tutkimuksen mukaan monitieproto-kollien käyttöönoton hyödyt ja markki-navaikutukset riippuvat muun muassa moniverkkoliitynnän mahdollistavien laitteiden, esimerkiksi multi-SIM-puhelimien, yleistymisestä.

Teknologiakehittäjien lisäksi tutki-muksen tulokset auttavat yrityksiä ja lainsäätäjiä ennakoimaan monitieproto-kollien markkinavaikutuksia päätöksen-teon tueksi.Henna Suomi 17.6.2014: Techno-economic feasibility analysis of multipath protocols in the Internet. Sähkötekniikan korkeakoulu.

Lisää tehoa polttokennoihinPolttokennot ovat sähköisen energian lähteitä, joissa kemiallinen energia muu-tetaan suoraan sähköksi korkealla hyöty-suhteella. Toisin kuin akku, polttokenno voidaan ladata välittömästi lisäämällä järjestelmään polttoainetta. Kannetta-via sovelluksia varten sekä polttokennon että polttoaineen tilavuus ja paino pitää minimoida suorituskyvyn kärsimättä.

Diplomi-insinööri Petri Kanninen tutki väitöskirjassaan metanolin käyt-töä polttoaineena, koska sen tilavuudel-linen energiatiheys on huomattavasti

suurempi kuin yleisesti polttokennoissa käytetyn vetykaasun.

Toisin kuin vety, metanoli kuitenkin kulkeutuu polttokennon separaattorin läpi, mikä häiritsee hapen pelkistymis-reaktiota. Tätä varten tutkittiin typellä käsiteltyä hiilinanoputki-katalyyttiä, joka edistää hapen pelkistymistä mutta ei metanolin hapettumista.

Tulokset osoittivat, että hiilikatalyy-tillä voidaan päästä jopa neljä kertaa parempaan suorituskykyyn kuin meta-nolille herkällä, kaupallisella platina-katalyytillä.Petri Kanninen 18.6.2014: Characterization of nanostructured catalysts and silicon microstructures in polymer electrolyte membrane fuel cells. Kemian tekniikan korkeakoulu.

Tilastollinen komponenttimalli tunnistaa lääkevasteita Diplomi-insinööri Juuso Parkkinen sovelsi väitöstyössään tilastollisia kom-ponenttimalleja molekyylien vuorovai-kutusten ja lääkevasteiden analysointiin.

Suurten molekyylitason mittausai-neistojen hyödyntäminen on yleistynyt lääketieteessä. Esimerkiksi lääkemole-kyylien vaikutuksia syöpäsoluissa tut-kitaan lääkealtistuksista tehdyillä peri-mänlaajuisilla geeniekspressiomittauk-silla. Mittausaineistoissa saattaa piillä vihjeitä uusien syöpähoitojen kehittä-miseen, mutta niiden löytäminen suu-rista ja kohinaisista aineistoista on han-kalaa.

Tilastolliset komponenttimallit ovat tehokkaita työkaluja kohinaisten aineis-tojen analysoinnissa. Parkkisen työssä komponenttimalleilla tunnistettiin säännönmukaisia molekyylitason lää-kevasteita. Niitä tulkitsemalla saadaan uutta tietoa lääkkeiden vaikutusmeka-nismeista. Lisäksi vasteita vertaamalla voidaan tunnetuille lääkkeille etsiä uusia kohteita esimerkiksi syöpälääkkeinä.

Tilastolliset komponenttimallit sovel-tuvat myös useamman aineiston yhdis-tämiseen. Työssä löydettiin yhteyksiä molekyylitason lääkevasteiden ja soluta-son toksisuusmittausten välillä. Tulok-set mahdollistavat lääkkeiden haital-listen sivuvaikutusten ennustamisen aiempaa tehokkaammin.

Juuso Parkkinen 29.8.2014: Probabilistic components of molecular interactions and drug responses. Perustieteiden korkeakoulu.


Asumisen palveluverkostoja tehostamassa

Teksti Timo HämäläinenKuva Aino Huovio

Arto Huuskosen väitöstutkimus tuo kiinteistöalalle uutta tietoa, joka syventää ymmärrystä palvelujohtamisesta.

PALVELUVERKOSTOJEN merkitys on kasvanut voimakkaasti teollistuneissa maissa. Suomessa palveluiden tuotanto synnyttää 64 prosenttia bruttokansan-tuotteesta ja työllistää liki 70 prosenttia työvoimasta. Tästä kiinteistöalaan liit-tyvien palveluiden osuus on lähes kolmannes.

”Palvelutuotannon kasvua ylläpitää yritysten keskittyminen omiin ydin-toimintoihin ja pyrkimys tukitoimin-tojen ulkoistamiseen. Toisaalta yrityk-set haluavat tarjota asiakkailleen koko-naisvaltaisia ratkaisuja erilaisten tuki- ja lisäarvopalveluiden kautta”, toteaa aiheesta väitellyt diplomi-insinööri Arto Huuskonen.

Esimerkiksi lentoliikenteessä on kehitetty paljon matkustamisen help-poutta ja viihtymistä lisääviä tukipal-veluja. Samoin asumisessa on etenkin ikääntyneille kehitetty perinteisten kiinteistöpalvelujen rinnalle kotiapu-, hyvinvointi- ja hoivapalveluja.

Suuret vuokra-asuntoyhtiöt mukanaTutkimuksen kohteena oli kaksitoista kiinteistö- ja kolme senioriasumisen palveluverkostoa. Edustettuna olivat Suomen suurimpiin lukeutuvat vuokra-asuntoyhtiöt sekä isännöinti-, kiinteistö- ja hoivapalveluntuottajat.

”Asumisen palveluja tuottavien verkostojen johtaminen on haastavaa, koska vuokra-asuntoyhtiö ei pysty suo-raan kontrolloimaan vaikkapa ulkopuo-lisen huoltoyhtiön palveluita loppu-asiakkailleen”, sanoo Huuskonen.

Eri osapuolet voivat käsittää esimer-kiksi laadun eri tavoin. Myös tavoit-teet voivat poiketa toisistaan: vuokra-

–Arto Huuskonen 6.6.2014:

Managing Strategic Service Network, Contingency View of Integration in the Context of Component Services. Insinööritieteiden korkeakoulu.

asuntoyhtiö voi markkinoida asukkail-leen yksilöllistä palvelua, mutta palve-luyritys pyrkii kustannustehokkuuden nimissä minimoimaan kanssakäymisen asukkaiden kanssa.

”Yhteisten päämäärien saavuttami-seksi vaaditaan yritysten välille yhtenäi-syyttä eli integraatiota. Sitä luodaan joh-tamisjärjestelmillä ja niiden mukaisella palveluverkoston johtamisella.”

Kiinteistöyhtiöt pyrkivät tehosta-maan johtamista muun muassa vähen-tämällä yhteistyökumppaneiden ja alihankkijoiden määrää, säännöllisillä raportointi- ja tapaamiskäytännöillä, kenttäkierroksilla ja pistokokeilla, palkkio-sanktiojärjestelmillä sekä kumppanuuspäivillä.

Olosuhteet sanelevat johtamisjärjestelmänHuuskonen havaitsi, että yhtenäisyyden johtaminen vuokra-asuntoyhtiöissä on riippuvainen palvelun, verkoston ja toi-mintaympäristön olosuhteista.

”Esimerkiksi senioriasumisessa, jossa kehitetään asukkaille uusia lisä-arvopalveluja, vallitsee aluksi epävar-muus. Yhteisen konseptin kehittyessä varmuus lisääntyy, mutta se voi helposti heiketä vaikkapa avainhenkilöiden vaih-tuessa. Johtamisjärjestelmältä tämä vaatii joustavuutta sekä muutoksen hallintaa.”

Verkoston elinvoimaisuutta voidaan parantaa sopimusten jatkuvalla tarken-tamisella sekä ohjausryhmätyösken-telyllä.

Tutkittujen palveluverkostojen johtamiseen vaikuttaa, kuinka uusi, monimutkainen tai tärkeä palvelu on kiinteistöyhtiön taloudelle. Myös se

vaikuttaa, osallistuuko loppuasiakas palveluprosessiin esimerkiksi suoralla kontaktilla palvelun tuottajaan vai näkeekö asiakas vain lopputuloksen.

”Vuokrataloyhtiöiden kannattaa muistaa, että loppuasiakas ei yleensä erottele sitä, kuka palvelun tuottaa. Jos asukas on tyytymätön ulkoistettuun palveluun, kohdistuu tyytymättömyys usein asunnon vuokraavaan yhtiöön.”

Uutta tietoaVäitöstyö on alansa ensimmäinen tutkimus, joka empiirisesti kehittää arvoverkkoteoriaa. Samalla se syven-tää ymmärrystä, miten ja miksi erilaisia tuki- ja lisäarvopalveluja johdetaan eri tavalla.

Tutkimuksessaan Huuskonen sovelsi arvoverkkoviitekehystä, jonka on luo-nut Kauppakorkeakoulun emeritus-professori Kristian Möller tutkimus-ryhmineen 2000-luvulla.

”Väitöstyö osoittaa, että viitekehys pätee vain osin. Kehitin ja täydensin teoriaa palveluihin soveltuvaksi”, Huuskonen sanoo.

”Tulokset auttavat palveluita osta-via yrityksiä näkemään, miten heidän olisi hyvä johtaa palveluverkostojaan. Kaikissa verkostoissa ei kannata käyttää samanlaista johtamisjärjestelmää.”


Miten tietokonegrafiikan ammattilainen katsoo liikkuvaa kuvaa arjessa? Harjaantuneisuus digitaalisen kuvan katso-miseen on täysin automatisoitunut, kaikenlai-set rumuudet hyppäävät tosi helposti silmille. Monesti tv-kuvassa on 50 kuvaa sekunnissa, jolloin kuvien väliin on keksitty lisää kuvia, jotta liike näyttäisi tasaisemmalta. Jos ne eivät toimi tosi hyvin, pistää se silmään välittömästi.

Onko kotisi varusteltu niin, että grafiikka peleissä ja elokuvissa pääsee oikeuksiinsa?Itse asiassa ei ole. En katso televisiota juuri ollenkaan! Pelasin ennen kuin menin töihin pelifirmaan, mutta sitten se jäi. Avaan tv:n noin kerran kolmessa kuukaudessa. Televisio on ylimalkaan hyvin vanhentunut asia.

Mikä on kiehtovin digitaalinen maailma, jonka luomiseen olisit halunnut osallistua? Ihailen fysikaalisesti realististen hahmojen suunnittelua, ja sitä haluaisin tehdä. Maailman kovimman efektistudion Weta Digitalin tehos-teet Hobitti-leffoissa ovat älyttömän hienoja. He muun muassa rakentavat hahmonsa oikean luurangon päälle lisäämällä sille lihakset ja ihon. Sen jälkeen he ratkovat käänteisesti mate-maattisilla elementtimenetelmillä, mitä iholle tapahtuu vaikkapa käden koukistuessa.

Teininä suuri unelmani oli päästä tekemään tekniikkaa globaalisti menestyneisiin peleihin. Saavutin sen Max Payne -peleillä. Kaikki mitä siinä ruudulla näkyy, hahmoja ja joitain ase- pöllähdyksiä lukuun ottamatta, on tuotettu tekemälläni softalla.

Onko ihmisten arjessa tietokonegrafiikkaa läsnä niin, ettei sitä tule ajatelleeksi? Auton navigaattori on varmasti sellainen. Ne ovat vaan täysin surkeita, rumia ja hitaita. Lentokoneen liikkuva kartta on toinen. Ja puhelimessa ja muissa laitteissa on tietysti animoidut 2D-käyttöliittymät, joilla niitä käytetään.

Oman tutkimuksesi ytimessä on valokäyttäytymisen simulointi. Mitä se tarkoittaa? Kaikki on kiinni valosta. Kuvat muodostuvat, kun valo heijastelee ja kimpoilee tilassa. Aikanaan se osuu silmiin tai kameraan. Jos halutaan tuottaa oikeannäköisiä kuvia, meidän pitää matkia tätä prosessia tietoko-neella. Se tarkoittaa monimutkaisten yhtälöiden ratkaisemista. Harva tajuaa, että erikoistehos-teiden takana on hyvin raskasta ja sofistikoitu-nutta tekniikkaa.

Miten itse koet valon arjessa? Valoon on tosi henkilökohtainen suhde. Kun ilmassa on hyvin pieniä valoa taittavia asioita, auringon ympärille syntyy kaaria. Kesäpäivinä voi nähdä esimerkiksi siitepölyhaloja. Talvella taas näkyy haloja, jotka syntyvät ilmakehässä olevista jääkiteistä.

Ilman viilentyessä kesäöinä tulee kastetta ja sumua. Kun sumu alkaa nousta yöllä niityllä, se näyttää hienolta ja on samalla tosi mielen-kiintoinen ilmiö. Jos sitä haluaa simuloida, siinä tapahtuva fysikaalinen prosessi on hirveän monimutkainen ja laskennallisesti raskas.

Tietokonegrafiikan apulaisprofessori Jaakko Lehtinen näkee sumussa paitsi hienon ilmiön, myös raskaan mallinnuksen.

Jaakko Lehtinen,miten katsot valoa?

Arjen valintojaAsiantuntija kertoo tutkimusalaansa

liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Teksti Johanna Lassy Kuva Terhi Korhonen


Palkitut

Aalto University hosts the annual World Cultural Council Award Ceremony 2014 at Otaniemi Campus in Espoo, Finland.

The Award Ceremony will be accompanied by the Aalto University Academic Summit: The Impact of Universities on Economic Growth. The esteemed speakers include prominent policymakers and winners of significant science and technology prizes.

You are warmly welcome to these unique events!

Award Festivities Sunday 16 November 15.00 Public opening lecture by WCC President and Nobel Laureate Edmond H. Fischer: “The Origin of Reversible Protein Phosphorylation”Open Innovation House, Otaniementie 19–21, Espoo

Monday 17 November9.00 Laureates’ Lectures, Professor Sir Philip Cohen: “Protein Kinases, the Major Drug Targets of the 21st Century” Professor Federico Rosei: “What Type of Energy for the Future of Humanity?”13.15 The 31st World Cultural Council Award CeremonyOtakaari 1, Espoo

Academic SummitTuesday 18 November 9.00 –17.30 From Research to InnovationHelsinki Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki and Dipoli Auditorium, Otakaari 24, Espoo

Wednesday 19 November 9.00 –16.30 Co-creating the Next MillenniumDipoli Auditorium, Otakaari 24, Espoo

Thursday 20 November9.00 –12.00 Thematic campus toursOtaniemi campus, Espoo

Registration and detailed programme: wcc.aalto.fiRegistration closes on Sunday, 26 October 2014.

The Impact of Universities on Economic Growth


MAAILMAN KULTTUURINEUVOSTOLTA TUNNUSTUKSIA Maailman kulttuurineuvosto, World Cultural Council, myöntää vuosittain tunnustuspalkintoja tieteen, taiteen ja koulutuksen alalta. Tänä vuonna palkinnot jaetaan Suomessa, Aalto-yliopistossa 17. marraskuuta. Tilaisuu-dessa kuullaan tämänvuotisten tiedepalkintojen saajien Philip Cohenin ja Federico Rosein yleisöluennot sekä jaetaan tunnustuspalkinto kuu-delle kansainvälisesti meritoituneelle, uransa alkuvaiheessa olevalle Aalto-yliopiston tutkijalle.

Tunnustuspalkinnon saavat: matematiikan apulaisprofessori Camilla Hollanti, logistiikan apulaisprofessori Katri Kauppi, polymeeritekno-logian apulaisprofessori Mauri Kostiainen, tohtorikoulutettava Matti Kuittinen, meriteollisuuden apulaisprofessori Jani Romanoff sekä mikro- ja nanoelektroniikan apulaisprofessori Hele Savin.

Maailman kulttuurineuvosto on vuonna 1981 perustettu kansainvä-linen yhteistyöverkosto. Sen tarkoituksena on tunnustuksillaan edistää kulttuuria ja hyvää tahtoa sekä tieteen, taiteen, koulutuksen ja tutkimus-instituutioiden yhteistyötä ympäri maailman.

VILLE PULKILLE ELOKUVA-ALAN PALKINTO —Apulaisprofessori Ville Pulkki Sähkötekniikan korkeakoulusta on saanut Samuel L. Warner -muis-tomitalin elokuvien äänitekniikan edistämiseksi tekemästään työstä. �Mitalin myöntää yhdysvalta-lainen elokuva- ja televisioteknii-kan yhteisö The Society of Motion Picture and Television Engineers SMPTE.�Pulkki kehitti väitöstutkimuk-sessaan menetelmiä, jotka mahdol-listavat elokuvien ääniraitojen tois-ton erilaisissa monikanavaisissa kaiutinjärjestelmissä.

ARI SIHVOLASTA ESPOO AMBASSADOR —Professori Ari Sihvola Sähkö-tekniikan korkeakoulusta on valittu vuoden 2014 Espoo Ambassadorik-si, jonka tehtävänä on edistää Espoon tunnettuutta kongressi-kaupunkina. �Sihvola toimii aktiivisesti alan-sa kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä järjestöissä. Hän on järjestänyt kansainvälisiä kongres-seja, jotka ovat tuoneet Espooseen satoja ulkomaisia tutkijoita.�Kongressilähettilään valitsee vuosittain matkailutoimisto Visit Espoo yhdessä Espoon kaupungin kanssa.

RIKU ASIKAISESTA KAUPPAKORKEAKOULUN VUODEN ALUMNI — Yrittäjä ja pääomasijoittaja Riku Asikainen on nimetty Kauppakorkea-koulun vuoden alumniksi 2014. Asikainen on valmistunut kauppatietei-den maisteriksi vuonna 1999 pääaineenaan rahoitus.

Asikainen on ollut mukana yli kolmessakymmenessä yrityksessä ja on yksi Finnish Business Angels Networkin perustajista. Hän toimii bisnesenkeliverkoston hallituksen puheenjohtajana ja on ollut kes- keisessä roolissa enkelisijoittamiseen liittyvän verolainsäädännön kehittämisessä. Asikainen on myös yliopistoyhteisössä aktiivinen vaikuttaja. Hän on Aalto-yliopiston yhteydessä toimivan Startup-säätiön perustajajäsen ja toimii Startup Saunan Head Coachina.

Calendar

Julia

Wec

kman

Anni

Han

én

Anni

Han

én

11AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 1

1

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

LOKAKUU / OCTOBER 2014

Sellunvalkaisua sekunneissa Vuotovirta sytytti ledin Focus on supply chain

Opiskelijoiden oma Näytös s. 34

Tulevaisuuden tekijät esiin s. 12

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE koulutuksen arvosta yhteiskunnassa

muotinäytöksen rakentamisesta sellunvalkaisun nopeuttamisesta meeting with supply chain expert

...ja paljosta muusta.

Documents

Aalto University Magazine 11