Aalto University Magazine 14

14AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 1

4

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

LOKAKUU / OCTOBER 2015

Hyvän hoidon jäljillä Kasvuyritysten kummisetä Finnish photography in Berlin

Terveydenhuollon suurhanke tuo osaajat yhteen s. 10

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE

Health Capital Helsinki -hankkeesta datalähtöisestä terveydenhoidosta seeking neural mechanisms of

shared experiences …ja paljosta muusta

2 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMAGraafinen suunnittelija Maria Levina inspiroitui lehden teemasta ja kuvasi vettä, joka symboloi hänelle terveyttä ja ihmisen biologista maailmaa.INSIDE COVERS AND CENTREFOLDGraphic designer Maria Levina photographed water inspired by the topic of this issue:health and bio world of the humans.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 14 \ 3

Health tech for everyday livingEnormous potential exists in the field of health and wellbeing. No wonder, then, that hundreds of growth-oriented Finnish companies are looking for their slice of the action. This is a global market; health tech is the biggest advanced technology export sector in Finland and it is growing strongly.

The technological and social dimensions of health and wellbeing are being researched extensively at Aalto University. It is one of our seven key areas of research and the theme of this issue. A multidisciplinary approach where experts of different fields cooperate in research is typical. A characteristic feature of the health and wellbeing research conducted at Aalto is our close partnership with the University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa HUS. Their expertise in medicine and clinical research complements the approaches favoured by Aalto researchers well.

“Innovation in the field of health and wellbeing does happen in Finland, but inventions are too often detached from the problems of everyday life,” says Visa Honkanen, Director of Strategic Development at HUS. One example of an attempt to get closer to the everyday lives of patients and their carers is the Health Capital Helsinki initiative. The goal of this project is to shape Helsinki into Northern Europe’s leading concentration of expertise in health tech and the life sciences as well as support the creation of fresh innovation in health and wellbeing. Stronger cooperation between different actors would help in the development of products and services that boost the global success of Finnish health tech.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

KANNET Helsinki School -ohjelma vie nuoria valokuvaajia maailman-maineeseen. Etukannessa Mikko Rikalan teos Debris of Presence (11th km), 2015. Takakannessa rakennetaan Berliinissä näyttelyä, josta kerrotaan lisää In there -jutussa s. 34.COVERS The Helsinki School programme takes young photographers into the limelight. Front cover: Mikko Rikala’s work Debris of Presence (11th km), 2015. Back cover: Building an exhibition in Berlin, read more about it in the section In there, page 34.

Terveyden ja hyvinvoinnin alalla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Ei ihme, että sille pyrkii jatkuvasti kasvua hakevia suomalaisyrityksiä. Markkinat ovat globaalit: terveysteknologia on Suomen suurin huipputeknologian vientisektori, ja se kasvaa voimakkaasti.

Terveyden ja hyvinvoinnin teknologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tutkitaan Aalto-yliopistossa laajasti. Aihe on yksi yliopiston seitsemästä tutkimuksen avainalueesta ja tämän lehden teema. Tekemiselle tyypillistä on monialaisuus ja eri alojen asiantuntijoiden yhteistyö. Leimallista Aalto-yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksille on myös tiivis kumppanuus Helsingin yliopiston ja HUSin kanssa. Niiden asiantuntemus lääketieteen ja kliinisen tutkimuksen aloilla täydentää hyvin tutkijoidemme

lähestymistapoja. ”Suomessa tehdään terveysalan

innovaatioita, mutta keksinnöt ovat liian usein irrallaan arjen ongelmista”, haastaa HUSin kehittämisjohtaja Visa Honkanen. Entistä lähemmäs

potilaiden ja hoitohenkilöstön arkeen pyritään pääsemään Health

Capital Helsinki -hankkeessa. Sen tavoitteena on nostaa Helsingin seutu Pohjois-Euroopan johtavaksi terveysteknologian ja life sciences -osaamisen keskittymäksi ja tukea uusien terveysinnovaatioiden syntyä. Vahvistamalla eri toimijoiden yhteistyötä voimme kehittää tuotteita ja palveluita, jotka lisäävät suomalaisen terveysteknologian menestystä maailmalla.

Eveliina Olssonpäätoimittaja

Terveysteknologiaa arkeen

Alek

si P

outa

nen


MAIJA SAVOLAINEN kuvitti lehden pääjutun ja kaksi muuta artikkelia.

Hän on valokuvaaja ja kuvittaja, jonka hyvinvointia edistävät meri-elämä ja oikean kokoiset kengät.

MAIJA SAVOLAINEN illustrated this issue’s main article and two other articles.

She is a photographer and an illus-trator whose wellbeing is improved by nautical life and well-fitting shoes.

MARIA LEVINA suunnitteli tämän nume-ron taiton. Maria opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja näkee elämän tutki-musmatkana:

”Universumimme on valtava lahja ihmiskunnalle. Olemme osa suurta bio-logista koneistoa, kehomme koostuvat samanlaisista atomeista kuin kaukaiset galaksit. Minä itse olen pieni osa näitä ikuisia biologisia rytmejä, ja haluan sellaisena olla hyödyksi, jättää pienen jäljen itsestäni ja parantaa jotain osaa ympäristöstäni.”

MARIA LEVINA designed the layout of this issue. Maria is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture and sees life as a path of investigation:

“Our universe is a big gift to humanity. We are part of a big biological machine. Our bodies consist of the same atoms as far away galaxies. As a small part of these eternal, biological rhythms, I would like to be useful, leave a small trace and improve something around me.”

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä/Aalto University, Communications PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Maria Levina OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen, Erik Benson, Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Eija Hasu, Terhi Hautamäki, Aino Huovio, Minna Hölttä, Johanna Juselius, Heidi-Hanna Karhu, Johanna Kinnari, Lasse Lecklin, Janne Lehtinen, Esa-Pekka Mattila, Juuso Noronkoski, Tiiu Pohjolainen, Aleksi Poutanen, Marjukka Puolakka, Sara Rönnqvist, Maija Savolainen, Matti Snellman, Jussi Särkilahti, Linda Tammisto, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVAT/COVER PHOTOS: Mikko Rikala, Juuso Noronkoski KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2015 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2

(kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 31 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

Tekemässä / On the jobM

aija

Sav

olai

nen


Teema/ThemeTÄMÄ LEHTI TARKASTELEE, miten teknologian avulla voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia. THIS ISSUE LOOKS at how technology can be used to promote health and wellbeing.

03 Pääkirjoitus – Editorial

04 Tekemässä – On the job

06 Nyt – Now Pieniä uutisia, isoja asioita.

08 Termin avaus Quantified self LAINATTUA: Vertical on uusi terveysteknologian startup- kiihdyttämö.

09 Avauksia Vararehtori Tuija Pulkkinen kaipaa lisää laivoja horisonttiin.

10 Teema Pääkaupunkiseudun osaajat yhdistävät voimansa terveydenhuollon suurhankkeessa.

16 Teema Neurotieteen professori Matti Hämäläinen tuntee sekä Aallon että Harvardin laboratoriot.

18 Kuka – Who Sijoittaja Olli Riikkala on terveysteknologia-alan konkari.

24 Aiheesta Suomessa on ainutlaatuinen potilasdatan aarreaitta, kertoo professori Kimmo Kaski.

27 Aiheesta Professori Paul Lillrank vie lukijan maailman ympäri hyvän hoidon jäljille.

29 Kolumni Terveysteknologian liitto FiHTA:n toiminnanjohtaja Terhi Kajaste valjastaisi alansa verkostot myös pienten yritysten vetoavuksi.

30 On science Understanding how brains understand each other.10 MIN: Professor Mikko Sams is fascinated by the brain mechanisms of human behaviour.

34 In there The Helsinki School programme takes photography students to Berlin – and into the limelight.

41 Visiting Professor Renée Adams studies corporate governance and decision-making in teams.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Ajankohtaista

45 Vau! Opiskelijat suunnittelivat sairaalaan logistisen älyseinän.

46 Väitöksiä

48 Arjen valintojaMatematiikka tuo apulaisprofessori Pauliina Ilmosen elämään lohdullista järjestystä.

Juus

o Nor

onko

ski


Nyt

Miljardien säästöt sote-uudistuksella?

Sote-uudistuksella on mahdollista parantaa palvelujen laatua ja luoda kustannustehokas rakenne sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tehokkaimpien kunnallisten ja alueellisten mallien käyttöönotolla voidaan kansantalou-dessa säästää parhaimmillaan 2–3 miljardia euroa. Tällaisiin tuloksiin päätyivät Aalto-yliopiston tutkijat Miten sote-uudistus toteutetaan? -tutkimuksessa.

Tutkimuksen mukaan terveyden-huolto kannattaisi tuottaa kaksipor-taisesti: keskitetyissä sairaaloissa ja

Jakamistaloudella tarkoitetaan yksityishenkilöiden välillä tapahtuvaa palvelujen ja tuotteiden vaihdantaa, niin sanottua vertaiskauppaa. Toimin-taa koordinoidaan tavallisesti inter-netyhteisöissä, kuten suomalaisessa Sharetribessä.

”Tavaroita ja palveluita ei tarvitse omistaa itse voidakseen hyödyntää niitä. Yhteisöllisen kuluttamisen uskotaan säästävän luonnonvaroja ja kuluttajien rahoja, ja jakamisen ympärille syntyy uutta taloutta”, kertoo Kauppakorkea-koulun tutkija Juho Hamari.

Jakamistaloudesta on tullut erittäin suosittua maailmanlaajuisesti. Siihen

Aalto-yliopiston mikro- ja nanoteknii-kan laitos on tehnyt kaksi laiteinves-tointia, jotka ovat yhteisarvoltaan noin kaksi miljoonaa euroa.

”Meillä on nyt käytössämme parhaat mahdolliset laitteet kahdessa merkit-tävässä tutkimussuunnassa: ledien valmistusmateriaalina käytetyissä galliumnitridiyhdisteissä sekä grafeeni-tutkimuksessa. Laitteet mahdollistavat muun muassa uusien komponenttien ja kvantti-ilmiöiden tutkimisen entistä paremmin”, laitoksen johtaja, professori Harri Lipsanen kertoo.

Graphene CVD valmistaa kemial-lisella kaasufaasipinnoituksella

hajautetuissa lähipalveluissa. Kuusi-kohtaiseen ohjelmaan kuuluvat palvelu-verkkopohjaisen, alueellisen sosiaa li- ja terveydenhuollon rakentaminen, tasalaatuisen alueellisen kuntoutus- järjestelmän rakentaminen, hoivakoti-järjestelmän uudistaminen, kotihoidon sallivien palvelukorttelien rakenta-minen eläkeläisille, maakunnallisiin terveysohjelmiin panostaminen sekä yhteistyön kehittäminen kolmannen sektorin kanssa.

Uusien sote-alueiden määrä voisi tutkijoiden mukaan olla 12–13. Jo

laitospaikkojen ylikapasiteetin purkamisella saavutetaan noin miljardin euron säästö. Tukipalvelujen, kuten laboratorio- tai kuvantamis- palveluiden, sekä leikkaussalien toiminnan tehostamisen säästöpoten- tiaali on arviolta useita satoja miljoonia euroja.

Tutkimuksen toteuttivat professori Teemu Malmi, professori Erkki Vauramo ja tutkija Petra Kinnula, ja sen rahoittivat Kunnallisalan kehittä-misäätiö KAKS ja yhdeksän sairaan-hoitopiiriä.

Huippulaitteet vauhdittavat nanotutkimusta

(chemical vapour deposition) yhden atomi kerroksen paksuista hiilikidettä, grafeenia.

”Grafeeni on maailman kestävin tunnettu aine, ja siitä povataan jopa tärkeintä materiaalia sitten muovin keksimisen. Olemme mukana EU:n lippulaivahankkeessa, jonka tavoitteena on saada grafeenitutkimusten tulokset laboratorioista teollisuuteen. Grafeenilla on merkittävät käyttömah-dollisuudet elektroniikan lisäksi foto-niikan komponenteissa, kuten lasereissa ja optisessa tietoliikenteessä, joiden odotetaan edistävän teollista inter- netiä.”

_

_Toinen laitoksen investoinneista on

MOVPE-menetelmää (metallo-orgaa-ninen kaasufaasiepitaksia, metallo- organic vapour phase epitaxy) käyttävä laite, jolla valmistetaan melkein kaikki nanoalan yhdistepuolijohdemateriaalit. Niiden sovelluksia ovat muun muassa maailman tehokkaimmat aurinkoken-not ja parhaat ledivalot.

”Ledien rinnalle on tulossa voimak-kaasti kasvava, samoja materiaaleja hyödyntävä, suurtaajuuksisen teho- elektroniikan komponenttien ala. Näitä komponentteja tarvitaan muun muassa sähköautoissa ja puhelimien linkki-asemissa.”

innostavat toiminnan ekologisuus ja sen synnyttämä ilo, yhteisöllisyyden tunne sekä taloudelliset säästöt.

”Jakamistalous voi koitua jopa kal-liimmaksi tai hankalammaksi kuin ’normaali’ kuluttaminen, mutta siinä korostuvat monet muut hyödyt kuin pelkkä ekonomisuus.”

Jakamistalouteen saattaa myös liittyä samoja ongelmia kuin muuhun-kin ekologiseen kuluttamiseen. Kulutta-jat usein viestivät positiivisia asenteita ekologisuutta kohtaan, mutta puheet eivät välttämättä muutu toiminnaksi.

Artikkeli The sharing economy: Why people participate in collaborative

consumption. Hamari, J., Sjöklint, M., & Ukkonen, A. julkaistiin Journal of the Association for Information Science and Technology -julkaisussa.

Hauskuus saa ihmiset osallistumaan jakamistalouteen_

Mai

ja S

avol

aine

n


1 527 uutta opiskelijaa aloitti opintonsa

Aalto-yliopistossa tänä syksynä. Hakijoita oli yhteensä 9 858.

Nanostructures can now be ’3D printed’ using DNA_Researchers from Aalto University and Karolinska Institutet in Stockholm have developed a method by means of which DNA can be folded to three-dimensional structures of virtually any shape. The method can be compared to nano-scale 3D printing.

The point of departure of the computational design method is a mesh model of the targeted three-dimensional structure, the kinds of which are used in computer graphics and industrial design. The method makes it possible to represent the input model as DNA sequences that combine into the desired structure in a saline solution using the ‘DNA origami’ technique. Tests carried out in saline solutions of varying concentrations confirm that the designed DNA strands hybridise into the desired shapes even in saline solutions matching the natural low salt concentration of the body. The result has recently been published in the science journal Nature.

“We were able to make the process entirely automatic to create even complex structures. Previous approaches to the generation of three-dimensional DNA structures have been based on manual work, and the structures created have been quite simple,” says Professor Pekka Orponen from Aalto University.

The new method makes it possible to synthesise three-dimensional DNA structures of virtually any shape. The technology is of immediate use to basic research in cell biology and, in the more distant future, to the development of smart drugs, for example, and of biosensor molecules with applications in monitoring the condition of the body or the environment.

“For biological use, we need structures that fold in and retain their shape not only in a laboratory setting but also in physiological saline solutions. The new synthesis and design method also makes more effective use of the DNA material than the previous approaches, making it possible to synthesise increasingly complex structures,” says leader of the study, Professor Björn Högberg from Karolinska Institutet.

The structures generated are 20 to 100 nanometres (one-millionth of a millimetre) in diameter. By way of comparison, the human hair is around 50,000 nanometres in diameter.

Townhouse-talo muuntuu moneen_Niin sanottua townhouse-asumista on pidetty pää-kaupunkilaisena vaihtoehtona perheiden pientaloasu-miselle. Uuden tutkimuksen mukaan se on kuitenkin toimiva vaihtoehto myös muunlaisissa elämäntilan-teissa asuville.

”Townhouse kiinnostaa lapsiperheiden lisäksi yksin- ja kaksinasuvia ja toimii vaihtoehtona kerros-taloasumiselle. Se joustaa asumistarpeiden ja -toi-veiden muuttuessa”, sanoo tutkija Eija Hasu Aalto- yliopiston arkkitehtuurin laitokselta.

Tutkijat ehdottavat yhden sijasta kolmea erilaista townhouse-talotyyppiä. Pienten asuntojen Mini sopii keskellä kaupunkia yksin asuville. Flexi joustaa elämäntilanteissa ja sopii isollekin perheelle. Kaks+ vastaa ikääntyvän pariskunnan tarpeisiin ja kasvaa nuoren perheen mukana.

Townhouse asumismuotona puhuttelee myös edelläkävijäasukasryhmää, joka on valmis tinkimään asuinneliöistä ympäristösyistä. Se voi olla myös yksi ratkaisu pääkaupunkiseudun mittavissa kaavoitus-hankkeissa, sillä se sopii olemassa olevan rakennus-kannan tiivistämiseen.

Uusi suomalainen unelmakoti? -tutkimus on osa monitieteistä Habitat Components -hanketta, jonka rahoittajia ovat Aalto-yliopisto, Innovatiivinen kau-punki -ohjelma, Helsingin kaupunki sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.

Eija

Has

u

Erik

Ben

son


Mai

ja S

avol

aine

n

Yhdysvaltalainen teknologialehti Wired ja sen päätoimittaja Kevin Kelly ja toimittaja Gary Wolf loivat vuonna 2007 käsitteen, liikkeen ja ilmiön nimeltä Quantified Self (QS), eli vapaasti suomennettuna itsensä mittaaminen.

Apple oli juuri tuonut markkinoille ensimmäisen iPhone-puhelimen. Toimittajat kiinnittivät laitteen sijaan huomiota uusiin käyttötapoihin. Itsensä mittaamisesta oli nousemassa kasvava trendi Piilaakson teknologia-eliitin keskuudessa. Itsensä mittaaja saattoi seurata esimerkiksi nukuttua aikaa, tehtyjä työtunteja tai käveltyjä askelia.

Wiredin keulahahmot järjestivät ensim mäisen tapaamisen Piilaak-sossa aiheesta kiinnostuneille vuonna 2008. Kesällä 2009 Wired kirjoitti

aiheesta kansilehden otsikolla “Know Thyself: Tracking Every Facet of Life, from Sleep to Mood to Pain, 24/7/365”. Toimittajat pystyttivät ilmiöön liittyvän sivuston, jolle he antoivat nimen Quantified Self. He määrittelivät tämän sloganissaan itsetietoisuudeksi numeroiden kautta (“Self-knowledge through numbers”).

Sittemmin liike ja siihen liittyvät tapaamiset ovat levinneet ympäri maailmaa. Suomeen perustettiin vuonna 2013 Quantified Self & Biohacking Finland -yhteisö, jolla on yli 3 000 jäsentä suljetussa Face-book-ryhmässä. Yhteisö on järjestä-nyt tapahtumia aiheesta kiinnostu-neille.

Itsensä mittaamisen ja itsensä kehittä misen yhdistämistä kutsutaan biohakkeroinniksi.

Termin avaus

Quantified Self

Asiantuntija määrittelee käsitettä lehden teeman taustalla.

Teemu Arina, Biohakkerin käsikirjan kirjoittaja, Quantified Self & Biohacking Finland -yhteisön perustaja:

Pohjoismaiden ensimmäinen terveysteknolo-giaan, terveyteen ja hyvinvointiin erikoistunut startup-kiihdyttämö Vertical aloittaa ensim-mäisen kiihdytys ohjelmansa Otaniemessä 24. elokuuta.

Neljä kuukautta kestävässä kiihdytysohjel-massa aloittaa 11 nuorta kansainvälistä ter-veysteknologia- ja hyvinvointiyritystä. Start-up-yritysten liiketoimintaideat vaihtelevat ravitsemuspalvelusta älyrannekkeeseen ja sydäntautimittariin.

Startup-yritykset muuttavat pääkaupunkiseu-dulle syksyksi ja saavat ohjelmassa koulutusta,

tukea ja ohjeistusta innovaatioiden, tuotteiden ja liiketoiminnan kehittämiseen. Vertical tarjoaa yrityksille kehitysympäristön ja toimitilat sekä järjestää rahoitusta ja tarjoaa apua ja yhteyk siä yhteistyössä ohjelman partnereiden kanssa.

Yksi Verticalin kumppaneista kiihdytysohjel-massa on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito-piiri HUS. Muita kumppaneita ovat kansain- väliset suuryritykset Samsung ja Sonera sekä muun muassa logistiikka-alan yritys Ingram Micro, lakifirma JB Eversheds, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto sekä Helsingin ja Espoon kaupungit.

Lainattua

Espoossa aloittaa Pohjoismaiden ensimmäinen terveysteknologian startup-kiihdyttämö Tekniikka & Talous 24. elokuuta 2015

_


AvauksiaYliopiston johdon puheenvuoro.

Mai

ja A

stik

aine

n

TALOUDELLISESSA mielessä Suomi on saari. Nykyinen elintasomme citymaastureista avokadopastaan perustuu tuontiin, joka rahoitetaan

vastaavalla määrällä vientituotteita. Rannalla seisten, konttilaivoja laskien voi hyvin päätellä sen, miten Suomen taloudella kulloinkin menee. Juuri nyt merellä on hiljaista – perinteiset teollisuudenalamme kituvat rakennemuutoksen kourissa, eikä uusia a vauksia ole syntynyt riittävästi paikkaamaan muutosten ja lamakauden aiheuttamia aukkoja.

Uusi maailmanjärjestys näyttää erilaiselta kuin entinen. Suuret tehtaat, keskitetty infrastruktuuri ja yhtenäiskulttuuri korvautuvat ketterillä ja nopeasti reagoivilla yrityksillä. Esimerkiksi energiantuotanto siirtyy enenevässä määrin uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviin paikallisiin ratkaisuihin, joissa energian säästö ja kierrätys ovat avainasemassa. Suomi on myös avautunut muulle maailmalle: ulkomaalaisten määrä

on kymmenkertaistunut kahden viime vuosikymmenen aikana. Tämän seurauksena tarvitsemme uutta ajattelua Suomesta ja suomalaisuudesta.

Tiede ja taide ovat kautta historian kehittyneet kansainvälisessä, monikielisessä ja monikulttuurisessa alan erityisosaajien yhteisössä, jossa kansallisuutta ja asuinpaikkaa tärkeämpi yhdistävä tekijä on intohimo omaan työhön. Tutkimusmaailman käytäntömme ovat kansainvälisiä, ja kunnianhimoinen toiminta tähtää aina tulosten saattamiseen globaaliin tietoisuuteen kotimaan lisäksi. Ilahduttavasti kasvanut ulkomaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden määrä on edellyttänyt meiltä uudenlaisia toimintatapoja. Ne tarjoavat kansainvälisille kollegoillemme mahdollisuuden osallistua yliopistoelämän kaikkiin puoliin täysipainoisesti.

Aaltoyliopistoon ja sen ympärille on paljolti opiskelijoiden aktiivisuudesta syntynyt yrittäjyyteen liittyvää ”pöhinää”. Tämä on muokannut yrittämiseen liittyviä mielikuvia positiiviseen suuntaan sekä synnyttänyt uusia startupyrityksiä ja tutkimuslähtöistä liiketoimintaa. Otaniemen kampuksen kasvavaan yhteisöön liittyy sekä uusia että vanhoja yrityksiä, yrityshautomoita ja muita erityisesti kasvuyrittäjyyttä tukevia toimijoita. Nuoret valmistuvat maisterit ja tohtorit ovat osaavia, luovia ja kielitaitoisia. He hakevat uusia ratkaisuja ja ovat valmiita toimimaan kansainvälisessä ympäristössä.

Miten saisimme lisää laivoja horisonttiin? Tarvitsemme visioita tulevaisuudesta, joka perustuu ekologisesti kestäviin ratkaisuihin ja tekee maastamme houkuttelevan niin yksilöille kuin yrityksille. Yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien avointa mieltä ja starttirahoitusta tarvitaan käynnistämään avauksia, joista kasvaa uutta kansainvälisesti kilpailukykyistä liiketoimintaa. Tehokas markkinointi on elintärkeää Suomen, suomalaisuuden ja tuotteidemme brändiarvon nostamisessa. Yliopistoissa on jo osaamista, innostusta ja halua toimia – nyt tarvitaan yhteiskunnalta tukea ja valmiutta muutokseen!

—Tuija Pulkkinentutkimuksesta ja innovaatioista vastaava vararehtori

Lisää laivoja, visioita ja starttirahoitusta


Teema

MAKING HEALTH AN EXPORT PRODUCT

Article in English on the web:aalto.fi/magazine


Terveydestä vientituote

Mitä seuraisi, jos lääkärit, insinöörit, tutkijat ja startupit kohtaisivat toisiaan useammin? Uutta terveysteknologiaa ja vientituotteita, uskovat Health Capital

Helsinki -hankkeen vetäjät.Teksti Terhi Hautamäki

Kuvitus Maija Savolainen


Tällaisesta visiosta lähti Health Capital Helsinki -hanke, jota Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS ja Helsingin kaupunki johtavat.

Hieno nimitys keskittymälle on innovaatioekosys-teemi. Se ei tarkoita ylhäältä annettua jäyhää organi-saatiota vaan ketterää ja avointa verkostoa.

Aalto-yliopistossa Health Factory luo ja soveltaa tutkimustietoa terveysalan ongelmien ratkaisuun ja tukee uusien yritysten syntyä. Pääpaino on tervey-

denhuollon laitteissa ja tietotek-niikassa. Health Factoryn joh-taja Markus Mäkelä sanoo, että eri tahojen yhteistyötä toteutuu nykyiselläänkin hyvien henki-lösuhteiden varassa, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan systemaat-tisempaa yhteistyötä.

”Suurissa, tuhansien ihmisten organisaatioissa potentiaalisten yhteistyökumppaneiden voi olla vaikeaa löytää toisiaan. Aallon tutkijoilla pitäisi olla elävä rajapinta lääkärien sekä lääke- ja biotieteiden tutkijoiden kanssa”, Mäkelä sanoo.

Mäkelä kuuluu Health Capi-tal Helsinki -hankkeen vetäjiin, kuten myös HUSin kehittämis-johtaja Visa Honkanen.

”Suomessa tehdään terveys-alan innovaatioita, mutta keksinnöt ovat liian usein irrallaan arjen ongelmista”, sanoo Honkanen.

Teknologia-alan startupit tarjoavat tyypillisesti HUSille valmiita keksintöjä. Jos kuitenkin tuote on syntynyt ilman tietoa potilaiden ja hoitohenkilöstön

RINTASYÖPÄPOTILAS paranee, mutta huoli syövän uusiutumisesta on kova. Klinikalta saa neuvontaa vain toimistoaikaan, numero

tuuttaa varattua ja läpi pääsee tuurilla.Tänä vuonna sadat helsinkiläiset rintasyöpäpoti-

laat ovat saaneet uuden avun: Noona-palvelun, jonka avulla oireista voi ilmoittaa sairaalaan kännykällä tai tietokoneella. Oppiva järjestelmä kysyy tarkentavia kysymyksiä ja nostaa vakavilta vaikuttavat tapaukset hoitajan työlistan kärkeen.

Kokeilu antaa tietoa oireiden digitaalisesta seuran-nasta, mutta Noonassa on muutakin kiinnostavaa: sairaalan ja startup-yrityksen yhteistyön aitous.

Palvelun kehittänyt yritys, jossa on mukana myös Aalto-yliopistossa opiskelleita, otti yhteyttä Hyksin Syöpäkeskukseen ja kysyi, mille olisi eniten tarvetta. Ratkaisu on kehitetty kiinteässä yhteydessä potilas-työn arkeen.

Tällaisia tarinoita voisi olla paljon enemmän. Ongelmat ja ratkaisut eivät vain usein tahdo kohdata. Hanke nimeltä Health Capital Helsinki pyrkii saa-maan aikaan muutoksen.

Osaajat kohtaamaanMitä jos Helsingin seutu olisi iso keskittymä, jossa tietotekniikan ja mobiilialan startupit ja sijoittajat sekä yliopistojen tekniikan ja liiketoiminnan osaajat verkostoituisivat sukkelasti lääke- ja biotieteilijöiden ja potilastyötä tekevien lääkäreiden kanssa?

Kolmeen keskeiseen kampukseen tukeutuva Meilahti–Otaniemi–Viikki-alue olisi terveystekno-logian tutkimuksen ja kehityksen kolmiyhteys, johon kytkeytyen syntyisi tämän tästä uusia innovaatioita vientituotteiksi.


TERVEYSTEKNOLOGIAN TULEVAISUUDEN TUOTTEET OVAT OPPIVIA JÄRJESTELMIÄ

Teema

tarpeista, mennään Honkasen mukaan takaperin puuhun.

Dekaani Risto Renkonen Helsingin yliopistosta taas kaipaa kaupallista osaamista lääketieteen avuksi:

”Helsingin lääketieteellinen tiedekunta on tie-teessä Euroopan kärkikymmenikössä, mutta kaupal-lisessa tuotekehityksessä kaukana jäljessä. Meillä on potentiaalia ja energiaa, mutta sitä ei osata muuttaa liiketoiminnaksi.”

Hyvinvoinnin megatrendiEi ole sattumaa, että Helsingin seutu haluaa juuri ter-veysteknologian kärkeen. Hyvinvointi ja sen mittaa-minen ovat varsinkin länsimaissa levinneet elämän joka osa-alueelle: työhön, vapaa-aikaan, liikkumi-seen, ruokailuun ja nukkumiseen.

Yhdessä ääripäässä on terveydestään kiinnostu-nut yksilö, joka haluaa hallita ja seurata elintapojaan. Toisessa on lääketieteellinen huippuhoito kalliine laitteineen.

Hyvinvoinnin ja terveydenhuollon digitalisaatio ulottuu kaikkialle kuluttajamarkkinoista tehosai-raanhoitoon: muutaman kymmenen euron sykemitta-reista satojen tuhansien eurojen valvontalaitteisiin.

Aallon Markus Mäkelä kertoo, että Helsingin seu-dusta olisi Pohjois-Euroopan johtavaksi innovaatio- ja liiketoimintaympäristöksi tälle alalle.

HUSin Visa Honkanen uskoo, että terveydenhuol-lon tärkeät keksinnöt Suomessa eivät tule olemaan lääkemolekyylejä vaan teknologiaa ja sovelluksia.


”Peli ratkaistaan kahden vuoden kuluessa. Ne, jotka eivät pääse digitalisaatioon mukaan, jäävät auttamatta kehityksen kyydistä, joten nyt on toimittava”, Honkanen kuvaa.

Oppivia järjestelmiäUusi terveysteknologia muuttaa potilaan palvelua. Honkasen mukaan haussa on ratkaisuja, joilla potilasta voidaan hoitaa jopa ilman, että tämän tarvitsee olla sairaalassa. Tulevaisuuden trendi on se, että potilasta ei enää kuljeteta hoitoketjujen läpi, vaan apu tulee hänen luokseen.

”Nykyään potilaita ohjataan yhä ensin sairaanhoitajalle, sitten yleislääkärille, sitten erikoislääkärille. Jokainen potilas juoksutetaan saman ketjun läpi, ja pahimmillaan hänelle tulee kolme tai neljä turhaa käyntiä”, Honkanen sanoo.

Rintasyöpäpotilaan Noonamobiilipalvelu on esimerkki oppivasta järjestelmästä, joka kerää dataa ja kehittyy älykkäämmäksi. Honkasen mukaan terveysteknologian tulevaisuuden tuotteet ovat juuri oppivia järjestelmiä. Ne joko tarjoavat potilaalle heti vastauksen tai ohjaavat suorinta tietä parhaan avun luo.

Fyysisen tilan tärkeysMeilahden sairaalaalueen keskellä jököttää kampuskirjasto Terkko sairaalan ja Biomedicumin välissä. Visa Honkasen mukaan kirjastorakennus voisi hou

kuttaa ympäriltään väkeä myös kohtaamisiin. Yksi Health Capital Helsingin suunnitelmista

onkin luoda kohtaamispaikka, innovaatiotila, joka saattaa syntyä Meilahden kampuskirjaston paikalle.

Ideana olisi houkutella startupeja, yliopistojen tutkijoita ja opiskelijoita sekä lääkäreitä kohtaamaan saman katon alla, niin sattumalta kuin tarkoituksella.

Hyvään alkuun päästiin keväällä Biomedicumissa festivaalissa, johon Aaltoyliopiston ekosysteemin toimija HealthSPA kokosi yli seitsemänsataa lääketieteen ja tekniikan yliopistollista osaajaa, startupyritysten edustajaa ja sijoittajaa.

”Haluamme inspiroida tekijöitä: Aalto itsekin tuo yhdessä Health Capital Helsinki kumppaneidensa kanssa samoja osaajia yhteen järjestämällä esimerkiksi innovaatiotyöpajoja ja tutkijoiden vierailuja seuraamaan kliinistä lääkärin työtä”, Mäkelä kertoo.

Iso sairaala on suuri potentiaalinen testausalusta uusille teknologioille, ja toiminta tarjoaa samalla mahdollisuuksia tieteellisen yhteistutkimuksen julkaisemiseen.

Yhteistyötä sairaalan ja yliopistojen välillä tehdään jo nykyisin muun muassa neurotieteen ja teknologian alalla BioMaglaboratoriossa.

”Digitalisaation aikanakin hyviä asioita syntyy, kun ihmiset kohtaavat toisiaan. Fyysinen ympäristö sytyttää tai sammuttaa innostuksen”, Honkanen sanoo.


Innovaatiopuisto taloutta piristämäänHealth Capital Helsinki on hanke, jossa toimivat yhdessä Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, HUS, kunnalliset toimijat ja Terveysteknologian liitto FiHTA.

Tavoitteena on luoda Helsingin seudusta Pohjois-Euroopan johtava life sciences -alojen ja terveysteknologian osaamisen sekä uuden liiketoiminnan keskittymä.

Hankkeessa pyritään lisäämään yhteistyötä eri alojen osaajien kesken, auttamaan rahoituksen hankkimisessa sekä synnyttämään uusia innovaatioita ja vientituotteita.

Käytännön toimia eri tahoilla ovat yrityspalvelutoimisto, kampusten yritys-hautomot, asiantuntijoiden tuominen yhteen ja neuvottelut tutkimusyhteis-työstä yritysten kanssa.

Yliopistot ja tutkimuslaitokset pyrkivät profiloitumaan tutkimuksessaan niin, että syntyy mahdollisimman paljon synergiaa. Pääkaupunkiseudulla päällekkäisyydet ovatkin jo melko vähäisiä.

Hanke markkinoi Helsingin seutua kansainvälisille yrityksille ja tutkimus-ryhmille, jotta ne toisivat tutkimusta ja tuotekehitystä Suomeen.

Teema

Juridiikkaa ja asenteitaInnovaatioekosysteemeistä puhutaan kaikkialla maailmassa. Yksi toimiva terveysalan keskittymä on rakentunut Tukholman Karoliinisen instituutin ja yliopistosairaalan ympärille. Suuren maailman keskittymistä ehkä tunnetuin sijaitsee Bostonissa huippuyliopistojen MIT:n ja Harvardin liepeillä.

”Boston on kirinyt Kalifornian Piilaakson ohi, koska siellä on ymmärretty fyysisen yhteyden tärkeys. Ihmiset törmäävät päivittäin kahviloissa. Se on tulevaisuuden malli”, uskoo Visa Honkanen.

Kuulostaa inspiroivalta, mutta voidaanko ihmi-siä millään hankkeella patistaa kohtaamaan ja inno voimaan?

”Bottom up -lähestymistapa ei ole toiminut riittävän hyvin, joten kokeilemme tätä. Parissa vuodessa nähdään, lähteekö yhteistyö lentoon”, Risto Renkonen sanoo.

Avoimessa innovoinnissa on monia asioita ratkottavana: miten oikeudet jakautuvat, kuka päättää kaupallisesta hyödyntämisestä ja kuinka tuotot jaetaan.

Asenteetkin vaikuttavat.”Vielä hetki sitten Helsingin yliopistolla oli hyvin

epäkaupallinen asenne. Nytkään ajatus tutkimuk-

sen kaupallisuudesta ei kaikkia tiedekunnan jäseniä miellytä. Aalto-yliopistolla se on ollut paljon luonte-vampaa”, toteaa Renkonen.

Health Capital Helsinki -hankkeen vetäjien mukaan ei ole tarkoitus tehdä arvovalintoja perustut-kimuksen ja kaupallisesti hyödynnettävän tutkimuk-sen välillä – kenties kuitenkin motivoida tutkijoita ajattelemaan työtään uusista näkökulmista. Tätä painottaa Aalto-yliopiston Markus Mäkelä:

”Tutkijoiden pitää saada tutkia vapaasti, mutta silloin kun heillä on useita vaihtoehtoja edetä, on hyödyllistä tietää, mikä niistä on todennäköisimmin tuloksekas.”


TAVALLAAN kaikki alkoi tikunvedosta. Oli kesä 1981 ja Otaniemen Kylmälabora

toriossa pieni ongelma: neljän kesäteekkarin porukka halusi työskennellä uudessa projektissa, jossa kehitettiin ensimmäisiä aivojen magneettikenttien mittaamiseen tarkoitettuja MEGlaitteita.

”Perusfysiikan työt eivät ensisijaisesti kiinnostaneet meistä ketään, joten päädyimme vetämään pitkää tikkua sillä varauksella, että jos valinta menisi pieleen, voisimme vaihtaa hommia”, Matti Hämäläinen virnistää.

Nyt, 34 vuotta myöhemmin, hän työskentelee samalla kampuksella neurotieteen professorina, vetää neurotieteen ja teknologian keskusta Aalto Brain Centeriä ja toimii osaaikaisena radiologian professorina Harvard Medical Schoolissa. Tikku osui siis oikeaan?

”Sanon aina opiskelijoilleni, ettei pidä niin murehtia sitä, miksi ryhtyy isona. Kannatan yhdysvaltalaista ajattelutapaa, jonka mukaan tutkinto ei määrittele sinua vaan se, mitä teet ja saat urallasi aikaan.”

Ei vain rahastaEuroopassa aivosairauksista koituvat kustannukset ovat lähes 800 miljardia euroa vuodessa. Summa on valtava – mutta siitä nipistämisen ei pitäisi olla pääasia.

”Korvaani särähtää, kun sairauksista puhuttaessa kauhistellaan lähinnä niiden kalleutta. Eihän tutkimuksen ja sen mahdollistaman diagnoosimenetelmien ja hoidon parantamisen ykkösmotiivi ole rahan säästäminen vaan potilaan ja tämän läheisten jopa vuosikymmeniä kestävän tuskan estäminen”, Matti Hämäläinen korostaa.

Inhimilliset luvut ovatkin pysäyttäviä. Maailmassa arviolta 150 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta depressiosta. Epilepsiaa sairastaa 40 miljoonaa ja skitso freniaa 25 miljoonaa. Niiden ja muiden aivosairauksien hoidossa on toki menty kolmessa vuosikymme

Ihmisten vuoksi

Aivosairauksien selättäminen on kontaktilaji, tietää fyysikoksi opiskellut neurotieteen

professori Matti Hämäläinen, jolle ovat tuttuja sekä Aallon että Harvardin laboratoriot.

Teksti Minna HölttäKuva Aino Huovio

nessä eteenpäin. Magneettikuvaukset ovat arkipäiväistyneet, ja Otaniemessä pitkälti kehitettyä ja sittemmin kaupallistettua monikanavaista MEG:tä käytetään jo ympäri maailmaa paremmin kohdistettujen ja turvallisempien aivokasvain ja epilepsialeikkausten apuna. Lisäksi MEG:llä on saatu mielenkiintoista tietoa esimerkiksi autismin ja skitsofrenian perusmeka nismeista.

Avoimen koodin puolestaMonen sairauden syntymekanismit ovat yhä tuntemattomia. Syiden löytämiseen tarvitaan parempien laitteiden lisäksi toimivia sovelluksia ja tehokkaita analyysimenetelmiä, joiden kehittämiselle Matti Hämäläinen on omistautunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Hämäläinen on avoimen koodin innokas puolestapuhuja.

”Softan avoimuudesta on pelkkää hyötyä. Luotettavuus lisääntyy ja toistettavuus paranee, kun kaikki voivat tietää, mitä analyysissä tapahtuu, eikä vain olla mystisen mustan laatikon armoilla”, hän painottaa.

Avoimuuden lisäksi Hämäläinen puhuu laadukkaan ja pitkäjänteisen perustutkimuksen puolesta.

”Yhdysvalloissa yliopistot panostavat voimakkaasti juuri sairauksien syvälliseen ymmärtämiseen ja jättävät appien kehittämisen yrityksille. Yliopistojen tärkein tehtävä on uuden tiedon luominen, ja siitä sitten seuraa muuta hyvää, kuten sovelluksia ja yrityksiä. Niinhän Kylmälaboratoriossakin kävi 80 ja 90luvuilla: tehtiin tiede edellä kiinnostavia juttuja, joista muutkin innostuivat.”

Toinen piirre, jota Hämäläinen yhdysvaltalaisessa tiedemaailmassa arvostaa, on yhteistyön arvon ymmärtäminen. Aivosairauksien kaltaisia haasteita kun ei kukaan ratko yksinään.

”Siihen tarvitaan useamman tutkijan ja eri alojen yhteistyötä. Enkä tarkoita mitään paperilla päätettyä konsortiota, vaan ihan oikeaa yhdessä tekemistä ja siitä seuraavaa innostusta,”, Hämäläinen tarkentaa.


KosketusetäisyydelläMonialainen yhteistyö on Hämäläiselle tuttua jo Otaniemessä tehtävän aivotutkimuksen alkuajoilta, jolloin teekkareiden kansoittama laboratorio sai uuden osaajan lääketieteen ja kirurgian tohtori Riitta Harista. Hämäläinen muistelee nauraen, että vaikka yhdessä työskentely oli heti mutkatonta, yhteisen kie-len löytäminen vei aikansa.

”Kävimme Risto Ilmoniemen ja muiden projektin fyysikoiden kanssa jopa lääkiksen perusfysiologian kurssit päästäksemme sisälle siihen maailmaan. Asiat voi oppia kirjoistakin, mutta ajattelutapaa ei”, hän sanoo.

Nykyisin Aallossa työskentelee neurotieteen ja -tek-nologian parissa yli 20 professoria ja vanhempaa tutki-jaa fyysikoista psykologeihin ja lääkäreihin. Tämän joukon yhteistyötä ja ideointia tukemaan perustettiin Aalto Brain Center, jota Matti Hämäläinen on johtanut vuodesta 2014 lähtien. Eikö yhteistyötä olisi voinut rohkaista ilman uutta yksikköäkin?

”Aallon aivotutkimuksella on huippuinfrastruktuuri, joten periaatteessa meillä on mahdollisuus mihin tahansa. ABC:n ansiosta tuomme yhteen ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten työskentelisi yhdessä. Ideoiden törmäyttäminen vaatii lähikontaktia: parhaat oivalluk-set eivät synny palaverikulttuurissa vaan päivittäisissä kohtaamisissa, laboratoriossa tai kahvitauolla”, Hämä-läinen sanoo ja osoittaa hymyillen ulos ikkunasta.

”Lääketieteellisen tekniikan kollegat istuvat tuolla kauempana Otakaarella, joten tässä joutuu ehkä jo vähän ponnistelemaan. ”

—Matti Hämäläinen väitteli tekniikan tohtoriksi Aalto-yliopistoa edeltäneessä Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1989. Hän työskenteli MEG-laitteiden ja niiden ohjelmistojen kehittämisen ja kaupallistamisen parissa vuoteen 2001, jolloin hänet kutsuttiin Bostoniin Massachusetts General Hospitalin (MGH) Martinos Centeriin vierailevaksi tutkijaksi.

Vierailusta tulikin paljon odotettua kuutta kuukautta pitempi: vuodesta 2003 Hämäläinen on ollut Harvard Medical Schoolin radiologian professori ja Martinos Centerin MEG Coren johtaja. MGH:ssa Hämäläinen on tehnyt ryhmänsä kanssa muun muassa avoimen koodin MNE-ohjelmistoa.

Viime vuonna Matti Hämäläinen nimitettiin Aalto-yliopiston neurotieteen professoriksi ja Aalto Brain Centerin johtajaksi. Hän toimii yhä myös osa-aikaisena professorina Harvardissa.

Teema

Tutkija, ole sitkeä ja rohkea!

1.

2.

3.

”Terveysteknologia ei ole hätäisen hommaa. Innovaatioihin ei ole

oikotietä, perustutkimuksen yli ei voi hypätä. Esimerkiksi niinkään arkista

laitetta kuin verenpainemittari ei olisi olemassa ilman syvällistä

fysiologian ja fysiikan ymmärrystä. Moni tietää verenpaineensa, mutta harva osaa kertoa, mitä ne luvut

oikeasti tarkoittavat.”

”Tohtorintutkinto antaa tieteelliset perusvalmiudet, joita voi aina

täydentää. Fyysikko voi päätyä töihin sairaalaan ja lääkäri löytää itsensä

fyysikoiden keskeltä, mikä on pelkästään hyvä asia.”

”Uskallus ja uusien polkujen kokeilu kannattaa. Kun minua

pyydettiin lähtemään vierailijaksi Bostoniin, en epäröinyt

hetkeäkään.”


Kuka


OLLI RIIKKALA sanoo tehneensä uransa parhaat vuodet ”yrittä-jänä muiden rahoilla”. Hän viit-

taa vuosiin, jolloin hän johti Instrumen-tariumin omistamaa Datexia. Yritys kehitti potilasvalvontalaitteita ja kasvoi alallaan maailman suurimmaksi.

Nykyisin Riikkalan toimiala on edelleen terveysteknologia, mutta pelissä ovat omat rahat. Hän on mukana sijoittajana ja hallitustyöskentelyssä useissa alan startup-yrityksissä, kuten aivoterapiayhtiö Nexstimissä ja uuden-laista verensokerimittaria kehittävässä Mendorissa.

Riikkala osaa sujuvasti perustella, miksi suomalaisiin terveysteknologian yrityksiin kannattaa sijoittaa.

”Suomi on Euroopan paras paikka investoida, koska täällä on hyvä hin-ta-laatusuhde, korkea tuottavuus ja työntekijöiden lojaalisuus. Yhteistyö yritysten ja yliopistosairaaloiden välillä toimii paljon paremmin ja mutkatto-mammin kuin Yhdysvalloissa. Täällä on paljon kätkettyjä jalokiviä”, Riikkala luettelee.

Ei tullut tutkijaa eikä lääkäriäRiikkalan suvussa on kokemusta sekä yritysjohtamisesta että akateemisesta maailmasta: Ollin isä, vuorineuvos

Kasvuyritystenkummisetä

Kasvuyritys voi menestyä sekä suuremman yrityksen sisällä että itsenäisenä, kunhan se saa ”rakkautta

ja Substralia”, sanoo terveysteknologiayritysten konkari Olli Riikkala. Hän tarkoittaa riittävää

rahoitusta ja omistajien huomiota.

Teksti Heidi HammarstenKuvat Jussi Särkilahti

Pentti Riikkala oli yrittäjä ja yritys-johtaja ja työskenteli myös assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa. Isä toivoi pojasta lääkäriä, mutta tämä valitsi opiskelualakseen tuotantotalouden ja suunnitteli alun perin akateemista uraa.

Riikkala ehtikin olla assistenttina TKK:ssa ja opiskella myös Kauppa-korkeakoulussa, kunnes hänet valittiin ASLA-Fulbright-stipendiaatiksi vuonna 1976.

”Olin äärimmäisen kiinnostunut Peter Druckerista ja hänen ajatus-maailmastaan. Halusin ja pääsin opis-kelemaan sinne, missä hän opettaa.”

Silloinen Claremont Graduate University Kaliforniassa onkin nykyisin Druckerin nimeä kantava johtamis-koulu.

Jatko-opinnoille löytyi lisärahoitusta MBA-tutkintoon asti. Myös akateemi-nen ura olisi auennut Yhdysvalloissa, mutta perhesyistä Riikkala palasi Suomeen. Ilmankos hän uskoo, että ”ihmiselämä on ajopuuteoriaa”.

Ensimmäinen työpaikka löytyi Jaakko Lassilan palkkaamana vakuutusyhtiö Pohjolan jälleenvakuu-tusosastolta. Seuraava pesti oli uuden liiketoiminnan kehittäjänä Instrumen-tariumissa.

”Yhtiön traditiona oli, että he palk-

kasivat nuoria. Jos näitä ei parissa vuodessa imaistu konsernihallinnosta divisioonien palvelukseen, he saivat lähteä. Minut imettiin Datexiin ja aloin opiskella, mitä kansainvälinen myynti-homma on.”

Itsenäisesti yrityksen sisälläDatex sai kasvaa suuren yrityksen sisällä, mutta Riikkala joukkoineen veti sitä itsenäisesti ja yrittäjämäisesti. Vähitellen Datexista kasvoi konsernin merkittävin osa, joka osti itseään suu-remman Ohmedan. Riikkala nousi koko Instrumentariumin toimitusjohtajaksi.

”Instrussa oli sisäinen venture fund, ja minun piti käyttää yrityksiin paljon rakkautta ja Substralia”, Riikkala sitee-raa kukkalannoitemainosta vuosikym-menten takaa.

”Kasvuyritykset tarvitsevat kummi-sedän, joka pitää niistä huolta.”

Datex Ohmeda oli syy, miksi mai-neikas amerikkalainen General Elect-ric osti Instrumentariumin osaksi GE Healthcare -divisioonaansa vuonna 2003. Riikkala jäi muutamaksi vuo-deksi yrityksen palvelukseen ja ehti nähdä jättiyhtiön hyvät ja huonot puolet.

”GE:ssä oli paljon hyvää, siellä oli rahaa ja mahdollisuuksia, jos vain jak-


soi sen arjen taistelun oman asiansa puolesta.”

Riikkala päätti lähteä hallitusam-mattilaiseksi ja sijoittajaksi. Pörssi-yhtiöiden hallituspaikat ovat vähitellen vaihtuneet startup-yrityksiin.

Kiireiset yrittäjät, kärsimättömät sijoittajatTerveysteknologiassa on suuret mah-dollisuudet, mutta haasteitakin riittää. Suurin niistä on rahoittajien lyhyt-jänteisyys.

”Rahoituksen hankkimiseen menee aivan liikaa aikaa. Kärsivällisen rahan hankkiminen on mahdotonta Suomessa. Yhdysvalloissa se onnistuu, rahaa voi saada kolmeksi neljäksi vuodeksi.”

Vika ei silti ole yksinomaan rahoit-tajissa. Nykyiset kasvuyrittäjät lähte-vät usein siitä, että sijoittajan pitäisi rahoittaa tappiollista toimintaa tuon 3–4 vuoden ajan. Lisäksi he arvioivat tulevat kassavirrat yläkanttiin, joten jatkorahoitusta tarvitaan usein.

”Nyky-yrittäjillä on hirveä kiire. Datexia kehitettiin 12 vuotta niin, että oltiin voitollisia ja myynti kasvoi koko ajan.”

Parantamisen varaa suomalaisilla on edelleen myös johtamisessa ja osaa-misessa, kuten tuotteiden markkinoin-nissa. Ruotsalaiset ovat meitä parem-pia ja tanskalaiset vielä taitavampia, analysoi Riikkala. Terveysteknologia-alallakin syyllistytään edelleen siihen ajatteluun, että hyvä tuote myy itse itsensä.

”Kaupallistaminen on osaamiskysy-mys, ja osaaminen kasvaa tekemällä. Toki voi miettiä, että kun meillä on Tekes, pitäisikö olla myös Makes. Tutkimukseen ja kehitykseen saa rahaa Tekesiltä, mutta jos sanon että haluai-sin palkata neljä nuorta markkinoin-tiin, en saa penniäkään.”

—Olli Riikkala on valmistunut tuotanto-talouden diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1974. Samaan aikaan hän opiskeli myös Helsingin kauppakorkeakoulussa ja valmistui kauppatieteiden kandidaatiksi 1976. MBA-tutkinnon hän suoritti 1978 Claremont Graduate Universityssä Kaliforniassa.

Riikkala työskentelee useiden terveysteknologiayritysten hallituksissa ja on myös sijoittanut näihin yrityksiin. Hän on mm. Mendor Oy:n ja ja Nexstim Oy:n hallituksen puheenjohtaja sekä hallituksen jäsen Docrates Oy:ssä, Optomeditech Oy:ssä, Medixine Oy:ssä ja Biomedicum-säätiössä.

Hän on työskennellyt Instrumentariumiin kuuluneen Datexin johdossa, Instrumentariumin varatoimitusjohtajana ja toimitusjohtajana 1997–2004 sekä GE Healthcaren EMEA-alueen johtajana ja yrityksen neuvonantajana.

Riikkala on toiminut hallituksen puheenjohtajana Oriola-KD Oyj:ssä, Comptel Oyj:ssä ja HelvarMerca Oy:ssä sekä hallituksen jäsenenä Tieto Oyj:ssä.

Riikkalan perheeseen kuuluu vaimo, aikuinen yrittäjäpoika ja kolme lastenlasta. Hän on aloittanut golfharrastuksen vuonna 1968 ja pelaa noin 60 kierrosta vuodessa eri puolilla maailmaa.

Datexin valmistamia, aikansa huipputeknologisia anestesia- ja tehohoidon valvontalaitteita on esillä GE Healthcare Finlandin toimitalossa Helsingissä.

KAUPALLISTAMINEN ON OSAAMISKYSYMYS, JA OSAAMINEN KASVAA TEKEMÄLLÄ

Riikkala comes from a family with experience of both business and academia; his father was an executive and an entrepreneur, but also worked as an assistant at Helsinki University of Technology. He wanted his son to pursue a career in medicine, but young Olli decided to study industrial engineering and management at HUT.

After graduating from HUT in 1974, Riikkala enrolled at the Helsinki School of Economics before heading for the USA with an ASLA-Fulbright grant in 1976.

After a spell working in insurance, he was recruited to develop new business at Instrumentarium. The company had a tradition of hiring young talent, who would, within a year or two, either be pulled out of corporate administration into the divisions or be shown the door. He was called to Datex, which was allowed to grow independently inside the larger corporation under the guidance of Riikkala and his team. It grew into the

most significant division of the corporation and then bought a larger company called Ohmeda. Riikkala was appointed CEO of Instrumentarium.

Datex Ohmeda was the prize General Electric was after when it acquired and merged Instrumentarium with its GE Healthcare division in 2003. Riikkala remained in the service of the American giant for a few years before embarking on a career as a board professional and investor.

Riikkala still focuses on health tech, but instead of public corporations, he is nowadays involved as an investor and board member in several startups, including brain therapy firm Nexstim and Mendor, which is developing a new type of blood glucose meter.

Riikkala is adamant that Finnish health tech is a good investment. He says Finland is Europe’s best investment location because of its good price-quality ratio, high productivity and loyal employees.

A godfather for growthA growth company can succeed within a larger corporation or

independently, as long as it receives sufficient funding and attention from its owners, says health tech sector veteran Olli Riikkala.

Kuka




KUN kilon painoinen keskonen syn-tyy Naistenklinikalla, aika on tiu-kalla: elintärkeät päätökset pitää

tehdä vauhdilla, usein tunneissa. ”Jo nyt teemme HUSin kanssa yhteis-

työtä keräämällä yhteen tietoa keskos-ten hoidoista ja mittauksista ja analy-soimalla niitä laskennallisesti. Näihin perustuvia ennustavia malleja lääkäri voi käyttää päätöksenteon tukena”, kertoo laskennallisen tieteen professori Kimmo Kaski Aalto-yliopistosta.

Hän vetää uutta Health Capital -klus-teri & Data-Driven Healthcare -aloi-tetta, jossa ovat Aallon lisäksi mukana Helsingin yliopisto, Helsingin ja Uuden-maan sairaanhoitopiiri HUS, ammatti-korkeakoulu Metropolia sekä suomalai-sia terveysteknologiayrityksiä edustava FiHTA ry. Tarkoitus on vauhdittaa maamme terveydenhuollon uusiutu-mista ja terveysteknologia-alan kasvua hyödyntämällä digitaalisia terveystieto-massoja ja big data -analyyseja.

Potilasdatan aarreaittaHankkeen osapuolilla on jo käsissään osia HUSin data-aarreaitasta, joka on tietyin tavoin ainutlaatuinen koko maa-ilmassa. Esimerkiksi Ruotsin puolella potilastiedot ovat usein hajallaan eri paikoissa. Saksassa ei ole käytössä hen-kilötunnusta, joten tiedot arkistoidaan ja etsitään nimen ja syntymäajan perus-teella. Yhdysvalloissa potilasdata on puolestaan vakuutusyhtiöiden takana. HUSin rekistereistä kaikki löytyy sen sijaan yhdestä paikasta.

Soten ratkaisu piilee

Teksti Minna Hölttä Henkilökuva Janne Lehtinen

Datalähtöinen terveydenhoito voi pelastaa julkisen talouden ja parantaa hoitotuloksia.

”Siellä on potilaskertomukset, taudin-kuvat ja genomitiedot. Monista potilas-ryhmistä, kuten keuhkoahtaumatautia sairastavista ja astmaatikoista, tiedot on kerätty varsin pitkältä ajalta. Tässä projektissa pyritään luomaan HUSin potilastietomassoihin perustuvaa lää-ketieteellisen tiedon ekosysteemiä ja datakeskusta”, Kaski kertoo.

Käppyrät kuriinDatalähtöisyys on perusta julkisuudessa paljon puhuttaneelle yksilölliselle ter-veydenhoidolle ja lääketieteelle. Siinä suuret geeniaineistot analysoidaan bioinformatiikan keinoin ja liitetään muuhun potilaasta kerättyyn mittaus-tietoon, kuten kliinisiin mittaustulok-siin, sairaushistoriaan ja aktiviteettitie-toihin. Tavoitteena on löytää kullekin potilaalle yksilöllinen ja mahdollisim-man tehokas hoitotapa, eli tehdä parem-paa tulosta pienemmällä hintalapulla.

Kimmo Kaski näyttää grafiikkaa, jossa tasaisesti kasvanut käppyrä kääntyy kohti taivasta.

”Yhdysvalloissa terveydenhoito-kustannusten osuus bruttokansan-tuotteesta on kasvanut 50 vuodessa 8 prosentista 17 prosenttiin, ja ennuste on, että 25 vuoden kuluttua sen osuus ylittää 30 prosenttia.”

Yksi syy kustannusten kasvuun on eliniänodotteen piteneminen. Kun ihminen elää vanhemmaksi, hän ehtii sairastua tauteihin, joita ei ennen tun-nettukaan.

”Kun minä olin nuori, suomalaiset

miehet elivät harvoin edes 60-vuoti-aiksi, eli ikään, jolloin syövät yleisty-vät ja kakkostyypin diabetes ja siihen liittyvät sairaudet puhkeavat. Nyt joka kolmannen 75-vuotiaan arvioidaan sairastavan kakkostyypin diabetesta”, Kaski kiteyttää.

Suomessa ollaan toki vielä kau-kana Yhdysvaltojen kustannustasosta. Terveydenhoidon osuus bruttokan-santuotteesta on pysytellyt jo vuosia 9 prosentin tuntumassa, eli hyvin lähellä OECD-maiden keskitasoa. Kasvupai-neita on silti meilläkin. Esimerkiksi syöpään sairastuneiden määrä kasvaa HUSin ennusteen mukaan kymmenessä vuodessa noin kolmanneksella, ja syö-pähoidon kustannukset nousevat lähes puolella jo seuraavan viiden vuoden aikana.

”Ratkaisujen etsiminen vaatii yhteisiä ponnisteluja. Tämä ei ole vain tervey-denhoidollinen kysymys, vaan yhteis-

Aiheesta

big datassa

Digitaalisuus ja laskennallinen osaaminen ovat avainsanoja professori Kimmo Kasken johtamassa hankkeessa.


Uusi terveystiedon ekosysteemiPotilastietoja saadaan nykyään monista eri lähteistä. Seuraava

haaste on koota ne yhteen ja selvittää, mitä ne tarkoittavat.

Lääke- ja terveyspalvelujen käyttö ja turvallisuus

Suuntaukset lääkkeiden ja hoidon käytössä.Ympäristötieto

Antureista voidaan saada käyttäytymiseen liittyviä tietoja. Kartoitus-, sijainti- ja

säätietojen avulla saadaan aiempaa parempi käsitys muista laukaisimista.

Genomitieto Edullisemman genomisekventoinnin

avulla saadaan käsitys genetiikan mahdollisesta roolista.

Kansanterveystieto Tietoa kansallisista ja kunnallisista

terveydenhuollon arkistoista.

Mobiiliterveystieto Yli 100 000 mobiiliterveydenhuol-

tosovellusta sekä puettavia laitteita, jotka mittaavat toimintaa ja kehon

toimintoja, tarjoavat jatkuvaa tietoa potilaan terveydestä.

Sähköinen hoitokertomusDigitaaliset rekisterit sisältävät

laboratorio- ja testitulokset, lääkemääräykset ja lääkärien

raportit.

Perheen terveyshistoria

Potilaat Kattavaan näkemykseen perustuvat aiempaa tarkemmat ja henkilökoh-

taisemmat diagnoosit ja hoito.

Lääkärit Päätöksentekoa tukevat työkalut

voisivat auttaa parhaiden hoitojen nopeassa arvioinnissa.

Tutkijat Yksityiskohtaiset tiedot monista

potilaista sekä muut tiedot voisivat antaa uusia näkemyksiä

sairauksiin ja hoitoon.

Analyyttisilla algoritmeilla ja ennustavalla mallintamisella louhitaan tietokerroksia

kaavojen laatimista ja ymmärtämistä varten.

Lähde: MIT Technology Review vol. 117/no. 5, Business Report - Data-Driven Health Care


—

Aiheesta

kunnallinen ja teknologinen dilemma, jonka ratkaisemisessa digitaalisuus ja laskennallinen osaaminen ovat avain-asemassa”, Kimmo Kaski painottaa.

Tiedot pilveen, lääkäri SkypeenMillaisia ratkaisuja tutkijat sitten supertietokoneillaan tietomassoista louhivat?

Yksi Data-Driven Healthcaren projek-teista keskittyy laajojen syöpäaineisto-jen analyysiin. Toinen, Aalto-yliopiston professori Harri Lähdesmäen johtama tutkimus pyrkii löytämään biomarkke-reita autoimmuunisairauksien, kuten ykköstyypin diabeteksen, ennustami-seen ja ehkäisemiseen. Ykköstyypin diabetesta, T1D:tä, sairastaa Suomessa noin 50 000 ihmistä, ja lapsilla se on meillä yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Potilaalle T1D on vaikea ja terveydenhoitojärjestelmälle kallis sai-raus parantumattomuutensa ja monien liitännäissairauksiensa takia. Lähdes-mäellä on analyysiä varten käytössään harvinaisen kattava ja pitkältä aikavä-liltä kerätty aineisto, johon on koottu T1D-riskilapsille ja heidän verrokeilleen tehdyt mittaukset syntymähetkestä aina sairauden puhkeamiseen saakka.

Kimmo Kasken mukaan dataekosys-teemiin ja datakeskukseen on tarkoitus saada myös yksilöistä mobiilisti kerättyä dataa. Metropolia kehittääkin parhail-laan Aalto-yliopiston kanssa sensori-pohjaista hyvinvointitietojen keräysjär-jestelmää. Aktiivisuusrannekkeilla ja muilla vastaavilla laitteilla kerätty data lähetetään älypuhelimen avulla pilveen, josta tutkijat saavat sen analysoitavaksi. Analyysi voi paljastaa muutokset tervey-dentilassa hyvin varhaisessa vaiheessa ja mahdollistaa nopean puuttumisen – mikä säästää potilasta ja kustannuksia. Puhelinta voisi käyttää myös esimer-kiksi muistuttamaan muistisairasta lääkkeiden otosta.

Älypuhelin voi joskus tehdä perintei-sestä lääkärikäynnistä tarpeettoman.

”Sain kerran kesämökillä jalkaani tulehduksen. Lähetin jalasta useita kuvia miniän lääkäriveljelle, ja sain lääkkeet mökille, kun proviisoriminiä tuli meille juhannusta viettämään”, Kaski muistelee hymyillen.

”Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa Skype-vastaanotto voisi olla varteenotettava vaihtoehto ainakin sel-laisiin tapauksiin, joissa potilas kaipaa lääkäriltä lähinnä tukea ja inhimillistä kohtaamista.”

Jos jokin toimii mainiosti, miksi mennä sitä muuttamaan? Näin professori Kimmo Kaski järkeili ryhtyessään suunnittelemaan pääkaupunkiseudun terveystoimijoiden ja suomalaisten terveysteknologiayritysten toiminta-alustaa.

”Bostonissa MIT, Harvard ja yliopisto-sairaalat muodostavat innovaatioympä-ristön muun muassa laskennallisessa tie-teessä. Meillä on pienellä alueella Aalto ja Metropolia, HY ja HUS, eli vastaavat hyvät elementit – miksi emme tekisi samaa?” hän kuvailee Atlantin takaa lainaamaansa Health Capital -klusteri & Data-Driven Healthcare -hankkeen ideaa. Osallistu-jien lisäksi idea vakuutti myös Teknolo-giateollisuuden 100-vuotissäätiön, joka myönsi keväällä hankkeelle 350 000 euron rahoituksen. Alusta kehittää samalla laajaa Health Capital Helsinki -konsortiota, johon Kimmo Kasken johtama hanke kytkeytyy rinnasteisena projektina.

”Olemme kaikki innostuksen vallassa, ja rahoituksen saaminen on osoitus siitä, että suunta on oikea. Tähtäämme konkreet-tiseen kokeiluympäristöön ja soveltavaan, tarvelähtöiseen tutkimukseen.”

Ensimmäisenä työlistalla on yhteisen työskentely- ja kohtaamispaikan sekä inno-vaatiotilan rakentaminen Helsinkiin Meilah-den kampukselle. Kun kaikki osaaminen ja ideat tuodaan saman pöydän ääreen, pääl-lekkäisyyksiä voidaan karsia ja kukin osal-listuja voi hyödyntää omia vahvuuksiaan.

”Meillä Aallossa niitä ovat tietojenkäsit-tely ja terveysteknologia, joissa olemme maailman kärkeä”, Kimmo Kaski kertoo.

”Yksi hankkeen päätavoitteista on myös innovaatiotoiminnan ja yrittäjyyden tukemi-nen. Terveysteknologia on jo nyt pikkujät-tiläinen, ja alalla on meneillään todellinen startup-buumi. Mahdollisuuksia on vaikka mihin – meidän täytyy vain poistaa loputkin esteet niiden tieltä.”

Mallia meren takaa

TIETOMASSOJEN LOUHINTAA


SEN PITI OLLA VAIN lyhyt haastat-telu. Minun piti kysyä professori Paul Lillrankilta, miten maa makaa, kun mietitään kotimaisen sosiaali- ja tervey-denhuollon prosesseja. Mutta professori vastaa huokaisten: ”Huonosti”, pitää pit-kän tauon ja lähtee kuljettamaan kysyjää ympäri maailmaa terveydenhuollon pro-sessien perässä. Liki kolmituntisen mat-kan varrella Lillrank sivaltelee samalla byrokraatteja ja regulaattoreita. Kun-niansa saavat kuulla niin toivottomat poliitikot kuin valtion virkamiehetkin.

Suomi, 1970-lukuMatka alkaa 1970-luvun Helsingistä, tiiliröttelöstä Hesperian sairaalan pihan laitamilla. Talon sisällä näkymä, tuoksut, äänet ja potilaat tuovat ensi kertaa sisään astuvalle Paul Lillrankille mieleen Danten Helvetin. Paikka on sairaalan neurogeriatrian osasto, jonne Lillrank on pestattu apulaiseksi. Ras-kashoitoisia potilaita – dementikkoja, aivokuolleita – hoidetaan hyvin resur-soidulla osastolla vuoteissaan. Nuori, riski opiskelija laitetaan kevyen pereh-dytyksen jälkeen kylvettäjän apupojaksi.

Jo tuolloin Paul Lillrank kiinnitti huomionsa siihen, kuinka prosessit toteutuivat osastolla. Hoitajat suorit-tivat osaston proseduuriin kuuluvat

Hyvän hoidon jäljilläLaadunohjauksen ja palvelutuotannon professori Paul Lillrank kyllä tietää, että kun leikkausveitsi on kirurgin kädessä, on vain yksi tapa tehdä ensimmäinen viilto. Mutta ennen ja jälkeen leikkauksen on monta tapaa hoitaa potilasta. Ja se arvoketju on apposen avoinna innovaatioille.

tehtävät maksimaalisella tehokkuudella. Pesut, syöttämiset, suolen toimittami-set, makuuhaavojen hoidot, vaippojen-vaihdot hölkättiin jämäkästi läpi. Mutta Lillrank ei muista ainuttakaan kertaa, että hoitohenkilöstö olisi viettänyt yli-määräistä minuuttia potilashuoneissa. Kiire oli aina kahvihuoneeseen.

Yhä vielä professori värähtää muistel-lessaan osastoa 22. Siksi on pakko kysyä, kuinka paljon kokemukset ovat vai-kuttaneet hänen oman tutkimuksensa suuntautumiseen.

”Varmasti paljon. Vaikka olen ollut montakymmentä vuotta muissa töissä, vanha suola janottaa. Minua jäi monessa mielessä vaivaamaan tilanne osastolla, nimenomaan prosessit, tehokkuus ja inhimillisesti hyvä hoito. Helppohan minun oli siellä, olin vain käymässä. Mutta työympäristönä se oli rankka. Tosin, olen työskennellyt myös vanki-lassa. En tiedä kumpi oli pahempi.”

Japani, 1980-lukuTutkimustyö vei Paul Lillrankin 1980-luvulla Japaniin. Mies itse pysyt-teli melko terveenä, mutta ensimmäisen lapsen syntymä ajoittui noihin kah-deksaan vuoteen, joten jonkinmoinen kosketuspinta muodostui myös japani-laiseen terveydenhuoltoon.

Japanissa Lillrank havaitsi, ettei ter-veydenhuollosta puhuttu mediassa sen enempää kuin vaikka ruokakaupoista. Miksi ei? ”Koska se toimii!”, hän vastaa itselleen.

”Jos ihminen on kipeä, hän marssii korttelin toiselle puolelle perhelää-kärille, joka antaa troppia tai kirjoit-taa lähetteen sairaalaan. Japanilai-set juoruavat lääkäreistä ja kitisevät maksuista, mutta hoitoonpääsy ei ole ongelma. Suomessa saa melkein päi-vittäin lukea uutisia potilasjonoista tai sote-sotkuista.”

Perhelääkäri-systeemi tuo Lillran-kin puheisiin mukaan myös Ruotsin ja Tanskan, joissa molemmissa painote-taan potilaan valinnanvapautta.

”Mutta Suomessa poliittinen debatti aiheesta on 20 vuotta muita Pohjois-maita jäljessä. Perhelääkärimallihan tarkoittaisi, että julkista palvelutuo-tannonjärjestelmää pitäisi joiltain osin purkaa.”

Intia, nykyhetki”Tällä hetkellä Intia on maailman kiin-nostavin paikka”, Paul Lillrank toteaa.

Kiinnostavaksi maan tekee se, että siellä on samanaikaisesti kovaa tekno-logiaa, satoja miljoonia köyhiä vailla terveydenhuoltoa ja sitäkin enemmän

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuvitus Maija Savolainen Henkilökuva Anni Hanén


Aiheesta

ihmisiä, jotka ovat nousemassa köyhyy-destä, sekä innokkaita liikemiehiä, jotka näkevät tilanteessa ansaintamahdolli-suuden.

Lillrankin henkilökohtainen kiin-nostuksenkohde on niukka innovaatio (frugal innovation), jota ei voi tutkia yltäkylläisissä länsimaissa.

Intiassa Paul Lillrank on tutustunut sairaalaketjuihin, jotka ovat saaneet pudotettua 80 prosenttia hinnasta pois kilpailijoihin verrattuna. Hinta on saatu tasolle, jossa köyhyydestä nousevalla väestöllä alkaa olla varaa umpisuolen-leikkauksiin, synnytyksiin ja luunmur-tumien hoidattamiseen sairaalassa.

”Ja miten se on tehty? On käytetty hyvinkin yksinkertaista tuotannollista ajattelua, katsottu prosessit – lääke-huolto, varastointi, logistiikka, henkilös-töhallinto – läpi ja pidetty kaikki ylimää-räinen hallinto minimissään.”

Lillrank käyttää ikeamaisesta sairaa-lasta termiä ”super-cheap-terveyden-huolto”. Hän uskoo sen tekevän tervey-denhuollon hinnoittelulle saman, minkä halpalentoyhtiöt ovat tehneet lentomat-kailun hinnoille.

Suomi, nykyhetkiEntä nyky-Suomi, tehdäänkö täällä mitään hyvin?

Professori ottaa paremman asennon työhuoneensa sohvalla ja mainitsee

muutamia kotimaisia nimiä, kuten neu-rokirurgian professori Juha Hernesniemen, kansainvälisinä lääketieteen supertähtinä.

Hetken tuumittuaan hän antaa kehuja myös Oulun kaupungille, joka on osoit-tautunut edistykselliseksi sosiaali- ja terveyskysymysten ratkaisemisessa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotekin saa kehuja.

”Siellä on myllätty organisaatio aika fiksusti. On pysähdytty miettimään, minkä tyyppistä hoitoa kulloinkin tarvi-taan. Sitä kautta on luotu eri hoitolinjat päivystykseen, vanhuksille tai aikuis-psykiatrian ja päihdepuolen asiakkaille.”

Yksityisen terveydenhuollon puo-lelta Lillrank mainitsee Doctagonin kehittämän palvelun Vaasassa. Siellä on pystytty telelääkäripalveluiden avulla karsimaan huomattavasti vanhusten-hoidon kiireettömiä ambulanssikäyn-tejä terveyskeskuksiin.

Ja sen verran vahvasti Lillrank uskoo Otaniemestä kummunneeseen startup-yritys Megaklinikkaan, että on sijoitta-nut omiakin rahoja suun terveydenhuol-toon keskittyvään yritykseen.

Paluu tulevaisuuteen”Perusterveydenhuollon toiminta-logiikka muuttuu tulevaisuudessa kiinnostavalla tavalla”, Paul Lillrank uumoilee.

”Syntyy paljon uusia digitaalisia ratkaisuja. Jo nyt käytössä on rannek-keita, monitoreja ja mobiilisovelluksia. Esimerkiksi osa munuaispotilaiden kotidialyysista hoituu jo monimut-kaisena itsepalveluna. Digiavustei-set suuren volyymin itsehoidot ja itsepalvelu linjat tarvitsevat huolellista palvelumuotoilua.”

Se isompi tulevaisuuden haaste lienee arvoperustaisissa ansaintamalleissa. Kun maksuperuste ei olekaan sairau-den hoito vaan toteutunut terveys. Mitä lukee lääkärin laskussa, kun aiempaa useammat pysyvät terveinä? Vaikka kysymys on kova pähkinä purtavaksi, professori Paul Lillrank myhäilee.

”On meillä pari opiskelijaa, jotka yrittävät sen ratkaista.”

MITÄ LUKEE LÄÄKÄRIN LASKUSSA, KUN MAKSUPERUSTE EI OLEKAAN SAIRAUDEN HOITO VAAN TOTEUTUNUT TERVEYS?

Professori Paul Lillrank työskenteli nuoruudessaan sairaala-apulaisena. Kokemus jätti jälkensä myös tutkimustyöhön.


Kolumni

SUOMEN HYVINVOINTI on viennistä riippuvainen. Terveysteknologian vientiteollisuuden pitkäaikainen ja nopea kasvu sekä startup-buumi ovat yksiä har-voista ilonaiheista. Aikajaksolla 2009–2014 keskimää-räinen vuotuinen kasvu on ollut 8,5 prosenttia. Kasvun jatkuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan se pitää varmistaa, ja hyödyntää mahdollisuudet maksi-maalisesti.

Alan maailmanmarkkinat kasvavat vielä pitkään, mikä johtuu väestön ikääntymisen seurauksena lisääntyvistä kroonisista sairauksista, hyvinvointiin ja sairauksien ennaltaehkäisyyn panostamisesta, terveydenhuollon prosessien tehostamisesta sekä kehittyvien maiden elintason parantumisesta. Tästä huolimatta Suomen menestyminen ei ole varmaa, ja kilpailu on kovaa.

Sen lisäksi, että alan yritykset kilpailevat, myös maat ja kansakunnat kilpailevat keskenään etenkin investoinneista. Suomalaisten yritysten pitää huoleh-tia kilpailukyvystään, ja valtion tulee turvata korkean tason osaaminen entistä paremmin. Lisäksi meidän tulee fokusoida, puhaltaa yhteen hiileen, tukea toinen toisiamme, rakentaa luottamusta verkostoissa – auttaa toisiamme menestymään.

Terveysteknologian vienti tehdään noin 50 yrityk-sen toimesta. Alalla arvioidaan kuitenkin olevan noin 400 yritystä, joten suurin osa niistä on hyvin pieniä. Nämä yritykset tarvitsevat runsaasti apua, tukea ja rahoitusta päästäkseen ylös kuolemanlaaksosta. Myös globaalit verkostomme tulee valjastaa pienten yritys-ten käyttöön.

Rakentaaksemme Suomen terveysalalle ”yhden luukun periaatteella toimivan, helppokäyttöisen käyt-töliittymän”, on pyrittävä kaikin keinoin välttämään alueellisia ”omia tapoja toimia”. Alueellisia osaamis-profiileja tulee vahvistaa, mutta toimintatapojen ja pelisääntöjen tulee olla yhdenmukaisia. Tässäkin

—

Kirjoittaja on Terveysteknologian liitto FiHTA:n toiminnanjohtaja.

tarvitaan luottamuksen ja yhteistyön rakentamista verkostoissa.

Kasvava ala tarvitsee teknisiä, kansainvälisen kau-pan ja laadunhallinnan huippuosaajia, mutta talou-dellisen epävarmuuden aikoina vakituisen työvoi-man palkkaaminen ei ole usein mahdollista. Erilaiset verkosto- ja rahoitustapahtumat ovat tässä tärkeänä apuna. Niissä pienetkin yritykset voivat tavata suuren joukon alan ammattilaisia ja muita yrityksiä saaden tietoa, vinkkejä ja uusia kontakteja.

Maamme tuoreella hallituksella on ohjelmassaan useita myönteisiä asioita, jotka voivat vauhdittaa ter-veysalan innovaatioiden käyttöönottoa ja parantaa yri-tysten kilpailukykyä. Näistä hallitusohjelman kohdista mainittakoon seuraavat:

• Tehostetaan sähköisten palvelujen ja terveysteknologian hyödyntämistä.

• Edesautetaan innovaatio- ja palvelualustojen syntyä sektoreilla, joilla julkishallinnolla on rooli markkinoiden toimivuuden kannalta.

• Luodaan avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla hyödyntämisellä edellytyksiä uusille liiketoimintaideoille.

• Vahvistetaan yritysten rahoitusta, omaa pääomaa ja riskinottokykyä.

Huolta sen sijaan herättää suunnitelma leikata Teke-sin rahoitusta, sillä terveysala on tutkimus- ja inno-vaatiopainotteinen. Hallitusohjelman toteutusta ei kannatakaan jättää yksin hallituksen tehtäväksi, vaan tartutaan näihin me muutkin ja lähdetään yhdessä edistämään asioita. Tehdään Suomesta digitaalisuu-den ja digitaalisen terveydenhuollon edelläkävijä.

—Terhi Kajaste

Mai

ja A

stık

aine

n

Terveysteknologiasta kaikki hyödyt irti!


Shared understanding is a central theme for many fields of human sciences, yet surprisingly little is known about the neural mechanisms underlying

shared experiences, writes Mikko Sams, Professor of Cognitive Neuroscience.

Understanding how brains understand

each other

On science

Illustration Maija Savolainen

SCIENTISTS at Aalto University have been developing new methods for studying how the brain processes

very complex stimuli such as films or radio drama. The motivation for using this type of stimulation comes from the fact that it presents dynamic events in their natural context, and imitates what we face when navigating the real world.

Among other things, our results show that if people experience similar emotions, this is based on the simila-rity of their brain activity patterns. Our research is starting to uncover complex mechanisms that underlie shared understanding.

Interpersonal similarity is an important determinant of human

social behaviour. People are more likely to feel affinity for as well as interact and maintain contact with and marry others who are similar to them. Similarity can be based on demographic (race, ethnicity, age, religious upbringing, educational level, occupation and gender), anthropometric (height, body build) and personality factors. To a certain extent, individuals with comparable life histories interpret reality in a similar way; they partly share their understanding of their environment. This facilitates mutual understanding, living peacefully and working together in a society.

Conversely, the inability to share understanding because of, for example, cultural differences challenges mutual

understanding, which has caused a multitude of devastating global and local conflicts. Shared understanding is a central research theme in philosophy, sociology and psychology, and it is at the core of various psychotherapy approaches as well as in understanding infant behaviour. In spite of this, surprisingly little is known about the neural mechanisms that underlie shared experiences. One of our “big” goals is to study the mechanisms, which underlie successful and also unsuccessful human communication.

Help from moviesOur previous studies have shown strong evidence that measuring the similarity


of brain activity in individual subjects can be used to study how brains process complex naturalistic events.

As an imitation of real life, our subjects watch films depicting events and actions of interest to us. We and other scientists have observed that naturalistic stimuli such as movies are exceptionally good in extensively and reliably activating the human brain, in comparison with simple and artificial stimuli with a limited set of features.

As a further advantage, there are many perceptual and cognitive processes that can only be engaged robustly using naturalistic stimuli. We already know that different test subjects process the physical features of a movie (visual features in the optical flow, acoustics) very similarly.

However, the past experiences, perspective, assumed roles, emotional state and personality of research subjects strongly influence how they interpret events in the film. On the other hand, films are good in inducing specific mental states like emotions in a controlled way.

Our “naturalistic” approach is still very new – traditional human neuroscience studies typically use quite simple stimuli such as pictures of faces.

Synchronised brain activityIn most of our studies, we measure brain activity using functional magnetic resonance imaging (fMRI). A key method is calculating the similarity of brain

activity between several people who are watching the same film. We also “decode” mental (emotional) states from brain activity.

Our research is very much interdisciplinary, requiring advanced expertise in, for example, cognitive neuroscience, psychology, social psychology, brain imaging and signal analysis.

Successful communication requires sufficiently similar cognitive schemas or psychological perspectives that act as filters to guide the selection, interpretation and storage of sensory information, perceptual objects and events.

We recently showed that when individuals watching a film adopt a similar psychological perspective, their brain activity becomes synchronized in specific brain regions. Our subjects viewed a 10minute movie twice, first assuming a ‘social’ (detective) and then a ‘nonsocial’ (interior decorator) perspective on the events. Pearson’s correlation coefficient was used to derive similarity measures (of brain activity). Similarity was stronger in many brain regions – the parahippocampal gyrus, posterior parietal cortex and lateral occipital cortex – when the participants viewed the movie from a similar rather than a different perspective.

Synchronization was not explained by differences in scanning the screen. We propose that synchronous brain

activity across individuals adopting similar psychological perspectives could be an important neural mechanism supporting shared understanding of the environment. We are now extending this research to better understand the brain mechanisms underlying ingroup favouritism.

People have a very strong motivation to belong to groups, and to define group borders. An important aspect of belonging to a group is that ingroup members are treated differently from outgroup members. The actions of ingroup members are accepted more readily than those of outgroup members. Unfortunately, outgroup members are often treated according to stereotypes rather than being seen as independent individuals.

Same emotions – same neural patternsIn another study, we induced emotions with short movies or mental imagery when measuring brain activity. A machinelearning algorithm could accurately classify emotions induced by both methods, and the classification could be generalized from one induction condition to another, but also across individuals.

We found that specific neural signatures across a set of brain regions hold representations of different emotional states in multimodal fashion, independent of how the emotions are induced.


On science

Similarity of subjective experiences between emotions was associated with similarity of neural patterns for the same emotions, suggesting a direct link between activity in these brain regions and the sub-jective emotional experience.

We have moved progressively from using simple stimuli in our research to developing tools for mining information from brain process data under naturalistic conditions. Our very promising results suggest that we can now study the neural mechanisms that underlie very complex human interactions, which have thus far been accessible only on the behavioural level.

The human brain is a very complex network and unravelling the principles of its functioning is an immense effort. I wonder how long it will take to understand the functioning of a network of such networks?

—

Mikko Sams

—ReferencesMcPherson, M., Smith-Lovin, L. & Cook, J. Birds of a feather: Homophily in social networks. Annual Review of Sociology 27 (2001).

Echterhoff, G., Higgins, E. T. & Levine, J. M. Shared Reality: Experiencing Commonality With Others’ Inner States About the World. Perspectives on Psychological Science 4 (2009).

Natterson, J. M. & Friedman, R. J. A primer of clinical intersubjectivity. (Jason Aronson, 1995).

Trevarthen, C. & Aitken, K. J. Infant intersubjectivity: research, theory, and clinical applications. J Child Psychol Psychiatry 42 (2001).

Hasson, U., Nir, Y., Levy, I., Fuhrmann, G. & Malach, R. Intersubject synchronization of cortical activity during natural vision. Science 303 (2004).

Jääskeläinen, I. P. et al. Inter-subject synchronization of prefrontal cortex hemodynamic activity during natural viewing. The open neuroimaging journal 2 (2008).

Hasson, U., Malach, R. & Heeger, D. J. Reliability of cortical activity during natural stimulation. Trends Cogn Sci (Regul Ed) 14 (2010).

Glerean, E. R., Salmi, J., Lahnakoski, J. M., Jääskeläinen, I. P. & Sams, M. Functional Magnetic Resonance Imaging Phase Synchronization as a Measure of Dynamic Functional Connectivity. Brain Connectivity 2 (2012).

Saarimäki, H. et al. Discrete Neural Signatures of Basic Emotions. Cerebral Cortex (2015).

Lahnakoski, J. M. et al. Synchronous brain activity across individuals underlies shared psychological perspectives. NeuroImage 100 (2014).


10 min

Who are you?I am Mikko Sams, Professor of Cogni-tive Neuroscience at Aalto University’s Department of Neuroscience and Bio-medical Engineering (NBE).

What do you research?I study the neural mechanisms of human cognition. Right now, I am especially interested in how people understand each other.

How did you end up in this field?My dream was to become a scientist and study the brain mechanisms of human behaviour. There are not many opportu-nities for this outside of universities.

I became fascinated by human behaviour and its brain mechanisms in high school. My interest was initially piqued by the works of Sigmund Freud, whom I still admire.

What’s best about your work?I am relatively free to do what I want. I also enjoy interacting with my talented and hard-working younger colleagues and I’m especially proud of the excellent teams I’ve had the privilege to work in.

In the footsteps of Freud Text Paula HaikarainenPhoto Jussi Särkilahti

What is the most difficult aspect of your work?It is very hard to express my ideas with sufficient clarity for others to understand them as well. Actually, this often means that I myself first need to improve my understanding.

What more would you like to achieve?For me, research has been a never- ending project. At the moment, I would like to enhance my understanding of the neurocognitive mechanisms of in-group favouritism and how the concept of social self could help in this.


In there

Helsinki School – a pilot for emerging artists

Text Sara RönnqvistPhotos Juuso Noronkoski


The simmering art hub of Berlin is the place to be for an emerging talent. This is where they can establish themselves as artists. A recent collaboration between the Berlin-based artist residency Bethanien and the School of Arts, Design and Architecture enables four photography students to live in a potential career hotspot.


In there

IS IT OK if I leave this stone here for now,” Mikko Rikala asks

of an excited and slightly sleep-deprived Eeva Hannula just upon arrival to the Künstlerhaus Bethanien cultural centre in the Kreuzberg area of Berlin.

It is mid-March and spring has arrived to this buzzing hub of artistic activity. The rays of the sun find their way through a puzzle of windows in a spacious studio space of the Lichtfabrik, the Light Factory, which has housed the Bethanien residency since 2010. The centre was first located in a former teaching hospital called Bethanien. Under the lead of Artistic Director Christoph Tannert, Künstlerhaus Bethanien offers a renowned studio and an exhibition programme, which nowadays focuses on visual art.

Mikko Rikala’s works focus on the relationship between the rational and the irrational. Working in a studio has prompted him to rethink his own work processes and to question the meaning of a studio. The atmosphere and environment at the residency has made him more experimental in terms of materials and techniques.

Eeva Hannula at the Künstlerhaus

Bethanien cultural centre.


Siellä

Mikko Rikala, a recent photography graduate, has just finished his residency in this happening neighbourhood. His former classmate Eeva Hannula is now about to take over studio number 213, already known as the Finnish studio.

Rikala is happy with his stay, calling it a period of discovery about himself and his way of working in an environment that supports experimenting with fresh ideas.

Setting the courseWe meet with Bethanien’s Artistic Director Christoph Tannert in the office section of this large industrial building. He talks about the idea behind the residency, saying that they want to offer a break with the commercial field of today’s art world. He feels that their guests shouldn’t be pushed to make money and should instead concentrate on their artistic endeavours while in residency at Bethanien.

However, artists do need to apply for a place at the residency via a collaboration partner, who can issue a grant to pay for the stay. This is used to cover the studio rent, the assistance, exhibition costs and a materials budget.

“The partners come from all over the world and are very different. Most of them are State-funded agencies or private foundations. There are some banks, but hardly any schools.

Christoph Tannert has been at the helm of Künstlerhaus Bethanien since 2000. Under his directorship, the focus has shifted more to visual art. Tannert explains that his vision has been to evolve with Berlin and the art scene of today, which is increasingly a mixed media situation. This contrasts with the early days of the Künstlerhaus in the 1970s, when everything from visual art to dance, theatre, music and open stage was represented.

Adjunct Professor Timothy Persons guides Mikko Rikala with the presentation of the exhibition.


“We don’t want them to feel like animals in a zoo,” he says with a laugh.

Rikala agrees. “It has been a non-forced social life at the residency. You can knock on anybody’s door whenever, but it is also OK to close your own door behind you.”

Berlin has become more and more international since the fall of the wall and now attracts people from all over the world. It is a place where artists meet, although it is not yet a centre of the art market like London or New York.

Tannert points out that Berlin is a relatively poor city with hardly any serious collectors. Nevertheless, it is the only city in Europe where the culture clash of the Cold War is still a strong presence.

“Hardly anyone is left uninfected by this city,” Tannert says.

Learning the toolsWhen it comes to contacts and representation, Bethanien’s Finnish artists-in-residence have an ace up their sleeve in the form of another support network, namely Gallery Taik Persons. It is the primary exhibition space for artists that make up the so-called Helsinki School, which was brought to life in the mid-1990s by the visionary Timothy Persons.

The collaboration with Aalto University is exceptional in this sense,” Tannert says.

He feels the most important thing with these partnerships is that both parties see the purpose of the residency in the same light and says that Bethanien wants to offer this period of time to young, innovative people who are on their way and already have some sense of who they are and what they are doing – self-reflective and emerging artists.

He notes that the collaboration with Aalto has been brilliant in this regard.

“The two students that already have been staying with us, Tanja Koljonen and Mikko Rikala, possess a high level of professionalism. You can see this in the way they present and talk about their work.”

Koljonen and Rikala are both already quite experienced when it comes to exhibitions and presenting their work. They also arranged a joint exhibition in Bethanien’s gallery space last February in connection with their residency. It was highly appreciated by Berliners and also drew media attention.

Getting connectedContacts are crucial in today’s art world. This aspect is not neglected at Bethanien, which arranges open studios twice a year. These events welcome people like curators and gallery owners, writers and other professionals to visit the artists-in-residence to get a taste of who they are and what they do.

Tannert points out that they offer the artists opportunities to network and be seen, but participation is not mandatory. The artists themselves choose whether to keep their doors open or closed, he notes.

The opening of the group show Displacement, which has been curated by Terhi Tuomi and Maya Byskov. All the artists participating in the show share an interest in conceptualising landscapes, while at the same time proposing associations between emotional and physical experiences within these landscapes – thus displacing these encounters in time and place.

CONTACTS ARE CRUCIAL IN TODAY'S ART WORLD

Maya Byskov ja Laura García M.T prepare to hang a Tanja Koljonen work for the group show Displacement.

AUM14_Siella_Visiting.indd 38 15.10.2015 11.02


In there

People who came to Finland in the 1980s were struck by the harsh art climate and lack of galleries. The Helsinki School concept then started with extracurricular events, where the main idea was to teach students how to manage a future career as an artist – to develop an awareness about their content and of how to exhibit and present it. Today, the concept, which Persons prefers to call an educational model, consists of courses open to every MA-level photography student at Aalto University.

Aalto’s collaboration with the Bethanien residency programme also came about thanks to the extensive network and abundant energy of Timothy Persons. A connection with the residency was established when a joint group exhibition was arranged in the late 1990s. After that, little by little, an arrangement has emerged.

In action, Persons somewhat resembles a package of nuclear energy. I meet with him at the Berlin-based gallery space on Lindenstrasse in Kreuzberg, where the staff are about to change one of the pieces for that night’s opening.

“It doesn’t work like this, there is no way around it,” Persons explains to the artist whose work is being replaced.

“I love this work, but like this it can’t be presented,” he continues.

Persons says the whole aim with Helsinki School was to train students to make bold decisions. To, for example,

Timothy Persons is Adjunct Professor at the School of Arts, Design and Architecture and the Director & Curator of Gallery Taik Persons. He has served as senior curator for Kulturhuset in Stockholm and as senior curatorial advisor to the Danish National Museum of Photography in Copenhagen as well as to Kiasma Museum of Contemporary Art in Helsinki.

CONTACTS ARE CRUCIAL IN TODAY'S ART WORLD


In there

Enjoying the rideThere is no question that Persons is the nexus in this web of networks, although many others have also made significant contributions. The entire photography degree programme, its deans and professors, have all done their bit to enable the students to find their way as artists. The gallery and the staff in Berlin must also be mentioned.

Tonight is the opening of Displace-ment, a group exhibition for four young recently-graduated Helsinki School artists Jaana Maijala, Kalle Kataila, Tanja Koljonen and Mikko Rikala. It is the first of a series of curated group exhibitions where the artists all work both with and around the medium of photography.

It is six o’clock on a regular Friday night in Berlin and the gallery building is starting to draw in passers-by. The other 12 galleries in the same building are also hosting exhibition openings, as are the galleries in the building next door. It’s quite clear that Lindenstrasse is the place to be.

Rikala, who is about to soak up the last of his six months in Berlin, is checking on his installation, which consists of stones, wood, dew and a little snowball (not everything is photography). Persons is guiding a flamboyant couple at the other end of the space. They are enthusiastic about Rikala’s other work, a diptych about the sea’s letter to a cloud.

Persons calls out for Rikala and off he goes to do his job as a professional of the global art scene.

not show a piece if it compromises the exhibition or their portfolio as a whole. He points out that the aim is to teach students to look at top international examples when setting the standards by which they measure themselves.

He is just back from the re-opening of Kiasma in Helsinki and the week before he was at ARCO Madrid. He sighs and throws himself in the single armchair of his office. A new piece by Rikala hangs on the wall behind him.

Gaining exposureTimothy Persons says they participate in six to eight fairs a year, each costing between €10,000 and €60,000. The goal is to just break even when showcasing the works of young, still unknown artists.

Profitability varies a lot from fair to fair. Some events involve a lot more sales than others, but the overall upside must be measured in more than just numbers. The exposure a young, emerging artist gets from his or her gallery at a fair can generate connections with museums, other galleries and residencies.

Fairs bring the world to the artists, but you need a gallery to be represented at a fair. Persons hopes that the students return from these fairs and residencies with a desire to share their fresh experience. This creates a chain of shared experience, thus enabling the wider accumulation of knowledge. Accordingly, a cornerstone of the degree programme in photography is to invite alumni to come back as teachers.

• Represents a select group of artists who have either taught at, graduated from or attended the School of Arts, Design and Architecture.

• Was originally conceived in the early 1990s as an educational model for introducing the use of the photographic process as a conceptual tool.

• Today, the photography degree programme offers students courses that focus on the professional skills needed to build a sustainable career.

• The concept utilises a primary gallery, Gallery Taik Persons, for its selected artists as its key tool and platform. It started as a virtual gallery space in 1995 that focused on pop-up shows and was located in Helsinki.

• Since 2005, it has been a physical gallery space in Berlin (now at Lindenstrasse 34) sharing the building with 12 other galleries.

• The gallery participates in international art fairs and organises visiting museum exhibitions.

• Organising 7–8 shows a year, the programme varies between solo and group exhibitions.

• In addition, the Helsinki School concept works actively with independent publishing houses to create limited edition art books.

• The latest book, From Past to the Future, was published by Hatje Cantz this year to mark the 20th anniversary of the Helsinki School’s teaching programme. The book is available via Aalto ARTS Books.

helsinkischool.fi

The Helsinki School


VisitingAn esteemed guest of the university.

Professor Adams, you gave a guest lecture at the School of Business. What else did you do here in Finland?I led a PhD course in empirical corporate finance. This is the 8th or 9th time that I’ve taught this course at Aalto. I also presented a brown-bag seminar on some new work I’ve done on board committees.

After work, I explored Helsinki’s restaurants. I always enjoy eating out in Helsinki. There are

many good restaurants and I can eat herring, which we don’t have in Australia.

You work together with Professor Matti Keloharju and specialise in corporate governing boards. You recently co-authored a paper titled Are CEOs born leaders? with Keloharju. So, are they? What makes a good leader?It is so difficult to define what makes a leader that the paper is still not fully finished, although we have been working on it for a while. What we can say is that CEOs tend to be well-rounded rather than good at only one thing.

What have you found most interesting in relation to your current field of study?I research corporate governance because I am interested in how people make decisions. Boards of directors are especially interesting because they are teams of directors with different characteristics.

Most economic models examine individual decision-makers, so we don’t know much about decision-making in teams. This means that there are many open questions for future research.

I am particularly interested in how gender and board structure affects decision-making in teams.

Everything else is secondary when the right people are in charge

Professor Renée Adams is a proponent of improving the team decision-making skills of corporate governing boards. She researches corporate governance at UNSW Business School in Australia and visited Aalto University in June.

Can you give some advice on what elements should be in place to promote success?The most important element of a good governing body is that the right people are in charge. Everything else is secondary. If the right people are not at the helm, you need more structure to ensure that less damage can be done. But with the right people in charge, the structure of governance hardly matters. A board that takes a lot of care over its nominating process is good for the company.

Females are still rarely seen in positions of leadership. Do you think this situation should be changed?I think more women should be leaders, but not just because they are female. In order to change the current situation, we need to start early to change attitudes. Girls should be encouraged to believe in their ability to do maths, while boys should be encouraged to read more and to express themselves in writing.

You have studied in the United States and worked in Norway, Sweden and Japan, among other places. What took you to Australia?My husband is a mining engineer, so Australia made great sense. The mining industry is not doing so well right now, however, so I may embark on a new adventure soon. Who knows where I’ll end up next?

— Renée Adams is Professor of Finance/FIRN Director, Commonwealth Bank Chair in Finance at the University of New South Wales Business School in Australia.

Text Johanna Juselius Photo Aino Huovio



TO OTANIEMI FROM LAND, SEA AND AIR

A large number of kylterit, i.e. students from the School of Business, made an impressive entrée at Otaniemi on 1 September, the opening of the academic year. A parade was arranged from the Töölö campus in central Helsinki to the Otaniemi campus in Espoo to mark the relocation of the School of Business’ bachelor-level studies. Lorries, a water bus and a helicopter were used to cover the journey of about ten kilometres.

The event launched a new chapter in the history of Aalto University. From this autumn onwards, the Otakaari 1 building, an Alvar and Elissa Aalto design, will serve as an undergraduate centre for thousands of students in the fields of technology, business and art.

An integrated campus promotes interdisciplinary and synergistic everyday activities, enabling exchanges of ideas between students of different fields and supporting the birth of fresh ideas and innovations.

In-houseThis section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

Text Paula Haikarainen Photos Esa-Pekka Mattila

_Kylterit (hearts) teekkarit. In colloquial Finnish, kylteri refers to a business student, while a teekkari is a student of technology.


Ajankohtaista

Aino

Huo

vio

Lass

e Lec

klin

Aalto-yliopiston kuudennen luku-vuoden avajaisia vietettiin 1. syys-kuuta. Rehtori Tuula Teeri tarkasteli puheessaan yliopistojen merkitystä talouden vauhdittajana.

”Yliopisto elää ajassa. Koulutus ja tutkimus vaativat kuitenkin myös pit-kän tähtäimen strategista näkemystä. Juuri nyt tehdään valintoja, jotka joko pitävät Suomen mukana kansainväli-sessä kilpailussa tai istuttavat meidät katsojan rooliin takariville. Tämän vuoksi on valittava viisaasti.”

Rehtori muistutti, että Otaniemen kampus on jo nyt kansainvälisesti mer-kittävä alueellinen osaamiskeskittymä.

”Kansainvälisyys ja monikulttuuri-suus ovat olennainen osa Aalto-yliopis-toa, ja avoimuus on yksi arvoistamme. Luovuus ja rikkaus, joita eri kulttuurit, alat, ihmiset ja ideat synnyttävät, ovat tämän yliopiston ytimessä.”

Rehtori toivotti tervetulleiksi Ota-niemen kampukselle Kauppakorkea-koulun kandidaattiopiskelijat, jotka siirtyvät tänä syksynä Töölöstä juuri peruskorjattuun kandidaattiopetuksen keskukseen Otaniemessä.

Myös pääministeri Juha Sipilä korosti yliopistojen roolia Suomen

Avajaisissa korostettiin viisaita valintoja—

menestyksen rakentamisessa ja nosti esiin erityisesti digitalisaation.

”Pidemmällä aikavälillä elinta-somme määräytyy sen mukaan, kuinka arvokasta työtä tässä maassa tehdään ja kuinka tehokkaasti me toimimme. Yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä tehtävä kehitystyö on avainasemassa Suomen menesty-miseksi.”

”Hallitusohjelmassa korostetaan digitalisaatiota. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että Aalto-yliopistossa oleva tämän alan tietämys saadaan rajoituk-

Päättäjät taloudenpuolustus- kurssilla

Taloudenpuolustuskurssi tarjosi lähes sadalle kansanedustajalle tietoa ja työ-kaluja siihen, miten suomalaiset yritykset menestyisivät nykyistä paremmin. Päätösten vaikutuksia käsiteltiin sekä suuryritysten, keskisuurten yritysten että startup-yritysten näkö kulmista.

Tilaisuuden järjestivät elokuussa Aalto University Executive Education (Aalto EE) ja Helsingin Sanomat yhteistyössä Elo-työ-eläkeyhtiön ja Suomen Ekonomien kanssa.

Lukuvuoden avajaisjuhlat jatkuivat Aalto Partyssa. Ylioppilaskunnan ja yliopiston johtajat ottivat mittaa toisistaan Mölkky-kisassa.

Chaplin-robotti heitti ylävitosen kansanedustaja Sanna Lauslahdelle Finlandia-talossa. Robottiprototyyppi on kehitetty pääkaupunkiseudun opiskelijoiden yhteistyönä ja valmistettu Design Factorylla.

setta yhteiskunnallisten päätöksen-tekijöiden käyttöön.”

Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Niko Ferm kommen-toi Suomen hallituksen kaavailemia leikkauksia.

”Hallituksen toimet ajavat yliopistot miettimään omaa ydintoimintaansa ja tekemään tiukkoja ratkaisuja. Näiden toimien kautta saamme toivottavasti parannettua koulutusohjelmien tasoa ympäri Suomea. Aallossa on tehty tämän osalta valtavasti työtä ja juuri oikeaan suuntaan.”

—


Vau!Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

KAARIMALJOJA, HENGITYSSUOJIA, sidetarpeita. Harva tulee miettineeksi, millainen määrä steriilejä kertakäyttötuotteita kuluu jokaisessa sairaalassa päivittäin. Jokaisella osastolla. Tavarat eivät saa loppua, ja jonnekin ne on varastoitava.

Viime syksynä kymmenen opiskelijan ryhmä sai Konecranesilta tehtävän, jossa tuli hyödyntää yrityksen uutta pientavaroiden varastointijärjestelmää. Tehtävänanto oli osa Product Development Project tuotekehityskurssia, jossa opiskelijat työskentelevät yhdessä partneriyrityksen kanssa.

Monialaisessa M_cubed-ryhmässä insinööriopinnot yhdistyivät kaupalliseen ja muotoiluosaamiseen. Suomalaisten lisäksi mukana oli opiskelijoita Kiinasta, Intiasta ja Australiasta – kolme naista ja seitsemän miestä.

Logistiikkaan uusia ideoita”Konecranes pisti meidät pohtimaan, minkälaiset yllättävätkin tahot tarvitsisivat innovatiivista varastointijärjestelmää”, kertoo ryhmän projektipäällikkönä toiminut Sazan Rexhepi.

Kaarimalja älykkäässä materiaalivirrassa

Teksti Tiiu PohjolainenKuva Johanna Kinnari

Ehkä tulevaisuuden sairaalassa näemme osastokohtaisen, automaattisen varastoseinän. Robotti on juuri täydentänyt seinään osastolta puuttuvat kertakäyttötavarat.

”Tiesimme, että meiltä odotetaan tuoreita, erilaisia ideoita, ja pohdimme muun muassa hotelleja, laivoja, kauppakeskuksia ja rakennustyömaita”, hän listaa.

”Lähtökohtana oli kehittää materiaalivirtausta urbaaneihin rakennuksiin”, täydentää ryhmässä mukana ollut Tony Sandberg. Taustalla oli ajatus siitä, että tulevaisuuden kaupungeissa rakennusten neliöhinnat kohoavat entistä kalliimmiksi.

Samaan aikaan Helsingissä rakenteilla oleva uusi lastensairaala sai ryhmän tarkentamaan fokustaan sairaaloiden materiaalivirtoihin. Pian koneteekkariopiskelijat huomasivat soittelevansa sairaaloiden logistiikka asiantuntijoille ja kyselevänsä tie toja pientarvikkeiden varastoinnista.

Ajatus konseptista alkoi hahmottua.

Rullakoista automaatioonKymmenhenkinen ryhmä jalkautui sairaaloihin. Logistiikkaosaajia, varastotyöntekijöitä, sairaanhoitajia haastateltiin. Opiskelijat tarkkailivat ammattilaisia työssään.

Osa työryhmästä ehti projektin aikana vierailla myös Shanghaissa, Kiinassa, tutustumassa sairaaloihin ja testaamassa konseptin toimivuutta. Helsingin Meilahden sairaala-alueella kuvaan ehtivät Okko Hakola, Tony Sandberg, Sazan Rexhepi, Jay Panchal ja Olli Rinnevalli.

Hämmästyksekseen ryhmä huomasi, että esimerkiksi HUSin suurella Meilahden alueella pientavaroiden virta kulkee hyvinkin manuaalisesti. Osastolla henkilö tarkastaa varaston ja kirjaa, joskus silmämääräisestikin, mitkä tuotteet ovat vähissä, ja tekee tilauksen. Rekka tuo tuotteet sairaalaan, ja lähetys – laastarit, kumikäsineet, kuumemittarit – kulkee rullakossa osastolle. Siellä tuotteet puretaan käsipelillä osaston omiin, vakiintuneisiin paikkoihin.

”Halusimme kehittää nopeamman ja kustannustehokkaamman tavan”, Tony Sandberg kertoo.

”Tärkeää oli myös, ettei automatisoidumpi versio vaikeuttaisi tai hidastaisi esimerkiksi sairaanhoitajan työtä”, Sazan Rexhepi jatkaa.

Toukokuussa M_cubedryhmä ojensi partneriyritykselle lukuvuoden kestäneen projektinsa saldon. Kirjallinen osio sisältää laajan tutkimusmateriaalin sekä konseptin. Prototyyppikin kehitettiin.

Pientavaroiden rekkaralli jatkunee sairaalaalueilla tulevaisuudessakin. Mutta teknologia voi mahdollistaa sen, että puuttuvat sidetarpeet ja kuumemittarit nousevat hissillä suoraan osastolle, jossa ne puretaan automaattisesti osastokohtaisille ”Item walleille”, eräänlaisille älykkäille varastoseinille.Manuaalista ja teknologista yhteistyötä sulassa sovussa.


Väitöksiä

—Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Asukkaat keskiöön putkiremontissa Taiteen maisteri Katja Soinin väitöstyö osoittaa, että korjausrakentamisessa on käynnissä systeeminen muutos teknispainotteisesta työstä asukaslähtöiseen palveluliiketoimintaan. Putkiremonteissa otetaan yhä paremmin huomioon asukkaiden tarpeet ja remontin vaikutukset asumisen arkeen.

Soini analysoi sitä, kuinka asukaslähtöisen perusparantamisen ajatus uudisti suomalaista korjausrakentamista vuosina 2004–2011. Yhteistä tavoitetta hyödynnettiin 50:ssä yksityisen ja julkisen sektorin hankkeessa ja ratkaisussa. Lähes 70 prosenttia projektiin osallistuneista oli omaksunut asukaslähtöisyyden vuoteen 2011 mennessä. Ala oli alkanut huomioida asukkaat asuntoosake yhtiöiden hallitusten lisäksi. Rakennus ja kiinteistöala on myös sitoutunut toimintakulttuurin muutokseen.

Työ tarjoaa näkökulmia systeemisen

Sujuvampaa hissiliikennettäDiplomiinsinööri Juha-Matti Kuusi-nen mallinsi väitöstyössään hisseillä tapahtuvaa henkilöliikennettä ja tutki ihmisten käyttäytymistä evakuointitilanteissa.

Hissien ryhmäohjausyksikkö pyrkii valitsemaan matkustajille parhaan hissin minimoimalla näiden odotus tai matkustusaikaa tai molempia. Henkilöliikenteeseen liittyvät epävarmuudet tekevät kuitenkin valinnasta vaikeaa.

Kuusinen tutki ihmisten saapumisprosessia hissiauloihin. Väitöstyössä kehitetyt matemaattiset mallit ja algoritmit auttavat hisseillä tehtävien henkilömatkojen arvioinnissa, mikä puolestaan mahdollistaa hissien tehokkaan ohjauksen.

Henkilöliikenteen mallintamista tarvitaan myös rakennusten evakuointisuunnitelman tekemisessä. Työssä tutkittiin ihmisten käyttäytymistä ja poistumisreitin valintaa kokeellisissa evakuointitilanteissa. Ihmisten kykyä valita nopein pelastusreitti seurattiin eri tavoin ohjeistetuissa olosuhteissa. Tuloksista on hyötyä rakennusten turvallisuussuunnittelussa käytettävien simulointimallien kehittämisessä. Juha-Matti Kuusinen 22.5.2015:People flow in buildings – Evacuation expe-riments and modelling of elevator passenger traffic. Perustieteiden korkeakoulu.

Kilpailu tehostaa työeläkejärjestelmääOTL, VT Erkki Rajaniemen yritysjuridiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastelee työeläkejärjestelmän kilpailua Suomessa. Työeläkeyhtiöiden toimiva kilpailu kohdentaisi paremmin resursseja ja parantaisi palveluita. Kilpailun tulee olla työeläkejärjestelmään sopivaa, sillä sitä rajoittavat yhtiöiden yhteiskunnalliseen tehtävään ja sosiaaliturvaan liittyvät seikat.

Yksityisen alan työeläkejärjestelmän toimeenpano on toteutettu niin sanotun ”hajautetun järjestelmän”, eli eri

Kasvitähteiden sokeri hyötykäyttöönDiplomiinsinööri Mika Sipponen tutki väitöstyössään viljelykasvien korjuutähteiden sisältämän ligniinin rakenteellisia muutoksia ja käsittelyä biojalostamoissa, joissa käytetään raakaaineena kasvimateriaalia.

Ligniini tukee kasvisolukkoa, toimii vesieristeenä ja antaa suojaa mikrobeja vastaan. Biojalostamoissa ligniinillä on epäedullinen vaikutus kasvin hiilihydraattien hyödyntämisessä. Sipponen selvitti maissin varsiin ja vehnän olkiin kohdistettujen fysikaaliskemiallisten käsittelyjen vaikutusta ligniiniin sekä kasvin hiilihydraattien pilkkoutumiseen vesiliukoiseksi sokeriksi.

Ligniinin rakenteessa tapahtui pilkkoutumisen kannalta edullisia muutoksia jopa ilman katalyytteja, kun käsittelylämpötila oli 170−200 °C. Samalla ligniini tiivistyi, jolloin sen peittämä pintaala kasvin rakenteessa pieneni. Sipponen kehitti työssään spektrofotometrisen menetelmän, jonka avulla kiinteässä olomuodossa olevan ligniinin pintaala voidaan määrittää.

Tuloksia voidaan hyödyntää biojalostamoissa, joissa lignoselluloosasta liuotetut sokerit muunnetaan biopolttoaineiksi, kemikaaleiksi tai muiksi korkeamman jalostusarvon tuotteiksi. Mika Sipponen 17.6.2015:Effect of lignin structure on enzymatic hydrolysis of plant residues. Kemian tekniikan korkeakoulu.

Turvallisempaa merenkulkuaDiplomiinsinööri Maria Hänninen tarkasteli väitöstyössään merenkulun turvallisuuteen liittyviä tekijöitä ja niiden välisiä riippuvuuksia. Työssä meriturvallisuutta lähestyttiin useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta, kuten onnettomuuksien aiheutuminen, laivojen turvallisuustarkastukset sekä turvallisuusjohtaminen. Turvallisuusjohtamisessa tarkastelun kohteena olivat muun muassa onnettomuus ja poikkeamaraportoinnin laatu, resurssien ja henkilöstön laatu sekä johdon sitoutuminen.

Hänninen mallinsi turvallisuustekijöiden riippuvuuksia todennäköisyyspohjaisten Bayesverkkojen avulla ja havaitsi niiden soveltuvan hyvin monimutkaisten turvallisuusriippuvuuksien kuvaamiseen.

Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, ettei turvallisuuden tilaa voi määrittää yksittäisten tekijöiden avulla.

Työssä käytetyt tietolähteet kattavat pääasiassa Suomen aluevesien meriliikenteen. Tuloksia voidaan käyttää lähtökohtana myös muiden merialueiden turvallisuuden mallintamisessa ja mallien jatkokehittämisessä. Tuloksia voivat hyödyntää niin merenkulun viranomaiset kuin varustamotkin. Maria Hänninen 6.3.2015: Bayesian network modeling of potential patterns in maritime safety performance. Insinööritieteiden korkeakoulu.

muutoksen mahdollistamiseen tutkijoille sekä muotoilun ja rakentamisen ammattilaisille. Kirja antaa myös katsauksen suomalaisen korjausrakentamisen lähihistoriaan. Katja Soini 8.5.2015:Facilitating change – Towards resident-oriented housing modernisation with collaborative design. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

yksityisoikeudellisten eläkelaitosten kautta. Yhtiöiden tapa tavoitella markkinaosuuksia yksinomaisena ajurina on virheellinen. Tavoite tulisi kääntää ympäri järjestelmätehokkuuteen, josta aiheutuisi yhtiötehokkuutta, joka taas onnistuessaan heijastuisi yhtiökohtaisina markkinaosuuksien muutoksina.

Järjestelmän kilpailulle olisi asetettava kolmikantaiset rajat ja tavoitteet. Tämä siksi, että työeläkeyhtiöissä ei ole oman ja vieraan pääoman sijoittajia samaan tapaan kuin kaupallisin perustein toimivissa osakeyhtiöissä. Vastaava kontrolli on laissa säädetty työmarkkinakeskusjärjestöille. Erkki Rajaniemi 11.6.2015:Kilpailun asema työeläkejärjestelmän hajau-tetussa toimeenpanossa. Kauppaoikeudellinen tutkimus erityisesti kilpailun merkityksestä työeläkevakuutusyhtiöille. Kauppakorkeakoulu.

Koonnut Marjukka Puolakka


DIPLOMI-INSINÖÖRI JUHA KORHONEN teki väitöstyönsä Hyksin Syöpäkeskuk-sessa, jossa hän tutki mahdollisuuksia suunnitella sädehoito magneettikuvauk-sen pohjalta. Kohderyhmänä olivat etu-rauhassyöpäpotilaat. Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä.

”Työ osoittaa, että sädehoidon suun-nittelu voidaan tehdä magneettikuvauk-sen avulla alusta loppuun. Aiemmin siihen on tarvittu sekä tietokonetomo-grafiaa (TT) että magneettikuvausta”, Korhonen kertoo.

Magneettikuvauksen avulla hoidon kohdealue voidaan määrittää entistä tarkemmin, ja potilaan terveen kudok-sen säteilyannos jää pienemmäksi. TT-kuvauksesta luopuminen säästää myös sairaalan resursseja, kun siihen tarvittava hoitajien työaika ja koneaika jäävät muuhun käyttöön.

”Magneettikuvassa pehmytkudokset, kuten eturauhanen, nähdään tarkasti. Työssä kehitetyn tekniikan ideana on magneettikuvan intensiteettiarvojen muuntaminen esittämään kudosten elektronitiheyksiä. Menetelmä on otettu käyttöön meidän klinikalla.”

Maailman huipputasoaHyksissä tehty työ magneettikuvauk-sen käytössä sädehoidon suunnittelun

apuna on maailmanlaajuisesti uraa-uurtavaa.

”Olemme ensimmäisiä maailmassa, jotka käyttävät tekniikkaa näin laajasti kliinisessä työssä. Nyt aiheen ympä-rille on perustettu monissa maissa isoja tutkimusryhmiä, ja veikkaan, että 5–10 vuoden aikana magneettikuvauspohjai-nen sädehoidon suunnittelu lisääntyy voimakkaasti.”

Suomessa tehty työ on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta, ja yhteistyötä tehdään jo useiden ulko-maisten tutkimusryhmien kanssa.

”Voimme olla ylpeitä siitä, että säde-hoitomme on maailman huipputasoa, vaikka resurssit ovat täällä pienemmät kuin monissa länsimaissa. Syöpäkes-kuksen henkilöstö tekee kovasti töitä sen eteen, että hoitomenetelmät kehit-tyisivät jatkuvasti.”

Lähellä potilaitaEnnen nykyistä työuraa Korhonen pelasi ammatikseen jääkiekkoa. Rans-kassa pelikuvioissa kului vajaa vuosi ja siitä lähtien haaveissa on ollut uusien ulkomaankokemusten hankkiminen.

”Nyt ulkomaille lähtöön olisi työn puolesta mahdollisuuksia, mutta Hyk-sissä minulla on huippuhyvä duuni. Saan eniten työstä irti, kun olen lähellä

Magneettikuvaus apuun syövän hoidossaJuha Korhosta on aina kiinnostanut sekä tekniikka että terveydenhoito. Väitöskirja valmistuikin terveysteknologian alalta, ja nyt Korhonen on unelmatyössään Hyksin sädehoitofyysikkona.

potilaita. Sädehoitofyysikkona vastaan syöpäpotilaille annettavan sädehoidon suunnittelusta ja teen jatkuvaa yhteis-työtä hoitajien ja lääkäreiden kanssa.”

Kohti sairaalafyysikon tutkintoaVaikka taskussa ovat tohtorin paperit, eivät Korhosen koulut ole vielä käyty loppuun. Sairaalafyysikon tutkinto vaatii tohtorintutkinnon lisäksi neljä vuotta kliinistä työtä sekä lopputenttien suorittamista. Harjoittelusta on jäljellä reilu vuosi töitä muilla osastoilla.

”Ensin menen Lastenlinnaan klii-nisen fysiologian pariin ja sen jälkeen radiologian sekä isotooppilääketieteen puolelle. Väitöstyössä kehitettyjä hom-mia pyrin viemään eteenpäin ohjaa-malla maisterintyötä ja toivottavasti pian myös väitöstutkimuksia.”

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Jussi Särkilahti

— Juha Korhonen 30.4.2015:Magnetic resonance imaging -based radiation therapy.Sähkötekniikan korkeakoulu.



siedätkö epävarmuutta?Matemaattisen tilastotieteen apulaisprofessori ei kaihda riskejä, vaikka taivaalta sataisi nautoja.Teksti Paula Haikarainen Kuva Heidi-Hanna Karhu

Pauliina Ilmonen,

Arjen valintojaAsiantuntija kertoo tutkimusalaansa

liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Millaisia tilastoja teet omassa arjessasi?Valitettavasti lapseni kielsivät minua vastaa-masta tähän kysymykseen.

Entä lasketko arkisia tunnuslukuja?Yleensä lasken liukumäkeä.

Mihin perusjoukkoon tunnet kuuluvasi?Luulisin olevani ihminen. Jos saisin valita, olisin kaksipäinen lentävä vuorikauris – ei kun lohikäärme tietenkin!

Onko sinulla jokin invariantti koordinaatti -lomakohde vai matkustatko satunnaisotannalla?Silloin kun olin vielä nuori ja hurja, minulla oli tapana matkustella junalla. Annoin nopan päät-tää, minkä junan kyytiin nousin ja missä jäin pois. Matkustin aina yksin, sillä se oli paras tapa tavata kiinnostavia ihmisiä.

Tällä hetkellä lomakohteiden valintaa vaikeut-taa se, että poikani ei suostu kulkemaan edes Förillä Aurajoen yli, sillä hän pelkää, että lautta – vaijerilossi – suuntaa kuitenkin ulkomaille.

Tieteenalasi määritelmässä sanotaan, että reaalimaailman ilmiöitä kuvaaviin tilastoihin liittyy aina epävarmuutta ja satunnaisuutta. Onko tämä opettanut kestämään epävarmuutta omassa elämässä?En kaihda riskejä. Parasta elämässä on epävar-muus, yllätyksellisyys. Lempielokuvani on Luna Papa ja lempikohtaukseni elokuvan loppupuo-lella, jossa lehmä putoaa taivaalta miehen päälle.

Sellaista elämä on: juuri kun luulet, että kaikki on järjestyksessä, putoaa taivaalta lehmä niskaasi. Toisaalta, juuri kun luulet rämpiväsi loputtomassa surujen suossa, löydätkin sateen-kaaren päästä aarteen.

Tilastot auttavat kyllä jäsentämään epävar-muuksien värittämää elämää, ja matematiikka tuo maailmaan lohdullista järjestystä.

Vanha vitsi väittää, että on olemassa valhe, emävalhe ja tilasto. Onko totuuden vääristeleminen tilastojen avulla helppoa? Oletko itse kokeillut? Tilastojen analysointi on vaikeaa. Aina ei voi tietää, onko tilastoja analysoitu tahallisesti virheellisin tai sopimattomin tavoin, vai onko analyysin tekijä vain eksynyt tilastollisten menetelmien viidakkoon.

Tilastotieteen tuntemus auttaa tarkastele-maan monenlaisia tutkimuksia kriittisesti ja huomaamaan mahdolliset analyysien puut-teet. Täytyy kuitenkin muistaa, että tilastolli-nen tutkimus perustuu todennäköisyyksiin, ja pieniäkin todennäköisyyksiä tapahtuu. Niitä tapahtuu vain hyvin harvoin.

On myönnettävä, että toisinaan kun keskus-telen aviomieheni kanssa, vetoan tilastollisiin analyyseihin, jotka saattavat olla vähintäänkin kyseenalaisia. Tärppänä matemaatikkona hän yleensä huomaa moisen ketkuilun heti.

Viihdytkö pelikasinolla? En yleensä pelaa rahasta, enkä lottoa tai osta arpoja. Tykkään kuitenkin kortti- ja lautapeleistä.

Kerran yhdellä konferenssireissulla järjes-tettiin illallinen kasinolla, ja jokainen osallis-tuja sai yhden pelimerkin. Pelaamaan pääsi vain, jos oli huomannut ottaa passin mukaan. Minulla oli passi, ja niinpä suuntasin pelipöy-tien ääreen kourassani kolme pelimerkkiä, koska joillakin seurueemme jäsenistä ei ollut passia mukanaan. En sijoittanut peliin muuta kuin nuo kolme merkkiä. Voitoilla kustansin seurueellemme illallisen seuraavana päivänä.


Tulevaisuus tehdään nyt.Suomi tarvitsee uusia ideoita, ratkaisuja, yrittäjyyttä, työtä ja uudenlaista johtajuutta. Tarvitaan uskallusta hypätä tuntematto-maan, tutkia, oppia ja yrittää. Kun lahjoitat Aalto-yliopistolle, tuet työtä vahvemman Suomen puolesta.

Lue lisää ja lahjoita: lahjoittaminen.aalto.fi


14AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 1

4

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

LOKAKUU / OCTOBER 2015

Hyvän hoidon jäljillä Kasvuyritysten kummisetä Finnish photography in Berlin

Terveydenhuollon suurhanke tuo osaajat yhteen s. 10

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE

Health Capital Helsinki -hankkeesta datalähtöisestä terveydenhoidosta seeking neural mechanisms of

shared experiences …ja paljosta muusta

Documents

Aalto University Magazine 14