AM

MA

TT

IK

AS

VA

TU

KS

EN

A

IK

AK

AU

SK

IR

JA

•

3

.2

00

7

3.2007YRITTÄJYYSKASVATUS

Ammattikasvatuksenaikakauskirja

3.2007

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 1

2

PäätoimittajaPekka Ruohotie, Tampereen yliopistopuh. (03) 3551 3600, pekka.ruohotie@uta.fi

ToimitussihteeriTaina Lundénpuh. 020 748 9679, taina.lunden@oaj.fi

T o i m i t u s k u n t a

PuheenjohtajaPekka Ruohotie, FT, ammattikasvatuksen professoriTampereen yliopisto/Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus

Antti Kauppi, KL, johtajaHelsingin yliopisto/Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

Osmo Kivinen, professoriTurun yliopisto/Koulutussosiologian tutkimuskeskus

Timo Luopajärvi, KT, pääsihteeriAmmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry.

Annikki Mikkonen, KL, koulutusalajohtajaJyväskylän ammattikorkeakoulu

Ulla Mutka, YTT, johtajaJyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu

Pentti Nikkanen, KT, ammattikoulutuksen dosenttiJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Marja-Leena Stenström, YTT, erikoistutkijaJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Matti Vesa Volanen, KM, tutkijaJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

T o i m i t u s n e u v o s t o

Puheenjohtaja Pekka Ruohotie, professoriKeijo Kaisvuo, yliopettajaTimo Lankinen, hallitusneuvosSeija Mahlamäki-Kultanen, yliopettajaRisto Säntti, henkilöstön kehittämisjohtajaMarja-liisa Tenhunen, rehtoriTaimi Tulva, professoriSihteeri Kimmo Harra, säätiönjohtaja

JulkaisijaAmmattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.www.ottu.fiPuheenjohtaja Timo LuopajärviARENE ry.Ratatie 22, 01300 Vantaatimo.luopajarvi@arene.fi

Sihteeri Vesa TaatilaLaurea ammattikorkeakouluNummentie 6, 08100 Lohja as.vesa.taatila@laurea.fi

KustantajaOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö –OKKA-säätiöwww.okka-saatio.com

Toimituksen osoite:

OKKA-säätiöRautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinkipuh. 020 748 9521, fax (09) 150 2418email: kimmo.harra@okka-saatio.comtaina.lunden@oaj.fi

Tilaukset: toimituksen osoitteella

Tilaushinta1—4/2007 kotimaahan yhteensä 20 e

Ilmoitukset: toimituksen osoitteella

IlmoitushinnatKoko sivu 336 e, 1/2 sivua 168 e, 1/4 sivua 84 e

Ulkoasu/taittoNalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

PainopaikkaSaarijärven Offset Oy, Saarijärvi

Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa ilmestyy vuonna 2007 neljä numeroa

ISSN 1456-7989

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a 3

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 2

9. vuosikerta, numero 3 Lokakuu 2007

S i s ä l t öEsipuhe

Matti KoiranenKokemus puhuu: kuvauksia muuttuvasta opettajan työstä ja yrittäjyyteen kasvamisesta 4

Artikkelit

Säde-Pirkko NissiläOpettajan työ muutoksessa – muuttuuko ajattelu ja minäkuva? 7

Eija HonkanenEnnakoiva moniosaaja moniammatillisessa verkostossa – ammatillisen erityisopettajan ammattitaitovaatimuksista 23

Outi HäggLuova yrittäjyyspedagogiikka avaa ovia yrittäjyydelle taideyliopistoissa 28

Juha KansikasJatkajasukupolven näkökulma: kasvu itsenäisyyteen perheyrityksen omistajayrittäjänä 43

Tarja Römer-PaakkanenTutkimuksen, opetuksen ja opettajien tohtoriopintojen triangulaatio 54

Marja-Liisa Tenhunen & Timo LuopajärviARENE ry:n yrittäjyysstrategian toteuttaminen 70

Katsauksia

“Yrittäjyys tuo ammatillisiin oppilaitoksiin palveluhenkisyyttä ja rikkoo rakenteita” 84

Matti Koirasen haastatteluMarkku Tasala

AjankohtaistaJyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisuja 88

Ohjeita kirjoittajille 96

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a3

3

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 3

4

Kokemus puhuu:Kuvauksia muut-tuvasta opettajantyöstä ja yrittäjyy-teen kasvamisestaMatti KoiranenYrittäjyyden professori,Kasvatustieteiden dosenttiJyväskylän yliopistokoiranen@econ.jyu.fi

Pääkirjoitus

Nyt julkaistava Ammatti-kasvatuksen aikakaus-kirjan numero, jonkatoisena kokoajana olensaanut toimia professo-ri Pekka Ruohotienrinnalla, sisältää kuusipuheenvuoroa. Kirjoit-

tajat ammentavat omakohtaisista koke-muksistaan. Journalin alkupäähän sijoit-tuvat kaksi ammatillista opettajakoulu-tusta esittelevää kirjoitusta (Nissilä jaHonkanen), joista ensimmäinen arvioisitä, miten ajattelu ja minäkuva muuttu-vat, kun opettajuus muuttuu. Tutkimus-ote Säde-Pirkko Nissilällä on fenome-

nografinen ja vahvasti empiirinen. EijaHonkasen suppeahko puheenvuoro koh-distuu ammatillisen erityisopettajan am-mattitaitovaatimuksiin, joten siinä on ko-rosteisesti esillä erityispedagoginen näkö-kulma. Kumpikin kirjoittaja on hankki-nut omakohtaista kokemusta toimimallaamk-miljöössä ammatillisessa opettaja-korkeakoulussa.

Aikakauskirjan kaksi seuraavaa teks-tiä (Hägg ja Kansikas) sijoittuvat yrittä-jyyden ja oppimisen rajapintaan. OutiHägg tunnistaa sen suuren yrittäjyyspo-tentiaalin, jota ns. luovat toimialat edus-tavat. Termi ”luova toimiala” on moni-

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 4

5

merkityksinen ja -tul-kintainen. Häggillä setarkoittaa niitä aloja,joissa työ rakentuu yk-silöllisen luovuuden,taitojen ja lahjakkuu-den varaan ja ilmeneekulttuuri- ja taidealo-jen uudistuvina toimintamalleina. Tuos-sa kontekstissa hän tarkastelee luovaa yrit-täjyyspedagogiikkaa orientaationa taide-yliopistojen yrittäjyyskasvatukseen. JuhaKansikas erittelee kirjallisuuteen tukeu-tuen niitä osatekijöitä, joita perheyrityk-sen jatkajan henkinen kasvu itsenäiseksi,omistavaksi perheyrittäjäksi vaatii. Kasvuitsenäisyyteen omistajayrittäjänä on Kan-sikkaan mukaan mm. itseluottamuksen,minäpystyvyyden tunteen ja itseohjautu-vuuden vahvistumista. Tämä henkinenhaaste on koko Suomen yhteinen, koskalähivuosina maamme perheyritykset tar-vitsevat kymmeniä tuhansia uusia jatka-jia ja koska perheyritykset ovat Suomentaloudelle sekä selkäranka että moottori.Häggin kokemus luovan yrittäjyyspedago-giikan kehittäjänä ja Kansikkaan näke-mykset perheyrittäjyystutkimuksen ja -opetuksen piirissä ovat rakentuneet aka-teemisten ohjelmien myötä.

Koosteen lopussa palataan akateemi-sesta maailmasta uudelleen ammattikor-keakouluihin teemalla yrittäjyyskasvatusammattikorkeakouluissa. Tähänkin tee-maan on saatu kaksi kuvausta (Römer-Paakkanen sekä Tenhunen & Luopajär-vi). Tarja Römer-Paakkanen on ollut kes-keinen toimija ”Asiantuntijasta yrittäjäk-si” -kehittämisohjelmassa, jossa kymme-net Haagan ammattikorkeakoulun(nykyisin Haaga-Helia) ja Haaga-konser-nin toisen asteen oppilaitosten (HelsinkiBusiness College ja Malmin kauppaoppi-laitos) opettajat ovat hankkineet lisäpäte-vyyttä tohtoriopintojensa kautta. Samal-

la heistä on jalostu-nut omiin oppilai-toksiinsa muutos-agentteja vahvista-maan yrittäjyysnäkö-kulmaa oppilaitok-sen toiminnassa.Hänen artikkelinsa

pohjautuu näihin kokemuksiin vuosilta2004-2007 ja tutkimusote on toiminta-analyyttinen kehittämistutkimus. Marja-Liisa Tenhunen ja Timo Luopajärvi pääse-vät tarkastelemaan ammattikorkeakoulu-kenttää maanlaajuisen horisontin näkö-alapaikalta eli rehtorineuvosto ARENEry:n näkökulmasta. He reflektoivat sitä,kuinka maaliskuussa 2006 päätettyARENE ry:n yrittäjyysstrategia on lähte-nyt toteutumaan yksittäisissä ammatti-korkeakouluissa. Strategisen johtamisenteorian suppean esittelyn jälkeen tarkas-telun ytimessä on kaksi empiiristä kysy-mystä: (a) miten yrittäjyysstrategian ta-voitteita on lähdetty toteuttamaan ja (b)miten yrittäjäkunta on kokenut mainitunstrategian toteuttamisen.

Kuuden artikkelin tekstikokonaisuusetenee kuvatulla tavalla kasvatustieteistäyrittäjyyden suuntaan, opettajan työnmuutosten pohdiskelusta yrittäjyyskasva-tuksesta saatuihin kokemuksiin. Koke-mus puhuu. Kontekstiin mahtuvat taide-yliopisto, tiedeyliopisto, ammattikorkea-koulut sekä näiden välillä toteutettu yh-teistyö. Tutkittavat ilmiöt sisältävät tee-moja: opettajan työn muutos, ammatilli-sen erityisopetuksen vaatima moniosaa-minen, luova yrittäjyyspedagogiikka,kasvu itsenäisyyteen perheyrittäjänä, am-mattikorkeakoulun yrittäjyysajattelunvahvistaminen ja ammattikorkeakoulu-tuksen yrittäjyysstrategian implementoin-ti.

Onko edellä kerrottujen teemojen vä-

Perheyritykset ovat Suomen taloudelle

sekä selkäranka ettämoottori.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 5

6

lille löydettävissäyhteisiä piirteitäja/tai juonteita? Niitä on useitakin, jahaastan lukijamme niitä omakohtaisestietsimään ja löytämään. Nostan esiin vainmuutamia omia huomioitani jatkopoh-dinnan inspiroimiseksi.

Väheksymättä kognitiivisten valmiuk-sien tärkeyttä monet artikkelit nostavatesiin persoonallisuuden ja lahjakkuudenkaksi muuta tärkeätä osa-aluetta: tunne-peräiset eli affektiiviset ja toiminnallisestitahtoperäiset eli konatiiviset valmiudet.On kiinnostavaa havaita, että tämä ajat-telu on yhä voimissaan niistä päivistä,kun Snow, Corno ja Jackson (1996) nos-tivat taksonomiallaan asian esiin ja kunRuohotie (1998) konstruktioita suoma-laisille lukijoille avaten toi teeman suo-malaiseen tietoisuuteen. Taksonomianpohdinta yrittäjänä kasvamisen konteks-tissa oli luonteva seuraava kehitysvaihe(Ruohotie ja Koiranen, 2000), ja sittem-min, oikeastaan koko 2000-luvun, onmaassamme vuosittain ilmestynyt tutki-muksia, joissa tämä taksonomia kerta toi-sensa jälkeen stimuloi ajatuksia sekä kas-vatustieteellisessä että yrittäjyyden tutki-muksessa.

Käsillä olevan julkaisun monissa ar-tikkeleissa on psykologista taustoitusta.Uutta ei tietenkään ole se, että kasvatus-tieteen tutkimus ammentaa psykologias-ta. Näin on pitkään tehty. Silti on kiin-nostavaa poimia nytkin esiin eräitä omanaikamme ”kuumia teemoja”, joita voi-daan johtaa tuosta suunnasta. Näitä näyt-täisivät näiden kirjoitusten valossa olevanainakin uskomukset, itsearvostus, identi-teetti, minäkäsitys, innovatiivisuus, auto-nomia ja proaktiivisuus.

Artikkelit nostavat esiin niitä moni-osaamisen tarpeita, joita yhtäältä uuden-

lainen palkka-työ, joustavat

työurat, lisääntyvästi yrittäjämäinen työsekä yrittäjyys työelämässä aiheuttavat.Artikkelien selkeä viesti tuntuu olevan,että työn muutokset laajentavat kasvatuk-sen horisonttia kognitiivisen ohella affek-tiivis-konatiiviseen suuntaan.

Raja palkkatyön ja yrittäjyyden välillähälvenee. Siirrymme yrittäjyysyhteiskun-taan, jossa on palkkatyötä tekeviä sisäisiäyrittäjiä ja itsensä työllistäviä omistajayrit-täjiä, tiimiyrittäjiä sekä työnantaja-omis-tajayrittäjiä. Yrittäjämäisyys lisääntyymyös ns. virkamiestyössä. Omistajuudes-sa henkisen eli psykologisen omistajuu-den teema vahvistuu ja integroituu sisäi-seen yrittäjyyteen. Yrittäjyyden opetus jatutkimus on monet vuosikymmenet hyö-tynyt paljon kasvatustieteiden piirissä ke-hitetyistä teorioista ja opeista. Tämä vuo-sikymmen on ollut ja tulee olemaan ta-kaisinmaksun aikaa. Aikaa, jolloin kasva-tustieteilijät löytävät yrittäjämäisen oppi-misen sekä yrittäjämäisen suhtautumisentyöyhteisönsä kehittämiseen. Kasvatustie-teilijät ja yrittäjyyden tutkijat: ”Togetherwe are strong”.

Lähteet

Ruohotie, P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppi-minen. Teoksessa J. Honka, L. Lampinen, P.Ruohotie & K. Harra (toim.) Matti Peltonen -Näkijä ja tekijä. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy,68-83.

Ruohotie, P. & Koiranen M. 2000 Yrittäjänäkasvaminen. Teoksessa J. Honka, P. Ruohotie, A.Suvanto & L. Mustonen (toim.) Ammattikasva-tuksen haasteet. Hämeenlinna. Hämeen ammatti-korkeakoulu. Julkaisu D-125, 32-40

Snow, R.E., CornoL. & Jackson D. 1994 In-dividual Differences in Affective and ConativeFunctions. Teoksessa D.C. Berliner & R.C. Caf-fee (Eds.) Handbook of Educational Psychology.New York: Simon & Schuster Macmillan, 243-310.

”Together we are strong”

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 6

Tänä päivänä eräs opetta-jalta edellytettävä osaa-misen laji on tulevai-suustietoisuus. Koulu-maailman, julkishallin-non ja elinkeinoelämänyhteistyö, sisäinen ja ul-koinen yrittäjyys toimi-

vat tulevaisuuden haastajina. Tulevai-suuden kehityssuuntien havaitsemistaedellytetään myös oppimisympäristöjenmuuttuessa ja kansainvälistyessä. Vas-taako ammatillinen opettajankoulutusopettajuuden uusiin haasteisiin? Mistäpedagoginen ajattelu koostuu ja millai-

sena opettajan minäkuva näyttäytyy tä-nään?

Tätä artikkelia kuvittava aineisto onkoottu Oulun Ammatillisessa Opettaja-korkeakoulussa opiskelevien, uutta am-matti-identiteettiä rakentavien akatee-misten aikuisten (N=50) kirjoitelmista(N=289), joissa he kuvailevat oppimis-kokemuksiaan ja kommentoivat omia jatoistensa kokemuksia opettajuudestahankkimansa teoriatiedon valossa. Fe-nomenografisen tutkimuksen aineistoon analysoitu yksilö-, tehtävä-, prosessi-ja ammatillisen tietoisuuden ulottu-vuuksien avulla (Nissilä 2006).

7

Opettajan työmuutoksessa– muuttuuko ajattelu jaminäkuva?Säde-Pirkko NissiläYliopettaja, KT, FMAmmatillinen opettajakorkeakoulu, Oulusade-pirkko.nissila@oamk.fi

Muuttuva opettajuus ammatillisessa opettajakorkeakoulussaopiskelevien näkökulmasta

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 7

Teoria, käyttöteoria ja ajattelu

Konstruktiivisen oppimiskäsityk-sen mukaan oppija konstruoiitse tiedon rakenteet, jäsentää

uutta tietoa niiden avulla ja sijoittaa nii-hin uusia sisältöjä joko lisäyksenä tai ra-kenteita uudelleen muokaten. Moniala-isessa ammatillisessa opettajankoulu-tuksessa tiedon prosesseja tulisi tarkas-tella usean näkökulman valottamana,kokonaisvaltaisesti. Kokonaistietoon ih-misestä kannattaa pyrkiä siten, että tun-nustetaan tiedon ominaislaadun eri-tyyppisyys. Koska ongelmat ovat erilai-sia, ei tietokaan voi olla yhdentyyppistä.

Kun opiskelijat tulevat ammatilli-seen opettajakorkeakouluun yksittäistentieteenalojen opiskelusta ja käytännönharjoituksesta, he kohtaavat monitietei-sen yhteisön, jonka perusparadigmanaon pedagoginen, kasvatustieteellinen lä-hestymistapa. Koulutuksen tavoitteenaon pyrkiä teorian ja käytännön yhdistä-miseen ja näin poistaa perinteinen di-kotomia tieteen ja opetuksen väliltä.Toisin sanoen vaatimukset käsitteellis-ten ja älyllisten rakennusaineiden tar-jonnasta nähdään yhtä tärkeiksi kuinopettajan praktisten taitojen oppimi-nen. Koulutukseen tullessaan opiskeli-jan tulee hallita oman alansa tietämyk-sen ja sovelluksien nykytila, kyetä hank-kimaan ajantasaista tietoa molemmistaja soveltamaan niitä tulevaan opetuk-seensa. Opettajankouluttajien taas tuleepyrkiä tarjoamaan joustavia polkuja,kriittistä, mielekästä ja innovatiivistaopetusta tavalla, joka voisi toimia esiku-vana myös opiskelijoiden omalle opetta-jatoiminnalle.

Monet ammatilliseen opettajankou-lutukseen tulevat opiskelijat ovat suorit-taneet oman perustutkintonsa korkea-

kouluissa aikana, jolloin sitä leimasi nä-kemys opiskelijasta passiivisena tiedonvastaanottajana, näkemys tiedosta ulko-kohtaisina mielipiteinä, näkemys ope-tussuunnitelmasta pirstaleisina sisällönkoosteina ja instrumentalistinen näke-mys tieteen ja opetuksen arvosta. Tästäjohtuen ensimmäisiä opettajankoulu-tuksen tehtäviä on saada opiskelijat pa-neutumaan omiin ajattelumalleihinsa,niiden tiedostamiseen, ymmärtävään ar-viointiin ja uudistamiseen sekä omantieteenalan tarjoaman tiedon käytän-töön soveltamiseen ja opetuskäyttöön.

Ajattelun ja mielen intentionaali-suus viittaa tarkoitukseen ja aikomuk-seen sekä siihen, että ihmisen mieli onaina suuntautunut johonkin kohtee-seen. Suuntautumisen kohteesta ilme-nee kohteen mieli. Mielen syntyä seuraasuhde ajattelun ja kohteen välillä, mitäkutsutaan merkityssuhteeksi. Pedagogi-nen ajattelu suuntautuu oppijaa ja opit-tavaa asiaa kohti ja voidaan nähdä osanaopettajaopiskelijan maailmankuvaa.

Miten voidaan saada tietoa opettaja-opiskelijan pedagogisesta ajattelusta?Käytännöissä ilmenevä praktinen tietokertoo siitä, samoin asioiden kielentä-minen suullisesti ja/tai kirjallisesti.Omaan toimintaan ja havaintoihin koh-distuvat reflektiiviset kirjoitelmat paljas-tavat piirteitä ajattelun kehittymisestä,auttavat tiedostamaan kokemuksia jaantamaan niille merkityksiä. Sellaisestaon J. V. Snellman aikanaan osuvasti kir-joittanut: ”Ihminen ei ilmaise sanois-saan vain ajatuksiansa, hän uskoo ja tun-tee, tietää ja tahtoo sanoissaan, hänenajatuksensa, hänen koko järjellinen ole-muksensa liikkuu ja elää kielessä.”

Kielentämisprosessissa nousee esiinja tulee entistä tiedostetummaksi sekä

8

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 8

opiskelijan ammatillinen tieto että opet-tajuutta koskeva, osittain rakentumassaoleva kokemuspohjainen tieto. Tieto eikuitenkaan yksistään riitä tasapainoisenopettajuuden rakentamiseksi. Myös tun-teet: affektiot ja emootiot, sekä itsetun-temus, itsearvostus ja toisen arvostus tu-levat ilmi sanoissa ja samalla niistä tuleeentistä tiedostetumpia.

Opettajaopiskelijoiden merkityssuh-dejärjestelmien sisäinen avoimuus ja ra-kentumassa oleminen näyttäytyy keskei-senä tekijänä kirjoitelmissa. Opiskelijanyksittäinen havainto liittyneenä muidenmerkityssuhdejärjestelmien kanssa onsaattanut saada aikaan uusia merkitys-suhteita ja ehkä niitä seuraavaa toimin-taa muodostaen siten ikään kuin ver-koston, joka muodostuu praktiseksi toi-mintamalliksi eli käyttöteoriaksi (Mezi-row 1995). Tämä käyttöteoria ja teoreet-tinen tietämys yhdessä kumoavat diko-tomian teoriasta ja käytännöstä toisten-sa vastakohtina ja muodostavat opiskeli-jan oman oppimisnäkemyksen, tiedon-käsityksen ja ihmiskäsityksen. Viime-mainitut voivat olla koulutuksen tavoit-teenmukaisia tai sitten eivät ole. Kui-tenkin mahdollinen näkemys opetuk-sesta tiedonsiirtämisenä ja opettajakou-lutuksen opetus oppimisesta transfor-maationa saavat opiskelijassa aikaankognitiivisen ristiriidan, jonka ratkaise-minen on osa oppimisprosessia. Tästänäkökulmasta katsottuna opettajan ope-tustyön ja tutkimustyön yhdistäminen janiiden näkeminen toisiaan täydentävinätulisi olla osa elinikäistä oppimista sekäopettajankouluttajalla että opettajalla.

Ammatilliseen opettajakoulutuk-seen tulevilla on yleensä jo omaksuttunajoku ammatti-identiteetti. Samoin heilläon hallussaan korkeamman ajattelun,eli kriittisen ajattelun taidot. Martonin

6-portaisen mallinnuksen mukaanuseimmat heistä pääsevät toiseksi ylim-mälle tasolle, muutamat ylimmällekintasolle ajattelussaan (Marton 1988, 144;1997, 38). Opintojensa päättövaiheessaopettajaopiskelijat ovat tutkimuksenmukaan (Nissilä 2006) saamassa myöspedagogisessa ajattelussaan omakohtai-sia piirteitä, jolloin he suhteuttavat mi-näkuvansa, minä-ihanteensa, arvonsa jakykyuskomuksensa oletettuun tai jo ko-ettuun työkontekstiin. Kouluttajillapuolestaan täytyy olla rakennettuna di-daktinen struktuuri ja organisoitunamerkityssuhteita ilmaisemaan intentioi-ta. Kyseessä on pyrkimys mielekkääseenopetustoimintaan niin, että ymmärre-tään, miten yksilön ja ryhmien oppimi-nen tapahtuu ja miten opettaja voi sii-hen vaikuttaa.

Reflektio ja kokemukset minäkuvan muovaajina

Kokemus pelkästään ei riitä opet-tajankouluttajan pätevyyden ar-vioimiseksi. Myöskään opiskeli-

jan kokemus ei voi olla hänen itsear-viointinsa ainoa mittapuu. Kokemusilman reflektiota, ilman, että kokemuk-selle annetaan merkityksiä, ei opeta.Opettajankoulutukseen tulee siksi sisäl-tyä reflektion ja itsearvioinnin harjoi-tusta. Se lisää opettajaopiskelijoiden tie-dostamisen tasoa. Sekä yksilöllinen ettäkollektiivinen tai kollegiaalinen reflek-tio on myös opettajankouluttajan työvä-line. Sitä kautta sekä opettajankoulutta-ja että opettajaopiskelija oppivat tunte-maan oman ominaislaatunsa ja myös tie-don, ymmärtämisen ja tulkinnan prob-lematiikkaa omakohtaisesti. Samalla ta-valla he myös tiedostavat oman persoo-nallisuutensa eri puolia (Senge 1990;Mezirow 1995).

9

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 9

Kokemusten tiedostamisen tulisi siisalkaa jo opettajaksi kouluttautumisvai-heessa. Samassa yhteydessä tai aikaisem-min opiskeltu teoreettinen tietämys jamuistojen tietoiseksi tekeminen tarjoa-vat mahdollisuuden dialogiin eri koke-musperspektiivien välillä. Reflektiivi-nen dialogi antaa myös mahdollisuudentiedostaa aikojen kuluessa muovautu-neita asenteita, joihin sisältyy kognitiivi-nen aspekti (uskomus, asenne), affektii-vinen aspekti (tunne) ja konnotatiivinenaspekti (toiminta) (Ruohotie 1996).

Uskomukset perustuvat subjektiivi-seen kokemukseen ja ilmenevät impli-siittisenä tietona tai tuntemuksena jos-takin asiasta. Uskomukset siis rakentu-vat yksilön henkilökohtaisista koke-muksista ja perustelut ovat yleensähänen itsensä määrittelemiä. Toisin sa-noen yksilö itse valitsee perustelut päät-telylleen ja myös itse arvioi niiden hy-väksyttävyyden. Uskomukseen sisältyväaffektiivinen aspekti vaikuttaa niihinmerkityksiin, joita uskomukselle anne-taan. Affektiivinen aspekti toimii yleen-sä syvätasolla, kognitiivinen aspekti onyksilön perusteltavissa ja liittyy hänen ra-kentamaansa uskomussysteemiin tietoi-sesti. Kummankin tason aspektit reali-soituvat eri tavoin toiminnassa konno-tatiivisen aspektin myötä. Kriittinen ref-lektioprosessi käynnistyy usein jonkin yl-lättävän kokemuksen seurauksena, kunkoetaan vaikeaksi tulkita sitä aikaisem-pien kokemusten ja merkitysperspektii-vien pohjalta (Courtenay, Merriam &Reeves 1998).

Edellä mainitussa prosessissa on tär-keää myös yksilöllisten ja kollektiivistenmerkitysten kohtaaminen. Oppijanmerkitysmaailma ei voi kehittyä irral-laan kulttuurista. Oppija tulkitsee ylei-siä tapoja, normeja ja kollektiivisesti hy-

väksyttyä tietoa omien kokemustensapohjalta ja luo omia arvostuksia ja tie-don rakenteita. Eri ihmisten toisistaanpoikkeavat näkemykset voivat rikastut-taa yksilön omaa merkityksenantopro-sessia, kuten seuraavasta esimerkistä käyilmi:

Aloin ymmärtää yhä selvemmin,ettei ole olemassa yhtä ainoata oike-aa tai väärää mielipidettä, absoluut-tista tiedon lähdettä, vaan ettäelämä on täynnä pieniä yksityiskoh-tia, ja ihmiset kokevat asioita eri ta-voin. Aloin kiinnostua erilaisista nä-kemyksistä, joita ihmisillä oli, janautin kiinnostavista keskusteluista,jotka käsittelivät erilaisia asioita jajoista ihmiset olivat eri mieltä(Nainen, FM).

Merkitykset muodostuvat monimut-kaisissa vuorovaikutusprosesseissa, janiitä voi tarkastella kielen ja käsitteidenavulla. Intuitiivinen tieto jää helpostiimplisiittiseksi. Voidaan kuitenkin aja-tella, että kokemusten kielentäminen janiiden tarkastelu jäsentää hiljaista tie-toa, tuo esille ristiriitaisiakin tulkintojaja tarjoaa mahdollisuuden uusiin tul-kintoihin (Polanyi 1962, Prawat 1999).Uudistava, transformatiivinen oppimi-nen edellyttää muutosta merkityksenan-tojärjestelmässä (Mezirow 1995). Se tar-koittaa, että oppijan tulee reflektoidaomia taustaoletuksiaan kriittisesti sekäyksin että sosiaalisessa kontekstissa. Pers-pektiivien muutos on prosessi, jossa”tullaan kriittisesti tietoisiksi siitä mitenja miksi ennakko-oletuksemme ovatmääränneet tapaamme havaita, ymmär-tää ja tuntea maailma ympärillämme”(emt, 31).

Reflektoidut kokemukset näyttävätlisäävän motivaatiota ja kasvattavan itse-

10

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 10

ymmärrystä ja itsearvostusta (Ruohotie1996). Persoonan kehitys on usein yh-teydessä emotionaaliseen kehitykseen.Sen yhteys yksilön persoonan ja hänensosiaaliseen kehitykseensä on eräs tärkeäseuraus persoonallisesti merkittävästäkokemuksesta (Nias 1991). Kokemuksetvoivat myös tapahtua ilmiötasolla, koki-jan mielessä. Abstraktin ominaisuudenvuoksi yksi ja sama kokemus voi saadaerilaisia merkityksiä eri aikoina ja eri ti-lanteissa (Silkelä 1999). Siitä kertoo seu-raava esimerkki, jossa kokemus ja silleannetut merkitykset ovat vaihdelleetajan kuluessa ja avautuneet vasta myö-hemmin:

Paras oppimiskokemus on am-mattikoulun ajalta. Opiskelimmekokeita varten kolmen hengen ryh-mässä (…) minä ehdotin yhdessäopiskelua. Niinpä luimme, keskus-telimme ja kyselimme toisilta. (…)Yksi meistä ei ollut koskaan tätäennen menestynyt kokeissa (…). Nytkun minusta itsestäni tulee opettaja,olen huomannut, että olen innokaskäyttämään yhteistoiminnallisiaopetusmenetelmiä. Ehkäpä se joh-tuu varhaisesta myönteisestä ryh-mässä oppimisen kokemuksesta(Nainen, restonomi AMK).

Kun ihmiset tulkitsevat kokemuksi-aan, he luovat itselleen tulkintojen avul-la henkilöhistoriaansa yhä uudelleen.Tulkinnat ovat merkittäviä, eivät koke-mukset sinänsä, sillä tunteisiin liittynei-nä kokemusten tulkinnat muokkaavatminäkuvaa.

Opettajan uran merkittävät koke-mukset voivat olla ”hetkiä tai episodeja,joilla on suunnattomat vaikutukset hen-kilökohtaiseen muutokseen ja kehitty-miseen” (Sikes, Measor & Woods 1985,

230). Ne ovat suunnittelemattomia, en-nakoimattomia ja kontrolloimattomia.Ne ovat välähdyksiä, jotka yhden säh-köistyneen hetken aikana valaisevat jo-tain keskeistä ongelmaa tai opettajanroolin keskeisiä piirteitä. Tällaisia hetkiäsyntyy esimerkiksi opettajan uran alku-vaiheessa:

(Nyt, kun opetan teknillisessätiedekunnassa, olen oppinut pal-jon.) Kaksi talvea sitten opetin tieto-ja viestintätekniikkaa. Eräät loista-vat opiskelijasuoritukset tuottivatminulle kirkkaan oivalluksen het-kiä. (…) Ajattelen, että se olin minä,joka opin eniten tuolla kurssilla.Tuollaisia huippukokemuksia onsattunut useamminkin tuon ta-pauksen jälkeen (Nainen, DI).

Tällaiset kokemukset auttavat opet-tajayhteisöön sosiaalistumisessa ja omanopettajuuden löytämisessä. Ne ovat jokohuippukokemuksia tai uran vaiheisiinliittyviä. Tunteisiin enemmän kuin puh-taaseen järkeen vaikuttavina ne ovat tär-keämpiä ammatissa kehittymiselle kuinäly, tieto tai asiantuntemus yksinään(Goleman 1999).

Opettajan praktinen tieto on ensisi-jaisesti kokemuksellista ja implisiittistä.Se tulee esille käytännön kokemustenvälityksellä, vaikka sillä voi olla myösmuita lähteitä elämäkerrallisista lähteis-tä aina sisäistettyihin arvoihin ja nor-meihin asti (Beijaard & Verloop 1996).Niiden integroitumisprosessi määrittyyhavainnoista opetustilanteissa ja tilan-teiden tulkinnasta käsin. Tulkintaan vai-kuttavia tekijöitä ovat uskomukset. Nemäärittävät, mitä tietoa ja missä määrintulkitaan ja integroidaan omaan käsite-kehikkon (Eraut 1994). Seuraavassaopettajaopiskelija pohtii näkemäänsä ja

11

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 11

kokemaansa ja suhteuttaa sitä opiskele-maansa teoriatietoon:

Voimakkaasti opettajajohtoisettunnit eivät aktivoi opiskelijoita te-kemään kysymyksiä, ja he pysyvätpassiivisina. Kommunikaatiota ta-pahtuu opettajan ja kerrallaanyhden opiskelijan välillä, kun taasoppijakeskeisessä opetuksessa opis-kelijoiden keskinäinen viestintä onyleisempää. Tämän näkeminen käy-tännössä vahvisti näkemystäni,jonka olin lukenut myös teoriasta(Mies, FT).

Vaikka opettajien uskomuksia ja senmyötä praktista tietoa on vaikea muut-taa, opettajaksi opiskelevien käsityksiäkasvatuksesta ja opetuksesta voidaanoletettavasti muuttaa riippuen vaiku-tuksen kontekstista ja luonteesta(Richardson 1996).

Opettajan ammatillisen minäkuvanydin on tavoitteiden ja arvojen järjestel-mä, jonka yksilö on kehittänyt voidak-seen tehdä päätöksiä vaikeissa tilanteis-sa. Ammattilainen kykenee sovittamaanyhteen ulkoa tulevat vaatimukset, omatmuihin kohdistuvat odotuksensa jaihanne-minäkuvansa, jota hän pystyyvertaamaan tietoisesti todelliseen minä-kuvaansa. Opettajaksi opiskelevat ku-vailevat arvojaan ja tavoitteitaan seuraa-vasti:

Opettaja, joka on tasapainossa it-sensä kanssa ja omaa itsetuntemus-ta, osaa arvioida omaa toimintaansaja reflektoida sitä, on kehityskykyi-nen ja haluaa uudistua (Nainen,KTM).

Ihanneopettajani luottaa itseen-sä ja osaamiseensa. Se ei tarkoita,

että hänen täytyisi tietää kaikki,mutta tarvittaessa hänen tulisi ollavalmis myöntämään, että hän eitiedä kaikkea ja on halukas oppi-maan lisää. (…) Jos jokin menisi pie-leen tunnilla (…) hän ei piiloutuisi,vaan reflektoisi prosessia, arvioisitoimintaansa ja miettisi, mitä voisitehdä toisin seuraavalla kerralla, jot-tei virhe toistuisi. Sitten hän jatkaisielämäänsä iloisena (Nainen, resto-nomi AMK).

Haluan kulkea opiskelijoidenkanssa kappaleen matkaa; ajan käyt-täminen siihen ei merkitse ajanhaaskausta. Haluaisin olla jousta-vampi(…). Hyvä opettaja on rohkea;olen sellainen itsekin, mutta opetta-jalta vaadittava rohkeus on toistai-seksi minussa piilossa (Mies, YTM).

Paitsi yksilöllisen reflektion avullatiedostetuista toiveista ja havainnoistayksilön ammatillinen kehittyminen ra-kentuu myös kollegiaalisessa vuorovai-kutuksessa. Tässä omaehtoisessa proses-sissa henkilökohtaisten impulssien jaobjektiivisesti tarkastellun toivottavanminäkuvan tulisi olla tasapainossa.

Opettajan ammatillisen identiteetinymmärtäminen edellyttää tunteidenroolin tunnustamista itsetuntemukses-sa. Opettajan tunteet voivat muodostaajoko kehittymisen esteen tai muutosvoi-man, ja näin ne tuovat tarkasteltavaksiopettajaidentiteetin monikerroksisuu-den ja tunteiden situationaalisuuden(Kelchtermans 1996). Tunteet ovat kor-vaamattomia rationaalisessakin toimin-nassa, kuten opettajaopiskelijat toteavat:

Kun juttelin tämän pienen ryh-män kanssa (joka oli heterogeeni-nen iältään ja koulutukseltaan),

12

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 12

13

huomasin myös, että he tarvitsevatpalautetta kukin persoonallisuuten-sa mukaisesti, kuten minäkin tarvit-sen opettajana, jotkut tarvitsevatrohkaisua, toiset huomiota, jotkutempatiaa jne. (Mies, YTM).

Itse arvostin spontaania tunneil-mastoa luokassa. Ehkä paras hetkiopettajan työssä oli, kun viimeisellätunnilla eräs opiskelija pomppasiylös ja halasi minua koko luokanpuolesta ja kiitti kivasta viikosta jahyvästä opetuksesta (Nainen, FM).

Deleuze & Guattari (1987) näkevätidentiteetin keskeneräisenä ja dynaami-sena konstruktiona. Narratiiviset kerto-mukset opettajien elämästä dokumen-toivat dynaamisia persoonallisia ja per-soonien välisiä identiteettien konstruk-tioita (Estola, Erkkilä & Syrjälä 2003) jaongelmanratkaisuja (Heikkinen 2000).Yhteisöllisten identiteettien muodostu-minen hämärtää paikoin rajoja persoo-nallisen ja yhteisöllisen identiteetin vä-lillä. Tällainen yhteinen dynaaminenprosessi korostaa affektiivista näkökul-maa, kun palautetaan mieleen ja anne-taan merkityksiä kokemuksille. Tunteetsinänsä eivät kuitenkaan ole keskeisiähenkilön ja yhteisön identiteetin muo-dostumisessa, vaan tärkeäksi nouseemyös tunteiden roolin ymmärtäminenmonimutkaisten kokemusten keskellä.Kasvava tietoisuus niistä oman käyttäy-tymisen taustatekijänä vakuuttaa niidenmerkityksestä:

Eräs opiskelija jotenkin provo-soitui käsiteltävästä aiheesta niin,että hän kertoi hyvin ahdistavasta,lähipiirissä tapahtuneesta huumei-den käyttöön liittyvästä kokemuk-sestaan. Opiskelijat menivät joten-kin lukkoon, koska kaikki hiljenivät

täysin. Asian eteenpäin vienti jäi siisminulle. Tajusin kyllä, että tämä ti-lanne voi helposti karata käsistä jaoloni oli hetken aikaa melkoisenavuton. Eihän tällaista pitänyt sat-tua. Kykenin kuitenkin käsittele-mään asian siten, että asian kerto-jalle ei jäänyt avoimuudestaanpahaa mieltä ja muut oppilaat saivattakaisin rennon ilmapiirin. (…) Päi-vän päätyttyä mietin kovasti kuinkatilanteessa olisi pitänyt toimia japäädyin siihen, että enpä juuri pa-remmin tätä outoa tapausta olisikyennyt hoitamaan (Mies, vankein-hoitotutkinto).

Kasl & Yorks (2002) toteavat, ettämenestyäkseen oppijana - samoin kuinidentiteetin rakentajana - opettajana ke-hittyvän täytyy yhdistää psyyken neljäosa-aluetta: affektiivinen, havainto-, kog-nitiivinen ja praktinen osa-alue. Koskahavaintojen ja tunteiden tulkinta kulkeekognitiivisen alueen eli tiedostamisenkautta, se nousee tärkeäksi suhteessapraktisen alueenosatekijöi-hin.

Kuvio 1 . Oppimisen ja identiteetin rakentumisen neljä osa-aluetta (Kasl & Yorkin 2002 mukaan).

Praktinen alue

Havaintotoiminta

Affektiivinen alue

Kognitiivinen alue

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 13

Reflektiivisessä toiminnassa näistäkolme ensimmäistä, affektiivinen, ha-vainto- ja kognitiivinen alue tiedostetaanja kielennetään, kun taas praktinen osa-alue kokoaa kaikki neljä aspektia.

Kun reflektoidaan kokemuksia niihinliittyvien muistojen ja niitä kuvailevientarinoiden avulla, kyetään irtautumaanajan ja paikan kahleista, palaamaan men-neeseen ja elämään uudelleen jo koettu-ja tapahtumia. Niitä voidaan projisoidatulevaan ja siten ennakoida toimintoja.Kontekstispesifinen episodinen muistiintegroi kokemukset, minuuden jaemootiot itsesäätelyjärjestelmään, jokatoimii automaattisesti, kun teemme ti-lannearvioita. Tällainen reflektiivinentoiminta mahdollistaa myös minäkuvienvertailun: potentiaalisia, mahdollisia mi-näkuvia voidaan käsitteellistää ja verrataniitä aikaisempiin minäkuviin (Ruohotie2005).

Minäkäsitystä voidaan pitää tietora-kenteena, joka jäsentää ihmisen persoo-nallista ja sosiaalista identiteettiä. Jokai-sella on yleensä monia identiteettejä, joi-den avulla samaistutaan eri rooleihin eritilanteissa, mutta jotka eivät yleensä akti-voidu kaikki samalla kertaa. Persoonalli-sen minäkäsityksen alueella työstävä mi-näkäsitys määrittelee standardin, johonihminen vertaa itseään. Siinä toimivatvallitseva minäkuva (realistinen minä),potentiaalinen minäkuva (toivottava taimahdollinen minäkuva) sekä tavoitteet jastandardit (ihanneminäkuva). Ihannemi-näkuva määrittää ihmisen käyttäytymistäja vaikuttaa itsesäätelyyn. Sen avulla luo-daan standardeja, joihin yksilö vertaa saa-maansa palautetta (Ruohotie 2005).Opetusharjoittelun aikana opettajaopis-kelijoilla oli runsaasti tilaisuuksia pohtia,millaisia opettajia he haluaisivat ja voisi-vat olla:

Toisaalta olen alkanut saada itse-luottamusta, ja toivon, että se lisään-tyy onnistumisen kokemustenmyötä. Kuitenkin olen joskus liiansensitiivinen ottamaan vastaan kri-tiikkiä, vaikka kriittiset kommentitolisivat oikeutettujakin (Nainen, res-tonomi AMK).

Opetusharjoittelun aikana olentarkkaillut opettajia aivan uudella ta-valla, tarkoituksena havainnoida eri-laisia opettajapersoonallisuuksia. (…)ehkä tärkeintä on olla rehellinen it-selleen puutteineen ja epätäydelli-syyksineen (Mies, insinööri AMK).

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että mi-näkäsitys on erittäin yksilöllinen ja muo-dostunut sisäistetyistä elämän varrella ko-etuista enemmän tai vähemmän merkit-tävistä kokemuksista ja vuorovaikutusti-lanteista.. Vuorovaikutustilanteiden pai-nottaminen auttaa ymmärtämään”merkittävien toisten” vaikutusta ja toi-seuden kokemuksia (Kristeva 1996, 196;Anhava 2006, 8). Minäkäsitys vahvistuusamaistumisen ja sisäistämisen välityksel-lä ja mahdollistaa mm empatian kehitty-misen, mikä on opettajan työssä tärkeää.

Opettajan persoonallisuus on ope-tuksessa tärkeä työväline, ja se ilmeneeetenkin suhteessa toiseen ihmiseen ja tie-toon. Erilaiset persoonallisuuden piirteetkuten kyky empatiaan ja vuorovaikutuk-seen, eettisyys, oikeudenmukaisuus, po-sitiivisuus ja erilaisuuden arvostaminenovat opettajaopiskelijoiden tärkeiksi ko-kemia ominaisuuksia. He painottavat,ettei ole vain yhtä hyvää opettajapersoo-nan prototyyppiä, vaan että jokainen pys-tyy löytämään oman opettajuutensa tie-dostamalla omat vahvuutensa.

14

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 14

Pedagoginen ajattelu opettajan työssä

Itsetuntemus, itsearvostus ja minä-identiteetti sekä mentaaliset mallitmuodostavat opettajuudessa ikään

kuin rakennuksen perustan. Persoonal-lisen tietoisuuden päälle rakentuu teh-tävä-, prosessi- ja ammatillinen tietoi-suus seuraavasti:

Tehtävätietoisuus näyttäytyy opetta-jaopiskelijoille oppiaineen hallintana,oppijantuntemuksena, motivaation he-rättämisenä ja ylläpitämisenä, oppimis-tehtävien rakentamistaitona, kykynätuottaa oppimateriaalia ja toimia erilai-sissa opimiskonteksteissa. Opetuksen si-sällön ja laadun sekä oppimistilanteidensuunnittelu koettiin hyvin tärkeänä:

Pelkäsin eniten etukäteen teoria-tunteja, koska niihin voi huomaa-mattaan sisällyttää liikaa asiaa yh-deksi kerraksi. Sensijaan en olluthuolissani laboratiorioharjoituksis-ta, sillä olen tottunut valvomaan

niitä, ja pidin ryhmää hyvin itseoh-jautuvana ja taitavana käytännöntöissä. Kaikki meni kuitenkin toisinkuin olin odottanut: teoriatunnit,joita olin pelännyt sekä sisällön ettäajoituksen suhteen, olivat sopusoin-tuisia, kun taas laboratoriotehtävis-sä kohtasimmeodottamattomia sat-tumuksia kahtena päivänä, ja jou-duimme tekemään harjoitukset hä-täisesti ja paniikissa. (...) Onneksiopetin juuri omaa erityisalaani, gee-niteknologiaa, jonka parissa olentehnyt töitä kymmenen vuotta. Mi-nulla oli paljon käytännön osaamis-ta, jota ei löydy kurssikirjoista

(Nainen, FT).

Paitsi sisältöjen suunnittelus-ta, ylläoleva lainaus kertoo

opettajaopiskelijoiden ylei-sestä käsityksestä, että

opettaminen on suorit-tamista. ”Asian oppi-minen niin, että se

ymmärretään, ei tar-koita ensisijaisesti sitä, että suunnitel-laan esitys sopimaan asiaan, vaan ettäkehitetään joustava esittämisvalmius ai-heen ympärille” (Perkins 1998, 55).

Opiskelijoiden motivoituneisuus onedellytyksnä oppimiselle. Motivointi eiole helppoa, sen opettajaopiskelijat to-tesivat. He havaitsivat myös, että heidäntyökokemuksensa ja niistä kertominentoimi hyvänä innostajana samoin kuinopittavan asian ajankohtaisuus:

Teoriatunneilla motivointi pe-rustui kiinnostavaan sisältöön, eri-tyisesti omiin kokemuksiini(työelämästä), joiden avulla saatoinperustella teorian oppimisen tär-keyttä asiakokonaisuuden ymmärtä-miseksi. (...) Käytännön harjoitusten

15

Kuvio2. Pedagogisen ajattelun osatekijöitä.

Ammatillinen tietoisuus:autonomia, yhteistyö, elinik. oppiminen, laaja

vastuu, voimaantuminen

Tehtävätietoisuus: substanssinhallinta, oppijan, tavoitteiden ja kontekstin tuntemus

Tietoisuus omasta persoonasta:itsetuntemus, itsearvostus, minäidentiteetti,

oppimis-, tiedon- ja ihmiskäsitykset

Prosessitietoisuus: oppiminen, opettaminen, (suunnit-telu, menetelmät, arviointi), teoria ja käytäntö, tilan-

netaju, reflektio, vuorovaikutus, päätöksenteko

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 15

motiovointi perustui opiskelijoidenhaluun tehdä käsillään ja ratkaistaongelmia itsenäisesti (Mies, insi-nööri AMK).

Opetusmateriaalin laatiminen osoit-tautui keskeiseksi tehtäväksi, sillä am-matillisessa koulutuksessa ei ole aina tar-jolla valmista, ajankohtaista materiaalia,vaan opettaja joutuu tai haluaa tuottaasitä itse. Materiaali koostui monisteista,power-point esityksistä, kalvoista, sovel-lustehtävistä, perinteisistä harjoituksis-ta, itsenäisen opiskelun materiaaleistasekä havaintomateriaalista ja –laitteista.Opiskeluaineiston laatiminen niin, ettäotetaan huomioon sekä oppiaineen si-säinen logiikka että ymmärtämistä edis-tävä asioiden esittämisjärjestys, ei ole yk-sinkertaista. Opettajaopiskelijat kokivatusein onnistuneensa tässä tehtävässä,kuten seuraava lainaus osoittaa:

Laatimani opiskelumateriaalinteoreettiseen osaan olin kerännytkeskeisen teoriatiedon mikrobiolo-gian perusteista, ja se oli tarkoitettuitseopiskeluun. Harjoituksissa ”so-vellusosan” monistetta käytettiin oh-jeena. Moniste palveli myös oppi-mispäiväkirjana, joka arvioitiinkurssin lopussa. Lyhyitä tietoiskujavarten osa materiaalista esitettiinkalvoilla. Oppimispeli suunniteltiineriyttämistä ja ryhmäkilpailua var-ten teorian syventämiseksi. Muukinhavaintomateriaali oli runsasta(Nainen, FT).

Toinen opiskelija taas toteaa it-sekriittiesti:

Osa materiaalista, jonka olin ke-rännyt kurssia varten, oli epäilemät-tä huonointa koskaan esittämääni.

Kalvojen teksti oli liian pientä(tarkoituksena oli poimia esille vainolennaisia kohtia tekstistä ja kirjoit-taa ne muistiin) ja filmi, jonka olinvalinnut, vaikutti liian vaikealta ym-märtää. (...) Näiden kokemusten jäl-keen minun täytyy keskittyä enem-män materiaalin valmistukseen. Ha-vainnollistaminen oli tärkeämpääopetuksen onnistumiselle kuin olinetukäteen arvellut (Mies, vankein-hoitotutkinto).

Jotta opiskelumateriaali olisi täsmä-suuntautunutta, opettajaopiskelijoidentulee tietää, mitä opiskelijat osaavat jatietävät kurssille tullessaan. Aikaisem-min eri tieteenalojen koulutus on ko-rostanut tiedon lisääntymistä, kun taaskäytännön alojen koulutus on painotta-nut oppijan suorituksia. Korostustenerilaisuudesta huolimatta useimmatopettajaopiskelijat arvostivat tieteellistätäsmällisyyttä, sosiaalista relevanttiuttaja kriittistä asennetta. Voidakseen ra-kentaa oppimiskokonaisuuksia, jossaopitaan ymmärtämään asia ja käyttä-mään opittua uusissa tilanteissa, opetta-jaopiskelijoiden tulee tiedostaa oppijoi-den tiedon ja käytännön taitojen taso.Se taas edellyttää, että puhutaan samaakieltä:

Aloitimme aiheeseen sovittautu-misen etsimällä kulttuurisia ele-menttejä jokapäiväisestä ympäristös-tämme. (...) Opettajana voin tuodavain teorian, asian ytimen (oppimis-tilanteeseen) – oppijat tuovat lihak-set tämän teorian ympärille. (...)Niin tehdessämme jaamme opetta-misen ja oppimisen vastuun, mikäsaattaa merkitä suurempaa sitoutu-mista asiaan (Nainen, FT).

16

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 16

Edellä kuvatun kaltainen tehtävä-orientoitunut toiminta, reflektiivinen si-toutuminen oppimiseen, kokemuksestaoppiminen, joka herkistää aikaisempienkäsityksien tarkasteluun, ja ydinajatuk-sia etsivä oppiminen on eittämättä he-delmällistä. Se merkitsee syvenevää tie-toisuutta oppimisen sisällöistä. Persoo-nallinen käyttöteoria tarvitsee näintuekseen paitsi oppijantuntemuksen, si-sältöjen ja kontekstin tuntemuksen,myös opiskelumenetelmien, ryhmädy-namiikan ja koulutusjärjestelmien tun-temuksen sekä tavoitteiden ja arvojentiedostamisen (Shulman 1987).

Prosessitietoisuus opettajan näkö-kulmasta korostaa edellämainittujen nä-kökohtien, eli tehtävä- ja toimijatietoi-suuden liittämistä opetuksen toteutta-misen kokonaisuuteen. Prosessi on kuinpunaisen langan, näytelmän juonen ra-kentamista ja sen kuljettamista oppi-mistilanteen läpi, unohtamatta mitäänmuuta tärkeää, onnistumiseen vaikut-taavaa tekijää. Voidan jopa sanoa, ettäopettajan praktinen tietoisuus on mer-kittävää oppitunnin rakentumisessa,tosin yhdessä objektiivisen, tieteellisestitodistetun sisältötiedon kanssa.

Opettamisprosessin taustalla on ainaopettajan mentaaliset piirteet: tiedot jauskomukset opettamisesta, reflektioennen opetustilannetta, sen aikana jajälkeen, käytännön perustelut menetel-mien valinnassa ja niihin vaikuttavatmentaaliset mallit. Joskus nämä asiat tie-dostetaan vasta epäonnistumisien kaut-ta:

Ehdin myös kokea, mitä tapah-tuu, kun tuntia ei ole suunniteltukunnolla. (...) Kaiken huipuksi tun-nilla opetettava asia ei ollut minulletuttu, enkä oikein ymmärtänyt oh-

jaajani kanssa käydyistä keskuste-luista, mihin seikkoihin ja mitenhän halusi minun keskittyvän.Tämä kaikki tuli ilmi tunnilla: sisäl-tö oli onttoa, aikataulu ontui, enkäsaanut opiskelijoita mukaan keskus-teluun (Nainen, KM).

Opettajankoulutuksen aikana pyri-tään varmistamaan, että opetusprosessiaei kutisteta käsittämään vain tehokkaitaopetustoimintoja. Kuitenkin opettajantoimintaan liittyvät taidot eli suunnitte-lu ja opetusmenetelmät nousivat mer-kittäväksi tutkittujen opettajaopiskeli-joiden kokemuksissa. Niiden lisäksi hepainottivat oppimisympäristöjä, niidenlaatua, kulttuuria ja yhteistyötapoja sekäkykyä kontrolloida toimintaa. Viime-mainittu, eli työrauhan ylläpito askar-rutti opettajaopiskelijoita koulutuksenalussa, mutta ajan myötä pelot väheni-vät ja menettivät merkitystään, kutensaman henkilön eriaikaiset pohdinnatosoittavat:

Jotensakin unohdin suunnitte-lussani motivoinnin tärkeyden. Hetiiltapäivätuntien ensi metreillä se ai-heutti ongelmia, kun luokan taka-osa oli vaikea saada hiljaiseksi ja kes-kittymään opetettavaan asiaan (Nai-nen, KM).

Välitön tunne nyt (opintojenpäättyessä) on luottamus omiin ky-kyihini. (...) Opettajan työn arvos-tukseni on myös noussut (NainenKM).

Ajattelun muutokset näkyvät toi-minnassa siten, että aloitteleva opettajakeskittyy selviytymiseen luokkaopetusti-lanteessa. Sitä varten hän ottaa järjes-tyksenvalvojan roolin, joka vaikuttaaopettajan minäkuvaan ja kuvaan, jonka

17

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 17

18

opiskelijat muodostavat opettajasta. Täl-lainen opettaja saa helposti aikaan val-tataistelun, jossa hän on eri puolellakuin opiskelijat. Opettaja, joka tiedos-taa opiskelijoiden kiinnostuksen koh-teet ja tavoitteet ja jonka toiminta poh-jaa pedagogiseen intentioon, onnistuuhelpommin luomaan yhteenkuuluvai-suuden ja yhteistyön ilmapiirin:

Opettamani ryhmä oli hyvin mo-tivoitunut ja innokas, ei todellakaanollut minkäänlaisia työrauhaongel-mia. Opiskelijat olivat itseohjautu-via laboratorioharjoituksissa ja ky-syivät heti, jos eivät ymmärtäneet jo-takin (Nainen FT).

Toimintakulttuurien erilaisuudentiedostaminen taas avasi monien opet-tajaopiskelijoiden silmiä:

Työyhteisö ei tullut tutuksi,koska siihen kuului monia opetta-jia, eikä opettajainhuoneessa har-rastettu keskustelemista. Toisaalta,keskustelin tutor-opettajani kanssapaljonkin ja yhä pidämme yhteyttäsoittelemalla. Olin koululla kuinkulkuri... (Mies, vankeinhoitotut-kinto).

Hämmästyksekseni Ammattikor-keakoulun toiminnat ovat hyvinmonipuolisia. Opettajilta odotetaanopetuksen lisäksi monia muitakinasioita. Aikaisemmin ihmettelin,miksiköhän opettajat valittivat, ettähe olivat väsyneitä (Nainen, YTM).

Opetusmenetelmät, niiden laajan va-likoiman esittely ja käyttökokemustenreflektointi ovat kaiken muun ohellakeskeisessä asemassa opettajaopiskelijoi-den kirjoitelmissa. Opettajalähtöisten jaoppijakeskeisten menetelmien soveltu-

vuus eri tilanteisiin mietityttää, samoinpohditaan tapoja opettaa ajattelutaitoja,ongelmanratkaisutaitoja ja yhteistyötä.Tekemällä oppiminen, vierailut ja työssäoppiminen saavat myös huomiota:

Aloitin aamun pienellä draama-harjoituksella. Puolet luokasta muo-dosta perinteisen organisaation. An-noin opiskelijoille neuvoja, kuinkatoimia ja mihin pyrkiä. Tulos olimelko onnistunut, vaikka isompiryhmä olisi tehnyt siitä vielä parem-man. Toinen puoli luokasta muo-dosti oppivan organisaation. Opis-kelijat kertoivat tuntemuksistaanroolileikin jälkeen. Ilmapiiri oli ren-toutunut. Roolileikkejä kannattaakäyttää, jos keksii tilanteeseen sopi-van tehtävän (Nainen KTM).

Tällaisen opetustavan oppimi-nen - käytännön työssä (rakennus-työmaalla) - on paljon vaativampaakuin luokassa opettaminen (Nai-nen, insinööri AMK).

Lounaan jälkeen jatkoimme ar-voista keskustelemista. Ensin otim-me tarkasteltavaksi Finnairin arvot.Toiseksi, olimme kutsuneet koulunvararehtorin tunnille mukaan. (...)Häntä pyydettiin kertomaan koulunarvoista (Nainen KTM).

Ammatillinen tietoisuus kasvaaasiantuntijaksi kasvamisen myötä. Seedustaa opettajuuden ydintä, ammatil-lista asennetta opettajan työhön ja koos-tuu monista ominaisuuksista: ammatil-lisesta vastuusta, opettajan eetoksesta,älyllisestä kypsyydestä, kyvystä tulkita oi-kein havaintoja, tilanneherkkyydestä,joustavuudesta, avoimuudesta arvioin-nille sekä halusta huolehtia opiskelijoi-den oppimisesta ja hyvinvoinnista. Li-

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 18

säksi tätä artikkelia varten tutkituissaopiskelijoiden reflektioissa esitetään ta-voitteina vuorovaikutustaidot, erilaisuu-den arvostaminen, luovuus ja kyky ver-kostoitua. Opiskelijat näkivät opettajantyön laajuuden ja vastuullisuuden seu-raavasti:

Luulen, että tämä myös pysyymielessäni: opettaja on vastuussatyöstään opiskelijoille, koululle ja yl-läpitäjälle sekä yhteiskunnalle, jatämä edellyttää tietyn autonomiata-son saavuttamista opettajan amma-tillisessa kasvussa (Mies, YTM).

Opettajan ammatti edellyttääelämistä hyvin erilaisten ja eri ta-hoilta tulevien odotusten keskellä.Se tarkoittaa suunnatonta haastettatulevaisuudessa ja tänä päivänäkinammatissa, joka on alituisessa muu-toksessa (Nainen YTM).

Havaintojen jäsentämisessä opetta-jan avainkäsitteitä ovat metakognitiivi-set, motivationaaliset ja oppimisensuunnittelua koskevat osaprosessit. Nii-hin kuuluu tavoitteiden asettaminen,opittavan asian hahmottaminen, itse-valvonta, kykyuskomukset, tulosodotuk-set sekä uskomusjärjestelmien muunte-lu, jota tapahtuu, kun henkilökohtaisiataitoja harjoitetaan toiminnassa(Ruohotie 2005). On ilmeistä, että am-matillisen minän konstruioinnissa onratkaisevana tekijänä yksilön intentio-naalisuus. Tapa olla opettajana, on jo-kaisella opettajaopiskelijalla yksilöllinenja on kasvamisprosessin osa. On silti hel-pompaa kuvata ammattiroolia kuin am-matillista minäkuvaa. Jälkimmäinen ni-mittäin piirtyy henkilön persoonallisuu-desta käsin.

Opettajankoulutuksen aikana kou-luttajien ja tutoreiden henkilökohtaisetnäkemykset sisällöistä ja käytännöistäovat merkittäviä. Keskustelut ja asioidenjakaminen ovat välttämättömiä, muttaeivät riittäviä, kun halutaan saada opet-tajaopiskelija ymmärtämään erilaisia nä-kökulmia opetustoiminnassa. Tuettuoppiminen aidoissa tilanteissa ja niihinliittyvä kollegiaalinen ja yksilöllinen ref-lektio auttavat tekemään”näkymättömät näkyviksi”, opiskelijanhiljaisen tiedon tiedostetuksi.

Koska opettajaopiskelijoiden kasvuopettajaksi on yleensä vasta alkanut,näyttää siltä, että pohdinnoissa onaukko teorioiden ymmärtämisen ja nii-den käytäntöön soveltamisen välillä.Tämän kuilun ylittämiseksi tarvitaanharjoitusta ja kokemusten reflektiota.Sillä varmistetaan, että tuleva ammatissakasvaminen ei jää hiljaiseksi tiedoksi,vaan ilmiöiden tiedostaminen jatkuu tu-levaisuudessakin.

Spiraalimalli jatkuu siten, että tietoi-suus itsestä henkilönä ja opettajana sekätehtävä-, prosessi ja ammatillinen tietoi-suus vaikuttavat peruselementtiin, opet-tajan tietoisuuteen itsestään persoonanaja muuttavat sitä. Sen mukana muuttu-vat muutkin tietoisuuden kohteet. Ti-lanteet ratkaisevat, mitkä tietoisuudenlajit ovat milloinkin enemmän muu-toksessa kuin toiset. Kuitenkin tutki-muksen kohteena olevien opettajaopis-kelijoiden kirjoitelmista käy ilmi, ettäammattilaiseksi kasvu ei ole kovinnopea. Tiedostaminen näyttää kehitty-vän nopeammin, opettajan praktiset tai-dot seuraavat jäljessä.

19

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 19

Ammatillisen opettajan kvalifikaatiot

Mitä kaikkea ammatillisen opet-tajan, hänen pedagogisen ajat-telunsa ja minäkuvansa sitten

pitäisi olla, jotta se vastaisi opettajuudenuusiin haasteisiin?

Ensiksi opettajaopiskelijoiden mie-lestä opettajien tulisi olla innovaattorei-ta, joiden osaaminen ja näkemykset oli-sivat sopusoinnussa työelämän tarpei-den kanssa ja joilla olisi kykyä ottaa nehuomioon opetuksellisissa ratkaisuissa.Vaikka sekä ammatillinen opettajan-koulutus että yliopistojen aineenopetta-jakoulutus antavat yleisen opettajapäte-vyyden opiskelijan suorittaman tutkin-non alueella, yleissivistävän ja ammatil-lisen koulutuksen opettajien on profi-loitava opetuksensa eri tavoin. Amma-tillisten opettajien täytyy kaikilla koulu-tusasteilla ja koulumuodoissa muistaa,mitä varten he tekevät työtänsä. Heidäntäytyy ajatella niin sanottuja päätekäyt-täjiä, eli työelämän toimijoita. Siksi ontärkeää säilyttää ja rakentaa ammatti-alan työelämäkontakteja ja saada niistätuleva hyöty molemminpuoliseksi, to-teavat opettajaopiskelijat.

Toiseksi, opetussisältöjen syvä ym-märtäminen, tiedon ja taitojen integ-rointi on koettu perusedellytyksenä in-novatiiviseen toimintaan. Opettajaopis-kelijat näkevät kokemusten reflektoin-nin tärkeänä asioiden tiedostamisen vä-lineenä ja aikovat käyttää sitä työväli-neenä myös jatkossa. Paitsi kognitiivisenaineksen, myös affektiivisten, tunnepe-räisten kokemusten kielentäminen,pohdinta ja tulkinta pitäisi useimpienkokemuksen mukaan olla normaali osaopettajan työtä. Sen taustalla on myöspyrkimys käsitellä niitä opetustyön ai-

neksia, jotka aiheuttavat opettajille kas-vavaa työstressiä.

Tähän liittyy opettajaopiskelijoidensuuri kiinnostus opetusmenetelmiä koh-taan. He ovat oppineet ymmärtämäänkoulutuksensa loppuun tultaessa, ettämetodiikka ja didaktiikka eivät ole vaininstrumentalismia, vaan että heidän va-litsemillaan menetelmillä on syvä yhteysheidän omaan oppimis-, tiedon- ja ih-miskäsitykseensä. Oman opetusajatte-lunsa kehittämisessä ja sen näkyväksi te-kemisessä käytännön valinnoilla he ko-kevat tarvitsevansa lisää harjoitusta.

Kolmanneksi, opettajalta vaaditaankulttuurista osaamista. Laajemmin ym-märrettynä se sisältää paitsi monikult-tuurisen ja kansainvälisen osaamisen,myös erilaiset toimintakulttuurit ja yh-teistyöverkostot. Monikulttuurisuus ontullut maahamme peruuttamattomasti.Maahanmuuttajissa on enemmistö lap-sia ja nuoria, jotka tarvitsevat asianmu-kaisen koulutuksen. Heidän suhteensaopettajien pitäisi osata ennakoida. En-nakointi edellyttää erilaisuuden arvosta-mista, ei siis vain hyväksymistä tai salli-mista, kuten opettajaopiskelijat toteavat.Samalla monet heistä myöntävät, että hetarvitsevat lisää tietoa kulttuurikysymyk-sistä.

Itsetuntemus, itseymmärrys ja oppi-jan tuntemus muodostavat lähtökohdanopettajan kehittymiselle vuorovaikutus-ammattiin ja tulemiselle hyväksi opetta-jaksi omalla ainutlaatuisella tavallaan.Vuorovaikutustaidot ovat nousseet ylei-sesti keskeiseksi opettajuuden paradig-maksi ammatillisuuden, kasvatukselli-suuden ja persoonallisuuden ohella(Tiilikkala 2004, 241). Ennen kaikkeaopettaja tarvitsee kuitenkin halua tehdäopetustyötä ja kykyä saada siitä myös si-

20

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 20

säinen palkkio. Monipuolinen vuoro-vaikutus, eettisyys, elämyksen ja koke-muksen tiedostaminen ja teoreettinentarkastelu tulee aina säilymään opetta-juuden ja opettajankoulutuksen ytimes-sä.

Aika, jota elämme, on dynaamista.Ammatillisen opettajankoulutuksen onennakoitava sekä yhteiskunnan ja työ-elämän muutoksia että muuntuvaa tie-don- ja oppimiskäsitystä. Opettajuus onmuuttumassa oppimislähtöiseksi ja sitäkautta läpinäkyväksi, ja opettajan arvonousee kyvystä ohjata ja löytää moni-puolisia vaihtoehtoja oppimiseen ja har-joitteluun.. Uudenlaiset oppimistehtä-vät tuovat intensiteettiä oppimiseen jatiedonmuodostus muuttuu yhä enem-män kollektiiviseksi. Sekä ammatillinenperuskoulutus, ammatillinen aikuiskou-lutus että korkeakoulutus edellyttävätkorkeatasoista osaamista sekä substans-sin että kasvatustieteen alueella.

Opettajaopiskelijat painottavatkinerilaisten ohjaus- ja tutorointijärjestel-mien kehittämisen tärkeyttä sekä opet-tajankoulutuksen aikana että työn tuke-na jatkuvasti. Nämä toivomukset tarjoa-vat haasteen kehittää ohjaustoimintaasekä perus- että täydennyskoulutuksessa.Jatko- ja pätevöitymiskoulutustarve kas-vaa myös siksi, että dynaamisen muu-toksen tilanteessa paraskaan peruskou-lutus ei riitä koko uralle. Opettajaopis-kelijat toteavat elinikäisen kouluttautu-misen olevan asia, johon täytyy asennoi-tua myönteisesti jo opettajan ammatti-uran alussa. Ammatillisen opettajantyötä ajatellen opettajankoulutukseenvoitaisiin luoda nelivaiheinen malli,joka sisältönä voisi olla 1) nykyisen mal-lin mukainen, vahva teoriaa ja käytän-töä yhdistävä peruskoulutus ja opetus-

harjoittelu, jonka laajuutta voisi määrit-tää yksilöllisesti aikaisemman opettaja-kokemuksen perusteella, 2) induktio-koulutus työuran alussa oppilaitoksessa,3) toimiminen opettajana ja 4) tutorintai mentorin ohjaama opetustyön jaksoomassa koulukontekstissa. Tämä voisitoimia kuten kaksiosainen ajokortinhankinta. Opettajien ”liukkaalla ajonkurssi” voisi toimia suotuisten käytän-teiden päivittäjänä esimerkiksi koke-neemman kollegan johdolla.

Lähteet:

Anhava, H. 2006. Toimita talosi. Helsinki:WSOY.

Beijaard, D. & Verloop, N. 1996. Assessingteachers´ practical knowledge. Studies in Educa-tional Evaluation. 22, 275.

Boyd, R. & Myers, J. 1988. TransformativeEducation. International Journal of LifelongEducation 7. no 4, 261-284.

Courtenay, B.C., Merriam, S.B. & Reeves,P.M. 1998. The centrality of meaning-making intransformational learning. Adult education Qua-terly 48 (2), 65-84.

Cranton, P. 1994. Understanding and Pro-moting Transformative Learning: A Guide forEducators of Adults. San Francisco: Jossey-Bass.

Csikszentmihalyi, M. 1997. Creativity. Flowand the Psychology of Discovery and Invention.New York NY: HarperCollins Publications.

Deleuze, G. & Guattari, F. 1987. ThousandPlateaus: capitalism and schizophrenia. Minnea-polis MN: University of Minnesota Press.

Eraut, M. 1994. Developing professionalknowledge and competence. London: Falmer.

Estola, E., Erkkilä, R. & Syrjälä, L. 2003. Amoral voice of vocation in teachers narratives.Teachers and Teaching. Theory and Practice,239-256.

Goleman, D. 1999. Working with Emotio-nal Intelligence. London: Bloomsbury.

21

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 21

22

Heikkinen, H.L.T. 2000. Opettajan ammatinolemusta etsimässä. Teoksessa K. Harra (toim.)Opettajan professiosta. Artikkelisarja. OKKA-sää-tiön vuosikirja no 1. Saarijärvi: Saarijärven OffsetOy, 8-19.

Kasl, E. & Yorks, L. 2002. Toward a theoryand practice for whole-person learning: Re-conceptualising experience and the role of affect.Adfult Education Quaterly. 52, 76-192.

Kelchtermans, G. 1996. Teacher vulnerabili-ty: understanding its moral and political roots.Cambridge Journal of Education. 26, 307-324.

Kristeva, J. 1992. Muukalaisia itsellemme.Helsinki: Gaudeamus.

Levinas, E. 1969. Totality and Infinity. AnEssay on Exteriority. Translated by Alphonso Lin-gis. Pittsburgh: Duquesne University Press.

Marton, F. 1988. Phenomenography. A re-search approach to investigating different unders-tandings of reality. Teoksessa R.R. Sherman &R.B. Webb (toim.) Qualitative Research in Edu-cation. Focus and Methods. London: The FalmerPress, 141-161.

Marton, F. & Booth, S. 1997. Learning andawareness. Mahwah, N.J.: Lawrence Erlbaum.

Mezirow, J. 1990. How critical reflection trig-gers transformative learning. Teoksessa J. Mezirow& Associates (toim.) Fostering Critical Reflectionin Adulthood. A Guide to Transformative andEmancipatory Learning. San Francisco: Jossey-Bass, 1-20.

Mezirow, J. 1995. Kriittinen reflektio uudista-van oppimisen käynnistäjänä. Teoksessa J. Mezi-row (toim.) Uudistava oppiminen. Kriittinen ref-lektio aikuiskoulutuksessa. Helsingin yliopisto.Lahden koulutuskeskus. Oppimateriaaleja 23, 17-37.

Nias, J. 1991. Changing times, changing iden-tities: grieving for lost self. Teoksessa R. Burgess(toim.) Educational Research and Evaluation.London: Falmer Press.

Nissilä, S.-P. 2006. Dynamic Dialogue. To-wards transformative learning and teaching in vo-cational teacher education. Doctoral dissertation.Tampereen yliopisto.

Perkins, D. 1998. What is understanding?Teoksessa M. Stone Whiske (toim.) Teaching forUnderstanding. San Francisco: Jossey Bass, 39-57.

Polanyi, M. 1962. Personal knowledge. To-wards a post-critical philosophy. Chicago: Rout-ledge & Kegan Paul.

Prawat, R.S. 1999. Dewey, Peirce, and thelearning pradox. American Educational ResearchJournal 36 (1), 47-76.

Richardson, V. 1996. The role of attitudesand beliefs in learning to teach. Teoksessa J. Si-kula (toim.) Handbook of research on teachereducation. New York: MacMillan, 102.

Ruohotie, P. 1996. Professional Growth andDevelopment in Organizations. Teoksessa P. Ruo-hotie & P. Grimmett (toim.) Professional Growthand Development. Tampere: University of Tam-pere and Simon Fraser University, 9-70.

Ruohotie, P. 2005. Minäkäsityksen ja–identiteetin muuttuminen johtamisen tavoittee-na. Teoksessa M. Tuominen & J. Wihersaari(toim.) Ammatti ja kasvatus. Ammattikasvatuksentutkimuksia vuonna 2004. Hämeenlinna: Tampe-reen yliopisto.

Senge, P. 1990. The Fifth Discipline. NewYork: Doubleday/Currency.

Shulman, L. S. 1987. Knowledge andteaching: foundations of the new reform. HarvardEducational Review 57, 1-22.

Sikes, P., Measor, L. & Woods, P. 1985.Teacher Careers: crisis and continuities. Lewes:Falmer Press.

Silkelä, R. 1998. ”Mitä persoonallisesti mer-kittävät oppimiskokemukset ovat?” Psykologia 32(1997), 174-182.

Silkelä, R. 1999. Persoonallisesti merkittävätoppimiskopkemukset. Tutkimus luokanopetta-jaksi opiskelevien oppimiskokemuksista. Joen-suun yliopiston kasvatustieteellisia julkaisuja 52.

Taylor, C. 1989. Sources of the self. Camb-ridge: Harvard University Press.

Tiilikkala, L. 2004. Mestarista tuutoriksi. Suo-malaisen ammatillisen opettajuuden muutos jajatkuvuus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 22

23

Johdanto

Suomessa ammatillisenerityisopetuksen tarvekasvaa koko ajan.Tämä perustuu osin sii-hen, että toteutammeammatillista erityisope-tusta ensisijaisesti in-tegraatioon perustuen

(Laki ammatillisesta koulutuksesta1998) ja toisaalta siihen, että erityisope-tuksen tarve on kasvanut. Tarpeenkasvu selittyy diagnosoinnin kehittymi-

sellä sekä sillä, että myös vaikeimminvammaiset pääsevät nykyisin ammatilli-seen koulutukseen (Miettinen 2002b).Nykyisin myös ammatillisessa aikuis-koulutuksessa ja ammattikorkeakouluis-sa tarvitaan erityisopetuksen tukitoimia.Ammatillisten erityisopettajien tarve onkasvanut samassa suhteessa erityisope-tuksen lisääntymisen myötä. Ammatilli-sen opetuksen toteuttamisen tukena op-pilaitosten arjessa tarvitaan erityispeda-gogisia asiantuntijoita, jotka tuntevatmyös ammattialaosaamista sekä perus-pedagogiikkaa.

Ennakoiva mo-niosaaja moni-ammatillisessaverkostossa – ammatillisen erityis-opettajan ammattitaito-vaatimuksistaEija HonkanenYliopettaja, FTHAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulueija.honkanen@hamk.fi

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 23

Opettajan työtehtävän muutoksesta ammatillisessa

koulutuksessa

Luukkainen (2000 ja 2004) ja Ver-tanen (2002) tarkastelevat kirjoi-tuksissaan opettajan roolia. Opet-

tajan työn tavoite on ohjata oppimiseen.Nykyisin ja tulevaisuudessa on sosiaali-sesti laajentunut opettajan työnkuva,joka tarkoittaa sitä, että opettaja on ko-konaisvaltaista vastuuta opiskelijoistaanottava. Kokonaisuudessaan yhteiskun-nallinen vastuunotto laajenee ja eroopettajan työn ja sosiaalityön välillä ka-penee. Ohjaustarve lisääntyy, koska op-pilaitoksissa on yhä enemmän sellaisiaopiskelijoita, jotka vaativat enemmänopiskelun ohjaamista ja erilaisia tukitoi-mia. Tavoite kuitenkin kaikille opiskeli-joille on sama: saavuttaa hyvä elämä jatyöllistyä tai saada jatko-opintopaikka.Erilaisten vaikeuksien lisääntyminen jakasautuminen opiskelijoilla ovat vai-keuttaneet myös ammatillisen koulu-tuksen kasvatustehtävää. Kokonaisvas-tuuta jaetaan eri asiantuntijoiden kes-ken, mutta opettajalla on käynnistäjänja koordinaattorin rooli. Hän on opis-kelijaan päin luotettava aikuinen. Perin-teinen ratkaisu oppimisvaikeuksiin onollut siirtää opiskelija erityisopetukseen.Tämä malli ei enää toimi, koska kokoikäluokka ongelmineen on opettajan ar-kipäivää, mikä tuo mukanaan integ-roinnin ja mukautukset. Opettajanomat valmiudet kohdata opiskelijakirjoakoetaan puutteellisina, koska taidoteivät riitä. Ongelmat ovat osin pedago-gisia ja osin turvallisuuteen ja kasvatuk-seen liittyviä (Luukkainen 2004). Jottaammatillisen koulutuksen integraationtoteutus ei jäisi vain tekniseksi integraa-tioksi, vaan toteutuisi todellisena toi-minnallisena ja sosiaalisesti yhteiskun-taan sitouttavana integraationa (vrt. Jah-

nukainen 2002, 24-34; Moberg 1982,285-302), tarvitaan erityisopettajanasiantuntemusta opettajan pedagogisentoiminnan tueksi arjessa (Honkanen2006).

Ammatillisen erityisopettajanosaamisvaatimuksen perusta

Ammatillisen erityisopettajanosaamisen lähtökohtana on laa-jan ja monenlaisen osaamisen

yhdistäminen opetuksen ja ammatilli-sen koulutuksen sekä työelämän kentäl-lä. Ammatillisen erityisopettajan osaa-misen perustana ovat oman ammatti-alan työtehtävien taitaminen, työelä-män tuntemus ja opettajan pedagogisettaidot, sekä näihin osaamisalueisiin yh-distettynä erityispedagoginen osaami-nen. Ammatillinen erityisopettajankou-lutus antaa valmiuksia toimia erityis-opettajan asiantuntijatehtävissä kaikillakoulutusjärjestelmän asteilla ammatilli-sessa koulutuksessa. Käytännössä tämätarkoittaa sitä, että ammatilliseksi eri-tyisopettajaksi opiskellut voi toimia am-matillisessa peruskoulutuksessa, aikuis-koulutuksessa tai ammattikorkeakoulus-sa erityisopettajan tehtävissä. Tehtävä-kenttä ammatillisessa koulutuksessa onerityisopettajalla siis varsin laaja. Kuntähän lisätään vielä erityisopetuksen mo-nimuotoisuus, joka käsittää lieviä oppi-misvaikeuksia omaavista opiskelijoistaaina vaikeimmin vammaisten opetuk-seen, on koko ammatillisen erityisope-tuksen kentän tuntemus ja hallinta var-sin haasteellinen tehtävä erityisopettajil-le.

Hirvonen (2006) kuvaa erityisopet-tajan työn nykyosaamista väitöskirjas-saan. Sen mukaan erityisopettajan onseurattava oman alansa, opettajan peda-gogisen osaamisen ja erityispedagogii-

24

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 24

25

kan kehittymistä koko ajan. Hirvonentuo esille ammatillisen erityisopettajannk. kolmoisroolin. Hänen mukaansaerityisopettajan taitojen kehittäminen jakehittyminen ”on vaarassa jäädä syr-jään” (emt. 103) eli erityisopettajanoman ammatti-identiteetin kehittymi-nen voi jäädä puutteelliseksi tässä osaa-misen vaatimusten moninaisuudessa.Kokemukseni mukaan tällöin erityis-opettajankoulutuksella ja täydennyskou-lutuksella on tärkeä ja keskeinen roolitukea ja vahvistaa erityisopettajan am-matti-identiteetin rakentumista ja kehit-tymistä. Suunnitelmallinen, erityisopet-tajan osaamista ja ammatti-identiteettiätukeva täydennyskoulutus on ammatilli-sen koulutuksen kentällä puute, johontulisi vaikuttaa päättäjien tasolla mah-dollisimman pikaisesti. Joskus aikaa sit-ten opittu erityispedagoginen osaami-nen ei päde kauaa kehittyvässä tieteen-alassa ja etenkin, kun siihen yhdistyyvielä jatkuvasti muuttuvat ammatillisenkoulutuksen ja työelämän osaamisvaati-mukset.

Erityisopettaja - kollega ja konsultatiivinen työote

Ammatillinen erityisopetus on ke-hittynyt luokkamuotoisesta eri-tyisopetuksesta integraatioon,

jota pyritään toteuttamaan inkluusionhengessä (Miettinen 2002a, 15–23;Honkanen 2006). Nykyisin ammatillistaerityisopetusta toteutetaan ensisijaisestiintegraation keinoin. Se asettaa amma-tilliselle erityisopetukselle omat haas-teensa. Jokaisen ammatinopettajan jaopettajan tulisi tietää perusasioita ope-tuksen yksilöllistämisestä, erityisopetuk-sen toteutuksesta ja sen periaatteistaomassa oppilaitoksessa sekä erityisope-tuksen mahdollisuuksista. Opettajan-koulutuksessa erityisopetuksen ja mo-

niammatillisen yhteistoiminnan sisältö-jä on opetussuunnitelmissa vaatimatto-masti. Tämä asettaa ammatilliselle eri-tyisopettajalle osaamishaasteita myöskonsultatiivisten taitojen osalta. Erityis-opettajalle lankeaa näin ollen kolleganroolin lisäksi erityispedagogisten ratkai-sujen välittäjän rooli omassa työyhtei-sössä (vrt. Hirvonen 2006, 130; Honka-nen 2006). Erityisopettajan tulee osataohjata ja tukea kollegojaan oppilaitok-sen arjessa. Ohjausta ja erityispedagogi-sia keinoja tarvitaan, jotta opettaja pys-tyy kohtaamaan erityistä tukea tarvitsevaopiskelijan, tukemaan häntä opinnois-saan sekä yksilöllistämään opetusta opis-kelijan tarpeista lähtien ja näin ollenedistämään erityisopiskelijan oppimista.

Ennakoiva, yksilöllinen työskentely

Erityispedagogiikan lähtökohtanaerityisopetuksessa ovat opiskeli-jan tarpeet (Kivirauma 2001,

213). Erityisopiskelijan tarpeiden tun-nistamisessa on keskeistä tiedostaahänen kykynsä ja tavoitteensa, jottakonkreettiset tuen tarpeet saadaan sel-ville. Tuen tarpeiden tunnistaminenedellyttää ennakoivaa työotetta erityis-opetuksen asiantuntijalta. Käytännössäerityisopettajan on ennakoitava yksittäi-sen opiskelijan osaaminen ja kyvyt suh-teessa opiskeltavaan alaan, asiaan ja ta-voitteisiin, sekä määriteltävä tarvittavattukitoimet yhteistyössä muiden mo-niammatillisten osaajien kanssa unoh-tamatta opiskelijan omaa aktiivista roo-lia suunnittelussa ja päätöksen teossa.

Tukitoimien suunnitteluun ja to-teuttamiseen vaikuttavat ensinnäkin op-pilaitoksen erityisopetuksen tukitoi-mien mahdollisuudet, jotka se voi itsemääritellä, ja toiseksi ammatillisen kou-lutuksen avoimiksi muuttuneet oppi-

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 25

misympäristöt, jotka ovat laajentuneetoppilaitoksen sisällä toteutetusta ope-tuksesta yhä enemmän työelämässä to-teutettavaan oppimiseen, jossa ohjaaji-na toimivat opettajien lisäksi alan am-mattilaiset. Erityisopiskelijan tukitoi-mien suunnittelun ennakointi ja yksi-löllinen täsmentäminen korostuvatkintyöelämän oppimisympäristöissä.

Toimija moniammatillisessa verkostossa

Erityisopettaja ei ole vain omistaopiskelijoistaan huolehtiva am-matinopettaja, joka miettii eri-

tyispedagogiikan näkökulmasta omanammattialansa osaamista, opiskelijanoppimista ja tukemista, vaan myös mo-niammatillisen yhteistyöverkoston ko-koaja ja yhteistyön ylläpitäjä. Erityis-opettaja luo moniammatillista yhteis-työverkostoa oppilaitoksen sisällä sekäsiitä ulospäin yhteistyökumppaneihin,jotka ovat keskeisiä toimijoita moniam-matillisen erityispedagogisen yhteistyönnäkökulmasta. Tavoitteena on luodaalueellista verkostoa, jossa jokaisen osaa-minen täydentää toistensa osaamista(esim. ammatinopettaja, opinto-ohjaaja,erityisopettaja, terveydenhoitaja, psyko-logi, ammatinvalinnanohjaus, kuntout-tava taho, työelämä) ja tukee erityisopis-kelijan oppimista, hyvää elämää ja työl-listymistä tai sijoittumista jatko-opintoi-hin (vrt. Honkanen 2006; Nummen-maa 2003, 113-122).

Ammatillisessa koulutuksessa alueel-lisen verkostoitumisen lisäksi koulutuk-sen ja työelämän vaatimuksina korostu-vat myös kansainvälinen toiminta ja glo-baalit oppimisympäristöt. Nämä eivätole ainoastaan yleisopetuksen haasteenavaan myös erityisopetuksen. Ammatil-listen koulutuksen esteettömyyttä oppi-

misympäristönä kehitetään tulevaisuu-dessa siten, että kaikilla opiskelijoillaolisi tasavertainen mahdollisuus liikku-mis-, kommunikaatio- ja asenne-esteet-tömään ammatilliseen koulutukseen.(Ehdotus erityisopetuksen strategiaksitoisen asteen ammatilliseen koulutuk-seen 2002.) Erityisopiskelijoiden kan-sainvälinen toiminta ammatillisen oppi-laitoksen arjessa ei ole vielä vakiintunutja toimintaa on vähän (vrt. Honkanen2006). Erityisopettaja on oppilaitosta-solla avainasemassa, kun rakennetaantasavertaisia mahdollisuuksia erityis-opiskelijoille kansainväliseen toimin-taan ja globaaleihin oppimisympäristöi-hin.

Moniammatillisen verkoston raken-taminen ja kehittäminen sekä erilaistenerityispedagogisten ratkaisumallien jaesteettömyyden tuominen erityisopetuk-seen vaativat myös erityisopetuksen ra-kenteisiin vaikuttamista oppilaitostasol-la. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä javaikuttamista oppilaitoksen johtotasol-le, jossa tapahtuu päätösten teko ja eri-tyisopetuksen toimintarakenteiden luo-minen. Toimintarakenteita oppilaitok-sessa luodaan mm. opinto-ohjauksensuunnitelman, erityisopetuksen järjestä-mistä koskevan suunnitelman laatimi-sen kautta, jotka ovat osa opetussuunni-telmaa (Opetussuunnitelman perusteet2000). Useat päällekkäiset ja osin rin-nakkaiset suunnitelmat opiskelijanopintojen tukemiseksi estävät osin ko-konaisvaltaisen, holistisen ohjaustoi-minnan (vrt. Honkanen 2006; Rauhala1992, 45). Opiskelijan oppimisen tuke-miseksi tulisikin mielestäni laatia koko-naisvaltainen opiskelijoiden hyvinvoin-tisuunnitelma, jossa yhdistyvät kaikkiem. suunnitelmat (Honkanen 2006).

26

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 26

Päätelmä

Erityisopettajan työn muutos eri-tyisluokan opettajasta erityispe-dagogiseksi asiantuntijaksi am-

matillisen koulutuksen oppimisympäris-töissä ja verkostoissa on valtava kasvunja kehityksen haaste erityisopettajille.Ammatillinen erityisopettaja voidaan-kin nähdä osaltaan erityisopetuksenosaamisen jalkauttajana, tiedon ja tai-don jakajana ammatillisen koulutuksentoimintaympäristöissä.

Edellä kuvatun perusteella voidaan-kin ajatella, että ammatillisen erityis-opettajan tehtävänä on olla opiskelijanopiskelu- ja hyvinvointisuunnitelman ra-kentaja, seuraaja ja huolehtija ennakoi-vasti moniammatillisessa verkostossa.Arjen toiminnassa punaisena lankanaon erityispedagoginen tukeminen ja ho-listinen näkemys ohjauksessa. Näinollen erityisopettajan erityispedagogi-nen asiantuntemus, sosiaaliset vuorovai-kutustaidot ja holistinen näkemys ko-rostuvat, kun rakennetaan tasavertaisiaja esteettömiä ammatillisen koulutuksenoppimisympäristöjä.

Lähteet

Hirvonen, M. 2006. Ammattikouluista avoi-miin oppimisympäristöihin. Ammatillisen eri-tyisopettajan työ muutoksessa. Jyväskylän am-mattikorkeakoulun julkaisuja 64.

Honkanen, E. 2006. Opinto-ohjaus ja eri-tyisopetus. Asiankirja- ja haastattelututkimusopetussuunnitelman perusteiden mukaisestaopinto-ohjauksesta ammatillisessa erityisopetuk-sessa. HAMK Ammatillisen opettajakorkeakou-lun julkaisuja 1/2006.

Jahnukainen, M. 2002. Erityisopetuksen tarve jajärjestäminen ammatillisessa koulutuksessa 2000luvulla. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4,24–33.

Kivirauma, J. 2001. Erityispedagogiikka tie-

teenä. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskir-ja. Kasvatus 3, 213–214.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998. Lakiammatillisesta koulutuksesta 21.8.1998/630.

Luukkainen, O. 2004. Opettajuus — Ajassaelämistä vai suunnan näyttämistä? Akateeminenväitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 986.

Miettinen, K. 2002a. Erilaisen oppijan tuke-minen ammatillisessa koulutuksessa. TeoksessaS. Pajukoski & E. Rinne (toim.) Erilaiset oppijatnäytöissä. I Raportti. Erilaisen oppijan tunnista-minen sekä tuki- ja ohjaustoimet ammatillisessaperuskoulutuksessa. Näyttö-projekti. Helsinki:Helsingin seudun erilaiset oppijat ry, 11.

Miettinen, K. 2002b. Erilaiset oppijat am-matillisessa koulutuksessa — segregaatio, integ-raatio vaiko peräti inkluusio toiminnan lähtö-kohtana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4,15–23.

Moberg, S. 1982. Integraatiotutkimus. Teok-sessa K. Tuunainen. (toim.) Erityispedagoginentutkimus Suomessa. Lastensuojelun Keskusliitto.Julkaisu 65, 285-302.

Nummenmaa, A-R. 2003. Moniammatillisenohjauskulttuurin kehittäminen. Teoksessa H. Ka-surinen (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään— opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki:Opetushallitus, 113–122.

Opetussuunnitelman perusteet 2000. Hel-sinki: Opetushallitus.

Rauhala, L. 1992. Humanistinen psykologia.Helsinki: Yliopistopaino.

Vertanen, I. 2002. Ammatillinen opettajuusvuonna 2010. Toisen asteen ammatillisen kou-lutuksen opettajan työn muutokset vuoteen2010 mennessä. Akateeminen väitöskirja. Tam-pereen yliopisto. Ammattikasvatuksen tutkimus-ja koulutuskeskus, Hämeen ammattikorkeakou-lu. Hämeenlinna.

27

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 27

Luovia toimialoja on viimevuosina ravistellut voima-kas elinkeinorakenteenmuutos ja luovien toi-mialojen osaamistarvear-vioissa yrittäjyyden edistä-minen on nähty keskeise-nä. Yrittäjyyteen identi-

fioituminen luovilla toimialoilla on mie-lenkiintoinen ja monimutkainen ilmiö.Taidealoilla nähdään tärkeänä, että yrit-täjyydestä puhutaan sellaisella tavalla,joka ei tuntuisi vieraalta taidekonteks-tissa. Yrittäjyyden opetuksessa on ylei-sestikin tarve muuttaa paradigmoja.Luova yrittäjyyspedagogiikka on uusi lä-hestymistapa yrittäjyyden opetukseen.Tähän asti yrittäjyyden opetuksessa onpainotettu kognitiivista ulottuvuutta jakeskitytty deklaratiivisen tiedon jakami-

seen. Luova yrittäjyyspedagogiikka pai-nottaa tasapuolisesti ihmisen affektiivis-ta, konatiivista ja kognitiivista ulottu-vuutta tässä nimenomaisessa järjestyk-sessä. Tässä artikkelissa raportoitu em-piirinen tutkimus osoittaa, että lähesty-mistapa on hedelmällinen. Luovassayrittäjyyspedagogiikassa on keskeistä ho-listinen ihmiskäsitys, kokemuksellinenja yhteistoiminnallinen oppiminen sekäluovat oppimismetodit. Yrittäjyyteenidentifioituminen merkitsee identifioi-tumista kokonaisena ihmisenä.

Johdanto

Yrittäjyys on ollut viimeaikoinavoimakkaasti esillä niin suomalai-sessa kuin kansainvälisessä yhteis-

kunnallisessa keskustelussa. Paasio,

28

Luova yrittäjyys-pedagogiikka avaaovia yrittäjyydelletaideyliopistossaOuti HäggProjektipäällikkö, KM, KTeOTampereen yliopistoIADE Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituuttihagg.outi@kolumbus.fiouti.hagg@iade.fi

ENSIMMÄINEN YRITTÄJYYSKASVATUKSEN TUTKIJA- JA TOIMIJATAPAAMINEN JÄRJESTETTIIN 9.-10.2.2007 VAASAN YLIOPISTOSSA.

TÄMÄ ARTIKKELI ON KIRJOITETTU VALTAKUNNALLISEN TAPAAMISEN TUTKIMUSESITYKSIIN JA –TEEMOIHIN PERUSTUEN.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:34 Sivu 28

Nurmi ja Heinonen (2005) toteavat, ettämonet yhteiskunnan murrokset ovatluoneet tilaa yrittäjyydelle yhteiskunnas-samme, jossa ollaan siirtymässä palkka-työyhteiskunnasta yrittäjyysyhteiskun-naksi. Luovia toimialoja on viime vuosi-na ravistellut voimakas elinkeinoraken-teen muutos. Lagerströmin ja Mitchel-lin (2005) mukaan luovien toimialojenosaamistarvearvioissa yrittäjyyden edis-täminen on keskeistä. Yrittäjyys tuleenähdä yhtenä kulttuuri- ja taidealojentulevaisuuden kehittämisen välineenä.

Luovilla toimialoilla (creative in-dustries) tarkoitetaan tässä artikkelissatoimintaa ja ammatteja, jotka pohjautu-vat yksilölliseen luovuuteen, taitoihin jalahjakkuuteen. Wileniuksen (2004) mu-kaan luovat toimialat pystyvät synnyttä-mään yrityksiä ja tuomaan lisäarvoa ole-massa olevien pk-yritysten kehittymi-seen. Jos luoviin toimialoihin liitetäänJohanssonin (2004) esityksen mukaises-ti vielä uudenlaiset toimialayhdistelmätkuten tiede, taide ja teknologia ja niidenvälimaastot, on luovuudella nähty ole-van vieläkin suurempi taloudellinenmerkitys. Toisaalta luova toimiala liittyyperinteisen toimialajaottelun kentässätoimialoihin, joita luonnehtii vahvaidentifioituminen substanssin hallin-taan.

Tämä artikkeli perustuu tutkimuk-seen, jonka tarkoituksena on yhdistääyrittäjyys ja luovan alan ammatillisuussekä tuottaa uutta tietoa yrittäjyyteenidentifioitumisen prosessista luovilla toi-mialoilla. Tutkimus kiinnittyy prag-maattisesti orientoituneeseen fenome-nologis-hermeneuttiseen paradigmaan.Grounded Theory lähestymistapa, jotatutkimuksessani käytän, on aineisto-pohjainen teorian rakentumismalli,mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen

teoria rakentuu aineiston pohjalta kui-tenkin niin, että teoreettiset esioletuksetsallitaan taustalla. Tutkimuksessa toteu-tetaan abduktiivista päättelyn logiikkaa.

Tässä artikkelissa raportoidaan osa-tutkimus, jossa tutkimuskysymyksenä,miten yrittäjyyttä tulisi lähestyä, jottayrittäjyyteen identifioitumista voitaisiinedistää taideyliopistokontekstissa. Perin-teisesti yrittäjyyden opetus on toteutta-nut behavioristista oppimiskäsitystä.Muutosta enteilee se, että kansainväli-nen keskustelu yrittäjyyden opettami-sesta on siirtynyt sisältökysymyksistäopetus- ja oppimisprosesseihin (Carrier2005, 151-152). Carrier korostaa, ettäyrittäjyyden opetuksessa on tarve muut-taa paradigmoja. Hän kutsuu yrittäjyy-den tutkijoita ja toimijoita kehittämäänja testaamaan uudenlaisia lähestymista-poja ja metodeja sekä jakamaan tuloksettoisten kanssa. (mt.) Tähän haasteeseentämä artikkeli haluaa olla vastaamassa.Luova yrittäjyyspedagogiikka on empi-rian ja teorian vuoropuhelussa kehitty-vä näkemys yrittäjyyden opetukseen.

Tässä artikkelissa tutkimusasetelmas-sa kiinnitetään huomio vaiheeseen,jossa yrittäjyysintentio on muuttumassayrittäjyyteen sitoutumiseksi. Tässä osa-tutkimuksessa on käytetty groundedaction (GA) lähestymistapaa. GA ontransformatiivinen metodi. Se pitää si-sällään prosessin, jossa jatkuvasti havai-taan, löydetään, opitaan, uudelleen ar-vioidaan ja uudelleen opitaan. Toimin-tavaiheessa reflektoidaan jatkuvasti teo-riaa, toimintoja ja tuloksia. Tämä pitääsisällään jatkuvan kehittämisen aspektit.(Simmons & Gregory 2003, 8.)

Artikkelin empiirinen aineisto onkerätty IADE Suomen taideyliopistojenkoulutus- ja kehittämisinstituutin ”Luo-

29

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 29

vien alojen yrittäjyysvalmennus” – kurs-silta syksyllä 2006. IADE on Taideteolli-sen korkeakoulun ja Teatterikorkeakou-lun yhteinen luovien alojen täydennys-koulutuksen instituutti. Kurssi toimi ke-hittyvän luovan yrittäjyyspedagogiikantoteuttamisen ensimmäisenä areenana.Artikkelissa hahmotellaan luovan yrittä-jyyspedagogiikan teoreettisia perusteita,jossa keskeistä on holistinen ihmiskäsi-tys, kokemuksellinen ja yhteistoimin-nallinen oppiminen sekä luovat oppi-mismetodit.

Elinkeinorakenteen muutos luovilla toimialoilla

Kauppa ja teollisuusministeriönLuovien alojen yrittäjyyden ke-hittämisstrategian 2015 mukaan

luovien alojen yrittäjyys on kasvava yri-tystoiminnan alue. Eurooppalaisessa tar-kastelussa kulttuurin ja luovien alojensektorin arvo oli vuonna 2003 yli 650miljardia euroa, mikä oli enemmänkuin autonvalmistusteollisuuden taiICT-sektorin. Luovien alojen työvoimantarve on kasvanut ja vuonna 2004 kult-tuurin ja luovien alojen sektorilla työs-kenteli 5,8 miljoonaa ihmistä, mikä oli3,1 prosenttia koko työllisestä työvoi-masta. Ala kasvoi 12,3 prosenttia enem-män kuin muu talous (Luovien alojenyrittäjyyden kehittämisstrategia 2015).

Luovia toimialoilla elinkeinoraken-teen muutos merkitsee osaamistarpei-den muutosta. Suomessa luovien alojenliikevaihto ja jalostusarvo kasvoivat vuo-sien 2000-2005 välillä 15 prosenttia,kun samaan aikaan elektroniikkateolli-suuden jalostusarvo pieneni seitsemänprosenttia ja metsäteollisuuden 38 pro-senttia(Luovien alojen yrittäjyyden ke-hittämisstrategia 2015). Lagerströmin jaMitchellin (2005) tutkimus osoittaa,

että luovan työn ja perinteisen kulttuu-rituotannon liitto on murtumassa ja tai-teiden sekä taideteollisen alan jatkoja-lostus on suuntautumassa muualle eliosaksi liike-elämää palvelevia osaamisin-tensiivisiä palveluja. Tämä muutos saat-taa tarkoittaa esimerkiksi muotoilunmerkitystä osana teollista tuotantoa jataidekäsityön muuttumista osaksi palve-lusektoria. Näin ollen luovien alojenyrittäjyyden kehittämisen kautta Suomivoi olla vahvistamassa muiden toimialo-jen ja koko maan kilpailukykyä. Toisaal-ta perinteisten taiteilija-ammattiryh-mien kuten muun muassa kuvataiteili-jat, näyttelijät, dramaturgit ja kirjailijattyöllistyminen taiteen ja kulttuurin toi-mialoille on yhä kireämpää (Lagerström& Mitchell 2005, 194). Kanerva ja Le-hikoinen (2007) näkevät, että perintei-sillä taidealoilla on kysymys taidealanparadigman muutoksesta, mikäli taitei-lijoiden luovaa osaamista halutaan hyö-dyntää kansallisen kilpailukyvyn vahvis-tajana. Tämä merkitsee uusia osaamis-tarpeita, jotka liittyvät substanssiosaa-misen päivittämiseen ja syventämiseensekä yleis-, moni- ja soveltavan osaami-sen laajentamiseen (Kanerva & Lehi-koinen 2007, 5). Tämä kehitys raivaatietä yrittäjyydelle luovilla aloilla.

Kynnys yrittäjyyteen on luovien alo-jen ammattilaisille suuri. Taustalla näyt-tävät olevan kielteiset asenteet yrittäjyyt-tä kohtaan. Yrittäjyyden ja sen myötä tu-levan osaamisen tuotteistamisen koe-taan tukahduttavan luovan ilmaisun.Keskeisinä yrittäjyyden esteinä nähdäänliiketoimintaosaamisen puute, koti-markkinoiden pienuus ja verkostojenpuute (mt. 108-112; 127). Liiketoiminta-osaamisen puute on ymmärretty tiedonpuutteeksi yritystoiminnasta. Kuitenkinse merkitsee ennen kaikkea kykenemät-tömyyttä toimia totutusta poiketen

30

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 30

muuttuvassa toimintaympäristössä. Toi-mialalle on tyypillistä keskittyminenoman osaamisensa varjeluun ja raja-ai-tojen rikkoutuminen kysyy uutta suh-tautumista ammattiin. Näin ollen yrit-täjyyden omaksuminen koskettaa sekäyksilötasolla että ammattikuntatasollaammatti-identiteettiä. Lagerström jaMitchell (2005) toteavat, että myös yrit-täjyyden kuva on vanhentunut stereoty-pia ja vaatii modernin yrittäjäkuvan kir-kastamista houkutellakseen alalle toimi-joita. Yrittäjyyteen orientoitumista puol-tavat omintakeisuus, monialaisuus,joustavuus, innovatiivisuus, kyky yhdis-tää uusia asioita ja toteuttaa omaleimai-sia palveluja ja tuotteita (Lagerström jaMitchell 2005, 108-112; 127). Yrittäjyy-den tuominen luoville toimialoille onhaastava tehtävä. Yrittäjyyden opetuk-sen on löydettävä uusia lähestymistapo-ja saavuttaakseen luovan alan toimijat.

Ammatti-identiteettiajan murroksessa

Minäkäsitys on ihmisen tietoi-nen käsitys itsestään. Aho jaLaine (1997) toteavat, että mi-

näkäsitys määrää ihmisen odotuksia jatulevaisuuden suunnitelmia. Minäkäsi-tys sisältää itsensä tiedostamisen, itsensätuntemisen ja itsensä arvostamisen. Ih-misen minäkäsityksestä voidaan sitenjossain määrin ennustaa hänen käyttäy-tymistään (Aho & Laine 1997, 16). Näinollen minäkäsitys ja itsetunto ovat am-matillisen kasvun ja yrittäjyysuraorien-taation kannalta oleellisen tärkeitä.

Taiteellisuus (artistry) on erottama-ton osa luovan alan toimijan minäkäsi-tystä ja ammatti-identiteettiä. Taiteelli-suus tarkoittaa yksilön itseilmaisua jasen tarkoituksena on tuottaa esteettisiäobjekteja. Meadin mukaan taiteellisessa

ilmaisussa yksilö ikään kuin pysäyttääsuhteensa ulkomaailmaan (Sutinen2003, 31-52). Tästä näkökulmasta käsintaiteellisuuden näkeminen itseisarvonaon ymmärrettävää.

Nykyinen pirstaleiseksi muuttunutmaailma asettaa pohdinnat minäkäsi-tyksestä ja identiteeteistä uuteen valoon.Hall (1999) toteaa, että vanhat identi-teetit, jotka vakauttivat pitkään sosiaa-lista todellisuutta, ovat rappeutumassa.Hallin mukaan muutokset antavat tilaauusille identiteeteille, mutta samalla nehorjuttavat ja sirpaloittavat yksilöä yhte-näisenä subjektina. Tämä ”identiteetti-kriisi” on osa suurempaa muutosproses-sia ja horjuttaa niitä tukipisteitä, joitayksilöllä on ollut sosiaalisessa maailmas-sa (Hall 1999, 19-20). Tämä Hallin esit-tämä ajatus on todentunut muun muas-sa vanhojen ammatti-identiteettien mur-tumisena, jota voisi kutsua ammatillisenminäkäsityksen paikaltaan siirtymiseksi.

Hall (1999) on erottanut kolme eri-laista käsitystä identiteetistä. Ensiksihän puhuu valistuksen subjektista, jokaperustui individualistiseen käsitykseenihmisestä jatkuvana ja itsensä kanssa”identtisenä” olemisesta koko olemassa-olonsa ajan. Toiseksi Hall puhuu sosio-logisesta subjektikäsityksestä, jossa yksi-lön identiteetti muodostui suhteessa”merkityksellisiin” toisiin. Muun muas-sa Mead ja muut symboliset interaktio-nistit ovat niitä auktoriteetteja, jotkatyöstivät tätä interaktiivista käsitystäidentiteetistä ja minästä (Hall 1999, 21-22; Schellenberg 1988, 43-45; 53). Kol-manneksi Hall nostaa esiin postmoder-nin subjektin, jolla ei ole kiinteää, ole-muksellisesti pysyvää identiteettiä, vaanidentiteetistä tulee liikkuva siinä mieles-sä, että yksilö ottaa erilaisia identiteette-jä eri aikoina. Nämä erilaiset identiteetit

31

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 31

32

eivät kuitenkaan ryhmity yhtenäiseksikokonaisuudeksi jonkin eheän minänympärille, vaan yksilön sisällä on erisuuntiin tempoilevia identiteettejä. Yk-silön identifikaatio vaihtelee siten jat-kuvasti. Hall toteaakin sarkastisesti, ettätäysin yhtenäinen, loppuunsaatettu,varma ja johdonmukainen identiteettion fantasiaa (Hall 1999, 22-23).

Ruohotie (2004) yhtyy Hallin (1999)käsitykseen postmodernista subjektistaja toteaa, että minäkäsitys on identiteet-tiin liittyvä kognitiivinen rakenne, jokatarkoittaa jatkuvaa itsensä käsitteellistä-mistä suhteessa erilaisiin roolivaatimuk-siin tai omiin kompetensseihinsa. Ruo-hotien mukaan eri tilanteissa korostuvaterilaiset minäkäsitykset ja yksi jako mää-rittää minäkäsityksiä on jakaa ne senmukaan, miten ne määrittelevät yksilönidentiteettiä. Eräs tapa luokitella identi-teettejä on luokitella ne sen mukaan,mihin yksilö kulloinkin identifioituu.Ruohotie nostaa esiin kolme minäkäsi-tystä. Persoonallinen identiteetti tar-koittaa sitä, miten yksilö määrittelee it-sensä suhteessa toisiin eli miten ainut-laatuiseksi hän kokee itsensä. Sosiaali-nen identiteetti puolestaan merkitseesitä, miten yksilö määrittelee itsensä in-teraktiossa. Sosiaalinen identiteetti kiin-nittää siten minäkäsityksen laajempaansosiaaliseen kenttään. Kollektiivinenidentiteetti korostuu puolestaan yhtei-söllisyydessä. Ruohotie painottaa, ettäyksilöllä on monia identiteettejä, jotkaaktivoituvat yksi kerrallaan tilanteesta jasosiaalisesta prosessista riippuen. Iden-titeetissä onkin kysymys siitä, miten yk-silö vastaa toisten tai itsensä asettamiinodotuksiin. Ruohotie painottaa, että eriidentiteetit eivät aktivoidu samalla ker-taa, vaan yhden identiteetin aktivoitu-minen estää toisen esiintulon. Identi-teetit perustuvat sosiaalisiin prosessei-

hin ja valikoituvat siten yksilön arvojenja tarpeiden pohjalta (Ruohotie 2004,7).

Lord, Brown ja Freiberg (1999) pu-huvat käsitteestä työskentelevä minäkä-sitys (working self-concept), jolla he tar-koittavat identiteettiä aktivoivaa meka-nismia. He toteavat, että työskentelevänminäkäsityksen aktivoituminen riippuukontekstin tai äskettäin saatujen koke-musten herättämistä vihjeistä eli roolinherääminen perustuu ympäristön anta-miin vihjeisiin. Lord ja Brown (2004)mallintavat työskentelevää minäkäsitys-tä kolmen komponentin avulla, jotkaovat vallitseva minäkuva (self-views), po-tentiaalinen minäkuva (possible selves)sekä tavoitteet ja standardit (current goalsand standards). Kaikki nämä kolme kom-ponenttia ovat interaktiossa keskenäänja luovat kontrollijärjestelmän, joka sää-telee muun muassa motivaatiota ja tun-netiloja (Ruohotie 2004, 8-9).

Luovan yrittäjyyspedagogiikanteoreettiset perusteet

Yrittäjyyteen identifioitumisenprosessissa luovilla toimialoillaon samanaikaisesti kysymys sekä

yrittäjyyteen että ammatillisuuteen kas-vamisen prosessista. Parhaimmillaanammatti-identiteettiin rakentuu yrittä-jyyden elementti. Tämä on johtoajatuskehitettäessä luoville aloille räätälöityäyrittäjyyspedagogiikkaa.

Scott, Rosa ja Klandt (1998) ovat ja-kaneet yrittäjyyskasvatuksen kolmeenvaiheeseen: oppia ymmärtämään yrittä-jyyttä, oppia yrittäjämäistä toimintata-paa ja oppia yrittäjäksi. Teoreettisestiluova yrittäjyyspedagogiikka nojaa Scott,Rosa ja Klandtin ajatuksiin (1998).Luova yrittäjyyspedagogiikka auttaa yk-

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 32

Kuvio 1. Kyrö (2006, 103).

33

silöä ymmärtämään yrittäjyyttä laaja-ala-isesti purkaen myyttejä yrittäjyydestä. Sa-malla oppija oivaltaa, kuinka hänen tu-lisi kehittää omaa ammatti-identiteetti-ään, niin että sen keskeinen ilmentymäon yrittäjämäinen toimintatapa. Näinluovan yrittäjyyspedagogiikan avulla luo-daan valmiudet yrittäjäksi oppimiseen.

Teorian ja empirian dialogissa kehit-tymässä oleva luova yrittäjyyspedago-giikka sitoutuu filosofisesti humanisti-seen ihmiskäsitykseen, jossa ihminennähdään toimivana ja intentionaalisenaolentona. Ihminen ymmärretään holis-tisesti tuntevana, tahtovana ja omaanelämänkulkuunsa vaikuttavana olento-na. Cibbin (2005) mukaan yrittäjyyteenoppiminen perustuu omanlaiseensa op-pimisfilosofiaan, jonka juuret ovat prag-matismissa (Mead, Dewey). Oppimises-sa on keskeistä kokemuksellisuus ja yh-teistoiminnallisuus. Kokemuksellinenoppiminen on jatkuva prosessi, joka pe-

rustuu kokemuksiin ja niiden analyy-siin. Prosessi etenee syklisesti, sillä on-nistunut oppimisprosessi tuottaa ainauutta sovellettavaa tietoa ja uusia koke-muksia, jotka jälleen reflektoidaan. Ko-kemusten yksilöllisyydestä huolimattaoppimisessa on keskeistä yksilön ja ym-päristön välinen yhteistyö. Yhteistoi-minnallisen oppimisen idean juuret no-jaavat John Deweyn oppimiskäsityksiin.Yhteistoiminnallinen oppiminen liittyysosiokulttuurisen oppimisen teorioihin,joissa korostetaan oppimista sekä tieto-jen ja taitojen syntymistä todellisessa toi-minnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuk-sessa. Yhteisö auttaa tulkitsemaan asioi-ta erilaisista näkökulmista.

Snown, Cornon ja Jacksonin (1996)luoma taksonomia ihmisen persoonalli-suuden ja älykkyyden konstruktioeroistatoimii luovan yrittäjyyspedagogiikan vii-tekehyksenä. Luovassa yrittäjyyspedago-giikassa taksonomia kuvaa affektiivisen,

Traits ofTemperament

Characteristicsmoods Achievement

Orientations

Orientations towardsSelf and Others

ActionControl

CareerOrientations

PersonalStyles

StrategiesTactics

Skills DomainKnowledge

Interests Beliefs

CognitionConationAffection

Personality Intelligence

ProceduralKnowledge

DeclarativeKnowledge

Temperament Emotion Motivation Volition

General and SpecialMental Ability Factors

Meta-conation Meta-cognition

General and SpecialPersonality Factors

Source: Combined (Snow, Corno & Jackson 1996, 247; Koiranen ja Ruohotie, 2001, 104) and complemented with Metal-Level Constructions.

Values

Attitudes

Meta-Affection

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 33

konatiivisen ja kognitiivisen ulottuvuu-den asemaa yrittäjyyteen oppimisen pro-sessissa. Taksonomia auttaa ymmärtä-mään pedagogiikan perusideaa, mikämerkitsee uutta lähestymissuuntaa yrit-täjyyteen. Luova yrittäjyyspedagogiikkapyrkii noudattamaan Kyrön (2005) nä-kemystä, jonka mukaan yrittäjyysope-tuksen tulisi käsittää kokonaisvaltaisestine prosessit, jotka liittyvät yksilön per-soonallisuuden kehittymiseen ja tieto-taidon karttumiseen (Kyrö 2005). Yrit-täjyydessä tärkein instrumentti on ihmi-nen itse. Ruohotie ja Koiranen (2000)korostavat, että toiminta yrittäjänä vaatiiosaamisen kehittämistä ja jatkuvaa op-pimista. Oppimisen ja yrittäjyyden ym-märtämiseksi on hyödyllistä erottaa toi-sistaan ihmisen persoonallisuuden jaälykkyyden kognitiiviset, affektiiviset jakonatiiviset rakenteet (Ruohotie & Koi-ranen 2000, 32).

Ruohotie ja Koiranen (2000) avaavattaksonomian käsitteitä, jotta niidenmerkityksen yrittäjyyteen identifioitu-misessa voisi ymmärtää. Affektiivisia ra-kenteita luonnehtivat käsitteet tunne,emootio, mieliala ja temperamentti. Ko-natiivisiin rakenteisiin liitetään käsitteetimpulssi, halu, tahto ja määrätietoinenpyrkimys. Motivationaalisia rakenteitaovat muun muassa tavoiteorientaatio,epäonnistumisen pelko, tulosodotukset,itsearvostus, usko omiin kykyihin jamahdollisuuksiin. Tahdonalaisia raken-teita ovat muun muassa sitkeys, tahtooppia, ponnistelu sekä sisäiset arviointi-ja kontrolliprosessit (mt. 32-36). Kogni-tiivisia rakenteita kuvaavat käsitteet ha-vaitseminen, tunnistaminen, ymmärtä-minen, ajattelu, järkeily ja päättely. Kog-nitiivinen alue voidaan jakaa prosedu-raaliseen ja deklaratiiviseen tietoon.Deklaratiivinen tieto linkittää yhteen

käsitteet ja asiatiedon. Proseduraalisessatiedossa yhdistyvät tieto ja taito. Tietoilman taitoa ei ole sovellettavissa (mt.32-34).

Vaikka taksonomiassa esiintyvät kä-sitteet erotellaan toisistaan keinotekoi-sesti, on näitä eroja todellisuudessamahdotonta pitää puhtaasti erillääntoistaan (mt. 36). Taksonomia antaa kui-tenkin välineen tarkastella omaa kehit-tymistään erilaisista näkökulmista.Tähän asti yrittäjyydenopetuksessa onpainotettu ihmisen kognitiivista ulottu-vuutta ja yrittäjyyttä on lähestytty tästäsuunnasta. Yksilön muut ulottuvuudeton unohdettu lähes kokonaan. Opetuson keskittynyt deklaratiivisen tiedon ja-kamiseen. Uusi näkökulma on lähestyäyrittäjyyttä ihmisen affektiivisesta ulot-tuvuudesta käsin. Yrittäjyyteen, etenkinluovilla toimialoilla, liittyy paljon tun-teita, pelkoja ja unelmia Uusi lähesty-mistapa painottaa tasapuolisesti ihmi-sen affektiivista, konatiivista ja kognitii-vista ulottuvuutta tässä nimenomaisessajärjestyksessä.

Yrittäjyyden oppimisessa on tärkeääosallistuminen ja yhteisöllisessä toimin-nassa saadut konkreettiset oppimiskoke-mukset. Kokemukset muuttuvat merki-tyksiksi reflektoinnin kautta (kts. Mezi-row, Ruohotie, Mentkowski). Herme-neuttinen kehä kuvaa yrittäjyyteen op-pimisen reflektiivistä prosessia: oppijareflektoi suhdettaan yrittäjyyteen kaikil-la edellä mainituilla ulottuvuuksilla.Reflektio johtaa uuteen tulkintaankerta toisensa jälkeen ja avartaa ymmär-rystä yrittäjyydestä. Prosessissa on kysy-mys jatkuvasta syklisestä oppimisproses-sista.

34

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 34

35

Mentkowski (2003, 181) on esittänytteoksessaan Learning That Lasts in-tegratiivisen ammatillisen kasvun mal-lin, jossa yhdistyvät oppiminen, kehitty-minen ja suoritus. Tämä malli soveltuuoivallisesti myös yrittäjyyteen identifioi-tumisen malliksi luovilla toimialoilla,jossa ammatillisuus kulkee käsi kädessäyrittäjyyden kanssa.

Mentkowskin (2003) integratiivisenkasvun mallissa ihmisen oppiminen eitapahdu lineaarisesti, vaan syklimäises-ti. Mallissa suoritus tapahtuu yksilön jaympäristön välisessä interaktiossa, jossakorostuvat yksilön kyvyt, taidot ja emoo-tiot. Sosiaalisen vuorovaikutuksen näh-dään edistävän oppimista. Myös tulevai-suuden visiointi ja mahdollisuuksien en-nakointi aktivoi yksilöä tarttumaanuusiin mahdollisuuksiin ja tilanteisiin.Palaute toimii kasvun edistäjänä(Mentkowski 2003, 181-183).

Mentkowskin (2003) mallissa ovatratkaisevia transformatiiviset oppimis-syklit, jotka tekevät mahdolliseksi moni-puolisen kehittymisen yrittäjyyteen kas-

vun eri osa-alueilla. Ensimmäisen oppi-missyklin peruskysymys on: ”Mitä minäosaan ja kuinka sovellan osaamistani?”Syklin kehällä ovat kasvun eri alueet:mallin tai esikuvan tunnistaminen, ajat-telu suorituksen aikana, kehysten ajatte-leminen ja tiedon konstruointi. Näinajattelun ja toiminnan vuoropuhelu luooppijalle mielikuvan siitä, mitä hän osaaja kuinka hän soveltaa osaamistaan. Täl-lainen vuoropuhelu vaatii usein har-jaantumista. Yrittäjyyden kompetenssinperustana on uppoutuminen sekä am-mattispesifisen alueen että liiketoimin-taosaamisen ajatteluun ja käytäntöön(Mentkowski 2003, 189-193; 209.)

Toisen syklin peruskysymys on:”Mitä osaan tehdä eri ympäristöissä jakuinka voin parantaa suoritustani?”Tämän syklin kehällä kasvun alueinaovat: mielikuva roolisuorituksesta, roo-lisuorituksen tarkkailu, itsearviointi jareflektiivinen oppiminen. Yhdistämälläsuorituksen ja itsereflektion oppija ym-märtää, mitä hän osaa tehdä eri ympä-ristöissä ja miten hän voi parantaa suo-ritustaan. Näin oppija ottaa vähitellen

Kuvio 2. Yrittäjyyteen oppimisen prosessi luovilla toimialoilla (Hägg 2006).

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 35

oppimisen omiin käsiinsä. Tässä proses-sissa ovat tärkeitä usko omiin kykyihinluovat positiivisen asenteen uusia haas-teita kohtaan (mt. 2003, 193).

Kolmannen syklin kysymys on:”Kuka minä olen ja millaiseksi minunpitäisi tulla?” Tämän syklin kehällä onkysymys sitoutumisesta erilaisiin lähes-tymistapoihin, näkökulmiin ja aktivi-teetteihin ja kasvun alueina ovat itsenäi-nen oppiminen, todellisuuden uudel-leen konstruointi, eri näkökulmien ar-vostaminen ja laaja-alainen oppiminen.Tässä prosessissa on tärkeää itsefeflek-tio, jossa kohteena ovat henkilökohtai-set uskomukset, oletukset, arvot ja iden-

titeetti. Näin oppija kasvaa tietoiseksiomasta itsestään (mt. 2003, 193.)

Mentkowskin (2003) mukaan in-tegratiivisessa kasvumallissa on kysymysmuutosprosessista. Tämä prosessi vaatiitransformatiivista oppimista, mikä tar-koittaa uskomusten, asenteiden, arvojenja oletusten poisoppimista ja vastaavienuusien oppimista (mt. 2003, 189-215).Ihmiselle on luonteenomaista vastustaamuutosta, mutta yrittäjyyteen identifioi-tumisessa jatkuvan muutoksen hyväksy-minen on kasvun edellytys. Ment-kowskin intergratiivinen kasvumalli ko-koaa oivallisesti yhteen ne elementit,joista yrittäjyys versoo.

36

Kuvio 3. Yrittäjyyteen oppimisen syklisen prosessin malli (Hägg 2006).

Tutkimusasetelma,aineiston keruu ja analysointi

Taideyliopistoissa annettava ope-tus liittyy monipuolisesti teatte-riin, tanssiin, kuvataiteisiin, mu-

siikkiin, muotoiluun, mediaan ja sisäl-löntuotantoon. Suhde ja asennoitumi-nen yrittäjyyteen vaihtelevat. Taidealoil-la työllistyminen on usein haasteellistaja taideyliopistoissa nähdäänkin, että

yrittäjyysopinnot tulevat opiskelijoilletarpeeseen. Paasion, Nurmen ja Heino-sen (2006) mukaan taidealoilla nähdääntärkeänä, että yrittäjyydestä puhuttaisiinsellaisella tavalla, joka ei tuntuisi vie-raalta heidän kontekstissaan. Aikaisem-min toteutetuissa yrittäjyysopinnoissaperusongelmana oli koettu se, että opet-tajat edustivat toista tieteenalaa, eivätkyenneet välittämään sanomaansa.Luova yrittäjyyspedagogiikka haluaa

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 36

tarttua tähän ongelmaan, jolloin opetusvoidaan toteuttaa taidealan kontekstissasen omalla kielellä.

Luovien alojen yrittäjyysvalmennus jasiinä käytettävä luovaa yrittäjyyspedago-giikkaa kehitetään tutkijan toimestaIADE Suomen taideyliopistojen koulu-tus- ja kehittämisinstituutissa. Yrittäjyys-valmennus liittyy intentio- ja start-up -vai-heisiin. Luovaa yrittäjyyspedagogiikkaademonstroitiin ensimmäisen kerran IA-DEssa syksyllä 2006. Kyseessä oli uudenlähestymistavan kehittäminen dialogissaempirian ja teorian kanssa.

Tutkimushenkilöt on valittu luovientoimialojen ammattiosaajista, joiden ai-komuksena on ryhtyä yrittäjiksi. Tutki-mushenkilöiden yrittäjyysintentio on to-dennettu siinä, että he ovat omaehtoises-ti hakeutuneet luovien alojen yrittäjyys-valmennukseen tarkoituksenaan ryhtyäyrittäjiksi. Koulutuksen tavoitteeksi olijohtoajatusten mukaisesti asetettu oppiaymmärtämään yrittäjyyttä laaja-alaisesti,oppia yrittäjämäistä toimintatapaa jaoppia yrittäjäksi. Opiskelijoille korostet-tiin, että yrittäjyydessä on kysymys oppi-misprosessista, jossa toimija itse on aktii-vinen osapuoli. Koulutus oli tarkoitettuluovien alojen ammattilaisille, jotka ovatkiinnostuneita yrittäjyydestä ja yrityksenperustamisesta. Koulutus kesti kolmekuukautta.

Valmennukseen valitut henkilöt(N=19) edustivat luovia toimialoja laaja-alaisesti: näyttelijä (1), oopperalaulaja (1),kirjoittava toimittaja (1), sisustusarkki-tehti (1), arkkitehti (1), teollinen muo-toilija (2), vaatetussuunnittelija (3), asus-tesuunnittelija (1), tekstiilisuunnittelija(1), kalustesuunnittelija (1), graafikko(1), muotoilujohtaja (1) ja valokuvaaja(1). Kolmella koulutukseen osallistujalla

oli muu kuin luovan alan koulutus: eko-nomi (2) ja diplomi insinööri (1), muttaheidän liikeideansa edusti luovaa toimi-alaa. Jokainen osallistuja oli vakavastisuunnitellut yrityksen perustamista

Empiirinen aineisto kerättiin kolmenkuukauden ajan opiskelijoita havainnoi-malla, haastattelemalla ja keräämällä kir-joitettuja kertomuksia. Oppimismetodei-na käytettiin luovalle toimialalle räätälöi-tyjä metodeja, jotka perustuivat koke-mukselliseen ja yhteistoiminnalliseen op-pimiseen. Metodeina käytettiin muunmuassa kehollista työskentelyä, osallista-vaa draamaa, disruptio-työpajoja, reflek-tiivistä portfoliota, simulointipelejä, de-monstraatioita, dialogisia keskusteluja,klinikkatyöskentelyä, workshop-työsken-telyä ja presentaatioita. Tärkeä oppimis-väline oli vertaisarvioinnit pareittain jaryhmissä. Käytössä oli sähköinen oppi-misalusta Moodle, jonne voitiin kootaopetusmateriaaleja, etätehtäviä, kirjalli-suusluetteloita, vertaisarviointeja, kes-kusteluja jne. Opiskelijat antoivat kirjal-lisen palautteen vastaamalla lomakekyse-lyyn. Lisäksi opiskelijat haastateltiin kah-dessa ryhmässä, jossa he reflektoivat ko-kemuksiaan valmennuskurssista.

Empiirinen tutkimus vaati tutkijaltaluovuuden, luovan alan ja luovan alantoimijan syvällistä tuntemista, jotta tut-kija voisi päästä käsiksi tutkittavien elä-mismaailmaan. Tässä artikkelissa rapor-toidaan valmennuskurssin ensimmäisethavainnot teorian ja empirian dialogissakehittyvän luovan yrittäjyyspedagogiikansoveltuvuudesta taideyliopistokonteks-tiin. Laadullinen analysointi merkitseetässä artikkelissa havaintojen nimeämistäavoimen koodauksen tarkkuudella. Sy-vempi analyysi seuraa myöhemmin.

37

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 37

38

Ensimmäiset tulokset

Tutkimuksen tiedonantajien mu-kaan yrittäjyysopintojen tarjontataideyliopistoissa on ollut tähän

asti vähäistä, tai niitä ei ole ollut lain-kaan. Opinnoissa ei ole huomioitu luo-van toimialan ominaispiirteitä.

Yrittäjyydestä kyllä puhutaan meillälähes ainoana työllistymisvaihtoehtona,mutta siihen ei tarjota mitään välineitä.

Tähänastiset tutkimustulokset osoit-tavat, että yrittäjyydellä on lähtökohtai-sesti ”huono sointi” luovilla toimialoil-la. Yrittäjyyden kuva on kapea-alainen jayrittäjyyden koetaan tuhoavan luovuu-den. Aineisto osoittaa, että taiteellisuus(artistry) on erottamaton osa luovan toi-mijan minäkäsitystä ja ammatti-identi-teettiä. Tämä tekijä näyttää muodostu-van affektiivisella tasolla keskeiseksi es-teeksi yrittäjyyteen identifioitumisenprosessissa.

Tiedonantajien mukaan oman osaa-misen kaupallistaminen koettiin vaikeaksi.Yhtenä syynä oli oman luovan ilmaisunmenettämisen pelko. Suurimmaksi es-teeksi yrittäjäksi ryhtymisessä opiskelijatilmoittivat ”huoraamisen pelon” elioman osaamisensa kaupallistamisen.Yrittäjyyteen identifioituminen merkit-see kuitenkin identifioitumista koko-naisena ihmisenä, jolloin myös taiteelli-suuden elementti on voimavara yrittä-jyydessä.

Taide on pyhää. Jos sitä myy, myy it-sensä. Vaan kunpa pääsisin tuosta huo-raamisen pelosta!

Toisena syynä nähtiin kasvojen ja us-kottavuuden menettäminen oman ammatti-

kunnan keskellä. Ammattikuntauskolli-suus saattoi nousta ylitse muiden arvo-jen. Hyväksynnän hakeminen kollegoil-ta on tavallista luovilla toimialoilla.

Joo, joo. Toisillemmehan me niitä ta-loja piirrellään, eikä asiakkaille.

Tunnetasolla koettiin ongelmaksirohkeuden puute. Valmennuksen edetes-sä opiskelijat pääsivät käsittelemään har-joitusten kautta tunteitaan ja voitta-maan pelkoja sekä saamaan uskoa unel-miinsa.

Sitten on ittestään löytäny, et on seturvallisuuden halu ja se on ollu se syy,et en oo ryhtyny aiemmin yrittäjäksi.Vaikka mä olen koko elämäni hakenujuuri tätä. Se on jotenki tän yhteiskun-nan perusajatus se turvallisuus.

Opiskelijat näkivät ja kokivat yrittä-jyyden hyvin kokonaisvaltaisena asiana,kun stereotyyppinen kuva yrittäjyydestäoli saatu purettua. Yrittäjyys näyttäytyiprosessina, jossa pelkän yrittäjyyteen liit-tyvän asiatiedon jakaminen nähtiin riit-tämättömänä.

Siinä kyllä menee kouluttajien rahathukkaan, jos yrittäjyyttä ei nähdä koko-naisuutena. Se on asenne ja psyykekysy-mys viimekädessä.

Opiskelijoiden identifioituminenyrittäjyyteen eteni askel askeleelta proses-sinomaisesti. Jokainen edeltävä vaihe val-misti reflektoinnin kautta seuraavaa ke-hityksen vaihetta. Affektiivisen ja kona-tiivisen ”tason” jälkeen syntyi ”nälkä”tietää ja taitaa enemmän. Näin luotiinmotivaatio ja tahto oppia myös useinvaikeaksi koettuja asiatietoja.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 38

Mä olen oppinut täällä, miten to-teuttaa sitä yritystä käytännössä, muut-taa sitä tarpeen mukaan ja hakee uusiaratkaisuja. Jos me oltais saatu pelkäs-tään yrittäjävalmennusta, siis tietoa ka-sapäin, niin me oltais kyllä aivan kuses-sa. Ei olis mitään selviytymiskeinoja,kun tulee ensimmäinen ongelma eteen,niin sit olis, et mitäs nyt…

Meille on ollut yhteistä sen jälkeen,kun on tultu tutuiksi itsemme ja tois-temme kanssa – löydetty se luottamustoisiimme kaikilla tasoilla, se starvingfor information, nälkä saada uutta tie-toa ja saada löytää se oma roolinsa.

Kouluttajien vahva asiantuntemus,hyvä ja omaleimainen tapaa kommuni-koida, monipuolisten ja interaktiivstenoppimismenetelmien käyttö koettiinmerkityksellisiksi oppimisessa.

Se tapa, millä se kouluttaja aloittieli ymmärsi, miten meit lähestytään, etme ollaan luoviin ihmisii ja mikä mei-hin puree. Ja sit me jouduttiin heti sii-hen imuun mukaan ja jouduttiin vas-taamaan eli siihen meidän keskiseenvuorovaikutukseen. Sit se, et puhuu niinavoimesti, et tietää, et se luottaa meihin.

Valmennuksen aikana opiskelijatprosessoivat suhdettaan ammatti-identi-teettiinsä, taiteeseen ja yrittäjyyteen. Se,mikä koulutuksen alussa nousi suurim-maksi ylitettäväksi esteeksi, oman osaa-misensa kaupallistaminen, voitettiinuseimpien kohdalla valmennuksen ai-kana. Myös oman itseluottamuksen vah-vistuminen oli opiskelijoille merkityk-sellistä.

Ja se, että mä oon freelancer, niintäällä mä oon oppinu ajattelee itteäniyrittäjänä ja oppinu sitä, mikä on kaik-

keest vaikeinta, se ittensä myymine. Ny-kyään mä tavallaan tuotteistan itteäniomassa päässäni koko ajan ja mietin,miten mä toimisin älykkäästi. Eikäenää tunnu, et huorais.

Valmennuksen tavoitteena oli oppiayrittäjämäiseen toimintatapaan. Valmen-nuksen aikana opiskelijat irrottautuivatperinteisestä ajattelusta, missä yrittäjyysnähdään ainoastaan omistajayrittäjyyte-nä. Opiskelijat oivalsivat yrittäjämäisenajattelun omaksi voimavarakseen työelä-mässä.

Ja vaikkei ryhtyiskään itse yrittäjäk-si, niin onhan tää hirvee lisäarvo tää tie-tomäärä ja asennepuoli. Jos ajattelee,että työllistäisi itse ihmisiä, jolla ei olemitään käsitystä liiketoiminnasta ja yri-tyksen kokonaisuudesta, se on aikavajaa se osaaminen. Se, että on yrittä-jämäinen ajattelu, se on hirmunen aputyöelämässä.

Yrittäjyyteen identifioitumisen pro-sessissa oli sosiaalisilla suhteilla ja keski-näisellä vuorovaikutuksella suuri merki-tys.

Minusta on helpottunut tämä yrit-täjäksi lähteminen tämän kolmen kuu-kauden aikana, kun näkee, että on ole-massa oikeesti mun alan yrittäjiä. Yrit-täminen - se on tekemistä, elämää, eisen kummempaa. Ammattitaitohanmulla on vahva.

Onnistunut ryhmäytyminen loi luot-tamusta, joka edesauttoi oppimista ref-lektointiin. Reflektoinnin taitoon oppi-minen tuli ilmi opiskelijoiden päivittäi-sissä pohdinnoissa ja reflektiopäiväkir-joissa.

39

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 39

40

Tääll on ollu niin avoint tää palau-te, et joka kerta on tienny, et täält voitulla ihan mitä vaan ja se on kasvatta-nut ja vapauttanu, kun ollu se luotta-mus toisiin.

Aineiston avoin koodaus osoittineljä tekijää ylitse muiden, jotka osoit-tautuivat yrittäjyyden esteiksi:

•artistisuus identiteettikysymyksenä•oman osaamisen kaupallistamisen

vaikeus sekä henkisellä että konk-reettisella tasolla

•uskottavuuden menettäminen oman ammattikunnan silmissä

•rohkeuden puute.

Tutkimus osoitti, että uusi pedagogi-nen lähestymistapa murtaa stereotyyppi-siä käsityksiä ja avaa ovia yrittäjyydelle.Näin ollen lähestymistapa on hyvin he-delmällinen. Keskeisiksi muutoksiksivalmennuksen jälkeen tutkittavien yrit-täjyysasenteissa osoittautuivat:

•yrittäjyys ymmärrettiin asenteena elämään

•yrittäjyys ymmärrettiin oppimispro-sessina, johon jokaisella on mah-dollisuus

•reflektoinnin taito muodostui tär-keimmäksi työkaluksi oppimispro-sessissa

•ammatti-identiteetin uudelleen-muotoutuminen käynnistyi.

Yrittäjyys opittiin tavoitteiden mu-kaisesti näkemään kokonaisvaltaisenaasiana. Kysymys on asenteesta elämään.Aineisto korosti yrittäjyyden oppimisenprosessimaista luonnetta, jossa reflektionäyttelee keskeistä osaa. Suhde ammatti-identiteettiin nousi alusta alkaen kes-keiseksi pohdinnan alueeksi. Sen uudel-leenmuotoutuminen sai pontta sosiaali-sesta vuorovaikutuksesta ja ryhmäref-lektiosta. Empiirinen aineisto kävi jat-

kuvaa vuoropuhelua teorian kanssagrounded action lähestymistavan mu-kaisesti tuottaen alkioita teorian muo-dostamiseksi.

Opiskelijoista (N=19) neljä perustiyrityksen koulutuksen aikana ja kah-deksan ilmoitti perustavansa yrityksenkolmen kuukauden kuluessa kurssinpäättymisestä. Näistä kolme oli jo pe-rustanut yrityksen kuukauden kuluttuakoulutuksen päättymisestä. Kolme opis-kelijaa ilmoitti perustavansa yrityksenvuoden sisällä koulutuksen päättymises-tä, mutta hankkivansa sitä ennen työ-harjoittelun (ulkomailla) kautta ammat-tikokemusta. Kolme opiskelijaa jatkoipalkkatyössä ja yksi opiskelija määräai-kaisessa työssä. Määräaikaisessa työssäollut perusti yrityksen palkkatyön ohellaja ilmoitti siirtyvänsä kokotoimiseksiyrittäjäksi työsuhteen päätyttyä. Val-mennuksen määrälliset tavoitteet täyt-tyivät yli odotusten. Valmennuksen kes-kiarvo annetussa palautteessa oli 4.8(asteikko 1-5, minimiarvo 1 ja maksimi-arvo 5), mitä voidaan pitää erinomaise-na.

Kontribuutio

Tämä artikkeli on pyrkinyt avaa-maan yrittäjyyden identifioitumi-sen prosessia taideyliopistokon-

tekstissa näkökulmasta, joka liittyy in-tention muuttumiseen yrittäjyyteen si-toutumiseksi. Empiria osoittaa eittä-mättä yhteyden sekä Snown, Cornon jaJacksonin (1996) taksonomiaan ettäMentkowskin (2003) integratiivisen op-pimisen malliin. Empiirinen aineistovahvistaa, että kehittyvän luovan yrittä-jyyspedagogiikan lähestymistavalla voi-daan purkaa myyttejä ja avata ovia yrit-täjyydelle alalla, jossa yrittäjyysvastaisetasenteet ovat yleisiä.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 40

Pedagogiikan peruspilarit holistinenihmiskäsitys, kokemuksellinen ja yhteis-toiminnallinen oppiminen ja luovatmetodit ovat saaneet empirialta kan-nustavan palautteen. Luovat oppimis-metodit ”puhuvat” luovan alan omaamonivivahteista kieltä. Pedagogiikan ke-hittäminen jatkuu vuoden 2007 aikana,jolloin sitä demonstroidaan uudelleenTeatterikorkeakoulussa ja Taideteolli-sessa korkeakoulussa. Seuraavana haas-teena pedagogiikan kehittämisessä onkouluttajien valmentaminen. Koulutta-jilta odotetaan korkeaa asiantuntemus-ta, hyvää ja omaleimasta tapaa kommu-nikoida, monipuolisia oppimismenetel-miä ja interaktiivisuutta. Kouluttajienon päästävä syvällisesti käsiksi luovanyrittäjyyspedagogiikan perusperiaattei-siin ja heille on annettava työkaluja ke-hittää omaa toimintaansa.

Luova yrittäjyyspedagogiikka on rää-tälöity luovalle toimialalle, mutta senmonistettavuus muille toimialoille onmahdollinen. Luovassa yrittäjyyspeda-gogiikassa annetaan tilaa ammatillisuu-delle ja kunnioitetaan siihen liittyviä ar-voja. Näin ollen voisi olettaa pedagogii-kan soveltuvan myös muille ammatilli-suutta korostaville aloille kuten esimer-kiksi sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysval-mennukseen.

Meneillään oleva väitöstutkimukse-ni, jonka osatutkimus on tässä artikke-lissa raportoitu, tulee tuottamaan kont-ribuutiota yrittäjyyden tutkimukseen jayrittäjyyskasvatuksen käytännön kehit-tämistyöhön.

Lähteet

Aho, S. & Laine, K. 1997. Minä ja muut.Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen.Keuruu: Otavan kirjapaino.

Carrier, C. 2005. Pedagogical Challenges inEntrepreneurship Education. In P. Kyrö & C.Carrier (Eds.) The Dynamics of Learning Ent-repreneurship in a cross-Cultural UniversityContext. Hämeenlinna: University of Tampere,136-158.

Cultural Statistics in Finland 2005. Kult-tuuritilasto 2005. Tilastokeskus. Statistical Cent-re of Finland.

Gibb, A. 2005. The Future of Entrepre-neurship education – Determining the basis forcoherent policy and practice? In P. Kyrö & C.Carrier (Eds.) The Dynamics of Learning Ent-repreneurship in cross-Cultural University Con-text. Hämeenlinna: University of Tampere.

Elinkeinoelämän keskusliitto. PK-yritykset –merkitys kansantaloudessa ja EU:ssa. Saatavilla >http://www.ek.fi/ek_suomeksi/yrittajyys/pk_yrityks-et/Merkitys_kansantaloudessa_ja_eussa.php < Luet-tu 15.9.2006

Euroopan yhteisöjen komissio. 2003. Vihreäkirja. Yrittäjyys Euroopassa.

Hall, S. 1999. Identiteetti. Tampere: Vasta-paino.

Kanerva, A. & Lehikoinen, K. 2007. Me-nestyksen jonglöörit. Luovien alojen täydennys-koulutus ja sen arvo. Esiselvitys. IADE Julkaisu-sarja 1/2007.

Kyrö, P. 2006. Avauksia riskin oppimiseen jaopetukseen. Teoksessa P. Kyrö & A. Ripatti(toim.) Yrittäjyyskasvatuksen uusia tuulia. Tam-pere: Tampereen yliopistopaino, 103.

Kyrö, P. & Carrier C. 2005. Entrepreneuriallearning in universities: Bridges across borders.In P. Kyrö & C. Carrier (Eds.) Learning Ent-repreneurship in a Cross-Cultural UniversityContext. Hämeenlinna: University of Tampere.

Lagerström, S. & Mitchell, R. 2005. KlerotI. Taide- ja kulttuurialojen elinkeinorakenteenmuutos ja lähitulevaisuuden osaamistarpeet. Cu-poren julkaisuja 9. Kulttuuripoliittisen tutki-muksen edistämissäätiö. Helsinki: Yliopistopai-no.

Lord, R. G. & Brown, D. J. 2004. Leaders-hip Process and Follower Self-Identity. Mahwah,New Jersey: Lawrence Erlbaum Associate Publis-hers.

Lord, R. G., Brown, D.J. & Freiberg, S.J.

41

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 41

1999. Understanding the dynamics of leaders-hip: The role of follower self-concepts in the lea-der/follower leadership. Organizational Behavi-our and Human Decision Processes 78, 167-203.

Luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrate-gia 2015. KTM Julkaisuja 10/ 2007. Saatavillaosoitteessa > http://julkaisurekisteri.ktm.fi < Luettu28.3.2007

Mentkowski, M. & Associates. 2003. Lear-ning That Lasts. Integrating Learning, Develop-ment and Performance in College and Beyond.San Francisco: Jossey-Bass Publishers.

Mezirow, J. 1998. Uudistava oppiminen.Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Helsin-ki: Painotalo Mikor.

Paasio, K., Nurmi, P. & Heinonen, J. 2005.Yrittäjyys yliopistojen tehtävänä. Opetusministe-riön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:10.Helsinki: Yliopistopaino.

Ruohotie, P. 2000. Conative Constructs inLearning. Teoksessa P. Pintrich & P. RuohotieConative Constructs and Self-regulated Lear-ning. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy, 1-30.

Ruohotie, P. & Koiranen, M. 2000. Yrittäjä-nä kasvaminen. Teoksessa J. Honka, P. Ruoho-tie, A. Suvanto & L. Mustonen (toim.) Ammat-tikasvatuksen haasteet. Hämeen Ammattikor-keakoulu. Julkaisu D:125.Saarijärvi: SaarijärvenOffset Oy, 32-40.

Ruohotie, P. 2004. Minäkäsityksen ja–identiteetin muuttuminen johtamisen tavoit-teena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 1 (4),4-15.

Schellenberg, J. A. 1988. Sosiaalipsykologianklassikoita. Helsinki: Gaudeamus.

Scott, M.G., Rosa P. & Klandt, H. 1998.Educating Entrepreneurs for Wealth Creation.Educating Entrepreneurs for Wealth Creation.Aldershott: Ashgate.

Simmons, O.E. & Gregory, T.A. 2003.Grounded Action: Achieving Optimal and Sus-tainable Change. Qualitative Social Research[On-line Journal] 4 (3), Art. 27. Saatavana www-muodossa osoitteessa: <http://www.qualitative-research.net/fqs-texte/3-03/3-03simmons-gregory-e.htm>. Luettu 13.3.2005.

Snow, Corno & Jackson 1996. IndividualDifferences in affective, Conative Functions. In

D.C. Berliner & R.C. Calfee (Eds.) Handbook ofeducational Psychology. New York: Simon &Schuster Macmillian, 243-310.

Strauss, A. & Corbin, J. 1990. Basics of Qua-litative Research. Grounded Theory Proceduresand techniques. Thousand Oaks, CA: Sage Pub-lications, Inc.

Sutinen, A. 2003. Kasvatus ja kasvu. GeorgeH. Meadin kasvatusajattelu John Deweyn jaCharles S. Peircen filosofian valossa. Akateemi-nen väitöskirja. Turku: Painosalama.

Wilenius, M. 2004. Luovaan talouteen. Kult-tuuriosaaminen tulevaisuuden voimavarana.Helsinki: Edita Prima Oy

42

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 42

43

Itsenäisyys on eräs yrittäjyyden omi-naispiirteistä, joiden katsotaan hei-jastavan yrittäjän ominaispiirteitä,kuten aloitekyky, innovatiivisuus,riskinottokyky ja visionäärisyys. Senkatsotaan edustavan tekijää, jokahoukuttelee valitsemaan yrittäjänuran ja ammatin. Jatkajasukupol-

ven käsitykseen itsenäisyydestä jo lap-suudessa ja nuoruudessa vaikuttavatperheyrityksessä perustajasukupolven

esimerkki ja tapa tehdä työtä. Itsenäisyy-den kehittyminen jatkajasukupolvenkeskuudessa edellyttää itseluottamuk-sen, itseohjautuvuuden, tavoitteellisuu-den sekä koulutuksen kannustamista jaylläpitämistä. Kasvu itsenäisyyteen mah-dollistuu jatkajasukupolven vaikutus-mahdollisuuksien, päätöksenteon ja val-lan kasvaessa. Jatkajasukupolven kasvuitsenäisyyteen omistajina vaatii perhe-yritykseltä sekä resursseja, keskustelua

Juha KansikasYliassistentti, KTT, FMJyväskylän yliopisto,Taloustieteiden tiedekuntakansikas@econ.jyu.fi

Jatkajasukupolvennäkökulma:kasvu itsenäisyyteenperheyrityksen omistajayrittäjänä

ENSIMMÄINEN YRITTÄJYYSKASVATUKSEN TUTKIJA- JA TOIMIJATAPAAMINEN JÄRJESTETTIIN 9.-10.2.2007 VAASAN YLIOPISTOSSA.

TÄMÄ ARTIKKELI ON KIRJOITETTU VALTAKUNNALLISEN TAPAAMISEN TUTKIMUSESITYKSIIN JA –TEEMOIHIN PERUSTUEN.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 43

että tavoitteiden asettamista. Kyseessäon vuosia kestävä sukupolvenvaihdok-seen kuuluva prosessi, johon jatkajasu-kupolven jäsenistä valikoitu ja sosiaalis-tuu taitojen, tahdon sekä asenteiden pe-rusteella osa perheen jäsenistä.

Johdanto

Perheyritykseen kuuluu ominais-piirteinä perheen omistajuus jajohtajuus (Chrisman, Chua &

Steier 2005, 237). Usein suvun tai per-heen jäsenet työskentelevät perheyrityk-sessä, jossa sukupolvenvaihdosta suun-nitellaan tai sellainen on toteutettu(Chrisman, Chua & Sharma 2005, 556-558). Perheyrityksessä kasvetaan esiku-vien, harjoittelun ja työn kautta osaami-seen, jota tukee koulutus sekä urakiertomuissa yrityksissä ennen palaamista per-heyrityksen palvelukseen (ks. esim. Kan-sikas 2007).

Tämän tutkimuksen kontekstina su-kupolvenvaihdos esiintyy sen yleisim-mässä muodossaan eli omistajayrittäjyy-den siirtona perustajalta seuraavan su-kupolven jatkajalle. Sukupolvenvaihdosasettaa haasteita jatkajasukupolven kas-vulle perheyrityksen johtamiseen jaomistamiseen monin tavoin. Tämän tut-kimuksen kohteena on tutkia jatkajasu-kupolven kasvua omistajayrittäjyyden it-senäisyyteen. Itsenäisyys on omistaja-yrittäjän työssä vaadittava ominaisuus,joka heijastaa yrittäjyyden osaamista jakokemusta. Tutkimuksen tavoitteenaon käsitteellistää tutkittavaa aihepiiriälaadullisen haastattelututkimuksen esi-vaiheena. Työssä määritellään käsitea-nalyyttisesti itsenäisyys omistajayrittäjä-nä.

Suomessa perheyritysten on arvioituedustavan noin 80 % koko yrityskan-

nasta, mikä tarkoittaa yrityksien käsit-teellistämistä useiden vaihtoehtoistenominaispiirteiden kautta perheyrityksik-si. Kleinin, Astrachanin ja Smyrnioksen(2005, 333-334) mukaan perheyrityksiätulisi arvioida eri sävyjen, kuten vallan-käytön, kokemuksen ja kulttuurin kaut-ta eikä pelkästään kvantitatiivisena di-kotonomisena luokitteluna perheyrityk-siin (kyllä) tai muihin yrityksiin (ei).Määrällisesti yksinyrittäjän rekrytoides-sa lisää työvoimaa yritys alkaa kasvaaperheyritykseksi. Työn ja omistajuudenjakaminen tuo tarpeen lisäresurssienhankkimiselle, joka toteutetaan ensinpaitsi työntekijöiden niin myös perheenpiiristä.

Kooltaan pienistä yrityksistä huo-mattava osa on perheyrityksiä, muttaSuomessa keskisuurista yrityksistä 47 %ja 30 % suurista yrityksistä kuuluu per-heen tai suvun omistamiin yrityksiin(Tourunen 2007). Määrällisesti suurinosa perheyrityksistä on kooltaan pieniäyrityksiä, joille jatkajasukupolven kasvuitsenäisyyteen ja omistajayrittäjyyteenon sekä koulutuksellinen että ammatil-linen haaste.

Perheyrityksiä kohtaava ominaispiir-re, sukupolvenvaihdos, luo tarpeen jat-kajasukupolven kasvulle omistajuuteenja yrittäjyyteen. Tavoitteet vaihtelevattoimialan, taitojen ja yrityksen koonmukaisesti. Suurin osa sukupolvenvaih-doksista tapahtuu perustajasukupolvel-ta seuraavalle sukupolvelle (Ibrahim,Soufani & Lam 2001, 245-246). Jatkaja-sukupolven kasvun omistajayrittäjyy-den, kuten itsenäisyyden haasteisiin,voidaan katsoa tapahtuvan erityisesti Pk-yrityksissä perustajasukupolvelta jatkaja-sukupolvelle. Tällöin perheyrityksetkohtaavat paitsi yrittäjyyden ja liiketoi-mintaosaamisen, niin myös omistajuu-

44

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 44

den siirron haasteet sekä taloudellisestiettä psykologisesti.

Yrityskoon kasvaessa toiselta kol-mannelle sukupolvelle siirtyvät useim-miten omistajuus kuin muut tehtävätsaman perheen tai suvun piirissä suku-polvelta toiselle (Sonfield & Lussier2001, 196). Tässä tutkimuksessa mielen-kiinto kohdistuu perustajalta jatkajalletapahtuvassa omistajayrittäjyyden siir-rossa. Tällöin kyse on kooltaan pienistäja keskisuurista yrityksistä, joissa sekäperheen omistajuus ja valta perheyrityk-sessä vaikuttavat jatkajasukupolven kas-vuun itsenäisyyteen omistajayrittäjyy-dessä.

Jatkajien kehittyminen perheyritys-ten vetovastuuseen synnyttää useitahaasteita sekä taitojen, tietojen ettäosaamisen kehittämiseksi ja ylläpitämi-seksi. Itsenäisyyteen kasvamisen voidaankatsoa olevan eräistä omistajayrittäjyyt-tä heijastavista tekijöistä, joita voidaantutkia omistajuuteen valikoitumista ku-vaavista tekijöistä. Työn käsitteellinentutkimusongelma on seuraava: Mitenperheyrityksen jatkajasukupolven kasvuitsenäisyyteen omistajayrittäjyydessä voi-daan määritellä?

Omistajayrittäjyysperheyrityksessä

Perhe omistajina edustaa pitkäjän-teistä tapaa toimia omaisuudenpuolesta. Oman suvun tai per-

heen omaisuus halutaan siirtää suku-polvelta toiselle (Murray 2003, 18). Sa-malla perheyritykset siirtävät arvoja su-kupolvelta toiselle (ks. esim. Niemelä2006) niin, että ne heijastavat omista-juuden osaamista sekä asenteita ja eetti-siä toimintatapoja, joita liitetään omis-tajuuteen.

Handler (1994, 149) asettaa useitahaasteita jatkajasukupolven kasvulleomistajayrittäjyyteen. Jatkajasukupolvenon sitouduttava kouluttautumaan japrofessionalisoitumaan perheyritykseenniin, että he ovat vastuussa yhdessä per-heyrityksestä. Samalla perustajan tulisisiirtyä perheyrityksessä taka-alalle ja an-nettava tilaa sekä mahdollisuuksia jat-kajasukupolven käytettäväksi. Perheenvisio, tapa ratkaista ristiriitoja, luotta-mus sekä yhteiset tavoitteet ohjaavat per-heyritystä sukupolvenvaihdoksessa.

Omistajuus perheyrityksessä voidaannähdä sekä psykologisena, tunteeseenkuuluvana, taloudellisena, omistukseenkohdistuvana sekä identiteetin kauttamääräytyvänä, viestintään rakentuvanaomistajuutena. Nämä esiintymismuo-dot ovat toisiinsa verkottuneita ja joskustoisensa läpäiseviä omistajuutta kuvaa-via tekijöitä. Sekä psykologinen, talou-dellinen että identiteettiin sitoutuvaomistajuus ovat jatkajasukupolven per-heyrityksessä tarvitsemia osaamisaree-noita.

1) Psykologinen omistajuus.

Psykologinen omistajuus kuvaa tun-netta kuulua johonkin tai omistaa jokinasia (Koiranen 2007, 8). Kyse on psyko-logisella tasolla ilmenevästä omistajuu-desta, joka heijastuu tahtona toimia jon-kin asian puolesta ilman että kyseessäolisi jonkin asian taloudellinen omista-minen. Psykologinen omistajuus heijas-tuu tunne- ja tahtotilana, josta voi ollahyötyä esimerkiksi motivoitaessa työnte-kijöitä saavuttamaan asetetut tavoitteet.Psykologinen omistajuus ei edusta tut-kimuksen kohteena olevaa jatkajasuku-polvelle siirrettävää omistajuutta, koskasillä ei ole taloudellista luonnetta. Sensijaan kuuluvuuden tunne perheyrityk-

45

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 45

seen voidaan saavuttaa identiteetinomistajuuden siirrolla.

2) Taloudellinen omistajuus.

Taloudellisella omistajuudella tar-koitetaan jonkin kohteen omistamistajuridisesti ja taloudellisesti. Tällöinomistajuus synnyttää sekä velvollisuuk-sia omistajuuden vastuun kantamisestaettä oikeuksia tehdä päätöksiä omista-juudesta ja omistajuuden kohteesta(Hall & Koiranen 2007, 7-8). Taloudel-linen omistajuus edustaa jonkin koh-teen omistamista juridisesti.

Omistajuus siirron kohteena suku-polvenvaihdoksessa edellyttää perheyri-tykseltä suunnittelua, valmistautumistaja suunnitelman toimeenpanoa (Shar-ma, Chrisman & Chua 2001, 10-12).Suunniteltaessa taloudellisen omista-juuden, perheyrityksen, siirtoa sukupol-velta toiselle, verotuksen ja yritysvaralli-suuden suunnittelun lisäksi kyseessä onpsykososiaalinen prosessi. Luottamus jaymmärtäminen sukupolvien ja jatkajienvälillä sekä sitoutumisen saavuttaminenperheyrityksen omistajayrittäjyyteen ku-vaavat sukupolvenvaihdosta perheyri-tyksessä (Handler 1992, 288). Taloudel-lisen omistajuuden siirto on omistaja-yrittäjäksi valikoitumisen ja vallan jaka-misen kysymys perheyrityksessä.

3) Identiteetin omistajuus.

Identiteetin kautta määräytyvä omis-tajuus heijastuu viestintänä yrityksen ul-kopuolelle. Kyse on symboleista, väreis-tä, logoista ja viestinnästä, joilla heijas-tetaan esimerkiksi perheyrityksen arvojaja liiketoimintaa (ks. esim. Kansikas2006). Identiteetin omistajuutta siirret-täessä jatkajasukupolvi kasvaa perheyri-tyksen arvoihin ja haluun työskennellä

omistajuuden puolesta.

Omistajuus perheyrityksen jatkajillemerkitsee kasvua useisiin taitoihin.Omistajalla tulee olla sitoutuminen per-heyritykseen. Tämän lisäksi tarvitaanhenkilökohtaisia kykyjä onnistua sosiaa-listen verkostojen rakentamisessa. Omis-tajan tulee uudentaa aktiivisesti omis-tuksen kohdetta ja vaikuttaa päätöksen-teollaan sen hyväksi. Tämä merkitsee re-surssien käyttöä perheyrityksen onnistu-misen puolesta. Omistajayrittäjänä toi-mittaessa useiden asioiden hallinta sa-manaikaisesti sekä liiketoimintaosaami-sen taidot ovat tarvittavia (Hanzelkova,Kansikas & Krejci 2007, 76). Omista-juuteen kasvu on jatkajasukupolvelletaitojen kehittämisprosessi, jossa kyvythoitaa omistajuutta itsenäisesti mahdol-listuvat.

Itsenäisyys työssä, päätöksenteossa ja

suunnittelussa

Itsenäisyys omassa työssä ei ole yrittä-jien etuoikeus. Itsenäisyys ja samallavastuu ovat lisääntyneet useissa työ-

tehtävissä (ks. esim. Prince 2003). Työnitsenäisyyden kasvu heijastuu siten, ettäammatissa voi kontrolloida omia työ-olosuhteita työn määrän, työajan ja ta-voitteiden osalta palkkaan vaikuttavasti(Bae & Orlinsky 2004, 482).

Vapauden sekä itsenäisyyden dele-goinnin on katsottu lisäävän tuotta-vuutta. Vapaus ja itsenäisyys on nähty sy-nonyymeinä, joita molempia tarvitaantuloksien saavuttamiseen sekä luotta-muksen kasvattamiseen omista kyvyistäja osaamisesta työyhteisössä (Krause2004, 85). Vastuun lisääntyminen työntavoitteista ja tuloksista lisää koettua it-senäisyyden määrää omassa työssä.

46

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 46

47

Tämä ei kuitenkaan välttämättä johdavapauden tunteen kokemiseen. Vapaustehdä jotakin johtaa vastuuseen josta-kin, mikä heijastaa itsenäisyyttä. Vapausja itsenäisyys poikkeavat käsitteellisestitoisistaan. Koettu autonomia ja itsenäi-syys omistajayrittäjänä ovat sen sijaan sy-nonyymeja tässä tutkimuksessa.

Itsenäisyyden ominaispiirteitä ovatGemündenin, Salomonin ja Kriegerin(2005, 366) mukaan tavoitteiden asetta-minen, rakenteellisuus, resurssit sekä so-siaalisuus. Tavoitteiden asettamiseenkuuluu oikeus asettaa omat tavoitteetsekä tavat niiden saavuttamiseen. Ra-kenteellisessa itsenäisyydessä sosiaalinenidentiteetti heijastuu muihin sosiaalisiinjärjestelmiin. Resurssit tavoitteiden saa-vuttamiseen heijastavat itsenäisyyttä. Va-paus organisoida kanssakäymistä, sopi-muksia ja viestiä heijastavat sosiaalista it-senäisyyttä.

Itsenäisyys lisääntyy kotona tehtävänetätyön muodossa. Kuten Davis ja Blass(2007, 40) toteavat, itsenäisyyteen kuu-luvat tällöin käsitteellisesti seuraavat te-kijät:

1) Tavoitteellisuus itsekurina

Itsenäisyys heijastuu tavoitteellisenaja läpinäkyvästi todennettavana työnäsekä tulosvastuuna asetetuista tavoitteis-ta ja niiden saavuttamisesta. Itsekuriheijastuu pitkäjänteisenä työnä tavoit-teiden saavuttamiseksi (Mongiello &Harris, 2006, 366).

2) Itseohjautuvuus

Itsenäisyys luo mahdollisuuksia ja va-pauksia itseohjautuvuuden kulttuurille.Itseohjautuvuus heijastuu aktiivisuute-na ja aloitteellisuutena omistajana. Ak-

tiivinen omistaja etsii oma-aloitteisestimahdollisuuksia ja hoitaa omaisuuttaparhaalla mahdollisella tavalla. Kyse onhalusta kontrolloida itse tilannetta sekätyöllistää oma itsensä sekä muut perhe-yrityksen työntekijät omistajuuden avul-la (Getz & Petersen 2005, 238-239).

3) Tehokas ajankäyttö

Itsenäisyys luo mahdollisuuksia jous-tavuuteen ajan sekä muiden resurssienkäytössä. Tehokas ajankäyttö mahdollis-tuu itsenäisellä päätöksenteolla ja jous-tavuudella tilanteissa, joissa vaaditaanaktiivista päätöksentekoa (Scott-Ladd,Travaglione & Marshall 2006, 407).

4) Kodin, perheen ja työn liittyminentoisiinsa

Perheyrityksen omistajayrittäjänäkoti, työ ja perhe vaikuttavat toisiinsa jasiihen, mitä koettu itsenäisyys on omis-tajuudessa (Karofsky, Millen, Yilmaz,Smyrnios, Tanewski & Romano 2001,322).

Itsenäisyyteen voi kuulua näiden li-säksi itseluottamuksen kasvu (Leung, Pe-Pua & Karnilowicz 2006, 101). Tämänvoidaan katsoa olevan itsenäisyyden kas-vun edellytys, jota tarvitaan omistaja-yrittäjyyteen valikoitumisessa (Thomp-son 1999, 210). Kuten Bruyat & Julien(2000, 168) toteavat, yrittäjyyden eräsnäkökulma on arvon luominen. Tähäntarvitaan yrittäjiä yksilöinä, jotka hyö-dyntävät liiketoimintamahdollisuuksiaja tuottavat lisäarvoa yritystoiminnassa.Tähän liittyy toimintavapaus (”a certaindegree of freedom of action”) yrittäjän työs-sä ja päätöksenteossa (päätöksenteostayrityksessä ks. esim. Newburry, Zeira &Yeheskel 2003, 396-398), jonka voidaankatsoa olevan yrittäjyyteen kannustava

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 47

48

tekijä. Päätöksenteko voi perustua osal-listuvaan johtamiseen (johtamisesta, ks.Maritan, Brush & Karnani 2004, 500),joka kannustaa itsenäisiä asiantuntijoi-ta toimimaan yrityksen tavoitteidenpuolesta. Samalla tavalla omistajuudenjohtamisessa perheyrityksessä voidaankäyttää osallistuvaa johtamista, jokakannustaa aktiiviseen omistajuuteen jatekoihin omistajana. Tämä johtaminenjohtaa voimaantumiseen ja valtaantu-miseen niin, että omistajat kokevat voi-vansa vaikuttaa omistajuuden parhaak-si. Voimaantuminen edellyttää itsenäi-syyden lisäksi resursseja saavuttaa itseasetetut tavoitteet (Gebert, Boerner &Lanwehr 2003, 41).

Itsenäisyyden ja toimintavapaudenpuuttuminen voi johtaa siihen, ettätyötä valvotaan, koordinoidaan ja yhdis-tellään. Kyse on päätöksenteon ja työnvallan puuttumisesta (López-Navarro &Camisón-Zornoza 2003, 24). Itsenäisyyt-tä voi esiintyä yrittäjyydessä sekä työssä,päätöksenteossa että ajattelussa. Jatkaja-sukupolven osalta omistajayrittäjyydenitsenäisyyden kehittymisen esteiksi voi-vat osoittautua perustajan paternalisti-nen tai maternalistinen valvonta ja seu-ranta. Tämä hidastaa tai estää itseluot-tamuksen ja itsensä johtamisen synty-mistä jatkajasukupolven keskuudessa.Lee & Wong (2004, 12) näkevätkin itse-näisyyden tahtona olla vapaa kontrol-loinnista omien tavoitteiden toteutta-miseksi. Kyse on vallasta asettaa ja saa-vuttaa omia tavoitteita (Fox, Spector &Miles 2001, 293).

Itsenäisyydellä on vaikutus yrittäjyy-den intention syntymiseen ja kehittymi-seen (Shapero on analysoinut itsenäi-syyden erääksi intentioon heijastuvaksitekijäksi, ks. esim. Krueger, Reilly &Carsrud 2000, 417). Tätä voi selittää se,

että itsenäisyys luo mahdollisuudenkäyttää erilaisia tapoja ja taitoja tehdätyö (Bajor & Baltes 2003, 363). Syntyyitseohjautuvuutta, joka tukee omistaja-yrittäjyyteen valikoitumista. Itsenäisyyson yksi Lumpkinin ja Dessin (2001, 431)EO:n (Entrepreneurial Orientation) tasois-ta. He korostavat, kuten Bruyat ja Ju-lienkin, itsenäisyyden tekevää luonnettayrittäjyydessä: ”…autonomy is defined as in-dependent action by an individual or teamaimed at bringing forth a business concept orvision and carrying it through competition.”Itsenäisyys liittyy yrittäjäksi kasvamisenja valikoitumisen prosessiin.

Tuotekehitys ja innovaatioprosessityönä on yksi itsenäisyyden lähestymis-tavoista. Itsenäisyyttä työhön kasvami-sen kautta nähtynä voidaan tutkia teh-täväkohtaisesti. Tiimeillä tai työyksiköil-lä voi olla asiantuntijatehtävässä, kutentuotekehityksessä, delegoitu valtaa javastuuta saavuttaa tavoitteet. Kyse onvastuusta päätöksien tekemiseen ja työnorganisointiin. Samalla itsenäisyys voimerkitä vastuuta verkostoitumisesta yh-teistyökumppanien ja asiakkaiden kans-sa (van den Ende & Wijnberg & Vogels& Kerstens 2003, 276-277).

De Trevillen ja Antonakiksen (2006,110) käsiteanalyyttinen ote käsittelee it-senäisyyttä vaihtoehtoina eli aikaan liit-tyvänä vapautena sekä vastuullisena it-senäisyytenä, joka esiintyy läpinäkyvästiorganisaatiossa

1) Vallan jakautumisena

Vallan jakautuminen on läpinäkyvää jajatkajien itsenäisyys vaikuttaa vallan-käyttöön sekä sen delegointiin.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 48

49

2) Johtamisen hajautumisena

Osaamisen kasvu ja sitoutuminen per-heyritykseen luo mahdollisuuksia joh-tamisen hajauttamiselle niin, että jatka-jasukupolven itsenäisyys tukee tehtä-vien jakamista.

3) Päätöksentekoon osallistumisena

Jatkajasukupolvi voi osallistua perheyri-tyksen päätöksentekoon aktiivisemminkasvaessa mukaan yrityksen arkeen.

Paitsi että itsenäisyys on nähty useintyöhön ja tehtävärakenteeseen liittyvänätekijänä, kyse voi olla ajattelusta. Suun-nittelu ja visiointi voivat olla itsenäisyyt-tä osoittavia tekijöitä (Dant & Gund-lach 1998, 37-38). Innovaatioprosessissaitsenäisyys voi olla luovuuden kannus-tin. Itsenäinen työnkuva heijastuu kek-seliäisyytenä ja joustavien ratkaisuidentekemisenä, jota edellytetään palvelu-konseptien kehittämiseksi. Tämän voi-daan nähdä vaikuttavan siihen, ettänoudatettavat säännöt voivat olla selkei-tä ja yksiselitteisiä. Itsenäisyys työssä hei-jastuu sen valvonnan ja seurantameka-nismien yksinkertaisuutena (Perez-Frei-je & Enkel 2007, 19).

Itsenäinen tavoitteiden asetanta voijohtaa parempaan tulokseen. Itsenäisyy-dellä on vaikutusta sitoutumisena työ-hön niin, että se lisää tuottavuutta.(Bajor & Baltes 2003, 348). Itsenäisyysomistajana voi kuvata sitoutumista työ-hön ja päätöksentekoon niin, että teke-misestä ja osaamisesta tulee tiedostettuaja opittua.

Koettua itsenäisyyttä voi selittää täl-löin vanhempien sekä paikallisen kult-tuurin esimerkki. Ne vaikuttavat siihen,miten itsenäisyys koetaan ja miten sitä

käytetään omistajana (Keller & Caciop-pe 2001, 72). Itsenäisyyteen kasvu selit-tyy varhaisessa vaiheessa tunteiden,kuten luottamuksen puutteen, sosiaalis-ten pelkojen ja turvattomuuden, voitta-misena. Itsenäisyyteen kasvu tapahtuulapsuusiässä (ks. esim. Prezza, Alparone,Cristallo & Luigi 2006), mikä heijastuuaikuisikään työnteossa, päätöksissä jaomistajuudessa. Kuten Schindehutte,Morris ja Brennan (2003, 95) toteavat,työtä tekevien ja omistavien vanhem-pien roolimalli vaikuttaa lapseen niin,että itsenäisyys, itseluottamus ja halusaavuttaa tavoitteita kehittyvät.

Itsenäisyyteen liittyy vallankäyttö,joka heijastaa itsenäisyyden astetta. Itse-näisyys synnyttää vastuun omaisuudesta(de Treville & Antonakis 2006, 106).Vallan aktivoitumiseen tarvitaan legimi-toitu itsenäisyys käyttää valtaa ja tehdäpäätöksiä. Kyseessä voi olla delegoitu,annettu valta, tai otettu, vallattu vallan-käytön muoto. Tämän lisäksi itsenäisyy-den edellytyksenä ovat resurssit sekä tek-nologian, rahoituksen, ajan sekä johta-misen tasoilla (Young & Tavares 2004,216). Perheyrityksessä jatkajasukupolvitarvitsee resursseja kasvaakseen mukaanomistajayrittäjyyden arkeen. Koulutus,työn harjoittelu ja aika ovat resursseja,joita valikoitumisprosessissa tarvitaanjatkajasukupolven osaamisen kehittämi-seksi perheyrityksen tarpeisiin.

Itsenäisyys omistaja-yrittäjyydessä

Jatkajasukupolvi tarvitsee vuosia taivuosikymmeniä kasvaakseen perhe-yrityksen omistajayrittäjiksi. Itsenäi-

syys selittää sekä yrittäjyyden intentiotasekä yrittäjäksi valikoitumista. Sillä onvaikutusta siihen, miten jatkajasukupol-velle onnistutaan siirtämään omistajuu-

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 49

50

den osaaminen perheyrityksessä. Itse-näisyys heijastuu perheyrityksen omista-jayrittäjyyteen työnä, päätöksentekona,vastuuna sekä tulevaisuuden tavoitteel-lisuutena.

Työn käsitteellinen tutkimusongel-ma oli seuraava: Miten perheyrityksenjatkajasukupolven kasvu itsenäisyyteenomistajayrittäjyydessä voidaan määritel-lä?

Itsenäisyyteen kasvu vaatii jatkajasu-kupolvelta sekä perheyritykseltä seuraa-via asioita:

a) Tahto kasvaa itsenäisyyteen ja vas-tuuseen perheyrityksestä (Handler1994).

Perheyrityksillä on usein tahto siirtääomaisuus ja perheyrityksen arvoja suku-polvelta toiselle. Edelleen alle puoletperheyrityksistä suunnittelee sukupol-venvaihdoksen kirjallisesti, vaikka aiko-mus sukupolvenvaihdokseen olisi vireil-lä. Perheyrityksen tavoite siirtää omista-juus sukupolvelta toiselle niin, että pe-rustaja- ja jatkajasukupolvi ovat itse mo-tivoituneet muutosprosessiin, on perus-ta itsenäisyyteen kasvulle omistajayrittä-jyydessä.

b) Taloudellisen omistajuuden taidot(Hall & Koiranen 2007).

Perheyritystä tulee hoitaa omistajuu-tena aktiivisesti, tavoitteellisesti ja kou-luttautumalla vastaamaan muutoksiin jahaasteisiin liiketoiminnassa. Taloudelli-sen omistajuuden taidot saavutetaankoulutuksen sekä työn avulla. Ne ovatperusta itsenäisyydelle omistajayrittäjyy-dessä.

c) Perheyrityksen identiteetin omak-suminen: oman itsenäisyyden raken-tuminen (Kansikas 2007).

Kasvu omistajayrittäjyyteen ei olepelkästään taloudellisen omistajuudentaitojen omaksumista, mutta myös per-heyrityksen jatkuvuuden turvaamistatyönantajana ja veroja maksavana yksik-könä. Perheyrityksen identiteettiin si-toutunut omistaja hoitaa aktiivisesti jauudentavasti perheyritystä omistuksena.

d) Omistajayrittäjyyden taidot (Han-zelkova, Kansikas & Krejci 2007).

Jatkajasukupolven jäsenistä ne hen-kilöt, jotka valikoituvat omistajayrittä-jiksi perheyritykseen jatkajan jälkeen,tarvitsevat sekä omistajuuden että yrit-täjyyden taitoja perheyrityksen kilpailu-kyvyn ylläpitämiseksi. Henkilökohtaisenmotivaation lisäksi sosiaaliset taidot, lii-ketoimintaosaaminen, kyky tehdä useitaasioita samanaikaisesti ja uudentavapäätöksenteko kuvaavat jatkajasukupol-vesta valikoituvan omistajayrittäjän tai-toja.

e) Resurssit jatkajasukupolven kasvul-le omistajayrittäjyyden itsenäisyyteen(Davis & Blass 2007).

Perheyrityksessä tulisi olla resurssejaitseohjautuvuuden kulttuurin synnyttä-miselle. Tämä edellyttää perustajasidon-naisuudesta siirtymistä delegoivaan kult-tuuriin, jossa on tilaa kasvaa omistajuu-den vastuuseen. Jatkajasukupolven jä-senten oma kyky asettaa omia tavoittei-ta ja vaikuttaa urakehitykseen tukevat it-senäisyyden tunteen syntymistä omista-juudessa.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 50

f) Osallistuva johtaminen väylänä jat-kajasukupolven omistajuuteen(Gebert, Boerner & Lanwehr 2003).

Kannustaminen aktiiviseen omista-juuteen voimaantumisen (itseluot-tamus) sekä valtaistumisen (resurssienhajauttaminen jatkajasukupolvelle)kautta synnyttää omistajayrittäjyyteenvaadittavia taitoja. Vallan ja päätöksen-teon hajauttaminen synnyttää jatkajasu-kupolven itsenäisyyden tunteita ja koke-muksia.

Perheyrityksen jatkajasukupolvenkasvu itsenäisyyteen omistajayrittäjyy-dessä voidaan määritellä prosessiksi,jossa jatkajasukupolvi sosiaalistuu ja va-likoituu omistajuuteen taitojen, tahdonsekä asenteiden tasoilla niin, että syntyyitsenäisyyden kokemuksia itseluotta-mukseen, itseohjautuvuuteen ja tavoit-teellisuuteen perustuen.

Lähteet

Bae, S.H. & Orlinsky, D.E. 2004. The expe-rience of professional autonomy among psychot-herapists in Korea and the United Stated, Inter-national Journal of Intercultural Relations. Vol. 28,481-505.

Bajor, J.K. & Baltes, B.B. 2003. The rela-tionship between selection optimization withcompensation, conscientiousness, motivation,and performance, Journal of Vocational Behavio.,Vol. 63, 347-367.

Bruyat, C. & Julien, P.-A. 2001. Defining thefield of research in entrepreneurship, Journal ofBusiness Venturing. Vol. 16, 165-180.

Chrisman, J.J., Chua, J.H. & Sharma, P.2005. Trends and Directions in the Develop-ment of a Strategic Management Theory of theFamily Firm, Entrepreneurship: Theory & Practice.Vol. 29. Nr. 3, 555-576.

Chrisman, J.J., Chua, J.H. & Steier, L. 2005.Sources and Consequences of Distinctive Fami-liness: An Introduction, Entrepreneurship: Theory& Practice. Vol. 29. Nr. 3, 237-247.

Dant, R.P. & Gundlach, G.T. 1999. TheChallenge of Autonomy and Dependence inFranchised Channels of Distribution, Journal ofBusiness Venturing. Vol. 14, 35-67.

Davis, A. & Blass, E. 2007. The futureworkplace: views from the floor, Future. Vol. 39,38-52.

van den Ende, J., Wijnberg, N., Vogels, R. &Kerstens, M. 2003. Organizing innovative pro-jects to interact with market dynamics: a coevo-lutionary approach, European Management Jour-nal. Vol. 21. Nr. 3, 273-284.

Fox, S., Spector, P.E. & Miles, D. 2001.Counterproductive work behavior (CWB) in res-ponse to job stressors and organizational justice:some mediator and moderator tests for autono-my and emotions. Journal of Vocational BehaviorVol. 59, 291-309.

Gebert, D., Boerner, S. & Lanwehr, R. 2003.The risks of autonomy: empirical evidence forthe necessity of a balance management in pro-moting organizational innovativeness. Creativityand Innovation Management Vol. 12. Nr. 1, 41-49.

Gemünden, H.G., Salomo, S. & Krieger, A.2005. The influence of project autonomy on pro-ject success. International Journal of Project Mana-gement. Vol. 23, 366-373.

Getz, D. & Petersen, T. 2005. Growth andprofit-oriented entrepreneurship among familybusiness owners in the tourism and hospitalityindustry. Hospitality Management. Vol. 24,. 219-242.

Hall, A. & Koiranen, M. 2007. Dimensionsand implications of ownership in the family bu-siness, In J. Kansikas & S. Lehti (Eds.) Dimensionson Family Business Research Vol. 1: Values and Res-ponsible Ownership. University of Jyväskylä. Re-ports from the School of Business and Econo-mics Nr. 36, 4-24.

Handler, W. C. 1992. The succession expe-rience of the next generation. Family Business Re-view. Vol. 5. Nr. 3, 283-308.

Handler, W.C. 1994. Succession in familybusiness: A review of the research. Family Busi-ness Review. Vol. 7. Nr. 2, 133-158.

Hanzelkova, A., Kansikas, J. & Krejci, J.2007. The next generation abilities in responsib-le ownership. In J. Kansikas & S. Lehti (Eds.) Di-mensions on Family Business Research Vol. 1: Values

51

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 51

and Responsible Ownership., University of Jyväsky-lä. Reports from the School of Business and Eco-nomics Nr. 36, 72-89.

Ibrahim, A.B., Soufani, K. & Lam, J. 2001.A Study of succession in a family firm. Family Bu-siness Review Vol. 14. Nr. 3, 245-258.

Kansikas, J. 2006. Corporate identity in largefamily companies. FERC (Family Enterprise Re-search Conference, Wilfrid Laurier University, Cana-da), Conference Paper, unpublished.

Kansikas, J. 2007. Jatkajasukupolven kasvuomistajayrittäjyyden vastuuseen perheyrityksessä.Teoksessa P. Kyrö, H. Lehtonen. & K. Ristimäki(toim.) Yrittäjyyskasvatuksen monia suuntia. Yrittä-jyyskasvatuksen julkaisusarja 5/2007, Tampe-reen yliopiston kauppakorkeakoulu, 98-114.

Karofsky, P., Millen, R., Yilmaz, M.,R., Smyr-nios, K.X., Tanewski, G.A. & Romano, C.A.2001. Work-family conflict and emotional well-being in American family businesses. Family Bu-siness Review. Vol. 14. Iss. 4, 313-324.

Keller, T. & Cacioppe, R. 2001. Leader-fol-lower attachments: understanding parental ima-ges at work. Leadership & Organization Develop-ment Journa., Vol. 22 Nr. 2, 70-75.

Klein, S.B., Astrachan, J.H. & Smyrnios,K.X. 2005. The F-PEC scale of family influence :construction, validation, and further implicationfor theory. Entrepreneurship: Theory & Practice.Vol. 29, Iss. 3, 321-339.

Koiranen, M. 2007. Chicken or egg? Explo-ring the connection between psychologicalownership and entrepreneurial drive, In J. Kan-sikas & S. Lehti (Eds.) Dimensions on Family Busi-ness Research Vol. 2: Knowledge Creation and Psycho-logical Ownership. University of Jyväskylä. Reportsfrom the School of Business and Economics. Nr.37, 4-17.

Krause, D.E. 2004. Influence-based leaders-hip as a determinant of the inclination to inno-vate and of innovation-related behaviors. An Em-pirical investigation The Leadership Quarterly. Vol.15, 79-102.

Krueger, N.F. Jr., Reilly, M.D. & Carsrud,A.L. 2000. Competing models of entrepreneurialintentions. Journal of Business Venturing. Vol. 15,411-432.

Lee, S.H. & Wong, P.K. 2004. An explora-tory study of technopreneurial intentions: a ca-reer anchor perspective. Journal of Business Ventu-ring. Vol. 19, 7-28.

Leung, C., Pe-Pua, R. & Karnilowicz, W.2006. Psychological adaptation and autonomyamong adolescents in Australia: A comparison ofAnglo-Celtic and three Asian groups. Internatio-nal Journal of Intercultural Relations. Vol. 30, 99-118.

López-Navarro, M.Á. & Camisón-Zornoza,C. 2003. The effect of group composition andautonomy on the performance of joint ventures(JVs): an analysis based on Sparnis export JVs. In-ternational Business Review. Vol. 12, 17-39.

Lumpkin, G.T. & Dess, G.G. 2001. Linkingtwo dimensions of entrepreneurial orientation tofirm performance: the moderating role of envi-ronment and industry life cycle. Journal of Busi-ness Venturing. Vol. 16, 429-451.

Maritan, C.A., Brush, T.H. & Karnani, A.G.2004. Plant roles and decision autonomy in mul-tinational plant networks. Journal of OperationsManagement. Vol. 22, 489-503.

Mongiello, M. & Harris, P. 2006. Manage-ment accounting and corporate management: in-sights into multinational hotel companies. Inter-national Journal of Contemporary Hospitality Mana-gement. Vol. 18. Nr. 5, 364-379.

Murray, B. 2003. The Succession TransitionProcess: A Longitudinal Perspective. Family Busi-ness Review. Vol. 16. Nr. 1, 17-33.

Newburry, W. Zeira, Y. & Yeheskel, O.2003. Autonomy and effectiveness of equity in-ternational joint ventures (IVJs) in China. Inter-national Business Review. Vol. 12, 395-419.

Niemelä, M. 2006. Pitkäikäisten perheyritys-ten arvoprofiili – pitkäikäisten perheyritysten ar-vojen ja jatkuvuuden kuvaus Bronfenbrennerinekologisen teorian avulla. Väitöskirja. Universityof Jyväskylä. School of Business and Economics.Nr. 48.

Perez-Freije, J. & Enkel, E. 2007. Creativetension in the innovation process: how to sup-port the right capabilities. European ManagementJournal. Vol. 25. Nr. 1, 11-24.

Prezza, M., Alparone, F.R., Cristallo, C. &Luigi, S. 2005. Parental perception of social riskand of positive potentiality of outdoor autono-

52

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 52

53

my for children: The development of two instru-ments. Journal of Environmental Psychology. Vol.25, 437-453.

Prince, J.B. 2003. Career opportunity and or-ganizational attachment in a blue-collar unioni-zed environment. Journal of Vocational Behavior.Vol. 63, 136-150.

Schindehutte, M., Morris, M. & Brennan,C. 2003. Entrepreneurs and motherhood: im-pacts on their children in South Africa and theUnited States. Journal of Small Business Manage-ment. Vol. 41. Nr. 1, 94-107.

Scott-Ladd, B., Travaglione, A. & Marshall,V. 2006. Causal inferences between participationin decision making, task attributes, work effort,rewards, job satisfaction and commitment. Lea-dership & Organization Development Journal. Vol.27. Nr. 5, 399-414.

Sharma, P., Chrisman, J.J. & Chua, J.H.2003. Succession planning as planned behavior:some empirical results. Family Business Review.Vol. 16 Nr. 1, 1-15.

Sonfield, M.C. & Lussier, R.N. 2001. First-,Second-, and Third-Generation Family Firms: AComparison. Family Business Review. Vol. 17. Nr.3, 189-202.

Thompson, J.L. 1999. The world of the ent-repreneur – a new perspective. Journal of Workp-lace Learning: Employee Counseling Today. Vol. 11.Nr. 6, 209-224.

Tourunen, K. 2007. Suuret ja keskisuuretperheyritykset Suomessa. Julkaisematon esitysPerheyritysten liiton tutkijatapaamisessa.

de Treville, S. & Antonakis, J. 2006. Couldlean production job design be intrinsically moti-vating? Contextual, configurational, and levels-of-analysis issues. Journal of Operations Manage-ment. Vol. 24, 99-123.

Young, S. & Tavares, A.T. 2004 Centraliza-tion and autonomy: back to the future. Interna-tional Business Review. Vol. 13, 215-237.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 53

Vuoden 2007 alussa toi-mintansa aloittanutHAAGA-HELIA am-mattikorkeakoulu halu-aa profiloitua vahvastiyrittäjyyttä tukevanakorkeakouluna. Yrittä-jyyskulttuurin edistämi-

seksi HAAGA-HELIA jatkaa HAAGAnyhdessä Jyväskylän yliopiston (JY) kanssaaloittamaan opettajien jatkokoulutus-projektia (=Asiantuntijasta yrittäjäksi–hanke), jossa opettajat tekevät yrittä-

jyyden tohtoriopinnot ja väitöskirjansaJyväskylän yliopistoon. Asiantuntijastayrittäjäksi –hankkeen tavoitteena on val-mentaa opettajista oman oppilaitoksen-sa muutosagentteja, joiden avulla yrittä-jyysnäkökulmaa vahvistetaan kaikessaopetuksessa oppilaitoksen toiminnassa.Tavoitteena on synnyttää sellainen oppi-mis- ja yrityskulttuuri, joka tukee opis-kelijoiden oma-aloitteista toimintaa,aloittavia opiskelijayrittäjiä sekä kasvat-taa tulevista päättäjistä ja työntekijöistäsisäisiä yrittäjiä, jotka ymmärtävät työs-

54

Tarja Römer-PaakkanenYliopettaja, MMT, dosenttiHAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu & Jyväskylän yliopistotarja.romer-paakkanen@haaga-helia.fi

Tutkimuksen,opetuksen jaopettajien tohtori-opintojentriangulaatio

ENSIMMÄINEN YRITTÄJYYSKASVATUKSEN TUTKIJA- JA TOIMIJATAPAAMINEN JÄRJESTETTIIN 9.-10.2.2007 VAASAN YLIOPISTOSSA.

TÄMÄ ARTIKKELI ON KIRJOITETTU VALTAKUNNALLISEN TAPAAMISEN TUTKIMUSESITYKSIIN JA –TEEMOIHIN PERUSTUEN.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 54

sään myös yrittäjän näkökulman. Tässäartikkelissa kuvataan tutkimushanketta,jossa selvitetään, miten opettajien jatko-koulutusprojekti vaikuttaa oppilaitok-sen kulttuuriin ja yrittäjyyssuuntautu-neisuuteen.

Opettajien yrittäjyyden tohtorikoulutusohjelman

taustaa

Yrittäjyyskasvatusta ammattikorkeakoulussa

Opetusministeriö (2004) on aset-tanut yhdeksi vuoden 2004 tär-keäksi painopistealueeksi opet-

tajien yrittäjyyskasvatuksen ja -valmen-nuksen. Aikuiskasvatuksessa ja täyden-nyskoulutuksessa on tarkoitus vahvistaaopettajien tietoa ja kompetenssia yrittä-jyydessä sekä kehittää edelleen opetta-jien yhteistyötä yritysten ja alueen eri-laisten toimijoiden kanssa. Jotta yrittä-jyysmyönteiset asenteet ja innostus yrit-tämiseen ”tarttuisi” opiskelijoihin, täy-tyy opettajien myös itse uskoa yrittäjyy-teen. Ristimäen (1998, 57 ja 68) tutki-muksessa opettajat näkivät edellytykse-nä yrittäjyyskasvatuksen toteutumiselleopettajan itsensä, hänen asenteensa javoimavaransa. Kaikkein positiivisinasenne oli sellaisilla opettajilla, joilla oliitsensä tai läheistensä kautta omakoh-taisia kokemuksia yrittämisestä tai työs-kentelystä liike-elämässä koulun ulko-puolella.

Paajasen (2001, 233) yrittäjyyskasvat-tajan ideaalimallin mukaan yrittäjyydes-sä on kaksi erilaista muotoa: Yrittäjyysvoi viitata yksilön oma-aloitteiseen käyt-täytymiseen tai organisaation kollektii-viseen käyttäytymiseen. Ensinnäkinopettajan tulee itse työskennellä yrittäjä-

mäisesti. Tämä edellyttää muun muassaluovaa ja dynaamista toimintatapaa,halua ottaa riskejä, kovaa työntekoa, vas-tuullista ja motivoitunutta tapaa työs-kennellä. Toiseksi opettajalla tulee ollapositiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan,mikä tarkoittaa markkinatalouden,liike-elämän, liiketoiminnan, yritysten,yrittäjien ja työnteon kunnioittamista.Kolmanneksi opettajan tulee ymmärtääyrittäjyys kokonaisvaltaisena ilmiönä, jol-loin yrittäjyyskasvatus tarkoittaa liike-elämässä tarvittavien tietojen, taitojen jaasenteiden kehittämistä sekä myösomien elämänhallintaitojen kehittämis-tä. Neljänneksi ihanteellinen yrittäjyys-kasvattaja omaksuu itse nykyaikaiset oppi-mismenetelmät ja -paradigmat. Hänen pi-täisi kannustaa opiskelijoita yrittäjyy-teen ja käyttää sellaisia opetusmenetel-miä, jotka soveltuvat yrittäjyystiedon,taitojen ja asenteiden kehittämiseen.Oikeat menetelmät aktivoivat opiskeli-jaa, ovat opiskelijalähtöisiä ja kannusta-vat sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Ammattikorkeakoululain mukaanammattikorkeakoulujen tehtävänä onantaa työelämän ja sen kehittämisen vaati-muksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiinlähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetus-ta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tu-kea yksilön ammatillista kasvua ja harjoit-taa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaasekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa jaalueen elinkeinorakenteen huomioon otta-vaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. To-teuttaakseen ammattikorkeakoulujentehtävää ja edistääkseen suomalaistayrittäjyyttä Ammattikorkeakoulujen reh-torineuvosto (ARENE ry 2006) on laati-nut yhdessä Suomen yrittäjien ja am-mattikorkeakoulujen yrittäjyysverkostonFINPINin ammattikorkeakoulujen yrit-täjyysstrategian.

55

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 55

56

Ammattikorkeakoulujen vision mu-kaan ammattikorkeakouluista valmistuumenestyviä yrittäjiä. Yrittäjyyttä pyritääntukemaan ammattikorkeakoulujenopinnoissa alustavista urasuunnitelmis-ta kohti oman yrityksen perustamista.Ammattikorkeakouluympäristön tulee altis-taa yrittäjyyteen ja tarjota myös yrittäjyyteenlaukaisevia tekijöitä. Yrittäjyyteen altista-via tekijöitä ovat mm. ammattikorkea-koulun ja sen henkilöstön asenteet yrit-täjyyttä kohtaan ja laukaisevina tekijöi-nä voidaan pitää kaikkia koulun yrittä-jyyttä edistävät toimenpiteitä kuten yrit-täjyyskursseja, yrittäjävierailuja ja mah-dollisuuksia osallistua pk-sektorin yritys-ten toimintaan ja niitä koskevaan t&k–toimintaan. Kaikkien alojen ammatti-korkeakoulujen pitää myös tarjota mah-dollisuuksia kokeilla ja testata omaa yrittä-jyyttä mm. esihautomoissa ja yrityshauto-moissa.

Ammattikorkeakouluissa voidaanantaa nuorille yrittäjyyden perustyökalujasiinä vaiheessa, kun he alkavat vastasuunnitella omaa työuraansa. Jotta saa-daan nuoret kiinnostumaan oman yri-tyksen perustamisesta tai perheyrityksenjatkamisesta, on heitä innostettava nä-kemään yrittäjyys juuri heille sopivanauravaihtoehtona. Ammattikorkeakou-luissa on jo nyt laajasti tarjolla yrittäjyyt-tä tukevia opintojaksoja ja pakollistenopintojen lisäksi tarjotaan myös yrittä-jyyteen liittyviä vaihtoehtoisia ja valin-naisia opintokokonaisuuksia. HAAGA-HELIAssa voi valita myös ns. yrittäjyys-polun, jossa pääosa opintojaksoista si-dotaan yrittäjyyteen tai omaan yritystoi-mintaan. Yrittäjyyttä tuetaan myös työ-elämäprojektien ja erilaisten oppimis- jaharjoitusyritysten avulla.

Huttunen (2006) selvitti, miten am-mattikorkeakoulut (joilla oli liiketalou-

den koulutusohjelma) tukivat opiskeli-joitaan yrittäjyyteen lukuvuonna 2005–2006. Tutkimusaineisto käsitti 14 am-mattikorkeakoulun vastaukset (24 am-mattikorkeakoulun näytteestä). Huttu-nen toteaa, että ammattikorkeakouluillaon monia erilaisia keinoja tukea opiske-lijoitaan yrittäjyyteen. Tutkimukseenosallistuneissa kouluissa oli tarjollamuun muassa seuraavanlaisissa muo-doissa: yrittäjyyden suuntautumisvaih-toehto, laajempia yrittäjyyden opinto-jaksokokonaisuuksia, mentorointia, esi-hautomo- ja hautomotoimintaa sekämuita kouluittain edellisiin ryhmiin las-kemattomia tukikeinoja. Eri tukikeino-jen takaa löytyy myös erilaisia tavoitteita.Toiset koulut halusivat tutustuttaa opis-kelijat siihen, mitä yrittäjyys on ja mitäse voi opiskelijoille tarjota sekä saadaopiskelijat omaksumaan sisäisen yrittä-jyyden. Toiset puolestaan tavoittelivatsitä, että opiskelijat ryhtyvät yrittäjiksi.Huttusen tutkimuksessa vain kolme am-mattikorkeakoulua toi esille myös opet-tajien ja muun henkilökunnan yrittä-jyyskoulutuksen.

Opettajien yrittäjyyden tohtori-opinnot eli ”Asiantuntijasta

yrittäjäksi” -hanke

Jyväskylän yliopiston, HAAGAn,HBCn ja HELMIn yhteinen opetta-jienyrittäjyyden tohtoriopintoprojek-

ti alkoi vuoden 2004 keväällä ja ensim-mäiset väitöskirjat ja lisensiaattityöt val-mistuvat vuoden 2007 aikana. Yrittäjyy-den jatkokoulutusprojektia ja sen vaiku-tusta seurataan koko projektin ajan.Koulutusprojektin ja sen tavoitteena ole-van yrittäjyyden edistämisprosessin ai-kana myös oppilaitosten opiskelijoilletarjottavia yrittäjyysopintoja pyritäänkoko ajan kehittämään. Tavoitteena on,että opettajat ja muu henkilökunta so-

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 56

veltaa oppimaansa suoraan omaan ope-tus- tai kehittämistyöhönsä. Ensimmäisetmuutokset opinnoissa ovat näkyneet jovuosien 2004-2006 aikana.

Vuoden 2007 alussa toimintansaaloittaneen HAAGA-HELIA ammatti-korkeakoulun visiona on toimia erityi-sesti palvelusektorin ja yrittäjyyden kil-pailukyvylle välttämättömän korkeatasoi-sen osaamisen, uudistamisen ja innovaa-tiotoiminnan johtavana toteuttaja. Jatka-malla HAAGA ammattikorkeakoulussaaloitettua opettajien yrittäjyyden tohtori-opintoprojektia voidaan toteuttaa myösHAAGA-HELIAN visiota ja vahvistaamyös tämän uuden ammattikorkeakou-lun profiloitumista yrittäjyyden johtava-na kehittäjänä ja edistäjänä.

Tieteellisen jatkokoulutuksen yleise-nä tarkoituksena on, että jatko-opiskelija:1) perehtyy perusteellisesti omaan tie-teenalaansa, 2) perehtyy sen sisällä syväl-lisesti omaan tutkimusalaansa ja 3) osoit-taa tällä tutkimusalallaan itsenäistä jakriittistä tieteellistä ajattelua sekä 4) saa-vuttaa kyvyn tuottaa itsenäisesti uutta tie-teellistä tietoa. Yleisten tieteellisten ta-voitteiden lisäksi Asiantuntijasta yrittä-jäksi –hankkeen käytännön tavoitteenaon valmentaa opettajista oman organi-saationsa muutosagentteja, joiden avullayrittäjyysnäkökulmaa vahvistetaan ope-tuksessa ja koko ammattikorkeakouluntoiminnassa.

Tohtorikoulutusohjelmassa tutkitaanja kehitetään yrittäjyyttä, yrittäjyyskasva-tusta, perheyrittäjyyttä ja pk-yritystoimin-taan läheisesti liittyviä ilniöitä monitie-teisesti ja monipuolisista näkökulmista.

Opettajien yrittäjyyden tohtorikoulu-tus –hankkeen keskeiset tulostavoitteetovat:

1. Hankkeeseen osallistuvat HAAGA-HELIAn henkilökuntaan kuluvat(amk:n johtoa, yliopettajia, opettajia,T&K –asiantuntijoita) suorittavat yrit-täjyyteen liittyvän tohtoritutkinnon. 2. Jatko-opiskelijoiden yhteinen toh-torifoorumi toimii keskeisenä yhteis-työn foorumina, osaamisen jakamisenmuotona ja yhteisöllisenä opintojenkannustimena. 3. Jatko-opintoihin osallistuvat toimi-vat muutosagentteina omassa työyh-teisössään ja jakavat yrittäjyystietouttakoko henkilöstöön. Hankkeen pitkänaikavälin seurauksena koko henkilös-tö on tietoinen yrittäjyyden ja yrittä-jyyskasvatuksen merkityksestä.4. Jatko-opintoaiheet kytkeytyvätHAAGA-HELIAn T&K-toiminnanpainopisteisiin ja osa jatko-opintojatekevistä henkilöistä toimii aktiivisestiT&K-projekteissa, esi- ja yrityshauto-motoiminnassa sekä yrittäjyyden ope-tuksessa. 5. Yrittäjyyden tohtorikoulutus–hankkeen kokemusten perusteellaluodaan henkilöstön pätevöitymismal-li, jota voidaan soveltaa myös muidenammatikorkeakoulujen henkilökun-nan yrittäjyyskoulutuksessa.

Henkilökunnan yrittäjyyden tohtori-koulutusprojektin rahoittamiseksi HAA-GA ammattikorkeakoululla on ollutOPM hankerahoitusta ja jatkrahoitustaon haettu myös HAAGA-HELIANn toh-torikoulutushankkeelle.

Asiantuntijasta yrittäjäksi–hankkeen seurantatutkimukset

Jatkokoulutusprojektin vaikutuksiaseurataan kahdella osatutkimuksella:1) Yrittäjyyssuuntautuneisuus oppi-

laitoksen strategisena valintana (AnttiLoukola) ja 2) Tutkimuksen, opetuksen

57

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 57

ja opettajien tohtoriopintojen triangu-laatio - Opettajat yrittäjyyden muutos-agentteina (Tarja Römer-Pakakanen).Seurantatutkimusten tavoitteena onmahdollisimman monipuolisesti kootatietoa yrittäjyyden tohtorikoulutuspro-jektin ja yrittäjyyskasvatusprosessin ete-nemisestä ja vaikutuksista. Tarkoitukse-na on mun muassa selvittää tohtorikou-lutusohjelman vaikutus oppilaitostenyrittäjyyskasvatukseen ja yrittäjyyssuun-tautuneen oppilaitoskulttuurin luomi-seen. Tutkimusmentelmänä on actionresearch –menetelmä. Voidaan puhuakvalitatiivisesta evaluaatiotutkimukses-ta, toimintatutkimuksesta tai yhteistoi-minnallisesta tutkimuksesta, koska ta-voitteena on opettajien ja tutkijoidenyhteistyö sekä tämän yhteistyön arvioin-ti ja kehittäminen (Syrjälä ym. 1996, 16;57; Saarela-Kinnunen ja Eskola 2001,159).

Tässä artikkelissa kuvattavan tutki-mushankkeen avulla on tarkoitus ar-vioida HAAGA-HELIA ammattikorkea-koulun yrittäjyysorientaation ja yrittä-jyysopintojen kehittymistä opettajientohrotikoulutus –hankkeen aikana. Nä-kökulmana on tohtoriopintojen, väitös-kirjatutkimusten ja opetuksen käytöntö-jen muuttumisen yhteisvaikutus am-mattikorkeakoulun yrittäjyyssuuntautu-neisuuteen.

Asiantuntijasta yrittäjäksi –hanke eliopettajien yrittäjyyden jatkokoulutus-projekti lisää myös oppilaitoksen sisällätapahtuvaa opettajien yhteistyötä ja kes-kustelua yrittäjyydestä. Myös ne opetta-jat, jotka eivät osallistu ko. koulutuk-seen, joutuvat tekemisiin yrittäjyydenkanssa omissa työtiimeissään tai osallis-tuessaan tähän projektiin liittyviin ke-hittämisprojekteihin ja kokeiluihin.Myös muilla opettajilla on mahdollisuus

osallistua jatkokoulutuskursseille, yrittä-jyysseminaareihin ja erilaisiin yrittäjyys-kasvatukseen liittyviin tilaisuuksiin.Voidaan puhua ns. ”säteilyvaikutuk-sesta”. Koulutusprojektiin osallistuvatopettajat luovat ympärilleen yrittäjyys-kulttuuria, joka säteilee koko oppilai-toksen toimintaan ja yrittäjyyden”vyöryttäminen” kaikkeen opetukseenon siten helpompaa toteuttaa.

Yrittäjyyskasvatuksella tavoitellaanluonnollisesti myös sitä, että maaham-me saadaan lisää yrittäjiä joko kompen-soimaan eläkkeelle jääviä yrittäjiä tai pe-rustamaan kokonaan uusia omia yrityk-siään uusille toimialoille. Yrittäjyyskas-vatuksen avulla annetaan opiskelijoilleperustiedot ja taidot oman yrityksen pe-rustamista ja johtamista varten. Opet-tajien jatkokoulutusprojektin avulla li-sätään opettajien tietoa yrittäjien elä-mäntavasta ja yrittäjyyteen liittyvistä ris-kitekijöistä, mutta myös siihen liittyvistäpositiivisista seikoista - kuten yrittäjäntyön vapaudesta, yrittäjyyden tuotta-masta työnilosta, yrittäjän mahdollisuu-desta yhdistää työ ja perhe-elämä jne.Kun opettajilla on syvä ymmärrys yrittä-jyydestä, he myös uskaltavat kannustaaopiskelijoita valitsemaan yrittäjän am-matin omaksi urakseen ja niin voimmepäästä askeleen lähemmäksi visiona ole-vaa yrittäjyysyhteiskuntaa.

YrittäjyyssuuntautuneisuusHAAGA Ammatti-korkeakoulussa

Loukolan (2006, 101) mukaan op-pilaitosten strategiatyö on ollutpaljolti samankaltaista kuin yri-

tyksissä. Terminologia on lainattu yri-tyksiltä ja sitä on pyritty soveltamaan op-pilaitoskontekstiin. Strateginen ajattelu

58

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 58

on perustunut ulkokohtaisten, esimer-kiksi opetusministeriön linjausten taikuntayhtymän painopisteiden perus-teella. Kilpailu- tai asiakaslähtöinenpohdinta on ollut vähäistä, ja pääpainoon ollut tuote opetussuunnitelmalähtöi-sessä strategia-ajattelussa. Oppilaitostenei pidä matkia yrityksiä, muttei myös-kään olla puhtaita julkista tehtävää var-ten perustettuja laitoksia. Kouluillatulee olla omaa strategista silmää toimiaturbulenssissa toimintaympäristössä.Koulutusalaa leimaa voimakas yhtenäis-kulttuuri, jossa yksittäisten oppilaitos-ten uudistukset ovat olleet vähäisiä.Koulutusorganisaatioiden toimintaavoitaisiin kuitenkin uudistaa strategisenajattelun ja yrittäjyyden avulla innovatii-

visemmin ja rohkeammin – yrittäjämäi-semmin.

Lumpkin ja Dess (1996) ovat kuvan-neet yrittäjyyssuuntautuneisuutta seu-raavien ulottuvuuksien avulla:

1. Taipumus toimia itsenäisesti (actautonomously).2. Halukkuus innovoida(innovativeness).3. Halu ottaa riskejä (risk taking).4. Olla proaktiivinen suhteessamarkkinamahdollisuuksiin(proactiveness). 5. Tendenssi olla aggressiivinen kil-pailijoitaan kohtaan, kilpailunhalu(competing intensively).

59

Kuvio 1: Yrittäjyyssuuntautuneisuuden ulottuvuudet (Lumpkin & Dess, 1996).

IntensiveCompetition

– kilpailunhalu

ENTREPRENEURALORIENTATIONOrganisaation

yrittäjyys-suuntautuneisuus

Pro-activeness– proaktiivisuus

Risk Taking– halu

ottaa riskejä

Innovativeness– halu

innovoida

Autonomy– taipumus

toimiaitsenäisesti

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 59

Covin ja Slevin (1991) ovat sitä miel-tä, että kaikkien ulottuvuuksien eli in-novatiivisuuden, proaktiivisuuden ja ris-kin oton tulee olla olemassa, jotta yri-tystä voidaan pitää yrittäjyyssuuntautu-neena. Lumpkin ja Dess (1996) puoles-taan esittävät, että eri dimensiot voivatvaihdella itsenäisesti toinen toisistaanriippuen annetusta kontekstista. Kaik-kien ulottuvuuksien ei tarvitse olla kor-kealla tasolla ja silti yritystä voidaanpitää yrittäjyyssuuntautuneena. Louko-lan (2006, 106) mukaan tutkimuksetosoittavat, että yrittäjyyssuuntautunei-suus on avaintekijä organisaation me-nestykselle. Yrittäjyyssuuntautuneisuu-den vaikutusta organisaation suoritus-kyvylle on mitattu lähinnä yritysviiteke-hyksessä, oppilaitoskontekstissa vastaa-vaa tutkimusta ei ole tehty. Tämän toh-torikoulutusprojektin eräässä väitöskir-jatutkimuksessa selvitetään, millä edel-lytyksillä yrittäjyyssuuntautunut oppilai-tosstrategia on mahdollista rakentaa jamillaisia vaikutuksia sillä on oppilaitok-sen menestykseen.

Itsenäisyys on ollut aina suuri suoma-laisissa kouluissa. Opettajilla on autono-minen asema ja vapaus toimia luokka-huoneessa. Toisaalta opetusministeriö jaOpetushallitus ohjaavat koulutyötä voi-makkaasti. Koulujen itsenäinen päätök-senteko on ollut vähäistä ja niiden toi-mintavapaus pientä, mikä näkyy muunmuassa niiden innovatiivisuuden vähäi-syytenä. Myös yhä suuremmat koulutus-yksiköt pienentävät entisestään yksit-täisten koulujen itsemääräämisoikeutta.Tulevaisuuden yrittäjyyssuuntautunutoppilaitos tarvitsee suurempaa autono-miaa, jolla varmistetaan luovat ja inno-vatiiviset ratkaisut (Loukola 2006, 104).

Hokkanen (2001) on väitöskirjas-saan tutkinut, millainen on insinööri-

koulutusta antava innovatiivinen oppi-misympäristö. Tutkimustulosten mu-kaan innovatiivista oppimisyhteisöä il-mentävät erityisesti seuraavat tekijät: Yh-teisöllä on selkeä visio ja hyvin hallittulaatu- ja johtamisjärjestelmä. Se toimiiverkostomaisesti ja toimintakulttuuri onuusyrittäjyyttä suosiva, avoin, innostu-nut ja kaikkia jäseniä arvostava. Yhteisöon tunnettu, asiakaslähtöinen, sillä onhyvä imago ja ennen kaikkea se on jous-tava ja nopea. Loukolan (2006, 105) mu-kaan Suomessa koulujen innovatiivisuuson perinteisesti ollut varsin vähäistä.Valmiina annetut opetussuunnitelmienperusteet, rahoitus ja tutkinnot järjestä-mislupineen eivät juuri ole houkutelleetinnovoimaan. Yleisesti ajatellaan, ettäoppilaitokset ovat riskinottajina lähinnäriskin karttajia, koska ne toimivat yhteis-kunnan rahoilla. Taloudellisia riskejä eioteta, ainakaan tietoisesti. Henkilökoh-taisella tasolla voidaan myös olettaa, ettäopettajiksi hakeutuu ihmisiä, jotka ha-luavat työskennellä stabiilissa toiminta-ympäristössä. Uusien opetusmetodienkokeiluun, saati koko opetussuunnitel-man radikaaliin uudistamiseen ei olesuurta halukkuutta. Toisaalta oppilai-tokset ovat suurten muutosten edessä,joten entisillä riskittömillä toimintata-voilla haasteista ei ehkä selvitä.

Myöskään proaktiivisuus ei ole olluttyypillistä institutionaalisille oppilaitok-sille. Koulun tehtävänä on ollut enem-män seurailla kuin olla kärjessä. Yli-opistojen rooli on ollut toinen. Niiltäon odotettu proaktiivisuutta, josta ym-päröivä talouselämä ja yhteiskunta ovatsaaneet piristysruiskeita. Kilpailun suh-teen tilanne on viime vuosina muuttu-nut: Oppilaitoksista tehdään rankinglis-toja, niiden saavutuksia vertaillaan ja neasetetaan usein kilpailutilanteeseen. Ag-gressiivinen kilpailu on kuitenkin edel-

60

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 60

leen harvinaista, vaikka aikuiskoulutuk-sen tarjouskilpailussa sitä esiintyykin.Koska kilpailu useimmiten on muutakuin hintakilpailua, asiakkaan, muunmuassa potentiaalisen opiskelijan, onvaikea erottaa kilpailijoita toisistaan.Oletettavaa on, ettei verinen kilpailukoskaan tule olemaan tyypillistä koulu-tusalalla (Loukola 2006, 106).

Periaatteessa suomalaiset oppilaitok-set kuitenkin kilpailevat keskenään yhäniukkenevista resursseista: Uudenlaises-sa kilpailutilanteessa opetuksen laadul-la, tehokkuudella eli tutkintojen mää-rällä ja opiskelijoiden nopealla valmis-tumisella kilpaillaan koko ajan. Esimer-kiksi ammattikorkeakoulujen on myösosoitettava kykynsä ”tuottaa” uusille vaa-tiville työmarkkinoille hyvin sijoittuviaja oppimiskykyisiä työntekijöitä ja asian-tuntijoita. Yrittäjyyssuuntautuneessa op-pilaitoksessa opiskelijoille pyritään an-tamaan kilpailukykyiset valmiudet japroaktiivinen toimintamalli, jolloin hetarvittaessa myös osaavat työllistää itseitsensä.

Yrittäjyyssuuntautuneisuus on yrittä-jyyden tohtoriopinto –hankkeen näkö-kulmasta sekä edellytys että tavoite Jo se,että tohtorikoulutusprojektissa mukanaolevissa oppilaitoksissa aloitettiin näinlaaja ja pitkäjänteinen henkilökunnanakoulutaminen yritäjyyteen, osoittaa sen,että näiden organisaatioiden johto onon sisäistänyt yrittäjämäisen toimintata-van: Johto ja mukana olevat opettajattoimivat innovatiivisesti, itsenäisesti,proaktiivisesti ja ovat olleet myös val-miita ottamaan sekä taloudellisen ettäsosiaalisen riskin hankkeen onnistumi-sesta.

Tohtoriopintojen, tutkimuksen ja käytännön

triangulaatio

Jatkokoulutusprojektissa yhdistyvätyrittäjyyden teoreettiset jatko-opin-not ja jatko-opintoihin liittyvä aka-

teeminen tutkimus sekä opettajien käy-tännön opetustyö. Voidaan puhua toh-toriopintojen (= yrittäjyyden teoria ja

Kuvio 2: Tohtoriopintojen, tutkimuksen ja käytännön triangulaatio henkilökunnanjatko-opintoprojektissa.

61

Tohtoriopinnot• teoreettinen tieto yrittäjyydestä

• yrittäjyyden ymmärrys• oman tutkimusalan tieteellinen ajattelu

Yrittäjäsuuntautunutkoulutusorganisaatio

• Opiskelijoiden ja henkilö-kunnan oma-ehtoinen yrittäjyys

• Opiskelijoidenyrittäjyyden tukeminen

Tutkimus• yrittäjyyskasvatus• pk-sektorin yrittäjyys• akateeminen tutkimus•t&k-toiminta

Käytäntö• opetustyö

• opetuksen kehittäminen• sisäinen yrittäjyys

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 61

62

ymmärrys), käytännön (=opetus ja ope-tuksen kehittäminen) ja tutkimuksen (=VÄITÖSKIRJATUTKIMUKSET) tri-angulaatiosta, jonka tuloksena syntyyns. yrittäjyysorientoitunut koulutusor-ganisaatio. Tavoitteena on kuvion 2 mu-kaisesti yrittäjyyden ymmärrys ja oma-ehtoinen yrittäjyys eli yrittäjämäinen jaaktiivinen toimintatapa, joka ilmeneekoko koulutusorganisaation yrittäjyys-suuntautuneisuutena. Yrittäjyyssuun-tautuneisuus tukee sekä henkilökunnanettä opiskelijoiden sisäistä ja ulkoistayrittäjyyttä.

Tohtoriopinnot

Jyväskylän yliopiston opettajien yrit-täjyyden jatko-opinto -konsepti onopettajien henkilökohtaiset lähtö-

kohdat huomioon ottava ja oppilaitos-ten tarpeisiin ”räätälöity” tohtoriopin-tojen kokonaisuus. Opinnot toteutetaanpääsääntöisesti Helsingissä projektiinosallistuvien oppilaitosten tiloissa, jottaopettajien osallistuminen luennoilleoman opetustyön lomassa olisi mahdol-lisimman helppoa. Opinnoissa otetaanhuomioon opettajien tutkimushankkeetja väitöskirjojen tutkimusaiheet ja opin-toihin kuuluvilla harjoitustöillä ja teh-tävillä pyritään suoraan edistämään väi-töskirjojen kirjoittamista. Opintojenaluksi pidettiin kaksi infotilaisuutta op-pilaitosten henkilökunnalle. Infotilai-suuksien jälkeen opinnoista kiinnostu-neet kävivät ns. alkuhaastattelussa, jossaohjaajan kanssa tehtiin alustava oppi-mistarpeiden ja –tavoitteiden kartoitusja pohdittiin, kuinka paljon ns. yrittä-jyyden siltaopintoja tarvitaan, jotta kysei-nen henkilö saavuttaa jatko-opintokel-poisuuden yrittäjyydessä. Koska monil-la opettajilla on perustutkinnossaanollut jokin muu oppiaine kuin yrittäjyys

pääaineena, kirjoittavat lähes kaikkiopettajat ensin yrittäjyysaiheisen pro-gradu –tutkielman ikään kuin sisäänajo-na yrittäjyysopintoihin. Lisäksi he kir-joittavat eri opintojaksoilla useita yrittä-jyyteen, yrittäjyyskasvatukseen ja yrittä-jyyden tutkimukseen liittyviä esseitä.Omaan tutkimusaiheeseen liittyvän pro-gradu –tutkielman ja näiden erilaistenpienempimuotoisten kirjoitus- ja tutki-mustehtävien avulla väitöskirjojen kir-joittamisprosessi lähtee liikkeelle hetitohtoriopintojen alkuvaiheessa.

Jokainen on käynyt useitakin HOPS-keskusteluita ohjaajan kanssa. NäissäHOPS-keskusteluissa on mm. laadittuhenkilökohtainen oppimissuunnitelma(HOPS lomake) ja oppimissuunnitel-maan pohjautuva jatko-opintohakemus.Lisäksi kaikki ovat käyneet professorin japrojektin vetäjän kanssa neuvotteluita pro-gradu -työn ja lisensiaatti/ väitöskirjatutki-muksen aiheesta. Opintojen aluksi järjes-tettiin ns. jatko-opintoihin orientoiva opin-tojakso, jossa käytiin läpi jatko-opintojentarkoitusta ja tavoitteita sekä tutustut-tiin yrittäjyystutkimukseen ja Suomessatehtyihin yrittäjyyden, perheyrittäjyydenja yrittäjyyskasvatuksen väitöstutkimuk-siin. Yrittäjyyden tohtorikoulutuspro-jektissa on ollut mukana yhteensä 41HAAGAn, HBCn tai HELMIn opetta-jaa tai muuhun henkilökuntaan kuulu-vaa henkilöä, vuoden 2007 alussa ryh-mässä on jäljellä 35 aktiivisesti opintoi-hin osallistunutta henkilöä.

Tohtorikoulutettaville on järjestettymm. seuraavia yrittäjyyteen ja liiketoi-mintaan liittyviä jatko-opintokursseja:

•Henkinen kasvu yrittäjyyteen, •Sisäinen yrittäjyys ja innovatiivisuus, •Yrittäjyyden tutkimusperinne,

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 62

63

•Yrittäjyys ja tulevaisuudentutkimus, •Family Business and

It’s Governance, •Entrepreneurial marketing, •Networking and Inter-Firm

Co-operation, •Elektroninen liiketoiminta jne.

Jatko-opintokurssien lisäksi opettajatkokoontuvat kerran kuukaudessa semi-naareihin, joissa käsitellään meneilläänolevia tutkimushankkeita ja seurataankunkin hankkeen edistymistä sekä tu-tustutaan tieteen tekemisen ja tutki-muksen menetelmällisiin näkökulmiin.Lisäksi tohtoriopiskelijoiden on tarkoi-tus muodostaa tutkimus- ja opintopiire-jä, joissa tiettyjä tutkimusaiheita, - me-netelmiä tai projekteja tarkastellaan pie-nemmissä työtiimeissä.

Tutkimus: väitöskirjatutkimukset

Projektissa mukana olevissa oppi-laitoksissa meneillään oleviamuita tutkimus- ja kehittämispro-

jekteja pyritään hyödyntämään ja sito-maan yhteen opettajien jatkokoulutus-projektin kanssa. Esimerkiksi Haaga am-mattikorkeakoulussa parin vuoden ajantoiminut opiskelijoiden urasuunnitteluprojekti (ns. Visiopolku-projekti) toimiyhteistyössä myös tämän opettajien jat-kokoulutusprojektin kanssa (Lampikos-ki & Römer-Paakkanen 2004). Lisäksimuutamia jatko-opiskelijoita on ollutmukana ns. PAVE-JOHTO palveluver-kostojen johtamis- ja toimintajärjestel-mä -hankkeessa (TYKES-hanke), jonkatavoitteena on kehittää palveluverkosto-jen suunnitteluun ja johtamiseen käy-tännön työkaluja ja toimintamalleja.

Opettajien jatkotutkimusaiheet ovathyvin heterogeenisia lähtien kuluttajien

ja yrittäjien suhteesta ja yritysten yhteis-kuntavastuusta yksityiskohtaisiin yritys-toimintaan liittyviin markkinoinnilli-siin, kansainvälistymiseen, velkaantumi-seen tai tietotekniikan omaksumiseenliittyviin aiheisiin. Yrittäjyyskasvatuk-seen ja oppilaitosten projekteihin liitty-viä tutkimuksia on lukumääräisesti eni-ten. Lisäksi tarkastellaan sekä yhteis-kunnan, eri maiden että eri oppilaitos-ten ilmapiiriä, kulttuuria ja edellytyksiäsosiaalistaa nuoria yrittäjiksi. Yrittäjyyttätutkitaan myös eri toimialojen ja eriko-koisten yritysten konteksteissa. Tutki-musmenetelmiä käytetään varsin moni-puolisesti; ääripäinä mainittakoon esim.hiljaisen tiedon siirtämisen tutkiminenkvalitatiivisesti ja perheyrittäjyyden ti-lastointimenetelmien kehittäminen.Tutkimusaiheet voidaan karkeasti jao-tella seuraaviin ryhmiin:

•Opintojen ohjaus, urasuunnittelu, opinnäytetyöprosessi (5)

•Tykes menetelmäkehityshanke: Menettelytavat, toimintamallit, pelisäännöt ja sopimukset palvelu-verkostoissa (5)

•Yrittäjyys ja perheyrittäjyys (3)•Kotitalouksien velkaantuminen/

Velkatutkimusverkosto (3)•Yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus

koulukontekstissa (5)•PK-yritystoiminta, Yrittäjyys ja

kulttuuri jne. (5)•Naisyrittäjyys (3)•Markkinointi (6).

Käytäntö: opetus ja opetuksen kehittäminen

Onnistunut yrittäjyyskasvatusedellyttää osaavia ja innostaviaopettajia ja oppivaa organisaa-

tiota. Laakkosen (2003, 281) mukaandynaamisen ammattikorkeakoulun toi-mintaan liittyy jatkuva kehittäminen,

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 63

oppiminen ja uusiin olosuhteisiin so-peutuminen. Oppilaitoskulttuurin muu-tos on oppimisprosessi, jossa henkilöstöomaksuu uudenlaisia skeemoja ja asettaauudenlaisia merkityssisältöjä omalle työl-leen. Oppilaitoskulttuuri koostuu sekätietoisella tasolla rationaalisesti käsiteltä-vistä aineksista että alitajuisista, tunneta-soisista aineksista (Laakkonen 2003, 281-282). Opettajien yrittäjyyskasvatuksen ta-

voitteena on muuttaa oppilaitoksen toi-mintakulttuuria yrittäjyyttä ymmärtäväk-si ja opiskelijoiden orastavaa yrittäjyyttätukevaksi ns. yrittäjyyskulttuuriksi.

Ylimmän johdon panos, oppilaitok-sen vision selkeyttäminen ja organisaa-tion oppimisvalmiuksien luominen ovatkeskeisessä asemassa yrittäjyyskasvatus-prosessin etenemisessä ja yrittäjyyssuun-

tautuneen oppilaitoksen luomisessa.HAAGAssa, HBCssa ja HELMIssä oppi-misvalmiuksia luodaan suunnittelemallamyös projektiin sitoutumattomalle hen-kilökunnalle koulutusta ja perehtymis-mahdollisuuksia. Opettajien työelämä-jaksoilla, opettajavaihdolla ja lisäämälläoppilaitosten ja yritysten yhteistyömah-dollisuuksia voidaan myös tukea koko or-ganisaation yrittäjyyskasvatusvalmiuk-sien kehittymistä. Olemalla mukana val-

takunnallisessa yrittäjyyskasvatuksenkehittämistyössä voidaan osallis-

tua yrittäjyyden toimintaym-päristön kehittämiseen ja

yrittäjyyden edistämiseenmyös oman oppilaitok-sen ulkopuolella.

Yrittäjyyden jatko-koulutusprojekti lisäämyös oppilaitoksen si-sällä tapahtuvaa opet-tajien yhteistyötä jakeskustelua yrittäjyy-destä. Myös ne opetta-jat, jotka eivät osallis-tu ko. koulutukseen,joutuvat tekemisiinyrittäjyyden kanssaomissa työtiimeissääntai osallistuessaan

tähän projektiin liittyviin kehittämispro-jekteihin ja kokeiluihin. Myös muillaopettajilla on mahdollisuus osallistua jat-kokoulutuskursseille, yrittäjyysseminaa-reihin ja erilaisiin yrittäjyyskasvatukseenliittyviin tilaisuuksiin. Voidaan puhuans. ”säteilyvaikutuksesta”. Kuvion 3 mu-kaisesti koulutusprojektiin osallistuvatopettajat luovat ympärilleen yrittäjyys-kulttuuria, joka säteilee koko oppilaitok-sen toimintaan ja yrittäjyyden ”sätei-lyttäminen” kaikkeen opetukseen onsiten helpompaa toteuttaa.

64

Kuvio 3. Yrittäjyydensäteilyttäminen oppilaitos-

organisaatiossa

Muutosagentit=

tohtorikoulutuksessaoleva

henkilökunta

Yrityssuuntautunutoppilaitos

– yrittäjyydenmahdollistaminen

Yr i t tä jyysyhte iskunta

Omaehtoinenyrittäjyys taiyrittäjäksi

ryhtyminen

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 64

Ensisijaisena ja tärkeimpänä tavoit-teena HAAGAn opettajien koulutus-projektissa on yrittäjyyden ymmärryksenlisääminen. Kun opettajien yrittäjyydenymmärrys kasvaa, heidän kompetens-sinsa suunnitella sellaisia opintoja, jotkavastaavat sekä opiskelijoiden että yritys-ten ja työelämän tulevaisuuden tarpei-siin, paranee. Opettajan ja ohjaajan teh-tävänä on luoda puitteet oppimiselle jatukea oppijan yksilöllisiä oppimispro-sesseja. Opintojen ohjaaja arvioi opin-tojen ja prosessin etenemistä yhdessäopiskelijan kanssa. Arvioinnin tavoit-teena on kannustaa realistiseen itsear-viointiin ja vahvistaa itseluottamusta.Yrittäjäksi ryhtymisen prosessi kestääyleensä useita vuosia eikä yrittäjyyskas-vatuksen tarkoitus ole tehdä opiskeli-joista yrittäjiä heti. Yrittäjyyskasvatuk-sen tavoitteena on antaa ”eväät”, jottaopiskelijoiden on mahdollista realisti-

sesti itse arvioida omaa tilannettaan jaomia yrittäjäksi ryhtymisen mahdolli-suuksiaan – myös vasta useamman vuo-den päästä (Römer-Paakkanen 2006b,196).

Kuviossa 4 esitetyn Thompsonin(2006, 115) yrittäjämäisen oppimisenmallin mukaan yrittäjäksi ei opita luok-kahuoneissa tai valmennusohjelmienavulla vaan pikemminkin kokemukselli-sen oppimisen kautta. Valmennusohjel-mat ja yrittäjyysopinnot ovat hyödyllisiä,mutta ne eivät ole ainoa tapa oppia yrit-täjyyttä. Yrittäjyyttä opitaan pääasiassakokemuksellisen oppimisen menetel-min - työssä oppimalla – ja kuuntele-malla menestyneiden (tai epäonnisten)yrittäjien tarinoita. Luonnollisesti opis-kelijoilla on oltava sen verran tietoja jataitoja, että he osaavat hyödyntää ympä-rillään olevaa informaatiota ja tarinoita.

65

Kuvio 4. Oppimismahdollisuuksia yrittäjälle - Yrittäjämäinen oppiminen (Thompson 2006, 115).

Yrittäjämäinenoppiminen –

EntrepreneuralLearning

Tarvittavatieto

Kehittyneettaidot:

Kokemuksellamesta-riksi

Muidentekemisestäoppiminen:

Yrittäjä-tarinat

Mentorointi ja valmennus

Mitä muut voivattehdä hyväksesi?

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 65

Kuvio 3 yhdistää olennaisen tiedon, ke-hittyneet taidot ja muiden ihmisten ko-kemukset ja mentoroinnin ja valmen-nuksen avulla saumattomaksi koko-naisuudeksi. Toisten esimerkistä, kan-nustuksesta ja avusta voi aina oppia –mikäli nämä kannustajat ja valmentajatovat niitä ”oikeita”, joilla on yrittäjyy-den ymmärrys.

Henkilökunnan koulutuksen, val-mennuksen ja yrittäjyyden jatko-opinto-jen avulla saamme suuren joukon val-mentajia, ohjaajia, tuutoreita ja mento-reita. Integroidun opinto-ohjauksen,uraohjauksen ja yrittäjyyskasvatuksenavulla opiskelijoille kehittyy kyky itsesuunnitella omaa elämäänsä ja usko sii-hen, että omalla toiminnallaan voi vai-kuttaa niin yhteiskunnassa kuin yksi-tyiselämässäänkin: Näin he löytävätoman paikkansa yhteiskunnassa ja työ-elämässä – joko yrittäjänä tai toisen pal-veluksessa sisäisenä yrittäjänä.

Tuloksia

Koska kyseessä on useamman vuo-den ajan kestävä ja yhä meneil-lään oleva hanke, ei projektin

varsinaisia tuloksia ja lopullisia vaiku-tuksia voida vielä esitellä. Mutta jo tässävaiheessa tiedämme, että opettajien jat-kokoulutusopinnot ovat aloittaneet pro-sessin, jonka tuloksena syntyy integroi-tu, laaja ja kokonaisvaltainen yrittäjyys-ohjelma sekä opetussuunnitelma, jossayrittäjyydellä on tärkeä rooli.

Tavoitteena on siis syventää ja lisätäsekä opettajien että opiskelijoiden tietä-mystä yrittäjyydestä. Molemmat tavoit-teet otetaan huomioon suunniteltaessaopettajien tohtoriopintoja. Opettajienjatkotutkimusaiheet ja tutkimusongel-mat nousevat käytännön tarpeista - op-pilaitosten kanssa yhteistyötä tekevienyritysten tarpeista, opiskelijoiden tar-peista ja opettajien omassa työssään ko-kemista tarpeista. Opettajat saavat lisäävälineitä omaan opetukseensa, muttamyös mukana olevat oppilaitokset hyö-tyvät opettajien kouluttautumisesta. Op-pilaitokset haluavat vahvistaa omaa pro-fiiliaan ja asemaansa. Ne haluavat myöstulevaisuudessa olla tunnettuja korkea-luokkaisesta opetuksestaan ja houkutel-la omalla yrittäjämäisellä ja aktiivisellatoimintatavallaan opiskelijoita, joitakiinnostaa yrittäjyys ja yhteiskuntaanvaikuttaminen. Opettajat opiskelevat tii-meissä ja muodostavat tutkimusryhmiä.Tiimityöskentely on luonnollinen toi-mintatapa, silloin kun halutaan edistääyrittäjyyttä ja sosiaalistaa myös opiskeli-jat yrittäjyyskulttuuriin.

Ristimäen (2002, 46) mukaan yrittä-jyyskasvatus etenee koulussa taulukon 1mukaisesti 4 eri vaiheessa: Ensin liike-toimintaopinnot muutetaan yrittäjyy-deksi, sen jälkeen sovelletaan opetuk-seen yrittäjyyden teorioita ja muutetaantoimintatapoja ja viimeisessä vaiheessakoulussa yrittäjyys on jo sisäistetty niin,että se sosiaalistaa opiskelijat yrittäjyy-teen.

66

Taulukko 1: Yrittäjyyskasvatuksen neljä vaihetta (Ristimäki 2002, 46).

Vaihe 4 Koulu sosiaalistaa yrittäjyyteen.

Vaihe 3 Opetusmenetelmät tukevat käyttäytymisen ja toimintatapojen muutosta.

Vaihe 2 Sovelletaan yrittäjyyden teorioita.

Vaihe 1 Muutetaan liiketoimintaopinnot yrittäjyydeksi.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 66

Tämän opettajien yrittäjyyden tohto-rikoulutusprojektin kokemusten perus-teella yrittäjyyskasvatus ei etenekään tau-lukon 1 mukaisesti selkeästi vaiheittainvaan pikemminkin useiden samanai-kaisten prosessien spiraalina kohti yrit-täjyyteen kasvamisen mahdollistavaa jayrittäjyyteen sosiaalistavaa oppimisym-päristöä.

•Osoitimme yrittäjyyssuuntautunei-suutta ja uudenlaista toimintatapaaaloittamalla tämän pitkäjänteisen jat-kokoulutusprojektin. •Olemme siis toteuttaneet itsenäistä,proaktiivista ja innovatiivista toimintata-paa ja halunneet aloittaa henkilökun-nan kouluttamisen avulla laajemman-kin muutosprosessin kohti yrittäjyys-suuntautunutta koulutusorganisaatio-ta. •Toimintatavan muutoksen jälkeenammattikorkeakoulun uudessa ope-tussuunnitelmassa on muutettu liike-toimintaopintoja siten, että ne onkoordinoitu yhdessä muiden opintojen(esim. matematiikka, viestintä jne.) kans-sa laajemmiksi kokonaisuuksiksi pk- yri-tyksen perustamis- ja kehittämisvaiheidensekä opiskelijoiden yrittäjäksi kasvamisenmukaisesti (ammattiopintojen moduulira-kenne). •Olemme siis jo hyvää vauhtia sovel-taneet opettajien teoreettisia tietoja jasyventynyttä yrittäjyyden ymmärrystäopetussuunnitelmatyössä ja opetuk-sessa. Opettajat ovat laittaneet pää-hänsä ”yrittäjyyden silmälasit” ja hetarkkailevat nykyisin ympäristöään jayhteiskuntaa aikaisempaa enemmänyrittäjyyden ja pk-yritysten näkökul-masta. •Lisäksi opettajat ovat muuttaneettoimintatapojaan dynaamisemmiksija proaktiivisemmiksi.

•Lopullisena tavoitteena on yrittäjyy-teen sosiaalistava oppimisympäristö.

Projektiin osallistuneissa oppilaitok-sissa yrittäjyys näkyy pääteemana ja nä-kökulmana kaikissa opinnoissa ja yrittä-jyyttä korostetaan yhtenä tärkeänä ura-vaihtoehtona. Esimerkiksi uudessa trade-nomiopintojen opintosuunnitelmassaon ammattiopintoihin sijoitettu kaikillepakollinen 15 opintopisteen laajuinen yrit-täjyysmoduuli, jossa opiskelijat laativat jatäsmentävät aloittavan yrityksen liike-toimintasuunnitelman. Ammattiopin-tojen kahdessa muussa moduulissa nä-kökulmana on pk-yrityksen toimintojen ke-hittäminen ja pk-yrityksen kansainvälistämi-nen.. Opiskelijoilla on myös mahdolli-suus vahvistaa omia yrittäjyystaipumuk-siaan ja valita ns. yrittäjyyspolku jo opin-tojen alusta lähtien.

Projektiin osallistuvissa oppilaitok-sissa jo olemassa olevaa esihautomo- ja yri-tyshautomotoimintaa kehitetään ja yrittä-jäpolvenvaihdoksia varten suunnitellaanoma polkunsa, jossa on mahdollisuus yh-distää joustavasti omassa tai perheen yri-tyksessä työskenteleminen ja ammatti-korkeakoulu- tai merkonomiopinnot.Helsinki Business Collegessa on joparin vuoden ajan menestyksekkäästikokeiltu ns. harjoitusyritystoimintaa ja tätäkokeilua on tarkoitus edelleen kehittääopettajien jatkokoulutusprojektin ku-luessa.

Ensimmäiset lisensiaattityöt ja väitös-kirjat valmistuvat vuoden 2007 kulues-sa. Kun tohtoriopintoihin liittyvienkurssien antamaa tietämystä sekä tutki-muksien ja osaprojektien tuloksia sovel-letaan kaikkiin opintojaksoihin, tuleeyrittäjyys entistä näkyvämmäksi kaikissaprojektiin osallistuvissa oppilaitoksissa.

67

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 67

Samalla niihin syntyy yrittäjyyskulttuurija yrittäjyysorientaatio. Vuosien 2004-2006 aikana jatkokoulutusprojektissamukana olleet tohtoriopiskelijat ja pro-jektin vetäjä ovat yhteensä pitäneet yrit-täjyyteen liittyviä konferenssi- tai seminaari-esitelmiä 59 kpl. Jatkokoulutusprojektistatai siihen liittyvistä tutkimushankkeistaon kirjoitettu yhteensä 50 artikkelia taijulkaisua.

Johtopäätöksiä

Nevanperän (2003) mukaanpitkä ja tehokas yrittäjyyskasva-tus ja -valmennus vaikuttaa po-

sitiivisesti opiskelijoiden yrittäjyysasen-teisiin. Yrittäjyys elämäntapana voidaanmyös siirtää seuraavalle sukupolvelleperheissä: Yrittäjätaustaisilla nuorilla onmyönteisempi asenne yrittäjyyteen kuinsellaisilla nuorilla, joilla ei ole ollut kos-ketusta yrittäjyyteen. Nevanperän mu-kaan yrittäjyyskasvatus ei vielä ole sillätasolla, jolla sen pitäisi opiskelijoidenmielestä olla: Opiskelijat kaipaavatkinhuomattavasti nykyistä enemmän luo-vuuden, yrittäjyyden, tiimityöskentelynja ryhmädynamiikan koulutusta.

Pitkällä tähtäimellä ja koko yhteis-kunnan näkökulmasta yrittäjyyskasva-tuksella tavoitellaan luonnollisesti sitä,että maahamme saadaan lisää yrittäjiäjoko kompensoimaan eläkkeelle jääviäyrittäjiä tai perustamaan kokonaanuusia omia yrityksiään uusille toi-mialoille. Yrittäjyyskasvatuksen avullaannetaan opiskelijoille perustiedot jataidot oman yrityksen perustamista jajohtamista varten. Opettajien jatko-koulutusprojektin avulla lisätään opet-tajien tietoa yrittäjien elämäntavasta jayrittäjyyteen liittyvistä riskitekijöistä,mutta myös siihen liittyvistä positiivisis-

ta seikoista - kuten yrittäjän työn vapau-desta, yrittäjyyden tuottamasta työnilos-ta, yrittäjän mahdollisuudesta yhdistäätyö ja perhe-elämä jne. Kun opettajillaon syvä ymmärrys yrittäjyydestä, hemyös uskaltavat kannustaa opiskelijoitavalitsemaan yrittäjän ammatin omaksiurakseen ja niin voimme päästä as-keleen lähemmäksi visiona olevaa yrittä-jyysyhteiskuntaa.

Ajankohtainen ja oikea tieto yrittä-jyydestä, positiivinen asenne yrittäjyy-teen, ”yrittäjäpersoona” ja dynaaminentoimintapa edesauttavat sitä, että nuorijossain elämänvaiheessaan ryhtyy yrittä-jäksi. On tärkeää, että opiskelijat tutus-tuvat koko yrittäjäksi ryhtymisen pro-sessiin. Heidän tulee tietää, kuinka yri-tys perustetaan, kuinka yritys menestyyja kasvaa, kuinka tehdään hyvä liiketoi-mintasuunnitelma, mutta ennen kaik-kea myös, mitä yrittäjäksi ryhtyminentarkoittaa heidän omassa henkilökoh-taisessa elämässään ja mitä mahdolli-suuksia yrittäjyys voi tarjota heille ja hei-dän tuleville perheilleen. Luonnollisestiheidän tulee myös ymmärtää, mitä ris-kejä yrittäjyyteen sisältyy, mutta ennenkaikkea yrittäjyyskasvatuksen tarkoituson kannustaa nuoria ryhtymään yrittä-jiksi ja näkemään yrittäjyys mahdolli-suutena ja haasteena heidän omassa elä-mässään.

Johtopäätöksenä opettajien yrittäjyy-den jatkokoulutusprojektin kolmestaensimmäisestä vuodesta voidaan sanoa,että yrittäjyys on alkanut elämään pro-jektissa mukana olleissa oppilaitoksissaaikaisempaa näkyvämpänä. Yrittäjyydenedistäminen yrittäjyyskasvatuksen avul-la on mahdollista, kun vain luommeopettajille todellisia mahdollisuuksia jaresursseja itse opiskella yrittäjyyttä, toi-

68

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 68

mia luovasti ja yrittäjämäisesti sekä sy-ventää omaa osaamistaan ja ymmärrys-tään yrittäjyydestä.

Lähteet

ARENE ry. 2006. Suomen ammattikorkea-koulujen yrittäjyysstrategia. www.arene.fi/ toi-minta/menneet%20tapahtumat.htm (24.9.06).

Covin, J. & Slevin, P. 1991. A ConceptualModel od Entrepreneurship as a Firm Behavi-our. Entrepreneurship Tehory and Practice 16.

Hokkanen, S. 2001. Innovatiivisen oppimis-yhteisön profiili. Ammattikorkeakoulujen tek-niikan ja liikenteen koulutusalan näkökulmastatarkasteltuna. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Stu-dies in Business and Economics 15.

Huttunen, L. 2006. Ammattikorkeakoulujentuki opiskelijoiden yrittäjyydelle liiketalouden koulu-tusohjelmissa. Laurea ammattikorkeakoulu. Liike-talouden opinnäytetyö. Espoo.

Laakkonen, R. 2003. Muuttuva opettajuus.Teoksessa H. Kotila (toim.) Ammattikorkeakou-lupedagogiikka. Helsinki: Edita, 273-295.

Lampikoski, T. ja Römer-Paakkanen, T.2004. Guiding and Supporting Students´ CareerPlanning and Entrepreneurship Spirit at Haaga Insti-tute Polytechnic. Research in entrepreneurshipand small business. RENT XVIII. ManagingComplexity and Change in SMEs Copenhagen,Denmark. November 25.-26.2004. ConferenceProceedings.

Loukola, A. 2006. Yrittäjyyssuuntautunei-suus oppilaitoksen strategisena vaihtoehtona.Teoksessa Yrittäjyys on mahdollisuus. 125 vuot-ta kaupallista koulutusta. Helsinki Business Col-lege, 101-111.

Lumpkin, G.T. & Dess, G.G. 1996. Clari-fying the Entrepreneurial Orientation Conductand Linking it to Performance. Academy of Ma-nagement Review 21 (1).

Nevanperä, E. 2003. Yrittäjyys Suupohjan opis-kelijanuorten ajattelussa. Tutkimus Suupohjan seu-dun nuorisoasteen opiskelijoiden yrittäjyysnäkemyksis-tä sekä yrittäjyysopetuksen opetussuunnitelman kehit-tämispyrkimyksistä. Jyväskylän yliopisto. JyväskyläStudies in Business and Economics 24.

Nuotio, P., Lehtoviita, K., Numminen, A.,Pekkala, A., Tenhu, M., Vatanen, M., Vepsä, P.,

& Halonen, K. 2006. Haaga Instituutin Ammatti-korkeakoulun ohjausstrategia vuosina 2007-2009.Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu.

Opetusministeriö 2004. Yrittäjyyskasvatuksenlinjaukset – toimenpideohjelma. Opetusministeriönjulkaisuja 2004:18. Koulutus- ja tiedepolitiikanosasto.

Paajanen, P. 2001. Yrittäjyyskasvattaja. Am-mattikorkeakoulun hallinnon ja kaupan alan opetta-jien näkemykset itsestään ja työstään yrittäjyyskasvat-tajana. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies inBusiness and Economics 16.

Pekkala, A. 2006. Energiaa opintojen ohjauk-seen ja yrittäjämäisyyteen. Teoksessa Yrittäjyys onmahdollisuus. 125 vuotta kaupallsita koulutusta.Helsinki Business College, 112-127.

Ristimäki, K. 2002. Yrittäjyyskasvatus. Yrittä-jyyttä ja kasvatusta. TAT. Taloudellinen tiedotus-toimisto.

Römer-Paakkanen, T. 2006a. Opettajat muu-tosagentteina ja tutkijoina. Teoksessa Yrittäjyys onmahdollisuus. 125 vuotta kaupallsita koulutusta.Helsinki Business College, 86-98.

Römer-Paakkanen, T. 2006b. Opettajienjatko-opinnot Jyväskylän yliopistossa: Yrittäjyyden sä-teilyttäminen kaikkeen opetukseen ammattikorkea-koulussa ja toisen asteen ammatillisessa oppilaitokses-sa. Teoksessa: P. Kyrö & A. Ripatti (toim.) Yrittä-jyyskasvatuksen uusia tuulia. Tampere: Tampe-reen yliopiston kauppakorkeakoulu. Yrittäjyys-kasvatuksen julkaisusarja 4/2006, 184-206.

Saarela-Kinnunen, M. & Eskola, J. 2001. Ta-paus ja tutkimus = tapaustutkimus? Teoksessa J. Aal-tola & R. Valli toim.) Ikkunoita tutkimusmeto-deihin I. Metodien valinta ja aineiston keruu. Vi-rikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kus-tannus,158-169.

Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. &Saari. S. 1996. Ladullisen tutkimuksen työtapoja.Helsinki: Kirjayhtymä.

Thompson, J. 2006. Enabling Entrepreneurs.Maximising Effectiveness in Advising, Coaching, Men-toring and Incubating New Businesses. University ofHuddersfield/UK Business Incubation.

Turunen, H. 1997. Korkea-asteen ura- ja yrit-täjyyskoulutuksen kehittämistutkimus. Joensuu: Jo-ensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksenjulkaisuja. Sarja A. n:o 15.

69

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 69

Johdanto

Ammattikorkeakoulujenrehtorineuvosto ARE-NE ry:n yrittäjyysstra-tegia 2010 vahvistettiinyhdistyksen yleisko-kouksessa 17.3.2006.Strategian tavoitteenaon vahvistaa ammatti-

korkeakoulujen roolia yrittäjyyden edis-täjänä muuttuvassa globaalissa toimin-taympäristössä ja täsmentää ARENEry:n strategiaa 2010. Strategia sisältääkuvauksen ammattikorkeakoulujen yrit-täjyyden tavoitteista, joiden toteuttami-seen odotetaan valtiovallan tukitoimen-piteitä. Yrittäjyysstrategian toteuttamis-vastuu on jokaisella yksittäisellä ammat-tikorkeakoululla. Tässä artikkelissa tar-

kastellaan yrittäjyysstrategian vaikutuk-sia ammattikorkeakoulujen toimintaanstrategiassa esitettyjen tavoitteiden to-teutumisen näkökulmista. Strategisenjohtamisen näkökulmasta tarkastellaan,onko yrittäjyysstrategia vaikuttanut am-mattikorkeakoulujen toimintaan ja joh-tamiseen sekä jos on, millä tavalla. Am-mattikasvatuksen näkökulmasta tarkas-tellaan, onko yrittäjyysstrategia aiheutta-nut muutoksia opetukseen ja oppimi-seen liittyvissä tavoitteissa ja toimin-noissa.

Teoreettinen viitekehys

Teoreettiseksi viitekehykseksi onvalittu strategiseen johtamiseenliittyvä teoria. Strategia-käsite

tulee alun perin kreikankielisestä käsit-

70

ARENE ry:nyrittäjyysstrategiantoteutuminen

Marja-Liisa Tenhunen, KTT, on toiminut Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun rehtorina jaKeski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluosakeyhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1995 alkaen. Häntoimii myös monissa huomattavissa luottamustehtävissä ja yhteistyöryhmissä, näistä merkittävimpä-nä voidaan mainita valtioneuvoston nimitys tiede- ja teknologianeuvoston jäseneksi eduskunnan vaa-likaudeksi 2007–2011. Hän on jatkanut kauppatieteiden tohtorin tutkinnon jälkeistä post doctoral-tutkimusta yrittäjyyden alalla.

Timo Luopajärvi on kasvatustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston ammattikasvatuksen dosentti.Hän työskentelee Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry:n pääsihteerinä.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 70

teestä ”strategos”, joka tarkoittaa sodanjohtamisen taitoa. Alkuperäisenä strate-gian määritelmänä käytetään seuraavaa:”Strategian tarkoituksena on sodan voit-taminen.” Organisaation toiminta jae-taan yleensä kolmeen tasoon: strategi-seen, taktiseen ja operatiiviseen. Vaikkasodankäyntitaidolla ja organisaation toi-minnalla on monia yhtäläisyyksiä, eivätyhtäläisyydet kata kaikkea. Strategiaa onperinteisesti pidetty johdon määrittä-mänä toiminnan suuntaviivana. Viimeaikoina on tunnistettu, että strategianlaadinta ei ole suurin ongelma, vaan senimplementointi. Strategisen johtamisenkäsitteen otti Drucker käyttöön 1960-lu-vulla (Drucker 1964, 124-131). Käyt-töönottaminen tapahtui nopeasti, jol-loin vuotuisten budjettien rinnalle syn-tyivät pitkän tähtäyksen suunnitelmat(McKiernan, 1992, 1). Liikkeenjohto-ajatteluun soveltuvana strateginen joh-taminen teoriana omaksuttiin And-rewsin ja Anshoffiin ajatukset (Andrews1991, 44-52; Ansoff 1990, 11), joidenmukaan strategisella johtamisella ym-märretään ylimmän johdon toimintaa,jonka päämääränä on organisaation toi-minta-ajatuksen toteuttaminen ja pää-määrien saavuttaminen kehittämällä or-ganisaation kilpailukykyä. Porterin mu-kaan strategian valinta on kilpailuedunetsimistä ja pyrkimystä säilyttää saavu-tettu kilpailuetu (Porter 1989, 48) Por-ter puhuu myös kilpailijoiden välisestätasapainoilusta (Porter 1980, 17). Strate-gista johtamista kohtaan on esitettymyös kriittistä ajattelua (Minzberg &Waters, 1985, 267). Minzberg lisäsi stra-tegisen johtamisen keskusteluun kult-tuurin merkityksen (Minzberg 2005,264-265). Hamel ja Prahalad kiinnitti-vät huomiota ydinosaamisen merkityk-seen. Organisaation ydinosaaminenedustaa aikojen kuluessa tapahtuneenoppimisen kumulatiivista summaa

(Hamel & Prahalad 1994; 90; 172; 217-227). Tällä hetkellä postmodernina ai-kakautena organisaatioiden on syytäkeskittyä luomaan elämyksellisiä ympä-ristöjä (Pralalad & Ramaswamy, 2004,37-51).

Strategisessa johtamisessa on tärkeääorganisaation strategisten menestysteki-jöiden tunnistaminen, varsinaisen toi-minnan ja sitä tukevien tukitoimintojenrakentaminen näiden menestystekijöi-den varaan. Samoin on olennaista stra-tegisten suunnitelmien toteuttaminenorganisaatiossa toisin sanoen suunnitel-mien implementointi. Viimeinen vaiheon strategisen tuloksellisuuden valvontaja sen perusteella tehtävät strategian ke-hittämistoimenpiteet (Kaplan & Nor-ton, 2006).

Strategisen johtamisen teorian sovel-tamisessa ammattikorkeakoulujen yrit-täjyyden edistämiseen on syytä huo-mioida ammattikorkeakoulujen perus-tehtävä alueellisina korkeakouluina, joi-den tutkinnot ovat käytännönläheisiäkorkeakoulututkintoja ja tutkimus- jakehitystyö on soveltavaa alueen yritystenja muiden organisaatioiden kehittymistätukevaa toimintaa sisältäen yrittäjyydenvahvan näkökulman. Näistä elementeis-tä muodostuu ammattikorkeakoulujenerottava tekijä suhteessa yliopistoihin jasitä kautta osa strategista ydinosaamista,jota ammattikorkeakoulujen tulisi vah-vistaa osaksi kilpailuetua sekä kotimaas-sa että kansainvälisillä koulutusmarkki-noilla.

Ammattikorkeakoulujen toiminta-ympäristö on muuttunut nopeasti, jol-loin strategian lähtökohtana on sekä ko-timainen että ulkomainen muuttunut jamuuttuva toimintaympäristö. Ammatti-korkeakouluihin soveltuva strategian

71

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 71

määritelmä edellisten määrittelyjen poh-jalta olisi ”organisaation tietoinen kes-keisten tavoitteiden ja toiminnan suun-taviivojen valinta muuttuvassa maail-massa”. Yrittäjyys ja sen edistäminen onvalittu ammattikorkeakoulujen keskei-seksi päämääräksi hallitusohjelman, hal-lituksen politiikkaohjelman, opetusmi-nisteriön, Euroopan Unionin ja mui-den keskeisten tavoitteiden mukaisesti.Ammattikorkeakoulut vastaavat kan-sainvälisiin tavoitteisin esimerkiksi Bo-lognan prosessin edellyttämien tavalla.

Ammattikasvatuksen kannalta yrit-täjyysstrategian edistäminen voidaannähdä ammattikorkeakoulufilosofisestanäkökulmasta. Se liittyy ammattikorkea-koulun aksiologiaan eli siihen millaisiaarvoja liittyy ammattikorkeakoulutuk-sen tavoitteisiin ja toimintaan. Toisaaltaaihe liittyy ammattikorkeakoulujen yh-teiskuntafilosofiaan eli ammattikorkea-koulutuksen ja yhteiskunnan vuorovai-kutukseen liittyviin kysymyksiin (vrt.Helakorpi ja Olkinuora 1997, 23).

ARENE ry:n yrittäjyysstrategia

Suomalaisten yritysten ja kansanta-louden kilpailuetu globaalissa kil-pailussa perustuu enenevässä mää-

rin nopeaan uudistumiseen ja edelleensyvenevään erikoistumiseen. Tässä kehi-tyksessä yhdeksi kilpailuedun lähteeksinousee innovatiivisuus. Suomalaiset yri-tykset voivat hakea kilpailuetua sieltä,missä uudet kehittyvät maat eivät aina-kaan vielä ole eturintamassa: luovuu-desta, nopeasta uudistumisesta ja jous-tavuudesta. Näihin mahdollisuuksiinliittyvät läheisesti seuraavat erityisestiammattikorkeakouluja koskevat trendit:

• yrittäjyyden merkitys muuttuvassayhteiskunnassa kasvaa• yrittäjyys toimeentulon lähteenä li-sääntyy - tilaa uudelle yrittäjyydelle• korkeakoulutettujen yrittäjienosuus kasvaa varsin nopeassa tahdissa• innovaatioihin perustuva yrittäjyyskorostuu tulevaisuudessa• yrittäjänpolven vaihdosten edistä-misessä ammattikorkeakouluilla onvahvistuva rooli• ammattikorkeakouluilla on aluepo-liittinen tehtävä uuden yrittäjyydenedistämisessä ja olemassa olevien yri-tysten kilpailukyvyn parantamisessa.

Opetusministeriön tavoitteena on li-sätä kansalaisten valmiuksia ryhtyä yrit-täjiksi yrittäjyyskasvatuksen ja -koulu-tuksen keinoin sekä liiketoimintaosaa-mista vahvistamalla. Tavoitteena on lisä-tä yrittäjyyden houkuttelevuutta yhtenäuravaihtoehtona. Yrittäjyyden ja yritys-toiminnan osaamispohjan vahvistami-nen kattaa koko koulutusjärjestelmän.

Ammattikorkeakoululain mukaanammattikorkeakoulujen tehtävänä onantaa työelämän ja sen kehittämisenvaatimuksiin sekä tutkimukseen ja tai-teellisiin lähtökohtiin perustuvaa kor-keakouluopetusta ammatillisiin asian-tuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatil-lista kasvua ja harjoittaa ammattikor-keakouluopetusta palvelevaa sekä työ-elämää ja aluekehitystä tukevaa ja alu-een elinkeinorakenteen huomioon otta-vaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.

Opetusministeriön toimialalla yrittä-jyyskasvatuksen ja -koulutuksen tavoit-teet liittyvät:

•valtakunnallisesti ja alueellisestimyönteisen yrittäjyyskulttuurin ja

72

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 72

asenneilmapiirin kehittämiseen• sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden,uuden yritystoiminnan käynnistämi-seen sekä innovaatiotoiminnan edis-tämiseen• toimivien yrittäjien ja heidän yritys-tensä kehittämiseen sekä sukupolven-vaihdosten tukemiseen.

ARENE ry:n yrittäjyysstrategianvisio vuodelle 2010 on seuraava:”Ammattikorkeakoulusta menestyväksiyrittäjäksi.”

Kuviossa 1 on hahmoteltu koulutus-muodosta riippumatta opiskelijanpolku yrittäjyysintentioista yrittäjänuran jatkamispäätökseen.

Kuviossa on esitetty strategian mer-kittävin tavoite: ”yhtäältä jokainenAMK-tutkinnon suorittanut on omak-sunut sisäisen yrittäjyyden ja toisaaltajoka seitsemäs AMK-tutkinnon suoritta-nut on aloittanut yrittäjänuran 10 vuo-den kuluessa tutkinnon suorittamises-ta”.

ARENE ry:n yrittäjyysstrategiapro-sessissa on kehitetty seuraava syy- ja seu-raussuhteiden järjestelmä, jolla kuva-taan vision saavuttamisen edellyttämiätoimenpiteitä. Yrittäjyysstrategian visionsaavuttamisen edellyttämät eri ammatti-korkeakoulujen toimenpiteet on kuvat-tu kohdissa ”Vaadittavat toimenpiteetprosessien ja rakenteiden kehittämisek-

Kuvio 1. Yrittäjyyden edistäminen ammattikorkeakouluympäristössä.

73

Opiskeli-joiden

urasuunni-telmat

Yrittäjyy-delle

altistavattekijät

Yrittäjyy-teen

laukaisevattekijät

Yrittäjyys-kokeilun

mahdollis-tavat tekijät

Ammattikorkeakouluympäristö

Päätös

Altistavia tekijöi-tä ovat opiskeli-jan perhetausta,persoonallisuusja muut tietoi-suustekijät. Altistaviin tekijöi-hin kuuluvatmyös ammatti-korkeakoulunasenteet yrittä-jyyteen ja sen tarjoama yrittä-jyysilmasto.

Laukaisevat teki-jät ovat tilannesi-donnaisia ja lyhyt-vaikutteisia (esim.tyytymättömyysnykyiseen työ-hön). Laukaiseviatekijöitä ovat myös kaikki am-mattikorkeakou-lun yrittäjyyttäedistävät toimen-piteet niin koulu-tuksessa kuint&k-toiminnassa.

Mahdollistavattekijät tekevätyrittäjäuran kokei-lun ja oppimisenkäytännössä mahdolliseksi.Tyypillisesti am-mattikorkeakou-luympäristössätoteutettu esi- jayrityshautomotoimii tällaisenatekijänä.

Yrittäjäuranjatkaminenvalmistumisenjälkeen riippuusiitä, mitenopiskelija kokiyrittäjäuran.Päätökseen vai-kuttavat opiske-lijayrittäjän per-soona, perhe-elämä, osaamisenriittävyys jayrityksentuottavuus

TavoiteUlkoinen yrittäjä• Yrittäjäuran jatkuminen.• Joka seitsemäs AMK-tutkinnon suorittanut on aloittanut yrittäjäuran10 vuoden kuluessatutkinnon suorittamisesta.

TavoiteSisäinen yrittäjä• Toisen palvelukseen si-säiseksi yrittäjäksi.• Jokainen AMK-tutkinnonsuorittanut on omaksunutsisäisen yrittäjyyden.

Yrittäjäuran valintavieraalla työskentelynjälkeen

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 73

si” ja ”Uudistuminen”. Näiden toimen-piteiden toteutumisen vaikutukset am-mattikorkeakouluihin puolestaan näky-vät seuraavassa kohdassa. Kun nämä vai-kutukset ovat toteutuneet ammattikor-keakouluissa, näkyvät toimenpiteet yri-tys- ja elinkeinoelämässä.

Tutkimusongelmat

Tutkimuksen tavoitteena oli selvit-tää, miten yrittäjyysstrategian ta-voitteiden arvioidaan toteutu-

neen ammattikorkeakouluissa. Tutki-musongelmiksi johdettiin seuraavat:

74

Kuvio 2. Vision saavuttamisen edellyttämät toimenpiteet.

Vaadittavat toimenpiteet prosessien ja rakenteiden

kehittämiseksi-> AMK:ien edustus kaikkiin vaikutusvaltaisiin

yrittäjyyttä käsitteleviin työryhmiin-> Yrittäjyyden edistämisen pysyvä rahoitus

AMK:eille-> AMK:n yrittäjyysstrategia-> AMK:n yrittäjyyspolku (-polut)-> T&k:n integroiminen opetukseen ja

yrittäjyyspolkuihin-> Esi- ja yrityshautomot-> Yrittäjyyden sisällyttäminen OPM:n tavoite-

neuvotteluissa yhdeksi painopisteeksi-> Trittäjyyden tilastointi AMKOTA:ssa paino-

pisteeksi-> Yrittäjyyspedagogiikkaa edistävät tutkimus- ja

pilottihankkeet ja hyvien käytäntöjen levittäminen-> AMK:n henkilöstön yrittäjyysosaaminen-> Tutkimus- ja kehittämistyössä tuotettavien

innovaatioiden edistäminen-> Jatkajakoulun pilottihankkeen tuottamat hyvät

yrittäjäpolven vaihdosten käytäntöjen levittämi-nen koko AMK-kenttään

-> AMK-kentässä tapahtuva yrittäjyyttä koskevan tutkimuksen lisääminen

Toimenpiteidenvaikutukset ammatti-

korkeakouluihin

-> Kaikissa AMK:eissa on yrittäjyys-strategia

-> AMK-yhteisön yrittäjyysasenne on myönteinen

-> Opiskelijoiden valinnoissa otetaanhuomioon yrittäjyysaspekti

-> Yrittäjyys esitellään tasavertaisenauravaihtoehtona opetuksessa

-> Yrittäjyydestä kiinnostuneita opis-kelijoita ohjataan aktiivisesti yrittä-jyyteen

-> Yrittäjyys sisältyy kaikkeen opetuk-seen läpäisyperiaatteella

-> AMK on määritellyt strategiansamukaisia yrittäjyyspolkuja myösjatko- ja täydennyskoulutuksenosalta

-> Uuteen opettajuuteen liittyy yrittä-jyyteen valmentaminen niin perus-kuin täydennyskoulutuksessakin

-> Yrittäjyyspedagogiikka onmonialaista

Toimenpiteidenvaikutukset yritys-

ja elinkeinoelämään

-> Jokainen AMK-tutkinnon suoritta-neista on maksunut sisäisen yrittäjyyden

-> Joka seitsemäs AMK-tutkinnonsuorittaneista on aloittanut yrittäjä-uran 10 vuoden kuluessa tutkin-non suorittamisesta

-> AMK:it tuottavat jatkajayrittäjiä-> AMK:ista valmistuneiden yritykset

ovat vahvasti innovaatio- ja osaa-mispohjaisia

-> Yrittäjien tutkintotaso on nostettuvuoteen 2015: neljä kymmenestäyrittäjästä on suorittanut tutkinnonAMK:ssa

-> AMK-tutkinnon suorittaneidenyritystoiminnan lopettaminen onselvästi keskimääräistä alhaisempi

-> Yritysten kilpailukykyä parantaviapalvelujaUudistuminen

-> AMK:ien viestintä yrittäjyyttä rekrytoiva ja edistävä

-> Opettajien myönteiset asenteet yrittäjyyteen-> Opetussuunnitelmien uudistaminen-> Opiskelijapotentiaaliin vaikuttaminen-> Opiskelijat kiinnostuneet yrittäjyydestä-> AMK:n organisaatiosta yrittäjämäinen

organisaatio-> Henkilöstön uudistunut jatko- ja

täydennyskoulutus

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 74

1. Miten ammattikorkeakoulut ovatkäynnistäneet yrittäjyysstrategiaanliittyvien tavoitteiden toteuttamisen?2. Miten yrittäjät kokevat ammatti-korkeakoulujen yrittäjyysstrategiantoteutumisen?

Kysely

Tutkimuksen suorittamiseksi laa-dittiin ARENE ry:n yrittäjyysstra-tegian toimenpiteiden ja niiden

vaikutusten pohjalta (kuvio 2) kyselylo-makkeet kolmelle eri kohderyhmälle.Kysely toteutettiin 29.3.–19.4.2007 kol-melle kohderyhmälle: 1) rehtorit, kou-lutusalajohtajat, yksikönjohtajat, 2)ARENE ry:n hallitus ja pääsihteeri ja 3)Suomen Yrittäjät ry:n hallitus ja keskus-toimiston henkilöstö. Ensimmäiselle ja

toiselle kohderyhmälle suunnatulla ky-selyllä haettiin vastauksia ensimmäiseentutkimusongelmaan ja kolmannellekohderyhmälle suunnatulla kyselyllävastauksia toiseen tutkimusongelmaan.Ammattikorkeakoulujen kyselyn kysy-mykset pohjautuivat yrittäjyysstrategianvision saavuttamista edellyttäviin toi-miin: 1) millaisia toimenpiteitä tarvi-taan ammattikorkeakouluissa prosessienja rakenteiden kehittämiseksi, 2) millai-sia vaikutuksia toimenpiteet ovat ai-heuttaneet ammattikorkeakouluissa ja3) miten ammattikorkeakoulut ovat uu-distuneet (kuvio 2). Yrittäjille suunna-tun kyselyn kysymykset painottuivatsaman kuvion kohtaan, miten tehdyttoimenpiteet ovat vaikuttaneet yritys- jaelinkeinoelämään (kuvio 2).

75

Taulukko 1. Ammattikorkeakoulujen vastaajien tausta.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 75

Tutkimustulokset

Tutkimustulosten erittely on jaettukyselyn kohderyhmien mukaankahteen osaan, ammattikorkea-

koulut ja yrittäjät.

Ammattikorkeakoulut

Rehtoreille, koulutusalajohtajille jayksikönjohtajille tarkoitettu kysely lähe-tettiin 234 vastaajalle, joista 97 vastasi ky-selyyn (41,0 %).

Taustatietoina kysyttiin vastaajan su-kupuolta ja koulutusalaa. Vastaukset onkuvattu taulukoissa 1 ja 2.

Taulukossa 2 on esitetty ammattikor-keakoulujen vastaajien yrittäjyysstrategi-aa ja sen toteutumista koskevien vastaus-ten jakaumat frekvensseinä ja prosenttei-na. Ammattikorkeakouluille suunnatunkyselyn johtopäätöksinä voidaan todeta,että ARENE ry:n yrittäjyysstrategian luo-misella on ollut myönteinen vaikutusammattikorkeakoulujen toimintaan jaasenteisiin. Ammattikorkeakouluissa onkyselyn tulosten mukaan erillinen yrittä-jyysstrategia tai yrittäjyyteen liittyvät ta-voitteet sisältyvät ammattikorkeakoulu-jen päästrategiaan. Vastauksia tarkastel-taessa suurin osa vastaajista on suhtautu-nut väitteisiin myönteisesti. Vastauksiaanalysoitaessa ne voidaan jakaa kolmeenpääluokkaan. Ensimmäinen luokkakoostuu väitteistä, joihin vastaajat ovatsuhtautuneet selkeän myönteisesti. Täl-laisia ovat:

1. ammattikorkeakoulujen kokeminenerittäin merkittävänä alueellisena vai-kuttajana ammattitaitoisen työvoimankouluttajana ja uuden yrittäjyyden ai-kaansaajana (myönteisiä 94,8 %) 2. suhtautuminen ammattikorkeakou-

lun yrittäjyysasenteeseen (myönteisiä91,8 %) 3. ammattikorkeakouluihin perustettui-hin esi- ja yrityshautomoihin (78,6 %) 4. suhtautumisessa yrittäjyydestä kiin-nostuneiden opiskelijoiden ohjaami-seen yrittäjyyteen (78,4 %) 5. tutkimus- ja kehitystyön integroimi-sesta opetukseen ja yrittäjyyspolkuihin(68,1 %) 6. yrittäjyyden esittelemiseen tasavertai-sena uravaihtoehtona opetuksessa (67,0%) 7. AMK-tutkinnon suorittaneiden tie-dollisten ja taidollisten valmiuksien saa-miseen oman yritystoiminnan käynnis-tämiseen (64,9 %) 8. ammattikorkeakoulusta valmistunei-den yrityksiin siten, että ne ovat vahvas-ti innovaatio- ja osaamispohjaisia (63,9%).

Toiseen luokkaan kuuluvat vastauk-set, jotka ovat selkeästi tai osittain kaksi-jakoisia. Näissä jokin osa vastaajista suh-tautuu väitteeseen selkeän myönteisesti(M) ja osa selkeän kielteisesti (K). Tällai-sia ovat:

1. yrittäjyysnäkökulman huomioon otta-minen opiskelijoiden valinnoissa(myönteinen 47,3 %, kielteinen 50,5 %) 2. yrittäjyyden sisältymiseen kaikkeenopetukseen läpäisyperiaatteella (M 45,3%, K 46,3 %)3. suhtautuminen määriteltyihin yrittä-jyyspolkuihin myös jatko- ja täydennys-koulutuksen osalta (myönteiset 40,2 %,kielteiset 45,3 %) 4. suhtautuminen uuteen opettajuuteenliittyvään yrittäjyyteen valmentamiseen(M 47,4 %, K 34,0 %) 5. suhtautuminen tutkinnon suoritta-neiden omaksumaan sisäiseen yrittäjyy-teen (M 52,0 %, K 31,0 %).

76

Vas5 =4 =3 =2 =1 =

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 76

77

Vastausasteikko:5 = täysin samaa mieltä4 = samaa mieltä3 = eri mieltä2 = täysin eri mieltä1 = en osaa sanoa

Taulukko 2. Ammattikorkeakoulujen edustajien vastaukset.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 77

Näiden vastaajien osalta selittävinätekijöinä todennäköisesti ovat vastaajienkoulutusalakohtaiset erot yrittäjyyteensuhtautumisessa. Tässä vaiheessa tutki-musta emme vastausten luotettavuudenvuoksi voineet suorittaa tätä koskeviajatkoanalyyseja, mutta palaamme näihintulevissa kyselyissä.

Kolmannen luokan muodostavat neyrittäjyysstrategian osiot, joihin on suh-tauduttu joko selkeän kielteisesti tai onselvästi ollut vaikeaa ottaa vielä kantaa.Vastaukset ovat jakautuneet siten, ettäne ovat joko suurimmaksi osaksi kieltei-siä ja/tai niissä on suhteellisen suurikantaa ottamattomien osuus. Tällaisiaväitteitä ovat:

1. joka seitsemäs tutkinnon suoritta-neista aloittaa yrittäjän uran (K 67,1 %,en osaa sanoa, eos 26,8 %)2. ammattikorkeakoulumme tuottaajatkajayrittäjiä (K 31,9 %, eos 23,7 %)3. uskon, että joka seitsemäs ammatti-korkeakoulututkinnon suorittaneistaaloittaa yrittäjänuran 10 vuoden ku-luessa tutkinnon suorittamisesta (K 48,5 %, eos 16,5 %).

Ilman taustamuuttujakohtaista tar-kempaa analyysia ei voi täysin varmastiottaa kantaa millainen jakauma olisitaustamuuttujittain verrattuna, muttavarmasti vastauksissa on alakohtaisiaeroja. Lisäksi väitteeseen on vielä vaikeaottaa kantaa, koska yrittäjyysstrategia onollut voimassa niin vähän aikaa. Kiin-toisaa onkin seurata, kuinka nämä vas-taukset kehittyvät tutkimusta jatkettaes-sa tulevina vuosina.

Tutkimustulosten osalta olisi ollutmielenkiintoista selvittää eri koulutus-alojen suhdetta yrittäjyyteen. Riippu-vuuksia ei voitu selvittää, koska ammat-

tikorkeakouluissa sama henkilö vastasiuseissa tapauksissa useiden eri koulu-tusalojen yrittäjyyteen liittyvistä tavoit-teista joko koulutusyksikön johtajana,koulutusalajohtajana tai muun johdonedustajana.

ARENE ry:n hallituksen ja pääsih-teerin vastausten lukumäärä oli alhai-nen. Sen vuoksi vastauksia ei analysoituerikseen. Vastaukset olivat kuitenkinjoka suhteessa samansuuntaisia kuinammattikorkeakouluista saadut vastauk-set. Erityisesti ARENE ry:n vastauksissakorostui rahoituksen tarve yrittäjyydenedistämiseen ammattikorkeakouluissa.Tämä liittyy osana ammattikorkeakou-lujen tavoitteeseen saada perusrahoitus-ta tutkimus- ja kehitystyön toteuttami-seen.

Yrittäjät

Kysely lähetettiin Suomen Yrittä-jät ry:n hallituksen jäsenille jakeskusliiton toimiston henkilös-

tölle, yhteensä 146 vastaajalle, joista 35vastasi kyselyyn (29,0 %).

Taustatietoina kysyttiin vastaajan su-kupuolta ja koulutustaustaa. Vastannei-den toimialat luokiteltiin koulutusala-luokituksen mukaan. Vastaukset on ku-vattu taulukoissa 3 ja 4.

Taulukon 4. vastaukset voidaan luo-kitella kahteen eri luokkaan. Kokonai-suutena on kuitenkin todettava, ettäyrittäjien vastauksissa on suurempi jouk-ko vastaajia, joiden on ollut vaikea ottaakantaa joihinkin väitteisiin. Esimerkiksiväitteeseen ammattikorkeakoulututkin-non suorittaneiden yritystoiminnan lo-pettamiseen yli puolet vastaajista (51,4%) ei ole halunnut tai osannut ottaakantaa. Korkeita prosenttilukuja ”en

78

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 78

osaa sanoa” vastausten kohdalla esiintyymyös väitteissä:

1. ammattikorkeakoulujen henkilös-tön jatko- ja täydennyskoulutus onkehittynyt yrittäjyysmyönteisempäänsuuntaan (eos 34,3 %)2. yrittäjyysstrategialla on ollut myön-teinen vaikutus ammattikorkeakoulu-jen opiskelijaprofiiliin (eos 31,4 %).

Tämän perusteella voimme todeta,että ammattikorkeakoulujen, niidenyrittäjyysstrategian ja -koulutuksen tun-netuksi tekemisen osalla on vielä run-saasti tehtävää yrittäjien parissa.

Ensimmäiseen luokkaan lukeutuvatselkeän myönteisen kannan saaneet väit-tämät. Näitä olivat:

1. ammattikorkeakoululla on erittäinmerkittävä alueellinen tehtävä am-mattitaitoisen työvoiman kouluttami-sessa ja uuden yrittäjyyden aikaansaa-misessa (myönteiset 88,6 %)2. kokemukseni mukaan ammatti-korkeakoulujen opettajien ja muunhenkilöstön asenteet ovat muuttu-neet aiempaa myönteisemmiksi yrit-täjyyttä kohtaan (M 77,1 %)3. ammattikorkeakoulut tuottavat yri-tysten kilpailukykyä parantavia palve-luja (M 71,4 %)

79

Taulukko 3. Yrittäjävastaajien tausta.

Vastanneiden toimialat koulutusalaluokituksen mukaan:

Humanistinen ja kasvatusala: - Kulttuuriala: 1 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala: 11Luonnontieteiden ala: - Tekniikan ja liikenteen ala: 6 Luonnonvara- ja ympäristöala: - Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala: 5 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala: 1 Kaikki 24

Vastaajien aika yrittäjänä vuosina:0-9 vuotta: 1 vastaaja10–19 vuotta: 8 vastaajaa20–29 vuotta: 8 vastaajaa30–39 vuotta: 7 vastaajaa

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 79

80

Vastausasteikko:5 = täysin samaa mieltä4 = samaa mieltä3 = eri mieltä2 = täysin eri mieltä1 = en osaa sanoa

Taulukko 4. Yrittäjien edustajien vastaukset.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 80

4. uskon, että yrittäjien tutkintotasonousee vuoteen 2015 mennessä seu-raavasti: neljä kymmenestä uudestayrittäjästä on suorittanut tutkinnonammattikorkeakoulussa (M 54,3 %) 5. ammattikorkeakoulujen henkilös-tön jatko- ja täydennyskoulutus on ke-hittynyt yrittäjyysmyönteisempäänsuuntaan (M 45,7 %).

Yrittäjien edustajien myönteiset vas-taukset ovat omalta osaltaan selkeästikannustamassa ARENEn yrittäjyysstrate-giaan kirjattujen toimenpiteiden käytän-nön toteuttamiseen ammattikorkeakou-luissa.

Toisen luokan muodostavat väitteet,joissa vastaukset jakautuvat selkeästimyönteisiin ja kielteisiin. Näitä vastauk-sia kuvaa myös suhteellisen suuri kantaaottamattomien joukko. Tällaisia väitteitäolivat:

1. uskon, että joka seitsemäs ammatti-korkeakoulututkinnon suorittaneistaaloittaa yrittäjäuran 10 vuoden ku-luessa tutkinnon suorittamisesta(myönteiset 34,3 %, kielteiset 37,2 %)2. ammattikorkeakoulujen viestintäon yrittäjyyttä edistävää (M 47,1 %, K35,3 %)3. ammattikorkeakoulujen organisaa-tioita on kehitetty aikaisempaa yrittä-jämäisempään suuntaan (M 45,8 %,K 34,3 %)4. yrittäjyysstrategialla on ollut yrittä-jyyden kehittämisen näkökulmastamyönteinen vaikutus ammattikorkea-koulujen opiskelijaprofiiliin (M 37,2%, K 31,5 %)5. ammattikorkeakoulujen opetus-suunnitelmat, sisällöt ja toteutus ovatuudistuneet suotuisasti yrittäjyydenkehittymisen kannalta (M 42,9 %, K31,5 %)

6. ammattikorkeakoulujen opiskelijatovat aikaisempaa enemmän kiinnos-tuneita yrittäjyydestä (M 45,8 %, K28,6 %).

Näiden vastausten tarkempi analy-sointi edellyttää myös taustamuuttuja-kohtaista yksityiskohtaista analyysia,johon palaamme jatkossa. Yrittäjävastaa-jat jakaantuvat kahteen eri ryhmään(Taulukko 3) eli Suomen Yrittäjät ry:nkeskusliiton palveluksessa oleviin sekäitse yrittäjinä toimiviin. Analysoitaessaeroja keskusliiton ja yrittäjien välillä voi-daan todeta, että keskusliiton vastauksetolivat taulukon 4 kaikkien tekijöidenosalta myönteisempiä kuin yrittäjien vas-taukset. Ainoastaan kahdessa kohdassayrittäjien vastaukset olivat myönteisem-piä kuin yrittäjien vastaukset: 1) yrittä-jyysstrategialla on ollut yrittäjyyden ke-hittämisen näkökulmasta myönteinenvaikutus ammattikorkeakoulujen opiske-lijaprofiiliin, yrittäjien vastaukset olivatM 43,4 % ja K 21,7 % ja keskusliiton vas-taukset vastaavasti M 25 % ja K 50 %. 2)Uskon, että joka seitsemäs ammattikor-keakoulututkinnon suorittaneista aloit-taa yrittäjäuran 10 vuoden kuluessa tut-kinnon suorittamisesta, yrittäjien vas-taukset olivat M 34,8 %, K 34,7 % ja kes-kusliiton vastaukset 33,3 % ja K 41,7 %.

Olennaisimpia tuloksia kuitenkinovat ammattikorkeakoulujen ja ARE-NEn yrittäjyysstrategian saama varsinmyönteinen palaute sekä toisena tiedonlisääminen ammattikorkeakoulujen toi-minnasta yrittäjäkentällä. Jälkimmäinenedellyttää sekä ammattikorkeakoulujenja niiden toiminta-alueella toimivien yri-tysten ja alueellisten yrittäjäjärjestöjenyhteistyön lisäämistä sekä ARENEn jaSuomen Yrittäjien keskinäisen yhteis-työn lisäämistä.

81

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 81

Johtopäätökset ja jatkotoimenpiteet

Yhteenvetona voidaan todeta, ettästrategisen johtamisen teoria ontoteutunut niiltä osin, että yrittä-

jyysstrategian laatiminen on selkeästijohtanut asian tiedostamiseen ja tietoi-suuteen nousuun keskeisenä ammatti-korkeakoulujen menestystekijänä ja käy-tännön toimenpiteiden rakentajana.Ammattikorkeakoulujen johdon vas-tauksissa on vielä alakohtaista eriytynei-syyttä, joka omalta osaltaan johtuu kou-lutusalojen erilaisista painotuksista,mutta varmasti myös henkilöstön erilai-sesta osaamisesta yrittäjyyden osalta.Opettajien ammattijärjestön ammatti-korkeakoulujen opettajille syksyllä 2006suorittamassa selvityksessä todettiin,että opettajien omat yrittäjyystiedot ja -taidot ovat heidän oman arvionsa mu-kaan tyydyttävällä tai huonolla tasolla yli70 %:lla.

Tyydytyksellä voidaan todeta sekäammattikorkeakoulujen että yrittäjienosalta, että suhtautuminen yrittäjyyteenon varsin myönteistä. Positiivisena tuleemyös mainita yrittäjien edustajienmyönteinen käsitys ammattikorkeakou-lujen koulutuksesta yrittäjyyteen. Edel-leen on kuitenkin melkoisesti työtä teh-tävänä sekä yrittäjyysstrategian laajenta-miseksi kaikkiin ammattikorkeakoulu-jen perustutkintojen opintoihin. Riittä-vänä ei voitane pitää opetusministeriönuudessa koulutuksen ja tutkimuksen ke-hittämissuunnitelmaluonnoksessa vuo-sille 2007-2012 mainittua yrittäjyysopin-tojen sisällyttämistä valinnaisina opin-toina kaikille opiskelijoille.

ARENEn yrittäjyysstrategian tavoit-teet ovat monilta osin varsin haasteelli-

sia ja pitkälle aikavälille suunnattuja,joten näiden edistämisen ja seurannanosalta tarvitaan vielä runsaasti toimen-piteitä niin alueellisesti ja ammattikor-keakoulukohtaisesti kuin myös yhteises-ti valtakunnan tasolla. Tavoitteenammeonkin omalta osaltaan tämän seuranta-tutkimuksen avulla arvioida yrittäjyys-strategian etenemistä ja toteutumistatoistamalla seurantatutkimus parin vuo-den välein ja sitä kautta kannustaa am-mattikorkeakouluja yrittäjyyden edistä-miseen.

Lähteet

Andrews, K. 1991. The concept of corporatestrategy. Teoksessa H. Mintzberg & J. Quinn(Eds.) The strategy process, concepts, contexts,cases. Englewood Cliffs: Prentice-Hall.

Anshoff, I. 1990. Strategia 2000. Helsinki:Rastor-Julkaisut.

Drucker, P. 1964. Managing for results. Lon-don: Heimenman.

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIOBryssel 21/01/2003. Julkaisu perustuu asiakir-jaan COM(2003) 27 lopullinen. Vihreä kirja.Yrittäjyys Euroopassa. ORIGINAL: EN(Komission esittämä).

Helakorpi, S. & Olkinuora, A. 1997. Asian-tuntijuutta oppimassa. Ammattikorkeakoulupe-dagogiikkaa. Porvoo: WSOY.

Kaplan, R. S. & Norton D. P. 2006. Align-ment: Using the Balanced Scorecard to CreateCorporate Synergies. Boston, Massachusetts:Harward Business School Press.

McKiernan , P. 1992. Strategies of growth.Maturity, recovery and internalization. LondonRoutledge.

Mintzberg, H., Ahlstrand, B. & Lampel, J.2005. Strategy bites back: it is a lot more, andless, than you eve imagined… Harlow: FinancialTimes/Prentice Hall.

Mintzberg, H. & Waters, J. 1985. Of strate-gies, deliberate and emergent. Strategic Manage-ment Journal. Vol. 6.

82

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 82

Porter , M. 1980. The competitive strategy.New York: The Free Press.

Porter, M. 1989. Corporate strategy. In M.Tushman, C. O´Reilly & D. Nadler (Eds.) Themanagement of organizations. Grand Rapids:Harper & Row.

Prahalad, G. & Prahalad, C. K. 1994. Com-peting for the future. Boston, Massachusetts:Harward Business School Press.

Prahalad, C. & Ramaswamy, V. 2004. Thefuture competition. Co-creating unique valuewith customers. Boston, Massachusetts: HarwardBusiness School Press.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksenohjelma 19.4.2007. http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/hallitusohjelma-painoversio-040507.pdf

Ammattikorkeakoulujen opettajat ja yrittä-jyys. 2007. http://extra.oaj.fi

Koulutus ja tutkimus 2007–2012. Luonnos29.6.2007. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/a-siakirjat/KESU2007-2012_luonnos.pdf

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämis-suunnitelma 2003-2008. Opetusministeriön jul-kaisuja 2004:6. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/opm_190_opm06.pdf?lang=fi

Hallituksen politiikkaohjelmat, yrittäjyys.http://www.valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/politiikkaohjelmat/yrittajyys/ohjelma/fi.pdf

83

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 83

84

Koirasen mielestä yrittäjyydenopettaminen ammatillisissaoppilaitoksissa on hoidettukognitiivisessa mielessämelko hyvin, mutta tunne-ja tahtopuolen kehittämises-

sä on vielä toivomisen varaa.

Yrittäjyys ei ole pelkkiä tietoja ja tai-toja, se on myös tahtoa ja tunnetta.Usein yrittäjäksi ryhtyminen vaatii esi-merkiksi pelontunteen voittamista yrit-täjyyttä kohtaan.

Yrittäjyyden omaksuminen osaksiammatillisen oppilaitoksen kulttuuriamerkitsee Koirasen mielestä yksittäisenopettajan kohdalla sitä, että palkkatyötätekevä opettaja kaivaa itsestään esiin si-säisen yrittäjän. Tällöin hän kantaa yrit-täjämäistä vastuuta siitä, että oma ope-tus on uusiutuvaa, laadukasta ja halut-tua. Näin yrittäjyys voi osaltaan paran-taa myös oppilaitoksen tuottavuutta.

Yrittäjyyskasvatus on vakiinnuttanutasemansa oppiaineena kaikilla koulu-

”Yrittäjyys tuoammatillisiinoppilaitoksiinpalveluhenkisyyttäja rikkoo luutu-neita rakenteita”

Yrittäjyyden professori Matti Koiranen Jyväskylän yliopistosta uskoo yrit-täjämäisen toimintatavan parhaimmillaan muuttavan ammatillisen oppilai-toksen kulttuuria, vähentävän sieltä hallinto- ja virkamieskulttuurin piirtei-tä ja lisäävän sinne sekä palveluhenkisyyttä että innovatiivisuutta.

Yrittäjyyden professori Matti Koiranen uskoo:

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 84

tustasoilla aina ala-asteelta korkeakou-luun saakka. Se on yksi pääministeriMatti Vanhasen ensimmäisen hallituk-sen nimeämän ohjelmaryhmän merkit-tävimpiä saavutuksia. Tämä kauppa- jateollisuusministeri Mauri Pekkarisenvetämä ryhmä keskittyi neljän vuodenaikana yrittäjyyden politiikkaohjelmanluomiseen. Matti Koiranen oli ryhmänjäsen.

Elokuussa aloitti toimintansa uusiohjelmaryhmä, jota johtaa pääministe-rin veli Rauno Vanhanen. Tässä ryh-mässä, johon myös kuulun, työstetääntyön, työelämän ja yrittäjyyden politiik-kaohjelman asiasisältöjä, Koiranen ker-too.

Yrittäjyyskasvatus on merkitty pe-ruskoulujen, lukioiden ja toisen as-teen ammatillisten oppilaitostenopetussuunnitelmien perustei-siin. Nykyään puhutaan yrittä-jyydestä jossakin muodossamyös lähes jokaisessa yliopis-tossa ja ammattikorkeakoulus-sa. Yrittäjyys on siis lyönyt itsen-sä hyvin läpi.

Meillä Jyväskylän yliopistossayrittäjyyden peruskurssi on pakolli-nen 150 uudelle opiskelijalle. Kunmeille tulee vuosittain 1 100 opiske-lijaa, heistä 700 suorittaa kysei-sen peruskurssin, Koiranenmyhäilee tyytyväisenä.

Eli 550suorittaakurss invapaaeh-toisesti.Näin ylipuolet

koko vuosikurssin opiskelijoista saa vä-hintäänkin pisaratartunnan yrittäjyy-destä. Se myytti, että korkeammin kou-lutettuja ei yrittäminen kiinnosta, eipidä paikkaansa.

Perheyritykset ovat merkittävä työllistäjä

Yrittäjyyden apulaisprofessoriksiJyväskylän yliopistoon nimitettyKoiranen käynnisti talossa uuden

oppiaineen vuonna 1995. Parin vuodenkuluttua hän lähti suuntaamaan profes-suuria voimakkaasti perheyrittäjyyteenpäin. Koiranen on halunnut herättääyhteiskunnallista keskustelua kotimais-ten perheyritysten merkityksestä ja nii-

den toimintaedellytysten kohenta-misesta.

Perheyrityksettyöllistävät 11,5kertaa enem-män suomalai-sia kuin Nokia,ottaen huomi-oon myös No-kian kansain-väliset toimin-not. Perheyri-tykset työllistä-

85

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 85

vät yli puolet maamme yksityissektorintyövoimasta ja tuottavat 40 prosenttiaSuomen bruttokansantuotteesta.

Nämä luvut paljastavat sen karun to-siasian, että jos emme hoida yritysten su-kupolvenvaihdoksia viisaasti, niin silläon dramaattinen vaikutus sekä brutto-kansantuotteeseen että työllisyyskehi-tykseen maassamme.

Perheyrityksistä suuri osa on edel-leen sodan jälkeen syntyneiden ikäluok-kien omistuksessa ja johdettavina.Omistajat ovat vetäytymässä eläkkeelleseuraavan 10 vuoden aikana. Onko näil-le 60–80 000 yritykselle jatkajia?

Jatkajia ei aina ole saatavilla omastaperheestä. Luultavasti siksi näemmemyös suuren määrän yrityskauppojenjälkeen toteutuvia yrittäjäpolvenvaih-doksia. Jos markkinoille tulee enemmänmyytäviä yrityksiä kuin niiden ostajia,voi syntyä riski, että perheyritys joutuukannattavanakin lopettamaan toimin-tansa.

– Hallitusohjelmaan on kirjattu,että perintö- ja lahjavero poistetaan kai-kilta pieniltä perinnöiltä sekä yritys- jamaatilavarallisuudelta kokonaan, mikähelpottaa sukupolvenvaihdoksia. Muttaon selvää, että siitä tulee syksyn kuumaperuna eduskunnan budjettikäsittelys-sä.

86

– Se usein kuultu väittämä, että yrittäjäksi synnytään, ei pidä paikkaansa. Yrittä-jyys on parhaimmillaan osa ihmisen persoonallisuutta ja persoonallisuudessa on kyseperityn ja opitun yhteisvaikutuksesta. Eli yrittäjäksi sekä synnytään että opitaan, yrit-täjyyden professori Matti Koiranen toteaa.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 86

Koirasen mielestä perheyritysten toi-minnan jatkuvuuden turvaaminen mer-kitsee sekä koulutuksellista että verotuk-sellista haastetta. Nuoren polven osaltase on myös motivationaalinen haaste,koska jatkamispäätös edellyttää myös si-toutuneisuutta.

– Näen tiettyjä uhkia siinä, josSuomi muuttuu liiaksi niin sanotuksi ty-täryhtiötaloudeksi, jolloin suomalaisettuotantoresurssit joutuisivat ulkomai-seen omistukseen. Kun omistaja on kau-kana ja kasvoton, hän usein on myös sy-dämetön. Kotimainen perheyrittäjä kan-taa enemmän vastuuta siitä, mitä paik-kakunnan työpaikoille tapahtuu.

Omasta yritystoiminnasta myös

eväitä opetustyöhön

Koiranen kirjoitti ylioppilaaksiValkeakosken yhteiskoulustavuonna 1968 ja aloitti saman

vuoden kesällä ekonomiopinnot Hel-singin kauppakorkeakoulussa. Hän suo-ritti ekonomitutkinnon loppuun työs-kennellessään Yhtyneillä Paperitehtaillavuonna 1970.

Armeijan käytyään Koiranen palasiYhtyneille taloushallinnon tehtäviin jaopiskeli työn ohella kauppatieteidenmaisteriksi. Hänet nimitettiin yhtiönjärjestelmäkehityspäälliköksi. Hänen in-nostavana esimiehenään toimi tuolloinhallintojohtaja Matti Peltonen, jokakannusti nuorta miestä jatkamaan opin-toja. Niinpä Koiranen suoritti työn ohel-la sekä kauppatieteiden lisensiaatin ettätohtorin tutkinnon.

– Yhtyneiden aikana Peltonen esi-

miehenä ja Pekka Ruohotie työtoverinahilasivat minua, perinteistä kauppatie-teilijää, hyvin paljon kasvatustieteisiinpäin, Koiranen toteaa.

Koiranen siirtyi neljäksi vuodeksiYhtyneiden Tampereen yksikköön hal-lintojohtajaksi ja kirjekuoriosaston tu-losjohtajaksi. Sieltä tie vei EdinburghiinSkotlantiin, missä hän toimi Suomenkonsulaatissa konsulina ja kaupallisenasihteerinä. Sen jälkeen Koiranen siirtyiakateemiselle uralle.

Koiranen on ollut puolet työuras-taan elinkeinoelämän palveluksessa jatoinen puolikas urasta on koostunut eri-laisista työtehtävistä yliopistoille. Tällähetkellä hän hoitaa päätyönsä ohellamyös dosentuuria Ammattikasvatuksentutkimus- ja koulutuskeskuksessa Tam-pereen yliopistossa. Lisäksi Koirasella onollut pienimuotoista perheyritystoimin-taa vaimonsa kanssa vuodesta 1986 läh-tien. Hän pitää nykyisen työnsä kannal-ta tärkeänä sitä, että hänellä on myöskäytännön tuntumaa yrittäjän työhön.

– Nautin siitä, että pystyn reflektoi-maan omaan kokemukseeni yrittäjätoi-minnasta sitä, mitä tutkin ja opetan.

Markku Tasala

87

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 87

88

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 88

89

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 89

90

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 90

Lue lisää juhlakauden oopperoista ja konserteista osoitteessa wwwwww..ooppeerraaffeessttiivvaall..ffii

LLiippuunnmmyyyynnttii::LLiippppuuppaallvveelluu

0600 10 800 (1,50 ?/min. + pvm)0600 10 020 (5 ?/puhelu + pvm)

Lippukaupat wwwwww..lliippppuuppaallvveelluu..ffii

SSaavvoonnlliinnnnaann MMaattkkaaiilluu OOyy Puistokatu 1, FIN-57100 Savonlinna

015 517 510 ((vvaaiinn ppvvmm,, lliippppuulluunnaassttuukkssiissssaa eeii ppaallvveelluummaakkssuuaa))Fax 015 517 5123

info@savonlinnatravel.comwwwwww..ssaavvoonnlliinnnnaa..ttrraavveell

Savonlinnan Oopperajuhlat

4.7. – 2.8.2008

Kesän 2008 ohjelmiston uutuus Olavinlinnan näyttämöllä on harvemmin kuultu versio tutustaFaustin tarinasta, Boiton Mefistofele. Kolme suosikkiteosta Verdin Rigoletto ja Aida sekä Wag-nerin Lentävä hollantilainen palaavat linnaan. Kantaesityksenä kuullaan Savonlinnasalin näyt-

tämöllä Markus Fageruddin säveltämä Seitsemän koiraveljestä, joka on Oopperajuhlien kolmas suositun Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva lastenooppera.

Shanghain oopperan vierailu tuo juhlien viimeisellä viikolla Olavinlinnaan ripauksen idän mystiikkaa esittämällä Wen Deqingin säveltämän oopperan

Uhkapeli – The Wager ja Verdin Otellon. Oopperan lisäksi Olavinlinnan näyttämöllä vierailee tähtitenori Roberto Alagna 13.7. ja

Shanghain Oopperan ja Oopperajuhlien yhteiskonsertti 27.7., ohjelmassa kaksi suurteosta Yellow River ja Carmina Burana. Myös Timo Mustakallio –laulukilpailu on Olavinlinnassa 20.7.

Shanghain Oopperan vierailuesitykset:

GGiiuusseeppppee VVeerrddii:: OOtteelllloo29.7., 31.7. & 2.8.

WWeenn DDeeqqiinngg:: TThhee WWaaggeerr –– UUhhkkaappeellii30.7. & 1.8.AArrrriiggoo BBooiittoo:: MMeeffiissttooffeellee

4.7., 8.7., 12.7. & 15.7.

GGiiuusseeppppee VVeerrddii:: RRiiggoolleettttoo5.7., 9.7., 11.7., 17.7., 23.7. & 26.7.

GGiiuusseeppppee VVeerrddii:: AAiiddaa7.7., 10.7., 14.7., 18.7., 21.7. & 24.7.

RRiicchhaarrdd WWaaggnneerr:: LLeennttäävvää hhoollllaannttiillaaiinneenn16.7., 19.7., 22.7. & 25.7.

MMaarrkkuuss FFaaggeerruudddd:: SSeeiittsseemmäänn kkooiirraavveelljjeessttää12.7., 14.7., 15.7., 16.7., 17.7. & 18.7.

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 91

92

OKKA-SÄÄTIÖN HYVÄT KIRJAT

4 e12 e

4 e

4 e2nroa (99)

10 e4nroa (00)

kpl

kpl

kpl

kplkpl

15 e4nroa (02)

kpl

Theoretical Understandings forLearning in the Virtual Universitynostaa esille tärkeän kysymyksen,kuinka ohjata virtuaaliyliopistonopiskelijoita kehittymään aktiivisiksija itseohjautuviksi oppijoiksi. Kirjanpääpaino on oppimisen teoreettises-sa ymmärtämisessä oppijan ja tek-nologisen ympäristön vuorovaikutuk-sen näkökulmasta.

25 ekpl

Elinikäinen oppija – Livslångt lärande on suomalaisten

opettajien selviytymistari na. Se perustuu laajaan Itämeren alueen opetta

jamuistojen keräys- ja tutkimushankkeeseen.

Matti Peltonen – Näkijäja tekijä kuvaa prof. Mat-ti Peltosta ihmisenä, kas-vatustieteilijänä ja teolli-suusjohtajana. Kirja kä-sittelee koulutusta, johta-mista, yrittäjyyttä ja tule-vaisuuden työtä. Kirjoit-tajina suomalaiset huip-pu-asiantuntijat: Hirvi,Malaska, Purhonen, Juu-ti, Koiranen, Ruohotie,Leino, Raivola, Honka,Niskanen ja Rydman.Runsas kuvitus.

Kouluneuvos Martti Hölsänkirjoittamat teokset”Valkoiset sivut”, ”Itäkar-jalaisopettajia Suo-messa jatkosodan ai-kana” ja ” Suoma-lainen kansakouluItä-Karjalassa 1941– 44” perustuvatarkisto- ja muihinkirjallisiin lähtei-siin sekä haas-tatteluihin. Tekstiätäydentää runsas kuva-aineisto.

20 e4nroa (03)

kpl

kpl

20 e4nroa (05)

1/05englanninkielinenversio • 7 e/lehti/

Kolmen kirjan paketti

15 e4nroa (01)

kpl

20 e4nroa (04)

kpl

kpl

20 e4nroa (06)

kpl

Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vaikka lehtiperustuu tutkimustietoon, se ei ole perinteinen tie-teellinen aikakauskirja. Sen tarkoituksena on toimiaammattikasvatuksen tutkijoiden foorumina ja tarjotaalan tutkimustieto ammattikasvatuksen kentän käyt-töön, opettajille, elinkeinoelämän ja henkilöstöhallin-nan edustajille.

Päätoimittaja: prof. Pekka Ruohotie. Julkaisija: Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.

20 e4nroa (07)

kpl

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 92

Empowering teachersas lifelong learners.Reconceptualizing,restructuring and reculturing teacher education for the information age.Editors Bruce Beairsto and Pekka Ruohotie.

Karthago on Markku Tasalan kirjoit-tama kirja työstä, oppimisesta jatyöpaikkakiusaamisesta.Työpaikka-kiusaamisesta tai henkisestä väki-vallasta työyhteisöissä on maas-samme keskusteltu julkisesti varsinlyhyen aikaa. Aihe nousi otsikoihinkoulukiusaamisesta käydyn polemii-kin vanavedessä 1990-luvun alku-puolella. Voidaan sanoa, että kiu-saamistarina etsii tänäkin päivänäitseään ja on koko ajan muotoutumassa. Vuoden 2003alussa voimaan astunut uusi työturvallisuuslaki on tarjonnuttyöyhteisöille välineitä tarttua henkiseen väkivaltaan entistälujemmalla otteella. Lakiin kirjatut henkistä työsuojelua kos-kevat lakipykälät jättävät kuitenkin runsaasti liikkumavaraaerilaisten ongelmatilanteiden tulkitsemista varten.

Opettajan professiosta on OKKA-säätiön ensimmäinen vuosikirja.Artikkelisarjan kirjoittajina on yh-deksän opetuksen ja ammatti-kasvatuksen suomalaista asian-tuntijaa: Sven-Erik Hansén, Han-nu L. T. Heikkinen, Viljo Koho-nen, Anneli Lauriala, Sinikka Oja-nen, Risto Patrikainen, Arto Will-man, Seija Mahlamäki-Kultanen jaPekka Ruohotie.

8 e10 e

kpl

kpl

5 e

25 ekpl

10 ekpl

15 ekpl

Suomalais-saksalaista yhteis-työtä ammatillisen koulutuk-sen ja ammattikorkeakoulu-jen hyväksi esittelee moni-puolisesti ja havainnollisestiammatillisen koulutuksenja ammattikorkeakoulujenerityispiirteitä kummas-sakin maassa sekä eri-tyisesti viime vuosi-kymmeninä tapahtunut-ta yhteistyön muotojen ja määrännopeaa kehitystä maidemme välillä. Kirjanovat toimittaneet yli-insinööri, diplomi-insinööriTeuvo Ellonen ja tekniikan tohtori, diplomi-insinööriKeijo Nivala.

Aivot, maailmankuva, infor-maatiotulva – opettajuus onsäätiön toinen vuosikirja, jon-ka kirjoittajina on viisi asian-tuntijaa: Juhani Juntunen,Erkki Lahdes, Risto Näätä-nen, Lauri Rauhala ja Veli-Matti Värri. Kirjan tehtävänäon antaa opetusalalla työs-kenteleville tarpeellista taus-tatietoa alan uusista suun-tauksista ja tutkimustuloksis-ta.

Äly ja tunne on Anneli Kalajoen toimittama kirja Jukka Sarjalan puheista ja kirjoituksis ta viideltä vuosikymmeneltä. Puheiden ja kirjoitusten aiheet liittyvät Jukka Sarjalan erityisalaan, suomalaiseen koulutuk-seen, jonka keskiössä hän on ollut kol-me vuosikymmentä eli suomalaisenkoulun kiihkeimmät kehittymisen vuo-det, sekä rakkaaseen harrastukseenkirjallisuuteen. Hän on kirjoittanut

perinteisiä kirja-arvosteluja ja –analyy-sejä, tutkinut kansanedus tajien kirjallista tuotan-

toa, käsitellyt laajasti nimimerkillä kirjoittavia henkilöitä pre-sidentti Urho Kekkosesta Mika Waltariin ja Pentti Saarikos-keen.

kpl

Markku Tuomisen ja Jari Wihersaaren kirjoitta-ma Ammattikasvatusfilosofia on alan ensim-mäinen suomenkielinen filosofinen kokonais-esitys. Lähtökohtana on yleisen filosofianklassinen jaottelu: ontologia, tieto-oppi, este-tiikka ja etiikka. Mukana on siten sekä teo-reettisen filosofian että käytännöllisen filoso-fian näkökulma. Ammattikasvatusfilosofiaan

kuuluu myös tieteenfilosofia. Näin tavoitellaan kattavaasystemaattista filosofista tarkastelua.Teoksen kohderyhmänä ovat erityisesti opettajat, tutki-jat, eri asiantuntijatehtävissä toimivat ammattilaiset sekätulevat ammattikasvatuksen ammattilaiset opinnoissaanammattikorkeakouluissa ja ammatillisessa koulutukses-sa. Kasvatusfilosofisena teoksena kirja soveltuu laajastikoko kasvatustieteen kentälle käsikirjaksi ja oppikirjaksi.Se sisältää uusia avauksia kasvatustieteen ja koulutuspo-litiikan keskusteluun ja soveltuu käytettäväksi laajastikasvatustieteen tutkimuksessa ja opinnoissa sekä poliit-tisella ja hallinnollisella sektorilla. 25 e

kpl93

e(07)

l

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 93

Suomalaisen ammattikas-vatuksen historia on tehtyyhteistyössä OAJ:n, OAO:nja Tampereen yliopistonAmmattikasvatuksen tutki-mus- ja koulutuskeskuksenkanssa. Sen on toimittanutFM Anneli Rajaniemi. Kirjakoostuu lähes 30 asiantun-tijan artikkeleista, joiden li-säksi toimittaja Markku Ta-sala on haastatellut kirjaavarten pariakymmentä ammattikasvattajaa ja virkamies-tä. Runsas reportaasikuvitus.

Kirjassa Conative Constructsand Self-Regulated LearningPaul R. Pintrich (Michiganinyliopisto) ja Pekka Ruohotie(Tampereen yliopisto) tarkas-televat mm. oppimisen kona-tiivisia rakenteita eli impuls-sia, halua, tahtoa ja määrätie-toista pyrkimistä, motivaationja tavoiteorientaation rooliaoppimisen itsesäätelyssä.

Modern Modeling of ProfessionalGrowth kuvaa uusia kasvatustie-teen tutkimusmenetelmiä ja esitte-lee niiden käyttöä tutkijalle käytän-nön sovelluksin ja esimerkein. Kir-jassa esitellään sekä lineaaristenettä nonlineaaristen menetelmienkäyttöä, joita voidaan hyödyntääammattikasvatuksen tutkimukses-sa. Tekijät: prof. Pekka Ruohotie(TaY) ja Henry Tirri (HY) sekä PetriNokelainen ja Toni Silander. Paket-ti sisältää kirjan + CD-rom:n.

Vanhuuden monet kasvot on toimittanutTaimi Tulva, Ilkka Uusitalo ja Kimmo Harra.Kirjassa käsitellään vanhuutta ja vanhene-misen kokemuksia, ikäihmisen asemaa,ikäihmisten ja senioriopettajien hyvinvoin-nin kysymyksiä, gerontologista sosiaalityö-tä palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, van-husten käsityksiä elinikäisestä oppimises-ta, muistisairauksia sekä sosiokulttuuriseninnostamisen ideaa vanhustyössä. Se to-teutettiin Opetus-, kasvatus- ja koulutusalo-

jen säätiö – OKKA-säätiön, Tallinnan yliopiston sosiaalityön laitok-sen ja Suomen Viron-instituutin yhteistyönä. Kirjan artikkeleiden kir-joittajina ovat Raili Gothóni, Simo Koskinen, Tiina Kujala, Reet Vel-berg, Ilkka Uusitalo, Ülle Kasepalu, Taimi Tulva, Inge Paju, TainaSemi ja Sirpa Granö. Artikkeleiden kommentoijina olivat emeri-taprofessori Marjatta Marin ja yliopettaja Raili Gothóni. Kirja on tar-koitettu oppikirjaksi alan oppilaitoksiin. Lisäksi sen tarkoituksenaon lisätä vanhuuden ymmärtämistä ja vanhusten arvostamista yh-teiskunnan arvokkaana voimavarana.

25 ekpl

10 ekpl

20 ekpl

8 ekpl

25 ekpl

Koulutuksen lumo on eturivintutkijoiden kirjoittama teoskoulutuspolitiikasta, arvioin-nista ja koulutuksen kansain-välisistä kysymyksistä. Kirjasopii alan asiantuntijoille jatutkijoille, opettajille sekä op-pikirjaksi yliopistoihin ja am-mattikorkeakouluihin.

15 ekpl

Työpaikkakouluttajan opas onOKKA-säätiön ja Tampereen yli-opiston Ammattikasvatuksentutkimus- ja koulutuskeskuksenyhteistyötä. Aineisto on koottuTyöpaikkakoulutuksen kehittä-misprojektin opinnäytetöistä,joiden kirjoittajat ovat kokenei-ta ammatillisia opettajia. Muinakirjoittajina oppaassa ovat reh-tori Vesa Raitaniemi, varat.Heikki Suomalainen ja prof.Pekka Ruohotie.

94

Pekka Kakkurin kirjoittama Oppia ja ope-tusta, 70 vuotta matemaattisten aineidenopettajien yhteistoimintaa Etelä-Pohjan-maalla on ensimmäinen laaja-alainen tutki-mus oppikoulunopettajien kerhotoimin-nasta maassamme. Seinäjoen kauppalas-sa toimineen valtionoppikoulun mate-maattisten aineiden lehtorit perustivatsen vuonna 1934. Vuosikymmenien ku-luessa se on varttunut alansa opettajienmaakunnalliseksi ja osin myös valtakunnalliseksi yhteistyöeli-meksi. Sotiemme jälkeen yhteiskunnallinen kehitys peruskoulun-uudistuksineen ja uusine matemaattisten kouluaineiden opetuk-seen liittyvine virtauksineen on vaikuttanut sen toimintaan.Kehittyvä ammattiyhdistysliike on ryydittänytsitä vuosien saatossa. 12 e kpl

Esa Poikelan toimittama professori An-nikki Järvisen juhlakirja ’Osaaminen ja ko-kemus – työ, oppiminen ja kasvatus’esittelee työssä oppimisen prosessimal-lin ja kuvaa sen soveltamista tietotekno-logian, kaupan, teollisuuden, uusmedian,hoiva-alan ja opetusalan työn ja osaami-sen kehittämisessä. Malli tekee mahdolli-seksi tunnistaa ja ymmärtää sekä ohjataja johtaa oppimista työpaikoilla.

Kirja on tarkoitettu koulutuksen kehittäjille, työssä oppimisenohjaajille, tutkijoille ja opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneetoppimisen organisoinnista työpaikoilla, työelämälähtöisenkoulutuksen suunnittelusta tai inhimillisten resurssien kehittä-

misestä työorganisaatioissa.20 ekpl

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 94

Voit tilata näitä teoksia suoraan OKKA-säätiöstä, puhelin 020 748 9521, fax (09) 1502 418, email: okka-saatio@oaj.fi tai lähetä tämä ilmoitus meille täytettynä: OKKA-SÄÄTIÖ, Rautatieläisenkatu 600520 Helsinki.

Nimi

Osoite

Email

--

it-

tarra.ne-,in-ityö-van-es-sento-salo-ok- kir-

Vel-a

tar-nayh-

l

95

-

kpl

Professori Taimi Tulvan toimittamankirjan ’Lapsen kasvuympäristö ja so-siaaliset taidot’ aiheena on pohtiaSuomen ja Viron kasvatuskulttuuri-sia eroja, jotka liittyvät lasten ja hei-dän perheittensä kasvuun kohdistu-viin ongelmiin. Kirjan tavoite on tu-kea ajatusta perheistä, jossa aikui-set kuuluvat lasten ja lapset aikuis-ten maailmaan, sekä edistää lastenja nuorten myönteistä kanssakäy-mistä ja sosiaalisia taitoja ja estää

syrjäytymistä. Keskeiseksi tavoitteeksi muodostuu myöstoisesta ihmisestä välittäminen. 20 e

kpl

Piirrä mulle minut – ku-via ja kertomuksia kou-lusta. Mikä tuo ekaluok-kalaisen mielestä iloaelämään? Millaista onopettajahuumori kevät-uupumuksen aikaan? Mitä piirtäjä saa lapsilta läksyksi?Kuvataiteilija Antti Huovinen hakeutui lukuvuodeksi vi-ronlahtelaiseen runsaan sadan oppilaan kouluun elä-mään vuorovaikutuksessa lasten ja opettajien kanssa jatoteuttamaan taiteilijan kutsumustaan. Piirustuslehtiöttäyttyivät ala-asteen elämänsattumuksista, arjesta jajuhlasta.

20 e kpl

Professori Soili Keskisen toimittamakirja ’Valta, kilpailu ja kiusaaminenopettajan työssä’ on artikkelisarja, jon-ka tavoitteena on herättää pohtimaanopettajan työtä tunnetyön näkökul-masta. Kirjan avulla haluamme ollajäsentämässä osaa moninaisistaopettajan ja oppilaan välisistä tun-teista ja sillä tavalla olla auttamas-sa opettajia jäsentämään omaatyötään entistä monipuolisemmin. Siinäkäytetyt artikkelit on muokattu Turun yliopiston Raumanopettajan koulutuslaitoksessa tehtyjen laadukkaiden opin-näytetöiden pohjalta. Kirja myös paljastaa, miten monipuoli-sista ja erilaisista viitekehyksistä käsin valmistuvat opettajathaluavat hahmottaa tulevaa työtään opettajina ja näin val-mistautua kohtaamaan kaikki työn mukanaan tuomat mah-dollisuudet ja uhat, riskit ja haasteet.

20 e kpl

Mediakasvatuksen professori Tapio Va-riksen toimittamassa kirjassa’Uusrenessanssiajattelu, digitaalinenosaaminen ja monikulttuurisuuteenkasvaminen’ mediakasvatuksen, am-mattikasvatuksen, hypermedian, kult-tuurienvälisen viestinnän ja koulutuk-sen suomalaiset asiantuntijat kirjoit-tavat näistä kysymyksistä oman tut-kimustyönsä näkökulmasta. Kirjanartikkelit valottavat mediakasvatuk-sen tilaa Euroopassa, teknologianroolia opettajan työn, e-oppimisen,

arvioinnin ja teorian kannalta. Lisäksi teoksessapaneudutaan kulttuurienvälisen viestinnän olemukseen se-kä kasvatuksen ja mediapsykologian ongelmiin Suomessaja kansainvälisellä tasolla. 20 e

kpl

Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiöon vuonna 1997 toimintansa aloittanut itsenäinen organi-saatio, joka nimensä mukaisesti toimii opetus-, kasvatus-

ja koulutusalojen hyväksi varhaiskasvatuksesta korkeakouluta-solle. Säätiön taustayhteisönä on ammatillisia opettajayhdistyk-siä ja OAJ. OKKA-säätiö julkaisee myös alan kirjallisuutta, jostatässä joitakin edustavia esimerkkejä.

Pekka Ruohotien ja RupertMacleanin toimittama profes-sori Tapio Variksen juhlakirjaCommunication and Learningin the Multicultural World ra-kentuu asiantuntija-artikkeleil-le, joiden kirjoittajat ovat eripuolilta maailmaa. Kirjan artik-kelit on ryhmitelty kolmeenpääteemaan: ‘Communicationand Learning in the Multicultu-ral World’, ‘Global University’ja ‘Intercultural Communica-tion and literacies’. Teoksen kirjoittajat valottavat kommuni-kointia ja oppimista monikulttuurisessa maailmassa omantutkimustyönsä näkökulmasta.

25 ekpl

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 95

96

1. Artikkeleita, katsauksia ym.Ammattikasvatuksen aikakauskirja julkaisee am-mattikasvatuksen ja koulutuksen teoriaa ja käytän-töä käsitteleviä artikkeleita ja katsauksia, alan uuti-sia, puheenvuoroja, kirjallisuusarviointeja ja ammat-tikasvatuksen kenttää koskevia ilmoituksia. Kirjoi-tukset ovat suomeksi ja ruotsiksi.

2. AikatauluVuosittain ilmestyy neljä numeroa: maalis-, kesä-,syys- ja joulukuussa. Ensimmäistä numeroa lu-kuun ottamatta muut ovat teemanumeroita, muttaniissäkin voidaan julkaista muitakin kuin teemaan liit-tyviä kirjoituksia harkinnan mukaan.

Vuoden 2007 teemat & toimittajat:1. Oppilaitosten johtamiskulttuuri/Kari Korpelainen •kari.korpelainen@uta.fi2. Ajankohtaisia teemoja ammattikasvatuksesta/Olli Luukkainen • olli.luukkainen@hamk.fi3.Yrittäjyyskasvatus/Matti Koiranen •koiranen@econ.jyu.fi4. Koulutuksen määrän ja tarpeiden kohtaaminen/Lena Siikaniemi • lena.siikaniemi@phkk.fi

3. Aineiston toimitusKirjoitukset ja niihin liittyvät kuviot ja kuvat tulee lä-hettää 4 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua sähköpostilla lehden vastaavalle toimittajalle.Kuviin pitää kirjoittajalla olla kirjallisesti osoitettu jul-kaisulupa. Kirjoittajan/kirjoittajien tulee ilmoittaa yh-teystietonsa (nimi, virkanimike, oppiarvo, toimipaik-ka, sähköposti, puhelin ja osoite). Kirjoittajan tuleehuolehtia artikkelinsa kielenhuollosta ja tarvittaessaluettaa se kielenhuollon asiantuntijalla. Jos artikkelinkieli on heikkoa, niin se voidaan jättää julkaisemat-ta.

4. Kirjoitusten pituusKirjoitusten pituus on korkeintaan 30000 merkkiäeli noin 10 liuskaa, jotka on kirjoitettu 1,5-rivinvä-lillä, fonttikoolla 12 ja ilman asetuksia(kappaleet tulee jakaa kahdella rivinvaihdolla). Mui-den kuin artikkelien ja katsausten enimmäispituuson neljä liuskaa. On toivottavaa, että kirjoittajat kiin-nittävät huomiota tekstinsä luettavuuteen niin,että se olisi laajemmaltikin koko lukijakunnan ym-märrettävissä.

5. LähdeviitteetTekstissä lähdeviitteet merkitään sulkuihin seuraa-vasti: (Ruohotie 1996, 15-21), (Nikkanen & Lyytinen1996), (Kananoja ym. 1999).Artikkelin loppuun sijoitetaan lähdeluettelo otsikon

“Lähteet” alle seuraavien esimerkkien mukaisesti:

Kantola, J., Nikkanen, P., Kari, J. & Kananoja, T.1999. Through education into the world of work.Uno Cygnaeus, the father of technology education.University of Jyväskylä. Institute for Educational Re-search.

Mutka, U. 2000. Ammatillinen opettajankoulutus Jy-väskylässä - yhteistyötä ja jaettua asiantuntijuutta.Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2 (4), 23-28.

Ruohotie, P. 1996. Oppimalla osaamiseen ja me-nestykseen. Helsinki: Edita.

Välijärvi, J. 2000. Kohti avointa opettajuutta. Teok-sessa J. Välijärvi (toim.) Koulu maailmassa - maail-ma koulussa. Helsinki: Opetushallitus. Opettajienperus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen(OPEPRO) selvitys 9, 157-181.

6. Taulukot ja kuviot Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan juoksevasti.Niiden paikka osoitetaan tekstin lomaan selvästi(esim. “Kuvio 1 tähän”). Taulukoiden, kuvioidenja kuvien tulee olla painovalmiita. Taulukon ot-sikko tulee taulukon yläpuolelle ja kuvion otsikko ku-vion alapuolelle.

7. Artikkeleiden ja katsausten arviointiArvioidessaan kirjallisia tuotoksia toimituskuntakäyttää apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Kirjoi-tus lähetetään arvioitsijoille nimettömänä. Referee-kierroksen jälkeen kirjoittajalla on mahdollisuus vii-meistellä kirjoituksensa saamiansa kommenttejaavuksi käyttäen. Viimeistelty versio lähetetään säh-köpostilla takaisin toimittajalle. Jos kirjoittaja ha-luaa artikkelilleen referee-menettelyn, hänenon pyydettävä sitä kirjallisesti samalla, kunhän jättää artikkelinsa. Referee-menettelyä tar-vitseva artikkeli tulee lähettää vastaavalle toimitta-jalle 8 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua.

8. EhdotArtikkelien ja katsausten kirjoittajille lähete-tään 5 vapaakappaletta ao. lehden numeroa.Muiden osastojen kirjoittajat saavat yhden vapaa-kappaleen. Eripainoksia ei toimiteta eikä kirjoi-tuspalkkioita makseta. Lehden mahdollinen tuot-to käytetään Ammattikoulutuksen tutkimusseuraOTTU ry:n ja OKKA-säätiön toimintojen edistämi-seen.

OHJEITA KIRJOITTAJILLE

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 96

97

OAJ:n Ammatilliset Opettajat - OAO ry.

www.oao.fi

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 97

Ammkasv 3.07 26.10.2007 10:26 Sivu 98