EUROOPPA JA ASEVELVOLLISUUS SIVU 8

VÄKIVALLATTOMALLA TOIMINNALLA KESTÄVÄÄN

MUUTOKSEEN SIVU 9

JUSSI NIINISTÖ – MILITARISTIN MUOTOKUVA SIVU 18

Antimilitaristissa päätoimittajan paikka auki! Katso ilmoitus sivulla 26.

Antimilitaristin talvinumero ilmestyy joulukuussa

Toimittajaksi?

Työharjoitteluun?

Antimilitaristi etsii joukkoonsa jatkuvasti toimittajia, kuvaajia, piirtäjiä, graafikoita, kolumnisteja, runoilijoita... Ota yhteyttä ja liity iloisen kirjavaan vapaaehtoisjoukkoomme!

paatoimittaja@antimilitaristi.fi

Aseistakieltäytyjäliittoon voi hakea työharjoitteluun, esimerkiksi opintoihin liittyen tai työttömät TE-toimiston aktivointiohjelmien kautta.

Vaatimuksena on palava halu tehdä rauhantyötä!

Kutsunnat Helsingissä vuonna 2013.

Antimilitaristi on Aseistakieltäytyjäliitto ry:n neljästi vuodessa julkaisema antimilitaristinen kulttuurilehti.

ISSN 2342-2998

Tilaukset 15 euroa/vuosi. Tili FI87 8000 1700 7505 41. Lehden tilaus sisältyy Aseistakieltäytyjäliiton jäsenmaksuun.

TOIMITUS NUMEROSSA 3/16: Simo Hellsten, Jussi Hermaja (päätoimittaja), Juha Keltti, Maaret Kukko, Juho Narsakka, Niko-Petteri Niva, Esa Noresvuo, Kaj Raninen, Anna Saharinen (ulkoasu) ja Tiia Sainio.

PAINOPAIKKA: Suomen Uusiokuori oy, Somero

Antimilitaristi on Aikakauslehtien Liiton sekä kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

Lehdessä esitetyt artikkelit eivät välttämättä vastaa kaikkien kirjoittajien tai toimituskunnan näkemyksiä. Kukin seisoo omien artikkeleidensa takana.

Aseistakieltäytyjäliitto / Antimilitaristi Rauhanasema • Veturitori 3 • 00520 Helsinki www.akl-web.fi • www.antimilitaristi.fi

ASEISTAKIELTÄYTYJÄLIITTO Rauhanasema • Veturitori 3 • 00520 Helsinki

puh. 040 836 2786 • fax 09 147 297 toimisto@akl-web.fi • www.akl-web.fi

Facebook: Aseistakieltäytyjäliitto AKL Twitter: @Akl_Wri Instagram: Aseistakieltaytyjaliitto

ASEISTAKIELTÄYTYJIEN NEUVONTA puh. 040 836 2786, neuvonta@akl-web.fi

LAKIAPUA lakiasiainsihteeri Juha Keltti puh. 044 950 8520, juha.keltti@akl-web.fi

LIITY JÄSENEKSI Aseistakieltäytyjäliiton jäseneksi voivat liittyä kaikki, jotka kannattavat liiton periaatteita. Perusjäsenmaksu on 10 euroa, alennettu maksu 5 euroa (palveluksessa oleville sivareille, totaalikieltäytyjille - joiden oikeusprosessi on kesken - ja kaikille maksuvuonna 22 vuotta tai vähemmän täyttäville). Tukijäsenmaksu on 20 euroa.

Maksa jäsenmaksusi tilille FI87 8000 1700 7505 41. Kirjoita viestiosaan nimesi ja yhteystietosi (katuosoite lehteä varten, sekä sähköpostiosoite). Jäsenmaksuun sisältyy neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Antimilitaristi -lehti.

Maamme hallitus suunnittelee leikkaavansa rauhanjärjestöjen valtionapuja jo toista vuotta peräkkäin. Kysymyksessä on selke-ästi ideologiaperusteinen toimenpide. Rauhan -ja ihmisoikeus-järjestöt aiotaan siivota valtion budjettikirjasta kokonaan pois. Toimenpide on toteutessaan omiaan vahvistamaan kansalais-ten epäluuloja porvarihallitusta kohtaan.

Aseisiin myönnetään lisää rahaa samalla kun muualta leika-taan. Puolustusyhteistyösopimuksia solmitaan ydinasevaltioi-den kanssa. Puolustusministerin on vaikea peittää NATO-hin-kuaan. Sotaharjoituksia lisätään. Reserviläisille viestitään, että on syytä olla valmistautunut pahimpaan.

Rauhanjärjestöjen toimintakykyä halutaan budjettileikkauksin rajoittaa. Meitä kukkahattuja siis pelätään. Tämä on tullut kulu-vana kesänä konkrettisesti selväksi ainakin Aseistakieltäytyjälii-ton infopöydillä eri tapahtumissa, jossa pahimillaan on vapaa-ehtoisiin kohdistunut lievää väkivaltaa.

Rauhalle olisi kysyntääRauhanaattelle on yhteiskunnan kiristyneessä ilmapiirissä sa-malla enemmän kysyntää kuin aikoihin. Budjettileikkausten uhan edessä ei ole mitään syytä vaipua apatiaan. Pikemmin-kin tilanne olisi kyettävä käyttämään hyväksi. Rauhanliikkeelle olisi tervettä tarkastella kriittisesti oman varainhankintansa pe-ruskysymyksiä.

Haluammeko tulevaisuudessa olla riippuvaisia militaristisoitu-van valtion armopaloista, vai olisiko aika ottaa askelia toiseen suuntaan ja tukeutua rauhantyön rahoituksessa enenevässä määrin yksityisten ihmisten tukeen?

Eläinoikeusliike, sekä osa ympäristöjärjestöistä ja ihmisoikeusjär-jestöistä ovat jo aikaa sitten todenneet, että oman varainhankin-nan kautta järjestötalous pääse kestävälle pohjalle. Konsultaa-tioapua olisi varmasti tarjolla rauhanliikkellekin siitä suunnasta.

JUSSI HERMAJApaatoimittaja@antimilitaristi.fi

Pääkirjoitus ......................................................................................... 3

Uutiset ................................................................................................ 4

Asevelvollisuus ei tee paluuta Eurooppaan ....................................... 8

Avaimia yhteiskunnalliseen muutokseen ........................................... 9

Aktiivinen väkivallattomuus: mitä se tarkoittaa? ............................. 12

Väkivallattoman toimintatavan hyötyjä ............................................ 15

Henkilökuva: Puolustusministeri Jussi Niinistö ................................ 18

Girls Rock! ........................................................................................ 21

Kirjapalsta: Hanneriina Moisseisen Kannas...................................... 22

Kirjapalsta: Karim Maichen Mitäs me länsimaalaiset? ..................... 23

Kysy Keltiltä ...................................................................................... 24

Mitä sivari duunaa nyt? .................................................................... 25

Sarjakuva .......................................................................................... 25

Muut mediat ja Toimintakalenteri .................................................... 26

Wanhat Walitut ................................................................................. 27SISÄL

LYS

— 3 —

SIVARIEN PALVELUS- KELPOISUUDEN PERUSTEET SAMAT KUIN VARUSMIEHILLÄ

TOTAALIKIELTÄYTYJÄ OTTO ABSETZ VANKILAAN

Aseistakieltäytyjäliiton toimistolla koettiin kesällä voimakas déjà-vu -ilmiö. Kävi ilmi, että Lapinjärven siviilipalveluskes-kus oli todennut kesällä siviilipalvelusvelvollisen palvelus-kelpoiseksi, vaikka kaksi eri lääkäriä oli suositellut vapautus-ta rauhanajan palveluksesta palveluskelpoisuuden puuttumi-sen vuoksi.

Viimeksi vastaavaa on tapahtunut 2000-luvun alussa siviili-palveluskeskuksen silloisen johtajan, sivarien joukossa surul-lisenkuuluisaa mainetta nauttivan, Eero Soinion aikana.

Siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuuden määrittelystä on säädetty siviilipalveluslaissa: ”Terveydentilan arvioinnis-sa ja palveluskelpoisuuden määrittelyssä on pyrittävä yhden-mukaiseen käytäntöön asevelvollisuuslain mukaista palvelus-ta suorittavien kanssa.”

Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yksityiskoh-taisissa perusteluissa tuodaan vielä esille, että yhdenmukai-suus on merkittävä erityisesti päätettäessä palveluksesta va-pauttamisesta: ”Käytännössä yhdenmukaisella käytännöllä olisi merkitystä erityisesti silloin, kun siviilipalveluskeskus har-kitsee vapauttamista siviilipalveluksen suorittamisesta palve-luskelpoisuuden puuttumisen vuoksi.”

Tämä tarkoittaa, että siviilipalveluskeskus ei voi esimerkiksi perustella vapautuksen epäämistä sillä, että henkilö kykenisi suoriutumaan siviilipalveluksesta joissakin tietyissä työtehtä-vissä. Hallinto-oikeuden päätettäväksi jää, voiko siviilipalve-

luskeskus soveltaa sivareihin eri palveluskelpoisuusperusteita kuin sovelletaan varusmiespalvelusta suorittaviin.

Aseistakieltäytyjäliitto seuraa rauhanaikaisten vapautusten, eli niin sanottujen ”vihreiden papereiden” myöntämisperus-teiden oikeudenmukaisuutta tiiviisti. Tällä hetkellä noin nel-jännes palvelusvelvollisista saa vapautuksen rauhanajan pal-veluksesta terveydellisin perustein.

Otto Absetz sai 173 päivän valvontarangaistustuomion jo maaliskuussa 2014. Tuomion siviilipalveluksesta kieltäytymi-sestä langetti Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ja sen suorittami-nen alkoi elokuussa 2014.

Vankilaviranomaiset kuitenkin keskeyttivät tuomion täytän-töönpanon marraskuussa 2014 ”valvontarangaistuksen eh-tojen rikkomisen” vuoksi. Uudessa oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin suorittamaan jäljellä oleva osa tuomiosta, 99 päi-vää, vankilassa. Hänet vangitaan siis lähes kaksi ja puoli vuot-ta ensimmäisen tuomion jälkeen ja yli kolme vuotta sen jäl-keen kun hän ilmoitti kieltäytymisestään vankilaviranomaisille.

Otto Absetzin kieltäytyminen perustuu siihen, että Suomen nykyinen asevelvollisuuslainsäädäntö on syrjivä ja asettaa ihmisiä eri asemaan sukupuolen ja uskonnon perusteella. “Tämä on vastoin Suomen perustuslakia, YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta”, hän sanoi. Hän kertoo vastustavansa militarismia kaikissa sen muodoissa ja pitää siviilipalveluksen kestoa rangaistuksen luontoisena.

YK:n ihmisoikeuskomitea on arvostellut toistuvasti – viimeksi vuonna 2013 – Suomen aseistakieltäytymislainsäädäntöä sii-tä, että siviilipalveluksen kesto on rangaistuksen luontoinen eikä Jehovan todistajille myönnettyä erityiskohtelua ole laa-jennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä. Suomi ei ole toistaiseksi tehnyt mitään ongelmien korjaamiseksi. Tä-män vuoden aikana kotiarestiin tai vankilaan tuomitaan arvi-olta 50 totaalikieltäytyjää.

LÄHETÄ OTOLLE TUKIPOSTIA!Otto AbsetzOjoisten osastoTampereentie 2913600 Hämeenlinna

(vankeusaika 30.8.- 8.12.2016)

— 4 —

• UUTISET •

Kuva: Samuli Lintula

LUKIOLAINEN VANKILAAN ASEISTAKIELTÄYTYMISEN JOHDOSTA – VALITUSRULETTI KÄYNNISSÄ

YKSI TUOMIOKIERRE VIHDOIN POIKKI ISRAELISSA

19-vuotias Helsingin Ressun lukiossa viimeistä vuottaan opis-keleva Risto Miinalainen tuomittiin huhtikuussa Itä-Uuden-maan käräjäoikeudessa 173 päivän vankeusrangaistukseen aseistakieltäytymisensä johdosta. Miinalainen kieltäytyi sivii-lipalveluksen suorittamisesta vuoden 2015 lopulla, muutama kuukausi kutsuntojen jälkeen.

Miinalainen haki hovioikeudelta jatkokäsittelylupaa, mutta hakemus hylättiin 6. heinäkuuta. Nyt Miinalainen hakee va-lituslupaa hovioikeuden päätökseen korkeimmalta oikeudel-ta. Koska hovioikeuden päätös on täytäntöönpanokelpoi-nen, on Miinalaiselle asetettu vankeusrangaistuksen alkamis-päiväksi 4. lokakuuta 2016. Miinalainen tulee suorittamaan vankeusrangaistuksensa Suomenlinnan avovankilassa.

Useimmat totaalikieltäytyjät anovat nykyisin tuomionsa täy-täntöönpanoa valvontarangaistuksena eli niin sanottuna pantarangaistuksena, mikä tarkoittaa tiukasti säänneltyä koti-arestia. Miinalainen ei pantaan halunnut:

”Valvontarangaistukseen en suostunut erinäisistä syistä: ha-luan esimerkiksi erottaa rangaistuksen normaalista elämäs-tä suorittamalla sen kotini ulkopuolella. Lisäksi uskon saava-ni tapaukselleni lisää painoarvoa suorittamalla sen vankilas-sa: valvontarangaistuksen ja siihen liittyvän tiedon puutteen myötä yleinen mielipide on siirtynyt jossain määrin sille kan-nalle, että totaalikieltäytyjät muka pääsisivät vähällä. Koska uskon, että minulla on avovankilatuomioon riittävät voimava-rat ja sopiva elämäntilanne, istun tuomioni siis mieluummin vankilassa kuin kotona”, perustelee Miinalainen.

”Väkivalta ei koskaan ole tuntunut minusta luontevalta, mut-ta varsinaisen päätöksen totaalikieltäytyä tein luettuani artik-kelin totaalikieltäytyjä Jari Koivistosta ja tutustuttuani laajem-min totaalien motiiveihin. Päädyin siihen, että Suomen ase-velvollisuusjärjestelmään liittyvä lainsäädäntö on vanhentu-

nutta ja pitkälti mielivaltaista ja että suorittamalla palveluksen antaisin hiljaisen hyväksynnän tälle järjestelmälle”, taustoit-taa Miinalainen kieltäytymispäätöksensä kypsymistä.

”Vapautusta en hankkinut, koska haluan vaikuttaa tilantee-seen suoraan ja tuoda ongelmia julkisuuteen. Lisäksi pyrin muuttamaan mielikuvia kansalaistottelemattomuudesta po-sitiivisemmiksi”, hän lisää.

Mikäli KKO pysyy hovioikeuden linjoilla, ovat oikeudelliset keinot kotimaassa käyty loppuun. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomitulla on mahdollisuus valittaa oikeuden päätöksestä kansainvälisiin ihmisoikeuselimiiin: Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimeen ja YK:hon. Miinalainen aikoo katsoa kort-tinsa loppuun asti:

”Tarkoituksenani oli aluksi tyytyä käräjätuomioon, mutta vuo-den alussa luin AKL:n ihmisoikeusvalituskampanjasta. Koska pyrin vaikuttamaan järjestelmään, liityin luonnollisesti mielel-läni mukaan. Vetosin jo kieltäytymisilmoituksessani kansain-välisiin sopimuksiin, joten idea ihmisoikeusvalituksesta tuntui siksikin luontevalta.”

LÄHETÄ RISTOLLE TUKIPOSTIA!Risto MiinalainenSuomenlinna C 8600190 Helsinki

(vankeusaika 4.10.2016 - 26.3.2017)

Kaksi israelilaista aseistakieltäytyjää sai jälleen vankeustuo-mioita. 18-vuotias pasifisti Omri Baranes sai heinäkuun alus-sa 30 päivän vankeustuomion kieltäydyttyään palvelemasta Israelin armeijassa. Hän oli istunut 37 päivää kaltereiden ta-kana jo ennen uutta tuomiota. Baranes haki vapautusta ar-meijan komitealta syyskuussa 2015 omantunnon perusteilla.

Tair Kaminer sai myös uuden vankeustuomion heinäkuun alussa. Tuomio oli jo kuudes ja kestoltaan 45 päivää. Hänet kuitenkin lopulta vapautettiin palveluksesta myöhemmin hei-näkuussa.

Kaminerin ja Baranesin taistelua aseistakieltäytymisoikeudes-ta on seurattu Antimilitaristin aiemmissa numeroissa.

— 5 —

• UUTISET •

Tair Kaminer ehti istua vankilassa yhteensä 159 päivää, ennen kuin Israelin armeija

vapautti hänet asepalveluksesta.

TURKKI SYYLLISTYNYT ASEISTAKIELTÄYTYJÄN EPÄINHIMILLISEEN KOHTELUUN

RAUHANJÄRJESTÖJEN VALTIONAPUJA ESITETÄÄN LAKKAUTETTAVIKSI BUDJETTIKIRJASTA — PROMILLELLA SOTILASMENOISTA TURVATTAISIIN RAUHANTYÖ

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut Turkin syyl-listyneen ”muslimiaseistakieltäytyjän” epäinhimilliseen koh-teluun. Enver Aydemir oli kieltäytynyt palvelemasta Turkin armeijassa maan ”maallisen luonteen” johdosta. Tuomiois-tuin kuitenkin katsoi, että Turkki ei ollut syyllistynyt valittajan omantunnonvapauden rikkomiseen, koska kieltäytyminen oli tapahtunut poliittisin perustein.

Aydemir sijoitettiin suorittamaan sotilaspalvelusta maan luo-teisosassa sijaitsevalla Bilecikin alueella kesäkuussa 2007. Aseistakieltäytymisjulistuksen jälkeen hänet pidätettiin ja lä-hetettiin Eskişehirin sotilasvankilaan. Sotilastuomioistuin va-pautti hänet 4.10.2007 ja määräsi hänet yksikköönsä.

Kieltäydyttyään käskystä hänet pidätettiin uudelleen sotilas-karkuruuden johdosta 24.12.2009 ja hän joutui uudelleen so-tilasoikeuden eteen. Sieltä hänet lähetettiin ankaralaiseen sairaalaan psyykkisiä tutkimuksia varten. Sairaalassa hänet julistettiin ”epäsosiaaliseksi” ilman mitään kunnollisia tutki-muksia.

Helmikuussa 2010 käynnistyi rikostutkinta vuosina 2007-09 tapahtuneesta ”karkuruudesta”. Hän sai heinäkuussa 2013

kymmenen kuukauden vankeustuomion, joka kuitenkin muu-tettiin sakoksi. Aydemir kertoi, että joulukuussa 2009 tapah-tuneen pidätyksen yhteydessä hänet oli pahoinpidelty ja hän joutui viettämään yön ilman kunnollisia vaatteita. Hän nos-ti asiasta rikoskanteen joulukuussa 2009, mutta sotilassyyttä-jä ei nostanut asiasta kannetta, minkä johdosta hän valitti Eu-roopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

7.6.2016 antamassaan ratkaisussa ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Aydemirin kohtelu on ollut halventavaa ja rikkoo näin ollen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3. artiklaa. Tuo-mioistuin kuitenkin katsoi, ettei ole rikottu sopimuksen 9. ar-tiklaa, joka turvaa ajatuksen, omantunnon ja uskonnon va-pauden, koska Aydemirin kieltäytyminen ei perustunut soti-laspalveluksen kieltävään vakaumukseen, vaan hänen poliit-tiseen vakaumukseensa. Tuomioistuin korosti, että Aydemi-rin näkemykset eivät perustuneet pasifistisiin ja antimilitaris-tisiin näkemyksiin.

Turkin valtio tuomittiin maksamaan Aydemirille 15 000 euron vahingonkorvaus.

EBCO-BEOC.ORG

Hallitus valmistelee ensi vuoden talousarviota, josta on pois-tettu kokonaan rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöjen valtionavut. Järjestöjen ensi vuoden rahoitukseen opetus- ja kulttuurimi-nisteriö aikoo käyttää siirtomäärärahoja. Vuoden 2017 rahoi-tuksen taso, samoin kuin valtion tuen jatko ensi vuoden jäl-keen ovat kuitenkin vielä auki.

Rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöjen avustusten leikkaaminen ei vakauta valtion taloutta. Toteutuessaan leikkausten vaikutus järjestöjen työhön olisi dramaattinen, todetaan rahanjärjes-töjen tiedotteessa.

Leikkaukset ovat myös ristiriidassa hallituksen omien linjaus-ten kanssa. Kesäkuussa julkistetussa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteossa todetaan, että hallituksen tavoitteena on “edistää keskinäisriippuvuuksien maailmassa kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasa-arvoa”.

“Rauhan, demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edis-täminen ei onnistu yksinomaan valtion toimin. Valtion ohel-la tarvitaan näiden tavoitteiden puolesta toimivia kansalais-järjestöjä sekä valtion taloudellista tukea järjestöille” sanoo Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.

Sotilaalliseen puolustukseen aiotaan ensi vuonna käyttää runsaat 2,4 miljardia euroa. “Mikäli edes promille näistä va-roista – 2,4 miljoonaa euroa – käytettäisiin aseiden sijaan rau-hantyöhön, se moninkertaistaisi rauhanjärjestöjen toiminta-mahdollisuudet”, esittää Suomen Rauhanpuolustajien toi-minnanjohtaja Teemu Matinpuro.

RAUHANJÄRJESTÖJEN YHTEINEN JULKILAUSUMA KOKONAISUUDESSAAN VIEREISELLÄ SIVULLA.

— 6 —

• UUTISET •

RAUHANJÄRJESTÖJEN YHTEISLAUSUMASyyriassa soditaan viidettä vuotta, Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti uh-kaa laajentua, Euroopassa jännitteet ovat kasvaneet, terrori-iskut yleisty-neet ja puheet sodan uhkasta sekä siihen varustautuminen ovat yleisty-neet.

Sotaan valmistautumisen ja varustelun sijaan tarvitaan rauhan lujittamista, luottamuksen sekä kansainvälisen yhteistyön lisäämistä kaikilla tasoilla val-tioista kansalaisyhteiskuntiin. Sodan lietsonta ja varustautuminen vain lisää aseellisen konfliktin todennäköisyyttä, ei vähennä sitä. Rauha on helppo rikkoa, mutta vaikea palauttaa ja rakentaa uudelleen.

Käynnissä olevien sotien ja konfliktien seuraukset näkyvät myös Suomeen kohdistuvana pakolaisuutena. Suomen on osaltaan kannettava vastuun-sa pakolaisuudesta ja panostettava nykyistä enemmän rauhanvälitykseen, konfliktien ehkäisemiseen, humanitaariseen avustustyöhön sekä kehitysyh-teistyöhön. Parasta mahdollista pakolaispolitiikkaa on konfliktien ja sotien estäminen, ei Suomesta turvapaikkaa hakevien pakolaisten oikeuksien pol-keminen tai rajojen sulkeminen.

Suomen on kannettava vastuunsa aseellisten konfliktien jatkumisesta lo-pettamalla asekaupat sotaa käyvien maiden kanssa. Suomi ostaa aseita muun muassa Israelista, ja Suomen asevienti on kasvanut merkittävästi muun muassa Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan, jonka johtama liittou-ma sotii Jemenissä. Emme halua suomalaisia aseita taistelukentille.

Julkisuudessa Suomelle on tarjottu ratkaisuksi heikentyneeseen turvalli-suustilanteeseen liittymistä Natoon. Sotilasliiton jäsenenä Suomi olisi kui-tenkin osapuoli kaikissa Nato-maahan kohdistuvissa tai Nato-maan suo-rittamissa hyökkäyksissä. Sotilaallinen liittoutumattomuus sen sijaan antaa merkittävästi paremman mahdollisuuden pysyttäytyä konfliktien ulkopuo-lella sekä toimia niiden estämiseksi.

EI LEIKATA RAUHANTYÖSTÄ!

Suomen hallitus suunnittelee leikkaavansa rauhantyön määrärahoja kol-matta vuotta peräkkäin. Esityksessä on ollut jopa koko rauhantyön avus-tuksen poistaminen valtionavun piiristä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen se-lontekoesityksen mukaan hallituksen tavoitteena on “edistää keskinäisriip-puvuuksien maailmassa kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokratiaa, ih-misoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasa-arvoa”. Näiden tavoitteiden uskottavuus on kuitenkin kyseenalainen, kun tiedetään tehdyt leikkaukset kehitysyhteistyöhön sekä rauhan- ja ihmisoikeustyön rahoituksen epävar-muus.

Leikkausten varjossa valmistellaan Suomen kalleinta yksittäistä asekaup-paa, Hornet-hävittäjien korvaamista. Julkisuudessa on puhuttu 5-10 miljar-dista, mutta uusien hävittäjien käyttökustannukset huomioon otettuna lo-pullinen lasku veronmaksajille voi olla jopa nelinkertainen. Hävittäjien li-säksi valmistellaan useiden miljardien arvoista laivaston alushankintaa.

Ensi vuonna sotilaalliseen puolustukseen aiotaan käyttää runsaat 2,4 mil-jardia euroa, noin 440 euroa asukasta kohden. Mikäli edes yksi tuhannes-osa näistä varoista suunnattaisiin rauhantyöhön, se moninkertaistaisi rau-hanjärjestöjen toimintamahdollisuudet Suomessa. Rauhanjärjestöt ovat merkittävä osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja kanavoivat toiminnal-laan tuhansien kansalaisten osaamisen rauhankulttuurin vahvistamiseksi Suomessa ja kansainvälisesti. Rauhanjärjestöt kehittävät moraalista ja so-siaalista vastuuta, ja kasvattavat uusia sukupolvia yhteiskunta- ja kulttuu-rirajat ylittävään ymmärrykseen ja konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun.

AseistakieltäytyjäliittoLääkärin sosiaalinen vastuuNaiset Rauhan PuolestaPAND – Taiteilijat Rauhan PuolestaRauhankasvatusinstituuttiSadankomiteaSuomen Rauhanliitto ‘Suomen RauhanpuolustajatTekniikka elämää palvelemaanWILPF

— 7 —

• UUTISET •

ASEVELVOLLISUUS EUROOPASSA

Asevelvollisuus

Ei asevelvollisuutta

Ei armeijaa

— 8 —

• UUTISET •

Asevelvollisuus ei ole palaamassa Euroopan sivistysmaihin

Viime aikojen uutisotsikoiden perusteella on monelle saattanut muodostua käsitys, että Saksassa ja Ruotsissa oltaisiin harkitsemassa paluuta asevelvollisuuteen.

Suomalaiset militaristit ovat päässeet ilakoimaan, että Suomen pitäytyminen asevelvollisuusarmeijassa on ollut oikea valinta ja nyt asevelvollisuudesta laajasti luopuneet Euroopan maat olisivat palaamassa samaan takaisin.

2011. Tilastojen mukaan armeijan kävi vuonna 2009 enää 14 prosenttia asevelvollisista. Olemassa olevien lakien mukaan asevelvollisuus voidaan sodan uhatessa palauttaa parlamen-tin yksinkertaisella enemmistöllä.

Lehdistön otsikot asevelvollisuuden paluusta Saksaan ovat perustuneet parlamentaarisen komitean vuonna 2012 tilaa-maan siviilien katastrofisuunnitelmaan, jossa ohjeistetaan si-viilejä kriisitilanteessa. Kansalaiset ja yritykset velvoitettai-siin auttamaan viranomaisia ja armeijaa esimerkiksi terrori-is-kun yhteydessä. Asevelvollisuuden palauttaminen esitetään vaihtoehtoisena toimintamallina mallille, jossa turvallisuuden kannalta tärkeissä työtehtävissä olevat siviilit velvoitettaisiin osallistumaan puolustustehtäviin.

Suomen asevelvollisuusjärjestelmää ei siis mikään maa ole kopioimassa. Kallis ja ihmisoikeussopimusten vastainen pak-kojärjestelmämme pysyy muun Euroopan silmissä käsittä-mättömänä ratkaisuna Pohjoismaalta.

Euroopassa asevelvollisuudesta on pikkuhiljaa luovuttu, vuonna 1990 sitä vielä käytti 24 EU:n 28:stä jäsenmaasta, nykyään nimellisesti enää kahdeksan; Suomi, Tanska, Nor-ja, Viro, Liettua, Itävalta, Kreikka ja Kypros. Näistä Itävallas-sa, Tanskassa ja Norjassa ei kuitenkaan ole käytännössä ase-velvollisuutta, sillä kieltäytyjiä ei rangaista. Virossa ja Liettu-assa armeijan käy puolestaan vain 15-20 prosenttia asevel-vollisista.

JUSSI HERMAJA

”Ihmisoikeus-

sopimusten vastainen

pakkojärjestelmämme

pysyy muun

Euroopan silmissä

käsittämättömänä

ratkaisuna.”

• ASEVELVOLLISUUS •

Sekä Saksan että Ruotsin tapauksissa on ensinnäkin kysymys raporteista ja selvityksistä, ei lakiesityksistä. Toisekseen, kum-massakaan maassa ei edes alustavasti olla esittämässä ase-velvollisuusjärjestelmään paluuta sellaisena kuin se Suomes-sa ymmärretään.

Ruotsiin kaavailtu niin kutsuttu asevelvollisuus olisi samanta-painen kuin Norjan järjestelmä, joka perustuu valikoivaan ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Aseistakieltäytyjiä ei Nor-jassa laiteta vankilaan, eikä ketään pakoteta siviilipalveluk-seen tai tarttumaan aseeseen vastoin vakaumustaan.

Ruotsiin suunnitellussa järjestelmässä 100 000 nuoren ikäluo-kasta vain muutama tuhat suorittaisi asepalveluksen. Jo alku-vaiheessa aseistakieltäytyjät raakattaisiin pois, sillä ennen var-sinaisia kutsuntoja kotiin lähetettäisiin kysymyslomake, jossa voisi yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei halua käydä armeijaa. Kut-suntoihin kutsuttaisiin 10 000 armeijan mielestä parasta ja mo-tivoituneinta ehdokasta. Näistä noin kolmannes, eli reilu kol-me prosenttia koko ikäluokasta, valittaisiin asepalvelukseen.

Mistään asevelvollisuuden palauttamisesta ei siis Ruotsissa ole kysymys. Pikemminkin uudella ehdotuksella pyritään vain nos-tamaan armeijan profiilia. Ruotsin armeijalla on ollut ongelmia rekrytoida riittävää määrää nuoria vapaaehtoisiksi asevelvolli-suuden loputtua. Suurin syy tähän lienee alhainen palkkiotaso: peruskoulutuskaudelta maksetaan 450 euroa kuukaudessa.

Saksassakaan asevelvollisuutta ei olla rauhan aikana palaut-tamassa. Maassa siirryttiin vapaaehtoisarmeijaan vuonna

Asevelvollisuudesta luopuneet Euroopan Neuvoston jäsenmaat aikajärjestyksessä:

1963 Iso-Britannia1969 Luxemburg1995 Belgia1996 Alankomaat2001 Ranska, Espanja2003 Slovenia2004 Tsekki, Italia, Portugali, Slovakia2005 Unkari, Bosnia-Hertsegovina2006 Montenegro, Romania2007 Bulgaria, Latvia, Makedonia2008 Kroatia2009 Puola2010 Albania, Ruotsi2011 Serbia, Saksa

— 9 —

• UUTISET •

YHTEISKUNNALLISEN MUUTOKSEN

SAAVUTTAMINEN VAATII STRATEGIAN LUOMISTA

Väkivaltaan uskovissa kulttuureissa, kuten Yhdysvalloissa ja Suomessa, väkivallatonta toimintaa yleisesti aliarvioidaan. Väkivallattoman toiminnan jaksot mielletään usein vain ”tehokkaan” väkivaltaisen ratkaisun esinäytökseksi. Tällainen käsitys hallitsee esimerkiksi noiden kahden maan itsenäistymisestä kirjoitettua historiaa.

Onko tuloksellinen aktiivinen väkivallaton toiminta oloissamme mahdollista?

lastollinen analyysi haastaa niin aseellisen taistelun kannat-tajien kuin useiden yhteiskunnallisten liikkeiden tutkijoiden oletuksia. Se kattaa 323 kampanjaa vuosien 1900 ja 2006

välillä.

Laajan aineiston avulla on ollut mahdollista testa-ta erilaisia hypoteeseja. Vaikuttaa siltä, että väki-vallattomien hallituksen vastaisten kampanjoi-den onnistumisen mahdollisuudet ovat suurem-mat kuin väkivaltaisten – ja myös tapauksissa jois-sa vastassa on raaka sortohallitus. Olosuhteita on

ylikorostettu. Menestyksen avain on valituissa me-netelmissä ja strategiassa.

Intuitiivisesti tuntuisi siltä, että sitäkin suuremmalla syyllä me-nestys riippuu valituista menetelmistä ja strategioista, kun ta-voite ei ole vallankumous tai miehityksen lopettaminen vaan rajoitetumpi, kuten politiikan ja hallituksen vaihdos.

STRATEGIA PUUTTUU

Tämä herättää vakavia kysymyksiä Suomessa, jossa aktivis-teilla ei ole strategiaa ja keskustelu rajoittuu siihen, onko vai-kutettava parlamentaarisesti vai ulkoparlamentaarisesti, tai onko yksi toimintamuoto yksin tehoton ja toinen yksin teho-kas; ja kun toiset väittävät että hallitus vaihtuu vaaleissa ja toiset: eipäs kun yleislakolla.

Puuttuu strategia joka nivoisi yksittäiset kamppailut ja toi-mintamuodot yhteen. Tämä koskee kaikkia syvempiä yhteis-kunnallisia muutoksia ajavia voimia -äärioikeistoa lukuun ot-tamatta- ja puolueita eritoten.

Jotta kykenisimme käyttämään väkivallattoman toiminnan potentiaalia, on esitettävä kysymys: miksi se toimii? Brian Martinin teoksessa Nonviolence Unbound6 kysytään tarken-taen: millä ehdoilla se toimii? Kirjoitusta voi suositella kaikil-le jotka haluavat kehittää poliittista strategiaa - esimerkiksi poliittista jiujitsua koskeva osuus tuo uusia näkökulmia myös asiaa harrastaneelle.

Esimerkkien luetteleminen olisi ollut toinen tapa lähestyä asiaa, mutta ehkä on parempi vain johdattaa niiden äärel-

• UUTISET •• VÄKIVALLATTOMUUS •

Meidän aikanamme tiedotusvälineet muovaavat kuvan olen-naisesti väkivallattomista liikkeistä väkivallan dramatisoinnil-la. Siihen riittää kivien heittäminen, niin palestiinalaisten en-simmäisessä Intifadassa kuin Pyhäjoen ydinvoimaleirillä.1

Antipasifistinen anarkisti-ideologi Peter Gelderloos ei vain väitä väkivallatonta toimintaa tehottomak-si vaan myös vahingolliseksi, valtiota ja eri sorron muotoja vahvistavaksi teoksessaan How Nonvi-olence Protects the State.2 Gelderloos tarkoituk-sella samaistaa pasifismin ja väkivallattomuuden.

Väkivallaton toiminta ei kuitenkaan ole sama asia kuin väkivallattomuuden ideologia. Se on aktiivista kamppailua erilaisin keinoin pois lukien vain fyysinen väki-valta ja kenties sabotaasi. Se voi olla protestointia ja suos-tuttelua, yhteistyöstä kieltäytymistä tai väkivallatonta inter-ventiota.3

Väkivallaton toimintamuoto mahdollistaa laajan osallistuja-joukon. Tämä puolestaan on mahdollistanut sen, että väki-vallaton toiminta on vastoin yleistä ennakkoluuloa osoittau-tunut tehokkaammaksi ja menestyksellisemmäksi kuin väki-valtainen.

TUTKITTUA TIETOA: TEHOKAS MUUTOKSEN MENETELMÄ

Wikipedia-artikkeli Nonviolent resistance4 antaa alustavan kuvan väkivallattoman toiminnan tehokkuudesta. Sen mu-kaan väkivallaton toiminta oli vuosina 1966–1999 ratkaise-vassa asemassa 50 tapauksessa 67:stä, joissa autoritäärinen komento muutettiin. Artikkelissa on historiaosio, jossa on kymmeniä tapauksia kahden ja puolen vuosituhannen ajalta.

Samanlaisiin tuloksiin on omista lähtökohdistaan päätynyt mm. Freedom House lukuisia tapauksia koskevassa selvityk-sessään. Laaja empiirinen aineisto sisältyy myös Gene Shar-pin alan klassikkoteokseen The Politics of Non-violent Acti-on.

Perusteoksen aseman on nyttemmin saanut Erica Chenowet-hin ja Maria Stephanin Why Civil Resistance Works5, jonka ti-

”Ajatuksen laiskuus estää

löytämästä tietä muutokseen.”

le. Niin menestykset kuin tappiot vaativat joka tapauksessa analysointia, jos niillä aikoo todistaa jotain. Arvioinnin tar-ve koskee myös jokaista kampanjaa ja jokaista aktiota. Monipuolisen kuvan väkivallattoman toiminnan pro-sesseista saa War Resisters´ Internationalin teok-sesta ”Handbook for Nonviolent Campaigns.7

VAIHTOEHTOJEN HAPUILUA

Yritin Aseistakieltäytyjäliiton pamfletissa Katkelmia alistumisesta ja vastarinnasta (1998) hahmottaa väki-vallattomuuskeskustelua otsikolla ”Väkivallaton toimin-ta, sosiaalinen puolustus, yhteiskunnallinen muutos – Vaihto-ehtojen hapuilua sodanjälkeisessä Suomessa”.

Suomessa on omanlaatuisensa ilmapiiri. Jo 1900-luvun alus-sa muistettiin korostaa toiminnan järjestyneisyyttä, miltei-pä säädyllisyyttä. Vuosi 1918 ja Lapuan liike aiheuttivat trau-mansa.

Parlamentarismi ja järjestövaikuttaminen korostuivat, katu-toiminta ja spontaanisuus eivät. Kolme yleislakkoa muodos-taa tässä historiankuvassa poikkeuksen, samoin kutsuntala-koksi kutsuttu kansalaistottelemattomuus 1900-luvun alussa.

Kuvaan on viime vuosina tullut uusia piirteitä: 1960-luvun alussa hyvinvointivaltion rakentamisen muutosvoimana oli laaja joukkotoiminta, kuten Päivi Uljas on väitöskirjassaan osoittanut.8

1960-luvun aatteellisen murroksen oloissa käynnistyi keskus-telu väkivallattomuudesta ja siviilivastarinnasta. Ajan hen-keen voi eläytyä vaikka kuuntelemalla Lapualaisoopperan loppukuoron. 1967–1971 keskustelua siviilivastarinnasta käy-tiin erityisen ponnekkaasti Ydin-lehdessä. Keskustelu koski paitsi puolustusratkaisua myös väkivallatonta vastarintaa yh-teiskunnallisen muutoksen keinona.

1971–1975 siviilivastarinta oli jo virallisen puolustuspolitiikan selvittelyn kohteena, mutta kansalaiskeskustelu oli tyrehty-nyt. Vuoden 1980 tienoilla, kylmän sodan kiristyessä monis-sa Euroopan maissa virisi siviilivastarintakeskustelua. Meillä vain vähän. Teemaan ei palattu edes kylmän sodan loput-tua 1990-luvulla.

Syynä lienee syvä usko aseelliseen maanpuolustukseen ja militarististen ajatusmallien yleisyys. Asevelvollisuuden pe-rustana olevien uhkakuvien hämärtyminen ja ihmisten huo-li sotilaallisten ratkaisujen korostumisesta saattavat luoda maaperää uusille projekteille, mutta myyttinen usko väkival-taan istuu lujassa.

Vuoden 1980 tienoilla käynnistyi kansalaistottelemattomuu-desta keskustelu, joka muuntuneena jatkui 1990-luvun eläin-oikeusliikkeen provosoimana. Keskustelu olisi voinut siirtyä tiettyjen väkivallattomien toimintatapojen oikeuttamisesta niiden tarkoituksenmukaisuuden selvittelyyn ja laajempaan näkemykseen, mutta strategiavajetta ei silloinkaan tiedostet-tu.

Edes uusliberalismin kolmikymmenvuotinen vyörytys ei ole parantanut tilannetta vasemmalla. Väkivallattomalta toimin-nalta on puuttunut tekijöitä, jotka kantaisivat sitä tulevaisuu-teen.

”Niin menestykset kuin tappiot vaativat analysointia”.

1 http://maanystavat.fi/blogit/pyhajoki-kuohuu

2 https://theanarchistlibrary.org/library/peter-gel-derloos-how-nonviolence-protects-the-state

3 http://www.aeinstein.org/nonviolentaction/198-methods-of-nonviolent-action/

4 https://en.wikipedia.org/wiki/Nonviolent_resistance

5 http://belfercenter.ksg.harvard.edu/files/IS3301_pp007-044_Stephan_Chenoweth.pdf

6 http://www.bmartin.cc/pubs/15nvu/

7 https://www.wri-irg.org/pubs/Non-violenceHandbook

8 Päivi Uljas: Hyvinvointivaltion läpi-murto, Into Kustannus 2012

9 https://www.uow.edu.au/~bmartin/pubs/93sdsc/

VÄLTTÄMÄTÖN OSA SOSIAALISTA MUUTOSTA

Väkivallatonta toimintametodia ei onneksi ole koko-naan hylätty. Huonompi puoli on siinä, että koko

ajatus on melko tuntematon. Esimerkiksi Joukko-voima-liikkeen koko potentiaalia ei saada käyt-töön keskittymällä pelkästään suurmielenosoi-tuksiin. Liike tosin etsii jatkuvuutta ja uusia toi-mintatapoja. Radikaalien ay-toimijoiden tähtäi-

messä taas on yleislakko, mutta tie siihen on su-mun peitossa.

Yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävien liikkeiden pitäisi oppia niistä maista, joissa väkivallatonta toimintaa osataan soveltaa. Esimerkiksi Britannian Boycott Workfare voisi olla meillä opiksi työttömien liikkeille.

Lähiviikkoina käynnistyvä Siviilien puolustus -hanke pyrkii yh-distämään puolustuksen ja muutoksen näkökulmat. Proble-matiikkaa käsitellään mm. Brian Martinin teoksessa Social Defence – Social Change. (9)

Niin kauan kuin vaihtoehtoina nähdään vain toisaalta vaali-kampanjat, lobbaus, tiedottaminen ja muu perinteinen po-liittinen vaikuttaminen, toisaalta äärimmäiset keinot, asiat kulkevat vanhaa latua. Joko odotetaan että seuraavat edus-kuntavaalit jo pian tulisivat, tai haikaillaan yleislakkoa, osan-ottajamäärältään moninkertaisia mielenosoituksia, eduskun-tatalon valtaamista (!) ja järjettömimmillään kansalaissotaa.

Jollemme saa ihmisiä mukaan tehokkaaseen ja innostavaan väkivallattomaan toimintaan, äärioikeisto korjaa potin kanna-tuksessa ja uusliberalismi hallitsemisessa.

Harkitsematon suhtautuminen väkivaltaan, esimerkiksi satun-nainen esineiden heittely haittaavat tietenkin ajatusten läpi-saamista ja samassa joukossa olevien mainetta, mutta se ei ole pahinta.

Paljon pahempaa on se, että taustalla oleva ajatuksen lais-kuus estää löytämästä tietä muutokseen.

JUHA KELTTI

— 10 —

• VÄKIVALLATTOMUUS •

”Väkivallaton toiminta on vastoin

yleistä ennakkoluuloa osoittautunut

tehokkaammaksi ja menestyksellisemmäksi

kuin väkivaltainen.”

— 11 —

• UUTISET •• UUTISET •• VÄKIVALLATTOMUUS •

Gandhi tukijoineen marssi vuonna 1930 360 kilometriä vastustaakseen brittien asettamaa suolaveroa.

”Väkivallaton toiminta on vastoin

yleistä ennakkoluuloa osoittautunut

tehokkaammaksi ja menestyksellisemmäksi

kuin väkivaltainen.”

AKTIIVINEN VÄKIVALLATTOMUUS: MITÄ SE TARKOITTAA?

Radikaaleissa yhteiskunnallisissa muutosliikkeissä käydään jatkuvasti kädenvääntöä siitä, pitääkö vaikuttamiskeinojen olla päämäärän mukaisia, vai oikeuttaako päämäärä keinot mitkä hyvänsä. Tässä artikkelissa pohditaan väkivaltaisen toiminnan ja aktiivisen väkivallatoman toiminnan suhdetta ja eroavaisuuksia.

Väkivallattoman toiminnan -jota kustutaan myös aktiiviseksi väkivallattomuudeksi- idea haastaa nämä oletukset. Väkival-lattoman toiminnan menestykset kyseenalaistavat oletuksen, että väkivallan käyttäjä voittaa aina. Väkivallattoman toimin-nan ominaispiirteet tekevät siitä erityisen hyvän työkalun vä-kivallattoman yhteiskunnan luomiseksi.

MITEN VÄKIVALLATON TOIMINTA EROAA PASSIIVISUUDESTA?

Aktiivinen väkivallattomuus voidaan erottaa tavanomaises-ta vaikuttamistoiminnasta ja väkivaltaisesta toiminnasta. Ta-vanomaista vaikuttamista on esimerkiksi äänestäminen, lob-baaminen, kampanjointi -mitä tahansa mitä kulloinkin pide-tään yhteiskunnassa normaalina ja tavanomaisena laillisena vaikuttamiskeinona.

Historian tunneilta, elokuvista ja päivittäisten uutisten kautta enemmistö ihmisistä on oppinut väkivallasta kaksi asiaa. En-sinnäkin, parhaiten väkivaltaan kykenevät ryhmät tai ryhmit-tymät –armeijat, aseistuksen määrässä ylivoimaiset, sotateol-lisuus, silmittömiin raakuuksiin kykenevät – aina tai lähestul-koon aina peittoavat ne, joilla on vähemmän voimavaroja vä-kivallan käyttämiseen.

Toisekseen, enemmistö meistä uskoo, että väkivalta on vain väline, useimmiten neutraali väline. Jos ”pahikset” – viholli-nen, terroristit, rikolliset – käyttävät väkivaltaa, silloin se on huono asia. Mutta jos ”meidän puolella” turvaudutaan väki-valtaan, silloin se on hyvä asia. Vallankumoukselliset liikkeet yleensä hyväksyvät tämän oletuksen: ne uskovat, vallanku-mouksen olevan hyvällä asialla ja toivovat saavuttavansa ta-voitteensa aseellisen taistelun kautta.

— 12 —

• VÄKIVALLATTOMUUS •

Ahmatti 2000 -vastasotaharjoitus Helsingissä 6.6.2000.

Aktiivinen väkivallattomuus rikkoo sovinnaisia ja totuttuja käyttäytymismalleja ja haastaa kulttuurillisia itsestäänselvyyk-siä.

Mielenilmaisun voi hoitaa lukemattomilla mielikuvitukselli-silla tavoilla. Esimerkeiksi käyvät hallituksen kokouksen kes-keyttäminen klovniasuissa, kyläyhdistyksen perustama vaih-toehtoinen tai rinnakkainen sosiaaliturvajärjestelmä, sodan-vastustajien pidättäytyminen verojen maksusta aseostojen vuoksi, kuluttaja-aktivistien junailema pankin toiminnan ram-pauttaminen avaamalla ja sulkemalla pankkitilejä, bussikuski-en kieltäytyminen rahastamasta, tietoliikennepalvelinten ju-mittaminen kyberhyökkäyksillä, paikallisten valuuttojen pe-rustaminen...

Tavanomaisen vaikuttamistoiminnan ja aktiivisen väkivallatto-man toiminnan välinen käsitteellinen rajanveto riippuu olo-suhteista. Jos vaikka mielipiteenvapautta on rankasti rajoitet-tu, lentolehtisen jakaminen julkisesti voi jo olla aktiivista vä-kivallatonta toimintaa. Jossakin muualla taas lakkoon osallis-tuminen on niin normaalia ja yleisesti hyväksyttyä toimintaa, että sitä voidaan pitää tavanomaisena vaikuttamiskeinona.

Väkivalta tarkoittaa fyysisen voiman käyttöä ihmisiä vastaan. Se voi ilmetä vapaudenriistoina, hakkaamisina, ampumisina, pommituksina ja kidutuksena. Väkivallaton toiminta ei sisällä tällaista. Sabotaasi eli väkivalta elotonta materiaa kohtaan si-joittuu väkivallan ja väkivallattomuden välimaastoon.

Aktiivinen väkivallattomuus sisältää laajan joukon mahdolli-sia toimintamuotoja, joita ei pidetä tavanomaisina vaikutta-mismuotoina, mutta eivät myöskään sisällä väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan. Useimmat meistä ajattelevat, että väkival-laton toiminta pitää sisällään lähinnä rauhanomaisia mielen-osoituksia ja istumaprotesteja.

Aktiivinen väkivallattomuus voi kuitenkin olla paljon muu-takin, vain mielikuvitus on rajana: rakennustyöläiset saatta-vat kieltäytyä historiallisesti arvokkaan rakennuksen purkami-sesta, tuomarit voivat erota viroistaan poliitikkojen oikeusjär-jestyksen toimintaan puuttumisen vuoksi, kaupunkiaktivistit ehkä repivät tiepäällysteen ja istuttavat kasveja tien paikalle, toimistotyöntekijät saattavat hukata tai hävittää toisinajatteli-joiden tiedot poliisin arkistoista estääkseen näiden seuraami-sen tai pidättämisen...

Aktiivinen väkivallattomuus ei tarkoita passiivisuutta tai toi-mimattomuutta. Väkivallattomalla toiminnalla tuodaan risti-riidat esille ja mennään pidemmälle kuin tavanomaisilla vai-kuttamiskeinoilla: keskustelulla, neuvottelulla tai lobbaami-sella. Väkivallattoman toimintametodin käyttäjät toimivat täysin väkivallattomasti. Heidän vastustajansa sen sijaan voi-vat hyvinkin käyttää väkivaltaa, raa’astikin.

ERI KOULUKUNNAT, SAMAT METODIT

Väkivallaton toiminta voidaan jakaa teoiksi jotakin asiaa vas-taan -kuten boikotit tai useimmat lakot- ja toisaalta jonkin asian puolesta -esimerkiksi jos palkkatyöntekijät alkavaisivat omalla päätöksellään tuottaa vain tavaroita tai palveluita- jot-ka katsovat sosiaalisesti hyödyllisiksi.

Tyypillisesti kun toimitaan jotakin vastaan, on kysymys epäoi-keudenmukaisuuden korjaamisesta. Kun toimitaan jonkin asi-

— 13 —

an puolesta, on kysymys pyrkimyksestä parantaa oloja yhteis-kunnassa.

Mitkä vaikuttimet ja syyt sitten johtavat väkivallattoman toi-mintametodin valitsemiseen tavanomaisen vaikuttamisen tai väkivaltaisen toiminnan sijasta?

Aktiivisen väkivallattomuden kannattajissa on kaksi eri koulu-kuntaa. Niitä voidaan kutsua käytännön väkivallattomuudek-si ja periaatteelliseksi väkivallattomuudeksi. Periatteellinen väkivallattomuus kumpuaa moraalisista syitä: siinä väkivallan käyttämisen katsotaan olevan jo lähtökohtaisesti väärin.

Käytännön eli pragmaattisen väkivallattomuuden idea on va-lita väkivallaton toimitametodi, koska se on toimivampi kuin muut vaihtoehdot: tavanomaiset vaikuttamiskeinot ja väki-valtainen toiminta.

Periaatteellisen väkivallattomuuden edustajat kieltäytyvät väki-vallan käyttämisestä kaikissa olosuhteissa. He esimerkiksi kiel-täytyvät liittymästä armeijoihin, oli niiden tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Monet periaatteellisen väkivallattomuuden kannatta-jat arvioivat tarkoin toimiensa tehokkuutta: he kieltäytyvät vä-kivallan käyttämisestä, mutta valitsevat taktiikkansa tarkasti.

Pragmaattisen väkivallattomuuden edustajat toisaalta usein sitoutuvat totaaliseen väkivallattomuuteen tietäen sen lisää-vän heidän uskottavuuttaan. Käytännössä nämä koulukunnat ovat siis usein keskenään limittäisiä.

Pragmaattisen väkivallattomuden ehkä tunnetuin tutkija, Gene Sharp, jaottelee väkivallattoman toiminnan metodit kolmeen ryhmään:

1) protestointi ja suostuttelu: esimerkiksi marssimalla, virka-miehiä pilkkaamalla, protestoimalla ja kunnianosoitusten tekemisellä naurunalaisiksi

2) yhteistyöstä kieltäytyminen: esimerkiksi sosiaalisin, poliit-tisin tai taloudellisin boikotein ja lakoin.

3) erilaiset väliintulot: esimerkiksi paasto, istumalakko, ra-kennusten valtaukset, maa-alueiden haltuunotto ja rin-nakkaisten instituutioiden perustaminen.

VÄKIVALLATTOMUDEN METODI

Mitä etua on väkivallattoman toimintamuodon valitsemises-sa verrattuna sen vaihtohtoihin? Tässä neljä tärkeintä syytä monista:

1. Väkivallattomalla toiminnalla vedetään pois tuki vastas-sa olevalta järjestelmältä. Sillä haastetaan olemassaole-vat käyttäytymisnormit ja käytännöt. Sitävastoin tavan-omaisilla vaikuttamiskeinoilla, kuten äänestämisellä, tue-taan järjestelmää.

2. Väkivallaton toiminta on yleensä hyväksytympää ja kerää enemmän kannatusta kuin väkivalta. Väkivallaton toimin-ta -ainakin silloin kun toimet ovat oikein valittuja- jättää tilaa kommunikaatiolle. Vastustajien fyysisen koskemat-tomuuden kunnioittamisen seurauksena he ovat vähem-män pelokkaita, eikä heidän silloin ole syytä olla raivok-kaita puolustustautuessaan tai hyökkäyksissään.

• UUTISET •• VÄKIVALLATTOMUUS •

Väkivallan käyttäminen väkivallattomuuteen sitoutunut-ta protestoijaa vastaan nähdään yleisesti kaikkialla epä-oikeudenmukaisena. Se voi johtaa hyökkääjiin kohdistu-vaan massiviseen vastareaktioon. Sharp kutsuu tätä po-liittiseksi jiu-jitsuksi. Väkivallan kohteeksi joutuminen voi yllyttää protestoijia yhä intensiivisemmin toimimaan asi-ansa puolesta ja aktivoida sivustakatsojia liittymään pro-testoijien puolelle tai jopa saada vastapuolella olevia vaihtamaan puolta.

3. Väkivallaton toiminta mahdollistaa esteettömän osal-listumisen. Naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset voi-vat osallistua väkivallattomaan toimintaan monin tavoin. Tämä voi olla joskus jo itsessäänkin päämääränä.

Yleensä väkivallatonta toimintaa suunnitellaan ja organi-soidaan avoimesti. Se antaa mahdollisuuden useammal-le osallistua, kuin väkivallan käytölle tyypilliset salaiset operaatiot. Valtaosa väkivallattoman toiminnan muodois-ta voimaannuttaakin osallistujiaan. Toiminnassa koetaan solidaarisuutta, oppimisen iloa ja onnistumisen tunteita.

4. Väkivallattoman toiminnan metodi on sopusoinnussa vä-kivallattoman yhteiskunnan ihanteen kanssa.

Olennaista on sellaisten toimintatapojen käyttäminen, jotka ovat sopusoinnussa lopullisen päämäärän kanssa. Siten vaik-ka kampanja epäonnistuisi, ollaan jo päästy lähemmäs maa-lia. Tämä auttaa yleensä myös pitäytymään kampanjasuun-nitelmassa.

Jos päämääränä on väkivallaton yhteiskuntajärjestys, väkival-laton toimintametodi sisältää kaikki edellä mainitut hyödyt. Se valmistaa meitä elämään ilman väkivaltaa omaan koke-mukseemme perustuen ja vähentää väkivallan käyttöä tässä ja nyt. Voimme silloin olla varmoja väkivallattoman kulttuurin vahvistumisesta.

VÄKIVALTA VS VÄKIVALLATTOMUUS

Entä väkivallan käyttäminen, miten sen vaikutus eroaa väki-vallattoman toiminnan metodista?

1. Väkivaltainen toiminta ei tue olemassaolevaa järjestel-mää. Tässä mielessä väkivallaton ja väkivaltainen toimin-tametodi ovat samanlaisia.

2. Väkivalta usein karkottaa mahdollisia tukijoita. Vastusta-jat saattavat kaivautua poteroihinsa ja puolustautua en-tistä sinnikkäämmin. Ihmiset tekevät usein johtopäätök-siä toisten tarkoitusperistä heidän toimintaansa peilaten. Jos ihmisiä kuolee toiminnan seurauksena, päätelmänä on aktivistien halu tappaa, ei vapauttaa, vaikka se olisi ak-tivistien päämääränä. Tämä selittää, miksi terroristien mo-tiivit ymmärretään usein väärin.

Väkivalta vahingoittaa yksilöitä, mutta yksilön vahingoitta-minen ei ole tehokas keino sortavien järjestelmien haas-tamiseksi. Poliitikon tappaminen ei heikennä valtiota, sillä poliitikot voidaan aina korvata uusilla, vieläpä entistä huo-nommilla. Poliitikolla on aina myös muitakin rooleja yhteis-kunnassa: hän voi olla vanhempi, ystävä jollekin ja vaikka-pa muusikko. Väkivalta ei tee erottelua näiden roolien vä-lille ja siten tuhoaa myös paljon mikä on hyvää sen sijaan,

että kykenisi suuntaamaan voimansa vain yksilön vahingol-lisiin tekoihin.

Väkivallan käyttäminen vaikuttamiskeinona legitimisoi valtion käyttämää vastaväkivaltaa. Jiu-jitsu -efekti tällöin alenee sii-näkin tapauksessa, että valtion väkivallan käyttö olisi huomat-tavasti laajamittaisempaa kuin protestoijien.

3. Väkivalta rajoittaa osallistumista. Nuoret hyväkuntoiset miehet ovat pääroolissa niin armeijoissa kuin aseistetuis-sa vapautusliikkeissä. Myös toiminnan salamyhkäisyys vaikeuttaa osanottoa. Väkivallan käyttäminen voi olla voi-maannuttavaa niille, jotka siihen voivat osallistua, mutta rajoitetut osallistumismahdollisuudet vähentävät muiden mahdollisuuksia osallistumisen.

4. Väkivallan metodi on ristiriidassa väkivallattoman yhteis-kunnan ihanteen kanssa. Väkivallan käyttäminen lisää vä-kivallan oikeutusta. Väkivalta aiheuttaa välitöntä inhimil-listä kärsimystä. Väkivallan metodissa piilee myös vaara, että kampanja lähtee lapasesta ja johtaa vain jatkuvaan väkivallan kierteeseen.

AKTIIVISEN VÄKIVALLATTOMUUDEN MAHDOLLISUUKSISTA

Mitkään tässä esitetyistä argumenteista eivät ole yleispäte-viä aina ja kaikkialla. Väkivallaton toiminta esimerkiksi ke-rää yleensä enemmän kannatusta kuin väkivaltainen, mutta ei aina. Jotkin väkivallattoman toiminnan metodit eivät tar-joa mahdollisuutta laajaan osallistumiseen samalla kun joil-lakin väkivaltaisilla liikkeillä voi olla hyvinkin laaja aktiivinen kannatuspohja.

Monet väkivallattoman toiminnan kampanjat syntyvät spon-taanisti suhteellisen vähällä valmistautumisella, suunitelmal-lisuudella ja valmennuksella. Ei voida olettaa aseettoman, suunnitelmattoman ja kokemattoman liikkeen onnistuvan ta-voitteissaan kovinkaan hyvin.

Aseellisilla ryhmillä on usein takanaan huomattavasti parem-mat taloudelliset voimavarat kuin väkivallattomilla liikkeillä. Väkivallattoman metodi on kuitenkin erittäin tehokas, kun sil-lä on käytössä edes jonkin verran resursseja.

Vaikka väkivallan käyttämistä voisi monessa tapauksessa pi-tää oikeutettunakin, ei se kuitenkaan tarkoita, että väkival-lan käyttäminen olisi siitäkään huolimatta paras vaihtoehto.

Jos joku herjaa sinua, sinulla on moraalinen oikeus ja oikeu-dellinen perusta haastaa hänet oikeuteen kunnianloukkauk-sesta. Se on kuitenkin harvoin kovin hyvä idea: maineesi saat-ta kärsiä entistä enemmän ja asiasta koitua taloudellisia kus-tannuksia. Sama toimii väkivallan kohdalla: vaikka oikeutettu-akin, väkivallan käyttäminen voi koitua haitalliseksi, kun vas-tapuoli iskee vastaan. Niin väkivallan kierre on valmis.

JUSSI HERMAJA

Kirjoitus on referaatti Brian Martinin artikkelista How nonviolence is misrepresented

(Gandhi Marg, volume 30, number 2), July-September 2008, pp. 235-257)

— 14 —

• VÄKIVALLATTOMUUS •

Väkivallaton toimintamuoto on toimiva muutoksen väline

Väkivallattomuus on perinteisesti ollut erittäin aliarvostet-tu yhteiskunnallisen muutoksen väline. Syynä tähän eivät ole sen saavutukset, koska ne ovat kaikkea muuta kuin vaa-timattomat. Tavallisesti esimerkkeinä väkivallattomuuden saavutuksista esitellään ensin klassiset esimerkit: Intian itse-näistymiskamppailu viime vuosisadan alkupuolella sekä Yh-dysvaltojen afroamerikkalaisen väestön kansalaisoikeusliike 1950-luvun lopulta alkaen. Niiden esimerkkiasema väkival-lattomuutta koskevassa kirjallisuudessa perustuu siihen, että molemmissa väkivallattomuus oli liikkeiden toteuttajille myös periaatteellinen valinta.

Vieläkin suurempia ovat kuitenkin olleet väkivallattomuuden saavutukset silloin, kun se on valittu keinoksi käytännön syis-tä: vaikkeivät kampanjoiden toteuttajat välttämättä olekaan sitoutuneet väkivallattomuuteen periaatteellisella tasolla, he ovat kuitenkin käyttäneet sitä koska näkevät sen tarjolla ole-vista keinoista parhaana. Varmastikin vaikuttavin ”pragmaat-tisen” väkivallattomuuden saavutus löytyy runsaan neljän-nesvuosisadan takaa, kun Euroopan sydämestä Tyynenme-ren rannoille ulottunut hampaisiin asti aseistautunut äärimili-taristinen imperiumi romahti muutamassa vuodessa.

Se ei ollut seurausta ulkoisen vihollisen toiminnasta, ei vä-kivaltaisista kansannousuista, vaan Prahasta Vladivostokiin

ulottuneesta ihmisten väkivallattoman toiminnan hyökyaal-losta aikaisemmin vain yhteiskunnan marginaaleissa kyte-neen kapinan puhjettua ilmiliekkeihin. Paradoksaalista on toki se, ettei neuvostoimperiumin tuho juurikaan herättänyt mielenkiintoa väkivallattomuutta kohtaan eikä tapahtumia lo-pulta mielletty niinkään aseettomien ihmisten voitoksi sorta-jistaan, vaan niitä omien asearsenaaliensa takaa katselleen toisen väkivaltaisen imperiumin voitoksi vihollisestaan. Seu-raanneen kehityksen surullista satoa on saatu korjata kasva-vassa määrin viime vuosien aikana.

Vähän pienempiäkin esimerkkejä löytyy vaivattomasti. La-tinalaisen Amerikan häikäilemättömien sotilasdiktatuurien kaatuminen yksi toisensa jälkeen 1980- ja 90-luvuilla saavu-tettiin suurelta väkivallattoman toiminnan avulla. Se koitui myös Marcosin diktatuurin tuhoksi Filippiineillä. Ajallisesti ja maantieteellisesti lähempää löytyviä esimerkkejä ovat Itä-Eu-roopan ”värivallankumoukset”: Jugoslaviassa vuonna 2000,  Georgiassa 2003 ja Ukrainassa 2004.

Näidenkin väkivallatonta luonnetta on toki joskus pyritty kiistämään,vaikkapa Jugoslavian ”puskutraktorivallankumo-uksen” osalta. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että suuren – vaikkei yksinomaisen – vastuun Jugoslavian hajoamissotien yli sa-dastatuhannesta uhrista kantanut Slobodan Milosevicin hal-

”Väkivallattomuus

ei merkitse valtion

väkivaltamonopolin

hyväksymistä.

Se tarkoittaa

sen merkityksen

kumoamista.” Noin kaksi miljoonaa ihmistä muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan elokuussa 1989

osoittaakseen itsenäistymishalunsa Neuvostoliitosta.

— 15 —

• UUTISET •• UUTISET •• VÄKIVALLATTOMUUS •

litus kaatui ilman että yhdenkään ihmisen tarvitsi kuolla väki-vallan seurauksena satoja tuhansia ihmisiä Belgradin kaduille keränneen vallankumousyön aikana.

Väkivallattomuuden tehokkuudesta löytyy toki myös tutki-mustietoa. Erica Chenoweth ja Maria Stephen tutkivat yli 300 viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alkuvuosina to-teutettua poliittista kampanjaa. Kirjassa ”Why Civil Resistan-ce Works” julkaissut tulokset yllättivät tutkijat, jotka omasi-vat saman ennakkokäsityksen väkivallan tehokkuudesta kuin useimmat muutkin: tutkituista väkivallattomista kampanjois-ta 53% oli johtanut tavoiteltuun tulokseen, kun väkivaltaisten kampanjoiden osalta menestyksekkäitä oli 23%.

Täydelliseen epäonnistumiseen taas päättyi 20% väkivallat-tomista ja 60% väkivaltaa käyttäneistä kampanjoista. Syyt vä-kivallattomuuden menestykseen taas eivät vaikuta kovin yl-lättäviltä: väkivallattomien kampanjoiden on mahdollista ke-rätä paljon laajempi ja heterogeenisempi osallistujajoukko ja vastapuolen on monistakin syistä vaikeampi käyttää omaa asettaan – väkivaltaa – väkivallattomia vastaan.

Miksi siis väkivallattoman toiminnan merkitystä on haluttu vä-hätellä? Varmastikin juuri sen takia, että se on niin tehokas-ta. Kyse ei ole vain siitä, että valtaapitävät eri puolilla maa-ilmaa pelkäävät joutuvansa sen kohteeksi. Vaan ennen kaik-kea siitä, että nykyinen maailmanjärjestys perustuu hyvin suu-relta osin väkivaltaan ja sen käyttämiseen suunniteltuihin vä-kivaltakoneistoihin.

Kysymys ei ole pelkästään siitä, että väkivaltaan uskottaisiin, vaan siitä että on syntynyt rakenne, joka estää näkemästä ja vakavasti pohtimasta muita vaihtoehtoja. USA:n ultrakonser-vatiivinen presidentti, entinen kenraali Dwight D. Eisenhower varoitti jo 1960-luvun alussa ”sotilaallis-teollisesta komplek-sista”. Viime vuosina taas skandinaavinen rauhantutkija Jan Öberg on laajentanut käsitteen ”sotilaallis-teollis-media-aka-teemisesta” kompleksista: väkivalta ja sen käyttöön valmis-tautumiseen on tunkeutunut yhteiskunnan rakenteisiin niin syvälle ja laajalla alalla, että on monien tahojen intreseissä olla näkemättä sen vaihtoehtoja.

Tälle väkivaltaan perustuvalla käsitykselle maailmasta väkival-lattomuus on pelottava toinen, jonka toimintaperiaatetta ja merkitystä ei näytä olevan mahdollista käsittää väkivallan voi-maan uskovan logiikan perusteella. Toisin kuin väkivaltaisen poliittisen toiminnan kannattajat usein väittävät, väkivallatto-muus ei merkitse valtion väkivaltamonopolin hyväksymistä. Se tarkoittaa sen merkityksen kumoamista.

Valtarakennelmien ylläpitäjien lisäksi väkivallattomuuden merkitystä ovat pyrkineet vähättelemään myös ne, jotka ha-luavat kumota ne. Keinojen nostaminen päämäärien edelle, dogmaattinen nojautuminen johonkin toimintamuotoon seu-rauksista huolimatta ja vaihtoehtojen olemassaolon kiistämi-nen on aina ikävää ja vaarallistakin, tekipä sitä kuka hyvänsä.

KAJ RANINEN

Muurinmurtajat -ryhmä vapauttamassa totaalikieltäytyjiä vankilasta Helsingissä vuonna 2001.

— 16 —

• VÄKIVALLATTOMUUS •

SIVIILIEN PUOLUSTUS -termi ilmaisee, että tarkoitus on (1) kehittää puolustusratkaisu sotilaallisia ja muita vä-kivaltaisia pakkotoimia (hyökkäys, miehitys, vallankaap-paus ym.) vastaan, joka (2) on väestön itse organisoima ja johtama, ja perustuu (3) väkivallattomaan toimintaan, jota myös (4) opiskellaan, tiedotetaan, harjoitellaan ja kehitetään keskustelun kautta.

SIVIILIVASTARINNALLA ymmärretään ei-sotilaallista väkivallatonta puolustusta, usein valtiovallan toimesta organisoitua. Sen suhde sotilaalliseen maanpuolustuk-seen voi olla vastakkainen, vaihtoehtoinen, riippuma-ton, rinnakkainen tai alisteinen. Erotettava käsitteestä siviilipuolustus, joka tukee sotilaallista maanpuolustusta.

SOSIAALISELLA PUOLUSTUKSELLA ymmärretään yleensä valtiosta riippumatonta, väestön itsensä organi-soimaa väkivallatonta puolustusta, jolla voi vastaavasti olla puolustuskysymyksen rajat ylittäviä emansipatorisia, itsehallinnollisia ja vallankumouksellisiakin piirteitä.

Suomalaista siviilipuolustusjärjestelmää hahmotellaan Facebookissa

Suomen puolustuspoliittisessa keskustelussa toistuvat vuodesta toiseen samat vastakkainasettelut. Liittoutumattomuus vai NATO-jäsenyys? Asevelvollisuus vai palkka-armeija?

antaneet aiheen Siviilien puolustus -nimisen Facebook-yhtei-sön perustamiseen. Yhteisön lisäksi on perustettu samanni-minen julkinen FB-ryhmä, jossa tutustutaan vallitsevaan puo-lustusjärjestelmään ja asetetaan kysymyksiä väkivallattoman kansanpuolustuksen laajemmasta näkökulmasta.

JUHA KELTTIYhteisösivu Siviilien puolustus: https://www.facebook.com/Siviilien-puolustus-1683798475211611/ Brian Martin: https://www.uow.edu.au/~bmartin/pubs/93sdsc/ Juha Keltin blogikirjoitus aiheesta: http://akl-web.fi/blog/keltti/VaKIVALLATON_TOIMINTA_JA_VASTARINTAOPISTO_FBSSa

Taustalla on usein oletus sotilaallisen maanpuolustuksen vält-tämättömyydestä ja ensisijaisuudesta. Aseistakieltäytyjäliitto osallistuu keskusteluun usein pienemmän pahan periaatteel-la: mieluummin vapaaehtoinen kuin pakollinen palvelus.

Sotalaitos on ammattimaistumassa ja asevelvollisuus muuttu-massa valikoivammaksi. Rautaan satsataan, ei niin sanottuun elävään voimaan. Reserviä on pienennetty ja eriytetty.

Tämän taustalla on muutos uhkakuvissa: Suomen sotalaitok-sen vastattavaksi ei nykykäsityksen mukaan ole tulossa tal-visodan mallin mukaista hyökkäystä maan miehittämiseksi. Maalla, merellä ja ilmassa liikkuu Suomen rajojen sisäpuo-lella sitäkin useammin NATO:n joukkoja ja kalustoa, mikä on herättänyt aiheellista pelkoa Suomen alueen käyttämisestä hyökkäystarkoituksiin kriisitilanteessa.

Uudet tilanteet vaativat vanhojen kysymyksenasettelujen alistamista kriittiseen tarkasteluun, olettamusten purkamista ja uusia ehdotuksia. Suomessa käytiin laajasti siviilivastarinta-keskustelua 1968-1974. Aihetta yritettiin viritellä uudelleen euro-ohjusten vastaisen liikkeen aikaan 1980-luvun alussa ja sitä kaivattiin 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä. Vuonna 1998 ilmestyneessä AKL:n pamfletissa ”Katkelmia alistumi-sesta ja vastarinnasta” on tuolloisen siviilivastarintakeskuste-lun yhteenvetoa.

Siviilivastarintakeskustelun keskeisenä ongelmana on aiem-min ollut usko aloitteeseen ”ylhäältä”, valtion taholta, kun-han päättäjät on saatu valistetuksi. ”Sosiaalisen puolustuk-sen” aloite voi edistyä, kehittyä ja saada kannatusta ja lopul-ta muodostua lujalle pohjalle, vain jos se lähtee ”alhaalta”. Meidän on siis tehtävä se itse.

Puolustuspolitiikan uudet haasteet ja väkivallasta poliittisen muutoksen keinona virinnyt viimeaikainen keskustelu ovat

— 17 —

• UUTISET •• UUTISET •• VÄKIVALLATTOMUUS •

Muurinmurtajat-ryhmä Pääesikunnalla 4.6.2009.

— 18 —

JUSSI NIINISTÖ – MILITARISTIN MUOTOKUVA

Kuva: Soppakanuuna, Wikimedia Commons

• UUTISET •• HENKILÖKUVA •

"Jussi Niinistön suusta tipahtelee

aika ajoin militaristin peruslausahdus:

'Jos haluat rauhaa, valmistaudu

sotaan'"

VALKOISEN SUOMEN VAALIJA

Suomen tuleva puolustusministeri puuhasteli vielä 1990-luvun alussa rasistisen Kansallinen Kulttuuririntama -järjestön kes-keisenä aktiivina. Vuonna 1987 järjestö vastusti ohjelmassaan pakolaisia ja seksuaalivähemmistöjä ja kannatti rotuoppia.

Yksi järjestön keskeinen teema, joka voimistui Niinistön aktii-viaikoina, oli vuoden 1918 valkoisen Suomen perinnön ylläpi-täminen. Niinistö kirjoittikin järjestön Valkoinen rintama -leh-teen artikkeleita heimosodista ja Lapuan liikkeestä. Vuoden 2011 Uuden Suomen haastattelussa Niinistö kertoi pitäneen-sä toimiaan järjestössä normaalina isänmaallisena toimintana.

Vuonna 1998 historianopiskelija Niinistö kirjoitti väitöskirjan-sa jääkäristä, IKL:n kansanedustajasta ja avoimesti fasistiksi tunnustautuneesta Paavo Susitaipaleesta. Myöhemmissä te-oksissaan Niinistö tutki tai popularisoi valkoisen Suomen nä-kökulmasta jääkäriliikettä, suojeluskuntia, heimosotia ja Lapu-an liikettä. Hän on ollut keskeinen toimija valkoisen Suomen perinteitä vaalivissa järjestöissä ja Suomalaisuuden liitossa, jonka nuorisojaostona Suomen Sisu toimi alkuaikoinaan.

Niinistö kutsuu sisällissotaa lähes poikkeuksetta ”vapausso-daksi” niin kirjoissaan kuin vielä puolustusministerin ominai-suudessakin. Termin käyttäminen on kyseenalaista historioit-sijalle ja ennen kaikkea tämän päivän ministerille, sillä se yl-läpitää yksipuolista, sodan voittajan näkökulmasta kirjoitet-tua historiaa.

Niinistö on ollut aktiivinen vapaaehtoisessa maanpuolustus-työssä. Puolustusministerinä hän kiertää usein puhumassa eri maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksissa ja sotilaiden perinne-tapahtumissa sekä tietenkin maanpuolustuskursseilla, joilla on tärkeä rooli yhteiskunnan eliitin militaristis-isänmaallisen yksimielisyyden ylläpitämisessä. Puolustusministerin ominai-suudessa hän laski seppeleen Mannerheim-ristin ritarin ja SS-joukkoihin hypänneen sotilaan Lauri Törnin haudalle.

SOININ SEURAAJA

Suomalaisuuden liitossa Niinistö ystävystyi Timo Soinin kans-sa. Hän lähti Soinin kutsusta tekemään puoluetyötä Perus-suomalaisissa ennen nousuaan kansanedustajaksi vuonna 2011. Niinistöä pidetään yleisesti todennäköisimpänä Soinin seuraajana puolueen johdossa.

Niinistö pääsi tuoreena kansanedustajana puolustusvalio-kunnan puheenjohtajaksi keskelle armeijan rakenneuudistus-ta. Tuolloin hän kannatti Karjalan liittämistä Suomeen, jos-kaan ei pitänyt vaatimusta ajankohtaisena enää ensimmäisen edustajakautensa lopussa. Muutoin Niinistön linja oli uskol-linen perussuomalaisten hallitusohjelmalle, jossa NATO:on liittymistä vastustettiin ennen kaikkea asevelvollisuudesta luopumisen pelossa. Niinistö profiloitui pian Suomen sota-valmiuden, yleisen asevelvollisuuden ja armeijan määräraho-jen nostamisen puolestapuhujana.

VINKUNAT POIS, ASEVELVOLLISUUDEN KYSEENALAISTAJAT

Suomella oli painetta asevelvollisuudesta luopumiseksi en-nen Ukrainan sotaa. Niinistö kuvaa aikaa näin: ”Kun viime vaalikaudella toimin puolustusvaliokunnan puheenjohtajana,

moni suomalainen kenraali tuli yksityisissä yhteyksissä hö-pisemään pienen tehokkaan ammattiarmeijan tarpeellisuu-desta ja varusmiesten tarpeettomuudesta. Me olimme muka kummajainen.” Puolustusministerinä toimiessaan Niinistö ei ole suostunut näkemään Suomen asevelvollisuusjärjestel-mässä minkäänlaista tasa-arvo-ongelmaa vaan kertoo mies-ten olevan etuoikeutettuja päästessään suorittamaan varus-miespalvelusta.

ASEKAUPPIAIDEN KAVERI

Perussuomalaiset, Niinistö etunenässä, ajoivat Ottawan hen-kilömiinat kieltävästä sopimuksesta irtautumista, mutta jäivät yksin asian kanssa. Elokuussa 2015 Niinistö kertoi käynnis-tävänsä selvityksen Ottawan sopimuksen kiertämismahdolli-suudesta löytääkseen yhtä tuhoisan korvaavan aseen henki-lömiinoille.

Niinistö on kritisoinut Suomen noudattavan liian tunnollista aseviennin valvontaa, eikä hyväksy EU:n asedirektiivimuutos-ta, joka hänen mukaansa vaarantaisi vapaaehtoisen maan-puolustustoiminnan edellytyksiä. Puolustusministerinä Nii-nistö joutui vastaamaan kirjalliseen kysymykseen panssariajo-neuvojen myynnistä ihmisoikeusrikoksista tunnetulle Yhdisty-neille arabiemiirikunnille, joka sotii Jemenissä Saudi-Arabian koalitiossa huthikapinallisia vastaan. Niinistö vastasi Arabi-emiraattien puolustusvoimien olevan luotettava aseiden vas-taanottaja ja koalition vakauttavan Jemenin turvallisuustilan-netta. Sodan tuhansista siviiliuhreista valtaosan ovat aiheut-taneet liittouman tekemät ilmaiskut.

OPERAATIO YHTEISKUNNAN MILITARISOINTI

Oikeistohallitus lupautui korottamaan armeijan määrärahoja vuositasolla asteittain, alkaen 50 miljoonasta eurosta vuonna 2016, nousten 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennes-sä. Tämän päälle tulee lisäksi puolustusbudjetin ulkopuolelta ilma- ja merivoimien miljardien eurojen kaluston uudistukset.

Niinistöllä on ollut kissanpäivät korjata näkemiään puuttei-ta Suomen sotilaallisessa valmiudessa. Tämän työn hän aloit-ti lisäämällä kertausharjoitusten määrää. Heinäkuussa astui voimaan Niinistön ajama muutos asevelvollisuuslakiin, jonka myötä reserviläiset voidaan kutsua välittömästi erityisiin ker-tausharjoituksiin ”sotilaallisen valmiuden joustavan kohotta-misen tilassa”. Reserviläinen voisi kieltäytyä näistä harjoituk-sista vain erityisen raskain perustein.

Alkuperäisessä lakiesityksessä armeijan komentajalle olisi an-nettu oikeus kutsua 25000 reserviläistä kokoon, mutta tämä vallan siirto presidentiltä sotilashallinnolle peruttiin lausunto-kierroksella. Lakimuutoksessa kaksinkertaistettiin myös taval-listen kertausharjoituspäivien enimmäismäärät.

Sotilaallisen valmiuden nimissä armeija on alkanut valmistel-la myös varusmiesten valmiusyksiköiden perustamista. Jussi Niinistö pyysi oikeuskanslerilta selvityksen siitä, estääkö lain-säädäntö varusmiesten käyttämisen sotatehtävissä. Esteitä ei löytynyt.

Tarkoituksena on kouluttaa osasta varusmiehiä valmiussoti-laita, jotka olisivat ensimmäisenä torjumassa yllätyshyökkä-ystä. Koulutus on tarkoitus aloittaa vuosien 2017 ja 2018 ai-kana. Valmiusjoukkojen kaavaillaan osallistuvan kansainväli-

— 19 —

• UUTISET •• HENKILÖKUVA •

siin sotaharjoituksiin. Saapumiserien lukumäärää tai alkamis-aikaa saatetaan muuttaa nykyisestä jatkuvan valmiustilan var-mistamiseksi. Lakimuutoksia suunnitellaan varusmiesten lo-mien keskeyttämisen mahdollistamiseksi valmiuden kohotus-tilanteissa.

ULKOPOLITIIKKAA TEKEVÄ PUOLUSTUSMINISTERI

NATO-ovea auki pitävän hallituksen puolustusministerille ei ole ollut vaikeuksia sopeuttaa laajaa reserviään osaksi ”län-tistä yhteisöä”. Toukokuisessa Vapaussodan perinneliiton juhlassa hän aukaisi perussuomalaista puolustusajatteluaan: ”Jääkärit saivat sotilaskoulutuksensa Saksassa, mutta käyt-tivät saamiaan oppeja Suomen itsenäisyyden hyväksi. Täs-tä on kyse myös tämän päivän kansainvälisessä koulutus- ja harjoitusyhteistyössä”, ja jatkoi myöhemmin: ”Suomi sai va-paussodassa ja myös jatkosodassa apua, koska avun antami-nen oli Saksan etujen mukaista. Näin se on tänäkin päivänä. Apua saa, oli sotilasliiton jäsen tai ei, jos avun antamisesta on hyötyä myös avun antajalle. Edellytyksenä tietenkin on, että avun tarvitsijalla on valmius sen vastaanottamiseen.”

Hallituksen lakiesityksessä kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta nämä esteet raivataan pois tieltä ja ar-meijan lakisääteisiin tehtäviin tulisi lisäyksenä mahdollisuus määrätä suomalaiset ammattisotilaat sotimaan ulkomaille. Niinistö perustelee lisäystä Lissabonin sopimuksen velvoit-teella keskinäisen avunannon varmistumisesta. Samalla hän tulee tehneeksi täyskierroksen Suomen EU:n mallioppilaana toimimisen kriitikosta sen lobbaajaksi.

Esityksen mukaan päätösvalta sotilaallisten voima-keinojen käytön ja muiden merkittävien tapaus-ten suhteen jäisi ylimmille valtioelimille. Oikeus-kansleri perää lausunnossaan kuitenkin tarken-nuksia siihen miten avun antamisen ja vas-taanottamisen tilanteissa johto- ja vastuusuh-teet jakautuisivat ja mitä avun antamisen ja vastaanottamisen tehtävät olisivat. Aliupsee-riliitto moitti esitystä tarkoituksellisen ympä-ripyöreäksi ja epäselväksi, ja vaatii avunanto-tilanteiden perustumista vapaaehtoisuudelle, ja sitä, ettei apu voisi olla varsinaista sotatoimintaa.

Esitykseen on kirjattuna tavoite uuden lain mahdollisimman pikaisesta käyttöönotosta. Esitys on tällä hetkellä käsiteltä-vänä valiokunnissa ensimmäisen eduskuntakäsittelyn jäljiltä. Hallitus on luvannut tuoda myös puolustuspoliittisen selon-teon eduskuntaan ennen joulua. Siinä todennäköisesti ko-rostetaan sotilaallisen valmiuden lisäämisen tarvetta nyt teh-tyjen valmistelujen tueksi.

ISÄNTÄMAASOPIMUKSEN TAKUUMIES

Lakiesityksen muodostumista seuratessa kannattaa olla eri-tyisen tarkkana juuri sotilaallisen avun vastaanottamisen suh-teen, sillä Suomen ja NATO:n solmiman Isäntämaasopimuk-sen perusteella suomalaisjoukot ja Suomen maaperä voitai-siin alistaa NATO:n päätäntävallan alle, mikäli Suomi päättäi-si kutsua apua tältä.

Yhdysvaltalaiset sotajoukot ovat harjoitelleet viime kesänä suuremmin kuin koskaan ennen Suomessa, niin maalla, me-rellä kuin ilmassa. Tiedonkulku sotaharjoituksista ei kulkeutu-

nut puolustushallinnolta eduskunnalle, vaikka Suomi on har-joitusten Venäjälle suunnatun pelotevaikutuksen takia osana suurvaltapeliä.

Puolustushallinto sooloilee muutenkin ulko- ja turvallisuus-poliittisten päätösten teossa. Niinistö allekirjoitti kahden-keskisen puolustusyhteistyösopimuksen Iso-Britannian kans-sa maan EU-kansanäänestyksen jälkeen NATO:n huippuko-kouksessa heinäkuussa. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohta-ja Antti Kaikkosen mukaan eduskunnan valiokunnille ei infor-moitu asiasta etukäteen. Sopimuksen sisältö on salattu, mut-ta Niinistö vihjasi sen olevan samansuuntainen kuin Ruotsin ja Iso-Britannian välinen sopimus, jonka pääsisältö on jouk-kojen yhteensopivuudessa ja yhteisessä taistelukyvyssä.

Puolustushallinto aikoo kulkea Ruotsin jäljillä ja tehdä puo-lustusyhteistyösopimuksen myös Yhdysvaltojen kanssa vielä ennen maan presidentinvaaleja. Kriitikot pelkäävät, että so-pimukseen kuuluisi myös hävittäjäkauppa Hornetit korvaa-vista yhdysvaltalaisista F-35 hävittäjistä. Ylen MOT-ohjelma esitti hävittäjäkauppojen elinkaarihinta-arvioksi 30 miljardia euroa, riskiskenaarioarviolla jopa 60-85 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin Suomen valtion vuosibudjetti.

SOTAMINISTERI

Ensitöikseen puolustusministerinä Jussi Niinistö vaihtoi mi-nisteriön kansliapäälliköksi Jukka Juustin Arto Rädyn tilalle. Iltalehden analyysin mukaan taustalla olisi presidentti Sau-li Niinistön kauna Rädylle amerikkalaisjoukkojen kutsumises-

ta sotaharjoituksiin hallituksen selän takana. Räty ja Jus-si Niinistö kiistävät väitteen. Tiedotuksen puutteel-

lisuus puolustusyhteistyösopimusten osalta viit-taa siihen, ettei nykyisen puolustushallinnon linja ole muuttunut kansliapäällikön vaihdok-sen myötä.

Syy kansliapäällikön vaihtamiseen saattoi olla myös Jussi Niinistön ja Rädyn henkilö-kohtaiset erimielisyydet. Niinistöä kuvataan

jääräpäiseksi ihmiseksi, ja hän itsekin on ker-tonut vievänsä läpi sen, minkä on päättänyt.

Ylen mukaan ennen hänen ministeriyttään puolus-tushallinto karsasti Niinistöä ja armeija suhtautui hä-

neen pelonsekaisin tuntein. On kiinnostavaa miettiä, onko Niinistön jääräpäisyys niin pitkäkestoista, että hänen nuoruu-tensa unelma Suur-Suomesta yhä vaikuttaisi hänen toimiinsa puolustusministerinä.

Jussi Niinistön suusta tipahtelee aika ajoin militaristin pe-ruslausahdus: ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan”. Hän kommentoikin Baltian ja Puolan NATO-pataljoonien tuovan vakautta Itämerelle. Niinistön edustama ajattelutapa on joh-tanut tulenarkaan jännitteiden kasvuun ja sotilasvarusteluun Itämerellä, jolle ei näy loppua ennen todellista rauhanomais-ta vakauspolitiikkaa.

Toivoa vain sopii, että emme kuulisi Niinistön, tai muiden päättävässä asemassa Itämerellä olevien henkilöiden, julista-van sitä toista militaristien peruslausahdusta, sitä joka liittyy hyökkäyksen suhteesta puolustukseen.

ESA NORESVUO

— 20 —

• UUTISET •• HENKILÖKUVA •

"Niinistö kutsuu sisällissotaa lähes

poikkeuksetta vapaussodaksi niin

kirjoissaan kuin vielä puolustusministerin ominaisuudessakin."

REBEL GIRLS Tytöt tahtoo tehdä musaa – ja rauhaa

Rauhanasemalla järjestettiin syyskuisena lauantaina toimintapäivä teemalla antimilitarismi, queer ja feminismi. Päivään sisältyi alustuksia ja keskusteluita

sekä AKL:n ja Girls Rock Finland -yhdistyksen yhteinen tukikeikka.

Koska naiset ovat olleet lievästi aliedustettuna ihan tämänkin päivän musakuvioissa, myös AKL päätti tarttua tasa-arvokysy-mykseen. Alustuksena iltaan Naiset Rauhan Puolesta -aktii-vit Kikka Rytkönen ja Varpu Saaritsa kertoivat monipuolisesta toiminnastaan rauhan ja ihmisoikeuksien parissa.

Vuosikymmeniä kansalaisaktivismia harrastaneet naiset heit-tivät tavallaan pallon kuulijoille: heidän toiveenaan kun luon-nollisesti on, että taistelu tasa-arvon ja rauhan saavuttami-seksi jatkuu vielä heidän joskus väistyessään näissä asioissa taka-alalle.

AKL:n puheenjohtaja Ruka Toivonen avasi keskustelun ai-heesta queer ja antimilitarismi. Hän kertoi tiestään tiedos-tavasta nuoresta nykyhetkeen, jossa yhä erilaiset sukupuoli-roolit, oletukset ja muu luokittelu on valitettavasti arkipäivää. Näin sen ei tarvitsisi olla – tähän toivottavasti havahdutaan kansan syvissä riveissäkin pian.

Keskustelun jälkeen nautimme perinteiseen tyyliin riemuk-kaan punk-illan esityksistä. Amphibian Bells, Laiskat Silmät, Tuhoon Tuomitut ja Stress Factor pistivät bileet pystyyn. Asi-aan kuului distroja, rintanappien askartelua ja tietysti joraa-mista. Kokonaisuutena homma toimi jopa paremmin kuin ju-nan vessa, ja kuulijoille jäi hyvät fiilikset järjestöjen välisestä yhteistyöstä.

GIRLS ROCK! FINLAND

Girls Rock! Finland on tyttöjen rokkileiriyhdistys. Sen tarkoi-tuksena on tukea niiden nuorten musiikki- ja bänditoimintaa,

joiden on sukupuolensa tai yhteiskunnallisen taustansa takia vaikeampaa päästä musiikkiharrastuksen pariin ja löytää bän-dikavereita. Alun perin Girls Rock! -toiminta alkoi Yhdysval-loissa vuonna 2001. GR!F on osa eurooppalaista kattojärjes-tö Girls Rock Camp Alliance Europea.

Girls Rock! F:llä on viikoittain kokoontuva bändikerho musiik-kivideoprojekti Rimlabin kanssa. Projektissa nuoret sanoittivat uudelleen Pertti Kurikan Nimipäivien Aina mun pitää -biisin ja se nauhoitettiin nuorten toimesta studiossa. Kappaleesta teh-tiin nyös musiikkivideo, joka on nähtävissä Yle Areenassa.

GR!F on järjestänyt vuosina 2013–2016 yhdeksän bändilei-riä ja useita muita musiikkitapahtumia. Tänä kesänä järjestet-tiin Suomessa kolme leiriä nuorisolle. Osallistujien suositu-sikä on noin 13–28 vuotta. Tänä vuonna järjestettiin ensim-mäistä kertaa Helsingissä myös yli 25-vuotiaille tarkoitettu Madame Camp. Oranssi ry:n tiloissa moni aikuinen pääsi to-teuttamaan pitkäaikaisen unelmansa: hyppäämään perintei-sestä asemastaan statistina keikkayleisön joukossa suoraan esiintymislavalle.

Leiritoiminnan ohella yhdistys on järjestänyt keikkoja, työpa-joja eri tapahtumissa, vapaaehtoiskoulutuksia ja DIY-käsityö-pajoja. Lisäksi syksyllä 2015 järjestettiin Rock Donnan kans-sa Girls Rock Camp Alliancen Euroopan konferenssi Vaasas-sa. Siellä oli osallistujia kymmenestä eri maasta.

GIRLSROCKFINLAND.WEEBLY.COM

MAARET KUKKO

AKL:n ja Girls Rock! Finlandin tukikeikka Rauhanasemalla 10. syyskuuta 2016. Kuva: GR! F

— 21 —

• UUTISET •• KULTTUURITOIMINTAA •

— 22 —

• UUTISET •• KIRJA—ARVOSTELU •

KANNAS – KARKUREITA JA

PAKOLAISIA

HANNERIINA MOISSEINEN: Kannas. Kreegah Bundolo, 2016. 240 sivua.

Sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen uusin teos Kannas on tarina Karjalasta vuonna 1944.

Moisseisen sarjakuva kertoo tutun tarinan, mutta vähemmän tutusta näkökulmasta. Tai on näkökulma tuttu sikäli, että tari-na kerrotaan puhtaan suomalaisin silmin.

Tarina on arkinen selviytymistarina. Sodan syitä tai ratkaisuja ei sen kummemmin pohdita, vaan henkilöt pyrkivät pärjäämään kukin siinä tilanteessa johon ovat päätyneet. Sota on läsnä, mutta pysyttelee kirjan ensimmäisten sivujen jälkeen taka-alalla.

Vihollinen on epäinhimillinen toinen: ruumis metsässä, sotako-ne ilmassa tai kylän palamaan sytyttävä polttopullo. Taisteluiden sijaan tarinassa seurataan Karjalan evakuointia kolmen suoma-laisen silmin: hulluksi tulleen sotilaan, karjakon ja lehmän.

Vaikka sodan vaikutuksia eläimiin on aikaisemmin käsitelty kir-jallisuudessa, tämä on tietääkseni aina tehty ekologian näkö-kulmasta. Kotieläimet puolestaan ovat olleet omaisuutta, ei-vät sodan kokijoita. Eläin yksilönä ja toimijana on jotain uutta.

Kertojan äänenä tarinaa tahdittaa evakuointia selostava ra-dio-ohjelma. Sarjakuvaan liittyy myös yhdessä muusikko Eero Grundströmin kanssa tehty ääniraita, mutta omassa korvassa-

ni soundtrack ei tavoita sarjakuvan synnyttämää mielenmai-semaa. Kokemus jää kauas esimerkiksi Hugo Prattin Corto Maltese -albumin Tango vuoden 1998 uudelleenjulkaisuun kuuluneesta Trio Esquinan CD-levyn tunnelmasta.

Sarjakuva on masentavan harmaa. Lyijykynän kaunis harmaa jälki toimii hyvin piirrosten kanssa yhteen sovitettujen vanho-jen valokuvien kanssa, mutta osa lyijykynän herkkydestä ka-toaa painokoneen uumeniin. Mieluiten olisin lukenut sarjaku-van kokonaan kesällä Huuto-galleriassa Helsingissä esillä ol-leilta originaaleilta. Galleriassa oli esillä myös Visa Knuuttilan videoteos yhdestä sarjakuvakirjan päähenkilöistä.

Sarjakuvan loppuun olisi sopinut mainiosti elokuvaklassikko Andrei Rublevin kaltainen voimakas kontrasti, mutta ilmankin sitä sarjakuva kantaa.

Asiaan vihkiytyneelle rauhanaktiiville sarjakuva ei juurikaan avaa uusia ikkunoita, mutta silti tarina koskettaa. Kirja on lu-kemisen arvoinen. Erityisen arvokas teos on nyt, kun aikalai-set ovat pian poistuneet keskuudestamme ja samaan aikaan militaristit yrittävät kirjoittaa tätäkin osaa historiasta uusiksi.

SIMO HELLSTEN

— 23 —

• UUTISET •• KIRJA—ARVOSTELU •

MISTÄ ON LÄNSIMAALAISET

TEHTY?

KARIM MAICHE: Mitäs me länsimaalaiset! Suomi ja lännen käsite. Into-kustannus, 2015.

Tutkija kirjoitti kirjan Suomen suhteesta länteen ja länsimaa-laisuuteen. Teos selkeyttää sotkuista keskustelua suomalai-suudesta, eurooppalaisuudesta ja länsimaalaisuudesta. Kä-sitteiden purkaminen antaa lukijalle työkaluja kehittää omaa ajatteluaan ja kykyjä kyseenalaistaa kritiikitöntä puhetta niin sanotusta läntisestä arvoyhteisöstä.

Politiikassa käytetään usein sellaisia ilmauksia kuin länsi, län-tinen arvoyhteisö, länsimaat ja länsimaalaisuus niitä sen tar-kemmin määrittelemättä. Entinen pääministeri Alexander Stubb on sanonut kannattavansa NATO:on liittymistä, koska se liittäisi Suomen osaksi läntistä arvoyhteisöä.

Akaalainen tutkija ja toimittaja Karim Maïche väittää uudessa kirjassaan ”Mitäs me länsimaalaiset! Suomi ja lännen käsite”, että lännestä puhutaan usein historiallisesti epätarkkana ja si-säisesti ristiriitaisena käsitteenä. Eri keskustelijat eivät pääse yhteisymmärrykseen edes siitä, mitä lännellä tai eurooppalai-suudella tarkoitetaan: ”Länsi on kiistanalainen ja moninainen käsite. Se ei ole itsestään selvä, yleisesti hyväksytty totuus. Ei ole yhtä länttä.”

Maïche tekee kirjassaan lukuisia huomioita, joita ei tule aja-telleeksi päivittäisiä uutisia lukiessa. Länsi esimerkiksi ei viit-taa kansainvälisessä politiikassa tiettyyn ilmansuuntaan tai alueeseen, sillä Euroopan ja Yhdysvaltojen lisäksi länsimaihin lasketaan esimerkiksi Japani, Israel ja Australia.

Valtavirran keskustelussa länsi yksin edustaa edistyksellisiä arvoja ja itä sen vastakohtana taas kaikkea taantumuksellista. Julkisen keskustelun rakentuessa näin negatiivisesti latautu-neille käsitteille on rasististen liikkeiden ja oikeistopopulistis-ten puolueiden helppo rakentaa kannatustaan koko yhteis-kunnan lävistävälle Eurooppa-keskeisyydelle.

Lännen käsite menee osittain päällekkäin Euroopan kanssa. Maïche käyttääkin kirjassa melko paljon tilaa lännen ja Eu-roopan käsitteiden alkuperän avaamiseen käyttäen hyväk-seen olemassa olevaa tutkimusta aiheesta. Runsaasta viittei-den käytöstä teksti soljuu eteenpäin kevyesti.

Nykyiseen keskusteluun tuo perspektiiviä kirjan Välimeren aluetta käsittelevät osat. Välimeren historiallisesti toisiinsa vaikuttaneiden alueiden keskelle on nykyään vedetty tuhan-sia hukkumiskuolemia aiheuttava ja miljoonien ihmisten elä-mään haitallisesti vaikuttava raja. Maïche väittää, että emme voi ymmärtää EU:n poliittista ja kulttuurista tilaa, jos erotam-me Välimeren eteläiset ja pohjoiset alueet toisistaan.

Kirjan parasta antia on uusista näkökulmista tulevat kommen-tit Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta. Suomalainen keskustelu NATO:sta saa syvyyttä kirjoittajan avatessa keskustelun kult-tuurista ja historiallista taustaa. Useiden poliitikkojen NATO-fantasiat voidaan nähdä deterministisen historiakäsityksen huipentumana, jossa NATO:on liittyminen viimein tekee EU-Suomesta länsimaan.

Kokonaan toinen kysymys on haluammeko kuulua osaksi sel-laista läntistä arvoyhteisöä, jossa eri maihin tekaistuin perus-tein hyökkäämistä kutsutaan kaunistellen demokratian viemi-seksi ja humanitaariseksi interventioksi tai sulkea sotaa pake-nevat ihmiset kuolemaan rajojen ulkopuolelle.

JUHO NARSAKKA

— 24 —

• UUTISET •

juha.keltti

@akl-w

eb.fi

KANSALAIS- TOTTELEMATTOMUUDEN

OIKEUTTAMISESTA

• LAKI •

Suomessa alettiin puhua kansalaistottelemattomuudesta vuonna 1979 alkaneiden Koijärven tapahtumien jälkeen. Yh-dysvalloissa koululaisetkin tiesivät Henry David Thoreaun es-seen On the Duty of Civil Disobedience (1849). Meille kes-kustelu tuli 130 vuoden viiveellä. Edes Thoreaun tekstiä ei ol-lut suomeksi saatavilla.

Keskustelu ei kohdistunut niinkään kansalaistottelematto-muuteen yhtenä väkivallattoman toiminnan menetelmänä -aktivistien käsikirjoja lukuunottamatta- vaan sen oikeuttami-seen.

Oikeuttaminen voi olla juridista tai eettistä. Juridinen oikeut-taminen kärsi takaiskun korkeimman oikeuden kuuluisassa Koijärvi-ratkaisussa KKO:1983-II-159:

"Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinko-neen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan ko-neen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiin-vamman ja siten syyllistyä rikokseen."

"Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sa-nottu kansalaistottelemattomuus ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden."

Kansalaistottelemattomuus voidaan määritellä rauhanomai-sen poliittisen protestin muodoksi, jossa kieltäydytään nou-dattamasta epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia tai aktiivi-sesti rikotaan sitä. Se on pyrkimystä yhteiskunnalliseen vai-kuttamiseen julkisesti ja keskustelevaan sävyyn (Wikipedia).

Voidaanko tämän määritelmän mukainen kansalaistottele-mattomuus oikeuttaa juridisesti? Rajataan aihe lain rikoksiksi määrittämiin tekoihin.

Rikoslain 4. luvussa luetelluista vastuuvapausperusteista pak-kotilaan on vedottu tuomioistuimissa ympäristön puolusta-mista koskevissa jutuissa:

"Oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pa-kottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotila-tekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolus-tettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alku-perä sekä muut olosuhteet."

"Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehdyn teon ei katsota täyttävän edellä mainittuja vaatimuksia teki-jä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos häneltä ei koh-tuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista. Huomi-oon otetaan arvioinnissa pelastettavan edun tärkeys, tilan-teen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut asiaan vaikut-tavat seikat."

Lieventämisperusteista ja rankaisematta jättämisestä on sää-detty rikoslain 6. luvussa. Rangaistuksen lieventämisperustei-ta ovat muun muassa rikoksen tekemiseen vaikuttanut huo-mattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka. Sa-moin rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, asian-omistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vas-taava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän ky-kyä noudattaa lakia.

Tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta esimer-kiksi jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään te-kijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvos-tellen vähäisenä; tai jos rikos on tekoon tai tekijään liittyvis-tä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.

Jos ryhdyt poliittisesti motivoituun lainvastaiseen tekoon, pohdi sen eettinen oikeutus ja poliittinen tarkoituksenmukai-suus. Juridinen oikeutus on sitten onnenkauppaa.

JUHA KELTTI

JYRKI IKONENNYKYINEN DUUNI: lastenhoitajaSIVIILIPALVELUSPAIKKA: Joensuun keskussairaala

Milloin ja minkä ikäisenä suoritit siviilipalveluksen?Tais olla vuosi 2006... olin silloin parikymppinen ja 30 kiloa isompi.

Kuinka pitkä palvelusaika oli tuolloin?12 kuukautta kaiken kaikkiaan tais tulla miulle, kävin ensin muutaman viikon armeijassa.

Työpaikkasi ja työtehtäväsi palvelusaikana?Työskentelin Joensuun keskussairaalassa lasten psykiatrisel-la osasto 15:llä. Pääasiassa olin hoitajien kaverina hoitotyön avustavissa tehtävissä, avustin keittiöhommissa ja avustin myös muissa tarvittavissa hommissa. Musiikkituokiot oli miun vahvuus jo silloin. Myös leivontatuokioista vastasin.

Mitä töitä olet tehnyt sivarin jälkeen?Sivarin jälkeen läksin työkkärin kautta päiväkotiin harjoitte-luun ja syksyllä 2007 aloitin lähihoitaja-opinnot aikuiskoulu-tuksena. Vuonna 2009 valmistuin lähihoitajaksi lasten ja nuor-ten hoidon ja kasvatuksen osaamisalalta. Lastenhoitajan teh-täviä olen tehnyt siitä lähtien. Nyt työskentelen vakituisesti yksityisessä päiväkodissa Selkiellä, Kontiolahdella.

Oliko siviilipalveluksesta hyötyä?Paljon! Sivariaika oli kasvattava kokemus ja vahvisti ajatusta, että lasten parissa haluan töitä tehdä.

Mainitse jokin mieleen jäänyt tapahtuma tai sattumus siviilipalvelusajalta.Heh. Mieleenpainuvin sattumus oli se, kun piti leipoa muu-tama kuivakakku erääseen tilaisuuteen. Sain kakut hienosti tehtyä, mutta jostain syystä (ajattelemattomuus ja kiire var-maan) laitoin lämpimät kakut vuo'issa kylmiöön ja tietää mitä tapahtuu: kakut olivat juuttuneet vuokaan kiinni ja siinäpä sit-ten paniikissa seuraavana päivänä niitä yritettiin siististi saada vuo'ista irti Lopulta onnistuttiin. Ulkonäkö ei ollu paras mah-

dollinen, mutta hyvä maku vei huomion muualle siitä. Haus-kinta tossa oli se että miul ruokapuolen aikasempi ammatilli-nen koulutus takana. Jep. Kakutkin onnistuu.

Onko vakaumuksesi säilynyt? Mitä tekisit, jos nyt joutuisit kutsuntoihin?En oo kyllä päivääkään katunu sivariaikaa. Oli oikea ratkai-su. Koen saaneeni sivarista rutkasti enemmän kun jos olisin ollut hammasta purren sissikomppaniassa puoli vuotta. Pari viikkoa intissä oli yhtä tuskaa, sen verran ehdin käydä hom-maa kokeilemassa. Ei ollu vaan miun juttu. Pyssyn kokoami-nen ei innostanut. Kaikki kunnia niille jotka intin käyvät. Toi-sille se on kutsumus tai muu vastaava. Itse koen palvelevani isänmaata tällä tärkeällä työllä mitä nyt teen.

En tiedä mitä tekisin, jos nyt joutuisin kutsuntoihin, mutta uskoisin että tekisin samat ratkaisut. Suhtautuminen omaan armeijauraan ei ole muuttunut tähän päivään mennessä. Hy-vin ollaan elämässä pärjätty ilmankin.

JUSSI HERMAJA

— 25 —

• UUTISET •• UUTISET •• HAASTATTELU •

— 26 —

ASEISTAKIELTÄYTYJÄLIITON TOIMINTAKALENTERISYYSKUU

25.9. Kutsuntakiertueen avaus: Lappenranta, Galleria Hoi sie!

26.9. Ydinaseriisuntapäivä.

LOKAKUU

8.10. AKL:n tukikeikka, Rauhanasema, Helsinki. Klo 19-23. Esiintymässä: Death Race, Escapist, Parasomnia + 1

14.10. AKL:n uusien ilta, Rauhanasema

17.10. Ruokaa, ei aseita Asunnottomien yössä Helsingissä.

26.10. Kutsuntakiertue Helsinki, Rauhanasema

29.- 30.10. Varjokirjamessut, Rauhanasema, Helsinki.

MARRASKUU

1.11. Kutsuntakiertue, Joensuu

2.11. Kutsuntakiertue, Jyväskylä

5.11. Arndt Pekurisen muistopäivä.

11.11. Kutsuntakiertue: Tampere.

27.11. Aseistakieltäytyjäliiton liittokokous, Rauhanasema, Helsinki. Klo 16.

JOULUKUU

1.12. Rauhanvankipäivä; kutsuntakiertue Turku.

17.12. AKL:n tukikeikka, Rauhanasema, Helsinki. Klo 19-23.

Pysy kartalla – seuraa tulevaa toimintaa nettisivuiltamme akl-web.fi sekä facebookissa.

ANTIMILITARISTIHAKEE PÄÄTOIMITTAJAA VUODEKSI 2017

Antimilitaristi on Aseistakieltäytyjäliiton julkaisema antimilitaristinen kulttuurilehti ja Aseistakieltäytyjäliiton jäsenlehti. Lehden painos on 2000-3000 kpl. Antimilitaristi ilmestyy kolmen kuukauden välein. Lehden avustajakunta koostuu vapaaehtoisista. Päätoimittaja valitaan vuodeksi kerrallaan.

”Sitä se ei missään nimessä ole, ja alleviivaan, että se ei ole valtiosopimus. Se ei sisällä mitään velvoitteita tehdä yhtään mitään, vaan se on ikään kuin yhteinen ilmaus, että halutaan kehittää yhteistyötä puolustusalalla”

SUOMEN WASHINGTONIN-SUURLÄHETTILÄÄN KIRSTI KAUPIN VASTAUS YLE:LLÄ 26.8. KYSYMYKSEEN, ONKO TYÖN ALLA OLEVA SUOMEN JA YHDYSVALTOJEN VÄLINEN PUOLUSTUSSOPIMUS ASKEL NATO-JÄSENYYTEEN.

”Puolustusministeri Niinistön mukaan Suomen puolustusvoimat ovat täysin Nato-yhteensopivat. Yhteensopivuus on Niinistön mukaan korkeampaa tasoa kuin joidenkin uusien Nato-maiden.”YLE 9.7.2016

”Etuoikeutetulla enemmistöllä on vastuu syrjinnän ja vihapuheen kitkemisessä. Älkää olko hiljaa vieressä, puuttukaa.”PRIDE-MARSSILLE OSALLISTUNUT YLIKERSANTTI JUHO PYLVÄVÄINEN FACEBOOKISSA 3.7.2016.

”Puolustusvoimat toimii vastuullisena ja luotettavana instituutiona, eikä sen tehtäviin kuulu Prideen osallistuminen tai siihen kantaa ottaminen”PUOLUSTUSVOIMAIN TIEDOTTAJA HERIK GAHMBERG YLEX:LLE 5.7.2016

HUOM

IO!

PÄÄTOIMITTAJAN TEHTÄVÄT:• Vastata lehden sisällöstä ja luotettavuudesta.• Vastata lehden ilmestymisestä säännöllisesti

hallituksen antamissa raameissa.• Vastata lehden markkinoinnista ja budjetista. EDELLYTYTÄMME TEHTÄVÄÄN VALITULTA:• Väkivallatonta antimilitaristista maailmankatsomusta

ja AKL:n periaatteisiin sitoutumista.• Journalismin sääntöjen tuntemusta ja sitoutumista

niiden noudattamiseen.• Hyvää suomen kielen taitoa, muu kielitaito

katsotaan eduksi.• Erinomaista projektinhallintakykyä.• Yhteistyökykyä.• Kehittämishalua. TARJOAMME:• Tuhannen euron vuosipalkkion.• Näköalapaikan suomalaisessa rauhanliikkeessä.• Mahdollisuuden tehdä omannäköistäsi journalismia.• Taittajan palvelut.

Hakemukset 30.10.2016 mennessä sähköpostitse osoitteella paatoimittaja@antimilitaristi.fi Viestin otsikoksi ”Päätoimittaja”.

Lisätietoa tehtävästä: paatoimittaja@antimilitaristi.fi

• MEDIAT •

KESKIVIIKKONA 12.10.

Veturitori 3, 00530 Helsinki

— 27 —

• UUTISET •• WANHAT WALITUT •

Sotilassaaret ihmisille!

Helsingin edustalla on useita kaupunkilaisten virkistyskäyttöön so-veltuvia saaria, johon heillä ei kuitenkaan ole menemistä: ne kun ovat armeijan hallinnassa. Antimilitaristinen kansalaistottelematto-muusryhmä Muurinmurtajat järjesti lauantaina 10.7.1999 näyttä-vän mielenilmauksen tätä asiaintilaa vastaan suorittamalla laitto-man maihinnousun eräälle näistä kielletyistä saarista.

Tempauksen perustelut selviävät Muurinmurtajien paria päivää ai-kaisemmin julkiselle sanalle lähettämästä kannanotosta.(...)

MÄÄRÄNPÄÄNÄ MELKKI

Kohteeksi valikoitui Lauttasaaren edustalta noin kilometrin pääs-sä sijaitseva Melkki, joka on monessakin suhteessa hyvä esimerk-ki mainiosti ihmisten käyttöön sopivasta sotilassaaresta: se sijait-see lähellä Helsingin keskustaa, se on selvästi suurempi kuin vie-ressä olevat Pihlajasaaret eikä siellä ei ole kuin paikoittain merkit-täviä luonnonarvoja, joita virkistyskäyttö saattaisi vaarantaa. Argu-mentit Helsingin meripuolustuksesta  kuulostavat Melkin kohdal-la vieläkin epäuskottavammilta kuin muiden saarten, sillä sotavoi-mien läsnäoloa edustavat vain vieri vieressä rantaviivaa koristavat “kapiaisten” kesämökit. Varsinaista sotilaallista toimintaa siellä ei ole ollut aikoihin.

Oman mausteensa tapahtumaan toi käytettävissä ollut maihinnou-sukalusto. Seitsenhenkinen maihinnousuryhmä pakkautui Vattu-niemen rannassa Kuusiluodon komerosta löytyneeseen puhallet-tavaan kumikanoottiin sekä kahteen pieneen jollaan. Vuotava ka-nootti ja ilmastointiteipillä pohjastaan paikkailtu puolimätä jolla selviytyivät merimatkasta ilman kohtuuttomia ongelmia, ja niiden miehistö suoritti suunnitelmien mukaisen maihinnousun. Sen sijaan kolmas alus joutui vaikeuksiin jo purjehduksen alussa narulla pai-kattujen hankaimien rikkouduttua. Urheakaan airoilla melominen ei riittänyt viemään venettä määränpäähän ja kaksituntinen odys-seia Lauttasaarenselän koko ajan yltyvässä tuulessa päättyi lopul-ta lähtösatamaan.

Operaatio herätti tiedotusvälineiden huomiota jo etukäteen, joten ei ole ihme, että maihinnousijoita oli vastassa sotilaspoliisipartio, vaikkei saari normaalioloissa ilmeisesti olekaan vartioitu. Suunni-teltua piknikkiä Melkin pohjoiskärjen hiekkarannalla ei näin ollen pystytty toteuttamaan. Jollaryhmä onnistui kuitenkin levittämään mukanaan tuomansa Sotilassaaret ihmisille! -banderollin tapahtu-mien kulkua vesitakseista seuranneiden journalistien silmien ja ka-meroiden eteen ennen kuin sotilaspoliisit sen pikaisesti takavari-koivat. Maihinnousun tehneet neljä antimilitaristiaktiivia kuljetettiin poliisisaattueessa Pikku-Roban poliisiasemalle, josta heidät vapau-tettiin kuulustelujen jälkeen samana iltana. Samaan aikaan meri-seikkailustaan selvinnyt epäonninen partio toteutti antimilitaristis-ta eväsretkeä Vattuniemessä rannalle alun alkaenkin jääneiden tu-kijoukkojen kanssa.

Tapahtumaan osallistuneet jättivät muutamaa viikkoa myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuustolle kuntalaisaloitteen, jossa vaadi-taan asianomaista Helsingin kaupungin elintä ryhtymään toimen-piteisiin kaupungin edustalla olevien sotilassaarten saattamiseksi julkiseen käyttöön.

SAMPSA OINAALA

SIVARI & TOTAALI 3/1999Lue koko lehti osoitteessa

antimilitaristi.fi

Kuva: Smuli